Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Menettely : 2010/2987(RSP)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : O-0199/2010

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

O-0199/2010 (B7-0659/2010)

Keskustelut :

PV 15/12/2010 - 5
CRE 15/12/2010 - 5

Äänestykset :

Hyväksytyt tekstit :


Puheenvuorot
Keskiviikko 15. joulukuuta 2010 - Strasbourg EUVL-painos

5. Eurooppa-neuvoston kokouksen (16.–17. joulukuuta 2010) valmistelu - Pysyvän kriisimekanismin perustaminen euroalueen rahoitusvakauden turvaamiseksi (keskustelu)
Puheenvuorot videotiedostoina
PV
MPphoto
 

  Puhemies.(PL) Esityslistalla on seuraavana yhteiskeskustelu:

– neuvoston ja komission lausunnot 16.–17. joulukuuta 2010 järjestettävän Eurooppa-neuvoston kokouksen valmisteluista,

– Sharon Bowlesin talous- ja raha-asioiden valiokunnan puolesta komissiolle laatimasta suullisesta kysymyksestä pysyvän kriisimekanismin perustamisesta euroalueen rahoitusvakauden turvaamiseksi (B7-0659/2010).

 
  
MPphoto
 

  Olivier Chastel, neuvoston puheenjohtaja. − (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission puheenjohtaja, arvoisa komission jäsen, arvoisat parlamentin jäsenet, haluaisin neuvoston puolesta kiittää teitä, arvoisa puhemies, tästä tilaisuudesta tulla parlamentin eteen esittelemään teille asiat, joista keskustellaan Eurooppa-neuvostossa.

Eurooppa-neuvoston kokous huomenna ja ylihuomenna on kaikkien mittapuiden mukaan ratkaiseva talous- ja rahaliiton taloudellisen pilarin vahvistamiselle. Esityslistan tärkein kohta on itse asiassa rahoitusvakauden vahvistaminen. Elämme poikkeuksellisia aikoja, jotka ovat luoneet ja luovat edelleenkin huomattavia haasteita sekä hallituksille että kansalaisille. Meidän on tehtävä kaikki se, mikä on tarpeen, varmistaaksemme, että nykyinen rahoituskriisi nujerretaan ja että luottamus palautetaan.

Kriisin alusta asti olemme osoittaneet päättäväisyytemme ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin rahoitusvakauden säilyttämiseksi ja kestävään kasvuun palaamisen edistämiseksi. Kriisissä on erityisesti korostunut, että euroalueen vakauden säilyttämiseksi tarvitaan lisäväline. Meidän piti perustaa tilapäinen mekanismi, jota olemme juuri käyttäneet Irlannin tueksi. Tarvitsemme kuitenkin todellakin pysyvän mekanismin keskipitkällä aikavälillä.

Sitä varten ja tiiviissä yhteistyössä Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan kanssa, Eurooppa-neuvoston seuraavassa kokouksessa huomisiltana, Belgian hallitus esittää ehdotuksen päätöksestä muuttaa perussopimusta, jotta voidaan luoda mekanismi turvaamaan koko euroalueen rahoitusvakaus tarkistamalla 136 artiklaa. Eurooppa-neuvostoa kehotetaan antamaan hyväksyntänsä tälle päätösluonnokselle ja Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 48 artiklan 6 kohdassa tarkoitetun yksinkertaistetun menettelyn käynnistämiselle. Tavoitteena on päätöksen virallinen hyväksyminen maaliskuussa 2011 ja sen voimaantulo 1. tammikuuta 2013.

Lisäksi Eurooppa-neuvoston lokakuussa hyväksymän talouden hallinnan työryhmän raportin täytäntöönpano on merkittävä askel kohti talouden kurinalaisuuden lisäämistä, talousvalvonnan laajentamista ja koordinaation syventämistä. Tämä asia, jonka katsomme olevan erittäin tärkeä, on tällä hetkellä sekä parlamentin että neuvoston käsiteltävänä, ja siitä pitäisi päättää ensi kesään mennessä.

Lopuksi haluaisin korostaa uuden kasvua ja työllisyyttä koskevan Eurooppa 2020 -strategian merkitystä, koska sillä on merkittävä osa kriisistä selviämisessämme. Puheenjohtajavaltio Belgia on sitoutunut edistämään sen täytäntöönpanoa, jotta kestävää talouden elpymistä voidaan edistää.

Näiden taloudellisten asioiden lisäksi haluaisin mainita kaksi muuta asiaa. Eurooppa-neuvosto käsittelee unionin suhteita strategisiin kumppaneihinsa. Ulkoasiainneuvosto, jota korkea edustaja Ashton johtaa, laati edistymiskertomuksen kolmesta kumppanistaan, Yhdysvalloista, Kiinasta ja Venäjästä. Eurooppa-neuvosto kuuntelee siksi tarkkaavaisesti korkean edustajan Ashtonin esitystä unionin suhteista strategisiin kumppaneihinsa. Korkeaa edustajaa Ashtonia kehotetaan myös soveltamaan tätä lähestymistapaa muiden kumppanien, kuten Ukrainan, Afrikan, Intian ja Brasilian kanssa, ja esittämään maaliskuussa 2011 kertomuksen, jossa kuvataan tilannetta hänen ja kumppaniemme yhteyksien osalta.

Viimeinen huomioni koskee Montenegron Euroopan unionille toimittamaa liittymishakemusta. Yleisten asioiden neuvosto suhtautuu myönteisesti komission lausuntoon Montenegrosta. Maa on edistynyt Kööpenhaminan Eurooppa-neuvostossa asetettujen kriteerien ja vakautus- ja assosiaatioprosessin vaatimusten täyttämisessä. Lisäponnistuksia kuitenkin tarvitaan, erityisesti komission lausunnossa esitettyjen seitsemän ensisijaisen painopistealan täytäntöönpanossa. Neuvosto ottaa komission ehdotuksen huomioon ja suosittelee ehdokasvaltion aseman myöntämistä Montenegrolle, ja tätä asiaa käsitellään Eurooppa-neuvostossa.

 
  
MPphoto
 

  José Manuel Barroso, komission puheenjohtaja. (EN) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisat komission jäsenet, tämän viikon Eurooppa-neuvosto keskittyy kahteen päätavoitteeseen: euroalueen pysyvän Euroopan vakausmekanismin tärkeimmistä piirteistä sopimiseen ja perussopimusten rajoitettuun muuttamiseen, jolla tästä mekanismista tehdään oikeudellisesti pitävä. Siksi toivon ja odotan, että tämä Eurooppa-neuvosto keskittyy tulokseen, kurssin vakauttamiseen ja yksimielisyyden vahvistamiseen. Saadessaan sopimuksen aikaan tämä Eurooppa-neuvosto lähettää myös viestin yhtenäisyydestä, yhteisvastuusta, yksimielisestä tuesta eurooppalaiselle hankkeelle, mutta sen aikaansaaminen vaatii paljon kovaa työtä.

Me kaikki tiedämme, että tällä hetkellä Euroopan unionin ja erityisesti euroalueen kannalta on paljon pelissä Monet ihmiset odottavat Euroopan unionilta vastauksia: toisaalta markkinat ja toisaalta kumppanimme koko maailmassa, mutta ennen kaikkea kansalaisemme. Mitä he odottavat? Miten voimme parhaiten saada heidät vakuuttuneiksi? Minulle vastaus on selkeä. Meidän on osoitettava, että Euroopan unioni hallitsee tilannetta, että meillä on toimintalinja, jota noudatamme ja että me puhumme yhdellä äänellä ja toimimme yhdessä. Me emme tarvitse johtajien kauneuskilpailua, erilaisten skenaarioiden kakofoniaa tai ilmoituksia, joita ei seuraa toiminta.

Kyllä, kohtaamme vakavia haasteita, mutta jos istutaan alas ja tutkitaan tosiasioista, Euroopan unioni kohtaa nuo haasteet tänä vuonna johtoasemassa. Meillä oli Kreikan ja Irlannin kanssa kaksi erityistä kysymystä. Teimme molemmissa tapauksissa vaaditut päätökset. Todellisuutta on se, että EU pystyi toimimaan molemmissa tilanteissa, mutta meidän on pantava täytäntöön kauaskantoisia uudistuksia, jotta sellaisia tilanteita ei enää tulevaisuudessa synny.

Todellinen EU:n talouden hallinta on sen välttämätön edellytys. Talouden hallinnan pakettiin olisi siksi suhtauduttava tärkeimpänä rakennusosana järjestämässä, joka saa eurooppalaisissa ja markkinoissa aikaan luottamusta siihen, että käytössä on oikeat rakenteet. Toivon, että tämä parlamentti käsittelee näitä komission ehdotuksia edelleen ensisijaisina, jotta ne voidaan panna täysimääräisesti täytäntöön ensi vuoden puoliväliin mennessä.

Tuleva järjestelmämme on järjestelmä, joka perustuu yksittäisiin ja yhteisiin ponnistuksiin, vastuullisuuteen ja yhteisvastuuseen. Olemme menossa nopeasti tähän suuntaan. Samaan aikaan on lujitettava julkista taloutta. Vakaata julkista taloutta tarvitaan palauttamaan luottamus, joka on niin ensiarvoisen tärkeää kasvulle. Monissa jäsenvaltioissa nykyinen veropolitiikka painaa raskaasti julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyyttä ja edellyttää korjaavia toimenpiteitä.

Meidän on tietysti katsottava talouden lujittamista pidemmälle kasvun edistämiseksi, ja kylvämme Euroopan tulevan kasvun siemeniä Eurooppa 2020 -strategialla. Se tarjoaa Euroopalle todelliset kasvunäkymät. Yhä useammat jäsenvaltiot tarttuvat täysimääräisesti Eurooppa 2020 -strategian mahdollisuuksiin. Kehittäkäämme sitä nopeuttamalla kasvua edistäviä uudistuksia. Jos Eurooppa 2020 -strategiaan suhtaudutaan vakavasti, se voi ohjata paikallisia, kansallisia ja eurooppalaisia talouksiamme kohti huomisen kasvun lähteitä.

Teemme lujasti töitä voidaksemme kuukauden kuluessa esitellä ensimmäisen vuotuisen kasvuselvityksen. Luotan siihen, että se on ensi vuonna merkittävä teema tälle parlamentille. Niin on myös unionin tuleva talousarvio ja se, miten sen suuria mahdollisuuksia voidaan käyttää auttamaan kasvun edistämistä ja työpaikkojen luomista koskevassa tehtävässä.

Meidän on myös tarkasteltava pankkijärjestelmäämme ja ryhdyttävä tarvittaviin toimiin varmistaaksemme, että pankit voivat rahoittaa taloutta, erityisesti pk-yrityksiä, asianmukaisesti. Talouden vakauttamisen osalta suuri osa toiminnastamme oli väliaikaista tai tilapäistä. Toinen tärkeä tekijä kauaskantoisia uudistuksia koskevassa lähestymistavassamme on ehdottomasti pysyvä vakausmekanismi.

Se on Euroopan vakausmekanismin tavoite. Erittäin hyvin sujuneiden tiiviiden kuulemisten jälkeen pystyimme esittämään luonnoksen tästä mekanismista viime kuun lopussa. Luotan siihen, että Eurooppa-neuvosto hyväksyy sen tällä viikolla, vaikka täsmällisiä käsitteitä on vielä työstettävä tulevien viikkojen aikana.

Mekanismia olisi myös tuettava päätöksellä edetä rajoitettuun ja kohdennettuun perussopimusten muuttamiseen. Nyt, kun jäsenvaltiot ovat yksimielisiä perussopimusten muuttamiseen johtavan tien valitsemisesta, tämä lähestymistapa on pantava ripeästi täytäntöön. Perussopimusten muuttamisen tarkoitus on hyvin konkreettinen. Se on yksinkertainen, järkevä tarkistus, jolla vastataan konkreettiseen tarpeeseen. Sen täytäntöönpanoon tarvitaan vain yksinkertainen muutos. Vastustakaamme siis kiusausta tehdä tästä liian monimutkaista tai etsiä keinotekoisia yhteyksiä muihin aiheisiin ja pysykäämme keskittyneenä käsillä olevaan tehtävään. Euron takana on valtava poliittinen tahto. Sekä väliaikainen mekanismi että nyt pysyvä mekanismi ovat keskeisiä päätöksiä, jotka osoittavat, että jäsenvaltiot ovet edelleen erittäin halukkaita panemaan painoarvonsa euron vakauden ja eheyden taakse.

Kaikki nämä tekijät – talouden hallinta, julkisen talouden vakauttaminen, uudistuksia edistävän kasvun takaaminen, tehokkaat pankit, Euroopan rahoitusvakausväline ja sen seuraaja, Euroopan vakausmekanismi – liittyvät toisiinsa. Niitä on käsiteltävä kokonaisuutena, joka on koottu selkeällä tavalla, jotta voidaan saada aikaan kattava vastaus kriisiin ja varmistaa, että mitään tällaista ei enää ikinä tapahdu.

Toimet, joita Euroopan keskuspankki tämän osalta toteuttaa, ovat tietenkin elintärkeä panos tälle tavoitteelle.

Kaikki ovat samaa mieltä siitä, että tänä vuonna toteutetut toimet, selkeimmin Kreikan ja Irlannin osalta, ovat myös laajemmin koko Euroopan unionin ja kaikkien sen jäsenvaltioiden etujen mukaisia. Se perustuu lujasti solidaarisuutta, yhteisvastuuta, riskien jakamista ja tarvittaessa keskinäisen tuen antamista koskeviin perusperiaatteisiin. Tiedän, että nämä periaatteet ovat tämän parlamentin sydäntä lähellä. Ne ovat lähellä myös minun sydäntäni, joten voin ymmärtää, miksi on esitetty muita ajatuksia muodon antamiseksi näille periaatteille muiden mahdollisten mekanismien avulla.

Haluaisin tehdä tämän asian selväksi: eurobondit ovat itsessään mielenkiintoinen ajatus. Komissio esitti itse ajatusta vuonna 2008 arvioidessaan EMUn kymmentä ensimmäistä vuotta, mutta me olemme kriisitilanteessa ja meillä on jo rahoitusmekanismi tämän kriisin käsittelemiseksi, kuten Euroopan rahoitusvakausväline. Niitä ei ole vielä läheskään käytetty loppuun ja niitä voidaan parantaa ja mukauttaa paljon nopeammin kuin vaihtoehtoja, siitä huolimatta, miten kiinnostavia ne saattaisivat olla.

Vaikka siis voin ymmärtää, että haluatte pohtia kaikkia mahdollisia ratkaisuja, nyt tarvitaan välitöntä toimintaa. Älkäämme hukatko ajatusta vastaisuuden varalta, mutta keskitytään tässä vaiheessa siihen, mikä voi olla ratkaisu yksimielisyyden aikaansaamiseksi jäsenvaltioiden keskuudessa ja mitä voidaan tehdä nopeasti ja päättäväisesti.

Tehkäämme yhteistyötä tämän vuoden loppuun ja lähettäkäämme viesti luottamuksesta, että Euroopan unionilla on yhtenäinen näkemys taloudestaan ja että se on panemassa tätä näkemystä täytäntöön. Tehkäämme niin selkeästi määränpäämme tiedostaen ja olkoon tuo päämäärä myös selkeä: vahva ja vakaa euroalue koko ajan tiiviimmässä Euroopan unionissa.

 
  
MPphoto
 

  Puhemies.(PL) Haluaisin kiittää neuvoston puheenjohtajaa Chastelia ja komission puheenjohtajaa Barrosoa heidän aloituspuheenvuoroistaan. Puhumme erittäin tärkeästä asiasta. Kriisin nujertaminen ja työpaikkojen luominen ovat ensisijaisia tavoitteita kansalaisillemme. Huomenna ja ylihuomenna Eurooppa-neuvosto kiinnittää huomionsa ennen kaikkea juuri tähän asiaan.

 
  
MPphoto
 

  Joseph Daul, PPE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, ensi viikolla alkava Eurooppa-neuvoston kokous järjestetään erityisissä puitteissa: euroon kohdistuvat keinottelijoiden hyökkäykset, euroskeptisyyden elpyminen ja EU:n taloutta koskevien pohdintojen aloittaminen, kun tämä parlamentti valmistautuu äänestämään vuoden 2011 talousarviosta.

Ne liittyvät tietysti tiiviisti toisiinsa. Euron kriisi ja solidaarisuustoimenpiteet vaikuttavat EU:n kansalaisten ostovoimaan, ja he ihmettelevät, kannattavatko nämä kaikki ponnistukset, johtavatko ne mihinkään, mikä saa aikaan euroskeptisyyttä jopa tähän mennessä perinteisesti EU:ta kannattaneissa maissa. Populistit ja poliittiset ääriliikkeet ovat tehneet tästä ilmiön, joka ruokkii pelkoja ja houkutusta vetäytyä omiin oloihin ja johon heillä ei, jos he ovat hallituksessa, ole ihmelääkettä.

Aloitan eurosta, jota meidän suojeltava ja vahvistettava, ja samalla meidän on kysyttävä itseltämme joitakin peruskysymyksiä.

Ensimmäinen kysymykseni on tämä: onko Euroopalla ikinä ollut yhtä vakaata valuuttaa kuin euro? Sanon tämän kansallisia valuuttoja kaipaaville: taaksepäin otetulla askeleella olisi tuhoisat seuraukset Euroopalle.

Toinen kysymykseni: kuka on euroon kuukausien ajan kohdistuneiden hyökkäyksien takana? Kuka yrittää hyötyä rikoksesta, jos saan sanoa sitä siksi? En harrasta salaliittoteorioita, mutta keskustellessani poliittisten johtajien ja rahoitusanalyytikkojen kanssa jäljet lähenevät ongelmiemme lähdettä. Milloin me opimme? Uskon, että voimme puhua ystävillemme suoraan.

Kolmas kysymykseni on tämä: miksi euroa vaihdetaan edelleen yli 1,30:een Yhdysvaltain dollariin? Se haittaa vakavasti vientiämme, ja kaikki sanovat, että euro on mennyttä. Miksi meidän maamme ovat ainoita, jotka harjoittavat tiukkaa puhdasoppisuuspolitiikkaa, kun kilpailijamme hyötyvät heikoista valuutoistaan, jotka antavat vauhtia niiden talouksille. Sitä kansalaisemme meiltä kysyvät. Näitä kysymyksiä minä olen kysynyt kahden viime viikon aikana kokouksissa vaaleilla valittujen poliitikkojen kanssa.

Hyvät kollegat, tarvitsemme viestin uskosta, että nujerramme kriisiin, toimenpiteitä, joilla kannustetaan kasvun palaamiseen ja konkreettisia toimenpiteitä, kuten niitä, joihin Barroson komissio äskettäin ryhtyi elvyttääkseen sisämarkkinat tai tehdäkseen rahoitusmarkkinoista aiempaa eettisempiä. Se, mitä tarvitsemme, ja euron kriisi on todistanut sen, on sosiaali- ja veropolitiikkamme lähentäminen. Se vaatii rohkeutta. Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission puheenjohtaja, edetkää pidemmälle ja nopeammin ja ratkaisemme melko monia ongelmia.

Tarvitsemme tulevina vuosina paljon rohkeutta, jos haluamme vahvistaa maitamme maailmanlaajuisessa kilpailussa ja jos haluamme käyttää veronmaksajien rahoja mahdollisimman tehokkaasti. Menoja on järkeistettävä joka tasolla: paikallisella, alueellisella, kansallisella ja EU:n tasolla. Unionin poliittisia ja taloudellisia ensisijaisia tavoitteita on tutkittava uudelleen, ja EU:n julkinen talous on tarkistettava perusteellisesti uudelleen. Meidän on kysyttävä itseltämme oikeat kysymykset ja antamistamme vastauksista riippuen sopeutettava talousarviokehystämme kaudella 2014–2020.

Tämän elintärkeän keskustelun käymiseen Euroopan parlamentti kehottaa ja juuri näihin merkittäviin keskusteluun me aiomme osallistua, 500 miljoonan eurooppalaisen suoraan vaaleilla valitsemina edustajina, vaikka se ei miellytä tiettyjä hallituksia, jotka haluavat evätä meiltä tämän oikeuden.

Pyydän Eurooppa-neuvostoa antamaan meille suostumuksensa ja tarvittaessa äänestämään, jotta ne, jotka epäävät meiltä tämän mahdollisuuden osallistua keskusteluun, kantavat vastuunsa. Meille kyse ei ole vallasta vaan osallistumisesta elintärkeään keskusteluun Euroopan rakentamisen tulevaisuudesta. Meidän on puhkaistava paise, meidän on tehtävä oikeat päätökset, välttämättömät päätökset, jotta voidaan varmistaa, että EU:n talousarvio on tulevaisuudessa yhä enemmän investointitalousarvio.

Jos talousarvion rajoituksistaan huolehtivat jäsenvaltiomme voivat investoida vähemmän opetukseen, koulutukseen, tutkimukseen ja innovaatioon, toimitaan niin, että EU:n tasolla yhdistämme voimavaramme ja saavutamme siten mittakaavaetuja.

Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ryhmän mielestä EU:n taloutta koskevan keskustelun ei saa antaa taantua kiistelyksi rahansa takaisin haluavien jäsenvaltioiden välillä. Päinvastoin, keskustelussa pitäisi olla kyse kansalaistemme ja EU:n sovittamisesta yhteen paljastamalla heille lisäarvo, jonka keskittynyt ja näkemyksellinen EU:n toiminta voi antaa.

Käyn juuri vierailuilla pääkaupungeissa ja voin kertoa teille, että keskustelu on tiivistymässä. Älkää hukatko tätä tilaisuutta. Koska joulu ja uusivuosi ovat lähestymässä ja koska tämä puheenjohtajakausi päättyy pian, haluaisin kiittää puheenjohtajavaltio Belgiaa erittäin hyvästä yhteistyöstä parlamentin kanssa sekä José Manuel Barrosoa, jolla oli rohkeutta ryhtyä esittämään asiakirjaa pääomavaatimuksista ennen kesäkuun loppua. Minun mielestäni meidän on jatkettava, yhdessä, tähän suuntaan ja valtion tai hallitusten päämiesten on seurattava meitä. Meidän on näytettävä heille tietä.

(Suosionosoituksia)

 
  
MPphoto
 

  Martin Schulz, S&D-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, meillä ei kovin usein ole ollut vuoden lopussa kokoontuessamme tätä suurempaa huolenaihetta. Olemme erittäin huolissamme, koska EU on keskellä kasvavaa ja laajenevaa luottamuskriisiä. Tähän luottamuskriisiin on syynsä, ja haluaisin yrittää kuvailla nyt joitakin niistä. Minun mielestäni vastassamme on kaksinkertainen pilkkomismalli. On malli, jota soveltavat ne, jotka yrittävät salata todellisen tilanteen maan kansalaisilta. Ihmisten luottamus järkkyy vakavasti, kun hallitukset sanovat heille: "Kaikki on hyvin, ei hätää, meillä on kaikki hallinnassa", ja sitten yhtäkkiä kääntyvät ympäri ja selittävät tarvitsevansa lukemattomia miljoonia euroa tukeen. Niin on käynyt nyt kahdesti. En tiedä, vieläkö jokin hallitus vielä kerran sanoo, että sillä on kaikki hallinnassa ja että se voi rahoittaa velkakirjansa, vaikka korot nousevat, ja sitten yhtäkkiä muuttaa mielensä ja sanoo: "Tarvitsemme pelastuspaketin. Auttakaa meitä!" Niin ei saa käydä. Meidän on kartoitettava todelliset valtionvelat ja pankkien velat. Uskon, että luo enemmän luottamusta, jos selitämme, mikä tilanne todellisuudessa on, oli se sitten miten huono tahansa. Jos kaikki kortit ovat pöydällä, meidän on helpompaa etsiä ratkaisuja.

Toisella puolella on kuitenkin myös pilkkomismalli. Siitä on kyse, kun vahvat maat sanovat "Meidän ei tarvitse auttaa". Kuulemme uudelleenkansallistamisen viestin: "Emme ole valmiita maksamaan toisten puolesta", huolimatta siitä, että maat, jotka sen sanovat, tietävät, että loppujen lopuksi meidän kaikkien on seistävä yhdessä ja maksettava. Pilkkomismalli, jossa ihmisille ei kerrota totuutta, vaikka tiedetään, että oman edun takia on maksettava, vahingoittaa luottamusta yhtä paljon.

Valmistaudumme parhaillaan Eurooppa-neuvoston kokoukseen. Entäpä erilaiset äänet siellä? Yksi kannattaa eurobondeja ja toinen vastustaa niitä. Yksi sanoo, että on vakiinnutettava pelastuspaketti ja kehitettävä sitä, toinen sanoo, ettei sitä pidä kehittää. Mietin, mikä logiikka on siinä, että selitetään, että nämä kaikki ovat vain väliaikaisia toimenpiteitä, koska meillä on kaikki hallinnassa, mutta meidän on sisällytettävä väliaikaiset toimenpiteet perussopimukseen, jotta ne ovat käytettävissä pitkällä aikavälillä. Kaikki panevat tällaisen ristiriidan merkille, ja myös se järkyttää ihmisten luottamusta. Luottamus vahingoittuu, kun hallitus tekee pankeilleen stressitestin kesällä ja vain muutamaa kuukautta myöhemmin käsittää, että se oli stressitesti eurolle eikä suinkaan pankeille.

Olemme keskellä luottamuskriisiä ja minun on sanottava teille, arvoisa puheenjohtaja Barroso, että vaikka se, mitä tänä aamuna sanoitte, saattaa olla totta, siitä saa kuvan, että emme etsi parhaita ratkaisuja ja pane niitä täytäntöön, vaan sen sijaan keskustelemme pienimmästä mahdollisesta yksimielisyydestä, jonka voimme saada aikaan perjantaina. Se ei yksinkertaisesti riitä. Se pahentaa luottamuskriisiä. Kansalliset markkinat lyhyellä aikavälillä rauhoittava politiikka ei riitä. Tarvitaan politiikkaa, jolla vakautetaan markkinat ja euro. Miksi kukaan täällä parlamentissa tai Eurooppa-neuvostossa ei puhu euron ulkoisesta arvosta? Tällä hetkellä euron vaihtokurssi on 1,34 Yhdysvaltain dollaria. Kriisin aikana sen alhaisin arvo oli 1,2, ja kun se otettiin käyttöön, sen arvo oli 1,15. Euro on vakaa valuutta. Mannertenvälisessä kilpailussa, jossa maailman alueet kilpailevat toistensa kanssa taloudessa, lukuun ei enää oteta yksittäisiä kansallisia valuuttoja vaan koko alueen valuuttajärjestelmä. Euroalue on taloudellisesti ja yhteiskunnallisesti ehdottomasti maailman voimakkain alue. Sitä vain heikentävät poliittisesti poliittiset päätöksentekijät, jotka toteuttavat toimia, joiden tarkoituksena on vaientaa kansallinen keskustelu lyhyellä aikavälillä. Euro on vahva ja se voisi olla vielä vahvempi, jos ne, jotka toimivat sen poliittisina puitteina, ja ne, jotka ovat siitä vastuussa, täyttäisivät viimein velvollisuutensa ja tekisivät yhteiskunnallisista ja taloudellisista kysymyksistä rohkeita ja johdonmukaisia päätöksiä, joiden nojalla luottamuskriisi saataisiin päättymään. Tarvitsee vain katsoa, mitä tapahtuu Lontoossa, Pariisissa ja Roomassa. Jos emme lopeta tätä luottamuskriisiä, meillä on muutaman seuraavan vuoden aikana edessämme valtavia ongelmia.

Siksi haluaisin sanoa neuvostolle, että kannatan eurobondeja. Jos on olemassa jokin toinen sopiva toimenpide, käyttäkää ihmeessä sitä, mutta teidän on lopulta saatava aikaan sopimus euron vakauttamisesta sisäisesti, koska se on riittävän vahva ulkoisesti.

 
  
MPphoto
 

  Guy Verhofstadt, ALDE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, minun mielestäni elämässä on yksi sääntö, joka pätee kaikkialla: kun ryhmää vastaan hyökätään, sen on vastattava yhtenäisesti ja solidaarisesti. Juuri päinvastoin kävi vuonna 2010, kun euro joutui hyökkäyksen kohteeksi, koska Kreikan kriisistä alkaen olemme todistaneet keskusteluissa vain erimielisyyksiä, ei varmasti yhtenäisyyttä, eikä etenkään riittävästi yhteisvastuuta.

Meillä on nyt oltava rohkeutta – ja osoitan sanani myös komission puheenjohtajalle – tunnustaa, että kaikki toteuttamamme väliaikaiset toimenpiteet eivät yksinkertaisesti riitä. Tämä ei ole minun analyysini vaan Kansainvälisen valuuttarahaston ja Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön analyysi ja Jean-Claude Trichet'n analyysi, ja hän kuitenkin on euroalueen rahapolitiikan johtaja, Euroopan keskuspankin pääjohtaja, ja hänen mielestään kaikki toimenpiteet, jotka on toteutettu ja kaikki toimenpiteet, joita on tekeillä, eivät mene riittävän pitkälle.

Kaikki sanovat, että on toimittava neljän kohdan osalta: ensinnäkin, vakauspaketti, jossa on todelliset seuraamusmenetelmät, toiseksi, pysyvä, laajennettu kriisirahasto – minä en ehdota sitä, pääjohtaja Trichet sanoo, että sitä on laajennettava, valtion tai hallitusten päämiehet eivät halua laajentaa sitä, ja me haluamme luottamuksen palaavan markkinoille, kolmanneksi, todellinen talous- ja verotushallinto, verotus- ja talousliitto, ja neljänneksi, eurobondien sisämarkkinat.

Nämä neljä asiaa on tehtävä, koska missään maailmassa, hyvät kollegat, ei ole valuuttaa, jota ei tueta hallinnolla, talousstrategialla ja velkakirjamarkkinoilla. Sellaista ei ole missään maailman kolkassa. Ja mitä meille sanotaan täällä tänään? Meille sanotaan "kyllä, se on hyvä ajatus, mutta meidän on vielä odotettava hieman". Meidän on odotettava mitä? Ehkä meidän on odotettava täydellistä sekasortoa tai euron katoamista.

Siksi on koittanut aika tehdä tuo päätös, enkä odota, että komissio, arvoisa puhemies, sanoo meille tänään "kyllä, se on vaikeaa, meidän ei pidä jatkaa näitä keskusteluja eurobondeista; se on hyvä ajatus, mutta nyt ei ole sen aika, koska meillä on kriisirahasto, josta aiomme nyt tehdä pysyvän". Niillä ei ole mitään tekemistä keskenään. Kriisirahasto on nyt välttämätön euroon kohdistuviin hyökkäyksiin vastaamiseksi, mutta eurobondit ovat myös välttämättömiä euron keskipitkän ja pitkän aikavälin vakaudelle. Näiden kahden välillä ei ole ristiriitaa. Molemmat ovat välttämättömiä, ja niin on asia koko maailmassa.

Uskon siksi, että kuten valtion tai hallitusten päämiehet, jotka keskustelevat huomenna ja ylihuomenna ja jotka sanovat "kyllä, me aiomme muokata perussopimusta, ja kriisirahastosta, jota oikeasti pitäisi laajentaa – mitä kaikki muut vaativat – voidaan tehdä pysyvä", uskon, että on koittanut aika, että komissio esittää mahdollisimman nopeasti pakettia, joka on paljon merkittävämpi, rohkeampi, yleisempi ja johdonmukaisempi tuon lähestymistavan osalta. Todelliset seuraamusmekanismit sisältävän vakaus- ja kasvusopimuksen osalta parlamentti voi tehdä työnsä, koska paketti on tässä, ja aiomme palata komission alkuperäisiin ehdotuksiin. Muiden kolmen kohdan osalta, laajennettu kriisirahasto, kyllä, mutta ehdottakaa sitä. Ehdottakaa sitä! Ottakaa kanta tähän asiaa ja sanokaa, että kriisirahastoa on laajennettava. Miksi? Koska laajennettu kriisirahasto lopettaa euroon kohdistuvan keinottelun. Toiseksi, ehdottakaa yleistä pakettia vero- ja talousliitosta, ja kolmanneksi, älkää pelätkö vaan ehdottakaa eurobondien sisämarkkinoita. Tiedämme, että loppujen lopuksi juuri se vakauttaa euron pitkällä aikavälillä.

 
  
MPphoto
 

  Daniel Cohn-Bendit, Verts/ALE-ryhmän puolesta. (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission puheenjohtaja, hyvät kollegat, tässä kaikessa on kuitenkin jotakin hyvin kummallista. Arvoisa puheenjohtaja Chastel, puhuitte seuraavasta huippukokouksesta. Olisitte voinut kertoa meille, että ennen tätä huippukokousta asiat hieman järkkyvät. Olisitte voinut kertoa meille, että teidän pitäisi rajoittaa joitakin keskusteluja.

Arvoisa puheenjohtaja Barroso, uskon, että emme etene ollenkaan, emme liiku ollenkaan eteenpäin, kaikella tällä jaarittelulla. Martin Schulz on oikeassa: meidän on kuvailtava kriisin todellisuutta ja kerrottava siitä sellaisena kuin se on, mutta meidän on myös kuvailtava oman poliittisen voimattomuutemme todellisuutta ja tämän voimattomuuden syitä. Kyse ei ole vain siitä, että sanomme, että teimme oikeat päätökset. Tiedätte yhtä hyvin kuin minä, ja kaikki täällä tietävät, että me teemme ne aina liian myöhään. Otamme yhden askelen eteenpäin ja kaksi taaksepäin. En sano, että se on teidän vikanne. Sangen päinvastoin, minun mielestäni komissio on itse asiassa ollut vakauden keskus, kun selkeydestä on ollut puutetta. Mutta nyt – minun mielestäni Guy Verhofstadt kysyi todellisen kysymyksen – mikä meidän strategiamme pitäisi olla tulevina kuukausina?

Minun mielestäni strategia on yksinkertainen: komission pitäisi esittää vakaussopimusta, joka sillä jo on, jossa määritetään tarvittava vakaus ja siten kaikkien vastuu euroa kohtaan, ja yhteisvastuusopimus, jossa määritetään tarvitsemamme yhteisvastuu. Vakautta ei ole ilman yhteisvastuuta. Liittokansleri Merkelin ja herra Sen ja sen väliset keskustelut eivät enää kiinnosta meitä. Kyllä, tiettyjen maiden, myös Saksan, kanta, jonka mukaan vakautta on oltava, eikä sitä, mitä tapahtui, saa enää ikinä tapahtua uudelleen, on oikea. Kyllä, jos emme samalla sano, että yhteisvastuu pakottaa meidän luomaan tilaisuuden suojella euroa eurobondeilla, jotta voidaan investoida, jatkaa ekologisin ja taloudellisen muutoksen tekemistä. Meidän on investoitava, mutta kansallisella tasolla se ei ole enää mahdollista. Meillä on kaksiosainen valuutta: toisella puolella vakaus ja toisella yhteisvastuu, ja vastuullisuus keskellä.

Arvoisa komission puheenjohtaja, esittäkää ehdotus unionin toimien uudistamisesta vakauden ja solidaarisuuden aikaansaamiseksi eurobondeilla siten, että enää ei ole mahdollista keinotella tiettyjen maiden velkoja vastaan ja että eurobondeilla on mahdollisuus investoida samaan aikaan.

Komission jäsen Oettinger kertoo meille, että hän tarvitsee tuhat miljardia euroa energia-alan uudistukseen, mutta mistä hän aikoo saada tuon rahan? Aikooko hän lotota vai mitä? On täysin järjetöntä sanoa tarvitsevansa tuhat miljardia euroa kertomatta meille, miten aiomme saada käyttöön tarvittavat varat tätä välttämätöntä taloudellista muutosta varten.

Strategia on siis yksinkertainen: komissio ehdottaa, parlamentti muuttaa ja päättää, ja sitten saadaan kanta komissiolta ja Euroopan parlamentilta neuvoston puolesta tai sitä vastaan, ja neuvoston on vastattava tähän yhteiseen kantaan. Siinä se on. Ainoa ratkaisu tämän päivän keskustelussa. Jos odotamme liittokansleri Merkelin miettivän päätöstään neljännestunnin ennen kuin hänen on se tehtävä, voidaan odottaa maailman loppuun asti. Siihen mennessä, kun hän sen tekee, olemme jo jääneet junasta. Voitte tietysti sanoa minulle, että aina tulee toinen juna, ei sillä ole väliä, voimme aina hypätä seuraavaan junaan. Mutta se ei ole totta. Gorbatshov oli oikeassa sanoessaan: "Vaarat odottavat vain niitä, jotka eivät reagoi elämään".

(Puhemies keskeytti puhujan)

En halua historian rankaisevan EU:ta. Kantakaa vastuunne. Me kannamme omamme ja meidän on osoitettava neuvostolle, että tarvitsemamme poliittinen vakaus on täällä, komissiossa ja parlamentissa, ja me uhmaamme neuvoston epävakautta.

(Suosionosoituksia)

 
  
MPphoto
 

  Timothy Kirkhope, ECR-ryhmän puolesta.(EN) Arvoisa puhemies, jaan toiveen siitä, että Eurooppa-neuvostossa sovitaan toimista, joilla saadaan markkinat vakuuttuneiksi ja saadaan jälleen vakaus euroalueelle, koska, olemmepa jäseniä tai emme, meidän kaikkien pitäisi olla siitä kiinnostuneita.

Ennen kokousta meille kerrotaan, että seuraamusten lisääminen on keskeinen osa ratkaisua, mutta seuraamusten on oltava uskottavia ollakseen tehokkaita, ja siinä suhteessa unionin saavutukset näyttävät sangen huonoilta. Niiden tekeminen automaattisiksi tuskin tekee niistä uskottavampia, jos jäljelle jää usko, että niiden välttämiseksi on mahdollista löytää poliittinen ratkaisu. Se, mitä todella tarvitaan, on euroalueen jäsenten poliittinen tahto täyttää nykyiset velvoitteensa.

Kuulemme huhuja siitä, että ratkaisun keskeinen osa on saada yksityinen sektori jakamaan tulevien tukien taakka. Olisi kuitenkin hirvittävän ristiriitaista, jos kyseisen aloitteen merkittävin seuraus olisi joidenkin euroalueen heikoimpien jäsenvaltioiden lainauskustannusten nostaminen ja seuraavan kriisin edistäminen.

Olemme juuri saaneet päätökseen merkittävän perussopimuksen uudistusprosessin, uudistuspaketin, joka, meille sanotaan, lopettaisi perussopimukset sukupolven ajaksi. Nyt, vain muutama kuukausi myöhemmin, olemme ilmeisesti aloittamassa uutta.

Meille kerrotaan vakuuttavasti, myös komission puheenjohtaja kertoo, että muutosten on oltava vain rajoitettuja, mutta Saksan hallitus ei näytä uskovan niin. Saksan valtiovarainministeri Schäuble näyttää avanneen oven uudelle integraatiokierrokselle, joka johtaa veroliittoon ja lopulta poliittiseen unioniin.

Mihin se päättyy? Ei varmastikaan toiseen hukattuun vuosikymmeneen, jossa keskitytään vääränlaisiin uudistuksiin? EU tarvitsee talousuudistusta, julkisen talouden kuria, sisämarkkinoiden syventämistä, muutoksia työoikeuteen työllisyyden edistämiseksi ja toimenpidepaketin, jolla Eurooppa 2020 -ohjelma saadaan menestymään.

Nämä ovat keskeisiä uudistuksia, jotka puheenjohtaja rohkeasti ja asianmukaisesti esitti komissionsa ohjelmassa, mutta pelkään jo nyt, että tämä tilaisuus saattaa olla lipumassa pois ulottuviltamme. Hirvittävä riski on siinä, että huolimatta EU:n rakentamista koskevasta puheesta se saattaa itse asiassa heikentyä, ja vaikka toivotaan vahvempaa EU:ta, sen taustalla olevien taloudellisten ongelmien ratkaisun laiminlyönti tekee siitä itse asiassa vain heikomman.

Meidän mielestämme Eurooppa-neuvoston ensisijaisena tavoitteena on sopia tietystä määrästä konkreettisia toimenpiteitä, jotta euroalueen jäsenet voivat auttaa toinen toistaan nykyisen kriisin läpi määräämättä rasituksia jäsenvaltioille, jotka ovat päättäneet pysyä ulkopuolella, ja sitten osoittaa syy, miksi kohtaamamme pitkäaikaisen kriisin käsittely on olennaisen tärkeää: uhka taloudellisen kilpailukykymme pysyvästä romahduksesta.

 
  
MPphoto
 

  Lothar Bisky, GUE/NGL-ryhmän puolesta.(DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, olemme nyt käsitelleet maailmanlaajuista talous- ja rahoituskriisiä kolme vuotta. Yksi tästä pitkään kestäneestä keskustelusta tehtävä johtopäätös on se, että toimenpiteillämme ei selvästikään puututa kriisin syihin, vaan vain hoidetaan oireita. Haluaisin toistaa jälleen kerran, että rahoitusmarkkinoiden ei pidä antaa sanella EU:n tason päätöksiä. Emme saa antaa pankkien päästä pälkähästä, jatkaa keinottelua ja jättää jäsenvaltioille vastuuta riskitoimista, joihin pankit ovat ryhtyneet. Kreikalle ja Irlannille määrätyt ankarat säästöpaketit johtavat siihen, että ihmiset vastaavat sellaisen kriisin kustannuksista, jota he eivät aiheuttaneet. Se rajoittaa kuluttajien kulutusta ja estää välttämättömän taloudellisen nousun. Ankarat säästötoimenpiteet ajavat muut tällä hetkellä uhanalaiset maat, kuten Portugalin ja Espanjan, samaan tilanteeseen Kreikan ja Irlannin kanssa.

Pelkästään rahoitusvälineiden muokkaaminen tai uusien turvaverkkojen käyttöönotto ei auta. Rahoitusvakauden säilyttämistä koskevaan pysyvään mekanismiin pitää sisältyä toimenpiteitä, joilla säännellään markkinoiden toimintaa. Niitä ovat muun muassa rahaliikenteen veron käyttöönotto ja sosiaalisten vähimmäisnormien täyttämistä koskeva velvoite. Meidän on myös tärkeää muuttaa Euroopan keskuspankin perussääntöä, jotta se voi antaa suoraa rahoitustukea vaikeuksissa oleville valtioille ja saada pankit vastuuseen.

Nämä ovat ensimmäisiä toimia, jotka meidän pitäisi toteuttaa, mutta ne ovat jo pahasti myöhässä. Tehdäkseni asian ehdottoman selväksi, totean, että kapeakatseinen kansallinen lähestymistapa estää rahoitusmarkkinoiden tehokkaaseen valvontaan tarvittavat asetukset. Valtion tai hallitusten päämiehet estävät meitä etenemästä oikeaan suuntaan. Katson, että Saksan liittokansleri on yksi heistä.

 
  
MPphoto
 

  Nigel Farage, EFD-ryhmän puolesta.(EN) Arvoisa puhemies, vuosi 2010 tullaan muistamaan vuotena, jolloin eurohankkeessa olevat suuret aukot paljastettiin ja EU:n kansa heräsi johtajiensa paljaaseen typeryyteen.

Meillä on nyt siis jälleen kerran huippukokous, jälleen kerran kriisi, ja luottamus euroon heikkenee viikko viikon jälkeen. Tämä on kuin katsoisi hidastettua autokolaria, ja nyt halutaan pysyvä tukimekanismi. Luullaan, että jos on, sanotaan vaikkapa miljardin euron rahasto, kaikki on hyvin. No, kaikki ei ole hyvin. Euron epäonnistumisessa ei ole ollenkaan kyse keinottelusta. Siinä ei ole kyse markkinoista, käytettiinpä niillä valuuttaa tai velkakirjoja, kyse on siitä, että Pohjois- ja Etelä-Eurooppaa ei ole nyt, tai milloinkaan, mahdollista yhdistää yhteen rahaliittoon. Se ei toimi.

Ja poliittisesti on tietenkin muutettava perussopimusta. Syy siihen on se, että neljä saksalaista professoria voittaa Karlsruhessa ja todistaa, että jo käytössä olevat tuet ovat itse asiassa laittomia perussopimusten nojalla.

No, suhtaudun tähän perussopimukseen monin tavoin myönteisesti, koska se tarkoittaa, että Islannissa on järjestettävä kansanäänestys. Eikä sitä koskaan voi tietää, David Cameron saattaa jopa pitää lupauksensa ja järjestää kansanäänestyksen Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Olen varma siitä, että te kaikki, demokraatteina, suhtautuisitte myönteisesti Yhdistyneessä kuningaskunnassa EU:sta järjestettävään kansanäänestykseen.

Meidän pitäisi vuoden 2010 lopussa muistaa unionin tilan lisäksi myös Belgian tilaa. Kuuden kuukauden ajan puheenjohtajavaltio Belgia on istunut täällä kertomassa meille, että yhdentymistä on syvennettävä. Mikä farssi se onkaan. Teillä ei omassa maassanne ole ollut hallitusta kesäkuusta lähtien. Täällä meillä on epävaltio yrittämässä poistaa valtiomme. Se on todellakin pelkkää farssia, mutta kukaan täällä ei uskalla tunnustaa sitä, koska te kaikki kiellätte sen. Belgia on koko Euroopan unioni pienoiskoossa. Belgia on hajoamassa osiin ja muut seuraavat. Hyvää joulua kaikille.

 
  
MPphoto
 

  Sharon Bowles, kysymyksen laatija. (EN) Arvoisa puhemies, olemme taas täällä tutkimassa laastaria ja miettimässä, onko se tarpeeksi iso ja vahva peittämään haavan. Viime heinäkuussa, kun komissio esitteli odotettua lainsäädäntöehdotusta, kysyin pysyvästä riippumattomasta velkakriisinhallintamekanismista ja mikä olisi sen oikeusperusta. Kysyin paljon muustakin, kuten eri varojen suhteellisesta luokittelusta ja osuuksista, joiden nojalla niitä käytettäisiin. Tapahtumat ovat osoittaneet, että vastaus oli todella se, että emme tiedä ja että vastauksia laaditaan edetessä.

Ymmärrän sitä itse asiassa jonkin verran, koska olemme uudella alueella ja on tehtävä uusia suunnitelma. Sanon kuitenkin jälleen kerran, että jos lausuntoja, sekä komission että neuvoston, ei seurata kunnolla, heikennetään päätelmien tuomaa etua. Vastaukset heinäkuun kysymyksiini saatiin vasta Irlannin pelastamisessa, mikä on mielestäni valitettavaa, erityisesti siksi, että pienintä EU:n talousarviosta tulevaa rahastoa käytetään samoin osuuksin kuin suurempia rahastoja. Parlamenttia ei kuultu aiemmista kysymyksistäni huolimatta.

Nyt olen täällä pyytääkseni lisää yksityiskohtaisia tietoja, jotka pohjautuvat lokakuun neuvoston päätelmiin, joissa komissiota pyydettiin tekemään työtä pysyvän kriisinratkaisumekanismin perustamiseksi vaadittavan perussopimusten rajoitetun muuttamisen toteuttamiseksi. He myös sanoivat sen sisältävän yksityisen sektorin osallistumisen, mikä säikäytti markkinat, koska sitä ei selitetty riittävästi. Siinä myös korostettiin mainitsemaani sääntelyongelmaa nollariskiä, joka kuormittaa euroalueen valtionvelkaa, joka heikensi markkinakuria ja loi vääristyneitä kannustimia.

Sitten euroryhmä ilmoitti, että pysyvä mekanismi perustuisi Euroopan rahoitusvakausvälineeseen ja että se saattaisi sisältää tapauskohtaisesti yksityisen sektorin IMF:n käytäntöjen mukaisesti. Ensinnäkin, voimmeko nyt saada tarkempia tietoja perussopimuksen muutoksesta ja menettelystä? Parlamentin on tiedettävä, että se on asianmukaista. Pieni peukalointi 136 artiklan ympärillä ei ole vastaus. Toiseksi, onko uuden välineen määrä perustua hallitustenväliseen malliin, koska siten ERVV toimii, vai onko se itse asiassa yhteisöön perustuva niin kuin sen meidän mielestämme pitäisi olla? Kolmanneksi, mitkä ovat tekniset vaihtoehdot ja ehdot? On ehdottoman tärkeää, että mekanismi perustuu teknisiin tosiasioihin ja että se on vakaa, uskottava ja kestävä – ja näihin haluaisin lisätä vielä kohtuuhintaisuuden. Neljänneksi, kutsutaanko jäsenvaltiot, jotka eivät vielä kuulu euroon, osaksi mekanismia? Se näyttäisi olevan erityisen asiaankuuluvaa niiden osalta, joiden velka on euromääräistä.

Kysyimme, milloin se toteutuisi, ja meille kerrottiin, että tammikuussa 2013, mutta mikä on komission mielestä parlamentin asema? Parlamentti ja valiokuntani ovat todellakin päättäneet tehdä osansa, etenkin, koska olemme olleet koko ajan edelläkävijöitä ajattelussa. Jos meitä ei mielestämme kuulla ja tiedoteta asianmukaisesti, mitä se tarkoittaa kansallisten parlamenttien ja kansalaisten osalta? Tämä kysymys liittyy tiiviisti talouden hallinnan pakettiin. Vakaus- ja kasvusopimuksen parantamistoimenpiteillä, valvonnalla ja talouden eurooppalaisella ohjausjaksolla pyritään kaikilla estämään toista kriisiä ja edistämään nykyisestä talouskriisistä selviämisen hallintaa.

Tämä mekanismi ei ole amuletti, jonka panemme seinälle varjelemaan markkinoiden kurinalaisuutta. Euroa koskeva ratkaisu on todellakin siinä, että tunnustetaan tarve täysimääräiseen poliittiseen kurinalaisuuteen ja täysimääräiseen markkinoiden kurinalaisuuteen. Tämä kriisi johtuu siitä, että molempia heikennettiin aiemmin.

 
  
MPphoto
 

  Olli Rehn, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, arvoisa parlamentin jäsenet, haluaisin kiittää Sharon Bowlesia hänen kysymyksestään ja myös pysyvää mekanismia koskevasta päätöslauselmaesityksestä. Yritän antaa teille komission näkemyksen viidestä suullisesti vastattavaan kysymykseen kuuluvasta kysymyksestä.

Lokakuun Eurooppa-neuvosto kehotti puheenjohtaja Van Rompuyta järjestämään yhdessä komission kanssa kuulemisia perussopimusten rajoitetusta muuttamisesta, jota kriisinratkaisua koskeva pysyvä mekanismi edellytti. On selvää, että perussopimusten rajoitettu muuttaminen tarkoittaa perussopimuksen 48 artiklaan perustuvan yksinkertaistetun tarkistusmenettelyn käyttöä.

Tämän menettelyn rajoitukset ovat, että ensinnäkin sen nojalla on mahdollista tehdä vain sellaisia perussopimuksen muutoksia, joilla ei lisätä unionille siirrettyä valtaa, ja toiseksi, se rajoittuu muutoksiin, jotka tehdään Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen kolmanteen osaan, joka liittyy unionin sisäisiin politiikkoihin ja toimiin.

Näyttää siltä, että jäsenvaltiot kannattavat erittäin rajoitettua perussopimuksen muuttamista, joka toteutetaan luultavasti euroalueeseen kuuluvia jäsenvaltioita koskevan 136 artiklan nojalla. Tästä asiasta tietysti keskustellaan Eurooppa-neuvostossa tällä viikolla. Riippumatta siitä, mitä muutosta ehdotetaan, parlamenttia kuullaan siitä virallisesti.

Eurooppa-neuvoston lokakuussa tekemän päätöksen perusteella euroryhmä sopi marraskuussa järjestetyssä ylimääräisessä kokouksessaan Euroopan vakausmekanismin eli EVM:n pääperiaatteista. Euroryhmän sopimuksen mukaan EVM on hallitustenvälinen mekanismi, jonka hallinto perustuu Euroopan rahoitusvakausvälineen malliin.

Rahoitusmekanismin konkreettisista yksityiskohdista on vielä päätettävä, ja ne olisi selvitettävä ensi vuoden ensimmäisen neljänneksen aikana. Rahoitus on tietenkin keskeinen asia. Tulevan välineen on oltava riittävän vakaa, ja sen oltava erittäin uskottava markkinoilla.

Kaikki EVM:stä annettava tuki perustuu tiukkaan ehdollisuuteen. Euroalueen jäsenvaltiolle annettavan tuen on perustuttava ankaraan talouden ja verotuksen arviointia koskevaan ohjelmaan ja perusteelliseen velkakestävyyttä koskevaan analyysiin, jonka komissio tekee yhdessä IMF:n kanssa ja yhteistyössä Euroopan keskuspankin kanssa.

Mekanismin rahoitusosan hallitustenvälisestä luonteesta huolimatta poliittiset ehdot perustuvat tiukasti perussopimukseen, jotta voidaan taata täysimääräinen yhdenmukaisuus sen yhteisen monenvälisen valvontakehyksen kanssa, johon koko talous- ja rahaliitto itse asiassa perustuu.

Vastauksena yhteen Sharon Bowlesin viidestä kysymyksestä, vielä ei ole tehty päätöstä siitä, voisivatko euroalueen ulkopuoliset jäsenvaltiot osallistua mekanismiin. Näyttää kuitenkin siltä, että useimmat jäsenvaltiot kannattavat avointa ja selkeää kehystä, jossa euroalueen ulkopuolisiin jäsenvaltioihin sovellettaisiin maksutasemekanismia, kun taas euroalueen jäsenvaltioihin sovellettaisiin Euroopan vakausmekanismia.

On kuitenkin edelleen mahdollista, että jotkin euroalueen ulkopuoliset jäsenvaltiot liittyvät tukitoimiin kahdenvälisten osuuksien nojalla, kuten nyt jo tapahtuu, Irlannin tapauksessa Yhdistyneen kuningaskunnan, Ruotsin ja Tanskan osalta.

Haluaisin kommentoida keskustelua eurobondeista. Muistakaamme, että viime toukokuun 9. päivänä – Schumanin päivänä – laadittiin rahoituksen suojatoimet ja seuraavana yönä komissio teki ehdotuksen Euroopan rahoitusvakausmekanismista, yhteisön välineestä, joka itse asiassa hyväksyttiin 60 miljardiin euroon asti unionin talousarvion lainatakuiden perusteella omia varoja koskevan päätöksen nojalla.

Unionin talousarvion lisäksi ehdotimme, että tämän mekanismin olisi perustuttava jäsenvaltioiden tarjoamiin lainatakuihin, jotka kanavoitaisiin mekanismin kautta maille, jotka tarvitsevat rahoitustukea koko euroalueen rahoitusepävakauden takia.

Ecofin-neuvosto hylkäsi sen 9. ja 10. toukokuuta. Miksi? Koska monet jäsenvaltiot katsoivat, että tämä ehdotus muistutti liikaa eurobondeja.

Se johti sitten ajatukseen luoda Euroopan rahoitusvakausväline, joka on hallitustenvälinen sopimus, ja nyt käytämme sekä mekanismia että välinettä Irlannin tapauksessa.

Vaikka eurobondeja koskeva kysymys siis varmasti on erittäin tärkeä asia, meidän on myös otettava huomioon, että neuvosto torjui kyseisen ehdotuksen äskettäin toukokuun keskusteluissa Euroopan rahoitusvakausmekanismista.

Lopuksi haluaisin korostaa, että tuleva Euroopan vakausmekanismi on osa kattavaa vastausta kriisin rajoittamiseksi ja EU:n talouden vakauttamiseksi, ja EVM täydentää uusia vahvistetun talouden hallinnan puitteita, joissa keskitytään ennen kaikkea ennaltaehkäisyyn ja joilla vähennetään huomattavasti mahdollisuutta kriisin puhkeamiseen tulevaisuudessa.

Se on koko talouden hallinnan uuden järjestelmän olennainen päämäärä, ja olen hyvin kiitollinen tuestanne komission tätä koskevalle ehdotukselle.

 
  
MPphoto
 

  Werner Langen (PPE).(DE) Arvoisa puhemies, ensimmäisen kierroksen puhujien kuuntelemisen perusteella olisi saanut ajatuksen siitä, kuka on vastuussa luottamuskriisistä, ja on totta, että se tästä on nyt tullut. Ensiksi se oli komissio, toiseksi keinottelijat ja kolmanneksi neuvosto ja erityisesti liittokansleri Merkel. Se kaikki on sangen yksinkertaista:

Onneksi joku pani merkille – se oli Euroopan parlamentin sosialistien ja demokraattien ryhmän puheenjohtaja – että euro on vakaa, ei vain ulkoisesti mutta myös sisäisesti, ja sen inflaatioaste on matalin. Keinottelu ei voi olla ongelman syy. Euro on vakaa valuutta. Kyse oli perussopimuksen perusehdoista ja Ecofin-neuvoston rähinöinnistä. Jokaisessa Ecofin-kokouksessa tapahtuu uusi myllerrys.

Komission jäsen Rehn on juuri huomauttanut, että komissio on ehdottanut eurooppalaisen mekanismin käyttöä mutta että neuvosto ei ollut valmis osallistumaan. Nyt me sanomme, että komissio ei toiminut. En kuulu niihin, jotka palvovat jatkuvasti komissiota, mutta komissio teki vuonna 2008 oikein laatiessaan tarkan selvityksen, kun euro oli ollut olemassa kymmenen vuotta.

Siinä viitattiin neljään kohtaan, jotka piti ratkaista: ensinnäkin johdonmukainen EU:n valvontamekanismi, toiseksi, johdonmukainen talouden hallinta, tai miksi tahansa sitä halutaan nimittää, kolmanneksi johdonmukainen ulkoinen edustus ja neljänneksi johdonmukainen kriisimekanismi. Kaikki nämä asiat ovat nyt pöydällä. Haluaisin korostaa, että ne olivat muut, jotka eivät ottaneet niitä huomioon. Jos etsimme ihmisiä, joita voimme syyttää, on yksi syyllinen osapuoli, jota emme saa unohtaa, ja se on jäsenvaltiot, jotka ovat saaneet itsensä kaulaansa myöten velkoihin ja jotka eivät ole hyödyntäneet euron käyttöönottoa pannakseen uudistuksia täytäntöön ja alentaakseen velkatasojaan vaan sen sijaan eläneet yli varojensa.

Haluaisin myös korostaa, että kaikkien näiden jäsenvaltioiden keskuudessa toistuu yksi aihe. Riippumatta siitä, mistä maasta on kyse, niillä kaikilla on ollut sosiaalidemokraattiset hallitukset kauan, joillakin jopa tähän asti. Niitä ovat Portugali, Espanja, Yhdistynyt kuningaskunta, Unkari ja Latvia. Kreikassa on tehty samoja tyhmiä asioita neljän vuoden ajan. Tämän on tulos. Jos emme puhu avoimesti jäsenvaltioiden liian korkean velkatason perussyystä, emme pysty ratkaisemaan ongelmia.

(Puhuja hyväksyi kysymyksen esittämisen sinisen kortin nojalla (Euroopan parlamentin työjärjestyksen 149 artiklan 8 kohta) <BRK

 
  
  

Puhetta johti
varapuhemies Libor ROUČEK

 
  
MPphoto
 

  Martin Schulz (S&D).(DE) Hyvä Werner Langen, voitte istua jälleen alas. Puhuitte hyvin kaunopuheisesti ja sanoitte sananne. Minulla on teille yksi kysymys. Irlanti ei tietääkseni ole Etelä-Euroopan maa. Se on Pohjois-Eurooppaa. Irlannilla on valtavat velat. Voitteko selittää meille, mistä Irlannin velat tulevat? Olisitteko niin ystävällinen ja kertoisitte meille, mikä puolue on ollut Irlannin hallituksessa 30 viime vuotta?

 
  
MPphoto
 

  Werner Langen (PPE).(DE) Arvoisa puhemies, vastaan mielelläni tuohon kysymykseen. Irlannin hallitus teki virheen taatessaan lainoja vaatimatta pankkisektorin uudistusta. Se oli vastuutonta, ja siksi sen talousarvion vaje on nyt 32 prosenttia. Tiedämme sen. Teidän ei pitäisi kuitenkaan sekoittaa muiden valtioiden ongelmia Irlannin ongelmiin. Irlanti on täysin eri asia, koska siinä on kyse pankkikriisin toisesta asteesta eikä rakenteellisesta ongelmasta, kuten muissa maissa. Hyvä Martin Schulz, te tiedätte sen yhtä hyvin kuin minäkin. Älkää yrittäkö kääntää huomiotamme muualle.

(Puhuja hyväksyi kysymyksen esittämisen sinisen kortin nojalla (Euroopan parlamentin työjärjestyksen 149 artiklan 8 kohta)

 
  
MPphoto
 

  Victor Boştinaru (S&D).(RO) Arvoisa puhemies, erehtyminen on inhimillistä. Erehtymisen jatkaminen on pirullista. Tiedättekö, kuka oli se Kreikan pääministeri, jonka hallituksen aikana kerääntyivät kaikki nuo liialliset velat, jotka aiheuttivat Kreikan kriisin. Se ei varmasti ollut Georgios Papandreou. Muistatteko, mihin poliittiseen ryhmään kyseinen pääministeri kuului? Se oli Kostas Karamanlis.

 
  
MPphoto
 

  Werner Langen (PPE).(DE) Arvoisa puhemies, neljä vuotta kestäneen Karamanlisin hallituksen jälkeen … (Hälinää). Ei, Kreikan rakenteelliset ongelmat ovat peräisin sitä aiemmalta ajalta. Vuonna 2000 tämä parlamentti keskusteli, pitäisikö Kreikan liittyä euroalueeseen. Sosiaalidemokraatit, Saksan hallitus, oli kehottanut siihen. Teidän avullanne parlamentissa oli kahden kolmasosan enemmistö Kreikan euroalueeseen liittymisen puolesta. Se on totta, ja sillä ei ole mitään tekemistä nationalismin kanssa.

Haluaisin vastata Martin Schulzin kysymykseen veloista Saksassa ja Espanjassa. Espanjan valtionvelan taso on tietysti alhaisempi kuin Saksan. Espanjan ei tarvinnut rahoittaa yhdistymisprosessia. Zapateron hallituksella on Espanjassa kuitenkin muita ongelmia. Se on päästänyt maahan kuusi miljoonaa ihmistä ja antanut heistä kahdelle miljoonalle Espanjan kansalaisuuden, ja nyt työttömyys huitelee yli 20 prosentissa. Se on rakenteellinen ongelma ja sen on aiheuttanut yksi ihminen: pääministeri Zapatero.

 
  
MPphoto
 

  Stephen Hughes (S&D).(EN) Arvoisa puhemies, neuvostossa ja komissiossa on monia, jotka uskovat, että voimme menestyä maailmantaloudessa vain, jos heikennämme työntekijöiden oikeuksia, työehtosopimusjärjestelmiämme ja eläkkeitämme. Toisin sanoen meille sanotaan, että meidän on heikennettävä yhteiskuntamalliamme. Julkinen talous on järjestettävä uudelleen niin, että siinä keskitytään vain julkisen velan alentamiseen mielivaltaiseen 60 prosenttiin BKT:stä, ja vajeista on käytännössä päästävä eroon.

Se on sama neuvosto, joka, jos muistan oikein, sopi Eurooppa 2020 -strategiasta, mutta se ei näytä välittävän siitä, mistä tuon strategian toteuttamiseen saadaan rahat. Jos meidän on leikattava valtion velkaamme huomattavasti vuosi vuodelta, jos meidän on vältettävä yhden prosentin ylittäviä vajeita, kuten komissio ehdottaa, ja jos meidän on tehtävä kaikki tämä, kun kasvu on heikkoa ja työttömyys suurta, miten on mahdollista toteuttaa 2020-strategia?

Tämä kustannuskilpailukyvyn ja äärimmäisten julkisen talouden säästöjen talousstrategia menee väärään suuntaan ja saa EU:n laskevalle uralle sen historian ratkaisevana hetkenä. Puheenjohtaja Barroso ei ole nyt täällä, mutta mielestäni hänen on kerrottava neuvostolle, että sen on määriteltävä poliittinen ohjelma uudelleen ainakin kolmella alalla.

Ensinnäkin meidän on täydennettävä talous- ja rahaliittoa luomalla EU:n vakausvirasto yhteisille eurobondeille, ja olen iloinen, että puheenjohtaja Barroso ei tyrmännyt tänään ajatusta eurobondeista. Sillä lopetetaan keinottelijoiden hyökkäykset, saadaan markkinoille maksuvalmiutta valtionvelkaa varten ja leikataan euroalueen yleisiä velkakustannuksia.

Toiseksi, meidän on tasapainotettava uudelleen ehdotettu talouden hallintaa koskeva lainsäädäntö. Olemme samaa mieltä siitä, että julkisen talouden kurinalaisuus edellyttää tehokkaita sääntöjä ja tehokasta täytäntöönpanoa, mutta meidän on myös mukautettava se Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden asianmukaiseen täytäntöönpanoon kaikissa maissa, ja sen pitää näkyä lainsäädännössä.

Lopuksi, tarvitaan uusia julkisen rahoituksen lähteitä. Kriisi on pyyhkinyt pois vuosien julkisen talouden elvytyksen. Rahaliikenteen vero on erittäin myöhässä, ja on skandaalimaista, että neuvosto näyttää olevan jähmettynyt ajovaloihin eikä se pysty tekemään päätöksiä kyseisestä verosta. Näitä uudistuksia tarvitaan nopeasti.

 
  
MPphoto
 

  Sylvie Goulard (ALDE). (FR) Arvoisa puhemies, parlamenttien historiassa valtaa on harvoin annettu niille. Kun parlamenteille on tarjottu enemmän valtaa, ne yleensä ottavat sen. Tämän aamun keskustelu saa minut ajattelemaan, että me – taloushallintopaketin esittelijät – olemme oikeassa edetessämme ehdotettua pidemmälle, koska, arvoisa komission jäsen, komissio itse asiassa sanoo meille, että "me yritimme mutta emme onnistuneet". Neuvosto puolestaan sanoo meille, että "emme halua edetä yhtään pidemmälle". Onneksi on kuitenkin parlamentti. Lisäksi, juuri neuvosto halusi lisätä parlamentin oikeuksia, joten parlamentti ei käytä valtaansa epäasianmukaisesti. Me molemmat olemme Lissabonin sopimuksen nojalla lainsäätäjiä.

Minulla on siis yksinkertaisesti kunnia ilmoittaa, että mietintö, jonka tänä aamuna esittelen, kattaa myös eurobondit, koska keskustelu on käytävä täällä, täysistunnossa. En hyväksy sitä, että, puheenjohtaja Barroso sanoo meille, "voi voi, se kaikki on hyvin monimutkaista, olemme neuvostossa jo tehneet paljon tyhmyyksiä, joten nyt teidän on vaiettava". Me aiomme tehdä juuri päinvastoin. Aiomme puhua siitä demokratian nojalla.

Toiseksi, on myös ajatus Euroopan valuuttarahastosta, koska itse asiassa kaikki nämä ratkaisut, jotka, kuten Martin Schulz sanoi, ovat väliaikaisia ratkaisuja, eivät välttämättä ole sitä, mitä kansalaisemme odottavat. Voidaan katsoa junien kulkevan tai voidaan tehdä töitä. Tämä parlamentti aikoo yrittää tehdä töitä. Meillä ei ole suunnitelmaa, emme väitä tietävämme absoluuttista totuutta, mutta minun mielestäni ei voida mitenkään hyväksyä sitä, että keskustelua käydään Financial Times- tai Zeit-lehdessä eikä Euroopan parlamentissa. Teemme siis työmme.

(Suosionosoituksia)

 
  
MPphoto
 

  Philippe Lamberts (Verts/ALE). (FR) Arvoisa puhemies, suhtaudun erittäin myönteisesti Martin Schulzin esittämään vetoomukseen, että yritämme palauttaa kansalaistemme luottamuksen, ja se tarkoittaa totuuden kertomista eikä yliyksinkertaistuksiin turvautumista.

Ensimmäinen yliyksinkertaistus on sen sanominen, että eurobondeilla vastuu otetaan pois jäsenvaltioilta. Se on ilmiselvä valhe, koska kukaan ei ole ikinä pyytänyt, että jäsenvaltiot yhdistävät velkansa sataprosenttisesti. Eurobondeja koskevan järjestelmän nojalla jäsenvaltioiden on joka tapauksessa edelleen mentävä suoraan markkinoille joidenkin velkojensa takia, ja siellä niiden allekirjoituksen laatu voidaan arvioida, ja se näkyy niiden maksamissa koroissa. Se on yliyksinkertaistusta, jota meidän on vältettävä.

Toinen yliyksinkertaistus on sanoa: "vapautamme vastuusta nämä kreikkalaiset, nämä vastuuttomat irlantilaiset". Haluaisin kuitenkin huomauttaa, että se, mitä teemme, on, että lainaamme rahaa, ja lainaamme rahaa lainaajille erityisen suotuisilla koroilla. Teemme hyvää liiketoimintaa tämän taustalla. Vaihtoehtoja on siis kaksi: joko me katsomme, että lainojemme ansiosta Kreikka ja Irlanti eivät enää ole riski ja että meidän pitäisi lainata niille nollariskiä tai ainakin erittäin rajoittunutta riskiä vastaavalla korolla, tai että on olemassa riski niiden maksukyvyttömyydestä. Paise on siis puhkaistava, nämä velat on järjestettävä uudelleen, ja meidän on lopetettava epävarmuus.

Haluaisin päättää puheenvuoroni muutamaan sanaan saksalaisille ystävillemme, erityisesti CDU-puolueesta. Hyvä Werner Langen, te puhuitte yhdistymisestä ja olette oikeassa. Kun Saksat yhdistyivät, koko Saksan markan alue, johon Belgia kuului ja jolle Ranska oli, lopussa, hyvin lojaali, maksoi siitä hyvien korkeiden korkojen muodossa. Niin oli oikein. Se oli oikein sekä historiallisesti, koska Saksan yhdistyminen merkitsi tuntemamme Euroopan yhdistymistä, ja taloudellisesti, koska loppujen lopuksi kaikki hyötyivät sen aikaansaamasta nopeammasta kasvusta.

Nyt sanon siis CDU:lle: "pitäkää tämä mielessä", ja pyydämme Saksaa tekemään saman.

(Suosionosoituksia)

 
  
MPphoto
 

  Martin Callanan (ECR).(EN) Arvoisa puhemies, on jotenkin ironisen asianmukaista, että Eurooppa-neuvoston pitäisi keskustella pysyvästä kriisimekanismista, kun euro todellakin näyttää tällä hetkellä horjuvan kriisistä kriisiin. Vaikka monet meistä Yhdistyneessä kuningaskunnassa ovat aina ajatelleet, että euro oli historiallinen virhe, sekä omalle maallemme että koko Euroopalle, emme tietenkään ole tyytyväisiä tähän tilanteeseen. Haluamme, että se ratkaistaan EU:n tasolla palaamalla päättäväisesti julkisen talouden kurinalaisuuteen koko unionissa.

Sitä ei ratkaista lainaamalla lisää EU:n tasolla tai paikallisella tasolla. Tehkäämme kuitenkin selväksi, kuka on vastuussa tästä euron tilanteesta. Jokaisen euroalueen jäsenvaltion tehtävä on täyttää sitoumuksensa tuolle alueelle, ja muiden osallistuvien valtioiden tehtävä on varmistaa, että ne tekevät niin. Se on yksi keskeisistä syistä, miksi euroalueen ministereillä on erillinen kokous. Suoraan sanottuna euroalueen vakaa hallinto on ensisijaisesti euroalueen jäsenten vastuulla. Me muut voimme tarjota poliittista tukea mutta ei enempää. Ei ole mitenkään perusteltua määrätä enemmän rasituksia tai seuraamuksia niille jäsenvaltioille, jotka päättivät olla tekemättä virhettä ja edes liittyä euroalueeseen.

 
  
MPphoto
 

  Nikolaos Chountis (GUE/NGL).(EL) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, täsmälleen vuosi sitten Kreikan talous alkoi horjua, ja Kreikka joutui mukaan tuhoisaan yhteisymmärryspöytäkirjaan ja tukimekanismiin. Vuosi siitä, hyvä Werner Langen, ja maa on vararikon partaalla: ensinnäkin yhteiskunnallisen vararikon, koska työttömyysasteen odotetaan nousevan tänä vuonna 15 prosenttiin, ja vasta eilen hallitus antoi lakiehdotuksen työehtosopimusten poistamisesta, ja tänään koko maa lakkoilee, ja toiseksi taloudellisen vararikon, ja tällä kertaa vajetta ja velkaa eivät ole lisänneet Pasokin ja Uuden Demokratian "valehtelevat kreikkalaiset" vaan niitä ovat lisänneet komission alkemistit, jotka käyttävät Eurostatin tilastoja haluamallaan tavalla voidakseen lisätä heikkojen velkoja ja vähentääkseen vahvojen velkoja.

Jos siis hyväksytään samanlainen mekanismi kuin Kreikassa käytössä oleva, joudumme varmasti vararikkoon. Jos neuvosto valmistelee sellaista mekanismia, se syöksee maat taantumaan, saa aikaan työttömyyttä ja suosii pankkeja ja suuryrityksiä. Minä vain mietin: onko tämä se eurooppalainen näkemys, josta puheenjohtaja Barroso, joka ei ole täällä antamassa selitystä, puhui alussa.

 
  
MPphoto
 

  Timo Soini (EFD). - (FI) Arvoisa puhemies, mielestäni jokainen maa on vastuussa omasta taloudestaan, eli ne eivät vastaa toistensa veloista. Tämä sisältyy myös perussopimuksen 125 artiklaan. Silloin kun sopii, niin sopimusta noudatetaan, mutta silloin kun ei sovi, niin ei noudateta. Tämä on kansanäänestyksessä nähty: Ranska sanoo ei, Hollanti sanoo ei, Irlanti sanoo ei. Kaksi hoidettiin parlamentin kautta ja yksi uudessa kansanäänestyksessä. Nämä artiklat taipuvat aivan tuulen mukaan

Suomen hallitus on asettanut suomalaisille veronmaksajille tällaiset kohtuuttomat takausvastuut, jotka lankeavat maksettavaksemme. Emme me ymmärrä sitä, että suomalainen työläinen ja pienyrittäjä tekee otsa hiessä töitä maksaakseen pelureiden ja valehtelijoiden velkoja. Se ei kerta kaikkiaan ole oikein.

Kun Neuvostoliitossa oli ongelmia, niin vaadittiin lisää sosialismia. Väki kokoontui Moskovaan, lisää sosialismia. Kun Euroopassa on ongelmia, väki kokoontuu Brysseliin, lisää integraatiota, lisää integraatiota. Lopputulos tulee lopulta olemaan aivan sama. Ei tämä tule toimimaan.

Terveet yhteiskunnat rakentuvat alhaalta ylöspäin, kansanvalta alhaalta ylöspäin – ei norsunluutornista ylhäältä alaspäin. Näin päin se menee. Euroopan yhteinen talouspolitiikka ei tule toimimaan. Eurooppa voi toimia talous- ja vapaakauppa-alueena, jollaiseksi se on palautettava

Pari sanaa vielä eurobondeista. Kävin Helsingin Mellunmäessä puhumassa eurobondeista ja kun sanoin, mitä ne ovat, niin naiset ottivat tiukemmin kiinni käsilaukuistaan ja miehet sanoivat: "onkohan minulla vielä lompakko tallella". Tämä ei tule toimimaan.

 
  
MPphoto
 

  Hans-Peter Martin (NI).(DE) Arvoisa puhemies, olemme juuri kuulleet järkyttäviä syytöksiä Saksaa vastaan. Se muistuttaa pahaenteisesti 1920-luvun lopusta.

Innokkaana EU:n kannattajana ja itsepäisenä euron tukijana haluaisin kysyä teiltä: ettekö ole huomanneet, että olette ajamassa Euroopan unionia, tätä loistavaa rauhan ja taloudellisen vaurauden hanketta, alas? Daniel Cohn-Bendit sanoi aivan oikein, että reagoimme aina liian myöhään ja aina takautuvasti. Nyt meidän on katsottava tulevaisuuteen. Ettekö ole huomanneet, mitä ulkopuolella tapahtuu? Ihmisiä ei enää kiinnosta sosialistien ja konservatiivien välinen nahistelu, ei kotimaassani eikä täällä Euroopan parlamentissa. Heitä kiinnostavat ratkaisut ja se, ovatko heidän rahansa edelleen turvassa. Meidän on sanottava rehellisesti, että asia ei enää ole niin.

Meidän on edettävä seuraavaan vaiheeseen ja myönnettävä, että tarvitsemme rohkeutta velkojemme poistamiseen, meidän on lopultakin pantava pankit maksamaan, vaikka se vaikuttaa henkivakuutuksiimme, ja meidän on luotava uusi eurooppalainen poliittinen hanke, jota ei rasiteta Lissabonin sopimuksen ongelmilla.

Olemme joutuneet ansaan. Jos muutamme tätä artiklaa, huomaamme, että Irlanti äänestää kansanäänestyksessä ei. Voimme odottaa saman tapahtuvan minun kotimaassani. Meillä on lisäksi valtava ongelma Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Hyvät kollegat, teidän on herättävä siihen, mitä tapahtuu.

 
  
MPphoto
 

  Corien Wortmann-Kool (PPE). - (NL) Arvoisa puhemies, emme saisi tänä kriisiaikana menettää näkyvistämme sitä tosiasiaa, että kymmenen viime vuoden ajan euro on tuonut meille paljon vaurautta ja vakautta sekä monia työpaikkoja. Euroa kannattaa siksi puolustaa tehokkaasti. Se edellyttää kuitenkin päättäväistä EU:n huippukokousta ja yhtenäisyyden osalta paljon aiempaa enemmän. Yhtenäisyyttä on epätoivoisen vähän, sekä pysyvän kriisimekanismin osalta että vakaan talouden hallinnan osalta.

Tässä keskustelussa, arvoisa puhemies, "eurobondit" näyttää olevan taianomainen sana, aivan kuin niillä saataisiin velkaongelma katoamaan kuin lumi auringonpaisteessa. Niiden, jotka tässä parlamentissa vaativat eurobondeja, pitäisi kuitenkin myös olla tietoisia siitä, että ne sisältävät huomattavia velvoitteita ja ankaran talousarvion kurinalaisuuden, joka menee paljon pidemmälle kuin käsiteltävänämme nyt olevat vakaus- ja kasvusopimuksen vahvistamista koskevat ehdotukset.

Puheenjohtaja Trichet sanoi "talousunioni". Oletteko te, jotka täällä parlamentissa vaativat eurobondeja, valmiita siihen? Minulla on siitä epäilykseni.

Arvoisa puhemies, meidän on pantava energiamme nyt käsiteltävinämme oleviin ehdotuksiin voidaksemme vahvistaa perustuksia euron puitteissa. Se on kiireellistä, ja me täällä parlamentissa työskentelemme lujasti saadaksemme sen aikaan. Tarvitsemme myös aiempaa enemmän sääntöihin perustuvaa lähestymistapaa vakaus- ja kasvusopimuksen ennaltaehkäisevässä osiossa, koska ennaltaehkäisy on parempi kuin hoito. Meidän on myös varmistettava suurempi yhteisvastuun taso jäsenvaltioiden kesken, ei vain hyötyjen osalta vaan myös niiden velvoitteiden ja sitoumusten osalta, jotka johtuvat vakaus- ja kasvusopimuksesta.

 
  
MPphoto
 

  Udo Bullmann (S&D).(DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, Eurooppa on aina kriittisissä tilanteissa löytänyt tien ulos kriisistä. Ei siksi, että eri etuja käytetään toisiaan vastaan vaan siksi, että olemme yhdistäneet etumme, minkä ansiosta olemme voineet käydä uusille urille.

Olisin halunnut kysyä puheenjohtaja Barrosolta kysymyksen, mutta valitettavasti hän ei ole enää täällä. Pian tietysti järjestetään merkittäviä lehdistötilaisuuksia siitä, miten voimme pelastaa EU:n käyttämällä pienintä yhteistä nimittäjää, mutta ehkä komission jäsen Rehn voi välittää kysymykseni eteenpäin. En ymmärrä, miksi emme valitse seuraavaa tietä. Eurobondit ovat järkevä ratkaisu. Martin Schulz on sanonut sen ryhmämme puolesta, ja Saksassa, jossa tämä on kriittinen aihe, minun puolueeni sanoo saman. Erityisesti Saksan hallituksella on varauksia, ja myös muissa vähemmän korkoa maksavissa maissa on varauksia. Miksi emme etene niin kuin pitää? Sanomme, että nämä ongelmat voidaan ratkaista. Suunnittelemme nyt eurobondien liikkeeseenlaskua, mutta olemme kokoamassa järkevää pakettia. Mitä tarvitaan, jotta EU toimii? Miten voimme saada rahaa kirstuihin? Miten voimme saada aikaan enemmän verotuspotentiaalia järkevän ja pitkän aikavälin talouden puolesta? Olemme laskemassa liikkeeseen eurobondeja ja yhdistämme tämän liikkeeseenlaskun rahaliikenteen veron käyttöönottoon Euroopan unionissa. Tämä paketti voisi saada aikaan kaikkia hyödyttävän tilanteen, josta olisi kaikille etua. Kysykää EU:n huippukokouksessa liittokansleri Merkeliltä, onko hän valmis tekemään tämän. Miksi se ei ole mahdollista? Miksi komissio ei tee tällaista ehdotusta? Se auttaisi kaikkia, ja sen avulla olisi mahdollista luoda uusi EU:n hanke kriisistä selviämiseksi. Odotan, että komissio tekee tämän ehdotuksen.

Ette saa enää yrittää puhua itseänne siitä eroon. Teidän on aika toimia EU:n kansalaisten etujen puolesta ja jäsenvaltioiden etujen puolesta, jotta voimme päästä takaisin järkevälle kasvun tielle. Kohtalomme on käsissänne, mutta teillä on oltava rohkeutta tehdä tämä aloite nyt.

 
  
MPphoto
 

  Carl Haglund (ALDE).(SV) Arvoisa puhemies, mielestäni viime vuosi on osoittanut, että yhteisvaluutta edellyttää selkeitä ja yhteisiä perussääntöjä, ja on selvää, että meillä ei tällä hetkellä ole sellaisia sääntöjä. On myös selvää, että euroalue kärsii ehdottomasta uskottavuuden puutteesta sekä ihmisten että rahoitusmarkkinoiden silmissä. En ole samaa mieltä Udo Bullmanin kanssa. Katson pikemminkin, että komissio on tehnyt hyvää työtä ja esittänyt kunnianhimoisia ehdotuksia. Edessämme tällä hetkellä olevien haasteiden osalta katson, että ongelma ei ole komissiossa vaan neuvostossa. Neuvostolla on tietenkin muutaman seuraavan päivän aikana sangen vaikea kokous.

Haluaisin sanoa, miten tyytyväinen olen, että komissio on nyt myös esittänyt ehdotuksen, jonka avulla voimme tulevaisuudessa korjata kokonaistalouden epätasapainon. Tähän mennessä olemme keskittyneet ainoastaan valtioiden talouteen ja vajeeseen ja se on täysin epäasianmukaista, kuten Irlannin esimerkki selkeästi osoittaa.

Vähemmän tyytyväinen olen tapaan, jolla neuvosto toimii, mistä on esimerkkinä presidentti Sarkozyn ja liittokansleri Merkelin lehmänkaupat, joiden tarkoituksena on tehdä komission vakaista ehdotuksista vähemmän velvoittavia, mikä tarkoittaa, että ehdotus ei johda parannuksiin. Meidän pitäisi muistaa, mitä tapahtui vuonna 2005, kun vakaus- ja kasvusopimus vesitettiin. Kyseessä olivat samat maat, jotka silloin loivat tilanteen, joka saattoi pitkällä aikavälillä johtaa siihen, mitä nyt tapahtui Kreikassa. Toivon, että neuvosto ryhdistäytyy ja ymmärtää, minkälaisen päätöksen tarvitsemme – muuten emme selviä tästä tilanteesta.

 
  
MPphoto
 

  Derk Jan Eppink (ECR).(DE) Arvoisa puhemies, flaamilainen poliitikko Bart De Wever, sanoi Der Spiegel -lehden haastattelussa, että Belgiasta on tullut tulonsiirtoyhteiskunta. Juuri se on Belgian ongelman ydin eikä kielikysymys. Yhteisvastuusta on tullut yksisuuntainen katu.

EU:lle on käymässä samoin. Olemme muuttumasta palveluyhteiskunnasta tulonsiirtoyhteiskunnaksi, ja euro on yksi keino sen aikaansaamiseen. Se aukaisee tien halpaan rahaan monissa valtioissa. Kuten EU:n neuvoston puheenjohtaja Van Rompuy on sanonut, siitä on tullut nukahtamispilleri. Se heikentää eri maiden kilpailukykyvalmiuksia. Nyt monet eurooppalaiset poliitikot kehottavat ottamaan toisen nukahtamispillerin. Eurobondit. Sillä vain laajennetaan kuilua. Jos jatkamme tällä hetkellä, muutaman vuoden kuluessa EU on samassa tilanteessa kuin Belgia on nyt: tulonsiirtoyhteiskunta, jonka poliittiset perustat horjuvat.

Aion jouluna lukea Saksan teollisuusliiton entisen puheenjohtajan Hans-Olaf Henkelin kirjan "Rettet unser Geld". Ehkä teidän pitäisi tehdä samoin, jotta voitte saada selville, mitä ihmiset Saksassa ajattelevat.

 
  
MPphoto
 

  Mario Borghezio (EFD).(IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, New York Times -lehden paljastusten jälkeen Yhdysvalloissa ovat meneillään tutkimukset sellaisen yhdeksän pankin – joista yksi on eurooppalainen – salaisesta kerhosta, joiden johtajat tapaavat joka keskiviikko sopiakseen johdannaisia koskevista toimista. Kriisivaliokunta ei tiennyt siitä mitään, ja EU on vain sivustakatsoja.

