Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Menettely : 2010/2996(RSP)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : B7-0156/2011

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

B7-0156/2011

Keskustelut :

PV 08/03/2011 - 14
CRE 08/03/2011 - 14

Äänestykset :

PV 09/03/2011 - 10.1
CRE 09/03/2011 - 10.1
Äänestysselitykset
Äänestysselitykset
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P7_TA(2011)0090

Puheenvuorot
Tiistai 8. maaliskuuta 2011 - Strasbourg EUVL-painos

14. Turkkia koskeva edistymiskertomus 2010 (keskustelu)
Puheenvuorot videotiedostoina
PV
MPphoto
 

  Puhemies. (EL) Esityslistalla on seuraavana neuvoston ja komission julkilausumat Turkkia koskevasta edistymiskertomuksesta 2010.

 
  
MPphoto
 

  Enikő Győri, neuvoston puheenjohtaja. – (HU) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, haluan aivan aluksi kertoa olevani erittäin iloinen siitä, että olette osoittaneet niin suurta kiinnostusta laajentumisasiaa kohtaan. Vaikka sekä jäsenvaltiot että ehdokasvaltiot kohtaavat huomattavia haasteita, laajentumisprosessia tulee mielestäni jatkaa vakaasti ja johdonmukaisesti aikaansaatujen tulosten pohjalta. Tämän saavuttaminen edellyttää sitoutumista kummaltakin osapuolelta. Euroopan parlamentin toiminnan tuntien on selvää, että tämä on paikka, jossa kaikki osallistujat ovat tietoisia siitä, miten tärkeät suhteemme Turkkiin on.

Ne ovat pitkäaikaisia suhteita, jotka ehdokasmaan asema tekee entistä läheisemmiksi. Turkki on samalla myös tärkeä alueellinen toimija, ja sillä on keskeinen rooli useilla merkittävillä aloilla, kuten energiavarmuuden ja alueellisen turvallisuuden alalla sekä sivilisaatioiden välisen vuoropuhelun edistämisessä. Samalla lähinaapurustomme dramaattiset kansainväliset tapahtumat korostavat entisestään Turkin merkitystä yllä mainituilla aloilla. Maan liittymisneuvotteluissa edetään Eurooppa-neuvoston ja neuvoston asiaa koskevien päätelmien ja neuvottelukehyksen mukaisesti. Vaikka neuvottelut ovat edistyneessä vaiheessa ja muuttumassa entistä monimutkaisemmiksi, puheenjohtajavaltio Unkari on sitoutunut edistymään kaikkia sellaisia lukuja koskevissa neuvotteluissa, joissa se on mahdollista. Työssä edetään parhaillaankin, ja siinä keskitytään tällä hetkellä pääasiassa kahdeksanteen lukuun, joka koskee kilpailupolitiikkaa.

Luotan siihen, että turkkilaiset kumppanimme jatkavat pyrkimyksiään ja että saamme pian nähdä tuloksia. Neuvosto pani viime vuoden joulukuussa antamissaan päätelmissä tyytyväisenä merkille Turkin jatkuvan sitoumuksen neuvotteluprosessiin ja sen poliittisen uudistusohjelman. Turkin vuonna 2010 hyväksymä perustuslain uudistuspaketti on toinen tärkeä askel oikeaan suuntaan, sillä kattaa useita liittymiskumppanuuden ensisijaisia tavoitteita oikeuden, perusoikeuksien ja julkishallinnon alalla. Tämän hetken tärkein tehtävä on varmistaa, että uudistukset pannaan täytäntöön Euroopan unionin normien mukaisesti sitten, kun on kuultu mahdollisimman laajaa osallistujajoukkoa, joka koostuu kaikista poliittisista puolueista ja kansalaisyhteiskunnan järjestöistä.

On selvää, että on erittäin tärkeää jatkaa poliittisten arviointiperusteiden täyttämiseksi tehtävää työtä. Merkittäviä toimia tarvitaan useilla aloilla, kuten korostettiin neuvoston 14. joulukuuta 2010 antamissa päätelmissä, Euroopan parlamentin päätöslauselmaesityksessä ja komission vuoden 2010 edistymiskertomuksessa.

Haluan tuoda esiin muutamia näistä aloista. Turkin on kunnioitettava paremmin perusoikeuksia ja -vapauksia, erityisesti ilmaisunvapautta ja uskonnonvapautta, sekä lainsäädännön muodossa että käytännössä. Lisätoimia on toteutettava myös Kööpenhaminan kriteerien täysimittaisen täyttämisen takaamiseksi muun muassa omistusoikeuksien, ammattiyhdistysten oikeuksien, vähemmistöryhmien oikeuksien, naisten ja lasten oikeuksien, syrjinnän torjunnan, sukupuolten tasa-arvon sekä kidutuksen ja epäinhimillisen kohtelun torjumisen alalla.

Ilmaisunvapauden alalla huolta herättäviä näkökohtia ovat muun muassa lehdistönvapauden rajoittaminen, toimittajien oikeuksien riittämätön suojelu sekä verkkosivujen yleinen ja laajamittainen estäminen, joka tuodaan esiin myös parlamentin päätöslauselmaesityksessä. Haluaisin tässä yhteydessä viitata viime päivien tapahtumiin. Turkin poliisi pidätti 3. maaliskuuta useita toimittajia. Meidän on seurattava tapausta tarkkaan ja muistutettava Turkin viranomaisia jatkuvasti siitä, miten tärkeää vapauksien jatkuva vahvistaminen on.

Mitä tulee uskonnonvapauteen, Turkin on tarjottava sekä lainsäädännölliset että käytännön olosuhteet sen noudattamiselle. EU:n normien mukaisen uskonnollisen moniarvoisuuden takaamiseksi tarvitaan kattava oikeudellinen ratkaisu. Puheenjohtajavaltio on huolissaan myös lukuisista uutisraporteista, joissa kerrotaan kidutuksesta ja epäinhimillisestä kohtelusta sekä erityisesti virallisten vankiloiden ulkopuolella tapahtuvasta pahoinpitelystä. Poliisin tehtäviä ja laillista toimivaltaa koskevaa lakia, jota muutettiin vuonna 2007, on seurattava tarkasti, jotta voidaan estää ihmisoikeusrikkomukset. Kuten Euroopan parlamentin päätöslauselmaesityksessä painotetaan, YK:n kidutuksen vastaisen yleissopimuksen valinnaisen pöytäkirjan vahvistaminen ja rankaisemattomuuden torjunta ovat tärkeitä askeleita tähän suuntaan.

Mitä tulee Turkin suhteisiin kurdeihin ja maan kaakkoisosan tilanteeseen, toivomme, että demokraattisen avautumisprosessin täytäntöönpano ja jatkaminen tuo pian odotettuja tuloksia ja johtaa lopulta alueen taloudelliseen, sosiaaliseen ja kulttuurilliseen kehitykseen. Haluan myös muistuttaa, että neuvosto tuomitsee tiukasti Turkin alueella tehnyt terroriteot. On muistettava myös, että Kurdistanin työväenpuolue on yhä EU:n terroristiryhmien listalla.

Kun siirrytään EU:n ja Turkin suhteisiin, pidän erittäin valitettavana, ettei Turkki ole toistuvista kehotuksista huolimatta edelleenkään suostunut täyttämään velvollisuuttaan panna assosiaatiosopimuksen lisäpöytäkirja täytäntöön täysimääräisesti ja syrjimättömästi. Tämä on keskeinen asia, ja siksi neuvosto jatkaa vuoden 2006 toimia, jotka, kuten kaikki tiedämme, vaikuttavat toisaalta selvästi liittymisneuvottelujen tahtiin.

Neuvosto seuraa jatkossakin kaikkia saavutuksia. tarkasti ja arvioi niitä. Edistystä ei ole tapahtunut myöskään Kyproksen ja Turkin suhteen palauttamisessa normaaliksi. Neuvosto odottaa Turkin tukevan aktiivisesti YK:n johdolla parhaillaan käytäviä neuvotteluja oikeudenmukaisen, kokonaisvaltaisen ja toteuttamiskelpoisen ratkaisun saavuttamiseksi Kyproksen kysymyksessä YK:n turvallisuusneuvoston asiaa koskevien päätöslauselmien mukaisesti ja EU:n perustana olevia perusperiaatteita kunnioittaen. Turkin sitoumus ja panos ovat todella välttämättömiä tällaisen kattavan ratkaisun saavuttamiseksi.

Lisäksi haluan korostaa, että Turkin on sitouduttava selvästi pitämään yllä hyviä naapuruussuhteita ja ratkaisemaan kiistat rauhanomaisesti. Turkki on EU:hun kohdistuvan laittoman maahanmuuton huomattava alkuperämaa ja kauttakulkumaa, ja olemme siksi tyytyväisiä siihen, että neuvottelut EU:n ja Turkin välisestä takaisinottosopimuksesta on saatu päätökseen. Neuvosto toivoo, että sopimus allekirjoitetaan mahdollisimman pian ja pannaan sitten onnistuneesti täytäntöön. Tiedämme hyvin, että tämä tapahtui viimeisimmässä oikeus- ja sisäasioiden neuvoston kokouksessa, ja odotamme nyt, että Turkki allekirjoittaa sopimuksen. Tätä odotellessa neuvosto painottaa taas kerran velvollisuutta panna olemassa olevat kahdenväliset takaisinottosopimukset täytäntöön täysimääräisesti ja asianmukaisesti.

EU:n ja Turkin välisen tulliliiton osalta haluan todeta, että Turkin on aika vihdoinkin täyttää lukuisat sitoumukset, joihin se ei ole vielä keskittynyt. Nämä koskevat muun muassa kaupan teknisiä ja hallinnollisia esteitä, rekisteröintivaatimuksia, tuontilupia, valtiontukia, teollis- ja tekijänoikeuksien vahvistamista sekä muita syrjiviä käytäntöjä ja säännöksiä. Nämä kaikki kysymykset on ratkaistava kiireesti. Lisäksi Turkin on poistettava kaikki rajoitukset, jotka vaikuttavat EU:n jäsenvaltioiden ja Turkin väliseen kauppaan ja liikenteeseen. Kiitän teitä kärsivällisyydestänne ja vastaan mielelläni kysymyksiin.

 
  
MPphoto
 

  Štefan Füle, komission jäsen.(EN) Arvoisa puhemies, haluan kiittää parlamenttia ja erityisesti Ria Oomen-Ruijtenia Turkkia koskevasta mietinnöstä. Tämä keskustelu ja päätöslauselmanne tulevat tärkeään aikaan EU:n ja Turkin suhteiden kannalta, ja päätöslauselmaesityksessä nostetaan esiin useita kysymyksiä, jotka ovat komissiolle hyvin tärkeitä.

Komissio on yhä sitoutunut Turkin liittymisprosessiin. Laajentumisprosessi kannustaa maata toteuttamaan poliittisia ja taloudellisia uudistuksia. EU:lla ja Turkilla on vahva suhde. Turkki tarvitsee Euroopan unionia ja Euroopan unioni tarvitsee Turkkia – tämä tasapaino ei ole muuttunut. Euroopan unioni on keskeinen toimija Turkin kannalta ja pysyy sellaisena.

Suhde perustuu tiiviiseen taloudelliseen integraatioon: 40 prosenttia Turkin ulkomaankaupasta menee EU:hun ja 80 prosenttia Turkin suorista ulkomaisista investoinneista tulee EU:sta. Euroopan unioni osallistuu tehokkaasti Turkin nykyaikaistamiseen teknologiansiirtojen kautta sekä ottamalla Turkin mukaan EU:n koulutus- ja tutkimusohjelmiin ja antamalla liittymistä valmistelevaa taloudellista tukea.

Samaan aikaan liittymisneuvottelut ovat hidastuneet. Lisäksi ne neuvotteluluvut, jotka Turkki voi pyrkiä nykyolosuhteissa avaamaan, edellyttävät huomattavia uudistuksia ja muutoksia. Tämän vuoksi olen entistäkin tyytyväisempi viimeaikoina saavutettuun edistykseen erityisesti kilpailua koskevan luvun osalta. Luotan siihen, että voimme pian avata tämän luvun, edellyttäen, että Turkki täyttää viimeiset jäljellä olevat ehdot.

Kyproksen kysymyksellä on luonnollisesti suurta painoarvoa neuvotteluissa. Edistysaskeleet Ankaran sopimuksen lisäpöytäkirjan täytäntöönpanossa tai sopimusneuvotteluissa vaikuttaisivat myönteisesti liittymisneuvotteluihin.

Käsittelen seuraavaksi Turkin uudistuksia. Pidän myönteisenä viimevuotista perustuslain uudistusta ja sen jälkeisiä lainsäädäntömuutoksia, sillä ne ovat askel oikeaan suuntaan. Lakien muuttaminen oikeanlaisiksi on tärkeää. Vain uusien lakien puolueeton ja tasapuolinen täytäntöönpano takaa perustuslain uudistusten onnistumisen. Turkin tulee jatkaa perustuslain uudistamista. Prosessin on oltava mahdollisimman kattava ja avoin, ja eri poliittisten puolueiden, kansalaisyhteiskunnan, kansalaisjärjestöjen ja koko väestön on osallistuttava siihen aktiivisesti.

Komissio on seurannut huolestuneena toimittajiin viime aikoina kohdistuneita toimia. Lehdistön riippumattomuus ja vapaus on ehdottoman tärkeää demokratian kannalta. Komissio nosti jo vuoden 2010 edistymiskertomuksessaan esiin toimittajia vastaan nostettujen kanteiden korkean määrän ja tiedotusvälineisiin kohdistuvan kohtuuttoman paineen, joka heikentää käytännössä tätä perusoikeutta. Lehdistönvapaus tarkoittaa, että mielipide-erot ja vastustavat näkökannat on kuultava ja – mikä tärkeintä – suvaittava. Lehdistönvapaus tarkoittaa julkisen tilan takaamista vapaalle keskustelulle, myös internetissä. Nämä asiat nostetaan oikeutetusti esiin Euroopan parlamentin päätöslauselmaesityksessä.

Uskonnonvapauden suhteen pidämme myönteisinä aloitteita, joilla tuetaan Turkin muita uskonnollisia yhteisöjä kuin muslimiyhteisöjä. Aleviittien ja muiden kuin islaminuskoisten ongelmien käsittelemiseen tarvitaan kuitenkin systemaattisia lisätoimia.

Seuraavaksi siirryn maahanmuuttokysymykseen. Kaksi viikkoa sitten neuvosto tuki EU:n ja Turkin välistä takaisinottosopimusta. Sopimuksesta on etua EU:n jäsenvaltioille, sillä Turkki on EU:hun saapuvien maahanmuuttovirtojen tärkeä kauttakulkumaa. Takaisinottosopimuksen kehittäminen avaa myös ensimmäistä kertaa uusia ja konkreettisia näkökulmia Turkin kanssa tehtävän yhteistyön lisäämiseen viisumi- ja maahanmuuttopolitiikan alalla, mikä auttaisi parantamaan liikkuvuutta sekä kansalaisten ja yritysten välisiä yhteyksiä.

Turkki ja Euroopan unioni hyötyvät kumpikin tiiviistä yhteistyöstä alalla. On monta hyvää syytä parantaa Turkin kansalaisten, yritysmaailman edustajien and opiskelijoiden mahdollisuuksia matkustaa Eurooppaan: se auttaa tutustumaan paremmin EU:n standardeihin, edistää EU:n ja Turkin välistä kaupankäyntiä niin Euroopan unionin kuin Turkinkin yritysten eduksi ja antaa paljon kaivattua lisäpotkua yhteistyöllemme Turkin kanssa. Arvoisa puhemies, vakuutan, että Euroopan parlamentti otetaan asianmukaisesti mukaan niin takaisinottosopimuksen käsittelyyn kuin viisumikeskusteluunkin perustamissopimuksen vaatimusten mukaisesti.

Suhteita Turkkiin on tarkasteltu myös laajemmassa yhteydessä. Turkin aktiivinen ulkopolitiikka on mahdollinen vahva voimavara Euroopan unionille, edellyttäen, että sitä kehitetään Turkin EU:hun liittymistä koskevan prosessin puitteissa. Euroopan unioni on valmis kiihdyttämään Turkin kanssa käytävää vuoropuhelua yhteistä etua koskevista ulkopoliittisista aiheista.

Kun puhumme Turkista tällä hetkellä, emme voi olla huomioimatta sen ympäröivien alueiden merkittäviä tapahtumia. Tunisian ja Egyptin tapahtumat ovat korostaneet Turkin vakautta, vaurautta ja demokratiaa. Näiden maiden kansalaiset näkevät Turkin samoin kuin Euroopan unioninkin: seurattavana esimerkkinä. Ne näkevät Turkin tukevan standardeja ja arvoja, joiden puolesta ne itse nyt taistelevat ja jotka yhdistetään eurooppalaisuuteen.

Haluan sanoa tämän selvästi: vaikka Turkki on esimerkkinä muille, sillä on silti paljon tehtävää. Monet edessä olevista haasteista on mainittu mietinnössänne. Turkilla on nyt mahdollisuus ottaa askel entistä lähemmäs kohti Euroopan unionin poliittisten arviointiperusteiden täysimittaista täytäntöönpanoa. Hallituksella on hyvin tärkeä velvollisuus ylläpitää näin etuoikeutettua asemaa ja näyttää esimerkkiä omien kansalaistensa ja samalla myös koko alueen hyväksi.

 
  
MPphoto
 

  Ria Oomen-Ruijten, PPE-ryhmän puolesta.(NL) Arvoisa puhemies, arvoisa puheenjohtaja Győri, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, tämä keskustelu ja Turkkia koskeva mietintö ajoittuvat hetkeen, josta on kolme kuukautta Turkin parlamenttivaaleihin. Siksi olen nyt viime vuosiakin paremmin pyrkinyt varmistamaan, että mietinnön sävy on hyvin puolueeton ja rakentava. Tästä ovat todisteena 22 kompromissitarkistusta, joista äänestettiin ulkoasiainvaliokunnassa. Me, Euroopan parlamentti, haluamme asettaa viime vuoden tapahtumien pohjalta omat ensisijaiset tavoitteemme, tavoitteet Turkin uudelle parlamentille ja seuraavalle hallitukselle. Ensisijaisia tavoitteita on mielestäni kuusi.

Ensinnäkin hallituksella ja oppositiolla on raskas vastuu löytää kompromissi ja yhteisymmärrys seuraavista uudistuksista. Oppositio ja hallituskin ovat kertoneet haluavansa uudistaa perustuslain täysin, ja odotan näin myös tapahtuvan.

Toiseksi jokainen demokraattinen järjestelmä perustuu keskinäiseen valvontaan. Riippumattoman ja puolueettoman oikeuslaitoksen, parlamentin valvovan roolin ja erityisesti lehdistönvapauden ja ilmaisunvapauden vahvistamiseksi on vielä tehtävä töitä. Olen erityisen huolestunut lehdistönvapauden tilasta, mutta palaan siihen myöhemmin.

Kolmantena asiana vähemmistöjen oikeudet. Onnittelen Turkkia symbolisista askeleista, joita se on ottanut, ja vuoropuhelusta, johon hallitus on selvästi pyrkinyt. Vuoropuhelu ei kuitenkaan riitä. Maan kaakkoisosassa asuvat kristilliset vähemmistöt, aleviitit, odottavat konkreettisia toimia. Mor Gabrielista annettu lausunto erityisesti todistaa, että tehtävää on vielä paljon, ja uskon, että Turkin hallitukselle olisi vahingollista, jos tuomioistuin joutuisi uudelleen ratkaisemaan asian. Siksi jotain on tehtävä demokraattisen avauksen tekemiseksi.

Neljäntenä nostan esiin naisten oikeudet. Viime vuoden aikana on tehty paljon, mutta lait eivät pelkästään riitä. Olen käynyt naisten suojassa. Olen puhunut turkkilaisille naisjärjestöille. On selvää, että sekä Turkin hallitus että parlamentti ovat toteuttaneet toimia kansallisella ja paikallisella tasolla, mutta asiat tuntuvat jumittuvan, kun ne saavuttavat poliisin ja tuomioistuimen. Siihen on tultava muutos. Lait ovat erittäin hyviä, mutta täytäntöönpano on myös tärkeää. Tänään, kansainvälisen naistenpäivän sadantena vuosipäivänä, haluaisin taas kerran puolustaa naisten edustuksen lisäämistä Turkin parlamentissa. Asian on muututtava tähän suuntaan tulevissa vaaleissa.

Viidenneksi, Ankaran pöytäkirja on mielestäni erittäin tärkeä. Tässä asiassa vastuu on Turkilla. Tämä erityisesti on syynä neuvottelulukujen umpikujaan ajautumiselle. Haluan toistaa sen.

Kuudentena ulkopolitiikka. Me eurooppalaiset kannatamme Turkin aktiivista roolia alueella. Haluan kuitenkin korostaa, että Turkki voi toimia sillanrakentaja tässä suhteessa vain, jos sillan pilari on tiukasti kiinni myös Bosporinsalmen Euroopan puolella. Korkean edustajan Ashtonin on tässäkin asiassa pyrittävä hyvin aktiiviseen yhteistyöhön Turkin kanssa, aktiivisempaan kuin tähän mennessä. Nämä eivät muuten ole vain omia ensisijaisia tavoitteitani. Kaikista mainitsemistani asioista on keskusteltu myös turkkilaisessa yhteiskunnassa. Poliitikkojen tehtävänä on nyt muuntaa tämä keskustelu yhteisymmärrykseksi ja kompromissiksi.

Mainitsen vielä lyhyesti kaksi muuta huolenaihetta. Olemme huolestuneita PKK:n ilmoituksesta, että se haluaa päättää tulitauon. Komission jäsen puhui tästä. Lehdistönvapaus: sain viime perjantaina avoimen kirjeen. Haluan todeta taas kerran, että se, joka rajoittaa ilmaisunvapautta jossain maassa, hyökkää maan kulttuuria vastaan. Vapaa ja suvaitsevainen keskustelu on ratkaisevan tärkeää kaikissa maissa.

 
  
MPphoto
 

  Richard Howitt, S&D-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, Turkin demokratian ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen jatkuva vahvistaminen, jonka on tarkoitus johtaa Euroopan unionin täysjäsenyyteen, on entistäkin tärkeämpää, kun aivan EU:n rajan takana olevat arabivaltiot ja Lähi-idän valtiot ovat kriisissä. Meidän tulee olla iloisia siitä, että Turkin uudistusprosessi on saanut lisää vauhtia, ja viime syyskuun kansanäänestyksen kiistojen valossa vaatia, että siitä tulee perustuslain perusteellisen muutoksen ohjelma, joka saa vastaisuudessa kaikkien puolueiden tuen.

Tuen lämpimästi komission jäsen Fülen työtä tällä alalla ja hänen tänä iltapäivänä ilmaisunvapaudesta esittämiään tinkimättömiä sanoja erityisesti, koska minua ja muita Euroopan unionin edustajia estettiin toimimasta oikeudellisina tarkkailijoina Diyarbakirin tuomioistuimessa viime kuussa käsitellyissä KCK-tapauksissa. Pyydän kuitenkin komission jäsentä myös edistämään viisumiasiaa, erityisesti yritysmaailman edustajien osalta, ja Turkin lupausten täyttämistä ammattiliittoja koskevan säädösluonnoksen osalta.

Sosialistien ja demokraattien ryhmämme katsoo, että liittymisneuvotteluja uhkaa niin junaturma kuin kuristumiskuolemakin. Yhtään uutta lukua ei ole avattu kahdeksaan kuukauteen, mikä on pisin aika sitten neuvottelujen aloittamisen. Äänestämme huomenna perusoikeuksia ja oikeuslaitosta sekä yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa koskevien lukujen avaamisen puolesta – emme siksi, että haluaisimme olla pehmeitä asiassa, vaan koska haluamme olla tiukkoja. Emme tee niin siksi, että haluamme muuttaa kaikkien puolten painetta sovun saavuttamiseksi Kyproksen saarella.

Samalla tavoin kuin vauhtia tarvitaan Turkin uudistusprosessiin, vauhtia tarvitaan myös sen Euroopan unionin kanssa käymiin jäsenyyskeskusteluihin.

 
  
MPphoto
 

  Alexander Graf Lambsdorff, ALDE-ryhmän puolesta.(DE) Arvoisa puhemies, komission jäsen Füle on juuri tehnyt täysin selväksi, että Turkki ja Euroopan unioni tarvitsevat toisiaan. Olemme tärkeitä naapuruksia, olemme liittolaisia Natossa ja Euroopan unionin jäsenvaltioissa asuu paljon turkkilaista alkuperää olevia ihmisiä. Meidän on kunnioitettava toinen toisiamme. Tuen vakaasti yritysmaailman edustajien ja opiskelijoiden viisumin saannin helpottamista, mistä puhuitte. Kannatan myös Turkin paljon entistä tiiviimpää integroimista yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan rakenteisiin. Haluaisin nähdä Kyproksen lopettavan tämän estämisen. Kun katsomme Pohjois-Afrikkaa, on selvää, että Turkki on roolimalli monille alueen maille. Tämä on oikein hyvä asia.

Kun siirrymme liittymisprosessiin, huomaamme, että monet luvut ovat jumissa. Uusien lukujen avaaminen on erittäin vaikeaa. Jäljellä on enää kolme lukua, ja kilpailua koskeva luku on lähes avaamisvaiheessa. Mitä tapahtuu, kun viimeiset luvut avataan? Eikö Turkilla ja Euroopan unionilla ole enää mitään sanottavaa toisilleen? Näin ei varmastikaan voi olla! Meidän on siksi harkittava hyvin tarkkaan, miten liittymisprosessissa edetään ja voimmeko säilyttää nykyisen menettelyn, jossa parlamentti kommentoi komission edistymiskertomusta päätöslauselman muodossa.

Vuoden 2010 mietintömme on erittäin kriittinen mutta myös rakentava. Siinä käsitellään erityisesti liberaaleille itsestään selviä perusoikeuksia: lehdistönvapautta, sanan- ja ilmaisunvapautta, kokoontumisvapautta, opiskelijoiden mielenosoituksia, ammattiliittojen oikeuksia ja uskonnonvapautta. Olemme jo vuosien ajan vaatineet parannuksia uskonnonvapauteen, mutta edistystä on tapahtunut liian vähän. Ahmet Şıkin ja Nedim Şenerin pidättäminen ja poliittisten puolueiden työhön puuttuminen Turkissa aiheuttavat meille suurta huolenaihetta. Tämä kuuluu ensimmäiseen Kööpenhaminan kriteeriin. Se on keskeinen asia, koska kyseessä on poliittinen arviointiperuste. Jos Turkki ei voi viedä sisäistä demokraattista perustuslakiaan eteenpäin, meillä on uskoakseni joillakin aloilla vielä vakavia ongelmia myös neuvoston umpikujan lisäksi.

Diplomaattiselta kannalta me tarvitsemme Turkkia ja Turkki tarvitsee meitä. Demokraattiselta kannalta Turkilla on vielä paljon tehtävää.

 
  
MPphoto
 

  Hélène Flautre, Verts/ALE-ryhmän puolesta. (FR) Arvoisa puhemies, haluaisin tässä yhteydessä kiittää Ria Oomen-Ruijtenia perusteellisen yksityiskohtaisesta dokumentoinnista ja mietinnön laatimisesta erittäin vilpittömässä mielessä selvien poliittisten viestien lähettämiseksi, erityisesti ennen Turkin parlamenttivaaleja. Tuen tätä työtä.

Tämä mietintö – toisin kuin te, arvoisa ministeri, mikä on ymmärrettävää – painottaa ilmaisunvapautta ja tiedotusvälineiden vapautta. Tämä on valitettavasti selvästi hyvin tarpeellista, ja äskettäiset tapahtumat, toimittajien Nedim Şenerin ja Ahmet Şikin pidättäminen Ergenekon- ja Sledgehammer-tapausten tutkinnan yhteydessä, muistuttavat meitä tästä. Jätin käsiteltäväksi tähän liittyvän tarkistuksen ja toivon teidän tukevan pyrkimystä asettaa parlamenttimme asemaan, jossa se voi seurata mahdollisimman tarkasti tätä tärkeää lehdistönvapausasiaa, joka vaikuttaa myös oikeuslaitoksen riippumattomuuteen ja uuden perustuslain laatimiseen.

Haluan kuitenkin kysyä teiltä seuraavan poliittisen kysymyksen: kun katsomme liittymisprosessiin kohdistuvaa kuristusotetta ja niiden lukujen jumiutumista, jotka ovat merkittävän tärkeitä, jos haluamme edistyä perusvapauksien, oikeuslaitoksen riippumattomuuden ja uuden perustuslain alalla, eikö pidäkin paikkansa, että meidän päätöksemme ja neuvoston päätös rangaista sulkemalla lukuja sekä lukujen avaamisen ja sulkemisen mahdottomuus ovat nyt täysin haitallisia tekijöitä?

Euroopan unionin ei ole mitään järkeä luopua yhdestä Turkin toiminnan kannustimesta eli neuvotteluista – tarkemmin sanoen luvuista 22, 23 ja 24. Haluaisin pyytää neuvostoa tutkimaan tilannetta taas kerran, koska nyt vaikuttaa selvästi siltä kuin liittymisprosessia pidettäisiin panttivankina näillä rangaistuksilla, joilla voi loppujen lopuksi olla vaikutusta vain, jos liittymisprosessi pysyy voimissaan. Nyt kaikki näkevät, ettei näin ole. Siksi löydämme itsemme erittäin huolestuttavasta poliittisesta tilanteesta aikana, jolloin kaikki Välimeren eteläpuoliset maat pitävät Turkkia inspiraation lähteenä omalle siirtymiselleen kohti demokratiaa.

En pyydä päätöstä Turkin liittymisestä. Pyydän, että kaikilla tasoilla tekemämme päätökset ovat täysin johdonmukaisia neuvotteluprosessimme luotettavuuden, uskottavuuden, vakavuuden ja uskollisuuden kanssa. Tänään on selvästi kysymys juuri tästä.

 
  
MPphoto
 

  Geoffrey Van Orden, ECR-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, tiedän, että Turkin liittymisestä on eriäviä mielipiteitä sekä parlamentin eri poliittisten ryhmien välillä että niiden sisällä, oma ryhmäni mukaan luettuna. Henkilökohtaisesti olen aina tukenut vakaasti Turkin pyrkimyksiä siirtyä kohti Euroopan unionia. Huolenaiheita on tietenkin olemassa, mutta sanoisin, että Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän tämänhetkisen myllerryksen valossa ja islamiterrorismin jatkuvan uhan huomioon ottaen nyt on entistä tärkeämpää lähettää Turkille positiivinen viesti siitä, että maa on tervetullut Euroopan demokratioiden kerhoon.

Pyytäisin erityisesti kyproksenkreikkalaisia ja kreikkalaisia ystäviämme luopumaan yksipuolisesta lähestymistavastaan Kyproksen ongelmaan, olemaan puolueettomampia ja saavuttamaan kokonaisvaltaisen sovun turkkilaisten kanssa ennen kuin on liian myöhäistä. Moitimme Turkkia lisäpöytäkirjan vuoksi – kuulimme saman taas tänään puheenjohtajavaltiolta. Silti kukaan ei ole maininnut sitä, ettei EU:n neuvoston 26. huhtikuuta 2004 antamaa päätöstä ole pantu täytäntöön.

Turkki on Atlantin liiton keskeinen jäsen, demokratia, jolla on merkittävä rooli lännen ja idän liittymäkohdassa, ja nopeasti muuttuva maa, jonka kasvuaste tuo sen pian maailmanlaajuisessa johtoasemassa olevien joukkoon. Pannaan asiat etenemään! Emme saa menettää Turkkia tässä vaiheessa!

 
  
MPphoto
 

  Takis Hadjigeorgiou, GUE/NGL-ryhmän puolesta.(EL) Arvoisa puhemies, jätän jäsen Van Ordenin kommentit huomioimatta ensisijaisesti siksi, etten halua käyttää aikaani siihen, ja toiseksi siitä syystä, että hän sekoitti Kyproksen asiassa pahantekijän uhriin – eikä ensimmäistä kertaa. Me kannatamme Turkin liittymistä, jos maan kansalaiset sitä haluavat ja jos maa täyttää kaikki liittymisperusteet.

Jotta tämä olisi mahdollista, Turkin on löydettävä todellinen poliittinen ratkaisu kurdikysymykseen ja vapautettava sadat kurdipormestarit ja -kaupunginvaltuutetut, joita se pitää vankiloissaan. Lisäksi Turkin on tehtävä työtä oikeusvaltion periaatteen eteen, tunnustettava Armenian kansanmurha ja ratkaistava ongelmat Kreikan kanssa, erityisesti Egeanmerellä.

Kyproksen asiassa sen on lakattava piileskelemästä vuoden 2004 tapahtumien takana. Nyt on jo vuosi 2011. Turkin on välittömästi luovutettava Famagustan kaupunki sen asukkaille – kyseessä on eurooppalainen kaupunki, jolla on tuhansien vuosien pituinen eurooppalainen historia, kaupunki, joka on jätetty heitteille lähes neljän vuosikymmenen ajaksi – ja ryhdyttävä heti vetämään miehitysjoukkojaan pois Kyprokselta.

Lopuksi haluan muistuttaa teitä jäsen Van Orden kyproksenturkkilaisten protesteista, joilla he vaativat Turkkia antamaan heille sananvaltaa omissa asioissaan. Sen sijaan Eroglu vaati protestoijat tuotaviksi oikeuden eteen. Turkin on kunnioitettava kyproksenturkkilaisten toiveita sallimalla väestönlaskenta miehitetyllä alueella, lopettamalla asuttamisen ja sallimalla kaupunkien ja kylien nimien näyttämisen kartalla sellaisina kuin ne olivat tuhansien vuosien ajan.

 
  
MPphoto
 

  Nikolaos Salavrakos, EFD-ryhmän puolesta.(EL) Arvoisa puhemies, haluan onnitella jäsen Oomen-Ruijtenia hänen esittelemästään tekstistä, joka antaa tasapainoisen ja tarkan kuvan Turkin tilanteesta. Arvostan erityisesti komission jäsen Fülen näkökantaa. Jäsen Oomenin mietinnöstä esiin nouseva viesti on, että Turkin on täytettävä täysimääräisesti velvollisuutensa Euroopan unionia kohtaan, jos se haluaa liittyä unioniin. Jos Turkki ei halua liittyä Euroopan unioniin, sen tulisi sanoa niin, koska kun on kyse Turkin kaltaisesta suuresta maasta, vastustan asian pallottelua edestakaisin ja puhumista vain diplomaattisin termein. Vaikka Euroopan unioni on antanut Turkille selvän viestin, maa toimii kuitenkin ristiriitaisella tavalla. Vaikuttaa siltä kuin poliittisen johdon ja sotilashallinnon välillä olisi ongelma. Turkki osoittaa yhdellä hetkellä hyviä aikomuksia naapureitaan kohtaan mutta tekee seuraavaksi Egeanmerelle seulan, kun turkkilaiset lentokoneet ja laivat ylittävät Kreikan rajat merellä ja ilmassa ja loukkaavat ilmatilaa päivittäin.

Me kunnioitamme Turkkia ja turkkilaisia, mutta mielestämme Turkin on korkea aika alkaa osoittaa kunnioitusta naapureitaan ja Rooman sopimuksessa määritettyä Euroopan unionin perusajatusta kohtaan.

 
  
MPphoto
 

  Barry Madlener (NI).(NL) Arvoisa puhemies, puhumme nyt Turkista, mutta pääministeri Erdoğan haluaisi mieluummin Turkin ja arabimaiden välisen unionin. Turkki on läheinen ystävä diktaattori Ahmadinejadin kanssa. Se ei halua enää olla maallistunut maa. Turkki jatkaa Pohjois-Kyproksen miehitystä, eikä maa ole enää Israelin ystävä. Sen sijaan se on valinnut muslimiveljeskunta Hamasin. Turkki keskittyy entistä tiiviimmin islamilaiseen maailmaan.

Hyvät kuulijat, milloin lopetamme tämän teeskentelyn? Eurooppa ei halua Turkkia eikä Eurooppa halua islamia. Presidentti Sarkozy on jo sanonut niin. Liittokansleri Merkel on jo sanonut niin, eikä enemmistö Euroopan kansalaisistakaan halua Turkkia Euroopan unionin jäseneksi. Turkki on nöyryyttänyt itseään jo vuosien ajan Euroopan unionin maksamaa rahaa ja EU:n jäsenyyslupausta vastaan. Taantumuksellisella islamilaisella kulttuurilla ei kuitenkaan ole sijaa Euroopassa. Pääministeri Erdoğan, oletteko tosimies vai alistuva pelkuri? Kuinka kauan jatkatte Turkin kansalaisten nöyryyttämistä? Valitkaa kunniallinen poistumistie ja lopettakaa se.

 
  
MPphoto
 

  Ioannis Kasoulides (PPE).(EN) Arvoisa puhemies, ne, jotka kannattavat Turkin liittymistä Euroopan unioniin, tai osa heistä tässä parlamentissa kokevat velvollisuudekseen tukea tarkistuksia Kyprosta vastaan. Turkilta loppuvat luvut kesken, ja liittymisprosessi on vaarassa pysähtyä. 14 lukua on jäissä, koska Turkki kieltäytyy itsepäisesti toteuttamasta Ankaran pöytäkirjaa.

Kyproksen miehitystä koskevien tämänhetkisten neuvottelujen onnistunut lopputulos toisi automaattisesti saataville 14 lukua. Ban Ki-moon kehotti kaikkia kansainvälisiä toimijoita keskittymään tällaisen tuloksen aikaansaamiseen. Äänestäminen sellaisten tarkistusten puolesta, kuten 26. huhtikuuta esitetty suoraa kauppaa jakautuneella Kyproksella koskeva tarkistus, joka tosin yhdistyneellä olisi turha, kannustaa myöntymättömyyteen ja ratkaisutoimien toteuttamatta jättämiseen sekä jatkaa lukujen jäissä olemista loputtomiin. Kyproksen kiusaaminen ei vie Turkkia eteenpäin.

 
  
MPphoto
 

  Raimon Obiols (S&D).(ES) Arvoisa puhemies, huomenna käy varmasti selväksi, että Euroopan parlamentin sosialistien ja demokraattien ryhmä on pyrkinyt laajimpaan mahdolliseen yksimielisyyteen parlamentissa, koska haluamme, että kaikilla unionin toimielimillä on ensisijassa yhtenäinen näkökanta.

Tästä neuvotteluprosessista on jo vuosien ajan ollut hyötyä poliittisten ja taloudellisten uudistusten toteuttamiseksi Turkissa. Sillä on ollut ristiriitansa, takaiskunsa ja edistysaskeleensa, mutta yleisesti ottaen se ollut hyödyksi. Nyt voi olla käsillä totuuden hetki, ja meitä muistuttavat siitä Välimeren alueella parhaillaan tapahtuvat muutokset.

Komission jäsen Füle puhui äskettäin ulkoasiainvaliokunnassa ja vaati uutta realismia, jossa vältetään täysin lyhytnäköiset visiot. Turkin kanssa käytävässä neuvotteluprosessissa tarvitsemme juuri tätä uutta realismia: äärimmäistä varovaisuutta mutta samalla suurinta sitoumusta ja vakavuutta, joiden avulla voidaan ylläpitää tahtia ja uskottavuutta ja välttää liialliset vihjailut sekä sanoa selvästi, että sopimuksia ja sitoumuksia on noudatettava. Tämä vaatii vakaata lähestymistapaa kaikilta osallistujilta.

Toivottavasti seuraavassa mietinnössä huomaamme, että neuvotteluprosessissa on otettu askel eteenpäin.

 
  
MPphoto
 

  Graham Watson (ALDE).(EN) Arvoisa puhemies, islamilaisten maiden kansalaiset toteuttavat nyt samantapaisia toimia kuin Turkin kansalaiset 1950-luvulla poistaessaan yksipuolueisen diktatuurin. Kuten Egypti tulee ehkä Turkin tavoin huomaamaan, valtion kukistaminen on paljon vaikeampaa, ja siksi Ergenekon-tapauksen tutkinta ja muut vastaavanlaiset tutkinnat ovat niin tärkeitä.

Parlamentin liberaalit toivottavat pääministeri Erdoğanille ja hänen hallitukselleen menestystä todellisen demokratian luomisessa ja sen liittämisessä Euroopan demokraattisten valtioiden ryhmään. Tulliliitto on ollut suuri menestys, ja Turkin Euroopan unionin jäsenyys voi olla yhtä menestyksekäs.

Pahoittelemme liittymisprosessin pysähtymistä, ja vaikka osa syystä kuuluukin Turkille, tiettyjen jäsenvaltioiden vilpillisyys – jonka WikiLeaks paljasti – on häpeäksi koko Euroopan unionille. Presidentti Sarkozy ei edusta Euroopan unionia sen enempää Turkista kuin Välimeren unionistaankaan puhuessaan. Hänen vierailunsa Ankaraan oli provosoiva, ja on sääli, etteivät Saksan kristillisdemokraatit noudata Max Fischerin neuvoa ja katso peiliin, sillä nykypäivän AKP on peilikuva 1950-luvun Saksan CDU:sta – ei kristillisdemokraattinen vaan islamilaisdemokraattinen – eikä ole epäilystä siitä, miksi komission jäsen sanoo ymmärtävänsä ja jakavansa Turkin turhautumisen.

Mietintö on rehellinen – joillekin liian rehellinen. Turkilla on paljon tehtävää, mutta meillä on paljon menetettävää, jos emme toivota tervetulleiksi islamilaisia demokratioita, kuten Turkkia ja Indonesiaa, ja tee yhteistyötä niiden kanssa.

 
  
MPphoto
 

  Paweł Robert Kowal (ECR).(PL) Arvoisa puhemies, haluaisin onnitella esittelijää mielenkiintoisesta ja tasapainoisesta mietinnöstä, vaikka minulla onkin epäilykseni tietyistä asioista. Olen epäileväinen muun muassa sen suhteen, pitäisikö Turkin osallistumisen lisäämistä Etelä-Kaukasian alueeseen painottaa.

Kyseinen alue tarvitsee erityisen hienovaraisia ja tasapainoisia toimia. On kuitenkin sanottava, että tärkeintä on Turkin pyrkimyksiin kohdistuvien asenteiden muuttaminen. Kaikkeen mikä seuraa assosiaatiosopimuksen täytäntöönpanosta, joka on hyvä merkki Turkin ja Euroopan unionin välisen yhteistyön laajenemisesta, tulee suhtautua toiveikkaana siitä, että se avaa mahdollisuuden tulevaisuutta varten ja että Euroopan unionin ovet ovat avoinna, myös Turkille.

Tämä tulee ilmaista tänään parlamentissa hyvin selvästi erityisesti siksi, että uskomme Pohjois-Afrikan tapahtumia koskevien kuulemisten ja neuvottelujen osoittautuvan keskeiseksi näkökohdaksi Turkin kanssa tehtävässä hyvässä yhteistyössä. Siksi tärkein tavoite, joka meidän on tänään saavutettava, on Turkin arvon osoittaminen EU:n kumppanina energia-asioissa sekä tulevaisuudessa EU:n poliittisena kumppanina.

 
  
MPphoto
 

  Charalampos Angourakis (GUE/NGL).(EL) Arvoisa puhemies, lama on pahentunut, ja se on kiihdyttänyt imperialististen keskusten taistelua markkinoiden ja energiavarojen hallinnasta sekä niiden kuljettamiseen käytettävistä kanavista.

Libyan tapahtumat ja öljyn äskettäinen löytyminen Välimeren alueelta ja sen jo aiheuttamat hankaukset todistavat tämän. Samaan aikaan Nato ja Euroopan unioni lisäävät väliintuloaan alueella. Turkki taas pyrkii parantamaan strategista asemaansa alueella, jossa konflikti on valloillaan ja vastarinta laajenee. Tätä tarkoitusta palveli äskettäinen perustuslain uudistus, johon Euroopan unioni ja Yhdysvallat suhtautuivat innokkaasti. Samalla Turkki kuitenkin jatkaa Pohjois-Kyproksen miehitystä, rikkomuksiaan Egenmerellä sekä perusihmisoikeuksien ja demokraattisten vapauksien julkeaa halveksumista. Turkkilaiset työntekijät tietävät, ettei Euroopan unioni tarjoa mitään hyvää, sillä Euroopan unioni vie pois työntekijöiden ja kansalaisten oikeudet ja jatkaa samoin kuin ennenkin taantumuksellisten hallitusten tukemista alueella.

 
  
MPphoto
 

  Lorenzo Fontana (EFD).(IT) Arvoisa puhemies, hyvät kuulijat, jos Turkin kysymys olisi puhtaasti taloudellinen, voisin ymmärtää, ettei siihen varmaankaan liity ongelmaa. Asiassa on kuitenkin vakavia ongelmia, koska Turkin kysymys ei ole pelkästään taloudellinen.

Haluaisin nostaa esiin erityisesti uskonnollisen suvaitsevaisuuden, jota Turkissa ei valitettavasti ole – ei ainoastaan siksi, että pystymme mainitsemaan muutamien pappien, muun muassa italialaisten Monsignor Luigi Padovesen ja Don Andrea Santoron, murhan, mutta myös siksi, että äskettäiseen Euroopan neuvoston kokoukseen osallistuneet turkkilaiset delegaatit vastustivat valitettavasti äänestyksessä esitystä, jossa tuomitaan kristittyihin ympäri maailmaa kohdistuvat hyökkäykset.

Pidämme tätä järkyttävänä ja ihmettelemme, miten voisimme hyväksyä maan, joka ei pidä uskonnonvapautta perusarvona. Ihmettelemme myös, miten pääministeri Erdoğanin varapääministeri Babacan on voinut kutsua Euroopan unionia "kristittyjen kerhoksi". Mitä hän oikein odotti? Eikö hän huomaa, ettei ongelmana ehkä ole "eurooppalainen kristittyjen kerho" vaan uskonnollisten oikeuksien puute Turkissa?

 
  
MPphoto
 

  Andreas Mölzer (NI).(DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen Füle, turkkilainen sananlasku sanoo: "Teot kuvaavat ihmistä. Sanoilla ei ole paljonkaan merkitystä." Turkin kannattajat ovat kuitenkin antaneet myönteisiltä kuulostavien tyhjien sanojen huijata itseään. Vuoden 2010 edistymiskertomus on todellisuudessa virheellinen kertomus. Se osoittaa Turkin olevan monia asioita, mutta Turkki ei ole missään tapauksessa valmis liittymään Euroopan unioniin. Perusoikeudet ovat usein olemassa vain paperilla, ja sananvapautta on rajoitettu merkittävästi. Tästä on todisteena kahden toimittajan äskettäinen pidättäminen. Etnisten ja uskonnollisten vähemmistöjen, kuten kurdien ja kristittyjen, syrjinnän suhteen ei ole tapahtunut mitään muutosta. Pääministeri Erdoğan syyttää tekopyhänä Euroopan maita islaminpelosta, vaikka muslimit saavat Euroopassa vapaasti harjoittaa uskontoaan, toisin kuin kristityt Turkissa. Mor Gabrielin luostarin maakiista on taas yksi osoitus tästä. Pääministeri Erdoğanin hallitus ajaa islamilaistumisprosessia, vaikka väittää muuta. Me tiedämme, että näin on.

Äskettäin tehty tutkimus osoittaa, miten turkkilaiset todella suhtautuvat EU:hun. He kannattavat EU:hun liittymistä, mutta suhtautuvat samalla eurooppalaisiin hyvin epäileväisesti. Meidän on lopetettava liittymisneuvottelut mahdollisimman pian.

 
  
MPphoto
 

  Elmar Brok (PPE).(DE) Arvoisa puhemies, arvoisa puheenjohtaja Győri, arvoisa komission jäsen Füle, historialliset vertauksenne eivät voisi olla enempää väärin, jäsen Watson. Oikeus- ja kehityspuoluetta (AKP) ei pidä verrata puolueeseen, joka palautti Saksaan demokraattisen hallituksen ja oikeusvaltion periaatteen natsien aikakauden jälkeen. Tämä on erittäin huolestuttavaa, erityisesti koska kyseinen saksalainen puolue toimi yhteistyössä ja liittoutuneena liberaalien kanssa 1950-luvulla.

Kannatan vahvaa liitosta Turkin ja Euroopan unionin välille. Turkki on meille strategisesti tärkeä, mutta ei mihin tahansa hintaan. Ensinnäkin, emme voi luopua liittymisehdoista, kuten sananvapaudesta, riippumattomasta oikeuslaitoksesta, vähemmistöjen oikeuksista ja uskonnonvapaudesta. Tämä on tehty selväksi komission kertomuksissa ja Ria Oomen-Ruijtenin mietinnössä. Toiseksi, emme voi vaarantaa Euroopan unionin integraatiokykyä. Meidän on löydettävä muita keinoja. Kolmanneksi, on Turkin omalla vastuulla varmistaa, ettei prosessi keskeydy, ja lopulta pitää lupaukset, joita se on tehnyt muun muassa Ankaran pöytäkirjan yhteydessä.

Turkin tehtävänä on tehdä selväksi, että integroituminen Euroopan unioniin on mahdollista. Kun pääministeri Erdoğan sanoo Saksassa pitämässään puheessa, että turkkilaisten, joilla on Saksan kansalaisuus, on oltava ensi sijassa lojaaleja Turkille, meillä on vakava ongelma integraation suhteen. Tämä ilmaisee tietynlaista ajattelutapaa ja on myös tapa toteuttaa sitä.

Siksi olen sitä mieltä, ettei Turkki ole vielä valmis. Olemme kuitenkin pyytäneet Turkkia työskentelemään kanssamme rakentavasti Berliini plus -sopimuksen puitteissa ja muilla aloilla tiiviimpien yhteyksien luomiseksi. Mor Gabrielin tapaus on osa tätä kysymystä.

(Puhuja suostui vastaamaan sinisen kortin kysymykseen työjärjestyksen 149 artiklan 8 kohdan mukaisesti.)

 
  
MPphoto
 

  Graham Watson (ALDE).(DE) Arvoisa puhemies, noin kahdesta kolmeen miljoonaa saksalaista ja brittiläistä asuu Etelä-Espanjassa, jäsen Brok. Mitä he sanoisivat, jos Espanjan hallitus määräisi heidän lapsensa opettelemaan espanjaa ennen saksaa tai englantia? He tietysti vastustaisivat sitä. Saksassa ei voida vain sanoa, että ihmisten täytyy ensin opetella saksaa. Heidän tulee tietysti opetella molemmat kielet, mutta Saksalla on vielä paljon työtä tehtävänä todellisen kotouttamispolitiikan saralla.

 
  
MPphoto
 

  Elmar Brok (PPE).(DE) Arvoisa puhemies, jäsen Watson, Saksassa asuvilla ihmisillä, jotka aikovat palata kotimaahansa, on tietysti äidinkielensä ensimmäisenä kielenään. Niiden, jotka haluavat saada Saksan kansalaisuuden ja jäädä maahan pysyvästi, on kuitenkin ensin opeteltava saksan kieli, jotta he voivat pärjätä koulussa, hankkia koulutuksen, luoda niiden pohjalta menestyksekkään uran ja kotoutua yhteiskuntaan. Tässä tapauksessa kielikysymys on etusijalla. Meidän on erotettava toisistaan ne, jotka menevät ulkomaille lomailemaan talveksi, ja ne, jotka haluavat jäädä pysyvästi toiseen maahan. Erossa on kysymys kotoutumisesta. Emme voi verrata toisiinsa niitä, jotka matkustavat Mallorcalle lomalle, ja niitä, jotka haluavat saada maan kansalaisuuden ja asua siellä pysyvästi.

 
  
MPphoto
 

  Maria Eleni Koppa (S&D).(EL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, Turkin liittyminen Euroopan unioniin on jatkossakin strategisesti tärkeä prosessi sekä Euroopan unionin että Turkin itsensä kannalta. Prosessissa on kysymys Euroopan unionin uskottavuudesta ja Turkin pyrkimyksistä toteuttaa tarvittavat demokraattiset uudistukset. Hallituksen ilmaisema aikomus tehdä demokraattisia muutoksia on kuitenkin ristiriidassa tosiasioiden kanssa. Olemme seuranneet huolestuneina viime päivinä tapahtuneita toimittajien pidätyksiä. Helmikuun 20. päivänä toimittaja Nedim Şener, joka on tunnetusti kritisoinut poliisin suhtautumista armenialaisen toimittajan Hrant Dinkin murhaan, pidätettiin yhdessä kuuden kollegansa kanssa. Heidät vangittiin, koska heitä syytettiin kuulumisesta terroristijärjestöön, ja näin vankilassa istuvien toimittajien määrä nousi reippaasti yli sataan. Näissä tapauksissa todellinen rikkomus vaikuttaa kuitenkin olevan Erdoğanin hallituksen kritisointi eikä niinkään rikollinen toiminta.

Euroopan unioni tuki hallituksen toimia rinnakkaisvaltion lakkauttamiseksi. Tätä ei kuitenkaan voida käyttää tekosyynä henkilökohtaisten vapauksien, erityisesti mielipiteen vapauden, rajoittamiselle. Pyydän komission jäsen Füleä kertomaan, miten komissio aikoo reagoida näihin tapahtumiin.

 
  
MPphoto
 

  Andrew Duff (ALDE).(EN) Arvoisa puhemies, olen hyvin pahoillani siitä, että Turkin liittymisprosessi on pysähdyksissä. Turkki ei ole saavuttanut haluamaamme edistystä, Kyproksen ongelmaa ei ole saatu ratkaistua, Ranska ja Saksa vastustavat vakaasti Turkin jäsenyyttä ja parlamentissakin on selvästi suurta ennakkoluuloisuutta Turkkia kohtaan.

Meillä on valtava strateginen kriisi. Eurooppa menettää Turkin ja Turkki menettää Euroopan. Meidän on omistettava vuosi 2011 aidolle uudelle kumppanuudelle, jossa arvioidaan uudelleen perustavanlaatuisella tavalla, mitä kumpikin osapuoli haluaa.

 
  
MPphoto
 

  Evžen Tošenovský (ECR). (CS) Arvoisa puhemies, Turkin edistymistä vuonna 2010 koskeva mietintö on varmasti yksi monimutkaisimmista, joita olemme täällä koskaan käsitelleet. Monimutkaisuudesta huolimatta emme saa kuitenkaan antaa historiaan perustuvien ennakkoluulojen vaikuttaa meihin. Turkin viimeaikaiset tapahtumat ovat kiistatta sellaisia, joita ei Euroopan demokraattisten periaatteiden näkökulmasta voida hyväksyä. Turkin kanssa käytäviä neuvotteluja on kuitenkin tehostettava. Turkki on geopoliittisesti erittäin tärkeä Euroopan unionille Lähi-idän monimutkaisen alueen suhteen. Asemaa ei saa kuitenkaan käyttää väärin. Avoimen ja periaatteellisen vuoropuhelun käyminen Turkin kanssa voi kuitenkin auttaa lisäämään demokraattisten sääntöjen ymmärtämystä. Turkin taloudellinen kehitys on viime vuosina ollut todella huomattavaa, ja sen teollisuudesta on tulossa merkittävä kumppani eurooppalaisille yrityksille monilla eri aloilla. Siksi on tärkeää, että näiden taloudellisten suhteiden rinnalla on vastaavat poliittiset suhteet Euroopan unioniin ja selvä tulevaisuudennäkymä. Jos Turkki on aidosti halukas liittymään Euroopan unioniin, se ei voi toteuttaa äskettäisen kaltaisia toimia. Kannatan monista syistä vahvasti, että Turkin lainsäädännön lähentämistä EU:n kanssa jatketaan.

 
  
MPphoto
 

  Philip Claeys (NI).(NL) Arvoisa puhemies, meidän on lakattava puhumasta "edistymiskertomuksesta", kun puhumme Turkin kanssa käytävistä neuvotteluista. Se on harhaanjohtava nimitys, koska Turkki ei ole edistynyt merkittävästi EU:hun liittymisen ehtojen täyttämisessä.

Olemme täysin jumissa Kyproksen asian kanssa, koska turkkilaiset kieltäytyvät jatkuvasti täyttämästä velvollisuuksiaan ja koska he jatkavat laitonta sotilasmiehitystä saaren pohjoisosassa. Edistystä ei ole tapahtunut myöskään demokraattisten oikeuksien saralla. Ihmisiä vainotaan mielipiteiden ilmaisemisen vuoksi, verkkosivujen käyttöä estetään ja kristittyjä ja muita muihin uskontokuntiin kuin muslimeihin kuuluvia horjutetaan kaikin mahdollisin tavoin. Kun parlamentin jäsenet esittävät aiheesta kysymyksiä yhä uudelleen ja uudelleen, komissio vastaa seuraavansa Turkin tilannetta tiiviisti ja tarkkaavaisesti. Komissio ei ole kuitenkaan toteuttanut selviä toimia, ja neuvottelut matelevat eteenpäin loputtomasti.

On julkinen salaisuus, että monet komissiossa, omissa jäsenvaltioissaan ja parlamentissa Turkin liittymisen puolesta puhuvat myöntävät yksityisissä keskusteluissa, että koko ajatus on katastrofi. Lakatkaamme siis pettämästä itseämme, lakatkaamme pettämästä Euroopan ja Turkin kansalaisia ja tehkäämme viimein loppu Turkin neuvotteluista.

 
  
MPphoto
 

  Elisabeth Jeggle (PPE).(DE) Arvoisa puhemies, hyvät kuulijat, tuen Turkin uudessa edistymiskertomuksessa esitettyä rehellistä ja siksi kriittistä arviota liittymisneuvotteluista. Neuvottelun aloittamisen jälkeen on tehty monia lupauksia, mutta konkreettista edistystä on saavutettu vain hyvin vähän. Ottaen huomioon maan korostuneen islamilaisen luonteen kaikilla kristityillä ja muilla muihin kuin islamilaiseen uskontokuntaan kuuluvilla yhteisöillä on oltava yhtäläiset oikeudet, mikä tarkoittaa vapautta harjoittaa uskontoa ilman syrjintää. Tämä on mielestäni ratkaisevan tärkeää. Turkin on sitouduttava erottamaan valtio ja uskonto täysin toisistaan ja hyväksymään muut uskonnot kuin islaminusko. Mor Gabrielin luostarin tapaus on yksi esimerkki ongelmasta.

Haluaisin muistuttaa Euroopan unionin jäsenvaltioita niiden velvollisuudesta vaatia voimakkaasti kaikissa Turkin kanssa käytävissä neuvotteluissa maata noudattamaan yleismaailmallisia ihmisoikeuksia ja erityisesti uskonnonvapautta.

 
  
MPphoto
 

  Wolfgang Kreissl-Dörfler (S&D).(DE) Arvoisa puhemies, hyvät kuulijat, on totta, että neuvottelemme Turkin kanssa sen liittymisestä EU:hun, emme mistään muusta aiheesta, ja olen itse Turkin liittymisen kannalla. Pidän myönteisinä uudistuksia, joita Turkin hallitus on käynnistänyt viime vuoden aikana. Turkin on kuitenkin myös lopultakin täytettävä velvollisuutensa ja pantava Ankaran pöytäkirja täytäntöön, jotta neuvotteluissa voidaan päästä eteenpäin. Se ei saa loputtomasti pitää EU:ta tai Kyprosta syypäänä pattitilanteeseen, kuten te, pääministeri Erdoğan, mielellänne teette.

Turkin on vihdoinkin lakattava pidättämästä toimittajia, jotka kritisoivat hallintoa. Ahmet Şık, Nedim Şener ja muut tarvitsevat suojelua mielivaltaiselta oikeusjärjestelmältä. Nämä ovat vain osa luvun 23 avaamisen vaatimuksista. Pääministeri Erdoğan, teidän on ilmaistava tämä selvästi eikä teidän tule puhua maanmiestenne kotoutumista vastaan eikä levittää yleisturkkilaista maailmannäkemystä, kuten teitte Düsseldorfissa. Tätä me odotamme teiltä. EU:n on tietysti myös osaltaan edistettävä neuvottelujen onnistumista ja osoitettava, että se on valmis hyväksymään uusia jäseniä. Kummallakin osapuolella on kotiläksyjä tehtävänä. Yksi asia on kuitenkin selvä. Pallo on nyt teillä ja on teidän vuoronne ryhtyä toimiin.

 
  
MPphoto
 

  Metin Kazak (ALDE).(EN) Arvoisa puhemies, tiedän, että mietintö on hyvin kiistanalainen ja että kompromissin löytäminen parlamentissa voi joskus olla erittäin vaikeaa. Meidän tulisi silti pyrkiä pitämään keskustelumme tasapainoisina ja todenperäisinä.

Pidetään ensinnäkin mielessä, että Ankaran sopimuksessa määrätään neljästä vapaasta liikkuvuudesta sekä tulliliitosta Turkin ja EU:n välillä. Useat unionin tuomioistuimen päätökset ja muiden ehdokasvaltioiden olemassa olevat viisumijärjestelyt ovat osoittaneet, että Turkin kansalaisten, erityisesti yritysmaailman edustajien ja opiskelijoiden, viisumivapautta tulisi tukea mietinnössä selvästi.

Toiseksi meidän tulisi vaatia uutta vauhtia paikalleen jähmettyneeseen Kyproksen tilanteeseen. Neuvoston 26. huhtikuuta 2004 antaman päätöksen täytäntöönpano kannustaisi Turkkia panemaan täytäntöön EY–Turkki-assosiaatiosopimuksen. Tämä toisi taloudellista ja poliittista etua kummallekin osapuolelle ja antaisi samalla saaren kaikille asukkaille mahdollisuuden vapaaseen kaupankäyntiin ja poistaisi EU:sta tämänhetkisen kaksinaismoraalin. On aika näyttää, että Euroopan parlamentti voi vaikuttaa.

 
  
MPphoto
 

  Peter van Dalen (ECR).(NL) Arvoisa puhemies, Turkin liittyminen Euroopan unioniin olisi yksi historian suurimmista virheistä. Unioniin liittyisi 80 miljoonan asukkaan maa, joka esittäisi vaatimuksia EU:n talousarvion, EU:n päätöksenteon ja ulkopolitiikan suhteen. Se, mihin tämä johtaisi, näkyy Turkin suhteista Hamasiin, Hezbollahiin ja Iraniin.

Turkin liittyminen vaikuttaisi haitallisesti myös kotoutumiseen. Tämä on jo nyt nähtävissä. Pääministeri Erdoğan on äskettäin vaatinut Saksassa asuvia turkkilaisia maahanmuuttajia opettelemaan ensin ja ensisijaisesti turkkia. Mielestäni on kuitenkin järkevää, että Saksassa asuvien tulisi ensisijassa opetella saksan kieli.

Pääministeri Erdoğanilla on islamilaisen puolueen asialista, ja tasapaino siirtyisi myös sen osalta, jos Turkki liittyisi EU:hun. Mukana olisi miljoonia ihmisiä, jotka eivät valitettavasti tunne Euroopan juutalais-kristillistä perustaa ja haluaisivat muuttaa sitä. Meidän on siksi varmistuttava siitä, vuoden 2010 edistymiskertomus on viimeinen. Lopettakaamme nämä järjettömät neuvottelut. Etuoikeutettu kumppanuus yhdistäisi kummankin osapuolen parhaat puolet.

 
  
MPphoto
 

  Emine Bozkurt (S&D).(NL) Arvoisa puhemies, edistys ja molemminpuolinen luottamus voidaan saavuttaa vasta, kun sekä Turkki että Euroopan unioni on täyttänyt omat sitoumuksensa. Uusien neuvottelulukujen avaaminen tuo ihmisoikeuksien ja oikeudenmukaisuuden edistämiseen juuri sitä uutta dynaamisuutta, jota haluamme nähdä.

Lehdistönvapaus on suuri huolenaihe. Tämän vaikeita aikoja nähneen vapauden suojaaminen on arvokas voimavara. Lehdistöllä on demokratiassa tärkeä rooli valta-asemassa olevien valvojana. Turkilla itsellään on luonnollisesti velvollisuus panna EU:n lainsäädäntö täytäntöön, mutta myös Euroopan unionilla on velvollisuuksia, kuten velvollisuus täyttää assosiaatiosopimuksen henkilöiden vapaata liikkuvuutta koskevat sitoumukset ja neuvoston huhtikuussa 2004 Kyproksesta antamat päätelmät.

Lopuksi nyt kansainvälisen naistenpäivän satavuotisjuhlavuonna haluaisin nostaa esiin naisten oikeudet Turkissa. Lainsäädännön saralla on tehty useita parannuksia, mutta kehotan Turkin viranomaisia tekemään kaikkensa varmistaakseen lakien asianmukaisen täytäntöönpanon ja – tulevia vaaleja silmällä pitäen – vastatakseen parlamentin vaatimuksiin kiintiöistä naisten määrän lisäämiseksi edustuslaitoksessa.

 
  
MPphoto
 

  Konrad Szymański (ECR).(PL) Arvoisa puhemies, mielestäni on selvää, että Turkki voi tarjota valtavia etuja aluetta koskevan oman politiikkamme suhteen niin Kaukasuksen kuin Lähi-idänkin osalta. Turkin uusi ja epätavallisen aktiivinen politiikka alueella nostaa tietysti esiin kysymyksen, onko kyseessä EU:n lipun alla toteutettava turkkilainen politiikka vai sittenkin Turkin avustuksella toteuttava EU:n politiikka. Tämä on joka tapauksessa arvokas näkökulma.

Olen sitä mieltä, että yhteistyö pitäisi mahdollisimman pian perustaa paljon käytännöllisemmälle pohjalle ja että paljon pitkittyneet jäsenyyskeskustelut ovat – täysin turhaan – turhauttavia kummallekin osapuolelle. Niiden venymiseen on useita syitä, ja mahdollisuudet niiden päätökseen saattamiseen eivät ole nyt erityisen hyvät. Tänään haluan esittää kiitokseni Ria Oomen-Ruijtenin laatimasta mietinnöstä, joka on tavalliseen tapaan hyvin tasapainoinen asiakirja. Olen kiitollinen erityisesti siitä, että Turkissa asuvien kristittyjen uskonnonvapausasiaa on käsitelty hyvin. Asiaan liittyy ongelma, joka koskee kristityn yhteisön oikeushenkilöllisyyttä, omaisuuden palauttamista ja papiston kouluttamista. Meidän tulee pitää tämä mielessä.

 
  
MPphoto
 

  Jarosław Leszek Wałęsa (PPE).(PL) Arvoisa puhemies, aloitan kiittämällä Ria Oomen-Ruijtenia, joka on taas kerran laatinut hyvin kattavan mietinnön Turkin edistymisestä. Euroopan komissio hyväksyy joka vuosi "laajentumispaketin", ja me laadimme paketin pohjalta mietinnön, jossa arvioidaan kunkin ehdokasmaan edistymistä kohti Euroopan unionin jäsenyyttä viimeisen vuoden aikana. Komission arvion mukaan Turkki täyttää poliittiset arviointiperusteet riittävällä tavalla. Viimeaikaiset perustuslain muutokset ovat tarjonneet parannusmahdollisuuksia monilla aloilla, kuten oikeuslaitoksen ja perusoikeuksien alalla. Viime vuoden kansanäänestyksessä hyväksytty perustuslain tarkistuspaketti on askel oikeaan suuntaa, mutta poliittisia puolueita ja kansalaisyhteiskuntaa ei kuultu ennen uudistusten laatimista ja hyväksymistä. On erittäin toivottavaa, että uudistus luo perustan oikeusasiamiehen nimittämiselle ja kansallisen ihmisoikeuselimen perustamiselle.

Nyt on ratkaisevan tärkeää varmistaa, että nämä uudet ehdotukset pannaan täytäntöön avoimesti ja demokraattisten menettelyjen pohjalta Euroopan unionin standardien mukaisesti. Valitettavasti Turkin suhteet naapureihinsa varjostavat jatkuvasti neuvotteluprosessia. Uskon, että jos Turkki osoittaa hyvää tahtoa, luo suotuisan ilmapiirin meneillään oleville Kyproksen neuvotteluille ja tukee neuvotteluja ja jos maa edistää selvästi kokonaisvaltaisen ratkaisun löytämistä ongelmaan, se otetaan paremmin vastaan eurooppalaisella ja kansainvälisellä näyttämöllä. Kiitos.

 
  
MPphoto
 

  Kyriakos Mavronikolas (S&D).(EL) Arvoisa puhemies, haluan puhua erityisesti Kyproksen kysymyksestä, jota käsiteltiin jäsen Oomen-Ruijtenin päätöslauselmassa. Nyt yhden vuoden jälkeen asuttaminen jatkuu, miehitysjoukot ovat yhä Kyproksella eikä siinä vielä kaikki: nyt noin kuukauden ajan kyproksenturkkilaiset ovat protestoineet turkkilaisten joukkojen saarella oloa vastaan ja miehitetyn alueen taloudellista tilannetta vastaan, jonka Turkin miehitysjoukkojen läsnäolo on aiheuttanut.

Miten Turkin pääministeri reagoi asiaan? Sanomalla, etteivät joukot ole Kyproksella kyproksenturkkilaisia varten vaan Turkin strategisten etujen vuoksi.

Euroopan unionin moraaliset arvot ja periaatteet eivät salli Kyproksen uhraamista Turkin liittymistä koskevan edistyksen vuoksi, ja minun on sanottava jotain, mitä eräs sosialistikollega totesi parlamentissa – ja mikä saa niskakarvani nousemaan pystyyn: Kypros ei valloittanut Turkkia vaan Turkki valloitti Kyproksen. Sitä ei pidä unohtaa.

(Suosionosoituksia)

 
  
MPphoto
 

  James Elles (ECR). (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin yhtyä niihin, jotka ovat onnitelleet kertomuksen laatijaa erittäin kattavasta ja tasapainoisesta kertomuksesta, mutta yhdyn niihin, jotka ovat jo sanoneet, että se tuo tuskin mitään uutta, vaan on paremminkin tilanneselvitys.

Se, että kyseessä on luettelo, jossa on hyvin vähän uutta tärkeimmistä keskustelunaiheista, korostuu hänen luetellessaan hyvin tarkasti asioita: 40 kohdassa hän sanoo, että turkkilaiset sotilasjoukot olisi vedettävä Kyproksesta, 47 kohdassa hän pitää valitettavana, kuten monet puhujat ovat tehneet, ettei Turkki ole pannut lisäpöytäkirjaa täytäntöön, ja sitten – tätä toiset eivät ole maininneet – hän viittaa vastustukseen, jonka vuoksi Naton ja EU:n strategista yhteistyötä ei ole voitu vieläkään ulottaa "Berliini plus" -järjestelyjä pidemmälle.

Mielestäni on hyvin tärkeää, ettei unioni anna periksi missään asiassa eikä avaa enää yhtään neuvottelulukua, ennen kuin voimme nähdä, että Turkki todella haluaa olla kumppanina tässä keskustelussa. Kun koko prosessia tarkastelee, voi ehkä pohtia, onko osapuolilla loppujen lopuksi johtajuutta viedä tämä päätökseen, vai oliko kyseessä vain 20. vuosisadan idea, jossa ei ole mitään järkeä 21. vuosisadalla.

 
  
MPphoto
 

  Georgios Koumoutsakos (PPE).(EL) Arvoisa puhemies, arvoisa ministeri, arvoisa komission jäsen, Turkki on suuri ja strategisesti tärkeä maa, mutta onko se valmis Eurooppaan? Ei, ei vielä. Onko Eurooppa valmis ottamaan Turkin vastaan? Ei, ei vielä. Onko Turkki luopunut liittymistoiveistaan? Ei, ei vielä. Kolme kysymystä ja kolme vastausta, hyvä komission jäsen, jotka osoittavat realistisesti Turkin saavuttaman kriittisen käännekohdan tiellä, joka johtaa liittymiseen. Ne sisältävät myös yhteenvedon Turkin ja Euroopan monimutkaisesta suhteesta. Tämä suhde on historiallisten, poliittisten ja kulttuuriin liittyvien syiden vuoksi aina häilynyt luottamuksen ja epäilyn, kiinnostuksen ja inhon välillä. Tämän tosiasian poliittinen ilmentymä on Turkin pitkä ja tuskainen tie kohti liittymistä.

Huolimatta merkittävästä edistymisestään Turkki herättää huolestumista ihmisoikeuskysymysten vuoksi. Se tinkii yhä jokaisesta pienestäkin sitoumuksesta, joita Euroopan unioniin liittyminen edellyttää. Se kieltäytyy normalisoimasta suhteitaan yhteen jäsenvaltioista, Kyproksen tasavaltaan, se pitää yllä sodan uhkaa toista jäsenvaltiota, Kreikkaa, vastaan ja kieltäytyy tunnustamasta ja noudattamasta merioikeusyleissopimusta.

Jokin aika sitten jopa kyproksenturkkilaisetkin suuttuivat Turkin johtajien ylimielisyyden vuoksi. Eurooppa puolestaan lähettelee yhä epäselviä viestejä liittymisestä, jotka eivät auta asiaa. Me tarvitsemme selvemmän kannan. Turkin liittyminen on mahdollista vain, jos se noudattaa kaikkia tekemiään sitoumuksia – ja oikeudenmukaista on, että liittyminen on silloin mahdollista. Ollessamme oikeudenmukaisia meidän on kuitenkin oltava myös tiukkoja Turkin suhteen.

Päätän puheenvuoroni onnittelemalla jäsen Oomen-Ruijtenia hänen laatimastaan kertomuksesta, jonka puolesta aion äänestää. Kehotan kollegoitani tekemään samoin.

 
  
MPphoto
 

  Michael Cashman (S&D).(EN) Arvoisa puhemies, olen ylpeä voidessani ilmaista tyytyväisyyteni edistyksestä, jota Turkki on saavuttanut pyrkiessään EU:n jäseneksi. Olen jo kauan kannattanut Turkin jäsenyyttä. Se on EU:n ja myös Turkin etujen mukaista. Voimme joko omaksua kapean, populistisen näkökulman tai osoittaa johtajuutta ja laajaa näkemystä. Johtajuutta ja laajaa näkemystä osoittaa se, että Turkki otetaan jäseneksi EU:hun, johon se kuuluu.

Myönteistä kehitystä on tapahtunut, mutta enemmän on kuitenkin vielä tehtävä. Teen muutaman rakentavan ehdotuksen. Enemmän on tehtävä sukupuoleen, rotuun, etniseen alkuperään, uskontoon tai vakaumukseen, ikään ja sukupuoliseen suuntautumiseen liittyvän syrjinnän torjumiseksi ja tasa-arvon edistämiseksi. Tämä olisi taattava lainsäädännöllä. Pyydänkin Turkin viranomaisia lisäämään syrjinnän ja epätasa-arvon torjuntaa koskevaan lakiesitykseen viittauksen sukupuoliseen suuntautumiseen.

Aika rientää. Voisin puhua tästä aiheesta pitkään. Kannattaa muistaa, että Turkki on uudenaikainen, maallistunut valtio ja että naiset saivat Turkissa äänioikeuden paljon ennen kuin joissakin EU:n osissa. Meidän pitäisi muistaa tämä tarkastellessamme satavuotisen feminismin historiaa taaksepäin.

 
  
MPphoto
 

  Miroslav Mikolášik (PPE). (SK) Arvoisa puhemies, Turkin muuttaminen aidoksi moniarvoiseksi demokratiaksi, joka perustuu ihmisoikeuksien ja perusoikeuksien suojeluun, näyttää olevan pitkäaikainen haaste.

Turkki ei ole viime vuodesta edistynyt merkittävästi, jos otetaan huomioon uudistusten täytäntöönpano ja Kööpenhaminan kriteerien täyttäminen. Ehdoton edellytys EU:n jäsenyydelle on täydellinen kriteerien mukaisuus. Puutteita on yhä ennen kaikkea oikeuslaitoksessa, koska vieläkään ei voida taata oikeutta oikeudenmukaiseen ja nopeaan oikeudenkäyntiin, sekä vähemmistöjen ja naisten oikeuksien alalla ja myös sellaisissa kysymyksissä kuin uskonnon- ja ilmaisunvapaus, lehdistön vapaus ja korruption torjunta. Uskonnonvapauden puuttuminen on erityisen ilmeinen seikka.

Turkin on koordinoitava ulkopolitiikkansa paremmin EU:n ulkopolitiikan kanssa ja osoitettava näin, että sillä on samat arvot ja intressit kuin EU:lla. Erityisen hyvä tilaisuus voisi olla esimerkiksi tuen antaminen EU:lle sen pyrkiessä estämään Irania hankkimasta ydinaseita sekä kansainvälisen rikostuomioistuimen perussäännön allekirjoittaminen, jota Turkki selvästi siirtää aina avain tuonnemmaksi. Odotan myös, että Turkki pyrkii aktiivisemmin ratkaisemaan Kyproksen kysymyksen – kuten me Slovakiassa sanomme – ja vetää joukkonsa pois miehitetyltä alueelta.

 
  
MPphoto
 

  Franz Obermayr (NI).(DE) Arvoisa puhemies, paljon kiitoksia, että annoitte minulle tilaisuuden esittää kysymyksen. Valitettavasti se on nyt hieman liian myöhäistä. Kuten olette huomannut, jäsen Cashman on jo poistunut salista. Olisin halunnut esittää Cashmanille muutaman tärkeän kysymyksen. Haluaisin Teidän pitävän huolta, että kun jäsen tekee sinisen kortin menettelyn mukaisen kysymyksen, hänelle annetaan heti puheenvuoro. Muutoin jäsen, jolle kysymys on osoitettu, voi poistua salista, kuten juuri tapahtui. Ehkä kuitenkin saan catch-the-eye -menettelyn mukaisen puheenvuoron. Kiitän siitä etukäteen.

 
  
MPphoto
 

  Eleni Theocharous (PPE).(EL) Arvoisa puhemies, arvoisa ministeri, arvoisa komission jäsen, kuten jäsen Oomen-Ruijten aivan oikein kertomuksessaan sanoo, Turkki ei voi liittyä Euroopan unioniin ennen kuin Kyproksen kysymys on ratkaistu, miehitys on päättynyt ja armeija lähtee Kyproksesta. Itse asiassa siis Turkki itse estää liittymisprosessin etenemisen. Arvoisa komission jäsen, tämän vuoksi jokaisen, joka haluaa auttaa Turkkia, pitäisi vihdoin kuunnella, mitä kyproksenturkkilaiset sanovat. He eivät protestoi nyt suoran kaupan tai sen muuttamisen puolesta – saimme kuulla tänään 26. huhtikuuta tehdystä päätöksestä – vaan sen puolesta, että Kypros vapautettaisiin miehityksestä ja että heidät henkilökohtaisesti vapautettaisiin ja pelastettaisiin. Arvoisa komission jäsen, en usko, että Turkki voi liittyä EU:hun sellaisen prosessin kautta, joka tuhoaa Kyproksen, ja jos joku haluaa auttaa Turkkia, hänen olisi siis lakattava purkamasta mieltään Kyprokseen. Tätä perusasiaa meidän kaikkien on kunnioitettava, koska ellei Kyproksen kysymystä ratkaista oikeudenmukaisesti, Euroopan unioni itse kärsii katastrofin.

 
  
MPphoto
 

  Mario Mauro (PPE).(IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, minun on myönnettävä, että vaikka jäsen Oomen-Ruijten on tehnyt erinomaista työtä, siinä näkyy kuitenkin, että keskusteluumme sisältyy aimo annos tekopyhyyttä, kun aiheena on Turkki.

Emme ole onnistuneet pääsemään tästä tekopyhyydestä, mutta ehkä pärjäämme sen kanssa paremmin, jos otamme huomioon muutaman taustatekijän. Ensinnäkin meidän on tunnustettava se tosiasia, että emme ole onnistuneet luomaan Välimeren etelärannikon valtioihin liittyvää todellista strategiaa – tai ehkä emme ole edes koskaan sellaista yrittäneetkään. Turkin kysymys liittyy tähän läheisesti.

Kun kävimme joitakin päiviä sitten valtuuskuntamatkalla Tunisiassa, ainoan islamilaisen puolueen, al-Nahdan, edustajat kertoivat meille aivan vilpittömästi saaneensa innoitusta Recep Tayyip Erdoğanin AKP:stä. Ihmiset odottavat jollain tavalla, että Turkki voisi olla heidän julkisivunaan Eurooppaan, mutta he eivät tiedä, haluaako vastapuoli, Eurooppa, ottaa sen huomioon.

Meidän on mietittävä, mitä Turkin suhteen kannattaa tehdä: kannattaako meidän olla todella vilpittömiä ja edetä nopeasti erilaisiin etuoikeutettuihin kumppanuuksiin, joissa koko Välimeren alue on mukana, vai kannattaako pelata aikaa ja siirtää päätöksentekoa epämääräiseen tulevaisuuteen, jolloin turkkilaiset, jotka ovat hyvin ylpeitä, itse lopulta sanovat meille kerta kaikkiaan "ei", mikä mutkistaisi Välimeren tilannetta entisestään?

Mielestäni meidän tehtävämme on päättää eikä odottaa, että muut tekevät päätöksen. Meillä on erityisiä velvollisuuksia, jotka meidän on hoidettava täydellisesti. Meidän on uskallettava sanoa kyllä tai ei. Sen jälkeen saamme nähdä, että tämä tilanne päättyy hyvin.

 
  
MPphoto
 

  Andrey Kovatchev (PPE).(BG) Arvoisa puhemies, onnittelen jäsen Oomen-Ruijtenia hienosta työstä. Me näemme Turkin tärkeänä euroatlanttisena kumppanina. Siksi olen varma, että me kaikki vastakkaisista mielipiteistämme huolimatta haluamme Turkista uudistuneen, demokraattisen, maallistuneen ja eurooppalaisen valtion.

Minua henkilökohtaisesti ahdistaa syvästi se mahdollisuus, että Turkin sisä- ja ulkopolitiikassa omaksuttaisiin islamilainen näkökulma. Voimme nähdä, että osa Turkin vallanpitäjistä ei selvästikään halua noudattaa Atatürkin jälkeensä jättämää periaatetta, jonka mukaan uskonto ja politiikka on pidettävä jyrkästi erillään.

Euroopan on autettava Turkkia voittamaan Turkin yhteiskunnan sisäinen jakautuminen sekä parantamaan vähemmistöjen asemaa ja naapurisuhteita. Emme tietenkään voi osoittaa syyttävällä sormella vain Turkkia. Myös sen naapurien on tehtävä samansuuntaisia toimia.

Odotan kumppanuustyöskentelyä kaikenlaisten yhteisten etujen mukaisten yleisten kysymysten parissa, erityisesti Nato- ja energiainfrastruktuuriyhteistyötä. Lisäksi toivon ja odotan Turkin allekirjoittavan ennakoidun takaisinottosopimuksen Euroopan unionin kanssa mahdollisimman nopeasti, ilman viivyttelyä ja vaatimatta lisäehtojen asettamista.

 
  
MPphoto
 

  Monika Flašíková Beňová (S&D). (SK) Arvoisa puhemies, Turkin mahdollinen liittyminen EU:hun toisi mukanaan laajakantoisia taloudellisia, poliittisia ja kulttuurillisia seurauksia, jollaisia EU ei ole ennen kokenut minkään laajentumisprosessin yhteydessä. Turkin kulttuuri, traditiot ja arvot ovat erilaisia kuin Euroopan, mutta siitä huolimatta Turkki ei ole fundamentalistinen maa ja kukin yksilö voi vapaasti harjoittaa uskontoa.

Turkkia ei voida kieltää yrittämästä täyttää kriteerit, jotka vaaditaan EU:hun liittymiseen, vaikka olisi tietenkin toivottavaa, että Kyproksen turkkilaisten ja kreikkalaisten välisiä kiistoja pyrittäisiin ratkaisemaan tehokkaammin. Kyproksen kysymyksen ratkaiseminen saattaisi myös tuoda itäisen Välimeren alueelle lisää vakautta, vaurautta ja turvallisuutta ja nopeuttaa jonkin verran Turkin liittymistä EU:hun.

Haluaisin kuitenkin lopuksi sanoa yhden asian. Hyvät kollegat, aivan kuten kollegoidemme komissiossa ja neuvostossakin meidän on oltava rehellisiä, ja jos vakuutamme, että Turkki täyttää vähitellen kriteerit, emme saa etukäteen puhua etuoikeutetusta kumppanuudesta. Olisi parempi sanoa Turkille suoraan, ettei se kriteerien täyttämisestä huolimatta saa EU.n täyttä jäsenyyttä. Mielestäni se olisi rehellistä meidän puoleltamme.

 
  
  

Puhetta johti
varapuhemies Roberta ANGELILLI

 
  
MPphoto
 

  Jelko Kacin (ALDE).(SL) Arvoisa puhemies, arvoisa puheenjohtaja Győri, arvoisa komission jäsen, näkemämme dramaattiset ja syvälliset poliittiset muutokset ovat muistutus siitä, että arabimaailman demokratisoitumisprosessin edetessä olemme yhä tietoisempia energiansaannin haavoittuvuudesta ja energiariippuvuudestamme.

Turkki on meille mitä arvokkain, ilmeisin ja vakuuttavin esimerkki toimivasta demokratiasta arabimaailmassa ja tietenkin myös esimerkki kukoistavasta taloudesta. Kyproksen ratkaisematon kysymys pitää kuitenkin Euroopan unionia ja Turkkia yhä panttivankeinaan. Jotkin tärkeä luvut pysyvät Turkilta suljettuina. Meidän on nyt korostettava, että energiaa koskeva luku on avattava neuvotteluille mahdollisimman pian, ja annettava kyproslaisille ystävillemme Nikosiaan selkeä viesti, jonka mukaan kyseisen luvun avaaminen hyödyttäisi sekä meitä että Kyprosta ja Turkkia. Jos luvun avaaminen neuvotteluille estyy, siitä on haittaa Kyprokselle, Turkille ja koko Euroopan unionille, alueen vakaudelle ja maailmanmarkkinoiden vakaudelle.

Avaamalla tämän luvun tänä vuonna osoittaisimme myös, että Euroopan unioni täyttää tehtävänsä ja pystyy tehokkaasti tunnistamaan menneitä ja tulevia haasteita ja sudenkuoppia. Ellemme pysty avaamaan tätä lukua, olemme jatkossakin vain avuttomia ja tehottomia sivustakatsojia.

 
  
MPphoto
 

  Charles Tannock (ECR).(EN) Arvoisa puhemies, Turkin vauhti kohti EU:n jäsenyyttä alkaa hiipua. Yhtenä syynä on tietenkin Ankaran lisäpöytäkirjan noudattamatta jättäminen sekä se, ettei Kyprosta tunnusteta ja että sitä miehitetään edelleen.

Se, että Turkin hallitus kieltäytyy avaamasta Turkin satamia ja lentokenttiä Kyproksen tasavallan kaupalle, ei ole hyväksyttävää, mutta lisäksi haluaisin todeta, että Turkki voisi omaksua rakentavamman lähestymistavan myös naapuriaan Armeniaa kohtaan. Se voisi avata uudestaan Armenian vastaisen rajan ja tunnustaa armenialaisten harkitun joukkomurhan vuonna 1915. Lisäksi Turkin huonosti peitelty poliittinen tuki Iranille hankaloittaa EU:n pyrkimyksiä estää Teheranin islamistista teokratiaa rakentamasta ydinpommia, ja se on todella valitettavaa.

Olen huolestunut myös vihamielisyyden lisääntymisestä liittolaistamme Israelia kohtaan, mistä todisteena oli Gazan laivueeseen liittyvä episodi ja Turkin virallisesti julkistamat selvitykset. Turkki pitää kreikkalaisortodoksista luostaria Halkissa edelleen kiinni ilman näkyvää syytä ja kieltää vanhoilta syyrialaisilta kristityiltään täydet yhdyskuntaoikeudet. Mielestäni ei voi olla epäilystäkään siitä, että Turkin on nyt lisättävä ponnistelujaan, jos se haluaa edetä kohti EU:ta ja sen arvoja.

 
  
MPphoto
 

  Kyriacos Triantaphyllides (GUE/NGL).(EL) Arvoisa puhemies, kiitän jäsen Oomen-Ruijtenia, joka toteaa Turkin liittymisen tiellä olevan monia ongelmia, kuten kurdiongelma, Armenian ongelma, lehdistön vapaus ja naisen oikeuksien kunnioittamisen tarve. Kaikista näistä ongelmista kouraantuntuvin on kuitenkin Kyproksen ongelma.

Ehdokasvaltio ei voi miehittää Euroopan unionin aluetta. Jos se haluaa jatkaa jäseneksi pyrkimistä, sen on vedettävä joukkonsa pois Kyproksesta ja lopetettava Kyproksen turkkilaisten ja kreikkalaisten miehitys.

 
  
MPphoto
 

  Jaroslav Paška (EFD). (SK) Arvoisa puhemies, haluan aluksi kiittää Turkin hallintoa siitä, että se pyrkii pienentämään omien poliittisten rakenteittensa ja eurooppalaisen arvojärjestelmän välistä kuilua. Toisaalta on mahdotonta olla näkemättä itsepintaisia ongelmia, jotka liittyvät ihmisoikeuksien, erityisesti vähemmistöjen ja naisten oikeuksien, kunnioittamiseen ja uskonnonvapauden tukahduttamiseen.

Vakavin ongelma tuntuu kuitenkin olevan se, että lähes 50 prosenttia yhden jäsenvaltiomme, Kyproksen, maaperästä on yhä Turkin miehittämänä. EU on siis epäsuorasti osallisena sotilaallisessa konfliktissa Turkin kanssa. Moni kyproslainen on menettänyt kotinsa tämän konfliktin vuoksi, eikä toiveita tämän laittoman tilanteen ratkaisemiseksi ole tähän mennessä ollut näkyvissä.

Olenkin sitä mieltä, että Brysselin ja Istanbulin väliseen vuoropuheluun on saatava lisää avoimuutta, jotta turkkilaiset ystävämme ymmärtävät, että EU:hun voi päästä vain täyttämällä kriteerit, joita ei voi kiertää. Jos turkkilaisista ystävistämme tuntuu, että he eivät ole valmiita täyttämään EU:n vaativia kriteerejä, olisi asianmukaista myöntää se rehellisesti ja esittää järkevä vaihtoehto yhteiselle rinnakkaiselolle.

 
  
MPphoto
 

  Andrew Henry William Brons (NI).(EN) Arvoisa puhemies, kertomuksen sävy on melko varovainen. Siinä sanotaan, että perusoikeuksien suhteen vaaditaan merkittäviä ponnisteluja. Kirjailija Orhan Pamuk vältti syytteen Turkin historian harhaoppisesta käsittelystä vain siksi, että hän oli kansainvälisesti kuuluisa. Laki on yhä voimassa. Voisiko EU todellakin sallia toisinajattelijan akateemisen mielipiteen tukahduttamisen jossakin jäsenvaltiossaan?

Myöhemmin kertomuksessa todetaan, että suhteiden normalisointi Kyproksen kanssa ei ole edistynyt. Selväkielellä tämä tarkoittaa, että Turkki miehittää yhä asevoimin maan pohjoisosaa, pakkolunastaa kyproksenkreikkalaisten omaisuutta ja häpäisee heidän uskonnonharjoittamis- ja hautapaikkojaan. Suhteita Turkkiin saati Turkin EU-jäsenyyttä ei voi ajatella ennen kuin Turkki vetää joukkonsa ilman ehtoja, palauttaa omaisuuden ja korjaa vahingot.

 
  
MPphoto
 

  Štefan Füle, komission jäsen.(EN) Arvoisa puhemies, tämä on ollut todellakin hyvä ja hyödyllinen keskustelu, jossa on tullut esiin paljon mielipiteitä ja näkemyksiä.

Kuten monet teistä ovat korostaneet, jos Turkki täyttää kaikki olennaiset liittymisvelvoitteet ja jos olemme sitoutuneita ja vakavissamme, pystymme välttämään suurelta osin turhautumisen, johon monet ovat viitanneet, ja jatkamaan eteenpäin.

Olen myös samaa mieltä niiden kanssa, jotka ovat melko selvästi sanoneet, että eteneminen lisäpöytäkirjan, Ankaran sopimuksen, allekirjoittamisessa ja edistyminen Kyproksen kysymyksen kokonaisvaltaisessa ratkaisussa antaisi pontta liittymisneuvotteluille.

Olen samaa mieltä myös niiden kanssa, jotka antoivat ymmärtää, ettei pelin sääntöjä saisi muuttaa kesken pelin. Haluaisin kuitenkin tehdä asian täysin selväksi. Minulle tämä ei ole mitään peliä. Minulle tämä on vakava prosessi. Olen vahvasti sitä mieltä, että tämän prosessin päättyessä useimmat Euroopan unionin ja Turkin kansalaiset huomaavat selvästi, mitä hyötyä on siitä, että uusi ja moderni Turkki on Euroopan unionin jäsen.

Toinen huomioni on, että tämän vuoden kertomus on todellakin hyvin tasapainoinen. Arvostan hyvin paljon erästä seikkaa, minkä kertomuksen laatijakin on onnistunut ottamaan suurelta osin huomioon ja mikä on tullut tänään keskustelussakin ilmi: asiaa on tarkasteltava laajemmassa yhteydessä sen sijaan, että parlamentille esitellään pelkkä luettelo tapahtumista ja ongelmista.

Kolmanneksi olen samaa mieltä myös niiden kanssa, jotka ovat tehneet täysin selväksi, että monen luvun osalta ratkaisun avaimet ovat turkkilaisilla kumppaneillamme.

Kuulun niihin, jotka ovat sitä mieltä, että esimerkiksi energiaa koskeva neuvotteluluku 15 ja erityisesti oikeuslaitosta ja perusoikeuksia koskeva luku 23 olisi avattava. Tärkeää tämä olisi erityisesti luvun 23 osalta. Mielestäni olisi sekä Turkin että Euroopan unionin etujen mukaista pyrkiä laatimaan arvio näistä tärkeistä asioista.

On sanottu, että 14 lukua on jäädytetty Ankaran pöytäkirjan vuoksi. Saanen tehdä henkilökohtaisen huomion. Mielestäni on erotettava toisistaan luvut, jotka on jäädytetty yksipuolisesti, ja luvut, jotka on jäädytetty komission suosituksen perusteella, koska Turkki ei ole sitoutunut pyrkimään tulliliittoon, ja joista jäsenvaltiot ovat sopineet yhteisymmärryksessä. Luvut 23 ja 15 kuuluvat niihin, jotka on jäädytetty yksipuolisesti.

Lopuksi käsittelen ongelmaa, jota olemme viime päivinä pohtineet hyvin paljon, nimittäin tiedotusvälineiden vapautta Turkissa. Annoin viime torstaina selkeän lausunnon, jonka tarkoitus oli viestittää turkkilaisille kollegoillemme, että Turkin lainsäädäntö ei takaa riittävän hyvin Euroopan ihmisoikeussopimuksen ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen mukaista ilmaisun vapautta, ja tehdä täysin selväksi, että Turkin on kiireellisesti muutettava oikeudellista kehystään todella paljon lehdistön vapauden parantamiseksi käytännössä.

Otin tämän ongelman esiin lähes samoin sanoin Turkin ulkoministerin Davutoğlun kanssa viime perjantaina käydyissä keskusteluissa. Haluan kuitenkin myös todeta seuraavaa. Mielestäni on tärkeää, ettemme kaihda kriittisiä kommentteja, jos ongelmia ilmenee. Tärkeää on kuitenkin myös auttaa Turkkia saamaan lainsäädäntönsä sellaiseen muotoon ja järjestykseen, joka vastaa edellä mainittua sopimusta.

Ajattelen lähinnä sitä, miten Euroopan neuvosto ja OECD saataisiin mukaan tähän prosessiin. Ilmoitan parlamentille näiden neuvottelujen tuloksista ja tavasta, jolla meidän olisi mielestäni edettävä.

 
  
MPphoto
 

  Enikő Győri, neuvoston puheenjohtaja. – (HU) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, kiitän teitä erinomaisesta keskustelusta. Turkin valmiudesta ja koko liittymisprosessista on esitetty paljon mielipiteitä sekä puolesta että vastaan. Tämäkin kertoo tilanteen monimutkaisuudesta ja siitä, kuinka vaikea tehtävä jäsen Oomen-Ruijtenilla oli. Mielestäni hän teki loistavaa työtä laatiessaan kertomuksen, josta käy ilmi, miten vaikeaa on arvioida tilannetta ja Turkin valmiutta.

Joistakin kohdista olemme kuitenkin samaa mieltä, ja mielestäni sekin kävi kertomuksesta ilmi. Olen sitä mieltä, että yhteisymmärrystä ei ole vain puolueiden kesken vaan se koskee myös sekä komissiota että neuvostoa. Ensimmäinen kohdista, joista olemme samaa mieltä, on se, että tarvitaan eurooppalainen Turkki ja että tässä prosessissa avustaminen on omien etujemme mukaista. Kyse on strategisesta kumppanista. En voi kylliksi painottaa, miten tärkeää on, että ystävänämme on maa, josta pieni osa on Euroopan puolella. Siitäkään ei ole epäilystä, että kyseessä on ehtoihin perustuva prosessi ja että Turkin on noudatettava kaikkia velvoitteita, jotka se on luvannut täyttää. Jotta voimme edistyä neuvotteluissa, Turkin on täytettävä edellytykset ja odotukset, joita olemme asettaneet. Siitäkään ei ole epäilystä, että Turkin on kaikin voimin pyrittävä hyviin naapurisuhteisiin. Tämä on asia, jota ei voida asettaa kyseenalaiseksi missään liittymisneuvotteluissa.

Olemme nähneet, että keskustelua käydään siitä, kuinka paljon edistystä on tapahtunut ja kuinka monta tehtävää Turkki on suorittanut. Olen sitä mieltä, ettemme voi kyseenalaistaa perustuslakiuudistuksen saavutuksia ja että myös esimerkiksi vähemmistöä koskevissa asioissa on saavutettu edistystä, vaikkakin osittaista. Kukaan ei kyseenalaistanut sitä tosiasiaa, että tehtävää on vielä paljon. Riittää, että mainitaan jälleen lehdistön vapautta koskeva ongelma, naisten asema tai oikeusjärjestelmän toiminta. Jos pyrimme saamaan liittymisneuvotteluihin uutta pontta, meidän on tarkasteltava toimivaltaamme. Kuten komission jäsen Füle mainitsi, 13 lukua on yhä avoinna, ja onnistuimme saamaan päätökseen vain yhden. Jäädytettynä on 16 lukua, ja niiden suhteen emme pääse nyt lainkaan eteenpäin. Tosiasiassa lukuja, joita voimme käsitellä, on kolme, nimittäin kilpailua, julkisia hankintoja ja työllisyyttä koskevat luvut. Kilpailua koskeva luku on näistä parhaiten valmisteltu, ja myös Belgian puheenjohtajuuskaudella tehtiin paljon, jotta luku voitaisiin avata. Komissio työskentelee ankarasti ja me tuemme sitä mahdollisimman paljon, jotta tämä luku voitaisiin avata viimeistään Unkarin puheenjohtajuuskaudella. Toistan, että Turkin on täytettävä hyvin monta ehtoa tämän saavuttamiseksi. Luotan siihen, että tässä saavutetaan edistystä, enkä todellakaan toivo, että kuukaudet kuluvat ilman, ettemme pysty avaamaan enempää lukuja.

Monet ovat antaneet ymmärtää, että edistys viisumiasiassa olisi tervetullutta. Haluan nyt puhua suoraan. Puheenjohtajavaltio Unkari kannustaisi komissiota aloittamaan vuoropuhelun, mutta me kaikki tiedämme, että tilanne ei neuvoston kokouksessa ollut täysin selvä tässä suhteessa, vaan useat jäsenvaltiot ovat ilmaisseet epäilyksensä. Uskon, kuten puheenjohtajavaltio Unkari, että etujemme mukaista olisi aloittaa vuoropuhelu. Uskonnonvapauteen ja kristittyjen vainoamiseen on viitattu useassa puheenvuorossa. Neuvosto on saanut oman osansa kritiikistä, kun se ei ole puuttunut asiaan. Tämä kuuluu ulkoasioiden neuvoston puheenjohtajan Lady Ashtonin toimivaltaan, mutta voin sanoa, että asia lisättiin ulkoasioiden neuvoston esityslistalle tammikuussa. Tällöin asiasta ei päästy yksimielisyyteen, mutta helmikuussa kokoontuneessa ulkoasioiden neuvoston kokouksessa hyväksyttiin päätöslauselma, jossa tuomitaan kaikkien uskonnollisten vähemmistöjen ja erityisesti kristittyjen vainoaminen, joten neuvosto todellakin puuttui asiaan.

Olemme keskustelleet siitä, mitä Turkki on tehnyt, ja siksi haluaisin vielä, että pohtisimme yhdessä, onko Turkki tehnyt tarpeeksi ja työskenteleekö se asianmukaisesti liittymisen puolesta. Pohtikaamme kuitenkin myös kaikkea sitä, mikä on meistä riippuvaista. Jos olemme rehellisiä, huomaamme, että Euroopassa ei ole nyt otollinen aika osallisuudelle. Seuraamme, mitä Pohjois-Afrikassa tapahtuu, mutta jos katsoo, mitä tapahtuu Euroopan unionissa tai vielä lähempänä naapurimaissa, huomaa, että Turkki on vain yksi viidestä ehdokasvaltiosta, sen lisäksi on neljä muuta ehdokasta. Miten pitkälle voimme tukea näitä prosesseja? Miten valmiita olemme saattamaan Kroatian kanssa käytävät liittymisneuvottelut päätökseen? Miten valmiita olemme hyväksymään Romanian ja Bulgarian Schengen-alueen jäseniksi? Miten valmiita olemme auttamaan Euroopan kovaonnista yhteisöä, romaaneja? Osallisuus on asialistalla hyvin monenlaisissa yhteyksissä.

Eurooppa on nyt kääntynyt hieman sisäänpäin. Haluan sanoa tämän hyvin avoimesti. Euroopassa on laajentumisväsymystä. Meidän on tarkasteltava omia julkisia kannanottojamme, sitä, kuinka avoimia olemme näissä asioissa. Ehkä meidän olisi ajateltava hieman pitemmällä tähtäimellä. Jos otamme huomioon Euroopan unionin pitkän tähtäimen edut eli sen, että se pysyy houkuttelevana sekä EU:n kansalaisille että lähinaapureillemme, oli kyseessä sitten Turkki tai kaikki Pohjois-Afrikan valtiot, meidän olisi mielestäni palautettava Eurooppa sellaiseksi, että se edistäisi enemmän osallisuutta omien keskuudessa. Ehtoja on tietenkin asetettava ja vaadittava sama työ, jota odotetaan kaikilta ehdokasvaltioilta. Euroopalle olisi mielestäni vakava paikka, jos Turkki menettäisi kiinnostuksensa sitä kohtaan.

 
  
MPphoto
 

  Ria Oomen-Ruijten (PPE).(EN) Arvoisa puhemies, haluan vielä kerran sanoa, että laadin – laadimme – kertomuksen hyvin huolellisesti. Haluaisin tehdä seuraavan työjärjestystä koskevan huomautuksen: Pyytäisin, että kollegat eivät tekisi uusia tarkistuksia, koska jos haluamme käydä tästä keskustelua ilman kahta erillistä leiriä, jos haluamme koko salin voimakkaan sitoutumisen ...

(Puhemies keskeytti puhujan.)

 
  
MPphoto
 

  Puhemies. (IT) Olen vastaanottanut yhden työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan mukaisesti käsiteltäväksi jätetyn päätöslauselmaesityksen(1).

Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan keskiviikkona 9. maaliskuuta 2011.

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 149 artikla)

 
  
MPphoto
 
 

  Cristian Silviu Buşoi (ALDE), kirjallinen. – (RO) Suhtaudun myönteisesti Turkin tähänastisiin edistysaskeliin, mutta haluan korostaa, että edistystä on vielä tapahduttava huomattavasti. Erityisiä toimia vaativat vielä lehdistön vapaus, naisten asema turkkilaisessa yhteiskunnassa, poliittisten puolueiden välinen vuoropuhelu ja erityisesti EU:n jäsenvaltion, Kyproksen, tunnustaminen. Tämä konflikti varjostaa pahasti Turkin jäsenyysneuvotteluja. Turkin olisikin osoitettava todellista päättäväisyyttä kiistan ratkaisemisessa.

Olen kuitenkin sitä mieltä, että Turkin liittymisneuvotteluissa on edistyttävä, jotta uudistukset maassa menisivät eteenpäin. On muistettava, että Turkki on mallina arabimaille. Turkki voisi auttaa luomaan vakautta itä- ja eteläpuolellaan sijaitseville epävakaille alueille.

Kannattaa myös mainita, kuinka tärkeä Turkki on Euroopan unionille siksi, että se on keskeinen toimija energia-alalla. Turkin liittyminen EU:hun voi hyödyttää molempia osapuolia lyhyellä ja keskipitkällä sekä etenkin pitkällä aikavälillä.

 
  
MPphoto
 
 

  Ioan Enciu (S&D), kirjallinen.(RO) Olen tyytyväinen Turkin merkittävään edistymiseen sen pyrkiessä Euroopan unionin jäseneksi. Mielestäni kyseinen maa on osoittanut pyrkivänsä määrätietoisesti täyttämään kaikki kriteerit päästäkseen EU:n täysjäseneksi, ja meidän tehtävämme on tukea sitä. Monet kollegani ovat ottaneet tänään esille perusoikeuksia koskevan ongelman. Haluaisin kuitenkin kysyä, miksi kertomuksessa ei kehoteta neuvostoa aloittamaan neuvotteluja oikeuteen ja perusoikeuksiin liittyvästä luvusta. Neuvosto on estänyt tämän luvun käsittelyn, vaikka kyseessä on tärkein luku, jos ajatellaan, miten Turkki täyttää EU:n demokratianormit. Hyvät kollegat, meidän on huomenna hyväksyttävä äänestyksessä tarkistus, jossa vaaditaan tämän luvun avaamista. Muutoin Euroopan parlamentti lähettää Turkille kielteisiä signaaleja, jotka vahingoittavat uskottavuuttamme.

 
  
MPphoto
 
 

  Jaromír Kohlíček (GUE/NGL), kirjallinen. (CS) Kahden vuoden päästä on eräs tärkeä merkkivuosi. Tänä vuonna on kulunut 48 vuotta siitä, kun Turkista tuli EU:n ehdokasvaltio. Sen jälkeen on kiistatta tapahtunut paljon. Maassa tapahtunut taloudellinen kehitys ja EU:n markkinoiden avautuminen ovat tietenkin vaikuttaneet omalla tavallaan. Maalla on kuitenkin vielä ongelmia, jotka periytyvät modernin turkkilaisen valtion perustamisajoilta. Vuoden 1924 sopimuksessa julistetaan selvästi, että kansalaiset, jotka harjoittavat islaminuskoa, ovat turkkilaisia, kun taas kansalaiset, jotka harjoittavat jotakin muuta uskontoa, katsotaan kreikkalaiskatolisiksi. Sopimuksessa ei tunnusteta muita etnisiä ryhmiä. Se, mikä oli edistysmielistä vuonna 1924, nimittäin sen tosiasian tunnustaminen, että joku voi tunnustaa jotakin muuta uskontoa kuin islaminuskoa, on nyt merkitykseltään aivan eri asia. Turkissa ei ole lainkaan yksinkertaista ilmoittaa kuuluvansa muuhun etniseen ryhmään kuin turkkilaisiin, oli sitten kurdi, tšerkessi tai mitä tahansa muuta kansallisuutta, joita Turkissa on ollut hyvin monia vuosia, mutta joiden tunnustaminen todellisessa elämässä ja joiden etnisten oikeuksien edistäminen vie vielä kauan aikaa. Neuvotteluissa ongelmia aiheuttavista tekijöistä tärkeimpiä ovat tätä nykyä epäonnistuminen Kyproksen miehityksen ratkaisussa, aktiivisuuden puute Famagustaa koskevan YK:n päätöslauselman suhteen ja epäonnistuminen aiemmissa kertomuksissa annettujen "tehtävien" suorittamisessa. Armeijan roolin heikentyminen on myönteistä, mutta ainoastaan silloin, jos maalliset voimat pysyvät vallassa. Ellei näin käy, tilanne voi uhata koko alueen vakautta.

 
  
MPphoto
 
 

  Cristian Dan Preda (PPE), kirjallinen.(RO) Suhtaudun myönteisesti kollegani Ria Oomen-Ruijtenin tekemään työhön hänen laatiessaan kertomuksen, mutta varaan itselleni oikeuden olla hyväksymättä sen koko sisältöä. Ensiksikin olisi mielestäni saatava käyntiin liittymisneuvottelut niiden lukujen osalta, joita koskevat tekniset valmistelut on jo saatu päätökseen. Tähän on yksinkertainen syy. Se voisi helpottaa vuoropuhelua, joka pakottaa Turkin hyväksymään yhteisön säännöstön. Samalla kun annamme tunnustusta siitä, että Turkki on edistynyt pyrkimyksissään täyttää tekniset kriteerit, joita vaaditaan kilpailua koskevien neuvottelujen aloittamiseen, meidän on myös kerrottava Turkin viranomaisille, että tällä alalla tarvitaan lisää ponnisteluja. Olen myös sitä mieltä, että oikeutta ja perusoikeuksia koskevan luvun avaaminen voi tarjota ihanteellisen tilaisuuden kannustaa Turkkia eteenpäin tämän alan uudistuksissa, mikä on minun mielestäni meidän yhteinen päämäärämme. Mielestäni meidän olisi myös pyydettävä neuvostoa kiirehtimään Turkin kanssa käytävää vuoropuhelua ulkopolitiikasta, sillä maa voi varsinkin Pohjois-Afrikan viimeaikaiset tapahtumat huomioon ottaen toimia liittolaisena, joka edistää alueen demokratisoitumista ja kehittymistä.

 
  
MPphoto
 
 

  Czesław Adam Siekierski (PPE), kirjallinen.(PL) Käymme joka vuosi keskustelun Turkin EU-jäsenyydestä. Esille tulevat ongelmat ovat yleisesti ottaen samat – Turkki onnistuu jossakin määrin muuttumaan EU:n vaatimusten mukaiseen suuntaan, mutta edistys ei ole riittävää, jotta voitaisiin ilmoittaa selvästi arvioitu liittymispäivä tai se, pääseekö maa itse asiassa koskaan EU:n jäseneksi. Muutokset, jotka jo on tehty, ovat hyödyllisiä, mutta se, että EU ei ole pystynyt omaksumaan selvää kantaa Turkin liittymiseen, aiheuttaa turhautumista Turkin viranomaisille ja kansalaisille. Emme tietenkään voi vaatia, että jäsenvaltiot ovat asiasta täysin samaa mieltä, mutta päättämättömyytemme saa EU:n näyttämään epäuskottavalta. Turkin kansalaisten tuki EU-jäsenyydelle on vähenemässä. Maa voi alkaa etsiä uusia liittolaisia ja kääntää selkänsä lännelle, mikä olisi haitallista Euroopalle. Turkki on strateginen kumppanimme taloudellisissa, alueellisissa ja energiaa koskevissa asioissa, ja se on myös merkittävä sotilaallinen voima ja keskeinen toimija Lähi-idässä. Ongelma-alueet ovat aina samat – ihmisoikeudet ja kansalaisvapaudet, naisten ja kansallisten vähemmistöjen oikeudet, oikeusvaltio, oikeuslaitoksen uudistaminen, korruptio, lehdistön vapaus ja sananvapaus – eivätkä ne ponnisteluista huolimatta vastaa vielä läheskään eurooppalaisia normeja. Neuvotteluprosessia nopeuttaminen riippuu siitä, miten nopeasti ja tehokkaasti Turkki pystyy täyttämään annetut ehdot, ja EU:n Turkille ehdottamasta jäsenyyden muodosta.

 
  
MPphoto
 
 

  Joanna Katarzyna Skrzydlewska (PPE), kirjallinen.(PL) Ei ole epäilystäkään, että Turkin jäsenyys Euroopan unionissa on kiistanalainen aihe. Moni vastustaa ja moni kannattaa liittymistä. Siitäkään ei ole epäilystä, että osana Turkin eurooppalaistamisprosessia on tehty useita demokraattisia uudistuksia, joiden tuloksena Turkin neuvottelupuitteista päästiin sopimukseen 3. lokakuuta 2005. Neuvottelujen aloittamista voidaan pitää onnistumisena Turkille, mutta myös Euroopalle, koska tärkein syy Turkille tehdä uudistuksia oli pyrkiminen EU:hun. Vaikka tunnustamme Turkin tähän mennessä saavuttaman edistyksen, olisi kuitenkin muistettava, että on monia ongelmia, jotka estävät Turkin integroitumisen EU:hun. Ongelmia tuottavat ennen kaikkea perustuslakiuudistus, lehdistön vapaus, naisten oikeudet ja kansallisten vähemmistöjen suojeleminen. Modernin, demokraattisen valtion on perustuttava vallanjaon periaatteeseen ja toimeenpano-, lainsäädäntö- ja tuomiovallan viranomaisten väliseen tasapainoon sekä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamiseen, erityisesti ilmaisunvapauteen ja naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon takaavaan lainsäädäntöön. Olen tyytyväinen, että Turkin hallitus ja oppositio ilmoittivat, että ne ovat halukkaita tekemään uudistuksia ja muuttamaan Turkin todelliseksi moniarvoiseksi demokratiaksi, ja toivon, että kaikki poliittiset puolueet ja yhteiskunta osallistuvat perustuslakiprosessiin.

 
  
MPphoto
 
 

  Zbigniew Ziobro (ECR), kirjallinen.(PL) Turkilla on strateginen rooli vakauttavana voimana Kaukasuksen ja Lähi-idän alueella. Se on myös tärkeä tekijä suunnitelmassa, jolla Euroopan polttoaineiden tarjontaa aiotaan monipuolistaa. Turkin politiikka voi toimia mallina alueen arabivaltioille. Euroopan unionin olisi siis jatkossakin suhtauduttava myönteisesti hyvien suhteiden rakentamiseen Turkin kanssa muun muassa antamalla lisää rahoitusta yhteisiin strategisiin energiainvestointeihin, esimerkiksi Nabucco-kaasuputkeen, ja tukemalla enemmän kauppasuhteiden kehittämistä. Brysselin on osoitettava, että se tunnustaa Turkin viime vuosina saavuttaman edistymisen sen pyrkiessä integroitumaan Euroopan unioniin. On kuitenkin monia ongelmia, joiden takia EU:n on painostettava Turkkia. Neuvottelujen jatkaminen ei tule kysymykseen ennen kuin ongelmat on ratkaistu. Riittää, kun mainitsen Kyproksen sovinnonteon ja yhdistämisen, Turkin vastuunoton Armenian kansanmurhasta ja demokraattisen järjestelmän edelleen kehittämisen.

 
  

(1)ks. pöytäkirja.

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö