Puhemies. – (IT) Esityslistalla on seuraavana neuvoston ja komission julkilausumat Afrikan ja EU:n strategisen kumppanuuden tulevaisuudesta kolmannen Afrikan ja EU:n huippukokouksen edellä.
Olivier Chastel, neuvoston puheenjohtaja, komission varapuheenjohtajan ja unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, ensinnäkin olen teille hyvin kiitollinen siitä, että tarjositte minulle mahdollisuuden käyttää puheenvuoron Euroopan unionin ja Afrikan seuraavasta huippukokouksesta, jonka tiedän kiinnostavan teistä monia.
Kairossa vuonna 2000 pidetyssä ensimmäisessä huippukokouksessa käynnistettiin mannerten välisen yhteistyön prosessi, ja toisessa, Lissabonissa vuonna 2007 pidetyssä huippukokouksessa, määritettiin Euroopan unionin ja Afrikan välisiä suhteita koskeva uusi ohjelma. Kolmannessa huippukokouksessa Tripolissa on määrä vahvistaa strategista kumppanuuttamme ja saada lopulta aikaan konkreettisia tuloksia.
Rauhaa ja turvallisuutta koskevissa asioissa Afrikan unionin johtoasema on hyvin merkittävä. Sudanissa Afrikan unioni käynnisti ensimmäisenä rauhanturvaoperaation. Darfurissa Afrikan unioni on omaksumassa globaalin poliittisen johtoaseman presidentti Mbekin johtaman paneelin ansiosta. Pohjoisen ja etelän välistä puitesopimusta koskevien neuvottelujen edistyminen hiljattain on merkittävä askel kohti rauhanomaista siirtymävaihetta. Unionin osallistuminen vaalitarkkailutehtävään korostaa lisäksi selvästi määrätietoista pyrkimystämme edistää osaltamme rauhanomaisen siirtymävaiheen turvaamista. Somaliassa AMISOM, Afrikan unionin operaatio Somaliassa, on tällä hetkellä ainoa Mogadishussa paikan päällä oleva toimija.
Mitä tulee vallankaappauksiin, Afrikan unionin soveltama tiukka nollatoleranssisääntö tarjoaa turvaa ja sillä on ratkaiseva merkitys perustuslaillisen järjestyksen palauttamisessa. Afrikan unionista on tullut normeja määrittävä organisaatio, ei pelkästään tällä alalla, vaan myös poliittisessa hallinnossa, Afrikan mantereella sekä taloudellisen yhdentymisen prosessissa. Se tarjoaa poliittiset puitteet, joissa sen jäsenvaltiot ja alueelliset talousyhteisöt voivat edistää Afrikan sisäistä kauppaa ja rajat ylittäviä infrastruktuureja. Nepad-kumppanuusohjelman (Uusi kumppanuus Afrikan kehittämiseksi) koko sisältöä, myös sen sosioekonomista kehittämisohjelmaa, yhdennetään nyt täysimääräisesti Afrikan unioniin.
Tämä sisäinen prosessi etenee rinnakkain kansainvälisissä hallintorakenteissa toteutettujen uudistusten kanssa, jotka koskevat Afrikan edustusta. Afrikan unioni on hyvässä asemassa koordinoidakseen Afrikan kantoja kansainvälisellä näyttämöllä. Esimerkiksi ilmastonmuutoksen alalla Etiopian pääministeri on saanut Afrikan unionilta valtuudet puhua Afrikan puolesta kansainvälisellä tasolla.
Afrikan unionista on tullut Euroopan unionille korvaamaton useissa tapauksissa, joissa tarvitsemme ratkaisuja ja Afrikan panoksia, olipa kyse sitten rauhanturvaamisesta, maastamuutosta, huumekaupasta, ilmastonmuutoksesta tai kansainvälisestä rikostuomioistuimesta. Afrikka tarjoaa myös mahdollisuuksia, joita unionin on tarkasteltava, esimerkiksi yhteistyö energiasuhteiden alalla, asekauppasopimus ja yksityisen sektorin tarjoamat näkymät vain joitakin mainitakseni. Yksi erityinen haaste Euroopan unionin ja Afrikan unionin välisen yhteistyön yhteydessä liittyy selvästi kansainväliseen rikostuomioistuimeen. Afrikkalaiset kumppanimme edistivät osaltaan sen perustamista, ja heidän yhteistyönsä on olennaista tämän poliittisen tavoitteen saavuttamisessa, joka on Euroopan unionille hyvin merkittävä. Ne suhtautuvat kuitenkin kriittisesti siihen tapaan, jolla Sudanin presidentti al-Bashirin tapausta on käsitelty, sekä siihen, että turvallisuusneuvosto ei turvautunut keskeytysmenettelyyn, ja tämä on saanut Afrikan unionin ottamaan etäisyyttä tuomioistuimeen. Me unionissa puolestamme kannatamme edelleen tuomioistuimen riippumattomuutta ja voimme jättää asian turvallisuusneuvoston käsiteltäväksi vain mahdollisen keskeytysmenettelyn osalta. Seuraavassa huippukokouksessa me ilmaisemme kantamme selvästi, vaikka tiedämme aivan hyvin, että huippukokouksessa epäilemättä ei saada muutettua Afrikan unionin kantaa, joka on myös esitetty selvästi.
Eurooppa on edelleen Afrikan merkittävin kumppani. Poliittinen, taloudellinen ja institutionaalinen yhteistyö sekä kehitysyhteistyö ovat aina merkittävämpiä kuin muissa alueellisissa kumppanuuksissa tai suhteissa kansallisiin hallituksiin. Unionin ei kuitenkaan pidä aliarvioida kehittyvien kumppanimaiden osallistumisen nopeaa lisääntymistä. Unionin on syytä olla tyytyväinen tähän uuteen kontekstiin, mutta koska sillä on vaikutusta Euroopan unionin ja Afrikan välisiin suhteisiin, me pyydämme myös kiinnittämään jälleen huomiota tunnettuihin tekijöihin, jotka muodostavat valttikorttimme ja tuovat lisäarvoa, jotta varmistetaan koordinointi ja se, että ensisijaisiksi katsotaan tilanteet, joista on hyötyä kaikille.
Unionin kannalta institutionaalinen tilanne on ainutlaatuinen maailmassa: on kaksi unionia, joiden tavoitteena on alueellinen yhdentyminen ja jotka toivovat voivansa osaltaan edistää monenvälisen globaalin hallinnon alkua. Afrikan unioni seuraa mielenkiinnolla uusien toimielinten perustamista Lissabonin sopimuksen nojalla. Rauhoittunut Afrikka, jota kosiskelevat moninaiset kumppanit, jotka tarjoavat ensimmäistä kertaa, ja todellakin ensimmäistä kertaa pitkään aikaan, lupaavia kasvunäkymiä, haluaa selvästi tulla kohdelluksi tasavertaisena.
Huippukokouksen valmistelut siis edistyvät. Keskustelut isäntämaa Libyan ja Afrikan unionin kollegojemme kanssa ovat olleet hyödyllisiä. Suuri joukko johtajia niin Euroopasta kuin Afrikasta on vahvistanut osallistuvansa korkeimmalla tasolla. Pääasiassa huippukokouksen keskustelut koskevat sen keskeistä aihepiiriä: investointeja, talouskasvua ja uusien työpaikkojen luomista sekä useita näihin liittyviä toissijaisia aihepiirejä. Toivomme keskustelujen johtavan konkreettisiin tuloksiin.
Malawissa järjestetyn ministeritason poliittisen vuoropuhelun osanottajat saivat päätökseen huippukokouksen tiedonannon, Tripolin julkilausuman, sekä yhteisen toimintasuunnitelman ajanjaksolle 2011–2013. Viimeksi mainittu muodostaa vankan perustan tuleville ponnisteluillemme varmistamalla hyvän tasapainon kehitysyhteistyön perinteisten tavoitteiden – infrastruktuurin, vuosituhannen kehitystavoitteiden ja poliittisten aiheiden – sekä rauhan ja turvallisuuden, demokraattisen hallinnon ja ihmisoikeuksien, maastamuuton, liikkuvuuden ja työpaikkojen välille. On myös uusia lupaavia yhteistyöaloja, kuten uusiutuva energia, ilmastonmuutos, tietotekniikka ja avaruus, vain joitakin mainitakseni.
Lopuksi halua kertoa teille puheenjohtaja Van Rompuyn puolesta, että suhtaudun lämmöllä parlamentin myönteiseen osallistumiseen Afrikan ja Euroopan unionin suhteiden tulevaisuutta koskeviin keskusteluihin. Olen myös iloinen Euroopan parlamentin ja yleisafrikkalaisen parlamentin välisestä kokouksesta, joka järjestetään Tripolissa 27. marraskuuta, juuri ennen huippukokousta. Kokous on erinomainen tilaisuus laatia perussuosituksia huippukokouksen täysistuntokeskustelulle. Olen myös iloinen tämänpäiväisen keskustelun sävystä, ja odotan mielenkiinnolla mielipiteitänne.
Andris Piebalgs, komission jäsen. – (EN) Arvoisa puhemies, on totta, että vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttaminen ja köyhyyden selättäminen ovat Euroopan Afrikan-kumppanuuden keskiössä. Samalla suhteemme ovat kuitenkin paljon laajemmat. Kahden maanosan yhteistyömahdollisuudet ovat valtavat.
Komissio esitti aiemmin tässä kuussa ehdotuksia siitä, kuinka suhteitamme voidaan vahvistaa lujittamalla niitä ja keskittymällä osallistavaan ja kestävään pitkän aikavälin kasvuun. Tripolin huippukokous on erinomainen tilaisuus keskustella tavoista, joilla yhteistyötämme tässä voidaan parantaa.
Komissio uskoo, että poliittista keskustelua ja keskustelua toimitavoista on vahvistettava perinteisten kehitysnäkymien ulkopuolellakin. EU:n ja Afrikan on tehtävä kahdenvälistä yhteistyötä ja tehtävä yhdessä työtä myös kansainvälisellä näyttämöllä yhteisten etujemme edistämiseksi: ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi, vuosituhannen kehitystavoitteiden edistämiseksi sekä rauhan ja turvallisuuden, demokraattisen hallinnon ja ihmisoikeuksien edistämiseksi.
Tavoitteena on varmistaa, että molemmat osapuolet voivat yhdessä tarkastella globaaleja haasteita, jotka ovat etusijalla huippukokouksen esityslistalla, sekä luoda pohjaa entistä tehokkaammalle ja molempia hyödyttävälle yhteistyölle.
Koska huippukokouksessa keskitytään investointeihin, kasvuun ja uusiin työpaikkoihin, meidän on myös päästävä yhteisymmärrykseen siitä, kuinka teemme yhteistyötä talous- ja rahoituskriisin seurauksista selviämiseksi. Tämä edellyttää erityisesti yritys- ja investointiystävällisen ympäristön edistämistä. Nyt on tilaisuus tarkastella lupaavia aloja, kuten muun muassa uusiutuvaa energiaa, tieto- ja viestintäteknologiaa ja tiedettä. Nämä ovat aloja, joilla kysyntä on Afrikassa valtavaa ja joilla Euroopalla on paljon tarjottavaa. Voimme myös hyödyntää yhteisiä onnistumisiamme: rauhaa ja turvallisuutta sekä alueellista yhdentymistä.
Kunnianhimoinen edistyslista edellyttää vuoden 2007 Lissabonin huippukokouksen tulosten ja sen jälkeen Afrikan ja EU:n yhteisessä strategiassa ja ensimmäisessä toimintasuunnitelmassa saatujen tulosten hyödyntämistä. Ottaen opiksi kokemuksista tiedonannossa kehotetaan myös molempia osapuolia ponnistelemaan entistä enemmän, jotta selvittäisiin poliittisten kehysten ja rahoitusvälineiden nykyisestä pirstaloitumisesta. On löydettävä parempaa synergiaa EU:n eri politiikkojen välillä, erityisesti Saharan eteläpuolisen Afrikan ja Välimeren alueen osalta, todellisen johdonmukaisuuden, suuremman vaikuttavuuden ja näkyvyyden varmistamiseksi. Tarvitaan myös entistä parempaa koordinointia jäsenvaltioiden kanssa sekä kaikkien sidosryhmien – parlamentin, kansalaisyhteiskunnan, yksityisen sektorin – aktiivista osallistumista.
Jotta saataisiin aikaan parempia tuloksia, toimintasuunnitelmassa ajanjaksolle 2011–2013 on asetettava etusijalle toimet, joilla on selvää alueellista, koko maanosaa koskevaa tai globaalia lisäarvoa. Huippukokous tarjoaa erinomaisen mahdollisuuden suunnitella tulevaa. Se edellyttää muutoksia myös Euroopan puolelta, ja tämä edellyttää sitä, että parannamme tapaa, jolla EU ohjaa suhteitaan Afrikkaan.
Uskon, että meidän on jatkettava tätä keskustelua huippukokouksen jälkeen, mutta odotan kovasti tämänpäiväistä keskustelua, jotta olemme hyvin valmistautuneita huippukokoukseen.
Filip Kaczmarek, PPE-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, Afrikan ja Euroopan unionin kohtaamat yhteiset haasteet ovat selkeitä ja kiistattomia. Neuvoston puheenjohtaja Chastel ja komission jäsen Piebalgs puhuivat tästä. Voimme epäilemättä sisällyttää niihin köyhyyden poistamisen, rauhan ja turvallisuuden, demokratian ja ihmisoikeudet, globaalin hallinnon ja ilmastonmuutoksen. Olemme myös määrittäneet kansainvälisellä tasolla erityisiä tavoitteita – vuosituhannen kehitystavoitteet. Olen komission jäsen Piebalgsin kanssa samaa mieltä siitä, että vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttaminen on itse asiassa ratkaisevaa kehitysyhteistyölle ja Afrikan tulevaisuudelle.
Olemme myös laatineet tiettyjä lisätavoitteita, jotka ovat hyvin tärkeitä Euroopan unionin ja Afrikan keskinäisille suhteille. Ne ovat: poliittisen hallinnon laadun parantaminen sekä tehokas, rehellinen ja kestävä luonnonvarojen sekä taloudellisten varojen hallinto. Toivomme Euroopan unionin ja Afrikan välisen kumppanuuden sekä yhteisten strategioiden ja toimenpiteiden tuottavan selkeitä vaikutuksia. Toivomme esimerkiksi monissa Afrikan valtioissa havaitun talouskasvun lisäävän yhteiskunnallista osallistamista ja että se vähentäisi köyhyystasoa ja sosiaalista eriarvoisuutta. Tämän vuoksi haluamme itse asiassa luoda edellytykset investoinneille ja kaupalle ja näin myös uusien työpaikkojen syntymiselle. Toivomme myös, että kehitys olisi kestävää, mikä merkitsee sitä, että se johtaa tehokkaan, ekologisen ja kilpailukykyisen talouden rakentamiseen.
Yksi näkökohta, jota varmasti korostetaan voimakkaasti huippukokouksessa, on Afrikan valtava hyödyntämätön potentiaali uusiutuvan energian alalla. Se käsittää vesi-, aurinko- ja tuulienergian, geotermisen energian ja biomassan. Tämä on potentiaalia, jota ei ole tähän mennessä hyödynnetty täysimääräisesti, ja aivan kuten muidenkin Afrikan potentiaaliin liittyvien näkökohtien osalta, se ei aina ole eduksi siellä asuville ihmisille. Hyvään hallintoon ja tämän potentiaalin hyödyntämiseen keskittyminen johtaa, tai saattaa johtaa, laadulliseen muutokseen.
Monika Flašíková Beňová , S&D-ryhmän puolesta. – (SK) Arvoisa puhemies, ainoa mannerten välinen kumppanuus, jonka Euroopan unioni on luonut, on strateginen kumppanuus Afrikan kanssa.
Luettuani komission tulevan huippukokouksen alla julkaiseman tekstin minulle tuli vaikutelma, että se oli lähes liiankin positiivinen. Aivan kuin sen olisi kirjoittanut joku, jolla on ruusunpunaiset silmälasit.
Todellisuus on kuitenkin kaikkea muuta kuin ruusuinen. Jos haluamme päästä ongelmista, meidän on puhuttava niistä täysin avoimesti. Afrikan puolella vallitsee edelleen epäyhtenäisyys. Afrikan unionin poliittinen mandaatti on heikko, ja Afrikan manner on edelleen jakautunut, myös taloudellisesti.
EU:n ja Afrikan valtioiden väliset talouskumppanuussopimukset eivät toimi, ja Afrikan alueelliset talousyhteisöt tekevät asiasta entistä sekavamman.
Lyhyesti sanottuna Afrikasta on vaikea puhua yhtenäisenä. Toisaalta unionilla ja sen jäsenvaltioilla ei ole johdonmukaista Afrikan-politiikkaa, ja ne suhtautuvat kumppanuuteen usein tavoitellen hyötyä tai holhoavasti. Tämän vuoksi olisi hyvä, jos komissio ottaisi myös nämä näkökohdat huomioon kertomuksessaan.
Charles Goerens, ALDE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, tänä kriisin leimaamana aikana ei juuri pitäisi olla sijaa kokeiluille ja testatuille menetelmille ja sille, mitä on kuultu aiemmin. Jos EU:n ja Afrikan välisen huippukokouksen ei haluta jäävän turhaksi, siellä on onnistuttava tarkastelemaan todellisia ongelmia. Lisäksi, ja tämä on kaikkein tärkein näkökohta, siellä on tarjottava mahdollisuuksia hyödyntää Afrikan mantereen merkittävää potentiaalia.
Odotamme Afrikalta selkeää viestiä sen hallinnon parantamisesta, sen valmiuksista toteuttaa lisäarvoa ja sen määrätietoisesta toiminnasta luonnonvarojen ryöväämisen lopettamiseksi. Odotamme Afrikan myös osoittavan ne esteet, joita se ei vielä kykene poistamaan omin voimavaroin.
Euroopalta odotamme, että se kehittää taitoaan kuunnella, osaansa Afrikan edistymisprosessissa, pyrkimystä vapauttaa pimeä maanosa poliittisesta, taloudellisesta ja kaupallisesta orjuudesta. Näillä aloilla Euroopalla on valtava vastuu.
Jos Euroopan unionin ja Afrikan välisessä huippukokouksessa edistetään osaltaan tien avaamista Afrikan paremmalle edustukselle turvallisuusneuvostossa ja G20:ssa ja parannetaan sen asemaa köyhyyden poistamiseksi, huippukokous ei ole ollut turha.
Judith Sargentini, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, Euroopan ja Afrikan välisiin suhteisiin kohdistuu paineita. Minusta tämä ei johdu pelkästään talouskriisistä, vaan myös lyhytnäköisyydestämme sen sijaan, että ajattelisimme pitkällä tähtäimellä. Haluammeko me lyhyellä aikavälillä vapaan kaupan kaikkialle Afrikkaan ja näin saada läpi kaikkien näiden valtioiden eurooppalaiset kumppanuussopimukset, vai haluammeko Afrikkaan pitkällä ajanjaksolla vakaan ja kasvavan talouden, jolloin voisimme tehdä sen kanssa enemmän kauppaa? Haluammeko Afrikan pitävän maastamuuttajansa nyt kotona, vai tunnustammeko, että oma väestömme ikääntyy tulevaisuudessa ja että me tulemme tarvitsemaan työvoimaa? Haluammeko nyt välttää maapallon lämpenemisen ja sen Afrikalle aiheuttamien ongelmien kustannusten maksamisen ja kohdata myöhemmin epävakaita valtioita tai epävakaan mantereen sekä suuret pakolaisjoukot? Haluammeko me nyt ajautua suunnittelemattomasti selkkaukseen Kiinan kanssa saadaksemme mahdollisimman pian raaka-aineita, vai haluammeko kyetä hyötymään Afrikan vauraudesta myöhemminkin? Mikä tärkeintä, kuinka varmistamme, että Afrikka voi hyödyntää omia raaka-aineitaan myös pitkällä aikavälillä? Kuinka varmistamme, että afrikkalaiset voivat vaatia afrikkalaisia johtajia vastuuseen? Loppujen lopuksi EU:n ja Afrikan välinen Tripolin huippukokous on myös osoittanut, että olemme tekemisissä sellaisten johtajien kanssa, jotka ovat olleet vallassa liian pitkään. Bouteflika, dos Santos, Mugabe – voidaan kysyä, pyrkiikö kukaan näistä kansansa parhaaseen. Meidän on löydettävä vastaukset näihin kysymyksiin.
Nirj Deva, ECR-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, Afrikka on maailman rikkain maanosa, ja sen kansa maailman köyhin, kun tarkastellaan tuloja asukasta kohti. Kuinka tämä on mahdollista? Minusta komission jäsen Piebalgs osui oikeaan todetessaan, että tarvitaan konkreettisia toimia alueellisella ja mantereen tasolla.
Siihen pääsemiseksi emme tarvitse enää almuja, jotka vain pitävät ihmiset jatkuvassa köyhyydessä. Meidän on tehtävä työtä talouskasvun aikaansaamiseksi. Talouskasvua saadaan aikaan vain yrittämisellä ja koulutuksella, mutta koulutusta ja yrittämistä saadaan aikaan vain, jos talouskasvun välineet ovat käytettävissä. Suuressa osassa Afrikkaa ei esimerkiksi ole sähköä, joten Afrikassa ei ole asianmukaista koulutusta tai asianmukaisia tietokoneita tai asianmukaista infrastruktuuria talouskasvulle. Meidän on saatava Afrikkaan lisää sähköä, tarvitaan puhdasta vettä ja tarvitaan elintarviketurvaa. Olen iloinen siitä, että Afrikan unioni soveltaa nyt nollatoleranssia vallankaappauksiin. Kuten neuvosto sanoi: hurraa.
Meidän on nyt tarkasteltava Afrikkaa nykyaikaisena kasvavan talouden tiikerinä ja tarjottava Afrikalle mahdollisuus saada nopeammin polttoainetta, jotta siitä voi tulla rikkaampi.
(Puhuja suostui vastaamaan sinisen kortin kysymykseen työjärjestyksen 149 artiklan 8 kohdan mukaisesti)
Richard Howitt (S&D). – (EN) Arvoisa puhemies, kiitän jäsen Devaa hänen puheenvuorostaan, mutta haluaisin kysyä häneltä, koska hän sanoo, että almujen aika on ohi, katsooko hän, että kaikkien jäsenvaltioiden, myös Yhdistyneen kuningaskunnan, ei pidä noudattaa aikataulua YK:n vuosituhattavoitteiden saavuttamiseksi osoittamalla 0,7 prosenttia BKT:sta kehitysapuun vuoteen 2013 mennessä?
Jos ei, niin kuinka toteutetaan hänen toiveensa puhtaasta vedestä, elintarviketurvasta ja köyhyyden poistamisesta, jos kansainvälinen yhteisö ei täytä avun tasoa koskevia lupauksiaan?
Nirj Deva (ECR). – (EN) Arvoisa puhemies, olen hyvin kiitollinen arvoisan kollegan kysymyksestä. Totesin parlamentille, että almuilla ei pelkästään lievennetä köyhyyttä.
Kannatan tietenkin vuosituhannen kehitystavoitteita ja olen iloinen konservatiivihallituksen päätöksestä. Samalla kun se joutuu leikkaamaan kansallista talousarviotamme noin 30 prosenttia, myös koulumäärärahoja, se on sitonut ja lisännyt kehitysyhteistyömäärärahojamme 27 prosentilla.
Olen hyvin kiitollinen jäsen Howittille siitä, että hän tarjosi minulle mahdollisuuden kertoa tästä Lontoon koalitiohallituksen poikkeuksellisesta, johdonmukaisesta ja avokätisestä teosta.
Mutta vaikka lisäisimme määrärahoja 27 prosenttia ja vaikka saavuttaisimme vuosituhannen kehitystavoitteet, emme auta köyhyyden poistamisessa Afrikasta ennen kuin autamme afrikkalaisia kehittämään vaurautta.
Euroopasta ei tullut nykyisensä vain poistamalla köyhyys ja nostamalla elintaso toimeentulon tasolle. Siitä tuli rikas vaurautta luomalla. Me emme onnistu menestyksekkäästi ennen kuin luomme Afrikassa vaurautta, joka säilyy ja jota ei voida tuoda takaisin.
Elie Hoarau, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, Euroopan unionissa esitetään talouskumppanuussopimukset usein mahdollisuutena Afrikan maille. Se huolehtii myös siitä, että sopimukset allekirjoitetaan nopeasti.
Kysymys, joka meitä kuitenkin huolettaa on se, miksi nämä valtiot eivät itse halua allekirjoittaa näitä sopimuksia, jotka ovat niille niin hyödyllisiä. Näkemykset näiden sopimusten laadusta selvästi poikkeavat, ja niin kauan kun mielipide-eroja on, Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtiot (AKT-maat) hangoittelevat niiden allekirjoittamista vastaan.
Eikö olisi suotavaa sitoutua enemmän keskusteluun ja ymmärrykseen kuuntelemalla AKT-maiden huolia ja odotuksia? Valtiot haluavat puhua kehittämisstrategiasta, mutta Eurooppa vastaa usein vain puhumalla markkinoiden avaamisesta.
Juuri tätä kuuntelemista AKT:n ja EU:n yhteinen parlamentaarinen edustajakokous vaatii. Minusta muiden yhteisön toimielinten olisi toimittava samalla tavalla, jos haluamme luoda Afrikan ja Euroopan unionin välille aidon strategisen kumppanuuden.
Giancarlo Scottà, EFD-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, Euroopan unionin ja Afrikan välinen kolmas huippukokous on perustavaa laatua oleva mahdollisuus vahvistaa kahden osapuolen välisiä suhteita.
Tämän tapahtuman aikana me puhumme talouskasvusta, kestävästä kehityksestä ja poliittisesta hallinnosta, tarkastelemme useita asiakirjoja ja tutkimme muun muassa maatalousalaa ja elintarvikkeiden turvallisuutta vuosituhannen kehitystavoitteiden yhteydessä.
Ruuan yleisen saatavuuden takaamiseksi, köyhyyden poistamiseksi maaseutualueilta ja maataloustuotannon laadun parantamiseksi tarvitaan tuottajajärjestöjen ja alakohtaisten järjestöjen osallistumista, jotta ne voivat sitoutua ja tulla tietoisiksi asiasta sekä parantaa luonnonvarojen jakautumista ja hallintaa.
Euroopan unionin on tehtävä työtä, jotta näitä mahdollisuuksia voimistaa vuoropuhelua ja yhteistyötä Afrikan alueellisen yhdentymisen tukemiseksi hyödynnetään parhaalla mahdollisella tavalla. Erityisesti on torjuttava yhteistyöaloitteiden epätasapainoa ja korruptiota. Hallitusten vastuu ei saa ohittaa kansalaisyhteiskunnan vastuuta ja kaikkien asianosaisten osallistuminen kestävän talouskasvun ja sosiaalisen kehityksen strategioihin on taattava.
Franz Obermayr (NI). − (DE) Arvoisa puhemies, on hyvä, että EU:n ja Afrikan välisessä huippukokouksessa keskustellaan erityisistä kasvua ja työllisyyttä koskevista aloitteista. Ei kuitenkaan ole sopivaa, että Afrikan halki kulkevan supermoottoritien kaltaista mieletöntä hanketta rakennetaan EU:n tuella, sillä vuodeksi 2012 suunniteltu 500 km:n tien rakentaminen Tansanian ja Kenian läpi, suoraan maailman suurimman riistansuojelualueen Serengetin läpi, on hanke, josta on luovuttava. Miljoonat villieläimet kulkevat vuosittain Serengetin kautta juomapaikoilleen pohjoiseen. Tutkijat ovat esittäneet erityisiä varoituksia tässä vaanivasta ekologisen katastrofin vaarasta: jos eläimet eivät pääse veden ääreen, koko ekosysteemi romahtaa, luonnon monimuotoisuus menetetään, ja siitä on haittaa paikalliselle matkailualalle, joka muodostaa 23 prosenttia Tansanian tuloista. Kehotankin neuvostoa ja komissiota kieltäytymään päättäväisesti tästä hankkeesta, joka on ekologista ja taloudellista hulluutta. Suojelkaamme Afrikan viimeisiä luonnonvaroja, pelastakaamme Serengeti jo toisen kerran. Pyydän teitä ystävällisesti allekirjoittamaan tätä hanketta, Serengetin moottoritietä, vastaan laatimani kirjallisen kannanoton.
Cristian Dan Preda (PPE). – (RO) Arvoisa puhemies, Euroopan unionin ja Afrikan välinen huippukokous Tripolissa ensi viikolla tarjoaa meille mahdollisuuden miettiä sitä suuntaa, johon haluamme ohjata meidät Afrikkaan yhdistävää kumppanuutta.
Olen tyytyväinen Euroopan komission 11. marraskuuta antamaan tiedonantoon. Erityisen tyytyväinen olen siihen, että asiakirjassa korostetaan tarvetta tarjota kehitysyhteistyölle erityistoimenpiteitä, joilla voidaan saada aikaan kestävää ja osallistavaa kasvua tällä alueella.
Itse asiassa, jos haluamme Afrikan valtioista unionin aitoja kumppaneita ja että ne ottavat vastuun omasta kohtalostaan, tähän ei ole muuta tapaa kuin edistää talouskasvua. Haluan korostaa kolmea näkökohtaa, jotka katson erityisen merkittäviksi tulevissa suhteissamme Afrikkaan:
– Ensinnäkin jos haluamme unionin äänen kuuluvan Afrikassa, meidän on varmistettava, että teemme yhteistyötä sellaisen kumppanin kanssa, joka on vastaanottavainen viestillemme. Tämän osalta Afrikan unionin institutionaalinen ja operatiivinen vahvistaminen on ensisijainen tavoite.
– Toiseksi katson, että kumppanuus rauhan ja turvallisuuden alalla on se yhteistyöala Afrikan kanssa, joka toimii tällä hetkellä parhaiten, niin komission kuin asiantuntijoidenkin analyysien perusteella. Katson kuitenkin, että voimme tehdä enemmänkin. Minusta meidän on vahvistettava konfliktien ehkäisemistä ja toimien konsolidointimekanismeja, sillä sekä konfliktit että joidenkin alueen valtioiden hauras asema luonnollisesti vaikuttavat vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiseen.
– Lopuksi haluan korostaa, kuinka tärkeää on saada aikaan demokratia ja ihmisoikeuksien kunnioitus. Näissä asioissa Euroopan unioni ja Afrikka ovat usein erimielisiä. Tämän vuoksi on vahvistettava poliittista vuoropuhelua ja demokratian aikaansaamisen tällä alueella on oltava ensisijainen tavoite, joka otetaan järjestelmällisesti esiin suhteissa Afrikkaan.
Joanna Senyszyn (S&D). – (PL) Arvoisa puhemies, vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttaminen on strategisessa asemassa Afrikan ja EU:n yhteisen strategian uudessa täytäntöönpanosuunnitelmassa. Perustavaa laatua oleva ongelma on köyhyyden vähentäminen, sillä se on lisääntynyt kriisin seurauksena. Lähes 30 prosenttia maailman väestöstä elää äärimmäisessä köyhyydessä, mikä tarkoittaa, että heillä on alle 1,25 dollaria päivässä. Yli sadalla miljoonalla ihmisellä ei ole saatavilla turvallista vettä. Joka minuutti 80 ihmistä kuolee nälkään, ja näistä 60 on lapsia. Vuosittain tämä tekee 40 miljoonaa ihmistä, mikä vastaa suuren eurooppalaisen valtion väestöä. Tilanne on kaikkein vaikein Afrikassa ja erityisesti Saharan eteläpuolisessa Afrikassa.
Strategisten toimenpiteiden lisäksi tämä edellyttää välittömän avun lisäämistä. Kuolevat eivät voi odottaa. EU on maailman suurin kehitysavun antaja. Yli puolet virallisesta avusta tulee meiltä. Meidän pitäisi olla tästä ylpeitä. Meidän on tehostettava apuamme Afrikalle ja tehtävä siitä vaikuttavampaa. Tuen tämän vuoksi komissiota sen suunnitelmissa vahvistaa kehitysyhteistyötä kestävän kasvun ja sosiaalisen syrjäytymisen ehkäisemistoimien kautta.
Louis Michel (ALDE). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja Chastel, vuonna 2007 me afrikkalaiset ja eurooppalaiset olimme hyvin kunnianhimoisia. Yhteinen strategiamme perustui toimintasuunnitelmaan, joka sisälsi kahdeksan hyvin konkreettista strategista kumppanuutta.
Tripolin huippukokouksessa hyväksytään toinen toimintasuunnitelma. Omalta osaltani haluan korostaa neljää edellytystä, joiden on täytyttävä, jotta strategisesta suunnitelmasta tulee todellinen menestys. Ensin haluan korostaa kansallisten parlamenttien, Euroopan parlamentin ja yleisafrikkalaisen parlamentin entistä laajempaa osallistumista yhteisen strategian täytäntöönpanoon.
Toiseksi yhteisen strategian ja Cotonoun sopimuksen välillä on oltava parempi yhteys.
Kolmanneksi Tripolin huippukokouksessa, joka on omistettu investoinneille, talouskasvulle ja uusien työpaikkojen luomiselle, on kiireesti tarkasteltava yritysympäristön parantamista, jos tässä on määrä onnistua. Olen kuullut tämän mainittavan useissa puheenvuoroissa, mutta se on olennaisen tärkeää. Yksityisten investointien oikeudellinen loukkaamattomuus ja loukkaamattomuus tuomiovallan taholta on yksi avain Afrikan taloudelliseen ja yhteiskunnalliseen kehitykseen. Hyvä jäsen Hoarau, muuta kehitysstrategiaa, kuin markkinoiden avaaminen, ei ole. Kaikki muu on hyväntekeväisyyttä, ja valitettavasti se ei ole tähän mennessä toiminut, ainakaan riittävästi.
Lopuksi viimeinen seikka. Pyydän teitä, arvoisa komission jäsen, tarkastelemaan, olisiko hyödyllistä keskustella tästä nopeasti komission tasolla ja laatia joitakin ehdotuksia sen varmistamiseksi, että kehitysmaissa toimivat yrityksemme, varsinkin näiden maiden luonnonvaroihin liittyvillä aloilla, noudattavat Yhdysvaltojen kongressin säätämää Dodd-lakia, sillä se olisi valtava harppaus luonnonvarojen tuhlaamisen ja korruption vastaisessa taistelussa.
(Puhuja suostui vastaamaan sinisen kortin kysymykseen työjärjestyksen 149 artiklan 8 kohdan mukaisesti)
Nirj Deva (ECR). – (EN) Arvoisa puhemies, haluan kysyä jäsen Micheliltä, ottaen huomioon hänen merkittävän uransa kehitysyhteistyöstä vastanneena komission jäsenenä ja hänen valtavat kokemuksensa Afrikasta, voisiko hän saada Afrikan parlamenteille – erityisesti rahoituksesta ja talousarvioista vastaaville parlamenttien valvontavaliokunnille – vahvistettua toimivaltaa ja enemmän tukea meiltä, jotta ne voisivat tosiasiassa kyseenalaistaa sen, mitä niiden ministerit ja presidentit tekevät lainsäädäntöprosessin ja menoprosessin täytäntöönpanon ja selkeyden ja vastuuvelvollisuuksien osalta. Onko hän samaa mieltä siitä, että tämä voisi olla meiltä käytännössä oikein tärkeää?
Louis Michel (ALDE). – (FR) Arvoisa puhemies, se voisi varmasti olla mahdollista. Minun on lisäksi todettava, että komissio on jo useiden vuosien ajan rahoittanut kansallisten parlamenttien toimintaa ja valmiuksia nimenomaan kehittää valtioita siten, että niillä on keinot valvontaan. Tiedätte myös, että toisessa parlamentissa aiemmin kollegamme Glenys Kinnock sai läpi ehdotuksen, että valtiokohtaiset strategia-asiakirjat ja alueelliset asiakirjat ovat välttämättömiä, lähes varotoimenpiteitä, joista keskustellaan kansallisissa parlamenteissa ennakoivasti.
Tiedätte myös että esimerkiksi niin kutsutun talousarviotuen saamiseksi, että yhtenä edellytyksenä talousarviotuelle, joka on luottamuksen osoitus kehitysmaan toimielimille, on, että kansallisesta talousarviosta ja näin ollen myös siitä, mihin kehitysapu osoitetaan, on keskusteltava kansallisissa parlamenteissa. Katson, että komission osalta on joka tapauksessa jo käytössä lukuisia edellytyksiä ja lukuisia menetelmiä tämän varmistamiseksi.
Charles Tannock (ECR). – (EN) Arvoisa puhemies, Afrikan unioni on toisinaan osoittautunut pettymykseksi Afrikan moniin haasteisiin vastaamisessa. Afrikan unioni vaikenee aivan liian usein itsevallasta, korruptiosta, vaalivilpistä ja laittomista vallankaappauksista.
Jos EU ja Afrikka haluavat syventää ja tehostaa strategista yhteistyötään tulevaisuudessa, emme voi olla esittämättä Afrikkaa koskevia odotuksiamme tiukalla ja avoimella tavalla. Todellisuudessa tämä tarkoittaa sitä, että Afrikan unionista on tultava entistä vastuullisempi ja avoimempi organisaatio, jolla on aitoa moraalista ja poliittista vaikutusvaltaa.
Kun Afrikka kohtaa humanitaarisia kriisejä, meidän on tietenkin edelleen tarjottava tarvittavia rahoitusvaroja ja henkilöresursseja. EU:n on erityisesti varmistettava, että sen sitoutuminen vuosituhannen kehitystavoitteisiin on yhtä vankkaa kuin ennenkin. EU:n on myös tarkasteltava kauppapolitiikkansa Afrikan talouksille aiheuttamaa haittaa sekä – toisinaan jokseenkin absurdia – maatilojen tukijärjestelmäänsä.
Viime kädessä kuitenkin vain afrikkalaiset voivat ratkaista Afrikan ongelmia. Meidän on tartuttava tähän tosiseikkaan ja annettava sille keskeinen osa lähestymistavassamme tätä strategista maanosaa kohtaan ja sitä koskevassa suhteessamme.
Mariya Nedelcheva (PPE). – (FR) Arvoisa puhemies, on hyödytöntä sanoa, että yhteinen strategia on sellainen, jossa asetetaan yhteisiä painospisteitä ja tavoitteita. Meillä on jo tällainen strategia. Nyt tarvitsemme erityisiä keinoja näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.
Tätä varten tarvitsemme selkeät toimintalinjat, johdonmukaista talouspolitiikkaa ja vakaita sosiaalisia kriteerejä. Poliittisella tasolla punainen lanka on edelleen demokraattisten arvojen ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen. Tässä yhteydessä haluan kehottaa kumppaneitamme ratifioimaan demokratiaa koskevan afrikkalaisen peruskirjan mahdollisimman nopeasti ja huolehtimaan, että molempien osapuolten sitoumuksia noudatetaan.
Taloudellisella tasolla strategian asianmukaisen ja avoimen rahoituksen sekä korruption torjunnan varmistaminen kaikilla tasoilla tarjoavat lisätakeet yhteisten toimiemme menestykselle. On myös äärimmäisen tärkeää, että jatkamme työtämme alueellisten markkinoiden perustamiseksi, joilla maataloudella on tunnustettu asemansa.
Yhteiskunnallisella tasolla ensisijaiseksi on katsottava vuoropuhelu paikallisten kansalaisjärjestöjen ja kaikkien kansalaisyhteiskunnan toimijoiden kanssa. Meidän on jatkuvasti ohjattava sosiaalipolitiikkaa korkeammalle tasolle. Tämän osalta uskon, että meidän on asetettava erityisasemaan koulutus ja nuorten liikkuvuus, jotta saamme aikaan uutta globaalia dynamiikkaa. Kahden parlamentin, yleisafrikkalaisen ja Euroopan parlamentin, on pyrittävä vakiinnuttamaan raporttien ja vuotuisten toimintasuunnitelmien säännöllinen seuranta yhteisten asiantuntijoiden avulla. Kohtaamme siis useita haasteita. Niihin vastaamiseksi meidän on ylitettävä kahden maanosan väliset ja sisäiset erot. EU:n ja Afrikan välinen huippukokous tarjoaa mahdollisuuden ehdottaa tehokkaita yhteisiä ratkaisuja, ja meidän on tartuttava tähän mahdollisuuteen.
Norbert Neuser (S&D). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, merkit lupaavat hyvää EU:n ja Afrikan väliselle huippukokoukselle. Koko huippukokous pyörii tasapuolisen kumppanuuden ympärillä yhteisen ja paremman tulevaisuuden luomiseksi. Kaksi kuukautta New Yorkin vuosituhannen kehitystavoitteita tarkastelleen huippukokouksen jälkeen meillä on ainutlaatuinen mahdollisuus ottaa erityisiä ja sitovia lisäaskeleita köyhyyden poistamiseksi Afrikassa.
Me seuraamme tietenkin kaikki hyvin huolestuneina Kiinan laaja-alaisia toimia Afrikan mantereella, joilla se pyrkii turvaamaan oman raaka-ainetarjontansa. Tämä muistuttaa hyvin paljon siirtomaavaltioiden käytöstä. Euroopan unionin on tämän vuoksi vaadittava sääntelyä, jolla edistetään Afrikan valtioiden yhteistä etua ja sosiaalista edistymistä. Näin luodaan kestävää työtä. Tämän vuoksi ilmaisen tyytyväisyyteni komission ehdotukseen käyttää tehokasta valvontaa raaka-aineiden hallinnan osalta. Meidän on yhdessä afrikkalaisten kumppaniemme kanssa tuettava sellaista rakennepolitiikkaa, jossa edistetään kasvua ja ilmastonsuojelua, jotta afrikkalaiset pääsevät köyhyysloukusta. Kannatamme komission sosiaalista koheesiota koskevia ehdotuksia, koska ne auttavat luomaan työpaikkoja. Meidän on saatava afrikkalaiset asemaan, jossa he voivat ansaita elantonsa omalla työllään.
Lopuksi haluan lyhyesti esittää seuraavat ensisijaiset tavoitteet. Ensinnäkin meidän on vahvistettava Afrikan unionia ja sen edustusta kaikissa kansainvälisissä elimissä – turvallisuusneuvostossa, G20:ssa ja yleisafrikkalaisessa parlamentissa. Vuosituhannen kehitystavoitteet on saavutettava Afrikassa vuoteen 2015 mennessä lisäaloitteiden avulla. Meidän on varmistettava, että Kansainvälisen työjärjestön (ILO) säätämät sosiaaliset normit esitetään ja tehdään sitoviksi kaikissa EU:n ja Afrikan välisissä talous- ja kauppasopimuksissa.
Geoffrey Van Orden (ECR). – (EN) Arvoisa puhemies, EU:n ja Afrikan välistä strategista kumppanuutta koskevaan toimintasuunnitelmaan sisältyy osio demokraattisesta hallinnosta ja ihmisoikeuksista, joiden katsotaan olevan "avain kestävään kehitykseen". Olemme kuitenkin täytäntöönpanneet näitä tavoitteita varsin heikosti.
Hyvä esimerkki tästä on se, ettei Zimbabwessa ole saatu aikaan mitään todellista muutosta. Vuonna 2007, kun ensimmäistä EU:n ja Afrikan välistä huippukokousta valmisteltiin, me moitimme katkerasti EU:n kaksinaismoralismia, kun se asetti matkustuskiellon Mugabelle ja hänen kaltaisilleen ja jäädytti näiden varat, mutta toisaalta kutsui hänet huippukokoukseen eurooppalaiseen pääkaupunkiin, Lissaboniin. Nyt saamme tietää, että Mugabe on jälleen kutsuttu EU:n ja Afrikan väliseen huippukokoukseen, vaikkakin Libyaan, ja me hölkkäämme kiltisti perässä, aivan kuin tällä ei olisi mitään merkitystä. Mugaben tapaaminen on loukkaus periaatteitamme vastaan ja täysin ristiriidassa EU:n oman julkituodun kannan kanssa. Se, että millään Afrikan hallituksella on vielä suhteita Mugabeen, merkitsee diplomatiamme epäonnistumista.
Arvoisa puhemies, saanko esittää neuvostolle ja komissiolle kaksi kysymystä? Ilmaisevatko EU:n edustajat Libyassa tuomitsevansa Mugaben läsnäolon? Toiseksi, mitä EU tekee edistääkseen aktiivisesti hyvää hallintoa? Ilman sitä ei ole juuri toivoa Afrikan vauraasta ja demokraattisesta tulevaisuudesta.
Enrique Guerrero Salom (S&D). – (ES) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, vain muutaman viikon kuluessa Euroopan unioni on ollut johtoasemassa hyvin monissa huippukokouksissa, alkaen Kiinan, sitten Aasian, Yhdysvaltojen ja G20-maiden huippukokouksista. Pian lähdemme Cancúniin ja seuraavalla viikolla EU:n ja Afrikan väliseen huippukokoukseen.
Voisimme katsoa tämän olevan vain yksinkertainen aikataulukysymys, peräkkäisten huippukokousten rutiininomainen jatkumo, johon siirrymme vuosittain tai silloin tällöin. Voimme kuitenkin myös ajatella, että kyse on peräkkäisistä huippukokouksista, joissa meidän on edistettävä asioita, joissa meidän on otettava käyttöön tarvittavia uudistuksia voidaksemme kohdata maailman, joka muuttuu niin ongelmien, vastausten ja toimijoiden osalta.
Näin meidän on suhtauduttava tulevaan EU:n ja Afrikan väliseen huippukokoukseen. Huippukokous kokoaa yhteen 80 valtiota, jotka edustavat yhtä kolmannesta Yhdistyneiden Kansakuntien jäsenvaltioista sekä 1,5 miljardia asukasta, neljäsosaa maailman asukkaista. Emme valitettavasti voi sanoa, että bruttokansantuotteemme olisi suhteessa sama, sillä 53 Afrikan maan joukossa on joitakin maailman köyhimpiä.
Mitä meidän on tehtävä parantaaksemme toimiamme? Meidän on ensinnäkin keskityttävä ensisijaisiin tavoitteisiimme, jotka ovat infrastruktuurin rakentaminen, elintarviketurvan parantaminen sekä hallinnon entistä laajempi tukeminen.
Toiseksi meidän on keskityttävä tukivälineisiimme, tuettava kansalaisyhteiskuntaa, tuettava yksityisiä aloitteita ja vahvistettava Euroopan parlamentin ja yleisafrikkalaisen parlamentin asemaa. Lopuksi meidän on koottava voimamme Afrikan kanssa strategisissa suhteissa, jotka koskevat esimerkiksi kansainvälisiä rahoituslaitoksia.
Maailmanpankin uudistus on antanut nopeasti kehittyville maille enemmän valtaa, mutta vienyt valtaa Afrikalta. Maailmanpankin pääjohtaja totesi huhtikuussa, että käsite "kolmas maailma" joutaa historiaan. Valitettavasti näin ei ole, mutta me voimme tehdä jotain varmistaaksemme sen, että näin käy lähitulevaisuudessa.
Salvatore Iacolino (PPE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, meidän on ensinnäkin muistettava, että Afrikka on kymmenes maailmanmahti, jopa vuonna, jona muistamme merkittävää seikkaa – köyhyyttä – joka varmasti vaikuttaa Afrikkaan, koska se vaikuttaa muihinkin mantereisiin.
Meidän on vahvistettava assosiaatiosopimuksia ja toteutettava toimia talouden kestävyyden edistämiseksi, erityisesti infrastruktuurin, koulutuksen, terveydenhoidon ja vesivarojen avulla ja toteutettava todellinen Afrikan valtioille myönnettyjen rahoitustoimenpiteiden riittävyyden valvonta, muistaen, että Afrikassa on suuria alueellisia eroja. Näillä alueilla on erityisiä tarpeita, jotka usein synnyttävät esimerkiksi kasvavia laittomien maahanmuuttajien virtoja. Meidän on niiden sijaan mukautettava maahanmuuttovirtoja työmarkkinoiden todellisten tarpeiden mukaisiksi. Rakentavalla vuoropuhelulla voidaan varmasti suojata perusoikeuksia ja tukea hallintoa tällä hyvin merkittävällä mantereella.
Ana Gomes (S&D). – (EN) Arvoisa puhemies, EU:n johtajat kohtaavat tulevassa EU:n ja Afrikan välisessä huippukokouksessa Libyassa Etiopian pääministeri Meles Zenawin. Etiopia on Afrikan toiseksi väkirikkain valtio ja Afrikan unionin toimipaikka, mutta se on myös Cotonoun sopimuksen mukainen kumppani, joka on estänyt EU:n vaalitarkkailuraportin antamisen Addis Abebassa vuonna 2005 ja hiljattain vuonna 2010 estääkseen vaalien säännönvastaisuuksien ja manipuloinnin paljastamisen.
Mitä hyötyä on puhua demokratiasta, ihmisoikeuksista ja hyvästä hallinnosta, joista EU aikoo puhua afrikkalaisten keskustelukumppanien kanssa, jos Etiopian diktaattori Meles Zenawi osallistuu keskusteluun afrikkalaisena kumppanina?
Jaroslav Paška (EFD). – (SK) Arvoisa puhemies, me kaikki tiedämme, että monien Afrikan valtioiden väestöt ovat nyt riippuvaisia kehittyneempien valtioiden humanitaarisesta avusta. Apumme on kuitenkin tulevaisuudessa suunnattava väkirikkaiden alueiden taloudellisen kehityksen edistämiseen, jotta Afrikan valtioiden kansalaiset voivat asteittain muuttaa kotimaidensa luonnetta omin voimin.
Mineraalivarat ja inhimilliset voimavarat antavat Afrikan valtioille mahdollisuuden päästä takapajuisuudesta ja köyhyydestä teollisuusmaiden tarkkaan harkitun tuen avulla. Jos Afrikan maiden on määrä houkutella työpaikkoja, taitotietoa ja merkittäviä investointeja, tarvitaan selvästi laajempaa poliittista vakautta, normaali lainsäädäntöympäristö sekä hyväksyttävät säännöt yrittäjille, jotka ovat sitten halukkaita kehittämään toimintaansa Afrikan maissa vilpittömällä tavalla.
Suurin este tällaisen ympäristön muodostumiselle ovat villit autoritaariset hallitukset, joiden käyttäytyminen saa kaikki säädylliset ihmiset luopumaan minkäänlaisesta yhteistyöstä. Minusta tämä ongelma haittaa eniten Afrikan mantereen kehitysnäkymiä. Se on ongelma, joka on ratkaistava.
Andreas Mölzer (NI). – (DE) Arvoisa puhemies, kaikki tuntevat afrikkalaisen sanonnan, jonka mukaan köyhyys on kuin leijona; jos et tapa sitä, tulet syödyksi. Kun tarkastellaan nykyistä kehitysapua sekä Afrikan ja Euroopan unionin välistä yhteistyötä, mieleen tulee väkisinkin, että miljardeja heitetään tällä hetkellä leijonan ruuaksi sen sijaan, että niitä todella käytettäisiin ihmisten auttamiseen.
Afrikan mantereella on tietenkin lukuisia ongelmia. Ensinnäkin on suuri määrä aseellisia selkkauksia, joita emme todella onnistu saattamaan rauhanomaiseen päätökseen, ja joita usein vääriin käsiin joutuvat tukivarat toistuvasti vain lietsovat. Toiseksi se, että talouskasvuasteet harvoin edistyvät yhdessä köyhyyden torjumisen kanssa, on ongelmallista. Tämän osalta meidän on suhtauduttava vakavasti esitettyyn kritiikkiin, jonka mukaan EU painostaa Afrikan valtioita avaamaan markkinoita, mikä saattaa pahentaa entisestään köyhyyttä ja nälänhätää. Tämä on otettava esiin vapaakauppasopimusta koskevissa keskusteluissa EU:n ja Afrikan välisessä huippukokouksessa, kuten myös kritiikki, jonka mukaan elintarvikkeiden vienti halvalla vaarantaa kokonaisten väestöryhmien toimeentulomahdollisuudet.
Elena Băsescu (PPE). – (RO) Arvoisa puhemies, tuleva EU:n ja Afrikan välinen huippukokous tarjoaa hyvän mahdollisuuden suunnitella realistista yhteistyöstrategiaa
Katson, että Euroopan komission esittämät ehdotukset helpottavat erityisen toimintasuunnitelman hyväksymistä huippukokouksen aikana, koska niillä vahvistetaan mannerten välisiä suhteita. Nyt kokoontuvien valtioiden ja hallitusten päämiesten tekemät päätökset vaikuttavat 1,5 miljardiin ihmiseen 80 valtiossa.
Köyhyyden poistaminen, ihmisoikeudet ja taloushallinto ovat yhteistä lähestymistapaa edellyttäviä yhteisiä haasteita. Tämän vuoksi on tärkeää, ettei EU:n ja Afrikan välinen kumppanuus jää avunantajan ja avunsaajan suhteeksi, vaan siitä tulee tasavertainen kumppanuus.
Kuten köyhyyden poistamista koskevissa keskusteluissakin, haluan korostaa vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamisen merkitystä. Katson, että tarvitaan erityisesti entistä parempaa koordinointia neljän ensisijaisen painopistealan välillä: rahoituksen, elintarviketurvan, terveydenhoidon ja koulutuksen aloilla.
Alf Svensson (PPE). – (SV) Arvoisa puhemies, on kenties syytä korostaa myös, että Afrikka on itsekin saanut viime aikoina aikaan joitakin parannuksia. Tiedämme kuitenkin, että tehtävää on vielä paljon.
Talouskriisi on epävakauttanut ja epävakauttaa edelleen Eurooppaa. Me analysoimme jokapäiväistä elämää, mutta kiinnitämme hyvin vähän huomiota siihen, mitä kehitysmaissa on tapahtunut globaalin talouskriisin seurauksena. Minusta olisi hyvin tärkeää toteuttaa tällainen analyysi. Kuinka talouskriisi on vaikuttanut kehitysmaihin?
Haluan myös korostaa, sitä, kuinka tärkeää on, että helpotamme tai pikemminkin parannamme investointiedellytyksiä kehitysmaissa, myös edellytyksiä eurooppalaisille investoinneille kehitysmaissa. Kehitysmailta itseltään ei puutu ajatuksia ja investointeja, mutta vakautta tarvitaan. Olisi hyvin myönteistä kehitystä, jos apu – tai miksi sitä nyt haluammekin kutsua – voisi auttaa luomaan vakautta luonteeltaan kotoperäisten ideoiden, hankkeiden ja investointien kannalta, jotka voitaisiin todella toteuttaa kehitysmaissa.
Andris Piebalgs, komission jäsen. – (EN) Arvoisa puhemies, tämä on ollut hyvin antoisa keskustelu, ja haluan vain korostaa muutamaa seikkaa vastauksena joihinkin kysymyksiin.
Minusta olisi väärin olla tunnustamatta, että Afrikka on muuttunut merkittävästi. Afrikalla on entistä enemmän itseluottamusta, ja hyvästä syystä. On talouskasvua, ja tavallaan Afrikka on selviytynyt talous- ja rahoituskriiseistä paremmin kuin Eurooppa.
Afrikka on paljon entistä organisoituneempi ja voimakkaampi – jopa Euroopan komissiota voimakkaampi ja sillä on entistä enemmän valtaa Afrikan unionin muodossa. Samalla olisi kuitenkin väärin verrata Afrikan unionia Euroopan unioniin, sillä unionit ovat erityyppisiä, eikä niitä pidä verrata toisiinsa. On kuitenkin hyvin selvää, että on olemassa Afrikan unioni.
Afrikan on myös tärkeää ymmärtää valtansa kansainvälisellä näyttämöllä. Afrikan valtiot toivovat poliittisen suuntansa mukaista edustusta. Tämä tarkoittaa, että on tulossa hyvin erityinen huippukokous. Kyse ei todellakaan ole avunantajien ja -saajien huippukokouksesta. Huippukokouksesta ei kenties edes tule hyvin korkean profiilin huippukokousta, mutta meidän on saatava suhde kukoistamaan.
Katson, että meidän on tarkasteltava kahta kriittistä seikkaa. Toinen on yksinkertaisempi: se, että vuosituhannen kehitystavoitteet on saavutettava kestävällä tavalla osallistavan kasvun avulla. Tämän vuoksi tarkastelemme myös energiaa. Tämän vuoksi kestävään maanviljelyyn kiinnitetään paljon huomiota, koska ilman sitä tulokset vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamisessa sekä köyhyyden poistamisessa ja vakauden lisäämisessä ovat vaarassa.
Toinen seikka on hyvin vakava poliittinen keskustelu. Kyllä, hyvä hallintotapa ja ihmisoikeudet ovat esityslistalla. Enää ei kuitenkaan ole kyse siitä, että toinen osapuoli puhuu ja toinen kuuntelee. Kyseessä on kahden kauppa. Tämä on toisaalta haaste ja toisaalta mahdollisuus. Ihmisoikeudet ja hyvä hallinto ovat meille yhteiskuntiemme vakauden selkäranka. Emme halua saarnata. Katsomme kuitenkin, ettei ole mahdollista saavuttaa vuosituhannen kehitystavoitteita ja poistaa köyhyyttä tarkastelematta näitä seikkoja.
Tämä merkitsee, että kaikissa tarkastelemissamme ohjelmissa hyvä hallinto on avainasia. Ennakkomenettelyssä emme sitoudu hallituksiin, joiden osalta ei ole toivoa hyvästä hallinnosta. Silloin teemme sopimuksen kansalaisjärjestöjen kanssa, pyrimme tukemaan väestöä toisin keinoin. Korostamme kuitenkin joka ikisessä hankkeessa yhä enemmän hyvän hallinnon ja ihmisoikeuksien merkitystä.
Myös kestävä kehitys on politiikassamme etusijalla. Emme esimerkiksi rahoita Serengeti-hankkeita. EU:n rahaa ei myönnetä millekään ympäristölle haitalliselle hankkeelle. Jokainen hanke arvioidaan ympäristövaikutusten arvioinnin perusteella. Meillä on hyvin kestävä lähestymistapa hankkeisiin. On kuitenkin samalla hyvin selvää, ettemme voi olettaa, että väestömääränsä hyvin lyhyessä ajassa tuplaavalla maanosalla ei olisi vaikutuksia ympäristöön.
Meidän on nykytilanteessa jälleen tarkasteltava kestävää kasvua. Uusiutuva energia on tällaisen kasvun kannalta avainasemassa.
Uskon, että tämä on hyvin erityinen huippukokous. Se on huippukokous, jossa ei ole niinkään kyse poliittisista iskulauseista, vaan enemmän jo olemassa olevasta luottamuksesta. Luottamus on melko haurasta. Me voimme hyötyä suuresti näistä suhteista, mutta myös suuret vahingot ovat mahdollisia.
Uskon, että huippukokouksella tulee olemaan kestävä vaikutus, sillä katson, että siellä korostetaan oikeita aloja. Me tarkastelemme Afrikan poliittista asemaa Afrikan näkökulmasta. Olemme tukeneet Afrikkaa paljon, jotta se on päässyt nykyiseen tilanteeseensa, ja olemme sitoutuneet edistämään Afrikan tilannetta tuellamme ja todellakin rohkaisemalla Afrikkaa ottamaan omakseen prosessit Afrikassa.
Puhetta johti varapuhemies Silvana KOCH-MEHRIN
Olivier Chastel, neuvoston puheenjohtaja. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisat parlamentin jäsenet, eräänlaisena täydennyksenä siihen, mitä komission jäsen juuri kertoi, sekä yhteenvetona haluan sanoa teille, että Euroopan unionin ja Afrikan välisessä kolmannessa huippukokouksessa Tripolissa on lähetettävä merkittävä poliittinen signaali, jolla pyritään syventämään yhteistyötämme Afrikan kanssa tulevina vuosina.
On kyse entistä paremmasta yhteistyöstä molempien mannerten kohtaamissa haasteissa, niiden valtavan potentiaalin tarjoamien mahdollisuuksien entistä paremmasta hyödyntämisestä sekä kantojemme entistä paremmasta koordinoinnista kansainvälisellä näyttämöllä. Afrikkalaiset ja eurooppalaiset johtajat löytävät kyllä viitat eteenpäin. Olemme kuulleet tässä keskustelussa erityisiä ohjeita, jotka luonnollisesti välitämme eteenpäin. Kaikki puheenvuorot, erityisesti parlamentin jäsenten puheenvuorot, ovat tervetulleita.
Haluan myös vastata erityisesti yhteen kysymykseen. Osa teistä mainitsi erityisesti talouskumppanuussopimukset, jotka todellakin ovat arkaluontoinen asia ja jotka jo aiheuttivat paljon erimielisyyttä Lissabonin huippukokouksessa vuonna 2007. Ottaen huomioon Afrikan vahvan haluttomuuden tehdä talouskumppanuussopimuksia, on totta, että eräät toimijat ovat pyytäneet poliittista signaalia siitä, että otamme huomioon Afrikan kannan. Toiset vaativat paljon ennakoivampaa ja myönteistä lähestymistapaa ehdotustemme luonteeseen.
Huippukokouksessa katsomme aidosti, että tässä asiassa on parasta pyrkiä sopimukseen neuvottelujen uudelleenavaamisesta joka tapauksessa.
Puhemies. – (DE) Keskustelu on päättynyt.
Äänestys toimitetaan seuraavan istuntojakson aikana joulukuussa.
Nuno Teixeira (PPE), kirjallinen. – (PT) Lissabonin huippukokouksessa vuonna 2007 perustettu Afrikan ja EU:n välinen strateginen kumppanuus antoi kahdelle maanosalle mahdollisuuden määrittää yhteiset intressit ja strategiset tavoitteet, jotka ylittivät EU:n perinteisen kehitysyhteistyöpolitiikan. Asetetut tavoitteet toteutettiin käytännössä hyväksymällä Afrikan ja EU:n yhteinen strategia sekä toimintasuunnitelma vuosiksi 2008–2010. Niissä asetettiin ensisijaisiksi kahdeksan alaa: rauha ja turvallisuus, demokraattinen hallinto ja ihmisoikeudet, kauppa, alueellinen yhdentyminen ja infrastruktuuri, vuosituhannen kehitystavoitteet, energia, ilmastonmuutos, maastamuutto, liikkuvuus ja työllisyys, tiede, tietoyhteiskunta ja avaruus. Libyan pääkaupungissa Tripolissa järjestettävän kolmannen Afrikan ja EU:n välisen huippukokouksen aiheena on "investoinnit, talouskasvu ja työpaikkojen luominen", ja siellä pyritään laatimaan pitkän ajanjakson yhteiset suuntaviivat näillä aloilla turvaamalla samalla EU 2020 -strategiassa vahvistetut painopistealat. Uskon, että tämä on portugalilaisille sijoittajille mahdollisuus luoda tiiviimpiä yhteyksiä Afrikan markkinoille osana liiketoimintaverkostoaan, mutta turvattomuutta ja laajalle levinnyttä rikollisuutta portugalilaisyhteisössä, erityisesti eteläafrikkalaisessa madeiralaisyhteisössä, on kuitenkin käsiteltävä. Tämän vuoksi on tärkeää vahvistaa ja kehittää konkreettista ja tiivistä yhteistyötä ja samalla mukauttaa sitä kansainvälisten suhteiden uusiin haasteisiin.