Sanatarkat istuntoselostukset

Tiistai 8. maaliskuuta 2011 - Strasbourg

7. Naisten köyhyys - Naisten ja miesten tasa-arvo – 2010 (keskustelu)

  Puhemies. – (EL) Esityslistalla on seuraavana päivän ajankohtainen aihe, yhteiskeskustelu seuraavista naisia Euroopan unionissa koskevista lausunnoista:

– Mariya Nedelchevan naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan puolesta laatima mietintö naisten ja miesten tasa-arvosta Euroopan unionissa – 2010 (2010/2138(INI)) (Α7-0029/2011); ja

– Rovana Plumbin naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan puolesta laatima mietintö naisten köyhyydestä Euroopan unionissa ((2010/2162(INI)) (A7-0031/2011).

  Mariya Nedelcheva, esittelijä. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission varapuheenjohtaja Reding, hyvät parlamentin jäsenet, olen syntynyt vuonna 1979, jolloin Euroopan kansalaiset valitsivat ensi kertaa edustajansa suorilla vaaleilla. Olen ylpeä siitä, että tuona samana vuonna Euroopan parlamentin puhemiehen tehtäviä ryhtyi ensi kerran hoitamaan nainen, naisten oikeuksien urhea puolustaja Simone Veil.

Tänään olen yksi Euroopan parlamentin naisjäsenistä, joiden osuus kaikista jäsenistä on 35 prosenttia. Tämä osuus on korkeampi kuin koskaan aikaisemmin Euroopan parlamentissa. Kenen ansiota se on? Se on kaikkien niiden naisten ansiota, jotka olivat riittävän älykkäitä, vahvoja ja rohkeita liittymään yhteen ja vaatimaan äänioikeutta, oikeutta työhön ja oikeutta koulutukseen. Se on niiden naisten ansiota, jotka yksinkertaisesti vaativat, että heidän ihmisarvoaan ja heidän oikeuksiaan kunnioitetaan. Olemme taistelleet nyt sadan vuoden ajan epäoikeudenmukaista ja perusteetonta syrjintää vastaan. Merkittävää edistystä on ehdottomasti saavutettu, mutta sukupuolten eriarvoisuuden torjunta on päivittäinen tehtävä, ja meillä on yhä paljon tehtävää.

Euroopan unioni on aina ollut tienraivaaja sukupuolten tasa-arvon suhteen. Katson, että parlamentin on varmistettava, että se pysyy tämän liikkeen eturintamassa myös hyvin arkaluontoisissa kysymyksissä.

Nykyinen talouskriisi on pakottanut meidät kohtaamaan omat ristiriitamme. Kuten mietinnössäni korostetaan, kriisin vaikutukset ovat koetelleet ankarammin naisia, ja ne koettelevat naisia kauemmin kuin miehiä. Huomautin kuitenkin myös, että meidän on lopetettava itsesääli, ryhdyttävä toimiin ja löydettävä vastauksia! Meidän olisi käytettävä tätä tilaisuutta muuttaaksemme ajattelutapojamme ja päästäksemme eteenpäin.

Nyt on hyvin tärkeää painottaa koulujen roolia sukupuolistereotypioiden torjunnassa. Lisäämällä naisten mahdollisuuksia koulutuksessa, ammatillisessa koulutuksessa ja työssä voimme parantaa naisten mahdollisuuksia päästä vastuullisempiin tehtäviin. On myös aika tehdä loppu sitkeistä palkkaeroista miesten ja naisten välillä, ja katson myös, että meidän on tehostettava toimiamme pörssinoteerattujen yhtiöiden johtokuntien kokoonpanojen suhteen. Vain 3 prosenttia pörssiyhtiöiden johtokuntien jäsenistä on naisia. Tätä ei voida hyväksyä. On aika lisätä vauhtia. Entä jos suuryhtiöt kaikista ponnistuksistamme huolimatta painavat edelleen jarrua? Siinä tapauksessa meidän on valitettavasti otettava esiin kiintiöt ja sitovat tavoitteet. Puhun vastahakoisesti kiintiöistä, sillä periaatteessa en kannata niitä. Mutta jos porkkana ei toimi, ainoa vaihtoehto on keppi. On täysin kiistatonta, että naisten osallistuminen työmarkkinoille voi vain hyödyttää talouskasvua.

Euroopan talouden elvytyssuunnitelmalla on tänä päivänä paremman onnistumisen mahdollisuudet, jos tasa-arvopolitiikka on kiinteä osa sitä. On tehtävä konkreettisia ehdotuksia työ- ja yksityiselämän tasapainon parantamiseksi, jotta osoitetaan, että tavoitteemme ovat enemmän kuin pelkkiä unelmia, sillä juuri sitä meiltä odotetaan. On hyvä, että työtämme ohjaavat arvot ja ihanteet, mutta sen on oltava myös käytännöllistä ja tehokasta.

Arvoisa puhemies, mainitsen lopuksi vielä yhden seikan. Olin tyytyväinen kuullessani, että komissio aikoo keväällä tehdä ehdotuksen naisiin kohdistuvan väkivallan torjunnasta. Kaikenlaisen naisiin kohdistuvan väkivallan vitsausta vastaan on taisteltava kaikin voimin. Kiitän teitä, arvoisa komission jäsen, siitä, että olette näin aktiivinen tässä asiassa.

Arvoisa puhemies, en ole pessimisti, joten haluaisin päättää puheenvuoroni erääseen myönteiseen huomioon. Tänään, kansainvälisen naistenpäivän satavuotisjuhlapäivänä, meidän olisi mielestäni osoitettava kunnioitusta niiden naisten osoittamalle rohkeudelle, vahvuudelle ja päättäväisyydelle, jotka Tunisiassa, Libyassa, Iranissa, Egyptissä ja lukemattomissa muissa maissa kamppailevat ihmisoikeuksien puolesta.

Pohjois-Afrikassa puhaltavan vapauden tuulen olisi pyyhkäistävä pois autoritaarisuuden, köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen viimeiset jäänteet, jotta näiden valtioiden naiset voivat vapautua sosiaalisesti, poliittisesti ja taloudellisesti kunnioittaen samalla kulttuuriaan ja perinteitään. Euroopan parlamentin tehtävänä on myös osoittaa kunnioitusta näille naisille, rohkaista heitä ja tukea heitä heidän epätoivoisessa taistelussaan demokratian ja ihmisoikeuksien puolesta. Huomatkaa, että tarkoitan ihmisoikeuksia sanan täydessä merkityksessä!

  Rovana Plumb, esittelijä. – (EN) Arvoisa puhemies, toivotan aluksi kaikille naisille hyvää vuosipäivää tänä merkittävänä päivänä, maaliskuun 8. päivänä, joka on kansainvälisen naistenpäivän sadas vuosipäivä ja juhlistaa sata vuotta kestänyttä taistelua naisten oikeuksien puolesta.

Kiitän kaikkia kollegoitani, varjoesittelijöitä ja sihteeristön jäseniä heidän panoksestaan tähän mietintöön.

Mietintöni käsittelee aihetta, joka on yleinen ja jolla on hyvin konkreettisia seurauksia: naisten köyhyyttä. 85 miljoonaa eurooppalaista elää köyhyysrajan alapuolella, ja 17 prosenttia kaikista naisista EU:ssa on luokiteltu köyhyydessä eläviksi. Nämä ovat tosiasiat. Talous-, rahoitus- ja sosiaalikriisi vaikuttaa meihin kaikkiin, mutta erityisen haitallisesti naisten työmarkkinatilanteeseen ja yksityiselämään, koska naiset työskentelevät todennäköisemmin epävarmoissa työsuhteissa, ovat useammin irtisanomisuhan alaisia ja jäävät useammin sosiaaliturvajärjestelmän ulkopuolelle.

Tämä on nykyinen tilanne. Mitä voimme tehdä? Naiset odottavat meiltä konkreettisia ehdotuksia, konkreettisia toimenpiteitä. Tänään on maaliskuun 8. päivä, ja yritän tiivistää mietintöni kahdeksaan kohtaan.

Ensinnäkin kehotamme jäsenvaltioita ottamaan sukupuoliulottuvuuden huomioon taantumasta toipumista koskevissa suunnitelmissaan siten, että ne edistävät ja tehostavat naisten työllisyyttä ja ottavat käyttöön erityistoimia ja mukauttavat talousarvioita niin, että varmistetaan yhtäläiset mahdollisuudet hyötyä julkisen sektorin menoista sekä tuottavuuden tehostamisen että naisten yhteiskunnallisten ja ympäristötarpeiden täyttämisen osalta.

Toiseksi, kehotamme komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan tarvittavat toimet sukupuolten epätasa-arvon poistamiseksi työelämässä osana Eurooppa 2020 -strategiaa. Kehotan painokkaasti asettamaan tavoitteeksi sukupuolten palkkaerojen supistamisen yhdellä prosentilla vuosittain, jotta saavutettaisiin 10 prosentin tavoite vuoteen 2020 mennessä. Korostan myös sellaisten toimien tarvetta, joiden avulla lisätään naisten osallistumista poliittisten, taloudellisten ja yritysten päätöksentekoelinten toimintaan.

Kolmas seikka koskee yksityis- ja työelämän yhteensovittamista. Kehotan neuvostoa ja jäsenvaltioita uudistamaan ja täyttämään Barcelonan tavoitteita koskevat sitoumuksensa helposti saatavan, kohtuuhintaisen ja korkeatasoisen lastenhoidon tarjoamisesta ja kehittämään huollettavien henkilöiden hoitopalveluihin liittyviä uusia tavoitteita.

Neljänneksi, kehotamme komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään terveyspolitiikkoja, joiden avulla pyritään torjumaan ja ehkäisemään naisten terveydelle vaarallisia käytäntöjä, jotka ovat syynä sosiaaliseen syrjäytymiseen ja köyhyyteen.

Viidenneksi, kehotamme jäsenvaltioita hyväksymään tarvittavat toimenpiteet, joiden avulla naisille voidaan tarjota parempia koulutusmahdollisuuksia siten, että pyritään murtamaan stereotypioita ja poistamaan perinteiset roolimallit koulujen opetussuunnitelmista.

Kuudes seikka on se, että perheiden sosiaalisen tilanteen ja lasten kasvun välillä on suora yhteys. Tästä syystä kehotamme komissiota ja neuvostoa komissiota ja neuvostoa laatimaan ja panemaan täytäntöön strategian lasten köyhyyden puolittamiseksi vuoteen 2012 mennessä.

Seitsemänneksi, emme saa unohtaa naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Se lisää syrjäytymis- ja köyhyysriskiä sekä sosiaalista syrjäytymistä. Kehotan komissiota perustamaan naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisen eurooppalaisen teemavuoden.

Kahdeksanneksi, meidän on korostettava rakennerahastojen ja erityisesti Euroopan sosiaalirahaston merkitystä keskeisinä välineinä, joilla jäsenvaltioita tuetaan köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnassa. Uskon, että voimme tehdä sen. Meillä on tarvittava valta. Olemme riittävän vahvoja ja älykkäitä puuttumaan tähän tärkeään kysymykseen unionin tasolla ja kaikissa jäsenvaltioissa.

  Viviane Reding, komission varapuheenjohtaja. – (EN) Arvoisa puhemies, on hienoa, että kansainvälisen naistenpäivän satavuotisjuhlapäivänä parlamenttia johtaa nainen. Se on mielestäni hyvin symbolista, samoin kuin se, että voimme tänä päivänä – esittelijä Mariya Nedelchevan ansiosta – käydä näistä esityslistalla olevista hyvin tärkeistä kysymyksistä keskustelun, joka on osoitus voimakkaasta tuesta komission työlle sukupuolten tasa-arvon puolesta ja jossa keskitytään komission nyt ja jatkossakin painottamiin tärkeisiin kysymyksiin.

Taistelua on käyty sata vuotta, eikä loppua ole vieläkään näkyvissä. Olen siitä pahoillani, koska toivon aina, että voimme lopettaa naisten taistelun vuotuisen juhlapäivän, mutta emme voi tehdä sitä ennen kuin olemme päässeet perille, emmekä vielä ole perillä. Parlamentin mietinnössä osoitetaan hyvin selvästi, missä puutteet ovat. Puutteet ovat köyhyydessä: tästä kuulimme toisenkin mietinnön. Köyhyyden suhteen naiset johtavat, joten siinä mielessä asiassa ei ole puutteita, mutta mitä me teemme – kollegani Lászlo Andor vastaa tähän – saadaksemme naiset pois köyhyysloukusta?

Toinen seikka on naisten asema työelämässä. Perhe- ja työelämän tasapainottamisessa on edelleen eräitä ongelmia. On palkkaerojen ongelma, sillä naiset ansaitsevat yhä keskimäärin 17 prosenttia vähemmän kuin miehet – ja huomasitte ehkä, että 5. maaliskuuta vietimme sukupuolten välisten palkkaerojen eurooppalaista teemapäivää, jolloin mitattiin, kuinka paljon miehiä enemmän naisten on tehtävä työtä saavuttaakseen saman palkkatason. Itse asiassa saimme palkkaa vasta 5. maaliskuuta; siihen asti meidän oli tehtävä työtä ilman palkkaa. Vasta maaliskuun 5. päivästä lähtien aloimme saada palkkaa. Toivon, että jonain päivänä sukupuolten välisten palkkaerojen päivää vietetään 1. tammikuuta, mikä merkitsisi, että samapalkkaisuus on saavutettu.

Euroopan komission poliittinen sitoumus sisältyy uuteen strategiaamme. Tasa-arvostrategiassamme mainitut aiheet ovat samat kuin ne, jotka esittelijä mainitsee mietinnössä: naisten taloudellinen riippumattomuus, sukupuolten palkkaerot, naisiin kohdistuva väkivalta ja sukupuolten tasa-arvon edistäminen ulkoisissa toimissa.

Aloittaakseni ulkoisista toimista: näitte ehkä Cathy Ashtonin ja minun puhuvan 8. maaliskuuta Euroopan unionin ulkopuolisten maiden naisille ja kiittävän kaikkien niiden naisten rohkeutta, jotka taistelevat selviytyäkseen ja demokratian aikaansaamisen puolesta; meidän on todettava selvästi, että seisomme heidän rinnallaan. Puhuttaessa kaikista näistä mullistuksista, sodista ja kansanmurhista, joita valitettavasti yhä tapahtuu, te kaikki tiedätte, että naiset kärsivät niissä pahiten. Naiset ja lapset ovat haavoittuvimmassa asemassa yhteiskunnissamme, mutta myös EU:n ulkopuolisissa yhteiskunnissa, ja siitä syystä komissio pyrkii tehostamaan naisiin kohdistuvaa väkivaltaa koskevia poliittisia aloitteitaan ja luomaan yhteisvaikutusta sellaisten alojen välillä, joilla on samanlaisia tavoitteita.

Olemme siis tässä vaiheessa kehitettäessä johdonmukaista poliittista vastausta tähän valtavaan ongelmaan: minun yhteyteni ovat konkreettiset toimet tehokkuuden luomiseksi aloilla, joilla on selkeät oikeusperustat, ja tässä mielessä esittelen tämän vuoden toukokuussa uhrien oikeuksia koskevan paketin, jossa naisia ja lapsia auttava lainsäädäntö on luonnollisesti hyvin tärkeällä sijalla.

Lopuksi minun on ehkä syytä käsitellä aihetta, joka on ollut viime päivinä kovasti näkyvillä. Tiedätte, että 1. maaliskuuta kutsuin suurten eurooppalaisten pörssiyhtiöiden toimitusjohtajat tapaamiseen, jossa kerroin heille, että emme enää hyväksy miesten 90 prosentin kiintiötä johtokunnissa – sillä sellainen tilanne tällä hetkellä on. Johtokunnissa on vain yksi nainen kymmentä miestä kohden, mikä käytännössä merkitsee miesten 90 prosentin kiintiötä. Näin ollen tähän olisi mielestämme puututtava lähinnä siitä syystä, että kaikki taloudellinen ja tieteellinen näyttö talouden toiminnasta osoittaa hyvin selvästi, että yritykset, joilla on tasapainoinen päätöksentekorakenne, saavat suuremman tuoton investoinneilleen ja tuottavat enemmän voittoa kuin yritykset, joiden päätöksentekorakenteissa on vain miehiä.

Naiset ovat siis yhtä kuin tuottoisa liiketoiminta; on talouskehityksen edun mukaista, että naiset ottavat enemmän vastuuta. Olen haastanut eurooppalaiset pörssinoteeratut yritykset allekirjoittamaan sitoumuksen naisten osuuden lisäämisestä eurooppalaisten yritysten johtokunnissa maaliskuuhun 2012 mennessä: siten ne sitoutuvat korvaamaan johtokunnista eroavat miehet pätevillä naisilla – ja tällaisia naisia on niin paljon, ettei heitä pitäisi olla vaikea löytää. Me aiomme katsoa, tarkkailla, analysoida ja laskea, mitä tämän päivän ja ensi vuoden maaliskuun 8. päivän välillä tapahtuu, ja ellei mikään muutu, olen valmis ryhtymään EU:n tasolla toimiin yritysten johtokuntien sukupuolitasapainon oikaisemiseksi.

(Suosionosoituksia)

  Puhemies. – (EL) Kiitos, arvoisa varapuheenjohtaja. Puheenvuoronne oli symbolisesti ja sisällöllisesti tärkeä. Tasapuolisen edustuksen vuoksi annan nyt puheenvuoron komission jäsenelle Andorille.

  László Andor, komission jäsen. – (EN) Arvoisa puhemies, tämä on todella merkittävä vuosipäivä, ja on suuri vastuu osallistua tähän keskusteluun.

Ensinnä kiitän naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan esittelijöitä sekä työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan valmistelijoita heidän mietinnöistään. Tämä mietintö on hyvin ajankohtainen, koska kysymys, jota siinä käsitellään, on ollut asialistalla jo jonkin aikaa, mutta finanssi- ja talouskriisin vaikutukset yhteiskunnan haavoittuviin ryhmiin ovat tehneet siitä entistä polttavamman.

Haluan korostaa eräitä työllisyys- ja sosiaalipolitiikkani keskeisiä elementtejä, joiden uskon parantavan naisten työmahdollisuuksia ja -oloja. Jäsenvaltioiden on toteutettava eräitä kiireellisiä toimenpiteitä näillä aloilla. Niiden on esimerkiksi vähennettävä työmarkkinoiden segmentoitumista mukauttamalla työsuhdeturvaa koskevan lainsäädännön tasapainoa pysyvässä työsuhteessa olevien työntekijöiden ja määräaikaisissa ja epävarmoissa työsuhteissa olevien työntekijöiden välillä – ja naiset kuuluvat usein jälkimmäisiin.

Niiden on myös löydettävä parempi tasapaino työ- ja yksityis- tai perhe-elämän välille sekä poistettava muita pidäkkeitä, jotka haittaavat perheiden toisten tulonhankkijoiden, joista heistäkin useimmat ovat naisia, osallistumista työelämään.

On tärkeää nostaa EU:n työllisyysastetta, ja tämän alan keskeinen haaste on kaikkien työntekijöiden, sekä miesten että naisten, osallistuminen työmarkkinoille. Katson, että Euroopan sosiaalirahastoa on tulevaisuudessa käytettävä paremmin ja vankemmin tukemaan kysyntäpuolen toimia, jotta etenkin äitiyslomalta työmarkkinoille palaaville naisille luodaan uusia mahdollisuuksia.

Komissio on hyvin huolissaan siitä, että tämän päivän Euroopan unionissa yli 80 miljoonaa ihmistä on vaarassa ajautua köyhyyteen. Jäsenvaltioilla on päävastuu köyhyyden torjunnasta, mutta myös unionilla on siinä tehtävänsä. Tätä mieltä on noin kolme neljäsosaa – 74 prosenttia – Euroopan kansalaisista Eurobarometri-tutkimusten mukaan.

Lippulaiva-aloite, köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan eurooppalainen foorumi, sisältää ehdotuksia käytännön toimiksi, joilla saavutetaan määrällinen köyhyyden vähentämistä koskeva tavoite. Foorumissa painotetaan jatkuvasti kauimpana työmarkkinoista olevien ihmisten aktiivista osallistamista. Kuten jo huomautin, naiset muodostavat merkittävän osan tästä ryhmästä. Vuonna 2012 komissio julkaisee tiedonannon, jossa arvioidaan perusteellisesti aktiivisen osallisuuden strategioiden täytäntöönpanoa kansallisella tasolla.

Mainitsin, että tämän päivän Euroopan unionissa yli 80 miljoonaa ihmistä on vaarassa ajautua köyhyyteen. Vielä huolestuttavampaa on, että heidän joukossaan on yli 20 miljoonaa lasta, eikä tämä luku ole ajan mittaan pienentynyt. Näiden lasten auttaminen pois köyhyydestä edellyttää myös heidän vanhempiensa auttamista pois köyhyydestä, ja etenkin yksinhuoltajien, jotka enimmäkseen ovat naisia, auttamista. Tämä edellyttää moniulotteista lähestymistapaa, joka kattaa työllisyystoimet, joilla vanhempia autetaan saamaan työtä, veroetuusjärjestelmien suunnittelun, asuntojen, laadukkaan lastenhoidon ja koulutuksen kaltaisten keskeisten palvelujen tarjonnan sekä lasten oikeuksien suojelun. Kuten foorumissa on kaavailtu, komissio aikoo esittää vuonna 2012 lasten köyhyyttä koskevan suosituksen. Siinä hahmotellaan yhteisiä periaatteita ja tehokkaita seurantavälineitä lasten köyhyyden torjumiseksi ja ehkäisemiseksi.

Näiden haasteiden voittamiseen tarvittavan rahoituksen myöntäminen on myös erittäin tärkeää. Lähes kolmannes Euroopan sosiaalirahaston nykyistä ohjelmakautta varten myöntämistä 21,7 miljardista eurosta menee työnsaantia edistäviin toimiin. Lisäksi lähes 3 miljardia euroa – tarkkaan sanoen 2,77 miljardia – näistä määrärahoista osoitetaan itsenäisen ammatinharjoittamisen ja uusien yritysten perustamisen tukemiseen, ja edunsaajat ovat hyvin usein naisia.

Lisäksi äskettäin perustettiin eurooppalainen Progress-mikrorahoitusjärjestely tukemaan työpaikkojen luomista ja itsenäistä ammatinharjoittamista. Rahoitusjärjestelyllä myönnetään lainoja kansalaisille, jotka ovat menettäneet työpaikkansa ja haluavat perustaa oman pienyrityksen tai kehittää sitä edelleen. Siinä kiinnitetään erityistä huomiota naisiin ja nuoriin. Siihen on myönnetty neljän vuoden ajaksi 100 miljoonan euron budjetti, mutta sitä voidaan lisätä yli 500 miljoonaan euroon yhteisellä aloitteella kansainvälisten rahoituslaitosten kanssa.

Kymmenen viime vuoden aikana avoimeen koordinointimenetelmään perustuva sosiaalista osallisuutta ja sosiaalista suojelua koskeva EU:n yhteistyö on auttanut lisäämään tietoisuutta köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnasta ja edistämään sitä. Köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan foorumi on luonut puitteet vähentää köyhyyttä hyvin monilla politiikan aloilla. Meidän on tehtävä kaikkemme varmistaaksemme, että sen tavoitteet saavutetaan.

Puhetta johti
varapuhemies Roberta ANGELILLI

  Nadja Hirsch, työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan lausunnon valmistelija. – (DE) Arvoisa puhemies, tasa-arvoa käsittelevään mietintöön liitetyn lausunnon valmistelijana keskityin työmarkkinoihin. Valitettavasti palkkaero on yhä 17 prosenttia, eivätkä naiset edelleenkään ole aina edustettuina hallintoneuvostoissa ja johtokunnissa. Tähän on kiireesti puututtava.

Meillä ei ole enää varaa haaskata naisten yhteiskunnallista potentiaalia, oli heidän ikänsä mikä tahansa. Koulutustaso on hyvä, ja valtiot investoivat näihin nuoriin naisiin ja äiteihin. Meidän on todella saavutettava edistystä tässä asiassa ja vaadittava, että yritykset vihdoin siirtyvät kauniista sanoista tekoihin. Siinä mielessä olen tyytyväinen siihen, että yritykset nyt todella ovat siirtymässä kohti vapaaehtoista kiintiötä.

Toisaalta missään tasa-arvoa koskevassa mietinnössä ei kuitenkaan saisi unohtaa, että myös miehet ovat eräissä suhteissa huonommassa asemassa. Varsinkaan pojat eivät aina saa kouluissa mahdollisuutta kehittyä. Kotitöiden ja lastenhoidon alalla on puutteita, ja tässäkin miehet voivat olla aktiivisempia. Tämä on tehtävä, joka meidän kaikkien olisi otettava hoitaaksemme. Kaikkien – sukupuoleen katsomatta – olisi saatava mahdollisuus löytää oma tehtävänsä ja elää omaa elämäänsä.

  Gabriele Zimmer, työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan lausunnon valmistelija. – (DE) Arvoisa puhemies, sata vuotta sitten naiset vaativat oikeutta äänestää ja asettua ehdolle vaaleissa, ja tänään me yhä kampanjoimme naisten tasa-arvon puolesta monilla aloilla, varsinkin työelämässä ja uramahdollisuuksissa, mutta myös palkan ja erityisesti ikääntyneiden naisten sosiaalietuuksien osalta. Tämä näkyy muun muassa miesten ja naisten välisissä palkkaeroissa.

Huolimatta naisten yhä suuremmasta osallistumisesta työmarkkinoille, tilastot Euroopan unionin kaikista 27 jäsenvaltiosta osoittavat, että naisten köyhyysriski on suurempi kuin miesten. On monia syitä, joiden vuoksi köyhyys on paljolti naisia koskeva kysymys. Ajanpuutteen vuoksi voin käsitellä niistä vain muutamia. Epävarmojen työpaikkojen lisääntyminen syrjii naisia monissa suhteissa. Yli 30 prosenttia naisista tekee osa-aikatyötä, kun miesten vastaava osuus on 7,4 prosenttia. Tutkimukset osoittavat, että myös näissä osa-aikaisissa työpaikoissa naisille maksetaan huomattavasti vähemmän kuin miehille samasta työajasta ja samasta työstä. Tämä rajoittaa mahdollisuuksia sijoittua työmarkkinoille ja luoda uraa. Eläkeoikeudet ovat pienemmät, joten köyhyys on ennalta ohjelmoitua etenkin niiden osalta, jotka valitsevat riippumattoman ja itsenäisen elämän. Me katsomme kuitenkin, että köyhyydestä vapaa elämä voidaan saada aikaan poliittisin keinoin kehittämällä sosiaaliturvajärjestelmiä, joilla taataan köyhyysrajan ylittävät eläkkeet ja vähimmäispalkkatasot ja joilla yleisesti lyhennetään työaikaa.

Emme halua odottaa taas sataa vuotta, ennen kuin voimme todeta, että naisilla on itsestään selvä oikeus järjestää elämänsä itse miesten päätöksistä riippumatta, vaikka heillä olisi lapsia.

  Barbara Matera, PPE-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, viettäessämme tänään kansainvälisen naistenpäivän satavuotisjuhlaa äänestämme kahdesta mietinnöstä, joissa käsitellään aloja, joilla naiset on syrjäytetty ja suljettu yhteiskunnan ulkopuolelle.

Naisten, erityisesti yksinhuoltajaäitien ja yli 65-vuotiaiden naisten, köyhyysriski on perinteisesti suurempi. Yksi Euroopan komission Eurooppa 2020 -strategiassa ehdottamista viidestä tavoitteesta on köyhyyden torjuminen, minkä vuoksi jäsen Plumbin mietintö on erittäin ajankohtainen, varsinkin mitä tulee tasa-arvopolitiikkaan talous- ja finanssikriisin valossa.

Yksittäisten naisten haavoittuvuus altistaa heidät köyhyyden, sosiaalisen syrjäytymisen ja siten eristyksiin jäämisen riskille. Tästä syystä edustamiemme toimielinten velvollisuutena on laatia konkreettisia strategioita ja ohjelmia. Onnittelen myös jäsen Nedelchevaa hyvästä mietinnöstä, jolla edistetään miesten ja naisten tasa-arvoa Euroopan unionissa. Naisten edustus julkisella sektorilla, kuten myös yksityisellä sektorilla, on hyvin alhainen verrattuna miehiin. Rahoitusalalla luvut ovat vielä synkemmät: suurimpien eurooppalaisten pörssiyhtiöiden johtokuntien jäsenistä vain 10 prosenttia on naisia, ja johtokuntien puheenjohtajista naisia on 3 prosenttia.

Tästä syystä kannatan kiintiöiden käyttöönottoa naisten osallistumisen lisäämiseksi julkisella ja yksityisellä sektorilla ja etenkin koulutuksessa; tätä on tuettava, koska sillä on tärkeä merkitys ehkäistäessä sitä, että opettajat ohjaavat oppilaitaan kohti tiettyjä sukupuolistereotypioiden mukaisia ammattialoja.

Puheenvuoroni lopuksi lainaan yhtä Yhdysvaltojen ensimmäisistä naiskaupunginjohtajista: "Naisten on tehtävä kaikki kaksi kertaa miehiä paremmin, jotta heitä pidettäisiin edes puoliksi yhtä pätevinä." Meidän naisten onneksi se ei ole vaikeaa.

  Vilija Blinkevičiūtė, S&D-ryhmän puolesta. – (LT) Arvoisa puhemies, kun tänään parlamentissa vietämme kansainvälisen naistenpäivän satavuotisjuhlaa, kiinnitämme erityistä huomiota sukupuolten tasa-arvoon ja naisten köyhyyden poistamiseen. Yli sata vuotta sitten naiset taistelivat saadakseen oikeuden tehdä työtä, ja nyt heidän on taisteltava saadakseen saman palkan samasta työstä. Edistystä tapahtuu, mutta sukupuolten tasa-arvon alalla se on hidasta. Syrjintää esiintyy yhä runsaasti työpaikoilla, työmarkkinat ovat syvästi eriytyneet sukupuolen mukaan, palkkaerot ovat edelleen olemassa, naisia on yhä niukasti päättävissä asemissa ja politiikassa, ja äideille ja yksinhuoltajaäideille annettava tuki on riittämätöntä. Naisten ja miesten tasa-arvoa koskevassa Euroopan parlamentin mietinnössä totesimme, että on erittäin tärkeää vahvistaa sukupuolten tasa-arvon periaatetta perheessä ja yhteiskunnassa, lopettaa naisiin kohdistuva väkivalta ja naiskauppa, taata äitiysloma, luoda asianmukaiset edellytykset päiväkotien ja lastentarhojen palvelujen hyödyntämiselle, vähentää naisten köyhyyttä ja arvioida naisten panosta perheen, yhteiskunnan ja talouden kehitykseen. Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi Euroopan parlamentin, Euroopan komission ja jäsenvaltioiden on tehtävä yhteistyötä, ja tänä historiallisena päivänä haluan tervehtiä kaikkia naisia ja kehottaa heitä jatkamaan taistelua oikeuksiensa ja yhtäläisten mahdollisuuksien puolesta.

  Antonyia Parvanova, ALDE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, haluan aluksi onnitella kaikkia kollegojani vuosien mittaan tehdystä hedelmällisestä työstä, joka on tiivistetty laatimaani miesten ja naisten eriarvoisuutta käsittelevään mietintöön sekä jäsen Plumbin laatimaan, köyhyyden tärkeää aihetta käsittelevään mietintöön.

Juhlittaessa kansainvälisen naistenpäivän satavuotispäivää on tärkeää, että parlamentti arvioi sitä pitkää tietä, joka meillä vielä on kuljettavana varmistaaksemme sukupuolten tasa-arvon kaikkialla unionissa ja sisällyttääksemme sen kaikkiin sektoreihin ja aloihin.

Meidän olisi aloitettava työllisyydestä ja sukupuolien välisistä palkkaeroista. Kuinka kauan aiomme istua tuijottamassa epätasa-arvosta kertovia tilastoja, joiden mukaan naisille maksetaan eräissä EU:n jäsenvaltioissa jopa 34 prosenttia vähemmän palkkaa? Meidän on ajettava toimenpiteitä – tarvittaessa lainsäädäntötoimia – saavuttaaksemme konkreettisia tuloksia käytännössä eikä vain paperilla.

Naisten asema Euroopan työmarkkinoilla ja heidän syrjinnän muodossa kohtaamansa lukuisat esteet edistävät naisten köyhyyden kasvavaa ilmiötä. Liian monet naiset jäävät taloudellisesti suhteellisen epävarmaan ja riippuvaiseen asemaan. He työskentelevät usein matalapalkkaisissa osa-aikaisissa tai tilapäisissä työpaikoissa tai alemman tason tehtävissä.

Köyhyys aiheuttaa naiskauppaa, väkivaltaa ja yleisesti kaikenlaista hyväksikäyttöä. Tiedämme myös, että köyhyyden vuoksi perheväkivallan naisuhrit eivät halua ryhtyä toimiin itsensä suojelemiseksi, koska heillä ei ole taloudellista turvaa.

Arvoisa komission jäsen Reding, tänä symbolisena päivänä me odotamme kiinnostuneina EU:n strategiaa naisiin kohdistuvan väkivallan torjumiseksi, jonka te jo lupasitte.

  Marije Cornelissen, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, 8. maaliskuuta 2011 on kansainvälisen naistenpäivän satavuotispäivä. Sen vuoksi on syytä juhlia kaikkea saavuttamaamme, kuten naisten äänioikeutta, oikeutta tasa-arvoon ja lisääntymiseen liittyviä oikeuksia, ainakin sivistyneemmissä valtioissa. Tämä on kuitenkin myös päivä, joka herättää surua kaikista niistä asioista, jotka eivät edelleenkään ole niin kuin niiden pitäisi. Naiset ovat EU:ssa yhä vakavasti aliedustettuina päätöksenteossa, hoitovastuu on lähes kokonaan naisten harteilla, ja miesten ja naisten välillä on yhä sitkeitä palkkaeroja, myös EU:n ulkopuolella, jossa eräät valtiot eivät ole edes aloittaneet työtä äänioikeuden antamiseksi naisille.

Kansainvälisen naistenpäivän satavuotisjuhla edellyttää myös historiallista vertailua. Ensimmäinen todella merkittävä askel naisten asemassa työmarkkinoilla otettiin maailmansotien, etenkin toisen maailmansodan, aikana. Miehiä oli yksinkertaisesti liian vähän tekemään työt tehtaissa ja toimistoissa. Työnantajilla ei enää ollut valinnanvaraa, ja naiset tulivat työmarkkinoille suurin joukoin. Nyt on taas tällainen aika. Tällä kertaa se ei onneksi johdu sodasta, vaan väestön ikääntymisestä. Viidestä kymmeneen vuoden kuluttua miehiä on taas yksinkertaisesti liian vähän täyttämään eri tasojen avoimet toimet. Työnantajien on pystyttävä houkuttelemaan naisia palvelukseensa ja pitämään heidät siinä. Väestön ikääntyminen saattaa tarjota mainion mahdollisuuden sukupuolten tasa-arvolle.

Euroopan unionin tason poliitikkoina meidän sekä kansallisissa parlamenteissa toimivien kollegojemme tehtävänä on kannustaa tätä kehitystä tarjoamalla laadukas äitiysloma äideille ja laadukas isyysloma isille, riittävästi kohtuuhintaisia lastenhoitopalveluja ja oikeus joustavaan työaikaan ja osa-aikatyöhön hyvin sosiaalisin oikeuksin sekä asettamalla kiintiöitä naisten edustukselle yritysten johtoelimissä ja politiikassa tai esittämällä siihen tähtääviä uskottavia uhkauksia. Yhdessä voimme varmistaa, ettei kulu vielä sataa vuotta, ennen kuin miehillä ja naisilla on yhtäläiset oikeudet ja mahdollisuudet kaikilla aloilla.

  Andrea Češková, ECR-ryhmän puolesta. – (CS) Arvoisa puhemies, olen naisten köyhyyttä Euroopan unionissa käsittelevän mietinnön varjoesittelijä, joten keskityn mietinnöistä siihen. Mietinnössä kootaan yhteen hyvin monia kysymyksiä, jotka antavat erittäin hyvän kuvan naisten asemasta EU:ssa. Olen tyytyväinen, että mietinnön monissa kohdissa todetaan tarve hyödyntää joustavia työjärjestelyjä, joilla tarkoitan sekä määräaikaista että osa-aikaista työtä, sillä katson, että etenkin yksinhuoltajaäitien ja yleensä perheiden, joissa on pieniä lapsia, olisi hyödynnettävä työmarkkinoilla tarjolla olevia monia vaihtoehtoja voidakseen sovittaa yhteen työ- ja perhe-elämän. Samalla kannatan luonnollisesti täysin sitä, että tässä yhteydessä kiinnitetään jälleen huomiota naisten ja miesten välillä edelleen vallitseviin suuriin palkkaeroihin. Totean vain lyhyesti, että mietintö sisältää myös eräitä seikkoja, joita meidän olisi vaikea kannattaa. Eräitä niistä ovat esimerkiksi kehotus laatia naisten oikeuksien eurooppalainen peruskirja sekä viittaus äitiyslomaa koskevaan mietintöön, jota, kuten tiedämme, jäsenvaltiot eivät ole hyväksyneet. Tässä hengessä olemme kannattaneet eräitä tarkistusehdotuksia. Kiitän esittelijää, sillä tämä on todella hyvä ja kattava mietintö.

  Eva-Britt Svensson, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (SV) Arvoisa puhemies, sata vuotta taistelua tasa-arvon puolesta – mielestäni on tärkeää muistaa tänään myös niitä pioneereja, jotka aloittivat tasa-arvotaistelun sata vuotta sitten ja jotka avasivat tien edistykselle, jota kaikesta huolimatta voimme nähdä saavutetun. Kiitän kaikkia parlamentin jäseniä, kaikkia kansalaisjärjestöjä – kaikkia, jotka jatkavat taistelua tasa-arvon puolesta. Meidän on määrä keskustella naisten asemasta EU:ssa, mutta mielestäni on tärkeää, että osoitamme tänään myös solidaarisuuttamme niitä naisia kohtaan, jotka juuri nyt osoittavat kaduilla ja toreilla suunnatonta rohkeutta osallistumalla taisteluun demokratian ja oikeuden puolesta muissa maissa. Mielestäni meidän olisi muistettava tänään myös näitä naisia.

Mietinnöt, joista nyt keskustelemme, valottavat eriarvoisuutta työmarkkinoilla, joilla naiset työskentelevät epävarmoissa työpaikoissa ja kärsivät keskimäärin 17 prosentin suuruisesta palkkasyrjinnästä. Euroopassa vain kuusi kymmenestä naisesta osallistuu työmarkkinoille, ja jos heillä on työpaikka, se on usein epävarma osa-aikatyö, joka ei mahdollista kunnollista toimeentuloa. Tässä ei ole mitään ihmeellistä, sillä lastenhoitopalvelujen lisäämistä ja muita naisten työnteon edellytyksiä vastassa on vahvoja voimia.

Yhtäläiset mahdollisuudet työmarkkinoilla edellyttävät äitiyslomadirektiiviä – johon toivoakseni sisältyy myös isyysloma. Toivon, että voimme pian keskustella vanhempainvakuutuksesta, jossa miehet ja naiset kantavat yhtäläisen vastuun perheen elättämisestä, mutta myös lapsista huolehtimisesta. Jos naiset työskentelisivät EU:ssa yhtä paljon kuin miehet, vauraus lisääntyisi yli neljäsosan. Meillä ei ole varaa olla hyödyntämättä naisia työmarkkinoilla.

Kiintiöitä tarvitaan. Katson, että kiintiöt ovat välttämätön väline yhteiskunnassa, jossa vain 3 prosenttia suurista yrityksistä on naisten johtamia. Voin verrata kiintiöiden käyttöä antibiootteihin. En pidä antibioottien liiallisesta käytöstä, mutta kun joku on sairaana, olen hyvin iloinen, että niitä on olemassa. Yhteiskunnassa on todella jotain vialla, jos vain 3 prosenttia naisista on suurten yritysten johtotehtävissä. Tästä syystä kiintiöt ovat tarpeellinen väline yhteiskunnassamme olevien vikojen korjaamiseksi.

  Godfrey Bloom, EFD-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, Euroopan unionissa ollaan kovin omahyväisiä kansainvälisenä naistenpäivänä. Minun mielestäni olette tehneet siitä täydellisen sekasotkun. Puhutte äitiyslomasta. Sanonpa teille, arvoisa jäsen, että ainoa, mitä pakollisella äitiyslomalla saadaan aikaan, on se, että yhä harvemmat nuoret naiset kotimaassani saavat työtä, sillä vain pähkähullu palkkaa nuoren naisen pieneen yritykseen. Joten heidän asemaansa te ette ole parantanut.

Olemme saaneet yhtäläiset mahdollisuudet autovakuutuksen osalta taas yhden Euroopan unionin tuomioistuimen järjettömän tuomion ansiosta, joka merkitsee sitä, että vaikka nuoret naiset saisivat työpaikan, heillä ei olisi varaa ajaa töihin autolla, koska heidän autovakuutusmaksunsa on juuri kaksinkertaistettu. Ja nyt te puhutte kiintiöistä. Mitä hulluutta tämä oikein on? Kiintiöt ovat alentavia niitä ammatissa toimivia naisia kohtaan, jotka ovat työskennelleet koko elämänsä päästäkseen vastuullisiin tehtäviin yrityksissä. Nyt nämä menestyneet naiset istuvat johtokunnissa, ja muut jäsenet kysyvät heiltä, ovatko he kiintiönaisia vai ovatko he siellä, koska he osaavat asiansa. Koko asia on täysin mieletön, ja on surullista, että kukaan teistä ei ole koskaan tehnyt oikeaa työtä, sillä silloin ymmärtäisitte tämän.

(Puhuja suostui vastaamaan sinisen kortin kysymyksen työjärjestyksen 149 artiklan 8 kohdan mukaisesti.)

  Eva-Britt Svensson (GUE/NGL). – (SV) Arvoisa puhemies, arvoisa jäsen Bloom, vanhempainvakuutuksen haluaminen ja sen pitäminen hyvänä asiana ei tee kenestäkään pähkähullua. Teidän tarvitsee vain katsoa niitä jäsenvaltioita, joissa on kehittynyt vanhempainvakuutusjärjestelmä. Näissä maissa – Pohjoismaissa, esimerkiksi Ruotsissa – on myös korkein naisten työllisyysaste. Tämä todistaa, että hyvä vanhempainvakuutus merkitsee myös korkeampia työllisyyslukuja naisten – ja luonnollisesti myös miesten – osalta. Vanhempainvakuutus on hyväksi työmarkkinoiden tasa-arvolle. Myös naiset voivat edistää EU:n vaurautta.

(Suosionosoituksia)

  Godfrey Bloom (EFD). – (EN) Arvoisa puhemies, tämä ei yksinkertaisesti ole totta, eivätkä kotimaani tilastot tue tätä. Kysykää asiaa keneltä tahansa pienyrittäjältä kotimaassani. En ole kiinnostunut kunnianarvoisan jäsenen tai muiden kotimaista, minua kiinnostaa oma kotimaani ja sen talous, ja voin kertoa teille, että kaikki liikemiehet ja -naiset sanovat, että he eivät palkkaa nuoria naisia ankarien äitiyslomalakien vuoksi. Toivon epätoivoisesti, että avaisitte silmänne todellisuudelle; ne teistä, joilla on ollut oikea työpaikka, nostakoot kätensä!

(Puhuja suostui vastaamaan sinisen kortin kysymyksen työjärjestyksen 149 artiklan 8 kohdan mukaisesti.)

  Siiri Oviir (ALDE). – (ET) Arvoisa jäsen Bloom, tiedätte luonnollisesti, että Euroopassa ja myös teidän kotimaassanne naiset ovat paremmin koulutettuja kuin miehet. Miksi sitten luulette, että jos yrityksille määrätään kiintiöitä, yhteen kolmasosaan sisältyisi vain niitä lukutaidottomia naisia, joita yhteiskunnassamme myös saattaa olla?

  Godfrey Bloom (EFD). – (EN) Arvoisa puhemies, vastauksena jäsen Oviirille neuvoisin häntä vain antamaan yritysten hoitaa itse asiansa. Mitä vähemmän sääntelette, mitä vähemmän verotatte, mitä vähemmän sekaannutte niiden asioihin, sitä nopeammin taloutemme elpyy. Siitä tässä on kyse, ja tämä on asia, jota kunnianarvoisa jäsen ei ymmärrä.

(Puhuja suostui vastaamaan sinisen kortin kysymyksen työjärjestyksen 149 artiklan 8 kohdan mukaisesti.)

  Edite Estrela (S&D). – (PT) Arvoisa puhemies, arvoisa jäsen Bloom, tiedättekö, mikä Yhdistyneen kuningaskunnan ongelma on? Se on 52 viikon mittainen äitiysloma, jonka ajalta maksettavat korvaukset ovat alhaisia. Vain ensimmäisistä kuudesta viikosta maksetaan 60 prosenttia, kun 33 viikon ajalta korvaus on vain nimellinen ja 13 viikolta korvausta ei makseta lainkaan. Tämä sopii vain rikkaille perheille, joissa naiset voivat jäädä kotiin ja joilla on varaa pienentää perheen budjettia. Tämä on Yhdistyneen kuningaskunnan ongelma, eivät meidän äitiyslomaa koskevat ehdotuksemme.

  Godfrey Bloom (EFD). – (EN) Arvoisa puhemies, vastauksena jäsen Estrelalle voin vakuuttaa, että kotimaani ongelmana on se, että olemme luopuneet itsehallinnosta ja että olemme Euroopan unionin jäsen: se on kotimaani ongelma.

(Puhuja suostui vastaamaan sinisen kortin kysymyksen työjärjestyksen 149 artiklan 8 kohdan mukaisesti.)

  Anneli Jäätteenmäki (ALDE). – (FI) Arvoisa puhemies, itse asiassa haluan kiittää herra Bloomia näistä mielipiteistä, koska nämähän ovat aika vallitsevia. Muussa tapauksessa asiassa olisi menty paljon eteenpäin. On vain paljon ihmisiä, jotka ovat hiljaa. Olisin halunnut kysyä teiltä herra Bloom, katsotteko Te, että lapset ovat vain naisten lapsia, ja isillä ei ole vastuuta, heillä ei ole tarvetta olla isyyslomalla eikä muutenkaan huolehtia perheistään, muuta kuin käymällä töissä?

(Suosionosoituksia)

  Godfrey Bloom (EFD). – (EN) Arvoisa puhemies, vastauksena jäsen Jäätteenmäelle totean, että mielestäni vastuu lapsista on vanhemmilla eikä kenelläkään muulla. En hyväksy sitä, että joku ottaa vastuun naapurinsa lapsista. On vanhempien tehtävä kantaa vastuu lapsistaan, ja näin asian pitääkin olla. Mitä enemmän omaa vastuuta Euroopassa – ja itse asiassa koko maailmassa – on, sitä paremmin asiat mielestäni ovat.

  Angelika Werthmann (NI). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, on ehdottomasti merkki yhteiskuntamme köyhyydestä, että meidän on yhä keskusteltava miesten ja naisten tasa-arvosta. Naiset ovat huonommassa asemassa paitsi työelämässä myös yhteiskunnassa yleensä. Luettelo vaikuttaa loputtomalta, ja siksi mainitsen vain muutamia avainsanoja: palkkataso, työolot ja työhönoton edellytykset, epävarmat työsopimukset, eläkeoikeudet, lastenhoito, sosiaaliturva sekä naisiin kohdistuvan väkivallan eri muodot.

Monet naiset ovat miehiä pätevämpiä, ja silti me keskustelemme oikeudesta saada sama palkka samasta työstä – uskomatonta. Yhtä uskomatonta on se, että naisten köyhyysriski on suurempi kuin miesten; ikääntyneiden naisten ja yksinhuoltajien kohdalla riski on erityisen suuri. Saanen muistuttaa teitä siitä, että vuosi 2010 oli köyhyyden torjunnan teemavuosi. Köyhyys on naisia koskeva kysymys. Tällä on vakavia yhteiskunnallisia seurauksia, sillä köyhyys aiheuttaa sairauksia ja voi siten johtaa työttömyyteen.

  Edit Bauer (PPE). – (HU) Arvoisa puhemies, parlamentissa on tänään käyty kaksi keskustelua aiheista, jotka perustuivat kollegojeni laatimiin mietintöihin – ja onnittelen heitä niistä – ja joista on todella vaikeaa sanoa mitään uutta, koska tilanne on lähes muuttumaton ja eräässä mielessä jopa huonontunut viime vuosina. Esimerkiksi keskustelussa miesten ja naisten palkoista olemme vuodesta toiseen todenneet, että niissä on yhä suuri ero, vaikka "samaa palkkaa samasta työstä" koskevasta periaatteesta säädettiin jo Rooman sopimuksessa vuonna 1957. Vuodesta 1975 meillä on lisäksi ollut sekundaarista lainsäädäntöä tässä asiassa, joskin on totta, että jos tekisimme luettelon lainsäädännöstä, joka on voimassa mutta joka ei toimi, se olisi hyvin todennäköisesti luettelon kärjessä. Kuten jo mainittiin, uusimpien tilastojen mukaan nykyinen ero on 17,5 prosenttia, mutta jotkut meistä muistavat vielä, että pari vuotta sitten se oli niinkin alhainen kuin 15 prosenttia, joskin vaihtelu on hyvin suurta. Tässä ei ole kysymys pienistä ja suurista yrityksistä eikä vain naisista; tässä on myös kysymys yhteiskunnallisesta oikeudenmukaisuudesta. Emme voi kyllin painottaa sitä, että – kuten kollegani suurin piirtein samansuuntaisesti huomautti – palkkaerot ovat naisten rangaistus äitiydestä ja ne syntyvät, kun nuoret naiset palaavat työmarkkinoille. Tässä piilee todellinen vakava ongelma: pienyritykset eivät koskaan ratkaise yhteiskunnan ongelmia. Se, mitä parlamentti vaati tämän suhteen sitä, eli että taataan palkkojen avoin jakautuminen sukupuolien välillä ja varmistetaan se, että tätä periaatetta jatkuvasti rikkovat eivät ainakaan saa tukea Euroopan unionin varoista, ei mielestäni ole paljon. Jonkin verran edistystä on toki saavutettu: "samapalkkaisuuspäivän" perustaminen on merkki jonkinlaisesta edistymisestä, mutta todella suuri saavutus olisi ollut, jos sitä vietettäisiin tammikuun 1. tai 2. päivänä eikä 5. maaliskuuta.

  Edite Estrela (S&D). – (PT) Arvoisa puhemies, naiset ovat enemmistönä yliopistoissa ja he ovat pätevämpiä, mutta heidän nousunsa päättäviin asemiin pysähtyy lasikattoon. Siksi tarvitsemme kiintiöitä. On vahinko, että jäsen Bloom on jo poistunut. Politiikassa ja taloudessa on syytä panna merkille, että vain yhden keskuspankin pääjohtaja on nainen. Naiset eivät olleet vastuussa finanssikriisistä, mutta he olisivat voineet auttaa ehkäisemään sen.

Mistä johtuu, että aina kun puhumme kiintiöistä, joku mainitsee ansiot? Asetetaanko kyseenalaisiksi vain naisten ansiot? Onko niin, että miehillä ei ole ansioita? Kiintiö on välttämätön ja väliaikainen toimenpide, jolla edistetään miesten ja naisten tasapainoista edustusta päätöksenteossa, ja sen vuoksi kiitän komissiota sen pyrkimyksistä varmistaa, että myös taloudellisen vallan päätöksenteko on yhteistä.

  Siiri Oviir (ALDE). – (ET) Arvoisa puhemies, toivotan kaikille hyvää kansainvälistä naistenpäivää! Sukupuolten tasa-arvon yhteydessä kyse ei ole vain eroista ja yhteiskunnallisesta oikeudenmukaisuudesta. Sukupuolten tasa-arvo on kestävän talouskasvun, työllisyyden, kilpailukyvyn ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden edellytys. Investoinnit sukupuolten tasa-arvoon maksavat itsensä takaisin naisten korkeampana työllisyysasteena, naisten BKT:hen antaman panoksena, suurempina verotuottoina ja kestävinä syntyvyyslukuina. Monien käsitys sukupuolten tasa-arvosta on yhä keskiaikaisella tasolla, ainakin sen perusteella, mitä olemme joissain puheenvuoroissa kuulleet.

Tähän aiheeseen liittyy mörkö, ja se mörkö ovat kiintiöt. Usein unohdetaan, tai ehkä ei haluta nähdä, että kiintiöitä ei määrätä päätöksentekotehtäviin ja että kiintiöillä ei aseteta epäpäteviä naisia valta-asemiin. Euroopassa naiset ovat paremmin koulutettuja, he pystyvät ottamaan vastuuta, ja he pystyvät tekemään hyvää työtä ja saamaan oikeudenmukaista palkkaa työstään. Ne valtiot, joissa kiintiöitä käytetään ja joissa niitä käytettiin jo 20 vuotta sitten – tarkoitan Pohjois-Euroopan valtioita – ovat todella osoittaneet, että tavoitteemme voidaan saavuttaa tämän toimenpiteen avulla, ja nykyisin ihmiset ovat tarkistaneet käyttäytymistään – kiintiöitä ei tarvita samassa määrin kuin ennen. Naisten osallistumista kaikille yhteiskunnan aloille pidetään normina. Haluaisin luonnollisesti sanoa monia asioita köyhyydestä ja yksinhuoltajaäideistä, mutta ajanpuutteen vuoksi en voi tehdä sitä. Kiitän kaikkia puheenvuoron käyttäneitä – jonain päivänä me voitamme kaikesta huolimatta!

  Franziska Katharina Brantner (Verts/ALE). – (DE) Arvoisa puhemies, kansainvälisen naistenpäivän satavuotisjuhla antaa meille hyvän syyn juhlia, esittää kiitoksia ja jatkaa taistelua.

Käsittelemme mietintöä naisista ja köyhyydestä; yksi tämän ongelman keskeisistä syistä on naisten ja miesten välinen palkkaepätasa-arvo. Kuten olemme kuulleet, palkkatasa-arvo on kirjattu Rooman sopimuksiin vuonna 1957. Palkkaero on silti koko Euroopassa yhä 17,5 prosenttia ja Saksassa jopa 23 prosenttia. Vuonna 2008 parlamentti hyväksyi mietinnön palkkaepätasa-arvosta jäsen Bauerin erinomaisen työn ansiosta. Mietinnössä kehotettiin komissiota tekemään lainsäädäntöaloitteita palkkaepätasa-arvon torjumiseksi. Sen jälkeen ei ole toteutettu mitään toimia. Lisäksi, komission jäsen Reding, olette vain julistanut maaliskuun 5. päivän Euroopan samapalkkaisuuspäiväksi, mistä ilmoititte perjantaina 4. maaliskuuta. Onneksi muistitte tehdä sen ennen kuin päivä oli jo mennyt.

Meillä ei ole enää aikaa merkityksettömiin lehdistötiedotteisiin. Me emme halua kuulla teiltä kauniita sanoja. Haluamme, että ryhdytte viimein toimiin, jotta Rooman sopimusten satavuotispäivänä naisten ja miesten palkkaerot ovat enintään 0 prosenttia. Me haluamme samapalkkaisuuden nyt.

Siirryn naiskiintiöihin, ja kysyn englantilaiselta kollegaltani, uskooko hän, että vain 3 prosenttia naisista Englannissa ja koko Euroopassa "osaa asiansa". Tämä ehkä selittää sen, miksi hallintoneuvostoissa on niin vähän naisia? En usko, että näin on. Tarvitsemme kiintiön.

Arvoisa komission jäsen Reding, sanoitte, että yritysten on sitouduttava nimittämään naisia johtokuntiin ensi vuoteen mennessä. Haluatteko te, että nämä sitoumukset annetaan ensi vuoteen mennessä vai että naiset pitäisi nimittää ensi vuoteen mennessä? Kuulen, että tarkoititte jälkimmäistä tavoitetta.

  Tadeusz Cymański (ECR). – (PL) Arvoisa puhemies, käsiteltävänä olevassa päätöslauselmassa tuodaan esiin erittäin tärkeä naisten köyhyyden ongelma. Meidän on syytä muistaa, että naiset kärsivät pahiten finanssikriisin seurauksista. Nimenomaan naiset ovat saaneet tuntea kriisin seuraukset työllisyyden vähenemisenä, pienempinä palkkoina ja rakenneuudistustoimina. Lisäksi juuri naiset kantavat vastuun lasten hoidosta ja kasvattamisesta samalla, kun he osallistuvat hyvin vaikeille ja jatkuvasti muuttuville työmarkkinoille.

Naisten tilanne EU:n jäsenvaltioissa vaihtelee suuresti, ja siksi on erittäin tärkeää osoittaa solidaarisuutta ja ymmärrystä niiden alueiden naisille, joilla köyhyysongelma on erityisen paha. Palkkaeroja koskevan kysymyksen pitäisi pysäyttää meidät miettimään, sillä palkkaeroja on myös naisten johtamissa ja omistamissa yrityksissä. Tämä on huolestuttava tosiasia, ja se edellyttää, että pohdimme, ovatko syyt syvemmällä ja riittävätkö hallinnolliset säännöt ja asetukset – kova lainsäädäntö – tässä tapauksessa vai olisiko tarpeen muuttaa ihmisten tietoisuutta ja yleistä kulttuuria. Mikään ei voi korvata kunnioitusta ja sosiaalista kulttuuria, eikä siihen riitä lainsäädäntökään.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL). – (PT) Arvoisa puhemies, on erityisen merkittävää, että tänä vuonna, kansainvälisenä naistenpäivänä, käsittelemme näitä mietintöjä, joilla pyritään kiinnittämään huomiota yhä vallitsevaan epätasa-arvoon ja syrjintään. Joissain valtioissa yhteiskunta ottaa jopa askeleita taaksepäin.

Korostaessamme historiallista päivää, joka liittyy naisten taisteluun heidän oikeuksiensa tunnustamisen ja harjoittamisen puolesta, korostamme työttömyyden ja työpaikkojen epävarmuuden sekä matalien palkkojen kärjistymistä sekä naistyöntekijöiden kohtaamaa palkkoihin liittyvää ja äitiyteen perustuvaa syrjintää; nämä saavat ilmenemismuotoja, joita nuoremmat sukupolvet pitävät erityisen järkyttävinä ja mahdottomina hyväksyä.

Tulojen menetykset lisääntyvät ja naisten köyhyys lisääntyy. Vammaisten naisten, maahanmuuttajanaisten ja pientä eläkettä saavien eläkeläisnaisten sekä matalapalkkaisten naistyöntekijöiden tilanne on erityisen kriittinen.

Maaseudulla ja perhetiloilla asuvien ja työskentelevien naisten ongelmat lisääntyvät, samoin kuin mikro- ja pienyrityksiä johtavien naisten ongelmat. Säästötoimilla on eräissä valtioissa, kuten Portugalissa, Kreikassa ja Irlannissa, vaikutuksia naisten elämään työntekijöinä, kansalaisina ja äiteinä.

Niitä ovat palkkojen tietoinen alentaminen, yliopistoihin otettavien opiskelijoiden määrän jäädyttäminen ja työehtosopimusneuvottelujen pysäyttäminen sekä terveydenhuoltoon, koulutukseen, sosiaaliturvaan ja moniin sosiaalisen tuen muotoihin tehtävät leikkaukset.

Sen vuoksi on erittäin tärkeää estää kriisin varjolla toteutettavat toimenpiteet, jotka uhkaavat naisten oikeutta tasa-arvoon ja tarpeelliseen taloudelliseen ja sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen. Kauniit sanat ja hyvien aikomusten julistaminen eivät riitä. On aika irrottautua vakaus- ja kasvusopimuksen uusliberalistisesta politiikasta, jolla ajetaan markkinoiden vapauttamista ja yksityistämistä sekä vapaata kilpailua, jotka palvelevat aina talous- ja finanssisektorin eturyhmiä. On aika asettaa etusijalle naiset ja heidän oikeutensa, tasa-arvo sekä taloudellinen ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus, jotta saamme paremman yhteiskunnan; jotta voimme todella kunnioittaa ihmisoikeuksia ja vakiinnuttaa edistyksen, jota naiset ovat yhteiskunnassamme auttaneet luomaan.

  Teresa Jiménez-Becerril Barrio (PPE). – (ES) Arvoisa puhemies, tänään on hyvin merkittävä päivä keskustella miesten ja naisten tasa-arvosta, koska vietämme kansainvälistä naistenpäivää niiden kunniaksi, jotka sata vuotta sitten taistelivat naisten työ- ja taloudellisten oikeuksien ja äänioikeuden puolesta.

Olemme saavuttaneet näiden sadan vuoden aikana huomattavaa edistystä, mutta paljon työtä on vielä jäljellä. Todellinen tasa-arvo on yhä unelma, ja naisten syrjintä on arkipäivää.

Uskon, että kaikki meistä, niin miehet kuin naiset, voivat tehdä paljon enemmän naisten todellisen tasa-arvon saavuttamiseksi. Maailmassa on paljon naisia, joiden henki on vaarassa, joiden ihmisarvoa loukataan ja joiden vapaus on riistetty.

Haluan tänä kansainvälisenä naistenpäivänä ilmaista tukeni ja toivoni kaikille naisille, jotka taistelevat demokraattisten oikeuksiensa puolesta Pohjois-Afrikan vallankumouksessa. Naisten arvo ei voi olla vain puolet miesten arvosta arabimaissa eikä muuallakaan maailmassa. Olemme samanarvoisia ja ansaitsemme saman kohtelun. Aion jatkaa taistelua tämän tasa-arvon saavuttamiseksi, ja kansainvälistä naistenpäivää vietetään, kunnes se on toteutunut.

Vaikka monet eivät sitä halua nähdä, todellisuudessa on naisia, jotka ansaitsevat puolet miesten palkasta, ja perheväkivalta kohdistuu pääasiassa naisiin ja lapsiin. Toistan, että näistä tosiasioista on edelleen kerrottava Euroopan parlamentissa, ja lupaan luonnollisesti jatkaa työskentelyä tämän puolesta.

  Marc Tarabella (S&D). – (FR) Arvoisa puhemies, aluksi haluan kiittää kollegoitani Nedelchevaa ja Plumbia heidän tekemästään työstä.

Tänä symbolisena päivänä, jolloin ensimmäisestä kansainvälisestä naistenpäivästä on kulunut sata vuotta, voisin toistaa lähes sana sanalta sen, mitä viime vuonna sanottiin, sillä taistelu jatkuu yhä.

On totta, että naiset kestävät paremmin nykyistä kriisiä työpaikkojen menetysten suhteen. Mitä tulee naisiin kohdistuvan väkivallan torjuntaan, odotamme, että komissio ilmoittaa, mitä se aikoo tehdä, hyväksyy pyyntömme tätä kysymystä korostavan eurooppalaisen teemavuoden perustamisesta ja esittää strategian. Olen kuullut, että tämä tapahtuu pian, mistä olen iloinen.

Valitettavasti samapalkkaisuus ei vielä ole toteutunut huolimatta eräiden jäsenvaltioiden ja etenkin Euroopan komission monista ponnistuksista. Parlamentin kovista ponnisteluista huolimatta jäsenvaltiot ovat myös valitettavasti hylänneet isyysloman, ja neljä unionin jäsenvaltiota ei vieläkään tunnusta oikeutta aborttiin, ja muissakin sitä asetetaan kyseenalaiseksi.

Olen tyytyväinen Belgian uuteen lakiin naisten edustusta yrityksissä ja niiden johtokunnissa koskevista kiintiöistä samoin kuin komission jäsenen Redingin ja puhemies Buzekin myös lehdistössä Atlantin toisella puolella osoittamaan hyvin aktiiviseen lähestymistapaan tässä asiassa.

Meidän olisi kuitenkin juhlittava sitä, että sadan vuoden jälkeen olemme päässeet puoliväliin tiellä kohti sukupuolten tasa-arvoa yhteisön ja jäsenvaltioiden lainsäädännön ansiosta. Meidän on jatkettava tällä tiellä, jotta ei kestä vielä sataa vuotta, ennen kuin todellinen sukupuolten tasa-arvo saavutetaan.

  Emma McClarkin (ECR). – (EN) Arvoisa puhemies, kuten monet jäsenet ovat huomauttaneet, naisten oikeuksissa on tapahtunut jatkuvaa edistystä monien vuosien ajan. Ensimmäisten Euroopan parlamentin vaalien ja vuoden 2009, jolloin minut valittiin parlamenttiin, välisinä 30 vuotena naisten edustus yli kaksinkertaistui. Nyt naisia näkyy tärkeissä tehtävissä politiikassa, liike-elämässä, teollisuudessa ja tiedotusvälineissä. Ehkä tärkeintä on se, että olemme yhteiskuntana oppineet arvostamaan naisten roolia ja tunnustamaan heidän panoksensa, mikä samalla on lisännyt tasa-arvoa.

Meidän on kuitenkin oltava varovaisia sen suhteen, kuinka kovasti vaadimme lisää tasa-arvoa ja millä aloilla. Meidän olisi ensisijaisesti keskityttävä siihen, mikä edelleen on väärin. Yhdistyneessä kuningaskunnassa parlamentin jäsenistä naisia on yhä alle 20 prosenttia, lähes puolella FTSE:hen listautuneista yrityksistä ei ole johtokunnissaan lainkaan naisia, ja vain joka viides teknisen alan, luonnontieteiden ja tietotekniikan tutkinnon suorittaneista on naisia. Yhteiskuntiemme erilaisten luonteiden vuoksi tämä on selvästi asia, johon jäsenvaltioiden on puututtava – ilman kiintiöitä ja EU:n tasolla mielivaltaisesti asetettuja tavoitteita.

Edustuksen lisäksi ja siitä riippumatta kaikkialla EU:ssa ja koko maailmassa on kuitenkin tuhansia naisia, jotka kärsivät väkivallasta, hyväksikäytöstä ja syrjäytymisestä. He ovat niitä, joilla ei ole ääntä. Juuri nämä naiset – joita syrjitään, joita tietoisesti estetään suoriutumasta, tai jotka ovat sorron uhreja – ansaitsevat ehdottomasti huomiomme.

  Astrid Lulling (PPE). – (DE) Arvoisa puhemies, ensinnäkin toivotan tervetulleeksi sen pienen joukon miehiä, jotka ovat liittyneet tässä täysistunnossa olevaan pieneen joukkoon naisia. Kannatan luonnollisesti naisten ja miesten tasavertaista kohtelua ja yhtäläisiä mahdollisuuksia. Olen kampanjoinut niiden puolesta menestyksellisesti kansallisella ja yhteisön tasolla yli 50 vuoden ajan.

Valitettavasti naisten ja miesten tasa-arvoa EU:ssa vuonna 2010 käsittelevä mietintö sisältää jälleen kerran liioiteltuja vaatimuksia, jotka viime kädessä huonontavat naisten asemaa. Minulla ei ole aikaa selittää niitä kaikkia tässä. Ei ole esittelijän vika, että tarkistusten suuri määrä on tehnyt mietinnöstä varsin vaikeasti sulatettavan.

Mitä tulee kiisteltyyn kysymykseen siitä, olisiko EU:n määrättävä pörssiyhtiöille naiskiintiö, varoitan ylistämästä Norjaa loistavana esimerkkinä tällaisesta toimenpiteestä. Kysytte ehkä miksi. Naiskiintiön käyttöönoton jälkeen pörssissä noteerattujen yritysten määrä väheni 554:stä 362:een vuosina 2003–2009. Kolmasosa yrityksistä ilmoitti pörssistä vetäytymisensä syyksi naiskiintiön käyttöönoton. Norjassa 70 naisella, joita kutsutaan "kultahameiksi", on noin 300 hallintoneuvostopaikkaa. Tämä on vääristynyt, mutta hyvin mielenkiintoinen tilanne. Henkilökohtaisesti saattaisin olla kiinnostunut "kultahameen" urasta, koska en ole toistaiseksi ollut yhdenkään hallintoneuvoston jäsenenä. Komission on pohdittava asiaa huolellisesti ja punnittava seurauksia eikä reagoitava liian hätäisesti tähän ongelmaan.

Pahoittelen myös sitä, että mietinnössä suositellaan samaan hengenvetoon, että naisille olisi taattava esteetön mahdollisuus ehkäisyyn ja raskaudenkeskeytykseen. Toisin sanoen abortti rinnastetaan ehkäisyyn pelkkänä syntyvyydensäännöstelykeinona. Tämä on loukkaus naisia kohtaan. En voi kannattaa tätä täysin siitä riippumatta, että EU:lla ei ole valtaa tällä alalla – toissijaisuus velvoittaa! Pahoittelen sitä, että jotkut parlamentin naisjäsenet sekoittavat jatkuvasti nämä kaksi asiaa. Se ei ole tarpeen.

(Puhuja suostui vastaamaan sinisen kortin kysymyksen työjärjestyksen 149 artiklan 8 kohdan mukaisesti.)

  Licia Ronzulli (PPE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, esitän jäsen Lullingille hyvin yksinkertaisen kysymyksen: eivätkö hänen mielestään etenemistä kohti miesten ja naisten tasa-arvoa estä vielä vuonna 2011 juuri hänen edustamiensa kaltaiset mielipiteet, jotka siten ovat naisen mielipiteitä ja joita hän niin innokkaasti esittää meille tänäänkin?

  Astrid Lulling (PPE). – (FR) Arvoisa puhemies, en tiedä, en ole sanonut mitään ennen vuotta 2011, miksi tilanne on huonontunut? Se ei huononnu, jos pysymme realistisina, mutta se huonontuu, jos omaksumme utopistisen ja epärealistisen lähestymistavan.

(Suosionosoituksia)

(Puhuja suostui vastaamaan sinisen kortin kysymyksen työjärjestyksen 149 artiklan 8 kohdan mukaisesti.)

  Marc Tarabella (S&D). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa jäsen Lulling, samalla kun voisin olla hyvin ylpeä sitä, että kiititte niitä harvoja miehiä, jotka ovat läsnä tässä keskustelussa, voisin yhtenä naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan harvoista miesjäsenistä suuttua teille, jos rinnastatte minut jäsen Bloomiin. Haluaisin tietää, pystyttekö erottamaan jäsen Bloomin ja minut vai pitääkö minun olla pahoillani siitä, että yhdistätte meidät molemmat samaan taisteluun, sillä meidän kantamme ovat selvästi täysin vastakkaiset.

  Astrid Lulling (PPE). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa jäsen Tarabella, en maininnut lainkaan jäsen Bloomia! Teitte jäsen Bloomille suuren palveluksen, sillä juuri te esititte hänelle kysymyksiä ja annoitte hänelle mahdollisuuden olla parrasvaloissa. Kiitän teitä myös siitä, että esititte minulle kysymyksiä, sillä siten saan haluamani puheajan.

Minun on kuitenkin sanottava teille, jäsen Tarabella, että te olette naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan kunnianarvoisa jäsen. Voin aina luottaa siihen, että edustatte järjen ääntä, ja olen pahoillani, että teitä ja minua ei ole kuunneltu eräiden näiden mietintöjen kohtien osalta.

  Zita Gurmai (S&D). – (EN) Arvoisa puhemies, kansainvälisen naistenpäivän vuosipäivänä, kun keskustelemme jäsen Plumbin naisten köyhyyttä ja jäsen Nedelchevan naisten ja miesten tasa-arvoa Euroopan unionissa käsittelevistä mietinnöistä ja kun toimielimet keskittyvät johtokuntien naiskiintiöihin, sosialistipuolueen naisten ryhmä omistaa vuoden 2011 kampanjansa eläkeoikeuksille ja naisten köyhyydelle. Kaikkien Euroopan yhteiskuntien väestö ikääntyy, ja eläkejärjestelmiä uudistetaan kaikkialla Euroopassa. Tästä syystä EU:n on lähetettävä viesti siitä, että tavallisten naisten elämä on keskeinen huolenaiheemme.

Eläkkeitä koskevassa erittäin tärkeässä kysymyksessä Euroopan komission olisi otettava johtoasema kavennettaessa naisten ja miesten välisiä rakenteellisia kuiluja. Naisia ei saisi asettaa huonompaan asemaan heistä riippumattomista syistä: kollegani mainitsemat palkkaerot, omaisten hoitaminen ja ala-arvoiset työpaikat. Ensimmäisenä tehtävänämme on lisätä tietoisuutta naisten keskuudessa. Meidän on korostettava, että käynnissä olevissa eläkekeskusteluissa naistekijä on tullut esiin hyvin harvoin. Haluamme, että poliittiset päättäjät ovat tietoisia tämän vaikutuksesta ja varmistavat, että käyttöön saadaan täsmällistä tietoa naisista ja eläkkeistä.

Komission on tutkittava sukupuolitekijän vaikutusta Euroopan eläkeuudistuksissa, ja olen varma, että Viviane Reding tekee tämän. Meidän on tarkasteltava kansallisen tason parhaita käytäntöjä sekä tutkittava unionin lähestymistapaa. On todella aika pohtia, mitä olemme saaneet aikaan sadan viime vuoden aikana. Tarvitsemme lapsillemme selvän tulevaisuuden.

On myös tärkeää pitää mielessä, mitä Clara Zetkin teki sata vuotta sitten, sillä sukupuolten palkkaerojen poistaminen oli hänen ideansa. On myös todella tärkeää, että saamme aikaan muutoksia Ginger Rogersin ja Fred Astairen tyyliin – muistaen, että Ginger Rogersin oli tehtävä kaikki "takaperin korkeissa koroissa".

Puhetta johti
varapuhemies Dagmar ROTH-BEHRENDT

  Lena Kolarska-Bobińska (PPE). – (PL) Arvoisa puhemies, naisia ja miehiä Euroopan unionissa haittaavaa eriarvoisuutta koskevissa mietinnöissä on monia ehdotuksia siitä, mitä pitäisi tehdä ja mitä toimia olisi toteutettava tämän eriarvoisuuden vähentämiseksi. Kiitän vilpittömästi komission jäsentä Redingiä niistä toimenpiteistä, joita hän toteuttaa unionin tasolla naisten ja miesten välisten erojen kaventamiseksi. Suurin osa näistä toimenpiteistä pitäisi kuitenkin toteuttaa kansallisella tai jäsenvaltioiden tasolla. Juuri siellä kohdataan usein kiivasta vastustusta poliitikkojen, instituutioiden ja yleisen mielipiteen taholta. Tästä syystä naisjärjestöt pyytävät usein komissiolta apua. Ruohonjuuritason toimet ovat kuitenkin hyvin tärkeitä, esimerkiksi Puolassa, jossa vastustus voitiin voittaa Naisten kongressina tunnetun naisten yhteiskunnallisen liikkeen ansiosta. Keräsimme yli 100 00 allekirjoitusta sosiaalista ja oikeudellista aloitetta varten, ja yleisen mielipiteen liikkeelle saaneen laajan keskustelun tuloksena Puolan parlamentti hyväksyi äänestyksessä naisten 35 prosentin kiintiön kaikkien vaalien, myös Euroopan parlamentin, ehdokaslistoissa. Olen hyvin ylpeä siitä, että Puola on liittynyt valtioihin, joissa tasapuolinen edustus on lakisääteinen vaatimus, ja että se on ensimmäinen uusista jäsenvaltioista, joka toteuttaa tämän merkittävän muutoksen. Aiomme nyt seurata tarkasti, miten tämä vaikuttaa naisten poliittiseen osallistumiseen. Haluan todeta selvästi, että meidän olisi heti asetettava itsellemme uusia tavoitteita, ja näinä uusina tavoitteina olisi oltava eri naisryhmien samapalkkaisuus ja tasapuolinen edustus muissa päätöksentekoelimissä. Paljon kiitoksia.

  Silvia Costa (S&D). – (IT) Arvoisa puhemies, arvoisat komission jäsenet, hyvät parlamentin jäsenet, kiitän esittelijöitä ja omistan osaltani tämän maaliskuun 8. päivän Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän naisille, muun muassa niille monille naisille, jotka tällä hetkellä osoittavat mieltään Kairossa ja Iranissa ja taistelevat maissaan demokratian ja vapauden puolesta. Tässä suhteessa toivon, että toteutetaan päättäväisiä toimenpiteitä, Euroopan komission ulkoiset toimet mukaan lukien, yhteyksien luomiseksi näihin naisiin.

Myös Euroopassa naisten osallistuminen on heräämässä uudelleen, alkaen vaatimuksista, joiden mukaan tiedotusvälineiden ja eri instituutioissa toimivien miesten on toiminnassaan kunnioitettava naisten ihmisarvoa, kuten miljoona italialaista naista ja lukuisat miehet vaativat 13. helmikuuta toreilla.

Mitä käsiteltävänä oleviin mietintöihin tulee, huomautan, että työpaikoilla ja nuorten naisten – vaikka he ovat paremmin koulutettuja ja osaavampia – elämässä lisääntyvä epävarmuus, epätyypillisissä työsuhteissa olevien naistyöntekijöiden – joita useimmat nuoret naiset ovat – riittämätön suojelu äitiyden aikana sekä nykyisen politiikan kyvyttömyys saada aikaan tasapainoa ovat vahvassa yhteydessä naisten alhaisempaan työllisyysasteeseen, köyhyyden yleisyyteen naisten keskuudessa, heidän eläkkeidensä alhaisempaan tasoon ja siten heidän jäämiseensä päätöksentekoelinten ulkopuolelle.

Vaikka kannatan komission jäsenen Redingin johtokuntia koskevaa aloitetta, en tue yhtä innokkaasti vakuutusaloitetta, joka uhkaa rangaista nimenomaan naisia. Ilman tätä Eurooppa 2020 -strategia ei onnistu.

  Elisabeth Morin-Chartier (PPE). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, ensiksi haluan todeta, että minusta taistelulla miesten ja naisten tasa-arvon puolesta ei ole mitään tekemistä vasemmiston tai oikeiston kanssa; se ei ole miesten tai naisten käymä taistelu, vaan koko yhteiskunnan taistelu.

Mikä nykyajan yhteiskunta investoi nuorten tyttöjen kouluttamiseen, kuten me teemme, vain evätäkseen itseltään 50 prosenttia käytettävissä olevasta älystä työpaikoilla? Se ei saa olla yhteiskunta, jossa me elämme. Kehotan teitä, komissiota, neuvostoa ja parlamenttia, käynnistämään toimia, jotta jätämme jälkeemme tasa-arvoisemman ja oikeudenmukaisemman yhteiskunnan, joka pyrkii hyödyntämään paremmin nuorten tyttöjen koulutusta ja heidän älyään.

Toinen seikka, arvoisa komission jäsen, koskee yhtäläistä pääsyä vastuullisiin tehtäviin. Kuten tiedätte, olen ranskalainen ja vastustin kiintiöitä. Kymmenen vuotta myöhemmin olen kuitenkin ymmärtänyt, että ilman kiintiöitä emme saavuta mitään. Ilman kiintiöitä naisia ei koskaan ole yhtä paljon kuin miehiä

(Suosionosoituksia)

vastuullisissa tehtävissä. Kuulin parlamentin puhemiehen kannattavan tätä näkemystä viime viikolla.

Katson, että meidän on todella nyt edettävä tähän suuntaan. Tiedätte, että vastustin kiintiöitä, koska minusta on jokseenkin halventavaa joutua puolustamaan naisia, joiden pitäisi päästä eteenpäin osaamisensa perusteella. Nyt minusta kuitenkin tuntuu, että meidän on turvauduttava tähän toimintatapaan.

Kolmas ja viimeinen seikka on se, että meidän on taisteltava miesten ja naisten samapalkkaisuuden puolesta. Kiitos puheenvuoroistanne.

(Suosionosoituksia)

  Antigoni Papadopoulou (S&D). – (EL) Arvoisa puhemies, tänään me kunnioitamme naisten taistelua kautta aikojen ja heidän saavutuksiaan. Panemme merkille sitkeät demokratiavajeet, joita talouskriisi tällä hetkellä pahentaa: köyhyys, ihmiskauppa, väkivalta, työttömyys, seksuaalinen hyväksikäyttö, palkkaerot, halventaminen tiedotusvälineissä, stereotyyppisten roolien jatkuminen ja aliedustus vallan keskuksissa – jotka kaikki ovat naisille tyypillisiä asioita – vahingoittavat eniten yksinhuoltajaäitejä, ikääntyneitä naisia, naispuolisia maahanmuuttajia ja vammaisia naisia.

Tarvitsemme koordinoituja toimia unionin ja jäsenvaltioiden tasolla: tehokkaampia työllisyys- ja sosiaaliturvatoimia köyhyyden torjumiseksi, enemmän toimenpiteitä perhe- ja työelämän yhteensovittamiseksi työssäkäyvien naisten tukemiseksi ja aktiivisia toimenpiteitä ja kiintiöitä tasapuolisen edustuksen varmistamiseksi vallan keskuksissa. Tarvitsemme asianmukaista kasvatusta ja valistusta väkivallan ja stereotypioiden poistamiseksi. Tie on pitkä, mutta meidän on kuljettava se, sillä naiset ansaitsevat paremmat mahdollisuudet ilman ennakkoluuloja.

  Joanna Senyszyn (S&D). – (PL) Arvoisa puhemies, naisia syrjitään kaikilla elämänaloilla; heitä hakataan ja raiskataan. Puolet kaikista eurooppalaisista naisista on kokenut väkivaltaa, ja yli miljoona naista kärsii siitä päivittäin. Naisiin kohdistuvaa väkivaltaa koskevan direktiivin laatimistyö jatkuu, mutta samalla Euroopan unionissa on valitettavasti valtioita, muun muassa Puola, jotka harjoittavat laillistettua väkivaltaa naisia vastaan seksuaali- ja lisääntymisterveyden alalla.

Asianmukaisen seksuaalivalistuksen ja helposti saatavien ehkäisyvälineiden puute merkitsee sitä, että raskaaksi tulevien naisten, myös alaikäisten, on lain mukaan pakko synnyttää lapsi. Raskaana olevaa naista kohdellaan kuin hautomakonetta, jolla ei ole oikeutta päättää itse asioistaan eikä oikeutta terveyteen ja yksityisyyteen, joka kaikilla miehillä on. Aborttikielto ei vähennä tehtyjen aborttien määrää. Abortin vastainen lainsäädäntö on tuomittava, koska se on yksi naisiin kohdistuvan valtiollisen väkivallan muoto ja naisten institutionaalista syrjintää. Jos miehet voisivat tulla raskaaksi, abortti olisi sakramentti.

  Iratxe García Pérez (S&D). – (ES) Arvoisa puhemies, ilmaisen tunnustukseni ja kiitollisuuteni kaikille niille naisille, jotka ovat työskennelleet ja taistelleet sadan viime vuoden aikana nykyisen tasa-arvon saavuttamiseksi. Monet heistä ovat tunnettuja ja heistä on kirjoitettu paljon, mutta monet muut ovat tuntemattomia.

Tehtävää on kuitenkin vielä paljon jäljellä, ja näissä mietinnöissä meitä muistutetaan sellaisista kysymyksistä kuin perhe- ja työelämän yhteensovittaminen, vaikeudet päästä työmarkkinoille ja sukupuoleen perustuvan väkivallan, yhden Euroopan ja koko maailman pahimman vitsauksen, torjunta. Miesten ja naisten tasa-arvo ei vieläkään ole todellisuutta. Sen vuoksi meidän on nyt aloitettava uusi vaihe, jossa lupaukset toteutetaan.

Euroopan unionin toimielinten ja koko eurooppalaisen yhteiskunnan on pyrittävä edistymään kohti miesten ja naisten todellisen tasa-arvon saavuttamista. Tällainen tasa-arvo voisi antaa mahdollisuuden luoda oikeudenmukaisemman ja tasa-arvoisemman yhteiskunnan, ja tällä tiellä miehillä on keskeinen rooli. Tehtävää on vielä paljon, ja me toteutamme sen yhdessä.

  Joanna Katarzyna Skrzydlewska (PPE). – (PL) Arvoisa puhemies, tänään meillä on mahdollisuus palauttaa mieliimme ihmisten oikeus tasavertaiseen kohteluun sukupuoleen katsomatta. Huolimatta monista yhtäläisten oikeuksien takaamiseksi toteutetuista toimenpiteistä naisten ja miesten välisiä palkkaeroja ei vieläkään ole ratkaistu. Naiset ovat yhä vaikeammassa tilanteessa; usein työnantajat eivät arvioi heidän sopivuuttaan tiettyyn työhön heidän pätevyytensä perusteella vaan sen perusteella, aikovatko he hankkia lapsia vai eivät, tai jos heillä jo on lapsia, kuka lapsista huolehtii heidän sairastuessaan. Miehiltä ja isiltä ei palvelukseenoton yhteydessä tällaisia asioita kysytä. Sen vuoksi korostan, että järjestelmää on muutettava ja että on toteutettava toimenpiteitä, joilla muutetaan yhteiskunnan lähestymistapaa tähän ongelmaan ja autetaan naisia pääsemään irti siitä sisäisestä käsityksestä, että lasten kasvatus on vain heidän vastuullaan, ja mahdollistetaan siten tämän eriarvoisuuden kitkeminen. Koska tunnen komission jäsenen Redingin karisman ja päättäväisyyden, uskon, että tähän varmasti päästään. Kiitos.

  Mitro Repo (S&D). – (FI) Arvoisa puhemies, kunnioitettavat naiskollegani, tänä naisten juhlapäivänä on hyvä tarkistaa, kuinka tasa-arvo oikeasti toteutuu Euroopassa. Meillä on uusi, yhteinen huolenaihe ja se on köyhyyden naisistuminen. Vaikka naiset tekevät enemmän töitä kuin miehet, miehet saavat enemmän palkkaa ja vielä enemmän eläkettä. On väärin, että miehet rikastuvat ja naiset köyhtyvät. Aivan erityisesti ikääntyvät naiset ja siksi heitä on autettava kaikin mahdollisin tavoin.

Ikääntymisen ja vanhenemisen, aivan erityisesti naisten ikääntymisen ja vanhenemisen, ei tule olla taakka. Sitä ei pidä pitää rasitteena vaan yhteiskunnan ja Euroopan rikkautena ja voimavarana. Arvoisat kollegat, maailman ja Euroopan tulevaisuus on jatkossakin ennen kaikkea naisten ja varsinkin äitien varassa. Tietysti on hyvä, että äitien pojilla ja miehillä, herra Bloomilla ja minullakin, on jotain mielekästä muuta tekemistä kuin sotiminen. Onnitteluni.

(Suosionosoituksia)

  Ivo Vajgl (ALDE). – (SL) Arvoisa puhemies, Wienin filharmonikot, joka on luultavasti maailman paras klassisen musiikin orkesteri, salli vasta muutama vuosi sitten naisten liittyä orkesterin jäseniksi. Kuvitelkaapa, miltä meidän orkesterimme Euroopan parlamentissa näyttäisi ja kuulostaisi, jos täällä ei olisi naisjäseniä elähdyttämässä sitä persoonallisuuksillaan ja valistuneella keskustelulla.

On selvää, että tällainen päivä, joka muistuttaa meitä naisten epätasa-arvosta, on erittäin tarpeellinen. Palkkapäivänä, päivänä, jona työtehtävät jaetaan, ja kaikkina päivinä, joina huolehditaan lapsista ja perheistä, naiset eivät ole tasa-arvoisia. Euroopan parlamentin ja kansallisissa parlamenteissa toimivien kollegojemme vastuulla on säätää lakeja, joilla tämä tasa-arvo saadaan aikaan. Katson kuitenkin, että voimme edistää tätä tasa-arvoa myös osoittamalla naisia kohtaan huolenpitoa ja huomiota päivittäin.

  Anna Záborská (PPE). – (SK) Arvoisa puhemies, on tärkeää, että keskustelemme tänään naisten köyhyydestä. Samalla on sääli, että ratkaisua etsiessämme olemme edelleen yksipuolisen ajattelun vankeja.

Naisten köyhyyden ratkaiseminen edellyttää enemmän kuin vain puuttumista väkisin perheympäristöön. OECD:n tuorein tutkimus osoittaa, että tällaisen puuttumisen tulokset eivät ole kovin onnistuneita. Naiset käyttävät miehiä enemmän aikaa kotitöihin ja lastenhoitoon. Näin on myös silloin, kun mies on vanhempainlomalla. Naiset eivät tee tätä pakosta, vaan siksi, että he haluavat tehdä niin. He valitsevat mieluummin osa-aikatyön.

OECD:n lukujen mukaan 30–50 prosenttia kaikesta naisten taloudellisesta toiminnasta ei näy nykyisissä vaurauden mittareissa, kuten asukaskohtaisessa BKT:ssä. Näin ollen naisten köyhyyden ratkaiseminen edellyttää myös sen työn tunnustamista, jota naiset tekevät sukupolvien välisen solidaarisuuden puitteissa. Tunnustamalla tämän työn otamme tärkeän askeleen kohti köyhyyden poistamista.

  Sylvana Rapti (S&D). – (EL) Arvoisa puhemies, minulla on hieman erilaista sanottavaa: minulle tämä päivä ei ole juhlinnan päivä; se on Yhdysvalloissa tapahtuneessa kansannousussa, ei 100 vaan 157 vuotta sitten kuolleiden naisten muistopäivä. Meidän ei pitäisi unohtaa sitäkään. Jos haluamme päästä eteenpäin, tarvitsemme kolmea keskeistä asiaa:

– ensimmäinen on työssäkäyviä naisia auttavien rakenteiden, lastentarhojen ja päiväkotien, tukeminen;

– toinen, arvoisa komission jäsen Andor, on naisille annettava taloudellinen tuki; ja

– kolmas on asenteiden muuttaminen kouluissa ja täällä; arvoisa komission jäsen Reding, ehdotan, että kiintiöiden olisi koskettava paitsi johtokuntia, mikä on kuin talon korjaamista katosta aloittaen, myös lastentarhojen ja koulujen opettajia, jotta voimme toteuttaa sukupuolten tasa-arvon arkielämässä.

Lopuksi kehotan teitä, arvoisa puhemies, kiertämään naisena sääntöjä ja antamaan puheenvuoron jäljellä oleville kymmenelle naispuoliselle puhujalle tässä naistenpäivän erityisessä seremoniassa.

  Ulrike Lunacek (Verts/ALE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kuulijat sekä istuntosalissa että lehtereillä, naisten oikeuksia työpaikalla, perheessä ja demokratiassa sekä naisten taloudellista riippumattomuutta ajava ja miesten väkivaltaa, naisten köyhyyttä ja yksinhuoltajanaisten, lesbojen ja maahanmuuttajanaisten syrjintää vastustava kampanja on jatkunut aivan liian kauan. Vietämme tänään kansainvälisen naistenpäivän satavuotisjuhlaa. Onneksi voimme tulevaisuudessa juhlia myös sitä, mitä on saavutettu, unohtamatta kuitenkaan työtä, joka vielä on jäljellä.

Jäsen Morin-Chartier totesi, että vaikka hän ei kymmenen vuotta sitten juuri uskonut kiintiöihin, hän on muuttanut mieltään: kiintiöt ovat tärkeitä. Kiitos siitä. Naiset todella tarvitsevat kiintiöitä päästäkseen eteenpäin. Meillä on mieskiintiöt kaikissa johtokunnissa, kaikissa virallisissa elimissä, politiikassa ja liike-elämässä. Miesten verkostot toimivat ongelmitta. Miehet eivät välttämättä ole vaikutusvaltaisissa asemissa osaamisensa ansiosta – jotkut ovat, mutta eivät läheskään kaikki – vaan vain siksi, että he kuuluvat näihin kaveriverkostoihin. Sen vuoksi tarvitsemme kiintiöitä ja samapalkkaisuutta.

  Nikolaos Salavrakos (EFD). – (EL) Arvoisa puhemies, tänään on mielestäni hyvin merkittävä päivä; vietämme naistenpäivää, joka on rakastamiemme ja kunnioittamiemme naisten, äitiemme, vaimojemme, sisartemme ja tyttäriemme, työssäkäyvien naisten ja kotirouvien merkkipäivä. Esitän kiitokseni koko naissukupuolelle ja painotan, että henkilökohtaisesti tuen naisten taistelua, jolla he pyrkivät tasa-arvoon yhteiskunnassa ja työelämässä, samapalkkaisuuteen ja kiintiöihin vallan keskuksissa, ja tuomitsen kaikenlaisen naisiin kohdistuvan väkivallan ja hyväksikäytön.

En puhu pidempään, kaikki on jo sanottu. Kiitän teitä kaikkia naisia, niin tässä istunnossa läsnä olevia kuin tänään poissa olevia.

  Licia Ronzulli (PPE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, omistan puheenvuoroni tänään kaikille naisille, jotka taistelevat päivittäin oikeuksiensa puolesta modernissa yhteiskunnassa, kaikille naisille, jotka päättävät hankkia lapsia tietäen, että se vaikeuttaa heidän työelämänsä sovittamista yhteen heidän uuden äidin roolinsa kanssa, kaikille naisille, jotka tietoisina lahjoistaan ja kyvyistään päättävät jatkaa eteenpäin omalla tiellään monista esteistä huolimatta.

Juuri tästä syystä kannatan sitä, että ainakin alkuvaiheessa otetaan käyttöön pakolliset naiskiintiöt keinona murtaa vain miehiä tukeva kulttuuri. Olen varma, että näin annettaisiin mahdollisuus, jota monet nuoret naiset ovat odottaneet, ja että he ammattitaitonsa ja koulutuksensa avulla varmasti tarttuvat siihen.

Minulla on vain muutaman kuukauden ikäinen vauva, ja minulla on unelma: toivon, että tyttäreni Vittorian ei tarvitse taistella niin kuin meidän täytyy rikkoakseen nämä lasikatot ja että naisten lahjakkuutta ei enää pidetä velvollisuutena vaan pikemmin aitona lisäarvona.

  Andrew Henry William Brons (NI). – (EN) Arvoisa puhemies, trotskilaiset muuttivat marxilaisen luokkasodan monia epäkohtia vastaan taistelevien ryhmien sodaksi. Yhteiskunta oli määrä jakaa ryhmiin, jotka eivät välttämättä tienneet, että heillä oli valituksen aihetta, ennen kuin avuliaat nuoret aktivistit selittivät sen heille. Nämä ryhmät voivat perustua etniseen taustaan, uskontoon, sukupuoleen, sukupuoliseen suuntautumiseen, ikään tai vammaisuuteen. Niitä kaikkia oli määrä kehottaa kollektiiviseen toimintaan sortajiaan vastaan.

Trotskilaiset vanhenivat, mutta eivät aikuistuneet. Eräissä tapauksissa he pääsivät vaikutusvaltaisiin vallankäyttöasemiin. Heidän ajatuksensa levisivät nopeammin ja kauemmas kuin he itse. Sanasta "syrjintä", kun sitä edeltää sana "kohdistuva", tuli äärimmäinen paha. Monissa tapauksissa syrjinnällä ei ole tunnistettavaa tekijää. Syrjijänä on muu yhteiskunta. Me kaikki olemme syyllisiä. Oli kansalaisten todellinen haitta mikä tahansa, heidän on tajuttava, milloin heitä manipuloidaan, ja päästävä irti tästä manipuloinnista.

  Karin Kadenbach (S&D). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisat komission jäsenet, kansainvälisen naistenpäivän satavuotisjuhlan olisi oltava myös pohdinnan ja tilannearvion hetki. Esitän tänään kiitokseni niille naisliikkeen pioneereille, tienraivaajille, jotka ovat mahdollistaneet sen, että niin monet naiset nykyään osallistuvat poliittiseen ja liike-elämään.

Tämän päivän olisi kuitenkin oltava myös meille varoitus olla vaarantamatta sitä, mitä tähän asti on saavutettu. Julkisen talouden vakauttamisen varjolla eri jäsenvaltioissa toteutettavat ohjelmat haittaavat monilla aloilla konkreettisesti naisia, naisten koulutusmahdollisuuksia, naisten mahdollisuuksia saada oikeudenmukaista ja toimeentuloon riittävää palkkaa sekä naisten mahdollisuuksia osallistua poliittiseen kehitykseen. Kehotan erityisesti miehiä – joita täällä on nyt muutamia kanssamme – tekemään kanssamme yhteistyötä kunnianhimoisten tavoitteidemme saavuttamiseksi, jotta kansainvälinen naistenpäivä voi tulevaisuudessa todella olla juhlapäivä.

  Viviane Reding, komission varapuheenjohtaja. – (FR) Arvoisa puhemies, kiitoksia, hyvät parlamentin jäsenet, sillä olen kuullut vahvan ja selkeän viestinne. Voin tiivistää sen yhdeksi lauseeksi: suurin osa teistä ei enää hyväksy miesten 90 prosentin kiintiötä yritysten johdossa, vaan katsoo, että asiaan olisi tultava muutos.

(Suosionosoituksia)

Meidän on tehtävä yhteistyötä tämän muutoksen aikaansaamiseksi.

(EN) Kun kuunneltuani esittelijää ja kaikkia puheenvuoroja analysoin sitä, mitä keskustelussa sanottiin, uskon olevamme samaa mieltä siitä, että naiset pärjäävät kohtuullisen hyvin politiikassa. Tehtävää on vielä paljon, mutta olemme oikealla tiellä.

Talouden alalla tilanne ei valitettavasti ole yhtä hyvä. Me emme ole mukana päätöksenteossa, ja ymmärsin viestinne siitä, että meidän on saatava tähän muutos. Meitä on paljon matalapalkkaisissa työpaikoissa samalla, kun 60 prosenttia yliopistotutkinnon suorittaneista on naisia. Heidät hukataan matkalla sinne, missä tarvitsisimme heitä kriisiaikoina taloudellisen tilanteen parantamiseksi.

Meillä ei ole valinnanvaraa. Miten muuten voimme saavuttaa 75 prosentin työllistyvyyden kuin hyödyntämällä näiden hyvin koulutettujen naisten käyttämätöntä potentiaalia? Meidän on todella muutettava lähestymistapaamme työllisyyteen antamalla naisille mahdollisuus ja ottamalla käyttöön lahjakkuudet, jotka olemme kouluttaneet ja jotka ovat käytettävissä työmarkkinoilla.

Panin merkille uhreja koskevat puheenvuorot. On totta, että kaikki uhrit eivät ole naisia tai lapsia. He voivat olla myös miehiä – mutta useimmiten uhrit ovat naisia, jopa pieniä tyttöjä. Tästä syystä tämä tosiseikka otetaan huomioon uhreja koskevassa paketissa, jonka esittelen toukokuussa.

Vietämme pian kansainvälisen naistenpäivän satavuotisjuhlaa. Emme saa unohtaa, että juhlimme myös Marie Curien saaman Nobel-palkinnon satavuotisjuhlaa. Totean kaikille tässä salissa oleville naisille, että meidän olisi oltava ylpeitä siitä, että olemme naisia.

(Suosionosoituksia)

  László Andor, komission jäsen. – (EN) Arvoisa puhemies, satavuotista taistelua ja satavuotista edistystä on mielestäni kunnioitettava, mutta meidän on myös tunnustettava, että nykyinen Eurooppa on yhä kaukana miesten ja naisten täydestä tasa-arvosta. Työmarkkinoiden epätasapaino ja monissa työmarkkinoiden segmenteissä ja instituutioissa vallitseva naisten vastainen painotus uusintavat tätä eriarvoisuutta.

Tästä syystä katson, että yhteisön toimintalinjoja ja rahoitusvälineitä on käytettävä tämän alan tilanteen sekä naisten työnsaantimahdollisuuksien ja työehtojen parantamiseksi, jotta saadaan aikaan edistystä. Monet konkreettiset toimet ovat mahdollisia. Olisi esimerkiksi hyvin tärkeää asettaa Euroopan unionin rahastojen rahoituksen saamiseksi yhtäläisiä mahdollisuuksia koskeva ehto aina kun se on mahdollista ja järkevää, ja me haluamme ajaa tätä eteenpäin.

Suora työpaikkojen luominen on kuitenkin myös tärkeää. Yksi tärkeimmistä suunnista työpaikkojen luomisessa tulevalla vuosikymmenellä ovat niin kutsutut "valkoiset työpaikat" – työpaikat terveydenhuollon ja pitkäaikaishoidon alalla. Tässä yhteydessä meidän on keskityttävä mahdollisuuksien luomiseen, sillä naiset tekevät joka tapauksessa suuren osan tästä työstä, mutta ilman kunnon palkkaa ja ilman mahdollisuutta kerätä oikeuksia, kuten vanhuuseläkeoikeuksia.

Mitä eläkkeisiin tulee, tämän vuoden kolmannella neljänneksellä julkaistavassa valkoisessa kirjassa eläkkeistä aiomme kiinnittää enemmän huomiota sukupuoliulottuvuuteen. Tätä eläkkeitä koskevaa valkoista kirjaa laatii ryhmä komission jäseniä, ja varapuheenjohtaja Redingin osallistumisen ja panoksen avulla pystymme käsittelemään eläkkeiden sukupuoliulottuvuutta painokkaammin kuin aikaisemmassa vihreässä kirjassa.

Olen samaa mieltä jäsen Zimmerin kanssa. Tämä on myös työajan sääntelyä koskeva kysymys. Se on täysin keskeistä. Tarvitsemme työaikaa koskevan EU:n asetuksen, joka mahdollistaa työelämän tarpeiden ja perhe-elämään liittyvien vastuiden paremman yhteensovittamisen. Nykyistä parempi työ- ja perhe-elämän tasapaino on ehdottoman välttämätön. Tämä on osa ihmisarvoista työtä koskevaa toimintaohjelmaamme. Olen samaa mieltä niiden kanssa, jotka korostivat, että tämä ei ole vain EU:n sisäinen kysymys: tämä on kansainvälinen tehtävä, joka meidän on hoidettava.

Korostaakseni vielä yhtä yhteyttä – työmarkkinoiden ja koulutuksen välistä yhteyttä – totean, että meidän on työskenneltävä kovasti parantaaksemme koulutuksen laatua, lisätäksemme tietoisuutta ja tiedottaaksemme oikeuksista, varsinkin naisten oikeuksista sekä – ja tämä on hyvin tärkeää – eurooppalaisten vähemmistöjen oikeuksista, oli kyse sitten maahanmuuttajista tai muista etnisistä vähemmistöistä.

Yritysten johtokuntien kiintiöistä totean, että viime viikolla minulla oli mahdollisuus keskustella tästä kysymyksestä Britannian teollisuustyönantajain keskusliiton uuden johtajan kanssa – ja olen varma, että jäsen Bloom on kiinnostunut tästä. Tähän kysymykseen liittyy monia näkökohtia. Stereotypioiden torjumisen sekä organisaatioon ja kulttuuriin liittyvien näkökohtien lisäksi keskustelussamme korostui myös tarve järjestää perhe-elämä eri tavalla johtoportaan työpaikkojen asettamien aikavaatimusten vuoksi. Tästä syystä meidän on toimittava monilla rintamilla. Tämä keskustelu ei saa koskea vain työelämää ja julkista elämää. Uskon, että jos jatkamme keskustelua ja komission ponnistuksia asianmukaisen vastuullisesti, voimme saavuttaa tulevaisuudessa edistystä.

  Mariya Nedelcheva, esittelijä. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa varapuheenjohtaja Reding, arvoisa komission jäsen, kiitän kaikkia jäseniä heidän puheenvuoroistaan.

Tämänpäiväinen keskustelu osoittaa taas kerran, kuinka tärkeä kysymys sukupuolten tasa-arvo meille on. Meillä kaikilla on yhteiset arvot ja periaatteet: ihmisarvon kunnioittaminen ja eriarvoisuuden ja syrjinnän torjunta.

Kunnioitan suuresti niitä henkilökohtaisia ja usein kansallisia mielleyhtymiä, joita kullakin meistä on näihin arvoihin ja periaatteisiin. Niissä piilee näitä kysymyksiä koskevan eurooppalaisen vision rikkaus. Emme kuitenkaan saa unohtaa yhteisiä tavoitteitamme näiden erilaisten mielleyhtymien vuoksi. Meidän on edelleen pyrittävä parantamaan naisten tilannetta sekä työpaikalla että henkilökohtaisella ja perheen tasolla. Heidän pääsyään työmarkkinoille ja varsinkin vastuullisiin tehtäviin olisi kannustettava edelleen, ja kansallisia viranomaisia, toimielimiä, poliittisia elimiä ja yrityksiä olisi pidettävä tästä vastuullisina. Meidän kaikkien tehtävänä on näyttää, että nämä tavoitteet voidaan saavuttaa. Tänään on todettu monta kertaa, että sukupuolten epätasa-arvon torjunta on päivittäistä taistelua. Vahvaa poliittista tahtoa on tuettava konkreettisilla toimilla. Olen tyytyväinen kaikkiin komission hahmottelemiin toimiin, ja kiitän etukäteen kaikkia kollegojani tuesta, jonka niille annamme.

Vielä yksi asia: keskusteluissa minua arvosteltiin tekstin pituudesta, joka nähtävästi kasvaa joka vuosi. Se johtuu luonnollisesti siitä, että aiempia suosituksia ei ole pantu täysin täytäntöön. Meidän on varmistettava, että kaikki panevat ne täytäntöön. Tekstin piteneminen johtuu nähdäkseni myös asian monitahoisesta luonteesta ja sen dynaamisesta kehityksestä. Korostan, että tehtävänämme on pysyä tämän kehityksen tasalla ja välttää vanhentuneisiin ajatuksiin jumittumista, niin että voimme ohjata kehitystä.

Uskon, että sukupuolten tasa-arvo on edelleen meitä kaikkia koskeva kysymys. Ennen kaikkea uskon, että meillä jokaisella on valinnanvapaus tunnustaa tämä ja työskennellä tasa-arvon toteuttamiseksi. Vuosi 2011 on Euroopan vapaaehtoistyön teemavuosi, ja tärkeimpänä yhteisenä aloitteenamme tänä vuonna olisi oltava aidon edistyksen aikaansaaminen sukupuolten tasa-arvon suhteen.

  Rovana Plumb, esittelijä. – (EN) Arvoisa puhemies, kiitän komission jäseniä Redingia ja Andoria heidän vahvasta sitoutumisestaan näissä tärkeissä kysymyksissä. Kiitän myös kaikkia kollegoitani heidän vahvoista viesteistään tämänpäiväisessä merkittävässä keskustelussa.

Ensinnäkin totean, että sukupuolten tasa-arvossa ei ole kysymys vain yhteiskunnallisesta oikeudenmukaisuudesta; siinä on kysymys myös edistyksestä, ja meidän on rakennettava meidän kaikkien kannalta oikeudenmukainen yhteiskunta. Totean myös, että kannatan voimakkaasti kiintiöitä. Kyllä, tarvitsemme naisia johtaviin asemiin, mutta emme saa unohtaa köyhyyttä. Meidän on torjuttava, ehkäistävä ja vähennettävä köyhyyttä ja me tarvitsemme konkreettisia toimenpiteitä. Köyhyyden ehkäiseminen ja vähentäminen on yhteiskunnallisen solidaarisuuden tärkeä osatekijä, ja uskon vahvasti naisten solidaarisuuteen. Tarvitsemme tukea kaikille kansalaisille; tarvitsemme tukea koko yhteiskunnalta, ja kiitän kansalaisjärjestöjä, työmarkkinaosapuolia ja yhteiskunnan kaikkia naisia ja miehiä, jotka taistelevat vuodesta toiseen päivittäin sukupuolten tasa-arvon saavuttamiseksi.

Meidän on tehtävä sukupuolten tasa-arvosta todellisuutta. Voimme vauhdittaa sitä tänään; yhdessä meidän on saatava asioita tehtyä. Toivotan myös vielä kerran kaikille naisille kaikkea hyvää.

  Puhemies. – (DE) Yhteiskeskustelu on päättynyt.

Äänestys näistä kahdesta mietinnöstä toimitetaan tänään 8. maaliskuuta keskipäivällä.

Tämän jälkeen vietämme juhlatilaisuutta kansainvälisen naistenpäivän satavuotisjuhlan kunniaksi. Kaikkia salissa olevia parlamenttia, komissiota ja neuvostoa edustavia naisia pyydetään asettumaan yhteiseen valokuvaan seremonian jälkeen. Toivon, että kaikki naiset ja miehet kuulevat tämän ilmoituksen toimistoissaan ja tulevat välittömästi täysistuntoon.

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 149 artikla)

  Luís Paulo Alves (S&D), kirjallinen. – (PT) Kansainvälisen naistenpäivän satavuotisjuhlan jälkeen ei olisi liioittelua korostaa naisten rikastuttavaa tehtävää perheen, yhteiskunnan ja talouden kehityksessä, vaikka sitä usein aliarvioidaan ja siitä maksetaan liian vähän, mikä lisää huomattavasti köyhyysriskiä.

Yksi suurimmista ongelmista piilee rajallisissa työnsaantimahdollisuuksissa, työehdoissa ja jopa koulutusta vastaaviin tehtäviin pääsyssä. Lisäksi Euroopan unionin jäsenvaltioiden nykyinen talouskriisi on kärjistänyt naisten työllisyystilannetta, koska he joutuvat herkästi epävarmoihin työpaikkoihin. Tasa-arvon edistämiseen liittyy myös naisiin kohdistuvan väkivallan torjuminen, oli se sitten fyysistä, psyykkistä tai seksuaalista, ja se on tuomittava ja sitä vastaan on taisteltava. Näin ollen on laadittava konkreettisia ohjelmia, joilla edistetään naisten aktiivista osallistumista tai palaamista työmarkkinoille ja luodaan samalla elinikäisen oppimisen mahdollisuuksia, joiden avulla he voivat hankkia osaamista ja pätevyyttä ja joilla vahvistetaan heidän luottamustaan ja kehitetään Eurooppa 2020 -strategian valossa tarvittavia taitoja.

  Elena Oana Antonescu (PPE), kirjallinen. – (RO) Viettäessämme kansainvälistä naistenpäivää kannatan mietinnössä naisten ja miesten tasa-arvosta Euroopan unionissa – 2010 esitettyjä periaatteita. Katson kuitenkin, että lähiaikoina meidän on siirryttävä oikeudenmukaisista periaatteista konkreettisiin toimenpiteisiin nykyisen sukupuolten epätasa-arvon vähentämiseksi. Kotimaani Romania on maailmanlaajuisen tasa-arvon indikaattorin (Global Gender Gap Index) vuoden 2010 tilastoissa keskivaiheilla, tarkkaan sanoen 64. sijalla, naisten ja miesten välisen syrjinnän suhteen. Yleisesti ottaen romanialaiset naiset ovat paremmin koulutettuja kuin romanialaiset miehet, ja naisten osuus kaikista korkeakoulututkinnon suorittaneista kasvaa jatkuvasti. Nykyisin 60 prosenttia tutkinnon suorittaneista on naisia ja vain 40 prosenttia miehiä. Naisten tulot ovat kuitenkin edelleen pienemmät kuin miesten. Naisten mahdollisuuksia työmarkkinoilla heikentävät sukupuoliriskit ovat yhä hyvin voimakkaita ja vaihtelevat suuremmasta köyhyysriskistä johtaviin tehtäviin pääsyn estämiseen. Siinä toivossa, että naisia kohdellaan tulevaisuudessa työmarkkinoilla oikeudenmukaisemmin, haluaisin, että myös me autamme muuttamaan tätä tilannetta. Mietintö on tärkeä askel siihen suuntaan.

  Zuzana Brzobohatá (S&D), kirjallinen. – (CS) Kysymys sukupuolten tasa-arvosta ansaitsee asianmukaisen huomion, varsinkin kansainvälisen naistenpäivän satavuotispäivänä. Henkilökohtaisesti pidän monia mietinnössä esitettyjä seikkoja poikkeuksellisen tärkeinä. Yksi asia, jota haluan korostaa, ovat miesten ja naisten väliset eläke-erot. Ne johtuvat siitä, että työssäkäyvät naiset keskeyttävät työuransa miehiä useammin hoitaakseen lapsia tai sairaita tai ikääntyneitä perheenjäseniä ja että he ovat perhe-elämän velvoitteiden vuoksi miehiä valmiimpia hyväksymään osa-aikatyön tai ei-vakinaiset työjärjestelyt. Tämä tekijä johtaa eläke-eroihin. Mielestäni on yhtä tärkeää kehottaa kiinnittämän erityistä huomiota haavoittuvassa asemassa oleviin naisryhmiin, kuten vammaisiin tai ikääntyneisiin naisiin, maahanmuuttajiin, lesboihin, biseksuaalisiin tai transseksuaalisiin naisiin sekä vähemmistöihin kuuluviin ja heikosti koulutettuihin tai täysin kouluttamattomiin naisiin, jotka hoitavat huollettavia omaisia. Lopuksi, mielestäni on tärkeää varmistaa sellaisten tukipalvelujen saatavuus, joilla pyritään estämään sukupuoleen perustuva väkivalta ja suojelemaan naisia tällaiselta väkivallalta riippumatta heidän oikeudellisesta asemastaan, rodustaan, iästään, seksuaalisesta suuntautumisestaan, etnisestä alkuperästään tai uskonnostaan, kuten mietinnössä komissiota ja jäsenvaltioita kehotetaan tekemään.

