Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Menettely : 2010/2290(BUD)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A7-0369/2010

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A7-0369/2010

Keskustelut :

PV 14/12/2010 - 14
CRE 14/12/2010 - 14

Äänestykset :

PV 15/12/2010 - 7.3
CRE 15/12/2010 - 7.3
Äänestysselitykset
Äänestysselitykset
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P7_TA(2010)0475

Puheenvuorot
Tiistai 14. joulukuuta 2010 - Strasbourg EUVL-painos

14. Parlamentin kanta neuvoston muuttamaan esitykseen Euroopan unionin yleiseksi talousarvioksi varainhoitovuodeksi 2011 (keskustelu)
Puheenvuorot videotiedostoina
PV
MPphoto
 

  Puhemies. (IT) Esityslistalla on seuraavana Sidonia Elżbieta Jędrzejewskan ja Helga Trüpelin budjettivaliokunnan puolesta laatima mietintö neuvoston muuttamasta esityksestä Euroopan unionin yleiseksi talousarvioksi varainhoitovuodeksi 2011, kaikki pääluokat (17635/2010 – C7-0411/2010 – 2010/2290(BUD)) (A7-0369/2010).

 
  
MPphoto
 

  Sidonia Elżbieta Jędrzejewska, esittelijä. – (PL) Arvoisa puhemies, kuukausia kestäneiden neuvottelujen, keskustelujen ja jännityksen jälkeen onnistumme lopultakin – toivoakseni huomenna – hyväksymään Euroopan unionin vuoden 2011 talousarvion täällä Euroopan parlamentin täysistunnossa. Haluan aloittaa myönteisesti siitä, mikä on mielestäni kaikkein mielenkiintoisin ja vaikuttavin vuoden 2011 talousarvion saavutuksista, ja niistä asioista, jotka ovat erityisen merkittäviä Euroopan kansalaisille.

Ennen kaikkea olen hyvin tyytyväinen, että onnistuimme pääsemään yhteisymmärrykseen ajoissa, että vaikeat neuvottelut jäsenvaltioiden ja Euroopan komission kanssa saatiin päätökseen ennen vuoden 2010 loppua ja että onnistuimme välttämään vuoden 2011 alustavan talousarvion vaaran, vaikka kaikkien osapuolten oli tietenkin jossain määrin tehtävä myönnytyksiä. Haluan kiinnittää huomionne useisiin hyödyllisiin ja mielenkiintoisiin näkökohtiin niiden erityisseikkojen osalta, joista onnistuimme neuvottelemaan.

Tämä liittyy ennen kaikkea laatimaamme yhteiseen kantaan ja parlamentin lokakuussa 2010 esittämän ehdotuksen yksimieliseen hyväksymiseen; ehdotus koski Euroopan parlamentin talousarviovelvoitteille asettamia painopisteitä. Neuvosto ja komissio hyväksyivät kaikki ehdotuksemme lisärahoituksen myöntämisestä niille budjettikohdille, jotka ovat välttämättömiä nuorison, koulutuksen, liikkuvuuden, innovoinnin, tutkimusohjelmien ja kansainvälisten asioiden avainkysymyksiin liittyvien ohjelmien kannalta. Olen tyytyväinen siihen. On myös huomattava, että parlamentti oli lokakuussa pidetyssä käsittelyssä hyvin realistinen ja kurinalainen. Olen tyytyväinen siihen, että neuvosto ja jäsenvaltiot panivat merkille tämän kurinalaisuuden ja hyväksyivät ehdottamamme painopisteet, joihin olemme selkeästi viitanneet maaliskuusta lähtien.

Lyhyesti sanottuna olen tyytyväinen siihen, että neuvosto ymmärsi ja otti asianmukaisesti huomioon tämän kolmikon – nuorison, koulutuksen ja liikkuvuuden. Toivon, että komissio tekee kaikkensa varmistaakseen, että lisämäärärahat käytetään tarkoituksenmukaisesti vuonna 2011.

Olen tyytyväinen siihen, että pystyimme suureksi osaksi ymmärtämään omat pelkomme. Useat merkittävät seikat pilaavat kuitenkin monessa suhteessa yhteisymmärryksen saavuttamisesta kokemamme tyytyväisyyden. Vuotta 2011 koskevien neuvottelujen aikana havaitsimme käytännössä ennen kaikkea sen, miten vaikeaa Lissabonin sopimuksen täytäntöönpano on, miten monia tuntemattomia alueita meillä on vielä edessämme ja miten paljon yhteistyötä uusiin toimintapuitteisiimme perustuvien tarkoituksenmukaisten, käytännöllisten ratkaisujen kehittäminen vaatii. Prosessi ei suinkaan ole vielä päättynyt.

On myös käynyt tuskallisen selväksi, että jäsenvaltiot osoittavat aina vain vähemmän yhteisvastuuta joutuessaan selviytymään kriiseistä, ja juuri eurooppalainen yhteisvastuu on ensimmäinen arvo, joka menetetään, kun on säästettävä kansallisista määrärahoista. Olen erittäin pahoillani siitä, että jäsenvaltioista on yhtäkkiä tullut niin kovin lyhytnäköisiä ja että ne haluavat säästää juuri Euroopan yhdentymisestä. Se on arka aihe. Meidän on palattava tähän keskusteluun, sillä se ei suinkaan ole ohi.

Haluan myös esittää Melchior Wathelet'lle kaksi hyvin tärkeää kysymystä aiheista, jotka edelleen askarruttavat minua. Haluaisin tietää, aikooko neuvosto hyväksyä monivuotisessa rahoituskehyksessä annetun yhteisen lausuman – olemme nähneet siitä luonnoksen, mutta sen asema on minulle epäselvä. Lisäksi Euroopan komissio esitteli parlamentin odotusten mukaisesti koko joukon yksisivuisia lausumia, joissa selvennetään lissabonisoitumista, eurooppalaista lisäarvoa ja omia varoja. Haluan kysyä Melchior Wathelet'lta, kuka edustaa täällä neuvostoa, ja voisiko neuvosto selvittää omaa kantaansa näistä asioista?

Haluan vielä kerran kiittää kollegojani Euroopan parlamentissa heidän panoksestaan ja kaikkia Euroopan komission ja neuvoston edustajia heidän rakentavasta lähestymistavastaan, ja olen kiitollinen vastauksesta näihin kysymyksiin.

 
  
MPphoto
 

  Helga Trüpel, esittelijä.(DE) Arvoisa puhemies, arvoisa Melchior Wathelet, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, parlamentin talousarvion esittelijänä voin ehdottomasti puhua poliittisesta menestyksestä talousarvion tämän osan suhteen. Neuvosto on hyväksynyt lähes kokonaisuudessaan kannan, jonka parlamentti esitti talousarviosta lokakuussa toimitetun äänestyksen johdosta. Oma lähestymistapani oli tämän talousarvion hoitaminen erittäin vastuullisesti ja oikeassa suhteessa Lissabonin sopimuksen tavoitteisiin nähden, mutta myös parlamentin taholta maltillisesti, sillä tietysti ymmärrämme kaikki oman vaikean tilanteemme, mutta olemme siitä huolimatta sitoutuneita eurooppalaisia. Juuri tämä oli se tavoitteiden ristiriita, joka meillä oli parlamentin talousarvion kanssa, kuten myös talousarvion yleisen osan kanssa. Eri toimielimille, toisin sanoen Euroopan parlamentille, mutta myös muille pienille toimielimille kuten Euroopan tietosuojavaltuutetulle, Euroopan oikeusasiamiehelle ja tilintarkastustuomioistuimelle, on annettu niiden kipeästi tarvitsemat virat – ei niin montaa kuin ne alun perin pyysivät, mutta niiden todellisia tarpeita vastaava määrä. Parlamentin talousarviota – ja mielestäni tämä on tärkeää – on leikattu 25 miljoonaa euroa verrattuna puhemiehistön alkuperäiseen pyyntöön. Toisin sanoen tämä on toinen selvä merkki itsellemme asettamistamme rajoista ja itsehillinnästä, mutta ei itsensä kieltämisestä.

Toinen minulle erityisen tärkeä asia oli se, että käytämme enemmän varoja rakennustemme energiatehokkuuden lisäämiseen. Täällä Strasbourgissa pitäisi myös olla enemmän polkupyöriä, jotta emme olisi riippuvaisia niin monista autoista, ja toimielinten henkilöstölle olisi voitava järjestää Brysselin julkisen paikallisliikenteen matkustuskortti. Tässäkin on siis kyse ympäristövastuusta. Palkkojen tarkistamiseen tuomioistuimen päätöksen mukaisesti on budjetoitu tarvittavat varat, ja se rahoitetaan jakamalla varoja uudelleen talousarvion muista osista. Se merkitsee, että parlamentti ja neuvosto ovat saavuttaneet hyvän keskinäisen kompromissin, ja olemme tehneet hyvää yhteistyötä.

Jos sallitte, esitän kuitenkin nyt poliittisen arvioni yleisestä talousarviosta talousarvion koordinoinnista vastaavana Vihreät / Euroopan vapaa allianssi -ryhmän jäsenenä. Maksumäärärahoihin tehty 2,91 prosentin lisäys on hyvin vaatimaton, ja kyse on siirtymäkauden talousarviosta aikana, jolloin säästötoimet jäsenvaltioissa ovat välttämättömiä. Parlamentti kuitenkin halusi tehdä neuvoston kanssa selvän sopimuksen siitä, miten Lissabonin sopimus, jonka neuvosto ja parlamentti tietenkin yhdessä hyväksyivät – emmehän kuitenkaan ole vastapuolia tässä kysymyksessä – voidaan käytännössä panna täytäntöön. Tämä on mielestäni edelleen tarkoituksenmukainen pyyntö. Haluan vielä kerran korostaa, että parlamentti ei ole ylittämässä Lissabonin sopimuksen ehtoja. Vaadimme ainoastaan sopimuksen noudattamista. Vaadimme kuitenkin myös, ettei neuvosto piiloudu Lissabonin sopimusten tulosten taakse. Mielestäni tällainen vaara on olemassa, ja se on asia, josta jokaisen itseään kunnioittavan parlamentin on esitettävä kritiikkiä.

Vihreiden ryhmä ei ole tyytyväinen tähänastisiin saavutuksiimme. Joitakin vaisuja lausumia on esitetty, mutta se ei vastaa alkuperäisiä toiveitamme. Olen sitä mieltä, että jos hyväksymme kunnianhimoisen strategian, jolle on todella hyvät perusteet, meidän on myös pidettävä siitä kiinni, emmekä saa antaa liian aikaisin periksi. Me vihreät olemme hyvillämme siitä, ettei EU:lla tällä hetkellä ole rahaa ITER-ydinfuusioreaktoriin, sillä emme tässä vaiheessa pidä sitä todellisena painopisteenä, ja ympäristön kannalta EU:n pitäisi mielestämme käyttää enemmän rahaa uusiutuviin energialähteisiin ja ympäristön uudelleen järjestämiseen sellaisten hankkeiden sijasta, joiden onnistuminen ei ole varmaa. Ensi vuoden osalta voimme nyt kuitenkin kiistattomasti havaita, että neuvottelut jatkuvat. Toivon hartaasti, että neuvoston ja parlamentin välisen Eurooppa-myönteisen hengen avulla onnistumme sitten yhdessä paremmin.

 
  
MPphoto
 

  Melchior Wathelet, neuvoston puheenjohtaja.(FR) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, vuoden 2011 talousarvion hyväksyminen on nyt loppusuoralla. Tämä ei ole ollut mikään sunnuntaikävely. Muutamia karikkoja on ollut, mutta toivon, että olemme vihdoin saavuttamassa tavoitteemme tässä talousarviomenettelyssä ja että kuten esittelijä hetki sitten totesi, saamme talousarvion hyväksytyksi ennen tämän vuoden loppua.

Mielestäni juuri se ajoi meitä kaikkia eteenpäin tänään, ja tämä osoittaa meille, että kun kaikilla talousarvion aloilla todettiin halu yhteisymmärryksen saavuttamiseen, sitä todella tarkoitettiin. On kuitenkin ehkä myös todettava, että olemme hoitaneet uuden tehtävän ja aloittaneet uuden menettelyn ja mielestäni – kuten esittelijä juuri totesi, kaikkien on täytynyt tehdä myönnytyksiä, kaikkien on täytynyt tehdä joitakin kompromisseja.

Yhtäältä Euroopan parlamentti on itse muuttanut huomattavasti neuvoston maksusitoumusmäärärahaesitystä. Se on onnistunut sisällyttämään siihen useita hankkeita ja valmistelutoimia, se on käynnistänyt keskusteluja ja kyseenalaistanut hyvin monien politiikanalojen rahoituksen ja todella hoitanut budjettivallan käyttäjän tehtävänsä täysimääräisesti. Se on myös hyväksynyt neuvoston määräämät varsin tiukat rajoitukset, jotka koskevat erityisesti maksumäärärahoja.

On kuitenkin myös yhteinen lausuma, johon esittelijä viittasi ja jolle neuvosto antaa selvän tukensa, koska kyseessä on yhteinen lausuma. Todennäköisesti olette tietoisia myös siitä, että saimme Belgian pääministeriltä, neuvoston tämänhetkiseltä puheenjohtajalta, Euroopan parlamentin puhemiehelle osoitetun kirjeen, jossa todettiin, että seuraavia neljää kuuden kuukauden puheenjohtajakautta hoitavien maiden edustajat ovat vahvistaneet haluavansa sitoutua tulevan rahoituskehyksen kehittämistä koskevaan menettelyyn perussopimuksen määräysten mukaisesti. Tavallaan tässä siis pannaan ensimmäisen kerran täytäntöön tulevien rahoituskehysten kehittämisestä antamamme yhteinen lausuma.

Toisaalta Euroopan parlamentti on myös esittänyt luettelon vaatimuksista, jotka koskevat sen omia tavoitteita sen omiin varoihin liittyvissä menettelyissä, ja teillä on itsellännekin ollut tilaisuus tutustua Euroopan komission lausumaan, joka osoitti, että käyttämällä aloiteoikeuttaan komissio oikeastaan edistää näiden asioiden käsittelyä ja panee tällä tavoin täytäntöön uuden talousarviomenettelyn sekä tulevan rahoituskehyksen.

Vuoden 2011 varsinaisen talousarvion osalta pitää paikkansa, että kyseessä on tiukka talousarvio, jonka maksumäärärahoja on lisätty 2,9 prosenttia. Siitä huolimatta olemme kuitenkin pystyneet varmistamaan Euroopan ulkosuhdehallinnon perustamisen. Olemme myös pystyneet rahoittamaan kolme uutta rahoitusvalvontavirastoa tämän niukan 2,91 prosentin määrärahalisäyksen puitteissa. Ottamalla käyttöön joustovälineet olemme myös pystyneet ottamaan huomioon ne poliittiset painopisteet, jotka parlamentti halusi toteuttaa, varaamalla 105 miljoonaa euroa uusiin valmistelutoimiin, nuorisohankkeisiin ja liikkuvuushankkeisiin. Hyvä Helga Trüpel, kuten olette huomannut, käytämme parlamentin painopistealoista puhuessamme täsmälleen samoja sanoja, joita olette toistanut yhä uudelleen sekä kolmikantaneuvotteluissa että edellisessä puheenvuorossanne.

Tämän uuden menettelyn toimeenpano Lissabonin sopimuksen määräysten mukaisesti oli uusi kokemus meille kaikille ja, kuten nöyrästi myönnän, ennen kaikkea minulle. On kuitenkin totta, että tämä on antanut meille mahdollisuuden pitää kokouksia ja käydä keskusteluja – toisinaan kiivaitakin – mutta jälleen kerran voimme tänään todeta, että olemme saavuttaneet yhteisymmärryksen.

Sanoisin, että minulla on vieläkin sellainen tunne, ettei ole tehty tarpeeksi, ja valitettavasti minua jäi hieman karvastelemaan mahdollisuus siirtyä jouston osalta yksimielisistä päätöksistä määräenemmistöpäätöksiin. Mielestäni onnistuimme pääsemään todella lähelle yhteisymmärrystä, ja pelkään, ettei tätä mahdollisuutta enää tule. Mielestäni on vahinko, ettemme tarttuneet tähän tilaisuuteen joustavuuteen liittyvän kysymyksen emmekä ITERin rahoituksen osalta.

Tämä ei ehkä ole yksinkertainen menettely, mutta jos hyvää tahtoa ja menestyshalua löytyy molemmilta osapuolilta, onnistumme kyllä. Tässä vaiheessa haluan myös kiittää kaikkia niitä, jotka ovat todella auttaneet varmistamaan, että pystymme huomenna toivottavasti vahvistamaan tämän sopimuksen: puhemies Jerzy Buzekia, joka mielestäni todellakin tarttui toimen tässä talousarviomenettelyssä, mutta myös Alain Lamassourea, esittelijöitä Sidonia Elżbieta Jędrzejewskaa ja Helga Trüpeliä ja tietysti myös komission jäsentä Janusz Lewandowskia, joka erimielisyyksistä huolimatta esitti joka kerta uusia ehdotuksia ja varmisti siten, että tämä menettely saatiin lopulta päätökseen.

Tämä osoittaa siis, että pystymme pääsemään yhteisymmärrykseen ja että Lissabonin sopimuksessa vahvistettu uusi menettely voi onnistua. Kohtaamistamme karikoista ja vaikeuksista huolimatta onnistuimme pääsemään yhteisymmärrykseen ja meillä on talousarvio, joka on paljon enemmän kuin pelkkä talousarvio: se tuo myös kansalaisten hyväksi konkreettisia tuloksia, jotka koskevat liikkuvuutta, nuorisoa ja rakennerahastoja, joista voidaan myöntää varoja niitä todella tarvitsevien Euroopan alueiden hyväksi, sekä Euroopan ulkosuhdehallintoa ja rahoituslaitoksia.

Kyllä, tämän talousarvion ansiosta pystymme toteuttamaan Euroopan kansalaisia hyödyttäviä toimia. Tämän on ajettava meitä eteenpäin ja tämä on varmistanut, että jokainen on tehnyt yhteisymmärryksen saavuttamisen edellyttämät kompromissit.

 
  
MPphoto
 

  Janusz Lewandowski, komission jäsen.(EN) Arvoisa puhemies, pidän komission edustajana myönteisenä sitä, että parlamentti haluaa äänestää vuoden 2011 talousarviosta, vaikka alkuperäisen paketin kaikkia osia, joihin sisältyvät monivuotista rahoituskehystä koskeva asetus, uusi toimielinten sopimus ja myös ITERin rahoitus, ei ole lyöty lukkoon.

Äänestämällä molemmat budjettivallan käyttäjät osoittavat vastuuntuntoa ja välttävät siten talousarviokriisin nyt, kun Euroopalla on edessään vakavia haasteita ja useiden jäsenvaltioiden rahoitusjärjestelmä on epävakaa.

Minun on korostettava sen merkitystä, että parlamentti äänestää samalla tavalla kuin neuvostossa äänestettiin, jotta nimittäin vältetään uusi sovittelumenettely. Neuvosto on toteuttanut toimia ottaakseen parlamentin toiveet huomioon valmistelutoimissa, pilottihankkeissa, varauksissa ja talousarvion selvitysosassa. Mielestäni tämä – äänestäminen samalla tavalla ja enempien viivytysten välttäminen – testaa haluamme saada talousarvio valmiiksi ja antaa Euroopan kansalaisille varat sellaisten hankkeiden ja ohjelmien toteuttamiseen, jotka voisivat ja joiden pitäisi edistää työllisyyden kasvua.

Sitoumusten osalta summa, josta äänestetään, on 141,8 miljardia euroa eli 1,13 prosenttia suhteessa BKTL:oon, ja siinä on mielestäni otettu huomioon parlamentin tärkeimmät painopisteet, jotka koskevat nuorisoa, pieniä ja keskisuuria yrityksiä ja tutkimusta otsakkeessa 1 a ja 3 b sekä Palestiinaa otsakkeessa 4.

Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi joustovälineestä on otettava käyttöön 105 miljoonaa euroa. Maksumäärärahojen määräksi on vahvistettu 126,5 miljardia euroa eli 1,01 prosenttia suhteessa BKTL:oon. Nämä ovat tiedot niistä rajoitteista, joita jäsenvaltioiden julkisiin talouksiin tällä hetkellä kohdistuu.

Maksumäärärahojen vahvistaminen edellyttää – mikä on komissiolle erittäin tärkeää – että jäsenvaltiot sopivat yhteisestä lausumasta, joka mahdollistaa tarvittaessa nopeat toimet maksumäärärahojen lisäämiseksi määrärahasiirtojen ja lisätalousarvioiden avulla, jotta maksumäärärahavajeet voidaan välttää.

Kun kyseessä ovat varaukset, joista todennäköisesti äänestetään, minun on tietenkin toistettava komission kanta, ja pyrimme tietenkin täyttämään parlamentin asettamat edellytykset mahdollisimman ajoissa.

On erittäin tärkeää saada käyttöön talousarvio, jotta voimme jatkaa muilla aloilla käytäviä keskusteluja siten, ettei toimiminen väliaikaisten kahdestoistaosien turvin aiheuta lisähankaluuksia. Tämä on todellakin hyvin tärkeää.

Ratkaisematta on vielä ITERin rahoitus, ja ITERin rahoitukseen kytkeytyy yhdentyneen Euroopan kansainvälinen uskottavuus kansainvälisten tiede- ja teknologiahankkeiden kumppanina. Jos emme pääse yhteisymmärrykseen – ja tämä on viimeinen hetki sopia asioista – menetämme noin 570 miljoonaa euroa vuoden 2010 liikkumavarasta ja siten myös vuoden 2011 liikkumavaran toimintamarginaalin. Niinpä ITERistä äänestäminen ja sopiminen hyödyttäisi mielestäni meitä kaikkia.

Ratkaisematta ovat myös mukautus, Lissabonin sopimuksen saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä monivuotisen rahoituskehyksen muodossa ja uusi toimielinten sopimus. Minun on kehuttava talousarvion esittelijän Reimer Bögen ja ministeri Melchior Wathelet'n ponnisteluja yhteisymmärrykseen pääsemiseksi juuri tällä alalla, joka myös edellyttää jossain määrin joustoa. Se on oikein. Parlamentin keskusteluissa voin kuulla sanottavan, että tässä on enemmän puutteita nykyiseen järjestelmään verrattuna, mutta tämä on kompromissi, joka oikeastaan takaa käytännössä saman joustavuustason kuin tähänkin saakka. Näin ollen se vaikuttaa kohtuulliselta jäsenvaltioiden nykyisiin julkisen talouden vakauttamistoimiin nähden.

Meidän on jatkettava toimia Lissabonin sopimuksen saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä hyväksymällä monivuotinen rahoituskehys ja uusi toimielinten sopimus, sillä muutoin – jos näillä aloilla ajaudutaan umpikujaan ja ne viivästyvät – olemme lujan maaperän sijasta tuntemattomalla alueella, kun on kyse tulevien tavoitteidemme oikeudellisista edellytyksistä.

Tämä oli Lissabonin sopimuksen testaamista käytännössä. Tämän ei osoitettu helpottavan kompromisseja ja päätöksentekoa, kuten alun perin suunniteltiin, mutta toivon, että voimme tehdä kokemuksesta johtopäätöksiä, ja ennakoidaksemme parlamentissa toimitettavaa äänestystä olemme jo käynnistäneet vuoden 2010 talousarvion valmistelutoimet. Tämä on osoitus myönteisestä ajattelustamme. Kiitän kaikkia niitä, jotka edesauttoivat kompromissin saavuttamista vuoden 2011 talousarviosta: Alain Lamassourea, puhemies Jerzy Buzekia, ministeri Melchior Wathelet'ta ja esittelijöitä.

 
  
MPphoto
 

  László Surján, PPE-ryhmän puolesta.(HU) Arvoisa puhemies, testaamme nyt Lissabonin sopimuksen vaikutuksia itseemme. Me, ja yleisesti ottaen eurooppalaiset tiedotusvälineet, olemme usein todenneet, että parlamentin toimivalta on lisääntynyt suunnattomasti tämän sopimuksen ansiosta. Onkin totta, että molemmat budjettivallan käyttäjät ovat suurin piirtein yhtä vahvoja, mutta parlamentin voimaa ei voida käytännössä hyödyntää, sillä sopimus on tuominnut meidät yksimieliseen päätöksentekoon. Ainoa tapaus, jossa parlamentilla olisi laajempi toimivalta, olisi nimittäin se, että neuvosto äänestäisi itsensä kumoon tulevaisuudessa, mikä on täysin mahdollisuuksien ulkopuolella. Meidän kaikkien on myönnettävä se tosiasia, että jos jatkamme toimimista kahdestoistaosien turvin, pystymme ainoastaan kompuroimaan kuukaudesta toiseen emmekä rakentamaan Euroopan unionia, ja siksi Euroopan kansanpuolueen ryhmä katsoo pääosin yhteisymmärryksessä muiden ryhmien kanssa, että Euroopan unionin on välttämättä saatava pätevä talousarvio huomisen aikana.

Tämän talousarvion perustana on Euroopan komission viimekesäinen talousarvioesitys, jota parlamentti piti perusteltuna ja järkevänä. Neuvosto oli jokseenkin samaa mieltä, sillä se ei tehnyt esitykseen kovin paljon muutoksia, vaan ainoastaan laski jonkin verran maksumäärärahojen määrää vakavan kriisitilanteen takia. Kyseessä on outo kriisi, jos se tosiasiassa voidaan ratkaista 4 miljardilla eurolla suhteutettuna EU:n jäsenvaltioiden tuloihin. Rehellisesti sanoen tällaisen summan leikkaamista voitaisiin pitää jokseenkin populistisena. Lopullisessa yhteisymmärryksessä oli mielestäni hyvää se, että parlamentin hyväksyttyä tämän 4 miljardin euron leikkauksen emme tehneet leikkauksia ruohonleikkuriperiaatteella, vaan sen sijaan säilytimme tärkeät alat, joihin parlamentti suhtautui painopistealoina erityisen tarkasti.

Minä ainakin pidän erittäin tärkeänä sitä, että koheesiopoliittiseen tukeen käytettävissä olevia varoja on lisätty merkittävästi, lähes 15 prosenttia. On myös tärkeää, että saavutamme jollakin tavalla mitattavaa edistystä. Arvoisa puhemies, ymmärsin merkin ja lopetan puheenvuoroni hetken kuluttua, mutta minun on vielä sanottava, että parlamentti teki suuren virheen neuvotteluprosessin lopussa, ja pohjimmiltaan poliittisen eduntavoittelun takia meidän oli erittäin vaikea saavuttaa kaikkia tavoitteitamme.

 
  
MPphoto
 

  Martin Schulz , S&D-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, haluaisin palata siihen, mitä László Surján totesi. Kyseessä on uusi menettely, jossa molemmat budjettivallan käyttäjät, neuvosto ja parlamentti, toimivat samanarvoisina. Haluan osoittaa sanani kaikille niille kollegoille budjettivaliokunnassa, jotka ovat valittaneet, että tämä keskustelu on politisoitunut. Haluan sanoa teille, että tämän uuden menettelyn logiikan mukaisesti keskustelemme pelkkien teknisten talousarviokysymysten sijasta käytännön budjettipolitiikasta. Tämän budjettipolitiikan myötä on käynyt selväksi, että muissa viranomaisissa ja Eurooppa-neuvostossa budjettipolitiikkaa on tarkoitus käyttää Euroopan unionin muuttamiseen. Siksi aloitan neuvoston puheenjohtajavaltiosta – teistä, arvoisa Melchior Wathelet.

Minun nähdäkseni parlamentti on kiitollisuudenvelassa puheenjohtajavaltio Belgialle, sillä mielestäni se on auttanut saavuttamaan jotakin sellaista, minkä en kolme viikkoa sitten kuvitellut olevan mahdollista. Neuvostossa Yhdistyneen kuningaskunnan ja Alankomaiden hallitukset – nekin on tässä yhteydessä mainittava nimeltä – eivät olleet halukkaita sopimaan kompromissista, joka koski parlamentin osallistumista rahoituskehykseen. Kompromissit, joita olisimme halunneet neuvoston kanssa tehdä, hylättiin. Osapuolet yrittivät aivan viime hetkille saakka päästä kompromissiin, mutta nämä kaksi hallitusta tyrmäsivät sen. Asiaan löydettiin erittäin järkevä ratkaisu, joka oli kenties belgialainen ratkaisu: ne hallitukset, jotka hoitavat neuvoston puheenjohtajuutta seuraavat kaksi vuotta – Unkari, Puola, Tanska ja Kypros – saatiin nimittäin antamaan lausunto, jossa todettiin, että ne ottavat parlamentin mukaan tavoitteiden kehittämiseen. Oletan, että tässä menetellään kuten ennenkin, toisin sanoen nykyisen toimielinten sopimuksen pohjalta. Näin ollen neljä Eurooppa-neuvostossa olevaa hallitusta on ilmoittanut, että ne ovat eri mieltä Alankomaiden ja Yhdistyneen kuningaskunnan hallitusten kanssa. Se on suuri menestys, sillä se on osoittanut selvästi, että neuvosto ei ole tasakoosteinen kokonaisuus, joka voi sanella yhdenmukaisia tavoitteita, vaan että neuvostossa on aivan varmasti erilaisia mielipiteitä esimerkiksi sellaisten valtioiden tapauksessa kuin Unkari tai Puola, jotka pelkäävät, että ulkosuhdehallinnon, ITERin ja Galileo-järjestelmän rahoittaminen, johon käytetään nykyisiä talousarviovaroja, vaikka maatalousmenot on jäädytetty vuoteen 2013 saakka, edellyttää menojen leikkaamista jossakin vaiheessa. Lisäksi leikkaukset koskisivat silloin koheesiopolitiikkaa. Meillä on siis tukijoita neuvostossa, nimittäin ne valtiot, jotka eivät kannata näitä leikkauksia, ja niihin kuuluvat erityisesti kaksi seuraavaa puheenjohtajavaltiota eli Puola ja Unkari. Tässä suhteessa parlamentti on saavuttanut merkittävää menestystä.

En ole Helga Trüpelin kanssa samaa mieltä siitä, että olemme antaneet periksi – täysin päinvastoin! Toisesta poliittisesta ydinvaatimuksestamme – joustavuudesta – ei päästy yhteisymmärrykseen. Asian käsittelyä on lykätty. Arvoisa Melchior Wathelet, toteatte, että yksimielisyys on nyt saavutettu ja että määräenemmistön muodostaminen olisi ollut mahdollista. Käännän tämän ylösalaisin ja totean, että niiden, jotka haluavat ITERin, on siten myös varmistettava, että neuvosto kannattaa yksimielisesti joustavuuteen liittyvää yhteistyötä, sillä muutoin ITER jää heiltä saamatta.

Olemme käyneet tiukkoja neuvotteluja erittäin kiistanalaisella tavalla. Loppujen lopuksi kyse ei koskaan ollut summista, vaan poliittisesta tahdosta.

Kolmas ja viimeinen huomautukseni on, että kiivaassa keskustelussa komissio on asettautunut neuvoston ja parlamentin väliin. Neuvostossa ei ole yhtään hallitusta, joka on halukas keskustelemaan EU:n omista varoista. Me haluamme keskustella EU:n omista varoista. Komissio on valinnut kantansa. Tässä kysymyksessä se on asettunut parlamentin puolelle. Yhteisön toimielimet ovat siis yksimielisiä. Keväällä odotan komission puheenjohtajan ja teidän, Janusz Lewandowski, esittävän vastaavan ehdotuksen EU:n omia varoja koskeviksi järjestelyiksi. Jäsenvaltioiden – 27 hallituksen – on silloin otettava kantaa tähän kysymykseen.

Olen hieman yllättynyt siitä, että olen ainoa ryhmän puheenjohtaja, joka käyttää täällä tänään puheenvuoron. Haluan siltä osin osoittaa sanani myös kollegoilleni. Kävimme jossain määrin kiivaan keskustelun talousarvioasiantuntijoiden kanssa. Mielestäni se sai lopussa myönteisen suunnan. Haluan kiittää talousarvion esittelijöitä Sidonia Elżbieta Jędrzejewskaa ja Helga Trüpeliä. Olemalla tiiviimmin mukana talousarviomenettelyssä poliittisella tasolla olen oppinut, kuinka vaikea asia tämä on. Haluan antaa teille suuret kiitokset työstänne. Lopuksi haluan pyytää anteeksi kaikilta niiltä budjettivaliokunnan jäseniltä, joista on toisinaan tuntunut, että olen provosoinut heitä. Minun on kuitenkin sanottava teille, että provosointi oli mielestäni välttämätöntä.

 
  
MPphoto
 

  Anne E. Jensen, ALDE-ryhmän puolesta. – (DA) Arvoisa puhemies, haluan myös aloittaa kiittämällä Sidonia Elżbieta Jędrzejewskaa ja Helga Trüpeliä luotettavasta ja korkealaatuisesta työstä, jota he ovat tehneet talousarvion parissa, ja kenties erityisesti Sidonia Elżbieta Jędrzejewskaa, jonka tehtävä uuden menettelyn puitteissa on ollut uskomattoman vaikea. Kiitän puheenjohtajavaltio Belgiaa, joka antoi suurenmoisen panoksen, ja mielestäni myös puheenjohtajamme Alain Lamassoure on tehnyt erinomaista työtä näiden neuvottelujen aikana. Komissio on tietenkin myös pyrkinyt hoitamaan osuutensa rakentavasti etenkin viimeisessä vaiheessa täällä parlamentissa.

Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmän näkökulmasta tämä on hyvä tulos vuoden 2011 talousarvion osalta. Olemme turvanneet välttämättömät määrärahat tutkimukselle, energia-alalle ja koulutukselle, ja ulkoasioiden alalla olemme löytäneet varat Palestiinalle ja banaanien tuottajamaille tekemättä leikkauksia muihin ohjelmiin. Tämä talousarviomenettely on osoittanut monivuotisen rahoituskehyksen olevan hyvin tiukka ja joustamaton. Emme ole vieläkään ratkaisseet ITER-fuusioenergiahankkeen lähivuosien rahoitusongelmaa, jonka useat henkilöt ovat maininneet. ALDE-ryhmä haluaisi löytää tähän ratkaisun. Jos aiomme jatkaa EU:n energiapolitiikalle asetettujen tavoitteiden saavuttamista, meillä on myös lähivuosina edessämme vaikeita talousarvioneuvotteluja, ellemme pysty sopimaan joustavuuden lisäämisestä. Toivon, että se tapahtuu pian, ja tältä osin haluan kiittää Reimer Bögeä hänen väsymättömistä pyrkimyksistään taata hyvän ratkaisun löytäminen.

 
  
MPphoto
 

  Isabelle Durant, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja Melchior Wathelet, arvoisa komission jäsen, vain kuukausi sitten, vaikka olimme yleisesti ottaen päässeet yksimielisyyteen vuoden 2011 talousarvioluvuista, neljä suurta poliittista ryhmää vaati hyvin kovaäänisesti ja määrätietoisesti puheenjohtajavaltio Belgiaa neuvottelemaan neuvoston kanssa paitsi vuoden 2011 määrärahoista, joista oli jo sovittu, myös joko yleissopimuksen tai muunlaisen sopimuksen muodossa olevasta – sillä tuskin on merkitystä – aidosta poliittisesta sopimuksesta, joka antaisi meille mahdollisuuden tehdä yhteistyötä. Lisäksi ne vaativat Belgiaa neuvottelemaan kansallisten parlamenttien ja hallitusten kanssa tulevasta rahoituskehyksestä ja EU:n omista varoista. Kaikki olivat yksimielisiä.

Vaadimme tätä tuolloin, vain kuukausi sitten, koska meidän piti mielestämme turvata EU:n julkisen talouden tulevaisuus, koska ajattelimme, että meidän oli pelastettava jäsenvaltioiden talousarviot, jotka ovat kaikki vaikeuksissa, ja koska Euroopan unionilla on oltava omia varoja. Kaikki olivat samaa mieltä, ja mielestäni se todettiin erittäin painokkaasti.

