Sanatarkat istuntoselostukset

Maanantai 17. tammikuuta 2011 - Strasbourg

17. EY:n ja Tyynenmeren valtioiden välinen väliaikainen kumppanuussopimus – EY:n ja Tyynenmeren valtioiden väliaikainen kumppanuussopimus (keskustelu)

  Puhemies. – (EN) Esityslistalla on seuraavana yhteiskeskustelu, jonka aiheena ovat

– David Martinin kansainvälisen kaupan valiokunnan puolesta laatima mietintö suosituksesta ehdotukseksi neuvoston päätökseksi Euroopan yhteisön ja Tyynenmeren valtioiden välisen väliaikaisen kumppanuussopimuksen tekemisestä (05078/2010 – C7-0036/2010 – 2008/0250(NLE)) (A7-0365/2010)

– Vital Moreiran ja David Martinin kansainvälisen kaupan valiokunnan puolesta komissiolle laatima suullinen kysymys Euroopan yhteisön ja Tyynenmeren valtioiden väliaikaisesta kumppanuussopimuksesta (O-0212/2010 – B7-0807/2010).

  David Martin, esittelijä. – Arvoisa puhemies, heti aluksi haluaisin sanoa, että tiedän, että komission jäsen De Guchtilla on hyvät syyt poissaoloonsa tänä iltana. Haluan kiittää häntä siitä, että hän vaivautui soittamaan minulle viime viikolla kertoakseen, miksi hän ei pysty olemaan täällä läsnä, ja haluan kiittää häntä ja hänen kauppapolitiikan pääosaston tiimiään yhteistyöstä ja erityisesti Martin Dihmiä kaikesta hänen avustaan.

Olen esittelijänä pyrkinyt jatkamaan edellisen esittelijän, entisen kollegani Glyn Fordin hyvää työtä. Olen onnekas siinä, että Glyn Fordin päätöslauselman hyväksyminen vuonna 2009 merkitsi sitä, että parlamentilla oli jo selvä kanta EY:n ja Tyynenmeren valtioiden väliseen väliaikaiseen talouskumppanuussopimukseen. Parlamentin virallinen kanta on siis se, jota olen yrittänyt noudattaa mietinnössäni ja kysymyksessäni tänään.

Haluaisin kiittää tästä asiasta vastannutta valiokunnan hallintovirkamiestä Donatella Pribazia. Tämä osoittautui hänen viimeiseksi mietinnökseen ennen hänen saamaansa ylennystä, joten haluaisin toivottaa hänelle kaikkea hyvää hänen uudessa työssään ja kiittää häntä minun tehtäväni helpottamisesta täällä. Lopuksi haluaisin toivottaa tänne tervetulleeksi Papua-Uuden-Guinean suurlähettilään ja kiittää häntä ja hänen henkilöstöään heidän tiiviistä yhteistyöstään. Heidän näkemyksensä antoivat erityispanoksen mietintööni.

Aluksi haluaisin esittää muutaman yleisen huomautuksen sopimuksesta ja alueellisista olosuhteista. Toiseksi aion käsitellä talouskumppanuussopimuksen kolmea erityisnäkökohtaa, joita mielestäni on tärkeää korostaa, nimittäin kauppaa tukevaa apua, Fidžin poliittista tilannetta ja kalastusta. Kolmanneksi kommentoin EY:n ja Tyynenmeren valtioiden tulevia kauppasuhteita.

Ensinnäkin taustasta ja alueellisesta yhdentymisestä. Tämä väliaikainen eli vain tavaroiden kauppaan keskittyvä talouskumppanuussopimus on neuvoteltu kahden Tyynenmeren valtion, Papua-Uuden-Guinean ja Fidžin kanssa. Näillä kahdella Tyynenmeren saarivaltiolla on eniten kauppaa EU:n kanssa, ja niillä on tärkeitä EU:n markkinoille tarkoitettuja vientituotteita eli tonnikalaa ja sokeria.

Talouskumppanuussopimus antaa Papua-Uudelle-Guinealle ja Fidžille tullittoman ja kiintiöttömän pääsyn EU:n markkinoille vastineeksi niiden markkinoiden asteittaisesta vapauttamisesta 15 vuoden kauden aikana. Papua-Uusi-Guinea on sitoutunut vapauttamaan 88 prosenttia tuonnistaan EU:sta tämän sopimuksen soveltamisajankohdasta lähtien, ja Fidži vapauttaa 87 prosenttia 15 vuoden kauden aikana.

Lopuilla 12:lla Tyynenmeren valtiolla on joko tulliton ja kiintiötön pääsy Kaikkea paitsi aseita -järjestelmän kautta tai niillä on EU:n kanssa käymänsä kaupan vähäisyyden takia hyvin vähän kiinnostusta väliaikaiseen talouskumppanuussopimukseen. Katson kuitenkin, että koska siirrymme kohti täydellistä talouskumppanuussopimusta, meidän olisi pyrittävä kohti alueellisen integraation tavoitetta ja ajettava tarmokkaasti kaikkia Tyynenmeren valtioita koskevaa täydellistä talouskumppanuussopimusta.

Mitä tulee päätöslauselman sisältöön, parlamentin annettava suostumuksensa tälle sopimukselle ennen kuin se voidaan ratifioida. Arvoisa puhemies, kuten olette todennut, äänestämme keskiviikkona kahdesta eri mietinnöstä eli ensinnäkin suostumuksesta, jonka toivon meidän antavan, ja toiseksi päätöslauselmaesityksestä. Päätöslauselmaesitykseen sisältyy muitakin asioita, mutta kuten sanoin, haluan kommentoida erityisesti kolmea seikkaa.

Ensimmäinen niistä on se, että kauppaa tukevassa avussa täytäntöönpanon vaatima rahoitus on ratkaisevan tärkeä sopimuksen tavoitteisiin pääsemiseksi eli talouden monipuolistamiseksi ja köyhyyden lievittämiseksi. On tärkeää, että kohtuullinen ja oikeudenmukainen osuus niistä 2 miljardista eurosta, jotka on varattu vuoden 2007 kauppaa tukevan avun strategiaan, suunnataan Tyynenmeren alueelle. On myös tärkeää korostaa, että tämä väliaikainen talouskumppanuussopimus laadittiin lyhyen aikavälin toimenpiteenä, tarkoituksena turvata Tyynenmeren kauppaetuudet Maailman kauppajärjestön päätöksen jälkeen.

Kun tuo pidetään mielessä, sitä ei pitäisi nähdä merkkinä siitä, että EU hyväksyisi Fidžin poliittisen järjestelmän. Kehottaisin Fidžin hallitusta toimimaan kohti siirtymistä demokratiaan. Toivon, että välttämättömät uudistukset toteutuvat, jotta taloudellisen tuen antaminen Fidžin sokeriteollisuudelle käy mahdolliseksi.

Kalastuksesta todettakoon, että kalatalousalalla on keskeinen asema Papua-Uuden-Guinean taloudessa ja että se on kansalaistensa kannalta tärkeä työllistäjä ja tulonlähde. Niissä kolmessa tonnikalan jalostuslaitoksessa, joilla on vientiä EU:hun, on 5 700 työntekijää, joiden enemmistö on naisia. Tässä maassa naisille on usein vaikea löytää sopivaa työtä.

Kannatan tämän sopimuksen joustavien alkuperäsääntöjen tavoitetta eli jalostusteollisuuden kehittämistä, mutta on välttämätöntä, että teollisuus kehittyy kestävällä tavalla. Ympäristönäkökohtien huomioon ottaminen on tärkeintä, ja olen mietinnössäni pyytänyt komissiota seuraamaan tätä näkökohtaa ja raportoimaan parlamentille säännöllisesti, noudatetaanko laitonta, ilmoittamatonta ja sääntelemätöntä kalastusta koskevaa säännöstöä.

Arvostan sitä, että täällä parlamentissa – ja erityisesti kalatalousvaliokunnassa – kannetaan huolta Papua-Uuden-Guinean tonnikalatuonnin vaikutuksesta EU:n teollisuuteen. Kuitenkin kun tarkastelemme uusimpia lukuja, voimme nähdä, että kaudella 2003–2009 tuonti oli vain 2 prosenttia kalasäilykkeiden kokonaistuonnista ja vain 3 prosenttia tonnikalasäilykkeiden tuonnista. En usko, että tämä vähäinen tuonti uhkaa EU:n omaa teollisuutta, erityisesti jos otetaan huomioon Tyynenmeren valtioiden kalastuslaivastojen vähäinen kapasiteetti ja niillä maissa oleva vähäinen jalostuskapasiteetti.

Siitä huolimatta on tietenkin oikein, että jatkamme tilanteen seurantaa, ja jos Papua-Uudesta-Guineasta tulevien kalataloustuotteiden määrissä on odottamatonta kasvua, komission tulisi ryhtyä asianmukaisiin toimiin. Kuten jo mainitsin, toivon, että Tyynenmeren valtiot voivat sopia kattavasta alueellisesta talouskumppanuussopimuksesta.

Olen mietinnössäni suosittanut useiden asiakysymysten sisällyttämistä tuleviin neuvotteluihin, ja toivon, että komissio ottaa ne huomioon. Niihin kuuluvat teollis- ja tekijänoikeudet. Puhumme liian usein teollis- ja tekijänoikeuksista vain yhdestä näkökulmasta, mutta toivon, että tarkastelemme teollis- ja tekijänoikeuksia myös perinteisen tietämyksen näkökulmasta. Toivon myös, että lisäämme julkisten hankintojen avoimuutta ja varaudumme myöntämään 24 kuukautta kattavia työntekoon tarkoitettuja viisumeja.

Kun siirrymme kohti täydellistä kumppanuussopimusta, toivon, että komissio sisällyttää siihen kaikki Tyynenmeren valtiot. Jatkakaamme kuitenkin sitä ennen väliaikaisen Papua-Uuden-Guinean ja Fidžin kanssa tehtävän talouskumppanuussopimuksen saamista voimaan ja toimimaan osoituksena siitä, mitä voimme saavuttaa tulevaisuudessa.

Puhetta johti
varapuhemies Gianni PITTELLA

  Andris Piebalgs, komission jäsen. – (EN) Arvoisa puhemies, haluan kiittää esittelijää hänen mietinnöstään ja erityisesti hänen myönteisestä asenteestaan Tyynenmeren valtioiden Papua-Uuden-Guinean ja Fidžin kanssa solmittavaan väliaikaisen talouskumppanuussopimukseen suostumista kohtaan. Toivon, että parlamentti noudattaa hänen neuvoaan.

Euroopan parlamentin suostumuksella – joka Lissabonin sopimuksen nojalla koskee ensimmäistä kertaa kauppasopimusta – on tärkeä poliittinen merkitys siksi, että kyseessä on kauppasopimus, johon liittyy pitkän aikavälin kehityspoliittinen tavoite. Lisäksi se antaa pontta meneillään oleville neuvotteluille kattavasta talouskumppanuussopimuksesta Tyynenmeren alueen kanssa.

Vuonna 2007, Cotonoun kauppajärjestelmän voimassaolon päättymisen lähestyessä, väliaikaisen sopimuksen välitön tarkoitus oli varmistaa jatkuva EU:n markkinoille pääsy niille Tyynenmeren alueen maille, jotka ovat siitä eniten riippuvaisia. Komission sitoumus saattaa päätökseen neuvottelut kattavasta talouskumppanuussopimuksesta koko Tyynenmeren alueen kanssa on edelleen muuttumaton, ja neuvottelemme parhaillaan Tyynenmeren alueen kumppaniemme kanssa.

Me voimme edetä vain, mikäli hyväksymme Tyynenmeren alueen erityisluonteen ja räätälöimme talouskumppanuussopimuksen sen mukaisesti. Kyseessä ovat pienet ja kaukaiset saarivaltiot, jotka eroavat toisistaan paljon taloudelliselta tilanteeltaan, kehitystarpeiltaan ja suhteiltaan EU:hun. Joillakin mailla on vähiten kehittyneen maan asema, ja siksi ne kuuluvat EU:n Kaikkea paitsi aseita -kauppajärjestelyjen piiriin; joillakin on hiukan tai olemattomasti kauppaa unionin kanssa. Siksi olemme avoimia ryhtymiselle kauppasuhteisiin, jotka sopivat parhaiten koko Tyynenmeren alueelle, ja meneillään olevista neuvotteluista saamme tietoa lopullisia valintoja varten.

Minkä lähestymistavan sitten valitsemmekaan, on ehdottoman tärkeää varmistaa, että kaikilla sopimuksilla todella edistetään kyseisten maiden kehitystä. Siitä syystä on käytettävissä myös kaupankäynnin edellytyksiä vahvistavaa rahoitustukea. Tästä syystä sallimme kehitysmaissa olevien kumppanimaittemme jättää herkemmät tuotteet kauppasopimusten ulkopuolelle – asia, jota emme sallisi muille maille. Olen tässä yhteydessä ottanut asianmukaisesti huomioon huolenaiheet, joita on tuotu esiin väliaikaisessa talouskumppanuussopimuksessa normaaleista alkuperäsäännöistä poikkeamisesta kalastustuotteiden osalta.

Tämän poikkeusluvan myönsimme nimenomaan kehityspoliittisista syistä. Näin toimimme sen tietoihin perustuvan harkintamme perusteella, että Papua-Uuden-Guinean pieni markkinaosuus tekee epätodennäköiseksi sen, että sen tonnikalavienti voisi vahingoittaa EU:n teollisuuden etuja. Euroopan unioni ja Papua-Uusi-Guinea ovat soveltaneet näitä sääntöjä tilapäisesti vuodesta 2008 alkaen, ja vaikka vientiluvut ovat vaihdelleet, mitään suuntausta ylöspäin ei ole havaittu. Voin myös vakuuttaa teille, että komissio ei aio tarjota samanlaisia järjestelyjä millekään muulle alueelle.

Komissio aikoo joka tapauksessa seurata tarkoin poikkeuksen täytäntöönpanoa ja antaa ennen vuoden 2011 loppua valmistuvan tutkimuksen perusteella kertomuksen parlamentille.

Jotkut teistä olivat läsnä myös viime vuoden syyskuussa, jolloin nykyinen valittu pääministeri puhui kansainvälisen kaupan valiokunnassa. Hän ilmaisi hallituksensa valmiuden myöntää EU:n aluksille ja investoijille pääsyn Papua-Uuden-Guinean vesille. Me otamme tämän suullisen ilmoituksen hyvin vakavasti ja jatkamme tiivistä yhteydenpitoa kumppaniemme kanssa, kunnes asia toteutuu.

Parlamentin suostumus sallii meidän käynnistää sopimuksen sisältämät täytäntöönpanomekanismit; yksi näistä on kauppakomitea, joka voitaisiin kutsua koolle tänä keväänä ja joka tarjoaa foorumin ottaa esille kaikki väliaikaisen talouskumppanuussopimuksen mukaiset keskinäisiä velvoitteita koskevat kysymykset. Teidän äänestyksenne on siksi ratkaisevan tärkeä. Se auttaa meitä siirtymään eteenpäin tässä ja muissa tärkeissä asioissa.

Fidžistä toteaisin, että maa todella allekirjoitti väliaikaisen talouskumppanuussopimuksen, mutta se ei väliaikaisesti sovella sitä. Tämä tekee Papua-Uudesta-Guineasta tätä nykyä ainoan maan, joka tällä hetkellä soveltaa EU:n ja Tyynenmeren valtioiden välistä väliaikaista talouskumppanuussopimusta. Fidžillä on edelleen markkinoillepääsyä koskevan asetuksen nojalla pääsy EU:n markkinoille, koska neuvosto ei ole hyväksynyt kauppapakotteita. Kuten tiedätte, EU on päättänyt keskeyttää Fidžille annettavan kehitysavun maan poliittisen tilanteen vuoksi. Avun jatkaminen edellyttäisi kehitystä Fidžin hallitustavassa, mutta tällä hetkellä Fidžissä ei ole tässä suhteessa nähtävissä mitään konkreettista edistystä.

Tänään keskusteltavanamme ollut talouskumppanuussopimus on vain väliaikainen järjestely, jolla varmistetaan, että pääsyä EU:n markkinoille ei menetetä. Komissio on täysin sitoutunut jatkamaan neuvotteluja kattavasta talouskumppanuussopimuksesta Tyynenmeren alueen kanssa.

  Carmen Fraga Estévez, kalatalousvaliokunnan lausunnon valmistelija. – (ES) Arvoisa puhemies, alkuperäsääntöjä koskeva poikkeus perustuu komission vakavaan laskuvirheeseen siinä, mikä sen vaikutus on, ja tämä vaikutus ei koske vain EU:n tonnikala-alaa, jossa se on hyvin vakavasti otettava, mutta myös Tyynenmeren aluetta, jota me pyrimme auttamaan. Samaan aikaan todellisina hyötyjinä ovat miltei yksinomaan ahneet Kiinasta ja Etelä-Aasiasta peräisin olevat laivueet ja näiden maiden jalostusteollisuus.

Kaupan pääosasto perusti tämän vapautuksen siihen seikkaan, että Papua-Uudella-Guinealla ei ole kalastuskapasiteettia, jolla se voisi hyödyntää näitä luonnonvarojaan. Kuitenkin läntisen ja keskisen Tyynenmeren kalastuskomission tuoreiden tietojen mukaan alueella toimii Papua-Uuden-Guinean lipun alla 41 nuottaa käyttävää alusta, joiden saalis oli vuonna 2009 lähes 500 000 tonnia. Tästä saaliista yli 75 000 tonnia päätyi Euroopan unioniin (osittain jalostettuna ja jalostettuna), mikä tekee Papua-Uudesta-Guineasta yhden kuudesta tärkeimmästä Euroopan unioniin viejästä. Siksi asia ei ole niin kuin te sanotte, eli että Papua-Uuden-Guinean kalastusalan kehittämiseksi muille laivueille pitäisi antaa vapaa pääsy.

Euroopan unioni ei voi missään olosuhteissa pakoilla sitoutumistaan kestävään kehitykseen. Nyt kuitenkin näemme, että Papua-Uusi-Guinea on tämän vapautuksen suojissa ja saadakseen maahan aasialaisia sijoittajia muuttanut lainsäädäntöään niin, ettei ympäristövahingoista ole mahdollista tehdä valituksia, ja se on pannut täytäntöön investointisääntöjä, jotka sallivat kehnoimmin kuviteltavissa olevin työnormein tapahtuvan halvan paikallisen työvoiman ja halvan aasialaisen työvoiman palkkaamisen.

Jos lisäämme tähän sen seikan, että mainitsemassani kalastusalan järjestössä Papua-Uusi-Guinea ohjaa muita maita kieltäytymään allekirjoittamasta mitään kalastuksen hallintaa ja valvontaa koskevia kansainvälisiä sääntöjä, tuloksena on – vaikka meri- ja kalastusasioiden pääosasto yrittää niin sanotusti koko rahan edestä torjua laitonta kalastusta – että muut avaavat sille ovensa. Arvoisa komission jäsen, olen juuri palannut läntisen ja keskisen Tyynenmeren kalastuskomissiosta ja olen hyvin selvillä Papua-Uuden-Guinean omaksumasta kannasta. Siksi pidän kiinni kalatalousvaliokunnan kannasta, jossa pyydämme, että käsiteltävänämme olevan sopimuksen tarkistuksessa poikkeus lakkautetaan.

  Laima Liucija Andrikienė, PPE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, PPE-ryhmän varjoesittelijänä haluaisin aluksi todeta, että pidämme myönteisenä asiana EU:n kasvavaa roolia kauppavoimana maailmaan kaikilla alueilla, myös Tyynenmeren alueella.

Sopimus nykyisellään ei ole suinkaan täydellinen varsinkaan siksi, ettei se ole kattava talouskumppanuussopimus, vaan vain väliaikainen sopimus. Me toivomme, että komissio voi hyvissä ajoin neuvotella kattavan talouskumppanuussopimuksen, jonka piiriin kuuluu suurempi joukko alueen maita.

Toiseksi nykyinen sopimus koskee vain pientä osaa EU:n kaupasta, koska koko Tyynenmeren alueen osuus EU:n kaupasta on vain 0,06 prosenttia, ja silti jotkin alueet ovat antaneet meille aihetta huoleen erityisesti kalastustuotteiden alkuperäsääntöpoikkeuksen kysymyksessä.

Päätöslauselmassamme nostamme esiin huolemme siitä, että lukuisat maat, kuten muun muassa Filippiinit, Thaimaa, Kiina, Yhdysvallat ja Australia voivat hyödyntää tätä poikkeusta ja mahdollisesti viedä suuria määriä jalostettuja kalastustuotteita EU:hun ja siten vahingoittaa EU:n kalanjalostus- ja säilyketeollisuuden etuja.

Siksi kehotamme komissiota noudattamaan parlamentin pyyntöä ja toimittamaan vaikutustenarvioinnin, ja siinä tapauksessa, että arviointi osoittaa vaikutuksen olevan EU:n kalanjalostus- ja säilyketeollisuutta horjuttava, käynnistämään menettelyn, joka johtaa tämän sopimuksen alkuperäsääntöjä koskevien poikkeuksellisten järjestelyjen keskeyttämiseen.

  George Sabin Cutaş, S&D-ryhmän puolesta. – (RO) Arvoisa puhemies, Euroopan komission ja Papua-Uuden-Guinean ja Fidžin valtioiden marraskuussa 2007 allekirjoittama nykyinen väliaikainen kumppanuussopimus on saanut osakseen Tyynenmeren alueen kansalaisyhteiskunnan ja poliitikkojen tiukkaa arvostelua. Ne ovat korostaneet sitä haitallista vaikutusta, joka sopimuksella on ollut alueelliseen solidaarisuuteen ja poliittiseen tahtoon saada aikaan taloudellista integraatiota alueella.

Alue on pilkottu ryhmittymiin, jotka ovat neuvotelleet yksitellen ja paineessa päästä väliaikaiseen sopimukseen Euroopan komission kanssa. Samaan aikaan alkuperäisen tuotteen aseman myöntämisen ja siten vapauttamisen Papua-Uudesta-Guineasta ja Fidžistä peräisin olevien kalatuotteiden EU:n tulleista uskotaan johtaneen näiden tuotteiden ja joidenkin ei-alkuperäisten tuotteiden jalostuskeskukseen, jonka naapurimaiden yritykset ovat pystyttäneet tarkoituksena hyötyä vapauttamisen eduista.

Tällä prosessilla on haitallinen vaikutus kyseiseen toimialaan, työntekijöihin ja paikallisiin tuloihin, kun otetaan huomioon, että kalastusteollisuus on yksi tärkeimmistä työpaikkojen luojista näissä maissa. Se merkitsisi myös epäreilua kilpailua EU:n tuotteille. Näin ollen sopimuksen vaikutus on voinut olla toivottuun nähden vastakkainen.

Siksi Euroopan komission on esimerkiksi neuvottelemalla tulevan sopimuksen koko Tyynenmeren alueen kanssa varmistettava, että tuleva kumppanuussopimus edistää sekä työpaikkoja luovan kestävän paikallisen kalastusteollisuuden kehittämistä että tiiviimpää alueellista integraatiota.

  Isabella Lövin, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, yksi talouskumppanuussopimusten tavoitteista on alueellisen integraation edistäminen. Tähänastinen kokemus on osoittanut, että sitä ei ole tapahtunut. Päinvastoin, Tyynenmeren tapauksessa EU horjuttaa yhtenäisyyttä tarjoamalla väliaikaisia sopimuksia ja niihin liittyviä ehtoja joillekin AKT-maille.

Papua-Uudessa-Guineassa ja Fidžissä jalostettua kalaa koskeva alkuperäsääntöpoikkeus on esimerkki tästä. Olen sitä mieltä, että tämä poikkeus on mahdollisesti vaarallinen ja että sitä on perusteellisesti arvioitava, kuten jo on sovittu.

Sanon tämän, koska on tärkeää tietää tosiasiat tästä asiasta keskusteltaessa. Mitkä ovat vaikutukset maailman kalakantoihin, työllisyyteen ja Papua-Uuden-Guinean ympäristöön? Millaiset ovat työntekijöiden sosiaaliset olot? Kaikkea tätä on arvioitava perusteellisesti ja avoimesti, ja sitten poikkeus kumottakoon tai jätettäköön kumoamatta siltä pohjalta, ei Espanjan kalateollisuuden valitusten perusteella – se itse kalastaa Papua-Uudessa-Guineassa, muttei koskaan vie siellä kalaa maihin eikä muuten maksa myöskään tullia, kun se myy kalan eurooppalaisena Euroopan markkinoille.

  Elie Hoarau, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, mielestäni on hieman liioiteltua kutsua väliaikaisia talouskumppanuussopimuksia Tyynenmeren sopimuksiksi, koska alueen 15 AKT-valtiosta vain kaksi on allekirjoittanut sen.

Ilmiselvästi nämä sopimukset ovat usein pikemminkin kahdenvälisiä sopimuksia kuin todellisia alueellisia sopimuksia; ne ovat kahdenvälisiä sopimuksia, jotka poikkeavat talouskumppanuussopimusten ylistetystä tavoitteesta, nimittäin alueellisesta integraatiosta. On vaikeaa olla näkemättä tässä esimerkkiä siitä, mistä kansalaisyhteiskunta valittaa niin Tyynenmeren alueella kuin Afrikassa, nimittäin sitä tosiasiaa, että lukuisten AKT-maiden on ollut pakko allekirjoittaa yksittäisiä sopimuksia, koska komissio ei ole onnistunut tekemään talouskumppanuussopimuksista todellisia taloudellisen kumppanuuden välineitä.

AKT-maat itse kritisoivat sitä voimakasta painostusta, jota EU:n neuvottelijat kohdistivat AKT-maiden neuvottelijoihin Brysselissä 8.–12. marraskuuta 2010 pidetyn AKT:n ministerineuvoston 92. kokouksen aikana. Euroopan komission neuvottelemien talouskumppanuussopimusten todellisuus on niin traaginen, että ne ovat olleet epäonnistuneita jo ennen voimaantuloaan. Niissä on ollut kyse senlaatuisesta epäonnistumisesta, että joukko AKT-maita on pyytänyt Euroopan unionin jäsenvaltioita tutkimaan mahdollisuutta Euroopan komissiolle kesäkuussa 2002 annetun neuvottelumandaatin uudelleenarviointiin.

  Andreas Mölzer (NI). – (DE) Arvoisa puhemies, EU:n sokerialan markkinajärjestelyn uudistus yhdessä nykyisen markkinatilanteen kanssa johtaa sokerin hinnan laskuun EU:ssa alle kansainvälisen hinnan.

Pitkäaikaisia toimitussopimuksia Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren alueen sokeriruo'on tuottajien kanssa lienee tässä hintatilanteessa vaikea ylläpitää. Sillä, että AKT-maiden viljelijät myisivät tuotteensa mieluummin korkeammilla hinnoilla maailmanmarkkinoilla sen sijaan että myyvät ne halvalla EU:hun, on voinut olla vaikutusta uusien AKT-sopimusten yhteydessä koettuihin vaikeuksiin. Jos tämä kannustin nyt poistuu ja niiden on samaan aikaan hyväksyttävä suosituimmuustullia koskeva lauseke, ja kun lisäksi tullitulojen poisjäännin vuoksi valtion tulot laskevat, ei ole mikään ihme, että AKT-maat olivat niin epäröivällä kannalla.

Tässä yhteydessä on epäilemättä kiinnitettävä huomiota kalastukseen, mutta ei vain siihen, ovatko Papua-Uusi-Guinea ja Fidži sallineet muille kauppakumppaneille pääsyn kalastusvesilleen. Ehkä olisi myös selvitettävä, pitävätkö paikkansa ne syytökset, joiden mukaan espanjalainen kalastuslaivasto on EU:n rajoitusten ja pyyntikiintiöiden takia sijoittautunut Tyynenmeren alueelle ja kalastaa siellä vieraan lipun alla.

  Francisco José Millán Mon (PPE). – (ES) Arvoisa puhemies, haluaisin ilmaista huoleni tämän sopimuksen vaikutuksesta säilykkeiksi jalostettavan tonnikalan kalastuksen alaan, joka on hyvin tärkeä Espanjassa ja erityisesti vaalipiirissäni Galiciassa.

Tämä kielteinen vaikutus, kuten on todettu, johtuu ennennäkemättömästä ja huonosti perustellusta helpotuksesta, jalostettujen kalatuotteiden alkuperäsäännöistä pyydettäessä poikkeamisesta, kun kotimaisia raaka-aineita ei ole riittävästi.

Sen Papua-Uusi-Guinea teki ensimmäisenä, ja poikkeusta sovelletaan parhaillaan. Papua-Uudesta-Guineasta on siten tulossa Euroopan teollisuuden pääkilpailijoiden – Filippiinien, Thaimaan, Kiinan ja Yhdysvaltojen – tonnikalan jalostuksen ja viennin suuri keskus. Todellisuudessa juuri ne hyötyvät sopimuksesta eniten.

Tämän tonnikalatuotannon on arvioitu olevan 400 000 tonnia vuodessa ja suunnatun Euroopan markkinoille, missä nykyisellään kulutetaan kaikkiaan noin 710 000 tonnia. Vaikutuksesta tulee hyvin vakava, koska Papua-Uuden-Guinean tonnikalan hinnat ovat kolmanneksen alhaisemmat kuin eurooppalaisen tonnikalan hinnat, mikä johtuu maan alhaisista palkoista ja puuttuvista ympäristöstandardeista.

Minun alueellani, Galiciassa, tätä pidetään kilpailuna, johon on vaikea vastata ja jolla on vakavia seurauksia työllisyydelle. Haluan, että Euroopan komission ilmoittama vaikutusarviointi on niin tiukka kuin mahdollista ja että siinä otetaan huomioon tämän alkuperäsääntöpoikkeuksen lyhyen ja pitkän aikavälin seuraukset.

Toivon, että se tekee mahdollisimman pian lopun tämän poikkeuksen soveltamisesta. Se on epätavallinen ja väliaikainen toimenpide, mutta vaikuttaa siltä, että Papua-Uudessa-Guineassa sitä pidetään pysyvänä. Muussa tapauksessa investointeja ei olisi tehty. Myös minä toivon, että tätä poikkeusta ei sisällytetä muihin sopimuksiin tai lopulliseen sopimukseen. Tällä hetkellä on kuitenkin ongelma väliaikaisen sopimuksen suhteen, ja se on korjattava.

  Josefa Andrés Barea (S&D). – (ES) Arvoisa puhemies, kuten täällä on todettu, kumppanuussopimus Papua-Uuden-Guinean ja Fidžin kanssa sisältää alkuperäsääntöjä koskevan poikkeuksen. Kuten valmistelija totesi, se koskee erityisesti tonnikalaa. Mitä me haluamme tältä sopimukselta? Me haluamme, että kalastusala kehittyy ja köyhyys näillä saarialueilla voitetaan, toisin sanoen haluamme tukea kehitystä.

Mutta mitä kielteisiä vaikutuksia on sillä, että kolmannet maat hyötyvät tästä etuuskohtelusta?

Tästä kuulemme valituksia. Me haluamme saada tilanteen tasapainoon. Komissio on juuri kertonut meille sillä olevan selkeät analyysit, mutta täällä ilmaistu näkemys on, että niin ei ole. Vuonna 2008 sanottiin, ettei minkäänlaista vääristymää ole, ja meille kerrottiin tulevasta vaikutusarvioinnista.

Me haluamme saada tilanteen tasapainoon. Me haluamme uudelleenarviointia, neuvottelua ja valvontaa. Me haluamme tietää, tukeeko tämä sopimus näiden saarten kehitystä. Me haluamme myös tietää, onko toiminta terveyskriteerien mukaista – mikä on tuontituotteiden tapauksessa hyvin tärkeää – kalastuksenhoito kestävää, ja pyritäänkö laittoman kalastuksen torjuntaan, mikä on aivan olennaista. Toinen tärkeä tekijä, joka osoittaisi meille, miten Papua-Uuteen-Guineaan mahdollisesti sijoittuvat kolmannet maat toimivat, on kansainvälisten työehtojen noudattaminen.

Me haluamme säilyttää tämän sopimuksen ja edesauttaa sen täyttämistä, mutta me haluamme myös, että sitä käytetään edistämään Papua-Uuden-Guinean ja Fidžin kehitystä eikä vahingoittamaan tätä alaa Espanjassa.

  Alain Cadec (PPE). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kuulijat, haluan kiinnittää huomionne Papua-Uudelle-Guinealle myönnettyyn jalostettuja kalastustuotteita, erityisesti tonnikalasäilykkeitä, koskevaan alkuperäsääntöpoikkeukseen. Mielestäni kyseinen poikkeus on erittäin vaarallinen.

Tämä AKT-maa hyötyy etuuskohtelustaan Euroopan markkinoilla, toisin sanoen täydellisestä vapautuksesta kaikista markkinoillemme viemiensä tonnikalasäilykkeiden tullimaksuista. En kyseenalaista sopimuksen kautta toteutettua kehityspolitiikkaa. Silti tonnikalasäilykkeitä koskevaa alkuperäsääntöpoikkeusta ei voida mitenkään hyväksyä.

Tämä poikkeus antaa ulkopuolisille toimijoille mahdollisuuden asettua Papua-Uuteen-Guineaan, ja siten se ei juuri tuota työpaikkoja ja hyödyttää paikallista väestöä vain hyvin vähän. Meidän on tehtävä mahdolliseksi kehitysapu, mutta sen on oltava oikeudenmukaista ja tehokasta apua, joka hyödyttää kyseisiä alueita.

Yhteisön tonnikalatuonti kasvoi vuosien 2008 ja 2009 välisenä aikana 9 200 tonnista 16 200 tonniin. Se kaksinkertaistui pelkästään yhden vuoden aikana. Tämä ilmiö voi vain pahentua, jos poikkeus säilytetään. Lisäksi näiden tuotteiden yhteydessä ei noudateta samoja sosiaalisia, terveydellisiä ja luonnonvarojen säilyttämistä koskevia standardeja, jotka on asetettu eurooppalaisille tuotteille. Erityisesti on mahdotonta todentaa saaliiden alkuperää.

Hyvät kuulijat, eikö Euroopan komissio ole paneutunut lukemaan mietintöäni Euroopan unioniin tuotavien kalastus- ja vesiviljelytuotteiden alkuperästä?

Jos ei ole, tilanne on toivoton. Me emme voi uhrata tällä tavoin eurooppalaisia työpaikkoja ja Euroopan markkinoilla myytävien tuotteiden laatua. En halua olla luomassa pysyväksi sellaista tilannetta, jolla on tuhoisa vaikutus Euroopan jalostusteollisuuteen.

  Ulrike Rodust (S&D). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kuulijat, minulle kalatalousvaliokunnan koordinaattorina on tässä väliaikaisessa sopimuksessa kiinnostava erityisesti kalastuselinkeinon näkökulma. Tässähän oli alkuun joitain kiistanalaisuuksia, jotka koskivat Papua-Uutta-Guineaa koskevien alkuperäsääntöjen lieventämisestä. Tuen komission käsitystä siitä, että tämä helpotus auttaisi kohentamaan tämän maailman köyhimpiin kuuluvan maan taloutta. Se ei voi myöskään olla meille kalastuspolitiikkaa hoitaville yhdentekevää, siitä olen aivan vakuuttunut. Samalla ymmärrän Euroopan teollisuuden huolenaiheet, mutta rehellisesti sanoen en voi kuvitella, että myönnetyt helpotukset johtaisivat siihen, että Papua-Uudesta-Guineasta tulisi säilyketeollisuudellemme vakavasti otettava kilpailija.

Meidän on kuitenkin oltava valppaina, sillä emme luonnollisesti auta ketään, jos siirrämme puolet säilyketeollisuudestamme Tyynenmeren alueelle. Tähän minun on kuitenkin sanottava, että keskustelussa tästä sopimuksessa oli esillä hyvin ristiriitaisia tietoja siitä, miten laajasti Papua-Uuteen-Guineaan investoidaan ja mitkä valtiot hyötyvät epäsuorasti alkuperäsääntöjen lievennyksestä. Siksi kehotan komissiota ryhtymään kiireesti valvomaan tämän poikkeusjärjestelyn soveltamista ja toimittamaan parlamentille ajoissa kertomuksen sen vaikutuksesta Papua-Uuden-Guinean kehitykseen Euroopan säilyketeollisuuteen. Jos tällä järjestelyllä ei ole toivottua vaikutusta Papua-Uudessa-Guineassa ja jos siitä seuraa Euroopan yrityksille sellaisia menetyksiä, joita ei voida hyväksyä, meidän on tehtävä toisenlainen päätös neuvotellessamme lopullisesta sopimuksesta. Pyydän, että pidätte meidät ajan tasalla.

  Pablo Zalba Bidegain (PPE). – (ES) Arvoisa puhemies, haluaisin aluksi selventää, että kannatan kauppayhteyksien lujittamista Euroopan unionin ja Papua-Uuden-Guinean välillä, mutta näiden yhteyksien on edistettävä alueen kehitystä, ja sen on oltava kestävää kehitystä.

Olen vilpittömästi sitä mieltä, että sopimus nykyisellään ei ole hyvä. Olen ehdottomasti sopimuksen yhtä lauseketta vastaan ja pidän sitä epälojaalina. Se on alkuperäsääntöjä koskeva poikkeus, koska se ei vaaranna vain Papua-Uuden-Guinean kestävää kehitystä vaan, kuten olemme tänään kuulleet, vaarantaa kokonaisen eurooppalaisen teollisuudenalan, säilyketeollisuuden. Tämän helpotuksen olisi pitänyt olla ehdottomasti poikkeuksellinen, ja sitä ei olisi pitänyt soveltaa Papua-Uuden-Guinean tapauksessa. Lisäksi ei pidä unohtaa sitä, että tällä toimenpiteellä ollaan luomassa ja luodaan jatkossa vakavasti otettava ennakkotapaus Euroopan unionin tuleviin neuvotteluihin.

Mielestäni tässä tarvitaan paljon selvempi ja tiukempi päätöslauselma, jossa ilmoitetaan kategorisesti, että väliaikaisen kumppanuussopimuksen seuraavassa tarkistuksessa alkuperäsääntöpoikkeus lakkautetaan pysyvästi. Siksi haluan pyytää komissiota ottamaan huomioon ne dramaattiset seuraukset, joita tällä helpotuksella on ensinnäkin Euroopan säilyketeollisuudelle ja toiseksi Papua-Uuden-Guinean ympäristön ja luonnonvarojen kestävyydelle, sekä sen seikan, että tällä luodaan hyvin kielteinen ennakkotapaus tuleviin neuvotteluihin. Niin paljon kuin komissio onkin vakuuttanut, ettei tästä muodostu ennakkotapausta, paine siihen on olemassa. Siksi pyydän komissiolta, että se tekisi päätöksen alkuperäsääntöpoikkeuksen lopettamisesta mahdollisimman pian.

  Mairead McGuinness (PPE). – (EN) Arvoisa puhemies, itse asiassa tulin osallistuakseni seuraavaan keskusteluun, mutta olen seurannut tätä keskustelua virkahuoneestani käsin ja olen toisten täällä puhuneiden tavoin huolestunut alkuperäsääntöjen joustavuuden ajatuksesta.

Viime viikolla Yhdistyneen kuningaskunnan televisiossa näytettiin kalastusta käsittelevä ohjelma – osa kanava neljän kokonaista ohjelmasarjaa – jossa Euroopan unionin kalastuspolitiikka joutui pahan kerran ankaran arvostelun kohteeksi, ja me saamme paljon sähköposteja huolestuneilta kansalaisilta.

Tämä asia ei tullut esiin, mutta haluaisin vain nousta tukemaan niitä kollegoja, jotka ovat ilmaisseet suunnatonta huolta ehdotuksesta, jonka pitäisi olla kehitysyhteistyön välineenä luotettava, mutta joka itse asiassa voi olla täysin vahingollinen, ei vain Euroopan näkökulmasta vaan myös niiden maiden kannalta, joita me yritämme auttaa.

  Andris Piebalgs, komission jäsen. – (EN) Arvoisa puhemies, tämä on ollut varsin mielenkiintoinen keskustelu. Maailmassa on köyhyyttä. Meidän on toimittava sen suhteen. Yksi tapa olisi taloudellisen resurssien siirto. On kuitenkin paljon parempi antaa ihmisille tilaisuus hankkia kunnollinen toimeentulo omalla työllään. Papua-Uudessa-Guineassa olevat kolme tonnikalanjalostuslaitosta, joilla on lupa viedä tonnikalaa EU:hun, työllistävät noin 5 700 ihmistä, useimmat heistä naisia. Papua-Uudessa-Guineassa, joka on yksi köyhyyden eniten koettelemista maista, on kyse työpaikoista.

Kun komissio ehdottaa poikkeuslupia, se ottaa asianmukaisesti huomioon niihin liittyvät riskit ja luottaa, että se voi luoda suojamekanismeja. Komissio katsoo, että on erittäin epätodennäköistä, että Papua-Uuden-Guinean vienti aiheuttaisi mitään vakavaa häiriötä EU:n kalastus- ja säilyketeollisuudelle, kun otetaan huomioon Papua-Uuden-Guinean ja EU:n välisen kaupan pieni volyymi ja Papua-Uuden-Guinean vähäinen osuus – viime vuosina noin 3 prosenttia – EU:n tonnikalamarkkinoista. Väliaikainen soveltaminen on peräisin vuodelta 2008, ja meillä on jotain kokemusta luvuista. Se ei aiheuta häiriöitä Euroopan kalastus- tai säilyketeollisuudelle. Kauppavirtojen kehitystä analysoidaan edelleen kalastustuotteita koskevien alkuperäsääntöjen täytäntöönpanon vaikutusta koskevassa tutkimuksessa, joka valmistuu vuonna 2011.

Lisäksi komissio aikoo valvoa Papua-Uuden-Guinean kanssa käytävää kauppaa eikä epäröi ryhtyä asianmukaisiin toimiin, jos EU:n markkinoilla ilmenee vakavia häiriöitä. Väliaikaisen sopimuksen kaupan suojatoimia koskevassa luvussa 2 selkeästi mahdollistetaan tällaisten toimien käyttäminen. Tällä hetkellä ei ole mitään merkkejä Papua-Uuden-Guinean kalastustuotteiden viennin vahingollisesta vaikutuksesta säilyketeollisuuteen muissa AKT- tai GSP+-maissa. Myös tätä näkökohtaa tarkastellaan juuri mainitsemassani tutkimuksessa.

Haluaisin lisätä, että mistään erityisistä alkuperäsäännöistä tai kauppaetuussopimuksista riippumatta kalaa tai kalastustuotteita EU:hun vievien maiden ja yritysten on aina noudatettava laitonta, ilmoittamatonta ja sääntelemätöntä kalastusta koskevaa asetusta ja EU:n terveys- ja elintarviketurvallisuusvaatimuksia. Mielestäni komissio on harkinnut asiaa hyvin huolellisesti ennen tämän toimenpiteen esittämistä.

Siirryn nyt käsittelemään laajempaa kysymystä, talouskumppanuussopimusta yleensä. Kaupankäynti on kaikkea muuta kuin yksinkertaista. Kuten sanoin, ainoa keino poistaa köyhyyttä on mahdollistaa kasvu kehitysmaissa. On totta, että alueellinen yhteistyö on alussa varsin vaikeaa. Alueellista kehitystä ei saada aikaan pelkästään kauppasopimuksin. Siksi olemme varanneet 45 miljoonaa euroa Oseanian alueen kauppaa tukevaan apuun. Tämä on kolme kertaa enemmän kuin se, mihin varauduttiin yhdeksännen EKR:n nojalla. Alueellista kaupankäyntiä voi odottaa tapahtuvan vain kauppavirtoja helpottamalla. Jos tarkastelemme kaikkia kehitysmaita, periaatteessa kaikki kaupankäynti perustuu monokulttuuriin eli yhteen tiettyyn vientituotteeseen, johon liittyy suurta vaihtelua. Tällä on hyvin vahingollinen vaikutus kyseisissä maissa.

Kun me puhumme maailman muuttovirroista, turvallisuudesta ja oikeudenmukaisuudesta, emme voi vain sanoa, ettemme välitä siitä. Meidän pitää välittää siitä, ja yksikkömme ovat tehneet kattavan tutkimuksen. Ehdotamme varsin asianmukaisia toimenpiteitä, jotka ovat täysin kaikkien Euroopan unionin tavoitteiden mukaisia.

Katson, että toimenpide on oikea ja että käytettävissä on tarvittavat suojamekanismit siltä varalta, että jokin menisi vikaan. Mielestäni olemme arvioineet tätä oikein, ja siksi annan tukeni tälle sopimukselle.

  David Martin, laatija. – (EN) Arvoisa puhemies, puhun hyvin lyhyesti. Huomaan olevani melkein, itse asiassa täysin samaa mieltä komission jäsenen kanssa tästä asiasta.

Ensiksi haluaisin toistaa, että on tärkeää, että allekirjoitamme väliaikaisen talouskumppanuussopimuksen, koska jos emme sitä tee, Papua-Uuden-Guinean ja Fidžin nykyiset tullietuudet poistuvat WTO päätöksen nojalla. Väliaikainen talouskumppanuussopimus on nimenomaan tätä: se on väliaikainen sopimus, ja olen yhtä mieltä kaikkien niiden kollegojen kanssa, jotka sanovat, että tavoitteenamme pitää pitkällä aikavälillä olla täysimääräinen ja kattava talouskumppanuussopimus, jossa ovat mukana kaikki Tyynenmeren maat ja joka edistää Tyynenmeren alueen alueellista yhdentymistä. Mutta tällä hetkellä meidän on otettava tämä askel varmistaaksemme Tyynenmeren alueen kahden suurimman maan etuuksien jatkumisen.

Sitten kalastuksesta. Komissio on tehnyt hyvin selväksi, että tässä on nyt kyseessä poikkeus. Tämä jää ainoaksi poikkeukseksi. Maailmassa ei ole muita alueita, joille aikoisimme suoda tällaista poikkeusta. Miksi sitten suomme poikkeuksen Papua-Uudelle-Guinealle? Kerron teille: Papua-Uusi-Guinea on kirjaimellisesti toisella puolella maapalloa, ja todennäköisyys, että EU:n kalastuslaivueet hyödyntäisivät laajasti kyseistä aluetta, on vähäinen, vaikka ne voisivat niin tehdä. Mikään ei estä EU:n kalastuslaivueita kalastamasta Papua-Uuden-Guinean vesillä ja viemästä saalistaan maihin ja purkittamasta sitä Papua-Uudessa-Guineassa – ja kuten edellä on sanottu, se olisi kehityksen kannalta hyvä asia, ja meidän pitäisi todella tukea sitä.

Nykytilanne on kuitenkin se, että kiinalaiset laivat, thaimaalaiset laivat ja muista Aasian maista peräisin olevat laivat kalastavat Papua-Uuden-Guinean vesillä ja vievät kalansa takaisin omiin maihinsa. Näin ne eivät anna mitään mahdollisuutta kehitykseen Papua-Uudessa-Guineassa.

Tässä on nyt kehitysmahdollisuus: voidaan tarjota työpaikkoja erityisesti naisille. Valitamme usein, ettemme tee kehityspolitiikassamme tarpeeksi edistääksemme tuotantoketjun loppupään toimintaa. Tässä me itse asiassa teemme jotain myönteistä tuotantoketjun loppupään toiminnan hyväksi. Kuten komission jäsen totesi, jotta kala voidaan kelpuuttaa, sen on täytettävä vielä kaikki laitonta, ilmoittamatonta ja sääntelemätöntä kalastusta koskevan asetuksen vaatimukset. Sen on täytettävä kaikki terveys- ja kasvinsuojeluvaatimuksemme. Se on ehdottoman tärkeää. Papua-Uudessa-Guineassa olevat kolme tehdasta täyttävät nämä vaatimukset ja tarjoavat hyödyllisiä työpaikkoja. Mikäli tehtaiden lukumäärä äkillisesti nousee, ja mikäli tuonti Papua-Uudesta-Guineasta äkillisesti kasvaa, silloin meidän on tietenkin tarkasteltava tilannetta uudelleen ja mahdollisesti ryhdyttävä toimiin.

Tällä hetkellä kuitenkin tilastot puhuvat puolestaan. Tämä sopimus on ollut käytössä vuodesta 2008 alkaen. Mitään äkillistä nousua ei ole ollut. Euroopan tonnikalateollisuudelle ei ole uhkaa. Olen valmistelijana tavannut Espanjan tonnikalateollisuuden johtohenkilöitä, ja he ovat itse sanoneet minulle, ettei mitään uhkaa tätä nykyä ole. Tulevaisuudesta he sen sijaan ovat huolissaan. He hyväksyvät sen, ettei tällä hetkellä EU:n teollisuudelle ole vakavaa uhkaa. Älkäämme siis liioitelko tilannetta. Älkäämme panko köyhää kehitysmaata maksamaan siksi, että meitä askarruttaa oma etumme.

  Puhemies. – (IT) Olen vastaanottanut yhden työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan mukaisesti käsiteltäväksi jätetyn päätöslauselmaesityksen.

Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan keskiviikkona 19. tammikuuta 2011.

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 149 artikla)

  Helmut Scholz (GUE/NGL), kirjallinen. – (DE) Euroopan yhteisön ja Fidžin ja Papua-Uuden-Guinean välinen väliaikainen kumppanuussopimus kytkeytyy Tyynenmeren alueen monimutkaiseen ja monitahoiseen integraatioprosessiin. Valitettavasti se ei tarjoa juuri minkäänlaista kehityspoliittista tukea kummallekaan näistä kahdesta valtiosta. Muistuttaisin teitä siitä, että Euroopan parlamentti, neuvosto ja myös komissio tuomitsivat yksimielisesti Fidžissä vuonna 2006 tehdyn sotilasvallankaappauksen. Tämän kauppasopimuksen solmimisella tunnustetaan tähän saakka kestänyt diktatuuri nyt tavallaan sopimuskumppaniksi. Tällä sopimuksella horjutetaan Australiassa, Uudessa-Seelannissa ja muissa alueen maissa olevien kumppaniemme ponnisteluja demokratian palauttamiseksi Fidžiin. Kun kokouksessamme kansainvälisen kaupan valiokunnassa arvostelin Fidžin sotilashallituksen harjoittamaa demokratian tukahduttamista, sen edustaja vastasi: "Mutta asiammehan ovat järjestyksessä!" Se, mitä pidin silkkana kyynisyytenä, näyttää nyt täyttävän komission vaatimukset sopimuskumppaniensa legitimiteetin suhteen. Ryhmäni äänestää tätä sopimusta vastaan. Aion toimia sen puolesta, että sopimusta lykätään, kunnes demokratia on palautettu Fidžiin.