Sanatarkat istuntoselostukset

Keskiviikko 15. joulukuuta 2010 - Strasbourg

19. Yleiset säännöt ja periaatteet, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä (keskustelu)

  Puhemies. – (ES) Esityslistalla on seuraavana József Szájerin oikeudellisten asioiden valiokunnan puolesta laatima mietintö ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä (KOM(2010)0083 – C7-0073/2010 - 2010/0051(COD)) (A7-0355/2010).

  József Szájer, esittelijä. − (EN) Arvoisa puhemies, hädin tuskin vuosi sitten tuli voimaan Lissabonin sopimus, jossa esitetään huomattavia muutoksia säädösvallan siirtoon Euroopan parlamentilta ja neuvostolta komissiolle.

Joitakin kuukausia sitten käsittelimme täällä parlamentissa mietintöäni delegoiduista säädöksistä. Delegoiduista säädöksistä on kyse silloin, kun parlamentti ja neuvosto siirtävät säädösvaltaa, mutta aikaisemmasta poiketen me voimme tästä lähtien ottaa säädösvallan takaisin milloin tahansa. Voimme asettaa määräajan ja tehdä muutoksia, ja voimme käyttää veto-oikeutta, jos komissio ei noudata lainsäätäjän haluamaa toimintalinjaa.

Tässä perustamissopimuksen 291 artiklan mukaisesti käsittelemämme asetuksen tapauksessa on kyse täytäntöönpanosäädöksistä. Täytäntöönpanosäädösten tilanne on hieman erilainen. Niiden yhteydessä jäsenvaltioilla on oikeus päättää, miten Euroopan unionin lainsäädäntö pannaan täytäntöön. Ero on siis selvä.

Uusi asetus ja uusi delegoitujen säädösten järjestelmä antavat meille hyvin laajat valtuudet. Parlamentin kannalta katsottuna sen vaikutusvalta muuttuu huomattavasti, erityisesti tietyillä lainsäädännön aloilla.

Täytäntöönpanon alalla meillä on kuitenkin parlamenttina ja lainsäätäjänä oikeus säännellä sitä, miten täytäntöönpanomenettelyn olisi toimittava jäsenvaltioissa.

Mielestäni parlamentti toimi oikein, kun se pitkien neuvottelujen jälkeen päätyi kantaan, jonka mukaan haluamme, että neuvosto ja komissio vahvistavat ja esittävät selvästi sitoumuksensa parlamentin oikeuksien täyttämisestä. Erittäin pitkien neuvottelujen jälkeen olemme edenneet merkittävästi tällä alalla, joka vaikuttaa ja heijastuu täytäntöönpanosäädösten lisäksi todellakin myös delegoituihin säädöksiin.

Parlamentti säilytti jopa täytäntöönpanosäädöksiä koskevan valvontaoikeutensa, mikä merkitsee sitä, että muiden toimielinten kanssa tehdyn sopimuksen mukaisesti meillä on käytettävissämme menettely, jota voimme soveltaa.

Ensisijaisena tavoitteenani oli pystyä säilyttämään nämä tärkeät tehtävät. Tähän liittyy myös toinen kysymys: parhaillaan on käynnissä muitakin keskusteluja sekä täällä parlamentissa toisten valiokuntien – erityisesti kansainvälisen kaupan valiokunnan, kehitysyhteistyövaliokunnan ja ulkoasiainvaliokunnan – johdolla että myös parlamentin ja neuvoston välillä. Niissä käsitellään rahoitusvälineitä koskevaa lainsäädäntöä sekä sitä, pitäisikö niitä säännellä ja millä tavoin.

Tässä asiassa tavoitteenani oli, että asetuksessa ei ennakoitasi näiden keskustelujen tuloksia. Haluamme auttaa kollegoitamme, jotka pyrkivät puolustamaan kantaamme neuvoston kanssa käytävissä tärkeissä keskusteluissa, jotta voimme lopulta päästä yhteistyöhän neuvoston kanssa.

Lopuksi, sillä minulle varattu aika on päättymässä, haluan kiittää sekä komissiota että neuvostoa siitä joustavuudesta, jota ne ovat osoittaneet neuvotteluissa. Ymmärrän, että neuvostossa oli hyvin vaikeaa päästä sopimukseen. Mielestäni tämä on se sopimus, johon parlamentissa pyrittiinkin, ja kaikki jäsenet voivat olla siihen tyytyväisiä, erityisesti koska kyse ei ole ainoastaan nyt käsittelemästämme tekstistä, mutta me odotamme sekä komission että neuvoston jakavan yhteisen näkemyksemme näistä tärkeistä kysymyksistä. Odotamme myös julkilausumia, jotka osoittavat komission olevan selvästi sitoutunut mukauttamaan yhteisön säännöstön jäljellä olevan osan. Mietintööni liitetyn tekstin pitäisi vastata kaikkien parlamentin jäsenten odotuksia.

  Maroš Šefčovič, komission varapuheenjohtaja. − (EN) Arvoisa puhemies, saimme tänä aamuna seurata erittäin hyvää keskustelua kansalaisaloitteesta, ja nyt illalla keskustelemme hyvin tärkeästä komiteamenettelyaiheesta. Mielestäni on erittäin hyvä merkki, että me nyt Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen todellakin viimeistelemme keskeisiä säädöksiä, jotka ovat välttämättömiä sopimuksen täysimääräiselle täytäntöönpanolle.

Täytäntöönpanosäädöksiä koskeva asetus vaikuttaa huomattavasti siihen, millä tavoin komissio panee täytäntöön Euroopan unionin lainsäädäntöä tulevaisuudessa. Se vaikuttaa merkittävästi unionin valmiuksiin toteuttaa politiikkaa kansalaistensa etujen mukaisesti. Ehdotusta esittäessämme me määritimme sen päätavoitteen: uusilla säännöillä olisi luotava järjestelmä, jonka avulla komissio voisi hyväksyä täytäntöönpanosäädöksiä aikaisempaa yksinkertaisemmin, tehokkaammin ja avoimemmin ja täysin perustamissopimuksen mukaisesti.

Miten me saavutimme asetetut tavoitteet ehdotuksissa, joista parhaillaan keskustelemme? Aivan kuten aikaisemminkin, asetuksessa säädetty valvontamenettely perustuu komiteamenettelyyn, toisin sanoen jäsenvaltioiden edustajista koostuviin komiteoihin, joille komissio esittää toimenpide-ehdotuksia, mutta nykyisestä järjestelmästä poiketen neuvosto ei itsessään puutu asiaan.

Kuten perustamissopimuksessa selvästi todetaan, komission täytäntöönpanovallan käyttöä voivat valvoa ainoastaan jäsenvaltiot, ei neuvosto. Lisäksi asetuksessa säädetään, että kaikki erityismenettelyt poistuvat käytöstä ja että asetusta sovelletaan kaikkiin täytäntöönpanotoimenpiteisiin, myös kaupan alalla, kuten erilaisiin polkumyynnin vastaisiin tai tasoitustoimenpiteisiin. Tämä merkitsee todellista vallankumousta kauppapolitiikan alalla.

Me haluamme yksinkertaistaa menettelyjä, joten uudella asetuksella perustetaan vain kaksi menettelyä – neuvoa-antava ja tarkastelumenettely – neljän sijasta, mutta lisäksi siinä säädetään nykyisten komiteamenettelyjen automaattisesta mukauttamisesta. Uusia menettelyjä aletaan soveltaa koko voimassa olevaan lainsäädäntöön heti alusta alkaen. Luonnollisestikaan tämä ei vaikuta perussäädöksissä komissiolle annettujen valtuuksien luonteeseen.

Komissio on antanut julkilausuman, jossa se sitoutuu tarkistamaan koko yhteisön säännöstön mukauttaakseen sen lain edellyttämällä tavalla delegoitujen säädösten järjestelmään, ja tiedän, miten tärkeää tämä on parlamentille. Tähän mennessä olemme nimenneet 153 säädöstä, jotka eivät ennen Lissabonin sopimusta kuuluneet yhteispäätösmenettelyn soveltamisalaan ja joissa komissiolle myönnetään valtuuksia, jotka on palautettava siirrettyyn säädösvaltaan kuuluviksi. Lisäksi on 299 säädöstä, joihin aikaisemmin sovellettiin valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä. Tämä menettely on nyt tarkistettava perussopimuksen delegoituja säädöksiä koskevien määräysten mukaisesti. Tavoitteenamme on kuitenkin saada koko voimassa oleva lainsäädäntö vastaamaan täysin Lissabonin sopimuksen uusia määräyksiä ennen parlamentin nykyisen vaalikauden päättymistä.

Tämä merkitsee täysimääräistä mukauttamista. Te tiedätte, miten kunnianhimoisesta tavoitteesta on kysymys, ja sen vuoksi olen erityisen ilahtunut siitä, että Belgiaa edustava ministeri Olivier Chastel pyysi ystävällisesti minua toimittamaan parlamentille puheenjohtajavaltion sitoumuksen ja julkilausuman.

Julkilausumassa todetaan, että puheenjohtajavaltio on tietoinen komission kunnianhimoisista aikeista tässä asiassa, ja siinä pidetään niitä myönteisinä ja kannatetaan esitettyjä tavoitteita. Puheenjohtajavaltio vakuuttaa haluavansa kaikin tavoin varmistaa, että mukauttaminen saatetaan päätökseen mahdollisimman nopeasti sen jälkeen, kun komissio on esittänyt ehdotukset. Puheenjohtajavaltio on valmis lojaaliin yhteistyöhön parlamentin ja komission kanssa näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

Luonnollisesti me toivoisimme, että julkilausuma esitettäisiin virallisesti kirjallisessa muodossa, mutta mielestäni meidän on pidettävä myönteisenä puheenjohtajavaltio Belgian merkittävää yhteistyöhenkeä ja kollegiaalista lähestymistapaa.

Haluamme entistä tehokkaamman järjestelmän; sen mukaisesti uudet säännöt heijastavat täysin komissiolle perussopimuksissa annettua roolia – lukuun ottamatta yhtä valitettavaa poikkeusta, johon palaan myöhemmin – koska komitea voi ainoastaan määräenemmistöllä estää komissiota hyväksymästä ehdotusta täytäntöönpanoasetukseksi.

Äsken mainitsemani poikkeus, jossa komissio yksiselitteisesti tarvitsee komitean myönteisen lausunnon voidakseen hyväksyä ehdotuksen täytäntöönpanosäädökseksi, koskee lopullisia monenvälisiä kaupan suojatoimenpiteitä. Vaikka tällä alalla hyväksytäänkin vain vähän säädöksiä, me vastustimme näitä poikkeuksia institutionaalisista syistä, sillä mielestämme olisi ollut parempi mukautua täysin uusiin sääntöihin.

Halusin esittää tämän institutionaalisen näkökohdan, vaikka lopultakin kyseessä oli lainsäätäjän kannalta ainut mahdollinen perusta kompromissille, ja olemme siihen tyytyväisiä. Haluamme entistä avoimemman järjestelmän; koko menettelyn on oltava täysin avoin.

Kaikki komiteoille toimitetut asiakirjat toimitetaan samanaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle. Näillä toimielimillä on täysin tasavertainen valvontaoikeus. Ne voivat missä tahansa menettelyn vaiheessa ilmoittaa komissiolle, että niiden mielestä ehdotus täytäntöönpanosäädökseksi ylittää komission toimivallan. Jos me ylitämme toimivaltamme, teillä on oikeus ilmoittaa siitä meille hyvin selvästi.

Lopuksi toteaisin, että kaiken kaikkiaan ehdotus merkitsee erittäin hyvää lopputulosta Euroopan kannalta. Se vahvistaa selvästi yhteisön menetelmää ja laajentaa parlamentin valvontavallan kaikille aloille.

Uudessa asetuksessa säädetään esimerkiksi, että joissakin tapauksissa komissio saattaa joutua käsittelemään asiaa muutoksenhakukomiteassa. Kyseinen komitea on kuitenkin tavanomainen komiteamenettelyn mukainen, komission johtama komitea, johon sovelletaan samoja sääntöjä. Siten komitea voi vain määräenemmistöllä estää komissiota hyväksymästä ehdotusta.

Jos Euroopan parlamentti hyväksyy tänään komiteamenettelyä koskevan uuden asetuksen, se tulee voimaan hyvin pian eli 1. maaliskuuta 2011. Se on todellakin erittäin hyvä asia. Meidän on saatava uusi oikeudellinen kehys toimimaan mahdollisimman pian, ja toivon myös, että voisimme samaan aikaan ryhtyä yhdessä pohtimaan komission säädösvallan ja täytäntöönpanovallan välistä rajalinjaa. Tämä on tarpeen, jotta voimme jatkossa välttyä ristiriidoilta uusia lainsäädäntöehdotuksia käsiteltäessä, mutta myös selkeyttääksemme mukauttamista.

Haluan lopuksi kiittää esittelijä József Szájeria siitä työstä, jota hän on tehnyt neuvottelujen aikana, samoin kuin kaikkia poliittisten ryhmien jäseniä heidän yhteistyöstään ja joustavuudestaan. Viimeiset kiitoksen sanat kuuluvat puheenjohtajavaltio Belgialle siitä huomattavasta työstä, jota se on tehnyt saadakseen asiakirjan käsiteltyä neuvostossa ja saavuttaakseen tämän hyvin vaikean kompromissin. Uskoakseni käsittelemämme ehdotus, jonka toivottavasti huomenna hyväksymme, on erittäin hyvä asia Euroopalle.

  Gay Mitchell, kehitysyhteistyövaliokunnan lausunnon valmistelija. − (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin kiittää esittelijä József Szájeria hänen työstään ja mietinnöstään.

Lissabonin sopimuksen tultua voimaan nykyiset komiteamenettelyä koskevat säännökset korvataan 290 ja 291 artiklan mukaisesti delegoiduilla säädöksillä ja täytäntöönpanosäädöksillä, kuten on todettu, mutta olen hyvin huolissani komission roolista Lissabonin sopimukseen liittyvien päätösten täytäntöönpanossa.

Olin kuulevinani komission jäsenen juuri toteavan, että tämä oli heidän tavoitteenaan kuluvan vaalikauden päättymiseen mennessä. Vaalikautta on jäljellä vielä kolme ja puoli vuotta, ja kyseessä on ainoastaan heidän "tavoitteensa"! Tämä ei ole mikään asukasyhdistys, tämä on parlamentti! Jos neuvosto on mukana, parlamenttikin on mukana. Parlamentin jäsenenä – ja minua ei todellakaan ilahduta sanoa tätä – minusta näyttää siltä, että sen sijaan, että komissio toimisi rehellisenä sovittelijana neuvoston ja parlamentin välillä, se on usein aivan liian lähellä neuvostoa, kun taas parlamentti on jäsentensä suuren määrän vuoksi usein hajanainen ja toisinaan se päätyy liian heppoisin perustein tukemaan neuvoston ja komission yhteistä kantaa.

Ensiksi minun on korostettava, että parlamenttia ei mielestäni pitäisi millään tavalla painostaa antamaan täyttä tukeaan ensimmäisessä käsittelyssä olevalle ehdotukselle. Tärkeintä on se, että pääsemme tasapuoliseen kompromissiin, joka on paras saatavilla oleva vaihtoehto sekä parlamentille että edustamillemme kansalaisille, samalla kun otamme huomioon sen, mitä kollegamme József Szájer on sanonut. Jos tämän vuoksi joudumme odottamaan toista käsittelyä sopimukseen pääsemiseksi, olkoon sitten niin. Kuten sanoin, sääntönä on oltava se, että jos neuvosto on mukana, parlamenttikin on mukana. Olemme tasavertaisia päätöksentekijöitä ja lainsäätäjiä.

Kehitysyhteistyövaliokunnan lausunnon valmistelijana olen sitä mieltä, että on äärimmäisen tärkeää taata parlamentin itsenäisyys ja se, että komissio kunnioittaa molempia toimielimiä. En ole varma siitä, että tämä saavutetaan esitetyllä "kompromissilla".

  Saïd El Khadraoui, liikenne- ja matkailuvaliokunnan lausunnon valmistelija. − (NL) Arvoisa puhemies, haluan aluksi kiittää esittelijää hänen tekemästään työstä tässä asiassa, joka on monimutkainen ja hyvin tekninen mutta kuitenkin erittäin tärkeä meidän tulevalle toiminnallemme.

Vanha komiteamenettely, joka sisälsi neljä eri vaihtoehtoa, ei ollut tuntematon meille liikenne- ja matkailuvaliokunnan jäsenille, ja olemme jo kauan tienneet, miten on toimittava täytäntöönpanosäädösten kanssa. Lissabonin sopimukseen perustuvista mukautuksista haluaisin kuitenkin todeta, että me kannatamme kompromisseja, joista esittelijä on sopinut neuvoston kanssa. Mielestämme olisi kuitenkin kiinnitettävä huomiota kahteen seikkaan.

Ensiksikin parlamentille on mielestämme toimitettava mahdollisimman paljon tietoa ja parlamentin on osallistuttava mahdollisimman laajasti komitean päätösten valmisteluun.

Toiseksi haluaisin painottaa siirtymäkauteen liittyvän hyvän lähestymistavan merkitystä, ja tässä yhteydessä me pyydämme komissiota suhtautumaan jalomielisesti parlamenttiin, kun yhteisön säännöstössä määritetty komiteamenettely korvataan uusilla delegoiduilla säädöksillä ja täytäntöönpanosäädöksillä. Näiden kahden vaihtoehdon välinen valinta voi antaa aihetta keskusteluun.

Sen vuoksi tämä ei koske ainoastaan uudistusta, vaan myös nykyisen yhteisön säännöstön soveltamista ennen mitään uudistuksia.

  Danuta Maria Hübner, aluekehitysvaliokunnan lausunnon valmistelija. − (EN) Arvoisa puhemies, olen huolissani siitä, että jos delegoituja säädöksiä päätetään olla soveltamatta rahoitusvälineisiin, siitä saattaisi tulla vaarallinen ennakkotapaus muita politiikan aloja ajatellen. Se myös lisää toimielinten välistä epäluottamusta, ja olemme kaikki huolestuneita tästä tilanteesta.

Tulevat vuoden 2013 jälkeistä aikaa koskevat aluepolitiikan lainsäädäntöehdotukset voivat edellyttää täytäntöönpanosäädösten soveltamista, mutta ne saattavat edellyttää myös delegoituja säädöksiä. Emme voi hyväksyä, että delegoidut säädökset hylätään jo etukäteen. Lainsäätäjien pitäisi pystyä neuvottelemaan tästä asiasta tapauskohtaisesti.

Tämä näkemys on mielestäni poliittisesti ja oikeudellisesti johdonmukainen, ja uskon neuvoston ja komission olevan varmasti yhtä mieltä asiasta parlamentin kanssa. Epäilemättä meillä on edessämme useita vaikeita vuosia. Euroopan unionin toimieliminä meidän velvollisuutenamme on hyödyntää politiikkaamme mahdollisimman hyvin, ja välttämällä tarpeettomia ristiriitoja ja menettelyjä voimme hoitaa tehokkaammin tämän yhteisen tehtävämme.

  Paolo De Castro, maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan lausunnon valmistelija. – (IT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan puheenjohtajana olen monista syistä hyvin pettynyt József Szájerin laatiman ja huomenna äänestettävän mietinnön sisältöön.

Ensiksikin yhtäkään niistä tarkistuksista, joita valiokuntani äänestyksessä kannatettiin yksimielisesti – ja painotan sanaa "yksimielisesti" – ei otettu huomioon, vaikka yhteinen maatalouspolitiikka kuuluu politiikan aloihin, joilla on komiteamenettelyssä hyväksytty eniten säädöksiä, ja se on siksi yksi aloista, joihin Lissabonin sopimukseen perustuva säädösten mukauttaminen vaikuttaa eniten.

Toiseksi 10 artiklan mukaan Euroopan parlamentilla ei ole minkäänlaista painostusvaltaa tai mahdollisuutta neuvotella neuvoston kanssa yhteistä maatalouspolitiikkaa koskevan lainsäädännön mukauttamisesta uuden sopimuksen mukaisesti.

Olemme itse asiassa tietoisia siitä, että neuvosto on jo osoittanut haluttomuutensa sopia Euroopan parlamentille delegoiduista säädöksistä, ja tämän asetuksen hyväksymisen jälkeen se ei ole enää kiinnostunut käymään neuvotteluja, koska automaattiselle mukauttamiselle – joka ei kata delegoituja säädöksiä vaan vain täytäntöönpanosäädökset – ei ole asetettu määräaikaa, sillä kyseessä on siirtymäjärjestely.

Tästä syystä esitin yhdessä muiden kollegojeni kanssa tarkistuksen, jossa automaattisesta mukauttamisesta tehdään aidosti väliaikainen, ja kehotan teitä kaikkia tukemaan sitä Euroopan parlamentin roolin vahvistamiseksi. Ei ole todellakaan mitään syytä päästä ensimmäisessä käsittelyssä sopimukseen näin arkaluonteisessa asiassa, jossa määritellään sopimuksen täytäntöönpanoa koskevat säännöt tulevia vuosia varten. Tästä syystä meillä on tässä erittäin tärkeässä asiassa oikeus – sanoisin jopa velvollisuus – parantaa ehdotusta niin paljon kuin mahdollista ja viedä se sen vuoksi toiseen käsittelyyn. Emme saa suostua neuvoston kiristykseen, kun se uhkaa keskeyttää asian käsittelyn pakottaakseen meidät hyväksymään tämän kielteisen sopimuksen.

Mielestäni tämä on talousarvion jälkeen kaikkein tärkein asia, josta meidän on äänestettävä, koska se määrittää uudelleen Euroopan unionin toimielinten väliset voimasuhteet. Meidän on täällä parlamentissa puolustettava määrätietoisesti demokraattisesti valitun ja kaikkia Euroopan kansalaisia edustavan parlamentin valtaoikeuksia.

  Antolín Sánchez Presedo, talous- ja raha-asioiden valiokunnan lausunnon valmistelija. – (ES) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, Lissabonin sopimus tuo tuntuvia muutoksia EU:n lainsäädännön laatimiseen ja täytäntöönpanoon erottamalla toisistaan delegoidut säädökset ja täytäntöönpanosäädökset. Aikaisemmin primaarilainsäädännössä säädettiin ainoastaan täytäntöönpanotoimenpiteistä.

Tämä asetus on välttämätön, jotta voidaan siirtyä moitteettomasti vanhasta järjestelmästä uuteen ja jotta varmistetaan, että komissio käyttää asianmukaisesti Lissabonin sopimuksessa sille määrättyä täytäntöönpanovaltaa. Asetuksella vahvistetaan demokratian periaatetta, koska siinä tunnustetaan parlamentin valvontaoikeus ja lisätään avoimuutta säätämällä vuosikertomuksen antamisesta ja koska siihen sisältyy tarkistuslauseke, jonka tarkoituksena on viimeistellä asetusta saatujen kokemusten perusteella. Siten se täyttää talous- ja raha-asioiden valiokunnan näihin aiheisiin liittyvät vaatimukset.

Rahoituspalvelujen alalla asetus parantaa osaltaan oikeusvarmuutta ja lainsäädännön tehokkuutta. Se täydentää kokoomadirektiivin tavoitetta rajoittaa komissiolle aikaisemmassa oikeudellisessa kehyksessä annettujen ja nykyisen kehyksen kanssa yhteensopivien valtuuksien kesto kolmeen vuoteen uuden sopimuksen voimaantulosta alkaen. Asetuksessa vahvistetaan säännöksiä, joiden mukaan nykyiseen valvontarakenteeseen sisältyvät tekniset täytäntöönpanostandardit ja rahoituspalvelujen alaa koskevat alakohtaiset säännökset voidaan lopulta hyväksyä.

Sen vuoksi voin talous- ja raha-asioiden valiokunnan lausunnon valmistelijana pitää mietintöä myönteisenä ja onnittelen siitä József Szájeria.

Haluan kiittää puhemiestä hänen auliudestaan ja toivotan teille kaikille hyvää joulua ja alkavaa vuotta.

  Klaus-Heiner Lehne, PPE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, tarvitsemme myös täällä täysistunnossa monenlaisia selityksiä niiden harhaanjohtavien keskustelujen vuoksi, joita on käyty eri parlamenttiryhmien kokouksissa, valiokuntien puheenjohtajakokouksessa ja joissakin tapauksissa valiokuntien kokouksissa.

Ennen kaikkea tässä asetuksessa ei ole kysymys siitä, että päätettäisiin, mitä ovat 290 artiklaan perustuvat delegoidut säädökset ja mitä ovat 291 artiklaan perustuvat täytäntöönpanosäädökset. Tässä asetuksessa ei tosiaankaan päätetä siitä asiasta. Siitä päätetään perussäädöksessä. Toisin sanoen laki itsessään määrää 290 tai 291 artiklaan perustuvasta vallasta, jos tästä mahdollisuudesta on säädetty. Asetus koskee ainoastaan 291 artiklan mukaista menettelyä.

Toinen huomautukseni koskee 10 artiklaan liittyvää kritiikkiä. Tämäkin artikla koskee ainoastaan menettelyä eikä mitään muuta. Komissio on tässä yhteydessä jälleen kerran selventänyt, että se luonnollisesti aikoo mukauttamisen yhteydessä tarkistaa kaikki ennen Lissabonin sopimuksen voimaantuloa voimassa olleet säädökset ja esittää uusia ehdotuksia molemmille lainsäädäntöelimille eli parlamentille ja neuvostolle. Tätä on jälleen kerran vahvistettu aikaisempaan toimielinten väliseen sopimukseen verrattuna.

Ainut todellinen uutuus koskee ulkomaankauppaan liittyvää menettelyä. Myönnän, että puheenjohtajavaltio Belgian saavuttama kompromissi on melko byrokraattinen. Siitä ei ole epäilystäkään. Se oli kuitenkin ainut mahdollinen ratkaisu, kun otetaan huomioon neuvostossa asiaa vastustaneet kaksi määrävähemmistöä.

Minun mielestäni kyse on ainoastaan hyötyjen arvioinnista. Meidän on myös, kuten esittelijä on todennut, arvioitava sitä, mistä parlamentti on neuvotellut. Meillä on täytäntöönpanosäädösten tarkistusmenettely, josta ei ole säädetty perussopimuksessa. Se on hyvin tärkeä edistysaskel, erityisesti, kun ajatellaan parlamentin osallistumista, joka ylittää perussopimuksen ehdot. Sen vuoksi, kun hyödyt punnitaan, on selvää, että tämä ansaitsee meidän tukemme. Tästä syystä kannatan mietintöä sellaisenaan ilman tarkistuksia. Emme voi tässä ensimmäisessä käsittelyssä saavuttaa yhtään enempää kuin mitä voisimme saavuttaa myöhemmin määrittämättömän ajan kuluttua sovitteluprosessissa.

  Eva Lichtenberger, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, tänään käsittelemäämme asetukseen on kaikissa valiokunnissa suhtauduttu pitkään hyvin välinpitämättömästi. Muutamat parlamentin jäsenet ovat kuitenkin havahtuneet nyt käsittelyn päättyessä, kun tulokset ovat jo pöydällä. Ikävä kyllä muutamat heistä eivät ole osallistuneet keskusteluun, mikä on sääli, koska olisi ollut hyvin mielenkiintoista kuulla heidän ajatuksiaan.

Vanhana parlamentin jäsenenä yleissopimuksen henki on minulla kirkkaasti muistissani. Siinä kehotettiin avoimesti antamaan Euroopan parlamentille erityisoikeuksia useilla aloilla, jotta varmistetaan jatkossakin parlamentin uskottavuus toimielinjärjestelmässä ja suhteessa kansalaisiin.

Yleissopimuksen vaatimuksista huolimatta asialle ei tehty mitään. Puheenjohtajavaltio Belgian erittäin tiukat neuvottelut neuvoston kanssa tekivät mahdolliseksi päästä merkittävästi eteenpäin. Muistan Klaus Heiner Lehnen puheenvuoron. Hän puhui pysyvästä oikeudesta tutkia, oliko komissio ylittänyt toimivaltansa.

Joissakin säännöksissä, kuten kansainvälistä kauppaa koskevassa sopimuksessa, ei tietenkään ole päästy aivan ihanneratkaisuun, mutta siitä huolimatta hyväksyn saavutetun tuloksen. Haluan kiittää puheenjohtajavaltio Belgiaa. Se on tehnyt kaikkensa varmistaakseen, että asiassa päästiin eteenpäin. Haluan myös kiittää esittelijää hänen ymmärtäväisestä ja älykkäästä tavastaan neuvotella.

  Raffaele Baldassarre (PPE). – (IT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, kun huomenna äänestämme József Szájerin mietinnöstä, me näytämme vihreää valoa yhdelle Lissabonin sopimukseen sisältyvälle uudelle välineelle, joka koskee täytäntöönpanosäädöksiä.

Sillä yksinkertaistetaan vanhaa komiteajärjestelmää. Tällä toimenpiteellä lisätään säädösten hyväksymiseen liittyvää avoimuutta sääntelemällä menetelmiä, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komissiolle annetun toimivallan käyttöä. Asetuksen keskeinen merkitys on tehnyt lainsäätämisjärjestyksestä monimutkaisen sekä toimielinten välisellä tasolla että parlamentissa, jossa kaikkien valiokuntien – vaikkakin myöhäinen – panos on toivoakseni kuitenkin tehnyt mahdolliseksi ehdotuksen hyväksymisen ensimmäisessä käsittelyssä.

Onnittelen sen vuoksi esittelijä József Szájeria siitä, että hän on onnistunut saavuttamaan Euroopan parlamentin ensisijaiset tavoitteet: viittaan tällä takeisiin nykyisten komiteamenettelyjen muuttamisesta uuden menettelyn mukaisiksi, parlamentin ja neuvoston valvontaoikeuteen, komission johtaman muutoksenhakukomitean perustamiseen sekä tarkistuslausekkeeseen, jonka ansiosta voidaan arvioida menettelyn tehokkuutta.

Lopuksi haluaisin kommentoida neuvotteluja vaikeuttanutta viimeistä estettä eli yhteisen kauppapolitiikan sisällyttämistä tulevan asetuksen soveltamisalaan. Vaikka lopullisen sopimuksen ansiosta polkumyynnin vastaisia toimia hyväksyttäessä voidaan 18 kuukauden pituisen siirtymäkauden aikana käyttää yksinkertaiseen enemmistöön perustuvaa äänestysjärjestelmää, sen jälkeen toimenpiteiden hyväksymiseen tarvitaan määräenemmistö. Ratkaisuun pääsy edellytti vaikeaa kompromissia, mutta olen vakuuttunut siitä, että se vastaa sekä teollisuuden että Euroopan unionin toimeenpanoelimen tarpeita ja poistaa riskin luonteeltaan teknisten päätösten vaarallisesta politisoitumisesta.

  Gianluca Susta (S&D). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, olen täysin eri mieltä edellisten puhujien kanssa. Minun mielestäni tämä toimenpide on vahingollinen parlamentin ensisijaisille tavoitteille ja vastoin Lissabonin sopimuksen henkeä.

Olemme ensimmäisessä käsittelyssä pääsemässä neuvoston kanssa sopimukseen 70 prosentista käsiteltävistä asioista, mutta en ymmärrä intoamme saada ensimmäisessä käsittelyssä päätökseen näin arkaluonteisen toimenpiteen käsittelyä, sillä kyse on Lissabonin sopimuksesta, joka on laajentanut toimivaltaamme, erityisesti kauppapolitiikan alalla, sekä kyseisen sopimuksen täytäntöönpanosta. Heti polkumyynnin vastaisia menettelyjä käynnistettäessä olemme vaihtamassa oikeusvarmuuteen perustuvan puolueettomuuden jäsenvaltioiden toimiin. Tämä uhkaa olla tuloksena komission ja jäsenvaltioiden välisissä neuvotteluissa.

Sen vuoksi tämä on mielestäni askel taaksepäin. Sama koskee maatalousalalle suunniteltua vanhan komiteajärjestelmän mukauttamista uuteen järjestelmään ilman aikarajoituksia, mikä vahvistaa parlamentin roolia.

Tästä syystä mielestäni ei ole järkevää yrittää päästä neuvoston kanssa kiireesti sopimukseen ensimmäisessä käsittelyssä, koska vaarana on myös päätyä käsittelemään riita-asioita unionin tuomioistuimessa.

  Maroš Šefčovič, komission varapuheenjohtaja. − (EN) Arvoisa puhemies, haluan kiittää kaikkia esitetyistä puheenvuoroista, jotka heijastavat käsittelemämme aiheen monitahoisuutta.

Haluaisin vastata joihinkin esitettyihin huomioihin. Tarkistuksesta yleensä ja sitoutumisestamme kaikkien asiaankuuluvien säädösten tarkistamiseen haluan todeta, että suunnitelmamme on erittäin kunnianhimoinen, ja olen puhunut siitä Klaus-Heiner Lehnen kanssa puitesopimusta koskevien keskustelujemme aikana: meidän on mukautettava kahdenlaisia säädöksiä, toisia 299 ja toisia 153. Mielestäni kyseessä on hyvin kunnianhimoinen suunnitelma, jos haluamme hoitaa tarkistukset tämän vaalikauden aikana. Puhuessani "meidän" tavoitteestamme tarkoitan kaikkia kolmea toimielintä, sillä tämä työ selvästikin vaatii meidän kaikkien lojaalia yhteistyötä.

Haluan vakuuttaa Gay Mitchellille, että komissio kunnioittaa parlamenttia suuresti.

Korostaisin yhtä kohtaa ehdotuksen liitteenä olevassa komission lausumassa. Luen sen vain ääneen: "Mukauttamisprosessin aikana komissio tiedottaa säännöllisesti Euroopan parlamentille kyseisiin välineisiin, joista on tulevaisuudessa tarkoitus tulla delegoituja säädöksiä, liittyvistä ehdotuksista täytäntöönpanotoimiksi." On siis täysin selvää, että olemme sitoutuneet avoimuuteen ja selkeyteen. Haluan myös vahvistaa täällä parlamentissa, että toimitamme parlamentille mahdollisimman paljon tietoa. Parlamentti saa kaikki tiedot samaan aikaan kuin komiteat, joten teemme kaikkemme pitääksemme parlamentin ajan tasalla myös tässä menettelyssä.

Minun on syytä kiittää Klaus-Heiner Lehneä tämän tilanteen selventämisestä keskustelussa. Me käsittelemme tänään täytäntöönpanosäädöksiä, ja tässä asetuksessa ei millään tavoin määrätä ennakolta, onko meidän tulevaisuudessa käytettävä delegoituja vai täytäntöönpanosäädöksiä.

Mukauttamisesta minun on todettava, että uskoakseni Paolo De Castro ei ollut täällä silloin, kun luin puheenjohtajavaltio Belgian lausuman, jossa sitoudutaan täysin lojaaliin yhteistyöhön täysimääräistä mukauttamista koskevan kunnianhimoisen tavoitteen saavuttamiseksi lähivuosina. Mielestäni on rauhoittavaa, että ei ole vain parlamentin etujen mukaista vaan myös komission ja neuvoston etujen mukaista edetä hyvin nopeasti. Mielestäni tämä on täysin selvää, ja olen varma siitä, että noudatamme sopimusta.

Polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden ja tasoitustoimenpiteiden politisoitumisesta olen itse asiassa sitä mieltä, että tilanne kehittyy päinvastaiseen suuntaan, sillä te tunnette nykyisen järjestelmän: jäsenvaltioiden edustajien yksinkertainen enemmistö voi nykyisin hylätä komission ehdotuksen. Tulevaisuudessa se olisi paljon vaikeampaa, koska hylkääminen edellyttäisi jäsenvaltioiden edustajien määräenemmistöä. Joten uskoakseni meidän nyt käsittelemämme asia itse asiassa vahvistaa unionin lähestymistapaa ja komission asemaa kauppaneuvotteluissa, aivan kuten Lissabonin sopimuksessa määrätään ja ennakoidaan.

Jos sallitte, korostaisin lopuksi oikeusvarmuuden merkitystä tässä asiassa, koska silloin kun käsittelemme arkaluonteisia aiheita, kuten kauppaa, polkumyynnin vastaisia toimenpiteitä tai tasoitustoimenpiteitä, me tarvitsemme luonnollisesti hyvin vakiintuneita menettelyjä ja selkeää tehtävien ja vastuualueiden jakoa. Parlamentti tarvitsee hyvin selvät valvontaoikeudet, jotka sille on annettu Lissabonin sopimuksessa, ja me tarvitsemme oikeusvarmuutta toimiaksemme tällä hyvin tärkeällä lainsäädännön alueella, sillä te tiedätte, miten usein näistä toimenpiteistä kiistellään monissa kansainvälisissä yhteyksissä.

Sen vuoksi, hyvät parlamentin jäsenet, pyydän teitä kannattamaan näitä ehdotuksia ilman tarkistuksia, koska mielestäni ne ovat todellakin eduksi Euroopan unionin asemalle maailmanpolitiikassa.

  József Szájer, esittelijä. − (EN) Arvoisa puhemies, haluan kiittää kaikkia heidän antamastaan panoksesta sekä tänään että niiden yhdeksän viime kuukauden aikana, joina olemme työskennelleet tämän aiheen parissa.

Ensiksi menettelyyn liittyvä seikka. Monet kollegat ovat tuoneet esiin huolensa siitä, että me neuvoston painostuksesta kiirehdimme päästäksemme sopimukseen ensimmäisessä käsittelyssä. Neuvotteluihin osallistuneet komissio, neuvosto ja monet kollegat voivat todistaa painostuksen olleen päinvastaista. Parlamentti ja minä ilmoitimme neuvostolle, että mikäli se ei pääse sopimukseen, koko hanke voisi epäonnistua.

Molemmat toimielimet osoittivat hyvin selvästi sitoumuksensa, koska, kuten József Šefčovič juuri totesi, ne kannattavat parlamentin tavoin Lissabonin sopimuksen vakautta. Mitä myöhemmin me hyväksymme tämäntyyppisen asetuksen, sitä kauemmin vanha komiteamenettely – josta me emme sen monien ongelmien vuoksi pidä – pysyy voimassa. Tältä kannalta katsottuna yhdeksää kuukautta ei voida pitää lyhyenä aikana, ja sen kuluessa voitaisiin järjestää kaksi käsittelyä. Asian käsittely on ollut täysin avointa, ja monet kollegat voivat sen todistaa.

Olen osallistunut valiokuntien puheenjohtajakokoukseen kuusi kertaa näiden yhdeksän kuukauden aikana, ja olen myös tavannut kaikkien valiokuntien varjoesittelijöitä ja koordinaattoreita. Päätin itse pyrkiä sopimukseen, koska me olimme saamassa kaiken sen, mitä halusinkin. Ehkä neuvosto ja komissio eivät pidä siitä, mutta me saimme kaiken.

Mitä esittelijä tekee silloin, kun kaikki se, mitä minä ja eri valiokunnat olimme vaatineet, on saavutettu, vaikkakaan ei ehkä siinä muodossa kuin toivoimme? Paolo De Castro on oikeassa. Hänen pyyntönsä eivät sisälly asetuksen sanamuotoon, mutta kyse on täytäntöönpanosäädöksistä, ja ne komission sitoumus kattaa. Olen ennenkin osallistunut mukauttamiseen – kokoomadirektiivin yhteydessä – ja komissio esitti silloin saman sitoumuksen, jonka se on pitänyt muutamia hyvin pieniä poikkeuksia lukuun ottamatta. Tässä mielessä voin uskoakseni luottaa komission lupaukseen, ja jos komissio ei pidä siitä kiinni, uskallan kyllä nousta sitä vaatimaan ja tehdä tarpeelliset mukautukset, kuten Paolo De Castro tekee.

Tässä mielessä ei ole minkäänlaista painostusta. Minä olin se, joka painostin. Monien vaikeiden neuvottelujen aikana onnistuimme hyvän yhteistyön ansiosta sopimaan ehdotuksesta, jonka voin varauksetta esittää parlamentille sen hyväksyttäväksi.

Kiitän teitä kaikkia ja erityisesti niitä kollegoita, jotka osallistuivat tähän hyvin vaikeaan työhön. Pyydän anteeksi yleisöltä, joka ei ymmärrä sanaakaan keskustelustamme, mutta voin todellakin vakuuttaa, että Euroopan unionin asioiden avoimuus ja valvonta paranevat huomattavasti tämän asetuksen hyväksymisen jälkeen.

  Puhemies. − (ES) Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna.

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 149 artikla)

  Vital Moreira (S&D), kirjallinen. – (PT) Tämä lainsäädäntöaloite koskee Euroopan komission täytäntöönpanovälineiden valvontaa. Siitä on määrätty Lissabonin sopimuksessa, jossa se sisältyy Euroopan parlamentin lainsäädäntövaltaan. Kyseessä on kiistatta myös kokonaisuudessaan myönteinen asetus, kun otetaan huomioon nykyinen tilanne.

Monet ehdotuksen näkökohdat ovat kuitenkin riittämättömiä vastaamaan täysimääräisesti Lissabonin sopimuksen vaatimuksiin. Näistä kielteisistä näkökohdista erottuu erityisesti kaksi. Ensinnäkään ehdotuksessa ei aseteta mitään määräaikaa lukemattomien voimassa olevien järjestelyjen pakolliselle mukauttamiselle nykyistä järjestelmää ja Lissabonin sopimusta vastaaviksi. Tästä syystä esitin tarkistuksen, johon sisältyy tätä asiaa koskeva ehto. Toiseksi ja ensisijaisesti kaupan suojatoimia (erityisesti polkumyynnin ja tukien vastaisia toimenpiteitä sekä suojatoimenpiteitä) varten esitettyjä poikkeuksia, jotka lisäisivät jäsenvaltioiden valtaa valvoa komissiota, ei voida hyväksyä, koska ne vaikeuttavat näiden toimenpiteiden soveltamista ja johtavat niiden politisoitumiseen. Nämä toimenpiteet ovat välttämättömiä eurooppalaisten yritysten puolustamiseksi sellaiselta kilpailulta ja tuonnilta, joka hyötyy tämäntyyppisistä laittomista eduista.

Kaupan suojatoimien syrjivälle kohtelulle ei ole mitään perustuslaillisia tai poliittisia perusteita, ja se heikentää komission (ja Euroopan unionin) kykyä puolustaa eurooppalaista teollisuutta Euroopan unionin sisämarkkinoiden ulkopuolista epäoikeudenmukaista kilpailua vastaan.