Missä vaiheessa olemme kuukautta myöhemmin? Olemme palanneet lähtöruutuun. Vuoden 2011 talousarvio hyväksytään pian. Siinä jätetään huomiotta joustavuus ja ITER. En ole harmissani ITERin takia, kuten tiedätte, mutta toisaalta puheenjohtajavaltio Belgia – vaikka myönnänkin, että se on nähnyt suunnattomasti vaivaa – pyrkii kaunistelemaan asiaa hieman ehdottamalla, että pärjäisimme neuvoston julkilausumalla ja komission viisaudella – vaikkakin toivon sen olevan aina parlamentin puolella; se on sen oikea paikka – ja pääministeri Yves Letermen kirjeellä, jossa itse asiassa ehdotetaan, että meidän pitäisi noudattaa perustamissopimuksia. On hyvä, ettei hän ehdota meille päinvastaista – se olisi hämmästyttävää.

Siksi teidän on myönnettävä, että tämä on melko vähämerkityksinen ehdotus, ja teidän on ymmärrettävä, että olemme hieman turhautuneita. En ole edes varma siitä, uskooko puheenjohtajavaltio Belgia itse täysin siihen, mitä se sanoo. Arvoisa neuvoston puheenjohtaja Melchior Wathelet, siitä huolimatta totean, että jos "sunnuntaikävely" olisi kestänyt hieman kauemmin, olisimme ehkä pystyneet saavuttamaan paremman yhteisymmärryksen, vahvemman yksimielisyyden tulevaisuuden suhteen, mikä lisäisi mahdollisuuksiamme antaa kunnolliset takeet tulevaisuuden varalle.

Teillä on sellainen tunne, että tämä on liian vähän, ja niin on minullakin. Toimimme siitä huolimatta asianmukaisesti ja aiomme siksi hyväksyä päätöslauselman kaikkine epäkohtineen ja, kuten muidenkin asioiden osalta, olemme menettäneet tilaisuuden, mutta voitte olla varmoja, että aiomme olla paikalla seuraavassa kokouksessa, koska keskustelu rahoituskehyksestä ei ole ohi.

 
  
MPphoto
 

  Derk Jan Eppink, ECR-ryhmän puolesta.(EN) Arvoisa puhemies, yritän olla lyhytsanaisempi kuin edellinen puhuja. Ryhmäni ehdottaa talousarvion hyväksymistä sellaisena kuin neuvosto on sen hyväksynyt. Siihen on tehty pieni lisäys, ja se on järkevä kompromissi. Muistakaa, että EU:n jäsenvaltiot ja kansalaiset joutuvat leikkaamaan talousarvioitaan. Valitettavasti talousarviosta käytävä keskustelu alkoi väärin. Parlamentti vaati 6 prosentin korotusta, mikä oli naurettavaa ja osoitti, että tämä joukkio ei ollut ajan tasalla. Täällä keskustelua lietsoivat vielä kiihkoilijat, jotka halusivat siepata talousarvion saadakseen omat varat, toisin sanoen EU:n verovarat, väkisin käyttöön. Olemme aina vastustaneet sitä. Lissabonin sopimus on siltä osin selvä. Parlamentilla on oikeus toimia neuvoa-antavana elimenä muttei oikeutta osallistua päätöksentekoon.

Parlamentti hävisi tämän taistelun, kuten ennustimme. Nyt se on muuttamassa kantaansa siihen, mitä Euroopan konservatiivit kannattivat alusta asti – talousarvioon, joka on 1 prosenttia suhteessa BKT:seen. Täällä olevien kiihkoilijoiden on rauhoituttava, etenkin vihreiden. Kuvitelkaapa, ettei EU:lla olisi talousarviota ensi vuonna ja että samanaikaisesti euro olisi syöksykierteessä. Tällaisenko kuvan haluatte antaa rahoitusmarkkinoille? Ne eivät olisi lainkaan tyytyväisiä.

Haluan kiittää Yhdistyneen kuningaskunnan ja Alankomaiden hallituksia niiden periaatteellisesta kannasta. Kiitän Belgian hallitusta sen rehdistä toiminnasta välittäjänä ja komissiota sen tietoon perustuvasta ja rohkeasta työstä.

 
  
MPphoto
 

  Miguel Portas, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (PT) Arvoisa puhemies, hyväksymällä esityksen vuoden 2011 talousarvioksi päätämme myrskyisän neuvotteluprosessin. Ensinnäkin muutama sana itse talousarviosta. Se on tulosta hallitusten tekemien lisäysten – toisin sanoen jäännösmäärien – vahvistamisesta. Hallitusten käsiteltäväksi jättämä ehdotus, josta aiomme huomenna äänestää, jää selvästi vuosien 2007–2013 rahoituskehyksestä käydyissä neuvotteluissa sovittujen rajojen alapuolelle.

Ryhmäni moitti tätä näkökantaa, koska poikkeusoloissa emme hyväksy jatkettuja talousarvioita emmekä talousarvioita, jotka eivät pysty ratkaisemaan yhteiskuntakriisiä, johon säästötoimet ovat maamme syösseet. Jo pelkästään tämä olisi riittävä syy siihen, ettemme voisi äänestää tämän talousarvion puolesta. Rahoituksen riittämättömyydellä on kuitenkin toinenkin seuraus: se edellyttää peräkkäisiä korjauksia koko vuoden 2011 ajan, ja hallitukset myöntävät sen itsekin allekirjoittamalla pöytäkirjan, jossa todetaan juuri näin.

Käsittelen seuraavaksi tulevaisuutta: suurin osa niistä, jotka aikovat äänestää tämän talousarvion puolesta, toivoi ainakin, ettei tämä talousarvio toistuisi vuonna 2012 ja 2013, mutta mikään ei voisi olla epävarmempaa. Moitteistamme huolimatta ryhmäni tuki parlamentin kantaa koko pattitilanteen ajan välttääkseen tämän hyvin todellisen riskin. Lopullinen sitoumus on kuitenkin vaisu. Voin taata, että vuonna 2012 käymme tarkistetun ja laajennetun version tämänvuotisesta keskustelusta, koska Yhdistyneen kuningaskunnan johtama hallitusten vähemmistö pitää EU:n nykyisiä talousarvioita kohtuuttomina: he haluavat vähentää, eivät lisätä. Lisäksi nämä samat hallitukset haluavat vähentää joustavuutta. Nämä ovat niitä hallituksia, jotka pitävät pakotteista ja inhoavat yhteisvastuuta; ne ovat hallituksia, jotka kannattavat kohtuuttomia säästötoimia eivätkä sosiaalista edistystä. Juuri tästä syystä Eurooppa – Eurooppa, joka kieltäytyy eurooppalaisten obligaatioiden liikkeeseenlaskusta ja finanssitransaktioverosta – on sellainen Eurooppa, joka tuhoaa oman Euroopan yhdentymishankkeensa. Se ei ole Eurooppa, jonka kanssa voimme elää sovussa, ja siksi emme voi äänestää tämän talousarvion puolesta.

 
  
MPphoto
 

  Marta Andreasen, EFD-ryhmän puolesta.(EN) Arvoisa puhemies, puhun lyhyesti hyvittääkseni Miguel Portasin käyttämän ajan. Monet tämän parlamentin jäsenistä onnittelevat itseään siitä, että EU:n talousarvioon saatiin 2,9 prosentin lisäys. Toiset taas valittavat, ettei se riitä. Ainakin minä paheksun sitä, että Euroopan parlamentti sivuuttaa kriisin, josta eurooppalaiset kärsivät, ja pyrkii ainoastaan saavuttamaan omat tavoitteensa. Ainakin minusta on valitettavaa, että David Cameron hyväksyy tällaisen lisäyksen samalla kun määrää Yhdistyneen kuningaskunnan talousarvioon tehtävistä rajuista leikkauksista; tilanne on jo alkanut herättää kansalaisissa levottomuutta.

Nämä varat eivät paranna noiden jäsenvaltioiden taloutta eivätkä tarjoa työpaikkoja niille, jotka menettävät omansa, mutta pitämällä varat Yhdistyneessä kuningaskunnassa vältettäisiin esimerkiksi lukukausimaksujen korotustarve. Emme tietenkään äänestä tämän määrärahalisäyksen puolesta.

 
  
MPphoto
 

  Lucas Hartong (NI).(NL) Arvoisa puhemies, tänä aamuna sain budjettivaliokunnan sihteeristöltä sähköpostikutsun cocktail-tilaisuuteen. He halusivat juhlia sitä, että Euroopan parlamentti pystyi saamaan lisäyksen vuoden 2011 talousarvioon.

Jos Euroopan parlamentti ja komissio saisivat päättää, kansalaisten taskusta olisi otettu paljon enemmän rahaa. Eurooppalaiset verot: juhlallisten cocktailkutsujen aihe! Jäsenvaltiot menettävät talousarviota koskevan veto-oikeuden: toinen juhlan aihe! Arvoisa puhemies, minä kutsun tätä tanssiksi kansalaisoikeuksien haudoilla! Onneksi kuitenkin on syytä juhlaan. Talousarviolisäykselle on asetettu yläraja jäsenvaltioiden ankaran painostuksen jälkeen.

Valitettavasti tämä ei edelleenkään tarkoita vähennyksiä, joita Alankomaiden Vapauspuolue (PVV) kannatti, mutta korotus ei ole läheskään niin suuri kuin parlamentti halusi. Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmän, Euroopan parlamentin sosialistien ja demokraattien ryhmän ja Euroopan kansanpuolueen ryhmän (kristillisdemokraatit) harmiksi eurooppalaiset verot eivät toteudu ja jäsenvaltiot säilyttävät veto-oikeutensa. Kun tänään kohotan maljan, teen sen niille rohkeille, itsepäisille jäsenvaltioille, kuten Alankomaille, jotka ovat kieltäytyneet hyväksymästä Euroopan parlamentin vaatimuksia. Eläköön jäsenvaltiot, eläköön kansalaiset!

 
  
MPphoto
 

  Salvador Garriga Polledo (PPE).(ES) Arvoisa puhemies, Sidonia Elżbieta Jędrzejewska, Helga Trüpel, Alain Lamassoure, Janusz Lewandowski ja Reimer Böge ovat vastuussa vuoden 2011 talousarviosta, joka on mielestäni osoittautunut pohjimmiltaan maltilliseksi ja realistiseksi.

Budjettivaliokunta oli jo laatinut esityksen, joka oli maksusitoumusmäärärahojen osalta täysin taloudellisten rajoitusten mukainen ja jätti maksumäärärahat avoimeksi neuvotteluja varten, sillä kuten Euroopan komissio totesi, rakennerahastojen ensi vuoden maksumäärärahojen muutoksia pelättiin ja pelätään edelleen.

Valitettavasti jouduimme täysistunnossa lokakuussa toimitetun äänestyksen jälkeen mukaan neuvoston kanssa käytäviin poliittisiin neuvotteluihin, ja siitä lähtien kaikki on mennyt huonosti: 12 jäsenvaltion laatima kirje, neuvoston määräämä 2,9 prosentin maksumäärärahalisäys, parlamenttiin ja sen jäseniin kohdistettu painostus ja viimeinen laiminlyönti, josta oli osoituksena budjettivaliokunnan kokouksen peruuttaminen. Se oli määrä pitää eilen, jotta olisi voitu yrittää sopia joustoista ja kansainvälisen lämpöydinkoereaktorin (ITER) tulevasta rahoituksesta.

Pitäisikö meidän tehdä tästä johtopäätöksiä? Minun mielestäni pitäisi. Neuvoston pitäisi tehdä johtopäätöksiä, seuraavien puheenjohtajavaltioiden pitäisi tehdä johtopäätöksiä, Euroopan komission pitäisi tehdä johtopäätöksiä, ja niin pitäisi meidänkin.

Esitän yhden johtopäätöksen nyt: jättäkää EU:n talousarvioneuvottelut tuleville vuosille ja asiantuntijoille, joita ovat tämänpäiväisten puheenvuorojen käyttäjät.

Haluan myös käyttää tilaisuutta hyväkseni toivottaakseni kollegani Martin Schulzin tervetulleeksi budjettivaliokuntaan ja muistuttaakseni häntä, että valiokunta kokoontuu tammikuussa. Toivon, että esitätte silloin ITERin vaihtoehtoisen rahoitusehdotuksen, koska menetimme vuoden 2010 talousarviossa 571 miljoonaa euroa.

 
  
MPphoto
 

  Göran Färm (S&D).(SV) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, olen ilahtunut siitä, että neuvosto ja parlamentti ovat pystyneet pääsemään yhteisymmärrykseen vuoden 2011 talousarviosta näinä vaikeina aikoina. Talousarvio on hyvä kompromissi sikäli, että olemme pystyneet säilyttämään lisäysten määrän alhaisena mutta kuitenkin löytäneet kohtuulliset varat painopistealojamme varten. Haluan antaa suuret kiitokset esittelijöillemme Sidonia Elżbieta Jędrzejewskalle ja Helga Trüpelille sekä puheenjohtajavaltio Belgialle, jonka antama panos on ollut erittäin myönteinen.

Minua huolestuttavat kuitenkin pitkän aikavälin näkymät, sillä pitkällä aikavälillä ei ole järkevää, jos jäsenvaltiot määräävät EU:lle uusia tehtäviä, mutta eivät pääse yksimielisyyteen niiden rahoittamisesta. Tästä tulee merkittävä ongelma vuosina 2012 ja 2013 ja tietenkin valmistellessamme tulevaa rahoituskehystä, sillä nyt on selvää, että rikkaiden nettomaksajamaiden – joista osalla on euroskeptinen hallitus – vähemmistö haluaa supistaa EU:n talousarviota mihin hintaan tahansa, seurauksista piittaamatta. Se on järjetön kanta, etenkin kun ne itse ajavat voimakkaasti menolisäyksiä tietyillä aloilla, esimerkiksi tietotekniikkahankkeen osalta, eivätkä pysty myöskään ilmoittamaan, millä aloilla säästöjä pitäisi saada aikaan. Pitäisikö maataloustukea vähentää? Pitäisikö rakennerahastot pitää kurissa? Jotkut kannattavat tätä, mutta enemmistö vastustaa.

Tulevaisuuteen liittyvät ongelmamme ovat oikeastaan neuvoston sisäisiä poliittisia ongelmia ja ongelmia niiden jäsenvaltioiden välillä, jotka suhtautuvat eri tavalla EU:hun ja sen tulevaan talousarvioon. Kaikkein kiistanalaisin kysymys koskee tulevia joustomekanismeja. Meille sosiaalidemokraateille tässä on kaksi ongelmaa.

Ensinnäkin on periaatekysymys, että meidän pitäisi pitää voimassa toimielinten sopimus, joka on peräisin vuodelta 1999 ja on toiminut erinomaisesti. Yksikään parlamentti maailmassa ei hyväksyisi vaikutusvallan vähentämistä, etenkään kun siihen ei ole mitään pakottavia käytännön syitä. Neuvosto ei ole pystynyt esittämään mitään käytännön syitä joustavuuden vähentämiselle. Lissabonin sopimus ei estä uutta, nykyisen sopimuksen kanssa samansisältöistä sopimusta; kyse on pikemminkin jäsenvaltioiden poliittisesta tahdosta.

Toiseksi kun liikkumavara vähenee budjettikauden lopussa ja samanaikaisesti lisätään uusia tehtäviä, myös jouston tarve kasvaa. Komissio esitti tämän huomion nykyisestä rahoituskehyksestä tekemässään arviossa. Siitä huolimatta, että kaikki perusteet puhuvat jouston lisäämisen puolesta ja että joustovaran jättämistä pitäisi helpottaa, neuvosto on mennyt päinvastaiseen suuntaan. Sitä ei voida hyväksyä. Tiedämme nyt, että jotkin jäsenvaltiot pitävät joustavuuden vähentämistä koskevaa nykyistä kiistaa valmistautumisena suureen taisteluun, joka johtaa EU:n talousarvion radikaaliin leikkaamiseen. Jos tämä osoittautuu neuvoston linjaukseksi tulevaisuuden varalle, pelkään, että meillä on edessämme pysyvämpi talousarviokriisi, koska emme aio hyväksyä sitä.

(Puhuja suostui vastaamaan sinisen kortin kysymykseen työjärjestyksen 149 artiklan 8 kohdan mukaisesti.)

 
  
MPphoto
 

  Lucas Hartong (NI).(NL) Arvoisa puhemies, olette kuvaillut "hälyttäväksi" sitä, että jotkut jäsenvaltiot vastustavat vuoden 2011 talousarvioon tehtyjä lisäyksiä ja että sen takia on mahdollista toteuttaa vähemmän hankkeita. Ettekö ole ottanut huomioon sitä mahdollisuutta, että nuo jäsenvaltiot eivät pidä kyseisiä EU:n hankkeita lainkaan tarpeellisina?

 
  
MPphoto
 

  Göran Färm (S&D).(EN) Arvoisa puhemies, totta kai ymmärrän sen, mutta on erotettava toisistaan nettomaksaja- ja nettosaajajäsenvaltiot. Meidän on ymmärrettävä se. Olisi helppo sanoa, että Yhdistynyt kuningaskunta, Alankomaat ja jopa oma jäsenvaltioni Ruotsi, hyötyisivät EU:n talousarvion leikkaamisesta.

Mutta katsokaapa niitä jäsenvaltioita, joilla on nyt todellisia ongelmia. Katsokaa Kreikkaa, Portugalia ja Irlantia. Ne kärsisivät EU:n talousarvion leikkaamisesta, koska siitä tosiasiassa rahoitetaan niiden taloutta – varsinkin rakennerahastojen ja myös muiden talousarvion osien kautta – joten mielestäni se ei ole oikeudenmukainen toimintatapa.

 
  
MPphoto
 

  Carl Haglund (ALDE).(SV) Arvoisa puhemies, ainakin käymme nyt asianmukaisen keskustelun, johon osallistuu neuvoston edustaja. Tätä keskustelua ensi vuoden talousarviosta on pitkään käyty siitä, kuka on tehnyt mitä ja miksi. Monien silmissä tämä on vaikuttanut toimielinten väliseltä keskustelulta, mikä on tavallaan harmi, mutta samalla voimme ehkä oppia jotakin tulevaisuuden varalle.

Kuukausi sitten olin varsin kriittinen sen suhteen, miten te neuvoston edustajat suhtaudutte tulevaisuuteen ja itse esittämienne painopisteiden rahoitusmahdollisuuksiin. Tällä tarkoitan erityisesti Eurooppa 2020 -strategioita, toisin sanoen sitä, miten aiomme rahoittaa EU:ssa asetetut kunnianhimoiset tavoitteet. Olen edelleen kriittinen, ja siksi saattaa mielestäni olla kiinnostavaa tarkastella nykyistä talousarviota erityisesti tältä kannalta.

Olemme sopineet 2,91 prosentin lisäyksen tekemisestä talousarvioon, mikä omasta mielestäni on täysin kohtuullinen ratkaisu. Jos neuvosto olisi saanut tahtonsa läpi, tutkimusmäärärahoja olisi leikattu noin puolella miljardilla eurolla verrattuna komission alun perin ehdottamaan määrään, ja tältä osin en ole vielä täysin ymmärtänyt, mitä neuvosto ajatteli. Parlamentti oikaisi tämän myöhemmin omassa versiossaan, mikä on hyvä asia. Tämä tarkoittaa, että menimme monin tavoin parempaan suuntaan, ja vaikka summat vastaavatkin neuvoston tavoitteita, sisältö on merkittävästi parempi kuin neuvoston 2,91 prosenttia. Mielestäni on syytä panna merkille, että vaikka summat säilyvät samoina, talousarviossa on tapahtunut merkittäviä muutoksia.

Göran Färm otti huomioon joustavuuden, ja tässä suhteessa neuvoston on pohdittava, miten se aikoo käytännössä löytää varat, joita tarvitaan tuleviin yhdessä sovittuihin investointeihin, sillä varojen löytäminen ei tulevina vuosina ole mahdollista, jos se jatkaa nykyisen logiikkansa noudattamista.

 
  
MPphoto
 

  Martin Callanan (ECR).(EN) Arvoisa puhemies, olen tietenkin tyytyväinen siihen, että parlamentti on vihdoinkin tullut järkiinsä, hyväksynyt sen, mikä monien meidän mielestä oli alusta alkaen väistämätöntä, ja tyytynyt 2,9 prosentin lisäykseen, vaikka joudunkin toteamaan monien meidän puolesta, ettei se ole riittävästi. Monet meistä olisivat toivoneet EU:n talousarvion jäädyttämistä tai kenties – hurjimmissa toiveissa – sen leikkaamista, sillä mitä vähemmän varoja EU kuluttaa, sitä vähemmän se puuttuu tavallisten kansalaisten elämään.

Tämä on epäilemättä hyvä tulos David Cameronille ja Mark Ruttelle, mutta se on myös voitto ahtaalle ajetuille eurooppalaisille veronmaksajille, jotka joutuvat maksamaan EU:n toimielinten laskut. Nyt kun noudatetaan säästölinjaa ja useimmissa jäsenvaltioissa tehdään menoleikkauksia, oli suoraan sanoen hulluutta, että parlamentti yritti lisätä EU:n menoja 6 prosenttia. Olen tyytyväinen siihen, että on käytetty edes hiukkanen tervettä järkeä.

Niille, jotka uskovat Euroopan rakentamiseen ja Euroopan yhdentymiseen – joihin en itse erityisemmin kuulu – totean, että yrittämällä pitää kiinni tästä naurettavasta EU:n menolisäyksestä, vaikka kaikki muut, jokainen julkinen elin Euroopassa, joutuvat kärsimään leikkauksista, teitte aatteellenne enemmän hallaa kuin kukaan muu olisi voinut tehdä. Olette aiheuttaneet asiallenne mittaamatonta vahinkoa.

 
  
MPphoto
 

  Bastiaan Belder (EFD).(NL) Arvoisa puhemies, talousarviomenettelyn loppuvaiheessa neuvosto ja komissio antoivat poliittisia lausumia, joiden tavoitteena oli saada Euroopan parlamentti mukaan Euroopan unionin rahoittamiseen pitkällä aikavälillä. Minulla on siitä kaksi kysymystä.

Ensimmäiseksi kysyn, miten neuvosto ja komissio aikovat käytännössä toteuttaa tämän yhteistyön? Onko Euroopan parlamentti yhdessä mukana päättämässä tästä asiasta? Epäilen sitä suuresti.

Toinen kysymykseni koskee eurooppalaista veroa. Kesäkuussa 2011 Euroopan komissio haluaa esittää ehdotuksen Euroopan unionin rahoituksesta vuosina 2014–2020. Tästä kysyn seuraavaa: saadaanko rahoitus osaksi EU-verosta? Jos saadaan, se merkitsee, että luettelo, jonka Euroopan komissio julkaisi lokakuussa mahdollisista veroista, on entistä pidempi. Jos tässä on kyse rahoitusalalle määrättävästä verosta, kuuluvat mahdolliset tulot mielestäni ehdottomasti jäsenvaltioille, sillä ne joutuivat lopulta pelastamaan pankit.

Arvoisa puhemies, lopuksi totean kannattavani varauksetta Alankomaiden ja Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen kantaa tässä selkkauksessa.

 
  
MPphoto
 

  Angelika Werthmann (NI).(DE) Arvoisa puhemies, ensimmäiseksi haluan kiittää Sidonia Elżbieta Jędrzejewskaa ja Helga Trüpeliä, jotka ovat hoitaneet talousarviomenettelyn erittäin vastuullisesti ja keskittymällä selvästi painopisteisiin.

Vuoden 2011 talousarvion osalta totean seuraavaa: pohtiessamme EU:n talousarviota meidän on aina muistettava, että noin 95 prosenttia rahasta palaa takaisin kansalaisten hyväksi. Paras esimerkki tästä on Euroopan globalisaatiorahasto. EU:n hallintomenot, joiden määrä on 6 prosenttia, ovat alhaisemmat kuin melko monella sen jäsenvaltioista. Vuosien ajan EU:n talousarvion määrä oli +/–1 prosentti suhteessa BKT:seen. Sillä rahoitettiin laajentuminen 15:sta 27 jäsenvaltioon lisäämättä talousarviomäärärahoja lainkaan. Lissabonin sopimuksen seurauksena EU:n tehtäviä lisättiin.

Talousarviomäärärahojen lisääminen on aina vaikeaa. Sellaiset teemat kuin uudet hankkeet ja Lissabonin sopimuksesta johtuvat lisätehtävät tekevät kuitenkin vuoden 2011 talousarviosta myös sijoituksen EU:n tulevaisuuteen ja sen toimielinten toimintaan.

 
  
MPphoto
 

  Alain Lamassoure (PPE).(FR) Arvoisa puhemies, koska joudumme tänä vuonna selviytymään poikkeuksellisista rajoituksista, on vuoden 2011 talousarvioesityksestä saavutettu yhteisymmärrys paras mahdollinen kompromissi. Siitä meidän on kiitettävä ja onniteltava kahta esittelijäämme, Euroopan komissiota ja erinomaista puheenjohtajavaltiota Belgiaa, jolle haluan erityisesti antaa kiitosta.

Melchior Wathelet on hiukan surullinen; hänestä vaikuttaa, ettei ole tehty riittävästi. Hänen pitäisi nähdä parlamentin ele kiitollisuudenosoituksena puheenjohtajavaltio Belgialle: parlamentti myönsi mieluummin 750 miljoonaa euroa jäsenvaltioille kuin että olisi antanut nämä varat ITERille.

Talousarvioneuvottelujen alusta alkaen parlamentti on ollut halukas osoittamaan, että se on tietoinen velvollisuuksistaan. Nyt vuoden lopussa, kun unionin yhteenkuuluvuus jälleen kerran asetetaan kyseenalaiseksi, budjettivaliokunta suosittelee ehdottomasti, että teemme lopun vuoden 2011 talousarviota koskevasta epävarmuudesta.

Perusongelmat ovat kuitenkin ennallaan. Joistakin kansallisista talousarvioista poiketen unionin talousarviota ei uhkaa konkurssi. Lainsäädännöllisesti talousarvio on tasapainoinen, mutta poliittisesti se on epäonnistumisen partaalla. EU rahoittaa tavoitteitaan syyllistymällä ylisanoihin. Ylisanaisuus, mahtipontisten ja näennäisten tavoitteiden paisuttelu, on kuitenkin aivan yhtä turmiollista kuin valuuttainflaatiokin.

Unionilla ei enää ole varaa rahoittaa päätöksiä, joita se on jo tehnyt, eikä myöskään Lissabonin sopimuksesta johtuvia uusia toimivaltuuksiaan. Unioni ei myöskään ole ottanut käyttöön menettelyjä, joiden avulla se voisi varmistaa, että yhteisön rahoituksen puuttuessa merkittävät yhteiset tavoitteet, kuten Eurooppa 2020 -hanke, sisällytetään kansallisiin talousarvioihin.

Siksi parlamentti kiinnittää niin suurta huomiota yhdessä komission ja tulevien puheenjohtajavaltioiden kanssa tehtyyn sopimukseen. Sen avulla on tarkoitus löytää keinot, joilla turvataan tulevien toimien rahoittaminen yhteisön talousarviosta, uusista varoista, jotka eivät enää kuluta kansallisia määrärahoja, ja kansallisista talousarvioista, jotka ovat 20 kertaa suurempia kuin EU:n pikkuruinen talousarvio. Vuonna 2010 unioni on määritellyt uudelleen käsityksensä taloudellisesta yhteisvastuusta. Vuonna 2011 talousarviota koskeva yhteisvastuu on löydettävä uudelleen.

 
  
MPphoto
 

  Hynek Fajmon (ECR). (CS) Arvoisa puhemies, haluan tänään todeta selvästi uudelleen, että Euroopan unioni tarvitsee asianmukaisen talousarvion ensi vuodeksi. Emme mistään syystä tarvitse alustavaa talousarviota. Euroopan parlamentilla ei myöskään ole mitään syytä asettaa talousarvion hyväksymisen edellytykseksi lisävaatimuksia. Kaikki Euroopan maat läpikäyvät parhaillaan taloudellisesti vaikeaa vaihetta ja tarvitsevat varmuutta asianmukaisten talousarvioiden muodossa sekä kansallisella että EU:n tasolla. Myös kotitaloudet, yritykset ja paikalliset viranomaiset tarvitsevat tätä varmuutta.

Siksi voin todeta täällä Tšekin tasavallan kansalaisdemokraattiseen puolueeseen ja Euroopan konservatiivien ja reformistien ryhmään kuuluvien kollegojeni puolesta, että aiomme tukea komission, neuvoston ja parlamentin välillä saavutettua kompromissia huomisessa äänestyksessä.

 
  
MPphoto
 

  Marian-Jean Marinescu (PPE).(RO) Arvoisa puhemies, huomisessa äänestyksessä voidaan saada päätökseen ensimmäinen vuotuisen talousarvion hyväksymismenettely, jossa noudatetaan Lissabonin sopimusta. Neuvottelut ovat selvästi olleet vaikeat. Parlamentti on tuonut esiin äärimmäisen tärkeitä poliittisia näkökohtia, mutta neuvosto on kieltäytynyt käsittelemästä niitä. Parlamentti piti aluksi hyvin vahvana yhteisenä rintamana kiinni kannastaan. Neuvosto oli erimielinen, mutta se turvautui yksimieliseen päätöksentekoon ja esti sovittelun. Tällä hetkellä meillä on mahdollisuus päästä yksimielisyyteen summista. Neuvosto ja komissio ovat antamissaan lausumissa hyväksyneet suurimman osan Euroopan parlamentin pyynnöistä. Olisi ollut paljon parempi saada toimielinten sopimus, joka olisi tuonut paremman turvan tulevaisuuden varalle. Valitettavasti parlamentti ei enää ole yhtä yksimielinen kuin se oli neuvottelujen alkaessa. Sen seurauksena ITERiltä puuttuu rahoitus.

Mielestäni meidän on ensisijaisen tärkeää antaa unionille sellainen talousarvio, jonka se tarvitsee tämän kriisijakson aikana. Ennen tulevien rahoitusnäkymien hyväksymistä meillä on riittävästi aikaa saavuttaa yksimielisyys vielä ratkaisematta olevista kysymyksistä. Neuvoston on ymmärrettävä, että ei ole unionin edun mukaista, että EU:n tärkeimmät politiikanalat hyväksytään yhteispäätösmenettelyllä, vaikka näiden politiikkojen täytäntöönpanoon tarvittavista rahoitusvaroista päättää vain yksi budjettiyhteistyössä mukana olevista osapuolista. Parlamentin on oltava tasa-arvoisesti mukana kummassakin mielessä: poliittisessa ja taloudellisessa.

 
  
MPphoto
 

  Peter van Dalen (ECR).(NL) Arvoisa puhemies, monet parlamentin jäsenet ovat omaksuneet talousarviota koskevissa lausunnoissaan hurskastelevan lähestymistavan. Martin Schulz ei paljonkaan yritä peitellä ärtymystään neuvostoa kohtaan. Guy Verhofstadtin sanavarasto näyttää rajoittuneen kahteen ilmaukseen: eurooppalaiset obligaatiot ja eurooppalaiset verot. Joseph Daul on jopa ehdottanut, että Alankomaat voisi aivan hyvin lähteä Euroopan unionista. Tämä on kovaa kieltä, mutta se tukee vain väitteen toista puolta.

Kun ehdotin, että meidän pitäisi selvittää parlamentin oma talousarvio, vaikutti siltä, etteivät nämä herrat ja heidän ryhmänsä olleet kuulleet minua. Lisäksi sain kylmän kohtelun ehdottaessani, että parlamentin jäsenten pitäisi kertoa avoimesti kuukausittain saamistaan yleisistä kulukorvauksista. En myöskään saanut tukea ehdotukselleni, että ottaisimme puheeksi parlamentin loistoautot. Kun ehdotin, että meidän pitäisi karsia parlamentin ylellisiä tiedotustoimistoja, se vaikutti aiheuttavan monille parlamentin jäsenille päänsärkyä.

Äänestäminen talousarviota vastaan olisi siis hyvin tarkoituksenmukaista, mutta oma ryhmäni ja maani ovat onnistuneet estämään tilanteen kehittymisen vielä pahemmaksi, ja siksi olen äänestänyt tyhjää. Äänestäminen 2,9 prosentin lisäyksen puolesta nykyisessä ilmapiirissä olisi täysin asiaankuulumatonta.

 
  
MPphoto
 

  José Manuel Fernandes (PPE).(PT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, hyväksymällä tämän talousarvion Euroopan parlamentti osoittaa valtavaa vastuuntuntoa. Pyristellessämme hitaasti irti talous- ja rahoituskriisin sekä yhteiskunnallisen kriisin otteesta on tosiasia, että Euroopan unionin ja sen kansalaisten kannalta olisi huono asia jäädä ilman vuoden 2011 talousarviota. Kukaan ei olisi ymmärtänyt, jos unionin toimielimet olisivat pyrkineet saamaan talousarvioilleen jäsenvaltioiden yleisen hyväksynnän eivätkä olisi onnistuneet saavuttaman vähimmäissopuratkaisua näistä talousarvioista.

Vaikka vuoden 2011 talousarvio ei mielestäni ole huono, siinä on kuitenkin parantamisen varaa. Joitakin kysymyksiä koskeva neuvoston yksimielisyysvaatimus vaikeutti neuvotteluja. Tämä oli merkki vaikeuksista, joita neuvosto joutuu kohtaamaan pyrkiessään yhteisymmärrykseen seuraavasta monivuotisesta rahoituskehyksestä ja uusista omista varoista, jotka, kuten tiedämme, edellyttävät neuvoston yksimielistä päätöstä.

Tässä vaiheessa haluan korostaa esittelijä Sidonia Elżbieta Jędrzejewskan ja myös Helga Trüpelin erinomaista työtä, puheenjohtajavaltio Belgian toimia ja komission menettelytapaa. Asettamamme painopisteet sisältyvät tähän talousarvioon: korostaisin nuorisolle, koulutukseen ja innovaatioihin sekä tutkimukseen suunnatun tuen tehostamista. Haluan myös korostaa "Eka Eures-työpaikka" -valmistelutoimea, jolla tuetaan nuorten liikkuvuutta EU:ssa työllisyyden alalla. Työskentelin henkilökohtaisesti tämän ehdotuksen parissa ja toivon, että kun tälle valmistelutoimelle on luotu oikeusperusta, siitä kehittyy ohjelma, joka saa huomattavat talousarviomäärärahat. Toinen myönteinen näkökohta oli yhteisymmärrys, joka saavutettiin siitä, että komissio esittää viimeistään syyskuun 2011 loppuun mennessä koheesiopolitiikan ja maaseudun kehittämisen määrärahoihin liittyvät ajantasaistetut arviot ja lisää tarvittaessa näitä määrärahoja.

 
  
MPphoto
 

  Mairead McGuinness (PPE).(EN) Arvoisa puhemies, haluan kiittää erityisesti esittelijäämme Sidoniaa siitä, että hän hoiti erittäin vaikeat neuvottelut erinomaisesti parlamentin puolesta. Hänen työlleen on annettava tunnustusta, samoin kuin neuvoston työlle.

Puhun maatalousasioiden esittelijänä, ja sanan "maatalous" on kiirittävä ympäri istuntosalia, sillä meillä on huolia, jotka eivät koske ainoastaan summia vaan myös menettelyä. Minun näkökulmastani tämä uusi menettely vaatii hienosäätöä. Me voimme ja meidän pitäisi hoitaa työmme paremmin. Sanon sen itselleni, mutta myös neuvostolle ja komissiolle, ja mielestäni meidän on tutkittava ja tarkistettava aikaisempaa työskentelytapaamme.

Olemme saavuttaneet joitakin maatalouteen liittyviä voittoja. Ne ovat hyvin pieniä, mutta minun huoleni koskevat tulevaisuutta. Haluaisin komission keskustelevan maatalouden kehittämiseen tarkoitetun rahoituksen valtavasta leikkauksesta, joka vaikuttaa yli 800 miljoonan Yhdysvaltain dollarin suuruiselta. Toivon, ettei se tosiasiallisesti toteudu.

Olen huolissani vuoden 2013 jälkeisestä talousarviosta ja mahdollisuudesta, että maataloudesta voi tulla ala, josta ryövätään varoja muihin politiikanaloihin, ellei kaikkien Euroopan unionin politiikanalojen riittävistä määrärahoista päästä yksimielisyyteen.

 
  
MPphoto
 

  Zigmantas Balčytis (S&D).(LT) Arvoisa puhemies, ensimmäistä kertaa uuden Lissabonin sopimuksen tultua voimaan Euroopan parlamentti on käyttänyt sille myönnettyjä valtuuksia osallistuakseen täysimääräisesti Euroopan unionin talousarvion laatimiseen. Ensimmäinen epäonnistunut yritys päästä sopimukseen ja hyväksyä Euroopan parlamentin oikeutetut vaatimukset kertoo toimielinten välillä edelleen vallitsevasta konfliktista, jota ei oikeastaan pitäisi olla olemassa, koska se haittaa toimielinten tehokasta yhteistyötä. Oletettavasti ei voida kiistää sitä, että kaikkien EU:n toimielinten tavoitteena on varmistaa, että sopimukset, jotka ovat erityisen tärkeitä koko EU:lle ja sen kansalaisille, hyväksytään mahdollisimman sujuvasti. Siksi toimielinten toimintaperiaatteisiin on tulevaisuudessa tehtävä perinpohjaisia muutoksia, ja Euroopan parlamentin mukaan ottamista kaikkiin neuvotteluvaiheisiin sekä erityisesti niihin, jotka koskevat talousarvion hyväksymistä, on pidettävä erityisen tärkeänä edustuksellisen demokratian periaatteen noudattamisen kannalta.

 
  
MPphoto
 

  Riikka Manner (ALDE).(FI) Arvoisa puhemies, kiitoksia ensinnäkin mietinnön laatijoille siitä kovasta työstä, jota tämä kompromissin saavuttaminen on vaatinut. Nämä neuvottelut ovat vaatineet erityisen suuria ponnisteluja, niin Lissabonin sopimuksen voimaantulon kuin jäsenvaltioidenkin tiukkojen budjettitilanteiden varjossa. Tästä syystä kiitoksia kaikille neuvottelijoillemme.

Tämä on ensimmäinen kerta, kun Euroopan unionin budjetista päätetään yhdessä käsittelyssä, ja jos jotain, niin tämä prosessi on mielestäni entisestään korostanut tarvetta parlamentin pitkään vaatimaan, entistä parempaan vuoropuheluun kahden budjettiauktoriteetin välillä. Jatkuvia neuvotteluja ja lähentymistä tarvitaan, niin vuotuisten kuin monivuotisten budjettiraamienkin sovitteluun, jotta toimielimet puhuisivat neuvottelupöydässä samaa ja yhtenäistä kieltä.

Nyt voinemme kuitenkin olla tyytyväisiä, että saamme vuodelle 2011 budjetin. Epävarmuustekijät on saatava talouskurimuksessa minimiin.

 
  
MPphoto
 

  François Alfonsi (Verts/ALE).(FR) Arvoisa puhemies, vuoden 2011 talousarvio sellaisena, joksi se on muotoutunut budjettivaliokunnan, neuvoston ja komission välisissä lukuisissa sovittelumenettelyissä, ei vastaa Lissabonin sopimuksessa määriteltyä uutta toimielinten välistä tasapainoa.

Neuvosto ja erityisesti joidenkin hallitusten edustajat eivät ole ottaneet huomioon tätä tasapainoa. On mahdotonta hyväksyä varsinkin sitä, että parlamentin pyyntö käydä vuoropuhelua EU:n tulevista omista varoista ei ole johtanut mihinkään.

Euroopan parlamentilla on nyt yhteispäätösvaltuudet talousarviota koskevissa asioissa. Sen on varmistettava niiden kunnioittaminen, ja meidän on ymmärrettävä jotakin: aidosti tasapuoliset sovittelumenettelyt ovat todennäköisesti mahdollisia vasta sitten, kun tätä yhteispäätösmenettelyvaltuutta käytetään kielteisen kannan ilmaisemiseen äänestyksessä.

Jossakin vaiheessa Euroopan parlamentin on päätettävä puolustaa määrätietoisesti asemaansa toimielinjärjestelmässä. Kysymys omista varoista nousee uudelleen esille lähikuukausina. Jos haluamme onnistua, meidän on pystyttävä huolehtimaan velvollisuuksistamme loppuun saakka.

 
  
MPphoto
 

  Diane Dodds (NI).(EN) Arvoisa puhemies, en voi äänestää parlamentin talousarvioon tehtävien lisäysten puolesta, ja uskon, että monet ihmiset Yhdistyneessä kuningaskunnassa seuraavat parlamentin menettelyjä täysin ällistyneinä. Kaikkialla Euroopassa toteutetaan kansallisten talouksien säästötoimenpiteitä ja määrärahaleikkauksia. Ne ovat yleinen käytäntö, ja väestömme joutuu selviytymään niistä.

Euro on kriisissä, ja haluan parlamentin panevan merkille, että vaikka euro ei ole käytössä omassa vaalipiirissäni, meillä on yhteinen maaraja Irlannin tasavallan kanssa. Tasavalta merkitsee meille valtavaa vientimarkkina-aluetta, joten tämä kriisi koettelee meidänkin väestöämme. Kriisitilanteen lisäksi olemme ehdottaneet talousarvioon 2,9 prosentin lisäystä, mikä on vähemmän kuin parlamentin aluksi pyytämät 6 prosenttia, mutta tämä koskee kuitenkin talousarviota, jota tilintarkastustuomioistuin ei ole vuosikausiin hyväksynyt.

Kaikkein huolestuttavinta on, että komissio on luvannut esittää kesäkuuhun 2011 mennessä EU-veroa koskevia ehdotuksia. Onko mikään ihme, että euroskeptisyys lisääntyy?

 
  
MPphoto
 

  Michel Dantin (PPE).(FR) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, haluan yhtyä kiitoksiin ja onnitteluihin, joita on esitetty niille, jotka ovat onnistuneet saattamaan päätökseen nämä erittäin vaikeat neuvottelut.

Valmistaudumme hyväksymään huomenna talousarvion, joka on suuri edistysaskel eurooppalaiselle liikkuvuudelle ja nuorten Euroopalle. Ennen kaikkea tämä talousarvio on osoitus parlamentin päätöksestä olla hylkäämättä laajamittaisia eurooppalaisia investointeja tänä kriisiaikana.

Haluan kuitenkin jakaa kanssanne huoleni ja mielipahani päätöksestä, jonka jotkin poliittiset ryhmät ja erityisesti sosialistit, joiden edustajat olivat hallituksen viroissa ratkaisevilla hetkillä, tänään tekivät ITERin vaarantamisesta; ITER on Euroopan unionin ainoa pitkän aikavälin perustutkimushanke, jossa sillä on johtava asema.

Kuten tiedätte, Euroopan unioni sitoutui viime kesäkuussa antamaan 1,3 miljardia lisävaroja tälle hankkeelle, jolla on ratkaiseva merkitys turvallisuudellemme. Sen takia äänestyksemme saattaa kyseenalaiseksi Euroopan maailmanlaajuisen uskottavuuden. Tämä asenne on merkinnyt, että olemme menettäneet vuonna 2010 lähes 600 miljoonaa euroa käyttämättä jääneitä varoja, jotka olisi voitu osoittaa ITERille. Tämä on naurettavaa!

 
  
MPphoto
 

  Edit Herczog (S&D).(EN) Arvoisa puhemies, Euroopan parlamentin jäsenenä tunnen olevani vastuussa siitä, että meillä on talousarvio. Sosialistina olen hyvin pahoillani siitä, että emme yritä toteuttaa finanssitransaktioveroa. Teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan esittelijänä haluan korostaa, että kannatamme ITER-hanketta, mutta emme tarvitse vuoden kestävää tilkkutäkkiratkaisua: tarvitsemme kestävän rahoitusratkaisun kahdeksi seuraavaksi vuosikymmeneksi. Unkarilaisena olen erittäin iloinen siitä, että puheenjohtajavaltio Unkarin ei toivottavasti tarvitse käsitellä talousarviota vaan ainoastaan löytää ratkaisu ITERiin ja joustoon neuvottelujen aikana.

 
  
MPphoto
 

  Janusz Lewandowski, komission jäsen.(EN) Arvoisa puhemies, puhun lyhyesti, sillä olen jo käyttänyt puheaikani. Vastauksena Bastiaan Belderille, joka on saattanut jo lähteä, totean, että komission ehdotus toimielinten välisen yhteisyön toteuttamisesta pantiin täytäntöön suoraan Lissabonin sopimuksen 312, 324 ja erityisesti sen 311 artiklan mukaisesti omia varoja koskevaan päätökseen liittyvän erityismenettelyn osalta jäsenvaltioiden verotuksellisen itsemääräämisoikeuden periaatetta täysimääräisesti kunnioittaen.

Omien varojen osalta tämä kuului selvästi ja yksiselitteisesti komissiolle joulukuussa 2005 annettuun ja parlamentin vahvistamaan valtuutukseen aloittaa paitsi talousarvion meno- myös sen tulopuoli, Yhdistyneen kuningaskunnan hyväksi tehtävä korjaus mukaan luettuna. Olimme tarpeeksi tahdikkaita ollaksemme puuttumatta Yhdistyneen kuningaskunnan hyväksi tehtävään korjaukseen talousarviotarkistuksessa, ja tulevaisuutta koskeva lopullinen päätöksemme ei ole menojen lisääminen vaan kansallisten suorien tukien ja omien varojen suhteellisen osuuden muuttaminen perussopimuksen ja Euroopan unionin perustajien näkemyksen mukaisesti.

Esitän lopuksi yleisemmän huomautuksen: jos äänestämme huomenna, toivottavasti Lissabonin sopimuksen testaus on talousarvion osalta ohi ja meidän on tehtävä johtopäätöksiä. Kansalaisille välitetään myönteinen viesti talousarviolla, jossa ei ole alijäämiä eikä velkaa, ja osoittamalla, ettei meitä ole syytä pitää joidenkin jäsenvaltioiden epäonnistuneiden toimintastrategioiden syntipukkina. Koska talousarvio on nyt laadittu, meidän pitäisi jatkaa keskustelua toimielinten välisen yhteistyön yksityiskohdista paljon paremmissa olosuhteissa.

 
  
MPphoto
 

  Melchior Wathelet, neuvoston puheenjohtaja.(FR) Arvoisa puhemies, komission jäsenen tavoin minulla ei ole paljonkaan lisättävää tähän keskusteluun.

Kuultuani joidenkin parlamentin jäsenten sanovan, että he mieluummin hylkäävät talousarvion vahvistaakseen parlamentin yhteispäätösvaltuudet, totean vain, että mielestäni kaikilla EU:n toimielimillä on paljon enemmän saavutettavaa, ja ne vahvistavat asemaansa, jos ne voivat todella viedä Euroopan unionia eteenpäin tekemällä kompromisseja sen sijaan, että kaikki estävät toisiaan eivätkä edistä eurooppalaisia hankkeita.

Mielestäni tässä on kysymys johdonmukaisuudesta, ja tänään haluan todella kiittää kaikkia, jotka ovat päättäneet rakentaa Eurooppaa ja mennä eteenpäin. Saiko neuvosto kaiken, mitä se halusi? Ei. Saiko parlamentti kaiken, mitä se halusi? Ei tietenkään. Edistymmekö me? Kyllä. Tämä yhteispäätösmenettely on ollut toimiva; se on onnistunut. Jokainen on tehnyt kompromisseja. Jokainen on tehnyt myönnytyksiä.

Onko tehtävää vielä paljon jäljellä? Tietenkin. Joustavuudesta ja ITERistä käydyssä keskustelussa on tietenkin kyse juuri tästä. Minusta on valitettavaa, että emme pystyneet pääsemään yhteisymmärrykseen, ja olen kuullut sanottavan, että käsiteltäväksi jätetty ehdotus oli askel taaksepäin. Ei. Toistan: tämä toistuu jokaisessa keskustelussa, ja tänään se on yksimielisyys. Jos tarkoituksena on siirtyä määräenemmistöpäätöksiin, niin mielestäni puheenjohtajavaltio Belgian ehdotus on otettava käsiteltäväksi. Mielestäni tämä on oleellista, kun on kyse vuosien 2012 ja 2013 talousarvioiden laatimisesta. Mielestäni tätä mekanismia on todella edistettävä, koska se vastaa aiempia käytäntöjä, mutta ainakin sillä varmistetaan, että vuosien 2012 ja 2013 talousarvioita ei enää voida estää yksimielisellä päätöksellä. Mielestäni tähän tilaisuuteen on ehdottomasti tartuttava.

ITERin osalta se tapa, jolla olemme käyttäneet joustomekanismia vuoden 2010 ITER-hankkeen hyväksi, osoittaa selvästi, että tarvitsemme tätä mekanismia ja että meidän on hyväksyttävä tänään käsittelemämme ehdotus.

Haluan kiittää vilpittömästi kaikkia niitä puhujia – en mainitse heitä kaikkia – jotka ovat antaneet tunnustusta sille työlle, jota olemme tehneet päästäksemme eteenpäin. Haluan kiittää kaikkia niitä, jotka mieluummin noudattivat edistämisen logiikkaa estämisen logiikan sijasta. Mielestäni meidän on ehdottomasti edistettävä tätä ajattelutapaa.

Hyvä Alain Lamassoure, puhuitte talousarviota koskevasta yhteisvastuusta. Lähes koko neuvosto toimi yhteisvastuullisesti, sillä jokainen hyväksyi 2,91 prosentin lisäyksen. Olemme siirtyneet neuvostossa määräenemmistöstä täydelliseen yksimielisyyteen. Vakavasti puhuen mielestäni kaikki vuoden 2011 talousarvioon liitetyt lausumat – sillä kyllä, myös talousarvio itsessään on poliittinen, kuten parlamentti osoitti talousarvioon sisällyttämillään poliittisilla painopisteillä – riippumatta siitä, koskevatko ne omia varoja, eurooppalaista lisäarvoa vai lissabonisointia, kuten komission lausuma, tai lausumat, jotka on annettu yhteisen julistuksen yhteydessä, joka on tärkeä ja jonka johdosta Euroopan unionin tämänhetkisen puheenjohtajavaltion Belgian pääministeri on laatinut kirjeen, osoittavat mielestäni, että kaikki vaiheet ovat oikeansuuntaisia. Emme tosiaan etene niin nopeasti kuin kaikki haluaisivat, mutta etenemme riittävän nopeasti voidaksemme sanoa, että järjestelmä on toimintakunnossa ja että on parempi noudattaa edistämislogiikkaa estämislogiikan sijasta.

 
  
MPphoto
 

  Sidonia Elżbieta Jędrzejewska, esittelijä. – (PL) Arvoisa puhemies, edellisten puhujien puheenvuorojen perusteella on selvää, että olemme kaikki tyytyväisiä siihen, että vuoden 2011 talousarvio on mahdollista panna täytäntöön tehokkaasti ja ilman tarpeettomia viivästyksiä ensi vuoden tammikuun 1. päivästä alkaen. Kaikista näistä puheenvuoroista on myös käynyt selväksi, että joistakin asioista on vielä puutetta. Puutetta on keskustelusta ja ymmärtämyksestä. Minulle on jo nyt selvää, että Lissabonin sopimus avaa meille uusia, tuntemattomia alueita ja että meitä odottaa erittäin vaikea keskustelu vuoden 2013 jälkeisestä uudesta monivuotisesta Euroopan unionin talousarviosta.

Tämä keskustelu liittyy peruskysymykseen, nimittäin siihen, miten voimme sovittaa yhteen yhä suuremmat erot Euroopan unionia koskevien odotusten välillä, tai toisin sanoen siinä, mitä Euroopan unionin oletetaan tekevän – voimme havaita, että jäsenvaltiot ja kaikki osapuolet, joita asia koskee, Euroopan parlamentti mukaan luettuna, odottavat Euroopan unionilta aina vain enemmän, sillä Euroopan unionin oletetaan hoitavan aina vain useampia aihealueita, ja se aloittaa toiminnan uusilla politiikanaloilla, uusilla toiminta-aloilla, ja asettaa itselleen uusia tehtäviä – eron edellä mainittujen odotusten ja uusien hankkeiden yhä vähäisempien rahoitusvalmiuksien välillä. Meidän on käytävä yhteisiä keskusteluja tästä yhtä selvemmästä erosta. Emme voi välttää tällaisia keskusteluja varsinkaan siksi, että parhaillaan on meneillään talous- ja rahoituskriisi, eivätkä kielletyt puheenaiheet ainakaan rahoituksen osalta ole paikallaan. Meidän pitäisi puhua avoimesti kaikista kysymyksistä: EU:n omista tuloista, siitä, mitä EU:n pitäisi tehdä, siitä, mitä sen kenties ei pitäisi yrittää tehdä, siitä, mikä on todellisuudessa meille kaikkein tärkeintä ja missä määrin näitä painopisteitä pitäisi rahoittaa.

Lyhyesti sanoen olen sitä mieltä, että se, mitä tapahtui vuoden 2011 talousarviota hyväksyttäessä on sekä perusta että alku keskustelulle, mutta ei suinkaan sen loppu. Kiitän teitä halukkuudestanne osallistua keskusteluun, ja toivon, että ensi vuonna olette entistäkin innokkaampia.

 
  
MPphoto
 

  Helga Trüpel, esittelijä.(DE) Arvoisa puhemies, olen tyytyväinen, että saan tässä keskustelussa tänään viimeisen sanan. Aloitan hyväksymällä ilomielin Martin Schulzin anteeksipyynnön. Hän totesi joskus käyttäytyvänsä huonosti. On aina hyvä, kun hän huomaa ajoittain metelöivänsä liikaa. Haluan painokkaasti torjua hänen huomautuksensa, jonka mukaan käsittelimme aiemmin ainoastaan teknisiä talousarviokysymyksiä ja olemme nyt ymmärtäneet, että kyse on talousarviopolitiikasta. Olen työskennellyt budjettivaliokunnassa nyt kuusi vuotta, ja jo ennen tätä kyse oli aina talousarviopolitiikasta eikä ainoastaan teknisestä puolesta. Martin Schulz totesi oppineensa viime viikkoina paljon. Se on ilo kuulla. Siinä tapauksessa hän todennäköisesti ymmärtää tämän nyt.

Käsittelen seuraavaksi Euroopan vastaisia äänenpainoja, joita täällä parlamentissa on juuri kuultu. Haluan jälleen kerran korostaa selvästi, että jos – kuten Lissabonin sopimuksessa todetaan – tavoitteenamme on keskustella EU:n uusista omista varoista, se ei tarkoittaisi vain Euroopan kansalaisille määrättävää uutta veroa vaan myös sitä, että bruttokansantuotteesta suoritettavat maksut vähenisivät saman verran. Toisin sanoen kyse ei ole siitä, että kansalaisille vain sälytetään lisää taakkaa, vaan myös omien varojen järjestelmän avoimuuden lisäämisestä. Tästä on keskusteltava. En hyväksy yritystä ohjailla mielipidettä vihjaamalla, että tämä ainoastaan lisäisi taakkoja. Tavoitteena on pikemminkin löytää järkevä rahoitusjärjestelmä. Neuvoston ja parlamentin pitäisi olla valmiita toteuttamaan se.

Koska asia on täällä yksinkertaisesti saatu näyttämään siltä, että Euroopan unioni on aina viemässä jotakin pois eurooppalaisilta veronmaksajilta, toinen huomautukseni on, että Euroopan kansalaisille on koulutusohjelmia, uutta infrastruktuuria ja uusia kieliä, ja maidontuottajat saavat tukea. Toisin sanoen se, mitä me teemme täällä, on tunnetusti Euroopan kansalaisten etujen mukaista, mikä on tuotava selvästi esiin.

Mikä on Euroopan unionin maailmanlaajuinen asema lähivuosina? Kilpailemme maailmanlaajuisesti muun muassa sellaisten menestyvien maiden kuin Kiinan, Intian ja Brasilian kanssa. Jos haluamme Euroopan unionina olla vahva ja saada uusia ja toivottavasti myös kestäviä tuotteita, ympäristöä säästäviä valmistusmenetelmiä, aidosti uusiutuviin energialähteisiin perustuvaa energiantuotantoa, joka jälleen kerran asetettiin tavoitteeksi Cancúnissa, niin myös tähän tarvitaan riittävästi voimavaroja ja EU:n talousarviota, jossa yhteiset etumme otetaan huomioon. Toivon meidän etenevän tähän suuntaan lähivuosina.

 
  
  

Puhetta johti
varapuhemies Alejo VIDAL-QUADRAS

 
  
MPphoto
 

  Puhemies. (ES) Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna klo 12.30.

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 149 artikla)

 
  
MPphoto
 
 

  Elisabeth Köstinger (PPE), kirjallinen.(DE) Olen tyytyväinen siihen, että olemme lopultakin päässeet yksimielisyyteen vuoden 2011 talousarviosta. Tämä turvaa haavoittuvan maataloussektorin rahoitusvarmuuden. EU:n maatalouspolitiikka tarvitsee vakaan talousarviokehyksen erityisesti vaikeina aikoina. Kahdestoistaosiin perustuva talousarvio olisi aiheuttanut vakavia rahoitusvaikeuksia monille jäsenvaltioille, jotka ovat jo siirtäneet maatalousmaksut viljelijöille. Maatalous on voimakkaasti riippuvainen EU:n tuista. Maataloustoimintaa harjoittavat perheet tarvitsevat turvaa suunnitellakseen liiketoimintansa tulevaisuutta. Kaikkialla EU:ssa suorien tukien osuus maatalousyritysten tuloista on 40 prosenttia, ja ne tuovat taloudellista turvaa alhaisten tuottajahintojen, tuotantokustannusten lisääntymisen ja markkinavaihteluiden varalta. Maaseudun kehittämisohjelmaan kuuluvat toimet hyödyttävät suoraan maaseutualueita ja piristävät alueiden talouksia. Erityisesti Itävallan maatilat hyötyvät sekä ensimmäiseen että toiseen pilariin kuuluvista toimista. Yhteensä 58 prosenttia Itävallan vuotuisista maatalousmäärärahoista tulee EU:lta. Euroopan unionin maataloustuottajilla on monia erilaisia vastuutehtäviä, joiden määrä kasvaa. Heidän on tuotettava korkealaatuisia elintarvikkeita ja noudatettava tiukkoja eläinsuojelunormeja samalla kun he auttavat ilmastonmuutoksen torjumisessa, ympäristönsuojelussa ja biologisen monimuotoisuuden säilyttämisessä. Voidakseen tarjota nämä peruspalvelut maataloustuottajilla on oltava järkevään ja vakaaseen EU:n finanssipolitiikkaan perustuvat luotettavat tulot. Kun on kyse vuosien 2014–2020 rahoituskehystä koskevista neuvotteluista, kaikkien maatalouteen liittyvien näkökohtien on saatava saman verran talousarviovaroja.

 
  
MPphoto
 
 

  Georgios Stavrakakis (S&D), kirjallinen. – (EL) Jäsenvaltioiden pienen vähemmistön jyrkkä kanta, jonka takia EU:n vuoden 2011 talousarvion ensimmäinen vaihe ajautui umpikujaan, johti lähestulkoon fiaskoon kahdestoistaosien ja kaiken sen takia, mitä tällainen järjestelmä merkitsee sekä taloudellisesti heikossa asemassa olevien jäsenvaltioiden talousarvioiden että EU:n varojen maksamisessa tapahtuvien vakavien viivästysten kannalta. Välttääkseen tämän fiaskon parlamentti on osoittanut tarvittavaa vastuuntuntoa ja on valmis hyväksymän talousarvion huolimatta siitä, että se ei täytä kaikkia parlamentin vaatimuksia eikä ole odotetulla tasolla, kuten Euroopan kansalaiset saattavat olettaa, jos meidän on määrä selviytyä talouskriisistä. Ongelma, joka koskee sitä, miten määrärahatarpeet täytetään lähitulevaisuudessa vuosien 2012 ja 2013 osalta, on kuitenkin edelleen jäljellä, ja kehotan tätä jäsenvaltioiden pientä vähemmistöä osoittamaan asianmukaista vastuuntuntoa ja tekemään yhteistyötä parlamentin kanssa sellaisen ratkaisun löytämiseksi, joka antaa EU:lle tarvittavan joustavuuden sen tarpeiden täyttämiseen ja uuden talousarviokriisin estämiseen.

 
Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö