Sanatarkat istuntoselostukset

Torstai 20. tammikuuta 2011 - Strasbourg

8. Äänestysselitykset

Suulliset äänestysselitykset

Mietintö: Ana Gomes (A7-0368/2010)

  Morten Messerschmidt (EFD). – (DA) Arvoisa puhemies, kiitos, että saan mahdollisuuden esittää näkemykseni sopimuksesta, jonka EU on tänään tehnyt Libyan kanssa. Minun on pakko sanoa, että siitä puuttuu eräs asia. On omituista, että EU:n kansalaisten osalta ehkäpä tärkein asia puuttuu täysin tästä mietinnöstä. Kyseessä on se, että laittomat maahanmuuttajat käyttävät Libyaa erittäin usein kauttakulkuvaltiona saapuessaan Eurooppaan kaikkialta Afrikasta ja Aasiasta eli toisin sanoen eri puolilta maailmaa. Tiedetään hyvin, että EU on taianomainen paikka, jossa kadutkin on päällystetty kullalla ja hunajalla. Siksi se houkuttelee voimakkaasti uskomattoman monia ihmisiä, jotka haluavat paeta siitä vankeudesta, köyhyydestä ja kurjuudesta, jota heidän omat kotimaansa edustavat. On myös selvää, että se tosiasia, että Libyaa käytetään muiden Pohjois-Afrikan valtioiden tavoin selvästi kauttakulkumaana, on valtava haaste meille EU:ssa. Tämän olisi pitänyt olla huomattavasti tärkeämmässä asemassa keskusteluissa, joita kävimme Libyan viranomaisten kanssa – huomattavasti tärkeämmässä asemassa sen osalta, mitä vaatimuksia asetamme tämän paineen vähentämiseksi EU:n rajoilla. On hyvä, että olemme käynnistäneet keskustelut. Silti on turhauttavaa, että keskusteluissa ei saa käsitellä sitä, mikä on tärkeää.

Päätöslauselmaesitykset: (RC-B7-0039/2010)

  Salvatore Iacolino (PPE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, juutalaisvastaisuutta ja islaminvastaisuutta koetaan jossakin määrin edelleen eri puolilla maailmaa, samoin kuin vihamielisyyttä ja pahansuopuutta kristittyjä kohtaan.

Viimeaikaiset tapahtumat, myös väkivaltaiset hyökkäykset Pakistanissa, Irakissa, Egyptissä, Nigeriassa ja Kyproksella asuvia kristittyjä kohtaan, on tuomittava jyrkästi. Muiden ihmisten arvojen keskinäinen ymmärtäminen on uskonnonvapauden tärkein kulmakivi, eikä sitä saa rajoittaa näin vakavalla tavalla. Ihmisten perusoikeuksia on näin ollen suojeltava riippumatta siitä, kuuluvatko he kristittyihin vai johonkin muuhun uskontokuntaan.

Euroopan unioni ei voi eikä saa tuhlata huomattavia varoja muiden uskontojen edistämiseen, ei etenkään nykyisen talouskriisin aikaan. Komissio on käyttänyt uskomattomat neljä miljoonaa euroa islamin uskon edistämiseen. Nämä varat oltaisiin ehkä voitu käyttää muihin tärkeisiin tarkoituksiin.

  Antonello Antinoro (PPE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, uskon, että hyväksymämme teksti on ratkaisevan tärkeä. Uskonnonvapaus on kaikkien vapauksien äiti. Se on yksi erottamattomista perusihmisoikeuksista, ja se on sisällytetty ihmisoikeuksien yleismaailmalliseen julistukseen.

Se sisältää vapauden uskonnon tai vakaumuksen vaihtamiseen sekä uskonnon tai vakaumuksen julistamiseen yksin tai yhdessä toisten kanssa, sekä julkisesti että yksityisesti, opettamalla sekä harjoittamalla hartautta ja uskonnollisia menoja. Viime kuukausien verilöylyt, joiden uhreiksi kristityt vähemmistöt ovat joutuneet, ovat sen hyökkäyksen huipentuma, joka kristittyihin on kohdistettu eri puolilla maailmaa järjestelmällisen ja silmittömän väkivallan avulla.

Kuten nämä tapahtumat osoittavat, uskonnonvapaus on valitettavasti kyseenalaistettu. Tämä johtaa suvaitsemattomuuteen, jota usein lisätään ja vahvistetaan poliittisista ja rahoituksellisista syistä. Nykyisessä ilmapiirissä on hämmästyttävintä, että toimielimet eivät puutu asiaan millään tavalla. Kaikki hiljaiset protestit vaimennetaan nopeasti.

  Morten Messerschmidt (EFD). – (DA) Arvoisa puhemies, olen edellisten puhujien tavoin huolissani ja olen samaa mieltä heidän kanssaan. Yhteen tiettyyn näkökohtaan ei kuitenkaan ole kiinnitetty riittävästi huomiota tässä mietinnössä. Kyseessä on 7 kohta, jossa tuomitaan tapa, jolla Turkin viranomaiset toimivat Kyproksen pohjoisosissa, jota Turkki – Turkin joukot – ja näin ollen valtio, joka muodollisesti ja todellisuudessa neuvottelee liittymisestä EU:hun, pitää hallinnassaan kaikkien kansainvälisten sääntöjen mukaan laittomasti.

Joudumme todistamaan, miten Kyproksen kreikkalaisia asukkaita, jotka haluavat palata kirkkoihinsa, luostareihinsa ja pyhäkköihinsä Kyproksen pohjoisosissa, estellään ja miten heitä estetään pääsemästä kirkkoihinsa ja kunnostamasta niitä ja miten heitä estetään palaamasta ja vaatimasta takaisin itselleen omaisuutta, johon heillä on oikeus.

Itse asiassa todistamme Kyproksen pohjoisosissa kristittyjen väkivaltaista syrjintää ja sortoa, jota EU:n ehdokasvaltio Turkki suoraan tukee. Tätä ei voida hyväksyä. Euroopan parlamentin olisikin toimittava 7 kohtaa vastaavalla tavalla ja suositeltava, että neuvottelut Turkin kanssa keskeytetään ainakin siihen asti, että Kyproksen pohjoisosaan saadaan palautettua järjestys.

  Marek Józef Gróbarczyk (ECR). – (PL) Arvoisa puhemies, kun otetaan huomioon EU:n juuret, EU:lla on erityinen velvollisuus suojella kaikkia kristittyjä eri puolilla maailmaa. Tämä päätöslauselma on tietenkin osoitus kyseisestä velvollisuudesta. Minä luonnollisesti äänestin sen puolesta. EU:n velvollisuutena on kuitenkin myös toteuttaa toimia, joilla kristittyjä eri puolilla maailmaa suojellaan jatkossa niin, että tällaisia tragedioita ei pääse enää tapahtumaan.

  Adam Bielan (ECR). – (PL) Arvoisa puhemies, olemme viime aikoina todistaneet kristittyjen vähemmistöjen raakaa vainoamista useissa maailman valtioissa, pääasiassa valtioissa, joiden muslimienemmistö on suuri. Emme saa seurata tällaisia tapahtumia toimettomana sivusta. Uskonnonvapaus ja muut kansalaisoikeudet ovat edelleen painopistealoina Euroopan parlamentin työssä. Tämän takia annan täyden tukeni Euroopan parlamentin puhemiehen Jerzy Buzekin lausunnolle, jossa hän tuomitsee nämä rikokset. Myös minä vetoan Euroopan unioniin, jotta se toteuttaisi kaikki käytettävissä olevat diplomaattiset toimet vähemmistöjen uskonnonvapauden varmistamiseksi etenkin niissä valtioissa, joiden kansalaiset rikkovat näitä oikeuksia. Äskettäin antamassamme ihmisoikeuksia vuonna 2009 koskevassa mietinnössä korostimme, että unionin on toimittava aktiivisemmin ihmisoikeuksien ja demokratian parantamiseksi ympäri maailmaa. Kehotimme nimittämään ihmisoikeuksista vastaavan EU:n erityisedustajan. Tänään annettava päätöslauselma on erinomainen lähtökohta seuraavalle vaiheelle näiden oikeuksien kunnioittamiseen tähtäävässä kamppailussamme.

  Andrzej Grzyb (PPE). – (PL) Arvoisa puhemies, haluan esittää kiitollisuuteni siitä, että päätöslauselma krisittyjen vainoamisesta on hyväksytty. Olin yksi päätöslauselman laatijoista. Haluan myös esittää Catherine Ashtonille kiitokseni siitä, miten hän reagoi kristittyjen tilanteeseen Aleksandriassa. Muistamme Irakista saapuneiden syyrialaispappien vierailun ja heidän traagiset kertomuksensa Irakin kristittyjen tilanteesta. Haluan myös mainita tässä yhteydessä Johannes Paavali II:n – muutaman kuukauden kuluttua voimme iloita siitä, että hänet julistetaan autuaaksi – joka oli kristittyjen, juutalaisten, muslimien ja muiden uskontokuntien edustajien välisen rauhan ja vuoropuhelun suuri puolestapuhuja. Muistamme tapaamiset Assisissa sekä Johannes Paavali II:n vierailut moskeijaan ja synagogaan kunnioituksesta ja rakkaudesta kanssaihmisiä kohtaan.

Kristittyjen tilanne eri puolilla maailmaa edellyttää toimia Euroopan unionilta. Se on velvollisuutemme. Meidän on käytettävä kaikki poliittiset keinot, mutta meidän on myös autettava niitä, jotka ovat vainon takia kärsineet aineellisesti.

  Tunne Kelam (PPE). – (EN) Arvoisa puhemies, äänestin yhtenä tämän päätöslauselman laatijoista tämän historiallisen päätöslauselman puolesta. Korkealle edustajalle ja komissiolle on kuitenkin toimitettava mahdollisimman pikaisesti kaksi tärkeää viestiä.

Ensinnäkin komission on kehitettävä kiireellisesti EU:n strategia uskonnonvapauden kunnioittamiseksi, myös luettelo toimenpiteistä niitä valtioita vastaan, jotka eivät tietoisesti suojele uskonnollisia vähemmistöjä.

Komission on myös kehitettävä ihmisoikeuksista vastaavan uskosuhdehallinnon osaston sisäinen pysyvä järjestelmä, jolla valvotaan hallituksen asettamia rajoituksia uskonnonvapauden osalta ja raportoidaan siitä vuosittain parlamentille.

  Cristiana Muscardini (PPE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, uskonnonvapaus on sivilisaation perusta. Ilman sitä demokratia rampautuu ja yhteiskunta pakotetaan uskomaan asiaan, joka tuhoaa ihmisyyden ja vie ihmisarvon.

Tätä tapahtuu eri puolilla maailmaa. Ääriuskonnot ja fundamentalistiset vakaumukset laukaisevat kuolemaan johtavaa väkivaltaa kristittyjä kohtaan, ja kristityistä onkin tulossa nykyajan marttyyrejä. Suvaitsemattomuutta, joka johtaa tähän väkivaltaan, luodaan fundamentalistisella kulttuurilla. Tämän takia on välittömästi ja painokkaasti tuomittava kaikki ilmiöt, joilla muilta ihmisiltä kielletään heidän uskonnollinen identiteettinsä tai kulttuuri-identiteettinsä. Kansainvälisellä yhteisöllä ja sen elimillä on velvollisuus varmistaa uskonnollisen vakaumuksen kunnioittaminen. Ne eivät ole aina toteuttaneet pikaisia toimia, kun kristityt ovat joutuneet joukkomurhien uhreiksi.

Irakin kaldealaiset ja Egyptin koptit ovat vaarassa kadota alueilta, joilla he ovat asuneet jo vuosisatojen ajan. Haluan jälleen kerran kiittää puhemiestä Jerzy Buzekia siitä, että hän on innostuneesti tukenut ajatusta soihtukulkueesta, kristityille omistetusta valosta, fundamentalismin kaikkien uhrien muistoksi.

Uskonnonvapaudesta on tultava ihmisyhteisön johtava periaate. Toivon, että kaikilla on mahdollisuus kokea uskoa, toivoa ja armeliaisuutta, mutta myös oikeutta ja vapautta.

  Licia Ronzulli (PPE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, myös minä äänestin tämän päätöslauselman puolesta, koska kysymys uskonnollisten vähemmistöjen suojelemisesta ympäri maailmaa on nyt entistä ajankohtaisempi.

On erittäin huolestuttavaa, että vuonna 2011 ihmisiä edelleen vainotaan heidän vakaumuksensa takia. Euroopan unionin perusoikeuskirjan 10 artiklalla ei jätetä tulkinnanvaraa. Sillä säädetään selvästi täydestä ajatuksen, omantunnon ja uskonnon vapaudesta. Viimeisten muutaman viikon aikana tapahtuneet hyökkäykset tiettyjä uskonnollisia yhteisöjä vastaan ovat jälleen uusi osoitus siitä, että kaikkien hallitusten on pikaisesti hyväksyttävä tehokkaita toimenpiteitä uskonnollisten vähemmistöjen suojelemiseksi vaikeuksista tai uhkauksista huolimatta.

Euroopan unionin tavoitteena on oltava uskontojen välisen vuoropuhelun edistäminen lisämäällä yhteistyötä Euroopan valtioiden välillä ja etenkin niissä valtioissa, joissa uskonnonvapautta ei valitettavasti vielä taata. Uskonnonvapautta on kunnioitettava ja se on taattava kaikkialla ilman poikkeuksia.

  Hannu Takkula (ALDE). – (FI) Arvoisa puhemies, tämä on historiallinen ja hyvä päätöslauselma. Meidän on kiinnitettävä huomiota Euroopassa uskonnonvapauteen. Meidän on tärkeää muistaa juuremme, jotka ovat juutalais-kristilliset arvot. Eurooppalaiset perusarvot ja oikeudet rakentuvat tämän perinnön, näiden juurien varaan. Ehkäpä se mitä Egyptissä tapahtui koptikristittyjä kohtaan, herätti meidät huomaamaan tilanteen. Kristityt tarvitsevat suojelua eri puolilla maailmaa, ei ainoastaan Egyptissä, myös Turkissa on tapahtunut vastaavaa sekä Assyriassa.

Meitä eurooppalaisia kiinnostaa erityisesti myös se, että myös Euroopan unionin sisällä on tilanteita, joihin meidän tulisi puuttua. Ihmiset joutuvat vainon kohteeksi uskontonsa vuoksi.

Tähän on johtanut osaltaan vääränlainen islamin pelko. Olemme luopuneet omista arvoistamme ja polkeneet sitten kristillisiä arvoja sen kustannuksella. Näin ei pidä toimia, vaan tarvitsemme dialogia ja uskonnonvapautta. Meidän pitää huolehtia eurooppalaisesta kulttuuriperinnöstämme eli juutalais-kristillisistä arvoista ja puolustaa niitä rohkeasti. Nämä arvot ovat keskeinen osa meidän eurooppalaisten identiteettiä.

  Philip Claeys (NI). – (NL) Arvoisa puhemies, olen äänestänyt kristittyjen tilannetta ja uskonnonvapautta koskevan päätöslauselmaesityksen puolesta ja olen iloinen siitä, että se on hyväksytty. Minulla on kuitenkin tiettyjä varauksia epämääräisten sanamuotojen käyttämisestä. Missään ei esimerkiksi sanota yksiselitteisesti, että kristittyjen suurimmat ongelmat esiintyvät muslimimaissa.

Johdanto-osan N kappaleessa todetaan uudelleen, että Eurooppakaan ei ole täysin syytön, kun kyseessä on uskonnonvapauden rikkominen. Tämä voi pitää paikkaansa, mutta kun sanomme näin, rinnastamme Euroopan satunnaiset ja yksittäiset ongelmat muslimimaissa esiintyvään kristittyjen järjestelmälliseen syrjintään ja heitä vastaan tehtyihin hyökkäyksiin. Tässä ei ole vain kyse ääri-islamistien tekemistä pommi-iskuista tai muista heidän käyttämistään fyysisen väkivallan muodoista. Useissa muslimimaissa kristittyjä vainotaan myös virallisella politiikalla. Ajatelkaapa vaikka kristittyjen kirkkojen korjaamiseen tarkoitettujen varojen oletettua puutetta Turkissa tai Konstantinopolin ekumeenisen patriarkan seuraajan valitsemiseen liittyviä ongelmia. Turkin miehittäjäjoukkojen käyttäytyminen Kyproksella on todellinen skandaali.

  Seán Kelly (PPE). – (GA) Arvoisa puhemies, osallistuin täällä eilen käytyyn keskusteluun. Se oli erittäin mielenkiintoinen ja erittäin tärkeä. Osallistuin eilen myös parlamentin edessä järjestettyyn kynttiläkulkueeseen. Kiitän puhemiestämme Jerzy Buzekia johtajuudesta, jota hän osoitti kyseisessä paraatissa.

(EN) Kristittyjen äskettäinen vainoaminen muistuttaa Rooman valtakunnan ajoista, joina kristittyjen katsottiin olevan vapaata riistaa murhille ja hyökkäyksille. Tämä on saatettava päätökseen. On tärkeää, että Euroopan unioni toimii tässä asiassa aktiivisesti – ja mielestäni niin teemme – varmistaakseen uskonnollisten ryhmien sananvapauden ja uskonnon harjoittamisen vapauden paitsi unionissa, myös ehdokasvaltioissa. Tämä on erittäin tärkeä asia ympäri maailmaa.

(GA) Olen iloinen siitä, että tämä historiallinen päätöslauselma hyväksyttiin tänään, ja etenkin siitä, että se hyväksyttiin yksimielisesti.

  Ryszard Czarnecki (ECR). – (PL) Arvoisa puhemies, tämä päätöslauselma on erittäin tärkeä, koska se on ensimmäinen ja se annetaan erityisen tärkeällä hetkellä. Tiedämme kristittyjen joukkomurhista Irakissa. Tiedämme, mitä Egyptissä tapahtuu ja mitä siellä ei ole viime vuosina tapahtunut. Tiedämme yksittäistapauksista – jotka kuitenkin ovat tärkeitä – joissa kristittyjä pappeja, eikä vain pappeja, on surmattu Turkissa, Syyriassa ja Pakistanissa. Myös me tiedämme, mitä tapahtuu tietyissä Afrikan valtioissa, joissa on muslimienemmistö. Tämän takia olen erittäin hämmästynyt siitä, että Euroopan komission puheenjohtaja José Manuel Barroso on pysynyt vaiti. Hän ei antanut kommentteja viikkoon. Vasta kun jäsenvaltioiden pääministerit – joskin ei oman kotimaani pääministeri – painostivat häntä, hän antoi lausunnon asiasta. On hyvä, että Catherine Ashton on antanut asiasta kommentteja, mutta Euroopan komission johtajan olisi puututtava välittömästi tähän asiaan. Hän ei sitä tehnyt, mikä on valitettavaa.

Päätöslauselmaesitykset: (RC-B7-0044/2010)

  Daniel Hannan (ECR). – (EN) Arvoisa puhemies, olen iloinen, että parlamentti on huomannut Valko-Venäjän luisumisen kohti yksinvaltaa. Valko-Venäjän hallitus edustaa hallitusjärjestelmää, joka tämän maanosan olisi pitänyt jättää taakseen jo 20 vuotta sitten.

Toivon kuitenkin, että tämä esitys saa tietyt kollegat arvioimaan itseään uudesta näkökulmasta. Tarkastelkaa sitä näkökulmasta, jolla entinen neuvostoapparatsikki analysoisi Euroopan unionia. Sanonpa vain, että hän saattaisi huomata muutamia asioita, jotka saisivat hänet tuntemaan olonsa kovin kotoisaksi. Hän huomaisi, että meitä ei hallitse vaaleilla valittu presidentti tai vaaleilla valittu järjestelmä, vaan 27 jäsenestä koostuva politbyroo nimeltä Euroopan komissio. Hän katselisi ympärilleen ja huomaisi tämän parlamentin kumileimasimineen, mikä herättäisi hänessä pientä nostalgiaa. Hän huomaisi joukon viisivuotissuunnitelmia, joilla hallinnoimme asioitamme, ja hän huomaisi myös joukon järjestelmän työntekijöille ja nomenklatuuran jäsenille tarkoitettuja erikoislimusiineja ja erikoiskauppoja.

Ennen kaikkea hän huomaisi sen, mitä Engels kutsui vääräksi tietoisuudeksi – eli kun ihmiset äänestävät, he eivät ymmärrä todellisia etujaan, joten meidän tehtävänämme on pakottaa heidät parempaan järjestelmään. Tämä muistuttaa minua Eläinten vallankumous -nimisen Orwellin kirjan loppukohtauksesta, jossa eläimet katsovat ihmisistä sikoihin ja sioista ihmisiin erottamatta niitä toisistaan.

  Mitro Repo (S&D). – (FI) Arvoisa puhemies, minä äänestin myös tämän päätöslauselman puolesta, joka oli vähintäänkin tarpeellinen. Mielestäni Euroopan unionin pitää olla erityisen valpas sellaisia ihmisoikeusrikkomuksia kohtaan, jotka tapahtuvat lähialueilla. Olisin halunnut vielä, että nuorison ongelmat olisi tuotu vahvemmin esille. Valko-Venäjällä nuorisojärjestöt eivät saa vapaasti toimia, vaan joutuvat toimimaan maan alla.

Euroopan nuorilla on ollut useamman vuoden ajan tapana järjestää katutapahtuma, jossa Euroopan pääkaupunkien tärkeiden patsaiden suut on peitetty liinalla, koska ne ovat mykkiä. Tämä on protesti sananvapauden puuttumista Valko-Venäjällä vastaan. Toivon, että eurooppalaiset nuoret eivät joudu Euroopan parlamentin suuta sulkemaan ja pidä meitä mykkinä, vaan että me rohkeasti puolustamme arvojamme ja demokratiaa.

  Kristian Vigenin, S&D-ryhmän puolesta. – (BG) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, Euroopan parlamentin sosialistien ja demokraattien ryhmä äänestää esitetyn päätöslauselman puolesta. Uskomme, että se on tärkeä merkki Valko-Venäjän viranomaisille sekä kansalaisyhteiskunnalle, tiedotusvälineille ja kaikille kyseisen valtion demokraattisen kehityksen puolustajille. Toivomme, että päätöslauselmassa ehdotettuja toimenpiteitä harkitaan tarkkaan ja niistä keskustellaan komissiossa ja neuvostossa ja että ne pannaan mahdollisimman nopeasti täytäntöön vaikuttavuuden varmistamiseksi.

Uudelleen valitun presidentin Lukašenkon huomiseksi suunniteltu virkaanastumisseremonia ei vaikuta niihin kysymyksiin, jotka hänen osaltaan on esitetty, eikä vaalien laillisuuteen tai siihen, miten vaalien tulokset kirjattiin. Euroopan unioni on tähän asti soveltanut useita erilaisia toimintatapoja ja mekanismeja Valko-Venäjään ja sen vallanpitäjiin vaikuttamiseksi, mutta tulokset ovat olleet vaatimattomia. Ehkäpä on aika harkita uusia vaihtoehtoja tai sitä, onko alueen tilanne muuttunut, jolloin voisimme soveltaa muita mekanismeja.

Päätöslauselmassa kehotettiin koordinoimaan Valko-Venäjää koskevaa politiikkamme ja suhteitamme sen EU:hun kuuluvien välittömien naapurivaltioiden kanssa, toisin sanoen strategisen kumppanimme Venäjän ja itäiseen kumppanuuteen osallistuvan Ukrainan kanssa. Tämä on mielestämme tärkeää, eikä tätä ole koetettu aiemmin. Uskon, että yhteisten ja koordinoitujen toimien avulla voimme saavuttaa ainakin ympäristön, joka olisi poliittisesti suotuisampi oikeudenmukaisten ja demokraattisten parlamenttivaalien, ensi vuodeksi suunniteltujen vaalien, järjestämiselle.

Euroopan parlamentin on myös hyödynnettävä kaikki mahdollisuudet täysimääräisesti. Olemme tänään päättäneet lähettää Valko-Venäjälle valtuuskunnan. Uskon, että tämän valtuuskunnan vierailun salliminen ja tarvittavan tuen ja tarvittavien yhteyshenkilöiden antaminen on testi Valko-Venäjän johdolle. Sen avulla saamme myös selvän kuvan ja näemme itse ne vaihtoehdot, jotka tilanne siellä tarjoaa.

  Bogusław Sonik (PPE). – (PL) Arvoisa puhemies, haluan aluksi esittää paheksuntani siitä, että Daniel Hannan vertasi Valko-Venäjää Euroopan unioniin. Hänen typerä lausuntonsa oli sitäkin epämiellyttävämpi, koska jotkut Euroopan konservatiivien ja reformistien ryhmään kuuluvat puolalaiset kollegani antoivat sille suosionosoituksia.

Lukašenkon hallitus on saarrettava. Nykyinen ajatustapa, jonka mukaan hallinto muuttuu vähitellen suotuisaksi demokratialle, on osoittautunut harha-askeleeksi. Lukašenkon hallinnolle asetettavien rangaistusten on oltava kovia muun muassa siksi, että kyseessä on EU:n välitön naapurimaa. Meidän on suhteissamme tällaisiin valtioihin odotettava niiltä samoja normeja kuin Euroopan unionin jäsenvaltioilta. Toivon etenkin, että Euroopan komissio tukisi riippumattomia tiedotusvälineitä, kuten TV Belsatia, Radio Racyjaa ja muita. Ne ovat tärkeitä levitettäessä tietoa niin, että se välittyy myös Valko-Venäjän kansalaisille.

  Adam Bielan (ECR). – (PL) Arvoisa puhemies, presidentinvaaleihin liittyvät tapahtumat Valko-Venäjällä ovat jälleen järisyttäneet julkista mielipidettä Euroopassa. Suhteellisen rauhallisen jakson jälkeen presidentti Lukašenko käyttää jälleen voimakeinoja oppositioaktivisteja vastaan. Hän on taas turvautunut itsevaltiutensa häpeällisimpiin puoliin. Raaka yhteenotto rauhanomaisen mielenosoituksen osallistujien kanssa sekä oppositiojohtajien ja ehdolle asettuneiden opposition ehdokkaiden pidättäminen ovat selvä ihmisoikeusrikkomus ja ovat osoituksena niiden toimien hylkäämisestä, joilla suhteita Euroopan demokraattisiin valtioihin on pyritty parantamaan.

Siksi annan täyden tukeni parlamentin päätöslauselmalle, jolla kehotetaan vapauttamaan välittömästi poliittiset vangit ja uusimaan vaalit. Tuomitsen jyrkästi presidentti Lukašenkon hallinnon diktatuuriset käytännöt. Uskon, että EU:n toimielinten painostus auttaa lieventämään Valko-Venäjän kansalaisten sortoa. Tuen myös kaikkia toimenpiteitä, joilla tuetaan kansalaisyhteiskunnan kehitystä vapauttamalla viisumipolitiikkaa, myöntämällä apurahoja opiskelijoille ja akateemisille työntekijöille sekä myöntämällä rahoitusta riippumattomille järjestöille ja tiedotusvälineille.

  Morten Messerschmidt (EFD). – (DA) Arvoisa puhemies, ei ole epäilystäkään siitä, etteikö Valko-Venäjä aiheuttaisi EU:lle päänsärkyä. Siksi on oikein, että käytämme kaikki mahdollisuudet arvostella hallintoa – onneksi – viimeisenä kommunistidiktatuurina. Meillä Tanskassa on sanonta, jonka mukaan lasitalossa asuvan ei pitäisi heitellä kiviä. Siksi on kenties syytä tarkastella, miltä EU vaikuttaa Valko-Venäjän näkökulmasta tarkasteltuna. EU:ta hallitsee komissio, joka koostuu virkamiehistä, joilla ei ole kansan valtuutusta. Vain tämä komissio jäsenineen, joilla ei ole takanaan yleistä tukea, joiden ei tarvitse kertoa kenellekään tekemisistään ja joita kansa ei ole valinnut tehtäviinsä, voi esittää ehdotuksia. Kun ehdotukset on esitetty ja hyväksytty, kuka sitten valtavan poliittisen päätäntävaltansa ansiosta lopulta päättää, mitä EU:n lainsäädäntöä pannaan täytäntöön jäsenvaltioissa? Jälleen kerran kyseessä ovat ihmiset, joita ei ole valittu demokraattisilla vaaleilla, vaan tuomarit, jotka toimivat suhteellisen etäällä todellisuudesta. Samaa voidaan sanoa tästä parlamentista, jossa suuri enemmistö elää mukavasti lasipalatseissa, joihin heidät on laitettu, ilman että heidän täytyy vastata teoistaan kenellekään ja että heidän tarvitsisi ymmärtää sitä valtavaa huolta, vastustusta ja levottomuutta, jota EU:n kansalaiset kokevat. Jos tarkastelemme EU:ta Valko-Venäjän näkökulmasta, saatamme huomata useita pelottavia yhteneväisyyksiä niiden diktatuurien kanssa, joita yritämme vastustaa.

  Ryszard Czarnecki (ECR). – (PL) Arvoisa puhemies, äänestin päätöslauselman puolesta, koska tiedostan, että tilanne Valko-Venäjällä on erittäin ainutlaatuinen. Ihmisoikeusaktivistien vaino on syventynyt voimakkaasti. Toisaalta ajatellaan, että tämä johtuu Euroopan unionin joidenkin jäsenvaltioiden erittäin ajattelemattomasta politiikasta, koska on täysin selvää, että Lukašenkolle ei olisi pitänyt antaa uskottavuutta Euroopan ja Euroopan unionin silmissä. Siihen ovat syyllistyneet Berlusconi, joka vieraili Valko-Venäjällä, Liettuan presidentti Grybauskaitė sekä Saksan ja Puolan ulkoministerit. Meidän on nyt kamppailtava Valko-Venäjän kansalaisoikeuksien puolesta, mutta samalla meidän on yritettävä välttää se, että Valko-Venäjä ajautuu Venäjän käsiin, koska myös se on erittäin tärkeää.

Mietintö: Derk Jan Eppink (A7-0374/2010)

  Sergej Kozlík (ALDE). – (SK) Arvoisa puhemies, kokemukset useista jäsenvaltioista osoittavat, että kuuden vuoden kuluttua neuvoston asetuksen N:o 1/2003 antamisen jälkeen kilpailusääntöjen yhdenmukaisessa soveltamisessa ei ole vieläkään tapahtunut myönteistä kehitystä.

Kansalliset tuomioistuimet eivät riitojen ratkaisun aikana käytä mahdollisuutta pyytää tietystä asiasta tietoja tai lausuntoa Euroopan komissiolta. Ne eivät myöskään hyödynnä oikeuttaan esittää alustavia kysymyksiä Euroopan unionin tuomioistuimelle, eikä komissio hyödynnä oikeuttaan puuttua asioihin amicus curiae -periaatteen mukaisesti. Käytäntö osoittaa, että lainsäädännön soveltamisessa on merkittäviä ongelmia, mukaan luettuina suuret poikkeamiset EU:n tuomioistuinten oikeuskäytännöstä. Olen siksi pyytänyt komissiota kiinnittämään huomiota kansallisten tuomioistuinten päätöksiin ja toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Tämä pyyntö on kirjattu kilpailupolitiikkaa koskevaan mietintöön, ja olen äänestänyt mietinnön lopullisen tekstin puolesta.

  Morten Messerschmidt (EFD). – (DA) Arvoisa puhemies, ei ole epäilystäkään siitä, etteikö EU:n kilpailukyky olisi valtavan paineen alla. Meidän on kysyttävä, ovatko jäsenvaltiot todella halukkaita tekemään asialle jotain. Yksi on kuitenkin selvää – olemme luoneet valuutan, yhteisen valuutan, joka on osoittautumassa katastrofaaliseksi koko Etelä-Euroopan taloudelle. Yhtenä syynä tähän on se, että suurin osa kyseisistä valtioista ei pysy perässä ja on epäonnistunut täysin niiden uudistusten toteuttamisessa, jotka ovat tarpeen, jos aiomme selvitä tulevasta kilpailusta Kiinan, Intian, Etelä-Amerikan ja muiden kanssa. Yhteisymmärrykseen ei kuitenkaan päästä edes niillä aloilla, jotka ehkä katsomme helpoksi saaliiksi, helpoiksi aloiksi. Yhtenä esimerkkinä on yhteisen eurooppalaisen patentin kaltainen selvä aloite. On kammottavaa, että tällä alalla, jossa kyse on vain yksityiskohdista, emme ole kertaakaan päässeet yhteisymmärrykseen. Tämä on esimerkki siitä, miten tehoton EU on. Olemme antaneet kielten eroavaisuuksien estää yhteisymmärryksen alalla, joka voisi niin helposti olla hyödyllinen. Itse asiassa tämä kertoo paljon enemmän siitä väärästä perustasta, johon koko tämä yhteistyö perustuu.

  Cristiana Muscardini (PPE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, arvostin joustavuutta, jota komissio osoitti laatiessaan valtiontukeen liittyviä väliaikaisia toimenpiteitä, jotka annettiin rahoitus- ja talouskriisin takia. Olen myös samaa mieltä siitä, että oli hyvä ajatus laatia yksityiskohtainen arviointi tehdyistä päätöksistä, jotta kilpailulle varmistetaan yhtäläiset edellytykset koko unionissa.

Olen samaa mieltä komissiolle esitetystä pyynnöstä varmistaa, että pankit maksavat takaisin ne valtavat määrät valtiontukea, jotka niille on annettu, millä varmistetaan oikeudenmukainen kilpailu sisämarkkinoilla. Olin yksi niistä, jotka arvostelivat veronmaksajien varoista annettuja valtavia tukisummia. Uskon, että julkisilla varoilla olisi pitänyt edistää kasvua.

Toivon tämän olevan viimeinen kerta, kun veronmaksajien säästöjä käytetään pankkien osakkaiden ja huolimattomien johtajien hyödyksi. Toivon myös, että käyttöön otetaan uusia suojakeinoja, joilla estetään se, että spekulointi vaarantaisi koko talouden uudelleen.

Olen tyytyväinen, että tuen antamista yleistä etua koskevien, etenkin uusiutuvaan energiaan liittyvien hankkeiden edistämiseksi on kannatettu.

  Seán Kelly (PPE). – (GA) Arvoisa puhemies, myös minä äänestin tyytyväisenä tämän päätöslauselman puolesta.

(EN) Sanoisin, että yksi Euroopan unionin tärkeimmistä tehtävistä on taata oikeudenmukainen kilpailu kaikille, ja etenkin pk-yrityksille ja tietenkin kuluttajille.

Jo pitkään on epäilty, että kansalaiset käyttävät markkinoita hyväkseen. Tällä hetkellä kotimaassani ihmiset ovat säikähtäneet sitä, että esimerkiksi bensiinin ja dieselin hinnat ovat yhdenmukaisesti ja järjestelmällisesti kohonneet kaikissa maan tankkauspisteissä.

Myös maanviljelijät ovat pitkään epäilleet, että toiminnassa on kartelli, etenkin kun kyseessä on karjan hinnan yhdenmukainen ja nopea lasku jo pienestä päähänpistosta.

Saimme myös äskettäin todistaa, miten EU:n tuomioistuin teki televiestintäyritysten vastaisen päätöksen Euroopan verkkovierailumaksujen osalta.

Meidän on siis oltava jatkuvasti valppaita ja valmiita toteuttamaan tehokkaita ja välittömiä toimia, kun epäoikeudenmukaista kilpailua havaitaan.

  Ryszard Czarnecki (ECR). – (PL) Arvoisa puhemies, tämä on tärkeä mietintö, jonka on kirjoittanut henkilö, jolla on valtava kokemus tältä alalta. Mielestäni on sanottava täysin selvästi, että Euroopan unioni ansaitsee enemmän avoimuutta ja enemmän kilpailua. Meidän ei pitäisi pelätä sitä. Se edistää EU:n kehitystä tilanteessa, jossa – suoraan sanottuna – olemme muita jäljessä, kun vertaamme itseämme Yhdysvaltoihin ja Aasiaan. Tällainen päätöslauselma auttaa tehostamaan EU:n taloutta, ja tämän takia se on niin tärkeä ja niin tarpeellinen. Äänestinkin sen antamisen puolesta.

Mietintö: Michael Gahler (A7-0377/2010)

  Hannu Takkula (ALDE). – (FI) Arvoisa puhemies, haluan kiittää esittelijä Gahleria tästä erittäin hyvästä mietinnöstä, joka ottaa erittäin hyvin huomioon Euroopan unionin pohjoisimpien alueiden tarpeet ja kestävän kehityksen, mitä siellä tarvitaan. Koska itse tulen pohjoiselta alueelta, seurasin ilolla tätä prosessia. Huomasin, että mietinnössä otettiin hyvin huomioon ilmastoon ja elinkeinoon liittyvät asiat, kuten esimerkiksi poronhoito, joka on erittäin tärkeä elinkeino tuolla alueella. Esittelijä Gahler otti hyvin huomioon myös ainoan eurooppalaisen alkuperäiskansan, saamelaiset.

Erityisen plussan ja kiitoksen haluan antaa esittelijä Gahlerille siitä, että hän otti huomioon esittämäni tarkistuksen, jossa Lapin yliopistoon perustetaan arktinen tiedotus- ja informaatiokeskus, ja että se myös mainitaan mietinnössä. Se on erittäin tärkeää. Olen iloinen siitä, että suomalaiset yli puoluerajojen toimivat yhdessä tässä asiassa. Kysymys on Suomen pohjoisen ulottuvuuden ja koko pohjoisen Euroopan tulevaisuudesta, jota haluamme kestävästi kehittää.

Mietintö: Traian Ungureanu (A7-0378/2010)

  Kristian Vigenin, S&D-ryhmän puolesta. – (BG) Arvoisa puhemies, Euroopan parlamentin sosialistien ja demokraattien ryhmä katsoo, että Mustaamerta koskevasta strategiasta annettu mietintö on todella tärkeä ja oikea-aikainen, koska sillä arvioidaan sitä, mitä Mustanmeren alueella on tähän mennessä saavutettu, ja esitetään useita suosituksia siitä, mitä Euroopan unioni voi tämän asian osalta vielä tehdä.

Uskomme, että poliittinen koordinointi niiden osapuolten välillä, joiden yhteistyö Euroopan unionin kanssa vaihtelee tasoltaan merkittävästi, on vaikeaa, mutta ei mahdotonta. Poliittisella tasolla on myös järkevää pyrkiä yhdistämään ponnistelumme ottaen huomioon, että kolme kyseisistä valtioista on Euroopan unionin jäsenvaltioita, yksi strateginen kumppani ja muut osa itäistä kumppanuutta, ja että Turkki puolestaan on jäsenehdokas.

Euroopan unionin kyvyttömyys osallistua aktiivisemmin alueen asioihin on ainakin tähän asti estänyt meiltä kehityksen ja edellytykset hyödyntää valtavia mahdollisuuksia. Tämän takia meidän on nyt todettava, että Mustanmeren synergiaa, jota ei alussakaan arvioitu riittävän kunnianhimoiseksi aloitteeksi Euroopan unionin osalta, on kehitettävä niin, että siitä tulee asianmukainen Mustaamerta koskeva strategia.

Meillä on jo yhteistyömuotoja, joita voidaan käyttää menestyksekkäästi, tietenkin edellyttäen, että mukautamme niitä alueen tarpeisiin. Yhtenä esimerkkinä on Itämerta koskeva strategia, jolla on makrotasolla onnistuttu kehittämään alueellista yhteistyötä.

Mielestämme meidän on välittömästi toteutettava useita toimia – eikä niitä kaikkia mainittu mietinnössä. Ensinnäkin meidän on käytännön tasolla, käynnissä olevan naapuruuspolitiikan tarkistamisen puitteissa, tarkasteltava mahdollisuutta suurempaan yhdenmukaisuuteen Mustanmeren synergian ja itäisen kumppanuuden välillä, koska Valko-Venäjää lukuun ottamatta lähes kaikki itäisen kumppanuuden valtiot osallistuvat myös Mustanmeren synergiaan.

Toisena näkökohtana on, että poliittista vuoropuhelua on vahvistettava ministerien ja parlamenttien tasolla ja että meidän on yritettävä luoda suurempaa yhdenmukaisuutta Tonavaa koskevan strategian ja Mustaamerta koskevien tulevien aloitteiden välille. Kaiken tämän avulla saamme strategian, joka saadaan aikaan seuraavaan talousarviokehykseen sisällytettävällä erillisellä budjettikohdalla.

  Andrzej Grzyb (PPE). – (PL) Arvoisa puhemies, äsken hyväksymässämme Traian Ungureanun mietinnössä esitettyä ehdotusta Mustaamerta koskevan politiikan kehittämisestä täysimääräiseksi strategiaksi on kannatettava laajalti. Bulgarian ja Romanian jäsenyys EU:ssa, itäinen kumppanuus – erityissuhteet itäisen kumppanuuden valtioihin ja Venäjään – sekä alueen muiden valtioiden kanssa käytävät neuvottelut EU:n jäsenyydestä vaikuttavat kaikki osaltaan alueen poliittiseen merkittävyyteen Euroopan unionin kannalta. Mustastamerestä on tullut tärkeä alue energiavarojen kuljettamisen takia. Lisäksi alueella toteutetaan unionille tärkeitä, lupaavia hankkeita, joista esimerkkinä on Nabucco-hanke, joka on strategisesti tärkeä kaasuntoimitusten monipuolistamiseksi. Onnittelen Traian Ungureanua tästä mietinnöstä ja katson hänen tavoin, että strategialla on varmistettava tunnustuksen antaminen kaikille alueen toimijoille, ei vain suurimmille valtioille, ja että sitä on mukautettava muiden strategioiden, kuten Välimerta koskevan strategian, kaltaiseksi.

  Alajos Mészáros (PPE). – (HU) Arvoisa puhemies, kun Romania ja Bulgaria liittyivät EU:hun vuonna 2007, Mustastamerestä tuli osittain Euroopan unionin sisämeri. Alue on poikkeuksellisen tärkeä strategisesti, ja meidän onkin tehostettava toimintaamme alueella. Tämän takia on ratkaisevan tärkeää, että parlamentti laatii uuden strategian ja osoittaa lisäksi toimintaan rahoituksellisia ja inhimillisiä voimavaroja EU:n talousarvioon lisättävän erillisen budjettikohdan muodossa. Uudella strategialla on varmistettava rauha, vakaus ja hyvinvointi Mustanmeren alueella ja taattava EU:n energiavarmuus. Toimituslinjojen ja resurssien monipuolistaminen on asetettava entistä suuremmalle etusijalle. Siksi haluan korostaa, että nestekaasuterminaalien suunniteltu kehittäminen Mustanmeren satamiin on tärkeää. Myös alueen kautta kulkevat siirtoreitit voivat merkittävästi parantaa toimituksia EU:hun. Nabucco-putken, Trans Adriatic -putken ja yleiseurooppalaisen öljyputken menestyksen kannalta on ratkaisevan tärkeää, että Mustanmeren alueen valtioiden kanssa tehtävää yhteistyötä tehostetaan entisestään. Äänestin tästä syystä mietinnön puolesta.

Päätöslauselmaesitykset: (RC-B7-0044/2010)

  Cristian Dan Preda (PPE). – (RO) Arvoisa puhemies, kuten Valko-Venäjän osalta, halusin perustella ääneni Mustaamerta koskevan strategian osalta. Haluan aluksi sanoa, että kollegani Traian Ungureanun ajatus laatia valiokunta-aloitteinen mietintö on ajoitukseltaan varsin oiva, sillä Euroopan unioni on vahvistamassa aluepolitiikkaansa laatimalla Itämeren, pohjoisimpien alueiden ja tässä tapauksessa Mustanmeren kaltaisia rannikkoalueita koskevia strategioita.

Haluan myös kertoa, miten mielissäni olen siitä, että esittämäni tarkistukset on sisällytetty päätöslauselman tekstiin. Näillä tarkistuksilla korostetaan tarvetta luoda alueelle kansalaisjärjestöjen verkosto ja edistää kulttuurien ja uskontojen välistä vuoropuhelua lisääviä ohjelmia sekä Mustanmeren yliopistoverkoston kaltaisia aloitteita. Mielestäni kaikki nämä toimenpiteet ovat hyvä esimerkki siitä, miten kansalaisjärjestöjen välisellä vuorovaikutuksella voidaan saada aikaan myönteistä synergiaa tällä alueella.

Haluan lopuksi korostaa paitsi tarvetta tasapainon löytämiseen talouskehityksen ja ympäristönsuojelun välillä, myös tarvetta panna Mustanmeren suojelemisesta saastumista vastaan tehty yleissopimus täytäntöön täysimääräisesti. Toivon, että tänään parlamentissa hyväksytty aloite saa ansaitsemansa huomion myös neuvostolta. Sen on käsiteltävä tätä asiaa ensisijaisena kysymyksenä EU:n asialistalla.

Kirjalliset äänestysselitykset

Mietintö: Ana Gomes (A7-0368/2010)

  Luís Paulo Alves (S&D), kirjallinen. – (PT) Kun otetaan huomioon Libyan maantieteellinen sijainti sekä EU:n ja Libyan välinen keskinäinen riippuvuus, on yleisen edun mukaista pyrkiä EU:n ja Libyan väliseen strategiseen kumppanuuteen. Emme kuitenkaan voi unohtaa diktatuurihallintoa, joka kyseistä valtiota pitää vallassaan ja joka ei kunnioita ihmisoikeuksia tai perusvapauksia. Vaikka useat jäsenvaltiot haluavat selvästi tehdä puitesopimuksen Libyan kanssa, EU ei voi unohtaa puolustamiaan perusarvoja ja toimia vain taloudellisten etujen mukaisesti. Kumppanuutta tarvitaan, jotta valtion ihmisoikeustilannetta voidaan uudistaa oikeudellisesti ja jotta samalla annetaan mahdollisuus kansallisen talouden monipuolistamiseen. On muistettava edistys, jota on jo tapahtunut esimerkiksi ydinohjelmasta luopumisen muodossa, ja kansainväliset velvoitteet, jotka valtiolla on ihmisoikeuksien alalla YK:n asettamista pakotteista huolimatta.

  Laima Liucija Andrikienė (PPE), kirjallinen. – (EN) Äänestin EU:n ja Libyan puitesopimuksesta käytäviä neuvotteluja koskevan päätöslauselman puolesta. Libya on edelleen autoritaarinen hallinto, sen kansalaisilla ei perusihmisoikeuksia ja kuolemantuomioita pannaan säännöllisesti täytäntöön. Valtion toimielimet eivät ole demokraattisesti vastuuvelvollisia, eikä hallinnon valta perustu oikeusvaltion periaatteisiin. Libyalla on kuitenkin entistä laajemmat kaupalliset ja poliittiset suhteet EU:n jäsenvaltioihin, ja valtio on strategisesti tärkeä EU:lle. Neuvottelut EU:n ja Libyan puitesopimuksesta käynnistettiin marraskuussa 2008.

Suhteiden kehittämisellä on kuitenkin varmistettava EU:n arvojen ja periaatteiden täysimääräinen kunnioittaminen. On myös tärkeää vaatia painokkaasti, että neuvosto ja komissio toteuttavat tarvittavat toimenpiteet – kuten suosittelevat painokkaasti, että Libya ratifioi ja panee täytäntöön vuonna 1951 tehdyn Geneven pakolaissopimuksen ja sen vuonna 1967 tehdyn pöytäkirjan; vaativat, että Libyan viranomaiset allekirjoittavat yhteisymmärryspöytäkirjan, jolla UNHCR:lle annetaan laillinen läsnäolo-oikeus valtiossa; kehottavat Libyaa sitoutumaan kuolemanrangaistuksen kieltämiseen ja niin edelleen – jotta EU:n arvoja suojellaan.

  Maria Da Graça Carvalho (PPE), kirjallinen. – (PT) Olen tyytyväinen neuvoteltavana olevassa puitesopimuksessa tehtäviin sitoumuksiin, jotka koskevat useita eri asioita poliittisen vuoropuhelun vahvistamisesta muuttoliikkeen hallintaan ja kauppa- ja taloussuhteiden kehittämisestä energiavarmuuteen ja parempaan yhteistyöhön useilla eri aloilla. Uskon, että puitesopimus voisi antaa mahdollisuuden vahvistaa poliittista vuoropuhelua Libyan ja EU:n välillä. Haluan korostaa puitesopimuksen asemaa. Se sisältää toimenpiteitä, joilla autetaan kehittämään institutionaalisia valmiuksia kansalaisyhteiskunnan vahvistamisen keinona, uudistetaan tukea, kannustetaan demokraattisiin uudistuksiin, riippumattoman yhteiskunnallisen viestinnän luomiseen ja oikeusvaltion periaatteiden noudattamiseen ja tuetaan muita ponnisteluja, jolla pyritään luomaan toimintamahdollisuuksia yrityksille, akateemisille laitoksille, hallituksesta riippumattomille järjestöille ja muille libyalaisille toimijoille.

  Diogo Feio (PPE), kirjallinen. – (PT) EU:n ja Libyan taloudellinen kumppanuus on jo todellisuutta. Libyalla on Afrikan suurimmat löydetyt öljyvarannot, ja se on EU:n kolmanneksi suurin energian (öljyn ja kaasun) toimittaja. EU on myös Libyan suurin kauppakumppani (noin 70 prosenttia sen kaikesta kaupasta vuonna 2009). EU:n on tunnustettava, että Libya on keskeisessä asemassa alueellisen ja maailmanlaajuisen turvallisuuden alalla siellä esiintyvän ääri-islamilaisuuden takia, mutta myös alueellisen vakauttamisen takia.

Siksi on myönteistä, että neuvottelemme kumppanuutta koskevasta puitesopimuksesta. Kuten mietinnöstä käy hyvin ilmi, emme saa kuitenkin ohittaa tiettyjä kysymyksiä, jotka mielestäni ovat ratkaisevan tärkeitä. Niitä ovat hallinnon asteittainen demokratisointi, ihmisoikeuksien ja etenkin erilaisten vapauksien parempi kunnioittaminen, rikosoikeudellisen järjestelmän asteittainen muuttaminen, kuolemanrangaistuksen lakkauttaminen, kansainvälisen rikostuomioistuimen toimivallan tunnustaminen sekä vuonna 1951 tehdyn Geneven yleissopimuksen ratifioiminen.

  José Manuel Fernandes (PPE), kirjallinen. – (PT) Neuvottelujen käynnistäminen Euroopan unionin ja Libyan välillä antaa mahdollisuuden taata paremmat edellytykset molempien osapuolten talouskehitykseen ja samalla edistää Välimeren alueella ja Afrikassa merkittävää muutosta ihmisoikeuksien kunniottamisessa, niiden osallistumisessa maailmanlaajuisen rauhan ja vakauden varmistamiseen sekä ilmastonmuutoksen torjunnassa. Libyassa on kuusi miljoonaa asukasta, joista kaksi miljoonaa on ulkomaalaisia. Sillä on Afrikan suurimman osoitetut öljyvarannot, ja se on EU:n kolmanneksi tärkein energian eli öljyn ja kaasun toimittaja. EU on sen suurin kauppakumppani: vuonna 2009 lähes 70 prosenttia Libyan kaupasta koostui näiden kahden osapuolen välisistä tapahtumista. Kumppanuutta EU:n kanssa koskeva puitesopimus on katsottava mahdollisuudeksi osoittaa inhimillisten arvojen ja demokratian hyödyt kestävän ja monipuolisen kehityksen muodossa. Kuten mietinnössä todetaan, menettelyä ei voida erottaa EU:n perusarvoista, kuten kuolemanrangaistuksen tai vähemmistöjen, maahanmuuttajien ja pakolaisten syrjinnän torjumisesta, kansanterveyden edistämisestä tai poliittisen demokratisoinnin tarpeesta.

  Lorenzo Fontana (EFD), kirjallinen. – (IT) Välimerta koskevan unionin politiikan yhtenä painopistealana on panna täytäntöön puitesopimus, jolla edistetään yhteistyötä laittoman maahanmuuton torjumiseksi ja samalla pyritään luomaan ihmisoikeuksiin perustuvaa poliittista vuoropuhelua. Vaikka lopullisessa tekstissä on muutamia epätarkkuuksia, katson, että meidän on äänestettävä sen puolesta toivoen, että sillä kannustetaan Tripolin hallitusta toteuttamaan enemmän toimia alueen ihmiskaupan torjumiseksi ja myös saadaan se arvioimaan tilannetta, jotta siitä voi tulla vastuullinen kumppani turvallisuuden ja energian kaltaisilla muilla aloilla.

  Jarosław Kalinowski (PPE), kirjallinen. – (PL) Libya on valtio, joka vaatii paljon töitä. Diktatuuri, piittaamattomuus ihmisoikeuksista, siirtolaisuutta koskevan politiikan puuttuminen sekä heikosti kehitetyt terveydenhuoltopalvelut ovat vain esimerkkejä ongelmista, joista libyalaisten ja Libyassa asuvien ulkomaalaisten on selvittävä päivittäin. Tämän Afrikan alueen mahdollisuudet, rikkaat luonnonvarat ja kulttuuriperintö ovat toisaalta arvoja, joiden ansiosta Libyan talous voi kehittyä, siellä asuvien ihmisten elämänlaatu voi parantua ja valtio voi avata rajansa kansainvälisille markkinoille. EU:n ja Libyan välisen sopimuksen asianmukaisten edellytysten varmistaminen, millä tarkoitetaan sitä, että Libyan viranomaisia kehotetaan lopettamaan perusihmisoikeuksia rikkovat käytännöt, muuttamaan siirtolaisuutta koskevaa politiikkaansa ja ottamaan oikeudellinen vastuu toiminnastaan, hyödyttävät molempia osapuolia ja edistävät alueen kehitystä.

  Giovanni La Via (PPE), kirjallinen. – (IT) Tänään hyväksytyssä mietinnössä esitetään ehdotuksia, jotka Euroopan parlamentti katsoo korvaamattomiksi, jotta käynnissä olevat, Euroopan unionin ja Libyan väliset neuvottelut yhteistyösopimuksen tekemisestä saadaan päätökseen. Puitesopimuksen tekeminen antaisi mahdollisuuden puuttua tärkeisiin kysymyksiin, kuten poliittisiin suhteisiin, maahanmuuttoon ja turvallisuuteen, energiaan, kansanterveyteen, kehitykseen, kauppaan, ilmastonmuutokseen, energiaan ja kulttuuriin. Samalla se olisi päättäväinen askel kohti yleisempää tavoitetta, joka koskee suhteiden parantamista Euroopan unioniin kuuluvan Välimeren alueen ja Afrikan välillä. Italiasta kotoisin olevana Euroopan parlamentin jäsenenä minun on korostettava niitä historiallisia ja taloudellisia syitä, joiden takia Italian suhteet Libyaan ovat vuosien kuluessa olleet suotuisammat. Minun on samalla korostettava, että on tärkeää vahvistaa yhteistyötä EU:n ja Libyan välillä. Tarkoitan yhteistyötä paitsi taloudellisissa asioissa, myös yhteistyötä ihmisoikeuksien turvaamisessa. Toivon, että Euroopan unioni voi olla johtavassa asemassa maahanmuuttajien vastaanottamisessa ja ihmiskaupan torjunnassa.

  Jean-Luc Mélenchon (GUE/NGL), kirjallinen. – (FR) On uskomatonta, mitä ristiriitaisuuksia tämä mietintö sisältää. Siinä suhtaudutaan myönteisesti EU:n ja Libyan puitesopimuksesta käytäviin keskusteluihin, joilla Libya pyritään lopulta liittämään Euro–Välimeri-vapaakauppa-alueeseen, jota eurokraatit ovat valmistelleet jo 15 vuoden ajan. Mietinnössä kuitenkin luetellaan joukko ihmisoikeusrikkomuksia ja demokratiaan kohdistuvia rikkomuksia, joihin autoritaariseksi kuvattu hallinto on syyllistynyt. Yhteistä kantaa Kuubaan ei kuitenkaan muuteta. Tässä on kyse kaksinaismoraalista. Euroopan unionissa kaupan edellytyksenä ei nykyisin ole ihmisoikeuksien kunnioittaminen ja demokratia, vaan ennemminkin markkinatalouden ja vapaan, häiriöttömän kilpailun aikaansaaminen. Unioni edustaa pelkurimaista imperialismia, mistä osoituksena on sen viivästynyt vastaus Tunisian tilanteeseen.

  Nuno Melo (PPE), kirjallinen. – (PT) Me kaikki tiedämme, että Libyassa valtaa pitää diktatuurihallinto ja että Libyassa rikotaan järjestelmällisesti kansainvälisiä yleissopimuksia perusoikeuksista ja -vapauksista. Näistä tosiasioista huolimatta Libya on laajentanut kauppasuhteitaan ja poliittisia suhteitaan EU:n useiden jäsenvaltioiden kanssa. On havaittu, että Libyan asema kumppanina useissa Välimeren alueen ja Afrikan asioissa vaikuttaa merkittävästi alueen turvallisuuteen ja vakauteen, etenkin siirtolaisuuteen, kansanterveyteen, kehitykseen, kauppa- ja taloussuhteisiin, ilmastonmuutokseen, energiaan ja kulttuuriperintöön. Neuvoteltavana oleva puitesopimus on tässä yhteydessä tärkeä, mutta meidän on otettava huomioon useat perustavanlaatuisen näkökohdat, etenkin hallinnon asteittainen demokratisointi, ihmisoikeuksien kunnioittaminen, rikosoikeudellisen järjestelmän muuttaminen niin, että kuolemanrangaistuksen poistaminen on ensimmäisenä painopistealana, sekä Geneven yleissopimuksen allekirjoittaminen.