Yhdysvaltain keskuspankin piti tehdä selvitys pankkien tukemiseen käytetystä 13 biljoonasta Yhdysvaltain dollarista. Voisitteko kertoa meille, mitä Fed pyysi eurooppalaisten pankkien pelastuspaketeista? Eikö juuri pankkien – eikä valtioiden talousarvioiden – kriittinen tilanne edellytä, että EU:n pelastusrahaston määrä kaksinkertaistetaan ja että valmistaudutaan 2 000 miljardin tukeen?

Mikä estää meitä kehottamasta Euroopan keskuspankkia kertomaan avoimesti ja yksityiskohtaisesti toimistaan, kuten Yhdysvalloissa tehtiin sen keskuspankin osalta? Siten hälvennettäisiin epäilyt siitä, että se toimi ja toimii edelleen mielivaltaisesti eikä Euroopan unionin jäsenvaltioiden kansalaisten ja veronmaksajien yhteisten etujen mukaisesti.

Miksi ihmeessä koskaan ei ole keskusteltu sellaisten toimenpiteiden hyväksymisestä, joilla erotetaan aidosti ja tehokkaasti kaupalliset pankit keinottelevista pankeista, kuten Glass-Steagall -laissa?

(Puhemies keskeytti puhujan)

 
  
MPphoto
 

  Alfredo Pallone (PPE).(IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, me olemme kaikki samaa mieltä siitä, että on luotava väline, jonka avulla on mahdollista puuttua kriisiin. Tämä väline on liitettävä ehdottomasti jäsenvaltioiden ankaraan ja huolelliseen talousarviopolitiikkaan. Toivon tämän tarkoittavan, että tällaisia näinä kuukausina kokemiamme kriisejä ei toisteta.

Tämän päivän keskustelu liittyy tämän välineen parhaaseen rahoitustapaan. Kuten me kaikki tiedämme, joissakin maissa tästä kriisistä oli pääosin vastuussa yksityinen sektori, ja sellaisissa tapauksissa on oikein, että sen pitäisi kantaa osa vastuusta, vaikka niiden osuus olisi arvioitava tapauskohtaisesti.

Katson kuitenkin, että meidän on löydettävä uusia ja innovatiivisia tapoja rahoittaa kriisintorjuntavälinettä. Yksi esimerkki voisi olla eurobondit, jotka ovat joidenkin mielestä uusi rasitus kansallisille talousarvioille. Niin ei kuitenkaan ole. Päinvastoin, laskemalla eurobondeja liikkeeseen kriisintorjuntavälinettä voitaisiin rahoittaa markkinoiden avulla, hyödyntämällä ulkomaista pääomaa ja investointia suunnittelevia ihmisiä.

Mekanismi, joka perustuu pelkästään suhteellisiin osuuksiin, jotka on saatu yksinkertaisesti osoittamalla varauksia, johtaisi suuriin rasituksiin jäsenvaltioiille, joiden pitäisi löytää resursseja ja pääomaa vakuudeksi, josta ei kuitenkaan koituisi voittoa tai saatavia. Nykytilanteessa, jossa jäsenvaltioita pyydetään panemaan täytäntöön ankaraa talousarviopolitiikkaa vajeiden ja velkojen vähentämiseksi sekä maksamaan osuuksia kriisintorjuntarahastoon osallistumiseksi, on todellinen kaatumisvaara.

EU:n taloutta ei voida elvyttää, ellemme samaan aikaan hyödynnä euron vahvuutta kansainvälisillä markkinoilla ja siitä johtuvaa luottoluokituksen parantumista sen tervehdyttämiseksi.

 
  
MPphoto
 

  Elisa Ferreira (S&D).(PT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, olette saanut tältä parlamentilta erittäin selkeän viestin, komissiolle osoitetun pyynnön toimia, puuttua asiaan. Komissiota pyydetään olemaan jäämättä pelkäksi valtioiden välisen mahdollisen vähimmäissopimuksen kumileimasimeksi, mikä on sama kuin sanoa, että komissio ei saa enää rajoittua vahvimpien tahtoon. Komission on kannettava vastuunsa ja velvoitteensa antaa aloite.

Valitettavasti minun on sanottava, että seuraavasta huippukokouksesta odottamamme päätelmät eivät tuota ratkaisua ennen kaikkea siksi, että kaikkien jäsenvaltioiden on hyväksyttävä yksimielisesti ennakoitu puuttumismekanismi, ja tarvitsemme eurooppalaista ulottuvuutta emmekä niinkään ulottuvuutta, joka mahdollistaa kaikenlaiset vääristymät ja joidenkin maiden vallan toisten osalta. Toisaalta, perussopimuksen tarkistaminen tässä vaiheessa avaa Pandoran lippaan, ja joka tapauksessa olisin halunnut vastauksen yhteen kysymykseen: voidaanko uudella mekanismilla ostaa valtion velkakirjoja?

Arvoisa komission jäsen, tarvitaan perusteellista katsausta, ja komissio ei voi jättää nykyistä keskustelua eurobondeista huomiotta ja olla tarjoamatta vastausta aloitteisiin, joita eri toimijat sillä välin esittävät, eli Jean-Claude Juncker, Mário Monti, jotkin tämän parlamentin osat ja ajatushautomot. Komission on annettava ehdotus, ja sen on pystyttävä puolustamaan sitä.

Lopuksi, viimeinen huomio: euroalueella ei ole yleistä ongelmaa – no, kyllä sillä on yleinen ongelma, mutta siinä on kyse sen riittämättömästä kasvusta eikä niinkään sen sisäisestä epätasaisesta kasvusta. Missä ovat keinot, joiden on oltava talouden hallinnan ja seuraamusten ohella käytössä, jotta 2020-strategiaa voidaan edistää tehokkaasti ja saada se kukoistamaan?

 
  
MPphoto
 

  Wolf Klinz (ALDE).(DE) Arvoisa puhemies, Martin Schulz on oikeassa. Olemme keskellä valtavaa luottamuskriisiä, ja neuvoston jäsenet vetävät kansalaisia höplästä. Ne kertovat heille, että kaikki on hallinnassa, että meidän on vain tehtävä pieniä muutoksia perussopimukseen ottamalla käyttöön pysyvä vakausmekanismi ja sitten ongelma on ratkaistu. Tilanne ei itse asiassa ole hallinnassa. Jäsenvaltiot pikemminkin reagoivat kuin todella ryhtyvät toimiin. Ne yrittävät epätoivoisesti sammuttaa tulipaloa, mutta eivät saa sitä sammumaan. Markkinoilla kysytään: Kuka itse asiassa on johdossa EU:ssa ja euroalueella?

EU on päässyt käännekohtaan. Jos emme nyt valitse oikeaa tietä, emme pysty enää edes säilyttämään vallitsevaa tilaa. Sen sijaan otamme askelen taaksepäin. Meidän on edettävä edelleen kohti integraatiota. Tarvitsemme enemmän Eurooppaa. Meidän on saatettava sisämarkkinat loppuun, myös palveluala. Rahaliiton oheen tarvitsemme talous-, talousarvio- ja veroliiton. Tarvitsemme myös vahvan komission, jolla on oikeus ja valta valvoa ja johtajaa tätä talousliittoa ja määrätä automaattisesti seuraamuksia, kun se on perusteltua. Jos etenemme kohti integraation syventämistä, sitten voimme puhua eurobondien käyttöönotosta. Sitten olemme laatineet niille perustat. Kaiken tämän aikana meidän on kuitenkin varmistettava, että meillä on tarvitsemamme pitkän aikavälin investointirahoitus riippumatta kaikista oikeutetuista säästötoimenpiteistä, jotta Euroopan unionin kilpailukykyvalmiudet voidaan taata keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä.

Meidän on lopultakin kerrottava kansalaisille totuus. Tarvitaan ratkaisuja ilman silmälappuja, meidän on keskusteltava asioista ottamatta ideologioita esiin, emmekä enää saa yrittää vain selviytyä jotenkuten. Tarvitsemme pitkän aikavälin toimintaa emmekä lyhyen aikavälin reaktioita.

 
  
  

Puhetta johti
varapuhemies Dagmar ROTH-BEHRENDT

 
  
MPphoto
 

  Vicky Ford (ECR).(EN) Arvoisa puhemies, aloitetaan hyvillä uutisilla. Kyllä, EU:n laajemman talouden osien jonkinlaisesta elpymisestä on merkkejä. Sitä kuitenkin uhkaa pitkittynyt epävarmuus, joka uhkaa ehdyttää rahoituksen ja jarruttaa investointeja. Euroalueen talouden vahvuus on kaikkien etujen mukaista EU:ssa, myös Yhdistyneessä kuningaskunnassa.

Vakaa ja avoin taloussuunnittelu valtioiden tuhlailevan kulutuksen ja kestämättömien velkatasojen valvomiseksi on olennainen osa sitä kaikissa 27 maassa. Euroalueen maat ovat ymmärtäneet, että pysyvää kriisinratkaisua tarvitaan, mutta kysymyksiä on monia, ja joitakin niistä käsitellään tässä parlamentin päätöslauselmassa.

Ensinnäkin, miten yksityisen sektorin pitäisi osallistua? Suhtaudun myönteisesti ehdotukseen, että noudatetaan IMF:n ennakkotapausta julkisten varojen suojelemisesta etuoikeutetun velkojan aseman nojalla. Toiseksi, mistä perussopimuksen muutoksista puhutaan? Tätä kysymystä on selkeytettävä.

Ja lopuksi, pysyvää kriisimekanismia on kuvailtu välineeksi, jolla vahvistetaan euroaluetta. Niille maille, jotka haluavat liittyä euroalueeseen, olisi annettava mahdollisuus osallistua, mutta niitä meistä, jotka ovat päättäneet olla liittymättä, ei pitäisi pakottaa osallistumaan.

 
  
MPphoto
 

  Alain Lamassoure (PPE). - (FR) Arvoisa puhemies, rahoitusmarkkinoiden kanssa yhtä paljon EU:n kansalaisia huolestuttaa epäily. Kun eurooppalaisilla on nyt yhteinen kohtalo, pystyvätkö he kohtaamaan sen solidaarisuuden hengessä?

Tällä hetkellä solidaarisuus ilmenee kriisin syövereissä. Se on hyvä, mutta se ei riitä. Koettelemuksissaan yhtenäisten eurooppalaisten on myös osoitettava, että he toimivat solidaarisesti, kun suunnitellaan tietä eteenpäin, koska jos kriisi on vaikuttanut Eurooppaan muita maanosia pidempään, se johtuu siitä, että talouttamme oli jo heikentänyt kymmenen vuoden veltto kasvu, vain keskimäärin yksi prosentti vuodessa. Lissabonin strategian kymmenen vuotta olivat myös menetetty vuosikymmen.

Agenda 2020:ssa EU:n johtajat esittivät suunnitelman taloutemme elvyttämiseksi, mutta he eivät sanoneet, miten se aiotaan rahoittaa ja miten sitä aiotaan valvoa tai mitä kannustimia tai mahdollisia seuraamuksia siinä olisi. Siksi on koittanut aika täydentää vakaus- ja kasvusopimusta solidaarisuussopimuksessa, kuten täällä täysistunnossa on jo sanottu.

Sana "yhteisvastuu" esiintyy perussopimuksessa 23 kertaa: tehkäämme siitä totta. Julkisen talouden toimien koordinointia koskeva menettely perustetaan takaamaan vakaus estämällä vajeita. No, laajennetaan sen soveltamisalaan, koordinoidaan toinen toisiamme tulevan rahoituksen takaamiseksi. Meidän on kulutettava vähemmän mutta paremmin, ei kunkin meistä yksin kotona, seuraamusten pelossa, vaan kaikkien yhdessä. Jos eurooppalaiset haluavat välttää pahimman, heidän on yhdistyttävä ollakseen valmiita parhaaseen.

 
  
MPphoto
 

  Zoran Thaler (S&D). - (SL) Arvoisa puhemies, me eurooppalaiset elämme kiinnostavan ristiriidan kanssa. Euro on toisaalta 12-vuotisen olemassaolonsa aikana osoittautunut vakaimmaksi maailmanvaluutaksi. Frankfurtissa sijaitsevan Euroopan keskuspankin virallisten lukujen mukaan keskimääräinen inflaatio tänä aikana on ollut 197 prosenttia, joka on vain kolme prosenttiyksikköä alle kahden prosentin tavoitteen. Euron arvo suhteessa Yhdysvaltain dollariin on käytännöllisesti katsoen koko ajan ollut korkeampi kuin silloin, kun EU:n valuutta perustettiin. Toisaalta kuitenkin olemme viime aikoina kuulleet juttuja, joiden mukaan euro saattaisi olla jopa kaatumisvaarassa. Miten olemme saattaneet joutua sellaiseen tilanteeseen?

Sekä vasemmiston että oikeiston populististen toimien aiheuttama irvokas ja vastuuton käytös on saanut meidät tähän pisteeseen. Aiommeko kuitenkin valuuttamme puolustaessamme sallia, että demokratia osoittautuu heikommaksi kuin suhteellisen autoritaariset hallinnot? Tarvitaan vastuullista käytöstä, ja politiikassamme on vahvistettava vastuullisen käytöksen viisi kultaista sääntöä. Hyväksykäämme ne täällä parlamentissa, päättäkäämme, miten aiomme mitata vastuullista käytöstä ja käytöstä, joka hyödyttää yhteistä hyvää, jota edistetään politiikalla jäsenvaltioissamme.

Rahaliikenteen veron ja eurobondien pitäisi siksi olla kulmakivi. Se on velvollisuutemme tänään, kyseisten toimien hyväksyminen, yhteisvaluuttamme puolustamiseksi.

 
  
MPphoto
 

  José Manuel García-Margallo y Marfil (PPE).(ES) Arvoisa puhemies, nyt tarvitsemme selkeitä sääntöjä ja kuitenkin toimimme juuri päinvastoin. Siksi aion tehdä muutaman ehdotuksen selkeyden palauttamiseksi.

Talouspolitiikan eurooppalaisella ohjausjaksolla parlamentti haluaa keskittyä moniin keskusteluihin, jotka ovat tällä hetkellä hajanaisia eivätkä vastaa yleistä mielipidettä. Haluamme, että poliittiset vastaukset jäsenvaltioille seuraavan kuuden kuukauden aikana tehtyihin suosituksiin otetaan huomioon, kun otetaan käyttöön seuraamuksia, joista säädetään hallintoa koskevassa lainsäädäntöpaketissa.

Ryhmäni haluaisi tehdä selväksi, että lainsäädäntöpaketissa ei ole taianomaisia ratkaisuja, joilla selviämme kriisistä. Siinä on tunnettuja talousarvion kurinalaisuutta ja rakenneuudistuksia koskevia keinoja kilpailukyvyn säilyttämiseksi.

Kriisimekanismin osalta, kuten sanoitte eilen, arvoisa komission jäsen, puheenjohtaja Barroso lupasi meille täällä, että se olisi eurooppalainen mekanismi. Nyt neuvosto ehdottaa hallitustenvälistä mekanismia. Onko se eurooppalainen – puheenjohtaja Barroson käsittein – koska näyttää siltä, että rahasto sijoittuu EU:hun eikä Caymansaarille, vai aikooko komissio auttaa meitä luomaan mekanismin sellaisen EU:n menettelyn nojalla, johon parlamentti osallistuu?

Eurobondeista komissio, Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö OECD ja asiantuntijat sanovat, että se on hyvä ajatus mutta se on ennenaikainen ajatus ja siksi olemme myöhässä.

Minä ehdotan komissiolle, että aloitamme keskustelun luodaksemme sellaisen eurobondien järjestelmä, josta annetaan järkevää rahoitusta maille, jotka toimivat oikein ja jolla rangaistaan niitä, jotka eivät toimi, pakottamalla ne hakemaan lainaa markkinoilta koroilla, jotka ovat todella pelottavia. Se on ainoa toteuttamiskelpoinen tapa julkisen talouden kurinalaisuuden ja talouskasvun yhdistämiseksi.

Älkää tulko luokseni takaisin keskustelemaan siitä, onko se liian aikaista vai liian myöhäistä, koska nyt tiedämme, että olemme aina olleet liian myöhässä. Katsotaan, voimmeko kerrankin, sääntöjä muuttamalla, olla ajoissa.

 
  
MPphoto
 

  Catherine Trautmann (S&D). (FR) Arvoisa puhemies, euro on yhteinen etumme, ja tänään ammattiliitot kertoivat parlamentille olevansa huolissaan siitä, että työntekijät maksavat itse kriisin hinnan, koska euro on heikko, euro on hyökkäyksen kohteena, eikä se ole kasvua edistävä ja työpaikkoja luova euro.

Siksi on olennaisen tärkeää, että teemme perussopimuksille yksinkertaisen teknisen tarkistuksen ja että kahta kriisin paljastamaan euroalueen keskeistä puutetta käsitellään.

Ensimmäinen malli on eurobondien käyttöönotto, kuten olemme kuulleet. Sen lisäksi, että eurobondeilla vakautetaan euron taso, niillä myös torjutaan välittömästi keinottelijoiden hyökkäyksiä.

Toinen malli, jossa otetaan käyttöön talouden oikeudenmukaisuus ja pannaan rahoitusmarkkinat maksamaan kriisin hinta, tarkoittaa tarkalleen rahaliikenteen veron käyttöönottoa, jotta työntekijät eivät joudu talouden epäoikeudenmukaisuuden takia maksamaan tämän kriisin hintaa.

Lopuksi, on perustettava Euroopan velkavirasto, jonka on voitava koota yhteen osa jäsenvaltioiden valtion velasta.

Lopuksi haluaisin myös ilmaista tukeni Jean-Claude Junckerille ja sanoa, että vakausrahaston kasvattaminen, jota Kansainvälisen valuuttarahaston pääjohtaja Dominique Strauss-Kahn ehdotti, on hyvä ajatus.

Varhainen puuttuminen – kuten olemme kuulleet – ajoissa oleminen ja päätös tulla vahvaksi eikä heikoksi mahdollistaisi sen, että voimme hallinnollisen teon, joka palauttaisi puheenjohtajamme Martin Schulzin kaipaaman luottamuksen.

(Suosionosoituksia)

 
  
MPphoto
 

  Paulo Rangel (PPE). (PT) Arvoisa puhemies, ensimmäinen asia, jonka haluaisin tehdä täällä selväksi ja jonka vahvistaminen täällä parlamentissa on tärkeää, on se, että toisin kuin joskus lehdistä ja joidenkin eurooppalaisten johtajien lausunnoista luemme, euro valuuttana on ollut olennainen vastauksessamme nykyiseen kriisiin. Ilman euroa olisimme erittäin vaikeassa tilanteessa, sillä heikompien maiden valuuttoja odottaisi valtava devalvointi ja sen seurauksena Saksan markan arvo nousisi niin, että olisi mahdotonta Saksalle ja Euroopan talouksille. Euro olisi siksi vakauttava tekijä, ei vain euroalueen maille vaan myös niiden maiden valuutoille, jotka eivät ole halunneet liittyä euroalueeseen.

Koska meidän on siis puolustettava tätä yhteisöä, joka on onnistunut vastaamaan ennennäkemättömään kriisiin, ja koska näemme, mitä tapahtuu esimerkiksi dollarille ja Yhdysvalloille tulevaisuudessa, näemme myös, että eurolla tosiaan on etunsa.

Meidän vastuullamme on nyt tehdä, tämän neuvoston puitteissa, tehdä kaikki voitavamme puolustaaksemme euroa eli perustaa vakautusrahasto, jossa noudatetaan yhteisön menetelmää ja jonka avulla voidaan ottaa käyttöön vastuu niiden maiden osalta, jotka ovat heikoimmassa asemassa, ja yhteisvastuu niiden maiden osalta, jotka ovat täyttäneet velvollisuutensa ja jotka eivät ole aina osoittaneet, ainakaan ulkoisissa julistuksissaan, pystyvänsä omaksumaan solidaarisuutta euroalueella.

 
  
MPphoto
 

  Juan Fernando López Aguilar (S&D).(ES) Arvoisa puhemies, vuotta, joka on loppumassa – vuotta 2010 – on useammin kuin kerran kuvattu vuodeksi, jolloin olemme eläneet vaarallisesti. Siksi katson, että tämän keskustelun pitäisi olla hyödyllinen korostettaessa vuoden 2010 opetuksia, jotta voimme tehdä johtopäätökset vuotta 2011 varten.

Ensimmäinen johtopäätös koskee EU:n talouden rahoitusalan kestämätöntä epätasapainoa ja sen reaalitalouden vääristymiä.

Toinen on yhtenäisvaluutan kestämätön epätasapaino ja edelleen herkässä tilassa olevan talous-, vero- ja talousarviopolitiikan koordinointi.

Kolmas ja tärkein johtopäätös koskee epätasapainoa kriisin nopeuden ja vastausaikojen hitauden välillä. Taloudelliselta kannalta se tarkoittaa, että Euroopan keskuspankin on oltava aktiivisempi vastatessaan valtion velkaan kohdistuviin keinottelijoiden hyökkäyksiin ja että vuonna 2011 meidän on laadittava perusta Euroopan velkavirastolle, joka voi laskea eurobondeja liikkeeseen.

Vastaavasti vakaus- ja kasvusopimuksen osalta on keskusteltava tarvittavasta verotuksesta, pankkiverosta ja keinotteluverosta, eli lyhytaikaisten keinottelutoimien verosta, ja Euroopan unionin omien varojen tarpeesta.

Parlamentille merkittävä keskustelu on kuitenkin keskustelu kriisiin poliittisista seurauksista, koska Euroopan unionin tunnuslause on – korostan jälleen kerran – "moninaisuudessaan yhtenäinen", eikä missään oloissa "koettelemuksissaan jakautunut". Parlamentin on siksi vastustettava niitä, jotka pyrkivät leimaamaan jotkin jäsenvaltiot suhteessa toisiin ja jakamaan EU:n yleisen mielipiteen ja saamaan eurooppalaiset toisiaan vastaan.

Parlamentti edustaa 500 miljoonaa eurooppalaista unionista, jolla on 27 jäsenvaltiota, ja toisin kuin Orwellin maatilalla, kukaan ei ole tasa-arvoisempi kuin toiset.

 
  
MPphoto
 

  Othmar Karas (PPE).(DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, puhumme 16. joulukuuta järjestettävästä huippukokouksesta. Olisi hyvä, jos neuvosto voisi sanoa meille huippukokouksen jälkeen: Olemme tietoisia puutteista ja virheistä, tiedämme epäonnistuneemme ja ymmärrämme perussopimuksen rajoitukset.

Itsetyytyväisyydellä ja syytöksillä syyllisyydestä, yrityksillä kaunistella virheitä ja pinnallisella lähestymistavalla ei ratkaista yhtään ongelmaa eikä luoda yhtään luottamusta. Lopetetaan EU:lla pelaaminen. Tässä todella on kyse juuri EU:sta. Kannatan kaikkea, mitä Wolf Klinz on sanonut.

Koska jouluun on nyt enää muutama päivä, haluaisin sanoa: Sytytetään päättäväisyyden ja yhteisen edun kynttilä, kynttilä, joka edustaa uutta vakavuutta, rehellisyyttä ja luottamusta Euroopan unionin tulevaisuuteen. Sytytetään kynttilä poliittisen suunnan muutokselle EU:ssa, siirtymiselle kriisistä kilpailukykyyn, Deauvillen hengestä poliittiseen unioniin, säästämisestä investointiin ja uudistuksiin, rahaliitosta poliittiseen unioniin.

Saksan perustuslaillisten ongelmien takia perussopimuksen lisäys on vain poliittinen kainalosauva pelastuspaketin kehittämiselle edelleen, ei enempää eikä vähempää. Se ei ole ratkaisu. Älkää yrittäkö tehdä siitä tärkeämpää kuin se todella on. Lopettakaa päiväkohtainen politikointi ja esittäkää vastauksena kriisiin kattavaa käsitettä, joka vie meidät kohti poliittista unionia. Lopettakaa epäsopu. Se riittää, se ei riitä ja, itse asiassa, emme tiedä, mihin asiat ovat menossa. Meidän on kehotettava komissiota esittämään suunnitelma talous-, sosiaali- ja rahoitusliitosta, jotta voimme ottaa seuraavan askelen kohti integraatiota ensi vuoden lopussa ja todella tehdä työmme asianmukaisesti.

 
  
MPphoto
 

  Anni Podimata (S&D).(EL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, huomenna alkaa yksi tärkeimmistä Eurooppa-neuvostoista koko Euroopan unionin ja erityisesti EMUn historiassa, ja kysymys kuuluu, pystyvätkö valtion tai hallitusten päämiehet vastaamaan haasteeseen. Epäilemme sitä suuresti, koska ajatusmaailma, jonka tietyt päämiehet ovat ottaneet käyttöön Eurooppa-neuvostossa, ei ole kriisin voittamista yhteisvastuun ja tietysti vastuullisuuden perusteella koskeva ajatusmaailma. Se on kriisinhallinnan ajatusmaailma, ajatusmaailma, jossa keskitytään ja rajoitutaan pysyvän mekanismin yksityiskohtiin. Eurooppa-neuvosto ei pysty vastaamaan haasteeseen, koska se ei lähetä taloudellisen ja poliittisen yhteenkuuluvuuden viestiä, joka on lähetettävä, ei vain vakuuttamaan markkinoita vaan vakuuttamaan ennen kaikkea laaja eurooppalainen yleisö, joka suhtautuu toisiinsa epäillen ja josta on jälleen alkanut tulla muukalaisvihamielistä; vakuuttamaan heidät eurooppalaisen näkemyksen arvosta ja muistuttamaan heille, että meitä yhdistäviä asioita on enemmän kuin meitä erottavia.

 
  
MPphoto
 

  Gunnar Hökmark (PPE).(EN) Arvoisa puhemies, en voi ymmärtää, miksi sosialistit yrittävät välttää vastuuta sosialistien politiikasta. On totta, että meidän mielestämme syy EU:ssa oleviin vajeisiin ovat erilaisia. On myös totta, että sosialistiset hallitukset ovat joutuneet talousarvion vajetta koskeviin ongelmiin kulutuksen lisäämistä ja vajeiden lisäämistä koskevan harkitun politiikan takia.

Keskustelimme tästä parlamentissa keväällä 2009 ja keskustelimme siitä monissa jäsenvaltioissa. Muistan Ruotsin sosialidemokraattien arvostelleen Ruotsin hallitusta siitä, että se ei lisännyt vajetta ja kulutusta.

Sittemmin olemme nähneet, mitä on tapahtunut. Tämän takia mielestäni tarvitaan vakaita sääntöjä vakaus- ja kasvusopimuksesta mutta myös vakaita sääntöjä seurauksista. Meillä ei voi olla tilannetta, jossa jäsenvaltioiden, jotka aiheuttavat ongelmia rahoitusjärjestelmille ja saavat aikaan korkeita korkoja, annetaan välttää seurauksia panemalla muut kansalaiset maksamaan noista koroista.

Meillä on oltava vakautta, ja eurobondit eivät ole ratkaisu siihen ongelmaan. Meillä voi olla eurobondeja muiden syiden takia, ehkä. Rahoitusmekanismin osalta, sitä on rahoitettava ja sen on perustuttava riskeihin, joita jäsenvaltiot luovat. Jos joku ottaa isomman riskin, toimii isomman vajeen nojalla, sitten on myös rahoitettava rahoitusmekanismia hieman enemmän. Siten kannetaan vastuuta harkituista toimista. Älkää unohtako, että monissa maissa näkemämme seuraukset ovat seurauksia niistä keskusteluista, joita meillä oli kansallisissa parlamenteissa ja tässä parlamentissa, kun jotkut meistä puolustivat menojen lisäämistä. Nyt katkerat tulokset ovat nähtävillä.

(Puhuja hyväksyi kysymyksen esittämisen sinisen kortin nojalla työjärjestyksen 149 artiklan 8 kohdan mukaisesti)

 
  
MPphoto
 

  Martin Schulz (S&D).(DE) Arvoisa puhemies, voin ymmärtää, hyvä Gunnar Hökmark, että teidän on pidettävä hyvä puhe ihmisille kotona Ruotsissa. Voisitteko kuitenkin vastata seuraavaan kysymykseeni: Millä Euroopan unionin jäsenvaltiolla on suurin pitkän aikavälin valtionvelka ja mikä puolue on kyseisen maan hallituksessa

 
  
MPphoto
 

  Gunnar Hökmark (PPE). - (Martin Schulz jatkoi puhumista mikrofoni kiinni) (EN) Arvoisa puhemies, toivon, että voin jatkaa ilman lisähäiriöitä. Ensinnäkin viestini on suuressa määrin osoitettu teille, hyvä Martin Schulz, koska haluan teidän muistavan, mitä te totesitte tässä parlamentissa kaksi vuotta sitten. Te totesitte, että unionin ja jäsenvaltioiden olisi lisättävä menojaan. Ongelma on siinä, että joillakin jäsenvaltioilla on ollut sosialistinen hallitus, ja kaikissa näissä hallituksissa, kaikissa näissä maissa, vaje on kasvanut teidän kannattamienne toimien takia. Hyvä Martin Schulz, voitteko kieltää sen?

(Puhuja hyväksyi kysymyksen esittämisen sinisen kortin nojalla työjärjestyksen 149 artiklan 8 kohdan mukaisesti)

 
  
MPphoto
 

  Martin Schulz (S&D).(DE) Arvoisa puhemies, koska kollegani ei vastannut kysymykseen, vastaan hänen puolestaan. Maa on Italia ja sen pääministeri on Silvio Berlusconi. Kristillisdemokraatit ovat olleet Italiassa vallassa miltei keskeytyksettä vuodesta 1946 alkaen.

 
  
MPphoto
 

  Liisa Jaakonsaari (S&D). - (FI) Arvoisa puhemies, myös minä haluaisin kysyä edustajalta sitä, että millä tavalla Irlannissa tai Kreikassa sosialistit olisivat velkaannuttaneet maata? Eikö nyt ole oikeiston tehtävä, koska te olette ylivoimainen poliittinen puolue tällä hetkellä Euroopassa ja koska komissio on oikeistohenkinen, osoittaa myös tietä ulos tästä kriisistä, eikä syyttää edellisiä tai sitä edellisiä hallituksia?

 
  
MPphoto
 

  Gunnar Hökmark (PPE).(EN) Arvoisa puhemies, haluan muistuttaa kollegoitani sanoneeni, että vajeongelmiimme on monia eri syitä, mutta sanoin myös, että on totta – eivätkä Martin Schulz tai hänen kollegansa ole kieltäneet sitä – että näitä ongelmia on ilmennyt kaikissa sosialistihallituksissa, koska se oli harkittua politiikkaa. Olen täysin samaa mieltä siitä, että jos puhumme esimerkiksi Irlannista, siellä tehtiin valtavia virheitä, mutta kiinnostavaa on se, että se oli harkittua politiikkaa menojen ja vajeiden lisäämiseksi, jotta voidaan vastata kriisiin ja ongelmiin, ja tulokset ovat nyt nähtävillä. Tämä on viesti Martin Schulzille ja muille.

(Puhuja hyväksyi kolmen kysymyksen esittämisen sinisen kortin nojalla työjärjestyksen 149 artiklan 8 kohdan mukaisesti)

 
  
MPphoto
 

  Puhemies. − (EN) Hyvät kollegat, jotta puhuja ja kaikki tietävät, mitä tapahtuu, nyt kolme ihmistä haluaa esittää kysymyksen sinisen kortin nojalla. Koska parlamentin uudistusta käsittelevä työryhmän on esittänyt tämän mahdollisuuden, suhtaudun siihen hyvin myönteisesti ja meillä on tarpeeksi aikaa, mutta minun on kuitenkin kysyttävä puhujalta, vastaako hän kaikkiin kysymyksiin. Sitten kysyn kaikilta, voimmeko kuunnella kysymykset vuorotellen ja sitten pyytää Gunnar Hökmarkia vastaamaan. Sitten päätämme sen osan puheajasta.

 
  
MPphoto
 

  Philippe Lamberts (Verts/ALE).(EN) Arvoisa puhemies, haluan sanoa Gunnar Hökmarkille, että asia, jonka otatte esiin sosialistihallitusten osalta, voi olla jossain määrin totta, mutta oikeistohallitukset päättivät pääosin tehdä saman asian keräämällä yksityistä velkaa julkisen velan sijaan. Se ei ole yhtään parempi talouden kannalta, ja se on todellisuudessa eri tapa tehdä juuri sama asia, joka on kestämätöntä.

 
  
MPphoto
 

  Werner Langen (PPE).(DE) Arvoisa puhemies, halusin kysyä Gunnar Hökmarkilta, koska hän on ollut täällä jonkin aikaa, muistaako hän, että Belgialla, Kreikalla ja Italialla oli velkaa jopa yli 130 prosenttia niiden kansatuotteesta rahaliiton alussa ja että Kreikan luku on noussut, kun taas Belgian luku on laskenut yli 30 prosenttia ja Italian 25 prosenttia. Muistaako hän tämän?

 
  
MPphoto
 

  Anni Podimata (S&D).(EL) Arvoisa puhemies, minulla on yksinkertainen kysymys Werner Langenille ja Gunnar Hökmarkille, jotka haluavat kaunistella velkakriisiä ja selvästikin hyökätä kaikkia sosialistihallituksia vastaan:

Oletteko koskaan kysyneet Euroopan kansapuolueen (kristillisdemokraatit) ryhmän kollegoiltanne, jotka johtivat kotimaatani viime vuoteen asti, siitä, että he antoivat teille ja Euroopan komissiolle – voitte kysyä komission jäseneltä Rehniltä – viralliset tilastot, joiden mukaan Kreikan vaje vuonna 2009 oli 6,9 prosenttia, eikä Eurostatin äskettäin vahvistaman 15 prosenttia?

 
  
MPphoto
 

  Gunnar Hökmark (PPE).(EN) Arvoisa puhemies, tämä keskustelu on selkeyttänyt joitakin asioita, jotka meidän on muistettava.

Älkäämme unohtako ensimmäistä huomiotani, joka on – ja on mielenkiintoista huomata, että kukaan sosialistikollegani ei ole kieltänyt sitä – se, että sosialistien politiikkaa täytäntöön panneet sosialistihallitukset ovat ajautuneet syvään vajekriisiin. Nyt nähdään kriisin siirtyvän maasta maahan sen harkitun politiikan takia, jota Martin Schulz ja muut puolustivat tässä parlamentissa kaksi vuotta sitten. Voimme katsoa tarkastaa parlamentin arkistoista ja huomata, että juuri näin te, hyvä Martin Schulz, ja teidän kolleganne sanoitte keskustelussa. Nyt katkerat tulokset ovat nähtävillä. Halusin korostaa sitä. Huomaan, että kaikki, mitä teillä on sanottavanne, on "kyllä, olette oikeassa, mutta myös muilla mailla on ongelmia". Ette kuitenkaan vastusta pääkohtaani, että teidän politiikkanne loi ongelmat. Se kannattaa muistaa. Mielestäni se pitäisi kirjata ylös.

Myös Philippe Lamberts kiinnittää huomion näihin ongelmiin. Kiinnostavaa on kuitenkin se, että vaikka on totta, että monilla mailla on ongelmia rahoituskriisin takia, on myös totta – kuten uskon Philippe Lambertsin tunnustavan ja ymmärtävän – että useimmissa maissa, joissa julkista taloutta koskeva näkemys on vakaa, hallitukset eivät ole sosialistisia. En usko, että te, tai kukaan muukaan tässä salissa, voi osoittaa sosialistihallitusta, joka ei ole joutunut vajeongelmiin.

 
  
MPphoto
 

  Ioannis Kasoulides (PPE).(EN) Arvoisa puhemies, tärkeintä on politiikka eikä se, kuka sitä soveltaa. Heittäköön ensimmäisen kiven... Euron kriisi ei saata päättyä Irlantiin, emmekä ole ehkä vielä nähneet pahinta.

Markkinoiden saalistajat hyökkäävät loputtomasti kaikkiin haavoittuviin kohtiin huolimatta jäsenvaltioiden toteuttamista tuskallisista säästötoimenpiteistä. Mutta jos EU voittaa tämän taistelun ja onnistuu koettelemuksessa osoittamaan päättäväisyyttä tehdä yhteisvastuullisesti ja keskittyneesti kaikki mahdollinen sääntelyviranomaisten jarruttamiseksi ja markkinoiden vakuuttamiseksi, sitten se on Euroopan yhdentymisen riemuvoitto ja loistava onnistuminen.

Se saadaan aikaan yhteisellä viisaudella. Todistakaamme, että ne, jotka ennustavat euron loppua ja sekä vahvojen että heikkojen maiden vetäytymistä euroalueelta, ovat väärässä. Julkisen talouden kurinalaisuus, talouden hallinta ja euron pelastaminen ovat epätäydellisiä ilman EU:n tasolla yhdessä sovittua suunnitelmaan kasvun vauhdittamisesta. Aiemmin Marshall-apu pelasti Euroopan talouden. Tämän päivän haasteessa apu on eurooppalaisilta eurooppalaisille.

 
  
MPphoto
 

  Gay Mitchell (PPE).(EN) Arvoisa puhemies, tänään Irlannin edustajainhuone, Daíl, äänestää EU:n ja IMF:n rahoitustukipaketista. Nämä ovat olleet erittäin vaikeita aikoja Irlannille, veronnostoineen ja menoleikkauksineen. Viime viikon talousarvio oli vain heijastuma vaikeuksista, joita niin monet irlantilaiset tällä hetkellä käyvät läpi. Tämä johtaa 14 prosentin palkkojen leikkauksiin julkisella ja yksityisellä sektorilla.

Uskon kuitenkin lujasti, että EU:n ja IMF:n rahoituspaketti auttaa Irlantia palauttamaan luottamuksen, kun pankit saadaan pääomitettua ja jälleen lainaamaan ja julkinen talous korjataan. En välttämättä ole samaa mieltä suunnitelman yksityiskohdista, mutta Fine Gael tukee yleisiä lukuja. Taustalla olevat talouden suuntaukset Irlannissa ovat sangen hyviä. Se edellyttää hyvää hallintoa ja Daílin valvontaa, jotta taloutemme ei enää milloinkaan karkaa hallinnasta.

Se edellyttää myös EU:n ja EKP:n tasolla jonkin verran pohdintaa alhaisten korkojen vaikutuksesta kiinteistöinflaatioon. Olin kaksi ja puoli vuotta sitten tässä salissa ainoa, joka kysyi pääjohtaja Trichet'ltä tästä erityisongelmasta. Kun perustetaan Euroopan rahoitusvakausmekanismin pysyvä seuraava, josta Irlanti saa 22,5 miljardia euroa lainaa, jos se tarvitsee niitä, EU:n ja IMF:n paketti on myönteinen asia euroalueelle.

Haluaisin lopuksi vielä sanoa, että täällä on paljon ihmisiä, jotka katsovat olevansa federalisteja ja kuitenkin haluavat jonkinlaista verotuksen yhtenäistämistä. Yhdysvalloissa yli 50 prosenttia tekijänoikeusalalla toimivista yrityksistä on rekisteröity Delawareen. Miksi ne tekevät niin? Delawaren verotustilanteen takia. Tässä salissa on kuultu joitakin erittäin tietämättömiä kommentteja, joita ovat esittäneet itsekkäät ihmiset, jotka haluavat edistää omia kansallisia tavoitteitaan esittämällä epätarkkoja lausuntoja, ja heidät kyseenalaistetaan.

 
  
MPphoto
 

  Tunne Kelam (PPE).(EN) Arvoisa puhemies, rahoituskriisi on osoittanut, että Eurooppaa tarvitaan vielä enemmän. Opetus on se, että pääosien kansallisten näkökulmien perusteella toimiminen ei auta jäsenvaltioita. Huomenna on siten tilaisuus yhteiselle toiminnalle, julkisen talouden vakauttamiselle ja vakaussopimukselle, joka sisältää seuraamukset.

Nyt on myös aika ratkaista EU:n pitkäaikainen ristiriita. EU perustuu sisämarkkinoihin, mutta nämä sisämarkkinat eivät ole vielä täydelliset. Nyt on aika aloittaa digitaaliset sisämarkkinat. Meidän on perustettava pysyvä kriisinhallintamekanismi, mielellään ryhmiin perustuva. Toiseksi, koska ennaltaehkäisyn ja varhaisen puuttumisen osalta olisi toimittava, tarvitaan varhaista puuttumista ja kriisinhallintamekanismien käyttöönottoa koskevien ehtojen parempaa yhdenmukaistamista, jossa vältetään, tietenkin, ylisääntelyä. Kolmanneksi, kriisinhallintarahastojen tarkoitus olisi määriteltävä selkeästi. Niiden tavoitteena on taata kokonaistalouden vakaus. Niitä ei pitäisi käyttää ratkaisemaan muita meneillään olevia ongelmia. Neljänneksi, valvontaoikeudet olisi määriteltävä täsmällisemmin EU:n tasolla, kuten tapauksessa, jossa mahdollisesti puututaan rahoituslaitosten toimiin, ja niiden olisi sisällettävä oikeus lopettaa osinkojen maksaminen tai lopettaa toimet, jotka aiheuttavat perustelemattomia riskejä.

 
  
MPphoto
 

  Jean-Paul Gauzès (PPE). - (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa ministeri, arvoisa komission jäsen, olen kuunnellut tätä pitkää keskustelua kansalaisena.

Sanoisin, että puheenjohtaja Barroson ehdotukset olivat erittäin mielenkiintoisia. Haluaisimme, että ne pannaan täytäntöön. Selkeä ja kattava poliittinen tahto ja totuudenmukainen keskustelu ovat välttämättömiä edellytyksiä kansalaistemme luottamuksen palauttamiselle. On ehdottoman tärkeää, ettemme salaa totuutta. On julkisia menoja, jotka meidän on katettava tai joita meidän on vähennettävä. On julkisia ja yksityisiä velkoja, jotka meidän on maksettava takaisin.

On monia asiantuntijoita, joilla on ajatuksia kaikesta. Niillä, jotka eivät nähneet kriisin tulevan, on nyt valtavasti loistavia ratkaisuja. Käytetään kuitenkin tervettä järkeä vaikeassa tilanteessa. Älkäämme tehkö enää julkisen talouden hallinnossa niitä yksityisen sektorin virheitä ja erheitä, jotka johtivat rahoitus- ja pankkikriisiin. Kehittyneillä järjestelyillä ei luoda arvoa ja vaurautta. Niillä luodaan illuusiota ja hyödytetään usein vain keinottelijoita.

Totta on, että jäsenvaltiot ovat eläneet yli varojensa. Meillä on oltava rohkeutta tehdä tarvittavat johtopäätökset ja varmistaa, että elpymisen taakka jaetaan oikeudenmukaisesti.

 
  
MPphoto
 

  Seán Kelly (PPE).(EN) Arvoisa puhemies, ensiksi valitus. Te sanoitte, että tämä on tärkeä keskustelu ja se on. Minusta on sangen sietämätöntä, että puheenjohtaja Barroso ja monet poliittiset johtajat ovat lähteneet salista heti puheenvuoronsa pidettyään. Rehellisyyden nimissä on sanottava, että Martin Schulz on jäänyt tänne alusta loppuun, ja haluaisin kiittää häntä siitä.

Toiseksi haluaisin sanoa, että loppujen lopuksi yksi rahoituskriisin tärkeimmistä syistä on se, että hallitukset eivät osanneet hallita ja että poliittiset johtajat eivät osanneet johtaa. Onneksi olemme nyt saamassa tilanteen hallintaan uudella valvontarakenteella, jonka pitäisi tulla voimaan 1. tammikuuta, luottoluokituslaitosten selonteolla, jotka käsittelimme eilen illalla ja tämän päivän pysyvällä rahoitusvakausmekanismilla. Ne ovat kaikki myönteisiä.

Jos puheenjohtaja Barroso olisi täällä, haluaisin kysyä häneltä, voiko hän taata, että Irlannissa ja muualla ei edellytetä kansanäänestystä hänen mainitsemiensa perussopimuksen vähimmäismuutosten tekemiseksi.

Lopuksi haluaisin sanoa niille, jotka ovat pyytäneet jäseniä allekirjoittamaan kirjallisen kannanoton, että se on suora hyökkäys Irlannin yritysveroa vastaan. Sitä ei pidä tehdä.

 
  
MPphoto
 

  Csaba Sándor Tabajdi (S&D).(HU) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, täällä on puhjennut ideologinen keskustelu, vaikka voisimme antaa monia esimerkkejä siitä, miten liittokanslerin Schröderin hallitus pani täytäntöön erittäin vakavaa uudistuspolitiikkaa tai miten Unkarissa tällä hetkellä vallassa oleva oikeistohallitus käytti kaikki keinot estääkseen silloista vasemmistohallitusta panemasta täytäntöön julkisen talouden kurinalaisuutta vuonna 2006. Sellaiset keskustelut eivät johda mihinkään. Tärkeää on se, että Euroopan unionin pitäisi viimein sitoutua ennakoivaa politiikkaan reagoivan politiikan sijasta. Olisi myönteistä, jos tämän viikon huippukokouksessa saataisiin aikaan sopimus Euroopan vakausmekanismista. Puheenjohtajavaltio Unkari, Unkarin hallitus, joka ottaa EU:n kiertävän puheenjohtajuuden hoitaakseen tammikuussa, tekee parhaansa nopeuttaakseen ratifiointiprosessia ja varmistaakseen, että Euroopan unioni voi käsitellä merkittäviä asioita, kuten EU:n dynaamisuuden lisäämistä.

 
  
MPphoto
 

  Ildikó Gáll-Pelcz (PPE).(HU) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvosto, arvoisa komissio, jäsenvaltiot yrittävät reagoida kohtaamaansa kriisiin yksittäisten ratkaisujen ja omien vastaustensa avulla. Strategisen suunnan antamisen jälkeen neuvoston ja komission olisi vahvistettava ja koordinoitava jäsenvaltioiden ratkaisuja. Se tarkoittaa, että seuraamusten asettamisen jäsenvaltioille ei riitä talouden hallinnan osalta. Olisi tietysti ollut hyvä, jos tietyt komission jäsenet olisivat harjoittaneet tänään osoitettua johdonmukaisuutta ja lujuutta katsoessaan tietojen peukalointia läpi sormiensa. Olen vakuuttunut siitä, että vastuu vakaus- ja kasvusopimuksen noudattamisen laiminlyönnistä ei ole pelkästään jäsenvaltioiden, koska komissio itse lievensi valvontamekanismejaan. Meidän on tunnustettava, että tähän mennessä harjoitettu säästöpolitiikka ei ole onnistunut missään. Siksi teiltä vaaditaan nyt uusia ja selkeitä vastauksia. Innovatiivisia ja innostavia ratkaisuja. Voin vakuuttaa teille, arvoisat kollegat, että tuleva puheenjohtajavaltio Unkari täyttää tämän koordinointitehtävän.

 
  
MPphoto
 

  Proinsias De Rossa (S&D).(EN) Arvoisa puhemies, Irlanti on mainittu tässä keskustelussa monesti. Haluaisin aloittaa tekemällä selväksi, että tuen syvempää talouden hallintaa Euroopan sosiaalisessa markkinataloudessa. Meidän pitäisi kiittää Irlannin kumppaneita Euroopassa solidaarisuudesta tässä kriisissä – kriisissä, jonka ovat pääasiassa luoneet epäpätevät konservatiivihallitukset monen vuoden aikana.

Ette ylläty siitä, että euroepäilijät esittävät yhteisvastuun Irlannin itsenäisyyden menetyksenä. Vääristymää korostaa se, että komission ja neuvosto eivät ottaneet Euroopan parlamenttia mukaan Irlannin yhteisymmärryspöytäkirjaan. Milloin, arvoisa komission jäsen Rehn, tuo yhteisymmärryspöytäkirje tuodaan tämän parlamentin käsiteltäväksi?

Arvoisa komission jäsen Rehn, yksi ikävimmistä yhteisymmärryspöytäkirjan ehdoista ja velvoitteista on velvoite leikata Irlannin vähimmäispalkkaa 2 000 euroa vuodessa. Irlannin hallitus väittää, että te vaaditte kyseistä leikkausta, hyvä komission jäsen Rehn. Voitteko selittää asian tälle parlamentille?

Toinen tämän sopimuksen käsittämätön kohta on vaatimanne kolmen prosentin marginaali...

(Puhemies keskeytti puhujan)

 
  
MPphoto
 

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL). (PT) Arvoisa puhemies, on sietämätöntä, että olennaisia toimenpiteitä pitäisi edelleen lykätä, toimenpiteitä, jotka koskevat työttömyyden kasvua, köyhyyttä, epätasa-arvoa, eriarvoisuutta ja talouden taantumaa, joita nämä säästötoimenpiteet aiheuttava, kun talous- ja rahoitusryhmät saavat koko ajan suurempia voittoja. Se saa aikaan vain lisää kysymyksiä:

Miksi Euroopan keskuspankin perussääntöjä ja ohjesääntöjä ei ole muutettu sen osalta, että ne antavat lainoja suoraan jäsenvaltioille yhden prosentin korolla, samalla kuin yksityisille pankeille, jotka sitten veloittava kolme, neljä tai viisi kertaa korkeampaa korkoa ja pahentavat siten valtionvelkaa. Miksi ei ole päätetty soveltaa veroa pääoman liikkumiseen ja miksi ei ole toteutettu tarvittavia toimenpiteitä veroparatiisien ja johdannaismarkkinoiden lopettamiseksi, valtionvelalla keinottelun lopettamiseksi? Miksi ei päätetä kasvattaa yhteisön talousarviota sellaisen taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta koskevan reaalipolitiikan osalta, jolla pyritään lisäämään tuotantoa ja oikeudet sisältävää työtä...

(Puhemies keskeytti puhujan)

 
  
MPphoto
 

  Jaroslav Paška (EFD). – (SK) Arvoisa puhemies, keskustelemme ehdotetusta euroalueen rahoitusvakausvälineestä – välineestä, jonka pitäisi auttaa ystäviämme maista, jotka eivät tällä hetkellä pysty maksamaan velkojaan.

Kaikki täällä puhuvat kaikkien euroalueen jäsenvaltioiden takaaman yhteisen rahoitusvakausmekanismin luomisesta, ja odotamme niiden, jotka ovat onnistuneet pitämään velkansa hallinnassa, osoittavat solidaarisuutta niille, jotka eivät ole vielä siinä onnistuneet.

Kun tähän mennessä ollaan koetettu ratkaisuja, joilla autetaan Kreikkaa, ja viime kerralla pystytettyä kertaluonteista suojarakennelmaa, mietin, mitä tapahtuisi, jos markkinoiden rahoitustietäjät ottaisivat laskimensa ja alkaisivat laskea ratkaisun todellista arvoa ja huomaisivat, että edes se ei ole riittävän luotettava, jotta he haluaisivat ottaa riskin investoida omat rahansa alueelle.

Mietin, onko meillä seuraavat ratkaisut ja seuraavat vaiheet valmiina. Tässä vaiheessa ja tämän skenaarion mukaan ratkaisun uskottavuus on hyvin heikko.

 
  
MPphoto
 

  Andrew Henry William Brons (NI).(EN) Arvoisa puhemies, useimmat tavalliset ihmiset pitävät kriisejä tragedioina. Eurokraatit pitävät niitä mahdollisuuksina levittää vallan lonkeroitaan. Eurooppa-neuvoston on määrä päättä pysyvästä kriisimekanismista koko euroalueen rahoitusvakauden turvaamiseksi tietysti perussopimuksen muutosten tukemana. Meille on tiedotettu luotettavista lähteistä, että tätä valvontaa ja tietysti myös perussopimuksen muutoksia, sovelletaan myös euroalueen ulkopuolisiin maihin.

Yhdistyneen kuningaskunnan kokoomushallitus on luvannut kansanäänestyksen, mikäli Euroopan unionille siirretään vielä lisää valtaa. Tämä lupaus on kuitenkin yhtä luotettava ja sitä noudatetaan yhtä rehellisesti kuin konservatiivien lupausta järjestää kansanäänestys Lissabonin sopimuksesta. Konservatiiveille lupaukset ovat taktiikkaa, eivät velvoitteita.

 
  
MPphoto
 

  Czesław Adam Siekierski (PPE).(PL) Arvoisa puhemies, vuoden loppu lähestyy. Olisi hyvä ajatus tarkastella lähemmin, mitä olemme tehneet. Katsotaan, mitä olemme päättäneet ja mitä olemme sanoneet, ja vastataan sitten tähän kysymykseen: mitä olemme sen osalta tehneet? Kaikkien meidän pitäisi tarkastella huolellisesti omia päätöksiämme omilla vastuualueillamme. On hyvä, että haluamme lisätä perussopimukseen tiettyjä säännöksiä, joilla määrätä tekemisiemme kurinalaisuudesta. Meillä on kuitenkin loppujen lopuksi edelleen vakaus- ja kasvusopimus, joka on edelleen voimassa. Miksi emme noudata sen säännöksiä? Miksi komissio ja sen yksiköt eivät reagoineet aiemmin Kreikan ja Irlannin tapauksissa?

Euroopan unioni on demokraattinen instituutio, jossa on monta jäsenvaltiota. Se ei pysty siksi toimimaan yksipuolisesti, kuten yksittäiset valtiot – ajattelen nyt esimerkiksi Kiinaa, Yhdysvaltoja ja muita maita. Siksi euron suojelemiseksi ei ryhdytty päättäväisiin toimiin. Siksi on välttämätöntä kehittää uusi talouden hallinnan malli, luoda todellinen talousliitto, parantaa koordinaatiota ja yhdenmukaistaa rahoitus- ja jopa veropolitiikkaa.

 
  
MPphoto
 

  George Sabin Cutaş (S&D).(RO) Arvoisa puhemies, kuten aiemmat puhujat ovat myös maininneet, Euroopan unioni ei selvästikään ole tähän mennessä edennyt riittävästi markkinoidensa rahoitusvakauden takaamisen osalta. Koska keinottelijat vaarantavat yhtenäisvaluutan vakauden päivittäin eristämällä ja painostamalla jäsenvaltioita, ratkaisu voidaan saada aikaan vain säilyttämällä yhteisvastuu EU:n tasolla. Pysyvän mekanismin luomisesta euroalueen rahoitusvakauden turvaamiseksi on todellakin tullut välttämättömyys, ja sitä on koordinoitava käyttämällä yhteisön menetelmää.

Kansalaisten etuja suojellaan parhaiten, kun EU:n toimielimet osallistuvat täysimääräisesti päätöksentekoprosessiin ja yleinen hyvä voittaa edut. Meidän on kuitenkin muistettava, että on olennaista, että kaikki 27 jäsenvaltiota osallistuvat tähän tulevaan mekanismiin osana sisämarkkinoita. Muiden valuuttojen epävakaudella on aina huomattava vaikutus euron tilanteeseen.

 
  
MPphoto
 

  Diogo Feio (PPE). – (PT) Arvoisa puhemies, seuraava neuvoston kokous on itse asiassa erittäin tärkeä. Se on tärkeä, koska siinä vastataan kriisiin, joka on kattava ja kansainvälinen. Se on tärkeä myös, koska siinä vastataan niiden hallitusten erityiseen kriisiin, jotka eivät ole tehneet ajoissa läksyjään, jotka ovat kuluttaneet liian paljon ja jotka eivät ole tehneet tarvittavia rakenneuudistuksia. Siksi olen tullut tänne tukemaan sitä, että euron puolustamiseksi tarvitaan vakaa väline.

Vastaus ei voi eikä sen pitäisi olla tapauskohtainen. Juuri tästä syystä tuen, että tämä tehdään yhteisön menetelmän mukaisesti eikä hallitustenvälisen menetelmän mukaan, jolloin loppujen lopuksi hallituksia palkittaisiin siitä, että ne eivät ole tehneet sitä, mitä olisi pitänyt, ajoissa. Korostan, että Euroopan parlamentilla on oltava näistä asioista käytävissä keskusteluissa suurempi asema, kuten keskustelussa, joka meillä on ollut tänään: innostunut, jossa on eriäviä mielipiteitä, mutta jossa puolustetaan vahvempaa Euroopan unionia ja koko ajan parempaa euroa.

 
  
MPphoto
 

  Zigmantas Balčytis (S&D). – (LT) Arvoisa puhemies, toden sanoakseni olen samaa mieltä kaikista ajatuksista, jotka täällä tänään on mainittu kriisimekanismin perustamisesta ja lisätoimenpiteistä, joista uskoakseni Eurooppa-neuvosto ja parlamentti tulevaisuudessa keskustelevat. Olemme tänään kuulleet monia ristiriitaisia arvioita ja ehkä myös joitakin syytöksiä aiemmista virheistä. Niitä tulee kaikilta puolilta. Niitä tulee jäsenvaltioista, Euroopan komissiosta ja neuvostosta, sekä kaupallisista pankeista, joiden toimia uskoakseni valvotaan ankarammin tulevaisuudessa. Haluaisin puhua toisesta asiasta. Pidin puheenjohtaja Barroson esittämästä ajatuksesta, jonka mukaan meidän on vaikeassa tilanteessa tehtävä työtä yhtenäisesti, rinnakkain, ja, arvoisa komission jäsen, haluaisin todella pyytää teitä tekemään kaikkenne varmistaaksenne, että kaikki maat voivat osallistua tähän juuri perustettuun kriisimekanismiin, riippumatta siitä, kuuluvatko ne euroalueeseen vai eivät. Avattuamme markkinamme Euroopan unioniin liityttyämme maksamme saman rahamäärän talousarvioon ja lisäksi monia muita asioita.

 
  
MPphoto
 

  João Ferreira (GUE/NGL). - (PT) Arvoisa puhemies, missään vakausmekanismissa ei käsitellä Euroopan unionin epävakauden suurimpia syitä. Politiikka, joka sai meidät tähän kriisiin, on sama, jota nyt halutaan jatkaa ja kehittää. Talous- ja rahaliitto toi etuja joillekin ja vahinkoa toisille ja lievensi rahoituskeinottelun hillintää, jolloin ensisijainen asema annettiin vapaalle, eli esteettömälle, pääoman liikkumiselle, markkinoiden pakottamiselle kaikkialle yhteiskuntaa, työn arvon alentamisen vaurauden luomisen lähteenä ja siten myös oikeuksien arvon alentamiselle.

Tämä Euroopan unioni ei 2000-luvun toisen vuosikymmenen alussa ravista yltään yhteyttään suurimpaan yhteiskunnalliseen taantumaan, joka Euroopassa on viime vuosikymmeninä koettu ja joka johtuu ennennäkemättömästä hyökkäyksestä ihmisten oikeuksia ja elinoloja vastaan. Talous- ja rahoitusryhmät kerryttävät edelleen valtavia voittoja, työttömyys leviää edelleen ja miljoonat työntekijät köyhtyvät työskennellessään. Tämä viesti kaikuu vastalauseissa ympäri Eurooppaa, ja nyt on aika kuunnella sitä.

 
  
MPphoto
 

  Angelika Werthmann (NI). – (DE) Arvoisa puhemies, kansalaisten luottamus EU:hun ja euroon on kokenut vakavan kolauksen rahoituskriisin ja poliittisten liikkeiden takia. EU:n kansalaiset tarvitsevat ymmärrettäviä ja selkeitä tulevaisuudennäkymiä, joihin on mahdollista luottaa pitkällä aikavälillä, heidän valuuttansa turvallisuuden takia. Vakaus- ja kasvusopimuksessa määritetään vajeiden ja kokonaisvelan ylärajat. Se on kuitenkin suhteellisen tehoton. Uudet pelastuspaketit saavat kansalaisten riittävän laajan hyväksynnän vain, jos niissä tarjotaan myös tehokasta valvontaa ja seuraamuksia. Valvonnan osalta Eurostatia on vahvistettava lisää, ja seuraamusmekanismien on oltava helposti täytäntöön pantavissa ja tehokkaita. Nykyisessä järjestelmässä on seuraamusmahdollisuuksia. Tulevien pelastuspakettien on sisällettävä jatkuva valvonta, nopea ja koordinoitu lähestymistapa ja tehokkaat seuraamukset.

 
  
MPphoto
 

  Jean-Pierre Audy (PPE). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, aiotte ehdottaa tämän pysyvän mekanismin luomista 136 artiklan nojalla. Minusta on valitettavaa, että ette ole käyttänyt 122 artiklaa, jonka nojalla olisimme voineet sisällyttää kaikki jäsenvaltiot, mutta me käynnistämme poliittisen keskustelun, mikäli parlamenttia kuullaan 48 artiklan mukaisesti yksinkertaistetuista menettelyistä, ja haluaisin esittää käsiteltäväksi kahta poliittista kysymystä.

Ensinnäkin, euroalue itsessään ei riitä. Vähintään, arvoisa komission jäsen, meidän pitäisi sisällyttää kaikki ne valtiot, joiden on viipymättä otettava euro valuutakseen, ja se koskee 25 jäsenvaltiota.

Toinen kysymys koskee parlamentin poliittista valvontaa. Tämä ei ole hätämekanismi, se on pysyvä. Siksi siinä pitäisi kaiken järjen mukaan olla jonkinlaista parlamentin poliittista valvontaa asianmukaisten ehtojen nojalla, sellaisten, joita teidän pitäisi meille esittää, koska parlamenttien, erityisesti Euroopan parlamentin tehtävä on harjoittaa valvontaa tämän säännöksen täytäntöönpanon osalta.

 
  
MPphoto
 

  Edite Estrela (S&D). - (PT) Arvoisa puhemies, syytösten esittämisellä ei ratkaista ongelmiamme, ja joissakin tapauksissa se paljastaa tietämättömyyden eri tilanteista. Tarvitsemme toimenpiteitä valtionvelkaa koskevan keinottelun lopettamiseksi. Portugalin tilanteesta on puhuttu paljon, mutta Kansainvälisen valuuttarahaston tämän kuukauden raportin lopputulos oli, että Portugali on ollut yksi niistä maista, joissa on toteutettu eniten uudistuksia julkisen talouden ja sosiaaliturvan kestävyyden takaamiseksi.

Ennen kriisiä, vuonna 2007, Portugalin talouskasvu oli 2,4 prosenttia BKT:stä ja vaje 2,6 prosenttia. Vuosina 2005–2010 Portugali oli yksi eniten vientiään kasvattaneista maista; markkinoiden rauhoittamiseksi tarvitaan enemmän yhtenäisyyttä, enemmän vastuullisuutta ja enemmän yhteisvastuuta.

 
  
MPphoto
 

  Bogusław Liberadzki (S&D).(PL) Arvoisa puhemies, keskitymme euroalueeseen, mutta tämän alueen ulkopuolella on 150 miljoonaa kansalaista, mikä on kolmasosa Euroopan unionin kansalaisista. Siksi meille on tärkeää, että euro on terve ja euroalue on terve. Haluamme sanoa tämän erittäin selkeästi – vähemmän kansallisia hallituksia, enemmän unionia, enemmän parlamenttia.

Puolassa Saksan liittokanslerin mielipide on paljon tärkeämpi kuin puheenjohtaja Van Rompuyn mielipide, ja pääministeri Cameronin kauas kaikuva ääni on tärkeämpi kuin puheenjohtaja Barroson mielipide. Tarvitsemme siis vakautussopimusta, vakaan eurooppalaisen yhteisvastuun sopimusta Martin Schulz on oikeassa halutessaan enemmän Eurooppaa ajatteluumme ja uusi välineitä työhömme, kuten rahaliikenteen vero, eurobondeja, pankkivalvontaa ja jäsenvaltioiden yhteensovitettua talousarvion kurinalaisuutta.

 
  
MPphoto
 

  Olli Rehn, komission jäsen. − (EN) Arvoisa puhemies, arvoisat parlamentin jäsenet, haluaisin ensiksi kiittää teitä erittäin merkittävästä ja vastuullisesta keskustelusta EU:n vastauksesta nykyiseen kriisiin. Tämä rahoituskriisin viimeinen vaihe on todellakin osoittautumassa luonteeltaan erityisen järjestelmään kuuluvaksi, mikä edellyttää myös Euroopan unionilta järjestelmään kuuluvaa vastausta.

EU:n poliittisen vastauksen on siksi oltava kattava, johdonmukainen ja määrätietoinen. Siinä on ehdottomasti yhdistettävä koko Euroopan unioniin sovellettavat laajemmat toimenpiteet jäsenvaltioiden toteuttamiin erityistoimenpiteisiin.

Mitä pitäisi tehdä? Komission mielestä meillä on viisi toimintalinjaa. Ensinnäkin tarvitaan määrätietoisia yhteisiä ponnistuksia sovittujen talousarviota koskevien sitoumusten lunastamiseksi. Jokaisen jäsenvaltion pitäisi pysyä julkisen talouden tavoitteessaan. Paras puolustus tartuntaa vastaan on talousarviokantojemme rajaaminen. Esimerkiksi Espanja ja Portugali tekevät siitä nyt erittäin vakuuttavia päätöksiä.

Toiseksi, meidän on aikaistettava pankkien stressitestien seuraavaa kierrosta ja tehtävä ne vielä kattavammalla ja ankarammalla tavalla kuin viimeksi käyttämällä uutta eurooppalaista rahoitussääntelyn ja -valvonnan rakennetta, joka tulee voimaan ensi vuoden tammikuussa.

Kolmanneksi tarvitaan rahoituksen suojatoimia ja siksi unioni loi toukokuussa Euroopan rahoitusvakausmekanismin ja välineen väliaikaiseksi kolmen vuoden jaksoksi. Pian perustetaan pysyvä Euroopan vakausmekanismi, ja se tulee voimaan vuoden 2013 puolivälissä.

Pidemmälle ja syvemmälle mennessä viime aikoina on esitetty monia aloitteita eurobondeista. Käsitteenä eurobondi on laaja kirkko, joka kattaa monia mahdollisia pyyntöjä. Nykyisessä poliittisessa päätöksenteossa keskitytään aivan oikein ja järkevästi olemassa olevan Euroopan rahoitusvakausvälineen tekemiseen tehokkaammaksi ja joustavammaksi, mikä auttaa meitä vastaamaan välittömästi kriisin nykyiseen vaiheeseen.

Meidän on kuitenkin ehdottomasti jatkettava analyyttisiä keskusteluja sellaisista järkevistä vaihtoehdoista, jotka voivat auttaa EU:ta voittamaan järjestelmäkriisin, parantamalla velkakirjamarkkinoiden toimintaa, helpottamalla julkisen talouden vakauttamista aiempaa järkevämmillä lainauskustannuksilla, tarjoamalla perustan jäsenvaltioiden talousarvioiden paremmalle yhteensovittamiselle ja vahvistamalla julkisen talouden vakautta koskevia kannustimia jäsenvaltioissa.

Kattavan vastauksen neljännen osan on oltava rakenteellisia toimenpiteitä Eurooppa 2020 -strategian suunnitelman mukaisesti. Ne ovat todellakin välttämättömiä kasvumahdollisuuksiemme lisäämiseksi ja kestävän työllisyyden luomiseksi. Meidän on hyödynnettävä mahdollisimman hyvin sisämarkkinoitamme, erityisesti palveluissa ja energiassa, tehtävä vero- ja etuusjärjestelmistä suotuisampia työllisyyden kasvulle, tehtävä kohdennetumpia investointeja tietoon ja innovaatioon ja yksinkertaistettava sääntely-ympäristöämme.

Viidenneksi, olennainen osa järjestelmään kuuluvaan vastaustamme, ja se on suurelta osin omissa käsissämme, arvoisat jäsenet, on komission syyskuussa ehdottaman vahvistettua talouden hallintaa koskevan lainsäädäntöpaketin nopea ja kunnianhimoinen hyväksyminen. Olen iloinen, että parlamentti ja neuvosto ovat sopineet saavansa tämän paketin loppuun ensi kesään mennessä. Siinä on kyse koko Euroopan unionin talous- ja rahaliiton uskottavuudesta. Se on myös tehokkain kriisinehkäisymekanismi, koska sillä vahvistetaan pitkän ja keskipitkän aikavälin luottamusta EU:n talouteen sekä luottamusta välittömään lähitulevaisuuteen.

Lisäksi vastauksena Othmar Karasille, se on myös olennainen ponnahduslauta talous- ja rahaliiton loppuun saattamiselle, kun vahvaa rahaliittoa lopulta täydennetään todellisella ja toimivalla talousliitolla. Talous- ja rahaliiton "talous" on todellakin korkea aika saada elämään luomalla todellinen ja tehokas talousliitto Euroopan talouspoliittisen yhdentymisen viimeisenä vaiheena.

(FI) Arvoisa puhemies, edelleen pari kommenttia suomeksi edustaja Soinin puheenvuoron johdosta. Ehkä hän on nyt ehtinyt tulemaan paikalle tänne, koska hän poistui tästä tilaisuudesta äsken. Edustaja Soinin puheisiin on voinut suhtautua ja pitääkin suhtautua huumorilla, mutta kun hän on viime aikoina saanut kohtuullisesti kannatusta, ne ilmeisesti pitää alkaa ottaa vakavasti.

Ensinnäkin en usko, että kreikkalaisten halventaminen tavalla, jolla edustaja Soini sen teki, on kovin hyödyllistä, tai varsinkaan asiallisesti kohdallaan. Kreikka tekee tällä hetkellä hyvin merkittäviä, käänteentekeviä uudistuksia, mikä ansaitsee arvostusta eikä pilkkaa.

Suosittelenkin edustaja Soinille perussuomalaista sananlaskua: "arvaa oma tilasi, anna arvo toisellekin". Se on paljon parempi tapa rakentaa rauhanomaista yhteistyöhön perustuvaa Eurooppaa.

Toiseksi en myöskään pidä asiallisesti perusteltuna verrata Euroopan unionia Neuvostoliittoon, kuten edustaja Soini teki. Joku, jolla ei ole huumorintajua, voisi kokea sen jopa ehkä loukkaavaksi. Vapaus, kansanvalta ja oikeusvaltio eivät olleet Neuvostoliiton tavaramerkkejä, mutta ne ovat Euroopan unionin perusarvoja, joita suomalaiset ovat kautta historian puolustaneet, edustaja Soini. Ei kannata aliarvioida suomalaistenkaan käsityskykyä, ei edes perussuomalaisten kannattajien. Kyllä kansa tietää, EU ei ole Neuvostoliitto.

(Suosionosoituksia)

 
  
MPphoto
 

  Hannes Swoboda (S&D).(DE) Arvoisa puhemies, oletan, että olette samaa mieltä kanssani siitä, että on erittäin epäkohteliasta, että jotkut jäsenet kysyvät kysymyksiä ja sitten lähtevät. Haluaisin pyytää anteeksi komission jäseneltä Rehniltä, koska on todella törkeää, että hän joutuu antamaan yksityiskohtaisia vastauksia, kun jotkut jäsenet ovat jo kadonneet. Minun mielestäni meidän pitäisi toimia yhdessä varmistaaksemme, että tulevaisuudessa tällaista ei enää tapahdu, tai ei ainakaan näin usein.

 
  
MPphoto
 

  Puhemies. − (EN) Hyvä Hannes Swoboda, tuen täysin sitä, mitä sanoitte. Se on hyvin epäkohteliasta ja epäkunnioittavaa. Hyvä Proinsias De Rossa, työjärjestyspuheenvuoro?

 
  
MPphoto
 

  Proinsias De Rossa (S&D).(EN) Arvoisa puhemies, toisaalta, komission jäsen Rehn ei vastannut minun esittämiini kysymyksiin, ja minä olen edelleen täällä.

 
  
MPphoto
 

  Puhemies. (DE) Tuo vain hipaisi työjärjestyspuheenvuoroa. Arvoisa komission jäsen Rehn, teidän ei tarvitse vastata tähän. Te voitte tietysti, mutta tämä ei ole komission kyselytunti. Seuraava puhuja on puheenjohtaja Chastel neuvoston puolesta.

 
  
MPphoto
 

  Olivier Chastel, neuvoston puheenjohtaja. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, arvoisat parlamentin jäsenet, minä itse olen sitä mieltä, että komissio on antanut monia vastauksia tähän erittäin opastavaan keskusteluun, erityisesti, koska parlamentti on tiiviisti mukana vastaamassa tähän kriisiin. Komission lisäksi haluaisin käsitellä kahta asiaa, jotka liittyvät huomenna ja ylihuomenna huippukokouksen aikana keskustelun kohteena olevaan aiheeseen.

Ensiksi haluaisin panna merkille talouden hallinnan ja Euroopan parlamentin osallistumisen. Kuten tiedätte, puheenjohtajavaltio on jo ottanut yhteyttä Euroopan parlamenttiin, niihin, jotka vastaavat talouden hallintaa koskevasta asiasta tässä parlamentissa. Puheenjohtajavaltio toivoo lisäksi saavansa aikaan mahdollisimman hyvää yhteistyötä tämän parlamentin kanssa, erityisesti epävirallisen kuulemisen kautta ennen kuin neuvottelujen virallinen vaihe alkaa. Tämän asian merkityksen ja sen mahdollisten markkinaseurausten vuoksi puheenjohtajavaltio, kuten on todettu, on sitoutunut nopeuttamaan sitä Eurooppa-neuvoston toivomusten mukaisesti. Työn nopeuttamiseksi edelleen puheenjohtajavaltio on perustanut työryhmän käsittelemään vain tätä asiaa. Kyseinen ryhmä aloitti keskustelunsa marraskuun lopussa talous- ja raha-asioiden valiokunnalle asialle osoittaman huomion jälkeen.

Toinen osa, johon valtioidemme ja hallitustemme päämiehet huomenna ja ylihuomenna keskittyvät, on pysyvän kriisinhallintamekanismin tulevaisuus. Ymmärrän mainiosti monet kysymykset tästä mekanismista, kriisiin annettavan vastauksen laajuudesta. Eilen keskipäivällä, puheenjohtaja Van Rompuyn seurueessa, yleisten asioiden neuvostossa, monilla meistä oli edelleen vastausta vailla olevia kysymyksiä. Voin todistaa teille, miten paljon jäsenvaltiot haluavat vastata tähän kriisiin, miten tietoisia ne ovat siitä, että se, mikä on nyt vaakalaudalla, on koko EU:n markkinat ja euro, ja että kyse ei ole vain yhdestä maasta toisen jälkeen. Vastauksen on oltava kattava, ja meidän on tehtävä kaikkemme hälventääksemme tähän asiaan markkinoilla liittyvää epävarmuutta.

Minun mielestäni meidän on kuitenkin myös vältettävä herättämästä tai luomasta tiettyjä odotuksia, joita nyt ei voida täyttää. Siksi kaikki esittivät oman ajatuksensa siitä, miten meidän pitäisi vastata kriisiin. Kun tiedämme, että meidän on saatava monet jäsenvaltiot sopimaan jostakin uudesta ajatuksesta, se ei nyt näytä olevan paras mahdollinen ratkaisu. Minun on kerrottava teille, että se, mikä on tärkeää huomenna, ylihuomenna, perjantaina, tämän Eurooppa-neuvoston päätelmissä, on ensinnäkin se, että annamme markkinoille selkeän viestin jäsenvaltioiden halusta vastata rahoituskriisiin, nykyään euron kriisiin; toiseksi se, että vahvistamme halumme luoda yksinkertainen mekanismi perussopimusten muuttamiseksi. Tiedätte tarkalleen, että sen on oltava yksinkertainen mekanismi eri jäsenvaltioissa tehtävien ratifiointien takia; ja lopuksi perustaa tämä tuleva pysyvä kriisinhallintamekanismi, jonka on oltava myös avoin, koska sen on oltava kiistaton, erityisesti Karlsruhen tuomioistuimessa.

 
  
  

Puhetta johti
varapuhemies Diana WALLIS

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. − (EN) Olen vastaanottanut yhden työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan mukaisesti käsiteltäväksi jätetyn päätöslauselmaesityksen(1) .

Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan torstaina 16. joulukuuta 2010.

Kirjalliset lausumat (149 artikla)

 
  
MPphoto
 
 

  Lidia Joanna Geringer de Oedenberg (S&D), kirjallinen.(PL) Tulevassa Eurooppa-neuvoston huippukokouksessa tehdään luultavasti päätöksiä sellaisen pysyvän kriisintorjuntamekanismin muodosta, jonka on määrä turvata euroalueen rahoitusvakaus vuoden 20213 jälkeen, ja perussopimusten muuttamista koskeva prosessi alkaa. Vaikka ymmärrän, että talouskriisin takia on toteutettava poikkeuksellisia toimenpiteitä, olen kuitenkin huolissani muutosvauhdista ja siitä, miten joissakin jäsenvaltioissa yritetään määrätä tiettyjä ratkaisuja toisille. Jotkin ajatukset – kuten esimerkiksi eurobondit – torjutaan ilman huolellista pohdintaa. Poikkeuksellisesta tilanteesta huolimatta Euroopan unionille tärkeät päätökset pitäisi minun mielestäni tehdä rauhallisesti ja kunnioittaen jäsenvaltioiden yhteisvastuun ja yhdenvertaisten oikeuksien periaatetta. Haluaisin myös ilmaista tukeni Puolan hallituksen kannalle muutoksista tapaan, jolla valtionvelan taso lasketaan. Puola ja kymmenen muuta EU:n jäsenvaltiota ovat toteuttaneet uudistuksia eläkejärjestelmäänsä, ja nämä uudistukset aiheuttavat tällä hetkellä huomattavia kustannuksia kansallisille talousarvioille. Puolan tapauksessa uudistusten käyttöönotto oli välttämätöntä vanhan järjestelmän lisääntyvän tehottomuuden takia, mikä aiheutti vielä suurempia kustannuksia. Nykyinen velka ei siis ole osoitus huolellisuuden puutteesta, vaan se johtuu muutoksista, joiden pitkän aikavälin tavoitteena on vähentää eläkemaksuihin osoitettuja talousarvion menoja. Toivon, että jäsenvaltioiden edustajat ovat samaa mieltä Puolan esittämistä muutoksista. Kiitos huomiostanne.

 
  
MPphoto
 
 

  Iliana Ivanova (PPE), kirjallinen.(EN) EU:n pysyvän kriisimekanismin perustaminen rahoitusvakauden vahvistamiseksi on askel oikeaan suuntaan. Aiempaa vahvemman ja koordinoidumman talouden hallinnan kanssa pysyvä kriisimekanismi voisi, ja sen pitäisi, taata euroalueen vakaus. Uusien jäsenvaltioiden erityinen tilanne olisi myös otettava huomioon tätä mekanismia perustettaessa. Nämä maat olisi otettava aktiivisesti mukaan keskusteluun, ja niille olisi annettava mahdollisuus halutessaan osallistua mekanismiin. Jäsenvaltioiden olisi kuitenkin säilytettävä kansalliset veropolitiikkansa. On tärkeää säilyttää verokilpailu välineenä, jolla helpotetaan yhteenkuuluvuutta ja edistetään EU:n talouskasvua. Politiikan muuttaminen kohti verojen yhdenmukaistamista tai yhteistä yhdistettyä veropohjaa pahentavat vain taloudelliseen kehityksen aukkoja ja estävät yhteenkuuluvuutta. Suuremman riskin vajeillaan ja velkataakallaan aiheuttavien jäsenvaltioiden olisi osallistuttava enemmän kriisimekanismin rahoitukseen. Sillä kannustettaisiin ehdottoman tiukkaa julkisen talouden kurinalaisuutta ja edistettäisiin asianmukaisen talous- ja veropolitiikan lisäarvoa.

 
  
MPphoto
 
 

  Astrid Lulling (PPE), kirjallinen.(FR) Vaikka viime kuukausien tapahtumat edellyttäisivätkin, että hallitukset toteuttavat hätätoimenpiteitä ja tekevät päätöksiä, joita voidaan soveltaa välittömästi, euroalueen rahoitusvakauden turvaavan pysyvän kriisimekanismin luomisen on perustuttava kiistattomalle oikeusperustalle. Siksi on selvää, että Euroopan parlamentin on toisena lainsäätäjänä osallistuttava niiden perusuudistusten täytäntöönpanoon, joista on tullut välttämättömiä talous- ja rahaliiton vakauttamiseksi. Täysin hallitustenvälinen ratkaisu ei voi olla oikea vastaus.

Talous- ja rahaliiton (EMU) uudistus on olennaisen tärkeä tehtävä, jolla on huomattavat vaikutukset. Me kaikki olemme tietoisia yhtenäisvaluutan arvosta eurooppalaiselle hankkeelle. EMUn nykyinen haavoittuvuus edellyttää kuitenkin rohkeita ja innovatiivisia ratkaisuja.

Tällaisissa puitteissa turvautuminen "eurobondeihin" on toimintalinja, jota kannattaa tutkia ja josta kannattaa keskustella, eikä vain suhtautua siihen kiellettynä alueena. Tällä hetkellä sille on kuitenkin monia esteitä. Meidän on oltava tietoisia sellaisen välineen, joka muuttaa Euroopan unionin luonnetta, käyttöönoton merkityksestä institutionaalisella, oikeudellisella ja taloudellisella tasolla. Toisin kuin jotkut sen kannattajista uskovat, se tarkoittaisi vielä enemmän kurinalaisuutta ja kuria.

 
  
MPphoto
 
 

  Ulrike Rodust (S&D), kirjallinen. – (DE) Haluaisin kiinnittää neuvoston huomion ongelmaan, joka uhkaa halvaannuttaa kahden toimielimen välisen yhteistyön kalatalouspolitiikan osalta. Siinä on kyse pitkän aikavälin hoitosuunnitelmia koskevista asetuksista. Nämä asetukset ovat yhteisen kalastuspolitiikan ytimessä. Neuvosto ja jäsenvaltioiden enemmistö eivät hyväksy sitä, että Lissabonin sopimuksella Euroopan parlamentille on annettu yhteispäätösvaltuudet näiden asetusten osalta. Ministerit toimivat vastoin neuvostoa ja neuvoston oikeudellista yksikköä, vastoin komission mielipidettä ja, tietysti, vastoin Euroopan parlamentin tahtoa. Neuvostolla on tällä hetkellä kaksi hoitosuunnitelmaa, joita ei voida hyväksyä. Komissio ei voi esittää uusia suunnitelmia, joita tarvitaan kiireellisesti kalastajiemme ja meriemme etujen vuoksi ja jotka on jo aikaa sitten laadittu ja jotka makaavat pöytälaatikossa. Tätä tilannetta ei voida hyväksyä. Kehotan puheenjohtajavaltio Belgiaa ja tulevaa puheenjohtajavaltio Unkaria aloittamaan neuvottelut parlamentin kanssa välittömästi, jotta voimme löytää ratkaisun. Olemme valmiit aloittamaan keskustelut. Paljon kiitoksia.

 
  
MPphoto
 
 

  Edward Scicluna (S&D), kirjallinen.(EN) Muistakaamme, että euroalueen kriisi on pääasiassa valtionvelan kriisi, jota on pahentanut kaksi merkittävä tapahtumaa. Toinen yksityisten rahoituslaitosten tukeminen, jossa yksityiset velat pantiin valtionvelan nimiin, ja toinen on hallitusten käyttämä kannustinpaketti talouden taantuman hidastamiseksi. Jätämme nämä tapahtumat huomiotta ja kohtelemme kaikkia maita aivan kuin ne olisivat huoleton ja kevytmielinen Välimeren auringossa makaava ryhmä. Kaikissa mekanismeissa, jotka panemme täytäntöön kriisin ehkäisemiseksi ja siitä elpymiseksi, olisi otettava huomioon, että tavanomaisina aikoina maat noudattivat asianmukaisesti suunnitelmia vajeidensa ja siten velkojensa vähentämiseksi. Hairahtuneet maat olivat poikkeus eivätkä sääntö. Lisätään kaikin mokomin valvontamekanismi ja otetaan käyttöön joitakin järkeviä seuraamuksia, mutta meidän ei pitäisi kadottaa näkyvistä sitä, mitä haluamme saavuttaa keskipitkällä aikavälillä: kasvua ja työllisyyttä. Näitä tavoitteita ei saavuteta seuraamuksilla ja säästötoimenpiteitä määräämällä. Ne saavutetaan, kun ymmärrämme, miten epätasapaino syntyy ja miten sitä vähennetään, ja teemme yhdessä työtä saavuttaaksemme nämä tavoitteet. Sitä EU:n kansalaiset meiltä odottavat.

 
  
MPphoto
 
 

  Silvia-Adriana Ţicău (S&D), kirjallinen. – (RO) Joulukuun 16.–17. päivänä pidettävässä Eurooppa-neuvoston kokouksessa keskustellaan toimenpiteistä, joita tarvitaan vahvistamaan talous- ja rahaliiton talouspilaria ja lujittamaan EU:n rahoitusvakautta, ja hyväksytään niitä. Näissä puitteissa meidän on myös tutkittava toimenpiteitä, joita vaaditaan varmistamaan, että EU:n pankkijärjestelmä voi rahoittaa EU:n taloutta, erityisesti pieniä ja keskisuuria yrityksiä.

EU:n kansalaiset odottava EU:n toimielimiltä vakaampia toimenpiteitä, joilla pyritään saamaan aikaan rahoitusvakaus mutta myös erityisesti palauttamaan kestävä talouskasvu.

Vuonna 2008 köyhyysriskille ja sosiaaliselle syrjäytymiselle altistui 116 miljoonaa EU:n kansalaista. Tämä määrä kasvoi talous- ja rahoituskriisin takia, ja nuoret ja iäkkäät olivat köyhyysriskille ja sosiaaliselle syrjäytymiselle alttiimpia ryhmiä.

EU:n kansalaisten suurin huoli on edelleen työpaikkojen säilyminen ja kunnollisen elannon varmistaminen. Talous- ja rahoituskriisillä on ollut valtava vaikutus kansallisiin talousarvioihin, ja se on aiheuttanut koulutus-, terveydenhuolto- ja sosiaaliturvajärjestelmien huononemista. EU:n on aika hyväksyä toimenpiteitä, joita tarvitaan takaamaan kestävä talouskasvu, investoinneilla teollisuuspolitiikkaan, jolla luodaan työpaikkoja ja taataan kilpailukyky, sekä asianmukaisilla investoinneilla tutkimukseen, koulutukseen ja terveydenhuoltoon.

 
  

(1)Ks. pöytäkirja.

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö