Sanatarkat istuntoselostukset

Keskiviikko 15. joulukuuta 2010 - Strasbourg

16. Afganistania koskeva uusi strategia (keskustelu)

  Puhemies. - (FR) Esityslistalla on seuraavana Pino Arlacchin ulkoasiainvaliokunnan puolesta laatima mietintö Afganistania koskevasta uudesta strategiasta (2009/2217 (INI)) (A7-0333/2010).

  Pino Arlacchi, esittelijä. − (EN) Arvoisa puhemies, parlamentin ulkoasiainvaliokunta hyväksyi tänään käsittelemämme mietinnön käytännössä yksimielisesti. Se on tulos johtamani työryhmän vuoden kestäneestä työstä ja perustuu laajoihin Kabulissa ja Brysselissä suoritettuihin kuulemisiin.

Tämä mietintö on yritys selittää eräs ristiriita: miksi Afganistanissa on saatu aikaan niin vähän yhdeksän vuotta kestäneestä kansainvälisestä operaatiosta huolimatta? Vuodesta 2001 lähtien maassa toteutetut sotilaalliset operaatiot ovat maksaneet yli 300 miljardia euroa ja useita tuhansia ihmishenkiä, ja siviilipuolella on kulutettu vähintään 40 miljardia euroa lisää: yhteensä yli 30 kertaa Afganistanin nykyisen BKT:n verran.

Näistä valtavista ponnistuksista huolimatta Afganistan on yhä suurin huumausaineiden tuottaja. Se on yhä yksi maailman köyhimmistä valtioista, ja elämä siellä on – suurimmalle osalla Afganistanin väestöstä – lyhyt, raaka ja kurja, kuten se oli meidän maanosassamme viisi vuosisataa sitten. Pelkästään äitiyskuolleisuus vaatii Afganistanissa enemmän uhreja kuin sota: yli 20 000 kuolemantapausta vuodessa, kun sodan uhreja on 2 300. Vastaus tähän ristiriitaan ei ole yksinkertainen. Oopiumiongelma ja kapinallisliikkeen vahvuus on otettava huomioon samoin kuin usko nopean sotilaallisen voiton illuusioon, joka hallitsi kansainvälisen läsnäolon ensimmäisiä vuosia. Lisäksi keskushallinnon legitiimiyttä on yliarvioitu, samoin kuin kansainvälisen avun tehokkuutta maan jälleenrakennuksessa.

Mietinnössä ei yritetä yksinkertaistaa kaikkia näitä kysymyksiä. Siinä hyväksytään haasteen täysi laajuus, ja se on yritys ehdottaa uusia suuntia toimillemme. Mietinnössä aihetta lähestytään eurooppalaisesta näkökulmasta. Se tarkoittaa sitä, että Afganistanin kriisiä tarkastellaan näkökulmasta, joka ei vain noudattele Yhdysvaltojen näkökulmaa asiaan. Euroopan unionin arvoilla ja periaatteilla on merkitystä. Ne vaikuttavat siihen, miten Euroopan unionin kansalaiset näkevät Afganistanin ongelman, ja he eivät lähtökohtaisesti usko sotilaalliseen ratkaisuun, sillä yli 65 vuotta sitten me hylkäsimme ajatuksen siitä, että sota ja vieraiden maiden miehittäminen on hyvä ratkaisu.

Tämän päivän EU perustuu vastenmielisyyteen sotaa kohtaan, ja se tunne heijastuu tähän mietintöön. Afganistanin nimenomaisessa kysymyksessä EU:n kansalaiset kannattavat vahvasti siviilipuoleen keskittyvää lähestymistapaa voimankäytön vaihtoehtona. Lähestymistapamme ei ole naiivi; se ei ole, kuten on väitetty, Venuksen pehmeyttä Marsin voimaa vastaan. Se on päinvastoin järjen ja inhimillisen solidaarisuuden voimaa sovellettuna Afganistanin kaltaiseen kriisiin, jota ei voida lähestyä liian yksinkertaistetulla ratkaisulla ja ajattelutavalla.

Mietinnössä ehdotetaan strategiaa, jossa ei suljeta pois pakkokeinojen rajoitettua käyttöä. Afganistanin kansalaisten turvaaminen terroristeilta ja rikollisten hyökkäyksiltä on kehityksen ennakkoedellytys, ja parlamentti katsoo, että rauhanturvaoperaatioiden, monenvälisen diplomatian, maan sisäisten rauhanneuvotteluiden, köyhyyttä tehokkaasti vähentävien toimenpiteiden, demokraattisten instituutioiden luomisen ja naisten oikeuksien suojelun yhdistelmä tarjoaa perustan uudelle voittoisalle strategialle niin Afganistanissa kuin muuallakin.

Toivon, että uusi järjestelmä panee huolellisesti toimeen mietinnössä hahmotellun strategian, ja käytän tilaisuutta hyväkseni ja kehotan korkeaa edustajaa Ashtonia liittymään parlamenttiin tässä pyrkimyksessä.

  Catherine Ashton, komission varapuheenjohtaja / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja. − (EN) Arvoisa puhemies, haluan aloittaa ilmaisemalla kunnioitukseni Richard Holbrooken muistolle, joka oli asialleen omistautunut diplomaatti, rauhan puolustaja ja mies, jota minulla oli kunnia voida kutsua ystäväkseni. Esitän kiitokseni kunnianarvoisalle parlamentin jäsenelle Pino Arlacchille tästä kattavasta mietinnöstä ja hänen tekemästään työstä, joka on synnyttänyt viime kuukausina vilkasta keskustelua Euroopan parlamentissa. Omalta osaltani odotan kiinnostuneena sitä, että saan työskennellä lähikuukausina hänen ja muiden parlamentin jäsenten kanssa siirtyessämme Afganistanissa toteuttamissamme toimissa vaiheeseen, jota kuvailisin ratkaisevaksi.

Kuten esittelijä Arlacchi sanoi, Afganistanin ongelmat koskevat tietyssä mielessä meitä kaikkia. Väkivaltaiset ääriliikkeet leviävät alueen ulkopuolelle. Afganistanissa kasvatetut ja tuotetut huumeet löytävät tiensä Euroopan kaduille. Toimintamme kannustimena on tarve estää Afganistanin muuttuminen terrorismin ja rikollisuuden turvasatamaksi. Yhtä tärkeää on kuitenkin se, että edistämme Afganistanin kansan parempaa, turvallisempaa ja vauraampaa tulevaisuutta. Ilman sitä ei saada ratkaisua aikaan.

Vastauksena näihin haasteisiin sanon aluksi, kuten olen sanonut monta kertaa muualla, että Euroopan unioni on Afganistanissa pitkään. Meillä on vuoteen 2013 – ja, olen varma siitä, pidempäänkin – jatkuva avustusohjelma, ja olemme nyt lisänneet tukemme perusmäärää 200 miljoonaan euroon vuodessa aikaisemmasta määrästä, joka oli 150 miljoonaa euroa vuodessa.

Tällä rahoituksella pystymme jatkamaan terveys- ja sosiaalipalvelujen sekä hallinnon ja oikeusvaltioperiaatteen tukemista, ja vaikka me kaikki asetamme turvallisuusnäkökohdat etusijalle, katson, että olemme saavuttaneet huomionarvoista menestystä keskeisillä sosiaalisilla aloilla.

Olen jo maininnut parlamentissa terveydenhuoltoalan, jolla 80 prosentilla maan asukkaista on esimerkiksi nyt mahdollisuus saada perusterveydenhuoltoa, kun vuonna 2001 osuus oli alle 10 prosenttia. On totta, että Afganistanin terveysindikaattorit ovat yhä maailman huonoimpien joukossa, joten meillä on vielä pitkä matka kuljettavana. YK:n luvut kertovat kuitenkin, että nykyään Afganistanissa kuolee imeväisikäisiä vuosittain 40 000 vähemmän kuin vuonna 2001, ja tämä on huomattavasti parantuneen raskaudenaikaisen hoidon ansiota.

Kanavoimme myös edelleen mahdollisimman suuren osan avustamme Afganistanin hallituksen rakenteiden kautta varmistaaksemme uudistusprosessin afgaanijohtoisuuden. Noin 50 prosenttia avustamme toimitetaan joko kansallisten ohjelmien tai Afganistanin hallitusta suorasti tukevien erityisrahastojen välityksellä. Tämä on hyvä asia avunantajien toimien yhteensovittamisen, paikallisten valmiuksien luomisen ja afganistanilaisten vastuunoton vahvistamisen kannalta. Se näyttää myös monille muille avunantajille hyvää esimerkkiä.

Kansainvälisessä koordinoinnissa on kuitenkin aina parantamisen varaa. Meidän on lisättävä ja parannettava toimiamme. Olemme mielestäni kuitenkin saavuttaneet Euroopan unionin toiminnassa todellista edistystä, jota on auttanut huomattavasti EU:n erityisedustaja, edustuston päällikkö Vygaudas Ušackas, joka saapui Afganistaniin huhtikuussa.

Poliittinen viestintämme on johdonmukaisempaa, ja parannamme kehitystoimiemme koordinointia EU:ssa Afganistanin ja Pakistanin toimintaohjelmalla, jonka ministerineuvosto hyväksyi viime vuoden lokakuussa.

Toimintasuunnitelmalla mukautetaan yhteisesti käytetyt ja yksittäisten jäsenvaltioiden käyttämät välineet ensisijaisiin poliittisiin tavoitteisiimme – etenkin niihin, joista sovittiin Kabulin konferenssissa, johon osallistuin heinäkuussa.

Toimiemme ja lähestymistapamme yhdenmukaistaminen on suunnitelman keskeinen näkökohta. Siinä yksilöidään aloja, joilla Euroopan unioni uskoo toimintansa olevan tehokkainta. Euroopan unionin kehitysyhteistyöstä vastaavat ministerit keskustelivatkin johdollani juuri näistä kysymyksistä viime viikolla Brysselissä.

Tämä vie minut eräässä mielessä pääviestiini, jonka tänään haluan esittää, nimittäin siihen, että nykyisten strategioidemme täytäntöönpanon on oltava ensisijaisena tavoitteena. Strateginen kehys on olemassa sekä sotilaallisella että siviilipuolella.

Osallistuin yhdessä neuvoston puheenjohtajan ja parlamentin puhemiehen kanssa viime kuussa Lissabonissa pidettyyn ISAFin kokoukseen, jossa sovittiin turvallisuusvastuun siirtämisestä Naton siirtymäsuunnitelman mukaisesti. Olen tavannut kenraali David Petraeusin kolme kertaa viime kuukausien aikana, ja vaikka paljon tehtävää on vielä jäljellä, suhtaudun luottavaisesti siihen, että nykyisellä strategialla alkaa olla todellista vaikutusta.

Siviilipuolella pidettiin onnistunut Kabulin konferenssi. Afganistanin hallitus ansaitsee kiitokset tämän heinäkuussa pidetyn tapahtuman järjestämisestä ja siihen keskittymisestä. Se ei ollut tavanomainen pyyntöjen ja apulupausten nimenhuuto. Asialista keskittyi pikemmin siihen, miten parhaiten priorisoidaan olemassa olevat resurssit ja sitoumukset ja kanavoidaan ponnistuksemme afganistanilaisten itse laatimiin sovittuihin kansallisiin ohjelmiin.

Nämä kansalliset ensisijaiset ohjelmat tasoittivat tietä siirtymiselle monilla eri aloilla, ja meidän on nyt tuettava niitä, ja juuri niin toimintasuunnitelmassamme tehdään. Me kaikki tiedämme, että Afganistanista ei voida irtautua sotilaallisesti kestävällä tavalla ilman siviilipuolen vakauskehystä, joka pitää maan koossa. Tehokkaammat valtion toimielimet, parempi hallinto, peruspalvelujen saatavuus, oikeudenmukaisuus ja oikeusvaltioperiaate ovat aivan yhtä tärkeitä kuin kovemmat turvallisuuden muodot.

Aiomme näin ollen tehostaa toimiamme Afganistanin valmiuksien vahvistamiseksi ja työskennellä Afganistanin hallituksen kanssa tehokkaiden ja vastuuvelvollisten valtiollisten toimielinten kehittämiseksi erityisesti valtiota alemmilla hallinnon tasoilla. Aiomme pyrkiä kaikilla toimintamme aloilla – maaseudun kehityksessä, lainvalvonnassa, rajavalvonnassa ja huumekaupan torjunnassa – rakentamaan paikallisia afganistanilaisia toimielimiä painottaen oikeusvaltioperiaatetta ja hyvää hallintoa sekä korruption torjuntaa.

Afganistanin toimielimien suhteen haluan lopuksi sanoa pari sanaa Afganistanin toimista. Kehitysponnistelumme ovat kestäviä vasta, kun Afganistanin hallituksesta tulee vastuuvelvollisempi ja kattavampi. Meidän on kannustettava sitä tarkastelemaan asiaa tällaisesta pitkän aikavälin näkökulmasta. Tällä hetkellä puolet maan inhimillisestä kapasiteetista on sivussa, vaikka olemme oppineet maailman muista esimerkeistä, että naisten osallistuminen hallintoon ja kehitysprosesseihin on ehdottoman tärkeää. Järkytyin tästä hyödyntämättömästä potentiaalista tavatessani naisryhmiä Kabulissa viime heinäkuussa. Tämä säilyy keskeisenä näkökohtana Afganistanissa toteuttamissamme toimissa, olivat ne sitten poliittista tukea Afganistanin uuden parlamentin naisjäsenille tai naisten osallistumiselle paikallisiin kehityshankkeisiin, kuten laajaa tunnustusta saaneeseen kansalliseen solidaarisuusohjelmaan, jota me olemme rahoittaneet Maailmanpankin kautta vuodesta 2002.

Lopuksi kiitän kunnianarvoisaa jäsentä Pino Arlacchia siitä, että hän on tuonut niin monia tärkeitä kysymyksiä esiin tässä mietinnössä. Katson, että mietintö annetaan todella hyvään aikaan, kun sekä sotilaallisissa että siviilipuolen sitoumuksissamme on niin paljon pelissä.

  Charles Goerens, kehitysyhteistyövaliokunnan lausunnon valmistelija. – (FR) Arvoisa puhemies, Afganistanilla ei enää ole paljon valinnanvaraa.

Ensinnäkin vallitsevan tilanteen jatkuminen ei enää ole realistinen vaihtoehto, sillä Naton joukot ilmoittavat yksi toisensa jälkeen vetäytyvänsä Afganistanista, vaikka me emme vielä tiedä, pystyykö se takaamaan oman turvallisuutensa.

Toiseksi, olisiko paluu vuotta 2000 edeltäneeseen tilanteeseen mahdollinen? Lisäksi, jos me luomme taskun terroristiverkostoille, altistamme maan taas kerran voimainmittelylle ulkomaisten asevoimien kanssa.

Kolmanneksi, olisiko maltillisille talibaneille annettava valtaa? En pysty sanomaan, mitä tästä vaihtoehdosta ajattelen, sillä kukaan ei pysty kertomaan, mitä ovat maltilliset talibanit. Meidän pitää kysyä sitä afganistanilaisilta naisilta, jotka ovat päässeet pois helvetistä ja saaneet juuri takaisin jonkin verran vapautta.

Neljänneksi, jäljelle jää se, että pyritään vakiinnuttamaan tähän asti saavutetut tulokset ja jatketaan taistelua demokratian ja kehityksen lisäämisen puolesta. Presidentti Karzai, joka yrittää olla tämän vaihtoehdon henkilöitymä, on törmännyt suureen esteeseen, nimittäin omaan persoonaansa. Tämä on ainoa meille jäävä mahdollisuus, kunnes löytyy uskottava vaihtoehto.

  Ioannis Kasoulides , PPE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, tärkein kannanottomme tässä mietinnössä on EU:n toimintasuunnitelman sisältämä kapinallisten vastainen strategia, ja kiitän Pino Arlacchia siitä, että hän on ymmärtänyt tämän.

Tälle strategialle on annettava aikaa toimia presidentti Obaman asettaman aikataulun mukaisesti, jossa vuosi 2014 on määräaika, jolloin sotilas- ja poliisioperaatiot annetaan täysin afganistanilaisten käsiin. Loppuvaihe on varmasti poliittinen ja perustuu kaikkien konfliktin afganistanilaisten osapuolten neuvotteluin saavuttavamaan sopimukseen.

Yhteydenpito talibanien kanssa on Afganistanin oma asia, mutta se olisi aloitettava vasta, kun kapinalliset eivät enää tunne olevansa vahvassa asemassa. Tuen jakamista ja yksityisten toimeksisaajien käyttämistä on pohdittava uudelleen, niin että ne hyödyttävät paikallista väestöä – eivätkä missään nimessä maksa suojelurahoja paikallisille kapinallisille toimitusreittien käytöstä.

Huumausaineita olisi – turvallisuuden ohella – pidettävä yhtä tärkeänä seikkana eurooppalaisten nuorten henkien pelastamiseksi. Vastustamme jyrkästi 71 kohtaa, jossa tuomitaan miehittämättömien tiedustelukoneiden käyttö, joka on kiinteä osa kapinallisten vastaista strategiaa. Mitä kentällä toimivat eurooppalaiset sotilaat ajattelevat, jos Euroopan parlamentti tuomitsee näin tehokkaan aseen heidän taistelussaan kapinallisia vastaan? Kehotan parlamentin jäseniä äänestämään 71 kohdan kolmatta osaa vastaan.

  Norbert Neuser, S&D-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa korkea edustaja Ashton, Euroopan unioni osallistuu moniin operaatioihin Afganistanissa Yhdistyneiden Kansakuntien päätöslauselmien perusteella. Liian monet nuoret eurooppalaiset sotilaat ovat saaneet surmansa Afganistanissa. Monet ovat haavoittuneet vakavasti tai kärsivät sotilaallisten operaatioiden aiheuttamasta henkisestä stressistä. Tuhannet Euroopasta tulleet siviiliavustustyöntekijät panevat päivittäin henkensä alttiiksi Afganistanin paremman tulevaisuuden puolesta. Kaikilla heillä ja kaikilla meillä on oikeus tietää, miten Euroopan unionin toimet Afganistanissa voidaan saattaa onnistuneesti ja kestävästi päätökseen ja kuinka kauan sotilaallinen läsnäolomme maassa jatkuu.

Mitä on tarpeen muuttaa tai parantaa, ja mitkä ovat EU:n uuden Afganistanin strategian tavoitteet? Meidän on lisättävä ponnistuksiamme siviilipuolen jälleenrakennuksen alalla. Miedän on vihdoin edistyttävä Afganistanin poliisivoimien ja oikeuslaitoksen uudelleenkouluttamisessa. Tiedämme, että tilanteeseen ei ole sotilaallista ratkaisua, ja sen vuoksi meidän on lisättävä ponnistuksiamme konfliktin ratkaisemiseksi poliittisesti EU:n ja yhteisen ulkopolitiikan keinoin.

Meidän on edistettävä päättäväisesti Afganistanin sisäistä sovintoprosessia ja sisällytettävä siihen talibanin maltilliset jäsenet. Meidän on käynnistettävä konkreettisia aloitteita varsinkin aluetasolla tilanteen vakauttamiseksi. Tähän sisältyy erityisesti tehokkaita keinoja torjua huumeiden viljelyä ja kauppaa. Strategiamme sisältää hyviä ehdotuksia. Kehotamme Afganistanin hallitusta osoittamaan, että sillä on tahtoa ottaa käyttöön parempi ja korruptiosta vapaa hallintojärjestelmä.

EU:n uusi strategia voi kuitenkin onnistua vain, jos se ei enää ole passiivisessa osassa, vaan naapurimaat osallistuvat siihen aktiivisesti. Korkea edustaja Ashton, asetamme toivomme teihin, luotamme teihin, ja teillä on meidän täysi tukemme.

  Ivo Vajgl, ALDE-ryhmän puolesta. – (SL) Arvoisa puhemies, kiitos siitä, että muistitte suurlähettiläs Richard Holbrookea. On totta, että meidän tulisi muistaa häntä tänään keskustellessamme Afganistanista, kiitollisina siitä, mitä hän teki rauhan edistämiseksi.

Maailmalle, Euroopan unionille ja meille kaikille Afganistan on ongelma, jonka voisimme ratkaista suhteellisen nopeasti ja tehokkaasti, jos aika ja keinot olisivat toiset. Kun tänä päivänä tutkimme muita vaihtoehtoja, on selvää, että ongelmaa ei voida ratkaista sotilaallisin keinoin. Tämä mietintö, jonka laatija professori Pino Arlacchi on herkkätuntoinen Afganistanin ja maailmanpolitiikan pimeän puolen tuntija, auttaa tekemään näistä muista vaihtoehdoista mahdollisia. Siitä huolimatta näemme, että sekä siviileitä että univormuihin pukeutuneita taistelijoita kuolee joka päivä.

Mietintö tarjoaa tietoa menetetyistä investointimahdollisuuksista, humanitaarista apua ympäröivistä sääntöjenvastaisuuksista ja väärinkäytöksistä, kansainvälisten huumekauppaverkostojen tekemistä voitoista ja sotilaallisten johtajien illuusioista. Nykyisin on selvää, että Al-Qaidan läsnäolo Afganistanissa ei enää ole keskeinen ongelma. Se on kuitenkin ongelma, joka vie kansainvälisen terrorismin vastaista taistelua naapurimaihin ja -alueille niin kauan, kuin taistelut Afganistanissa jatkuvat.

Mietinnössä varotetaan, että todelliset ja kestävät ratkaisut, kuten sellaiset, joilla tuodaan ihmisoikeuksia, naisten asemaa ja lasten tulevaisuudennäkymiä lähemmäs meille tuttuja tasoja, ovat Afganistanissa mahdollisia vain Afganistanin viranomaisten, uskonnollisten johtajien ja kansalaisyhteiskunnan aktiivisen ja vahvan osallistumisen avulla. Meidän on luotettava aiempaa enemmän siihen, että he pystyvät rakentamaan yhteiskunnan ja valtion perustuksille, jotka ovat lähellä heidän käsitystään vapaudesta ja heidän perinteitään ja arvojaan.

Mietintö on pätevä yritys määritellä Afganistanin keskeiset ongelmat ja niiden mahdolliset ratkaisut. Se on kannustin Euroopan unionin vastuulliselle ja luovalle politiikalle Afganistanissa.

  Nicole Kiil-Nielsen, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa korkea edustaja Ashton, käytän tilaisuutta hyväkseni ja kiitän jäsen Arlacchia siitä rakentavasta ilmapiiristä, jossa työskentelimme.

Mietintö tarjoaa hyvin rehellisen ja hyvin oikeudenmukaisen analyysin kansainvälisen operaation puutteista Afganistanissa vuoden 2001 jälkeen. Yhdymme sen keskeiseen viestiin: sotilaallinen ratkaisu ei ole mahdollinen. Sota vaatii valtavan hinnan. Se maksaa ihmishenkiä sekä sotilaiden että siviiliväestön keskuudessa, ja se vain vahvistaa talibaneja.

Ainoa mahdollinen ratkaisu on poliittinen. Afganistanilaiset odottavat todellisia investointeja maansa kehitykseen, hyvän hallinnon tukemiseen ja oikeusjärjestelmän luomiseen. Perusoikeuksissa, ja varsinkin naisten oikeuksissa, on edelleen ongelmia.

Yhdistyneiden Kansakuntien Afganistanin-operaation hyvin tuoreessa raportissa osoitetaan, että Afganistanin hallitus ei pysty turvaamaan täysin naisten ja tyttöjen oikeuksia. Lainaan sitä suoraan: "Niin kauan kuin naisiin ja tyttöihin kohdistuu heitä vahingoittavia tai alentavia tai heidän oikeutensa riistäviä käytäntöjä, Afganistanissa ei voida juuri saada aikaan merkittävää tai kestävää edistystä."

Afganistanilaisnaisten oikeuksien turvaamiseksi me tarvitsemme kirjallisia oikeudellisia ja perustuslaillisia takeita ja varsinkin niiden nopeaa ja asianmukaista toimeenpanoa.

Kansalliskokouksella on maassa vain vähän vaikutusvaltaa, ja suurin osa vallasta on keskittynyt presidentti Karzain käsiin. Ellei jo ole liian myöhäistä, Euroopan unionin on annettava eri toimielimille ja etenkin juuri valitulle parlamentille vankkumatonta tukea demokratian ja oikeusvaltioperiaatteen vahvistamiseksi.

  Struan Stevenson, ECR-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, olen viime vuoden ajan toiminut ETYJin puheenjohtajavaltion Kazakstanin henkilökohtaisena edustajana ja laatinut yksityiskohtaisen raportin Keski-Aasian tärkeimmistä ympäristökysymyksistä. Olen lähettänyt teille, korkea edustaja Ashton, kopion raportistani.

Yksi tärkeimmistä koko Keski-Aasiaan vaikuttavista seikoista on luonnollisesti kysymys rajatylittävästä vedenkäytöstä. Kuten tiedätte, Keski-Aasian virtojen ylä- ja alajuoksulla sijaitsevien valtioiden välillä on suuria ja jatkuvia jännitteitä.

Tutkimukseni kuluessa esiin kuitenkin tuli yksi tähän ongelmaan liittyvä näkökohta, jonka monet läntiset päättäjät ovat uskoakseni unohtaneet. Afganistanin talouden kantava voima on maatalous, ja talouden jälleenrakennus konfliktin jälkeisessä Afganistanissa edellyttää suuria investointeja maatalouteen ja esimerkiksi viljelijöiden kannustamista vaihtamaan heroiiniunikkojen viljely granaattiomenoiden viljelyyn. Se puolestaan merkitsee jo valmiiksi niukkojen vesivarojen käytön valtavaa lisääntymistä. Auttamalla ratkaisemaan Afganistanin nykyisen konfliktin me saatamme toisin sanoen luoda tahattomasti joukon pienois-Afganistaneja alavirralla, kun paha vesipula kärjistyy.

Meidän on huolehdittava siitä, että kaikki uudet kastelujärjestelmät suunnitellaan asianmukaisesti ja että niissä on betonilla vuorattuja kanavia ja altaita sekä vastaavia pisarakastelujärjestelmiä kuin joita viljelijät Espanjassa käyttävät. Lisäksi kaikki suuret energiahankkeet, joihin liittyy vesivoimaloita, on suunniteltava ja rakennettava huolellisesti, jotta varmistetaan, että ne eivät aiheuta haittaa naapurivaltioiden vedenkäyttäjille alajuoksulla.

  Joe Higgins, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, Yhdysvaltojen ja Naton johtama sota Afganistanissa on täydellinen katastrofi Afganistanin kansalaisille, joista arvioiden mukaan 30 000 sai pelkästään viime vuonna surmansa. Se on katastrofi myös niille nuorille miehille ja naisille, joiden on pakko liittyä Naton ja Yhdysvaltojen armeijoihin ja taistella Afganistanissa ja joista ehkä jopa 500 on saanut surmansa tänä vuonna.

Kuten Pino Arlacchin mietinnössä hyvin selvästi todetaan, Afganistanin taloudellinen ja sosiaalinen tilanne on yhdeksän vuoden jälkeen hyvin huono. Köyhyydessä elävien määrä on lisääntynyt jyrkästi. Tämä on pöyristyttävää, kun otetaan huomioon, että tänä aikana 300 miljardia Yhdysvaltojen dollaria on hävyttömästi tuhlattu joukkotuhoaseisiin ja sotaan tai kadotettu korruptioon. Yhdysvallat ei hyökännyt Afganistaniin puolustaakseen Afganistanin kansan etuja vaan Yhdysvaltojen geostrategisia etuja Keski-Aasiassa, jossa on tietenkin runsaasti energiaa, öljyä ja kaasua.

Ulkomaiset armeijat on vedettävä pois Afganistanista, ja maan varat on otettava pois Karzain hallituksen, korruptoituneiden maanomistajien ja sotapäälliköiden käsistä ja annettava demokraattisesti viljelijöiden, työntekijöiden ja köyhien järjestöille, jotta ne voivat todella käyttää ja kehittää niitä kansan hyväksi.

  Bastiaan Belder, EFD-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, Euroopan unionin kantaa Iraniin käsittelevänä esittelijänä olen keskittynyt Afganistania koskevassa päätöslauselmassa Iranin islamilaisen tasavallan rooliin Afganistanin sotanäyttämöllä.

Päätöslauselmassa käsitellään kuitenkin Iranin mielenkiintoista vaikutusta vain hyvin ohimennen ja minun mielestäni myös todellisuudesta juuri piittaamatta. Keskeinen kysymys on kuitenkin edelleen: millaiseksi Euroopan unioni arvioi Iranin todellisen vaikutuksen Afganistanissa ja millaisia poliittisia seurauksia se ennakoi sillä olevan? Tästä syystä esitän korkealle edustajalle kolme kysymystä, ja toivon, että vastaatte niihin kirjallisesti. Myös minä haluaisin saada konkreettisia vastauksia.

1. Missä määrin Iranin suorittamat afgaanipakolaisten joukkokarkotukset horjuttavat Afganistanin länsiosan vakautta? Tarkoitan tällä Nimruzia ja Heratia.

2. Yhdyttekö Afganistanin viralliseen kantaan, jonka mukaan Iran yrittää soluttaa maahan ulkomaalaisia terroristeja näiden karkotusten varjolla?

3. Millaista apua Euroopan unioni antaa Afganistanin viranomaisille Iranista tulevien suurten pakolaismäärien vastaanottamisessa estääkseen Teherania käyttämästä poliittisesti hyväkseen tätä arkaluonteista humanitaarista tilannetta ja heikentämästä Kabulin riippumattomuutta poliittisen painostuksen avulla?

  Nick Griffin (NI). – (EN) Arvoisa puhemies, tämä mietintö murskaa Yhdistyneen kuningaskunnan poliittisen johdon valheet Afganistanin sodasta. Tiedossani ei ole tämän kieroutuneen sodan viattomien afgaaniuhrien nimiä, mutta tiedän, että sillä ei ole mitään tekemistä Yhdistyneen kuningaskunnan etujen kanssa. Tiedän myös niiden vaalipiiristäni tulleiden kahdeksantoista urhean nuoren miehen nimet, jotka pelkästään viime vuonna maksoivat hengellään tästä mielipuolisuudesta.

Alikersantti Simon Hornby, Liverpool; vääpeli David Markland, Lancashire; sotamies Sean Dawson, Stalybridge; alikersantti Harvey Holmes, Hyde; alikersantti Terry Webster, Chester; korpraali Andrew Breeze, Manchester; merijalkaväensotilas Steven Birdsall, Warrington; merijalkaväensotilas Paul Warren, Preston; kersantti Steven Darbyshire, Wigan; sotamies Alex Isaac, Wirral; sotamies Douglas Halliday, Wallasey; ylikersantti Martyn Horton, Runcorn; sotamies Thomas Sephton, Warrington; kersantti David Monkhouse, Cumbria; pioneeri Darren Foster, Carlisle; korpraali Jordan Bancroft, Burnley; sotamies Darren Deady, Bolton; kaartilainen Christopher Davies, St Helens.

Tämä on urheiden nuorien ihmishenkien rikollista tuhlausta!

Ei tietenkään ole Euroopan unionin asia sekaantua siihen, mitä sotia Yhdistyneen kuningaskunnan pitäisi tai ei pitäisi käydä. Se on asia, josta päättävät Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaiset ja meidän vaaleilla valitut edustajamme parlamentissa Westminsterissä, ja samoin on meidän asiamme jonain onnellisena päivänä asettaa herrat Blair, Brown ja Cameron oikeuteen sotarikoksista, sillä Afganistanin sota, aivan kuten Irakin sotakin, on rikollinen sota.

  Mario Mauro (PPE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, olen esittelijän kanssa samaa mieltä siitä, että Afganistanissa yhä vallitsevia valtavia ongelmia olisi lähestyttävä uudella tavalla, toisin sanoen määrittelemällä prioriteetit toisin kuin tähän asti.

Yhdyn esittelijän tyytyväisyyteen siitä, että Afganistanin presidentti Karzai on asettanut vuoden 2014 määräajaksi, josta lähtien vain Afganistanin kansalliset turvallisuusjoukot toteuttavat sotilasoperaatioita kaikissa maakunnissa, sekä siitä, että Afganistanin hallitus on sitoutunut ottamaan asteittain täyden vastuun omasta turvallisuudestaan.

Kaikki tämä ei kuitenkaan saisi tarkoittaa sitä, että kansainvälinen yhteisö hylkää Afganistanin asian. Kumppanuutta Afganistanin kanssa olisi päinvastoin vahvistettava kaikin tavoin. Meidän on ensinnäkin edistettävä investointeja talouteen, koska se olisi todella investoimista maan vakauteen. Tämä on tehtävä oikealla tavalla, toisin sanoen laatimalla yhteistyömalli, joka perustuu osallistavaan vuoropuheluun yhteiskunnallisten organisaatioiden ja paikallisten toimielinten kanssa.

Tärkein kysymys, kuten mietinnössä asianmukaisesti todetaan, on se, että Afganistanissa ei voida saavuttaa vakautta ja rauhaa ennen kuin valtio ensin takaa kansalaistensa turvallisuuden omalla vastuullaan.

Tähän aiheeseen liittyen kehotan esittelijä Arlacchia tarkistamaan, mikäli mahdollista, ehkäpä suullisella tarkistuksella miehittämättömien tiedustelukoneiden käyttöä koskevan kohdan ja tekemään siitä toimivamman. On toisin sanoen eri asia sanoa "miehittämättömien tiedustelukoneiden käyttö on kielletty" kuin "rajoitamme tämän teknisen välineen käyttöä mahdollisimman paljon" ja lisätä siihen ehkä vielä "jotta se ei vahingoita siviiliväestöä". Olen varma, että voimme saada aikaan kompromissin. Uskon, että esittelijä Arlacchilla on ymmärrystä ja resursseja siihen. Tuemme häntä mielellämme tässä työssä.

  Kristian Vigenin (S&D). - (BG) Arvoisa puhemies, käsittelemme tänään luultavasti yhtä vuoden 2010 tärkeimmistä ulkopolitiikkaa ja turvallisuutta koskevista mietinnöistä. Kiitän esittelijä Arlacchia hänen työstään ja hänen aikaan saamistaan tuloksista. Voimme arvioida nykyisen Afganistanin-politiikkamme tuloksia lapsikuolleisuuden lisääntymistä, elinajanodotteen laskua ja lukutaidottomuuden ja köyhyyden kasvua koskevien järkyttävien lukujen perusteella. Vertailun vuoksi mainittakoon, että viisi sotapäivää maksaa saman verran kuin maksaisi poistaa köyhyys ja yhden sotaviikon hinnalla voitaisiin rakentaa 6 000 koulua. Olen tietoinen siitä, että tällaiset vertailut eivät ole yksinkertaisia, mutta ne antavat meille jonkinlaisen kuvan siitä, kuinka vaikeassa tilanteessa me tällä hetkellä olemme. Samalla monet raportit ovat osoittaneet, että kansainvälisen avun jakamisessa on vakavia puutteita, kavalluksia ja korruptiota. Vuoden 2002 jälkeen pelkästään Euroopan unioni ja sen jäsenvaltiot ovat kaataneet Afganistaniin yli 8 miljardia euroa ilman kouriintuntuvia tuloksia.

Yhtä hälyttävää on se, että Afganistanin poliisivoimien alokkaiden valintaprosessi ja koulutus eivät täytä edes vähimmäisvaatimuksia: 90 prosenttia poliisivoimista koostuu lukutaidottomista kansalaisista, ja yksi viidesosa käyttää huumeita. Mainitsen tämän, koska emme voi keskustella uudesta Afganistanin-strategiasta, ellemme avaa silmiämme tosiasioille. Helppoja ratkaisuja tai reseptejä ei ole, mutta kehotamme kaikkia muistamaan, että ainoa mahdollinen ratkaisu on poliittinen ratkaisu, jossa painotetaan Afganistanin toimielinten ja kansalaisten vahvaa sitoutumista maansa kehitykseen ja jolla on pitkäaikainen vaikutus, koska sillä luodaan vakaat edellytykset oopiumintuotannon lopettamiselle ja köyhyyden poistamiselle.

  Carl Haglund (ALDE). – (SV) Arvoisa puhemies, haluan aluksi kiittää Pino Arlacchia, joka on tehnyt erinomaista työtä tämän strategian parissa. Mietinnössä osoitetaan mielestäni erinomaisella tavalla, mitä haasteita meillä on edessämme sekä mitä virheitä olemme tähän asti tehneet. Toivon, että voimme ottaa tästä asiakirjasta opiksemme parantaaksemme toimiamme Afganistanissa.

Eräitä seikkoja on syytä tarkastella lähemmin. Ensinnäkin mietinnössä esitetään jokseenkin radikaali mutta merkittävä ajatus vakavista neuvotteluista niin kutsuttujen "maltillisten talibanien" kanssa. Se on varmasti ainoa oikea ratkaisu. Samalla uskon, että monien meistä on vaikeaa määritellä tarkasti, mitä ja keitä maltilliset talibanit ovat. Näin ollen katson, että meillä on syytä keskustella tästä asiasta, ja äskettäiset tapahtumat ovat mielestäni osoittaneet, että kellään meistä ei oikein ole selvyyttä tästä.

Toinen kysymys, jonka haluan tuoda esiin, ovat avustusrahat ja niiden suuntaaminen. Mielestäni on myönteistä, että uskallamme tulevaisuudessa kanavoida ne Afganistanin valtion talousarvion kautta. Tämä on luultavasti viime kädessä ainoa tapa, vaikka uskon, että se on tehtävä harkiten. Meidän on myös syytä osoittaa omien jäsenvaltioidemme äänestäjille, että valvomme tätä ja että avun väärinkäyttö ei ole liian huomattavaa.

Viimeisenä mutta ei vähäisimpänä, mielestäni on hyvä, että Pakistanin rooli mainitaan, koska myös se on ratkaiseva. Uskon, että me kaikki olemme tästä samaa mieltä, ja tässä asiassa kansainvälisellä yhteisöllä on merkittävä tehtävä painostaa Pakistania tekemään sen, mitä sen pitäisi tehdä.

Lopuksi totean, että kotimaassani tällä hetkellä käytävässä keskustelussa Afganistanista on kyse vain siitä, pitäisikö suomalaisjoukkojen jäädä sinne, ja se ei ole erityisen rakentavaa. Asian sisällöstä ei keskustella, vain siitä, pitäisikö joukkojemme olla maassa vai ei. Sama koskee esimerkiksi naapurimaatamme Ruotsia, ja tästä syystä tämän vakavasti otettavan strategian kaltaiset aloitteet ovat hyviä panoksia tulevaan keskusteluun.

  Ryszard Czarnecki (ECR). – (PL) Arvoisa puhemies, neljä vuotta sitten toimin palestiinalaishallinnon vaalitarkkailijana, ja tarkoitan palestiinalaishallintoa. Muistan erään Euroopan parlamentin tärkeän henkilön harhaisen mielipiteen. Hän sanoi minulle: "Hamasin edustajathan ovat oikeastaan mukavia, sivistyneitä ja ystävällisiä ihmisiä. Ehkä meidän pitäisi neuvotella heidän kanssaan." Tänään kuulen samanlaisia kommentteja. Kuulen tänään, että ehkä meidän pitäisi neuvotella maltillisten talibanien kanssa. Mutta tästä herää kysymys, keitä maltilliset talibanit ovat ja eikö tämä ole liian väljä käsite. Varoittaisin tällaisesta linjasta.

On selvää, että Afganistanissa kuolee paljon sotilaita – myös kotimaani Puolan sotilaita. Sotilaita kuolee aivan liian paljon, strategiamme maksaa liikaa rahaa, ja myös Naton strategia on kyseenalainen. En kuitenkaan heittäisi lasta pesuveden mukana, ja varoitan keskusteluista sellaisten henkilöiden kanssa, joilla todellisuudessa aivan eri tavoitteet kuin meillä.

  Philippe Juvin (PPE). – (FR) Arvoisa puhemies, tiedän, että Pino Arlacchi tuntee Afganistanin hyvin. Hän on parlamentin jäsenistä luultavasti se, joka tuntee tämän valtion ja koko monitahoisen alueen parhaiten.

On kuitenkin todettava selvästi, että nykymuodossaan tämä teksti aiheuttaa vakavan ongelman. En ole samaa mieltä niiden jäsenten kanssa, jotka tyytyväisinä taputtavat itseään olalle tämän tekstin vuoksi. Kerron teille, miksi näin on.

Ensinnäkin tässä tekstissä on mielestäni se suuri puute, että se haluaa hinnalla millä hyvänsä tehdä meistä, länsimaista, syypään kaikkiin Afganistanin ongelmiin. Esitän kolme esimerkkiä. Ensinnäkin esittelijä Arlacchi kirjoittaa, että maan terveystilanne on huonontunut lähes sattumalta siitä lähtien, kun menimme maahan. Tämä on hämmästyttävää. Korkea edustaja Ashton kertoi aivan päinvastaista. Kukaan ei huomannut tätä.

Toinen esimerkkini on se, että johdanto-osan B kappaleen mukaan – lukekaa se, hyvät naiset ja herrat – länsimaiden joukot ovat miehitysjoukkoja. Parlamentin jäsenet niistä jäsenvaltioista, jotka ovat olleet miehitettyinä, tietävät mitä sellainen sana merkitsee.

Kolmas esimerkkini koskee 71 kohtaa ja kysymystä miehittämättömistä tiedustelukoneista: Hyvät kuulijat, olin kaksi vuotta sitten Afganistanissa upseerina, sotilaslääkärinä. Hoidin saksalaisia, brittiläisiä, puolalaisia, italialaisia, ranskalaisia ja liittoutuneita afganistanilaisia sotilaita. Hoidin jopa talibaneja. Voin sanoa teille, että jos huomenna sanotte sotilaillemme, että he eivät saa käyttää miehittämättömiä tiedustelukoneita, se on käytännössä sama kuin sanoisitte: "Ottakaa kosketus viholliseen, ottakaa riskejä." En tiedä, onko meidän tehtävämme politiikkoina sanoa niin sotilaillemme.

En aliarvioi tilanteen mutkikkuutta. Tiedän, että sota on julmaa, mutta meidän on mielestäni tehtävä loppu tästä antimilitarismista, liian yksinkertaistetusta amerikkalaisvastaisuudesta, länsivaltojen itseruoskinnasta, jolla niistä tehdään syypää kaikkiin Afganistanin ongelmiin.

Katson, että asiat ovat paljon yksinkertaisempia. Vihollisemme ovat talibanit, ei Yhdysvallat eivätkä länsivallat. Kaikki tämä on hyvin monitahoista, mutta meidän on oltava tarkkoina sen suhteen, miten asiat esitämme.

  Thijs Berman (S&D). – (EN) Arvoisa puhemies, korkean edustajan Ashtonin tavoin haluan kunnioittaa Richard Holbrooken muistoa. Ihailin häntä Daytonin sopimuksen vuoksi, tapasin hänet kerran mielenkiintoisilla illallisilla Brysselissä, ja hän teki minuun suuren vaikutuksen.

(NL) Arvoisa puhemies, millään luonteeltaan ensisijaisesti sotilaallisella strategialla ei ole Afganistanissa mitään mahdollisuuksia onnistua. Maassa olevien joukkojemme lukumäärä on kasvanut 20 000:sta vuonna 2001 nykyiseen 150 000:een, ja silti turvattomuus on vain lisääntynyt.

Meillä on koko ajan enemmän siviiliuhreja, enemmän kaatuneita sotilaita sekä liittouman armeija, jota yhä useammat afganistanilaiset nyt pitävät – mikäli jäsen Juvin sallii minun käyttävän tätä ilmausta – itse asiassa miehitysarmeijana.

Strategiassa olisi keskityttävä maan jälleenrakennukseen, paikallishallintoon, oikeuslaitokseen, koulutukseen, terveydenhuoltoon naiset mukaan lukien, sekä maaseudun kehittämiseen, mutta ilman oopiumia. Liittouman on suhtauduttava omiin periaatteisiinsa vakavasti. Olemme kuulleet hienoja puheita korruption torjunnasta, mutta presidentin palatsissa ja sen ympärillä rehottavan korruption suhteen ei ole tehty mitään. Tämä aiheuttaa afganistanilaisissa pettymystä, ja sen on loputtava.

Euroopan unionin olisi tuettava Afganistanin poliisin korruption vastaisia toimia ja aloitettava yleisten syyttäjien nimittämisestä. Afganistan ei selviä ilman luotettavaa hallintoa.

  Zbigniew Ziobro (ECR). – (PL) Arvoisa puhemies, tehokkaan avustusohjelman laatiminen Afganistania varten ei ole mahdollista, ellei maan sisäistä tilannetta vakauteta. Näiden toimien tärkeimpänä pilarina on oltava turvallisuuden takaaminen ja kapinallisjoukkojen lyöminen. Tätä varten on tarpeen lisätä Euroopan valtioiden sitoutumista osana Naton operaatiota ja vahvistaa Europolin joukkoja, jotka, kuten tiedämme, eivät vielä ole saavuttaneet ilmoitettua määrällistä vahvuutta. On myös erittäin tärkeää katkaista taliban-joukkojen yhteydet niiden tukikohtiin Pakistanissa ja Peshawarissa.

Yhdysvaltojen ulkoministeriö on raporteissaan osoittanut, että huumekauppa on kapinallisten operaatioiden merkittävä rahoituslähde. Tämä on eräs toinen toiminta-ala Euroopan unionille, jonka olisi lisättävä käytettävissä olevia varoja kannustaakseen viljelijöitä lopettamaan unikonviljely. Minusta mietinnön ajatus kenraali Petraeusin ohjelman tukemisesta ei ole perusteltu. Varoja olisi hankittava alueellisesti, mutta määräysvallan on oltava keskitettyä. Afganistanin hajoaminen edelleen saattaisi johtaa maan "somaliaatioon" ja sen jakautumiseen taistelevien heimojen välillä.

  Marietta Giannakou (PPE). – (EL) Arvoisa puhemies, Afganistanin tilanne on kansainvälisen yhteisön kannalta äärimmäisen kiinnostava kysymys paitsi siksi, että siellä on sotilasjoukkoja, myös siksi, että sinne on lähetetty ja lähetetään myös tulevaisuudessa joukkoja, jotka tekevät terrori-iskuja ja aiheuttavat ongelmia kansainväliselle yhteisölle. Totuus on, ja meidän olisi hyväksyttävä se, että Afganistanissa on ollut tämänkaltaisia voimia, fundamentalisteja ja terroristeja, 1300-luvulta lähtien.

Kaksikymmentäneljä vuotta sitten Euroopan parlamentti hyväksyi äänestyksessä huumeita käsitelleen tutkintavaliokunnan mietinnön, joka sisälsi erityisen Afganistania käsittelevän osan ja nykytilannetta koskevia ennusteita, jotka valitettavasti ovat osoittautuneet paikkansapitäviksi. Huumausaineongelmaa ei saada poistettua viljelykasvien avulla. YK:n viljelykasviohjelma on käytännössä epäonnistunut. Afganistanista tuleva oopiumi, jota (asiantuntijoiden mukaan) pidetään parhaana oopiumina, rahoittaa kaikki toimet Afganistanissa, Pakistanissa ja muualla.

Tästä syystä sen viljely on lopetettava, mutta kuten sanoitte, vielä tärkeämpää on toteuttaa kehitystoimia, parantaa terveydenhuoltoa ja vähentää lapsikuolleisuutta; meidän on toisin sanoen tarjottava näille ihmisille malli, josta he pitävät, jonka he haluavat omaksua tulevan elämänlaatunsa vuoksi ja joka sopii heidän elämänkatsomukseensa. Tämänkaltainen malli auttaa luonnollisesti naisia, koska se tilanne, johon talibanit naiset pakottivat, on valtava ongelma. Naisten tilanne islamilaisissa valtioissa on jo valmiiksi hirveä, ja heihin kohdistuu hirvittävä paine. Afganistanissa asiat ovat vielä huonommin. Euroopan unionin on pysyttävä Afganistanissa, arvoisa korkea edustaja Ashton, ja teidän toimenpiteidenne on oltava jatkuvia ja säilytettävä eurooppalaiset kasvonsa, aivan kuten itse sanoitte.

  Ana Gomes (S&D). – (PT) Arvoisa puhemies, Richard Holbrooke, jota minäkin lämmöllä muistelen, sanoi ennen kuolemaansa: "Meidän on lopetettava sota Afganistanissa." Tosiasia on, että Afganistan on ratkaisevan tärkeä Euroopan ja koko maailman turvallisuuden kannalta, ja juuri tästä syystä, kuten Pino Arlacchin mietinnössä erittäin hyvin selvitetään, meidän on korjattava ne valtavat virheet, joita tehtiin panostettaessa kriisin hoidon antamiseen afganistanilaisten käsiin ja Afganistanin kansalaisten turvallisuuden asettamiseen etusijalle, mihin liittyy maassa olevien ulkomaisten joukkojen suojeluvastuu.

Emme saa pettää itseämme: uskottavuutensa kansalaisten silmissä menettäneet korruptoituneet sotapäälliköt eivät pysty rakentamaan oikeusvaltiota ja demokraattisia instituutioita. Afganistanin sodan lopettaminen riippuu myös siitä, kuinka hyvin demokraattisesti valittu hallitus hallitsee sotilasmahtia Afganistanin naapurimaassa Pakistanissa, joka on ydinsulkusopimuksen laitamilla oleva ydinasevaltio. Jos Euroopan unioni ja Nato lopettavat politiikkansa, jossa ne hautaavat päänsä hiekkaan näiden keskeisten poliittisten kysymysten suhteen, ne voivat auttaa lopettamaan Afganistanin sodan ja estää myös Pakistanin vajoamisen helvettiin.

  Carlo Fidanza (PPE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, liityn Richard Holbrooken muistoa kunnioittavien joukkoon.

Jos minun poliittinen ryhmäni olisi vastannut tämän mietinnön laatimisesta, lähestymistapamme olisi epäilemättä ollut hyvin erilainen kuin esittelijä Arlacchin, joskin arvostan sitä omistautuneisuutta, jolla hän on seurannut Afganistanin kysymystä näin kauan.

Poliittisen ryhmämme esittämien lukuisten ja tärkeiden tarkistusten ansiosta mietintö on nyt vähemmän ideologinen ja siinä pystytään ottamaan huomioon näiden yhdeksän vuoden aikana kohdatut kriittiset ongelmat ja tunnustamaan myönteiset seikat ja tehokkaimmat kehityssuunnat, joiden avulla voidaan palauttaa Afganistanin viranomaisten täysi itsemääräämisoikeus.

Vaikka on totta, että sotilaalliset toimet eivät yksin riitä, meidän on taas kerran todettava painokkaasti, että viime kuukausina on yhtäältä saavutettu merkittävää sotilaallista menestystä – esimerkiksi Almondon ja Kandaharin alueilla suoritetut operaatiot – ja toisaalta tiukemmat toimet kapinallisia vastaan ovat myös keskeinen edellytys taliban-joukkojen rauhoittamiseksi ja niiden saamiseksi neuvottelupöytään.

Voimme olla ylpeitä tästä sotilaallisesta toiminnasta, jossa tuhannet kansainvälisten turvallisuusjoukkojen nuoret sotilaat ovat tehneet uhrauksia, heidän joukossaan monia eurooppalaisia ja monia kotimaastani tulevia nuoria, sillä se ei ole vain sotilaallinen sitoumus, vaan myös sitoutumista jälleenrakennukseen. Me viemme näille onnettomille seuduille kouluja, siltoja ja vesi- ja maanrakennushankkeita, joilla autetaan näiden tuhoutuneiden alueiden kehittämistä.

Saavutetuista kompromisseista huolimatta katson, että mietinnössä on edelleen eräitä hankalia kysymyksiä, erityisesti jo mainittu kohta miehittämättömien tiedustelukoneiden käytöstä. Mielestäni on vakava virhe luopua varauksettomasti mahdollisuudesta käyttää tätä välinettä, joka on osoittautunut erittäin hyödylliseksi eräillä maan koillisilla alueilla, joilla taliban-joukkojen kitkeminen ja voittaminen on vaikeampaa.

Toivon, että esittelijä suostuu harkitsemaan tätä kohtaa uudelleen, sillä muutoin minä ja ryhmäni äänestämme mietintöä vastaan.

  Zoran Thaler (S&D). – (SL) Arvoisa puhemies, onnittelen esittelijä Arlacchia hänen rohkeasta mietinnöstään.

Kun tänään muistelemme diplomaatti Richard Holbrookea ja hänen työtään rauhan hyväksi erityisesti Balkanin alueella, haluan siteerata hänen lausuntoaan Afganistanin huumekaupan vastaiseen taisteluun käytetyistä varoista (1,61 miljardia dollaria):

(EN) "Tuhlaavaisin ja tehottomin ohjelma, mitä koskaan olen nähnyt hallituksessa tai sen ulkopuolella."

– (SL) Lainaus päättyy.

Sama pätee kaikkeen, mitä näinä kymmenenä onnettomana sotavuonna on Afganistanissa tapahtunut. Minulla ei ole aikaa käsitellä sitä, miksi menimme Bushin hallinnon ansaan, mutta tosiasia on, että kansalaisemme odottavat meidän vihdoin päättävän tämän hulluuden, joka on maksanut meille yli 300 miljardia euroa ja lukemattomia ihmishenkiä. Vaikka vuonna 2001 eräät olivat liiankin innokkaita lähtemään sotaan, nyt on aika ottaa rauhan vaikea riski. Kansalaiset odottavat meidän tekevän sen. He odottavat myös poliittista ratkaisua ja haluavat meidän luottavan vähemmän sotilaalliseen ratkaisuun.

  Elena Băsescu (PPE). – (RO) Arvoisa puhemies, olen tyytyväinen siihen, että poliittiset ryhmät pääsivät tästä mietinnöstä yksimielisyyteen ulkoasiainvaliokunnassa. Tulos on paljon vakuuttavampi kuin alkuperäinen ehdotus.

Afganistanin tilanne edellyttää yhä huomattavia parannuksia yhdeksän vuotta kestäneen kansainvälisen operaation jälkeen. Sosioekonomiset ja turvallisuutta koskevat indikaattorit eivät ole havaittavasti parantuneet, ja päätöksiä on tehty usein ilman afganistanilaisten riittävää osallistumista. Tästä syystä katson, että puutteita ei ole sen paremmin kehyksessä kuin välineissäkään. Itse asiassa tarvitsemme Afganistanille annettujen sitoumusten mukaisen strategisen suunnitelman. EU:n on hoidettava Naton rinnalla tehtävänsä ja johdettava kansainvälisiä toimia, joiden tarkoituksena on kohdella Afganistania suvereenina valtiona. Korostan, että ainoa mahdollinen poliittinen ja diplomaattinen ratkaisu on lisätä Afganistanin hallituksen osallistumista. Tässä suhteessa yksi mielestäni tärkeimmistä mietinnön sisältämistä seikoista on siinä ilmaistu tuki uudelle kapinallisten vastaiselle strategialle.

Lissabonin huippukokouksessa hahmoteltiin etenemistä siirtymävaiheeseen, jossa vastuu turvallisuudesta siirretään asteittain afganistanilaisille joukoille vuoteen 2014 mennessä. Aivan operaation alussa antamansa sitoumuksen mukaisesti kotivaltioni ei vedä joukkojansa pois, ennen kuin Afganistanin alue on täysin turvallinen. Haluan tässä yhteydessä mainita myös Venäjän merkittävän panoksen, kun se salli joukkojemme ja kaluston kuljettamisen alueensa poikki.

Puheenvuoroni lopuksi korostan, että kun siirtymä on saatu käyntiin, ISAFin joukot, jotka saattavat operaation päätökseen, olisi siirrettävä alueille, joilla turvallisuustilanne on edelleen epävarma. Tämä toimenpide on erittäin tärkeä eteläiseen Afganistaniin sijoitettujen romanialaisjoukkojen kannalta. Alue säilyy epävakaana huolimatta ISAFin operaatioiden saavuttamasta menestyksestä.

Puhetta johti
varapuhemies Rodi KRATSA-TSAGAROPOULOU

  Cristian Dan Preda (PPE). – (RO) Arvoisa puhemies, totean aluksi, että yhdyn jäsen Juvinin aiemmin esittämään näkemykseen ja että olen pahoillani siitä, että mietinnön otsikossa ei ole sanoja "Euroopan unioni". Meidän ei mielestäni tarvitse puhua koko maailmanlaajuisen yhteisön vaan vain Euroopan unionin puolesta. Sen vuoksi olen yrittänyt korostaa myös tätä ehdottamissani tarkistuksissa. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että meidän on unohdettava yhteistyö liittolaistemme ja, kuten kollega Juvin mainitsi, etenkin Yhdysvaltojen kanssa.

Minusta meillä ei ole tällä hetkellä mitään suurta tarvetta keskittyä täysin uuteen strategiaan. Katson, että on parempi panna täytäntöön kaksi vuotta sitten Naton huippukokouksessa Bukarestissa hahmoteltu strateginen visio. Tässä mielessä katson, että kyse ei ole uuden strategian laatimisesta, vaan johdonmukaisesta suhtautumisesta tähän strategiseen visioon.

Toisaalta meidän on ehdottomasti tunnustettava sotilasliittouman Afganistanissa tekemät virheet ja otettava niistä opiksi. Meidän on kuitenkin vältettävä se ansa, että tarkastelemme operaatiota edeltänyttä tilannetta ruusunpunaisten silmälasien läpi. Kuten jo korostettiin, meidän on tärkeä painottaa, että yksi strategiamme päätavoitteista Afganistanissa on päästä eroon maassa olevista taliban-ryhmistä.

Meidän on kuitenkin korostettava myös operaation myönteisiä seikkoja, etenkin kenraali Petraeusin suunnitelmaa. Nykyisin Afganistanissa naisilla on enemmän oikeuksia, entistä useammat lapset käyvät koulua, useammat tehtaat ovat toiminnassa ja teitä rakennetaan aiempaa enemmän. Tämän voidaan katsoa johtuvan siitä, miten olemme maassa toimineet. Siviilipuolen toimien, kuten koulutusohjelmien ja köyhyyden poistamiseen sekä jälleenrakennukseen ja kehitykseen tähtäävien ohjelmien, yhdentäminen on ratkaiseva toimenpide rauhan takaamiseksi Afganistanissa.

Lopuksi korostan poliittisen ryhmäni ehdottaman pragmaattisen näkemyksen tarvetta. Meidän on muistettava, että Arlacchin mietintöön tehtiin yli 400 tarkistusta.

  Marielle De Sarnez (ALDE). – (FR) Arvoisa puhemies, haluaisin sanoa lyhyesti kolme asiaa.

Ensinnäkin katson, että toisin kuin on väitetty, Euroopan unionilla pitäisi olla oma strategiansa. Meillä on Afganistanissa omia sotilaitamme, sitoutuneita joukkoja, sekä huomattavia toimittamiamme resursseja, ja meillä on oltava asioista oma näkemyksemme.

Toiseksi on mielestäni täysin välttämätöntä, että kansainvälisen yhteisön myöntämät varat hyödyttävät afganistanilaisia. Näin ei valitettavasti ole kymmeneen vuoteen tapahtunut, ja me voimme nähdä tämän päivittäin kentällä. Tämä on luultavasti osittain kansalaisjärjestöjen ja humanitaaristen avustusjärjestöjen syytä. Se johtuu kuitenkin myös paljolti – ja tätä mietinnössä ei riittävästi todeta – hallituksen korruptoituneisuudesta ja siitä, ettei se ole kovin oikeudenmukainen eikä kovin tehokas.

Kolmantena on kysymys poliittisesta vuoropuhelusta. Sitä on yritetty käynnistää talibanien kanssa useiden vuosien ajan. Se ei ole uusi asia. Henkilökohtaisesti katson, että vuoropuhelu on välttämätöntä. Uskon kuitenkin, että se on hyvin vaikeaa, sillä vuoropuhelun käyminen silloin, kun asemamme kentällä on heikko ja joukkojen pois vetäminen on edistynyt pitkälle, on luonnollisesti hyvin hankalaa.

  Giovanni Collino (PPE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, nyt, kun useita tarkistuksia on hyväksytty, kannatamme Pino Arlacchin mietintöä ja siinä korostettuja Afganistanin tulevan kehityksen ensisijaisia tavoitteita. Etenkin avoin taloudellisen avun järjestelmä, Afganistanin poliisivoimien kouluttaminen, huumekaupan torjunta ja kansainvälisen avun koordinointi ovat tärkeimpiä poliittiseen ja sotilaalliseen strategiaan liittyviä seikkoja, joita on entisestään vahvistettu.

On tärkeää korostaa uudelleen tarvetta varmistaa alueen valvonta ja vakauttaminen taliban-joukkojen toiminnan heikentämiseksi ja rauhanprosessin elvyttämiseksi. Painotan lopuksi Euroopan kansanpuolueen ryhmän (kristillisdemokraatit) panosta yhteisen tekstin aikaansaamiseksi, ja annan myös tunnustusta kansainvälisten turvallisuusjoukkojen sotilaille heidän kentällä tekemästään työstä vapauden ja paikallisen väestön puolustamiseksi.

  Katarína Neveďalová (S&D). – (SK) Arvoisa puhemies, minun mielestäni armeijat eivät voi saada aikaan rauhaa ja vaurautta, ja tämä koskee myös Afganistania.

Meidän olisi pohdittava hieman sitä, että samalla kun eräät, lähinnä PPE-ryhmää edustavat jäsenet huolehtivat siitä, tuemmeko me tietyntyyppisiä lentokoneita – en ole sotilasasioiden asiantuntija, eikä minulla ole aavistustakaan siitä, mistä tässä keskustelussa on kyse – meidän olisi mielestäni kiinnitettävä paljon enemmän huomiota siihen, mistä esittelijä Arlacchi mietinnössä puhuu, sillä se on hyvin tärkeää. Hän puhuu naisten ja lasten tilanteesta Afganistanissa. Meidän olisi ehdottomasti keskityttävä enemmän tukemaan naisten syrjimättömyyttä ja syrjinnän torjuntaa. Meidän olisi myös keskityttävä esimerkiksi siihen, että monilla afganistanilaisilla lapsilla ei ole mahdollisuutta käydä koulua ja että monet heistä elävät köyhyysrajan alapuolella.

Katson, että jos emme tue koulutus- ja terveyshankkeita ja jatkamme panostamista tämän konfliktin sotilaalliseen ratkaisuun, emme pääse eteenpäin.

  Andrew Henry William Brons (NI). - (EN) Arvoisa puhemies, Pino Arlacchin mietintö on perusteelliseen pohjatyöhön perustuva ja tarpeellinen. Ainoa lievä kritiikkini kohdistuu siihen, että hän näyttää pahoittelevan, ettei Afganistan ole vihreiden ja liberaalidemokraattien liittouman Brightonista johtama liberaali demokratia.

Afganistanin kauhukertomuksessa on kuollut 346 brittiläistä sotilasta, vielä suurempi määrä liittouman sotilaita ja tuhansia viattomia afganistanilaisia. Sen aikana lapsi- ja äitiyskuolleisuus ovat lisääntyneet räjähdysmäisesti ja elinajanodote on pienentynyt. Esittelijän mukaan Afganistanissa ei vuonna 2001 viljelty lainkaan unikkoa, mutta nyt, yhdeksän vuotta kestäneiden taistelujen ja liittouman vaikutuksen jälkeen, Afganistan tuottaa yli 90 prosenttia Eurooppaan tulevasta heroiinista.

Huomautus siitä, että naisia syrjitään, on asian asettamista hieman vääriin mittasuhteisiin. Oikea vastaus on joukkojemme tukeminen lopettamalla sota ja tuomalla ne kotiin vartioimaan kotejamme kotitekoisia mutta muualta tuotuja terroristeja vastaan.

  Norica Nicolai (ALDE). – (RO) Arvoisa puhemies, vaikka naiset ja lapset ovat epäilemättä tärkeä aihe, tärkeää Pino Arlacchin mietinnössä on kuitenkin sen selkeys. Tarkoitan tällä sitä, että siinä esitellään Afganistanissa toteutetun kansainvälisen operaation legitiimiys kyseenalaistamatta sitä. On kuitenkin luonnollista ja poliittisesti vastuuntuntoista keskustella operaation tehokkuudesta. Syy siihen on se, että tunneseikkojen lisäksi kymmenen vuotta kestävä operaatio voi heittää varjon asiasta tehdyn poliittisen päätöksen tehokkuuden ylle. Katson, että meistä jokaisella on velvollisuus esittää valitsijoillemme vastaus tähän kysymykseen.

Olen tyytyväinen mietinnön selkeyteen myös siksi, että siinä mainitaan asioita, joista keskustelemista me yleensä välttelemme useista syistä. Mielestäni mietintö tarjoaa vain lähtökohdan. Meillä on oltava rohkeutta analysoida ja arvioida toimiamme säännöllisesti, myöntää tekemämme virheet ja niitä tehtyämme löytää muita ratkaisuja. Juuri sitä on vastuullinen ja demokraattinen toiminta.

  Jaroslav Paška (EFD). – (SK) Arvoisa puhemies, tiedämme kokemuksesta, että ulkoisella väliintulolla annettava apu toimii, jos sillä on väestön enemmistön tuki. Vuosia kestäneen Afganistanissa toteutetun operaation jälkeen näemme, että afganistanilaiset eivät ymmärrä meitä, eivät halua apuamme eivätkä ymmärrä sivilisaatiotamme eivätkä kulttuurisia arvojamme.

Slovakiassa on sanonta, jonka mukaan "sitä, joka ei ota vastaan neuvoja, ei voi auttaa". En halua väittää, että afganistanilaisia ei voida auttaa, mutta en voi äänestää selvästi väkivaltaisten pakkokeinojen puolesta. Meidän olisi ennen kaikkea keskityttävä siihen, miten voimme muuttaa tukeamme ja järjestää sen rakenteen niin, että se täyttää Afganistanin kansalaisten tarpeet.

Katson, että meidän on todella välttämättä vedettävä aseistetut joukkomme pois maasta ja luovutettava valta paikalliselle hallinnolle ja paikallisille poliitikoille ja sitten autettava Afganistanin kansalaisia näiden avulla siten, että he voivat samastua sivilisaatiomme arvoihin ja ymmärtää meitä. Sitten he ehkä haluavat ja pystyvät hyväksymään apumme.

  Ioan Mircea Paşcu (S&D). – (EN) Arvoisa puhemies, sitoutumisemme vakaaseen Afganistaniin, jossa on itsehallinto ja joka pystyy estämään terroristien turvasataman syntymisen uudelleen maahan, on vahva ja pitkäaikainen, ja sekä EU että Nato ovat vahvistaneet sen. Juuri siksi, että sitoutumisemme on pitkäaikaista, haluaisin kuitenkin ennakoida ainakin kolmea suurta haastetta.

Ensimmäinen niistä on se, että Afganistanille tarjoamamme valtiomalli ei sovi Afganistanin perinteisiin. Kuten afganistanilaisten myös meidän on mukauduttava ja autettava heitä luomaan toteuttamiskelpoinen valtiomalli, jossa uudenaikaisuus yhdistyy Afganistanin perinteisiin.

Toinen haaste on se, että turvallisuustilanne saattaa hyvinkin edellyttää kansainvälistä sotilaallista läsnäoloa vielä vuoden 2014 jälkeen, jolloin vastuu siirtyy afganistanilaisille. Meidän olisi oltava valmiita harkitsemaan vakavasti määräajan siirtämistä myöhemmäksi tai vastuun kantamista seurauksista.

Kolmannen haasteen muodostaa kansalaisten kärsivällisyyden loppuminen, joka saattaa pakottaa meidät kiirehtimään nykyistä aikatauluamme, jotta vältetään se vaihtoehto, että julistamme vain voittaneemme ja palaamme kotiin. Se tuhoaisi uskottavuutemme.

  Catherine Ashton, komission varapuheenjohtaja / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja. − (EN) Arvoisa puhemies, esitän vain muutamia loppuhuomautuksia.

Ensinnäkin kiitän Euroopan parlamenttia. Tämä on ollut mielenkiintoinen ja monipuolinen keskustelu, ja kiitän teitä jatkuvasta mielenkiinnostanne ja tarmostanne, jolla suhtaudutte toimintaamme Afganistanissa. Tämänpäiväinen keskustelu on osoittanut sen hyvin selkeästi.

Kuten alussa sanoin, Afganistan on mielestäni tärkeä meille kaikille ja kansalaisille ja Euroopan unionin on perustellusti pysyttävä keskeisenä toimijana. Toivon, että esitin alussa selkeästi tulevat prioriteetit ja suunnitelmat sekä sen, että resurssiemme turvaamiseksi on löydettävä tasapaino yhtäältä Afganistanin hallituksen kautta tapahtuvan varojen kanavoimisen ja toisaalta korruption asianmukaisen torjunnan välille.

Jatkamme toimintaa keskeisillä aloilla: terveydenhuollossa (kuten kuvailin), poliisitoimessa, oikeusjärjestelmässä, maaseudun kehittämisessä ja valtiota alemmilla hallintotasoilla – ja oikeusvaltioperiaate on luonnollisesti tärkeä. Kuten olen kertonut, painopistealana näissä kaikissa ohjelmissa on lisäksi varmistaa se, että parannamme paikallisten afganistanilaisten rakenteiden valmiuksia ja että hallituksen ensisijaiset tavoitteet, huumeteollisuuden vastainen taistelu ja korruption vähentäminen, otetaan täysimittaisesti huomioon.

Painotin puheenvuorossani myös sitä, kuinka tärkeää on saada naiset osallistumaan kaikkiin Afganistanin yhteiskunnan tasoihin ja varsinkin poliittisiin rakenteisiin. Panin merkille jäsen Stevensonin raportin ja olen samaa mieltä, että vesi ja kastelujärjestelmät ovat tällä alueella, kuten monin paikoin muuallakin maailmassa, yhä tärkeämpi kysymys.

Jäsen Belder, lupaan, että vastaan teille kirjallisesti, kuten nimenomaisesti pyysitte.

Lopuksi kiitän uudelleen jäsen Arlacchia tästä mietinnöstä. Odotan hyvin kiinnostuneena keskustelun jatkamista mietinnön tärkeimmistä kysymyksistä sekä myös muista asioista. Lopuksi yhdyn kaikkeen, mitä suurlähettiläs Richard Holbrookesta on sanottu, ja kerron, että hänen viimeiset sanansa ennen viimeistä hänelle tehtyä leikkausta koskivat Afganistania. Tämä oli hänelle hyvin tyypillistä. Kaipaan häntä suuresti.

  Pino Arlacchi, esittelijä. – (EN) Arvoisa puhemies, tämä on ollut erittäin mielenkiintoinen ja vilkas keskustelu. Haluan esittää vain pari huomiota.

Ensimmäinen niistä on se, että olen hyvin tyytyväinen siihen, että kukaan ei ole arvostellut mietinnön neljää pääkohtaa. Mietinnössä kehotetaan uudistamaan kansainvälistä apua, lopettamaan oopiumiunikon viljely, parantamaan poliisikoulutuksen koordinointia ja tukemaan rauhanprosessia. Kaikki esitetyt huomautukset ovat koskeneet muita seikkoja, ja olen tyytyväinen, että vuoden kestäneen käsittelyn jälkeen ulkoasiainvaliokunnassa jäsenet ovat vahvistaneet tukensa mietinnön – joka ei ole "Arlacchin mietintö – rakenteelle. Sen tultua hyväksytyksi ulkoasiainvaliokunnassa se on valiokunnan mietintö, joka hyväksyttiin lähes yksimielisesti – 60 ääntä puolesta ja yksi vastaan. Se sisältää myös useita kaikkien poliittisten ryhmien hyväksymiä kompromisseja, joten on myös hyvin tärkeää viitata mietinnön todelliseen eli lopulliseen tekstiin.

Jäsen Juvinille sanoisin, että mietinnössä ei sanota Afganistanissa olevan miehitysjoukkoja. Niin sanottiin alkuperäisessä tekstissä. Lopullisessa tekstissä puhutaan Afganistanissa "paikalla olevista kansainvälisen liittouman joukoista". Tätä mietinnön osaa on muutettu tarkistuksilla.

Tärkein kysymys koskee miehittämättömiä tiedustelukoneita. Tämä ei ole miehittämättömiä tiedustelukoneita koskeva mietintö. Siinä on vain kaksi riviä, jotka perustuvat poliittisten ryhmien kompromissiin miehittämättömien tiedustelukoneiden käyttöä koskevasta kysymyksestä. Uskon, että tästä olisi voitu päästä sopimukseen nopeammin, mutta luotan keskustelukumppaneihini ja kaikkiin erilaisiin kantoihin ja luotan saavuttamaamme kompromissiin. Mietinnössä ei kehoteta kieltämään miehittämättömien tiedustelukoneiden käyttöä. Sitä arvostellaan maltillisesti, mutta uskon, että ryhmät voivat päästä asiasta sopimukseen.

Kiitän teitä, ja kiitän myös korkeaa edustajaa Ashtonia. Toivon, että hän ottaa mietinnön sisällön huomioon kaikilta osin, sillä mietintö on hyvin konkreettinen ja siinä kehotetaan laatimaan irtautumisstrategia Afganistanista.

  Csanád Szegedi (NI). – (HU) Arvoisa puhemies, pyydän anteeksi, että puhun nyt, enkä esitä kysymystä jäsen Arlacchille, mutta haluaisin kunnioittavasti esittää pienen muistutuksen tai kysymyksen arvoisalle puheenmiehelle. Olen riippumaton jäsen, ja meillä on hyvin vähän tilaisuuksia käyttää puheenvuoroja. Tänään en saanut edes mahdollisuutta puhua. Tulin paikalle tunnin etuajassa tätä keskustelua varten, menin kohteliaasti alakertaan ja ilmoitin siellä olleille työntekijöille, että haluaisin käyttää puheenvuoron. Hyväksyn tämän, on ymmärrettävää, että siihen ei tänään tässä keskustelussa ollut aikaa, ja toimitan luonnollisesti tämän päivän istunnon puheenvuoroni kirjallisesti. Toivoisin ja pyydän arvoisalta puhemieheltä, että riippumattomiin jäseniin kiinnitettäisiin enemmän huomiota ja että heihin suhtauduttaisiin myönteisemmin, sillä valitettavasti heillä on vain vähän tilaisuuksia käyttää puheenvuoroja. Kiitos paljon, ja toivotan teille hedelmällistä työskentelyä.

  Arnaud Danjean (PPE). – (FR) Arvoisa puhemies, haluan oikaista aiemmin sanottua, sillä esittelijä Arlacchi on aivan oikeassa. Meille esitellyssä lopullisessa tekstissä ei johdanto-osan B kappaleessa enää ole ilmausta "miehitysjoukot". Käännökset, ja varsinkin ranskankielinen käännös, eivät yksinkertaisesti viimeisimmässä versiossa olleet oikein, ja ranskankielinen käännös sisälsi tähän aamuun asti ilmauksen "miehitysjoukot", ja tästä syystä kollegani Juvin puhui niin kuin puhui.

  Puhemies. – (EL) Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna.

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 149 artikla)

  Corina Creţu (S&D), kirjallinen. – (RO) Lissabonissa esitelty ja hyväksytty strategia sisältää alueen valvonnan siirtämisen asteittain, alue alueelta, ISAFin vastuulta Afganistanin asevoimille. Sen onnistuminen riippuu siitä, mihin toimiin Pakistan ryhtyy, sillä se on osa ongelmaa ja väistämättä myös osa ratkaisua. Lisäksi emme mielestäni voi jättää huomiotta Iranin yhä ilmeisemmäksi käyvää toimintaa Afganistanissa. Tähän toimintaan liittyvät viimeaikaiset tapahtumat antavat aihetta huoleen.

Uskon, että tähän strategiaan on liitettävä laajempia ja näkyvämpiä siviilihankkeita, jotta tuetaan kehitystä näillä läpeensä köyhillä alueilla, joilla ISAFin ja Yhdysvaltojen joukkojen läsnäolo ei ole saanut aikaan mitään perustavanlaatuisia muutoksia. Emme voi vetäytymisemme jälkeen jättää jälkeemme samoja ongelmia, jotka talibanien nousu valtaan viime vuosikymmenellä synnytti. Toivon, että tämä uusi strategia onnistuu ja antaa Afganistanille mahdollisuuden palauttaa rauha ja vakaus.

  Krzysztof Lisek (PPE), kirjallinen. – (PL) Tähän asti Afganistanissa noudatettu strategia ei ole tuottanut odotettuja tuloksia. Olin tyytyväinen saadessani tietää Naton toiminnalle Afganistanissa asetetusta aikataulusta ja pitkän aikavälin kumppanuutta maan kanssa koskevan julistuksen allekirjoittamisesta Naton huippukokouksessa Lontoossa. Myös EU on omaksunut tähän alueeseen johdonmukaisemman ja paremmin koordinoidun lähestymistavan, jossa otetaan huomioon siviilipuolen näkökohdat ja alueellisen yhteistyön merkitys.

Meidän olisi tuettava edelleen uudistuksia, joilla on tarkoitus taistella köyhyyttä, naisten syrjintää ja oopiumintuotantoa vastaan. Toimissamme on keskityttävä lisäämään ihmisoikeuksien ja yleisen järjestyksen kunnioittamista, rakentamaan oikeusvaltiota ja integroimaan Afganistan täysin kansainväliseen yhteisöön. Niihin olisi sisällyttävä myös hallinnon ja julkisten palvelujen rakentaminen ja uudistaminen koulutusohjelmien avulla, apua rakentamisessa ja olemassa olevan infrastruktuurin käytössä sekä EU:n antamaa neuvontaa.

Afganistanin olisi oltava mukana asetettaessa ja toteutettaessa ensisijaisia tavoitteita, joilla autetaan kansalaisyhteiskunnan luomista ja varmistetaan, että afganistanilaiset ottavat vastuun omasta maastaan. Samalla meidän on muistettava varmistaa Afganistaniin lähettämiemme henkilöiden turvallisuus – asevoimien kouluttajien ja jäsenten, joiden työnä on huolehtia siitä, että nämä suunnitelmat toteutetaan. Emme voi suostua kauko-ohjattavien lentokoneiden käytön lopettamiseen, sillä se heikentäisi merkittävästi näiden henkilöiden turvallisuutta. Strategiassamme olisi otettava huomioon sekä Afganistanin kansalaisten että maan kehittämiseksi työskentelevien edustajiemme turvallisuus.

  Helmut Scholz (GUE/NGL), kirjallinen. – (DE) Mietinnössä Afganistania koskevasta uudesta strategiasta esitetään ehdottoman tarpeellinen kriittinen kuva maan tilanteesta. Mietinnössä todetaan selvästi, että Naton strategia, jossa monitahoisia poliittisia ja sotilaallisia ongelmia ratkaistaan sotilaallisin keinoin, on epäonnistunut. Tästä syystä siinä vaaditaan nimenomaisesti kansainväliseltä yhteisöltä uutta strategiaa, jossa keskitytään siviilipuolen jälleenrakennukseen. Olen tyytyväinen siihen, että Euroopan parlamentti, toisin kuin monien jäsenvaltioiden kansalliset parlamentit, lähettää tällä mietinnöllä selkeän viestin siitä, että konflikti on saatava loppumaan ja että politiikkaa on muutettava, jotta Afganistanissa saadaan aikaan kestävää poliittista, taloudellista ja demokraattista kehitystä. Meidän on tuettava mietinnön keskeistä viestiä. Olen kuitenkin eri mieltä arviosta, jonka mukaan Naton viime huippukokouksessa laadittu Afganistanin-strategia voi tuottaa onnistuneita tuloksia. Kehotan vetämään ulkomaiset joukot pois Afganistanista. Euroopan unioni poliisioperaatio (EUPOL) on epäonnistunut, eikä sitä pidä jatkaa eikä kehittää. Nimenhuutoäänestykset eräistä näitä kysymyksiä käsittelevistä kohdista ovat antaneet minulle mahdollisuuden ilmaista olevani eri mieltä mietinnön kanssa. Pahoittelen myös sitä, että mietinnössä ei suhtauduta kriittisemmin taipumukseen asettaa sotilaalliset strategiat etusijalle siviilipuolen jälleenrakennukseen nähden ja että siinä ei kiinnitetä riittävästi huomiota erityisesti naisten ihmisoikeustilanteeseen.