Sanatarkat istuntoselostukset

Maanantai 17. tammikuuta 2011 - Strasbourg

20. Yhteisön humanitaarista apua koskeva konsensus (lyhyt esittely)

  Puhemies. – (IT) Esityslistalla on seuraavana Michèle Strifflerin kehitysyhteistyövaliokunnan puolesta laatima mietintö yhteisön humanitaarista apua koskevan konsensuksen täytäntöönpanosta: toimintasuunnitelman väliarviointi ja tulevat toimet [2010/2101(INI)].

  Michèle Striffler, laatija. – (FR) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, maailmanlaajuinen humanitaarinen tilanne on pahentunut; humanitaariset haasteet ja tarpeet ovat valtavia, ja nyt on lukemattomia aloja, joilla vaaditaan toimintaa.

Humanitaarista apua koskeva konsensus on perusväline, joka on tärkeämpi kuin koskaan valtavasti muuttuneessa humanitaarisessa tilanteessa. Noudattamalla tiukasti konsensusta ja siihen liittyvää toimintasuunnitelmaa voimme vastata humanitaarisiin haasteisiin. Liian moni ihminen ei kuitenkaan tiedä konsensuksesta humanitaarisia kumppaneita lukuun ottamatta. Siksi meidän pitäisi toimia sen näkyvyyden lisäämiseksi ja sen profiilin nostamiseksi jäsenvaltioissa ja toimijoiden keskuudessa. Meidän on pyydettävä, että Euroopan ulkosuhdehallinto ja sotilashenkilöstö levittävät, ymmärtävät ja soveltavat konsensusta.

Vuonna 2009 neuvostossa perustettiin humanitaarisen avun ja elintarvikeavun työryhmä. Siitä on tullut tärkeä foorumi, mutta sen roolia olisi vahvistettava jäsenvaltioiden välisellä koordinoinnilla ja konsensuksen täytäntöönpanon valvonnalla ja edistämällä humanitaarista apua suhteessa muihin poliittisen ja turvallisuusasioiden komitean työryhmiin.

Toimintasuunnitelman väliarviointi on ainutlaatuinen tilaisuus vahvistaa toimia aloilla, jotka vaativat lisää huomiota, kuten ensinnäkin humanitaaristen periaatteiden ja kansainvälisen humanitaarisen oikeuden edistäminen, koska humanitaarinen apu ei ole kriisinhallintaväline, ja meidän olisi pahoiteltava humanitaarisen avun lisääntyvää politisointia ja sen vaikutuksia "humanitaarisen toimintatilan" kunnioittamiseen. Toinen ala koskee laatua, koordinointia ja johdonmukaisuutta EU:n humanitaarisen avun toimittamisessa, ja kolmas näkökohta on sotilaallisen suojelun ja pelastuspalvelun valmiuksien käytön selvittäminen humanitaarisen konsensuksen ja Yhdistyneiden Kansakuntien suuntaviivojen mukaisesti.

On säilytettävä hyvin selvä ero sotilaallisten ja humanitaaristen elinten vastuualueiden välillä, ja tarvitaan vuoropuhelua sotilaallisten ja humanitaaristen elinten välillä keskinäisen ymmärryksen lisäämiseksi.

Lisäksi pyydän mietinnössäni Euroopan komissiota antamaan todella kunnianhimoisia lainsäädäntöehdotuksia Euroopan pelastuspalvelujoukkojen perustamisesta, ja olen tyytyväinen komission äskettäiseen tiedonantoon Euroopan unionin katastrofivalmiuksien vahvistamisesta.

Meidän on myös vahvistettava "katastrofiriskin vähentämistä" koskevaa ulottuvuutta ja yhteyttä hätäavun, jälleenrakennuksen ja kehityksen välillä.

Lissabonin sopimuksella perustetaan Euroopan ulkosuhdehallinto. Olemme siksi pyrkineet neuvotteluissa puolustamaan humanitaarisen avun pääosaston riippumattomuutta ja torjumaan pyrkimykset käyttää humanitaarista apua ulkopoliittisiin tarkoituksiin. On annettava tiukat ja avoimet säännöt yhteistyöstä ja koordinoinnista Euroopan ulkosuhdehallinnon ja komission välillä suurten kriisien hallinnassa.

Lopuksi kiinnittäisin huomionne seksuaalisen väkivallan leviämiseen – ajattelen erityisesti Kongon demokraattisen tasavallan itäosaa, Kivun aluetta – ja siihen miten tärkeää on integroida järjestelmällisesti sukupuoli- ja lisääntymisterveys humanitaarisen toiminnan terveydenhuoltoon hätätilanteissa.

  Anna Záborská (PPE). – (FR) Arvoisa puhemies, onnittelen Michèle Striffleriä mietinnöstä. Siinä ei kuitenkaan mainita toimijoita, joiden osallistuminen perustuu uskontoon, erityisesti kristinuskoon. Tekstissä humanitaarista apua koskevasta konsensuksesta mainitaan Punainen Risti, mutta siinä jätetään huomiotta muut toimijat, joilla on sama asema kansainvälisessä oikeudessa mutta jotka perustuva kristinuskoon, kuten Maltan ritarikunta.

Mietintö tarjoaa siten lisää todisteita ylenkatseesta, jolla EU:n toimielimet suhtautuvat kristillisten toimijoiden osallistumiseen humanitaariseen toimintaan. Uskonnoilla on velvollisuus mutta myös tarvittavat valmiudet toimia nopeasti kriiseissä ja luonnonkatastrofeissa.

Pyydän esittelijää jättämään suullisen tarkistuksen, jossa tunnustetaan kristinuskoon työnsä perustavien toimijoiden hyödyllisyys ja tehokkuus.

  Miroslav Mikolášik (PPE). – (SK) Arvoisa puhemies, Euroopan unioni ja sen jäsenvaltiot ovat huomattavia maailmanlaajuisia humanitaarisen avun antajia. Se on moraalinen velvollisuutemme.

Yhteisön humanitaarista apua koskevasta konsensuksesta on tullut merkittävä virstanpylväs. Humanitaarisen avun täytäntöönpanoa koskevasta toimintasuunnitelmasta tehty analyysi vahvistaa tämän tosiasian. Mietinnössä muistutetaan kuitenkin myös järjestelmän heikkouksista ja muista esteistä, jotka ehkäisevät humanitaaristen tavaroiden ja palvelujen tehokasta ja nopeaa kuljetusta kaikkein heikoimmassa asemassa oleville ihmisille kriisialueilla.

Toivon, että Lissabonin sopimusta, joka luo monia innovaatioita EU:n humanitaarisessa avussa, joka on nyt erillinen politiikan ala, käytetään asianmukaisesti ja nopeasti konkreettisten tulosten aikaansaamiseksi niin, että kunnioitetaan ihmisarvoa, inhimillisiä arvoja ja ihmisoikeuksia, joista säädetään kansainvälisessä oikeudessa, mukaan luettuna nopea apu katastrofitilanteissa.

  Zuzana Roithová (PPE). – (CS) Arvoisa puhemies, yhä uudet ja entistä suuremmat EU:n ulkopuolisissa valtioissa tapahtuvat humanitaariset katastrofit, jotka johtuvat muun muassa myös ilmastonmuutoksesta, vaativat lisäämään humanitaarisen avun määrää ja laatua. Siksi tuen täysin mietinnössä mainittuja toimia, mukaan luettuna jäsenvaltioiden väestönsuojelun muuttaminen niin, että sekin voi tarjota tehokasta, koordinoitua EU:n apua. Pidän tietysti tärkeänä sitäkin, että humanitaaristen avustustyöntekijöiden turvallisuutta parannetaan. Mielestäni komission pitäisi tarjota resursseja myös tiedon levittämiseen erityisesti Haitissa, niin että asukkaat voivat ymmärtää katastrofin syyt ja siitä aiheutuvat olosuhteet, ja auttaa suojelemaan humanitaaristen avustustyöntekijöiden turvallisuutta eikä päinvastoin. Muuten on tarpeellista – ja toivottua – turvautua asevoimien suojeluun.

  Seán Kelly (PPE). – (EN) Arvoisa puhemies, esitän lyhyesti muutaman kysymyksen. Tiedän, että annamme Euroopan unionissa paljon apua sinne missä sitä tarvitaan, mutta se kulkee usein kansalaisjärjestöjen kautta. Onko olemassa kansalaisjärjestöjä, jotka eivät ole yltäneet vaaditulle tasolle tai joista on esitetty valituksia valtioissa, joissa ne toimivat, tai onko Euroopan unionilla itsellään varauksia niitä kohtaan? Toisin sanoen annammeko vain apua ja täydennyksiä – sanotaan se näin – kansalaisjärjestöille vuosittain? Missä on vastuuvelvollisuus?

Joissakin ohjelmissa, joita olen tarkastellut viime aikoina, olen ollut varsin huolestunut väitteistä, joiden aiheina ovat olleet joidenkin kansalaisjärjestöjen toiminta ja niiden vastuuvelvollisuuden puute. Tiedän, että suurin osa niistä tekee hyvää työtä ja niillä on asianmukaiset tavoitteet.

  Peter Jahr (PPE). – (DE) Arvoisa puhemies, kiitän esittelijää siitä, että voimme keskustella tästä ongelmasta tänään täällä parlamentissa. Minulla on vielä kaksi kommenttia tai kysymystä, jotka aina huolestuttavat minua, kun puhutaan humanitaarisesta avusta. Ensinnäkin on selvästi kiistatonta ja tärkeää, että meidän pitäisi antaa apua jos ihmiset ovat avun tarpeessa, mutta – kuten edellinen puhuja totesi – meidän on aina kysyttävä: käytetäänkö varoja todellakin asianmukaisesti?

Toiseksi on jotain muuta, mitä emme saa unohtaa. Se on oikeus tarjota humanitaarista apua sitä tarvitseville ihmisille. Se voi johtua luonnonkatastrofista, mutta yhä useammin syynä ovat katastrofit, jotka ovat ihmisten itsensä aiheuttamia. Se käsittää erityisesti poliittiset tai aseelliset konfliktit. Meidän on muistettava, että vaikka humanitaarisella avulla tarjotaan hätäapua, meidän on samalla poistettava syyt eli poliittiset väkivallanteot.

  Kristalina Georgieva , komission jäsen. – (EN) Arvoisa puhemies, olen erittäin tyytyväinen Michèle Strifflerin mietintöön sekä Euroopan parlamentin osallistumiseen tehokkaaseen EU:n humanitaariseen toimintaan ja sille antamaan jatkuvaan vahvaan tukeen.

Konsensus hyväksyttiin vuonna 2007. Se tarjoaa tärkeät yhteiset poliittiset puitteet EU:lle – yhteisen näkemyksen, johon liittyy toimintasuunnitelma. Jäsenvaltioilla ja komissiolle on jaettu vastuu sen varmistamisesta, että konsensus pannaan hyvin täytäntöön.

Haluan korostaa mietinnössä selvästi esitettyä viestiä, että humanitaaristen periaatteiden, kansainvälisen humanitaarisen oikeuden ja humanitaarisen toimintatilan suojelun on oltava konsensusta koskevan toimintamme keskiössä. Neljä viidesosaa humanitaarisesta avustamme menee apua tarvitseville ihmisille konflikteihin liittyvissä, ihmisten aiheuttamissa hätätilanteissa. Jotta voimme viedä apumme kyseisille ihmisille, on ratkaisevan tärkeää, että apumme on riippumatonta ja tasapuolista ja että se koetaan sellaiseksi.

Annan teille siitä yhden esimerkin. Palasin juuri Jemenistä, missä käsittelimme yhdessä YK:n pakolaispäävaltuutetun António Guterresin kanssa humanitaarisen avun perille toimittamista yhdessä hallituksen korkeiden virkamiesten ja al-Houthi-kapinaliikkeen edustajien kanssa. Saimme ensimmäistä kertaa sitoumuksen heidän puoleltaan humanitaarisen avun perillepääsyn helpottamisesta ja kaikille apua tarvitseville jemeniläisille tarkoitetun avun toimittamisen kunnioittamisesta tasapuolisuutta ja riippumattomuutta koskevien humanitaaristen periaatteiden mukaisesti. Vietettyäni tunteja Kalašnikovilla varustettujen miesten kanssa haluaisin ajatella, että meillä EU:ssa on tasapuolisuutta, joka on silta apua tarvitsevien luokse. Jemenissä 300 000 ihmistä on joutunut siirtymään maan sisällä, ja Pohjois-Jemenissä käydyt kuusi sotaa kuuden vuoden aikana ovat vaikuttaneet satojen tuhansien ihmisten elämään.

Humanitaarinen apu ei tietenkään ole pitkällä aikavälillä oikea väline. Se on kehitystä, jolla voidaan luoda perusta kestävälle rauhalle. Me komissiossa olemme saaneet valmiiksi vuoden pituisen konsensusta koskevan toimintasuunnitelman arviointiprosessin tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden ja humanitaaristen kumppanien kanssa. Komissio hyväksyi 8. joulukuuta asiaa koskevan tiedonannon. Arviointi osoittaa, että kolmen viime vuoden aikana me olemme antaneet merkittävän panoksen humanitaarisen avun vahvistamiseen neuvottelujen ja humanitaarisen toiminnan alalla ja saattamalla yhteen humanitaarisen avun ja väestönsuojelun.

Päättelimme myös, että kolmella alalla voidaan jatkaa kehitystä edelleen.

Ensinnäkin me haluamme edistää avun laatua ja tehokkuutta hyvällä arvioinnilla, hyvin koordinoidulla toiminnalla ja investoimalla katastrofiriskin vähentämiseen sekä paikallisiin valmiuksiin. Aikana, jolloin tarpeet kasvavat ja talousarvioita rajoitetaan, se on ratkaisevan tärkeää.

Vastaan nyt vastuuvelvollisuutta koskevaan kysymykseen. On selvää, että meidän on venytettävä jokaista euroa niin paljon kuin mahdollista ja tehtävä se niin laadukkaasti ja tehokkaasti kuin mahdollista. Varmistuaksemme, että kumppanimme – YK:n järjestöt ja kansalaisjärjestöt – ovat vastuuvelvollisia, me arvioimme yhden kolmasosan kaikista kumppaneista ja yhden kolmasosan kaikista hankkeista joka vuosi. Meillä on kaikilla maailman kriisialueilla humanitaarisen avun toimistot, jotka toimivat veronmaksajiemme korvina ja silminä, myös Jemenissä, koska humanitaarisen tarpeet kasvavat. Vihin äskettäin käyttöön siellä olevan humanitaarisen avun toimiston.

Toinen asia, jossa on parantamisen varaa, on Euroopan äänen vahvistaminen. Me olemme suurin avunantaja ja meidän on varmistettava, että puhumme selvästi yhdellä äänellä. Meidän on myös otettava yhteyttä muihin avunantajiin, niin että voimme toimia johtajana suhteessa perinteisiin avunantajiin mutta myös hankkia uusia avunantajia.

Kolmanneksi meidän on varmistettava yhtenäisyys, mikä merkitsee yhteistyötä ulkosuhdehallinnon ja sotilaallisten toimijoiden kanssa, jotta varmistetaan, että periaatteellinen humanitaarinen lähestymistapa turvataan ja sitä myös edistetään EU:ssa.

Lopetan kiittämällä Michèle Striffleriä hänen työstään tämän asian parissa ja kehotan Euroopan parlamenttia jatkamaan keskustelua tästä asiasta. Maailma on muuttunut. Valitettavasti luonnonkatastrofit ja ihmisen aiheuttamat katastrofit lisääntyvät. Se, mitä teemme, määrittää uhrien elämän mutta myös EU:n moraalisen kannan ja valmiudet johtaa maailmaa.

  Puhemies. – (IT) Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan tiistaina 18. tammikuuta 2011.

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 149 artikla)

  Artur Zasada (PPE), kirjallinen. – (PL) Humanitaarinen apu on yleismaailmallisen inhimillisen solidaarisuuden ilmaus ja moraalinen velvollisuutemme. Näemme nykyään humanitaarisen avun tarpeen kasvavan järjestelmällisesti, koska tietoomme tulee yhä uusia luonnonkatastrofeja. Se johtuu osittain ilmastonmuutoksesta mutta myös teknologian kehityksestä, minkä ansiosta saamme tietää, että katastrofi on tapahtunut ja voimme viestiä siitä. Tärkeimpinä perusteina humanitaarisen avun toimittamiselle pitäisi olla nopeus, vastuullisuus ja mahdollisimman alhaiset hallintokustannukset. Liikenteen kehittyminen on tekijä, joka helpottaa avun perillevientiä. Se tarkoittaa sitä, että voimme päästä uhrien luokse entistä nopeammin ja antaa apua entistä useammalle ihmiselle. Siksi yritysten saaminen mukaan toimintaan on niin tärkeää. Ajattelen suuryrityksiä ja konserneja mutta myös pieniä yrityksiä enkä vain sellaisia, jotka toimivat liikenteen ja logistiikan alalla. Meidän on rakennettava verkostoja yksiköistä, jotka toimivat yhdessä erityisellä maantieteellisellä alueella, jotta voimme toimittaa apua tehokkaasti ja kehittää nopean toiminnan järjestelmää uhkaavia kriisejä varten. Yritysten, organisaatioiden ja instituutioiden luomien alojen välisten kumppanuuksien perusteella voitaisiin tuottaa tukikohtia, erikoisyksiköitä ja toimistoja varoineen, varastotiloja, vapaaehtoisia, elintarvikkeita, tärkeitä materiaaleja ja välineitä sekä liikennevälineitä. Tällainen yhteistyö voi tuoda mitattavissa olevia etuja inhimillisessä tragediassa, erityisesti kun on reagoitava nopeasti eikä tarvitse aloittaa keräämällä rahaa.