Sanatarkat istuntoselostukset

Torstai 25. marraskuuta 2010 - Strasbourg

1. Istunnon avaaminen

Puhetta johti
varapuhemies Alejo VIDAL-QUADRAS

(Istunto avattiin klo 9.00.)

2. Tiettyjä asiakirjoja koskevat päätökset: ks. pöytäkirja

3. 10 vuotta YK:n turvallisuusneuvoston naisia, rauhaa ja turvallisuutta koskevasta päätöslauselmasta 1325 (käsiteltäväksi jätetyt päätöslauselmaesitykset): ks. pöytäkirja

4. Euroopan oikeusasiamiehen vuosikertomus 2009 - Euroopan oikeusasiamiehen erityiskertomus Euroopan parlamentille kantelua 676/2008/RT koskevan Euroopan komissiolle annetun suositusluonnoksen johdosta (työjärjestyksen 205 artiklan 2 kohta, 1. osa) - 26. vuosikertomus Euroopan unionin oikeuden soveltamisen valvonnasta (2008) (keskustelu)

  Puhemies. – (ES) Esityslistalla on seuraavana yhteiskeskustelu Euroopan oikeusasiamiestä ja Euroopan unionin oikeuden soveltamista koskevista mietinnöistä:

– Mariya Nedelchevan vetoomusvaliokunnan puolesta laatima mietintö Euroopan oikeusasiamiehen vuosikertomuksesta 2009 (2010/2059 (INI)) (A7-0275/2010)

– Chrysoula Paliadelin vetoomusvaliokunnan puolesta laatima mietintö Euroopan oikeusasiamiehen erityiskertomuksesta kantelua 676/2008/RT koskevan Euroopan komissiolle annetun suositusluonnoksen johdosta (2010/2086(INI)) (A7-0293/2010)

– Eva Lichtenbergerin oikeudellisten asioiden valiokunnan puolesta laatima mietintö 26. vuosikertomuksesta Euroopan unionin oikeuden soveltamisen valvonnasta (2008) (COM(2009)0675 – 2010/2076(INI)) (A7-0291/2010).

  Mariya Nedelcheva, esittelijä. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa Euroopan oikeusasiamies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, mielestäni Euroopan oikeusasiamiehen tehtävän voidaan nähdä sisältävän kaksi tavoitetta.

Ensinnäkin tehtävällä on oikeudellinen tavoite, joka sisältää sen, että Euroopan unionin toimielimet kunnioittavat hyvää hallintoa koskevaa perusoikeutta. Sen takaaminen, että tätä oikeutta kunnioitetaan, on koko oikeusasiamiehen toiminnan ydin. Olemme nyt ratkaisevassa vaiheessa siinä mielessä, että Lissabonin sopimus, joka nyt sisältää Euroopan unionin perusoikeuskirjan, tekee 41 artiklassaan tästä oikeudesta oikeudellisesti sitovan. Siksi oikeusasiamies on nyt saanut oikeusperustan – mielestäni entistä vahvemman oikeusperustan – hoitaa tehtävänsä asianmukaisesti.

Jotta tähän tavoitteeseen päästään, eli hyvää hallintoa noudatetaan kaikilta osin, oikeusasiamiehen on oltava suhteessa toimielimiin järkähtämätön. Erityiskertomukset ovat väline, joka on tässä asiassa omiaan. Ne antavat oikeusasiamiehelle mahdollisuuden osoittaa tapaukset, joissa on kyse ilmeisestä hallinnollisesta epäkohdasta, jos kaikki keinot riitojen ratkaisemiseksi on käytetty loppuun. Porschen tapaus on tässä suhteessa hyvin merkittävä. Haluaisinkin tässä kiittää oikeusasiamies Diamandourosin päättäväisyyttä, niin sanoakseni, hänen ponnisteluissaan niiden tietojen saamiseksi, joiden pyytämiseen hänellä on täysi oikeus.

Toinen tavoite on luonteeltaan moraalinen. Oikeusasiamiehen osalta se merkitsee, että hän edistää palvelukulttuuria, jota ei ole nimenomaan mainittu perussopimuksissa mutta joka epäilemättä on osa niistä velvoitteista, jotka toimielimiä koskevat. Jotta sellaisen palvelukulttuurin vakiinnuttaminen varmistetaan, tarvitaan kaksi asiaa. Ensinnäkin oikeusasiamiehen tulee edelleen kannustaa selvittämään tapaukset sovintoratkaisuilla, kuten hän on tehnytkin useita vuosia. Muistutankin, että 56 prosentissa tehdyistä kanteluista löydetään sovintoratkaisu.

Hänen on siten jatkettava ponnistelujaan tiedottamisen suhteen, jotta kansalaiset saavat tietoa oikeuksistaan sekä niistä olemassa olevista menettelyistä, joilla näiden oikeuksien kunnioittaminen varmistetaan. Tässä suhteessa tärkeä askel eteenpäin on interaktiivisen oppaan käyttöönotto. Uskon, että monet kansalaisistamme ovat teille siitä hyvin kiitollisia.

Siten oikeusasiamiehen vuosikertomusta 2009 voi pitää kaiken kaikkiaan myönteisenä, ja tätä yritin tuoda esiin mietinnössäni. Sisällytin siihen kuitenkin lukuisia suosituksia. Ensinnäkin on mielestäni olennaisen tärkeää voimistaa yhteyksiä kansallisiin parlamentteihin ja kansallisiin oikeusasiamiehiin. Jos Brysselissä toimitaan varmistumatta yhteydestä kansalliseen tasoon, toiminta on vähemmän tehokasta. Tästä syystä pyydän Euroopan oikeusasiamiestä kannustamaan enemmän kansallisia oikeusasiamiehiä säännöllisin keskusteluihin kansallisten parlamenttien kanssa Euroopan oikeusasiamiehen ja Euroopan parlamentin keskustelujen antaman mallin mukaisesti.

Euroopan oikeusasiamiesten verkosto on tässä tärkeä väline. Mielestäni tiedonvaihto ja hyvät käytännöt ovat siinä olennaisen tärkeitä. Haluan mainita tässä jälleen, miten tärkeää on ottaa käyttöön yhteinen sisäinen verkkopalvelu, jonka avulla oikeusasiamiehet voivat vaihtaa kaikkia näitä tietoja.

Arvoisa puhemies, kaiken toimintamme keskiössä on oltava kansalaisten paras. Avoimuus, läheisyys, palvelukulttuuri – siinä ovat avainsanat. Tämä läheisyys koskee kuitenkin myös omaa toimielintämme. Siksi haluan vielä kerran kiittää oikeusasiamies Diamandourosia siitä, että hän on omistautunut niin vahvasti pitämään yllä jatkuvaa yhteyttä Euroopan parlamenttiin ja erityisesti vetoomusvaliokuntaan. Kuten mietinnössäni korostin, mielestäni olisi sekä molempien toimielinten että Euroopan kansalaisten kannalta hyödyllistä, jos meillä olisi enemmän keskustelua, kun oikeusasiamies toteuttaa oma-aloitteisen tutkimuksen.

Tähän saakka oikeusasiamies Diamandouros on käynyt erittäin hyvin käsiksi hänelle uskottuun tehtävään eli palauttanut toimielimiä järjestykseen, kun ne ovat eksyneet mutkikkaalle läpinäkymättömyyden ja huonon hallinnon tielle.

Arvoisa oikeusasiamies Diamandouros, toivotan teille kaikkea hyvää, ja odotan hyvin kiinnostuneena vuosikertomustanne 2010.

  Chrysoula Paliadeli, esittelijä. – (EL) Arvoisa puhemies, maaliskuussa 2007 muuan ympäristöjärjestö pyysi hiilidioksidipäästöjä koskevan lainsäädäntöehdotuksen valmisteluihin liittyneiden neuvottelujen aikana Euroopan komission ja autoteollisuuden välisen kirjeenvaihdon sisällön ilmaisemista.

Kahdeksan kuukautta myöhemmin komissio antoi käyttöön 16 kirjettä 19:stä, eli se kieltäytyi – ilman laillista perustetta – ilmaisemasta Porschen kolmen kirjeen sisältämiä tietoja. Ympäristöjärjestö turvautui Euroopan oikeusasiamieheen, joka laati kuukautta myöhemmin suositusluonnoksen komissiolle pyytäen sitä vastaamaan Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 288 artiklan mukaisesti kolmen kuukauden kuluessa.

Komissio pyysi viisi kertaa lykkäystä. Kesäkuussa 2009 se ilmoitti, ettei se, vuosi oikeusasiamiehen suositusluonnoksen jälkeen, voinut ilmaista tämän nimenomaisen autonvalmistajan kanssa käydyn kirjeenvaihdon sisältöä, syynä sen kanssa edelleen käytävät neuvottelut. Vielä lokakuussa 2010 oikeusasiamies ei ollut saanut käyttöönsä tietoja.

Tämä tarpeeton viivytys johti erityiskertomukseen Euroopan parlamentille. Siinä syytettiin komissiota kieltäytymisestä toimimasta vilpittömässä yhteistyössä sekä korostettiin kyseisten kahden toimielimen kyvyn valvoa komissiota olevan vaarassa heikentyä.

Seurauksena tästä oikeusasiamiehen erityiskertomuksesta, joka on ensimmäinen hallinnollista epäkohtaa koskeva kertomus ja jolle tänään pyydetään parlamentin hyväksyntää, tämän nimenomaisen autonvalmistajan kirjeiden sisältö ilmaistiin. Aikaa oikeusasiamiehen alkuperäisestä pyynnöstä oli kulunut viisitoista kuukautta. Syyskuun 2008 ja helmikuun 2010 välisenä aikana komissio sai aikaan päätöksen, jota sille oli ehdotettu oikeusasiamiehen suositusluonnoksessa viisitoista kuukautta aikaisemmin. Samaan aikaan osoitettiin, että tämä nimenomainen autonvalmistaja oli lopulta suostunut kirjeidensä sisältämien tietojen ilmaisemiseen, vaikkakin osittain.

Edellä olevan perusteella on selvää, että komissio oli tietenkin velvollinen ottamaan huomioon Euroopan parlamentin asetuksen asiaa koskevan artiklan, jossa vaaditaan toimielimiä kieltäytymään antamasta tutustuttavaksi asiakirjoja, jos niiden sisältämien tietojen ilmaiseminen vahingoittaisi luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden taloudellisten etujen suojaa. Kun tiedettiin, että oikeusasiamiehen toimisto oli tarkastanut kirjeet ja todennut, etteivät ne sisältäneet tietoja, jotka vahingoittaisivat kyseisen autonvalmistajan taloudellisia etuja, komission olisi pitänyt oikeusasiamiehen ehdotuksen mukaisesti ilmaista välittömästi niiden sisältö ainakin osittain. Jos sillä kuitenkin oli varauksia suositusluonnoksen tulkinnasta, se olisi, päätösten oikeuttamiseksi, ollut velvollisuus esittää yhtä vahvat oikeudelliset arviot arviointi, joissa olisi vahvistettu se mahdollisuus, että kyseinen autonvalmistaja voisi Euroopan parlamentin asetuksen (EY) N:o 1049/2001 perusteella vedota tuomioistuimiin.

En halua tässä kommentoida sitä täydellistä hiljaisuutta, jota kyseinen autonvalmistaja on noudattanut reaktiona komission pyyntöön. Mielestäni on todella mahdoton hyväksyä, että Euroopan unionin ylin toimeenpaneva elin käyttää kieltäytymistä – kieltäytymistä, joka on yksityisen yrityksen taholta miltei EU:n toimielimiä vähättelevää – argumenttina evätä vastaus kyseiseen pyyntöön, erityisesti kun sen kirjeet eivät sisällä mitään sellaista tietoa, joka voisi käynnistää Euroopan parlamentin asetuksen (EY) N:o 1049/2001 asiaa koskevan artiklan soveltamisen ja antaa aiheen viedä komissiota oikeuteen.

  Eva Lichtenberger, esittelijä. – (DE) Arvoisa puhemies, mietintöni yhteisön oikeuden täytäntöönpanosta on yksi Euroopan parlamentin äärimmäisen tärkeistä mietinnöistä. Meillä täällä Euroopan parlamentissa on lainsäädäntöprosessi, joka on erittäin monitahoinen ja mutkikas, mutta se on kuitenkin yksi avoimimmista verrattuna kansallisiin parlamentteihin. Pystyn tähän vertailuun, koska olen ollut kansallisen parlamentin jäsen.

Tämä pitkä prosessi, johon osallistuvat sekä jäsenvaltioiden hallitukset että Euroopan parlamentti, tuottaa tuloksia, jotka usein nähtävissä vasta kun ne on pantu täytäntöön kansallisessa lainsäädännössä. Jos kuitenkaan tämä täytäntöönpano eri kansallisissa parlamenteissa ei toimi, jos se ei ole tehokasta, silloin meille, tämän parlamentin jäsenille, parlamentille ja Euroopan unionille kokonaisuutena tulee uskottavuusongelma. Mielestäni tämä on hyvin vakava asia. Me Euroopan parlamentin jäsenet tapaamme jatkuvasti kansalaisia, jotka kertovat meille järjestelmän puutteista. Komissio saa säännöllisesti kanteluja kansalaisilta siitä, miten kansallista oikeutta pannaan täytäntöön. Haluaisin vain mainita muutamia pieniä esimerkkejä: Katsotaanpa Napolin jätekriisiä. Katsokaamme tätä kriisiä, joka ei toistu ensimmäistä eikä toista kertaa, vaan jo kolmatta kertaa. Silti toteamme, että esimerkiksi jätteidenkäsittelyä koskevia unionin direktiivejä ei ole pantu täytäntöön. Komissio on puuttunut asiaan, mutta tämä puuttuminen ei ole johtanut siihen, että niitä jätteidenkäsittelyn periaatteita, jotka meistä ovat ratkaisevan tärkeitä, olisi pantu kansallisella tasolla täytäntöön. Katsotaanpa minun kotimaatani Itävaltaa. Ympäristövaikutusten arviointia koskevan direktiivin täytäntöönpano on ollut kelvotonta. Erästä hiihtokeskusta koskeva tapaus osoittaa selvästi, että ongelmia on erittäin paljon. Yksi esimerkki on nähtävissä esimerkiksi kuljetusalalla, jota koskee määräys, että jäsenvaltioissa ammattiliikenteen kuljettajien on noudatettava työ- ja lepoaikoja ja että tätä noudattamista on valvottava. Valvonnan puute alalla on tyrmistyttävä ja johtaa kuljettajien väsymyksestä johtuvien onnettomuuksien lisääntymiseen. Tässä yhteydessä on todettava, että meidän on vältettävä turhauttamasta kansalaisiamme, jotka toivovat yhteisön oikeuden täytäntöönpanoa. Heidän on saatava oikea-aikaisesti selkeää tietoa, ja heidän on myös voitava luottaa siihen, että menettely toimii avoimesti.

Me Euroopan parlamenttina tarvitsemme kiireesti menettelyn, joka antaa meille mahdollisuuden vastaanottaa tätä palautetta kansalaisiltamme, mutta jossa samalla kunnioitetaan vetoomusten esittäjien henkilötietojen suojaa. Arvoisa komission jäsen, kysyisin teiltä, oletteko valmis tukemaan mietinnössämme ehdottamaamme menettelyä. Se olisi merkittävä askel kohti Euroopan yhdentymishankkeen avoimuutta ja selkeyttä.

Lopuksi haluaisin jälleen korostaa, että jos me menetämme uskottavuutemme siksi, ettemme kiinnitä riittävästi huomiota yhteisön oikeuden täytäntöönpanoon jäsenvaltioissa, seurauksena on uskottavuusongelma koko Euroopan unionissa.

  Nikiforos Diamandouros, oikeusasiamies. – (EN) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, kiitän tästä tilaisuudesta saada puhua teille. Haluan kiittää vetoomusvaliokuntaa ja erityisesti sen puheenjohtajaa jäsen Mazzonia. Valiokunnalta saan jatkuvasti arvokasta tukea ja neuvoja, kuten jäsen Nedelchevan ja jäsen Chrysoula Paliadelin parlamentille esittämät erinomaiset mietinnöt osoittavat. Kiitän molempia lämpimästi heidän ystävällisistä sanoistaan.

Sekä parlamentti että oikeusasiamies työskentelevät sen varmistamiseksi, että kansalaiset ja EU:n asukkaat voivat käyttää oikeuksiaan täysimääräisesti, mutta me toimimme siinä eri tavoin. Oikeusasiamiehen valtuudet ovat rajatummat. Minä käsittelen vain EU:n toimielimiä vastaan tehtyjä kanteluja, kun te voitte tutkia myös jäsenvaltioiden tekemisiä. Lisäksi parlamentti täysivaltaisena poliittisena elimenä voi käsitellä vetoomuksia, jotka vaativat lakimuutoksia tai uusia lakeja. Sitä vastoin minun tehtäväni on auttaa paljastamaan hallinnollisia epäkohtia ja pyrkiä saamaan niihin korjaus.

Toisin kuin tuomioistuinten päätökset oikeusasiamiehen päätökset eivät ole oikeudellisesti sitovia. Voin käyttää ainoastaan taivuttelua pyrkiessäni saamaan EU:n toimielimet noudattamaan suosituksiani tai saamaan aikaan molempia osapuolia tyydyttäviä sovintoratkaisuja.

Silloin kun EU:n toimielimet kieltäytyvät noudattamasta suosituksiani, on olennaisen tärkeää, että oikeusasiamies voi kääntyä parlamentin puoleen ja pyytää siltä tukea. Olenkin hyvin kiitollinen, että saan sitä parlamentilta edelleen, kuten jäsenten Nedelcheva and Paliadeli mietinnöt osoittavat.

Tämä on ensimmäinen teille Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen esitetty vuosikertomus. Aion tulevaisuudessakin työskennellä tiiviissä yhteistyössä parlamentin kanssa edistääkseni yhteistä tavoitettamme eli sitä, että unionin kansalaiset voivat mahdollisimman hyvin hyötyä perussopimuksen mukaisista oikeuksistaan, ja toimin aina valtuutukseni mukaisesti väitettyjen hallinnollisten epäkohtien itsenäisenä ja puolueettomana tutkijana. Tämä itsenäisyys ja puolueettomuus koskee yhtä lailla kantelijaa kuin sitä toimielintä, jota vastaan kantelu on tehty.

Vuonna 2009 toimistoni sai päätökseen 318 tutkimusta, ja näistä 70 prosenttia käsiteltiin vuodessa. 55 prosenttia saatiin päätökseen kolmen kuukauden kuluessa. Tutkimukset saatiin päätökseen keskimäärin yhdeksän kuukauden kuluessa, millä pääsin hyvin vakiotavoitteeseeni, joka on saada tutkimukset päätökseen vuoden kuluessa.

Voin tyytyväisenä panna merkille, että vuonna 2009 56 prosentissa kaikista tutkimuksista toimielin sopi asian tai hyväksyi sovintoratkaisun. Tämä on suuri parannus verrattuna vuoteen 2008, jolloin kyseinen luku oli 36 prosenttia. 35 tapauksessa annoin kriittisen huomautuksen. Tämä on merkittävä parannus verrattuna vuoteen 2008, jolloin annoin 44 kriittistä huomautusta, puhumattakaan vuodesta 2007, jolloin annoin niitä 55. Jatkuva vähentyminen on hyvä uutinen, mutta luku on yhä liian suuri.

Hyvät parlamentin jäsenet, pyrin auttamaan jokaista kantelijaa, joka kääntyy oikeusasiamiehen puoleen, ja näin on myös tapauksissa, joissa kantelu ei kuulu toimivaltaani. Vuonna 2009 sain kaikkiaan 2 392 sellaista kantelua, mikä merkitsi 6 prosentin vähentymistä vuoteen 2008 verrattuna. Tämä vähentyminen on rohkaiseva uutinen. Parlamentin pitkäaikainen toive on ollut, että niiden kantelujen määrä, joita ei voida ottaa tutkittavaksi, vähenisi. Mielestäni tämä tulos johtuu ainakin osaksi siitä, että yhä useammat kansalaiset löytävät heti ensi kerralla oikean osoitteen, jonka puoleen kääntyä.

Käynnistin tammikuussa 2009 uudella verkkosivustollani vuorovaikutteisen oppaan, joka on käytettävissä EU:n 23 kielellä. Tällä oppaalla pyritään ohjaamaan kantelijat sen elimen puoleen, joka voi parhaiten auttaa heitä, olipa kyse sitten omista palveluistani, jäsenvaltioiden kansallisten tai alueellisten oikeusasiamiesten palveluista tai esimerkiksi rajat ylittävästä online-pohjaisesta SOLVIT-verkostosta.

Vuonna 2009 opasta käytti yli 26 000 ihmistä. On tärkeää, että kansalaiset ohjataan alun pitäen tarkoituksenmukaisimman kanteluja käsittelevän elimen puoleen ja heidät säästetään turhautumisilta ja viivästyksiltä, kun heidän ei tarvitse löytää oikeaa toimielintä omin päin.

Tämä merkitsee myös, että kantelut selvitetään ripeämmin ja tehokkaammin, jolloin varmistetaan se, että kansalaiset voivat käyttää Euroopan unionin oikeuden mukaisia oikeuksiaan täysimääräisesti, ja myös se, että unionin oikeutta pannaan asianmukaisesti täytäntöön.

Olen myös kolmen viime vuoden aikana pyrkinyt sinnikkäästi lisäämään tietoisuutta palveluista, joita voin tarjota yrityksille, yhdistyksille, kansalaisjärjestöille, alueellisille viranomaisille ja muille kohderyhmille, toisin sanoen kenelle tahansa, joka on tekemisissä EU-hankkeiden tai ohjelmien kanssa ja jolla on suoraa kanssakäymistä EU:n hallinnon kanssa.

Lisätäkseni edelleen tietoisuutta oikeusasiamiehen työstä tehostin vuoden 2009 aikana yhteistyötä muiden tiedotus- ja ongelmanratkaisuverkostojen kuten Europe Directin ja SOLVITin kanssa. Tehostin myös ponnistelujani tavoittaakseni mahdollisia kantelijoita ja järjestin siksi joukon julkisia tapahtumia; kaikki nämä tukitoiminnot yhdistettynä kantelijoiden osalta saatuihin vakaisiin tuloksiin johtivat oikeusasiamiehen työn medianäkyvyyden 85 prosentin kasvuun.

Käynnistettyjen tutkimusten määrä, joka perustuu vuonna 2009 saatuihin kanteluihin, kasvoi 293:sta 335:een. Tämän lisäyksen täytyy johtua ainakin osaksi tukitoiminnoista. Olen myös jatkanut ponnistelujani parantaakseni sen tiedon laatua, jota kansalaisille ja mahdollisille kantelijoille heidän Euroopan unionin oikeuden mukaisista oikeuksistaan tarjotaan. Keinona tässä on ollut Euroopan oikeusasiamiesten verkosto, joka suuresti helpottaa kantelujen nopeaa siirtoa toimivaltaiselle oikeusasiamiehelle tai vastaavalle elimelle.

Lisäksi pyrin jatkuvasti varmistamaan, että EU:n toimielimet omaksuvat kaikessa toiminnassaan kansalaislähtöisen lähestymistavan. Tämä on tehtävä, johon on käytävä käsiksi yhteistyössä toimielinten kanssa. Edistääkseni tätä tavoitetta suhteessa komissioon pidän tiivistä yhteyttä suhteista oikeusasiamieheen vastaavaan komission varapuheenjohtajaan Šefčovičiin. Kiitän häntä hänen läsnäolostaan täällä tänään samoin kuin hänen tähänastisesta tiiviistä yhteistyöstään ja tuestaan.

Yleisin vuonna 2009 tutkimani syytös oli avoimuuden puute. Tämä ilmeni 36 prosentissa kaikista tutkimuksista. Jossain määrin huolestuneena totean tällaisten kanteluiden osuuden olevan jatkuvasti suuri. Vastuullinen ja avoin EU:n hallinto on varmasti kansalaisten luottamuksen avain. Pidän myös valitettavana pitkällisiä viivästyksiä komission reagoinnissa asiakirjojen saantia koskevissa tapauksissa. Kaikkein pöyristyttävintä tapausta käsitellään Chrysoula Paliadelin mietinnössä, jossa tehdään selväksi, että parlamentti odottaa komissiolta olennaista parannusta tässä suhteessa.

Lissabonin sopimuksen voimaantulo oli vuoden 2009 keskeinen tapahtuma. Sopimuksessa annetaan kansalaisille uusia lupauksia, jotka koskevat perusoikeuksia, avoimuuden lisäämistä ja parempia mahdollisuuksia osallistua unionin päätöksentekoon. Siinä myös saatetaan oikeudellisesti sitovaksi perusoikeuskirja, johon sisältyy oikeus hyvään hallintoon.

Varainhoitoasetuksen uudistus tarjoaa erinomaisen tilaisuuden toteuttaa käytännössä hyvän hallinnon perusoikeutta. Mielestäni asiaan liittyvien sääntöjen olisi annettava virkamiehille opastusta tavasta, jolla he varmistavat sekä moitteettoman varainhoidon että hyvän hallinnon. Arvoisat parlamentin jäsenet, olen kehittänyt ja äskettäin hyväksynyt koko toimikauttani koskevan strategian. Sen sisältävä asiakirja on tällä menneellä viikolla toimitettu tiedoksi puhemiehistölle, puheenjohtajakokoukselle ja vetoomusvaliokunnalle.

Strategia pyrkii toteuttamaan oikeusasiamiehen toimiston toiminta-ajatusta, jonka hyväksyin vuonna 2009 ja joka kuuluu seuraavasti. "Euroopan oikeusasiamies pyrkii löytämään oikeudenmukaiset ratkaisut EU:n toimielimiä vastaan tehdyissä kanteluissa. Hän kannustaa toimielinten hallintoa avoimuuteen ja edistää palveluhenkistä hallintokulttuuria. Hänen tavoitteenaan on lisätä luottamusta kansalaisten ja EU:n välillä vuoropuhelun avulla sekä kehittää ja vaalia parhaita hallintokäytäntöjä EU:n toimielimissä."

Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, tässä hengessä, tässä komission julkilausuman hengessä haluan jatkaa työtä sen tehtävän täyttämiseksi, jonka tämä kunnianarvoinen elin on minulle uskonut.

  Maroš Šefčovič, komission varapuheenjohtaja. – (EN) Arvoisa puhemies, koettakaa kestää minua, koska yritän vastata kolmelle esittelijällemme ja oikeusasiamiehelle. Haluaisin aluksi kiittää jäseniä Nedelcheva, Paliadeli ja Lichtenberger heidän mietinnöistään. On hyvin selvää, että meillä on samat tavoitteet: nimittäin, että hallinnon tulee olla tehokasta ja ammattimaista ja että EU:n lainsäädäntöä on noudatettava. Se on perusta, jolta aiomme keskustella näistä asioista ja, olen varma, löytää myönteisiä tuloksia.

Haluan myös esittää kiitokseni oikeusasiamies Diamandourosille hänen tiiviistä yhteistyöstään komission kanssa. Tämä päivä on hänelle varmaan erityinen, koska hän voi nähdä, että Euroopan parlamentti arvostaa suuresti hänen työtään. Voin vakuuttaa teille, että yhteydenpito välillämme ja yksikköjemme välillä on hyvin tiivistä. Kuluu tuskin viikkoakaan, etten lähetä oikeusasiamiehelle selvityskirjettä ja saa häneltä vastausta. Tällä tavoin yritämme löytää työssämme oikeita ratkaisuja. On tietenkin joitakin avoimia kysymyksiä, joita työstämme, mutta mielestäni se on vain osoitus hedelmällisestä yhteydenpidostamme.

Haluan korostaa, että komissio on tyytyväinen jäsen Nedelchevan mietintöön, joka tarjoaa selkeän ja perusteellisen katsauksen oikeusasiamiehen toimintaan edellisenä vuonna. Oikeusasiamiehen kertomuksessa hänen toiminnastaan vuonna 2009 hänen eri tutkimustensa tulokset on esitetty selvästi, niitä on havainnollistettu esimerkein, ja ne on jaettu luokkiin hallinnollista epäkohtaa koskevien tapausten luonteen tai kyseessä olevan toimielimen mukaan.

Kuten oikeusasiamies Diamandouros jo totesi, vuonna 2009 oikeusasiamies rekisteröi kaikkiaan 3 098 kantelua, kun niitä vuonna 2008 rekisteröitiin 3 406. Tämä merkitsee 9 prosentin vähennystä vuodessa. Olemme kuitenkin täysin tietoisia siitä, että 56 prosenttia tutkimuksista oli osoitettu komissiolle. Olemme myös tietoisia, että useimmat hallinnollisia epäkohtia koskevat kantelut koskivat avoimuuden puutetta, mihin kuuluu kieltäytyminen antamasta tietoja. Olen sitoutunut selvittämään näitä tapauksia edelleen.

Komissio on tyytyväinen oikeusasiamiehen pyrkimyksiin lyhentää tutkimusten keskimääräinen kesto yhdeksään kuukauteen. Komissio kuitenkin korostaa, että oikeusasiamiehen pitäisi pyrkimyksissään lyhentää valituksen käsittelemiseen käytettävää aikaa ottaa huomioon komission omat määräajat eli aika, jonka komissio tarvitsee omiin sisäisiin neuvotteluihin ja siihen, että komission jäsenten kollegio hyväksyy komission vastaukset. Kollegio vahvistaa jokaisen vastauksen, ja vie jonkin aikaa saada kollegio kokoon.

On syytä todeta, että oikeusasiamies on pannut toimeen intensiivisen tiedotuskampanjan, joka on lisännyt kansalaisten tietoisuutta oikeuksistaan ja oikeusasiamiehen vastuualueiden tuntemusta. Siten oikeusasiamiehellä on tapana antaa helposti lehdistötiedotteita, ja ne julkaistaan usein siinä vaiheessa, jolloin oikeusasiamies on juuri lähettänyt komissiolle suositusluonnoksen. Siten komissiolle ei jää aikaa puolustautumiseen, koska sen vastausta parhaillaan laaditaan.

Joissain tapauksissa saatetaan löytää sovintoratkaisu, jos toimielin tarjoaa kantelijalle hyvitystä. Tätä ratkaisua tarjotaan vapaasti, ilman että siihen liitetään vastuukysymyksiä tai oikeudellista ennakkopäätöstä. Jos sovintoratkaisua ei löydetä, oikeusasiamies voi antaa suosituksia tapauksen ratkaisemiseksi. Jos toimielin ei hyväksy hänen suosituksiaan, hän voi laatia erityiskertomuksen parlamentille. Vuonna 2009 oikeusasiamies ei lähettänyt parlamentille erityiskertomuksia. Vuonna 2010 parlamentille lähetettiin erityiskertomus, joka koski kantelua oikeudesta tutustua komission asiakirjoihin.

Suhteet oikeusasiamieheen ovat ajoittain synnyttäneet näkemyseroja. Näin on ollut, kun kyseessä ovat olleet rikkomismenettelyyn liittyvät tutkimukset. Oikeusasiamiehen perusteluna on usein, ettei komissio ole selittänyt riittävästi kantaansa, mikä epäilemättä edellyttää komission vastareaktiota sen perustelujen asiasisällöstä, ja hipoo keskustelua komission linjan ansioista. Komissio on kuitenkin pyrkinyt näkemään paljon vaivaa vastauksissaan oikeusasiamiehelle, esittäen yksityiskohtaisesti ja perustellen sovelletut lainsäädännön tulkinnat. Se on kuitenkin lisännyt vastuuvapauslausekkeen lainsäädännön tulkinnan eroista ja korostanut, että lopullinen sovittelija on Euroopan unionin tuomioistuin.

Kuten komissio vuosikertomuksessaan (2009) yhteisön oikeuden soveltamisen valvonnasta vahvistaa, se haluaisi kantelujen rekisteröinnissä ja käsittelyssä viime vuosina tapahtuneen kehityksen (EU Pilot -hanke) huomioon ottaen lähitulevaisuudessa päivittää 23. maaliskuuta 2002 antamansa tiedonannon kantelijan asemasta yhteisön oikeuden rikkomista koskevissa asioissa. Olen tavannut oikeusasiamiehen henkilökohtaisesti ja saatoin tiedottaa hänelle tästä kehityksestä.

Mitä tulee kysymykseen avoimuudesta ja asiakirjajulkisuudesta, voin todeta, että komissio tutkii tarkoin kaikki oikeusasiamiehen sille osoittamat kantelut.

Yksi näistä tapauksista johti siihen, että oikeusasiamies antoi vuonna 2010 parlamentille erityiskertomuksen, ja tämä on jäsen Paliadelin mietinnön aiheena. On valitettavaa, että tämä erityiskertomus lähetettiin vain vähän sen jälkeen, kun komissio oli tehnyt asiassa lopullisen ratkaisun. Myönnän kuitenkin, että tämän päätöksen tekemiseen käytetty aika oli kohtuuton, vaikka se johtuikin siitä, että kolmas osapuoli jätti vastaamatta komission ehdotukseen. Haluan korostaa, että komissio on täysin sitoutunut toimimaan yhteistyössä oikeusasiamiehen kanssa. Komission yhteistyöhalua ei ole mitään syytä kyseenalaistaa, eikä komissiolla ole todellakaan mitään aikomusta vaikeuttaa oikeusasiamiehen työtä millään tavalla. Komissio pyrkii aina toimimaan tiiviissä yhteistyössä oikeusasiamiehen kanssa. On kuitenkin niin, että jotkut asiakirjojen saantia koskevat pyynnöt ovat erityisen monitahoisia tai laajoja, eikä niitä voida käsitellä normaalissa aikataulussa. Komissio käsittelee noin 5 000 pyyntöä vuodessa. Näistä vain 15–20 johti kanteluihin oikeusasiamiehelle.

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen voimaantulo on tehnyt mahdolliseksi alkaa pohtia sitä, miten saavuttaa yhteinen lähestymistapa, niin että EU:hun voidaan vakiinnuttaa avoin, tehokas ja riippumaton hallinto. Siksi komissio katsoo, että tarvitaan toimielinten välistä vuoropuhelua ennen kuin mitään lainsäädäntöehdotusta esitetään. Myönteinen tulos tässä näyttää mahdolliselta, ja yhteistyön näiden kahden toimielimen kesken tässä asiassa pitäisi taata se.

Arvoisa puhemies, jos sallitte, vastaan myös jäsen Lichtenbergerille, koska hän on nähnyt paljon vaivaa ollakseen täällä tänä aamuna. Haluaisin vakuuttaa hänelle, että komissio pitää EU:n lainsäädännön asianmukaista soveltamista hyvin tärkeänä, ja kuten tiedätte, tämä on yksi Barroson komission asettamista ensisijaisista tavoitteista. Jo vuonna 2007 annetussa tiedonannossa "Tulosten Eurooppa" komissio sitoutui parantamaan työskentelymenetelmiään varmistaakseen tehokkaamman otteen EU:n lainsäädännön soveltamisessa ilmenevissä ongelmissa, ja keskittymään siinä kysymyksiin, jotka aiheuttavat kansalaisille ja yrityksille eniten ongelmia. Totesin tuossa tiedonannossa, että vuosikertomus on enemmänkin strateginen arviointi Euroopan unionin oikeuden soveltamisesta. Siinä määritetään keskeiset haasteet ja asetetaan painopisteet ja ohjelmoidaan työ kyseisten painopisteiden mukaisesti. Komissio on tyytyväinen parlamentin suhtautumiseen tähän kertomukseen. Poimin seuraavissa huomioissa esiin muutamia keskeisiä kysymyksiä.

Mitä tulee rikkomuksia koskevan tiedon antamiseen, komissio panee parhaillaan täytäntöön parlamentin kanssa solmittua uutta puitesopimusta. Se on sitoutunut toimittamaan parlamentille tuossa sopimuksessa mainitut tiedot. Komissio myös toivoo yhteistoimintaa parlamentin kanssa sen työstäessä Sinun Eurooppasi -portaalia, jolla pyritään ohjaamaan kansalaiset löytämään hakemansa tiedot.

Olemme tyytyväisiä siihen, että parlamentti on tunnustanut sen, että EU Pilot -hankkeella edistetään asianmukaisesti toimivaa, kansalaiskeskeistä Euroopan unionia Lissabonin sopimuksen mukaisesti. Hanke on suunniteltu varmistamaan, että kansalaisten huolenaiheet ja kantelut EU:n lainsäädännön soveltamisesta tutkitaan. Tämä on meille luonnollisesti olennainen seikka. Tässä työssä komission on kunnioitettava sitä luottamuksellisuutta, johon Euroopan unionin tuomioistuin on vahvistanut jäsenvaltioiden olevan oikeutetut, kun kyseessä on väitettyjen soveltamiskysymysten ja mahdollisten rikkomuskanteiden tutkinta.

Näin ollen, kun komissio tämän vuoden maaliskuussa antamassaan kertomuksessa tarjosi laajalti tietoa EU Pilot -hankkeen toiminnasta, se ei luovuta tai paljasta EU Pilot -hankkeessa käsiteltävänä oleviin tapauksiin liittyviä tietoja. Samalla komissio myöntää, että on tärkeää varmistaa se, että kansalaisille toimitetaan oikea-aikaisesti perusteellinen ja selkeä arvio tuloksesta siinä työssä, jota jäsenvaltioiden kanssa on tehty EU Pilot -hankkeessa. Komissio on sitoutunut varmistamaan, että kantelijoilla on tilaisuus kommentoida tulosta.

Mitä tulee 298 artiklan mukaisten menettelysääntöjen hyväksymistä koskevaan kysymykseen, komissio on ymmärtänyt, että parlamentissa on asetettu työryhmä, joka tutkii kyseisen aloitteen mahdollista soveltamisalaa ja sisältöä. Komissio myös pitää tarkoituksenmukaisena punnita koko asiaa koskevan valmistelutyön tulosta ennen kuin se pohtii enempiä elementtejä. Siksi emme vielä tällä hetkellä ilmoita kantaamme kaikkiin näkökohtiin.

Lisäksi komissio valmistelee parhaillaan ajantasaisten tietojen antamista unionin oikeuden soveltamiseen osoitetuista resursseista. Tänään keskusteltavana oleva päätöslauselmaluonnos kattaa laajan kirjon kysymyksiä, ja vastauksessaan päätöslauselmaan komissio aikoo antaa lisäselvityksiä, joita etupäässä ajan puutteen takia olisi hyvin vaikea antaa tänään.

Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, olemme iloisia, että meillä on yhteinen intressi soveltaa nyt unionin oikeutta EU:n kansalaisten ja yritysten parhaaksi. Euroopan unionin oikeuden tehokas soveltaminen on yksi EU:n kulmakivistä sekä järkevän sääntelyn avaintekijä.

Haluan pyytää anteeksi tulkeilta sitä, että puhuin kovin nopeasti. Paljon kiitoksia kärsivällisyydestänne, ja kiitos kaikille mielenkiinnostanne.

  Puhemies. – (EN) Kyllä vain, kyllä te todella lisäsittekin hieman vauhtia. Kiitos teille.

  Rainer Wieland, vetoomusvaliokunnan lausunnon valmistelija. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa oikeusasiamies Diamandouros, arvoisa komission jäsen, meillä on täällä meneillään yhteiskeskustelu. Puhun vetoomusvaliokunnan puheenjohtajan puolesta, joka valitettavasti on sairas. Haluaisin rajoittaa huomautukseni kollega Paliadelin mietintöön.

Täällä parlamentissa on käyty useita väittelyjä keskusteluja asiakirjajulkisuudesta, avoimuuden merkityksestä ja avoimuuden hyödyistä, ja myös siitä, mihin pitäisi vetää raja yhtäältä suuren yleisön oikeutettujen etujen ja toisaalta yksittäisten henkilöiden ja yritysten oikeutettujen etujen kesken. Hyvä kollega Paliadeli, asia voi joskus olla myös päinvastoin, nimittäin niin, että kansalaisjärjestölle on jaettu joitain tietoja, ja sitten yritys tai yksittäinen henkilö haluaa tietää tarkkaan, mitä tietoja on annettu. Tässä ei nyt ole kysymys hyvästä tai pahasta, vaan yksinkertaisesti aikatauluista ja määräajoista. Näitä määräaikoja on noudatettava, ja määräaikoja kansalaisiin päin ja tietenkin myös oikeusasiamieheen päin on noudatettava. Tätä voisi kutsua hyvän hallinnon perusperiaatteeksi. Tässä odotamme komissiolta, joka on osoittanut kovin suurta kiinnostusta asioiden vauhdittamiseen, kuten varapuheenjohtaja jo mainitsi, kiinnittäisi tähän asiaan tarkempaa huomiota ja saisi siinä aikaan parannusta.

  Elena Băsescu, PPE-ryhmän puolesta. – (RO) Arvoisa puhemies, haluaisin käyttää puheenvuoron Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) oikeusasiamiehen erityiskertomusta käsittelevänä varjoesittelijänä. Haluan aluksi korostaa, että pääsy yksimielisyyteen kaikkien poliittisten ryhmien kesken helpotti mietinnön laadintaa. On huomattava, ettei yhtään tarkistusta jätetty. Samalla haluaisin onnitella Chrysoula Paliadelia tästä tuloksesta.

Komissio yhteistyöhaluton käytös oikeusasiamiestä kohtaan on huolestuttavaa, koska se voi luoda kansalaisissa merkittävän luottamuspulan suhteessa EU:n toimielimiin. Hyvän yhteistyön puute vaarantaa oikeusasiamiehen ja Euroopan parlamentin kyvyn valvoa komissiota tehokkaasti. Haluan myös muistuttaa vilpittömän yhteistyön periaatteesta, josta on määrätty Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksessa. Siihen sisältyy vilpitön suhteiden lujittaminen EU:n toimielinten kesken. Valitettavasti oikeusasiamies on hyvin usein joutunut toteamaan, ettei komissio ole noudattanut määräaikoja, kun kyse on ollut asiakirjojen saatavuudesta.

Toinen huolestuttava näkökohta on, että oikeusasiamiehen oli laadittava erityiskertomus eli käytettävä äärimmäistä toimenpidettä komission taivuttamiseksi parempaan yhteistyöhön. Sellaisia tapauksia ei pitäisi joutua kohtaamaan enää tulevaisuudessa. Näin ollen pyytäisin Euroopan komissiota pyrkimään entistä toimivampaan yhteistyöhön oikeusasiamiehen kanssa. On huomattava, että aina kun komissio ei aio noudattaa tuota sitoumusta, parlamentti voi asettaa sanktioita. Mietinnössä kerrottu tilanne luo systemaattisen ongelman. Se vie kansalaisilta yhden niistä keskeisistä eduista, jotka he odottavat saavansa tuloksena perusoikeudestaan jättää kanteluja.

  Monika Flašíková Beňová, S&D-ryhmän puolesta. – (SK) Arvoisa puhemies, haluaisin kiittää kaikkia kolmea jäsentä mietinnöistä, joista tänään keskustelemme täällä yhteiskeskustelussa. Haluaisin erityisesti puhua jäsen Lichtenbergerin mietinnöstä, koska se mielestäni osoittaa poikkeuksellista tarkkuutta ja yhdyn paljolti sen sanomaan. Siksi, arvoisa varapuheenjohtaja, minäkin haluaisin olla hieman kriittisempi tänään.

Yleisesti voidaan sanoa, että komissio ei kaiken kaikkiaan kerro kansalaisille tai parlamentille riittävästi siitä, miten se valvoo yhteisön oikeuden täytäntöönpanoa. Samaan aikaan Euroopan unionista tehdyssä sopimuksessa vahvistetaan selvästi EU:n kansalaisten aktiivinen rooli, jota merkitsee esimerkiksi eurooppalaisen kansalaisaloite. Arvoisa varapuheenjohtaja, olen iloinen, että osallistutte tänään tähän keskusteluun, koska tiedän, että te ette ole ainoastaan pätevä, vaan olette myös erittäin sitoutunut eurooppalaiseen kansalaisaloitteeseen.

Tästä huolimatta Euroopan komission vuosikertomukset Euroopan unionin oikeuden soveltamisen valvonnasta eivät nykymuodossaan anna parlamentille tai kansalaisille riittävästi tietoa asioiden tilasta. Komissio on toistaiseksi keskittynyt liikaa EU:n lainsäädännön saattamiseen osaksi kansallista lainsäädäntöä, mutta suuresti laiminlyönyt sen varsinaisen soveltamisen. Lyhytsanainen viittaus viralliseen menettelyyn tapauksessa, jossa jäsenvaltio ei ole vielä siirtänyt jotain unionin lakia kansalliselle tasolle, ei kerro meille tai kansalaisillemme kovin paljoa. Meidän pitää ja me haluamme oppia enemmän tapauksista, joissa komissio tutkii epätarkkaa tai täysin puutteellista siirtämistä kansalliseen lainsäädäntöön. Vain silloin, kun meillä on kattavat tiedot tällaisista tapauksista, voimme puhua Euroopan unionin oikeuden soveltamisen johdonmukaisesta valvonnasta.

Hyvät kuulijat, kuten me kaikki varmasti tiedämme, Euroopan parlamentilla on tiettyjä velvollisuuksia ja valtuuksia suhteessa komissioon. Tähän kuuluu valvonta ja arviointi. Me Euroopan parlamentissa olemme vilpittömästi kiinnostuneita arvioimaan järkevästi komission edistymistä siinä, miten täyttää tehtävänsä, valvoo sopimuksia ja noudattaa Euroopan unionin oikeutta. Saatavillamme ei ole kuitenkaan riittävästi tietoa, jonka pohjalta komissio säännösten rikkomisia käsittelee. Arvoisa varapuheenjohtaja, tämä ei ole uusi pyyntö.

Helmikuussa pyysimme komissiota päätöslauselmassa tarkastetusta Euroopan parlamentin ja komission välisestä puitesopimuksesta, jonka mukaan komission on annettava parlamentille yhteenvetotiedot kaikista rikkomusmenettelyistä virallisesta ilmoituksesta lähtien, jos parlamentti niin pyytää. Haluaisin esittää voimakkaan vetoomuksen komissiolle, että se toimittaisi meille ja kauttamme Euroopan unionin kansalaisille nämä tiedot.

Lopuksi totean, arvoisa varapuheenjohtaja, että olen puheenvuoroissani sanonut useita kertoja, että Euroopan parlamentilla on vilpitön halu tukea komissiota, ja tukea sitä jopa neuvostoa vastaan. Me esitämme nyt teille pyynnön, että komissio vuorostaan antaisi Euroopan parlamentille tiedot, joita emme ole pyytämässä vain itsellemme vaan myös Euroopan unionin jäsenvaltioiden kansalaisille.

  Margrete Auken, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DA) Arvoisa puhemies, vetoomusvaliokunnassa, toisin sanoen valiokunnassa, joka käsittelee kansalaisten kanteluja, EU:n lainsäädännön noudattaminen on ehdottoman keskeistä. Kansalaiset kääntyvät puoleemme, koska kansallis- tai paikallisviranomaiset eivät noudata EU:n lainsäädäntöä. esimerkiksi ihmisten terveyden suojelua tai ympäristönsuojelua koskevissa asioissa. Tarvitsee vain tarkastella niitä monia kanteluja, joita olemme saaneet pitkään jatkuneesta jätekriisistä Campaniassa, vaikka Euroopan unionin tuomioistuin on antanut asiasta selkeän päätöksen, ja kanteluja varojen jäädyttämisestä. Mitään todellista ei ole tehty tämän ongelman ratkaisemiseksi. Niin kansalaiset kuin suojeltu ympäristö kärsivät. Tätä me kutsuimme onnekkaaksi Campaniaksi – voi ei! Komission on välittömästi otettava tässä käyttöön kaikki keinonsa.

Perussopimuksessa komissiolle asetetaan keskeinen tehtävä. Komission tehtävänä on valvoa, että jäsenvaltiot noudattavat EU:n lainsäädäntöä. Valiokunnassa me luonnollisesti seuraamme tarkasti sitä, miten komissio käsittelee sääntöjen rikkomisia. Näin ollen olen hyvin tyytyväinen kollega Lichtenbergerin mietintöön. Hän tekee täysin selväksi, ettei kerta kaikkiaan riitä, että kantelut jäsenvaltioiden rikkomuksista lähetetään niille takaisin niiden itsensä selvitettäviksi. Kanteluissahan on kyse juuri jäsenvaltioista. Tämä on kansalaisten jättämistä täysin pulaan.

Tässä yhteydessä haluaisin kiittää Euroopan oikeusasiamiestä siitä, että hän on tehnyt omasta aloitteestaan tutkimuksen komission uudesta tavasta rekisteröidä kanteluja ja rikkomuksia, erityisesti tavasta, jolla se rekisteröi tai kenties jättää rekisteröimättä jäsenvaltioita vastaan yhteisön lainsäädännön sivuuttamisesta tehtyjä kanteluja. Oikeusasiamiehellä on myös valtuudet antaa pääasiaa koskeva lausunto, jos komissiota syytetään siitä, ettei se ole tutkinut rikkomuksia tarkemmin, vaikka tietenkin viime kädessä asiasta päättää unionin tuomioistuin.

On joka tapauksessa edistystä, jos me nyt hyväksymme jäsen Nedelchevan mietinnön, niin että meillä on EU:n hallintomenettelyjä koskeva asianmukainen laki, jolle vihdoin olemme saaneet perustan Lissabonin sopimuksen 298 artiklassa.

On hyvä, että oikeusasiamiehen vuosikertomus osoittaa monia merkkejä parannuksista, mutta on yhä huolestuttavaa, että yli kolmannes kanteluista koskee avoimuuden puutetta ja asiakirjojen ja tiedon saatavuutta. Tässä suhteessa on häpeällistä, että sekä komissio että useat jäsenvaltiot yrittävät varjella kansalaisten sijasta isoja lobbaajia asialla, joka selvästi vaikuttaa tietosuojasääntöjen väärinkäytöltä.

Yhden tyrmistyttävän esimerkin tästä antaa oikeusasiamiehen erityiskertomus Porschesta ja autojen hiilidioksidirajojen varjelua koskevasta kirjeenvaihdosta. Uskooko kukaan täällä komission kuulleen yhtään pientä tai keskisuurta yritystä kysymyksessä oikeudesta tutustua kirjeisiin, tai että komissio olisi halunnut viivyttää tapausta viisitoista kuukautta pienyrityksen takia? Ei tietenkään! Näin toimittiin, koska kyseessä oli Porsche, ja ehkä myös siksi, että asiaan liittyi Günter Verheugen. Oikeusasiamiehen erityiskertomus kertoo pidemmän tarinan, ja suosittelisin, että jokainen lukisi itse sekä jäsen Paliadelin erinomaisen mietinnön että oikeusasiamiehen kertomuksen. Se on hyvin viihdyttävää. Se avaa silmänne yhä uudelleen. Vakavin näkökohta tässä tapauksessa on kuitenkin se, että komissiolta puuttuu lojaali yhteistyö oikeusasiamiehen kanssa. Tämä on tärkeä mietintö. Parlamentin on laadittava selvä kannanotto tähän asiaan. Kiitokseni oikeusasiamiehelle ja jäsen Paliadelille.

  Oldřich Vlasák, ECR-ryhmän puolesta. – (CS) Arvoisa puhemies, oikeusasiamiehen vuosikertomus on hyvä esimerkki siitä, miten meidän pitäisi esitellä toimintaamme kansalaisille. Kertomus on kattava, ytimekäs ja relevantti. Siksi arvostan suuresti ponnistelujanne ja vaivannäköänne, ja haluan tällä tavoin myös henkilökohtaisesti onnitella teitä. Samalla haluan kuitenkin todeta tässä, että näen oikeusasiamiehen toimiston toiminnassa yhden järjestelmää koskevan ongelman. Se ongelma on kansalaisten tietoisuus. Onhan nimittäin myönnettävä, että Euroopan unioni kansainvälisenä rakennelmana on huomattavan vaikeaselkoinen, eikä se ole sitä vain tukiensa suhteen, vaan myös toimivaltansa, toimielimiensä, päätöksentekoprosessien ja toteutetun politiikan ja lainsäädännön suhteen. Tällä tarkoitan, että tavallisen kansalaisen on vaikea ymmärtää sitä. Sama pätee loogisesti myös oikeusasiamiehen toimistoon. Olen aivan varma, että jos tekisimme Euroopan kansalaisten keskuudessa tutkimuksen Euroopan oikeusasiamiehen tehtävistä ja hänen valtuuksistaan ja toiminnasta, joutuisimme toteamaan, että hänet mielletään joksikin hyvin kaukaiseksi, ja monissa tapauksissa ihmiset eivät edes tietäisi hänen olemassaolostaan. Tosiseikat ovat verrattain selvät. Valtaosa kotimaani Tšekin tasavallan kansalaisten tekemistä kanteluista ei kuulunut Euroopan oikeusasiamiehen vastuualueeseen. Tilanne ei ole erilainen muiden jäsenvaltioiden osalta.

Kun keskustelimme parlamentissa vuoden 2008 kertomuksesta, jokainen täällä vaati kansalaisten tietoisuuden lisäämistä. Ehdotettiin laajoja tiedotuskampanjoita, ja harkittiin verkkosivujen perustamista. Minä tein kuitenkin eilen yrityksen postittaa kantelun verkkosivultanne. Minun on sanottava, että vuorovaikutteinen opas on liian monimutkainen ja totta puhuen ei tavallisen kansalaisen käsitettävissä. Itse kantelulomake on yhtä monimutkainen. Se muistuttaa minusta hiukan Tšekin tasavallan veroilmoituslomakkeita, joita tavalliset kansalaiset eivät osaa täyttää ilman veroneuvojaa. Totta puhuen verkkosivustonne saa kansalaiset luopumaan kantelujen teosta. Haluaisin siksi vedota niiden yksinkertaistamiseksi.

Toinen mielestäni erityisen tärkeä asia on, että tapausten käsittelyyn tarvittava aikaa lyhennetään. Tiedämmehän loppujen lopuksi, että jos joku tekee kantelun, luottamuksen näkökulmasta on äärimmäisen tärkeää, että kantelu käsitellään mahdollisimman pian ja että kantelija saa vastauksen mahdollisimman pian. Lisäksi jos tietty asia ei kuulu sen elimen toimivaltaan, jolle kantelu on osoitettu, kantelija olisi ohjattava ottamaan yhteys suoraan siihen kansalliseen tai alueelliseen oikeusasiamieheen, jolla on asiaankuuluva toimivalta.

Hyvät kuulijat, liiallinen tiedonvälitys hukuttaa tiedon. Liika tieto hukuttaa Euroopan kansalaiset. Mielestäni oikeusasiamiehen ensisijaisena tavoitteena ei pitäisi olla vain selvittää epätarkoituksenmukaisia byrokraattisia menettelyjä vaan myös estää niitä. Siksi mielestäni on tärkeää, ettei kyseistä toimielintä käytetä hyväksi mediakampanjoissa eikä sen valtuuksia laajenneta. Valintansa jälkeen oikeusasiamies Diamandouros sanoi jatkavansa ponnisteluja Euroopan unionin hallinnon parantamiseksi. Siksi haluaisin kysyä teiltä lopuksi, mihin järjestelmää koskeviin ongelmiin olette erityisesti onnistunut saamaan parannuksen, ja mihin aiotte kohdistaa huomionne tulevana vuonna. Toivotan teille paljon onnea järjestelmää koskevien ratkaisujen löytämiseen.

  Willy Meyer, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (ES) Arvoisa puhemies, ryhmäni haluaisi kiittää jäsen Nedelchevaa tästä mietinnöstä, jossa vetoomusvaliokunta tarjoaa meille runsaasti tietoa Euroopan oikeusasiamiehen työstä.

Se on hyvin kuvaileva kertomus, joka kattaa koko toiminnan vuonna 2009 ja suuren osan kanteluista, jotka muuten vähenivät 9 prosenttia edelliseen vuoteen verrattuna. Yli puolet kanteluista koskee Euroopan komissiota.

Oikeusasiamiehelle tehdyissä kanteluissa kritisoidaan huonoja hallinnollisia käytäntöjä, kuten avoimuuden puutetta ja asiakirjoihin tutustumisen epäämistä. Voimme olla tyytyväisiä, että suuri osa näistä kanteluista ratkaistaan oikeusasiamiehen käsittelyssä ja että me siksi olemme menossa oikeaan suuntaan.

Vuoden 2010 päämäärät koottiin viideksi tavoitteeksi: kuunnellaan avoimesti ehdotuksia tarkoituksena tunnistaa parhaat käytännöt, toimitaan niin, että löydetään tapoja saavuttaa nopeampia tuloksia, pyritään taivutteluin vaikuttamaan tehokkaammin toimielinten hallintokulttuuriin, annetaan oikea-aikaista, hyödyllistä tietoa, joka on saatavissa nopeasti, ja pyritään mukauttamisella varmistamaan hyvä resurssien hallinnointi, tehokkuus ja tuloksekkuus. Mielestäni vuodelle 2010 asetetut tavoitteet ovat erittäin keskeisiä.

Meidän on päivitettävä mekanismejamme, jotka mahdollistavat sen, että voimme selvittää avoimuuden ja tiedon puutetta koskevat tapaukset, joita varmasti ilmenee. Meillä on jäsen Paliadelin mietinnön esimerkki Porschen tapauksesta. Koska Porsche, tai pikemminkin komissio, kieltäytyi julkistamasta muutamia autonvalmistajan kirjeitä, parlamentin on tuettava oikeusasiamiestä, ja myös oikeusasiamiehen on luotettava Euroopan parlamenttiin, jotta näitä asioita koskevaa tiedonsaantia voidaan parantaa.

Euroopan unionin tuomioistuimen äskettäinen päätös, jolla kumottiin komission päätös YMP-tuen saajien luettelon julkistamisesta, on hyvin huolestuttava. Toisin sanoen tuo päätös on vastoin avoimuuden periaatteita, joiden pitäisi ohjata kaikkea, mikä liittyy Euroopan unionin talousarvioon. Päätös on suora isku kohti eurooppalaisten oikeutta tietää, mihin heidän veronsa menevät. Mielestäni tämä on huono käytäntö, ja meidän pitäisi parlamentin avulla yrittää purkaa se tarpeellisilla lainsäädäntömuutoksilla.

  Nikolaos Salavrakos, EFD-ryhmän puolesta. – (EL) Arvoisa puhemies, luettuani Euroopan oikeusasiamiehen vuoden 2009 kertomuksen katson, että minun on sanottava kiitokseni oikeusasiamies Diamandourosille, koska hän edustaa ja palvelee kunniakkaasti toimielintä, joka yhdistää Euroopan kansalaisia ja saa heidät tuntemaan olonsa turvalliseksi.

On tietenkin Euroopan oikeusasiamiehen tehtävä varmistaa, että jokainen yksityishenkilö tai oikeushenkilö, joka kohtaa ongelmia Euroopan unionin toimielinten kanssa – vallan väärinkäyttöä tai muunlaisia hallinnollisia epäkohtia – voi turvautua häneen.

Luettuani kertomuksen huomaan, että toimielimen ja sen virkamiesten menestys johtuu ensinnäkin siitä tosiasiasta, että useimmat tutkimukset – luku on jo 70 prosenttia – saadaan päätökseen vuodessa ja yli puolet, tarkemmin sanoen 55 prosenttia, saadaan päätökseen kolmessa kuukaudessa. Se kuvaa sitä, miten ripeästi Euroopan oikeusasiamies ja hänen kollegansa työskentelevät, ja miten kitkattomasti tämä toimielin toimii.

Toiseksi se johtuu siitä, että 80 prosentissa käsitellyistä tapauksista oikeusasiamies pystyi auttamaan asianosaista tavalla tai toisella, joko siirtämällä heidän asiansa toimivaltaiselle elimelle, tai neuvomalla heitä siitä, mihin elimeen heidän tulee ottaa yhteyttä saadakseen ongelmansa nopeasti ratkaistuksi. Tämä osoittaa, kuinka tehokas tämä toimielin on.

On syytä huomata, että 84 prosenttia vetoomusten jättäjistä oli yksityishenkilöitä ja vain 16 prosenttia yrityksiä tai yhdistyksiä. Tämäkin osoittaa, miten suuresti Euroopan kansalaiset, jotka tuntevat joutuneensa hallinnollisen epäkohdan uhriksi, luottavat tähän toimielimeen ja sen edustajiin. Haluaisin korostaa, että vuonna 2009 päätökseen saaduista tapauksista yhdeksän ovat esimerkkejä parhaista käytännöistä. Minun on sanottava, että henkilökohtaisesti olin erityisen iloinen kertomuksen johdannon lausumasta, jonka mukaan Euroopan oikeusasiamies aikoo auttaa varmistamaan, että Euroopan unioni voi antaa kansalaisilleen ne edut, jotka heille on Lissabonin sopimuksessa luvattu. Siksi onnitteluni oikeusasiamies Diamandourosille.

  Martin Ehrenhauser (NI). – (DE) Arvoisa puhemies, minäkin jätin kerran kantelun oikeusasiamiehelle, ja vaikka asiat eivät kannaltani sujuneet kovinkaan hyvin enkä ollut tyytyväinen päätökseen, haluaisin silti lausua oikeusasiamiehelle kiitokset hänen työstään. Mielestäni on hyvin tärkeää, että me täällä parlamentissa annamme tukemme hänen työlleen.

Avauspuheenvuorossaan oikeusasiamies aivan oikein korosti sitä, että hänen onnistumisensa tai epäonnistumisensa riippuu paljon toimielinten toiminnasta. Jos tarkastelemme esimerkiksi Porschen tapausta, selviksi käyvät niin oikeusasiamiehen toimivallan rajat kuin se, miten leväperäisesti jotkut toimielimet suhtautuvat hänen suosituksiinsa.

On tietenkin välttämätöntä, että panemme asiat täällä parlamentissa järjestykseen. Esimerkistä käy Altero-Spinelli-rakennuksen oston tapaus, mihin on liittynyt laajoja väärinkäytöksiä. Oikeusasiamies antoi selkeitä suosituksia, ja tarkistuksia tehtiin. Silti parlamentissa ei ole tähän mennessä edistytty tässä kovinkaan paljon. Tarkistukset hylättiin. Tämä osoittaa jälleen kerran, miten parlamentti suhtautuu näihin suosituksiin. Tällä haluan sanoa, että meidän on tärkeää panna asiat täällä parlamentissa järjestykseen ja ottaa oikeusasiamiehen suositukset vakavasti, jolloin vahvistamme hänen asemaansa.

  Tadeusz Zwiefka (PPE). – (PL) Arvoisa puhemies, kuten joka vuosi, oikeudellisten asioiden valiokunta antaa nyt parlamentille mietintönsä Euroopan unionin oikeuden soveltamisen valvontaa koskevasta komission kertomuksesta, ja kuten joka vuosi, oikeudellisten asioiden valiokunnan jäsenillä on monia varauksia niin komission laatiman kertomuksen sisältöön kuin sen muotoon.

Ei ole epäilystäkään siitä, etteikö Euroopan unionin oikeuden siirtäminen osaksi kansallisia järjestelmiä ole unionissa varsin vakava ongelma. Samoja säännöksiä otetaan käyttöön eri maissa eri aikoina, mikä on tietenkin joissain suhteissa ymmärrettävää. Tämä ei saisi kuitenkaan johtaa viivästyksiin, jotka aiheuttavat oikeusvarmuuden puuttumisen ja niin ollen estävät kansalaisia käyttämästä oikeuksiaan. Kuten esittelijä aivan oikein korostaa, täytäntöönpanon viivästykset samoin kuin unionin oikeuden virheellinen soveltaminen tuovat mukanaan todellisia kustannuksia ja johtavat siihen, että kansalaisten luottamus EU:n toimielimiin häviää. Tästäkin syystä suhtaudun myönteisesti kaikkiin komission aloitteisiin, joiden tavoitteena on ratkaista nämä ongelmat mahdollisimman nopeasti, esimerkkeinä asiantuntijatapaamiset ja kahdenvälinen vuoropuhelu komission ja jäsenvaltioiden kesken. Seuraan hyvin kiinnostuneena EU:n pilottiohjelmaa, jonka pitäisi olla väline, joka mahdollistaa nopean reagoinnin kaikissa tapauksissa, joissa Euroopan unionin oikeutta ei ole sovellettu oikein tai sen vaatimuksia on mukautettu virheellisesti kansalliseen lainsäädäntöön.

Korostamme vielä kerran sitä tehtävää, joka kansallisilla tuomioistuimilla on Euroopan unionin oikeuden käytännön soveltamisessa ja tulkinnassa. Tätä tehtävää ei kuitenkaan täytetä oikein, ellei anneta asianmukaista koulutusta, pidetä kokouksia ja luoda eurooppalaista oikeuskulttuuria. Tälle parlamentilla haluaisin sanoa – ja osoitan sanani kollegoilleni – että lain, jonka me lainsäätäjinä luomme, on oltava selvä ja ymmärrettävä. Vain silloin, kun laki on ymmärrettävä, se voidaan siirtää helposti osaksi kansallisia järjestelmiä ja siihen liittyy vastaisuudessa vähemmän ongelmia.

  Lidia Joanna Geringer de Oedenberg (S&D). – (PL) Arvoisa puhemies, analysoidessani Euroopan kertomusta oikeusasiamiehen toiminnasta vuonna 2009 olin iloinen todetessani yhteistyön oikeusasiamiehen ja vetoomusvaliokunnan kesken edelleen kehittyneen. Arvostan hyvin paljon professori Diamandourosin työtä, jota hän on tehnyt oikeusasiamiehenä vuodesta 2003 alkaen. Arvostan myös hänen pyrkimyksiään tiedottaa kansalaisille heidän mahdollisuuksistaan tehdä kanteluita EU:n hallinnon epäasianmukaisesta toiminnasta ja rohkaista kansalaisia käyttämään oikeuksiaan.

Kun otetaan huomioon se, että vain 23 prosenttia yli 3 000:sta vuonna 2009 rekisteröidystä kantelusta kuului oikeusasiamiehen vastuualueeseen, hänen olisi ehdottomasti jatkettava edelleen tiedotustoimintaansa. Rajallisen toimivaltansa takia hän voi tutkia vain Euroopan unionin toimielimiä ja laitoksia koskevia kanteluja. On kuitenkin tärkeää, että jokainen, joka jättää oikeusasiamiehelle kantelun, jota ei voida hyväksyä muodollisista syistä, saa tiedon siitä, minkä viranomaisen puoleen hänen on asiassaan käännyttävä.

On myös tärkeää korostaa, että Lissabonin sopimus lujittaa merkittävästi oikeusasiamiehen demokraattista legitiimiyttä ja laajentaa hänen toimivaltuuksiaan ulkopolitiikkaan. On myös syytä huomata, että oikeusasiamies ryhtyy yhä useammin toimiin omasta aloitteestaan. Esimerkkeinä voidaan mainita Euroopan unionin maksujen myöhästymiseen, vammaisuuteen ja syrjintään liittyvät asiat. Hänen toimensa ovat johtaneet myös Euroopan hyvän hallintotavan säännöstön luomiseen. Hyvä uutinen on myös se, että prosessien hoitamisen vaatima aika on lyhentynyt yhdeksään kuukauteen.

Myös suuri niiden käsiteltyjen tapausten osuus, joissa kantelun kohteena ollut toimielin pääsi sopimukseen tai joissa tapaus ratkaistiin kantelijan eduksi, todistaa oikeusasiamiehen tehokkuudesta ja hänen hyvästä yhteistyöstään muiden elinten kanssa. Näin oli vuonna 2009 peräti 56 prosentissa tapauksia. Toivon, että oikeusasiamies, jolla on meidän, parlamentin ja muiden toimielinten tuki, jatkaa työtään yhtä energisesti ja vieläkin tehokkaammin kuin tähän asti.

  Anneli Jäätteenmäki (ALDE). - (FI) Arvoisa puhemies, kiitokset oikeusasiamiehelle ja koko hänen toimistolleen arvokkaasta työstä vaikeissa oloissa. Avoimuus, oikeus tutustua tietoihin ja oikeus hyvään hallintoon ovat keskeisiä edellytyksiä kansalaisten luottamukselle EU-toimielinten kykyyn valvoa heidän oikeuksiaan. On huolestuttavaa, että vuosi vuoden jälkeen suurin hallinnollinen epäkohta on avoimuuden puute, jopa kieltäytyminen tietojen ja asiakirjojen antamisesta. Porsche-tapaus on tässä suhteessa erittäin vakava. Viivyttämällä pyydettyjen asiakirjojen antamista 15 kuukautta komissio laiminlöi vakavasti velvollisuutensa tehdä vilpitöntä yhteistyötä oikeusasiamiehen kanssa. Tämä komission asenne rapautti kansalaisten luottamusta sekä komissioon että EU:n julkiseen kuvaan.

Nyt kun komission edustaja ja oikeusasiamies istuvat siinä sovussa vierekkäin, minusta olisi hyvä, että aloitettaisiin luottamuksellinen ja perusteellinen keskustelu siitä, kunnioitetaanko toisen työtä, ollaanko valmiita tekemään yhteistyötä ja toimimaan EU:n omien perusperiaatteiden mukaan. En halua tässä syyttää ketään yksittäistä komission jäsentä, mutta asiasta olisi syytä aloittaa komissiossa todellinen keskustelu, koska ei EU:n julkinen kuva kyllä niin hyvä ole, että tällaisiin Porsche-tapauksiin olisi tulevaisuudessa varaa.

Kansalaisten oikeuksia täytyy kunnioittaa komissiossa, neuvostossa ja tietysti myös parlamentissa, kaikissa EU-toimielimissä.

  Gerald Häfner (Verts/ALE). – (DE) Arvoisa puhemies, se, että meillä on oikeusasiamies Diamandouros, on ollut kansalaisten ja Euroopan unionin kannalta todella onnellinen asia, ja haluankin sanoa vilpittömät kiitokset hänen työstään. Se osuu luonnollisesti myös kipeisiin kohtiin, nimittäin asioihin, joihin tarvitaan parannusta. Edellä on juuri mainittu Porschen tapaus. Minun on Saksan kansalaisena sanottava, että häpeän suuresti tässä esiin tulleita tapahtumia. Tässä on kyseessä saksalainen komission jäsen ja saksalainen autonvalmistaja ja niiden välinen kirjeenvaihto. Kaikkien muiden autonvalmistajien eli italialaisten, espanjalaisten ja muiden kanssa käyty kirjeenvaihto julkistetaan, mutta ei saksalaisen kanssa käytyä kirjeenvaihtoa. Oikeusasiamies on antanut yhdet, toiset ja kolmannetkin moitteet, mutta mitään ei ole tapahtunut. Tässä asioihin on saatava kiireesti parannus. Sitä haluaisin korostaa erityisen painokkaasti.

Toiseksi haluaisin sanoa, että kun käytämme pilotti-sanaa, ajattelemme yleensä ammattiryhmää, joka viettää työelämänsä korkealla yläilmoissa. Minulle ei ole aivan selvää, miten komissio päätyi ajatukseen nimittää uutta kansalaisten kantelujen käsittelyä koskevaa hankettaan pilottihankkeeksi, koska se ei pohjimmiltaan tarjoa mitään uutta. Kansalaiset jättävät perustellut kantelunsa ensin omassa maassaan. Siellä ei tapahdu mitään. Sitten he kääntyvät komission puoleen. Mitä tekee komissio? Se lähettää kantelun paluulennolla sen alkuperämaahan, sinne, missä ei ole tehty mitään, ja taaskaan siellä ei tehdä mitään. Mielestäni tämä ei ole asianmukainen tapa käsitellä kansalaisten huolenaiheita ja kanteluita. Haluaisinkin tässä yhteydessä pyytää komission jäsentä Šefčovičia, jota suuresti arvostan, ilmoittamaan joko sen, että hän lopettaa tämän hankkeen, tai että hän miettii uudelleen, miten varmistaa se, että kansalaisten kantelut päätyvät sinne, missä niitä todella käsitellään, ja että kansalaiset saavat oikeutta ja asiassaan avun.

