Sanatarkat istuntoselostukset

Keskiviikko 15. joulukuuta 2010 - Strasbourg

Afganistania koskeva uusi strategia (keskustelu)

  Pino Arlacchi, esittelijä. − (EN) Arvoisa puhemies, parlamentin ulkoasiainvaliokunta hyväksyi tänään käsittelemämme mietinnön käytännössä yksimielisesti. Se on tulos johtamani työryhmän vuoden kestäneestä työstä ja perustuu laajoihin Kabulissa ja Brysselissä suoritettuihin kuulemisiin.

Tämä mietintö on yritys selittää eräs ristiriita: miksi Afganistanissa on saatu aikaan niin vähän yhdeksän vuotta kestäneestä kansainvälisestä operaatiosta huolimatta? Vuodesta 2001 lähtien maassa toteutetut sotilaalliset operaatiot ovat maksaneet yli 300 miljardia euroa ja useita tuhansia ihmishenkiä, ja siviilipuolella on kulutettu vähintään 40 miljardia euroa lisää: yhteensä yli 30 kertaa Afganistanin nykyisen BKT:n verran.

Näistä valtavista ponnistuksista huolimatta Afganistan on yhä suurin huumausaineiden tuottaja. Se on yhä yksi maailman köyhimmistä valtioista, ja elämä siellä on – suurimmalle osalla Afganistanin väestöstä – lyhyt, raaka ja kurja, kuten se oli meidän maanosassamme viisi vuosisataa sitten. Pelkästään äitiyskuolleisuus vaatii Afganistanissa enemmän uhreja kuin sota: yli 20 000 kuolemantapausta vuodessa, kun sodan uhreja on 2 300. Vastaus tähän ristiriitaan ei ole yksinkertainen. Oopiumiongelma ja kapinallisliikkeen vahvuus on otettava huomioon samoin kuin usko nopean sotilaallisen voiton illuusioon, joka hallitsi kansainvälisen läsnäolon ensimmäisiä vuosia. Lisäksi keskushallinnon legitiimiyttä on yliarvioitu, samoin kuin kansainvälisen avun tehokkuutta maan jälleenrakennuksessa.

Mietinnössä ei yritetä yksinkertaistaa kaikkia näitä kysymyksiä. Siinä hyväksytään haasteen täysi laajuus, ja se on yritys ehdottaa uusia suuntia toimillemme. Mietinnössä aihetta lähestytään eurooppalaisesta näkökulmasta. Se tarkoittaa sitä, että Afganistanin kriisiä tarkastellaan näkökulmasta, joka ei vain noudattele Yhdysvaltojen näkökulmaa asiaan. Euroopan unionin arvoilla ja periaatteilla on merkitystä. Ne vaikuttavat siihen, miten Euroopan unionin kansalaiset näkevät Afganistanin ongelman, ja he eivät lähtökohtaisesti usko sotilaalliseen ratkaisuun, sillä yli 65 vuotta sitten me hylkäsimme ajatuksen siitä, että sota ja vieraiden maiden miehittäminen on hyvä ratkaisu.

Tämän päivän EU perustuu vastenmielisyyteen sotaa kohtaan, ja se tunne heijastuu tähän mietintöön. Afganistanin nimenomaisessa kysymyksessä EU:n kansalaiset kannattavat vahvasti siviilipuoleen keskittyvää lähestymistapaa voimankäytön vaihtoehtona. Lähestymistapamme ei ole naiivi; se ei ole, kuten on väitetty, Venuksen pehmeyttä Marsin voimaa vastaan. Se on päinvastoin järjen ja inhimillisen solidaarisuuden voimaa sovellettuna Afganistanin kaltaiseen kriisiin, jota ei voida lähestyä liian yksinkertaistetulla ratkaisulla ja ajattelutavalla.

Mietinnössä ehdotetaan strategiaa, jossa ei suljeta pois pakkokeinojen rajoitettua käyttöä. Afganistanin kansalaisten turvaaminen terroristeilta ja rikollisten hyökkäyksiltä on kehityksen ennakkoedellytys, ja parlamentti katsoo, että rauhanturvaoperaatioiden, monenvälisen diplomatian, maan sisäisten rauhanneuvotteluiden, köyhyyttä tehokkaasti vähentävien toimenpiteiden, demokraattisten instituutioiden luomisen ja naisten oikeuksien suojelun yhdistelmä tarjoaa perustan uudelle voittoisalle strategialle niin Afganistanissa kuin muuallakin.

Toivon, että uusi järjestelmä panee huolellisesti toimeen mietinnössä hahmotellun strategian, ja käytän tilaisuutta hyväkseni ja kehotan korkeaa edustajaa Ashtonia liittymään parlamenttiin tässä pyrkimyksessä.