Sanatarkat istuntoselostukset

Keskiviikko 2. helmikuuta 2011 - Bryssel

16. Kansanäänestys Etelä-Sudanin tulevasta asemasta (keskustelu)

  Puhemies. − (EN) Esityslistalla on seuraavana unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan ja komission varapuheenjohtajan julkilausuma Etelä-Sudanin tulevaa asemaa koskevasta kansanäänestyksestä.

  Catherine Ashton, komission varapuheenjohtaja / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja. − (EN) Arvoisa puhemies, luen julkilausuman ja voin ilokseni todeta, että sen jälkeen kollegani Michel Barnier jatkaa keskustelua ja päättää sen syistä, jotka arvoisat parlamentin jäsenet ovat uskoakseni ymmärtäneet.

Todistamme hetkeä, joka on historiallinen sekä Sudanille että oikeastaan koko Afrikalle. Etelä-Sudanin väestö on odottanut pitkään mahdollisuutta käyttää itsemääräämisoikeuttaan. Kansanäänestyksen oikea-aikainen, rauhanomainen ja uskottava järjestäminen on ollut merkittävä menestys ja saavutus, josta jokaisen pitäisi olla ylpeä.

Kymmenessä eteläisessä osavaltiossa pidetyn kansanäänestyksen alustavat tulokset ilmoitettiin 30. tammikuuta ja ne osoittivat, että ylivoimainen enemmistö (99,5 prosenttia) kannatti irtautumista. Odotamme edelleen lopullisia tuloksia, jotka julkaistaan tulevien viikkojen aikana.

Onnittelemme eteläsudanilaisia päättäväisyydestä, arvokkuudesta ja kärsivällisyydestä, joita he osoittivat saapuessaan sankoin joukoin äänestämään. Kiitämme myös kokonaisvaltaisen rauhansopimuksen eteläisiä osapuolia heidän osoittamastaan johtajuudesta ja Sudanin kansanäänestyksestä vastanneita viranomaisia erinomaisesta työstä, jota he tekivät kansanäänestyksen järjestämisessä kohtaamistaan valtavista haasteista huolimatta.

Kansanäänestyksen menestys on ennen kaikkea sudanilaisten saavutus, mutta siinä kuvastuvat myös tuki Afrikan unionilta ja presidentti Mbekin johtamalta Afrikan unionin korkean tason täytäntöönpanoryhmältä, jotka auttoivat osapuolia eteenpäin, sekä jatkuva diplomaattinen huomio, jota se sai kansainväliseltä yhteisöltä, muun muassa YK:lta, Yhdysvalloilta ja tietysti Euroopan unionilta.

Sudan on ollut tärkeällä sijalla poliittisella asialistallamme Brysselissä muutamina viime kuukausina. Keskustelimme siitä ulkoasiainneuvostossa sekä marraskuussa että joulukuussa. Hyväksyimme päätelmät ulkoasiainministeriössä tällä viikolla ja jatkamme tilanteen seuraamista.

Ennen kaikkea haluan kiittää Sudanin kansanäänestyksen päävaalitarkkailijaa Véronique de Keyseria ja hänen ryhmäänsä EU:n vaalitarkkailuvaltuuskunnassa tärkeästä tehtävästä, jonka he suorittivat auttamalla lisäämään luottamusta tähän prosessiin Sudanin väestön keskuudessa. Laajan ja kokeneen tarkkailuvaltuuskunnan lähettäminen oli tärkeä ja konkreettinen EU:n panos, ja kiitän teitä mitä vilpittömimmin, koska tiedän, että olitte henkilökohtaisesti merkittävässä asemassa ja että se on saanut huomattavaa tunnustusta.

Tarjosimme myös teknistä asiantuntemusta ja taloudellista tukea sudanilaisille kansanäänestyksestä vastanneille viranomaisille.

Sillä aikaa, kun odotamme lopullisten tulosten julkaisemista, haluan toistaa, että EU kunnioittaa kansanäänestyksen tulosta Etelä-Sudanin kansalaisten toiveiden osoituksena. Meitä kannustavat presidentti al-Bashirin Jubassa 4. tammikuuta antamat kommentit – jotka vahvistettiin Sudania koskeneessa minihuippukokouksessa Addis Abebassa 31. tammikuuta – että Sudanin hallitus hyväksyy kansanäänestyksen tulokset, tunnustaa ensimmäisenä uuden valtion ja ryhtyy sen kanssa täysipainoiseen yhteistyöhön. Kehotamme kaikkia sidosryhmiä pysymään maltillisina ja varmistamaan, että rauha säilyy ja että kaikkien Sudanin kansojen turvallisuus taataan.

Vaikka Etelä-Sudanin itsemääräämisoikeutta koskeva kansanäänestys oli suuri menestys, meillä ei ole varaa olla omahyväisiä. Edessä on valtavia haasteita.

Abyein aluetta koskevaa kansanäänestystä, joka piti järjestää samaan aikaan Etelä-Sudania koskevan kansanäänestyksen kanssa, ei ole vielä järjestetty. Olemme huolissamme väkivallasta, jota Abyeissa ilmeni kansanäänestystä edeltävänä päivänä ja kehotamme osapuolia estämään uudet väkivaltaisuudet ja etsimään vahvan ratkaisun, jotta voidaan luoda perusta alueen paikallisten yhteisöjen pitkän aikavälin rinnakkaiselolle.

On olemassa vielä muita avoimia kokonaisvaltaiseen rauhansopimukseen liittyviä kysymyksiä, joita ei ole ratkaistu, muun muassa pohjoisen ja etelän välisen rajalinjan merkitseminen ja kuulemistilaisuuksien järjestäminen Sinisellä Niilillä ja Etelä-Kordofanissa. Toivomme, että osapuolet keskittävät nyt energiansa näiden asioiden ja tärkeiden kansanäänestyksen jälkeisten kysymysten ratkaisemiseen, esimerkiksi kansalaisuuden, turvallisuusjärjestelyjen, öljytulojen ja muiden talouskysymysten osalta. Meitä rohkaisee se, että molemmat osapuolet ovat sopineet useista periaatteista, erityisesti siitä, että ne pyrkivät kahteen toimintakykyiseen valtioon, joilla on "pehmeät" rajat, sekä luomaan rakentavat suhteet. Työtä on kuitenkin vielä paljon ja jatkamme presidentti Mbekin välityspyrkimysten tukemista.

Meillä on edessämme myös tärkeä humanitaarinen haaste. Joka päivä noin 2 000 ihmistä palaa pohjoisesta Etelä-Sudaniin, ja he tarvitsevat apua paikallisiin yhteisöihinsä integroitumisessa.

Olen edelleen erittäin huolissani Darfurin lisääntyneestä väkivallasta, joka johti hiljattain kymmenientuhansien ihmisten siirtymiseen pois kotiseudultaan, ja vakavista vaikutuksista, joita tällä on humanitaarisille operaatioille. Kolmea EU:n kansalaista pidetään edelleen panttivankina.

Olemme edelleen huolissamme myös ihmisoikeuksien puolustajien, toimittajien, oppositiopoliitikkojen ja rauhanomaisten opiskelijamielenosoittajien pidätyksistä. Yksi kokonaisvaltaisen rauhansopimuksen periaatteista oli monimuotoisuuden ja vapauksien kunnioittamiseen perustuvan demokraattisen hallintotavan luominen, ja haluamme nähdä perusoikeuksien kunnioittamista ja aidosti osallistavan demokraattisen hallintotavan sekä pohjoisessa että etelässä.

Takaan, että tämä on tulevaisuudessakin tärkeällä sijalla asialistallamme. Pidämme edelleen yhteyttä sekä Khartumiin että Jubaan. Olemme valmiita tehostamaan yhteistyötämme Khartumin kanssa ja vahvistamaan vuoropuhelua. Olemme sitoutuneet tarjoamaan apua pohjoisosan ihmisille, erityisesti sodan koettelemilla alueilla, kuten idässä, siirtymäalueella ja Darfurissa. Etelä-Sudan ei voi olla vakaa, ellei Pohjois-Sudan ole vakaa, ja päinvastoin. EU:n ulkoministerit ovat todenneet, että he ovat valmiita tutkimaan EU:n tukea Sudania koskeville kansainvälisille velkahuojennuksille poliittisen edistyksen mukaisesti.

EU voi antaa Etelä-Sudanissa merkittävän panoksen vakauttamiseen, kehitykseen ja toimielinten valmiuksien parantamiseen. Tarjoamme jo tukea peruspalveluihin ja maatalouden kehittämiseen – jäsenvaltioiden merkittävien kahdenvälisten ohjelmien lisäksi – ja tarkastelemme pidemmän aikavälin strategiaamme kehitysyhteistyölle Etelä-Sudanin kanssa.

Tunnustamme myös, että Darfur tarvitsee samaa korkean tason huomiota, jollaista on viime aikoina annettu kokonaisvaltaisen rauhansopimuksen täytäntöönpanolle. Pyydämme siis kaikkia osapuolia lopettamaan väkivaltaisuudet, solmimaan tulitauon ja etenemään kohti kokonaisvaltaista ja oikeudenmukaista poliittista ratkaisua, ja me puolestamme tehostamme pyrkimyksiämme kannustaa kaikkia osapuolia osallistumaan vakavissaan Dohan rauhanprosessiin.

Lopuksi muutama sana oikeudesta: Darfuriin ei saada pysyvää rauhaa ilman oikeutta ja sovintoa. Rankaisemattomuudelle on tehtävä loppu. Neuvosto on kiinnittänyt toistuvasti huomiota Sudanin hallituksen velvollisuuteen tehdä täysimääräisesti yhteistyötä kansainvälisen rikostuomioistuimen kanssa.

Katson, että EU:lla on tärkeä tehtävä sudanilaisten rauhanomaisen, vakaan ja demokraattisen tulevaisuuden tukemisessa, olipa kyseessä yksi maa tai kaksi maata. Olemme sekä pohjoisessa että etelässä asuville sudanilaisille velkaa sen, että seisomme heidän rinnallaan ja tarjoamme heille tukea ja kannustusta tänä kriittisenä aikana.

  Mariya Nedelcheva, PPE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa korkea edustaja Ashton, hyvät parlamentin jäsenet, Sudanin Khartumissa toimiva hallitus antaa myönteisiä merkkejä, joihin kuuluvat kansanäänestyksen sujuva järjestäminen ja halukkuus hyväksyä Etelä-Sudania koskevan kansanäänestyksen tulokset.

Vuosikymmenien sisällissodan jälkeen en pidä liioitteluna sanoa, että tämä on Afrikalle historiallinen hetki. Historialliset hetket ovat kuitenkin ohimeneviä – ne eivät jatku ikuisesti. Jos aiomme kääntää sivua ja siirtyä historiassa uuteen aikakauteen, muutoksentekijöillä ei ole aikaa levätä laakereillaan. Heidän on määritettävä selkeä, terve ja toimiva perusta, jolla varmistetaan parempi tulevaisuus.

Etelä-Sudan on siirtymävaiheessa, ja paljon voi vielä tapahtua ennen heinäkuun 9. päivää, jolloin valtio saa virallisesti itsenäisyytensä. Näillä kahdella valtiolla on paljon kysymyksiä ratkaistavana. Kaikkein kiireellisin ratkaisua vaativa kysymys koskee rajoja. Abyein tilanne on edelleen epävarma. On löydettävä ratkaisu selkkausten estämiseksi.

Myös paluumuuttajien tilanne on käsiteltävä. Miten nämä ihmiset otetaan vastaan? Onnistuuko uusi valtio integroimaan näin suuren määrän ihmisiä näin lyhyessä ajassa? On luotava vakaat toimielimet – oikeuslaitos, poliisi, armeija ja täysimittainen hallintojärjestelmä – jotta voidaan varmistaa, että nämä ihmiset saavat kansalaisuuden, löytävät töitä ja saavat kohtuulliset elinolot.

Kansanäänestys on kuitenkin todellinen haaste myös pohjoiselle: viranomaisten on sopeuduttava uuteen poliittiseen todellisuuteen. Tänä viikonloppuna on jo ollut mielenosoituksia. Aikooko hallitus kannustaa poliittista, etnistä, kulttuurista ja uskonnollista monimuotoisuutta? Yksi asia on varma: meillä ei ole varaa toistaa aikaisempia virheitä.

Kummankin maan kohdalla avain menestykseen on siinä, että ne takaavat moniarvoisen politiikan, joka sisältää etnisen ja uskonnollisen monimuotoisuuden oikeusvaltion puitteissa. Vain tällöin maat ovat todellisia demokratioita.

Mainitsen vielä yhden asian. Keskinäisen taloudellisen, sosiaalisen ja poliittisen riippuvuussuhteen pitäisi kannustaa kummankin maan viranomaisia ryhtymään jatkuvaan vuoropuheluun ja yhteistyöhön. Euroopan unioni voi osaltaan toimia tärkeänä kumppanina kummankin maan tulevaisuudessa tarjoamalla aitoja kehityshankkeita.

  Véronique De Keyser, S&D-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, Tunisiaa, Egyptiä ja muita vapauteen pyrkiviä maita koskeviin keskusteluihin liittyen haluan todeta, että Etelä-Sudaniin kansanäänestystä varten lähetetyn tarkkailuvaltuuskunnan toiminta oli hieno ja esimerkillinen kokemus. Kansanäänestys oli esimerkillinen, koska se oli menestys kaikesta tuhonlietsonnasta huolimatta. Se oli hieno kokemus myös siksi, että eteläsudanilaiset äänestivät selvästi kyyneleet silmissään – odotettuaan tätä hetkeä hyvin pitkään (joissakin tapauksissa yli 50 vuotta) ja kestettyään sisällissodan – ja ottivat rauhanomaisen muutoksen vastaan sanoinkuvaamattomalla ilolla.

On totta, että seuraavista kuukausista tulee vaikeita, mutta meidän on juhlistettava tätä käännekohtaa. Minun on todettava, että kun otetaan huomioon Euroopan unionin välineet ja se, kuinka paljon olen arvostellut muita vaalitarkkailuvaltuuskuntia, jotka eivät onnistuneet, valtuuskunta, jossa itse olin mukana, oli todellinen siunaus.

Etelä-Sudanista on määrä tulla Afrikan viideskymmenesneljäs valtio 9. heinäkuuta. Sillä on nyt edessään useita haasteita, jotka korkea edustaja Ashton esitteli.

Ensinnäkin pohjoisen ja etelän välisellä Abyein raja-alueella on öljyä, mutta alueelle ei ole määritetty selkeitä rajoja eikä sille pidetty omaa kansanäänestystä. Abyeille on löydettävä ratkaisu, mutta tällä hetkellä kysymys odottaa edelleen vastausta. Kansanäänestyksen aikaan alueella oli väkivaltaisuuksia, samoin kuin Unityn osavaltiossa ja Etelä-Kordofanissa. Alue saattaa horjuttaa koko maan vakautta.

On myös kysymys, jonka Mariya Nedelcheva – jota haluan kiittää hänen osallistumisestaan tarkkailuvaltuuskuntaan – ja korkea edustaja Ashton ottivat esille: kansalaisuus. Kymmeniä, jopa satoja tai tuhansia eteläsudanilaisia, jotka asuivat ja työskentelivät pohjoisosassa, ja joilla saattoi jopa olla omaisuutta, on paennut etelään. Heidät on nyt todennäköisesti integroitava etelän talouteen. He eivät luota pohjoisosaan eivätkä tiedä, voivatko he jäädä työpaikkoihinsa – todennäköisesti eivät, jos työpaikat ovat julkisella sektorilla – mikä on vakava ongelma.

Lopuksi on vielä kansainväliseen rikostuomioistuimeen liittyvä ongelma. Etelä-Sudanin presidentti Salva Kiir haluaa pyrkiä yhteistyöhön pohjoisen kanssa sillä edellytyksellä, että se hyväksyy kansanäänestyksen tuloksen. Hän on jo saanut suostuteltua presidentti al-Bashirin vierailemaan etelässä, jossa hänet otettiin virallisesti vastaan Jubassa. Tämä oli hämmästyttävä sovinnon ja uuden aikakauden osoitus. Salva Kiir kertoi meille, että jos hän allekirjoittaisi Rooman perussäännön tänään, hän joutuisi pidättämään presidentti al-Bashirin seuraavan kerran, kun tämä saapuu vierailulle. Hän kyseenalaistaa sen, miten he voisivat tehdä yhteistyötä näillä ehdoilla ja saavuttaa paljon mainostetun pohjoisen ja etelän sovinnon. "Älkää pyytäkö meiltä sitä", hän sanoo. Olemme luonnollisesti sitoutuneet kansainvälisen rikostuomioistuimen toimintaan, mutta samalla ymmärrämme, että pohjoisen ja etelän yhteistyö on avain rauhaan.

Pelkään pahoin, että ratkaistavia ongelmia on paljon. Kuten totesin, valtuuskunta oli hieno kokemus, mutta Sudan on yksi valtio 9. heinäkuuta saakka.

Puhetta johti
varapuhemies Rainer WIELAND

  Charles Goerens, ALDE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, olemme tienneet yli kahdenkymmenen vuoden ajan, että Etelä-Sudanin väestö ei halua Khartumin määräämää šaria-lakia. Tästä on seurannut sisällissota, jossa on kuollut yli kaksi miljoonaa ihmistä. Vuonna 2005 allekirjoitettu kokonaisvaltainen rauhansopimus lopetti sodan.

Viime viikolla eteläsudanilaiset saattoivat ilmaista virallisesti tahtonsa, ja se oli itsenäisyys, irtautuminen pohjoisesta. Pelkkä tahtominen ei kuitenkaan riitä: valtion on myös pystyttävä ylläpitämään tätä itsenäisyyttä joka päivä.

Uudella valtiolla ei vielä ole virallista rajaa pohjoisen kanssa. Emme myöskään tiedä, miten öljynporauksen tuotot jaetaan. Tuhannet ihmiset aikovat edelleen muuttaa pohjoisesta etelään. Kehitysmahdollisuudet ovat kuitenkin toistaiseksi melko epäselvät, kun otetaan huomioon yhtäältä Etelä-Sudanin rajalliset resurssit ja toisaalta uskomattoman matala koulutustaso. Käytännössä tämä uusi valtio on luotava täysin tyhjästä.

Vaikka uuden valtion luominen on pääosin eteläsudanilaisten asia, itsenäisyys tuo mukanaan joitakin perustavanlaatuisia muutoksia. Tästä lähtien mahdollinen pohjoisen ja etelän välinen konflikti on kansainvälinen asia, eikä sisäinen ongelma, kuten aikaisemmin. Näin ollen säännöt muuttuvat YK:n turvallisuusneuvoston kannalta.

Tarvitsemme kiireesti selkeän strategian, jossa määritetään tärkeimmät poliittiset ja taloudelliset painopistealueet, joilla eteläsudanilaiset nostetaan äärimmäisestä köyhyydestä. Kunnioitamme kaikkien kansojen itsemääräämisoikeutta, mutta ensisijaisena avunantajana Euroopan unionin on samalla voitava vastata paikan päällä olevien ihmisten odotuksiin. Euroopan unionin on myös otettava johtajan mantteli kaikkien niiden puolesta, jotka työskentelevät yhdessä uuden valtion kanssa valtavassa urakassa, jonka tämän Afrikan alueen uudistaminen vaatii.

  Judith Sargentini, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, todistamme uuden valtion syntymää. Olen siitä hyvin iloinen, mutta olen myös huolissani. Etelä-Sudan on yksi Afrikan köyhimmistä maista. Se on myös maa, jonka alueella on paljon öljyä. Sen lisäksi se on maa, johon palaa paljon ihmisiä, monet heistä pakolaisia, joilla ei ole asuinpaikkaa, ruokaa tai työtä. Tässä on katastrofin ainekset ja jopa ainekset aseelliseen konfliktiin.

Jos tahot, jotka hallitsevat Etelä-Sudanin öljyvaroja ja tahot, jotka hallitsevat pohjoisosan satamia, joista öljy kuljetetaan, eivät pääse sopimukseen, syntyy kansainvälinen konflikti, aivan kuten kollegani Goerens totesi. Mitä siis voimme tehdä?

Euroopan on lähetettävä maahan pysyvät edustajat. Miksi emme lähettäisi Etelä-Sudaniin EUPOL-operaatiota, joka auttaisi oikeusvaltion perustamisessa ja antaisi maalle uuden oman mahdollisuuden, ja kuka tietää, maasta saattaisi tulla esimerkki koko Afrikalle. Toivon kovasti, että näin tapahtuu.

  Charles Tannock, ECR-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, en koskaan epäillyt, etteikö Sudanin jako olisi ainoa keino taata Etelä-Sudanin rauha, oikeudenmukaisuus ja kehitys. Siksi olen iloinen, että eteläsudanilaiset äänestivät vankkumattomalla päättäväisyydellä riippumattoman ja itsenäisen tulevaisuuden puolesta.

Se, että yli 99 prosenttia äänestäjistä kannatti irtautumista, on musertava syyte Khartumin ja presidentti Bashirin vuosikymmeniä kestäneelle yritykselle hallita kristittyjen ja animistien etelää ja alistaa se kovan linjan islamille ja šaria-laille.

Etelä-Sudanin pitäisi nyt olla EU:n ensisijainen humanitaarisen kehityksen painopiste. Kansanäänestys ei ole prosessin loppu, vaan sen alku. Etelä-Sudanin on oltava varma EU:n täydestä ja vankkumattomasta sitoutumisesta, ja yksi asioista, jotka kehotan korkeaa edustajaa varmistamaan, on se, että kaikki EKR:n tuki siirretään välittömästi uudelle valtiolle vielä ennen kuin se ratifioi Cotonoun sopimuksen.

Kehotan myös EU:n kaikkia 27 jäsenvaltiota tunnustamaan tämän Afrikan uuden valtion heti 9. heinäkuuta, kuten kokonaisvaltaisessa rauhansopimuksessa on määrätty. Ilman tätä kaikki Etelä-Sudanin viime vuosina saavuttama kehitys on ollut turhaa. Uudella sodalla olisi koko Afrikalle seuraukset, joita ei voi edes kuvitella.

Lopuksi toivon, että toimiin on ryhdytty sen varmistamiseksi, että EU:n Juban edustustolla on riittävästi henkilöstöä ja taloudellisia resursseja.

Luotan myös siihen, että korkea edustaja pääsee pian vierailemaan Etelä-Sudanissa. Olen erityisesti Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisena innoissani myös siitä, että uusi Juban hallitus on sitoutunut tunnustamaan Somalimaan tasavallan – entisen Yhdistyneen kuningaskunnan protektoraatin – itsenäisyyden, ja olen varma myös siitä, että monet muut Afrikan ja Euroopan valtiot seuraavat pian perässä.

Haluan myös huomauttaa, että Etelä-Sudanin EU:ssa olevan edustuston päällikkö, tohtori Francis G. Nazario, josta tulee pian suurlähettiläs, on lehterillä. Tohtori Nazario ja Etelä-Sudanin edustuston jäsenet, jotka myös istutte lehterillä, voisitteko nousta seisomaan?

(Suosionosoituksia tohtori Nazariolle ja Etelä-Sudanin edustustolle)

  Sabine Lösing, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, parantaako tämä Etelä-Sudanin väestön tilannetta vai onko jaon tarkoitus hyödyttää länttä, jotta voimme saada öljyvarannot hallintaamme? Etelä-Sudanilla on joka tapauksessa edessään valtavia haasteita. Ilman toimivaa infrastruktuuria ja nykyisessä katastrofaalisessa taloustilanteessa siviiliapua ja humanitaarista apua tarvitaan vielä pitkään.

Valitettavasti väkivaltaisten konfliktien vaaraa ei todennäköisesti ole voitu täysin poistaa. Asiantuntijat kuitenkin uskovat, ettei tilannetta voi ratkaista sotilaallisin keinoin. Sotilaallisten keinojen käyttö päinvastoin estää löytämästä todellista ratkaisua konflikteihin. Tarvittava siviiliapu voidaan tarjota paljon tehokkaammin ilman sotilaallista läsnäoloa. Siviilitehtävien siirtäminen sotavoimille vaikeuttaa siviilirakenteiden kestävää kehitystä.

Darfur on esimerkki tästä. Siellä valtava sotilaskoneisto on nyt ottanut hoitaakseen humanitaaristen ja kehitysjärjestöjen tehtävät, ja kyseiset järjestöt ovat arvostelleet tilannetta jyrkästi. Vaadimme, että pääpaino on ainoastaan siviilikriisinhallinnassa ja avustustoimissa, eli että YK:n operaatio rajoitetaan siviiliosatekijöihin eikä EU:n taistelujoukkojen käyttöä harkita. Lisäksi vaadimme kehitysyhteistyön näkökulmasta, että Sudanin velat mitätöidään.

  Bastiaan Belder, EFD-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, kaikki merkit osoittavat, että 9. tammikuuta pidetyn Etelä-Sudania koskeneen kansanäänestyksen tulos tukee käytännössä yksimielisesti itsenäisyyttä. Tämä on täysin ymmärrettävää, tai järkevää, ja sitä on syytä pitää myönteisenä.

Etelä-Sudan on hiljattain jättänyt taakseen arabien hallitsemaa pohjoisosaa vastaan käydyn 23 vuotta kestäneen sisällissodan, jossa 2,5 miljoonaa ihmistä kuoli ja yli 4 miljoonaa joutui pakenemaan. Tässä ei edes mainita pohjoisen harjoittamaa orjuutta, jonka uhriksi saattoi joutua jopa satojatuhansia eteläsudanilaisia naisia ja lapsia. Tätä historiallista taustaa vasten on sanomattakin selvää, että uusin tekeillä oleva valtio tarvitsee kaiken saatavilla olevan kansainvälisen avun toimielintensä rakentamiseen.

Tuo prosessi todellakin vaatii luotettavat poliisivoimat. Juuri viime viikolla sain huolestuttavia tietoja tähän liittyen: sain kuulla vakavista väärinkäytöksistä Rajafin uudessa poliisiakatemiassa. Pyydän näin ollen Euroopan huomiota ja panostusta asian selvittämiseen ja myös apua niiden kiireellisten valtion asioiden hoitoon, jotka Etelä-Sudanilla on edessään.

  Martin Ehrenhauser (NI). – (DE) Arvoisa puhemies, on kaksi asiaa, jotka toin mukanani käytyäni Sudanissa: ensinnäkin uskon Etelä-Sudanin elinkelpoisuuteen ja toiseksi sen, ettei ole olemassa vaihtoehtoa tälle uskolle Etelä-Sudanin elinkelpoisuuteen. Aivan kuten pientä lasta, uutta valtiota on kuitenkin tarpeen tukea niin kauan, että se kykenee itsenäisyyteen. Tämä tehtävä annetaan kansainväliselle yhteisölle.

Haluan tarkastella kahta asiaa. Ensinnäkin velkojen mitätöintiä. Itävaltalaisena parlamentin jäsenenä olen tästä erityisen huolissani, koska Itävalta on Pariisin klubin suurin velkoja. Mielestäni meidän on näytettävä tässä esimerkkiä, ja vaikka tehtävä kuuluisi jäsenvaltioille, on kuitenkin tärkeää, että jäsenvaltioita koordinoidaan erinomaisesti Euroopan unionin valvonnassa.

Toinen asia, jonka haluan mainita, on pattitilanne, jossa olemme: yhtäältä meillä on kansainvälisen rikostuomioistuimen pidätysmääräys ja toisaalta meillä on myös tahto ja tarve maksaa varoja kymmenennestä Euroopan kehitysrahastosta. Mielestäni tarvitsemme tähän nopean, mutta hyvin käytännöllisen ratkaisun.

  Filip Kaczmarek (PPE). – (PL) Arvoisa puhemies, olemme hyvin tyytyväisiä siihen, että Etelä-Sudanin kansanäänestys on sujunut näin rauhallisesti. Tarkkailijamme kiittävät yksimielisesti sitä, mitä he näkivät tarkkailuvaltuuskunnan työn aikana. He ovat myös antaneet myönteisen arvion itse kansanäänestyksestä edistämiemme normien näkökulmasta. Kansanäänestys oli uskottava ja hyvin järjestetty, ja se antoi äänestäjille mahdollisuuden ilmaista näkemyksensä. Kansanäänestyksen tärkeys Etelä-Sudanin kansalaisille oli myös selvästi nähtävissä, koska äänestysprosentti oli 60 neljänteen päivään mennessä. Tämä on selvä osoitus siitä, miten päättäväisesti kansalaiset haluavat itsemääräämisoikeuden.

Presidentti Bashiria on usein arvosteltu parlamentissa, mutta tällä kertaa meidän pitäisi kiittää häntä lausunnosta, jonka hän antoi 24. tammikuuta Jubassa ja johon korkea edustaja Ashton viittasi. Hän ilmoitti tunnustavansa kansanäänestyksen perusteella tehdyn päätöksen, vaikka se tarkoittaisi Etelä-Sudanin irtautumista, ja kaikki viittaa siihen, että alueella asuvat ovat ilmaisseet toiveensa erittäin selkeästi. Haluan yhtyä muiden ilmaisemiin toiveisiin siitä, että jos Sudan jakautuu kahdeksi maaksi, ne pystyvät rauhanomaiseen rinnakkaiseloon.

Nyt on tärkeää, että kansanäänestyksen aikana vallinnutta rauhallista ilmapiiriä seuraa rauhallinen ajanjakso, jonka aikana tulokset voidaan ilmoittaa ja molemmat valtiot voivat tehdä muutoksia. Monet tarkkailijat pelkäävät, että tämänhetkinen mellakoiden ja demokratiavaatimusten aalto useissa maissa, muun muassa Sudanissa, saattaa muodostua tekosyyksi rauhanprosessin pysäyttämiselle ja estää kunnianhimoisten suunnitelmien toteuttamisen. Toisaalta joidenkin tahojen näkymä on myönteinen, esimerkiksi Afrikan unionin, jonka tiedetään olevan valmis tunnustamaan uuden afrikkalaisen valtion itsenäisyyden. Meidän on myös muistettava, että asian käsittely ei pääty kansanäänestykseen, ja että todellinen onnistuminen tarkoittaa Sudanin asukkaiden toiveiden toteuttamista. Kuten tiedämme, heidän toiveensa saattavat toteutua 9. heinäkuuta 2011, kun Sudan julistetaan itsenäiseksi, ja vasta silloin voimme juhlia tämän verisen ja pitkäaikaisen konfliktin päättymistä.

  Corina Creţu (S&D). – (RO) Arvoisa puhemies, neljä vuosikymmentä kestäneen sisällissodan, yli 2 miljoonan kuolleen ja 4 miljoonan pakolaisen jälkeen Etelä-Sudanin irtautuminen on reaktio etniseen ja uskonnolliseen suvaitsemattomuuteen vuonna 2005 julkaistun raportin ja kuukausi sitten järjestetyn kansanäänestyksen jälkeen. Osapuolet ovat sopineet eroamisesta, ja uskon vahvasti, että tämä nopeuttaa ja helpottaa Etelä-Sudanin hyväksymistä kansainväliseen yhteisöön. Maanosassa, joka on siirtomaa-ajoilta periytyneiden keinotekoisten rajojen aiheuttamien sotien traumatisoima, on kuitenkin ketjureaktion vaara. Tästä syystä kuuden kuukauden siirtymäaika ennen selvää irtautumista on olennainen, kun määritetään uuden valtion tulevaa tietä.

Yhtäältä sillä on edessään sotilaallisia ja strategisia haasteita, väkivallan uusi nousu separatistiliikkeen entisten sotilasjohtajien keskuudessa, joidenkin puolisotilaallisten joukkojen häirintä, sisäisen turvallisuuden yksityistäminen, rajaselkkaukset muslimijohtoisen Sudanin kanssa ja öljytulojen jakaminen viimeksi mainitun kanssa. Toisaalta edessä on valtava humanitaarinen ongelma, ja Euroopan unionin on mielestäni osallistuttava tähän laajamittaisesti. Muussa tapauksessa edessämme on katastrofi, joka ruokkii alueen epävakautta. Sudanissa yksi kymmenestä lapsesta kuolee ensimmäisen elinvuoden aikana ja yksi seitsemästä kuolee ennen viiden vuoden ikää. Juomavettä ja terveydenhuoltopalveluita on rajoitetusti saatavilla, ja neljä viidesosaa väestöstä on lukutaidottomia. Puolet etelän väestöstä on alle 18-vuotiaita, ja jos he selviävät lapsikuolleisuuden kynsistä, köyhyyden ja mahdollisuuksien puutteen seurauksena he ovat vaarassa joutua tykinruoaksi konflikteissa, jotka saattavat vaarantaa uuden valtion itsenäisyyden.

Toivon, että Euroopan unioni ottaa huomioon tämän kysymyksen monimutkaisuuden.

  Marielle De Sarnez (ALDE). – (FR) Arvoisa puhemies, olen erittäin tyytyväinen siihen, että Etelä-Sudanin kansa saa vapaasti määrätä tulevaisuudestaan. Olen ylpeä voidessani sanoa, että lopullinen kiistaton tulos saavutettiin kansainvälisen yhteisön ja Euroopan unionin vahvan tuen ansiosta.

Lähestymme historiallista käännekohtaa: pysyvää rauhaa ja uuden valtion perustamista maassa, joka on elänyt lähes 40 vuotta sisällissodassa 55-vuotiaan itsenäisyytensä aikana. Uusi vaihe on alkamassa; pohjoisen ja etelän välisissä neuvotteluissa on keskusteltava kysymyksistä, jotka on ratkaistava vuoden 2005 kattavan rauhansopimuksen täytäntöön panemiseksi: kansalaisuus, rajojen määrittely, päätös siitä, kuuluuko Abyein alue pohjoiselle vai etelälle, öljyvarojen jakaminen ja velkakysymykset.

Euroopan unionin on tietenkin tuettava sekä tätä poliittista prosessia että uuden valtion kehittämistä. Kansainvälinen yhteisö ja Euroopan unioni eivät saa unohtaa Pohjois-Sudania, samoin kuin emme saa unohtaa Darfuria, missä konfliktia ei vielä ole läheskään ratkaistu ja missä väkivalta on lisääntynyt huomattavasti kuluneen vuoden aikana; yli 270 000 ihmistä on joutunut jättämään kotinsa ja yli kolme miljoonaa asuu edelleen leireillä.

  Oriol Junqueras Vies (Verts/ALE). – (ES) Arvoisa puhemies, Euroopan unionin perusperiaate on demokratia, ja koska Etelä-Sudanin asukkaista suurin osa on demokraattisesti äänestänyt itsenäisyyden puolesta, Euroopan unionin on annettava tukensa uuden valtion välittömälle perustamiselle. Meidän on tehtävä niin muun muassa sen vuoksi, että demokratia on perusta vakaudelle, turvallisuudelle ja vauraudelle Afrikassa, samoin kuin Välimeren alueella. Korostaisin myös kansainvälistä merkitystä, jonka itsemääräämisoikeus on saamassa kansainvälisten suhteiden välineenä; olemme nähneet sen Kosovossa ja näemme sen nyt Etelä-Sudanissa.

Itse Kansainvälinen rikostuomioistuin on päättänyt, että demokraattiset itsenäisyysprosessit ovat täysin laillisia kansainvälisen oikeuden mukaisesti. Rajojen määrittäminen on palaamassa sinne, mihin se kuuluu: demokratiaan. Näin ollen EU:n on itse unionin vahvistamiseksi oltava myös valmis tunnustamaan sellaisten Euroopan maiden – kuten Katalonian, Skotlannin tai Flanderin – itsemääräämisoikeus, jotka demokraattisesti valitsevat itsenäisyyden.

  Peter van Dalen (ECR). – (NL) Arvoisa puhemies, elämme maailmanlopun aikoja. Mauritaniasta Omaniin ihmiset ovat liikkeellä. Kaikkialla maailmassa tuhannet ihmiset kuolevat luonnonkatastrofeissa. Amerikassa ja Euroopassa tanssi euron ja dollarin kultaisen vasikan ympärillä on käymässä aina vain villimmäksi. Kristittyjä vainotaan monissa maissa.

Kukaan ei tiedä, milloin maailmanloppu tulee, mutta Raamattu käskee meitä olemaan valppaita ja valmiita.

Keskellä tätä maailmanlaajuista sekasortoa todistamme kuitenkin hienoa tapahtumaa: Etelä-Sudanin syntymää. Monien vuosien sorron ja sodan jälkeen Etelä-Sudanin ihmiset vapautetaan orjuudesta. Etelä-Sudanin ihmiset vapautetaan orjuuden talosta, jota johtaa kansainvälisesti etsintäkuulutettu rikollinen Omar al-Bashir. Tämä antaa aihetta suureen kiitokseen ja iloon.

Onnittelen lämpimästi tänään paikalla olevia eteläsudanilaisia ystäviäni. Rukoilen sen puolesta, että tämä uusi maa saa viisautta, jotta laki ja oikeus voivat kukoistaa siellä. Tulkoon siitä maa, jossa armo ja usko kohtaavat. Tulkoon siitä valtio, jossa rauha ja oikeus punoutuvat yhteen.

Pyydän komissiota, jota komission jäsen Barnier täällä edustaa, tunnustamaan uuden Etelä-Sudanin valtion välittömästi, siis mahdollisimman pian. Ryhtykää tunnustamisen jälkeen toimiin. Tukekaa Etelä-Sudania kaikin mahdollisin tavoin. Tehkää tästä maasta yksi ulkopolitiikkanne painopisteistä. Odotan täsmällistä vastausta pyyntööni.

  Gay Mitchell (PPE). – (EN) Arvoisa puhemies, tämä on tilaisuus Sudanin kansalle, sekä pohjoisen että etelän, keskittyä talouksiensa kasvattamiseen ja vaurauden, jota niiden öljyvarat voivat tuoda, käyttämiseen kansalaistensa ruokkimiseen ja koulutukseen. Meidän on kuitenkin myös autettava, ja tehtävä se viipymättä.

Tällä hetkellä 80 prosentilla eteläsudanilaisista ei ole mahdollisuutta käyttää WC-tiloja. Joka kymmenes lapsi kuolee ennen ensimmäistä syntymäpäiväänsä. Etelän köyhimmissä osissa alle yksi prosentti lapsista käy peruskoulun loppuun. Joka vuosi Sudan vie maasta miljardien dollarien arvosta öljyä. Jos pohjoinen ja etelä voivat päästä diplomaattiseen ja rauhanomaiseen ratkaisuun – ja ne voivat – molemmat osapuolet voivat käyttää runsaita luonnonvarojaan nostaakseen itsensä hirveästä köyhyydestään – köyhyydestä, joka piinaa heidän maataan – ystäviensä avustuksella.

Tietenkin molempien hallitusten tulevaisuus riippuu sellaisista kysymyksistä kuin rajan merkitseminen, öljytulojen jakaminen sekä pohjoisen ja etelän välisen öljyrikkaan raja-alueen Abyein asema. Kehotan korkeaa edustajaa ja komissiota edistämään nopeita diplomaattisia neuvotteluja pohjoisen ja etelän välillä kiistanalaisten kysymysten ratkaisemiseksi niin pian kuin mahdollista, ja ennen kaikkea pitämään tämän aiheen korkealla Euroopan unionin tärkeysjärjestyksessä.

Toivotan mielelläni tervetulleiksi molempien osapuolten parlamenttien jäsenet, jotka edustavat valtioitaan riippumattomasti, AKT-maiden ja tämän parlamentin yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen tulevaan tapaamiseen lähiaikoina. Siitä tulee osoitus siitä, että ne ovat saavuttaneet itsenäisen valtion aseman. Mielestäni meidän on edistettävä tätä asiaa mieluummin pian kuin myöhemmin.

  Guido Milana (S&D). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, en halua rikkoa tätä iloista ilmapiiriä.

On totta, että nyt on loppunut vuonna 2005 alkanut vaihe, jonka aikana diplomatia auttoi takaamaan, että tapahtumat etenivät parhaalla mahdollisella tavalla. Ratkaisemattomia ongelmia on kuitenkin vielä paljon. Kyseessä on nuori maa, ja se on nuori myös irtautumisen tapahduttua. Se on maa, jonka on vielä määritettävä rajansa, käsiteltävä kysymystä, jonka olemme kuulleet mainittavan useita kertoja, konflikteista Abyein alueella, kysymystä öljyputkesta, joka on tärkein asia tässä maassa, ja myös kansainvälisen apujärjestelmän kysymystä.

Haluan siksi sanoa komission jäsenelle hyvin yksinkertaisen asian. Meidän on tehtävä kaksi, kolme asiaa. Meidän on laadittava Etelä-Sudania koskeva strategia ja tunnustettava uusi valtio 7. helmikuuta – emme saa odottaa heinäkuun 9. päivään saakka, jolloin vaalien tulokset julistetaan virallisesti. Lisäksi meidän on aktivoitava välittömästi kansainvälinen palvelumme ja perustettava edustusto Etelä-Sudaniin.

Tämä on ainoa tapa tukea prosessia; tämä on ainoa tapa, jolla älykäs, strateginen diplomatia voi tukea tätä maata tiellä demokratiaan. Mielestäni ensimmäinen asia, joka maan on tehtävä, on laatia perustuslakinsa, ja Eurooppa voi olla asiassa suureksi avuksi.

  Niccolò Rinaldi (ALDE). – (IT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, aloitin työskentelyn Euroopan parlamentissa poliittisena neuvonantajana vuonna 1991, ja jo tuolloin Pohjois- ja Etelä-Sudanin välinen konflikti oli toistuva kriisi. Lopultakin, 20 vuoden jälkeen, näyttää siltä, että näemme hieman valoa pitkän, vaivalloisen tunnelin päässä.

Kuten Guido Milana ja muut ovat huomauttaneet, vielä on paljon tehtävää, mutta monet meistä valmistautuivat pahimpaan ja odottivat sisällissodan käynnistyvän uudelleen. Siksi onnittelen maan pohjois- ja eteläosia tästä alustavasta kansanäänestystuloksesta. Nyt jokainen päivä on tärkeä itsenäisyyden julistamiseen saakka. Kellään ei ole varaa virheisiin, ei Khartumissa, Jubassa, Brysselissä eikä Afrikan unionissa Addis Abebassa. Esimerkiksi ajatus erityisasemassa olevan EU:n edustuston avaamisesta itsenäisyyden julistamiseen saakka on ehdottoman myönteinen. Sudan antaa pian meille, kansainväliselle yhteisölle, hienon opetuksen kyynisyydestä ja kriiseistä, joita me lähinnä alistumisen tunteen takia usein pidämme mahdottomina ratkaista.

  Frank Engel (PPE). – (FR) Arvoisa puhemies, olen iloinen Etelä-Sudanin tulevasta itsenäisyydestä ja onnittelen Etelä-Sudanin kansaa sen saavuttamisesta.

Kuten kollegamme Charles Goerens, joka ystävällisesti otti minuun yhteyttä asian tiimoilta, juuri sanoi, ihmisillä voi olla oikeus olla elämättä šaria-lain mukaisesti. Se on oikeus, jota meidän on kunnioitettava. Haluan kuitenkin huomauttaa, että joillakin kansoilla on onni saada oikeus tähän vapauteen. Vieressä sijaitsevan Somalimaan kansalla ei ole tätä onnea.

Haluaisin meidän myös tarkistavan politiikkaamme, joka tähän saakka on tarkoittanut sitä, ettemme ole antaneet tunnustusta Somalimaan tasavallan kansan ponnisteluille; he ovat rakentaneet alueelle vapaan ja demokraattisen muslimivaltion, mutta me kohtelemme sitä kuin sitä ei olisi olemassa.

Arvoisa puhemies, haluaisin sanoa myös sanasen Etelä-Sudanin asemasta. Etelä-Sudan on edelleen Afrikan köyhin valtio huolimatta siitä, että se on kuluneiden viiden vuoden aikana pystynyt saamaan haltuunsa puolet koko Sudanin öljyvaroista. Maa on ilmiselvästi alikehittynyt, mikä tähän saakka on johtunut suureksi osaksi Khartumin laiminlyönneistä ja piittaamattomuudesta.

Tästä lähtien haluaisin kuitenkin, että Euroopan unioni painottaisi hallinnon ja kehityksen tarvetta eikä auttaisi rahoittamaan alikehitystä, jota todennäköisesti luodaan Etelä-Sudanissa tulevaisuudessa.

  Jarosław Leszek Wałęsa (PPE). – (PL) Arvoisa puhemies, meidän pitäisi vastustaa kiusausta olla liian optimistisia tämän keskustelun aikana. Ennustukset Sudanin tapahtumista ovat pelkkää kristallipallon tuijottamista. Huolimatta hiljattain pidetyn kansanäänestyksen nostattamasta toivosta ei pidä olettaa, että asia on jo hoidettu. Se on kaukana totuudesta, eikä kukaan vielä tiedä, jaetaanko maa etelässä asuvien toiveiden mukaan.

Toinen kysymys on se, että maan eteläosaa yhdistää tällä hetkellä inho muslimivoittoista pohjoista kohtaan. Kun tämä tunne menee ohi ja tulee aika rakentaa valtion toimielimiä, tasapaino kolmen kulttuurisesti ja kielellisesti erilaisen heimon välillä tulee nopeasti esiin. Tästä tulee erittäin merkittävä kysymys, ja meidän pitäisi kiinnittää huomiomme siihen nyt.

Seuraava kysymys, joka meidän on esitettävä itsellemme ja johon meidän on löydettävä vastaus, kuuluu: miksi olemme nyt toiveikkaita odottaessamme rauhanomaista ratkaisua konfliktiin, joka on kestänyt puoli vuosisataa? Vastaus on selvä: raakaöljy. Sekä ulkomaiset konsernit, joiden puuttuessa olisi mahdotonta porata öljyä tällaisessa köyhässä maassa, että maan kahden osan edustajat ovat saaneet nenäänsä öljydollareiden tuoksun.

Toivokaamme, ettei ahneus sokeuta meitä, ja ettei halumme auttaa ainoastaan takaa valtion rakentamista koskevien toimenpiteiden rahoitusta vaan myös antaa meille mahdollisuuden toteuttaa ohjelmia, jotka hyödyttävät yhteiskuntaa.

  Anna Záborská (PPE). – (SK) Arvoisa puhemies, ennen kansanäänestystä olimme hyvin huolissamme siihen liittyvistä rauhattomuuksista, ja olen iloinen siitä, että kansanäänestys sujui rauhanomaisesti ja oli laillinen. On kuitenkin välttämätöntä varmistaa, kuten korkea edustaja Ashton sanoi, että Abyeissa pidetään asianmukainen lisäkansanäänestys, samoin kuin alueella, jolta löydetään öljyä. Euroopan parlamentin tarkkailijatehtävää tarvitaan myös tämän lisääänestyksen aikana.

Myös sen jälkeen, kun Etelä-Sudanin itsenäisyys on julistettu, se on yksi maailman köyhimmistä maista. Alueella työskentelee useita slovakialaisia kansalaisjärjestöjä, ja niille on tärkeää voida työskennellä oikeissa olosuhteissa. Haluan painottaa myös paikallisen kirkon ja kirkollisten järjestöjen roolia, sillä nekin ansaitsevat tukemme. Ne ovat perustaneet ja pitävät käynnissä monia kouluja ja terveydenhoitopalveluja ja nauttivat alueella suurta arvonantoa.

Haluan päättää puheenvuoroni sanomalla, että Sudanin hajoamisen jälkeen emme saa unohtaa niiden eteläsudanilaisten vähemmistöä, jotka pakenivat pohjoiseen vainon takia ja ovat eläneet siellä monia vuosia. Jos Pohjois-Sudan ei tunnusta kaksoiskansalaisuutta, kuten presidentti al-Bashir on luvannut, šaria-lakia sovelletaan, ja heistä saattaa tulla toisen luokan kansalaisia.

  María Muñiz De Urquiza (S&D). – (ES) Arvoisa puhemies, keskustelemme menestystarinasta: siitä, että Sudan on useiden konfliktivuosien jälkeen rauhanomaisesti ja demokraattisesti päässyt monimutkaiseen irtautumisprosessiin saakka kansainvälisessä oikeudessa vahvistettujen kriteerien mukaisesti. Kyse on ulkomaisen, kolonialistisen tai rasistisen ylivallan alaisten kansojen itsemääräämisoikeudesta sekä sellaisten kansojen itsemääräämisoikeudesta, jotka suostuvat irtautumiseen Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöslauselman tai osapuolten välisen sopimuksen perusteella.

Tämä on myös ollut menestys Euroopan unionille, joka on tukenut ja valvonut vaaliprosessia, kuten se tekee piakkoin Tšadissa ja Ugandassa. Toivokaamme, että Euroopan unioni omaksuu johtavan aseman kansainvälisessä yhteisössä tuettaessa Etelä-Sudanin kansanäänestyksen johdosta syntyvää uutta valtiota, oli se sitten mikä tahansa, jotta voidaan ratkaista kaikki täällä mainitut ongelmat, jotka ulottuvat koteihinsa palaavista ihmisistä luonnonvaroihin. Toivokaamme, että Euroopan unioni antaa täyden tukensa.

  Izaskun Bilbao Barandica (ALDE). – (ES) Arvoisa puhemies, haluan osoittaa kunnioitustani Etelä-Sudanin kansanäänestyksen lopputulokselle. Kiitos demokraattisen prosessin monimutkainen yhteiskunta, joka kärsii etnisistä ja uskonnollisista erimielisyyksistä ja vakavista taloudellisista kiistoista, on tehnyt lopun konfliktista, joka on vienyt kahden miljoonan ihmisen hengen. Haluan siksi onnitella prosessin tärkeimpiä toimijoita ja antaa tunnustusta Yhdistyneiden kansakuntien roolille; se suoritti rauhanturvaamistehtävänsä. Lisäksi toivoisin muissa konflikteissa seurattavan tätä esimerkkiä, ja toivon tiettyjen valtioiden luopuvan pelostaan sellaisia periaatteita kohtaan kuin ihmisten oikeus valita ja itsemääräämisoikeuden käyttäminen.

Kunnianhimo, itsepäisyys, piittaamattomuus vähemmistöjen ja niiden oikeuksien tunnustamisesta sekä moninaisuuden torjuminen ovat syynä moniin jännitteisiin. Vuoropuhelu ja politiikka auttavat näiden jännitteiden purkamisessa. Vuoropuheluun ja politiikkaan turvautuminen ajoissa ehkäisee konflikteja, mutta tapahtumien kiistäminen ja yritys selvitä näistä konflikteista kertomatta totuutta vie meidät suorinta tietä tilanteeseen, jossa joudumme katumaan.

  Charalampos Angourakis (GUE/NGL) . – (EL) Arvoisa presidentti, valitettavasti en jaa valtavaa optimismia, jota suurin osa parlamentin puhujista on ilmaissut. Ensinnäkin meidän on kysyttävä itseltämme, miksi juuri Etelä-Sudan sai itsenäisyytensä niin "helposti", aikana, jona tiedämme, millainen hallinto Länsi-Saharassa on, emmekä kuitenkaan tunnustaneet sen oikeutta itsenäisyyteen. Minulle ja Kreikan kommunistipuolueelle vastaus on hyvin yksinkertainen. Etelä-Sudanilla oli onni omistaa öljyä.

Toivomme, ettei Etelä-Sudanin öljy päädy kiroukseksi sen kansalle, kuten kävi Irakin ja muiden kansojen kohdalla. Asiaan liittyy vielä vakavia, ratkaisemattomia ongelmia. Uskomme, valitettavasti, että kilpailu tästä alueesta suurvaltojen välillä lisääntyy, ja kehotamme Etelä-Sudanin työläisiä olemaan antamatta periksi hajota ja hallitse -strategialle ja liittymään Pohjois-Sudanin työläisiin erilaisten tulevaisuudennäkymien luomiseksi maalleen.

  Franz Obermayr (NI). – (DE) Arvoisa puhemies, viimeisimmässä kansanäänestyksessä Etelä-Sudanissa kansa päätti, että vanhat, mielivaltaiset siirtomaarajat olisi poistettava. Heinäkuussa perustetaan virallisesti maailman 193. valtio. Itsenäisen valtion puolesta äänesti 3,8 miljoonaa ihmistä, ja vain 45 000 äänesti sen puolesta, että asiat pysyisivät ennallaan; tämä merkitsee musertavaa enemmistöä, joka käytti itsemääräämisoikeutta, ja se on suuri ilonaihe.

Pelkkä irtautuminen ei kuitenkaan luo maahan vakautta. Sudan on edelleen kriisialue, ja pohjoisessa radikaali islamismi on läsnä kaikkialla. Muiden toimenpiteiden lisäksi on näin ollen tärkeää kehittää hallinnollisia rakenteita, koska uutta rajaa on hallittava ja myös valvottava.

Tämä edellyttää tehokasta turvallisuuspolitiikkaa koko alueella – Somaliassa, Sudanissa ja Etelä-Sudanissa. Vetoamme EU:n korkeaan edustajaan, jotta hän yhdessä kansainvälisten toimijoiden kanssa edistää turvallisuutta ja vakautta tällä alueella ja ennen kaikkea torjuu radikaaleja suuntauksia ja tukee rohkeasti Etelä-Sudania.

  Seán Kelly (PPE). – (EN) Arvoisa puhemies, vihdoinkin, kaiken synkkyyden ja tuhon keskellä, saamme hyviä uutisia. Hyviä uutisia, joiden aikaansaamisessa Euroopan unionilla oli erittäin tärkeä rooli, mistä olen erittäin ylpeä – onnittelut korkea edustaja Ashtonille ja hänen kollegoilleen ja myös niille parlamentin jäsenille, jotka valvoivat kansanäänestystä.

Tietenkin todellinen työ on vasta alkamassa, kun Etelä-Sudanissa toteutetaan siirtymä vapauteen ja valtiolliseen itsenäisyyteen. Se on erittäin vaikeaa, ja maailmanhistoria on osoittanut, että se on usein johtanut sisällissotaan.

Euroopan unioni voi kuitenkin toimia ratkaisevassa roolissa varmistettaessa siirtymän toteutumista, niin että Etelä-Sudanin kansa saa ne perusihmisoikeudet, joihin Gay Mitchell viittasi, kuten koulutusta ja jopa WC-tiloja.

Luulen erityisesti rajan ja öljyvarojen jakamisen muodostavan ratkaisevat kysymykset. Kuuluisa irlantilainen sankari Michael Collins sanoi kerran, että raja-alue on yhtä kuin ongelma ja tulee aina olemaan.

Euroopan unioni, jota pidetään riippumattomana ja objektiivisena, voi toimia ratkaisevassa asemassa toteutettaessa niin kipeästi kaivattua siirtymää. Paljon kiitoksia. Toivomme Sudanin kansalle kaikkea hyvää.

  Michel Barnier, komission jäsen. − (FR) Arvoisa puhemies, korkea edustaja Ashton pyysi minua kuuntelemaan teitä kaikkia, ja kuuntelin tarkkaavaisesti. Kiitän teitä ymmärtäväisyydestä, sillä korkea edustaja Ashtonin oli poistuttava parlamentista kiireellisistä syistä esitettyään kantansa Sudanin äärimmäisen arkaluontoiseen kysymykseen.

Tällä valtavalla Afrikan alueella on selkeästi nähtävissä – ja hyvät parlamentin jäsenet, kaikki puheenvuoronne osoittivat – että yhden maan tapahtumat voivat vaikuttaa kaikkiin muihin maihin kehityksen, rauhan ja vakauden osalta. On muistettava, että Sudanilla on yhdeksän rajanaapuria. Siksi tapahtumat kansanäänestyksen yhteydessä ovat niin tärkeitä.

Véronique De Keyser, jonka roolille päävaalitarkkailijana haluan antaa tunnustusta, muistutti korkea edustaja Ashtonin tavoin kansanäänestyksen menestyksestä – esimerkillinen prosessi ja siirtymä, jonka on oltava rauhanomainen. Koska hän itsekin teki niin, minäkin haluan kiittää Euroopan parlamentin jäseniä ja muita toimijoita hyvästä yhteistyöstä, jonka tämä prosessi osoitti toimivan unionin toimielinten välillä ja erityisesti Euroopan parlamentissa.

Hyvät parlamentin jäsenet, monet teistä puhuivat Darfurista. Omalta osaltani en ole unohtanut aikaa, jolloin kriisin ollessa pahimmillaan vuonna 2004 kävin silloisena Ranskan ulkoministerinä Al-Fashirissa Darfurin sydämessä, ja sitä, mitä tuolloin kuulin ja näin.

Siksi olen iloinen saadessani tämän tilaisuuden kommentoida tilannetta korkea edustaja Ashtonin puolesta. Kiinnitämme asiaan paljon huomiota ja seuraamme tietenkin tapahtumia erittäin huolestuneina siitä, mitä tänään tapahtuu, pahoitellen tietenkin samalla monia ihmisoikeuksien loukkauksia ja Yhdistyneiden kansakuntien työntekijöiden kidnappausta. Siksi odotamme kaikkien osapuolten sitoutuvan tähän rauhanprosessiin. Tietenkin meidän on tuettava tätä rauhanprosessia. Tämä on poliittisen toimintamme tavoite, kaiken sen, mitä tehdään vakauden luomiseksi, ja vielä konkreettisemmin humanitaarisen avun tavoite.

Arvoisa puhemies, haluan huomauttaa, että vuodesta 2003 lähtien Euroopan unioni on osoittanut 776 miljoonaa euroa humanitaariseen yhteistyöhön Sudanin kanssa, erityisesti Darfuriin, joka tarvitsee sitä kipeästi, ja Etelä-Sudaniin. Haluan myös huomauttaa tai vahvistaa, että komission humanitaarisen avun ja pelastuspalveluasioiden pääosasto (ECHO) pysyy aktiivisena, ja haluan kiittää kaikkea henkilöstöä, joka on työskennellyt ECHON rinnalla Etelä-Sudaniin pohjoisesta palaavien ihmisten uudelleenkotouttamisen parissa yhteistyössä Yhdistyneiden kansakuntien kanssa.

Etelä-Sudanin kanssa tehtävästä yhteistyöstä mainitsen, että Euroopan unioni antaa lisäapua tällä äärimmäisen konkreettisella alalla maaseudun kehittämisen ja maatalouden tuotantovalmiuksien edistämiseksi. Nämä ihmiset tarvitsevat kipeästi apua maatalousalalla, jotteivät he olisi ikuisesti riippuvaisia tuonnista, joka kallistuu kaiken aikaa hintojen epävakauden takia. Minut tuntevat tietävät minun olevan erittäin sitoutunut asiaan, nyt komission jäsenenä ja aiemmin muissa tehtävissä. Komissio puhui asiasta pitkään tiedonannossaan tänä aamuna. Näin ollen komissio aikoo edelleen lisätä apuaan maaseudun kehittämisen, maatalouden kehittämisen, peruspalvelujen, koulutuksen ja terveyden elintärkeillä aloilla. Suunnittelemme parhaillaan noin 150 miljoonan euron erityisvarojen osoittamista haavoittuvimmille väestönosille Sudanissa ja tietenkin Etelä-Sudanissa.

Tämän halusin sanoa. Haluaisin vielä aivan lyhyesti kommentoida kolmea muuta asiaa. Kansalaisuuskysymyksestä, jonka monet parlamentin jäsenet ottivat esiin, haluan sanoa, että tuemme täysimääräisesti presidentti Mbekin johtaman paneelin tekemää työtä eli tulevaa kansalaisuutta ja muita tähän kansalaisuuden asettamaan vakavaan ongelmaan liittyviä kysymyksiä koskevien neuvottelujen helpottamista.

Kansainvälisestä tuomioistuimesta haluan sanoa, että Euroopan unioni tukee edelleen varauksetta Kansainvälistä rikostuomioistuinta. Aika ajoin olemme kehottaneet kaikkia viranomaisia, erityisesti Sudanin, tekemään täysipainoista yhteistyötä Kansainvälisen rikostuomioistuimen kanssa.

Arvoisa puhemies, haluan päättää puheenvuoroni aiheeseen, jonka useat teistä ottivat esiin, nimittäin velkaan. Muistutan teitä neuvoston viimeisimmistä päätelmistä, jotka olivat erittäin selkeät: Euroopan unioni aikoo tukea maan velkahelpotuksia ottaen huomioon, kuten muutkin kumppanit, edistyksen, jota odotamme ja jota tahdomme seurata ja edistää poliittisesti ja taloudellisesti maan vakauden turvaamiseksi.

Nämä olivat vastaukset, jotka halusin antaa korkea edustaja Ashtonin puolesta.

  Puhemies. – (DE) Keskustelu on päättynyt.

  Indrek Tarand (Verts/ALE), kirjallinen. – (EN) Tilanne koko Pohjois-Afrikassa on todellakin vaarallinen, ja kuitenkin samalla toiveikas. Alueelliset piirteet edellyttävät erityistä keskittymistä humanitaarisiin ja sotilaallisiin valmiuksiin turvallisuuden ja vakauden takaamiseksi. Kun nyt kuitenkin olemme nähneet, että EU myy edistynyttä sotilaskalustoa, kuten Mistral-sotalaivoja, Venäjälle, onko kukaan ottanut huomioon, ettei Venäjällä vielä ole tapahtunut tällaista demokraattista vallankumousta?

  Andreas Mölzer (NI), kirjallinen. – (DE) Oli odotettavissa, että Etelä-Sudan kansanäänestyksessä äänestäisi irtautumisen puolesta. Odotettavissa oli myös se, ettei tämä missään tapauksessa ratkaisisi alueen ongelmia. Ensinnäkin etelä on edelleen epävakaa, ja sen on ensin osoitettava olevansa itsenäinen valtio. Tämä saattaa mahdollisesti tapahtua ennen suunniteltua päivää heinäkuussa, koska 25 prosentin maa-alueen ja 20 prosentin väestön menetys ei ole Pohjois-Sudanille läheskään niin kova paikka kuin luopuminen huomattavasta osuudesta öljytuloja. Tästä syystä EU:n on autettava uutta valtiota säilyttämään itsenäisyytensä ja suojelemaan suvereniteettiaan, koska kehitysapu Etelä-Sudanille voi myös olla merkittävässä roolissa Euroopan tulevan öljynsaannin kannalta. EU:n olisi siksi seurattava Kiinan esimerkkiä, etenkin siksi, että Peking liittää kehitysavun älykkäästi raaka-aineiden toimituksiin. Näin ollen molemmat osapuolet hyötyvät Kiinan mallista. Myöskään Eurooppaan suuntautuvan laittoman maahanmuuton aiheuttamaa ongelmaa ei saa väheksyä. Siksi on tehtävä sopimus Etelä-Sudanin hallituksen kanssa sen kansalaisten, jotka ovat tulleet laittomasti Euroopan unioniin, takaisinotosta. Sitten meidän on seurattava tiiviisti, onko Etelä-Sudan todella valmis noudattamaan sopimuksen ehtoja.