Puhetta johti
varapuhemies Isabelle DURANT

  Marek Henryk Migalski (ECR). – (PL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, en halua muuttaa tätä parlamenttia yliopiston luentosaliksi. Kuten kuitenkin tiedätte, Euroopan ensimmäinen oikeusasiamiehen virka perustettiin lähes 300 vuotta sitten. Tästä syystä ei ole mikään yllätys, että me olemme niin kiinnostuneita kyseisistä asioista ja omistamme niille niin paljon huomiota.

Mielestäni kaikki kolme mietintöä ansaitsevat huomion, mutta yhdellä varauksella. Jäsen Nedelchevan mietinnössä on yksi osuus, joka on mielestäni hälyttävä. Euroopan oikeusasiamies tekee arvokasta ja hyvää työtä. Siitä huolimatta, pitääkö oikeusasiamiehen toimiston maksaa lähes 9 miljoonaa euroa? Eikö ole mahdollista rajoittaa sitä lähes bysanttilaista tapaa, jolla tämä toimisto toimii? Tämä on syy, jonka vuoksi ryhmäni äänestää tyhjää tässä asiassa ja erityisesti tämän mietinnön suhteen, vaikka toivotamme hyvää menestystä oikeusasiamiehelle ja erityisesti kansalaisille, jotka jättävät kantelujaan hänelle.

  Rui Tavares (GUE/NGL). – (PT) Arvoisa puhemies, aluksi haluaisin kiittää oikeusasiamies Diamandourosia hänen työstään ja antamastaan kertomuksesta. Hänen työnsä on kurinalaista ja hyvää, ja haluaisin kiittää häntä siitä. Haluaisin puhua määrästä enkä niinkään laadusta, koska on mielenkiintoista selvittää, miten paljon kansalaiset käyttävät näitä palveluja.

Tuhansia kanteluja, ja kaikkia niitä ei tietenkään voida hoitaa. On kuitenkin mielenkiintoista pohtia, miksi kanteluita ei ole enempää. Toisin sanoen tässä on eräänlainen "onko lasi puoliksi tyhjä vai puoliksi täynnä" -tapaus. Mietin, missä määrin kansalaisten ja toimielinten välisen vaikean suhteen aiheuttajina ovat itse EU:n toimielinten kovin monimutkainen ja vaikeaselkoinen luonne ja se lainsäädäntö, johon ne perustuvat. Toisin sanoen, kantelun tekemiseksi henkilön on tunnettava oikeutensa, ja oikeuksiensa tuntemiseksi hänen on tunnettava lainsäädäntö ja mekanismit, joita kyseisen kantelun tekeminen vaatii. Siksi en teekään ehdotuksia teille, herra Diamandouros, vaan haluaisin pyytää teitä, että te oikeusasiamiehenä tekisitte ehdotuksia parlamentille, joka on lainsäädäntöelin, lainsäädäntömenettelyjen ja mikäli mahdollista EU:n institutionaalisten mekanismien yksinkertaistamisesta. Paljon puhutaan avoimuudesta ja selkeydestä. Kuitenkin usein unohdetaan helppotajuisuus, vaikka se on myös demokraattinen arvo, koska se antaa kansalaisille mahdollisuuden tutustua laajasti toimielimiin.

Arvoisa oikeusasiamies Diamandouros, kuulun myös oikeus- ja sisäasioiden valiokuntaan, joka pitää äänestyksiä samaan aikaan. Haluan vakuuttaa teille, että kiinnitän huomiota sen tätä asiaa koskeviin vastauksiin.

  John Stuart Agnew (EFD). – (EN) Arvoisa puhemies, tässä mietinnössä paljastetun komission käytöksen kenties kaikkein häpeällisin seikka – kantelijan tässä tapauksessa saaman tyrmistyttävän kohtelun lisäksi – on se, ettei se ollut mikään yksittäinen esimerkki hallinnollisesta epäkohdasta. Tässä terävässä mietinnössä esiin tuodussa seikoissa on todellakin kyse muustakin kuin pelkästä huolimattomuudesta ja saamattomuudesta. On pikemminkin järkeenkäypää tehdä se johtopäätös, että tällainen käyttäytyminen on komissiolta sekä täysin harkittua että suorastaan laskelmoitua, ja että sen tarkoitus on tehdä tyhjäksi oikeusasiamiehen tekemä kova työ ja tuhota oikeusvaltioperiaate.

Hänen työnsä on riittävän vaikeaa ilman sitä lisäongelmaa, että komissio ryhtyy – kuten tosiasiat tässä osoittavat – estämään joka käänteessä hänen virkansa asianmukaista hoitoa. Oli aika, jolloin sekä virkamiehet että asiasta vastaava ministeri olisivat kaatuneet miekkaansa, mikäli virkamiesten taholta olisi paljastunut näin raukkamaista käytöstä. Sen sijaan otaksun, että näemme tässä pöyhkeän ja ylimielisen komission, joka tekee sitä mitä se tekee parhaiten eli viis veisaa kansalaisista samaan aikaan kun syylliset kulkevat rangaistuksetta. Ei siis ole mikään ihme, että EU ei ole koskaan ollut näin epäsuosittu!

  Csanád Szegedi (NI). – (HU) Arvoisa puhemies, oikeusasiamiehen toimintakertomus osoittaa selvästi, että Euroopan unionin toimielinten avoimuuden puute on yksi suurimmista ongelmista. Useimmat kantelut koskevat komissiota, jonka vastaus säännöllisesti viivästyy, ja tämä horjuttaa luottamusta EU:n toimielimiin. Meidän on lisättävä avoimuutta optimoimalla toimielinten työ sekä laajentamalla tiedottamista. Samaan aikaan on varmistettava, että nämä toimenpiteet eivät lisää kuluja. EU on käyttänyt suunnattomasti rahasummia propagandaan ja itsensä mainostamiseen.

Lisäksi kantelujen määrä epäilemättä kasvaa edelleen Lissabonin sopimuksen tultua voimaan ja EU:n lainsäädännön täytäntöönpanon jäsenvaltioissa ollessa epätäydellistä tai viivästyessä. Jotta tämä ehkäistään, kansallisille tuomareille, juristeille, julkisille viranomaisille ja hallintovirkamiehille on annettava kattavaa ja yhdenmukaista oikeudellista koulutusta. Lisäksi meidän on tiedotettava kansalaisille siitä, että Euroopan unionin oikeuden rikkomistapaukset voidaan viedä myös kansallisiin tuomioistuimiin. Unkari toimii vuoden 2011 ensimmäisellä puoliskolla Euroopan unionin puheenjohtajana, ja siten meidän unkarilaisten Euroopan parlamentin jäsenten vastuulla on suuri tehtävä, nimittäin oikeudellisen yhtenäisyyden voimaansaattaminen.

  Peter Jahr (PPE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa oikeusasiamies Diamandouros, arvoisa komission jäsen, oikeusasiamiesinstituutiolla on takanaan hyvin vaikuttava historia. Oikeusasiamiehet, joka käsite on peräisin Ruotsista, ovat jo 200 vuoden ajan pyrkineet puolueettomasti toimien ratkaisemaan riitoja ja poistamaan ongelmia. Toisin sanoen ajatus oikeusasiamiehestä kumpuaa ihmisen syvästä tarpeesta ratkaista riitakysymykset maltillisin keinoin.

Käsillä oleva toimintakertomus on Euroopan oikeusasiamiehen viidestoista kertomus ja oikeusasiamies Diamandourosin seitsemäs kertomus. Tästä saavutuksesta voi olla ylpeä, joten haluan onnitella oikeusasiamies Diamandourosia. Hänen valintansa yhteydessä viime vuonna ilmaisin toiveeni, että oikeusasiamies tekisi parhaansa sen hyväksi, että EU:n päätöksentekoprosessi olisi avoimempi ja kansalaisläheisempi. Toivoin myös hyvää yhteistyötä vetoomusvaliokunnan kanssa. Voi hyvin sanoa, että olemme yhdessä onnistuneet tässä. Parantamisen aihetta näen yhä oikeusasiamiehen toiminnan ja vetoomusvaliokunnan toiminnan yhteensovittamisessa. Saamme yhä enemmän vetoomuksia, jotka sivuavat niin perinnäisen vetoomusoikeuden olennaisia piirteitä kuin oikeusasiamiehen tehtävien elementtejä. Niissä on kyse ihmisoikeuksista, omistusoikeuksista ja taloudellisen toiminnan esteistä. On järkevää ja asianmukaista työskennellä näillä aloilla yhdessä, jotta voimme myönteisellä tavalla kamppailla yhdessä suhteessa komissioon ja saada vaaditussa aikataulussa asiaankuuluvat vastaukset.

Pidän myös hyvänä asiana uutta verkkosivustoa ja siellä olevaa vuorovaikutteista opasta, jonka pitäisi auttaa varmistamaan, että ihmiset saavat tiedon mahdollisuuksistaan, joita heillä Euroopassa on. Toivon, että oikeusasiamies Diamandouros onnistuu jatkamaan hyvää työtään ja mahdollisesti myös parantamaan sitä. Myös vetoomusvaliokunta pyrkii jatkossakin kaikin tavoin edistämään tiivistä yhteistyötä oikeusasiamiehen kanssa Euroopan unionin kansalaisten parhaaksi.

  Sylvana Rapti (S&D). – (EL) Arvoisa puhemies, keskustelemme täällä tänään kahdesta hyvin tärkeästä aiheesta. Yksi aihe on Euroopan kansalaisten etu. Toinen Euroopan kansalaisten ja Euroopan toimielinten yhteensovittaminen.

Kolmen esittelijän kolme mietintöä, jotka ovat todella poikkeuksellisia, ja Euroopan oikeusasiamiehen toiminta saavat minut ajattelemaan, että oikeusasiamies Diamandouros on ikään kuin Euroopan kansalaisia puolustava D'Artagnan, ja kolme esittelijää ovat kuin Euroopan kansalaisten etuja turvaavat kolme muskettisoturia.

On todella sääli, että Euroopan komissio ei ole niin sitoutunut tähän kuin sen pitäisi olla. Minun kannaltani ainoa myönteinen asia komission jäsenen katsauksessa tänään oli hänen puheensa nopeus. Jos Euroopan komissio toimisi yhtä nopeasti, meillä ei olisi tarvetta tähän keskusteluun.

Unionin kansalaisten kannalta on hyvin tärkeää, että he voivat luottaa EU:n toimielimiin, nähdä ne myönteisessä valossa ja tuntea, että toimielimet tekevät työtä heidän parhaakseen. Viidentoista kuukauden viivyttely, kuten jäsen Paliadeli totesi mietinnössään, ja tuloksena kolme kirjettä nopeisiin autoihin erikoistuneelta autonvalmistajalta – täysin absurdia! Jos kyseessä olisivat olleet yksittäisen Euroopan kansalaisen edut eivätkä autonvalmistajan edut, olisiko viivytys ollut yhtä pitkä? Tuskinpa vain.

Oli miten oli, mielestäni meidän pitäisi olla rehellisiä. Meidän kaikkien on työskenneltävä yhdessä, meidän on osoitettava luottavamme siihen, mitä komission jäsen sanoi, meidän on uskottava, että komissio on valmis tekemään yhteistyötä Euroopan oikeusasiamiehen kanssa, ja meidän kaikkien on tehtävä työtä Euroopan kansalaisten parhaaksi. Toivokaamme, että komissio toimii yhtä nopeasti kuin komission jäsen puhui. Tulkeilla oli epäilemättä täysi työ pysyä mukana.

  Oriol Junqueras Vies (Verts/ALE). – (ES) Bon dia, arvoisa puhemies. On valitettavaa, ettei varapuheenjohtaja Vidal-Quadras johda enää istuntoa, koska hän olisi varmasti antanut arvoa puheelleni.

Ensiksi haluaisin kiittää Euroopan oikeusasiamiestä hänen työstään ja kannustaa häntä edelleen puolustamaan rohkeasti eurooppalaisten oikeuksia, joita julkiset viranomaiset usein uhkaavat.

Tästä esimerkkinä haluaisin sanoa, että Valencian kulttuuriyhdistys on kerännyt 650 000 allekirjoitusta lakialoitteen puolesta, joka takaa katalaaninkielisten radio- ja televisiokanavien vastaanoton. Tässä on yksinkertaisesti kyse Euroopan neuvoston alueellisia kieliä ja vähemmistökieliä koskevan eurooppalaisen peruskirjan 12 artiklan 2 kohdan ja Audiovisuaaliset mediapalvelut ilman rajoja -direktiivin toteuttamisesta.

Espanjan hallitus on kieltäytynyt ottamasta näitä 650 000:ta allekirjoitusta huomioon. Me toivomme, että Euroopan oikeusasiamies panee ne merkille ja turvaa näiden 650 000 eurooppalaisen oikeudet, eurooppalaisten, joilla on suojanaan Euroopan unionin lainsäädäntö.

  Jaroslav Paška (EFD). – (SK) Arvoisa puhemies, haluaisin aloittaa tuomalla esiin mielipiteeni, että komission vuosikertomuksissa Euroopan unionin oikeuden soveltamisen valvonnasta on tiettyjä puutteita. Ne eivät nykymuodossaan anna kansalaisille tai kyseessä oleville instituutioille tarvittavaa tietoa Euroopan unionin oikeuden soveltamisen ajankohtaisesta tilanteesta.

Erityisesti tapauksissa, joissa komissio toimii rikkomisasiassa, joka on syntynyt unionin oikeuden virheellisestä soveltamisesta, olisi vastedes hyvä ilmoittaa ainakin perustiedot rikkomuksen luonteesta ja laajuudesta. Euroopan parlamentti on jo 4. helmikuuta 2010 antamaansa päätöslauselmaan sisältyvällä virallisella pyynnöllä vaatinut, että rikkomusmenettelyistä tiedotetaan paremmin.

Pidän Euroopan komission varapuheenjohtajan puheen myönteisenä signaalina sitä, että komissio aikoo arvioida mahdollisuutta ottaa käyttöön tutkimuksia koskevat menettelysäännöt, joissa tuotaisiin julki lainrikkomusprosessin eri näkökulmat, myös aikarajat, oikeus tulla kuulluksi, velvollisuus esittää syyt, ja niin edelleen.

Uskon lujasti, että komission ja Euroopan parlamentin välinen tiivis yhteistyö voi johtaa parempaan ja avoimempaan mekanismiin Euroopan unionin oikeuden soveltamisen valvonnassa.

  Csaba Sógor (PPE). – (HU) Arvoisa puhemies, Euroopan oikeusasiamies on Euroopan unionin demokraattinen omatunto. Vuosi toisensa jälkeen tämä instituutio auttaa vahvistamaan kantelijoiden luottamusta Euroopan unionin toimielimiin. Olen erityisen tyytyväinen siihen, että Lissabonin sopimuksen tultua voimaan EU valvoo nyt myös perusoikeuskirjan noudattamista ensisijaisesti varmistamalla, että oikeutta hyvään hallintoon noudatetaan. Pidän Euroopan oikeusasiamiesten verkostoa erittäin hyödyllisenä, koska kansalaisten valistuneisuus ja julkisen palvelun laatu tietyissä jäsenvaltioissa, kuten Romaniassa, josta olen kotoisin, ovat eurooppalaisen keskiarvon alapuolella. Tämä käy ilmi myös oikeusasiamiehen toimintaa koskevasta kertomuksesta. Tästä syystä pyydän oikeusasiamiestä pyrkimään tulevaisuudessa kokoamaan yhteen myös kansallisille oikeusasiamiehille tehdyt kantelut EU:n lainsäädännön täytäntöönpanosta jäsenvaltioissa, koska useimmissa tapauksissa kansalaiset joutuvat tekemisiin EU:n lainsäädännön kanssa omien kansallisten viranomaistensa kautta.

  Kriton Arsenis (S&D). – (EL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, aluksi haluaisin onnitella Euroopan oikeusasiamiestä hänen koko tällä kaudella tekemästään poikkeuksellisesta työstä. Onnitteluni myös esittelijöille.

Kertoisin huomioitani erityisesti jäsen Paliadelin mietinnöstä. On todella tyrmistyttävää, että autojen päästöjä koskevan direktiivin valmistelun aikaisen komission ja Porschen välisen kirjeenvaihdon täyttä sisältöä on kieltäydytty ilmaisemasta. Herää kysymys komission lainsäädäntöehdotusten objektiivisuudesta ja siitä, onko komissio todella riippumaton teollisuuden intresseistä.

Mietinnössä aivan oikein ehdotetaan, että jos komissio jatkaa tällaisia käytäntöjä, osa sen määrärahoista pidätettäisiin. Arvoisa komission jäsen, parlamentti toteuttaa tämän, ellette muuta käytäntöjänne.

  Salvatore Iacolino (PPE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, on luonnollista, että tämänkaltainen kokoontuminen yhteen Euroopan oikeusasiamiehen ja komission jäsenen kanssa saa näin merkittävän roolin tällaisessa vaiheessa, jolloin Eurooppaa halutaan kehittää aktiivisesti kansalaisten parhaaksi.

Hiljattain Lissabonin sopimuksen myötä käyttöön saadut välineet mahdollistavat kansalaisaloitteen, minkä vuoksi nyt voidaan sanoa, että parlamentti todella tunnistaa kansalaisten vaatimukset ja odotukset.

On totta, että lain tehokas soveltaminen riippuu ensisijaisesti siitä, miten hyvin komissio toimii, tukenaan vaikutusvaltainen oikeusasiamies. On tärkeää kuunnella ihmisten pyyntöjä ja odotuksia ja vaatia, että välineitä todella käytetään kansalaisten parhaaksi. Voimme vain olla tyytyväisiä aloitteessa tehtyyn vaatimukseen menettelysäännöistä.

Tietojen antamisessa olisi oltava kriteereinä esteettömyys, johdonmukaisuus ja ehdoton avoimuus, koska katsomme, että monet alueet odottavat komission osoittavan suurempaa aktiivisuutta täällä julki tuotujen tavoitteiden suhteen. Emme saa unohtaa, miten tärkeä muiden eurooppalaisten oikeusasiamiesten panos voi olla parlamenttien välisen yhteistyön alalla.

Jos kansalliset parlamentit ja Euroopan parlamentti aikovat tehdä tehokasta yhteistyötä kansalaisten parhaaksi, kuten asian tulee olla, ei ole epäilystäkään siitä, etteikö tämä eri henkilöiden ammattitaustan ja eri oikeuskulttuurien yhdistyminen rikastuttaisi tätä sovitteluyhteistyötä ja toimisi tehokkaana metodina ratkaistaessa ongelmia kansalaisten parhaaksi.

  Vilija Blinkevičiūtė (S&D). – (LT) Arvoisa puhemies, arvoisa oikeusasiamies, kiitän teitä kertomuksestanne. Euroopan oikeusasiamiehen tehtävä on erityisen tärkeä, sillä sen kautta kansalaisia autetaan selvittämään syntyneitä ongelmia ja parannetaan toimielinten työn avoimuutta ja vastuullisuutta. Euroopan oikeusasiamies haluaa Euroopan unionin toimielinten päätösten olevan kansalaisten saatavilla, koska kansalaisilla pitää olla mahdollisuus saada haluamansa tiedot, jotta he voivat luottaa toimielinten kykyyn puolustaa heidän oikeuksiaan silloin, kun esiintyy syrjintää, kun toimielimet käyttävät väärin valtaansa, kun tiedusteluihin ei ole vastattu nopeasti ja kun on kieltäydytty antamasta tietoja. Komissio saa lukuisia valituksia hallinnollisista epäkohdista. Siksi on tärkeää, että komissio varmistaa, että pyyntöihin saada tutustua asiakirjoihin annetaan vastaukset nopeasti, koska Euroopan unionin lainsäädännön asianmukaisella soveltamisella on suora vaikutus kansalaisten jokapäiväiseen elämään ja heidän oikeuksiensa toteutumiseen. Lisäksi lainsäädännön epäasianmukainen soveltaminen horjuttaa luottamusta Euroopan unionin toimielimiin ja johtaa lisäkustannuksiin.

  Jarosław Leszek Wałęsa (PPE). – (PL) Arvoisa puhemies, aluksi haluaisin kiittää esittelijää hänen erittäin hyvästä, kattavasta ja tasapainoisesta mietinnöstään, sekä oikeusasiamiestä hänen herkeämättömästä työstään Euroopan unionia koskevien hallinnollisten standardien kohottamiseksi.

Kuten esittelijä aivan oikein korosti, oikeusasiamiehen työstä voi todeta, että siinä on vallinnut hyvä hallinto, kantelujen määrä on vähentynyt, ja kantelujen tutkintaprosessi on lyhentynyt. Uskon, että tähän on vaikuttanut myös viranhoidon jatkuvuus. Kuten voidaan nähdä, oikeusasiamies Diamandourosin valinta oli erittäin hyvä päätös. Oikeusasiamiehen pitää kuitenkin reagoida nopeammin kansalaisten tarpeisiin. Jotta tämä on mahdollista, hänen on tehtävä tiiviimpää yhteistyötä kansallisten oikeusasiamiesten kanssa. Euroopan oikeusasiamiehen tehtävä muuttuu ajan myötä, mutta tehtävän pitää edustaa pysyviä ja yleismaailmallisia arvoja. Uskon, että oikeusasiamies tulevina vuosina toimessaan kuuntelee entistä voimakkaammin kansalaisten ääniä.

  Simon Busuttil (PPE). – (MT) Arvoisa puhemies, haluaisin aluksi onnitella esittelijä Mariya Nedelchevaa samoin kuin oikeusasiamies Diamandourosia hänen tehokkaasta työstään. Haluaisin erityisesti onnitella häntä siitä, että hän on pyrkinyt lyhentämään rekisteröityjen menettelyjen odotusaikaa. Mielestäni tämä on oikea askel kohti Euroopan unionin toimielinten lähentämistä kansalaisiin.

Toinen näkökohta, jota kollegojeni tavoin halusin tähdentää, on toimielinten välisen yhteistyön suuri merkitys. Mielestäni kokemuksemme oikeusasiamiehestä, erityisesti nykyisestä oikeusasiamiehestä heijastaa parlamentin, erityisesti vetoomusvaliokunnan ja oikeusasiamiehen välisen yhteistyön määrää.

Lisäksi haluaisin vedota läsnä olevaan komission jäseneen Šefčovičiin, jotta hän noudattaisi esimerkkiämme, sillä käsitykseni on, että kansalaisten kantelujen alalla Euroopan komissio ei tee parlamentin kanssa yhtä paljon yhteistyötä kuin oikeusasiamies. Me tiedämme, että monet kansalaiset kantelevat suoraan Euroopan komissiolle, mutta meillä ei todella ole käsitystä siitä, kuinka monet ihmiset Euroopan komissiolle kantelevat, mistä he kantelevat, ja mikä kyseisten kantelujen lopputulos on.

Toisaalta me saamme tiedot kaikista kanteluista, jotka tulevat oikeusasiamiehelle. Myös ne kantelut, jotka tulevat vetoomusvaliokunnalle, tiedetään, koska ne ovat julkisia.

Lopuksi haluaisin lähettää viestin kansalaisille. Mietinnöstä käy ilmi, että suhteellisesti suurempi osuus kanteluista on sattumalta peräisin Maltasta ja Luxemburgista. Tämä on mielenkiintoista, enkä luule, että se johtuu pelkästään siitä, että maltalaiset ja luxemburgilaiset ovat kovia kantelemaan, vaan siitä, että nämä kansalaiset pitävät puolensa oikeuksiensa suhteen. Mielestäni on myös tärkeää, että he tekevät niin.

  Pascale Gruny (PPE). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa oikeusasiamies Diamandouros, arvoisa komission jäsen, hyvät kuulijat, antakaamme kansalaisten Euroopalle kasvot. On Euroopan unionin toimielinten velvollisuus tehdä kaikkensa, jotta kansalaiset saavat tiedot kaikista muutoksenhakukeinoistaan, jos unionin toimielimet rikkovat yhteisön oikeutta tai osoittavat huonoa hallintoa.

Ennen kaikkea haluaisin kiittää kollegaani Mariya Nedelchevaa hänen työstään ja Euroopan unionin oikeusasiamiehen vuosikertomusta 2009 koskevasta mietinnöstään. Oikeusasiamiehen kritiikki on kohdistunut useimmissa tapauksissa Euroopan komissioon, ja syynä on ollut usein se, että tietoa ei ole saatu. Kollegani Paliadelin mietintö, josta myös haluan onnitella, on silmiinpistävä esimerkki.

Seuraavaksi haluaisin kiittää Euroopan oikeusasiamiestä ja hänen koko tiimiään kaikesta heidän tekemästään työstä. Kiitän oikeusasiamiestä myös siitä, että hän on ollut käytettävissä, ja hänen erinomaisesta yhteistyöstään vetoomusvaliokunnan kanssa. Se on hyvin tärkeää. Hänen tehtävänsä on avoimuusperiaatteen ja hyvän hallinnon noudattamisen tärkeä takaaja, ja sen ansiosta kansalaisemme voivat saada aitoa suojaa.

Lopuksi toteaisin, että on aika, että kansalaisillemme tiedotetaan paremmin heidän käytettävissään olevista muutoksenhakukeinoista komissiota vastaan, nimittäin Euroopan oikeusasiamiehestä ja vetoomusvaliokunnasta. Tähän pääsemiseksi tarvitsemme epäilemättä internet-portaalin, mutta yhteisen portaalin, jota me olemme teiltä jo pyytäneet. Se olisi todellinen apu kansalaisillemme.

  Mairead McGuinness (PPE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin sanoa oikeusasiamiehelle kiitokset hänen työstään. Hänellä on hoidettavanaan hyvin erityinen työ, nimittäin hallinnolliset epäkohdat, ja on tärkeää, että kansalaiset ymmärtävät, mitä tuo termi tarkoittaa.

Suuri osa siitä, mitä aion sanoa, ei vaikuta suoraan oikeusasiamieheen, mutta mielestäni se on syytä tuoda julki. Suurimmissa ongelmissa ja saamissamme kanteluissa on usein kyse omista jäsenvaltioistamme. Kansalaiset kantelevat siis – kuten jäsen Busuttil sanoi – usein suoraan komissiolle, joka tässä pilottimallissa vie asian jäsenvaltioihin ja yrittää ratkaista sen siellä, kun kansalaiset itse eivät ole onnistuneet. Tuo mekanismi ei ole avoin ja sitä on tarpeen pohtia. Tarvitsemme parlamentissa keskustelun tästä.

Toinen esiin nouseva ongelma koskee kiinteistöjen ostoja ja eri jäsenvaltioissa olevien kansalaisten välisiä liiketoimia. Meillä ei ole toimivaltaa tällä alueella, ja meidän on puututtava siihen jollain tavalla.

Lopuksi toteaisin, että Irlannin oikeusasiamies on julkistanut kaksi kertomusta, jotka oma hallituksemme on hylännyt. On hyvin huolestuttava asia, jos minkä tahansa jäsenvaltion oikeusasiamiehen työ kirjaimellisesti romutetaan. Te olette tietoinen tästä, arvoisa oikeusasiamies. Olen iloinen, että nyökkäätte hyväksyvästi. Tähän on puututtava. Sen ei voi antaa jatkuvan.

  Andrew Henry William Brons (NI). – (EN) Arvoisa puhemies, käsittelen kolmatta asiakohtaa, Euroopan unionin lainsäädännön soveltamista. Voisi sanoa, että selkeä ja avoin unionin lainsäädäntö olisi parempi kuin hämärä ja epämääräinen unionin lainsäädäntö.

Komission sääntelyn parantamista ja yksinkertaistamista koskeva ohjelma näyttää olevan yhtä vaikeasti tavoitettava kuin Graalin malja. Ehdotetun lainsäädännön joidenkin osien englannin taso sai minut ensin ajattelemaan, että se on eteläisen Albanian murretta. Varhaisessa vaiheessa totesin kuitenkin, että useimmat pahimmista esimerkeistä olivat kyllä alun pitäen englantia.

Lainsäädäntöprosessi ei paranna surkeasti laadittua lainsäädäntöä. Tarkistukset lähetetään parlamentin jäsenille viime tingassa, äänestykset toimitetaan erillisinä ja sitten yhdistetään. Me menemme parlamenttiin luottaen siihen, että meillä on viimeisin, lopullisin versio äänestysluettelosta, mutta havaitsemme, että se on korvattu aamun aikana.

Niiden suurten ryhmien parlamentin jäsenten, jotka ovat tyytyväisiä oloonsa puoluejohtajiensa käskyläisinä, ei tarvitse olla huolissaan. He yksinkertaisesti seuraavat puolueensa merkinantomiesten viittoilua. Tunnollisille parlamentin jäsenille ja sitoutumattomien ryhmän jäsenille se on kuitenkin painajainen.

  Andreas Mölzer (NI). – (DE) Arvoisa puhemies, kuten tiedämme, Euroopan unioni on vuosikymmenten ajan pyrkinyt vähentämään byrokratiaa ja lisäämään avoimuutta. Itse Euroopan parlamentissa siitä ei ole kuitenkaan paljon merkkejä. Päinvastoin, tuntuu siltä, että byrokraattinen paperityö lisääntyy vuosi vuodelta.

Myös ennen viime vaaleihin liittyneitä kuulemisia avoimuudesta oli korkeintaan joitain merkkejä. Euroopan parlamentin jäsenillä on virkansa ja siihen liittyvien oikeuksien ansiosta mahdollisuus saada äänensä kuuluviin. EU:n kansalaisista ei voi sanoa samaa. Siksi heillä on Euroopan oikeusasiamies. Jos yli kolmannes oikeusasiamiehen tutkimuksista oli tapauksia, joissa oli kyse avoimuuden puutteesta, ja jos 56 prosentissa kaikista tapauksista saatiin aikaan sovintoratkaisu, oikeusasiamiehen toimiston tärkeys on aivan ilmeinen.

Oikeusasiamies itse on sanonut tästä: Kansalaisilla on oikeus tietää, mitä EU ja sen hallinto tekevät. Tätä voi vielä laajentaa sanomalla, että kansalaisillamme on myös oikeus tietää, miten Euroopan unioni käyttää heidän verorahojaan ja missä ne tuhlataan. On korkea aika saada talousarviovalvonta kuntoon, jotta sen raportit olisivat joskus edes likimain yhtä hyödyllisiä kuin oikeusasiamiehen kertomukset.

  Maroš Šefčovič, komission varapuheenjohtaja. – (EN) Arvoisa puhemies, puhuin avauspuheenvuorossani liian nopeasti, joten yritän korjata asian. En aio tehdä parlamentin jäseniin vaikutusta puheeni nopeudella, vaan antamalla täällä selvin sanoin lupauksen siitä, että komissio on hyvin kiinnostunut parhaasta mahdollisesta tiiviistä yhteistyöstä oikeusasiamiehen kanssa. Uskon, että oikeusasiamies Diamandouros tietää tämän.

Hän tietää, miten tiivistä yhteistyötä teemme, ja luulen, että onnistumisaste eroteltaessa esiin hallinnon epäkohtien ongelmia tai muita hänen tutkimiaan kysymyksiä on niin suuri siksi, että työskentelemme hyvin tiiviissä yhteistyössä ja hyvin myönteisessä hengessä. Joskus on tietenkin tapauksia, joihin liittyy lisäongelmia, joista selviytyminen vaatii enemmän energiaa, ja tämä pätee selvästi siihen tapaukseen, jonka useimmat teistä ovat maininneet.

Sellainen tilanne oli selvästi silloin, kun komissiota revittiin kahteen suuntaan, kun se on yhtäältä sitoutunut avoimuuteen ja sitä koskevat Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöön perustuvat oikeudelliset velvoitteet, ja kun se toisaalta on sitoutunut kunnioittamaan salassapitovelvollisuutta. Jos olisimme halunneet luovuttaa tiedot – jotka olivat tässä nimenomaisessa tapauksessa hyvin olennaisia – olisimme tarvinneet kolmannen osapuolen suostumuksen, jonka saamiseen käytimme useita kuukausia, tuloksetta. Vasta kun olimme tehneet selväksi, että julkistaisimme tiedot joka tapauksessa, ja ilmoittaneet yritykselle, että sillä oli kymmenen päivää aikaa jättää valitus Euroopan unionin tuomioistuimeen, pääsimme sopimukseen.

Mitä olisi tapahtunut, jos emme olisi edenneet oikeudellisten velvoitteidemme mukaisesti? Luultavasti Euroopan unionin tuomioistuimeen olisi luultavasti tehty kantelu, ja kyseiset tiedot olisivat kenties tänä päivänäkin julkistamatta. Olkaa siis välillä kärsivällisiä suhteemme. Olemme todella hyvin sitoutuneita avoimuuteen, mutta joudumme aina hakemaan sitä sitoumustemme välillä olevaa herkkää rajaa, jota meidän näissä erittäin monimutkaisissa tapauksissa on kunnioitettava.

Myönnän – kuten avauspuheenvuorossani sanoin – että joka tapauksessa tämä viivästys oli pitkä ja että meidän olisi luultavasti pitänyt painostaa yritystä lisää. Meidän olisi pitänyt saada sen vastaus aikaisemmin. Voin vakuuttaa teille, että komissio tekee kaikkensa, ettei tämä tilanne toistu missään vastaavassa tapauksessa. Emme siis hae tapoja pitkittää prosessia viiteentoista kuukauteen, sillä se oli todella kestämättömän pitkä aika. Olen jäsen Paliadelin kanssa täysin yhtä mieltä tässä suhteessa.

Mitä tiedonsaantiin tulee, säilyttäkäämme lukuja tarkastellessamme suhteellisuus. Me saamme noin 5 000 pyyntöä vuodessa, ja meillä on 80 ihmistä työskentelemässä niiden parissa. Jotkut asiakirjat, jotka meidän on annettava tutustuttavaksi, ovat näin paksuja. Monet niistä ovat kansalaisten pyyntöjä. Voin kuitenkin kertoa teille, että monet niistä ovat kysymyksiä erittäin arvostetuilta lakitoimistoilta, jotka yrittävät saada lisätietoja hyvin arkaluonteisiin kilpailuasioihin liittyvistä asiakirjoista. Meidän on oltava tässä prosessissa hyvin varovaisia. Mielestäni teemme tässä hyvää työtä, koska näistä 5 000 tapauksesta vain 15–20 päätyy oikeusasiamiehen pöydälle. 85 prosentissa näistä pyynnöistä mahdollisuus tutustua annetaan ensi pyynnöstä, joten voitte laskea, kuinka monta tuhatta tapausta tulee saataville joka vuosi. Suhtaudumme hyvin vakavasti tähän sitoumukseen, ja aiomme jatkossakin edetä tällä tavalla.

Mitä tulee EU:n lainsäädännön saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä ja sen täytäntöönpanoa voin vakuuttaa teille, että pyrimme toimimaan hyvin tiiviissä yhteistyössä Euroopan parlamentin kanssa. Olemme täysin tietoisia siitä, että asianmukainen ja pikainen saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä ja oikea täytäntöönpano ovat asioita, jotka liimaavat Euroopan unionia yhteen. Ne ovat ehdottoman tärkeitä sisämarkkinoiden hyvän toiminnan kannalta. Siksi yritämme ehdottomasti huolehtia siitä, että olemme hyvin täsmällisiä ja tinkimättömiä, kun kyse on unionin lainsäädännön täytäntöönpanosta ja saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä. Siteeraisin tässä, mitä sovimme jo puitesopimuksessa:

"Varmistaakseen unionin lainsäädännön osaksi kansallista lainsäädäntöä saattamisen ja soveltamisen paremman seurannan komissio ja parlamentti pyrkivät sisällyttämään osaksi kansallista lainsäädäntöä saattamiseen pakolliset vastaavuustaulukot ja sitovat määräajat, jotka eivät direktiivien yhteydessä saa yleensä olla kahta vuotta pidempiä."

"Komissio antaa erityiskertomusten ja unionin lainsäädännön soveltamista koskevan vuosittaisen selonteon ohella parlamentille yhteenvetona tiedot kaikista rikkomusmenettelyistä alkaen virallisista ilmoituksista ja parlamentin niin pyytäessä myös tapauskohtaisesti ja noudattaen luottamuksellisuutta koskevia määräyksiä ja erityisesti Euroopan unionin tuomioistuimen tunnustamia luottamuksellisuutta koskevia määräyksiä asioista, joita rikkomusmenettely koskee."

Siten meillä on lisäkeino olla yhteydessä keskenämme ja pitää Euroopan parlamentti paremmin ajan tasalla. Jos saan pyytää Euroopan parlamentin apua tällä nimenomaisella alueella, haluaisin pyytää teitä vaatimaan hiukan enemmän direktiivejä koskevia vastaavuustaulukoita. Tämä on aina komission ehdotus. Emme pysty aina saamaan sitä läpi lopullisessa käsittelyssä, kun lainsäätäjä saattaa päätökseen neuvotteluja komission ehdotuksesta, mutta se on mahdollista parlamentissa ja neuvostossa. Vastaavuustaulukkojen ansiosta komission on paljon helpompi valvoa Euroopan unionin oikeuden asianmukaista soveltamista ja löytää virheitä ja pyrkiä korjauksiin.

Vastauksena jäsen Hefnerin kysymykseen EU pilot -hankkeesta ja siitä, miksi sille on annettu kyseinen nimi, totean seuraavaa. Syy oli se, että aloittaessamme tämän uuden hankkeen, jolla luotiin jäsenvaltioille uusia mahdollisuuksia korjata virheensä itse nopeammin, se oli muutamien jäsenvaltioiden aloittama hyväksytty menettely. Nyt useimmat niistä käyttävät sitä. Olemme yhä alkuvaiheessa. Toistaiseksi tulokset ovat hyvin myönteisiä. Kun saavutamme sen asteen, jolloin kaikki jäsenvaltiot käyttävät tätä välinettä, joka parantaa ja nopeuttaa Euroopan unionin oikeuden soveltamista, olen varma, että etsimme toisen nimen, koska silloin se ei enää ole pilottihanke.

Arvoisa puhemies, lopuksi haluaisin sanoa kiitokset Euroopan parlamentin jäsenille ja tietenkin myös Euroopan oikeusasiamiehelle sangen tyydyttävästä yhteistyöstä. Kiitän myös hyvästä keskustelusta ja monista uusista ajatuksista, joita olen tämän aamun keskustelussa kuullut. Haluaisin vain muistuttaa meitä kaikkia siitä, että Lissabonin sopimuksen ansiosta kansalaisilla on oikeus hyvään hallintoon. Euroopan unionin oikeuden kunnioittaminen on tietenkin avain siihen – EU:n tasavertaisiin toimintaedellytyksiin. Olen varma, että yhdessä Euroopan parlamentin ja oikeusasiamiehen kanssa pääsemme siihen.

Koska näin varapuhemies Durantin johtavan puhetta istunnossamme tänä aamuna, haluaisin korostaa vielä yhtä seikkaa. Se on se, että olemme onnistuneet lyömään lukkoon sopimuksen EU:n yhteisestä avoimuusrekisteristä, joka tuo lisävalaistusta ja avoimuutta lobbaustoimintaan ja Brysselissä työskentelevien edunvalvojien toimintaan. Mielestäni tämäkin edistää merkittävällä tavalla avoimuutta ja parantaa EU:n lainsäädäntöprosessin laatua.

  Nikiforos Diamandouros, oikeusasiamies. – (EN) Arvoisa puhemies, aivan ensin haluan kiittää kaikkia parlamentin jäseniä, jotka käyttivät kertomustani koskevan puheenvuoron. Haluan kiittää heitä heidän lämpimästä tuestaan oikeusasiamiehen työlle. Saan kosolti tyydytystä mutta myös innoitusta siitä kannustuksesta, jota saan teiltä, ja haluan sanoa teille avoimesti, että tällainen kannustus myös lisää vastuuntunnetta, jonka tunnen olevan asetetun hartioilleni pyrkimyksessäni jatkuvasti puolustaa kansalaisten oikeuksia.

Haluan sanoa teille suuret kiitokset siitä – kiinnostuksestanne ei vain vuosikertomusta vaan myös erityiskertomusta kohtaan – ja kiittää kahta esittelijää, jotka käyttivät aikaansa tuottaakseen erinomaiset mietinnöt vuosikertomuksestani ja erityiskertomuksestani.

(FR) Haluan kiittää myös jäsen Nedelchevaa hänen huomioistaan. Haluan sanoa erityisesti teille, hyvä jäsen Nedelcheva, että olen pannut merkille tekemänne huomiot, jotka ovat kannustaneet minua pyrkimään vuoropuheluun jäsenvaltioissa toimivien kollegojeni kanssa yhteisön oikeuden asianmukaisesta soveltamisesta.

Voin vakuuttaa teille, että ensi vuonna Kööpenhaminassa pidettävässä kansallisten oikeusasiamiesten seuraavassa kokouksessa voin korostaa nimenomaan tuota näkökohtaa. Teillä on siksi lupaukseni, ja kiitän teitä myös ajatuksistanne vuorovaikutteisen oppaan tärkeydestä. Oppaanhan mainitsivat myös kolleganne muista puolueista.

(EN) Arvoisa puhemies, haluan nyt keskittyä joihinkin varapuheenjohtaja Šefčovičin huomautuksiin. Aloittaisin yleisellä huomautuksella. Haluan tehdä parlamentille selväksi, että varapuheenjohtaja Šefčovič on pyrkinyt kaikin tavoin työskentelemään hyvin tiiviisti oikeusasiamiehen kanssa, ja olen hyvin kiitollinen hänelle siitä, mitä hän on tähän mennessä tehnyt.

Haluan tehdä parlamentille selväksi myös sen, että varapuheenjohtaja Šefčovič, velvollisuutensa sisäistettyään, itse asiassa – nämä ovat minun sanojani – peruutti edeltäjänsä kannan ja myönsi julkisesti, että Porschen tilanteessa komission vastaus oli ollut epätyydyttävä ja valitettava. Siksi haluan tehdä eron komission jäsenen henkilön ja komission tähän kysymykseen toimielimenä antaman vastauksen kesken, joka johti siihen, että tunsin, että minun oli – ensimmäistä kertaa 15 vuoteen – annettava kyseiselle elimelle kertomus mainitusta käyttäytymisestä. On velvollisuuteni erottaa nämä asiat tilanteen hoitamisen suhteen, ja jälleen kiitän varapuheenjohtaja Šefčovičia hänen pyrkimyksistään yrittää päästä eteenpäin ja olla siinä rakentava.

Seuraavaksi muutamasta muusta asiasta. Arvoisa komission jäsen, pidän vuoden 2002 kansalaisia koskevaa tiedonantoa unionin hyvän hallinnon soveltamisen kannalta keskeisen tärkeänä. Siksi, jos komissio harkitsee tiedonannon muuttamista, toivoisin kovasti, että komissio huolehtii siitä, että se kuulee sekä oikeusasiamiestä että Euroopan parlamentin vetoomusvaliokuntaa ennen kuin se nyt muuttaa tätä välinettä, joka on kansalaisten kannalta keskeisen tärkeä.

Olemme paljolti yhtä mieltä siitä – ja olen iloinen, että te myös mainitsitte tämän – että tuomioistuimet ovat korkein ja ainoa auktoriteetti, joka voi tehdä päätöksiä lain virallisesta tulkinnasta. Olen hyvin iloinen, että komissio myös myöntää tämän. Suositusluonnosten osalta haluaisin tehdä pienen selvennyksen, arvoisa komission jäsen.

Suositusluonnos on merkki oikeusasiamiehen havaitsemasta hallinnollisesta epäkohdasta. Se ei estä kyseistä toimielintä vastaamasta tähän nimenomaiseen suositusluonnokseen ja oikaisemasta asiaa, ja otan sen huomioon, ja asian käsittely voidaan päättää. Siksi lehdistötiedotetta siinä vaiheessa, kun on havaittu hallinnollisen epäkohdan tapaus, ei ole millään tavalla tarkoitettu korvaamaan tai estämään toimielimen mahdollisuutta vastata, ja haluan antaa teille siitä henkilökohtaisen lupaukseni.

Lopuksi vielä selvennys erityiskertomuksen osalta. Kertomus annettiin kohtuuttoman viivästyksen vuoksi. Asia ei ollut niin – panin merkille harmistuksenne – että se olisi julkistettu heti sen jälkeen, kun komissio oli julkistanut asiakirjat. Näillä kahdella ei ollut mitään tekemistä keskenään. Kertomuksen antamiseen antoi aiheen vastaamisen pitkittyminen, ja olin hyvin tyytyväinen, että sain sitten vastauksen. Olette kuitenkin hyväksyneet sitä koskevan kannan.

Lopuksi toivon, että viivästyksiin pyritään käymään käsiksi. Arvoisa komission jäsen, viivästyksistä haluan sanoa sen, että odotan, että komissio pystyy noudattamaan niitä sääntöjä, jotka se on viivästyksistä itse antanut ja joita se yrittää noudattaa. Minä noudatan määräaikojani tämänkaltaisen tilanteen hoitamisessa. Uskon, että tämä johtaa parempaan lopputulokseen.

Sanon vielä kaksi muuta asiaa. Haluan kiittää jäsen Vlasákia – toivon, että äännän nimen oikein, sillä en osaa lainkaan tšekkiä – hänen huomautuksistaan, koska saan tilaisuuden sanoa, että odotan innolla mahdollisuutta hyödyntää Eurobarometrin palveluja siinä, että voin saada paremmin selville, mitä kansalaiset ajattelevat oikeusasiamiehestä ja kantelujen käsittelystä. Haluan kiittää häntä siitä.

Aion tehdä parhaani huolehtiakseni siitä, että verkkosivusto saadaan käyttäjäystävälliseksi. Haluan vain vakuuttaa hänelle, että me testasimme sitä hyvin monissa pilottivaiheissa ja monilla kohderyhmillä ja että ne kaikki pitivät sitä hyvin käyttäjäystävällisenä. Yli 46 000 ihmistä on käyttänyt sitä toistaiseksi, ja he ohjautuivat oikeaan paikkaan ensimmäisellä kerralla. Haluan vakuuttaa hänelle vastauksena hänen kysymykseensä, että toimimme näin voidaksemme torjua hallinnollisia epäkohtia, ja että vuorovaikutteinen opas on auttanut hyvin paljon vähentämään hallinnollisia epäkohtia toimielimissä.

Sitten kaksi muuta asiaa. Jäsen Geringer de Oedenberg, ei ehkä ole helppo käsittää, että valtaosalla kanteluita, sekä Euroopan oikeusasiamiehelle että kansalliselle oikeusasiamiehelle tehdyillä kanteluilla, on todella tekemistä Euroopan unionin oikeuden kanssa. Sen vuoksi meillä on oikeusasiamiesten verkosto, jota minä koordinoin. Siten kantelut voidaan lähettää alun perin oikealle instituutiolle ja välttää siten ongelmat. Jos keskitytään vain siihen, mikä kuuluu oikeusasiamiehen toimivaltaan, ei oteta huomioon sitä tosiasiaa, että verkosto takaa sen, että suurin osa Euroopan unionin oikeutta koskevista kanteluista menee oikealle kansalliselle oikeusasiamiehelle ja että ne käsitellään siellä.

Sitten kommentti jäsen Migalskin kysymykseen. Voin vakuuttaa hänelle, että oikeusasiamiehen budjetin hyväksyi neuvosto ilman muutoksia. Olemme hyvin tietoisia rajoituksista, mutta meitä rohkaisee myös se seikka, että tärkeä budjettivaltaa käyttävä toimielin – ei vain parlamentti – on hyväksynyt sen.

Mitä tulee jäsen Szegedin kysymykseen, olemme ehdottomasti samaa mieltä siitä, että jäsenvaltioiden tuomioistuimet eivät tunne Euroopan unionin oikeutta riittävän hyvin. Aina käydessäni jäsenvaltioissa – joissa olen ollut useita kertoja – pidän erityisen tärkeänä vierailla oikeuslaitoksissa ja pyrkiä auttamaan niitä toimimaan tähän nimenomaiseen suuntaan.

Lopuksi totean – ja tämä on viimeinen aiheeni – että myös jäsen Sógor pyysi, että oikeusasiamies ottaisi vastaan Euroopan unionin oikeutta koskevia kansallisella tasolla esitettyjä kanteluja. Valitettavasti tämä ei kuulu toimivaltaani. Olisi valtuuksieni vastaista, jos hyväksyisin tämän tehtävän, ja loukkaisin myös jäsenvaltioissa olevien kollegojeni oikeudellisia velvollisuuksia ja valtuuksia, jos tekisin niin. Yritän tehdä yhteistyötä, jotta voin toimia niin, mutta minulla ei ole valtaa ottaa vastaan kanteluja, jotka koskevat Euroopan unionin oikeuden soveltamista jäsenvaltioissa.

(FR) Arvoisa puhemies, toivon, että olen vastannut kaikkiin huomautuksiin, ja haluaisin vielä kerran kiittää kaikkia jäseniä heidän kannustavista sanoistaan, ja haluaisin komission jäsenen tavoin onnitella myös teitä tärkeästä aloitteesta, jonka tavoitteena on parlamentin ja komission yhteisen rekisterin hyväksyminen. Olen vakuuttunut, että tämä on hyvin tärkeä askel eteenpäin.

  Mariya Nedelcheva, esittelijä. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa oikeusasiamies Diamandouros, hyvä jäsen Šefčovič, hyvät kuulijat, kiitokset teille puheenvuoroistanne, jotka, kuten vahvasti uskon, ovat yhtäältä selvästi osoittaneet Euroopan oikeusasiamiehen toiminnan tärkeyden ja toisaalta sen kiinnostuksen, jota toimielimemme osoittaa tuota toimintaa kohtaan Euroopan parlamentissa. Käytän hyväkseni tätä tilaisuutta kiittääkseni vetoomusvaliokuntaan kuuluvia kollegoitani, jotka luovat työllään konkreettisempaa yhteyttä unionin kansalaisten ja unionin toimielinten välille.

Arvoisa oikeusasiamies Diamandouros, vuosi 2009 merkitsi viidettätoista vuotta Euroopan oikeusasiamiehen instituution historiassa. Se merkitsi myös Lissabonin sopimuksen voimaantuloa. Euroopan parlamentin tekemän valinnan ansiosta tehtävänne sai lisää legitimiteettiä. Sanon "sai lisää", koska teidän tehtävänne legitimiteetin luovat kaikki ne unionin kansalaiset, jotka ovat voineet kääntyä teidän puoleenne ja löytää ratkaisun teidän väliintulonne ansiosta.

Toisaalta Euroopan oikeusasiamiehen tehtävässä on vieläkin kiehtovampaa se, että mitään ei voi koskaan pitää itsestään selvänä. Kantelujen määrän väheneminen, ratkaisun löytämiseen käytetyn ajan lyheneminen, sovintoratkaisulla selvitetyt kantelut – on aina yhtä monia edistysaskelia kuin on tarpeita. Näiden seikkojen takana on mielestäni kaksi suurta haastetta, joita meidän ei pitäisi unohtaa: on saatava lisää avoimuutta toimielinten toimintaan, ja on luotava parempi vuoropuhelu kansalaisten ja toimielinten välille sekä unionin tasolla että kansallisella tasolla.

Arvoisa oikeusasiamies, haluan kiittää teitä ja sanoa lopuksi, että päivittäisen työnne tuloksena meillä on konkreettinen näyttö siitä, ettei ole mahdollista vain vastata näihin haasteisiin, vaan ennen kaikkea tuottaa asianmukaisia ja tyydyttäviä vastauksia kansalaisille. Tehtävä ei varmasti ole helppo, mutta vuosikertomuksen 2009 ja Kööpenhaminan kokousta koskevan äskeisen lupauksenne ansiosta uskon, että olemme oikealla tiellä.

  Chrysoula Paliadeli, esittelijä. – (EL) Arvoisa puhemies, arvoisa oikeusasiamies Diamandouros, arvoisa komission jäsen, katson, että oikeusasiamies Diamandourosin erityiskertomus, joka minulla oli kunnia esitellä Euroopan parlamentille, oli virallinen kertomus, jossa ei käsitellä pääasiaa. Se on minulle kuitenkin hyvin tärkeä.

Katson, että komission viidentoista kuukauden viivyttely vastauksessaan ja lopullisessa päätöksessään, alkuperäisen määräajan perättäiset pidennykset ja ennen kaikkea komission mielestäni omituinen päätös olla ilmaisematta tälle nimenomaiselle autonvalmistajalle laaditun kirjeen sisältöä, kertoen sille, että se ilmaisisi joidenkin sen kirjeiden sisällön, ovat vakavia asioita; päätös olla ilmaisematta kirjeen sisältöä on erittäin vakava asia.

Jos komissio olisi niin pitkän ajan jälkeen – ja tämä ei ole teidän virheenne, arvoisa komission jäsen, tehän olette ottanut tämän nimenomaisen alan vastuullenne vasta hiljattain –, jos se olisi päättänyt ilmaista tälle nimenomaiselle autonvalmistajalle laatimansa kirjeen sisällön 18. helmikuuta oikeusasiamies Diamandourosille, luultavasti mitään erityiskertomusta ei olisi tullut. Oikeusasiamies Diamandouros päätti suostua komission pyytämiin perättäisiin pidennyksiin.

Kaikesta huolimatta katson, että tämän viivyttelyn ansiosta, sen ansiosta, ettei komissio antanut tietoja oikeusasiamies Diamandourosille, olemme saaneet kertomuksen, johon on kirjattu asioita, joissa on puututtu sekä muotoon että sisältöön. Tarkoitukseni on keskustella vain sisällöstä. Komission on kuitenkin otettava vakavasti huomioon se tosiasia, että – ja olen iloinen, että te sanoitte sen ennen minua – kaikki vaikeudet, joita te aiheutatte oikeusasiamiehelle hänen työssään, vahingoittavat Euroopan unionin yhtenäisyyttä, horjuttavat kansalaisten luottamusta unionin toimielimiin ja vaurioittavat sen julkisuuskuvaa.

Haluamme pitää aikaisemmin sanomaanne lupauksena, koska olemme kaikki yhdessä vastuussa. Kiitokseni erityisesti oikeusasiamies Diamandourosille, koska hän kertomuksellaan hän antoi meille tilaisuuden ymmärtää valtaamme Euroopan parlamentissa puuttua asioihin, joita pidämme Euroopan yhteenkuuluvuuden kannalta kaikkein tärkeimpinä.

  Eva Lichtenberger, esittelijä. – (DE) Arvoisa puhemies, saanen aloittaa yhteenvetoni erityisellä kiitoksella oikeusasiamiehelle. Arvostan paljon hänen työtään, ja tiedän, miten vaikeaa se on kansalaisillemme, koska hänen toimistostaan on tullut heille ratkaisevan tärkeä yhteyspiste.

Haluaisin nyt kuitenkin ensisijaisesti palata siihen, mitä varapuheenjohtaja Šefčovič sanoi erityisesti EU pilot -hankkeesta, jota muutamat Euroopan parlamentin jäsenet ovat arvostelleet voimakkaasti koska se, kuten te itse totesitte, tarjoaa "enemmän mahdollisuuksia jäsenvaltioille", muttei kansalaisille.

Mielestäni meidän on tutkittava vielä kerran, onko todella näin, koska tarvitsemme nimenomaan lisää avoimuutta. Kantelijalle lähetetty kirje, jossa ilmoitetaan kantelu vastaanotetuksi, ei riitä. Tarvitsemme tässä lisää selkeyttä, ja tarvitsemme enemmän kansalaisläheisyyttä, sillä muussa tapauksessa meillä on pitkällä aikavälillä uskottavuusongelma.

Lisäksi tarvitaan tietenkin mitä kiireimmin merkitseviä seuraamuksia, jos kyse on todellisista rikkomuksista. Seuraukset jäsenvaltioille, jotka eivät pane lainsäädäntöä täytäntöön ja jotka kansallisessa mediassa ovat vielä jopa ylpeitä siitä, eivät voi olla vain siinä, että niille lähetetään ehkä vielä kerran kirje. Meidän on vietävä asiat askel pidemmälle, kun kyse on Euroopan unionin kansalaisten eduista.

Mielestäni on erityisen tärkeää tarkistaa vuoden 2002 tiedonanto erityisesti kantelijan oikeuksien osalta. Haluaisin, että siinä yhteydessä myös kunnioitettaisiin parlamentin oikeuksia. Tarvitsemme lainsäädäntötyötämme koskevana palautteena rekisterin saaduista kanteluista. Minun ei tarvitse tietää, kuka kanteli, kenelle ja mistä.

Kantelun aihe ja kantelun seuraukset antaisivat tärkeää palautetta koko lainsäädäntään. Sitä me tarvitsemme. Siksi pyydän teitä ottamaan tämänkin huomioon. Tarvitsemme selkeän rekisterin, joka antaa käsityksen kantelujen keskeisistä syistä ja siitä, mitä niissä vaaditaan. Haluaisin nähdä tämän ehdotuksen pian. Olen valmis yhteistyöhön kanssanne. Autamme teitä mielellämme vastaavuustaulukkojen suhteen. Pidän niitä myös tärkeinä. Tässä on tärkeää vastavuoroisuus, ja siitä pidän kiinni.

  Puhemies. – (FR) Yhteiskeskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan tänään torstaina 25. marraskuuta 2010 klo 12.00.

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 149 artikla)

  Cristian Silviu Buşoi (ALDE), kirjallinen. – (RO) Euroopan unionin oikeuden soveltaminen on äärimmäisen tärkeää, jotta EU:n kansalaiset voivat täysin hyötyä sisämarkkinoiden eduista, sillä tehokkaimmastakin lainsäädännöstä tulee tarpeetonta, jos sitä ei sovelleta. Sisämarkkinalainsäädännössä on paljon kehitettävää, erityisesti palveludirektiivin tai ammattipätevyyksien tunnustamisesta annetun direktiivin osalta. Tämä lainsäädäntö on kieltämättä teknistä, mikä mutkistuttaa soveltamisprosessia. Tästä syystä EU:n toimielinten ja kansallisten viranomaisten yhteistyö on ratkaisevan tärkeää. Palvelujen osalta sovellettu sisämarkkinoiden tiedotusjärjestelmä on osoittautunut erittäin hyödylliseksi. Katson, että hyötyisimme sen laajentamisesta muille aloille. Kehotan kuitenkin jäsenvaltioita ottamaan kansalliseen lainsäädäntöön siirtämisen vakavasti ja välttämään kaikin tavoin viivästyksiä, jotka johtavat siihen, että sisämarkkinat ja niiden parametrit eivät toimi parhaalla mahdollisella tavalla. Lopuksi korostan, että kansalaisten on voitava ratkaista Euroopan unionin oikeuden soveltamista koskevat ongelmansa nopeasti ja mahdollisimman vähin kustannuksin. Tämän saavuttamiseksi on lisättävä SOLVIT-verkoston resursseja, ja samalla on aktiivisesti tuettava tätä epävirallista ongelmanratkaisuvälinettä. Lopuksi toteaisin, että ensisijaiseksi on asetettava vaihtoehtoisten menetelmien keksiminen riitojen ratkaisemiseksi.

  Ágnes Hankiss (PPE) , kirjallinen. – (HU) Haluan Euroopan oikeusasiamiehen vuosikertomuksen käsittelyn yhteydessä sanoa asiakirjojen saamista yleisön tutustuttavaksi koskevan parlamentin lausunnon laatijana muutaman sanan toimielinten avoimuudesta. Olin tyytyväinen, että tarkasteltaessa oikeusasiamiehen rekisteröimiä kanteluita mietinnön laatija jäsen Nedelcheva omisti erityistä huomiota avoimuuden ja hyvän hallinnon väliselle yhteydelle. Oikeudesta hyvään hallintoon on tullut Lissabonin sopimuksen kautta sitova, ja tämän oikeuden myötä on tärkeää myös se, että henkilökohtaisia oikeuksia kunnioitetaan kaikilta osin.

Hiljattain oikeusasiamies Diamandourosin kanssa käymässämme keskustelussa käsittelimme toimielinten avoimuuden ja tietosuojan välistä herkkää tasapainoa. Käsittelimme erityisesti myös Euroopan unionin tuomioistuimen kesäkuussa Bavarian Lageria koskevassa asiassa antamaa tuomiota, joka toi keskustelut avoimuudesta pois umpikujasta. Tämä on hyvin merkittävää, koska se antaa suuntaviivat tapauksille, joissa todellinen tai sellaiseksi mielletty yhteinen etu on ristiriidassa henkilötietojen suojaa koskevien oikeuksien kanssa. Olin hyvin tyytyväinen, että myös oikeusasiamies Diamandouros korosti sitä perusperiaatetta, jonka mukaan henkilötietoja saa tuoda julki vain kyseisten henkilöiden luvalla.

Siksi pidän tärkeänä korostaa, että tuen täysin niitä pyrkimyksiä, joiden tavoitteena on tehdä Euroopan unionin toimielinten työstä avoimempaa ja luoda perusta asianmukaisille hallinnollisille tekniikoille. Vuosikertomuksen mukaan juuri tämän tavoitteen edistäminen on Euroopan oikeusasiamiehen toiminnan ydin.

  Alexander Mirsky (S&D), kirjallinen. – (LV) Tuen täysin Euroopan oikeusasiamiehen työtä. Hänen itsepintaisuutensa ja periaatteellinen toimintansa on tuottanut konkreettisia tuloksia, koska hän hoitaa tehtävänsä rehellisesti ja johdonmukaisesti. Täysin vastakkainen tilanne on kehittynyt Latviassa. Latvian parlamentti Saeima valitsi virallisesti oikeusasiamieheksi Romāns Apsītisin. Hän aloitti virassaan 1. tammikuuta 2007, muttei tosiasiassa ole koskaan ryhtynyt työhönsä. Hän ei valitettavasti ole pannut merkille, että Latviassa on noin 300 000 ihmistä, joilta on viety heidän perusoikeutensa. Vaikuttaa siltä, että Latvian hallitus ja Saeima ovat valinneet oikeusasiamiehen, Romāns Apsītisin, joka on sopiva, äänetön ja aloitteeton, eli henkilön, joka on tosiasiallisesti sokea Latvian lainsäädäntöä koskeville vakaville rikkomuksille. Huomautan teille, että Romāns Apsītisin hoitamaan virkaan kuuluvat seuraavat tehtävät: 1. Hänen tulee edistää sitä, että noudatetaan tasa-arvon periaatetta ja että ehkäistään syrjintää. Latviassa sitä esiintyy koulutuksen alalla. 2. Hänen tulee edistää oikeudellisten kysymysten puolueetonta arviointia järkevillä aikatauluilla. Latvia on hävinnyt jo noin kymmenen tätä asiaa koskevaa tapausta Euroopan unionin tuomioistuimessa. 3. Hänen tulee varmistaa, että puutteet ihmisoikeusrikkomuksia koskevien kysymysten käsittelyssä ehkäistään. Latviassa on noin 300 000 ihmiseltä, joista monet ovat eläneet koko elämänsä Latviassa, viety kansalaisen perusoikeudet. Tämän päivän Latviassa sana "oikeusasiamies" hymyilyttää. Jos tilanne ei muutu, voi yhtä hyvin käyttää sanaa "klovni".

5. Kilpailualan horisontaaliset yhteistyösäännöt (keskustelu)

  Puhemies. – (FR) Esityslistalla on seuraavana Sharon Bowlesin talous- ja raha-asioiden valiokunnan puolesta komissiolle esittämä suullinen kysymys kilpailualan horisontaalisten yhteistyösääntöjen arvioinnista (O-0131/2010 – B7-0565/2010).

  José Manuel García-Margallo y Marfil, esittelijän sijainen. – (ES) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, kahden ryhmäpoikkeuksia koskevan säännöksen, joista toinen liittyy erikoistumissopimuksiin ja toinen tutkimukseen ja kehittämiseen, voimassaolo lakkaa tämän vuoden joulukuun 31. päivänä. Komissio on laatinut kaksi lainsäädäntöehdotusta, kaksi säännösehdotusta, jotka on esitetty parlamentille ja joilla on tarkoitus korvata säännökset, joiden voimassaolo nyt lakkaa.

Alkuperäisten säännösten hyväksymisestä on kulunut paljon aikaa. Lainsäädännössä on tapahtunut merkittäviä muutoksia, erityisesti vuoden 2003 uudistuspaketin myötä. Tällä alalla on tehty ratkaisevan tärkeitä oikeuden päätöksiä, ja komissio on saanut melkoisesti käytännön kokemusta, mikä on myös tärkeä näkökohta.

Komissio aloitti kaksi kuulemiskierrosta asianomaisten tahojen kanssa, mikä on hyvän lainsäätämisen hengen mukainen ja julkisen tuen takaava hyvä käytäntö. Kysymys kuuluukin: Miten komissio aikoo käyttää hyväksi vastauksia, joita asianomaiset tahot antoivat kuulemisprosessin aikana? Aikooko komissio ottaa vastaukset huomioon vai heitetäänkö nämä mielipiteet suoraan romukoppaan? Tässä yhteydessä tulee esiin lähinnä kuusi asiaa, jotka parlamentti sekä talous- ja rahavaliokunta haluavat tietää. Mitkä sidosryhmien esittämät ehdotukset ja täsmälliset ajatukset komissio aikoo ottaa huomioon hahmotellessaan ja määritellessään säännöksiä ja saattaessaan ne "muusien luota teatteriin"?

Toiseksi: Mitä mieltä komissio on horisontaalisista sopimuksista, joihin ei sisälly erikoistumiseen tai tutkimukseen ja kehitykseen liittyviä poikkeuksia koskevia säännöksiä? Mitä sidosryhmät sanoivat tällä kuulemiskierroksella? Mitä hyötyä teollisuuden, reaalitalouden ja kilpailun turvaamisen kannalta olisi siitä, jos ehdotettaisiin uusia säännöksiä, jotka koskisivat sellaisia horisontaalisia sopimuksia, joita nämä kaksi parhaillaan arvioitavana olevat ryhmäpoikkeuksia koskevat säännökset eivät kata? Aikooko komissio laatia uusia säännöksiä niitä varten? Kyllä vai ei? Kysymys on melko selvä.

Kolmas ongelma, josta keskusteltiin pitkään talous- ja raha-asioiden valiokunnassa, koskee niin sanottua "patenttiväijytystä". Sehän tarkoittaa, kuten komission jäsen tietää, tilannetta, jossa yksi standardien laatimiseen osallistuvista sidosryhmäyrityksistä salaa tietoja patenteista, joita se omistaa, tai patenteista, jotka se aikoo rekisteröidä tulevaisuudessa. Tällainen aiheuttaa vakavia vahinkoja ja haittoja niille yrityksille, jotka eivät saa kyseisiä tietoja ja jotka ovat sitoutuneet toimimaan sovittujen parametrien mukaisesti.

Koska kyse on kilpailun vääristymisestä ja sisämarkkinoiden esteistä, jotka luetaan kuolemansynneiksi meidän toimielimessämme, tähän liittyvä kysymys on melko yksityiskohtainen: Pyrkiikö komissio ratkaisemaan "patenttiväijytyksen" ongelman uusien asetusluonnosten yhteydessä vai katsooko se, että tarvittaisiin täydentävää alakohtaista lainsäädäntöä patenttioikeuksien väärinkäytön estämiseksi? Sitoutuuko komissio siihen, että saamme yhtenäisen ja johdonmukaisen lainsäädäntökehyksen, jossa ei ole kilpailusääntöjen ja alakohtaisen lainsäädännön välisiä sisäisiä ristiriitoja teollis- ja tekijänoikeuksien alalla?

Neljäs ja viides kysymys liittyvät talouden, tai kilpailun, jos haluatte mieluummin käyttää tätä sanaa, ohjaukseen ja hallintaan. Kokemus on osoittanut, että meidän on pyrittävä lähentymään muiden kilpailuviranomaisten kanssa, ja tämän vuoksi on tärkeä tietää, missä määrin komissio on näitä säännöksiä laatiessaan käyttänyt hyväksi tuomioistuimen päätöksiä sekä kansallisten ja kansainvälisten viranomaisten päätöksiä.

Viimeinen kysymys liittyy aiheeseen, joka on erityisen arka valiokunnalleni, ja olen varma, että jäsen Schwabilla on siitä jotain sanottavaa. Se liittyy elintarvikkeiden markkinointiketjuun. On selvää, että tuotanto-olosuhteet yhtäältä viljelijöiden kesken ja toisaalta suurten ketjujen kesken eivät ole tasavertaiset. Aikooko komissio tehdä jotain taatakseen sopimuksen heikommalle osapuolelle tasavertaisen ja tasapuolisen kohtelun? Arvoisa komission jäsen, tässä ovat kysymykset, joihin haluaisin teidän vastaavan mahdollisimman täydellisesti, selvästi ja täsmällisesti.

  Maroš Šefčovič, komission varapuheenjohtaja. – (EN) Arvoisa puhemies, kiitän arvoisaa jäsentä kysymyksestä, sillä tämä on todellakin hyvin tärkeä vastuualue Euroopan unionille.

Kilpailevat yritykset työskentelevät usein yhdessä esimerkiksi tutkimuksen ja kehityksen parissa sekä tuotannon, hankinnan, tuotteiden standardoinnin ja tietojenvaihdon yhteydessä. Kuten tiedätte, tästä voi olla hyötyä kuluttajille ja se voi alentaa hintoja, tuoda lisää valinnanvaraa ja parantaa tuotteita. Tällaiset horisontaaliset sopimukset – kutsumme niitä horisontaalisiksi, koska yhteistyöyritykset toimivat samalla tasolla toimitusketjussa – antavat yrityksille mahdollisuuden vastata globaalistumisen aiheuttamiin kasvaviin kilpailupaineisiin ja muuttuviin markkinoihin.

On kuitenkin olemassa vaara, että tällainen sopimus johtaa vakaviin kilpailuongelmiin. Näin on esimerkiksi silloin, kun osapuolet sopivat kiinteistä hinnoista, markkinoiden jakamisesta tai tuotannon rajoittamisesta. Komissio on käyttänyt viimeiset kaksi vuotta horisontaalisten sopimusten kilpailua koskevien suuntaviivojen uudelleentarkasteluun, johon on liittynyt perusteellinen arviointi ja laaja-alainen kuuleminen. Uudet säännöt, jotka on tarkoitus hyväksyä vuoden loppuun mennessä, ovat yksityiskohtaisemmat, käyttäjäystävällisemmät ja selvemmät, ja niihin sisältyy paremmat ohjeet siitä, millaisia ovat sallitut yhteistyötavat.

Kuten aina, komission on ollut pakko sovittaa tarkoin yhteen eri sidosryhmien tarpeet. Uusien kilpailusääntöjen kaksi tärkeintä osa-aluetta koskevat standardien laatimista ja tietojenvaihtoa. Noin kaksi kolmasosaa sidosryhmistä kommentoi standardointia vastineissaan julkiseen kuulemiseen.

Hyvin toimiva standardien laatimisjärjestelmä on elintärkeä koko Euroopan taloudelle ja erityisesti tieto- ja viestintätekniikan alalle. Horisontaaliset suuntaviivat edistävät standardien laatimisjärjestelmän avoimuutta, jolloin teollis- ja tekijänoikeuksien lisensointikustannukset ovat ennustettavissa. Tämä edellyttää standardien laatimiseen osallistuvien, liikemalliltaan erilaisten yritysten joskus keskenään ristiriitaisten etujen yhteen sovittamista. Asteikon toisessa päässä voi olla yritys, joka pelkästään innovoi, ja toisessa päässä yritys, joka vain valmistaa tuotteita. Kummallakin on eri painopisteet ja tarpeet.

Uusilla säännöillä varmistetaan, että kannusteita on riittävästi innovaatioiden turvaamiseksi ja että standardoinnin perinteiset hyödyt siirtyvät kuluttajille. Jotta standardien laatimista koskevia sopimuksia ei tarvitsisi arvioida kilpailusääntöjen mukaan, vaan niihin voitaisiin soveltaa niin sanottua safe harbour -periaatetta – jolloin niiden oletetaan olevan kilpailusääntöjen mukaisia – niiden on täytettävä kolme yleistä ehtoa.

Ensimmäinen ehto on, että standardeja laativalla organisaatiolla on oltava tasapainoinen teollis- ja tekijänoikeuksia koskeva politiikka, mikä tarkoittaa, että asiaankuuluvat teollis- ja tekijänoikeudet julkistetaan vilpittömässä mielessä ja että sitoudutaan lisensoimaan niitä oikeudenmukaisin, kohtuullisin ja tasapuolisin ehdoin. Toinen ehto on, että standardien laatimisprosessin on oltava avoin, jolloin kaikki asiaankuuluvat toimijat voivat osallistua siihen. Kolmas ehto on, että standardien laatimisprosessin on oltava avoin myös sen suhteen, että sidosryhmät voivat saada tietoja tulevasta, meneillään olevasta ja loppuun saatetusta työstä.

Mainitsitte myös patenttiväijytykset. Käytännön kokemus sekä EU:ssa että Yhdysvalloissa osoittaa, että patenttiväijytys voi olla todellinen ongelma, koska se estää teollisuudenalaa tekemästä tietoisia valintoja standardiin valittujen tekniikoiden potentiaalisten kustannusten perusteella. Komission lähestymistavan mukaan standardeja laativia organisaatioita on kannustettava luomaan selvät säännöt patenttien julkistamisesta. Tämä ei poista riskiä kokonaan, mutta vähentää sitä.

Sitä vastoin tutkimus- ja kehityssopimusten osalta, joissa on vain muutama osapuoli – usein vain kaksi – julkinen kuuleminen osoitti, että sidosryhmien mielestä todellista patenttiväijytysongelmaa ei käytännössä ole, koska osapuolten etu on tuoda innovaatiot markkinoille ja mahdolliset ongelmat voidaan ratkaista suoraan sopimusteitse osapuolten kesken..

Tietojenvaihto puolestaan voi edistää kilpailua silloin, kun yritykset voivat sen avulla kerätä yleistä markkinatietoa, joka auttaa niitä palvelemaan asiakkaita paremmin. On kuitenkin myös tilanteita, joissa markkinatiedon vaihtoa voidaan käyttää väärin. Näin on esimerkiksi silloin, kun yritykset käyttävät arkaluonteisia tietoja koordinoidakseen käyttäytymistä. Sidosryhmien taholta tulleiden voimakkaiden vaatimusten vuoksi suuntaviivoihin on sisällytetty uusi luku, jossa määritellään tietojenvaihdon kilpailuoikeudellisen arvioinnin yleiset periaatteet.

Parlamentin viimeinen kysymys käsitteli osto-osuuskuntia. Komissio on ollut vankkumatta sitä mieltä, että vähittäiskauppiaiden yhteiset ostoryhmittymät voivat olla hyödyllisiä kilpailun kannalta erityisesti silloin, kun kyse on suurista toimittajista. Horisontaalisissa suuntaviivoissa on vuodesta 2000 lähtien arvioitu tämän tyyppisen yhteistyön olevan myönteistä tiettyihin markkinaosuuden rajoihin saakka. Komissio ehdottaa uudelleentarkastelun jälkeen, että jos ostosopimukseen osallistujien markkinaosuus on 20 prosenttia tai vähemmän, kilpailusääntövaatimusten oletetaan täyttyvän. Komissio on kuitenkin tietoinen myös siitä, että suurten vähittäiskauppiaiden kansainväliset ostoliittymät voivat vaikuttaa kielteisesti kilpailuun. Näitä kysymyksiä tarkastellaan toimivampaa elintarvikeketjua koskevan komission työn yhteydessä.

  Arturs Krišjānis Kariņš , PPE-ryhmän puolesta. – (LV) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, kukaan meistä ei halua maksaa ylimääräisistä asioista, joiden todellista arvoa emme edes tunne. Emme myöskään halua maksaa liikaa sen vuoksi, että liikeyritykset tekevät keskenään häpeällisiä sopimuksia. Euroopan unionin kilpailupolitiikka on tähän asti kohdistunut epärehellistä liiketoimintaa vastaan. Yritysten välisen horisontaalisen yhteistyön sääntely on yksi tavoista, joilla komissio mielestäni onnistuu ratkaisemaan kilpailuun liittyvän ongelman liikeyritysten tehdessä yhteistyötä esimerkiksi tutkimuksen ja kehityksen, tuotantomäärän täysipainoisen hyödyntämisen, yhteisten hyödykkeiden jakelun ja standardoinnin parissa. On hyvä, että yritysten yhteistyötä koskevissa uusissa säännöissä kiinnitetään huomiota standardointiin. Näin yritykset ja toimialat voivat tehdä selkeitä valintoja niiden patenttien suhteen, joita ne haluavat hyödyntää. Jokaiseen standardiin kuuluu keksijöiden ja yritysten rekisteröimiä patentteja. Standardin käyttöönottoa varten on tiedettävä, mitä täsmällistä teknistä ratkaisua tarjotaan ja minkä korvauksen patentin haltija haluaa saada patenttinsa käytöstä. Tämän vuoksi meidän olisi tuettava mekanismia, jossa kaikki standardin valinnassa mukana olevat osapuolet saavat riittävästi tietoja tietyn keksinnön hyvistä ja huonoista puolista ja patentin käytöstä maksettavasta hinnasta. Haluamme tehdä tietoon perustuvia valintoja jokapäiväisessä elämässämme. Siksi on aivan luonnollista, että myös yritykset, jotka investoivat merkittäviä summia uuden, lisäarvoltaan merkittävän teknologian kehittämiseen ja tuotantoon, haluavat tehdä tällaisia valintoja. Käsittääkseni yritysten horisontaalista yhteistyötä koskevien uusien sääntöjen avulla voidaan ainakin osaksi estää se, että yritykset joutuvat maksamaan liikaa patenttien hyödyntämisestä. Kiitän teitä huomiostanne.

  Antolín Sánchez Presedo, S&D-ryhmän puolesta. – (ES) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, kilpaileminen ei ole yhteistyön vastakohta. Samoilla markkinoilla kilpailevien yritysten välillä on yhteistyösopimuksia, jotka ovat kilpailuhenkisiä ja alkuperäisen Euroopan unionin lainsäädännön mukaisia.

Koska aihealue on monimutkainen ja koska taseet on saavutettava, yritykset tarvitsevat oikeusturvasyistä välineitä, joilla määritellään, millaiset horisontaaliset sopimukset ovat perussopimuksessa säädettyjen kieltojen vastaisia ja rajoittavat kilpailua.

Tämä on ratkaiseva hetki, koska horisontaalisia sopimuksia koskevat suuntaviivat ovat kymmenen vuotta vanhat ja erikoistumissopimusten sekä tutkimus- ja kehittämissopimusten ryhmäpoikkeuksia koskevien säännösten voimassaolo lakkaa vuoden lopussa. Unionin on ajanmukaistettava nämä välineet viipymättä. Lainsäädännön porsaanreikään, joka aiheuttaa epäilyä ja epävarmuutta ja halvaannuttaa yritystemme toimintaa, ei ole varaa.

Tällainen lamauttaisi kestämättömästi talouttamme ja olisi erittäin vastuutonta kriisitilanteessa, joka vaatii yritysten toiminnan uudelleen aloittamista ja vauhdittamista edistäviä aloitteita. Lisäksi arvioinnin kohteena oleva ajanjakso päättyy vasta 31. joulukuuta 2022, minkä vuoksi lainsäädäntövälineiden on sisällettävä toimia, joiden avulla Euroopan teollisuus pystyy kohtaamaan suuret muutokset, joita kansainvälisellä talousnäyttämöllä lähivuosina tapahtuu.

Euroopan unioni hyväksyi Espanjan puheenjohtajakaudella muutama kuukausi sitten Eurooppa 2020 -strategian, jossa se sitoutuu vahvasti tietoon ja innovaatioihin perustuvaan eheytyneeseen yhteiskuntaan. Uuden lainsäädäntökehyksen on edistettävä sellaisen älykkään, verkottuneen talouden kehittämistä, jossa yritysverkostot voivat liittyä yhteen ja jossa voidaan hyötyä yritysten välisistä synergioista tekemällä sopimuksia, joilla edistetään eurooppalaisia kuluttajia hyödyttävää standardointia, erikoistumista, tutkimusta ja kehitystä, mutta myös sopimuksia, joilla edistetään yhteistä tuotantoa, hankintaa, markkinointia sekä osuuskuntien ja yritysryhmittymien perustamista erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten keskuudessa.

Tuemme komissiota tämän aloitepaketin käytössä, koska sillä lisätään tehokkuutta, edistetään tieteellistä ja teknistä kehitystä, taataan etuja loppukäyttäjille ja lyhyesti sanottuna parannetaan yritystemme yleistä kilpailukykyä ja kestävää kehitystä.

  Sylvie Goulard, ALDE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, erityisesti kollegani García-Margallo y Marfil ja Sánchez Presedo ovat puhuneet paljon talous- ja raha-asioiden valiokunnassa käydyistä vilkkaista keskusteluista ja siitä, että mietinnöt on hyväksyttävä nopeasti, kuten Sánchez Presedo juuri sanoi, jotta yritystemme toiminta-ala selkeytyisi. Esitän vain kaksi kommenttia, jotka ovat hieman yleisempiä ja poliittisempia.

Ensinnäkin kriisi on kaikissa maissa saanut ihmiset vetäytymään kuoreensa ja tuonut mukanaan houkutuksia kannattaa nationalismia ja protektionismia. Siksi me parlamentissa vahdimme erityisen valppaasti, että sisämarkkinoita ja niiden eheyttä kunnioitetaan. Se on haasteellista – huomaan, että muutamat kollegat asiasta vastaavasta valiokunnasta nyökkäilevät. Tämä on hyvin tärkeää, ja tiedämme, että komission jäsen Barnier tekee työtä asian eteen tukeakseen Mario Montin mietintöä. Me Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmän jäsenet uskomme lujasti kilpailuhenkeen, joka ruokkii innovaatiota.

Meidän on kuitenkin myös ymmärrettävä se, että eurooppalaiset yritykset ovat mukana maailmanlaajuisessa kilpailussa ja että erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten on tärkeää rakentaa siltoja varsinkin tutkimuksen ja kehityksen aloilla. Meidän on varmistettava, ettei kilpailu tuhoa molempia osapuolia ja koidu niiden yritysten hyödyksi, jotka toimivat muualla maailmassa, missä ei kaiken lisäksi aina kilpailla kovinkaan vilpittömästi muiden kanssa. Samalla kun sallitaan kilpailu – ja tietenkin kunnioitetaan omistusoikeutta, kuten jo mainittiin – meidän on siis hyvin tärkeää löytää keinot, joiden avulla estetään patentin väärinkäyttäminen. Kuten usein on asianlaita, tämä edellyttää hyvin tarkkaa tasapainottelua.

Lopuksi haluan korostaa hyvin voimakkaasti, että olen García-Margallo y Marfilin kanssa samaa mieltä siitä, mitä hän sanoi elintarvikealan kilpailusta. Meillä on Euroopassa hyvin outo tilanne, jossa kilpailua seurataan tietyillä aloilla hyvin perusteellisesti ja toisilla aloilla taas huomattavasti vähemmän. On selvää, että tuottajien määrän ja ostajien määrän välinen epäsuhde aiheuttaa kilpailuongelmia. Olen siis iloinen, arvoisa komission jäsen, että olette samaa mieltä García-Margallo y Marfilin kanssa.

  Andreas Schwab (PPE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, haluan yhtyä kollegoitteni puheenvuoroihin ja ennen kaikkea lausua tyytyväisyyteni siitä, että Euroopan komissio ottaa liikemaailman, jäsenvaltiot ja Euroopan parlamentin mukaan horisontaalisia yhteistyösopimuksia koskevien sääntöjen arviointiin jo varhaisessa vaiheessa. Onhan niin, että nykyisten ryhmäpoikkeuksia koskevien säännösten voimassaolo lakkaa vuoden lopussa. Mielestäni toukokuussa 2010 laadittu luonnos sisältää joitakin tärkeitä muutoksia erityisesti standardien ja tietojenvaihdon alalla, kuten jo mainittiin. Molemmat lisäävät yritysten oikeusvarmuutta ja selventävät sääntöjä, mikä on äärimmäisen tärkeää sääntöjen noudattamisen kannalta. Olemme jo saaneet kuulla, että Euroopan sisämarkkinavaatimusten mukaisuus on periaate, jota kaikkien yritysten on noudatettava.

Kilpailu ja innovaatio ovat taloutemme päätekijät, ja siksi on tärkeää mukauttaa vuoden 2009 säännöt nykytilanteen mukaisiksi ja ottaa käyttöön tehokkaita mekanismeja, joilla edistetään vaatimustenmukaisuutta ja kilpailulainsäädännön täytäntöönpanoa yrityksissä ja julkisissa elimissä. Juuri tästä syystä parlamentin kysymys sai taakseen niin suuren enemmistön valiokunnassa. Olen siitä hyvin iloinen. Haluan tehdä muutaman kysymyksen siitä, mitä äsken sanoitte. Tosiasia on, että suurten kansainvälisten ketjumyymälöiden ostosopimukset voidaan luokitella horisontaalisiksi yhteistyösopimuksiksi. Viime vuonna annetussa tiedonannossa, joka koskee elintarvikeketjun toimivuutta Euroopassa, suhtauduitte erittäin kriittisesti kysynnän voimaan, mutta nyt näytätte tarkastelevan sitä hyvin myönteisesti. Sanoitte äsken, että pienten vähittäiskauppiaiden yhteistyö on teistä myönteinen asia, jos ostosopimukset kattavat korkeintaan 20 prosentin osuuden markkinoista. Kysymykseni teille kuuluu seuraavasti: Mistä johtuu muutos suhtautumisessanne näihin horisontaalisiin ostosopimuksiin? Mikä on aiheuttanut mielenmuutoksen?

  George Sabin Cutaş (S&D). – (RO) Arvoisa puhemies, minäkin haluan aluksi ilmaista tyytyväisyyteni Euroopan komission ehdotuksiin kilpailualan horisontaalista yhteistyötä koskevien sääntöjen arvioinnista. Niiden tarkoitus on selventää, millä ehdoilla voidaan saada vapautuksia, muuttaa rajoituksia ja antaa tietoa teollis- ja tekijänoikeuksista.

Talous- ja finanssikriisi osoitti, että näillä aloilla tarvitaan tiiviimpää yhteistyötä ja yhteinen maailmanlaajuinen talouden sääntelykehys.

Meidän on myös tutkittava, voidaanko kilpailua koskevien tietojen vaihtoa lisätä maailmanlaajuisesti, ja arvioitava, onko alan globaali hallinta mahdollista.

Kilpailijoiden välisten yhteistyösopimusten virtaviivaistaminen edistää innovaatiota ja auttaa lisäämään eurooppalaisten yritysten kilpailukykyä.

Tämän vuoksi on mielestäni tutkittava, onko jossakin vaiheessa mahdollista ottaa käyttöön ryhmäpoikkeuksia koskevat säännöt muiden horisontaalisten sopimusten tyyppien osalta.

  Paul Rübig (PPE). – (DE) Arvoisa puhemies, mielestäni kilpailua voidaan organisoida paremmin ottamalla käyttöön yhdenmukaiset säännöt, ja sen vuoksi minua kiinnostaa tietää, mitä vaihtoehtoja meille on tarjolla televiestintäalalla, erityisesti taajuuksia myönnettäessä, huutokauppojen eli niin sanottujen televiestinnän "kauneuskilpailujen" sääntelyyn. Avaahan neljännen sukupolven verkon tarjoama uusi teknologia aivan uuden mahdollisuuksien maailman.

Kun matkustaa Euroopassa toiseen maahan, huomaa, että monet kännykän näytöllä näkyvät hinnat pysyvät samoina. Onko teillä suunnitelmia lisätä kilpailua verkkovierailualalla? Voiko verkkovierailu olla sisämarkkinoilla todella kilpailtu ala, ja miten varmistatte, etteivät hinnat nouse tuhatkertaisiksi, kun maantieteelliset rajat ylitetään?

  Maroš Šefčovič, komission varapuheenjohtaja. – (EN) Arvoisa puhemies, olen hyvin kiitollinen parlamentin jäsenille siitä, että käymme tätä keskustelua, koska se auttaa valmistelemaan maaperää niille erittäin suurille muutoksille, joita oikeudelliseen kehykseen on tulossa ja joiden mukaan yrityksemme joutuvat tulevaisuudessa toimimaan. Olen pitkälti samaa mieltä niiden kanssa, jotka ovat vaatineet tasapuolista kilpailua, koska vain tasapuolisen kilpailun avulla päästään tasapuoliseen käytäntöön ja tietysti myös tosiasiallisiin, ei kiinteisiin, hintoihin. Tämä on hyvin tärkeää Euroopan kansalaisille: Miten voimme edistää sellaisen ympäristön syntymistä, jossa voimme saavuttaa myönteisiä tuloksia mutta jossa kiinteiden hintojen muodostumisen mahdollisuutta ei ole.

Voin vakuuttaa teille, että pyrimme löytämään kaikki mahdolliset keinot päästäksemme ratkaisuun, jossa patenttien hinnat eivät nouse liian korkeiksi. Asiasta käydyn keskustelun perusteella tiedätte hyvin, miten vaikeaa se on. Voin kertoa, että olemme komissiossa hyvin murheissamme ratkaisun viivästymisestä – emme ole pystyneet löytämään soveliasta ratkaisua patentille, vaikka aikaa on kulunut – koska se olisi ilman muuta askel eteenpäin pohtiessamme, miten teollis- ja tekijänoikeuksia olisi suojeltava ja miten Euroopan kilpailukykyä voitaisiin parantaa kansainvälisen patenttisuojan keinoin.

Oikeusvarmuus ja uusi oikeudellinen kehys ovat olleet kaksi hyvin tärkeää seikkaa, joihin olemme kiinnittäneet huomiota valmistellessamme ehdotuksiamme. Olemme järjestäneet laajoja julkisia kuulemisia tästä asiasta. Saimme 190 ehdotusta, ja mukana oli sidosryhmiä teollisuudesta, lakitoimistoista, yliopistoista ja hallituksista. Voimme siis todeta, että lopullista tulosta ajatellen olemme onnistuneet varmistamaan tasapainon.

Olen hyvin kiitollinen EU 2020 -strategian merkityksen korostamisesta, sillä tämä on juuri se syy, miksi meidän on parannettava ja muutettava yritysten toimintapuitteita. Meidän on pohdittava, miten voidaan edistää sellaisen myönteisen ilmapiirin syntymistä, jossa tutkimukseen ja kehitykseen sekä innovointiin osallistuvat yritykset voivat menestyä, miten nämä yritykset voisivat tuoda lisäarvoa Euroopan talouksille ja miten luodaan olosuhteet sen takaamiseksi, että yritykset pysyvät Euroopassa eivätkä lähde etsimään mahdollisuuksia valmistaa tuotteita jossakin muualla.

Voin vakuuttaa teille, että tämä oli yksi niistä asioista, joihin komissio sekä varsinkin kollegani Almunia ja Barnier kiinnittivät erityistä huomiota yhtenäismarkkinoita koskevan säädöksen yhteydessä. Yhtenäismarkkinoiden ansiosta meillä on nyt uusia mahdollisuuksia vapauttaa uusia markkinapotentiaaleja, löytää uusia markkinaväyliä ja luoda olosuhteet, joita todella hyvä edistys erityisesti tutkimuksen ja kehityksen alalla edellyttää.

Palaan vielä jäsen Schwabin esittämiin konkreettisiin kysymyksiin. Hän toi esiin joitakin eroja komission tavassa suhtautua ongelmaan, joka koskee pienten ketjutoimittajien asemaa suhteessa suuriin ketjuyrityksiin. Asiaa tarkoin harkittuamme ja kuultuamme laajasti sidosryhmiä, jäsenvaltioita, tulimme siihen tulokseen, että nyt käytetty lähestymistapa vastaa paremmin nykyistä tilannetta ja saamiamme tietoja. Tästä syystä ehdotamme tämän linjan jatkamista.

  Puhemies. – (FR) Olen vastaanottanut talous- ja raha-asioiden valiokunnalta yhden työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan mukaisesti käsiteltäväksi jätetyn päätöslauselmaesityksen⁽¹⁾.

Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan tänään torstaina 25. marraskuuta 2010 klo 12.00.

(Istunto keskeytettiin klo 11.30 ja sitä jatkettiin klo 12.00.)

Puhetta johti
varapuhemies GIANNI PITTELLA

(1) Ks. pöytäkirja.

6. Paksu- ja peräsuolen syövän torjunta (kirjallinen kannanotto)

  Puhemies. – (IT) Kirjallinen kannanotto 0068/2010 paksu- ja peräsuolen syövän torjuntaan Euroopan unionissa, jonka Pavel Poc, Frieda Brepoels, Cristian Silviu Buşoi, Jo Leinen ja Alojz Peterle ovat jättäneet käsiteltäväksi, on saanut parlamentin jäsenten enemmistön allekirjoitukset.

Näin ollen kannanotto toimitetaan työjärjestyksen 123 artiklan 3 kohdan mukaisesti vastaanottajilleen ja julkaistaan allekirjoittajien nimien kanssa tämän istunnon hyväksytyissä teksteissä.

  Pavel Poc (S&D). – (EN) Arvoisa puhemies, tiedän, että kaikki haluavat äänestää, mutta haluaisin kaikkien allekirjoittaneiden – jäsen Brepoelsin, jäsen Buşoin, jäsen Leinenin, jäsen Peterlen puolesta ja omasta puolestani – kiittää kaikkia teitä, jotka olette tukeneet kirjallista kannanottoamme paksu- ja peräsuolen syövästä.

Olemme saavuttaneet enemmistön kuukausi ennen määräaikaa. Tämä on osoitus asian tärkeydestä, ja voimme luvata teille, että tämä ei ollut mikään yksittäistapaus, vaan osa suurempaa EU:ta ja jäsenvaltioita koskevaa tavoitetta. Hyvät kollegat, kiitän teitä tuestanne.

7. Ashrafin leiri (kirjallinen kannanotto)

  Puhemies. – (IT) Kirjallinen kannanotto N:o 0075/2010 Ashrafin leiriin, jonka Alejo Vidal-Quadras, Stephen Hughes, Kristiina Ojuland, Søren Bo Søndergaard ja Struan Stevenson ovat jättäneet käsiteltäväksi, on saanut parlamentin jäsenten enemmistön allekirjoitukset.

Näin ollen kannanotto toimitetaan työjärjestyksen 123 artiklan 3 kohdan mukaisesti vastaanottajilleen ja julkaistaan allekirjoittajien nimien kanssa tämän istunnon hyväksytyissä teksteissä.

  Struan Stevenson (ECR). – (EN) Arvoisa puhemies, haluan kiittää kaikkia niitä jäseniä, jotka ovat allekirjoittaneet kirjallisen kannanoton N:o 75 Ashrafin leiristä. Tällä lähetetään hyvin vahva viesti Irakin viranomaisille, jotta ne lopettaisivat epäinhimillisen saarron, jota ne ovat harjoittaneet 3 400 viatonta ihmistä kohtaan Ashrafin leirillä viime kuukausien aikana. Olen hyvin kiitollinen siitä, että yli puolet parlamentin jäsenistä on allekirjoittanut tämän kannanoton. Asia otettiin esiin vasta kuukausi sitten, ja tämä oli hyvin nopeasti saavutettu voitto. Kiitoksia hyvin paljon.

(Suosionosoituksia)

8. Äänestykset

  Puhemies. – (IT) Esityslistalla on seuraavana äänestykset.

(Äänestysten tulokset ja niiden kulkua koskevat yksityiskohdat: ks. pöytäkirja)

8.1. Vuoden 2011 talousarvio (B7-0683/2010) (äänestys)

8.2. Ihmisoikeudet sekä sosiaali- ja ympäristönormit kansainvälisissä kauppasopimuksissa (A7-0312/2010, Tokia Saïfi) (äänestys)

8.3. Euroopan oikeusasiamiehen vuosikertomus 2009 (A7-0275/2010, Mariya Nedelcheva) (äänestys)

8.4. Euroopan oikeusasiamiehen erityiskertomus Euroopan parlamentille kantelua 676/2008/RT koskevan Euroopan komissiolle annetun suositusluonnoksen johdosta (työjärjestyksen 205 artiklan 2 kohta, 1. osa) (A7-0293/2010, Chrysoula Paliadeli) (äänestys)

8.5. 26. vuosikertomus Euroopan unionin oikeuden soveltamisen valvonnasta (2008 (2008) (A7-0291/2010, Eva Lichtenberger) (äänestys)

8.6. Julkinen yleisradiotoiminta digitaaliaikana: kaksoisjärjestelmän tulevaisuus (A7-0286/2010, Ivo Belet) (äänestys)

– Ennen äänestystä.

  Ivo Belet, esittelijä. – (EN) Haluaisin nopeasti mainita, että mielestäni parlamentti lähettää tänään hyvin tärkeän viestin: haluamme edistää lähetystoimintamme kaksoisjärjestelmää niin, että kaupallisen ja julkisen lähetystoiminnan harjoittajilla on riittävästi liikkumavaraa.

Lisäksi katson sellaisten tahojen olevan väärässä, jotka olivat vuosi sitten sitä mieltä, ettei parlamentti voi olla päästä yksimielisyyteen tekstistä, joka käsittelee tiedotusvälineiden moniarvoisuuden varmistamista. Haluan kiittää erityisesti kollegaani Petra Kammerevertia ja ennen kaikkea Doris Packia, koska hän on tämän aloitteen alkuunpanija.

8.7. 10 vuotta YK:n turvallisuusneuvoston naisia, rauhaa ja turvallisuutta koskevasta päätöslauselmasta 1325 (B7-0624/2010) (äänestys)

8.8. Mehiläishoidon tilanne (äänestys)

8.9. Kohti uutta Euroopan energiastrategiaa kaudelle 2011–2020 (A7-0313/2010, Lena Kolarska-Bobińska) (äänestys)

–Ennen tarkistuksesta 1 toimitettua äänestystä:

  Hannes Swoboda (S&D). – (EN) Arvoisa puhemies, tämän viikon tiistaina äänestimme kivihiilikaivoksia käsittelevästä Rapkayn mietinnöstä ja siihen liittyvästä kompromissista. Pidettiinpä siitä tai ei, parlamentti on tehnyt päätöksen. Mikäli äänestäisimme nyt eri tavoin, siihen ei suhtauduttaisi hyvin, etenkään komissiossa. Niinpä ehdotan, että lisäämme PPE-ryhmän tekemään tarkistukseen 1 sana "kilpailukyvytön", jotta se noudattaisi Rapkayn mietinnön linjaa. Riippumatta siitä, mikä henkilökohtainen mielipiteenne on, parlamentin mielipiteen olisi tällä viikolla oltava ainakin johdonmukainen.

  Konrad Szymański (ECR). – (PL) Arvoisa puhemies, haluaisin ilmoittaa parlamentille, että esittelijä Kolarska-Bobińskan esittämän tarkistuksen myötä tekstimme ja sen sisältö noudattavat riittävässä määrin sitä tapaa, jolla äänestimme eilen Rapkayn mietinnöstä. Suullisen tarkistuksen seuraava osa vain heikentää päätöslauselman ilmaisua ja sävyä puhuttaessa kivihiilestä ensisijaisena energianlähteenä Euroopan unionin energiavalikoimassa. Mielestäni ei ole minkäänlaista tarvetta tuhota yksimielistä kantaa, joka teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnassa saavutettiin hyväksymällä suullinen tarkistus. Siitä syystä pyydän teitä äänestämään tätä tarkistusta vastaan.

(Suullista tarkistusta ei hyväksytty.)

8.10. Cancúnin ilmastonmuutoskokouksen (29. marraskuuta - 10. joulukuuta 2010) valmistelut (B7-0616/2010) (äänestys)

8.11. Länsi-Saharan tilanne (B7-0675/2010) (äänestys)

8.12. Ukraina (B7-0650/2010) (äänestys)

– Ennen 8 kohdasta toimitettua äänestystä:

  Michael Gahler (PPE). – (DE) Arvoisa puhemies, yksi asia on muuttunut sen jälkeen, kun päätöslauselma laadittiin. Siihen aikaan Ukrainaa ei ollut virallisesti nimetty Etyjin puheenjohtajaksi vuodeksi 2013. Tämä on nyt virallista, ja sen vuoksi ehdotan seuraavaa tarkistusta. Luen tarkistuksen englanniksi:

(EN) "Kehottaa Ukrainan hallitusta saattamaan tiedotusvälineiden vapautta koskevan lainsäädännön Etyjin normien mukaiseksi". Tätä osaa ei muuteta. Seuraavassa osassa pitäisi lukea: "Katsoo, että asiaa koskevat päättäväiset toimet vahvistaisivat Ukrainan uskottavuutta Etyjin puheenjohtajana vuonna 2013".

(Suullinen tarkistus hyväksyttiin.)

8.13. Kansainvälinen kauppapolitiikka ja ilmastonmuutoksen haasteet (A7-0310/2010, Yannick Jadot) (äänestys)

– Ennen 22 kohdasta toimitettua äänestystä:

  Yannick Jadot, esittelijä. – (FR) Arvoisa puhemies, ehdotamme, että kappaletta 22 muutetaan korvaamalla sana "estää" sanalla "ilmoittaa", jolloin lopullinen lause kuuluu seuraavasti:

(EN) "muistuttaa lisäksi Euroopan parlamentin komissiolle ja jäsenvaltioille esittämästä pyynnöstä ilmoittaa Euroopan parlamentille vientiluottolaitosten ja Euroopan investointipankin myöntämistä lainoista hankkeille, joilla on kielteisiä ilmastovaikutuksia."

(Suullinen tarkistus hyväksyttiin.)

8.14. Yritysten yhteiskuntavastuu kansainvälisissä kauppasopimuksissa (A7-0317/2010, Harlem Désir) (äänestys)

– Ennen 32 kohdasta toimitettua äänestystä:

  Harlem Désir, esittelijä. – (FR) Arvoisa puhemies, ehdotamme muutosta kappaleeseen 32 yksimielisesti varjoesittelijöiden kanssa. Kappaleen ensimmäiset sanat olisivat seuraavat, luen sen englanniksi, koska laadimme sen yhdessä englanniksi:

(EN) "Kehottaa komissiota tutkimaan edellä mainituilla foorumeilla sellaisen kansainvälisen yleissopimuksen laatimista..",

(FR) ja kappaleen loppuosa säilyisi muuttumattomana.

(Suullinen tarkistus hyväksyttiin.)

8.15. Kilpailualan horisontaaliset yhteistyösäännöt (äänestys)

  Puhemies. – (IT) Äänestys on päättynyt.

9. Äänestysselitykset

Suulliset äänestysselitykset

Päätöslauselmaesitys (B7-0683/2010)

  Laima Liucija Andrikienė (PPE). – (LT) Arvoisa puhemies, äänestin tämän päätöslauselman puolesta, jossa on käsitelty vuoden 2011 talousarviosta käytäviä neuvotteluja. Viime viikolla pidetty parlamentin ja neuvoston sovittelukomitean epäonnistunut tapaaminen on herättänyt suurta huolta koko Euroopan unionissa. On valitettavaa, että jotkut eivät vielä pidä tarpeellisena Lissabonin sopimuksen noudattamista. Mikäli emme pääse yksimielisyyteen talousarviosta ja muista siihen liittyvistä asioista vuoden loppuun mennessä, siitä koituu hyvin vakavia seurauksia. Euroopan ulkosuhdehallinnon ja kolmen muun instituution perustaminen Euroopan unionin rahoitusinstituution valvomiseksi olisi hyvin vaikeaa, mikäli rahoitus olisi puutteellinen. Rahan puute tarkoittaa myös sitä, että koheesiopolitiikkaa, joka on yksi Euroopan unionin tärkeimmistä politiikan aloista, ei pantaisi täytäntöön asianmukaisesti, puhumattakaan siitä, mitä tapahtuisi Eurooppa 2020 -strategialle ja Galileo-ohjelmalle. Sen vuoksi olen sitä mieltä, että Euroopan parlamentin rakentava ja joustava kanta osoittaa jälleen kerran sen, että rahoituskriisin keskellä Euroopan parlamentti toimi todella vastuuntuntoisesti.

  Peter Jahr (PPE). – (DE) Arvoisa puhemies, haluan sanoa muutaman sanan vuoden 2011 talousarvioneuvottelujen fiaskosta. Ensinnäkin totean, että oikeus laatia talousarvio on minkä tahansa parlamentin keskeinen oikeus. Toinen asia on se, että itseensä vakavasti suhtautuvan parlamentin on harjoitettava tätä oikeuttaan. Kolmanneksi haluan vedota Eurooppa-neuvostoon, jotta se kunnioittaisi tätä Euroopan parlamentin itsestään selvää oikeutta ja hyväksyisi sen. Neljäntenä asiana totean, että on luotava prosessi, jolla varmistetaan, että Euroopan parlamentin mielipiteitä kuunnellaan talousarvioita koskevien päätösten yhteydessä.

  Hannu Takkula (ALDE). – (FI) Arvoisa puhemies, äänestin tämän budjetin puolesta, ja on tietenkin selvää, että kun meillä parlamentissa on budjettivalta, meidän pitää sitä käyttää.

Nyt on kuitenkin mietittävä, miten voimme toimia vastuullisesti. Voin sanoa, että monilta osin tämän budjetin sisältö ei vastaa niitä ihanteita, joita meillä Euroopan unionissa on. Toivoisinkin, että voisimme yksityiskohtaisesti käydä läpi monia asioita sillä tavalla, että katsottaisiin joitain vanhoja jäänteitä, jotka eivät ole enää tarkoituksenmukaisia, ja uskallettaisiin uudistaa sitä kautta budjettia. On tietenkin tärkeää myös huolehtia siitä, että Euroopan unioni saa omia varoja ja voidaan sitä kautta toteuttaa paremmin myös niitä tehtäviä, joista olemme yhdessä sopineet ja jotka tulivat meille Lissabonin uudistussopimuksen myötä.

Kun viittaan siihen, että on joitakin asioita, joissa pitäisi ottaa uudenlainen näkemys, niin meillä on vanhoja jäänteitä, kuten tupakanviljelyn tukeminen jne., jotka eivät minun mielestäni kuulu enää tänä päivänä Euroopan unionin tehtäviin. Meidän pitää olla tässä hetkessä ja tässä ajassa ja olla rakentamassa sellaista budjettia, joka on nostamassa eurooppalaista taloutta oikealla tavalla.

Mietintö: Tokia Saïfi (A7-0312/2010)

  Antonello Antinoro (PPE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kuulijat, äänestin jäsen Saïfin mietinnön puolesta, koska sillä on saavutettu siinä asetettu tavoite määritellä se, miten ihmisoikeuksia ja sosiaali- ja ympäristönormeja olisi vahvistettava kansainvälisissä kauppasopimuksissa.

Näin kaikkein suurimmat kansainväliset organisaatiot voivat tehdä tiiviimpää yhteistyötä, jotta sosiaaliasioita koskeville monenvälisille sopimuksille löytyisi lisää mahdollisuuksia. Olisi hyödyllistä, jos Maailman kauppajärjestöä uudistettaisiin, jotta tällaiselle yhteistyölle löytyisi enemmän tilaa, vaikka tiettyjen maiden hyljeksintä saattaisi vaikeuttaa tällaisen uudistuksen toteuttamista.

Ihmisoikeuslauseke on itse asiassa lisätty kaikkein uusimpiin kansainvälisiin sopimuksiin, ja se otetaan käytännöksi tulevissa kauppasopimuksissa. Nyt on siis varmistettava, että pannaan tehokkaasti täytäntöön 27 yleissopimusta, jotta maat voivat hyötyä yleisestä tullietuusjärjestelmästä (GSP), sekä niiden liitännäistoimenpiteet, joilla pyritään parantamaan täytäntöönpanovalmiuksia.

Lopuksi on todettava, että kun GSP:tä uudistetaan, erityistä huomiota on kiinnitettävä kaikkein suurimman avun tarpeessa oleviin maihin.

  Laima Liucija Andrikienė (PPE). – (EN) Arvoisa puhemies, äänestin päätöslauselman puolesta. Toimin tänä vuonna vuosittaista ihmisoikeusraporttia käsittelevän parlamentin mietinnön esittelijänä, ja siinä ominaisuudessa haluan jälleen korostaa ihmisoikeuslausekkeiden ja -normien tärkeyttä kansainvälisissä kauppasopimuksissa.

Kaupankäynnillä voi olla suuri merkitys siviili- ja poliittisten oikeuksien varmistamisen lisäksi myös taloudellisten ja sosiaalisten oikeuksien saralla. Ajatellaanpa vaikka sitä, mikä merkitys kauppaan liittyvillä tukiohjelmilla voi olla kehityksen varmistamisessa useissa köyhissä maissa ympäri maailmaa. Meidän on pidettävä mielessä, että ihmisoikeuslausekkeet sisällytetään kaikkiin kahdenvälisiin sopimuksiin, joita EU tekee, ja myös GSP- ja GSP+-järjestelmiin kehitysmaiden kanssa.

Meidän olisi tehtävä näistä lausekkeista ja ehdollisuusmekanismeista vankemmat ja seurattava tarkemmin niiden täytäntöönpanoa. Meidän olisi harkittava ihmisoikeuksien tilan arviointia niissä EU:n ulkopuolisissa maissa, jotka tekevät EU:n kanssa kauppasopimuksia. Lisäksi olisi harkittava kauppaetuuksien myöntämistä maille, jotka ovat ratifioineet ja panneet tehokkaasti täytäntöön kaikkein keskeisimmät kansainväliset yleissopimukset, jotka koskevat kestävää kehitystä, sosiaalisia oikeuksia ja hyvää hallintoa.

  Daniel Hannan (ECR). – (EN) Arvoisa puhemies, kaupankäynnin tarkoitus on maksimoida vaurautta ja etuja molempien osapuolten hyväksi. Maat eivät käy kauppaa keskenään, vaan sitä käyvät yritykset ja yksilöt. Tästä huolimatta näemme tässä mietinnössä ja laajemmin ottaen EU:n kauppapolitiikassa komission päättäväisyyden sisällyttää kauppasopimuksiinsa kaikenlaisia muita kuin kaupallisia kriteerejä. Ne liittyvät ihmisoikeuksiin, ympäristönormeihin ja vastaaviin, mutta lisäksi ne voivat pikemmin olla vahingollisia, koska niissä vaaditaan, että muut osapuolet muualla maailmassa muodostavat yhdessä alueellisia kaupallisia ryhmittymiä EU:n mallin mukaan.

Koko kaupankäynnin ydin on siinä, että käydään kauppaa eroista huolimatta. Ei ole mitään järkeä esimerkiksi velvoittaa Keski-Amerikan maita muodostamaan keskenään kauppaliittoa, jossa ne myyvät toisilleen banaaneja ja kahvia ja leikkokukkia. Sitä paitsi ei myöskään ole kovin paljon hyötyä siitä, että Euroopassa on vastaava teollistuneiden maiden liittymä, jolla olemme erottaneet itsemme muun maailman kasvavilta markkinoilta. Se on vahingollista kehittyville maille sekä englanninkielisille maille, ja erityisen haitallista se on kotimaalleni, joka on juuttunut ahtaaseen ja rappeutuvaan alueelliseen tulliliittoon.

Mietintö: Ivo Belet (A7-0286/2010)

  Peter Jahr (PPE). – (DE) Arvoisa puhemies, tiedotusvälineillä on hyvin erityinen ja tärkeä merkitys demokraattisessa yhteiskunnassa. Ne takaavat korkealaatuisen tiedotuksen ja tarjoavat siten merkittävän panoksen demokratian toimivuudelle. Olen vakuuttunut siitä, että korkealaatuisella ja hyvin tasapainoisella mediaympäristöllä on myönteinen vaikutus yksityisten tiedotusvälineiden laatuun. Sekä julkiset että yksityiset tiedotusvälineet tarvitsevat toisiaan, ja ne vaikuttavat myönteisesti toisiinsa. Mikäli haluamme hyvin tasapainoisen ja valaisevan mediaympäristön, meidän on tuettava itsenäisiä julkisia lähetystoiminnan harjoittajia yksityisten lähetystoiminnan harjoittajien vastapainoksi. Tämä on yksi lehdistönvapauden avainseikoista, eikä yhteiskunnassamme voi ilman sitä olla merkityksekästä ilmaisunvapautta.

  Hannu Takkula (ALDE). (FI) Arvoisa puhemies, äänestin tämän Beletin mietinnön puolesta, toisin kuin oli meidän ryhmämme suositus, sillä itse pidän erittäin tärkeänä sitä, että julkisen palvelun turvaaminen myös kansallisten yleisradioyhtiöiden kautta otetaan huomioon. Se on erittäin tärkeä asia, ja voidaan sanoa, että siitä on lähinnä vain hyviä kokemuksia demokratioissa.

On aivan totta, että tarvitaan myös kaupallisia kanavia. Nämä kaksi erilaista palveluntuottajaa, kaupalliset ja julkisen palvelun kanavat, voivat täydentää toisiaan. Mielestäni on aivan perusoikeus ja ilmaisunvapaudenkin kannalta tärkeää, että on olemassa julkinen kanava, jota julkisesti pidetään yllä ja joka keskittyy siihen, että se tuottaa ajankohtaista ja ajantasaista tietoa kansalaisille niin kansallisvaltioissa kuin Euroopan laajuisestikin.

Pidän tätä mietintöä erittäin hyvänä ja kannatettavana, ja toivon, että julkisen palvelun turvaaminen on myös tulevaisuuden trendi kaikissa Euroopan unionin jäsenvaltioissa.

  Sonia Alfano (ALDE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, äänestin Ivo Beletin mietinnön puolesta, koska siinä tunnistetaan ja määritellään se keskeinen rooli, joka julkisella yleisradiotoiminnalla on Euroopassa. Pidän tätä tärkeänä askeleena parlamentille, joka toteaa selkeästi, että julkisen yleisradiotoiminnan on säilyttävä itsenäisenä poliittisena valtana.

Vaikuttaa siltä, että tämä mietintö on kirjoitettu erityisesti Italiaa varten. Siellä RAI on nyt edennyt hajoamistilaan, koska poliittiset puolueet ovat vallanneet sen täysin, mikä vahingoittaa julkisen yleisradiotoiminnan kulttuurin ja tiedotuksen merkitystä ja siten koko maata. Katsotaanpa vaikka viime viikon ohjelmaa nimeltä "Vieni via con me" ("Lähde mukaani").

Yleisradiotoiminnan Minzolinit ja Masit ovat julkisen väärän tiedon jakamisen ja heidän työnantajiensa ammattilaisia, eikä heidän toimintansa ole parlamentin tänään esittämän mietinnön mukaista. Euroopan unionin olisi otettava tämä asia huomioon ja toimittava sen mukaisesti. Emme halua enää puoluepolitiikkaa RAI:n toimintaan.

Päätöslauselmaesitys (RC-B7-0624/2010)

  Anneli Jäätteenmäki (ALDE). - (FI) Arvoisa puhemies, äänestin päätöslauselman puolesta. Euroopan parlamentin on syytä juhlistaa YK:n turvallisuusneuvoston Naiset, rauha ja turvallisuus -päätöslauselmaa.

90 prosenttia sodan uhreista on siviilejä, heistä suurin osa naisia ja lapsia. Raiskaus ja seksiorjuus ovat sodan raakaa arkitodellisuutta. Geneven yleissopimuksessa raiskaus ja seksiorjuus luetaan sotarikoksiksi ja rikoksiksi ihmisyyttä vastaan. On myös todettava, että raiskaukset ovat joukkotuhonnan muoto ja sellaiseksi tunnustettu kansainvälisen yhteisön piirissä. On ensiarvoisen tärkeää, että näihin rikoksiin syyllistyneet saadaan vastuuseen teoistaan.

Naiset on otettava mukaan toimiin, joilla pyritään ehkäisemään konflikteja sekä edistämään kriisinhallintaa ja rauhanneuvotteluja. Lisäksi on tärkeää, että naisten osallistuminen oman maansa sodanjälkeiseen jälleenrakentamiseen tehdään mahdolliseksi.

  Laima Liucija Andrikienė (PPE). – (LT) Arvoisa puhemies, äänestin tämän hyvin tärkeän päätöslauselman puolesta, koska emme voi olla huomioimatta sitä, että naisiin kohdistuvan väkivallan määrä lisääntyy koko ajan. Tämä nähdään erityisesti sota- ja konfliktialueilla. Olen samaa mieltä siitä, että YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmaan 1325 olisi kiinnitettävä huomiota. Se oli ensimmäinen päätöslauselma, jossa käsiteltiin aseellisen konfliktin suhteetonta ja erikoislaatuista vaikutusta naisiin kaikkein korkeimmalla tasolla Euroopan unionissa. Tätä aihetta olisi pidettävä erityisen tärkeänä tämän EU:n ihmisoikeuspolitiikan arvioinnin yhteydessä, kun laaditaan kattavaa ja maakohtaista ihmisoikeusstrategiaa ja arvioidaan EU:n suuntaviivoja naisiin kohdistuvan väkivallan ja kaikkien naisiin kohdistuvien syrjintämuotojen torjunnasta sekä EU:n suuntaviivoja lapsista aseellisten selkkauksien yhteydessä. Tuen kehotusta osoittaa tarvittavia määrärahoja naisiin kohdistuvan väkivallan torjumiseksi ja naisten osallistumiseen rauhaa, turvallisuutta ja sovinnontekoa koskeviin prosesseihin.

Päätöslauselmaesitys (B7-0622/2010)

  Dimitar Stoyanov (NI). – (BG) Arvoisa puhemies, äänestin tämän mehiläishoitoalaa koskevan päätöslauselman puolesta, ja kannatan sitä, että mehiläishoitoalaa tuetaan, koska tämän tyyppinen maataloustuotanto on kaikkien erikoistunein maatalousalan toiminta, jota tällä hetkellä harjoitetaan. Ajatellessamme yleensä hyönteisiä, niiden herättämät mielleyhtymät eivät ole yleensä kovin miellyttäviä. Hyönteiset eivät ole miellyttäviä olioita, mutta meidän on elettävä niiden kanssa sovussa. Tämä korostaa kuitenkin ainoastaan sitä seikkaa, että mehiläiset ovat ainoat hyönteiset, jotka on kesytetty ruoan ja maataloustuotannon tarkoituksiin. Tämä osoittaa, että ne ovat hyvin tärkeitä.

Meidän ei pidä myöskään unohtaa, että ilman mehiläisiä meillä ei olisi sitä valtavaa määrä muita tuotteita, jotka meillä nyt on, koska ne hoitavat pölytyksen. On ratkaisevan tärkeää, että Euroopan parlamentti varmistaa yhä uudelleen, että normit yhdenmukaistetaan erityisesti maatalousalalla ja erityisesti mehiläistuotannossa EU:n jäsenvaltioiden sekä EU:n ulkopuolisten maiden välillä. Komission on pantava tämä asia merkille.

Mietintö: Lena Kolarska-Bobińska (A7-0313/2010)

  Jens Rohde (ALDE). – (DA) Arvoisa puhemies, haluaisin kiittää jäsen Kolarska-Bobińskaa hänen hyvästä yhteistyöstään ja erinomaisesta mietinnöstään. Parlamentissa tästä mietinnöstä on tehty jopa vielä parempi kuin aikaisemmin, kun parlamentin enemmistö otti kantaa siihen, että Euroopan pitäisi nostaa hiilidioksidipäästön vähentämistavoitetta 20 prosentista 30 prosenttiin. Tämä on edellytys sille, että meistä tulee edelläkävijöitä ja saamme aikaan edistystä ympäristöalalla, mutta sen lisäksi varmistamme myös, että olemme kilpailukykyisiä vihreän ympäristöteknologian alalla. Tällä tavoin suojelemme työpaikkoja, taloutta ja ympäristöä samanaikaisesti ja löydämme yhtä aikaan vastauksia Euroopassa kohtaamiimme suuriin haasteisiin. Tämä päivä on ollut Euroopalle hyvä tämänpäiväisen äänestyksen ansiosta.

  Jan Březina (PPE). – (CS) Arvoisa puhemies, äänestin tämän energiastrategiaa käsittelevän mietinnön puolesta. Siinä esitetään ne suuntaviivat, joita Euroopan unionin tulevassa energiapolitiikassa olisi noudatettava. Haluaisin korostaa ydinenergian merkitystä EU:n nykyisessä ja tulevassa energiavalikoimassa sekä sitä, että nykyisten laitosten eliniän pidentämistarve on ehdottomasti tunnustettava. Strategiaa voidaan pitää tasapainoisena yksittäisten energialähteiden näkökulmasta, vaikka siinä ei mainita kertaakaan sitä mielestäni hiilen tärkeää merkitystä silloin, kun sitä poltetaan nykyaikaisissa voimalaitoksissa. On vaikea nähdä, miten voimme lisätä EU:n energiavarmuutta ja siihen liittyvää vapautta käyttämättä hiiltä vakaana ja ensisijaisena resurssina, jolla voidaan vastata joustavasti energiankysynnän äkilliseen nousuun. Mietinnön liian yleinen sävy ja sitä koskevan lainsäädännön puuttuminen ovat sen heikko kohta. Strategian erityiseen ja käytännölliseen muotoon vaikuttaa myös vahvasti toimintasuunnitelma, joka laaditaan matalahiilisen talouden tavoitteen saavuttamiseksi vuoteen 2050 mennessä ja joka on tarkoitus julkistaa ensi vuoden alussa.

  Laima Liucija Andrikienė (PPE). – (EN) Arvoisa puhemies, äänestin tämän tärkeän asiakirjan puolesta. Se edistää rakentavasti keskustelua, jota käymme nyt Euroopassa uskottavasta yhteisestä energiastrategiasta.

Energian toimitusvarmuus on varmasti yksi tämän strategian avainseikoista. EU:n on edistettävä yhteistä, jopa erillistä, energiapolitiikkaa. Euroopan laajuisille lainsäätäjille ja elimille olisi annettava nykyistä vahvempi asema. Euroopan komission on toimittava nykyistä vahvemmassa asemassa pyrkiessään kehittämään vaihtoehtoisia energian jakelureittejä ensinnäkin Azerbaidžanista ja Keski-Aasiasta sekä Pohjois-Afrikasta ja muista maista. Euroopan unionin on investoitava lisää maakaasun vastaanottoasemiin ja autettava kaikkein uusimpia jäseniään toimimaan samoin.

Tarvitaan myös muita toimia, kuten energiatehokkuuden parantamista, ydinenergiaan investoimista sekä kannustimien luomista uusiutuvia energiatekniikoita varten. Tämän palapelin keskeinen osa on EU:n sisäisten energiamarkkinoiden vapauttaminen. Tästä syystä meidän olisi varauksetta tuettava puheenjohtaja Buzekin ja komission entisen puheenjohtajan Jacques Delors'n aloitetta perustaa Euroopan energiayhteisö.

  Hannu Takkula (ALDE). – (FI) Arvoisa puhemies, pidän myös tätä Lena Kolarska-Bobińskan mietintöä erittäin hyvänä. On tärkeää, että tässä luotsataan eurooppalaista energiastrategiaa seuraavalle kymmenelle vuodelle. Tässä on todellakin hyvää se, että on kiinnitetty laaja-alaisesti huomiota siihen, mikä on energian saantivarmuus mutta myös energiatehokkuuteen, säästöjä unohtamatta. Ne ovat tärkeitä asioita.

Sen lisäksi on myös erittäin tärkeää, että me investoimme tutkimukseen ja erilaisten ympäristöteknologioiden uusiin käyttöönottoihin. Innovaatioita tällä alalla todellakin tarvitaan, kun me haluamme olla rakentamassa Eurooppaa, joka on entistä puhtaampi ja omavaraisempi energian suhteen. Tällöin meidän täytyy erityisesti suunnata katseemme vaihtoehtoisiin energioihin. On totta, että ydinvoimaa tarvitaan perusvoimana, mutta vaihtoehtoisiin energioihin tarvitaan uusia satsauksia. Toivon, että voisimme pala palalta luopua hiilestä. En halua nähdä Euroopan energiatulevaisuutta hiilenmustana.

  Radvilė Morkūnaitė-Mikulėnienė (PPE). – (LT) Arvoisa puhemies, äänestin tämän Euroopan energiastrategiaa käsittelevän mietinnön puolesta. Se kattaa monia tärkeitä seikkoja ja asioita, ja siinä käsitellään uusiutuvaa energiaa, tutkimusta, innovaatioita, saasteiden vähentämistä sekä tietenkin energiavarmuuden lisäämistä. Erityisesti tuen Euroopan parlamentin esittämää ajatusta siitä, että energiaverkostoja ja jopa kaikkein kaupallisimpia energiaverkostoja olisi hallinnoitava sellaisten avoimien hallitustenvälisten sopimusten pohjalta, jotka eivät vaikuta jäsenvaltioiden etuihin. Joidenkin jäsenvaltioiden kahdenväliset sopimukset ja hankkeet, kuten Nord Stream -kaasuputki, aiheuttavat epäluottamusta ympäristöasioissa mutta myös yleisestä yhteisvastuuperiaatteesta puhuttaessa. Sopimus saadaan aikaan kahden maan välillä, ja niistä toinen ei ole EU:n jäsenvaltio, mutta jäsenvaltioiden yhteisvastuuta koskeva periaate sellaisena kuin se on vahvistettu EU:n perustamissopimuksissa, laitetaan käytännössä syrjään. Tästä syystä olen samaa mieltä siitä, että ulkoisia putkistoja ja muita Euroopan unionin alueelle ulottuvia energiaverkostoja olisi hallinnoitava sellaisten avoimien hallitustenvälisten sopimusten pohjalta, jotka laaditaan tiukasti EU:n lainsäädäntöä noudattamalla. Tällaisiin putkistoihin olisi sovellettava sisämarkkinoiden sääntöjä, myös niitä sääntöjä, jotka koskevat kolmansien osapuolten pääsyä verkkoihin.

  Seán Kelly (PPE). – (GA) Arvoisa puhemies, äänestin mielihyvin tämän mietinnön puolesta, ja haluan kiitellä kollegaani ja ystävääni jäsen Kolarska-Bobińskaa hänen saavutuksestaan.

Osallistuin keskusteluun parlamentissa, mutta en onnistunut saamaan parlamentin huomiota "catch the eye" -menettelyn mukaisesti. Esitän siksi kaksi asiaa. Ensimmäinen on se, että Euroopan unionin olisi keskityttävä tutkimukseen, kehitykseen ja innovaatioon. Toiseksi olisi perustettava Euroopan verkosto sähkön varastointiin ja siirtoon kautta unionin. Jos toimimme tämän mukaisesti, voimme saavuttaa asiassa suurta edistystä.

Lopuksi totean, että ilahduin siitä, että valtaosa parlamentin jäsenistä äänesti tämän mietinnön puolesta.

Päätöslauselmaesitys (B7-0616/2010)

  Jens Rohde (ALDE). – (DA) Arvoisa puhemies, olen tietenkin hyvilläni siitä, että parlamentti on hyväksynyt päätöslauselman, jossa esitetään sellainen neuvotteluehdotus, joka tukee Cancúniin neuvottelemaan lähtevää ilmastoasioista vastaavaa komission jäsentä. Kun otamme huomioon, että meillä oli suuria ongelmia saada EU puhumaan yhdellä äänellä COP-15:n aikaan Kööpenhaminassa viime vuonna, mielestäni se ruokkii ajatusta siitä, että parlamentti on kovin jakautunut, kuten kävi selvästi ilmi sekä tarkistuksista että yleisestä päätöslauselmasta toimitetussa äänestyksessä. Tässä yhteydessä olen sitä mieltä, että voisimme ehkä oppia hieman siitä tosiasiasta, että olisi kenties hyödyllistä hillitä hieman vaatimuksia Tobinin verosta ja muista veroista, koska tämä on osittaen syy parlamentin jakautuneisuuteen. Kun muut asiat ovat samanveroisia, olisi ollut parempi, jos olisimme rajoittaneet vaatimuksiamme ja antaneet siten neuvottelijoillemme selkeämmän ja laajemman valtuutuksen kuin tänään on tapahtunut.

Päätöslauselmaesitys (RC-B7-0675/2010)

  Antonio Masip Hidalgo (S&D). – (ES) Arvoisa puhemies, jotkut ovat todenneet, että Marokko on tuomittu liian lievästi, kun otetaan huomioon ihmisoikeuksien polkemisen laajuus Saharassa, jossa Marokko ei tee muuta kuin valtaa maan ilman suvereenia asemaa tai ylipäänsä minkäänlaista laillista oikeutta tehdä niin. Tärkeää on kuitenkin se sanoma, että koko Eurooppa ja parlamentti eivät enää hyväksy sen harjoittamaa väkivaltaa.

Eilen puhuin parlamentissa Haagin tuomioistuimesta. Toivon, että kansainvälinen yhteisö, joka valitettavasti epäonnistui pyrkimyksissään estää Ruandan, Jugoslavian ja Darfurin kansanmurha, aikoo nyt estää sen Länsi-Saharassa, eikä meidän tarvitse nähdä sitä toisen tuomioistuimen edessä Haagissa, vaan tällä kertaa sotarikostuomioistuimessa.

  Anneli Jäätteenmäki (ALDE). – (FI) Arvoisa puhemies, on valitettavaa, että useiden EU-maiden harjoittamaa ulkopolitiikkaa leimaavat yhä edelleen varsin kolonialistiset piirteet. Se on tullut esille Länsi-Saharan kohdalla hyvin selkeästi. Marokkoa tukevilla Espanjalla ja Ranskalla on erityinen vastuu konfliktin pitkittymisestä. Länsi-Sahara on Afrikan viimeinen siirtomaa ja jo YK:n päätöslauselmassa vuodelta 1966 ehdotettiin ensi kerran Länsi-Saharan vapauttamista kolonisaatiosta.

Tilanne Länsi-Saharassa on viime aikoina pahentunut. Marokon viranomaiset ovat käyttäneet kohtuutonta väkivaltaa. On raportoitu lukuisista kuolonuhreista, loukkaantuneista ja kadonneista. Kriisialue on myös saarrettu niin, että sinne ei edes saada kansainvälistä apua. Länsi-Saharan tämänhetkinen kriisi ja koko konflikti pitäisi saada ratkaistua mahdollisimman pian. Tässä on työsarkaa EU:n ulkoministerille lady Ashtonille ja myös kaikille EU:n jäsenvaltioille.

Päätöslauselmaesitys (RC-B7-0650/2010)

  Dimitar Stoyanov (NI). – (BG) Arvoisa puhemies, äänestin tietenkin tämän Ukrainaa käsittelevän päätöslauselman puolesta. Esitin laajalti tätä koskevat väitteeni eilen käydyn keskustelun aikana.

Haluan kuitenkin käyttää tätä menettelyä esittääkseni yhden hyvin tärkeän tarkennuksen, koska eilisessä keskustelussa todettiin eräs asia, joka ei pidä paikkansa. Jäsen Brokia harhautettiin tuolloin hyvin todennäköisesti väärien termien käytön vuoksi. Hän totesi kuitenkin, että turvallisuuspalvelun johtaja nimittää Ukrainan perustuslailliset tuomarit ja on mukana nimityksessä.

Tarkistin tämän asian tänä iltana, ja sain tietää, että asia ei ole näin. Perustuslakituomioistuimen nimityksestä vastaavat presidentti, Ukrainan parlamentti ja oikeuslaitos. Käytännössä turvallisuuspalvelun päälliköllä ei ole mitään osuutta perustuslakituomioistuimen tuomarien nimityksessä. Halusin esittää tämän tarkennuksen.

  Laima Liucija Andrikienė (PPE). – (EN) Arvoisa puhemies, vihdoin meillä on parlamentin hyväksymä Ukrainaa koskeva päätöslauselma. Olemme tietenkin olleet huolestuneita maan viimeaikaisista tapahtumista. Jos Ukraina on strateginen kumppanimme, siinä tapauksessa ymmärrän, että velvollisuutemme on ilmaista huolemme havaitsemistamme puutteista. Niitä ovat esimerkiksi Ukrainan turvallisuuspalvelulle osoitetut liian suuret valtuudet sekä toimet, joita ne ovat käyttäneet pelotellakseen maassa toimivia kansalaisjärjestöjä ja valvoakseen Ukrainan tiedotusvälineitä.

Olemme niin ikään huolestuneita poliittisesta prosessista kokonaisuutena, ja tämä koskee myös oppositiopuolueiden kykenemättömyyttä osallistua vaaleihin ilman rajoituksia ja syrjintää. Toisaalta meidän olisi edelleen tuettava Ukrainan pyrkimyksiä liittyä Euroopan unioniin ja käytettävä enemmän porkkanaa ja vähemmän keppiä pyrkiessämme houkuttelemaan Ukrainaa lähemmäs Eurooppaa eikä vain kauemmas siitä. Lisäksi meidän on tehtävä kaikki voitavamme saavuttaaksemme tämän strategisen tavoitteemme.

Mietintö: Yannick Jadot (A7-0310/2010)

  Jarosław Kalinowski (PPE). – (PL) Arvoisa puhemies, Euroopan unioni harjoittaa hyvin laaja-alaista ympäristönsuojelupolitiikkaa, joka kattaa myös maatalouden ja teollisuuden alat. Nykyisissä tuotanto- ja kilpailuoloissa ei ole kuitenkaan mahdollista lopettaa kemikaalien käyttöä maataloudessa tai muuttaa tuotteiden valmistuksessa käytettäviä menetelmiä niin, että ne eivät edellyttäisi niin suurta energian kulutusta. On hyvin epäasianmukaista syyttää unionia siitä, että se ei toimi edelläkävijänä ympäristöpolitiikassa, ja ehdottaa, että Yhdysvalloista ja Kiinasta pitäisi tässä ottaa mallia. Nämä maat tuottavat sentään eniten hiilidioksidipäästöjä. Ympäristönsuojelun valtava merkitys on kiistaton, mutta sen takia meidän olisi kuitenkin tehtävä kaikkemme, jotta Euroopan talous olisi kestävää niin teollisuuden, maatalouden kuin liikenteen alalla. Luonnon antimet ovat kaikkein arvokkain hyödyke, jota on hyvin vaikea saada takaisin, jos se kerran menetetään. Näin ollen meidän olisi tehtävä kaikki mahdollinen löytääksemme kuuluisan kultaisen keskitien.

Mietintö: Harlem Désir (A7-0317/2010)

  Jarosław Kalinowski (PPE). – (PL) Arvoisa puhemies, tasapainon löytäminen taloudellisten ja sosiaalisten etujen välillä on hyvin tärkeää, mutta se on myös hyvin vaikeaa. Talousyhteistyö, jota harjoitetaan käsi kädessä demokratian perussääntöjen kunnioittamisen ja kansalaisten hyvinvoinnin kanssa, on Euroopan unionin perusta. Sen vuoksi on niin tärkeää ottaa käyttöön ihmisoikeuksia koskevat yhtenäiset normit sekä sosiaali- ja ympäristönormit kansainvälisissä kauppasopimuksissa. Tämän kaltaisten normien käyttöönotto Euroopan unionin kauppapolitiikassa johtaa siihen, että kansalaiset suhtautuvat kauppapolitiikkaan myönteisesti ja EU:n suhteet kumppaniensa kanssa paranevat. Kansainvälinen yhteistyö on tällä alalla poikkeuksellisen tärkeää, ja Euroopan parlamentin olisi tuettava sitä mahdollisimman laajasti.

Päätöslauselmaesitys (B7-0623/2010)

  Jarosław Kalinowski (PPE). – (PL) Arvoisa puhemies, horisontaaliset sopimukset kattavat laajan kirjon säännöksiä, ja lainsäädännössä ilmenevät epähuomiot, olivatpa ne tarkoituksellisia tai tahattomia, voivat johtaa kilpailun häviämiseen. Tämä on siis hyvin tärkeä ja samaan aikaan virheille altis aihe. Tasapaino on varmistettava asianmukaisilla säännöksillä yhdenmukaistamalla menettelyt ja edistämällä sopimuksia asianosaisten välillä. Immateriaalioikeuksia ei voi olla huomioimatta ja niiden noudattamatta jättämisellä saattaa olla vakavia seurauksia. Tuen myös esittelijän vaatimuksia, jotka liittyvät laadittavien lainsäädäntötekstien laadun parantamiseen. Asiakirjoissa nykyään käytettävä kieli on hyvin usein vaikeaa ymmärtää, eivätkä ne ole kansalaisten saatavilla.

Kirjalliset äänestysselitykset

Päätöslauselmaesitys (B7-0683/2010)

  Charalampos Angourakis (GUE/NGL), kirjallinen. – (EL) Jälleen kerran saamme seurata kapitalististen ja porvarihallitusten edustajien esittämää farssia, jolla ne pyrkivät manipuloimaan kansaa. Pääasia ei ole se, pitääkö meidän kasvattaa talousarviota vai ei, vaan se, mihin rahat menevät. Tämäkin asia on päätettävä. Köyhille, keskisuurille tiloille maksettavia tukia on leikattu YMP:n samalla, kun maatalousrahastoista siirretään rahaa "tukikelpoisiin hankkeisiin", joilla tarkoitetaan suoraan tai julkisten ja yksityisten kumppanuuksien kautta suurille yritysryhmittymille osoitettuja hankkeita. Näin ollen EU:n talousarviota käytetään myös rahojen kanavointiin monopoliryhmittymille. Toisaalta kaikki yhteisön talousarvioon lisättävät varat ohjataan ruohonjuuritason vastaisiin EU:n toimiin ja toimintaan, kuten hiljattain hyväksyttyyn Euroopan ulkosuhdehallinnon mekanismiin, jolla mahdollistetaan EU:n poliittis-sotilaalliset imperialistiset ja interventionistiset toimet.

EU:n talousarvio on siis vain yksi muiden joukossa oleva väline, jolla leikataan ruohonjuuritason tuloja ja jaetaan ne uudelleen monopolien pääoman kasvattamiseen. Imperialistinen valtataistelu EU:n sisällä ei koske kansaa, vaan se koskee porvariluokkien ja pääomaa hallussaan pitävien osien välistä taistelua niiden halutessa itselleen leijonanosan ruohonjuuritasolla ryöstetystä saaliista saaduista tuloista.

  Sophie Auconie (PPE), kirjallinen. – (FR) Olette varmasti tietoisia niistä ongelmista, jotka vavisuttivat Euroopan unionia jällen, kun oli aika hyväksyä vuoden 2011 talousarvio. Euroopan komissio ja parlamentti halusivat noin 5 prosentin korotuksen pannakseen täytäntöön uusia Euroopan laajuisia toimia (rahoitusmarkkinoiden sääntely, yhteinen ulkopolitiikka jne.), jotka on laadittu nyt vastassamme olevien haasteiden kohtaamiseen. Talousarvion asettamien nykyisten rajoitteiden vuoksi parlamentti päätti alentaa korotusta 2,91 prosenttia sillä ehdolla, että tietyt poliittiset ehdot täytettäisiin (keskustelua käytiin omien varojen osoittamisesta Euroopan unionille, minkä tavoitteena on tehdä loppu jäsenvaltioiden välisistä lehmänkaupoista, talousarvion joustavuudesta ja keskeisten strategisten painopisteiden rahoittamisesta).

Eurooppa-neuvosto on torjunut nämä ehdot, joten äänestin uuden päätöslauselman puolesta. Siinä määritellään parlamentin erityisen järkevä, rakentava ja samalla kunnianhimoinen asenne. Samalla, kun minä ja kollegani haluamme kiristää vöitämme yhdessä kaikkien muiden kanssa Euroopassa, haluamme myös korostaa, miten tärkeitä Euroopan panokset ovat unionin eteenpäin viemien tavoitteiden koordinoinnissa ja tukemisessa.

  Zigmantas Balčytis (S&D), kirjallinen. – (LT) Kannatin tätä päätöslauselmaa. Lissabonin sopimus on tuonut useita tärkeitä muutoksia eri aloilla, ja se on antanut Euroopan parlamentille uusia toimivaltuuksia. Epäonnistunut yritys saada aikaan sopimus Eurooppa-neuvoston kanssa vuoden 2011 talousarviosta oli Euroopan parlamentin ensimmäinen vakavasti otettava pyrkimys käyttää sille osoitettuja toimivaltuuksia. Euroopan parlamentti on valmis tekemään sopimuksen mahdollisimman pian, jotta EU voi aloittaa vuoden 2011 hyväksytyn talousarvion pohjalta ja eräiden tärkeiden alojen ja hankkeiden rahoittaminen ei viivästy. Euroopan parlamentin vaatimukset on kuitenkin mainittava neuvoston kanssa tehdyssä sopimuksessa, ja lisäksi on sovittava tietyistä joustomekanismeista, jotka mahdollistavat riittävän rahoituksen vuonna 2011 sekä toimet, jotka perustuvat Lissabonin sopimuksen ja Eurooppa 2020 -sopimuksen pohjalta myönnettyihin EU:n uusiin toimivaltuuksiin. Komission on sitouduttava tekemään ehdotuksia EU:n uusista omista varoista, ja neuvoston kanssa on tehtävä sopimus rahoitusrakenteiden uudelleen tarkastelusta. Tämän ohella kolmen toimielimen on tehtävä sopimus yhdessä työskentelyn menetelmästä, johon sisältyy parlamentin osallistuminen neuvotteluprosessiin seuraavasta monivuotisesta rahoituskehyksestä. Euroopan parlamentin on noudatettava niitä vaatimuksia, jotka se on esittänyt. EU:n talousarvion laatiminen tulevaisuudessa riippuu niistä, mutta sen lisäksi ne muodostavat esimerkin, jonka pohjalta voidaan laajentaa Euroopan unionin hallinnon ainoan suorilla vaaleilla valitun toimielimen vaikutusvaltaa.

