Sanatarkat istuntoselostukset

Tiistai 15. helmikuuta 2011 - Strasbourg

20. Maailmanpankin energiastrategia (keskustelu)

  Puhemies. – (HU) Esityslistalla on seuraavana keskustelu Eva Jolyn kehitysyhteistyövaliokunnan puolesta komissiolle laatimasta suullisesta kysymyksestä Maailmanpankin energiastrategiasta kehitysmaille (O-000020/2011 - B70012/2011).

  Franziska Keller, laatija. – (EN) Arvoisa puhemies, sähkönjakeluverkkojen ulkopuolella elää nykyään maailmassa noin 1,5 miljardia ihmistä, mutta energian saatavuus on näiden ihmisten köyhyyden poistamisen edellytys. Oikeus energiaan edellyttää luotettavien energiatoimitusten yleisen saatavuuden toteutumista: yhtäläinen saatavuus, joka kaventaa kaupunki- ja maaseutualueiden välistä eroa ja on myös kohtuuhintaista. Maiden on myös ratkaisevan tärkeää kehittää kestävä ja varma energiahuolto, ja kaikkein luotettavinta ja turvallisinta on uusiutuvien energialähteiden hajautettu käyttö.

Energialta ei kuitenkaan vaadita pelkästään turvallisuutta ja luotettavuutta; sen tuotannossa on myös otettava huomioon muita tekijöitä kuten ilmastonmuutos, metsäkato, ympäristön pilaantuminen, ihmisten terveys ja energiaköyhyys. Näitä ongelmia ei ratkaista fossiilisilla polttoaineilla. Fossiilisten polttoaineiden vaikutukset terveyteen, ympäristöön ja ilmastoon ovat tuhoisat. Samanaikaisesti ilmastokriisi aiheuttaa enemmän vahinkoa äärimmäisessä köyhyydessä eläville. Fossiiliset polttoaineet aiheuttavat pilaantumista, joka vaarantaa sekä ihmisten terveyden että terveellisen ympäristön. Lisäksi ne ovat kalliita ja niiden hinnat nousevat sitä mukaa kuin öljy- ja kaasuvarat hupenevat. Fossiilisten polttoaineiden takia energian jakelu keskittyy ja siitä tulee hierarkkista ja joustamatonta.

Meidän on keskitettävä huomiomme uusiutuviin energialähteisiin. Meidän on autettava kehitysmaita välttämään oma tuhoisa fossiilisten polttoaineiden käyttöhistoriamme. Nämä ongelmat voidaan ratkaista vain uusiutuvilla energialähteillä. Uusiutuvaan energiaan käytetyt resurssit eivät koskaan ehdy ja monilla kehitysmailla on niitä runsaasti: tärkeimmät ovat aurinko ja tuuli. Niitä voidaan käyttää paikallisesti hyvin pienimuotoisesti ja edullisesti, mikä myös aivan kirjaimellisesti lisää ihmisten mahdollisuuksia. Hajautetut energiantoimitukset ovat ihmisten käsissä. Ne ovat demokraattisia. Siitä huolimatta Maailmanpankki jatkaa energiastrategiassaan fossiilisten polttoaineiden tukemista. Vaikka lainanantoa uusiutuvaan energiaan ja energiatehokkuuteen on viime aikoina lisätty, se on edelleen vähäistä, ja on selvää, mitkä energiamuodot asetetaan etusijalle.

Fossiilisiin polttoaineisiin liittyviä investointeja tehdään myös sellaisten rahoituksen välittäjien kautta, joita Maailmanpankki ei riittävästi valvo. Fossiilisista polttoaineista annetut selvitykset ovat puutteellisia. Maailmanpankki tekee edelleen huomattavia investointeja hiilivoimaloihin, mikä houkuttelee kehitysmaita kivihiileen perustuvan energian käyttöön tulevina vuosikymmeninä. Tämä ei näytä energiavallankumoukselta.

Maailmanpankin energiapolitiikka kärsii avoimuuden puutteesta. Tähän ongelmaan pitäisi puuttua määrittelemällä selkeät vaatimukset, jotka rahoituksen välittäjien on täytettävä voidakseen välittää monenkeskistä rahoitusta. Maailmanpankin yksityissektorille myöntämistä lainoista 40 prosenttia siirretään kyseisten rahoituksen välittäjien kautta, ja suuri osa niistä menee energia-alalle, erityisesti kaivannaisteollisuudelle. Päinvastoin kuin pankkien suorista hankeinvestoinneista, näistä yksittäisiin osahankkeisiin tehdyistä investoinneista ei kuitenkaan ole julkisesti saatavilla tietoa, mikä tekee rahoituksen välittäjien lopullisen rahoituskohteen jäljittämisestä hyvin vaikeaa.

Tarkasteltaessa sitä, minkälainen energia luokitellaan vähähiiliseksi, voidaan huomata, että strategiaan kuuluu suuria vesivoimaloita. Tällaiset suuret vesivoimalat tuhoavat valtavat määrät luontoa ja pakottavat ihmiset lähtemään kodeistaan. Tämä ei ole kestävää eikä ihmisten ja yhteiskunnan edun mukaista. Myöskään hiilidioksidin talteenotto ja varastointi eivät tee hiilivoimasta päästötöntä. Hiilidioksidi on edelleen olemassa, eikä kukaan pysty ennakoimaan, mitä sille tapahtuu maan alla. Kukaan ei pysty varmasti sanomaan, että se pysyy siellä rauhassa seuraavat vuosituhannet. Tämä on ennustamista eikä tutkimusta, eikä varsinkaan päätöksentekoa.

Sama pätee ydinenergiaan. Uraanin louhinta tuottaa valtavat määrät hiilidioksidia, eikä kukaan tiedä, miten menetellä tuottamamme jätteen kanssa. Tämä ei ole vähähiilistä eikä kestävää. Siksi Vihreät / Euroopan vapaa allianssi -ryhmä äänestää päätöslauselmaa vastaan, ellei sanamuotoa "vähähiilinen" muuteta.

Mielestämme päätöslauselmassa on kuitenkin myös joitakin myönteisiä puolia: esimerkiksi huomion kiinnittäminen maaseutualueille ja pienimuotoiseen paikalliseen tuotantoon soveltuviin kantaverkkojen ulkopuolisiin uusiutuviin energialähteisiin sekä huoli hallitsevasta vientisuuntautuneisuudesta, suurimittaisista laitoksista ja biopolttoaineista.

Lopuksi totean vielä seuraavaa: kohdistamme myös erittäin paljon huomiota vaatimukseen teknologiansiirron lisäämisestä. Teknologiansiirto ei vaadi paljoa, etenkin jos immateriaalioikeudet säilyvät ennallaan. Ensisijaisena tavoitteena pitäisi olla immateriaalioikeuksien käsittely tavalla, joka mahdollistaa kohtuuhintaisen teknologian saatavuuden. Tämä oli lupauksemme ilmastoneuvotteluissa, ja meidän olisi pidettävä lupauksemme.

(Puhuja suostui vastaamaan sinisen kortin kysymykseen työjärjestyksen 149 artiklan 8 kohdan mukaisesti)

  Hans-Peter Martin (NI). – (EN) Arvoisa puhemies, voin vain kiittää Franziska Kelleriä hänen puheenvuorostaan ja analyysistään. Kysyn siis seuraavaa: Nämä ongelmat ovat olleet tiedossamme nyt kaksi vuosikymmentä. Hyvä Franziska Keller, koska olette käsitellyt tätä kysymystä perinpohjaisemmin kuin useimmat meistä, voitteko mainita jonkin erityisen seikan, joka saa teidät toiveikkaaksi sen suhteen, että se, mistä olemme päättämässä, voisi tosiasiassa tuoda mukanaan hieman edistystä, tai että Maailmanpankki on vihdoinkin menossa oikeaan suuntaan?

  Franziska Keller, laatija. – (EN) Arvoisa puhemies, olemme todellakin keskustelleet näistä asioista yli kaksi vuosikymmentä, ja toivon todella, että Maailmanpankki ottaa opiksi näistä keskusteluista, sillä yleinen yksimielisyys vallitsee siitä, että tulevaisuus on uusiutuvissa energialähteissä.

Olemme nähneet hienoisen muutoksen tässä strategiassa. Se on ensinnäkin siirtynyt hieman kohti uusiutuvia energialähteitä, mutta tämä on pieni askel, joka ei lähimainkaan riitä. Fossiilisilla polttoaineilla on edelleen liian hallitseva asema, ja uusiutuvien energialähteiden osalta keskitytään liiaksi vesivoimaloihin – ne eivät ole uusiutuvaa energiaa eivätkä ne ole kestäviä kenenkään kannalta.

Toivonkin, että Euroopan parlamentti voi ottaa voimakkaasti kantaa siihen, mihin suuntaan haluamme EU:n energiapolitiikan ja maailmanlaajuisen energiatukipolitiikkamme menevän. Toivon, että tuette "vähähiilisyyttä" koskevan sanamuodon poistamista ja puhtaan, kestävän ja uusiutuvan energian valitsemista.

  Andris Piebalgs, komission jäsen. – (EN) Arvoisa puhemies, mielestäni minäkin otin hyvin voimakkaasti kantaa. Ensinnäkin korostaisin, että Maailmanpankin energiastrategia on erittäin tervetullut, koska Maailmanpankilla on erityinen kansainvälinen rooli varsinkin kehitykseen liittyvissä kysymyksissä. Ei ole vähättelyä sanoa, että se on johtava mielipidevaikuttaja ja kehitysstrategioiden suunnittelija. Tarkoitan, että meidän pitäisi suhtautua tähän asiaan kaikella vakavuudella.

Samanaikaisesti emme saisi unohtaa muutamaa seikkaa, jotka ovat hyvin ratkaisevia arvioidessamme vastaustamme strategiaan. Vielä nykyäänkin huomattava määrä kotitalouksia elää kaikentyyppisten energiaverkkojen ulkopuolella. On totta, että vaikka olemme keskustelleet tästä kysymyksestä 20 vuotta, sadatmiljoonat ihmiset erityisesti Saharan eteläpuolisessa Afrikassa ovat jääneet vaille merkittäviä energia-alan investointeja tai energiapalvelujen tarjontaa. Mielestäni meidän onkin ymmärrettävä haasteen laajuus.

Toinen seikka, joka meidän on otettava huomioon, on kasvu. Kysynnän kasvu on valtavaa kaikissa kehittyvissä maissa. Meidän pitäisi vastata kysynnän kasvuun tarjonnalla. Laajuutensa takia kysyntä asettaa merkittävän lisähaasteen.

Kolmas seikka – ja tästä olen täysin samaa mieltä Franziska Kellerin kanssa – on kestävyys ja ennakointi. Kaikkia energia-alan toimia pitäisi tarkastella niiden vaikutusten valossa, joita niillä on ilmastonmuutokseen. Tiedämme, että nykyisellään energia-ala on suurin kasvihuonekaasujen aiheuttaja. Lisäksi meidän pitäisi tarkastella fossiilisen polttoaineen hintaa, sillä emme saisi unohtaa, että fossiilisen polttoaineen hintojen asettama haaste on vielä edessämme. Toivon, että se on edessämme mieluummin myöhemmin kuin ennemmin, mutta se on ehdottomasti osa strategiaan kuuluvaa ennakointia.

Toivoisin parlamentin ottavan suuntaa-antavasti huomioon EU:n kehityspolitiikasta annetun vihreän kirjan, jossa uusiutuvan energian saatavuudesta kehitysmaissa tehdään yksi EU:n uuden kehitysyhteistyöpolitiikan keskeisistä tukipilareista. Jos emme ota tätä uraauurtavaa askelta, emme voi odottaa saavamme Maailmanpankkia ja muita tahoja helposti vakuuttuneiksi siitä, että meidän pitäisi keskittää investoinnit uusiutuvaan energiaan. Uskon, että pystymme suoriutumaan uusiutuvaan energiaan tehtävistä mittavista investoinneista. Tarvitsemme vain rohkeutta. On totta, että se edellyttää nykyisin paljon taloudellisia resursseja, mutta mikä tahansa energiastrategia edellyttää melkoisia investointeja. Jos siis tarkastelen hintojen ennakointia, väittäisin joka tapauksessa, että uusiutuvan energian on ehdottomasti oltava keskeisellä sijalla missä tahansa energiapolitiikassa missä päin maailmaa tahansa.

Nykyinen tietämyksemme uusiutuvan energian tekniikoista antaa hyvät takeet siitä, että me todella voimme muuttaa asioita näissä maissa. Uskon myös, että hyödyntämättömiä mahdollisuuksia on paljon. Tiedän, että esimerkiksi vesivoima on kaikista näkökulmista katsoen varsin haastava energialähde, mutta mikäli suoritetaan ekologista kestävyyttä koskeva arviointi, uskon, että useimmilla mailla on erinomaiset hyödyntämättömät mahdollisuudet myös vesivoiman alalla, mistä saadaan lisäperusteita mittaville hankkeille, kuten Ingan putousten padolle.

Alussa meidän on johdettava näyttämällä esimerkkiä. Jos EU toimii taitavasti ja parlamentti käsittelee EU:n kehityspolitiikasta annetusta vihreästä kirjasta laadittua mietintöä, parlamentin pitäisi vahvasti tukea EU:n kehityspolitiikan ohjaamista tähän suuntaan. Saamme paremmat perusteet, joilla suostutella Maailmanpankki todella noudattamaan tätä linjaa ja kiinnittämään enemmän huomiota hiilivoimaloihin tehtäviin investointeihin. Pankki on nyt vahvistanut kuusi perustetta hiileen tehtävien tulevien investointien yleisiksi suuntaviivoiksi. Maailmanpankki osallistuu Bob Zoellickin johdolla erittäin aktiivisesti keskusteluun, joten vaikuttaisi siltä, että Maailmanpankki on hyödyllinen asia eikä jotain sellaista, mitä meidän pitäisi pelätä. Se on meidän tukijamme, mutta EU:n on todella otettava ohjat käsiinsä tässä asiassa ja kehitysmaiden energia-alan puolesta.

Haluan käsitellä myös EIP:hen liittyvää aihetta, sillä se kuului kysymykseen. Cotonoun sopimus on oikeusperusta EIP:n toimille, joita se toteuttaa 3,1 miljardin euron arvosta AKT-maiden hyväksi. Merkittävä väline tässä yhteydessä on AKT-maiden investointikehys. Siitä rahoitetaan infrastruktuuria ja ilmastoystävällisiä energiahankkeita. Ainakaan energia-alan osalta käynnissä ei ole fossiilisiin polttoaineisiin liittyviä hankkeita. Yleinen toimintalinja on erittäin selvä: tuuli-, vesi- tai aurinkoenergiaan perustuvien ilmastoystävällisten hankkeiden rahoittaminen.

EIP:n ulkoisen valtuuden väliarvioinnin yhteydessä – se kattaa liittymistä valmistelevat maat, naapurimaat, Aasian, Latinalaisen Amerikan ja Etelä-Afrikan – komissio on esittänyt ehdotuksen 2 miljardin euron lisävaltuuden käyttöönotosta vuosiksi 2011–2013 tukeakseen EIP:n rahoitustoimia ilmastonmuutoksen lieventämisen ja siihen sopeutumisen alalla kaikilla alueilla. Ehdotuksessa korostetaan, että EIP:n omiin sääntöihin ja menettelyihin on sisällytettävä tarvittavat edellytykset sen varmistamiseksi, että valtuuden nojalla tuetaan ainoastaan taloudellisesti, rahoituksellisesti, ympäristön kannalta ja yhteiskunnallisesti kestäviä hankkeita.

Mielestäni EU on jo toteuttanut joitakin oikeansuuntaisia toimia, mutta voisimme tosiaankin toteuttaa lisätoimia osoittaaksemme todellista maailmanlaajuista johtajuutta etenkin käsittelemällä Maailmanpankin energiastrategiaa.

  Alf Svensson, PPE-ryhmän puolesta. – (SV) Arvoisa puhemies, parlamentissa käsitellään erittäin kiireellistä ja merkittävää asiaa, nimittäin vaiheittaista luopumista fossiilisiin polttoaineisiin liittyvien hankkeiden luotottamisesta. Mielestäni meillä pitäisi olla rohkeutta sanoa juuri se, mitä komission jäsen Andris Piebalgs totesi, nimittäin että Maailmanpankin energiastrategia on hyvin tarkkaan harkittu. Voimme tässä suhteessa puhua jopa kannustimista, ja se on ilmeisen myönteinen asia. Tietenkään kyse ei ole vain vaiheittaisesta luopumisesta, vaan myös vaiheittaisesta käyttöönotosta, kuten on todettu.

Haluan hellittämättä toistaa, että EU:lla on tässä tilaisuuksia investoida erityisesti kehitysmaiden ihmisten auttamiseen Afrikassa, Aasiassa ja Latinalaisessa Amerikassa. Luullakseni komission jäsen on kuullut aiemmin minun puhuvan hökkeleissä ja tavallisissa taloissa nykyisin käytettävistä puu-uuneista, jotka myrkyttävät ihmisiä. Kaksi miljoonaa ihmistä kuolee ennenaikaisesti tavallisissa kodeissa syntyviin kaasuihin.

Tässä asiassa voisimme Yhdysvaltojen ja joidenkin Euroopan maiden tavoin investoida yksinkertaisiin aurinkoenergiakäyttöisiin uuneihin, joiden ansiosta ainakin 95 prosenttia kaasuista saadaan poistettua. Ihmisten ei myöskään enää tarvitsisi käyttää lantaa, jota tiedämme heidän tarvitsevan kasvinviljelyyn, eikä heidän enää tarvitsisi lämmittää kivihiilellä. Heidän ei myöskään tarvitsisi kaataa metsiä, jotka pitäisi ehdottomasti säilyttää.

Haluaisin jälleen kerran korostaa, että tarjolla on tilaisuuksia tehdä jotain konkreettista. Usein puhuessamme vaihtoehtoisista energialähteistä puhumme suureellisesti tuuli- ja aurinkoenergiasta, ja tietenkin meidän on tehtävä niin. Konkreettiset tulokset kuitenkin puuttuvat siitä huolimatta, että mahdollisuudet ovat olemassa. Älkää antako EU:n jäädä jälkeen näissä asioissa, vaan antakaa sen olla mukana kehittämässä konkreettisia tapoja korvata fossiilinen polttoaine, jota emme enää halua teollisuusmaissa emmekä kehitysmaissa.

  Kriton Arsenis, S&D-ryhmän puolesta. – (EL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, ensiksi haluan kiittää Franziska Kelleriä hänen poikkeuksellisen hyvästä työstään tämän mietinnön parissa. Jokainen, joka oli mukana laatimassa tätä mietintöä, tosiaankin huomasi, miten toteuttamiskelvoton Maailmanpankin strategia on useissa kohdin. Kuten Franziska Keller totesi, sillä rahoitetaan toteuttamiskelvottomia, laajamittaisia hankkeita, kuten vesivoimaa ja lukuisia muita hankkeita.

On totta, että uusiutuvien energialähteiden rahoitus on lisääntynyt 300 prosenttia. Samanaikaisesti kuitenkin fossiilisiin polttoaineisiin liittyvien hankkeiden rahoitus on lisääntynyt 430 prosenttia.

Maailmanpankki ei ole kiinnittänyt huomiota rahoittamiensa hankkeiden ympäristövaikutuksiin, mikä on mielestäni pöyristyttävää. Samanaikaisesti se vielä nykyäänkin keskustelee mahdollisuudesta aloittaa palmuöljyviljelmiä koskevien ohjelmien rahoittaminen. Se ei kunnioita paikallisen väestön rahoitettaville hankkeille antaman vapaaehtoisen tietoon perustuvan ennakkosuostumuksen periaatetta, eikä se ole sisällyttänyt rahoittamiinsa hankkeisiin koko niiden keston kattavaa analyysiä, kuten sen pitäisi tehdä.

Toivon todella, että tämä äänestyksen jälkeen lopullisen muotonsa saava mietintö lähettää voimakkaan viestin niistä sisäisistä ympäristöpoliittisista uudistuksista, joita Maailmanpankin on toteutettava.

  Charles Goerens, ALDE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, Maailmanpankin edellytetään tehtäviensä mukaisesti vaikuttavan köyhyyden poistamiseen kehitysmaista. Kaikilla Maailmanpankin rahoittamilla hankkeilla on oltava tämä tavoite. Sen on noudatettava tätä vaatimusta silloinkin, kun se rahoittaa sosiaalisten peruspalveluiden – terveydenhuolto, koulutus, vesihuolto – rahoittamiseen tarkoitettua yrityshanketta. Jos Maailmanpankki asettaa köyhyyden torjumisen etusijalle, voimme olla tyytyväisiä siihen, että se täyttää sille määräämämme tehtävän.

Suullisessa kysymyksessä, josta keskustelemme, suhtaudutaan hyvin varauksellisesti bensiiniin tai hiileen liittyvien hankkeiden rahoittamiseen. Haluaisin esittää muutamia huomioita.

Ensinnäkin Maailmanpankin rahoittaman hankkeen toimintapuitteisiin on sisällytettävä alusta lähtien sovellettavat arviointiperusteet. Arvioinnin kohde on määriteltävä selvästi, ja näin ollen arviointiperusteet on otettava huomioon hankkeen koko keston ajan.

Toiseksi Maailmanpankin ja sen kumppanin välisessä poliittisessa vuoropuhelussa on tarkasteltava politiikan ja talouden ohjausjärjestelmiä sekä kyseessä olevassa maassa että suhteessa sen luotonantajaan.

Kolmanneksi uusiutuvan energian tuotantoa on suosittava silloin, kun uusiutuvien energialähteiden edistäminen on mahdollista ja kustannukset ovat perusteltuja.

Neljänneksi – ja tässä yhteydessä minun on kiitettävä komission jäsentä Andris Piebalgsia siitä, että hän on jo käsitellyt yhtä huolenaiheistani Franziska Kellerille antamassaan vastauksessa – Euroopan investointipankki ottaa jo kaikki nämä tekijät huomioon.

Voin vain toivoa, että Maailmanpankki noudattaa muiden sellaisten tahojen esimerkkiä, jotka ovat jo vahvistaneet nämä painopisteet, varsinkin Euroopan investointipankin esimerkkiä. Koska Euroopan unionin 27 jäsenvaltiota ovat myös Maailmanpankin jäseniä, emme voi väittää, ettei sen toimintalinjalla ole meihin mitään vaikutusta.

Mielestäni kannattaisikin keskustella voimien yhdistämisestä Maailmanpankin kanssa Franziska Kellerin esiin tuomien ongelmien ratkaisemiseksi. Haluaisin kiittää Franziska Kelleriä hänen erinomaisesta työstään.

  Marisa Matias, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (PT) Arvoisa puhemies, ennen kuin jatkan, haluan myös kehua kollegani tekemää työtä ja todeta, että annan täyden tukeni täällä mainituille kysymyksille.

Aion nyt tehdä jotakin, mitä en ole ennen tehnyt, mutta joka on mielestäni hyödyllistä. Meillä on joukko asiakirjoja, jotka sisältävät erilaisia olettamuksia, joista keskustellaan harvoin, ikään kuin ne olisivat keskustelunaiheeksi kelpaamattomia olettamuksia. Meillä on suullinen kysymys ja meillä on päätöslauselma, jossa on kerrottu erilaisia asioita, myös se, että perinteiset Maailmanpankin rahoittamat maaseudun sähköistämisohjelmat ovat täysin epäonnistuneet tehtävässään auttaa maaseutualueiden köyhiä.

Saamme myös tietää, että Maailmanpankin energiastrategiassa tapahtuu mahdollinen oletettu muutos vuoden 2011 puolivälissä, mutta tiedämme myös, että juuri energia-alalla voimme torjua köyhyyttä aivan erityisellä tavalla ja auttaa ihmisiä nousemaan köyhyydestä. Siksi vetoamme Maailmanpankkiin, että se omaksuisi kehitykseen perustuvan lähestymistavan, jolla voidaan maksimoida köyhien saama hyöty samalla kun voimme torjua ilmastonmuutosta.

Olemme myös jo todenneet, että fossiilisille polttoaineille myönnetty luototus hallitsee edelleen Maailmanpankin koko energiarahoitusta ja että sen hallitsevasta asemasta on päästävä eroon. Meille on myös luvattu, että tämä hallitseva asema päättyy vuoteen 2015 mennessä ja että näiden fossiilisiin polttoaineisiin perustuvien hankkeiden rahoitusta vähennetään asteittain.

Lisäksi on annettu erilaisia lausumia, jotka koskevat erityisesti Maailmanpankin tarvetta asettaa etusijalle pienimuotoisen paikallisen energian saatavuus. On myös hyvin monia muita lausumia, joissa ilmastonmuutos otetaan huomioon.

Edellä esittämieni seikkojen perusteella haluan editoida sitä, mitä on sanottu ja mille annan tukeni. Editoin kaikkia antamiamme lausumia ja jätän jäljelle vain kaksi lopullista kysymystä, sillä ei kannata jatkaa pelkkiä aiejulistuksia.

Ensimmäinen kysymys kuuluu: miksi emme voi kaiken tämän perusteella tehdä tällaisia peruspäätelmiä? Miksi annamme edelleen maksajan määrätä tahdin? Miksi Maailmanpankki vastaa edelleen maailman energiastrategiasta? Milloin aiomme päättää, että maailman energiastrategian maailmanlaajuinen koordinointi on kytkettävä tiiviisti Yhdistyneisiin Kansakuntiin?

Toinen kysymys, jonka jätän pohdittavaksenne – pahoittelen, että puheaikani ylittyy hieman – kuuluu: milloin aiomme lakata tyrkyttämästä muulle maailmalle kehitysmalleja, olipa kyseessä sitten ensimmäinen tai toinen sukupolvi, toisin joko suoraan tai välikäsien kautta, aivan kuin omaa kehitysmalliamme pitäisi soveltaa kaikkiin?

Ylimielisyydelläkin on rajansa. Meidän on oltava demokraattisempia.

  Hans-Peter Martin (NI). – (DE) Arvoisa puhemies, 1970-luvulla ja 1980-luvun alussa Maailmanpankin sokeus ympäristöasioita kohtaan oli tärkeä keskustelunaihe. Tuolloin puhuttiin samoista asioista kuin täällä puhutaan tänään, ja puheisiin yhdistetään määrättyjä Maailmanpankin lupauksia. Maailmanpankin uudistamiseksi ryhdyttiin toimeen, mutta siitä on kulunut vuosikymmeniä. Vierailin lukuisten eri syiden takia äskettäin muutamissa maissa, joita yleensä nimitetään kehitysmaiksi. Tilanne oli kestämätön. Miten kaikille hankkeille on käynyt? Missä ovat tropiikin aurinkovoimalat? Missä on Amazonin alueen tai Vietnamin kestävä metsätalous? Missä ovat Kenian aurinkopaneelit ja tuuliturbiinit?

Noissa maissa ei ole kerta kaikkiaan mitään. On ainoastaan käynyt niin, että eurooppalainen itsehallintomalli on siirretty sinne sellaisenaan. Asukkailla on itsehallinto, ja he ovat pelanneet muutaman suuren eturyhmän pussiin, mutta mitään kehitystä he eivät ole saaneet aikaan. Sitten me hämmästelemme, kun kehitysmaiden kansalaiset sanovat epätoivoissaan: "En halua enää asua Karibialla. Haluan muuttaa Yhdysvaltoihin ja päästä EU:hun Martiniquen kautta". Olemme ihmeissämme, kun kaikki Maghreb-maiden asukkaat haluavat muuttaa Eurooppaan. Tämän keskustelun tekopyhyys on aivan uskomatonta. Meidän on ymmärrettävä, että miljoonat ihmiset ovat radikalisoituneet. He ovat yksinkertaisesti todenneet: "Olemme saaneet tarpeeksemme!".

Jokaisen, joka on nähnyt Euroopan parlamentin päätöslauselmaesityksen, on myönnettävä, ettei se olisi voinut olla ratkaisu. Meidän olisi pitänyt pitää paljon kovempaa ääntä. Meidän olisi pitänyt vaatia Maailmanpankkia paljon selvemmin toteuttamaan tarvittavat toimet. Miksi meillä on kaikki nämä valiokunnat – kehitysyhteistyövaliokunta, AKT:n ja EU:n yhteinen parlamentaarinen edustajakokous ja niin edelleen – jos niiden ainoa aikaansaannos on sekava pieni paperinpala, joka sisältää osittain samat päätelmät kuin 1970-luvun lopulla käydyssä keskustelussa? Koko juttu on kiusallinen.

  Filip Kaczmarek (PPE). – (PL) Arvoisa puhemies, meidän ei tarvitse vakuutella kenellekään, miten tärkeää energia on kehitysmaille. Olen nähnyt hämmästyksen ihmisten kasvoilta monta kertaa, kun he kuulevat, kuinka paljon sähkö maksaa Afrikassa. Todennäköisesti meidän ei myöskään tarvitse vakuutella kenellekään, että Maailmanpankin rooli kehitysmaiden energia-asioissa on kaikkea muuta kuin vähäpätöinen.

Oma poliittinen ryhmäni, Euroopan kansanpuolueen ryhmä (kristillisdemokraatit), jätti käsiteltäväksi muutamia tarkistuksia, joista äänestetään erillään käsittelemästämme päätöslauselmasta. Mielestämme päätöslauselmassa suhtaudutaan osittain liian kriittisesti Maailmanpankkiin. En esimerkiksi usko, että pystymme kiinnittämään Maailmanpankin huomion siihen, että se pitää tietyntyyppisiä energiamuotoja puhtaina, vaikka niitä pitäisi pitää ympäristön kannalta sopimattomina tai haitallisina. Esimerkiksi ydinenergiaa käytetään yleisesti EU:n jäsenvaltioissa, ja yhä useammat hiilestä tai kaasusta riippuvaiset Euroopan maat kärsivät jossain määrin joutuessaan vähentämään päästöjään; siitä aiheutuu kustannuksia, jotka jakautuvat hyvin epätasaisesti yksittäisten jäsenvaltioiden kesken. Siksi meidän on noudatettava varovaisuutta antaessamme ulkopuolisille elimille neuvoja eri energiamuotojen kehittämisestä. Olen kuitenkin samaa mieltä ajatuksesta, jonka mukaan kannattaa erityisesti tukea pieniä alueita koskevia paikallishankkeita, vähäpäästöisiä hankkeita ja ideoita, jotka liittyvät energialähteiden monipuolistamiseen ja energiariippuvuuden torjumiseen.

Haluaisimme Maailmanpankin investoivan uusiutuvaan energiaan ja energiatehokkuuden parantamiseen, mutta meidän on koko ajan pidettävä mielessä perimmäinen tavoite, eli toisin sanoen se, miten energian saatavuuden pitäisi auttaa ihmisiä pääsemään eroon köyhyydestä. Meidän pitäisi lyödä useampia kärpäsiä yhdellä iskulla: luoda edellytykset kehitykselle, vähentää päästöjä ja ottaa huomioon sosiaaliset ja ympäristöön liittyvät näkökohdat uusissa energiahankkeissa. Nämä ovat merkittäviä tehtäviä, ja toivon, ettei Maailmanpankki pelkää niitä. Samanaikaisesti tiedän, että komission jäsen Andris Piebalgs painottaa voimakkaasti energiahankkeiden kehittämistä kehitysmaissa, ja voin vahvistaa, että tästä keskustellaan vihreässä kirjassa ja että Euroopan parlamentin pitäisi tukea tätä strategiaa.

  Silvia-Adriana Ţicău (S&D). – (RO) Arvoisa puhemies, sähkönjakeluverkkojen ulkopuolella elää maailmassa nykyään noin 1,4 miljardia ihmistä, joista 85 prosenttia maaseudulla. Vuosituhannen kehitystavoitteita, jotka koskevat köyhyyden poistamista vuoteen 2015 mennessä, ei saavuteta, koska energiansaannin turvaamisessa ei ole tapahtunut huomattavaa edistymistä. Tämän tavoitteen saavuttaminen vuoteen 2015 mennessä merkitsee, että 395 miljoonaa ihmistä liittyy sähkönjakeluverkkoihin ja 1 miljardi ihmistä saa hygieeniset ruoanlaittomahdollisuudet. Kaikki nämä toimenpiteet edellyttävät vuosina 2010–2015 arviolta 40 miljardin Yhdysvaltain dollarin vuotuisia investointeja, mikä on 0,6 prosenttia suhteessa maailman BKT:hen.

Sähkön yleismaailmallinen saatavuus on yksi tärkeimmistä kehitysmaiden hallitusten asettamista tavoitteista. Sähköistämistä haittaaviksi esteiksi on todettu sähköntoimitusten korkeat kustannukset maaseudulla ja kaupunkien laitamilla oleviin kotitalouksiin, verohelpotusten tai rahallisten kannustimien puute, riittämättömät valmiudet sähköistämishankkeiden kehittämiseen ja toteuttamiseen sekä rajallinen sähköntuotantokyky.

Maaseutualueet ovat erityistapaus energiavaatimusten osalta. Maaseudulla on turvattava paitsi energialähde myös varsinainen energiantuotantoprosessi, mikä myös lisää työllisyyttä ja tukee taloudellista ja sosiaalista kehitystä.

Maailmanpankin 11. helmikuuta 2011 päivätystä raportista ilmeni, että paikallinen uusiutuviin energialähteisiin perustuva energiantuotanto alhaisin tuotantokustannuksin on pitkällä aikavälillä toteuttamiskelpoisempi taloudellinen ratkaisu. Tällä saattaa olla ratkaiseva merkitys Intian energiavarmuuden parantamisessa siten, että energiantuontia ja öljyn hintavaihtelujen vaikutusta voidaan vähentää. Siksi Maailmanpankki voisi toimia kehitysmaiden kumppanina. Mielestäni Maailmanpankin pitäisi tukea kyseisiä hankkeita parantamalla energiatehokkuutta ja uusiutuviin energialähteisiin perustuvaa paikallista energiantuotantoa sekä laajoja hankkeita, joihin kuuluu sähköistämistä ja eri maiden välille perustettavia yhteenliitäntöjä.

  Zigmantas Balčytis (S&D). – (LT) Arvoisa puhemies, ensinnäkin haluan kiittää esittelijää siitä, että hän nosti ajoissa esiin todella hyvin ajankohtaisen kysymyksen. Energiaköyhyys on edelleen valtava ongelma, ja siihen liittyvät ongelmat estävät maailman köyhimmillä alueilla eläviä ihmisiä parantamasta elämänlaatuaan, saamasta toimeentulomahdollisuuksia ja yleisesti lisäämästä kasvua ja tuottavuutta. Tämä on yksi keskeisistä tekijöistä, jotka haittaavat yleistä talous- ja yhteiskuntakehitystä ja estävät nostamasta näitä alueita pois köyhyydestä.

Kuten esittelijä mainitsi, tilastot ovat huolestuttavia – noin 1,5 miljardia ihmistä elää sähkönjakeluverkkojen ulkopuolella ja yli 2,5 miljardia ihmistä käyttää edelleen perinteisiä biomassapolttoaineita. Maailman terveysjärjestön tietojen mukaan maailmassa kuolee joka vuosi 2 miljoonaa ihmistä ennenaikaisesti hengityselinten sairauksiin kyseisen polttoaineen käytön takia.

Toistaiseksi Maailmanpankin edellinen energiastrategia ei ole tuottanut konkreettisia tuloksia. Lisäksi fossiilisen polttoaineen käyttöä tuetaan edelleen enemmän kuin uusiutuvien tai puhtaiden energialähteiden käyttöä. Tähän mennessä merkittäviä investointeja on mahdollistettu hiilivoimaloille, ja tästä syystä köyhät maat ovat edelleen riippuvaisia ympäristöä raskaasti kuormittavista fossiilisista polttoaineista.

G20-ryhmän valtionjohtajien tekemä sopimus fossiilisiin polttoaineisiin liittyvien hankkeiden tukien ja rahoituksen vähentämisestä ja tuen lopettamisesta kokonaan vuodesta 2015 alkaen on myönteinen ja tervetullut kannustin. Uudessa strategiassa on myös arvioitava perinpohjaisesti kysymys rahoitusvalvonnasta ja -tarkastuksista, jotta tätä apua käytetään niihin energiahankkeisiin, joista voidaan saada pitkäaikaisia hyötyjä ja joilla voidaan aidosti edistää näiden alueiden kehitystä ja parantaa ihmisten elämänlaatua.

  Paul Rübig (PPE). – (DE) Arvoisa puhemies, kiitän erityisesti Andris Piebalgsia. Entisenä energia-asioista vastaavana komission jäsenenä hän luonnollisesti tietää kaiken meidän strategiastamme. Uskon, että kehitysyhteistyön alalla on paljon tehtävää erityisesti teknisen avun osalta. Euroopan ei pidä ainoastaan suorittaa maksuja Maailmanpankille; sen on myös toteutettava toimia. Euroopan ja EU:n toimielinten on vahvistettava asemaansa Maailmanpankissa, ja pääasiallisena haasteena on varmistaa, että perheyrityksille voidaan myöntää kehitysapua, että pieniä ja keskisuuria energiantuotantoyrityksiä voidaan tukea, sillä monet pienet yritykset voivat yhdessä saavuttaa mittakaavaetuja ja saada vastaavasti tuottoa sijoittamalleen pääomalle.

Yksi tärkeimmistä kysymyksistä on tietenkin energian varastointi. Tällä on olennainen merkitys kehitysyhteistyössä.

  Seán Kelly (PPE). – (EN) Arvoisa puhemies, luultavasti voidaan sanoa, että ne meistä, jotka ovat edelleen täällä tähän aikaan illasta, saavat todennäköisesti energiansa jonkinlaisesta uusiutuvasta energialähteestä, kenties aurinkoenergiasta tai jopa jumalallisesta voimasta päämme päällä olevan sädekehän muodossa.

Keskustelu on joka tapauksessa ollut hyvin monipuolinen, eikä se ole yllätys, koska tämä on aina kiistanalainen aihe. Mielestäni komission jäsen kuitenkin löysi tasapainon – kenties paremmin kuin useimmat meistä – siltä osin, minne olemme menossa ja mitä on tehtävä tulevaisuudessa. Mielestäni muutamia seikkoja on tarkennettava. Jos jollakin maalla, riippumatta siitä, onko se kehitysmaa vai teollisuusmaa, on fossiilisia polttoainevaroja – hiiltä – tai ydinenergiaa, se käyttää niitä. Kysymys kuuluu: rahoitammeko niitä vai emme? On selvää, että Euroopassa halutaan Cancúnin ilmastokokouksen ja Kioton pöytäkirjan mukaisesti edistää uusiutuvia energialähteitä koskevaa strategiaa, mikä on aivan oikein. Mielestäni kuitenkin Hans-Peter Martin on todennäköisesti tavallaan oikeassa siinä, että kyseisen tavoitteen toteuttamiseksi meidän on pidettävä kovempaa ääntä ja vaadittava Maailmanpankkia edistämään ja rahoittamaan enemmän uusiutuvaan energiaan liittyviä hankkeita kuin se kenties nyt tekee.

  Andris Piebalgs, komission jäsen. – (EN) Arvoisa puhemies, tämä on erittäin tärkeää keskustelumme kannalta, vaikka onkin myöhäinen ilta, sillä mielestäni Maailmanpankin energiastrategia on mahdollisuus. Se on todellinen mahdollisuus vastata energiaa koskeviin haasteisiin.

Jos tarkastelemme myös Kansainvälisen energiajärjestön toteamuksia energiaköyhyydestä ja uusiutuvasta energiasta, haaste on todellakin valtava, mutta Maailmanpankki voisi meidän johdollamme saada aikaan tarvittavan muutoksen. Jos palaamme muutaman vuoden taaksepäin unionin historiassa, uusiutuvaa energiaa koskevan tavoitteemme saavuttaminen näytti mahdottomalta, vaikka se olikin melko vaatimaton 18 prosentin tavoite, mikäli muistan oikein. Nyt näyttää siltä, että olemme selvästi oikeilla raiteilla.

Joskus on kuitenkin otettava härkää sarvista ja ennakoitava todelliset haasteet. Maailmanpankki tekee koko prosessista erittäin avoimen. Washingtonissa pidetään Maailmanpankin energiaviikko. Voisimme myös esittää omat ehdotuksemme Maailmanpankille, joka on erittäin vastaanottavainen uusille ideoille. Jos me olemme rohkeita, se lisää entisestään Maailmanpankin rohkeutta. Niinpä on tärkeää, että menemme paikalle avoimin mielin ja esitämme nämä hyvin kunnianhimoiset ideat Maailmanpankille. Muuten monet ihmiset voivat yrittää vältellä tätä haastetta.

Kyse on ehdottomasti siitä, mistä pitäisi aloittaa. Mielestäni meidän pitäisi edelleen tarkastella energian saatavuutta, sillä energian saatavuus merkitsee myös kestävää ja tehokasta energiaa. Nykyiset kehityssuunnat niissä maissa, joiden kanssa teemme yhteistyötä, osoittavat valtavaa kaupungistumista, mikä on tavallaan muuttanut koko energiakysymyksen muotoa. Se merkitsee paitsi hajautettua tuotantoa myös taajama-alueita, joten energiatehokkuuden, niin kummalliselta kuin se kuulostaakin, pitäisi myös olla osa strategiaa.

Mikä tärkeintä, meidän pitäisi tehdä parannuksia. Meillä on energiarahoitusta: 200 miljoonaa euroa. Energia-alalla 200 miljoonalla eurolla ei pystytä suuriin saavutuksiin. Meidän on suunniteltava pitkän aikavälin rahoitusta, koska mielestäni Euroopan tunnusmerkkinä pitäisi olla uusiutuva energia. Tämän rahoituksen ja Maailmanpankin valmiuksien avulla voisimme todella tehdä jotakin ratkaisevaa, ei ainoastaan energiahuollon kannalta vaan myös merkittävien ilmastonmuutoksen torjuntatoimien toteuttamiseksi.

  Puhemies. – (HU) Olen vastaanottanut yhden työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan mukaisesti käsiteltäväksi jätetyn päätöslauselmaesityksen⁽¹⁾.

Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan torstaina 17. helmikuuta 2011.

(1) Ks. pöytäkirja.