  Andreas Mölzer (NI), kirjallinen. – (DE) Kun otetaan huomioon Euroopan unionin ja Libyan välisten suhteiden monimutkaisuus ja merkitys EU:lle, niitä on tarkasteltava puolueettomasti. Ihmisoikeuksien kunnioittaminen on tietenkin tärkeässä asemassa, ja siksi olisi järkevää, että Brysseli kehottaisi Libyaa ratifioimaan vuonna 1951 tehdyn Geneven pakolaissopimuksen tai kehottaisi lakkauttamaan kuolemantuomion. Meidän on kuitenkin otettava huomioon myös se, että Libya on Afrikasta Eurooppaan suuntautuvan laittoman joukkomaahanmuuton tärkeä kauttakulkumaa. Tämän takia Tripolin kanssa tehtävän takaisinottosopimuksen yleisestä hylkäämisestä ei ole mitään hyötyä, kuten ulkoasiainvaliokunnan mietinnössä todetaan.

Jos emme tee takaisinottosopimusta Libyan kanssa, EU:n paine maahanmuuttajien kohteena kasvaa entisestään. Laiton joukkomaahanmuutto on olennainen kysymys, kun kyseessä on EU:n selviäminen historiallisena kokonaisuutena. EU:n kannattaisikin tarkastella sen suhteita Tripoliin erikseen ja sisällyttää Libya omiin strategioihinsa maahanmuuttajien virran hallitsemiseksi.

  Cristiana Muscardini (PPE), kirjallinen. – (IT) Äänestin ehdotuksen Euroopan parlamentin suositukseksi neuvostolle EU:n ja Libyan puitesopimuksesta käytävistä neuvotteluista puolesta. Tuen täysin keskeisiä näkökohtia, jotka Ana Gomes esittää mietinnössä, eli tarvetta siihen, että Libya kieltää kuolemanrangaistusten täytäntöönpanon, ratifioi Geneven pakolaissopimuksen, torjuu aktiivisesti ihmiskauppaa, takaa oikeudenmukaiset sopimukset laittomille siirtolaisille ja antaa nykyaikaista turvapaikkalainsäädäntöä.

Haluan vielä sanoa, että olemme monessa yhteydessä pyytäneet, että EU:n toimielinten annettaisiin tarkastaa todelliset olosuhteet Libyan pakolaisleireillä, ennen kuin puitesopimus tehdään. Parlamentin on välittömästi toteutettava toimia, jotta tämä asia otetaan esille ponnekkaammin. Minä ja useat kollegoistani emme voi kannattaa puitesopimusta, jos tänään hyväksytyssä Ana Gomesin mietinnössä esitettyjä vaatimuksia ei täytetä.

  Alfredo Pallone (PPE), kirjallinen. – (IT) Nykyiset Euroopan unionin ja Libyan väliset neuvottelut jäsenvaltioiden ja tämän Maghreb-maan välisten poliittisten ja taloudellisten suhteiden edistämiseksi tehtävästä puitesopimuksesta ovat strategisesti ratkaisevan tärkeitä unionin rajatylittävien suhteiden kannalta tarkasteltuna. Siksi äänestin Euroopan parlamentin neuvostolle esittämän suosituksen puolesta. Sopimuksen ensisijaisena tavoitteena on kehittää Libyan kansalaisten elämää poliittisesti, yhteiskunnallisesti ja taloudellisesti edistämällä perusoikeuksia sopimuksen lähtökohtana. Sopimuksella pyritään paikkaamaan Libyan puutteita varmistamalla ihmisoikeuksien ja demokraattisten oikeuksien entistä suurempi suojelu ja kehittämällä kaupallista yhteistyötä sekä luomalla tiukkoja yhteisiä valvontavälineitä laitonta siirtolaisuutta varten.

  Frédérique Ries (ALDE), kirjallinen. – (FR) EU:n ja Libyan välisten neuvottelujen jatkamiselle on vastahakoisesti näytetty vihreää valoa, koska niillä vahvistetaan meidän keskinäisiä suhteitamme. Kyseessä ei kuitenkaan ole avoin valtakirja. Energiaturvallisuutemme, kaupalliset ja taloudelliset etumme sekä yhteistyömme siirtolaisvirtojen hallinnassa eivät saa koskaan johtaa siihen, että jätämme huomiotta sen, että Libyan viranomaiset ja eversti Gaddafi rikkovat jatkuvasti perustavanlaatuisimpia ihmisoikeuksia. Eversti Gaddafi on diktaattori, joka on ollut vallassa jo 41 vuoden ajan ja joka vain muutama päivä sitten sanoi pahoittelevansa tunisialaisen kollegansa Ben Alin lähtöä. Kyseessä on sortava hallinto: kuolemanrangaistukset (506 toukokuussa 2009 – joista 50 prosenttia oli ulkomaalaisia), teloitukset ja ruumiinrangaistukset, laittomat pidätykset ja sen alueen kautta kulkevien Eurooppaan pyrkivien siirtolaisten epäinhimillinen kohtelu.

Etenkin tätä näkökohtaa korostetaan päätöslauselmassamme, jossa muistutetaan, että siirtolaisia koskevan yhteisen politiikan edellytyksenä ovat tiukemmat suojakeinot siirtolaisten suojelemiseksi sekä muut perusvapaudet. Myöskään kyseisen valtion kanssa tehtävä takaisinottosopimus ei saa koskea turvapaikanhakijoita, pakolaisia tai suojelua tarvitsevia henkilöitä, eikä siinä saa säätää joukkokarkoituksista.

  Raül Romeva i Rueda (Verts/ALE), kirjallinen. – (EN) Jo yli 40 vuoden ajan Libyaa on hallinnut diktatuurihallinto, jossa valta on keskitetty yhdelle miehelle, eversti Gaddafille, joka on pisimpään vallassa ollut afrikkalais- ja arabijohtaja. Libyalaiset saavat ilmaista koulutusta ja terveydenhuoltoa sekä tuettuja asumismuotoja eli öljystä saatuja varoja jaetaan yhteiskunnassa tietyssä määrin. BKT:n kasvutasosta huolimatta kehitys ei yllä muiden öljymaiden kehityksen tasolle, ja Libya on yksi alueen yksipuolisimmista talouksista, jossa ulkomaiset sijoitukset riippuvat yksinomaan vallanpitäjän arvaamattomista päätöksistä.

Libyan kansalaisille ei ole taattu perusihmisoikeuksia ja -vapauksia. Valtiolla kuitenkin on tietyt kansainväliset velvollisuudet kunnioittaa ihmisoikeuksia, koska se on äskettäin valittu Yhdistyneiden Kansakuntien ihmisoikeusneuvostoon ja se on ratifioinut useita oikeudellisesti sitovia kansainvälisiä säädöksiä. Kuolemantuomioita pannaan täytäntöön säännöllisesti.

Tiivistetysti todettuna Libyan strateginen merkitys ja sen tuomat lukuisat haasteet tarkoittavat, että EU tarvitsee kattavaa politiikkaa Libyan osalta. EU:n on tehtävä Libyan kanssa yhteistyötä useiden eri asioiden osalta. Tämän puitesopimuksen täytyy myös olla konkreettinen väline, jolla edistetään oikeusvaltion periaatteita, ihmisoikeuksien kunnioittamista, siirtolaisten ja pakolaisten suojelua sekä Libyan kestävää kehitystä.

  Licia Ronzulli (PPE), kirjallinen. – (IT) Äänestin tämän päätöslauselman puolesta, koska uskon, että sillä voidaan auttaa Libyan kansalaisia parantamaan omia elinolojaan. Taustalla on usein piittaamattomuus ihmisoikeuksista ja perustavanlaatuisimmista vapauksista.

EU:n ja Libyan välisen yhteistyön on oltava keskeisessä asemassa kyseisen valtion mahdollisuuksien kehittämisessä. Valtion on nyt selvittävä erittäin monimutkaisesta tilanteesta. Vangit joutuvat usein kestämään kidusta, ruoskinnan, hakkaamisen ja sähköšokkien kaltaisia ruumiinrangaistuksia sekä lääkinnällisen avun tahallista kieltämistä. Libyassa ei ole turvapaikkalainsäädäntöä, joten siellä ei oikeudellisesti tunnusteta tarvetta pakolaisten suojelun varmistamiseen.

Kaiken lisäksi kuolemanrangaistuksia annetaan useista rikoksista, ja libyalaiset tuomioistuimet antavat edelleen kuolemantuomioita rikkoen kansainvälisiä normeja, jotka koskevat oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin. Euroopan unionin on tehtävä puitesopimus mahdollisimman pian. Se on ensimmäinen oikea sopimus Libyan ja EU:n välillä, joten se todella hyödyttää paikallista väestöä heidän perusoikeuksiensa sekä poliittisten ja yhteiskunnallistaloudellisten näkökohtien osalta.

  Debora Serracchiani (S&D), kirjallinen. – (IT) Tämänpäiväinen äänestys EU:n ja Libyan puitesopimuksesta on tuloksena tiukoista neuvotteluista, etenkin siirtolaisia koskevasta kysymyksestä. Pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden ihmisoikeustilanne on Libyassa erittäin vaarallinen. Heitä ei tunnusteta oikeudellisesti, eikä heitä suojella millään järjestelmällä. Toivon, että heidän perusihmisoikeutensa suojataan, samoin kuin heidän oikeutensa turvapaikkaan.

Libya ei ole ratifioinut 28. heinäkuuta 1951 tehtyä Geneven yleissopimusta tai vuonna 1967 tehtyä pöytäkirjaa pakolaisten asemasta, eikä se tällä hetkellä aio sitä tehdä. Vuonna 1981 se kuitenkin ratifioi vuonna 1969 tehdyn yleissopimuksen Afrikkan pakolaisongelman erityisistä näkökohdista. Siksi sen on noudatettava periaatetta, joka koskee sellaisten siirtolaisten palauttamisen kieltämistä, jotka pyytävät kansainvälistä suojelua ja jotka on tunnistettava vähintään sellaisin perustein, joiden taso vastaa itse Geneven sopimuksella säädettyjä perusteita.

Kansainvälisen lainsäädännön nojalla Somalian, Sudanin, Eritrean ja Etiopian kaltaisista valtioista saapuvilla henkilöillä on oikeus humanitaariseen suojeluun ja poliittiseen turvapaikkaan. Toivonkin, että Libyan viranomaiset suostuvat tekemään yhteistyötä Yhdistyneiden Kansakuntien pakolaisasiain päävaltuutetun kanssa.

Päätöslauselmaesitykset: (RC-B7-0039/2010)

  Laima Liucija Andrikienė (PPE), kirjallinen. – (EN) Äänestin tämän merkittävän päätöslauselman puolesta, sillä meidän on tuomittava voimakkain sanakääntein kristillisiin yhteisöihin ympäri maailmaa kohdistuneet hyökkäykset – olipa kyse sitten Egyptistä, Pakistanista, Irakista tai muista valtioista.

Kristillisiä yhteisöjä on ollut Lähi-idän eri muslimivaltioissa aina kristinuskon alkuvaiheista asti. On siis aivan mahdoton hyväksyä sitä, että vuosisatojen rauhanomaisen rinnakkaiselon jälkeen kristittyjä pakotettaisiin pakenemaan näistä valtioista tai suljettaisiin gettoihin. Tämä on jälleen yksi syy jatkaa taisteluamme niitä islamistifundamentalisteja vastaan, jotka vääristävät todellisuutta ja haluavat kuvata terrorismin vastaista globaalia toimintaamme hyökkäykseksi muslimimaailmaa vastaan. Nimenomaan islamistifundamentalistit pyrkivät lietsomaan uskontojen ja kulttuurien välistä sotaa.

Meidän on tämän vuoksi tehtävä kaikki mahdollinen näiden uskonnollisten fanaatikkojen kitkemiseksi juurineen ja heidän marginalisoimisekseen omissa yhteiskunnissaan. Tämä on tehtävä yhteistyössä muslimiyhteiskuntien maltillisten osien kanssa. Meidän on oltava tyytyväisiä voimakkaisiin julkisiin reaktioihin tietyissä muslimimaissa, kuten esimerkiksi Egyptissä, jossa suuri yleisö tuomitsi voimakkaasti kristittyihin kohdistuneet terrori-iskut ja vaati toimia niihin syyllistyneitä vastaan.

  Sophie Auconie (PPE), kirjallinen. – (FR) Olimme kaikki hyvin järkyttyneitä hiljattaisesta terrori-iskusta Syyrian katoliseen kirkkoon kuuluvassa kirkossa Bagdadissa. Isku on jälleen uusi tapahtuma vakavien tapahtumien ketjussa, jotka ovat kaikki olleet uskonnollisesti motivoituja. Tämä on hyvin arkaluonteinen aihe. Euroopan kansanpuolue (kristillisdemokraatit) on hyvin kiintynyt maallisiin periaatteisiin ja kannattaa kaikkien Euroopan uskontojen, myös islamin, kunnioittamista. Emme kuitenkaan voi olla piittaamatta lukuisten kristittyjen yhteisöjen kohtalosta ympäri maailmaa. Jokaista uskontoa on kunnioitettava tasavertaisesti, ja tämän vuoksi kannatin tätä Euroopan parlamentin päätöslauselmaa. Kaikki tapahtumat, jotka parlamentti tuomitsee, tapahtuivat muslimimaissa, joissa on kiinnitettävä erityistä huomiota kristittyjen kohtaloon. Meidän on siis kaikkien pyrittävä varmistamaan erilaisten uskonnollisten näkemysten kunnioitus, ja minusta tämä teksti on tällaisen lähestymistavan mukainen.

  Dominique Baudis (PPE), kirjallinen. – (FR) Äänestin kristittyjen tilanteesta ja uskonnonvapaudesta laaditun Euroopan parlamentin päätöslauselman puolesta. Siinä tuomitaan hiljattaiset tappavat iskut kristittyjä kohtaan idässä. Viime kuukausina kristittyihin kohdistuneet hyökkäykset ovat murhenäytelmä niiden monille uhreille erityisesti Bagdadissa ja Aleksandriassa, mutta myös heidän uskontovereilleen. Kristittyjä on elänyt idässä jo 2 000 vuoden ajan; he kuuluvat valtionsa historiaan. Nyt he kuitenkin pakenevat alueelta joukoittain. Tämän pakkomaanpaon vuoksi nämä valtiot menettävät merkittävän osuuden inhimillisistä resursseistaan. Lähi-idän alueet ovat aina olleet useiden uskonnollisten vähemmistöjen moninaisen rinnakkaiselon alue. Näiden iskujen takana olevat terroristit pyrkivät lietsomaan idän ja lännen välistä yhteenottoa asettamalla muslimimaailman ja kristityn maailman vastakkain. Kaikki tämä on pirullisesti suunniteltua. Irakin ja Egyptin kristityt saattavat kokea itsensä hylätyiksi ja petetyiksi. On tärkeää, että Egyptin ja Irakin viranomaiset saavat kiinni näihin verilöylyihin syyllistyneet ja tuomitsevat nämä ankarasti.

  Mara Bizzotto (EFD), kirjallinen. – (IT) Parlamentti on viimeinkin päässyt äänestämään kristittyjen tilannetta kaikkialla maailmassa koskevasta laaja-alaisesta päätöslauselmasta. Me tiedämme nyt luotettavista lähteistä, että kristittyjen yhteisöön kohdistuu maailmassa eniten sosiaalisen ja oikeudellisen vainon ja syrjinnän taakkaa ja murhetta. Euroopan on tehtävä paljon enemmän kuin mitä se on tähän mennessä tehnyt suojellakseen kristittyjä ympäri maailmaa. Sillä on halutessaan siihen välineet. Tämän päätöslauselman toivotaan merkitsevän muutoksen alkua unionin elinten lähestymistavassa, erityisesti diplomaattiselta ja kaupalliselta kannalta, niiden kahdenvälisessä vuoropuhelussa niiden monien – liian monien – valtioiden kanssa, jotka suvaitsevat kristittyjen vainoa tai jopa tukevat kristittyjä kohtaan tunnetun fobian kulttuuria. Kun EU tekee kauppaa, taloutta ja yhteistyötä koskevia sopimuksia kolmansien maiden kanssa, sen on todella vaalittava ihmisoikeuslausekkeita määrätietoisesti, mitä se ei ole tähän mennessä tehnyt. Ei voida enää sallia sitä, että valtiot, joissa kristittyjä syrjitään ja vainotaan, allekirjoittavat EU:n kanssa merkittäviä sopimuksia, jotka pohjimmiltaan perustuvat ihmisoikeuksien kunnioittamiseen. Ilmoitankin tukeni päätöslauselmalle.

  Antonio Cancian (PPE), kirjallinen. – (IT) Tuen kristittyjen tilanteesta ja uskonnonvapaudesta laadittua Euroopan parlamentin päätöslauselmaa, koska Euroopan politiikassa on otettava huomioon viime kuukausina tapahtunut väkivallan eskaloituminen.

Euroopan ei pidä olla liian varovainen ja pelätä Lähi-idän ja muun maailman kristittyjen yhteisöjen tukemista siinä, että ne saavat tunnustaa uskoaan ja uskontoaan vapaasti. Vuoropuhelu ja vastavuoroinen kunnioitus ovat Euroopan unionin erottamattomia arvoja. Onkin tärkeää, että korkea edustaja Catherine Ashtonista tulee tämän kannan edustaja, joka vaalii sitä voimakkaasti kahdenvälisissä suhteissamme muihin valtioihin.

  Maria Da Graça Carvalho (PPE), kirjallinen. – (PT) Onnittelen Euroopan unionia siitä, että se on toistuvasti osoittanut sitoutuneensa uskonnonvapauteen, omantunnon vapauteen ja ajatuksen vapauteen. Hallituksilla kaikkialla maailmassa on velvollisuus taata nämä vapaudet ottaen huomioon, että ihmisoikeuskehitys, demokratia ja kansalaisvapaudet ovat yhteinen perusta, jolle Euroopan unioni rakentaa suhteensa muihin valtioihin, ja joka taataan demokratiaa koskevalla lausekkeella EU:n ja kolmansien maiden välisissä sopimuksissa.

  David Casa (PPE), kirjallinen. – (EN) Me kaikki olemme todistaneet Egyptin koptikristittyjen ahdinkoa viime kuukausina. Tällaiset väkivallan teot on tuomittava ehdottomin sanakääntein. Kristittyihin kohdistuvan suvaitsemattomuuden lisäksi on tuomittava myös kaikenlainen suvaitsemattomuus henkilön uskonnonvapauden harjoittamista kohtaan. Minusta päätöslauselma on hyvin tasapainoinen ja äänestinkin sen puolesta.

  Lara Comi (PPE), kirjallinen. – (IT) Olen tyytyväinen siihen, että Euroopan parlamentti on keskustellut ja hyväksynyt päätöslauselman, jossa tuomitaan kristittyihin hiljattain kohdistuneet hyökkäykset. Uskonnonvapaus on yksi tärkeimmistä perustavaa laatua olevista ihmisoikeuksista, joka tavallisesti tunnustetaan kansallisissa perustuslaeissa ja kansainvälisissä yleissopimuksissa. Niin monien standardien sisältyminen monen eri tason hallintoon niin kansallisella kuin kansainväliselläkin tasolla kaikkialla maailmassa osoittaa, että uskonnonvapauden merkityksestä ollaan yksimielisiä. Lainsäädäntö ei kuitenkaan riitä. Se on perusta, jolle tehokas politiikka rakennetaan. Viimeisten 50 vuoden aikana globalisaatio on saattanut kaukaisia sivilisaatioita yhteyteen keskenään. Sen varmistamiseksi, että nämä yhteydet eivät muutu konflikteiksi, ei riitä, että tuomitaan hiljattaiset hyökkäykset. Meidän on vahvistettava uudelleen sitoumuksemme sellaisen politiikan laatimiseen, jolla rohkaistaan uskonnollista moniarvoisuutta ja varmistetaan, että eri ryhmät oppivat suvaitsemaan toisiaan. Fundamentalismi ei ole ainoa uhka. Uskonnonvapauteen kohdistuu nyt myös laajalle levinneen sekularismin hyökkäys, jolla pyritään eliminoimaan yksilön hengellinen elämä julkisesta elämästä. Uskonnonvapaus koskee kaikkia uskontoja, jopa ateisteja. Tämä johtuu siitä, että kun uskonnonvapaus hyväksytään, hyväksytään myös sen vastakohta, toisin sanoen oikeus olla tunnustamatta mitään uskontoa.

  Corina Creţu (S&D), kirjallinen. – (RO) Kristittyihin kohdistuneiden hyökkäysten lisääntyminen edellyttää yhteistä kantaa siitä, kuinka heitä on suojeltava. Uskonnollisen suvaitsevaisuuden lisäämiseksi asianomaisten hallitusten on taattava, että hyökkäyksiin syyllistyneet tunnistetaan ja saatetaan oikeuden eteen asianmukaisten oikeudellisten menettelyjen kautta. Kristittyjen on saatava suojelua kaikkien uskontokuntien yhdenvertaisen kunnioituksen perusteella.

Tilanteessa, jossa ihmisoikeuksien ja kansalaisvapauksien kunnioittaminen, myös uskonnonvapauden tai vakaumuksen vapauden, on yksi Euroopan unionin perustavaa laatua olevista periaatteista ja tavoitteista ja perusta sen suhteille kolmansiin maihin, unionin on vahvistettava uudelleen tukensa aloitteille, joilla pyritään edistämään uskonnollisten ja muiden yhteisöjen välistä vuoropuhelua ja keskinäistä kunnioitusta.

Viimeisenä muttei vähäisimpänä uskonnollisten auktoriteettien on edistettävä suvaitsevaisuutta ja hyväksyttävä vihaa, väkivaltaista radikalisoitumista ja ääriliikkeitä vastaan suunnattuja aloitteita.

  Mário David (PPE), kirjallinen. – (PT) Olin yksi tämän päätöslauselmaesityksen ensimmäisiä kannattajia. Siinä kuvataan kristillisten vähemmistöjen kokemaa tilannetta joissakin Lähi-idän valtioissa, ja katson sen olevan suuressa määrin ajankohtainen ja täsmällinen. Yksi Euroopan parlamentin ylevimmistä tehtävistä ulkoisissa toimissa on niiden arvojen puolustaminen ja edistäminen, joihin me uskomme: tässä tapauksessa viittaamme nimenomaan ajatuksen vapauteen, omantunnon vapauteen, ilmaisun vapauteen ja uskonnonvapauteen. Nämä vapaudet ovat selvästi uhattuina uskonnollisten fanaatikkojen raukkamaisissa hyökkäyksissä, joissa on murhattu viattomia ihmisiä toisinaan suurin joukoin tavalla, joka on mielestäni epäinhimillinen ja käsittämätön.

Toivon tämän kaikkien parlamentin poliittisten ryhmien tukeman päätöslauselman auttavan lisäämään näissä valtioissa kansalaisten sekä hallitusten ja julkisen hallinnon edustajien tietoisuutta siitä, kuinka tärkeää on perusvapauksien täysimääräinen kunnioittaminen näissä valtioissa sekä murhaajien ja agitaattorien saattaminen oikeuteen. Tämä on tärkeää uskontojen välisen kuin kulttuurien välisen vuoropuhelun edistämiseksi niin valtioiden sisällä kuin yhteiskuntien välillä, sillä huolimatta siitä, että elämme eri maanosissa, meillä on paljon yhteisiä arvoja ja näkemyksiä.

  Philippe de Villiers (EFD), kirjallinen. – (FR) Vuodesta 2011 lähtien kristillinen yhteisö on maailman vainotuin. Onneksi Euroopan unionin jäsenvaltiot ovat panneet tämän merkille ja alkavat nyt vastata.

Se, että tuomitsemme hyökkäykset on oikein ja tarpeen, mutta se ei riitä: vastavuoroisuuden periaate ei käy ilmi tästä päätöslauselmasta.

Lisäksi EU:n ponneton Turkin toimien tuomitseminen sen sotilaallisesti miehittämällä Kyproksen alueella ei johda toimiin, joita Ranskan kansalaiset ovat toivoneet – Turkin kanssa käytävien liittymisneuvottelujen lakkauttamiseen – eikä tarjoa minkäänlaisia kannustimia.

Kannatan tätä mietintöä, jolla ilmaistaan tuki kaikkialla maailmassa murhatuille kristityille, mutta pahoittelen kuitenkin tiettyjä aukkoja ja epäjohdonmukaisuuksia.

  Diogo Feio (PPE), kirjallinen. – (PT) Kristittyihin kohdistuvat hyökkäykset lisääntyvät kaikkialla maailmassa. Tämä huolestuttava ja paheksuttava tosiseikka on syvästi valitettavaa, varsinkin kun kristinuskossa saarnataan rauhaa ja ymmärrystä ihmisten välille, riippumatta siitä, ovatko nämä juutalaisia tai kreikkalaisia, Paavalin sanoin. Uhattuna on vuosisatojen ikäinen uskonnonvapaus ja yhteisöjen välinen rauha. Eri yhteisöt ovat eläneet rauhassa rinnakkain muiden uskontojen kanssa alueella, jonne ne ovat asettuneet ja niihin kohdistuu umpimähkäistä väkivaltaa vain sen tähden, että niissä uskotaan Kristukseen. On kuitenkin kyse paljon laajemmasta asiasta. Nyt tehtyjen hyökkäysten lisäksi kristinuskoon ja sen ilmentymiin kohdistuu hyökkäyksiä myös Euroopassa, usein naamioituna sellaisiin käsitteisiin kuin maallisuus ja valtioiden ja toimielinten neutraalius. Tässä yhteydessä pahoittelen Barcelonan katolisen messun juhlintaan kohdistuneita hiljattaisia hyökkäyksiä ja kehotan Espanjan hallitusta ja unionin toimielimiä tuomitsemaan ja torjumaan kristittyjen vastaisen ilmapiirin, joka vaikuttaa leviävän. Omat juurensa kieltävät ansaitsevat tuskin muiden kunnioitusta.

  José Manuel Fernandes (PPE), kirjallinen. – (PT) Kaikilla on oikeus ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapauteen. Tämä oikeus sisältää vapauden tunnustaa omavalintaista uskontoa tai uskoa, vapauden joko yksinään tai yhdessä muiden kanssa julkisesti tai yksityisesti harjoittaa uskontoaan tai uskoaan jumalanpalveluksissa, uskonnollisissa menoissa, hartaudenharjoituksissa ja opetuksessa. Uskonnonvapautta koskevista tilastoista viime vuosien ajalta näkyy, että suurin osa uskontoon liittyvistä väkivaltaisuuksista kohdistuu kristittyihin. Itse asiassa on yleisesti tiedossa, että viattomien henkiä on menetetty hiljattain kristittyihin yhteisöihin kohdistuneissa verisissä hyökkäyksissä Nigeriassa, Aleksandriassa, Filippiineillä, Irakissa ja Syyriassa. Lisäksi Iranin hallitus on tehostanut kristittyjen vastaista kampanjointiaan islamilaisessa tasavallassa. Myös Vietnamissa katolisen kirkon ja muiden uskonnollisten yhteisöjen toimintaa rajoitetaan ankarasti. Sen lisäksi, että tuomitaan hyökkäykset ja kehotetaan hallituksia takaamaan ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapaus, neuvoston, komission ja EU:n korkean edustajan on kiinnitettävä enemmän huomiota uskonnonvapauteen ja toteutettava erityisiä ja kiireellisiä toimenpiteitä, myös niitä valtioita vastaan, jotka tietoisesti eivät suojele uskontunnustamista.

  Carlo Fidanza (PPE), kirjallinen. – (IT) Päätöslauselmassa, josta tänään äänestettiin, osoitetaan suurta huolta kristittyihin kohdistuvien suvaitsemattomuuden, sorron ja väkivallantekojen lisääntymisestä. Minusta ratkaisevaa on se, että tuomitaan hiljattaiset tapahtumat valtioissa, jotka sijaitsevat kaukana, mutta joissa on vakiintunut kristillinen yhteisö. Tapahtumat Egyptissä, Nigeriassa, Pakistanissa, Filippiineillä, Kyproksessa, Iranissa ja Irakissa ovat sitäkin vakavampia, kun otetaan huomioon, että uskontoa hyväksikäytetään vallan saamiseksi. Euroopan unionin on unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan kautta tehtävä uskonnon- ja omantunnonvapaudesta ja uskonnollisten yhteisöjen, myös kristittyjen, turvallisuudesta ensisijainen tavoite unionin kansainvälisissä suhteissa. Tämän ensisijaisuuden on näyttävä kansainvälisissä sopimuksissa ja ihmisoikeusraporteissa. Olen vakuuttunut siitä, että uskonnonvapautta on puolustettava sinnikkäästi, jopa sillä kustannuksella, että tämän perustavaa laatua olevan periaatteen noudattamatta jättämisestä seuraa raskaita sanktioita valtioille.

  Lorenzo Fontana (EFD), kirjallinen. – (IT) Kuten päätöslauselmassa todetaan, demokratian edistämisen ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen on katsottava olevan Euroopan unionin tärkeimpiä tavoitteita. Olemme viime kuukausina todistaneet kristillisiin vähemmistöihin kohdistuvan väkivallan lisääntymistä kaikkialla maailmassa, erityisesti maissa, joissa islam on valtauskonto. Tätä ei enää voida suvaita. Kannatan päätöslauselmaa toivoen unionin toimielinten torjuvan uskonnollista suvaitsemattomuutta entistä tiukemmin ja käyttävän kaikkia saatavilla olevia keinoja taatakseen miljoonien hajallaan ympäri maailmaa olevien kristittyjen turvallisuuden ja uskonnonvapauden.

  Eija-Riitta Korhola (PPE), kirjallinen. – (FI) Arvoisa puhemies, ensi viikolla vietetään vainojen uhrien muistopäivää, joka luonnollisesti linkittää mielikuvamme menneisyyteen Auschwitziin. Oli hyvä, että hyväksymämme päätöslauselma tuo meidät tähän päivään, huomaamaan meidän aikamme marttyyrit. Lähtökohta on, että uskonnonvapauden tulee koskea kaikkia uskontoja.

Kristittyjen kokeman vainon erillinen esiin nostaminen ei johdu puolueellisuudestamme. Se johtuu siitä, että tämä suurin vainottujen ryhmä unohdetaan Euroopassa helpoimmin. On aika korjata tämä virhe, kun tiedämme, että viime vuosisadalla kristittyjä kuoli uskonsa vuoksi enemmän kuin aikaisempina 1 900 vuotena yhteensä. 75 prosenttia uskontonsa vuoksi tapetuista on kristittyjä.

Open Doors International -järjestö on listannut kymmenen maata, joissa kristityt kohtaavat eniten väkivaltaa maailmassa. Listan kärkisijalla ovat Pohjois-Korea, Iran, Saudi-Arabia, Somalia, Malediivit, Afganistan, Jemen, Mauritania, Laos ja Uzbekistan, mutta lista jatkuu pitkälle. Arviolta 100 miljoonaa kristittyä kohtaa päivittäin väkivaltaa uskontonsa vuoksi.

On selvää, että hyväksymästämme päätöslauselmasta on seurattava jotakin konkreettista. EU:n ulkosuhdehallinnon on tartuttava uskonnonvapauden puutteisiin määrätietoisesti. Ulkopoliittisiin sopimuksiimme kolmansien maiden kanssa täytyy sisällyttää lauseke uskonnonvapaudesta ja vastavuoroisuudesta. Uskonnonvapaudesta puhuminen on ihmisoikeuksien edistämisen kannalta aivan keskeinen asia, sillä se on ihmisoikeuksien lakmustesti: sanan- ja ilmaisunvapaus sekä kokoontumisenvapaus ovat ihmisoikeuksien ydintä

  Elisabeth Köstinger (PPE), kirjallinen. – (DE) Viime vuosina 75 prosenttia luonteeltaan uskonnollisista terrori-iskuista on kohdistunut kristittyihin. Erityisesti muutaman viime kuukauden aikana hyökkäysten määrä on lisääntynyt, ja niihin sisältyy myös hyökkäyksiä kirkkoihin kirkonmenojen aikana. On täysin tuomittavaa, että uskonnollisten yhteisöjen on 2000-luvulla jouduttava pelkäämään vapaata uskontonsa harjoittamista. Uskonnonvapauden periaatteen on koskettava jokaista kaikkialla maailmassa. Kannatan tämän vuoksi ehdotusta strategian laatimisesta, jotta turvataan oikeus uskonnon vapaaseen harjoittamiseen.

  Giovanni La Via (PPE), kirjallinen. – (IT) Kristillisten juurieni vuoksi voin vain tuomita kaikki väkivaltaiset teot, jotka kohdistuvat kristittyihin tai muihin uskonnollisiin yhteisöihin maailmassa. Tuomitsen samoin kaikenlaisen uskonnon harjoittajiin kohdistuvan syrjinnän ja suvaitsemattomuuden uskonnon perusteella. Minusta ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapaus on perustavaa laatua oleva ihmisoikeus, jota pyrimme tällä päätöslauselmalla suojelemaan.

  David Martin (S&D), kirjallinen. – (EN) Äänestin päätöslauselman puolesta, koska siinä tuomitaan ankarasti kaikki väkivalta kristittyjä ja muita uskonnollisia yhteisöjä vastaan sekä kaikenlainen uskontoon ja uskoon perustuva syrjintä ja suvaitsemattomuus, joka kohdistuu uskonnon harjoittajiin, uskonnostaan luopuneisiin ja uskonnottomiin. Päätöslauselmassa korostetaan, että ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapaus on perustavaa laatua oleva ihmisoikeus, ja siinä ilmaistaan huoli kristittyjen laajasta muutosta pois monista maista viime vuosina, erityisesti Lähi-idän maista.

Kehotan sellaisten valtioiden viranomaisia, joissa tiettyjä uskontokuntia vastaan on hyökätty hälyttävän usein, kantamaan vastuunsa siitä, että taataan kaikkien uskontokuntien jäsenille mahdollisuus harjoittaa uskontoaan normaalisti ja julkisesti, lisäämään pyrkimyksiään tarjota luotettavaa ja tehokasta suojelua maansa uskontokunnille sekä takaamaan maansa kaikkien uskontokuntien jäsenten henkilökohtaisen turvallisuuden ja fyysisen koskemattomuuden ja näin ollen noudattamaan velvoitteita, joihin he jo ovat sitoutuneet kansainvälisesti.

  Kyriakos Mavronikolas (S&D), kirjallinen. – (EL) Sosialisteina kannatamme ihmisoikeuksia perustavaa laatua olevana politiikkanamme. Uskontoa koskevat oikeudet ovat olennainen osa tätä politiikkaa, ja tämän vuoksi kannatamme niiden vahvistamista. Jouluiset tapahtumat, joissa miehitysjoukot keskeyttivät messun miehitetyn Kyproksen Rizokarpasossa, olivat kammottavia. Turkki ja miehitysjoukot harjoittavat Turkin miehittämällä Kyproksen alueella valtionterrorismia ortodoksikristittyjen kustannuksella, erityisesti alueelle jääneiden muutamien kyproksenkreikkalaisten.

  Jean-Luc Mélenchon (GUE/NGL), kirjallinen. – (FR) Ranskan tasavallan käsitys sekularismista on kirkon ja valtion erottaminen toisistaan. Tämä taka omantunnon- ja uskonnonvapauden. Uskonnollisen väkivaltaisuuden juuret ovat ahdasmielisyydessä, jota sisältyy kaikkiin uskontoihin. Meidän on siis suojeltava ihmisiä näiden uskontojen synnyttämältä väkivallalta. Huolimatta implisiittisistä viittauksista rikolliseen teoriaan kulttuurien yhteentörmäyksestä sekä sokeista katolista kirkkoa koskevista väitteistä tämä teksti on keino vaatia uskonnonvapautta kaikkialle maailmaan sekä uskontoa harjoittavien ihmisten suojelua fanaatikoilta. Äänestän tekstin puolesta myötätunnosta ja vakaumuksesta.

  Nuno Melo (PPE), kirjallinen. – (PT) Meidän on tuomittava kiivaasti kristittyjen yhteisöihin eri puolilla maailmaa mutta erityisesti Afrikassa, Aasiassa ja Lähi-idässä kohdistuneet hyökkäykset. Näiden yhteisöihin kohdistuvien suvaitsemattomuutta, sortoa ja väkivallan tekoja käsittävien tapahtumien lisääntymisen on herätettävä huolta meissä kaikissa. Näiden valtioiden viranomaiset ovat pyrkineet kaikin tavoin tunnistamaan kristittyjen yhteisöihin kohdistuneiden hyökkäysten tekijät ja niistä vastuussa olevat. Näistä hyökkäyksistä ja muista kristittyihin kohdistuneista väkivallan teoista vastuussa olevat on saatettava oikeuden eteen ja tuomittava asianmukaisesti.

  Andreas Mölzer (NI), kirjallinen. – (DE) Euroopan unionin tyhjät uskonnonvapautta koskevat lupaukset eivät riitä. Erityisesti islamilaisissa valtioissa kristittyjä pidetään vapaana riistana sorrolle ja usein myös murhille. Järkyttävästä tilanteesta huolimatta EU ylevänä arvojen yhteisönä on useimmiten valinnut kohteliaan hiljaisuuden. Kaiken kaikkiaan vaikuttaa siltä, että poliittinen eliitti Brysselissä on sivuuttanut Euroopan kristilliset juuret ja unohtanut kristittyjen kohtalon islamilaisissa valtioissa. Sen sijaan, että vaaditaan kristittyjen vainon lopettamista, me piiloudumme poliittisen korrektiuden taakse ja olemme mieluummin huolissamme EU:ssa elävien muslimien hyvinvoinnista. Heillä on kuitenkin sellaisen tason uskonnonvapaus, josta suurin osa islamilaisen maailman kristityistä voi vain haaveilla.

Kristittyjen ahdingolla on oltava tulevaisuudessa erityinen asema EU:n ulkosuhteiden hallinnassa islamilaisten valtioiden kanssa. EU:lla on riittävästi keinoja parantaa kristittyjen tilannetta. Esimerkiksi kehitysavun ja muun taloudellisen tuen ehdoksi on asetettava kristittyjen uskonnonvapauden salliminen. Äänestin tämän mukaisesti.

  Claudio Morganti (EFD), kirjallinen. – (IT) Äänestin tänään jokseenkin määrätietoisesti tuomiten kristittyihin yhteisöihin ja uskonnollisiin vähemmistöihin kohdistuvan väkivallan.

Ihmisoikeuksien ja uskonnonvapauden kunnioittamisen on oltava kulmakivi suhteissamme muihin valtioihin. Olen henkilökohtaisesti kokenut Turkin miehityksen Pohjois-Kyproksessa, tilanteen, jolle Eurooppa on kääntänyt selkänsä, vaikka Kypros on unionin jäsenvaltio. Miehitetyssä Kyproksessa on tuhottu suurin osa kirkoista, pyhimysten patsaiden kasvot on turmeltu, ja joulupäivänä turkkilaiset sotilaat estivät messun kahdessa ortodoksikirkossa

Vapautemme, kulttuurin säilyminen ja ihmisen absoluuttiseen arvoon ja kaikkien yhdenvertaisuuteen suhteessa valtioon perustuva elintapamme, naisten oikeudet, demokratia ja sosiaalinen oikeus ovat kaikki nyt vaarassa.

Uskonnollisesta suvaitsemattomuudesta tulee yhä yleisempi ilmiö maailman eri osissa, ja kauheat hyökkäykset kristittyjä vastaan Egyptissä ja Irakissa muutaman viime viikon aikana ovat viimeisin fundamentalistiterrorismin asettama vaarallinen uhka. Meidän kaikkien Euroopassa on avattava silmämme ja ryhdyttävä toimiin uskonnonvapauden turvaamiseksi.

  Alfredo Pallone (PPE), kirjallinen. – (IT) Hiljattaiset hyökkäykset kristittyjä yhteisöjä vastaan Egyptissä, Nigeriassa, Irakissa ja Pakistanissa edellyttävät eurooppalaisten puuttumista asiaan, ja EU on tuominnut voimakkaasti vainot ja mobilisoinut ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajansa. Äänestin kristittyjen tilanteesta ja uskonnonvapaudesta laaditun päätöslauselman puolesta, koska valitettavasti kohtaamme nähdäkseni maailmanlaajuisen kristinuskoon kohdistuvan hyökkäyksen, jossa uskonnollista väkivaltaa käytetään poliittisiin tarkoituksiin kasvun ja kehityksen pysäyttämiseksi, yhteiskunnallisen vihan rohkaisemiseksi ja järjestelmän horjuttamiseksi valtioissa, joissa hyökkäyksiä tapahtuu. Katson tämän vuoksi, että ihmisoikeuksien sekä kansalaisvapauksien ja demokraattisten vapauksien edistäjänä Euroopan on tärkeää tuomita voimakkaasti nämä väkivaltaiset hyökkäykset, jotka vievät maailmaa takaisin vuosisatojen taakse ja vievät toivon kulttuurien väliseltä vuoropuhelulta, suvaitsevaisuudelta, kasvulta ja sosiaaliselta hyvinvoinnilta.

  Georgios Papanikolaou (PPE), kirjallinen. – (EL) Äänestin kristittyjen tilanteesta ja uskonnonvapaudesta laaditun Euroopan parlamentin päätöslauselman puolesta. Yhteisessä päätöslauselmassa, joka annettiin Aleksandriassa Egyptissä 1. tammikuuta 2011 koptikirkon jäseniin kohdistetun iskun johdosta, tuomitaan kaikki kansalaisiin kohdistuvan väkivallan muodot riippumatta siitä, mihin uskonnolliseen ryhmään nämä kuuluvat, ja ilmaistaan huoli uskonnollisten väkivaltaisuuksien lisääntymisestä. Haluan muistuttaa parlamentti siitä, että Kreikka suhtautuu asiaan hyvin herkästi jouduttuaan suremaan samankaltaisen fanaattisten islamistien Egyptin Kairossa 18. huhtikuuta 1996 tekemän hyökkäyksen uhreja.

  Raül Romeva i Rueda (Verts/ALE), kirjallinen. – (EN) Euroopan unioni on toistuvasti ilmaissut sitoutumisensa uskonnon, ajatuksen ja omantunnon vapauteen ja korostanut, että hallitusten velvollisuus on turvata nämä vapaudet kaikkialla maailmassa. Ihmisoikeuskehitys, demokratia ja kansalaisvapaudet ovat yhteinen perusta, jolle Euroopan unioni rakentaa suhteensa muihin valtioihin, ja joka taataan demokratiaa koskevalla lausekkeella EU:n ja kolmansien maiden välisissä sopimuksissa. Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 18 artiklan mukaan kaikilla on oikeus ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapauteen, ja ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapaus koskee sekä uskontokuntiin kuuluvia että ateisteja, agnostikkoja ja uskonnottomia.

Me tuomitsemme kristittyjen yhteisöihin eri maissa kohdistuneet äskettäiset iskut ja ilmaisemme myötätuntomme uhrien perheille; olemme syvästi huolissamme kristittyjen yhteisöihin kohdistuvan suvaitsemattomuuden, painostuksen ja väkivallan lisääntymisestä etenkin Afrikan, Aasian, ja Lähi-idän maissa.

  Oreste Rossi (EFD), kirjallinen. – (IT) Me keskustelemme kristittyjen vainosta kaikkialla maailmassa, mutta samalla kun puhumme täällä tapahtumista Irakissa, Egyptissä, Filippiineillä Intiassa tai muualla, me sivuutamme jatkuvasti sen, mitä tapahtuu lähempänä meitä. Tarkoitan sitä, että Turkin armeija miehitti vuonna 1974 noin kolmasosan Kyproksen alueesta.

Sotilaallinen miehitys jatkuu edelleen. Pohjois-Kyproksen turkkilaisessa tasavallassa on sijoitettuna 38 tuhatta turkkilaista sotilasta, ja saari on ajettu kahtia muurein ja aidoin, jotka jakavat jopa kaupunkeja ja kyliä. Vuosien aikana on järjestelmällisesti tuhottu 520 kristillistä kirkkoa ja luostaria ja niiden paikalle on rakennettu minareetteja. Kirkkojen taideteokset on poltettu, häpäisty tai ryöstetty. Hautausmaita on tuhottu, ja kristittyjä piispoja kielletään pitämästä messua. Joulupäivänä Turkin poliisiviranomaiset estivät messun St. Synesiosin kirkossa Karpasian Rizokarpasossa ja pyhän kolminaisuuden kirkossa. Kaikkein uskomattominta on kuitenkin se, että monet Euroopan parlamentin jäsenet puolustavat kristittyjä ympäri maailman, mutta kannattavat Turkin liittymistä EU:hun.

  Czesław Adam Siekierski (PPE), kirjallinen. – (PL) Kuulemme yhä useammin kristittyihin kohdistuvasta vainosta. Kansainvälisten järjestöjen esittämät tilastot ovat kauhistuttavia – niiden mukaan maailmassa murhataan vuosittain 150 000 kristittyä. Me emme voi olla piittaamatta tällaisesta ihmishengen halveksumisesta. Perustavaa laatua olevien demokraattisten arvojen ja ihmisoikeuksien vaalijana Euroopan unionin on kyettävä seuraamaan paremmin tilannetta kolmansissa maissa ja erityisesti Lähi-idässä. Toimiemme olisi oltava yksiselitteisiä ja entistä määrätietoisempia. Uskonnonvapaus on perustavaa laatua oleva ihmisoikeus, ja uskontoon perustuva syrjintä sekä väkivalta ovat arvojemme vastaisia. Kunnioittamalla näitä oikeuksia me toimimme esimerkkinä muille valtioille, mutta meidän on yhtä tehokkaasti vaadittava samaa kunnioitusta myös muilta. Ihmisoikeudet ovat yleismaailmallisia ja niitä on kunnioitettava kaikkialla. Meidän onkin reagoitava määrätietoisesti kaikenlaisiin suvaitsemattomuuden ilmauksiin ja erityisesti uskonnolliseen suvaitsemattomuuteen. Unionilla on käytettävissään asianmukaiset välineet, joilla voimme pakottaa niiden valtioiden hallitukset, joiden kanssa meillä on poliittisia ja kaupallisia suhteita, toimimaan asianmukaisesti ja kunnioittamaan kansalaisvapauksia, myös uskonnonvapautta. Muslimimaissa, mutta myös Kiinan, Intian ja Nepalin kaltaisissa valtioissa, kirkkoja ja kappeleita poltetaan rankaisematta, ihmiset käännytetään kaduille, heitä kidutetaan tai jopa tapetaan ja naisille tehdään väkisin abortteja. Asiallisten kauppasuhteiden nimissä näitä asioita ei käsitellä neuvottelupöydissä. Eurooppa ei voi vaieta tästä.

  Dominique Vlasto (PPE), kirjallinen. – (FR) Kannatan koko sydämestäni päätöslauselmaa, jossa tuomitaan voimakkaasti kristittyihin yhteisöihin kohdistuvat lisääntyvät hyökkäykset. Emme voi sietää tällaisia raakalaismaisia tekoja. Ne ovat vihan ja suvaitsemattomuuden ilmauksia. Tuomitsen väkivallan ja ihmishenkien menetyksen, joka on saanut monia perheitä ja kaikki kristityt yhteisöt kaikkialla maailmassa suremaan. Hyökkäykset näitä yhteisöjä vastaan vaarantavat perustavaa laatua olevat arvomme. Uskonnollisen monimuotoisuuden ja uskonnonvapauden kunnioittaminen on yleismaailmallinen periaate, jota on vaalittava. Nämä jonkun menneen ajan takapajuisen ääriliikkeen nimissä tehdyt hyökkäykset on tarkoitettu luomaan pelon ilmapiiriä, ja viime kädessä uhattuna on näiden muinaisten yhteisöjen selviytyminen. EU:n on osoitettava solidaarisuutta uhreja kohtaan ja tuettava viranomaisia, jotka sitoutuvat ottamaan kiinni syylliset. Tämän vaatimuksen on sisällyttävä suhteisiimme kumppaneidemme kanssa, kuten ihmisoikeuslausekkeiden. Suvaitsevaisuus ja rauha ovat tiiviissä yhteydessä keskenään, ja minä tuen, kuten aina, Euroopan unionin toimia, joilla pyritään varmistamaan arvojemme, vapauksien ja oikeuksien kunnioittamista ja edistämistä kaikkialla maailmassa.

  Angelika Werthmann (NI), kirjallinen. – (DE) Yhteinen päätöslauselma ansaitsi tukemme, sillä kristittyihin yhteisöihin kohdistuneet hyökkäykset kaikkialla maailmassa lisääntyivät vuonna 2010. Euroopan unionissa uskonnonvapaus ja ilmaisunvapaus ovat olennaisia eurooppalaisen identiteettimme kannalta. Samalla kristinusko on hyvin merkittävässä asemassa tässä yhteydessä, ja se on merkittävä osatekijä eurooppalaisessa kulttuurissa. EU:ssa uskonnonvapaudesta säädetään Euroopan unionin perusoikeuskirjan 10 artiklassa, ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 18 artiklassa ja ihmisoikeuksien ja perusoikeuksien suojelusta tehdyn eurooppalaisen yleissopimuksen 9 artiklassa.

Päätöslauselmaesitykset: (RC-B7-0044/2010)

  Mara Bizzotto (EFD), kirjallinen. – (IT) Euroopan unionin on sovellettava tarvittavaa tiukkuutta suhteissaan Valko-Venäjään, Euroopan viimeiseen vanhentunutta valtion väkivaltaista politiikkaa soveltavaan järjestelmään, joka on täysin ristiriidassa demokratiaa ja vapautta koskevien läntisten vähimmäisstandardien kanssa. Päätöslauselmassa unioni tuomitsee jälleen tiukasti tapahtumat äskettäisten vaalien yhteydessä ja toistaa uudelleen tuomitsevansa sen, mitä Valko-Venäjällä on tapahtunut vuosikymmenten ajan: tiedon sensuroimisen, toisinajattelijoiden pidätykset ja vangitsemisen ja kaiken muun, johon Minskin paheksuttava diktatuuri syyllistyy päivittäin kansalaisyhteiskunnan valvomiseksi. Äänestän koko sydämestäni yhteisen päätöslauselman puolesta.

  Vilija Blinkevičiūtė (S&D), kirjallinen. – (LT) Äänestin Valko-Venäjän tilanteesta annetun päätöslauselman puolesta. Yli 700 henkilöä pidätettiin heidän osallistuttuaan 19. joulukuuta Minskissä järjestettyyn mielenosoitukseen ja useimmat heistä on vapautettu lyhyiden hallinnollisten rangaistusten jälkeen, kun taas 24:ää opposition aktivistia ja toimittajaa ja heidän joukossaan myös kuutta presidenttiehdokasta syytetään "yleisten levottomuuksien järjestämisestä" ja niihin liittyneistä väkivaltaisista hyökkäyksistä ja aseellisesta vastarinnasta, mistä rangaistuksena saattaa olla jopa 15 vuoden vankeustuomio. Tuomitsemme poliisin ja KGB-joukkojen vaalipäivänä harjoittaman raa'an väkivallan mielenosoittajia kohtaan. Tällainen toiminta edustaa demokratian keskeisten periaatteiden, kuten kokoontumisvapauden ja ilmaisunvapauden, sekä ihmisoikeuksien vakavaa loukkausta. Ottaen huomioon tämän hetkisen tilanteen kehotan komissiota jatkamaan ja lisäämään rahoitustukea Liettuan Vilnassa sijaitsevalle eurooppalaiselle humanistiselle yliopistolle, myöntämään kansalaisaktivismin vuoksi vainotuille ja yliopistoista erotetuille valkovenäläisille opiskelijoille enemmän stipendejä sekä tukemaan tuenantajien "Solidaarisuutta Valko-Venäjälle" -konferenssia.

  David Casa (PPE), kirjallinen. – (EN) Valko-Venäjällä vallitseva tilanne on huonontunut viime kuukausina, ja se on suuri huolenaihe On osoitettu, että pidetyt vaalit eivät mitenkään täyttäneet vapaiden ja oikeudenmukaisten demokraattisten vaalien normeja. Presidenttiehdokkaiden pidättäminen ja vangitseminen sekä mielenosoittajiin kohdistettu väkivalta on tuomittava. EU:n on tehtävä kaikkensa osoittaakseen, että tällaisiin tapahtumiin suhtaudutaan vakavasti, ja mahdollisiin toimenpiteisiin on sisällyttävä Valko-Venäjään sovellettavien taloudellisten seuraamusten tarkastelua. Tästä syystä päätin kannattaa yhteistä päätöslauselmaesitystä.

  Corina Creţu (S&D), kirjallinen. – (RO) Valko-Venäjän viranomaisten päätös sulkea Etyjin toimisto maassa on valitettava. Heitä kehotetaan peruuttamaan päätös välittömästi.

Samoin monien tärkeiden verkkosivustojen sulkeminen vaalipäivänä on valitettavaa. Valko-Venäjän nykyinen medialainsäädäntö ei ole kansainvälisten normien mukainen, ja Valko-Venäjän viranomaisia kehotetaan näin ollen tarkistamaan ja muuttamaan sitä.

Valko-Venäjän poliittisen tilanteen arvioinnin jälkeen on havaittu demokraattisten oikeuksien ja säännösten vakavaa rikkomista. Tämän vuoksi voimme vain tuomita sortotoimet rauhanomaisia mielenosoittajia, demokraattisen opposition johtajia sekä useita kansalaisyhteiskunnan aktivisteja, toimittajia, opettajia ja opiskelijoita vastaan.

  Mário David (PPE), kirjallinen. – (PT) Suhtaudun Valko-Venäjän nykyiseen poliittiseen ja sosiaaliseen tilanteeseen tietyllä levottomuudella, mutta myös suurella toivolla. Tämän vuoksi kannatan ehdottomasti tätä yhteistä päätöslauselmaa, jonka on allekirjoittanut viisi parlamentin poliittista ryhmää, joihin Euroopan yhtyneen vasemmiston konfederaatioryhmä / Pohjoismaiden vihreän vasemmisto ei kuulu. Sen lisäksi, että ilmaisen pahoitteluni tapahtumien johdosta, jotka on hyvin kuvattu päätöslauselmassa, haluan kuitenkin myös korostaa päätöslauselmassa esitettyjä erityisiä toimenpiteitä, jotka neuvoston ja komission on mielestäni välittömästi toteutettava käytännössä: talouspakotteiden soveltaminen, kaiken Kansainvälisen valuuttarahaston lainojen kautta myönnetyn makrotaloudellisen avun sekä Euroopan investointipankin ja Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin lainaoperaatioiden jäädyttäminen, Valko-Venäjän kansalaisyhteiskunnan ponnistelujen tukeminen kaikin mahdollisin keinoin vapauden ja demokratian edistämiseksi yhteiskunnassa, viisumikiellon välitön uudelleen soveltaminen Valko-Venäjän korkeisiin viranomaisiin ja sen laajentaminen muihin korkea-arvoisiin valtion virkamiehiin, Valko-Venäjän osallistumisen keskeyttäminen itäistä kumppanuutta koskeviin toimiin Budapestissa pidettävässä itäistä kumppanuutta koskevassa huippukokouksessa ja lopuksi työn tehostaminen takaisinottoa koskevien sopimusten ja viisumihuojennuksien neuvotteluohjeita varten tavoitteena vahvistaa väestöjen välisiä yhteyksiä.

  Diogo Feio (PPE), kirjallinen. – (PT) Valko-Venäjä on maailmassa ainoa valtio, jossa poliisi toimii edelleen KGB:n nimellä. Tämä tosiseikka kuvaa symbolisesti siellä vallalla olevaa järjestelmää. Valko-Venäjän kansalaiset vaativat ja ansaitsevat tehokkaita muutoksia, joilla parannetaan heidän elinolojaan, edistetään tehokkaasti demokratiaa ja annetaan heille täysimääräinen poliittinen itsemääräämisoikeus. Toivon demokraattisten valtioiden ymmärtävän, kuinka kyvytön Valko-Venäjän nykyhallinto on edistämään valtion demokratisoitumista ja avoimesti vastustavan sen sortokeinoja ja menetelmiä.

  José Manuel Fernandes (PPE), kirjallinen. – (PT) Etyjin demokraattisten instituutioiden ja ihmisoikeuksien toimiston (ODIHR) ja Etyjin parlamentaarisen yleiskokouksen esittämien alustavien havaintojen ja päätelmien perusteella 19. joulukuuta 2010 pidetyt presidentinvaalit eivät täyttäneet vapaiden, oikeudenmukaisten ja avoimien vaalien kansainvälisiä normeja. Tämän vuoksi on järjestettävä pian uudet vapaat ja demokraattiset vaalit Etyjin normien mukaisesti.

Lisäksi poliisin ja valtion turvallisuusviraston raaka voimankäyttö vaalinpäivän mielenosoituksia vastaan on tuomittava. Olen hyvin huolestunut siitä, että Valko-Venäjän viranomaiset ovat yrittäneet ottaa 19. joulukuuta pidetyistä vaaleista lähtien vangittuina olleiden presidenttiehdokkaan Andrei Sannikovin ja tutkivan toimittajan Irina Halipin kolmevuotiaan pojan Danil Sannikovin valtion huostaan.

On myös tuomittava kaikki sortotoimet, ja Valko-Venäjän viranomaisia on vaadittava välittömästi lopettamaan kaikenlainen kansalaisaktivistien häirintä, pelottelu ja uhkaaminen.

Minusta neuvoston, komission ja EU:n korkean edustajan on tarkistettava EU:n Valko-Venäjää koskevaa politiikkaa, myös mahdollisten erityisten talouspakotteiden soveltamista ja kaiken makrotaloudellisen tuen jäädyttämistä.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Riippumatta omista Valko-Venäjän tapahtumien analyyseistämme emme voi olla osallisia tässä räikeässä hyökkäyksessä valtion itsenäisyyttä ja kansallista suvereniteettia vastaan, rohkaista suoraan puuttumiseen sen sisäisiin asioihin ja sellaisten tapahtumien manipulointiin, joiden ratkaiseminen on Valko-Venäjän ja sen viranomaisten yksinomaisella vastuulla, pyrkiessämme ojentamaan valtiota ja sen viranomaisia Euroopan unionin edun mukaisesti.

Päätöslauselma on täynnä tuomittavia toimia, joilla pyritään perustamaan Minskiin hallitus, joka olisi avoimesti EU:n etujen mukainen. Tarkastelkaamme joitakin esimerkkejä:

- siinä kehotetaan komissiota tukemaan kaikin taloudellisin ja poliittisin keinoin Valko-Venäjän kansalaisyhteiskunnan, riippumattomien tiedotusvälineiden (kuten TV Belsat, European Radio for Belarus, Radio Racja) ja Valko-Venäjällä toimivien valtiosta riippumattomien järjestöjen ponnisteluja demokratian edistämiseksi ja nykyhallinnon vastustamiseksi ja

- siinä kehotetaan komissiota kehittämään rekisteröintijärjestelmän valtiosta riippumattomille järjestöille, joilta on poliittisista syistä evätty rekisteröintioikeus Valko-Venäjällä, jotta ne voisivat hyödyntää unionin ohjelmia.

Emme tämän vuoksi äänestäneet päätöslauselman puolesta.

  Sandra Kalniete (PPE) , kirjallinen. – (LV) Euroopan unionin on ilmaistava aktiivisesti kantansa Valko-Venäjän tapahtumiin. Meidän on tuomittava opposition väkivaltainen sortaminen sekä presidentinvaalin tulosten väärentäminen. Vapaus on yksi Euroopan unionin perustavaa laatua olevista arvoista, ja me voimme tehdä menestyksekästä yhteistyötä vain niiden valtioiden kanssa, joissa arvojamme kunnioitetaan. Tämän vuoksi poliittisten vankien vapauttaminen on ennakkoedellytys sille, että Euroopan unionin ja Valko-Venäjän välinen vuoropuhelu voidaan aloittaa uudelleen. Euroopan parlamentin on tällä julkilausumalla lähetettävä selkeä signaali Valko-Venäjän hallitukselle siitä, että me haluamme yhteistyötä, mutta emme ole koskaan valmiita sivuuttamaan henkilöiden poliittista vapautta tai vaalituloksen väärentämistä taloudellisen edun vuoksi, erityisesti koska yli 20 vuotta sitten merkittävä osa Euroopan parlamentin jäsenistä taistelu itse vapauden puolesta. On otettava käyttöön Valko-Venäjän hallintoa koskevat pakotteet, mutta niillä ei saa olla vaikutusta Valko-Venäjän kansaan, joille meidän on avattava ikkuna Eurooppaan.

Eurooppalaisten yliopistojen olisi otettava vastaan ne nuoret valkovenäläiset, jotka jäävät poliittisen aktiivisuutensa vuoksi sikäläisten yliopistojen ulkopuolelle ja jotka eivät koskaan voi saada koulutusta Lukashenkon johtamalla Valko-Venäjällä. Meidän on vahvistettava yhteistyötämme Valko-Venäjän kansalaisyhteiskunnan edustajien kanssa, tuettava heidän taisteluaan ja jaettava heidän kanssaan kokemuksia. Katson vakaasti, että Valko-Venäjän kansa ansaitsee demokraattisen valtion, jossa kunnioitetaan ihmisoikeuksia, joissa vaalit ovat oikeudenmukaiset ja jossa vallitsee sananvapaus. Jos Valko-Venäjän hallitus haluaa yhteistyötä kanssamme, sen on kunnioitettava näitä ehtoja.

  Arturs Krišjānis Kariņš (PPE), kirjallinen. – (LV) Tilanne, jossa aivan naapurissamme, Valko-Venäjällä, niin poliittisten ryhmien kuin kansalaisjärjestöjen demokraattiset mielenosoitukset tukahdutetaan raa’asti, on tuomittava. Kannatin päätöslauselmaa, koska katson, että läntisten liittolaisten tuki on ratkaisevan tärkeää Valko-Venäjän autoritaarisen hallinnon oppositiolle. Tämä on unionille mahdollisuus sorvata yhteistä ulkopolitiikkaa ja puolustaa arvoja, joita me kannatamme rutiininomaisesti. Samalla Euroopan unionin on otettava käyttöön pakotteita Valko-Venäjän autoritääristä hallintoa vastaan ja annettava niin moraalista kuin taloudellista tukea Valko-Venäjän demokratialiikkeelle.

  Tunne Kelam (PPE), kirjallinen. – (EN) Äänestin Valko-Venäjää koskevan yhteisen päätöslauselman puolesta, koska olen yksi PPE-ryhmän aloitteen tekijöistä. Päätöslauselmassa tarkastellaan selkeällä ja yksiselitteisellä tavalla Valko-Venäjän traagista tilannetta, jonka on aiheuttanut sen diktaattori Lukashenko, alkaen 19. joulukuuta 2010. Haluan tämän vuoksi painottaa 15 kohtaa, jonka mukaan luotetaan siihen, että Euroopan unionin jäsenvaltiot eivät heikennä unionin toimia sellaisilla kahdenvälisillä aloitteilla, jotka vaarantavat yhteisen ulkopolitiikan uskottavuuden ja tehokkuuden Katson myös, että vuoden 2014 jääkiekon MM-kisoja ei pidä järjestää Minskissä, koska tämä on yksi ehdotuksen tehokkaimmista tavoista vaikuttaa Valko-Venäjän viranomaisiin, jotta nämä luopuisivat sortopolitiikastaan.

  Giovanni La Via (PPE), kirjallinen. – (IT) Euroopan unioni on aina pitänyt humanitaarista politiikkaa ja perustavaa laatua olevien ihmisoikeuksien suojelemista ensisijaisena tavoitteenaan. Sen kutsumus, jonka ansiosta se nyt voi olla johtoasemassa maailmassa ja viedä rajojensa ulkopuolelle demokratian, ihmisoikeuksien kunnioittamisen ja laillisuuden periaatteita, auttaa meitä ymmärtämään yhteisen päätöslauselmaesityksen taustalla olevat syyt, kun pyritään saamaan Valko-Venäjä kunnioittamaan kaikkea sitä edistystä, jota on saatu aikaan kansainvälisessä oikeudessa ja ihmisoikeuksissa. Tapahtumat vaalien aikana 19. joulukuuta ovat valitettavasti yleisesti tiedossa. Niille oli ominaista raaka kansalaismielenosoitusten tukahduttaminen, kun niissä vastustettiin ilmeisiä vaalivilppitapauksia, poliisin ja salaisen palvelun agenttien toimesta. Tällaiset tuomittavat tapahtumat ovat saaneet Euroopan parlamentin puhemiehensä Jerzy Buzekin aiempien lausuntojen mukaisesti vaatimaan unionia asettamaan raskaita pakotteita Valko-Venäjälle sekä käynnistämään ulkopuolisten ja puolueettomien viranomaisten selvityksen sen selvittämiseksi, mitä on tapahtunut ja kuka on vastuussa.

  Elżbieta Katarzyna Łukacijewska (PPE), kirjallinen. – (PL) Entiset sosialistivaltiot ymmärtävät varsin hyvin poliittisen tilanteen Valko-Venäjällä – henkilökohtaisen vapauden, lehdistön ja tiedotusvälineiden vapauden rajoittamisen sekä hallinnon epädemokraattisen järjestelmän. Valko-Venäjän presidentinvaalia seuranneiden tapahtumien osalta haluan erityisesti kiinnittää huomiota niihin toimiin, joita Euroopan parlamentti toteuttaa yhdessä komission ja neuvoston kanssa asiaan puuttumiseksi. Meidän on loppujen lopuksi puhuttava toimenpiteistä valkovenäläisen demokratian tukemiseksi ja etsittävä tehokkaita keinoja tarkastella uudelleen EU:n politiikkaa Lukashenkon hallinnon osalta. Nykytilanteessa meidän on painostettava Minskiä ja vaadittava poliittisten vankien vapauttamista sekä toimittajien vainon lopettamista. Tämän vuoksi äänestin päätöslauselman hyväksymisen puolesta. Kiitos.

  David Martin (S&D), kirjallinen. – (EN) Valko-Venäjän tilanne on sietämätön, ja tuomitsen kollegoiden tavoin poliisin ja KGB:n vaalipäivänä harjoittaman raa'an väkivallan mielenosoittajia kohtaan, erityisesti Vladimir Nekljajeviin kohdistuneen julman hyökkäyksen, ja katson näiden osoittavan, että demokratian keskeisiä periaatteita, kuten kokoontumisvapautta ja ilmaisunvapautta, sekä ihmisoikeuksia on loukattu vakavasti. Olen myös huolestunut siitä, että Valko-Venäjän viranomaiset ovat yrittäneet ottaa 19. joulukuuta pidetyistä vaaleista lähtien vangittuina olleiden presidenttiehdokkaan Andrei Sannikovin ja tutkivan toimittajan Irina Halipin kolmevuotiaan pojan Danil Sannikovin valtion huostaan. Minäkin kehotan komissiota tukemaan kaikin taloudellisin ja poliittisin keinoin Valko-Venäjän kansalaisyhteiskunnan ponnisteluja demokratian edistämiseksi ja nykyhallinnon vastustamiseksi.

  Jiří Maštálka (GUE/NGL), kirjallinen. – (CS) Emme voi vain sulkea ovea ja näin vähentää mahdollisuuksia parantaa vuoropuhelua. Tiukkojen pakotteiden käyttöönoton vaikutukset voivat saada aikaan muurin syntymisen ja eristää valtiota yhä enemmän. Viime kädessä tällä olisi kaikkein todennäköisimmin vaikutusta muihin kuin toivottuihin henkilöihin. EU:n ja Valko-Venäjän välisen viestinnän on jatkuttava intensiivisesti hyödyntäen kaikkia diplomatian keinoja, ja sitä on tarkistettava säännöllisesti. Mitä tulee vaikuttavuuteen, olisi käynnistettävä erilainen vuoropuhelu, jota käydään eri muodossa ja eri tasoilla ja johon sisältyy pikemminkin tasapainoinen kuin yksipuolinen arviointi. Kulmakivenä on kuitenkin oltava EU:n ja Valko-Venäjän tähänastisesta vastavuoroisesta viestinnästä saadun kokemuksen huolellisen arvioinnin, jonka perusteella kokemukset voitaisiin sisällyttää strategiseen suunnitelmaan, joka heijastaisi selkeästi EU:n ulkopolitiikkaa tämän valtion osalta.

Tämä voisi johtaa pitkällä ajanjaksolla suhteiden paranemiseen ja uusien yhteistyöhankkeiden käynnistymiseen, ja ne vuorostaan edistäisivät osaltaan valtion kehitystä ja sen suvereniteetin säilyttämistä. Itäinen kumppanuus on tässä asiassa erittäin keskeisessä asemassa.

  Clemente Mastella (PPE), kirjallinen. – (IT) Täällä käydyssä keskustelussa on syntynyt yleinen yksimielisyys siitä, että Euroopan on reagoitava voimakkaasti hiljattaisiin tapahtumiin Valko-Venäjän presidentinvaalin jälkeen.

Itse katson, että on sovellettava koordinoitua lähestymistapaa: vaikka Eurooppa toisaalta haluaakin jossain määrin painostaa Valko-Venäjän hallitusta, sen ei toisaalta pidä kokonaan lopettaa yhteistyötä Minskin viranomaisten kanssa, mutta näiden politiikkaa ei pidä tukea. Itse asiassa tällaisesta lähestymistavasta olisi vain haittaa Valko-Venäjän kansalle. Tämän vuoksi meidän on edelleen tuettava kaikkia toimenpiteitä kansalaisyhteiskunnan hyväksi ja opposition, riippumattomien tiedotusvälineiden ja hallituksesta riippumattomien järjestöjen suojelemiseksi.

Vaikuttaa siis siltä, että Euroopan unionin ja Valko-Venäjän välistä yhteistyömekanismeja ei pidä lainkaan pysäyttää, sillä vain niillä voidaan edistää valtion hyvinvointia ja sen sosiaalista ja demokraattista kasvua. Olen tämän vuoksi sitä mieltä, että EU:n 27 jäsenvaltion jo käynnistämää "kriittistä vuoropuhelua" on jatkettava, jotta saadaan Valko-Venäjä vakuutetuksi siitä, että sen on entistä määrätietoisemmin pyrittävä edistymään kohti eurooppalaisia normeja demokratian kunnioittamisessa ja ihmisoikeuksien suojelemisessa.

  Nuno Melo (PPE), kirjallinen. – (PT) Kaikkien demokratiaan ja oikeusvaltioon uskovien on oltava huolissaan siitä, mitä Valko-Venäjällä tapahtuu. Valtion kansalaiset elävät järjestelmässä, jossa ei kunnioiteta ihmisoikeuksia ja jossa on edelleen käytössä julmat poliittiset poliisijoukot. EU:n on tuettava kaikkia pyrkimyksiä tämän hallinnon demokratisoimiseksi ja väestön elinolojen parantamiseksi. Valko-Venäjällä edelleen vallalla oleva sorto on lopetettava.

  Louis Michel (ALDE), kirjallinen.– (FR) Voimme vain tuomita poliisin ja KGB-joukkojen vaalipäivänä harjoittaman raa'an väkivallan mielenosoittajia kohtaan. Yli 600 henkilöä pidätettiin ja vangittiin. Pidätykset, etsinnät ja lisätuomiot jatkuivat muutaman seuraavan päivän ajan. Tämän oppositioon kohdistuvan tuomittavan asenteen on oltava meille suuri huolenaihe. Kaikki poliittisista syistä pidätetyt on vapautettava välittömästi. Oppositioon, demokraattisiin voimiin tai kansalaisyhteiskunnan edustajiin ei enää saa kohdistua vainoa.

Viranomaisten omaksuma kanta on hämmentävä myös siksi, että se on vastoin vaalikampanjan aikana omaksuttua kantaa, kun saimme todistaa pluralististen voimien esiinnousua, todellisen opposition muodostumista ja kansalaisyhteiskunnan aktiivisuutta. EU ei ole tunnustanut vaalin virallista tulosta. Toteutetaanpa hallituksen vastaisia toimenpiteitä tai ei, ne eivät saa vahingoittaa kansaa, hallituksesta riippumattomia järjestöjä tai kansalaisyhteiskuntaa. Ulkoasiainneuvoston on päätettävä asianmukaisista toimenpiteistä 31. tammikuuta 2011.

  Andreas Mölzer (NI), kirjallinen. – (DE) Tiedotusvälineissä väitetään, että Valko-Venäjän presidentti Lukashenkon vastaisten pakotteiden, joita lievennettiin kaksi vuotta sitten, ottaminen uudelleen käyttöön merkitsisi sitä, että myönnämme pitkäaikaisten lähentymispyrkimystemme epäonnistuneen. Tosiasiassa pyrkimykset ovat epäonnistuneet jo ennen tätä, esimerkiksi presidentinvaalin aikana, elleivät jo aiemmin. Ne olivat varmasti epäonnistuneet jo silloin, kun Etyjin toimisto Minskissä suljettiin ja Saksaa ja Puolaa syytettiin pyrkimyksistä aiheuttaa epävakautta.

Päätöslauselmassa kuitenkin liioitellaan asioita monin paikoin, jolloin periaatteessa hyvä teksti altistuu kritiikille. Esimerkiksi vaatimuksella kieltää kaikilta virkamiehiltä ja oikeusjärjestelmän edustajilta pääsy EU:hun ei saavuteta tavoitteita. Vuoden 2014 jääkiekon MM-kisojen peruuttaminen olisi samanlainen esimerkki liiallisesta saneludiplomatiasta. Tämän vuoksi pidättäydyin äänestämästä.

  Radvilė Morkūnaitė-Mikulėnienė (PPE), kirjallinen. – (LT) Olen samaa mieltä siitä, että seuraavassa ulkoasiainneuvostossa on tarkasteltava perusteellisesti EU:n politiikkaa Valko-Venäjän osalta. Katson, että niin Euroopan parlamentin ja komission tasolla kuin ministerien ja valtionpäämiesten tasolla on kiinnitettävä jatkuvaa huomiota Valko-Venäjään ja sen tilanteeseen, koska Valko-Venäjä on EU:n rajanaapuri. Valko-Venäjän asioiden EU:n koordinaattorien nimittäminen saattaisi taata EU:n yhtenäisen toiminnan tämän valtion osalta. Kannatan sitä, että EU laajentaisi Valko-Venäjän laajennetun virkamiesluettelon viisumikieltoa, mutta samalla on vapautettava mahdollisimman laajasti tavallisten valkovenäläisten yhteydet ja matkustaminen EU:ssa. Liettua on valinnut tämän tien ja tehnyt sopimuksen yhdenmukaistetusta rajan ylittävästä liikkumisesta Valko-Venäjän kanssa sekä ilmaisista viisumeista Valko-Venäjän kansalaisille. Kannatan myös tavoitetta "arkaluonteisimpien alojen" määrittämiseksi ja päätöksen tekemistä kohdennetuista pakotteista samalla kun EU:n tuki ohjataan Valko-Venäjän kansalaisyhteiskunnalle ja mukautetaan sitä varten. Kehotan komissiota etsimään keinoja lisätä Valko-Venäjän väestön riippumattoman tiedon saatavuutta. Liettuan Vilnassa sijaitseva eurooppalainen humanistinen yliopisto on yksi menestyksekkäimmistä pitkän ajanjakson kehitysyhteistyöhankkeista Valko-Venäjän osalta. Kun Valko-Venäjän sisäinen tilanne on sellainen, että kaikki tiet tulla kriittiseksi, tietoiseksi ja vapaaksi kansalaiseksi ovat olleet pitkään poikki, eurooppalaisesta humanistisesta yliopistosta on muodostumassa sekä vapaan valkovenäläisen ajattelun saareke että tulevien Valko-Venäjän johtajien kasvatusalusta. EU:n tuki tälle yliopistolle on siis säilytettävä ja sitä on jopa lisättävä. Tämä on loogista, ja meidän on oltava siihen tyytyväisiä.

  Franz Obermayr (NI), kirjallinen. – (DE) Päätöslauselmaesitykseen sisältyy joitakin aivan liiallisia vaatimuksia, kuten valtion virkamiesten ja oikeuslaitoksen jäsenten viisumirajoitukset. Tavoitteena on myös boikotoida 2014 jääkiekon MM-kisoja. Pidättäydyin tämän vuoksi äänestämästä.

  Alfredo Pallone (PPE), kirjallinen. – (IT) Poliisi tukahdutti väkivaltaisesti protestimielenosoitukset Valko-Venäjän 19. joulukuuta 2010 pidetyn presidentinvaalin, jonka tuloksena presidentti Lukashenko valittiin uudelleen, jälkeen. Useita mielenosoittajia ja oppositiojohtajia pidätettiin ja heitä uhkaavat kovat tuomiot. Euroopan unioni ei voi seurata tapahtumia toimettomana. Meidän kaikkien on kiinnitettävä huomiomme näiden ihmisten vapauttamisen takaamiseen sen jälkeen, mitä vaalien jälkeen tapahtui. Tämä on yksi syy, jonka vuoksi puoltava ääneni on tarkoitettu suostumuksen eleeksi sille, että yhteisellä päätöslauselmalla annetaan tukea Valko-Venäjälle, jotta se voi osallistua yhteistyöprosessiin Euroopan unionin kanssa. Minusta meidän on tarkasteltava asiaa nopeasti ja käytännöllisesti sellaisen koordinoidun lähestymistavan avulla, jossa tuetaan aktiivisesti kansalaisyhteiskuntaa ja suojellaan oppositiota perheineen. Ääneni perustuu nyt EU:ssa voimakkaasti tunnettuun tarpeeseen vakuuttaa Valko-Venäjä siitä, että sen on edettävä kohti eurooppalaisia normeja demokratian kunnioittamisessa ja ihmisoikeuksien suojelemisessa.

  Raül Romeva i Rueda (Verts/ALE), kirjallinen. – (EN) Tässä päätöslauselmassa parlamentti selkeästi katsoo – Etyjin parlamentaarisen yleiskokouksen ja ODIHR:n esittämien alustavien päätelmien mukaisesti – että 19. joulukuuta 2010 pidetyt presidentinvaalit eivät täyttäneet vapaiden, oikeudenmukaisten ja avoimien vaalien kansainvälisiä normeja; pitää näitä vaaleja jälleen yhtenä menetettynä tilaisuutena siirtyä demokratiaan Valko-Venäjällä ja pyytää ODIHR:n raportoimien lukuisten vakavien säännönvastaisuuksien vuoksi, että järjestettäisiin uudet vaalit Etyjin normien mukaisissa vapaissa ja demokraattisissa olosuhteissa.

Parlamentti myös tuomitsee poliisin ja KGB-joukkojen vaalipäivänä harjoittaman raa'an väkivallan mielenosoittajia kohtaan ja on erityisen närkästynyt Nekljajeviin kohdistuneesta raa'asta hyökkäyksestä, ja katsoo kummankin tapahtuman osoittavan, että demokratian keskeisiä periaatteita, kuten kokoontumisvapautta ja ilmaisunvapautta, sekä ihmisoikeuksia on loukattu vakavasti; on myös erityisen huolissaan siitä, että Valko-Venäjän viranomaiset ovat yrittäneet ottaa 19. joulukuuta pidetyistä vaaleista lähtien vangittuina olleiden presidenttiehdokkaan Andrei Sannikovin ja tutkivan toimittajan Irina Halipin kolmevuotiaan pojan Danil Sannikovin valtion huostaan.

  Rafał Trzaskowski (PPE), kirjallinen. – (PL) EU:n Valko-Venäjän-politiikka, vuoropuhelun ja auttavan käden politiikka, on selvästi osoittautunut tehottomaksi. Tämän vuoksi on tullut aika tehdä vaikeita mutta määrätietoisia päätöksiä, jotka toisaalta merkitsevät hallinnon vastaisia pakotteita, mutta toisaalta avoimuutta Valko-Venäjän kansalaisyhteiskuntaa kohtaan, koska ilman sen apua tarvittavat muutokset eivät tapahdu Valko-Venäjällä. Päätöslauselmassa puhutaan tästä.

Mietintö: Derk Jan Eppink (A7-0374/2010)

  Luís Paulo Alves (S&D), kirjallinen. – (PT) Olen tyytyväinen tähän mietintöön, koska komissio on reagoinut kriisiin ja samalla toteuttanut kilpailupolitiikan toimenpiteitä. Kannatan sitä, että parlamentti toimii toisena lainsäätäjänä kilpailupolitiikan alalla, ja koska tämä ei ole mahdollista, kehotan komissiota tiedottamaan parlamentille yksityiskohtaisesti suositustensa noudattamisesta sekä perusteista niistä poikkeamiselle. On valitettavaa, ettei kilpailuedellytyksiä yhtenäismarkkinoilla ole vieläkään onnistuttu parantamaan, jotta markkinat olisivat suotuisammat pienille ja keskisuurille yrityksille.

  Laima Liucija Andrikienė (PPE), kirjallinen. – (LT) Äänestin kilpailupolitiikkaa koskevasta kertomuksesta 2009 laaditun mietinnön puolesta. Olen esittelijän kanssa samaa mieltä siitä, että parlamentilla olisi oltava entistä aktiivisempi rooli kilpailupolitiikan määrittämisessä mahdollistamalla sen osallistuminen lainsäädäntään. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi parlamentin on saatava säännöllisesti tietoja kaikista tätä alaa koskevista aloitteista. En epäile lainkaan, etteikö parlamentin aktiivinen asema kilpailupolitiikan määrittämisessä olisi merkittävä panos kilpailupolitiikan menestyksekkäälle täytäntöönpanolle ja sisämarkkinoiden rajoittamattomalle toiminnalle, jotka ovat olennaisia ennakkoedellytyksiä kestävälle kasvulle Euroopan unionissa.

  Elena Oana Antonescu (PPE), kirjallinen. – (RO) Yksi Euroopan unionista tehdyn sopimuksen periaatteista on, että jäsenvaltioiden talouspolitiikan on perustuttava "vapaaseen kilpailuun perustuvaan avoimeen markkinatalouteen". Kilpailupolitiikan tavoitteena on luoda aitoa kilpailua yhtenäismarkkinoille toteuttamalla markkinoiden rakenteeseen ja markkinatoimijoiden käyttäytymiseen liittyviä toimenpiteitä. Vapaa kilpailu edistää innovointia, vähentää tuotantokustannuksia, lisää taloudellista tehokkuutta ja näin ollen kasvattaa Euroopan talouden kilpailukykyä. Mietintö kattaa sekä kilpailua vääristäviä toimia koskevan politiikan että valtiontukea koskevan valvontapolitiikan. Siinä esitetään myös sääntöjä ja menettelyjä kilpailunvastaisen käyttäytymisen torjumiseksi yrityksissä ja pyritään estämään valtioita myöntämästä kilpailua sisämarkkinoilla vääristävää valtiontukea.

Äänestin mietinnön puolesta, koska katson kilpailupolitiikan keskeiseksi välineeksi, jonka avulla Euroopan unioni voi saada aikaan dynaamiset, tehokkaat ja innovatiiviset sisämarkkinat, olla maailmanlaajuisesti kilpailukykyinen sekä selviytyä rahoituskriisistä. Kuluttajat hyötyvät eniten kilpailupolitiikan tehokkaasta soveltamisesta.

  Sophie Auconie (PPE), kirjallinen. – (FR) Euroopan komission kilpailun pääosasto julkaisee vuosittain kertomuksen kilpailupolitiikasta. Euroopan komissiolla on hyvin laaja toimivalta tällä alalla, jotta se voi varmistaa sisämarkkinoiden asianmukaisen toiminnan. Vuotta 2009 leimasivat vaikeat kriisiolot, jotka Euroopan komission oli otettava huomioon valvoessaan yritysten käytäntöjä. Äänestin parlamentin päätöslauselman puolesta, koska siinä kehotetaan Euroopan komissiota varmistamaan, että Euroopan parlamentin jäsenet voivat osallistua enemmän tätä politiikkaa koskevaan päätöksentekoon, että yleistä taloudellista etua koskeviin palveluihin kiinnitetään entistä enemmän huomiota ja että sen yksiköt kiinnittäisivät enemmän huomiota rahoitusalan yritysten toimintaan.

  Jean-Luc Bennahmias (ALDE), kirjallinen. – (FR) Jos kilpailupolitiikkaa koskevasta kertomuksesta 2009 olisi äänestetty sähköisesti, olisin äänestänyt tyhjää. Mietinnössä on todellakin joitakin hyviä seikkoja (kilpailupolitiikan arviointi, kuluttajanoikeudet, innovointi ja pk-yritysten merkittävämpi asema), mutta pahoittelen näkökulmaa, josta mietintö on laadittu: eräänlaisesta valtiontukeen kohdistuvasta epäluulosta – kun sen katsotaan lähtökohtaisesti olevan ristiriidassa kilpailupolitiikan kanssa – sekä tavasta, jolla ajetaan tiettyjen talouden alojen, erityisesti rautatiealan, varhaista vapauttamista, mikä ei minusta vaikuta sopivalta.

Meidän on vaihdettava tätä näkökulmaa ja asetettava kansalaiset takaisin ongelman keskiöön. Erityisesti julkisten palvelujen osalta voidaan havaita, että valtiontukisäännöt eivät sovellu julkisen palvelun tehtäviin, joten ne olisi laadittava uudelleen ottaen huomioon ennen kaikkea kansalaisten tarpeet ja sosiaalinen koheesio.

  Vilija Blinkevičiūtė (S&D), kirjallinen. – (LT) Äänestin kilpailupolitiikasta laaditusta kertomuksesta 2009 laaditun mietinnön puolesta. Euroopan komissio reagoi nopeasti talous- ja rahoituskriisiin, ja kilpailupoliittisia toimia käytettiin tehokkaasti. Haluan kiinnittää huomiota siihen, että parlamentilla olisi oltava entistä aktiivisempi rooli kilpailupolitiikan määrittämisessä mahdollistamalla sen osallistuminen lainsäädäntään. Lisäksi parlamentin on saatava säännöllisesti tietoja kaikista tätä alaa koskevista aloitteista. Avointen markkinoiden ja kaikilla aloilla vallitsevien tasavertaisten toimintaedellytysten periaatteisiin perustuva EU:n kilpailupolitiikka muodostaa toimivien sisämarkkinoiden kulmakiven ja on pysyvien ja tietoon perustuvien työpaikkojen luomisen edellytys. Haluan korostaa tarvetta laatia selkeät, pk-yrityksiä tukevat ja hyödyttävät kilpailusäännöt, sillä kilpailupolitiikan menestyksekäs täytäntöönpano ja sisämarkkinoiden rajoittamaton toiminta ovat olennaisia ennakkoedellytyksiä kestävälle kasvulle Euroopan unionissa. Kehotan komissiota kiinnittämään enemmän huomiota siihen, että varmistetaan tasavertainen kilpailu sisämarkkinoilla sekä yhtäläiset tukitoimista irrottautumisen edellytykset.

  David Casa (PPE), kirjallinen. – (EN) On hyvin tärkeää panna merkille, että rahoituskriisin vuoksi kokemiemme poikkeuksellisten olojen vuoksi EU:n kilpailupolitiikassa on ollut välttämätöntä soveltaa jonkin verran joustoa. On kuitenkin tärkeää ymmärtää, että politiikan perustana olevat periaatteet ovat avoimet markkinat sekä tasapuolisten toimintaedellytysten varmistaminen. Nämä ovat olennaisia edellytyksiä menestyksekkäille sisämarkkinoille. Minusta mietinnössä on tarkasteltu asianmukaisesti kriisin vuoksi ilmenneitä huolenaiheita. Mietinnössä on myös onnistuttu viitoittamaan tietä eteenpäin. Päätin tämän vuoksi äänestää mietinnön puolesta.

  Corina Creţu (S&D), kirjallinen. – (RO) Kilpailupolitiikkaa koskeva kertomus on tärkeä asiakirja, jossa korostetaan, että kriisiaikoina on sekä varmistettava rahoitusvakaus ja lainarahan palauttaminen riittävälle tasolle että myös varmistettava erityisesti, että kaikki edellytykset täyttyvät ja käytössä on tarkistus- ja valvontamekanismit, jotta markkinat voivat toimia tehokkaasti.

Toisaalta tällaisissa olosuhteissa kilpailusääntöjä on sovellettava tarvittaessa joustavasti vaarantamatta niitä periaatteita, joille tämän alan politiikka perustuu. Meidän ei pidä unohtaa, että kriisin aikana on kuultu melko paljon vaatimuksia protektionistisen politiikan soveltamisesta, mikä ainoastaan syventäisi ja pidentäisi kriisiä.

Kilpailupolitiikka on keskeinen väline, joka mahdollistaa EU:n dynaamiset, tehokkaat ja innovatiiviset sisämarkkinat, jotka ovat maailmanlaajuisesti kilpailukykyiset. Tämän vuoksi olen tyytyväinen mietinnössä esitettyihin tämän alan politiikkaa, kuten myös valtiotuen ulottuvuutta ja kohdetta, koskeviin havaintoihin ja suosituksiin.

  Diogo Feio (PPE), kirjallinen. – (PT) EU:n kilpailupolitiikka ei ole pelkästään perustavaa laatua oleva politiikka, jolla todella tuetaan unionin oikeudellista kehystä, vaan se on myös menestyksekkäiden sisämarkkinoiden ja kilpailukykyisen talouden perusta. Tämän vuoksi minusta on tärkeää, että komissio tiedottaa parlamentille kilpailupolitiikan kehityksestä ja soveltamisesta. Kuten me kaikki hyvin tiedämme, vuosi 2009 oli poikkeuksellinen vuosi monista syistä. Se oli vuosi, joka seurasi Lehman Brothersin romahdusta (syyskuu 2008), mikä tarkoitti sitä, että kilpailun osalta otettiin käyttöön hyvin poikkeuksellisia toimenpiteitä, erityisesti valtiontuen osalta, neljä rahoitusalaa koskevaa tiedonantoa ja muita aloja koskevat väliaikaiset puitteet. Minusta on tämän vuoksi hyvin tärkeää toteuttaa syvällinen analyysi näiden toimenpiteiden vaikutuksista talouteen ja rahoitukseen eri valtioissa ja tutkia niiden vaikuttavuutta, jotta voidaan tehdä tarvittavat johtopäätökset.

  José Manuel Fernandes (PPE), kirjallinen. – (PT) Päätöslauselma koskee vuoden 2009 kilpailupolitiikkaa ja sisältää yleisen näkökulman kaikkeen valtiontukeen liikenteen alalla EU:ssa. Tällä on ratkaiseva merkitys rajattomien markkinoiden olemassaolon sekä ihmisten, tavaroiden ja palveluiden vapaan liikkuvuuden kannalta.

Parin viime vuoden talouskriisi on heijastunut monien yritysten konkursseina, ja on ehdottomasti sovellettava toimenpiteitä, joilla estetään toiminnan vääristyminen erityisesti sääntelemällä alan tukea. Lisäksi EU:n syrjäisissä valtioissa tämän alan kustannukset ovat nousseet, ja varat tilanteen lieventämiseksi ovat olleet tarpeen.

Tämän vuoksi olen tyytyväinen päätöslauselman hyväksymiseen ja siihen, että perustetaan markkinoiden valvontatoimenpiteitä, kannetaan huolta hiilidioksidipäästöistä ympäristöön sekä kannustetaan tutkimaan tapoja parantaa kilpailukykyä Euroopassa erityisesti suosittamalla, että komissio ja jäsenvaltiot tarjoaisivat kolme prosenttia alan investoinneista.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) On täysin tuomittavaa, että rahoitus- ja talouskriisin syventyessä Euroopan parlamentti hyväksyy vuoden 2009 kilpailupolitiikkaa koskevan kertomuksen ja vaatii uusia vapauttamistoimenpiteitä erityisesti rautatiealalla, todeten, että on saatettava päätökseen raideliikenteen sisämarkkinat avaamalla kansalliset matkustajaliikenteen markkinat. Sama koskee lääkealaa, kun parlamentti kehottaa komissiota pyrkimään edistämään lääkkeiden sisämarkkinoiden päätökseen saattamista, kuten myös televiestintäalaa jne.

Tarkastelemme siis mietintöä, jolla pyritään laajentamaan vapauttamista perusaloille ihmisten elinolojen parantamiseksi, mutta ei ajatella sen vaikutuksia työllisyyteen, hintoihin ja ihmisten elämään. Siinä ollaan kiinnostuneita ainoastaan talous- ja rahoitusryhmittymien voitoista, vaikka siinä toisinaan viitataan pieniin ja keskisuuriin yrityksiin, joiden olemassaolon Euroopan unionin uusliberalistinen politiikkaa vaarantaa. Siinä ylenkatsotaan aina sitä, että tämä niin kutsuttu vapaa kilpailu lähinnä sallii suuryritysten murskata pienemmät ja että seurauksista kärsivät työntekijät, kuluttajat ja pienyrittäjät.

Tämän vuoksi äänestimme mietintöä vastaan.

  Juozas Imbrasas (EFD), kirjallinen. – (LT) Äänestin tämän päätöslauselman puolesta, koska protektionismi ja kilpailusääntöjen noudattamatta jättäminen vain syventäisi ja pidentäisi kriisiä. Kilpailupolitiikka on keskeinen väline, joka mahdollistaa EU:n dynaamiset, tehokkaat ja innovatiiviset sisämarkkinat, maailmanlaajuisen kilpailukyvyn ja rahoituskriisistä selviytymisen. Kilpailu ei toimi vieläkään täydellisesti energia-alalla, maataloustuotannossa ja muilla aloilla, joten parlamentilla olisi oltava entistä aktiivisempi rooli kilpailupolitiikan määrittämisessä mahdollistamalla sen osallistuminen lainsäädäntään. Parlamentin aktiivinen asema kilpailupolitiikan määrittämisessä olisi merkittävä panos kilpailupolitiikan menestyksekkäälle täytäntöönpanolle ja sisämarkkinoiden rajoittamattomalle toiminnalle, jotka ovat olennaisia ennakkoedellytyksiä kestävälle talouskasvulle Euroopan unionissa.

  Iliana Ivanova (PPE), kirjallinen. – (BG) Haluan toistaa vuoden 2009 kilpailupolitiikkaa koskevan kertomuksen osalta, kuinka tärkeintä ovat seuranatatoimet myönnetyn valtiotuen tehokkuuden arvioimiseksi. Euroopan yhtenäismarkkinoiden kannalta on ratkaisevan tärkeää, että komissio toteuttaa perinpohjaisen selvityksen vastauksena kriisiin hyväksyttyjen tarkistettujen valtiontukimekanismien vaikutuksista ja tarkastelemaan erityisesti kilpailua, yhtäläisten toimintaedellytysten ylläpitämistä EU:ssa, rahoitusuudistusta sekä työpaikkojen luomista.

Emme saa unohtaa sitä, että valtiontukimekanismin tarkistusprosessi käynnistettiin vain yhtä tavoitetta varten: jäsenvaltioiden talouksien auttamiseksi kriisistä elpymisessä. Valtiontuen tuloksia seuraamalla komission on saatava tyydyttävä vastaus siihen, että toteutetut toimenpiteet eivät ylitä alkuperäistä tavoitetta, koska EU:n kilpailupolitiikan ydin on yhtäläinen osallistuminen yhtenäismarkkinoille.

  Bogusław Liberadzki (S&D), kirjallinen. – (PL) Olemme äänestäneet EU:n kilpailupolitiikan kannalta ratkaisevan tärkeästä asiakirjasta. Kilpailu on terveen ja toimivan talouden olennainen edellytys. Kilpailua on tarkasteltava niin maailmanlaajuisesti kuin unionin sisällä. Maailmanlaajuisessa lähestymistavassa meidän on muun muassa keskityttävä markkinoiden pelisääntöihin sekä Euroopan unionin ulkopuolisten kilpailukykyisten tuottajien kustannuksiin. Tämä koskee erityisesti kiinalaisia ja korealaisia tuottajia. Kannatan pyyntöä raideliikenteen sisämarkkinoiden loppuunsaattamisesta kaikkialla Euroopassa. Terveet kilpailuperiaatteet voivat osaltaan edistää rautateiden elpymistä ja lisätä niiden markkinaosuutta. Tämä voi viedä meitä lähemmäs eurooppalaista rautatiejärjestelmää, joka vastaisi maantie- tai lentoliikennejärjestelmää.

  Petru Constantin Luhan (PPE), kirjallinen. – (RO) Vuosi 2009 oli Euroopan unionille vaikea vuosi, jota leimasivat erityisesti vakava rahoitus- ja talouskriisi, eikä tässä vielä kaikki. Kriisin kielteiset vaikutukset olivat kova isku taloudelle ja yritysmaailmalle sekä päätöksentekijöille. Samalla kun päätöksentekijät ovat pyrkineet laatimaan politiikkaa, jolla minimoitaisiin kriisin vaikutukset reaalitalouteen, Euroopan komissio on yhdessä jäsenvaltioiden ja keskuspankkien kanssa tehnyt kovasti työtä rahoitusjärjestelmän vakauttamiseksi. Tämänvuotisessa mietinnössä kiinnitetään erityistä huomiota näihin seikkoihin ja pannaan tyytyväisenä merkille se, että komissio toimi nopeasti ja käytti kilpailupoliittisia toimia menestyksekkäästi. Äänestin mietinnön puolesta, sillä katson Euroopan unionin tarvitsevan vahvaa kilpailupolitiikkaa, joka perustuu vapaiden markkinoiden ja kaikkien alojen tasavertaisen kilpailun periaatteeseen, josta seuraa menestyksekkäät sisämarkkinat ja mikä edistää kestävien, tietoon perustuvien työpaikkojen luomiseen.

  David Martin (S&D), kirjallinen. – (EN) Äänestin mietinnön puolesta ja haluan kiinnittää huomiota erityisesti 105 kohtaan, jossa komissiota kehotetaan saattamaan päätökseen raideliikenteen sisämarkkinat. Kannatan voimakkaasti tätä kehotusta.

  Clemente Mastella (PPE), kirjallinen. – (IT) Äänestin mietinnön puolesta, koska Euroopan komission jälleen tänä vuonna toteuttamien toimien myönteisen arvioinnin perusteella siinä tuetaan voimakkaasti parlamentin entistä aktiivisempaa osallistumista kilpailupolitiikan muotoilemiseen. Pyydämme tämän vuoksi parlamentin osallistumista lainsäädäntään ja että parlamentille tiedotetaan säännöllisesti aloitteista tällä alalla. Haluamme korostaa, että avointen markkinoiden ja kaikilla aloilla vallitsevien tasavertaisten toimintaedellytysten periaatteisiin perustuva EU:n kilpailupolitiikka muodostaa toimivien sisämarkkinoiden kulmakiven ja on pysyvien ja tietoon perustuvien työpaikkojen luomisen edellytys. Tämän vuoksi korostamme vaatimustamme entistä suuremmasta johdonmukaisuudesta kaiken EU:n politiikan ja kasvua ja työllisyyttä koskevassa EU 2020 -strategiassa asetettujen ensisijaisten tavoitteiden välillä. On laadittava entistä selkeämmät kilpailusäännöt, joilla rohkaistaan pienten ja keskisuurten yritysten kasvua, sillä ne ovat kasvun moottori kaikissa talouksissamme. Samalla kehotamme jäsenvaltioita tekemään aktiivisesti yhteistyötä komission kanssa vastauksena rahoitus- ja talouskriisiin laadittujen väliaikaisten sääntöjen kehittämisessä ja arvioimisessa laatimalla täsmällisiä ja yksityiskohtaisia raportteja niiden täytäntöönpanosta ja vaikuttavuudesta.

  Jean-Luc Mélenchon (GUE/NGL), kirjallinen. – (FR) Mietintö on oodi vapaalle ja vääristymättömälle kilpailulle, jota siinä pidetään pettämättömänä lääkkeenä rahoitusalan kriisiin. Itse asiassa asia on juuri päinvastoin. Kilpailu on sairaus, ei lääke. Tämä mietintö on täysin järjetön. Minä äänestän sitä vastaan.

  Nuno Melo (PPE), kirjallinen. – (PT) Vuoden 2009 kilpailupolitiikkaa koskevan kertomuksen analyysistä käy ilmi, että vuonna 2008 alkaneella talouskriisillä on saattanut olla vaikutusta itse politiikkaan, eikä vähiten siksi, että jäsenvaltiot ovat tukeneet omia talouksiaan eri tavoin. On aika tarkastella tämän tuen vaikutuksia sisämarkkinoihin ja tulkita, onko se vääristänyt vapaata kilpailua. Emme saa unohtaa, että avointen markkinoiden ja kaikilla aloilla vallitsevien tasavertaisten toimintaedellytysten periaatteisiin perustuva EU:n kilpailupolitiikka muodostaa toimivien sisämarkkinoiden kulmakiven ja on pysyvien ja tietoon perustuvien työpaikkojen luomisen edellytys.

  Andreas Mölzer (NI), kirjallinen. – (DE) Rahoitusmarkkinat kaataneella rahoitus- ja talouskriisissä on luonnollisesti ollut vaikutusta myös kilpailupolitiikkaan. Vaikutus käy selväksi kasvavista budjettialijäämistä ja useiden valtioiden kasvavasta valtionvelasta, mikä hidastaa talouden elpymistä, sekä rahoituskriisin vuoksi tarjotusta valtiontuesta.

Valtiontakuista on seurannut erilaisia vaikutuksia ja vääristymiä, kuten yksityisten luottojen väheneminen, ja ne ovat vaikuttaneet myös eläkerahastojen noudattamiin strategioihin. Euroopan kilpailupolitiikan tavoitteena on tehdä sisämarkkinoista kilpailukykyiset globaalilla tasolla. Epäilemättä tällä alalla koordinoitu lähestymistapa olisi järkevää. Se ei kuitenkaan saa muodostua suvereniteettiin kohdistuvaksi hyökkäykseksi. Tästä syystä äänestin mietintöä vastaan.

  Alfredo Pallone (PPE), kirjallinen. – (IT) Äänestin Dek Jan Eppinkin vuoden 2009 kilpailupolitiikkaa koskevan mietinnön puolesta, sillä kilpailupolitiikka on tärkeä väline talouskriisin vaikutuksiin puuttumisessa. Vuoden 2009 kilpailupolitiikan osalta, kun rahoitusalan elpyminen käynnistyi, komission tärkeä tehtävä oli – ja on edelleen – talouden elvyttämiseksi myönnetyn valtiontuen takaisinmaksu pankeista. Ensimmäiseksi on tuettava pieniä ja keskisuuria yrityksiä. Koska pk-yrityksillä on ratkaiseva asema Euroopan talouden kannalta kokonaisuudessaan niiden innovointipotentiaalin vuoksi, ne tarvitsevat selkeitä, tasapuolisia ja syrjimättömiä kilpailusääntöjä rajat ylittävien toimien helpottamiseksi ja voidakseen hyödyntää EU:n markkinoita ja hyödyntääkseen tehokkaasti SEPA:a (yhtenäinen euromaksualue).

  Raül Romeva i Rueda (Verts/ALE), kirjallinen. – (EN) Äänestimme yleisesti esitetyn mietinnön puolesta, vaikka menetimmekin joitakin merkittäviä ääniä ympäristöverotuksen osalta. Teksti oli yleisesti ottaen kuitenkin riittävän hyvä, joten lopulta kannatimme sitä (tosin emme kovin innokkaasti).

  Licia Ronzulli (PPE), kirjallinen. – (IT) On yhä ilmeisempää, myös komission vuoden 2009 kilpailupolitiikkaa koskevan kertomuksen valossa, että kilpailupolitiikka on keskeinen väline, joka mahdollistaa EU:n dynaamiset, tehokkaat ja innovatiiviset sisämarkkinat, maailmanlaajuisen kilpailukyvyn ja rahoituskriisistä selviytymisen.

Tässä yhteydessä Euroopan parlamentilla on oltava entistä aktiivisempi rooli, alkaen siitä, että lisätään sen osallistumista komission tämän alan aloitteisiin, sillä komissio on ainoa kilpailuviranomainen, jonka toimivalta kattaa koko EU:n. Mietinnössä korostetaan, että pk-yritykset ovat erityisen tärkeitä koko Euroopan taloudelle, painotetaan lisäksi pk-yritysten suurta innovointipotentiaalia ja toistetaan komissiolle aiemmin esitetty pyyntö käynnistää uusia aloitteita, joissa keskitytään oikeudenmukaisten ja syrjimättömien kilpailuolosuhteiden luomiseen pk-yrityksiä varten.

  Czesław Adam Siekierski (PPE), kirjallinen. – (PL) Haluamme tehokkaat, dynaamiset ja innovatiiviset sisämarkkinat. Kilpailupolitiikka on oikea väline näiden tavoitteiden saavuttamiseksi. Seuraavalle ajanjaksolle ensisijainen tavoite on kestävän kasvun varmistaminen työllisyystasoa kohottamalla, sillä se lisää kilpailukykyämme. Tämä edistää osaltaan unionin aseman parantamista maailmassa ja tarjoaa meille mahdollisuuden selviytyä kriisistä, mutta ennen kaikkea se nostaa kansalaisten elämänlaatua. Jos kilpailu toimii asianmukaisesti tavaroiden ja palveluiden markkinoilla, voimme taata entistä paremman laadun, halvemmat hinnat ja kuluttajan suuremman valinnanvapauden. Meidän on erityisesti muistettava pienet ja keskisuuret yritykset, jotka sekä tarjoavat työpaikan suurimmalle osalle kansalaisia että omaavat valtavan innovointipotentiaalin. Tämän vuoksi on hyvin tärkeää luoda tasapuoliset ja syrjimättömät edellytyksen niiden toiminnalle ja kehittää hyvin selkeitä ja avoimia kilpailusääntöjä. Se että komissio käytti hyvin tehokkaasti kilpailupoliittisia toimia, mahdollisti talouden vakauttamisen ja talouskriisin yrityksiin ja kuluttajiin kohdistuvien vaikutusten lieventämisen. Vuonna 2009 tuki oli tärkeää yhtenäismarkkinoiden yhtenäisyyden ja kilpailukyvyn säilyttämiseksi. Valtiontukipolitiikka on ratkaiseva osa kilpailupolitiikkaa, sillä sen avulla voidaan taata yhtäläiset mahdollisuudet kaikille yhtenäismarkkinoilla toimiville yrittäjille. Tukea on kuitenkin seurattava, jotta se ei haittaa markkinoiden toimintaa.

  Nuno Teixeira (PPE), kirjallinen. – (PT) Euroopan komission vuoden 2009 kilpailupolitiikkaa koskevan kertomuksen analyysista voidaan vetää johtopäätöksiä tämän unionin politiikan hyödyistä. Euroopan vapaata kilpailua koskeva politiikka on yksi Euroopan yhdentymisen keskeisimmistä politiikanaloista. Sen perustana on pyrkimys luoda sisämarkkinat, joilla taloudelliset toimijat voivat vapaasti käynnistää toimintansa ja harjoittaa sitä. Kuten asiakirjassa todetaan, minusta tarvitaan selkeät kilpailusäännöt, jotta pienten ja keskisuurten yritysten (pk-yritykset) perustaminen on todellinen mahdollisuus. Euroopan unioni elää tällä hetkellä historiansa vakavimpia talous- ja rahoituskriisin aikoja, ja pk-yritysten toiminnalla on ratkaiseva merkitys talouden uudelleenkäynnistymisessä. Olen iloinen havaitessani entistä suurempaa synergiaa kilpailupolitiikan ja kuluttajansuojapolitiikan välillä. Pahoittelen kuitenkin sitä, että kilpailu ei vieläkään ole tasavertaista energiamarkkinoilla, ja kannatan asiakirjassa, josta tänään äänestämme, Euroopan komissiolle esitettyä kehotusta, että se seuraisi tarkasti energian vapauttamista koskevan kolmannen paketin toteuttamista jäsenvaltioissa.

  Derek Vaughan (S&D), kirjallinen. – (EN) Kannatan täysin päätöslauselmassa esitettyjä kehotuksia kilpailupolitiikan alan entistä voimakkaammista säännöistä. Yksittäisille henkilöille ja yrityksille määrätyt korvaukset EU:n kilpailulainsäädännön rikkomisesta estävät pitkälti yrityksiä ja yksittäisiä henkilöitä rikkomasta tätä lainsäädäntöä. Ehdotus on tasapainoinen, ja siinä pyydetään kehittämään moninaisia välineitä, joilla estetään ihmisiä rikkomasta sääntöjä, mukaan lukien yksilöllinen vastuu, yritysten avoimuus ja vastuullisuus, puolustautumisoikeudet ja asianmukainen prosessi. Olen tyytyväinen siihen, että ehdotuksessa ei mennä niin pitkälle kuin Yhdysvalloissa, joissa sakkojen taso on johtanut liiallisiin vahinkoihin ja näin työpaikkojen menetyksiin.

Mietintö: Michael Gahler (A7-0377/2010)

  Luís Paulo Alves (S&D), kirjallinen. – (PT) Äänestän mietinnön puolesta ottaen huomioon, että kolme EU:n jäsenvaltiota on arktisen neuvoston jäseniä, kun taas Islannin jäsenyydestä neuvotellaan. EU:lla on merkittävä asema tällä alueella, ja sillä on jo jaettua toimivaltaa monilla aloilla sekä yksinomainen toimivalta joillakin kalastuksen kaltaisilla aloilla. Lisäksi EU:lla on johtoasema tietyissä politiikoissa, kuten ympäristöpolitiikassa ja ilmastonmuutosta koskevassa tutkimuksessa. Tämän tilanteen lisäksi on otettava huomioon se, että tietyt arktiset kumppanit ovat jo merkittäviä energian, raaka-aineiden ja kalan toimittajia Eurooppaan. Niiden resurssien moninaisuutta ja potentiaalia vaihtoehtoisten energiamuotojen alalla voidaan kehittää ainoastaan ekosysteemeihin perustuvan hallinnan ja yhdennettyjen hallintasuunnitelmien kautta. Myös uusien kauppareittien kehittämisestä voi olla etua Euroopan taloudelle, ottaen huomioon Euroopan aseman Galileo-paikannusjärjestelmän kaltaisten palvelujen tarjoajana GPS-palveluihin.

  Laima Liucija Andrikienė (PPE), kirjallinen. – (LT) Äänestin pohjoisimpien alueiden kestävästä EU-politiikasta laaditun päätöslauselman puolesta. Olen samaa mieltä siitä, että tarvitaan yhtenäistä ja koordinoitua arktista aluetta koskevaa politiikka, jossa sekä EU:n ensisijaiset tavoitteet että mahdolliset haasteet ja strategia määritetään selkeästi ottaen huomioon arktisen alueen uusiutuvat ja uusiutumattomat luonnonvarat, ilmastonmuutoksen vaikutus alueeseen sekä arktisen alueen laajempi muuttuva geopoliittinen kokonaiskuva. Arktinen alue on herkkää, ja ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat siellä erityisen näkyviä, ja tällä on vakavia vaikutuksia maailman muihin alueisiin. Paras tapa suojella arktista aluetta on tämän vuoksi pitkän ajanjakson kunnianhimoinen globaali ilmastosopimus, mutta arktisen alueen nopea lämpeneminen edellyttää lisäksi lyhyen tähtäimen lisätoimia lämpenemisen rajoittamiseksi. Tämä on erityisen merkittävää, kun otetaan huomioon kasvava kiinnostus luonnonvarojen hyödyntämiseen. Emme myöskään saa unohtaa alkuperäis- ja paikallisyhteisöjä, joiden talous on merkittävässä määrin riippuvaista luonnonvarojen kestävästä käytöstä, ja tämän vuoksi ilmastonmuutoksen ja sen vaikutusten lieventäminen sekä alkuperäisväestön oikeus pilaantumattomaan luonnonympäristöön ovat myös ihmisoikeuskysymyksiä.

  Sophie Auconie (PPE), kirjallinen. – (FR) Arviolta viidennes maailman jäljellä olevista hiilivetyvaroista sijaitsee arktisella alueella. Alueella kulkee myös merkittävä maailmanlaajuisen meriliikenteen reitti. Pääsy näille liikennereiteille sekä niiden turvallisuus ovat siis hyvin tärkeitä. Unionilla ei ole rannikkoa tällä merellä, mutta arktisen alueen tapahtumilla on luonnollisesti suuri vaikutus eurooppalaisiin. Tämän vuoksi äänestin pohjoisimpien alueiden strategiaa tukevan päätöslauselman puolesta. Unionin on toteutettava tehtävänsä maailmanvaltana vahvistamalla sekä alueeseen kohdistuvat intressinsä että hyvän globaalin luonnonvarojen hallinnon tarve sekä tarve hallita varmasti ilmeneviä haasteita. Tässä yhteydessä viitataan selkeästi Islannin mahdollisen liittymisen merkitykseen tällä alalla.

  Vilija Blinkevičiūtė (S&D), kirjallinen. – (LT) Äänestin pohjoisimpien alueiden kestävästä EU-politiikasta laaditun mietinnön puolesta, sillä ilmastonmuutos on suurin muutoksen aiheuttaja niin arktisella alueella kuin muuallakin. Yleisesti tunnustetaan, että ilmastonmuutos sekä teollisuusmaiden tai kehittyvien maiden saasteet vaikuttavat aiemmin ja rankemmin juuri arktiseen alueeseen. Asiaa on tarkasteltava globaalilla tasolla, sillä sen syyt ovat arktisten alueiden ulkopuolella ja niillä on vaikutusta koko maapalloon. EU on jo etulinjassa tutkimuksessa sekä ympäristö- ja ilmastonmuutospolitiikassa kansainvälisesti, ja tulee olemaan jatkossakin. Edellä mainittu huomioon ottaen ja kun pidetään mielessä, että EU ja sen jäsenvaltiot osallistuvat jo nyt arktista aluetta koskevaan tutkimukseen ja rahoitukseen ja että EU:n lainsäädännön välityksellä vaikutetaan ympäristöön, ilmastoon, kalastusalaan ja muihin aloihin, ja että yhteistyölle voi tulevaisuudessa tarjoutua tilaisuuksia sellaisilla aloilla kuin kartoittamisen ja merenkulun turvallisuuden kehittäminen, taloudellinen kehitys ja niin edelleen, voidaan todeta, että EU:lla on paljon annettavaa arktisen alueen kestävän kehityksen kannalta. Alue on keskeisessä asemassa ilmastonmuutokseen sopeutuvassa sekä väestön kasvamiseen ja varojen niukkuuteen mukautumaan joutuvassa maailmassa.

  Corina Creţu (S&D), kirjallinen. – (RO) Ilmastonmuutoksella on suurempi vaikutus arktiseen alueeseen kuin mihinkään muuhun alueeseen. Meidän on torjuttava muutosten vaikutuksia monilla aloilla ympäristöstä ja ilmastosta aina meriliikennereittien geopolitiikkaan ja luonnonvarojen toimitusvarmuuteen.

Koska uusien talouksien kasvusta seuraa kasvava luonnonvarojen, energian ja mineraalien tarve, on EU:n luonnollisen edun mukaista varmistaa Euroopan kansalaisten ja teollisuuden tarvitsemien luonnonvarojen ja energian toimitusvarmuus.

Mitä tulee geopoliittiseen kokonaiskuvaan, se muuttuu merkittävästi, jos Islannin liittymistä EU:hun koskevat neuvottelut osoittautuvat menestyksekkäiksi. Islannin liittyminen myös vahvistaisi EU:n läsnäoloa alueella.

EU voi osaltaan edistää merkittävästi arktisen alueen kestävää kehitystä, alueen, joka on keskeisessä asemassa ilmastonmuutokseen sopeutuvassa sekä väestön kasvamiseen ja varojen niukkuuteen mukautumaan joutuvassa maailmassa.

  Diogo Feio (PPE), kirjallinen. – (PT) Kolme jäsenvaltiota – Tanska, Ruotsi ja Suomi – kuuluvat arktiseen neuvostoon, jossa EU on tarkkailijana. Koska EU:n jäsenvaltiot hallitsevat 40:ää prosenttia maailman kauppamerenkulusta, arktisten alueiden kautta kulkevien uusien maailmanlaajuisten kauppamerenkulun reittien turvallisuus on taattava EU:n ja sen jäsenvaltioiden kannalta. Katson mietinnön laatijan tavoin, että yhteistyö arktisten alueiden herkän ympäristön, sen asukkaiden etujen ja alueen kehityksen suojelemiseksi on tervetullutta.

  José Manuel Fernandes (PPE), kirjallinen. – (PT) Nykyisessä tilanteessa, jossa ilmastonmuutoksen torjunta katsotaan ensisijaiseksi tavoitteeksi, arktisen alueen puolustaminen ja edistäminen on hyvin tärkeää, ei pelkästään ympäristön kannalta vaan myös talouskehityksen, globaalin vakauden ja turvallisuuden kannalta. Alueen potentiaali uusiutuvien energialähteiden ja kalan tarjonnan kannalta on erityisen tärkeä, mikä tarkoittaa sitä, että alueen luonnonvarojen kestävä hyödyntäminen on ensiarvoisen tärkeää.

Emme kuitenkaan saa unohtaa alueen alkuperäisväestön etujen riittävää painottamista tässä prosessissa. Tämän osalta Euroopan unioni voi ottaa ja sen on otettava merkittävä asema näiden alkuperäisyhteisöjen kulttuurin, kielen, tapojen ja elinolojen suojelemisessa. Ilman tätä vaarassa ovat kaikki interventiostrategiat maailman väestön tulevaisuuden kannalta hyvin merkittävän alueen turvaamiseksi. Haluan korostaa sitä, kuinka tärkeää on taata parhaat mahdolliset edellytykset tieteelliselle tutkimukselle.

  Juozas Imbrasas (EFD), kirjallinen. – (LT) Äänestin pohjoisimpien alueiden kestävästä EU-politiikasta laaditun päätöslauselman puolesta. Arktinen alue herättää yhä enemmän huomiota ilmastonmuutoksen vaikutusten vuoksi, jotka vaikuttavat eniten kehitykseen. Yhtenä merkittävimpänä saastuttajana ja kasvihuonekaasupäästöjen aiheuttajana EU:lla on sekä tietty vastuu mutta myös erityisiä etunäkökohtia arktisen alueen suhteen, koska se joutuu kohtaamaan siellä tapahtuvien muutosten vaikutukset ympäristömuutoksista ja ilmastonmuutoksesta aina meriliikenteen reittien geopolitiikkaan ja luonnonvarojen toimitusvarmuuteen. On hyvin tärkeää laatia EU:n arktista aluetta koskevaa politiikkaa hyvin erityisten ja laaja-alaisten ehdotusten pohjalta: paikallisten asukkaiden vuoropuheluun osallistamisesta alueen vakauden ja turvallisuuden kautta tulevien hankkeiden ympäristöä ja ilmastoa koskeviin ulottuvuuksiin saakka. Alkuperäisväestöllä on oikeus pilaantumattomaan ympäristöön.

  Jarosław Kalinowski (PPE), kirjallinen. – (PL) Pohjoisen jäämeren alueen merkitys kasvaa, ei pelkästään Euroopan maanosan vaan koko maailman kannalta. Kaukana pohjoisessa tapahtuvalla ilmastonmuutoksella tulee olemaan valtava merkitys koko ihmiskunnalle. On ratkaisevan tärkeää keskittää ponnistelut tieteelliseen tutkimukseen sekä laatia suunnitelma näihin muutoksiin vastaamiseksi. Arktinen alue tarjoaa myös luonnonvaroja, kuten hiilivetyjä, sekä potentiaalin tuuli- tai vesivoiman kaltaisten uusiutuvien energialähteiden saamiseen.

Toinen taloudellisesti merkittävä luonnonvara on kala, jolla on valtava merkitys elintarviketurvan kannalta. Emme myöskään voi unohtaa meriliikenteen reittejä, jotka helpottavat kansainvälistä kauppaa ja auttavat monia yrityksiä suoriutumaan paremmin. Kaikilla näillä aloilla Euroopan unioni voi osaltaan edistää asioita, ja sen tuleekin edistää, auttaa alueen kehittämisessä ja asettaa uusi normeja, joilla pyritään suojelemaan ympäristöä planeetallamme.

  Elisabeth Köstinger (PPE), kirjallinen. – (DE) Pohjoisin alue on luonnonvaroiltaan ja energian kannalta rikas alue, ja siellä avautuu uusia meriliikenteen reittejä, joita Euroopan unioni voi hyödyntää. Siellä on arvokkaita mineraalivaroja, ja niitä on kohdeltava sellaisina. Kun raaka-aineita louhitaan, on tärkeää, ettei ekosysteemille aiheudu vahinkoa. Myös alkuperäisväestö tarvitsee erityissuojelua ja huomioon ottamista. Arktinen alue on maailmanperintökohde, ja sitä on kohdeltava sellaisena. Tämän vuoksi meidän on keskityttävä tämän perinnön säilyttämiseen luonnonvarojen louhinnan sijaan. Kannatan kollegani Michael Gahlerin pohjoisimpien alueiden kestävästä EU-politiikasta laatimaa mietintöä.

  Giovanni La Via (PPE), kirjallinen. – (IT) Kuten Gahlerin mietinnössä todetaan, "arktisten alueiden edessä olevat haasteet ovat maailmanlaajuisia ja niihin olisi siten otettava mukaan kaikki relevantit toimijat". Arktisen alueen kysymys edellyttää meiltä nyt enemmän kuin koskaan jatkuvaa huomiota ilmastonmuutoksen vaikutusten aiheuttamien huolestuttavien ongelmien vuoksi. Geopoliittisesti arktinen alue on hyvin merkittävä, koska arviolta viidennes maailman jäljellä olevista hiilivetyvaroista sijaitsee arktisella alueella. Se, että kolme EU:n jäsenvaltiota – Tanska, Suomi ja Ruotsi – ovat arktisia valtioita, on unionin etujen kannalta merkittävää, ja on varmistettava, että ympäristötekijät otetaankin paljon suuremmassa määrin huomioon kuin nykyisin. Unioni on aina taistellut ympäristön puolesta ja ponnistellut suuresti suojellakseen sitä ehkäisevin toimenpitein. Parlamentin tämänpäiväisen äänestyksen tulos vahvistaa jälleen kerran voimakkaasti sen kannan.

  David Martin (S&D), kirjallinen. – (EN) Olen tyytyväinen ehdotukseen pohjoisimpien alueiden EU:n politiikaksi, mutta kaikessa tällaisessa politiikassa on otettava huomioon tarve suojella arktisten alueiden herkkää ympäristöä sekä korostaa alueen yleisen vakauden ja rauhan merkitystä. On korostettava, että EU:n olisi jatkettava sellaisten politiikkojen täytäntöönpanoa, joilla taataan, että ympäristöongelmiin puuttumiseksi toteutettavissa toimenpiteissä otetaan huomioon arktisen alueen asukkaiden, myös alkuperäisväestön, edut suojeltaessa ja kehitettäessä aluetta. On myös korostettava komission tiedonannon ja arktisissa valtioissa laadittujen poliittisten asiakirjojen lähestymistavan, analyysin ja painopistealojen samankaltaisuutta ja tarvetta panna täytäntöön politiikkaa, jossa otetaan huomioon arktisen alueen maan ja meren uusiutumattomien ja uusiutuvien luonnonvarojen kestävään hallintaan ja käyttöön liittyvät edut – kyseiset luonnonvarat ovat nimittäin merkittäviä Euroopan kannalta ja alueen asukkaiden tärkeä tulonlähde.

  Véronique Mathieu (PPE), kirjallinen. – (FR) Äänestin pohjoisimpien alueiden kestävästä EU-politiikasta laaditun mietinnön puolesta, koska siinä korostetaan tarvetta kehittää vuoropuhelua alkuperäisväestön kanssa näiden yhteisöjen elinoloja ja kulttuureja koskevan ymmärryksen lisäämiseksi. Tämä useaan otteeseen tekstissä mainittu ajatus on ratkaiseva. Euroopan unionin intressien on heijastettava alkuperäisväestön intressejä suojella ja kehittää arktista aluetta. Me vaadimme erityistoimenpiteitä näiden kansojen kulttuurin, kielen ja tapojen säilyttämiseksi, mikä edellyttää säännöllistä vuoropuhelua niiden edustajien ja EU:n toimielinten välillä. Vaadimme Euroopan komissiota turvaamaan alkuperäiskansojen intressit kauppasopimuksia neuvotellessaan. Pahoittelen tämän vuoksi hyljetuotteiden kieltoa koskevaa säännöstöä, joka on luonnonvarojen kestävän hallinnan kannalta arktisten yhteisöjen kulttuurin ja tapojen vastaista. Lainsäädäntö, jonka Kanada ja Norja ovat oikeutetusti kyseenalaistaneet, vaarantaa Euroopan unionin intressit arktisella alueella ja olisi mielestäni peruttava.

  Jean-Luc Mélenchon (GUE/NGL), kirjallinen. – (FR) Mietinnössä puolletaan arktisen alueen kestävää hyödyntämistä, mutta vapautetaan öljy- ja kaasuyhtiöt vastuusta tämän osalta. Siinä ei piitata ympäristönsuojelijoiden huomautuksista, jotka koskevat ryöstelyä alueella, joka on ratkaisevan tärkeä ihmiskunnan selviytymisen kannalta. Vielä pahempaa on, ettei siinä lainkaan tarkastella pohjoisimpien alueiden uusiutumattomien luonnonvarojen hyödyntämiseen tehtävien investointien rajoittamista uusiutuvia energiamuotoja koskevan tutkimuksen hyväksi. Mietinnöllä hyväksytään ympäristörikokset. Äänestän sitä vastaan.

  Nuno Melo (PPE), kirjallinen. – (PT) EU:n ja arktisen alueen välinen suhde on epäilemättä merkittävä, sillä Tanska, Suomi ja Ruotsi ovat arktisia valtioita ja sekä Suomi että Ruotsi sijaitsevat osittain pohjoisella napapiirillä. Kun pidetään mielessä, että EU ja sen jäsenvaltiot osallistuvat jo nyt arktista aluetta koskevaan tutkimukseen ja rahoitukseen ja että EU:n lainsäädännön välityksellä vaikutetaan ympäristöön, ilmastoon, kalastusalaan ja muihin aloihin, ja että yhteistyölle voi tulevaisuudessa tarjoutua tilaisuuksia sellaisilla aloilla kuin kartoittamisen ja merenkulun turvallisuuden kehittäminen, taloudellinen kehitys ja niin edelleen, voidaan todeta, että EU:lla on paljon annettavaa arktisen alueen kestävän kehityksen kannalta. Alue on keskeisessä asemassa ilmastonmuutokseen sopeutuvassa sekä väestön kasvamiseen ja varojen niukkuuteen mukautumaan joutuvassa maailmassa.

  Louis Michel (ALDE), kirjallinen. – (FR) Arktinen alue herättää yhä enemmän huomiota ilmastonmuutoksen vaikutusten vuoksi, jotka vaikuttavat eniten sen kehitykseen. Euroopan unioni edistää osaltaan merkittävästi ilmastonmuutosta, joten sillä on oltava johtoasema ilmiön torjunnassa. Luonnonvarojen kasvavan tarpeen vuoksi erityisesti EU:ssa arktinen alue tarjoaa merkittävän ja monipuolisen vaihtoehdon energian (kaasu, uusiutuvat energialähteet), raaka-aineiden ja kalan tarjonnassa. EU:n on sitouduttava politiikkaan, jossa otetaan huomioon alueen luonnonvarojen kestävä hallinta ja hyödyntäminen ympäristön, turvallisuuden ja organisoinnin kannalta. Islannin EU-jäsenyyttä koskeva hakemus korostaa tarvetta laatia Euroopan tasolla koordinoitua arktista aluetta koskevaa politiikkaa. Euroopan unionin vastuulla on saada aikaan oikea tasapaino ympäristöhuolien sekä luonnonvarojen hyödyntämistä koskevan kilpailun välillä. On myös otettava huomioon arktisella alueella elävien ihmisten edut.

  Andreas Mölzer (NI), kirjallinen. – (DE) Arktisen alueen vielä löytymättömät mineraalivarat ovat tuoneet alueen kiivaan keskustelun kohteeksi. On arvioitu, että jään alla on vielä 90 miljardia barellia pelkästään öljyä. Luonnollisesti ollaan huolestuneita siitä, että kaikista yhtiöistä juuri Meksikonlahden öljykatastrofin aiheuttaneen BP:n sallitaan nyt ottaa luonnonvaroja tästä herkästä luonnonympäristöstä, jossa olot ovat paljon selkeämmin äärimmäisiä olosuhteita kuin Meksikonlahdella. Loppujen lopuksi arktinen alue on jo nyt maailman elohopeapäästöjen lopullinen sijoituspaikka. Maapallon lämpenemisen ja sen odotettujen vaikutusten vuoksi tätä ongelmaa ei voi yliarvioida. Äänestin mietinnön puolesta, koska siinä esitetään täsmällisesti monet asiaa koskevat seikat.

  Alfredo Pallone (PPE), kirjallinen. – (IT) Arktiseen alueeseen viime vuosina vaikuttanut ilmastonmuutos korostaa, että Euroopan unionin on omaksuttava vastuu näin merkittävässä ja kiireellisessä tilanteessa. Vaikutukset ovat arktisella alueella suurempia kuin muilla alueilla, ja merenpinnan kohoaminen ja ilmastonmuutos ovat todellakin seurausta EU:n jatkuvista kasvihuonekaasupäästöistä. Katson, että minun on tärkeää äänestää pohjoisimpien alueiden kestävän politiikan puolesta, koska aluetta on suojeltava sen jouduttua kohtaamaan tuhoisia ympäristövaikutuksia, jotka eivät johdu pelkästään sen omasta alueesta vaan pikemminkin teollistuneemmista Euroopan valtioista. Asiaa on tarkasteltava globaalilla tasolla, sillä sen syyt ovat arktisten alueiden ulkopuolella, mutta niillä on vuorostaan vaikutusta koko maapalloon. Lisäksi alueella on valtavat energialähteitä ja mineraaleja käsittävät luonnonvarat, ja on EU:n edun mukaista varmistaa Euroopan kansalaisten ja teollisuuden tarvitsema toimitusvarmuus. Arktinen alue on siis Euroopalle merkittävä energian, raaka-aineiden ja kalan toimittaja.

  Teresa Riera Madurell (S&D), kirjallinen. – (ES) Tänään hyväksytty parlamentin mietintö pohjoisimmista alueista on merkittävä askel eteenpäin laadittaessa arktista aluetta koskevia yhteisön politiikan suuntaviivoja. Ilmastonmuutos ja siitä seuraava napajäätiköiden sulaminen aiheuttavat muutoksia alueella ja arktisten valtioiden huomion suuntaamisessa, ja ne ovat pyrkineet nopeasti määrittämään strategioita tarttuakseen ilmeneviin mahdollisuuksiin. Tarkemmin sanottuna napajäätiköiden sulaminen avaa uusia mahdollisuuksia uusien navigointireittien suunnittelussa ja luonnonvarojen hyödyntämisessä. Tuin tätä mietintöä, koska siinä korostetaan EU:n vastuuta ilmastonmuutosprosessissa, joka muuttaa arktisen alueen fysionomiaa, sekä tarvetta toteuttaa asianmukaisia toimia prosessin lieventämiseksi.

Mietinnössä tunnustetaan myös EU:n legitiimi intressi ottaa osaa uuteen vaiheeseen, ja siinä korostetaan, että on tärkeää hyödyntää ilmeneviä mahdollisuuksia tukemalla alueen kestävää kehitystä sen asukkaiden, erityisesti alkuperäisyhteisöjen kautta. On myös tärkeää panna merkille, että mietinnössä viestitään tarpeesta ensinnäkin noudattaa kansainvälistä oikeutta kaikissa arktisella alueella toteutettavissa toimissa ja toiseksi noudattaa yhteistyöhön perustuvaa lähestymistapaa alueen hallinnassa.

  Raül Romeva i Rueda (Verts/ALE), kirjallinen. – (EN) Arktinen alue herättää yhä enemmän huomiota ilmastonmuutoksen vaikutusten vuoksi, jotka vaikuttavat eniten kehitykseen. Sen vaikutukset ovat suurempia kuin muilla maailman alueilla. Muutokset vaikuttavat samalla muihin maailman alueisiin yhtäältä siten, että merenpinta nousee, ja toisaalta siten, että muutokset vaikuttavat lähialueiden ilmastoon. Niinpä Euroopan unionilla on tietty vastuu arktiseen alueeseen nähden, koska unioni on yksi saasteita ja kasvihuonekaasupäästöjä tuottavista keskeisistä toimijoista; sillä on kuitenkin myös erityistä kiinnostusta kyseistä aluetta kohtaan, koska unionin on tarkasteltava alueella tapahtuvien muutoksien seurauksia niin ympäristöllisten ja ilmastonmuutokseen liittyvien kysymyksien kannalta kuin laivareittejä koskevien geopoliittisten ja luonnonvarojen toimitusvarmuutta koskevien kysymyksien kannalta.

  Licia Ronzulli (PPE), kirjallinen. – (IT) Kannatin tätä sopimusta, koska maailman teollistuneiden osien aiheuttama ilmastonmuutos ja saastuminen ovat valitettavasti saavuttaneet arktisen alueen jo jonkin aikaa sitten. Aluetta kuvataan usein koskemattomaksi, mutta näin ei valitettavasti ole enää ollut moniin vuosiin. Toisin kuin antarktinen alue, arktinen alue on asuttu ja sen luonnonvaroja on perinteisesti hyödynnetty ympäristölle vahingollisella tavalla.

Arktinen neuvosto perustettiin vuonna 1996 ilmiön pysäyttämiseksi ja suojelemaan alueen ympäristöä. Sen jäseniin kuuluu kolme EU:n jäsenvaltiota – Ruotsi, Tanska ja Suomi. Kasvavan talouden maat tulevat tarvitsemaan yhä enemmän arktiselta alueelta runsaasti löytyviä luonnonvaroja. Energiaa, mineraaleja, kalaa, kaasua, öljyä, tuuli- ja aaltoenergiaa on kaikkia runsaasti saatavilla alueella, mikä tekee siitä keinottelulle alttiin.

Mietintö: Traian Ungureanu (A7-0378/2010)

  Luís Paulo Alves (S&D), kirjallinen. – (PT) Äänestän Mustaamerta koskevasta EU:n strategiasta laaditun mietinnön puolesta. Teen näin ensinnäkin koska Euroopan komissio ehdottaa, että Mustanmeren synergiaa kehitetään edelleen asettamalla mitattavissa olevia tavoitteita, käynnistämällä alakohtaisia kumppanuuksia yhteisten hankkeiden helpottamiseksi, muiden merkittävien toimenpiteiden lisäksi. Toinen syy on se, että esittelijän mukaan tarvitaan päivitettyä arviota EU:n toiminnasta Mustanmeren alueella. Viimeinen syy on, että strategian rahoitus on hyvin hajanaista, koska sitä rahoitetaan eri välineistä. Tämän hajanaisuuden lakkauttamiseksi ehdotetaan erillisen budjettikohdan perustamista EU:n talousarvioon Mustanmeren strategiaa varten.

Kannatan myös mietinnössä esitettyjä suosituksia entistä vahvemman poliittisen kehyksen luomiseksi, myös yhdennettyä EU:n lähestymistapaa, jota on vahvistettava yksityiskohtaisella toimintasuunnitelmalla sekä osoittamalla riittävästi henkilöresursseja ja rahoitusta.

  Laima Liucija Andrikienė (PPE), kirjallinen. – (LT) Äänestän Mustaamerta koskevasta EU:n strategiasta laaditun päätöslauselman puolesta. Olen samaa mieltä esittelijän kanssa siitä, että koska Mustanmeren alue on EU:n kannalta strategisesti merkittävä ja Mustanmeren synergian tulokset ovat melko niukat, olisi käynnistettävä strategia, jolla lisätään EU:n alueella toteuttamien toimien yhtenäisyyttä ja näkyvyyttä, ja että EU:n Mustanmeren strategian olisi oltava olennainen osa EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikan laajempaa visiota. Kolme vuotta Mustanmeren synergian laatimisen jälkeen nykytilanteen analyysi osoittaa ennen kaikkea, että Mustanmeren synergian täytäntöönpanon tuloksista ei ole selvää, kattavaa ja ajantasaista kuvaa. Tämän vuoksi EU:n Mustanmeren strategiassa olisi perustettava vahvempi poliittinen kehys ja tehostettava EU:n toimintaa Mustanmeren alueella. Kannatan kantaa, jonka mukaan Mustanmeren aluetta koskevan EU:n strategian tärkeimpänä tavoitteena olisi oltava rauhan, vaurauden ja vakauden alueen luominen Mustanmeren alueelle samalla kun varmistetaan EU:n energiavarmuus. Näin ollen turvallisuuden, hyvän hallintotavan, energian, liikenteen, ympäristön sekä sosioekonomisen ja inhimillisen kehityksen olisi oltava ensisijaisia toiminta-aloja. Mustanmeren turvallisuusulottuvuuteen on myös ehdottomasti sisällyttävä päättäväisiä toimia demokraattisen hallinnon, hyvän hallintotavan ja valtioiden toimintaedellytysten vahvistamiseksi.

  Sophie Auconie (PPE), kirjallinen. – (FR) Euroopan unioni on jo noin 50 vuoden ajan tuonut rauhaa ja vakautta Länsi-Euroopan kansoille. Emme kuitenkaan saa unohtaa, että naapurimaitamme vaivaa edelleen vakava levottomuus. Unionin on oltava tässä tilanteessa tarkkaavainen ja annettava uutta voimaa Mustameren aluetta koskevalle strategialleen. Päätöslauselmassa annetaan tällainen vastaus, joten äänestin sen puolesta. Siinä luodaan uusi budjettikohta, jossa ensisijaiseksi katsotaan pienimuotoisten kehityshankkeiden rahoitus ja rajat ylittävä yhteistyö, sekä vahvistetaan henkilöresursseja. Konfliktien varhaisvaroitusjärjestelmä toimii konflikteja estävänä ja luottamusta lisäävänä välineenä Mustanmeren alueella konfliktien laajentumisen estämiseksi. Lopuksi päätöslauselmassa kiinnitetään huomiota Krimille sijoitetun Venäjän Mustanmeren laivaston satamasopimuksen jatkamiseen ja sen herättämiin huoliin.

  Vilija Blinkevičiūtė (S&D), kirjallinen. – (LT) Äänestin Mustaamerta koskevasta EU:n strategiasta laaditun mietinnön puolesta. Mustanmeren alueen strateginen merkitys EU:n kannalta tunnustettiin vuonna 2007 Romanian ja Bulgarian liittyessä EU:n jäseniksi. Kun tämän strategisesti Euroopan, Keski-Aasian ja Lähi-idän leikkauskohdassa sijaitsevan alueen kehitys alkoi vaikuttaa suorasti EU:n sisäisiin asioihin, EU:ssa ymmärrettiin, että sen on harkittava voimakkaampaa osallistumista alueella. Tämä johti Mustanmeren synergiaksi kutsuttuun Mustanmeren aluetta koskevaan uuteen EU:n poliittiseen lähestymistapaan. Mustanmeren synergian tavoitteena on kehittää alueellista yhteistyötä EU:n ja alueen välillä sekä alueen sisällä. Täytäntöönpanon alalla saatiin kuitenkin aikaan paljon vähemmän, ja vakauden, demokratian ja hyvän hallintotavan kaltaisilla aloilla näyttää tapahtuneen vähemmän edistystä useissa Mustanmeren alueen valtioissa tapahtuneen demokraattisen hallinnon heikentymisen ja Venäjän ja Georgian vuonna 2008 käymän sodan vuoksi. Lisäksi alue kohtaa edelleen seuraavia haasteita: pitkäaikaiset konfliktit, militarisoitumiseen ja aseiden leviämiseen johtavat suuntaukset, huono meriturvallisuus, laiton kauppa ja rajat ylittävä rikollisuus. Katson, että tehokkaan täytäntöönpanon varmistamiseksi on tarpeen laatia säännöllisen raportoinnin, valvonnan, arvioinnin ja seurannan järjestelmiä. Lisäksi Mustanmeren aluetta koskevan EU:n strategian tärkeimpänä tavoitteena olisi oltava rauhan, vaurauden ja vakauden alueen luominen Mustanmeren alueelle samalla, kun varmistetaan EU:n energiavarmuus. Näin ollen turvallisuuden, hyvän hallintotavan, energian, liikenteen, ympäristön sekä sosioekonomisen ja inhimillisen kehityksen olisi oltava ensisijaisia toiminta-aloja.

  Jan Březina (PPE), kirjallinen. – (CS) Äänestin Ungureanun mietinnön puolesta, koska uskon vakaasti, että EU tarvitsee kiireesti yhtenäisen ja näkyvän Mustanmeren aluetta koskevan strategian. Strategian olisi oltava tiiviissä yhteydessä Euroopan naapuruuspolitiikkaan, jonka kehittämiselle annettiin merkittävää vauhtia Tšekin EU:n puheenjohtajuuskaudella vuoden 2009 ensipuoliskolla. EU:n Mustanmeren strategian ensisijaisena tavoitteena on oltava EU:n energiatoimitusten turvaaminen, siihen liittyvä EU:n edun mukaisten energiahankkeiden tukeminen, ja niissä on keskityttävä monipuolistamaan EU:n kaasutoimituksia. Myös Euronestin parlamentaarisen yleiskokouksen perustaminen on tärkeää ja sillä on myönteinen vaikutus EU:n energiaturvallisuuteen.

Niiden hankkeiden joukkoon, joita Mustanmeren strategialla olisi tuettava, sisällyttäisin Nabucco-kaasuputken, South Stream -hankkeen, nesteytetyn maakaasun (LNG) kuljettamista Eurooppaan koskevan hankkeen sekä LNG-terminaalien rakentamisen Mustanmeren satamiin ja yleiseurooppalaisen Constanta–Trieste-öljyputken. Komission ei pidä viivytellä, ja sitä kehotetaan tekemään Nabucco-kaasuputken potentiaalisten toimittajamaiden kanssa sopimukset vuoden 2011 loppuun mennessä. Energiainfrastruktuuripaketissa, jonka komissio aikoo kohta esittää, on asetettava suuri painoarvo Mustanmeren alueen ehdotetuille energiahankkeille. Viimeisenä muttei vähäisimpänä on korostettava uusiutuvien energialähteiden tarjoamaa potentiaalia Mustanmeren alueella, joka voi vaikuttaa merkittävästi turvalliseen energiansaantiin tulevaisuudessa EU:ssa ja koko maailmassa.

  Mário David (PPE), kirjallinen. – (PT) Mustaamerta ympäröi osin EU:n alue, ja se on maantieteellisesti pääasiassa Eurooppaa. Lisäksi huolimatta komission vuoden 2007 tiedonannosta nimeltä Mustanmeren synergia – uusi alueellinen yhteistyöaloite, pian tämän jälkeen toteutettiin toimenpiteitä tarkoituksena panna täytäntöön tehokasta Mustanmeren tulevaisuutta koskevaa strategiaa.

Olen siis tyytyväinen aloitteeseen ja mietinnön hyväksymiseen, ja kannatan sitä voimakkaasti toivoen, että komissio, neuvosto sekä itäiset naapurimme, joiden kanssa hallinnoimme Mustaamerta, hyväksyvät Euroopan parlamentin juuri esittämät suositukset, erityisesti ne, jotka koskevat pitkittyneitä konflikteja, suljettuja rajoja ja/tai tehotonta rajavalvontaa, energiakuljetuksia sekä turvallisuutta ja puolustusta. Vain ratkaisemalla nämä ongelmat voidaan saavuttaa mietinnössä esitetyt kaksi pääasiallista tavoitetta: 1) rauha, demokratia, vakaus ja vauraus alueella ja 2) EU:n energiavarmuus.

  Diane Dodds (NI), kirjallinen. – (EN) Olen tyytyväinen tähän esitykseen ja sen rinnalla parhaillaan kalastusvaliokunnassa laadittavaan mietintöön. Molemmissa mietinnöissä viitataan Mustanmeren synergiaan. Kaakkois-Euroopan osalta synergia merkitsee, että ryhmä kykenee yhdessä parempaa tulokseen kuin sen paraskaan yksittäinen jäsen. Ilmeisesti joidenkin täällä läsnä olevien kesken vallitsee yhteisymmärrys, jonka mukaan Mustanmeren synergian paras yksittäinen jäsen on EU. Suhtaudun varovaisesti tähän uskomukseen, varsinkin kalastuksen osalta. Yhteinen kalastuspolitiikka on epäonnistunut. Mustanmeren alueen kollegoille sanoisin: ottakaa opiksi yhteisestä kalastuspolitiikasta, tarkastelkaa nykyjärjestelmän vaikutuksia Koillis-Atlantin pienimuotoiseen kalastukseen ja kysykää, onko tämä sitä, mitä haluamme Mustallemerelle. Mustanmeren strategian on perustuttava alueen ainutlaatuisuuteen. Kuten olemme nähneet, ajatukset, jotka soveltuvat johonkin Euroopan osaan, eivät toimi toisessa osassa.

  Diogo Feio (PPE), kirjallinen. – (PT) Venäjällä ja Georgiassa hankaluuksia aiheuttanut konflikti todistaa Mustanmeren alueeseen vaikuttavasta mahdollisesta epävakaudesta, mikä on erinomainen peruste sille, että Euroopan unioni omaksuu strategian, jossa tarkastellaan tämän maanosan erityisiä haasteita. Huolimatta edelleen vallalla olevista jännitteistä alueella on mahdollisuus vakaaseen ja tasapainoiseen tulevaisuuteen, ja unionilla voi olla merkittävä osa tässä vakautusprosessissa. Tämän osalta on sekä asetettava tavoitteita että ennen kaikkea tarjottava eurooppalaisen strategian täytäntöönpanosta vastaaville niiden tarvitsemat inhimilliset ja tekniset voimavarat sekä rahoitusta, jotta ne voivat tehdä työnsä parhaalla mahdollisella tavalla. Maantieteellisen tilanteensa, historiansa ja alueellisen erityistuntemuksensa ansiosta Romania, Bulgaria ja Kreikka voisivat tarjota arvokkaan panoksensa sen varmistamiseksi, että suunniteltavalla strategialla kyetään saavuttamaan rauhan, turvallisuuden, demokratian, hyvän hallinnon sekä taloudellisen, sosiaalisen ja inhimillisen kehityksen edistämisen tavoitteet.

  José Manuel Fernandes (PPE), kirjallinen. – (PT) Mustanmeren merkitys Euroopan unionille on yleisesti tiedossa, kuten myös aluetta vaivaava epävakaus. Kontekstissa, johon kuuluu EU:n jäsenvaltioita – Bulgaria, Kreikka ja Romania – sekä Turkki ja useita entisen itäblokin valtioita, myös Venäjä, Mustanmeri on energiatoimitusten ja kaasutoimitusten monipuolistamisen kannalta ratkaisevassa asemassa. Se on strateginen silta, joka yhdistää Euroopan Kaspianmeren alueeseen, Keski-Aasiaan ja Lähi-itään ja myös Kaakkois-Aasian ja Kiinaan. Tiiviit historialliset ja kulttuuriset siteet ovat monien erojen ja kilpailun lisäksi erityisen tärkeitä, kuten myös kulttuurien välinen ja uskontojen välinen vuoropuhelu. Tämän vuoksi EU:lta tarvitaan suurempaa sitoutumista sekä entistä suurempaa tehokkuutta toimenpiteiden valmistelussa alueen vakautumisessa ja elvyttämisessä tukemiseksi prosessissa, johon kaikkien asianomaisten valtioiden on osallistuttava.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Mietinnöstä ei käy ilmi mitään uutta. Strategiat ja tavoitteet ovat samat, kuin niin kutsutussa EU:n ulkopolitiikassa jo kauan muotoillut: alueen luonnonvarojen valvonta, erityisesti öljyn ja kaasun, joista EU on riippuvainen, niiden ongelmattoman toimituksen turvaaminen sen lisäksi, että pyritään takaamaan pääsy markkinoille ja työntekijöiden hyväksikäyttö.

Myös mekanismit tavoitteiden saavuttamiseksi ovat samat: puuttuminen näiden valtioiden kansalliseen suvereniteettiin ja jatkuvat pyrkimykset rajoittaa sitä kansainvälisin kampanjoin, joita valvovat suuret uutistoimistot ja EU:n varoin rahoitetut hallituksista riippumattomat järjestöt; militarismin ja asevarustelun edistäminen, kuten nykyisessä Georgian aseistamisessa; sellaisten ihmisten etsiminen näistä valtioista, jotka itselleen saamiaan hyötyä tai ajamiaan intressejä vastaan edistävät EU:n ja Yhdysvaltojen sekä niiden talousryhmittymien etuja hyväksymällä Naton laajentumisen itään ja sallimalla alueella Yhdysvaltojen sotilastukikohdat, joita on käytetty Naton Afganistanin-joukkojen toimituspaikkana.

On ilmeistä, ettei tätä tietä voida jatkaa ilman yllätyksiä: imperialismi, olipa se sitten EU:n tai Yhdysvaltojen sellaista, kohtaa kansan sitkeän vastustuksen, kun nämä kyseisissä valtioissa ja täällä organisoituvat estääkseen tällaisen askeleen taaksepäin historian kulussa.

  Lorenzo Fontana (EFD), kirjallinen. – (IT) Katson kyllä, että jäsen Ungureanu on tehnyt hyvää työtä, mutta minusta Mustanmeren uusi budjettikohta ei ole asianmukainen. Unionilla on paljon ensisijaisia tavoitteita, ja kaikki uudet investoinnit on punnittava tarkkaan, vaikka onkin kyse energia-alan kannalta hyvin tärkeästä alueesta. Ilmoitan äänestäneeni edellä mainittua mietintöä vastaan.

  Elisabetta Gardini (PPE), kirjallinen. – (IT) Mietinnön 39 kohdassa muistutetaan toimitusreittien monipuolistamisesta. On tärkeää mainita Nabucco-hankkeen strateginen merkitys.

Vaikka tunnustan hankkeen merkityksen, halua korostaa tarvetta pitää muita eteläisen käytävän hankkeita (ITGI, TAP ja White Stream) yhtä merkittävinä. Haluan myös vahvistaa South Streamin perustavaa laatua olevan aseman monipuolistamistavoitteen saavuttamisessa.

Jo mainitun Constanta–Trieste-öljyputken tavoin meidän on myös todettava Samsun–Ceyhan-putken perustavaa laatua oleva merkitys, jonka komission jäsen Oettinger on todennut olevan ratkaiseva liikenteen rajoittamiseksi Bosporin salmessa ja näin myös ympäristöonnettomuuksien riskin pienentämiseksi Mustallamerellä (Odessan konferenssi, 27. heinäkuuta 2010).

Vain ottamalla huomioon kaikki mahdolliset reitit eikä vain joitakin niistä on viime kädessä mahdollista saavuttaa energialähteiden monipuolistamista koskeva tavoite ja Euroopan energiariippumattomuus.

  Juozas Imbrasas (EFD), kirjallinen. – (LT) Äänestän Mustaamerta koskevasta EU:n strategiasta laaditun päätöslauselman puolesta. Mustanmeren alueen strateginen merkitys EU:n kannalta tunnustettiin vuonna 2007 Romanian ja Bulgarian liittyessä EU:n jäseniksi. Euroopan, Keski-Aasian ja Lähi-idän kehityksen alkaessa vaikuttaa suorasti EU:n sisäisiin asioihin, EU:ssa ymmärrettiin, että sen on harkittava voimakkaampaa osallistumista alueella. Tämä johti Mustanmeren synergiaksi kutsuttuun Mustanmeren aluetta koskevaan uuteen EU:n poliittiseen lähestymistapaan. Mustanmeren synergian tavoitteena on kehittää alueellista yhteistyötä EU:n ja alueen välillä sekä alueen sisällä. Kannatan kantaa, jonka mukaan Mustanmeren aluetta koskevan EU:n strategian tärkeimpänä tavoitteena olisi oltava rauhan, vaurauden ja vakauden alueen luominen Mustanmeren alueelle samalla kun varmistetaan EU:n energiavarmuus. Näin ollen turvallisuuden, hyvän hallintotavan, energian, liikenteen, ympäristön sekä sosioekonomisen ja inhimillisen kehityksen olisi oltava ensisijaisia toiminta-aloja. Mustanmeren turvallisuusulottuvuuteen on myös sisällyttävä päättäväisiä toimia demokraattisen hallinnon, hyvän hallintotavan ja valtioiden toimintaedellytysten vahvistamiseksi. Lopuksi, Mustanmeren alueen taloudellinen, sosiaalinen ja inhimillinen kehitys on tärkeä edellytys Mustanmeren muuttamiseksi vakaaksi ja vauraaksi alueeksi.

  Jarosław Kalinowski (PPE), kirjallinen. – (PL) Mustanmeren alue on Euroopalle strategisesti merkittävä. Tämän vuoksi on Euroopan unionin edun mukaista vahvistaa yhteistyötä monilla tasoilla. Jotta toimenpiteet olisivat menestyksekkäitä, niiden on oltava johdonmukaisia ja niissä on otettava huomioon erilaiset olot eri valtioissa. On myös pidettävä huolta siitä, ettemme jää pelkästään antajiksi. Mustanmeren alueen valtioilla on meille paljon tarjottavaa, alkaen energialähteistä ja luonnonvaroista. Jaan esittelijän pelon siitä, ettei meillä ole selkeää näitä valtioita koskevaa strategiaa. Tässä tilanteessa Bulgarialla ja Romanialla voisi olla merkittävä asema, koska ne ovat jo unionin jäseniä. Siellä ymmärretään parhaiten aluetta koskevaa politiikkaa. Viimeinen asiani on Turkki, ja meidän on ehdottomasti muistettava Turkki, sillä toisin kuin Eurooppa, se on valtio, joka kehittyy hurjaa vauhtia. Meidän on huolehdittava tästä kumppanuudesta.

  Giovanni La Via (PPE), kirjallinen. – (IT) Mustanmeren alue on Euroopan unionille äärimmäisen tärkeä strategisena siltana, joka yhdistää Euroopan Keski-Aasiaan ja Lähi-itään. Kun näihin puhtaasti maantieteellisiin havaintoihin lisätään se, että monet alueen valtioista ovat myös Euroopan unionin jäseniä, ymmärrämme vielä paremmin, miksi Eurooppa on useiden vuosien ajan pyrkinyt vahvistamaan suhteita alueen valtioihin. Ungureanun mietinnössä kehotetaan sekä komissiota että ulkosuhdehallintoa laatimaan strategia Euroopan unionin ja Mustanmeren alueen yhä tiiviimpiä yhteistyösuhteita varten. Tällaisia suhteita on kuitenkin valvottava tarkkaan, jotta toimien tehokas koordinointi ja vastuiden jakaminen säilyvät. Itse asiassa uskon, että tällaisen merkittävän kumppanuuden menestys on jossain määrin riippuvainen nykyisten konfliktien rauhanomaisesta ratkaisusta. Lopuksi haluan korostaa sitä osaa mietinnössä, jossa kehotetaan unionia edistämään strategioita, joilla vahvistetaan Mustanmeren alueen instituutioita, sillä katson, että suhteiden on perustuttava demokratian kunnioittamiseen.

  Marian-Jean Marinescu (PPE), kirjallinen. – (RO) Äänestin mietinnön puolesta, koska minusta se on hyvin tärkeä Mustanmeren alueelle ja EU:lle. Keskustelu Mustanmeren synergiasta käynnistyi vuonna 2007. Ehdotus Tonavan strategiasta laadittiin vuonna 2006. Tonavan strategia finalisoidaan tämän vuoden ensimmäisellä puoliskolla. On hienoa, että keskustelemme nyt Mustastamerestä, mutta minusta meidän on saatettava tämä keskustelu päätökseen konkreettisella ehdotuksella. Mustanmeren alue voi osaltaan edistää Tonavan kehitystä. Tonavan alue edistää osaltaan Mustanmeren kehitystä. Alueet ovat toisistaan riippuvaisia. Tästä syystä katson, että on harkittava yhteistä lähestymistapaa. Asia, jossa välitön ratkaisu on mahdollinen, on energia. Kaspianmeren uudet energialähteet sekä uudet reitit voivat kehittää Mustanmeren aluetta ja myös Tonavan aluetta. Tämän osalta merkittävin hanke on Nabucco-kaasuputki. Tämän vuoksi katson, että unionin tuki on tarpeen hankkeen loppuunsaattamiseksi.

  David Martin (S&D), kirjallinen. – (EN) Äänestin tämän mietinnön puolesta, jossa korostetaan, että EU:n ja jäsenvaltioiden pääasiallisen tavoitteen Mustaamerta koskevassa EU:n strategiassa olisi oltava sellaisen rauhan, demokratian, vaurauden ja vakauden alueen luominen, joka perustuu ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamiseen, ja katsotaan, että hyvän hallintotavan, oikeusvaltion, ihmisoikeuksien kunnioittamisen edistämisen, muuttovirtojen hallinnan, energian, liikenteen, ympäristön sekä taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen olisi oltava ensisijaisia toiminta-aloja.

  Jean-Luc Mélenchon (GUE/NGL), kirjallinen. – (FR) Mustaamerta koskeva EU:n strategia keskittyy täysin Nabucco-kaasuputken kehittämiseen sekä vapaakauppa-alueen perustamiseen EU:n energiavarmuuden ja sen määräävän aseman takaamiseen alueella. Tämänhetkisen ympäristökatastrofin torjunta on jäänyt taustalle, kuten myös alueen kansojen sosiaaliset ja taloudelliset edut. Teksti on imperialismin manifesti. Siinä käytetään argumentteina Georgian riskejä ottavan hallituksen käyttämää propaganda, mutta sen demokratian vastaisia käytäntöjä ei mainita: propagandaa ja uhkailuja. Teksti on inflammatoorinen, joten äänestän sitä vastaan.

  Nuno Melo (PPE), kirjallinen. – (PT) Mustanmeren alue on strategisesti merkittävä Euroopan unionille maantieteellisen sijaintinsa vuoksi, ja siihen kuuluu kolme Euroopan unionin jäsenvaltiota – Kreikka, Romania ja Bulgaria – sekä useita merkittäviä kumppaneita, myös Venäjä ja Turkki. Toisaalta huoli turvallisuudesta ja energiavarmuudesta johtaa Euroopan unionin ja tämän alueen valtioiden entistä voimakkaampaa yhteistyötä koskevaan tarpeeseen. Olenkin samaa mieltä kolmesta mietinnössä esitetystä huolenaiheesta: rauhan, demokratian ja vakauden takaamisesta Mustanmeren alueella sekä Euroopan unionin energiavarmuudesta huolehtimisesta. Euroopan unionin ja Mustanmeren alueen välisten suhteiden edistäminen on epäilemättä tärkeää, sillä siitä hyötyvät molemmat osapuolet ja yhteistyö tehostuu.

  Louis Michel (ALDE), kirjallinen. – (FR) Mustanmeren alueen strateginen merkitys on nyt hyvin selvää. Bulgarian ja Romanian liittymisen jälkeen se on rajanaapurimme, ja näin ilmeisen geostrateginen alue. EU aikoo lisätä suoria yhteyksiään pysyvästi. Turkki, Georgia ja Ukraina ovat toistuvasti esittäneet halukkuutensa EU-jäsenyyteen. Komissio vastasi tähän antamalla Mustanmeren synergiaa koskevan tiedonantonsa vuonna 2007. Samalla kun taataan alueen vakaus, tiedonannossa täytetään niiden halijavaltioiden tarpeet, jotka pyrkivät ankkuroimaan Euro-Atlanttisia suhteitaan sekä tehostetun yhteistyön puitteita. EU:n on jatkettava tähän suuntaan. Sen on voimistettava osallistumistaan Mustanmeren alueella antaakseen myönteistä näyttöä pehmeän vallankäytön diplomatiastaan. Näin EU takaa rauhan, vakauden ja vaurauden alueen luomisen ja varmistaa myös energiatoimitusten varmuuden EU:ssa.

  Andreas Mölzer (NI), kirjallinen. – (PT) Mustaamerta koskevasta EU:n strategiasta laadittu mietintö on tärkeä, ja tästä syystä se on myös hyvin kattava. Mustanmeren alueen synergian kehittäminen edelleen on tärkeää, eikä pelkästään energiastrategisista syistä. Tarvitsemme uusia virikkeitä talousalueen nykyaikaistamiseksi sekä uusia yritysaloitteita Mustanmeren alueella. Erityisen tärkeää on turvata maakaasutoimitukset Eurooppaan. Olivatpa EU:n pyrkimykset mitkä tahansa, emme kuitenkaan saa unohtaa Venäjän intressejä.

Venäjä on tärkeä strateginen kumppani, jos halutaan taata Mustanmeren alueen rauhanomainen ja vauras kehitys. Venäjän Mustanmeren laivaston pitkittyneen läsnäolon kritisoiminen on tarpeetonta provosointia. Äänestin kuitenkin mietinnön puolesta.

  Rareş-Lucian Niculescu (PPE), kirjallinen. – (RO) Toinen syy, miksi mietintö on tärkeä, on se, että siinä viitataan Mustanmeren merkitykseen luonnonvarana sekä alueen ympäristön tilaan. Ei pidä unohtaa sitä, että Mustallamerellä on havaittu hiljattain ennennäkemätöntä kalojen kuolleisuutta. Meren biodiversiteettiin vaikuttavat suurimmat saastuttajat ovat Dnepr-, Don-, Dniester- ja Tonava-joet (joista virtaa Mustaanmereen vuosittain 60 000 tonnia fosforia ja 340 tonnia epäorgaanista typpeä). Muita Mustanmeren tilan heikentymiseen vaikuttavia tekijöitä ovat liikakalastus ja jätteet. Asiantuntijaryhmä arvioi, että pinnanalainen elämä häviää kokonaan Mustastamerestä noin 30 vuoden sisällä rikkivedyn vuoksi. Minusta näiden asioiden on oltava mahdollisimman korkealla tasolla unionin toimintasuunnitelmassa.

  Franz Obermayr (NI), kirjallinen. – (DE) Mustanmeren alueen strateginen merkitys EU:lle tunnustettiin vuonna 2007. Romanian ja Bulgarian liittymisen jälkeen Mustastamerestä tuli osittain EU:n sisämeri. Koska tämän geopoliittisesti Euroopan, Keski-Lähi-idän ja Keski-Aasian leikkauskohdassa sijaitsevan alueen kehitys vaikuttaa myös EU:n sisäisiin asioihin, tarvitaan voimakkaampaa osallistumista alueella. Tavoitteena on kehittää alueellista yhteistyötä EU:n ja alueen välillä sekä alueen sisällä. Mustanmeren aluetta on määrä kehittää vakauden, turvallisuuden, demokratian ja vaurauden alueeksi. Lisäksi perustetaan yhteisiä hankkeita, kuten Mustanmeren kansalaisyhteiskunnan foorumi, vahvistetaan akateemisia ja opiskelijaverkostoja sekä perustetaan Eurooppa-opintojen oppilaitos Mustanmeren alueelle. Äänestin tämän vuoksi mietinnön puolesta.

  Wojciech Michał Olejniczak (S&D), kirjallinen. – (PL) Mustanmeren alue on Euroopan unionille tärkeä alue ja alue, joka edellyttää EU:n toimilta yhdennettyä lähestymistapaa ja suurempaa näkyvyyttä tulevaisuudessa. Alueella on toteutettava demokraattisia toimenpiteitä, joilla pyritään pääasiassa takaamaan turvallisuus, vakaus ja rauha sekä lisäämään vaurautta. Strategialla pyritään myös varmistamaan EU:n energiavarmuus. Strategian laatimisessa Mustanmeren makroalueelle ja myöhemmin Tonavan alueelle Euroopan komission vuonna 2007 esittämä ehdotus nimeltä Mustanmeren synergia – uusi alueellinen yhteistyöaloite (jossa alue tunnustettiin strategiseksi EU:lle) on paras tapa käsitellä edellä mainittuja asioita. Valitettavasti Mustanmeren strategian tulokset ovat tähän mennessä olleen jokseenkin vähäisiä. Ei myöskään ole olemassa selkeää ja kattavaa kuvaa nykyisistä täytäntöönpanon tuloksista, mitä kritisoidaan yhä enemmän väittäen, että EU:lla ei ole johdonmukaista näkemystä ja että strategia on liian hajanainen. Tämän vuoksi, kuten esittelijä toteaa, on kehitettävää toimintaa Mustanmeren synergian ansioiden pohjalta ja EU:n Mustanmeren strategiassa olisi perustettava vahvempi poliittinen kehys ja tehostettava EU:n toimintaa Mustanmeren alueella. Aivan kuten EU:n Itämeren strategiassa ja Tonavan aluetta koskevassa strategiassa, täytäntöönpanon menestys riippuu hyvästä vuoropuhelusta kaikilla alueellisen yhteistyön tasoilla, koska vuoropuhelu johtaa ehdotuksiin asianmukaisista ja säännöllisistä valvonta-, arviointi-, seuranta- ja raportointijärjestelmistä.

  Alfredo Pallone (PPE), kirjallinen. – (IT) Mustanmeren alueen strateginen merkitys EU:lle on tunnustettu vuodesta 2007 alkaen: Romanian ja Bulgarian liityttyä EU:hun Mustanmeren alue alkoi vaikuttaa suorasti EU:n sisäisiin asioihin, ja tämän vuoksi tarvitaan EU:n voimakkaampaa osallistumista alueella. Minusta strategian täytäntöönpano laajemman yhteistyön kehittämiseksi EU:n ja kyseisen alueen välillä on tavoite, joka unionin on asetettava itselleen mahdollisimman pian. Aloitteella nimeltä Mustanmeren synergia aluetta voidaan kehittää vakauden, turvallisuuden, demokratian ja vaurauden alueeksi. Äänestämällä mietinnön puolesta ilmaisin kannatukseni parlamentin tavoin Mustanmeren synergian laatimiselle ja käynnistämiselle. Katson, että alueen taloudellista, sosiaalista ja kulttuurista kehitystä voidaan edistää kunnioittaen ihmisoikeuksia ja perusvapauksia, vapauttamalla edelleen kauppaa ja tehostamalla alueen sisäistä kaupankäyntiä. Kehityksen ja jäsenvaltioiden välisen entistä laajemman yhdentymisen osalta rohkaisen kannatukseni lisäksi edistämään Mustanmeren alueen kasvua ja kehitystä selkeiden tavoitteiden ja lippulaiva-aloitteiden toimintasuunnitelman kautta.

  Raül Romeva i Rueda (Verts/ALE), kirjallinen. – (EN) Kehotamme komissiota ja ulkosuhdehallintoa laatimaan Mustanmeren aluetta koskevan strategian rinnakkain Euroopan naapuruuspolitiikan tarkistamisen kanssa, jotta voidaan määrittää yhdennetty ja kattava EU:n lähestymistapa alueen haasteiden ja mahdollisuuksien tarkasteluun yksityiskohtaisen toimintasuunnitelman, selkeiden tavoitteiden, lippulaiva-aloitteiden ja vertailukohtien avulla. Uskomme, että strategialla edistetään toiminnan tehokasta koordinointia ja tehtävien jakoa. Tämän lisäksi Euroopan parlamentti toistaa komissiolle ja EUH:lle esittämänsä pyynnön, että ne tarkastelisivat säännöllisesti strategian täytäntöönpanoa perustamalla konkreettisia valvonta-, arviointi-, seuranta- ja raportointijärjestelmiä, ja vaatii, että asiaankuuluvia Euroopan parlamentin valiokuntia kuultaisiin tämän prosessin tärkeimmissä vaiheissa.

  Licia Ronzulli (PPE), kirjallinen. – (IT) Romanian ja Bulgarian liityttyä Euroopan unioniin vuonna 2007 osasta Mustanmeren rantoja tuli osa Eurooppaa. Samana vuonna laadittiin uusi yhteisön politiikka nimeltä Mustanmeren synergia, jolla pyritään edistämään alueen vakautta, turvallisuutta, demokratiaa ja vaurautta.

Jo vuonna 2008 Euroopan parlamentti ilmaisia tukensa synergia-aloitteelle ja pyysi myös laatimaan yksityiskohtaisen aluetta koskevan toimintasuunnitelman konkreettisine tavoitteineen. Valitettavasti hanke vaikuttaa tähän mennessä epäonnistuneen osittain, ja osasyynä tähän on saatavilla olleen rahoituksen näkyvyyden puute. Tämän vuoksi sille on mahdollisimman pian perustettava oma budjettikohta. Siinä on esitettävä selkeät säännöt varojen jakamiselle, jotta alueen vaatimuksiin ja erityispiirteisiin voidaan keskittyä.

Meidän on saatava paikallisviranomaiset, yritysyhteisöt ja hallituksista riippumattomat järjestöt osallistumaan entistä laajemmin. On kehitettävä Mustanmeren alueen taloudellisen ja sosiaalisen kasvun potentiaalia alkaen elinikäisen oppimisen ja koulutuksen työmarkkinoiden vaatimuksiin mukauttamisen kaltaisista aloista sekä suunniteltava alueiden välisen kaupan strategiaa, jolla voidaan lisätä kansainvälisen kaupan volyymiä.

  Daciana Octavia Sârbu (S&D), kirjallinen. – (EN) Mustanmeren strateginen merkitys energian, kaupan ja liikenteen osalta voi toisinaan merkitä sitä, että ympäristöä koskevat huolet sivuutetaan. Vuonna 2007 Mustanmeren synergiasta antamassaan tiedonannossa komissio totesi, että yhteisön liittyminen yleissopimukseen Mustanmeren suojaamisesta pilaantumiselta on ensisijainen tavoite. Vuonna 2008 komissio vahvisti tarkastelevansa Euroopan yhteisön liittymisen edellytyksiä. Mietinnössä, josta tänään äänestimme, vahvistetaan uudelleen yleissopimuksen merkitys, ja haluan toistaa, että komission on edelleen pyrittävä siihen, että EU liittyy siihen täysimääräisesti. Meidän on tehtävä yhteistyötä muiden kumppaneiden kanssa näissä puitteissa varmistaaksemme alueella epätoivoisesti tarvittujen ympäristönsuojelutoimenpiteiden täysimääräisen täytäntöönpanon.

  Csanád Szegedi (NI), kirjallinen. – (HU) Katson, että mietintö, jolla pyritään Mustanmeren alueen kehittämiseen asiaa koskevan EU:n strategian mukaisesti, ansaitsee tukemme. Minusta on tärkeää, että EU laatii Mustanmeren synergiaa koskevan toimintasuunnitelman. Minusta ensisijainen tavoite on rauhan ja vakauden saavuttaminen alueella, eikä energiavarmuuden takaaminen Nabucco-hankkeen kautta ole sekään merkitykseltään vähäinen seikka.

  Nuno Teixeira (PPE), kirjallinen. – (PL) Mustanmeren alueella on Euroopalle suuri strateginen merkitys. Merkitys seuraa sen maantieteellisestä sijainnista, joka kattaa kolme Euroopan unionin jäsenvaltiota, nimittäin Kreikan, Romanian ja Bulgarian, yhden ehdokasvaltion, Turkin, sekä kuusi muuta kumppania, myös Venäjän. Tämän lisäksi turvallisuuteen ja energiatoimituksiin liittyvät haasteet edellyttävät Euroopan unionilta entistä suurempaa osallistumista ja sitoutumista suhteissa alueen valtioihin. Tämän vuoksi olen samaa mieltä huolista, joita esitetään asiakirjassa, josta tänään äänestimme. Ne kuuluvat kahteen kategoriaan: rauhan, demokratian ja vakauden takaaminen Mustanmeren alueella sekä Euroopan unionin energiavarmuuden takaaminen. Katson, että alueellisesta näkökulmasta on tarpeen luoda synergiaa ja kehittää entistä laajempaa yhteistyötä kehittämällä entistä tehokkaampaa kumppanuutta liikenteen ja energian aloilla tarkoituksen monipuolistaa lähteitä ja toimituskanavia. Euroopan unionin ja Mustanmeren alueen välisen vuoropuhelun tehostaminen on varmasti hyödyllistä, sillä molemmat osapuolet voivat hyötyä tehostetusta yhteistyöstä.

  Angelika Werthmann (NI), kirjallinen. – (DE) Äänestin Mustaamerta koskevasta EU:n strategiasta laaditun mietinnön puolesta. Itäisellä Välimerellä aiemmin toteutetut toimenpiteet eivät olleet koordinoituja, ja saavutetut tulokset ovat olleet vähäisiä. Mustanmeren alueella kahdenvälisiä konflikteja on ollut useiden vuosien ajan. Ottaen huomioon sen, että kaksi EU:n jäsenvaltiota sijaitsee Mustanmeren rannalla ja alueesta on tämän vuoksi tullut unionin välitöntä naapurustoa, Euroopan unionin on osallistuttava entistä tiiviimmin alueelliseen vuoropuheluun alueen poliittisen vakauden edistämiseksi. Yhteistyö alueellisten rakenteiden perustamisessa on hyödyksi myös ympäristön tilan kannalta, sillä tällä hetkellä se aiheuttaa merkittävää huolta. EU:n on tarjottava aktiivista tukea voidakseen vaikuttaa talouskehityksen ja ympäristönsuojelun väliseen tasapainoon. Loppujen lopuksi Eurooppa ajaa Mustanmeren alueella myös omia etujaan. Alue on olennainen osa Euroopan energiastrategiaa, joten tässä uudessa strategiassa on kyse suuremman energiastrategian täytäntöönpanosta ja se tuo synergiaa ja jatkuvuutta työhömme Euroopan tasolla.