  Sebastian Valentin Bodu (PPE), kirjallinen. – (RO) Euroopan parlamentin ei pidä antautua Euroopan komission painostukselle hyväksyä vuoden 2011 talousarvio. Se olisi käytännössä sama kuin jos Euroopan yhteisön kaikkein demokraattisin ja ainoa suoraan vaaleilla valittu toimielin rikkoisi Euroopan unionin toiminnan muodostavia perustamissopimuksen tarkistuksia. Euroopan komission johtajien reaktioista voisi päätellä unionin johdon kuvittelevan, ettei parlamentti hyväksy talousarviota, joka on laadittu täsmälleen sen osoittamiseksi, kenellä on todellinen valta. Euroopan parlamentilla, joka äänesti kokonaisuudessaan komission esittämää vuoden 2011 talousarviota vastaan, on kuitenkin tärkeämpääkin tekemistä kuin käydä hyödytöntä valtataistelua. Todellisuudessa talousarviossa ei oteta huomioon unionin uusia toimivaltuuksia, eikä siinä osoiteta rahoitusta Eurooppa 2020 -strategialle, josta on saatu aikaan yksimielinen sopimus.

Emme voi toimia epäjohdonmukaisesti tehdessämme omia päätöksiämme. Emme voi laatia ja hyväksyä hyvää tarkoittavia strategioita huolehtimatta samalla niiden täytäntöönpanoon tarvittavasta rahoituksesta. Parlamentilla on oikeus luoda tie, jota unioni seuraa ensi vuonna, ja tämän oikeuden Lissabonin sopimus sille suo. Kaikkien Euroopan unionin parlamenttiryhmien yhteisillä toimilla on vain tarkoitus osoittaa, että talousarviota on tarkistettava paljon joustavammalta pohjalta.

  Françoise Castex (S&D), kirjallinen. – (FR) Äänestin tämän päätöslauselman puolesta, koska se muistuttaa meille teknisin termein ilmaistuna niistä kolmesta vaatimuksesta, joista vuoden 2011 talousarviota koskeva parlamentin äänestys riippuu. Ensimmäinen on se, että säilytetään mahdollisuus ottaa käyttöön joustoväline, joka on välttämätön talousarvioväline yhteisön toimivaltuuksien ja painopisteiden vähimmäisrahoituksen varmistamiseksi. Toinen on Euroopan komission sitoumus laatia erityisehdotuksia uusista omista varoista heinäkuuhun 2011 mennessä. Kolmas on parlamentin tiivis osallistuminen keskusteluihin Euroopan unionin rahoitusjärjestelmästä, erityisesti kysymyksestä, joka koskee omia varoja, sekä seuraavan rahoituskehyksen laatimiseen. Päätöslauselmassa vahvistetaan ne muutokset, joita Lissabonin sopimuksella on tehty neuvoston toimintaan, jotta neuvosto vihdoin tunnustaisi parlamentin uuden legitiimiyden talousarvioasioissa. Toimielinten välisen kiistan ohella meidän on ymmärrettävä, että Euroopan yhdentymiseen liittyvä kysymys ja koko yhteisöhankkeen tulevaisuus vaarantuvat tässä talousarviokeskustelussa, jossa parlamentti jälleen kerran edustaa yhteisön henkeä sekä unionin kansalaisten kunnioittamista. Lopuksi totean, että jäsenvaltioiden, jotka ovat ratifioineet tämän perustamissopimuksen kukin erikseen, on oltava täysin tietoisia näistä vaatimuksista ja otettava vastaan sen sisältämät tavoitteet.

  Marielle De Sarnez (ALDE), kirjallinen. – (FR) Ennen kuin komissio esittää uuden talousarvioesityksen, Euroopan parlamentti haluaa vahvistaa sen aseman, jossa se aikoo toimia neuvotteluissa seuraavasta monivuotisesta rahoituskehyksestä. Olemme asettaneet itsellemme kolme ehtoa: ensinnäkin joustomekanismi on säilytettävä, eikä vähiten sen vuoksi, että voisimme ottaa käyttöön miljoonia euroja kehitysmaiden hätäapua varten. Toiseksi komission olisi annettava todellisia esityksiä uusista omista varoista ja kolmanneksi neuvoston olisi arvioitava kyseisiä esityksiä yhdessä parlamentin kanssa neuvotteluissa seuraavasta monivuotisesta rahoituskehyksestä. Päätöslauselma on hyväksytty hyvin suurella enemmistöllä, mikä on osoitus parlamentin päättäväisyydestä antaa tukensa vuoden 2011 talousarviolle ainoastaan, mikäli nämä kolme ehtoa täyttyvät.

  Göran Färm, Olle Ludvigsson ja Marita Ulvskog (S&D), kirjallinen. – (SV) Olemme pahoillamme, että neuvotteluissa ei ole tähän mennessä saatu aikaan tulosta. Huolimatta siitä, että Euroopan parlamentti on päässyt pitkälle neuvotteluissa hyväksymällä neuvoston talousarvioesityksen vuodeksi 2011, tarjoamalla ratkaisua laajoihin ja vaikeisiin rahoitushankkeisiin, kuten ITER-fuusiorektoria koskevaan tutkimushankkeeseen, sekä lupaamalla hyväksyä pikaisesti lisätalousarvion nro 10, jolloin jäsenvaltiot saavat takaisin vain hieman yli 600 miljoonaa euroa, vähemmistö jäsenvaltioista, Ruotsi mukaan luettuna, ovat keskeyttäneet neuvottelujen jatkamisen.

Parlamentin päätöslauselmassa korostetaan, että neuvotteluja olisi jatkettava, mutta lisäksi siinä esitetään tulevaisuutta koskevat vaatimukset.

Jotta EU voisi välttää tulevat talousarviokriisit ja onnistua rahoittamaan kaikkein keskeisimpiä hankkeita, kuten ilmastopoliittisen hankkeen ja EU 2020 -strategian, EU:n talousarvioon on saatava lisää joustavuutta tulevina vuosina. Emme kuitenkaan katso, että EU:n talousarvion yleistä tasoa on tarpeen korottaa. Voidaksemme välttää riskin, että parlamentti käyttää veto-oikeuttaan, mikäli sille annetaan mahdollisuus hyväksyä kanta ainoastaan jäsenvaltioiden välisestä paketista sitten, kun neuvottelut on saatu jo päätökseen, mielestämme Euroopan parlamentin olisi sallittava osallistua valmisteleviin neuvotteluihin EU:n seuravasta pitkän aikavälin talousarviosta vuoden 2013 jälkeen. Lisäksi sen pitäisi voida osallistua keskusteluihin tämän pitkän aikavälin talousarvion tulevasta rahoituksesta ilman, että sen on tästä syystä esitettävä kanta omiin varoihin liittyvästä kysymyksestä. Haluamme lopuksi korostaa, että nämä vaatimukset eivät ylitä sitä toimivaltaa, joka parlamentille on siirretty Lissabonin sopimuksessa.

  Diogo Feio (PPE), kirjallinen. – (PT) Olemme nyt ajautuneet toimielinten väliseen umpikujaan vuoden 2011 talousarviota koskevassa keskustelussa, kun jotkut jäsenvaltioista torjuneet komission esityksen neuvostolle. Toivon, että tästä umpikujasta päästään ulos mahdollisimman pian, koska talousarviossa on noudatettava Euroopan unionin sitoumuksia ja vastuita Lissabonin sopimuksen mukaisesti.

  José Manuel Fernandes (PPE), kirjallinen. – (PT) Parlamentti haluaa, että Lissabonin sopimusta noudatetaan ja että EU:ssa asetetaan etusijalla institutionaalinen rauha. Lissabonin sopimuksen mukaan parlamentin on osallistuttava äänestämällä tai näkemyksiä esittämällä uuteen toimielinten väliseen sopimukseen seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä sekä uusista omista varoista päätettäessä. Toimielinten välisestä sopimuksesta puhuttaessa on selvää, että Euroopan unionin toimielinten, etenkin neuvoston, antamien sitoumusten noudattaminen riippuu nykyiseen monivuotiseen rahoituskehykseen liittyvän joustavuuden olemassaolosta.

Eurooppa 2020 -strategia, kansainvälinen lämpöydinenergiaohjelma (ITER), Euroopan ulkosuhdehallinto (EEAS) ja rahoitusvalvontaviranomaiset ovat muutamia esimerkkikohteita, joihin tarvitaan rahoitusta. Neuvoston on otettava Lissabonin sopimus huomioon sekä Euroopan unionin toimivaltaan kuuluvilla uusilla aloilla, mikä on otettu huomioon talousarviossa, että Euroopan parlamentin vahvistetun toimivallan ja erityisesti talousarvion yhteydessä. Nämä muutokset vahvistavat Euroopan unionin toimielinten demokraattista legitiimiyttä. Yhteisön menetelmän käyttäminen hallitustenvälisen tien sijasta tekee hallinnostamme nykyistä demokraattisempaa. Parlamentti pyytää vain sitä, että jäsenvaltioiden budjettirajoitteet otetaan huomioon, mikä olisi vähintään toivottavaa.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Emme kannata esitettyä vuoden 2011 talousarviosta. Olemme eri mieltä kuitenkin myös suurimmasta osasta niistä perusteluista, joita parlamentin enemmistö on esittänyt estääkseen vuoden 2011 talousarvion hyväksytyksi tulemisen.

Vuoden 2013 jälkeisistä rahoitusnäkymistä alkanut keskustelu on turmeltunut useista syistä. Niitä ovat esimerkiksi Euroopan toimielinten eli parlamentin ja neuvoston kykenemättömyys päästä sopimukseen vuoden 2011 talousarviosta, useiden jäsenvaltioiden pyrkimykset pienentää tulevien talousarvioiden varoja ja muiden esittämät vaatimukset EU:n uusista omista varoista. Niitä ovat myös ehdotus jäsenvaltioiden omien verojen lisäksi perittävistä eurooppalaisista veroista, joita maksaisivat pikemmin kansalaiset kuin rahoitusala, vaatimus Lissabonin sopimuksen täydellisestä täytäntöönpanosta sekä rikkaiden valtioiden vastustus nostaa huomattavasti osuuksiaan EU:n talousarviossa.

Joka tapauksessa on todettava, että vaikka olemme samaa mieltä siitä, että uusien vastuualueiden olisi merkittävä myös uusia varoja, emme voi tukea päätöslauselmaa, jossa ei peräänkuuluteta EU:n varojen jakamista ottamalla huomioon taloudellista ja sosiaalista koheesiota, paneutumalla kriisiin sekä tukemalla työllisyyteen liittyviä oikeuksia lisäämättä militarismia tai sortoa.

  Sylvie Guillaume (S&D), kirjallinen. – (FR) Äänestin vuoden 2011 talousarviosta käytäviä nykyisiä neuvotteluja käsittelevän päätöslauselman puolesta, koska on tärkeää, että parlamentti alkaa toimia uudessa ja legitiimissä roolissaan määritellessään Euroopan unionin talousarviota nyt, kun Lissabonin sopimus on tullut voimaan. Kun sovitteluvaliokunta on epäonnistunut yksimielisyyden saavuttamisessa kaikista parlamentin toimista huolimatta, olemme toistaneet useita seikkoja, joissa neuvoston on toimittava joustavasti. Ensimmäinen asia on tarve lisätä joustavuutta aina monivuotisen rahoituskehyksen 2007–2013 loppuun asti Euroopan unionille osoitettujen uusien toimivaltuuksien huomioon ottamiseksi, ja toinen asia on se, että parlamentin on voitava osallistua täysipainoisesti neuvotteluihin vuoden 2013 jälkeisestä rahoituskehyksestä käytäviin neuvotteluihin. Lopuksi totean, että kun komissio on myöntynyt antamaan yksityiskohtaisia esityksiä EU:n omien varojen perustamisesta, haluamme neuvoston lupaavan, että parlamentti voi osallistua täysipainoisesti näistä esityksistä käytäviin keskusteluihin. Päätöslauselmalla annetaan vahva viesti Eurooppa-neuvostolle, kun se tapaa 16. ja 17. joulukuuta 2010.

  Anna Hedh (S&D), kirjallinen. − (SV) Olen pahoillani siitä, että neuvotteluissa ei ole tähän mennessä saatu aikaan tulosta. Huolimatta siitä, että Euroopan parlamentti on päässyt pitkälle neuvotteluissa hyväksymällä neuvoston talousarvioesityksen vuodeksi 2011, tarjoamalla ratkaisua laajoihin ja vaikeisiin rahoitushankkeisiin, kuten ITER-fuusiorektoria koskevaan tutkimushankkeeseen, sekä lupaamalla hyväksyä pikaisesti lisätalousarvion nro 10, jolloin jäsenvaltiot saavat takaisin vain hieman yli 600 miljoonaa euroa, vähemmistö jäsenvaltioista, Ruotsi mukaan luettuna, ovat keskeyttäneet neuvottelujen jatkamisen.

Parlamentin päätöslauselmassa korostetaan, että neuvotteluja olisi jatkettava, mutta lisäksi siinä esitetään tulevaisuutta koskevat vaatimukset.

Jotta EU voisi välttää tulevat talousarviokriisit ja onnistua rahoittamaan kaikkein keskeisimpiä hankkeita, kuten ilmastopoliittisen hankkeen ja EU 2020 -strategian, EU:n talousarvioon on saatava lisää joustavuutta tulevina vuosina. En kuitenkaan katso, että EU:n talousarvion yleistä tasoa on tarpeen korottaa. Voidaksemme välttää riskin, että parlamentti käyttää veto-oikeuttaan, mikäli sille annetaan mahdollisuus hyväksyä kanta ainoastaan jäsenvaltioiden välisestä paketista sitten, kun neuvottelut on saatu jo päätökseen, mielestämme Euroopan parlamentin olisi sallittava osallistua valmisteleviin neuvotteluihin EU:n seuravasta pitkän aikavälin talousarviosta vuoden 2013 jälkeen. Lisäksi sen pitäisi voida osallistua keskusteluihin tämän pitkän aikavälin talousarvion tulevasta rahoituksesta ilman, että sen on tästä syystä esitettävä kanta omiin varoihin liittyvästä kysymyksestä. Haluan päätteeksi korostaa, että nämä vaatimukset eivät ylitä sitä toimivaltaa, joka parlamentille on siirretty Lissabonin sopimuksessa. Lisäksi huomautan, että vaikka vastustin Lissabonin sopimuksen täytäntöönpanoa, katson, että meillä ei ole muuta mahdollisuutta kuin hyväksyä sen ratifioinnin seuraukset ja tehdä työtä sen määräysten mukaisesti.

  Elisabeth Köstinger (PPE), kirjallinen. – (DE) Euroopan unionin talousarvio muodostaa puitteet, joiden pohjalta sen jäsenvaltiot voivat toimia. Etenkin taloudellisesti epävarmoina aikoina on tärkeää voida luottaa tällaisissa asioissa tehtyihin sitoumuksiin. Ihmisten on voitava luottaa siihen, että varoja todella myönnetään heidän käyttöönsä. Tarkoitan tällä nyt erityisesti viljelijöitä. Maataloudessa varojen käyttämättä jääminen ei tarkoita sitä, että niitä ei ole tarvittu. Se tarkoittaa vain sitä, että niitä on hallittu hyvin huolellisesti. Viljelijöitä ei pidä rangaista siitä, että varoja siirretään muille aloille. EU:n kansalaisten etujen mukaista on, että maatalouden toiminta turvataan taloudellisesti. Meidän on löydettävä kompromissi mahdollisimman pian, jotta voimme hyväksyä vuoden 2011 talousarvion. Vasta sitten, kun olemme tehneet näin, voimme turvata maatalouden rahoituksen ja välttää jäsenvaltioiden pullonkaulat.

  David Martin (S&D), kirjallinen. – (EN) Äänestin talousarviota koskevan päätöslauselman puolesta, mutta äänestin tyhjää 1 kohdan b alakohdasta, jossa käsitellään uusia omia varoja. Olen todella sitä mieltä, että EU:n pitäisi pyrkiä löytämään uusia rahoituslähteitä, mutta en katso, että tätä pitäisi toteuttaa vaatimalla neuvostolta etukäteen annettavia sitoumuksia. Meidän olisi käytävä avointa keskustelua kaikista vaihtoehdoista.

  Barbara Matera (PPE), kirjallinen. – (IT) Mikäli parlamentti ja neuvosto eivät onnistu pääsemään yksimielisyyteen vuoden 2011 talousarviosta tämän vuoden loppuun mennessä, sillä saattaa olla vakavia seurauksia unionin ohjelmien rahoitukseen, se voi viivästyttää vakavasti valvontaelinten perustamista sekä tehdä Euroopan globalisaatiorahaston kaltaisista välineistä toteuttamiskelvottomia.

Parlamentin on kuitenkin toimittava päättäväisesti tulevissa neuvotteluissa. Se on itse asiassa pyytänyt neuvostoa vain noudattamaan Lissabonin sopimuksen toimivaltuuksia. Parlamentti ei ole tehnyt muuta kuin puolustanut EU:n talousarviota harkitsemattomilta leikkauksilta, jotka olisivat vaikuttaneet kielteisesti työllisyyteen ja aiheuttaneet sen, että Euroopan kansalaiset joutuvat maksamaan muutamien jäsenvaltioiden myöntymättömyydestä koituvan hinnan. Toivon, että tulevissa neuvotteluissa toimitaan hyvin vastuullisesti, jotta vältytään siltä, että nykyisen talouskriisin lisäksi syntyy institutionaalinen kriisi.

  Nuno Melo (PPE), kirjallinen. – (PT) Lissabonin sopimus on antanut Euroopan parlamentille uutta vastuuta, ja se merkitsee lisää kuluja. Nämä tarpeet edellyttävät vuodeksi 2011 sellaista talousarviota, joka on hieman korkeampi kuin vuonna 2010, jotta parlamentti voisi hoitaa tehtäväänsä asianmukaisesti. Kukaan ei hyödy siitä umpikujasta, johon neuvoston kanssa käydyissä neuvotteluissa on ajauduttu, ja huolimatta Euroopan läpikäymästä kriisistä on tärkeää päästä yksimielisyyteen, jotta EU voisi saavuttaa EU 2020 -strategiassa laaditut tavoitteet.

  Andreas Mölzer (NI), kirjallinen. – (DE) Erityisesti talouskriisin aikana, jolloin kansalaisia vaaditaan kiristämään vöitään ja hyväksymään suuria leikkauksia sosiaalisissa ja perheeseen liittyvillä asioissa, myös EU:n budjetissa on voitava tehdä ankaria säästöjä. Sen sijaan suunnitellaan jopa 3 prosentin korotusta. Joidenkin hankkeiden toteuttamista yksinkertaisesti siirretään, jotta lähitulevaisuudessa voimme suunnitella ainoastaan kaikkein kiireellisimpiä suuria menoja. Mahdollisuuksia säästöjen tekemiseen olisi lukuisia, ja ne liittyvät esimerkiksi kahdessa eri paikassa pidettäviin täysistuntoihin tai siihen, että EU:n olisi vihdoin vauhditettava petostentorjuntaa niin, että perusteettomasti maksetut rahat saadaan täysimääräisesti palautettua takaisin. Meidän on myös pohdittava, täytyykö kaikkia kunniakkaita hankkeita todella jatkaa. Jotkut näistä ovat varmasti tulevaisuuteen suunnattuja, mutta joidenkin hankkeiden täytäntöönpano herättää epäilyksiä niiden perusteista tai lähestymistavasta. En voi antaa tukeani EU:n vuoden 2011 talousarviolle missään oloissa.

  Franz Obermayr (NI), kirjallinen. – (DE) Talousarviokeskustelut ovat epäonnistuneet talousarvion tasapainon ja sopeutumiskyvyn välisen ristiriidan vuoksi. Euroopan parlamentin edustajat vaativat laajaa talousarvion joustavuutta, mutta he eivät kuitenkaan ota huomioon maksajana toimivien maiden etuja. EU:n toiminnan rahoittavat nettomaksajat ovat vastuussa talouden moottorin uudelleenkäynnistämisestä kriisin jälkeen, ja juuri ne pelastavat ne maat, joilla on suuria budjettivajeita, sekä itse euron. Sen vuoksi niiden on perusteltua säilyttää sitovat budjettimäärärahat, jotta nettoasemaa ei voida muuttaa jälkikäteen mielijohteesta, jolloin rahaa menisi hukkaan. Rahaa investoivien ja maksavien on voitava olla varmoja mahdollisimman suuresta vakauden tasosta. Vastaavasti kriittisellä suhtautumisella EU:n verotukseen ei ole mitään tekemistä näennäisen "yhteenkuuluvuuden puutteen" kanssa. Se johtuu yksinkertaisesti siitä, että valtaosa jäsenvaltioista vastustaa sitä selkeästi, ja viivyttelevät sen ratifiointia parlamenteissaan yhteenkuuluvuuden vuoksi. Tässä yhteydessä niin usein mainittu Euroopan parlamentin "emansipaatio" on minusta pikemmin hyvin häiritsevää emansipaatiota EU:n kansalaisista. Äänestin siksi päätöslauselmaesitystä vastaan.

  Alfredo Pallone (PPE), kirjallinen. – (IT) Kuten valtaosa parlamentin jäsenistä teki, minäkin äänestin talousarvioesityksen puolesta, koska parlamentti on mielestäni otettava huomioon. Tämä on ainoastaan symbolinen näkökulma, koska parlamentti edustaa 500 miljoonaa eurooppalaista, mutta ennen kaikkea se on "perustuslaillinen" näkökulma, sikäli kuin perustamissopimus edellyttää sitä, että parlamentti antaa itse suostumuksensa tulevan monivuotisen rahoituskehyksen hyväksymiselle.

Parlamentin vaatima korotus ei ole hetken mielijohde, vaan sen tarkoitus on tuoda hyötyä Euroopan unionin kansalaisille. Suurimmat rahastoista ja unionin alueella toteutettavista aloitteista saatavat edut todistavat tämän. Yhdyn kuitenkin ilman muuta niiden näkemykseen, joiden mielestä meidän pitäisi harkita varojen jakamista toisin, jotta voidaan ehkäistä se, että jotkut maat ovat pelkkiä nettomaksajia ja saavat paljon vähemmän etuja kuin muut. Toivon, että kaikki nämä vaatimukset voidaan ottaa huomioon kuulemis- ja sovitteluvaiheessa.

  Maria do Céu Patrão Neves (PPE), kirjallinen. – (PT) Kun otetaan huomioon, että neuvoston kannassa talousarvioesitykseen maksumäärärahojen rajaksi on asetettu määrä, joka vastaa 2,91 prosentin korotusta vuoden 2010 talousarvioon, ja se, että parlamentin ja neuvoston sovittelukomitea ei päässyt 15. marraskuuta 2010 sopimukseen yhteisestä tekstistä vuoden 2011 talousarvioksi, äänestän päätöslauselman puolesta. Kannatan niitä ehtoja, joita parlamentti asettaa neuvostolle ja komissiolle, jotta vuoden 2011 talousarviosta päästäisiin helpommin sopimukseen.

  Miguel Portas (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Äänestin tyhjää vuoden 2011 talousarviota käsittelevästä päätöslauselmasta ja Euroopan politiikkojen tulevasta rahoituksesta, vaikka annoin tukeni kaikille tarkistuksille, joiden tavoitteena on parantaa parlamentin kantaa keskusteluissa talousarviota koskevista päätöksistä ja niihin liittyvää valvontaa. Kompromissiteksti on paluu parlamentin aikaisemmin esittämiin kantoihin, jotka kariuttivat neuvoston kanssa pidetyn ensimmäisen sovittelun.

Hiljattain uudelleen muotoillussa muodossaan jäsenvaltioiden kanta ei takaa sitä, mikä on neuvotteluissa keskeistä eli sitä, EU:n rikkaiden maiden nykyään vaatimaa rahoittavaa kehystä ei toisteta enää vuosina 2012 ja 2013. Parlamentin kanta ei myöskään takaa sitä, että demokraattinen konferenssi toteutuu sen keskustelun puitteissa, johon osallistuvat jäsenvaltioiden parlamentit ja jossa käsitellään uusia varoja, joilla on tarkoitus rahoittaa uudet rahoitusnäkymät. Valintani äänestää tyhjää tukee parlamentin kantaa, jossa arvostellaan sellaisten hallitusten kantaa, jotka pyrkivät saamaan enemmän Euroopan laajuista valtaa vähemmällä rahalla, mutta tällä kannalla ei kuitenkaan tueta heikkoja sopimuksia tai keskinkertaista talousarviota.

  Paulo Rangel (PPE), kirjallinen. – (PT) Tämä päätöslauselma on selkeä signaali parlamentin sitoutumisesta vuoden 2011 talousarviokeskustelussa syntyneen tämänhetkisen umpikujan ratkaisemiseen.

  Raül Romeva i Rueda (Verts/ALE), kirjallinen. – (EN) Vuoden 2011 asianmukaisuudesta totean, että neuvosto ilmoitti, että maksumäärärahojen tason ei pitäisi ylittää 2,91 prosentin korotusta vuoden 2010 talousarvioon verrattuna. Erityisesti niille jäsenvaltioille, jotka olivat äänestäneet valtaosan neuvoston jäsenistä esittämää talousarviota koskevaa kantaa vastaan elokuussa, tämä oli ehdoton raja. Kolmenvälisissä keskusteluissa vuoden 2011 talousarviosta parlamentti ilmaisi olevansa miltei halukas hyväksymään tämän maksuja koskevan kannan saatuaan varmuuden katon ylittävistä ylimääräisistä sitoumuksista joustavuusvälineen kautta sekä otsakkeessa 1A (kilpailukyky) että otsakkeessa 4 (ulkotoimet), jotta voitaisiin kattaa vahvistetut poliittiset painopisteet otsakkeessa 1A (erityisesti elinikäinen oppiminen) ja lisätarpeet otsakkeessa 4 (erityisesti Palestiina). ITER-hankkeesta (jossa tarvitaan neuvoston yksimielisyys) puhuttaessa vaikuttaa siltä, että kompromissilla turvattaisiin ylimääräiset 1,4 miljoonaa euroa vuosiksi 2012 ja 2013 hyödyntämällä käyttämättömiä marginaaleja eri budjettiluokissa vuodesta 2010 lähtien (tästä asiasta keskusteltiin vielä, koska se liitettiin parempien joustomekanismien turvaamiseen monivuotisen rahoituspuiteasetuksen mukaisesti) sekä määrärahojen uudelleenkohdentamisella seitsemännestä tutkimuksen ja kehityksen puiteohjelmasta.

  Peter Skinner (S&D), kirjallinen. – (EN) Äänestin tyhjää 1 kohdan 6 alakohdan alkuperäisestä tekstistä, koska uudet mahdolliset esitykset veroaloitteiden ja muiden mahdollisten ohjelmien, kuten päästökaupan, kautta toteutettavista omista varoista, edustavat mahdollisuutta EU:n omiin veroihin. Äänestykseni noudattaa asennettani ja aikaisempaa lähestymistapaani kaikkiin ehdotuksiin eurooppalaisesta verotusjärjestelmästä.

  Derek Vaughan (S&D), kirjallinen. – (EN) Tämä päätöslauselma lähettää muille toimielimille selkeän signaalin siitä, että Euroopan parlamentti on halukas aloittamaan vakavat neuvottelut nykyiseen talousarvioon liittyvän umpikujan selvittämiseksi ja vuoden 2011 talousarviosta päättämiseksi mahdollisimman pian. Sopimuksen saavuttaminen tarkoittaa sitä, että suoria tilatukia ei viivytetä ja ettei rakennerahastojen rahoitukseen kohdistu seurauksia. Katson, että Euroopan parlamentin jäsenten olisi ainoina suoraan vaaleilla valittuina EU:n jäseninä voitava osallistua tulevien rahoitusnäkymien muodostamiseen, jotta saataisiin aikaan mahdollisimman hyvä sopimus Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisten hyväksi. On ryhdyttävä toimiin, jotta EU:n talousarviosta saataisiin nykyistä joustavampi. Sen ansiosta EU voi reagoida kriisitilanteisiin nopeasti ja vastata odottamattomiin tarpeisiin rahoituksen kautta. Päätöslauselmassa vedotaan myös kipeästi kaivattavaan keskusteluun sellaisista uusista tavoista rahoittaa EU:n toimintaa, joilla voitaisiin vähentää EU:sta koituvia kuluja Yhdistyneen kuningaskunnan veronmaksajilta.

  Angelika Werthmann (NI), kirjallinen. – (DE) Äänestin vuoden 2011 talousarviosta käytävistä neuvotteluista laaditun Euroopan parlamentin päätöslauselman puolesta, koska tähän mennessä talousarvioneuvottelut ovat valitettavasti osoittaneet, että neuvosto ei selvästi ole löytänyt aikaa viimeisen 12 kuukauden aikana lukeakseen Lissabonin sopimuksen ja ymmärtääkseen sen sisällön. Me kaikki pyrimme täällä saavuttamaan oikeuksia ja menettelyjä, jotka perustuvat tiukasti siihen, mitä Lissabonin sopimuksessa on sovittu. Ei mitään sen enempää eikä vähempää. Juuri neuvosto esitti tiukasti, että tarvitaan uutta perussopimusta. Neuvoston on nyt noudatettava kyseistä sopimusta ja sen velvollisuus on estää se, että sen omissa riveissä ilmenevät selvät erot vaikuttavat kielteisesti Euroopan kansalaisiin.

Suhtaudun tässä yhteydessä myönteisesti siihen, että parlamentti aikoo päättäväisesti antaa hyväksyntänsä vuoden 2011 talousarviolle mahdollisimman pian ennen tämän vuoden loppua. Me tarvitsemme joustavuutta. Tämän ohella tarvitsemme myös pikaisesti uusia rahoitusvalvontaviranomaisia, kuten Irlannin dramaattinen tilanne todistaa päivä päivältä.

Mietintö: Tokia Saïfi (A7-0312/2010)

  Luís Paulo Alves (S&D), kirjallinen. – (PT) Ihmisoikeuslausekkeen tai sosiaali- ja ympäristönormien sisällyttäminen kauppasopimuksiin on periaate, joka EU:n olisi turvattava. Sen vuoksi kannatan EU:n tavoitetta harjoittaa painostusta kansainvälisissä järjestöissä, etenkin Maailman kauppajärjestössä (WTO) ja kansainvälisessä työjärjestössä (ILO), sekä edistää uuden ympäristöjärjestön perustamista reilun kaupan edistämiseksi.

Euroopan on noudatettava tiukkoja sosiaali- ja ympäristönormeja, mutta toisaalta sen on myös vaadittava saman tason noudattamista kumppaneiltaan. On syytä korostaa, että tämä on mahdollista, kuten on osoitettu vapaiden kauppasopimusten yhteydessä saavutetuissa edistysaskeleissa. On kuitenkin luotava selkeät puitteet normeille kansainvälisissä järjestöissä. Tämä voi toteutua järjestöjen keskuudessa käytävän vahvistetun vuoropuhelun kautta, erityisesti sen, joka koskee näiden normien pakollista täytäntöönpanoa kauppasopimuksissa sekä tarvittavia mekanismeja ja kannustekäytäntöjä välimiespaneelien ohella. Yleiseen tullietuusjärjestelmään (GSP), joka antaa EU:lle mahdollisuuden myöntää yksipuolisesti kauppaetuuksia, kuuluvat välineet voivat tarjota mahdollisuuden tunnistaa paremmin, minkä osapuolten pitäisi hyötyä järjestelmästä eniten ottamalla huomioon niiden kehityksen tasot ja seuraamalla niiden toteuttamia sitoumuksia.

  Sophie Auconie (PPE), kirjallinen. – (FR) Perussopimuksissa vahvistettujen ulkosuhdehallinnon toimivaltuuksien mukaisesti Euroopan unioni allekirjoittaa joka vuosi useita erilaisia kauppasopimuksia. Nyt, kun Euroopan unionin toimivaltuuksia on laajennettu ihmisoikeuksien (perusoikeuskirja kuuluu nyt primäärilainsäädäntöön) ja kestävän kehityksen (yksi Eurooppa 2020 -strategian viidestä keskeisestä tavoitteesta) aloihin, mielestäni oli tärkeää tukea kollegani Tokia Saïfin laatimaa mietintöä, jossa pyritään varmistamaan, että nämä asiat otetaan nykyistä paremmin huomioon unionin kauppasopimuksissa. Näissä mietinnöissä ehdotetaan tietenkin yhteistyön parantamista nykyisten kansainvälisten järjestöjen keskuudessa sekä näitä asioita koskevien lausekkeiden automaattista sisällyttämistä sopimuksiin. Lisäksi niissä kehotetaan perustamaan Maailman ympäristöjärjestö, joka voisi käsitellä ympäristöperusteisen polkumyynnin tapauksia. Tämä esitys liittyy myös hiilen sisällyttämismekanismin perustamiseen EU:n päästökauppajärjestelmän täydentämiseksi. Tämän kaksitahoisen lähestymistavan ansiosta voisimme ehkäistä sitä, että päästöt siirretään kolmansiin maihin.

  Zigmantas Balčytis (S&D), kirjallinen. – (LT) Kannatan tätä mietintöä. Kilpailun vääristymät ja riskit polkumyyntiin sosiaali- ja ympäristönormien osalta ovat yhä yleisempiä kansainvälisen kaupan alalla. Tämä haittaa Euroopan unionissa toimivia yrityksiä ja työntekijöitä, joiden on noudatettava tiukempia sosiaali-, ympäristö- ja veronormeja kuin niiden EU:n ulkopuolisten maiden kauppakumppanien. Sen vuoksi EU:n kahdenvälisissä ja monenvälisissä sopimuksissa olisi asetettava kaikkien yritysten, eikä ainoastaan EU:ssa sijaitsevien yritysten, velvollisuudeksi noudattaa edellä mainittuja vaatimuksia. EU:n kauppasopimusten on taattava avoimuutta ja sitovia julkisia hankintasopimuksia koskevia normeja, jotta voitaisiin torjua laitonta pääomapakoa. Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi EU:n olisi toimittava aktiivisesti kansainvälisten kumppanien kanssa kaupan alalla, mikä tarkoittaa Maailman kauppajärjestöä, Kansainvälistä työjärjestöä sekä Yhdistyneitä Kansakuntia.

  Vilija Blinkevičiūtė (S&D), kirjallinen. – (LT) Äänestin tämän mietinnön puolesta, koska on kuitenkin tarpeen pyrkiä saattamaan tasapainoon kauppaoikeus ja perusoikeudet ja vahvistamaan vuoropuhelua tärkeimpien kansainvälisten organisaatioiden, erityisesti ILO:n ja WTO:n, välillä. Lisäksi katson, että ihmisoikeuksien ja sosiaali- ja ympäristönormien sisällyttäminen kauppasopimuksiin voi tuoda niille lisäarvoa, vahvistaa poliittista ja yhteiskunnallista vakautta ja luoda siten kaupankäynnille suotuisamman ilmapiirin. On korostettava, että Euroopan teollisuuden ja yritysten on noudatettava Euroopassa tiukkoja sosiaali- ja ympäristösääntöjä.

Kannatan Euroopan parlamentin kantaa siitä, että mikäli Euroopan unioni noudattaa sitovia normeja, sen on voitava vaatia samaa myös sen kauppakumppaneilta ja erityisesti nousevan talouden mailta. Lisäksi kannatan sitä, että pidetään kiinni laadusta ja kestävyydestä, erityisesti unionin alueelle tulevien tuotteiden kohdalla, jotta voidaan säilyttää tasapuolinen ja reilu kauppa. Haluaisin korostaa, että voidaksemme vahvistaa ihmisoikeuksia ja sosiaalipolitiikkaa kansainvälisessä kaupassa meidän on vaadittava, että kaikissa tulevissa kauppasopimuksissa määrätään lapsityövoiman käytön kiellosta erityisesti luonnonkiven louhinnassa ja jalostuksessa.

  Maria da Graça Carvalho (PPE), kirjallinen. – (PT) Katson, että sosiaali- ja ympäristönormit eivät vastaa Euroopan unionin ja sen kumppanien kauppaetuja. Yhteistyötä kansainvälisten organisaatioiden välillä olisi tehostettava osana ilmastoa koskevaa maailmanlaajuista sopimusta, etenkin hiilen sisällyttämismekanismin tasolla EU:n päästökauppajärjestelmän hyväksi, mutta samalla on varmistettava, että nykyinen vuoto pysäytetään. Olen myös sitä mieltä, että EU:n olisi etunenässä edistettävä kahdenvälisen kauppasopimuksen käyttöä niin, että se sisältäisi ihmisoikeusmääräysten lisäksi myös määräyksiä kestävään kehitykseen liittyvissä asioissa.

  Mário David (PPE), kirjallinen. – (PT) Ymmärrän, että keskustelu ihmisoikeuslausekkeiden sekä sosiaali- ja ympäristönormien sisällyttämisestä kansainvälisiin sopimuksiin on monimutkainen, ja olen tietoinen siitä, että kansainvälisen kaupan sääntöjen ja muun kansainvälisen oikeuden välillä vallitsee tällä hetkellä epätasapaino. Uskon, että Euroopan unionilla on keskeinen asema pyrkimyksissä luoda uusi maailmanhallinto, ja tätä varten sen on edistettävä johdonmukaisuutta kansainvälisten instituutioiden toimissa.

Euroopan unionin on mielestäni pyrittävä aikaansaamaan tasapaino kauppaa koskevien rajoittavien ja liberaalien toimintamallien välillä sekä kompromissi kaupallisten etujensa puolustamisen ja sen välillä, että se vaatii kunnioittamaan sitä tukevia arvoja. Siksi on tärkeää edistää keskustelua ja yhteistyöpohjaisia kumppanuuksia kansainvälisten organisaatioiden, etenkin Maailman kauppajärjestön ja Kansainvälisen työjärjestön, kanssa. Muistutan myös, että Lissabonin sopimuksen pohjalta kauppapolitiikkaan on tehty muutoksia, jotka sivuavat eräitä mietinnössä esiteltyjä ehdotuksia. Äänestän siksi useimpien tässä mietinnössä esitettyjen toimien puolesta.

  Proinsias De Rossa (S&D), kirjallinen. – (EN) Tuen tätä mietintöä, jossa vaaditaan, että kauppaa ei pidä nähdä kapea-alaisena itsetarkoituksena. Se olisi nähtävä tulevassa kauppastrategiassamme pikemmin keinona, jolla edistetään Euroopan arvoja ja etuja. Kestävää kehitystä koskevat määräykset ovat hyödyksi kaikille osapuolille. Lisäksi on todettava, että sosiaali- ja ympäristönormien sisällyttäminen kauppasopimuksiin edistää globalisaation sääntelyä. Niiden huomiotta jättäminen tarkoituksellisesti on lyhytnäköinen ja haitallinen lähestymistapa, joka on vastoin ulkotoimiamme ohjaavia periaatteita, mutta samalla se vaarantaa myös Euroopan sosiaalisen mallin. EU:n kahdenväliset kauppasuhteet kolmansien osapuolten kanssa ovat erityisen tärkeitä ihmisoikeuksien sekä sosiaali- ja ympäristönormien kannalta, kun näkymät WTO:n kauppakierroksen puitteissa etenemisestä ovat heikot. Meidän on kuitenkin edelleen jatkettava toimia sen hyväksi, että ILO:lle myönnetään virallinen tarkkailijan asema WTO:ssa ja oikeus käyttää puheenvuoroja WTO:ssa. Lisäksi WTO:ssa olisi perustettava kauppaa ja ihmisarvoista työtä käsittelevä komitea. Samalla, kun sitovien ihmisoikeuslausekkeiden sisällyttäminen EU:n kansainvälisiin sopimuksiin ja ihailtava teko, liian vähäinen seuranta ja täytäntöönpano vaikuttavat tekevän niistä käytännöllisesti katsoen hyödyttömiä. Tätä asiaa on vakavasti käsiteltävä kaikkien tulevien sopimusten yhteydessä.

  Marielle De Sarnez (ALDE), kirjallinen. – (FR) Kansainvälisten kauppasopimusten olisi oltava EU:lle tilaisuus kannustaa kumppaneitaan ottamaan käyttöön sosiaali- ja ympäristönormit. Enemmistö on hyväksynyt mietinnön, ja se sisältää ehdotuksia, joissa edellytetään tuontitavaroissa noudatettavan samoja sosiaali- ja ympäristönormeja kuin eurooppalaisissa tuotteissa. Lisäksi siinä ehdotetaan, että pitäisi varmistaa mahdollisuus antaa sosiaali- tai ympäristönormien polkumyyntiin liittyvät tapaukset joko ILO:n tai Maailman ympäristöjärjestön käsiteltäväksi. Viimeksi mainittu olisi luotava mahdollisimman nopeasti. Parhaillaan käytäviin vapaakauppasopimuksia koskeviin neuvotteluihin olisi sisällytettävä ihmisoikeuslausekkeet, mutta niiden lisäksi olisi sisällytettävä myös talous-, sosiaali- ja ympäristönormit. Mikäli näin ei tehdä, epäoikeudenmukainen kilpailuetu tarkoittaa sitä, että EU ei enää kykene kilpailemaan halpojen ja heikkolaatuisten tuontituotteiden kanssa. Sekä Euroopan maatalous että Euroopan teollisuus ovat nyt vaakalaudalla.

  Edite Estrela (S&D), kirjallinen. – (PT) Äänestin tämän mietinnön puolesta, joka käsittelee ihmisoikeuksia ja sosiaali- ja ympäristönormeja kansainvälisissä kauppasopimuksissa. Mielestäni kauppapolitiikan olisi oltava johdonmukainen EU:n tavoitteiden kanssa, ja sen olisi osaltaan edistettävä sosiaali- ja ympäristöpolitiikan malliensa turvaamista. Siksi EU:n on hyvin tärkeää varmistaa, että määrätyt sosiaali- ja ympäristönormit otetaan huomioon kansainvälisissä kauppasopimuksissa.

  Diogo Feio (PPE), kirjallinen. – (PT) Kysymys siitä, olisiko meidän käytävä kauppaa niiden kanssa, jotka noudattavat samoja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen liittyviä normeja, ei ole mikään uusi asia kansainvälisissä suhteissa, ja sen käsittely uhkaa jatkua edelleen. EU on niin realistinen kuin mahdollista, joten mielestäni sen olisi tehtävä kaikkensa varmistaakseen, että riittävinä pidetyt normit hyväksytään nykyistä laajemmin, sekä velvoitettava sellaisia maita, joiden kanssa se käy kauppaa, pyrkimään maailmanlaajuisesti noudattamaan kyseisiä oikeuksia. Ymmärrän, että taloudellisissa ja diplomaattisissa kysymyksissä EU:n ei pidä lakata korostamasta tämän asian tärkeyttä ja keskeisyyttä silloin, kun se luo kestäviä kauppakanavia. Kuten yleisesti tiedetään, samanaikaisesti emme kuitenkaan ole sellaisessa asemassa, että voisimme määrätä tällaisia normeja tai vaatia sellaista. Vaikka näitä normeja usein noudatetaan virallisesti, EU on myös tietoinen siitä, että eräät sen kumppaneista eivät noudata niitä säännöllisesti. Euroopan suurimmat energiantoimittajat kuuluvat tähän kategoriaan. Tämän todettuani haluan toistaa, että on tärkeää jatkaa ihmisoikeuksien puolustamista ja asettaa ne ehdoksi vankkojen kauppasuhteiden luomiselle.

  José Manuel Fernandes (PPE), kirjallinen. – (PT) Ihmisoikeuslausekkeen ja sosiaali- ja ympäristönormien sisällyttäminen kauppaneuvotteluihin ovat monitahoisia ongelmia, jotka jakavat kansainvälistä yhteisöä. Toisaalta pohjoisen pallonpuoliskon maat syyttävät nousevan talouden maita sosiaalisesta ja ympäristöperusteisesta polkumyynnistä, joka vääristää kilpailua kauppasuhteissa, ja toisaalta eteläiset maat epäilevät pohjoisen maiden haluavan estää niiden taloudellisen kehityksen ja näiden normien kautta turvautua naamioituun protektionismiin.

Äänestin tämän mietinnön puolesta, koska mielestäni kauppapolitiikan pitäisi toimia välineenä Euroopan unionin yleisten tavoitteiden hyväksi, ja sen vuoksi on tärkeää, että kauppaa ei nähdä itsetarkoituksena vaan pikemmin välineenä, jolla edistetään Euroopan kaupallisia etuja. Lisäksi se olisi nähtävä oikeudenmukaisen kaupan välineenä, jolla voitaisiin käytännössä toteuttaa sosiaali- ja ympäristönormien tehokas sisällyttäminen ja täytäntöönpano sopimuksissa EU:n kaikkien kauppakumppanien kanssa.

  Sylvie Guillaume (S&D), kirjallinen. – (FR) Äänestin tämän ihmisoikeuksista ja sosiaali- ja ympäristönormeista kansainvälisissä sopimuksissa laaditun mietinnön puolesta, koska on tärkeää, että Euroopan unionin kauppapolitiikka on johdonmukainen poliittisten tavoitteidensa kanssa. Tekstissä, jota Euroopan parlamentin sosialistien ja demokraattien ryhmä on huomattavasti parantanut, tehdään selväksi, että kaupalla ei voi enää olla muista riippumatonta päämäärää vaan pikemmin että kaikkien sopimusten olisi sisällettävä tiettyjä sosiaali- ja ympäristölausekkeita. Näiden lausekkeiden on oltava sitovia ja sisällettävä mahdollisuuden ilmoittaa niiden noudattamatta jättämisestä, erityisesti YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston kanssa.

  Juozas Imbrasas (EFD), kirjallinen. – (LT) Tuin mietintöä, koska meidän ei pitäisi unohtaa, että Euroopan teollisuutta ja yrityksiä sitovat tiukat sosiaali- ja ympäristösäännöt Euroopassa. Mikäli EU:n noudattaa sitovia normeja, sen on voitava vaatia samaa kauppakumppaneiltaan, erityisesti kehittyviltä valtioilta, sekä pitää kiinni laadusta ja kestävyydestä erityisesti sen alueelle tuotavien elintarvikkeiden kohdalla, jotta kaupankäynti säilyisi oikeudenmukaisena ja tasapuolisena. On tärkeää parantaa vihreiden tuotteiden ja vihreän teknologian saatavuutta, jotta saavutetaan kestävän kehityksen tavoitteet. Meidän on myös saatava aikaan nopea päätös ympäristöystävällisiä tuotteita ja palveluja koskevien tulliesteiden ja muiden esteiden vähentämisestä tai poistamisesta niin, että voidaan tukea uusia työllisyyspolitiikan muotoja ja työpaikkojen luomista ILO:n ihmisarvoista työtä koskevien normien mukaisesti sekä Euroopan unionin teollisuuden ja pk-yritysten kasvumahdollisuuksia.

  Jarosław Kalinowski (PPE), kirjallinen. – (PL) Tasapainon löytäminen taloudellisten ja sosiaalisten etujen välillä on hyvin tärkeää, mutta se on myös hyvin vaikeaa. Talousyhteistyö, jota harjoitetaan käsi kädessä demokratian perussääntöjen kunnioittamisen ja kansalaisten hyvinvoinnin kanssa, on Euroopan unionin perusta. Sen vuoksi on niin tärkeää ottaa käyttöön ihmisoikeuksia koskevat yhtenäiset normit sekä sosiaali- ja ympäristönormit kansainvälisissä kauppasopimuksissa.

Tämän kaltaisten normien käyttöönotto Euroopan unionin kauppapolitiikassa johtaa siihen, että kansalaiset suhtautuvat kauppapolitiikkaan myönteisesti ja EU:n suhteet kumppaniensa kanssa paranevat. Kansainvälinen yhteistyö on tällä alalla hyvin tärkeää, ja Euroopan parlamentin olisi tuettava sitä mahdollisimman laajasti.

  Elisabeth Köstinger (PPE), kirjallinen. – (DE) Äänestin tämän mietinnön puolesta, koska ihmisoikeuksien, sosiaali- ja ympäristönormien olisi koskettava kaikkia maita, ei pelkästään Eurooppaa. Vaikutusvaltamme piirissä ovat ne valtiot, joiden kanssa teemme kauppaa. Siihen, mitä meidän pitäisi saavuttaa, liittyy vastuu, ja mietinnössä osoitetaan meille oikea suunta. Tämä on suunta kohti vapaakauppaa, ja erityisesti se on oikeudenmukaista ihmisiä ja ympäristöä kohtaan. Mikäli onnistumme parantamaan jotakin näillä aloilla, meidän pitäisi tehdä niin sikäli kuin kykenemme.

  David Martin (S&D), kirjallinen. – (EN) Suhtaudun hyvin myönteisesti tähän mietintöön, jossa tehdään selväksi, että EU:n kauppapolitiikassa on oltava kyse muustakin kuin pyrkimyksestä saavuttaa mahdollisimman suuria taloudellisia etuja. EU:n kauppasopimusten on sisällettävä vahvat ihmisoikeuslausekkeet sekä sosiaali- ja ympäristönormit.

  Jean-Luc Mélenchon (GUE/NGL), kirjallinen. – (FR) Tässä mietinnössä korostetaan useita tärkeitä seikkoja, kuten ihmisoikeusneuvoston säännöllisesti suorittamaa ihmisoikeuslausekkeen yleistarkastelua kauppasopimuksissa, ILO:n kykyä antaa tapaukset YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston käsiteltäväksi, kolmansien maiden parlamenttien ja kansalaisten osallistumista neuvotteluihin sekä uusien orjuuden muotojen torjuntaa.

On myönteistä, että parlamentti huolehtii ihmisoikeuksista. Se kannatti vallankaappausta Hondurasissa sekä kaupallisen sopimuksen tekemistä vallankaappausta johtavien kanssa. Täysin riippumatta epäilyistäni ihmisoikeuslausuntojen vaikutuksista totean kuitenkin, että mietinnössä esitetty halu ottaa käyttöön vapaakauppasopimukset kaikkialla sekä edistää päästöoikeuksien vaihtoa, mitä kutsumme "hiilimarkkinoiksi", ovat syitä, joiden vuoksi en voi äänestää sen puolesta.

  Nuno Melo (PPE), kirjallinen. – (PT) EU-maat ja kaikki niiden talouden toimijat noudattavat tunnollisesti ihmisoikeuksia ja sosiaali- ja ympäristönormeja, ja on täysin luonnollista pyytää Maailman kauppajärjestöön (WTO) kuuluvia kumppaneita toimimaan samoin, jotta maailmankaupasta tulisi oikeudenmukaisempaa ja tasapuolisempaa. Olemme tietoisia siitä, että joskus näitä velvoitteita ei ole helppo toteuttaa, etenkään nousevan talouden maissa. EU:n on kuitenkin edelleen pyrittävä toteuttamaan tämä, ja sen vuoksi EU:n ja parlamentin tehtävä on tehdä kaikki mahdollinen, jotta ihmiselämää kunnioitettaisiin ja varmistettaisiin ihmisarvoinen työ kaikkialla ja jokaisen kohdalla. Lisäksi on varmistettava, että sosiaali- ja ympäristöoikeuksien merkitykseen liittyy yleismaailmallinen näkökulma, ja tämän on koskettava ammattiliitto-oikeuksia ja lapsityövoiman torjuntaa.

  Willy Meyer (GUE/NGL), kirjallinen. – (ES) Äänestin tämän päätöslauselman puolesta, koska siihen on kirjattu yksiselitteisesti tarve edistää osaltaan tehokkaasti maapallon kestävää kehitystä, kansojen välistä yhteisvastuuta ja keskinäistä kunnioitusta, vapaata ja oikeudenmukaista kauppaa, köyhyyden poistamista. Tuen asiaa myös sen vuoksi, että kuten mietinnössäkin on korostettu, on tärkeää ja tarpeellista tehdä oikeudellisesti sitovaa siitä, että kauppasopimuksissa on noudatettava ihmisoikeuksia, ja tätä on tiukasti ja jatkuvasti valvottava. Tässä yhteydessä olen sitä mieltä, että ehdotus virallisen tarkkailijan aseman myöntämisestä Kansainväliselle työjärjestölle WTO:ssa on arvokas. Erityisesti tuen ehdotusta perustaa ja ihmisarvoista työtä käsittelevä komitea, joka valvoo sopimuksia koordinoidusti ILO:n ja Yhdistyneiden Kansakuntien ihmisoikeusvaltuutetun toimiston kanssa. Toinen syy, miksi äänestin tämän päätöslauselman puolesta, on se päättäväinen tapa, jolla siinä ilmaistaan tarve perustaa "todellinen Maailman ympäristöjärjestö", sekä sen yksiselitteinen tapa puolustaa ihmisoikeuksia, kestävää kehitystä ja ympäristönsuojelua ja asettaa ne tärkeysasemassa nykyisten kansainvälisten kauppamallien edelle.

  Andreas Mölzer (NI), kirjallinen. – (DE) EU:n edun mukaista on varmasti pyrkiä saamaan aikaan kauppasopimuksia samanveroisten kumppanien kanssa. Tätä tarkoittaa sitä, että on kiinnitettävä nykyistä enemmän ihmisoikeuksiin sekä ympäristö- ja sosiaalinormeihin, koska jos EU noudattaa näitä normeja, se voi vaatia samaa myös kauppakumppaneiltaan. Etenkin ihmisoikeuksiin sekä sosiaali- ja ympäristönormeihin liittyvissä asioissa EU ajautuu toistuvasti umpikujaan, kun taas toisilla mailla, joiden kanssa se on tehnyt kahdenvälisiä kauppasopimuksia, on erilaiset näkemykset tästä asiasta. Äänestän tyhjää, koska kyseenalaistan sen, onko todella mahdollista toteuttaa ne asiat, joita esittelijä on ehdottanut.

  Alfredo Pallone (PPE), kirjallinen. – (IT) Ihmisoikeudet ja sosiaali- ja ympäristönormien soveltaminen kauppaneuvotteluissa ovat hyvin monimutkaisia ja erittäin ongelmallisia asioita. Siksi on tärkeää, että sosiaalilauseke sisällytetään yhä useammin kahdenvälisiin sopimuksiin. Vaikka kansainvälisen kaupan sääntöjen ja muiden kansainväliseen oikeuteen liittyvien normien välillä on selkeä epätasapaino, mielestäni on olennaisen tärkeää äänestää jäsen Saïfin mietinnön puolesta, jotta voitaisiin kehittää uusia ajattelutapoja aidon yhteistyön mahdollistamiseksi kansainvälisten järjestöjen välillä. Euroopan unionilla on keskeinen asema pyrkimyksissä luoda uusi maailmanhallinto, ja tätä varten sen on edistettävä johdonmukaisuutta kansainvälisten instituutioiden toimissa. Äänestin tämän mietinnön puolesta, jotta voidaan käynnistää uusi kauppapolitiikka ja harjoittaa sitä. Sen olisi perustuttava määrätietoisuuteen ja keskusteluun, ja siinä on otettava huomioon ympäristönnormit perusteltujen tavoitteiden saavuttamiseksi.

  Maria do Céu Patrão Neves (PPE), kirjallinen. – (PT) Äänestin tämän mietinnön puolesta, joka käsittelee ihmisoikeuksia ja sosiaali- ja ympäristönormeja kansainvälisissä kauppasopimuksissa, koska kannatan ihmisoikeuslausekkeiden tai sosiaali- ja ympäristönormien sisällyttämistä kauppasopimuksiin.

On syntynyt todellinen jännitetila, ja sen osapuolia ovat pohjoisen pallonpuoliskon maat, jotka syyttävät nousevan talouden maita sosiaalisesta ja ympäristöperusteisesta polkumyynnistä, ja toisaalta eteläiset maat, jotka epäilevät pohjoisen maiden haluavan estää niiden taloudellisen kehityksen ja näiden normien kautta turvautua naamioituun protektionismiin. Tämä eturistiriita ei saa estää EU:ta omaksumasta myönteistä ja samalla oikeudellisesti sitovaa lähestymistapaa neuvotteluissaan ja sisällyttämästä kestävän kehityksen määräysten sisällyttämistä etenkin kahdenvälisiin sopimuksiin.

  Rovana Plumb (S&D), kirjallinen. – (RO) Euroopan unionin on poliittisten toimiensa ja erityisesti kauppapolitiikkansa kautta puolustettava kaupallisia etujaan, mutta samalla sen on noudatettava normejaan ja arvojaan sekä varmistettava, että muutkin noudattavat niitä. Juuri tämän ajatuksen pitäisi auttaa EU:n eri instituutioita luomaan sinnikkyydelle ja vuoropuhelulle perustuva kunnianhimoinen kauppapolitiikka ja harjoittamaan sitä. Emme saa unohtaa, että Euroopan teollisuuden ja yritysten on noudatettava Euroopassa tiukkoja sosiaalisia ja ympäristöä koskevia sääntöjä. Mikäli EU:n noudattaa sitovia normeja, sen on voitava vaatia samaa kauppakumppaneiltaan, erityisesti kehittyviltä valtioilta, sekä pitää kiinni laadusta ja kestävyydestä erityisesti sen alueelle tuotavien elintarvikkeiden kohdalla, jotta kaupankäynti säilyisi oikeudenmukaisena ja tasapuolisena.

Tässä mielessä Euroopan sisämarkkinoiden terveyteen, turvallisuuteen, ympäristöön sekä työntekijöiden ja kuluttajien suojeluun liittyvät tiukat säännöt ovat tyypillisiä Euroopan mallissa, jonka on palveltava innoituksen lähteenä kansainvälisissä yhteyksissä ja monenvälisissä foorumeissa ja jonka vaikutuksen pitää näkyä nykyisissä neuvotteluissa kahdenvälisistä sopimuksista.

  Paulo Rangel (PPE), kirjallinen. – (PT) Äänestin mietinnön puolesta, koska Euroopan unionilla on mielestäni keskeinen asema pyrkimyksissä luoda uusi maailmanhallinto, ja tätä varten sen on edistettävä johdonmukaisuutta kansainvälisten instituutioiden toimissa. Kansainvälisen kaupan sääntöjen ja muiden kansainväliseen oikeuteen liittyvien normien välillä on nykyään selkeä epätasapaino. Meillä on eturintamassa toimijoina velvollisuus löytää uusia ajattelutapoja ja asettaa erityistavoitteeksi tehokkaan koordinoinnin luominen kansainvälisten elinten välillä.

  Raül Romeva i Rueda (Verts/ALE), kirjallinen. – (PT) Ihmisoikeuslausekkeen sisällyttäminen sekä sosiaali- ja ympäristönormien soveltaminen kauppaneuvotteluissa ovat monitahoisia ongelmia, jotka jakavat kansainvälistä yhteisöä. Pohjoiset maat tuomitsevat nousevien maiden harjoittaman epäoikeudenmukaisen kilpailun sosiaali- ja ympäristöasioiden yhteydessä, mikä johtaa kilpailuvääristymiin kaupanteossa. Toisaalta eteläiset maat epäilevät, että pohjoiset maat haluavat jarruttaa niiden talouden kehittymistä ja käyttävät kyseisten normien soveltamista peiteltynä protektionismin menetelmänä. Kaikki tämä selittää sen, miksi näistä normeista on niin äärimäisen vaikeaa käydä rauhallista keskustelua monenvälisten instituutioiden kanssa, etenkin WTO:ssa, koska samaan aikaan sosiaalilausekkeita liitetään yhä useammin kahdenvälisiin kauppasopimuksiin.

  Oreste Rossi (EFD), kirjallinen. – (IT) Tuemme mietintöä ihmisoikeuksista ja sosiaali- ja ympäristönormeista kansainvälisissä kauppasopimuksissa, koska ne kolmannet maat, jotka eivät noudata työntekijöiden oikeuksia ja kieltäytyvät toimimasta aktiivisesti ilmastonmuutoksen torjunnassa, harjoittavat aivan liian usein epäoikeudenmukaista kilpailua EU-maiden yritysten kanssa.

Yritystemme on noudatettava hyvin vaativia työntekijöiden suojeluun liittyviä normeja, maksettava korkeita palkkoja ja veroja, noudatettava lakeja, joilla edellytetään ympäristöön joutuvien päästöjen tiukkaa valvontaa, sekä noudatettava paikallisten suunnittelusääntöjen asettamia ehtoja. Kolmansissa maissa toimivat kilpailevat yritykset Kiinan ja Intian kaltaisissa maissa eivät tietenkään joudu noudattamaan tällaisia tarkastuksia ja sääntöjä, ja niiden lopputuotteet ovat epäilemättä kilpailukykyisiä Euroopan tuotteisiin verrattuna.

Puhuessani ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnassa ja parlamenttien välisessä energiaa koskevassa kokouksessa kehotin EU:ta käyttämään vaikutusvaltaansa Maailman kauppajärjestössä, jotta Eurooppa voisi määrätä hiiliverot niille maille, jotka eivät allekirjoita ilmastonmuutossopimuksia. Näitä samoja väitteitä olisi sovellettava niihin maihin, joiden tuotannossa käytetään hyvin erilaisia menetelmiä kuin Euroopassa, kuten lapsityövoimaa, tai niihin maihin, jotka eivät myönnä työntekijöille heidän oikeuksiaan.

  Joanna Senyszyn (S&D), kirjallinen. – (PL) Äänestin sen puolesta, että hyväksymme mietinnön ihmisoikeuksista ja sosiaali- ja ympäristönormeista kansainvälisissä sopimuksissa. Euroopan unioni perustuu periaatteisiin, joihin sisältyy ihmisoikeuksien kunnioittaminen. Tämän vuoksi se pitää niin tärkeänä ihmisoikeuksien kunnioittamista kaikkialla maailmassa.

Lissabonin sopimuksessa vahvistetaan, että Euroopan unionin ulkotoimia, joista ulkomaankauppa on keskeinen osa, olisi harjoitettava niiden samojen periaatteiden mukaan, jotka ovat EU:n perustamisen taustalla. Sen vuoksi tuen täysin ehdotusta ihmisoikeuksiin liittyvien oikeudellisesti sitovien lausekkeiden sisällyttämisestä Euroopan unionin kansainvälisiin sopimuksiin. Haluaisin kuitenkin kiinnittää huomion tarpeeseen panna ne täytäntöön sekä siihen, että niiden maiden, jotka eivät noudata käytössä olevia sääntöjä, on kohdattava mahdolliset taloudelliset seuraukset.

Tämän 15 kohdasta muodostuvan päätöslauselman mukaisesti mielestäni on tärkeää, että kaikki vapaakauppasopimukset sisältävät neuvoteltuja sosiaali- ja ympäristönormeja, luettelon vähimmäisnormeista, joita kaikkien EU:n kauppakumppanien olisi noudatettava sekä luettelon lisäsopimuksista, jotka olisi pantava täytäntöön asteittain ja joustavasti ottamalla huomioon tietyn kumppanin taloudellinen tilanne ja sosiaali- ja ympäristökysymykset.

Tuen erityisesti sitä, että kaikissa tulevissa kauppasopimuksissa määrätään lapsityövoiman käytön kiellosta. Annan myös tukeni yhteistyön vahvistamiselle ihmisoikeusasioissa WTO:n ja YK:n tärkeimpien instituutioiden välillä.

Mietintö: Mariya Nedelcheva (A7-0275/2010)

  Sophie Auconie (PPE), kirjallinen. – (FR) Vuonna 2009 Euroopan oikeusasiamies vastaanotti 3 098 kantelua, joista 727 kuului hänen toimivaltaansa. Euroopan oikeusasiamiehen virka perustettiin Maastrichtin sopimuksella vuonna 1992, ja sillä luotiin välittäjä Euroopan kansalaisten ja Euroopan unionin viranomaisten välille. Euroopan kansalaiset ja yritykset sekä instituutiot ja kaikki yksityishenkilöt, jotka asuvat tai oleskelevat laillisesti jäsenvaltiossa, ovat oikeutettuja esittämään kanteluja oikeusasiamiehelle. Euroopan parlamentti valitsee oikeusasiamiehen toimikautensa alussa kyseistä toimikautta varten. Oikeusasiamies tutkii hänelle ilmoitettuja hallinnollisia epäkohtia. Oikeusasiamies laatii vuosittaisen toimintakertomuksen. Äänestämällä tämän päätöslauselman puolesta tuen Euroopan parlamentin ilmaisemaa yleistä kannatusta tälle erittäin tärkeälle yhteydelle demokratian ketjussa.

  Zigmantas Balčytis (S&D), kirjallinen. – (LT) Euroopan oikeusasiamiehen perustaminen turvaa perusoikeuskirjassa vahvistetun jokaisen kansalaisen oikeuden siihen, että "unionin toimielimet ja laitokset käsittelevät hänen asiansa puolueettomasti, oikeudenmukaisesti ja kohtuullisessa ajassa". Lissabonin sopimuksen voimaantulo lisäsi oikeusasiamiehen demokraattista legitiimiyttä, koska parlamentti valitsee oikeusasiamiehen, ja laajentaa toimivaltuudet yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan sekä Eurooppa-neuvoston toimintaan. Tästä syystä äänestin päätöslauselman puolesta, koska suhtaudun myönteisesti vuoden 2009 toiminnasta saatuihin tuloksiin. Kantelujen keskimääräinen käsittelyaika lyheni neljä kuukautta vuonna 2009, ja yli puolet aloitetuista menettelyistä päättyi sovintoratkaisuun. Tämä on osoitus tehokkaasta yhteistyöstä, mikä ilmentää rakentavaa yhteistyötä oikeusasiamiehen ja unionin toimielinten ja elinten välillä. Mielestäni on tarpeen lisätä EU:n kansalaisten luottamusta EU:hun ja sen toimielimiin ja ennen kaikkea varmistaa, että kansalaisilla on kaikki mahdollisuudet saada tarvitsemaansa tietoa ja että heillä on luottamus toimielinten kykyyn valvoa heidän oikeuksiaan.

  Vilija Blinkevičiūtė (S&D), kirjallinen. – (LT) Äänestin tämän mietinnön puolesta, koska oikeusasiamies auttaa työnsä kautta Euroopan unionin toimielimiä tekemään avoimia päätöksiä, joita koskeviin tietoihin kaikilla kansalaisilla ja oikeushenkilöillä on mahdollisuus. Lissabonin sopimuksen voimaantulo lisäsi oikeusasiamiehen demokraattista legitiimiyttä, koska parlamentti valitsee oikeusasiamiehen, ja laajentaa toimivaltuudet yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan sekä Eurooppa-neuvoston toimintaan. Avoimuus, oikeus tutustua tietoihin ja hyvään hallintoon liittyvän oikeuden kunnioittaminen ovat keskeisiä ennakkoedellytyksiä sille, että pidetään yllä kansalaisten luottamusta toimielinten kykyyn valvoa heidän oikeuksiaan. Yleisimpien hallinnollisten epäkohtien syynä oli avoimuuden puute. Siksi on tärkeää varmistaa, että kansalaisten tiedusteluihin, kanteluihin ja vetoomuksiin vastataan ripeästi ja konkreettisesti. Euroopan unionin toimielinten ja elinten on tarjottava kansalaisille heidän tarvitsemiaan tietoja. Suhtaudun myönteisesti Euroopan oikeusasiamiehen ja oikeusasiamiesten ja vastaavien elinten väliseen yhteistyöhön jäsenvaltioiden, alueellisten ja paikallisten tahojen välillä jäsenvaltioissa.

  Maria da Graça Carvalho (PPE), kirjallinen. – (PT) Euroopan hallinnon rooli on laaja ja monimuotoinen. Äänestin tämän mietinnön puolesta, koska mielestäni on tärkeää varmistaa kansalaisten luottamus Euroopan toimielimiin tehokkaan hallinnon, avoimien menettelyjen ja infrastruktuurien helpon käytettävyyden kautta. Olen iloinen positiivisista tuloksista, kun kanteluiden määrä on laskenut ja niiden käsittely on parantunut Euroopassa.

  Carlos Coelho (PPE), kirjallinen. – (PT) Oikeusasiamiehen työ on tärkeää, ja se lisää avoimuutta ja tuo EU:n lähemmäs kansalaisia samalla, kun se vahvistaa kansalaisten luottamusta heidän kykyynsä toteuttaa oikeuksiaan. Vaikka vuonna 2009 kanteluiden määrä laski hieman (9 prosenttia) vuoteen 2008 verrattuna, 335 aloitetusta tapauksesta noin 318 saatiin päätökseen. On hyvin myönteistä, että 56 prosenttia tapauksista saatiin päätökseen sovintoratkaisulla tai ratkaistiin. Nämä tulokset osoittavat, että oikeusasiamiehen ja EU:n toimielinten ja elinten välillä harjoitetaan rakentavaa yhteistyötä, ja ne näkevät nämä kantelut enimmäkseen täydellisenä tilaisuutena korjata kaikki mahdolliset tehdyt virheet ja tehdä yhteistyötä oikeusasiamiehen kanssa kansalaisten puolesta.

Haluan korostaa Lissabonin voimaantulon merkitystä. Oikeus hyvään hallintoon kirjattiin siihen yhtenä EU:n kansalaisille kuuluvista perusoikeuksista. Mietintöön tehtiin myös kaksi merkittävää tarkistusta. Ensimmäinen on se, että oikeusasiamies on valittava, hänen demokraattista legitiimiyttä on vahvistettava, ja toinen on se, että hänen toimivaltaansa olisi laajennettava yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan alalle.

  Lara Comi (PPE), kirjallinen. – (IT) Mietintö Euroopan oikeusasiamiehen toimintaa koskevasta vuosikertomuksesta 2009 on hyvin kiinnostava, koska sen kautta voidaan arvioida, onko EU:n toimielimien ja kansalaisten välinen suhde avoin, nopea ja tehokas, ja missä määrin se on sitä. On monia asioista, joista parlamentti ja komissio ilmaisevat itse asiassa näkemyksensä saamatta minkäänlaista palautetta kansalaisilta oikeusasiamiehelle tehtyjä kanteluita lukuun ottamatta.

Kannatan mietintöä, mutta samalla olen kuitenkin sitä mieltä, että Euroopan oikeusasiamiehestä ja hänen työstään olisi kerrottava hyvin laajalti, etenkin jäsenvaltioissa, joissa häntä ei heti tunnisteta. Ei pitäisi koskaan unohtaa, että pieni kanteluiden määrä voi tarkoittaa sitä, että joko ihmiset eivät huomaa useita sääntöjenvastaisuuksia tai sitten heillä ei ole suurta luottamusta siihen, että heidän ongelmiinsa saataisiin mahdollinen oikeudellinen ratkaisu. Tiedon lisääminen voisi olla keino laajentaa tutkimusta, jotta voisimme varmemmin todeta, mikä näistä kahdesta vaihtoehdosta koskee tätä tapausta.

  Diogo Feio (PPE), kirjallinen. – (PT) Oikeusasiamies sai vuonna 2009 kaikkiaan 3 098 kantelua ja vuonna 2008 3 406 kantelua, mikä merkitsee 9 prosentin laskua. Kanteluiden kohteet jakautuivat seuraavasti: komissiota koskevat (56 prosenttia), parlamentin hallintoa (11 prosenttia), Euroopan henkilöstönvalintatoimistoa (9 prosenttia), neuvostoa (4 prosenttia) ja Euroopan unionin tuomioistuinta (3 prosenttia). Eniten kantelut koskivat huonoa hallintoa ja avoimuuden puutetta sekä kieltäytymistä paljastaa tietoa, mikä on avaintekijä yleisen turvallisuuden ja EU:ta kohtaan tunnetun luottamuksen varmistamisessa. Tämä osoitti näin ollen sen, että edelleen on tehtävä työtä paremman hallinnon saavuttamiseksi ja entistä laajemman avoimuuden mahdollistamiseksi toimielimissä. Tämä voidaan saavuttaa oikeusasiamiehen ja toimielinten yhteisten toimien avulla etenkin hyvien käytäntöjen jatkuvan vaihdon avulla.

  David Martin (S&D), kirjallinen. – (EN) Äänestin tämän oikeusasiamiehen vuosikertomusta 2009 käsittelevän mietinnön puolesta. Oikeusasiamies toimii tärkeänä linkkinä kansalaisten kanssa, ja hänen työnsä auttaa rakentamaan luottamusta EU:n toimielimiin ja tekee niistä helpommin lähestyttäviä.

  Clemente Mastella (PPE), kirjallinen. – (IT) Oikeusasiamiehen tavoite on varmistaa, että EU:n lainsäädännössä vahvistettuja kansalaisten oikeuksia kunnioitetaan unionin kaikilla tasoilla ja että EU:n toimielimet ja elimet noudattavat hallinnon korkeimpia vaatimuksia.

Oikeusasiamies on hiljattain pyrkinyt edelleen parantamaan kansalaisille ja mahdollisille kantelijoille välitettävän tiedon laatua, erityisesti heidän oikeuksistaan, käyttäen Euroopan oikeusasiamiesten verkostoa. Oikeusasiamiehen on pyrittävä varmistamaan, että EU:n toimielimet ja elimet soveltavat kaikessa toiminnassaan kansalaisten tarpeiden mukaisia toimintatapoja, ja käytettävä hyväkseen jokaista mahdollisuutta saada sovintoratkaisuja kanteluihin ja tehtävä entistä enemmän tutkimuksia omasta aloitteestaan tunnistaakseen ongelmat ja kannustaakseen soveltamaan parhaita käytäntöjä.

Tuin mietintöä, koska sillä kannustetaan oikeusasiamiestä toimimaan jatkossakin yhteistyössä toimielinten kanssa hyvän hallinnon ja palvelukulttuurin edistämiseksi ja tehostamaan tiedotusta niin, että kansalaiset, jotka ehkä joutuvat käyttämään hänen palvelujaan, tietävät tarkoin, miten toimia. Siten lisätään näiden luottamusta Euroopan unioniin ja sen toimielimiin sekä parantaa kansalaisten käsitystä niistä.

  Nuno Melo (PPE), kirjallinen. – (PT) Oikeusasiamiehen rooli on hyvin tärkeä, koska se auttaa tuomaan kansalaiset lähemmäs Euroopan unionin toimielimiä. Oikeusasiamies sai vuonna 2009 kaikkiaan 3 098 kantelua ja vuonna 2008 3 406 kantelua, mikä merkitsee 9 prosentin laskua, ja hän käynnisti kyseisenä vuonna 335 tutkimusta kantelujen perusteella, ja niistä 230 ei otettu käsiteltäviksi.

Useimmat oikeusasiamiehen vuonna 2009 käynnistämistä tutkimuksista koski komissiota (56 prosenttia). Kantelut koskivat myös parlamentin hallintoa (11 prosenttia), Euroopan henkilöstönvalintatoimistoa (9 prosenttia), neuvostoa (4 prosenttia) ja Euroopan unionin tuomioistuinta (3 prosenttia). Euroopan unionin 23 muuta instituutiota ja elintä oli lisäksi 59 kantelun kohteena (17 prosenttia). Mietinnössä esitetyt luvut osoittavat laajalti kyseisen elimen tehokkuuden ja sen tärkeyden Euroopan unionin toimielinten ja kansalaisten välisissä suhteissa.

  Willy Meyer (GUE/NGL), kirjallinen. – (ES) Äänestin tämän päätöslauselman puolesta, koska olen yhtä mieltä siitä, että komission toimista tiedottamisessa on noudatettava nykyistä laajempaa avoimuutta ja että on toteutettava tarpeelliset toimet, joilla EU:n toimielimet saadaan tuotua lähemmäksi Euroopan kansalaisia. Olen antanut tukeni oikeusasiamiehen esittelemälle kertomukselle, koska siinä käsitellään hänen tekemäänsä työtä hallinnollisten epäkohtien tuomitsemisessa ja sitä myönteistä työtä, jota hän tekee edistääkseen nykyistä parempaa avoimuutta vastatessaan EU:n kansalaisten valituksiin, jotka koskevat EU:n toimielinten ja elinten hallinnon epäkohtia. Tuen äänestykselläni oikeusasiamiehen työtä, koska hän ratkaisee lukuisia kanteluita yhdessä ja parlamentin kanssa yhteistyössä sovittujen ratkaisujen kautta. Pidän myös hyvin myönteisenä sitä, että tällä päätöslauselmalla kannustetaan oikeusasiamiestä aloittamaan oma-aloitteisesti tutkimukset toimielimissä ilmenevien systeemisten ongelmien ratkaisemiseksi.

  Andreas Mölzer (NI), kirjallinen. – (DE) Euroopan unioni on tehnyt vuosikymmeniä työtä byrokratian vähentämiseksi ja avoimuuden lisäämiseksi. Tästä ei kovin usein näy paljoakaan merkkejä Euroopan parlamentissa. Minulla on päinvastoin tunne, että byrokraattinen paperityö lisääntyy vuosi vuodelta. Myös ennen viime vaaleihin liittyneitä kuulemisia avoimuudesta oli korkeintaan joitain merkkejä. Euroopan parlamentin jäsenet saavat äänensä kuuluviin virkaansa liittyvän arvovallan ja siihen liittyvien oikeuksien ansiosta. EU:n kansalaisista ei voi sanoa samaa. Siksi heillä on Euroopan oikeusasiamies. Kun yli kolmannes oikeusasiamiehen suorittamista tutkimuksista koski tapauksia, jotka liittyivät avoimuuden puutteeseen, ja kun 56 prosenttia kaikista tapauksista ratkaistiin sovinnollisesti, voidaan vahvistaa, miten tärkeä oikeusasiamiehen virka on. Tästä huolimatta en voi täysin tukea esittelijän lausuntoja, minkä vuoksi äänestän tyhjää.

  Alfredo Pallone (PPE), kirjallinen. – (IT) Ihmisoikeuksien suojelu ja kunnioittaminen ovat Euroopan unionin avainelementti, joten Euroopan oikeusasiamiehen tärkeää roolia ei tässä yhteydessä voi olla huomioimatta. Sen vuoksi äänestin jäsen Nedelchevan mietinnön puolesta, koska Euroopan oikeusasiamiehen asemaa ihmisoikeuksien kunnioittamisen edistäjänä ei pidä unohtaa. Tämä tärkeä Euroopan laajuinen hahmo pyrkii varmistamaan, että EU:n toimielimet ja elimet soveltavat kaikessa toiminnassaan kansalaisten tarpeiden mukaisia toimintatapoja käyttämällä hyväkseen jokaista mahdollisuutta saada sovintoratkaisuja kanteluihin ja tekemällä entistä enemmän tutkimuksia omasta aloitteestaan tunnistaakseen ongelmat ja rohkaistakseen parhaiden käytäntöjen soveltamista. Oikeusasiamies on valmis ja halukas ratkaisemaan kansalaisten välisiä kiistoja ja eroavaisuuksia, ja hän auttaa ihmisiä, joilla on erilaisia ajatuksia, kokemuksia ja suunnitelmia, kommunikoimaan keskenään ja elämään yhdessä. Tämä on lähtökohta sille, että vahvistetaan ja edistetään tätä tehtävää Euroopassa ja varmistetaan, että oikeusasiamiehen tarjoamaa palvelua edistetään tarkoituksenmukaisesti ja hallitaan oikeudenmukaisesti.

  Maria do Céu Patrão Neves (PPE), kirjallinen. – (PT) Euroopan oikeusasiamiehen vuosikertomus 2009 osoittaa, että hän on ollut hyvin aktiivinen. Työtahtia eivät ole haitanneet uusi oikeudellinen kehys, jossa otetaan huomioon oikeusasiamiehen aseman muutokset sekä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen voimaantulo. Mainitulla sopimuksella oikeusasiamiehen toimivaltaan sisällytetään myös yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka sekä Eurooppa-neuvoston toiminta. Kantelujen käsittelyyn käytetty keskimääräinen aika vaihtelee 13 kuukaudesta 9 kuukauteen. On syytä korostaa, että EU:n toimielimillä ja elimillä on selkeä halukkuus nähdä oikeusasiamiehelle lähetetyt kantelut tilaisuutena korjata tehtyjä virheitä ja tehdä yhteistyötä oikeusasiamiehen kanssa kansalaisten puolesta.

Sen vuoksi äänestin tämän päätöslauselman puolesta, jossa hyväksytään vuosikertomus 2009 ja esitellään tulevaisuuden suuntaviivat. Niistä haluaisin korostaa seuraavia: kehotus noudattaa perusoikeuskirjaa, josta on tullut oikeudellisesti sitova Lissabonin sopimuksen voimaantulon myötä; kehotus laatia kaikkien unionin elinten, toimielinten ja laitosten hallintoa koskevan yhteisen säädöksen; kehotus seurata EPSOn uutta henkilöstövalintamenettelyä.

  Paulo Rangel (PPE), kirjallinen. – (PT) Äänestin tämän mietinnön puolesta, koska siinä korostetaan oikeusasiamiehen keskeistä roolia sen varmistamisessa, että EU:n kansalaisten oikeuksia kunnioitetaan ja että edistetään julkisen palvelun kulttuuria toimielinten keskuudessa hyvän hallintotavan puitteissa harjoitettavien hyvien käytäntöjen pohjalta.

  Raül Romeva i Rueda (Verts/ALE), kirjallinen. – (ES) Euroopan oikeusasiamiehen vuosikertomus 2009 esiteltiin virallisesti Euroopan parlamentin puhemiehelle Jerzy Buzekille 19. huhtikuuta 2010, ja oikeusasiamies Nikiforos Diamandouros esitteli kertomuksensa vetoomusvaliokunnalle 4. toukokuuta 2010. Kertomus tarjoaa yleiskatsauksen oikeusasiamiehen toiminnasta viime vuoden aikana. Eri tutkimuksista saadut tulokset on jaoteltu luokkiin hallinnollisiin epäkohtiin liittyvien tapausten tai asianosaisen toimielimen mukaan. Lisäksi on julkaistu kuusisivuinen tiivistelmä. Uusi julkaisu sisältää kaikkein merkittävimmät kantelujen esittäjien saavuttamat tulokset ja korostaa kaikkein tärkeimpiä viime vuoden aikana tarkasteltuja poliittisia kysymyksiä.

  Angelika Werthmann (NI), kirjallinen. – (DE) Äänestin tietenkin siten, että hyväksyin Euroopan oikeusasiamiehen vuosikertomuksen, koska vetoomusvaliokunnan jäsenenä minulla on ollut useita tilaisuuksia todistaa oikeusasiamies Diamandourosin vannoutunutta ja tasapuolista lähestymistapaa työlleen. Hänen saavutuksensa ovat olleet erinomaisia: vuonna 2009 hänen tutkimuksistaan 70 prosenttia saatiin päätökseen vuoden sisällä, ja niistä 55 prosenttia varsin vaikuttavasti kolmessa kuukaudessa.

Mietintö: Chrysoula Paliadeli (A7-0293/2010)

  Vilija Blinkevičiūtė (S&D), kirjallinen. – (LT) Äänestin tämän Euroopan oikeusasiamiehen erityiskertomuksesta laaditun päätöslauselman puolesta, koska siinä pannaan merkille, että oikeusasiamies on saanut päätökseen oma-aloitteisen tutkimuksen säännöistä, joita komissio soveltaa kansalaisten tekemiin hakemuksiin saada tutustua rikkomismenettelyjä koskeviin asiakirjoihin. EU:n kansalaisten esittämät kantelut ovat tärkeä tiedonlähde mahdollisista EU:n lainsäädännön rikkomuksista. Komissio saa kansalaisilta erityisen runsaasti kanteluita, jotka koskevat hallinnollisia epäkohtia. Siksi on hyvin tärkeää, että komissio ryhtyy toimiin varmistaakseen, että pyyntöihin saada tutustua asiakirjoihin vastataan joutuisasti. Olisi pyrittävä lisäämään yhteistyötä Euroopan parlamentin vetoomusvaliokunnan kanssa ja vaihtamaan tietoa oikeusasiamiehen kanssa säännöllisesti. Oikeusasiamiehen olisi pidettävä Euroopan parlamentti ajan tasalla tekemistään tutkimuksista sekä niiden tuloksista. Komission olisi myös omaksuttava nykyistä avoimempi ja ennakoivampi asenne rikkomismenettelyjä koskevaa tiedotusta kohtaan.

  Lara Comi (PPE), kirjallinen. – (IT) Minusta parlamentin olisi pitänyt korrektiuden vuoksi kuunnella myös komission jäsen Verheugenin näkemyksiä tämän asian olennaisista näkökohdista. Sen vuoksi koen, etten voi tuomita häntä.

Tästä huolimatta tuen oikeusasiamiehen kantaa, koska mielestäni toimielinten välinen yhteistyö on ja sen pitäisi edelleen olla yksi niiden asemiin liittyvistä vahvuuksista. Näin ollen myöhään annetut vastaukset ja ei niinkään oikeudellisten vaan moraalisten velvoitteiden välttäminen kertovat valitettavasta asenteesta. Sosiaalisen pääoman luomisessa siten kuin Robert Putnam sen tarkoitti, on kysymys myös muusta kuin pelkästään legitiimeistä menettelytavoista, kun tarkastellaan niihin liittyvää vilpittömyyttä, johdonmukaisuutta ja moraalisuutta.

Sen vuoksi seison ilman muuta oikeusasiamiehen takana, olivatpa komission jäsenen syyt mitkä tahansa.

  Vasilica Viorica Dăncilă (S&D), kirjallinen. – (RO) Suhtaudun myönteisesti oikeusasiamiehen ja vetoomusvaliokunnan välisiin erinomaisiin institutionaalisiin suhteisiin, koska ne osoittavat keskinäistä kunnioitusta toistensa vastuualueita ja toimivaltuuksia kohtaan. Pidän hyvänä merkkinä oikeusasiamiehen jo vahvistamaa käytäntöä, jolla hän varmistaa, että edustaja osallistuu kaikkiin vetoomusvaliokunnan pitämiin kokouksiin.

  Diogo Feio (PPE), kirjallinen. – (PT) Euroopan oikeusasiamiehen erityiskertomus on laadittu sen johdosta, että komissio kieltäytyi antamasta ympäristönsuojelualan kansalaisjärjestön tutustuttavaksi kolmea kirjettä yhteensä 18 kirjeestä, jotka Porsche AG oli lähettänyt komission jäsen Verheugenille ja jotka koskivat tietojen vaihtoa komission ja autonvalmistajien välillä mahdollisesta suhtautumisesta ajoneuvojen hiilidioksidipäästöihin. Oikeusasiamiehen vaadittua komissiolta perusteltua kantaa siitä, ettei se antanut mahdollisuutta tutustua niihin, komissio viivytti vastaustaan kuudesti 15 kuukauden aikana, jolloin se rikkoi vilpittömyyden ja yhteistyön periaatteita ja vahingoitti toimielinten välistä vuoropuhelua sekä EU:n julkista kuvaa. Parlamentti on EU:n ainoa vaaleilla valittu elin, joten sen velvollisuus on turvata ja suojella oikeusasiamiehen riippumattomuutta hänen täyttäessään velvollisuutensa Euroopan kansalaisia kohtaan sekä seurata sen suosituksen täytäntöönpanoa, jonka oikeusasiamies on laatinut komissiolle.

  José Manuel Fernandes (PPE), kirjallinen. – (PT) SEUT-sopimuksen 228 artiklan mukaan Euroopan oikeusasiamiehellä on valtuudet ottaa vastaan unionin kansalaisilta kanteluja unionin toimielinten, elinten ja laitosten toiminnassa ilmenneistä epäkohdista. Nämä EU:n kansalaisten kanteluista saadaan tärkeää tietoa mahdollisista unionin oikeuden rikkomisista.

Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklassa määrätään, että jokaisella on oikeus siihen, "että unionin toimielimet ja laitokset käsittelevät hänen asiansa puolueettomasti, oikeudenmukaisesti ja kohtuullisessa ajassa". Asetuksen (EY) N:o 1049/2001 4 artiklan 4 kohdassa tarkoitettujen kuulemisten yhteydessä komission on annettava asiakirjan laatineelle kolmannelle osapuolelle vastausaika niin, että sillä on mahdollisuus noudattaa omia määräaikojaan. Lisäksi komissio ei voi viivytellä tai jarruttaa oikeusasiamiehen tutkimuksia tapauksissa, jotka koskevat asiakirjojen saamista tutustuttavaksi, ja sen olisi vastattava oikeusasiamiehelle viipymättä, jotta se täyttäisi sille perussopimuksen mukaisesti kuuluvan vilpittömän yhteistyön velvollisuuden.

  Alan Kelly (S&D), kirjallinen. – (EN) Oikeusasiamies tarjoaa tärkeää palvelua Irlannin kansalaisille. Mikäli he katsovat, että EU tai hallitus ei tee työtä heidän hyväkseen, he voivat aina kääntyä oikeusasiamiehen puoleen saadakseen asioihin oikaisun. Oikeusasiamieheen tekemieni omien yhteydenottojen perusteella voin todeta, että Irlannin kansalaiset ovat saaneet sitä kautta perusteellista ja ammattimaista apua, ja äänestämällä tämän mietinnön hyväksymisen puolesta osoitan, että luotan oikeusasiamieheen.

  David Martin (S&D), kirjallinen. – (EN) Äänestin tämän mietinnön puolesta. Olen sitä mieltä, että komission vastahankaisuus tässä ja muissa tapauksissa uhkaa rapauttaa kansalaisten luottamusta komissioon ja heikentää Euroopan oikeusasiamiehen ja Euroopan parlamentin mahdollisuuksia valvoa komissiota asianmukaisesti ja tehokkaasti ja on näin ristiriidassa Euroopan unionin perusarvoihin kuuluvan oikeusvaltioperiaatteen kanssa. Tuen vaatimuksia siitä, että komissio antaa Euroopan parlamentille sitoumuksen, että se täyttää jatkossa sille kuuluvan velvollisuuden tehdä vilpitöntä yhteistyötä Euroopan oikeusasiamiehen kanssa.

  Nuno Melo (PPE), kirjallinen. – (PT) Euroopan oikeusasiamiehen tehtäväksi on selkeästi määritelty se, että hän tutkii EU:n toimielimiä ja elimiä vastaan tehtyjä kanteluita. Tällainen toimivalta laajentaa avoimuutta Euroopan toimielinten ja kansalaisten, yritysten, järjestöjen ja muiden sellaisten elinten välisissä suhteissa, joilla on rekisteröity toimipaikka EU:ssa.

Tässä mietinnössä käsitelty kansalaisjärjestön esittämä kantelu koskee mahdollisuutta tutustua komission hallussa oleviin asiakirjoihin. Oikeusasiamies antoi komissiolle kolmen kuukauden määräajan antaa lausunto asiasta, mutta tämä tapahtui vasta 15 kuukauden jälkeen. Tämä toimintatapa tarkoittaa sitä, että komissio rikkoi velvollisuuttaan toimia vilpittömästi yhteistyössä oikeusasiamiehen kanssa ja että tämä vahingoittaa sekä toimielinten välistä vuoropuhelua että EU:n julkista kuvaa. Katson, että parlamentin velvollisuutena on EU:n ainoana vaaleilla valittuna toimielimenä turvata Euroopan oikeusasiamiehen riippumattomuus tämän hoitaessa tehtäviään EU:n kansalaisten hyväksi.

  Willy Meyer (GUE/NGL), kirjallinen. – (ES) Äänestin tämän päätöslauselman puolesta, koska kannatan komissiota kohtaan esitettyä arvostelua siitä, että se asetti etusijalle monikansallisen Porsche-yhtiön edut eikä kansalaisten oikeuden saada tutustua parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjoihin. Tässä päätöslauselmassa arvostellaan komission yhteistyöhalutonta asennetta, joka vahingoittaa sekä toimielinten välistä vuoropuhelua että EU:n julkista kuvaa. Tuen tätä päätöslauselmaa, koska yhdyn arvosteluun komission päivittäin osoittamasta avoimuuden puutteesta. Se rikkoo jatkuvasti Euroopan toimielinten välistä vilpittömän yhteistyön periaatetta, kun "komissio näyttää yleisesti viivyttävän ja jarruttavan oikeusasiamiehen tutkimuksia tapauksissa, jotka koskevat asiakirjojen saamista tutustuttavaksi".

  Andreas Mölzer (NI), kirjallinen. – (DE) EU:n toimielimet tekevät yleensä hyvin yhteistyötä Euroopan oikeusasiamiehen kanssa. Jos kaikkea säännellään EU:ssa, esimerkiksi yrityksille asetettavia sallittavia maksumääräaikoja, vaikuttaa oudolta, että kun komissio kuulee kolmatta osapuolta, se ei kykene asettamaan tälle kolmannelle osapuolelle sellaista määräaikaa, jonka perusteella se pystyisi itse noudattamaan omia määräaikojaan. Jos ajattelemme, että komissio on onnistunut noudattamaan EU:n sisäisiä määräaikoja alle viidenneksessä tapauksia, se on osoitus siitä, että hyvistä tavoista ei piitata. Ei ole lainkaan valitettavaa, että oikeusasiamiestä pyydetään laatimaan erityiskertomus, jotta kerrottaisiin julkisesti niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin kansalaisten oikeudesta saada tutustua asiakirjoihin. Lainaan oikeusasiamiehen sanoja: kansalaisilla on oikeus tietää, mitä EU ja sen hallinto tekevät. Ehkä voisin lisätä tähän vielä sen, että kansalaisillamme on myös oikeus tietää, miten Euroopan unioni käyttää heidän verojaan ja mihin kohteisiin varoja tuhlataan. Näin ollen äänestän ehdottomasti mietinnön puolesta.

  Maria do Céu Patrão Neves (PPE), kirjallinen. – (PT) Äänestin tämän mietinnön puolesta, joka on laadittu Euroopan oikeusasiamiehen erityiskertomuksesta kantelua 676/2008/RT koskevan Euroopan komissiolle annetun suositusluonnoksen johdosta. Yhdyn oikeusasiamiehen ilmaisemiin huoliin ja arvosteluun, koska liian pitkä viivyttely oikeusasiamiehelle vastaamisessa tapauksesta riippumatta rikkoo perussopimuksen mukaista vilpittömän yhteistyön velvollisuutta.

Vastaamatta jättäminen jarruttaa oikeusasiamiehen työtä, ja sen vuoksi kannatan sitä, että komission antamille vastauksille on asetettava määräajat. Niitä on noudatettava perusteellisesti niin, ettei kansalaisten luottamusta Euroopan unionin toimielimiin vaaranneta.

  Paulo Rangel (PPE), kirjallinen. – (PT) Tämä Euroopan oikeusasiamiehen erityiskertomus laadittiin sen jälkeen, kun komissio kieltäytyi antamasta tutustuttavaksi kolmea kirjettä, jotka Porsche AG oli lähettänyt komission jäsen Verheugenille, ja kun komissio oli pidentänyt kuusi kertaa määräaikaa antaakseen lausuntonsa oikeusasiamiehen suositusluonnoksesta. On olennaisen tärkeää, että tällaiset tilanteet eivät toistu. EU:n toimielimillä on velvollisuus tehdä suhteidensa puitteissa vilpittömästi yhteistyötä, ja on tärkeää, että tämä velvoite otetaan huomioon, jotta kansalaisten luottamus unionin toimielinten edustajiin säilyisi.

  Crescenzio Rivellini (PPE), kirjallinen. – (IT) Äänestimme tänään täysistunnossa Euroopan oikeusasiamiehen erityiskertomuksesta kantelua 676/2008/RT koskevan Euroopan komissiolle annetun suositusluonnoksen johdosta.

Maaliskuussa 2007 ympäristönsuojelualan kansalaisjärjestö pyysi saada tutustua eräisiin asiakirjoihin Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi annetun asetuksen (EY) 1049/2001 mukaisesti.

Euroopan parlamentti yhtyy vetoomusvaliokunnan puolesta Euroopan oikeusasiamiehen esittämään arvosteluun ja hänen kanteluasiassa 676/2008/RT komissiolle antamaansa suositukseen, ja katsoo, että komission pitkä viivyttely oikeusasiamiehelle vastaamisessa merkitsee sitä, että komissio on rikkonut sille Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen mukaisesti kuuluvaa vilpittömän yhteistyön velvollisuutta.

Lisäksi vetoomusvaliokunnan näkemys on se, että komission vastahankaisuus tässä ja muissa tapauksissa uhkaa rapauttaa kansalaisten luottamusta komissioon ja heikentää Euroopan oikeusasiamiehen ja Euroopan parlamentin mahdollisuuksia valvoa komissiota asianmukaisesti ja tehokkaasti.

  Raül Romeva i Rueda (Verts/ALE), kirjallinen. – (ES) Erityiskertomukset ovat Euroopan oikeusasiamiehen viimeinen toivo. Euroopan oikeusasiamiehen päätökset eivät ole oikeudellisesti sitovia, ja sen vuoksi hän luottaa taivutteluun, kykyyn vakuuttaa perustelluin argumentein ja joskus myös julkisuuteen ja yleisen mielipiteen voimaan. Pieni määrä erityiskertomuksista, joita Euroopan oikeusasiamies on joutunut antamaan Euroopan parlamentille (17 vuodesta 1995 alkaen), on osoitus siitä, että unionin toimielimet soveltavat lähes aina yhteistyömetodia. Osaksi tähän yhteistyöasiaan liittyy kuitenkin se, että oikeusasiamiehellä on valta antaa erityisraportti parlamentille. Erityisesti silloin, kun laaditaan suositusluonnos, tieto siitä, että seuraava askel voisi olla erityisraportti, kannustaa usein kyseessä olevaa toimielintä tai elintä muuttamaan kantaansa. Erityisraportti pitäisi näin ollen antaa vain tärkeistä asioista, kun parlamentti voi osaltaan kannustaa kyseessä olevaa toimielintä tai elintä muuttamaan kantaansa. Poliittisena elimenä parlamentilla on valta käsitellä Euroopan oikeusasiamiehen antamia erityisraportteja sekä menettelyn että sen kannalta, mihin keskitytään ja minkälaisin toimin.

Mietintö: Eva Lichtenberger (A7-0291/2010)

  Zigmantas Balčytis (S&D) , kirjallinen. – (LT) Äänestin tämän päätöslauselman puolesta. Euroopan unionista tehdyssä sopimuksessa määrätään jäsenvaltioiden vastuu Euroopan unionin lainsäädännön soveltamisen yhteydessä, kun taas komissiolle, joka on perussopimusten valvoja, myönnetään toimivaltuudet ja vastuu siitä, että lainsäädäntöä sovelletaan oikein. Kun otetaan huomioon Euroopan unionin säännöstön laajuus ja unionin koko, kansalaisyhteiskunnan eturyhmillä ja yrityksillä on monia kysymyksiä ja epäilyjä. EU Pilot -hanke käynnistettiin vuonna 2008, jotta lainsäädäntöä ymmärrettäisiin ja sitä sovellettaisiin oikein. Sen mukaisesti perustettiin luottamuksellinen online-tietokanta komission yksiköiden ja jäsenvaltioiden viranomaisten yhteydenpitoa varten. Tarkoituksena oli valvoa, miten unionin lainsäädäntöä pannaan täytäntöön, ja tehdä aloitteita menettelyistä. Kannatan päätöslauselmassa esitettyä mielipidettä, jonka mukaan tämä aloite on tarkoituksenmukainen vastaus yhteistyön tarpeeseen kaikkien Euroopan unionin toimielinten välillä hyvin toimivan, kansalaiskeskeisen järjestelmän etujen mukaisesti. Minusta Euroopan parlamentille, joka on unionin kansalaisia edustava toimielin, on annettava oikeus tutustua tietokannan tietoihin, jotta se voisi valvoa perussopimusten noudattamisen valvojana toimivan komission toimia.

  Vilija Blinkevičiūtė (S&D), kirjallinen. – (LT) Äänestin päätöslauselman puolesta, koska komission vuosikertomukset Euroopan unionin lainsäädännön soveltamisen valvonnasta eivät nykyisessä muodossaan anna kansalaisille tai muille toimielimille riittäviä tietoja unionin lainsäädännön soveltamisen todellisesta tilasta. Komission yhteenvedossa yhteisön lainsäädännön soveltamisen valvonnasta painotetaan ennemminkin säädösten saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä kuin varsinaista soveltamista. Komissio viittaa ainoastaan virallisiin menettelyihin, joita on nostettu sellaisia jäsenvaltioita vastaan, jotka eivät ole saattaneet unionin lainsäädäntöä osaksi kansallisia lainsäädäntöjärjestelmiään. Kansalaisille ja parlamentille olisi tästä syystä ilmoitettava aina, kun komissio käynnistää rikkomusmenettelyjä sen perusteella, että Euroopan unionin lainsäädännön saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä on toteutettu virheellisesti tai riittämättömästi. Ilmoituksiin olisi liitettävä myös tietoja kyseisistä rikkomuksista. Lisäksi Lissabonin sopimuksessa tarjotaan kansalaisille mahdollisuus laatia lainsäädäntöohjelma ja autetaan varmistamaan Euroopan unionin lainsäädännön oikea soveltaminen ja noudattaminen sekä asiaan liittyvien menettelyjen avoimuus ja luotettavuus.

  Carlos Coelho (PPE), kirjallinen. – (PT) On valitettavaa, että monet jäsenvaltiot aliarvioivat Euroopan unionin lainsäädännön asianmukaisen ja oikea-aikaisen täytäntöönpanon merkityksen. Jos lainsäädäntöä saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä huonosti ja myöhässä ja jos sitä toteutetaan ja sovelletaan riittämättömästi, tämä luo oikeudellista epävarmuutta ja estää julkista alaa ja yrityksiä korjaamasta sisämarkkinoiden hyötyjä. Vuonna 2008 lainsäädännön saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä oli myöhässä 55 prosentissa tapauksista, usein kaksi vuotta tai enemmän. Vaikka tosiasiat osoittavat 15 prosentin parannusta tänä vuonna, on myös pidettävä mielessä, että lainsäädännön saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä väheni lukumääräisesti 40 prosenttia.

On mahdotonta hyväksyä, että toukokuussa 2009 oli jäljellä 22 direktiiviä, joiden määräaika oli ylittynyt yli kahdella vuodella ja joita ei ollut vieläkään saatettu kokonaan osaksi kansallista lainsäädäntöä yhdestä viiteen jäsenvaltiossa. On erittäin tärkeää vahvistaa yhteistyötä Euroopan unionin toimielinten ja kansallisten viranomaisten välillä sekä jäsenvaltioiden hallintoelinten välillä, jotta voitaisiin varmistaa Euroopan unionin lainsäädännön nykyistä parempi, tehokkaampi ja oikea-aikaisempi täytäntöönpano sekä paljastaa täytäntöönpanoon mahdollisesti liittyvät ongelmat jo varhaisessa vaiheessa.

  Diogo Feio (PPE), kirjallinen. – (PT) Kun otetaan huomioon, että Euroopan unioni on perussopimuksiin ja säädöksiin perustuva oikeushenkilö, on olennaisen tärkeää, että perussopimukset ja säädökset pannaan täytäntöön asianmukaisesti ja yhtenäisesti kaikkialla 27 jäsenvaltiossa. Tiedämme kuitenkin, että jäsenvaltiot eivät useinkaan onnistu panemaan viipymättä täytäntöön tai saattamaan unionin lainsäädännön standardeja osaksi kansallista lainsäädäntöään tai ne panevat ne täytäntöön tai saattavat osaksi kansallista lainsäädäntöään virheellisellä tai epätäydellisellä tavalla. Niin kuin sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunta painottaa, "jos säännöt saatetaan epäasianmukaisesti ja myöhään osaksi kansallista lainsäädäntöä ja jos niitä ei panna asianmukaisesti täytäntöön ja valvota, tämä johtaa oikeudelliseen epävarmuuteen ja estää kansalaisia ja liikeyrityksiä hyödyntämästä kaikkia sisämarkkinoiden etuja". Tästä syystä on erittäin tärkeää, että jäsenvaltiot eivät aliarvioi Euroopan unionin lainsäädännön asianmukaisen ja nopean täytäntöönpanon arvoa ja että komissio pitää parlamentin tarkoituksenmukaisesti ajan tasalla Euroopan unionin lainsäädännön soveltamisen tilasta.

  José Manuel Fernandes (PPE), kirjallinen. – (PT) Jos säännöt saatetaan epäasianmukaisesti ja myöhään osaksi kansallista lainsäädäntöä ja jos niitä ei panna asianmukaisesti täytäntöön ja valvota, tämä johtaa oikeudelliseen epävarmuuteen ja estää kansalaisia ja liikeyrityksiä hyödyntämästä kaikkia sisämarkkinoiden etuja. Tämän vuoksi on hyvin tärkeää, että Euroopan unionin toimielinten ja kansallisten viranomaisten sekä jäsenvaltioiden hallintoelinten välillä on nykyistä läheisempää ja pysyvää yhteistyötä, jotta voitaisiin varmistaa unionin lainsäädännön oikea, tehokas ja oikea-aikainen täytäntöönpano. Tämän saavuttamiseksi on ratkaisevan tärkeää, että parlamentti ja kansalliset parlamentit hyödyntävät Lissabonin sopimuksessa luotua uutta yhteistyökehystä ja toteuttavat täytäntöönpanoprosessin vuosittaisia tarkastuksia sisämarkkinoiden valitulla alalla.

Haluaisin korostaa mietinnön kohtaa, jossa komissiota kehotetaan toimittamaan yksityiskohtaiset tiedot kaikentyyppisistä rikkomuksista ja antamaan kaikki tällaiset tiedot vapaasti parlamentin käyttöön, jotta se voisi toteuttaa valvontarooliaan. Tällaisten tietojen vertailun ja luokittelun pitäisi olla yhdenmukaista aikaisempien vuosikertomusten kanssa, jotta parlamenttia voitaisiin avustaa sen tehdessä merkityksellisiä arvioita komission saavuttamasta edistyksestä.

  David Martin (S&D), kirjallinen. (EN) Äänestin tämän mietinnön puolesta. Siinä arvioidaan komission suorittamaa Euroopan unionin oikeuden soveltamisen valvontaa vuonna 2008. Siinä keskitytään komission kertomukseen "EU Pilot -hankkeen arviointiraportti", jossa komissio ehdottaa EU Pilot -hankkeen tulosten arviointia hankkeen oltua käynnissä 22 kuukauden ajan. Valiokunta nostaa esiin joitakin keskeisiä kysymyksiä EU Pilot -hankkeen toiminnasta ja kansalaisten roolista varmistettaessa unionin lainsäädännön noudattamista käytännössä ja kehottaa komissiota toimittamaan keskeisiä tietoja, jotta voitaisiin tehdä analyysi arvosta, joka EU Pilot -hankkeella on olemassa olevalle rikkomusmenettelylle. Valiokunta ehdottaa myös, että komissiota kehotettaisiin ehdottamaan rikkomusmenettelyä koskevia menettelysääntöjä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 298 artiklassa olevan uuden oikeusperustan mukaisesti, jotta vahvistettaisiin kansalaisten oikeuksia ja avoimuutta.

  Nuno Melo (PPE), kirjallinen. – (PT) Vuosikertomukset Euroopan unionin oikeuden soveltamisen valvonnasta ovat olennaisen tärkeitä, kun arvioidaan, miten Euroopan unionin oikeutta pannaan täytäntöön jäsenvaltioissa. Vuonna 2008 lainsäädännön saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä oli myöhässä 55 prosentissa tapauksista, usein kaksi vuotta tai enemmän. Vaikka tosiasiat osoittavat 15 prosentin parannusta tänä vuonna, on myös pidettävä mielessä, että lainsäädännön saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä väheni lukumääräisesti 40 prosenttia. Tämän perusteella voimme päätellä, että on vielä paljon tehtävää, ennen kuin Euroopan unionin lainsäädännössä annetut säädökset saatetaan jäsenvaltioissa asianmukaisesti ja nopeasti osaksi kansallista lainsäädäntöä. Vasta kun tämä tavoite on saavutettu, kansalaisilla ja yrityksillä on mahdollisuus nauttia kaikilta osin sisämarkkinoiden hyödyistä.

  Andreas Mölzer (NI), kirjallinen. – (DE) Arvioinnit ovat keinoja, joiden avulla tehdään tarvittaessa mukautuksia. EU Pilot -hankkeen arviointikertomuksesta nousi asiasta vastaavassa valiokunnassa esille joukko kysymyksiä, mistä syystä Euroopan komissiota on kehotettu asettamaan olennaiset tiedot saataville. Meidän on tarkasteltava kysymystä, mikä on järkevämpää missäkin yhteydessä, EU Pilot -hanke vai aikaisemmat perussopimusrikkomusmenettelyt. Tässä yhteydessä perussopimuksen rikkomusmenettelyjen tarkistamismahdollisuutta ei myöskään pitäisi sivuuttaa. Tärkeää on se, että huolimatta siitä, mikä muoto tarkistukselle tai sen yhdistelmälle tulevaisuudessa valitaan, tämän ei pitäisi lisätä byrokratiaa, vaan olisi vastattava EU:n tavoitteita nykyistä paremmasta avoimuudesta. Vaikka mietinnössä on joitakin hyviä ehdotuksia, se ei pysty täyttämään mainittuja tavoitteita. Tämän vuoksi äänestin tyhjää.

  Georgios Papanikolaou (PPE), kirjallinen. – (EL) Äänestin tänään Euroopan unionin oikeuden soveltamisen valvonnasta laaditun mietinnön puolesta. Mietinnössä keskitytään EU Pilot -hankkeen tehokkuuteen komission ja jäsenvaltioiden välisen yhteistyön edistämiseksi, ja sen tavoitteena on perussopimusten asianmukainen soveltaminen.

Mietinnössä korostetaan tarvetta hyväksyä menettelysääntöjä sisältävä asetus, jonka avulla parannettaisiin avoimuutta ja puolustettaisiin kansalaisten oikeuksia. Asetuksessa olisi säädettävä rikkomusmenettelyjen keskeiset kohdat, kuten ilmoittaminen, määräajat, oikeus tulla kuulluksi ja tarve esittää lausuman syyt. Komissiota vaaditaan perussopimusten vartijana toimittamaan tästä lähin kaikki tiedot, jotka havainnollistavat EU Pilot -hankkeen tarjoamaa lisäarvoa rikkomusmenettelyjen käsittelemisessä.

  Maria do Céu Patrão Neves (PPE), kirjallinen. – (PT) Euroopan unionin oikeuden soveltamisen valvonnan 26. vuosikertomuksen (2008) tarkoitus on luoda valoa ongelmiin, jotka liittyvät Euroopan unionin lainsäädännön soveltamiseen ja sen saattamiseen osaksi kansallista lainsäädäntöä. Kyseessä on asiakirja, joka – jos se valmistellaan asianmukaisesti ja perustuen kattavaan ja systemaattiseen lähestymistapaan – voisi toimia mekanismina, jolla valvotaan ja yhdenmukaistetaan Euroopan unionin lainsäädännön kehitystä.

Koska vuosikertomuksessa ei ole ollut uusia menetelmiä ja sen sisältämät tiedot ovat olleet puutteellisia, tämä on herättänyt kritiikkiä parlamentissa, ja kannatan tätä äänestämällä jäsen Lichtenbergerin mietinnön puolesta.

Minun on kuitenkin korostettava, että sen lisäksi, että Euroopan unionin lainsäädännön myöhään tapahtuva soveltaminen ja saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä on aiheuttanut epäluottamusta Euroopan unionin toimielimissä, tämä vaikuttaa kaikkiin eurooppalaisiin ja aiheuttaa lumipallovaikutuksia siten, että emme voi nauttia lainsäädännön luomista oikeuksista. Tämä puolestaan synnyttää oikeudellista epävarmuutta ja estää yleisöä hyötymästä kaikilta osin sisämarkkinoista. Tästä syystä kannatan sen varmistamista, että komissio jatkaa yksityiskohtaisten tietojen tuottamista kaikentyyppisistä rikkomuksista ja että kaikki nämä tiedot annetaan vapaasti parlamentin käyttöön, jotta se voisi valvoa perussopimusten noudattamisen valvojana toimivan komission toimia.

  Paulo Rangel (PPE), kirjallinen. – (PT) Uskon, että EU Pilot -hankkeen lisäarvosta olemassa olevalle menettelylle rikkomustapausten hallitsemiseksi olisi toteutettava arviointi. Olennaisten tietojen antaminen riippuu tietysti tästä. Haluaisin myös huomauttaa, että kuten mietinnössä mainittiin, kansallisilla tuomioistuimilla on olennaisen tärkeä rooli Euroopan unionin lainsäädännön soveltamisessa. Tästä syystä on tuettava Euroopan unionin ponnisteluja, joiden avulla lujitetaan ja koordinoidaan jäsenvaltioiden tuomareille ja yleisesti ottaen oikeuden alan ammattilaisille tarkoitetun oikeusalan koulutusta.

  Raül Romeva i Rueda (Verts/ALE), kirjallinen. – (ES) Mietinnössä arvioidaan komission suorittamaa Euroopan unionin oikeuden soveltamisen valvontaa vuonna 2008. Siinä keskitytään analysoimaan EU Pilot -hankkeen arviointikertomusta, jossa komissio ehdottaa EU Pilot -hankkeen saavutusten arviointia 22 kuukautta sen täytäntöönpanon jälkeen. Valiokunta nostaa esiin monia tärkeitä kysymyksiä, jotka koskevat EU Pilot -hankkeen toteutusta ja kansalaisten roolia varmistettaessa Euroopan unionin lainsäädännön noudattaminen paikan päällä, ja kehottaa komissiota toimittamaan olennaisia tietoja, jotta voitaisiin toteuttaa analyysi EU Pilot -hankkeen lisäarvosta tämänhetkisille rikkomismenettelyille. Valiokunta ehdottaa myös, että komissiota kehotettaisiin tekemään ehdotus menettelysäännöistä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 298 artiklassa esitettyyn uuteen oikeusperustaan pohjautuvaa rikkomusmenettelyä varten kansalaisten oikeuksien ja avoimuuden vahvistamiseksi.

Mietintö: Ivo Belet (A7-0286/2010)

  Sophie Auconie (PPE), kirjallinen. – (FR) Eurooppalaisen audiovisuaalialan käytännöt ovat sallineet kaksoisjärjestelmään perustuvan moniarvoisen mediamallin syntymisen. Tämän ainutlaatuisen järjestelmän pohjalta julkisen yleisradiotoiminnan harjoittajat ja kaupalliset operaattorit voivat toimia tasapainoisessa ja kumpaakin osapuolta täydentävässä suhteessa. Digitaalinen vallankumous on luonut uusia haasteita kaksoisjärjestelmälle. Uusien viestintäkanavien ja vaihtoehtoisten verkkojen nousu uhkaa vanhaa järjestystä. Eurooppalaista lähetystoimintaa on uudistettava, jotta voitaisiin ylläpitää vanhan järjestelmän täydentävää luonnetta ja raivata tietä uusille viestintämuodoille. Tämä onkin kannattamani päätöslauselman tarkoitus: siinä pyritään käsittelemään uudistamisen, lähentämisen ja moniarvoisuuden kunnioittamisen kolmitahoista haastetta.

  Zigmantas Balčytis (S&D), kirjallinen. – (LT) Lähetystoimintaa harjoittavat tiedotusvälineet kuuluvat tärkeimpiin Euroopan unionin jäsenvaltioiden kansalaisten käytössä oleviin tietolähteisiin, ja sellaisenaan ne muodostavat tärkeän tekijän ihmisten arvojen ja mielipiteiden muokkaajina. Euroopan unionin audiovisuaalinen maisema on ainutlaatuinen. Se perustuu julkisten palvelujen ja kaupallisen lähetystoiminnan harjoittajien tosiasialliseen tasapainoon, ja siinä varmistetaan vapaasti vastaanotettavan ohjelmatuotannon monipuolinen kirjo ja edistetään tiedotusvälineiden moniarvoisuutta, kulttuurista ja kielellistä moninaisuutta, toimituksellista kilpailua ja sananvapautta. Äänestin tämän päätöslauselmaesityksen puolesta, koska Euroopan parlamentti tukee pyrkimystä ylläpitää vahvaa ja energisesti itsenäistä julkista yleisradiotoimintaa, ja samanaikaisesti sitä mukautetaan digitaaliajan vaatimuksiin ja helpotetaan kuluttajien siirtymistä analogisesta televisiosta digitaalitelevisioon. Minusta jäsenvaltioiden olisi käsiteltävä nykyistä paremmin digitaalista kuilua ja varmistettava, että digitaaliaikaan siirryttäessä kaikilla kansalaisilla kaikilla eri alueilla on yhtäläiset mahdollisuudet vastaanottaa julkisia yleisradiolähetyksiä.

  Maria da Graça Carvalho (PPE), kirjallinen. – (PT) Lähetystoimintaa harjoittavat tiedotusvälineet ovat tärkeimpiä Euroopan unionin jäsenvaltioiden kansalaisten käytössä olevia tietolähteitä. Sellaisenaan ne muodostavat tärkeän tekijän ihmisten arvojen ja mielipiteiden muokkaajina. Tasapainoisella eurooppalaisella järjestelmällä on huomattavan tärkeä rooli demokratian, sosiaalisen yhteenkuuluvuuden ja integraation sekä sananvapauden edistäjänä. Tässä yhteydessä painopiste on tiedotusvälineiden moniarvoisuuden, medialukutaidon, kulttuurisen ja kielellisen moninaisuuden ja lehdistönvapautta koskevien eurooppalaisten standardien noudattamisen säilyttämisessä ja edistämisessä.

Komission olisi mukautettava tekijänoikeuslainsäädäntöä uuteen digitaaliaikaan ja annettava lähetystoiminnan harjoittajien jatkaa monimuotoisen, laadukkaan eurooppalaisen sisällön toimittamista sekä harkittava erityiskeinoja, joiden avulla helpotetaan arkistoidun sisällön uudelleenkäyttöä ja otetaan käyttöön laajennettuja kollektiivisia lisenssijärjestelmiä sekä helppokäyttöisiä "yhden luukun" järjestelmiä multimediaoikeuksien selvittämistä varten.

  Carlos Coelho (PPE), kirjallinen. – (PT) Demokraattisessa eurooppalaisessa yhteiskunnassa on olennaisen tärkeää, että tietoja on kansalaisten saatavilla ja että he voivat osallistua julkiseen keskusteluun. Riippumattoman ja kilpailukykyisen audiovisuaalialan ja painetun lehdistön olemassaolo on hyvin tärkeää. Euroopan unionin audiovisuaalialan tämänhetkisessä tilanteessa on yleisen edun mukaista turvata se, mitä on kuvattu kaksoisjärjestelmäksi, ja varmistaa, että julkisen yleisradiotoiminnan ja yksityisten lähetystoiminnan harjoittajien välillä on aito tasapaino. Vain tällä tavalla voimme varmistaa riittävän monimuotoisen ohjelmatarjonnan ja näin myötävaikuttaa tiedotusvälineiden moniarvoisuuteen, kulttuuriseen ja kielelliseen moninaisuuteen, toimitukselliseen kilpailukykyyn tiedotusvälineiden keskuudessa sekä sananvapauteen.

On olennaisen tärkeää, että meillä on vahva ja elinvoimainen yleisradiojärjestelmä, johon ei kohdistu poliittista painostusta ja jolta ei puutu toimituksellista riippumattomuutta ja joka saa riittävää rahoitusta. Aina olisi kuitenkin huolehdittava siitä, ettei vaaranneta tasapuolista kilpailua muiden kaupallisten toimijoiden kanssa. Euroopan unionin tehtävänä on yrittää saada tiedotusvälineiden eri sidosryhmät yhteen ja ylläpitää ala terveenä ja elinvoimaisena. Uskon, että tiedotusvälineiden moniarvoisuuden valvontamekanismin täytäntöönpanolla voi olla tärkeä tehtävä tämän tavoitteen saavuttamisessa.

  Lara Comi (PPE), kirjallinen. – (IT) En ole tarpeeksi vanha, jotta voisin muistaa ajan, jolloin yleisradiotoiminta oli valtion monopoli, ja ollakseni rehellinen, en kaipaa sitä.

Huolimatta siitä, että ne valtavat esteet, jotka rajoittivat uusien toimijoiden pääsyä markkinoille, on poistettu, ja vaikka kilpailu alalla on tämän vuoksi aina vähäistä rakenteellisista syistä, olen henkilökohtaisesti todennut huomattavan muutoksen televisiolähetystoiminnan kilpailukyvyssä.

Sanoessani näin en usko, että kokonaan julkinen järjestelmä olisi edes mahdollinen, koska se lopulta tukahduttaisi kilpailijoiden olemassaolon aikaansaaman tehokkuuden, ja tämä koituisi kuluttajien vahingoksi. Toisaalta puhtaasti kaupallinen televisiojärjestelmä ei ehkä olisi kiinnostunut pyrkimään yleisen edun mukaisiin tavoitteisiin tai lähettämään opetusohjelmia, jotka eivät aina ole kannattavia katsojamäärien valossa, mutta jotka ovat ominaisuuksiensa vuoksi välttämättömiä. Tästä syystä on säilytettävä kaksoisjärjestelmä sillä ehdolla, että sovelletaan sääntöjä, jotka sallivat vapaan ja terveen kilpailun ja että suoritetaan tarkastuksia, jotka estävät kaikenlaisen vehkeilyn julkisten ja yksityisten televisioyhtiöiden välillä. Samanaikaisesti on noudatettava toimituksen päätöksiä, mutta pidettävä mielessä se yhteiskunnallinen tehtävä, joka lähetystoiminnalla on oltava.

  Vasilica Viorica Dăncilă (S&D), kirjallinen. – (RO) Julkisen yleisradiotoiminnan on säilytettävä riippumattomuutensa politiikasta, ja sen on saatava riittävää rahoitusta, jotta yleisradio voisi lähettää laadukkaita asiaohjelmia, joita kaikki kansalaiset voivat seurata maan kaikilla alueilla. Samanaikaisesti uskon, että uusien teknologioiden käyttöönotto auttaa tuottamaan kaikille katsojaryhmille tarkoitettuja laadukkaita ohjelmia. Erityisesti nuoriin olisi keskityttävä nykyistä enemmän, sillä he seuraavat aina ensimmäisinä uusia teknologioita, mistä syystä tarvitaan juuri heille suunnattuja ohjelmia, myös Internetin kautta.

  Marielle De Sarnez (ALDE), kirjallinen. – (FR) Euroopan unioni vaatii säännöllisesti sananvapauden kunnioittamista kolmansissa maissa, mutta sen pitää myös itse toimia vaatimusten mukaisesti. Päätöslauselmassa, joka hyväksyttiin suurella ääntenenemmistöllä 25. marraskuuta, kehotetaan jäsenvaltioita lopettamaan poliittinen puuttuminen julkisen lähetystoiminnan sisältöön ja muistutetaan, että sananvapautta, tiedotusvälineiden moniarvoisuutta ja riippumattomuutta sekä julkisen alan tiedotusvälineiden rahoitusta koskevien Euroopan unionin säännösten noudattamisen pitäisi kuulua kaikkien jäsenvaltioiden painopistealoihin. Parlamentti ehdottaa, että Euroopan audiovisuaalisen observatorion olisi arvioitava, miten jäsenvaltiot ovat soveltaneet kyseisiä säännöksiä ja vaatii, että jäsenvaltiot olisi asetettava vastuuseen, elleivät ne toimi sitoumustensa mukaisesti. Parlamentin on myös pidettävä tätä äänestystä mahdollisuutena korostaa asianmukaisen ja vakaan rahoituksen tarvetta, jotta julkisen alan tiedotusvälineet pysyisivät riippumattomina ja jotta yksityisten lähetystoiminnan harjoittajien omistustiedot olisivat avoimia. Lisäksi jäsenvaltioita pyydetään mukauttamaan julkista yleisradiotoimintaa verkossa koskevaa lainsäädäntöään muuttamalla tekijänoikeuksiin liittyviä säädöksiä siten, että ne vastaavat uuden digitaaliajan todellisuutta.

  Edite Estrela (S&D), kirjallinen. – (PT) Äänestin mietinnön puolesta, sillä siinä kannatetaan sitä, että yhteiskunnan julkisten ja yksityisten tiedotusvälineiden on hoidettava tehtävänsä ilman poliittista ja taloudellista painostusta. Eurooppalaisella kaksoisjärjestelmällä voisi olla keskeinen tehtävä demokratian ja sananvapauden edistäjänä ja tiedotusvälineiden moniarvoisuuden sekä kulttuurisen ja kielellisen moninaisuuden säilyttäjänä ja tukijana.

  Diogo Feio (PPE), kirjallinen. – (PT) Tiedotusvälineiden moniarvoisuuden säilyttäminen on tärkeää, koska näillä tiedotusvälineillä on yhteiskunnassamme keskeinen asema tiedon ja moniarvoisuuden kannalta sekä oikeuksien, vapauksien ja takuiden tukemisen kannalta, ja nämä selvästi auttavat osaltaan nykyistä tietoisemman ja osallistuvamman yhteiskunnan rakentamisessa. Tästä syystä on äärimmäisen tärkeää varmistaa, että kyseiset palvelut ovat taloudellisesti ja toimituksellisesti autonomisia ja että niitä estetään politisoitumasta tai tekemästä myönnytyksiä taloudellisille eduille. Portugalissa on hiljattain julkaistu raportteja hallituksen mahdollisesta puuttumisesta uutistoimintaan. Tähän liittyvät päivälehden päätoimittajan ja radiokanavan uutispäällikön vaihtuminen sekä kaupallisen televisiokanavan uutisohjelman äkillinen peruuttaminen ja kanavan pääjohtajan korvaaminen toisella. Lisäksi on esiintynyt useita tapauksia, joissa kriittisesti kirjoittaneita kolumnisteja on erotettu tehtävistään, ja nyt väitetään olevan meneillään suunnitelma, jonka mukaan yritys, josta valtio omistaa suuren osuuden, on ostamassa osuutta yksityisen televisiokanavan omistavasta media-alan yrityksestä. Tätä taustaa vasten on olennaisen tärkeää antaa etusija Euroopan unionin kaksoisjärjestelmälle, jossa varmistetaan kaikkien tasojen riippumattomuus ja suojellaan sananvapautta niin julkisessa kuin yksityisessä lähetystoiminnassa ottaen huomioon, että viimeksi mainittu ei ole immuuni poliittiselle vaikutukselle.

  José Manuel Fernandes (PPE), kirjallinen. – (PT) Euroopan unionin audiovisuaaliselle maisemalle on tunnusomaista kaksoisjärjestelmä. Julkisen yleisradiotoiminnan ja kaupallisten lähetystoiminnan harjoittajien rinnakkaiselo on taannut hyvin monimuotoisen ohjelmatarjonnan. Tämä on lisännyt tiedotusvälineiden moniarvoisuutta, kulttuurista ja kielellistä moninaisuutta, toimituksellista kilpailua (sisällön laadun ja monipuolisuuden kannalta) tiedotusvälineiden kesken ja sananvapautta. Haluaisin korostaa, että jäsenvaltioiden on puututtava kaupunki- ja maaseutualueiden välillä vallitsevaan digitaaliseen kuiluun ja varmistettava, että digitaaliaikaan siirryttäessä kaikkien alueiden kaikki kansalaiset pystyvät tasa-arvoisesti vastaanottamaan julkisia yleisradiolähetyksiä ja että yleisradio tarjoaa houkuttelevia ja laadukkaita sisältöjä vedotakseen tiedotusvälineitä seuraaviin nuoriin.

  Cătălin Sorin Ivan (S&D), kirjallinen. – (RO) Keskeinen viesti, jonka halusimme välittää tässä mietinnössä, on, että meidän on pidettävä julkinen yleisradiotoiminta riippumattomana. Vaadimme mietintöluonnokseen tehdyissä lisäyksissä, että hallintoneuvostoihin on nimitettävä henkilöitä ainoastaan pätevyyden eikä poliittisten tekijöiden perusteella.

Lisäksi olemme pyrkineet tekemään toiveestamme mahdollisimman selkeän paitsi julkisia radioasemia, jotka tuottavat laadukkaita ja houkuttelevia sisältöjä, varten, mutta myös uusien foorumien integroitumista varten ja ottaen huomioon uusimmat tekniikat. Seikka, josta pidimme tiukasti kiinni, oli investoiminen julkiseen yleisradiotoimintaan, jota ilman on mahdotonta toimia huippustandardien mukaisesti.

  Timothy Kirkhope (ECR), Yhdistyneen kuningaskunnan konservatiivijäsenten valtuuskunnan puolesta, kirjallinen. – (EN) Yhdistyneen kuningaskunnan konservatiivijäsenten valtuuskunta kannatti tätä mietintöä, koska siinä tunnustetaan, että Amsterdamin pöytäkirjan nojalla julkisen yleisradiotoiminnan vastuualueen määrittäminen ja julkisen yleisradiotoiminnan rahoituksen järjestäminen kuuluvat jäsenvaltioiden yksinomaiseen toimivaltaan. Tämä on tärkeää Yhdistyneelle kuningaskunnalle BBC:n erikoislaatuisen rahoitusmenetelmän vuoksi, ja suhtaudumme myönteisesti Euroopan parlamentin vahvistukseen siitä, ettei se yritä puuttua Yhdistyneessä kuningaskunnassa BBC:n toiminnan rahoittamiseen sovellettuihin menetelmiin.

Mietinnössä oli kaksi kohtaa, joita Yhdistyneen kuningaskunnan valtuuskunta ei voinut hyväksyä: ensimmäinen on hakukoneille ja Internetin palveluntarjoajille esitetty kehotus hankkia rahoitusta sisällönluontiin Internetissä ja toinen Euroopan audiovisuaaliselle observatoriolle esitetty vaatimus koota tietoa jäsenvaltioiden julkisesta yleisradiotoiminnasta. Tämän vuoksi Yhdistyneen kuningaskunnan valtuuskunta vaati erillisiä äänestyksiä näistä kohdista ja äänesti niitä vastaan. Kokonaisuudessaan mietintö tarjoaa kuitenkin tasapainoisen lähestymistavan aiheeseen, ja tästä syystä konservatiivijäsenten valtuuskunta äänesti sen puolesta.

  David Martin (S&D), kirjallinen. – (EN) Suhtaudun myönteisesti tähän päätöslauselmaan, jossa vahvistetaan jälleen kerran parlamentin sitoutumista yleisradiotoiminnan kaksoisjärjestelmään. Siinä yksityiset ja julkiset tiedotusvälineet hoitavat tehtävänsä riippumatta poliittisesta ja taloudellisesta painostuksesta. Päätöslauselmassa vaaditaan myös korkeatasoisten lähetysten vastaanottamismahdollisuuden varmistamista riippumatta kuluttajien ja käyttäjien maksukyvystä.

  Jean-Luc Mélenchon (GUE/NGL), kirjallinen. – (FR) Tässä salissa kuullaan harvoin julkista palvelua puolustettavan. Suhtaudun epäillen ajatukseen siitä, että kaksoisjärjestelmä voisi mahdollistaa tiedotusvälineiden moniarvoisuuden, ja minusta on mahdotonta irrottaa yksityisen alan tiedotusvälineet erilleen niiden rahoitukseen liittyvistä asioista, mutta haluan kuitenkin kehua mietintöä, jossa kannatetaan julkisen yleisradiotoiminnan säilyttämistä. Suvereeni väestö voi valvoa vain julkista yleisradiotoimintaa, ja julkinen yleisradio voi tarjota kaikille moniarvoista ja laadukasta tietoa, mitä ei tapahdu nykypäivän Ranskassa eikä useissa maissa, joissa vallitsee harvainvalta.

  Nuno Melo (PPE), kirjallinen. – (PT) Me kaikki olemme olleet todistamassa eri puolilla Euroopan unionia jossakin määrin tapahtuvaa poliittista sekaantumista sekä julkisen sektorin että yksityisten lähetystoiminnan harjoittajien tarjoamiin palveluihin. Portugalissa on hiljattain ollut kummallisia tilanteita, joiden yhteydessä uutisohjelmia on peruttu ja uutisankkureita ja televisiokanavien päälliköitä on korvattu muilla henkilöillä ilman uskottavaa syytä, mikä viittaa siihen, että näin on toimittu poliittisten määräysten perusteella.

Vaikka kannattaa olla tietoinen siitä, että julkinen yleisradiotoiminta on taipuvaisempi tämänkaltaiselle painostukselle, yksityinenkään sektori ei ole sille immuuni, sillä sen tulot usein riippuvat valtion sektorille myydystä mainostilasta. Yleisöllä on oikeus sellaiseen julkisen tai yksityisen sektorin lähetystoimintaan, joka on riippumatonta ja omaksuu objektiivisen lähestymistavan kaikkeen sisältöön. Tässä valossa olen vakuuttunut, että eurooppalaisella kaksoisjärjestelmällä on keskeinen tehtävä demokratian ja sananvapauden edistäjänä ja tiedotusvälineiden moniarvoisuuden sekä kulttuurisen ja kielellisen moninaisuuden säilyttäjänä ja tukijana.

  Andreas Mölzer (NI), kirjallinen. – (DE) Tieto on kultaa. Jotta kansalaisille voitaisiin tarjota objektiivista tietoa ja jotta voitaisiin täyttää opetustehtävä, television ja tiedotusvälineiden alalla on julkista yleisradiotoimintaa. Sen vastineeksi, että lähetystoiminnan harjoittajat lähettävät korkealaatuisia ohjelmia, niillä on oikeus maksuista peräisin olevaan rahoitukseen. Lähetystoiminta muodostaa kansalaisten tärkeimmän tietolähteen. Jotkin julkisen lähetystoiminnan harjoittajat ovat melko onnistuneesti muuttaneet ohjelmiaan yksityisten lähetystoiminnan harjoittajien aiheuttaman kilpailun seurauksena. Paras esimerkki tästä on Yhdistyneen kuningaskunnan julkinen yleisradioyhtiö BBC. Muut, kuten itävaltalainen ORF, kärsivät laskevien katsojalukujen vuoksi, mutta ne eivät myöskään pysty aidosti täyttämään puolueettomuuden ja objektiivisuuden vaatimusta, koska poliittisilla puolueilla on niihin vaikutusvaltaa. Lisäksi yksityiset lähetystoiminnan harjoittajat ovat käynnistäneet keskustelun siitä, ovatko televisiomaksut legitiimejä lainkaan, koska myös julkisen yleisradiotoiminnan harjoittajat luonnollisesti hyötyvät mainostuloista. Koska lähetystoiminnan organisaatio ja puitteet vaihtelevat jäsenvaltioittain, Euroopan unionin tasolla ei voida tehdä toiminnan yhdenmukaistamista koskevaa päätöstä. Tästä syystä äänestin tyhjää.

  Justas Vincas Paleckis (S&D), kirjallinen. – (LT) Vapaat ja riippumattomat tiedotusvälineet kuuluvat demokratian tärkeisiin pilareihin. Äänestin tämän mietinnön puolesta, koska olen samaa mieltä siitä, että poliittisen painostuksen ja taloudellisten intressien ulkopuolella oleva julkinen yleisradiotoiminta muodostaa erityisen tärkeän osan tästä järjestelmästä. Tämänhetkiset tendenssit eivät kuitenkaan ole rohkaisevia. Joissakin maissa julkinen yleisradiotoiminta saa osakseen yhä enemmän poliittista painostusta, ja yleisradiotoiminnan rahoitus on tulossa riippuvaiseksi vallassa olevan poliittisen puolueen hyvästä tahdosta. Muissa maissa liiketoiminnan rakenteilla on yhä kasvavampi vaikutus lähetystoiminnan harjoittajiin. Kannatan sitä, että kulttuuri ja tiedotusvälineet tulevat aina kuulumaan jäsenvaltioiden toimivaltaan. Minusta Euroopan unionin toimielimillä voisi kuitenkin myös olla merkittävä tehtävä. Ne voisivat auttaa hyvien käytännön esimerkkien vaihdossa ja joissakin tapauksissa tiedottaa väärinkäytöksistä ja tuomita ne. Talouskriisin aikana julkisen yleisradiotoiminnan olisi nykyistä paremmin käytettävä hyväkseen mahdollisuutta saada edullisia lainoja Euroopan investointipankilta, joka auttaisi uudistamaan infrastruktuuria ja nostaisi julkisen yleisradiotoiminnan tasoa, mikä auttaisi niitä mukautumaan 2000-luvun haasteisiin.

  Alfredo Pallone (PPE), kirjallinen. – (IT) Äänestin jäsen Belet'n laatiman julkista yleisradiotoimintaa käsittelevän mietinnön puolesta. Euroopan unioni on siirtynyt digitaaliaikaan, ja toimielinten on taattava tasapaino kaksoisjärjestelmässä, joka on luotu yksityisten lähetystoiminnan harjoittajien ja julkisen yleisradiotoiminnan välille. Koko järjestelmän olisi nojauduttava radio- ja televisiolähetystoiminnan kuulija- ja katsojalukuihin, sillä lähetystoiminnan harjoittajat pystyvät vaikuttamaan yleiseen mielipiteeseen. Euroopan unionin rahoituksen mukauttaminen jäsenvaltioiden julkiseen yleisradiotoimintaan on olennaisen tärkeää, koska se liittyy välittömästi jokaisen yhteiskunnan demokraattisiin, yhteiskunnallisiin ja kulttuurisiin tarpeisiin sekä tarpeeseen säilyttää tiedotusvälineiden moniarvoisuus ja varmistaa monipuoliset tiedot ja sananvapaus. Koska asia kuuluu jäsenvaltioiden kansallisten viranomaisten vastuualaan, Euroopan unioni toivoo, että julkiselle yleisradiotoiminnalle annetaan suurempia kannustimia, joiden tavoitteena on käynnistää uudelleen palvelut, jotka monissa maissa kärsivät poliittisesta painostuksesta ja tiedon valvonnasta, sekä estää epätasapaino yksityisen sektorin kilpailun kanssa, joka toisinaan on epäoikeudenmukaista.

  Georgios Papanikolaou (PPE), kirjallinen. – (EL) Tiedotusvälineiden moniarvoisuus voidaan turvata vain varmistamalla, että yksityiset ja julkiset tiedotusvälineet voivat elää rinnakkain ilman esteitä tai syrjintää. Tavoitteen saavuttaminen edellyttää kuitenkin kahden ennakkoehdon täyttymistä. Ensinnäkin on varmistettava, että sekä julkiset että yksityiset tiedotusvälineet pääsevät ajan tasalle digitaaliajan kanssa modernisoimalla palvelujaan, ja mikä tärkeintä, ilman, että tästä aiheutuu kustannuksia kuluttajille, ja toiseksi on turvattava elinvoimainen tila uudessa digitaaliympäristössä radion ja television rinnakkaiseloa varten muiden tietolähteiden, kuten sanomalehtien kanssa erityisesti nyt, kun lehdistö on laman kourissa kaikkialla Euroopassa. Toisin sanoen jäsenvaltioissa tarvitaan asianmukaista rahoitusta ja kansallista suunnittelua.

Euroopan unioni voi ja sen täytyy osoittaa, että se tukee näitä parametreja sekä rahoituksen kautta – kuten investointirahastosta tiedotusvälineiden digitointia varten – että koordinoimalla parhaiden käytäntöjen vaihtoa radion ja television digitointimenettelyssä jäsenvaltioiden välillä. Minusta näitä seikkoja korostetaan hyvin kyseisessä mietinnössä, mistä syystä äänestin sen puolesta.

  Maria do Céu Patrão Neves (PPE), kirjallinen. – (PT) Kannatin päätöslauselmaa aiheesta Julkinen yleisradiotoiminta digitaaliaikana: kaksoisjärjestelmän tulevaisuus, koska uskon, että julkisen yleisradiotoiminnan roolissa multimediayhteiskunnassa on otettava huomioon tiedotusvälineiden keskittyminen ja moniarvoisuus Euroopan unionissa, medialukutaito digitaalimaailmassa, tiedotusvälineiden sisällön monipuolisuus ja julkisen yleisradiotoiminnan riippumattomuuden takaaminen tietoyhteiskunnassa.

Itse asiassa lähetystoiminnan kaksoisjärjestelmä, jossa yksityiset ja julkiset tiedotusvälineet hoitavat omat tehtävänsä poliittisesta ja taloudellisesta painostuksesta riippumatta, on olennaisen tärkeä varmistettaessa korkeatasoisen tiedon saanti ja edistettäessä demokratiaa itsessään. Julkisella yleisradiotoiminnalla ja yksityisen sektorin lähetystoiminnan harjoittajilla on hyvin tärkeä tehtävä eurooppalaisen audiovisuaalialan tuotannon, kulttuurisen monimuotoisuuden ja identiteetin, tiedon, moniarvoisuuden, sosiaalisen yhteenkuuluvuuden, perusvapauksien edistämisen ja demokratian toteutumisen kannalta.

Kannatan ehdotettuja suosituksia, joissa korostetaan kannustinta parhaiden käytäntöjen vaihtoon jäsenvaltioiden välillä ja yhteistyön lisäämistä kansallisten mediaregulaattorien välillä eurooppalaisten mediaregulaattorien järjestön (EPRA) puitteissa.

  Paulo Rangel (PPE), kirjallinen. – (PT) Minusta Euroopan unionille on erittäin tärkeää saattaa yhteen media-alan eri toimijat ja sidosryhmät tavoiteltaessa terveen ja taloudellisesti elinvoimaisen alan luomista. Tiedotusvälineiden nopeiden muutosten, erityisesti digitaalisten tiedotusvälineiden alalla, vuoksi on välttämätöntä löytää uusia ratkaisuja, ja muutokset johtavat väistämättä "uuden median ekologian" määrittämiseen.

  Raül Romeva i Rueda (Verts/ALE), kirjallinen. – (ES) Televisio- ja radiolähetystoiminta on erityinen ala. Se vaikuttaa ihmisten arvoihin ja mielipiteisiin ja on edelleen Euroopan unionin kansalaisten enemmistön pääasiallinen tietolähde. Tästä syystä sillä on erityistä merkitystä perusarvojen ja demokratian suojelemisen ja edistämisen kannalta, sosiaalinen yhteenkuuluvuus mukaan lukien. Kuten audiovisuaalisia mediapalveluja koskevassa direktiivissä tuodaan esille, Euroopan unionin audiovisuaalialan maisemalle on tunnusomaista kaksoisjärjestelmä. Julkisen yleisradiotoiminnan ja kaupallisten lähetystoiminnan harjoittajien rinnakkaiselo on taannut sen, että meillä on monipuolinen ohjelmatarjonta. Tämä lisää myös tiedotusvälineiden moniarvoisuutta, kulttuurista ja kielellistä moninaisuutta, toimituksellista kilpailua (sisällön laadun ja monipuolisuuden kannalta) sekä sananvapautta. Tämä on osittain saavutettu vahvan ja elinvoimaisen julkisen yleisradiotoiminnan avulla, jolle on osoitettu asianmukainen rahoitus. Hyvin toimivassa kaksoisjärjestelmässä julkisen yleisradiotoiminnan harjoittajat voivat nostaa markkinoiden tasoa.

  Marie-Thérèse Sanchez-Schmid (PPE), kirjallinen. – (FR) Televisio- ja radiolähetystoiminta on keskellä teknistä kuohuntaa: mediasisällön ja saatavuuden digitointi on internetin ansiosta merkinnyt vallankumousta radio- ja televisiolähetystoiminnan paradigmassa. Vielä 1970-luvulla kaupalliset ja yksityiset toimijat kamppailivat lähetystaajuuksien saamiseksi valtion monopoleilta. Nykyään käyttäjien saatavilla on monia eri mahdollisuuksia käyttää multimediasisältöä, ja tämä merkitsee, että meidän on määritettävä välttämätön tasapaino julkisen yleisradiotoiminnan ja yksityisen median välillä. Mitä kannatamme tässä mietinnössä? Julkinen yleisradiotoiminta tarvitsee erityistä huomiota, kun otetaan huomioon tiedotusvälineiden omistajuuden keskittyminen ja kaupallinen kilpailu, mikäli sen on tarkoitus osaltaan auttaa – ilman poliittista puuttumista – ylläpitämään julkista aluetta, joka tarjoaa korkealaatuisia ohjelmia ja objektiivista tietoa. Pyydämme jäsenvaltioita tarjoamaan riittävät resurssit julkisen yleisradiotoiminnan digitoinnin tukemiseksi ja ennen kaikkea torjumaan vaarallisen digitaalisen kuilun syntymistä.

Kaikilla täytyy olla tasavertainen ja korkealaatuinen mahdollisuus vastaanottaa julkisen yleisradiotoiminnan lähetyksiä riippumatta siitä, asuuko henkilö maaseudulla vai kaupungissa ja onko hän köyhä vai varakas. Mitä tulee tuloeroihin Googlen tapaisten jättien ja niiden listaamien sivujen välillä, meidän on pohdittava, miten hakukoneet voisivat paremmin osallistua sisällönluonnin rahoitukseen.

Päätöslauselmaesitys (B7-0624/2010)

  Sophie Auconie (PPE), kirjallinen. – (FR) Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöslauselma 1325, joka koskee naisia, rauhaa ja turvallisuutta, ei ole ensimmäinen istuvan turvallisuusneuvoston näistä aiheista antama päätöslauselma. Päätöslauselma olisi kuitenkin nähtävä mullistavana hetkenä sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisessa, sillä naiset otetaan nyt huomioon turvallisuus- ja rauhanturvaamisoperaatioissa. Juhlistaaksemme tekstin hyväksymisen 10-vuotispäivää – joka osuu yhteen naisiin kohdistuvan väkivallan lopettamiseksi vietettävän kansainvälinen päivän kanssa – jäsenkollegat ja minä olemme pyrkineet ilmaisemaan Euroopan parlamentin sitoutumista päätöslauselmassa esitettyjen tavoitteiden edistämiseksi, pääasiassa Euroopan unionin toteuttamien toimien kautta. Haluamme parantaa naisten tilannetta vakavilla konfliktialueilla Euroopan unionin turvallisuus- ja puolustuspolitiikan, Euroopan uuden ulkosuhdehallinnon ja yhdessä muiden kansainvälisten strategisten yhteistyöelinten kanssa.

  Vilija Blinkevičiūtė (S&D), kirjallinen. – (LT) Äänestin tämän päätöslauselman puolesta, koska naisten turvallisuuteen on kiinnitettävä suurta huomiota rauhanturvaamistehtävissä ja aseellisten konfliktien aikana. Haluaisin painottaa, että olisi jatkuvasti tarkistettava EU:n ihmisoikeuspolitiikkaa, kun on kyse kattavan ja maakohtaisen ihmisoikeusstrategian laatimisesta ja naisiin ja tyttöihin kohdistuvaa väkivaltaa koskevien ja lapsia aseellisten selkkauksien yhteydessä koskevien EU:n suuntaviivojen arvioinnista sekä kaikkien naisiin kohdistuvien syrjintämuotojen torjunnasta. Olisi pantava merkille, että raiskauksia ja seksiorjuutta esiintyy laajasti, ja niitä harjoitetaan systemaattisesti, mutta että Geneven yleissopimuksessa ne luetaan rikoksiksi ihmisyyttä vastaan ja sotarikoksiksi.

Lisäksi raiskaukset luetaan nyt kansanmurharikoksiksi silloin, kun niihin syyllistytään aikomuksena tuhota kokonainen ihmisryhmä ja tai osa siitä. Tästä syystä Euroopan unionin olisi ryhdyttävä konkreettisiin toimiin, jotta naisiin ja lapsiin kohdistuvaan seksuaaliväkivaltaan syyllistyneiden henkilöiden rankaisemattomuus saataisiin loppumaan. Lisäksi olisi laadittava sotilas- ja siviilioperaatioissa toimivaa Euroopan unionin henkilöstöä varten käytännesäännöt, jossa seksuaalinen hyväksikäyttö katsotaan tuomittavaksi ja rikolliseksi käyttäytymiseksi.

  Maria da Graça Carvalho (PPE), kirjallinen. – (PT) Naiset, rauha ja turvallisuus ovat alueita, joihin olisi kiinnitettävä erittäin suurta huomiota. YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1325 10. vuosipäivä tarjoaa mahdollisuuden saada aikaan edistystä näillä aloilla, kuten myös kaikkien EU:n politiikan alojen meneillään olevat tarkistukset, erityisesti ne, jotka liittyvät ihmisoikeuksiin ja naisiin kohdistuvan väkivallan torjuntaan, lasten käyttöön aseellisissa konflikteissa ja kaikkien syrjinnän muotojen torjuntaan. Toinen aspekti, jota tässä mietinnössä pidän olennaisena, on se, että siinä vaaditaan lisäämään naisten osallistumista sovitteluprosesseihin, rauhanrakentamiseen ja konfliktien ennaltaehkäisyyn, mikä on toinen syy sille, että äänestin sen hyväksymisen puolesta.

  David Casa (PPE), kirjallinen. – (EN) Naisten ja lasten kohtelu ja turvallisuus aseellisten konfliktien alueilla Euroopan unionin ympäristössä herättää yhä suurempaa huolta. On ensiarvoisen tärkeää, että kaikki mahdollinen tehdään tällaisesta tilanteesta johtuvien seurausten vähentämiseksi kyseisillä alueilla. Tästä syystä päätin kannattaa päätöslauselmaesitystä.

  Nikolaos Chountis (GUE/NGL), kirjallinen. – (EL) Vastustin päätöslauselmaa, joka käsittelee naisia, rauhaa ja turvallisuutta koskevan YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1325 kymmenettä vuosipäivää, koska siinä on vääristynyt näkemys sukupuolten tasa-arvosta. Minun mielestäni tasa-arvoa ei saavuteta siten, että naiset liittyvät sotilasjärjestöihin tai kansainvälisiin poliisivoimiin. Niin ikään naisten turvallisuus – YK:n päätöslauselmassa 1325 esitetyn määritelmän mukaisesti – taataan jatkuvalla, konflikteja ennalta ehkäisevällä työllä käyttäen siviili- ja rauhanomaisia keinoja, ei sotilaallisella väliintulolla. Kuitenkin tässä nimenomaisessa päätöslauselmassa vaaditaan nykyistä useampien naisten mukaan ottamista poliisi- ja sotilasoperaatioihin ja Euroopan unionia käyttämään enemmän naispoliiseja ja -sotilaita YTPP-operaatioissa. Toinen syy sille, miksi äänestin päätöslauselmaa vastaan, on se, että Euroopan yhtyneen vasemmiston konfederaatioryhmän/Pohjoismaiden vihreän vasemmiston esittämät tarkistukset hylättiin. Niissä ehdotettiin kyseisten vaatimusten poistamista ja pyydettiin, että useampia naisia otettaisiin mukaan EUPOL- ja EUSEC-operaatioihin sekä pyydettiin naisten vahvempaa läsnäoloa Kongon demokraattisessa tasavallassa.

  Carlos Coelho (PPE), kirjallinen. – (PT) Juhlistamme tämän YK:n ensimmäisen päätöslauselman, joka käsittelee aseellisten konfliktien erityistä ja suhteetonta vaikutusta naisten, 10. vuosipäivää. Toivon, että Euroopan unioni tekee tässä tilanteessa voitavansa lähettääkseen poliittisen signaalin ja vahvistaakseen ponnisteluja päätöslauselman täytäntöönpanemiseksi joko poliittisten suuntaviivojen tai rahoitusresurssien lisäämisen muodossa. Toivon myös, että Euroopan unionin ihmisoikeuspolitiikan käynnissä oleva tarkistaminen johtaa johdonmukaisen ihmisoikeusstrategian syntymiseen sekä naisiin ja tyttöihin kohdistuvaa väkivaltaa ja lasten tilannetta sotilaallisissa konflikteissa koskevien EU:n suuntaviivojen arviointiin. Tavoitteena on oltava väkivallan ja syrjinnän kaikkien muotojen torjunta.

Uskon, että Euroopan ulkosuhdehallinnon perustaminen edistää kyseisten päätöslauselmien täytäntöönpanoa samalla, kun sen pitäisi myös korostaa Euroopan unionin roolia tällä alalla. Haluan kiittää niitä 10 jäsenvaltiota, Portugali mukaan luettuna, jotka ovat jo hyväksyneet kansallisen toimintasuunnitelman tämän päätöslauselman täytäntöönpanemiseksi, ja toivon, että muut jäsenvaltiot seuraavat esimerkkiä mahdollisimman nopeasti.

  Lara Comi (PPE), kirjallinen. – (IT) Minusta on yllättävää, että YK:n turvallisuusneuvosto kiinnostui naisten erityistilanteesta sota-alueilla ainoastaan 10 vuotta sitten. Joka tapauksessa nyt on arvioitava saavutettuja tuloksia ja jatkettava samalla tiellä. Euroopan unionilla on tarpeeksi ymmärrystä ottaakseen tällaiset asiat pohdittaviksi. Nyt on tullut aika ottaa askel eteenpäin ja tunnustaa, että naiset kärsivät erilaisista traumoista ja he myös kokevat tilanteet ja kärsivät tietyistä rajoitteista usein voimakkaammin kuin miehet keskimäärin. Tästä syystä annan päätöslauselmalle kaiken tukeni, koska sen, joka haluaa saada konfliktialueilla rauhan aikaan, on ensin löydettävä henkilökohtainen seesteisyyden tila. Tätä varten tavoitteen eriyttäminen on paras tapa käyttää resursseja nykyistä tehokkaammin, tavoitteen, johon meidän on pyrittävä erityisesti sen vuoksi, että tuloksena olisi aito ja ystävällinen hymy naisen kasvoilla.

  Corina Creţu (S&D), kirjallinen. – (RO) Valitettavasti määrätietoisilla toimilla – päätöslauselmat sekä kansalliset ja kansainväliset suunnitelmat naisten suojelun parantamiseksi konfliktialueilla – joihin on ryhdytty, ei ole onnistuttu poistamaan tätä julmaa asetta, johon nykyaikaisessa sodankäynnissä usein turvaudutaan: seksuaalista väkivaltaa. Rankaisemattomuus sen vastoin luo suotuisat olosuhteet tämän täysin arvojemme vastaisen käytännön leviämiselle.

Olen toistuvasti yhdessä muiden kanssa vastustanut joukkoraiskauksia, joihin syyllistytään Kongossa, Liberiassa ja muilla konfliktialueilla, erityisesti Afrikassa. Vakavin ongelma on siinä, että meille kantautuneiden raporttien mukaan julmuuksiin on syyllistytty ainoastaan kivenheiton kantaman päässä YK-joukkojen tukikohdista. Tuhannet seksuaalisen hyväksikäytön ja väkivallan uhreiksi joutuvat naiset joutuvat myös tulevaisuudessa sosiaalisesti leimatuiksi ja kärsimään hiv:n kaltaisista hirvittävistä taudeista. Euroopan unionin on tehostettava toimintaansa näiden vakavien ihmisoikeusrikkomusten torjumiseksi, jotta YK:n päätöslauselmat näkyisivät muutenkin kuin pelkästään paperilla.

Naisiin kohdistuvan väkivallan torjunnan kansainvälisen teemapäivän, jota vietämme 25. marraskuuta, on myös muistutettava meitä siitä, että naiset joutuvat huolestuttavasti yleistyneen perheväkivallan, avioliitossa tapahtuvien raiskausten, seksuaalisen häirinnän ja ihmiskaupan uhreiksi.

  Diogo Feio (PPE), kirjallinen. – (PT) Ajatellessamme sotilaallisia konflikteja ja perinteisiä sotatapahtumia kuvittelemme miesten olevan pääasiallisia uhreja. Valitettavasti on kuitenkin tosiasia, että kaikkialla maailmassa, missä on käynnissä aseellinen konflikti ja rauhan rikkoutumista uhkaavia tilanteita, naiset ja lapset ovat usein ensimmäisiä ja suurilukuisimpia, joskin hiljaisia, uhreja. Naiset kohtaavat lukemattomia uhkia, olipa sitten kyse sellaisten raakojen käytäntöjen harjoittamisesta, jotka loukkaavat heidän oikeuksiaan sodan ja konfliktin yhteydessä tai köyhyydestä ja sosiaalisesta syrjäytymisestä. Tästä syystä on ensiarvoisen tärkeää, että Euroopan unioni ei unohda naisia, jotka päivittäin kärsivät perimmäisten oikeuksiensa, kuten elämää ja fyysistä hyvinvointia koskevan oikeutensa, rikkomisesta, naisia, joille on määrätty kivitystuomio, naisia, joilta on evätty pääsy koulutukseen, naisia, joiden on pakko paeta ja elää pakolaisina, jotta he voisivat kokea vapauden, jonka perusoikeuskirja meille kaikille myöntää, sekä naisia, joita syrjitään pelkästään heidän sukupuolensa vuoksi. Pohjimmiltaan on hyvin tärkeää, ettei Euroopan unioni unohda tai käännä selkäänsä kaikille niille naisille, joille ei ole vielä varmistettu vapaata ja toiveikasta tulevaisuutta.

  José Manuel Fernandes (PPE), kirjallinen. – (PT) Naisiin kohdistuva väkivalta konfliktialueilla on usein osa sukupuoleen perustuvaa syrjintää, jota valitettavasti edelleen esiintyy rauhan aikana. Äänestin mietinnön puolesta, koska olen samaa mieltä siitä, että tarvitaan taloudellisia ja inhimillisiä resursseja, joiden avulla pyritään lisäämään naisten osallistumista ja sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamista ulko- ja turvallisuuspolitiikan alalla. Haluaisin korostaa tarvetta laatia sellaiset riittävät yleiset valitusmenettelyt yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan (YTPP) operaatioiden yhteydessä, joiden avulla helpotettaisiin erityisesti seksuaalisen ja sukupuoleen perustuvan väkivallan tuomitsemista, ja kehottaa korkeaa edustajaa/komission varapuheenjohtajaa sisällyttämään naisia, rauhaa ja turvallisuutta koskevan raportoinnin puolivuosittain tapahtuvaan YTPP-operaatioiden arviointiin.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Äänestimme tätä päätöslauselmaa vastaan, koska olemme sitä mieltä, että sukupuolinäkökohdan sisällyttäminen siviili- ja sotilasoperaatioihin ei riitä. Naisiin kohdistuvan syrjinnän ongelmaa ei ratkaista eikä sodista tule oikeudenmukaisempia, vaikka naisia otettaisiin enemmän mukaan sotilaallisiin interventioihin sota-alueilla ja miehitystilanteisiin, kuten Irakiin ja Afganistaniin. Todellisuus osoittaa, että näin ei ole.

Meistä sotilaalliset interventiot eivät auta suojaamaan naisten oikeuksia, vaan ne ennemminkin lisäävät kyseisten oikeuksien rikkomuksia. Ainoastaan ennaltaehkäisemällä konflikteja ja panemalla täytäntöön siviilitoimenpiteitä konfliktialueilla voidaan täyttää YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmassa 1325 annettu lupaus.

Olemme siis pettyneitä siihen, että esittämiämme tarkistuksia ei hyväksytty.

  Giovanni La Via (PPE), kirjallinen. – (IT) Tänään on 25. marraskuuta, kansainvälinen naisiin kohdistuvan väkivallan poistamista koskeva päivä. Äänestämällä tänään yhteisestä päätöslauselmaesityksestä aiheesta 10 vuotta YK:n turvallisuusneuvoston naisia, rauhaa ja turvallisuutta koskevasta päätöslauselmasta 1325 (2000) haluamme tehdä konkreettisen eleen sitoumuksestamme Euroopan parlamentin jäseninä, ja ennen kaikkea Euroopan unionin kansalaisina. On oikein, että muistamme tätä kymmenettä vuosipäivää siltä varalta, että unohtaisimme, että 80 prosenttia sotien uhreista on siviilejä, ennen kaikkea naisia ja lapsia. Perusihmisoikeuksien ja niiden suojan laajentamisen on aina oltava keskeisellä sijalla eurooppalaisessa keskustelussa, jotta voisimme kehittää yleisiä ja tehokkaita strategioita naisten ja lasten suojelemiseksi. Näemme yhä runsaslukuisempia väkivallantekoja näitä ihmisryhmiä vastaan, mutta sen lisäksi, että pyrimme varmistamaan, että rikoksentekijät joutuvat henkilökohtaiseen vastuuseen oikeusviranomaisten arvion jälkeen, meidän on sovellettava tiettyjä välttämättömiä ehtoja varmistaaksemme, että ilmiötä rajoitetaan mahdollisimman paljon ja pyritään ennaltaehkäisemään konflikteja ja auttamaan konfliktien runtelemien alueiden uudelleenrakentamisessa.

  David Martin (S&D), kirjallinen. – (EN) Äänestin päätöslauselman puolesta, sillä siinä vaaditaan erityisten ja merkittävien taloudellisten, inhimillisten ja organisaatioresurssien myöntämistä naisten osallistumisen ja sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisen lisäämiseksi ulko- ja turvallisuuspolitiikan alalla. Lisäksi siinä vaaditaan naisten käyttämistä nykyistä enemmän poliisi- ja sotilasoperaatioissa sekä oikeutta ja oikeusvaltioperiaatetta edistävissä operaatioissa, rauhanturvatehtävissä, diplomaattisissa tehtävissä ja demokratian rakentamisponnisteluissa. Edelleen päätöslauselmassa kehotetaan Euroopan unionin jäsenvaltioita aktiivisesti lisäämään naisten osallistumista kahdenvälisiin ja monenvälisiin suhteisiin EU:n ulkopuolella olevien valtioiden ja organisaatioiden kanssa. <BRK>

  Nuno Melo (PPE), kirjallinen. – (PT) Vaikka vietämme naisia, rauhaa ja turvallisuutta koskevan YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1325 kymmenvuotisjuhlaa, alalla on vielä paljon tehtävää, erityisesti kun on kyse naisiin kohdistuvasta väkivallasta, Euroopan unionin suuntaviivoista koskien lasten käyttöä aseellisissa konflikteissa ja syrjinnän kaikkien muotojen torjumisesta heitä vastaan. Nyt on aika yhdistää voimamme sen varmistamiseksi, että saavutamme tavoitteen.

  Willy Meyer (GUE/NGL), kirjallinen. – (ES) Olen samaa mieltä monien päätöslauselmaan sisällytettyjen seikkojen kanssa, erityisesti tarpeesta edistyä sukupuoliasioissa kehitysyhteistyön yhteydessä. Äänestin kuitenkin sitä vastaan, koska vastustan poliisien ja sotilaiden määrän lisäämistä, oli sitten kyse miehistä tai naisista, ja tämä johtuu EU:n militarisoitumisaallon etenemisestä. Päätöslauselmassa korostetaan, "että on tärkeää, että EU nimittää YTPP-operaatioihin enemmän naispuolisia poliiseja ja sotilaita", mikä on vastoin oman ryhmäni tukemaa yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan demilitarisointia. Lisäksi siinä viitataan jatkuvasti Euroopan ulkosuhdehallintoon, jota olen jatkuvasti ilmaissut vastustavani, koska se on lisäaskel kohti Euroopan unionin ulkopolitiikan militarisoitumista.

  Louis Michel (ALDE), kirjallinen. – (FR) Vaikka 31. lokakuuta 2000 annettu päätöslauselma osoittaa, että YK:n jäsenvaltiot olivat tulleet tietoisiksi aseellisten konfliktien vaikutuksesta naisiin, heidän kestämästään väkivallasta sotien aikana sekä siitä tärkeästä roolista, joka naisilla voisi olla konfliktien ennaltaehkäisyssä ja niiden ratkaisussa, tänään viettämämme päätöslauselman 10. vuosipäivä tarjoaa myös mahdollisuuden arvion tekemiseen. Tässä mielessä voimme siteerata päätöslauselmia nro 1820 (2008) ja 1888 (2009), joissa ensimmäistä kertaa nimenomaisesti todetaan seksuaaliväkivallan käyttö sotataktiikkana, mikä vaatii erityisiä poliittisia ja turvallisuutta käsitteleviä vastauksia.

Voimme myös mainita Margot Wallströmin nimityksen erityisedustajaksi. Hänen vastuualueenaan on naisiin ja tyttöihin kohdistuva seksuaalinen väkivalta aseellisissa konflikteissa. Tämän vakavan ongelman on saatava osakseen koko huomiomme. Tästä syystä halusin henkilökohtaisesti, yhteisen edustajakokouksen yhteispuheenjohtajan ominaisuudessa, Margot Wallströmin olevan keskustelujen keskipisteessä AKT-valtioiden ja EU:n yhteisessä edustajakokouksessa, joka pidetään Kinshasassa 2. joulukuuta.

  Andreas Mölzer (NI), kirjallinen. – (DE) Naisia syrjitään edelleen monissa maissa eri puolilla maailmaa. Naisiin kohdistuva väkivalta on aina läsnä, ja se on erityisen raakaa konfliktialueilla. Tutkimuksista käy ilmi, että sotilaallisten konfliktien vaivaamilla kriisialueilla naisia usein raiskataan ja/tai heitä alistetaan seksiorjuuteen. Ensisijaisena tavoitteena pitäisi olla naisiin kohdistuvan seksuaalisen väkivallan tuomitseminen rikoksena ihmisyyttä vastaan, myös sotien repimillä alueilla eri puolilla maailmaa. Seksuaalinen hyväksikäyttö on kaiken kaikkiaan – ja länsimailla on myös vastuuta asiassa – tuomittavaa ja rikollista käyttäytymistä kaikkina aikoina. Päätöslauselma käsittelee tärkeitä asioita, ja tästä syystä äänestin sen puolesta.

  Alfredo Pallone (PPE), kirjallinen. – (IT) Naisiin kohdistuva väkivalta konfliktialueilla on usein jatkoa sukupuoleen perustuvalle syrjinnälle. Kun otetaan huomioon, että tänä vuonna kansainvälistä naisiin kohdistuvan väkivallan poistamista koskevaa päivää vietetään yhtaikaa YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1325 kymmenvuotispäivän kanssa, tämä voisi ja/tai tämän pitäisi merkitä elvytetyn esityslistan käyttöönottoa kyseisen päätöslauselman panemiseksi täytäntöön, mitä ei voi vauhdittaa ilman korkeimman tason poliittista johtajuutta ja lisäresursseja. Minusta asiaa olisi käsiteltävä asianmukaisesti EU:n ihmisoikeuspolitiikan käynnissä olevan tarkistuksen yhteydessä myöntämällä erityisiä taloudellisia, inhimillisiä ja organisaatioresursseja naisten osallistumiseen ja sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamiseen. Pidän tätä tilaisuutta lähtökohtana kohdennetuille toimille, joiden avulla lujitetaan, vahvistetaan ja kehitetään naisten integroitumista. Naisia, rauhaa ja turvallisuutta koskevasta aiheesta olisi tultava erottamaton osa demokratiaa ja ihmisoikeuksia, yhteistyötä ja kansojen välistä kehitystä koskevien ulkoisten rahoitusvälineiden suunnittelua ja ohjelmointia.

  Maria do Céu Patrão Neves (PPE), kirjallinen. – (PT) On kulunut 10 vuotta naisia, rauhaa ja turvallisuutta koskevan YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1325 (2000) antamisesta, ja lisäksi on annettu päätöslauselmat 1820 (2008) sekä 1888 (2009) naisiin ja lapsiin kohdistuvasta seksuaaliväkivallasta aseellisissa konfliktitilanteissa. Näissä päätöslauselmissa korostetaan kaikkien valtioiden vastuuta rankaisematta jättämisen lopettamiseksi ja vastuuta asettaa syytteeseen rikoksiin ihmisyyttä vastaan ja sotarikoksiin syyllistyneet, mukaan lukien seksuaalirikoksiin ja muihin, naisiin ja tyttöihin kohdistuneisiin rikoksiin syyllistyneet henkilöt.

Kymmenen vuotta on kulunut edellä mainittujen päätöslauselmien hyväksymisestä ja, kuten esitin kannattamassani päätöslauselmassa, jäljellä on vielä paljon työtä. Kansainvälinen naisiin kohdistuvan väkivallan poistamista koskeva päivä, jota vietettiin 25. marraskuuta, samana päivänä kuin tästä päätöslauselmasta äänestettiin, ei ole mikä tahansa päivä, vaan kehotus herätä tilanteeseen, joka on edelleen vallalla. Ongelmia on käsiteltävä korkeimmalla tasolla, ja ne säilyvät poliittisella asialistalla siihen asti, kunnes tämä vitsaus, joka ei tunne rotuja, vakaumusta eikä ikää, on kitketty pois.

  Rovana Plumb (S&D), kirjallinen. – (RO) YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmassa 1325, joka hyväksyttiin 31. lokakuuta 2000, vahvistetaan, että historian saatossa naisia ei ole missään maassa otettu mukaan rauhan ja vakauden luomiseen, ja vaaditaan naisten tasapuolista mukaan ottamista kaikilla tasoilla konfliktien ennaltaehkäisystä konfliktien jälkeiseen jälleenrakentamiseen ja rauhan ja turvallisuuden ylläpitoon. Päätöslauselman hyväksymisen 10. vuosipäivän pitäisi olla alku uudelle asialistalle, joka on esiteltävä ja jota ei voida panna täytäntöön ilman korkeimman tason poliittista tukea ja tarvittavia resursseja. Euroopan unionin on aktiivisesti edistettävä mahdollisimman monien naisten nimittämistä johtotehtäviin, jotta nämä voisivat koordinoida ja varmistaa Euroopan unionin politiikan ja toimien johdonmukaisuutta sekä valvoa sen sitoumusten kiinnipitämistä.

Euroopan unionin on nimitettävä ainakin viisi naista Euroopan ulkosuhdehallinnon johtotehtäviin ja noudatettava sukupuolten välistä tasapainoa asiantuntijoita palkattaessa. Samanaikaisesti Euroopan ulkosuhdehallintoon tarvitaan organisaatioyksikkö, joka vastaa sukupuoliasioista. Sinne tarvitaan vähintään yksi täysipäiväinen virka kullekin maantieteelliselle osastolle ja sukupuolinäkökohtiin keskittyvään EU:n valtuuskuntaan, joka vastaa nais-, rauha- ja turvallisuusasioista.

  Paulo Rangel (PPE), kirjallinen. – (PT) Toivon, että YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1325 kymmenes vuosipäivä merkitsee elvytetyn esityslistan alkua naisia, rauhaa ja turvallisuutta koskevien päätöslauselman sitoumusten täytäntöönpanemiseksi.

  Raül Romeva i Rueda (Verts/ALE), kirjallinen. – (ES) Olen tyytyväinen siihen, että tämä päätöslauselma on hyväksytty. Siinä huomautetaan, että YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1325 kymmenvuosipäivän on merkittävä alkua tehostetulle asialistalle päätöslauselman täytäntöönpanemiseksi, sillä tätä ei voida viedä eteenpäin ilman korkean tason poliittista johtajuutta ja käytössä olevien resurssien lisäämistä. Siinä suositellaan voimakkaasti, että ongelmaa käsiteltäisiin asianmukaisesti EU:n ihmisoikeuspolitiikan meneillään olevan tarkistuksen aikana, jotta voitaisiin laatia ihmisoikeuksia koskeva yleisstrategia kaikille maille ja arvioida naisiin ja lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa sekä lapsia ja aseellisia konflikteja koskevia EU:n suuntaviivoja ja torjua heihin kohdistuvia kaikkia syrjinnän muotoja. Päätöslauselmassa vaaditaan myös erityisten ja merkittävien taloudellisten, inhimillisten ja organisaatioresurssien myöntämistä naisten osallistumiseen ja sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikan alalla.

  Charles Tannock (ECR), kirjallinen. – (EN) ECR tukee vilpittömästi tasapuolisia oikeuksia ja mahdollisuuksia sekä kaikkien naisten sukupuoleen perustuvaa syrjimättömyyttä YK:n päätöslauselman 1325 mukaisesti ja kannattaa voimakkaasti naisten korvaamatonta roolia rauhan ja turvallisuuden alalla sekä tuomitsee naisten ja lasten raakalaismaisen ja hirvittävän kohtelun konfliktialueilla.

ECR on kuitenkin johdonmukaisesti vastustanut naiskiintiöiden asettamista kansallisiin, alueellisiin ja kansainvälisiin instituutioihin sekä Euroopan ulkosuhdehallinnon perustamista.

  Marc Tarabella (S&D), kirjallinen. – (FR) Olen erittäin iloinen, että tämä päätöslauselma, joka käsittelee naisia, rauhaa ja turvallisuutta koskevan YK:n päätöslauselman 1325 kymmenettä vuosipäivää, hyväksytään symbolisena päivänä, 25. marraskuuta, joka on myös kansainvälinen naisiin kohdistuvan väkivallan poistamista koskeva päivä. Haluaisin korostaa, että on tärkeää vauhdittaa naisten osallistumista kaikkiin toiminta-alueisiin, erityisesti sovitteluun, neuvotteluihin, rauhanrakentamiseen, rauhaan pakottamiseen ja rauhan ylläpitoon sekä konfliktien ennaltaehkäisyyn. Kaikille läsnä oleville osapuolille on olennaisen tärkeää ottaa naisten erityistarpeet huomioon, ja ainoastaan naisten lisääntyvän läsnäolon avulla paikan päällä voidaan onnistua parantamaan tilannetta.

Jos naiset ovat näkyvämmin esillä paikan päällä, tämä auttaisi kansojen tietämyksen lisäämistä raiskausten epäinhimillisestä luonteesta sota-aseena ja tekisi ehkä lopun tällaisten rikostentekijöiden rankaisemattomuudelle.

Lisäksi naisten läsnäolo auttaisi rakentamaan molemminpuolista luottamusta konfliktien siviiliuhrien, jotka ovat enimmäkseen naisia ja lapsia, ja paikan päällä olevien toimijoiden välille.

Päätöslauselmaesitys (B7-0622/2010)

  Luís Paulo Alves (S&D), kirjallinen. – (PT) Äänestin tämän päätöslauselman puolesta, koska mehiläiskuolleisuus on kasvussa ja mehiläishoitajien määrä vähenee. Tämä on ongelmallista maataloudelle ja biologiselle monimuotoisuudelle, koska 76 prosenttia ruoan tuotannosta ja 84 prosenttia kasvilajeista on riippuvaisia mehiläisten pölytyksestä. Haluaisin puhua runsaamman tutkimuksen puolesta, jotta voidaan varmistaa parempien ratkaisujen täytäntöönpano ja tukea biologista monimuotoisuutta lisääviä toimenpiteitä ja lievittää ilmaston epävakauden vaikutuksia. Työmehiläisen elämä on hyvin lyhyt ja hyvin herkkä ympäristön muutoksille. Tämä on tarkoittanut, että tilanne on vaikuttanut myös hunajan tuotantoon, ei pelkästään kasvukauden yhä epävarmemman pituuden ja epävakauden takia, vaan myös ulkopuolisista lähteistä peräisin olevien lisääntyvien uhkien takia. Tällaisia ovat muun muassa tuholaismyrkkyjen käyttö ja punkit. Tällä hetkellä meneillään olevia ohjelmia on tästä syystä vahvistettava uuden yhteisen maatalouspolitiikan puitteissa, jotta voimme löytää nykyistä tehokkaampia ratkaisuja myös tällä tasolla.

  Zigmantas Balčytis (S&D), kirjallinen. – (LT) Vuosi 2010 oli kansainvälinen biologisen monimuotoisuuden teemavuosi, jotta kiinnitettäisiin huomiota biologiseen monimuotoisuuteen kohdistuviin uhkiin kaikkialla maailmassa. Mehiläishoitoala, joka on tärkeä työllistäjä ja tulonlähde maaseutualueilla, on myös uhanalainen johtuen mehiläiskuolleisuuden ja mehiläissairauksien viimeaikaisesta lisääntymisestä. Kannatin päätöslauselmaa, jossa Euroopan parlamentti kehottaa komissiota myöntämään rahoitusta erityistutkimuksiin, jotta parannettaisiin niiden tekijöiden tuntemusta ja ymmärrystä, jotka vaikuttavat mehiläisten terveyteen. Päätöslauselmassa huomautetaan, että muuntogeeniset viljalajit tai siitepölyn välityksellä levinneet myrkyt saattavat vaikuttaa mehiläissairauksiin ja mehiläisten kuolleisuuteen. Koska eurooppalaiset vilja-, hedelmä- ja vihanneslajikkeet ovat riippuvaisia mehiläisten pölytyksestä, näitä lajikkeita ja maataloutta yleisesti ottaen kohtaa eri tautien suunnaton riski. Tällaisen epävarmuuden vallitessa Euroopan komission on mielestäni kiireisesti teetettävä riippumaton tutkimus, jossa voitaisiin arvioida muuntogeenisten viljojen vaikutuksia ja myrkkyjen leviämistä ympäristöön ja tiettyihin lajeihin siitepölyn välityksellä sekä varmistaa, että kyseiset tiedot julkistetaan.

  Maria da Graça Carvalho (PPE), kirjallinen. – (PT) Mehiläisillä on tärkeä tehtävä ekologisen tasapainon kannalta, ja niiden kuolemisella on vakavia vaikutuksia elintarvikeketjuun. Tässä mietinnössä kannatetaan tarvetta edistää ja parantaa mehiläisalaa, erityisesti siten, että tuotetaan tilastotietoa hunajan tuotantoennusteista, parannetaan ja yhdenmukaistetaan valvonta- ja tutkimusohjelmia, selvennetään hunajan alkuperämerkintöjä koskevia sääntöjä, kehitetään mehiläishoito-ohjelmia ja niitä koskevaa lainsäädäntöä sekä kehitetään innovatiivisia ja tehokkaita varroa-punkin hoitomenetelmiä.

  Lara Comi (PPE), kirjallinen. – (IT) Pölytyksen kerrannaisvaikutus, jolla tarkoitetaan itse pölytyksen taloudellisen arvon ja pölytyksen seurauksena tuotetun hunajan arvon välistä suhdetta, johtaa poikkeukselliseen tulokseen taloudellisessa mielessä.

Tästä syystä aikana, jolloin pyritään kaikenlaiseen tehokkuuteen, ei tunnu olevan järkevää luopua toiminnasta, kun kustannus-/hyötysuhde osoittaa, kuinka typerä tällainen päätös on. Koska syitä ei löydy taloudellisista tekijöistä, vaan ennemminkin ulkoisista olosuhteista, minusta komission kertomus osuu naulan kantaan, kun siinä ryhdytään vertailemaan kaikkia tällä hetkellä mehiläisalaa vaikeuttavia tekijöitä.

Uskon myös, että toimintaa kannattaa rohkaista rinnakkaisilla toimenpiteillä ja että kaikki tieteellinen tuki tässä suhteessa olisi tervetullutta.

  Vasilica Viorica Dăncilă (S&D), kirjallinen. – (RO) Minusta Euroopan komission on mukautettava Euroopan eläinlääkintäpolitiikan soveltamisalaa ja rahoitusta, jotta voitaisiin ottaa huomioon mehiläisten ja mehiläishoitoalan erityisluonne ja pyrkiä siten yhteistyössä mehiläishoitajien järjestöjen kanssa tehostamaan mehiläistautien valvontaa ja parantamaan tehokkaan ja standardoidun eläinlääketieteen saatavuutta koko unionissa.

  Diogo Feio (PPE), kirjallinen. – (PT) Hinnat heilahtelevat vakavissa määrin Euroopan unionin hunajamarkkinoilla, koska 40 prosenttia markkinoista riippuu tällä hetkellä tuonnista, mikä asettaa Euroopan unionin mehiläishoitajat, portugalilaiset hoitajat mukaan lukien, epäsuotuisaan kilpailuasemaan kolmansista maista peräisin olevaan hunajaan nähden. Virallisten tilastojen mukaan Portugalissa on 17 291 mehiläishoitajaa, joilla on 38 203 viljelmää ja 562 557 yhdyskuntaa. Vuonna 2009 ne tuottivat 6 654 tonnia hunajaa ja 235 tonnia vahaa, mikä on 1,9 prosenttia Euroopan unionin hunajatuotannosta, jonka kokonaismäärä on 351 000 tonnia. Mehiläisten ja mehiläishoitajien toiminta on olennaisen tärkeää ekosysteemien ylläpidon, kasviston ekologisen tasapainon ja biologisen monimuotoisuuden säilyttämisen kannalta. Lisäksi on kyse taloudellisessa mielessä toiminnasta, jota Euroopan unionin kannattaa suojella ja tukea, jotta sen riippuvuus tuonnista vähenisi.

  José Manuel Fernandes (PPE), kirjallinen. – (PT) Mehiläiset ovat olennaisen tärkeitä viljalajikkeiden pölytyksen, ekologisen tasapainon ylläpidon ja siten biologisen monimuotoisuuden säilyttämisen kannalta. Tästä syystä on valitettavaa, että yhdyskuntien määrä vähenee, ja tarvitsemme tieteeseen perustuvaa tietoa, jotta voisimme ymmärtää mekanismit, joiden avulla laji voi levitä ja joiden avulla voidaan kehittää keinoja sen säilyttämisen varmistamiseksi. Minusta on erittäin tärkeää keskittyä eurooppalaiseen hunajaan, jota vähitellen korvataan heikkolaatuisimmilla muunnoksilla, jotka eivät täytä EU:n tuotannolle asetettuja kriteerejä.

  Lorenzo Fontana (EFD), kirjallinen. – (IT) Mehiläishoito kuuluu vähiten ympäristöä rasittaviin maatalouden muotoihin, ja toiminta sopii tästä syystä erityisen hyvin suojatuille alueille. Mehiläishoito on yleistä alueellani, ja se muodostaa erinomaisen esimerkin maankäytöstä ja on historian, tradition ja paikallisen identiteetin symboli. Hyvin monien vuosien ajan Veneton mehiläishoito on tuottanut hyvin korkealaatuisia tuotteita ja auttanut ylläpitämään köyhimpiä alueita. Alalla ei kuitenkaan jatkossa pystytä saamaan aikaan tällaisia tuloksia, ellei Euroopan unioni helpota sen rahoitusta yhdessä kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten kanssa. Kuten päätöslauselmaesityksessä todetaan, on tärkeää tarjota kannustimia mehiläistautien torjumiseen tähtäävälle tutkimukselle ja tukea eurooppalaisia tuottajia kilpailussa, jota ne kohtaavat kolmansien maiden kanssa sen seurauksena, että EU:n markkinat avattiin hunajan tuonnille. Äänestän siksi tämän päätöslauselmaesityksen puolesta.

  Juozas Imbrasas (EFD), kirjallinen. – (LT) Kannatin tätä mietintöä, koska mehiläishoitoalalla on strateginen tehtävä yhteiskunnassa, kun se tarjoaa yleishyödyllisiä ympäristöalan palveluita. Pölyttävien hyönteisten, hunajamehiläiset mukaan lukien, määrä vähenee tällä hetkellä hälyttävästi. Kaiken kaikkiaan 84 prosenttia kasvilajeista ja 76 prosenttia Euroopan unionin ruoantuotannosta on riippuvaisia mehiläisten pölytyksestä, jonka taloudellinen arvo on paljon suurempi kuin mehiläisten tuottaman hunajan arvo. Euroopan hunajamarkkinat ovat 40-prosenttisesti riippuvaisia maahantuonnista, ja Euroopan unionin markkinoiden äskettäinen avaaminen kolmansista maista tuotavalle hunajalle on asettanut koko EU:n hunajantuottajat epäedulliseen kilpailutilanteeseen. Tästä syystä on tuettava Euroopan mehiläishoitoalan kehitystä, ja tämä auttaa biologisen monimuotoisuuden säilyttämistä. On tärkeää soveltaa kattavaa ja kestävää lähestymistapaa maaseudun kehittämisen, ilmastonmuutoksen ja luonnon monimuotoisuuden alalla, eritoten tukemalla kukinta-alueiden säilyttämiseen ja lisäämiseen tähtääviä toimenpiteitä. On myös tärkeää tukea Euroopan mehiläishoitoalaa vielä laajemmin ja johdonmukaisemmin käyttämällä tulevassa YMP:ssä lisävälineitä, myös toimenpiteitä, joilla edistetään luonnon monimuotoisuutta, hillitään ilmastonmuutoksen vaikutuksia, varmistetaan lukuisille eurooppalaisille perheille työtä tarjoavan kansallisen perinteen ja kulttuuriperinnön säilyminen ja turvataan mehiläishoitoalan tuotteiden markkinoiden laatu ja toimivuus ja parannetaan niitä.

  Peter Jahr (PPE), kirjallinen. – (DE) Mehiläiset ovat hyvin tärkeitä hyönteisiä, sillä ilman niitä ei tapahtuisi pölytystä. Tästä syystä on hyvin valitettavaa, että mehiläisyhdyskuntien vähenemisestä raportoidaan yhä enenevässä määrin, mikä vaatii kiireistä tutkintaa. Tämä on erityisen tärkeää maataloudelle, sillä se on äärimmäisen riippuvainen mehiläisten suorittamasta hyödyllisestä työstä. Valitettavasti on todettava, että teollistuminen ja moderni elämä ovat vaikeuttaneet näiden hyödyllisten mehiläisten olemassaoloa. Mehiläisten joukkokato varroa-punkin seurauksena, mehiläisyhdyskuntien selittämätön joukkopako Yhdysvalloissa ja elektrosavusumun ja virheellisesti käsiteltyjen siementen uhka mehiläisille eivät valitettavasti ole vain yksittäisiä tapauksia. Tämän vuoksi olen iloinen, että parlamentti päätti tänään tukea mehiläisalaa tulevaisuudessa. Minusta on tärkeää, että keskitymme myös mehiläispopulaatioiden tutkintaan.

Ilman tieteeseen perustuvia tietoja emme pysty tunnistamaan ongelmia emmekä käsittelemään niitä tehokkaasti. Toivon, että onnistumme selittämään mehiläisyhdyskuntien vähenemisen ja ennaltaehkäisemään sitä, jotta voimme jatkossakin hyötyä mehiläisten tärkeästä ja monipuolisesta tehtävästä.

  Elisabeth Köstinger (PPE), kirjallinen. – (DE) Mehiläishoito on äärimmäisen tärkeää maatalouden, ja erityisesti pölytyksen, kannalta, koska peltoviljelykasveista ja hedelmistä saatavat tulot riippuvat mehiläisten pölytyksestä. Monilla seuduilla jatkuva mehiläiskuolleisuus on yhä hälyttävämpää, ja tätä vastaan on ryhdyttävä toimenpiteisiin. Tästä syystä kannatan päätöslauselmaa, jossa kehotetaan komissiota sisällyttämään mehiläissairaudet Euroopan eläinlääkintäpolitiikan soveltamisalaan ja laatimaan toimintasuunnitelma mehiläiskuolleisuuden torjumiseksi. Komissiota kehotetaan myös varmistamaan, että mehiläishoitoon myönnettyä tukea pidetään yllä ja vahvistetaan vuoden 2013 jälkeisessä YMP:ssa, minkä avulla taataan alan jatkuminen. Euroopan hunajamarkkinat ovat 40-prosenttisesti riippuvaisia maahantuonnista, mikä johtuu osittain siitä, että Euroopan unionin markkinat on avattu kolmansista maista tuotavalle hunajalle, ja hinnat ovat kannattavuusrajan tuntumassa.

  Giovanni La Via (PPE), kirjallinen. – (IT) Äänestin mehiläishoitoalaa käsittelevän päätöslauselmaesityksen puolesta, koska on tärkeää taata sellaisen alan osakseen saama huomio, joka suojelee biologista monimuotoisuutta ja tuottaa valmista elintarviketta, kuten hunajaa. Pitäen tämä mielessä on esitetty, että alan vuotuista tukea Euroopassa nostetaan vuosien 2008–2010 tasosta (26 miljoonaa) 32 miljoonaan euroon vuosina 2011–2013. Tällä rahoituksella on tarkoitus tukea erityisesti mehiläishoitoalaa, myös kansallisten tutkimushankkeiden kautta, joissa tutkitaan uusia menetelmiä mehiläisten korkean kuolleisuuden torjumiseksi, sillä se on saavuttanut viime vuosina huolestuttavan tason. Toisaalta on kuitenkin tärkeää varmistaa oikeudenmukainen avoimuus tuen jakamisessa ja taata lisää resursseja niille valtioille, jotka tosiasiassa tarvitsevat niitä. Äänestin vuoteen 2012 mennessä täytäntöönpantavan tietojen selvitysjärjestelmän puolesta. Tämä on askel kohti avoimuutta, ja järjestelmän avulla varmistetaan, että tuki myönnetään eri jäsenvaltioiden mehiläispesien määrää koskevan selvityksen perusteella, ei arvioitujen tietojen perusteella. Minusta tämä on äärimmäisen tärkeää julkisten menojen oikeudenmukaisuuden takaamiseksi ja niiden suojelemiseksi, jotka tosiasiassa harjoittavat mehiläishoitotoimintaa.

  David Martin (S&D), kirjallinen. – (EN) Biologisen monimuotoisuuden teemavuonna 2010 mehiläishoitoala on kaikkialla maailmassa erittäin uhanalainen, ja menetykset on todettu 100–1 000 kertaa tavanomaista suuremmiksi. Alalla on strategisesti tärkeä tehtävä yhteiskunnassa, koska se tarjoaa yleishyödyllisiä ympäristöalan palveluita ja koska mehiläishoito on arvokas esimerkki "vihreästä työllisyydestä" (biologisen monimuotoisuuden ja ekologisen tasapainon edistäminen ja säilyttäminen sekä kasvien suojelu) sekä maaseutuympäristössä tapahtuvan kestävän tuotannon malli. Tästä syystä suhtaudun myönteisesti päätöslauselmaan, jossa tehdään ehdotuksia mehiläishoitoalan tilanteen parantamiseksi.

  Mario Mauro (PPE), kirjallinen. – (IT) Mehiläiskuolleisuuden huolestuttavalla nousulla ja mehiläishoitajien määrän vähenemisellä voisi olla hyvin vakavia seurauksia Euroopan elintarviketuotantoon, koska kuten kaikki tiedämme, useimmat vilja- ja kasvilajikkeet ovat riippuvaisia pölytyksestä.

Parlamentin olisi tästä syystä kehotettava Euroopan unionia lisäämään tukeaan mehiläishoitoalalle ottaen huomioon, että yhteinen maatalouspolitiikka on uudistettava. Tarvitaan vahvoja ja erityisiä toimia tämän ongelman käsittelemiseksi ja sen kielteisten vaikutusten torjumiseksi sekä maatalouden että kaupan alalla.

Päätöslauselmassa vaadittu toimintasuunnitelma mehiläiskuolleisuuteen puuttumiseksi on vain ensimmäinen hyväksyttävistä toimenpiteistä. Äänestin päätöslauselmaesityksen puolesta.

  Nuno Melo (PPE), kirjallinen. – (PT) Euroopan unioni on hyvin riippuvainen maahantuonnista mehiläishoitoalalla, ja 40 prosenttia kuluttamastamme hunajasta on tuontihunajaa. Kun otetaan huomioon, että mehiläishoitoalalla on strategisesti tärkeä rooli yhteiskunnassa, koska se tarjoaa yleishyödyllisiä ympäristöalan palveluita, ja että mehiläishoito on arvokas esimerkki "vihreästä työllisyydestä" (biologisen monimuotoisuuden ja ekologisen tasapainon edistäminen ja säilyttäminen sekä kasvien suojelu) sekä maaseutuympäristössä tapahtuvan kestävän tuotannon malli, on kaikkien etujen mukaista tukea sitä, jotta varmistettaisiin sen kestävä kasvu ja vähennettäisiin riippuvuuttamme kolmansien maiden tuotannosta. Myös kotimaassani on huolehdittava tästä alasta, jotta voidaan nähdä sekä taloudelliset että ympäristöä koskevat hyödyt ja jotta hunajatuotanto kasvaa, sillä sen määrä on tällä hetkellä vain 1,9 prosenttia Euroopan unionin tuotannosta.

  Willy Meyer (GUE/NGL), kirjallinen. – (ES) Tuen mehiläishoitoalan tilanteesta laadittua päätöslauselmaa siitä syystä, että olen huolissani mehiläisten vakavasta vähenemisestä. Mehiläiset ovat olennaisen tärkeitä ja korvaamattomia pölytystehtävänsä vuoksi, ja ne vastaavat muiden pölyttävien hyönteisten ohella 84 prosentista kasvilajeja. Tästä syystä uskon, että alan tilannetta on pakko auttaa, koska, kuten päätöslauselmassa todetaan, sillä on "strategisesti tärkeä rooli yhteiskunnassa, koska se tarjoaa yleishyödyllisiä ympäristöalan palveluita". Olen myös tyytyväinen siihen, että päätöslauselmassa kehotetaan komissiota harkitsemaan, että mehiläishoitajien kuulemisesta tehtäisiin pakollista, kun unionin ja jäsenvaltioiden viranomaiset laativat mehiläishoito-ohjelmia ja asiaa koskevaa lainsäädäntöä, koska uskon, että tämä on askel eteenpäin lisättäessä kansalaisten osallistumista, ja samalla myös demokraattinen askel eteenpäin. Äänestin päätöslauselman puolesta myös sen takia, että olen samaa mieltä komission kanssa, kun se takaa, että yhteisen maatalouspolitiikan tuki mehiläishoitoalalle lisääntyy vuoden 2013 jälkeen. <BRK>

  Andreas Mölzer (NI), kirjallinen. – (DE) Mehiläisyhdyskuntien häviäminen on koko Euroopan unionia koskettava ongelma, jonka syitä ei vielä voida kaikilta osin selittää. Kasvinsuojeluaineiden käyttö, maatalouden kestämättömät viljelymenetelmät, ilmastonmuutos, taudinaiheuttajat ja loiset sekä ravinnon ja ravintoa etsivien mehiläisten puute monokulttuurien lisääntymisen tuloksena ovat yhdessä vähentäneet merkittävällä tavalla hunajamehiläisten määrää. Tällä on ekologisten seurausten lisäksi taloudellisia vaikutuksia, sillä tuontihunajan määrä kasvaa. Jotta ongelmasta päästäisiin eroon, eurooppalaisten mehiläishoitajien olisi saatava enemmän tukea tulevaisuudessa. Mietintö tarjoaa perinpohjaisen ja tasapainoisen lähestymistavan, ja tästä syystä äänestin sen puolesta.

  Franz Obermayr (NI), kirjallinen. – (DE) Mehiläishoitoala kärsi vuonna 2010 huomattavia menetyksiä ja mehiläiskannat pienenivät huomattavasti. Tällä on kielteinen vaikutus koko ympäristöön ja maatalouteen, sillä mehiläiset ovat tärkeitä pölyttäjiä. Erityisesti hunajamehiläisten tilanne on paha. Tämän vuoksi äänestin tämän mietinnön puolesta, sillä siinä ryhdytään toimenpiteisiin mehiläisten joukkokuolleisuuden kitkemiseksi.

  Maria do Céu Patrão Neves (PPE), kirjallinen. – (PT) Panen tyytyväisenä merkille Strasbourgin täysistunnossa 25. marraskuuta suurella ääntenenemmistöllä hyväksytyn päätöslauselman, johon sisältyy merkittäviä huomioita azorilaisilta mehiläishoitajilta, joihin oltiin suoraan yhteydessä minun järjestämässäni kuulemistilaisuudessa.

Päätöslauselman lopullinen teksti ei kuitenkaan täytä alkuperäisiä odotuksiani, sillä joidenkin tuottajia koskevien keskeisten näkökohtien, kuten laatunormeja ja tuontihunajan merkitsemistä koskevien seikkojen, olisi pitänyt olla seikkaperäisempiä. Näin ei luultavasti tapahtunut sen vuoksi, että ala ei olisi tietoinen keskeisistä ongelmista. Tämä johti siihen, että esimerkiksi paikallisia merkintöjä ei sisällytetty lopulliseen päätöslauselmatekstiin.

Joka tapauksessa päätöslauselmassa puututaan sekä Azorien että kansallisen mehiläishoitoalan kannalta yleisesti tärkeisiin asioihin yhteistyössä alan kanssa toteutetun työn mukaisesti. Näitä ovat kolmansista maista tuotava hunaja, johon liittyvät huomattavat laatuongelmat ja riittämättömät merkinnät, tarve jatkaa monipuolisen maatalouden varmistamista pölytyksen takaamiseksi ja lopuksi yhteisten laatustandardien ja Euroopan unionissa tehtävän tutkimuksen tärkeys.

  Paulo Rangel (PPE), kirjallinen. – (PT) Mehiläishoitoalalla on strategisesti tärkeä rooli yhteiskunnassa, koska se on arvokas esimerkki "vihreästä työllisyydestä", kun se parantaa ja säilyttää biologista monimuotoisuutta ja ekologista tasapainoa sekä kasvien suojelua, ja se on maaseutuympäristössä tapahtuvan kestävän tuotannon malli. Euroopan unionin tasolla alaa kohtaavat lukemattomat haasteet ja ongelmat, erityisesti markkinointiongelmat, hintojen epävakaus, vaikeudet palkata nuoria mehiläishoitajia alalle, mehiläisyhdyskuntien vähenevä määrä ja lisääntyvä kuolleisuus. Tästä syystä on hyvinkin järkevää lisätä alalle myönnettävää tukea.

  Raül Romeva i Rueda (Verts/ALE), kirjallinen. – (ES) Olen tyytyväinen, että tämä päätöslauselma, jossa Euroopan parlamentti suhtautuu myönteisesti komission 28. toukokuuta 2010 antamaan tiedonantoon, on hyväksytty. Siinä todetaan kuitenkin, että tällä hetkellä voimassa olevat ohjelmat päättyvät vuonna 2013, ja parlamentti on huolissaan Euroopan unionin mehiläisalaa edelleen koskettavista lukuisista haasteista ja ongelmista, muun muassa markkinointiongelmista, hintojen epävakaudesta, vaikeuksista palkata nuoria mehiläishoitajia alalle, unionin mehiläishoitajien ikääntyvästä joukosta, mehiläisyhdyskuntien vähenevästä määrästä ja monien tekijöiden aiheuttamasta mehiläiskuolleisuudesta johtuvista yleisistä vaikeuksista. Lisäksi siinä kehotetaan komissiota vastaamaan myönteisesti sekä jäsenvaltioiden että toimijoiden esittämiin pyyntöihin esimerkiksi parantamalla tuotantoennusteita koskevia tilastotietoja, joihin sisältyy samojen laatuvaatimusten soveltaminen hunajaan, ja parantamalla ja yhdenmukaistamalla mehiläisalan valvonta- ja tutkimusohjelmia.

  Marc Tarabella (S&D), kirjallinen. – (FR) Olen hyvin tyytyväinen erinomaisen kollegamme ja valiokunnan puheenjohtajan esittelijä Castron laatiman ehdotuksen hyväksymiseen. Suuri yleisö tuntee suhteellisen huonosti mehiläisten määrän vähenemiseen eri puolilla maailmaa liittyvät seuraukset, vaikka mehiläisillä on keskeinen rooli elintarvikeketjumme kestävyyden kannalta. Tarvitsemme kunnianhimoista tutkimuspolitiikkaa, jotta voimme ymmärtää yksityiskohtaisemmin mekanismeja, jotka vauhdittavat lajien leviämistä ja jotta voisimme saada tarvittavat keinot niiden säilyttämiseen. Emme voi hyväksyä kiinalaista hunajaa – joka on laadultaan heikompaa ja joka ei ole tiukkojen laatukriteeriemme mukaista – väistämättömänä ja ainoana vaihtoehtona Euroopassa vähitellen lisääntyvälle hunajan puutteelle. Pidän valitettavana, että Euroopan parlamentin jäsenkollegani eivät puoltaneet kaikkia esittämiäni tarkistuksia. On valitettavaa, että hermostomyrkkyjen häpeällistä ja sääntelemätöntä käyttöä on tekopyhästi tuettu yksimielisesti suurten kemianteollisuuden jättien kanssa. Einstein on sanonut, että jos mehiläiset katoavat maan pinnalta, ihmiskunnalla on enintään neljä vuotta aikaa elää. Huolehtikaamme siitä, ettei meidän koskaan tarvitse tietää, pitävätkö hänen sanansa paikkansa.

  Artur Zasada (PPE), kirjallinen. – (PL) Hyväksymällä mehiläishoitoalaa koskevan päätöslauselman otamme lisäaskeleen kyseisen alan vahvistamisessa ja parantamisessa. Tämän tärkeän alan ongelmilla, joita edelleen aliarvioidaan, on globaali ulottuvuus. Mehiläiset ovat talouden ja ympäristön kannalta erittäin tärkeitä. Mehiläiskannoissa tällä hetkellä havaitulla korkealla kuolleisuudella on kielteinen vaikutus maataloustuotantoon. Tästä syystä tarvitsemme vuoden 2013 jälkeistä aikaa varten laadittaville rahoitusnäkymille uusia tukimekanismeja, jotka mahdollistavat laajemman tieteellisen tutkimuksen toteuttamisen mehiläisten määrän vähenemisen syistä. Tukimekanismien avulla olisi myös voitava ottaa olennaisia askelia, joiden myötä kielteinen suuntaus saadaan pysäytettyä. Tukea olisi annettava myös tiedotuskampanjoille ja sellaiselle koulutukselle, jotka rohkaisevat nuoria mehiläishoitajia aktivoitumaan alalla.

Mietintö: Lena Kolarska-Bobińska (A7-0313/2010)

  Luís Paulo Alves (S&D), kirjallinen. – (PT) Kannatin uutta Euroopan energiastrategiaa kaudelle 2011–2020 käsittelevää mietintöä, koska uskon, että tämä uusi energiastrategia on välttämätön kilpailukykyisen, kestävän ja turvallisen strategian toteuttamiseksi. Kun Eurooppa on nyt yhä riippuvaisempi energiantuonnista, minusta on olennaisen tärkeää, että se säilyttää energia-asioissa johtoasemansa keskittymällä innovointiin ja teknologiaan.

Meidän on kiinnitettävä jatkuvasti huomiota uusiutuviin energialähteisiin ja lisättävä kilpailua alalla, jotta energiastrategiamme olisi entistä kestävämpi ja jotta voimme todella panna täytäntöön energian sisämarkkinat. Näin vähennetään kustannuksia ja lisätään talouden kilpailukykyä sekä luodaan vaurautta ja uusia työpaikkoja, jotka ovat terveen kauppataseen kannalta tärkeitä.

Olen kotoisin syrjäiseltä alueelta, jossa energiaomavaraisuus on noin 27 prosenttia ja jossa se pyritään nostamaan 75 prosenttiin vuoteen 2012 mennessä. Azoreilla on vahvistettu kunnianhimoisempia erityistavoitteita kuin Euroopan unionissa, ja tulokset on jo tunnustettu EU:n tasolla. Ne koskevat erityisesti geotermistä energiaa, ja tuloksiin on päästy kunnianhimoisella energiapolitiikalla, joka perustuu alueen ja parhaiden kansallisten ja kansainvälisten tutkimuskeskusten väliseen kumppanuuteen.

  Elena Oana Antonescu (PPE), kirjallinen. – (RO) Euroopan uuden energiastrategian tavoitteena on panna täytäntöön Lissabonin sopimuksen kohdat, jotka koskevat energian sisämarkkinoita, toimitusvarmuutta, energiatehokkuutta, riippuvuuden vähentämistä tuontienergiasta sekä sisäisen energiatuotannon lisäämistä. Kannatan päätöslauselmaa, koska Euroopan unionin täytyy nopeasti panna täytäntöön tämän alan lainsäädäntöä ja globaaleja energiastrategioita. Tarvitsemme energiapolitiikassamme pitkän aikavälin vision, jonka avulla varmistamme, että markkinat toimivat asianmukaisesti, että ne tarjoavat tukea huipputason integroiduille verkoille, että niillä käytetään nykyistä paremmin hyväksi unionin energiatehokkuuspotentiaalia, edistetään tutkimusta ja kehitystä sekä alan innovaatioita ja että kuluttajien hyödyt saavat paikan Euroopan energiapolitiikan ytimessä. Tästä syystä äänestin tämän mietinnön puolesta, sillä siinä otetaan ensimmäinen askel kohti Euroopan unionin laajaa energiastrategiaa osana Eurooppa 2020 -strategiaa.

  Sophie Auconie (PPE), kirjallinen. – (FR) Vaikka Euroopan unionilla on johtava asema vaihtoehtoisen energian tuotannossa, olemme edelleen aivan liian riippuvaisia fossiilisista polttoaineista, erityisesti öljystä. Tällä riippuvuudella on kansainvälisiä seurauksia, sillä useimmat fossiilisen polttoaineen lähteet ovat Euroopan unionin ulkopuolella. Lissabonin sopimuksessa Euroopan unionille on luotu uusia toimivaltuuksia, jotka muodostavat äärettömän tärkeän toimivaltuuksien alan. Vastauksena tähän parlamentti on hyväksynyt kaudelle 2011–2020 energiastrategian, jota olen tukenut. Strategiassa rohkaistaan alan investointeja ja edistetään uusiutuviin energialähteisiin keskittyviä aloitteita. Tavoitteena on luonnollisesti toimitusvarmuuden takaaminen Euroopan unionissa, mistä syystä tällä hetkellä unionin kaasu- ja öljyputkien hallintaa pidetään tärkeimpänä painopisteenä. Tämän vuoksi strategiassa käsitellään paitsi lyhyen aikavälin energian toimitusvarmuuteen liittyviä tarpeita, myös ennakoidaan tulevia eurooppalaisia energia-alan vaatimuksia.

  Zigmantas Balčytis (S&D), kirjallinen. – (LT) Tuin tätä tärkeää asiakirjaa. Lissabonin sopimukseen sisällytettiin erityinen energiaa käsittelevä luku, mikä merkitsee, että nyt on olemassa täsmällinen oikeusperusta kestävyyteen, toimitusvarmuuteen, energiaverkkojen yhteenliitäntöihin ja solidaarisuuteen perustuvien energia-aloitteiden kehittämistä varten. Unionilla on huomattavia ongelmia energia-alan lainsäädännön viivästyneen tai epätäydellisen täytäntöönpanon vuoksi, mistä syystä komissiolta vaaditaan vahvaa johtajuutta tämän puutteen paikkaamiseksi. Tulevan vuosikymmenen aikana tarvitaan huomattavia investointeja sisäisellä energia-alalla, erityisesti uusiin voimaloihin, yhteenliitäntöihin ja verkkoihin, koska nämä investoinnit muodostavat energialähteiden yhdistelmän jopa pidemmäksi ajaksi ja myötävaikuttavat kestävien ja puhtaiden energiamarkkinoiden syntymiseen. On erittäin tärkeää tarjota selkeää monivuotista rahoitusta energia-alan hankkeille varmistamalla, että myös Itämeren alue integroidaan Euroopan unionin energian sisämarkkinoihin ja että maksamme saman hinnan energialähteistä kuin muut Euroopan unionin jäsenvaltiot.

  Jean-Luc Bennahmias (ALDE), kirjallinen. – (FR) Äänestin jäsen Kolarska-Bobińskan laatiman päätöslauselman puolesta, koska yleisesti ottaen olen hänen kanssaan samaa mieltä siitä, miten Euroopan unionin tulevaisuuden energiastrategiaa olisi ohjattava: olisi lisättävä autonomisuutta suhteessa fossiilisia polttoaineita tuottaviin kolmansiin maihin, avattava vähitellen niitä jäsenvaltioita, jotka ovat edelleen eristyksissä energia-asioissa ja joita ei vielä ole kunnolla liitetty eurooppalaiseen energiajärjestelmään, rohkaistava uusiutuvien energialähteiden kehittämistä ja alettava toimittaa ulkoista energiaa uuden Euroopan ulkosuhdehallinnon puitteissa. Tarvitsemme johdonmukaisen ja tulevaisuuteen suuntaavan eurooppalaisen energiastrategian.

  Sebastian Valentin Bodu (PPE), kirjallinen. – (RO) Euroopan unionin energiavarmuuspolitiikan avulla unionin olisi voitava paitsi reagoida vuoden 2009 kaasukriisin kaltaisiin kriisitilanteisiin myös ennakoida niitä. Tämän on tapahduttava yhdenmukaisesti niiden tavoitteiden kanssa, joiden avulla pyritään vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä 20 prosenttia ja leikkaamaan energian kulutusta 20 prosentilla vuoteen 2020 mennessä. Tehtävä tulee olemaan kaikkea muuta kuin helppo erityisesti siitä syystä, että pelkästään ympäristötavoitteiden rahoitusosuus on 58 miljardia euroa. Tämän lisäksi tulee olemaan EU:n kasvavaa riippuvuutta ulkoisista energialähteistä vähentävä rahoitusosuus. Sisäiset ja ulkoiset näkökohdat on yhdistettävä, jotta Euroopan unioni ei ole enää heikossa asemassa energiatoimitusten suhteen, ja unionin politiikan osa-alueet on mukautettava vastaavasti. Energian sisämarkkinoiden asianmukaisen toiminnan turvaavia toimenpiteitä täydentämään tarvitaan aktiivista diplomatiaa, jolla pyritään vahvistamaan yhteistyötä tärkeimpien tuottaja-, kauttakulku- ja kuluttajamaiden kanssa. Ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä ja hätätoimenpiteitä sisältävien kansallisten suunnitelmien laatiminen on ehdottoman välttämätöntä. Näiden suunnitelmien koordinointi EU:n tasolla varmistaisi niiden tehokkuuden.

  Jan Březina (PPE), kirjallinen. – (CS) Äänestin energiastrategiaa käsittelevän mietinnön puolesta. Siinä esitetään ne suuntaviivat, joita Euroopan unionin tulevassa energiapolitiikassa olisi noudatettava. Haluaisin korostaa ydinenergian merkitystä EU:n nykyisessä ja tulevassa energiavalikoimassa sekä sitä, että nykyisten laitosten eliniän pidentämisen tarve on ehdottomasti tunnustettava. Strategiaa voidaan pitää tasapainoisena yksittäisten energialähteiden näkökulmasta, vaikka siinä ei mainita kertaakaan mielestäni hiilen merkitystä silloin, kun sitä poltetaan nykyaikaisissa voimalaitoksissa. On vaikea nähdä, miten voimme lisätä EU:n energiavarmuutta ja riippumattomuutta käyttämättä hiiltä vakaana ja ensisijaisena resurssina, jolla voidaan vastata joustavasti energiankysynnän äkilliseen nousuun. Mietinnön liian yleinen sävy ja sitä koskevan lainsäädännön puuttuminen on sen heikko kohta. Strategian täsmälliseen ja käytäntöä koskevaan muotoon vaikuttaa myös vahvasti toimintasuunnitelma, joka laaditaan matalahiilisen talouden tavoitteen saavuttamiseksi vuoteen 2050 mennessä ja joka on tarkoitus julkistaa ensi vuoden alussa. Koska alueellisia markkinoita ja markkinoiden yhdistämistä ei vieläkään ole toteutettu, minusta on erittäin kunnianhimoista pyrkiä luomaan yhtenäiset sisämarkkinat vuoteen 2015 mennessä, erityisesti jos otamme huomioon sen tosiasian, että Euroopan komissio ei riittävästi valvo Euroopan unionin voimassa olevan energialainsäädännön täytäntöönpanoa kaikissa jäsenvaltioissa. Euroopan komissio on myös liittänyt energiastrategiaan asianmukaisesti niin kutsutun infrastruktuuripaketin, jonka pitäisi helpottaa energiavoimaloiden rakentamista kaikkialle Euroopan unioniin.

  Alain Cadec (PPE), kirjallinen. – (FR) Todellisen eurooppalaisen energiastrategian kehittämisestä on nyt tullut välttämätöntä. Niin kuin Kolarska-Bobińskan mietinnössä selvitetään, Euroopan unioni ponnistelee eteenpäin hyvin riippuvaisena energian tuonnista ja vakavalla tavalla puutteellisen lainsäädännön turvin. Esittelijän tavoin painottaisin, että Euroopan unionin on hankittava itselleen sen tavoitteiden toteuttamiseen tarvittavat käytännön resurssit ja rahoitusvarat sekä myönnettävä asianmukaista rahoitusta energia-alan tutkimukseen ja kehittämiseen. Olen myös vakuuttunut siitä, että toimitusvarmuuden on kuljettava käsi kädessä vahvan Venäjän-kumppanuuden kanssa. On yhä ilmeisempää, että on merkittävästi lisättävä sellaisten kaasuputkien rakentamista, jotka kuljettavat maakaasua Eurooppaan eri puolilta maailmaa. On myös vahvistettava jäsenvaltioiden verkostojen välisiä yhteyksiä energia-alan yhteisvastuun parantamiseksi.

  Maria da Graça Carvalho (PPE), kirjallinen. – (PT) Energia-ala on talouskasvun moottori. Euroopan unionilla on ollut vuodesta 2008 lähtien energiaa ja ilmastonmuutoksen torjuntaa käsittelevä strategia. Tämän strategian täytäntöönpano on elintärkeää.

Lissabonin sopimus sallii meidän menevän pidemmälle, kun siinä avataan mahdollisuus luoda Euroopan unioniin aito energiayhteisö. Meidän on kehitettävä energian sisämarkkinoita, rakennettava ja muokattava energiaverkkojen välisiä yhteyksiä, varmistettava energiavarmuus ja energia-alan yhteisvastuu sekä asetettava kuluttajan edut ensisijaisiksi. On lisättävä julkista rahoitusta ja kehitettävä useampia välineitä ja ohjelmia energiatehokkuuden lisäämiseksi. Tieteellisellä tutkimuksella ja teknologialla on keskeinen asema näiden tavoitteiden saavuttamisessa. Tämän vuoksi olen tyytyväinen Euroopan strategisessa energiateknologiasuunnitelmassa (SET-suunnitelma) käynnistettyihin eurooppalaisiin teollisuusaloitteisiin, ja kehotan komissiota toteuttamaan käytännössä muutkin suunnitelman toimenpiteet. Myös kahdeksannessa puiteohjelmassa innovatiivisten teknologioiden kehittäminen on asetettava ensisijaiseksi tavoitteeksi energia-alalla. Tämän vuoksi on hyvin tärkeää, että rahoitus puhtaan ja kestävän teknologian tukemiseksi on riittävää. Tämä on ainoa keino säilyttää teollisuutemme kilpailukyky, edistää talouskasvua ja luoda työpaikkoja.

  Nikolaos Chountis (GUE/NGL), kirjallinen. – (EL) Äänestin Euroopan uudesta energiastrategiasta kaudelle 2011–2020 laadittua mietintöä vastaan. Mietintö on kaikilta osin Eurooppa 2020 -strategian, jossa hävitetään loputkin jäänteet sosiaalisesta Euroopasta, tavoitteiden mukainen. Euroopan unionin kilpailukyvyn vahvistaminen, jota vahvasti tuetaan kyseisessä mietinnössä, johtaa selvästi palkkojen ja työntekijöiden oikeuksien leikkauksiin tällä nimenomaisella alalla. Samanaikaisesti kun – talouskriisin vallitessa – lähes koko Euroopan unionin energiateollisuus (energiavoimalat, verkot) pyritään yksityistämään, mietinnössä tarjotaan lisää rahaa energiainfrastruktuureihin, toisin sanoen tämän avulla epäsuorasti tuetaan suuryrityksiä. Minusta mietinnön yritys liittää Euroopan unionin energiapolitiikka unionin tavoitteisiin vähentää ilmastonmuutosta on puhtaasti näennäinen yhteys, sillä kaikki viitteet ovat epämääräisiä eivätkä ne ilmennä vahvaa poliittista tahtoa.

  Corina Creţu (S&D), kirjallinen. – (RO) Äänestin Euroopan uudesta energiastrategiasta kaudelle 2011–2020 laaditun mietinnön puolesta. Mietinnön keskeisiä tavoitteita ovat siirtyminen vähähiiliseen energiajärjestelmään ja energian toimitusvarmuuden takaaminen kaikille jäsenvaltioille. Kummankin tavoitteen yhteydessä on varmistettava, että Euroopan unioni on kilpailukykyinen ja että energiaa toimitetaan kohtuuhintaan varmojen toimitusten perusteella. Uskon, että energiaturvan takaamisen edellytyksenä on, että Euroopan unionin energian sisämarkkinoilla sovellettuja säännöksiä laajennetaan sovellettaviksi naapurimaissa ja tehdään ponnisteluja energialähteiden ja tuontienergian toimitusreittien monipuolistamiseksi.

  Vasilica Viorica Dăncilă (S&D), kirjallinen. – (RO) Euroopan unioni on asettanut itselleen tulevaksi vuosikymmeneksi useita erittäin kunnianhimoisia tavoitteita, joista yksi on energiatehokkuuden lisääminen vuoteen 2020 mennessä. Tämä tavoite auttaa vahvistamaan alan investointivolyymiä sekä lisäksi luomaan uusia työpaikkoja niin maaseutu- kuin kaupunkialueille. Uskon, että tässä yhteydessä on hyödyllistä myöntää rahoituskannustimia tämänkaltaisiin hankkeisiin, mutta myös käynnistää julkisia tiedotuskampanjoita energiatehokkuudesta ja kuluttajien käyttämien resurssien tasosta sekä energiaan liittyvistä tuotteista.

  Edite Estrela (S&D), kirjallinen. – (PT) Äänestin asiakirjasta "Kohti uutta Euroopan energiastrategiaa kaudelle 2011–2020" laaditun mietinnön puolesta, koska uskon, että alalla tarvitaan uutta strategista ohjausta, jotta voitaisiin saavuttaa Lissabonin sopimuksen 194 artiklassa esitetyt tavoitteet, Euroopan unionin energia- ja ilmastopaketissa asetetut 20-20-20-tavoitteet ja pitkän aikavälin tavoite vähentää kasvihuonekaasupäästöjä 80–95 prosenttia vuoteen 2050 mennessä.

  Diogo Feio (PPE), kirjallinen. – (PT) Komissio on esittänyt Euroopan energiapolitiikalle kolme tavoitetta: (i) siirtyminen kohti vähähiilistä energiajärjestelmää, (ii) energian toimitusvarmuuden takaaminen, (iii) sen varmistaminen, että vahvistetaan EU:n kilpailukykyä ja energiatoimituksia kaikille kuluttajille kohtuuhintaan. Yleisesti ottaen olen samaa mieltä tavoitteista, mutta neljäs, ehkä vieläkin tärkeämpi haaste puuttuu joukosta: energiariippuvuuden vähentäminen, etenkin fossiilisten polttoaineiden osalta. Tämän lisäksi tavoitetta hiilidioksidipäästöjen vähentämisestä on käsiteltävä varoen, jotta minimoitaisiin hiilivuodon riskit ja Euroopan unionin teollisuuden kilpailukyvyn heikkeneminen.

  José Manuel Fernandes (PPE), kirjallinen. – (PT) Komission asiakirja "Kohti uutta Euroopan energiastrategiaa kaudelle 2011–2020" tarjoaa loistavan panoksen EU:n energia-alan kattavaan politiikkaan EU 2020 -strategian yhteydessä. Lissabonin sopimuksessa on täsmällinen oikeusperusta kestävyyteen, toimitusvarmuuteen, energiaverkkojen yhteenliitäntöihin ja solidaarisuuteen pohjautuvien energia-aloitteiden kehittämistä varten. Voimme ottaa energia-alalla käyttöön uuden strategian, jotta voisimme saavuttaa Lissabonin sopimuksen 194 artiklassa asetetut tavoitteet ja ilmastopaketin 20-20-20-tavoitteet.

Energia-alan uusien aloitteiden kanssa olisi pyrittävä siirtymään kohti vähähiilisiä järjestelmiä, joissa energian toimitusvarmuus on taattu kaikille ja joissa samalla varmistetaan EU:n kilpailukyky ja energiatoimitukset kaikille kuluttajille kohtuuhintaan. On täytettävä Lissabonin sopimuksessa esitetyt tavoitteet, jotka koskevat energian sisämarkkinoita, energiatoimituksia, energiatehokkuutta ja energiasäästöjä, uusien ja uusiutuvien energiamuotojen kehittämistä sekä energiaverkkojen parantamista. Strategia on toteutettava yhteenkuuluvuuden ja vastuun hengessä siten, että yhtään jäsenvaltiota ei jätetä yksin eikä eristyksiin.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Mietinnössä tuettu Euroopan unionin energiastrategia, jota komissio on kannattanut monissa asiasta antamistaan tiedonannoissa, liittyy läheisesti unionin politiikasta Lissabonin sopimuksessa esitettyyn määritelmään: Euroopan unionin energian sisämarkkinoiden toteuttaminen.

Esittelijä kehottaa laatimaan "suunnitelmia Euroopan energiayhteisöstä" ja vaatii, että jäsenvaltiot panevat täydellisesti ja asianmukaisesti täytäntöön ja saattavat osaksi kansallista lainsäädäntöään nykyiset sisämarkkinadirektiivit, sekä pyytää harkitsemaan "viimeisenä keinona nykyisten direktiivien keskeisten säännösten uudelleenlaadintaa asetusten muodossa, jotta varmistetaan suora täysimääräinen täytäntöönpano kaikkialla yhtenäismarkkinoilla". Kuten olemme toistuvasti todenneet, olemme täysin eri mieltä tästä ehdotuksesta Euroopan unionin energiaratkaisuksi ja äänestimme tästä syystä mietintöä vastaan.

Kyseessä on valtioiden talouden ja toiminnan kannalta strateginen ala, ja valtioiden pitäisi itsenäisesti määrittää energiapolitiikkansa.

Lisäksi kasvava riippuvuus ensisijaisten energialähteiden tuonnista ja kuluttajahintojen nousu sekä energiainfrastruktuuri-investointien vähentäminen ovat jo paljastaneet tämän yksityisten markkinoiden strategian epäonnistumisen. Ainoastaan julkinen sektori voi taata yleisen energiansaannin, energia-alan todellisen hallinnan ja tehokkuuden sekä vähentää riippuvuutta fossiilisista polttoaineista.

  Elisabetta Gardini (PPE), kirjallinen. – (IT) Olen samaa mieltä päätöslauselmaesityksen tavoitteiden kanssa, joita ovat Euroopan unionin energian sisämarkkinoiden toteuttaminen, toimitusvarmuus, energiatehokkuus, uusien uusiutuvien energialähteiden kehittäminen ja energiaverkkojen tukeminen.

Tuen kaikilta osin komissiolle esitettyä vaatimusta hyväksyä kunnianhimoinen energiatehokkuutta koskeva toimintasuunnitelma, jonka avulla vähennettäisiin Euroopan unionin riippuvuutta, torjuttaisiin ilmastonmuutosta, lisättäisiin työpaikkojen luontia ja vastustettaisiin energiahintojen nousuja.

On myös välttämätöntä varmistaa, että yhdentyneet markkinat toimivat asianmukaisesti, ja tätä varten olisi luotava tarkoituksenmukainen kaasun ja sähkön infrastruktuurijärjestelmä. Olisi kuitenkin myös painotettava, että tietyille hankkeille on annettu muita enemmän painoarvoa, ilman että nimenomaisesti mainittaisiin muita, jotka myöskin ovat Euroopan unionin etujen mukaisia ja myötävaikuttavat energiavarmuuden saavuttamista koskevaan tavoitteeseen. Tämän saavuttamiseksi uskon, että meidän on paitsi tuettava tiettyjä infrastruktuuritöitä, mutta myös omaksuttava puolueeton lähestymistapa kaikkia erilaisia hankkeita kohtaan.

  Nathalie Griesbeck (ALDE) , kirjallinen. – (FR) Euroopan unioni on tällä hetkellä keskeinen tekijä kansainvälisillä energiamarkkinoilla. Unionilla on kuitenkin vain vähän raaka-aineita, ja sen on tämän vuoksi tuotava suuri osa raaka-aineista. Tämä yksinkertainen tosiasia nostaa esille kysymyksen toimitusvarmuudesta ja maanosamme riippuvuudesta unionin ulkopuolisesta maailmasta. Nämä kysymykset ovat aiheuttaneet todellista huolta Euroopan unionissa monien vuosien ajan. Tästä syystä kannatin parlamentin jäsenkollegojeni kanssa äänestyksessä päätöslauselmaa, jossa Euroopan unionia kehotetaan monipuolistamaan energiantoimittajien joukkoa, jotta tulevaisuudessa voitaisiin välttyä toimitusongelmilta ja luoda nykyistä kurinalaisempi strateginen lähestymistapa alalle. Äänestämällä päätöslauselman puolesta halusin myös korostaa sitä, että energiatehokkuudella olisi oltava etusija Euroopan unionissa. Tämä tuntuu minusta todellakin parhaalta keinolta vähentää EU:n energiariippuvuutta, mutta myös, ja ennen kaikkea, torjua ilmastonmuutosta, mistä on tullut ehdoton pakko.

  Juozas Imbrasas (EFD), kirjallinen. – (LT) Kannatin tätä mietintöä ja haluaisin ensiksi kiittää esittelijää ja varjoesittelijöitä ensimmäisestä Lissabonin sopimuksen voimassaolon aikana annetusta energiastrategiasta. Strategia ilmentää keskeisiä haasteita – energia-alan yhteenkuuluvuutta ja energian toimitusvarmuutta. Ensimmäiseksi jäsenvaltioiden on pantava täytäntöön energia-alalla jo hyväksyttyä lainsäädäntöä. Toiseksi on muodostettava energian sisämarkkinat sekä uusiutuvan energian markkinat. Kolmanneksi on päivitettävä ja uudistettava Euroopan laajuista energiainfrastruktuuria. Tästä syystä Euroopan unionin on selvitettävä hallinnolliset ja rahoitukseen liittyvät esteet, ja jäsenvaltioiden on sovitettava yhteen intressinsä ja osoitettava yhteisvastuuta. Samoja sääntöjä on sovellettava kaikkiin hankkeisiin, olipa sitten kyseessä Yamal-kaasuputki tai Nord Stream -putki. Kuten tiedämme, EU:n riippuvuus öljyn ja kaasun tuottajamaista lisääntyy. Itäisen Euroopan jäsenvaltiot maksavat kovan hinnan monopolista – niissä ei ole kilpailua, kuluttajien oikeuksia ei suojata ja niissä on mahdotonta luoda sisämarkkinoita. Olemme riippuvaisia fossiilisista polttoaineista, energianlähteistä, jotka on käytetty loppuun, ja tästä syystä on erityinen kiire kehittää paitsi uusiutuvaa energiaa, mutta myös investoida kasvavaan energiatehokkuuteen, jotta voimme lisäksi lieventää ilmastonmuutoksen vaikutuksia. Tämänhetkisen unionin energiapolitiikan suuri virhe on se, ettei ole suunnattu unionin rahoitusta tälle Euroopan unionin hallitusten ja kansalaisten mielestä – talouden taantumasta huolimatta – ensisijaisiin painopisteisiin kuuluvalle alalle. Energia-alan olisi keskityttävä kuluttajiin ja heidän oikeuksiinsa, ja Euroopan unionin on ponnisteltava kuluttajille ja liike-elämälle edullisten hintojen varmistamiseksi.

  Karin Kadenbach (S&D), kirjallinen. – (DE) Suhtaudun myönteisesti siihen, että tämän mietinnön mukaan komission ja jäsenvaltioiden on varmistettava, että sekä uusissa että vanhoissa ydinvoimaloissa sovelletaan tiukimpia kansainvälisiä turvallisuusstandardeja. Äänestin myös tämän lausekkeen puolesta. Haluan kuitenkin selventää, että ydinvoimasta luopuminen on tärkein tavoitteeni. Vaikka meidän on päästävä eroon fossiilisista polttoaineista energiantuotannossa, ydinenergia ei ole vaihtoehto. Mahdolliset riskit ovat liian suuria, ja ydinjätteen loppusijoitusta koskevaa ongelmaa ei edelleenkään ole ratkaistu. Energialähteiden vähähiilisyys on tunnettu ydinvoiman puolustajien argumenttina, jonka avulla ydinvoima esitetään harmittomana vaihtoehtona. Ilmastonmuutosta ei kuitenkaan pitäisi käyttää perusteena ydinvoiman lisäämiselle.

  Jarosław Kalinowski (PPE), kirjallinen. – (PL) Energiapolitiikka on tällä hetkellä erityisen tärkeä alue Euroopan unionin toiminnassa. Euroopan unionin toimielinten ensisijaisena tavoitteena pitäisi olla energiakriisien ehkäiseminen naapurimaissa ja jäsenvaltioiden energiavarmuuden turvaaminen. On ensiarvoisen tärkeää varmistaa energiapolitiikan ja ympäristönsuojelun tasapaino. Tästä syystä meidän on edistettävä uusiutuvien energialähteiden lisäämistä niin pitkälle kuin mahdollista. Tämän avulla voidaan pienentää haitallisten aineiden päästöjä ja lisäksi voidaan tehokkaasti vähentää Euroopan unionin markkinoiden riippuvuutta ulkomaisista energiatoimituksista.

Energiavarmuuden turvaaminen on hyvin merkittävää kaikkien jäsenvaltioiden kansalaisten kannalta, ja tämän varmistamiseksi on olennaisen tärkeää edistää hyviä suhteita Euroopan unionin ja kolmansien maiden, erityisesti Eurooppaan energiaa toimittavien maiden, välillä. Yhtä tärkeää on öljy- ja kaasutoimitusten monipuolistaminen, jotta Euroopan unionin alttius naapurimaiden energiakriiseille vähenisi.

  Elisabeth Köstinger (PPE), kirjallinen. – (DE) Kestävä eurooppalainen energiastrategia on perusedellytys energiatoimitusten turvaamiselle, ja sen on tästä syystä katettava kaikki energiatoimitusten näkökohdat. Optimaalinen energiahuolto on tärkeää myös menestyvän talouden kannalta, sillä se tarjoaa ja luo työpaikkoja. Suhtaudun myönteisesti siihen, että mietinnössä korostetaan Euroopan unionin jäsenvaltioiden biomassaresurssien potentiaalia, jonka avulla voidaan tuottaa merkittäviä määriä toisen sukupolven biopolttoainetta. Fossiilisen energian käyttöä on vähennettävä huomattavasti tulevina vuosina. Biomassalla voi olla hyvin tärkeä tehtävä öljyn ja kaasun korvaajana. Energia-alan itsenäisyyden ja energian toimitusvarmuuden vuoksi alalle on myönnettävä myös tarvittavat varat. Maatalous pystyy antamaan merkittävän panoksen Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamiseksi. Meidän on tunnistettava tulevaisuuden merkit ja investoitava uusiutuviin energialähteisiin ja vihreisiin teknologioihin. Kannatan niitä mietinnön osia, joissa vaaditaan toimenpiteitä sellaisen kestävän energiapolitiikan kehittämiseksi Eurooppaan, jolla on kansainvälistä merkitystä.

  Giovanni La Via (PPE), kirjallinen. – (IT) Äänestin energiastrategiasta annetun mietinnön puolesta, koska se antaa rakentavan panoksen aiheesta käytävään eurooppalaiseen keskusteluun ja suuntaviivoja Euroopan tulevaa energiapolitiikkaa varten. Me kaikki tiedämme, että Euroopan unionia on kohdannut joukko haasteita ja että se on yhä riippuvaisempi energian tuonnista ulkomailta. Lissabonin sopimus oli ensimmäinen askel asioiden muuttamiseksi, sillä siinä tarjotaan vahva lainsäädäntökehys ja oikeusperusta (194 artikla) energiapolitiikan toimia varten. Siinä esitetään joukko selviä tavoitteita, joista mainittakoon energian sisämarkkinoiden toiminnan varmistaminen, energiahuollon ja energiatehokkuuden turvaaminen sekä energiaverkkojen ja uusiutuvien energiamuotojen edistäminen. Minusta tämä asiakirja on tästä syystä äärettömän hyödyllinen panos ponnisteluihin, joiden avulla luodaan ja pannaan täytäntöön yhteinen energiastrategia, joka voi vahvistaa Euroopan unionia tulevina vuosikymmeninä.

  David Martin (S&D), kirjallinen. – (EN) Panen tyytyväisenä merkille tämän mietinnön Euroopan uudesta energiastrategiasta, jossa katsotaan, että kaikkien tulevien strategioiden olisi pyrittävä täyttämään Lissabonin sopimuksessa esitetyt keskeiset tavoitteet, jotka koskevat energian sisämarkkinoita, energian toimitusvarmuutta, energiatehokkuutta ja -säästöjä ja uusien ja uusiutuvien energiamuotojen kehittämistä sekä energiaverkostojen vahvistamista. Lisäksi strategian olisi myötävaikutettava kohtuullisiin energiahintoihin kaikkien kuluttajien eduksi, uusiutuvien energiamuotojen lisäämiseen kestävässä energiatuotannossa ja yhteenliitettyjen, integroitujen, yhteentoimivien ja älykkäiden energiaverkostojen kehittämiseksi sekä johdettava vähentyneeseen riippuvuuteen tuontienergiasta ja lisättävä kotimaista energiantuotantoa sekä ylläpidettävä samalla kilpailukykyä ja teollisuuskasvua ja vähennettävä kasvihuonekaasupäästöjä.

  Marisa Matias (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Euroopan energiastrategiassa kaudelle 2011–2020 esitetään yleiset suuntaviivat, joiden avulla pyritään vahvistamaan hiljattain määritettyjä energian sisämarkkinoita. Mietinnössä vahvistetaan kilpailukykyä ja markkinavälineitä, mutta siinä ei tuoda esiin kunnianhimoa suhteessa uusiutuviin energiamuotoihin tai energiankulutuksen vähentämiseen. Siinä ei myöskään onnistuta kiinnittämään kunnolla huomiota mikroyhteistuotantoon tai tasa-arvoiseen energiahuoltoon. Lisäksi siinä liitetään Euroopan unionin energiavarmuus tiiviiseen yhteistyöhön Naton kanssa. Äänestin mietintöä vastaan näistä ja muista syistä.

  Jean-Luc Mélenchon (GUE/NGL), kirjallinen. – (FR) Tämä mietintö on ylistys ydinvoimalle, hiilimarkkinoille ja Desertec-hankkeelle. Tämän lisäksi siinä kannatetaan tiivistä yhteistyötä Naton kanssa. Äänestän mietintöä vastaan kannattamieni ekologian ja rauhan periaatteiden mukaisesti.

  Nuno Melo (PPE), kirjallinen. – (PT) Komission asettamat eurooppalaista energiapolitiikkaa koskevat tavoitteet ovat selvät ja kunnianhimoiset: siirtyminen kohti vähähiilistä energiajärjestelmää, energian toimitusvarmuuden takaaminen ja sen varmistaminen, että vahvistetaan EU:n kilpailukykyä ja energiatoimituksia kaikille kuluttajille kohtuuhintaan. Tavoitteiden saavuttaminen edellyttää hyvin suuria taloudellisia ja inhimillisiä ponnisteluja.

  Louis Michel (ALDE), kirjallinen. – (FR) Lissabonin strategia tarjoaa Euroopan unionille vahvan lainsäädäntökehyksen ja vahvan oikeusperustan – 194 artikla – energiapoliittisiin toimiin ryhtymistä varten. Pitkän aikavälin visio ja uusi energiastrategia ovat välttämättömiä ilmasto- ja energiapaketissa esitettyjen 20-20-20-tavoitteiden saavuttamiseksi vuoteen 2020 mennessä. Euroopan unionin on näytettävä, että sillä on tahtoa ja kunnianhimoa. Tällä hetkellä Euroopan unioni on yhä riippuvaisempi energian tuonnista. Tästä syystä Euroopan unionin on tärkeää liittää energiaa koskevat pohdinnat sen menettelytapoihin ja ulkoisiin toimiin. Lisäksi on rohkaistava pitkän aikavälin investointeja unionin alueella. Energiatehokkuuden ja energiasäästöjen on oltava etusijalla. On hyväksyttävä energiatehokkuutta koskeva toimintaohjelma sekä kannustinohjelma, jolla suositaan uusiutuvien energiamuotojen käyttöä Euroopan unionissa.

Unionin on myös laajennettava tutkimus- ja kehitysponnisteluja mahdollisimman paljon. Lopuksi meidän on kiinnitettävä erityistä huomiota Euroopan unionin kilpailukykyyn ja energian taloudelliseen saatavuuteen unionin teollisuuden ja yksityisten kuluttajien kannalta.

  Andreas Mölzer (NI), kirjallinen. – (DE) Esittelijä käsittelee mietinnössään Euroopan unionin energiahuollon parantamista, mikä on myönteistä. Näyttäisi kuitenkin siltä, että tavoite on tarkoitus saavuttaa lisäämällä Euroopan unionin vaikutusvaltaa energia-alalla. Energiapolitiikka on hyvin maakohtainen asia. Erityisesti ydinenergian ja uusiutuvien energiamuotojen käytöstä ollaan eri puolilla Eurooppaa kovin eri mieltä.

Tästä syystä, ja koska uskon, että meidän olisi edelleen itse päätettävä energiahuollostamme, olen vakuuttunut, että energiapolitiikka olisi jätettävä kunkin jäsenvaltion ratkaistavaksi. Siksi äänestin tätä tarkistusta vastaan.

  Alfredo Pallone (PPE), kirjallinen. – (IT) Äänestin jäsen Kolarska-Bobińskan mietinnön puolesta, koska olen tietoinen siitä, että tiellä kohti Euroopan unionin energian tulevaisuutta on esteitä ja vaikeuksia, jotka on voitettava. Haasteita, joihin Euroopan unioni aikoo määrätietoisesti ja päättäväisesti tarttua, on monia: Euroopan energiajärjestelmä tarvitsee huomattavia investointeja tänä kriittisenä aikana, kun unioni on edelleen lukuisia aloja koetelleen talouskriisin kourissa. Euroopan unionin nykyisessä tilanteessa uskon, että on aika panna täytäntöön uusi energiastrategia, jonka avulla pyritään saavuttamaan ilmastonmuutospaketissa esitetyt tavoitteet (20-20-20). Euroopan unionin energia- ja ilmastopolitiikkaa koskevien budjettivarojen parempi käyttö olisi hyödyksi. Sellaisten välineiden luominen, joiden avulla tarjotaan kannustimia energiaverkkojen kehittämistä ja uudistamista varten, olisi niin ikään mielenkiintoinen strategia, jota kannatan.

  Maria do Céu Patrão Neves (PPE), kirjallinen. – (PT) Äänestin Euroopan energiastrategiaa kaudelle 2011–2020 käsittelevän parlamentin päätöslauselman (2010/2108(INI)) puolesta, koska uskon esittelijän tavoin, että energiaa käsittelevän kappaleen sisällyttäminen Lissabonin sopimukseen tarkoittaa, että sopimus tarjoaa nyt vankan oikeusperustan kestävyyteen, energian toimitusvarmuuteen, energiaverkkojen yhteenliitäntöihin ja solidaarisuuteen perustuvien energia-aloitteiden kehittämistä varten.

Tämän vuoksi on olennaisen tärkeää, että komission vahvalla johtajuudella sekä jäsenvaltioiden vakuuttavalla päättäväisyydellä ja tuella puututaan energia-alan lainsäädännön myöhäistä tai puutteellista täytäntöönpanoa koskevaan ongelmaan ja kattavien energiastrategioiden puutteeseen. Tässä mielessä asiakirja "Kohti uutta Euroopan energiastrategiaa kaudelle 2011–2020" on ensimmäinen askel kohti Euroopan unionin kattavaa energiapolitiikkaa Eurooppa 2020 -strategian puitteissa.

Haluan korostaa seuraavia, unionin ehdotettuun strategiaan sisältyviä seikkoja: moderneille, integroiduille verkoille tarkoitetun tuen varmistaminen, energian toimitusvarmuuden varmistaminen, energia-alan tutkimuksen, kehityksen ja innovaatioiden edistäminen sekä kuluttajien ja yleisön asettaminen Euroopan unionin energiapolitiikan ytimeen.

  Paulo Rangel (PPE), kirjallinen. – (PT) Lissabonin strategiassa määritetään joukko selviä tavoitteita energiapolitiikalle: energian sisämarkkinoiden toiminnan varmistaminen, toimitusvarmuus, energiatehokkuus ja energiaverkkojen ja uusiutuvien energialähteiden edistäminen. Tästä syystä Euroopan unionin on hyväksyttävä energia-alan uusi strategia, jonka avulla nämä tavoitteet voidaan saavuttaa yhdessä ilmastopaketin 20-20-20-tavoitteiden kanssa.

  Raül Romeva i Rueda (Verts/ALE), kirjallinen. – (ES) Loppujen lopuksi ryhmämme äänesti tyhjää tästä päätöslauselmasta järjestetyssä äänestyksessä, koska siinä painotetaan niin paljon hiilen polttamista. Vaikka kaksi keskeistä tarkistusta hylättiin (liittyen kohtiin 32 ja 52), ryhmämme on silti vaikea hyväksyä sisältöä.

  Czesław Adam Siekierski (PPE), kirjallinen. – (PL) Esittelijä Kolarska-Bobińskan mietinnössä kiinnitetään huomiota moniin merkittäviin ongelmiin, kuten sellaisen yhdenmukaisen energiapolitiikan puutteeseen, jossa otettaisiin huomioon eri jäsenvaltioiden erityisominaisuudet, sekä tarpeeseen tuoda energialähteitä kolmansista maista. Ennusteiden mukaan riippuvuus raakaöljystä kasvaa edelleen tulevaisuudessa, mistä syystä energiastrategiaan on sisällytettävä monia näkökohtia ja myös kansainvälinen ulottuvuus, joka ylittää Euroopan unionin puitteet. Koska jäsenvaltiot ovat maantieteellisesti Venäjän läheisyydessä, Euroopan unionin olisi ponnisteltava tiiviimmän yhteistyön saavuttamiseksi itäisten naapureidemme kanssa oikeissa olosuhteissa. Meidän olisi ponnisteluissamme myös keskityttävä Lissabonin sopimuksessa esitettyjen tavoitteiden saavuttamiseen ja tämän seurauksena luotava energian sisämarkkinat ja samanaikaisesti taattava energian toimitusvarmuus. Näiden saavuttamiseksi on investoitava verkkoinfrastruktuuriin, koska tämä vauhdittaisi alueellisten energiamarkkinoiden integraatiota ja lisäksi uudistaisi yleiseurooppalaisia energiaverkkoja. Kuten esittelijä Kolarska-Bobińska oikeutetusti ehdottaa, sellaisten uusien vastaanottoasemien rakentaminen, jotka pystyvät toimittamaan kaasua kaikkialta maailmasta, auttaisi uusien kaasuntuontilähteiden löytämisessä, erityisesti alueilta, joilla on runsaita kaasuesiintymiä, kuten Keski-Aasiasta. Euroopan parlamentin puhemies Jerzy Buzek ja Euroopan komission entinen puheenjohtaja Jacques Delors ovat niin ikään ehdottaneet taloudellisen tuen tarjoamista infrastruktuurin kehittämiseen, koska uudistettu ja laajennettu energiaverkko on johdonmukaisen energiapolitiikan luomisen perusedellytys.

  Peter Skinner (S&D), kirjallinen. – (EN) Energia-alan strategisen lähestymistavan ylläpitämisestä tulee yhä olennaisempaa, kun resursseja kaupataan futuureina ja maailman muiden osien hallitukset edelleen suuntaavat näitä niukkoja resursseja ainoastaan omaan suuntaansa. Olen samaa mieltä siitä, että tehokas ratkaisu saattaa löytyä energian säästämisestä, mutta se muodostaa vain osan tarvittavasta laajasta lähestymistavasta. Energiateknologioiden, kuten fuusioenergia ja kestävien energialähteiden yhdistelmät, kehittäminen on välttämätöntä. Tämä voidaan saavuttaa kuitenkin vain tukemalla energiavarmuutta muiden läntisten järjestöjen, kuten Naton, kanssa toteutettavana politiikkana.

  Nuno Teixeira (PPE), kirjallinen. – (PT) Eurooppalainen energiastrategia on välttämätön, jotta voidaan panna täytäntöön uutta Lissabonin sopimuksen mukaista politiikkaa. Nyt käytössä on kunnollinen oikeudellinen perusta kestävyyteen, energian toimitusvarmuuteen, energiaverkkojen yhteenliitäntöihin ja solidaarisuuteen perustuvien energia-aloitteiden laatimista varten. Jäsennellyn suunnitelman tavoitteisiin, niin kuin ne on esitetty parlamentille, olisi sisällyttävä energian sisämarkkinoiden ja energian toimitusvarmuuden ja -tehokkuuden täytäntöönpano. On tosiasia, että Euroopan unionin energiapoliittisessa tilanteessa on käsiteltävä monia haasteita, nyt ja tulevaisuudessa. Euroopan unioni on yhä riippuvaisempi tuontienergiasta, ja energiantuotanto Euroopan unionissa edellyttää lisää investointeja aikana, jolloin talouskriisin seuraukset edelleen koettelevat unionia. Haluan korostaa, että on tärkeää hyödyntää nykyistä paremmin uusien energiamuotojen potentiaalia Euroopan unionissa sekä asettaa EU:n kuluttajat ja yleisö eurooppalaisen energiapolitiikan ytimeen. Yllä mainituista syistä äänestin asiakirjan puolesta.

  Derek Vaughan (S&D), kirjallinen. – (EN) Euroopan unionin arvioidaan tuovan 70 prosenttia energiasta vuonna 2030, usein epävakailta alueilta, mistä syystä energian toimitusvarmuuden on oltava unionin ensisijainen tavoite, ja käsiteltävänä olevassa päätöslauselmassa esitellään Euroopan unionin strategia tästä riippuvuudesta selviytymiseksi. Energiatehokkuuden pitäisi olla EU:n ensisijainen tavoite erityisesti sen vuoksi, että se on tehokkain tapa leikata kuluttajille aiheutuvia kustannuksia kaikkialla Euroopan unionissa. Päätöslauselmassa kehotetaan komissiota niin ikään varmistamaan, että voimassa olevaa lainsäädäntöä pannaan asianmukaisesti täytäntöön, myös energian sisämarkkinoita koskevia säännöksiä, ja toistetaan parlamentin esittämä vaatimus älymittareiden käyttöönotosta, minkä yhteisesti pitäisi parantaa kuluttajien vastaanottamia palveluja ja auttaa heitä paremmin valvomaan käyttämänsä energian määrää.

Päätöslauselmaesitys (B7-0616/2010)

  Luís Paulo Alves (S&D), kirjallinen. – (PT) Äänestin päätöslauselman puolesta, koska Euroopan unionin on mielestäni vaikutettava aktiivisesti rakentavamman ja avoimemman ilmastokokouksen järjestämiseen Cancúnissa. Tämä koskee erityisesti sopeuttamisen, metsätalouden, resurssien tehokkaan käytön, teknologian siirron, seurannan, raportoinnin ja tarkastusten rahoittamista.

EU:n on siksi myös helpotettava vahvojen poliittisten sitoumusten tekemistä kolmansien maiden kanssa kehittämällä toimintatapoja, joilla rakennetaan tehokkaita mekanismeja sekä ilmastonmuutossopimuksen puitteissa että sen ulkopuolella tehtävää ilmastonmuutosta koskevaa kansainvälistä yhteistyötä varten. Lisäksi on syytä todeta, että kehittyneillä mailla on historiallinen vastuu peruuttamattomasta ilmastonmuutoksesta ja että niillä on velvollisuus auttaa kehitysmaita ja vähiten kehittyneitä maita sopeutumaan tähän muutokseen antamalla rahoitustukea myös kansallisille sopeutumisohjelmille, jotka ovat ilmastonmuutokseen sopeutumisen tärkeitä välineitä ja jotka edistävät sitoutumista.

  Sophie Auconie (PPE), kirjallinen. – (FR) Cancúnissa järjestettävää ilmastonmuutoshuippukokousta edeltävällä viikolla Euroopan parlamentti on antanut päätöslauselman, jossa käsitellään huippukokouksen tavoitteita. Kööpenhaminan huippukokoukseen kohdistettiin suuria toiveita, ja sen epäonnistuminen on edelleen kirkkaana ihmisten mielessä, joten me kaikki toivomme, ettemme nyt menetetä seuraavaa tilaisuutta edistää ilmastonmuutosta koskevaa kansainvälistä yhteistyötä. En valitettavasti usko, että edellisessä torstain täysistunnossa hyväksytty päätöslauselma on kovinkaan hyödyllinen. Halusimme Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraattien) ryhmään kuuluvien kollegojeni kanssa säilyttää tavoitteen, jonka mukaan kasvihuonekaasupäästöjä vähennetään 20 prosenttia vuoteen 2020 mennessä. Se olisi antanut meille hyvän perustan Yhdysvaltojen ja Kiinan kanssa käytäviin neuvotteluihin. Vihreät / Euroopan vapaa allianssi -ryhmä sekä Euroopan parlamentin sosialistien ja demokraattien ryhmä kuitenkin onnistuivat saamaan läpi epärealistisen 30 prosentin tavoitteen. Tällainen yksipuolinen lähestymistapa ei mielestäni lupaa hyvää Cancúnissa käytäviä neuvotteluja ajatellen, ja minusta on valitettavaa, että parlamentti hyväksyi päätöslauselman, jota vastustin.

  Zigmantas Balčytis (S&D), kirjallinen. – (LT) Kannatin tätä päätöslauselmaa. Kööpenhaminan ilmastonmuutoskonferenssissa ei onnistuttu tekemään konkreettisia sitoumuksia. Myöskään Saksassa ja Kiinassa sen jälkeen käydyt keskustelut eivät tuottaneet toivottua tulosta, minkä vuoksi Cancúnin konferenssiin kohdistetaan suuria toiveita. Siellä on sovittava huomattavista edistysaskelista – sellaisesta vuoden 2012 jälkeisestä kattavasta kansainvälisestä sopimuksesta, joka on viimeisen tieteellisen kehityksen mukainen ja jossa otetaan huomioon, että tavoitteenamme on pysäyttää ilmakehän lämpeneminen vuoteen 2020 mennessä ja rajoittaa maailmanlaajuinen lämpeneminen vuoteen 2050 mennessä kahteen celsiusasteeseen vuoden 1990 päästömääriin verrattuna. Yhdyn päätöslauselmassa esitettyyn näkemykseen, jonka mukaan Euroopan unionin on otettava johtava asema ilmastoneuvotteluissa ja vaikutettava aktiivisesti rakentavamman ilmastokokouksen järjestämiseen Cancúnissa. Ainoastaan Euroopan unioni on hyväksynyt sitovia ilmastonmuutoksen vähentämistä koskevia tavoitteita ja aikoo asettaa vielä kunnianhimoisempia tavoitteita. On siksi väistämättä EU:n etujen mukaista, että muut valtiot tekevät tällaisia sitoumuksia, koska EU:n talouskasvu ja kilpailukyky ovat siitä riippuvaisia.

  Jean-Luc Bennahmias (ALDE), kirjallinen. – (FR) Muutama päivä ennen Cancúnissa järjestettävän ilmastonmuutoskonferenssin alkamista parlamentin hyväksymässä yhteisessä päätöslauselmassa kehotetaan "kaikkia valtion- ja hallitusten päämiehiä osoittamaan neuvotteluissa todellista poliittista johtajuutta ja tahtoa". Nyt on toteutettava erityisiä ja nopeita toimia, koska arvio on ankara: nykyisillä sitoumuksillamme ei todennäköisesti onnistuta vähentämään ilmastonmuutoksesta aiheutuvaa vahinkoa. Lyhyesti sanottuna hallitustemme on tehtävä enemmän, ja niiden on tehtävä se nopeammin. Euroopan unionin on otettava johtava asema neuvotteluissa puhumalla yhdellä äänellä, jotta sillä on vaikutusvaltaa sen ollessa tekemisissä Kiinan ja Yhdysvaltojen kanssa. Vaadimme kunnianhimoisempia tavoitteita. Meidän on asetettava tavoitteeksi, että EU:n kasvihuonekaasupäästöt vähentyvät 30 prosenttia vuoteen 2020 mennessä vuoden 1990 päästömääriin verrattuna (16 kohta). Pitää paikkansa, että ilmastonmuutoksen torjuntaa on jo vuosien ajan pidetty yhtenä suurimmista poliittisista haasteista, mutta emme ole vielä nähneet toivottuja tuloksia. Luvut eivät täsmää, kun tarkastellaan esimerkiksi vuodeksi 2020 asetettuja tavoitteita, jotka koskevat energiatehokkuutta ja uusiutuvien energianlähteiden 20 prosentin osuutta. Cancúnissa on tilaisuus parantaa. Älkäämme menettäkö tätäkin mahdollisuutta.

  Vilija Blinkevičiūtė (S&D), kirjallinen. – (LT) Äänestin päätöslauselman puolesta, koska Euroopan unionin on otettava johtava asema ilmastonmuutosta koskevissa neuvotteluissa, sillä luottamus kansainvälisiin ilmastonmuutosneuvotteluihin on palautettava Kööpenhaminan ilmastokokouksen pettymystä aiheuttaneen tuloksen jälkeen. Kannatan sitä, että Euroopan parlamentti kehottaa toteuttamaan konkreettisia toimia metsien hävittämisen pysäyttämiseksi ja ehdottaa tehokkaiden maailmanlaajuisten päästökauppamarkkinoiden perustamista. Haluan korostaa, että meidän on edistettävä kasvihuonekaasupäästöjen luonnollista poistumista, mikä edistää biologisen monimuotoisuuden säilymistä. Toivon, että Cancúnissa sovitaan huomattavista edistysaskelista, jotka ovat viimeisen tieteellisen kehityksen mukaisia, jotta voidaan turvata kaikkien maiden, kansojen ja ekosysteemien selviämismahdollisuudet.

Lisäksi on erittäin tärkeää, että Cancúnissa tehdään merkittäviä päätöksiä rahoituksesta ja erityisesti täydennettävyydestä sopeuttamisen, metsätalouden, resurssitehokkuuden, teknologian siirron, seurannan, raportoinnin ja todentamisen rahoittamisessa. On erittäin tärkeää myös varmistaa täydellinen avoimuus nopean rahoituksen käyttöönotossa ja vahva poliittinen sitoutuminen tällaiseen rahoitukseen.

  Maria da Graça Carvalho (PPE), kirjallinen. – (PT) Cancúnissa järjestettävän ilmastonmuutoskonferenssin onnistuminen vaikuttaa ratkaisevasti Yhdistyneiden Kansakuntien johdolla toteutettavan neuvotteluprosessin uskottavuuteen. On siksi oleellista, että konferenssissa tehdään konkreettisia sitoumuksia ja asetetaan realistisia tavoitteita. On tärkeää päästä sopimukseen metsien suojelutoimien, kehitysmaihin kohdistuvan teknologian siirron ja rahoituksen kaltaisista seikoista.

Jos maailmanlaajuista sopimusta ei saada aikaan, Euroopan on oltava valmis harkitsemaan Kioton pöytäkirjan toista velvoitekautta, mutta sen on asetettava ehtoja, jotka koskevat erityisesti pöytäkirjan ympäristövaikutusten toteutumista, puhtaan kehityksen mekanismin uudelleenlaadintaa sekä Kiinan ja Yhdysvaltojen kaltaisten eniten päästöjä aiheuttavien valtioiden tekemiä sitoumuksia.

  Nikolaos Chountis (GUE/NGL), kirjallinen. – (EL) Alkuperäiseen Cancúnin ilmastonmuutoskonferenssia koskevaan päätöslauselmaan on tehty melko paljon muutoksia, ja Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraattien) ryhmän käsiteltäväksi jättämät tarkistukset ovat vesittäneet sen sisältöä merkittävästi. Äänestin kuitenkin päätöslauselman puolesta, koska ilmastonmuutoksen torjunta edellyttää mielestäni kiireesti ripeää ja koordinoitua kansainvälistä toimintaa. Päätöslauselmaan sisältyy lisäksi joka tapauksessa useita myönteisiä kohtia, ja EU antaa sen kautta merkittävän panoksen Cancúnin konferenssiin. Päätöslauselmassa moititaan puutteellista valmistautumista konferenssiin, korostetaan, että päästöjä on vähennettävä vähintään 40 prosenttia, sekä kehotetaan EU:ta ja jäsenvaltioita panemaan täytäntöön "ilmasto-oikeudenmukaisuuden" periaatteen. Siinä korostetaan myös kehittyneiden maiden historiallista vastuuta sekä palautetaan mieleen, että ne ovat velvollisia antamaan taloudellista apua ja että tavoitteena on myöntää 0,7 prosenttia BKT:sta julkiseen kehitysapuun. Biologisen monimuotoisuuden ja ekosysteemien säilyminen ovat keskeisessä asemassa, ja päätöslauselmassa tunnustetaan oikeus juomaveden saantiin sekä tarve suojella metsiä ja kehittää metsityspolitiikkaa. Lisäksi siinä todetaan perustellusti, ettei energiansäästömahdollisuuksia hyödynnetä, ja korostetaan, että rakennusten ja liikenteen energiatehokkuutta on lisättävä.

  Lara Comi (PPE), kirjallinen. – (IT) Ilmastonmuutos on maailmanlaajuisesti merkityksellinen ongelma ja edellyttää siksi yhteisiä toimia. Yksipuolinen sitoumus on myönteinen ja siksi toivottava asia, mutta se ei riitä.

Saatavilla olevien tietojen perusteella EU ei kärsi tulevaisuudessa eniten hiilidioksidipäästöjen lisääntymisestä, mutta tämä ei tarkoita, ettei meidän tarvitse olla vastuuntuntoisia myös aiemmasta toiminnasta. Emme voi siksi perääntyä lupauksestamme edistää tuntuvasti päästöjen vähentämistä, vaikka onkin syytä korostaa, että toimemme ovat luonteeltaan lähinnä diplomaattisia.

Meidän on etenkin päästävä yksimielisyyteen tietyistä perusasioista ja käsiteltävä niitä sen jälkeen muiden toimijoiden kanssa. Voi todellakin olla erittäin suuri houkutus ryhtyä vapaamatkustajaksi, mutta sitä on estettävä kaikin mahdollisin keinoin. Muuten ne rahat menevät hukkaan, joita tuotantojärjestelmämme alkaa jo maksaa – ja maksaa mielellään, jos se tuottaa tuloksia.

  Corina Creţu (S&D), kirjallinen. – (RO) Kannatin 25. marraskuuta 2010 annettua Euroopan parlamentin päätöslauselmaa Cancúnin ilmastonmuutoskonferenssista sen yleistavoitteen saavuttamiseksi, jonka mukaan maapallon keskimääräinen vuosittainen pintalämpötila ei nouse yli kahdella celsiusasteella (niin sanottu kahden celsiusasteen tavoite). Jos kahden celsiusasteen tavoitetta ei saavuteta, seuraukset voivat olla erityisen vakavat. Jopa 40 prosenttia lajeista on vaarassa kuolla sukupuuttoon, miljoonat ihmiset joutuvat siirtymään asuinseuduiltaan merten pinnan kohoamisen ja entistä useammin esiintyvien äärimmäisten sääilmiöiden vuoksi, ruoan hinta nousee ja maailman taloustuotanto laskee vähintään kolme prosenttia. Ilmastonmuutosta ja sen vaikutuksia koskevat tieteelliset argumentit ovat täysin selviä. Tästä syystä on ensiarvoisen tärkeää laatia lainsäädäntökehys, jossa seurataan näiden toimien asianmukaista täytäntöönpanoa.

  Vasilica Viorica Dăncilă (S&D), kirjallinen. – (RO) Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden on mielestäni määriteltävä ja pantava täytäntöön "ilmasto-oikeudenmukaisuuden" periaate sekä otettava siksi "kohtuullisuuslauseke" käyttöön tulevissa kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa. Kaikkein epäoikeudenmukaisinta olisi mielestäni se, ettei maailmassa pystyttäisi hillitsemään ilmastonmuutosta, koska siitä kärsisi nimenomaan köyhissä valtioissa asuva köyhä väestö.

  Mário David (PPE), kirjallinen. – (PT) Äänestän kaikkien päätöslauselmassa esitettyjen toimien ja ehdotusten puolesta. Kööpenhaminan ilmastokokouksen pettymystä aiheuttaneen tuloksen jälkeen on palautettava luottamus kansainvälisiin ilmastonmuutosneuvotteluihin. Euroopan unionin on jälleen kerran otettava johtava asema ilmastoneuvotteluissa sekä vaikutettava aktiivisesti siihen, että Cancúnissa tehdään aiempaa rakentavampia, avoimempia ja rohkeampia sitoumuksia.

Euroopan unionin on mielestäni myös pyrittävä tehostamaan ilmastodiplomatian toimia ja tekemään vahvoja poliittisia sitoumuksia kolmansien maiden kanssa kehittämällä toimintatapoja, joilla rakennetaan tehokkaita välineitä ja mekanismeja ympäristönsuojelua ja ilmastonmuutosta koskevaa kansainvälistä yhteistyötä varten. Pyrittäessä saavuttamaan rohkeampia ja kunnianhimoisempia tuloksia Euroopan unionin on nähdäkseni COP16-neuvottelujen viimeisessä vaiheessa myös annettava pääneuvottelijalleen mahdollisuus reagoida neuvotteluissa esiin tulevien tilanteiden mukaan.

  Marielle De Sarnez (ALDE), kirjallinen. – (FR) Euroopan unionin on puhuttava yhdellä äänellä sekä osoitettava kunnianhimoisuutensa ja vakuuttavuutensa Cancúnin ilmastonmuutoskonferenssissa. Kööpenhaminassa tapahtunut epäonnistuminen ei saa toistua. Nyt on toteutettava erityisiä ja nopeita toimia, koska arvio on ankara: nykyisillä sitoumuksillamme ei todennäköisesti onnistuta vähentämään ilmastonmuutoksesta aiheutuvaa vahinkoa. Euroopan unionin on otettava keskeinen asema neuvotteluissa puhumalla yhdellä äänellä, jotta se saa vaikutusvaltaa olleessaan tekemisissä Kiinan ja Yhdysvaltojen kanssa. Keskeisenä tavoitteena on, että EU:n kasvihuonekaasupäästöt vähentyvät 30 prosenttia vuoteen 2020 mennessä vuoden 1990 päästömääriin verrattuna. Meidän on myös varmistettava, että Yhdysvaltojen kaltaiset teollisuusmaat sitoutuvat auttamaan kehitysmaita ilmastonmuutoksen torjunnassa ja siihen sopeutumisessa torjumalla esimerkiksi metsäkatoa ja aavikoitumista. Hallitustemme on nyt arvioitava tulevia ilmastoon liittyviä haasteitamme ja päästävä poliittiseen yhteisymmärrykseen, jonka ansiosta voidaan harjoittaa todellista ilmastonmuutoksen torjuntaa koskevaa maailmanlaajuista politiikkaa.

  Christine De Veyrac (PPE), kirjallinen. – (FR) Euroopan unioni asetti jo Ranskan puheenjohtajakaudella vuonna 2008 kunnianhimoisen tavoitteen, jonka mukaan hiilidioksidipäästöjä vähennetään 20 prosenttia vuoteen 2020 mennessä. Muut kansainvälisiin ilmastonmuutosneuvotteluihin osallistuvat valtiot on vaikea saada hyväksymään tämä tavoite. Ilman kansainvälistä sopimusta joillakin talouden aloilla toimivat eurooppalaiset yritykset voivat menettää kilpailukykynsä tämän EU:n tavoitteen vuoksi.

On siksi täysin suhteetonta ehdottaa uudeksi tavoitteeksi, että Euroopan unionin hiilidioksidipäästöjä vähennetään 30 prosenttia. Äänestin siksi päätöslauselmaesitystä vastaan. Parlamentin tänään omaksuma kanta ei tuo Euroopan unionille uskottavuutta sopimusneuvotteluihin, joita se käy kumppaniensa kanssa ensi viikolla Cancúnin konferenssissa.

  Edite Estrela (S&D), kirjallinen. – (PT) Äänestin Cancúnin ilmastonmuutoskonferenssia koskevan päätöslauselman puolesta, koska parlamentin on mielestäni viestitettävä selkeästi, että maailman johtajien on osoitettava neuvotteluissa poliittista johtajuutta, jotta voidaan edetä ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimuksen ja Kioton pöytäkirjan tasolle.

  Diogo Feio (PPE), kirjallinen. – (PT) Vaikka parhaillaan keskustellaan ilmastonmuutoksen syistä sekä siitä, ovatko ihmiset aiheuttaneet sen toiminnallaan ja voivatko he muuttaa kehityksen suuntaa, on selvää, että ilmastonmuutoksella on erittäin vakavia seurauksia monilla ihmiselämän osa-alueilla ja että se uhkaa aiheuttaa epätasapainoa maailmassa. Meidän on siksi oltava huolissamme ja seurattava tilannetta tarkasti. Ilmastonmuutoksen vuoksi merten pinta on kohonnut huolestuttavasti, ihmiset ovat joutuneet muuttamaan asuinseuduiltaan sekä taistelemaan vesiväylien ja hedelmällisemmän maaperän käyttömahdollisuudesta, ja paimentolaiset ovat alkaneet taistella viljelijöitä vastaan, kuten Sudanissa. EU:n on osallistuttava aktiivisesti näihin maailmanlaajuisiin toimiin ja tehtävä parhaansa seurattaessa tätä ongelmaa ja etsittäessä kestäviä ratkaisuja, joilla voidaan parhaassa tapauksessa sovittaa yhteen tieteellinen ja tekninen kehitys sekä se, että ihmiset panostavat ympäristön laatuun ja kunnioittavat luontoa. Cancúnin ilmastonmuutoskonferenssissa on loistava tilaisuus pyrkiä tähän tavoitteeseen, jotta voidaan asettaa aiempaa kunnianhimoisempia tavoitteita sekä sitoutua yhdessä entistä vankemmin ja kattavammin tämän ongelman torjuntaan.

  José Manuel Fernandes (PPE), kirjallinen. – (PT) Kannatan sitä, että Cancúnin ilmastonmuutoskonferenssissa tehdään sitova sopimus, johon sisältyy kansainvälinen seuraamusjärjestelmä. On selvää, että tällainen sopimus on mielekäs vain, jos se sitoo suurimpia päästöjen aiheuttajia eli Yhdysvaltoja, Kiinaa ja Intiaa. EU:lla on ollut johtava asema ilmastonmuutoksen torjunnassa, ja sitä on kannustettava hyödyntämään johtajuuttaan unohtamatta kuitenkaan sitä, että teollisuutemme on jo tehnyt valtavasti toteuttaakseen pakolliset päästövähennykset Euroopassa. On otettava huomioon, että EU aiheuttaa noin 15 prosenttia koko maailman päästöistä, että arvioiden mukaan EU:n osuus pienentyy 10 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä ja että Yhdysvallat, Kiina ja Intia aiheuttavat puolet maailman päästöistä ja niiden osuus kasvaa jatkuvasti.

En siksi hyväksy sitä, että EU:n pitäisi yksipuolisesti vähentää hiilidioksidipäästöjään 20 prosentin sijaan 30 prosenttia, jos muut valtiot, etenkin Yhdysvallat, eivät tee samoin. Tämä ei tarkoita, että EU:n pitäisi tinkiä tavoitteistaan. Olen päinvastoin sitä mieltä, että vaikka muut eivät lähde mukaamme, meidän on edelleen keskityttävä tieteelliseen tutkimukseen, hiilettömiin energianlähteisiin liittyvään tekniseen innovointiin, energiatehokkuuteen ja vihreiden työpaikkojen luomiseen, jotta voimme parantaa kilpailukykyämme.

  João Ferreira (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Päätöslauselmassa toistetaan joitakin puutteita, heikkouksia ja virheitä, jotka sisältyivät parlamentin Kööpenhaminan ilmastonmuutoskonferenssissa omaksumaan kantaan, eikä ymmärretä Kööpenhaminan konferenssin täydellisen epäonnistumisen syitä. Keskustelussa keskitytään vieläkin liikaa vähentämistavoitteisiin niiden saavuttamistapojen kustannuksella, mikä pilaa koko keskustelun. Markkinoihin perustuvaa lähestymistapaa vaaditaan itsepintaisesti, vaikka markkinavälineet ovat jo osoittautuneet tehottomiksi ja vääristyneiksi. Tämä ei todellakaan täytä vaatimuksia keskusteltaessa niin sanottujen joustomekanismien aiheuttamista vääristymistä sekä kyseisten mekanismien poistamis- tai muuttamistarpeesta. Yhteisen mutta eriytetyn vastuun periaatteen merkitys ja tärkeys on selvästikin ymmärretty väärin, kun maailman suurimmat saastuttajat, kuten Yhdysvallat, jolla on maailman suurimmat päästöt asukaslukuun suhteutettuna ja joka ei suostu tekemään päästöjensä vähentämistä koskevia merkittäviä sitoumuksia, asetetaan samaan asemaan kuin kehittyvät maat, kuten Kiina tai Intia, joiden vastaavat päästömäärät ovat 10 ja 4 kertaa pienemmät kuin Yhdysvaltojen.

Ilmastonmuutoksen hillitsemisen ja siihen sopeutumisen rahoittamisesta kehitysmaissa voidaan todeta, ettei kyseisten valtioiden vakavia rajoituksia oteta edelleenkään huomioon. Tällaisia ovat esimerkiksi vähiten kehittyneiden maiden valtavat, epäoikeudenmukaiset ulkomaanvelat. Joistakin myönteisistä kohdista huolimatta päätöslauselman yleinen sisältö ei ansaitse kannatustamme.

  Carlo Fidanza (PPE) , kirjallinen. – (IT) Kööpenhaminan konferenssin epäonnistumisen jälkeen toivomme vihdoin edistystä. Suhtaudun myönteisesti Cancúnin ilmastonmuutoskonferenssia koskevaan päätöslauselmaan, erityisesti Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraattien) ryhmän esittämiin tarkistuksiin, joissa noudatetaan järkevää ja käytännöllistä periaatetta. Sen mukaan EU ei voi yksin päättää lisätä päästörajoituskiintiöitä, jos muut maailman keskeiset toimijat eivät tee konkreettisia sitoumuksia.

EU:n on tietenkin edelleen johdettava kasvihuonekaasupäästöjen torjuntaa, mutta sitä ei voida tehdä noudattamalla ympäristönsuojelua koskevaa ideologiaa, jossa ei edellytetä yhteisvastuuta ja joka viime kädessä rankaisee satojatuhansia Euroopan pieniä ja keskisuuria yrityksiä etenkin kriisin aikana.

  Karl-Heinz Florenz (PPE), kirjallinen. – (DE) Äänestin tänään Cancúnin ilmastonmuutoskonferenssia (COP16) koskevaa päätöslauselmaesitystä vastaan, koska katson olevani velvollinen suojelemaan ilmastoa, mutta tarkoitan realistista ilmastonsuojelua, jossa yhdistyvät kestävyys ja talouskehitys. Minulle on suuri askel äänestää sellaista päätöslauselmaa vastaan, jonka laadintaan olen osallistunut aktiivisesti. Tämä päätöslauselmaesitys on kuitenkin pelkkää "vihreää unelmaa", jossa asetetaan liian suuria ja epärealistisia tavoitteita. Onnistuimme torjumaan jotkin vaatimukset, esimerkiksi keskilämpötilan nousun rajoittamisen 1,5 celsiusasteeseen. Jos olisimme noudattaneet tätä vaatimusta, meidän olisi täytynyt vähentää päästömme nollaan kymmenen seuraavan vuoden aikana ja pyrkiä ennen pitkää negatiivisiin päästöihin. Emme saaneet hyväksytyksi kantaamme, joka koskee EU:n vähennyssitoumusten yksipuolista lisäämistä, vaikka siitä ei ole nyt hyötyä neuvottelujen kannalta eikä meillä ole tutkimuksia siitä, miten nämä vähennykset toteutetaan käytännössä. Meidän on vältettävä tällaisia vaatimuksia, koska voimme menettää niiden vuoksi uskottavuutemme eri puolilla maailmaa toimivien kumppaniemme silmissä, etenkin niiden, jotka vielä epäröivät yhtyä kantaamme. Uskottavuus on meille nyt tärkeintä. Olen vakuuttunut siitä, että pyrkiessään varmistamaan tämän Euroopan unionin on puhuttava yhdellä äänellä. Tuen siksi neuvostoa ja komissiota.

  Nathalie Griesbeck (ALDE) , kirjallinen. – (FR) Toiveet murskautuivat, kun Kööpenhaminan kokouksessa ei onnistuttu asettamaan maailmanlaajuisen lämpenemisen torjuntaa koskevia kunnianhimoisia tavoitteita. Euroopan unionin on nyt pidettävä itsepintaisesti kiinni siitä, että se on sitoutunut saavuttamaan vakuuttavia tuloksia Cancúnin kokouksessa. Parlamentti on antanut tässä yhteydessä päätöslauselman, jossa pyritään nostamaan Euroopan unionin kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistavoite 20 prosentista 30 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä. Äänestin päätöslauselman puolesta, koska emme mielestäni voi enää tuhlata aikaa, ja menetämme mahdollisuutemme, jos vielä viivyttelemme ja kiertelemme ja kaartelemme. Euroopan unionin on oltava liikkeelle paneva voima kansainvälisessä yhteisössä, jotta voimme saavuttaa tosiasiallisia tuloksia.

  Françoise Grossetête (PPE), kirjallinen. – (FR) Äänestin päätöslauselman lopullista hyväksymistä vastaan.

Äänestettyjen tavoitteiden epärealistisuus on silmiinpistävää.

Jos EU asettaisi yksipuolisesti tavoitteeksi, että päästöjä vähennetään 30 prosenttia vuoteen 2020 mennessä, sillä olisi Ranskassa vakavia vaikutuksia kilpailukykyyn ja työpaikkoihin.

Neuvotteluihin liittyy niin paljon epävarmuustekijöitä, ettei EU voi asettaa itselleen näin rajoittavia tavoitteita. Viime vuonna EU teki sen virheen, että se uskoi voivansa velvoittaa kumppaninsa hyväksymään EU:n näkemyksen Kööpenhaminassa. Jos EU tekee taas samat virheet, ei ole puhettakaan siitä, että se osallistuu neuvotteluihin.

Voimme puhua 30 prosentista vasta sitten, kun siitä on tehty kansainvälinen sopimus.

  Sylvie Guillaume (S&D), kirjallinen. – (FR) Äänestin Cancúnin ilmastonmuutoskonferenssia koskevan päätöslauselman puolesta, koska Kööpenhaminan kokouksen epäonnistumisen jälkeen Euroopan unionin on nyt tärkeämpää kuin koskaan vaatia yhtenäisesti tiukkoja tavoitteita. Päätöslauselmassa asetetaan etenkin tavoite, jonka mukaan EU:n kasvihuonekaasupäästöjä vähennetään 30 prosenttia vuoteen 2020 mennessä, jotta maapallon lämpötilan nousu voidaan rajoittaa kahteen celsiusasteeseen. Realistisessa päätöslauselmassa otetaan huomioon, että jäsenvaltioilla on "yhteinen mutta eriytetty vastuu", mikä kuvastaa niiden kehitystä ja kasvua. Siinä kehotetaan myös perustamaan "vihreä ilmastorahasto", josta voitaisiin tarvittaessa myöntää rahoitusta ensisijaisesti haavoittuville maille.

  Romana Jordan Cizelj (PPE), kirjallinen. – (SL) Äänestin päätöslauselmaa vastaan. Selitykseni on seuraava: Oliko Euroopan parlamentissa edes mahdollista laskea kaikkia ääniä, jotka vaativat, että EU puhuu Cancúnissa yhdellä äänellä? Tämänpäiväinen äänestys osoitti, että parlamentti ei edelleenkään pysty siihen. EU:n keskeisiä neuvottelulähtökohtia on se, ettemme saa hyväksyä mitään uusia sitoumuksia yksipuolisesti. Parlamentti hylkäsi tämän niukalla enemmistöllä. Äänestin siksi päätöslauselmaa vastaan. Toivon, että komission jäsen Hedegaard pitää kiinni aiemmin sovituista kannoista.

  Dan Jørgensen (S&D), kirjallinen. – (DA) Tanskan sosiaalidemokraatit äänestivät tyhjää 40 prosentin vähennystä koskevasta velvoitteesta. Sosiaalidemokraatit kannattavat lähtökohtaisesti 40 prosenttia, mutta tässä nimenomaisessa äänestyksessä he päättivät kannattaa 30:tä prosenttia, koska se voidaan saavuttaa käytännössä. Tämä näkyy myös lopullisessa tuloksessa.

  Karin Kadenbach (S&D), kirjallinen. – (DE) Minusta on valitettavaa, ettei Euroopan parlamentin enemmistö kannattanut ilmastonmuutoskonferenssia koskevan päätöslauselman yhteydessä vaatimusta pääomasiirtojen kansainvälisestä transaktiomaksusta, josta saatavat tulot voitaisiin käyttää muun muassa metsäkadon ja aavikoitumisen torjuntaan. Konservatiivinen enemmistö ei valitettavasti noudattanut tässä asiassa sosiaalidemokraattien suosituksia. Olen iloinen siitä, että hyväksyimme tavoitteen, jonka mukaan maailmanlaajuinen ilmaston lämpeneminen rajoitetaan enintään kahteen celsiusasteeseen, mutta että 1,5 celsiusasteen rajan asettamista lämpötilan nousulle ei suljeta pois neuvotteluista, jotta voidaan turvata kaikkien maiden, kansojen ja ekosysteemien selviämismahdollisuudet.

  Alan Kelly (S&D), kirjallinen. – (EN) Ilmastonmuutos on Euroopan valtioille todellinen ja välitön haaste. On tärkeää tehdä pian maailmanlaajuinen päätös, jonka avulla voidaan estää ilmastonmuutoksen pahimmat seuraukset. Haluan siksi nähdä edistystä Cancúnin konferenssissa.

  David Martin (S&D), kirjallinen. – (EN) Kannatin päätöslauselmaa, jossa esitetään parlamentin kanta ennen Cancúnin ilmastonmuutoskonferenssia. Siinä painotetaan, että Cancúnissa on sovittava huomattavista edistysaskelista, jotka helpottavat sellaisen kattavan kansainvälisen vuoden 2012 jälkeisen sopimuksen laatimista Etelä-Afrikassa vuonna 2011, joka on viimeisen tieteellisen kehityksen mukainen ja jossa noudatetaan ainakin kahden celsiusasteen tavoitetta niin, ettei se estä ottamasta käyttöön 1,5 celsiusasteen lämpötilan nousun rajaa kaikkien maiden, kansojen ja ekosysteemien selviämismahdollisuuksien turvaamiseksi. Päätöslauselmassa kehotetaan Euroopan unionia ottamaan jälleen johtava asema ilmastoneuvotteluissa ja vaikuttamaan aktiivisesti rakentavamman ja avoimemman ilmastokokouksen järjestämiseen Cancúnissa.

  Mario Mauro (PPE), kirjallinen. – (IT) Kannatin päätöslauselmaesitystä, joka koskee Cancúnissa 29. marraskuuta – 11. joulukuuta 2010 pidettävän ilmastonmuutoskonferenssin valmistelua, lähinnä siksi, että Meksikossa on saatava aikaan selkeä ja hyvin määritelty yhteinen kanta. Kannatan Euroopan unionin rakentavaa asennetta siinä, että se suostuu harkitsemaan Kioton pöytäkirjan toista velvoitekautta. Se ei saa kuitenkaan antaa tuumaakaan periksi päästöjä koskevissa ehdoissa. Yksikään kansainvälisen yhteisön toimija ei saa koskaan ajatella, että toimikoon Euroopan unioni yksin, siinä toivossa, että se ratkaisee koko maailman ongelmat.

  Jean-Luc Mélenchon (GUE/NGL), kirjallinen. – (FR) Päätöslauselmassa hyväksytään joitakin Cochabamban huippukokouksessa esitettyjä väitteitä. Olen hyvin iloinen siitä, ja minusta on hämmästyttävää, ettei kyseistä huippukokousta mainita ollenkaan päätöslauselmassa. Siinä kehotetaan määrittelemään ilmasto-oikeudenmukaisuuden periaate ja soveltamaan sitä sekä tunnustetaan pohjoisten valtioiden ilmastovelka eteläisille valtioille mainitsematta kuitenkaan sitä. Päätöslauselmassa ehdotetut kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistavoitteet ovat hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) esittämien tavoitteiden mukaisia.

Kohtuus energian käytössä – tai käytettiinpä siitä mitä ilmaisua tahansa – on vihdoin asialistalla. Jos päästöoikeuspörssi, jota kutsutaan "hiilimarkkinoiksi", ja "maailmanlaajuisten hiilimarkkinoiden" perustaminen eivät olisi päätöslauselman keskeisiä tekijöitä, olisin voinut äänestää sen puolesta.

  Nuno Melo (PPE), kirjallinen. – (PT) Cancúnin ilmastonmuutoskonferenssiin kohdistuu taas suuria toiveita. Suurimmassa vastuussa olevien valtioiden on pyrittävä edelleen vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä. Tähän koko maailmaa koskevaan ongelmaan tarvitaan kiireesti ratkaisu.

EU:n on pystyttävä ottamaan johtava asema ilmastonmuutoksen torjunnassa. Kaikkien paljon saastuttavien valtioiden aina Yhdysvalloista niin sanottuihin kehittyviin valtioihin, joihin myös Kiina kuuluu, on kannettava vastuunsa tässä taistelussa, jossa on yhä vähemmän tilaa uusille mahdollisuuksille. Ihmiskunnan kestävä tulevaisuus on vaakalaudalla. Jos mitään ei tehdä ajoissa, voimme päätyä pisteeseen, josta ei ole enää paluuta.

  Andreas Mölzer (NI), kirjallinen. – (DE) Tulevassa Cancúnin ilmastonmuutoskonferenssissa on tarkoitus sopia kasvihuonekaasuihin kuuluvan hiilidioksidin päästöjä koskevia maailmanlaajuisesti sitovia raja-arvoja, koska nykyisen Kioton pöytäkirjan voimassaolo päättyy vuonna 2012. Euroopan unioni pyrkii vähentämään hiilidioksidipäästöjä 20 prosenttia vuosikymmenen loppuun mennessä, mutta parlamentti vaatii jopa 30 prosentin vähennystä. Ilmastotavoitteita ei ole toistaiseksi saavutettu, eikä tilanne parannu korottamalla prosenttilukua. Tämä pätee etenkin, kun päästöt ovat päästökaupan vuoksi osittain siirtyneet muualle.

Euroopassa ollaan jo hyvin ympäristötietoisia, toisin kuin joissakin niin sanotuissa kehittyvissä maissa. Esimerkkeinä voidaan mainita Kiina ja Intia. Suhtaudun varsin epäilevästi tähän asti käytössä olleeseen järjestelmään. Se johtuu lähinnä siitä, että hiilidioksidipäästöjä pyritään vähentämään ottamalla käyttöön lisää ydinvoimaloita. Silloin joudumme ojasta allikkoon. En yksinkertaisesti voi kannattaa tällaista ehdotusta.

  Radvilė Morkūnaitė-Mikulėnienė (PPE), kirjallinen. – (LT) Ilmastonmuutos on nykyään suurimpia ympäristöongelmia, ja se aiheuttaa myös lukuisia luonnonkatastrofeja. Jokin aika sitten sitouduimme vähentämään ilmakehään joutuvia kasvihuonekaasupäästöjä. Vaikuttaa kuitenkin siltä, ettei asetettuja tavoitteita ehkä saavuteta. Toisaalta tavoitteita ei voida saavuttaa, ennen kuin maailman suurimmat saastuttajat yhtyvät EU:n näkemykseen. On siksi vastuutonta asettaa vielä suurempia tavoitteita, kun vaatimattomampiakaan tavoitteita ei ole saavutettu. Jos sitä paitsi alamme saavuttaa suurempia tavoitteita, ajamme itsemme nurkkaan, koska EU:n teollisuuden on silloin täytettävä tiukemmat vaatimukset, eikä se ei pysty kilpailemaan tasavertaisin edellytyksin löyhempiä vaatimuksia asettavien valtioiden teollisuuden kanssa. Asettamalla kunnianhimoisia tavoitteita saamme johtavan aseman ilmastonmuutoksen torjunnassa, mutta tämä ei siis missään tapauksessa auta EU:ta saavuttamaan tavoitettaan, jonka mukaan siitä on tarkoitus tulla maailman kilpailukykyisin alue. Äänestin lopullista päätöslauselmaa vastaan. En lainkaan epäile, etteikö EU voisi näyttää tietä ilmastonmuutoksen hillitsemisessä, ja me kaikki tiedämme ympäristösitoumuksemme, mutta meidän on asetettava mahdollisimman realistisia tavoitteita ja pyrittävä saavuttamaan ne johdonmukaisesti.

  Franz Obermayr (NI), kirjallinen. – (DE) Sillä, että Euroopan talous joutui kriisin vuoksi supistamaan tuotantoaan ja tuottaa nyt vähemmän päästöjä, ei voida perustella EU:n ilmastotoimista vastaavan komission jäsenen Hedegaardin vaatimusta, jonka mukaan hiilidioksidipäästöjä on vähennettävä 30 prosenttia, kun 20 prosentin vähennys voitiin saavuttaa helposti talouskriisin vuoksi. Ilmastonsuojelu voi kuitenkin onnistua vain, jos se toteutetaan maailmanlaajuisesti. Ei ole kovinkaan hyödyllistä vähentää hiilidioksidipäästöjä koko EU:ssa ja siirtää samaan aikaan ilmastoa vahingoittavia teollisuusyrityksiä ja teollisuusmaiden vaarallisia jätteitä kehitysmaihin. Toisaalta EU:n rajoittavat toimet jarruttavat talouttamme ja heikentävät yritystemme kansainvälistä kilpailukykyä. Meidän on siksi kannatettava ilmastonsuojelua vain siinä tapauksessa, että sitä ei tehdä yritystemme kustannuksella ja että emme toimi yksin. Äänestin siksi päätöslauselmaesitystä vastaan.

  Alfredo Pallone (PPE), kirjallinen. – (IT) Äänestin Cancúnin ilmastonmuutoskonferenssia koskevan päätöslauselmaesityksen puolesta, jotta Eurooppa voi todeta kannattavansa ilmastonmuutossopimuksia kansainvälisesti merkittävässä kokouksessa. Euroopan parlamentti toivoo, että valtioiden ja hallitusten päämiehet asettavat tämän asian ensisijaiseksi tavoitteeksi ja sopivat konkreettisista toimista, joissa EU voi ottaa johtavan aseman korostamalla sitoutumistamme Kioton pöytäkirjaan. Maailmanlaajuisesta lämpenemisestä on nyt tieteellistä näyttöä, joten tavoitteena on oltava koko maailman kasvihuonekaasupäästöjen vakiinnuttaminen viimeistään vuonna 2015, jotta päästöt onnistutaan puolittamaan vuoteen 2050 mennessä. Näin lämpötila nousee alle kaksi celsiusastetta, mikä turvaa maiden, kansojen ja ekosysteemien säilymisen.

  Maria do Céu Patrão Neves (PPE), kirjallinen. – (PT) Cancúnin ilmastonmuutoskonferenssilla (COP16) on ratkaiseva merkitys kaikille eurooppalaisille ja koko maailman ihmisille. Kaikkien poliittisten toimijoiden on harjoitettava tällä tasolla vastuullista ja kunnianhimoista politiikkaa. Euroopan unioni on avainasemassa, ja sen on johdettava ilmastonmuutosta koskevia tavoitteita.

Äänestin näin ollen parlamentin päätöslauselmaa vastaan, koska siinä asetetut tavoitteet eivät mielestäni ole riittävän kunnianhimoisia. Viimeisen tieteellisen kehityksen perusteella en todellakaan voi hyväksyä, että Etelä-Afrikassa vuonna 2011 laadittavassa, vuoden 2012 jälkeistä kautta koskevassa kattavassa kansainvälisessä sopimuksessa tavoitteeksi asetetaan yli 1,5 celsiusastetta. Myös päästöjen vähentämistä koskevia sitoumuksia ajatellen lämpötilan nousun on oltava alle 1,5 celsiusastetta, mikä edellyttää, että kasvihuonekaasujen kokonaispäästöjen huippu saavutetaan viimeistään vuonna 2015, että päästöjä vähennetään ainakin 50 prosenttia vuoden 1990 tasosta vuoteen 2050 mennessä ja että väheneminen jatkuu sen jälkeenkin.

Nämä eivät ole pelkkiä prosenttilukuja vaan tavoitteita, jotka ovat tieteellisten tutkimusten perusteella mahdollisia ja oleellisia, jotta voidaan saavuttaa ratkaiseva käänne kulkemallamme tiellä, joka johtaa planeettamme biologisen monimuotoisuuden merkittävien osien tuhoutumiseen.

  Rovana Plumb (S&D), kirjallinen. – (RO) Äänestin päätöslauselman puolesta, koska olen vakuuttunut siitä, että Cancúnissa saavutetaan tänä vuonna erilainen tulos. Uskon, että EU puhuu nyt yhdellä äänellä otettuaan opikseen Nagoyassa lokakuussa saavutetusta myönteisestä tuloksesta ja Kööpenhaminassa vuonna 2009 saaduista kielteisistä kokemuksista. EU:n ja sen jäsenvaltioiden on toimeksiantonsa mukaisesti oltava edelleen rakentavassa kansainvälisessä roolissa, jotta saadaan tehtyä oikeudellisesti sitova Kioton pöytäkirjan jälkeinen sopimus. Kansalaisjärjestöt ja kansalaisyhteiskunta on otettava täysimääräisesti mukaan tähän sopimukseen, jotta se pannaan asianmukaisesti täytäntöön ja jotta avoimuus lisääntyy. Minusta on siksi myönteistä, että 5 000 kansalaisyhteiskunnan edustajaa on ilmoittautunut COP16-kokoukseen.

  Paulo Rangel (PPE), kirjallinen. – (PT) Äänestin päätöslauselman puolesta, koska Euroopan unionin on nähdäkseni osoitettava vahvaa sitoutumista ja päättäväisyyttä pyrittäessä löytämään maailmanlaajuisia ratkaisuja, joilla voidaan lieventää ilmastonmuutosta ja sen seurauksia.

  Frédérique Ries (ALDE), kirjallinen. – (FR) Myöntäkäämme aivan suoraan, ettei Cancúnin ilmastonmuutoskonferenssista tule menestystä. Tähän pessimismiin on hyvä syy, koska keskeiset toimijat, ennen kaikkea Yhdysvallat ja Kiina, ovat osoittaneet viime kuukausina todellista tahdon puutetta, eikä määrällistä sitovaa sopimusta voida tehdä ilman niitä. Tämä ei kuitenkaan välttämättä tarkoita, että Cancúnin kokous on täysin samanlainen kuin Kööpenhaminan kokous ja aiheuttaa kansalaisille yhtä suuren pettymyksen. Tänään keskipäivällä hyväksytyssä päätöslauselmassa Euroopan parlamentti muistutti meille, että lämpötilan nousun rajaksi on asetettava 1,5 celsiusastetta, jotta voidaan turvata kaikkien maiden, kansojen ja ekosysteemien selviämismahdollisuudet. Kyse on vastuusta tulevia sukupolvia kohtaan. Päätöslauselmassa muistutetaan, että ollakseen uskottava Euroopan unionin on noudatettava sitoumuksiaan ja myönnettävä köyhimmille valtioille vähintään 30 miljardia dollaria tukea vuosina 2010–2012 sekä osoitettava mielikuvitusta planeettamme pelastamiseksi. Sen on myös tarjottava uusia rahoituslähteitä eli otettava käyttöön pääomasiirtojen kansainvälinen transaktiomaksu, kansainvälisen kaupan verot, kansalliset päästöverot ja lentolippujen päästömaksut. Nämä ovat ehdotuksia, joita minä ja 292 muuta parlamentin jäsentä kannatamme.

  Raül Romeva i Rueda (Verts/ALE), kirjallinen. − (EN) ENVI-valiokunnan päätöslauselma hyväksyttiin varsin täpärästi (lopullinen äänestys 292/274/38) seuraavin muutoksin/huomautuksin: Tekstistä poistettiin niukan enemmistön kannatuksella kohta "niin, ettei se estä ottamasta käyttöön 1,5 celsiusasteen lämpötilan nousun rajaa" (nimenhuutoäänestys tarkistus 14 ja tarkistus 18: 307/304/xx) sekä nimenomainen maininta siitä, että LULUCFia ja AAU:ta koskevat oikeudelliset aukkotilanteet voivat tehdä täysin tyhjäksi kaikki liitteen I tavoitteet (tarkistus 16: 316/301/xx). Ennalleen jätettiin kuitenkin muut kohdat, joissa vaaditaan tiukkoja sääntöjä, joilla on tarkoitus saavuttaa liitteessä I tarkoitetut päästövähennykset. Ilman koneellista tarkistusta todettiin, että kohta, jossa toistetaan ilmastonmuutossopimus, neljäs arviointiraportti, tieteelliset tiedot ja 40 prosenttia, oli hylätty (mutta samasta kohdasta toimitetussa erillisessä äänestyksessä oli säilytetty kohta, jossa todetaan, että tieteellisten tietojen perusteella tarvitaan 40 prosentin vähennys, jotta kahden celsiusasteen tavoite voidaan saavuttaa). Kohta, jossa muistutetaan, "että Euroopan unionin on otettava omaksi kasvihuonekaasupäästöjen vähennystavoitteekseen 30 prosenttia vuoteen 2020 mennessä vuoden 1990 päästömääriin nähden Euroopan unionin tulevan talouskasvun edun mukaisesti", säilytettiin (PPE-ryhmän tarkistus 20 hylättiin nimenhuutoäänestyksessä: 298/316/xx). Annoimme kaiken kaikkiaan hyvän päätöslauselman, joka sisältää paljon hyödyllisiä viestejä Kioton pöytäkirjasta, korvausrajoista ja kriittisestä suhtautumisesta LULUCFia ja AAU:ta koskeviin oikeudellisiin aukkotilanteisiin ja jossa ilmaistaan selkeästi teollisuusmaiden historiallinen vastuu sekä tarve rahoittaa kehitysmaiden ilmastotoimia.

  Peter Skinner (S&D), kirjallinen. – (EN) Konferenssin lähestyessä on selvää, että EU:lla on todellinen mahdollisuus antaa myönteinen panos Cancúnissa. Kuunneltuani valiokunnan puheenjohtajaa Jo Leinenia olen vakuuttunut, että hänen sydämessään monenvälinen sopimus voidaan saavuttaa vain, jos BRIC-valtioiden epäilykset onnistutaan poistamaan. Konferenssissa on myös edistettävä monien valtioiden sitoutumista kehitysmaiden taloudelliseen avustamiseen.

  Alf Svensson (PPE), kirjallinen. – (SV) Euroopan parlamentissa eilen toimitetussa äänestyksessä äänestin Cancúnin ilmastonmuutoskonferenssia (COP16) koskevan päätöslauselman puolesta. Tein niin, koska päätöslauselmassa käsitellään äärimmäisen tärkeää asiaa – sitä, että EU:n on osoitettava taitavaa poliittista johtajuutta ilmastoneuvotteluissa. Ilmastonmuutos vaikuttaa erityisesti kehitysmaihin, minkä vuoksi maailman johtajien on pyrittävä kaikin keinoin varmistamaan, etteivät ilmastoneuvottelut vaaranna vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamista. Haluan kuitenkin korostaa erityisesti sitä, että vastustin päätöslauselmaan sisältyvää kohtaa, jossa Euroopan unionia kehotetaan ehdottamaan, että otetaan käyttöön rahoitusliiketoimia koskeva 0,01 prosentin maksu. Tällainen maksu ei ole oikea etenemistapa, eikä se auta kehitysmaita torjumaan ilmastonmuutosta ja sopeutumaan siihen.

Päätöslauselmaesitys (B7-0675/2010)

  Sophie Auconie (PPE), kirjallinen. – (FR) Länsi-Saharassa on tapahtunut viime aikoina uusia vakavia välikohtauksia. Tällä vuoteen 1976 asti Espanjan hallinnassa olleella alueella esiintyy edelleen huomattavia jännitteitä Marokon viranomaisten ja itsenäisyysliikkeen välillä. Atlantin valtameren, Mauritanian ja Marokon välissä sijaitseva Länsi-Sahara jaettiin kahden edellä mainitun valtion välillä Espanjan perääntymisen jälkeen. Joidenkin kollegojeni esittämä päätöslauselma laadittiin kiireesti 24. lokakuuta 2010 sattuneiden traagisten tapahtumien vuoksi, mutta tällaisissa tapauksissa on aina otettava hieman etäisyyttä. Päätin siksi äänestää tyhjää ja aion seurata meneillään olevaa tutkintaa tarkasti.

  Zigmantas Balčytis (S&D), kirjallinen. – (LT) Kannatan tätä päätöslauselmaa. Yli 30 vuotta jatkunut Länsi-Saharan dekolonisaatioprosessi on vieläkin kesken. Ihmisoikeustilanne, väkivaltaisuudet siviilien leirillä, meneillään oleva konflikti ja sen seuraukset koko alueella ovat huolestuttavia. Yhdyn päätöslauselmassa esitettyihin huoliin lehdistön ja tiedonvälityksen vapauden rajoituksista, joita myös monet eurooppalaiset toimittajat ovat joutuneet kokemaan. YK:n johdolla on siksi toteutettava riippumaton kansainvälinen tutkinta siviilien kuolemantapausten ja katoamisten selvittämiseksi. Lisäksi on tärkeää perustaa ihmisoikeuksien seurantamekanismi, vapauttaa ihmisoikeusaktivistit sekä myöntää lehdistön edustajille, riippumattomille tarkkailijoille ja humanitaarisille järjestöille vapaa pääsy Länsi-Saharan alueelle.

  Maria da Graça Carvalho (PPE), kirjallinen. – (PT) Kannatan sitä, että Yhdistyneet Kansakunnat tutkii Länsi-Saharan tapahtumia, ja tuen sen kantaa, jonka mukaan Marokon on myönnettävä toimittajille, riippumattomille tarkkailijoille ja humanitaarisille järjestöille vapaa pääsy alueelle. Tiedän, että Marokko on Euroopan unionin strateginen kumppani ja liittolainen radikaalin islamilaisen fundamentalismin torjunnassa.

En kuitenkaan hyväksy sitä, miten Marokon viranomaiset suhtautuvat Länsi-Saharassa Gdaim Izykin leirissä 8. marraskuuta tapahtuneisiin vakaviin väkivaltaisuuksiin, joissa surmansa saaneiden määrä ei ole vielä tiedossa. Olen iloinen siitä, että kuulun parlamentin kaltaiseen toimielimeen, jonka perusperiaatteita ovat ihmisoikeuksien suojelu ja edistäminen. Myönnän siksi, että YK:n elimiä on kehotettava ehdottamaan ihmisoikeuksien seurantamekanismin perustamista Länsi-Saharaan. Kiitän YK:n pääsihteeriä ja hänen henkilökohtaista edustajaansa pyrkimyksistä oikeudenmukaisen, kestävän ja osapuolten kannalta hyväksyttävän poliittisen ratkaisun löytämiseksi, jotta Länsi-Saharan kansa saisi itsemääräämisoikeuden.

  Diogo Feio (PPE), kirjallinen. – (PT) Länsi-Saharan tilanne on jatkunut yli 30 vuotta ilman selkeää ratkaisua. Se kuuluu Israelin ja Palestiinan sekä Kyproksen konfliktien ohella tapauksiin, jotka on vaikea ratkaista ja jotka jatkuvat pitkään. Vaikka on tehty joitakin vuoropuhelukanavien avaamista koskevia yksittäisiä aloitteita, jotka ovat tervetulleita, vastapuolet eivät selvästikään ole vielä onnistuneet toteuttamaan konkreettisia toimia, jotta konfliktiin saataisiin neuvoteltua ratkaisu. Tuoreet uutiset Gdaim Izykin leirin tapahtumista aiheuttavat suurta huolta siitä, etteivät Marokon viranomaiset kunnioita Länsi-Saharan väestön ihmisoikeuksia, ja kielivät konfliktin hälyttävästä kärjistymisestä. Toivon, että tämä ongelma saadaan poistettua lopullisesti ja että konfliktiin löydetään poliittinen ja hallinnollinen ratkaisu, jotta osapuolten edut saadaan sovitettua yhteen.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Olemme tyytyväisiä siihen, että parlamentti on tuominnut jyrkästi Länsi-Saharassa Gdaim Izykin leirissä 8. marraskuuta tapahtuneet väkivaltaisuudet, joissa surmansa saaneiden määrä ei ole vielä tiedossa.

Toivomme, että komissio ja neuvosto vaativat päätöslauselmassa ehdotettuja toimia, ja korostamme, että YK:n elinten on ehdotettava ihmisoikeuksien seurantamekanismin perustamista Länsi-Saharaan ja vaadittava jo annettujen päätöslauselmien noudattamista, myös Länsi-Saharan kansan itsemääräämisoikeutta.

Kuten päätöslauselmassa todetaan, "YK olisi asianmukainen elin toteuttamaan riippumattoman kansainvälisen tutkinnan tapahtumien, kuolemantapausten ja katoamisten selvittämiseksi".

Valitettavia ovat myös lehdistön ja tiedonvälityksen vapauden rajoitukset, joita monet eurooppalaiset toimittajat ovat joutuneet kokemaan, ja Marokon kuningaskunnan on myönnettävä lehdistön edustajille, riippumattomielle tarkkailijoille ja humanitaarisille järjestöille vapaa pääsy Länsi-Saharan alueelle.

Lopuksi haluamme korostaa, että länsisaharalaisille pakolaisille, joita arvioidaan olevan Tindoufin alueella 90 000–165 000, on tärkeää antaa lisärahoitusta ja tarvittavaa humanitaarista apua, jotta voidaan tyydyttää heidän elintarvikkeita, vettä, majoitusta ja lääkintähoitoa koskevat perustarpeensa sekä parantaa heidän elinolojaan.

  Lorenzo Fontana (EFD), kirjallinen. – (IT) Kansojen itsemääräämisoikeus on aina ollut Lega Nordin ensisijaisena tavoitteena. Äänestämme tänään päätöslauselmaesityksestä, jossa pyritään takaamaan Länsi-Saharan kansan ihmisoikeuksien kunnioittaminen ja hyväksyttävät sosioekonomiset olot. Tuomitsemme Marokon hallituksen väkivaltaisen ja perusteettoman reaktion, koska se tukahdutti verisesti rauhanomaisen ja demokraattisen mielenosoituksen. Kehotamme siksi komissiota ja neuvostoa keskeyttämään EU:n ja Marokon välistä assosiaatiosopimusta koskevat neuvottelut. Annan täyden tukeni näihin lähtökohtiin perustuvalle päätöslauselmalle.

  Richard Howitt (S&D), kirjallinen. – (EN) Minulla oli ilo osallistua S&D-ryhmän puolesta Länsi-Saharaa koskevan parlamentin päätöslauselman laadintaan. Minusta on kauhistuttavaa, että viranomaiset ovat tukahduttaneet väkivaltaisesti Länsi-Saharassa järjestetyt protestit, ja yhdyn päätöslauselmassa ilmaistuihin pelkoihin länsisaharalaisten ihmisoikeuksien puolustajien turvallisuudesta. Länsi-Saharan tilanne on dekolonisaation viimeisiä jäänteitä, ja siihen tarvitaan näiden 30 vuoden jälkeen ratkaisu. Minusta on myönteistä, että päätöslauselmassa vaaditaan oikeudenmukaista, kestävää ja osapuolten kannalta hyväksyttävää poliittista ratkaisua, joka on täysin YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmien mukainen. Lisäksi yhdyn jälleen YK:n kehotukseen järjestää alueella kansanäänestys.

  David Martin (S&D), kirjallinen. – (EN) Äänestin Länsi-Saharan valitettavaa tilannetta koskevan päätöslauselman puolesta. Olen järkyttynyt Gdaim Izykin leirissä ja Laâyounen kaupungissa tapahtuneista väkivaltaisuuksista sekä voimankäytöstä päivänä, jona New Yorkissa alkoi Länsi-Saharan asemaa käsittelevä kolmas epävirallinen neuvottelukierros. Pahoittelen ihmishenkien menetystä ja ilmaisen osanottoni kuolonuhrien, loukkaantuneiden ja kadonneiden omaisille. Lisäksi kehotan perustamaan Yhdistyneiden Kansakuntien johdolla riippumattoman ja avoimen tutkintakomitean, jonka tehtävänä on määrittää eri osapuolten vastuut edellä mainittujen tapahtumien puhkeamisesta ja selvittää uhrien määrä. Olen hämmästynyt myös siitä, ettei eurooppalaisia parlamentin jäseniä ja toimittajia päästetty Länsi-Saharaan, ja kehotan Marokon viranomaisia sallimaan lehdistön edustajien ja kansalaisjärjestöjen pääsyn alueelle.

  Nuno Melo (PPE), kirjallinen. – (PT) Länsi-Saharan tilanne on erittäin huolestuttava, ja parlamentin on viestitettävä selkeästi, että se tuomitsee alueen tapahtumat. Molempien osapuolten väkivallantekojen on loputtava, jotta voidaan käydä avointa vuoropuhelua vilpittömässä mielessä ja ratkaista konflikti, jossa on menetetty jo liian monta ihmishenkeä ja jonka vuoksi monet joutuvat edelleen muuttamaan kotiseudultaan ja lähtemään pakolaisiksi. EU:n on jatkettava toimiaan humanitaarisen avun tarjoamiseksi pakolaisille, jotta heillä on perusedellytykset selvitä.

  Willy Meyer (GUE/NGL), kirjallinen. – (ES) Äänestin päätöslauselman puolesta, koska siinä lähetetään voimakas ja selkeä viesti, jolla vahvistetaan länsisaharalaisten itsemääräämisoikeutta, sekä tuomitaan Marokon hallituksen hirmuteot. Päätöslauselma on myönteinen, koska siinä tuomitaan väkivalta, johon Marokko syyllistyi ihmisarvon puolustamiseksi perustetun länsisaharalaisten leirin purkamisen yhteydessä, nuoren Nayem El-Garhin kuolema sekä miehittäjävallan Länsi-Saharassa toteuttama tiedotusvälineiden saarto, joka estää toimittajien, kansalaisjärjestöjen ja vaaleilla valittujen edustajien pääsyn alueelle. Ryhmäni oli pyytänyt jäädyttämään EU:n ja Marokon välisen assosiaatiosopimuksen sen toisen lausekkeen rikkomisen vuoksi. Kannatin kuitenkin päätöslauselmaa, koska siinä edellytetään Yhdistyneiden Kansakuntien toteuttamaa kansainvälistä tutkintaa, kehotetaan Marokkoa noudattamaan "kansainvälistä oikeutta Länsi-Saharan luonnonvarojen hyödyntämistä koskevassa asiassa" sekä vaaditaan, "että YK:n elimiä kehotetaan ehdottamaan ihmisoikeuksien seurantamekanismin perustamista Länsi-Saharaan". Edellä mainituista syistä äänestin päätöslauselman puolesta, vaikka olisin halunnut, että tapahtumat tuomitaan painokkaammin ja selkeämmin.

  Alfredo Pallone (PPE), kirjallinen. – (IT) Äänestin Länsi-Saharan nykyistä tilannetta koskevan päätöslauselman puolesta asiassa aina osoitetun sitoumuksen vuoksi. Painotan erityisesti tapaa, jolla Marokon ja Länsi-Saharan Polisario-rintaman välinen konflikti on kehittynyt, etenkin kun otetaan huomioon, että tämä ongelma vaikuttaa epäilemättä alueen vakauteen.

Marokkoa on selvästikin useaan otteeseen kehotettu ylläpitämään avointa, joustavaa vuoropuhelua ilman ehtoja, jotta Yhdistyneiden Kansakuntien välityksellä käytävissä rauhanneuvotteluissa saavutettaisiin pieniä mutta merkittäviä edistysaskelia. Olen aina tukenut YK:n ja sen erikoislähettilään Rossin toimia, joiden tavoitteena on näiden kahden osapuolen kahdenvälinen poliittinen, neuvotteluihin perustuva ja kestävä vuoropuhelu.

Monissa EU:n jäsenvaltioissa, myös Italiassa, ollaan laajalti huolissaan ja tietoisia länsisaharalaisten elinoloista, mutta myös Marokon kannat ja näkökulmat ymmärretään erityisen hyvin. Euroopan unioni ja etenkin Välimeren valtiot ovat aina olleet eturintamassa antamassa länsisaharalaisille humanitaarista apua, koska yhteisvastuu vaikeissa oloissa eläviä kohtaan on tärkeää.

Äänestin päätöslauselman puolesta, jotta tilanne parantuisi vähitellen molempien osapuolten sitoutuessa yhteistyöhön ja vuoropuheluun.

  Maria do Céu Patrão Neves (PPE), kirjallinen. – (PT) Kannatin päätöslauselmaa, koska ihmisoikeuksien puolustaminen on mielestäni ratkaisevan tärkeää. Länsi-Saharassa on raportoitu tapauksista, joissa poliisi on tehnyt väkivaltaa kansalaisille, jotka olivat perustaneet Laâyounen kaupungin ulkopuolelle leirin rauhanomaisena protestina sosiaaliselle, poliittiselle ja taloudelliselle tilanteelleen ja elinoloilleen. Poliisit käyttivät leirin tyhjentämisessä kyynelkaasua ja pamppuja mielenosoittajia vastaan.

Tämä ei ole pelkästään poliittinen konflikti naapurivaltion kanssa. Kyseessä on ihmisoikeuksien loukkaus, joka meidän kaikkien on poikkeuksetta tuomittava, joten äänestän päätöslauselman puolesta ja kehotan kollegojeni tavoin kaikkia osapuolia pysymään rauhallisina ja pidättäytymään väkivallasta.

  Raül Romeva i Rueda (Verts/ALE), kirjallinen. – (ES) Marokon hallinto on pyrkinyt useaan otteeseen estämään parlamenttia ilmaisemasta näkemystään Länsi-Saharan ihmisoikeustilanteesta, joten meidän on syytä olla tyytyväisiä siihen, että tällä kertaa Marokon painostus on epäonnistunut. En hyväksy sitä, että Marokko puuttuu jatkuvasti asioihin. Päätöslauselman teksti on sitä paitsi ainoastaan kompromissi hyvin erilaisiin analyyseihin perustuvien kantojen välillä. Haluan siksi todeta ryhmäni puolesta, että olemme länsisaharalaisten puolella ja että tuomitsemme erityisesti provosoivan ja vastuuttoman tavan, jolla Gdaim Izykin leiri purettiin. Emme voi asettaa hyökkääjiä, kiduttajia ja joukkosurmaajia samalle tasolle niiden kanssa, jotka vain yrittävät puolustautua. On suoritettava riippumaton tutkinta, ja tiedotusvälineiden edustajille ja tiedotuksesta vastaaville on myönnettävä vapaa pääsy Länsi-Saharan alueelle ja oikeus liikkua siellä. EU:n, erityisesti Espanjan ja Ranskan, on kannettava historiallinen vastuunsa ja vaadittava Marokkoa luopumaan estävästä ja tinkimättömästä asenteestaan. Tämä on tehtävä jopa jäädyttämällä lukuisat kauppasopimukset ja EU:n ja Marokon kuningaskunnan erityissuhteet sekä pyrkimällä kaikin mahdollisin keinoin varmistamaan, että itsemääräämisoikeudesta järjestetään useissa Yhdistyneiden Kansakuntien päätöslauselmissa vaadittu kansanäänestys.

  Marie-Thérèse Sanchez-Schmid (PPE), kirjallinen. – (FR) Gdaim Izykin leirissä sen purkamisen yhteydessä sekä Laâyounen kaupungissa tapahtuneet väkivaltaisuudet ovat erittäin vakavia, ja ne on tuomittava jyrkästi. Euroopan parlamentti toteaa perustellusti olevansa huolissaan alueen tilanteen huonontumisesta. Kuten Yhdistyneet Kansakunnat on todennut, konfliktin osapuolten on pyrittävä yhteisymmärryksessä löytämään realistinen poliittinen ratkaisu, joka on oikeudenmukainen, kestävä, molempien osapuolten kannalta hyväksyttävä ja YK:n turvallisuusneuvoston asiaa koskevien päätöslauselmien mukainen. On kuitenkin valitettavaa, että päätöslauselma laadittiin ennen kuin parlamentti sai käyttöönsä kaikki faktat ja yksityiskohtaiset tiedot tähän tragediaan johtaneesta tilanteesta ja myös uhrien tarkasta määrästä. Toimittajille, riippumattomille tutkijoille, tarkkailijoille ja poliittisten päätösten tekijöille on annettava aikaa sekä myönnettävä pääsy Laâyounen kaupunkiin ja pakolaisleireihin, jotta tapahtumat saadaan selvitettyä. Länsisaharalaisten ahdingon verukkeella ei saa missään tapauksessa yllyttää uusiin väkivallantekoihin.

  Søren Bo Søndergaard (GUE/NGL), kirjallinen. – (EN) Äänestin Länsi-Saharaa koskevan yhteisen päätöslauselman (B7-0675/2010) puolesta. Minusta on kuitenkin erittäin valitettavaa, ettei siinä mainita ja arvostella EU:n ja Marokon laitonta kalastussopimusta, jonka nojalla eurooppalaiset kalastusalukset voivat harjoittaa toimintaa miehitetyn Länsi-Saharan aluevesillä.

  Bart Staes (Verts/ALE), kirjallinen. – (NL) Äänestin Länsi-Saharan tilannetta koskevan päätöslauselman puolesta. Tässä yhteisessä päätöslauselmassa Euroopan parlamentti lähettää voimakkaan viestin ja tuomitsee Länsi-Saharassa taannoin uudelleen alkaneet väkivaltaisuudet. Länsisaharalaisten protestileirit hajotettiin väkivaltaisesti 8. marraskuuta, ja tässä yhteydessä molemmat osapuolet menettivät useita ihmishenkiä ja monet asukkaat loukkaantuivat. Perustamalla nämä leirit länsisaharalaiset protestoivat rauhanomaisesti kokemaansa sortoa, syrjäytymistä ja luonnonvarojen (myös kalavarojen) ryöväämistä sekä kehnoja oloja, joissa he ovat eläneet Marokon miehityksen aikana. Päätöslauselmassa vaaditaan lopettamaan väkivalta viipymättä sekä toteuttamaan Gdaim Izykin ja Laâyounen tapahtumien riippumaton tutkinta. Marokon viranomaisia vaaditaan sallimaan toimittajien, humanitaaristen järjestöjen, Euroopan parlamentin jäsenten ja riippumattomien tarkkailijoiden vapaa pääsy Länsi-Saharan alueelle.

On erittäin huolestuttavaa, että Marokon viranomaiset sortavat ihmisoikeuksien puolustajia ja länsisaharalaisia aktivisteja yhä enemmän (tekevät mielivaltaisia pidätyksiä, syytteitä ja vangitsemisia). Nämä tapahtumat vaikeuttavat Marokon ja Polisario-rintaman välisiä epävirallisia keskusteluja, joita on tarkoitus jatkaa marraskuun alussa YK:n johdolla. Länsisaharalaisten tilanteen parantuminen edellyttää kuitenkin oikeudenmukaista ja kestävää poliittista ratkaisua.

  Eva-Britt Svensson (GUE/NGL), kirjallinen. – (EN) Äänestin Länsi-Saharaa koskevan yhteisen päätöslauselman (B7-0675/2010) puolesta. Minusta on kuitenkin äärimmäisen valitettavaa, ettei siinä mainita ja arvostella EU:n ja Marokon laitonta kalastussopimusta, jonka nojalla eurooppalaiset kalastusalukset voivat harjoittaa toimintaa miehitetyn Länsi-Saharan aluevesillä.

  Dominique Vlasto (PPE), kirjallinen. – (FR) Minun on kollegojeni tapaan tuomittava Länsi-Saharan viimeaikaiset tapahtumat, ja haluan ilmaista tukeni ja osanottoni kaikille uhrien omaisille. Päätin kuitenkin olla äänestämättä päätöslauselman puolesta, koska siinä on joitakin asiavirheitä, siitä puutuu oleellisia tietoja eikä siinä anneta objektiivista kuvaa 8. marraskuuta 2010 tapahtuneista väkivaltaisuuksista. Päätöslauselman sanamuodon olisi pitänyt olla maltillinen, ja siinä olisi täytynyt esittää konkreettisia ja kiistattomia tosiasioita. Tässä epätasapainoisessa tekstissä esitetään sen sijaan hätiköity ja puutteellisiin tietoihin perustuva arviointi tilanteesta sekä hylätään perustelematta suoralta kädeltä Marokon viranomaisten toteuttama riippumaton tutkinta. Olen pettynyt tähän kiireessä laadittuun puolueelliseen lausuntoon, joka vaikeuttaa YK:ssa käytäviä Marokon kuningaskunnan ja Polisario-rintaman välisiä epävirallisia neuvotteluja ja joka on luonut jännitteitä alueella. Olemme unohtaneet ensisijaiset tavoitteemme, nimittäin tasapainoisen ja molempien osapuolten kannalta hyväksyttävän sopimuksen, jonka avulla siviiliväestölle voidaan palauttaa vakaat ja turvalliset elinolot. Meidän on kaikin keinoin estettävä uuden rintaman muodostuminen erittäin kiistanalaisella Sahelin alueella ja pyrittävä säilyttämään strateginen kumppanuutemme Marokon kanssa.

Päätöslauselmaesitys (B7-0650/2010)

  Sophie Auconie (PPE), kirjallinen. – (FR) Ukrainasta on tullut Euroopalle geopoliittisesti merkittävä valtio Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. Vaikka Ukraina on jälleen itsenäistynyt, Venäjä pitää sitä edelleen "lähiulkomaana". Ukraina haluaa hyödyntää itsemääräämisoikeuttaan täysimääräisesti ja keskittyä Euroopan unionin kanssa luomiinsa vahvoihin historiallisiin yhteyksiin, minkä vuoksi se on jo jonkin aikaa ilmaissut aikovansa liittyä Euroopan unioniin. Ukraina on keskeisen strategisen alueen ytimessä sijaitseva valtio, jolla on runsaat luonnonvarat, joten sitä on pidettävä Euroopan unionin mahdollisena strategisena keskuksena. Kannatin Euroopan parlamentin päätöslauselmaa, jossa suhtaudutaan myönteisesti Ukrainan suuntautumiseen kohti Euroopan unionia. Siinä todetaan, että tässä hauraassa demokratiassa tarvitaan vielä edistystä. Päätöslauselmassa tuodaan esiin myös jo toteutetut toimet ja viime aikoina saavutetut huomattavat edistysaskeleet. Päätöslauselma on maltillinen, mutta siinä vahvistetaan Ukrainan eurooppalainen tulevaisuus.

  Zigmantas Balčytis (S&D), kirjallinen. – (LT) Kannatan tätä päätöslauselmaa. On ilmaistu huolia siitä, että demokraattiset vapaudet, kuten kokoontumis- ja ilmaisunvapaus sekä tiedotusvälineiden vapaus, ovat vaarantuneet viime kuukausina Ukrainassa. Viranomaisten on tutkittava väitetyt oikeuksien ja vapauksien loukkaukset sekä toteutettava toimia niiden oikaisemiseksi. Viranomaisten on tärkeää myös pidättyä pyrkimyksistä valvoa suoraan tai välillisesti Ukrainan tiedotusvälineiden tiedotustoiminnan sisältöä. Vaalisäännöksistä käydään jatkuvaa keskustelua. Ennen tulevia parlamenttivaaleja on siksi toteutettava aktiivisia toimia vaalijärjestelmän ja -lainsäädännön parantamiseksi. Lisäksi on vahvistettava instituutioiden uskottavuutta, vakautta ja itsenäisyyttä sekä varmistettava, että valtion hallinto perustuu demokratian ja oikeusvaltion periaatteisiin. Ukrainan viranomaisten on myös tehostettava korruption torjuntaa.

  Vilija Blinkevičiūtė (S&D), kirjallinen. – (LT) Kannatan parlamentin päätöslauselmaa, jossa tarkastellaan Ukrainan lisätoimia poliittisen vakauden saavuttamiseksi sekä valtion sisällä että sen rajojen ulkopuolella. Ukraina on tärkeä kumppani Euroopan unionille Itä-Euroopan valtioiden kanssa harjoitettavan EU:n naapuruuspolitiikan täytäntöönpanossa. On siksi tärkeää, että etenkin viisumivaatimusten yhteydessä pyritään edelleen tekemään tiivistä yhteistyötä. Parlamentti kehottaa komissiota ja neuvostoa laatimaan Ukrainan viisumipakon poistamista koskevan toimintasuunnitelman. Jotta Ukrainassa ja sen naapurivaltioissa voidaan varmistaa poliittinen vakaus pitkällä aikavälillä, on tärkeää toteuttaa perustuslakiuudistuksia, joiden avulla toimeenpanoelimen ja oikeusjärjestelmän välille voidaan luoda asianmukainen tasapaino. Lisäksi tarvitaan uudistuksia, joilla lisätään tiedotusvälineiden vapautta ja moniarvoisuutta. Valtion instituutioita kehotetaan toteuttamaan toimia lehdistönvapauden varmistamiseksi. Euroopan unioni on lujasti sitoutunut auttamaan Ukrainaa uudistusten toteutuksessa. Euroopan unioni pyrkii siksi jatkamaan tiivistä yhteistyötä Ukrainan kanssa, jotta voidaan vahvistaa sen demokratiaa ja nopeuttaa sen integroitumista Euroopan unioniin.

  Maria da Graça Carvalho (PPE), kirjallinen. – (PT) Suhtaudun kriittisesti Ukrainassa 31. lokakuuta järjestettyihin paikallisvaaleihin ja haluan, että lehdistönvapautta kunnioitetaan. Minusta on valitettavaa, että vaalisäännöksiä muutettiin viime hetkellä ennen 31. lokakuuta ja että oppositiopuolueiden ei annettu asettaa ehdokkaita vaalipiireissä. Olen parlamentin kanssa samaa mieltä siitä, että demokraattisten vaatimusten rajoittamista ei saa hyväksyä ja että ilmaisunvapaus on säilytettävä. Moitin parlamentin tavoin Ukrainan hallitusta epäonnistumisesta tässä arkaluonteisessa asiassa.

  Lara Comi (PPE), kirjallinen. – (IT) Slaavilaisissa kielissä Ukraina tarkoittaa rajavaltiota. Venäläiset pitivät Ukrainaa aina syrjäisenä maakuntana, ja se on ollut Euroopan unionille rajavaltio viimeistä edellisestä laajentumisesta lähtien.

Tällä kertaa emme kuitenkaan halua, että paikan nimi määrää sen asukkaiden kohtalon. Toimiessaan varovasti, mitä kansan demokraattisen tahdon kunnioittaminen edellyttää, Euroopan unioni on maailmanlaajuisena toimijana johdonmukainen, koska se tarjoutuu takaamaan vapauden, demokratian ja moniarvoisuuden tilanteessa, jossa kyseinen valtio voi tällaisia arvoja kunnioittamalla ehkä saavuttaa kipeästi tarvitsemansa vakauden.

Laajentumisprosessiin sisältyy strategisia ja kaupallisia arviointeja, ja näitäkin näkökohtia on pidettävä merkityksellisinä, mutta siihen sisältyy ennen kaikkea myös jatkuva, rauhanomainen pyrkimys laajentaa kulttuuripiiriä viittaamalla EU:n edustamiin arvoihin.

Viimeisten kuuden vuoden ajan – alkaen oranssista vallankumouksesta, jonka vuosipäivää vietetään muutaman viikon kuluttua – Ukrainassa on ollut meneillään demokraattisen vakautuksen kausi. Toivomme, että fyysinen naapuruutemme auttaa luomaan tosiasiallisen demokraattisen tietoisuuden ja kunnioittamaan sitä.

  Mário David (PPE), kirjallinen. – (PT) Äänestän tämän päätöslauselmaesityksen puolesta. Euroopan unionin suhteilla Ukrainaan, joka on itäeurooppalaisten naapurien kanssa harjoitettavan EU:n naapuruuspolitiikan avainkumppaneita, on huomattavan tärkeä merkitys koko Euroopan vakauden, turvallisuuden ja menestyksen kannalta. Tietoisina yhteisestä vastuustaan vakauden edistämisessä EU ja Ukraina ovat lisänneet neuvotteluja ja pyrkineet järjestämään uusia yhteistyökumppanuuksia. Niissä mennään pelkkää taloudellista yhteistyötä pitemmälle, koska ne kattavat myös oikeusvaltion periaatteet ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen, joiden alalla Ukrainalla on vielä paljon tehtävää, kuten vaaliprosessissa taannoin tapahtunut takaisku on osoittanut.

Haluan lisäksi korostaa, että Ukrainan yhdentyminen Euroopan unioniin on äärimmäisen tärkeää tarvittavien taloudellisten, sosiaalisten ja poliittisten uudistusten toteuttamisen kannalta. Assosiaatiosopimuksen tekeminen on siksi mielestäni erityisen tärkeää, jotta EU–Ukraina-assosiaatio-ohjelma voidaan panna tehokkaasti täytäntöön.

  Diogo Feio (PPE), kirjallinen. – (PT) Tässä asiassa tarvitaan ehdottomasti hieman varovaisuutta, vaikka presidentti Janukovitš on jo toteuttanut toimia ja Ukrainan viranomaiset ovat antaneet lausuntoja Ukrainan halukkuudesta liittyä EU:hun, noudattaa hyvää hallintotapaa koskevia eurooppalaisia malleja sekä kunnioittaa kansalaistensa ihmisoikeuksia ja kansalaisvapauksia. Tosiasiassa raportoidaan yhä enemmän ilmaisun- ja kokoontumisvapauden supistumisesta, poliittisesta vaikuttamisesta tiedotusvälineissä ja oikeusviranomaisissa sekä turvallisuuspalvelujen toimista. Jos Ukraina pitää poliittisten johtajiensa lupaukset, uskon, että se voi alkaa edetä jäsenyyteen johtavalla tiellä, jolla on ensimmäiseksi vakiinnutettava vapaus ja oikeusvaltion periaatteet.

  José Manuel Fernandes (PPE), kirjallinen. – (PT) Ukraina on nähdäkseni EU:n tärkeimpiä strategisia kumppaneita, joten olen huolissani turvallisuuspalveluille annetuista liiallisista valtuuksista pelotella kyseisessä valtiossa toimivia kansalaisjärjestöjä ja valvoa Ukrainan tiedotusvälineitä. Lisäksi on syytä todeta, että Ukrainan oppositiopuolueiden on tärkeää saada osallistua vaaleihin ilman rajoituksia tai syrjintää. Voimme mielestäni tukea Ukrainan tulevaa yhdentymistä Euroopan unioniin ja varmistaa näin strategisen kumppanuuden Ukrainan kanssa vain, jos se ottaa huomioon päätöslauselmassa annetut suositukset.

  Tunne Kelam (PPE) , kirjallinen. – (EN) Äänestin Ukrainaa koskevan päätöslauselman puolesta. Minusta on kuitenkin valitettavaa, että Euroopan parlamentti on lykännyt äänestystä jo kaksi kertaa, minkä vuoksi EU:n ja Ukrainan huippukokous, jota ajatellen päätöslauselma laadittiin, pidettiin ennen äänestystämme. Euroopan parlamentti on katsonut, että sen velvollisuutena ja etuoikeutena on esittää oma kantansa ennen kolmansien maiden kanssa järjestettäviä säännöllisiä huippukokouksia, jotta se voi toimittaa kantansa ajoissa molemmille osapuolille. Jälkikäteen annettavalla päätöslauselmalla on huomattavasti vähäisempi vaikutus. Jos jotkut kollegat ajattelivat, että viivästyttämällä äänestystä Ukrainan uutta hallintoa ei häiritä liikaa, se oli epäilemättä lyhytnäköistä toimintaa.

EU on nyt ja vastedeskin avoin kaikille yhteistyöaloille, mutta yhteistyön hintana ei saa koskaan olla se, ettei sen vuoksi kiinnitetä huomiota hälyttäviin yrityksiin tuhota oranssin vallankumouksen keskeiset saavutukset – vapaat vaalit ja tiedotusvälineiden vapaus. Kannatan komission jäsenen Guchtin eilistä toteamusta siitä, että tietyistä EU:n periaatteista ei voida tinkiä.

  David Martin (S&D), kirjallinen. – (EN) Äänestin Ukrainaa koskevan päätöslauselman puolesta. Kannatan nykyisen hallituskoalition toimia poliittisen vakauden palauttamiseksi Ukrainaan, mikä on oleellinen edellytys demokratian vakauttamiselle kyseisessä valtiossa. Kestävä poliittinen vakaus voidaan varmistaa ainoastaan perustuslakimuutoksilla, joissa säädetään selvästä vallanjaosta sekä toimeenpanoelimen, lainsäädäntöelimen ja oikeuslaitoksen asianmukaisesta keskinäisestä ja sisäisestä valvontajärjestelmästä.

  Nuno Melo (PPE), kirjallinen. – (PT) Kun otetaan huomioon Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön (Etyj) / demokraattisten instituutioiden ja ihmisoikeuksien toimiston (ODIHR) vaalitarkkailuvaltuuskunnan lausunnot, joiden mukaan kansainväliset standardit olivat pitkälti täyttyneet, Ukrainan taannoiset vaalit osoittavat, että Ukrainassa tapahtuu edelleen myönteistä kehitystä kohti EU:hun yhdentymistä. On kuitenkin ratkaisevan tärkeää, että ukrainalaiset poliitikot ja viranomaiset sitoutuvat toteuttaman poliittisen ja taloudellisen vakauttamisen nopeasti. Tämä edellyttää, että toteutetaan tarvittavat perustuslakiuudistukset, vahvistetaan oikeusvaltiota, perustetaan sosiaalinen markkinatalous ja toteutetaan uusia toimia korruption torjumiseksi sekä liiketoiminta- ja investointiympäristön parantamiseksi.

  Justas Vincas Paleckis (S&D), kirjallinen. – (LT) Ukrainan taannoiset paikallisvaalit laajensivat presidentti Viktor Janukovitšin puolueen vaikutuksen alueisiin. Vaalijärjestelmään muutama kuukausi ennen vaaleja tehdyt muutokset, joiden vuoksi palataan osittain enemmistövaaliin, ovat valitettavasti vain syventäneet kuilua hallituksen ja opposition välillä sekä luoneet perustan hallituksen syyttämiselle epädemokraattisista aikeista. Päätöslauselmassa ilmaistaan huolestuneisuus myös viime aikoina lisääntyneistä ilmaisun- ja kokoontumisvapauden loukkauksista sekä tiedotusvälineiden vapauden rajoituksista. Äänestin päätöslauselman puolesta, koska siinä kehotetaan Ukrainaa, jonka pitkän aikavälin tavoitteena on EU-jäsenyys, antamaan tiedotusvälineiden toimintaa koskevaa lainsäädäntöä, joka täyttää kansainväliset standardit, sekä korostetaan tarvetta lisätä valtion instituutioiden riippumattomuutta ja tehokkuutta. Tämä on ainoa keino varmistaa demokratian ja oikeusvaltion toiminta Ukrainassa. Mielestäni on myönteistä, että päätöslauselman laatijat vaativat Ukrainan hallitusta jatkamaan energiantoimitusinfrastruktuurin uudistamista ja toteuttamaan hankkeita, joissa energianlähteitä monipuolistetaan EU:n jäsenvaltioiden ulkopuolelle. Kannatan Ukrainan viisumipakon poistamista koskevaa toimintasuunnitelmaa, johon sisältyy sen pikaista täytäntöönpanoa koskevia käytännön ohjeita. Kyse on oikeusvaltion periaatteiden lujittamisesta ja perusoikeuksien toteutumisesta Ukrainassa.

  Alfredo Pallone (PPE), kirjallinen. – (IT) Suhteiden parantaminen naapurivaltion – tässä tapauksessa itäisen kumppanuuden maan – kanssa, kauppasopimusten tekeminen, tiedonvaihdon lisääminen ja sen edistäminen, että kansalaiset voivat matkustaa eri valtioissa, ovat mielestäni keskeisiä asioita, joissa EU ei saa koskaan antaa periksi. Äänestin siksi Ukrainaa koskevan päätöslauselmaesityksen puolesta. Yhdyn täysin päätöslauselman sisältöön, jossa panemalla toimintasuunnitelma täytäntöön luodaan edellytykset lyhytaikaisten viisumien vapauttamiselle EU:ssa ja vahvistetaan unionin kantaa Ukrainan demokraattisesta kehityksestä taannoisten paikallisvaalien jälkeen. Päätöslauselmassa sallitaan myös Ukrainan osallistuminen unionin ohjelmiin ja määritetään uusien kaasulakien täytäntöönpano, kun Ukraina on nyt liittynyt energiayhteisöön.

  Maria do Céu Patrão Neves (PPE), kirjallinen. – (PT) Ukrainan uusi poliittinen asiayhteys ja institutionaalinen kehys sekä Ukrainan uuden presidentin Viktor Janukovitšin ja parlamentin (Verhovna Rada) valmius vahvistaa maan vakaa pyrkimys liittyä Euroopan unioniin ovat edistysaskel liittymisprosessin aloittamisessa.

Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 49 artiklan nojalla Ukraina voi hakea EU:n jäsenyyttä kuten jokainen Euroopan valtio, joka noudattaa vapauden, kansanvallan, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamisen sekä oikeusvaltion periaatteita.

Kannatin päätöslauselmaa, jossa esitetään Ukrainan viranomaisille tehtävät ehdotukset. On vielä matkaa institutionaaliseen vakauteen, jossa tunnustetaan kaikkien poliittisten toimijoiden täysimääräinen osallistuminen ja jossa valta siirretään asianmukaisesti. Toivon, että EU:n ja Ukrainan väliset vahvat historialliset, kulttuuriset ja taloudelliset siteet vahvistuvat ja mahdollistavat aikanaan Ukrainan kansan liittymisen unioniin. Tätä ajatellen haluan korostaa yhteistyön tehostamisen merkitystä nuoriso- ja opiskelijavaihdon aloilla sekä sellaisten stipendiohjelmien merkitystä, joiden avulla ukrainalaiset voivat tutustua EU:hun ja sen jäsenvaltioihin.

  Raül Romeva i Rueda (Verts/ALE), kirjallinen. – (ES) Tämä päätöslauselma perustuu melko yksimieliseen näkemykseen, ja siinä todetaan, että Ukraina voi Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 49 artiklan mukaan hakea EU:n jäsenyyttä kuten mikä tahansa Euroopan valtio, joka noudattaa vapauden, demokratian, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamisen sekä oikeusvaltion periaatteita. Päätöslauselmassa myös korostetaan, että Ukrainalla, joka aikoo liittyä Euroopan unioniin, on vahvat historialliset, kulttuuriset ja taloudelliset siteet Euroopan unioniin ja että Ukraina on yksi itäeurooppalaisten naapurien kanssa harjoitettavan EU:n naapuruuspolitiikan avainkumppaneista, joka vaikuttaa merkittävällä tavalla koko mantereen turvallisuuteen, vakauteen ja menestykseen.

  Viktor Uspaskich (ALDE), kirjallinen. – (LT) Useimmat luulivat Kiovassa vuoden alussa järjestettyjen paikallisvaalien jälkeen, että Ukrainan loppu oli koittanut. Ukrainan uusi hallitus on kuitenkin odotettua käytännönläheisempi ja avoimempi uudistuksille. Ukrainan kanssa on tärkeää tehdä yhteistyötä, jos on olemassa pieninkin mahdollisuus varmistaa alueen vakaus. Viime vuosina Ukrainasta on tullut poliittinen pelinappula Venäjän ja länsivaltioiden kiistellessä vaikutusvallasta oranssin vallankumouksen ja viime vaalien aikana. On merkityksetöntä, valitseeko Ukraina Venäjän vai lännen. EU:lla on nyt tilaisuus harjoittaa Ukrainaa koskevaa uutta politiikkaa, joka käsittää myös Venäjän. Myös kotimaallani Liettualla on tässä oma roolinsa.

Turvallisuus ja energia ovat aloja, joilla tarvitaan pitkäaikaista yhteistyötä joidenkin Ukrainan ongelmien poistamiseksi. Koska Ukraina pyrkii uudistamaan talouttaan ja yhdentymään tiiviimmin Euroopan unioniin, on kuitenkin tärkeää noudattaa demokratian periaatteita ja ihmisoikeuksia. Toivon siksi vilpittömästi, että Brysselissä 22. marraskuuta pidetyssä EU:n ja Ukrainan huippukokouksessa saavutettiin kestävää edistystä.

  Joachim Zeller (PPE), kirjallinen. – (DE) Neuvostoliiton romahdettua Ukrainan kansa sai ensimmäistä kertaa historiassaan tilaisuuden päättää tulevaisuudestaan vapaasti ja kansallista itsemääräämisoikeuttaan käyttäen. Euroopan valtiot ja kansat ovat velvollisia osoittamaan solidaarisuutta ja antamaan tukea suurenmoiselle Ukrainan kansalle, joka maksoi valtavan hinnan Stalinin kauden ja toisen maailmansodan aikaisissa verilöylyissä, joissa miljoonat ihmiset saivat surmansa. Oranssi vallankumous osoitti, että Ukrainan kansa haluaa päättää omasta tulevaisuudestaan demokraattisissa oloissa, joissa noudatetaan oikeusvaltion periaatteita. Tämä ei saa koskaan unohtua niiltä, joilla on poliittinen, taloudellinen ja sosiaalinen vastuu Ukrainassa. Taannoisten Ukrainan alueellisten vaalien toteutus sekä vaaleja edeltäneet ja niiden jälkeiset tapahtumat saavat epäilemään, toimivatko Ukrainan poliittiset vastuuhenkilöt todellakin vapauden, demokratian ja oikeusvaltion periaatteiden mukaisesti. Euroopan parlamentti vahvistaa päätöslauselmassa kantansa siitä, että ukrainalaiset voivat luottaa Euroopan kansojen solidaarisuuteen, mutta kehottaa Ukrainan poliitikkoja kunnioittamaan kansalaisten halua elää demokraattisessa ja vapaassa oikeusvaltiossa. Tämän yhteisen päätöslauselmaesityksen allekirjoittaneena äänestin sen puolesta.

Mietintö: Yannick Jadot (A7-0310/2010)

  Luís Paulo Alves (S&D), kirjallinen. – (PT) Äänestin päätöslauselman puolesta, koska Euroopan unionin on mielestäni otettava johtoasema ilmastonmuutoksen torjunnassa sekä lujitettava siten taloutensa kilpailukykyä energiansäästöjen ja uusiutuvien energianlähteiden avulla. Nämä kaksi alaa voivat nimittäin parantaa energiavarmuutta, ja niissä piilee suuria mahdollisuuksia, jotka liittyvät teollisuuden kehittämiseen, innovointiin, aluesuunnitteluun ja työpaikkojen luomiseen.

Voidakseen omaksua tämän roolin ja saavuttaakseen parantuneen kilpailukyvyn tuomat edut EU:n on kuitenkin muutettava kahdenvälistä, alueellista ja monenvälistä kauppapolitiikkaansa, koska tuotteiden ja palvelujen kauppa aiheuttaa noin 20 prosenttia maailman kasvihuonekaasupäästöistä. EU:n on edistettävä tuotanto- ja kulutustapojen sekä investointistrategioiden muutoksia. Sen on myös toimittava aktiivisesti kansainvälisistä kuljetuksista aiheutuvien päästöjen ja ilmastoystävällisen teknologian aloilla. Vaikka EU:lla on tässä asiassa vielä paljon tehtävää, tärkeitä toimia on jo toteutettu erityisesti laittoman puun tuonnin, biopolttoaineiden ja ilmailupäästöjen yhteydessä.

  Elena Oana Antonescu (PPE), kirjallinen. – (RO) Tuotteiden ja palvelujen kauppa aiheuttaa noin 20 prosenttia maailman kasvihuonekaasupäästöistä. Kannatan kauppapolitiikkaa, jossa tuotteet ja palvelut pyritään eriyttämään niiden ilmastovaikutusten perusteella. Äänestin päätöslauselman puolesta, koska siinä määritetään tulevat vaiheet, jotka mahdollistavat Euroopan unionin etenemisen tällä tiellä, vahvistetaan kaupan ja ilmastonsuojelun välistä myönteistä vuorovaikutusta, parannetaan kauppa- ja ilmastotoimien johdonmukaisuuden varmistavia välineitä sekä edistetään kansainvälisen kaupan hintojen oikeudenmukaisuutta ja estetään näin hiilivuotoja.

Haluan painottaa, ettei Euroopan unioni pysty ottamaan johtoasemaa ilmastonmuutoksen torjunnassa, ellei se vahvista taloutensa kilpailukykyä säästämällä energiaa ja kehittämällä uusiutuvia energianlähteitä. Näillä kahdella alalla on suuria mahdollisuuksia, jotka liittyvät teollisuuden kehittämiseen, innovointiin, aluesuunnitteluun ja työpaikkojen luomiseen, ja ne voivat parantaa Euroopan energiavarmuutta.

  Sophie Auconie (PPE), kirjallinen. – (FR) Joulukuussa 2009 pidetyssä YK:n ilmastohuippukokouksessa Euroopan unioni ei valitettavasti pystynyt ottamaan toivomaansa roolia. Toimiessaan suunnannäyttäjänä kestävää kehitystä koskevissa asioissa EU:n on mielestäni tärkeää laajentaa sitoumuksensa myös kansainvälisen kauppapolitiikan alalle. Halusimme siksi kollegojeni kanssa antaa EU:n kantaa puolustavalle valtuuskunnalle aktiivisen ja määrätietoisen toimeksiannon ennen Cancúnin kokousta. Kehotamme Euroopan komissiota erottamaan tuontituotteet toisistaan niiden ekologisen jalanjäljen perusteella ja ottamaan käyttöön hiilidioksiditaseen kauppapolitiikan alalla. Ottaen huomioon, että ilmastonmuutoksen torjunta vaikuttaa kilpailukykyyn, päätöslauselmassamme vaaditaan, että kaikille teollisuuden aloille tiedotetaan hiilivuodon vaarasta ja että fossiilisille energianlähteille myönnettävät tuet ja erityisesti ilmailualan verovapautus lopetetaan.

  Zigmantas Balčytis (S&D), kirjallinen. – (LT) Äänestin päätöslauselman puolesta. Ilmastonmuutoksen torjunnassa Euroopan unionin ensisijaiset tavoitteet ovat energiansäästö ja uusiutuvat energianlähteet. Niiden avulla voidaan parantaa EU:n energiavarmuutta, ja niissä piilee suuria mahdollisuuksia, jotka liittyvät teollisuuden kehittämiseen, innovointiin, aluesuunnitteluun ja – vihreän energian kehittämisen ansiosta – työpaikkojen luomiseen. Ilmastonmuutoksen torjunnalla on kuitenkin myös kielteisiä vaikutuksia koko EU:n markkinoiden kilpailukykyyn. Kansainvälisen kaupan säännöillä on ratkaiseva merkitys ilmastonmuutoksen torjunnassa, mutta Maailman kauppajärjestön (WTO) sopimuksissa ei viitata suoraan ilmastonmuutokseen, elintarviketurvaan eikä vuosituhannen kehitystavoitteisiin. WTO:n määräyksiä on nähdäkseni muutettava, jotta varmistetaan, että ne muodostavat johdonmukaisen kokonaisuuden Kioton pöytäkirjan ja monenvälisten ympäristösopimusten mukaisten sitoumusten kanssa. Näin varmistettaisiin, että kaikki valtiot noudattavat samoja vaatimuksia, koska tietyt valtiot saavat nykyään suuremman kilpailuedun tukemalla energiahintoja sekä laiminlyömällä hiilidioksidipäästöjä koskevien rajoitusten ja kiintiöiden käyttämisen, eikä niillä ole kannustinta liittyä monenvälisiin ilmastonmuutossopimuksiin.

  Vilija Blinkevičiūtė (S&D), kirjallinen. – (LT) Äänestin mietinnön puolesta, koska siinä määritetään strategiset tavoitteet ja vaiheet, joita Euroopan unioni voi noudattaa pyrkiessään saamaan aikaan nykyistä paremman ilmastonmuutossopimuksen. Korostan, että Euroopan unioni on jo ottanut ensimmäiset askeleet oikeaan suuntaan laittoman puun tuonnin, maatalousperäisten polttoaineiden ja ilmailupäästöjen alalla. Haluan huomauttaa, että ilmastonmuutoksen torjunta on kilpailukykyyn liittyvä tekijä, sillä Euroopan unionin ensisijaiset tavoitteet ovat energiansäästö ja uusiutuvat energianlähteet, joiden avulla voidaan parantaa unionin energiavarmuutta ja joissa piilee suuria teollisuuden kehittämiseen, innovointiin, aluesuunnitteluun ja työpaikkojen luomiseen liittyviä mahdollisuuksia.

Koska Kööpenhaminassa pidetyssä YK:n ilmastohuippukokouksessa saavutettu sopimus oli pettymys, Euroopan unionin on toimittava nyt näkyvämmin, yhtenäisemmin ja tehokkaammin. Sen on kiinnitettävä enemmän huomiota päästöjen vähentämistä ja kehitysmaiden tukemista koskeviin tavoitteisiin, jotka ovat tutkijoiden suositusten ja parlamentin pyyntöjen mukaisia.

  Alain Cadec (PPE), kirjallinen. – (FR) Yannick Jadotin mietinnössä muistutetaan, että tuotteiden ja palvelujen kauppa aiheuttaa noin 20 prosenttia maailman kasvihuonekaasupäästöistä, mikä on otettava huomioon ilmastonmuutoksen torjunnassa. Euroopan unioni harjoittaa kunnianhimoista ilmastopolitiikkaa, mutta tämä poliittinen painopiste on otettava huomioon myös kauppapolitiikassa. Pidän esittelijän tavoin valitettavana sitä, että valtiot, jotka tukevat energiahintoja ja laiminlyövät hiilidioksidipäästöjä koskevien rajoitusten ja kiintiöiden käyttämisen, saattavat saada kilpailuetua. On harmillista, ettei tällaisia valtioita kiinnosta liittyä monenvälisiin ilmastonmuutossopimuksiin ja että ne lisäävät näin epäoikeudenmukaista kilpailua. Euroopan unionin kauppapolitiikka ei ole tavoite itsessään, vaan sen on pysyttävä poliittisena sääntelyvälineenä. Meidän on varmistettava oikeudenmukainen kilpailu, emmekä saa antaa ilmastonmuutoksen torjuntatoimiemme haitata maailmankauppaa.

  Lara Comi (PPE), kirjallinen. – (IT) Euroopan unionin lupausta vähentää hiilidioksidipäästöjä ei voida edistää periaatteellisilla lausunnoilla eikä ideologisilla väitteillä. Emme saa muuttaa ympäristöä, koska emme ole täysin selvillä tulevista ongelmistamme, olivatpa tämän ongelman seuraukset mitkä tahansa, eikä tässä yhteydessä pidä harkita radikaaleja ratkaisuja, jotka perustuvat enemmän tai vähemmän perusteltuihin tutkimuksiin.

Kauppapolitiikalla on tässä oma tehtävänsä. On helppoa pyytää jäsenvaltioita vähentämään päästöjään, mutta se on hyödytöntä, jos useimmat saastuttavat tuotantolaitokset siirretään EU:n ulkopuolisiin valtioihin. On poliittisesti suotuisaa edistää paikallisten tuotteiden käyttämistä koskevia kampanjoita, mutta se on järjetöntä, jos niiden tuotantoon tarvittavat raaka-aineet tai välituotteet ovat peräisin toiselta puolelta maapalloa. Vastuullinen toiminta tarkoittaa myös kauppapolitiikan hienosäätöä, jossa kaikki asiaan liittyvät seikat otetaan tarkasti huomioon. Sulkemalla silmät petämme ennen kaikkea itseämme.

  George Sabin Cutaş (S&D), kirjallinen. – (RO) Äänestin päätöslauselman puolesta, koska esittelijän laatimassa tekstissä nähdäkseni kannatetaan sitä, että Euroopan unioni tekee rohkeita sitoumuksia ilmastonmuutoksen torjunnassa. Päätöslauselmassa ehdotetaan, että EU:n kasvihuonekaasupäästöjä vähennetään 30 prosenttia. Kannatan tätä kunnianhimoista tavoitetta, mutta EU:n toimintaa on mielestäni tuettava maailmanlaajuisesti suurimpien teollisuusvaltioiden toimilla. Meidän on todellakin löydettävä keino ottaa mukaan myös kansainväliset valtion toimijat, jotka eivät ole erityisen halukkaita seuraamaan esimerkkiämme. Euroopan parlamentin sosialistien ja demokraattien ryhmän varjoesittelijänä korostin lisäksi alkuperäiseen tekstiin ehdottamissani tarkistuksissa, että on perustettava maailman ympäristöjärjestö ja että tullietuusjärjestelmän uudistuksessa on otettava käyttöön ympäristökriteerit.

  Marielle De Sarnez (ALDE), kirjallinen. – (FR) EU:n kauppapolitiikka vaikuttaa maailmankauppaan, eikä EU:n vastuuta voida rajoittaa unionissa tuotettujen kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen. Euroopan parlamentti hyväksyi suurella enemmistöllä tämän mietinnön, jossa pyritään parantamaan kauppapolitiikan ja ilmastotoimien välistä yhteyttä ehdottamalla, että tuotteet eriytetään niiden ilmastovaikutuksen perusteella ja että kauppapolitiikan alalla otetaan käyttöön hiilidioksiditase. On valitettavaa, etteivät konservatiivit halunneet tukea joitakin kunnianhimoisempia ehdotuksia, mutta hyväksymällä tämän mietinnön pyydämme selkeästi, että ekologisista näkökohdista tehdään olennainen osa talouttamme.

  Edite Estrela (S&D), kirjallinen. – (PT) Äänestin kansainvälistä kauppapolitiikkaa ja ilmastonmuutoksen haasteita koskevan mietinnön puolesta, koska tuotteiden ja palvelujen kauppa aiheuttaa noin 20 prosenttia maailman kasvihuonekaasupäästöistä ja koska yhteisessä kauppapolitiikassa tarvitaan siksi toimia ilmaston lämpenemisen rajoittamiseksi.

  Diogo Feio (PPE), kirjallinen. – (PT) Kööpenhaminan ilmastonmuutoskonferenssin ajauduttua umpikujaan Euroopan unionin on tärkeää jatkaa tässä asiassa omaksumallaan tiellä, sitouduttava tosissaan kestävään kehitykseen ja pyrittävä vähentämään hiilidioksidipäästöjä vaarantamatta Euroopan teollisuutta. Sitoutuessaan vähentämään päästöjä EU ei saa kuitenkaan koskaan unohtaa taloudellista tehokkuutta tai vaarantaa parhaillaan ennennäkemättömästä talouskriisistä kärsivien jäsenvaltioiden taloudellista kestävyyttä. Emme voi sallia sitä, että hiilivuotoa torjutaan siirtämällä lisää teknologiaa kehitysmaihin, emmekä voi antaa hiilidioksidipäästöjen vähentämistä koskevien toimien tuhota Euroopan teollisuutta.

  José Manuel Fernandes (PPE), kirjallinen. – (PT) Kööpenhaminassa pidetyssä YK:n ilmastohuippukokouksessa saavutettu sopimus oli pettymys, eikä sen avulla pystytä pitämään ilmaston lämpenemistä alle kahdessa celsiusasteessa. Kööpenhaminan sopimus ei myöskään ole maailmanlaajuinen eikä sitova. Euroopan unioni ei suinkaan ole pääsyyllinen tähän epäonnistumiseen. EU:lla on sen sijaan ollut johtava asema ilmastonmuutoksen torjunnassa, ja sitä on kannustettava hyödyntämään johtajuuttaan unohtamatta kuitenkaan sitä, että teollisuutemme on jo tehnyt valtavasti toteuttaakseen pakolliset päästövähennykset Euroopassa.

On otettava huomioon, että EU aiheuttaa noin 15 prosenttia koko maailman päästöistä, että arvioiden mukaan EU:n osuus pienentyy 10 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä ja että Yhdysvallat, Kiina ja Intia aiheuttavat puolet maailman päästöistä ja niiden osuus kasvaa jatkuvasti. Totean EU:n kansainvälisestä kauppapolitiikasta ilmastonmuutoksen yhteydessä, että vaikka muut eivät lähde mukaamme, meidän on edelleen keskityttävä tieteelliseen tutkimukseen, hiilettömiin energianlähteisiin liittyvään tekniseen innovointiin, energiatehokkuuteen ja vihreiden työpaikkojen luomiseen, jotta voimme parantaa kilpailukykyämme.

  João Ferreira (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Useimpien mietinnössä ehdotettujen toimien toteutus ei edistäisi ilmastonmuutoksen torjuntaa. Tukemalla Lissabonin sopimusta ja "vapaakauppaa" sekä valvomalla kaupan vapauttamisesta johtuvaa ympäristön pilaantumista sen lievittämiseksi päinvastoin vain pahennetaan planeettaamme ja sen asukkaita yhä enemmän uhkaavaa ympäristön pilaantumista. Tässä on kyse siitä, hyväksymmekö sen, että luonnonvaroja, työntekijöitä ja ihmisiä käytetään edelleen rajattomasti hyväksi pysyvään kriisiin joutuneen vallitsevan kapitalistisen järjestelmän palvelemiseksi. Emme kannata tätä ja vastustamme siksi sitä, että edelleen vaaditaan päästöjen valvontaa päästökauppajärjestelmän kautta, sillä tämä järjestelmä on osoittanut, että päästöt lisääntyvät eivätkä suinkaan vähene. Vastustamme myös laajempaa markkinoiden avaamista ja työn maailmanlaajuista jakautumista, jotta EU pääsisi käsiksi kehitysmaiden resursseihin ja voisi alentaa näin kustannuksia ja lisätä voittoa. Lisäksi vastustamme vihreää kapitalismia, jossa yhdistyvät "ilmastonsuojelu ja kaupan vapauttaminen" sekä "ympäristötuotteiden ja -palvelujen kauppa".

  Elisabeth Köstinger (PPE), kirjallinen. – (DE) EU on velvollinen sisällyttämään kauppaan liittyvät ympäristöpolitiikan näkökohdat kansainväliseen kauppapolitiikkaan. Kannatan EU:n ensimmäisiä tämänsuuntaisia askelia, joita se on ottanut kauppasopimuksissaan. Niitä tarvitaan kuitenkin vielä lisää. En kuitenkaan voinut kannattaa 48 kohtaa. Maataloustuet ovat välttämättömiä 500 miljoonan eurooppalaisen elintarviketurvan ja -riippumattomuuden kannalta, ja tämä on minulle erityisen tärkeä asia. Tuet mahdollistavat myös viljelyn monipuolisuuden ja edistävät maisemanhoitoa.

  Astrid Lulling (PPE), kirjallinen. – (FR) Äänestin kansainvälistä kauppapolitiikkaa ja ilmastonmuutoksen haasteita koskevaa mietintöä vastaan, koska en lainkaan hyväksy esittelijän kantaa ja perusteluja. Mietinnössä esitetty vaatimus, jonka mukaan kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistavoitteita on vahvistettava kansainvälisten neuvottelujen lopputuloksesta riippumatta, asettaisi eurooppalaiset yritykset epäedulliseen kilpailuasemaan. Esittelijän ehdotus siitä, että tämä haitta hyvitetään protektionistisilla toimilla, kuten unionin rajoilla perittävällä hiiliverolla ja säännellyillä hiilidioksidin vähimmäishinnoilla, heikentäisi kilpailuasemaa teollisuuden tuotantoketjussa kauempana oleviin muihin sektoreihin nähden. Lisäksi nämä toimet vahingoittaisivat unionin ulkomaankauppapolitiikkaa, koska sen olisi entistä hankalampi tehdä tulevia kahdenvälisiä tai monenvälisiä vapaakauppasopimuksia.

Vuosi sitten pidetty Kööpenhaminan kokous osoitti, että jos Euroopan unioni etenee yksin, sen ilmastopolitiikka on tuomittu epäonnistumaan. Tämä johtuu siitä, etteivät sen talouskumppanit anna sanella itselleen EU:n tavoitteita tai menetelmiä. Unionin on tuettava yrityksiä niiden pyrkiessä vähentämään energiankäyttöään ja säilyttämään samalla kansainvälisen kilpailukykynsä. Tämä voitaisiin aloittaa omaksumalla käytännöllisempi lähestymistapa kansainvälisissä neuvotteluissa.

  David Martin (S&D), kirjallinen. – (EN) Kannatan tätä mietintöä, jossa esitetään, miten EU:n kauppapolitiikka voisi edistää ilmastonmuutoksen torjuntaa. Esittelijä Jadot toivoo, että EU johtaa asian käsittelyä kansainvälisellä tasolla, tutkii mahdollisuutta ottaa käyttöön pääomasiirtojen kansainvälinen transaktiomaksu ja uudistaa WTO:ta (erityisesti sen polkumyyntisääntöjä), estää Euroopan investointipankkia myöntämästä lainoja hankkeille, joilla on kielteisiä ilmastovaikutuksia ja lopettaa maatalouden vientituet. Kannatan kaikkia näitä asioita.