  Maria Da Graça Carvalho (PPE), kirjallinen. – (PT) Sukupuolten tasa-arvo on yksi aikamme keskeisistä periaatteista, mutta miesten ja naisten eriarvoisuus istuu edelleen sitkeästi. Naisten osuus tiedemiehistä ja insinööreistä on kasvanut merkittävästi. EU:ssa naisten osuus korkeakoulututkinnon suorittaneista on 59 prosenttia ja tohtorintutkinnon suorittaneista 41 prosenttia. On kuitenkin eräitä ristiriitaisia lukuja, joita on syytä pohtia.

Naiset ovat aliedustettuina tiedealan johtotehtävissä. Vain 19 prosenttia EU:n yliopistojen professoreista on naisia. Nämä luvut antavat aihetta uskoa, että naisten pääsyssä tiedemaailman ylimmille tasoille on ongelmia. On tärkeää löytää ratkaisuja, joiden avulla menestyksellinen tiedeura voidaan sovittaa yhteen vakaan perhe-elämän kanssa. Tarkoitan esimerkiksi uutta teknologiaa, jonka avulla naispuoliset tutkijat voivat tehdä työtään kotona. Vain tällä tavoin voimme ratkaista miesten ja naisten epätasapainon tieteessä ja tutkimuksessa, joka haittaa edelleen unionin tavoitetta parantaa kilpailukykyä ja lisätä innovaatiopotentiaalia mahdollisimman paljon.

  Monika Flašíková Beňová (S&D), kirjallinen. – (SK) Nykyisellä talous- ja sosiaalikriisillä on hyvin kielteisiä vaikutuksia miesten ja naisten elinoloihin EU:ssa. Se muodostaa väestön naispuoliselle osalle vakavan uhan etenkin sukupuolten tasa-arvon, työehtojen ja työnsaantimahdollisuuksien aloilla. Työehtojen ja tulotasojen alalla naiset ovat kärsineet pahasti, ja ellei tarvittaviin toimiin ryhdytä välittömästi, vaarana on, että tilanne huonontuu entisestään.

On myös tärkeää ottaa huomioon naisten asema köyhyyden torjunnan puitteissa. Koko maailmassa köyhyydessä eläviä naisia on tilastojen mukaan 17 prosenttia enemmän kuin miehiä. Myös naisten panosta perheen ja yhteiskunnan kehittämiseen aliarvostetaan. Miesten ja naisten eriarvoisuus etenkin koulutusmahdollisuuksien ja perheeseen liittyvien vastuiden suhteen on naisten köyhyyttä kärjistävä tekijä. Myös miesten ja naisten välisillä palkkaeroilla samoin kuin niin kutsutulla lasikatolla, joka estää naisia pääsemästä johtaviin tai esimiestehtäviin, on vakavia vaikutuksia.

Sukupuolten tasa-arvon edistäminen on keino torjua naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. On ehdottoman välttämätöntä torjua kaikenlaista väkivaltaa riippumatta siitä, kuinka vakavaa fyysinen, henkinen tai seksuaalinen väkivalta on. Myös tämän seikan suhteen on toivottavaa, että EU:n jäsenvaltioiden hallitukset ja EU:n toimielimet tukevat mekanismeja, joilla pyritään saavuttamaan sukupuolten tasa-arvo yhteiskunnallisen, taloudellisen ja poliittisen elämän eri aloilla.

  Ville Itälä (PPE), kirjallinen. – (FI) Arvoisa puhemies, on toki paikallaan, että näin naistenpäivänä keskustellaan sukupuolten tasa-arvosta, mutta se ei riitä. Asia on pidettävä esillä myös kaikkina muina päivinä päätöksenteossamme. Tasa-arvoon kuuluu olennaisesti myös jokaisen ihmisen koskematon oikeus omaan ruumiiseensa. Siihen kuuluu silloin oikeus esteettömään ehkäisyyn, aborttiin ja hyvään seksuaaliterveyteen. Nämä kaikki aiheet ovat olleet ja ilmeisesti tulevat vielä pitkään olemaan esillä parlamentin äänestyksissä. Valitettavan usein kiistoissa heijastuu vielä sellaisia asenteita, jotka ylläpitävät naisten alistamista.

  Filip Kaczmarek (PPE), kirjallinen. – (PL) Tasa-arvo on yksi Euroopan unionin perusarvoista, ja se on yksiselitteisesti myönteinen arvo. Ongelmana on vain se, että tasa-arvo tulkitaan hyvin monin eri tavoin, ja jotkin niistä ovat ääritulkintoja, joissa ei oteta huomioon ihmisten välisiä todellisia eroja. Tasa-arvon erilaiset mahdolliset tulkinnat ovat johtaneet tasa-arvoon suorasti liittyvien ideologioiden syntyyn. Menneisyydessä on ollut tapauksia, joissa on tehty rikoksia, jopa kansanmurhia, hyvin suppeasti ja opillisesti käsitetyn tasa-arvon nimissä. Naisten ja miesten tasa-arvon kohdalla dogmatismin vaara on pienempi, mutta siitäkin esiintyy liian jyrkkiä kantoja. Naisten ja miesten tasa-arvoa ei voida rajoittaa poliittisiin julistuksiin ja oikeudellisiin säännöksiin. Tasa-arvon periaatteeseen perustuvien normien täytäntöönpano on hyvin tärkeää, ja tarvitaan ajattelutavan muutosta, jotta tähän päästään. Meidän on kannustettava ja tuettava koulutus- ja tiedotustoimia sekä edistettävä hyviä käytäntöjä. Meidän on taattava, että tietoisuus tasa-arvosta on sääntö eikä poikkeus säännöstä. Todellinen tasa-arvo on asia, joka on ihmisissä, heidän asenteissaan ja heidän jokapäiväisessä spontaanissa käyttäytymisessään. Tasa-arvo ei myöskään ole erillinen arvo. Emme saa hyväksyä tasa-arvon vahvistamista sanamuodoin, joilla suljetaan pois muut keskeiset arvot, kuten vapaus, ihmisarvo ja oikeudenmukaisuus.

  Jan Kozłowski (PPE), kirjallinen. – (PL) Aluksi kiitän esittelijöitä heidän mietinnöistään, jossa käsitellään tasavertaisten oikeuksien tärkeää aihetta. Kuten yhdessä mietinnöistä paljastetaan, yli 20 miljoonalla eurooppalaisella, joista useimmat ovat naisia, on rajalliset mahdollisuudet päästä työmarkkinoille, koska he hoitavat huollettavia aikuisia. Tiedämme myös, kuinka vaikeaa on niillä vanhemmilla, jotka haluavat hankkia lapsia ja samalla käydä ansiotöissä. Uskon, että konkreettiset toimenpiteet työ- ja perhe-elämän yhteensovittamiseksi ovat äärimmäisen tärkeitä sekä Euroopan sosiaalisen että taloudellisen kehityksen kannalta. Meidän on toteutettava toimenpiteitä, joilla edistetään paikallisten tukijärjestelmien perustamista lapsia ja huollettavia aikuisia hoitaville perheille, sekä tarkistettava lainsäädäntöä ja hyödynnettävä enemmän uutta teknologiaa joustavien työjärjestelyjen esteiden poistamiseksi. Katson, että Euroopan unionin olisi tehtävä kaikkensa varmistaakseen, että sen kyvykkäiden ja hyvin koulutettujen naispuolisten kansalaisten koko valtava potentiaali vapautetaan käyttöön.

  Petru Constantin Luhan (PPE), kirjallinen. – (RO) Suhtaudun myönteisesti tässä mietinnössä esiin tuotuihin moniin kysymyksiin. Mietinnön avulla olemme voineet – siitä riippumatta, missä valiokunnassa työskentelemme – löytää joukon vastaavuussuhteita, jotka on saavutettava, jotta voimme edistää nykyistä paremmin Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamista. Kuten olette nähneet, mietinnössä kehotetaan toteuttamaan kansallisella ja unionin tasolla toimia naisyrittäjyyden tukemiseksi siten, että luodaan koulutusrakenteita sekä ura- ja oikeudellista neuvontaa koskevia rakenteita ja helpotetaan mahdollisuuksia saada julkista ja yksityistä rahoitusta. Olen tyytyväinen erityisesti siihen, että painotetaan tarvetta kehittää yrittäjyyttä paikallis- ja aluetasolla, koska se on työpaikkojen luomisen ja talouskehityksen tärkein lähde. Naisten potentiaalia yritysten johtamisessa hyödynnetään hyvin vähän. Tästä syystä katson, että Euroopan sosiaalirahastosta ja Euroopan aluekehitysrahastosta on tuettava toimia, joilla mahdollistetaan yrittäjyyden kehittäminen naisten keskuudessa. On hyvin mahdollista, että tietyt kulttuuriset, aineelliset tai taloudelliset erot estävät meitä siinä. Meidän on pidettävä mielessä nämä tekijät ja luotava tarvittavat puitteet niiden voittamiseksi.

  Jiří Maštálka (GUE/NGL), kirjallinen. – (CS) Ensimmäisistä julkisista mielenosoituksista, joissa naiset vaativat oikeuksiaan, on kulunut sata vuotta, mutta vieläkään ei ole päästy haluttuun tulokseen. Päinvastoin, nykyinen kriisi on työntänyt naisten ja miesten tasa-arvon osalta historian pyörää taaksepäin joitakin metrejä. Kaikkialla maailmassa naiset ovat taas lähtemässä kaduille, aivan kuten sata vuotta sitten. He johtavat mielenosoituksia Kreikassa, Espanjassa Tšekissä ja Belgiassa ja myös Pohjois-Afrikan valtioissa. EU on viime aikoihin asti ylpeillyt naisten työmarkkinatilanteen parantamisella ja koulutuksella, ihmisarvoisella elintasolla, naisten terveydenhuollon saatavuudella ja heidän suuremmalla edustuksellaan perustuslaillisissa toimielimissä, mutta syvenevä kriisi näyttää työntäneen nämä asiat yhteisön kiinnostuksen reuna-alueelle. Kriisin vastaiset toimenpiteet on suunnattu lähinnä miespuoliselle väestölle. Naisten tarpeita pidetään toissijaisina kysymyksinä. Sata viime vuotta ovat osoittaneet, millaisen panoksen naiset ovat antaneet maailmalle ja edistykselle ja kuinka monet heistä ovat uhranneet henkensä taistelussa rauhan puolesta samoin kuin sen, kuinka monta uutta elämää he ovat tuoneet maailmaan. Tämä ei ole mikään pikkuasia. Silti maailma on yhä naisille velkaa. Kyse ei ole heille tehtävästä palveluksesta, vaan siitä, että julistetaan selvästi heidän tasavertainen asemansa yhteiskunnassa. Viime kädessä nämä naiset eivät taistele itsensä, vaan paremman ja humaanimman maailman puolesta.

  Véronique Mathieu (PPE), kirjallinen. – (FR) Haluan aluksi kiittää kollegaani Mariya Nedelchevaa, joka oli asiaa käsitellyt esittelijä, hänen tekemästään rohkeasta ja suuresta työstä. Taistelua sukupuolten tasa-arvon puolesta käydään päivittäin kaikissa valtioissamme. Minun sukupolveni oli yksi ensimmäisistä, joka sai nähdä naisten pääsevän vastuullisiin johtotehtäviin ja etenkin vaaleilla valittuihin toimiin. Siitä syystä olen iloinen, että naiset nykyisin toimivat monilla aloilla, joille heillä vielä vähän aikaa sitten ei ollut asiaa. Tästä huolimatta eriarvoisuutta on edelleen olemassa ja monia taisteluja on vielä käytävä, ja tärkeimpiä tällaisia kysymyksiä ovat sitkeät palkkaerot ja naisten edustus suurten yritysten johtokunnissa. Lopuksi korostan sitä, että kaikille naisille on taattava mahdollisuus saada laadukasta lisääntymisterveydenhuoltoa. Poliittisen urani alusta lähtien olen kampanjoinut sen puolesta, että naiset voivat tehdä abortin turvallisissa lääketieteellisissä puitteissa. Heidän on myös voitava saada helposti ehkäisyvälineitä. Tästä syystä katson, että ehkäisyvälineiden olisi oltava ilmaisia, varsinkin alaikäisille.

  Franz Obermayr (NI), kirjallinen. – (DE) Naiskiintiöiden mainostaminen virstanpylväänä on pelkkää populismia. Se, mitä naiset todella tarvitsevat, on todellinen valinnanvapaus elämässä: heidän on voitava olla varmoja, että mikään heidän tekemänsä päätös ei ole muita vähäarvoisempi. Tärkeä askel tähän suuntaan olisi perheveron jakamisen käyttöönotto kaikissa jäsenvaltioissa, jotta perheen perustamisesta ei muodostu köyhyysloukkua. Naiskiintiöitä johtokunnissa kannattavat vain naiset, joiden tulot jo ovat huippuluokkaa, jos hekään. Sen jälkeen, kun Norjassa otettiin käyttöön naiskiintiö pörssiyritysten johtokunnissa, nämä johtokuntapaikat ovat vain kasaantuneet pienelle joukolle naisia, joilla kullakin on useita paikkoja eri johtokunnissa. Täitä naisia kutsutaan liike-elämässä usein halventavasti "kultahameiksi", mikä ei juuri paranna työskentelyilmapiiriä. Meidän on aloitettava aloilta, joissa naiset ovat aidosti huonommassa asemassa: meidän on tarkasteltava palkatta työtä tekevien omaishoitajien asemaa, osa-aikatyötä sekä niiden monien naisten ongelmia, jotka uurastavat selviytyäkseen perheen ja työuran asettamista vaatimuksista.

  Olga Sehnalová (S&D), kirjallinen. – (CS) Yhteiskunnallinen solidaarisuus ja Euroopan sosiaalinen malli ovat arvoja, jotka erottavat Euroopan unionin maailman muista yhteiskunnista. On kyseenalaista, missä määrin näitä arvoja voidaan ylläpitää vaadittaessa globaalia kilpailukykyä, joka perustuu työvoimakustannusten pienentämiseen, työlainsäädännön löyhentämiseen, työntekijöiden sosiaalisen suojelun vähentämiseen ja valtion roolin heikentämiseen. Emme luultavasti onnistu tällä tavoin kohentamaan ratkaisevasti globaalia kilpailukykyä, vaan paljon todennäköisempää on, että heikennämme peruuttamattomasti sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja lisäämme yhteiskunnan jakautuneisuutta. Meidän on oltava täysin selvillä siitä, että nämä toimenpiteet ovat vakava uhka naisille. Palkkaeroilla on huomattava vaikutus, aivan kuten julkisen sektorin määrärahaleikkauksilla. Tästä näkökulmasta kansallisen tason eläke- ja terveydenhuoltouudistusten on oltava oikeudenmukaisia molempien sukupuolten kannalta. Ei ole sattumaa, että köyhyys Euroopassa koskee useimmiten ikääntyneitä naisia. Eriarvoisuuden torjunta ei ole virtuaalista todellisuutta. Se koskee todellisia ihmisiä.

  Jutta Steinruck (S&D), kirjallinen. – (DE) Käsitellessämme esittelijä Nedelchevan mietintöä tänään, kansainvälisen naistenpäivän satavuotispäivänä, meidän on korkea aika siirtyä vihdoin sanoista tekoihin. Naisten huonompaa asemaa Euroopassa voidaan torjua tehokkaasti vain ottamalla käyttöön sitovia sääntöjä vapaaehtoisten sitoumusten sijasta. Niihin kuuluvat pakolliset naiskiintiöt yritysten johtokunnissa sekä kaikilla muilla tasoilla, erityisesti naisia koettelevien epävarmojen työehtojen johdonmukainen torjuminen, naisten uramahdollisuuksien parantaminen koulutuksessa laajentamalla järjestelmällisesti heille avoimia uravaihtoehtoja, naisten taloudellisesti epäsuotuisan aseman kieltäminen verotuksen ja tulojen suhteen, lakisääteiset tasa-arvosuunnitelmat yrityksissä ja elinkeinoelämässä naisten aseman parantamiseksi sekä säännölliset tarkastukset ja raportit Euroopassa saavutetusta edistyksestä, jos sellaista saadaan aikaan.

Lopuksi haluaisin vielä todeta seuraavaa: kun kansainvälistä naistenpäivää on vietetty sadan vuoden ajan, me naiset emme enää tyydy pelkkiin kauniisiin puheisiin. Me haluamme sitovia lakisääteisiä sääntöjä ja me haluamme, että vihdoin tunnustetaan, että naisten tekemä työ edistää ratkaisevasti vaurauttamme.

(Täysistunto keskeytettiin hetkeksi.)

Puhetta johti
puhemies Jerzy BUZEK