Sanatarkat istuntoselostukset

Tiistai 8. maaliskuuta 2011 - Strasbourg

1. Vuosittaisen istuntokauden avaaminen

Puhetta johti
varapuhemies Rodi KRATSA-TSAGAROPOULOU

(Istunto avattiin klo 9.00.)

  Puhemies. – (EL) Julistan Euroopan parlamentin vuoden 2011–2012 istuntokauden uudelleen avatuksi.

2. Istunnon avaaminen

  Puhemies. – (EL) Hyvää huomenta, hyvät kuulijat. Tänään 8. maaliskuuta on kansainvälinen naistenpäivä. Parlamentti on valmistellut lukuisia tapahtumia. Meillä on näin mahdollisuus osallistua kansainvälisen naistenpäivän satavuotisjuhlallisuuksiin sekä tuoda esiin ajatuksemme siitä, mitä naiset ovat jo saavuttaneet ja mitä on vielä tehtävä.

3. Vastaanotetut asiakirjat: ks. pöytäkirja

4. Tiettyjä asiakirjoja koskevat päätökset: ks. pöytäkirja

5. Keskustelu ihmisoikeuksien sekä demokratian ja oikeusvaltion periaatteiden loukkauksia koskevista tapauksista (käsiteltäväksi jätetyt päätöslauselmaesitykset): ks. pöytäkirja

6. Vuoden 2012 talousarvion suuntaviivat - Muut pääluokat (keskustelu)

  Puhemies. – (EL) Jatkamme nyt istuntoa. Esityslistalla on ensimmäisenä José Manuel Fernandesin budjettivaliokunnan puolesta laatima mietintö vuoden 2012 talousarviomenettelyn suuntaviivoista, pääluokka I – Euroopan parlamentti, pääluokka II – Neuvosto, pääluokka IV – Tuomioistuin, pääluokka V – Tilintarkastustuomioistuin, pääluokka VI – Euroopan talous- ja sosiaalikomitea, pääluokka VII – Alueiden komitea, pääluokka VIII – Euroopan oikeusasiamies, pääluokka IX – Euroopan tietosuojavaltuutettu, pääluokka X – Euroopan ulkosuhdehallinto [2011/2017(BUD)] (Α7-0049/2011).

  José Manuel Fernandes, esittelijä. – (PT) Arvoisa puhemies, aivan ensiksi haluan tervehtiä teitä, arvoisa puhemies, sekä komission jäsentä ja kaikkia paikalla olevia kollegoitani. Sallittehan minun aloittaa kiittämällä kaikkia, jotka ovat osallistuneet tämän mietinnön laatimiseen. Aivan erityisesti kiitän eri poliittisten ryhmien varjoesittelijöitä.

Työmme on johtanut laajaan konsensukseen, kuten viime viikolla budjettivaliokunnassa toimitettu äänestys osoitti: mietintö hyväksyttiin äänin 34 puolesta, yksi vastaan ja yksi tyhjä. Tässä mietinnössä on pyritty huomioimaan tämä hetki, eli taloudellinen, rahoituksellinen ja yhteiskunnallinen tilanne, jonka kanssa taistelemme, vallitseva kriisi sekä se, mitä unionin kansalaiset haluavat Euroopan unionin ja sen toimielinten tekevän.

Talousarviota joudutaan rajoittamaan, ja sen on oltava kurinalainen. Samalla talousarvion pitäisi kuitenkin varmistaa Euroopan parlamentille ja muille toimielimille tarvittavat välineet, jotta ne voivat toteuttaa Eurooppa-hanketta sekä vastata kansalaisten odotuksiin.

Tavoitteenamme on toimiva lainsäädäntö. Olisikin todella huono asia, jos meillä ei olisi riittäviä välineitä tuon tavoitteen saavuttamiseksi: se olisi näinä aikoina todella huono ele ja aiheuttaisi kustannuksia, jotka koituisivat lopulta unionin kansalaisten kannettavaksi.

Tarvitsemme riittävät varat tämän tavoitteen toteuttamiseksi. Lissabonin sopimus antaa meille uusia toimivaltuuksia. Nykytilanteen huomioon ottaen kannatamme kuitenkin neutraalia kasvua. Kannatamme siis kasvua, joka seuraa inflaation tasoa.

Olemme noudattaneet linjauksia, joita komission jäsen esitti parlamentille ja muille toimielimille lähettämässään kirjeessä. Aiommekin tarvittaessa, jos siis tarvetta ilmenee, laatia oikaisukirjelmän tai lisätalousarvion sisällyttääksemme talousarvioon tietyt sitoumukset, kuten Euroopan unionin Kroatialle antamat sitoumukset sekä Lissabonin sopimuksen mukaisten kahdeksan uuden jäsenen tulo.

Jotta saavuttaisimme tarvittavat säästöt talousarviossa, meidän on selvästi noudatettava aiempaakin paremmin hyvän hallinnon ja hyvän taloudenpidon sekä tehokkuuden ja vaikuttavuuden periaatteita. Näiden periaatteiden täytyy näkyä kurinalaisuutena, yksinkertaisuutena ja seurattavuutena talousarvion toteuttamisessa. Kyseisiä periaatteita noudattamalla voimme jo hyvin määrittää leikkauskohteet. Tämä ei koske ainoastaan nyt valmistelemiamme arvioita, vaan haluamme saada säästöjä aikaiseksi myös vuoden 2012 talousarviota toteutettaessa.

Näin voimme jatkossakin hoitaa tehtävämme. Haluaisimme myös – esitämme tämän konseptin käyttöönottoa – nollatalousarvion. Nollaperusteinen budjetointi tarkoittaisi sitä, että talousarvion jokainen menoerä on perusteltu ja eri menoerät ovat tiedossa. Menoerien kustannus-hyötysuhde voitaisiin myös arvioida, jos se olisi perusteltua.

Emme tietenkään aio vaarantaa käynnissä olevia hankkeita, koska se olisi askel taaksepäin ja tuottaisi lisäksi tappioita. Viittaan sellaisiin hankkeisiin kuin Konrad Adenauer -rakennuksen laajentaminen ja Euroopan historian talo. Näiden hankkeiden toteuttamista jatketaan myös tulevasta rajoitetusta talousarviosta. Tähän perustuen esitämme myös, että tulevien talousarvioiden pitäisi olla monivuotisia. Siten talousarvioita voitaisiin suunnitella kokonaisvaltaisesti heti alusta lähtien, jolloin suunnittelu olisi myös sopusoinnussa monivuotisen rahoituskehyksen kanssa.

  Janusz Lewandowski, komission jäsen. – (EN) Arvoisa puhemies, parhaat onnittelut kansainvälisen naistenpäivän johdosta. Panen tyytyväisenä merkille esittelijä José Manuel Fernandesin luettelemat periaatteet talousarvion kurinalaisuudesta erityisesti Euroopan unionin hallinnollisten menojen osalta. Minun mielestäni tämä on juuri se linja, jota meidän on seurattava ottaen huomioon Euroopan unionin talouden nykytilanne.

Tätä silmällä pitäen pyysinkin komission jäsenten kollegiota olemaan erityisen varovaisia hallintomenojen kasvattamisessa. Voimme luvata, että esittämämme lisäykset jäävät alle yhden prosentin. Tietyt sopimusperusteiset velvoitteet huomioon ottaen tämä tarkoittaa, että vuoden 2012 talousarviossa leikataan tietoteknologiaan, kokouksiin, konferensseihin ja matkoihin sekä tutkimuksiin ja julkaisuihin liittyviä kuluja.

Olen lähettänyt kirjeen muiden toimielinten johtajille, ja tässä on heidän vastauksensa. Mielestäni tämä on todella se suuntaus, jota meidän on noudatettava hallinnollisten menojen osalta vuonna 2011. Olemme saaneet neuvostosta sellaisia viestejä, että neuvosto aikoo myös olla hyvin tiukkana.

Samaa periaatetta pitäisi soveltaa myös tulevaan laajentumiseen. Mielestäni arviot pitäisi sisällyttää talousarvioon oikaisukirjelmällä tai lisätalousarviolla, jos liittymispäivästä on päätetty virallisesti. Haluan kuitenkin tässä yhteydessä muistuttaa, että hallinnolliset menot vievät alle kuusi prosenttia Euroopan unionin talousarviosta, mikä on melko säädyllinen osuus.

Toimintamenojen osalta unionin talousarvio noudattaa omaa sisäistä logiikkaansa. Ohjelmat erääntyvät ajallaan, ja nyt erääntymässä ovat monet suuret ohjelmat, joiden toteuttaminen aloitettiin vuonna 2007. Euroopan unionin talousarviossa on pääasiassa kyse investoinneista, ei kulutuksesta tai sosiaalisista tulonsiirroista. Yhtäältä meidän pitäisi todella rajoittaa hallintomenoja, mutta toisaalta meidän pitäisi ymmärtää unionin talousarvion sisäistä dynamiikkaa. Muutoin tuotamme suuren määrän niin kutsuttuja "ralleja" (reste à liquider), eli kasapäin käyttämätöntä rahaa, maksamatta olevia sitoumuksia. Ne taas eivät kuulu hyvään talousarviomenettelyyn.

Näin ollen kiittelen vielä kerran José Manuel Fernandesin laatimassa mietinnössä esitettyjä periaatteita. Tarkoituksemme on keskustella tästä suuntaviivojen perusteella 30. maaliskuuta. Odotankin suuresti kolmikantaneuvotteluja edeltävää kokoustamme 30. maaliskuuta.

  Monika Hohlmeier, PPE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kuulijat, ensiksikin haluaisin ilmaista valitteluni ja tyrmistykseni sen suhteen, etteivät pääsihteeri ja kaksi Euroopan parlamentissa asiasta vastaavaa varapuhemiestä ole paikalla. Pidämme yleensä selvänä asiana, että komission asiasta vastaavat jäsenet ovat paikalla; samaa pitäisi odottaa myös omilta korkeimmilta edustajiltamme.

Toiseksi haluaisin puhua parlamentin kiinteistöjen hallinnoinnista. Olen tyytyväinen siihen, että KAD-hanke Luxemburgissa edistyy, että kustannukset näyttäisivät olevan hallinnassa ja että asiat etenevät suunnitelman mukaisesti. KAD-rakennuksen laajennustyön valmistuttua henkilöstö saadaan saman katon alle. Näin voimme parantaa tehokkuutta ja luoda synergiaetuja sekä vähentää vuotuisia kustannuksia, kun kahdeksan toimistoa voidaan sulkea. On ehdottoman tärkeää, että tämä tavoite saavutetaan, sillä tarvitsemme osan noista varoista muihin tarkoituksiin, kuten José Manuel Fernandes on todennut.

Mielestäni Euroopan historian talo on tärkeä hanke, koska se houkuttelee monia matkailijoita. Heille voidaan näin antaa hyvin tehokkaalla tavalla käsitys Euroopan unionin merkityksestä, tavoitteista ja tarkoituksesta Euroopan historiassa.

Kolmanneksi kehotan siirtämään Luxemburgissa toimivan henkilökunnan Brysseliin. He joutuvat säännöllisesti työskentelemään Brysselissä, joten he matkustavat jatkuvasti edestakaisin. Tämä aiheuttaa ongelmia myös Euroopan parlamentin jäsenille. Ongelma koskettaa vain muutamia alatoimialoja, ja työntekijöiden uudelleensijoittamista pitäisi pohtia tehokkuuden näkökulmasta.

Neljänneksi on mielestä erittäin hyvä asia, että Euroopan parlamentti pyrkii maltillisiin lisäyksiin. Vaikka muita aloja koskevat lisäykset ovat maltillisia, Euroopan ulkosuhdehallinnon ei pitäisi pitää sitä perusteena jättimäisille lisäyksille. Näin ollen kehotan kaikkia toimielimiä kiristämään vyötään näinä taloudellisesti ja rahoituksellisesti hankalina aikoina.

  Derek Vaughan, S&D-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin kiittää komission jäsentä. Haluaisin kiittää myös esittelijää sekä tästä mietinnöstä että hänen ajatuksestaan luoda muut pääluokat kokoava talousarvio. Esittelijä on aivan oikeassa pyrkiessään tasapainottamaan keskenään yhtäältä tarpeen varmistaa, että Euroopan parlamentti ja muut toimielimet voivat toimia kunnolla, sekä toisaalta tarpeen varmistaa, että talousarvioon tehtävät lisäykset ovat mahdollisimman pieniä.

Panen erityisen tyytyväisenä merkille esittelijän ehdotuksen, jonka mukaan lisäykset pitäisi sitoa inflaatiotasoon. Mielestäni alkuperäinen ehdotus 5,2 prosentin lisäyksestä on aivan liian korkea. Jotta esittelijän ja muiden parlamentin jäsenten tavoittelemat maltilliset säästöt olisi mahdollista toteuttaa, meidän täytyy tietenkin määrittää, missä talousarvion kohdissa on mahdollista säästää. Olenkin tarjoutunut tekemään yhteistyötä esittelijän kanssa sen varmistamiseksi, että säästökohteet löydetään. Mielestäni säästöjä olisi mahdollista toteuttaa esimerkiksi kiinteistöpolitiikan ja laajentumisen alalla – joihin komission jäsen itsekin viittasi – mutta säästää voisi myös ehdotettuun unionin ulkopuoliseen virastoon liittyvissä kustannuksissa, koska se on mielestäni liiallista luksusta tällaisina aikoina.

Lopuksi toteaisin, että meidän täytyy myös tehdä tiiviimpää yhteistyötä muiden toimielinten kanssa. Erityisesti tämä koskee alueiden komiteaa sekä Euroopan talous- ja sosiaalikomiteaa, joiden tiedän myös olevan hyvin huolissaan vuoden 2012 talousarviosta. Meidän täytyy varmistaa, että niillä, niin kuin meilläkin, on kunnolliset mahdollisuudet työskennellä, mutta samalla meidän on rajoitettava menojen kasvua tulevaisuudessa. Voin siis todeta, että sosialistien ja demokraattien ryhmä on erittäin halukas tekemään yhteistyötä esittelijän kanssa. Tuemme näitä ehdotuksia suuntaviivoiksi ja odotamme ensi viikkoa, jolloin pääsemme keskustelemaan arvioista.

  Puhemies. – (EL) Haluaisin reagoida Monika Hohlmeierin esittämään huomioon. Giovanni Pittella, talousarviosta vastaava varapuhemies, on salissa ja kuuntelee keskustelua.

  Alexander Alvaro, ALDE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, kiitän José Manuel Fernandesia tästä erinomaisesta mietinnöstä. Hyvän talousarviohallinnon pääperiaatteita ovat tehokkuus, säästäväisyys sekä käsiimme uskottujen varojen vastuullinen käyttö. Tästä huolimatta kaikissa talousarvioneuvotteluissa nousevat kerta toisensa jälkeen esiin ahneus ja tahto pitää kiinni vanhoista toimintatavoista. Tämä pitäisi jälleen kerran pyrkiä välttämään. Meidän on erotettava toisistaan ahneus ja tarpeet.

On melko varmaa, että Lissabonin sopimuksessa määrätyt uudet tehtävät sekä Lissabonin sopimuksen mukanaan tuoma työmäärän kasvu ovat tarpeen. Olisi kuitenkin huolehdittava siitä, että poliittisissa ryhmissä ja valiokunnissa tehtävä työ ja hallinnollinen työ pysyvät keskenään tasapainossa. Kuten eräs kollega juuri totesi, olisi ollut hyvä, että pääsihteeri osallistuu tähän istuntoon ja kuulee, mitä meillä on sanottavanamme. Derek Vaughanin mainitsemia uusia yksiköitä ei tarvita tässä muodossa, jos käytämme synergiavaikutukset järkevästi hyödyksemme parlamentin sisällä. Eri pääosastoilla työskentelee suuri määrä päteviä ihmisiä, ja olen varma, että voimme yhdistää heidän voimansa tehokkaalla tavalla.

Historian talon osalta olen samaa mieltä Monika Hohlmeierin kanssa siitä, että tällaisella hankkeella olisi oltava liiketoimintasuunnitelma heti alusta lähtien. Tätä ei pitäisi nähdä jonkinlaisena vaatimusten esittelytilaisuutena, jossa jokainen saa haluamansa. Meidän pitää hallita varojamme viisaasti järkevän talousarvion pohjalta.

Haluaisin lopuksi lisätä, ettemme saisi tehdä sitä virhettä, että pyrimme vain sokeasti säästämään ja jätämme investoimatta tulevaisuuteen. Jos investoimme nyt esimerkiksi tietoteknologiaan, voimme säästää paljon rahaa tulevaisuudessa. Siksi säästämisestä ei pitäisi tulla itse tavoite. Säästöjen pitää olla tulevaisuuden näkökulmasta järkeviä ja perusteltuja.

  Helga Trüpel, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen Lewandowski, hyvät kuulijat, keskustelemme nyt parlamentin talousarviosta vuodeksi 2012. Haluaisin korostaa, että Vihreät / Euroopan vapaa allianssi -ryhmän mielestä olisi löydettävä oikeanlainen tasapaino pääasiassa Lissabonin sopimuksesta johtuvien uusien toimivaltuuksien ja tehtävien vaatimien vähäisten ja perusteltujen lisäysten sekä itsekurin ja itsehillinnän välille hetkellä, jolla julkiset varat ovat vähissä. Ulkomaailmalle Euroopan parlamentin talousarvio on yhä Euroopan parlamentin käyntikortti, ja sillä on edelleen symbolista merkitystä. Miten siis suhtaudumme tiukan taloudenpidon politiikkaan – tarpeeseen harjoittaa tiukkaa talouspolitiikkaa – joka vaikuttaa meihin suoraan?

José Manuel Fernandes käyttää sellaisia sanoja kuin vakauttaminen, itsehillintä ja maltti. Olemme kuitenkin kuulleet toistaiseksi hyvin vähän todellisia ehdotuksia siitä, miten hän aikoo leikkaukset toteuttaa ja mistä varoja leikataan. On tietenkin oikein vaatia parlamentin hallinnon tehostamista, ja siellä on omastakin mielestäni jonkin verran parantamisen varaa.

Seuraavaksi haluaisin puhua Euroopan historian talosta: Periaatteessa kannatan tätä ajatusta. Mielestäni hankkeelle olisi kuitenkin laadittava selkeät liiketoimintasuunnitelmat. Jos jokin tällainen hanke asetetaan etusijalle – osoitan jälleen sanani José Manuel Fernandesille – ja jos termit itsekuri ja vakauttaminen todella aiotaan ottaa vakavasti, meidän täytyy olla valmiita esittämään leikkauksia joillain muilla aloilla.

Jos painopistealueet perustuvat poliittiseen tahtoon, niin muut alat on tietenkin määritettävä toissijaisiksi talousarvion vakauttamiseksi. Vakauttamisesta puhuminen ilman merkittävien suositusten esittämistä on varsinaisen aiheen välttelyä. Asia saadaan järjestykseen vain siinä tapauksessa, että ihmiset ovat valmiita sanomaan, mihin leikkaukset kohdistuvat – erityisesti uusien painopisteiden tapauksessa. Sitä tarkoitin puhuessani Euroopan parlamentin käyntikortista: rajalliset lisäykset ja selkeä maltillisuus.

  James Elles, ECR-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin onnitella esittelijää mietinnöstä, jota pidän hyvin tasapainoisena erityisesti sen pyrkimyksessä edistää varojen vakauttamista ja kurinalaista talousarviota.

Esittelijän määrittämiä periaatteita – toimiva lainsäädäntö, hyvän hallinnon periaatteet, totuudenmukaisuuden ja yksinkertaisuuden mahdollistaminen sekä kustannusten leikkaamista koskevien suunnitelmien esittäminen – pitäisi soveltaa muiden toimielinten lisäksi myös komission talousarvioon.

Esittelijän tekemien teknisten huomioiden osalta todettakoon, ettei säästöihin pitäisi pyrkiä vain pitkällä aikavälillä vaan myös lyhyellä aikavälillä, jolloin meidän pitäisi kyetä määrittämään kustannusten leikkaamiseen tähtääviä toimenpiteitä.

Yksi ryhmäni erityisistä huolenaiheista on turvallisuus. Näytämme antavan liikaa painoarvoa sille, että ihmisiä estetään pääsemästä toimielinten tiloihin. Emme anna heille riittävän vapaata pääsyä tiloihin tai mahdollisuutta liikkua niissä. Voisinko ehdottaa, että käsitellessään tätä erityistä asiakohtaa varapuhemiehet ottavat mallia Yhdysvaltain kongressista, jossa varmistetaan ihmisten turvallisuus heidän tullessaan sisään rakennukseen mutta annetaan heidän liikkua vapaasti sen sisällä. Ammattimaisten turvallisuuspalvelujen avulla tämä on mahdollista.

  Marta Andreasen, EFD-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, on häpeällistä, että nykyisessä taloustilanteessa Euroopan parlamentin vuoden 2012 talousarvion määrärahoihin on ehdotettu viiden prosentin lisäystä. Vasta viime viikolla parlamentin jäsenten avustajiin liittyviä korvauksia nostettiin 1 500 eurolla kuussa. Millään tavalla ei yritetä estää pöyristyttävää tuhlausta, jota parlamentin kolme toimipaikkaa aiheuttavat. Mikä pahinta, Euroopan parlamentti on nyt sitoutunut investoimaan 60 miljoonaa euroa Euroopan historian talolle tarkoitetun rakennuksen kunnostamiseen – ihan kuin Euroopassa ei olisi museoita. Haluaako EU kirjoittaa historian uusiksi? Entäs sitten ulkosuhdehallinto? Ulkosuhdehallintoon aiotaan palkata muun muassa 50 virkamiestä, jotka tienaavat 20 prosenttia enemmän kuin Yhdistyneen kuningaskunnan pääministeri. Lisäksi se tarvitsee uuden rakennuksen, jonka vuotuiset kustannukset ovat 10,5 miljoonaa euroa.

Arvoisa puhemies, brittiläisten veronmaksajien puolesta pyydän teitä lopettamaan tällaisen törsäämisen.

  Angelika Werthmann (NI). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kuulijat, José Manuel Fernandesin varainhoitovuotta 2012 koskevassa mietintöluonnoksessa käsitellään kustannustehokkuutta ja vakauttamista. Euroopan unionin kansalaisten edustajina meidän Euroopan parlamentin jäsenten täytyy kommentoida tätä. Kustannustehokkuus on olennainen asia.

Kroatian liittymisestä, unionin ulkosuhdehallinnon perustamisesta sekä kolmen uuden rahoitusalan viranomaisen luomisesta johtuvat lisämenot vaikuttavat kuitenkin kaikki EU:n talousarvioon. Uusien menojen ei välttämättä tarvitsisi – eikä itse asiassa missään nimessä pitäisi – johtaa talousarvion kasvattamiseen. Säästökohteita on mahdollista löytää kaikissa unionin toimielimissä esimerkiksi henkilöstö- ja kiinteistöpolitiikan tai hallinnon alalla. Haluan jälleen kerran ehdottaa, että erillisvirastojen tilit tarkastetaan ja jäsenvaltioiden välillä pyritään hyödyntämään synergiaetuja.

  Giovanni La Via (PPE). – (IT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kuulijat, aivan ensiksi haluan onnitella José Manuel Fernandesia erinomaisesta työstä.

Ei ole helppoa puhua unionin toimielinten talousarvioista tai varainhallinnasta – etenkään silloin, kun yrittää samanaikaisesti puhua niiden suorituskyvyn parantamisesta ja taloudellisen vakauttamisen tarpeellisuudesta. Tämänhetkisessä hankalassa tilanteessa Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden täytyy huomioida kyseiset seikat. Juuri siksi annan täyden tukeni esittelijän vetoomukselle edistää toimivaa lainsäädäntöä sekä kestävää varainhallintaa. Ne ovat pääperiaatteita, joiden pitäisi olla kaikkien toimielinten toimien perustana.

Kriisin hetkellä tärkein tavoitteemme on elvyttää Euroopan talous, ja toimielinten itsensä onkin näytettävä esimerkkiä toimimalla hyveellisesti. Hyveellisyys ei tarkoita vain tiukkaa taloudenpitoa. Oikeastaan se tarkoittaa hallinnollisen tehokkuuden lisäämistä sen varmistamiseksi, että varat käytetään tehokkaammin ja paremmin. Tällöin toimielinten toiminta voisi olla sekä tehokasta että vaikuttavaa ja ne voisivat saavuttaa päätavoitteet, joita unioni on itselleen asettanut viime vuosina.

Sitten tarkemmin parlamentin talousarviosta: Olen José Manuel Fernandesin kanssa yhtä mieltä siitä, että vuoden 2012 talousarvion pitäisi olla vakautettu. Se voisi nimittäin olla parempi viitekohta kuin tämänhetkinen keskustelu monivuotisesta rahoituskehyksestä.

Olen kuitenkin sitä mieltä, että osa varoista pitäisi käyttää tiettyjen parannusten toteuttamiseksi, jotta jäsenet voisivat hoitaa tehtäviään laadukkaiden yksiköiden tuella.

Näin ollen katson, että säästöt pitäisi toteuttaa yhteisten yksiköiden tasolla. Lisäksi olisi pyrittävä parantamaan kiinteistöpolitiikkaa järkeistämällä jo käytössämme olevien tilojen hallintaa sekä hyväksymällä keskipitkän ja pitkän aikavälin suunnitelman, jonka ansiosta voidaan ennakoida rakennuksiin liittyviä menoja ja tehdä tällä alalla avoimempia ja järkevämpiä päätöksiä.

  Jens Geier (S&D). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen Lewandowski, hyvät kuulijat, meidän pitää luonnollisesti keskustella menoista, joita pitää välttää ja joissa pitää säästää tämän talousarvion yhteydessä. Pyytäisin kuitenkin teitä kaikkia olemaan hieman objektiivisempia automaattisissa vastauksissanne, joita annatte virastoja koskevissa keskusteluissa. Miksi? Ensinnäkin siksi, että talousarvion valvontavaliokunta käy asiasta jatkuvaa keskustelua sekä kiinnittää huomiota siihen, miten virastot tekevät keskenään yhteistyötä ja miten niiden toimintakykyä voitaisiin parantaa. Lisäksi odotamme Euroopan tilintarkastustuomioistuimelta erillisvirastoja käsittelevää erityiskertomusta, joka antaa objektiivisemman perustan tälle jotakuinkin ongelmallisena pidetylle keskustelulle esimerkiksi siitä, miten virastoja hallitaan ja miten voimme toteuttaa tarvittavat säästöt.

Säästöistä puheen ollen haluaisin siirtyä seuraavaan aiheeseen, eli kiinteistöpolitiikkaan. On aivan varmaa, että Euroopan unionin kiinteistöpolitiikan alalla voidaan säästää rahaa. Omasta puolestani kyseenalaistan sen, onko todella hyvä ajatus rakentaa Euroopan parlamentille uusia rakennuksia Brysseliin. Tällainen strategia on järkevä vain siinä tapauksessa, että brysseliläisten kiinteistöjen hinnat jatkavat koko ajan nousuaan. Tämänhetkinen markkinatilanne ei näyttäisi tukevan tätä oletusta. Jos kiinteistöjen markkinahinnat eivät kohoa, vuokraaminen on todellakin järkevämpää kuin ostaminen. Se tuntuu erityisen järkevältä, kun kävelee unionin rakennusten lähiympäristössä ja huomaa, miten paljon alueella itse asiassa on vapaata toimistotilaa vuokrattavana.

Tästä pääsenkin Euroopan historian taloa koskevaan kysymykseen. Mielestäni tämä asia vaatii suurempaa legitimiteettiä. Tähän asti kaikki Euroopan historian talon perustamista koskevat aloitteet ovat nimittäin perustuneet vain Euroopan parlamentin puhemiehistön päätöksiin eikä niillä siten ole demokraattista oikeutusta. Tähän on tultava muutos. Ennen kaikkea meidän täytyy tietää, miten kyseisen elimen toiminta- ja seurantakustannukset on tarkoitus rahoittaa.

  Anne E. Jensen (ALDE). – (DA) Arvoisa puhemies, minäkin haluaisin kiittää José Manuel Fernandesia erinomaisesta mietinnöstä. Lisäksi kiitän komission jäsen Lewandowskia etenkin hänen muille toimielimille lähettämästään kirjeestä, jossa kehotetaan hillitsemään hallinnollisia menojamme tänä vuonna. Mielestäni hänen kirjeensä oli oikein osuva ja auttaa omaksumaan sellaisen lähestymistavan, jonka perusteella meidän on helpompi vaatia säästöjä. Mielestäni sitä täytyy soveltaa kaikkiin toimielimiin. Samaa lähestymistapaa täytyy soveltaa alueiden komiteaan, talous- ja sosiaalikomiteaan sekä unionin tuomioistuimeen, jonka menot ovat luonnollisesti kasvaneet jyrkästi. Sitä täytyy soveltaa myös tilintarkastustuomioistuimeen. Sen soveltaminen on hieman vaikeampaa pienille elimille, kuten Euroopan oikeusasiamiehelle tai Euroopan tietosuojavaltuutetulle. Meidän on luonnollisesti otettava tämä seikka huomioon.

Minun mielestäni Euroopan parlamentilla on kuitenkin erityinen vastuu osoittaa, että osaamme toimia maltillisesti. Lissabonin sopimus antoi meille uusia tehtäviä, joiden hoitaminen aiheuttaa lisämenoja. Tulevan vuoden, vuoden 2012 täytyy silti olla vakauttamisen vuosi. Olemme puhuneet laajentumisesta. Sisällytämme Kroatian liittymisen talousarvioon lisätalousarviolla. Monet ovat maininneet myös Euroopan historian talon. Mielestäni on erinomainen ehdotus, että Euroopan historian talosta tulisi osa vierailijoille tarjottavia palveluja. Monet nuoret eivät tunne kovin hyvin historiaa EU:n perustamisen taustalla. Sanotaankin, että jos emme tunne historiaamme, olemme tuomittuja toistamaan sitä. Mielestäni on hyvin, hyvin tärkeää kertoa Euroopan lähihistoriasta. Näin ollen tuemme Euroopan historian talo -hanketta.

Viimeisenä muttei vähäisimpänä asiana haluaisin todeta, että menomme liittyvät tietenkin hyvin paljon siihen, että meillä on useampi toimipaikka. Siihen menee rahaa. Meidän täytyy pohtia tätä kysymystä syvällisesti. Valitettavasti suurin menoerämme johtuu asiasta, jolle emme voi tehdä mitään. Se liittyy siihen, että meidän täytyy matkustaa Strasbourgin ja Brysselin väliä. Jos Eurooppa-neuvosto on todella sitä mieltä, että rahaa on säästettävä, unionin valtion- ja hallitustenpäämiesten pitäisi miettiä tätä ongelmaa. Kiitos, arvoisa puhemies.

  Hynek Fajmon (ECR). – (CS) Arvoisa puhemies, on selvää, että talous- ja rahoituskriisin pitkälliset vaikutukset tuntuvat vielä vuonna 2012 kaikkialla Euroopan unionissa ja sen jäsenvaltioissa. Näin ollen Euroopan parlamentin täytyy muokata talousarviostrategiaansa sen mukaisesti. Meidän on tavoiteltava mahdollisimman suurta talousarviokuria ja tiukkaa taloudenpitoa. Olen tyytyväinen siihen, että tämä asia on huomioitu ja että sitä myös korostetaan tässä mietinnössä. Taloudellinen kurinalaisuus ei kuitenkaan voi tarkoittaa sitä, että menoja kasvatetaan inflaation mukaisesti. Meidän on pyrittävä pitämään parlamentin menot tämän vuoden tasolla. Kaikki voimavarat on keskitettävä säästöjen tavoittelemiseen sekä parlamentin nykyisten resurssien parempaan käyttöön. Tätä pitää toteuttaa kaikessa Euroopan parlamentin toiminnassa alkaen kiinteistöhallinnan järkeistämisestä, tietoteknologian käytön parantamisesta ja henkilöstöpolitiikasta. Noilla aloilla on mahdollista säästää, ja meillä pitää olla rohkeutta toteuttaa se.

  Claudio Morganti (EFD). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kuulijat, yleisen talouskriisin keskellä unionin toimielinten päätehtävänä on johtaa näyttämällä esimerkkiä.

Tässä mietinnössä korostetaan aivan oikein tehokkuutta sekä kustannusten ja palvelujen hallintaa koskevien kriteerien täyttämistä. Näin ollen mietin, pitäisiköhän tiettyjen ulkoistettujen toimintojen tehokkuus tarkastaa välittömästi ja kunnolla. Viittaan erityisesti parlamentin tietoteknologiaan ja sisäiseen turvallisuuteen ottaen huomioon viimeaikaiset tapahtumat, joista kaikki olemme hyvin tietoisia: esimerkiksi viime kuussa tehty postiryöstö.

Myös Euroopan ulkosuhdehallinto ansaitsee saada kritiikkiä osakseen. Suunnilleen nollabudjetilla perustettu ulkosuhdehallinto, jonka tarkoituksena oli vähentää tuhlausta ja tehostaa Euroopan unionin ulkosuhteita, on osoittautumassa epäonnistumiseksi sekä politiikan että talouden näkökulmasta. Odotan Euroopan parlamentin toimivan tiukasti tässä asiassa.

  Philip Claeys (NI). – (NL) Arvoisa puhemies, viime viikolla lukuisat Flanderin alueen äänestäjät kysyivät minulta, miten on mahdollista, että me Euroopan parlamentin jäsenet saamme edelleen 1 500 euroa kuussa värvätäksemme lisää työntekijöitä, vaikka elämme taloudellisesti ongelmallisia ja epävarmoja aikoja ja tavallisten ihmisten täytyy kiristää vöitään. Itse asiassa me käytämme jopa aiempaa enemmän rahaa.

Äänestäjien kysymykset ja huomiot osuvat aivan naulan kantaan. Euroopan unionin pitäisi näyttää esimerkkiä. Meidän pitäisi elää varojemme mukaan. Tässä yhteydessä emme valitettavasti voi kuitenkaan muuta kuin todeta, että José Manuel Fernandesin laatima mietintö on vain menetetty mahdollisuus. Meitä vaaditaan – aivan oikein mielestäni – toimimaan vastuullisesti ja maltillisesti talousarvion suhteen. Johdanto-osan kappaleessa A jopa todetaan seuraavaa: "on otettava käyttöön tiukkoja hallintomenettelyjä, jotta saadaan aikaan säästöjä".

Onkin valitettavaa, ettei tässä mietinnössä tarkenneta, mihin leikkaukset voitaisiin kohdistaa. Säästää voitaisiin luonnollisesti monessa kohdassa. Mieleeni tulevat esimerkiksi talous- ja sosiaalikomitea ja alueiden komitea sekä matkustelu Brysselin ja Strasbourgin välillä, joka maksaa 200 miljoonaa euroa vuodessa. Haastan komission ja neuvoston sekä parlamentin ryhtymään toimiin noiden ongelmien ratkaisemiseksi sekä pohtimaan, missä voimme säästää. Sitten meidän pitäisi laatia kunnollinen suunnitelma, jotta voimme keskustella eri asioista ja saamme säästöjä aikaiseksi.

  Ville Itälä (PPE). - (FI) Arvoisa puhemies, haluan myös kiittää esittelijää erittäin tasapainoisesta, hyvästä mietinnöstä. Täällä kaikki puhuvat nyt säästäväisyydestä, se on hieno asia. Me tarvitsemme budjettikuria ja tehokkuutta ja meidän pitäisi pysyä tiukasti siinä, mikä on meidän päätehtävämme eikä laajentaa asioita yli varsinaisen tehtävämme, lainsäädäntötyön.

Useimmat sanovat, että meidän täytyy olla säästäväisiä, mutta kertovat kuitenkin, mistä me emme saa säästää. Pitäisi kertoa konkreettisista toimenpiteistä, joilla voimme saada säästöjä. Voimme saada säästöjä, jos lopetamme matkustamisen kolmen työpaikan välillä. Tiedämme toki, kuinka poliittisesti vaikea tämän asian läpivieminen on.

Ottaisin nyt esille yhden asian, puhemies, ja se on tämä turvallisuus, josta ystäväni Elleskin täällä puhui. Meillä on vuoden aikana ollut pankkiryöstö, kanttiiniryöstö ja postiryöstö. Ketään ei ole saatu edes kiinni. Tämä turvallisuus on ennemminkin vitsi.

Meillä on yksi selkeä puute, eli se, että mepit kulkevat suoraan sisään paikasta, jossa ei ole minkään näköistä porttia. Meidän pitäisi saada elektroninen allekirjoitus. Nyt meillä on listat ja meillä on toimisto, jossa työskentelee monta henkilöä, jotka ottavat nimet ylös ja kirjaavat ne tietokoneelle. Mielettömiä menoja, eli me saisimme säästöjä, me saisimme parempaa, uskottavaa turvallisuutta. Se vain täytyy tehdä, mutta mepit sanovat ei ei ei, en suostu siihen, että on sähköinen allekirjoitus. Vaikka siten saisimme konkreettisia säästöjä ja parempaa turvallisuutta.

En ymmärrä, miten USA:n kongressissa tämä homma voi pelata, siellä kaikki suostuvat tähän, mutta täällä jotenkin nämä asiat jäävät tekemättä. Toivon, että nyt todella keskitytään siihen, mistä säästöjä voi konkreettisesti saada.

  Jaroslav Paška (EFD). – (SK) Arvoisa puhemies, poliittisesti ajatellen on mielestäni erittäin tärkeää, että vuoden 2012 suuntaviivoissa näkyy, millaisissa taloudellisissa ja poliittisissa olosuhteissa ne on laadittu.

Jäsenvaltiot joutuvat säästämään ja kansalaisemme tuntevat nahoissaan rahoituskriisin ja poliittisen kriisin seuraukset. Emme siis voi odottaa, että talousarvion määrärahoja lisätään merkittävästi edelliseen vuoteen verrattuna. Meidän pitää päinvastoin miettiä, millä toimintamme osa-alueilla voimme säästää kansalaistemme verovaroja niin, ettemme kuitenkaan huononna työmme laatua.

Mielestäni työmme organisoinnissa on löysiä kohtia. Kansalaiset tietävät hyvin, että Euroopan parlamentilla on kolme toimipaikkaa ja että tuhannet Euroopan parlamentin työntekijät ja jäsenet matkustavat säännöllisesti, 12 kertaa vuodessa, Brysselistä Strasbourgiin. Hyvät kuulijat, tällainen julkisten varojen haaskaus osoittaa vain, ettemme piittaa todellisesta tilanteesta.

Kaikki puheet kustannusten leikkaamisesta ovat turhia niin kauan kuin keskusteluja Euroopan parlamentin matkustelemisesta edestakaisin ei saada päätökseen.

  Sidonia Elżbieta Jędrzejewska (PPE). – (PL) Arvoisa puhemies, aluksi haluaisin kiittää José Manuel Fernandesia siitä, että hän on laatinut suuntaviivat Euroopan parlamenttia sekä muita toimielimiä varten. Minun mielestäni hänen hahmottelemissaan suuntaviivoissa yhdistyvät sekä tarve säästää, tai paremminkin välttämättömyys säästää, mistä olemme kaikki tietoisia Euroopan unionin tämänhetkisen taloustilanteen huomioon ottaen, että asianmukaisten olosuhteiden varmistaminen, jotta voimme luoda toimivaa lainsäädäntöä.

Haluaisin korostaa tässä yhteydessä, ettemme saa unohtaa uusia tehtäviä, joita Lissabonin sopimus ja tuleva laajentuminen tuovat Euroopan parlamentille. Näin ollen on ehdottoman tärkeää löytää kansalaistemme hyväksi sellaisia ratkaisuja, jotka edesauttavat Euroopan parlamentin kunnollista ja asianmukaista toimintaa.

Haluaisin myös korostaa, että toivon jatkossakin yhteistyötä esittelijän kanssa. Siten voimme varmistaa, että Euroopan parlamentin vuodeksi 2012 laatimasta talousarviosta tulee talousarvio, jota ohjaa kurinalainen varojenkäyttö mutta jossa ei ajatella vain ensi vuotta tai kahta tai kolmea seuraavaa vuotta. Talousarvion pitäisi myös sisältää Euroopan parlamentin työtä helpottavia nykyaikaisia välineitä sekä sellaisia investointeja, joiden toivon tuottavan säästöjä tulevaisuudessa.

  Jan Kozłowski (PPE). – (PL) Arvoisa puhemies, haluaisin onnitella José Manuel Fernandesia erinomaisesta mietinnöstä. Minunkin mielestäni vuoden 2012 talousarvion pitäisi olla realistinen ja tämänhetkisen taloustilanteen mukainen. Minulla on useiden vuosien kokemus talousarvion hallinnasta aluetasolla sekä budjettivaliokunnan työstä, joten kurinalaisuus menojen suunnittelussa on minulle erityisen tärkeää. Meidän pitää kuitenkin välttää säästäminen väärissä kohdissa, sillä se saattaisi hidastaa talouskasvua sekä heikentää taloudellista kilpailukykyämme. Työllisyysasteen paraneminen sekä korkealaatuisten ja kestävien työpaikkojen luominen ovat edellytyksiä talouskasvulle ja kriisin vaikutuksista selviämiselle. Euroopan unionin talousarvion on edistettävä työllisyyden kasvua. Kasvun avaimet eivät piile kulujen vähentämisessä, vaan tehokkuuden lisäämisessä sekä unionin varojen käyttämisessä strategisten ja mitattavissa olevien tulosten tavoitteluun. Kiitos huomiostanne.

  Giovanni Collino (PPE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kuulijat, kiitän José Manuel Fernandesia hänen tekemästään työstä sekä siitä, että hän keskittyy mietinnössään siihen, miten voisimme mahdollisesti säästää hallintokuluistamme. Henkilöstö- ja kiinteistöpolitiikka ovat kaksi päätoimialaa, joille hallintokulumme keskittyvät. Tämä käy myös selvästi ilmi mietinnöstä.

Ottaen huomioon Kroatian tulevan liittymisen Euroopan unioniin ja siitä johtuvan henkilöstötarpeen, on tarpeellista ja asianmukaista kiinnittää huomiota henkilöstön hallintaan, esimerkiksi työntekijöiden liikkuvuuteen. Tällainen henkilöstöpolitiikka lisää joustavuutta, mutta Euroopan unionin työntekijöitä on toisaalta koulutettava enemmän.

Kiinteistöpolitiikan osalta tekstissä mainitaan selkeästi keskittämisen periaate. Sovellamme talousarvioihin tiukkaa politiikkaa – etenkin jäsenvaltioissa – minkä pitäisi keskipitkällä aikavälillä saada meidät myös pohtimaan sitä, miten suotavaa on pitää kiinni parlamentin kolmesta toimipaikasta. Kyse on toki hankalasta asiasta, mutta meidän on kuitenkin ehdottomasti käsiteltävä sitä.

  Gianni Pittella (S&D). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kuulijat, olen kuunnellut hyvin tarkasti tätä keskustelua ja voin vakuuttaa, että puhemiehistön ehdotus perustuu kurinalaisuuteen, avoimuuteen ja kestävään hallintoon. Haluankin erityisesti korostaa juuri noita kolmea asiaa.

Ensimmäinen huomioni on se, ettei ehdotuksessa esitetty korotus ylitä Euroopan unionin keskimääräistä inflaatiotasoa. Toiseksi: ymmärrän huolenne, ja pyrimmekin jatkuvasti sekä turvallisuuden että henkilöstön osalta edistämään varovaista ja pitkänäköistä kiinteistöpolitiikkaa. Kolmas huomioni on se, että 1 500 euron korotus hyväksyttiin ja lisättiin varauksiin budjettivaliokunnassa.

Budjettivaliokunta on ottanut käyttöön kyseisen varauksen. Nuo rahat eivät mene Euroopan parlamentin jäsenten taskuun – tämä väärinkäsitys ja valhe on syytä korjata – vaan ne menevät avustajille, jotka auttavat parlamentin jäseniä hoitamaan paremmin Lissabonin sopimuksessa määrätyt tehtävänsä.

  Indrek Tarand (Verts/ALE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin tuoda esiin erään pienimuotoisemman alan, jolla voisimme säästää rahaa. Kyse on tietokoneohjelmista. Maksamme Bill Gatesille joka vuosi valtavan summan hänen luomansa Windows-ohjelmiston käyttämisestä. Hän voi toki olla mukava kaveri, joka lahjoittaa suuren osan saamistaan rahoista hyvään tarkoitukseen. Mutta jos käyttäisimme tässä parlamentissa rohkeammin avoimen lähdekoodin ohjelmistoja, ottaisimme aimo askeleen kohti puhtaampaa, halvempaa ja nykyaikaisempaa hallintoa.

  Paul Rübig (PPE). – (DE) Arvoisa puhemies, haluaisin kysyä komission jäsen Lewandowskilta, mitä erityismenettelyä noudatetaan vuonna 2012 unionin turvaverkon hyödyntämiseksi, toisin sanoen unionin toimielinten maksamien rahojen käyttämiseksi. Laatiiko komissio ehdotuksen, jos jokin yksittäinen jäsenvaltio ilmaisee halunsa hyödyntää turvaverkkoa? Osallistuuko Euroopan parlamentti täysivaltaisesti tämän yhteispäätöksen tekemiseen, ja onko tämä asia esillä tällä viikolla turvaverkon laajentamisen yhteydessä?

Toiseksi haluan kommentoida sihteeristökorvauksiin tehtyä 1 500 euron korotusta. Pyytäisin kaikkia niitä Euroopan parlamentin jäseniä, jotka eivät hyödynnä sihteeristökorvausta täysimääräisesti, ilmoittamaan julkisesti, kuinka paljon he itse säästävät tällä tavalla. Kyse on kuitenkin alasta, jolla väärinkäytökset ovat mahdollisia. Voi olla, että jotkut jäsenet eivät tarvitse sihteeristökorvausta lainkaan sen takia, että ovat niin harvoin läsnä parlamentissa. Noissa tapauksissa kyseisiä varoja ei pitäisi käyttää kokonaan. Vain ne, jotka työskentelevät erityisen kovasti, voisivat käyttää koko korvauksen. Kaikkien muiden pitäisi palauttaa rahat veronmaksajille.

  Milan Zver (PPE). – (SL) Arvoisa puhemies, hyvä komission jäsen, minäkin haluaisin aloittaa onnittelemalla José Manuel Fernandesia erinomaisesta mietinnöstä. Olen kuitenkin samaa mieltä niiden kollegoiden kanssa, jotka ovat todenneet säästöjen, etenkin talousarvioon kohdistuvien säästöjen, olevan välttämättömiä.

On totta, että unionin talousarvio on kutistunut vuosikymmenten ajan. Jos tarkastelemme EU:n tuottamaa BKT:ta, unionin talousarvio on pienentynyt jatkuvasti. Komission jäsen totesi hiljattain, että rahoitusnäkymien alussa EU:n bruttokansantuote oli noin 1,3 prosenttia. Nykyään se on hädin tuskin 1,12 prosenttia. Samalla unionin jäsenvaltioiden kansalliset talousarviot ovat kuitenkin kasvaneet merkittävästi.

Viimeisten kymmenen vuoden aikana vaatimattomuudestaan tunnettu Yhdistyneen kuningaskunnan talousarvio on esimerkiksi kasvanut 100 prosentilla, eli kaksi ja puoli kertaa enemmän kuin EU:n talousarvio. Haluaisin komission jäsenen kommentoivan erityisesti sitä, tuleeko hänelle mahdollisesti vaikeuksia vuoden 2012 talousarvion toteuttamisessa sen takia, että unionin talousarvio laskee jäsenvaltioiden kansallisiin talousarvioihin verrattuna.

  José Manuel Fernandes, esittelijä. – (PT) Arvoisa puhemies, haluaisin kiittää kaikkia kollegoitani puheenvuoroista. Haluan mainita, että tällä kertaa tavoitteenamme oli suuntaviivojen laatiminen. Menimme kuitenkin jo tässä vaiheessa pidemmälle ja asetimme erityisen tavoitteen: haluamme neutraalia kasvua, mikä tarkoittaa, ettei vuoden 2012 talousarvion määrärahoja kasvateta yli inflaatiotason.

Olen hyvin tietoinen siitä, että meillä on uusia tehtäviä. Olen hyvin tietoinen siitä, että tarvitsemme resursseja noiden tehtävien hoitamiseen. Meidän on kuitenkin huomioitava myös hyvän hallinnon periaatteet sekä saatava aikaiseksi säästöjä noudattamalla hyvän taloudenpidon, tehokkuuden ja vaikuttavuuden periaatteita.

Noiden periaatteiden avulla ei pyritä säästämään sokeasti, muutoin säästöt aiheuttaisivat kustannuksia tulevaisuudessa. Aiomme toteuttaa säästöjä, jotka eivät vaaranna asettamaamme tavoitetta: tavoitteena on toimiva lainsäädäntö.

Olen varma, että voisin kutsua tätä talousarviota myös yhteensovittamisen talousarvioksi. Siinä on yhteen sovitettu tämänhetkiset tarpeet, tämänhetkinen kriisi sekä vaatimukset, joita tällaiset ajat aiheuttavat ja joihin toimielinten on reagoitava tehokkaasti toimiakseen sen mukaisesti, mitä kansa tahtoo, mitä unionin kansalaiset tahtovat.

Puhun vielä hieman vallitsevasta väärinkäsityksestä. Talousarviossa ei ole korotettu parlamentin jäsenille kohdistettuja varoja, eikä niitä koroteta myöskään ensi vuonna. Summasta, johon kaikki viittaavat – summa, jota ei siis ole tarkoitettu jäsenille ja joka liittyy mahdollisuuteen palkata toinen avustaja – päätettiin jo vuonna 2010. Talousarvioon ei siis ole tehty mitään muutoksia tai korotuksia vuonna 2011.

  Puhemies. – (EL) Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan keskiviikkona 9. maaliskuuta 2011 klo 11.30.

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 149 artikla)

  Nessa Childers (S&D), kirjallinen. – (EN) Vaaleilla valittuina edustajina kaikkien tämän parlamentin jäsenten pitäisi olla tietoisia niistä monista uhrauksista, joita vaalipiirimme ja kansalliset hallituksemme ovat joutuneet tekemään viimeisten kolmen vuoden aikana. Koulutukseen, liikenteeseen ja muihin ensisijaisiin palveluihin suunnattua rahoitusta on leikattu kaikkialla EU:ssa. On tärkeää, että Euroopan parlamentilla on riittävät varat sen tehtävän täyttämiseksi, jonka unionin kansalaiset ovat sille antaneet. Euroopan parlamentin jäsenten on myös edustettava unionin kansalaisia varmistamalla, että kevytmielinen tuhlaaminen estetään, että hinnat eivät nouse tarpeettomasti ja että arvo säilyy markkinoilla, joilla tavarantoimittajat ja liikemiehet taistelevat jok'ikisestä eurosta. Luotan siihen, että kollegani sekä tässä parlamentissa että muissa unionin toimielimissä huomioivat nämä periaatteet tulevina vuosina.

7. Naisten köyhyys - Naisten ja miesten tasa-arvo – 2010 (keskustelu)

  Puhemies. – (EL) Esityslistalla on seuraavana päivän ajankohtainen aihe, yhteiskeskustelu seuraavista naisia Euroopan unionissa koskevista lausunnoista:

– Mariya Nedelchevan naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan puolesta laatima mietintö naisten ja miesten tasa-arvosta Euroopan unionissa – 2010 (2010/2138(INI)) (Α7-0029/2011); ja

– Rovana Plumbin naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan puolesta laatima mietintö naisten köyhyydestä Euroopan unionissa ((2010/2162(INI)) (A7-0031/2011).

  Mariya Nedelcheva, esittelijä. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission varapuheenjohtaja Reding, hyvät parlamentin jäsenet, olen syntynyt vuonna 1979, jolloin Euroopan kansalaiset valitsivat ensi kertaa edustajansa suorilla vaaleilla. Olen ylpeä siitä, että tuona samana vuonna Euroopan parlamentin puhemiehen tehtäviä ryhtyi ensi kerran hoitamaan nainen, naisten oikeuksien urhea puolustaja Simone Veil.

Tänään olen yksi Euroopan parlamentin naisjäsenistä, joiden osuus kaikista jäsenistä on 35 prosenttia. Tämä osuus on korkeampi kuin koskaan aikaisemmin Euroopan parlamentissa. Kenen ansiota se on? Se on kaikkien niiden naisten ansiota, jotka olivat riittävän älykkäitä, vahvoja ja rohkeita liittymään yhteen ja vaatimaan äänioikeutta, oikeutta työhön ja oikeutta koulutukseen. Se on niiden naisten ansiota, jotka yksinkertaisesti vaativat, että heidän ihmisarvoaan ja heidän oikeuksiaan kunnioitetaan. Olemme taistelleet nyt sadan vuoden ajan epäoikeudenmukaista ja perusteetonta syrjintää vastaan. Merkittävää edistystä on ehdottomasti saavutettu, mutta sukupuolten eriarvoisuuden torjunta on päivittäinen tehtävä, ja meillä on yhä paljon tehtävää.

Euroopan unioni on aina ollut tienraivaaja sukupuolten tasa-arvon suhteen. Katson, että parlamentin on varmistettava, että se pysyy tämän liikkeen eturintamassa myös hyvin arkaluontoisissa kysymyksissä.

Nykyinen talouskriisi on pakottanut meidät kohtaamaan omat ristiriitamme. Kuten mietinnössäni korostetaan, kriisin vaikutukset ovat koetelleet ankarammin naisia, ja ne koettelevat naisia kauemmin kuin miehiä. Huomautin kuitenkin myös, että meidän on lopetettava itsesääli, ryhdyttävä toimiin ja löydettävä vastauksia! Meidän olisi käytettävä tätä tilaisuutta muuttaaksemme ajattelutapojamme ja päästäksemme eteenpäin.

Nyt on hyvin tärkeää painottaa koulujen roolia sukupuolistereotypioiden torjunnassa. Lisäämällä naisten mahdollisuuksia koulutuksessa, ammatillisessa koulutuksessa ja työssä voimme parantaa naisten mahdollisuuksia päästä vastuullisempiin tehtäviin. On myös aika tehdä loppu sitkeistä palkkaeroista miesten ja naisten välillä, ja katson myös, että meidän on tehostettava toimiamme pörssinoteerattujen yhtiöiden johtokuntien kokoonpanojen suhteen. Vain 3 prosenttia pörssiyhtiöiden johtokuntien jäsenistä on naisia. Tätä ei voida hyväksyä. On aika lisätä vauhtia. Entä jos suuryhtiöt kaikista ponnistuksistamme huolimatta painavat edelleen jarrua? Siinä tapauksessa meidän on valitettavasti otettava esiin kiintiöt ja sitovat tavoitteet. Puhun vastahakoisesti kiintiöistä, sillä periaatteessa en kannata niitä. Mutta jos porkkana ei toimi, ainoa vaihtoehto on keppi. On täysin kiistatonta, että naisten osallistuminen työmarkkinoille voi vain hyödyttää talouskasvua.

Euroopan talouden elvytyssuunnitelmalla on tänä päivänä paremman onnistumisen mahdollisuudet, jos tasa-arvopolitiikka on kiinteä osa sitä. On tehtävä konkreettisia ehdotuksia työ- ja yksityiselämän tasapainon parantamiseksi, jotta osoitetaan, että tavoitteemme ovat enemmän kuin pelkkiä unelmia, sillä juuri sitä meiltä odotetaan. On hyvä, että työtämme ohjaavat arvot ja ihanteet, mutta sen on oltava myös käytännöllistä ja tehokasta.

Arvoisa puhemies, mainitsen lopuksi vielä yhden seikan. Olin tyytyväinen kuullessani, että komissio aikoo keväällä tehdä ehdotuksen naisiin kohdistuvan väkivallan torjunnasta. Kaikenlaisen naisiin kohdistuvan väkivallan vitsausta vastaan on taisteltava kaikin voimin. Kiitän teitä, arvoisa komission jäsen, siitä, että olette näin aktiivinen tässä asiassa.

Arvoisa puhemies, en ole pessimisti, joten haluaisin päättää puheenvuoroni erääseen myönteiseen huomioon. Tänään, kansainvälisen naistenpäivän satavuotisjuhlapäivänä, meidän olisi mielestäni osoitettava kunnioitusta niiden naisten osoittamalle rohkeudelle, vahvuudelle ja päättäväisyydelle, jotka Tunisiassa, Libyassa, Iranissa, Egyptissä ja lukemattomissa muissa maissa kamppailevat ihmisoikeuksien puolesta.

Pohjois-Afrikassa puhaltavan vapauden tuulen olisi pyyhkäistävä pois autoritaarisuuden, köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen viimeiset jäänteet, jotta näiden valtioiden naiset voivat vapautua sosiaalisesti, poliittisesti ja taloudellisesti kunnioittaen samalla kulttuuriaan ja perinteitään. Euroopan parlamentin tehtävänä on myös osoittaa kunnioitusta näille naisille, rohkaista heitä ja tukea heitä heidän epätoivoisessa taistelussaan demokratian ja ihmisoikeuksien puolesta. Huomatkaa, että tarkoitan ihmisoikeuksia sanan täydessä merkityksessä!

  Rovana Plumb, esittelijä. – (EN) Arvoisa puhemies, toivotan aluksi kaikille naisille hyvää vuosipäivää tänä merkittävänä päivänä, maaliskuun 8. päivänä, joka on kansainvälisen naistenpäivän sadas vuosipäivä ja juhlistaa sata vuotta kestänyttä taistelua naisten oikeuksien puolesta.

Kiitän kaikkia kollegoitani, varjoesittelijöitä ja sihteeristön jäseniä heidän panoksestaan tähän mietintöön.

Mietintöni käsittelee aihetta, joka on yleinen ja jolla on hyvin konkreettisia seurauksia: naisten köyhyyttä. 85 miljoonaa eurooppalaista elää köyhyysrajan alapuolella, ja 17 prosenttia kaikista naisista EU:ssa on luokiteltu köyhyydessä eläviksi. Nämä ovat tosiasiat. Talous-, rahoitus- ja sosiaalikriisi vaikuttaa meihin kaikkiin, mutta erityisen haitallisesti naisten työmarkkinatilanteeseen ja yksityiselämään, koska naiset työskentelevät todennäköisemmin epävarmoissa työsuhteissa, ovat useammin irtisanomisuhan alaisia ja jäävät useammin sosiaaliturvajärjestelmän ulkopuolelle.

Tämä on nykyinen tilanne. Mitä voimme tehdä? Naiset odottavat meiltä konkreettisia ehdotuksia, konkreettisia toimenpiteitä. Tänään on maaliskuun 8. päivä, ja yritän tiivistää mietintöni kahdeksaan kohtaan.

Ensinnäkin kehotamme jäsenvaltioita ottamaan sukupuoliulottuvuuden huomioon taantumasta toipumista koskevissa suunnitelmissaan siten, että ne edistävät ja tehostavat naisten työllisyyttä ja ottavat käyttöön erityistoimia ja mukauttavat talousarvioita niin, että varmistetaan yhtäläiset mahdollisuudet hyötyä julkisen sektorin menoista sekä tuottavuuden tehostamisen että naisten yhteiskunnallisten ja ympäristötarpeiden täyttämisen osalta.

Toiseksi, kehotamme komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan tarvittavat toimet sukupuolten epätasa-arvon poistamiseksi työelämässä osana Eurooppa 2020 -strategiaa. Kehotan painokkaasti asettamaan tavoitteeksi sukupuolten palkkaerojen supistamisen yhdellä prosentilla vuosittain, jotta saavutettaisiin 10 prosentin tavoite vuoteen 2020 mennessä. Korostan myös sellaisten toimien tarvetta, joiden avulla lisätään naisten osallistumista poliittisten, taloudellisten ja yritysten päätöksentekoelinten toimintaan.

Kolmas seikka koskee yksityis- ja työelämän yhteensovittamista. Kehotan neuvostoa ja jäsenvaltioita uudistamaan ja täyttämään Barcelonan tavoitteita koskevat sitoumuksensa helposti saatavan, kohtuuhintaisen ja korkeatasoisen lastenhoidon tarjoamisesta ja kehittämään huollettavien henkilöiden hoitopalveluihin liittyviä uusia tavoitteita.

Neljänneksi, kehotamme komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään terveyspolitiikkoja, joiden avulla pyritään torjumaan ja ehkäisemään naisten terveydelle vaarallisia käytäntöjä, jotka ovat syynä sosiaaliseen syrjäytymiseen ja köyhyyteen.

Viidenneksi, kehotamme jäsenvaltioita hyväksymään tarvittavat toimenpiteet, joiden avulla naisille voidaan tarjota parempia koulutusmahdollisuuksia siten, että pyritään murtamaan stereotypioita ja poistamaan perinteiset roolimallit koulujen opetussuunnitelmista.

Kuudes seikka on se, että perheiden sosiaalisen tilanteen ja lasten kasvun välillä on suora yhteys. Tästä syystä kehotamme komissiota ja neuvostoa komissiota ja neuvostoa laatimaan ja panemaan täytäntöön strategian lasten köyhyyden puolittamiseksi vuoteen 2012 mennessä.

Seitsemänneksi, emme saa unohtaa naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Se lisää syrjäytymis- ja köyhyysriskiä sekä sosiaalista syrjäytymistä. Kehotan komissiota perustamaan naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisen eurooppalaisen teemavuoden.

Kahdeksanneksi, meidän on korostettava rakennerahastojen ja erityisesti Euroopan sosiaalirahaston merkitystä keskeisinä välineinä, joilla jäsenvaltioita tuetaan köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnassa. Uskon, että voimme tehdä sen. Meillä on tarvittava valta. Olemme riittävän vahvoja ja älykkäitä puuttumaan tähän tärkeään kysymykseen unionin tasolla ja kaikissa jäsenvaltioissa.

  Viviane Reding, komission varapuheenjohtaja. – (EN) Arvoisa puhemies, on hienoa, että kansainvälisen naistenpäivän satavuotisjuhlapäivänä parlamenttia johtaa nainen. Se on mielestäni hyvin symbolista, samoin kuin se, että voimme tänä päivänä – esittelijä Mariya Nedelchevan ansiosta – käydä näistä esityslistalla olevista hyvin tärkeistä kysymyksistä keskustelun, joka on osoitus voimakkaasta tuesta komission työlle sukupuolten tasa-arvon puolesta ja jossa keskitytään komission nyt ja jatkossakin painottamiin tärkeisiin kysymyksiin.

Taistelua on käyty sata vuotta, eikä loppua ole vieläkään näkyvissä. Olen siitä pahoillani, koska toivon aina, että voimme lopettaa naisten taistelun vuotuisen juhlapäivän, mutta emme voi tehdä sitä ennen kuin olemme päässeet perille, emmekä vielä ole perillä. Parlamentin mietinnössä osoitetaan hyvin selvästi, missä puutteet ovat. Puutteet ovat köyhyydessä: tästä kuulimme toisenkin mietinnön. Köyhyyden suhteen naiset johtavat, joten siinä mielessä asiassa ei ole puutteita, mutta mitä me teemme – kollegani Lászlo Andor vastaa tähän – saadaksemme naiset pois köyhyysloukusta?

Toinen seikka on naisten asema työelämässä. Perhe- ja työelämän tasapainottamisessa on edelleen eräitä ongelmia. On palkkaerojen ongelma, sillä naiset ansaitsevat yhä keskimäärin 17 prosenttia vähemmän kuin miehet – ja huomasitte ehkä, että 5. maaliskuuta vietimme sukupuolten välisten palkkaerojen eurooppalaista teemapäivää, jolloin mitattiin, kuinka paljon miehiä enemmän naisten on tehtävä työtä saavuttaakseen saman palkkatason. Itse asiassa saimme palkkaa vasta 5. maaliskuuta; siihen asti meidän oli tehtävä työtä ilman palkkaa. Vasta maaliskuun 5. päivästä lähtien aloimme saada palkkaa. Toivon, että jonain päivänä sukupuolten välisten palkkaerojen päivää vietetään 1. tammikuuta, mikä merkitsisi, että samapalkkaisuus on saavutettu.

Euroopan komission poliittinen sitoumus sisältyy uuteen strategiaamme. Tasa-arvostrategiassamme mainitut aiheet ovat samat kuin ne, jotka esittelijä mainitsee mietinnössä: naisten taloudellinen riippumattomuus, sukupuolten palkkaerot, naisiin kohdistuva väkivalta ja sukupuolten tasa-arvon edistäminen ulkoisissa toimissa.

Aloittaakseni ulkoisista toimista: näitte ehkä Cathy Ashtonin ja minun puhuvan 8. maaliskuuta Euroopan unionin ulkopuolisten maiden naisille ja kiittävän kaikkien niiden naisten rohkeutta, jotka taistelevat selviytyäkseen ja demokratian aikaansaamisen puolesta; meidän on todettava selvästi, että seisomme heidän rinnallaan. Puhuttaessa kaikista näistä mullistuksista, sodista ja kansanmurhista, joita valitettavasti yhä tapahtuu, te kaikki tiedätte, että naiset kärsivät niissä pahiten. Naiset ja lapset ovat haavoittuvimmassa asemassa yhteiskunnissamme, mutta myös EU:n ulkopuolisissa yhteiskunnissa, ja siitä syystä komissio pyrkii tehostamaan naisiin kohdistuvaa väkivaltaa koskevia poliittisia aloitteitaan ja luomaan yhteisvaikutusta sellaisten alojen välillä, joilla on samanlaisia tavoitteita.

Olemme siis tässä vaiheessa kehitettäessä johdonmukaista poliittista vastausta tähän valtavaan ongelmaan: minun yhteyteni ovat konkreettiset toimet tehokkuuden luomiseksi aloilla, joilla on selkeät oikeusperustat, ja tässä mielessä esittelen tämän vuoden toukokuussa uhrien oikeuksia koskevan paketin, jossa naisia ja lapsia auttava lainsäädäntö on luonnollisesti hyvin tärkeällä sijalla.

Lopuksi minun on ehkä syytä käsitellä aihetta, joka on ollut viime päivinä kovasti näkyvillä. Tiedätte, että 1. maaliskuuta kutsuin suurten eurooppalaisten pörssiyhtiöiden toimitusjohtajat tapaamiseen, jossa kerroin heille, että emme enää hyväksy miesten 90 prosentin kiintiötä johtokunnissa – sillä sellainen tilanne tällä hetkellä on. Johtokunnissa on vain yksi nainen kymmentä miestä kohden, mikä käytännössä merkitsee miesten 90 prosentin kiintiötä. Näin ollen tähän olisi mielestämme puututtava lähinnä siitä syystä, että kaikki taloudellinen ja tieteellinen näyttö talouden toiminnasta osoittaa hyvin selvästi, että yritykset, joilla on tasapainoinen päätöksentekorakenne, saavat suuremman tuoton investoinneilleen ja tuottavat enemmän voittoa kuin yritykset, joiden päätöksentekorakenteissa on vain miehiä.

Naiset ovat siis yhtä kuin tuottoisa liiketoiminta; on talouskehityksen edun mukaista, että naiset ottavat enemmän vastuuta. Olen haastanut eurooppalaiset pörssinoteeratut yritykset allekirjoittamaan sitoumuksen naisten osuuden lisäämisestä eurooppalaisten yritysten johtokunnissa maaliskuuhun 2012 mennessä: siten ne sitoutuvat korvaamaan johtokunnista eroavat miehet pätevillä naisilla – ja tällaisia naisia on niin paljon, ettei heitä pitäisi olla vaikea löytää. Me aiomme katsoa, tarkkailla, analysoida ja laskea, mitä tämän päivän ja ensi vuoden maaliskuun 8. päivän välillä tapahtuu, ja ellei mikään muutu, olen valmis ryhtymään EU:n tasolla toimiin yritysten johtokuntien sukupuolitasapainon oikaisemiseksi.

(Suosionosoituksia)

  Puhemies. – (EL) Kiitos, arvoisa varapuheenjohtaja. Puheenvuoronne oli symbolisesti ja sisällöllisesti tärkeä. Tasapuolisen edustuksen vuoksi annan nyt puheenvuoron komission jäsenelle Andorille.

  László Andor, komission jäsen. – (EN) Arvoisa puhemies, tämä on todella merkittävä vuosipäivä, ja on suuri vastuu osallistua tähän keskusteluun.

Ensinnä kiitän naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan esittelijöitä sekä työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan valmistelijoita heidän mietinnöistään. Tämä mietintö on hyvin ajankohtainen, koska kysymys, jota siinä käsitellään, on ollut asialistalla jo jonkin aikaa, mutta finanssi- ja talouskriisin vaikutukset yhteiskunnan haavoittuviin ryhmiin ovat tehneet siitä entistä polttavamman.

Haluan korostaa eräitä työllisyys- ja sosiaalipolitiikkani keskeisiä elementtejä, joiden uskon parantavan naisten työmahdollisuuksia ja -oloja. Jäsenvaltioiden on toteutettava eräitä kiireellisiä toimenpiteitä näillä aloilla. Niiden on esimerkiksi vähennettävä työmarkkinoiden segmentoitumista mukauttamalla työsuhdeturvaa koskevan lainsäädännön tasapainoa pysyvässä työsuhteessa olevien työntekijöiden ja määräaikaisissa ja epävarmoissa työsuhteissa olevien työntekijöiden välillä – ja naiset kuuluvat usein jälkimmäisiin.

Niiden on myös löydettävä parempi tasapaino työ- ja yksityis- tai perhe-elämän välille sekä poistettava muita pidäkkeitä, jotka haittaavat perheiden toisten tulonhankkijoiden, joista heistäkin useimmat ovat naisia, osallistumista työelämään.

On tärkeää nostaa EU:n työllisyysastetta, ja tämän alan keskeinen haaste on kaikkien työntekijöiden, sekä miesten että naisten, osallistuminen työmarkkinoille. Katson, että Euroopan sosiaalirahastoa on tulevaisuudessa käytettävä paremmin ja vankemmin tukemaan kysyntäpuolen toimia, jotta etenkin äitiyslomalta työmarkkinoille palaaville naisille luodaan uusia mahdollisuuksia.

Komissio on hyvin huolissaan siitä, että tämän päivän Euroopan unionissa yli 80 miljoonaa ihmistä on vaarassa ajautua köyhyyteen. Jäsenvaltioilla on päävastuu köyhyyden torjunnasta, mutta myös unionilla on siinä tehtävänsä. Tätä mieltä on noin kolme neljäsosaa – 74 prosenttia – Euroopan kansalaisista Eurobarometri-tutkimusten mukaan.

Lippulaiva-aloite, köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan eurooppalainen foorumi, sisältää ehdotuksia käytännön toimiksi, joilla saavutetaan määrällinen köyhyyden vähentämistä koskeva tavoite. Foorumissa painotetaan jatkuvasti kauimpana työmarkkinoista olevien ihmisten aktiivista osallistamista. Kuten jo huomautin, naiset muodostavat merkittävän osan tästä ryhmästä. Vuonna 2012 komissio julkaisee tiedonannon, jossa arvioidaan perusteellisesti aktiivisen osallisuuden strategioiden täytäntöönpanoa kansallisella tasolla.

Mainitsin, että tämän päivän Euroopan unionissa yli 80 miljoonaa ihmistä on vaarassa ajautua köyhyyteen. Vielä huolestuttavampaa on, että heidän joukossaan on yli 20 miljoonaa lasta, eikä tämä luku ole ajan mittaan pienentynyt. Näiden lasten auttaminen pois köyhyydestä edellyttää myös heidän vanhempiensa auttamista pois köyhyydestä, ja etenkin yksinhuoltajien, jotka enimmäkseen ovat naisia, auttamista. Tämä edellyttää moniulotteista lähestymistapaa, joka kattaa työllisyystoimet, joilla vanhempia autetaan saamaan työtä, veroetuusjärjestelmien suunnittelun, asuntojen, laadukkaan lastenhoidon ja koulutuksen kaltaisten keskeisten palvelujen tarjonnan sekä lasten oikeuksien suojelun. Kuten foorumissa on kaavailtu, komissio aikoo esittää vuonna 2012 lasten köyhyyttä koskevan suosituksen. Siinä hahmotellaan yhteisiä periaatteita ja tehokkaita seurantavälineitä lasten köyhyyden torjumiseksi ja ehkäisemiseksi.

Näiden haasteiden voittamiseen tarvittavan rahoituksen myöntäminen on myös erittäin tärkeää. Lähes kolmannes Euroopan sosiaalirahaston nykyistä ohjelmakautta varten myöntämistä 21,7 miljardista eurosta menee työnsaantia edistäviin toimiin. Lisäksi lähes 3 miljardia euroa – tarkkaan sanoen 2,77 miljardia – näistä määrärahoista osoitetaan itsenäisen ammatinharjoittamisen ja uusien yritysten perustamisen tukemiseen, ja edunsaajat ovat hyvin usein naisia.

Lisäksi äskettäin perustettiin eurooppalainen Progress-mikrorahoitusjärjestely tukemaan työpaikkojen luomista ja itsenäistä ammatinharjoittamista. Rahoitusjärjestelyllä myönnetään lainoja kansalaisille, jotka ovat menettäneet työpaikkansa ja haluavat perustaa oman pienyrityksen tai kehittää sitä edelleen. Siinä kiinnitetään erityistä huomiota naisiin ja nuoriin. Siihen on myönnetty neljän vuoden ajaksi 100 miljoonan euron budjetti, mutta sitä voidaan lisätä yli 500 miljoonaan euroon yhteisellä aloitteella kansainvälisten rahoituslaitosten kanssa.

Kymmenen viime vuoden aikana avoimeen koordinointimenetelmään perustuva sosiaalista osallisuutta ja sosiaalista suojelua koskeva EU:n yhteistyö on auttanut lisäämään tietoisuutta köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnasta ja edistämään sitä. Köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan foorumi on luonut puitteet vähentää köyhyyttä hyvin monilla politiikan aloilla. Meidän on tehtävä kaikkemme varmistaaksemme, että sen tavoitteet saavutetaan.

Puhetta johti
varapuhemies Roberta ANGELILLI

  Nadja Hirsch, työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan lausunnon valmistelija. – (DE) Arvoisa puhemies, tasa-arvoa käsittelevään mietintöön liitetyn lausunnon valmistelijana keskityin työmarkkinoihin. Valitettavasti palkkaero on yhä 17 prosenttia, eivätkä naiset edelleenkään ole aina edustettuina hallintoneuvostoissa ja johtokunnissa. Tähän on kiireesti puututtava.

Meillä ei ole enää varaa haaskata naisten yhteiskunnallista potentiaalia, oli heidän ikänsä mikä tahansa. Koulutustaso on hyvä, ja valtiot investoivat näihin nuoriin naisiin ja äiteihin. Meidän on todella saavutettava edistystä tässä asiassa ja vaadittava, että yritykset vihdoin siirtyvät kauniista sanoista tekoihin. Siinä mielessä olen tyytyväinen siihen, että yritykset nyt todella ovat siirtymässä kohti vapaaehtoista kiintiötä.

Toisaalta missään tasa-arvoa koskevassa mietinnössä ei kuitenkaan saisi unohtaa, että myös miehet ovat eräissä suhteissa huonommassa asemassa. Varsinkaan pojat eivät aina saa kouluissa mahdollisuutta kehittyä. Kotitöiden ja lastenhoidon alalla on puutteita, ja tässäkin miehet voivat olla aktiivisempia. Tämä on tehtävä, joka meidän kaikkien olisi otettava hoitaaksemme. Kaikkien – sukupuoleen katsomatta – olisi saatava mahdollisuus löytää oma tehtävänsä ja elää omaa elämäänsä.

  Gabriele Zimmer, työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan lausunnon valmistelija. – (DE) Arvoisa puhemies, sata vuotta sitten naiset vaativat oikeutta äänestää ja asettua ehdolle vaaleissa, ja tänään me yhä kampanjoimme naisten tasa-arvon puolesta monilla aloilla, varsinkin työelämässä ja uramahdollisuuksissa, mutta myös palkan ja erityisesti ikääntyneiden naisten sosiaalietuuksien osalta. Tämä näkyy muun muassa miesten ja naisten välisissä palkkaeroissa.

Huolimatta naisten yhä suuremmasta osallistumisesta työmarkkinoille, tilastot Euroopan unionin kaikista 27 jäsenvaltiosta osoittavat, että naisten köyhyysriski on suurempi kuin miesten. On monia syitä, joiden vuoksi köyhyys on paljolti naisia koskeva kysymys. Ajanpuutteen vuoksi voin käsitellä niistä vain muutamia. Epävarmojen työpaikkojen lisääntyminen syrjii naisia monissa suhteissa. Yli 30 prosenttia naisista tekee osa-aikatyötä, kun miesten vastaava osuus on 7,4 prosenttia. Tutkimukset osoittavat, että myös näissä osa-aikaisissa työpaikoissa naisille maksetaan huomattavasti vähemmän kuin miehille samasta työajasta ja samasta työstä. Tämä rajoittaa mahdollisuuksia sijoittua työmarkkinoille ja luoda uraa. Eläkeoikeudet ovat pienemmät, joten köyhyys on ennalta ohjelmoitua etenkin niiden osalta, jotka valitsevat riippumattoman ja itsenäisen elämän. Me katsomme kuitenkin, että köyhyydestä vapaa elämä voidaan saada aikaan poliittisin keinoin kehittämällä sosiaaliturvajärjestelmiä, joilla taataan köyhyysrajan ylittävät eläkkeet ja vähimmäispalkkatasot ja joilla yleisesti lyhennetään työaikaa.

Emme halua odottaa taas sataa vuotta, ennen kuin voimme todeta, että naisilla on itsestään selvä oikeus järjestää elämänsä itse miesten päätöksistä riippumatta, vaikka heillä olisi lapsia.

  Barbara Matera, PPE-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, viettäessämme tänään kansainvälisen naistenpäivän satavuotisjuhlaa äänestämme kahdesta mietinnöstä, joissa käsitellään aloja, joilla naiset on syrjäytetty ja suljettu yhteiskunnan ulkopuolelle.

Naisten, erityisesti yksinhuoltajaäitien ja yli 65-vuotiaiden naisten, köyhyysriski on perinteisesti suurempi. Yksi Euroopan komission Eurooppa 2020 -strategiassa ehdottamista viidestä tavoitteesta on köyhyyden torjuminen, minkä vuoksi jäsen Plumbin mietintö on erittäin ajankohtainen, varsinkin mitä tulee tasa-arvopolitiikkaan talous- ja finanssikriisin valossa.

Yksittäisten naisten haavoittuvuus altistaa heidät köyhyyden, sosiaalisen syrjäytymisen ja siten eristyksiin jäämisen riskille. Tästä syystä edustamiemme toimielinten velvollisuutena on laatia konkreettisia strategioita ja ohjelmia. Onnittelen myös jäsen Nedelchevaa hyvästä mietinnöstä, jolla edistetään miesten ja naisten tasa-arvoa Euroopan unionissa. Naisten edustus julkisella sektorilla, kuten myös yksityisellä sektorilla, on hyvin alhainen verrattuna miehiin. Rahoitusalalla luvut ovat vielä synkemmät: suurimpien eurooppalaisten pörssiyhtiöiden johtokuntien jäsenistä vain 10 prosenttia on naisia, ja johtokuntien puheenjohtajista naisia on 3 prosenttia.

Tästä syystä kannatan kiintiöiden käyttöönottoa naisten osallistumisen lisäämiseksi julkisella ja yksityisellä sektorilla ja etenkin koulutuksessa; tätä on tuettava, koska sillä on tärkeä merkitys ehkäistäessä sitä, että opettajat ohjaavat oppilaitaan kohti tiettyjä sukupuolistereotypioiden mukaisia ammattialoja.

Puheenvuoroni lopuksi lainaan yhtä Yhdysvaltojen ensimmäisistä naiskaupunginjohtajista: "Naisten on tehtävä kaikki kaksi kertaa miehiä paremmin, jotta heitä pidettäisiin edes puoliksi yhtä pätevinä." Meidän naisten onneksi se ei ole vaikeaa.

  Vilija Blinkevičiūtė, S&D-ryhmän puolesta. – (LT) Arvoisa puhemies, kun tänään parlamentissa vietämme kansainvälisen naistenpäivän satavuotisjuhlaa, kiinnitämme erityistä huomiota sukupuolten tasa-arvoon ja naisten köyhyyden poistamiseen. Yli sata vuotta sitten naiset taistelivat saadakseen oikeuden tehdä työtä, ja nyt heidän on taisteltava saadakseen saman palkan samasta työstä. Edistystä tapahtuu, mutta sukupuolten tasa-arvon alalla se on hidasta. Syrjintää esiintyy yhä runsaasti työpaikoilla, työmarkkinat ovat syvästi eriytyneet sukupuolen mukaan, palkkaerot ovat edelleen olemassa, naisia on yhä niukasti päättävissä asemissa ja politiikassa, ja äideille ja yksinhuoltajaäideille annettava tuki on riittämätöntä. Naisten ja miesten tasa-arvoa koskevassa Euroopan parlamentin mietinnössä totesimme, että on erittäin tärkeää vahvistaa sukupuolten tasa-arvon periaatetta perheessä ja yhteiskunnassa, lopettaa naisiin kohdistuva väkivalta ja naiskauppa, taata äitiysloma, luoda asianmukaiset edellytykset päiväkotien ja lastentarhojen palvelujen hyödyntämiselle, vähentää naisten köyhyyttä ja arvioida naisten panosta perheen, yhteiskunnan ja talouden kehitykseen. Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi Euroopan parlamentin, Euroopan komission ja jäsenvaltioiden on tehtävä yhteistyötä, ja tänä historiallisena päivänä haluan tervehtiä kaikkia naisia ja kehottaa heitä jatkamaan taistelua oikeuksiensa ja yhtäläisten mahdollisuuksien puolesta.

  Antonyia Parvanova, ALDE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, haluan aluksi onnitella kaikkia kollegojani vuosien mittaan tehdystä hedelmällisestä työstä, joka on tiivistetty laatimaani miesten ja naisten eriarvoisuutta käsittelevään mietintöön sekä jäsen Plumbin laatimaan, köyhyyden tärkeää aihetta käsittelevään mietintöön.

Juhlittaessa kansainvälisen naistenpäivän satavuotispäivää on tärkeää, että parlamentti arvioi sitä pitkää tietä, joka meillä vielä on kuljettavana varmistaaksemme sukupuolten tasa-arvon kaikkialla unionissa ja sisällyttääksemme sen kaikkiin sektoreihin ja aloihin.

Meidän olisi aloitettava työllisyydestä ja sukupuolien välisistä palkkaeroista. Kuinka kauan aiomme istua tuijottamassa epätasa-arvosta kertovia tilastoja, joiden mukaan naisille maksetaan eräissä EU:n jäsenvaltioissa jopa 34 prosenttia vähemmän palkkaa? Meidän on ajettava toimenpiteitä – tarvittaessa lainsäädäntötoimia – saavuttaaksemme konkreettisia tuloksia käytännössä eikä vain paperilla.

Naisten asema Euroopan työmarkkinoilla ja heidän syrjinnän muodossa kohtaamansa lukuisat esteet edistävät naisten köyhyyden kasvavaa ilmiötä. Liian monet naiset jäävät taloudellisesti suhteellisen epävarmaan ja riippuvaiseen asemaan. He työskentelevät usein matalapalkkaisissa osa-aikaisissa tai tilapäisissä työpaikoissa tai alemman tason tehtävissä.

Köyhyys aiheuttaa naiskauppaa, väkivaltaa ja yleisesti kaikenlaista hyväksikäyttöä. Tiedämme myös, että köyhyyden vuoksi perheväkivallan naisuhrit eivät halua ryhtyä toimiin itsensä suojelemiseksi, koska heillä ei ole taloudellista turvaa.

Arvoisa komission jäsen Reding, tänä symbolisena päivänä me odotamme kiinnostuneina EU:n strategiaa naisiin kohdistuvan väkivallan torjumiseksi, jonka te jo lupasitte.

  Marije Cornelissen, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, 8. maaliskuuta 2011 on kansainvälisen naistenpäivän satavuotispäivä. Sen vuoksi on syytä juhlia kaikkea saavuttamaamme, kuten naisten äänioikeutta, oikeutta tasa-arvoon ja lisääntymiseen liittyviä oikeuksia, ainakin sivistyneemmissä valtioissa. Tämä on kuitenkin myös päivä, joka herättää surua kaikista niistä asioista, jotka eivät edelleenkään ole niin kuin niiden pitäisi. Naiset ovat EU:ssa yhä vakavasti aliedustettuina päätöksenteossa, hoitovastuu on lähes kokonaan naisten harteilla, ja miesten ja naisten välillä on yhä sitkeitä palkkaeroja, myös EU:n ulkopuolella, jossa eräät valtiot eivät ole edes aloittaneet työtä äänioikeuden antamiseksi naisille.

Kansainvälisen naistenpäivän satavuotisjuhla edellyttää myös historiallista vertailua. Ensimmäinen todella merkittävä askel naisten asemassa työmarkkinoilla otettiin maailmansotien, etenkin toisen maailmansodan, aikana. Miehiä oli yksinkertaisesti liian vähän tekemään työt tehtaissa ja toimistoissa. Työnantajilla ei enää ollut valinnanvaraa, ja naiset tulivat työmarkkinoille suurin joukoin. Nyt on taas tällainen aika. Tällä kertaa se ei onneksi johdu sodasta, vaan väestön ikääntymisestä. Viidestä kymmeneen vuoden kuluttua miehiä on taas yksinkertaisesti liian vähän täyttämään eri tasojen avoimet toimet. Työnantajien on pystyttävä houkuttelemaan naisia palvelukseensa ja pitämään heidät siinä. Väestön ikääntyminen saattaa tarjota mainion mahdollisuuden sukupuolten tasa-arvolle.

Euroopan unionin tason poliitikkoina meidän sekä kansallisissa parlamenteissa toimivien kollegojemme tehtävänä on kannustaa tätä kehitystä tarjoamalla laadukas äitiysloma äideille ja laadukas isyysloma isille, riittävästi kohtuuhintaisia lastenhoitopalveluja ja oikeus joustavaan työaikaan ja osa-aikatyöhön hyvin sosiaalisin oikeuksin sekä asettamalla kiintiöitä naisten edustukselle yritysten johtoelimissä ja politiikassa tai esittämällä siihen tähtääviä uskottavia uhkauksia. Yhdessä voimme varmistaa, ettei kulu vielä sataa vuotta, ennen kuin miehillä ja naisilla on yhtäläiset oikeudet ja mahdollisuudet kaikilla aloilla.

  Andrea Češková, ECR-ryhmän puolesta. – (CS) Arvoisa puhemies, olen naisten köyhyyttä Euroopan unionissa käsittelevän mietinnön varjoesittelijä, joten keskityn mietinnöistä siihen. Mietinnössä kootaan yhteen hyvin monia kysymyksiä, jotka antavat erittäin hyvän kuvan naisten asemasta EU:ssa. Olen tyytyväinen, että mietinnön monissa kohdissa todetaan tarve hyödyntää joustavia työjärjestelyjä, joilla tarkoitan sekä määräaikaista että osa-aikaista työtä, sillä katson, että etenkin yksinhuoltajaäitien ja yleensä perheiden, joissa on pieniä lapsia, olisi hyödynnettävä työmarkkinoilla tarjolla olevia monia vaihtoehtoja voidakseen sovittaa yhteen työ- ja perhe-elämän. Samalla kannatan luonnollisesti täysin sitä, että tässä yhteydessä kiinnitetään jälleen huomiota naisten ja miesten välillä edelleen vallitseviin suuriin palkkaeroihin. Totean vain lyhyesti, että mietintö sisältää myös eräitä seikkoja, joita meidän olisi vaikea kannattaa. Eräitä niistä ovat esimerkiksi kehotus laatia naisten oikeuksien eurooppalainen peruskirja sekä viittaus äitiyslomaa koskevaan mietintöön, jota, kuten tiedämme, jäsenvaltiot eivät ole hyväksyneet. Tässä hengessä olemme kannattaneet eräitä tarkistusehdotuksia. Kiitän esittelijää, sillä tämä on todella hyvä ja kattava mietintö.

  Eva-Britt Svensson, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (SV) Arvoisa puhemies, sata vuotta taistelua tasa-arvon puolesta – mielestäni on tärkeää muistaa tänään myös niitä pioneereja, jotka aloittivat tasa-arvotaistelun sata vuotta sitten ja jotka avasivat tien edistykselle, jota kaikesta huolimatta voimme nähdä saavutetun. Kiitän kaikkia parlamentin jäseniä, kaikkia kansalaisjärjestöjä – kaikkia, jotka jatkavat taistelua tasa-arvon puolesta. Meidän on määrä keskustella naisten asemasta EU:ssa, mutta mielestäni on tärkeää, että osoitamme tänään myös solidaarisuuttamme niitä naisia kohtaan, jotka juuri nyt osoittavat kaduilla ja toreilla suunnatonta rohkeutta osallistumalla taisteluun demokratian ja oikeuden puolesta muissa maissa. Mielestäni meidän olisi muistettava tänään myös näitä naisia.

Mietinnöt, joista nyt keskustelemme, valottavat eriarvoisuutta työmarkkinoilla, joilla naiset työskentelevät epävarmoissa työpaikoissa ja kärsivät keskimäärin 17 prosentin suuruisesta palkkasyrjinnästä. Euroopassa vain kuusi kymmenestä naisesta osallistuu työmarkkinoille, ja jos heillä on työpaikka, se on usein epävarma osa-aikatyö, joka ei mahdollista kunnollista toimeentuloa. Tässä ei ole mitään ihmeellistä, sillä lastenhoitopalvelujen lisäämistä ja muita naisten työnteon edellytyksiä vastassa on vahvoja voimia.

Yhtäläiset mahdollisuudet työmarkkinoilla edellyttävät äitiyslomadirektiiviä – johon toivoakseni sisältyy myös isyysloma. Toivon, että voimme pian keskustella vanhempainvakuutuksesta, jossa miehet ja naiset kantavat yhtäläisen vastuun perheen elättämisestä, mutta myös lapsista huolehtimisesta. Jos naiset työskentelisivät EU:ssa yhtä paljon kuin miehet, vauraus lisääntyisi yli neljäsosan. Meillä ei ole varaa olla hyödyntämättä naisia työmarkkinoilla.

Kiintiöitä tarvitaan. Katson, että kiintiöt ovat välttämätön väline yhteiskunnassa, jossa vain 3 prosenttia suurista yrityksistä on naisten johtamia. Voin verrata kiintiöiden käyttöä antibiootteihin. En pidä antibioottien liiallisesta käytöstä, mutta kun joku on sairaana, olen hyvin iloinen, että niitä on olemassa. Yhteiskunnassa on todella jotain vialla, jos vain 3 prosenttia naisista on suurten yritysten johtotehtävissä. Tästä syystä kiintiöt ovat tarpeellinen väline yhteiskunnassamme olevien vikojen korjaamiseksi.

  Godfrey Bloom, EFD-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, Euroopan unionissa ollaan kovin omahyväisiä kansainvälisenä naistenpäivänä. Minun mielestäni olette tehneet siitä täydellisen sekasotkun. Puhutte äitiyslomasta. Sanonpa teille, arvoisa jäsen, että ainoa, mitä pakollisella äitiyslomalla saadaan aikaan, on se, että yhä harvemmat nuoret naiset kotimaassani saavat työtä, sillä vain pähkähullu palkkaa nuoren naisen pieneen yritykseen. Joten heidän asemaansa te ette ole parantanut.

Olemme saaneet yhtäläiset mahdollisuudet autovakuutuksen osalta taas yhden Euroopan unionin tuomioistuimen järjettömän tuomion ansiosta, joka merkitsee sitä, että vaikka nuoret naiset saisivat työpaikan, heillä ei olisi varaa ajaa töihin autolla, koska heidän autovakuutusmaksunsa on juuri kaksinkertaistettu. Ja nyt te puhutte kiintiöistä. Mitä hulluutta tämä oikein on? Kiintiöt ovat alentavia niitä ammatissa toimivia naisia kohtaan, jotka ovat työskennelleet koko elämänsä päästäkseen vastuullisiin tehtäviin yrityksissä. Nyt nämä menestyneet naiset istuvat johtokunnissa, ja muut jäsenet kysyvät heiltä, ovatko he kiintiönaisia vai ovatko he siellä, koska he osaavat asiansa. Koko asia on täysin mieletön, ja on surullista, että kukaan teistä ei ole koskaan tehnyt oikeaa työtä, sillä silloin ymmärtäisitte tämän.

(Puhuja suostui vastaamaan sinisen kortin kysymyksen työjärjestyksen 149 artiklan 8 kohdan mukaisesti.)

  Eva-Britt Svensson (GUE/NGL). – (SV) Arvoisa puhemies, arvoisa jäsen Bloom, vanhempainvakuutuksen haluaminen ja sen pitäminen hyvänä asiana ei tee kenestäkään pähkähullua. Teidän tarvitsee vain katsoa niitä jäsenvaltioita, joissa on kehittynyt vanhempainvakuutusjärjestelmä. Näissä maissa – Pohjoismaissa, esimerkiksi Ruotsissa – on myös korkein naisten työllisyysaste. Tämä todistaa, että hyvä vanhempainvakuutus merkitsee myös korkeampia työllisyyslukuja naisten – ja luonnollisesti myös miesten – osalta. Vanhempainvakuutus on hyväksi työmarkkinoiden tasa-arvolle. Myös naiset voivat edistää EU:n vaurautta.

(Suosionosoituksia)

  Godfrey Bloom (EFD). – (EN) Arvoisa puhemies, tämä ei yksinkertaisesti ole totta, eivätkä kotimaani tilastot tue tätä. Kysykää asiaa keneltä tahansa pienyrittäjältä kotimaassani. En ole kiinnostunut kunnianarvoisan jäsenen tai muiden kotimaista, minua kiinnostaa oma kotimaani ja sen talous, ja voin kertoa teille, että kaikki liikemiehet ja -naiset sanovat, että he eivät palkkaa nuoria naisia ankarien äitiyslomalakien vuoksi. Toivon epätoivoisesti, että avaisitte silmänne todellisuudelle; ne teistä, joilla on ollut oikea työpaikka, nostakoot kätensä!

(Puhuja suostui vastaamaan sinisen kortin kysymyksen työjärjestyksen 149 artiklan 8 kohdan mukaisesti.)

  Siiri Oviir (ALDE). – (ET) Arvoisa jäsen Bloom, tiedätte luonnollisesti, että Euroopassa ja myös teidän kotimaassanne naiset ovat paremmin koulutettuja kuin miehet. Miksi sitten luulette, että jos yrityksille määrätään kiintiöitä, yhteen kolmasosaan sisältyisi vain niitä lukutaidottomia naisia, joita yhteiskunnassamme myös saattaa olla?

  Godfrey Bloom (EFD). – (EN) Arvoisa puhemies, vastauksena jäsen Oviirille neuvoisin häntä vain antamaan yritysten hoitaa itse asiansa. Mitä vähemmän sääntelette, mitä vähemmän verotatte, mitä vähemmän sekaannutte niiden asioihin, sitä nopeammin taloutemme elpyy. Siitä tässä on kyse, ja tämä on asia, jota kunnianarvoisa jäsen ei ymmärrä.

(Puhuja suostui vastaamaan sinisen kortin kysymyksen työjärjestyksen 149 artiklan 8 kohdan mukaisesti.)

  Edite Estrela (S&D). – (PT) Arvoisa puhemies, arvoisa jäsen Bloom, tiedättekö, mikä Yhdistyneen kuningaskunnan ongelma on? Se on 52 viikon mittainen äitiysloma, jonka ajalta maksettavat korvaukset ovat alhaisia. Vain ensimmäisistä kuudesta viikosta maksetaan 60 prosenttia, kun 33 viikon ajalta korvaus on vain nimellinen ja 13 viikolta korvausta ei makseta lainkaan. Tämä sopii vain rikkaille perheille, joissa naiset voivat jäädä kotiin ja joilla on varaa pienentää perheen budjettia. Tämä on Yhdistyneen kuningaskunnan ongelma, eivät meidän äitiyslomaa koskevat ehdotuksemme.

  Godfrey Bloom (EFD). – (EN) Arvoisa puhemies, vastauksena jäsen Estrelalle voin vakuuttaa, että kotimaani ongelmana on se, että olemme luopuneet itsehallinnosta ja että olemme Euroopan unionin jäsen: se on kotimaani ongelma.

(Puhuja suostui vastaamaan sinisen kortin kysymyksen työjärjestyksen 149 artiklan 8 kohdan mukaisesti.)

  Anneli Jäätteenmäki (ALDE). – (FI) Arvoisa puhemies, itse asiassa haluan kiittää herra Bloomia näistä mielipiteistä, koska nämähän ovat aika vallitsevia. Muussa tapauksessa asiassa olisi menty paljon eteenpäin. On vain paljon ihmisiä, jotka ovat hiljaa. Olisin halunnut kysyä teiltä herra Bloom, katsotteko Te, että lapset ovat vain naisten lapsia, ja isillä ei ole vastuuta, heillä ei ole tarvetta olla isyyslomalla eikä muutenkaan huolehtia perheistään, muuta kuin käymällä töissä?

(Suosionosoituksia)

  Godfrey Bloom (EFD). – (EN) Arvoisa puhemies, vastauksena jäsen Jäätteenmäelle totean, että mielestäni vastuu lapsista on vanhemmilla eikä kenelläkään muulla. En hyväksy sitä, että joku ottaa vastuun naapurinsa lapsista. On vanhempien tehtävä kantaa vastuu lapsistaan, ja näin asian pitääkin olla. Mitä enemmän omaa vastuuta Euroopassa – ja itse asiassa koko maailmassa – on, sitä paremmin asiat mielestäni ovat.

  Angelika Werthmann (NI). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, on ehdottomasti merkki yhteiskuntamme köyhyydestä, että meidän on yhä keskusteltava miesten ja naisten tasa-arvosta. Naiset ovat huonommassa asemassa paitsi työelämässä myös yhteiskunnassa yleensä. Luettelo vaikuttaa loputtomalta, ja siksi mainitsen vain muutamia avainsanoja: palkkataso, työolot ja työhönoton edellytykset, epävarmat työsopimukset, eläkeoikeudet, lastenhoito, sosiaaliturva sekä naisiin kohdistuvan väkivallan eri muodot.

Monet naiset ovat miehiä pätevämpiä, ja silti me keskustelemme oikeudesta saada sama palkka samasta työstä – uskomatonta. Yhtä uskomatonta on se, että naisten köyhyysriski on suurempi kuin miesten; ikääntyneiden naisten ja yksinhuoltajien kohdalla riski on erityisen suuri. Saanen muistuttaa teitä siitä, että vuosi 2010 oli köyhyyden torjunnan teemavuosi. Köyhyys on naisia koskeva kysymys. Tällä on vakavia yhteiskunnallisia seurauksia, sillä köyhyys aiheuttaa sairauksia ja voi siten johtaa työttömyyteen.

  Edit Bauer (PPE). – (HU) Arvoisa puhemies, parlamentissa on tänään käyty kaksi keskustelua aiheista, jotka perustuivat kollegojeni laatimiin mietintöihin – ja onnittelen heitä niistä – ja joista on todella vaikeaa sanoa mitään uutta, koska tilanne on lähes muuttumaton ja eräässä mielessä jopa huonontunut viime vuosina. Esimerkiksi keskustelussa miesten ja naisten palkoista olemme vuodesta toiseen todenneet, että niissä on yhä suuri ero, vaikka "samaa palkkaa samasta työstä" koskevasta periaatteesta säädettiin jo Rooman sopimuksessa vuonna 1957. Vuodesta 1975 meillä on lisäksi ollut sekundaarista lainsäädäntöä tässä asiassa, joskin on totta, että jos tekisimme luettelon lainsäädännöstä, joka on voimassa mutta joka ei toimi, se olisi hyvin todennäköisesti luettelon kärjessä. Kuten jo mainittiin, uusimpien tilastojen mukaan nykyinen ero on 17,5 prosenttia, mutta jotkut meistä muistavat vielä, että pari vuotta sitten se oli niinkin alhainen kuin 15 prosenttia, joskin vaihtelu on hyvin suurta. Tässä ei ole kysymys pienistä ja suurista yrityksistä eikä vain naisista; tässä on myös kysymys yhteiskunnallisesta oikeudenmukaisuudesta. Emme voi kyllin painottaa sitä, että – kuten kollegani suurin piirtein samansuuntaisesti huomautti – palkkaerot ovat naisten rangaistus äitiydestä ja ne syntyvät, kun nuoret naiset palaavat työmarkkinoille. Tässä piilee todellinen vakava ongelma: pienyritykset eivät koskaan ratkaise yhteiskunnan ongelmia. Se, mitä parlamentti vaati tämän suhteen sitä, eli että taataan palkkojen avoin jakautuminen sukupuolien välillä ja varmistetaan se, että tätä periaatetta jatkuvasti rikkovat eivät ainakaan saa tukea Euroopan unionin varoista, ei mielestäni ole paljon. Jonkin verran edistystä on toki saavutettu: "samapalkkaisuuspäivän" perustaminen on merkki jonkinlaisesta edistymisestä, mutta todella suuri saavutus olisi ollut, jos sitä vietettäisiin tammikuun 1. tai 2. päivänä eikä 5. maaliskuuta.

  Edite Estrela (S&D). – (PT) Arvoisa puhemies, naiset ovat enemmistönä yliopistoissa ja he ovat pätevämpiä, mutta heidän nousunsa päättäviin asemiin pysähtyy lasikattoon. Siksi tarvitsemme kiintiöitä. On vahinko, että jäsen Bloom on jo poistunut. Politiikassa ja taloudessa on syytä panna merkille, että vain yhden keskuspankin pääjohtaja on nainen. Naiset eivät olleet vastuussa finanssikriisistä, mutta he olisivat voineet auttaa ehkäisemään sen.

Mistä johtuu, että aina kun puhumme kiintiöistä, joku mainitsee ansiot? Asetetaanko kyseenalaisiksi vain naisten ansiot? Onko niin, että miehillä ei ole ansioita? Kiintiö on välttämätön ja väliaikainen toimenpide, jolla edistetään miesten ja naisten tasapainoista edustusta päätöksenteossa, ja sen vuoksi kiitän komissiota sen pyrkimyksistä varmistaa, että myös taloudellisen vallan päätöksenteko on yhteistä.

  Siiri Oviir (ALDE). – (ET) Arvoisa puhemies, toivotan kaikille hyvää kansainvälistä naistenpäivää! Sukupuolten tasa-arvon yhteydessä kyse ei ole vain eroista ja yhteiskunnallisesta oikeudenmukaisuudesta. Sukupuolten tasa-arvo on kestävän talouskasvun, työllisyyden, kilpailukyvyn ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden edellytys. Investoinnit sukupuolten tasa-arvoon maksavat itsensä takaisin naisten korkeampana työllisyysasteena, naisten BKT:hen antaman panoksena, suurempina verotuottoina ja kestävinä syntyvyyslukuina. Monien käsitys sukupuolten tasa-arvosta on yhä keskiaikaisella tasolla, ainakin sen perusteella, mitä olemme joissain puheenvuoroissa kuulleet.

Tähän aiheeseen liittyy mörkö, ja se mörkö ovat kiintiöt. Usein unohdetaan, tai ehkä ei haluta nähdä, että kiintiöitä ei määrätä päätöksentekotehtäviin ja että kiintiöillä ei aseteta epäpäteviä naisia valta-asemiin. Euroopassa naiset ovat paremmin koulutettuja, he pystyvät ottamaan vastuuta, ja he pystyvät tekemään hyvää työtä ja saamaan oikeudenmukaista palkkaa työstään. Ne valtiot, joissa kiintiöitä käytetään ja joissa niitä käytettiin jo 20 vuotta sitten – tarkoitan Pohjois-Euroopan valtioita – ovat todella osoittaneet, että tavoitteemme voidaan saavuttaa tämän toimenpiteen avulla, ja nykyisin ihmiset ovat tarkistaneet käyttäytymistään – kiintiöitä ei tarvita samassa määrin kuin ennen. Naisten osallistumista kaikille yhteiskunnan aloille pidetään normina. Haluaisin luonnollisesti sanoa monia asioita köyhyydestä ja yksinhuoltajaäideistä, mutta ajanpuutteen vuoksi en voi tehdä sitä. Kiitän kaikkia puheenvuoron käyttäneitä – jonain päivänä me voitamme kaikesta huolimatta!

  Franziska Katharina Brantner (Verts/ALE). – (DE) Arvoisa puhemies, kansainvälisen naistenpäivän satavuotisjuhla antaa meille hyvän syyn juhlia, esittää kiitoksia ja jatkaa taistelua.

Käsittelemme mietintöä naisista ja köyhyydestä; yksi tämän ongelman keskeisistä syistä on naisten ja miesten välinen palkkaepätasa-arvo. Kuten olemme kuulleet, palkkatasa-arvo on kirjattu Rooman sopimuksiin vuonna 1957. Palkkaero on silti koko Euroopassa yhä 17,5 prosenttia ja Saksassa jopa 23 prosenttia. Vuonna 2008 parlamentti hyväksyi mietinnön palkkaepätasa-arvosta jäsen Bauerin erinomaisen työn ansiosta. Mietinnössä kehotettiin komissiota tekemään lainsäädäntöaloitteita palkkaepätasa-arvon torjumiseksi. Sen jälkeen ei ole toteutettu mitään toimia. Lisäksi, komission jäsen Reding, olette vain julistanut maaliskuun 5. päivän Euroopan samapalkkaisuuspäiväksi, mistä ilmoititte perjantaina 4. maaliskuuta. Onneksi muistitte tehdä sen ennen kuin päivä oli jo mennyt.

Meillä ei ole enää aikaa merkityksettömiin lehdistötiedotteisiin. Me emme halua kuulla teiltä kauniita sanoja. Haluamme, että ryhdytte viimein toimiin, jotta Rooman sopimusten satavuotispäivänä naisten ja miesten palkkaerot ovat enintään 0 prosenttia. Me haluamme samapalkkaisuuden nyt.

Siirryn naiskiintiöihin, ja kysyn englantilaiselta kollegaltani, uskooko hän, että vain 3 prosenttia naisista Englannissa ja koko Euroopassa "osaa asiansa". Tämä ehkä selittää sen, miksi hallintoneuvostoissa on niin vähän naisia? En usko, että näin on. Tarvitsemme kiintiön.

Arvoisa komission jäsen Reding, sanoitte, että yritysten on sitouduttava nimittämään naisia johtokuntiin ensi vuoteen mennessä. Haluatteko te, että nämä sitoumukset annetaan ensi vuoteen mennessä vai että naiset pitäisi nimittää ensi vuoteen mennessä? Kuulen, että tarkoititte jälkimmäistä tavoitetta.

  Tadeusz Cymański (ECR). – (PL) Arvoisa puhemies, käsiteltävänä olevassa päätöslauselmassa tuodaan esiin erittäin tärkeä naisten köyhyyden ongelma. Meidän on syytä muistaa, että naiset kärsivät pahiten finanssikriisin seurauksista. Nimenomaan naiset ovat saaneet tuntea kriisin seuraukset työllisyyden vähenemisenä, pienempinä palkkoina ja rakenneuudistustoimina. Lisäksi juuri naiset kantavat vastuun lasten hoidosta ja kasvattamisesta samalla, kun he osallistuvat hyvin vaikeille ja jatkuvasti muuttuville työmarkkinoille.

Naisten tilanne EU:n jäsenvaltioissa vaihtelee suuresti, ja siksi on erittäin tärkeää osoittaa solidaarisuutta ja ymmärrystä niiden alueiden naisille, joilla köyhyysongelma on erityisen paha. Palkkaeroja koskevan kysymyksen pitäisi pysäyttää meidät miettimään, sillä palkkaeroja on myös naisten johtamissa ja omistamissa yrityksissä. Tämä on huolestuttava tosiasia, ja se edellyttää, että pohdimme, ovatko syyt syvemmällä ja riittävätkö hallinnolliset säännöt ja asetukset – kova lainsäädäntö – tässä tapauksessa vai olisiko tarpeen muuttaa ihmisten tietoisuutta ja yleistä kulttuuria. Mikään ei voi korvata kunnioitusta ja sosiaalista kulttuuria, eikä siihen riitä lainsäädäntökään.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL). – (PT) Arvoisa puhemies, on erityisen merkittävää, että tänä vuonna, kansainvälisenä naistenpäivänä, käsittelemme näitä mietintöjä, joilla pyritään kiinnittämään huomiota yhä vallitsevaan epätasa-arvoon ja syrjintään. Joissain valtioissa yhteiskunta ottaa jopa askeleita taaksepäin.

Korostaessamme historiallista päivää, joka liittyy naisten taisteluun heidän oikeuksiensa tunnustamisen ja harjoittamisen puolesta, korostamme työttömyyden ja työpaikkojen epävarmuuden sekä matalien palkkojen kärjistymistä sekä naistyöntekijöiden kohtaamaa palkkoihin liittyvää ja äitiyteen perustuvaa syrjintää; nämä saavat ilmenemismuotoja, joita nuoremmat sukupolvet pitävät erityisen järkyttävinä ja mahdottomina hyväksyä.

Tulojen menetykset lisääntyvät ja naisten köyhyys lisääntyy. Vammaisten naisten, maahanmuuttajanaisten ja pientä eläkettä saavien eläkeläisnaisten sekä matalapalkkaisten naistyöntekijöiden tilanne on erityisen kriittinen.

Maaseudulla ja perhetiloilla asuvien ja työskentelevien naisten ongelmat lisääntyvät, samoin kuin mikro- ja pienyrityksiä johtavien naisten ongelmat. Säästötoimilla on eräissä valtioissa, kuten Portugalissa, Kreikassa ja Irlannissa, vaikutuksia naisten elämään työntekijöinä, kansalaisina ja äiteinä.

Niitä ovat palkkojen tietoinen alentaminen, yliopistoihin otettavien opiskelijoiden määrän jäädyttäminen ja työehtosopimusneuvottelujen pysäyttäminen sekä terveydenhuoltoon, koulutukseen, sosiaaliturvaan ja moniin sosiaalisen tuen muotoihin tehtävät leikkaukset.

Sen vuoksi on erittäin tärkeää estää kriisin varjolla toteutettavat toimenpiteet, jotka uhkaavat naisten oikeutta tasa-arvoon ja tarpeelliseen taloudelliseen ja sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen. Kauniit sanat ja hyvien aikomusten julistaminen eivät riitä. On aika irrottautua vakaus- ja kasvusopimuksen uusliberalistisesta politiikasta, jolla ajetaan markkinoiden vapauttamista ja yksityistämistä sekä vapaata kilpailua, jotka palvelevat aina talous- ja finanssisektorin eturyhmiä. On aika asettaa etusijalle naiset ja heidän oikeutensa, tasa-arvo sekä taloudellinen ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus, jotta saamme paremman yhteiskunnan; jotta voimme todella kunnioittaa ihmisoikeuksia ja vakiinnuttaa edistyksen, jota naiset ovat yhteiskunnassamme auttaneet luomaan.

  Teresa Jiménez-Becerril Barrio (PPE). – (ES) Arvoisa puhemies, tänään on hyvin merkittävä päivä keskustella miesten ja naisten tasa-arvosta, koska vietämme kansainvälistä naistenpäivää niiden kunniaksi, jotka sata vuotta sitten taistelivat naisten työ- ja taloudellisten oikeuksien ja äänioikeuden puolesta.

Olemme saavuttaneet näiden sadan vuoden aikana huomattavaa edistystä, mutta paljon työtä on vielä jäljellä. Todellinen tasa-arvo on yhä unelma, ja naisten syrjintä on arkipäivää.

Uskon, että kaikki meistä, niin miehet kuin naiset, voivat tehdä paljon enemmän naisten todellisen tasa-arvon saavuttamiseksi. Maailmassa on paljon naisia, joiden henki on vaarassa, joiden ihmisarvoa loukataan ja joiden vapaus on riistetty.

Haluan tänä kansainvälisenä naistenpäivänä ilmaista tukeni ja toivoni kaikille naisille, jotka taistelevat demokraattisten oikeuksiensa puolesta Pohjois-Afrikan vallankumouksessa. Naisten arvo ei voi olla vain puolet miesten arvosta arabimaissa eikä muuallakaan maailmassa. Olemme samanarvoisia ja ansaitsemme saman kohtelun. Aion jatkaa taistelua tämän tasa-arvon saavuttamiseksi, ja kansainvälistä naistenpäivää vietetään, kunnes se on toteutunut.

Vaikka monet eivät sitä halua nähdä, todellisuudessa on naisia, jotka ansaitsevat puolet miesten palkasta, ja perheväkivalta kohdistuu pääasiassa naisiin ja lapsiin. Toistan, että näistä tosiasioista on edelleen kerrottava Euroopan parlamentissa, ja lupaan luonnollisesti jatkaa työskentelyä tämän puolesta.

  Marc Tarabella (S&D). – (FR) Arvoisa puhemies, aluksi haluan kiittää kollegoitani Nedelchevaa ja Plumbia heidän tekemästään työstä.

Tänä symbolisena päivänä, jolloin ensimmäisestä kansainvälisestä naistenpäivästä on kulunut sata vuotta, voisin toistaa lähes sana sanalta sen, mitä viime vuonna sanottiin, sillä taistelu jatkuu yhä.

On totta, että naiset kestävät paremmin nykyistä kriisiä työpaikkojen menetysten suhteen. Mitä tulee naisiin kohdistuvan väkivallan torjuntaan, odotamme, että komissio ilmoittaa, mitä se aikoo tehdä, hyväksyy pyyntömme tätä kysymystä korostavan eurooppalaisen teemavuoden perustamisesta ja esittää strategian. Olen kuullut, että tämä tapahtuu pian, mistä olen iloinen.

Valitettavasti samapalkkaisuus ei vielä ole toteutunut huolimatta eräiden jäsenvaltioiden ja etenkin Euroopan komission monista ponnistuksista. Parlamentin kovista ponnisteluista huolimatta jäsenvaltiot ovat myös valitettavasti hylänneet isyysloman, ja neljä unionin jäsenvaltiota ei vieläkään tunnusta oikeutta aborttiin, ja muissakin sitä asetetaan kyseenalaiseksi.

Olen tyytyväinen Belgian uuteen lakiin naisten edustusta yrityksissä ja niiden johtokunnissa koskevista kiintiöistä samoin kuin komission jäsenen Redingin ja puhemies Buzekin myös lehdistössä Atlantin toisella puolella osoittamaan hyvin aktiiviseen lähestymistapaan tässä asiassa.

Meidän olisi kuitenkin juhlittava sitä, että sadan vuoden jälkeen olemme päässeet puoliväliin tiellä kohti sukupuolten tasa-arvoa yhteisön ja jäsenvaltioiden lainsäädännön ansiosta. Meidän on jatkettava tällä tiellä, jotta ei kestä vielä sataa vuotta, ennen kuin todellinen sukupuolten tasa-arvo saavutetaan.

  Emma McClarkin (ECR). – (EN) Arvoisa puhemies, kuten monet jäsenet ovat huomauttaneet, naisten oikeuksissa on tapahtunut jatkuvaa edistystä monien vuosien ajan. Ensimmäisten Euroopan parlamentin vaalien ja vuoden 2009, jolloin minut valittiin parlamenttiin, välisinä 30 vuotena naisten edustus yli kaksinkertaistui. Nyt naisia näkyy tärkeissä tehtävissä politiikassa, liike-elämässä, teollisuudessa ja tiedotusvälineissä. Ehkä tärkeintä on se, että olemme yhteiskuntana oppineet arvostamaan naisten roolia ja tunnustamaan heidän panoksensa, mikä samalla on lisännyt tasa-arvoa.

Meidän on kuitenkin oltava varovaisia sen suhteen, kuinka kovasti vaadimme lisää tasa-arvoa ja millä aloilla. Meidän olisi ensisijaisesti keskityttävä siihen, mikä edelleen on väärin. Yhdistyneessä kuningaskunnassa parlamentin jäsenistä naisia on yhä alle 20 prosenttia, lähes puolella FTSE:hen listautuneista yrityksistä ei ole johtokunnissaan lainkaan naisia, ja vain joka viides teknisen alan, luonnontieteiden ja tietotekniikan tutkinnon suorittaneista on naisia. Yhteiskuntiemme erilaisten luonteiden vuoksi tämä on selvästi asia, johon jäsenvaltioiden on puututtava – ilman kiintiöitä ja EU:n tasolla mielivaltaisesti asetettuja tavoitteita.

Edustuksen lisäksi ja siitä riippumatta kaikkialla EU:ssa ja koko maailmassa on kuitenkin tuhansia naisia, jotka kärsivät väkivallasta, hyväksikäytöstä ja syrjäytymisestä. He ovat niitä, joilla ei ole ääntä. Juuri nämä naiset – joita syrjitään, joita tietoisesti estetään suoriutumasta, tai jotka ovat sorron uhreja – ansaitsevat ehdottomasti huomiomme.

  Astrid Lulling (PPE). – (DE) Arvoisa puhemies, ensinnäkin toivotan tervetulleeksi sen pienen joukon miehiä, jotka ovat liittyneet tässä täysistunnossa olevaan pieneen joukkoon naisia. Kannatan luonnollisesti naisten ja miesten tasavertaista kohtelua ja yhtäläisiä mahdollisuuksia. Olen kampanjoinut niiden puolesta menestyksellisesti kansallisella ja yhteisön tasolla yli 50 vuoden ajan.

Valitettavasti naisten ja miesten tasa-arvoa EU:ssa vuonna 2010 käsittelevä mietintö sisältää jälleen kerran liioiteltuja vaatimuksia, jotka viime kädessä huonontavat naisten asemaa. Minulla ei ole aikaa selittää niitä kaikkia tässä. Ei ole esittelijän vika, että tarkistusten suuri määrä on tehnyt mietinnöstä varsin vaikeasti sulatettavan.

Mitä tulee kiisteltyyn kysymykseen siitä, olisiko EU:n määrättävä pörssiyhtiöille naiskiintiö, varoitan ylistämästä Norjaa loistavana esimerkkinä tällaisesta toimenpiteestä. Kysytte ehkä miksi. Naiskiintiön käyttöönoton jälkeen pörssissä noteerattujen yritysten määrä väheni 554:stä 362:een vuosina 2003–2009. Kolmasosa yrityksistä ilmoitti pörssistä vetäytymisensä syyksi naiskiintiön käyttöönoton. Norjassa 70 naisella, joita kutsutaan "kultahameiksi", on noin 300 hallintoneuvostopaikkaa. Tämä on vääristynyt, mutta hyvin mielenkiintoinen tilanne. Henkilökohtaisesti saattaisin olla kiinnostunut "kultahameen" urasta, koska en ole toistaiseksi ollut yhdenkään hallintoneuvoston jäsenenä. Komission on pohdittava asiaa huolellisesti ja punnittava seurauksia eikä reagoitava liian hätäisesti tähän ongelmaan.

Pahoittelen myös sitä, että mietinnössä suositellaan samaan hengenvetoon, että naisille olisi taattava esteetön mahdollisuus ehkäisyyn ja raskaudenkeskeytykseen. Toisin sanoen abortti rinnastetaan ehkäisyyn pelkkänä syntyvyydensäännöstelykeinona. Tämä on loukkaus naisia kohtaan. En voi kannattaa tätä täysin siitä riippumatta, että EU:lla ei ole valtaa tällä alalla – toissijaisuus velvoittaa! Pahoittelen sitä, että jotkut parlamentin naisjäsenet sekoittavat jatkuvasti nämä kaksi asiaa. Se ei ole tarpeen.

(Puhuja suostui vastaamaan sinisen kortin kysymyksen työjärjestyksen 149 artiklan 8 kohdan mukaisesti.)

  Licia Ronzulli (PPE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, esitän jäsen Lullingille hyvin yksinkertaisen kysymyksen: eivätkö hänen mielestään etenemistä kohti miesten ja naisten tasa-arvoa estä vielä vuonna 2011 juuri hänen edustamiensa kaltaiset mielipiteet, jotka siten ovat naisen mielipiteitä ja joita hän niin innokkaasti esittää meille tänäänkin?

  Astrid Lulling (PPE). – (FR) Arvoisa puhemies, en tiedä, en ole sanonut mitään ennen vuotta 2011, miksi tilanne on huonontunut? Se ei huononnu, jos pysymme realistisina, mutta se huonontuu, jos omaksumme utopistisen ja epärealistisen lähestymistavan.

(Suosionosoituksia)

(Puhuja suostui vastaamaan sinisen kortin kysymyksen työjärjestyksen 149 artiklan 8 kohdan mukaisesti.)

  Marc Tarabella (S&D). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa jäsen Lulling, samalla kun voisin olla hyvin ylpeä sitä, että kiititte niitä harvoja miehiä, jotka ovat läsnä tässä keskustelussa, voisin yhtenä naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan harvoista miesjäsenistä suuttua teille, jos rinnastatte minut jäsen Bloomiin. Haluaisin tietää, pystyttekö erottamaan jäsen Bloomin ja minut vai pitääkö minun olla pahoillani siitä, että yhdistätte meidät molemmat samaan taisteluun, sillä meidän kantamme ovat selvästi täysin vastakkaiset.

  Astrid Lulling (PPE). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa jäsen Tarabella, en maininnut lainkaan jäsen Bloomia! Teitte jäsen Bloomille suuren palveluksen, sillä juuri te esititte hänelle kysymyksiä ja annoitte hänelle mahdollisuuden olla parrasvaloissa. Kiitän teitä myös siitä, että esititte minulle kysymyksiä, sillä siten saan haluamani puheajan.

Minun on kuitenkin sanottava teille, jäsen Tarabella, että te olette naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan kunnianarvoisa jäsen. Voin aina luottaa siihen, että edustatte järjen ääntä, ja olen pahoillani, että teitä ja minua ei ole kuunneltu eräiden näiden mietintöjen kohtien osalta.

  Zita Gurmai (S&D). – (EN) Arvoisa puhemies, kansainvälisen naistenpäivän vuosipäivänä, kun keskustelemme jäsen Plumbin naisten köyhyyttä ja jäsen Nedelchevan naisten ja miesten tasa-arvoa Euroopan unionissa käsittelevistä mietinnöistä ja kun toimielimet keskittyvät johtokuntien naiskiintiöihin, sosialistipuolueen naisten ryhmä omistaa vuoden 2011 kampanjansa eläkeoikeuksille ja naisten köyhyydelle. Kaikkien Euroopan yhteiskuntien väestö ikääntyy, ja eläkejärjestelmiä uudistetaan kaikkialla Euroopassa. Tästä syystä EU:n on lähetettävä viesti siitä, että tavallisten naisten elämä on keskeinen huolenaiheemme.

Eläkkeitä koskevassa erittäin tärkeässä kysymyksessä Euroopan komission olisi otettava johtoasema kavennettaessa naisten ja miesten välisiä rakenteellisia kuiluja. Naisia ei saisi asettaa huonompaan asemaan heistä riippumattomista syistä: kollegani mainitsemat palkkaerot, omaisten hoitaminen ja ala-arvoiset työpaikat. Ensimmäisenä tehtävänämme on lisätä tietoisuutta naisten keskuudessa. Meidän on korostettava, että käynnissä olevissa eläkekeskusteluissa naistekijä on tullut esiin hyvin harvoin. Haluamme, että poliittiset päättäjät ovat tietoisia tämän vaikutuksesta ja varmistavat, että käyttöön saadaan täsmällistä tietoa naisista ja eläkkeistä.

Komission on tutkittava sukupuolitekijän vaikutusta Euroopan eläkeuudistuksissa, ja olen varma, että Viviane Reding tekee tämän. Meidän on tarkasteltava kansallisen tason parhaita käytäntöjä sekä tutkittava unionin lähestymistapaa. On todella aika pohtia, mitä olemme saaneet aikaan sadan viime vuoden aikana. Tarvitsemme lapsillemme selvän tulevaisuuden.

On myös tärkeää pitää mielessä, mitä Clara Zetkin teki sata vuotta sitten, sillä sukupuolten palkkaerojen poistaminen oli hänen ideansa. On myös todella tärkeää, että saamme aikaan muutoksia Ginger Rogersin ja Fred Astairen tyyliin – muistaen, että Ginger Rogersin oli tehtävä kaikki "takaperin korkeissa koroissa".

Puhetta johti
varapuhemies Dagmar ROTH-BEHRENDT

  Lena Kolarska-Bobińska (PPE). – (PL) Arvoisa puhemies, naisia ja miehiä Euroopan unionissa haittaavaa eriarvoisuutta koskevissa mietinnöissä on monia ehdotuksia siitä, mitä pitäisi tehdä ja mitä toimia olisi toteutettava tämän eriarvoisuuden vähentämiseksi. Kiitän vilpittömästi komission jäsentä Redingiä niistä toimenpiteistä, joita hän toteuttaa unionin tasolla naisten ja miesten välisten erojen kaventamiseksi. Suurin osa näistä toimenpiteistä pitäisi kuitenkin toteuttaa kansallisella tai jäsenvaltioiden tasolla. Juuri siellä kohdataan usein kiivasta vastustusta poliitikkojen, instituutioiden ja yleisen mielipiteen taholta. Tästä syystä naisjärjestöt pyytävät usein komissiolta apua. Ruohonjuuritason toimet ovat kuitenkin hyvin tärkeitä, esimerkiksi Puolassa, jossa vastustus voitiin voittaa Naisten kongressina tunnetun naisten yhteiskunnallisen liikkeen ansiosta. Keräsimme yli 100 00 allekirjoitusta sosiaalista ja oikeudellista aloitetta varten, ja yleisen mielipiteen liikkeelle saaneen laajan keskustelun tuloksena Puolan parlamentti hyväksyi äänestyksessä naisten 35 prosentin kiintiön kaikkien vaalien, myös Euroopan parlamentin, ehdokaslistoissa. Olen hyvin ylpeä siitä, että Puola on liittynyt valtioihin, joissa tasapuolinen edustus on lakisääteinen vaatimus, ja että se on ensimmäinen uusista jäsenvaltioista, joka toteuttaa tämän merkittävän muutoksen. Aiomme nyt seurata tarkasti, miten tämä vaikuttaa naisten poliittiseen osallistumiseen. Haluan todeta selvästi, että meidän olisi heti asetettava itsellemme uusia tavoitteita, ja näinä uusina tavoitteina olisi oltava eri naisryhmien samapalkkaisuus ja tasapuolinen edustus muissa päätöksentekoelimissä. Paljon kiitoksia.

  Silvia Costa (S&D). – (IT) Arvoisa puhemies, arvoisat komission jäsenet, hyvät parlamentin jäsenet, kiitän esittelijöitä ja omistan osaltani tämän maaliskuun 8. päivän Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän naisille, muun muassa niille monille naisille, jotka tällä hetkellä osoittavat mieltään Kairossa ja Iranissa ja taistelevat maissaan demokratian ja vapauden puolesta. Tässä suhteessa toivon, että toteutetaan päättäväisiä toimenpiteitä, Euroopan komission ulkoiset toimet mukaan lukien, yhteyksien luomiseksi näihin naisiin.

Myös Euroopassa naisten osallistuminen on heräämässä uudelleen, alkaen vaatimuksista, joiden mukaan tiedotusvälineiden ja eri instituutioissa toimivien miesten on toiminnassaan kunnioitettava naisten ihmisarvoa, kuten miljoona italialaista naista ja lukuisat miehet vaativat 13. helmikuuta toreilla.

Mitä käsiteltävänä oleviin mietintöihin tulee, huomautan, että työpaikoilla ja nuorten naisten – vaikka he ovat paremmin koulutettuja ja osaavampia – elämässä lisääntyvä epävarmuus, epätyypillisissä työsuhteissa olevien naistyöntekijöiden – joita useimmat nuoret naiset ovat – riittämätön suojelu äitiyden aikana sekä nykyisen politiikan kyvyttömyys saada aikaan tasapainoa ovat vahvassa yhteydessä naisten alhaisempaan työllisyysasteeseen, köyhyyden yleisyyteen naisten keskuudessa, heidän eläkkeidensä alhaisempaan tasoon ja siten heidän jäämiseensä päätöksentekoelinten ulkopuolelle.

Vaikka kannatan komission jäsenen Redingin johtokuntia koskevaa aloitetta, en tue yhtä innokkaasti vakuutusaloitetta, joka uhkaa rangaista nimenomaan naisia. Ilman tätä Eurooppa 2020 -strategia ei onnistu.

  Elisabeth Morin-Chartier (PPE). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, ensiksi haluan todeta, että minusta taistelulla miesten ja naisten tasa-arvon puolesta ei ole mitään tekemistä vasemmiston tai oikeiston kanssa; se ei ole miesten tai naisten käymä taistelu, vaan koko yhteiskunnan taistelu.

Mikä nykyajan yhteiskunta investoi nuorten tyttöjen kouluttamiseen, kuten me teemme, vain evätäkseen itseltään 50 prosenttia käytettävissä olevasta älystä työpaikoilla? Se ei saa olla yhteiskunta, jossa me elämme. Kehotan teitä, komissiota, neuvostoa ja parlamenttia, käynnistämään toimia, jotta jätämme jälkeemme tasa-arvoisemman ja oikeudenmukaisemman yhteiskunnan, joka pyrkii hyödyntämään paremmin nuorten tyttöjen koulutusta ja heidän älyään.

Toinen seikka, arvoisa komission jäsen, koskee yhtäläistä pääsyä vastuullisiin tehtäviin. Kuten tiedätte, olen ranskalainen ja vastustin kiintiöitä. Kymmenen vuotta myöhemmin olen kuitenkin ymmärtänyt, että ilman kiintiöitä emme saavuta mitään. Ilman kiintiöitä naisia ei koskaan ole yhtä paljon kuin miehiä

(Suosionosoituksia)

vastuullisissa tehtävissä. Kuulin parlamentin puhemiehen kannattavan tätä näkemystä viime viikolla.

Katson, että meidän on todella nyt edettävä tähän suuntaan. Tiedätte, että vastustin kiintiöitä, koska minusta on jokseenkin halventavaa joutua puolustamaan naisia, joiden pitäisi päästä eteenpäin osaamisensa perusteella. Nyt minusta kuitenkin tuntuu, että meidän on turvauduttava tähän toimintatapaan.

Kolmas ja viimeinen seikka on se, että meidän on taisteltava miesten ja naisten samapalkkaisuuden puolesta. Kiitos puheenvuoroistanne.

(Suosionosoituksia)

  Antigoni Papadopoulou (S&D). – (EL) Arvoisa puhemies, tänään me kunnioitamme naisten taistelua kautta aikojen ja heidän saavutuksiaan. Panemme merkille sitkeät demokratiavajeet, joita talouskriisi tällä hetkellä pahentaa: köyhyys, ihmiskauppa, väkivalta, työttömyys, seksuaalinen hyväksikäyttö, palkkaerot, halventaminen tiedotusvälineissä, stereotyyppisten roolien jatkuminen ja aliedustus vallan keskuksissa – jotka kaikki ovat naisille tyypillisiä asioita – vahingoittavat eniten yksinhuoltajaäitejä, ikääntyneitä naisia, naispuolisia maahanmuuttajia ja vammaisia naisia.

Tarvitsemme koordinoituja toimia unionin ja jäsenvaltioiden tasolla: tehokkaampia työllisyys- ja sosiaaliturvatoimia köyhyyden torjumiseksi, enemmän toimenpiteitä perhe- ja työelämän yhteensovittamiseksi työssäkäyvien naisten tukemiseksi ja aktiivisia toimenpiteitä ja kiintiöitä tasapuolisen edustuksen varmistamiseksi vallan keskuksissa. Tarvitsemme asianmukaista kasvatusta ja valistusta väkivallan ja stereotypioiden poistamiseksi. Tie on pitkä, mutta meidän on kuljettava se, sillä naiset ansaitsevat paremmat mahdollisuudet ilman ennakkoluuloja.

  Joanna Senyszyn (S&D). – (PL) Arvoisa puhemies, naisia syrjitään kaikilla elämänaloilla; heitä hakataan ja raiskataan. Puolet kaikista eurooppalaisista naisista on kokenut väkivaltaa, ja yli miljoona naista kärsii siitä päivittäin. Naisiin kohdistuvaa väkivaltaa koskevan direktiivin laatimistyö jatkuu, mutta samalla Euroopan unionissa on valitettavasti valtioita, muun muassa Puola, jotka harjoittavat laillistettua väkivaltaa naisia vastaan seksuaali- ja lisääntymisterveyden alalla.

Asianmukaisen seksuaalivalistuksen ja helposti saatavien ehkäisyvälineiden puute merkitsee sitä, että raskaaksi tulevien naisten, myös alaikäisten, on lain mukaan pakko synnyttää lapsi. Raskaana olevaa naista kohdellaan kuin hautomakonetta, jolla ei ole oikeutta päättää itse asioistaan eikä oikeutta terveyteen ja yksityisyyteen, joka kaikilla miehillä on. Aborttikielto ei vähennä tehtyjen aborttien määrää. Abortin vastainen lainsäädäntö on tuomittava, koska se on yksi naisiin kohdistuvan valtiollisen väkivallan muoto ja naisten institutionaalista syrjintää. Jos miehet voisivat tulla raskaaksi, abortti olisi sakramentti.

  Iratxe García Pérez (S&D). – (ES) Arvoisa puhemies, ilmaisen tunnustukseni ja kiitollisuuteni kaikille niille naisille, jotka ovat työskennelleet ja taistelleet sadan viime vuoden aikana nykyisen tasa-arvon saavuttamiseksi. Monet heistä ovat tunnettuja ja heistä on kirjoitettu paljon, mutta monet muut ovat tuntemattomia.

Tehtävää on kuitenkin vielä paljon jäljellä, ja näissä mietinnöissä meitä muistutetaan sellaisista kysymyksistä kuin perhe- ja työelämän yhteensovittaminen, vaikeudet päästä työmarkkinoille ja sukupuoleen perustuvan väkivallan, yhden Euroopan ja koko maailman pahimman vitsauksen, torjunta. Miesten ja naisten tasa-arvo ei vieläkään ole todellisuutta. Sen vuoksi meidän on nyt aloitettava uusi vaihe, jossa lupaukset toteutetaan.

Euroopan unionin toimielinten ja koko eurooppalaisen yhteiskunnan on pyrittävä edistymään kohti miesten ja naisten todellisen tasa-arvon saavuttamista. Tällainen tasa-arvo voisi antaa mahdollisuuden luoda oikeudenmukaisemman ja tasa-arvoisemman yhteiskunnan, ja tällä tiellä miehillä on keskeinen rooli. Tehtävää on vielä paljon, ja me toteutamme sen yhdessä.

  Joanna Katarzyna Skrzydlewska (PPE). – (PL) Arvoisa puhemies, tänään meillä on mahdollisuus palauttaa mieliimme ihmisten oikeus tasavertaiseen kohteluun sukupuoleen katsomatta. Huolimatta monista yhtäläisten oikeuksien takaamiseksi toteutetuista toimenpiteistä naisten ja miesten välisiä palkkaeroja ei vieläkään ole ratkaistu. Naiset ovat yhä vaikeammassa tilanteessa; usein työnantajat eivät arvioi heidän sopivuuttaan tiettyyn työhön heidän pätevyytensä perusteella vaan sen perusteella, aikovatko he hankkia lapsia vai eivät, tai jos heillä jo on lapsia, kuka lapsista huolehtii heidän sairastuessaan. Miehiltä ja isiltä ei palvelukseenoton yhteydessä tällaisia asioita kysytä. Sen vuoksi korostan, että järjestelmää on muutettava ja että on toteutettava toimenpiteitä, joilla muutetaan yhteiskunnan lähestymistapaa tähän ongelmaan ja autetaan naisia pääsemään irti siitä sisäisestä käsityksestä, että lasten kasvatus on vain heidän vastuullaan, ja mahdollistetaan siten tämän eriarvoisuuden kitkeminen. Koska tunnen komission jäsenen Redingin karisman ja päättäväisyyden, uskon, että tähän varmasti päästään. Kiitos.

  Mitro Repo (S&D). – (FI) Arvoisa puhemies, kunnioitettavat naiskollegani, tänä naisten juhlapäivänä on hyvä tarkistaa, kuinka tasa-arvo oikeasti toteutuu Euroopassa. Meillä on uusi, yhteinen huolenaihe ja se on köyhyyden naisistuminen. Vaikka naiset tekevät enemmän töitä kuin miehet, miehet saavat enemmän palkkaa ja vielä enemmän eläkettä. On väärin, että miehet rikastuvat ja naiset köyhtyvät. Aivan erityisesti ikääntyvät naiset ja siksi heitä on autettava kaikin mahdollisin tavoin.

Ikääntymisen ja vanhenemisen, aivan erityisesti naisten ikääntymisen ja vanhenemisen, ei tule olla taakka. Sitä ei pidä pitää rasitteena vaan yhteiskunnan ja Euroopan rikkautena ja voimavarana. Arvoisat kollegat, maailman ja Euroopan tulevaisuus on jatkossakin ennen kaikkea naisten ja varsinkin äitien varassa. Tietysti on hyvä, että äitien pojilla ja miehillä, herra Bloomilla ja minullakin, on jotain mielekästä muuta tekemistä kuin sotiminen. Onnitteluni.

(Suosionosoituksia)

  Ivo Vajgl (ALDE). – (SL) Arvoisa puhemies, Wienin filharmonikot, joka on luultavasti maailman paras klassisen musiikin orkesteri, salli vasta muutama vuosi sitten naisten liittyä orkesterin jäseniksi. Kuvitelkaapa, miltä meidän orkesterimme Euroopan parlamentissa näyttäisi ja kuulostaisi, jos täällä ei olisi naisjäseniä elähdyttämässä sitä persoonallisuuksillaan ja valistuneella keskustelulla.

On selvää, että tällainen päivä, joka muistuttaa meitä naisten epätasa-arvosta, on erittäin tarpeellinen. Palkkapäivänä, päivänä, jona työtehtävät jaetaan, ja kaikkina päivinä, joina huolehditaan lapsista ja perheistä, naiset eivät ole tasa-arvoisia. Euroopan parlamentin ja kansallisissa parlamenteissa toimivien kollegojemme vastuulla on säätää lakeja, joilla tämä tasa-arvo saadaan aikaan. Katson kuitenkin, että voimme edistää tätä tasa-arvoa myös osoittamalla naisia kohtaan huolenpitoa ja huomiota päivittäin.

  Anna Záborská (PPE). – (SK) Arvoisa puhemies, on tärkeää, että keskustelemme tänään naisten köyhyydestä. Samalla on sääli, että ratkaisua etsiessämme olemme edelleen yksipuolisen ajattelun vankeja.

Naisten köyhyyden ratkaiseminen edellyttää enemmän kuin vain puuttumista väkisin perheympäristöön. OECD:n tuorein tutkimus osoittaa, että tällaisen puuttumisen tulokset eivät ole kovin onnistuneita. Naiset käyttävät miehiä enemmän aikaa kotitöihin ja lastenhoitoon. Näin on myös silloin, kun mies on vanhempainlomalla. Naiset eivät tee tätä pakosta, vaan siksi, että he haluavat tehdä niin. He valitsevat mieluummin osa-aikatyön.

OECD:n lukujen mukaan 30–50 prosenttia kaikesta naisten taloudellisesta toiminnasta ei näy nykyisissä vaurauden mittareissa, kuten asukaskohtaisessa BKT:ssä. Näin ollen naisten köyhyyden ratkaiseminen edellyttää myös sen työn tunnustamista, jota naiset tekevät sukupolvien välisen solidaarisuuden puitteissa. Tunnustamalla tämän työn otamme tärkeän askeleen kohti köyhyyden poistamista.

  Sylvana Rapti (S&D). – (EL) Arvoisa puhemies, minulla on hieman erilaista sanottavaa: minulle tämä päivä ei ole juhlinnan päivä; se on Yhdysvalloissa tapahtuneessa kansannousussa, ei 100 vaan 157 vuotta sitten kuolleiden naisten muistopäivä. Meidän ei pitäisi unohtaa sitäkään. Jos haluamme päästä eteenpäin, tarvitsemme kolmea keskeistä asiaa:

– ensimmäinen on työssäkäyviä naisia auttavien rakenteiden, lastentarhojen ja päiväkotien, tukeminen;

– toinen, arvoisa komission jäsen Andor, on naisille annettava taloudellinen tuki; ja

– kolmas on asenteiden muuttaminen kouluissa ja täällä; arvoisa komission jäsen Reding, ehdotan, että kiintiöiden olisi koskettava paitsi johtokuntia, mikä on kuin talon korjaamista katosta aloittaen, myös lastentarhojen ja koulujen opettajia, jotta voimme toteuttaa sukupuolten tasa-arvon arkielämässä.

Lopuksi kehotan teitä, arvoisa puhemies, kiertämään naisena sääntöjä ja antamaan puheenvuoron jäljellä oleville kymmenelle naispuoliselle puhujalle tässä naistenpäivän erityisessä seremoniassa.

  Ulrike Lunacek (Verts/ALE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kuulijat sekä istuntosalissa että lehtereillä, naisten oikeuksia työpaikalla, perheessä ja demokratiassa sekä naisten taloudellista riippumattomuutta ajava ja miesten väkivaltaa, naisten köyhyyttä ja yksinhuoltajanaisten, lesbojen ja maahanmuuttajanaisten syrjintää vastustava kampanja on jatkunut aivan liian kauan. Vietämme tänään kansainvälisen naistenpäivän satavuotisjuhlaa. Onneksi voimme tulevaisuudessa juhlia myös sitä, mitä on saavutettu, unohtamatta kuitenkaan työtä, joka vielä on jäljellä.

Jäsen Morin-Chartier totesi, että vaikka hän ei kymmenen vuotta sitten juuri uskonut kiintiöihin, hän on muuttanut mieltään: kiintiöt ovat tärkeitä. Kiitos siitä. Naiset todella tarvitsevat kiintiöitä päästäkseen eteenpäin. Meillä on mieskiintiöt kaikissa johtokunnissa, kaikissa virallisissa elimissä, politiikassa ja liike-elämässä. Miesten verkostot toimivat ongelmitta. Miehet eivät välttämättä ole vaikutusvaltaisissa asemissa osaamisensa ansiosta – jotkut ovat, mutta eivät läheskään kaikki – vaan vain siksi, että he kuuluvat näihin kaveriverkostoihin. Sen vuoksi tarvitsemme kiintiöitä ja samapalkkaisuutta.

  Nikolaos Salavrakos (EFD). – (EL) Arvoisa puhemies, tänään on mielestäni hyvin merkittävä päivä; vietämme naistenpäivää, joka on rakastamiemme ja kunnioittamiemme naisten, äitiemme, vaimojemme, sisartemme ja tyttäriemme, työssäkäyvien naisten ja kotirouvien merkkipäivä. Esitän kiitokseni koko naissukupuolelle ja painotan, että henkilökohtaisesti tuen naisten taistelua, jolla he pyrkivät tasa-arvoon yhteiskunnassa ja työelämässä, samapalkkaisuuteen ja kiintiöihin vallan keskuksissa, ja tuomitsen kaikenlaisen naisiin kohdistuvan väkivallan ja hyväksikäytön.

En puhu pidempään, kaikki on jo sanottu. Kiitän teitä kaikkia naisia, niin tässä istunnossa läsnä olevia kuin tänään poissa olevia.

  Licia Ronzulli (PPE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, omistan puheenvuoroni tänään kaikille naisille, jotka taistelevat päivittäin oikeuksiensa puolesta modernissa yhteiskunnassa, kaikille naisille, jotka päättävät hankkia lapsia tietäen, että se vaikeuttaa heidän työelämänsä sovittamista yhteen heidän uuden äidin roolinsa kanssa, kaikille naisille, jotka tietoisina lahjoistaan ja kyvyistään päättävät jatkaa eteenpäin omalla tiellään monista esteistä huolimatta.

Juuri tästä syystä kannatan sitä, että ainakin alkuvaiheessa otetaan käyttöön pakolliset naiskiintiöt keinona murtaa vain miehiä tukeva kulttuuri. Olen varma, että näin annettaisiin mahdollisuus, jota monet nuoret naiset ovat odottaneet, ja että he ammattitaitonsa ja koulutuksensa avulla varmasti tarttuvat siihen.

Minulla on vain muutaman kuukauden ikäinen vauva, ja minulla on unelma: toivon, että tyttäreni Vittorian ei tarvitse taistella niin kuin meidän täytyy rikkoakseen nämä lasikatot ja että naisten lahjakkuutta ei enää pidetä velvollisuutena vaan pikemmin aitona lisäarvona.

  Andrew Henry William Brons (NI). – (EN) Arvoisa puhemies, trotskilaiset muuttivat marxilaisen luokkasodan monia epäkohtia vastaan taistelevien ryhmien sodaksi. Yhteiskunta oli määrä jakaa ryhmiin, jotka eivät välttämättä tienneet, että heillä oli valituksen aihetta, ennen kuin avuliaat nuoret aktivistit selittivät sen heille. Nämä ryhmät voivat perustua etniseen taustaan, uskontoon, sukupuoleen, sukupuoliseen suuntautumiseen, ikään tai vammaisuuteen. Niitä kaikkia oli määrä kehottaa kollektiiviseen toimintaan sortajiaan vastaan.

Trotskilaiset vanhenivat, mutta eivät aikuistuneet. Eräissä tapauksissa he pääsivät vaikutusvaltaisiin vallankäyttöasemiin. Heidän ajatuksensa levisivät nopeammin ja kauemmas kuin he itse. Sanasta "syrjintä", kun sitä edeltää sana "kohdistuva", tuli äärimmäinen paha. Monissa tapauksissa syrjinnällä ei ole tunnistettavaa tekijää. Syrjijänä on muu yhteiskunta. Me kaikki olemme syyllisiä. Oli kansalaisten todellinen haitta mikä tahansa, heidän on tajuttava, milloin heitä manipuloidaan, ja päästävä irti tästä manipuloinnista.

  Karin Kadenbach (S&D). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisat komission jäsenet, kansainvälisen naistenpäivän satavuotisjuhlan olisi oltava myös pohdinnan ja tilannearvion hetki. Esitän tänään kiitokseni niille naisliikkeen pioneereille, tienraivaajille, jotka ovat mahdollistaneet sen, että niin monet naiset nykyään osallistuvat poliittiseen ja liike-elämään.

Tämän päivän olisi kuitenkin oltava myös meille varoitus olla vaarantamatta sitä, mitä tähän asti on saavutettu. Julkisen talouden vakauttamisen varjolla eri jäsenvaltioissa toteutettavat ohjelmat haittaavat monilla aloilla konkreettisesti naisia, naisten koulutusmahdollisuuksia, naisten mahdollisuuksia saada oikeudenmukaista ja toimeentuloon riittävää palkkaa sekä naisten mahdollisuuksia osallistua poliittiseen kehitykseen. Kehotan erityisesti miehiä – joita täällä on nyt muutamia kanssamme – tekemään kanssamme yhteistyötä kunnianhimoisten tavoitteidemme saavuttamiseksi, jotta kansainvälinen naistenpäivä voi tulevaisuudessa todella olla juhlapäivä.

  Viviane Reding, komission varapuheenjohtaja. – (FR) Arvoisa puhemies, kiitoksia, hyvät parlamentin jäsenet, sillä olen kuullut vahvan ja selkeän viestinne. Voin tiivistää sen yhdeksi lauseeksi: suurin osa teistä ei enää hyväksy miesten 90 prosentin kiintiötä yritysten johdossa, vaan katsoo, että asiaan olisi tultava muutos.

(Suosionosoituksia)

Meidän on tehtävä yhteistyötä tämän muutoksen aikaansaamiseksi.

(EN) Kun kuunneltuani esittelijää ja kaikkia puheenvuoroja analysoin sitä, mitä keskustelussa sanottiin, uskon olevamme samaa mieltä siitä, että naiset pärjäävät kohtuullisen hyvin politiikassa. Tehtävää on vielä paljon, mutta olemme oikealla tiellä.

Talouden alalla tilanne ei valitettavasti ole yhtä hyvä. Me emme ole mukana päätöksenteossa, ja ymmärsin viestinne siitä, että meidän on saatava tähän muutos. Meitä on paljon matalapalkkaisissa työpaikoissa samalla, kun 60 prosenttia yliopistotutkinnon suorittaneista on naisia. Heidät hukataan matkalla sinne, missä tarvitsisimme heitä kriisiaikoina taloudellisen tilanteen parantamiseksi.

Meillä ei ole valinnanvaraa. Miten muuten voimme saavuttaa 75 prosentin työllistyvyyden kuin hyödyntämällä näiden hyvin koulutettujen naisten käyttämätöntä potentiaalia? Meidän on todella muutettava lähestymistapaamme työllisyyteen antamalla naisille mahdollisuus ja ottamalla käyttöön lahjakkuudet, jotka olemme kouluttaneet ja jotka ovat käytettävissä työmarkkinoilla.

Panin merkille uhreja koskevat puheenvuorot. On totta, että kaikki uhrit eivät ole naisia tai lapsia. He voivat olla myös miehiä – mutta useimmiten uhrit ovat naisia, jopa pieniä tyttöjä. Tästä syystä tämä tosiseikka otetaan huomioon uhreja koskevassa paketissa, jonka esittelen toukokuussa.

Vietämme pian kansainvälisen naistenpäivän satavuotisjuhlaa. Emme saa unohtaa, että juhlimme myös Marie Curien saaman Nobel-palkinnon satavuotisjuhlaa. Totean kaikille tässä salissa oleville naisille, että meidän olisi oltava ylpeitä siitä, että olemme naisia.

(Suosionosoituksia)

  László Andor, komission jäsen. – (EN) Arvoisa puhemies, satavuotista taistelua ja satavuotista edistystä on mielestäni kunnioitettava, mutta meidän on myös tunnustettava, että nykyinen Eurooppa on yhä kaukana miesten ja naisten täydestä tasa-arvosta. Työmarkkinoiden epätasapaino ja monissa työmarkkinoiden segmenteissä ja instituutioissa vallitseva naisten vastainen painotus uusintavat tätä eriarvoisuutta.

Tästä syystä katson, että yhteisön toimintalinjoja ja rahoitusvälineitä on käytettävä tämän alan tilanteen sekä naisten työnsaantimahdollisuuksien ja työehtojen parantamiseksi, jotta saadaan aikaan edistystä. Monet konkreettiset toimet ovat mahdollisia. Olisi esimerkiksi hyvin tärkeää asettaa Euroopan unionin rahastojen rahoituksen saamiseksi yhtäläisiä mahdollisuuksia koskeva ehto aina kun se on mahdollista ja järkevää, ja me haluamme ajaa tätä eteenpäin.

Suora työpaikkojen luominen on kuitenkin myös tärkeää. Yksi tärkeimmistä suunnista työpaikkojen luomisessa tulevalla vuosikymmenellä ovat niin kutsutut "valkoiset työpaikat" – työpaikat terveydenhuollon ja pitkäaikaishoidon alalla. Tässä yhteydessä meidän on keskityttävä mahdollisuuksien luomiseen, sillä naiset tekevät joka tapauksessa suuren osan tästä työstä, mutta ilman kunnon palkkaa ja ilman mahdollisuutta kerätä oikeuksia, kuten vanhuuseläkeoikeuksia.

Mitä eläkkeisiin tulee, tämän vuoden kolmannella neljänneksellä julkaistavassa valkoisessa kirjassa eläkkeistä aiomme kiinnittää enemmän huomiota sukupuoliulottuvuuteen. Tätä eläkkeitä koskevaa valkoista kirjaa laatii ryhmä komission jäseniä, ja varapuheenjohtaja Redingin osallistumisen ja panoksen avulla pystymme käsittelemään eläkkeiden sukupuoliulottuvuutta painokkaammin kuin aikaisemmassa vihreässä kirjassa.

Olen samaa mieltä jäsen Zimmerin kanssa. Tämä on myös työajan sääntelyä koskeva kysymys. Se on täysin keskeistä. Tarvitsemme työaikaa koskevan EU:n asetuksen, joka mahdollistaa työelämän tarpeiden ja perhe-elämään liittyvien vastuiden paremman yhteensovittamisen. Nykyistä parempi työ- ja perhe-elämän tasapaino on ehdottoman välttämätön. Tämä on osa ihmisarvoista työtä koskevaa toimintaohjelmaamme. Olen samaa mieltä niiden kanssa, jotka korostivat, että tämä ei ole vain EU:n sisäinen kysymys: tämä on kansainvälinen tehtävä, joka meidän on hoidettava.

Korostaakseni vielä yhtä yhteyttä – työmarkkinoiden ja koulutuksen välistä yhteyttä – totean, että meidän on työskenneltävä kovasti parantaaksemme koulutuksen laatua, lisätäksemme tietoisuutta ja tiedottaaksemme oikeuksista, varsinkin naisten oikeuksista sekä – ja tämä on hyvin tärkeää – eurooppalaisten vähemmistöjen oikeuksista, oli kyse sitten maahanmuuttajista tai muista etnisistä vähemmistöistä.

Yritysten johtokuntien kiintiöistä totean, että viime viikolla minulla oli mahdollisuus keskustella tästä kysymyksestä Britannian teollisuustyönantajain keskusliiton uuden johtajan kanssa – ja olen varma, että jäsen Bloom on kiinnostunut tästä. Tähän kysymykseen liittyy monia näkökohtia. Stereotypioiden torjumisen sekä organisaatioon ja kulttuuriin liittyvien näkökohtien lisäksi keskustelussamme korostui myös tarve järjestää perhe-elämä eri tavalla johtoportaan työpaikkojen asettamien aikavaatimusten vuoksi. Tästä syystä meidän on toimittava monilla rintamilla. Tämä keskustelu ei saa koskea vain työelämää ja julkista elämää. Uskon, että jos jatkamme keskustelua ja komission ponnistuksia asianmukaisen vastuullisesti, voimme saavuttaa tulevaisuudessa edistystä.

  Mariya Nedelcheva, esittelijä. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa varapuheenjohtaja Reding, arvoisa komission jäsen, kiitän kaikkia jäseniä heidän puheenvuoroistaan.

Tämänpäiväinen keskustelu osoittaa taas kerran, kuinka tärkeä kysymys sukupuolten tasa-arvo meille on. Meillä kaikilla on yhteiset arvot ja periaatteet: ihmisarvon kunnioittaminen ja eriarvoisuuden ja syrjinnän torjunta.

Kunnioitan suuresti niitä henkilökohtaisia ja usein kansallisia mielleyhtymiä, joita kullakin meistä on näihin arvoihin ja periaatteisiin. Niissä piilee näitä kysymyksiä koskevan eurooppalaisen vision rikkaus. Emme kuitenkaan saa unohtaa yhteisiä tavoitteitamme näiden erilaisten mielleyhtymien vuoksi. Meidän on edelleen pyrittävä parantamaan naisten tilannetta sekä työpaikalla että henkilökohtaisella ja perheen tasolla. Heidän pääsyään työmarkkinoille ja varsinkin vastuullisiin tehtäviin olisi kannustettava edelleen, ja kansallisia viranomaisia, toimielimiä, poliittisia elimiä ja yrityksiä olisi pidettävä tästä vastuullisina. Meidän kaikkien tehtävänä on näyttää, että nämä tavoitteet voidaan saavuttaa. Tänään on todettu monta kertaa, että sukupuolten epätasa-arvon torjunta on päivittäistä taistelua. Vahvaa poliittista tahtoa on tuettava konkreettisilla toimilla. Olen tyytyväinen kaikkiin komission hahmottelemiin toimiin, ja kiitän etukäteen kaikkia kollegojani tuesta, jonka niille annamme.

Vielä yksi asia: keskusteluissa minua arvosteltiin tekstin pituudesta, joka nähtävästi kasvaa joka vuosi. Se johtuu luonnollisesti siitä, että aiempia suosituksia ei ole pantu täysin täytäntöön. Meidän on varmistettava, että kaikki panevat ne täytäntöön. Tekstin piteneminen johtuu nähdäkseni myös asian monitahoisesta luonteesta ja sen dynaamisesta kehityksestä. Korostan, että tehtävänämme on pysyä tämän kehityksen tasalla ja välttää vanhentuneisiin ajatuksiin jumittumista, niin että voimme ohjata kehitystä.

Uskon, että sukupuolten tasa-arvo on edelleen meitä kaikkia koskeva kysymys. Ennen kaikkea uskon, että meillä jokaisella on valinnanvapaus tunnustaa tämä ja työskennellä tasa-arvon toteuttamiseksi. Vuosi 2011 on Euroopan vapaaehtoistyön teemavuosi, ja tärkeimpänä yhteisenä aloitteenamme tänä vuonna olisi oltava aidon edistyksen aikaansaaminen sukupuolten tasa-arvon suhteen.

  Rovana Plumb, esittelijä. – (EN) Arvoisa puhemies, kiitän komission jäseniä Redingia ja Andoria heidän vahvasta sitoutumisestaan näissä tärkeissä kysymyksissä. Kiitän myös kaikkia kollegoitani heidän vahvoista viesteistään tämänpäiväisessä merkittävässä keskustelussa.

Ensinnäkin totean, että sukupuolten tasa-arvossa ei ole kysymys vain yhteiskunnallisesta oikeudenmukaisuudesta; siinä on kysymys myös edistyksestä, ja meidän on rakennettava meidän kaikkien kannalta oikeudenmukainen yhteiskunta. Totean myös, että kannatan voimakkaasti kiintiöitä. Kyllä, tarvitsemme naisia johtaviin asemiin, mutta emme saa unohtaa köyhyyttä. Meidän on torjuttava, ehkäistävä ja vähennettävä köyhyyttä ja me tarvitsemme konkreettisia toimenpiteitä. Köyhyyden ehkäiseminen ja vähentäminen on yhteiskunnallisen solidaarisuuden tärkeä osatekijä, ja uskon vahvasti naisten solidaarisuuteen. Tarvitsemme tukea kaikille kansalaisille; tarvitsemme tukea koko yhteiskunnalta, ja kiitän kansalaisjärjestöjä, työmarkkinaosapuolia ja yhteiskunnan kaikkia naisia ja miehiä, jotka taistelevat vuodesta toiseen päivittäin sukupuolten tasa-arvon saavuttamiseksi.

Meidän on tehtävä sukupuolten tasa-arvosta todellisuutta. Voimme vauhdittaa sitä tänään; yhdessä meidän on saatava asioita tehtyä. Toivotan myös vielä kerran kaikille naisille kaikkea hyvää.

  Puhemies. – (DE) Yhteiskeskustelu on päättynyt.

Äänestys näistä kahdesta mietinnöstä toimitetaan tänään 8. maaliskuuta keskipäivällä.

Tämän jälkeen vietämme juhlatilaisuutta kansainvälisen naistenpäivän satavuotisjuhlan kunniaksi. Kaikkia salissa olevia parlamenttia, komissiota ja neuvostoa edustavia naisia pyydetään asettumaan yhteiseen valokuvaan seremonian jälkeen. Toivon, että kaikki naiset ja miehet kuulevat tämän ilmoituksen toimistoissaan ja tulevat välittömästi täysistuntoon.

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 149 artikla)

  Luís Paulo Alves (S&D), kirjallinen. – (PT) Kansainvälisen naistenpäivän satavuotisjuhlan jälkeen ei olisi liioittelua korostaa naisten rikastuttavaa tehtävää perheen, yhteiskunnan ja talouden kehityksessä, vaikka sitä usein aliarvioidaan ja siitä maksetaan liian vähän, mikä lisää huomattavasti köyhyysriskiä.

Yksi suurimmista ongelmista piilee rajallisissa työnsaantimahdollisuuksissa, työehdoissa ja jopa koulutusta vastaaviin tehtäviin pääsyssä. Lisäksi Euroopan unionin jäsenvaltioiden nykyinen talouskriisi on kärjistänyt naisten työllisyystilannetta, koska he joutuvat herkästi epävarmoihin työpaikkoihin. Tasa-arvon edistämiseen liittyy myös naisiin kohdistuvan väkivallan torjuminen, oli se sitten fyysistä, psyykkistä tai seksuaalista, ja se on tuomittava ja sitä vastaan on taisteltava. Näin ollen on laadittava konkreettisia ohjelmia, joilla edistetään naisten aktiivista osallistumista tai palaamista työmarkkinoille ja luodaan samalla elinikäisen oppimisen mahdollisuuksia, joiden avulla he voivat hankkia osaamista ja pätevyyttä ja joilla vahvistetaan heidän luottamustaan ja kehitetään Eurooppa 2020 -strategian valossa tarvittavia taitoja.

  Elena Oana Antonescu (PPE), kirjallinen. – (RO) Viettäessämme kansainvälistä naistenpäivää kannatan mietinnössä naisten ja miesten tasa-arvosta Euroopan unionissa – 2010 esitettyjä periaatteita. Katson kuitenkin, että lähiaikoina meidän on siirryttävä oikeudenmukaisista periaatteista konkreettisiin toimenpiteisiin nykyisen sukupuolten epätasa-arvon vähentämiseksi. Kotimaani Romania on maailmanlaajuisen tasa-arvon indikaattorin (Global Gender Gap Index) vuoden 2010 tilastoissa keskivaiheilla, tarkkaan sanoen 64. sijalla, naisten ja miesten välisen syrjinnän suhteen. Yleisesti ottaen romanialaiset naiset ovat paremmin koulutettuja kuin romanialaiset miehet, ja naisten osuus kaikista korkeakoulututkinnon suorittaneista kasvaa jatkuvasti. Nykyisin 60 prosenttia tutkinnon suorittaneista on naisia ja vain 40 prosenttia miehiä. Naisten tulot ovat kuitenkin edelleen pienemmät kuin miesten. Naisten mahdollisuuksia työmarkkinoilla heikentävät sukupuoliriskit ovat yhä hyvin voimakkaita ja vaihtelevat suuremmasta köyhyysriskistä johtaviin tehtäviin pääsyn estämiseen. Siinä toivossa, että naisia kohdellaan tulevaisuudessa työmarkkinoilla oikeudenmukaisemmin, haluaisin, että myös me autamme muuttamaan tätä tilannetta. Mietintö on tärkeä askel siihen suuntaan.

  Zuzana Brzobohatá (S&D), kirjallinen. – (CS) Kysymys sukupuolten tasa-arvosta ansaitsee asianmukaisen huomion, varsinkin kansainvälisen naistenpäivän satavuotispäivänä. Henkilökohtaisesti pidän monia mietinnössä esitettyjä seikkoja poikkeuksellisen tärkeinä. Yksi asia, jota haluan korostaa, ovat miesten ja naisten väliset eläke-erot. Ne johtuvat siitä, että työssäkäyvät naiset keskeyttävät työuransa miehiä useammin hoitaakseen lapsia tai sairaita tai ikääntyneitä perheenjäseniä ja että he ovat perhe-elämän velvoitteiden vuoksi miehiä valmiimpia hyväksymään osa-aikatyön tai ei-vakinaiset työjärjestelyt. Tämä tekijä johtaa eläke-eroihin. Mielestäni on yhtä tärkeää kehottaa kiinnittämän erityistä huomiota haavoittuvassa asemassa oleviin naisryhmiin, kuten vammaisiin tai ikääntyneisiin naisiin, maahanmuuttajiin, lesboihin, biseksuaalisiin tai transseksuaalisiin naisiin sekä vähemmistöihin kuuluviin ja heikosti koulutettuihin tai täysin kouluttamattomiin naisiin, jotka hoitavat huollettavia omaisia. Lopuksi, mielestäni on tärkeää varmistaa sellaisten tukipalvelujen saatavuus, joilla pyritään estämään sukupuoleen perustuva väkivalta ja suojelemaan naisia tällaiselta väkivallalta riippumatta heidän oikeudellisesta asemastaan, rodustaan, iästään, seksuaalisesta suuntautumisestaan, etnisestä alkuperästään tai uskonnostaan, kuten mietinnössä komissiota ja jäsenvaltioita kehotetaan tekemään.

  Maria Da Graça Carvalho (PPE), kirjallinen. – (PT) Sukupuolten tasa-arvo on yksi aikamme keskeisistä periaatteista, mutta miesten ja naisten eriarvoisuus istuu edelleen sitkeästi. Naisten osuus tiedemiehistä ja insinööreistä on kasvanut merkittävästi. EU:ssa naisten osuus korkeakoulututkinnon suorittaneista on 59 prosenttia ja tohtorintutkinnon suorittaneista 41 prosenttia. On kuitenkin eräitä ristiriitaisia lukuja, joita on syytä pohtia.

Naiset ovat aliedustettuina tiedealan johtotehtävissä. Vain 19 prosenttia EU:n yliopistojen professoreista on naisia. Nämä luvut antavat aihetta uskoa, että naisten pääsyssä tiedemaailman ylimmille tasoille on ongelmia. On tärkeää löytää ratkaisuja, joiden avulla menestyksellinen tiedeura voidaan sovittaa yhteen vakaan perhe-elämän kanssa. Tarkoitan esimerkiksi uutta teknologiaa, jonka avulla naispuoliset tutkijat voivat tehdä työtään kotona. Vain tällä tavoin voimme ratkaista miesten ja naisten epätasapainon tieteessä ja tutkimuksessa, joka haittaa edelleen unionin tavoitetta parantaa kilpailukykyä ja lisätä innovaatiopotentiaalia mahdollisimman paljon.

  Monika Flašíková Beňová (S&D), kirjallinen. – (SK) Nykyisellä talous- ja sosiaalikriisillä on hyvin kielteisiä vaikutuksia miesten ja naisten elinoloihin EU:ssa. Se muodostaa väestön naispuoliselle osalle vakavan uhan etenkin sukupuolten tasa-arvon, työehtojen ja työnsaantimahdollisuuksien aloilla. Työehtojen ja tulotasojen alalla naiset ovat kärsineet pahasti, ja ellei tarvittaviin toimiin ryhdytä välittömästi, vaarana on, että tilanne huonontuu entisestään.

On myös tärkeää ottaa huomioon naisten asema köyhyyden torjunnan puitteissa. Koko maailmassa köyhyydessä eläviä naisia on tilastojen mukaan 17 prosenttia enemmän kuin miehiä. Myös naisten panosta perheen ja yhteiskunnan kehittämiseen aliarvostetaan. Miesten ja naisten eriarvoisuus etenkin koulutusmahdollisuuksien ja perheeseen liittyvien vastuiden suhteen on naisten köyhyyttä kärjistävä tekijä. Myös miesten ja naisten välisillä palkkaeroilla samoin kuin niin kutsutulla lasikatolla, joka estää naisia pääsemästä johtaviin tai esimiestehtäviin, on vakavia vaikutuksia.

Sukupuolten tasa-arvon edistäminen on keino torjua naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. On ehdottoman välttämätöntä torjua kaikenlaista väkivaltaa riippumatta siitä, kuinka vakavaa fyysinen, henkinen tai seksuaalinen väkivalta on. Myös tämän seikan suhteen on toivottavaa, että EU:n jäsenvaltioiden hallitukset ja EU:n toimielimet tukevat mekanismeja, joilla pyritään saavuttamaan sukupuolten tasa-arvo yhteiskunnallisen, taloudellisen ja poliittisen elämän eri aloilla.

  Ville Itälä (PPE), kirjallinen. – (FI) Arvoisa puhemies, on toki paikallaan, että näin naistenpäivänä keskustellaan sukupuolten tasa-arvosta, mutta se ei riitä. Asia on pidettävä esillä myös kaikkina muina päivinä päätöksenteossamme. Tasa-arvoon kuuluu olennaisesti myös jokaisen ihmisen koskematon oikeus omaan ruumiiseensa. Siihen kuuluu silloin oikeus esteettömään ehkäisyyn, aborttiin ja hyvään seksuaaliterveyteen. Nämä kaikki aiheet ovat olleet ja ilmeisesti tulevat vielä pitkään olemaan esillä parlamentin äänestyksissä. Valitettavan usein kiistoissa heijastuu vielä sellaisia asenteita, jotka ylläpitävät naisten alistamista.

  Filip Kaczmarek (PPE), kirjallinen. – (PL) Tasa-arvo on yksi Euroopan unionin perusarvoista, ja se on yksiselitteisesti myönteinen arvo. Ongelmana on vain se, että tasa-arvo tulkitaan hyvin monin eri tavoin, ja jotkin niistä ovat ääritulkintoja, joissa ei oteta huomioon ihmisten välisiä todellisia eroja. Tasa-arvon erilaiset mahdolliset tulkinnat ovat johtaneet tasa-arvoon suorasti liittyvien ideologioiden syntyyn. Menneisyydessä on ollut tapauksia, joissa on tehty rikoksia, jopa kansanmurhia, hyvin suppeasti ja opillisesti käsitetyn tasa-arvon nimissä. Naisten ja miesten tasa-arvon kohdalla dogmatismin vaara on pienempi, mutta siitäkin esiintyy liian jyrkkiä kantoja. Naisten ja miesten tasa-arvoa ei voida rajoittaa poliittisiin julistuksiin ja oikeudellisiin säännöksiin. Tasa-arvon periaatteeseen perustuvien normien täytäntöönpano on hyvin tärkeää, ja tarvitaan ajattelutavan muutosta, jotta tähän päästään. Meidän on kannustettava ja tuettava koulutus- ja tiedotustoimia sekä edistettävä hyviä käytäntöjä. Meidän on taattava, että tietoisuus tasa-arvosta on sääntö eikä poikkeus säännöstä. Todellinen tasa-arvo on asia, joka on ihmisissä, heidän asenteissaan ja heidän jokapäiväisessä spontaanissa käyttäytymisessään. Tasa-arvo ei myöskään ole erillinen arvo. Emme saa hyväksyä tasa-arvon vahvistamista sanamuodoin, joilla suljetaan pois muut keskeiset arvot, kuten vapaus, ihmisarvo ja oikeudenmukaisuus.

  Jan Kozłowski (PPE), kirjallinen. – (PL) Aluksi kiitän esittelijöitä heidän mietinnöistään, jossa käsitellään tasavertaisten oikeuksien tärkeää aihetta. Kuten yhdessä mietinnöistä paljastetaan, yli 20 miljoonalla eurooppalaisella, joista useimmat ovat naisia, on rajalliset mahdollisuudet päästä työmarkkinoille, koska he hoitavat huollettavia aikuisia. Tiedämme myös, kuinka vaikeaa on niillä vanhemmilla, jotka haluavat hankkia lapsia ja samalla käydä ansiotöissä. Uskon, että konkreettiset toimenpiteet työ- ja perhe-elämän yhteensovittamiseksi ovat äärimmäisen tärkeitä sekä Euroopan sosiaalisen että taloudellisen kehityksen kannalta. Meidän on toteutettava toimenpiteitä, joilla edistetään paikallisten tukijärjestelmien perustamista lapsia ja huollettavia aikuisia hoitaville perheille, sekä tarkistettava lainsäädäntöä ja hyödynnettävä enemmän uutta teknologiaa joustavien työjärjestelyjen esteiden poistamiseksi. Katson, että Euroopan unionin olisi tehtävä kaikkensa varmistaakseen, että sen kyvykkäiden ja hyvin koulutettujen naispuolisten kansalaisten koko valtava potentiaali vapautetaan käyttöön.

  Petru Constantin Luhan (PPE), kirjallinen. – (RO) Suhtaudun myönteisesti tässä mietinnössä esiin tuotuihin moniin kysymyksiin. Mietinnön avulla olemme voineet – siitä riippumatta, missä valiokunnassa työskentelemme – löytää joukon vastaavuussuhteita, jotka on saavutettava, jotta voimme edistää nykyistä paremmin Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamista. Kuten olette nähneet, mietinnössä kehotetaan toteuttamaan kansallisella ja unionin tasolla toimia naisyrittäjyyden tukemiseksi siten, että luodaan koulutusrakenteita sekä ura- ja oikeudellista neuvontaa koskevia rakenteita ja helpotetaan mahdollisuuksia saada julkista ja yksityistä rahoitusta. Olen tyytyväinen erityisesti siihen, että painotetaan tarvetta kehittää yrittäjyyttä paikallis- ja aluetasolla, koska se on työpaikkojen luomisen ja talouskehityksen tärkein lähde. Naisten potentiaalia yritysten johtamisessa hyödynnetään hyvin vähän. Tästä syystä katson, että Euroopan sosiaalirahastosta ja Euroopan aluekehitysrahastosta on tuettava toimia, joilla mahdollistetaan yrittäjyyden kehittäminen naisten keskuudessa. On hyvin mahdollista, että tietyt kulttuuriset, aineelliset tai taloudelliset erot estävät meitä siinä. Meidän on pidettävä mielessä nämä tekijät ja luotava tarvittavat puitteet niiden voittamiseksi.

  Jiří Maštálka (GUE/NGL), kirjallinen. – (CS) Ensimmäisistä julkisista mielenosoituksista, joissa naiset vaativat oikeuksiaan, on kulunut sata vuotta, mutta vieläkään ei ole päästy haluttuun tulokseen. Päinvastoin, nykyinen kriisi on työntänyt naisten ja miesten tasa-arvon osalta historian pyörää taaksepäin joitakin metrejä. Kaikkialla maailmassa naiset ovat taas lähtemässä kaduille, aivan kuten sata vuotta sitten. He johtavat mielenosoituksia Kreikassa, Espanjassa Tšekissä ja Belgiassa ja myös Pohjois-Afrikan valtioissa. EU on viime aikoihin asti ylpeillyt naisten työmarkkinatilanteen parantamisella ja koulutuksella, ihmisarvoisella elintasolla, naisten terveydenhuollon saatavuudella ja heidän suuremmalla edustuksellaan perustuslaillisissa toimielimissä, mutta syvenevä kriisi näyttää työntäneen nämä asiat yhteisön kiinnostuksen reuna-alueelle. Kriisin vastaiset toimenpiteet on suunnattu lähinnä miespuoliselle väestölle. Naisten tarpeita pidetään toissijaisina kysymyksinä. Sata viime vuotta ovat osoittaneet, millaisen panoksen naiset ovat antaneet maailmalle ja edistykselle ja kuinka monet heistä ovat uhranneet henkensä taistelussa rauhan puolesta samoin kuin sen, kuinka monta uutta elämää he ovat tuoneet maailmaan. Tämä ei ole mikään pikkuasia. Silti maailma on yhä naisille velkaa. Kyse ei ole heille tehtävästä palveluksesta, vaan siitä, että julistetaan selvästi heidän tasavertainen asemansa yhteiskunnassa. Viime kädessä nämä naiset eivät taistele itsensä, vaan paremman ja humaanimman maailman puolesta.

  Véronique Mathieu (PPE), kirjallinen. – (FR) Haluan aluksi kiittää kollegaani Mariya Nedelchevaa, joka oli asiaa käsitellyt esittelijä, hänen tekemästään rohkeasta ja suuresta työstä. Taistelua sukupuolten tasa-arvon puolesta käydään päivittäin kaikissa valtioissamme. Minun sukupolveni oli yksi ensimmäisistä, joka sai nähdä naisten pääsevän vastuullisiin johtotehtäviin ja etenkin vaaleilla valittuihin toimiin. Siitä syystä olen iloinen, että naiset nykyisin toimivat monilla aloilla, joille heillä vielä vähän aikaa sitten ei ollut asiaa. Tästä huolimatta eriarvoisuutta on edelleen olemassa ja monia taisteluja on vielä käytävä, ja tärkeimpiä tällaisia kysymyksiä ovat sitkeät palkkaerot ja naisten edustus suurten yritysten johtokunnissa. Lopuksi korostan sitä, että kaikille naisille on taattava mahdollisuus saada laadukasta lisääntymisterveydenhuoltoa. Poliittisen urani alusta lähtien olen kampanjoinut sen puolesta, että naiset voivat tehdä abortin turvallisissa lääketieteellisissä puitteissa. Heidän on myös voitava saada helposti ehkäisyvälineitä. Tästä syystä katson, että ehkäisyvälineiden olisi oltava ilmaisia, varsinkin alaikäisille.

  Franz Obermayr (NI), kirjallinen. – (DE) Naiskiintiöiden mainostaminen virstanpylväänä on pelkkää populismia. Se, mitä naiset todella tarvitsevat, on todellinen valinnanvapaus elämässä: heidän on voitava olla varmoja, että mikään heidän tekemänsä päätös ei ole muita vähäarvoisempi. Tärkeä askel tähän suuntaan olisi perheveron jakamisen käyttöönotto kaikissa jäsenvaltioissa, jotta perheen perustamisesta ei muodostu köyhyysloukkua. Naiskiintiöitä johtokunnissa kannattavat vain naiset, joiden tulot jo ovat huippuluokkaa, jos hekään. Sen jälkeen, kun Norjassa otettiin käyttöön naiskiintiö pörssiyritysten johtokunnissa, nämä johtokuntapaikat ovat vain kasaantuneet pienelle joukolle naisia, joilla kullakin on useita paikkoja eri johtokunnissa. Täitä naisia kutsutaan liike-elämässä usein halventavasti "kultahameiksi", mikä ei juuri paranna työskentelyilmapiiriä. Meidän on aloitettava aloilta, joissa naiset ovat aidosti huonommassa asemassa: meidän on tarkasteltava palkatta työtä tekevien omaishoitajien asemaa, osa-aikatyötä sekä niiden monien naisten ongelmia, jotka uurastavat selviytyäkseen perheen ja työuran asettamista vaatimuksista.

  Olga Sehnalová (S&D), kirjallinen. – (CS) Yhteiskunnallinen solidaarisuus ja Euroopan sosiaalinen malli ovat arvoja, jotka erottavat Euroopan unionin maailman muista yhteiskunnista. On kyseenalaista, missä määrin näitä arvoja voidaan ylläpitää vaadittaessa globaalia kilpailukykyä, joka perustuu työvoimakustannusten pienentämiseen, työlainsäädännön löyhentämiseen, työntekijöiden sosiaalisen suojelun vähentämiseen ja valtion roolin heikentämiseen. Emme luultavasti onnistu tällä tavoin kohentamaan ratkaisevasti globaalia kilpailukykyä, vaan paljon todennäköisempää on, että heikennämme peruuttamattomasti sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja lisäämme yhteiskunnan jakautuneisuutta. Meidän on oltava täysin selvillä siitä, että nämä toimenpiteet ovat vakava uhka naisille. Palkkaeroilla on huomattava vaikutus, aivan kuten julkisen sektorin määrärahaleikkauksilla. Tästä näkökulmasta kansallisen tason eläke- ja terveydenhuoltouudistusten on oltava oikeudenmukaisia molempien sukupuolten kannalta. Ei ole sattumaa, että köyhyys Euroopassa koskee useimmiten ikääntyneitä naisia. Eriarvoisuuden torjunta ei ole virtuaalista todellisuutta. Se koskee todellisia ihmisiä.

  Jutta Steinruck (S&D), kirjallinen. – (DE) Käsitellessämme esittelijä Nedelchevan mietintöä tänään, kansainvälisen naistenpäivän satavuotispäivänä, meidän on korkea aika siirtyä vihdoin sanoista tekoihin. Naisten huonompaa asemaa Euroopassa voidaan torjua tehokkaasti vain ottamalla käyttöön sitovia sääntöjä vapaaehtoisten sitoumusten sijasta. Niihin kuuluvat pakolliset naiskiintiöt yritysten johtokunnissa sekä kaikilla muilla tasoilla, erityisesti naisia koettelevien epävarmojen työehtojen johdonmukainen torjuminen, naisten uramahdollisuuksien parantaminen koulutuksessa laajentamalla järjestelmällisesti heille avoimia uravaihtoehtoja, naisten taloudellisesti epäsuotuisan aseman kieltäminen verotuksen ja tulojen suhteen, lakisääteiset tasa-arvosuunnitelmat yrityksissä ja elinkeinoelämässä naisten aseman parantamiseksi sekä säännölliset tarkastukset ja raportit Euroopassa saavutetusta edistyksestä, jos sellaista saadaan aikaan.

Lopuksi haluaisin vielä todeta seuraavaa: kun kansainvälistä naistenpäivää on vietetty sadan vuoden ajan, me naiset emme enää tyydy pelkkiin kauniisiin puheisiin. Me haluamme sitovia lakisääteisiä sääntöjä ja me haluamme, että vihdoin tunnustetaan, että naisten tekemä työ edistää ratkaisevasti vaurauttamme.

(Täysistunto keskeytettiin hetkeksi.)

Puhetta johti
puhemies Jerzy BUZEK

8. Kansainvälisen naistenpäivän satavuotisjuhla

  Puhemies. – (PL) Olen erittäin iloinen siitä, että voin toimia parlamentissamme tänään puheenjohtajana yhdessä naiskollegoideni kanssa. Kuusi heistä on parlamentin varapuhemiehiä, kaksi on kvestoreita ja naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan varapuheenjohtaja istuu vieressäni. Se on erityinen kunnia ja etuoikeus minulle.

Istunto jatkuu. Esityslistalla on seuraavana keskustelu kansainvälisen naistenpäivän satavuotisjuhlasta. Aloitamme lyhyellä elokuvalla, jossa esitetään tiivistetysti tämän merkittävän päivän historia. Olkaa hyvä ja aloittakaa esitys.

(Elokuvaesitys)

Arvoisat vieraat, hyvät parlamentin jäsenet, kahden minuutin elokuvassa ei voida näyttää kaikkea, mitä on tapahtunut 100 viime vuoden aikana. Olemme itse asiassa muuttaneet Euroopan tällä välin, ja me eurooppalaiset voimme olla ylpeitä, kun vertaamme Eurooppaa moneen muuhun paikkaan maailmassa, mutta samalla me tiedämme, että matka ei ole vielä ohi. Politiikassa on vieläkin liian vähän naisia, ja täällä Euroopan parlamentissa naisjäsenten osuus on vain 35 prosenttia kaikista jäsenistä. Myönnettäköön, että luku on hieman suurempi kuin kansallisissa parlamenteissa, mutta se ei ole vielä tarpeeksi suuri. Onneksi luku parlamenttimme tärkeimmissä päätöksentekoelimissä on reilusti yli 40 prosenttia, ja olemme siitä erittäin iloisia. Se koskee myös valiokuntien puheenjohtajia.

Kuitenkin Euroopan parlamentin kokoonpano kolmen vuoden kuluttua seuraavien vaalien jälkeen riippuu olennaisesti kansallisista parlamenteista ja siitä, miten edustajia nimitetään Euroopan parlamenttiin. Kansallisten parlamenttien on varmistettava, että naisten määrä Euroopan parlamentissa kasvaa. Pyydämme parlamentteja tekemään niin, ja pyydämme kollegoitamme kansallisissa parlamenteissa varmistamaan, että niissä löydetään asianmukaiset oikeudelliset ratkaisut ja tehdään asianmukaiset päätökset, joiden avulla naisten määrää Euroopan parlamentissa lisätään.

Voimme antaa myös esimerkin naisten työllistämisestä. Euroopan parlamentin työllistämistä henkilöistä 59 prosenttia on naisia, ja samalla yli 50 prosenttia kyseisistä naisista käsittelee sisältöasioita. Minulla on paljon kokemusta tältä alalta, ja voin olla ylpeä siitä, että kun olin vastuussa maani hallituksesta, noin 50 naista oli ministeriöiden korkeimmissa viroissa ja toimi tärkeimpien valtion virastojen johtajina. Ennätystä ei ole koskaan rikottu, ei sitä ennen eikä noin 12 vuoden aikana sen jälkeen.

Euroopan parlamentin puhemiehenä olen vaatinut lisää naisia myös Euroopan komissioon ja Euroopan unionin korkeisiin virkoihin. Voimme olla tyytyväisiä siihen, että ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja on nainen.

Myös tilanne eurooppalaisissa yrityksissä on muuttunut, mikä on hyödyllistä naisten lisäksi ennen kaikkea tavalle, jolla yritykset toimivat. Meidän pitäisi myös varmistaa, että naiset ja miehet, jotka toimivat samoissa töissä samalla koulutuksella, saavat samaa palkkaa. Siinä suhteessa meillä on vielä paljon tehtävää.

Tiedämme oikein hyvin, että naiset osaavat myös puolustaa demokratiaa ja ihmisoikeuksia. Annan tunnustusta kaikille naiskollegoillemme Euroopan parlamentissa, ja ajattelen nyt naisia Pohjois-Afrikassa ja Lähi-idässä, jotka osoittavat todellista rohkeutta puolustaessaan demokratiaa. Muistetaan se, että aikaisempiin Saharov-palkinnon voittajiin kuuluu loistavia naisia kuten Aung San Suu Kyi, Leyla Zana ja Naiset valkoisissa. Toistan vielä kerran sen, ettemme hyväksy ihmisarvon riistoa naisilta oikeusjärjestelmän, uskonnon tai kulttuurin nimissä. Emme hyväksy sitä, että naisilla on vähemmän oikeuksia kuin miehillä Euroopassa tai muualla maailmassa. Protestoimme, jos naisia kohdellaan epäoikeudenmukaisesti.

Hyvät kuulijat, 3. marraskuuta 1793, 218 vuotta sitten, Olympia de Gouges mestattiin Euroopassa, koska hän laati naisten ja naiskansalaisten oikeuksien julistuksen. Se oli ainoa syy. Sata vuotta myöhemmin, vuonna 1906, naisille annettiin äänioikeus. Se tapahtui ensimmäisenä Suomessa. Muistetaan se. Seuraavan sadan vuoden aikana olemme saavuttaneet valtavaa edistystä naisten ja miesten tasa-arvon alalla. Korostaisin asiaa, joka on minulle henkilökohtaisesti erittäin tärkeä, eli sitä, että 8. maaliskuuta on naisille vapaapäivä. Se on totta. Kyseisen vapaapäivän tarkoituksena on kuitenkin muistuttaa meitä tärkeimmästä asiasta Euroopassa tällä hetkellä eli naisten ja miesten tasa-arvosta vuoden 364 muuna päivänä. Periaatteita, jotka haluamme vahvistaa 8. maaliskuuta, pitäisi soveltaa vuoden 364 muuna päivänä. Se on meidän suurin haasteemme. Ei riitä, että vain vietämme maaliskuun 8. päivää; meidän on ajateltava asiaa myös vuoden kaikkina muina päivinä. Paljon kiitoksia.

  Enikő Győri, neuvoston puheenjohtaja. – (HU) Arvoisa puhemies, kun kansainvälistä naistenpäivää ruvettiin viettämään, naisten tasa-arvo oli aivan uusi ja vallankumouksellinen asia. Sen jälkeen sukupuolten tasa-arvosta on tullut yksi nykyaikaisen yhteiskunnan perusperiaatteista. Sen lähde on luovuttamattomassa ihmisarvossa, joka kuuluu yhtä paljon naisille kuin miehille. Kuten muidenkin saavutusten tapauksessa, ei riitä että vain julistamme asian. Ihmisarvoa ja naisten erityistä arvoa on loukattu eri aikoina ja eri paikoissa. Huomiomme ja vastauksemme on oltava sen mukainen.

Asiasta kertoo paljon se, että tämä juhla pidetään sellaisen keskustelun jälkeen, jonka aiheena oli "naisten köyhyys". Köyhyys ja Euroopan unioni. Jokin aika sitten se olisi vaikuttanut epätodennäköiseltä yhdistelmältä. Talouskriisi on iskenyt erityisen kovaa vähiten suojattuihin ryhmiin. Naisten yliedustus kyseisessä ryhmässä asettaa sinänsä tiettyjä tehtäviä, puhumattakaan tyypillisistä kohtaloista, jotka koettelevat lukuisia naisia, jotka antavat köyhyydelle naiselliset kasvot Euroopan ulkopuolella, maailmanlaajuisesti. Lainaan Fransiskus Assisilaisen sanoja: rouva köyhyys. Sotaa tai nälänhätää pakenevat naiset pienine lapsineen, slummissa asuvat hajonneet perheet ilman isää, naiset ja nuoret tytöt, jotka pakotetaan prostituutioon, jopa Euroopan unionissa.

Puheenjohtajavaltio Unkarin painopisteissä on monia asioita, joiden menestyksekkäällä edistämisellä voisi lisätä naisten työllisyyttä. Ensimmäisenä niiden joukossa on Eurooppa 2020 -strategia, jossa on omat poliittiset tavoitteet talouskriisistä elpymistä ja köyhyyden vähentämistä varten. Naisten työssäkäynti vahvistaa naisten ihmisarvoa. Se auttaa heitä tekemään päätöksiä ja muokkaamaan elämäänsä vapaasti.

Lippulaiva-aloitteessa "köyhyydentorjuntafoorumi" korostetaan, että köyhyyden vähentämistä koskevissa toimissa on otettava huomioon myös erot naisten ja miesten tilanteessa.

Puheenjohtajavaltio Unkari pitää EPSCO-neuvoston eilen tekemää päätöstä uudistaa naisten ja miesten tasa-arvoa koskeva sopimus vuoteen 2020 mennessä tärkeänä saavutuksena. Talouspoliittisten toimien ohella emme saa unohtaa myöskään naisten erityisroolia yhteiskunnassa. Meidän on annettava naisille mahdollisuus yhdistää uransa ja perhe-elämänsä sekä valinnan mahdollisuus. Sitä tarkoitusta varten pyrimme tarkistamaan direktiiviä toimenpiteistä raskaana olevien ja äskettäin synnyttäneiden tai imettävien työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden parantamisen kannustamiseksi työssä; asiaa koskeva edistymiskertomus valmistellaan EPSCO-neuvoston kesäkuun kokoukseen.

Puheenjohtajavaltio Unkarin painopisteet sisältävät tiedotuksen perheiden roolista sosiaalisten, taloudellisten ja demografisten ongelmien ratkaisun yhteydessä. Sitä tarkoitusta varten järjestämme demografiaviikon, johon kansalaisjärjestöt osallistuvat ja jonka yhteydessä pidetään perheasioista vastaavien ministerien epävirallinen kokous. Tavoitteena on keskustella keinoista, joita käytetään syntyvyysasteen nostamiseksi. Kaikessa tässä naisilla ja naisten valinnoilla on luonnollisesti poikkeuksellinen rooli.

Erityishuomiota on kiinnitettävä heikossa asemassa olevien ryhmien naisten tilanteeseen jäsenvaltioiden romanistrategioita koskevassa eurooppalaisessa kehyksessä. Odotamme, että se hyväksytään Eurooppa-neuvoston kesäkuun kokouksessa. Lívia Járóka ja muut, esittelijät ja avustajat, ovat antaneet siihen merkittävän panoksen Euroopan parlamentissa. Odotamme, että julistamme myös neuvostossa, että aiomme korostaa romaninaisten roolia perheidensä koossa pitämisessä. Se olisi hyvä perusta, kun haetaan vastauksia romaniväestön ongelmiin.

Lopuksi, hyvät kuulijat, sallinette, että poikkean lyhyesti aiheesta. Historialliset kokemukset ovat osoittaneet, ettei vahvaa kansalaisyhteiskuntaa voi olla olemassa ilman naisten aktiivista sosiaalista osallistumista. Kuten myös Jerzy Buzek mainitsi, Tahrir-aukiolla Kairossa vapautta vaatineiden mielenosoittajien joukossa oli naisia. Hekin haluavat vaikuttaa käynnissä oleviin muutoksiin. Euroopan unionin on kannustettava heitä pyrkimyksissään: jalomielisesti, ilman ideologisia stereotypioita, avoimesti ja myötätuntoisesti.

  José Manuel Barroso, komission puheenjohtaja. – (FR) Arvoisat puhemies ja Enikő Győri, hyvät parlamentin jäsenet, tänään me muistamme niiden naisten ääniä, jotka 19. maaliskuuta 1911 lähtivät liikkeelle Saksassa, Itävallassa, Tanskassa ja Sveitsissä, kokoontuivat joukoittain ja menivät vielä pidemmälle puolustaakseen naisten oikeutta yleiseen vaaleihin ja parempiin työoloihin.

Tänään me kunnioitamme satavuotista taistelua ja menestystä, joka on hyödyttänyt meitä kaikkia. Missä meidän demokratiamme ja erityisesti täällä Euroopan parlamentissa edustettu eurooppalainen demokratia olisivat ilman naisten täysipainoista osallistumista julkiseen elämään? Missä yhteiskuntamme ja taloutemme olisivat ilman naisten lahjoja?

Eurooppalaiset naiset ovat monella tavoin roolimalleja muulle maailmalle. Eurooppalaisten naisten yhteiskunnissamme saavuttaman asema on innoituksen lähde naisille koko maailmassa. Tässä yhteydessä mainitsen Pohjois-Afrikan naisten rohkean taistelun. Rinta rinnan miesten kanssa he tekevät kaiken voitavansa vastustaakseen diktatuuria ja perustaakseen demokratian. Aktiivinen rooli, joka eurooppalaisilla naisilla nyt on Euroopan unionin taloudellisessa ja poliittisessa elämässä, on seurausta meidän päättäväisestä sitoumuksestamme. Olemme tyytyväisiä Euroopan integraatioon, jonka yksi perusperiaate on naisten ja miesten tasa-arvo, periaate, joka tunnustetaan täysin Lissabonin sopimuksessa. Vuosien mittaan tärkeä lainsäädäntö tasa-arvoisesta kohtelusta ja tasa-arvon valtavirtaistamisesta EU:n politiikassa on antanut meille mahdollisuuden edetä kohti tasa-arvoisia työmarkkinoita ja yhteiskuntaa.

Meidän pitäisi kuitenkin olla myös raivoissamme siitä, mikä aiheuttaa edelleen pettymystä, mitä ei voida hyväksyä tai mikä on jopa sietämätöntä. Viittaan naisten keskimääräiseen työllisyysasteeseen, joka on 62,5 prosenttia, verrattuna miesten vastaavaan lukuun 80 prosenttia, naisten akateemisen menestyksen lisäämiseen, sillä se ei näy heidän uramahdollisuuksissaan. tilanne on edelleen huono ja se on korjattava. Naiset ovat yliedustettuina huonosti palkatuissa ja epävarmoissa työpaikoissa, ja aliedustettuina vastuullisissa tehtävissä. Naisten ja miesten palkkaero on edelleen 18 prosenttia, mistä aiheutuu uhka, että 22 prosenttia yli 65-vuotiaista naisista jää köyhyysrajan alapuolelle, koska heillä ei ole riittävää eläkettä: tilanne on sietämätön ja se on korjattava. Arvioiden mukaan 20–25 prosenttia naisista Euroopan unionissa on joutunut fyysisen väkivallan uhriksi vähintään kerran elämänsä aikana. Tilanne on sietämätön ja se on korjattava.

Tänään meidän on uudistettava sitoumuksemme jatkaa yhteistyötä, niin että sukupuolten tasa-arvosta tulee todella todellisuutta. Me kaikki voitamme sosiaalisen ja taloudellisen koheesion, kestävän kasvun tai kilpailukyvyn kautta.

Syyskuussa 2010 komissio hyväksyi strategian, jossa annetaan viisi painopistealaa toimille kaudella 2010–2015: tasa-arvo työmarkkinoilla, naisten ja miesten yhdenvertainen taloudellinen riippumattomuus, sama palkka, tasa-arvo johtotehtävissä ja tasa-arvon edistäminen EU:n ulkopuolella.

Komissio tukee edelleen maailman kaikkia naisia, jotka taistelevat joka päivä saadakseen käydä koulua ja tehdä työtä ja jotka taistelevat demokratian sekä vapauksien ja poliittisten oikeuksien ja kansalaisoikeuksien puolesta. Komission tekee kaikkensa varmistaakseen, että kyseisistä tavoitteista tulee totta. Emme saa kuitenkaan unohtaa, että lainsäädäntö – pannaan se täytäntöön kuinka hyvin tahansa – ei ole vastaus kaikkeen. Myös käyttäytymisen ja asenteiden on muututtava.

Arvoisat parlamentin jäsenet, tänään me muistelemme naisten taistelua tasa-arvon puolesta. Euroopassa voimme sanoa tänään, että EU ei olisi mahdollinen ilman eurooppalaisia naisia, kaikkia eurooppalaisia naisia! He antavat keskeisen panoksen arvoihin perustuvaan hankkeeseemme, mukaan luettuna sukupuolten tasa-arvoa koskevat arvot.

  Eva-Britt Svensson, naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan puheenjohtaja. – (SV) Arvoisa puhemies, "naiseksi ei synnytä, naiseksi tullaan". Kyseinen sitaatti osoittaa, että käsitteemme siitä, mitä naiset ja miehet ovat, muodostaa perustan kaikille elämänvalinnoillemme – valinnoille, jotka riippuvat sukupuolestamme eivätkä mielenkiinnon kohteistamme, taidoistamme, sitoumuksestamme ja niin edelleen. Sukupuolistereotypiat sijoittava miehet ja naiset eri lokeroihin, ja sadan vuoden taistelulla tasa-arvon puolesta ei ole onnistuttu murtamaan sukupuolistereotypioita.

Emme kuitenkaan suostu odottamaan toista sataa vuotta, koska juuri kyseiset sukupuolistereotypiat, kyseiset normit johtavat muun muassa siihen, että miehet johtavat 97 prosenttia suuryrityksistä, naiset kärsivät palkkasyrjinnästä ja heillä on epävarma työpaikka – jos on työpaikkaa ollenkaan – sekä siihen, että juuri naiset vastaavat palkattomasta työstä kotona. Naiset kantavat päävastuun lapsista. Naiset joutuvat väkivallan uhriksi, myös läheisissä suhteissa ja seksuaalisen väkivallan muodossa, ja naisia myydään kuin hyödykkeitä seksikaupassa. Parhaillaan näemme köyhyyden naisistumisen. Sen lähde on erilaisissa normeissa, joista yhteiskunta koostuu.

Sadan vuoden taistelun aikana on saavutettu paljon edistystä. Jos vertaan mahdollisuuksia, joita minulla on erilaisten elämänvalintojen muodossa, verrattuna äitini ja isoäitini mahdollisuuksiin, havaitsen miten paljon edistystä on saavutettu, mutta paljon on vielä tehtävää. Siten taistelu jatkuu vuoden jokaisena päivänä, ei vain 8. maaliskuuta.

(Suosionosoituksia)

  Lívia Járóka, PPE-ryhmän puolesta. – (HU) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, tänään me juhlimme sadatta kansainvälistä naistenpäivää, muistelemme niiden työläisnaisten mielenosoitusta, jotka osoittivat mieltään yhtäläisen palkan puolesta New Yorkissa 1800-luvun puolivälissä. Tavoite, jonka he asettivat yli 150 vuotta sitten vuonna 1857 ja joka oli sama palkka samasta työstä, on edelleen ajankohtainen. Euroopan unionissa naiset tienaavat 15 prosenttia vähemmän kuin miehet; kotimaassani Unkarissa kyseinen luku on 16,5 prosenttia, ja vaikka yli puolet maailman koko väestöstä on naisia, he saavat vain 10 prosenttia maailman kaikista tuloista.

Sen lisäksi että poistetaan sukupuolten välinen ero palkoista, ratkaisematta on edelleen se, miten vahvistetaan riittävästi naisten asemaa perheessä ja taataan tasaveroinen kohtelu. Emme voi sallia sitä, lapset ovat EU:ssa köyhyysriski ja naisena tai äitinä oleminen on haitta. Vaikka tarkastelisimme YK:ssa tai Euroopan unionissa käynnistettyjä aloitteita, todellinen naisten ja miesten tasa-arvo on edelleen toteutumatta useimmissa paikoissa. Emme kiinnitä juuri huomiota köyhyysrajan tuntumassa elävien naisten tilanteeseen, moninkertaisen syrjinnän ilmiöön ja kotiväkivallan ja naisiin kohdistuvan väkivallan torjuntaan.

  Britta Thomsen, S&D-ryhmän puolesta. – (DA) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, tänään on kulunut sata vuotta siitä, kun juhlimme kansainvälistä naistenpäivää ensimmäisen kerran. Sata vuotta sitten taisteltiin muun muassa naisten äänioikeuden puolesta – se on asia, jota pidämme nyt itsestään selvänä. Täydelliseen tasa-arvoon on kuitenkin vielä pitkä matka, ja korostaisin kuinka tärkeää on se, että naiset ovat edustettuina päätöksenteon kaikilla tasoilla. Naisten on osallistuttava politiikkaan, mutta heidän on osallistuttava myös liike-elämään. Meillä on oltava naisia myös pankeissa.

Emme saa sulkea toista puolta väestöstä pois tärkeiden taloudellisten päätösten tekemisestä. Se ei ole demokratiaa. Meidän on hyödynnettävä kaikkia käytettävissämme olevia kykyjä. Yksinkertaisesti sanottuna kyseessä on myös kilpailukykymme. Siksi suhtaudun myönteisesti komission jäsen Redingin aloitteeseen "Women on the Board Pledge for Europe". On oikein hyvä, että EU näyttää jälleen kerran tietä tasa-arvon alalla, mutta tarvitsemme sitovaa lainsäädäntöä, jotta hallituksen jäsenten kiintiöistä tulee enemmän kuin vain symbolista politiikkaa, ja toivon, että teillä on siihen rohkeutta. Kiitos.

  Silvana Koch-Mehrin, ALDE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, kaikkien ihmisten tasa-arvo on kirjattu Yhdistyneiden Kansakuntien yleismaailmallisen ihmisoikeuksien julistuksen kahteen ensimmäiseen artiklaan. Siinä sanotaan: "Kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan. Heille on annettu järki ja omatunto, ja heidän on toimittava toisiaan kohtaan veljeyden hengessä." Mikä hieno lause. Sata vuotta ensimmäisen kansainvälisen naistenpäivän jälkeen emme ole kuitenkaan vielä saavuttaneet sitä: miesten ja naisten todellisesta tasa-arvosta ei ole vielä merkkiäkään.

Myönnetään, että olemme saavuttaneet paljon Euroopassa. Suurimpana huolenamme ei ole enää naisten oikeudellinen vapaus. Olemme suurelta osin saavuttaneet sen. Kiitän feministejä, miehiä ja naisia, heidän menneisyydessä tekemästään työstä. Tällä hetkellä suurimpana huolenamme on vapautemme toimia, se, että miehet ottavat työn ja perhe-elämän yhteen sovittamisen asiakseen ja että naisten näkeminen liike-elämän ja politiikan huipulla yleistyy.

On hienoa nähdä, että Pohjois-Afrikan vapautusliikkeissä katsotaan meihin, eurooppalaisiin naisiin. Siellä odotetaan meidän toimivan edelläkävijöinä. On erittäin tärkeää, ettemme kadota silmistämme tavoitettamme: vapautta elää elämäämme oman mielemme mukaan. Sitten tasa-arvosta tulee itsestäänselvyys ja kansainvälinen naistenpäivä muutetaan muistopäivästä päiväksi, jolloin juhlitaan vapautta.

  Rebecca Harms, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, tilanne, jossa nyt olemme, ei tosiasiassa merkitse vapaapäivää, mutta sen pitäisi kannustaa meitä sitoutumaan uudestaan aidon tasa-arvon toteuttamiseen. Satavuotisjuhlan pitäisi olla meille naisina tilaisuus katsoa taaksepäin ja arvioida tilannetta.

Minun arvioni on seuraavanlainen: tasa-arvo on kirjattava perustuslakeihin ja ihmisoikeuksien julistuksiin perusperiaatteena. Tarvitsemme kuitenkin lakeja ja asetuksia kyseisen periaatteen toteuttamiseksi. Uskon, että siihen vaaditaan myös kiintiöitä.

Jos tarkastelemme EU:n toimielimiä, näemme, että asiat eivät ole sen paremmin kuin liike-elämän huipulla. Korkeimmissa johtotehtävissä on tuskin lainkaan naisia. Jos haluamme saavuttaa tavoitteen, Viviane Reding, José Manuel Barroso, niin me tarvitsemme aitoja, tiukkoja kiintiöitä koskevia säännöksiä. Olisin toivonut teiltä rehellistä arviointia naisten tasa-arvon puuttumisesta EU:n toimielimissä, koska sitten te olisitte havainneet kiintiöiden merkityksen.

(Suosionosoituksia)

Mielestäni on häpeällistä, ettei pöydässä ole edelleenkään paikkaa naisille riippumatta siitä miten päteviä he ovat, kun päätetään johtajista ja kun laaditaan strategista politiikkaa. Kiintiö on väline, jolla voimme päästä tavoitteeseen.

Viviane Reding, vetoamme teihin kansainvälisen naistenpäivän satavuotisjuhlassa: sitoutukaa aidosti tekemään kaikkenne edistääksenne todellisia naiskiintiöitä johtotehtävissä – kuten Norjassa, Espanjassa ja Ranskassa on tehty. En ymmärrä, miksi tätä asiaa ei käsitelty jo José Manuel Barroson puheessa.

  Marina Yannakoudakis, ECR-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, viime viikolla Yhdistyneessä kuningaskunnassa Mervyn Davies piti hallitukselle puheen siitä miten lisätä naisten osuutta johtotehtävissä. Hänen raporttinsa sisälsi vapaaehtoisia tavoitteita yrityksille. Kukaan ei voi kiistää sitä, että tarvitsemme lisää naisia johtotehtäviin. En voi hyväksyä sitä, että tarvitsemme kiintiöitä sen saavuttamiseksi. Miten holhoavaa se on? Melkein yhtä holhoavaa kuin ruusun antaminen naisille, kun he tulivat sisään tähän saliin. No, minä annoin ruusuni miehelle.

Myönteistä on se, että Yhdistynyt kuningaskunta edistyy todella sukupuolten palkkaeron poistamisessa. Viimeisimmät luvut osoittavat, että miesten ja naisten palkkaero kokopäivätyössä on supistunut 10 prosenttiin, mikä on alhaisin luku tilastoinnin aloittamisen jälkeen.

Lopuksi minun on osoitettava kansainvälisenä naistenpäivänä kunnioitusta äitiydelle. Todellista tasa-arvoa on oikeus valita ilman tuomituksi tulemista. Olipa kyseessä yritysjohtaja, sairaalan kirurgi, osa-aikainen apulaishoitaja, automekaanikko tai kotirouva ja äiti, naisella on oikeus tehdä oma valintansa.

(Suosionosoituksia)

  Ilda Figueiredo, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (PT) Arvoisa puhemies, suhtaudumme myönteisesti naisten taisteluun vapauden, sosiaalisen edistyksen ja rauhan puolesta aikana, jolloin juhlimme kansainvälisen naistenpäivän satavuotisjuhlaa. Naiset ovat taistelleet ja saavuttaneet paljon näiden 100 vuoden aikana, mutta se ei ole riittänyt poistamaan vallitsevaa epätasa-arvoa, syrjintää, jota edelleen esiintyy haettaessa työpaikkoja joihin liittyy oikeuksia, palkkojen epätasa-arvoa, joka heijastuu eläkkeisiin, vaikeuksia uralla etenemisessä ja ammatillisissa saavutuksissa sekä esteitä päästä johto- ja päätöksentekotehtäviin taloudellisessa, sosiaalisessa ja poliittisessa toiminnassa; suuntaus on sellainen, että tilanne pahenee taloudellisen ja sosiaalisen kriisin aikana.

Vaikka äitiys on yhteiskunnan kehityksen kannalta välttämätön sosiaalinen tehtävä, naisten syrjintä äiteinä ja työntekijöinä jatkuu, mikä on 2000-luvulla skandaali. Vahvistaisimme ryhmämme solidaarisuuden naisten ponnisteluja kohtaan. Vaadimme edelleen loppua epätasa-arvolle ja syrjinnälle, kaikelle naisiin kohdistuvalle väkivallalle sekä sukupuolistereotypioille. Se ei merkitse vain uusliberalistisen politiikan loppua vaan vakavaa sitoutumista vaihtoehtoiseen politiikkaan, jossa ihmisoikeudet ja sukupuolten tasa-arvo asetetaan päätöksenteon keskiöön EU:n politiikassa.

  Mara Bizzotto, EFD-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, monta tavoitetta on saavutettu mutta toisia taisteluja ei ole vielä edes aloitettu. Tällä hetkellä kiireisen kysymyksen muodostavat Euroopassa ja muualla maailmassa asuvat muiden kulttuurien naiset, jotka elävät olosuhteissa, joissa he joutava ponnistelemaan saadakseen täytettyä edes ihmisarvon ja ihmisyyden vähimmäisehdot.

Emme voi viettää tätä juhlapäivää nostamatta esiin arabi–muslimimaailman naisten asiaa, muuten me jätämme huomiotta ongelman, joka on tänään heidän mutta josta tulee pian meidänkin ongelmamme. Emme voi jättää huomiotta lukuja, jotka liittyvät Euroopassa, kaupungeissamme ja lastemme kouluissa joka vuosi kasvavaan kriisiin.

Jo pitkän aikaa kaikenlainen omassa perheessä musliminaisiin kohdistuva väkivalta on kasvanut. Niinpä olen pyytänyt jo jonkin aikaa – ja pyydän jälleen tänään – EU:ta luomaan kohdennetun politiikan, jolla torjutaan islamilaisen radikalismin leviämistä, pakkoavioliittoja, kunniaoikeuksia, naisten sukupuolielinten silpomista ja kotiväkivaltaa.

Meidän eurooppalaisten miesten ja naisten on puolustettava niitä naisia, jotka asuvat Euroopassa ja sen ulkopuolella, joilla ei ole ääntä ja joita islamilaisen fundamentalismin hirviö vainoaa.

  Nicole Sinclaire (NI). – (EN) Arvoisa puhemies, ilmaisen kunnioitukseni kaikille naisille ympäri maailmaa ja kaikille naisille, jotka ovat viimeisen reilun 100 vuoden aikana taistelleet tasa-arvon puolesta. Vuonna 1893 Uusi-Seelanti antoi naisille äänioikeuden. Jos saan osoittaa kunnioitusta kotimaalleni, niin vuonna 1970 työväenpuoluetta edustanut poliitikko Barbara Castle sai aikaan ensimmäisen samaa palkkaa koskevan säädöksen läntisessä maailmassa. Luonnollisesti Yhdistyneessä kuningaskunnassa oli Euroopan ensimmäinen naispääministeri.

Uskon kuitenkin, että Euroopan parlamentti on kadottanut kosketuksensa todellisuuteen. Vastustan kaikenlaista syrjintää, jopa positiivista, koska se johtaa väistämättä uhreihin. Naiset eivät tarvitse holhoavia kiintiöitä, vaan sen sijaan esteet heidän etenemisensä tieltä on poistettava. Jäsenvaltioiden olisi parempi keskittyä aiheisiin kuten lastenhoidon kehittäminen.

Saimme äskettäin autovakuutuksia koskevan tuomioistuimen päätöksen, jossa vastustetaan perinteisiä, kokeiltuja, testattuja ja järkeviä riskinarviointimenetelmiä. Vaikka EU kannattaakin positiivista syrjintää naisten hyväksi, kyseinen tapaus on esimerkki poliittisesti korrektista eurolöpinästä ja höperöstä päätöksestä, jolla naisten elämästä itse asiassa tehdään entistä vaikeampaa ja kalliimpaa. Terve järki on vierasta Euroopan unionille.

  Puhemies. – (PL) Keskustelu on päättynyt.

Puhetta johti
varapuhemies Diana WALLIS

9. Äänestykset

  Puhemies. – (EN) Esityslistalla on seuraavana äänestykset.

(Äänestysten tulokset ja niiden kulkua koskevat yksityiskohdat: ks. pöytäkirja)

9.1. Elmar Brokin parlamentaarisen koskemattomuuden pidättämistä koskeva pyyntö (A7-0047/2011, Francesco Enrico Speroni) (äänestys)

– Ennen äänestystä:

  Bruno Gollnisch (NI). – (FR) Arvoisa puhemies, tiedätte tämän, koska unionin tuomioistuin on tuominnut teidät koskemattomuustapauksessa, joka koski minua.

Toivon, että armeliaisuutta, jota osoitamme Elmar Brokia kohtaan taloudellisessa tapauksessa, sovelletaan myös niiden parlamentin jäsenten ilmaisunvapauteen, jotka kuuluvat vähemmistöön.

Tasa-arvo, joka tässä parlamentissa vallitsi 20 vuotta sitten, oli ansio tuolloiselle parlamentille ja sen oikeudellisten asioiden valiokunnalle. Valitettavasti koskemattomuutta koskeva järjestelmän on muuttunut puoluepoliittiseksi asiaksi. Olen henkilökohtaisesti pahoillani siitä ja toivon, että toimielimemme ryhdistäytyy.

(Suosionosoituksia)

  Francesco Enrico Speroni, esittelijä. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, minun täytyy vain selvittää yksi tilastotieto. Väärinkäsityksen takia mietinnön perusteluissa mainitaan luku 2 900 euroa, kun taas oikea luku on 2 356,41 euroa.

9.2. Yleinen tuoteturvallisuus ja markkinavalvonta (A7-0033/2011, Christel Schaldemose) (äänestys)

9.3. H1N1-influenssan hallinta (A7-0035/2011, Michèle Rivasi) (äänestys)

9.4. Euroopan tilintarkastustuomioistuimen jäsenen nimittäminen (Harald Wögerbauer – AT) (A7-0048/2011, Inés Ayala Sender) (äänestys)

9.5. Välimeren yleisen kalastuskomission sopimusalue (A7-0023/2011, Crescenzio Rivellini) (äänestys)

9.6. Innovatiivinen rahoitus sekä maailmanlaajuisella että Euroopan tasolla (A7-0036/2011, Anni Podimata) (äänestys)

– Ennen tarkistuksesta 1 toimitettua äänestystä:

  Jean-Paul Gauzès (PPE). – (FR) Arvoisa puhemies, pahoittelen sitä, että Anni Podimatan mietinnössä on joitain epäselvyyksiä, mikä herättää monia tärkeitä kysymyksiä innovatiivisesta rahoituksesta. Pyytäisin Euroopan parlamentin sosialistien ja demokraattien ryhmää vetämään pois jättämänsä vaihtoehtoisen päätöslauselmaesityksen, niin että saamme vietyä yhteisen valmistelutyön päätökseen.

Toiseksi pahoittelen sitä, että transaktiomaksu on herättänyt hieman keinotekoista vastustusta ja että siitä on jätetty kaksi hyvin samanlaista tarkistusta. Pahoittelen sitä, että sen takia Euroopan parlamentti ei voi ilmaista huomattavaa tukeaan kyseiselle verolle EU:n kilpailukyvyn kannalta järkevin ehdoin.

  Martin Schulz (S&D). – (DE) Arvoisa puhemies, voin sanoa Jean-Paul Gauzès'lle seuraavaa: kyllä, me aiomme vetää pois vaihtoehtoisen päätöslauselmaesityksen. Suosittelen sitä ryhmälleni hyvin yksinkertaisesta syystä: seuraava tarkistus, jonka on allekirjoittanut 120 jäsentä kaikista ryhmistä, osoittaa, että keskustelu transaktiomaksusta ei ole minkään yksittäisen ryhmän ehdotus, ei sosialistien, konservatiivien, Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) eikä Vihreät / Euroopan vapaa allianssi -ryhmän. Asian ydin on se, että me teemme institutionaalisen ehdotuksen ja lähetämme institutionaalisen viestin siitä, että tämä parlamentti pystyy sanomaan puoluerajat ylittäen: "haluamme yksityisen sektorin maksavan osansa kriisin taakan kantamisesta". Kyse ei ole sosialistien vaatimuksesta tai Euroopan kansanpuolueen vaatimuksesta; se on yhteinen toiveemme. Jos onnistumme siinä tänään institutionaaliselta pohjalta, niin se on suuri menestys Euroopan parlamentille. Siksi me vedämme päätöslauselmaesityksen pois.

(Suosionosoituksia)

  Rodi Kratsa-Tsagaropoulou (PPE). – (EL) Arvoisa puhemies, Euroopan kansanpuolue (kristillisdemokraatit) jätti eilen täysistunnossa toisen ehdotuksen, joka voisi muodostaa kompromissin. Se kuului: voitaisiinko tehdä selväksi, että resursseja ohjataan EU:n talousarvioon ja tukimekanismiin? Esitimme aihetta keskustelua varten eilen ja odotamme vastausta, niin että voimme päästä kompromissiin ja lähettää myönteisen viestin EU:n toimielimille.

9.7. Terveyserojen vähentäminen (A7-0032/2011, Edite Estrela) (äänestys)

– Ennen äänestystä:

  Margrete Auken (Verts/ALE). – (DA) Arvoisa puhemies, puhun nyt erityisesti tanskalaisille. Tanskankielisessä käännöksessä sana "yhdenvertainen" on käännetty "ligelig". Se ei ole hyvä käännös, koska siten ihmiset ajattelevat, että se merkitsee "yhdenmukaista". Siten lopullisessa mietinnössä käytetään sanaa "retfærdig" merkityksessä "yhdenvertainen". Sillä on erilainen merkitys, ja suosittelen tietysti, että kaikki Tanskan valtuuskunnan jäsenet – kenties ruotsalaisilla on sama ongelma – äänestävät mietinnössä korjatun sanan puolesta.

9.8. Yhteistyö kehitysmaiden kanssa hyvän hallintotavan edistämiseksi verotusalalla (A7-0027/2011, Eva Joly) (äänestys)

9.9. Maatalous ja kansainvälinen kauppa (A7-0030/2011, Georgios Papastamkos) (äänestys)

9.10. EU:n valkuaisvaje (A7-0026/2011, Martin Häusling) (äänestys)

– Ennen äänestystä:

  Martin Häusling, esittelijä. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, tässä mietinnössä tutkitaan, miten Euroopan unionin 80 prosentin valkuaisvajetta voidaan supistaa edistämällä valkuaiskasvien viljelyä unionissa. Mietinnön tarkoituksena ei ole käynnistää keskustelua nollatoleranssista eikä sillä pyritä helpottamaan muuntogeenisen soijan tuontia. Siksi pyydän teitä äänestämään 3 ja 9 kohtaa vastaan. Kyseiset tarkistukset antaisivat mietinnölle aivan eri luonteen. Jos kyseiset kohdat hyväksytään, minun on vedettävä nimeni pois.

– Äänestyksen jälkeen:

  Martin Häusling (Verts/ALE). – (DE) Arvoisa puhemies, koska mietintöä muutetaan äänestyksen tuloksena, pyydän teitä poistamaan nimeni asiakirjasta. Haluan luovuttaa mietinnön takaisin.

(Suosionosoituksia)

9.11. Naisten ja miesten tasa-arvo – 2010 (A7-0029/2011, Mariya Nedelcheva) (äänestys)

– Ennen kohdasta 66 toimitettua äänestystä:

  Sergio Paolo Francesco Silvestris (PPE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, ehdotan tällä suullisella tarkistuksella, että 66 kohdassa lauseen "korostaa, että naisilla täytyy olla oikeus valvoa omia seksuaalisia ja lisääntymiseen liittyviä oikeuksiaan ja heille on etenkin taattava esteetön mahdollisuus ehkäisyyn ja raskaudenkeskeytykseen" jälkeen lisätään sanan "raskaudenkeskeytykseen" jälkeen seuraava teksti: "tunnustaen samalla syntymättömän lapsen oikeus elämään; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota panemaan täytäntöön toimenpiteitä ja toimia raskauden jatkamisen tukemiseksi erityisellä sosiaali- ja hyvinvointipolitiikalla, jolla autetaan naisia, aina kun se on mahdollista, pääsemään yli syistä, jotka saivat heidät valitsemaan raskaudenkeskeytyksen".

Tällä suullisella tarkistuksella varmistetaan naisten vapaus saada turvallinen raskaudenkeskeytys, mutta samalla sillä vahvistetaan periaate, jonka mukaan raskaudenkeskeytys ei ole myöhäinen ehkäisymenetelmä eikä syntyvyyden säännöstelyn keino.

(Suullista tarkistusta ei hyväksytty.)

9.12. Naisten köyhyys (A7-0031/2011, Rovana Plumb) (äänestys)

  Puhemies. – (EN) Äänestys on päättynyt.

10. Äänestysselitykset

Suulliset äänestysselitykset

Mietintö: Christel Schaldemose (A7-0033/2011)

  Francesco De Angelis (S&D). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, kiitän Christel Schaldemosea mietinnöstä, jota on kiitettävä ennen kaikkea konkreettisista ehdotuksista sen valvontajärjestelmän vahvistamiseksi, jolla valvotaan liikettä yhteisillä EU:n tuotemarkkinoilla, jonka tuotteet ovat turvallisia eurooppalaisille kuluttajille.

Kyse on valiokunta-aloitteisesta mietinnöstä, mutta sen ansioksi on luettava, että se menee oikeaan suuntaan sisämarkkinoiden loppuunsaattamiseksi ja eurooppalaisten kuluttajien suojelemiseksi. Turvallisuuden varmistaminen merkitsee sellaisten jäljitettävyysjärjestelmien luomista, jotka ovat luotettavia tuotteen koko elinkaaren ajan. Tässä suhteessa mietinnössä annetaan tehokkaita ehdotuksia: tuoteturvallisuutta koskevan tietokannan perustaminen, kolmansista valtioista tulevia vaarallisia tuotteita koskevan RAPEX-järjestelmän vahvistaminen sekä valvontaviranomaisten resurssien lisääminen vakavia riskejä sisältävien tuotteiden vetämiseksi pois markkinoilta.

Lopetan korostamalla, että tehtävämme on varmistaa, että EU:n markkinoilla olevat tuotteet ovat turvallisia kaikkein haavoittuvimmille kuluttajille, erityisesti lapsille, vanhuksille ja vammaisille.

  Jarosław Kalinowski (PPE). – (PL) Arvoisa puhemies, on keskusteltu paljon kuluttajien turvallisuudesta elintarviketuotteiden yhteydessä, kuitenkin me joskus unohdamme, että joka päivä käytetyt normaalit tuotteet voivat aiheuttaa vakavan uhan terveydelle ja joskus jopa elämälle, erityisesti pienten lasten tapauksessa. Perusväline markkinoille tulevien tuotteiden valvomiseksi on jatkuva markkinavalvonta, ja asianmukainen lainsäädäntö on ehdottoman tärkeää, erityisesti sähköisen kaupankäynnin valvonnassa.

On sanomattakin selvää, että asianmukainen yhteistyö kuluttajajärjestöjen, kansallisten viranomaisten, valmistajien ja myyjien välillä on ehdottoman tärkeää. Ei innostuta kuitenkaan liikaa, vaan pohditaan viileästi vaarallisen tuotteen määritelmää. Muistetaan, että tärkeää ei ole vain se, että käyttöesineet suunnitellaan asianmukaisesti ja että valmistukseen käytetään turvallisia materiaaleja; yhtä tärkeää on se, että niiden käyttämiseen sovelletaan tervettä järkeä ja että lapsia, jotka niitä käyttävät, valvotaan asianmukaisesti. Paljon kiitoksia.

  Lara Comi (PPE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, tänään parlamentti on hyväksynyt yleistä tuoteturvallisuutta koskevan mietinnön, joka on tärkeä uusi askel eurooppalaisten kuluttajien suojelun vahvistamisessa.

Itse asiassa mietinnössä korostetaan jäljitettävyyden merkitystä tuotteen elinkaaren aikana ja pyydetään komissiota käynnistämään toimia, joilla arvioidaan uusia tekniikoita kuluttajien turvallisuuden varmistamiseksi optimaalisin kustannuksin. Jos eurooppalaisille kuluttajille annetaan mahdollisuus tuntea tuotteen kaikki puolet, tieto lisääntyy ja suojelu tehostuu. Uskon, että uusilla tekniikoilla voidaan auttaa torjumaan väärennöksiä, erityisesti tekstiilialalla.

Mietinnön tavoitteena on suojella kuluttajia mutta myös suojella kaikkia yrityksiä, jotka toimivat EU:ssa ja jotka eivät ole päättäneet ulkoistaa toimintaansa. Tällä mietinnöllä voimme todellakin löytää erinomaisen ratkaisun jatkuvaan kiistaan EU:n ulkopuolisten alkuperänimitysten täydellisestä jäljitettävyydestä.

Mietintö: Michèle Rivasi (A7-0035/2011)

  Paolo Bartolozzi (PPE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, Michèle Rivasin mietinnön hyväksyminen on seurausta arvioinnista, joka koskee H1N1-influenssan hallintaa vuosina 2009–2010 ja jolla pyritään antamaan yleiset menettelynormit, joita sovellettaisiin mahdollisissa tulevissa kansanterveyden hätätilanteissa.

Pitkän ja menestyksekkään tarkistusvaiheen jälkeen mietinnössä asetetaan yhteistyö, riippumattomuus ja avoimuus keskeisiksi periaatteiksi. Siinä vaaditaan entistä suurempaa ja parempaa yhteistyötä jäsenvaltioiden terveysviranomaisten ja EU:n toimielinten välille, jotta riskejä voidaan hallita yhdenmukaisesti ja oikeasuhteisesti.

Sen tavoitteita ovat jäsenvaltioiden strategian muuttaminen influenssan kansallisen hallintasuunnitelman osalta, rokotevarastot mukaan luettuna, kaikkien EU:n terveysviranomaisten kuulemien asiantuntijoiden nimien julkaiseminen sekä tehokas luottamussuhde tiedotusvälineisiin, jotka vastaavat kansanterveyttä koskevien viestien levittämisestä. Tästä syystä äänestimme sen puolesta.

  Marisa Matias (GUE/NGL). – (PT) Arvoisa puhemies, tiedämme varsin hyvin mitä tapahtui influenssa A:n kanssa, ja sen pitäisi toimia meille opetuksena. En tiedä muistatteko miten kaikki se alkoi, mutta totuus on se, että se alkoi yhdellä tavalla ja sitä seuranneet toimet olivat täysin ylimitoitettuja ongelmaan laajuuteen nähden.

Sen takia mietintö, josta tänään äänestettiin, on niin tärkeä: meidän on opittava siitä mitä tehtiin, niin ettei se toistu. Meillä on oikeus tietää kuka teki päätökset, miten kaikki tapahtui ja kuka päätti, että se tapahtuisi niin. Meillä on myös oikeus tietää mitkä valtiot vastasivat tietyllä tavalla ja miksi ne vastasivat läpinäkymättömällä tavalla poistamatta epäilyksiämme, koska meillä on edelleen epäilyksiä siitä oliko kyseessä kaupankäynti. Tarvitsemme takuun siitä, ettei jää jälkeäkään mistään mikä osoittaisi, että influenssan yhteydessä käytiin kauppaa.

Siksi katson, arvoisa puhemies, että kaikkia kansanterveyden riskejä on käsiteltävä, mutta siinä yhteydessä on otettava huomioon miten se tehdään ja kuka niistä maksaa.

  Andrzej Grzyb (PPE). – (PL) Arvoisa puhemies, yksi äänestyksen kohteena olevan H1N1-influenssan hallinnan arviointia koskevan mietinnön keskeisistä päätelmistä on jäsenvaltioiden ja EU:n terveydenhuoltoelinten suorittaman riippumattoman arvioinnin puuttuminen. Se johtaa harkitsemattomiin kansanterveyttä koskeviin päätöksiin. On hälyttävää, että ECDC:n entisen johtajan Zsuzsanna Jakabin mukaan koskaan aikaisemmin rokotteelle ei ole annettu markkinointilupaa niin vähin tiedoin sen vaikutuksista. Hän sanoin näin vastauksena kysymykseen, joka koski H1N1-epidemian vastaisen rokotteen liitännäisaineiden turvallisuutta. Ihmisten terveyteen vaikuttavissa päätöksissä tarvitaan enemmän avoimuutta. Puolassa terveysministeri päätti olla ostamatta rokotteita tai toteuttamatta rokotusohjelmaa huolimatta tiedotusvälineiden ja monien muiden ryhmien painostuksesta. Annettakoon anteeksi sen ihmetteleminen, miten stressaavaa kansalaisille oli joutua joka päivä pommitettavaksi tiedolla että heidät pitäisi rokottaa. Annettakoon anteeksi senkin ihmetteleminen, oliko eettisesti oikein keskittyä vain voittoon ja jättää huomiotta kansalaisten terveys ja sen seurauksena myös heikentää luottamusta rokotteita koskeviin virallisiin suosituksiin, joilla pyritään suojelemaan meitä epidemioilta. Paljon kiitoksia.

Mietintö: Crescenzio Rivellini (A7-0023/2011)

  Antonello Antinoro (PPE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, tähän mennessä Välimeren yleisen kalastuskomission hyväksymät suositukset on saatettu osaksi Euroopan unionin lainsäädäntöä väliaikaisesti kalastusmahdollisuuksia koskevilla vuosittaisilla asetuksilla. Ne koskevat toimia kalastus- ja vesiviljelytuotteiden säilyttämiseksi, hallitsemiseksi, hyödyntämiseksi, valvomiseksi ja markkinoimiseksi Välimeren alueella.

Kyseisten suositusten pysyvä luonne edellyttää kuitenkin vakaampaa säädöstä niiden saattamiseksi osaksi EU:n lainsäädäntöä. Siten suositukset on saatettava osaksi lainsäädäntöä yhdellä säädöksellä, johon tulevat suositukset voidaan lisätä. Niin me olemme tehneet tänään, ja se antaa lainsäädännölle lisää varmuutta samalla kun se on tärkeä askel yksinkertaistamista kohti.

Seuraavaksi Välimeren yleisen kalastuskomission jäsenten on varmistettava sovittujen toimien täysimääräinen täytäntöönpano annetusta päivämäärästä alkaen. Saattaminen osaksi lainsäädäntöä on tehtävä ajoissa, jotta kyseisiä kansainvälisiä toimia voidaan soveltaa suoraan luonnollisiin henkilöihin tai oikeushenkilöihin kaikkialla EU:ssa ja oikeusvarmuus voidaan varmistaa tässä suhteessa.

  Marek Józef Gróbarczyk (ECR). – (PL) Arvoisa puhemies, ryhmämme kannatti tätä mietintöä, koska se on ehdottoman tärkeä osa suunnitelmia, jotka koskevat tulevaa yhteistä kalastuspolitiikkaa. Ottaen huomioon edessämme olevat muutokset, alueellistaminen on erittäin tärkeää kuten myös sen varmistaminen, että kyseinen politiikka perustuu juuri alueellistamiseen.

Meitä odottaa keskustelu poisheitetyistä saaliista, häpeällinen keskustelu huonosti suunnitellusta lainsäädännöstä. Lainsäädännön pitäisi perustua tällaisiin toimiin tai toisin sanoen alueellistamiseen, ja meidän pitäisi luoda yhteinen kalastuspolitiikka, jossa se otetaan huomioon. Paljon kiitoksia.

  Syed Kamall (ECR). – (EN) Arvoisa puhemies, jos tarkastelemme yhteisten sopimustemme, yhteisen kalastuspolitiikan ja yhteisen maatalouspolitiikan historiaa, niin tulokset ovat varsin selvästi ihmisten nähtävillä.

Vaikka se on joillain alueilla saanut meidät lisäämään tuotantoa keinotekoisin hinnoin, olemme nähneet myös kalakantojemme heikentymistä ja olemme kokeneet ongelmia poisheitettyjen saaliiden kanssa. On varsin selvää, että järjestelmä on epäonnistunut. Meidän on nyt tunnustettava, että paras tie eteenpäin on järjestelmä, joka perustuu omistusoikeuksiin ja sellaisiin jotka voidaan siirtää tuleville sukupolville, joiden etujen mukaista on varmistaa oman sukupolvensa ja sitä seuraavien sukupolvien resurssit.

Jos vain voisimme oppia oikeusvaltioperiaatteen ja jos vain kykenisimme soveltamaan omistusoikeuksia kalastuspolitiikkaan, meillä olisi kestävä kalastuspolitiikka EU:n yhteisen kalastuspolitiikan lisäksi koko maailmassa, emmekä me tarvitsisi tällaisia sopimuksia.

  Daniel Hannan (ECR). – (EN) Arvoisa puhemies, joka päivä tuhansia tonneja kuollutta kalaa kipataan alusten laidan yli mereen. Ne uppoavat – niiden suomut ja ruodot tukkivat merenpohjan – Englannin kansallisrunoilijan sanoin – meri kyllä muuttaa, tekee jotain outoa ja uutta. Kerrankin vertaus on aivan osuva. Euroopan komissio on nyt herännyt liian myöhään, vuosia sen jälkeen kun poisheitettyjen saaliiden ongelma ilmeni ensimmäisen kerran, ja on yrittänyt tehdä asialle jotain.

Kaikki komission ehdottamat ratkaisut loisivat vääristyneitä kannustimia – voidaan rajoittaa aluksen päiviä merellä, voidaan rajoittaa verkon silmän kokoa, kapteenit voidaan pakottaa tuomaan maihin joka ainoa kilohaili, jonka he saavat saaliiksi. Kaikki nämä seikat perustuvat yhteisen kalastuspolitiikan eksistentiaaliseen ongelmaan, joka on nimenomaan se, että se on yhteinen politiikka: siinä kalastus määritellään yhteiseksi resurssiksi, johon kaikilla kansakunnilla on yhtäläinen oikeus. Kukaan ei sitä omista, joten kellään ei ole kannustinta kohdella kalastusta uusiutuvana resurssina.

Meidän on tehtävä samoin kuin Islanti, Uusi-Seelanti ja Falklandinsaaret ja muut paikat ovat tehneet antamalla kapteeneille suojelua koskevat kannustimet ja omistusoikeudet. Ainoa tapa tehdä se on palauttaa aluevedet jäsenvaltioiden valvontaan.

Puhetta johti
varapuhemies Stavros LAMBRINIDIS

Mietintö: Anni Podimata (A7-0036/2011)

  Jens Rohde (ALDE). – (DA) Arvoisa puhemies, parlamentin suuri enemmistö on jälleen kerran päättänyt, että me täällä parlamentissa kannatamme transaktiomaksua. Kaikista veroista, joita mahdollisesti voisimme hyväksyä, niin kutsuttu Tobinin vero on tyhmin. Ainoa myönteinen asia, mitä kyseisestä verosta voidaan sanoa, on se, ettei siitä ole koskaan tullut mitään, koska jos se olisi Ilmestyskirjan peto, miksi sitä ei ole pantu täytäntöön vuosia sitten?

Ensimmäisen kerran sitä harkittiin jo 1970-luvun alussa. Kuitenkin joka kerta, kun tulee kriisi, vanha vitsi kaivetaan esiin, ja vähän ajan kuluttua tulemme siihen tulokseen, ettei se olekaan hyvä ajatus. Ei ole kerta kaikkiaan hyvä ajatus ottaa käyttöön veroa pelkästään Euroopassa, koska meillä on veroparatiiseja ja niin pääoma voi siirtyä muualle Eurooppaan. Sillä verotetaan kauppaa eikä voittoja. Tobinin vero ei tarjoa ratkaisua mihinkään, ja James Tobin itse tunnusti sen muutama vuosi sitten.

  Clemente Mastella (PPE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, nykyinen talous- ja rahoituskriisi on paljastanut vakavia puutteita maailmanlaajuisen rahoitusjärjestelmän sääntely- ja valvontapuitteissa.

Euroopan unionissa rahoituskriisiä seurasi vaikea finanssikriisi, jonka tärkeä tekijä oli liiallinen ja useissa tapauksissa perusteeton markkinapaine jäsenvaltioiden joukkovelkakirjoja kohtaan. Jälleen kerran lyhytaikaiset ja erittäin spekulatiiviset rahoitustoimet olivat kriisin keskipisteessä, ja ne ovat korostaneet selvää yhteyttä toisaalta tehottoman rahoitussääntelyn ja toisaalta julkisen talouden valvonnan ja kestävyyden välillä.

Kriisin taloudellisia kustannuksia ei voida vielä täysin arvioida. Selvää on kuitenkin se, että maailmalla ja EU:lla ei ole varaa toiseen yhtä suureen kriisiin eikä niiden pidä sallia sellaista.

Jotta löydämme kattavia ja yhdennettyjä toimia kriisiä varten, tarvitsemme uuden ja innovatiivisen rahoitusmekanismin, jolla voidaan vähentää keinottelua ja palauttaa rahoitusalan ensisijainen tehtävä. Muutos on siksi tarpeellinen ja erittäin myönteisellä tavalla.

  Anneli Jäätteenmäki (ALDE). – (FI) Arvoisa puhemies, kannatan maailmanlaajuisen transaktiomaksun käyttöönottoa. Komission on syytä tehdä mahdollisimman nopeasti vaikutustenarviointi, voitaisiinko tällainen maksu ensi vaiheessa aloittaa Euroopan tasolla, ja tämän tutkimuksen jälkeen EU:ssa pitäisi tehdä päätökset.

Lontoossa ylimääräisellä pörssiverolla kerätään 7 miljardin vuosittaiset verotulot. Se ei ole aivan samanlainen maksu kuin tässä keskustelun kohteena olevassa transaktiomaksussa, mutta tulokset ja vaikutukset Lontoosta ovat rohkaisevia, joten komission tulisi tehdä nopeasti vaikutustenarviointi ja sitten olisi tehtävä päätöksiä EU:n tasolla.

  Alfredo Antoniozzi (PPE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, talous- ja rahoituskriisi, joka on vaivannut Eurooppaa viime vuosina, on paljastanut vakavia puutteita sääntelypuitteissa.

Meidän on valmisteltava uusia välineitä, joilla voidaan hillitä keinottelua ja palauttaa rahoitusalan entinen rooli. Meidän on täytettävä reaalitalouden tarpeet ja tuettava pitkän aikavälin investointeja, samalla kun varmistamme oikeudenmukaisen taakanjaon rahoitusalan tärkeimpien toimijoiden kesken. Tällä tavoin onnistumme luomaan uusia lisäresursseja, joilla vastataan maailman ja Euroopan haasteisiin, kuten ilmastonmuutos ja Eurooppa 2020 -strategiassa annetut tavoitteet.

Toivon kuitenkin, että entistä enemmän huomiota kiinnitetään innovatiivisten rahoitusjärjestelmien julkista valvontaa ja avoimuutta koskeviin toimiin, koska ne ovat ehdoton edellytys niiden käyttöönotolle.

  Salvatore Caronna (S&D). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, katson, että Anni Podimatan mietinnön hyväksyminen on merkittävä askel kohti entistä tasapainoisempaa, edistyksellisempää ja vahvempaa EU:n talous- ja finanssipolitiikkaa.

Nyt kaikille on selvää, että EU:n on 27 jäsenvaltion koordinoijana kiireesti varustauduttava talous- ja rahoitusvälineillä, joilla voidaan valvoa taloutta eikä vain alistua sille. Siitä syystä ehdotettu transaktiomaksu on aiheuttanut melkoista kohua ja saanut osakseen paljon huomiota ja synnyttänyt keskustelua. Se tosiasia, että parlamentin enemmistö on äänestänyt asetuksen puolesta, on tärkeää ja merkittävää, koska ensimmäistä kertaa asioiden ei anneta vain ajelehtia vaan sen sijaan olemme päässeet askelen eteenpäin.

Toivon, että komissio ja neuvosto jatkavat tällä tiellä eteenpäin.

  Mario Pirillo (S&D). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, nykyinen talouskriisi on paljastanut vakavia puutteita rahoitusalan valvontapuitteissa sekä tarpeen reagoida uusilla välineillä ja uudella finanssipolitiikalla.

Rahoitusjärjestelmä on alkanut tehdä voittoja keinottelulla, ja on järjetöntä, että kyseinen ala ei maksa minkäänlaista veroa. Asia on korjattava transaktiomaksulla, minkä takia äänestin mietinnön puolesta.

Muussa politiikassa kuten energia- tai ympäristöpolitiikassa EU on päässyt maailmassa johtoasemaan toimien esimerkkinä ja kannustaen muita valtioita EU:n ulkopuolella. Uskon, että meidän pitäisi tehdä samoin rahoitusjärjestelmälle. Toivon, että komissio vastaa pian ja antaa lainsäädäntöehdotuksen, joka tyydyttää kansalaisia, joiden taakaksi kriisi on jäänyt.

  Lara Comi (PPE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, uuden veron käyttöönotto on aina toimi, jota on harkittava hyvin huolellisesti. Jos sillä toisaalta mahdollistetaan sellaisen kannustinjärjestelmän käyttöönotto, jolla pienennetään riskiä ja kielteisiä ulkoisvaikutuksia, toisaalta sillä varmasti luodaan vääristymiä, jotka voivat haitata EU:n rahoitusmarkkinoita.

Olen vakuuttunut siitä, että keinottelutoimista saatuja tuloja pitäisi verottaa, aivan kuten pidän asianmukaisena sitä, että hyvät ja huonot puolet arvioidaan huolellisesti ja tällainen vero tutkitaan perusteellisesti, niin että se tuottaa toivotut vaikutukset lopettamatta vaurauden luomista.

Minun on kuitenkin huomautettava, että on johdonmukaista, jos unioni toimisi yksin, että se voisi menettää kilpailukykyään, eikä sillä olisi käytännössä keinoja saada muita globaaleja taloudellisia toimijoita seuraamaan esimerkkiä. Juuri sen takia kannatan verotusta edellyttäen, että se otetaan käyttöön maailmanlaajuisesti ja sitten, kun siitä on keskusteltu G20-huippukokouksessa.

  Giommaria Uggias (ALDE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, tänään me hyväksymme mielihyvin toimet, joita Anni Podimata on ehdottanut. Me Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmään kuuluvassa italialaisessa Italia dei Valori -puolueen valtuuskunnassa olemme nyt erittäin tyytyväisiä, koska tämä osoittaa sen, että Euroopan parlamentti pystyy noudattamaan periaatteellisia lausuntojaan.

Itse asiassa niinkin varhain kuin keskustelussa Pervenche Berès'n mietinnöstä, joka koskee rahoitus-, talous- ja sosiaalikriisiä, me puolustimme transaktiomaksua. Se toteutui tänään, joten me ilmoitamme mielellämme äänestäneemme sen puolesta, koska verolla siirretään rahoitusvaroja finanssitaloudesta – ja siten pois keinottelusta – reaalitalouteen. Vero on myös vastaus vuosituhannen kehitystavoitteisiin ja tukee suuria eurooppalaisia hankkeita infrastruktuurin, tutkimuksen ja ekologisen rakennemuutoksen alalla sekä tuotantojärjestelmässämme.

  Syed Kamall (ECR). – (EN) Arvoisa puhemies, kun katsomme taaksepäin rahoituskriisiä, meidän on varmistettava, että olemme oppineet jotakin. Meidän on opittava esimerkiksi, että epäasianmukainen sääntely voi joskus aiheuttaa ongelmia, kuten yhteisöjen sijoittamista koskeva säädös Yhdysvalloissa. Se kannusti pankkeja lainaamaan asiakkaille, jotka eivät olleet luottokelpoisia. Kun yksi kymmenestä kyseisistä asiakkaista meni vararikkoon, siitä alkoi subprime-kriisi, ja olemme seuranneet kriisin seurauksia siitä alkaen.

Meidän on ymmärrettävä mitä seuraa siitä, kun rahaa painetaan liian halvalla ja korkoja pidetään alhaalla, niin että ihmiset tekevät sijoituksia huonojen päätösten perusteella eivätkä tunnista, että rahalla itsellään on arvoa. Kuten itävaltalainen taloustieteilijä Ludwig von Mises sanoi, jos tehdään huonoja päätöksiä ja luodaan vääriä investointeja, kun markkinat korjaavat itseään, kaikki häviävät ja luottokupla puhkeaa. Juuri sen me näimme. Meidän on myös otettava opiksi siitä, että pankkeja ei pitäisi koskaan päästää kasvamaan liian suuriksi mennäkseen nurin.

Jos otamme käyttöön tämän veron rahan keräämiseksi, millaisen viestin se lähettää pankeille? Pankit toteavat itsekseen, että ne voivat jatkaa toimintaansa huoletta entiseen malliin ja että ne voivat sitten romahtaa ja veronmaksajat pelastavat ne.

Meidän olisi aika ottaa opiksi rahoituskriisistä.

Mietintö: Edite Estrela (A7-0032/2011)

  Salvatore Iacolino (PPE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, selvä todiste siitä, että oikeutta EU:n kansalaisuuteen ei ole vielä taattu, on vakavassa epätasa-arvossa, jota edelleen esiintyy jäsenvaltioiden välillä. Muihin maihin verrattuna oikeutta terveyteen ei voi harjoittaa samassa määrin Bulgariassa tai Romaniassa, niin että on selvää, että tämä päätöslauselma kaikkine ongelmineen voi olla hyödyllinen viitekohta.

Tänään me vietämme kansainvälistää naistenpäivää eikä ole epäilystäkään siitä, että hoidon ja tuen saanti on edelleen paljon vaikeampaa naisille. Siten me tarvitsemme lisää tietoa, lisää ennaltaehkäisyä, hoitoa ja kuntoutusta sekä terveempiä elämäntapoja.

Siihen vaaditaan asianmukaisia elämäntapoja, joten meidän on sanottava ei riippuvuuksille, lihavuudelle, alkoholille, tupakoinnille ja tartuntataudeille. Siihen me tarvitsemme todellista koheesiopolitiikkaa, jossa oikeutta terveyteen pidetään todella eurooppalaisena tavoitteena.

  Christa Klaß (PPE). – (DE) Arvoisa puhemies, meidän on aina huolehdittava ensisijaisesti terveyden ylläpitämisestä, ja vasta toisena tulee terveyden palauttaminen. Koulutus on keskeistä kaikissa jäsenvaltioissa. Terveellinen ravinto ja liikunta sekä hyvä yleinen koulutustaso ovat erityisen tärkeitä. Periaatteessa asia kuuluu jäsenvaltioille. EU:n pitäisi edistää terveyskasvatukseen liittyvää kokemustenvaihtoa eri aloilla. Äänestin mietintöä vastaan huolimatta monista hyvistä ajatuksista. Vastustan täysin 25, 26 ja 29 kohtaa. Jäsenvaltioiden tärkeillä eettisillä ja moraalisilla päätöksillä, kuten lisääntymistekniikoilla ja raskaudenkeskeytyksillä, ei ole sijaa mietinnössä. Raskaudenkeskeytyksen mainitseminen samassa lauseessa ehkäisyn kanssa ilman ajatustakaan oikeudesta elämään ei heijasta kristityn Euroopan tahtoa.

  Hannu Takkula (ALDE). – (FI) Arvoisa puhemies, on aivan totta, että terveyserot vaihtelevat melko paljon Euroopan unionin sisällä. Jäsenvaltiot ovat hyvin erilaisia, käytäntö ja perinteet ovat hyvin erilaisia. On selvää, että kun katsotaan eteenpäin ja halutaan kaventaa tätä terveyspalvelujen välistä eroa Euroopan unionin tasolla, me tarvitsemme enemmän koulutusta, kasvatusta ja tiedostamista siitä, mitkä asiat vaikuttavat terveyteen.

Tietenkin sosiaalis-taloudellinen asema on nostettu hyvin voimakkaasti esille tässä mietinnössä, mutta uskon itse siihen, että ihan perusasioihin keskittyminen, terveyspalvelujen saatavuus, liikunta, ruokailu, tämän tyyppiset asiat ovat tärkeitä ja niitä pitää alleviivata ja korostaa, kun katsotaan eteenpäin ja halutaan rakentaa parempaa ja terveempää Eurooppaa. Minun mielestäni tarvitaan parhaiden käytäntöjen vaihtoa.

Äänestin itse tyhjää tämän mietinnön osalta johtuen siitä, että minun mielestäni mietintöön oli sisällytetty paljon sellaista, joka ei tähän siihen kuulu. Toivon, että voitaisiin keskittyä terveyserojen kaventamiseen yleisellä tasolla Euroopan unionissa.

Mietintö: Eva Joly (A7-0027/2011)

  Syed Kamall (ECR). – (EN) Arvoisa puhemies, yksi suurimmista huolistani viime vuosina, kun olemme keskustelleet verotuksesta kansainvälisellä tasolla, lienee ollut hyökkäys Caymansaarten tapaisia maita vastaan, kun ne ovat vain noudattaneet meiltä saamiaan neuvoja kehitysasioissa. Vuosien ajan me olemme kertoneet Karibian saarille ja muille kehitysmaille, että niiden pitäisi monipuolistaa talouttaan pois sokerista ja banaaneista, alkaa kiivetä ylöspäin arvoketjussa ja alkaa hankkia asiantuntemusta palvelujen alalla.

Caymansaaret on tehnyt niin, ja nyt noin 40–50 prosenttia sen taloudesta on rahoituspalveluissa verotuksen neutraliteettia koskevan järjestelmän ansiosta. Kyse ei ole veronkierrosta vaan verotuksen neutraliteetista. Caymansaaret ei peri kaksin- ja kolminkertaista veroa varoista, jotka on päätetty sijoittaa sinne. Mitä EU:n tekopyhät imperialistit sitten tekevät, kun Caymansaaret päättää kilpailla heidän kanssaan verotuksen alalla? He päättävät toimia kuin entisaikojen imperialistit ja yrittävät hyökätä Caymansaaria vastaan sen takia, että tämä on halunnut kilpailla EU:n kanssa. EU:n imperialismi on häpeällistä!

  Nirj Deva (ECR). – (EN) Arvoisa puhemies, minun on hyvin vaikea tukea ystäväni Eva Jolyn mietintöä, koska hän alkoi puhua eurooppalaisesta ja maailmanlaajuisesta verosta.

880 miljardia Yhdysvaltain dollaria siirretään kehitysmaista erilaisilla laillisilla ja laittomilla keinoilla ja talletetaan eurooppalaisiin ja länsimaisiin pankkeihin. Me sitä vastoin sijoitamme 60–70 miljardia eurooppalaisten veronmaksajien rahaa kehitysmaihin köyhyydenpoistamisohjelmiin. Jos kyseinen rahamäärä – kehitysmaista paenneet ja pankkeihimme talletetut 880 miljardia Yhdysvaltain dollaria – olisi jätetty kehitysmaihin kehittämään niitä, miten paljon parempaa olisikaan se, että ne kasvaisivat nopeammin ja että niillä olisi pääomanmuodostuskykyä, omistusoikeuksia ja kaupallisia käytäntöjä?

Mietintö: Georgios Papastamkos (A7-0030/2011)

  Clemente Mastella (PPE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, aikana, jolloin Euroopan unionia vaaditaan uudistamaan yhteistä maatalouspolitiikkaansa, maatalous- ja ulkomaankauppapolitiikan johdonmukaisuuden varmistaminen on entistä tärkeämpää.

Maatalous ja kauppa ovat itse asiassa kaksi risteävää poliittista ohjelmaa. Niiden dynamiikka vaikuttaa monenväliseen, alueidenväliseen, alueelliseen ja kahdenväliseen sääntelykehykseen ja entistä enemmän tapahtuu myös päinvastoin. Kyseiset sääntelykehykset eivät ole kuitenkaan staattisia; ne luovat hierarkioita ja kehittyvät neuvottelemalla.

Sääntelyn monimuotoisuus, erilaiset kaupalliset edut, kauppaa koskevat jännitteet ja kiistat heijastavat kotimaisen maatalouspolitiikan ja kansainvälisen kaupan monimutkaisuutta. Koska maatalous ei ole vain taloudellista toimintaa vaan maatalous- ja elintarvikepolitiikkaan liittyy olennaisia tavoitteita, kuten elintarvikkeiden ja kuluttajien turvallisuus, suurimpana haasteena on nyt kaupallisten ja muiden kuin kaupallisten kysymysten yhteensovittaminen.

Kauppapolitiikallamme on siten ratkaiseva rooli päätettäessä siitä, annetaanko maataloudella edelleen myönteinen ja täysi panos kyseisiin tavoitteisiin vaikuttamatta sen dynamiikkaan.

  Jarosław Kalinowski (PPE). – (PL) Arvoisa puhemies, elintarviketurva on painopiste yhteisessä maatalouspolitiikassa. Saavuttaaksemme aidon elintarviketurvan meidän on säilytettävä asianmukaiset suhteet kansainvälisessä kaupassa. Oikeudenmukainen kilpailu on tunnustettava keskeiseksi tekijäksi tässä suhteessa. Eurooppalaisten maanviljelijöiden ja elintarviketuottajien on täytettävä kohtuuttomat EU:n normit ja käytettävä paljon rahaa, jotta heidän tuotteensa täyttävät rajoittavat normit ja säännöt.

EU:lla ei kuitenkaan ole käytännössä mitään valtaa EU:n ulkopuolisiin tuottajiin ja maanviljelijöihin, joilta me tuomme valtavia määriä elintarviketuotteita. Ensinnäkin tällaiset sopimukset ovat epäoikeudenmukaisia EU:n tuottajia kohtaan, ja toiseksi tällainen politiikka on haitallista myös eurooppalaisten kuluttajien terveydelle, koska EU:lla ei ole todellista valtaa kyseisten tuotteiden laatuun, ja asia on korjattava välittömästi.

  James Nicholson (ECR). – (EN) Arvoisa puhemies, aluksi totean, että äänestin mietinnön puolesta, koska mielestäni siinä kuvataan hyvin selvästi ongelmat, joita EU:n maatalousalalla ja maanviljelijöillä on erityisesti kauppapolitiikan kanssa.

Haluan tehdä tämän selväksi: EU:n maatalousalaa ei saa uhrata millään tavalla kauppajärjestelyjen turvaamiseksi esimeriksi Mercosurin kanssa. Valitettavasti minusta kuitenkin tuntuu, että juuri siihen suuntaan ollaan menossa. Vallalla näyttää olevan käsitys, että EU:n maataloutta voidaan käyttää helppona pelinappulana. Jos näin todella on, ennakoin suuria ongelmia monella maatalouden alalla sekä erityisesti karjankasvatusalalla. Meidän vaatimuksemme vastaavista normeista eli sen, että EU:n tuonnin pitäisi täyttää samat normit joita vaaditaan omilta tuottajiltamme, ei pitäisi uhata ketään. Velvollisuutemme kuluttajia kohtaan on toki varmistaa, että niin tapahtuu.

Olen myös erittäin tyytymätön komission asenteeseen parlamenttia kohtaan tässä asiassa. En voi hyväksyä sitä, että se yrittää pimittää meiltä tietoja. Neuvottelujen jatkuessa haluan, että maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan näkemys otetaan huomioon.

  Andrzej Grzyb (PPE). – (PL) Arvoisa puhemies, Georgios Papastamkosin mietinnössä annetaan joitakin erinomaisia ehdotuksia. EU osallistuu useisiin monenvälisiin ja kahdenvälisiin kauppaneuvotteluihin eri ryhmien kuten Maailman kauppajärjestön kanssa. Maataloustuotteiden kauppa on keskeisessä asemassa kyseisellä alalla, erityisesti kun on kyse pääsystä EU:n markkinoille.

EU on maataloustuotteiden nettotuoja. Sokerimarkkinoiden uudistusta seuranneiden neljän vuoden aikana muutuimme nettoviejästä nettotuojaksi. Me tuomme 70 prosenttia maataloustuotteista; tuotteita, jotka viedään kehitysmaista. Meillä on kauppavaje Mercosur-valtioiden kanssa. Kuten Jarosław Kalinowski sanoi, maataloustuotteita, jotka tuotetaan muiden normien mukaan, tuodaan EU:n markkinoille, samalla kun EU:n maanviljelijöille aiheutuu valtavia kustannuksia eläinten hyvinvoinnin tai ympäristön suojelusta.

Emme voi tuhota yhteisen maatalouspolitiikan saavutuksia. Se rahoitetaan EU:n talousarviosta päätöksillä, jotka rajoittavat sen tehoa. Meidän on varmistettava, että EU:n yhteisen maatalouspolitiikan ja kauppapolitiikan välillä on riittävä synergia.

  Hannu Takkula (ALDE). – (FI) Arvoisa puhemies, haluan sanoa myös muutaman sanan tästä Papastamkosin mietinnöstä, joka on varsin perusteellinen, ja voi sanoa, että se antaa hyvän ja laajan kuvan siitä, millä tavalla Euroopan unionin maatalouspolitiikka ja kauppapolitiikka niveltyvät toisiinsa ja minkälaisena politiikan teon välineenä maatalouspolitiikkaa EU:ssa käytetään.

On tietenkin totta, että kun katsomme budjettiammekin, maatalous on merkittävä osa sitä. Siksi maatalous nousee aina esille, kun puhutaan Euroopan unionin politiikasta. Tässä kohdin on hyvä muistaa, että kun me tuomme myös paljon ruokaa Euroopan unionin alueelle eri puolilta, varsinkin kolmansista maista, näistä eettisten standardien periaatteista tulisi pitää kiinni. Puhtaus on tässä kohdin erittäin tärkeä asia.

On myös tärkeää muistaa, että on huolehdittava oman mantereen maataloustuotannosta, eri puolilla, myös syrjäisissä maissa, Suomi mukaan lukien, joissa on erittäin korkea osaamisen taso ja puhtaat tuotteet ja niin edelleen. Kun puhutaan maatalouspolitiikasta ja kun siihen satsataan myöskin tulevaisuudessa, on pidettävä kiinni näistä eettisistä korkeista periaatteista.

  Janusz Wojciechowski (ECR). – (PL) Arvoisa puhemies, äänestin Georgios Papastamkosin mietinnön puolesta. Ihailen mietintöä ja olen iloinen siitä, että Euroopan parlamentti on ryhtynyt puolustamaan vankkumattomasti Euroopan elintarviketurvaa, joka on uhattuna elintarvikkeita koskevissa kansainvälisissä kauppaneuvotteluissa tehtyjen liian suurten myönnytysten takia.

Euroopan unionissa on voimakas painostusryhmä, joka pyrkii vähentämään elintarviketuotantoa unionissa ja lisäämään kolmansista valtioista tulevaa vientiä, koska se tekee voittoa kyseisellä tuonnilla. Asia kävi ilmi esimerkiksi sokerimarkkinoiden uudistuksen aikana. Euroopan unionin ei pidä antaa periksi kyseiselle painostusryhmälle, vaan sen on vastustettava tätä oman elintarviketurvansa edun vuoksi. Politiikka, jossa kyseiselle painostusryhmälle annetaan periksi elintarvikkeiden kysynnän kasvaessa, on pitkällä aikavälillä itsetuhoisaa politiikkaa.

  Inese Vaidere (PPE). – (LV) Arvoisa puhemies, maataloustuotteiden reilu kauppa on yksi tärkeimmistä liikkeellepanevista voimista kehitysmaiden taloudellisessa kehityksessä. Se on ehdottoman tärkeää myös köyhyyden vähentämisessä ja elintarvikekriisien ehkäisyssä. Monet Euroopan unionin alueet ja valtiot ovat riippuvaisia maataloudesta, erityisesti uusimmat jäsenvaltiot, joissa maatalous saa huomattavasti vähemmän suoraa tukea kuin vanhojen jäsenvaltioiden edustajat. Lisäksi kyseisten alueiden on myös kilpailtava Latinalaisen Amerikan tuottajien kanssa, vaikka nämä eivät täytä yhtä tiukkoja normeja ja nauttivat vielä alennetuista tullitariffeista. Tällainen tilanne heikentää huomattavasti omien maanviljelijöidemme kilpailukykyä ja voittoja. Kannatin tätä mietintöä, koska siinä vaaditaan Euroopan unionin kauppapolitiikan tarkistusta, säännöllistä arviointia, yhtenäisten normien soveltamista kolmansien valtioiden maataloustuotteisiin ja markkinoiden avaamista kolmansien valtioiden maataloustuotteille vain jos maanviljelijämme saavat korvausta tappioista, joita he kärsivät kolmansien valtioiden maataloustuotteiden tuonnin määrän kasvusta. Kiitos.

  Syed Kamall (ECR). – (EN) Arvoisa puhemies, kun puhun ystävilleni monissa maailman köyhissä valtioissa ja kysyn heiltä mikä on paras tapa, jolla voimme auttaa heitä lievittämään ja torjumaan köyhyyttä heidän kotimaissaan, he toteavat usein ettei apu ole oikea vastaus. Heitä auttaisi se, että me autamme heidän kotimaidensa yrittäjiä luomaan vaurautta paikallisesti ja että he voivat käydä kauppaa meidän kanssamme Euroopan unionissa. Voimme auttaa heitä avaamalla markkinamme.

Yksi suurista ongelmista kyseisessä lausunnossa on se, että meillä on yhteinen maatalouspolitiikka. Myös Yhdysvalloilla on kaikenlaisia tukia. Vaikka saarnaammekin avoimesta kaupasta, olemme tekopyhiä, kun suljemme omat markkinamme kehitysmaiden erinomaisilta tuotteilta. Lisäksi me käytämme terveys- ja kasvinsuojelustandardeja. Tietysti me kaikki haluamme turvallisia elintarvikkeita, mutta usein kyseisiä standardeja käytetään tullien ulkopuolisina esteinä kehitysmaiden tuontia vastaan.

On aika luottaa kuluttajiin. Niin kauan kuin elintarvikkeet ovat turvallisia, annetaan kuluttajien päättää haluavatko he Euroopassa vai muualla kasvatettuja elintarvikkeita. Lopetetaan kannattamattomien ja toteuttamiskelvottomien alojen tukeminen EU:ssa.

  Daniel Hannan (ECR). – (EN) Arvoisa puhemies, Euroopan unionin yhteinen maatalouspolitiikka on verratonta tuhlaavaisuudessaan, korruptiossaan ja bysanttilaisessa byrokratiassaan, itsekkyydessään, tekopyhyydessään ja moraalittomuudessaan.

1950-luvun lopussa Argentiinan EU-suurlähettiläs nimitettiin kehitysmaiden edustajaksi. Hän totesi, että jos EU:n oli tuettava maanviljelijöitään, niin he ymmärsivät sen, ja että he eivät pitäneet siitä, että pidimme heidän tuotteensa poissa markkinoiltamme, mutta he ymmärsivät sen. Hän kuitenkin pyysi, ettemme anna heille kaksinkertaista iskua myymällä ylijäämiämme alihintaan heidän markkinoillaan. EU ei kuunnellut häntä silloin eikä ole kuunnellut sen jälkeen.

Viimeisimmillä maailmankauppaneuvotteluilla oli optimistinen aihe "kaikkea paitsi aseita". Tietysti se muuttui pian kaikeksi paitsi maatiloiksi, koska EU on päättänyt säilyttää suojellun ja tuetun asemansa kyseisellä alalla.

Tehkää päätelmänne siitä mitä on tapahtunut. Yhteinen maatalouspolitiikka on ollut olemassa vuodesta 1960 lähtien. Sitä EU on harjoittanut pisimpään. Jos tässä on kaikki mitä olemme saaneet aikaan – ekologinen katastrofi, köyhyys, elintarvikkeiden korkeiden hintojen inflatoriset vaikutukset – mitä me oikein ajattelemme, jos haluamme antaa samoille toimielimille lisää valtaa?

  Nirj Deva (ECR). – (EN) Arvoisa puhemies, yleensä olen sataprosenttisesti samaa mieltä ystäväni Syed Kamallin kanssa, mutta tänään saanen olla eri mieltä. Ajateltuani asiaa pitkään ja hartaasti olen tullut siihen tulokseen, että elintarviketurva on erittäin tärkeä osa maailman väestönkasvua. Euroopan unionin pitäisi varmistaa oma elintarviketurvansa. Se merkitsee omavaraisuutta. Ei ylituotantoa, jolloin me myymme tuotteita alihintaan kehitysmaille, eikä alituotantoa, jolloin me viemme ruoan nälkäisten ihmisten suusta.

Niinpä meidän pitäisi pyrkiä omavaraisuuteen Euroopassa, omavaraisuuteen Aasiassa ja omavaraisuuteen Afrikassa ja Yhdysvalloissa. Jos ohjelmiemme tavoitteena on omavaraisuus, niin kaikkea muuta voidaan käyttää kansainvälisessä kaupassa. Ruoalla emme voi leikkiä.

Mietintö: Martin Häusling (A7-0026/2011)

  Christa Klaß (PPE). – (DE) Arvoisa puhemies, äänestin Martin Häuslingin mietinnön puolesta. Valkuaisaine on keskeinen osa terveellistä eläinten ravitsemusta. EU:n on ryhdyttävä toimiin varmistaakseen luotettavan valkuaisaineen tarjonnan. Meidän on hyödynnettävä kaikki mahdollisuudet tutkimuksen ja viljelyn tukemisesta maanviljelijöiden tiedotukseen ja koulutukseen vakiintuneiden käytäntöjen ja vuoroviljelyn eduista. Ei unohdeta myöskään kierrätystalouden hyvää periaatetta. Komission on tarkasteltava uudelleen kieltoa, joka koskee eläinvalkuaisen syöttämistä muille kuin märehtijöille, kunnioittaen kannibalismin kieltoa. Sen on harkittava erityisesti eläinvalkuaisen mahdollista käyttöä lihaluujauhossa sioille ja siipikarjalle. Kyseisten materiaalien valmistuksessa on noudatettava nykyisiä tiukkoja sääntöjä ihmisten terveyden ja ympäristön suojelemisesta. Täällä tuhotaan tällä hetkellä arvokkaita valkuaislähteitä vain sen takia, ettemme pysty käsittelemään kyseisiä tuotteita oikein.

  Janusz Wojciechowski (ECR). – (PL) Arvoisa puhemies, pahoittelen sitä, että Martin Häuslingin mietintö, joka on hyvä mietintö, ei saanut oman laatijansa tukea harkitsemattomien tarkistusten takia. Minäkin äänestin sen hyväksymistä vastaan. Katson, että meillä ei ole mitään syytä käyttää mietinnön tarkistuksia edistämään muuntogeenisille organismeille tehtäviä myönnytyksiä Euroopan unionissa ja että meidän ei pitäisi tukea muuntogeenisiä organismeja. Unionin pitäisi puolustaa perinteistä ja luonnollista maataloutta. Muuntogeeniset viljelykasvit ovat uhka unionin maataloudelle ja elintarviketurvalle, ja edellä mainitusta syistä olen samaa mieltä esittelijän kanssa. Noudatin hänen esimerkkiään tässä asiassa. Paljon kiitoksia.

Mietintö: Mariya Nedelcheva (A7-0029/2011)

  Francesco De Angelis (S&D). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, kiitän aluksi esittelijää Mariya Nedelchevaa hänen panoksestaan. Puhe miesten ja naisten tasa-arvosta nykypäivän työmaailmassa ei ole pelkkää puhetta eikä se saa jäädä sellaiseksi.

Päinvastoin naisten työllisyys on EU:ssa strateginen kysymys kulttuurin ja talouden näkökulmasta. Saatavilla olevista tiedoista käy ilmi, että jos naisten työllisyysaste olisi samalla tasolla kuin miesten, bruttokansantuote kasvaisi 30 prosentilla. Nykyinen kriisi ei siis saa pakottaa meitä ottamaan askelta taaksepäin vaan päinvastoin sen on saatava meidät eteenpäin kohti aktiivista naisten työllisyyspolitiikkaa. Siksi me tarvitsemme kohdennettua työllisyyspolitiikkaa, joka antaa mahdollisuuden arvioida kriisin vaikutusta naisiin ja pohtia suhdanteita tasoittavia ratkaisuja.

Mietinnössä on vielä se hyvä puoli, että siinä keskitytään naisten työllisyyttä edistävään myönteiseen politiikkaan, ammatilliseen koulutukseen ja naisten yrittäjyyteen. Lopetan toteamalla, että on toinenkin ongelma: naisiin kohdistuvan väkivallan vakava ongelma. EU tarvitsee nyt kattavan direktiivin kaikenlaisen naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemiseksi ja torjumiseksi.

  Jens Rohde (ALDE). – (DA) Arvoisa puhemies, kun olen kuunnellut keskustelua naiskiintiöistä pörssiyritysten hallituksissa, on selvää, että tässä salissa käydään aina vain uudestaan asemasotaa, ja se on todella sääli. En aio salailla sitä, että vastustan lakisääteisiä kiintiöitä, osittain siksi että pidän niitä huonona yhtiöiden kannalta mutta myös siksi että pidän niitä huonona myös pätevien naisten kannalta, jotka jäävät automaattisesti syrjään hallituksissa. Siksi sanon kiintiöille "ei". Voisimme kuitenkin omaksua käytännöllisen lähestymistavan ja keskustella siitä, voisimmeko vaatia pörssiyhtiöitä laatimaan itse tasa-arvoa koskevan toimintaohjeen ja joitakin tavoitteita niin, että ne päättävät itse mitä kyseiset tavoitteet ovat. Se olisi hyvä asia niille naisille, jotka onnistuvat pääsemään hallitukseen tällä lähestymistavalla, mutta myös yhtiöille, koska ne päättävät toteutettavista tavoitteista. Katson, että meidän pitäisi kokeilla hieman käytännöllisyyttä yhtiöiden ja kyseisten naisten takia.

  Debora Serracchiani (S&D). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, äänestin naisten ja miesten tasa-arvoa sekä naisten köyhyyttä koskevien mietintöjen puolesta ja olen iloinen siitä, että asiasta keskustellaan samana päivänä, kun vietämme kansainvälisen naistenpäivän satavuotisjuhlaa.

Huolimatta direktiivistä 2002/73/EY miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun periaatteen toteuttamisesta mahdollisuuksissa työhön, ammatilliseen koulutukseen ja uralla etenemiseen vielä on toteutettava toimia, jotta se saatetaan asianmukaisesti osaksi lainsäädäntöä. Riittänee, kun sanon, että vaikka naisten koulutustaso on noussut merkittävästi viime vuosina ja valmistuneiden naisten määrä on nyt korkeampi kuin valmistuneiden miesten määrä, naiset ovat edelleen keskittyneinä perinteisille naisten aloille ja heille maksetaan usein vähemmän ja heillä on vähemmän vastuullisia tehtäviä kaikilla yhteiskunnan aloilla.

Koska naisista riippuvaisten henkilöiden kuten lasten, vammaisten ja vanhusten tukipalveluja, naisten vapaita koskevia järjestelmiä ja joustavia työaikajärjestelyjä ei ole riittävästi tarjolla, he eivät pääse töihin.

Lopetan muistelemalla niitä maailman naisia, jotka taistelevat perusoikeuksien puolesta, ja toivoisin, että tämä parlamentti ilmaisee solidaarisuutensa Iranin feministiyhdistyksille, joiden jäsenet lähtevät tänään kaduille ja jotka kehottavat naisia osoittamaan mieltään ilman hijabia.

  Anna Záborská (PPE). – (SK) Arvoisa puhemies, selitän lyhyesti miksi en kannattanut päätöslauselmaa, jossa arvioidaan vuotta 2010 tasa-arvon näkökulmasta.

Päätöslauselman tekstissä tuetaan naisten ja miesten tasa-arvoa monilla aloilla ja samaan aikaan siinä tuetaan aborttia – uuden elämän lopettamista. Teksti on ristiriidassa Yhdistyneiden Kansakuntien päätöslauselmien kanssa, joissa todetaan, ettei aborttia pitäisi koskaan käyttää syntyvyyden säännöstelyn keinona.

Hyväksyessään tämän päätöslauselman Euroopan parlamentti sekaantuu kansallisvaltioiden asioihin mutta ennen kaikkea se sivuuttaa perusoikeuskirjassa tarkoitetun oikeuden elämään.

Olen pahoillani siitä, että parlamentti on tukenut tätä tekstiä. Se on hälyttävä merkki, ja kehotan kansallisia järjestöjä ja yhdistyksiä esittämään vastalauseensa parlamentin jäsenille, jotka edustavat heitä Euroopan parlamentissa.

  Hannu Takkula (ALDE). – (FI) Arvoisa puhemies, minusta on erittäin tärkeä asia, että Euroopan parlamentissa puhutaan miesten ja naisten välisestä tasa-arvosta. Ei vain tänään kun vietetään juhlapäivää, vaan siitä pitää puhua aina. On aivan totta, että on tärkeätä muistaa se, että meidät on luotu miehiksi ja naisiksi. Se on rikkaus, mutta se ei tarkoita, että jos on mies taikka nainen, on jollakin tavalla huonompi tai heikompi, vaan meidät on myöskin luotu tasa-arvoisiksi. Siksi on erittäin tärkeää huolehtia siitä, että nyt viimeistään 2010-luvulla voitaisiin olla tasa-arvoisessa Euroopassa, mikä tarkoittaisi sitä, että myöskin työmarkkinoilla miehiä ja naisia kohdeltaisiin samalla tavoin. Nythän on ollut tilanne se, että naiset ovat olleet jatkuvasti heikommassa asemassa, mitä tulee palkkaukseen ja niin edelleen, ja näin ei pidä olla sivistyneessä Euroopassa, vaan meidän pitää huolehtia siitä, että tasa-arvo voi toteutua sanan todellisessa merkityksessä.

Mitä tulee kiintiöihin, niin niitä tarvitaan niin kauan, että me omaksumme ajattelun, jonka mukaan kaikki ovat tasa-arvoisia, ja pätevyys sitten työmarkkinoilla loppujen lopuksi on se, mikä ratkaisee.

  Izaskun Bilbao Barandica (ALDE). – (ES) Arvoisa puhemies, tänään me olemme hyväksyneet taas uuden aloitteen, mutta meidän täytyy, kuten komission jäsen totesi, siirtyä sanoista tekoihin.

Toimista huolimatta epätasa-arvoa esiintyy edelleen. Naiset ovat hyvin koulutettuja. Viimeisimpien yliopistoista saatujen tietojen mukaan, he saavuttavat yhä parempia tuloksia, mutta meitä syrjitään edelleen. Se koskee erityisesti vammaisia ja ikääntyneitä naisia sekä maahanmuuttajanaisia, jotka kärsivät kaksinkertaisesta syrjinnästä.

Tänään olemme tämän aloitteen lisäksi kuulleet monia lausuntoja, mutta emme ole valmiita antamaan esimerkkiä. Riittää, kun katsotaan kumpaa sukupuolta komission puheenjohtaja on, tai kun tarkastellaan neuvoston jäseniä, kiertäviä puheenjohtajia, neuvoston puheenjohtajaa, parlamentin puhemiestä ja tilintarkastustuomioistuimen presidenttiä, Euroopan keskuspankin jäseniä, joiden joukossa ei ole ensimmäistä kertaa yhtään naista, tämän toimielimen parlamentaaristen ryhmien puheenjohtajia tai naisten puuttumista joidenkin valtioiden valtuuskunnista.

Eurooppalaisen politiikan kuva on edelleen miehinen. Meillä on pitkä matka edessämme. Siksi äänestin aloitteen puolesta. Uskon kiintiöihin keinona edetä tällä vaikealla tiellä sekä erityisesti mottoon, josta aloitin: sanoista tekoihin.

  Inese Vaidere (PPE). – (LV) Arvoisa puhemies, vaikka naisten oikeuksien tilanne on parantunut, kiinnittäisin kuitenkin huomiota vähintään kolmeen näkökohtaan. Ensinnäkin palkkaerot ovat edelleen huomattavia, ja kriisin aikana kyseiset erot ovat kasvaneet, koska olemme päättäneet tukea pankkeja eikä kouluja ja päiväkoteja, jotka työllistävät pääasiassa naisia. Toiseksi tuki naisille, tuleville äideille ja uusille äideille on riittämätöntä, erityisesti uusissa jäsenvaltioissa. Syrjintää esiintyy myös työmarkkinoilla. Kolmanneksi politiikassa, jossa ihanteellinen miesten ja naisten välinen suhde olisi 50:50, naisten osuus on edelleen huomattavasti pienempi. Sama ilmiö on havaittavissa johtotehtävissä. Uskon, ettei tällä mietinnöllämme voida antaa uutta potkua ongelmien ratkaisuun.

  Anneli Jäätteenmäki (ALDE). – (FI) Arvoisa puhemies, äänestin mietinnön puolesta ja äänestin myös kiintiöiden puolesta. Haluan tässä kiittää komissaari Redingiä siitä, että hän on esittänyt, sanoisinko uhkavaatimuksen, että hän ryhtyy toimenpiteisiin, ellei pörssiyhtiöissä vuoden kuluttua ole enemmän naisia. Itse asiassa tässä työssä komissaari vain panee täytäntöön Euroopan unionin perussopimuksia ja direktiivejä, joissa puhutaan siitä, että miehet ja naiset ovat tasavertaisia.

Tiedän, että kiintiöt herättävät ristiriitaisia tunteita, eikä se ole kunnollista demokratiaa, mutta ei ole tämäkään tilanne, jossa nyt olemme. Suomessa kunnallistasolla kiintiöt otettiin käyttöön 10–15 vuotta sitten. Niitä vastustettiin ja katsottiin, että ne halventavat naisia ja että naisia ei ole tarpeeksi näihin paikkoihin. Näitä naisia on löytynyt, ja käytäntö on osoittanut, että ainakin Suomessa tämä kiintiö kunnallistasolla toimii erittäin hyvin.

  Daniel Hannan (ECR). – (EN) Arvoisa puhemies, kiitos, että toimitte sijaisena ja istunnon puheenjohtajana, ja paljon kiitoksia teidän henkilökunnallenne ja tulkeille. Äskettäinen päätös, jonka mukaan vakuutusyhtiöt eivät saa syrjiä sukupuolen perusteella ottaakseen lukuun eroja ajotaidoissa tai eliniässä, on epäonnistunut niin monella tasolla, että on vaikea tietää mistä aloittaa. Ensimmäisen kysymys on kustannukset. Se maksaa ylimääräiset miljardi puntaa. Vakuutusmaksut nousevat ja yhä harvempi ottaa vakuutuksen.

Toinen kysymys on huono oikeuskäytäntö, tapa, jolla unionin tuomioistuin tekee päätöksiä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ennakkotapausten perusteella. Kolmas kysymys on vilpillisyys. Kun tasa-arvoa ja syrjimättömyyttä koskevat direktiivit annettiin, ymmärrettiin hyvin, että vakuutusmatemaattisesti perustellut erot olisivat edelleen oikeutettuja.

Neljäs kysymys on oikeudellinen aktivismi, tapa, jolla tuomarimme ovat sivuuttaneet sen, mitä lainsäädäntö sanoo sen puolesta mitä he ajattelevat, että lainsäädännön pitäisi sanoa. Viides kysymys on hyökkäys sopimisen vapautta vastaan. Jos joku haluaa vakuuttaa minut ja hyväksyn mielelläni hänen ehtonsa, ei ole valtion tehtävä kiilata väliin ja julistaa liiketoimi laittomaksi.

Sitten kuudes, tyrmäävä kysymys: miten asia liittyy EU:hun? Jokainen jäsenvaltio voisi laatia omat sääntönsä sukupuolten tasa-arvosta omien asianmukaisten demokraattisten mekanismien ja menettelyjen mukaisesti. Arvoisa puhemies, tuomioistuin, jolla on tehtävä, on uhka. Korkein oikeusaste, jolla on tehtävä, on sortoa.

Mietintö: Rovana Plumb (A7-0031/2011)

  Alfredo Antoniozzi (PPE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, naisten köyhyyttä on esiintynyt kauan ja siihen on historialliset syyt, eikä se ole todellakaan talouskriisin tuote.

Äänestin Rovana Plumbin mietinnön puolesta, koska olen vakuuttunut tarpeesta sitoutua edelleen voimakkaasti EU:ssa ja jäsenvaltioissa sukupuolten tasa-arvon edistämiseen. Uskon, että mietinnön sisältämät toimet osoittautuvat hyödylliseksi tueksi – ehkä ne eivät yksin riitä mutta tämä on askel eteenpäin – strategialle, jolla pannaan täytäntöön Eurooppa-neuvoston hyväksymä Euroopan tasa-arvosopimus, sekä sukupuolten tasa-arvoa koskevalle toimintakehykselle.

Jäsenvaltioiden antama tuki erityisohjelmille, joilla edistetään naisten aktiivista osallistumista tai palaamista työmarkkinoille, on tässä suhteessa paras päätös. On kuitenkin erittäin tärkeää, että kyseisiä ohjelmia ei koordinoida vain paikallisella, kansallisella ja eurooppalaisella tasolla vaan että löydetään koordinointitapoja myös EU:n ulkopuolisten kumppaneiden kanssa.

  Izaskun Bilbao Barandica (ALDE). – (ES) Arvoisa puhemies, naiset ovat aina hoitaneet näkymättömän työn: kotityöt ja henkisen tuen; asiat, joita ei voi ostaa ja joihin ei voi palkata ketään. Emme ole kuitenkaan antaneet sille arvoa.

Nyt naiset tulevat työmarkkinoille. Olemme kuitenkin edelleen köyhyyden uhan alla, tilanteessa, joka pahenee talouskriisissä. Äänestin aloitteen puolesta, koska velvollisuutemme on poistaa naisten köyhyys. Se voidaan tehdä vahvistamalla säädöksiä ja toimia miesten ja naisten välisen palkkaeron supistamiseksi.

Meidän on toteutettava aktiivista työllisyyspolitiikkaa naisten hyväksi ja tarkistettava sosiaalisen suojelun järjestelmiä niin, että erityistä huomiota kiinnitetään ikääntyneisiin ja vammaisiin naisiin.

Edistetään naisten pääsyä työmarkkinoille, koska he kasvattavat voittoja, ja supistetaan sukupuolten välistä palkkaeroa, koska siten lisätään bruttokansantuotetta 13 prosentilla, kuten useat tutkimukset osoittavat.

Kyse on oikeudenmukaisuudesta, mutta se on ennen kaikkea mahdollisuus EU:n kilpailukyvylle.

Kirjalliset äänestysselitykset

Mietintö: Francesco Enrico Speroni (A7-0047/2011)

  Luís Paulo Alves (S&D), kirjallinen. – (PT) Saksan rikos- ja verolakien perusteella veronkierto on rangaistavaa vain, jos veronmaksaja on tietoinen veronkierrosta ja tekee sen tahallisesti. Tässä tapauksessa aikomuksena ei selvästikään ollut kiertää veroja, koska kyseessä oleva summa maksettiin avoimesti parlamentin jäsenen tilille ja hän oli lähettänyt siitä laskun Speakers' Agency -yhtiölle. Lisäksi on melko tavallista, että pieniä summia jää epähuomiossa ilmoittamatta, kuten tässä tapauksessa, jolloin niitä käsitellään yleensä yksinomaan hallinnollisissa menettelyissä.

On aivan poikkeuksellista, että tätä unohdusta on käsitelty tällä tavoin ja että jäsen Brokille ei edes ilmoitettu suoraan häntä vastaan esitetyistä syytteistä. Se, ettei yleinen syyttäjä ole edes ilmoittanut verosaamisten tarkkaa määrää, johon kuuluu myös maksamatta olevien korkojen määrä, tekee ilmeisemmäksi, että kyseessä voi olla tarkoitushakuinen syyte (fumus persecutionis). Tässä tilanteessa on asiatonta poistaa parlamentin jäsenen koskemattomuus.

  José Manuel Fernandes (PPE), kirjallinen. – (PT) Yhdyn mietinnössä esitettyyn toteamukseen siitä, että on asiatonta poistaa parlamentin jäsenen koskemattomuus. Rikossyytteet on tosiasiassa esitetty tunnettua poliitikkoa vastaan, ja kyseessä olevat summa ja olosuhteet olisivat tavallisen kansalaisen kohdalla johtaneet ainoastaan hallinnolliseen menettelyyn. Kyseessä on fumus persecutionis -tapaus, koska vaikuttaa siltä, että menettelyjen käynnistämisen ainoana syynä oli vahingoittaa kyseisen jäsenen mainetta.

  Juozas Imbrasas (EFD), kirjallinen. – (LT) Äänestin Elmar Brokin parlamentaarisen koskemattomuuden pidättämistä vastaan, koska rikossyytteet on esitetty tunnettua poliitikkoa vastaan ja koska kyseessä olevat summa ja olosuhteet olisivat tavallisen kansalaisen kohdalla johtaneet ainoastaan hallinnolliseen menettelyyn. Lisäksi yleinen syyttäjä pyrki salaamaan Brokin syytettä koskevat tiedot valheellisin ja erittäin loukkaavin perustein ilman asianmukaista syytä. Tämän lisäksi syyttäjä varmisti, että tapaus sai paljon julkisuutta tiedotusvälineissä, ja aiheutti siten mahdollisimman paljon vahinkoa kyseiselle parlamentin jäsenelle. Kyseessä on näin ollen selvästi fumus persecutionis -tapaus, koska vaikuttaa siltä, että menettelyjen käynnistämisen ainoana syynä oli vahingoittaa kyseisen jäsenen mainetta. Tässä tilanteessa olisi siis täysin asiatonta poistaa jäsenen koskemattomuus.

  David Martin (S&D), kirjallinen. – (EN) Äänestin tyhjää tästä mietinnöstä. Yhtäältä ihailen suuresti jäsen Brokin tekemää työtä, mutta toisaalta minulla on vakavia epäilyjä siitä, että parlamentaarisen koskemattomuuden verukkeella pyritään välttämään asianmukainen oikeusprosessi veronkiertotapauksessa.

  Jean-Luc Mélenchon (GUE/NGL), kirjallinen. – (FR) Veronmaksu on velvollisuus, jota yhdenkään kansalaisen ei pitäisi voida väistää. Tästä on huomautettu jäsen Brokille. Koskemattomuuden tarkoituksena ei ole suojella rikoksilta vaan suojata ilmaisunvapautta. Olen siksi iloinen, että hän on oikaissut virheensä.

Mietinnössä on kuitenkin useita epätyydyttäviä kohtia. Hyvä esittelijä Speroni, 5 000 euroa ei ole mitättömän pieni summa, eikä kukaan pakottanut jäsen Brokia tähän tilanteeseen. Väitteet siitä, että häntä syytetään "pienen summan epähuomiossa ilmoittamatta jättämisestä", eivät ole siksi mielestäni täysin aiheettomia. Äänestän vastaan.

  Nuno Melo (PPE), kirjallinen. – (PT) Parlamentin tehtävänä on puolustaa Euroopan parlamentin jäsenten edustajantoimen riippumattomuutta, jota ei saa loukata. Parlamentin jäsen on joutunut fumus persecutionis -tapauksen kohteeksi. Toisin sanoen menettelyjen käynnistämisen ainoana syynä oli vahingoittaa kyseisen jäsenen mainetta. En siksi kannata hänen koskemattomuutensa pidättämistä.

  Alexander Mirsky (S&D), kirjallinen. – (EN) Vaikka tunnen vastenmielisyyttä Elmar Brokia kohtaan hänen epäasianmukaisen menettelynsä ja Ukrainan vastaisten puheidensa vuoksi, hänen koskemattomuutensa pidättämiseen pitäisi nähdäkseni olla pakottavia syitä. Tiedämme hyvin, että parlamentaarisen koskemattomuuden pidättämistä koskeva pyyntö on esitetty Bielefeldin syyttäjäviranomaisen kirjeessä, jossa väitetään, että jäsen Brok ei ole ilmoittanut vuoden 2005 tuloveroilmoituksessaan 5 000 euron palkkiota, jonka hän sai Münchenissä 28. lokakuuta 2005 HypoVereinsbank Group -yrityksen järjestämässä Europa Forum -tilaisuudessa pitämästään puheesta ja josta maksettavan veron määrä oli 2 900 euroa. Tiedämme myös, ettei jäsen Brok maksanut tätä summaa ja jäi kiinni virheestään. Koskemattomuutta käytetään nykyään eräänlaisena "nuijana" tilien selvittämisessä tai "pikkurahana" parlamentin jäsenten manipuloinnissa.

  Maria do Céu Patrão Neves (PPE), kirjallinen. – (PT) Saksalainen syyttäjäviranomainen on pyytänyt jäsen Brokin parlamentaarisen koskemattomuuden pidättämistä. Nämä menettelyt liittyvät siihen, ettei hän ole ilmoittanut tuloveroilmoituksessaan palkkiota, jonka hän sai Münchenissä pitämästään puheesta ja josta maksettavan veron määrä oli 2 900 euroa. Tämä summa on nyt maksettu. Tässä yhteydessä viitataan kuitenkin oikeudelliseen näkemykseen siitä, että tavallista kansalaista ei olisi kohdeltu samalla tavoin vastaavassa tilanteessa ja että tässä tapauksessa on vahvoja viitteitä poliittisesta vainoamisesta. Tässä erityistilanteessa ja koska kyseessä on fumus persecutionis -tapaus, en kannattanut jäsen Brokin parlamentaarisen koskemattomuuden pidättämistä.

  Raül Romeva i Rueda (Verts/ALE), kirjallinen. – (EN) Tässä mietinnössä Euroopan parlamentti päätti olla pidättämättä Elmar Brokin koskemattomuutta.

Mietintö: Christel Schaldemose (A7-0033/2011)

  Luís Paulo Alves (S&D), kirjallinen. – (PT) Äänestän mietinnön puolesta. Sisämarkkinoiden asianmukainen toiminta edellyttää turvallisia tuotteita ja luottavaisia kuluttajia. Keskeisenä tavoitteena on parantaa turvallisuutta, eikä tämä saa estää markkinoiden laajentumista. Tuotteille asetettuihin vaatimuksiin suhtaudutaan nykyään samalla tavalla, mikä on parantanut tuotteiden yleistä turvallisuutta sisämarkkinoilla, mutta tilannetta voidaan vielä parantaa, koska etenkin lapsille tapahtuu tällä alalla edelleen liian paljon onnettomuuksia, joilla on kohtalokkaita seurauksia.

Yleisestä tuoteturvallisuudesta annettu direktiivi 2001/95/EY (tuoteturvallisuusdirektiivi), jossa säädetään tuotteiden yleisistä turvallisuusvaatimuksista, hyväksyttiin jo kymmenisen vuotta sitten, minkä vuoksi sitä on kiireesti tarkistettava, jotta yhdenmukaistettuihin tuotteisiin ei enää sovelleta erilaisia markkinasääntöjä sen mukaan, ovatko ne kulutustuotteita vai eivät. Asian kannalta merkitykselliseen lainsäädäntökehykseen kuuluu kolme osatekijää: uusi lainsäädäntökehys, yleisestä tuoteturvallisuudesta annettu direktiivi ja alakohtaiset yhdenmukaistamisdirektiivit. Tätä monimutkaista tilannetta on siksi yhdenmukaistettava.

  Liam Aylward (ALDE), kirjallinen. – (GA) EU:ssa asuvien on voitava luottaa kaikkien EU:n markkinoilla myytävien tuotteiden turvallisuuteen, ja tiukkoja terveys- ja turvallisuusvaatimuksia on aina noudatettava.

Tämä on ajankohtainen ja tärkeä mietintö, ja olen tyytyväinen sen sisältöön etenkin tuoteturvallisuuteen liittyviä tutkimuksia koskevien tietojen vaihdon osalta, minkä ansiosta voidaan vähentää kaksinkertaisia palveluja ajan ja resurssien säästämiseksi.

Eurooppalaisten kuluttajien on voitava olla varmoja siitä, että EU:hun tuotavat tuotteet täyttävät samat vaatimukset kuin EU:ssa valmistetut tuotteet ja että kaupan laajentuminen ei vaikuta tuotteiden turvallisuuteen. Kannatan sitä, että mietinnössä pyydetään komissiota tehostamaan toimiaan kansainvälisessä kulutustuotteiden turvallisuusryhmässä sen varmistamiseksi, ettei sisämarkkinoille tuoda vaarallisia aineita. On oleellista, että sisämarkkinat pystyvät käsittelemään verkkokauppaa sekä sen vaikutuksia tuotteiden turvallisuuteen ja markkinoiden valvontaan.

Kolmansista maista ostetaan kuulemma verkon välityksellä yhä enemmän tuotteita, jotka eivät täytä EU:n vaatimuksia ja aiheuttavat vaaraa EU:n kuluttajille.

  Zigmantas Balčytis (S&D), kirjallinen. – (LT) Äänestin tämän tärkeän asiakirjan puolesta. Yleisestä tuoteturvallisuudesta annettu direktiivi 2001/95/EY (tuoteturvallisuusdirektiivi), jossa säädetään tuotteiden yleisistä turvallisuusvaatimuksista, hyväksyttiin lähes kymmenen vuotta sitten, eikä sitä ole vielä tarkistettu, vaikka maailmassa ja EU:ssa on tapahtunut paljon muutoksia kymmenen viime vuoden aikana. Tällä alalla on vielä monia asioita, joita on käsiteltävä, jotta EU:n kuluttajat tuntevat olonsa turvalliseksi. Lapsille tarkoitetut tuotteet edellyttävät erityisen huolellista sääntelyä. EU:ssa tapahtuu vuosittain onnettomuuksia, kun lapset käyttävät vaarallisia tuotteita, ja jotkin niistä johtavat jopa kuolemaan. Markkinavalvonnan vahvistamisen on oltava keskeinen tekijä yleisestä tuoteturvallisuudesta annetun direktiivin tarkistamisessa. Samalla on varmistettava tuotteiden ja valmistajien jäljitettävyys sekä vahvistettava ja sovellettava standardointiperiaatteita. Näin parannettaisiin kuluttajiemme suojelua sekä tarjottaisiin kuluttajille selkeitä ja täsmällisempiä tietoja heidän ostamistaan tuotteista.

  Regina Bastos (PPE), kirjallinen. – (PT) Tarkistamalla direktiiviä 2001/95/EY pyritään takaamaan kuluttajille korkeatasoinen terveyden ja turvallisuuden suoja sekä kiinnittämään erityistä huomiota kaikkein heikoimmassa asemassa oleviin kuluttajiin, nimittäin lapsiin ja vanhuksiin. Tarkistuksessa pyritään varmistamaan avoimuus, tehostamaan markkinoiden valvontaa ja tarjoamaan aiempaa nopeampia puuttumiskeinoja, jotta vaarallisina pidettävät tuotteet voidaan vetää markkinoilta. Jotta sisämarkkinat voivat toimia asianmukaisesti, tuotteiden on oltava turvallisia, kuluttajien on oltava valistuneita, ja heidän on voitava tehdä valintoja. Edellä mainituista syistä kannatin mietintöä.

  Sergio Berlato (PPE), kirjallinen. – (IT) Hyvin toimivat EU:n sisämarkkinat merkitsevät mielestäni myös turvallisia tuotteita ja kuluttajien luottamusta.

Pyrittäessä tuotteiden vapaaseen liikkuvuuteen ja yhä suurempaan tuotevalikoimaan ei saisi unohtaa kiinnittää huomiota kuluttajien turvallisuuteen. Globaalistuvilla markkinoilla, joilla ulkomailta – erityisesti Kiinasta – tuodaan yhä enemmän tuotteita, tuoteturvallisuuteen liittyvissä asioissa on ensisijaisen tärkeää tehdä kansainvälistä yhteistyötä.

Direktiivissä 2001/95/EY säädetään tuotteiden yleisistä turvallisuusvaatimuksista. Jäsenvaltiot eivät ole kuitenkaan panneet kyseistä direktiiviä yhdenmukaisesti täytäntöön, ja sen yhteydessä on tullut esiin joitakin direktiivin soveltamisalaa ja tuotteisiin liittyviä todellisia vaaroja koskevia asioita. Direktiiviä on siksi mielestäni tärkeää tarkistaa, jotta vaaralliset tuotteet voidaan löytää ja pysäyttää ja jotta näin voidaan varmistaa EU:n kansalaisten etujen täysimääräinen suojelu.

Annan täyden tukeni myös esittelijä Schaldemosen ehdotukselle siitä, että toteutetaan konkreettisia toimia tuotteiden jäljitettävyyden parantamiseksi. Uskon, että näiden toimien ansiosta viranomaiset, yritykset ja kuluttajat tunnistavat tuotteet, jotka eivät Euroopan markkinoille tultuaan osoittaudu turvallisiksi.

  Mara Bizzotto (EFD), kirjallinen. – (IT) EU:n sisämarkkinat tarvitsevat nyt enemmän kuin koskaan sääntelyvälineitä, joilla yhdenmukaistetaan valtioissamme myytävien tuotteiden turvallisuustarkastukset.

Tätä tarvitaan kiireesti, koska kuluttajiamme on suojeltava etenkin Kiinan kaltaisista valtioista vyöryviltä tuotteilta, joiden suunnittelussa ja pakkauksessa ei hyvin usein ole lainkaan piitattu lopullisen käyttäjän turvallisuudesta. Meidän on seurattava, ovatko markkinoillemme tulevat tuotteet laadukkaita ja täyttävätkö ne kuluttajien turvallisuutta koskevat vaatimuksemme. Meidän on ennen kaikkea yhdistettävä toisinaan hyvin erilaiset markkinavalvontaa koskevat kansalliset käytännöt yhdeksi välineeksi.

Jotta mietintöön sisältyvät ehdotukset voidaan toteuttaa käytännössä, meidän on saatava mahdollisimman pian asiakirja, jolla voidaan ratkaista EU:n lainsäädäntöön liittyvät nykyiset ongelmat. Siihen sisältyy nimittäin useita päällekkäisiä direktiivejä, eikä se aina kata kaikkia soveltamisaloja ja kaikkia mahdollisia markkinoille saatettujen tuotteiden turvallisuutta koskevia tapaustutkimuksia. Esittelijä Schaldemosen tekstiin sisältyvien ehdotusten lopullisessa tarkastelussa hyviä tuloksia voidaan odottaa myös jäsenvaltioiden välisestä parhaiden käytäntöjen vaihdosta, jota mietinnössä suositellaan voimakkaasti. Edellä mainituista syistä aion äänestää Schaldemosen mietinnön puolesta.

  Sebastian Valentin Bodu (PPE), kirjallinen. – (RO) Sisämarkkinoilla saatavilla olevien tuotteiden määrä on kasvanut tasaisesti ja moninkertaistunut kymmenen viime vuoden aikana. Yleisestä tuoteturvallisuudesta annettu direktiivi tuli voimaan kymmenisen vuotta sitten. Siinä säädetään yleisistä vaatimuksista, joilla varmistetaan, etteivät tuotteet vaaranna ihmisten turvallisuutta. Direktiivin tarkistamista koskeva ehdotus on siksi erittäin ajankohtainen. Nykyinen direktiivimme vastaa vain osittain vuoden 2008 puolivälissä hyväksyttyä uutta lainsäädäntökehystä. Yhdenmukaistamalla säännökset parannettaisiin mahdollisuuksiamme toteuttaa tavoitteena olevat yhdenmukaistettujen ja yhdenmukaistamattomien tuotteiden yhtenäiset sisämarkkinat sekä varmistettaisiin kuluttajien etujen kattava suojelu. Säännösten on oltava myös täysin avoimia, jotta ne ovat valmistajien saatavilla. Meidän on näin ollen tärkeää päästä eroon erilaisten markkinasääntöjen soveltamisesta yhdenmukaistettuihin tuotteisiin sen mukaan, ovatko ne kulutustuotteita vai eivät.

Markkinavalvonta liittyy tiiviisti tuoteturvallisuuteen, sillä se on olennainen osatekijä varmistettaessa, että tuotteet täyttävät asian kannalta merkityksellisen EU:n yhdenmukaistamislainsäädännön vaatimukset eivätkä ole vaarallisia.

  Vito Bonsignore (PPE), kirjallinen. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, kannatin mietintöä, jossa ehdotetaan yleisestä tuoteturvallisuudesta annetun direktiivin tarkistamista. Olen itse asiassa vakaasti sitä mieltä, että sisämarkkinat voivat toimia moitteettomasti vain, jos ne vahvistavat kuluttajien luottamusta ja tarjoavat heille turvallisia tuotteita. Direktiivi 2001/95/EY, jossa säädetään tuotteiden yleisistä turvallisuusvaatimuksista, hyväksyttiin todellakin kymmenen vuotta sitten. Se on saatettava nyt ajan tasalle, koska markkinoille on tullut uusia tuotteita. Kuluttajien turvallisuus ja suojelu ovat aina olleet poliittisen toimintamme painopisteitä, minkä vuoksi tätä direktiiviä on tärkeää tarkistaa saattamalla tuotteiden turvallisuusvaatimuksia koskevat säännöt ajan tasalle ja lähentämällä säädöstä uuteen lainsäädäntökehykseen.

Olen samaa mieltä siitä, että on toteutettava tiettyjä toimia. Tarkoitan esimerkiksi sitä, että on tehostettava markkinavalvontaa, toteutettava tuotteiden jäljitettävyyttä koskevia konkreettisia toimia, käytettävä myös nykyaikaisia teknisiä välineitä, jotta voidaan perustaa kulutustuotteiden turvallisuutta koskeva tietokanta, sekä kiinnitettävä enemmän huomiota lapsille tarkoitettuihin tuotteisiin. Lyhyesti voidaan todeta, että jos nämä toimet toteutetaan pian, kuluttajat ovat aiempaa luottavaisempia ostaessaan tuotteita Euroopan markkinoilta.

  Maria Da Graça Carvalho (PPE), kirjallinen. – (PT) Kannatan aloitetta EU:n toimien parantamisesta ja tehostamisesta, jotta voidaan varmistaa turvalliset tuotteet markkinoilla, koska kuluttajien hyvinvointi ja suojelu ovat kaikkein tärkeimpiä asioita. Paikallistasolla (tuottajat ja yritykset) ehdotetut toimet, erityisesti ne, jotka liittyvät jäljitettävyyteen, tuoteturvallisuuteen ja sähköisen kaupankäynnin avoimuuteen, ovat mielestäni merkityksellisiä ja oleellisia, jotta tätä asiaa koskevassa EU:n lähestymistavassa olevat puutteet voidaan poistaa ja jotta sisämarkkinat voivat näin ollen toimia asianmukaisesti. Haluan korostaa myös jäsenvaltioiden välisen yhteistyön tärkeyttä, jotta voidaan yhdenmukaistaa turvallisuustasot ja tehostaa markkinoiden valvontaa.

  Edite Estrela (S&D), kirjallinen. – (PT) Äänestin mietinnön puolesta, koska sillä on mielestäni oleellinen merkitys varmistettaessa, että kaikki sisämarkkinoille saatetut tuotteet ovat turvallisia, jotta voidaan taata korkeatasoinen kuluttajansuoja. Jäsenvaltioiden on yhteistyössä Euroopan komission kanssa otettava koordinoidulla tavalla käyttöön pakotteita ja määrättävä myös ankaria sakkoja niille talouden toimijoille, jotka tarkoituksellisesti tuovat sisämarkkinoille vaarallisia tai vaatimusten vastaisia tuotteita.

  Diogo Feio (PPE), kirjallinen. – (PT) Jotta voidaan varmistaa kuluttajien luottamus, markkinoille saatettavien tuotteiden laatuun on tärkeää soveltaa tiukkoja sääntöjä, ja EU:n säännöt on jo suunnattu tähän tavoitteeseen melko menestyksekkäästi. Näille säännöille on kuitenkin mielestäni asetettava kaksi ehtoa, jotka ovat vain saman kolikon kaksi puolta: ne eivät saa i) yhtäältä rajoittaa eurooppalaisia tuottajia enemmän kuin heidän kansainvälisiä kilpailijoitaan, jotka saattavat tuotteitaan samoille markkinoille noudattamatta samoja sääntöjä, eivätkä ii) toisaalta olla niin ankaria, että ne vaarantavat taloudellisen kilpailukyvyn. Nämä kaksi ehtoa huomioon ottaen komission on näin ollen tarkistettava yleisestä tuoteturvallisuudesta annettua direktiiviä ja markkinoiden valvontaa sekä kiinnitettävä erityistä huomiota kaikkein heikoimmassa asemassa oleviin kuluttajiin, erityisesti lapsiin. Tiedämme, että lapsia on mukana valtaosassa niistä monista onnettomuuksista, joita markkinoille saatetuista vaarallisista tuotteista aiheutuu. Tämä edellyttää konkreettisia toimia, jotka liittyvät paitsi lopputuotteiden turvallisuuteen myös niiden soveltuvuuteen henkilöille, joille ne on tarkoitettu.

  José Manuel Fernandes (PPE), kirjallinen. – (PT) Mietinnössä käsitellään tarvetta tarkistaa lähes kymmenen vuotta sitten hyväksyttyä yleisestä tuoteturvallisuudesta annettua direktiiviä ja markkinoiden valvontaa. Kymmenen viime vuoden aikana Euroopan unionissa on edistytty huomattavasti tässä asiassa, joten yleisesti myönnetään, että on paitsi mahdollista myös suotavaa parantaa lainsäädäntökehystä, jolla varmistetaan tuotteiden turvallisuus ja josta kuluttajat ja yritykset samalla hyötyvät. Direktiivi on ensinnäkin yhdenmukaistettava uuden lainsäädäntökehyksen kanssa. Seuraavaksi on poistettava lainsäädännön päällekkäisyys joiltakin aloilta ja yleisestä tuoteturvallisuudesta annetun direktiivin ja uuden lainsäädäntökehyksen epäyhtenäisyys toisilta aloilta.

Olen esittelijän kanssa samaa mieltä siitä, että tuoteturvallisuutta koskevat säännöt on saatettava ajan tasalle ja yhdenmukaistettava uuden lainsäädäntökehyksen kanssa, jotta voidaan maksimoida kuluttajansuoja – tarjoamalla laadukkaita tuotteita – ja varmistaa täysimääräinen avoimuus tuottajille.

  João Ferreira (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Mietintöön sisältyy joukko suuntaviivoja yleisestä tuoteturvallisuudesta annetun direktiivin tulevaa tarkistamista ja markkinoiden valvontaa varten. Siinä korostetaan, että tavoitteena on parantaa tuotteiden turvallisuutta, mikä edellyttää valvonnan lisäämistä, jota varten valvontaviranomaisilla on oltava riittävät resurssit, jotta voidaan varmistaa muun muassa jäljitettävyys toimitusketjun kaikissa vaiheissa. Mietinnössä käsitellään myös tuotteen alkuperämaata ja tuotteesta vastuussa olevaa valmistajaa koskevaa tärkeää kysymystä. Näin puolustetaan kuluttajien oikeutta saada tietoa sekä suojellaan EU:n jäsenvaltioiden tuotannonaloja. Olemme arvostelleet sitä, miten sisämarkkinoiden kehittäminen ja syventäminen vaikuttavat EU:n taloudellisiin ja sosiaalisiin eroihin. Hyväksymme mietintöön sisältyvät konkreettiset ehdotukset, joissa keskitytään kuluttajien etuihin.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Vastustamme mietinnön perustana olevaa EU:n sisämarkkinoiden kehittämistä, mutta mietintöön sisältyvät konkreettiset ehdotukset ja siinä tarkasteltu ratkaiseva kysymys merkitsevät kuluttajien olojen ja turvallisuuden parantumista.

Mietinnön konkreettisena tavoitteena on antaa suuntaviivoja yleisestä tuoteturvallisuudesta annetun direktiivin tulevaa tarkistamista ja markkinoiden valvontaa varten.

Esittelijä painottaa voimakkaasti, että on lisättävä valvontaa, jotta tuotteiden turvallisuus parantuu. Lisäksi korostetaan, että valvontaviranomaisille on tarjottava riittävät resurssit, jotta voidaan varmistaa jäljitettävyys toimitusketjun kaikissa vaiheissa, koska se on tärkeää tuotteen alkuperämaan ja tuotteesta vastuussa olevan valmistajan määrittämisen kannalta. Näin tuontituotteiden kohdalla suojellaan myös Euroopan unionin tuotannonaloja.

Äänestimme siksi mietinnön puolesta.

  Lorenzo Fontana (EFD), kirjallinen. – (IT) Koska tanskalainen kollegani Schaldemose on tehnyt hyvää työtä, äänestän yleisestä tuoteturvallisuudesta annettua direktiiviä ja markkinoiden valvontaa koskevan mietinnön puolesta. Kannatan mietintöä, koska siihen sisältyy jäljitettävyyttä koskevia toimia, jotka auttavat estämään kuluttajille mahdollisesti haitallisten tuotteiden liikkuvuuden, ja koska siinä korostetaan kolmansista maista, erityisesti Kiinasta, tuotavien tuotteiden tiukkaa valvontaa.

  Pat the Cope Gallagher (ALDE), kirjallinen. – (GA) Kaikkien EU:n markkinoilla myytävien hyödykkeiden ja tuotteiden on täytettävä tiukat turvallisuusvaatimukset, jotta voidaan suojella Euroopan unionin kuluttajia.

  Małgorzata Handzlik (PPE), kirjallinen. – (PL) Tuotteiden turvallisuus on suurimpia huolenaiheita kuluttajille, jotka eivät halua ostamiensa tuotteiden aiheuttavan vaaraa terveydelleen. On selvää, että tuotteiden turvallisuus riippuu pääasiassa valmistajista ja maahantuojista, jotka saattavat tuotteita markkinoille. Myös markkinoiden valvonta on valtavan tärkeää varmistettaessa, että markkinoille päätyy ainoastaan vaatimukset täyttäviä tuotteita. Euroopan parlamentti lähettää nyt hyväksytyssä mietinnössä voimakkaan viestin, jossa se vaatii, että tuoteturvallisuutta koskevien direktiivien on oltava yhdenmukaisia muiden säädösten kanssa, mikä takaa aiempaa paremmin toimivan markkinavalvontajärjestelmän sekä yrityksiä koskevat selkeät ja avoimet säännökset ja tarjoaa kuluttajille takeen siitä, että heidän käsissään oleva tuote täyttää lainsäädännössä asetetut vaatimukset.

RAPEX-järjestelmän kautta on kuitenkin tehty huolestuttavan paljon tuotteita koskevia ilmoituksia, joista ylivoimainen enemmistö liittyy Kiinasta peräisin oleviin tuotteisiin. Sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan mietinnöstä laatimassani lausunnossa pyydän muun muassa tehostamaan tuoteturvallisuutta koskevaa yhteistyötä unionin tärkeimpien kauppakumppanien kanssa ja tekemään lisätyötä RAPEX/Kiina-järjestelmän toiminnan parantamiseksi. Toivon, että yhteistyön tehostaminen Kiinan kanssa parantaa Kiinasta EU:n markkinoille tuotavien tuotteiden laatua.

  Juozas Imbrasas (EFD), kirjallinen. – (LT) Yleisestä tuoteturvallisuudesta annettua direktiiviä 2001/95/EY (tuoteturvallisuusdirektiivi), jolla vahvistetaan yhteisön tasolla kulutustuotteiden yleiset turvallisuusvaatimukset, on tarkistettava, ja se on saatettava integroimalla vuonna 2008 hyväksytyn uuden lainsäädäntökehyksen, erityisesti markkinavalvonnasta annetun asetuksen, mukaiseksi. Tuoteturvallisuutta ja markkinavalvontaa koskeva lainsäädäntökehys koostuu kolmesta säädöksestä (tuoteturvallisuusdirektiivi, uusi lainsäädäntökehys ja alakohtaiset yhdenmukaistamisdirektiivit), mikä aiheuttaa epävarmuutta ja sekaannusta sisämarkkinoilla. Markkinavalvonnan taso vaihtelee huomattavasti jäsenvaltiosta toiseen, ja monet niistä eivät osoita tarvittavia resursseja tehokkaaseen markkinavalvontaan ja tulkitsevat eri tavalla käsitettä "vakavan vaaran aiheuttava tuote", mikä voi luoda esteitä tavaroiden vapaalle liikkuvuudelle, häiritä kilpailua ja vaarantaa kuluttajien turvallisuuden sisämarkkinoilla. Markkinavalvontaa koskeva nykyinen lainsäädäntökehys ei mahdollista riittävää johdonmukaisuutta, minkä vuoksi sitä olisi tarkistettava ja koordinoitava edelleen. Vastustin tätä asiakirjaa, sillä jos kiinnitämme huomiota ainoastaan kuluttajien turvallisuuteen, tuotteiden vapaa liikkuvuus nähdäkseni rajoittuu ja tuotevalikoima suppenee. Toteutettavien toimien on oltava asianmukaisia, mutta samalla on kiinnitettävä huomiota kuluttajien turvallisuuteen sekä tuotteiden vapaaseen liikkuvuuteen ja tuotevalikoimaan. Lisäksi on selvää, että markkinavalvonta on haasteellinen tehtävä monille jäsenvaltioille, sillä ne eivät onnistu osoittamaan riittäviä resursseja tehokkaaseen markkinavalvontaan.

  Edvard Kožušník (ECR), kirjallinen. – (PT) Kannatan lopullista mietintöä yleisestä tuoteturvallisuudesta annetun direktiivin tarkistamisesta ja markkinoiden valvonnasta. Olen tyytyväinen siihen, ettei lopulliseen versioon sisälly ehdotuksia uusien virastojen perustamisesta ja että siinä ei näin ollen aseteta lisävaatimuksia talousarviolle. Haluan painottaa, että mietinnössä korostetaan standardointia sääntelyvälineenä, johon sisältyy pohjimmiltaan esimerkki "älykkäästä sääntelystä", eli sääntelynä, joka ei tule ylhäältä alaspäin vaan on lähtöisin alhaalta asianosaisilta. Nimenomaan tästä syystä pyydän lisäämään markkinavalvontaelinten osallistumista turvallisuusstandardien laadintaprosessiin, koska näin voidaan varmistaa asianmukaisesti, että niiden asiantuntemusta hyödynnetään standardointiprosessissa. Laajemmassa tuoteturvallisuutta koskevien standardien laadintatoiminnassa on mielestäni tärkeää keskittyä EU:n standardointijärjestelmän vakauteen, eurooppalaisten standardien yksinkertaistamiseen ja standardien laadinnan nopeuttamiseen.

  Giovanni La Via (PPE), kirjallinen. – (IT) Haluan aluksi kiittää esittelijä Schaldemosea hänen tekemästään työstä. Parlamentin tänään hyväksymä mietintö koskee tärkeää tuoteturvallisuuteen liittyvää asiaa ja näin ollen kansalaisten suojelua. Koska EU on antanut merkittävän lupauksen suojella kuluttajia viallisilta ja vaarallisilta tuotteilta, hyviä standardeja on jo saatu aikaan, mutta tässä asiassa on mielestäni vielä parantamisen varaa etenkin heikossa asemassa olevien kuluttajien, kuten lasten, vanhusten ja vammaisten, osalta. Tällä alalla markkinavalvontajärjestelmää on nähdäkseni tärkeää vahvistaa tehostamalla rajavalvontaa sekä varmistamalla tuotteiden täydellinen jäljitettävyys toimitusketjun kaikissa vaiheissa. Lopuksi toistan, että tuoteturvallisuusdirektiivin muodostamaa voimassa olevaa sääntelykehystä on tarkistettava parlamentin tämänpäiväisessä äänestyksessä asetettujen suuntaviivojen mukaisesti.

  David Martin (S&D), kirjallinen. – (EN) Markkinoilla on edelleen liian paljon vaarallisia tuotteita. Kannatan tätä mietintöä, jossa todetaan, että RAPEX-järjestelmää (EU:n nopea tietojenvaihtojärjestelmä) on parannettava. Jäsenvaltioiden on erityisesti parannettava tullisääntöjen ja huonoa tuoteturvallisuutta käsittelevien viranomaisten tehokkuutta ja näkyvyyttä.

  Clemente Mastella (PPE), kirjallinen. – (IT) Euroopan unionin sisämarkkinoilla asetetuissa tuotevaatimuksissa on epäilemättä edistytty kymmenen viime vuoden aikana – osittain yhteisen lähestymistavan ansiosta – mutta tehtävää on vielä paljon. Tätä asiaa koskevaa EU:n voimassa olevaa lainsäädäntöä on todellakin tärkeää tarkistaa. On selvää, että yli kymmenen vuotta sitten hyväksyttyä yleisestä tuoteturvallisuudesta annettua direktiiviä on nyt tarkistettava. Sen ansiosta voitaisiin noudattaa myös vuonna 2008 hyväksyttyyn uuteen tuotteita koskevaan lainsäädäntökehykseen sisältyviä oikeuksia. Tällöin on lisättävä markkinoiden valvontaa, joka kulkee käsi kädessä tuoteturvallisuuden kanssa. Todellinen ratkaistavana oleva ongelma ja mietinnön tosiasiallinen painopiste on kuitenkin huomion kiinnittäminen lapsille tarkoitettuihin ja lapsiin vetoaviin tuotteisiin. Komission kannattaisi tehdä asianmukainen ehdotus yleistä tuoteturvallisuutta ja markkinoiden valvontaa koskevaksi asetukseksi. Siihen olisi sisällytettävä oleellisia osatekijöitä, kuten jäljitettävyyttä koskevien konkreettisten toimien toteuttaminen, valmistajien velvollisuus tehdä yksityiskohtainen riskianalyysi suunnitteluvaiheessa ja tuotteiden verkkokauppaa koskevat tiukat säännökset.

  Nuno Melo (PPE), kirjallinen. – (PT) Sisämarkkinoita on tärkeää vahvistaa, jotta EU:n talous kehittyy tyydyttävästi. Tämä on kuitenkin mahdollista vain, jos markkinoilla olevat tuotteet ovat turvallisia ja kuluttajat luottavaisia. Tavoitettamme, jonka mukaan on varmistettava tuotteiden vapaa liikkuvuus ja markkinoiden tuotevalikoiman laajentuminen, ei voida tarkastella erillään kuluttajien turvallisuudesta. Tuoteturvallisuus on parantunut huomattavasti viime vuosina. Etenkin lapsille tarkoitettujen tuotteiden kohdalla tarvitaan kuitenkin vielä parannusta, koska turvallisuussääntöjen noudattamatta jättäminen vaikuttaa kaikkein herkimmin lapsiin.

  Alexander Mirsky (S&D), kirjallinen. – (EN) Tämä sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnassa yksimielisesti hyväksytty mietintö on parlamentin panos yleisestä tuoteturvallisuudesta annetun direktiivin 2001/95/EY tarkistamiseen. Merkityksellistä on se, että mietinnössä korostetaan, että EU:n nykyistä lainsäädäntöä on tärkeää tarkistaa, jotta vaaralliset tuotteet voidaan löytää ja pysäyttää. Tällä ja muilla toimilla on tarkoitus suojella EU:n väestöä markkinoilla olevilta vaarallisilta tuotteilta, minkä vuoksi äänestin mietinnön puolesta.

  Franz Obermayr (NI), kirjallinen. – (DE) Noin 60 prosenttia RAPEX-järjestelmässä ilmoitetuista tuotteista on peräisin Kiinasta. Valtaosa vaarallisista tuotteista tulee siis markkinoilta, joita EU:n on lähes mahdotonta valvoa. Toivon, että uusi RAPEX/Kiina-järjestelmä auttaa korjaamaan tilanteen. EU:n on omaksuttava voimakas kanta, jotta kuluttajia ja heidän terveyttään voidaan suojella. Vaaralliset tuotteet on saatava nopeammin ja tehokkaammin pois markkinoilta, ja jäljitettävyyttä on parannettava toimitusketjussa. Mietintö on tämänsuuntainen, joten äänestin sen puolesta.

  Alfredo Pallone (PPE), kirjallinen. – (IT) EU:n markkinoiden valtavan koon vuoksi tarvitaan tehokkaita ja erityisiä säädöksiä, jotta voidaan varmistaa kulutustuotteiden turvallisuus. EU:n on siksi mielestäni saatettava omat säännöksensä ajan tasalle markkinavalvonnan takaamiseksi. Schaldemosen mietintö, jonka puolesta äänestin, vahvistaa, että vuonna 2001 annettua direktiiviä on tarkistettava, koska jäsenvaltioilla on ollut vaikeuksia sen täytäntöönpanossa. Koska jäsenvaltiot ovat jättäneet soveltamatta direktiiviä vuodesta 2004 alkaen, tuotteiden valvonnassa on ollut ongelmia, eivätkä ne ole taanneet sertifiointia siinä määrin kuin olisivat luultavasti voineet. Kannatan sitä, että mietinnössä korostetaan kuluttajien turvallisuuden yhteydessä väärentämisen torjuntaa parantamalla tuotteiden tunnistusta uusien teknologioiden avulla.

  Maria do Céu Patrão Neves (PPE), kirjallinen. – (PT) Tämä mietintö liittyy yleisestä tuoteturvallisuudesta annetun direktiivin tarkistamiseen ja markkinoiden valvontaan. Pyrittäessä tuotteiden vapaaseen liikkuvuuteen ja markkinoilla olevaan yhä suurempaan tuotevalikoimaan on tärkeää, ettemme unohda kuluttajien turvallisuutta. Sekä hallitukset että yritykset ovat velvollisia varmistamaan tuoteturvallisuuden parantumisen. EU:ssa on jo ollut menestyksekästä lainsäädäntöä, jolla on parannettu yleistä tuoteturvallisuutta sisämarkkinoilla. Parantamisen varaa on kuitenkin edelleen, koska tällä alalla on puutteita, jotka vaarantavat kuluttajien turvallisuuden ja joilla voi olla vahingollisia seurauksia. Äänestin mietinnön puolesta, koska en voinut muuta kuin yhtyä esittelijän ehdotuksiin, joissa korostettiin, että EU:n nykyistä tuoteturvallisuuslainsäädäntöä on tärkeää tarkistaa, jotta vaaralliset tuotteet voidaan tunnistaa ja vetää markkinoilta lopullisen kuluttajan hyväksi. Haluan mainita erityisesti muutokset, joita tehdään sisämarkkinoilla kaikkein heikoimmassa asemassa oleville kuluttajille, nimittäin lapsille, vanhuksille ja vammaisille, tarkoitettujen tuotteiden turvallisuutta koskeviin sääntöihin.

  Crescenzio Rivellini (PPE), kirjallinen. – (IT) Haluan kiittää esittelijä Schaldemosea erinomaisesta työstä.

Kuluttajille on taattava parempi suojelu viallisilta ja mahdollisesti vaarallisilta tuotteilta. Tässä mietinnössä toteamme komissiolle, että direktiiviä on tarkistettava, että markkinavalvontajärjestelmää on vahvistettava ja että markkinavalvonnan on oltava yhdenmukaista koko sisämarkkinoilla.

Jotta voidaan torjua tehokkaasti viallisten tuotteiden esiintymistä yhteisillä markkinoilla, rajavalvontaa on mielestäni tärkeää parantaa erityisesti satamissa. Pyydän komissiota ja jäsenvaltioiden hallituksia määräämään ankarampia seuraamuksia, jos tuotteita tuodaan kolmansista maista, jotka eivät noudata turvallisuusvaatimuksia.

Tuotteiden täydellinen jäljitettävyys toimitusketjun kaikissa vaiheissa on toinen keskeinen asia varmistettaessa, että vialliset tuotteet voidaan vetää markkinoilta, vaikka niitä edelleen valmistetaan. Tämän vuoksi on varmistettava, että rajaviranomaisilla on riittävät resurssit. Pyydän myös kiinnittämään enemmän huomiota lisääntyvään verkkokauppaan, etenkin sellaisten tuotteiden myyntiin, jotka voivat aiheuttaa välitöntä vahinkoa kuluttajille. Tällaisia ovat esimerkiksi lääkkeet ja elintarvikkeet.

  Robert Rochefort (ALDE), kirjallinen. – (FR) Äänestin yleisestä tuoteturvallisuudesta annetun direktiivin tarkistamista koskevan mietinnön puolesta. Kannatan ilman muuta kolmesta säädöksestä koostuvan tuoteturvallisuutta koskevan nykyisen lainsäädäntökehyksen selkeyttämistä. Jotta markkinavalvontaviranomaiset eivät joudu epäilemään, olisi luotava yhteinen eurooppalainen kehys, joka koskee kaikkia sisämarkkinoilla olevia tai niille tulevia tuotteita. Emme saa myöskään unohtaa, että markkinatoimijoiden rikollisten menettelyjen estämiseksi on tärkeää määrätä rangaistuksia niille talouden toimijoille, jotka tarkoituksellisesti tuovat markkinoille vaarallisia tai vaatimusten vastaisia tuotteita, sekä lisätä avoimuutta. Kaikki tuotteita koskevat kiellot olisi julkistettava. Maailmanlaajuinen tuoteturvallisuus on toinen mietinnössä käsitelty oleellinen asia. Euroopan unionin on tässä yhteydessä asetettava tavoitteekseen, että kolmansista maista, kuten Kiinasta ja Intiasta, tulevia vaarallisia tuotteita koskevaa tiedonvaihtoa parannetaan, jotta tuoteturvallisuutta ja jäljitettävyyttä voidaan käsitellä ennen tuotteiden saapumista Euroopan markkinoille.

  Raül Romeva i Rueda (Verts/ALE), kirjallinen. – (EN) Hyvin toimivat yhtenäismarkkinat merkitsevät myös turvallisia tuotteita ja kuluttajien luottamusta. Pyrittäessä tuotteiden vapaaseen liikkuvuuteen ja yhä suurempaan tuotevalikoimaan ei pitäisi unohtaa, että tärkeintä on kuluttajien turvallisuus. Yleiskatsaus tuoteturvallisuuteen osoittaa, että kymmenen viime vuoden aikana tuoteturvallisuus on parantunut EU:ssa. Valtiovalta sekä yritykset kantavat vastuuta taatakseen aiempaa turvallisemmat tuotteet, ja EU:n lainsäädännön ansiosta tuotteille asetettuihin vaatimuksiin suhtaudutaan samalla tavalla, mikä on parantanut tuotteiden yleistä turvallisuutta sisämarkkinoilla. Edistyksestä huolimatta tällä alalla on edelleen parantamisen varaa. Työhön on ryhdyttävä, sillä muuten kuluttajien turvallisuus voi vaarantua ja tästä voi aiheutua jopa kohtalokkaita seurauksia.

  Licia Ronzulli (PPE), kirjallinen. – (IT) Hyväksymällä tämän päätöslauselman Euroopan parlamentti korostaa, että rajavalvontaa on tärkeää parantaa etenkin satamissa, jotta voidaan torjua tehokkaasti viallisten tuotteiden esiintymistä yhteisillä markkinoilla.

Hyväksytyssä tekstissä pyydetään komissiota ja jäsenvaltioiden hallituksia määräämään ankarampia seuraamuksia, jos tuotteita tuodaan kolmansista maista, jotka eivät noudata turvallisuusvaatimuksia. Aiempaa enemmän huomiota on kiinnitettävä myös jatkuvasti lisääntyvään verkkokauppaan, erityisesti sellaisten tuotteiden myyntiin, jotka voivat aiheuttaa kuluttajille välitöntä vahinkoa. Tällaisia ovat esimerkiksi lääkkeet ja elintarvikkeet.

Tuotteiden täydellinen jäljitettävyys toimitusketjun kaikissa vaiheissa on toinen keskeinen asia varmistettaessa, että vialliset tuotteet voidaan vetää markkinoilta, vaikka niitä edelleen valmistetaan. Tämän vuoksi on varmistettava, että rajaviranomaisilla on riittävät resurssit tarkastusten toteuttamiseen.

On tärkeää korostaa, että tuotantoalan yritysten on vahvistettava mahdolliset turvallisuus- ja terveysriskit jo tuotantovaiheessa ja että on perustettava julkinen tietokanta, johon kerätään tietoja tuotteiden turvallisuudesta.

  Oreste Rossi (EFD), kirjallinen. – (IT) Direktiivin tarkistamisen tarkoituksena on yhdenmukaistaa kulutustuotteita koskevat vaatimukset, jotka ovat nykyään päällekkäisiä ja erilaisia markkinavalvonnan osalta.

Globaalissa maailmassa, jossa tavarat ja henkilöt liikkuvat, on yhä välttämättömämpää tarkastaa myytävät tuotteet järjestelmällisesti.

Erityistä huomiota olisi kiinnitettävä kolmansista maista tuotaviin tuotteisiin. Niiden hygienia- ja terveysvaatimukset, tuotantoprosessit ja materiaalien käyttö ovat nimittäin kiellettyjä Euroopassa, minkä vuoksi ruokapöytiimme tai käsiimme päätyvät tuotteet voivat olla saastuneita.

Myrkyllisten aineiden olemassaolo on testattava erityisesti lasten lelujen kohdalla, koska lapset laittavat lelut usein suuhunsa. Tämä on nyt entistä tärkeämpää, koska lelut valmistetaan käytännössä aina Kiinassa, joka on valitettavasti tunnettu pienistä tuotantokustannuksista ja kehnosta laadunvalvonnasta. Erityisen tärkeää on jäljitettävyys, joka on hyödyllinen keino pysäytettäessä sellaisten tuotteiden liikkuvuus, jotka saattavat olla kuluttajille vaarallisia.

  Catherine Stihler (S&D), kirjallinen. – (EN) Kannatin tätä mietintöä, jossa ehdotetaan lisäparannuksia EU:n nopeaan tietojenvaihtojärjestelmään. Tullisääntöjen tehokkuuden ja näkyvyyden parantaminen auttaa torjumaan huonoa tuoteturvallisuutta, mistä kuluttajat lopulta hyötyvät.

  Róża Gräfin von Thun und Hohenstein (PPE), kirjallinen. – (EN) Turvalliset sisämarkkinat ovat ensisijainen asia kuluttajillemme, ja tässä mietinnössä korostetaan tuoteturvallisuutta ja markkinavalvontaa koskevassa lainsäädännössä olevia puutteita sekä kyseisen lainsäädännön täytäntöönpanotapaa EU:ssa ja jäsenvaltioissa. Nykyinen oikeusvarmuuden puute, joka johtuu siitä, että eri tuoteluokkiin sovelletaan useita erilaisia oikeudellisia välineitä ja toisilla aloilla on oikeudellisia aukkoja, estää markkinoiden turvallisuuden ja sisämarkkinoiden asianmukaisen toiminnan. Yleisestä tuoteturvallisuudesta annettu direktiivi ja markkinavalvontaa koskevat säännöt olisi korvattava yhdellä säädöksellä, oikeudellisella välineellä, jolla taataan mahdollisimman hyvä selkeys ja yhdenmukaisuus.

Pidän tätä siksi yhtenä keskeisenä painopisteenä, joka on sisällytettävä sisämarkkinoita eurooppalaisia varten koskevaan Correia De Camposin mietintöön, jossa toimin varjoesittelijänä. Kun otetaan lisäksi huomioon, että yhä useammat tekevät ostoksia verkkokaupassa, tuoteturvallisuutta ja markkinavalvontaa koskeva lainsäädäntö on saatettava nyt ajan tasalle sisällyttämällä siihen verkkokaupan kattavia toimia, jotta voidaan vahvistaa kuluttajien luottamusta tällä alalla.

  Niki Tzavela (EFD), kirjallinen. – (EL) Äänestin Schaldemosen päätöslauselmaesityksen puolesta, koska tämä on vakava ja ajankohtainen asia. Yleiseen tuoteturvallisuuteen liittyviä nykyisiä mekanismeja on parannettava, koska se auttaa takaamaan kuluttajien terveyden ja turvallisuuden suojelun korkean tason.

Koska kotimaani sijaitsee maantieteellisessä risteyskohdassa, pidän tätä ehdotusta erityisen myönteisenä, koska monet kolmansista maista tuotavat tuotteet eivät täytä EU:n lainsäädännössä selkeästi säädettyjä terveys- ja laatuvaatimuksia. Voimme olla todella tehokkaita, auttaa siivoamaan markkinat ja olla tosiasiassa kuluttajille hyödyksi vain, jos kolmansista maista tuotaviin tuotteisiin sovelletaan tällaisia ennaltaehkäisy- ja valvontamekanismeja.

  Angelika Werthmann (NI), kirjallinen. – (DE) Äänestin yleisestä tuoteturvallisuudesta annetun direktiivin tarkistamista ja markkinoiden valvontaa koskevan mietinnön puolesta, koska kannatan yleisesti markkinavalvonnan vahvistamista tehokkaan kuluttajansuojan edistämiseksi. Mielestäni on tärkeää suojella lapsia, vanhuksia ja vammaisia, koska yhteisöllä on heitä kohtaan erityinen vastuu. Kymmenen vuoden jälkeen onkin jo aika tarkistaa direktiiviä perinpohjaisesti, jotta siihen voidaan sisällyttää uusia myyntikanavia, kuten verkkokauppa.

Mietintö: Michèle Rivasi (A7-0035/2011)

  Luís Paulo Alves (S&D), kirjallinen. – (PT) Äänestän mietinnön puolesta, koska olen samaa mieltä siitä, että pandemioiden torjunta edellyttää yhteistyön parantamista ja että EU:n ja jäsenvaltioiden laatimia ennaltaehkäisysuunnitelmia on tarkistettava. Maailman terveysjärjestön on kiireesti arvioitava uudelleen pandemian määritelmää siten, että viruksen maantieteellisen leviämisen lisäksi otetaan huomioon myös sen vakavuus. Katson, että tämän asian hallintaa on parannettava arvioimalla suositeltuja rokotusstrategioita ja että tämä voidaan saavuttaa vain, jos Euroopan tautien ehkäisy- ja valvontakeskus käyttää riippumattoman viraston toimivaltuuksiaan aiempaa tehokkaammin ja jos sillä on asianmukaiset varat tähän tarkoitukseen.

  Elena Oana Antonescu (PPE), kirjallinen. – (RO) Kannatan tätä aloitetta, jolla pyritään varmistamaan tiukempi valvonta ja täysi avoimuus kansanterveydellisessä hätätilanteessa suositeltujen lääkkeiden arvioinnin ja niistä raportoinnin yhteydessä sekä parantamaan rokotus- ja tiedotusstrategioita pandemioihin valmistauduttaessa ja niitä ehkäistäessä. Euroopan unionin on mielestäni kohdennettava lisää varoja tutkimukseen ja kehittämiseen, jotka liittyvät kansanterveysalan ennalta ehkäiseviin toimiin, jotta voidaan lisätä investointeja influenssaviruksen arviointia ja sen vaikutusten ennakointia sekä pandemioiden väli- ja alkuvaiheiden tutkimista koskeviin hankkeisiin. Äänestin siksi mietinnön puolesta.

  Sophie Auconie (PPE), kirjallinen. – (FR) Euroopan unionin oli otettava opikseen A(H1N1)-influenssaepidemian kiistanalaisesta hoidosta EU:ssa vuosina 2009–2010 ja toteutettava tarvittavat toimet uusien suhteettomien reaktioiden estämiseksi. Äänestin siksi tämän asiakirjan puolesta, sillä siinä pyritään lisäämään yhteistyötä, riippumattomuutta ja avoimuutta, jotta kaikkia tulevia pandemioita voidaan käsitellä tehokkaasti. Yhteistyötä on lisättävä siinä mielessä, että tässä asiakirjassa todetaan, että Euroopan unionin ennaltaehkäisysuunnitelmia on tarkistettava, että keskeisimpien toimijoiden roolia ja tehtäviä on selvennettävä ja että on otettava käyttöön menettely, jolla jäsenvaltiot voisivat hankkia rokotteita ja lääkkeitä yhteishankintoina. Tässä asiakirjassa myös vaaditaan WHO:ta sisällyttämään vakavuuden kriteeri pandemian määritelmäänsä. Riippumattomuuden lisäämisellä tarkoitetaan sitä, että asiakirjan mukaan Euroopan tautien ehkäisy- ja valvontakeskuksen on käytettävä riippumattoman viraston toimivaltuuksiaan, jotta tieteelliset tutkimukset eivät ole riippuvaisia lääkealan yrityksistä. Avoimuuden lisääminen taas tarkoittaa, että asiakirjassa kehotetaan arvioimaan rokotusstrategioiden tehokkuutta. Tämä teksti mahdollistaa näin ollen aiempaa johdonmukaisemman viestinnän jäsenvaltioiden välillä.

  Zigmantas Balčytis (S&D), kirjallinen. – (LT) Äänestin mietinnön puolesta. Euroopan tautien ehkäisy- ja valvontakeskus ilmoitti huhtikuussa 2010, että vuonna 2009 A(H1N1)-influenssaan menehtyi Euroopassa 2 900 ihmistä. Luku jää kuitenkin kauas tavallisen kausi-influenssan virallisista kuolemantapaustilastoista. Komissio on arvioinut, että kausi-influenssaan kuolee vuodessa 40 000 ihmistä silloin, kun tauti esiintyy lievänä, ja 220 000 ihmistä silloin, kun virus on erityisen paha. Sikainfluenssakuolleisuusluvut ovat myös selvästi pienempiä kuin EU:n jäsenvaltioiden terveysviranomaisten kaikkein optimistisimmatkin ennusteet. Tämän viruksen yhteydessä otettiin käyttöön korkein hälytystaso, minkä vuoksi joissakin jäsenvaltioissa toteutettiin lukuisia erittäin kalliiksi tulleita toimenpiteitä (kustannukset olivat esimerkiksi Yhdistyneessä kuningaskunnassa arviolta 1,3 miljardia ja Ranskassa 990 miljoonaa euroa, kun kausi-influenssan torjuntaan käytettiin 90 miljoonaa euroa). Lisäksi toimet olivat kyseisissä tapauksissa kohtuuttomia viruksen todelliseen vaaraan nähden. Olen samaa mieltä siitä, että Maailman terveysjärjestön olisi tarkistettava pandemian määritelmää siten, ettei se perustu ainoastaan viruksen maantieteelliseen leviämiseen vaan myös taudin vakavuuteen, jotta siihen voidaan reagoida asianmukaisemmin ja jotta EU:n kansalaisia voidaan suojella todellisilta vaaroilta. Tällä alalla on nähdäkseni parannettava jäsenvaltioiden sekä asiasta vastaavien toimielinten ja järjestöjen välistä yhteistyötä sekä lisättävä avoimuutta vastuun jakamisessa keskeisten toimijoiden kesken.

  Regina Bastos (PPE), kirjallinen. – (PT) A(H1N1)-viruksen aiheuttamaa A(H1N1)-influenssaa esiintyi maaliskuun 2009 lopussa ensimmäisen kerran Meksikossa, josta se levisi eri valtioihin. Toukokuussa 2009 Maailman terveysjärjestö (WHO) määritti A(H1N1)-influenssan kohtalaisen vakavaksi ja julisti saman vuoden kesäkuussa kuudennen tason hälytystilan, joka vastaa pandemiavaihetta. Tämä WHO:n julistama korkein hälytystaso käynnisti joukon toimenpiteitä Euroopassa. Joissakin tapauksissa nämä toimet tulivat erittäin kalliiksi (kustannusten arvioitiin olevan 1,3 miljardia Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja 990 miljoonaa euroa Ranskassa, kun kausi-influenssan kustannukset ovat 87 miljoonaa euroa). Reagointi oli kohtuutonta. Kukin jäsenvaltio toimi itsenäisesti, eikä johdonmukaisuutta tai solidaarisuutta juuri esiintynyt. Tässä mietinnössä, jota kannatin, tehdään oikeat päätelmät, koska siinä suositellaan lisäämään koordinointia jäsenvaltioiden ja Euroopan terveydenhoitolaitosten välillä sekä selventämään keskeisimpien toimijoiden ja hallintarakenteiden rooleja ja tehtäviä sekä terveysuhkia Euroopassa. Mietinnössä myös myönnetään, että rokotteita ja antiviruslääkkeitä sekä rokotuskattavuuden seurantaa on tutkittava riippumatta lääketeollisuudesta.

  Maria Da Graça Carvalho (PPE), kirjallinen. – (PT) Kun tarkastellaan useiden Euroopan unionin valtioiden reagointia A/H1N1-viruksen aiheuttaman mahdollisen pandemian torjunnassa, olen samaa mieltä siitä, että saatavilla oleviin tieteellisiin tietoihin perustuvien vastatoimien laadintaa on parannettava tällaisissa tilanteissa. Kannatan näin ollen toiminta- ja ennaltaehkäisysuunnitelmien tarkistamista pandemiariskin yhteydessä. Kaikissa tarkistuksissa on pyrittävä lisäämään yhteistyötä ja koordinointia jäsenvaltioiden terveysviranomaisten ja Euroopan unionin toimielinten välillä. Toinen mielestäni äärimmäisen tärkeä asia on sekä käytettäviin lääkkeisiin että terveysviranomaisten antamiin tieteellisiin raportteihin liittyvä avoimuus, jotta voidaan estää eturistiriidat sekä varmistaa kansalaisten turvallisuus ja heille tiedottaminen.

  Carlos Coelho (PPE), kirjallinen. – (PT) EU oli parhaiten influenssaan varautunut maailman alue, ja sillä oli parhaat valmiudet reagoida sen puhkeamiseen, vaikka jäsenvaltioiden valmiusasteissa olleet huomattavat erot ja jäsenvaltioiden aidon yhteistyön puute heikensivät valmistautumista. Euroopan unionissa terveysriskeihin valmistautuminen ja niihin reagointi kuuluvat jäsenvaltioiden vastuualueeseen, minkä vuoksi on tärkeää parantaa jäsenvaltioiden, toimielinten sekä kansainvälisten ja alueellisten organisaatioiden välistä yhteistyötä ja koordinointia erityisesti viruksen tartunnan varhaisessa vaiheessa, jotta voidaan määritellä sen vakavuus, tehdä asianmukaisia päätöksiä sen hallinnasta ja omaksua johdonmukainen lähestymistapa. EU:ssa ja jäsenvaltioissa annetut erilaiset suositukset rokotusten tärkeimmistä kohderyhmistä osoittavat, että tarkoituksenmukaiseen torjuntatapaan liittyi suuria epävarmuustekijöitä ja eriäviä näkemyksiä. Tässä yhteydessä aiheutuneita varsin huomattavia kuluja olisi kenties voitu vähentää myös jäsenvaltioiden paremmalla yhteistyöllä sekä jäsenvaltioiden ja Euroopan tautien ehkäisy- ja valvontakeskuksen paremmalla keskinäisellä koordinoinnilla. Olen samaa mieltä siitä, että on laadittava eurooppalaiset käytännesäännöt tieteellisten asiantuntijoiden käyttämiselle turvallisuudesta sekä riskien hallinnasta ja torjunnasta vastaavien eurooppalaisten viranomaisten palveluksessa, jotta lahjontatapaukset voidaan vastedes estää.

  Marielle De Sarnez (ALDE), kirjallinen. – (FR) Etukäteen varoitetun A(H1N1)-influenssaepidemian hoidossa epäonnistuttiin. Meidän olisi siksi otettava opiksemme tästä kriisistä, jotta voimme käsitellä tulevia pandemiauhkia tehokkaammin. On selvää, että jäsenvaltioiden on tehtävä aiempaa enemmän yhteistyötä keskenään mutta myös EU:n toimielinten kanssa, jotta pandemiatilanteessa voidaan toimia tehokkaammin. Meidän on myös selvennettävä lääketieteellisiä uhkia käsittelevien EU:n rakenteiden roolia ja varmistettava, että WHO määrittelee uudelleen maailmanlaajuisen pandemiahälytyksen antamisen kriteerit. Lisäksi jäsenvaltioiden olisi asianmukaista laatia yhteinen rokotteiden hankintajärjestelmä. Viimeisenä muttei vähäisimpänä haluan todeta, että eurooppalaisia kansanterveysviranomaisia neuvovien asiantuntijoiden keskuudessa on vallittava täysi avoimuus, jotta voidaan välttää mahdolliset eturistiriidat.

  Anne Delvaux (PPE), kirjallinen. – (FR) Olen iloinen tästä mietinnöstä toimitetusta äänestyksestä. Minut oli nimetty Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraattien) ryhmän varjoesittelijäksi. Edustamiemme noin 500 miljoonan kansalaisen vuoksi meidän on otettava opiksemme tästä kriisistä, jotta voimme käsitellä uusia pandemiauhkia tehokkaammin. Eilen hyväksytty teksti on loistava kompromissi terveysalan yhteistyötä, riippumattomuutta ja avoimuutta ajatellen.

Koska jäsenvaltioiden terveysalan tosiasiallisessa yhteistyössä todistetusti epäonnistuttiin, oli omaksuttava rakentava ja käytännöllinen lähestymistapa, johon sisältyvät seuraavat toimenpiteet.

Jäsenvaltioiden yhteistyötä vahvistetaan ja jäsenvaltioiden ja Euroopan unionin toimielinten välistä koordinointia parannetaan, jotta voidaan varmistaa tehokkaampi toiminta tulevissa pandemioissa.

Lääketieteellisiä uhkia käsittelevien EU:n rakenteiden roolia selvennetään.

WHO:ta kehotetaan määrittelemään uudelleen maailmanlaajuisen pandemiahälytyksen antamisen kriteerit.

Jäsenvaltioissa sovellettavia rokotus- ja tiedotusstrategioita arvioidaan, jotta voidaan palauttaa kansalaisten luottamus.

Jäsenvaltiot perustavat yhteisen rokotteiden hankintajärjestelmän erojen estämiseksi.

Eurooppalaisia kansanterveysviranomaisia neuvovien asiantuntijoiden antamat ilmoitukset eturistiriidoista julkaistaan eturistiriitojen välttämiseksi.

  Ioan Enciu (S&D), kirjallinen. – (RO) Äänestin mietinnön puolesta, koska EU:n on mielestäni parannettava koordinointia epidemiologisten riskien torjunnassa. A(H1N1)-influenssatapauksen yhteydessä maailmanlaajuisessa riskienhallinnassa ilmeni puutteita, jotka johtuivat lähinnä hälytystasojen ja tosiasiallisten vaarojen huonosta vastaavuudesta, minkä vuoksi paljon rahaa meni hukkaan. Tässä yhteydessä katson, että Euroopan unionin on toteutettava riippumaton pandemiariskien arviointijärjestelmä ja parannettava koordinointia tällaisten riskien hallinnassa. Euroopan tautien ehkäisy- ja valvontakeskuksella on oltava riittävät valmiudet, jotta se voi toimia tällä alalla mahdollisimman aktiivisesti.

  Edite Estrela (S&D), kirjallinen. – (PT) Äänestin A(H1N1)-influenssaepidemian hoitoa koskevan mietinnön puolesta, koska siinä korostetaan, että on tärkeää vahvistaa yhteistyötä, riippumattomuutta ja avoimuutta tulevien pandemiakriisien hallinnassa erityisesti parantamalla Euroopan tautien ehkäisy- ja valvontakeskuksen riippumattoman viraston toimivaltuuksien käyttöä.

  Diogo Feio (PPE), kirjallinen. – (PT) Vuonna 2009 maailmassa pelättiin virusta, joka saattaisi aiheuttaa suuren pandemian ja johon saattaisi kuolla ihmisiä. Kyseessä oli A-influenssavirus. A(H1N1)-virukseen sairastumiseen ja kuolleisuuteen liittyneet pahimmat pelot eivät onneksi toteutuneet. Kyseiseen virukseen kuoli Euroopassa 2 900 ihmistä eli huomattavasti vähemmän kuin kausi-influenssaan. Maailman terveysjärjestön antaman hälytyksen ja pelon vuoksi jäsenvaltiot kuitenkin toteuttivat joukkorokotusten kaltaisia poikkeuksellisia toimia, joista aiheutui huomattavat kustannukset terveydenhuoltojärjestelmille. On tärkeämpää tehdä päätelmiä A-influenssaepidemian hoidosta kuin kiinnittää huomiota virheisiin. Kaikkein tärkein päätelmä on mielestäni se, että liioittelu on joka tapauksessa pienempi erehdys kuin toimimatta jättäminen. Toiseksi meidän on otettava tästä opiksemme tulevien, mahdollisesti vielä aggressiivisempien pandemioiden hallintaa varten, ja ymmärrettävä, miten ja milloin on toimittava ja mitä toimia on toteutettava.

  José Manuel Fernandes (PPE), kirjallinen. – (PT) Euroopan tautien ehkäisy- ja valvontakeskuksen toimittamien tietojen mukaan A(H1N1)-influenssavirukseen kuoli onneksi vähemmän ihmisiä kuin alun perin ennustettiin, eikä tätä tautia pidetä EU:ssa nykyään vakavana. Kun tämä epidemia alkoi levitä, julistettiin jonkinlainen hätätila, minkä vuoksi useat jäsenvaltiot tekivät huomattavia sijoituksia rokotusohjelmiin. Tämä osoittautui kuitenkin liioitteluksi, koska niissä valtioissa, jotka eivät toteuttaneet mitään poikkeuksellisia toimia, kuten Puolassa, kuolleisuus pysyi samalla tasolla kuin valtioissa, joissa aloitettiin kansallisia rokotuskampanjoita ja joissa kustannukset nousivat arviolta miljooniin euroihin.

Mietinnössä todetaan, että "valtaosa jäsenvaltioista hankki rokotteensa vuodesta 2007 lähtien lääkealan yritysten kanssa etukäteen tehtyjen hankintasopimusten perusteella". Tästä käy ilmi, ettei menettely ollut riittävän avointa, koska jäsenvaltiot olivat riippuvaisia lääkealan yrityksistä, mikä ei ole hyväksyttävää. En voi näin ollen muuta kuin yhtyä esittelijän näkemyksiin, ja toivon, että komissio ja kaikki jäsenvaltiot ottavat huomioon hänen suosituksensa, erityisesti ne, jotka koskevat tiedonsaannin varmuutta ja ennalta varautumisen periaatetta, josta on oltava hyötyä potilaille eikä yrityksille.

  João Ferreira (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Kun otetaan huomioon, että A(H1N1)-pandemian hoidossa epäonnistuttiin ja että A(H1N1)-influenssaan kuoli ihmisiä (2 900 kuollutta, kun kausi-influenssa aiheutti samana vuonna 40 000 kuolemaa), mietinnössä vaaditaan avoimuutta, jota kannatamme. Tämä pätee siihen, mitä tapahtui – kaikki sovelletut menettelyt ja vastuut on selvitettävä – ja tämä pätee myös tuleviin tilanteisiin suhtautumiseen. Tässä yhteydessä mainitaan erityisesti rokotteiden ja antiviruslääkkeiden hankinta, rekisteröityjä tapauksia ja niiden vakavuutta koskeva tiedotus, kliinisiin tutkimuksiin, tutkimussuunnitelmiin ja lääkkeiden sivuvaikutuksiin liittyvien asiakirjojen asettaminen yleisesti saataville (Euroopan lääkeviraston toimesta) sekä eturistiriidat eurooppalaisia kansanterveysviranomaisia neuvovien asiantuntijoiden keskuudessa. Mietinnössä pyydetään "tarkistamaan tulevia influenssapandemioita koskevia EU:n ja jäsenvaltioiden ennaltaehkäisysuunnitelmia siten, että ne olisivat tehokkaampia ja johdonmukaisempia sekä riittävän autonomisia ja joustavia". Lisäksi siinä suositetaan lujittamaan jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä tällä alalla sekä virustartunnan vakavuuden määrittelyssä että päätöksenteossa. Kaiken kaikkiaan pidämme mietintöä myönteisenä ja äänestimme siksi sen puolesta.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Arvioitaessa, mitä tapahtui A(H1N1)-influenssaepidemian hoidossa, virheistä on otettava opiksi, ja on ymmärrettävä, että valtioilla on oltava kansanterveyteen liittyvät julkiset terveydenhuoltojärjestelmät ja lisäpalvelut, jotka voivat toimia eri aloilla sekä erityisesti

– laatia ja arvioida lääketeollisuudesta riippumatta tieteellisiä tutkimuksia virusrokotteiden ja -lääkkeiden tehokkuudesta ja turvallisuudesta, niiden hyöty-riskisuhteesta sekä suositelluista kohderyhmistä

– arvioida tietoja, jotka koskevat kansanterveydellisissä hätätapauksissa, etenkin pandemiatilanteissa, suositeltavia lääkkeitä,

– vahvistaa valmiuksia riskien hallinnassa ja torjunnassa, kyseisten alojen tutkimuksessa ja kehittämisessä sekä ennalta ehkäisevissä kansanterveystoimissa.

Lisäksi on parannettava yhteistyötä erilaisten kansallisten palvelujen välillä sekä niiden ja kansainvälisten ja alueellisten toimielinten ja organisaatioiden välillä.

  Lorenzo Fontana (EFD), kirjallinen. – (IT) Kannatan Rivasin mietintöä arvioinnista, joka koskee A(H1N1)-influenssaepidemian hoitoa EU:ssa vuosina 2009–2010, koska siinä tuodaan esiin Euroopan unionin liian pelkoa lietsova asenne tämän ongelman arvioinnissa. Kannatan runsaan huomion kiinnittämistä EU:n kansalaisten terveyteen liittyviin asioihin, mutta en liian pelkoa lietsovaa suhtautumista, josta aiheutuu kohtuuttomia kansanterveysmenoja. Äänestin siksi mietinnön puolesta.

  Elisabetta Gardini (PPE), kirjallinen. – (IT) Hyväksymässämme päätöslauselmaesityksessä luodaan perusta erittäin tarpeelliselle pohdinnalle, joka koskee Euroopan unionin torjuntatoimia sikainfluenssan leviämisen yhteydessä.

Kuten kaikki varmasti muistavat, yhteisten ratkaisujen etsimisen sijaan jäsenvaltiot turvautuivat omiin kantoihinsa. Eri jäsenvaltioiden hallituksilla oli hyvin erilaisia reaktioita, jotka vaihtelivat laajoista rokotuskampanjoista siihen, ettei rokotuksia annettu lainkaan, kuten Puolassa. Näiden kokemusten pitäisi motivoida meitä parantamaan koordinointia kansallisten terveysviranomaisten ja Euroopan unionin toimielinten välillä, tarkistamaan ennaltaehkäisy- ja rokotusstrategioita sekä määrittelemään uudelleen pandemiahälytyksen kriteerit.

Haluan huomauttaa, että yhteistyötä tehostamalla voidaan paitsi pienentää tällaisten kriisien hallintakustannuksia etenkin jäsenvaltioiden mahdollisten rokotteiden yhteishankintojen avulla myös ennen kaikkea varmistaa, että ihmisiä suojellaan paremmin, koska virus ei tietenkään pysähdy valtioiden rajoille.

Lisäksi toivon, että Euroopan tautien ehkäisy- ja valvontakeskus saa ansaitsemansa tuen, jotta se voi edelleen arvioida ja valvoa kansanterveydellisiä hätätilanteita riittävän riippumattomasti.

  Robert Goebbels (S&D), kirjallinen. – (FR) Kannatin mietintöä arvioinnista, joka koskee A(H1N1)-influenssaepidemian hoitoa. Haluan kuitenkin huomauttaa, että tässä "hoidossa" alistuttiin todellakin taas kerran noudattamaan "ennalta varautumisen periaatetta", jossa edellytetään toimintaa ennen asianmukaista harkintaa. Se, että WHO:n pääjohtaja julisti uhkaavan pandemian mutta ei itse ottanut rokotusta, osoittaa selvästi, että henkilökohtainen arviointi taudin puhkeamisen vakavuudesta ja asiasta vastaavien tahojen julkinen keskustelu poikkeavat toisistaan. Saastuneeseen vereen liittyvän tapauksen jälkeen yksikään terveysviranomainen ei ole halunnut ottaa mitään vastuuta.

  Bruno Gollnisch (NI), kirjallinen. – (FR) A(H1N1)-influenssaepidemia oli erittäin opettava kokemus. Ensinnäkin se opetti meille, miten rahaa heitetään menemään. Tämän "sikainfluenssan" kustannukset (tilintarkastustuomioistuimen mukaan 900 miljoonaa euroa!) eivät johdu uhrien määrästä. A(H1N1)-influenssaan kuoli kymmenen kertaa vähemmän ihmisiä kuin tavalliseen kausi-influenssaan. Pitää kuitenkin paikkansa, ettei kukaan ole kiinnostunut näistä 2 000 vuosittaisesta uhrista, jotka ovat enimmäkseen iäkkäitä tai jo muutenkin sairaita ihmisiä. He ovat huomattavasti tavallisempia tapauksia.

Toiseksi tämä epidemia opetti meille, miten pätevyyden puute voidaan täysin peittää pelkoa lietsovilla puheilla ja hosumisella. Kymmeniä miljoonia annoksia tilattiin aivan turhaan. Oli tarkoitus toteuttaa täysin järjetön joukkorokotusohjelma. Tiedotus oli niin yliampuvaa ja ristiriitaista, että ranskalaiset jättivät syystäkin epäuskoisina noudattamatta heille annettuja määräyksiä.

Epäiltiin, että poliittisilla päättäjillä ja näistä päätöksistä taloudellisesti hyötyvillä oli yhteinen etu kyseessä. A(H1N1)-influenssa opetti meille myös sen, että vaikka ministeri tekee Ranskassa virheitä, toimii huolimattomasti tai on epäpätevä, hänellä ei ole mitään velvollisuutta erota tehtävästään. Myös Ranskan hallituksen päivittäiset tapahtumat osoittavat, ettei tässä asiassa ole tapahtunut minkäänlaista muutosta!

  Mathieu Grosch (PPE), kirjallinen. – (DE) Vuosina 2009 ja 2010 ei käsitelty riittävän avoimesti A(H1N1)-influenssaepidemiaa, jonka Maailman terveysjärjestö määritteli pandemiaksi. Tätä asiaa käsitellään mietinnössä arvioinnista, joka koskee A(H1N1)-influenssaepidemian hoitoa EU:ssa vuosina 2009–2010. Kannatan mietintöä etenkin siksi, että siinä vaaditaan täydellistä avoimuutta sellaisten lääkkeiden yhteydessä, joita käytetään kiireellisissä lääkintätoimissa ja pandemiatilanteessa.

Jäsenvaltiot toimivat omin päin rokotteiden tilauksessa ja käytössä. Tässä yhteydessä on tärkeää arvioida rokotteiden varastointistrategiaa ja pyrkiä siihen, että jäsenvaltiot hankkivat rokotteet vastedes yhdessä. On tärkeää parantaa myös koordinointia jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten ja Euroopan unionin elinten välillä.

  Françoise Grossetête (PPE), kirjallinen. – (FR) Poliittisen ryhmäni (Euroopan kansanpuolueen ryhmä (kristillisdemokraatit)) esittämien tarkistusten ansiosta mietintöön sisältyy rakentavia ehdotuksia, jotka auttavat meitä ottamaan opiksemme A(H1N1)-viruksen aiheuttamasta terveyskriisistä etenkin tehostamalla koordinointia Euroopassa.

Alkuperäisessä mietinnössä oli todellakin joitakin epätarkkuuksia, ja ihmiset olisivat saattaneet sen vuoksi jättää rokotuksen ottamatta. Tänään hyväksytyssä mietinnössä pyritään kuitenkin palauttamaan kansalaistemme luottamus terveyskriisien hoitoon. Terveysalan ammattilaisten on osallistuttava aiempaa enemmän pandemian ennaltaehkäisy- ja torjuntastrategian laadintaan ja täytäntöönpanoon. Rokotuskampanjoihin ei saa enää liittyä tällaista sekaannusta ja epäilyä.

On tärkeää parantaa tiedotusta ja ottaa huomioon, miten helposti huhut, joilla ei ole mitään tieteellistä perustaa, leviävät uusissa viestintävälineissä ja internetissä. Influenssa ei onneksi ollut niin vakava kuin ennustettiin, mutta olisi vaarallista aliarvioida vaikeaa ennustettavuutta ja tulevien pandemioiden mahdollista vakavuutta.

  Juozas Imbrasas (EFD), kirjallinen. – (LT) Äänestin mietinnön puolesta, koska Maailman terveysjärjestön on kiireesti muutettava määritelmäänsä ja otettava taudin vakavuus huomioon määritellessään pandemian tasoja, jotta voidaan toteuttaa aiempaa asianmukaisempia toimia. Pandemian torjunnassa on tehtävä parempaa yhteistyötä. Ennaltaehkäisysuunnitelmia on arvioitava uudelleen, keskeisimpien toimijoiden rooleja ja tehtäviä on selvennettävä ja tarvittaessa tarkistettava, ja jäsenvaltioiden yhteistyötä on lujitettava, jotta voidaan varmistaa johdonmukainen riskienhallinta pandemioihin reagoinnissa kansainvälisen terveyssäännöstön mukaisesti. Lisäksi jäsenvaltioiden on parannettava koordinointia Euroopan tautien ehkäisy- ja valvontakeskuksen kanssa. On otettava käyttöön menettely, jolla jäsenvaltiot voivat tehdä yhteishankintoja vapaaehtoisesti. Valmistajien on kannettava täysi vastuu tuotteidensa ohjeiden mukaisesta käytöstä, ja jäsenvaltioiden on noudatettava tätä periaatetta täysimääräisesti kaikissa rokotehankintasopimuksissa. Tulevia influenssapandemioita koskevia EU:n ja jäsenvaltioiden ennaltaehkäisysuunnitelmia on tarkistettava siten, että ne olisivat tehokkaampia ja johdonmukaisempia sekä riittävän autonomisia ja joustavia, jotta voidaan mukautua tapauskohtaisesti ja mahdollisimman nopeasti todelliseen riskitilanteeseen ja jotta ne perustuisivat ajantasaisiin relevantteihin tietoihin. Olen samaa mieltä siitä, että rokotusstrategioiden onnistuminen edellyttää, että niissä noudatetaan kolmea periaatetta, jotka ovat rokotteen tehokkuus, sen positiivinen riski-hyötysuhde ja rokotusten kohdentaminen riskiryhmiin.

  Giovanni La Via (PPE), kirjallinen. – (IT) Päätöslauselmassa arvioinnista, joka koskee A(H1N1)-influenssaepidemian hoitoa EU:ssa vuosina 2009–2010, tuodaan mielestäni selvästi esiin tehdyt virheet ja luodaan samalla perusta uudelle, tehokkaalle influenssapandemioiden hoidolle. Tiedämme hyvin, että A(H1N1)-influenssan leviämiseen reagointi oli liioittelua ongelman todelliseen laajuuteen nähden. Nimenomaan tästä syystä Euroopan influenssapandemioiden ennaltaehkäisysuunnitelmia on mielestäni tarkistettava, jotta voidaan reagoida nopeasti, johdonmukaisesti ja tehokkaasti. Jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä ja koordinointia on siksi nähdäkseni vahvistettava, jotta lopputuloksena on aidosti eurooppalainen strateginen lähestymistapa tähän ongelmaan. Lisäksi mielestäni olisi hyödyllistä, kuten päätöslauselmassa todetaan, että prosessiin osallistuu lääketeollisuuden toimijoiden lisäksi riippumattomia tieteellisiä asiantuntijoita, joilla ei ole minkäänlaisia sidonnaisuuksia lääketeollisuuteen.

  Petru Constantin Luhan (PPE), kirjallinen. – (RO) Koska tiedän A(H1N1)-influenssan vakavuuden ja merkityksen kansalaistemme terveydelle, tämä mietintö on mielestäni erityisen tärkeä, sillä siinä korostetaan myös oikeaa tapaa hoitaa tällaisia tilanteita. Maailman terveysjärjestö vahvisti vuonna 2009, että kyseisen taudin vakavuusaste on alhainen, ja jäsenvaltioiden erilaisten lähestymistapojen vuoksi aiheutui valtavat kustannukset, myytiin kiireesti valmistettuja rokotteita ja pandemian määritelmää muutettiin siten, että kriteeriksi asetettiin viruksen maantieteellisen leviämisen lisäksi myös sen vakavuus. Nämä seikat korostavat, että lähestymistapaa on ehdottomasti muutettava. Euroopan unionissa tarvitaan lisää yhteistyötä, avoimuutta ja riippumattomuutta tällaisten tilanteiden ratkaisemisessa.

  Elżbieta Katarzyna Łukacijewska (PPE), kirjallinen. – (PL) Influenssa on joka vuosi Euroopan parlamentin ja myös monen kansallisen parlamentin esityslistalla. Rivasin mietinnössä omaksutaan erittäin laaja näkökulma A(H1N1)-influenssaongelmaan. Mietinnössä on useita otsikkoja, kuten yhteistyö, riippumattomuus ja avoimuus, jotka ovat ehdottoman tärkeitä tulevien pandemioiden yhteydessä. Euroopan unionin on nähdäkseni toteutettava aktiivisia ja ripeitä toimia, joten äänestin A(H1N1)-influenssaepidemian hoitoa koskevan mietinnön puolesta.

  David Martin (S&D), kirjallinen. – (EN) Äänestin mietinnön puolesta, koska siinä ei ollut mitään vastustamisen aihetta. A(H1N1)-influenssan vähäisen vaikutuksen vuoksi en ole kuitenkaan varma, miksi parlamentti päätti käyttää siihen aikaa ja resursseja.

  Jiří Maštálka (GUE/NGL), kirjallinen. – (CS) Haluan kiittää esittelijää erittäin yksityiskohtaisesta ja selväsanaisesta mietinnöstä, johon sisältyy useita hälyttäviä viestejä. On selvää, että EU:n yhteinen lähestymistapa pandemian aikana vahvisti yhteisen toiminnan mahdollisuuden mutta paljasti myös vakavia puutteita erityisesti ennaltaehkäisyssä, objektiivisissa tilastoissa sekä turvallisten ja tehokkaiden rokotteiden hankinnassa. Vaarallinen virustartunta on aiheuttanut EU:ssa viime aikoina kahdesti ongelman. Näistä kokemuksista ei ole opittu tarpeeksi. Kannatan ehdotuksia, jotka liittyvät lääkkeiden tehokkuuden tiukempaan testaukseen, objektiivisen tietojen keruun edistämiseen ja kaikkien EU:n kansalaisten suojeluun terveydenhuoltojärjestelmästä riippumatta. Pidän erittäin tärkeänä tutkimuksen ja kehittämisen rahoittamista koskevaa vaatimusta sekä sääntöä, jonka mukaan lääkealan yrityksillä on neuvonantajan eikä päätöksentekijän asema. Sama pätee rokotteita ja muita lääkkeitä koskeviin tutkimuksiin ja testeihin, jotka on laadittava lääkealan yrityksistä riippumatta. Kannatan myös vaatimusta siitä, että EU:n toimielimille työskenteleviä ammattilaisia ja neuvonantajia koskevia sääntöjä tiukennetaan. Kansalaisille tiedottamisen on oltava selkeää ja avointa, mutta se ei saa aiheuttaa paniikkia, vaan heille on tarjottava laadukkaita ja kattavia tietoja. Kuulun kvestoreihin, jotka vastaavat yhdessä Euroopan parlamentin jäsenten ja työntekijöiden terveyden suojelusta, ja haluan todeta, että toimemme Euroopan parlamentissa ovat olleet tehokkaita mutta eivät halpoja.

  Clemente Mastella (PPE), kirjallinen. – (IT) Mietinnössä esitettyjen tilastotietojen perusteella A(H1N1)-influenssan leviämiseen reagointi oli kohtuutonta ilmiön todelliseen luonteeseen nähden. Tämän vuoksi monissa jäsenvaltioissa aloitettiin erittäin kalliita rokotuskampanjoita. Esittelijän mielestä oli siksi asianmukaista ottaa esiin äärimmäisen tärkeitä asioita, jotka koskevat ennen kaikkea lääkealan yritysten voimakasta vaikutusta. Esittelijä toteaa, että antiviruslääkkeitä on tutkittava riippumatta lääkealan yrityksistä. Nopeutetut lupamenettelyt ovat osoittaneet rajallisuutensa, koska tieteellistä näyttöä ei ole, minkä vuoksi ollaan edelleen teollisuuden antamien tietojen varassa. Myös yhteistyötä on parannettava, jotta voidaan tarkistaa ennaltaehkäisysuunnitelmia ja keskeisimpien toimijoiden rooleja ja jotta jäsenvaltiot voivat tehdä vapaaehtoisesti yhteishankintoja. Maailman terveysjärjestön (WHO) olisi muutettava mahdollisimman pian pandemian määritelmää ottamalla huomioon, kuinka virulentti virus on. Tästä syystä rokottamisen on oltava tehokasta, sillä on oltava positiivinen riski-hyötysuhde ja se on kohdennettava tosiasiallisesti riskiryhmiin. Lisäksi on vältettävä eturistiriitoja, koska ne voivat herättää julkisuudessa heti epäilyjä asiattomasta painostuksesta.

  Jean-Luc Mélenchon (GUE/NGL), kirjallinen. – (FR) Tämän mietinnön ansiona on, että siinä paheksutaan Euroopan lääkeviraston avoimuuden puutetta sekä lääkealan yritysten ja rokotteiden ja antiviruslääkkeiden asiantuntijoiden välisiä yhteyksiä. On siksi valitettavaa, ettei mietinnössä vaadita keskeyttämään lääkeviraston toimintaa, kunnes tosiasiallinen, kattava uudistus on toteutettu. Kehotan esittelijää menemään ensi kerralla pitemmälle.

  Nuno Melo (PPE), kirjallinen. – (PT) EU:ssa on ilmennyt A(H1N1)-influenssaepidemian hoidossa erilaisia vaikeuksia, jotka liittyvät erityisesti epidemian tosiasialliseen vakavuuteen ja laajuuteen. Jäsenvaltioiden toteuttamat toimet olivat kohtuuttoman laajoja ja erittäin kalliita, kun tilannetta verrataan vuosittain tavalliseen influenssaan kuolevien määrään ja jäsenvaltioiden sen torjuntaan käyttämiin varoihin. Tarkasteltaessa A(H1N1)-influenssaepidemian hoitoa Euroopassa käy ilmi, että perusongelmana on kansallisten ja/tai EU:n terveysviranomaisten riippumattoman arvioinnin puute, minkä vuoksi kansanterveystoimenpiteitä ei voida mukauttaa mahdollisimman hyvin ja oikea-aikaisesti saatavilla oleviin kliinisiin ja epidemiologisiin tilastoihin. Tulevien pandemioiden hoitoa on näin ollen muutettava, jotta voidaan välttää yleinen paniikki ja turhat kustannukset.

  Alexander Mirsky (S&D), kirjallinen. – (EN) Mietinnössä arvioidaan A(H1N1)-influenssaepidemian hoitoa EU:ssa vuosina 2009–2010 ja korostetaan asioita, joita on parannettava. Tällaisia ovat yhteistyö, riippumattomuus ja avoimuus tulevien pandemiakriisien hallinnassa parantamalla Euroopan tautien ehkäisy- ja valvontakeskuksen toimivaltuuksien käyttöä.

Yksi arviointi ei kuitenkaan riitä, enkä ole huomannut mitään kehitystä nopeassa ja tehokkaassa reagoinnissa tautien puhkeamiseen enkä kuullut sanaakaan ennaltaehkäisytoimista. Mietintö on epämääräinen ja epätarkka, kuten aina. Äänestin kuitenkin sen puolesta, koska ei ole muutakaan mietintöä.

  Andreas Mölzer (NI), kirjallinen. – (DE) A(H1N1)-influenssa vaati vuonna 2009 vähemmän kuolonuhreja kuin kausi-influenssa. Vaikka WHO luokitteli A(H1N1)-influenssan lieväksi sairaudeksi, se antoi kuitenkin korkeimman eli kuudennen tason pandemiavaroituksen. Täyttääkseen velvollisuutensa kansalaisia kohtaan EU:n jäsenvaltiot käyttivät siksi miljardeja euroja sellaisen influenssaepidemian torjuntaan, joka on huomattavasti tavallista influenssaa vaarattomampi. Myös tiedotusvälineet lietsoivat paniikkia. Kun vaaralliseksi ilmoitettu pandemia osoittautuu myrskyksi vesilasissa, tulevia varoituksia ei enää oteta vakavasti, mikä on huolestuttavaa. Tämä osoittaa selvästi, että WHO:n on muutettava pandemian kriteerejä.

Hyvästä yhteistyöstä ja yhteishankinnoista on tietenkin hyötyä pandemiatilanteessa, jotta säästetään kustannuksissa. Meillä on kuitenkin suuri ongelma, jos uusille lääkkeille myönnetään kiireesti lupia kuvitteellisten pandemioiden torjumiseksi. Tiedotusvälineiden ja lääkealan yritysten roolia paniikin lietsomisessa ei ole käsitelty. Äänestin siksi tyhjää.

  Rolandas Paksas (EFD), kirjallinen. – (LT) Äänestin päätöslauselman puolesta, koska pandemian vakavuutta ja kehittymistä on vaikea ennustaa, ja pandemiatilanteessa joudutaan usein tekemään monia kohtuuttomia päätöksiä. Tästä syystä on kiinnitettävä runsaasti huomiota yhteistyön, riippumattomuuden ja avoimuuden varmistamiseen. Ennen kaikkea tulevia influenssapandemioita koskevia EU:n ja jäsenvaltioiden ennaltaehkäisysuunnitelmia on tarkistettava johdonmukaisesti, jotta ne ovat joustavia ja jotta ne voidaan mukauttaa tehokkaasti kulloiseenkin influenssaepidemiariskiin. Lisäksi on edistettävä kansainvälistä ja alueellista yhteistyötä ja koordinointia, jotta riskienhallinta voidaan varmistaa asianmukaisesti ja jotta pandemiariskiin voidaan reagoida viipymättä. Tutkimukseen ja kehittämiseen on nähdäkseni osoitettava lisää varoja, minkä vuoksi meidän on investoitava nykyistä enemmän influenssaviruksen vaikutusten arviointiin ja ennakointiin. On tärkeää varmistaa, että etukäteen tehdyissä hankintasopimuksissa ja toimitusprosesseissa menetellään avoimesti ja että lahjonta vähentyy tällä alalla. Lääkealan yritysten vaikutusta on rajoitettava paitsi jakelussa myös rokotteiden ja antiviruslääkkeiden tutkimuksessa. Tieteellisten asiantuntijoiden olisi ilmoitettava julkisesti, ettei heillä ole lääketeollisuuteen taloudellisia tai muita sidonnaisuuksia.

  Georgios Papanikolaou (PPE), kirjallinen. – (EL) Kannatin mietintöä arvioinnista, joka koskee A(H1N1)-influenssaepidemian hoitoa EU:ssa vuosina 2009–2010. Lukuisissa tapauksissa, myös Kreikassa, toimielimet ja valtio kiinnittivät tähän asiaan vähemmän huomiota sitä mukaa kuin sen käsittely julkisuudessa vähentyi. Tästä influenssasta ei enää keskustella, mutta virus on edelleen olemassa ja osoittautumassa vielä aiempaa tappavammaksi. Esimerkiksi Kreikassa sen aiheuttamien tauti- ja kuolemantapausten määrä on viime aikoina lisääntynyt, ja kuolleita on pian yli sata. Suurimmaksi syyksi ilmoitettiin tiedon puute: kaikkein haavoittuvimmat ryhmät, kuten kroonisesti sairaat, joiden olisi pitänyt pyytää rokotus, eivät tehneet niin, koska vaaran luultiin olevan ohi.

  Maria do Céu Patrão Neves (PPE), kirjallinen. – (PT) Mietinnössä arvioinnista, joka koskee A(H1N1)-influenssaepidemian hoitoa EU:ssa vuosina 2009–2010, korostetaan, että kyseisen taudin vakavuusaste oli Euroopassa tilastollisesti alhainen (inhimilliseltä kannalta ajatellen jokainen kuollut ihminen on korvaamaton menetys). Euroopan tautien ehkäisy- ja valvontakeskuksen mukaan A(H1N1)-tartuntaan kuoli 2 900 ihmistä Euroopassa vuonna 2009. Tämä luku on pienempi kuin Euroopan komission virallinen arvio pelkästään kausi-influenssan aiheuttamista kuolemista. Kuolleisuusluvut ovat myös selvästi pienempiä kuin EU:n jäsenvaltioiden terveysviranomaisten kaikkein optimistisimmatkin ennusteet. Jäsenvaltiot ja Euroopan unionin toimielimet ottivat käyttöön Maailman terveysjärjestön (WHO) julistaman korkeimman hälytystason, minkä johdosta joissakin jäsenvaltioissa toteutettiin lukuisia kalliita ja A(H1N1)-influenssan todelliseen vakavuuteen nähden kohtuuttomia toimenpiteitä. WHO:n suosituksen vuoksi en kuitenkaan usko, että mikään muu toimintatapa olisi ollut mahdollinen. Tätä tapausta on kuitenkin vielä pohdittava, ja olen esittelijän kanssa samaa mieltä siitä, että on lisättävä EU:n jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä, riippumattomuutta ja avoimuutta etenkin näiden suuria taloudellisia vaikutuksia aiheuttaneiden toimien kustannus-hyötyanalyysin yhteydessä.

  Rovana Plumb (S&D), kirjallinen. – (EN) Mietinnössä katsotaan, että pandemioihin reagoimiseksi tarvitaan parempaa yhteistyötä, ja kehotetaan tarkistamaan EU:n ja jäsenvaltioiden ennaltaehkäisysuunnitelmia. Siinä kehotetaan myös tehostamaan jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä sekä jäsenvaltioiden koordinointia Euroopan tautien ehkäisy- ja valvontakeskuksen kanssa. Lisäksi mietinnössä vaaditaan WHO:ta muuttamaan pandemian määritelmää ottamalla huomioon viruksen maantieteellisen leviämisen ja vakavuuden. Euroopan tautien ehkäisy- ja valvontakeskusta kehotetaan käyttämään riippumattoman viraston toimivaltuuksiaan tartuntariskin vakavuuden arvioimiseksi ja siitä tiedottamiseksi EU:ssa sekä antamaan suosituksia parhaista käytännöistä esimerkiksi kriisinhallintatekniikkoja, rokottamista ja viestintästrategioita koskevissa asioissa. Mietinnössä kehotetaan myös arvioimaan EU:n suosittelemia ja jäsenvaltioiden noudattamia influenssarokotusstrategioita ja käsittelemään arvioinnissa rokotteiden tehokkuutta, niiden hyöty-riskisuhdetta sekä erilaisia suositeltuja kohderyhmiä turvallista ja tehokasta käyttöä silmällä pitäen. Jäsenvaltioita kehotetaan lisäksi toimittamaan komissiolle merkitykselliset tiedot (esimerkiksi ostettujen ja todellisuudessa käytettyjen rokoteannosten lukumäärä, A(H1N1)-influenssatartuntojen määrä ja kyseisistä tartunnoista aiheutuneiden kuolemantapausten määrä). EU:n on lisättävä yhteistyötä, riippumattomuutta ja avoimuutta tulevien pandemiakriisien hoidossa.

  Crescenzio Rivellini (PPE), kirjallinen. – (IT) Haluan kiittää esittelijä Rivasia erinomaisesta työstä. Tässä mietinnössä tuodaan merkittävällä tavalla esiin epäilyt, joita Euroopassa sikainfluenssan yhteydessä toteutetut kohtuuttomat toimet ja lääkealan yritysten mahdollinen vaikutus näihin toimiin ovat herättäneet.

Suhtaudun kriittisesti toimiin, joita EU toteutti vuosina 2009–2010 torjuakseen sikainfluenssaa eli A(H1N1)-virusta. Kehotan vastedes tekemään rokotteiden yhteishankintoja rahan säästämiseksi ja tehostamaan sääntöjä eturistiriitojen välttämiseksi esimerkiksi julkaisemalla eurooppalaisia terveysviranomaisia neuvovien asiantuntijoiden antamat ilmoitukset eturistiriidoista. Huomautan tässä yhteydessä, että EU:n lainsäädännön mukaan valmistajat ovat jäsenvaltioiden hallitusten sijaan vastuussa rokotteista.

Lisäksi kehotan Maailman terveysjärjestöä (WHO) muuttamaan pandemian määritelmää ja ottamaan viruksen maantieteellisen leviämisen lisäksi huomioon myös sen, kuinka virulentti virus on. Jotta unionilla olisi valmiudet ehkäistä pandemiariskejä, Euroopan tautien ehkäisy- ja valvontakeskuksen on saatava tuki, jonka se tarvitsee voidakseen hoitaa työnsä täysin riippumattomasti.

  Raül Romeva i Rueda (Verts/ALE), kirjallinen. – (EN) Euroopan parlamentti on tänään kiinnittänyt huomiota kohtuuttomiin torjuntatoimiin sikainfluenssan puhjettua Euroopassa. Jäsenvaltiot käyttivät miljardeja euroja rokotteisiin, joille myönnettiin lupa kiireesti, vaikka viruksen vakavuusaste oli alhainen. Terveydenhuoltobudjetit ovat tunnetusti ylikuormitettuja, ja käsiteltävänä on huomattavasti tärkeämpiä terveysasioita kuin suurten lääkealan yritysten tukeminen. Euroopan parlamentin jäsenet ovat tänään kehottaneet tarkistamaan EU:n terveysalan reagointimenetelmiä. Valmiussuunnitelmien olisi oltava riittävän autonomisia ja joustavia, jotta ne voidaan mukauttaa mahdollisimman nopeasti todelliseen riskitilanteeseen. Lääkkeiden arvioinnin on oltava täysin avointa, ja kaikki ilmoitukset eturistiriidoista olisi julkaistava, jotta mahdollisia eturistiriitoja voidaan valvoa julkisesti. EU noudatti sokeasti WHO:n suosituksia reagoidessaan sikainfluenssan puhkeamiseen, ja tähän on ilman muuta tultava muutos. Euroopan parlamentti on vaatinut, että EU:ssa tehdään mielekäs riskien arviointi ja että Euroopan tautien ehkäisy- ja valvontakeskukselle myönnetään asianmukaiset varat, jotta se voi hoitaa kaikki tehtävänsä ja etenkin arvioida tartuntariskin vakavuutta.

  Licia Ronzulli (PPE), kirjallinen. – (IT) Vaikka A(H1N1)-influenssavirus ei ole ollut erityisen aggressiivinen Euroopassa, se on kuitenkin aiheuttanut tähän mennessä peräti 4 700 kuolemaa.

Euroopan tautien ehkäisy- ja valvontakeskuksen julkaisemassa raportissa todetaan, ettei EU ole viruksen hallinnassa pystynyt mukautumaan nopeasti tartunnan rajoittamisen edellyttämiin lääkintätoimiin. Tämä johtuu pitkälti eri jäsenvaltioiden ennaltaehkäisystrategioista, jotka on suunniteltu vuosia sitten Maailman terveysjärjestön kuulemisen (WHO) jälkeen ja joihin ei ole koskaan tehty merkittäviä muutoksia.

Jotta tällaiset tilanteet eivät toistu – rokotteiden jakelutapaa on nimittäin arvosteltu ankarasti – meidän on vastedes keskitettävä toimemme nimenomaan tähän suuntaan ja optimoitava terveyskriisien yhteydessä käytettävien lääkkeiden myyntiä koskevat lupamenettelyt.

  Oreste Rossi (EFD), kirjallinen. – (IT) Kannatamme tätä valiokunta-aloitteista mietintöä, sillä tiedämme kaikki, että liiallinen paniikin lietsonta niin sanotun lintuinfluenssapandemian yhteydessä tuli EU:lle noin kymmenen kertaa kalliimmaksi kuin tavalliseen influenssaan liittyvä kampanja.

Se, että Maailman terveysjärjestö (WHO) otti käyttöön hälytystilan toimimatta riippumattomasti EU:n virastojen, Euroopan tautien ehkäisy- ja valvontakeskuksen ja Euroopan lääkeviraston tekemien kustannus- ja riskianalyysien perusteella, johti kallisiin ja tarpeettomiin rokotuskampanjoihin sekä erityisesti rohkaisi väestöä ostamaan kohtuuttomia määriä steriilejä kertakäyttötavaroita ja desinfiointiaineita. Kuolemantapauksia, jotka lainsäätäjien on otettava huomioon, oli lopulta jopa vähemmän kuin tavallisen kausi-influenssan yhteydessä.

Tästä syystä on tärkeää, että komissio toimittaa parlamentille kuuden kuukauden kuluessa raportin, johon sisältyy yksityiskohtainen kustannus-hyötyanalyysi ja jossa selvitetään, miten komissio aikoo vastedes reagoida samanlaisiin tilanteisiin. WHO:n olisi muutettava pandemian määritelmää, jotta siinä otetaan huomioon viruksen maantieteellisen leviämisen lisäksi myös se, kuinka virulentti tartunta on.

  Catherine Stihler (S&D), kirjallinen. – (EN) Kannatin tätä mietintöä, jossa arvioidaan A(H1N1)-influenssaepidemian hoitoa ja vaaditaan rokotteiden yhteishankintajärjestelmää. Meidän on tärkeää ottaa opiksemme aiemmista epidemioista, jotta voimme suojautua vastedes paremmin.

  Thomas Ulmer (PPE), kirjallinen. – (DE) Äänestin mietinnön puolesta, kun valiokunnassa onnistuttiin jossain määrin poistamaan väärät syytökset ja virhearvioinnit. Mietintö on kriittinen, ja siinä tuodaan esiin, miten EU voi tulevaisuudessa torjua pandemioita paremmin ja toteuttamalla enemmän yhteisiä toimia.

  Marina Yannakoudakis (ECR), kirjallinen. – (EN) ECR-ryhmä kannattaa jäsenvaltioiden välisten viestintä- ja yhteistyökanavien parantamista epidemioiden kaltaisten terveysuhkien yhteydessä, mutta A(H1N1)-influenssaepidemiaa koskevassa mietinnössä annetaan jäsenvaltioille harkitsemattomia neuvoja kyseiseen epidemiaan liittyvistä tosiseikoista ja varotoimista, joita niiden olisi toteutettava uuden epidemian tapauksessa. Mietinnössä ja perusteluissa on useita kiistanalaisia tietoja, joiden perusteella voi saada väärän käsityksen (H1N1)-influenssasta, sen vaikutuksista eurooppalaisiin yhteiskuntiin ja hallitusten toimintasuunnitelmista. Jäsenvaltioille annetut suositukset toimista, joita niiden olisi toteutettava tulevissa epidemioissa (rokotteiden hankkimisesta aina tietojen ilmoittamiseen EU:n elimille), ovat mielestämme ajattelemattomia eivätkä ratkaisisi mitään (H1N1)-influenssaan tai tuleviin pandemioihin liittyviä suuria kysymyksiä.

Lisäksi mietinnössä asetetaan valmistajat vastuuseen rokotteista, mikä voi vaikeuttaa rokotteiden toimitusta ja hämärtää vastuunjakoa. Kyseisessä asiakirjassa pyritään myös laajentamaan Euroopan tautien ehkäisy- ja valvontakeskuksen toimivaltuuksia ja työskentelysuhdetta jäsenvaltioiden kanssa, mikä ei ole toivottavaa, koska se voi johtaa keskuksen määrärahojen lisääntymiseen. ECR-ryhmä äänesti siksi mietintöä vastaan.

Mietintö: Inés Ayala Sender (A7-0048/2011)

  Maria da Graça Carvalho (PPE), kirjallinen. – (PT) Kannatan valiokunnan äänestyksen myönteistä tulosta Harald Wögerbauerin nimittämisestä tilintarkastustuomioistuimen uudeksi jäseneksi tämän ansioluettelon myönteisen arvion ja tämän kyseiseen virkaan ehdolla olleille toimitettuun kyselylomakkeeseen antamien vastausten perusteella.

  Catherine Grèze (Verts/ALE), kirjallinen. – (FR) Koska tänään on kansainvälisen naistenpäivän satavuotisjuhla, äänestin Harald Wögerbauerin nimitystä vastaan, koska Euroopan tilintarkastustuomioistuimessa ei ole riittävästi naisia.

  Juozas Imbrasas (EFD), kirjallinen. – (LT) Kannatin ehdotusta, koska Harald Wögerbauer täyttää Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 286 artiklan 1 kohdassa esitetyt edellytykset ja koska Harald Wögerbauerin nimittämisestä tilintarkastustuomioistuimen jäseneksi annettu lausunto on myönteinen.

  David Martin (S&D), kirjallinen. – (EN) Äänestin tyhjää Harald Wögerbauerin nimittämisestä Euroopan tilintarkastustuomioistuimen jäseneksi. Toimin näin, koska kollegat ovat raportoineen hänen epäselvistä toimistaan hänen toimiessaan Itävallan tilintarkastustuomioistuimessa.

  Nuno Melo (PPE), kirjallinen. – (PT) Tilintarkastustuomioistuin on valvontaelin, joka tarkastaa Euroopan unionin tulojen ja menojen laillisuuden ja säännönmukaisuuden sekä valvoo sen moitteetonta varainhoitoa toimien täysin itsenäisesti. Tämän mukaisesti tilintarkastustuomioistuimen jäsenten nimittämiseen on sovellettava kykyihin ja riippumattomuuteen liittyviä kriteerejä. Tilintarkastustuomioistuimeen esitettiin neuvoston aloitteesta Harald Wögerbaueria. Hän toimitti ansioluettelonsa, täytti kirjallisen kyselylomakkeen ja oli talousarvion valvontavaliokunnan kuultavana. Hän esiintyi riittävän vakuuttavasti oikeuttaakseen nimityksensä tilintarkastustuomioistuimeen, jossa hän hoitaa velvollisuuksiaan taitavasti ja riippumattomasti.

  Andreas Mölzer (NI), kirjallinen. – (DE) Lissabonin sopimuksen vuonna 2010 edellyttämien perustuslakiuudistusten seurauksena Itävallassa vallassa olleet puolueet ottivat käyttöön eräänlaisen standardoidun nimitysmenettelyn joihinkin EU-virkoihin. Vaikuttaa siltä, että monet merkittävät virat puuttuvat Itävallan liittovaltion perustuslain 23 artiklan c kohdasta, jonka mukaan päätökset korkeista viroista on tehtävä tiettäväksi ainakin Itävallan presidentille tai että liittovaltion hallituksen olisi pyrittävä yksimielisyyteen nimityksistä kansallisen neuvoston kanssa. Harald Wögerbauerista, Itävallan kansanpuolueen parlamentaarisen ryhmän poliittisesta johtajasta, on määrä tulla Euroopan tilintarkastustuomioistuimen ensimmäisen jaoston jäsen. Vaikuttaa siltä, että Harald Wögerbauer täyttää tekniset vaatimukset. Koska Itävallan kansanpuolue kuitenkin vaikuttaa valitsevan eräänlaisen autonomisen linjan tekeillä olevien henkilöstöpäätösten osalta EU:n tasolla ja tämä on ristiriidassa demokraattisten periaatteiden ja toistuvien suurempaa avoimuutta EU-nimityksissä koskevien vaatimuksen kanssa, äänestin tyhjää.

  Maria do Céu Patrão Neves (PPE), kirjallinen. – (PT) Äänestin Harald Wögerbauer nimittämistä Euroopan tilintarkastustuomioistuimen jäsenen virkaan koskevan mietinnön puolesta. Kaikki esitetyt tiedot, joihin päätökseni perustuu, osoittavat, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 286 artiklan 1 kohdassa esitetyt vaatimukset, erityisesti riippumattomuutta koskevat vaatimukset, täyttyivät, joten olen tyytyväinen Harald Wögerbauerin nimittämiseen tilintarkastustuomioistuimen jäseneksi.

Mietintö: Crescenzio Rivellini (A7-0023/2011)

  Luís Paulo Alves (S&D), kirjallinen. – (PT) Äänestin tämän päätöslauselman puolesta, koska useita Välimeren yleisen kalastuskomission (GFCM) suosituksia, jotka ovat jo voimassa GFCM:n sopimuspuolina olevissa valtioissa, on sisällytettävä yhtenäiseen EU:n lainsäädäntövälineeseen. Yksinkertaistamista tarvitaan, jotta enää ei tarvitse antaa vuosittaisia asetuksia lainsäädännön päivittämiseksi, kuten tähän asti.

  Zigmantas Balčytis (S&D) , kirjallinen. – (LT) Äänestin asiakirjan puolesta. Yhteisen kalastuspolitiikan (YKP) tavoitteena on varmistaa veden elollisten luonnonvarojen kestävä hyödyntäminen ja ekosysteemin korkeatasoinen suojelu. Välimeren yleinen kalastuskomissio (GFCM) perustettiin kansainvälisellä sopimuksella vuonna 1949, ja Euroopan yhteisö on kalastuskomission jäsen. GFCM:n pääasialliset tehtävät ovat kalastuspolitiikan perustavoitteiden täytäntöönpano, edistää elollisten vesiluonnonvarojen kehittämistä, säilyttämistä ja järkevää hoitoa, laatia ja suosittaa säilyttämistoimenpiteitä sekä tukea yhteisiä koulutushankkeita. Koska GFCM:n suositukset sitovat sen sopimuspuolia, ja yhteisö on yksi sopimuspuolista, sopimuksen määräykset olisi sisällytettävä yhteisön lainsäädäntöön, mikä takaisin politiikan johdonmukaisen soveltamisen.

  Vito Bonsignore (PPE), kirjallinen. – (IT) Äänesti tämän asiakirjan puolesta, jolla on määrä sulauttaa tiettyjä Välimeren yleisen kalastuskomission (GFCM) toimenpiteitä yhdeksi yhteisön säädökseksi. Tähän asti Euroopan yhteisö on antanut vuosittain asetuksia lainsäädännön mukauttamiseksi, mutta mietinnössä otetaan askel kohti byrokratian ja hallinnon yksinkertaistamista, joka on yksi Euroopan unionin tavoitteista.

Asiakirjan ansiona on myös se, että siinä selvennetään puhtaasti teknisiä näkökohtia: Siinä esimerkiksi esitetään selkeitä toimenpiteitä kalastuksen rajoittamiseksi Lioninlahdella ja määritellään yksityiskohtaisesti vähimmäissilmäkoko Välimerellä ja Mustallamerellä samalla kun siinä kielletään pohjaharojen ja troolien käyttö yli 1 000 metriä syvissä vesissä. Kannatan myös tarkistusta 27, jossa esitetään vaatimus laatia vuosittain luettelo kokonaispituudeltaan yli 15 metrin mittaisista aluksista, joille on annettu lupa kalastaa GFCM-alueella myöntämällä niille kalastuslupa.

  Antonio Cancian (PPE), kirjallinen. – (IT) Äänestin tämän mietinnön puolesta, koska se on mielestäni myönteinen askel Euroopalle niin tärkeällä taloudellisella alalla, toisin sanoen kalastusalalla. Minusta EU:n toimien on aina perustuttava tästä toiminnasta riippuvaisten paikallisten yritysten tarpeiden analysointiin, sillä usein on kyse taloudelle ja yhteiskunnalle hyvin tärkeistä pienistä ja keskisuurista yrityksistä.

Hyvin monilla Välimeren alueilla on kyse juuri näistä yrityksistä, joten on hyvin tärkeää, että kalastusta tällä alueella koskevat lainsäädäntöehdotukset perustuvat selkeästi toissijaisuusperiaatteeseen, jotta koko järjestelmää ei vaaranneta. Olen myös ennen kaikkea täysin vakuuttunut siitä, että on olennaista tarjota alan pienille ja keskisuurille yrityksille erityissuojelua, ottaa ne mukaan päätöksentekoon ja tukea niitä mahdollisimman paljon, sillä niitä on hyvin vaikea kehittää. Säädökset, joissa näitä ominaispiirteitä ei oteta huomioon, voivat aiheuttaa korvaamatonta vahinkoa pienille markkinoille, mikä pakottaisi siirtymään toiselle alalle, mikä puolestaan on myös hyvin monimutkaista.

  Maria da Graça Carvalho (PPE), kirjallinen. – (PT) Kannatan luonnosta Euroopan parlamentin ja neuvoston lainsäädäntöpäätöslauselmaksi eräistä kalastusta koskevista säännöksistä GFCM:n (Välimeren yleisen kalastuskomission) sopimusalueella. Jotta parlamentilta ei riistetä sen toimivaltaa, ehdotuksesta on poistettava 28 artikla. Siinä säädetään, että asetuksen säännöksiä tarkistetaan komiteamenettelyn mukaisesti, mikä heikentää parlamentin aseman yksinkertaisesti sellaiseksi, että se ottaa komissiolta vastaan tietoja komiteamenettelyjen hallinnosta.

  Edite Estrela (S&D), kirjallinen. – (PT) Äänestin tämän Välimeren yleisen kalastuskomission (GFCM) sopimusaluetta koskevan mietinnön puolesta, koska siinä sisällytetään useita GFCM:n suosituksia, jotka ovat jo voimassa GFCM:n sopimuspuolina olevissa valtioissa, yhtenäiseen EU:n lainsäädäntövälineeseen.

  Diogo Feio (PPE), kirjallinen. – (PT) Välimeren yleinen kalastuskomissio (GFCM) on antanut vuosittaisissa istunnoissaan useita suosituksia. Tällä ehdotuksella pyritään yksinkertaisesti sisällyttämään joitakin annettuja suosituksia yhtenäiseen EU:n lainsäädäntövälineeseen, johon voidaan lisätä myös tulevat suositukset. GFCM:n suositusten sisältö ja niihin liittyvät velvoitteet sisältyvät jo usein kokonaan tai osittain aiempaan EU:n lainsäädäntöön, joten vain eroavat näkökohdat on sisällytettävä. Asetusta, josta nyt äänestetään, sovelletaan kaikkeen EU:n ja jäsenvaltioiden kansalaisten kalastusalusten kaupalliseen kalastustoimintaan ja vesiviljelytoimintaan GFCM:n sopimusalueella. Se ei koske yksinomaan tieteellisiin tutkimustarkoituksiin toteutettavaa kalastustoimintaa, joka tapahtuu jäsenvaltion luvalla ja sen valvonnassa. Tällaisessa tapauksessa on vain ilmoitettava asiasta etukäteen Euroopan komissiolle ja jäsenvaltiolle, jonka vesillä se tapahtuu. Katson, että komission ehdotus voi olla ristiriidassa parlamentin toimivallan kanssa tarkasteltavana olevassa asiassa, erityisesti 28 artiklan osalta, joka on korvattava siten, että varmistetaan sekä parlamentin tehokas osallistuminen asetukseen tulevaisuudessa tehtäviin tarkistuksiin että parlamentin etuoikeuksien kunnioittaminen.

  José Manuel Fernandes (PPE), kirjallinen. – (PT) Tämän Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusehdotuksen tavoitteena on tiettyjen Välimeren yleisen kalastuskomission (GFCM) suositusten sisällyttäminen lainsäädäntöön. Sopimuksen muuttaminen yhtenäiseksi EU:n lainsäädäntövälineeksi on merkittävää edistymistä, joka mahdollistaa kalalajien saaliiden paremman valvonnan kyseisillä vesillä sekä Euroopan komission, jäsenvaltioiden ja GFCM:n sihteeristön välisen yhteistyön, tiedottamisen ja viestinnän. Koska tämä merkitsee menettelyjen yksinkertaistamista – vuosittaisista asetuksista luopumista – ja koska nämä suositukset ovat jo voimassa GFCM:n sopimuspuolina olevissa jäsenvaltioissa, olen tyytyväinen aloitteeseen, jota tuen täysimääräisesti, ja odotan asetuksen tyydyttävää täytäntöönpanoa.

  João Ferreira (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Tunnustamme monenvälisen yhteistyön merkityksen meren elollisten luonnonvarojen asianmukaisen säilyttämisen ja hallinnoinnin edistämiseksi – toisin sanoen tämän sopimuksen aiheen. Hyväksyttyyn asetusehdotukseen sisältyy kuitenkin säännös, jota emme voi hyväksyä ja jota pyrimme tarkistamaan ehdottamalla kappaleen poistamista 28 artiklasta. Koska enemmistö hylkäsi tarkistuksen, äänestimme lopullista asetusehdotusta vastaan. Siinä pyritään antamaan komissiolle toimivalta antaa delegoituja säädöksiä, jotka saattavat vaikuttaa jäsenvaltion yksinomaiseen talousvyöhykkeeseen kuuluvaan alueeseen. Alue tunnetaan nimellä Eratosthenes Seamount, ja se on osa Kyproksen tasavallan yksinomaista talousvyöhykettä. Tämä mahdollisuus on ristiriidassa Kyproksen tasavallan suvereniteetin kanssa, erityisesti koska alue on hyvin arkaluontoinen poliittiselta kannalta, koska EU:n jäsenehdokkaana oleva kolmas maa on laittomasti vaatinut aluetta itselleen.

Alueen merenpohjassa on luonnonvaroja, joita Kyproksen tasavallalla on laillinen oikeus hyödyntää Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimusten ja merioikeuden nojalla. EU:n toimivallan ei tässä yhteydessä pidä ylittää yhteiseen kalastuspolitiikkaan liittyviä seikkoja.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Olemme aina pitäneet hyvin tärkeänä monenvälistä yhteistyötä meren elollisten luonnonvarojen asianmukaisen säilyttämisen ja hallinnoinnin edistämiseksi, mikä on tämän sopimuksen aiheena.

Hyväksyttyyn asetusehdotukseen sisältyy kuitenkin säännös, jota emme voi hyväksyä ja jota pyrimme tarkistamaan ehdottamalla kappaleen poistamista 28 artiklasta. Koska enemmistö hylkäsi tarkistuksen, äänestimme lopullista asetusluonnosta vastaan.

Tässä kyseenalaistetaan Kyproksen tasavallan suvereniteetti, varsinkin kun alue on hyvin arkaluontoinen poliittiselta kannalta, koska EU:n jäsenehdokkaana oleva kolmas maa on laittomasti vaatinut aluetta itselleen. Alueen merenpohjassa on luonnonvaroja, joita Kyproksen tasavallalla on laillinen oikeus hyödyntää Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimusten ja merioikeuden nojalla. EU:n toimivallan ei tässä yhteydessä pidä ylittää yhteiseen kalastuspolitiikkaan liittyviä seikkoja.

  Juozas Imbrasas (EFD), kirjallinen. – (LT) Kannatan tätä asiakirjaa, koska Välimeren yleisen kalastuskomission (GFCM) pääasialliset tehtävät ovat edistää elollisten vesiluonnonvarojen kehittämistä, säilyttämistä ja järkevää hoitoa, laatia ja suosittaa säilyttämistoimenpiteitä sekä tukea yhteisiä koulutushankkeita. Tällä asetusehdotuksella pyritään yksinkertaisesti siirtämään GFCM:n hyväksymät ja GFCM:n sopimuspuolten täytäntöön panemat suositukset yhdeksi yhteisön säädökseksi. Tämä yksinkertaistaisi lainsäädäntöä huomattavasti, koska tähän asti EY on ainoastaan antanut vuosittaisia asetuksia lainsäädännön mukauttamiseksi. Ehdotuksessa esitetään useita järkeviä ratkaisuja. Asetusehdotuksessa esimerkiksi määritellään yksityiskohtaisesti vähimmäissilmäkoko Välimerellä (15 artikla) ja Mustallamerellä (16 artikla) samalla kun siinä kielletään pohjaharojen ja troolien käyttö yli 1 000 metriä syvissä vesissä (17 artikla). Siinä tarkastellaan myös laittomaan, ilmoittamattomaan ja sääntelemättömään kalastukseen yhteydessä oleviin aluksiin liittyviä seikkoja jne.

  David Martin (S&D), kirjallinen. – (EN) Äänestin Välimeren yleisen kalastuskomission (GFCM) sopimusaluetta koskevan mietinnön puolesta. Tällä asetusehdotuksella pyritään yksinkertaisesti siirtämään GFCM:n hyväksymät ja GFCM:n sopimuspuolten täytäntöönpanemat suositukset yhdeksi yhteisön säädökseksi, johon voidaan sitä muuttamalla liittää tulevia suosituksia. Tämä yksinkertaistaisi lainsäädäntöä huomattavasti, koska tähän asti EY on ainoastaan antanut vuosittaisia asetuksia lainsäädännön mukauttamiseksi.

  Clemente Mastella (PPE), kirjallinen. – (IT) Tämä asetusehdotus on merkittävä käännekohta Euroopan unionin Välimeren yleisen kalastuskomission jäsenyydessä. Itse asiassa se on osoittautunut hyvin mielenkiintoiseksi, koska siinä esitetään tiettyjen GFCM:n suositusten täytäntöönpanoa yhtenä yhteisön säädöksenä. On kyse oikeusvälineestä, joka on varmasti vakaampi kuin nykyinen ja joka antaa mahdollisuuden siihen, että sitä muuttamalla tulevat suositukset voidaan liittää siihen. Se on merkittävä askel kohti oikeusvarmuuden parantamista ja edistää osaltaan myös sääntelyn yksinkertaistamista. Kalastusverkkojen vähimmäissilmäkokoa koskevien merkittävien säännösten lisäksi asetusehdotuksen 28 artiklassa myös kyseenalaistetaan parlamentin toimivalta. Itse asiassa siinä todetaan, että asetuksen säännöksiä voidaan muuttaa komiteamenettelyssä, jossa komissiota avustavat hallintokomiteat, joiden puheenjohtajina toimivat komission edustajat ja jäseninä ovat jäsenvaltioiden edustajat. Tämä todella veisi parlamentilta toimivaltaa, joten vaikuttaa suotavammalta, että komissio toimii delegoitujen säädösten kautta, ja parlamentilla ja neuvostolla on mahdollisuus perua delegoidut valtuudet.

  Barbara Matera (PPE), kirjallinen. – (IT) Olen samaa mieltä esittelijän kanssa tarpeesta yksinkertaistaa kalastussääntöjä asetuksella, jolla on siirtää Välimeren yleisen kalastuskomission (GFCM) suositukset yhdeksi yhteisön säädökseksi.

Olen samaa mieltä myös yhteisessä kalastuspolitiikassa asetetuista tavoitteista ja periaatteista, mutta minusta kaikille rannikkojäsenvaltioille on taattava oikea tasapaino suojelun ja ekosysteemien sosioekonomisen arvon välillä. Toisin sanoen minusta meidän on vaadittava paikallisyhteisöjen etujen suojelua yhteisen periaatteen mukaisesti.

Asetuksessa (EY) N:o 1967/2006 määritetään pikkutarkasti GFCM-sopimusalueella kalastukseen hyväksytyt silmäkoot, tässä tapauksessa Välimerellä. Kehotan parlamenttia panemaan merkille, että luontotyyppien turvaamistavoitteesta seuraa toisinaan, nykyisten asetusten perusteella, vakavia seurauksia joillekin kalastusyhteisöille.

Tämän osalta Italia odottaa komission määräävän poikkeuksesta kalastuskieltoon, joka koskee merkittävän kalastusteollisuuden päätuotteena olevia kahta tiettyä lajia. Tämän vuoksi haluan, että kaikkien 27 jäsenvaltion edustajat ja niiden kautta komissio olisivat tietoisia tarpeesta tarkastella näiden välineiden joustavoittamista, jotta annetaan paikalliselle kalastusteollisuudelle mahdollisuus selviytyä.

  Nuno Melo (PPE), kirjallinen. – (PT) Välimeren yleinen kalastuskomissio (GFCM) perustettiin kansainvälisellä sopimuksella vuonna 1949. Sopimuksen kattamaan alueeseen kuuluvat Välimeri ja Mustameri sekä niitä yhdistävät merialueet. GFCM:n pääasialliset tehtävät ovat edistää elollisten vesiluonnonvarojen kehittämistä, säilyttämistä ja järkevää hoitoa, laatia ja suosittaa säilyttämistoimenpiteitä sekä tukea yhteisiä koulutushankkeita. Tällä asetusehdotuksella pyritään yksinkertaisesti siirtämään GFCM:n hyväksymät ja GFCM:n sopimuspuolten täytäntöönpanemat suositukset yhdeksi yhteisön säädökseksi, johon voidaan sitä muuttamalla liittää tulevia suosituksia.

  Alexander Mirsky (S&D), kirjallinen. – (EN) Mietinnöllä on määrää siirtää GFCM:n eri suosituksia yhteisön lainsäädäntöön. Suositukset koskevat teknisiä toimenpiteitä. Yksi niistä on kalatalousvaliokunnalle huolenaihe, sillä se katsoo ehdotuksen 28 artiklan (tarkistusmenettely) olevan hyvin kyseenalainen säännös, koska se saattaa vaarantaa parlamentin etuoikeudet ja nykyisen toimielinten välisen tasapainon paisuttamalla komission täytäntöönpanovaltaa siinä määrin, että kaikki tulevat tarkistukset asetukseen kuuluisivat komission toimivaltaan. Kalatalousvaliokunta ehdottaa tämän vuoksi 28 artiklan poistamista. Vaikuttaa siltä, että komissio ei ole täysin tottunut Lissabonin sopimukseen, ja näyttää siltä, että jotkut virkamiehet ovat päättäneet tehdä ne päätökset, jotka itse asiassa kuuluvat parlamentille. Tämän ei voida sallia tapahtuvan. Äänestin puolesta, koska minusta tämä komission röyhkeys menee yksinkertaisesti liian pitkälle.

  Rolandas Paksas (EFD), kirjallinen. – (LT) Äänestin päätöslauselman puolesta, koska erityisesti Välimerellä kalastus on enemmän kuin taloudellista toimintaa, se on osa kulttuuria ja elämäntapaa. Kokonaisten alueiden olemassaolo perustuu kalastukseen. Tämän vuoksi on kiinnitettävä erityistä huomiota kalastukseen tällä alueella, koska kalastukseen liittyy Välimerellä enemmän erityispiirteitä kuin muualla, ja siihen on sovellettava erityistoimenpiteitä. Minusta on suotavaa siirtää Välimeren yleisen kalastuskomission eri suosituksia yhdeksi yhteisön säädökseksi, koska nämä suositukset ovat jo voimassa. Lisäksi olisi suotavaa säätää teknisistä toimenpiteistä, kalastuksen rajoittamisesta Lioninlahdella, tiukemmista silmäkokoja koskevista vaatimuksista sekä kalastuslupien antamisesta.

Olen samaa mieltä siitä, että kalastusaluksilla, jotka saavat osallistua delfiininkalastukseen, on oltava erityiskalastuslupa, ja pohjaharojen ja troolien käyttö yli 1 000 metriä syvissä vesissä on kiellettävä. Lisäksi on suotavaa säätää valvontatoimenpiteistä sekä kolmansien maiden kalastusalusten purku- ja jälleenlaivaustoimien valvonnasta ja tarkastuksista sekä siitä, milloin jäsenvaltiot eivät saa sallia kolmannen maan aluksen käyttävän niiden satamia. Olen tyytyväinen aktiivista yhteistyötä ja tiedonvaihtoa GFCM:n kanssa koskeviin ehdotuksiin.

  Alfredo Pallone (PPE), kirjallinen. – (IT) Äänestin Crescenzio Rivellinin mietinnön puolesta, sillä olen täysin samaa mieltä unionin säännösten yksinkertaistamisen merkityksestä. Mietinnössä tarjotaan mahdollisuutta kanavoida kaikki Välimeren yleisen kalastuskomission suositukset yhdeksi yhteisön säädökseksi, jolloin asiakirjat ovat helpommin yleisön saatavilla ja asianosaisten toimielinten on helpompi tehdä tulevia tarkistuksia. Katson, että sääntelyn yksinkertaistaminen kansalaisia ja asianosaisia varten on velvollisuus, joka meidän lainsäätäjien on täytettävä nopeasti ja huolellisesti, jotta nämä ymmärtäisivät EU:n tarjoamat mahdollisuudet, mutta ennen kaikkea poistaaksemme hallinnollisen taakan, johon liittyy niin paljon lisäkustannuksia.

  Raül Romeva i Rueda (Verts/ALE), kirjallinen. – (EN) Välimeren yleinen kalastuskomissio (GFCM) perustettiin kansainvälisellä sopimuksella vuonna 1949. Sopimuksen kattamaan alueeseen kuuluvat Välimeri ja Mustameri sekä niitä yhdistävät merialueet. GFCM:n pääasialliset tehtävät ovat edistää elollisten vesiluonnonvarojen kehittämistä, säilyttämistä ja järkevää hoitoa, laatia ja suosittaa säilyttämistoimenpiteitä sekä tukea yhteisiä koulutushankkeita. Tällä asetusehdotuksella pyritään yksinkertaisesti siirtämään GFCM:n hyväksymät ja GFCM:n sopimuspuolten täytäntöön panemat suositukset yhdeksi yhteisön säädökseksi, johon voidaan sitä muuttamalla liittää tulevia suosituksia. Asetuksen säännökset ovat sellaisia tavanomaisia asioita, joita tällaiset järjestöt sääntelevät. II osastossa asetetaan rajoituksia kalastusverkoille ja -toimenpiteille (tekniset toimenpiteet). III osasto muodostuu valvontatoimenpiteistä, kuten raportointivaatimuksista, tarkastuksista jne. IV osasto koskee komission ja jäsenvaltioiden yhteistyö-, tiedottamis- ja raportointivaatimuksia, sillä näiden on tehtävä yhteistyötä ja vaihdettava tietoja GFCM:n pääsihteerin kanssa.

  Licia Ronzulli (PPE), kirjallinen. – (IT) Äänestin päätöslauselman puolesta, koska katson, että Välimeren yleisen kalastuskomission toteuttama sääntelytoiminta on ollut merkittävää, kun tavoitteena on kalastuksen kestävän tason saavuttaminen Välimerellä.

Viimeisimmät Välimeren kalakantoja koskevat tilastot paljastavat, että yli 54 prosenttia tutkituista kalakannoista kärsii liikakalastuksesta. On siis tärkeää ryhtyä lainsäädäntötoimiin meriympäristön suojelemiseksi ja kalakantojen palauttamiseksi kestävälle tasolle. Jäsenvaltioiden välinen täysimääräinen yhteistyö on nyt tärkeää, sillä niiden on omaksuttava uudet standardit mahdollisimman pian ja määrättävä asianmukaisia seuraamuksia niille, jotka eivät niitä noudata.

  Catherine Stihler (S&D), kirjallinen. – (EN) Äänestin tämän mietinnön puolesta, koska sillä pyritään yksinkertaistamaan Välimeren sopimusalueen kalastuskäytäntöjä koskevia nykyisiä järjestelyitä.

  Niki Tzavela (EFD), kirjallinen. – (EL) Euroopan yhteisö ja Kreikka ovat Välimeren yleisen kalastuskomission sopimuspuolia. Tiettyjä GFCM:n sopimusalueen kalastusta koskevia määräyksiä koskevalla asetusehdotuksella pyritään siirtämään GFCM:n hyväksymät ja GFCM:n sopimuspuolten täytäntöön panemat suositukset yhdeksi yhteisön säädökseksi. Äänestin päätöslauselmaesityksen puolesta, koska katson, että siinä ehdotetuilla valvontatoimilla suojellaan luonnonympäristöä ja että siitä on siksi etua GFCM:n sopimuspuolille.

  Angelika Werthmann (NI), kirjallinen. – (DE) Äänestin tämän mietinnön puolesta, jossa käsitellään ehdotusta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi eräistä kalastusta koskevista säännöksistä GFCM:n (Välimeren yleisen kalastuskomission) sopimusalueella. Suositusten yhdistäminen yhdeksi yhteisön säädökseksi yksinkertaistaa hallintoa ja lisää tehokkuutta, mikä on myönteinen asia. Ehdotetut yksittäiset tekniset mukautukset vastaavat vastuullisen kalastuspolitiikan nykyaikaisia vaatimuksia.

Mietintö: Anni Podimata (A7-0036/2011)

  Luís Paulo Alves (S&D), kirjallinen. – (PT) Kannatan täysin tätä mietintöä, koska sillä pyritään aloittamaan finanssialan uudenlainen verotus, mikä sellaisenaan on kiireinen toimenpide, lisänä hiljattain hyväksytyille sääntely- ja valvontavälineille. Tämän osalta haluan korostaa, että kuten asiakirjassa todetaan, "transaktiomaksun käyttöönoton olisi oltava mahdollisimman laajapohjainen", siten, että se kattaa kaikentyyppiset transaktiot. Muiden etujen muassa transaktiomaksu tekee markkinoista oikeudenmukaisemmat ja avoimemmat, vähentää keinottelua ja veropetoksia ja jakaa kriisin aiheuttaman taakan rahoitusalan toimijoiden kesken. Toimenpiteestä syntyvin lisäresurssein olisi voitava torjua köyhyyttä, rohkaista uusien työpaikkojen luomista, rahoittaa hyvinvointivaltiota, saavuttaa ilmastoa ja ympäristöä koskevat tavoitteet ja rahoittaa muita Eurooppa 2020 -strategiaan perustuvia tekijöitä. Kannatan myös sitä, että komissio tutkisi tulevaa euro-obligaatiojärjestelmää sekä suunniteltua eurooppalaisten hankkeiden rahoittamista joukkovelkakirjalainoin investointeihin kannustavana toimenpiteenä. Kannatan myös saastuttaja maksaa -periaatetta. Emme myöskään voi sivuuttaa kehitysapua, sillä on tärkeää säilyttää tavoite 0,7 prosentin osoittamisesta jokaisen jäsenvaltion BKT:sta kehitysmaille.

  Marta Andreasen (EFD), kirjallinen. – (EN) Äänestin innovatiivisesta rahoituksesta laadittua Podimatan mietintöä vastaan, koska sillä pyritään ottamaan käyttöön rahasiirtojen verotusta, jota väitetään tarvittavan suojaamaan taloutta riskikaupalta ja tarjoavan varoja, joita voidaan käyttää uuden kriisin tapauksessa, ja jota sovelletaan ainoastaan tukkukauppaan ja ammatilliseen toimintaan, koska se siirtyy väistämättä kuluttajien ja veroa maksavien kansalaisten kannettavaksi, ja he kärsivät jo tästä kriisistä. Maksulla olisi järkyttävä vaikutus Lontoon Cityyn, rahoituspalvelualalle, joka on Yhdistyneen kuningaskunnan suurin ja merkittävin valtion tulojen lähde. Siitä seuraa, että yritykset lähtevät Yhdistyneestä kuningaskunnasta, jolloin menetetään niin työpaikkoja kuin verotuloja.

  Sophie Auconie (PPE), kirjallinen. – (FR) Näinä talousarvioleikkausten aikoina keskustelu innovatiivisesta rahoituksesta ei ole pelkästään tarpeen vaan myös välttämätöntä. Itse kannatan erityisesti transaktiomaksun käyttöönottoa mieluiten kansainvälisellä tasolla tai sitten ainakin Euroopan tasolla. Olen iloinen siitä, että toimenpide hyväksyttiin kollegojen enemmistöllä.

  Zigmantas Balčytis (S&D), kirjallinen. – (LT) Maailmanlaajuinen talous- ja rahoituskriisi on tuonut esiin globaalin rahoitusjärjestelmän sääntely- ja valvontapuitteiden vakavat puutteet. On selvää, että tarvitaan uusia välineitä, joilla voidaan vähentää keinottelua ja palauttaa finanssialalle sen pääasiallinen rooli takaamalla rasitteen oikeudenmukaisen jakautumisen erityisesti tärkeimpien finanssialan toimijoiden kesken. Meidän on käynnistettävä keskustelu rahoitusalan verotuksesta, koska toisin kuin muut alat, se on ollut tähän mennessä suurelta osin aliverotettua. Kaikki rahoitustoiminnan perustoimet on myös vapautettu arvonlisäverosta. Kannatan transaktiomaksun käyttöönottoa, koska se auttaisi torjumaan rahoitusmarkkinoiden erittäin haitallisia kaupankäyntimalleja, parantaisi markkinoiden tehokkuutta, vähentäisi hintojen liiallista vaihtelua ja loisi finanssialalle kannustimia pitkän aikavälin sijoituksiin, joilla on lisäarvoa reaalitalouden kannalta.

  Dominique Baudis (PPE), kirjallinen. – (FR) Tällä äänestystuloksella parlamentti on jälleen saavuttanut yhden virstanpylvään kohti globaalia rahoitussääntelyä. Olemme lähettäneet voimakkaan viestin tuestamme puheenjohtajavaltio Ranskan ja G20-ryhmän hankkeille. Talouden osoittaessa ensimmäisiä elpymisen merkkejä meidän on tehtävä yhteistyötä edistääksemme huolellisesti harkittua ja tasapainoista liberalismimallia. Eurooppalainen vasemmisto pyrki yksin ottamaan kunnian ajatuksen rahoituksen transaktiomaksuista. Se oli kuitenkin väärässä. Eurooppalaiset tietävät, milloin on oltava pragmaattinen. Tämänpäiväinen äänestys osoitti, että tämä käsitys ylittää kaikki poliittiset erimielisyydet.

  Bastiaan Belder (EFD), kirjallinen. – (NL) En voi kannattaa Podimatan mietintöä, koska jäsenvaltiot vastaavat veropolitiikasta. Mietintö ei tee oikeutta tälle tilanteelle. Siinä pyritään määräämään useista EU:n tason veroista, myös finanssialan verotuksesta ja energiaverosta. Jos finanssialan verotus on välttämätöntä, siitä saatavien tulojen on mentävä jäsenvaltioiden kassaan. Loppujen lopuksi juuri ne joutuivat pelastamaan pankit. Jäsenvaltiot voisivat todellakin käyttää nämä tulot julkisen velan pienentämiseen, sillä se on kasvanut kriisin aikana. Mietinnössä kuitenkin oletetaan suoralta kädeltä, että näillä tuloilla olisi edistettävä globaaleja ja EU:n poliittisia tavoitteita. Niitä olisivat ilmastonmuutoksen torjunta sekä kehitysapu.

Lisäksi mietinnössä esitetään lentolippujen solidaarisuusmaksua, jotta voidaan torjua kansanterveysongelmia ja vähentää liikennealan maksuja. Olen samaa mieltä siitä, että meidän on pyrittävä näihin hyödyllisiin poliittisiin tavoitteisiin ja että on suotavaa tarkastella lisäresurssien myöntämistä tähän tarkoitukseen. Koska tämä kuitenkin vaikuttaa verotoimenpiteisiimme, jäsenvaltioiden olisi tehtävä nämä aloitteet, eikä yhteisön pidä sanella niitä ylhäältä alaspäin. Pelkään, että tämä lähestymistapa voi olla esteenä hedelmälliselle yhteistyölle neuvoston kanssa.

  Jean-Luc Bennahmias (ALDE), kirjallinen. – (FR) Yli kolme vuotta kriisin jälkeen keinot rahoitusmarkkinoiden sääntelemiseksi ovat yhä liian vähäisiä. Tässä yhteydessä uusi vero voisi vapauttaa uusia rahoituslähteitä ja kaikkein kyseenalaisimpia rahoituskäytäntöjä voitaisiin säännellä. Selvyyden vuoksi totean, että tällä hetkellä on mahdoton sanoa, ettei se, mitä tapahtui kolme vuotta sitten, voisi tapahtua uudelleen tulevaisuudessa. Se riittää tekemään epätoivoiseksi. On haastavaa saada tietää, löytyykö Euroopasta kriittinen massa, jotta voidaan toteuttaa erityistoimia. Uskon, että löytyy, ja mitä nopeammin toimia toteutetaan tässä asiassa, sen parempi!

  Sebastian Valentin Bodu (PPE), kirjallinen. – (RO) Tämän mietinnön hyväksyminen täysistunnossa viitoittaa tien, jota Euroopan unioni ilmeisesti haluaa kulkea. Vaikka ajatus finanssialan verotuksesta vaikuttaakin saavan julkista tukea, vaikka G20-ryhmän johtajat eivät onnistuneet pääsemään sopuun tällaisesta maksusta globaalilla tasolla, katson, että minun on mainittava, että tällä voi olla kielteisiä vaikutuksia keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä. Tällaisen ainoastaan EU:hun sijoittuneen pääoman verotuksen vaikutus ajaa varmasti pääoman siirtymään EU:n ulkopuolisiin kehitysmaihin tai nopeasti kehittyviin talouksiin. Toinen mahdollisuus ainakin alkuvaiheessa on, että vero siirretään kustannusten muodossa kuluttajien luottoihin tai muihin rahoituspalveluihin. Olipa tilanne mikä tahansa, tämän kielteinen vaikutus on, että EU siirtyy yhä lähemmäs vaarallista tilannetta, jossa se menettää kilpailukykyään muihin, Yhdysvaltojen, Japanin tai BRIC-maiden kaltaisiin valtioihin nähden. Tämä hidastaa talouskasvua ja luo ongelmia, myös reaalitaloudelle, joka on riippuvainen halvimman mahdollisen rahoituksen lähteistä.

  Vito Bonsignore (PPE), kirjallinen. – (IT) Äänestin mietinnön puolesta, koska tunnustan Euroopan unionin tarpeen etsiä uusia innovatiivisia rahoitusvälineitä. Tällaiset välineet voivat itse asiassa tarjota EU:lle mahdollisuuden puuttua tämänhetkisiin haasteisiin, sillä niillä olisi sekä sääntelytehtävä että merkitystä tulojen tuottajana.

Täällä parlamentissa on usein korostettu sitä, että talouskriisi toi esiin globaalin rahoitusjärjestelmän sääntelyn ja valvonnan puutteen. Tiedämme myös, että tällä hetkellä kriisin kustannukset siirtyvät ensimmäisenä veronmaksajien kannettaviksi, eikä pelkästään välittömien verojen kautta vaan myös lisääntyvän työttömyyden, kutistuvien tulojen, heikentyneiden sosiaalipalveluiden ja lisääntyvän eriarvoisuuden muodossa. Uusia välineitä tarvitaan kokonaisvaltaisten ja yhdennettyjen vastauksien löytämiseksi kriisiin.

Kannatan tämän vuoksi paljonpuhuttujen euro-obligaatioiden käyttöönottoa, joka mahdollistaisi velan yhteisen hallinnan valtionvelan osien vastavuoroisen yhdistämisen kautta. Esittelijä ehdottaa myös muita rahoitusvälineitä keinottelun hillitsemiseksi: esimerkiksi johdonmukaista ja tehokasta energia-alan verotusta sekä ehdotusten laatimista verotuksesta kehitysyhteistyön edistämiseksi, jotta saadaan lisää resursseja vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiseksi.

  Jan Březina (PPE), kirjallinen. – (CS) Kohtaamme EU:ssa jatkuvasti sen rahoitusalan kriisin seurauksia, joka vuonna 2009 laajeni talousarviokriisiksi, jonka merkittävä piirre oli liiallinen valtionvelkakirjojen liikkeelle laskeminen. Toisin kuin hyväksytyssä mietinnössä, minä en ole havainnut markkinoilla paineita tähän, vaan pikemminkin monien kansallisten hallitusten vastuutonta talousarviopolitiikkaa, kun ne ovat haluttomia uudistamaan eläke-, terveydenhoito- ja työllisyysjärjestelmiään. Minusta on virheellistä syyttää markkinoiden epäonnistumista, ja se osoittaa, että puuttuu rohkeutta kohdata tarvittavat uudistukset. Olemme nyt hyväksyneet tiukempaa rahoituksen sääntelyä ja rahoitusmarkkinoiden valvontaa koskevat säännöt, ja meidän olisi mentävä vielä pidemmälle ja toteutettava toimenpiteitä Euroopan talouksien elpymisen vauhdittamiseksi, esimerkiksi yhteisten infrastruktuurihankkeiden rahoituksen sekä tieteeseen ja tutkimukseen investoivien yritysten tukemisen muodossa. Haluan varottaa rahoitustoimien transaktioveron ja erilaisten pankkiverojen käyttöönotosta, sillä se sitoisi rahoitusmarkkinoita ja vääristäisi kilpailua. EU:n joukkovelkakirjalainat eivät ole ratkaisu, sillä niillä ainoastaan siirretään julkisen talouden vastuuttomuus Euroopan tasolle, kauemmas julkisesta valvonnasta, jolloin pyrkimykset liiallisiin menoihin voivat johtaa vielä vakavampiin seurauksiin kuin kansallisella tasolla. En kannata myöskään Euroopan laajuista hiiliveroa, sillä siitä seuraisi kohtuuton taakka erityisesti energia-alalle, ja viime kädessä se heikentäisi EU:n energiavarmuutta.

  Zuzana Brzobohatá (S&D), kirjallinen. – (CS) Rahoitusalan resursseista suuri osaa tulee rahasiirroista, ja erilaisilla rahoitusmarkkinoiden keinottelutoimilla oli merkittävä asema maailmanlaajuisessa rahoituskriisissä. Ei todellakaan ole oikein, että veronmaksajat kantavat koko rahoituskriisistä seuraavan taakan, sillä osa taakasta voidaan siirtää myös rahoitusmarkkinoille, jotta ne voivat osallistua kustannuksiin. Mietinnössä keskitytään pääasiassa hyvin keinotteleviin ja korkean riskin transaktioihin, joten se johtaa rahoitusalan entistä suurempaan vastuullisuuteen rahoitustoimien tulevan verotuksen kautta, mikä paradoksaalisesti johtaa suurempaan vakauteen globaalilla rahoitusalalla. Toinen syy finanssialan verotukselle on se, että useimmissa jäsenvaltioissa rahoitustoimet ovat arvonlisäverottomia.

  Antonio Cancian (PPE), kirjallinen. – (IT) Äänestin mietinnön puolesta, koska se on mielestäni myönteinen askel kohti tulevaisuuden innovatiivisia rahoitusvälineitä, jotka tukevat Euroopan talouden elpymistä. Minusta on keskeistä, että Euroopassa löydetään markkinoilta resursseja talouden keskeisten alojen rahoittamiseen Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden mukaisesti, erityisesti kriisin päättymisen edellyttämien energiansiirto- ja televiestintäinfrastruktuurien rahoittamiseen.

Se on olennaista Euroopan talouden vauhdittamiseksi. EU:n vastuulla ei ole määrätä veroista ja/tai korottaa veroja, vaan sillä on oltava rohkeutta kohdata markkinat. Ratkaisu on kyetä löytämään uusia rahoitusmuotoja, joilla voidaan taata hankkeiden täysimääräinen loppuunsaattaminen mahdollisimman lyhyessä ajassa luomalla tilapäisrahastoja, jotka perustuvat suoraan hankkeen täytäntöönpanoon ja taloudelliseen hyödyntämiseen liittyvien arvopaperien liikkeellelaskuun. Näitä kutsutaan hankeobligaatioiksi.

Rahoitustoimien verotusta olisi ehdotettava Euroopassa vain, jos se otetaan käyttöön maailmanlaajuisesti. Minusta komission olisi tutkittava tällaisen veron käyttöönoton mahdollisuutta EU:n tasolla ja pyrittävä ennakoimaan, olisiko tällä kielteistä vaikutusta EU:n kilpailukykyyn.

  Maria Da Graça Carvalho (PPE), kirjallinen. – (PT) Äänestin parlamentin päätöslauselman puolesta, koska olen samaa mieltä komission tavoitteesta kasvattaa EU:n talousarviota innovatiivisten rahoitusvälineiden avulla, ja tunnustan, että yksityisen sektorin rahoituksen lisäämisellä julkisin varoin voi olla etua. Katson myös, että tällaisia toimenpiteitä olisi täydennettävä avoimella raportoinnilla sekä investointisuuntaviivoilla, riskinhallinnalla, altistumisrajoilla sekä asianmukaisilla valvontamenettelyillä, jotka laaditaan demokraattisesti vastuullisella tavalla.

  Françoise Castex (S&D), kirjallinen. – (FR) Olen tyytyväinen siihen, että Euroopan parlamentti tuki täysistunnossa järjestetyssä äänestyksessä transaktioveron käyttöönottoa Euroopan tasolla. Euroopan tason transaktioverolla rangaistaan luonteeltaan hyvin keinottelevasta ja yhteiskunnallisesti tarpeettomasta pääoman siirrosta, ja samalla siitä koituu Euroopan unionille 200 miljardin euron vuotuiset tulot. Tämä äänestystulos on kilpailukykypaketin vastainen. Valtioiden ja kansalaisten rankaisemisen sijaan on verotettava rahoitusmarkkinoita. Komission ja neuvoston on otettava tämä huomioon kiireellisesti.

  Carlos Coelho (PPE), kirjallinen. – (PT) Kannatan tietyin varauksin innovatiivista rahoitusta koskevaa Podimatan mietintöä. Jaan esittelijän huolen nykyisestä talous- ja rahoituskriisistä sekä siitä johtuvasta investointipulasta. Olen myös samaa meiltä siitä, että investointien olisi suotavaa muuttua entistä suuremmaksi edistymiseksi ja innovoinniksi ja että Euroopan on lisättävä valmiuksiaan älykkäisiin investointeihin. Pelkään kuitenkin, että yleisesti ottaen mietintö vaikuttaa painottuvan liiaksi veroihin, kun monissa valtioissa (kuten Portugalissa), verotaakka on jo liiallinen. Mietinnön lopullisessa versiossa vaaditaan rahoitustoimiveron käyttöönottoa (globaalilla tai ainakin Euroopan tasolla), vaikka myönnetäänkin, että tämän seurauksia on tutkittava (ehdotetaan jälkikäteen tehtävää tutkimusta). Olen tyytyväinen euro-obligaatioiden liikkeellelaskun puolustamiseen, sillä se helpottaisi euroalueen haavoittuvampien valtioiden markkinoille pääsyä, sekä kantaan, että tämä olisi eduksi kaikille siihen osallistuville jäsenvaltioille ja euroalueelle kokonaisuudessaan.

  Frédéric Daerden (S&D) , kirjallinen. – (FR) Jotkut eivät kannata rahasiirtojen verotusta Euroopan tasolla, koska se vääristäisi kilpailua rahoitusmarkkinoilla Euroopan kustannuksella. En usko, että vain 0,01 prosentin vero näistä siirroista ajaisi sijoittajat vetäytymään maailman suurimmilta rahoitusmarkkinoilta.

Jos luotamme siihen, että G20-ryhmä tekee tämän aloitteen globaalilla tasolla, saamme odottaa ikuisesti. Tämän vuoksi olen iloinen siitä, että Euroopan parlamentin sosialistien ja demokraattien ryhmän esittämä tarkistus transaktioveron puolesta hyväksyttiin. Se tuottaisi arviolta 200 miljardin euron vuositulot, mikä antaisi unionille mahdollisuuden rahoittaa asianmukaisesti talousarviotaan aikana, jona neuvoston jäsenet jo tekevät tiettäväksi aikeensa leikata sitä huolimatta yhteisön menoista syntyvästä lisäarvosta.

Oikeistohallitukset käyttävät usein rahoitusmarkkinoiden pelaajien aiheuttamaa kriisiä perusteena talousarvioleikkauksille, erityisesti sosiaalimenojen leikkauksille. Näin Euroopan kansalaiset joutuisivat maksamaan virheistä, jotka eivät ole heidän tekemiään. Transaktiovero palauttaisi sosiaalisen oikeuden yhteisön päätöksiin vahvistamalla julkista taloutta niiden kustannuksella, jotka sitä alun alkaen heikensivätkin. Oli siis täsmälleen oikea aika tälle askeleelle.

  Luigi Ciriaco De Mita (PPE), kirjallinen. – (IT) Talous- ja rahoituskriisi on paljastanut tämän alan täydellisen moraalittomuuden. Ajatus uudesta hyvinvointitaloudesta, jossa yksilön hyvinvoinnin tavoittelu johtaa kollektiiviseen hyvinvointiin, joka on osiensa summa, on ilmeisen riittämätön. Tämän katsantotavan mukaan yksilön etu ei rajoita mitenkään kollektiivista etua, puhumattakaan yleisestä edusta. Kuitenkin, koska julkishallinnon on asetettava yleinen etu toimintansa puitteiksi ja tarjottava sen sisällä liikkumatilaa vapaudelle ja yksilön oikeuksille, sen on tuettava tätä oikeudenmukaisella ja progressiivisella verotusjärjestelmällä. Tämän lähestymistavan mukaisesti, jota EU:n ja kaikkien G8- ja G20-maiden on tuettava globaalilla tasolla, transaktioverosta saatavat tulot on rinnastettava muihin tuloihin erityisellä verotusjärjestelmällä, joka suosii toimijoiden suurempaa vastuullisuutta, muiden sääntöjen ja uusien ajatusten lisäksi. Euro-obligaatioiden liikkeeseenlasku kriisirahastoa ja infrastruktuurihankkeita varten voisi vahvistaa EU:n toimintavalmiuksia, jos tulot lisättäisiin EU:n talousarvioon. Minusta hyväksymämme mietintö vie asioita tähän suuntaan, joskin hitaasti.

  Marielle De Sarnez (ALDE), kirjallinen. – (FR) Nykyinen talouskriisi on tuonut esiin puutteita rahoitusalan valvonnassa. Tarvitaan siis uusia välineitä ja uutta talouspolitiikkaa. Rahoitusjärjestelmä on todellakin tuottanut merkittäviä voittoja luonteeltaan keinottelevilla transaktioilla, eikä niistä makseta mitään veroa. Äänestämällä transaktioveron puolesta, josta saatavat tulot voidaan ohjata hyödyllisesti kehitysapuun, Euroopan parlamentti on osoittanut haluavansa lopettaa tämän epäoikeudenmukaisuuden. Veroa olisi tietenkin kannettava kansainvälisesti, mutta jos näin ei tapahdu, meidän on pyydettävä EU:ta kantamaan vastuunsa soveltamalla tätä Euroopassa. Näin Euroopan unioni näyttäisi esimerkkiä niin innovatiivisessa rahoituksessa kuin solidaarisuuden osoittamisessa kehitysmaille. Nyt on Euroopan komission vuoro toimittaa meille lainsäädäntöehdotus, joka täyttää parlamentin hyvin suuren enemmistön ilmaisemat odotukset.

  Anne Delvaux (PPE), kirjallinen. – (FR) Olen tyytyväinen transaktioveroa koskeneen äänestyksen tulokseen, koska Euroopan parlamentti vaatii unionia panemaan täytäntöön tämän verojärjestelmän ilman, että odotetaan mahdollista globaalin tason päätöstä asiasta. Euroopan unionissa on maailman suurin rahoitussektori. Tämän vuoksi sen on näytettävä esimerkkiä.

Erilaisten tutkimusten mukaan noin 0,05 prosentin transaktioverosta syntyisi noin 200 miljardin euron vuotuiset tulot, joita voitaisiin käyttää talouden elvyttämiseen ja kehitysyhteistyöhön sekä ympäristön suojeluun samalla kun hillittäisiin rahoituskeinottelua. Olen myös vakuuttunut siitä, että tällaista veroa tarvitaan kansainvälisellä tasolla. Unionin on rohkaistava kumppaneitaan säätämään transaktioveroista.

Sanon näin, koska jos veroa kannetaan vain Euroopan unionissa eikä kansainvälisesti Euroopan pääasiallisissa rahoitusalan kilpailijavaltioissa, unionin rahoitusala kärsii suuresti. Toivon erityisesti, että puheenjohtajavaltio Ranska ja G20-ryhmä pääsevät tässä asiassa kompromissiin.

  Harlem Désir (S&D), kirjallinen. – (FR) Yli kymmenen vuoden ajan eurooppalaiset sosialistit ovat ajaneet Euroopan parlamentissa transaktioveroa. Verolla olisi useita etuja. Se hillitsisi rahoituskeinottelua ja lisäksi sillä voitaisiin rahoittaa apua kehitysmaille ja niiden ilmastonmuutokseen sopeutumista samalla kun se toisi osansa Euroopan unionin talousarvioon.

Maailman tilanne on muuttunut: taantuma on tehnyt tarpeesta vakauttaa rahoitusmarkkinoita entistäkin akuutimman, ja Euroopan unioni tarvitsee uusia resursseja taantumasta selviytymiseen – siitä on selvittävä elvyttämällä, ei säästötoimenpiteillä.

Samalla veron yleinen kannatus kasvaa: yhä useammat hallitukset kannattavat ajatusta, ja Euroopan parlamentti on jo toistuvasti äänestänyt transaktioveron käyttöönoton puolesta. Uusi veroa tukeva äänestystulos on merkittävä askel: parlamentin mukaan meidän on toimittava välittömästi Euroopan tasolla, vaikka maailmanlaajuista sopimusta ei ole. Parlamentin vaatimus on selkeä, ja äänestyksen tulos oli ylivoimainen: meidän on nyt siirryttävä sanoista tekoihin ja otettava transaktiovero käyttöön.

  Lena Ek (ALDE), kirjallinen. – (SV) Innovatiivista rahoitusta koskevassa mietinnössä tarkastellaan useita merkittäviä näkökohtia. Valitettavasti se sisältää ehdotuksen, että Euroopassa otettaisiin yksipuolisesti käyttöön transaktiovero. Katson, että olisi tarkasteltava Ruotsin esimerkkiä, sillä se otti yksipuolisesti käyttöön eräänlaisen transaktioveron 1980-luvulla sillä seurauksella, että suurin osa osakkeilla, velkakirjoilla ja optioilla käytävästä kaupasta siirtyi Lontooseen. Meidän ei pidä tehdä samaa virhettä Euroopan tasolla. Katson, että on olemassa suuri vaara, että vakauttavat vaikutukset rahoitusmarkkinoilla eivät toteudu, jos EU ottaa itsenäisesti käyttöön transaktioveron. On suuri vaara, että osakkeilla, velkakirjoilla ja optioilla käytävä kauppa siirtyy vähemmän avoimille markkinoille Euroopan ulkopuolelle. Tämä ei loisi parempia edellytyksiä rahoitusmarkkinoiden valvonnalle. Äänestin tämän vuoksi sitä tarkistusta vastaan, jolla ehdotettiin eurooppalaista Tobinin veroa, mutta vaikka ehdotus lopulta hyväksyttiin äänestyksessä, päätin äänestää mietinnön puolesta lopullisessa äänestyksessä.

Valintani perustui siihen, että Euroopan liberaalien ja demokraattien ryhmän edustajana Eurooppa 2020 -strategiaa koskevissa neuvotteluissa olisin muuten saattanut vaarantaa ryhmän neuvotteluaseman meille merkittävissä asioissa, kuten siinä, kuinka tärkeää on luoda todelliset sisämarkkinat ja mahdollistaa infrastruktuurihankkeiden rahoitus EU:n hankeobligaatioiden avulla sekä löytää mahdollinen ratkaisu eurooppalaiseen hiiliveroon.

  Edite Estrela (S&D), kirjallinen. – (PT) Äänestin mietinnön puolesta, koska siinä ajetaan erityisten välineiden luomista, kuten transaktioveron käyttöönottoa, mikä edistäisi osaltaan markkinoiden tehokkuuden parantamista, lisäisi avoimuutta, vähentäisi hintojen liiallista vaihtelua ja loisi rahoitusalalle kannustimia pitkän ajanjakson investointeihin, mistä koituisi lisäarvoa reaalitaloudelle.

  Göran Färm, Olle Ludvigsson, Marita Ulvskog ja Åsa Westlund (S&D), kirjallinen. – (SV) Me ruotsalaiset sosiaalidemokraatit kannatamme suuresti transaktioveron globaalin tason käyttöönottoa. EU:n on tehtävä aktiivisesti työtä tällaisen järjestelmän perustamiseksi. Jos kansainvälinen sopimus aikanaan osoittautuisi poliittisesti mahdottomaksi, olisi harkittava hyvin tarkkaan transaktioveron käyttöönottoa vain EU:ssa. Sen olisi perustuttava hyvin tasapainoiseen vaikutustenarviointiin. Komissio valmistelee parhaillaan analyysia, mutta tämä ei ole estänyt se edustajia hyödyntämästä useita tilaisuuksia ilmaista selkeän kielteisiä näkemyksiä EU:n tason verosta. Tämä on mielestämme tuomittavaa. Tämän suoksi ja selkeän viestin lähettämiseksi komissiolle siitä, että asiaan on suhtauduttava vakavasti ja että menettelyn on oltava puolueeton, päätimme äänestää erityisesti EU-veron käyttöönottoa koskevan tarkistuksen puolesta. On hyvin tärkeää, että muodostetaan objektiivinen ja harkittu perusta päätökselle.

  José Manuel Fernandes (PPE), kirjallinen. – (PT) Mietinnössä tarkastellaan tarvetta löytää uusia julkisen sektorin rahoitusmuotoja niin globaalilla kuin Euroopan tasolla. Todellisuudessa nykyinen talous- ja rahoituskriisi edellyttää, että jäsenvaltiot hankkivat tuloja lieventääkseen budjettikriisiään. Uusiin rahoituskeinoihin sisältyy rahoitusalan sekä hiilidioksidipäästöjen verottaminen.

Rahoitusalan tavoitteet talouden kehityksen rahoittajana ovat viime aikoina vääristyneet, ja sillä verukkeella, että riskit on katettava, on nostettu korkoja ja saatu välittömästi valtavia voittoja, mistä on vakavaa haittaa julkiselle taloudelle ja kansalaisille. Samalla hiilidioksidipäästöihin kohdistuva vero tekisi saastuttaja maksaa -periaatteesta oikeudenmukaisemman ja johdonmukaisemman, mikä edistäisi osaltaan sekä ilmastonmuutoksen lieventämistä että investointihankkeiden rahoitusta alalla. Kannatan transaktioveron käyttöönottoa globaalilla tasolla. Katson, että ennen sen käyttöönottoa Euroopan tasolla on toteutettava vaikutustenarviointi. Kannatan myös euro-obligaatioiden käyttöönottoa, koska minusta ne ovat yleinen valtionvelan hoitoa koskeva väline.

  João Ferreira (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Mietinnössä puhutaan innovatiivisesta rahoituksesta. Todellisuudessa siinä ei kuitenkaan luovuta vanhoista ja kuluneista asemista, joissa tuomitaan kaikkein perustavanlaatuisin oikeus. Rahoitusmarkkinoita olisi pitänyt valvoa ja säännellä tehokkaasti jo kauan sitten. Keinottelua olisi pitänyt jarruttaa jo kauan sitten, olipa sitten kyse hyödykkeistä, kuten elintarvikkeista, kiinteästä omaisuudesta, etuuksista ja eläkkeistä, tai valtioiden julkisesta velasta (joitakin esimerkkejä mainitakseni). Euroopan komissio kuitenkin kieltäytyy jääräpäisesti edistämästä näitä ehdotuksia. Näin siitäkin huolimatta, että veronkierron ja veropetosten aiheuttamat taloudelliset tappiot Euroopassa arvioidaan noin 200 miljardista 250 miljardiin vuodessa, ja tämä summa riittäisi vähentämään julkista velkaa ilman että on tarvetta nostaa tuloveroa – vanha ratkaisu. Se vastustaa jääräpäisesti myös transaktioveron käyttöönottoa EU:n tasolla eikä painosta sen käyttöönottoon globaalilla tasolla.

Sama pätee verokeitaiden jatkuvaan olemassaoloon, mikä on pöyristyttävää. Nämä voisivat olla keinoja saada tuloja köyhyyden ja muiden jatkuvien taloudellisten ja sosiaalisten ongelmien torjumiseen. Nykyarviot transaktioveron myötä saatavista tuloista jopa matalammalla prosentilla ovat noin 200 miljardia euroa vuodessa EU:n tasolla.

  Carlo Fidanza (PPE) , kirjallinen. – (IT) Olen tyytyväinen innovatiivisia rahoitusvälineitä koskevaan päätöslauselmaan, joka on parlamentin panos keskusteluun siitä, kuinka voidaan saada aikaan tuloja, varmistaa oikeudenmukaisempi veropolitiikka ja maksimoida mahdollisuudet tulotason elpymiseen. Kannatan transaktioveron käyttöönottoa. Viimeaikainen kriisi – josta voidaan syyttää eräänlaista keinottelutaloutta – osoittaa, kuinka valtiot ja kansalaiset lopulta joutuvat henkilökohtaisesti maksamaan muiden aiheuttamat vahingot.

Transaktioverosta seuraisi 200 miljardin euron tulot EU:n kirstuun vuosittain ja se auttaisi torjumaan keinottelutoimintaa, kun toimista tulisi kalliimpia ja vähemmän houkuttelevia. Katson kuitenkin, että vero olisi otettava käyttöön globaalisti eikä pelkästään Euroopassa, jotta vältetään epäedullisen kilpailuaseman luominen Euroopalle itselleen, ja meidän on muistettava, että on kyse hyvin houkuttelevista maailman suurimmista markkinoista. Meidän on myös syytä olla tyytyväisiä siihen, että parlamentti kannattaa euro-obligaatioita ja hankeobligaatioita, jotka edistävät osaltaan elpymistä stimuloimalla reaalitaloutta ja rohkaisemalla Euroopan taloudelle elintärkeiden infrastruktuurien luomista.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) On jo pitkän aikaa ollut tarpeen valvoa ja säännellä tehokkaasti pääomamarkkinoita sekä estää keinotteleminen monenlaisilla tuotteilla, kuten hyödykkeillä, kiinteistökaupoilla, eläkkeillä, vakuutuksilla ja eri johdannaisilla, kuten valtionvelkaan perustuvilla johdannaisilla.

Valitettavasti Euroopan komissio ei ole edistynyt näiden ehdotusten kanssa, koska on yleisesti tiedossa, että veronkierron ja veropetosten aiheuttamat taloudelliset tappiot ovat arviolta 200–250 miljardia euroa vuodessa, ja summa olisi yksinään riittävä vähentämään julkista velkaa ilman tarvetta korottaa tuloveroa.

Jos meillä kuitenkin olisi transaktiovero koko maailman tasolla, siis myös Euroopan unionin tasolla, ja lakkauttaisimme veroparatiisit ja keinottelevat rahoitustuotteet, meillä olisi käytettävissä yhä suurempia summia taloudellisiin ja sosiaalisiin ongelmiin puuttumiseksi.

Nykyarviot transaktioveron myötä saatavista tuloista jopa matalammalla prosentilla ovat noin 200 miljardia euroa vuodessa Euroopan unionin tasolla.

Tämän vuoksi emme voi hyväksyä sitä, että selkeä kanta transaktioveron käyttöönotosta viivästyy lisätutkimusten ja arviointien verukkeella.

  Lorenzo Fontana (EFD), kirjallinen. – (IT) Koska holtittomasta kaupankäynnistä ja keinottelusta vastuussa olevaa rahoitusjärjestelmää pidetään yhtenä suurimmista rahoituskriisin aiheuttajista, on aivan oikein, että vastuullisten on maksettava osuutensa tarjoamalla mitä merkittävin taloudellinen panos. Katson kuitenkin, että mietinnössä ehdotettu menetelmä vaikuttaisi herkkään tasapainoon kilpailussa vaarantamalla sen perusteet, koska sitä olisi sovellettava globaalilla tasolla. Tästä syystä ja välttääkseni vaarallisen ennakkotapauksen luomista Euroopan verojärjestelmien osalta, en kannata Podimatan mietintöä ja äänestin sitä vastaan.

  Bruno Gollnisch (NI), kirjallinen. – (FR) Äänestin niiden tarkistusten ja tekstin osien puolesta, jotka koskivat rahoitustapahtumien verottamista. Itse asiassa äänestin sen periaatteen puolesta, että rahoituslaitosten on autettava taantuman kustannusten kantamisessa, koska ne ovat siitä vastuussa, ja vahvistettava julkista taloutta.

Äänestin kuitenkin mietintöä vastaan, koska sen ongelmana on, että sillä pyritään pääasiassa innovaation avulla luomaan uusia veroja, joita hallinnoidaan silloin kun mahdollista Euroopan tasolla tai globaalilla tasolla, tai ainakin siten, että kansainväliset elimet päättävät edunsaajista ja rahan käytöstä. Ei myöskään ole takeita siitä, että tuloverot merkittävästi pienenisivät. Voin vastaavasti vain vastustaa hiiliveroa kaikilla tasoilla, sillä se vahingoittaisi poikkeuksetta kaikkein heikoimmassa asemassa olevia kansalaisia, kuten presidentti Sarkozyn epäoikeudenmukaiset ja epäsuositut hankkeet ovat osoittaneet.

Vastustan myös eurooppalaisen viraston perustamista euro-obligaatioiden liikkeelle laskua varten julkisen velan keskittämiseksi – se olisi järkevämpien ihmisten hulluille maksama todellinen bonus. Lopuksi pahoittelen sitä, että vaikka kehitysyhteistyön rahoitusta koskevassa osassa suomitaan perustellusti korruptoitunutta hallintoa ja veroparatiiseja, siinä vältetään huolellisesti tuomitsemasta monikansallisten yritysten raivostuttavia käytäntöjä ja erityisesti sitä, kuinka ne hyödyntävät siirtomaksuja.

  Louis Grech (S&D), kirjallinen. – (EN) Innovatiivista rahoitusta koskevalla mietinnöllä lähetetään voimakas viesti rahoituslaitoksille ja erityisesti pankkialalle siitä, että on korkea aika säännellä enemmän rahoitusalaa sekä saattaa pankit hallinnollisesti vastuuseen ja laillisesti tilivelvollisiksi piittaamattomista toimistaan ja tehottomista riskinhallintakäytännöistään. On käynyt ilmeisen selväksi, että rahoituspalveluiden markkinat eivät usein kykene riittävään itsesääntelyyn ja että kuluttajansuojan laatu ja takeet rahoituspalveluiden alalla edellyttävät kouriintuntuvaa ja voimakasta parannusta, erityisesti seurannan ja valvonnan osalta. Nykytilannetta voitaisiin hyödyntää mahdollisuutena vahvistaa rahoituspalvelualaa ja palauttaa kansalaisten ja kuluttajien luottamus alaan, sillä nämä maksavat nyt suurista möhläyksistä ja merkittävimpien rahoituslaitosten pelastamisesta syntynyttä laskua.

Komission olisi ensin arvioitava transaktioveron vaikutukset Euroopan talouteen, sillä mahdollisten tulevien ehdotusten ei pidä perustua pelkästään hetken mielijohteesta tehtyihin päätöksiin nykyhetken ongelmien ratkaisemiseksi, vaan niiden pitäisi perustua pragmaattiseen lähestymistapaan, joka osoittautuu kestäväksi ajan kuluessa ja palauttaa Euroopan kansalaisten luottamuksen rahoitusmarkkinoihin.

  Estelle Grelier (S&D), kirjallinen. – (FR) Podimatan mietinnön hyväksyminen oli parlamentille mahdollisuus osoittaa yksimielinen tukensa transaktioveron käyttöönotolle Euroopan tasolla. Tähän asti eurooppalainen oikeisto on aina pysäyttänyt sosialistien asiaa koskeneet ehdotukset joko parlamentin valiokunnissa tai täysistunnoissa. Se, että Euroopan parlamentin jäsenten enemmistö, ja näin siis myös osa oikeistosta, on saatu kannattamaan tätä hanketta, jota Euroopan parlamentin sosialistien ja demokraattien ryhmä on ajanut jo useita vuosia, on hyvä uutinen. Se osoittaa, että olemme kaikki vähitellen ymmärtämässä hankkeen ansiot. Äänestystulos merkitsee uuden vaiheen alkamista sellaisen rahoitusvälineen käyttöönotossa, jolla erityisesti luotaisiin EU:n talousarvioon uusia omia varoja, mutta tuettaisiin myös kansainvälisesti kehitysapualoitteita. Työ ei kuitenkaan ole vielä valmis. Tällä hetkellä kyseessä on vain poliittinen kanta. Meidän on pysyttävä valppaina, jotta Euroopan valtioiden ja hallitusten päämiehet, joiden enemmistö on keskusta-oikeistolaisia, lausuntojensa lisäksi aidosti haluavat ottaa tämän veron käyttöön.

  Nathalie Griesbeck (ALDE), kirjallinen. – (FR) Olemme vuosia taistelleet transaktioveron käyttöönoton puolesta. Vaikka ajatukseen on suhtauduttu erilaisin varauksin, tämän päätöslauselman hyväksyminen suurella enemmistöllä on merkittävä askel. Rohkaisemalla rahoitustoimien verotukseen kansainvälisellä tasolla ja joka tapauksessa suosittelemalla tällaisen veron käyttöönottoa Euroopan unionissa parlamentti luo perustaa finanssialan uudelle globaalille järjestykselle. Tämän lisäksi on mainittava tällaisen veron tarjoamat uudet taloudelliset näkymät, sillä sen käyttöönotto tuottaisi noin 200 miljardia euroa vuodessa. Äänestystulos on suuri voitto. Nyt on kansainvälisten elinten aika osoittaa samanlaista rohkeutta, kuin Euroopan parlamentin jäsenet ovat osoittaneet.

  Sylvie Guillaume (S&D), kirjallinen. – (FR) Rahoitustoimien verotus on asia, jota Euroopan sosialistit ja vasemmisto ovat ajaneet jo kauan. Kreikkalaisen kollegani Anni Podimatan mietinnön hyväksyminen suurella enemmistöllä todistaa Euroopan parlamentin poliittisesta edistyksestä. Tämä on eurooppalaiselle vasemmistolle suuri voitto, josta se voi olla ylpeä. Vaikka tekstillä ei ole suoraa lainsäädännöllistä vaikutusta, se on todellakin ratkaiseva poliittinen edistysaskel. Tästä lähtien Euroopan parlamentin oikeisto ei voi estää tällaisen veron käyttöönottoa. Tämä on todellinen askel kohti talousarvion federalismia, joka on ainoa tapa, jolla Euroopan unioni voi saavuttaa tavoitteensa kasvun, työllisyyden ja taantumasta selviytymisen osalta.

  Juozas Imbrasas (EFD), kirjallinen. – (LT) Kannatin mietintöä, koska yksi innovatiivisten rahoitusvälineiden tärkeimmistä eduista on se, että niistä voidaan saada kaksoishyöty, sillä ne voivat auttaa osaltaan merkittävien poliittisten tavoitteiden saavuttamista, kuten rahoitusmarkkinoiden vakauden ja avoimuuden, ja tarjota merkittävän tulonlähteen, mutta on otettava huomioon myös näiden välineiden vaikutukset rahoitusalan kielteisiin ulkoisvaikutuksiin. Kannatan säännöstä ja vaatimusta, että innovatiivisin rahoitusvälineiden kerätään enemmän rahaa tältä alalta. Näin edistetään osaltaan verotaakan siirtämistä pois työtätekeviltä. Tämä tarjoaisi mahdollisuuden parantaa markkinoiden tehokkuutta, lisätä avoimuutta ja vähentää keinottelua, jopa liiallista hintavaihtelua, lisätä rahoitusalan kannustimia pitkäaikaisiin investointeihin, joista seuraisi reaalitaloudelle lisäarvoa, sekä auttaa rahoittamaan globaaleja julkisia etuja ja vähentää julkista velkaa. Kannatan ajatusta euro-obligaatioiden liikkeeseenlaskusta Euroopan merkittävien infrastruktuuritarpeiden ja rakenteellisten hankkeiden rahoittamiseksi Eurooppa 2020 -suunnitelman ja suunniteltujen EU:n uusien strategioiden mukaisesti, jollainen on esimerkiksi energiainfrastruktuurien kehittämistä koskeva uusi strategia, sekä muiden laaja-alaisten hankkeiden rahoittamiseksi. Eurooppalaiset hankeobligaatiot turvaisivat näin tarvittavat investoinnit, toisivat niiden tarvitseman tuen, ja niistä tulisi julkisen tuen merkittävä hyvin vaikuttava mekanismi. Hankkeiden on myös osaltaan edistettävä talouksiemme ekologista muuttumista ja näytettävä tietä kohti nollahiilitaloutta.

  Arturs Krišjānis Kariņš (PPE), kirjallinen. – (LV) Uusi transaktiovero ei ratkaise Euroopan unionin jäsenvaltioiden talousarvio-ongelmia. Tämän vuoksi en tue innovatiivista rahoitusta globaalilla ja Euroopan tasolla koskevaa mietintöä. Toisin kuin eräät uskovat, tätä veroa eivät maksaisi pankit, vaan niiden asiakkaat, siis samat vanhat veronmaksajat. Talouden elpymisen aikaan meidän ei pidä ottaa käyttöön uusia veroja. Meidän on sen sijaan vähennettävä julkisia menoja. Uusi vero ainoastaan peittäisi hallitusten kyvyttömyyden vähentää menoja, eikä sillä olisi toivottua vaikutusta.

  Giovanni La Via (PPE), kirjallinen. – (IT) Mietintö, josta parlamentissa tänään äänestettiin, koskee innovatiivisten rahoitusvälineiden käyttöönottoa. Halusin tukea äänestyksessä päätöslauselmaa, koska viime vuosien talouskriisi on tuonut esiin sääntelyn puutteen sekä tarpeen luoda uusia rahoitusvälineitä, joilla voidaan poistaa merkittävää rahoituskeinottelua. Tällä EU:n toimella voidaan siis yksiselitteisesti vastata reaalitalouden tarpeisiin tukemalla pitkän ajanjakson investointeja ja luomalla uusia lisäresursseja merkittävien globaalien ja eurooppalaisten haasteiden kohtaamiseksi ja niiden voittamiseksi, kasvua ja kehitysyhteistyötä koskevien tavoitteiden saavuttamiseksi. Transaktioiden määrän dramaattinen lisääntyminen on paljastanut yhä kasvavan kuilun rahoituksen ja reaalitalouden välillä. Transaktioveron käyttöönotto, yhteisten euro-obligaatioiden liikkeeseenlasku ja hiiliveron suunnitteleminen ovat joitakin uusien menettelyjen luomiseen liittyviä ehdotuksia, ja taloutemme tarvitsee niitä, mutta niillä ei kuitenkaan saa olla kielteistä vaikutusta kaikkein haavoittuvimpiin kuluttajiin.

  Bogusław Liberadzki (S&D), kirjallinen. – (PL) Olen hyvin tyytyväinen globaalin ja Euroopan tason innovatiivista rahoitusta koskevan mietinnön äänestystulokseen. Mietinnössä tarkasteltiin kahta hyvin merkittävää asiaa, nimittäin transaktioveroa ja euro-obligaatioita. Nämä voisivat olla merkittäviä rahoituslähteitä EU:n taloudellisten ja rahoitusta koskevien valmiuksien lisäämiseksi, jolloin se kykenisi panemaan täytäntöön laaja-alaisia ja strategisesti merkittäviä hankkeita, myös liikenne- ja energiahankkeita, ja saisivat mahdollisesti mobilisoitua myös yksityistä pääomaa. Euroopan parlamentin sosialistien ja demokraattien ryhmä on jo jonkin aikaa vaatinut tällaista ratkaisua. Olen tyytyväinen siihen, että selkeä enemmistö äänesti näiden innovatiivisten ratkaisujen käyttöönoton puolesta.

  Sabine Lösing ja Sabine Wils (GUE/NGL), kirjallinen. – (DE) Vasemmisto on tukenut transaktioveron käyttöönottoa jo useita vuosia. Euroopan parlamentti hyväksyi yleisesti ajatuksen tänään. Parlamentin hyväksymä Podimatan valiokunta-aloitteinen mietintö ei merkitse lopullista hyväksyntää tai tuomiota transaktioverolle. Ei ole selvää, voimmeko odottaa komissiolta vastaavaa ehdotusta ja jos kyllä, niin milloin. Lainsäädäntömenettelyn käynnistymiseen on vielä pitkä matka. Tällä hetkellä komissio valmistelee vasta toteutettavuustutkimusta. Yksi toteutettavuustutkimuksen puite-edellytyksistä on, että transaktiovero ei saa vaarantaa kilpailukykyä. On varsin epärealistista olettaa, että transaktiovero nyt otettaisiin käyttöön maailmanlaajuisesti. Valiokunta-aloitteisessa mietinnössä ei tarkastella pelkästään transaktioveroa, vaan myös kilpailupolitiikan sujuvaa toimintaa EU:ssa sekä alv-mallin mukaisen hiiliveron käyttöönottoa. Se sisällytettäisiin kaikkiin sisämarkkinoiden tuotteisiin.

Me emme voi hyväksyä tätä hiiliveroa. Tämä on konservatiivien ympäristöpoliittinen vaatimus näiden etsiessä energialähteiden yhdistelmää, jossa yhdistyisivät ydinenergia ja uusiutuvat energialähteet. Tämä vero ei koskisi ydinenergiaa. Me vaadimme energialähteiden verotusta, myös ydinenergian, yhdistetyn primäärienergiaa/hiiltä koskevan verotuksen kautta. Äänestin lopullisessa äänestyksessä tyhjää, koska en voinut äänestää sellaisen mietinnön puolesta, jossa yhdistyvät yksi hyvä ajatus, transaktiovero, sekä toimenpiteet, jolla kasvatettaisiin entisestään Euroopan kansalaisten taakkaa.

  Petru Constantin Luhan (PPE), kirjallinen. – (RO) Maailmanlaajuinen talous- ja rahoituskriisi on viime vuosina tuonut esiin globaalin rahoitusjärjestelmän sääntely- ja valvontapuitteiden vakavat puutteet. Transaktioiden määrä on nykypäivänä nopeassa kasvussa, ja transaktioiden määrän ja reaalitalouden tarpeiden välillä on syvä kuilu. Yleisimmät lyhytaikaiset investoinnit ovat johtaneet liiallisiin hinnanvaihteluihin ja riskinottoon. Tämän kriisin keskiössä olivat luonteeltaan hyvin keinottelevat lyhyen aikavälin transaktiot, ja tämä toi korostetusti esiin selvän yhteyden, joka vallitsee toisaalta tehottoman rahoitusalan sääntelyn ja valvonnan ja toisaalta julkisen talouden kestävyyden välillä. Äänestin mietinnön puolesta, koska markkinakäyttäytymisen aiheuttamilla ongelmilla oli suuri vaikutus julkiseen talouteen, Euroopan kansalaisiin ja muihinkin. Mietinnössä pyritään luomaan välineitä keinottelun vähentämiseksi ja takaamaan taakan oikeudenmukainen jakautuminen keskeisten rahoitusalan toimijoiden kesken sekä luomaan lisäresursseja suuriin haasteisiin vastaamiseksi.

Veronkierto ja veropetokset maksavat EU:n jäsenvaltioille arviolta 250 miljardia euroa vuodessa. Transaktiovero on uusi tekijä, joka tuottaisi EU:lle vuosittain 200 miljardia euroa ja hillitsisi keinottelua.

  David Martin (S&D), kirjallinen. – (EN) Äänestämällä tämän mietinnön puolesta Euroopan parlamentin jäsenet vastaavat rahoitusalan oikeudenmukaista verotusta koskevaan kansalaisten vaatimukseen. Finanssiala on suurelta osin vapautettu arvonlisäverosta ja sitä verotetaan hyvin vähän, kun taas tavalliset kansalaiset ovat joutuneet vastaamaan rahoituskriisin kustannuksista, myös jokaisen miehen, naisen ja lapsen 9 500 euron tukeen valtiolle EU:ssa. Äänestyksessä Euroopan parlamentin jäsenet tukivat satoja tuhansia kampanjoijia, jotka tekevät aktiivista työtä saadakseen voimaan Robin Hood -veron – pikkiriikkisen transaktioveron, jolla voidaan kerätä miljardeja niin omien ensisijaisten tavoitteiden täyttämiseen kuin köyhyyden ja ilmastonmuutoksen torjumista koskevien kansainvälisten tavoitteidemme saavuttamiseksi.

Globaali sopimus olisi paras tapa tällaisen veron käyttöönottoon, mutta Yhdistyneen kuningaskunnan osakkeiden leimavero osoittaa, että on mahdollista ottaa käyttöön menestyksekäs ja hyvin suunniteltu transaktiovero vaarantamatta kilpailukykyä. Koordinoitu EU:n laajuinen transaktiovero olisi ensimmäinen askel kohti globaalia transaktioveroa. On toiminnan aika, ja EU voi johtaa oikeudenmukaisempaa globaalia verotusta koskevaa kampanjaa.

  Arlene McCarthy (S&D), kirjallinen. – (EN) Labour-puoluetta edustavat Euroopan parlamentin jäsenet vastaavat rahoitusalan oikeudenmukaista verotusta koskevaan kansalaisten vaatimukseen. Finanssiala on suurelta osin vapautettu arvonlisäverosta ja sitä verotetaan hyvin vähän, kun taas tavalliset kansalaiset ovat joutuneet vastaamaan rahoituskriisin kustannuksista, myös jokaisen miehen, naisen ja lapsen 9 500 euron tukeen valtiolle EU:ssa. Äänestyksessä Euroopan parlamentin jäsenet tukivat satoja tuhansia kampanjoijia, jotka tekevät aktiivista työtä saadakseen voimaan Robin Hood -veron – pikkiriikkisen transaktioveron, jolla voidaan kerätä miljardeja niin omien ensisijaisten tavoitteiden täyttämiseen kuin köyhyyden ja ilmastonmuutoksen torjumista koskevien kansainvälisten tavoitteidemme saavuttamiseksi. Globaali sopimus olisi paras tapa tällaisen veron käyttöönottoon, mutta Yhdistyneen kuningaskunnan osakkeiden leimavero osoittaa, että on mahdollista ottaa käyttöön menestyksekäs ja hyvin suunniteltu transaktiovero vaarantamatta kilpailukykyä. Koordinoitu EU:n laajuinen transaktiovero olisi ensimmäinen askel kohti globaalia transaktioveroa. On toiminnan aika, ja EU voi johtaa oikeudenmukaisempaa globaalia verotusta koskevaa kampanjaa.

  Jean-Luc Mélenchon (GUE/NGL), kirjallinen. – (FR) Vasemmisto on kannattanut vuosia ajatusta transaktioverosta. Nyt ajatuksesta ollaan yksimielisiä. Tämä myöntyminen meidän näkemykseemme on ilahduttavaa. Transaktioverolla on kuitenkin pyrittävä ainoastaan edistämään kansalaisten yleistä etua, ei kaupankäynnin sujuvuutta tai päästöoikeuksien kauppaa, jota eräät – kuten tässäkin tekstissä – kutsuvat hiilimarkkinoiksi. Äänestän tätä hyvän ajatuksen julmaa kaappausta vastaan.

  Nuno Melo (PPE), kirjallinen. – (PT) Vaikka hyväksynkin suuren osan mietinnön sisällöstä, en voinut äänestää sen puolesta, koska siinä ajetaan transaktioveron käyttöönottoa (globaalilla tai ainakin Euroopan tasolla), vaikka siinä myönnetäänkin, että tämän seuraukset on tutkittava (ehdotetaan tätä koskevaa jälkikäteen toteutettavaa tutkimusta). Edustamani puolue on aina taistellut tällaisen transaktioveron käyttöönottoa vastaan Portugalissa, koska sillä olisi tuhoisia vaikutuksia rahoitusmarkkinoihin. Portugalin varat ovat ehtyneet eikä se selviydy lisäverotaakasta, koska loppujen lopuksi vero siirtyisi kansalaisten kannettavaksi, sillä rahoituslaitokset siirtäisivät sen asiakkailleen. Tällaisen veron käyttöönotto pelkästään Euroopan tasolla voisi tarjota muille markkinoille kilpailuedun Euroopan rahoitusmarkkinoihin nähden.

  Willy Meyer (GUE/NGL), kirjallinen. – (ES) Äänestin innovatiivista rahoitusta globaalilla ja Euroopan tasolla koskevan Podimatan mietinnön puolesta, koska siinä esitetään ajatus, joka on ollut yksi vasemmiston pilareista maailmassa: transaktioveron käyttöönotto. Teksti voisi varmasti olla rohkeampi, eikä tätä veroa tarvitse tehdä riippuvaiseksi vastaavanlaisesta verosta globaalilla tasolla.

Poliittinen järjestöni on aina ajanut tarvetta verottaa maailman pääomavirtoja, kuten niin kutsuttua Tobinin veroa. Vaikka mietinnössä esitetty ehdotus onkin mielestäni riittämätön, katson sen olevan askel oikeaan suuntaan.

  Louis Michel (ALDE), kirjallinen. – (FR) Vuosien 2007–2009 maailmanlaajuinen talous- ja rahoituskriisi on tuonut esiin globaalin rahoitusjärjestelmän sääntely- ja valvontapuitteiden vakavat puutteet. Osallistuin innovatiivisen rahoituksen edistämiseen Euroopan parlamentissa perustamalla työryhmän tarkastelemaan kansainvälisten transaktioiden veron toteutettavuutta. Olen vakuuttunut siitä, että tällainen vero sekä mahdollistaisi rahoitusalan paremman sääntelyn rajoittamalla puhtaasti keinottelevaa toimintaa että auttaisi myös köyhimpiä, erityisesti kehitysmaita ja niistä kaikkein vähiten kehittyneitä, saavuttamaan vuosituhannen kehitystavoitteet ja toteuttamaan toimenpiteitä ilmastonmuutokseen mukautumiseksi.

Euroopan tason transaktiovero voisi tuoda noin 200 miljardin tulot unionissa vuosittain ja globaalilla tasolla lähes 650 miljardin dollarin tulot. Jos etenemme Euroopan tasolla johdonmukaisesti ottamalla käyttöön transaktioveron, pidämme voimassa joulukuussa 2010 lähettämämme voimakkaan viestin, joka sisältyi suositukseemme nimeltä "rahoitus-, talous- ja sosiaalikriisi: suositukset toteutettaviksi toimenpiteiksi ja aloitteiksi".

  Alexander Mirsky (S&D), kirjallinen. – (EN) Tämän mietinnön hyväksyminen olisi ensimmäinen voimakas transaktioveroa koskeva myönteinen viesti parlamentilta aikana, jona komissiolla on ristiriitainen lähestymistapa. Se osoittaa halukkuutta säännellä finanssialan toimintaa, mutta haluaa vapauttaa sen verotuksesta. On korostettava joidenkin oikeistojohtajien tekopyhyyttä, kun nämä vaativat eräänlaista finanssialan verotusta, mutta vain globaalilla tasolla, kun tiedämme, että se on hyvin epätodennäköistä. Komission on annettava täsmällinen ja selkeä merkki siitä, että kaikkien on maksettava transaktioveroa. Tilanne, jossa maanviljelijät maksavat veroa, mutta rahoitusyhtiöt eivät, on tuomittava. Sosiaalinen epäoikeudenmukaisuus synnyttää kaunaa ja hölläkätisyys tekee hallituksen instituutioista pankkien hiekkalaatikoita. Äänestin mietinnön puolesta.

  Andreas Mölzer (NI), kirjallinen. – (DE) Transaktioveron käyttöönotto on askel oikeaan suuntaan ja vaikuttaa ainoastaan hedge-rahastoihin ja muihin vastaaviin tuotteisiin, joista vaikuttaa olevan kovin vähän hyötyä reaalitaloudelle. On epäilemättä oikein, että Eurooppa näyttää tässä mallia – loppujen lopuksi joutuisimme odottamaan loputtomiin, jos haluaisimme myös amerikkalaiset mukaan. Transaktioveroa ei kuitenkaan pidä käyttää mahdollisuutena ottaa käyttöön EU-vero takaoven kautta. Valitettavasti Podimatan mietintö kuitenkin vie meitä juuri tähän suuntaan. Toimivalta veroalalla kuuluu jäsenvaltioille. Jos Brysselissä ei pärjätä saatavilla rahoilla, on kiristettävä vyötä. On jo riittävästi toimivaltaa, jota voitaisiin säännellä paremmin kansallisella kuin EU:n tasolla. Muut mietinnössä esitetyt pyynnöt, erityisesti euro-obligaatioiden ja hiiliveron käyttöönottoa koskevat, on hylättävä. Toisaalta euro-obligaatiot ovat täysin taloudellisen järjen vastaisia tuotteita, ja toisaalta taloudellisesti varovaisilta euroalueen valtioilta vaaditaan taas epäoikeudenmukaisesti maksua. EU:sta tulisi yksinkertaisesti siirtojen unioni. Myös hiilivero epäilyttävine tavoitteineen olisi haitallinen Euroopan taloudelle ja tuhoaisi työpaikkoja. Sillä olisi näin kielteinen vaikutus suurimpaan osaan ihmisistä. Tämän vuoksi mietintö on hylättävä.

  Claudio Morganti (EFD), kirjallinen. – (IT) Äänestin mietintöä vastaan, koska vaikka ajatus siitä, että rahoitusala, joka on suurelta osin vastuussa viimeisten kahden vuoden kriisistä, maksaisi osansa, vaikuttaa oikeudenmukaiselta, täytäntöönpanotapa hämmentää minua.

Minun on todettava, että olen tyytyväinen euro-obligaatioiden luomista koskevaan ehdotukseen, koska uskon niiden olevan hyödyllinen väline, mutta minulla on ongelmia mietinnön pääsisällön kanssa, joka koskee transaktioveron käyttöönottoa. Minusta on liian riskialtista soveltaa tätä ainoastaan Euroopan unionin tasolla, sillä se saattaisi tehdä koko Euroopan rahoitusjärjestelmän kilpailukyvyttömäksi, ja toimijoiden olisi hyvin helppoa keskittyä muihin markkinoihin.

En myöskään halua tämän veron viitoittavan tietä mahdollisen keskitetyn EU:n verojärjestelmän luomiselle, jota vastustan kaikin voimin.

  Franz Obermayr (NI), kirjallinen. – (DE) Tähän asti eurooppalaiset veronmaksajat ovat saaneet kantaa talouskriisin suurimman rahoitustaakan. Tämän vuoksi on tärkeää, että käytetään muita välineitä sen varmistamiseksi, että rahoitusalan toimijat ja keinottelijatkin kantavat osan vastuusta. Se on yksinkertaisesti oikeudenmukaista. Transaktioveroa ei kuitenkaan pidä käyttää verukkeena välittömän verotuksen käyttöönotolle Brysselistä käsin. Tämä heikentäisi jäsenvaltioiden suvereniteettia verotuksen alalla ja yleensä. Mietintö paljastaa tämän suuntaisia aikeita, joten äänestin sitä vastaan.

  Rolandas Paksas (EFD), kirjallinen. – (LT) Äänestin globaalin ja Euroopan tason innovatiivista rahoitusta koskevan päätöslauselman puolesta. Eurooppa, maailman suurin rahoitusmarkkina-alue, pyrkii nousemaan jaloilleen kriisin jälkeen, vaikka sen vaikutukset tulevat tuntumaan vielä vuosien ajan. On siis ratkaisevan tärkeää löytää innovatiivisia rahoitustoimenpiteitä, joilla voidaan varmistaa rahoituksen vakaus ja avoimuus. Tällä hetkellä suurin osa rahoituspalveluista on vapautettu arvonlisäverosta. Merkittäviä tuloja menetetään siis rahoitusalalla, ja työtätekevien verotaakka kasvaa. Katson, että transaktiovero on tehokas rahoitustoimenpide, joka auttaisi vähentämään keinottelua ja julkisen talouden alijäämiä. Sen jälkeen kun veron mahdolliset kielteiset vaikutukset EU:n globaaliin kilpailukykyyn on arvioitu asianmukaisesti, meidän on pyrittävä kaikin tavoin varmistamaan sen käyttöönotto globaalilla tasolla. Lisäksi kaikkien valtioiden BKT:n lisäämiseksi olisi suotavaa ottaa käyttöön pankkien varoja koskeva vero, joka olisi suhteessa kyseisen luottolaitoksen järjestelmämerkitykseen ja toimintaan liittyvään riskiin. Kannatan euro-obligaatioiden liikkeeseenlaskua koskevaa ehdotusta, koska yhteisenä velan hallintavälineenä se auttaisi houkuttelemaan yhä suurempia investointeja eurooppalaisiin infrastruktuurihankkeisiin. Lisäksi maksimaalisen edun saamiseksi hiiliverosta on asetettava kaikille jäsenvaltioille vähimmäistason pakolliset vaatimukset, jotta voidaan estää kohtuuttoman rasituksen siirtyminen pienituloisille kuluttajille.

  Georgios Papanikolaou (PPE), kirjallinen. – (EL) Äänestin Euroopan parlamentin globaalin ja Euroopan tason innovatiivista rahoitusta koskevan valiokunta-aloitteisen mietinnön puolesta. Rahoitus- ja velkakriisi on paljastanut puutteita rahoitusalan nykyisessä toiminnassa ja valvonnassa. Globaalin transaktioveron käyttöönotto ei ole uusi ehdotus, ja se on varmasti epäsuosittu ehdotus poikkeuksetta kaikissa teollisuusmaissa, varsinkin niissä, joissa verotaso on alhainen. Jos globaali sopimus kuitenkin osoittautuu mahdottomaksi, transaktioveron käyttöönotto EU:ssa auttaa parantamaan tämän alan toimintaa, jos se ei haittaa kilpailukykyä, ja synnyttää samalla julkisia tuloja. Tämä on tarkistuksen 2 pääsisältö, jonka puolesta äänestin.

  Maria do Céu Patrão Neves (PPE), kirjallinen. – (PT) Mietinnössä tarkastellaan innovatiivisia rahoituskeinoja koko maailman ja Euroopan tasolla. Siinä esitetään toimenpiteitä vuosien 2007–2009 maailmanlaajuisen talous- ja rahoituskriisin esiintuomien sääntely- ja valvontapuitteiden vakavien puutteiden korjaamiseksi maailman rahoitusjärjestelmässä. Transaktioiden määrä on nykypäivänä nopeassa kasvussa, ja transaktioiden määrän ja taustalla olevien "todellisen maailman" tarpeiden välillä on syvä kuilu. Uudet kaupankäyntimallit, kuten lyhyen aikavälin investoinnit ja automatisoitu nopea pörssikauppa, joista on tullut keskeisiä rahoitusalan suuntauksia, jotka ovat johtaneet liiallisiin hinnanvaihteluihin ja riskinottoon, ansaitsevat hallitusten huomion. Tässä on riittävästi syitä sille, että Euroopan parlamentti toimivaltansa puitteissa antaa oman panoksensa ja tuo esiin toimenpiteet, jotka se katsoo asianmukaisiksi nykytilanteen korjaamiseksi.

  Marit Paulsen, Olle Schmidt ja Cecilia Wikström (ALDE), kirjallinen. – (SV) Mietinnössä innovatiivisesta rahoituksesta tarkastellaan useita merkittäviä näkökohtia, kuten sitä, kuinka tärkeää on luoda todelliset sisämarkkinat perustaksi kasvulle Euroopassa, kuinka tärkeää on mahdollistaa eurooppalaisten infrastruktuurihankkeiden rahoitus euro-obligaatioilla, sekä mahdollista ratkaisua eurooppalaisesta hiiliverosta, jotta voimme siirtyä Euroopassa kestävään tuotantoon. Myös se on tärkeää, että mietinnössä todetaan, että EU:n jäsenvaltioiden on täytettävä asetetut tukitavoitteet.

Päätimme kuitenkin äänestää tyhjää lopullisessa äänestyksessä, koska emme pidä hyvänä ajatuksena, että Euroopassa otettaisiin yksipuolisesti käyttöön transaktiovero, jos muut valtiot eivät tee samoin. Katsomme, että olisi tarkasteltava Ruotsin esimerkkiä, sillä se otti yksipuolisesti käyttöön eräänlaisen transaktioveron 1980-luvulla sillä seurauksella, että suurin osa osakkeilla, velkakirjoilla ja optioilla käytävästä kaupasta siirtyi Lontooseen. Meidän ei pidä tehdä samaa virhettä Euroopan tasolla.

Katsomme, että on olemassa suuri vaara, että toivomamme transaktioveron vakauttavat vaikutukset rahoitusmarkkinoilla eivät toteudu, jos EU ottaa yksin käyttöön tällaisen veron. On suuri vaara, että osakkeilla, velkakirjoilla ja optioilla käytävä kauppa siirtyy vähemmän avoimille markkinoille Euroopan ulkopuolelle. Näin ei synny parempia edellytyksiä rahoitusmarkkinoiden valvonnalle, ja se saattaa myös vaarantaa perustamamme yhteisen eurooppalaisen rahoitusmarkkinavalvonnan.

  Miguel Portas (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Selvitäkseen globaalista rahoituskriisistä ja sen aiheuttamasta taantumasta monet hallitukset ovat kasvattaneet valtion velkatason kestämättömälle tasolle, kun tavoitteena oli pelastaa rahoitusyhtiöt ja talouden vauhdittaminen. Samaan aikaan pankit kasvattavat voittojaan keskuspankeilta lähes nollakorolla saatujen lainojen sekä asiakkaille ja valtioille myöntämiensä lainojen välisellä erotuksella. Rahoitusyrityksillä on siis moraalinen velvoite kantaa vastuunsa aiheuttamastaan kriisistä. Transaktiovero on vähintä, mitä voidaan vaatia.

Niille, jotka pyrkivät viivyttämään tätä vastuunottoa sillä verukkeella, että vero voidaan ottaa käyttöön vain globaalilla tasolla, totean seuraavaa: 1) veron yksipuolinen käyttöönotto vahvistaisi suuresti EU:n asemaa, 2) jos osa keinotteleviin transaktioihin käytetyistä varoista poistuisi EU:sta, siitä seuraisi rahoitusmarkkinoiden hintavaihteluun hyödyllinen vähennys ja 3) jos globaali rahoitussääntely ei ole kestävää tai suotavaa, tarvitaan järkeviä pääoman liikkeitä koskevia sääntöjä. Mietintö on askel tähän suuntaan.

  Evelyn Regner (S&D), kirjallinen. – (DE) Äänestin mietinnön puolesta, koska EU:n on korkea aika tarttua ohjaksiin ja ottaa käyttöön transaktiovero Euroopan tasolla. Katson, että jos otamme ensimmäisen askeleen, se lisää todennäköisyyttä, että maailmanlaajuinen transaktiovero saadaan aikaan. Ryhmäni esittämä tarkistus, jossa vaaditaan transaktioveron käyttöönottoa EU:n tasolla ilman lisäviivästyksiä (kuten lisätutkimusten toteuttamista) hyväksyttiin pienellä enemmistöllä. Kehotan nyt asiasta vastaavaa komission jäsen Šemetaa lopultakin toteuttamaan toimia.

Päätöslauselma hyväksyttiin suurella enemmistöllä: 529 puolesta, 127 vastaan ja 18 tyhjää. Tämä oli parlamentilta voimakas signaali, jota komissio ei voi sivuuttaa tai tulkita uudelleen hatarin perustein. Kehotan puheenjohtaja Barrosoa tarttumaan toimeen, käyttämään komission aloiteoikeutta ja esittämään meille, lainsäätäjille, ehdotusluonnoksen. Tällä tavalla voidaan kerätä kaikkiaan 200 miljardia euroa – kipeästi kaivattuja varoja, joiden on tultava niiltä, jotka kriisin aiheuttivat. Meidän ei pidä kääntyä veronmaksajien puoleen, jotta he maksaisivat rahoituskriisin aiheuttaman vajeen, vaan meidän on vaadittava yksityistä sektoria maksamaan osuutensa. Raha olisi käytettävä julkisen talouden vahvistamiseen erillisenä tulolähteenä EU:n talousarviossa.

  Raül Romeva i Rueda (Verts/ALE), kirjallinen. – (EN) Euroopan parlamentti toisti tänään vaatimuksensa transaktioveron käyttöönotosta EU:n tasolla osana parlamentin jäsenten hyväksymää mietintöä innovatiivisesta rahoituksesta. Vihreät ovat jo pitkään vaatineet transaktioveron käyttöönottoa ja ovat tyytyväisiä äänestystulokseen, jota vihreä parlamentin jäsen Philippe Lamberts kommentoi seuraavasti: "Euroopan parlamentti on jatkanut painostusta transaktioveron käyttöönottamiseksi EU:n tasolla. Vaikka lopullisen tavoitteen on oltava globaalin transaktiovero käyttöönotto, sillä, että EU toimii ensin yksin, on selkeitä etuja. Euroopan parlamentin jäsenet ovat tänään pyytäneet komissiota toteuttamaan tähän tähtääviä toimia. Vihreät ovat pitkään vaatineet transaktioveron käyttöönottoa sekä haitallisen keinottelun ehkäisykeinona että julkisten tulojen uutena lähteenä. Sen lisäksi, että transaktiovero on mahdollisesti merkittävä tulonlähde aikana, jona valtionkassoihin kohdistuu paineita, se on myös sosiaalisesti oikeudenmukainen. Transaktioverolla voitaisiin myös selvästi puuttua nopeasta pörssikaupasta johtuvaan järjestelmäriskiin, ja sillä voitaisiin torjua riskialtista keinottelua. Komission ja jäsenvaltioiden on aika lopettaa viivyttely".

  Licia Ronzulli (PPE), kirjallinen. – (IT) Viimeaikainen talouskriisi on paljastanut globaalin rahoituksen sääntely- ja valvontajärjestelmän puutteet.

Aivan liian usein näiden transaktioiden määrä on ylittänyt todellisen maailman tarpeet ja johtanut keinotteluun, joka ajan myötä on saanut aikaan pääoman äärimmäisen hintavaihtelun ja vaaran maksukyvyttömyydestä. Ensimmäisenä taakan ovat kantaneet veronmaksajat myös työttömyyden kasvun, tulojen pienentymisen, sosiaalipalveluiden saatavuuden rajoittumisen ja eriarvoisuuden lisääntymisen muodossa.

Tulevien kriisien ehkäisemiseksi EU:n on nyt edistettävä todellisia muutoksia sääntelyssä ja valvonnassa terveemmän ja vankemman rahoitusympäristön muokkaamiseksi. Ajatukseen transaktiomaksusta liittyy merkittäviä etuja, varsinkin tällaisen kriisin jälkimainingeissa: markkinoiden vakauttaminen, kannustimien luominen pitkän aikavälin investoinneille ja jäljitettävyyden varmistaminen yksittäisten transaktioiden osalta.

Keinottelun hillitseminen, pitkän aikavälin investointien tukeminen ja vankemman pitkän aikavälin kasvun aikaansaaminen Eurooppa 2020 -strategian mukaisesti: on tärkeää täydentää kaikkea tätä ottamalla käyttöön vastaavanlainen rahoitusjärjestelmä myös Euroopan unionin ulkopuolella, jotta ei synny kilpailuetuja meitä vastaan.

  Vilja Savisaar-Toomast (ALDE), kirjallinen. – (ET) Tämänpäiväisessä äänestyksessä tuettiin innovatiivista rahoitusta maailmassa ja Euroopassa koskevaa mietintöä. Ainoa osa, jota ei kannatettu, oli ehdotus, että komissio tutkisi EU:n hiiliveron toteutettavuutta, joka otetaan arvonlisäveron tavoin käyttöön sisämarkkinoiden kaikkien tuotteiden osalta. Panin tyytyväisenä merkille, että pääkohtia, joissa komissiota kehotettiin tutkimaan useiden uusien verojen toteutettavuutta ja käytännöllisyyttä sekä niiden seurauksia, kannatettiin. Pankkiverolla, rahoitustoiminnan verottamisella ja transaktioverolla on kaikilla omat taloudelliset tavoitteensa, ja niiden mahdollisuudet tuoda lisätuloja vaihtelevat, joten on tärkeää suorittaa syvällinen analyysi ennen uusien verojen käyttöönottoa.

Tarkasteltavana olevaa ajatusta, että mahdollinen transaktiovero olisi otettava käyttöön mahdollisimman laajasti, kannatettiin. Samalla parlamentin jäsenet, minä mukaan lukien, vaativat selvyyttä siitä, kuka tämän veron viime kädessä maksaa, sillä verotaakka jää tavallisesti asiakkaan kannettavaksi, eli tässä tapauksessa sijoittajien ja yksittäisten henkilöiden. Kiitoksia.

  Edward Scicluna (S&D), kirjallinen. – (EN) Äänestin Podimatan mietinnön puolesta, koska siihen sisältyy useita hyviä ajatuksia globaalista transaktioverosta. On tosiasia, että suuren osan finanssialasta, erityisesti investointipankkien, on edelleen uudistauduttava rahoituskriisin paljastamien puutteiden osalta. Jopa Englannin pankin pääjohtaja Mervyn King myönsi viime viikolla, että kustannukset säästötoimenpiteistä, joita Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja kaikkialla Euroopassa toteutetaan, jäävät täysin syyttömien ihmisten kannettaviksi, kun taas rahoitusala on palannut vanhaan ajattelutapaansa kuin mitään ei olisi tapahtunut.

On oikein, että yksityinen sektori joutuu maksamaan osuutensa rahoituskriisin seurauksista ja vastaamaan mahdollisista taloudellisista pelastuksista, koska on paljon pankkeja, joiden katsotaan edelleen olevan liian suuria kaatumaan. Vastuu on nyt IMF:llä ja Euroopan komissiolla. Niiden on arvioitava globaalin transaktioveron myönteiset ja kielteiset vaikutukset.

  Peter Skinner (S&D), kirjallinen. – (EN) Tänään äänestettäessä innovatiivista rahoitusta koskevasta Podimatan mietinnöstä äänestettiin erillisestä tarkistuksesta, jossa vaadittiin komissiota esittämään ehdotuksia EU:n tason transaktioverosta, jos G20-tasolla ei tehdä aloitteita.

Äänestin tarkistuksen puolesta solidaarisuudesta ryhmääni kohtaan ja koska katson, että selkeä tuki transaktioverokäsitteelle Euroopassa voi herättää lisää keskustelua G20-ryhmässä.

Olen kuitenkin vahvasti sitä mieltä, että transaktioveron käyttöönotto EU:n tasolla, jos sellaista ei oteta käyttöön myös globaalisti, lisää Yhdistyneen kuningaskunnan asemaan rahoituskeskuksena kohdistuvia riskejä, ja sillä on selviä vaikutuksia Kaakkois-Englannin asukkaisiin. Suhtaudun hyvin epäilevästi vain EU:ssa käyttöönotettavaan transaktioveroon ja katson, että kaikkien ehdotusten vaikutukset on arvioitava huolellisesti sen varmistamiseksi, että myönteisiä vaikutuksia on enemmän kuin varjopuolia äänestäjieni kannalta. Ennen tällaisen vaikutustenarvioinnin tuloksia vastustan jyrkästi ehdotusta kaikkiin transaktioihin yleisesti sovellettavasta 0,05 prosentin transaktioverosta umpimähkäisenä ja harkitsemattomana.

  Søren Bo Søndergaard (GUE/NGL), kirjallinen. – (DA) Äänestin mietintöä vastaan, koska siinä ei taata sitä, että transaktioveroa käytettäisiin siihen tarkoitukseen, johon todellista Tobinin veroa olisi käytettävä, nimittäin kehitysmaihin ja ilmastonmuutokseen liittyviin investointeihin. Mietinnössä jää epäselväksi, kasvattaisiko vero EU:n talousarviota, ja tästä seuraa mahdollisesti uusia ongelmia. Ensinnäkin vastustan täysin EU:n omien varojen lisäämistä. Toiseksi hukkaamme mahdollisuuden aitoon Tobinin veroon, jos EU:lla on oikeus käyttää veroa – katsokaapa komission ehdotusta, jonka mukaan verolla olisi rahoitettava EU:n hankkeita ja EU:n talousarviopuutteita. Ääntäni ei pidä tulkita siten, että vastustaisin transaktioveroa EU:ssa. Kannatan täysimääräisesti todellista Tobinin veroa. Kannatan myös mietinnön myönteisiä osatekijöitä, kuten veropetosten torjuntaa, saastuttaja maksaa -periaatetta ja energiatehokkuutta koskevaa vaatimusta.

  Bart Staes (Verts/ALE), kirjallinen. – (NL) Äänestin jälleen tänään transaktioveron käyttöönoton puolesta ja olen sitä mieltä, että vaikka transaktioveroa ei onnistuttaisi ottamaan käyttöön globaalilla tasolla, EU:n on silti otettava ensimmäinen askel. Meidän on tartuttava tähän hetkeen ja rajoitettava rahoitus- ja pankkialan ahneutta. Loppujen lopuksi globaali kriisi edellyttää globaaleja ratkaisuja, ja Eurooppa, suurin rahoitusmarkkina-alue, voi ottaa edelläkävijän aseman tässä. Transaktiovero voisi tarjota jäsenvaltioille riittävät tulot talousarvioiden tasapainottamiseen ja talouden käynnissä pitämiseen.

Koska 0,05 prosentin transaktioveron tuomat mahdolliset tulot ovat lähes 200 miljardia euroa ja globaalisti 650 miljardia dollaria, vero voi muodostaa merkittävän osan ratkaisua, kun pyritään löytämään uusia ja kestäviä tulonlähteitä. Transaktiovero rajoittaisi keinottelua, vakauttaisi markkinoita, loisi kannustimia pitkän ajanjakson investoinneille, ja koska jokainen transaktio on jäljitettävissä, se lisäisi avoimuutta ja sillä varmistettaisiin se, että rahoitusalan toimijat vastaisivat osastaan kriisin kustannuksista. Lisäksi mietinnössä tarkastellaan mahdollisuutta laskea liikkeeseen euro-obligaatioita ja määrätä hiilidioksidiverosta. Näitä on tutkittava yksityiskohtaisemmin.

  Catherine Stihler (S&D), kirjallinen. – (EN) Toisin kuin skotlantilaiset konservatiivi- ja liberaalikollegani, äänestin useita mahdollisia rahoituslähteitä, myös transaktioveroa, koskevan mietinnön puolesta. Mietinnössä vaaditaan myös keskustelua transaktioverosta saatavien tulojen käytöstä.

  Michèle Striffler (PPE), kirjallinen. – (FR) Kannatin voimakkaasti transaktioveron käyttöönottoa globaalilla tasolla äänestettäessä innovatiivista rahoitusta globaalilla ja Euroopan tasolla koskevasta mietinnöstä. Tällaisen veron käyttöönottoa ainoastaan Euroopan tasolla on kuitenkin ensin tarkasteltava Euroopan komission toteuttamassa toteutettavuustutkimuksessa. Meidän on todellakin selvitettävä, voidaanko tällainen vero ottaa käyttöön Euroopan tasolla ilman että siitä koituu kielteisiä vaikutuksia Euroopan kilpailukykyyn kansainvälisellä tasolla.

  Nuno Teixeira (PPE), kirjallinen. – (PT) Talous- ja rahoituskriisi on paljastanut vakavia puutteita globaalin rahoitusjärjestelmän sääntely- ja valvontapuitteissa. Kriisiin on löydettävä vastauksia sellaisista uusista välineistä, joilla voidaan hillitä keinottelua, palauttaa rahoitusalan asema, varmistaa taakan tasapuolinen jakautuminen ja luoda uusia lisäresursseja globaaleihin haasteisiin vastaamiseksi. Näitä ovat esimerkiksi ilmastonmuutos, kehitystavoitteet sekä älykäs, kestävä ja osallistava kasvu Eurooppa 2020 -strategian puitteissa. Valiokunta-aloitteinen mietintö on tulos halusta löytää uusia ja innovatiivisia rahoituslähteitä. Tuloihin perustuvat verotusvälineet katsotaan riittämättömiksi. Asiakirjassa tarkastellaan seuraavia innovatiivisen rahoituksen mahdollisuuksia: rahoitusalan verottaminen, euro-obligaatiot ja energia-alan verotus. Minusta on olennaista löytää innovatiivisia vaihtoehtoisia rahoituskeinoja, jotka vastaavat nykyhetken haasteita ja ovat nykymaailman tarpeiden mukaisia, mutta ei ole suotavaa tehdä tätä tutkimatta ensin sen todellisia vaikutuksia. Aivan yhtä tärkeää kuin tulojen lisääminen, on markkinoiden sääntelyaseman vahvistaminen ja mekanismien luominen niiden avoimuuden, tehokkuuden ja vakauden lisäämiseksi. Näistä syistä äänestin täysistunnossa asiakirjan puolesta.

  Georgios Toussas (GUE/NGL), kirjallinen. – (EL) Mietintö on loukkaus työtätekevien ja ruohonjuuritason luokkien älyä vastaan, sillä ne kärsivät pääoman ja sen poliittisten edustajien niitä vastaan julistamasta barbaarisesta sodasta. Siinä selitetään heti aluksi, että pääoman verottaminen ei tule kysymykseen: "korostaa, että olemassa olevien verotusvälineiden tason kiristäminen ja soveltamisalan laajentaminen …eivät ole riittävä eivätkä kestävä ratkaisu". Työntekijöiden hämäämiseksi siinä kuitenkin kehotetaan EU:ta hyväksymään 0,01 prosentin transaktiovero, jonka väitetään takaavan "taakan tasapuolisen jakautumisen" pääoman sekä työntekijöiden kesken ja rajoittavan pääomakeinottelua. Samalla köyhien ruohonjuuriluokkien välitöntä verotusta nostetaan, ja välillisiä veroja, jotka kirjaimellisesti syövät työväenluokan ja ruohonjuuritason tuloja, nostetaan ennätyslukemiin. Transaktiovero ei ole rahoitusalan verottamista, se on jälleen uusi välillinen vero. Tämän uuden välillisen veron lisäksi ehdotetaan lukuisia niin kutsuttuja innovatiivisia rahoitustoimenpiteitä, tai pikemminkin ruohonjuuritason tuloihin kohdistuvia uusia veroja, kuten hiiliveroa, lentolippujen hintaan sisällytettävää solidaarisuusmaksua ja jopa maailmanlaajuisia arpajaisia nälänhädän torjumiseksi. Kreikan kommunistipuolueen edustajat äänestivät tätä mietintöä vastaan korostaen, että ainoa yleisesti suosittu keino selviytyä pääomakriisistä on kohdentaa toimet monopolien voittoihin.

  Niki Tzavela (EFD), kirjallinen. – (EN) Äänestin mietinnön puolesta. Minusta Podimatan mietintö on hyvin tasapainoinen ja erittäin hyvin selitetty, ja olen tyytyväinen mietinnössä esitettyihin neljään rahoitusvälineeseen. Kaikki neljä toimenpidettä ovat innovatiivisia, ja haluankin korostaa, ettei ole kyse pelkästään transaktioverosta. Meidän on oltava huolellisia valitessamme täytäntöönpantavia välineitä: minusta meidän on hylättävä verot, jotka kohdistuvat energia-alan kaltaisiin aloihin, joilla on kerrannaisvaikutuksia elinkustannuksiin. Loppuvaihetta varten komission onkin toteutettava näiden välineiden käytön vaikutustenarviointi ja arvioitava niiden mahdollisia seurauksia.

  Thomas Ulmer (PPE), kirjallinen. – (DE) Mietintöön sisältyy joitakin hyviä ajatuksia, kuten esimerkiksi vain 0,05 prosentin transaktiovero, josta koituisi 200 miljardia euroa EU:n talousarvioon. Tällä hetkellä emme hyödy näistä rahoista, joilla keinottelua vaikeutettaisiin, mutta siitä ei tulisi mahdotonta. Jännittävä kysymys onkin, mitä ministerineuvosto tekee tälle valiokunta-aloitteiselle mietinnölle. Meillä on vielä pitkä matka edessämme.

  Derek Vaughan (S&D), kirjallinen. – (EN) Koska kansalaiset kaikkialla EU:ssa joutuvat vastaamaan rahoituskriisin edelleen kasvavasta laskusta, mietinnön sisältämillä toimenpiteillä olisi mahdollista kerätä miljardeja euroja ja lieventää joitakin perheisiin kohdistuneita paineita näissä haastavissa rahoitusolosuhteissa.

Pikkuisella transaktioverolla voidaan torjua köyhyyttä Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja kaikkialla maailmassa sekä lieventää ilmastonmuutoksen vaikutuksia. Tämän niin kutsutun Robin Hood -veron ajajien, myös Labour-puoluetta edustavien Euroopan parlamentin jäsenten, on nyt laajennettava menestystä ja jatkettava globaalin rahoitusalan painostamista maailmanlaajuisen transaktioveron luomiseksi.

  Dominique Vlasto (PPE), kirjallinen. – (FR) Äänestin tämän päätöslauselman puolesta, jolla pyritään rohkaisemaan innovatiiviseen rahoitukseen transaktioveron käyttöönoton kautta, lisäämään talouden kykyä elpyä ja edistää siirtymistä vihreään kasvuun säilyttäen samalla avun kehitysmaille. Talouskriisi osoitti hyvin voimakkaasti, kuinka tärkeää on saada aikaan globaali taloushallinto sen varmistamiseksi, ettemme enää ole hillitsemättömän rahoituspääoman oikkujen armoilla. Tätä puheenjohtajavaltio Ranska ja G20-ryhmä haluavat, ja meidän on tehtävä kaikkemme tavoitteen saavuttamiseksi. Rahoituskeinottelu, jota sääntöjen ja valvonnan puute rohkaisee, on tuhonnut miljoonia työpaikkoja, vahingoittanut vakavasti julkisia talouksia ja heikentänyt merkittävällä tavalla Euroopan kansalaisten suuren enemmistön elintasoa. On aika siirtyä eteenpäin tästä lyhytnäköisestä talousnäkemyksestä, jossa kaikkein tärkeintä on raha ja toimitaan vastuuttomasti, sillä tämä johti meidät kuilun partaalle. Rahoitusjärjestelmän on omaksuttava uudelleen tehtävänsä reaalitalouden ja kansalaisten palvelijana. Euroopan unioni voi näyttää tässä esimerkkiä, ja parlamentin hyväksymällä päätöslauselmalla lähetetään kumppaneillemme voimakas signaali.

  Angelika Werthmann (NI), kirjallinen. – (DE) Äänestin globaalin ja Euroopan tason innovatiivista rahoitusta koskevan Podimatan mietinnön puolesta. Tähän mennessä eurooppalaiset veronmaksajat ovat saaneet yksin kantaa vuonna 2007 käynnistyneen talouskriisin ja sen seurausten taakan. Tämä on ensimmäinen mietintö, jossa tarkastellaan useita innovatiivisia mekanismeja, joilla pyritään varmistamaan, että myös rahoitusmarkkinoiden toimijat kantavat osan kustannuksista. Jos mahdollista, globaalilla tasolla käyttöön otettava transaktiovero on myönteinen asia, ja vastaavanlaista EU:n tason järjestelmää on tarkasteltava vakavasti sen vaihtoehtona.

Tämän veron suuri etu ei ole pelkästään mahdolliset tulot alalta, jolta on aiemmin kannettu vain vähän tai ei lainkaan veroa, vaan myös sen samanaikainen sääntelyvaikutus. On yleisesti tunnettu tosiasia, että rahoitusala, joka usein perustaa toimintansa keinotteluun, on etääntynyt yhä kauemmas reaalitaloudesta. Verottamalla rahoitusalaa voisimme luoda jälleen kannustimia pitkän ajanjakson investoinneille, joissa otetaan huomioon reaalitalouden tarpeet.

Mietintö: Edite Estrela (A7-0032/2011)

  Luís Paulo Alves (S&D), kirjallinen. – (PT) Äänestän mietinnön puolesta, koska terveyserojen vähentäminen liittyy läheisesti sosiaalisten eriarvoisuuksien vähentämiseen, kuten mietinnössä korostetaan. Terveyserot alkavat nuorella iällä ja jatkuvat koko elämän ajan, ja ne myös siirtyvät seuraaville sukupolville. Tämän vuoksi jäsenvaltioiden on omaksuttava periaate terveydestä kaikkien politiikkojen osana. Tämän lisäksi kannatan voimakkaasti esittelijän suosituksia, joissa puolustetaan kaikkien oikeutta terveydenhuoltojärjestelmien palveluihin, myös vailla asiakirjoja olevien maahanmuuttajien, sekä raskaana olevien naisten oikeutta kansallisessa lainsäädännössä esitetyn määritelmän mukaiseen sosiaaliturvaan.

  Sophie Auconie (PPE), kirjallinen. – (FR) Edite Estrelan mietinnössä tarkastellaan terveyseroja Euroopan unionissa sekä toteutettavia toimenpiteitä niiden vähentämiseksi. Se on näin ollen hyödyllinen mietintö, ja äänestin sen puolesta, enkä vähiten vahvistaakseni aborttioikeuden loukkaamatonta luonnetta sekä tarvetta helpottaa ehkäisyvälineiden saatavuutta aikana, jona nämä oikeudet eivät vielä toteudu käytännössä kaikissa Euroopan unionin jäsenvaltioissa. Marssi tasa-arvon puolesta jatkuu.

  Zigmantas Balčytis (S&D), kirjallinen. – (LT) Euroopan unionin valtioiden ja alueiden välillä on hyvin suuria terveyseroja. Talous- ja rahoituskriisin vuoksi jotkut jäsenvaltiot ovat toteuttaneet säästötoimenpiteitä, jotka ovat johtaneet kansanterveyteen, tautien ennaltaehkäisyyn ja pitkäaikaiseen hoitoon tarkoitetun rahoituksen tason laskuun. Kaikkien EU:n kansalaisten saatavilla ei ole laadukkaita terveyspalveluita. Tämä koskee erityisesti EU:n köyhimpiä alueita, joilla potilaiden saatavilla ei ole laadukasta terveydenhoitoa ja hoitopalveluita. Sekä lääkekulujen korvauksissa että yksittäisten vaikeiden sairauksien, kuten Alzheimerin taudin, hoidossa on merkittäviä eroja, jotka estävät joidenkin jäsenvaltioiden potilaita saamasta korvausta lääkkeistään ja tarvitsemaansa hoitoa kotimaassaan. Minusta Euroopan komission on toteutettava toimenpiteitä ihmisten EU:ssa kohtaamien erojen ja eriarvoisuuden vähentämiseksi laadukkaiden terveydenhoitopalveluiden saatavuudessa ja luotava mekanismeja terveyserojen seuraamiseksi. Komission on myös esitettävä aloite, jonka tarkoituksena on kannustaa ja tukea sitä, että jäsenvaltiot kehittävät kansallisia tai alueellisia terveyserojen vähentämiseen tähtääviä yhteisiä strategioita.

  Regina Bastos (PPE), kirjallinen. – (PT) Euroopan kansalaiset elävät nykyisin pidempään ja terveempinä kuin ennen. Vaikka terveystaso keskimäärin on parantunut Euroopan unionissa ajan myötä, terveyseroja esiintyy edelleen jäsenvaltioiden välillä ja niiden sisällä. Nykyisen taloudellisen, rahoitusalan ja yhteiskunnallisen kriisin vuoksi nämä erot vaikuttavat vain kasvavan. Sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan varjoesittelijänä korostin tarvetta etsiä ratkaisuja. Kaikkien tahojen on osallistuttava tähän: Euroopan unionin, kansallisten hallitusten, alue- ja paikallisviranomaisten sekä sosiaalitalouden toimijoiden. Euroopan unionin kohtaamat haasteet, demografisen muutoksen seuraukset, edellyttävät konkreettista suunnitelmaa terveyserojen torjumiseksi maaseutualueilla.

Tehostettu mekanismi ammattipätevyyden tunnustamiseksi helpottaa ammattitaidon liikkumista EU:ssa sekä edistää ammattilaisten liikkuvuutta. Terveitä elintapoja koskevat kampanjat sekä erityisryhmille suunnatut ennaltaehkäisy- ja seulontaohjelmat ovat myös tärkeitä terveyserojen vähentämiseksi. Kaikista näistä syistä kannatin mietintöä.

  Jean-Luc Bennahmias (ALDE), kirjallinen. – (FR) Aikana, jona kärsimme edelleen täysimääräisesti talous- ja rahoituskriisin sosiaalisista vaikutuksista, oli tärkeää äänestää tänään Edite Estrelan terveyserojen vähentämistä koskevan mietinnön puolesta. Mietinnössä todellakin muistutetaan, että eriarvoisuus vaikuttaa myös terveydenhuoltopalveluihin ja että on tärkeää puuttua näiden eriarvoisuuksien pääasiallisiin aiheuttajiin, jotta kaikki Euroopan kansalaiset voivat lopultakin nauttia perustavaa laatua olevista sosiaalisista oikeuksistaan. Kansalaiset eivät ole tasa-arvoisessa asemassa eliniänodotteen, köyhyyden tai sosiaalisen syrjäytymisen osalta, eivätkä kaikki altistu terveysriskeille. Mietinnössä mainitaan myös laittomat maahanmuuttajat, joiden on usein valtavan vaikea saada terveydenhuoltopalveluita vastaanottajamaassa.

Kehotamme siis jäsenvaltioita parantamaan terveydenhuollon saatavuutta kaikkien osalta kansalaisuudesta riippumatta, ja kehotamme niitä koordinoimaan lisää kansallisia terveydenhuoltopolitiikkojaan. Korkealaatuisen terveydenhuollon saatavuus on todellakin yksi perustavaa laatua olevista oikeuksista, joten sen on oltava ensisijainen tavoite niin unionissa kuin jäsenvaltioissa, joilla toimivalta tällä alalla edelleen on.

  Sergio Berlato (PPE), kirjallinen. – (IT) Euroopan unionissa on merkittäviä terveyseroja, ja myös toimenpiteet tämän eriarvoisuuden poistamiseksi vaihtelevat suuresti jäsenvaltioissa. Koska katson, että näillä terveyseroilla voi olla huomattava vaikutus ihmisiin koko heidän elinaikansa ajan, ne muodostavat ongelman, joka on ratkaistava määrätietoisesti ja innovatiivisella poliittisella näkemyksellä.

Mietintö sisältää hyvin mielenkiintoisia ratkaisuja kansalaisten hyvästä terveydentilasta nauttimista koskevan oikeuden tunnustamiseksi, erityisesti keskittymällä sekä väestön kouluttamiseen että terveydenhuoltopalveluiden kattavuuteen. Viimeaikaisen talous- ja rahoituskriisin sosiaaliset seuraukset ovat ilmeisiä: kriisin käynnistymisestä lähtien työttömien määrä on noussut viidellä miljoonalla, taantuma on vaikuttanut moniin kotitalouksiin, ja niitä uhkaa nyt entistä enemmän köyhyys tai ylivelkaantuminen. Minusta on hyvin tärkeää, että tämän eriarvoisuuden vähentäminen katsotaan ensisijaiseksi tavoitteeksi kaikilla päätöksenteon tasoilla. Kehotan komissiota myös antamaan niille enemmän painoarvoa Eurooppa 2020 -strategiassa sekä varmistamaan, että terveyserojen vähentämistavoite otetaan täysimääräisesti huomioon tulevissa aloitteissa.

  Vilija Blinkevičiūtė (S&D), kirjallinen. – (LT) Äänestin mietinnön puolesta, koska terveyserot ovat ongelma, johon on puututtava kiireesti. Ne alkavat varhaisessa elämänvaiheessa, kestävät vanhuuteen asti ja jopa siirtyvät seuraaviin sukupolviin. Varhain koettu eriarvoisuus koulutuksen, työpaikkojen ja terveydenhoidon saannissa sekä sukupuoleen ja kulttuuritaustaan pohjautuva eriarvoisuus voivat vaikuttaa ratkaisevasti ihmisten terveydentilaan koko heidän elämänsä ajan. Lisäksi myös köyhyydellä ja sosiaalisella syrjäytymisellä on merkittävä vaikutus terveydentilaan. Syyt terveyseroihin ovat usein vältettävissä ja epäoikeudenmukaisia. Terveyserojen vähentämiseksi on toteutettava erityistoimenpiteitä erityisesti mitä tulee kaikkein haavoittuvimpiin ryhmiin. On tärkeää, että terveyserojen vähentäminen katsotaan olennaiseksi painopistealaksi, mikä takaa tehokkaan vaikutustenarvioinnin terveydenhuoltoalalla.

  Sebastian Valentin Bodu (PPE), kirjallinen. – (RO) Kriisi on vaikuttanut voimakkaasti terveydenhuoltopalveluihin monissa EU:n jäsenvaltioissa niin tarjonnan kuin kysynnän osalta. Tarjonnan osalta talous- ja rahoituskriisi on johtanut siihen, että julkiseen terveydenhuoltoon ja palveluihin osoitettujen määrärahojen taso on laskenut, myös pitkäaikaisesti, talousarvioleikkausten ja verotulojen laskemisen vuoksi. Toisaalta terveydenhuoltopalveluiden kysyntäkin on kasvanut pitkällä ajanjaksolla, ja tämä on seurausta monista tekijöistä, jotka osaltaan heikentävät väestön yleistä terveydentilaa. Monet jäsenvaltiot ovat sisällyttäneet kriisistä elpymistä koskeviin paketteihinsa toimenpiteitä talouskriisin terveydenhuoltopalveluihin kohdistuvien vaikutusten lieventämiseksi investoimalla terveydenhuollon infrastruktuureihin, hyödyntämällä optimaalisesti terveydenhuoltoon osoitetut varat sekä rakenneuudistamalla ja organisoimalla uudelleen terveydenhuoltojärjestelmiään.

Jäsenvaltioiden välillä on kuitenkin suuria eroja eriarvoisuuden poistamiseen tähtäävissä toimenpiteissä. Saatavuus on keskeistä kaikissa julkisissa palveluissa. Kokemusten kerääminen ja vaihtaminen tehokkaista strategioista, politiikoista ja toimenpiteistä auttaa tuen saamiseen hallinnollisella tasolla ja eri aloilla.

  Carlos Coelho (PPE), kirjallinen. – (PT) Olen samaa mieltä esittelijä Estrelan kanssa siitä, että on olemassa valtavia terveyseroja niin EU:n eri alueilla elävien ihmisten kuin parempi- ja huono-osaisten väestöryhmien välillä. Eriarvoisuudet muodostuvat jo syntymässä ja jatkuvat vanhuuteen asti, ja koko elämän ajan niihin vaikuttavat eriarvoisuudet koulutuksen, työpaikan ja terveydenhuollon saatavuudessa: Sukupuoleen ja etniseen taustaan liittyvät erot voivat jopa pahentaa niitä. On hyvin tärkeää pienentää nykyisiä terveyseroja, jotka vaarantavat EU:n sitoumukset solidaarisuuden, sosiaalisen ja taloudellisen koheesion, ihmisoikeuksien ja yhtäläisten mahdollisuuksien osalta, joten tämän on oltava yksi ensisijainen toimi EU:n terveysstrategiassa ajanjaksolle 2008–2013. On kuitenkin tärkeää tunnustaa, että terveydenhuoltopolitiikka kuuluu jäsenvaltioiden vastuualaan, kuten myös terveydenhuollon palveluiden saatavuutta koskeva järjestelmä. Mietinnössä kuvataan useita mielenkiintoisia toimenpiteitä, muttei tarkastella niiden rahoitusvaikutuksia. Vastustan aborttikysymyksen esille ottoa, koska se kuuluu kansalliseen, ei yhteisön toimivaltaan.

  Marielle De Sarnez (ALDE), kirjallinen. – (FR) Universaalisuus, korkealaatuisen hoidon saanti, oikeudenmukaisuus ja yhteisvastuullisuus ovat periaatteita, joiden on toteuduttava Euroopan unionin terveydenhuoltojärjestelmissä. Tämän vuoksi Euroopan parlamentti hyväksyi suurella enemmistöllä Estrelan mietinnön. Kaikkien 27 jäsenvaltion terveydenhuoltojärjestelmissä on edelleen paljon eroja. Tämän vuoksi Euroopan parlamentin jäsenet vaativat yleisen ja kohtuuhintaisen terveydenhuollon saatavuuden parantamista. Perushoidon on oltava halvempaa ja lääkkeiden halvempia. On vähennettävä eri yhteiskuntaryhmien ja ikäryhmien välistä eriarvoisuutta. Jäsenvaltioiden on parannettava terveysmenojensa tehokkuutta, keskityttävä ennaltaehkäisyyn ja tarjottava kohdennettuja ohjelmia kaikkein haavoittuvimmille ryhmille. Tätä Euroopan parlamentin jäsenet vaativat komissiota ja jäsenvaltioita tekemään, jotta varmistetaan sellaiset eurooppalaiset terveysnormit, jotka vastaavat toivomaamme eurooppalaista sosiaalimallia.

  Anne Delvaux (PPE), kirjallinen. – (FR) Tuin innokkaasti Edite Estrelan mietintöä terveyserojen vähentämisestä Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä, mutta myös niiden sisällä. Tämä yksinkertaisesti siksi, että siinä mainitaan hyvin monia jatkuvia eriarvoisuuksia tällä alalla unionissa. Nämä eriarvoisuudet, jotka ovat epäoikeudenmukaisia, ovat seurausta monista taloudellisista, ympäristöllisistä ja elintapoihin liittyvistä tekijöistä, mutta myös vaikeuksista terveydenhuollon saatavuudessa, joko taloudellisista syistä tai terveydenhuollon resurssien heikosta jakautumisesta tietyillä unionin alueilla. Vaikka terveydenhuoltopolitiikka (suurimmalta osin) kuuluu kansalliseen vastuualaan, meillä Euroopan parlamentin jäsenillä on velvollisuus rohkaista jäsenvaltioita jatkamaan ponnistelujaan sosioekonomisten eroavuuksien vähentämiseksi ja näin myös terveyserojen vähentämiseksi.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että haavoittuvassa asemassa olevat ryhmät (vammaiset, ikääntyneet, maahanmuuttajat …ja naiset!) todella voisivat nauttia terveydenhuollon tasapuolisesta saatavuudesta. On kiinnitettävä erityistä huomiota ennaltaehkäisevään terveydenhuoltoon ja tiedottamiseen koordinoidusti kansalaisyhteiskunnan järjestöjen kanssa.

  Diogo Feio (PPE), kirjallinen. – (PT) Huolimatta siitä, että mietintöön sisältyy säännöksiä, jotka ovat minusta hyvin merkittäviä, terveydenhuoltopalvelujen tarjoamisesta ikääntyneille sekä tarpeesta lisätä tietoisuutta erityisesti ikääntyneisiin vaikuttavista taudeista, siinä ei yleisesti ottaen kerrota paljonkaan uutta. Itse asiassa pyrkimällä mainitsemaan kaiken mietinnöstä tulee lopulta toivomusluettelo, johon esittelijä on lisännyt hyvin moninaisia seikkoja terveyserojen vähentämisen verukkeella – vaikka nämä eivät liity terveydenhuoltopalvelujen tasapuoliseen saatavuuteen – kuten perheväkivalta, lääkealan tutkimus sekä jäsenvaltioiden politiikka raskauden vapaaehtoisen keskeyttämisen sekä homoseksuaalien hedelmöityshoitoon pääsyn osalta. Minusta tämä ei ole oikea paikka keskustella näistä asioista. Tiedämme, että aborttioikeus ja homoseksuaalien parien lääketieteellisesti avustettu lisääntymishoito ovat ristiriitaisia asioita jäsenvaltioissa, ja vain jäsenvaltiot voivat vapaasti päättää näistä asioista. Tästäkään syystä en voi äänestää mietinnön puolesta.

  José Manuel Fernandes (PPE), kirjallinen. – (PT) Terveys ja eliniänodote liittyvät tiiviisti sosiaalisiin oloihin. On hyvin tärkeää, että eriarvoisuuden vähentäminen katsotaan perustavaa laatua olevaksi painopistealaksi kaikilla poliittisen toiminnan tasoilla toteutettaessa terveys kaikissa politiikoissa -strategiaa ja varmistettaessa tehokkaan vaikutustenarvioinnin toteuttaminen. On edelleen suuria eroja, kuten ilmenee siitä, että miesten eliniänodote syntymähetkellä vaihteli EU:n jäsenvaltioiden välillä 14,2 vuotta vuonna 2007; naisilla vastaava luku oli 8,3 vuotta. On parannettava terveydenhuoltojärjestelmän ja kohtuuhintaisen terveydenhuollon yleistä saatavuutta. On tärkeää parantaa mahdollisuuksia saada sairauksien ennaltaehkäisyyn, terveyden edistämiseen sekä perus- ja erikoisterveydenhoitoon liittyviä palveluja ja vähentää eroja eri sosiaaliryhmien välillä.

En kuitenkaan äänestänyt mietinnön puolesta, koska en hyväksy 29 kohtaa, jossa kehotetaan, minä lainaan, "Euroopan unionia ja jäsenvaltioita toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet hedelmöityshoitojen saatavuuden alalla, jotta voidaan poistaa naisten syrjintä siviilisäädyn, iän, sukupuolisen suuntautumisen tai etnisen tai kulttuurisen alkuperän perusteella".

  João Ferreira (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Mietintö sisältää useita suuntaviivoja, jotka katsomme päteviksi ja oikeudenmukaisiksi. Haluamme kuitenkin esittää joitakin huomautuksia.

Niin kutsutut säästöpolitiikat, jotka ovat sekä sisällöltään että muodoltaan syvästi antisosiaalisia, kun julkisia investointeja ja valtion sosiaalisia toimintoja leikataan – erityisesti terveydenhuollon osalta – ovat monien muiden taloudellisesti ja sosiaalisesti haitallisten seurausten lisäksi myös pahentaneet eriarvoisuutta terveydenhuollon alalla.

Kun budjettivajeen pienentämisen tarpeen nimissä julkisten terveydenhuoltopalvelujen saatavuuden kustannukset nousevat, lääkkeiden hinnat nousevat, jopa kroonisten tautien osalta, koska valtiontukea leikataan, ja tuki potilaiden kuljettamiselle hoitoon ja lääkärinvastaanotoille poistetaan alueilla, joilla ei ole julkista liikennettä, terveyserot kasvavat edelleen, kuten nyt tapahtuu Portugalissa. Tästä seuraa, että pienituloisten ihmisten on yhä vaikeampaa päästä terveydenhuoltoon.

Enemmän kuin pelkkiä sanoja nyt tarvitaan todellisia muutoksia politiikan sisällössä. Uusliberalistisesta politiikasta on luovuttava ja on taattava todelliset yhtäläiset mahdollisuudet, varsinkin terveydenhuollon saatavuudessa.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Mietinnössä tarkastellaan useita tärkeitä kysymyksiä, mutta siinä ei mennä niiden ongelmien varsinaiseen ytimeen, joita säästöpolitiikka ja antisosiaalinen politiikka nyt aiheuttavat. Ne lisäävät eriarvoisuutta terveydenhuollon alalla.

Sanat eivät siis riitä! On luovuttava uusliberalistisesta politiikasta ja katsottava ensisijaisiksi ennaltaehkäisy ja kansanterveys, jotta voidaan taata todella yhtäläiset mahdollisuudet päästä terveydenhuoltoon.

On luovuttava vakaussopimuksesta, jotta estetään se, että terveydenhuoltopalvelujen saatavuuden kustannukset nousevat, lääkkeiden hinnat nousevat, jopa kroonisten tautien osalta, koska valtiontukea leikataan, ja tuki potilaiden kuljettamiselle hoitoon ja lääkärinvastaanotoille poistetaan alueilla, joilla ei ole julkista liikennettä, ja kaikki tämä budjettivajeen pienentämisen nimissä.

Tiedämme, että tämän politiikan seurauksena terveyteen liittyvät erot lisääntyvät, kuten nyt tapahtuu Portugalissa. Pienituloisten on yhä vaikeampaa päästä terveydenhuoltoon. Kauniiden sanojen sijaan tarvitaan siis politiikan pysäyttämistä ja muutosta, jotta ensisijaisiksi katsotaan ihmisoikeuksien kunnioittaminen sekä taloudellinen ja sosiaalinen koheesio.

  Elisabetta Gardini (PPE), kirjallinen. – (IT) Meidän on tunnustettava, että mietintöön sisältyy useita hyvin mielenkiintoisia seikkoja, jotka koskevat todellisen terveydenhuoltoa koskevan oikeuden tunnustamista (hoidon saatavuus, väestön kouluttaminen, palveluiden kattavuus jne.).

Meidän on kuitenkin esitettävä joitakin varauksia, jotka koskevat itse asiakirjaan sisältyviä ristiriitaisuuksia, jotka ovat herättäneet laajaa keskustelua. Tasa-arvo olisi miellettävä todellisena eikä ihmisiä (erityisesti naisia) erottelevana tekijänä näiden suhteessa kumppaneihinsa, lapsiin tai siihen sosiaaliseen kontekstiin, johon seksuaalisuus ja lisääntyminen nykyisin kuuluvat. Olen huolestunut myös "uusien oikeuksien", kuten "oikeuden turvalliseen aborttiin" julistamisesta, koska tällä heikennetään tai jopa kumotaan toisten oikeuksia (isän odotukset tai syntymättömän lapsen eliniänodote).

Voidaan myös tuoda esiin joitakin puutteita, kuten se, ettei mietinnössä lainkaan mainita ammattitoimijoita: siinä ei sanota mitään näiden asemasta ja vastuusta, heitä pidetään automaatteina eikä ammattilaisina tietoineen ja taitoineen ja ennen kaikkea omatuntoineen.

  Bruno Gollnisch (NI), kirjallinen. – (FR) Mietintö sisältää joitakin pöyristyttäviä ehdotuksia. Siinä esimerkiksi pyritään tarjoamaan terveydenhuollon ammattilaisille mahdollisuus "omaksua kulttuurienvälinen lähestymistapa, joka perustuu monimuotoisuuden tunnustamiseen" näiden hoitaessa maahanmuuttajapotilaita. Lisäksi siinä pyritään poistamaan syrjintä hedelmöityshoitojen saatavuuden alalla – erityisesti ikään tai seksuaaliseen suuntautumiseen perustuva syrjintä – ja vaaditaan samalla abortin yleisen saatavuuden edistämistä. Vallitseva teema on kuoleman ja arvojen kumoamisen kulttuuri. Lopuksi siinä pyritään saamaan kaikki jäsenvaltiot tarjoamaan julkinen terveydenhuolto – ilmaisen hoidon saatavuus laittomille maahanmuuttajille.

On muistettava, että Ranskassa tällainen hoito on kaikkien laittomien maahanmuuttajien saatavilla – alkuperäinen tarkoitus on vastata hätätilanteisiin tai epidemiariskeihin – ja tämän saatavuuden edellytykset ovat minimaalisia ja tarkistamattomia. Tällainen järjestelmä – jossa mitään ei tarkisteta eikä rajoiteta – mahdollistaa oireita lievittävän hoidon, edistää laitonta maahanmuuttoa ja rohkaisee terveysmatkailua sekä kaikenlaista kuviteltavissa olevaa petkutusta, jonka kustannukset kasvavat jatkuvasti. Kun sairaalamme ja terveydenhuoltojärjestelmämme nyt ovat raunioina ja yhä useampien on selvittävä ilman hoitoa, koska heillä ei ole siihen varaa, tällainen ehdotus on pöyristyttävä.

  Louis Grech (S&D), kirjallinen. – (EN) Äänestin terveyserojen vähentämistä koskevan mietinnön puolesta. Mietinnössä tarkastellaan terveydenhuollon erilaisia puutteita kaikissa 27 jäsenvaltiossa. Esittelijä korostaa sitä, että kansalaisten terveyserot kaikkialla unionissa johtuvat useissa tapauksissa eriarvoisuudesta palveluiden saatavuudessa ja aineellisissa resursseissa, sosiaalisessa taustassa, tuloissa ja koulutuksessa. Lisäksi rahoituskriisi on entisestään lisännyt näitä eroja. Kannatan useita mietinnössä esitettyjä seikkoja – joista yksi on ehdotus, että komissio yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa edistäisi lääkkeiden hinnoittelua ja niiden korvaamista koskevia parhaita käytänteitä, jotta hinnoista tulisi mahdollisimman kohtuullisia ja vähennettäisiin eriarvoisuutta lääkkeiden saatavuudessa. Toinen seikka on, että Euroopan unionin ja jäsenvaltioiden on tunnustettava miesten naisiin kohdistama väkivalta kaikissa ilmenemismuodoissaan kansanterveyden ongelmaksi. Mietinnössä myös kehotetaan jäsenvaltioita mukauttamaan terveydenhuoltojärjestelmiään kaikkein heikoimmassa asemassa olevien tarpeisiin siten, että kehitetään terveydenhuoltoalan työntekijöiden laskuttamien maksujen vahvistamista koskevia menetelmiä, joilla varmistetaan hoidon saanti kaikille potilaille. En kuitenkaan hyväksy mietinnössä esitettyjä viittauksia abortin edistämisen tukemiseen.

  Françoise Grossetête (PPE), kirjallinen. – (FR) Oli aivan ratkaisevan tärkeää, että mietinnössä otettiin huomioon ikään perustuva eriarvoisuus, kuten siinä nyt tehtiinkin.

Ikään perustuva eriarvoisuus johtaa asianmukaisen terveydenhuollon ja innovatiivisten hoitojen saatavuuden rajoittumiseen. Ikääntyneiden ihmisten on voitava käyttää lääkkeitä, joiden teho ja turvallisuus on testattu samanikäisillä ihmisillä. Tähän ikäryhmään kuuluvat jäävät edelleen liian usein kliinisten kokeiden ulkopuolelle. Korkean verenpaineen hoitojen kliinisiin kokeisiin osallistuvien potilaiden keski-ikä on 63 vuotta, vaikka 44 prosenttia potilaista, joilla tämä ongelma diagnosoidaan, on yli 70-vuotiaita.

Unionin ja jäsenvaltioiden on viipymättä valmistauduttava Euroopan väestön ikääntymisen sosiaalisiin ja taloudellisiin seurauksiin ja otettava demografinen muutos huomioon.

  Sylvie Guillaume (S&D), kirjallinen. – (FR) EU:n jäsenvaltioiden ja alueiden välisten terveyserojen – talouskriisin entisestään pahentamien eriarvoisuuksien – vähentämisestä on lopultakin tullut ensisijainen tavoite Edite Estrelan mietinnön hyväksymisen ansiosta. Naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnon valmistelijana äänestin mietinnön puolesta, sillä siinä pyritään parantamaan terveydenhuollon yleistä saatavuutta, erityisesti haavoittuvien ryhmien osalta, ja tukemaan lääketieteellistä ja farmaseuttista tutkimusta. Siinä myös vaaditaan, että jäsenvaltiot lopettavat kaikki terveydenhuoltopalveluihin kohdistuvat budjettileikkaukset. Lisäksi mietinnössä otetaan huomioon terveyserojen sukupuolinäkökohta ja sillä pyritään parantamaan naisten pääsyä hedelmöityshoitoihin. Nämä merkittävät edistysaskeleet ovat vasta alkua terveyserojen poistamisessa EU:sta.

  Juozas Imbrasas (EFD), kirjallinen. – (LT) Äänestin mietinnön puolesta, koska terveyserot yhteiskunnallisen asteikon ylä- ja alapään välillä ovat parannuksista huolimatta edelleen suuret ja suurenevat edelleen joillakin alueilla. Varhain koettu eriarvoisuus koulutuksen, työpaikkojen ja terveydenhoidon saannissa sekä sukupuoleen ja kulttuuritaustaan pohjautuva eriarvoisuus voivat vaikuttaa ratkaisevasti ihmisten terveydentilaan koko heidän elämänsä ajan. Köyhyys yhdessä muiden yksilön asemaa heikentävien tekijöiden kanssa, joita ovat esimerkiksi lapsuus, vanhuus tai vammaisuus, lisää terveysriskejä entisestään ja huono terveys voi puolestaan johtaa köyhyyteen ja sosiaaliseen syrjäytymiseen. Sosiaalisten taustatekijöiden ja terveyserojen välinen yhteys aletaan tunnustaa yhä enenevässä määrin. Se merkitsee, että on alettu ymmärtää, että sosiaaliset ongelmat ovat yhteydessä terveysongelmiin ja että nämä ongelmat on pyrittävä ratkaisemaan kokonaisvaltaisesti. Meneillään olevan talous- ja rahoituskriisin sosiaaliset seuraukset alkavat nyt olla nähtävissä. Työttömiä on nyt lähes viisi miljoonaa enemmän kuin kriisin alkaessa. Monien kotitalouksien tulot ovat alentuneet, suuri osa niistä on alttiimpia köyhyydelle ja ylivelkaantumiselle ja jotkut ovat menettäneet kotinsa. Talouden laskusuhdanne vaikutti ensin niihin työntekijöihin, joilla oli lyhytaikainen työsopimus. Erityisesti se vaikutti maahanmuuttajiin sekä nuoriin ja vanhoihin työntekijöihin, jotka muita todennäköisemmin työskentelevät epävarmoissa työsuhteissa, mutta myös sellaiset työntekijät, jotka tähän asti ovat olleet melko suojattuja, jäivät työttömiksi. Terveyserojen poistamiseen tarvitaan innovatiivista näkemystä, erityisesti kun on kyse alempiin sosio-ekonomisiin ryhmiin kuuluvista henkilöistä.

  Anneli Jäätteenmäki (ALDE), kirjallinen. – (FI) Arvoisa puhemies, terveyserojen kaventamiseen ei ole tähän mennessä kiinnitetty tarpeeksi huomiota Euroopassa. Tämä on ongelma, joka pitää ratkaista. Väestöryhmien välisten terveyserojen syyt ovat moninaisia. Ne liittyvät muun muassa elinoloihin, koulutukseen, ammattiin sekä sairauksien ehkäisemiseen ja terveyttä edistäviin palveluihin. On hyvä, että yhä enenevässä määrin on alettu ymmärtää sosiaalisten ongelmien yhteys terveysongelmiin. Nämä ongelmat on ratkaistava kokonaisvaltaisesti.

Arvoisa puhemies, terveyseroja aiheuttaviin tekijöihin on mahdollista puuttua yhteiskuntapolitiikan toimin. Esimerkiksi alkoholinkulutukseen voidaan puuttua kansallisen tason politiikan keinoin (kuten hinta- ja veropolitiikalla), alueellisen politiikan keinoin (valvontatoimia tehostamalla) ja paikallisen toimintapolitiikan keinoin (esimerkiksi nuorten vapaa-ajan toimintaa kehittämällä).

Euroopan tasolla on syytä vaihtaa tietoa jäsenmaiden välillä parhaista terveyskäytännöistä. On tärkeää, että terveyserojen vähentämistä painotetaan kaikilla päätöksenteon tasoilla. Terveyserojen kaventamiseen tarvitaan erityisesti kaikkien tahojen pitkäjänteistä yhteistyötä.

  Jarosław Kalinowski (PPE), kirjallinen. – (PL) Olemme kaikki hyvin tietoisia terveyden merkityksestä. Valitettavasti emme usein osaa arvostaa sitä riittävästi ennen kuin joku perheenjäsenemme tai ystävämme sairastuu, tai sairastumme itse. Terveydenhuollon saatavuus on yksi monista tekijöistä, jotka määrittävät valtion tai alueen kansalaisten terveydentilaa. Muita tekijöitä, joilla on yhtä merkittävä vaikutus kansalaisten terveyteen, ovat ammatti ja siitä seuraava aineellinen tilanne, koulutuksen saatavuus, korkea ikä tai vammaisuus, vähemmistöryhmään kuuluminen ja monet muut tekijät. Yhteiskunnan jakautuminen ja vanhentunut luokkajako aiheuttavat myös suhteettomia terveyseroja eurooppalaisten välillä. Ensisijaisen tavoitteemme, Euroopan unionin ensisijaisen tavoitteen on oltava sen varmistaminen, että terveydenhuolto on yhtäläisesti kaikkien asukkaiden saatavilla, sekä sosiaalisen eriarvoisuuden poistaminen.

  Giovanni La Via (PPE), kirjallinen. – (IT) Kansalaisten terveys ja hyvinvointi on ensisijainen tavoite, joka parlamentin on taattava ja turvattava. Tämän lisäksi katsomme, että tämä oikeus on taattava kaikissa Euroopan valtioissa.

Sosioekonomiset, kulttuuriset ja rakenteelliset eriarvoisuudet luovat usein vääristyneen tilanteen, jossa terveydenhuoltopalvelut ja lääketieteellinen hoito eivät ole yhtäläisesti kaikkien saatavilla. Tämän vuoksi kaikkein haavoittuvimmat ryhmät, maahanmuuttajat, ikääntyneet, lapset ja vammaiset maksavat korkean hinnan, toisinaan henkensä, siitä, että heiltä on evätty oikeus terveydenhuoltoon. Näin ei saa tapahtua, ei Euroopan tasolla eikä kansallisella tai alueellisella tasolla. Valitettavan laajalle levinneen heikon terveydenhuoltojärjestelmän uhrit ovat yhtä syyttömiä kuin ne, joilla ei ole yhtäläisiä mahdollisuuksia terveydenhuoltopalveluihin.

Äänestin tämän päätöslauselman puolesta, jossa vaaditaan eriarvoisuuden poistamista jäsenvaltioiden väliltä kansanterveysnormien osalta ja edistetään terveydenhuoltopolitiikkaa, joka on entistä tehokkaampaa ja johon kaikilla on varaa, ei pelkästään sen käyttäjien puolesta, vaan myös niitä varten, jotka työntekijöinä ja lääketieteellisenä henkilökuntana näin voivat saada asianmukaisemmat työolot voidakseen tehdä työtään kaikkien hyväksi.

  Elżbieta Katarzyna Łukacijewska (PPE), kirjallinen. – (PL) Haluan tehdä tiettäväksi, että äänestin terveyserojen vähentämistä koskevaa Estrelan mietintöä vastaan tekstin 25 kohdan vuoksi, jossa muun muassa korostetaan, että Euroopan unionin ja jäsenvaltioiden on taattava naisille oikeus turvalliseen aborttiin.

Haluan huomauttaa, että edellä mainitussa asiakirjassa tuodaan esiin monia merkittäviä terveysasioita ja tarjotaan mielenkiintoista aineistoa perustaksi tehtävälle työlle, mutta en voinut äänestää sen puolesta aborttiviittauksen vuoksi. Korostan aina, että aborttia ei voida tarkastella erillään seksuaalisesti aktiiviseksi tulemisen seurauksiin liittyvistä näkemyksistä, koska ihmishenki on enemmän arvoinen.

  Clemente Mastella (PPE), kirjallinen. – (IT) Terveyserot ovat ongelma, jota on tarkasteltava Euroopan tasolla. Syyt ovat seurausta siitä, että kaikilla ei ole ollut samanlaisia mahdollisuuksia saada palveluja ja aineellisia resursseja ja koska ne toisaalta ovat seurausta yksilöiden erilaisista elämäntapavalinnoista. Terveyserojen poistamiseen tarvitaan innovatiivista poliittista näkemystä.

Viime vuosien talous- ja rahoituskriisi on johtanut terveydenhuoltopalveluiden ja pitkäaikaishoidon rahoituksen tason alenemiseen talousarvioleikkausten ja verotulojen pienenemisen vuoksi samalla kun terveydenhuoltopalveluiden ja pitkäaikaishoidon kysyntä on kasvanut. Useat jäsenvaltiot ovat sisällyttäneet elvytyspaketteihinsa toimia, kuten investointeja terveydenhuoltojärjestelmän rakenteiden uusimiseen ja lisärahoitusta terveydenhuoltojärjestelmille.

Toimet terveyserojen vähentämiseksi vaihtelevat kuitenkin suuresti jäsenvaltioittain. Tehokkaita strategioita, politiikkoja ja toimia koskevien tietojen kerääminen ja vaihto auttaa saamaan hallitukset tukemaan näitä toimia.

On erittäin tärkeää, että terveyserojen vähentämistä priorisoidaan kaikilla päätöksenteon tasoilla sekä noudatetaan periaatetta terveysasioiden sisällyttämisestä kaikkiin politiikan aloihin ja varmistetaan, että vaikutustenarvioinnit ovat tehokkaita ja että niissä otetaan huomioon oikeudenmukaisen terveyspolitiikan tulokset.

  David Martin (S&D), kirjallinen. – (EN) Äänestin mietinnön puolesta, ja olen tyytyväinen siihen, että siinä tuodaan esiin terveyserot alemmissa sosioekonomisissa ryhmissä. Olen tyytyväinen myös siihen, että asuinolojen ja työllisyyttä koskevien tekijöiden merkitykseen terveyseroissa kiinnitetään huomiota. Minusta on myös myönteistä, että mietinnössä kiinnitetään huomiota alempien sosioekonomisten ryhmien lisääntyneeseen ylipainoisuuden, tupakoinnin ja alkoholiriippuvuuden riskiin.

  Jiří Maštálka (GUE/NGL), kirjallinen. – (CS) Onnittelen esittelijää erinomaisesta työstä, ja kiitän tätä siitä, että hän hyväksyi tarkistusehdotukseni. Terveydenhuollon yhtäläinen saatavuus on yksi yhteisen politiikkamme pilareista, niin nyt kuin erityisesti tulevaisuudessa. Talouksien eritasoiset suoritustehot ja nykyinen kriisi eivät saa rajoittaa terveydenhuoltopalveluiden yhtäläisen saatavuuden takaamista kaikille EU:n kansalaisille riippumatta eroista terveydenhuoltojärjestelmissä. Minusta on hyvin tärkeää, että tekstissä korostetaan potilaiden valistamista ja maahanmuuttajien ja muiden, myös laittomien maahanmuuttajien korkealaatuista oikeusapua. Perusperiaatteen on oltava, että yksittäisten kansalaisten terveys on turvattava terveydenhuollon alueellisella ja taloudellisella saatavuudella, eikä tämä koske pelkästään lääkkeitä. Terveydenhuoltoalan työntekijöiden koulutuksen ja ammatillisen koulutuksen koordinoinnin takaaminen on merkittävä edistystekijä, kuten myös hoidon laadun ja turvallisuuden vähimmäisvaatimusten määrittäminen. Esittelijä korostaa aivan oikein niin tupakoinnin kuin ylipainonkin ehkäisyä sekä muita edellytyksiä, jotka vaikuttavat aktiivisen elämän pituuteen. Kannatan voimakasta pyyntöä, että komissio rohkaisisi jäsenvaltioita tarjoamaan ja rahoittamaan hoitoa Alzheimerin taudin, diabeteksen tai MS-taudin kaltaisista taudeista kärsiville potilaille. Joissakin jäsenvaltioissa näiden tautien hoitoa ei rahoiteta. Nämä taudit koskettavat sekä ikääntyneitä että hyvin nuoria ja johtavat sosiaaliseen syrjäytymiseen.

  Marisa Matias (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Mietinnössä tuodaan esiin EU:n kansalaisten, naisten ja miesten, nuorten ja vanhojen, välisiä terveyseroja, jotka liittyvät hyvin moninaisiin tekijöihin: taloudellisiin, sosiaalisiin, koulutusta ja ammattia koskeviin tilanteisiin ja elinoloihin. Siinä korostetaan sitä, kuinka tärkeää on säilyttää ja parantaa korkealaatuisen terveydenhuollon yleistä saatavuutta kaikille, myös laittomille maahanmuuttajille, muiden haavoittuvien ryhmien joukossa. Siinä kiinnitetään huomiota siihen, että talous- ja rahoituskriisillä yhdessä jäsenvaltioiden säästötoimenpiteiden kanssa on ollut vakava vaikutus terveydenhuoltoalaan, ja tämä tekee terveyseroista yhä selvempiä. Mietinnössä kehotetaan komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään yhteiset indikaattorit terveyserojen seurantaan sekä jatkamaan terveys kaikissa politiikoissa -strategiaa. Siinä korostetaan myös ennaltaehkäisevien toimien ja paikallisen terveydenhuollon merkitystä. Edellä esitetyn vuoksi ja tukeakseni mietinnön sisältämiä ehdotuksia äänestin sen puolesta.

  Jean-Luc Mélenchon (GUE/NGL), kirjallinen. – (FR) Terveydenhuollon saatavuus kaikille, niin kansalaisille kuin muiden maiden kansalaisille, laillisille ja laittomille maahanmuuttajille, on yleisen turvallisuuden perusperiaate. Paras tapa suojella yksittäisen ihmisen terveyttä on suojella kaikkien terveyttä. Olen tyytyväinen tähän mietintöön, jossa kansanterveys esitetään korvaamattomana yhteiselle edulle.

  Nuno Melo (PPE), kirjallinen. – (PT) Mietintö, josta nyt äänestettiin, koskee joitakin merkittäviä seikkoja, pääasiassa kaikkien ihmisten mahdollisuuden saada hoitoa osalta, mikä valitettavasti ei vielä toteudu EU:ssa, erityisesti mitä tulee kaikkein haavoittuvimpiin ryhmiin, kuten lapsiin, ikääntyneisiin ja joissakin tapauksissa naisiin. Minusta siinä kuitenkin tarkastellaan myös monia seikkoja, joilla ei ole mitään tekemistä terveyden kanssa. Eniten minua ällistyttää lähestymistapa jäsenvaltioiden politiikkaa kohtaan raskauden vapaaehtoisen keskeyttämisen osalta ja homoseksuaalien hedelmöityshoitoon pääsyn osalta, joissa minusta olisi kunnioitettava toissijaisuusperiaatetta ja joita on tarkasteltava vähemmän salamyhkäisesti. Tämän vuoksi äänestin mietintöä vastaan.

  Willy Meyer (GUE/NGL), kirjallinen. – (ES) Äänestin terveyserojen vähentämistä EU:ssa koskevan Estrelan mietinnön puolesta.

Kaikkien ihmisten pääsy terveydenhuoltoon, olivatpa nämä EU:n kansalaisia tai laillisia tai laittomia maahanmuuttajia, on yksi perusihmisoikeuksista. Juuri suurimmassa syrjäytymisvaarassa olevien ihmisten on nähtävä, että tämä perusoikeus on taattu. Äänestin tämän vuoksi mietinnön puolesta.

  Alexander Mirsky (S&D), kirjallinen. – (EN) Varhain koettu eriarvoisuus koulutuksen, työpaikkojen ja terveydenhoidon saannissa sekä sukupuoleen ja kulttuuritaustaan pohjautuva eriarvoisuus voivat todellakin vaikuttaa ratkaisevasti ihmisten terveydentilaan koko heidän elämänsä ajan. On korostettava, ettei kukaan halua vakavasti puuttua tähän ongelmaan. Edite Estrelan mietintö onkin siis hyvin oikea-aikainen. Kun pystymme takaamaan yhtäläisen terveydenhuollon kaikille yhteiskuntaluokille, yhteiskunnasta tulee talouden, rahoituksen ja politiikan kannalta tehokkaampi. Äänestin mietinnön puolesta.

  Andreas Mölzer (NI), kirjallinen. – (DE) Kansanterveys on edelleen yksi suurimmista voimavaroistamme, ja hallitusten olisi pidettävä sitä ehdottomana prioriteettina. EU:n eri valtioiden välillä on kuitenkin edelleen merkittäviä eroavuuksia väestön terveydessä. Tämän vaikutukset ovat erityisen selvät, kun tarkastellaan eliniänodotteen eri tasoja, jotka voivat vaihdella 5,6 vuodella miesten ja jopa 6,6 vuotta naisten osalta EU:n 27 jäsenvaltiossa. Tämän syyt ovat osittain heikossa koulutustasossa sekä korkeassa köyhyys- ja työttömyysasteessa. Ei siis ole juurikaan yllättävää, ettei talouskriisiä seuranneella irtisanomisaallolla ole ollut myönteistä vaikutusta kansanterveyteen. Loppujen lopuksi tulojen menetys vähentää merkittävästi terveydenhuoltopalvelujen saatavuutta monissa valtioissa. En äänestänyt mietinnön puolesta, koska siinä ei esitetä riittävän yksityiskohtaisesti strategioita ongelman ratkaisemiseksi.

  Alfredo Pallone (PPE), kirjallinen. – (IT) Pyrkimykset vähentää terveyseroja Euroopan unionissa ovat todella tervetulleita jatkuvan sosiaalisen ja taloudellisen kehityksen kannalta, ja tämän vuoksi äänestin Estrelan mietinnön puolesta. Ehdotukset terveydenhuollon parantamiseksi terveyskasvatuksen, hoitoon pääsyn, tietoisuuden sekä mittaamisessa, seurannassa, arvioinnissa ja tietojen välittämisessä käytettävien mekanismien kautta ovat merkittävä panos sellaisen politiikan kehittämisessä, joka vähentää tehokkaasti terveyseroja. Näin toimittaessa on mielestäni luonnollisesti kuitenkin yhtä tärkeää noudattaa toissijaisuusperiaatetta ja tiettyjä kansallisia piirteitä, joita on mielestäni puolustettava ja suojeltava.

  Maria do Céu Patrão Neves (PPE), kirjallinen. – (PT) Mietinnössä terveyserojen vähentämisestä EU:ssa esitetään erilaisia toimenpiteitä, joita pidän hyödyllisinä ja merkittävinä. Äänestin kuitenkin lopullisessa äänestyksessä tyhjää, sillä minusta EU:n ja jäsenvaltioiden ei pidä taata naisille täysin vapaata pääsyä aborttiin. Investoinnit on aina toteutettava perhesuunnittelun ja ehkäisyn tasolla, ja abortin on oltava viimeinen ratkaisu poikkeuksellisissa tilanteissa. En myöskään katso, että tarvittaisiin vapaata pääsyä hedelmöityshoitoihin, joihin on sovellettava toissijaisuusperiaatetta, eikä niitä pidä koskaan käyttää välineenä naisiin näiden siviilisäädyn, iän, sukupuolisen suuntautumisen tai etnisen tai kulttuurisen alkuperän perusteella kohdistuvan syrjinnän poistamiseksi.

  Rovana Plumb (S&D), kirjallinen. – (RO) Erot eliniänodotteessa vaihtelevat EU:n jäsenvaltioiden välillä jopa 14,2 vuotta miesten ja 8,3 vuotta naisten osalta (Romaniassa 11,86 vuotta miesten ja 7,38 vuotta naisten osalta). Jopa valtioiden sisällä eri koulutustaustan tai yhteiskunnallisen tason omaavien ryhmien eliniänodotteet eroavat toisistaan. Työttömyysasteen nousu ja säästötoimenpiteet voivat pahentaa entisestään EU:n nykyisiä terveyseroja. Äänestin päätöslauselman puolesta vaatiakseni tautien seurantaa ja ehkäisyä koskevien toimenpiteiden parantamista sekä huomion kiinnittämistä haavoittuviin ryhmiin.

  Raül Romeva i Rueda (Verts/ALE), kirjallinen. – (EN) Koska mietintöluonnos jo kattoi suurimman osan olennaisista seikoista, siihen ei tarvinnut esittää useita tarkistuksia. Vaikka me vihreät/ Euroopan vapaa allianssi -ryhmässä allekirjoitimme useita tarkistuksia esittelijän ja varjoesittelijöiden kanssa, olimme ainoita, jotka esittivät kritiikkiä nykyistä patentteihin perustuvaa lääkkeiden kehittämismallia vastaan, joka johtaa lääketieteellisten innovaatioiden korkeisiin hintoihin ja estää kohtuuhintaisten elintärkeiden lääkkeiden saatavuuden. Vaadimme uusia lääkeinnovaatiomalleja sekä puuttumista kohtuuhintaisten elintärkeiden lääkkeiden puutteeseen. Vaadimme lääketieteellisen tutkimuksen uusia malleja (innovointipalkintojärjestelmiä, oikeudenmukaista lisensointia, patenttipooleja, julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia ja sosiaalisia ehtoja EU:n tutkimusvarojen myöntämiselle), mutta tarkistuksia ei hyväksytty.

  Licia Ronzulli (PPE), kirjallinen. – (IT) Eurostatin vuotta 2010 koskevat luvut ovat selkeitä: 27 jäsenvaltion välillä on edelleen suuria eroavuuksia saatavilla olevan terveydenhuollon laadussa.

Eliniänodotteen kaltaiset parametrit eri jäsenvaltioissa osoittavat edelleen suuria eroja alueiden välillä, ja tästä käy ilmi, että terveydenhuollon laatustandardit ovat edelleen liian hajanaisia EU:ssa. Pääsy ensimmäisen ja toisen asteen koulutukseen, vakaa ja tyydyttävä työpaikka, sukupuoli, kulttuurinen tausta ja laadukkaan terveydenhuollon saatavuus ovat tekijöitä, jotka osaltaan parantavat eniten kansalaisten elämänlaatua.

Tämän vuoksi mietinnössä olisi priorisoitava heikoimpien oikeudet, erityisesti naisten oikeudet ja näiden erityistarpeet.

  Oreste Rossi (EFD), kirjallinen. – (IT) Vaikka hyväksymme mietinnön perusperiaatteen, nimittäin sen, että keskimääräinen terveystaso Euroopan unionissa on parantunut huolimatta merkittävistä eroista terveydenhuollossa jäsenvaltioiden erilaisten järjestelmien vuoksi, mietintö on puutteellinen maahanmuuttajien oikeuksien osalta. Heidät sisällytetään kaikkein haavoittuvimpiin ryhmiin vammaisten, ikääntyneiden ja lasten tavoin eikä oteta huomioon sitä, että monet maahanmuuttajat ovat laittomia, joten he ovat saapuneet Eurooppaan sääntöjenvastaisesti.

Emme siis voi suhtautua maahanmuuttajiin samalla tavalla kuin vammaisiin, jotka ovat erityishoitoa ja tarpeitaan vastaavaa apua tarvitseva haavoittuva ryhmä. Mietinnössä jaetaan yhteiskunta luokkiin – rikkaisiin, köyhiin, etnisiin vähemmistöihin, miehiin, naisiin ja lapsiin – soveltamalla vanhentunutta metodologiaa sen sijaan, että puhuttaisiin kansalaisista, joilla on oikeuksia, ja vaaditaan oletettujen terveyserojen mittaamista asianmukaisen lainsäädännön kautta.

Hyväksytyt tarkistukset itse asiassa tekevät tekstin entistä huonommaksi, kun siihen sisällytetään erilaisia, ilmastonmuutoksen, naisiin kohdistuvan väkivallan, hedelmöityshoitojen ja laittomien maahanmuuttajien yhtäläisen pääsyn terveydenhuoltoon kaltaisia asioita.

  Christel Schaldemose (S&D), kirjallinen. – (DA) Tanskan sosiaalidemokraatteja edustavien neljän Euroopan parlamentin jäsenen (Dan Jørgensen, Christel Schaldemose, Britta Thomsen ja Ole Christensen) puolesta. Äänestimme terveyserojen vähentämistä EU:ssa koskevan mietinnön puolesta. Mietintö sisältää paljon tärkeitä ehdotuksia terveyserojen vähentämiseksi. Siinä kuitenkin ehdotetaan myös, että laittomilla maahanmuuttajilla olisi oikeus ja taattu pääsy terveydenhuoltoon jäsenvaltioissa. Emme ole tästä samaa mieltä. Katsomme kuitenkin, että ensiavun saaminen on ihmisoikeus ihmisen yhteiskunnallisesta asemasta riippumatta.

  Peter Skinner (S&D), kirjallinen. – (EN) Äänestin tämän mietinnön puolesta tukeakseni esittelijän lähestymistapaa, sillä hän on esittänyt useita naisten terveyttä koskevia todella merkittäviä periaatteita. Monilla naisilla ei ole eurooppalaisessa yhteiskunnassa olennaisia oikeuksia terveysohjelmiin ja pääsyä palveluihin sosiaalisen tai taloudellisen yhteiskunta-asemansa vuoksi. Erityisesti tämä koskee etnisiä vähemmistöjä ja mahdollisesti laittomia maahanmuuttajanaisia. Vaikka onkin tärkeää suojautua terveysturismilta, kuten ilmiötä valitettavasti kutsutaan, on myös tärkeää muistaa sitoutumisemme perustavaa laatua oleviin ihmisoikeuksiin.

  Catherine Stihler (S&D), kirjallinen. – (EN) Äänestin tämän mietinnön puolesta, jossa tarkastellaan erilaisia terveyseroja jäsenvaltioissa ja rohkaistaan niitä priorisoimaan terveydenhuolto rahoituskriisin ja elpymisen aikana. On tärkeää, ettei tämä eriarvoisuus lisäänny hallitusten pyrkiessä säästämään rahaa.

  Michèle Striffler (PPE), kirjallinen. – (FR) Äänestin terveyserojen vähentämistä EU:ssa koskevan mietinnön puolesta, koska katson, että jäsenvaltioiden välillä on tällä hetkellä suuria eroavuuksia terveyden osalta. Kaikkien unionin jäsenvaltioiden on taattava, että ehkäisymenetelmät ovat helposti naisten saatavilla ja että heillä on esimerkiksi oikeus aborttiin.

  Niki Tzavela (EFD), kirjallinen. – (EN) Äänestin mietintöä vastaan, koska minusta siinä ei onnistuta tarkastelemaan sen aihetta, terveyseroja, vaan valitaan täysin erilainen lähestymistapa. Vaikka mietinnössä on useita kohtia, joita en hyväksy, haluan keskittyä ilman henkilöpapereita saapuneille maahanmuuttajille osoitettuihin vapauksiin, sillä näihin viitataan pääasiassa laittomien maahanmuuttajien uudelleennimeämiseksi. Mietinnössä ajetaan useiden kansalaisvapauksien ja terveydenhuoltoon liittyvien vapauksien antamista henkilöille, jotka ovat tulleet laittomasti useisiin EU:n jäsenvaltioihin.

Mietinnöllä luodaan paljon haittoja jäsenvaltioille, jotka tarkastelevat päivittäin maahanmuuttoasioista, kuten Kreikalle ja Italialle. Siinä annetaan laittomille maahanmuuttajille oikeus vaatia yhtäläistä pääsyä terveydenhuoltoon ja siitä voi jopa tulla syy siihen, miksi yhä useammat niin kutsutut turvapaikanhakijat haluavat tulla Eurooppaan hyötyäkseen ilmaisesta terveydenhuollosta, jollaista ei ole olemassa suurimmassa osassa kehitysmaista.

  Thomas Ulmer (PPE), kirjallinen. – (DE) Äänestin mietintöä vastaan, koska jälleen kerran siinä edistetään takaoven kautta aborttia. Ihmiset ovat jumalan luomuksia, eikä meidän pidä asettaa itseämme tuomareiksi elämää ja kuolemaa koskevissa kysymyksissä. Tässä ei ole sijaa kompromisseille. Vaikka kantani ei olekaan enemmistön kanta, en aio muuttaa sitä ja kieltäydyn uhraamasta ainuttakaan ihmishenkeä nykytapojen vuoksi. Tein saman päätöksen alkioiden valinnan osalta.

  Angelika Werthmann (NI), kirjallinen. – (DE) Estrelan mietintö koskee terveyserojen vähentämistä EU:ssa. Olen hyvin tyytyväinen tähän työhön, koska huolimatta nykyisestä rahoitus- ja talouskriisistä, jota meidän pääasiassa on tarkasteltava taloudellisten ja lainsäädännöllisten kysymysten kautta, emme kuitenkaan saa koskaan unohtaa terveydenhuollon, koulutuksen ja sosiaaliturvan kaltaisia asioita. Yhteisön korkeita tavoitteita, kuten Eurooppa 2020 -strategiaa, on mahdollista panna täytäntöön vain, jos meillä on sosiaaliturvan ja yhtäläisten mahdollisuuksien osalta kestävät järjestelmät. Äänestin tämän vuoksi mietinnön puolesta.

Mietintö: Eva Joly (A7-0027/2011)

  Luís Paulo Alves (S&D), kirjallinen. – (PT) Kannatan mietintöä, jossa otetaan huomioon Euroopan parlamentin sosialistien ja demokraattien ryhmän ehdottamat tarkistukset. Velvollisuutemme on siirtää kokemuksiamme taloushallinnon alalla, jotta kehitysmaissa voidaan luoda omia verojärjestelmiä. Tämä on ainoa tapa luoda oikeudenmukaisempi, tasapuolisempi ja kestävä verojärjestelmä, torjua veronkiertoa ja edistää paremman kansainvälisen verotusympäristön luomista. Haluan myös korostaa mietinnön merkitystä sen osalta, että siinä korostetaan verokeitaiden lakkauttamisen kiireistä tarvetta, ja tämä on perustavaa laatua oleva toimenpide avoimuuden alalla. Se mahdollistaa verotietojen välttämättömän automaattisen vaihdon.

  Sophie Auconie (PPE), kirjallinen. – (FR) Vaikka verotus voi olla luotettava ja kestävä rahoituslähde progressiivisen verojärjestelmän, tehokkaan verohallinnon sekä verotulojen avoimen ja vastuullisen käytön ansiosta, monissa kehitysmaissa ei säädetä vähimmäistason veroista julkisten palvelujen rahoittamiseksi. Euroopan unionin on tämän vuoksi tehtävä näiden valtioiden kanssa yhteistyötä rohkaistakseen hyvään hallintoon veroasioissa. Äänestin tämän vuoksi tämän mietinnön puolesta, koska sillä tehdään mahdolliseksi vakaan ja entistä tehokkaamman, mutta myös oikeudenmukaisemman, verojärjestelmän luominen köyhyyden vähentämiseksi näissä valtioissa. Mietintö mahdollistaa myös avoimen, yhteistyökykyisen ja oikeudenmukaisen kansainvälisen veroympäristön luomisen.

  Zigmantas Balčytis (S&D), kirjallinen. – (LT) Kehitysmailla on vaikeuksia verojärjestelmien perustamisessa (verojen määrääminen, kerääminen ja hallinto). Verokeitaiden lakkauttaminen on yksi vuosituhannen kehitystavoitteissa esitetyistä pääasiallisista haasteista, koska ne heikentävät kehitysmaiden instituutioita ja niiden poliittisia järjestelmiä. Offshore-keskukset ja verokeitaat aiheuttavat vuosittain biljoonan dollarin laittoman pääomapaon ja tämä vastaa noin kymmenkertaisesti kehitysmaille köyhyyden lieventämiseen ja talouskehitykseen menevän avun rahamäärää. Kannatan mietinnössä esitettyjä ehdotuksia, joiden mukaan taloudellista apua antaessaan avunantajien on tuettava kehitysmaiden pyrkimyksiä parantaa verohallintoa ja varmistaa, että apu käytetään avoimesti ja vastuullisesti.

  Vito Bonsignore (PPE), kirjallinen. – (IT) Mietinnössä keskitytään komission suostumuksella synergioiden vahvistamiseen veropolitiikan ja kehitysapupolitiikan välillä. Tämän aikaansaamiseksi komissio itse asiassa julkaisi kaksi tutkimusta, ja vuosi sitten täällä parlamentissa hyväksyttiin päätöslauselma samasta aiheesta. Äänestin mietinnön puolesta, koska kannatan vuosituhannen kehitystavoitteisiin pyrkimistä ja verojärjestelmän hallinnon aikaansaamista, sitoutumista kehitysmaiden verojärjestelmien tukemiseen, vuoropuhelua ja kansainvälistä yhteistyötä verotuksen alalla.

On kuitenkin vain oikein korostaa, että tullitulojen hallinnossa on edelleen puutteita, OECD:n nykyisiä puutteita sekä tullitulojen vähenemistä. Minusta on asianmukaista, että Euroopan unioni tekee enemmän torjuakseen tehottomuutta, myös torjuakseen verokeitaita, kauppahintojen manipulointia ja kansainvälisen rakenteen heikkouksia. On aika vähentää kauppatavaran väärinhinnoittelua, "luonnonvarakirousta", ja laajentaa verokantaa rohkaisemalla suurempaan veronmaksajien koordinointiin.

  Maria Da Graça Carvalho (PPE), kirjallinen. – (PT) Markkinoiden jatkuva globalisoituminen ja veronmaksajien liikkuvuus merkitsee sitä, että verotuksesta on nykyisin tullut monimutkainen asia. Tilannetta on vieläkin monimutkaisempaa ja vaikeampaa korjata kehitysmaissa sisäisten tekijöiden, kuten laaja epävirallinen taloussektori, maatalousalan voittopuolisuuden ja uuden teknologian rajallisen käytön vuoksi. Olen tyytyväinen komission aloitteeseen tehdä yhteistyötä näiden valtioiden kanssa hyvän hallinnon edistämiseksi verotuksessa laatimalla raportti, jossa määritetään pääasialliset ongelmat ja ratkaisut tavalla, joka edistää veropolitiikan ja kehitysyhteistyöpolitiikan välisiä synergioita, jolloin molemmista tulee tehokkaampaa.

  Carlos Coelho (PPE), kirjallinen. – (PT) Tehokkaiden, avoimien ja oikeudenmukaisten verojärjestelmien olemassaolo on ratkaisevaa kehitysmaiden edistymisen kannalta, koska niillä edistetään osaltaan julkisten varojen rahoittamista, instituutioiden kestävyyttä, riippuvuuden vähentämistä ulkoisesta avusta sekä vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamista. Tässä yhteydessä katson, että EU:n on toisaalta keskityttävä verokeitaiden ja veronkierron vastaisiin toimiin (koska ne heikentävät kehitysmaiden poliittisia ja taloudellisia järjestelmiä rohkaisemalla talousrikoksiin ja verotulojen epätasaiseen jakautumiseen) ja toisaalta käynnistettävä yhteistyö- ja vuoropuheluprosessi näiden valtioiden veroviranomaisten kanssa.

Haluan myös korostaa, että on tärkeää laajentaa verokantaa näissä valtioissa. On pantava merkille, että kehitysmaiden verojärjestelmille on ominaista se, että ne perustuvat välilliseen verotukseen (jolloin suurin osa verotulosta tulee tavaroiden ja palveluiden verotuksesta), mikä rajoittaa verotuloja ja tekee järjestelmistä tehottomia. On panostettava välittömän verotuksen kehittämiseen. Yhtä tärkeää on edistää Euroopan unionin kehitysyhteistyöpolitiikan ja kauppapolitiikan välistä johdonmukaisuutta.

  Marielle De Sarnez (ALDE), kirjallinen. – (FR) Kehitysmaiden tullitulot ovat laskeneet markkinoiden vapautumisen myötä. Näitä tulonmenetyksiä voidaan kompensoida paremmalla hallinolla sekä entistä oikeudenmukaisemmilla ja tehokkaammilla verojärjestelmillä. Meidän on siis kehitettävä entistä parempaa teknistä ja oikeudellista tukea näille valtioille, jotta voidaan ottaa käyttöön oikeudenmukainen, progressiivinen ja avoin verojärjestelmä. Meidän on esimerkiksi kumottava kaikki monikansallisten yhtiöiden ja kaivosyhtiöiden syrjivät verohelpotukset ja etuudet. Toinen tapa, jolla voimme myös auttaa näitä valtioita, on lakkauttaa verokeitaan, jotka haittaavat vakavasti niiden kehitystä. Oikeudenmukaisempi verojärjestelmä ja suurempi oikeusvarmuus lisäisivät varmasti ulkomaisia yksityisiä investointeja ja näin myös kasvua. Kaikki nämä säännökset eivät kuitenkaan saa johtaa virallisen kehitysavun vähenemiseen. Meidän on pysyttävä tämän osalta valppaina, sillä jäsenvaltiot ovat aina taipuvaisia pienentämään BKT:sta viralliseen kehitysapuun osoitettua osuutta.

  Anne Delvaux (PPE), kirjallinen. – (FR) Äänestin mietinnön puolesta seuraavista syistä. Siinä korostetaan tarvetta puuttua verokilpailuun ja veronkiertoon etelän valtioissa. Siinä todetaan, että verotietojen automaattista vaihtoa olisi sovellettava yleismaailmallisesti. Siinä korostetaan kaikkien monikansallisten yhtiöiden maakohtaisen raportoinnin periaatteen merkitystä ja ajetaan verokeitaiden lakkauttamista tehokkaammin kuin OECD:n riittämättömin toimin. Siinä myös korostetaan tarvetta lisätä johdonmukaisuutta Euroopan kehitysyhteistyöpolitiikoissa.

  Diogo Feio (PPE), kirjallinen. – (PT) Mietinnön perustana on komission asiakirja, jossa tunnustetaan vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamisen ja hyvän verohallinnon välinen yhteys. Mietinnön aiheena on tarve edistää synergioita veropolitiikan ja kehitysyhteistyöpolitiikan välillä, ja tässä tarkoituksessa siinä määritetään kehitysmaiden nykyiset vaikeudet verotulojen mobilisoinnissa. Mietinnössä ehdotetaan myös tapoja, joilla unioni voisi parantaa nykyisten varojen ja välineiden käyttöä. Siinä korostetaan, että on tärkeää tukea tehokkaita ja kestäviä verojärjestelmiä erityisesti torjumalla petoksia ja veronkiertoa, jotta voidaan edistää avointa ja tasapuolista kansainvälistä veroympäristöä erityisesti tukemalla verokeitaisiin puuttumista. Hyvän taloushallinnon kautta nämä valtiot voivat vähentää riippuvuuttaan ulkoisesta tuesta, mikä edistää osaltaan julkisen ja yksityisen sektorin kehitystä ja talouskasvua.

  José Manuel Fernandes (PPE), kirjallinen. – (PT) Mietintö koskee verotusta ja kehitystä kehitysmaissa. Voidakseen saavuttaa YK:n vuoden 2000 julistuksessa asettamat tavoitteet valtioiden on tiedettävä, kuinka edistää hyvää hallintoa veroasioissa maksimoimalla ulkoisen tuen. Euroopan komissio, jonka edun mukaista on yhteistyö näiden valtioiden kanssa, julkaisi vuonna 2009 asiakirjan "Verotus ja kehitys – Yhteistyö kehitysmaiden kanssa hyvän hallintotavan edistämiseksi verotusalalla", jonka tavoitteena oli edistää kehitysyhteistyöpolitiikan ja veropolitiikan välisiä synergioita, jotta niistä tulisi oikeudenmukaisempia, avoimempia ja tehokkaampia. Parlamentti hyväksyi tätä koskevan päätöslauselman vuonna 2010.

EU:ssa katsotaan, että oikeudenmukaisempi ja johdonmukaisempi verojärjestelmä edistää osaltaan köyhyyden vähentämistä ja korvaa tulonmenetyksiä. Kannatan tämän vuoksi mietintöä, jossa vaaditaan verokeitaiden – kehitysmaihin kohdistuvien todellisten joukkotuhoaseiden – lakkauttamista, talousrikosten, veronkierron ja epäreilun kilpailun torjuntaa sekä kehitystä hyvän hallinnon avulla.

  João Ferreira (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Mietinnössä tarkastellaan useita hyvin relevantteja ja ajankohtaisia asioita: veroparatiisien ja korruption torjunnan asettaminen, kehitysmaiden vaikeudet verotulojen keräämisessä, suurille koti- ja ulkomaisille yrityksille myönnetyt monet poikkeukset investointien houkuttelemiseksi, kansainvälisen tason transaktiovero ja sen ensimmäinen vaihe EU:n tasolla, alhaisen tulotason maat tarve valmiuksiin neuvotella tehokkaasti monikansallisten yritysten kanssa voidakseen harjoittaa pääomavalvontaa ja nauttia täysimääräisestä suvereniteetistaan. Mietintö ei kuitenkaan ole aivan ristiriidaton, erityisesti koska siinä määritetään ongelmia, joita syntyy talouskumppanuussopimusten täytäntöönpanosta, nimenomaan verotulojen pienentymisen osalta, mutta siinä ei selvästi oteta näiden sopimusten vastaista kantaa.

Siinä ei myöskään suhtauduta kriittisesti Maailmanpankin, Kansainvälisen valuuttarahaston ja WTO:n velvollisuuksiin edistää politiikkaa, joka suosii tuotantoinfrastruktuurin ja julkisten palveluiden tuhoamista, luo työttömyyttä ja vaarantaa valtioiden sisämarkkinat vaarantaen näin niiden verotulot, talousarviot, suvereniteetin ja itsenäisyyden.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Vaikka tunnustetaan, että yhteistyö verotusalalla voi olla tärkeää, meidän ei pidä unohtaa sitä, että veropolitiikka on talous- ja sosiaalipolitiikan keskeinen väline, johon selkeillä poliittisilla kriteereillä ja kehityksillä on vaikutusta.

Ei siis kuulu Euroopan unionin toimivaltaan viedä niin kutsuttua hyvää verohallintoa. On kunnioitettava täysimääräisesti kehitysmaiden suvereniteettia, valintoja ja vaihtoehtoja ottaen erityisesti huomioon niiden erityistilanteen ja olosuhteet.

Samalla niin kutsutut talouskumppanuussopimukset, joita olemme vaatineet kehitysmaita tekemään niiden vastustuksesta huolimatta, vaarantavat vakavasti niiden verojärjestelmät vähentämällä merkittävästi tullituloja muiden vakavien haittojen lisäksi.

Lisäksi verokeitaiden jatkuva olemassaolo johtaa kehitysmaiden hyvin suuriin vuosittaisiin tulonmenetyksiin.

Euroopan unionin on tämän vuoksi muutettava politiikkaansa ja ratkaistava nämä ristiriidat.

  Juozas Imbrasas (EFD), kirjallinen. – (LT) Äänestin tämän asiakirjan puolesta, koska siinä tuodaan esiin myönteisiä näkökohtia, kuten selkeä käsitys verotuksesta, joka on olennainen perusta ymmärrettävälle ja vastuulliselle demokraattiselle järjestelmälle. Toinen näkökohta on se, että EU on sitoutunut kehitysyhteistyöstrategioissa omavastuullisuuden periaatteeseen ja tunnustaa kehitysmaiden ensisijaisen vastuun omien tulojärjestelmiensä parantamisesta omien taloudellisten ja poliittisten olosuhteidensa ja valintojensa mukaisesti. Komission pyrkii lisäämään EU:n välineiden avulla tukea kehitysmaiden verojärjestelmien suunnittelemiseen ja hyvän hallintotavan periaatteiden soveltamiseen verotusalalla sekä kiinnittämään erityistä huomiota verotusalan hyvän hallintotavan periaatteiden liittämiseen tosiasiallisesti osaksi maa- ja aluekohtaisten strategia-asiakirjojen suunnittelua, toteuttamista ja valvontaa. Komissio tukee monikansallisille yrityksille asetettavaa maakohtaisen tilinpäätösraportoinnin standardia, jonka avulla voidaan havaita kansainväliset veropetokset ja veronkierrot. On myös tärkeää korostaa, että yritysten sosiaalisesta vastuusta annettavassa tiedonannossa tarkastellaan sitä, miten voitaisiin kehittää velvoittava järjestelmä hallintotapaa koskevien tietojen julkistamiseksi vuositilinpäätöksessä.. Komissio pyrkii vauhdittamaan kansainvälistä verotusalaa koskevaa vuoropuhelua ja yhteistyötä lisäämällä erityisesti kehitysmaiden osallistumista asiaankuuluviin maailmanlaajuisiin foorumeihin. Komissio myös korostaa tarvetta tehdä verotietojen vaihtoa koskevia sopimuksia ja panna ne täytäntöön esimerkiksi monenvälisin järjestelyin ja viittaa EU:n säästötulojen verotusta koskevan direktiivin malliin, joka perustuu automaattiseen tietojenvaihtoon.

  Jarosław Kalinowski (PPE), kirjallinen. – (PL) Asianmukainen verotusjärjestelmä muodostaa perustan kestävälle talouskasvulle ja valuutan vakaudelle. Kehitysmaat, joissa nämä järjestelmät eivät toimi kunnolla tai lainkaan, kohtaavat vakavia taloudellisia ja poliittisia ongelmia.

Verojärjestelmien asianmukaista toimintaa tukevalla kansainvälisellä oikeuskäytännöllä pitäisi olla myönteinen vaikutus tällaisten valtioiden taloudelliseen tilanteeseen. On kuitenkin muistettava, ettei meidän missään tapauksessa pidä määrätä muiden veropolitiikasta, sillä jokaisen valtion on itse päätettävä omasta verojärjestelmästään ottaen huomioon sosiaaliset, poliittiset ja taloudelliset olonsa. Tukekaamme siis hyvää veropolitiikkaa, mutta älkäämme määrätkö niistä.

  Elisabeth Köstinger (PPE), kirjallinen. – (DE) Pyrkimykset tehdä verojärjestelmistä entistä kestävämpiä, oikeudenmukaisempia ja avoimempia auttavat myös demokraattisen järjestelmän kehittämisessä. Globalisaation seurauksena kansainvälisesti liikkuvaa pääomaa on vaikea verottaa. Kehitysmaista on tuettava antamalla niille riittävästi poliittista liikkumavaraa, jotta voidaan estää keinottelua ja turvata rahoituksen vakaus. Olen tyytyväinen yhteisiin aloitteisiin verokeitaiden lakkauttamiseksi sekä käytäntöihin, joilla tehostetaan asianosaisten valtioiden välistä kansainvälistä vuoropuhelua. Vastuullisella lähestymistavalla verotukseen on väistämättä myönteinen vaikutus näiden valtioiden kehitykseen.

  David Martin (S&D), kirjallinen. – (EN) Olen tyytyväinen tähän mietintöön, jossa keskitytään tarpeeseen parantaa valmiuksia verotusalan hyvään hallintotapaan kehitysmaissa ja todetaan, että tarvitaan sääntelykehys, jolla tuetaan kansainvälistä veroyhteistyötä, avoimuutta, julkisen ja yksityisen sektorin kehittämistä ja talouskasvua. Siinä korostetaan, että verotuksen osuudet BKT:sta ovat kehitysmaissa 10–20 prosenttia, kun taas teollisuusmaissa ne ovat 25–40 prosenttia, ja pahoitellaan sitä, että toistaiseksi avunantajat ovat antaneet liian vähän tukea verotusalan apuun. Tässä yhteydessä siinä pidetään myönteisenä komission ehdotusta lisätä tukea kehitysmaiden avustamiseen verouudistuksissa sekä verohallinnon vahvistamiseen AKT-maita koskevan Euroopan kehitysrahaston, kehitysyhteistyön rahoitusvälineen ja eurooppalaisen naapuruuden ja kumppanuuden välineen sekä kansallisille valvontaelimille, parlamenteille ja valtioista riippumattomille toimijoille myönnettävän tuen avulla ja todetaan, että enemmän huomiota olisi kiinnitettävä toimiin valmiuksien luomiseksi kehitysmaissa, jotta niitä voidaan auttaa käyttämään tehokkaasti tietojen vaihtoa ja torjumaan tehokkaasti veropetoksia omalla kansallisella lainsäädännöllään.

  Clemente Mastella (PPE), kirjallinen. – (IT) Komissio tekee hyvää työtä edistäessään periaatteita ja kriteerejä verotusalan hyvän hallintotavan kehittämiseksi yhteistyössä kehitysmaiden kanssa. Avoimuuden, tiedonvaihdon ja oikeudenmukaisen verokilpailun kriteerit ovat olennaisen tärkeitä. Komissio pyrkii toteuttamaan tämän vahvistamalla vero- ja kehityspolitiikkojen synergiaa, jotta voidaan tunnistaa näiden valtioiden verotulojen käyttöönotossa kohtaamat vaikeudet. Toisaalta komissio sivuuttaa edelleen useita seikkoja, jotka edellyttävät nopeita toimia. Katsomme itse asiassa tarpeelliseksi torjua määrätietoisesti verokeitaita vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiseksi, mutta tämän ei pidä mitenkään rajoittaa lisätoimenpiteitä, erityisesti huomion kiinnittämistä verosopimuksiin. Tämän vuoksi on suotavaa, että suurimmalla osalla kansainvälisistä järjestöistä olisi erityiset valtuudet torjua verokeitaita. Lopuksi on hyvin tärkeää laajentaa verokantaa keskittymällä verouudistuksissa välittömän verotuksen kehittämiseen regressiivisestä arvonlisäverojärjestelmästä seuraavien perimisongelmien ratkaisemiseksi.

  Jean-Luc Mélenchon (GUE/NGL), kirjallinen. – (FR) On välttämätöntä torjua off-shore-yrityksiä ja muuta veronkiertoa. Parlamentin enemmistä on antanut hedge-rahastoille lähes täydellisen toimintavapauden. Mitä järkeä on näin ollen mietinnön puhtaasti julistavissa rajoituksissa? Talouskumppanuussopimukset, jotka on häpeällisesti neuvoteltu painostamalla, tuhoavat AKT-maita jättämättä niille mahdollisuutta elpyä pitkällä ajanjaksolla. Mietinnössä ei sanota tästä sanaakaan. Mikä vielä pahempaa, siinä väitetään, että olisi luovuttava kaikesta kansallistamisesta tai uudelleenkansallistamisesta. Äänestän tätä mietintöä vastaan.

  Nuno Melo (PPE), kirjallinen. – (PT) On totta, että heikko verohallinto haittaa jäsenvaltioiden tyydyttävää taloudellista toimintakykyä. Komissio tunnustaa nyt vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamisen ja hyvän verohallinnon välisen yhteyden. Tämän vuoksi on ehdottomasti torjuttava veronkiertoa ja toteutettava konkreettisia toimia tällaisten toimenpiteiden yhdenmukaistamiseksi koko EU:ssa, sillä on yleisesti tiedossa, että toiset valtiot torjuvat petoksia ja veronkiertoa tehokkaammin kuin toiset.

  Alexander Mirsky (S&D), kirjallinen. – (EN) Meidän pitäisi auttaa kehitysmaita kehittämään politiikkaa ja mekanismeja veronkierron torjumiseksi. Tämä lisää avoimuutta. Meidän on myös siirrettävä kokemuksiamme taloushallinnosta yksittäisiin valtioihin auttaaksemme niitä perustamaan omat verojärjestelmänsä. Korruption vähentäminen kehitysmaissa ja niiden tulojen lisääminen saavat aikaan vakautta ja tasapainoa. Näin poistetaan jännitteitä ja minimoidaan EU:n rahoitustuen määrä kehitysmaille. Mietintö on hyvin oikea-aikainen ja tärkeä, joten äänestin sen puolesta.

  Andreas Mölzer (NI), kirjallinen. – (DE) Katson, että kehitysmaissa kaivataan kiireesti tehokasta verojärjestelmää. Mietinnössä esitetyt ajatukset sopivat tähän täydellisesti. Kun uusia verojärjestelmiä pannaan täytäntöön EU:n tuella, on erityisesti huolehdittava siitä, että EU:n ja kehitysmaiden välisillä talouskumppanuussopimuksilla pikemminkin edistetään kuin hankaloitetaan tätä tavoitetta. EU:n investointipolitiikan on myös luotava yrityksille ystävällinen ympäristö kotimaisille ja ulkomaisille sijoittajille. Kaikkien toteutettavien toimenpiteiden on johdettava perustavaa laatua olevaan parannukseen väestön enemmistön elinoloissa, sillä nyt heiltä riistetään tulot raaka-ainekaupasta ja heidät pakotetaan usein muuttamaan. Äänestin mietinnön puolesta, koska siinä esitetään kattava näkemys kaikista asiaan liittyvistä tekijöistä.

  Franz Obermayr (NI), kirjallinen. – (DE) Tarvitaan erityistoimenpiteitä veroalan vastuullisen toiminnan periaatteiden edistämiseksi esimerkiksi avoimuuden, tietojenvaihdon ja oikeudenmukaisen verokilpailun osalta. On tärkeää parantaa vero- ja kehitysyhteistyöpolitiikan synergiavaikutuksia. Mietintö on tämänsuuntainen, joten äänestin sen puolesta.

  Rolandas Paksas (EFD), kirjallinen. – (LT) Koska kehitysmaat ovat menettäneet merkittäviä tuloja elinkeinoveroista, on hyvin tärkeää varmistaa tehokas yhteistyö niin vero- kuin kehitysyhteistyöpolitiikassa. Jokaisen valtion on tärkeää perustaa todellinen ja tehokas verojärjestelmä ja sen täytäntöönpanopolitiikka, koska tämä on julkisen talouden selkäranka ja keino houkutella investointeja. Tämän vuoksi meidän on jätettävä kehitysmaille harkintavaltaa tällä alalla. Yhteistyön on perustuttava vastavuoroiseen tukeen, eikä se saa luoda lisäesteitä tai taakkaa kummallekaan osapuolelle. Olen samaa mieltä ehdotuksesta, että meidän on autettava parantamaan kehitysmaiden omien tulojen käyttöönottoa laadullisesti ja määrällisesti. Kehitysmaille osoitetun avun on oltava kohdennettua, tehokasta ja tarpeellista, eikä valtioilla pidä olla oikeutta päättää sen tarpeellisuudesta.

Minusta ei ole suotavaa lisätä EU:n taakkaa ja korvata kehitysmaille tullitulojen vähenemistä. Minusta meidän on luotava transaktiovero, jolla vähennetään keinottelua ja tehostetaan markkinoiden toimintaa. Lisäksi meidän on tehtävä kaikkemme, jotta veroa ei sovellettaisi vain EU:ssa, vaan globaalilla tasolla.

  Alfredo Pallone (PPE), kirjallinen. – (IT) Äänestin yhteistyöstä kehitysmaiden kanssa hyvän hallintotavan edistämiseksi verotusalalla laaditun Jolyn mietinnön puolesta, koska katson, että Eurooppa 2020 -strategian mukaisesti on olennaista luoda globaalia hallintoa tukemaan globaalia vuoropuhelua ja kansainvälistä yhteistyötä veroalalla. Kannatan sitä, että mietinnössä todetaan tavoitteena olevan parantaa vero- ja kehityspolitiikkojen synergiaa tietojenvaihdon kautta veroasioissa sekä monenvälisin järjestelyin viitaten EU:n säästötulojen verotusta koskevan direktiivin malliin veronkierron torjumiseksi. Kehitysmaiden kanssa veroalalla tehtävän yhteistyön erityinen tavoite on estää niitä tulemasta verokeitaiksi monikansallisille yhtiöille, mistä seuraisi kilpailun vääristyminen, jolla olisi kielteinen vaikutus taloudellisten prosessien kehitykselle, kun otetaan huomioon globaalin talousjärjestelmän luonteen, jossa kaikki liittyy kaikkeen.

  Maria do Céu Patrão Neves (PPE), kirjallinen. – (PT) Äänestin mietinnön "verotuksesta ja kehityksestä – yhteistyö kehitysmaiden kanssa hyvän hallintotavan edistämiseksi verotusalalla" puolesta, koska olen samaa mieltä esittelijän kanssa sen merkityksestä kehitysmaiden tehokkaiden verojärjestelmien kehittämiselle. Itse asiassa verojärjestelmästä on tultava kehitysmaiden julkisen talouden selkäranka. EU:n uuden investointipolitiikan kehitysmaissa on edistettävä osaltaan sellaisen ympäristön kehittymistä, joka suosii kansallisia ja ulkomaisia yksityisiä sijoituksia, sekä entistä tehokkaamman kansainvälisen avun edellytyksiä. Kasvun edistämiseksi EU:n investointipolitiikassa on keskityttävä pienten ja keskisuurten yritysten kehittämiseen, myös mikroluottojen tarjoamiseen, julkisten palvelujen tehostamiseen, yksityisen ja julkisen sektorin kumppanuuksiin sekä osaamisen siirtämiseen. Euroopan komission huhtikuussa 2009 julkaistussa työasiakirjassa "Verotus ja kehitys – Yhteistyö kehitysmaiden kanssa hyvän hallintotavan edistämiseksi verotusalalla" esitetään neuvoja ja menetelmiä vero- ja kehitysyhteistyöpolitiikan synergian edistämiseksi tavoitteena lisätä niiden molempien tehokkuutta.

  Miguel Portas (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Äänestin mietinnön puolesta, koska siinä tunnustetaan selvästi vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamisen ja verohallinnon välinen yhteys. Siinä tunnustetaan myös, että progressiivinen verojärjestelmä on olennaisen tärkeä demokratialle. Siinä todetaan, että offshore-keskukset ja verokeitaat tähtäävät laittomaan pääomapakoon ja että yhdistettynä nollaverojärjestelmiin varojen ja investointien houkuttelemiseksi ne siirtävät taakan työntekijöille ja pienituloisille perheille heikentämällä köyhien valtioiden julkisten palveluiden laatua ja määrää sekä niiden valmiuksia torjua köyhyyttä. EU tarjoaisi erinomaisen palveluksen auttamalla kehitysmaiden oikeusviranomaisia ja korruptiota torjuvia yksiköitä niiden pyrkimyksissä kehittää progressiivista verotusta.

  Raül Romeva i Rueda (Verts/ALE), kirjallinen. – (EN) Parlamentti on tänään tuonut esiin sen, kuinka tärkeää on torjua kehitysmaiden verotulojen häviämistä, erityisesti torjumalla entistä tehokkaammin verokeitaita. Ollakseen tässä uskottava EU:n on selkeästi lakkautettava ensin omat verokeitaansa ja OECD:n puitteissa toteutettavien toimien lisäksi. Mietinnössä myös vaaditaan hyväksymään kansainvälinen yleissopimus, jossa määrätään seuraamuksia yhteistyöhaluttomille maille ja alueille sekä veroparatiisien kanssa toimiville rahoituslaitoksille. Euroopan parlamentin jäsenet korostivat myös tarvetta varmistaa monikansallisten yhtiöiden, erityisesti kaivannaisteollisuuden, avoimuus maksamistaan veroista maakohtaisesti. EU:n verotuksessa tarjoamalla tuella on rohkaistava progressiivisten verojärjestelmien kehittämiseen kehitysmaissa erityisesti turvaamalla oikeudenmukainen osuus yritysten voitoista. Hyvä hallintotapa veroalalla on olennaista kehityksen kannalta, ja EU:n on tuettava tässä kehitysmaita, erityisesti koska ne menettävät elinkeinoveroja kaupan globaalin vapautumisen myötä. Olen iloinen Euroopan parlamentin jäsenten tuesta tälle mietinnölle, jossa esitetään tätä koskevia selkeitä ehdotuksia.

  Licia Ronzulli (PPE), kirjallinen. – (IT) Äänestin mietinnön tekstin puolesta, koska olen samaa mieltä ajatuksesta, että vero- ja kehitysyhteistyöpolitiikan entistä parempi synergia voi auttaa kehitysmaita.

Komission viimeisimpien verotusta ja kehitysyhteistyötä koskevien raporttien mukaan verotus, erityisesti asianmukaisesti suunniteltu verotus, voi olla kehitysyhteistyön rahoituslähde. Ei ole sattumaa, että monet kehitysmaat eivät itse asiassa saavuta edes julkisten peruspalvelujen vähimmäistason edellyttämiä tuloja.

Yhteistyö verojärjestelmien vahvistamiseksi ja laitonta pääomavuotoa helpottavien verokeitaiden torjunta vahvistaa näitä prosesseja. Prosessin on rohkaistava ottamaan käyttöön maakohtaisen tilinpäätösraportoinnin vaatimuksia, mikä auttaisi köyhyyden torjumista.

  Czesław Adam Siekierski (PPE), kirjallinen. – (PL) Asianmukainen verotus on valtion tehokkaan toiminnan perusedellytys. Jos kehitysmaat haluavat toimia globaalissa taloudessa, niiden on yhdennettävä ja uudistettava verojärjestelmiään. Veroilla on taloudellinen, poliittinen ja sosiaalinen tehtävä demokraattisissa valtioissa. Ensinnäkin ne ovat valtion tulojen pääasiallinen lähde, mutta ne myös mahdollistavat kaikkein tärkeimpien sosiaalisten tavoitteiden saavuttamisen. Veroilla rahoitetaan terveydenhuollon, koulutuksen, sosiaaliturvan ja eläkkeiden kaltaisia peruspalveluita.

Kehitysmaiden verotuloilla voidaan rahoittaa merkittävällä tavalla näiden valtioiden kehitystä ja parantaa niiden kansalaisten elämänlaatua. Tällä hetkellä tällaiset tulot ovat kuitenkin usein riittämättömiä kattamaan julkisten peruspalveluiden kustannuksia tai torjumaan köyhyyttä. Globalisaation aikakaudella verotettava pääoma on yhä liikkuvampaa ja kaupan esteitä kumotaan, mikä heikentää verotuloja ja muodostaa haasteen, eikä pelkästään köyhille maille. Ilmeisistä eduistaan huolimatta kaupan asteittainen vapauttaminen vähentää tullituloja. On hyvin tärkeää, että ulkomainen verotus korvataan sisäisellä verotuksella. Vaikka tulovero on yksi rikkaiden valtioiden pääasiallisista veromuodoista, sen merkitys on minimaalinen kehitysmaissa. Suurin osa väestöstä on töissä maatalouden palveluksessa epävirallisesti ja heidän tulonsa ovat epäsäännöllisiä, joten tehokas tuloveron kantaminen on vaikeaa.

  Catherine Stihler (S&D), kirjallinen. – (EN) Äänestin tämän mietinnön puolesta, jossa korostetaan verotuksen merkitystä kehitysyhteistyöpolitiikan tukemiseksi ja ehdotetaan tapoja, joilla EU voi käyttää tehokkaammin nykyisiä varoja ja välineitä tähän tarkoitukseen.

  Michèle Striffler (PPE), kirjallinen. – (FR) Verotuksesta ja kehityksestä – Yhteistyö kehitysmaiden kanssa hyvän hallintotavan edistämiseksi verotusalalla laaditun mietinnön hyväksyminen on erityisen merkittävää Euroopan unionin jäsenvaltioiden ja Euroopan komission kehitysmaille myöntämän kehitysavun tehokkuuden kannalta. Hyvän hallintotavan periaatteiden noudattaminen veroalalla (avoimuus, tietojenvaihto ja oikeudenmukainen verokilpailu) sekä vähiten kehittyneiden maiden kehitystä haittaavien verokeitaiden torjuminen ovat aivan välttämättömiä ja minun virkakauteni ensisijainen tavoite.

  Niki Tzavela (EFD), kirjallinen. – (EL) Äänestin päätöslauselmaesityksen puolesta, koska minusta kehitysmaiden verojärjestelmien uudistaminen ja nykyaikaistaminen on tärkein keino laittoman pääomapaon ja veronkierron torjumiseksi. Sillä, että pääoma usein päätyy verokeitaisiin, on välitön vaikutus näiden valtioiden talouteen, varsinkin nykyisen talouskriisin aikana. Verojärjestelmien parantaminen antaa meille mahdollisuuden vaikuttaa myönteisellä tavalla kasvuun kehitysmaissa, soveltaa hyvin taloushallinnon kehystä, edistää avoimuutta ja ansaita kansalaisten luottamus.

  Angelika Werthmann (NI), kirjallinen. – (DE) Äänestin Eva Jolyn mietinnön puolesta. Täysin toimivan verojärjestelmän perustaminen on jokaisen vastuullisen demokratian perusta. Mietinnössä kehotetaan tukemaan kehitysmaita tällaisten rakenteiden luomisessa, jotta voidaan edistää vastuullisuutta näissä valtioissa kestävällä perustalla. Loppujen lopuksi pelkästään kehitysapu ei riitä vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiseen. Mietinnössä tarkastellaan lyhyesti myös niin kutsuttuja vulture funds -rahastoja, jotka olisi mielestäni kokonaan kiellettävä. Kansainvälisestä kehitysavusta ei saa tulla globaalin rahoitusalan toimijoiden potkupallo.

Mietintö: Georgios Papastamkos (A7-0030/2011)

  Luís Paulo Alves (S&D), kirjallinen. – (PT) Hyväksyn mietinnön, ja korostan jäsen Papastamkosin mietinnössä esitettyjä suosituksia, joiden mukaan muut kuin kaupalliset seikat olisi nykyistä paremmin otettava huomioon Maailman kauppajärjestön neuvotteluissa. On myös selvää, että yhteisen maatalouspolitiikan ja EU:n ulkoisen kauppapolitiikan välille on saatava jonkinlaista johdonmukaisuutta – on olennaisen tärkeää varmistaa, että EU:n tuottajilla on tasapuoliset toimintaedellytykset maailmanmarkkinoilla, joilla ei saa kannustaa vilpillistä kilpailua. Jos tästä ei neuvotella, eurooppalaiset viljelijät joutuvat edelleen kohtaamaan vilpillistä kilpailua sekä kärsimään tappioista ja syrjinnästä suhteessa Euroopan unionin ulkopuolisiin kilpailijoihin.

  Elena Oana Antonescu (PPE), kirjallinen. – (RO) Tuen maatalousalan keskeistä tehtävää työllistäjänä ja eurooppalaisen maatalous- ja elintarvikemallin ylläpitäjänä, sillä se on Euroopan talouden strateginen osatekijä. Koska Euroopan unioni on maailman suurin maataloustuotteiden tuoja, EU:hun vievien kolmansien maiden tuotantomenetelmillä on voitava taata Euroopan kuluttajille samat takuut terveyttä, elintarviketurvallisuutta, eläinten hyvinvointia ja kestävää kehitystä koskevien standardien sekä sosiaalisten vähimmäisstandardien noudattamisen osalta kuin EU:n tuottajilta vaaditaan. Äänestin mietinnön puolesta, koska katson, että maatalous- ja elintarvikepolitiikan on täytettävä eräät perustavoitteet, kuten elintarviketurva ja -turvallisuus.

  Richard Ashworth (ECR), kirjallinen. – (EN) Yhdistyneen kuningaskunnan konservatiivien valtuuskunta tukee voimakkaasti vapaakaupan periaatetta. Vapaakauppa luo vaurautta, ja vapaakauppa edistää elintärkeällä tavalla Euroopan talouksien elpymistä. Katsomme, että mietinnössä korostetaan liikaa EU:n maatalousmarkkinoiden suojelua ulkoiselta kilpailulta ja liian vähän tuotantostandardien vientiä. EU:n viljelijöiden on täytettävä tiukat ympäristöä ja eläinten hyvinvointia koskevat standardit, mikä korvataan heille osittain tukijärjestelmän kautta. Kolmansista maista EU:hun tuotavat tuotteet eivät puolestaan useinkaan noudata samoja korkeita standardeja. EU:n rajojen sulkeminen kolmansien maiden maataloustuotteilta ei ole oikea vastaus.

EU:n on pyrittävä aktiivisesti viemään omat tiukat eläinten hyvinvointia ja ympäristöä koskevat standardinsa eri puolille maailmaa erityisesti avaamalla kansainvälisiä markkinoille sen sijaan, että keskityttäisiin puolustuksellisiin ja protektionistisiin ratkaisuihin. Tästä syystä Yhdistyneen kuningaskunnan konservatiivien valtuuskunta äänesti mietintöä vastaan.

  Sophie Auconie (PPE), kirjallinen. – (FR) Euroopan parlamentti pyytää mietinnössä nimenomaisesti, että neuvosto ja Euroopan komissio ottavat nykyistä paremmin huomioon maatalouden edut kansainvälisissä kauppaneuvotteluissa, erityisesti neuvotteluissa, joita käydään Etelä-Amerikan kanssa, sillä kyseessä on suuri karjankasvatus- ja viljantuotantoalue, joka ei aina täytä eurooppalaisia laatustandardeja. Mielestäni kyseessä on keskeisen tärkeä mietintö. Äänestin sen vuoksi mietinnön puolesta.

  Zigmantas Balčytis (S&D), kirjallinen. – (LT) EU:n maatalousala tuottaa EU:n taloudelle huomattavaa lisäarvoa, ja sillä on strateginen asema EU:n kohtaamien taloudellisten, sosiaalisten ja ympäristöön liittyvien haasteiden käsittelyssä. Tästä syystä ulkoinen kauppapolitiikka ja ulkoisten tuojien kanssa tehtävät sopimukset eivät saa vaarantaa EU:n kykyä pitää yllä voimakasta ja elinvoimaista maatalousalaa. Komission on otettava Maailman kauppajärjestössä asiaan selkeä kanta ja tehtävä erityiset vaikutustenarvioinnit, kun se neuvottelee muiden sopimuspuolten kanssa tiettyjen tuotteiden tuonnista EU:n markkinoille. Meidän on varmistettava, että kunnioitetaan periaatetta, jonka mukaan EU:hun vietävien kolmansien maiden tuotteiden tuotantomenetelmät tarjoavat eurooppalaisille kuluttajille samat takuut terveyttä, elintarviketurvallisuutta, eläinten hyvinvointia ja kestävää kehitystä koskevien standardien sekä sosiaalisten vähimmäisstandardien noudattamisen osalta kuin EU:n tuottajilta vaaditaan. Tämä on ainoa tapa varmistaa, että EU:n tuottajat voivat kilpailla tasapuolisin edellytyksin kolmansien maiden kanssa ja että viljelijöidemme etuja suojellaan.

  Mara Bizzotto (EFD), kirjallinen. – (IT) Äänestin Georgios Papastamkosin mietinnön puolesta. Kansainvälisellä kaupalla on EU:ssa kriittinen asema, erityisesti kun otetaan huomioon se, että Euroopan viljelijät ovat epäedullisessa asemassa kolmansien maiden tuontiin nähden, koska vastavuoroisuusperiaatetta ei noudateta. Ulkomaisille viljelijöille annetaan ansaitsematonta etua, kun heidän ei useinkaan tarvitse noudattaa samoja tiukkoja ja kalliita sääntöjä, joita Euroopan viljelijöiden on noudatettava voidakseen toimia sisämarkkinoilla, varsinkin terveyden ja kasvinsuojelun osalta. Aion edelleen toimia sen puolesta, että EU:n yhteinen maatalouspolitiikka ja EU:n ulkoinen kauppapolitiikka ovat erittäin johdonmukaisia toisiinsa nähden. Johdonmukaisuudella taataan, että EU:n maatalousmalli tarjoaa EU:n tuottajille tasa-arvoiset toimintaedellytykset maailmanmarkkinoilla.

  Jan Březina (PPE), kirjallinen. – (CS) Mielestäni on tärkeää korostaa EU:n maataloustuotannon ja kansainvälisen kaupan yhteyttä, joka tulee esiin siinä, että EU on maailman suurin maataloustavaroiden tuoja ja samaan aikaan maailman suurin jalostettujen elintarvikkeiden viejä. Tähän liittyvä vakaa käsitykseni on, että mahdollisimman sujuvat kauppavirrat antavat tuottajille lisää joustoa ja vähentävät tavaroiden vaihtoon liittyviä kustannuksia, ja tällä on suotuisa vaikutus sekä tuottajien tuloihin että kuluttajien menoihin. Tästä syystä en voi yhtyä mietinnön hyväksytyssä tekstissä esitettyyn väittämään, jonka mukaan kaupan vapauttamisella ei ole mahdollista poistaa nälänhädän uhkaa maailmasta. Se ei ole kaupan tehtävä eikä voikaan olla. Kiitän komissiota siitä, että se on Maailman kauppajärjestön neuvotteluissa ja kahdenvälisissä tai kahden alueen välisissä neuvotteluissa käyttänyt ehdotuksina käynnissä olevista pitkäaikaisista maatalouden alan uudistuksista johtuvia toimenpiteitä, samalla kun se on aina tunnustanut yhteisen maatalouspolitiikan parametrit rajoikseen. Tältä kannalta katsottuna päätöslauselman hyväksytty teksti on valitettavasti painotukseltaan melko yksipuolinen, ja se heikentää komission tähänastisten toimien painoa poliittisissa kauppaneuvotteluissa. Pidän mahdollista lisäjoustoa tulevissa neuvotteluissa kiistattomana mahdollisuutena ja etuna. Mitä tulee joihinkin toimiin kohdistettuun arvosteluun, kuten banaaneista perittävien tuontitullien pienentämistä tai sokerialaa koskevan järjestelyn uudistamista koskevaan kritiikkiin, haluan lisätä, että toimet perustuivat etupäässä WTO:n riitojenratkaisua koskeviin päätelmiin, jotka vaikuttivat myös EU:n jatkotoimien vaihtoehtoihin.

  Maria Da Graça Carvalho (PPE), kirjallinen. – (PT) Olen samaa mieltä siitä, että yhteisen maatalouspolitiikan ja ulkoisen kauppapolitiikan keskinäinen johdonmukaisuus on tarpeen, jotta on mahdollista turvata EU:n maatalousmalli ja sitä kautta EU:n tuottajille tasapuoliset toimintaedellytykset maailmanmarkkinoilla. Kauppaan ja muihin näkökohtiin liittyvien seikkojen yhteensovittaminen ja säännösten tarvittava lähentäminen ovat olennaisen tärkeitä.

  Luigi Ciriaco De Mita (PPE), kirjallinen. – (IT) Maatalous on Euroopan unionille strateginen ala. Vaikka sen vaikutukset työllisyyteen ja BKT:hen eivät ehkä vastaa muita aloja, sillä on niitä suurempi merkitys omien alueidemme ja niiden ruokaperinteiden ominaispiirteiden kannalta. Maatalouden avulla voidaan varmistaa omavaraisuus monien sellaisten ainesosien suhteen, jotka ovat maataloustuotantomme tai perinteidemme kannalta tai muutoin olennaisen tärkeitä. Lisäksi alalla on perustava tehtävä ympäristön turvaamisessa ja suojelemisessa sekä alueidemme kestävän kehityksen varmistamisessa. On selvää, että kauppasopimuksia on tehtävä, erityisesti Maailman kauppajärjestön neuvottelukierroksilla. Euroopan unionin on kuitenkin kiinnitettävä aiempaa enemmän huomiota laadun varmistamiseen sekä perinteisten ja sertifioitujen tuotteiden suojaamiseen kansainvälisesti. Näin voidaan välttää ulkomaan markkinoilla petokset, jotka liittyvät meidän maihimme valheellisesti liitettyihin tuotteisiin. Hyväksytyn mietinnön perusperiaate on mielestäni oikean suuntainen.

  Marielle De Sarnez (ALDE), kirjallinen. – (FR) EU:n maatalouden kaltoin kohtelu kolmansien maiden kanssa käytävissä kauppaneuvotteluissa ei voi jatkua. Tämä on juuri hyväksymämme mietinnön aihe, ja siinä viitataan useisiin periaatteisiin ja vetoomuksiin, joiden mukaan muut kuin kaupalliset näkökohdat on nykyistä paremmin otettava neuvotteluissa huomioon. Vaadimme aivan oikein, että EU:n karjankasvattajien on noudatettava tuotantohygieniaan liittyviä, ympäristöä ja terveyttä koskevia sitovia standardeja, vaikka jotkin niiden kilpailijoiden EU:n markkinoille saattamat tuotteet eivät aina samoja standardeja täytäkään. Viljelijämme joutuvatkin aivan liian usein kärsimään vilpillisestä kilpailusta kilpailun vääristymisen takia suhteessa eräisiin kolmansiin maihin. Komission on otettava parlamentin ja viljelijöiden varoitukset huomioon erityisesti Mercosurin kanssa käytävissä neuvotteluissa, sillä ne uhkaavat vaarantaa EU:n karjankasvatuksen sekä hedelmien ja vihannesten tuottajien elinkeinon syrjäisimmillä alueilla.

  Philippe de Villiers (EFD), kirjallinen. – (FR) EU:n maatalouden ja kansainvälisen kaupan suhteita koskevassa mietinnössä osoitetaan, että EU:n maatalous on katastrofaalisella tavalla menettänyt valta-asemansa, ja yritetään hälyttää siitä vastuussa olevat EU:n toimielimet reagoimaan

EU:n väestöä on nykyisin vaikea ruokkia; komissio on muuttanut yhteistä maatalouspolitiikkaa siten, että sillä kaivetaan hautaa maatalousalalle. Rajoitukset painavat joka päivä vähän enemmän viljelijöiden hartioita.

EU:n maataloudella aiemmin ollut valta-asema ja sen vientivalmiudet ovat vähentyneet jyrkästi, kun EU avaa markkinoitaan ulkomaisille maataloustavaroille. Ne on tuotettu sellaisilla menetelmillä, että samoja standardeja ei ole mahdollista noudattaa, jotka eurooppalaiset itse asettavat itselleen.

Panoksena on maatalouden tulevaisuus, eikä sitä saa enää jättää unionin ja sen toimielinten vastuulle. Jäsenvaltioilla on oltava valmiudet auttaa viljelijöitään jokaisen hyväksi.

  Edite Estrela (S&D), kirjallinen. – (PT) Äänestin EU:n maataloutta ja maailmankauppaa koskevan mietinnön puolesta, koska siinä tuodaan esiin, kuinka tärkeää on ottaa Dohan kehitysohjelmassa huomioon muut kuin kaupalliset seikat, kuten yhteiskuntaan, ympäristöön ja ihmisten terveyteen sekä eläinten terveyteen ja hyvinvointiin liittyvät näkökohdat. Vain siten on mahdollista täyttää korkeat ympäristöä koskevat ja sosiaaliset standardit ja välttää EU:n viljelijöiden kilpailukyvyn menettäminen maailman maataloustuotannon yhteydessä.

  Diogo Feio (PPE), kirjallinen. – (PT) Maataloudella on yhteiskunnallisia tehtäviä, jotka menevät pitemmälle kuin pelkkä elintarviketuotanto, kuten asuttaminen ja suunniteltu maankäyttö, ympäristönsuojelu ja kulttuuriperinteiden säilyttäminen. Katson, että nämä tehtävät ansaitsevat täysin jäsenvaltioiden ja EU:n toimielinten suojelun ja tuen. Vaikka suhtaudun periaatteessa myönteisesti markkinoiden lisääntyneeseen avoimuuteen, katson, että maatalousalan osalta on tarpeen olla erityisen tiukka vastavuoroisuusvaatimusten suhteen ja ottaa huolellisesti huomioon EU:n kuluttajien elintarviketurvan varmistaminen. Euroopan unionin on muistettava tasapainottaa ristiriitaiset arvot ja otettava erityisesti nykyisessä talous- ja rahoituskriisissä huomioon allekirjoittamiensa kauppasopimusten vaikutus eurooppalaisten viljelijöiden elämään ja heidän maatiloihinsa.

  José Manuel Fernandes (PPE), kirjallinen. – (PT) Maatalous on yksi niistä aloista, joihin ihmisten ja tavaroiden vapaa liikkuvuus on vaikuttanut. Huolimatta yhteisen maatalouspolitiikan – EU:n yhdentymisen symbolin – jatkuvista muutoksista, alan tilanne on edelleen hyvin epävarma, koska siltä edellytetään vaativien ympäristönsuojeluun ja tuoteturvallisuuteen liittyvien standardien noudattamista, ja nykyinen rahoituskriisi pahentaa tilannetta. Ala on päällekkäinen muiden alojen kanssa, kuten kaupan, ympäristön, teollisuuden, liikenteen jne., minkä takia on hyvin vaikeaa hyväksyä säädöskehys, joka tyydyttäisi kaikkia osallisia. Vaikka terveys- ja kasvinsuojelutoimien sekä kaupan teknisten esteiden alalla on edistytty, paljon on vielä tehtävä.

Tuen mietintöä, koska siinä tunnustetaan maatalous- ja elintarvikealan perustava asema EU:ssa. Ala on hyvin herkkä eikä kestä aggressiivista kilpailua, mikä on otettava huomioon, kun uusia sopimuksia allekirjoitetaan. Toivon kuitenkin, että yhteisen maatalouspolitiikan uudella talouskehyksellä parannetaan tuottavuuden ja kansainvälisten markkinoiden välistä koordinaatiota.

  João Ferreira (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Tämä mietintö on täynnä ristiriitaisuuksia. Siinä huomautetaan kaupan vapauttamisen kielteisistä seurauksista, mutta siinä ei vastusteta politiikassa omaksuttua suuntausta, joka on EU-maiden (samoin kuin kehitysmaiden) maatalouden tärkeimpien ongelmien perussyy. Siinä ei ehdoteta tähän suuntaukseen mitään muutoksia. Siinä arvostellaan oikeutetusti komission toimintamallia, jossa asetetaan teollisuuden ja palvelualan edut maatalouden etujen edelle ja jossa tehdään maataloutta koskevia myönnytyksiä markkinoillepääsyn parantamiseksi kolmansissa maissa [muilla aloilla]. Siinä annetaan esimerkkejä politiikan tuhoisista seurauksista – mistä sokeri on oivallinen esimerkki. Siinä tunnustetaan, että voimakkaammalla maataloustuotteiden kaupan vapauttamisella, jota on edistetty WTO:n sopimuksilla, ei ole tähän mennessä pystytty pitämään kurissa nälänhädän uhkaa maailmassa. Siinä ei kuitenkaan tuomita tai vastusteta siirtymistä kohti markkinoiden lisävapauttamista ja maailmankaupan sääntelyn poistamista, jota EU edistää joko WTO:n puitteissa tai lukemattomissa kahdenvälisissä sopimuksissa.

Päinvastoin, mietinnössä puolustetaan sitä. Olemme jo pitkään arvostelleet uusliberalististen politiikkojen epäonnistumista. Myös mietinnössä tehdään niin, joskin hyvin hajanaisella ja paikoitellen moniselitteisellä tavalla, vain jotta sen jälkeen annetaan tuki tälle tuhopolitiikalle. Mielestämme tämä ei ole hyväksyttävää.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Olemme nähneet monia esimerkkejä maailmankaupan vapauttamisen tuhoisista seurauksista maatalousalalle. Mietinnössä kiinnitetään huomiota useisiin tapauksiin, eikä siinä peitellä sitä, että maataloutta on käytetty Maailman kauppajärjestön neuvotteluissa pelinappulana muiden etujen edistämiseksi, nimittäin suurten palvelu- ja kansainvälisten kauppayhtiöiden sekä tiettyjen johtavien teollisuuden alojen etujen edistämiseen.

Tästä syystä kannatamme muita ratkaisuja, koska mietintö ei ole johdonmukainen.

Haluamme, että kansainvälisessä kaupassa suuntaudutaan täydentävyyteen kilpailun sijasta – maiden, tuottajien ja tuotantotyyppien välillä. Haluamme, että maataloudessa suuntaudutaan kunkin maan elintarvikeriippumattomuuden ja -turvan suojaamiseen, sen sijaan, että tuotantoon sovelletaan vapaiden markkinoiden vaarallista anarkiaa.

  Lorenzo Fontana (EFD), kirjallinen. – (IT) Haluan kiittää Georgios Papastamkosia mietinnöstä ja erinomaisesta yhteistyöstä, joille annan tukeni. Haluan korostaa kansainvälisen kaupan huomattavaa merkitystä EU:ssa ja kiinnittää jokaisen huomiota siihen, että EU:n viljelijät ovat epäedullisessa asemassa kolmansien maiden tuontiin nähden, koska vastavuoroisuusperiaatetta ei sovelleta: usein tuodaan maataloustuotteita, jotka eivät noudata samoja sääntöjä kuin EU:n viljelijöiltä vaaditaan, erityisesti terveyden ja kasvinsuojelutoimien kannalta. Ongelma ei vaikuta pelkästään tuotteiden terveyteen vaan myös niiden laatuun. Siitä syystä yhteisen maatalouspolitiikan ja EU:n ulkoisen kauppapolitiikan on oltava keskenään johdonmukaisia. Johdonmukaisuudella varmistetaan EU:n maatalousmallin säilyminen ja EU:n tuottajien tasa-arvoiset toimintaedellytykset maailmanmarkkinoilla.

  Pat the Cope Gallagher (ALDE), kirjallinen. – (GA) Kannatan mietinnön tärkeimpiä suosituksia. Eräs hyvin tärkeä mietinnössä mainittu seikka on, että Euroopan komissio tekee usein myönnytyksiä kauppa-asioissa parantaakseen teollisuustuotteiden ja palvelujen markkinoillepääsyä kolmansissa maissa.

Mietinnössä todetaan myös, että EU:hun vietävien kolmansien maiden tuotteiden tuotantomenetelmiin on sovellettava samoja terveyttä, elintarviketurvallisuutta, eläinten hyvinvointia ja kestävää kehitystä koskevia standardeja sekä sosiaalisia vähimmäisstandardeja kuin EU:n omiin tuottajiin.

  Nathalie Griesbeck (ALDE), kirjallinen. – (FR) Äänestin luonnollisesti mietinnön puolesta, ja halusin ennen kaikkea käyttää (erityisesti eräiden tarkistusten osalta) ääntäni osoittaakseni sitoutumistani useisiin periaatteisiin. Halusin ensinnäkin korostaa sitä, että useiden EU:n kumppanien kanssa parhaillaan käytävissä kauppaneuvotteluissa on olennaisen tärkeää saada aikaan tasapainoisia sopimuksia, jotka perustuvat vastavuoroisuuden periaatteeseen. Tähän liittyen kolmansista maista tuotavien tuotteiden on noudatettava samanlaisia terveyteen ja yhteiskuntaan sekä kuluttajien, ympäristön ja eläinten suojeluun liittyviä sääntöjä kuin meillä on EU:ssa. Lisäksi maatalouden alalla tehdään liian usein myönnytyksiä, jotta teollisten tuotteiden ja palvelujen pääsyä kolmansien maiden markkinoille voidaan parantaa. Tällaista toimintamallia ei voida enää hyväksyä, ja halusin käyttää ääntäni todetakseni jälleen kerran, että EU:n maataloutta ei saa nähdä välineenä, joka palvelee EU:n kauppapolitiikkaa. Lopuksi pidän erityisen tärkeänä, että geenimuunneltujen organismien lupamenettelyä ja markkinoille saattamista koskevaa EU:n järjestelmää puolustetaan. Järjestelmään kohdistetaan parhaillaan WTO:ssa yhä enemmän hyökkäyksiä, joten on olennaisen tärkeää, että Euroopan komissio puolustaa sitä.

  Mathieu Grosch (PPE), kirjallinen. – (DE) Kansainvälistä kauppaa, kehitystä ja maataloutta koskevien politiikkojen yhteyttä ei voida kieltää. EU:n maatalous kohtaa yhä suurempia vaikeuksia tuotteiden viennissä maailmanmarkkinoille, koska hintatasot ovat alhaisia ja EU:n tuotantokustannukset entistä korkeampia. Tämä suuntaus vaikuttaa jatkossakin kielteisesti, ellei oteta käyttöön maatalouden tukiohjelmia. Tästä syystä suhtaudun myönteisesti tähän oma-aloitteiseen mietintöön, jossa muun muassa tarjotaan viljelijöille korvausta, jos sisämarkkinoiden avaaminen tuonnille johtaa jatkossa viljelijöiden tappioihin.

EU:n kolmansien maiden kanssa neuvottelemat sopimukset ovat sinällään ongelmattomia. Sopimusten yleisen suuntauksen takia EU:ssa on kuitenkin vaikeaa pitää yllä korkeita standardeja. Yksi asioista, jota esitetyssä oma-aloitteisessa mietinnössä vaaditaan, on EU:n maatalouspolitiikan ja yhteisen kauppapolitiikan yhtenäisyyden lisääminen. Kannatan tähän liittyen komissiolle esitettyä vaatimusta tehdä kauppasopimuksia koskeva vaikutustenarviointi ja julkaista se ennen neuvottelujen aloittamista.

  Juozas Imbrasas (EFD), kirjallinen. – (LT) Äänestin asiakirjan puolesta, koska nyt kun EU pohtii yhteisen maatalouspolitiikan tulevaisuutta, maatalouspolitiikan ja ulkoisen kauppapolitiikan keskinäisen johdonmukaisuuden varmistaminen on entistäkin tärkeämpää. Yhteisen maatalouspolitiikan ja EU:n ulkoisen kauppapolitiikan keskinäisellä johdonmukaisuudella varmistetaan, että EU:n maatalousmalli säilyy ja että EU:n tuottajat saavat tasa-arvoiset toimintaedellytykset maailmanmarkkinoilla. Tärkein seikka meidän kannaltamme pitäisi olla elintarviketurva- ja -turvallisuus sekä kohtuuhintaiset ja laadukkaat elintarvikkeet EU:n kansalaisille. Elintarvikkeiden kysyntä on kasvanut maailmanlaajuisesti, ja sen taustalla ovat aiempaa korkeammat tuotantokustannukset, maatalousmarkkinoiden voimakas epävakaus sekä maan, veden ja energiavarojen vähentyminen. Voimakas yhteinen maatalouspolitiikka on myös elintärkeää EU:n maaseutualueiden säilyttämisen, kestävän kehityksen ja taloudellisen kehityksen kannalta sekä maaseutuympäristön suojaamiseksi siltä, että maata poistuu viljelykäytöstä ja väestö muuttaa muualle. EU:n maatalousala tuottaa selvää lisäarvoa Eurooppa 2020 -strategialle, ja maataloudella on strategiassa merkittävä rooli, kun EU pyrkii selviytymään kohtaamistaan sosioekonomisista ja ympäristöön liittyvistä haasteista sekä sisäisesti että johtavana toimijana maailmanlaajuisesti. EU:n kauppapolitiikka on ratkaisevassa asemassa sen kannalta, antaako maatalous jatkossakin täyden positiivisen panoksen näiden tavoitteiden saavuttamiseen. Kauppapolitiikka ei saa heikentää EU:n maatalousalan dynamiikkaa. Päinvastoin kauppapolitiikka ja maatalouspolitiikka voivat ja niiden täytyy tukea toinen toistaan.

  Peter Jahr (PPE), kirjallinen. – (DE) Maailmanlaajuinen maatalous ja erityisesti EU:n maatalouspolitiikka ovat elintarvike- ja kehityspolitiikan kannalta erittäin tärkeitä. Tästä syystä on niin tärkeää, että tämän alan kansainvälistä kauppaa vahvistetaan ja kehitetään. Sitä ei kuitenkaan saa tehdä toimimalla EU:n maatalouspolitiikkaa vastaan vaan ainoastaan sovittamalla ne läheisesti yhteen. On myös olennaisen tärkeää, että EU:n tiukkoja standardeja sovelletaan myös tuontituotteisiin.

Muunlaiset ratkaisut vaarantaisivat EU:n maatalousalan tiukat laatu- ja turvallisuusvaatimukset, ja sitä kautta niillä olisi kielteinen vaikutus EU:n tuottajiin ja kuluttajiin. Tarvitsemme ja vaadimme tavaroiden vapaakauppaa. Sitä ei kuitenkaan voida saavuttaa, ellei perusvaatimuksena pidetä tasapuolisia kilpailuedellytyksiä.

  Sandra Kalniete (PPE), kirjallinen. – (LV) EU:n viljelijöillä on tärkeä tehtävä toimittaa ruokaa yli 500 miljoonalle ihmiselle Euroopassa ja turvata koko maailman elintarvikehuolto. Valitettavasti viljelijöitä ei ole aina kohdeltu oikeudenmukaisesti. Kannatan täysin muiden maiden tai maaryhmien kanssa tehtäviä vapaakauppasopimuksia, mutta omia viljelijöitämme ei saa sopimuksia tehtäessä asettaa epäedulliseen kilpailuasemaan. Tällaisen vilpillisen kilpailun todellisia häviäjiä ovat Euroopan unionin ihmiset, ja meidän tehtävämme on varmistaa, että heillä on päivittäin käytettävissään arvokkaita ja laadukkaita elintarvikkeita kohtuullisin hinnoin. Tätä pidetään usein itsestään selvänä, eikä ajatella, että viljelijämme huolehtivat elintarviketurvasta – viljelijät, joiden tulotaso on usein huomattavasti alle oman maansa keskitason. Eikä meidän tarvitse tehdä mitään yliluonnollista – on vain määrättävä, että Euroopan unioniin tuotavat maataloustuotteet täyttävät samat ympäristöä, sosiaalisia näkökohtia, ja eläinten hyvinvointia ja turvallisuutta koskevat standardit, joita EU:n viljelijöiden on noudatettava. Se olisi tasapuolista ja asettaisi ne viljelijät samaan kilpailuasemaan, jotka haluavat myydä tuotteitaan Euroopan unionissa.

  Elisabeth Köstinger (PPE), kirjallinen. – (DE) Euroopan parlamentti vaatii mietinnössä komissiota ottamaan nykyistä voimakkaamman roolin edustaessaan Euroopan maatalous- ja kuluttaja-alojen etuja kansainvälisissä kauppaneuvotteluissa. EU:n maatalousalaa luonnehtivia viitearvoja – maataloustuotannon korkeimmat laatu- ja sosiaaliset standardit ja väestölle parhaimman laatuista ruokaa – ei pidä hylätä kevyin perustein allekirjoittamalla suuri määrä taloussopimuksia. Kannatan markkinoiden avaamista maataloustuonnille vain, jos voidaan varmistaa, että EU:n maatalouden kilpailukyky säilyy. Mielestäni maatalouden alalla ei pidä tehdä mitään lisämyönnytyksiä Dohan neuvottelukierroksella. Olen tyytyväinen mietinnössä esitettyihin selkeihin vaatimuksiin.

  Giovanni La Via (PPE), kirjallinen. – (IT) Tämän päivän äänestyksellä lähetämme komissiolle vahvan viestin: Euroopan unioni ei voi jatkaa myönnytysten tekemistä maatalousalan kustannuksella saadakseen pääsyn kolmansien maiden markkinoille. Nyt kun Euroopan unionissa pohditaan uutta yhteistä maatalouspolitiikkaa, ensisijaiseksi tavoitteeksi nousee sellaisten järjestelyjen löytäminen, joilla voidaan varmistaa yhteisen maatalouspolitiikan ja ulkoisen kauppapolitiikan keskinäinen johdonmukaisuus. Euroopan maatalousala takaa monia julkisia etuja, kuten elintarvikkeiden turvallisuuden ja laadun.

Tästä syystä etusijalle on asetettava EU:n viljelijöiden etujen puolustaminen, ja tässä suhteessa olen tyytyväinen siitä, että asiakirja sisältää joitakin kohtia, joissa taataan EU:n viljelijöille vastavuoroisuus vaatimalla, että Euroopan viljelijöille asetettuja vaatimuksia sovelletaan myös niihin, jotka vievät lihaa EU:hun. Näin voidaan taata kuluttajien turvallisuus ja tasapuolinen kaupallinen kilpailu. Mercosurin ja Marokon kanssa tehtäviä sopimuksia koskevien neuvottelujen tässä vaiheessa on mielestäni olennaisen tärkeää ilmaista huolemme komissiolle selkeästi ja myös esittää luja kantamme Euroopan ja Italian viljelijöiden etujen puolustamiseksi.

  Constance Le Grip (PPE) , kirjallinen. – (FR) Äänestin jäsen Papastamkosin laatiman, EU:n maataloutta ja kansainvälistä kauppaa koskevan mietinnön puolesta. Haluan erityisesti tukea Euroopan parlamentin toivomusta korostaa voimakkaasti vaaroja, joita Euroopan komission kauppastrategia Euroopan unionin maataloudelle merkitsee.

Kun unionin ja joidenkin sen kumppanien (mm. Mercosurin, Kanadan ja Ukrainan) välillä on käynnissä useita kauppasopimusneuvotteluja, meidän tehtävämme on muistuttaa – realistisesti ja ilman naiiviutta – Euroopan komissiota tarpeesta perustaa kauppakumppanuuksia, jotka perustuvat tietenkin vapaakauppaperiaatteeseen mutta sen lisäksi myös vastavuoroisuusperiaatteeseen – sekä terveyttä koskevien ja sosiaalisten sääntöjen että kuluttajien, ympäristön ja eläinten suojelua koskevien sääntöjen osalta – ja jotka eivät vaaranna tiettyjä EU:n toiminta-aloja. Ajattelen erityisesti maatalousalaa, joka liian usein "uhrataan" teollisten tuotteiden ja palvelujen hyväksi kauppaneuvotteluissa.

Tämän tavoitteen takia Euroopan unionin on varmistettava, että sen parhaillaan tarkistettava maatalouspolitiikka ja sen kauppapolitiikka ovat keskenään johdonmukaisia, jotta voidaan ylläpitää voimakas maatalousala ja varmistaa siten kansalaistemme elintarviketurva markkinoiden epävakauden yhä lisääntyessä.

  Astrid Lulling (PPE), kirjallinen. – (FR) Äänestin kollegani Georgios Papastamkosin mietinnön puolesta, koska siinä esitetään erittäin realistinen kuva Euroopan unionin ja kolmansien maiden välisistä maatalousalan kauppasuhteista.

Tämän alan kaupan alijäämä Mercosur-maiden kanssa on hälyttävä. Viennin ja tuonnin välinen erotus näiden viiden maan kanssa on alle vuosikymmenessä tuplaantunut, ja tuontimme arvo on nyt 19 miljardia euroa, kun taas viennin arvo on vain 1 miljardia euroa.

Euroopan komissio tekee liian usein maataloustuotteita koskevia myönnytyksiä sillä verukkeella, että meidän on varmistettava EU:n teollisten tuotteiden ja palvelujen pääsy kolmansien maiden markkinoille. Tätä ei voida hyväksyä, sillä se vaarantaa EU:n maatilojen olemassaolon.

Maatalousalaa ei saa uhrata EU:n ulkoisen kauppapolitiikan hyväksi, sillä se varmistaa kansalaisten elintarviketurvan erityisesti markkinoiden epävakauden lisääntyessä. Jotta kilpailun vääristyminen voidaan estää, Mercosur-maiden on sovellettava samoja standardeja terveyden, elintarvikkeiden turvallisuuden, eläinten hyvinvoinnin ja kestävän kehityksen osalta kuin meidän viljelijämme, jotka lisäksi joutuvat kärsimään korkeista sosiaalikuluista.

  David Martin (S&D), kirjallinen. – (EN) Äänestin mietintöä vastaan, sillä siinä esitetään parlamentin suhtautuminen kauppaan erittäin protektionistisena. Kirjaimellisesti otettuna mietintö estäisi EU:ta neuvottelemasta mielekkäitä vapaakauppasopimuksia tai edes käymään Dohan kehityskierrosta loppuun.

  Marisa Matias (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Mietinnössä korostetaan sitä, että EU:n on panostettava maailman elintarviketurvaan, ja kiitän mietintöä siitä. Kuitenkin mietinnössä esitetyt ratkaisut ovat jälleen kerran sen suuntaisia, että vapaakauppaa on vahvistettava ja maatalouspolitiikka on alistettava Maailman kauppajärjestön (WTO:n) eduille, vaikka siinä mainitaan markkinoiden vapauttamisen useista tuhoisista vaikutuksista maatalouteen. Mietinnössä uhataan suoraan Argentiinaa, koska se ei ole alistunut WTO:lle vaan on rajoittanut välittömästi kotimaisten tuottajien kanssa kilpailevien elintarvikkeiden tuontia. Samaan aikaan mietinnössä vaaditaan EU:ta rajoittamaan nykyistä enemmän tuontia ja kehotetaan edistämään EU:n maatalouden etuja ennakoivalla tavalla. Brasilian tilannetta ei myöskään mainita erikseen. Tästä syystä ja koska mietinnössä asetetaan etusijalla maatalousmarkkinoiden vapauttaminen ja kilpailu, äänestin sitä vastaan.

  Véronique Mathieu (PPE), kirjallinen. – (FR) Äänestin jäsen Papastamkosin mietinnön puolesta, sillä siinä lähetetään vahva viesti painoarvosta, joka EU:n maatalousalalla pitäisi kansainvälisissä neuvotteluissa olla. Ajankohtana, jona EU:n on vahvistettava maataloustuotantoaan elintarviketurvan varmistamiseksi, kansainvälisiä sopimuksia koskevat neuvottelut koituvat usein maatalousalan vahingoksi. Jotta saisimme varhaisessa vaiheessa tiedon näiden sopimusten seurauksista EU:n maataloudelle, haluamme, että Euroopan komissio tekee ja julkaisee kauppasopimuksista syvälliset vaikutustenarvioinnit, ennen kuin aloittaa neuvottelut. Lisäksi EU:n korkeita standardeja terveyteen, ympäristöön ja eläinten hyvinvointiin nähden on sovellettava EU:n alueelle tuleviin tuotteisiin. Jäsenvaltioiden rajatarkastuksilla on varmistettava, että EU:n lainsäädäntöä sovelletaan tällä alalla oikein.

  Iosif Matula (PPE), kirjallinen. – (RO) Meidän on EU:n tulevan yhteisen maatalouspolitiikan puitteissa otettava huomioon sisäisen tuotannon ja tuonnin välinen tasapaino. Meidän on ponnisteltava saadaksemme aikaan nykyistä parempi sopusointu markkinoiden vapauttamisen ja kotimaisen talouden alan suojelun välille. Kun otetaan huomioon markkinoiden yhä suurempi epävakaus, elintarviketurva voidaan jäsenvaltion tasolla saavuttaa pitämällä yllä vakaata maatalousalaa, jota ulkoinen kauppapolitiikka ei vaaranna. Pienviljelijät vaikuttavat merkittävällä tavalla elintarviketurvaan alueilla, joilla he toimivat. Mielestäni maataloustuotteiden tuontia koskevat kauppasopimukset kolmansien maiden kanssa on tehtävä sillä perusteella, että mahdolliset tappiot korvataan viljelijöille. Samaan aikaan kannatan maatalouspolitiikkaa, jonka tavoitteena on mahdollisimman suuressa määrin varmistaa EU:n maataloustuotteiden pääsy kolmansien maiden markkinoille. Tuotteiden markkinoinnilla EU:n alueellisen merkin kanssa pyritään tekemään ne hyvin tunnetuiksi EU:n ulkopuolella, mikä puolestaan lisäisi niiden kulutusta. Viimeaikaisten tutkimusten mukaan maailman väestö kasvaa paljon nopeammin kuin maailmanlaajuinen viljantuotanto. EU:ssa on monia alueita, joilla on vaadittavat valmiudet käyttää viljantuotantopotentiaaliaan nykyistä tehokkaammin, joten ne pystyvät tehokkaasti pienentämään tätä eroa.

  Jean-Luc Mélenchon (GUE/NGL), kirjallinen. – (FR) Mietinnön ansioksi on laskettava, että siinä osoitetaan huolta merentakaisista kansalaisista ja puolletaan elintarviketurvaa. Arvostan sitä. Mietinnössä kuitenkin hyväksytään Euroopan unionin maatalouden etujen aktiivinen edistäminen, vapaakauppa-alueet sekä EU:n ja Chiquitan tai Dolen väliset kauppasopimukset. Vielä pahempaa, siinä nimenomaan uhataan Argentiinaa seuraamuksilla, kun se on tehnyt päätöksiä, joita suosittelisin omalle maallenikin. Äänestän mietintöä vastaan.

  Nuno Melo (PPE), kirjallinen. – (PT) Maataloustuotteet ovat olennainen osa kansainvälistä kauppaa, ja sellaisena niitä on kohdeltavakin. Näin ollen ei ole epäilystäkään siitä, että elintarvikkeiden hintojen jatkuva nouseminen nousseiden hyödykehintojen takia on EU:lle yhä painostavampi huolenaihe. Toisaalta maatalousalan on tyydytettävä yhä suuremman ihmismäärän ruuan tarpeet huolimatta yhä rajallisemmista luonnonvaroista ja tuotantotekijöiden korkeista hinnoista. Tähän voidaan lisätä ympäristöön ja luonnonvarojen suojeluun liittyvät huolenaiheet, jotka voivat johtaa kilpailun vääristymiseen ensisijaisesti teollisuusmaissa. Tulevien tarpeiden kannalta on selvää, että maataloudesta tulee strateginen ala – sanoisin jopa ratkaisevassa asemassa oleva ala – EU:n ja koko maailman taloudelliselle kehitykselle.

  Alajos Mészáros (PPE), kirjallinen. – (HU) Koska maatalous ei ole pelkästään taloudellista toimintaa ja koska maatalous- ja elintarvikepolitiikan on oltava olennaisten tavoitteiden, kuten elintarvikehuollon ja elintarviketurvan, palveluksessa, tärkein haaste on sovittaa tehokkaasti yhteen kaupalliset ja muut näkökohdat. EU on suurin maataloustuotteiden tuoja kehitysmaista, se tuo enemmän kuin USA, Japani, Kanada, Australia ja Uusi-Seelanti yhteensä. Jos sallimme näille maille yhä suuremman markkinoille pääsyn, sillä voi olla haitallisia vaikutuksia paitsi eurooppalaisiin viljelijöihin, myös suurimmassa tarpeessa oleviin kehitysmaihin. Tästä syystä EU:n on omaksuttava kauppaneuvotteluissa aiempaa tasapainoisempi toimintamalli eri aloja varten ja ajettava sekä puolustettavia että tavoiteltavia maatalouden etuja. EU:n maatalousalalla on erityinen asema Eurooppa 2020 -strategiassa eri sosioekonomisten haasteiden kannalta. EU:n kauppapolitiikalla on tärkeä ja ratkaiseva tehtävä varmistaa, että maatalous antaa jatkossakin myönteisen panoksensa yhteisten tavoitteiden saavuttamiseen. Olen yhtä mieltä siitä, että kauppapolitiikka ei saa haitata EU:n maatalousalan elinvoimaa, ja tästä syystä äänestin mietinnön puolesta.

  Willy Meyer (GUE/NGL), kirjallinen. – (ES) En äänestänyt tämän maataloutta ja kansainvälistä kauppaa koskevan mietinnön puolesta, koska se nojaa EU:n kauppapolitiikan keskeiseen osatekijään: vapaakauppasopimuksiin.

On totta, että mietinnössä on myönteisiä kohtia, jotka ansaitsevat erityiskohtelun, kuten syrjäisimpien alueiden erikseen mainitseminen niiden elintarvikeriippumattomuuden takaamiseksi. Siitä huolimatta mietinnössä hyväksytään EU:n maatalouden etujen aktiivinen edistäminen ottamatta huomioon epätasapainoa kauppakumppanien kanssa ja sitoutuminen vapaakauppa-alueisiin ottamatta huomioon haitallista vaikutusta kyseisten alueiden ihmisiin. Lisäksi mietinnössä nimenomaisesti uhataan Argentiinaa seuraamuksilla protektionisten toimenpiteiden toteuttamisesta. Näistä syistä äänestin tyhjää.

  Andreas Mölzer (NI), kirjallinen. – (DE) Siitä huolimatta, että elintarvikkeiden hinnat ovat viime aikoina jatkuvasti nousseet – ja ilmeisesti joidenkin maataloustuotteiden hinta on lähdössä jyrkkään nousuun oikullisen sään, nousevien polttoainehintojen ja maataloutta koskevan keinottelun takia –, kauppojen hinnat ovat täysin kohtuuttomat siihen nähden, mitä pienviljelijät ansaitsevat raskaasta työstään. Lisäksi EU:n tuottajille tekee tiukkaa kilpailla hinnoilla maailmanmarkkinoilla korkeiden sosiaalisten sekä laatua, eläinten suojelua ja ympäristöä koskevien standardien takia – juuri niiden samojen standardien, joita emme voi tai halua valvoa tuontielintarvikkeiden osalta. Jos haluamme pysäyttää maaseutualueiden rappeutumisen ja maanviljelijöiden määrän jatkuvan vähenemisen, mikä vaarantaa vakavalla tavalla EU:n jäsenvaltioiden omavaraisuuden, on korkea aika lopettaa maataloustukien maksaminen suurille maatalousyrityksille ja antaa sen sijaan rahaa niille, jotka sitä todella tarvitsevat tullakseen toimeen – toisin sanoen pienviljelijöille.

Jos se ei ole mahdollista EU:ssa keskitetysti, ainoa mahdollinen ratkaisu on maataloustukien saattaminen uudelleen kansalliseen päätöksentekovaltaan. Mietinnössä ei anneta selkeää sitoumusta pienten ja keskisuurten tilojen viljelijöille, joista monet raatavat nälkäpalkalla. Tästä syystä äänestin tyhjää.

  Vital Moreira (S&D), kirjallinen. – (PT) Äänestin maataloutta ja kansainvälistä kauppaa koskevaa Euroopan parlamentin päätöslauselmaa vastaan, koska katson, että siinä unionin kauppapolitiikka alistetaan kokonaan maatalouspolitiikalle, vaikka tiedetään hyvin, että vain kauppapolitiikan avulla voidaan taata teollisuutemme, palvelualamme ja jopa maataloutemme pääsy ulkoisille markkinoille, joille pääsy on unionin talouden kasvun ja työpaikkojen syntymisen kannalta ratkaisevaa. Jos tulevaisuudessa jatkamme politiikassa suuntausta, joka läpäisee tämän päätöslauselman, on käytännössä mahdotonta tehdä kauppasopimuksia sellaisten maiden tai alueiden kanssa, joilla on merkittävää maataloutta, kuten Brasilian tai Intian. Yhteistä kauppapolitiikkaa, joka vaikuttaa koko unioniin ja kaikkiin jäsenvaltioihin, ei voida täysin alistaa maatalousalan eduille, jotka vaikuttavat vain rajalliseen määrään jäsenvaltioita. Mielestäni on myös valitettavaa, että päätöslauselmaan sisältyy Brasilian vastaisia syytöksiä, jotka ovat täysin perusteettomia, kuten Brasilian puolelta on seikkaperäisesti osoitettu.

  Cristiana Muscardini (PPE), kirjallinen. – (IT) Tulevan yhteisen maatalouspolitiikan ja EU:n ulkoisen kauppapolitiikan välillä on läheinen yhteys. Näitä kahta realiteettia ei voida käsitellä erikseen, ja Euroopan unionin on kiinnitettävä niihin erityistä huomiota.

Emme voi erottaa kauppaneuvotteluja niiden vaikutuksista jäsenvaltioiden maataloustuotantoon. Tästä syystä kannatan vapautettuja markkinoita, joilla otetaan huomioon myös EU:n talous- ja kauppakumppanien vaatimukset. Samalla katson kuitenkin, että maatalouspolitiikka olisi otettava mukaan sopimusneuvotteluihin markkinoiltamme vietyjen tai markkinoillemme tuotavien tuotteiden laadun tarkkailemiseksi sekä eurooppalaisten tuottajien ja elintarvikehuoltomme suojelemiseksi.

Kannatan siten jäsen Papastamkosin mietintöä. Joillekin kaupan aloille on kuitenkin kehittynyt epätasapainoa parlamentin maatalous- ja kauppavaliokuntien tehtävienjaon takia. Niiden olisi yhdessä määriteltävä sopimuskohtainen tasapaino, jota sovellettaisiin eri kauppasopimuksiin EU:n maatalousalalla.

  Rareş-Lucian Niculescu (PPE), kirjallinen. – (RO) Äänestin 49, 53 ja 54 kohdan puolesta seuraavista syistä. Ensin mainitun kohdan suhteen on järjetöntä, että neuvotteluja Mercosurin kanssa käydään 12 vuotta vanhan neuvotteluvaltuutuksen perusteella. Päätöslauselman 53 ja 54 kohdan osalta haluan muistuttaa, että eurooppalaisten viljelijöiden on noudatettava mitä korkeimpia standardeja laadun, elintarvikkeiden turvallisuuden, ympäristönsuojelun ja eläinten hyvinvoinnin suhteen. Mielestäni kaikkiin kauppakumppaneihin on sovellettava samoja vaatimuksia, ei pelkästään EU:n viljelijöiden takia, vaan myös kuluttajien, joita on suojeltava.

  Wojciech Michał Olejniczak (S&D), kirjallinen. – (PL) Euroopan parlamentti antoi tämän päivän täysistunnossa Strasbourgissa päätöslauselman EU:n maataloudesta ja kansainvälisestä kaupasta. Viime vuosina on havaittu monia tapahtumia, jotka osoittavat EU:n maatalouden tilan heikentyneen. Muun muassa EU:n maataloustuotteiden osuus koko maailman viennistä on laskenut merkittävästi. Maataloustuotteiden kaupan alijäämä kasvaa, eikä EU:n lukuisiin myönnytyksiin ole vastattu vastavuoroisella tavalla.

Edellä sanottu huomioon ottaen on olennaisen tärkeää, että EU:n maatalouspolitiikassa ja sen yhteisessä kauppapolitiikassa päätetään ja sovitaan yhteisistä ohjeista maatalouden, kaupan ja kehityksen aloilla. Hyväksymässämme asiakirjassa esitetään tärkeä viesti EU:n elintarvikealan puolustukseksi. Siinä tuomitaan Euroopan komission yli-innokkuus tehdä kompromisseja ja korostetaan, että uusien markkinoiden avaamista koskevilla päätöksillä ei saa olla kielteistä vaikutusta EU:n viljelijöihin.

  Rolandas Paksas (EFD), kirjallinen. – (LT) Äänestin EU:n maataloutta ja kansainvälistä kauppaa koskevan mietinnön puolesta. EU on maailman suurin maataloustuotteiden tuoja, mutta sen osuus maailman maatalousviennistä pienenee muiden keskeisten maatalouskauppakumppanien kasvun takia ja koska maailmanmarkkinahinnat ovat alhaalla, kun taas unionissa on korkeat tuotantokustannukset. EU on maailman suurin maataloustuotteiden tuoja kehitysmaista, ja sen takia on välttämätöntä suojella EU:n viljelijöiden etuja ja luoda järjestely, jonka avulla heidän tappionsa korvataan. EU:n viljelijöitä on suojeltava vilpilliseltä kilpailulta, ja sen takia standardeja, joita sovelletaan EU:n maatalousalaan, on sovellettava myös kolmansien maiden vientituotteisiin. Nämä ehdot on sisällytettävä kahdenvälisiin kauppasopimuksiin. Lisäksi EU:n tuotteiden pääsyä kolmansien maiden markkinoille on kattavalla tavalla tuettava. Katson, että komission ehdotus myöntää vuosittain Pakistanista EU:hun tuotavalle 100 000 tonnin etanolimäärälle tulliton tariffikiintiö kolmen vuoden ajaksi ei tarjoa Pakistanille suoraa ja välitöntä apua, ja sillä on kielteinen vaikutus uusiutuvan energian toimialaan EU:ssa. Ukrainan kanssa käytävissä neuvotteluissa komission on nykyistä varovaisemmin sovellettava myönnytyksiä, koska Ukrainan viljantuotanto on erittäin kilpailukyistä ja nauttii jo nyt alennetuista tulleista.

  Alfredo Pallone (PPE), kirjallinen. – (IT) Maataloutta ja kansainvälistä kauppaa koskevassa mietinnössä keskitytään maataloustuotteita koskeviin EU:n ja kolmansien maiden välisiin kauppasopimuksiin. Euroopan parlamentti tuomitsee mietinnössä Euroopan komission, jota on jo useaan otteeseen kritisoitu maatalouspolitiikasta, koska se päätyy liian usein EU:n maatalouspolitiikan kannalta kestämättömiin päätelmiin. Äänestin mietinnön puolesta, koska katson, että parlamentin poliittista tehtävää ei voida korvata, vaikka komissio välttää parlamentin kuulemista, kun keskustellaan kauppasuhteista kolmansien maiden kanssa. Yhdyn komissiolle esitettyyn vaatimukseen keskeyttää sopimuksen soveltaminen Mercosur-maiden kanssa, kunnes uusi sopimusluonnos on laadittu, jotta eurooppalaisille kuluttajille voidaan taata laadukkaita ja turvallisia tuotteita sekä vastinetta rahalle ulkomaisilla markkinoilla.

  Maria do Céu Patrão Neves (PPE), kirjallinen. – (PT) Äänestin mietinnön puolesta, koska siinä puolustetaan selkeästi eurooppalaisten viljelijöiden etuja kansainvälisen kaupan yhteydessä. Katson, että ulkoinen kauppapolitiikka ei saa vahingoittaa EU:n valmiutta pitää yllä vahvaa maatalousalaa ja taata elintarviketurva markkinoiden epävakauden lisääntyessä. Kuitenkaan ei ole tavatonta, että komissio uhraa maatalouden edut saadakseen teollisille tuotteille ja palveluille paremman pääsyn kolmansien maiden markkinoille. Edellä mainitun lisäksi on myös tärkeää muistaa, että EU:n maatalousalan on pakko täyttää mitä korkeimmat standardit laadun, tuotehygienian, kestävien tuotantomenetelmien, eläinten ja kasvien terveyden ja hyvinvoinnin, jäljitettävyyden, torjunta-ainejäämien valvonnan, eläinlääketieteen ja lisäaineiden osalta. Nämä näkökohdat lisäävät tuotantokustannuksia, ja ne olisi otettava huomioon monenvälisissä ja kahdenvälisissä neuvotteluissa. Katson yleisesti, että uusia päätöksiä EU:n markkinoiden avaamisesta maataloustuonnille ei pitäisi tehdä ilman etukäteen tehtyjä vaikutustenarviointeja ja takuita tappioiden korvaamisesta EU:n viljelijöille.

  Rovana Plumb (S&D), kirjallinen. – (RO) Yhteinen maatalouspolitiikka (YMP) on Euroopan yhdentymisen symboli. Se edustaa yhtä pisimmälle kehitetyistä EU:n ylikansallisen päätöksenteon muodoista. EU:n sisäiset paineet tehdä YMP:stä entistä markkinalähtöisempää ja korostaa enemmän muita EU:n politiikkoja näkyy myös EU:n ulkoisessa kauppapolitiikassa. Siinä tähdätään maatalousmarkkinoiden avaamiseen vastineeksi siitä, että EU:n teolliset tuotteet ja palvelut saavat paremman pääsyn kolmansien maiden markkinoille. Tähän kuuluu myös EU:n maatalousmallin säilyminen ja EU:n tuottajien tasa-arvoiset toimintaedellytykset maailmanmarkkinoilla. EU:n maatalousalan monitoiminnallinen rooli voi toimia uusien mallien edistäjänä: elintarviketurvaa ja -turvallisuutta sekä laatua kohtuullisin hinnoin EU:n kansalaisille.

Maailmanlaajuinen elintarvikkeiden kysyntä kasvaa, samaan aikaan kun tuotantokustannukset nousevat, maatalousmarkkinat ovat yhä epävakaammat ja maata, vettä ja energiaa on käytettävissä entistä vähemmän. Voimakas yhteinen maatalouspolitiikka on myös olennaisen tärkeä EU:n maaseutualueiden säilyttämisen sekä niiden ympäristön kestävyyden ja taloudellisen kehityksen kannalta ja maaseutuympäristön suojaamiseksi siltä, että maata poistuu viljelykäytöstä ja väestö muuttaa muualle.

  Crescenzio Rivellini (PPE), kirjallinen. – (IT) Äänestimme tänään täysistunnossa maataloutta ja kansainvälistä kauppaa koskevasta mietinnöstä.

Georgios Papastamkosin mietinnössä todetaan, että kansainvälinen kauppapolitiikka ei saa vaarantaa EU:n kykyä varmistaa elintarviketurva ottaen huomioon markkinoiden lisääntynyt epävakaus eikä kykyä säilyttää EU:ssa voimakas maatalousala.

Mietinnössä tuomitaan komission omaksuma toimintamalli tehdä myönnytyksiä maataloudessa, jotta teollisten tuotteiden ja palvelujen pääsyä kolmansien maiden markkinoille voidaan parantaa. Mietinnössä käsitellään laajalti eri kysymyksiä, kuten vaikutusten arviointia, taloudellista korvausta, WTO:n Dohan kierrosta, ja erityisesti ongelmallisia kahdenvälisiä kauppasopimuksia, kuten sopimuksia Marokon, Pakistanin, Ukrainan ja varsinkin Mercosurin kanssa. Mietinnössä katsotaan myös, että Euroopan komission ei ole hyväksyttävää aloittaa neuvotteluja uudelleen julkaisematta vaikutustenarviointia ja aloittamatta asianmukaista poliittista keskustelua neuvoston ja Euroopan parlamentin kanssa.

  Raül Romeva i Rueda (Verts/ALE), kirjallinen. – (EN) Monenvälisten kauppaneuvottelujen umpikujan takia EU on jatkanut kahdenvälisiä ja alueiden välisiä kauppasopimuksia koskevia neuvotteluja täydentääkseen monenvälistä sopimuskehystä. Kuten Marokon tapauksessa, tällä hetkellä käydään USA:n ja EU:n välillä ankaraa kilpailua siitä, kuka pääsee uusille keskeisille markkinoille ensin – ja minkälaisin ehdoin. Kollegani José Bové on kyseenalaistanut tällaisen kahdenvälisten sopimusten toimintamallin Marokon tapauksessa kansainvälisen kaupan valiokunnassa laatimassaan mietinnössä, joka voi johtaa sopimuksen hylkäämiseen komission ehdottamassa muodossa. Äänestimme päätöslauselmaesityksen puolesta.

  Licia Ronzulli (PPE), kirjallinen. – (IT) Äänestin mietinnön puolesta, koska katson, että se vahvistaa maatalouspolitiikan asemaa Euroopan taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden kulmakivenä, ei vähiten Eurooppa 2020 -strategiassa esitettyjen haasteiden kannalta.

Tähän asti Euroopan unioni on ollut maailman suurin maataloustuotteiden tuoja, erityisesti kehitysmaista peräisin olevien maataloustuotteiden. Viimeisten kymmenen vuoden aikana EU:n tuonnin arvo on melkein kaksinkertaistunut ja vastaa yksinään 20:tä prosenttia maailman tuonnista.

Tilanne huomioon ottaen meidän on laadittava EU:lle kauppapolitiikka, joka on vahva ja jolla pannaan täytäntöön EU:n toiminnasta tehdyn sopimuksen 208 artikla. Sen mukaan EU:n on tehtävä yhteistyötä pannessaan täytäntöön kasvupolitiikkoja kehitysmaissa. Nyt on ensisijaisen tärkeää varmistaa, että kauppapolitiikka ja EU:n maatalouspolitiikka toimivat yhdessä maailmanlaajuisessa kontekstissa siten, että helpotetaan pääsyä kehitysmaiden markkinoille, samalla kun niille annetaan mahdollisuus edistää talouden kehitystä näiden toimintatapojen avulla.

  Daciana Octavia Sârbu (S&D), kirjallinen. – (RO) Haluan korostaa, kuinka tärkeä tämä mietintö on erityisesti yhteisen maatalouspolitiikan uudistamisen yhteydessä. Mielestäni yhteisen maatalouspolitiikan ja kauppapolitiikkojen on oltava keskenään johdonmukaisia. Valitettavasti on erittäin useaan otteeseen sattunut, että monista kolmansien maiden kanssa tehdyistä kauppasopimuksista on aiheutunut erittäin merkittävää haittaa EU:n maatalousalalle ja sen viljelijöille. Toivon kuitenkin, ettei tällaista tilannetta synny uudelleen tulevaisuudessa. Haluan myös huomauttaa, että meidän viljelijämme joutuvat noudattamaan erittäin korkeita standardeja laadun, ympäristönsuojelun ja eläinten hyvinvoinnin suhteen. Meidän olisi saatava myös kolmansien maiden tuottajat, jotka vievät EU:hun, noudattamaan samoja standardeja, jotta tasapuolinen kilpailu voitaisiin taata.

  Vilja Savisaar-Toomast (ALDE), kirjallinen. – (ET) Tämän päivän äänestyksessä annettiin tukea maataloutta ja kansainvälistä kauppaa koskevalle mietinnölle, jossa suurelta osin käsitellään geneettisesti muunneltujen elintarvikkeiden ja rehujen tuontia Eurooppaan. Olen erittäin tyytyväinen siihen, että kannatusta sai myös kohta, jossa kehotetaan komissiota suojelemaan päättäväisesti muuntogeenisten organismien hyväksymistä ja kaupanpitämistä koskevia EU:n säännöksiä WTO:ssa esitettyjä vaatimuksia vastaan. Pohjimmiltaan tämä merkitsee, että muuntogeenisten organismien käyttö pysyy edelleen tiukasti säänneltynä, mikä parantaa sekä elintarvikkeiden turvallisuutta että viljelijöidemme tilannetta. Lisäksi kannatettiin useita kohtia, jotka koskevat eri maataloustuoteryhmien tuontia koskevia veroja sekä näitä tuotteita koskevia laatuvaatimuksia.

Muuntogeenisiin organismeihin liittyvien kysymysten lisäksi keskusteltiin myös yleisistä elintarviketurvallisuuteen liittyvistä kysymyksistä. Esimerkiksi Brasilia ei ole toistaiseksi pystynyt johdonmukaisesti täyttämään elintarviketurvallisuutta, eläinten tunnistamista ja jäljitettävyyttä, eläinten terveyttä ja tautien seurantaa koskevia EU:n tuottajien ja kuluttajien standardeja. Toinen huolenaihe on Euroopassa kiellettyjen tuholaismyrkkyjen laajamittainen käyttö Brasiliassa ja näin saatujen tuotteiden tuonti Eurooppaan. Kiitos.

  Brian Simpson (S&D), kirjallinen. – (EN) EPLP:n puolesta en kannattanut EU:n maataloutta ja kansainvälistä kauppaa koskevaa mietintöä. Vaikka mietinnössä esitetään joitakin arvokkaita näkökohtia maataloustoimialamme etujen suojelemisesta, kuten tarpeesta suojella maantieteellisiä merkintöjä kahden- ja monenvälisissä sopimuksissa, olen sitä mieltä, että mietintö sisältää osia, jotka ovat liian protektionistisia ja joissa asetetaan epärealistisia ehtoja kauppasopimuksia koskeville nykyisille ja tuleville EU:n neuvotteluille.

Lisäksi protektionististen toimenpiteiden säilyttäminen EU:ssa keinona suojella EU:n maataloustuottajia ulkoiselta kilpailulta ei sovi yhteisen maatalouspolitiikan uudistamista koskevaan EPLP:n linjaan. Olemme aina puoltaneet kaupan esteiden poistamista, koska se edistää tehokasta ja kilpailukykyistä maatalousalaa, tuottaa hyötyjä kuluttajille ja antaa taloudellisesti vähemmän kehittyneille maille mahdollisuuksia päästä markkinoille.

  Michèle Striffler (PPE), kirjallinen. – (FR) Äänestin EU:n maataloutta ja kansainvälistä kauppaa koskevan mietinnön 53 ja 54 kohdan puolesta, koska mielestäni Euroopan parlamentin jäsenten velvollisuus on puolustaa eurooppalaisia viljelijöitä ja kuluttajia vaaroilta, joita heikkolaatuisten maataloustuotteiden, erityisesti tietyistä Latinalaisen Amerikan maista peräisin olevien tuotteiden, laajamittainen vienti aiheuttaa. Emme saa uhrata maataloustuotteidemme laatua puhtaasti kaupallisten näkökohtien perusteella.

  Marc Tarabella (S&D), kirjallinen. – (FR) Olen tyytyväinen, että kollegani Georgios Papastamkosin mietintö hyväksyttiin, sillä siinä luetellaan ne peruskriteerit, joiden tulisi ohjata Euroopan unionin neuvottelijoita, ja korostetaan sitä, että muut kuin kaupalliset näkökohdat olisi otettava neuvotteluissa nykyistä paremmin huomioon.

Emme myöskään voi enää hyväksyä tilannetta, jossa karjankasvattajiemme toimintaa rajoittavat hyvin tiukat (erityisesti tuotantohygieniaan, kestävään tuotantoon ja eläinten hyvinvointiin liittyvät) ympäristö- ja terveysstandardit ja heidät uhrataan kansainvälisen kaupan alttarille, he joutuvat vilpillisen kilpailun uhreiksi ja kärsimään häpeällisestä kilpailun vääristymisestä suhteessa kolmansiin maihin, jotka saattavat tuotteitaan EU:n markkinoille noudattamatta unionin asettamia tuotantoehtoja ja joille ei aiheudu siitä mitään seuraamuksia. Kehotan myös komissiota ja Euroopan parlamenttia äärimmäiseen valppauteen erityisesti Mercosurin kanssa tehtävien sopimusten suhteen, sillä ne uhkaavat selvästi EU:n karjankasvatusalaa.

  Nuno Teixeira (PPE), kirjallinen. – (PT) Maatalous-, kehitys- ja yhteisen kauppapolitiikan välinen tasapaino on Euroopan unionille ratkaisevan tärkeää. EU:n maatalousalaan on kiinnitettävä erityistä huomiota. Yhteinen maatalouspolitiikka on vanhin yhteinen politiikka, ja se on säilytettävä lujana. Haluan muistuttaa teille, että ala täyttää monia tehtäviä ja että se on suhteutettava muihin sosiaalisiin ja poliittisiin tavoitteisiin, kuten Eurooppa 2020 -strategiaan. EU:n maatalous ei kuitenkaan ole erillinen EU:n ulkosuhteista, erityisesti kansainvälisen kaupan ja kehitysavun osalta. Kansainvälisten suhteiden merkitys tulee esiin taloudellisella, poliittisella ja strategisella kumppanuustasolla, ei vähiten sellaisten sopimusten kuin EU:n ja Mercosurin välisen sopimuksen kautta. Tästä syystä on olennaisen tärkeää edistää standardien johdonmukaisuutta erityisesti maatalousasioissa. Tästä syystä äänestin mietinnön 53 ja 54 kohtaa vastaan. Lisäksi vapaakauppasopimukset altistavat alan uusille haasteille ja erilaisille realiteeteille. Haluaisin erityisesti ottaa esiin syrjäisimmät alueet, joiden talous on hauras ja perustuu ensisijaisesti samanlaisiin maataloustuotteisiin kuin EU:n latinalaisamerikkalaisten kumppanuusmaiden. Edustan parlamentin jäsenenä yhtä syrjäisimmistä alueista, ja haluan korostaa, kuinka tärkeää on ottaa huomioon kyseisten alueiden erityispiirteet ja yrittää välttää niiden kehityksen vaarantaminen tulevissa neuvotteluissa.

  Silvia-Adriana Ţicău (S&D), kirjallinen. – (RO) Äänestin EU:n maataloutta ja kansainvälistä kauppaa koskevan mietinnön puolesta, koska EU:n politiikkoihin on saatava jonkinlaista johdonmukaisuutta maatalouden, kaupan ja kehityksen aloilla. EU:n maataloudella on olennainen rooli työpaikkojen luomisessa maaseudulla ja maaseudun elinvoimaisuuden säilyttämisessä, kun taas EU:n maatalous- ja elintarvikemalli on Euroopan talouden strateginen osatekijä. Maailmanlaajuinen elintarvikkeiden kysyntä on kasvanut ilmastonmuutoksen, entistä korkeampien tuotantokustannusten sekä käytettävissä olevan viljelysmaan ja juomavesivarojen vähenemisen takia. Haluan korostaa maataloustuotteiden kaupan merkitystä taloudellisessa kehityksessä ja köyhyyden poistamisessa. Kehotan EU:ta hyväksymään toimenpiteitä, joilla ruokakriisistä eniten kärsineitä maita voidaan tukea. EU:n osuus maataloustuotteiden maailmanlaajuisesta viennistä pienenee. Tässä yhteydessä katson, että EU:n ja Mercosurin välinen assosiaatiosopimus on ensiarvoisen tärkeä. Tästä syystä Euroopan parlamentti olisi otettava tiiviisti mukaan kaikkiin neuvotteluihin. Vaadimme, että maataloustuotteiden tuonti EU:hun tarjoaa eurooppalaisille kuluttajille samat takeet kuluttajansuojan, eläinten hyvinvoinnin, ympäristönsuojelun ja sosiaalisten vähimmäisstandardien kannalta kuin EU:n tuotantomenetelmät tarjoavat.

  Dominique Vlasto (PPE), kirjallinen. – (FR) Halusin käyttää ääntäni toistaakseni vakaan kantani: maatalousmalliamme ei saa uhrata kaupallisten näkökohtien alttarille. Markkinoiden avaamisen ja Euroopan unionin ja sen kumppaneiden välisen kaupan vapauttamisen tavoite ei saa johtaa elintarvikkeiden laatua ja turvallisuutta koskevien vaatimusten tarkistamiseen, sillä ne on laadittu kuluttajien suojelemiseksi. Tästä syystä halusin tehdä selväksi toiveeni nähdä, että kauppaa, terveyttä ja sosiaalisia sääntöjä koskevaa vastavuoroisuutta sovelletaan maataloustuotteiden kauppaan kolmansien maiden kanssa ja että lisämyönnytyksiä ei saa hyväksyä ilman takeita. Samalla lailla paheksun ajatusta, että meidän pitäisi luopua EU:n viljelijöiden etujen valppaasta puolustamisesta. Saamme kiittää viljelijöidemme työtä siitä, että Eurooppa on onnistunut luomaan yhteyden maataloutensa ja alueensa välille ja on saavuttanut maataloustuotannossaan erinomaisen tason. Tästä syystä on velvollisuutemme varmistaa Euroopan unionin ja sen kumppanien välisiin kauppasuhteisiin tasapuolinen kilpailu. Tämän vuoksi kehotan ottamaan käyttöön EU:n tasolla viljelijöitä varten suojamekanismin, jolla heitä autetaan selviämään mahdollisesta kilpailun vääristymisestä.

  Angelika Werthmann (NI), kirjallinen. – (DE) Äänestin Georgios Papastamkosin laatiman, EU:n maataloutta ja kansainvälistä kauppaa koskevan mietinnön puolesta. Itävaltalaisena minulla on ensi käden kokemusta viljelijöidemme kohtaamista ongelmista, joten olen hyvin tietoinen niistä. EU:n maatalous on yksi Euroopan unionin, yhteisen kulttuurimme ja elintilamme tärkeimmistä perustuksista. Esittelijä kehottaa komissiota edustamaan EU:n maatalouden etuja entistä voimakkaammin ja ennakoivammin. EU on maailman suurin maataloustuotteiden tuoja. On ehdottoman tärkeää varmistaa, että tuontituotteet täyttävät samat korkeat laatustandardit kuin EU:sta peräisin olevat maataloustuotteet.

Mietintö: Martin Häusling (A7-0026/2011)

  Luís Paulo Alves (S&D), kirjallinen. – (PT) Äänestän tämän mietinnön puolesta, koska olen samaa mieltä siitä, että komission on sisällytettävä ehdotukseen sopivia ja konkreettisia toimia, joilla tuetaan maanviljelijöiden viljelykiertoa koskevia parannuksia yhteisen maatalouspolitiikan (YMP:n) uudistuksessa. EU:n valkuaisvajeen vähentämisen pitäisi olla keskeisessä asemassa, kun yhteistä maatalouspolitiikkaa uudistetaan Euroopan viljelijöiden ja sisämarkkinoiden hyödyksi. Tällaiset toimet ovat erittäin hyödyllisiä, kun otetaan huomioon, että EU:n valkuaiskasvituotantoon käytetään vain kolme prosenttia unionin peltomaasta ja että EU tuo 40 miljoonaa tonnia kasvivalkuaista, mikä on 80 prosenttia kasvivalkuaisen kulutuksesta EU:ssa.

  Elena Oana Antonescu (PPE), kirjallinen. – (RO) Valkuaiskasvien tuonti vastaa 20 miljoonaa EU:n ulkopuolella viljeltyä hehtaaria tai yli kymmentä prosenttia EU:n peltomaasta, mutta näihin kasveihin ei sovelleta samoja terveyttä ja ympäristönsuojelua koskevia määräyksiä kuin EU:ssa tuotettuihin kasveihin. Tuonnin puute lisää EU:n karjatalous- ja rehualan kustannuksia ja vaarantaa kotoperäisen lihantuotannon taloudellisen kannattavuuden. Viljojen, valkuaisaineiden ja öljykasvien tarjonnan ja kulutuksen tasapainottaminen uudelleen EU:ssa voisi tarjota merkittäviä taloudellisia etuja viljelijöille ja elintarvike- ja rehuteollisuudelle, ja sillä voitaisiin myös parantaa kuluttajille tarjottavien terveellisten ja laadukkaiden elintarvikkeiden valikoimaa. Lisäksi ilmastonmuutoksen yhteydessä valkuaiskasvien tuotanto auttaa vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä, koska sen yhteydessä tapahtuu typen assimilaatiota ja sitomista maaperään, jolloin voidaan käyttää vähemmän synteettistä typpilannoitetta. Näillä kasveilla voidaan vähentää maaperän happamoitumista, parantaa maaperän rakennetta, vähentää torjunta-aineiden käyttöä ja edistää biologista monimuotoisuutta ja siten myös pölytystä. Äänestin tämän mietinnön puolesta, koska kannatan kasvi- ja eläinvalkuaistuotannon tasapainon parantamista sekä kotoperäisten valkuaiskasvien käyttöä.

  Sophie Auconie (PPE), kirjallinen. – (FR) EU:ssa käytetyistä valkuais- ja öljykasveista tuodaan tällä hetkellä 70 prosenttia pääasiassa Brasiliasta, Argentiinasta ja Yhdysvalloista. Koska näihin tuottajiin ei sovelleta aina samoja ympäristönsuojelua, terveysnäkökohtia ja geenimuunneltuja organismeja koskevia määräyksiä kuin EU:n tuottajiin, Euroopan unioni on päättänyt arvioida valkuaisaineita koskevaa politiikkansa ja lisätä valkuaiskasvien sisäistä tuotantoa. Tämän perusteella Euroopan kuluttajat voisivat hyötyä terveellisemmästä ja monipuolisemmasta ruoasta. Äänestin siksi mietinnön puolesta.

  Zigmantas Balčytis (S&D), kirjallinen. – (LT) Äänestin tämän tärkeän päätöslauselman puolesta. Euroopan unionin valkuaiskasvituotanto on vähentynyt huomattavasti kymmenen edellisen vuoden aikana, ja markkinamme ovat tulleet pitkälti riippuvaisiksi tuonnista. Tämän tilanteen aiheuttivat aikaisemmin tehdyt kansainväliset kauppasopimukset, joiden nojalla EU pystyi suojelemaan viljatuotantoaan ja salli vastineeksi valkuaiskasvien ja öljykasvien tullittoman tuonnin EU:hun. Tämä loi edellytykset tuoda tarvittava tuotanto edullisesti ja varmistaa maatalouden kilpailukyky erityisesti kotieläintuotannon alalla. Viljelijät ja valkuaiskasveja käyttävät yritykset kadottivat kuitenkin mielenkiintonsa tähän alaan. Kasvivalkuaisia koskevien tutkimusohjelmien määrä vähentyi, vastustuskykyisten ja erittäin tuottavien lajien kehittäminen loppui, minkä vuoksi kaikkialla Euroopassa menetetään käytännön kokemus valkuaiskasvituotannosta. Tämänpäiväinen tilanne, jossa hinnat vaihtelevat jatkuvasti markkinoilla ja rehuproteiinin hinta on korkea, voi vaikuttaa kielteisesti EU:n karjanhoito-alaan, joka on pitkälti riippuvainen tuonnista. Komission olisi välittömästi harkittava toimia, joilla edistetään valkuaiskasvien tuotantoa ja varastointia EU:ssa sekä tarjottava tukea tällaisten kasvien viljelijöille. Tämän pitäisi näkyä yhteisen maatalouspolitiikan uudistuksessa. Tämä helpottaisi alan elpymistä, turvaisi maanviljelijöiden tulot ja edistäisi kestävää maataloutta EU:ssa.

  Mara Bizzotto (EFD), kirjallinen. – (IT) Joidenkin eurooppalaisten alojen riippuvuus yhteisön ulkopuolisista markkinoista on ongelma, joka koskee raaka-aineiden lisäksi myös rehuja.

Häuslingin mietinnössä korostetaan erityisesti, että vuosittain tuodaan yli 40 miljoonaa tonnia kasvivalkuaista, pääasiassa soijapapua ja maissigluteenirehua, mikä on 80 prosenttia EU:n kasvivalkuaisen kulutuksesta.

Kun tämä tilanne otetaan huomioon, äänestän Häuslingin tekemien pyyntöjen puolesta. Hän toivoo, että tulevassa YMP:ssä EU kannustaa maatalouspolitiikkaa, jolla pyritään päättämään tällainen riippuvuus tuonnista. Tällä on luonnollisesti myönteisiä vaikutuksia laadunvalvontaan ja toimitusketjun kestävyyteen.

  Maria da Graça Carvalho (PPE), kirjallinen. – (PT) Kun otetaan huomioon, että valkuaiskasvien tuotanto on vähentynyt EU:ssa edellisen 10 vuoden aikana, meidän on kiireellisesti torjuttava sitä riskiä, että olemme riippuvaisia kansainvälisistä markkinoista ja niiden hintojen vaihtelusta. Sen vuoksi tuen yhteisen maatalouspolitiikan mainittuja uudistuksia, jolla otetaan käyttöön uusia säännöksiä. Niillä tuetaan maanviljelijöiden viljelykiertoa koskevia parannuksia sekä edistetään valkuaiskasvien siemeniä koskevia tiedepalveluita ja tutkimusta. Haluaisin myös mainita tärkeän hajautetun lähestymistavan, jota sovelletaan tutkimuksiin, joissa otetaan huomioon viljelijöiden paikallinen tieto ja kestävät viljelyjärjestelmät. Tuen sen vuoksi komission ehdotusta, että se perustaa uudelleen maataloustutkimusyksikön maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosastoon.

  Diogo Feio (PPE), kirjallinen. – (PT) Tähän mietintöön sisältyvien tietojen mukaan valkuaiskasvien tuotanto Euroopan unionissa on vähentynyt 30 prosentilla viimeisen 10 vuoden aikana: Esittelijä toteaa kuitenkin, että "koko EU:n valkuaiskasvituotantoon käytetään tällä hetkellä vain kolme prosenttia [...] peltomaasta" ja että "annetusta julkisesta tuesta huolimatta kuivattujen palkokasvien tuotanto [...] on jälleen vähentynyt noin miljoonaan hehtaariin vuonna 2008". "Vuosittain tuodaan yli 40 miljoonaa tonnia kasvivalkuaista [...] mikä on 80 prosenttia EU:n kasvivalkuaisen kulutuksesta". Näiden lukujen pitäisi riittää poliittisen johdon huomion kiinnittämiseen ja olla peruste politiikan muuttamiseksi. Ajankohdalla, jolloin elintarvikkeiden hinnat ovat historiallisen korkealla, jolloin elintarviketurvallisuus on vaarassa, yhteistä maatalouspolitiikkaa uudistavan Euroopan unionin on tarkasteltava valkuaiskasvien tuotantoa koskevaa ongelmaa ja pyrittävä löytämään ratkaisu. Tähän on sisällyttävä tiukempi sitoutuminen näihin kasveihin, joiden avulla vähennetään tuontia, edistetään maatalouden osuutta ympäristönsuojelussa, koska valkuaiskasvit voivat vähentää huomattavasti kasvihuonekaasupäästöjä.

  José Manuel Fernandes (PPE), kirjallinen. – (PT) Komission hiljattain julkaisemien tietojen mukaan Euroopan unionin valkuaiskasvituotanto on vähentynyt huomattavasti, noin 30 prosenttia, mikä osoittaa, että yhteisessä maatalouspolitiikassa (YMP) on mennyt jotain väärin. EU:n on tämän tilanteen vuoksi pitänyt tuoda yli 40 miljoonaa tonnia kasvivalkuaista, ja tämä johtuu pitkäaikaisista sopimuksista, joiden perusteella valkuaiskasveja ja öljykasveja on voinut tuoda tullitta, kuten kansainvälisestä tullitariffi- ja kauppasopimuksesta ja Blair House -sopimuksesta. Tämä asia on otettu esille viimeaikaisen ilmastonmuutoksen vuoksi, ja mielestäni se on tärkeä osa YMP:n uudistusta, joka on odotettavissa pian. Valkuaiskasvien viljely osana laajennettua viljelykiertoa edistää merkittävästi ympäristöä, koska se vähentää kustannuksia rikastuttamalla maaperää typen ansiosta.

Kannatan äänestyksessä tätä mietintöä, jolla pyritään vähentämään valkuaisvajetta EU:ssa. Toivon, että sen suositukset, kuten tuki valkuaiskasveja viljeleville ja viljelykiertoa soveltaville maanviljelijöille, otetaan huomioon, kun uutta YMP:tä laaditaan.

  João Ferreira (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Valkuaisvaje EU:ssa ja epätasapaino eläinvalkuais- ja kasvivalkuaistuotannon välillä muodostavat ongelman, joka on pahentumassa. Se aiheuttaa muutoksia ihmisten kulutustottumuksille, elintarvikkeiden laadulle ja turvallisuudelle. Myös karjankasvattajat joutuvat ongelmien eteen. Esittelijä esittää lukuja, jotka ovat valaisevia ja huolestuttavia. Näiden lukujen vuoksi on kiinnitettävä huomiota ongelmaan ja on toteutettava toimia sen ratkaisemiseksi. Tämän epätasapainon syynä ovat voimassa olevat maatalous- ja kauppapolitiikat, ja minkäänlaista ratkaisua ei löydetä ilman, että kumpaakin muutetaan huomattavasti; mietinnössä ei mainita tätä ollenkaan. Tämänhetkisten alijäämien ja epätasapainon ratkaisemisen on perustuttava tukeen, jota myönnetään valkuaiskasvien lisäämiseen ja monipuolistamiseen sekä politiikkaan, jolla korvataan vähitellen tuonti. Mietinnössä tunnustetaan tämä tarve ja ehdotetaan joitain tärkeitä toimia, joita me pidämme myönteisinä, kuten sellaisten markkinaolosuhteiden luomista, jotka suosivat paikallista tuotantoa, myyntiä ja kulutusta sekä GMO:ista vapaiden lyhyiden toimitusketjujen ja sertifioidun tuotannon mallien käyttöönoton edistämistä.

Tämä avaa kuitenkin samalla oven ratkaisuille, joita pidämme huolestuttavina ja joita emme voi hyväksyä, kuten tuontirehuihin sisältyvien Euroopassa kiellettyjen GMO:iden nollatoleranssin poistaminen, mikä saattaa ennalta varautumisen periaatteen tiukan soveltamisen vaaraan.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Tässä mietinnössä pyritään vastaamaan EU:n valkuaisvajetta koskevaan ongelmaan sekä eläinvalkuais- ja kasvivalkuaistuotannon väliseen epätasapainoon. Kuten tiedetään, ne muodostavat ongelman, joka on pahentumassa, ja tämä aiheuttaa muutoksia ihmisten kulutustottumuksille, elintarvikkeiden laadulle ja turvallisuudelle. Myös karjankasvattajat joutuvat ongelmien eteen.

Tämän epätasapainon syynä ovat voimassa olevat maatalous- ja kauppapolitiikat, ja minkäänlaista ratkaisua ei löydetä ilman, että kumpaakin muutetaan huomattavasti; valitettavasti mietinnössä ei mainita tätä ollenkaan.

Meidän mielestämme tämänhetkisten alijäämien ja epätasapainon ratkaisemisen on perustuttava tukeen, jota myönnetään valkuaiskasvien lisäämiseen ja monipuolistamiseen sekä politiikkaan, jolla korvataan vähitellen tuonti. Vaikka tässä mietinnössä tunnustetaan tämä tarve ja ehdotetaan joitain myönteisinä pitämiämme toimia, se avaa kuitenkin samalla oven ratkaisuille, joita pidämme huolestuttavina ja joita emme voi hyväksyä, kuten tuontirehuihin sisältyvien Euroopassa kiellettyjen GMO:iden nollatoleranssin poistaminen, mikä saattaa ennalta varautumisen periaatteen tiukan soveltamisen vaaraan.

  Lorenzo Fontana (EFD), kirjallinen. – (IT) Valkuaisaineen tuominen kolmansista maista on merkittävä ongelma, koska samanlaisia ehtoja ei varmisteta tuotujen palkokasvien suhteen. Näitä valkuaiskasveja käytetään lähinnä karjanhoidossa. Tämä saattaa hintajärjestelmän vaaraan, sillä kansainvälisten markkinoiden hintojen heilahtelut lisääntyvät merkittävästi. Olen sen vuoksi samaa mieltä Martin Häuslingin kanssa tarpeesta vähentää edelleen EU:n riippuvuutta tuonnista.

  Martin Häusling (Verts/ALE), kirjallinen. – (DE) Maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan mietinnössä "EU:n valkuaisvajeesta: mistä ratkaisu pitkäaikaiseen ongelmaan?" on ehdotettu joitain loistavia ratkaisuja, joilla puututaan valkuaisvajeeseen EU:ssa. Niihin sisältyy Blair House -sopimuksen tarkistaminen Yhdysvaltojen kanssa. Tämän sopimuksen perusteella on mahdollista, että valkuaiskasveja voidaan tuoda tullitta Yhdysvalloista. Muihin ratkaisuihin sisältyvät valkuaiskasvien käyttöönotto viljelykierrossa tai tutkimuksen ja neuvotteluiden vahvistaminen sekä siementen kehittämisen ja valkuaisainetuotannon infrastruktuurien laajentaminen. Valitettavasti suurin osa kolmen ryhmän, Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit), Euroopan konservatiivien ja reformistien sekä Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmän jäsenet esittivät tarkistuksia, jotka suuntautuvat tätä parlamentin hyväksymää selkeää kantaa vastaan. Niissä pyydetään, että valkuaiskasvien, erityisesti soijan, kuten myös EU:ssa kiellettyjen muuntogeenisten organismien, tuontia helpotetaan. Valitettavasti nämä tarkistukset hyväksyttiin niukalla enemmistöllä täysistuntoäänestyksessä parlamentissa. Olen kuitenkin vakuuttunut, että muuntogeenisen soijan tuonnin lisääminen haittaa todellisia tavoitteitamme lujittaa EU:n omavaraisuutta. Tästä kannasta ei käy ilmi Euroopan kansalaisten valtaenemmistön kanta, koska he torjuvat muuntogeenisten organismien käytön maataloudessa. Pahoittelen äänestystulosta, ja päätin esittelijän asemassani palauttaa mietinnön.

  Juozas Imbrasas (EFD), kirjallinen. – (LT) Äänestin tämän asiakirjan puolesta, koska YMP:n uudistamiseen on sisällyttävä riittäviä ja luotettavia uusia toimenpiteitä ja välineitä, joilla autetaan viljelijöitä kehittämään viljelykiertojärjestelmiä, jotta voidaan merkittävästi vähentää nykyistä valkuaisvajetta ja hintojen vaihtelua. EU:n valkuaisvaje lisääntyy tällä hetkellä, ja EU:ssa kasvaa ainoastaan 30 prosenttia eläinten rehuna käytettävistä valkuaiskasveista. Valkuaiskasvituotantoon käytetään tällä hetkellä vain kolme prosenttia unionin peltomaasta, ja EU:n on pakko tuoda 70 prosenttia eläinten rehuna käytetyistä kasveista. Valkuaiskasvien laajennettu käyttö viljelykierrossa tarjoaa huomattavia maatalouden ympäristöetuja ja ilmastonmuutoksen lieventämistä koskevia etuja. Ilmastonmuutoksen yhteydessä palkokasveilla voidaan vähentää huomattavasti kasvihuonekaasupäästöjä typen assimilaation ja maaperään sitomisen ansiosta ja siten vähentää typpilannoitteen käyttöä. Kun valkuaiskasvien osuus viljelykierrossa on suurempi, maaperän viljavuus ja rakenne, ravinteiden varastointi sekä tulevien satojen terveys paranevat. Pysyvät apilanurmiseokset eläinrehua varten sekä viljojen ja valkuaiskasvien seokset kattavat maaperän paremmin ja vähentävät siten ravinteiden valumista pohjaveteen ja jokiin sekä tarjoavat paremmat olot mehiläisille ja muille pölyttäville hyönteisille. Laajennettu viljelykierto vähentää tarvetta kasvinsuojelutoimenpiteisiin, ja sillä voidaan edistää luonnonvaraisten ja viljeltyjen lajien ja lajikkeiden monimuotoisuuden säilymistä.

  Peter Jahr (PPE), kirjallinen. – (DE) Valkuaiskasvien tuotanto on vähentynyt dramaattisesti Euroopan unionissa viime vuosina. Tämän vuoksi on huolestuttavaa, että olemme yhä enemmän riippuvaisia tuonnista. Tästä syystä haluan kiittää esittelijää, että hän kehotti komissiota toteuttamaan toimia keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä ongelman ratkaisemiseksi. Kuitenkin niin kauan, kun Euroopan unioni ei pysty tuottamaan tarpeeksi itselleen, meidän olisi harkittava muutoksia tuontimääräyksiimme. Muualta tuotuihin valkuaisainetuotteisiin sisältyvien pienten GMO-määrien vuoksi laaditulla teknisellä ratkaisulla voitaisiin varmistaa, että Euroopan markkinoille saadaan käyttöön riittävästi soijavarastoja.

  Jarosław Kalinowski (PPE), kirjallinen. – (PL) Tällä hetkellä politiikka, jolla edistetään runsaasti valkuaisaineita sisältäviä kasveja Euroopassa, aiheuttaa haittaa maanviljelijöille ja tuottajille, joiden on maksettava niistä kiintiömaksuja. Ne ovat alttiina maailmanmarkkinoiden heilahteluille. Tämä merkitsee myös, että haittaa aiheutuu kuluttajille, joka ostavat runsaasti valkuaisaineita sisältävillä rehuilla ruokituista eläimistä peräisin olevaa lihaa ja maitoa. Alue- ja ilmasto-olosuhteet ovat mahdollistaneet sen, että runsaasti valkuaisaineita sisältävien kasvien tuotannossa on voitu toteuttaa rakenteellisia muutoksia. Tällaisia muutoksia voidaan jopa pitää suositeltavina luonnon monimuotoisuutta ja ilmastonmuutoksen torjumista koskevien toimien yhteydessä. Kolmansista maista peräisin olevaan rehuun ei sovelleta niin tehokkaita tarkistuksia kuin eurooppalaiseen rehuun, joten emme voi olla sataprosenttisesti varmoja sen laadusta tai tietää tarkalleen valmistukseen käytettyjen raaka-aineiden alkuperää. Meidän olisi sen vuoksi toteutettava pikaisesti toimia tämän tilanteen muuttamiseksi, koska muutoin takeemme siitä, että eurooppalaiset elintarvikkeet ovat turvallisia, terveellisiä ja korkealaatuisia, ovat pelkkää sanahelinää. Seuraava toimi, jonka toteutamme Euroopan valkuaisvajeen ratkaisemiseksi, pitäisi olla niiden säännöksien lieventäminen, jolla kielletään ruokkimasta eläimiä liha- ja luujauholla. Siipikarja- ja sikatuotannon tapauksessa ei ole todettu minkäänlaista riskiä taudin leviämisestä tämän ruokintatavan vuoksi, ja liha- ja luujauhoa koskeva kielto otettiin alun perin käyttöön BSE-taudin yhteydessä. Tämän jauhon käytön salliminen lihantuotannossa alentaisi tuotantokustannuksia, mikä on erittäin tärkeää, kun otetaan huomioon lihantuotannon kannattavuuden vähentyminen. Voisimme sen perusteella myös vähentää runsasproteiinisen rehun tuontia Yhdysvalloista.

  Sandra Kalniete (PPE), kirjallinen. – (LV) Monet tutkimukset osoittavat, että Euroopan unionin valkuaisvaje on lisääntynyt huomattavasti edellisen kymmenen vuoden aikana. Tästä syystä Euroopan unionin riippuvuus valkuaisainetuonnista on lisääntynyt. Monilla aloilla esiintyy mahdollinen riski, että niillä ei pystytä hankkimaan valkuaiskasveja kohtuullisella hinnalla kansainvälisten markkinoiden hintavaihteluiden vuoksi. Valitettavasti, kun kauppasopimukset muiden valtioiden kanssa tehtiin useita vuosia sitten, luotiin epäedulliset kilpailuehdot valkuaiskasvien viljelylle EU:ssa. Voimme kokea näiden huonosti harkittujen päätöksien vaikutukset tänään, minkä vuoksi on tärkeää ymmärtää, mitä tapahtui, jotta voimme pyrkiä tarvitsemaamme suuntaan valkuaisvajeen voittamiseksi. Keskitymme tällä hetkellä aktiivisesti muuttamaan yhteistä maatalouspolitiikkaa (YMP). Siinä pyritään tukemaan aktiivisia maanviljelijöitä, suojelemaan ympäristöä ja kehittämään maaseudun elämää. Emme saisi kuitenkaan unohtaa muita asioita YMP:n uudistamisessa. Tässä päätöslauselmassa korostetaan, että valkuaiskasvien laajempi käyttö viljelykierrossa parantaa maaseudun ympäristöä ja auttaa lieventämään ilmastonmuutosta. Minun mielestäni nämä näkökohdat ovat riittävän vakuuttavia, jotta voimme ratkaista valkuaisvajetta koskevat kysymykset YMP:n uudistamisen yhteydessä.

  Elisabeth Köstinger (PPE), kirjallinen. – (DE) EU on pitkälti riippuvainen eläinrehun tuonnista kotieläintuotannon alalla, koska se ei tuota tarvitsemaansa rehua. Brasiliasta, Argentiinasta ja Yhdysvalloista tuodaan 70 prosenttia eläinrehuun tarvittavista runsaasti valkuaisaineita sisältävistä kasveista. Tämä ongelma tuodaan selkeästi esiin tässä valkuaisvajetta koskevassa mietinnössä, ja siinä pyydetään rehujen suhteen tiukkoja standardeja. Tuontitavaroiden on myös oltava laatu-, ympäristö ja sosiaalisten normien mukaisia. Lisäksi rehuntuotannolle sopivia raaka-aineita on käytettävä tehokkaammin. On tärkeää, että valtavaa riippuvuuttamme kolmansista maista olisi vähennettävä, koska se aiheuttaa hintojen vaihtelua ja avoimuuden puutetta tuotanto-olosuhteiden osalta. Tämä onnistuu ainoastaan, jos EU:ssa otetaan valkuaiskasvien tuotanto uudelleen omiin käsiin, kuten mietinnössä ehdotetaan. Vastustan kuitenkin selvästi muuntogeenisten kasvien viljelyä Euroopan pelloilla.

  Giovanni La Via (PPE), kirjallinen. – (IT) Se, että tällä hetkellä koko EU:n valkuaiskasvituotantoon käytetään vain kolme prosenttia unionin peltomaasta ja siitä saadaan vain 30 prosenttia EU:ssa eläinten rehuna käytetyistä valkuaiskasveista, on todellisuus, jota useimpien ihmisten on vaikea ymmärtää.

Valkuaiskasvien tarjonnan vähentyminen on paradoksaalista samaan aikaan, kun valkuaiskasvien tuotanto aiheuttaa monia myönteisiä vaikutuksia, jotka ovat tarpeellisia maatalouden ekosysteemille, hyödyllisiä lopullisten eläintuotteiden laadulle ja tärkeitä markkinahintojen kurissa pitämiseksi. Keskustelu, joka on jo alkanut valiokunnassa, on tärkeä, jotta määritellään uudelleen tehtävä, joka valkuaiskasvien tuotannolla on Euroopan maatalouden tulevien haasteiden yhteydessä. Viittaan ilmastonmuutoksen torjumiseen ja luonnonvarojen oikeaan käyttöön, joihin kiinnitetään asianmukaista huomiota tässä vaiheessa, kun laaditaan tulevan YMP:n puitteita.

Tuin tätä mietintöä, mikä on mielestäni symboli uudesta vaiheesta, jonka on alettava nyt valkuaisvajeen vähentämiseksi. Pidän painopisteenä erityisen puiteohjelman luomista hajautetulle maatalouden ja maaseudun kehittämisen tutkimukselle, jotta edistetään yhteistyötä, jaetaan parhaita käytäntöjä ja nopeutetaan paikallisesti mukautettujen valkuaiskasvien parannettua jalostusta, jolloin siitä tehdään innovointiala eri jäsenvaltioissa.

  Petru Constantin Luhan (PPE), kirjallinen. – (RO) Kasvivalkuaistuotanto on vähentynyt edellisellä vuosikymmenellä EU:ssa. Valkuaiskasvien tuotantoon käytetään tällä hetkellä vain kolme prosenttia unionin peltomaasta, ja niistä saadaan ainoastaan 30 prosenttia eläinten rehuksi käytettävistä valkuaiskasveista. Tuen esittelijän mielipidettä, jossa todetaan, että tämän tilanteen on muututtava, koska tämä on hyödyllistä ihmisten terveydelle, ympäristölle ja luonnon monimuotoisuudelle. Komissio olisi laadittava kertomus mahdollisuuksista lisätä kotoperäistä valkuaiskasvituotantoa EU:ssa uusilla politiikan välineillä. On myös hyödyllistä perustaa EU:hun tuotavien valkuaiskasvien alkuperää koskeva seurantamekanismi.

  David Martin (S&D), kirjallinen. – (EN) Pidän myönteisenä tätä mietintöä, jossa kiinnitetään huomiota EU:n valkuaisvajeeseen ja tarpeeseen tasapainottaa sitä, mutta vastustan toimia, jotka merkitsevät tukien lisäämistä maanviljelijöille EU:n valkuaistuotannon varmistamiseksi. Näkemykseni on se, että kotoperäisen valkuaiskasvien tuotannon edistäminen on toteutettava uudistetun YMP:n mukaisesti. Sen perusteella EU siirtyy kestävän maatalouden suuntaan, se on enemmän markkinasuuntautunut ja mikä tärkeintä, se pyrkii pois kauppaa vääristävistä tuista.

  Jiří Maštálka (GUE/NGL), kirjallinen. – (CS) Runsaasti valkuaisaineita sisältävien kasvien viljelyn vähentyminen ja kotoperäisen tuotannon korvaaminen hyvin laajamittaisesti halvoilla tuontituotteilla voi lopulta aiheuttaa kielteisiä vaikutuksia, jolloin varsinaista viljelytekniikkaa koskeva osaaminen menetetään. Se voi johtaa siihen, että menetetään huomattavasti tutkimusta näiden kasvien viljelemisestä kotimaisessa ympäristössä. Minusta on myös tärkeää säilyttää riittävä valinnanvara, kun on kyse näiden tuotteiden valinnasta tai saatavasta valikoimasta. Kuten monissa parlamentin neuvottelemissa mietinnöissä ja ehdotuksissa, tässäkin mainitaan korkealuokkaisten tuotteiden tarve. Edellä mainittujen tuotteiden osalta on myös tarpeen tarkistaa todelliset näytteet ja yhdistettävä tämä paikallisesti käytettyjen maatalouden prosessien ja voimavarojen tarkistamiseen. Kun tuotteita tuodaan, laadunvarmistus olisi suoritettava erittäin huolellisesti ja perusteellisesti käyttämällä uudenaikaisia laboratoriomenettelyitä ja tuotteiden alkuperän yksiselitteistä tunnistamista. Useimmissa EU:n jäsenvaltioissa on joitain tyypillisiä kasveja. Tšekin tasavallassa esimerkiksi herneillä on pitkät perinteet. Herneenviljely on nyt kuitenkin vähentymässä. Tšekin tasavallan mielipide tästä mietinnöstä on yleisesti myönteinen.

  Clemente Mastella (PPE), kirjallinen. – (IT) Valkuaiskasvien tuotanto vähentyy Euroopan unionissa yhä enemmän, minkä vuoksi tilanne on hälyttävä. Valkuaisvaje aiheuttaa epätasapainoa maataloustuotannon lisäksi tutkimuksessa ja maataloustekniikan kehittämisessä. Maanviljelijät ovat itse asiassa vähitellen menettäneet kiinnostuksensa valkuaiskasveihin, mikä on aiheuttanut Euroopan tasolla sen, että näihin kasveihin liittyvää käytännön kokemusta on menetetty. Sen vuoksi mietinnössä mainitun kiireellisen tilanteen vuoksi on toimittava, ja on laadittava aidosti yhtenäinen EU:n strategia. Uusiin haasteisiin, kuten ilmastonmuutokseen tai maatalouden luonnon monimuotoisuuden menettämiseen voidaan vastata ainoastaan, jos valkuaiskasvituotteita tarjotaan ja kulutetaan tasapainoisemmin EU:ssa. Toivomme sen vuoksi, että komissio tarkastelee mahdollisuuksia voittaa tämänhetkinen valkuaisvaje yhteisen maatalouspolitiikan radikaalilla muutoksella, minkä ansiosta voidaan vastata uusiin haasteisiin. Olisi myös asianmukaista ottaa käyttöön lisämaksu, jos maanviljelijät käyttävät pakollisessa viljelykierrossa vähintään neljää eri kasvia, joista ainakin yksi on valkuaiskasvi. Lisäksi komission maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosastoon pitäisi perustaa maataloustutkimusyksikkö, jolla kuluttajia ja ravitsemuspalveluja kannustetaan tekemään ympäristöystävällisempiä ruokavalintoja.

  Véronique Mathieu (PPE), kirjallinen. – (FR) Äänestin EU:n valkuaisvajetta koskevan valiokunta-aloitteisen mietinnön puolesta. Eurooppa on pitkälti riippuvainen valkuaiskasvien tuotannosta, ja niitä käytetään pääasiassa eläinten rehuksi. Tähän riippuvuuteen liittyy riskejä, jotka koskevat kansainvälisten markkinahintojen vaihtelua. Ehdotamme tämän ilmiön torjumiseksi, että yhteisen maatalouspolitiikan uudistamiseen olisi sisällyttävä uusien sääntöjen käyttöönotto, jotta maanviljelijöitä tuetaan parantamaan viljelykiertojärjestelmiä, sijoittamaan valkuaiskasvien siemeniä koskevaan tutkimukseen, jotta parannetaan maanviljelijöiden viljelykiertoa sekä maanviljelyn ja karjanhoidon yhdistämistä koskevaa koulutusta.

  Jean-Luc Mélenchon (GUE/NGL), kirjallinen. – (FR) Häuslingin mietintö oli oikein hyvä. Unionin valkuaisaineriippumattomuuden lisääminen, lyhyempien kuljetusreittien edistäminen ja se, että maanviljelijöitä autetaan edistämään kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä, ovat kaikki toimia, joita kannatan.

Kuitenkin muuntogeenisiä organismeja puolustavat eturyhmät ja niiden edustajat ovat onnistuneet muuttamaan tämän mietinnön anomukseksi, jonka perusteella saastuneiden elintarvikkeiden annetaan tulla Eurooppaan. Mietinnössä kannatetaan myös eläinjauhoihin palaamista, mihin liittyy riskejä. On aika siirtää valkuaiskasvien tuotanto uuteen paikkaan. Emme voi toimia näin tämän mietinnön uuden muodon vuoksi. Äänestän tätä mietintöä vastaan siinä tapauksessa, että parlamentti hyväksyy muuntogeeniset organismit ja lihaluujauhon.

  Nuno Melo (PPE), kirjallinen. – (PT) On tärkeää lisätä valkuaiskasvien – joissa on paljon proteiinia – tuotantoa, jotta vähennetään riippuvuutta maahan tuotavasta soijasta, säilytetään elintarviketurvallisuus ja edistetään ympäristöä. On olemassa tieteellisiä tutkimuksia, jotka osoittavat, että valkuaiskasveilla on ympäristöhyötyjä kasvihuonekaasujen, luonnon monimuotoisuuden ja maaperän laadun parantamisen suhteen. On erittäin huolestuttavaa, että vain kolme prosenttia Euroopan maataloustuotannosta on peräisin valkuaiskasveista. Ei ole hyväksyttävää, että tuomme 80 prosenttia tarpeistamme. Sen vuoksi on hyvin tärkeää, että tämän tilanteen muuttamiseksi toteutetaan toimia vuoden 2013 jälkeisen yhteisen maatalouspolitiikan tuen yhteydessä.

  Willy Meyer (GUE/NGL), kirjallinen. – (ES) Häuslingin mietinnössä valkuaisvajeesta Euroopassa ja ratkaisujen etsimisestä otetaan käyttöön joitain myönteisiä toimia, kuten tuki viljelijöille, jotka osaltaan vähentävät kasvihuonekaasupäästöjä.

Tästä huolimatta äänestin tätä mietintöä vastaan, koska siinä puolustetaan selkeästi muuntogeenisiä organismeja ja avataan EU:n ovet saastuneille elintarvikkeille ja eläinjauhoille Euroopan alueella.

  Alexander Mirsky (S&D), kirjallinen. – (EN) Mietinnössä pyydetään komissiota sisällyttämään YMP:n uudistukseen riittäviä ja luotettavia toimenpiteitä ja välineitä, joilla autetaan viljelijöitä kehittämään viljelykiertoa. Siinä pyydetään lainsäädäntöehdotusta, jolla sallitaan yksimahaisten eläinten (siat ja siipikarja) teurasjätteestä saatavan eläinproteiinin käyttö. Jos tällainen lupa saadaan, mikä muuttuu? On mahdotonta valvoa kieltoa. Miksi kuluttaa aikaa tarpeettomaan ja hankalasti ymmärrettävään mietintöön vain siksi, että esittelijä saa sulan hattuunsa? Äänestin tyhjää, koska en äänestä epäselvien ja kokoonkyhättyjen aloitteiden puolesta.

  Andreas Mölzer (NI) , kirjallinen. – (DE) Valkuaiskasvit ovat tärkeä osa eläinrehuteollisuutta, ja ne ovat siten merkittävä taloudellinen tekijä. Valkuaiskasvien viljely on kuitenkin aihe, joka ei ole herättänyt juurikaan myönteistä kiinnostusta Euroopassa. Valkuaiskasvien viljely on vähentynyt 30 prosentilla edellisen kymmenen vuoden aikana, ja ainoa poikkeus on soija, jossa vähennystä on ollut vain 12 prosenttia. Vain kolme prosenttia unionin peltomaasta käytetään valkuaiskasvituotantoon. Kuten tutkimukset osoittavat, tämä johtaa taloudellisesti epäedulliseen asemaan, koska sen vuoksi tuontikiintiö on 80 prosenttia, ja se aiheuttaa myös haittoja maatalouden alalla. Valkuaiskasvien viljely rikastuttaa maaperää typellä, mikä edistää maaperän hedelmällisyyttä. Alan tutkimus kärsii myös valkuaisaineita tuottavien kasvien siementen alhaisesta kysynnästä. Syöksykierre on jo alkanut. Äänestin tätä mietintöä vastaan, koska pelkään, että se voi haitata perinteisten siementen viljelyä.

  James Nicholson (ECR), kirjallinen. – (EN) Tässä mietinnössä suositellaan yleisesti, että meidän pitäisi kannustaa viljelijöitä tuottamaan Euroopassa valkuaisainekasveja sen sijaan, että niitä tuodaan kolmansista maista. Tässä näkökannassa ei oteta huomioon, että luonnollisten rajoituksien vuoksi Eurooppa ei yksinkertaisesti pysty tuottamaan soijaa ja maissia niin suuria määriä kannattavaan hintaan, että viljelijöidemme kysyntään vastataan. Valkuaiskasvien tuonti kohtuullisin hinnoin Yhdysvaltojen kaltaisista kolmansista maista on tärkeää, jos haluamme varmistaa elintarviketurvallisuuden ja luoda edellytykset, joiden perusteella maanviljelijät voivat saada kunnollisen toimeentulon maataloudesta. Lisäksi mietinnössä viitataan siihen seikkaan, että meidän pitäisi tutkia mahdollisuutta käyttää eläinproteiinia eläinten rehun lähteenä. BSE-tautia koskevien kokemuksiemme jälkeen en usko, että meidän pitäisi toimia näin, enkä usko, että tämä on tarpeen, jos maanviljelijöiden käytössä on tarvittava määrä soijaa ja maissia. Äänestin näistä syistä mietintöä vastaan.

  Rareş-Lucian Niculescu (PPE), kirjallinen. – (RO) Kannatin äänestyksessä tätä mietintöä, jossa korostetaan Euroopan maatalouden toimintatapaan liittyviä useita merkittäviä ongelmia. Meidän olisi minun mielestäni kuitenkin keskityttävä enemmän ratkaisuihin. Tässä suhteessa meidän on suhtauduttava avoimemmin uusimpiin bioteknologian alan tieteellisiin ratkaisuihin.

  Franz Obermayr (NI), kirjallinen. – (DE) Mietinnössä kannatetaan muuntogeenisten organismien ja eläinjauhojen käyttöä. Eläinproteiinia pitäisi saada käyttää eläinten rehussa ainoastaan, kun on käytössä kaikki tieteelliset todisteet ja valvontatoimet, jolla estetään kielteiset vaikutukset (haluaisin muistuttaa teitä BSE-skandaalista). Äänestin sen vuoksi tätä mietintöä vastaan.

  Rolandas Paksas (EFD), kirjallinen. – (LT) Valkuaisvaje EU:ssa on keskeinen ja tärkeä aihe. Koska tämä ongelma on merkittävän laaja EU:ssa ja koska valkuaisvaje kasvaa koko ajan, meidän on varmistettava kaikin keinoin, että tähän ongelmaan vastataan mahdollisimman pian ja että paikallisten valkuaiskasvien tuotantoa lisätään. Tämä päätöslauselma on mielestäni tärkeä askel tämän ongelman ratkaisemiseksi. Valkuaiskasvien viljely lieventää ilmastonmuutoksen vaikutusta ja sillä on myös myönteinen vaikutus viljelijöiden tuloihin. Lisäksi se on tärkeä näkökohta, joka vahvistaa EU:n karjankasvatusalaa, koska se vähentäisi alan riippuvuutta valkuaiskasvien tuonnista ja lisäisi kilpailukykyä. Katson, että komission on ryhdyttävä välittömästi toimiin, jotta estetään jo vähäisen määrän muuntogeenisiä organismeja sisältävän viljan pääsy EU:n markkinoille. Emme saa sallia edes vähäisiä määriä muuntogeenisiä organismeja elintarvike- ja rehutuotantoa varten EU:hun tuotavissa valkuaiskasveissa. Olen samaa mieltä ehdotuksista tukea valkuaiskasvien siementen jalostamisen ja niiden saatavuuden tutkimusta ja ehdottaa toimintakehystä maaseudun kehittämistoimenpiteille, joilla otetaan käyttöön paremmat hajautetut välineet eläinrehun tuotannolle. Mielestäni viljelykiertoa on tuettava aktiivisesti EU:ssa tarjoamalla taloudellista tukea viljelijöille. Tällä vähennettäisiin tämänhetkistä valkuaisvajetta ja hintojen vaihtelua.

  Maria do Céu Patrão Neves (PPE), kirjallinen. – (PT) Äänestin Häuslingin mietinnön (A7-0026/2011) puolesta, koska siinä puolletaan valkuaisaineiden saatavuutta, millä on ollut pitkään vaikutusta Euroopan maatalouden kilpailukyvyn puutteeseen. Valkuaiskasvien tuotanto on vähentynyt huolestuttavasti Euroopan unionissa edellisen kymmenen vuoden aikana, ja tilanne on nyt huonontunut merkittävästi. Tärkeimpien kuivattujen palkokasvien tuotanto soijapapua lukuun ottamatta väheni 30 prosenttia ja soijapaputuotanto 12 prosenttia. Tämä suuntaus lisää jo unionin nykyistä hälyttävää riippuvuutta sellaisten valkuaiskasvien tuonnista, joita käytetään pääasiassa eläinrehuksi ja jotka aiheuttavat valtavia riskejä erityisesti EU:n karja-alalle. Ongelmaa on pahentanut se, että hintojen vaihtelu kansainvälisillä markkinoilla on lisääntynyt huomattavasti. Komission ensisijaisena toimena on varmistaa nopeasti esteettömät soijatoimitukset EU:n markkinoille. Sen on otettava käyttöön tekninen ratkaisu, jota sovelletaan elintarvike- ja rehutuotantoa varten EU:hun tuotavissa valkuaiskasveissa esiintyviin vähäisiin GMO-määriin. Tuonnin puute lisää EU:n karjatalous- ja rehualan kustannuksia ja vaarantaa kotoperäisen lihantuotannon taloudellisen kannattavuuden.

  Rovana Plumb (S&D), kirjallinen. – (RO) Valkuaiskasvituotantoon käytetään tällä hetkellä vain kolme prosenttia Euroopan unionin peltomaasta (hedelmiä ja vihanneksia lukuun ottamatta). Kuivattujen palkokasvien tuotanto vähentyi noin miljoonaan hehtaariin vuonna 2008. Vuosittain tuodaan yli 40 miljoonaa tonnia kasvivalkuaista, pääasiassa soijapapua ja maissigluteenirehua, mikä on 80 prosenttia EU:n kasvivalkuaisen kulutuksesta. EU:hun tuotavaa kasvivalkuaista varten ulkomailla käytetty maa vastaa kymmentä prosenttia EU:n peltomaasta, eli 20 miljoonaa hehtaaria. Koska EU on sitoutunut edistämään aktiivisesti maailmanlaajuista elintarviketurvaa ja osallistumaan aktiivisesti ilmastonmuutoksen torjuntaan, tulevalla maataloutta ja maaseudun kehittämistä koskevalla politiikalla olisi paitsi edistettävä entistä tasapainoisempaa eläin- ja kasvivalkuaistuotantoa, jotta voidaan vähentää kasvihuonekaasupäästöjä ja ravinteiden valumista vesistöihin, niin myös kannustettava kuluttajia, julkisista hankinnoista vastaavia viranomaisia ja ravitsemuspalveluja tekemään entistä tasapainoisempia, ympäristöystävällisempiä ja monipuolisempia ruokavalintoja.

Komission on annettava lainsäädäntöaloitteita elintarvikejätteen vähentämiseksi koko elintarvikeketjussa, mukaan luettuna teurasjäte ja elintarvikejäte, joita ei vieläkään säännellä riittävästi.

  Evelyn Regner (S&D), kirjallinen. – (DE) Äänestin eilen EU:n valkuaisvajetta koskevaa mietintöä vastaan, koska katson, että tätä ongelmaa ei voida ratkaista sallimalla muuntogeenisten tuotteiden tuontia EU:hun. Tosiasia on, että 80 prosenttia valkuaiskasvitarpeistamme on saatava tuonnista. Mietinnön alkuperäinen tarkoitus – käynnistää toimia, joilla lisätään valkuaiskasvien kotoperäistä tuotantoa, jotta torjutaan valkuaiskasvituotannon vähentymistä EU:ssa – on saatettu epäselväksi.

Geenitekniikan eturyhmät ovat selkeästi onnistuneet edistämään myönteistä suhtautumista muuntogeenisten valkuaiskasvien tuontiin. Tällaiset näkökohdat sisällytettiin mietintöön tarkistuksissa, jotka valitettavasti täysistunnon enemmistö hyväksyi. Jopa esittelijän oli pakko äänestää omaa mietintöään vastaan. Itävallan sosiaalidemokraattisen puolueen jäsenenä puolustan parlamentissa olevien puolueen kollegoideni tavoin nollatoleranssia muuntogeenisiin organismeihin.

  Crescenzio Rivellini (PPE), kirjallinen. – (IT) Häuslingin EU:n valkuaisvajetta koskeva mietintö hyväksyttiin tämänpäiväisen täysistunnon äänestyksessä.

EU on pitkälti riippuvainen valkuaiskasvien tuotannosta, ja sitä käytetään pääasiassa eläinten rehuksi. Tämä aiheuttaa huomattavia riskejä erityisesti EU:n karja-alalle. Useat kompromissitarkistukset ovat parantaneet alkuperäistä mietintöä huomattavasti.

Hyväksytyssä mietinnössä kehotetaan komissiota valitsemaan keskipitkän ja pitkän aikavälin näkemys valkuaiskasveja koskevaan politiikkaan. Siinä pyydetään myös uudistamaan yhteistä maatalouspolitiikkaa, jotta otetaan käyttöön uusia sääntöjä, joilla tuetaan viljelijöitä parantamaan viljelykiertoa ja joilla vähennetään kasvivalkuaisvajetta ja hintojen vaihtelua. Mietinnössä kehotetaan myös tekemään tutkimuksia siemenistä ja niiden panoksesta tautien torjuntaan.

Mietinnössä pyydetään komissiota varmistamaan esteettömät soijatoimitukset EU:n markkinoille ottamalla käyttöön teknisen ratkaisun, joka koskee elintarvike- ja rehutuotantoa varten EU:hun tuotavissa valkuaiskasveissa esiintyviä vähäisiä GMO-määriä.

  Raül Romeva i Rueda (Verts/ALE), kirjallinen. – (EN) Keskeiset kohdat tässä mietinnössä ovat: luoda puitteet valkuaiskasvien viljelylle ja käytölle EU:ssa, jotta voidaan korvata valkuaiskasvien tuonti kolmansista maista; luopua Blair House -sopimuksesta ja parantaa viljelykiertoa YMP:n uudistuksen yhteydessä; luoda uusi tieteellinen lähestymistapa ja parantaa viljelijöiden koulutusta ja mahdollisuuksia. Maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan äänestyksen tulos oli tyydyttävä lukuun ottamatta liberaalien ja PPE-ryhmän esittämiä monia tarkistuksia, jotka "saastuttivat" mietinnön muuntogeenisiä organismeja edistävillä tarkistuksilla. Muuntogeenisten organismien ala on pyrkinyt vaikuttamaan siihen, että EU:n nollatoleranssia koskevaa politiikkaa – jonka perusteella luvatonta muuntogeenistä rehua ei voida tuoda EU:hun – lievitetään. Emme voineet kuitenkaan valitettavasti täysistunnossa puhdistaa valkuaisvajetta koskevaa mietintöä muuntogeenisten organismien hyökkäykseltä. Täysistunnon enemmistö oli kuitenkin paljon lähempänä kantaamme kuin maatalousvaliokunta. Kannattaa kuitenkin yrittää kääntää täysistunnon enemmistö päinvastaiseksi muuntogeenisiä organismeja koskevissa asioissa. Häusling (vihreät) erosi esittelijän asemasta.

  Licia Ronzulli (PPE), kirjallinen. – (IT) Viimeisimmät valkuaiskasvialan arviot paljastavat valkuaiskasvien tuotannon vähentymistä koskevan huolestuttavan kehityksen edellisinä vuosikymmeninä. Joka vuosi palkokasvien tuotanto vähenee EU:ssa 30 prosenttia ja soijapaputuotanto 12 prosenttia, minkä vuoksi on tuotava 40 miljoonaa tonnia kasvivalkuaista.

Tämän mietinnön sisältö osoittaa, että Euroopan karja-ala, joka on altis hintojen vaihtelulle, on liian riippuvainen kasvivalkuaisen tuonnista. Tämä riippuvuus vaarantaa kotoperäisen lihan taloudellisen kannattavuuden, mitä heikentää yhä enemmän rehun tuonnista aiheutuvat lisäkustannukset siitä tosiseikasta huolimatta, että – taloudellisten ongelmien ja ilmastotavoitteiden ennakoinnin lisäksi – valkuaiskasvien tuotanto edistäisi merkittävästi kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä.

  Oreste Rossi (EFD), kirjallinen. – (IT) Palkokasvien viljely on kärsinyt viime vuosina tuotannon vähentymisestä, mikä on aiheuttanut suuren riippuvuuden kolmansien maiden tuonnista, sillä näitä kasveja käytetään ihmisten ja eläinten ruoan tarjontaan.

Sen lisäksi, että ne vähentävät Euroopan unionin valkuaisvajetta sen jälkeen, kun ne korjataan, nämä kasvit ovat erinomainen lisä maaperään, johon tarvitaan sen vuoksi vähemmän kemiallisia lannoitteita. Hyvään viljelyyn olisi sisällyttävä viljelykierto, jolloin vähennetään lannoitteiden käyttöä ja edistetään luonnonvaraisten ja viljeltyjen lajikkeiden monimuotoisuuden säilymistä.

Kannatamme pyyntöä, että tulevassa yhteisessä maatalouspolitiikassa otetaan käyttöön toimia, joilla poistetaan unionin valkuaisvajetta vähentämällä jatkuvasti tuontivalkuaista.

  Daciana Octavia Sârbu (S&D), kirjallinen. – (RO) Äänestin tämän mietinnön puolesta, koska siinä korostetaan, että on tärkeää rajoittaa riippuvuutta tuontivalkuaisesta erityisesti siksi, että tämä riippuvuus aiheuttaa merkittäviä riskejä Euroopan unionin karjatalousalalle. Haluaisin kuitenkin huomauttaa, että GMO:t eivät ole ainoa ratkaisu, jolla vähennetään riippuvuutta kolmansista maista peräisin olevasta tuontivalkuaisesta. Muuntogeeniselle soijalle on vaihtoehtoja, joilla voidaan auttaa varmistamaan valkuaisainevaatimukset, kuten härkäpavut, lupiinit, linssit, kahviherneet samoin kuin lusernit/sinimailaset ja apilat, joilla voidaan samalla vähentää huomattavasti kasvihuonekaasupäästöjä. Olisi otettava huomioon myös mahdollisuudet viljellä valkuaiskasveja uusissa jäsenvaltioissa Romaniassa ja Bulgariassa.

  Bart Staes (Verts/ALE), kirjallinen. – (NL) Esittelijän alkuperäinen mietintö oli parempi kuin asiakirja, joka hyväksyttiin nyt. Sen vuoksi äänestin lopullista asiakirjaa vastaan. Se, että komissiota pyydetään tässä vaiheessa varmistamaan esteetön soijan tarjonta EU:n markkinoille siten, että löydetään tekninen ratkaisu – joka koskee vähäisiä määriä muuntogeenisiä organismeja rehutuotantoa varten käytettävissä valkuaiskasveissa – merkitsee että tehomaatalouden eturyhmä saa merkittävän voiton. Vihreät / Euroopan vapaa allianssi kannattaa sitä, että EU:n omaa valkuaiskasvituotantoa kehitetään mahdollisimman paljon. Tällainen politiikka olisi hyvä maanviljelijöiden tuloja ajatellen ja edistäisi osaltaan ilmastonmuutoksen torjuntaa, luonnon monimuotoisuuden säilyttämistä ja maaperän viljavuutta.

On tärkeää ottaa käyttöön mekanismi, jonka perusteella voimme valvoa valkuaiskasvien tuonnin alkuperää ja siten tarkastaa alkuperämaassa sovellettujen maatalouskäytäntöjen kestävyys. Säännölliset pistokokeet ovat ehdottoman tarpeellisia. Keskustelu siitä, että teurasjätteestä peräisin olevan prosessoidun eläinvalkuaisen käyttö sika- ja siipikarjan rehuntuotannossa sallitaan uudelleen, voidaan käydä pelkästään (elintarvikkeiden) turvallisuuden ja kansanterveyden näkökulmasta. Lajin sisäisen kierrätyksen ja pakotetun kannibalismin kieltäminen ovat ratkaisevan tärkeitä, kuten myös eläinrehualan luotettavat tarkastukset ja voimassa olevan EU:n lainsäädännön asianmukainen soveltaminen.

  Marc Tarabella (S&D), kirjallinen. – (FR) Kiitän kollega Häuslingia hänen tärkeästä mietinnöstään, vaikka olen pettynyt lopulliseen versioon, minkä vuoksi äänestin esittelijän tavoin lopulta sitä vastaan. Olen toisaalta pahoillani siitä, että mietintö pilattiin nollatoleranssia koskevan kysymyksen sisällyttämisen vuoksi. Kehotuksella lieventää edellytyksiä muuntogeenisten organismien luvattomasta tuonnista ei ratkaista EU:n valkuaisvajetta koskevaa ongelmaa, ja sen vuoksi sitä ei olisi pitänyt ottaa käsiteltäväksi. Meidän on toisaalta ehdottomasti lievitettävä valkuaiskasviviljelyn huomattavaa vähentymistä ja siten vähentää riippuvuuttamme – joka on jo huolestuttavalla tasolla – valkuaiskasvien tuonnista.

Haluaisin selkeästi tuomita Blair House -sopimukset, joiden markkinasuuntautuneet tavoitteet ovat johtaneet äärimmäiseen hintavaihteluun. Lisäksi nämä sopimukset ovat täysin ristiriidassa Kioton pöytäkirjan ja sen ilmaston lämpenemistä koskevien tavoitteiden kanssa. Meidän on sijoitettava tulevaisuudessa järkiperäisen ja vastuullisen maaperän hoidon yhteydessä valkuaiskasvit viljelykiertoon.

  Artur Zasada (PPE), kirjallinen. – (PL) Äänestin Häuslingin mietinnön puolesta. Olen tyytyväinen, että hän otti esille kysymyksen valkuaisvajeesta Euroopassa ja antoi meille tärkeitä tietoja tästä aiheesta. On selvää, että asia edellyttää kiireellisiä toimia.

Valkuaisaineet ovat yksi tärkeimmistä päivittäisen ruokavaliomme ainesosista, ja niiden puute voi johtaa vakaviin terveysongelmiin. Mietinnössä esitetyn tutkimuksen perusteella käy lisäksi ilmi, että runsaasti valkuaisaineita sisältävien kasvien viljelyllä ja viljelykiertoa koskevan periaatteen laajalla soveltamisella vähennettäisiin tuotantokustannuksia ja kasvihuonekaasupäästöjä.

Kun otetaan huomioon Euroopan unionin jäsenvaltioiden kansalaisten huonot ruokailutottumukset ja eurooppalaisten viljelijöiden valkuaiskasvien viljelyä koskevan kokemuksen puute, minun mielestäni meidän olisi keskityttävä erityisesti koulutukseen. Ennen kaikkea kansalaiset pitäisi saada tietoisimmiksi valkuaisaineiden myönteisestä vaikutuksesta ihmisten terveyteen (kouluhedelmäohjelma on esimerkki ohjelmasta, jolla on samankaltainen tavoite, ja sitä toteutetaan tällä hetkellä Euroopan unionissa), ja olisi myös luotava kannustinjärjestelmä viljelijöille, jotka viljelevät runsaasti valkuaisaineita sisältäviä kasveja.

Mietintö: Mariya Nedelcheva (A7-0029/2011)

  Luís Paulo Alves (S&D), kirjallinen. – (PT) Kannatan äänestyksessä tätä sukupuolten tasa-arvosta EU:ssa vuonna 2010 annettua vuosikertomusta ja siihen sisältyviä suosituksia. Tämänhetkisellä kriisillä on tuhoisia vaikutuksia naisiin, vaikka miesvaltaiset alat ovat kärsineet eniten. Haluaisin myös korostaa, että ei ole tasa-arvoista, että naisten ja miesten välillä esiintyy edelleen noin 18 prosentin palkkaero, vaikka tutkinnon saaneita naisia on enemmän kuin miehiä. Ehdotetuista tarvittavista toimenpiteistä korostan tasa-arvosuunnitelmien kehittämistä ja perheväkivallan torjumista luomalla tätä asiaa koskeva Euroopan teemavuosi.

  Roberta Angelilli (PPE), kirjallinen. – (IT) Juhlimme tänään kansainvälisen naistenpäivän satavuotisjuhlaa. Se on symboli toimista, joilla saadaan aikaan sosiaalinen tasa-arvo ja joilla vapaudutaan syrjivästä ja sortavasta käytöksestä, jonka vuoksi naiset ovat kärsineet ja kärsivät edelleen.

Jokaisessa maailman maassa on erilainen käsitys naisista; puhutaan paljon islamilaisista maista ja tavasta, jolla naisia arvostellaan ja kohdellaan. Tähän vaikuttaa myös uskonto. Vaikka länsivaltioissa katsotaan, että miehet ja naiset ovat tasa-arvoisia, tosiseikat osoittavat, että tilanne on huolestuttava. Euroopassa esiintyy edelleen paljon tyttöihin ja naisiin kohdistuvaa eriarvoisuutta, kun on kyseessä työllisyys, yksityiselämä, terveys, heidän oikeutensa saada koulutusta ja ammatillista koulutusta sekä toimia muilla kuin perinteisillä aloilla ja erittäin vastuullisissa tehtävissä. Ei siinä vielä kaikki: naisiin kohdistuu monenlaista syrjintää, ja he joutuvat myös kaikenlaisen psykologisen ja fyysisen väkivallan kohteeksi.

Sen vuoksi on suojeltava naisia ja saatava heidät asemaan, jossa he voivat toimia laadullisesti tasa-arvoisissa olosuhteissa miehiin nähden. Sukupuolten tasa-arvo ei ole ainoastaan sosiaalisen oikeudenmukaisuuden kysymys. Se on yksi edellytyksistä saavuttaa Eurooppa 2020 -strategiassa esitetyt kestävän kehityksen, työllisyyden, kilpailukyvyn ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden tavoitteet.

  Charalampos Angourakis (GUE/NGL), kirjallinen. – (EL) Työväenluokan ja ruohonjuuritason naisilla, nuorilla, maahanmuuttajilla ja pakolaisilla ei ole mitään hyötyä heille esitetystä näytelmästä tai toivelistoista ja rahavallan toistamista valheista, joilla pyritään pitämään kiinni kapitalistisen hyväksikäytön järjestelmästä, halvasta työvoimasta ja pääoman voiton lisäämisestä. Jo elämänkokemuksen perusteella on selvää, että rahavallan väitettä miesten ja naisten tasa-arvosta edistetään näennäisesti kapitalistisen barbaarisuuden kehyksessä, ja EU:n politiikka on petollista ja loukkaavaa. EU:n, porvarihallitusten, Kansainvälisen valuuttarahaston ja muiden imperialististen elinten ruohonjuuritason vastainen politiikka kohdistaa iskunsa naisten voittamiin oikeuksiin. Massatyöttömyys, palkkojen, sosiaalietuuksien ja joustavien työmuotojen rajut leikkaukset, eläkeiän nostaminen ja terveydenhoidon, hyvinvoinnin ja koulutuksen alan yhteiskunnallisten palveluiden kaupallistaminen pahentavat yhteisesti naisten ja koko työväenluokan ja ruohonjuuritason elinolosuhteita. Eurooppa 2020 -strategia, talouden hallinto sekä Kansainvälisen valuuttarahaston ja Euroopan keskuspankin budjettikuri pitävät sisällään uusia ruohonjuuritason ja työvoiman vastaisia toimia, jotka kohdistuvat naisiin. Tällainen politiikka on kumottava. Me kehotamme naisia tehostamaan taisteluaan, liittymään työväenluokan ammattiyhdistysliikkeeseen sekä ruohonjuuritason valtaa ja taloutta koskeviin tavoitteisiin.

  Sophie Auconie (PPE), kirjallinen. – (FR) Olen samaa mieltä useasta tässä päätöslauselmassa esitetystä näkökohdasta. Tuin sitä äänestyksessä. Siten esimerkiksi arvio, jonka mukaan valtiot, joissa miehiä ja naisia kohdellaan tasa-arvoisesti työmarkkinoilla, ovat saaneet hyötyä sosiaalis-taloudellisessa kehityksessään, on mielestäni täysin perusteltu. Minun mielestäni naisten ja miesten välisen tasa-arvon edistäminen on päivänselvä edellytys sosiaalisesta mutta myös taloudellisesta näkökulmasta.

  Regina Bastos (PPE), kirjallinen. – (PT) Miesten ja naisten välinen tasa-arvo muodostaa yhden EU:n oikeuden perusperiaatteista. Euroopan unionin tavoitteet pitävät sisällään sen, että varmistetaan yhtäläiset mahdollisuudet ja sukupuolten välinen yhtäläinen kohtelu ja toiseksi torjutaan sukupuoleen perustuvaa syrjintää. Huolimatta kaikista toimista, joita on tehty naisten ja miesten välisen tasa-arvon puolesta, tällä alalla esiintyy vieläkin eriarvoisuutta Euroopan unionissa. Naisten työllisyysaste (58,6 prosenttia) on edelleen alhaisempi kuin miesten (70,7 prosenttia), vaikka suurin osa opiskelijoista ja yliopistoista valmistuneista on naisia. Naisia on vain yksi kymmenestä kaikkien johtokuntien jäsenistä EU:n yrityksissä ja ainoastaan kolme prosenttia johtajista on naisia.

Miesten ja naisten välinen keskimääräinen palkkaero EU:ssa on edelleen 18 prosenttia. Jotta EU saavuttaa kestävää kehitystä, työllisyyttä, kilpailukykyä ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta koskevat tavoitteensa, sen on jatkossakin torjuttava miesten ja naisten välillä edelleen esiintyvää eriarvoisuutta, ja sen vuoksi äänestin tämän mietinnön puolesta.

  Jean-Luc Bennahmias (ALDE), kirjallinen. – (FR) Miesten ja naisten tasa-arvoa koskeva vuosikertomus on tilaisuus korostaa tämänhetkisessä talous- ja sosiaalikriisissä kohtaamiamme haasteita. Tätä kansainvälisenä naistenpäivänä hyväksyttyä mietintöä olisi tarkasteltava yhdessä Plumbin naisten köyhyyttä Euroopan unionissa koskevan mietinnön kanssa. Naiset kuuluvat haavoittuvaksi kutsuttuun ihmisryhmään ja he kärsivät kriisin kaikista vaikutuksista. He työskentelevät enemmän osa-aikatyössä kuin miehet, he työskentelevät tilapäistyössä palvelualalla, heidän uransa on hajanainen, koska jopa tällä hetkellä he saavat vähemmän palkkaa kuin miehet samasta työstä, minkä vuoksi heidän eläkkeensä ovat pienemmät. Meidän on siten varmistettava, että kiinnitämme jatkuvasti huomiota naisten asioihin.

Kaikkein hankalin aihe tässä mietinnössä koskee naiskiintiöitä yksityisten ja julkisten suurten yritysten johtokunnissa. Kiintiöt eivät ole luonnollisesti mikään ihmelääke ja ihanteellisessa yhteiskunnassa haluaisimme selvitä ilman niitä. Jotta muutetaan kansalaisten asenteita, ei ole epäilystäkään, että kiintiöt ovat tarpeellisia.

  Sergio Berlato (PPE), kirjallinen. – (IT) Komissio korosti vuotta 2010 koskevassa vuosikertomuksessaan viimeaikaisen talous- ja rahoituskriisin aiheuttamia EU:n edessä olevia miesten ja naisten tasa-arvoa koskevia haasteita. Yksi tämän kriisin merkittävistä vaikutuksista naisiin koskee työllisyyttä: kriisi vaikutti myöhemmin naisiin kuin miehiin, koska naisten osuus on suurempi aloilla, jotka onnistuivat pisimpään välttymään kriisin vaikutuksilta (esimerkiksi terveydenhuolto ja koulutus). Nyt kuitenkin näille aloille kohdistuu uhka, joka aiheuttaa työssäkäyville naisille pitkän aikavälin turvattomuutta miehiin verrattuna.

Osittain tästä syystä katson, että naisten ja miesten tasa-arvoa työnteon alalla ei pidä enää yksinomaan tavoitella, vaan siitä on tehtävä todellisuutta. Jäsenvaltioiden ja komission sitoumus on sen vuoksi tarpeen, jotta voidaan ylläpitää naisten ja miesten tasa-arvopolitiikkaa ja erityisesti, jotta siihen myönnettyjä määrärahoja ei leikata. Lopuksi, koska katson, että tasa-arvon edistämiseen on kiinnitettävä huomiota kansalaisten ja erityisesti nuorten koulutuksessa ja opetuksessa, haluaisin kiinnittää komission huomion tilaisuuteen uudistaa ajoissa tiedotuskampanjoita tästä asiasta.

  Mara Bizzotto (EFD), kirjallinen. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, naisten ja miesten välinen tasa-arvo on yksi tehokkaan sosiaalisen markkinatalouden kehittämisen peruspilareista, joksi EU on aina halunnut kutsua itseään. Olen sen vuoksi vakuuttunut, että meidän on varmistettava kaikilla mahdollisilla tavoilla, että naiset saavat samanlaista kohtelua ja samanlaisia ammatillisia mahdollisuuksia kuin miehet. En voi kuitenkaan tukea Mariya Nedelchevan ehdottamaa strategiaa, koska minun mielestäni yhden etnisen ryhmän ongelmille annettu keskeinen asema – sen sijaan, että olisi tehty järjestelmällinen analyysi kaikista vaihtoehdoista – ei ole tarkoituksenmukainen ja päättäväinen metodologinen lähestymistapa.

  Vilija Blinkevičiūtė (S&D), kirjallinen. – (LT) Äänestin tämän mietinnön puolesta ja olen tyytyväinen, että Euroopan parlamentti on kiinnittänyt erityistä huomiota sukupuolten tasa-arvoa koskeviin kysymyksiin. Meidän on tunnustettava, että meillä on vielä paljon työtä parantaaksemme naisten asemaa sukupuolten tasa-arvon alalla, työmarkkinoilla ja politiikassa. Naisten oikeuksia koskevat kysymykset on sisällytettävä kaikkiin Euroopan unionin politiikanaloihin, ja hyvät ajatukset ja aloitteet eivät saa jäädä pelkästään paperille, vaan niitä on toteutettava kaikissa Euroopan unionin jäsenvaltioissa. Sen vuoksi katsomme Euroopan parlamentin mietinnössä miesten ja naisten välisestä tasa-arvosta Euroopan unionissa, että sukupuolten väliset palkkaerot on poistettava, naisiin kohdistuva väkivalta ja naiskauppa on lopetettava, äitiysloma on varmistettava ja on luotava asianmukaiset edellytykset päiväkotipalveluiden ja päivähoitopaikkojen hyödyntämiseksi ja naisten köyhyyden vähentämiseksi. Kun on kyseessä tasa-arvo yrityksissä, olisi kiinnitettävä huomiota siihen, että naiset johtavat ainoastaan kolmea prosenttia yrityksistä, koska heihin kohdistuu syrjintää ja esteitä, joiden vuoksi he eivät voi edetä uralla ja pyrkiä johtotehtäviin. Yhä useammat parlamentin jäsenet ovat samaa mieltä kiintiöjärjestelmän käyttöönotosta, koska jos yritykset eivät pysty esittämään muutoksia, joilla parannetaan sukupuolten välistä tasa-arvoa yrityksissä, on suunnitelmia, joiden perusteella lainsäädännössä otetaan käyttöön kiintiöt. Toivon, että löydämme tulevaisuudessa ratkaisuja ja toimenpiteitä, joilla vahvistetaan sukupuolten tasa-arvoa ja naisten yhtäläisiä mahdollisuuksia perheessä ja yhteiskunnassa.

  Maria da Graça Carvalho (PPE), kirjallinen. – (PT) Äänestin tässä asiassa vastaan, koska olen samaa mieltä joistain hyväksytyistä kohdista, mutta mielestäni jotkut muut olisi poistettava. Kokemamme kriisin vuoksi naisten työolot ja työpaikkojen saatavuus ovat vaikeutuneet. Olen sen vuoksi samaa mieltä komission mietintöön sisältyvästä näkökohdasta, että sukupuolten tasa-arvo on sisällytettävä kaikkiin toimintalinjoihin ja eurooppalaisten lasten opetukseen alusta alkaen. Naisiin kohdistuvaa väkivaltaa on edelleen torjuttava ja estettävä julkisten tiedotuskampanjoiden ja kouluopetuksen avulla. En ole kuitenkaan samaa mieltä yksityisen sektorin kiintiöistä, heikossa asemassa olevia naisia koskevista luetteloista tai vähimmäispalkasta, joka on minusta mahdotonta toteuttaa.

  Carlos Coelho (PPE), kirjallinen. – (PT) Haluaisin kiittää 8. maaliskuuta, kansainvälisenä naistenpäivänä, Mariya Nedelchevaa hänen naisten ja miesten tasa-arvoa koskevasta mietinnöstään. Olen samaa mieltä hänen arviostaan, että tämänhetkinen talous- ja rahoituskriisi on vaikuttanut erityisesti naisiin. Kaikki viittaa siihen, että naiset tuntevat miehiin verrattuna enemmän ja pitempään sen vaikutukset muun muassa työllisyyden, terveydenhuollon, koulutuksen ja sosiaalisen tuen aloilla.

Tulojen, työllisyyden, työhönoton ja työnsaannin osalta naisten tilanne vaikuttaa huonontuvan nopeammin kuin miesten. Siten on tärkeää luoda uusia mahdollisuuksia ja vahvistaa tasa-arvoa koskevaa synergiaa sukupuolten välillä, millä edistetään elpymistä ja talouskasvua. Koska vuosi 2010 oli köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan Euroopan teemavuosi, pidän myönteisenä viittausta köyhyyden torjumiseen ja erityisen huomion kiinnittämistä heikoimmassa asemassa oleviin naisiin. Minusta on valitettavaa, että parlamentin vasemmisto on tuonut aborttikiistan myös tähän käsittelyyn välittämättä siitä, mitkä asiat kuuluvat unionin toimivaltaan.

  Proinsias De Rossa (S&D), kirjallinen. – (EN) Pidän myönteisenä tätä mietintöä naisten ja miesten tasa-arvosta, jossa uudistetaan Euroopan parlamentin vaatimus naisiin kohdistuvan väkivallan torjunnan Euroopan teemavuodesta – on arvioitu, että sitä kohdistuu 20–25 prosenttiin kaikista naisista heidän elämänsä aikana – ja jossa pyydetään direktiiviä naisiin kohdistuvasta väkivallasta. Talouskriisillä on vakavia vaikutuksia naisiin, joilla on suurempi köyhyysriski kuin miehillä. Naisten palkat ovat keskimäärin 18 prosenttia alhaisemmat kuin miesten palkat samasta työstä, ja nämä luvut nousevat yli 25 prosentin joissain valtioissa. He ovat todennäköisimmin epävarmassa työsuhteessa ja/tai osa-aikatyössä. Lisäksi naiset saavat vähemmän todennäköisesti uutta työtä, kun he menettävät työpaikkansa. Sen vuoksi he saavat myöhemmällä iällä pienempiä eläkkeitä. Sukupuolistereotypioiden torjuminen on välttämätöntä, mutta se ei riitä. Tällaisten epäkohtien torjuminen edellyttää huomattavia julkisia investointeja hoitopalveluihin. Barcelonan neuvoston lastenhoitoa koskevia tavoitteita ei ole kuitenkaan vielä saavutettu. Tämä vaikuttaa eniten pienituloisiin perheisiin. Meidän on annettava enemmän valtaa naisille kaikilla poliittisen edustuksen tasoilla Euroopassa. Sukupuolten tasa-arvo ei ole ainoastaan oikeudellinen kysymys vaan se on myös välttämätön sosiaaliselle ja taloudelliselle kehitykselle.

  Karima Delli (Verts/ALE), kirjallinen. – (FR) Pidän myönteisenä tätä äänestystä miesten ja naisten tasa-arvoa koskevasta mietinnöstä. Kun on kyse palkoista, naiset ansaitsevat asiaa koskevista yhteisön tason lainsäädännöllisistä ponnisteluista huolimatta edelleen keskimäärin 18 prosenttia vähemmän kuin miehet samasta työstä Euroopan unionissa. Haluaisin myös korostaa, että jouduimme kiistelemään pitkän aikaa parlamentissa pelkästään sen varmistamiseksi, että ehkäisyn saatavuuden kaltainen perusoikeus voitaisiin mainita. Tällainen jäljessä laahaava keskustelu ei juurikaan paranna Euroopan oikeiston mainetta.

Lopullinen mietintö on onneksi hyvä. Siinä asetetaan tavoite palkkaerojen vähentämisestä alle viiden prosentin vuoteen 2020 mennessä ja siinä kehotetaan erityisesti jäsenvaltioita tekemään kaikkensa, jotta sovelletaan periaatetta "sama palkka samasta työstä", ja soveltamaan seuraamuksia valtioihin, jotka eivät noudata tavoitteita. Siinä vaaditaan sitovia tavoitteita, joilla varmistetaan tasa-arvo yritysten, hallinnon ja politiikan alan vastuutehtävissä.

  Anne Delvaux (PPE), kirjallinen. – (FR) Tänään 8. maaliskuuta 2011, on kansainvälisen naistenpäivän satavuotisjuhla, ja parlamentilla on velvollisuus hyväksyä suurella enemmistöllä tämä vuoden 2011 mietintö naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta unionissa. Vaikka sukupuolten tasa-arvoa koskeva periaate on kirjattu perustamissopimukseen ja perusoikeuskirjaan, emme voi olla panematta merkille, että tätä tavoitetta ei ole saavutettu. Naiset kohtaavat lasikaton edelleen työpaikkojen alalla, jossa on paljon enemmän naisia tilapäistyössä, palkkojen alalla, jossa naiset ansaitsevat keskimäärin 18 prosenttia vähemmän kuin miehet samantasoisesta vastuusta, tai uranäkymien alalla. Naisia rangaistaan myös, kun he saavat lapsia.

Luettelo epäkohdista on vielä pitkä. Tänään äänestettävään mietintöön sisältyy konkreettisia vastauksia, kuten sitovien tavoitteiden käyttöönotto jäsenvaltioissa, seuraamuksia vaatimusten noudattamatta jättämisestä ja kiintiöiden käyttöönotto (välttämätön paha), millä lisätään jonkin verran tasa-arvoa koskevia pyrkimyksiämme. Toivomme, että jonain päivänä ei ole enää tarpeellista omistaa tiettyä päivää yli puolelle maapallon väestöstä.

  Diogo Feio (PPE), kirjallinen. – (PT) Kuten jo totesin parlamentissa, miehiä ja naisia on kohdeltava oikeudenmukaisesti ja heille on annettava samat oikeudet, mutta heidän erityistarpeensa on otettava huomioon. Naisten tapauksessa tämä on erityisen olennaista äitiystuen sekä työn ja perhe-elämän yhteensovittamisen alalla. Olen sen vuoksi tyytyväinen, että voin panna merkille muun muassa, että huomiota kiinnitetään äitiysvapaan suojelemiseen ja vanhusten kotitukeen. Ne ovat tehtäviä, joita naiset hoitavat usein perheessä, minkä vuoksi heidän on vaikea löytää työtä. Siitä huolimatta – vaikka katson, että jotkut esittelijän näkemyksistä ovat hyvin oivallettuja – en ole samaa mieltä hänen kanssaan siitä, että sukupuolten tasa-arvo voidaan saavuttaa kiintiöjärjestelmien avulla. Kiintiöillä väheksytään naisia, jotka pääsevät tiettyyn asemaan ainoastaan sukupuolensa eikä ammattitaitonsa, kykyjensä tai soveltuvuutensa vuoksi. Ei ole hyväksyttävää, että tätä sovelletaan yksityisyrityksiin. Lopuksi kannatan vankkumattomasti toissijaisuusperiaatetta ja uskon, että monien tässä mietinnössä tarkasteltujen tärkeiden ja asianmukaisten aiheiden on pysyttävä jäsenvaltioiden toimivallassa. Äänestin vastaan myös tästä syystä.

  José Manuel Fernandes (PPE), kirjallinen. – (PT) Mietinnön tarkoituksena on nopeuttaa prosessia, jolla luodaan miesten ja naisten tasa-arvon edellytykset Euroopan unionissa. Tänään on kansainvälisen naistenpäivän satavuotisjuhla, ja haluaisin osoittaa kunnioitusta kaikille naisille, jotka ovat kamppailleet edellisen sadan vuoden aikana saadakseen naisten oikeudet ja sukupuolten tasa-arvon tunnustettua. Haluaisin ilmaista solidaarisuuteni kaikille väkivallasta kärsineille naisille ja kaikille heille, jotka ovat äskettäin taistelleen Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa kansojensa itsemääräämisoikeuden puolesta. EU on aina toiminut naisten oikeuksien puolustuksen eturintamassa. Olen siten tyytyväinen, että tämä mietintö hyväksyttiin. Sillä pyritään päättämään monet olemassa olevat ristiriitaisuudet, kuten palkkaerot, koulutuksen ja työn saatavuuden ongelmat, vaikeudet henkilökohtaisen ja ammatillisen elämän yhteensovittamisessa sekä päätöksentekoasemaan pääsyssä. Toivon sen vuoksi, että EU ryhtyy teoriasta käytäntöön ja antaa naisille tilaisuuden näyttää arvonsa.

  João Ferreira (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) On erityisen merkittävää, että keskustelu ja äänestys tästä mietinnöstä, jossa pyritään kiinnittämään huomiota jatkuvasti esiintyvään eriarvoisuuteen ja syrjintään, järjestetään kansainvälisenä naistenpäivänä, jonka satavuotisjuhla on vuonna 2011. Näiden 100 vuoden aikana on käyty monta kamppailua. Monia voittoja on myös saatu aikaan. Ne eivät kuitenkaan riittäneet poistamaan nykyistä eriarvoisuutta, syrjintää – jota esiintyy sellaisten työpaikkojen saannissa, joissa on oikeudet – palkkaeroa, joka näkyy eläkkeissä, urakehitystä ja ammatillisia saavutuksia koskevia ongelmia sekä esteitä päästä johtotasolle ja päätöksentekoasemaan taloudellisen, sosiaalisen ja poliittisen toiminnan aloilla; suuntaus on se, että tämä tilanne huonontuu taloudellisen ja sosiaalisen kriisin aikana.

Naisia syrjitään edelleen äiteinä ja työntekijöinä, mikä on 21. vuosisadalla pöyristyttävää. Kaikkien näiden syiden vuoksi on tärkeää jatkaa vaatimuksia eriarvoisuuden ja syrjinnän päättämiseksi. Sen vuoksi uusliberaali politiikka on päätettävä, ja on sitouduttava vakavasti vaihtoehtoisiin toimintalinjoihin, joissa ihmisoikeudet ja tasa-arvo ovat keskeisiä EU:n päätöksenteolle ja politiikalle.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Tänä päivänä, joka liittyy naisten kamppailuun oikeuksiensa tunnustamisesta ja niiden käyttämisestä, silmiinpistävää on työttömyystilanteen huonontuminen, epävarmat työsuhteet, alhaiset palkat ja syrjintä palkkauksen suhteen sekä äitiys, joka aiheuttaa ongelmia naistyöntekijöille. Nämä ongelmat ilmenevät erityisen räikeästi ja kestämättömällä tavalla nuorten sukupolvien keskuudessa, kuten tällä hetkellä Portugalissa.

Seurauksena on naisten köyhyyden lisääntyminen. Vammaisten, maahanmuuttajien ja eläkkeellä olevien naisten sekä pienipalkkaisten naistyöntekijöiden tilanne on erityisen kriittinen samoin kuin niiden naisten, jotka asuvat maaseutuyhteisöissä yksin lastensa kanssa.

Suurin osa yli 85 miljoonasta köyhyydessä elävästä henkilöstä Euroopan unionissa on naisia. Naisten köyhyysaste on ylittänyt 18 prosenttia. Sen vuoksi on tärkeää, että kriisin varjolla ei toteuteta toimia, joilla uhataan naisten oikeutta tasa-arvoon ja tarvittavaan taloudelliseen ja sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen.

On aika asettaa etusijalle naiset ja heidän oikeutensa, tasa-arvo ja taloudellinen ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus, jotta voimme todella kunnioittaa ihmisoikeuksia ja lujittaa edistystä, jota naiset ovat auttaneet rakentamaan sivilisaatiotamme varten.

  Bruno Gollnisch (NI) , kirjallinen. – (FR) Yhtäläiset mahdollisuudet ja syrjimättömyys eivät merkitse, että poistetaan ja vääristetään eroja ja täydentävyyttä, jota on miesten ja naisten luonteen, tavoitteiden, ja heidän maailman- ja elämänkatsomuksensa välillä. Tämä toteaminen ei merkitse stereotypioiden tyrkyttämistä. Ääritapauksissa näkemyksenne siitä, että sukupuolten välillä ei tehdä eroa, johtaa vain järjettömyyteen. Se johtaa järjettömyyteen, kuten tähän lainausmerkeissä naisten "oikeuteen" tehdä yötyötä tai velvollisuutta tehdä sitä. Tämä on sosiaalisessa mielessä askel taaksepäin. Se on oikeutenne. Se johtaa mielettömyyksiin, kuten Ranskan päätös myöntää miehille vapaat ehdot eläkkeisiinsä. Tämä oikeus kuului tähän saakka vain naisille, ja sillä korvattiin – hieman – uraongelmia, joita äitiysaika ja lasten kasvatus mahdollisesti aiheuttivat heille.

Tämä ei ole järkevää, koska sillä uhataan tätä naisille myönnettyä etua. Järjetön on myös Euroopan unionin tuomioistuimen hiljattain antama ratkaisu, jonka mukaan miesten ja naisten välistä tilastotieteellistä eroa ei saa ottaa huomion maksettaessa vakuutusmaksuja, vaikka ne muodostavat riskinlaskennan perustan. Hyvät naiset, tämä merkitsee loppua pienelle taloudelliselle edulle, josta nautitte, koska olette varovaisempia kuljettajia ja elätte pidempään. Milloin sukupuolten tasa-arvon talibanismi loppuu?

  Louis Grech (S&D), kirjallinen. – (EN) Äänestän tämän mietinnön puolesta erityisesti siitä syystä, että siinä edistetään hyvin määrätietoisesti ja konkreettisesti naisten ja miesten yhdenvertaisuuden perusperiaatetta. On pettymys, että asiaa koskevista monista ponnisteluista ja tutkimuksista huolimatta jotkut kansalliset päättäjät laiminlyövät edelleen syrjinnän tuhoisia vaikutuksia ja pahentavat edelleen sukupuolten eriarvoisuutta sekä vaarantavat Lissabonin tavoitteiden täyttämisen. Kun otetaan huomioon miesten ja naisten välinen jatkuva kuilu työllisyysasteen, työaikojen, palkkojen ja johtopaikkojen saatavuuden suhteen, kehotan jäsenvaltioita panemaan paremmin täytäntöön syrjinnän ja häirinnän vastaiset käytännöt. On tärkeää, että asiaan osallistuvat ruohonjuuritason sidosryhmät tiedotuskampanjoiden ansiosta, että hyödynnetään kansalaisjärjestöjä ja virallisempia välineitä, kuten erityissäännöksiä työehtosopimuksissa ja sukupuolten tasa-arvon alan kansallisessa lainsäädännössä.

Olen samaa mieltä monista mietinnössä korostetuista asioista, joihin kuuluu naisten osallisuutta koskevien toimenpiteiden vahvistaminen, sen varmistaminen, että he osallistuvat johtotehtäviin, työllisyyden ja oikeudenmukaisen tulonjaon edistäminen, korkealaatuisempien työpaikkojen luominen, laadukkaiden julkisten palvelujen saatavuuden varmistaminen ja sosiaalisen hyvinvoinnin parantaminen. En voi tästä huolimatta kuitenkaan kannattaa kohtia, joissa viitataan abortin edistämiseen.

  Nathalie Griesbeck (ALDE), kirjallinen. – (FR) Olen erittäin tyytyväinen, että tämä päätöslauselma hyväksyttiin kansainvälisen naistenpäivän satavuotispäivänä. Vaikka naisten ja miesten samanpalkkaisuuden periaate on kirjattu EU:n perustamissopimukseen, voimme panna merkille, että tällä hetkellä naiset ansaitsevat 17,8 prosenttia vähemmän kuin miehet. Tämä eriarvoisuus koskee yhteiskunnan kaikkia aloja: naiset johtavat esimerkiksi ainoastaan kolmea prosenttia suurimmista yrityksistä, ja työttömyys kohdistuu eniten naisiin ja heitä on eniten tilapäistyössä. Huolestuttava havainto on, että vuonna 2008 17 prosenttia 27 jäsenvaltion naisista katsottiin elävän köyhyydessä. Muut toimenpiteet ovat edelleen tarpeellisia, kuten perhevelvollisuuksien parempi jako ja naisten suojeleminen perheväkivallalta. Kaikki nämä luvut osoittavat, että nyt on otettava käyttöön sitovia toimenpiteitä. Tästä syystä päätin äänestää kiintiöiden käyttöönoton puolesta, vaikka olin periaatteessa ajatusta vastaan. Äänestin myös talouden ja politiikan alan positiivisen syrjinnän toimintalinjojen käyttöönoton puolesta. Meidän on tunnustettava tänään, että emme saa aikaan todellista tasa-arvoa ilman toimintalinjoja, jotka perustuvat todelliseen haluun muuttaa tilannetta.

  Sylvie Guillaume (S&D), kirjallinen. – (FR) Joka vuosi kansainvälinen naistenpäivä tarjoaa tilaisuuden arvioida naisten oikeuksia ja sukupuolten tasa-arvoa Euroopan unionissa. Huomattavia parannuksia on varmasti tehty, mutta on selvää, että emme ole vielä saaneet täysin aikaan tätä tasa-arvoa todellisuudessa emmekä ihmisten mielissä. Tasa-arvo on kuitenkin ennakkoedellytys toteuttaa EU:n kasvua, työllisyyttä ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta koskevat tavoitteet. Kannatin äänestyksessä sen vuoksi tätä mietintöä, jossa korostetaan tarvetta puuttua kriisin naisille aiheuttamaan vaikutukseen ja korjata niitä. Siinä korostetaan myös koulutuksen merkitystä ja kehotetaan Euroopan unionia torjumaan naisten köyhyyttä ja kaikenlaista naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Mielestäni toinen keskeinen seikka tässä mietinnössä on 66 kohta, jossa vahvistetaan, että naisilla on oltava esteetön mahdollisuus ehkäisyyn ja raskaudenkeskeytykseen. Meidän on muistettava, että raskaudenkeskeytys ei ole vielä sallittua 11 unionin jäsenvaltiossa.

  Juozas Imbrasas (EFD), kirjallinen. – (LT) Olin samaa mieltä tästä mietinnöstä, koska tämänhetkinen rahoitus-, talous- ja sosiaalikriisi vaikuttaa tuhoisasti työllisyyteen, kansalaisten elinoloihin ja yhteiskuntaan. Kriisi on koetellut ankarasti naisia: sen vaikutukset ovat kohdistuneet erityisesti heidän työoloihinsa, työnsaantiinsa ja asemaansa yhteiskunnassa yleensä sekä sukupuolten tasa-arvoon. Naisten on voitava päästä pätevyyttään vastaavaan asemaan, olipa kyse pörssinoteerattujen suuryritysten johtokunnista tai naisten edustuksesta politiikassa. Naiset eivät välttämättä pääse johtotehtäviin, mikä johtaa tilanteeseen, jossa heidän asemansa ei vastaa heidän koulutustasoaan. Koska vuosi 2010 on köyhyyden torjumiselle omistettu eurooppalainen teemavuosi, on kiinnitettävä erityistä huomiota suojattomimmassa asemassa oleviin naisiin. Kun suojattomuus johtuu vammaisuudesta tai maahanmuuttaja-asemasta, on toteutettava erityistoimia, joilla ehkäistään näiden naisten syrjäytyminen ja tuetaan heidän sosiaalista osallisuuttaan. Tasa-arvoa edistetään myös torjumalla naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. On huomattava, että on torjuttava ja tuomittava kaikenlainen fyysinen, henkinen tai seksuaalinen väkivalta sen vakavuudesta riippumatta. Koska nyt on kansainvälisen naistenpäivän satavuotisjuhla, haluaisin esittää tervehdykseni kaikille naisille.

  Tunne Kelam (PPE) , kirjallinen. – (EN) Äänestin vastaan alkuperäisen asiakirjan 66 kohtaan sisältynyttä esteetöntä raskaudenkeskeytystä koskevaa kehotusta. Vaikka tunnustan yksilön oikeuden päättää omasta ruumiistaan, korostan sitä, että päätös tehdä raskaudenkeskeytys merkitsee toisen ihmisen elämän lopettamista. Jos tämä päätös tehdään, siihen olisi aina liityttävä kummankin vanhemman suostumus (lukuun ottamatta vakavaa sairautta tai raiskausta koskevaa tapausta). Esteetön mahdollisuus raskaudenkeskeytykselle on sen vuoksi harhaanjohtavaa ja antaa yhteiskunnalle viestin, että aborttia voidaan käyttää ehkäisyä varten ja että huomioon ei pitäisi ottaa mitään moraalisia ja eettisiä arvoja.

Nykypäivän eurooppalaisessa yhteiskunnassa, jossa ihmiset saavat runsaammin tietoa ja terveydenhoitopalveluita enemmän kuin koskaan ennen, meidän on tuettava vastuullista käyttäytymistä, johon sisältyy vastuun ottaminen omista teoista. Raskaudenkeskeytyksen esteetön käyttö ei ole tämän vastuun mukaista. Aborttia käytetään liian usein helppona tapana päästä eroon vaikeasta tilanteesta. EU:n ei pitäisi tukea tällaista toimintaa vaan antaa jäsenvaltioiden toimia toissijaisuusperiaatteen mukaisesti.

  David Martin (S&D), kirjallinen. – (EN) Äänestin tämän mietinnön puolesta. Siinä todetaan, että on tärkeää ottaa huomioon naisten ja miesten asemaan liittyvät seikat myös köyhyyden torjunnassa. Koska vuosi 2010 on köyhyyden torjumiselle omistettu Euroopan teemavuosi, on kiinnitettävä erityistä huomiota suojattomimmassa asemassa oleviin naisiin. Kun suojattomuus johtuu vammaisuudesta, maahanmuuttaja-asemasta tai vähemmistöön kuulumisesta, on toteutettava erityistoimia, joilla ehkäistään näiden naisten syrjäytyminen ja tuetaan heidän sosiaalista osallisuuttaan.

  Jiří Maštálka (GUE/NGL), kirjallinen. – (CS) Olen samaa mieltä mietinnön päätelmistä Euroopan parlamentin jäsenenä ja lääkärinä. Useimpien EU:n jäsenvaltioiden hallitusten yhteiskuntavastaisen politiikan aiheuttamat vahingot näkyvät ennemmin tai myöhemmin monien sosiaalisesti heikompien kansalaisryhmien, erityisesti naisten, terveydentilassa. Tuin edellä mainittua mietintöä, koska olen huolissani Euroopan nykyisen ja tulevan väestön terveestä kehityksestä. Tämä on suoraan sidoksissa terveyspalvelujen laatuun ja naisten täysimääräiseen yhteiskunnalliseen tasa-arvoon. Jos välitämme Euroopan tulevaisuudesta, toisin sanoen, EU:n mahdollisuuksista ja kehittämisestä, emme voi ratkaista sen ongelmia turvaamatta naisten tasa-arvoa. Tämän asian vähättely merkitsee sitä, että sivuutetaan oikeudet, jotka kuuluvat 50 prosentille Euroopan kansalaisista. Tämä voi tarkoittaa lopulta, että monet kansalaiset vieraannutetaan EU:sta huolimatta siitä, että Eurooppa 2020 -strategiaan sisältyy ratkaisu näihin ongelmiin. EU koostuu miehistä ja naisista. Ne ilmentävät sen mahdollisuuksia ja sen luovaa kehitystä. Niin kauan kuin köyhyydestä ja sosiaalisesta syrjäytymisestä kärsii lähes yksi kuudesta kansalaisesta, kuten EU:n tilastotutkimukset osoittavat, meidän Euroopan parlamentin jäsenten pitäisi haastaa komissio ja jäsenvaltiot ja painostaa niitä tehokkaasti, jotta toteutetaan konkreettisia toimia, joita on hyväksytty köyhyyden torjunnassa ja yhteiskuntavastaisia säästötoimia vastaan, ja jotta estetään sosiaalialaa rappeutumasta enemmän erityisesti, kun on kyse naisista.

  Clemente Mastella (PPE), kirjallinen. – (IT) Tämänhetkisellä rahoituskriisillä on tuhoisia seurauksia kansalaistemme ja erityisesti naisten työttömyysasteeseen ja elinoloihin. On vain ajateltava heidän työolojaan, heidän työnsaantiaan ja asemaansa yhteiskunnassamme.

Komissio korosti perustellusti vuotta 2010 koskevassa kertomuksessaan haasteita, jotka odottavat meitä miesten ja naisten tasa-arvon alalla. Se tähdensi, että kriisin pitäisi itse asiassa tarjota mahdollisuus tarkastella uudelleen miesten ja naisten rooleja yhteiskunnassa erityisesti strategialla, jolla ne sisällytetään täysimääräisesti kaikkeen politiikkaan. Tämän tasa-arvon ihanteen saavuttamiseksi on toteutettava konkreettisia ja kestäviä toimia etenkin kasvatuksen ja koulutuksen alalla.

Me pidämme tärkeänä, että naiset ovat mukana päättävissä elimissä, jotka ovat perinteisesti olleet miesten käsissä. Tasa-arvoa edistetään myös torjumalla naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. On huomattava, että on torjuttava ja tuomittava kaikenlainen fyysinen, henkinen tai seksuaalinen väkivalta sen vakavuudesta riippumatta. Sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa voidaan torjua toteuttamalla tiedotuskampanjoita ja kertomalla lapsille ja nuorille tällaiseen väkivaltaan liittyvistä vaaroista.

  Marisa Matias (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Äänestin tämän mietinnön puolesta, koska siinä korostetaan tarvetta asettaa etusijalle miesten ja naisten välisen palkkaeron poistaminen ja siinä edistetään "sama palkka samasta työstä" -periaatetta. Äänestin sen puolesta myös, koska siinä kehotetaan komissiota, neuvostoa ja jäsenvaltioita suosimaan sukupuolten tasa-arvon alalla sitovia ehdotuksia vapaaehtoisten strategioiden sijaan ja kiinnittämään erityistä huomiota naisryhmiin, jotka ovat muita suojattomammassa asemassa: vammaiset naiset, iäkkäät naiset, maahanmuuttajanaiset, lesbot, biseksuaaliset ja transseksuaaliset naiset, vähemmistöihin kuuluvat naiset sekä vähän tai ei lainkaan koulutetut naiset, joilla on huollettavia, vammaiset naiset ja yksinhuoltajaäidit.

Siinä myös korostetaan, että naisilla täytyy olla oikeus valvoa omia seksuaalisia ja lisääntymiseen liittyviä oikeuksiaan ja heille on etenkin taattava esteetön mahdollisuus ehkäisyyn ja raskaudenkeskeytykseen. Haluaisin tuomita kaiken naisiin kohdistuvan väkivallan. Tämä mietintö on valitettavasti tarpeellinen tänä maaliskuun 8. päivänä 2011.

  Erminia Mazzoni (PPE), kirjallinen. – (IT) Naisten ja miesten tasa-arvoa koskevassa vuosikertomuksessa keskitytään tänä vuonna naisiin kohdistuviin talouskriisiin vaikutuksiin ja siinä korostetaan vaikutusta olemassa oleviin kriittisiin aloihin.

Mariya Nedelcheva on päättänyt seurata ehdotuksen mallia eikä ainoastaan korostaa vaatimuksia ja uhriksi joutumista. Lähtökohta kohdennetuille toimille on arvio naisten työmarkkinoita koskevista taloudellisista tiedoista: ne ovat kaikki kielteisiä. Edellisistä tutkimuksista saatu näyttö osoittaa, että naisten suuremmat sosiaalis-taloudelliset heikkoudet vaikuttavat koko talouteen ja aiheuttavat järjestelmälle mitattavissa olevia tappioita. Tästä seuraa toimintatapa, joka on otettava käyttöön, ja vaikka sen tavoitteena on vähentää eroja, sitä suunnataan suureen yleisöön, koska se sisältää järjestelmään liittyviä toimenpiteitä.

En ole samaa mieltä mietinnön siitä osasta, jossa edistetään naisten seksuaalisia oikeuksia, ja erityisesti siitä, että abortin käytöstä tehdään esteetöntä etenkin, kun otetaan huomioon parlamentin äänestys kollega Silvestrisin suullisesta tarkistuksesta, jolla pyrittiin hyväksymään viittaus sikiöiden suojeluun. Tämä on arkaluonteinen asia, jota ei voida ehdottaa iskulauseella, jonka tulkinta on kyseenalainen. En voi hyväksyä sitä, että naisten vapaus ja sosiaalinen edistyminen saavutetaan aborteilla.

  Jean-Luc Mélenchon (GUE/NGL), kirjallinen. – (FR) Mariya Nedelchevan mietinnössä tehdään tuskallinen havainto unionin edistymisestä naisten ja miesten tasa-arvon alalla. On surullista, että meidän piti odottaa 8. maaliskuuta asti, jotta muistettiin, että 50 prosenttia Euroopan kansalaisista on naisia ja että heidän oikeuttaan tasa-arvoon halveksitaan kaikkialla Euroopassa.

Pidän myönteisenä tätä mietintöä, koska siinä pyritään ottamaan käyttöön sitovia toimia yhtäläisten oikeuksien toteuttamiseksi. Pahoittelen kuitenkin sitä, että siinä ylpeillään Eurooppa 2020 -strategialla ja 64 vuoden eläkeiällä ja että siinä todetaan, että perhe on yhteiskunnan kulmakivi. Yhteiskuntamme kulmakivi on kansalaisuus ja laki. Minusta on irtisanouduttava tällaisesta menettelystä, jonka tarkoituksena on saada meidät nielemään yhteiskuntavastaiset ja kulttuurisesti takaperoiset toimet, jotka on päällystetty tehottomilla hyvillä aikomuksilla.

  Willy Meyer (GUE/NGL), kirjallinen. – (ES) Tänään tiistaina 8. maaliskuuta 2011 kannatin Nedelchevan mietintöä miesten ja naisten välisestä tasa-arvosta Euroopan unionissa. Mietinnössä esitetään huolenaihe siitä, että jäsenvaltiot eivät ole edistyneet riittävästi miesten ja naisten tasa-arvon aikaansaamiseksi. Tästä syystä tässä mietinnössä kehotetaan jäsenvaltioita ottamaan käyttöön mekanismeja tämä eriarvoisuuden torjumiseksi.

  Louis Michel (ALDE), kirjallinen. – (FR) Naisten ja miesten välinen tasa-arvo on yksi EU:n perusperiaatteista. Valitettavasti vielä nykyäänkin naisten ja miesten välillä on paljon eriarvoisuutta. Lisäksi tämänhetkinen rahoitus-, talous- ja sosiaalikriisi on vaikuttanut vakavasti naisiin, kun kyseessä on heidän työolonsa, työnsaanti, heidän paikkansa yhteiskunnassa ja palkka.

Miesten ja naisten tasa-arvosta työssä on tultava todellisuutta. Tasa-arvopolitiikat on ehdottomasti säilytettävä ja niiden määrärahoja ei saa pienentää. Miesten ja naisten välinen tasa-arvo on sisällytettävä kaikkiin toimintalinjoihin konkreettisten ja kestävien toimien avulla erityisesti koulutuksen, ammattikoulutuksen ja ammatinvalinnanohjauksen aloilla.

Naisilla on oltava tärkeä tehtävä johtokuntien tai poliittisen alan tehtävien päätöksenteossa. En voi olla mainitsematta hirvittävää vitsausta naisiin kohdistuvasta fyysisestä, psyykkisestä ja seksuaalisesta väkivallasta. Näitä häpeällisiä rikoksia on torjuttava kaikin voimin niiden vakavuudesta riippumatta.

  Elisabeth Morin-Chartier (PPE), kirjallinen. – (FR) Tänään on naistenpäivän satavuotisjuhla ja naisten ja miesten tasa-arvoa koskevan mietinnön äänestys. Mietin, millainen yhteiskunta voisi riistää 50 prosenttia älykkyydestään ja 50 prosenttia energiastaan.

Tämä on kuitenkin maailma, missä elämme, mutta emme halua, että asiat ovat näin. Haluaisin, että ilmoitetaan yleisestä tasa-arvokampanjasta. Kun tarkastelemme summia, joita on sijoitettu nuorten naisten kouluttamiseen, voimme havaita, että aukot ihmisten työelämässä kasvavat edelleen.

Tätä ei voida hyväksyä ja tästä syystä tuen äänestettävää mietintöä: siinä korostetaan kaikkia naisten kohtaamia vaikeuksia. Kyseessä ei ole oikeiston tai vasemmiston kamppailu vaan yhteinen pyrkimys, jossa jokaisen naisen ja miehen on toimittava yhdessä.

  Rareş-Lucian Niculescu (PPE), kirjallinen. – (RO) Äänestin niiden artiklojen puolesta, joissa viitataan naisten lisääntymisterveyttä ja raskaudenkeskeytystä koskeviin oikeuksiin. Olen sellaisen Euroopan parlamentin maan jäsen, jossa raskaudenkeskeytykset kiellettiin yli 25 vuoden ajaksi, ja olen erittäin tietoinen, kuinka tärkeää tämä oikeus on ja kuinka vakavia ovat seuraukset, jos tämä asetetaan jollain tavalla kyseenalaiseksi.

  Franz Obermayr (NI), kirjallinen. – (DE) Se, mitä naiset todellisuudessa tarvitsevat, on aito valinnanvapaus elämässä: heidän on voitava olla varmoja, että yhdellekään heidän päätöksistään ei anneta vähemmän arvoa. Merkittävä askel tähän suuntaan olisi ottaa käyttöön perheverotoimet kaikissa jäsenvaltioissa, jotta perheen perustamisesta ei tulisi köyhyysloukkua. Kuitenkin naiskiintiöiden käyttöönotto on vääränlainen toimi. Meidän on aloitettava aloilla, joilla naiset kärsivät todellisista haitoista: meidän on tarkasteltavaa palkattomien hoitajien asemaa, osa-aikatyötä ja monien sellaisten naisten ahdinkoa, jotka yrittävät kovasti selviytyä perhettä ja uraa koskevista vaatimuksista. Tässä mietinnössä ei käsitellä mitään näistä kysymyksistä, minkä vuoksi äänestin sitä vastaan.

  Alfredo Pallone (PPE), kirjallinen. – (IT) Naisten ja miesten tasa-arvosta 2010 annetussa vuosikertomuksessa korostetaan tarvetta EU:n sitoumukselle, jolla varmistetaan sukupuolten tasa-arvo talouskriisissä, joka uhkaa heikentää tähän mennessä naisten oikeuksien tukemiseksi toteutettuja toimia. Työttömyys ja lama uhkaavat lisätä kuilua miesten ja naisten välillä työpaikalla. Sen vuoksi Mariya Nedelchevan mietinnössä keskitytään näkökohtiin, joiden osalta voidaan toteuttaa syrjinnän ehkäisemistä koskevia toimia: rahoituksellisen ja taloudellisen oikeudenmukaisuuden varmistaminen kaikille kansalaisille, eli palkat, tulot ja eläkkeet; toimet naisten kiintiöiden lisäämiseksi, jotta he ovat paremmin edustettuina ja heidän henkilökohtaiset oikeutensa turvataan. Katson kuitenkin, että näissä toimissa on kunnioitettava toissijaisuusperiaatetta ja joitain tyypillisiä kansallisia ominaispiirteitä, joita olisi mielestäni puolustettava ja suojeltava.

  Maria do Céu Patrão Neves (PPE), kirjallinen. – (PT) Tämänhetkinen yleinen kriisitilanne vaikuttaa suurimpaan osaan eurooppalaisista, mutta vakavimmin naisiin. Tässä yhteydessä on syytä pelätä, että naisten suuret, mutta hitaasti ja vaivalloisesti saavutetut voitot EU:ssa voivat kääntyä pitkälle päinvastaiseen suuntaan. Tämä vaikuttaisi heihin suoraan ja epäoikeudenmukaisesti. Se vaikuttaisi myös yhteiskuntiimme, jotka ovat aina paremmassa kunnossa ja joilla on paremmat kehitysnäkymät, kun ne varmistavat sukupuolten tasa-arvon. Sen vuoksi on tärkeää, että sijoituksia tasa-arvopolitiikkaan jatketaan etenkin toteuttamalla miesten ja naisten välistä tasa-arvoa työolojen, tulotason, työnsaannin ja yleisesti heidän yhteiskunnallisen asemansa alalla. Tasa-arvopolitiikan toimintaa on järjestettävä kahden näkökulman perusteella, ja niiden on täydennettävä toisiaan: ensimmäinen on se, että ulkopuolelta käsin luodaan edellytykset sukupuolten tasa-arvolle ja toinen, jossa luodaan sisältäpäin edellytykset naisten vapautumiselle heitä alistavista seikoista. Huolimatta siitä, että olin samaa mieltä monista tämän mietinnön näkökannoista, äänestin tyhjää lopullisessa äänestyksessä, koska en hyväksy yleistä ja maksutonta abortin käyttöä tai sitä, että abortti on ehkäisymenetelmä, joka se ei selvästikään ole.

  Miguel Portas (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Äänestin tämän mietinnön puolesta, koska siinä korostetaan tarvetta asettaa etusijalle miesten ja naisten välisen palkkaeron poistaminen ja siinä edistetään "sama palkka samasta työstä" -periaatetta. Siinä kehotetaan komissiota, neuvostoa ja jäsenvaltioita suosimaan sukupuolten tasa-arvon alalla sitovia ehdotuksia vapaaehtoisten strategioiden sijaan ja kiinnittämään erityistä huomiota naisryhmiin, jotka ovat muita suojattomammassa asemassa: vammaiset naiset, iäkkäät naiset, maahanmuuttajanaiset, lesbot, biseksuaaliset ja transseksuaaliset naiset, vähemmistöihin kuuluvat naiset sekä vähän tai ei lainkaan koulutetut naiset, joilla on huollettavia, vammaiset naiset ja yksinhuoltajaäidit. Siinä myös korostetaan, että naisilla täytyy olla oikeus valvoa omia seksuaalisia ja lisääntymiseen liittyviä oikeuksiaan ja heille on etenkin taattava esteetön mahdollisuus ehkäisyyn ja raskaudenkeskeytykseen. Siinä tuomitaan myös kaikenlainen naisiin kohdistuva väkivalta. Tämä on valitettavasti mietintö, jota tarvitaan 8. maaliskuuta 2011.

  Raül Romeva i Rueda (Verts/ALE), kirjallinen. – (EN) Nedelchevan naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan mietintö hyväksyttiin äänin 366 puolesta, 200 vastaan, 32 tyhjää. Mietintöluonnos ja lopputulos oli mielestämme myönteinen. Myönteinen, koska hyväksyttiin seuraavaa: sukupuolten välisen palkkaeron pienentäminen 0,5 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä; jäsenvaltiot panevat asianmukaisesti täytäntöön "sama palkka samasta työstä" -periaatteen (27 kohta); seuraamusten määrääminen jäsenvaltioille, jotka eivät noudata tätä (27 kohta, alun perin Verts / ALE -ryhmän tarkistus naisten oikeuksien valiokunnassa); sitovat tavoitteet naisten ja miesten yhtäläisen edustuksen varmistamiseksi (53 kohta), kiintiöt tasa-arvon varmistamiseksi yhtiöiden johtokunnissa, missä Espanjaa ja Ranskaa käytetään esimerkkinä (53 kohta); sitovat tavoitteet, joilla varmistetaan miesten ja naisten tasa-arvo yritysten, julkishallinnon ja poliittisten elinten vastuutehtävissä (56 kohta); terveyteen ja lisääntymisterveyteen liittyvät oikeudet, esteetön mahdollisuus ehkäisyyn ja raskaudenkeskeytykseen (67 kohta).

  Oreste Rossi (EFD), kirjallinen. – (IT) Tämä mietintö perustuu näkökohtiin, jotka voidaan hyväksyä, ja siinä pyritään myös tunnustamaan tietyt kansalaisryhmät, tässä tapauksessa romaninaiset, joiden katsotaan olevan erityisen epäedullisessa asemassa syrjinnän vuoksi. Vastustamme sitä, että naisten oikeutetut pyynnöt huomiosta ja tunnustuksesta – jotka koskevat tasa-arvoista osallistumista työmarkkinoille, palkkoja ja vastuutehtäviin pääsyä – työpaikoilla muutetaan rotusyrjinnäksi.

Me emme hyväksy sitä, että jäsenvaltioiden olisi kiinnitettävä erityistä huomiota naisiin romanien osallisuutta koskevassa eurooppalaisessa strategiassa: ensinnäkin, koska toimenpiteellä, joka koskee naisten ja miesten välistä tasa-arvoa, ei ole mitään tekemistä romanien kanssa; ja toiseksi, koska meidän mielestämme, jos puhutaan syrjinnästä, niin kyse on kansalaisista, jotka kärsivät romanien usein laittomasta oleskelusta alueella.

Tästä ja siitä syystä, että esitetään pyyntö esteettömästä raskaudenkeskeytyksestä ja naiskiintiöiden käyttöönotosta, äänestämme mietintöä vastaan.

  Birgit Schnieber-Jastram (PPE), kirjallinen. – (DE) Haluaisin todeta kohdasta 66 seuraavaa: minun mielestäni ilmaisu "esteetön saatavuus" on kohtuuton. Toisaalta kuitenkin raskaudenkeskeytystä koskeva mahdollisuus on jätettävä auki.

  Joanna Katarzyna Skrzydlewska (PPE), kirjallinen. – (PL) Tuin tänään äänelläni monia keskeisiä kohtia mietinnössä naisten ja miesten tasa-arvosta Euroopan unionissa 2010. Haluaisin kiinnittää erityistä huomiota kysymykseen, joka koskee tasa-arvoa työpaikalla.

Tämä on tärkeä askel sen varmistamiseksi, että naisten asema on sama kuin miesten yritysjohdon tasolla. Tavoitteemme ei ole tehdä sukupuolesta ainoaa edellytystä, joka on otettava huomioon johtokuntaa nimitettäessä. Haluamme kuitenkin varmistaa, että kunnianhimoiset naiset, joiden pätevyys on samantasoinen kuin heidän miespuolisilla kilpailijoillaan, valitaan asemaan, jossa on normaalisti vain miehiä, koska tämä – kuten tutkimus osoittaa – voi johtaa yritysten parempaan ja kestävämpään hallinnointiin ja siten parempiin taloudellisiin tuloksiin.

  Bogusław Sonik (PPE), kirjallinen. – (PL) Äänestin Nedelchevan mietinnössä ehdotetun päätöslauselman puolesta, koska minun mielestäni sukupuolten tasa-arvo on ensisijaisen tärkeä asia. Olen samaa mieltä esittelijän päätelmistä, joiden mukaan tämän ongelman torjumista koskevia toimia olisi tehostettava EU:n tasolla esimerkiksi luomalla asianmukaisia strategioita ja rahoitusvälineitä. Uskon, että koulutukseen ja viestintään liittyvät ehdotetut ratkaisut ovat erityisen arvokkaita samoin kuin ne, joilla pyritään poistamaan palkkausta koskevat erot ja varmistamaan pääsy johtotehtäviin.

Kuitenkin jäsenvaltioiden on tehtävä pääasialliset aloitteet tällä alalla. Euroopan parlamentin on EU:n kansalaisten edustajana painostettava hallituksia, komissiota ja EU:n neuvostoa, jotta toteutetaan johdonmukaisia ja tehokkaita toimenpiteitä vuoropuhelussa sukupuolten tasa-arvon puolustamiseen osallistuvien järjestöjen kanssa.

Yhtäläisiä oikeuksia koskevaa kysymystä käsitellään yhä laajemmin Puolassa, mutta tasa-arvoisten vaalilistojen käyttöönotosta huolimatta esimerkiksi sosiaalialalla on vielä paljon tehtävää. Minun mielestäni EU:n antama sysäys olisi erityisen arvokas kotimaalleni.

  Catherine Stihler (S&D), kirjallinen. (EN) Äänestin tämän mietinnön puolesta. Sillä pyritään torjumaan sukupuolten tasa-arvon puutetta jäsenvaltioissa. On pettymys huomata, että kansainvälisen naistenpäivän satavuotispäivänä Yhdistyneen kuningaskunnan konservatiivikollegani eivät halunneet tukea tätä mietintöä.

  Michèle Striffler (PPE), kirjallinen. – (FR) Mietintö "naisten ja miesten tasa-arvosta Euroopan unionissa – 2010" on erityisen tärkeä, koska tänään on kansainvälisen naistenpäivän satavuotisjuhla. On aivan selvää, että miesten ja naisten välillä on vielä huomattavia eroja Euroopassa. On tarpeen vaatia sitovien tavoitteiden asettamista, jotta voidaan varmistaa miesten ja naisten yhtäläinen edustus poliittisissa johtotehtävissä ja myös yrityksissä. Äänestin siksi mietinnön puolesta.

  Alf Svensson (PPE), kirjallinen. – (SV) Äänestin vastaan tämänpäiväisessä äänestyksessä naisten ja miesten tasa-arvosta Euroopan unionissa 2010, ja tänään on vielä kansainvälinen naistenpäivä! Useat Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja muiden puolueiden kollegani äänestivät myös vastaan tätä valiokunta-aloitteista mietintöä, ja jokaisella oli omat syynsä. Haluaisin lyhyesti todeta omani. Kaikkein ongelmallisimmat kohdat olivat minusta ne, joissa kannatettiin sukupuolikiintiöihin liittyviä sitovia tavoitteita jäsenvaltioissa. Tämä merkitsee, että EU rikkoo jäsenvaltioiden itsemääräämisoikeutta, ja vastustan myös kiintiöitä koskevaa ajatusta. On aivan kuin naisia ei voitaisi arvioida omien ansioidensa perusteella samoin kuin miehiä. Tähän asiakirjaan sisältyy myös kohtia, jotka koskevat vähimmäistuloa, jonka päättämisen pitäisi olla kansallisella ja kansainvälisellä tasolla tietenkin työmarkkinaosapuolten eikä poliitikkojen tehtävä. Vaikka edellä mainituista syistä päätin äänestää mietintöä vastaan, Euroopan parlamentti kuitenkin hyväksyi sen.

  Silvia-Adriana Ţicău (S&D), kirjallinen. – (RO) Äänestin tämän naisten ja miesten tasa-arvoa Euroopan unionissa vuonna 2010 koskevan mietinnön puolesta. Vaikka 59 prosenttia tutkinnon saaneista EU:ssa on naisia, tämä osuus ei heijastu poliittiseen tai taloudelliseen elämään. Ainoastaan 35 prosenttia Euroopan parlamentin jäsenistä on naisia, vain 15 prosenttia kansallisten parlamenttien jäsenistä on naisia, ja naiset johtavat pelkästään kolmea prosenttia johtokunnista Euroopan pääasiallisissa yrityksissä. Naisten edustuksen osuus on tärkeä, koska tällä kannustetaan naisia suunnittelemaan uraa politiikassa ja hakemaan työpaikkaa, johon liittyy poliittista, hallinnollista tai taloudellista vastuuta. Sukupuolten välinen palkkaero EU:ssa on 17 prosenttia, ja alle kolmivuotiaille lapsille ei ole riittävästi lastenhoitopalveluja. Tämä merkitsee, että nuorilla äideillä on enemmän väliaikaisia työsopimuksia ja heillä on suurempi työttömyysriski. Pyydän, että toteutetaan kansallisia ja EU:n tason toimia naisten yrittäjyyden edistämiseksi sekä julkisen ja yksityisen rahoituksen saatavuuden helpottamiseksi. Kehotamme komissiota kannustamaan jäsenvaltioita, jotta ne edistävät tiedotusvälineissä ja erityisesti mainos- ja myynninedistämismateriaaleissa sellaista naiskuvaa, joka on naisten arvon ja roolien erilaisuuden mukainen ja vastaa naisten identiteettiä.

  Thomas Ulmer (PPE), kirjallinen. – (DE) Äänestin mietintöä vastaan, koska sen tarkoituksena on taas esittää vaivihkaa raskaudenkeskeytyksen käyttöönottoa. Sen lisäksi siihen sisältyy pelkkiä latteuksia.

  Angelika Werthmann (NI), kirjallinen. – (DE) Kannatin äänestyksessä Nedelchevan mietintöä naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta Euroopan unionissa. Sukupuolten yhtäläinen kohtelu on yksi EU:n perusperiaatteista. Kuitenkin jatkuva julkinen keskustelu naisten määrästä yrityksissä, palkkatason jatkuvasta merkittävästä erosta ja naisten työpaikoilla kärsimistä monista haitoista osoittavat selkeästi, että on vielä pitkä matka ennen kuin sukupuolet ovat tasa-arvoisia. Jäsenvaltioita kehotetaan näkemään kriisi mahdollisuutena tarkastella politiikkaansa eri näkökulmasta ja tehostaa toimiaan tällä tärkeällä alalla.

  Marina Yannakoudakis (ECR), kirjallinen. – (EN) ECR-ryhmä katsoo, että miesten ja naisten tasa-arvoa koskeva perusperiaate on kirjattu perustamissopimuksiin ja on jotain, jota jokainen EU:n jäsenvaltio kunnioittaa ja ylläpitää. Emme voineet tästä huolimatta äänestää tämän mietinnön puolesta, ja siihen oli useita erityisiä syitä. Ensinnäkin vastustamme ehdottomasti, että EU:n tasolla otetaan käyttöön tiettyihin ammattialoihin liittyviä naisia koskevia tavoitteita ja kiintiöitä; me katsomme, että tämän pitäisi olla jäsenvaltioiden tehtävä. Toiseksi olemme haluttomia hyväksymään omantunnon kysymyksiä poliittisissa mietinnöissä ja katsomme, että jäsenvaltioiden olisi säädettävä raskaudenkeskeytystä ja ehkäisyä koskevia lakeja. Kolmanneksi työllisyyttä koskevat kysymykset, kuten eläkkeet, eläkeikä ja palkka, pitäisi määritellä kansallisella tasolla, ja vaikka kannatamme sukupuolten välisen palkkaeron poistamista, EU:n ei pitäisi ottaa käyttöön ohjailevia tavoitteita.

Mietintö: Rovana Plumb (A7-0031/2011)

  Luís Paulo Alves (S&D), kirjallinen. – (PT) Kannatan äänestyksessä tätä mietintöä, jossa korostetaan sitä vakavaa tilannetta, että 17 prosenttia Euroopan naispuolisesta väestöstä – erityisesti äidit ja vanhemmat naiset – elää köyhyydessä. Siinä korostetaan myös, että naiset ovat 16 jäsenvaltiossa yhä alttiimpia äärimmäiselle köyhyydelle, heidän osuuttaan taloudesta on jatkuvasti aliarvostettu ja he ovat huonosti palkattuja. Olisi muistettava, että yksi Eurooppa 2020 -strategian tavoitteista on köyhyyden vähentäminen, ja tämä saadaan aikaan ainoastaan sosiaali- ja työllisyyspolitiikalla, perhe- ja työelämän yhteensovittamisella ja sen varmistamisella, että naiset voivat elää ihmisarvoista elämää.

  Roberta Angelilli (PPE), kirjallinen. – (IT) Naiset joutuvat yhä enemmän alttiiksi köyhyysriskille, erityisesti, kun kyseessä ovat naiset, joilla on erityistarpeita – kuten yksinhuoltajaäidit, vammaiset naiset ja ikääntyneet naiset – jotka saavat usein palkkaa ja eläkettä, joka tuskin ylittää vähimmäistulotason. On selvää, että köyhyysriskin estämiseksi ja vähentämiseksi on varmistettava naisten ja miesten yhtäläinen osallistuminen työmarkkinoille. Valitettavasti eurooppalaiset naiset tekevät neljä kertaa suuremmalla todennäköisyydellä osa-aikatyötä, heillä on todennäköisemmin määräaikaissopimuksia, ja he ovat usein osa epävirallista taloutta, jossa työsopimukset tyypillisesti puuttuvat. Köyhyyden naisistumiseen liittyvät kysymykset koskevat työn lisäksi lasten- ja vanhustenhoitoa.

Jäsenvaltioilla on velvollisuus toteuttaa erityisohjelmia, joilla edistetään naisten aktiivista osallisuutta tai uudelleensijoittautumista työmarkkinoilla ja konkreettisia mahdollisuuksia elinikäiseen oppimiseen, jolla pyritään tarjoamaan tarvittavat taidot ja pätevyydet. Samaan aikaan epäsuotuisista oloista peräisin oleville naisille on taattava yhtäläinen pääsy julkisiin terveydenhuoltojärjestelmiin, gynekologi- ja synnytyspalveluihin sekä kunnollisiin asunto-, oikeus-, urheilu- ja kulttuuripalveluihin.

  Sophie Auconie (PPE), kirjallinen. – (FR) Tässä päätöslauselmassa esitetään naisten köyhyydestä arvio, josta olen samaa mieltä. Ei ole epäilystäkään, että työttömyys johtuu äskettäisestä talouskriisistä. Siihen vaikuttavat myös monet erilaiset seikat, kuten stereotypiat, miesten ja naisten väliset palkkaerot, perhe- ja työelämän huono tasapaino, pidempi elinikä, ja niin edelleen. Sen vuoksi olen esittelijän lailla tyytyväinen siihen, että on luotu eurooppalainen mikrorahoitusta tarjoava väline. Sen tavoitteena on tarjota mikrorahoitusta enemmän niille naisille, joilla on vaikeuksia päästä työmarkkinoille tai jotka haluavat ryhtyä itsenäisiksi ammatinharjoittajiksi taikka perustaa oman pienyrityksen.

  Liam Aylward (ALDE), kirjallinen. – (GA) Historiallisista syistä naisilla on suurin köyhyysriski erityisesti, kun kyseessä ovat yksinhuoltajaäidit ja yli 65-vuotiaat naiset. On arvioitu, että naisten köyhyysriski on 36 prosenttia, kun miesten riski on 11 prosenttia. EU:ssa ikääntyneillä naisilla on suurin riski – heidän köyhyysriskiasteensa on 22 prosenttia, kun vastaava ikääntyneiden miesten osuus on 16 prosenttia – koska heidän on vaikeampi hyödyntää sosiaaliturva- ja eläkejärjestelmiä.

Äänestin tämän mietinnön puolesta. Esittelijä on oikeassa todetessaan, että naisten köyhyys pysyy kätkettynä, koska työelämän ulkopuolella olevista kaksi kolmasosaa on naisia. Olen tyytyväinen siihen, mitä mietinnössä todetaan sen varmistamisesta, että lapsista, potilaista, vanhuksista tai vammaisista huolehtivat naiset eivät joudu kärsimään, koska tämä hoito on tärkeää perheelle ja yhteisölle.

Naisille on tarjottava kunnollisia sosiaalipalveluita, kun he vanhenevat. Olen samaa mieltä siitä, että Eurooppa 2020 -strategialla olisi parannettava yhtäläistä edustusta ja osallistumista työmarkkinoilla, ja tuen täysin sosiaali- ja työllisyyspolitiikkojen uudenaikaistamista, jotta naisille voitaisiin taata taloudellinen ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus.

  Zigmantas Balčytis (S&D), kirjallinen. – (LT) Äänestin tämän mietinnön puolesta. Köyhyys on edelleen valtava ongelma EU:ssa, ja köyhyyden torjunta kuuluu komission Eurooppa 2020 -strategiaa varten ehdottaman viiden mitattavissa olevan tavoitteen joukkoon. Eurooppa 2020 -strategian yhdennetyillä suuntaviivoilla (sosiaalisen osallisuuden edistäminen ja köyhyyden torjuminen) pyritään suojelemaan ihmisiä köyhyysriskiltä, ja tämä vaikuttaa erityisesti naisiin, yksinhuoltajaperheisiin ja ikääntyneisiin, joilla on suurempi vaara köyhtyä kuin muulla väestöllä. Sosiaaliturva- ja työllisyyspolitiikoilla on erittäin tärkeä asema ihmisten köyhyyden vähentämisessä. Jäsenvaltioiden ja komission on sovittava tehokkaammista toimista, joilla varmistetaan yhteiskunnan heikoimmassa asemassa olevien ryhmien oikeudet kunnolliseen koulutukseen, ammatilliseen koulutukseen ja yliopisto-opetukseen, millä annettaisiin heille mahdollisuus integroitua paremmin aktiivisiin työmarkkinoihin ja pysäytettäisiin köyhyysriski.

  Elena Băsescu (PPE), kirjallinen. – (RO) Äänestin tämän asiakirjan puolesta. Mietinnössä ehdotetaan useita toimenpiteitä naisten köyhyyden vähentämiseksi Euroopan unionissa. Tuen monia niistä, kuten sitä, että kannustetaan ottamaan käyttöön joustavammat työajat naisia varten tai että kavennetaan sukupuolten välisiä palkkaeroja, kun kyseessä on sama työ. Naiset ovat vaikeassa tilanteessa. Heidän on huolehdittava kodeista, lapsista ja aviomiehistä sekä käytävä samalla töissä. Naiset ovat usein työpaikkasyrjinnän tai väkivallan uhreja, ja nämä merkittävät ongelmat ovat vielä yleisiä EU:ssa. Todellisuus on erityisen kurja maaseutualueilla ja romaninaisten keskuudessa. Näissä olosuhteissa on käytettävä rakennerahastoja sellaisten ohjelmien käyttöönottamiseksi, joilla parannetaan naisten mahdollisuuksia päästä työmarkkinoille. Tätä toimintaa on tuettava parantamalla mikrorahoituksen saatavuutta sekä kannustamalla ja kehittämällä naisten yrittäjätaitoja.

  Regina Bastos (PPE), kirjallinen. – (PT) Huolimatta ponnisteluista tasa-arvon aikaansaamiseksi naisten ja miesten välille, naiset ovat edelleen suuremmassa köyhyysriskissä (17 prosenttia) kuin miehet (15 prosenttia); ero on vieläkin suurempi vanhusten keskuudessa (naisilla 22 prosenttia verrattuna miesten 17 prosenttiin). Naisiin kohdistuva suurempi köyhyysriski aiheutuu osittain naisten ja miesten välisestä palkkaerosta. Tämä palkkaero on edelleen noin 18 prosenttia Euroopan unionissa, ja sillä on vaikutuksia tuloihin koko elämän aikana, sosiaaliseen suojeluun ja eläkkeisiin.

Tässä mietinnössä, joka ansaitsi tukeni, kehotetaan jäsenvaltioita ottamaan sukupuoliulottuvuus huomioon taantumasta toipumista koskevissa suunnitelmissaan siten, että niillä edistetään ja tehostetaan naisten työllisyyttä ja kohdennettua integroimista työmarkkinoille, joustavia työaikoja, palkkatasa-arvoa sekä verotus- ja eläkejärjestelmien tarkistamista.

  Sergio Berlato (PPE), kirjallinen. – (IT) Viimeaikainen talous- ja rahoituskriisi on aiheuttanut monia kielteisiä vaikutuksia elintasoon ja kansalaisten, erityisesti naisten, työelämään. Tämä naisia koskeva tilanne käy selkeästi ilmi tilastoista: lähes 17 prosenttia Euroopan naisista elää köyhyydessä.

Vuosi 2010 on julistettu köyhyyden ja sosiaalisen syrjinnän torjunnan eurooppalaiseksi teemavuodeksi, joten mielestäni tämän vuoden aikana toteutetuissa toimissa olisi otettava huomioon myös naisten sosiaalisen syrjäytymisen riski miehiin verrattuna. Uskon myös, että työn ja yksityiselämän yhteensovittamisen, jonka avulla naiset voivat jatkaa uraansa tai työskennellä kokopäiväisesti, pitäisi olla avaintekijä naisten köyhyyden torjunnassa, ja sillä olisi vähennettävä naisiin kohdistuvia riskejä.

Rakennerahastot, erityisesti Euroopan sosiaalirahasto, ovat ratkaisevia välineitä, kun jäsenvaltioita tuetaan köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnassa. Sen vuoksi kiinnitän komission huomion mahdollisuuteen rahoittaa erityisohjelmia, joilla edistetään naisten aktiivista osallistumista tai uudelleensijoittautumista työmarkkinoille taikka koulutusta, jolla pyritään saavuttamaan tietty ammattipätevyys.

  Mara Bizzotto (EFD), kirjallinen. – (IT) En aio äänestää tämän mietinnön puolesta. Syynä eivät ole sen tavoitteet vaan kollegani mainitsemat menettelyt. Köyhyys on kaikkialle vaikuttava vitsaus Euroopassa vuonna 2011. Maailmanlaajuisessa talouskriisissä jotkut ryhmät ovat varmasti kärsineet enemmän kuin toisin. En ole kuitenkaan vakuuttunut, että sukupuoleen tai erillisiin ryhmiin perustuva lähestymistapa on ihanteellinen ratkaisu tälle. Päinvastoin näin merkittävään ongelmaan on puututtava rakentamalla toisiaan tukevia toimia, joilla ei suosita muutamia vaan kaikkia asianosaisia.

  Vilija Blinkevičiūtė (S&D), kirjallinen. – (LT) Äänestin tämän mietinnön puolesta, koska meidän on voitettava naisten köyhyys, joka on pahentunut taantuman seurauksena. Vaikka talous- ja rahoituskriisillä on ollut merkittävä vaikutus kummankin sukupuolen työttömyyteen, se on vaikuttanut eniten naisiin. Palkat laskivat laman aikana dramaattisesti naisvaltaisilla aloilla tai naiset menettivät kokonaan työpaikkansa. Lisäksi ikääntyvät naiset saavat alhaisempien palkkojen vuoksi vähemmän eläkettä ja näin ollen joutuvat usein köyhyyteen. Naisten köyhyydestä on tullut erityisen yleistä laman aikana etenkin yksinhuoltajaäitien keskuudessa, ja sillä on suora vaikutus lasten köyhyyteen, koska noin 20 miljoona lasta elää Euroopassa köyhyydessä. Ellei toteuteta erityistoimia, joilla pyritään vähentämään naisten köyhyyttä, on mahdotonta vähentää lapsiin kohdistuvaa köyhyyttä. Haluaisin korostaa, että meidän on otettava sukupuolinäkökulma huomioon EU:n ja kansallisessa lainsäädännössä. Euroopan unionin jäsenvaltioiden olisi laadittava erityisohjelmia, joilla naisia integroidaan ja autetaan palaamaan työmarkkinoille. Lisäksi äitiysvapaa on varmistettava kaikille äideille. Valitettavasti tällä hetkellä äitiyttä ja kotitöitä sekä lasten, vanhusten ja vammaisten hoitoa väheksytään. Toivon, että tulevaisuudessa jäsenvaltiot toteuttavat asianmukaisia toimia, joilla voitetaan naisten köyhyys ja arvostetaan naisten panosta perheeseen, yhteiskuntaan ja talouteen.

  Vito Bonsignore (PPE), kirjallinen. – (IT) Äänestin tämän mietinnön puolesta. Parlamentti hyväksyi sen tänään, kun juhlimme naisille omistetun päivän satavuotisjuhlaa. Uusimpien tietojen mukaan tälläkin hetkellä 17 prosenttia Euroopan naisista elää edelleen köyhyydessä ja kaiken lisäksi he kärsivät haitoista työmarkkinoilla ja sosiaaliturvan alalla. Samanaikaisesti voidaan sanoa, että naisten antamaa panosta perheen, yhteiskunnan ja talouden kehitykseen aliarvioidaan säännöllisesti, ja siitä maksetaan liian vähän palkkaa.

Komission vuosikertomuksen mukaan naiset ovat enemmän alttiina köyhyysriskille ja siten sosiaaliselle syrjäytymiselle: erityisesti ikääntyneet naiset, joiden köyhyysriski vuonna 2008 oli 22 prosenttia, kun ikääntyneiden miesten kohdalla vastaava luku oli 16 prosenttia, yksinhuoltajat, joiden kohdalla riski oli vuonna 2008 35 prosenttia, ja muut naispuoliset ryhmät kuten vammaiset ja etnisiin vähemmistöihin kuuluvat naiset. Olen samaa mieltä esittelijä Nedelchevan tekemästä pyynnöstä, joka koskee työn ja yksityiselämän yhteensovittamista ja täydentäviä toimia, joita toteutetaan yksinhuoltajaäitien tukemiseksi.

  Maria da Graça Carvalho (PPE), kirjallinen. – (PT) Kannatin äänestyksessä tätä päätöslauselmaa, jonka perusteella naisten köyhyyttä torjutaan työvoima- ja sosiaalisen suojelun politiikalla. Haluaisin kuitenkin huomauttaa monista toistoista asiakirjassa samoin kuin eriävän mielipiteeni yhteisestä verotuksesta ja huollettavien hoitoon tarjottavasta avustuksesta, jotka ovat Euroopan kansanpuolueen (kristillidemokraatit) kantaa vastaan.

  Andrea Češková (ECR), kirjallinen. – (EN) ECR-ryhmä tunnustaa, että monet tähän mietintöön sisältyvät näkökohdat ovat tarpeen, jotta naisia kannustetaan työmarkkinoille, kuten joustava työaika, lastenhoitopalvelut ja äitiysloman tarjoaminen, ja olemme tyytyväisiä pyyntöihin poistaa sukupuolten väliset palkkaerot. ECR-ryhmä kuitenkin katsoo, että nämä ovat politiikanaloja, joita olisi käsiteltävä kansallisella eikä EU:n tasolla. ECR-ryhmä vastustaa tarpeetonta ja byrokraattista naisten peruskirjaa ja kaikkia pyrkimyksiä yhdenmukaistaa sosiaaliturvajärjestelmiä EU:ssa. Päätimme sen vuoksi äänestää mietintöä koskevassa lopullisessa äänestyksessä tyhjää, ja olemme äänestäneet tiettyjen tärkeinä pitämiemme kohtien puolesta. Kyseessä ovat kohdat: 34, 58, 60, 65 ja 69.

  Ioan Enciu (S&D), kirjallinen. – (RO) Äänestin tämän mietinnön puolesta, koska minun mielestäni viranomaisten on keskityttävä enemmän heikommassa asemassa oleviin sosiaaliryhmiin, joihin kuuluvat myös naiset. Talous- ja rahoituskriisi on vaikuttanut koko väestöön. Kuitenkin iäkkäät naiset, maaseutualueiden naiset ja yksinhuoltajaäidit ovat joutuneet tuntemaan sen pahimmat vaikutukset. Euroopan unionin ja jäsenvaltioiden on tarkasteltava näitä näkökohtia ja pyrittävä parantamaan näiden heikossa asemassa olevien ryhmien sosiaalisia oloja. Tältä osin tavoite vähentää epäreilua sukupuolten palkkaeroa prosentilla vuodessa on perusteltu, ja se on pantava tehokkaasti täytäntöön käyttäen erilaisia välineitä kansallisella ja EU:n tasolla.

  Diogo Feio (PPE), kirjallinen. – (PT) Yksi viidestä Eurooppa 2020 -strategian keskeisestä tavoitteesta on köyhyyden torjuminen, ja sen vuoksi on tarkasteltava naisten köyhyyttä EU:ssa. Tässä mietinnössä selvitetään naisten köyhyyden syitä ja seurauksia ja korostetaan, että sukupuolten tasa-arvon saavuttaminen on tärkeää kestävälle kehitykselle, työllisyydelle, kilpailukyvylle ja sosiaaliselle koheesiolle. Tällä hetkellä 17 prosenttia unionin naisista elää köyhyydessä, ja tämä luku on lisääntynyt viime aikoina dramaattisesti verrattuna miesten köyhyyteen. Sen vuoksi, kuten mietinnössä todetaan, köyhyys on naisistunut. Unionin ja jäsenvaltioiden on toissijaisuusperiaatetta noudattaen löydettävä tapoja torjua yleisesti köyhyyttä ja erityisesti naisten köyhyyttä. On toteutettava sukupuolten tasa-arvoon perustuvia työllisyys- ja sosiaalipolitiikan toimia sekä perhe- ja työelämän yhteensovittamista koskevia ponnisteluja. On ryhdyttävä vuoropuheluun työmarkkinaosapuolten ja kansalaisyhteiskunnan kanssa, jotta voidaan saada aikaan yhä tasa-arvoisempi yhteiskunta.

  José Manuel Fernandes (PPE), kirjallinen. – (PT) Euroopan parlamentti ja Euroopan unionin neuvosto, jotka olivat tietoisia siitä, että kansalaisten ja jäsenvaltioiden keskuudessa on lisättävä tietoisuutta köyhyyden torjuntaa koskevasta ongelmasta, hyväksyivät vuonna 2008 päätöksen, että vuosi 2010 julistetaan köyhyyden ja sosiaalisen syrjinnän torjunnan Euroopan teemavuodeksi. Kriisin, sodan ja kansanmurhien aikana naiset ja lapset kärsivät eniten, joten he ansaitsevat erityistä huomiota yleisesti yhteiskunnassa ja etenkin toimielimissä. EU:n toimielinten ja jäsenvaltioiden on toteutettava toimia naisten elinolosuhteiden parantamiseksi ja tietoisuuden lisäämiseksi yrityksissä, jotta naisille tarjotaan parempia mahdollisuuksia, koska he muodostavat olennaisen osan työmarkkinoista. Olen tyytyväinen, että tämä mietintö hyväksyttiin. Siinä vahvistetaan, että köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjuminen on edelleen EU:n poliittinen painopiste, ja toivon, että rakennerahastoja ja erityisesti Euroopan sosiaalirahastoa vahvistetaan, jotta köyhyyttä ja syrjäytymistä torjutaan Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden mukaisesti.

  João Ferreira (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Kun muistutetaan historiallisesta päivästä, joka liittyy naisten taisteluun oikeuksistaan, ei voida olla ottamatta huomioon naisten ja erityisesti työssäkäyvien naisten yhteiskunnallisia ongelmia: huonontuva työttömyys ja epävarmat matalapalkkaiset työpaikat, palkkaero ja äitiyteen perustuva syrjintä. Tulonmenetystä koskevat tapaukset ovat lisääntymässä, ja naiset köyhtyvät. Vammaisten, maahanmuuttajien, työttömien ja eläkkeelle jääneiden naisten sekä pienipalkkaisten naisten tilanne on erityisen kriittinen.

Joidenkin maiden, kuten Portugalin, Kreikan ja Irlannin, säästötoimilla on vaikutuksia naisten elämään työntekijöinä, kansalaisina ja äiteinä. Tämä on kyseessä, kun palkkoja alennetaan, yliopistokurssien maksut jäädytetään ja estetään työehtosopimusneuvottelut; kun terveydenhuoltoon, koulutukseen, sosiaaliturvaan ja monenlaisiin sosiaalitukiin tehdään leikkauksia. Seikkaperäiset sanat ja hyväntahtoiset julkistukset tänä erityisenä päivänä eivät riitä. Tarvitaan todellista muutosta niiden toimintalinjojen sisältöön, joista tämä tilanne on saanut alkunsa.

  Lorenzo Fontana (EFD), kirjallinen. – (IT) Minun mielestäni keskusteleminen, neuvotteleminen ja yhteisten ratkaisujen löytäminen naisten ongelmiin on aina kannattavaa. Kuitenkin Euroopan parlamentin sosialistien ja demokraattien ryhmän kollegani Plumbin mietinnössä viitataan jatkuvasti romanien yhteisöön. En pidä tällaista sävyä tarkoituksenmukaisena, ja Euroopan työssäkäyviä naisia ei varmasti hyödytä se, että siinä käsitellään pelkästään romaninaisia. Äänestin sen vuoksi tätä mietintöä vastaan.

  Juozas Imbrasas (EFD), kirjallinen. – (LT) Äänestin tämän mietinnön puolesta, koska meidän on voitettava naisten köyhyys, joka on huonontunut rahoitus- ja talouskriisin vuoksi. Lähes 17 prosenttia Euroopan naisista luokitellaan köyhiksi; kun otetaan huomioon työmarkkinoihin ja sosiaaliseen suojeluun liittyvät indikaattorit, köyhyyden rakenteellisilla syillä on suhteettomat vaikutukset naisiin. Palkat laskivat laman aikana dramaattisesti naisvaltaisilla aloilla tai naiset menettivät kokonaan työpaikkansa. Lisäksi ikääntyvät naiset saavat alhaisempien palkkojen vuoksi vähemmän eläkettä ja näin ollen joutuvat usein köyhyyteen. Naisten köyhyydestä on tullut erityisen yleistä laman aikana etenkin yksinhuoltajaäitien keskuudessa, ja sillä on suora vaikutus lasten köyhyyteen, koska noin 20 miljoona lasta elää Euroopassa köyhyydessä. Koska naisten antamaa panosta perheen, yhteiskunnan ja talouden kehitykseen aliarvioidaan säännöllisesti, ja siitä maksetaan liian vähäistä palkkaa, on tärkeää, että hyväksytään toimia naisten köyhyyden vähentämiseksi.

  Jarosław Kalinowski (PPE), kirjallinen. – (PL) Kaikenlaisista ponnisteluista ja tiedotuskampanjoista huolimatta naiset ovat edelleen köyhempiä ja heitä syrjitään useammin kuin miehiä. Tällaisia tilanteita esiintyy jopa demokraattisessa Euroopan unionissa, jossa vaalitaan ihmisoikeuksia. Naiset ansaitsevat vähemmän kuin samaa työtä tekevät miehet, ja sen lisäksi heitä ahdistellaan todennäköisemmin. He kaitsevat todennäköisemmin lapsia ja sen vuoksi heillä ei ole omaa erillistä tulonlähdettä tai varoja, joita he voisivat käyttää omaa kehitystään varten tai saadakseen palkkion vaikeasta päivästään. Ihmiset, jotka kasvattavat tulevia sukupolvia ja kouluttavat nuoria, jotka tulevaisuudessa johtavat meitä, antavat meille hoitoa, rakentavat meille siltoja ja huolehtivat meistä sairaaloissa, eivät saa oikeudenmukaista palkkaa. Ensinnäkin lainsäädäntöä olisi muutettava, jotta varmistetaan vapaa pääsy päiväkoteihin ja lastentarhoihin ja tarjotaan mahdollisuuksia nuorille äideille parantaa asemaansa ja jotta olisi mahdotonta erottaa naisia välittömästi synnytyksen tai äitiyslomalta paluun jälkeen. Maaseutualueiden naiset ovat pahimmassa tilanteessa. He elävät alueilla, joilla tulot ovat paljon alemmat kuin EU:ssa keskimäärin tai jopa asuinmaassaan. Heidän saatavilla ei ole kulttuuripalveluita tai hyödykkeitä. Heidän työnsä on vaikeaa, ja heillä ei ole aina mahdollisuutta ottaa lomaa. Väestökriisin pelottavan näkymän vuoksi meidän olisi toteuttava viipymättä toimia, joilla parannetaan naisten asemaa maanosassamme.

  Giovanni La Via (PPE), kirjallinen. – (IT) Näin tärkeänä päivänä, joka muistuttaa meitä siitä, miten tärkeä naisten asema on nyky-yhteiskunnassa, tämän mietinnön tukeminen on moraalinen velvollisuutemme tuhansille köyhyydessä eläville naisille.

Köyhyysraja, turvattomuus, riittämätön palkka, seksuaalinen syrjintä työpaikalla: nämä ovat valitettavasti toistuvia ilmaisuja, joita emme haluaisi nyt tai minään päivänä kuulla tai nähdä, että ne liittyvät naisiin. Todellisuus ei ole valitettavasti tällainen, ja luvut puhuvat puolestaan. Kaikilla ammattialoilla missä tahansa talouden toiminnan alalla, voidaan nähdä kehitystä, joka edelleen syrjii naisia alhaisten palkkojen, sosiaalisen syrjäytyminen ja normaaliin sosiaaliseen elämään pääsyn vaikeuksien vuoksi.

Iäkkäät naiset, vammaisten lasten äidit, vammaiset naiset, naiset, jotka eivät löydä työtä: heillä on minun ja tämän mietinnön puolesta äänestävien kollegoideni tuki, jotta emme enää näe tulevaisuudessa, että ilmaisu "köyhyyden naisistuminen" yleistyy tiedotusvälineissä ja eurooppalaisissa tilastoissa.

  Elżbieta Katarzyna Łukacijewska (PPE), kirjallinen. – (PL) Minun mielestäni Plumbin mietintö naisten köyhyydestä on tärkeä askel naisten tilanteen parantamiseksi nyky-yhteiskunnassa. Äänestin siksi asiakirjan hyväksymisen puolesta. Mietinnön aiheisiin ei kuulunut pelkästään köyhyyden naisistuminen, perheen ja uran yhteensovittaminen, ikääntyneiden naisten köyhyyden torjuminen ja väkivallan vaikutus naisten tilanteeseen vaan myös, ja pidän tätä erittäin tärkeänä, rahoitustakuiden sekä työllisyys- ja sosiaalisen suojelun toimintalinjojen käyttö tapana torjua köyhyyttä.

  David Martin (S&D), kirjallinen. – (EN) Vaikka naisten köyhyys on ollut todellisuutta jo pitkään, tätä ongelmaa on vasta melko äskettäin alettu torjua järjestelmällisellä tavalla. Nykyinen talous-, rahoitus- ja sosiaalinen kriisi, joka vaikuttaa Euroopan unioniin ja koko muuhun maailmaan, aiheuttaa useita kielteisiä seurauksia, jotka vaikuttavat suoraan naisten elin- ja työolosuhteisiin sekä yleensä heidän asemaansa yhteiskunnassa Sen vuoksi Euroopan parlamentin asialistan kärkeen nousi se, että mietinnössä naisten köyhyydestä on oltava sukupuolinäkökohdat huomioiva lähestymistapa köyhyyteen. Maailmanlaajuisella tasolla naiset ovat köyhiä miehiin verrattuna. Tämä on todellisuus jokaisessa EU:n jäsenvaltiossa, vaikka erityisiä maakohtaisia eroja voidaan havaita Lähes 17 prosenttia Euroopan naisista elää köyhyydessä. Kun otetaan huomioon työmarkkinoihin ja sosiaaliseen suojeluun liittyvät indikaattorit, köyhyyden rakenteellisilla syillä on suhteettomat vaikutukset naisiin. Samanaikaisesti voidaan sanoa, että naisten antamaa panosta perheen, yhteiskunnan ja talouden kehitykseen aliarvioidaan säännöllisesti, ja siitä maksetaan liian vähän palkkaa.

  Clemente Mastella (PPE), kirjallinen. – (IT) Tämänhetkinen rahoituskriisi aiheuttaa tiettyjä kielteisiä vaikutuksia, jotka vaikuttavat suoraan naisten elämään, työhön ja heidän paikkaansa yhteiskunnassa.

Tällä hetkellä lähes 17 prosenttia Euroopan naisista elää köyhyydessä. Ennen minkäänlaista poliittista strategiaa olisi tehtävä kattava arvio, jossa tarkastellaan kaikenlaisia sukupuolta koskevia näkökohtia: me uskomme, että niiden integrointi työmarkkinoille on tärkeää köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjumiseksi.

Työn ja yksityiselämän tasapainon edistäminen, niiden naisten auttaminen, jotka haluavat jatkaa omaa uraansa tai työskennellä kokopäiväisesti, on yksi keskeisistä tekijöistä, jolla vähennetään naisten köyhyyttä ja heidän kohtaamiaan riskejä.

Pyydämme täydentäviä toimenpiteitä, joilla tuetaan työssäkäyviä äitejä: joko edistämällä työajan joustavuutta, jotta he voivat täyttää perhettä koskevat merkittävämmät velvollisuutensa tai tarjoamalla riittäviä palveluita lapsille, vanhemmille ja muille huollettaville perheenjäsenille.

Olemme vakuuttuneita siitä, että Eurooppa 2020 -strategialla varmistetaan sukupuolinäkökohtien huomioon ottaminen. Näin parannetaan naisten edustusta ja yhtäläistä osallistumista työmarkkinoille, poistetaan erottelumallit ja taataan naisten läsnäolo korkeampitasoisissa työpaikoissa.

  Barbara Matera (PPE), kirjallinen. – (IT) Päivänä, jolloin juhlimme kansainvälisen naistenpäivän satavuotisjuhlaa, äänestämme kahdesta mietinnöstä, joissa käsitellään sitä, miksi naiset jäävät edelleen liian usein syrjään ja yhteiskunnan ulkopuolelle.

Naisilla, erityisesti yksinhuoltajilla ja yli 65-vuotiailla naisilla on perinteisesti korkeampi köyhyysriski. Yksi komission ehdottamasta Eurooppa 2020 -strategian viidestä mitattavissa olevasta tavoitteesta on köyhyyden torjuminen, minkä vuoksi tämä mietintö on erittäin ajankohtainen etenkin, kun sukupuolta koskevaa politiikka tarkastellaan Eurooppaa vaivaavan talous- ja rahoituskriisin valossa.

Naisten todellinen haavoittuvuus aiheuttaa heille korkeamman köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä ja siten eristyneisyyttä koskevan riskin, minkä vuoksi edustamamme toimielimen on otettava käyttöön erityisiä strategioita ja ohjelmia, jotka mainitaan Rovana Plumbin mietinnössä.

  Marisa Matias (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Äänestin tämän mietinnön puolesta. Kaikki indikaattorit osoittavat, että naiset ovat yleisesti keskimäärin köyhempiä kuin miehet. Henkilöt, jotka ovat jo vaarassa köyhtyä ja joista enemmistö on naisia, ovat erityisesti taloudellisen taantuman aikana entistä haavoittuvampia. Mietinnössä tunnustetaan, että kaikkialla EU:ssa käyttöönotetut säästötoimet vaikuttavat tulevaisuudessa erityisen haitallisesti naisiin ja etenkin naisiin, joilla on jo monia vaikeuksia. Suurimmalla osalla yli 65-vuotiaista eurooppalaisista naisista on hyvin pieni eläke.

Naisten köyhyys ei johdu ainoastaan tämänhetkisestä talouskriisistä, vaan myös muista tekijöistä, jotka aiheutuvat syrjivistä sukupuolistereotypioista, naisten ja miesten välisestä palkkakuilusta sekä perhe-elämän ja työn yhdistämisen esteistä, mikä on erityisen vakavaa yksinhuoltajaperheissä. Nämä tekijät johtavat "köyhyyden naisistumiseen", mitä on torjuttava kiireellisesti.

  Véronique Mathieu (PPE), kirjallinen. – (FR) Äänestin tämän mietinnön puolesta, koska minusta on vaikeaa hyväksyä, että 17 prosenttia naisista elää edelleen köyhyysrajan alapuolella Euroopassa. Euroopan unioniin kohdistunut ennennäkemätön talouskriisi on vain huonontanut tätä ikävää tilannetta. Sen vuoksi on tullut aika korostaa tämän ongelman merkitystä ja toteuttaa toimenpidekokonaisuus tämän vitsauksen torjumiseksi. Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden on saatava naisten köyhyys ja sosiaalinen syrjintä loppumaan Euroopassa. On varmistettava, että heidän saatavilla on laadukasta koulutusta ja työpaikkoja, ja heitä on autettava löytämään tasapaino perhe- ja työelämän välillä. On myös torjuttava väkivaltaa, jonka kohteeksi he valitettavasti joutuvat aivan liian usein. Sen vuoksi tuin tätä valiokunta-aloitteista mietintöä, jossa korostetaan yhtä nykyaikaisen demokratiamme häiriötä: naisiin kohdistuvaa syrjintää.

  Erminia Mazzoni (PPE), kirjallinen. – (IT) Köyhyys ja tasa-arvo ovat kaksi käänteistä muuttujaa taloudellisessa suunnittelussa. Toimenpiteillä, joiden perusteella naiset voivat toimia aktiivisesti, vähennetään myös yleisesti köyhyyttä.

Euroopassa yli 17 prosenttia naisista elää köyhyydessä. Talous- ja rahoituskriisi on vaikuttanut – ja voi vielä vaikuttaa – näihin tietoihin, jotka ovat jo silmiinpistäviä. Köyhyyden torjumista ei aina pidetä osana tasa-arvopolitiikkaa, ja tämä heikentää sen merkitystä. Asiaankuuluvien valiokuntien työssä korostetaan, että on tärkeää ottaa huomioon nämä yhteydet ja siltä pohjalta tarkastella mahdollisia toimia. Ne sisältyvät kätevästi Eurooppa 2020 -strategiaan, jossa köyhyys määritellään yhdeksi sen mitattavissa olevaksi tavoitteeksi.

Plumbin mietintö alkaa köyhyyden kolmesta ulottuvuudesta – sukupuoliulottuvuus, maantieteellinen ulottuvuus ja sukupolviulottuvuus – ja se osoittautuu erittäin hyvin perustelluksi. Se on myös innovatiivinen, koska siinä luonnostellaan prosessia, jolla ennakoidaan kriisin vaikutuksen torjumista koskevien säästötoimenpiteiden hyväksymistä. Seitsemän mielenkiinnon kohdetta, joilla helpotetaan tarvittavaa järjestelmällistä lähestymistapaa, jota tässä mietinnössä kuvataan, on suunniteltu tältä osin hyvin.

Tämän ehdotuksen myönteinen luonne ei jätä komissiota, neuvostoa ja jäsenvaltioita välinpitämättömiksi, ja odotan niiltä hyvin koordinoitua vastausta.

  Nuno Melo (PPE), kirjallinen. – (PT) Naisten köyhyys on todella vakava ongelma, jonka EU:n on ratkaistava. Edessämme oleva kriisitilanne ei auta torjumaan tätä ongelmaa, mitta meidän on ponnisteltava tarmokkaasti sen ratkaisemiseksi. Koska köyhyyden torjuminen on yksi Eurooppa 2020 -strategian päätavoitteista, on tehtävä kaikki mahdollinen tämän kysymyksen ratkaisemiseksi erityisesti, kun kyseessä ovat naiset, heikommassa asemassa olevat ja varsinkin vanhemmat naiset. Sen vuoksi tarvitaan työllisyys- ja sosiaalisen suojelun toimintalinjoja, joilla pyritään löytämään ratkaisuja naisten perhe- ja työelämän yhteensovittamiseksi. On ryhdyttävä vuoropuheluun työmarkkinaosapuolten ja kansalaisyhteiskunnan kanssa, jotta pyritään saamaan aikaan oikeudenmukaisempi yhteiskunta, jossa ei ole eroja.

  Willy Meyer (GUE/NGL), kirjallinen. – (ES) Tänään, 8. maaliskuuta 2011, on kansainvälinen naistenpäivä. Äänestin tämän mietinnön puolesta, koska naisten köyhyyden estäminen ja vähentäminen on olennainen osa sosiaalisen yhteenkuuluvuuden periaatetta, johon Euroopan unioni on sitoutunut.

Naisten köyhyys ei johdu ainoastaan viimeisimmästä talouskriisistä, vaan monista tekijöistä, kuten stereotypioista, sukupuolten välisestä palkkakuilusta, perhe-elämän ja työn yhdistämisen luomista esteistä, naisten pidemmästä eliniästä ja yleensäkin erilaisista sukupuolisen syrjinnän muodoista, jotka kohdistuvat tavanomaisesti naisiin.

Tässä mietinnössä kehotetaan EU:n jäsenvaltioita toteuttamaan menettelyjä, jotta naisten köyhyyttä torjutaan, ja sen vuoksi äänestin asiakirjan puolesta.

  Louis Michel (ALDE), kirjallinen. – (FR) Vaikka naisten köyhyys on pitkäaikainen tosiasia, talous-, rahoitus- ja sosiaalikriisi on huomattavasti huonontanut tilannetta, ja voimme nähdä, että köyhyys naisistuu. Köyhyys on yksi ala, jossa miesten ja naisten välinen kuilu pysyy paikallaan. Naisten osallistuminen työmarkkinoille on yksi keino torjua köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä. Lisäksi olisi pantava merkille, että meidän on samalla kannustettava samapalkkaisuutta, yhtäläistä vastuutehtäviin pääsyä ja myös myöntää eläkkeitä ja sosiaaliturvaa koskevia henkilökohtaisia oikeuksia. Naisiin kohdistuva väkivalta, mukaan lukien ihmiskauppa ja seksuaalinen hyväksikäyttö, on vakava ongelma, jota on torjuttava kaikilla käytössämme olevilla keinoilla.

Tämäntyyppinen väkivalta on aivan liian usein syynä naisten köyhyyteen terveysongelmien ja työpaikan menetyksen jälkeen. Meidän on sitouduttava yhteisön ja kansallisella tasolla edelleen vahvasti sukupuolten tasa-arvoon ja sosiaalisen syrjäytymisen torjumiseen konkreettisilla ja kestävillä toimilla, joita tuetaan riittävällä rahoituksella.

  Miroslav Mikolášik (PPE), kirjallinen – (SK) Köyhyyttä koskeva ongelma on itsepintainen kielteinen ilmiö, joka vaikuttaa moniin eurooppalaisiin ja erityisesti naisiin.

Yhä useampi nainen on ahdingossa, ja jopa 17 prosenttia naisista elää köyhyysrajan alapuolella viimeisimpien tutkimusten mukaan. Naisten tilanne Euroopassa ei ole vieläkään tyydyttävä, ja tilanne jopa huonontuu talouskriisin ja julkisen sektorin, joka työllisti eniten naisia ennen kriisiä, rakenneuudistuksen vuoksi.

Eurooppa 2020 -strategiassa, jonka pääasiallinen tarkoitus on vähentää köyhyyttä 25 prosentilla, olisi minun mielestäni pyrittävä ponnekkaammin löytämään ja kehittämään erityisiä ratkaisuja naisten köyhyyteen. Haluaisin korostaa naisten korvaamatonta panosta perheen terveelle kehitykselle ja lasten kasvattamiselle, johon ei saa vaikuttaa epäsuotuisasti naisiin kohdistuvalla syrjinnällä, koska tällaisella ei-toivotulla ilmiöllä on myös merkittävä vaikutus yhteiskuntaan.

Sen vuoksi tuen aloitteita, joilla vähennetään perusteettomia eroja ja parannetaan naisten asemaa yhteiskunnassa, ei vaan lainsäädännössä, vaan myös arkipäivän elämässä.

  Alexander Mirsky (S&D), kirjallinen. – (EN) Tarkastelin tätä mietintöä perusteellisesti. Haluaisin korostaa pääsuuntauksia naisten köyhyyden torjunnassa: naisten köyhyyden torjuminen työllisyys- ja sosiaalisen suojelun politiikalla; yhteiskunnallisen vuoropuhelun ja kansalaisyhteiskunnan merkitys naisten köyhyyden torjumisessa; rahoituksen merkitys köyhyyden torjumisessa. On erittäin tärkeää, että parlamentti hyväksyi 8. maaliskuuta näin tärkeät päätöslauselmat, jotka antavat toivonsäteen vääryyden voittamiseksi! Äänestin niiden puolesta.

  Elisabeth Morin-Chartier (PPE), kirjallinen. – (FR) Kannatan mietintöä naisten köyhyyden torjumisesta Euroopan unionissa, koska se osoittaa, missä määrin naiset ovat köyhyyden ensimmäisiä uhreja. Kehotan EU:ta toteuttamaan käytännön toimia miesten ja naisten välisen palkkaeron kaventamiseksi.

Kuinka kauan meidän on hyväksyttävä, että naisilla pitää olla huonompi palkka kuin miehillä? Miksi naisen pitäisi työskennellä viisi vuotta ansaitakseen saman, mitä mies ansaitsee viidessä vuodessa, ja miksi hänen pitäisi päätyä köyhemmäksi siitä syystä, että hän on kasvattanut lapsensa?

Tämä ei ole yhteiskunta, jonka haluaisin jättää lapsilleni ja lastenlapsilleni. Naisten työelämän epävarmuustekijät vaikuttavat heihin liian raskaasti erityisesti silloin, kun he saavuttavat eläkeiän. EU:n on varottava, että se ei köyhdytä naisia edelleen, ja sen on edistettävä todellista samapalkkaisuutta koskevaa politiikkaa.

  Cristiana Muscardini (PPE), kirjallinen. – (IT) Minua huolestuttaa erityisesti yksinäisten vanhempien naisten köyhyys. He ovat työskennelleet koko eliniän, osallistuneet perheen kasvattamiseen; jos he työskentelivät, he saavat liian vähän eläkettä; jos he saavat vain valtioneläkettä, tilanne on vielä pahempi.

Eläkejärjestelmät eivät ole olleet edullisia heille. He ehkä keskeyttivät uransa kasvattaakseen lapsensa, ja osa-aikatyö on vähentänyt heidän tulojaan koko heidän työelämänsä ajan. He ovat ehkä tukeneet sairaita, vanhoja tai vammautuneita perheenjäseniä, ja sosiaalipalvelut eivät olleet tehtävänsä tasolla. Nämä olosuhteet eivät ole todellakaan kadehdittavat.

Meidän on Euroopan sosiaalirahaston tuella luotava ohjelmia avun ja tuen tarjoamiseksi. Paikallishallinnon olisi – joko suoraan tai kansalaisjärjestöjen välityksellä – otettava vastuu näistä asioista ja tehtävä yhteistyötä alueiden kanssa, jotta niiden rakennerahastojen kiintiöt kohdennetaan paremmin. Köyhyyden torjumisen ei pitäisi jumiutua tilastokeskuksien työpöydille, vaan toimia olisi toteutettava ahdingossa olevia naisia lähimpänä olevalla hallinnon tasolla.

Euroopassa on edelleen liian monta naista, joiden palkka on pienempi kuin miesten, jotka etsivät työtä ja palveluita, joilla heitä autetaan kasvattamaan lapsiaan. Liian monet naiset ovat väkivallan uhreja. Liian monet maahanmuuttajatytöt kärsivät sukupuolielinten silpomisesta, ja on aivan liian paljon naisia, jotka elävät yksin ja unohdettuina.

  Franz Obermayr (NI), kirjallinen. – (DE) Naisten köyhyys on järkyttävä ongelma erityisesti kehitysmaissa. Kuitenkaan tässä mietinnössä sovellettua epäsuoraa toimintamallia ei pitäisi käyttää keinona joustavoittaa jäsenvaltioiden maahanmuuttopolitiikkaa. Äänestin sen vuoksi tätä mietintöä vastaan.

  Alfredo Pallone (PPE), kirjallinen. – (IT) Euroopan unionin on otettava selkeämpi kanta ja sillä on oltava suunnitelmia, joita voidaan soveltaa talouskriisin torjumiseen. Tässä tapauksessa on kyse naisten suojelemisesta köyhyysriskiltä, jotta he eivät ole enää miehiä haavoittuvampi osa yhteiskuntaa, minkä vuoksi heillä on vähemmän mahdollisuuksia vastata työllisyyskriisiin. Jotta Eurooppa 2020 -strategian köyhyyden torjumista koskeva tavoite saavutetaan, meidän on varmistettava, että naisille tarjotaan enemmän rahoitusmahdollisuuksia, työllisyyspolitiikkaa parannetaan, Euroopan sosiaalirahastosta tarjotaan lisää rahoitusta ja että on mahdollisuus saavuttaa työ- ja yksityiselämän tasapaino ilman, että luovutaan äidin tehtävästä. Kuten jo totesin tänään äänestettyjen muiden mietintöjen yhteydessä, uskon kuitenkin, että näiden suositusten toteuttamisessa on aiheellista kunnioittaa toissijaisuusperiaatetta ja tiettyjä tyypillisiä kansallisia ominaispiirteitä, joita on puolustettava ja suojeltava.

  Georgios Papanikolaou (PPE), kirjallinen. – (EL) Äänestin naisten köyhyyttä EU:ssa koskevan mietinnön puolesta. Tämänhetkisen talouskriisin vuoksi sovellettavilla säästötoimenpiteillä on haitallisia vaikutuksia naisiin, ja se asettaa heidät epäedulliseen asemaan työmarkkinoilla. Kreikassa naisten köyhyysriski on 10 prosenttia, joka on paljon korkeampi kuin miehillä, ja Euroopassa naisten köyhyysriski on 36 prosenttia verrattuna miesten 11 prosenttiin. Perustavoitteena on poistaa sukupuolten välinen palkkaero ja sen aiheuttama eriarvoisuus, ja toteuttaa toimia, joilla tuetaan työssäkäyviä yksinhuoltajaäitiä tekemällä työajoista joustavampia. Jäsenvaltioita pyydetään luomaan mahdollisuuksien mukaan uusia työpaikkoja naisille ja helpottamaan heidän pääsyään korkea-asteen koulutukseen, jotta he voivat hankkia taitoja ja pätevyyttä ja olla oikeutettuja laadukkaisiin työpaikkoihin.

  Maria do Céu Patrão Neves (PPE), kirjallinen. – (PT) Tutkimuksia on tehty tarpeeksi, ja meillä on riittävän tarkkoja tietoja, jotta voimme todeta varmasti, että köyhyys vaikuttaa naisiin ensin ja kaikkein eniten kaikissa yhteiskunnissa rikkaimmista – kukaan ei ole onnistunut poistamaan köyhyyttä keskuudestaan – köyhimpään, joissa köyhyys lisääntyy kuin tarttuva tauti, joka anastaa oletetun elinajan ja elämäntoivon. Tarvitsemme kuitenkin syvällisempää ja tarkempaa tietoa tästä todellisesta tilanteesta Euroopan unionin eri jäsenvaltioissa, jotta voimme toimia paremmin ja tehokkaammin yhteistä tavoitetta, – naisten köyhyyden estämistä ja vähentämistä – varten. Naisten köyhyyden osalta on korostettava, että meillä on myös erityisiä yleisiä indikaattoreita, jotka osoittavat sen merkittävän vaikutuksen yhteisön sosiaaliseen rakenteeseen: koska naisilla on perustavanlaatuinen ja pysyvä rooli perheessä, on todistettu, että mitä enemmän sijoitetaan heidän koulutukseensa ja sosiaaliseen edistymiseensä, sitä enemmän yhteisö kehittyy sosiaalisesti ja taloudellisesti. Naisten köyhyyden torjuminen on moraalinen velvollisuus, mutta myös yhteiskunnallinen sijoitus. Näistä syistä äänestin naisten köyhyyttä Euroopan unionissa koskevan mietinnön puolesta.

  Rovana Plumb (S&D), kirjallinen. – (EN) EU:n edessä on merkittävä talous-, rahoitus-, ja sosiaalikriisi, joka vaikuttaa meihin kaikkiin, miehiin ja naisiin. Se aiheuttaa kuitenkin erityisesti vahinkoa naisille työmarkkinoilla ja heidän henkilökohtaisessa elämässään, koska he ovat todennäköisemmin epävakaassa työsuhteessa, heidät irtisanotaan todennäköisemmin ja heiltä puuttuu todennäköisemmin sosiaaliturva. Kaikkialla EU:ssa käyttöönotetut säästötoimet vaikuttavat tulevaisuudessa erityisen haitallisesti naisiin, sillä naiset ovat julkisella sektorilla sekä työntekijöinä että palvelujen käyttäjinä enemmistönä. Naisten köyhyyden estäminen ja vähentäminen kuuluu olennaisesti sosiaalisen solidaarisuuden keskeisiin periaatteisiin, joihin Euroopan unioni on sitoutunut, kuten Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 artiklassa on määrätty. Tämä käsittää miesten ja naisten tasa-arvon, yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden ja sosiaalisen suojelun sekä sosiaalisen syrjäytymisen ja syrjinnän torjumisen. Komission ja jäsenvaltioiden pitäisi toteuttaa osana Eurooppa 2020 -strategiaa tarvittavat toimet, joilla poistetaan sukupuoleen perustuva eriarvoisuus työssä. Kehotan voimakkaasti ottamaan käyttöön tavoitteen sukupuolten välisen palkkakuilun kaventamisesta yhdellä prosentilla joka vuosi, jotta vuoteen 2020 mennessä saavutetaan 10 prosentin vähennystavoite. Haluaisin myös korostaa tarvetta myönteisille toimille, joilla lisätään naisten osallistumista poliittisten, taloudellisten ja yritysten päätöksentekoelinten toimintaan.

  Miguel Portas (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Äänestin tämän mietinnön puolesta. Kaikki indikaattorit osoittavat, että naiset ovat yleisesti keskimäärin köyhempiä kuin miehet. Henkilöt, jotka ovat jo vaarassa köyhtyä ja joista enemmistö on naisia, ovat erityisesti taloudellisen taantuman aikana entistä haavoittuvampia. Mietinnössä tunnustetaan, että kaikkialla EU:ssa käyttöönotetut säästötoimet vaikuttavat tulevaisuudessa erityisen haitallisesti naisiin ja etenkin naisiin, joilla on jo monia vaikeuksia. Suurimmalla osalla yli 65-vuotiaista eurooppalaisista naisista on hyvin pieni eläke. Naisten köyhyys ei johdu ainoastaan tämänhetkisestä talouskriisistä, vaan myös muista tekijöistä, jotka aiheutuvat syrjivistä sukupuolistereotypioista, naisten ja miesten välisestä palkkakuilusta sekä perhe-elämän ja työn yhdistämisen esteistä, mikä on erityisen vakavaa yksinhuoltajaperheissä. Nämä johtavat "köyhyyden naisistumiseen", mitä on torjuttava kiireellisesti.

  Raül Romeva i Rueda (Verts/ALE), kirjallinen. – (EN) Enemmistö hyväksyi Plumbin naisten valiokunnan mietinnön. Me kannatimme useita kohtia, joista S&D -ryhmä, PPE-ryhmä ja ALDE-ryhmä pyysivät erillistä äänestystä. Nämä kohdat olivat lähinnä toistoja. Lopputulos on myös myönteinen. Myönteinen, koska hyväksyttiin seuraavaa: sukupuolten eriarvoisuuden poistaminen Eurooppa 2020 -strategiassa (38 kohta); täysi äitiysvapaa, kuten hyväksyttiin Estrelan mietinnössä 20. lokakuuta 2010 (39 kohta); naisten edustuksen lisääminen poliittisissa, taloudellisissa ja yritysten päätöksentekoelimissä. Korkealaatuisten julkisten palveluiden (43 kohta) pitäisi sopia yhteen kokopäiväisen työtuntien kanssa. Lopputulos oli myös kielteinen, koska elvytyssuunnitelmien sukupuoliulottuvuutta (15 kohta) ei hyväksytty.

  Joanna Senyszyn (S&D), kirjallinen. – (PL) Äänestin naisten köyhyyttä EU:ssa koskevan mietinnön puolesta. Edellisen kymmenen vuoden aikana köyhyydessä elävien naisten määrä on kasvanut epäsuhtaisesti miehiin verrattuna. Yli 84 miljoonaa EU:n kansalaista elää köyhyydessä, ja naiset muodostavat yli puolet tästä määrästä. Tämä aiheutuu talouskriisistä sekä miesten ja naisten välisestä palkkaerosta, perhe-elämän ja uran yhteensovittamista koskevista vaikeuksista, pidemmästä keskimääräisestä eliniästä ja monenlaisesta sukupuoleen perustuvasta syrjinnästä, jonka uhrit ovat pääasiassa naisia. Pyydän, että EU:n ja jäsenvaltioiden tasolla toteutetaan päättäväisiä toimia palkkasyrjinnän torjumiseksi, jotta varmistetaan kunnollisten työtarjouksien saatavuus. Haluaisin korostaa, että on vahvistettava lainsäädännöllisiä välineitä, joilla pyritään poistamaan naisten ja miesten väliset palkkaerot. Tältä osin esiintyy huomattavia ristiriitaisuuksia. Miehet ansaitsevat keskimäärin 20–25 prosenttia enemmän kuin naiset, ja tämä aiheuttaa enemmän köyhyyttä yksinäisten naisten, eläkkeellä olevien naisten ja leskien keskuudessa. On tärkeää, että Eurooppa 2020 -strategian yhteydessä hyväksytään elinikäisen oppimisen ja naisten ammatillisen koulutuksen alan yhteisöohjelmia, joilla pyritään lisäämään työllisyysastetta naisten keskuudessa. Näiden ohjelmien olisi keskityttävä suurelta osin ammatteihin, jotka ovat tärkeitä tulevaisuudessa, ja niillä olisi poistettava stereotypioita, joita on olemassa nais- ja miesvaltaisilla koulutusaloilla. Samoin olisi poistettava opetusohjelmien perinteiset mallit.

  Bogusław Sonik (PPE), kirjallinen. – (PL) Köyhyyden naisistuminen on ilmiö, joka voidaan havaita ja kohdata yhä useammin Euroopassa ja sen ulkopuolella, ja se johtuu iästä, perhevelvoitteista, etnisestä alkuperästä ja naisiin kohdistuvasta väkivallasta muiden tekijöiden ohella. Naisten suuri osuus huonosti palkatuilla aloilla tai osa-aikatyössä merkitsee, että naisia elää miehiä enemmän köyhyyden partaalla.

Olisi tehostettava Euroopan tason tutkimusta tästä ilmiöstä, koska tutkimuksen avulla on mahdollista laatia tarkkoja ja tehokkaita menetelmiä naisten köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjumiseksi. Perustavanlaisena menetelmänä, jolla naisia autetaan pois köyhyydestä, pitäisi olla voimakkaampi keskittyminen työllisyyspolitiikkaan (joustavammat työmenetelmät, uraohjaus, lisäpätevyyttä tarjoavan koulutuksen varmistaminen ja maaseutualueiden naisten tukemista koskevat toimet).

Koulutuksella on myös erittäin merkittävä tehtävä tämän ongelman torjumisessa. Tätä varten olisi hyödynnettävä EU:n taloudellisia mahdollisuuksia, ja olisi erityisesti korostettava, että sukupuolikysymykset yhdistetään talouskriisistä irtautumista ja Eurooppa 2020 -strategian toteuttamista koskeviin suunnitelmiin. EU:n tämän alan toimilla pitäisi osoittaa sosiaalista solidaarisuutta.

  Catherine Stihler (S&D), kirjallinen. – (EN) Tuin tätä mietintöä, jossa tunnustetaan, että köyhyys vaikuttaa naisiin enemmän kaikkialla EU:ssa ja että meidän on tehtävä yhteistyötä tämän ratkaisemiseksi. Olin pettynyt siihen, että Yhdistyneen kuningaskunnan konservatiivit vastustivat tätä mietintöä kansainvälisen naistenpäivän satavuotispäivänä.

  Niki Tzavela (EFD), kirjallinen. – (EL) Köyhyyden torjuminen on yksi EU:n Eurooppa 2020 -strategiassa ilmaisemista tavoitteista. Naisten köyhyys aiheutuu suurelta osin heihin kohdistuvasta syrjinnästä. Viimeaikainen lama on heikentänyt heidän asemaansa yhteiskunnassa, lisännyt heihin kohdistuvaa syrjintää ja ajanut heitä köyhyyteen. Rovana Plumb on naisten köyhyyttä Euroopan unionissa koskevassa mietinnössään pyrkinyt löytämään tehokkaita ratkaisuja parantaakseen naisten asemaa kaikkialla yhteiskunnassa, minkä vuoksi äänestin sen puolesta.

  Derek Vaughan (S&D), kirjallinen. – (EN) Naiset ansaitsevat EU:ssa keskimäärin 17,5 prosenttia vähemmän kuin miehet, ja tämä osuus on pysynyt tasaisena edellisen 15 vuoden aikana. On aika toimia, jotta tätä palkkaeroa kavennetaan. Samaa palkkaa samasta työstä koskevaa periaatetta on pantava kunnolla täytäntöön jäsenvaltioissa, jotta naisia kohdellaan oikeudenmukaisesti. On tärkeää, että tarkastelemme sukupuolten palkkaeron vaikutusta naisten eläkkeisiin; monessa tapauksessa naisten eläkeoikeus johtuu heidän siviilisäädystään. Naisille olisi taattava yhtäläinen eläke, ja tästä syystä tuin tätä ehdotusta, jonka perusteella naisille varmistetaan samat eläke- ja sosiaaliturvaoikeudet. Noin 17 prosenttia EU:n kaikista naisista elää köyhyysrajan alapuolella. On välttämätöntä, että sosiaali- ja työmarkkinapolitiikkaa mukautetaan, jotta naisille varmistetaan vähimmäistulot ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus. Olen samaa mieltä vaatimuksista, että EU:n olisi tarjottava enemmän rahoitusta ESR:n välityksellä köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan tueksi: on tärkeää, että naiset integroidaan täysin työmarkkinoille.

  Angelika Werthmann (NI), kirjallinen. – (DE) Äänestin naisten köyhyyttä EU:ssa koskevan mietinnön puolesta. Komission naisten ja miesten tasa-arvoa vuonna 2010 koskevassa vuosikertomuksessa osoitetaan, että köyhyys on yksi niistä aloista, jolla sukupuoleen liittyvät erot ovat ilmeiset. Talous-, rahoitus- ja sosiaalikriisi on johtanut köyhyyden naisistumiseen. Peräkkäiset budjettileikkaukset ja julkisen alan uudelleenjärjestelyt ovat erityisesti uhanneet työpaikkoja, joissa työskentelee pääasiallisesti naisia. Samalla hallitusten tukemat toimet kriisin torjumiseksi kohdistuvat ensisijaisesti miesvaltaisille talouden aloille. Esittelijän pyytämä köyhyyden naisistumista koskevan ilmiön tarkastelu on erittäin tarpeellinen, jotta voidaan toteuttaa asianmukaisia vastatoimia.

Mietintö: Mariya Nedelcheva (A7-0029/2011) ja Rovana Plumb (A7-0031/2011)

  Sebastian Valentin Bodu (PPE), kirjallinen. – (RO) Kaksi naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan laatimaa päätöslauselmaa, joista keskustellaan kansainvälisen naistenpäivän satavuotispäivänä, osoittavat, että parlamentti edistää ja tukee naisten ja miesten yhdenvertaista kohtelua. Parlamentin puhemies jopa totesi, että kansallisissa parlamenteissa on liian vähän naisia, vaikka tilanne Euroopan parlamentissa on muuttumassa. Voin vakuuttaa, että tämä pätee myös Romaniaan, joka lähetti suuremman osuuden naisia Euroopan parlamenttiin kansalliseen parlamenttiinsa verrattuna. Sen lisäksi, että tähän tilanteeseen, joka on vain jäävuoren huippu, vastataan, on tarpeen poistaa sukupuolten välinen palkkaero, saada enemmän naisia nimitettyä päätöksentekoasemaan ja lisätä dynaamisilla ja realistisilla toimintalinjoilla naisten työllisyyttä, koska työttömyys kohdistuu heihin enemmän. Tutkimukset osoittavat, että kyseessä ei ole ainoastaan miesten ja naisten yhdenvertainen kohtelu, vaan että näillä toimintalinjoilla olisi merkittävä vaikutus talouteen: bruttokansantuote kasvaisi 30 prosentilla. Sukupuolten välinen keskimääräinen palkkaero EU:ssa on edelleen 18 prosenttia. Pidän myönteisenä jäsenvaltioille esitettyä kehotusta toteuttaa samanpalkkaisuutta koskeva lainsäädäntö.

11. Äänestyskäyttäytymistä ja äänestysaikeita koskevat ilmoitukset: ks. pöytäkirja

(Istunto keskeytettiin klo 14.25, ja sitä jatkettiin klo 15.00.)

Puhetta johti
varapuhemies Silvana KOCH-MEHRIN

12. Edellisen istunnon pöytäkirjan hyväksyminen: ks. pöytäkirja

13. Euroalueen huippukokouksen (11. maaliskuuta 2011) valmistelu (keskustelu)

  Puhemies. – (DE) Esityslistalla on seuraavana komission puheenjohtajan julkilausuma 11. maaliskuuta 2011 pidettävän euroalueen huippukokouksen valmistelusta (2011/2615/RSP).

  José Manuel Barroso, komission puheenjohtaja. – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, nyt on yksi niistä uskomattomista hetkistä, kun historiallinen prosessi näyttää kiihtyvän. Aivan naapurissamme, toisella puolella Välimerta, on alkanut puhaltaa vapauden tuuli.

Tämä on niin tärkeä ja kiireellinen asia, että haluaisin ensiksi kertoa teille, että kollegio on juuri hyväksynyt komission avun, jolla Välimeren eteläpuolisia maita autetaan siirtymävaiheessa ja jolla puhalletaan uutta henkeä suhteisiimme Välimeren kumppanien kanssa. Haluaisin esittää tämän yhdessä Catherine Ashtonin kanssa ensi perjantain ylimääräisessä Eurooppa-neuvoston kokouksessa.

Välimeren eteläpuolen miehet ja naiset, erityisesti nuoret, osoittavat tällä hetkellä haluavansa torjua autoritaariset hallitukset ja pyrkivänsä poliittiseen vapauteen ja sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen.

Vaikka olemme tietoisia tilanteen monimutkaisuudesta ja sen aiheuttamista haasteista ja vaikeuksista, Euroopan unionilla ei ole varaa mihinkään epäselvyyksiin. Meidän on seistävä rinta rinnan niiden kanssa, jotka vaativat poliittista vapautta ja ihmisarvon kunnioittamista. Emme voi hyväksyä, että Euroopan unioni aiheuttaa minkäänlaista epäselvyyttä. Järjestelmällä, joka suuntaa aseensa omaa kansaansa vastaan, ei ole mitään sijaa kansainvälisessä yhteisössä.

Me tarjoamme näille kansoille demokratiaan ja yhteiseen hyvinvointiin rakentuvaa kumppanuutta, joka perustuu kolmeen pilariin: demokraattiseen muutokseen, kansalaisyhteiskunnan osallistumiseen ja toisiaan täydentävään kehitykseen.

Tiedämme, mitkä ovat edessämme olevat haasteet. Diktatuurin hylkääminen ei takaa automaattisesti oikeusvaltiota ja demokratiaa. Demokratiaan siirtyminen ei ole helppoa. Tämä tie voi olla mutkainen ja se on aina vaativa. EU:n on kuitenkin seistävä rinta rinnan niiden kanssa, jotka pyrkivät poliittiseen vapauteen ja sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen.

Hyvät parlamentin jäsenet, käsittelen nyt toista kokousta, joka pidetään perjantaina 11. maaliskuuta, euroalueen jäsenvaltioiden epävirallista huippukokousta.

Kriisi on osoittanut, miten toisistaan riippuvaisia taloutemme ovat. Se on osoittanut tietyn rakenteellisen heikkouden. Sen vuoksi meidän on vahvistettava talouden ohjaustamme.

Komissio on jo pitkään pyrkinyt saamaan aikaan koordinoidumpaa kansallista talouspolitiikkaa ja vahvempaa hallintoa Euroopassa. Ehdotuksemme on kehittää edelleen Euroopan talous- ja rahaliiton talouspilaria. Me korostimme tätä kertomuksessamme euron ensimmäisestä kymmenestä vuodesta, EMU@10. Totuus asiassa on kuitenkin, että jotkut hallitukset olivat erittäin haluttomia sitoutumaan tällaiseen kehitykseen.

Nyt jokainen myöntää, että on kehitettävä todellista eurooppalaista talouden ohjausta. Sen lisäksi markkinat muistuttavat meitä jatkuvasti, miten tärkeää tämä on. Tämän vuoksi jäsenvaltiot, Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan johtaman työryhmän tekemän työn päätelmissä, pääsivät laajaan yhteisymmärrykseen komission tekemistä ehdotuksista talouden ohjauksen vahvistamiseksi. Näistä ehdotuksista keskustellaan tällä hetkellä parlamentissa ja neuvostossa.

Lisäksi pääsimme sopimukseen Euroopan ohjausjakson toteuttamisesta. Sillä autetaan laajentamaan talouden ohjausta, sillä se sisällytetään jokaisen jäsenvaltion budjettipolitiikan lisäksi talouspolitiikan ja rakenteellisten uudistusten alkuvaiheeseen. Tässä lujitetun talouden ohjauksen yhteydessä syntyi äskettäin ajatus kilpailukykyä koskevasta suunnitelmasta. Euroalueen jäsenvaltioita pyydettiin toteuttamaan täydentäviä toimia suurelta osin niiden kansallisen kilpailukyvyn perusteella, jotta niistä tulisi entistäkin kilpailukykyisempiä.

On totta, että Euroopan unionin taloudet ovat erittäin riippuvaisia toisistaan, mutta euroalueen valtiot ovat sitä vieläkin enemmän.

Aukot kilpailukyvyssä muodostavat todellisen ongelman valtioille, jotka jakavat saman valuutan. Niiden kilpailukyky ja niiden talouksien lähentäminen ovat tärkeitä vahvan ja vakaan euroalueen kannattavuuden varmistamiseksi. Tämä hyödyttää koko Euroopan unionia.

Tämän sanottuani, meidän on tunnustettava, että tämä ajatus on herättänyt monia huolenaiheita: pelko kahden nopeuden Euroopasta (euroalue ja muut), vaara menettää joitain talouden elpymisen näkökohtia, jotka ovat yhtä tärkeitä kuin kilpailukyky, ja mahdollisesti yhteisön lähestymistavan kyseenalaistaminen. Nämä ovat kaikki oikeutettuja kysymyksiä, ja meidän on vastattava niihin yksiselitteisesti. Tässä on kyseessä molemminpuolinen luottamus ja uskottavuus.

Arvoisat parlamentin jäsenet, olin hieman yllättynyt, että minun piti ilmoittaa edellisessä Eurooppa-neuvostossa 4. helmikuuta, että kaikkien kilpailukykyä ja euroaluetta koskevien erityisaloitteiden piti olla perustamissopimuksen mukaisia.

Eurooppa-neuvosto päätti päätelmissään, että "uuden talouden ohjausjärjestelmän pohjalta valtion- tai hallitusten päämiehet toteuttavat lisätoimia, joilla voitaisiin toteuttaa uudenlaatuista talouspolitiikan koordinointia euroalueella kilpailukyvyn parantamiseksi, millä edistetään syvempää lähentymistä vaarantamatta sisämarkkinoita".

Panin lisäksi tyytyväisenä merkille, että lopuksi näihin päätelmiin sisältyi selkeä viittaus tarpeeseen, että näitä täydentäviä ponnisteluja toteutetaan perustamissopimuksen mukaisesti. Voidaan ehkä ajatella, että tämä on itsestään selvää, mutta on parempi, että tämä mainitaan.

Eurooppa-neuvosto antoi sen vuoksi puheenjohtajalleen vastuun johtaa tiiviissä yhteistyössä komission puheenjohtajan kanssa neuvotteluja euroalueen jäsenvaltioiden kanssa, jotta määritellään konkreettiset tarpeet näiden toimien jatkamiseksi.

Nämä neuvottelut osoittavat selkeästi, että jäsenvaltiot ovat yleisesti yhteisön lähestymistavan soveltamisen puolella.

(EN) Haluaisin esittää nyt hyvin selkeästi periaatteet, joita komission mielestä tällaisessa kilpailukykyä koskevassa sopimuksessa olisi välttämättä noudatettava. Tätä sopimusta pitäisi kutsua "lähentymistä ja kilpailukykyä koskevaksi sopimukseksi", koska siihen sisältyy toimenpiteitä, joilla vähennetään euroalueen ja jopa Euroopan unionin sisäisiä eroja.

Ensimmäinen periaate on se, että tämä suunnitelma on toteutettava perustamissopimuksen vaatimusten ja voimassa olevan talouden ohjausta koskevan järjestelmän mukaisesti. Voimme olla tällä tavalla varmoja todellisesta yhteisön lähestymistavasta. Historia sekä vakaus- ja kasvusopimuksen kokemukset ovat osoittaneet, että voimme saada yhteisön tasolla aikaan demokraattisesti oikeutettuja, sitovia ja valvottuja tuloksia ainoastaan yhteisömenetelmää soveltamalla.

Sopimuksessa on luonnollisesti kunnioitettava komission asemaa. Tämä on välttämätöntä, jotta voidaan varmistaa jäsenvaltioiden toimien valvonnan objektiivisuus ja riippumattomuus, yhtenäismarkkinoiden ja koko yhteisön säännöstön eheys sekä euroalueella ja koko Euroopan unionin alueella toteutettujen aloitteiden välinen selkeys.

Korostan Euroopan parlamentin roolia lähentymistä ja kilpailukykyä koskevan suunnitelman valvonnassa, koska komissio luonnollisesti tiedottaa yksityiskohtaisesti asiasta Euroopan parlamentille.

Tämän suunnitelman on oltava avoin muille jäsenvaltioille, jotka haluavat osallistua siihen ja jotka eivät ole euroalueen jäseniä. Mielestäni on tärkeää välttää erilaiset kerrokset Euroopan unionissa: tämä on vastoin yhteenkuuluvuuden periaatetta, joka on yhteisen hankkeemme ydin.

Tällaisen kansallisia toimia vaativan sopimuksen perustelemiseksi voidaan todeta, että sen on tarjottava lisäarvoa niille toimille, jotka on jo esitetty talouden ohjausta koskevien ehdotuksien yhteydessä. Haluaisin muistuttaa teitä, että perustamissopimuksen 121 artiklan mukaisesti jäsenvaltioiden on koordinoitava talouspolitiikkaansa. Tällaisessa sopimuksessa on myös huolehdittava, että sisämarkkinoiden eheyteen ei vaikuteta kielteisesti, ja sillä pitäisi jopa auttaa parantamaan sitä. Lisäksi siinä on kunnioitettava sosiaalista vuoropuhelua ja yhdistettävä kilpailukykyä koskevat toimet keskeisiin tavoitteisiimme, jotka ovat kasvu ja työpaikat, kuten totesimme Eurooppa 2020 -strategian yhteydessä.

Kilpailukyky on todellakin keskeinen tekijä talouksissamme. Se on välttämätön edellytys työpaikkoja luovan kasvun vakiinnuttamiseksi. Sen vuoksi on tärkeä varmistaa, että tätä sopimus tarjoaa todellista lisäarvoa ja ei vie meitä pois kasvun ja työllisyyden keskeisistä tavoitteista. Keskeisin asia on kasvu ja työllisyys. Sen vuoksi painotan kasvua, eräänlaista osallistavaa kestävää kasvua, joka on Eurooppa 2020 -strategian ydin.

Tämän vuoksi painotan erityisesti sosiaalista ulottuvuutta, koska tarvittavat ponnistelut on jaettava oikeudenmukaisesti. Tältä osin komissio jatkaa rahoitustapahtumista perittävää veroa koskevaan ehdotukseen liittyvää työtä. Jos julkisen talouden vakauttaminen ja rakenteelliset uudistukset ovat välttämättömiä kilpailukyvylle, investoinnit tulevaisuudelle tärkeisiin aloihin, kuten tutkimukseen ja innovointiin, ovat aivan yhtä tärkeitä.

Meidän olisi myös pidettävä mielessä, että tämä sopimus on vain yksi osa vastaustamme, jolla varmistetaan euroalueen vakaus. On edistyttävä kaikilla muilla tällaisilla aloilla, eli kun parannetaan olemassa olevan Euroopan rahoitusvakausvälineen tehokasta rahoituskapasiteettia ja laajennetaan sen soveltamisalaa, kun valmistellaan pysyvän mekanismin luomista vuodesta 2013 lähtien ja kun seuraavien kuukausien aikana sovelletaan tiukempia stressitestejä pankkeihin. Kaikki tämä edistää avoimuutta, parantaa luottamusta ja lisää uskottavuutta.

Lähentymistä ja kilpailukykyä koskeva sopimus voisi siten antaa merkittävän panoksen, jos me tulkitsemme sitä yhtenä toimenpiteenä muiden joukossa kaikkien niiden toimien yhteydessä, joita on toteutettava euroalueen vakauden varmistamiseksi. Me toivomme, että ne tulevat voimaan maaliskuusta alkaen.

Tämä olisi merkittävä täydentävä toimi Euroopan oikeudenmukaista ja kestävää kasvua varten, jos sen on yhdenmukainen yhteisön ohjausjärjestelmän kanssa. Jos näin on, jos tätä toimea toteutetaan tehokkaasti yhteisön menettelytavan perusteella, mikä on komission ja parlamentin toive, niin uskon, että lähentymistä ja kilpailukykyä koskeva sopimus tarjoaa lisäarvoa ja voi auttaa vahvistamaan talous- ja rahaunionin talouspilaria. Tämä on se, mitä parlamentti ja komissio haluavat. Komissio tekee kaikkensa tämän tavoitteen aikaansaamiseksi. Kiitos huomiostanne.

  Joseph Daul, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisat puhemies, komission puheenjohtaja Barroso, hyvät kollegat, mitä opetuksia olemme saaneet rahoituskriisistä?

Opimme toisesta maailmansodasta, että kansojemme olisi työskenneltävä yhdessä ja lopetettava kiistely, joka ajaa meitä erilleen.

Berliinin muurin murtumisesta saimme oppitunnin autoritaarisista ja kommunistisista hallinnoista, ja pystyimme yhdistämään manteremme vapauden, demokratian ja sosiaalisen markkinatalouden arvojen ympärille.

Opimme 11. syyskuuta tehdyistä terroristi-iskuista, että meidän on löydettävä uusi tasapaino turvallisuuden ja vapauden välillä.

Tästä rahoituskriisistä on opittava se, että jäsenvaltiomme eivät saa enää pitää tabuna kaikenlaista talouden, verotuksen ja sosiaalisen alan yhteistyötä. Tiedän täsmälleen, miten pitkälle olemme edenneet. Se, että tänä vuonna aloitettiin yhteistyö 27 talousarvion painopistealan välillä, on jo sinänsä melkoinen asennemuutos. Lainsäädäntö, jonka olemme ottaneet käyttöön, jotta rahoitusmarkkinoistamme tehdään eettisemmät, ovat myös esimerkillisiä, mutta ne eivät riitä.

Ryhmäni haluaisi kehottaa parlamenttia ja neuvostoa pääsemään sopimukseen ennen kesää lujitetusta talouden ohjauksesta. Ryhmäni haluaisi myös pyytää, että pyritään jatkamaan sosiaali- ja veroasioiden koordinointia. Tämä on kilpailukykyä koskevan ohjelman keskeinen näkökohta. Sen ensimmäistä versiota on jo tarkistettu, jotta se on yhdenmukaisempi yhteisön arvojen kanssa. Meidän on kuitenkin pyrittävä vieläkin pidemmälle ja varmistettava, että parlamentti ja komissio käyttävät kaikkia tämän alan oikeuksiaan, ja luotamme tässä asiassa komission puheenjohtajaan.

Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ryhmä pitää myönteisinä ja tukee näitä ehdotuksia samoin kuin puolueen kansalliset johtajat Helsingin kokouksessa.

Hyvät kollegat, miten voimme selvittää kansalaisille, että samaan aikaan, kun olemme epävarmassa taloudellisessa tilanteessa, joka vuoden heinäkuun puolessa välissä suurin osa jäsenvaltioista jatkaa varojen käyttöä aivan kuin mitään ei olisi vialla? Miten voi olla, että kotimaidemme ylivelkaantuminen on hyväksyttävämpää ja siedettävämpää kuin kotitalouksien tai yritysten velkaantuminen? Olen pannut tämän merkille yritysten tasolla. Kriisi on johtanut työpaikkojen menetykseen ja perhetraumoihin.

Ensimmäinen opetus on se, että meidän ei pitäisi enää suhtautua kevyesti valtioille asetettuihin velvoitteisiin – niiden koosta riippumatta – noudattaa talousarvion rajoja.

Toinen opetus on tämä: Eurooppalainen solidaarisuus voi toimia ainoastaan, jos sosiaali- ja verotusalan lainsäädäntömme ovat ainakin vertailukelpoisia. Niiden ei välttämättä tarvitse olla vastaavia, ainoastaan verrattavissa. Näin ei ole tällä hetkellä.

Kolmas opetus on se, että EU:lla on oltava sosiaalista markkinatalouttamme suojeleva Euroopan vakausmekanismi.

Neljäs ja viimeinen opetus on se, että EU on vahva jopa myrskyssä ja Euroopan integraatio voimistuu.

Yhdysvaltalaisilla ja japanilaisilla kumppaneillamme on reilusti suurempi velkasuhde kuin meillä ilman, että ne – tämä on todettava – ovat siitä liian huolissaan. Asiat eivät ole kuitenkaan luultavasti aina näin. Meidän on aika vahvistaa talouttamme ja kilpailukykyämme. Nyt on aika pyrkiä luomaan työpaikkoja tulevaisuutta varten. Nyt on aika sanoa asiat suoraan. Meidän ei pitäisi menettää tätä tilaisuutta!

  Martin Schulz , S&D-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat – ne harvat, jotka ovat vielä täällä – olemme keskustelleet viikkojen ajan liittokansleri Merkelin ja presidentti Sarkozyn asiakirjasta, joka ei ilmeisesti ole koskaan ollut olemassa. Huolimatta siitä, että tämä asiakirja ei ollut olemassa, Eurooppa-neuvoston huippukokouksessa pidettiin siitä lehdistötilaisuus. Tiedämme nyt, että tämä asiakirja oli olemassa ja että se oli mielenkiintoista luettavaa. Tällä välin kuitenkin sen sisältö jotenkin katosi. Asiakirjan keskeiset kohdat eivät näe milloinkaan päivänvaloa. Kuitenkin meillä on loppujen lopuksi tulos, eli turvaverkon laajennus. Kyseessä oli siten olematon asiakirja, jonka sisältöä ei voitu määritellä, joka esitettiin kuvitellussa lehdistötilaisuudessa, ja joka johti turvaverkon laajentamiseen. Tämä on loistavaa. Tämä tilanne on lievästikin sanottuna kafkamainen. Tämä ei ole mikään oikea tapa pelastaa euroa.

Haluaisin todeta komission puheenjohtajalle, että pidin hänen lausuntoaan asianmukaisena. Se oli asianmukainen, koska paljastitte näiden ehdotuksiin sisältyvän sosiaalisen tasapainon puutteen. Olen joskus melko yllättynyt: Saksa ja sen liittokansleri, samoin kuin presidentti Sarkozy, mielipidemittausten kuningas, vaatii toimia, joita Saksa ei ole itse koskaan toteuttanut tässä muodossa. Kreikan talousarviota ja itse asiassa kaikkia talousarvioita kaikkialla on leikattava. Oletteko samaa mieltä tästä, Olli Rehn?

Mitä Saksa teki syvimmän kriisinsä aikana? Se keksi niin sanotun romutuspalkkion, eli se käytti valtion talousarviota rahoittaakseen järjestelmää, jolla vakautettiin autoteollisuutta. Lyhennetylle työajalle annettu avustus, joka auttoi pitämään työttömyyttä Saksassa kurissa, oli valtion interventiotoimi. Miksi muita valtioita olisi estettävä toteuttamasta samankaltaisia toimia vastatakseen omaan erityistilanteeseensa?

Luottoluokituslaitos Moody's alensi Kreikan luokitusta Valko-Venäjän ja Egyptin tason alle. Voidaan todella ihmetellä, onko taloudessa merkkejä minkäänlaisista uusista mahdollisuuksista. En tiedä. Tämä maa on luokiteltu alemmaksi kuin Vietnam. Tätä draamaa näytellään kolme päivää ennen Eurooppa-neuvoston huippukokousta. Jotain tällaista tapahtuu aina kolme päivää ennen Eurooppa-neuvoston kokousta. Kuitenkin ihmiset kuuntelevat, mitä Moody's toteaa. Tiedättekö, mitä Moody's toteaa? Se sanoo, että se laskee maan luokitusta, koska maa ei voi enää tehdä sijoituksia leikkauksien vuoksi ja sen vuoksi saada aikaan talouskasvua.

Puhumme täällä siis "hiustenleikkauksesta". Jos katsotte minua, niin huomaatte, että olen erittäin pätevä kertomaan teille, että hiustenleikkuu ei ratkaise kaikkia ongelmia. Päin vastoin, koska mitä itse asiassa tapahtuu hiustenleikkuun tuloksena? Tavoitteena näyttää olevan maan luottoluokituksen parantaminen siten, että luotonantajille kerrotaan, että he menettävät kaikki alaskirjaukset. Mihin tämä päätyy? Tietysti turvaverkkoon. Sen vuoksi on järkevää laajentaa turvaverkkoa ja tehdä kaikki tarvittava euron vakauttamiseksi. Sen vuoksi sopimuksessa on järkeä. Tämä asia ei ole kuitenkaan tasapainossa. Hyvä komission puheenjohtaja, jos teidän ajatuksenne sisällytetään tähän suunnitelmaan, ja taloudellista ja sosiaalista tasapainoa palautetaan esittämällänne tavalla, niin suunnitelma on jälleen oikealla tiellä. Sen vuoksi pidän myönteisenä tätä esittämäänne loistavaa ehdotusta.

En halua käyttää yhtään enempää aikaa puhumalla toimielimiä koskevasta kysymyksestä. Institutionaalisesti tarkasteltuna koko suunnitelma oli vääränlainen alusta alkaen. Jos sitä nyt mukautetaan sillä tavalla, että asianmukainen vastuuviranomainen, eli komissio, tekee kaikki toimintapäätökset ja varmistaa demokraattisen oikeutuksen Euroopan parlamentin osallistumisen avulla, niin silloin tämä on asianmukaista. Joten, vaikka alku oli huono ja matkalla on ollut joitain hälytyksiä ja sivupolkuja, turvaverkkoa laajennetaan, mikä on loistavaa. Saksan vapaa demokraattinen puolue on myös liittynyt mukaan, mikä on myönteistä. Arvoisa puhemies, olen varma, että puolueenne Saksassa tukee myös tätä sopimusta, joten olemme myös edistyneet tällä alalla. Jos nyt pystymme antamaan sopimukselle asianmukaisen nimen, eli "euroa koskeva sopimus", niin olemme ehkä saaneet vihdoin aikaan jotain hyödyllistä.

  Guy Verhofstadt, ALDE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, ensinnäkin voin todeta, että emme ole vuosiin hyväksyneet ajatusta talousliitosta. Nyt me kuitenkin viimeinkin hyväksymme ajatuksen talousliitosta rahaliiton rinnalla, mikä merkitsee askelta eteenpäin. Tämä ei tietysti päde Nigel Farageen, mutta kaikille muille se on askel eteenpäin.

Kuitenkin, arvoisa puhemies, en usko, että käytetty termi on oikea. Mitä sana "sopimus" merkitsee? Se merkitsee tässä yhteydessä valtioiden välistä sopimusta. Emme tarvitse valtioiden välistä sopimusta. Tarvitsemme yhteisön toimia, Euroopan unionin tasoisen aloitteen, eikä jäsenvaltioiden välistä sopimusta, joka on luonteeltaan hallitustenvälinen. Sen vuoksi tämä ei ole oikea termi, koska se on harhaanjohtava.

Toiseksi on käsiteltävä lähestymistapaa. Minkäänlaiset hallitustenväliset toimet eivät ole tarpeellisia. Hallitustenvälinen toiminta ei ole koskaan toiminut Euroopan unionissa. Lissabonin sopimus oli hallitustenvälinen ja se epäonnistui. Saksa ja Ranska eivät noudattaneet vakaussopimuksen sääntöjä vuosina 2003–2004, ja tämä osoitti, että hallitustenvälinen lähestymistapa ei ollut oikea. Meidän on sovellettava yhteisön lähestymistapaa.

Toiseksi uskon, komission puheenjohtaja Barroso, että tämä esitys ei ole riittävä tai että siinä keskitytään melko erityisiin toimenpiteisiin. Angela Merkelin ja Nicolas Sarkozyn kilpailukykyä koskevaan sopimukseen sisältyy kuusi erityistä toimenpidettä. Esimerkiksi eläkkeiden tapauksessa siinä keskitytään eläkeikään. Eläkejärjestelmä on kuitenkin paljon monimutkaisempi. Kyseessä ei ole pelkästään eläkeikä, on otettava huomioon myös eläkemaksujen vuosimäärä, varhaiseläkejärjestelmät ja se, onko toista pilaria olemassa.

Sen vuoksi, emme tarvitse kuutta sellaista toimenpidettä hallitustenvälisessä sopimuksessa, jotka eivät koskaan konkretisoidu tai toimi. Tarvitsemme laajaa talouden ohjausta (eläkejärjestelmät, työmarkkinat, palkka- tai finanssipolitiikka) Euroopan unionissa, ja siitä päättää komissio, ja lähentymissäännöllä – tämä on termi, mitä käytitte – se välitetään jäsenvaltioille, jotta ne voivat soveltaa lähentymissäännön määräyksiä. Meidän on tehtävä tämä mahdollisimman nopeasti.

Pyyntöni on hyvin yksinkertainen. Näin 25. helmikuuta annetun asiakirjan, jonka laaditte neuvoston puheenjohtajan kanssa. Luulen, että komission on nyt laadittava oma aloitteensa. Se on tehtävä nyt. Seuraavina viikkoina teillä on vielä aikaa laatia tällaista talouden ohjausta ja lähentymistä koskevaa yhteisön lainsäädäntöä ja esittää ne neuvostolle ja Euroopan parlamentille. Sen jälkeen me voimme tehdä päätöksen ja tukea teitä tässä asiassa. Minun mielestäni se, miten toimimme tällä hetkellä, on reaktiivista. Tässä asiakirjassa, joka annettiin 25. päivä, minulla on se tässä, voin lukea:

(EN) "Valtion- ja hallitusten päämiesten suorittama valvonta", "valtion- ja hallitusten päämiesten konkreettiset sitoumukset".

(FR) Ei tämä näin toimi. Valtiot ja pääministerit eivät sääntele tätä itse! Tämä ei ole toiminut koskaan aikaisemmin eikä se toimi tulevaisuudessa!

Lopuksi, ja tämä on viimeinen näkökohtani, minun mielestäni on korkea aika, puheenjohtaja Barroso, esittää ensimmäisen tilaisuuden tullen aloite pankkien kriisimekanismista: ei kansallisella tasolla, kuten todettiin, vaan EU:n tasolla. Teillä on oikeus tehdä näin, koska te olette itse asiassa kilpailusäännöksien valvoja Euroopan unionissa ja olette asemassa, jossa tällaista aloitetta voidaan ehdottaa.

  Rebecca Harms , Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, en katso, että minun pitäisi sanoa mitään kilpailukykyä koskevan sopimuksen melko nolosta historiasta. On melko outoa kuulla, että tämä asiakirja ei ole olemassa, vaikka sitä jaettiin neuvoston käytävillä Brysselissä. Kuten jo totesin Brysselissä, tapa, jolla tosiasiat kyseenalaistettiin neuvostossa, muistuttaa sosialistisen tai kommunistisen järjestelmän viimeisistä päivistä.

Omasta näkökulmastani tosiasia on, että me eurooppalaiset olemme kokeneet kuukausien ajan enemmän kuin pelkän valuuttakriisin. Tämä on kriisi, joka koskee kansallisten hallitustemme kykyä hyväksyä jaettu vastuu ongelmasta ja noudattaa yhteistä strategiaa, jolla pääsemme eroon näistä vaikeuksista.

Jos me teemme nyt kriisimekanismista pysyvän, millä lailla sitten saammekin sen aikaan, niin meidän on otettava askel taaksepäin. Jos tarkastellaan Kreikkaa, niin minusta me petämme itseämme, jos uskomme kriisin olevan hallinnassa. Kreikan tapauksessa on aivan yhtä selvää, että toimenpiteiden yksipuolinen luonne, keskittyminen pelkästään säästötoimiin ja leikkauksiin, ei toimi. Valtion on voitava tehdä myös investointeja. Kun Kreikan kaltainen valtio leikkaa menoja näin perinpohjaisesti, niin sen on tiedettävä, mistä sen tulot voidaan saada.

Olen harmissani siitä, että voimme panna merkille nyt tämänviikkoista Eurooppa-neuvoston kokousta ennen ja kahden viikon kuluttua pidettävään neuvoston kokoukseen liittyvissä lausunnoissa, että Saksa ei ole valmis keskustelemaan Kreikkaa koskevista edellytyksistä tai tarvittavista muutoksista. Samat vanhat virheet toistetaan: toimitaan yksipuolisesti ja pitäydytään yhdessä menetelmässä Jos seuraamme Guy Verhofstadtin menetelmää, talousliitossa tarvitaan erityisiin vakautustoimiin liittyvien päätösten lisäksi valmiutta todelliseen solidaarisuuteen. Kreikan pitäisi siis odottaa meiltä enemmän kuin mitä olemme antaneet sille tähän mennessä.

Olen täysin samaa mieltä Martin Schulzin ja edellisten puhujien kanssa, ja haluaisin esittää selkeästi kaikkien niiden ryhmäni jäsenten puolesta, jotka ovat työskennelleet tämän asian parissa monien kuukausien ajan: yhteisömenettely on jotain aivan erityistä. Me tarvitsemme todellisia, ymmärrettäviä päätöksentekomenettelyitä Brysselissä, jotta kansalaiset Kreikassa, Tanskassa, Saksassa ja Espanjassa luottavat meihin. Jos me todella perustamme tämän kilpailukykyä koskevassa sopimuksessa mainitun "sisäpiirin", jota muutamat hallitusten päämiehet suunnittelevat, niin menetämme keskustelun Euroopan unioniin luottamisesta. Juuri tästä tässä kriisissä on yhä enemmän kyse. Voin vain toivoa, että pääsemme eroon tällaisesta typeryydestä ja että neuvoston kokouksessa osoitetaan enemmän järkeä.

Koska mainitsitte kestävän kasvun, komission puheenjohtaja Barroso, haluaisin lisätä yhden seikan. En voi ymmärtää, miksi energia-asioista vastaava komission jäsen Brysselissä toteaa, että kunnianhimoiset ilmastonsuojelun tavoitteet merkitsisivät teollisuuden purkamista Euroopassa. Saksan ympäristöministeri oli Brysselissä 14 päivää sitten ja esitti tutkimuksen, jossa ennustettiin, että Euroopan unionissa saadaan kuusi miljoonaa työpaikkaa, jos asetamme 30 prosentin ilmastotavoitteen. Tämä merkitsisi kestävää kasvua. Hyvä puheenjohtaja Barroso, teidän on päätettävä komission jäsen Oettingerin toimet.

  Vicky Ford, ECR-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, kriisitilanteessa on joskus toimittava nopeasti, ja on selvää, että euroalue ei ole irtaantunut kriisistä, mutta on toimittava myös järkevästi. Yhdistynyt kuningaskunta palautti markkinoiden luottamuksen uudistuksilla, joilla hallittiin menoja ja vähennettiin valtionvelkaa. Nämä ovat nyt keskeisiä ehdotuksia kilpailukykyä koskevassa sopimuksessa.

Parlamentin menettelyiden vuoksi ei voida tehdä nopeita päätöksiä, mutta on olemassa Euroopan parlamentin jäsenten ehdotuksia, joita Eurooppa-neuvosto voisi pitää hyödyllisinä. Kun on kyse Irlannin korosta, ne meistä, jotka lainasimme toiselle valtiolle rahaa, ansaitsemme koron, jossa otetaan huomioon riski, ja me haluamme myös rahamme takaisin. Minä ehdotin ennakkomaksun kannustinta, bonusta, jolla palkitaan varhaisesta takaisinmaksusta. Talouden ohjausjärjestelmän mukaan jäsenvaltioiden on toimittava avoimemmin omiin talousarvioihinsa nähden. Ehdotan, että tämän pitäisi olla kyseessä myös silloin, kun veronmaksajat tarjoavat varoja EU:n talousarvioon.

Toivon, että tästä kriisistä huolimatta kansalliset hallituksemme voivat kuunnella parlamentin ehdotuksia ja työskennellä yhdessä rakentavalla tavalla.

  Lothar Bisky, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisat puhemies ja komission puheenjohtaja Barroso, olin tyytyväinen, että arvostitte tämän asian sosiaalista ulottuvuutta ja että tuitte sosiaalista ratkaisua. Tämä on varmasti tarpeen. Ei ole tarpeen toistaa paljoa siitä, mitä kollegani sanoivat, koska olen täysin samaa mieltä heidän kanssaan.

Suhtaudun erittäin epäilevästi liittokansleri Merkelin ja presidentti Sarkozyn esittämään suunnitelmaan. Miksi? Koska heidän syynsä esittää se eivät ole kovin selkeät. Se, että sillä ei ole minkäänlaista pätevyyttä, on aivan eri asia. Kummatkin ovat älykkäitä strategeja. En voi hyväksyä heidän väitettään siitä, että asiat vain toimivat tällä tavalla. Uskon, että he tarkoittavat asian aivan niin kuin esitettiin. Tämä on näkökohta, johon haluaisin palata vielä kerran. Tämä on mielestäni erittäin vakava asia. Vaikka he uskovat, että tämä lauseke palkkojen indeksoinnista on oikea ratkaisu, en ole siitä itse niinkään varma. Konkreettisesti tarkasteltuna eläkeiän nostamista voidaan myös pitää eläkkeiden vähentämisenä. On erittäin vaikeaa lyhentää velkaa. Jopa Saksan kaltaisista valtioista tämä on erittäin hankalaa. Voin kuvitella, että Irlanti tai Kreikka joutuvat tässä asiassa valtaviin vaikeuksiin.

Suhtaudun hieman epäilevästi siihen, mitä ehdotetulla ratkaisulla on tarkoitus saada aikaan. Odotan, että tässä asiassa toimitaan avoimesti. Saatte parlamentin tuen, jos teette oman osuutenne ja tarjoatte laajempaa avoimuutta sekä varmistatte, että tällaisia pelejä ei pelata parlamentin selän takana. Jos nämä henkilöt haluavat leikata sosiaaliturvaa, heidän on sanottava se selkeästi sen sijaan, että lähdetään lukuisille kiertoteille ja saavutetaan tavoite, jota te, puheenjohtaja Barroso, ja me emme todellakaan jaa.

Olemme valmiita keskustelemaan koordinoitua Euroopan taloudellista ohjausta koskevasta käsitteestä kanssanne, jos tämä talouden ohjaus on nimensä arvoinen, toisin sanoen se on rakenteeltaan demokraattinen ja sillä autetaan luomaan kestävä ja sosiaalisesti vastuullinen Euroopan yhteisö. Olemme myös valmiita keskustelemaan perustamissopimukseen tehtävistä muutoksista esimerkiksi, kun kyseessä on sosiaalisen edistyksen lauseke. Odotimme kuitenkin yksityiskohtaisempaa ja varhaisemmassa vaiheessa annettua tietoa ja kuulemista. Tämä on ainoa tapa, jolla parlamentti voi valvoa tätä prosessia. Sitä ei voi tehdä ilman tietoa!

  Nigel Farage, EFD-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, nautin komission puheenjohtaja Barroson tämän päivän maailmaa koskevasta näkemyksestä, mutta hän oli ehkä ironisempi kuin hän aikoi.

Hän puhui Egyptin ja muiden maiden tapahtumista ja totesi, että on hienoa, että ihmiset nousevat kapinaan demokratian puolesta. Haluaisin muistuttaa häntä siitä, että demokratia on menettely, jossa kansalaiset äänestävät henkilöitä, jotka hallitsevat heitä, ja jos he eivät pidä heidän tekemisistään, heistä päästään eroon, heidät potkaistaan pellolle ja laitetaan joku muu paikalle. Oli ironista, koska hänen seuraava lauseensa oli, että sen vuoksi Euroopassa euron kriisin edessä meidän on vahvistettava yhteisömenettelyä.

Suurelle yleisölle, joka seuraa tätä – he seuraavat tätä yhä enemmän – yhteisömenettely merkitsee, että vaaleilla valitsemattomat byrokraatit, teidän kaltaisenne henkilöt, puheenjohtaja Barroso, ehdottavat lainsäädäntöä salaa. Tiedän, että Euroopan parlamentti äänesti teidän puolestanne, mutta te olitte ainoa ehdokas, joka meille tarjottiin. Se ei ole demokratiaa!

Joten, puheenjohtaja Barroso toteaa, että demokratia on hyvä asia, mutta meillä ei voi olla sitä toisaalta täällä Euroopassa. Tätä vahvisti Belgiasta kotoisin oleva Guy Verhofstadt, jonka mielestä kansallisvaltiot olisi poistettava. No, ehkäpä hänen omalleen käy näin hyvin pian. Hän sanoo, että me haluamme talousliiton. Kukaan ei ole äänestänyt sen puolesta. Keneltäkään ei ole kysytty, haluavatko he sitä. Hän voi äänestää sen puolesta, mutta Euroopan kansat eivät ole äänestäneet sen puolesta.

Perjantain huippukokouksessa pitäisi keskustella Portugalista. Kreikan ja Irlannin pelastustoimien jälkeen on melko selvää, että markkinat lähettävät viestiin "tule tänne numero kolme, aikasi on lopussa". Portugalin joukkovelkakirjalainojen tuotto on 7,6 prosenttia maanantaina. Puheenjohtaja Barroso tietää sen itse. Irlanti piti pelastaa, kun tuotto oli seitsemän prosenttia. Huhtikuussa meillä on valtava Portugalin velan uudelleenjärjestely: yli 20 miljardia euroa on järjesteltävä uudelleen. Meidän olisi pidettävä mielessä, että Euroopan keskuspankki on ostanut edellisen kuuden kuukauden aikana 80 prosenttia Portugalin velasta.

Me emme voi jatkaa Euroopan unionina, joka ostaa omaa velkaansa. Jos jatkamme, niin seuraava velkakriisi ei koske valtiota, vaan kyseessä on Euroopan keskuspankin velkakriisi.

(Puhuja suostui vastaamaan sinisen kortin kysymykseen työjärjestyksen 149 artiklan 8 kohdan mukaisesti)

  Martin Schulz (S&D). – (DE) Arvoisa puhemies, oletan, että Nigel Farage ei tiedä vastausta, mutta minulla on teille kysymys. Te viittaatte jatkuvasti Belgiaan kansakuntana, jota ei ole olemassa. Sanoitte tämän Van Rompuylle ja nyt sanoitte jotain vastaavaa Guy Verhofstadtille. Tiedättekö, minkä perusteella Belgian valtio perustettiin?

  Nigel Farage (EFD). – (EN) Arvoisa puhemies, olen tyytyväinen, että Martin Schulz kysyi tätä minulta.

Vaikeus on se, että, kun luodaan keinotekoinen valtio, jossa on enemmän kuin yksi kieliryhmä – mikä on selvästi kyseessä Belgiassa – se voi pysyä jonkin aikaa koossa, mutta oli kyse sitten Belgiasta, Jugoslaviasta tai Euroopan unionista, kun on täysin erilaisia kieliä ja kulttuureja, niin se ei pysy koossa. Syy, minkä vuoksi olette niin huolissaan Belgiasta, ja minkä vuoksi Van Rompuy oli niin kovasti huolissaan siitä ja miksi Verhofstadt ei pitänyt tästä, on se, että tämähän on totta, eikö niin Martin Schulz? Belgia on koko eurooppalainen hanke pienoiskoossa.

  Martin Schulz (S&D). – (DE) Arvoisa puhemies, tämä kestää vain 30 sekuntia. On mielenkiintoista, että Yhdistyneen kuningaskunnan itsenäisyyspuolueeksi kutsutun puolueen edustaja ei tiedä, että Belgian kuningaskunta perustettiin Yhdistyneen kuningaskunnan ehdotuksesta.

  Proinsias De Rossa (S&D). – (Sinisen kortin kysymys Nigel Faragelle työjärjestyksen 149 artiklan 8 kohdan mukaisesti) (EN) Arvoisa puhemies, toivon, että Nigel Farage ei loukkaannu Irlannin tasavallan kansalaisen esittämästä kysymyksestä. Voisinko kysyä häneltä, mikä on Yhdistyneen kuningaskunnan perusta? Olen ymmärtänyt, että se koostuu Englannin, Skotlannin, Walesin ja Pohjois-Irlannin kansoista. Eikö tämä ole varsinainen kansojen unioni? Melko ylpeä unioni, eikö niin?

  Nigel Farage (EFD). – (EN) Arvoisa puhemies, tämä on hyvä kysymys. Martin Schulz, olette aivan oikeassa, kun totesitte, että Belgia on brittiläinen keksintö ja brittiläinen virhe. Olemme tehneet monia virheitä vuosien aikana. Jotkut asiat on tehty oikein ja jotkut väärin, kuten myös kotimaassanne Saksassa. Saksan historia ei ole ollut putipuhtoinen, mistä olette varmaan samaa mieltä.

Olette aivan oikeassa. Itse asiassa Yhdistyneen kuningaskunnan pysyminen koossa on ollut jotain hyvin huolestuttavaa. Irlanti kulki omaa tietään vuonna 1921: luulen, että Irlanti sai silloin itsenäisyytensä. Olette aivan oikeassa. On erittäin vaikeaa pitää yhdessä eri kulttuureja. Katson, että Englannin, Skotlannin, Walesin ja Pohjois-Irlannin unioni toimii tällä hetkellä, koska siitä ollaan yksimielisiä. Jos yksimielisyyttä ei olisi, vaadittaisiin kansanäänestyksiä, ja nämä kansat voisivat irtaantua siitä. Minun huomioni on se, että kenellekään ei anneta tätä mahdollisuutta Euroopan unionissa.

  Corien Wortmann-Kool (PPE). – (NL) Arvoisa puhemies, neuvosto haluaa nähdä enemmän kunnianhimoa, jotta voimme lujittaa kilpailukykyä ja lisätä lähentymistä. Tästä on luonnollisesti esitettävä kiitos. Haluaisin liittyä komission puheenjohtaja Barrosolle osoitettuun kiitollisuuteen tavasta, jolla hän on ottanut vastaan haasteen ja selvittänyt meille kilpailukykyä koskevaa suunnitelmaa, millä jopa Martin Schulz on pidetty tyytyväisenä tänään. Tätä ei saisi jättää mainitsematta. Olette ottanut vastaan haasteen yhdessä Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan Van Rompuyn kanssa.

Kuitenkin vaikuttaa siltä, että sopimuksen aloittaminen on hankaloitunut, koska erityisesti parlamentin on käsiteltävä huomattavan suurta lainsäädäntöpakettia. Parlamentti on ensimmäinen kerran toinen lainsäädäntövallan käyttäjä, kun on kyse talouden ohjauksesta. Siksi on hyvin tärkeää, että joitain asioita yhdistetään, koska on joitain päällekkäisyyksiä. Hyvät kollegat, parlamentissa on esitetty 2 000 tarkistusta, ja kun tarkastelemme tätä, voimme todeta, että näihin tarkistuksiin sisältyvät lähes kaikki kilpailukykyä koskevan suunnitelman kattamat aiheet. Parlamentti haluaa nähdä myös enemmän kunnianhimoa, ja tämä on asia, joka huolestuttaa minua. Miten voimme yhdistää kilpailukykyä koskevan suunnitelman Eurooppa 2020 -strategiaan? Lisäksi komission puheenjohtaja Barroso, aiotteko hyödyntää aloiteoikeuttamme aktiivisesti, jotta kilpailukykyä koskevan suunnitelman ja lainsäädäntöpaketin välille luodaan yhteys? Jos ette tee sitä, parlamentti ottaa haasteen vastaan toisena lainsäädäntövallan käyttäjänä.

  Elisa Ferreira (S&D). – (PT) Arvoisa puhemies, olen kotoisin maasta, joka on ollut olemassa kahdeksan vuosisataa, ja siitä huolimatta se on kiinnostunut tällaisesta globalisoituvasta maailmasta, jossa on vahva Eurooppa, joka pystyy toimimaan Kiinan, Intian ja Yhdysvaltojen kanssa yhtäläisin ehdoin. Tämänhetkinen kriisi ei ole euroalueella oleva kriisi: se on, kuten joku sanoi, euroalueen kriisi. Se johtuu siitä, että yhtenäisvaluutta voi toimia ainoastaan, kun sen muodostavien eri alueiden välillä on luotettavaa ja pitkäjänteistä lähentymistä kasvun, tuoton ja työllisyyden osalta; kun on todellista lähentymistä. Olemme tähän saakka työskennelleet nimellistä lähentymistä koskevien indikaattoreiden perusteella, mikä ei ole missään tapauksessa sama asia.

EU:n on siten saatava pikaisesti loppuun se, minkä se aloitti. Sen saamiseksi loppuun – erityisesti yhtenäisvaluutta – se tarvitsee itse asiassa vankkaa vakausrahastoa: kyseessä on rahasto, jonka avulla vaikeuksissa olevat maat voivat sitoutua lähentymiseen hyväksyttävien – eikä kohtuuttomien – korkojen perusteella, ja jonka vuoksi niitä ei pakoteta leikkaamaan strategisia investointeja, minkä perusteella tällainen lähentyminen on mahdollista; ne voivat siten käyttää kasvuaan maksaakseen takaisin sen, mitä ne lainasivat kriisiaikoina.

Arvoisa puhemies, me tarvitsemme komissiota, joka toimii aktiivisesti ja joka osallistuu tämän vakausrahaston ja myös euro-obligaatioiden luomiseen. Sen on kuunneltava myös parlamentin tänään toistamaa viestiä omien varojen uudesta lähteestä. Tällä on tehokkaasti lujitettava talousarviota, joka on selvästi riittämätön. Hyväksyimme juuri Podimatan mietinnön, missä selkeästi kannatetaan rahoitustapahtumista perittävää veroa. Euroopan on muutettava suuntaa nyt, jotta se selviytyy. Se tarvitsee vahvan parlamentin ja sen lisäksi komission, joka voi toimia eikä vain reagoida: sen on toteutettava aloitteita, joita me odotamme malttamattomina, jotta tätä kokeilua ei menetetä ja jotta siitä saadaan tuloksia.

  Sylvie Goulard (ALDE). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission puheenjohtaja Barroso, arvoisa komission jäsen, on todettu paljon, josta olen samaa mieltä. Haluaisin vain ottaa esille kolme sanaa.

Ensimmäinen on "kunnioittaminen": tämä parlamentti ei tehnyt Euroopan parlamentista toista lainsäädäntövallan käyttäjää talouden ohjauksen suhteen. Hallitukset päättivät tähän Lissabonin sopimuksessa. Emme pidä esittelijöinä oikeanlaisena toimintana, että tietoa ohjausjärjestelmää koskevista tärkeistä keskusteluista saadaan Googlen tai englanninkielisen lehdistön välityksellä. Ensimmäinen asia, jota pyytäisin teiltä, hyvä komission puheenjohtaja Barroso, ja pyytäisin sitä myös parlamentissa läsnä olevilta Van Rompuyn kollegoilta, on se, että kunnioitatte meitä ja annatte parlamentin jatkaa työtään.

Toinen sana on "demokratia": Emme ole milloinkaan sitten 1700-luvun nähneet tällaista vallanjakoa, johon Eurooppa-neuvosto on nyt ryhtynyt. Tällaisessa vallanjaossa on niitä, jotka päättävät ja niitä, jotka valvovat. Neuvosto – myös teidän peitellyn yhteistyönne vuoksi, hyvä puheenjohtaja Barroso – ottaa parhaillaan itselleen oikeuden päättää ja valvoa, eli periaatteessa se ei tee mitään.

Kolmas sana on "demokratia". Jos jatkamme ehdotuksiemme sisällön vesittämistä, päädymme pienimpään yhteiseen nimittäjään, ja me tiedämme, mikä se on. Se on Lissabonin strategia! Nämä 10 vuotta eivät ole vieneet meitä mihinkään suuntaan.

Me haluamme jatkaa työtämme. Parlamentti vaatii, että sitä kunnioitetaan, ja se puolustaa demokratiaa ja tehokkuutta.

  Miguel Portas (GUE/NGL). – (PT) Arvoisa puhemies, kansainvälinen lehdistö arvioi kaksi viikkoa sitten lausuntojanne mahdollisuudesta, että Portugali käyttää Euroopan rahoitusvakausvälinettä, ja se tulkitsi asiaa niin, että lausunnoillanne rohkaistiin sitä. Komission puheenjohtaja Barroso on varmasti se henkilö komissiossa, joka ymmärtää parhaiten todellisuuden Portugalissa, ja haluaisin esittää hänelle kolme kysymystä, joihin pyydän kolmea suoraa vastausta.

Ensimmäinen kysymys on, mitä Portugali saa turvautumalla Euroopan rahoitusvakausvälineeseen ja Kansainväliseen valuuttarahastoon nykyisessä muodossaan?

Toinen kysymys koskee sitä, minkälaisia muutoksia teidän mielestänne tarvitaan Euroopan rahoitusvakausvälineeseen, jotta estetään Irlannissa tapahtuneen häpeällisen tilanteen toistuminen? Se sai lainan kohtuuttomilla koroilla, palkkoja alennettiin ja se jatkoi julkisen talouden polkumyyntiä suuryritysten suhteen.

Kolmas ja viimeinen kysymys on, miten teidän mielestänne saamme takaisin luottamusta, kun kaikki rahapoliittiset päätökset – jotka tekee tietenkin Euroopan keskuspankki – vahingoittavat edelleen heikoimmassa asemassa olevia valtioita, koska niillä asetetaan kasvu pantiksi?

  Jean-Paul Gauzès (PPE). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, voin vain tukea Sylvie Goulardin juuri esittämiä perustavia näkökantoja, jotka tarkoittavat, että vaikka olemme hyvin tietoisia tehokkuuden ja nopeuden tarpeesta päätöksentekomenettelyssä, on tärkeää, että parlamentti osallistuu asiaan. Tämä on ainoa tapa, jolla kansalaisemme, joiden vaaleilla valittuja edustajia me olemme, voivat ymmärtää, mitä tapahtuu, ja me voimme selvittää sitä heille.

Haluaisin korostaa tiettyä seikkaa. Rahoitusmarkkinat keikuttavat meitä päivittäin. Näillä rahoitusmarkkinoilla, jotka edustavat kaikkea ja samalla ei mitään, on useimmiten töissä nuoria, jotka ovat siirtyneet pelikonsolien käytöstä tietokoneisiin uhraamatta sille liikaa ajatuksia, mutta he kuitenkin aiheuttavat pelkoa maissamme. Tapa, jolla markkinat saadaan hallintaan, ei ole niiden poistaminen. En kuulu ryhmään, jonka tavoitteena on poistaa markkinat. Kuitenkin, mihin markkinat pyrkivät? Ne pyrkivät välttämään riskiä, ja markkinoiden pelisääntö on se, että riski siirretään jollekin toiselle. Tämä merkitsee, että toimija ei ole koskaan tyytyväinen niin kauan, kun on riskejä.

Minusta tuntuu, että jos haluamme vaikuttaa näihin rahoitusmarkkinoihin, EU:n on voitava esittää erittäin selkeä kanta: sen ei pitäisi muuttaa suuntaa joka toinen päivä eikä pursuta liikaa ajatuksia, joita ei koskaan myöhemmin toteuteta.

Jos haluamme saada tämän taloudellisen näkökohdan hallintaan, ja tämä on tärkeää maidemme talouden vakaudelle, meidän on voitava – ja tämä on tehtävänne, puheenjohtaja Barroso, tarjota tätä vauhtia – asettaa selkeät tavoitteet, selkeät toimenpiteet ja osoittaa selkeästi päättäväisyyttä hyvän talouden ohjauksen suhteen.

  Proinsias De Rossa (S&D). – (EN) Arvoisa puhemies, talouden ohjauksen ja kansallisen ja EU:n tason pankkitoiminnan sääntelyn tahallinen välttäminen on vienyt meidät tähän kriisiin. Kriisi on ilmeinen kaikille työpaikkojen ja kasvun puutteen, eläkkeiden menettämisen ja muiden seikkojen vuoksi. Sen vuoksi, hyvät komission puheenjohtaja Barroso ja komission jäsen Olli Rehn, teidän ei tarvitse vakuuttaa minulle, että talouden ohjaus on välttämätöntä, että sen on oltava vahvaa ja että kaikkien, erityisesti euroalueen, jäsenvaltioiden on osallistuttava siihen. Meidän on kuitenkin vakuutettava Euroopan kansalaiset sen tarpeellisuudesta, ja tämän vuoksi meidän on varmistettava sen laillisuus. Varmistamme sen laillisuuden, kun kieltäydymme hyväksymästä mitään ehdotuksia, jotka eivät perustu perussopimuksiin tai yhteisömenettelyyn.

Ei ole hyväksyttävää, jos talouden ohjauksen koetaan olevan vain yhden, kahden, kolmen, neljän tai viiden taloudellisesti vahvan valtion etujen mukainen. Tämä on todellisuus. Sen vuoksi unionin tulevaisuudelle on erittäin tärkeää, että kansalaiset tukevat laajasti sitä, mistä sovitaan 11. maaliskuuta pidettävässä epävirallisessa Eurooppa-neuvostossa ja mistä ollaan yhtä mieltä maaliskuun lopussa.

Irlannissa juuri valitulla Irlannin hallituksella on vahva valtuutus. Lainaan ohjelmaa, mistä se juuri sopi: "Meidän on otettava askel poispäin kansallisen maksukyvyttömyyden partaalta (...) EU:n ja KVR:n tukiohjelmalla ei ole tähän mennessä palautettu luottamusta Irlannin talouteen (...) tämä osoittaa, että tukipaketin kannattavuudesta esiintyy epävarmuutta".

Haluaisin päättää tähän näkökohtaan. Se on tärkeä näkökohta. Ohjelman epäonnistuminen aiheuttaa laajempaa euroalueen rahoitusmarkkinoiden epävakautta.

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Sharon Bowles (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, joka viikko lehdistössä esitetään paljon uutisia jostain maasta taikka Eurooppa-neuvostosta tai komission puheenjohtajalta peräisin olevasta uudesta tai muutetusta ehdotuksesta. Kiitän EKP:n pääjohtajaa, koska hän on kiinnittänyt huomiota parlamentin keskusteluihin ja mietintöihin ja antaa arvoa toimintamme suunnalle ja päättäväisyydellemme.

Kilpailukykyä koskeva suunnitelma ja sen kehittyminen on esimerkki. Tarkistuksiimme sisältyy jo laaja kirjo ajatuksia talouden ohjausta koskevasta toimenpidekokonaisuudesta, joten meillä ei ole tuskin minkäänlaisia vaikeuksia siirtyä yhteispäätösmenettelyyn yhdistääksemme niiden kantojen tuloksia, joihin päädymme parlamentissa ja neuvostossa.

Meidän ei kuitenkaan pitäisi poimia vain parhaiten sopivia toimia yhtenäismarkkinoilta eikä jatkaa siten, että päädytään vääriin toimiin. Yhtenäismarkkinoissa ei ole kyse linnoituksesta, jonka sisällä on tasapuoliset toimintaedellytykset. Kyseessä on ulkoinen kilpailukyky, jota laajat yhtenäismarkkinat voivat luoda. Näin ollen sitä yhdistetään tiiviisti talouden ohjauksen elpymistä koskevien toimien kanssa.

Tarvitsemme myös pysyvää rahoituksenvakausmekanismia, joka voi kehittyä ajan kuluessa talouden hallinnon ja painopisteiden mukaisesti. Saksan kansalaisille, joilla on ongelmia "siirtoihin perustuvan unionin" kanssa, toteaisin, että heidän olisi pantava merkille ne näkökohdat, jotka liittyvät heidän oman hallituksensa vaatimuksiin: pankkien pääoman vahvistaminen ja valtion velan ostaminen jälkimarkkinoilla. Saksan pankeilla kestää kymmenen vuotta tunnistaa kriisin vuoksi arvoltaan alentuneet omaisuuserät, ja tähän sisältyy valtion velka. Saksan pankit eivät täytä uusia kansainvälisiä sääntöjä pankin pääomasta, joten Saksan pankkeihin kohdistuvien siirtojen pitäisi olla päivänpolttava kysymys. Sen vuoksi tarvitsette tätä mekanismia aivan kuten koko euroalue.

Lopuksi koron osalta on luotava kestävyyden ja moraalikadon välinen tasapaino.

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Diogo Feio (PPE). – (PT) Arvoisa puhemies, vaikeat ajat edellyttävät rohkeita poliittisia päätöksiä. Juuri sen vuoksi teemme tätä työtä, ja juuri siksi haluaisin kiittää komission puheenjohtaja Barrosoa ajatuksista, joita hän meille esitti. Euroopan parlamentti on jo esittänyt selkeän kannan monissa mietinnöissä euroa ja vakauden tarvetta koskevasta asiasta sekä kasvua koskevasta ongelmasta. Me emme voi tarkastella vain perusteluiden yhtä puolta.

Kriisistä irtaantuminen edellyttää esimerkiksi, että pysyvän rahaston toiminnassa otetaan huomioon niiden jäsenvaltioiden tilanne, jotka maksavat tällä hetkellä korkeampaa korkoa julkisesta velastaan. Tämä on politiikka, jossa on sitouduttava myös kilpailukykyyn, parempaan luottoon, veropolitiikkaan, joka voi houkutella sijoittajia myönteisesti; lyhyesti sanottuna kaikkeen, joka liittyy vaurauden luomiseen. Tämä on kuitenkin myös syy siihen, että tarvitsemme enemmän EU:n toimielimiä. Euroopan parlamentin kannat on määritelty selkeästi, ei tiedotusvälineiden välityksellä. Nyt ei ole aika ideologisille päätöksille, vaan on aika ajatella kansalaisia. He vaativat meiltä järkeviä ja nopeita päätöksiä.

  Jacek Saryusz-Wolski (PPE). – (EN) Arvoisa puhemies, meidän edessämme ei ole euroalueen kriisi vaan joidenkin euroalueen jäsenvaltioiden julkisen talouden kriisi; kyseessä voisi olla vaikka Unkari. Miksi pitää järjestää kokous pelkästään 17 euroalueen valtionpäämiehen välillä ilman, että muut kutsutaan? Miksi luoda perusteettomia jakolinjoja, jotka me poistimme kuusi vuotta sitten laajentumisen ansiosta, ja miksi luoda kahden nopeuden unioni?

Komissio, jota johdatte, puheenjohtaja Barroso, on perustamissopimuksen vartija. Mikä on perustamissopimuksen mukainen syy jättää nämä maat ulkopuolelle? Miksi ulkopuolelle jätetään halukkaat ja kykenevät? Miksi 5 ja 121 artiklaa ei sovelleta vero- ja sosiaalipolitiikan syventämiseksi? Miksi ei sovelleta perustamissopimuksen mukaista tehostettua yhteistyötä, jossa komissiolla on keskeinen asema?

Yhtenäismarkkinoilla samoin kuin kilpailukykyä koskevassa haasteessa on 27 jäsenvaltiota. Neuvoston puheenjohtajan ja komission pitäisi toimia 27 jäsenvaltion EU:n johdossa eikä olla tietyn jäsenvaltioryhmän sihteeristö.

  Roberto Gualtieri (S&D). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunta hyväksyi eilen illalla suurella enemmistöllä parlamentin lausunnon perustamissopimukseen tehtävästä muutoksesta, jolla otetaan käyttöön vakausmekanismi.

Asiakirjassa ehdotetaan, että Lissabonin sopimukseen tehtävää muutosta mukautetaan vahvistamalla menettely, jonka perusteella – vaikka rahaston hallitustenvälinen luonne säilytetään – oikeutetaan tällaisen määräyksen sisällyttäminen perustamissopimukseen. Siihen sisältyy myös joitain selkeitä ehdotuksia mekanismin toiminnasta. Tarkoituksena on varmistaa, että se on yhdenmukainen niiden tehtävien kanssa, joita perustamissopimuksessa osoitetaan EU:n toimielimille, samoin kuin talouden hallinnon kanssa, joka ei toimisi, ellei se olisi hallitustenvälistä.

Haluaisin käyttää komission puheenjohtaja Barroson edellisessä keskustelussa käyttämää metaforaa: parlamentti ehdottaa, että tämä hallitustenvälinen vaunu laitetaan raiteille unionin junan perään ja että komissiolle annetaan ansaittu tehtävänsä toimia sen kuljettajana.

Mitä mieltä komissio on parlamentin ehdotuksista? Aikooko sen pyrkiä saamaan niitä eteenpäin neuvotteluissa seuraavina päivinä?

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Pat the Cope Gallagher (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, kotimaani Irlanti on pieni avoin talous, johon keskittyy paljon suoria ulkomaisia investointeja. Kahdentoista ja puolen prosentin yritysvero on välttämätön, jotta taloutemme elpymistä tuetaan, työpaikkamme säilytetään ja jotta työllisyyden kasvu varmistetaan. Alhaisen yritysverokannan käyttöönoton vuoksi kahdeksasosa maailman parhaista teknologiayrityksistä on sijoittautunut kotimaahani. Kaikki toimet, joilla pyritään yhtenäistämään tai yhdenmukaistamaan yritysverokantaa Euroopan unionissa, vahingoittaisivat huomattavasti Irlannin kykyä houkutella ulkomaisia suoria investointeja ja siten kykyä saada talouttamme elvytettyä.

On tärkeää muistaa, että Irlanti, kuten muut pienet valtiot, on maantieteellisesti ja historiallisesti Euroopan reunavaltio, ja alhainen verokanta on väline, jolla pyritään vastaamaan syrjäisestä asemasta johtuviin taloudellisiin rajoituksiin. Haluaisin esittää kysymyksen komission puheenjohtajalle. Voiko hän vahvistaa, että Lissabonin sopimuksen mukaan verotusala on kunkin jäsenvaltion toimivallassa?

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL). – (PT) Arvoisa puhemies, tänä kansainvälisenä naistenpäivänä kaikki esittävät kauniita sanoja naisten oikeuksista. Nyt kun käsittelemme talous- ja rahoitusasioita, taloudellisten intressien alalla vallitsevana näkökohtana on niin sanottu talouden ohjaus. Samoin korostetaan vakaus- ja kasvusopimuksen kriteerien syventämistä, mutta koskaan ei oteta huomioon kunkin valtion erityispiirteitä, syviä taloudellisia eroja, sosiaalista eriarvoisuutta, työttömyyttä tai köyhyyttä.

Sen vuoksi se, mitä tällaisella kilpailukykyä koskevalla sopimuksella saadaan aikaan, on tämänhetkisten sosiaalisten ongelmien vaikeutuminen. Teillä on kuitenkin edessänne työntekijöiden, naisten ja nuorten taistelu. Sitä on jo suunniteltu Portugalissa seuraaville viikonlopuille, ja Portugalin yleinen työntekijäliitto (CGTP) järjestää mielenosoituksen Lissabonissa 19. marraskuuta. Tämä antaa toivoa siitä, että saamme aikaan tarvittavan muutoksen.

  Jaroslav Paška (EFD). – (SK) Arvoisa puhemies, haluaisin aloittaa muistuttamalla kollegaani varapuheenjohtaja Verheugenia siitä, että EU luotiin itsenäisten ja täysivaltaisten valtioiden välisestä sopimuksesta. Ne päättivät vapaaehtoisesti siirtää osan toimivallastaan uudelle toimielimelle – Euroopan unionille – jonka ne perustivat yhdessä, jotta suvereeneille valtioille kuuluvia valtuuksia hallinnoidaan yhteisesti ja koordinoidusti. Jos Euroopan valtiot päättävät, että ne haluavat luoda yhteisen talouden hallinnon EU:n lainsäädännön puitteissa, sen on oltava niiden vapaa ja vapaaehtoinen päätös eikä ohjesääntö Brysselistä.

Jos me puhumme sopimuksesta ja sen vuoksi itsenäisten valtioiden välisestä sopimuksesta, joka koskee yhteistyön tiivistämistä EU:n ohjauksella, niin silloin on kaikki kunnossa. Jos talouden hallinnon alalla on jonkinlaista tiiviimpää yhteistyötä, siihen olisi luonnollisesti ryhdyttävä ensin euroalueen valtiot, jotka ovat sitoutuneet käyttämään yhteistä valuuttaa.

Hyvät kollegat, meillä ei saisi olla kuitenkaan liikoja luuloja. Talouden sääntely ja verolait eroavat näiden valtioiden välillä, ja sen vuoksi tästä prosessista tulee hyvin monimutkainen...

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Franz Obermayr (NI). – (DE) Arvoisa puhemies, kiitoksia erityisesti, että olitte oikeudenmukainen ja ilmoititte puhujaluettelon etukäteen. Yhtenäisen eläkeiän ohella ehdotukset finanssipoliittisesta liitosta edellyttävät, että myyntiveroastetta ja palkkapolitiikkaa yhdenmukaistetaan. Tämä on jälleen uusi askel kohti talouden hallintoa ja merkitsee puuttumista jäsenvaltioiden riippumattomaan veronkantoon. Asiaa pahentaa se, että Euroopan parlamentilla ei ole mitään sanottavaa näistä asioista ja että oli mahdollista perääntyä Lissabonin sopimuksen 136 artiklan määräyksistä. Angela Merkel ja Nicolas Sarkozy saavat todennäköisesti ehdotuksensa läpi euroalueen valtioiden vastustuksesta huolimatta.

Kun on kyseessä näiden tukipakettien lujittaminen, on selvää, että keinottelijat voivat jatkossakin painostaa euroalueen heikkoja valtioita ilman, että ne joutuvat vastaamaan riskistä. Jos on kriisi, voidaan käyttää tukipakettia. Voitot yksityistetään, ja tappioista vastaavat kansalaiset ja niitä kierrätetään koko euroalueella. Hyvä komission puheenjohtaja, sanoitte, että kasvua on jaettava tasapuolisemmin. Minä haluaisin kysyä teiltä: mikä on rahoitusvelkoja koskeva tilanne? Tukipaketti aiheuttaa sen, että taakka jaetaan vieläkin epäoikeudenmukaisemmin. Lisäksi se aiheuttaa sosiaalisia ongelmia ja saattaa mielivaltaisesti nettomaksajien vaurauden vaaraan.

  José Manuel Barroso, komission puheenjohtaja. – (PT) Arvoisa puhemies, vastaan joihinkin Portugalista esitettyihin erityisiin kysymyksiin. Se, pitäisikö Portugalin käyttää Euroopan rahoitusvakausvälinettä, on Portugalin viranomaisten päätettävissä. Kyseessä on Portugalin itsenäinen päätös, koska kyseessä on valtionvelka. Voin kertoa teille luonnollisesti, että Euroopan rahoitusvakausvälineen ja Kansainvälisen valuuttarahaston tuen käyttöä pitää hyödyntää muiden keinojen puuttuessa: viimeisenä keinona. On selvää, että jos maa voi välttää turvautumasta tähän mekanismiin, sen olisi toimittava niin, koska näiden varojen käyttö aiheuttaa kustannuksia, eikä pelkästään maan maineen suhteen. Sen vuoksi, jos maa pystyy, niin sen olisi vältettävä tätä. Haluaisin kuitenkin toistaa, että kansallisten viranomaisten on tehtävä päätös, käytetäänkö tätä rahastoa, tai sen olisi ainakin pyydettävä sen aktivointia.

Toiseksi, kun on kyse siitä, mitä haluaisin nähdä Euroopan rahoitusvakausvälineessä, kyse ei ole siitä, mitä haluaisin nähdä, vaan kyse on politiikasta: me komissiossa työskentelemme aktiivisesti jäsenvaltioiden ja erityisesti euroalueen jäsenvaltioiden kanssa Euroopan rahoitusvakausvälineen lainanantokapasiteetin vahvistamiseksi, jotta sen toimintaa laajennetaan, mukaan lukien suurempi joustavuus. Eräät näistä aiheista ovat erittäin herkkiä markkinoiden näkökulmasta. Minusta ei vaikuta järkevältä esittää aikeita, jotka eivät ole vielä lopullisia, mutta euroalueen osalta tämä työ on käynnissä. Lisäksi, kuten tiedätte, komissio on esittänyt selkeästi ehdotuksen Euroopan rahoitusvakausvälineen vahvistamiseksi ja sen toiminnan, erityisesti sen vuotuisen kasvuselvityksen, laajentamiseksi.

Sen osalta, pitäisikö tätä politiikkaa muuttaa tai voidaanko sitä muuttaa, voin todeta, että sitä ei voida muuttaa kaikkein heikoimmassa asemassa olevien valtioiden kohdalla. Olisi täysin vastuutonta, että valtiot, joilla on näin merkittävä määrä julkista ja yksityistä velkaa, vesittäisivät talouden vakauttamista ja rakenteellisia uudistuksia koskevia toimiaan tällä hetkellä. Kun jollain valtiolla on näin suuri velkaantumisaste, markkinoiden luottamuksen on palattava. Jos se ei palaa, maan taloudellinen tilanne muuttuu kestämättömäksi. Sen vuoksi, jos haluamme auttaa kaikkein heikoimmassa asemassa olevia valtioita, emme saa tarjota heille harhakuvia tai jotain epärealistista: päinvastoin, meidän on tuettava kaikkia järkeviä toimia, joita ne haluavat toteuttaa talouden vakauttamiseksi ja rakenneuudistuksen toteuttamiseksi. Tämä on ainoa tapa saada markkinoiden luottamus. Kyseessä ei ole luonnollisesti ainoastaan yksittäisen valtion ponnistelu, jota varten tarvitaan euroalueen yhteisiä ponnisteluita. Tämä on se, mitä kehitetään eri osapuolilta peräisin olevilla erilaisilla rahoitusosuuksilla.

Voin kertoa teille kuitenkin sen, että komissio on tehnyt kaiken voitavansa ehdottaakseen suurempaa tavoitetasoa. Kuitenkin, kuten parlamentin jäsenet tietävät, komissio tekee ehdotuksia, mutta lopullisen päätöksen tekevät jäsenvaltiot ja erityisesti euroalueen jäsenvaltiot varsinkin asioissa, jotka kuuluvat tiukasti kansallisen toimivaltaan ja joista ei säädetä perustamissopimuksessa. Näin tehdään Euroopan rahoitusvakausvälineen tapauksessa.

(FR) Joka tapauksessa haluaisin sanoa koko parlamentille, että monet kuulemistani arvosteluista – vaikka useimmat tukivat komission yleistä lähestymistapaa – esitettiin, jos ymmärsin asian oikein, tietyille hallituksille tai jäsenvaltioille. Minun asiani ei ole puhua heidän puolestaan.

Minun on todettava, että komissio on esittänyt talouden ohjausta koskevan ehdotuskokonaisuuden. Olemme ponnistelleet asiassa aivan hallituksiemme tavoiterajalle saakka. Jopa talouden ohjausta koskevan paketin, jonka kollegani Rehn ja minä itse esitimme, tapauksessa jäsenvaltiot eivät halunneet hyväksyä alkuperäistä tavoitetasoa. Tämä on totuus, sillä me esitimme lainsäädäntöehdotukset.

Nyt on tullut esille uusi ajatus: se, että kilpailukykyä koskevan sopimuksen osalta – ja haluaisin olla tässä hyvin avoin ja osoittaa kunnioitustani parlamentille – halusimme, että myös se sisällytetään yhteisön lähestymistapaan.

Ilmoitin teille täysin avoimella tavalla komission pyrkimyksistä saada tästä kilpailukyvyn vaikutusta koskevasta ajatuksesta käyttökelpoinen ja tarjota lisäarvoa joko kasvun tai työllisyyden kannalta – joka on, kuten jo totesin, komission painopisteala – tai jopa vahvistaa ohjausjärjestelmää. En tarvitse tietenkään muistutusta siitä, että komissio toimii perustamissopimuksien valvojana. Me olemme osoittaneet tätä vankkumattomasti, oli kyse sitten sisämarkkinoista, kilpailusta tai syrjimättömyydestä. Voin vakuuttaa teille jälleen kerran, että komissio ei epäröi turvautua kaikkiin sen käytettävissä oleviin keinoihin, jos me katsomme, että perustamissopimuksen periaatteita tai määräyksiä vaarannetaan neuvoston tai muiden toimielinten tekemillä päätöksillä.

Sen vuoksi tekemämme työ on luonteeltaan pitkäaikaista, ja kyseessä on vakava työ, jota teemme vastuullisesti. Tämä on luonnollisesti erittäin herkkä ajanjakso meille, kuten tiedätte: tällä hetkellä ensimmäinen asia, mitä hallitukset tarkastelevat aamulla, on julkisen velan kasvaminen.

Sen vuoksi se, mitä sanomme, ei ole samantekevää. Luomamme toivo on tärkeää. Komission velvollisuus on toimia kunnianhimoisesti ja samalla sen on toimittava vastuullisesti ehdotuksia tehdessään. Sen on tiedettävä, että niillä on oltava ainakin mahdollisuus toteuta ja että kyseessä ei ole pelkkä mainostemppu, jota seuraa pettymys. Tätä juuri haluan välttää, ja tämä on sitä, mitä komission on vältettävä. Meidän on vältettävä pettymyksen tai hajaannuksen aiheuttamista, oli kyse sitten euroalueesta tai jopa koko Euroopan unionista.

Sen vuoksi voin vakuuttaa teille, että komissio pitää tavoitteensa korkealla. Komissio esittää tällä hetkellä kaikille hallituksille, että Euroopan parlamentin on osallistuttava tähän kilpailukykyä koskevaan suunnitelmaan. Komissio kertoo parhaillaan hallituksille, että sen on säilytettävä keskeinen tehtävä tässä kilpailukykyä koskevassa suunnitelmassa, ei institutionaalisen uskollisuuden vuoksi, ei institutionaalisen itsekkyyden vuoksi, vaan koska uskomme, että komissiota ja yhteisön lähestymistapaa voidaan pitää takeena, jos haluamme välttää euroalueen ja muiden unionin maiden välistä erimielisyyttä. Ne ovat takeena, jos haluamme välttää yhtenäismarkkinoiden eheyteen kohdistuvat hyökkäykset tai jos haluamme välttää asettamasta kyseenalaisiksi toisia mekanismeja, kuten vakaus- ja kasvusopimusta. Ne ovat myös takeena siitä, että pysymme eurooppalaisina Euroopan unionissa, jossa vallitsee eurooppalainen solidaarisuus.

Sen vuoksi toimin erittäin vilpittömästi ja avoimesti. Komissio tekee työnsä täysin avoimesti. Se tekee sitä rakentavasti. Se yrittää varjella ajatusta, että jos asiat esitetään hyvin ja yhteisön lähestymistavan mukaisesti, niillä voidaan tarjoa lisäarvoa ohjausta koskeviin toimiimme toisin, mitä eräät teistä totesivat. Hallituksiemme tehostamat toimet, joilla pyritään saamaan aikaan talouspolitiikan koordinointia, ovat aina kuuluneet komission ja parlamentin jäsenten enemmistön yleiseen lähestymistapaan.

Tällä tarjotaan sen vuoksi mahdollisuus. Jos valtion- tai hallitusten päämiehet ovat nyt valmiita osallistumaan talouspolitiikan – ja jopa muiden alojen, joita aikaisemmin pidettiin pelkästään kansalliseen toimivaltaan kuuluvina – koordinointiin, tätä olisi pidettävä myönteisenä, koska tällä tarjotaan lisäarvoa kasvulle ja työllisyydelle ja koska tällä kunnioitetaan yhteisön hallinnon järjestelmiä. Juuri tästä on kyse.

Katson, että keskustelu on ollut tästä näkökulmasta erittäin hyödyllinen. Lisäksi luulen, että parlamentin viesti on saavuttanut Eurooppa-neuvoston. Puhemies Buzek välitti sen viime kerralla, kun hän oli Eurooppa-neuvostossa. Mielestäni olennaisissa asioissa komission ja parlamentin on puolustettava tiukasti yhteisön lähestymistapaa. Niiden on oltava vakuuttuneita, että tämä on ainoa tapa, jolla EU saavuttaa koko unionin vakautta, kasvua ja työllisyyttä koskevat tavoitteet, jotka olemme asettaneet itsellemme euroalueella.

Puhetta johti
varapuhemies Rodi KRATSA-TSAGAROPOULOU

  Puhemies. – (EL) Keskustelu on päättynyt.

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 149 artikla)

  João Ferreira (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Näytelmä, jonka näemme taas kerran avautuvan eteemme, on alkanut piinallisesti toistaa itseään ja paljastaa Euroopan unionin perusolemuksen: sen, kuka loppujen lopuksi tekee säännöt ja minkä eturyhmien hyväksi. Näytelmässä ei tavalliseen tapaan ole puutetta päähenkilöistä, sivuosan esittäjistä eikä avustajistakaan. Euroopan komission puheenjohtaja Barroso esittelee ja puolustaa nyt Euroopan parlamentissa niin kutsuttua kilpailukykyä koskevaa sopimusta, jonka Saksa ja Ranska laativat kurjaksi rasitteeksi kaikille muille euroalueen maille ja jonka sen laatijat alun perin kielsivät. Tämä tapahtuu viikkoja sen jälkeen, kun puheenjohtaja Barroso on kritisoinut liittokansleri Merkeliä siitä, ettei tämä ole tunnustanut komission roolia. Nyt on selvää, mikä komission ja sen puheenjohtaja rooli loppujen lopuksi on. Edellä mainittu sopimus, jonka puheenjohtaja Barroso kehottaa liittämään tiiviisti työllisyyden ja kasvun tavoitteeseen, on työntekijöiden oikeuksiin ja sosiaalisiin oikeuksiin kohdistuva todellinen kostoretki, jossa hyökätään palkkoja vastaan, nostetaan eläkeikää, yritetään tuhota työehtosopimusneuvottelut ja lasketaan sosiaalisia oikeuksia. Se on myös yritys antaa todellinen siirtomaatyylisen taloudellisen riippuvuuden tuomio Portugalin kaltaisille maille.

14. Turkkia koskeva edistymiskertomus 2010 (keskustelu)

  Puhemies. – (EL) Esityslistalla on seuraavana neuvoston ja komission julkilausumat Turkkia koskevasta edistymiskertomuksesta 2010.

  Enikő Győri, neuvoston puheenjohtaja. – (HU) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, haluan aivan aluksi kertoa olevani erittäin iloinen siitä, että olette osoittaneet niin suurta kiinnostusta laajentumisasiaa kohtaan. Vaikka sekä jäsenvaltiot että ehdokasvaltiot kohtaavat huomattavia haasteita, laajentumisprosessia tulee mielestäni jatkaa vakaasti ja johdonmukaisesti aikaansaatujen tulosten pohjalta. Tämän saavuttaminen edellyttää sitoutumista kummaltakin osapuolelta. Euroopan parlamentin toiminnan tuntien on selvää, että tämä on paikka, jossa kaikki osallistujat ovat tietoisia siitä, miten tärkeät suhteemme Turkkiin on.

Ne ovat pitkäaikaisia suhteita, jotka ehdokasmaan asema tekee entistä läheisemmiksi. Turkki on samalla myös tärkeä alueellinen toimija, ja sillä on keskeinen rooli useilla merkittävillä aloilla, kuten energiavarmuuden ja alueellisen turvallisuuden alalla sekä sivilisaatioiden välisen vuoropuhelun edistämisessä. Samalla lähinaapurustomme dramaattiset kansainväliset tapahtumat korostavat entisestään Turkin merkitystä yllä mainituilla aloilla. Maan liittymisneuvotteluissa edetään Eurooppa-neuvoston ja neuvoston asiaa koskevien päätelmien ja neuvottelukehyksen mukaisesti. Vaikka neuvottelut ovat edistyneessä vaiheessa ja muuttumassa entistä monimutkaisemmiksi, puheenjohtajavaltio Unkari on sitoutunut edistymään kaikkia sellaisia lukuja koskevissa neuvotteluissa, joissa se on mahdollista. Työssä edetään parhaillaankin, ja siinä keskitytään tällä hetkellä pääasiassa kahdeksanteen lukuun, joka koskee kilpailupolitiikkaa.

Luotan siihen, että turkkilaiset kumppanimme jatkavat pyrkimyksiään ja että saamme pian nähdä tuloksia. Neuvosto pani viime vuoden joulukuussa antamissaan päätelmissä tyytyväisenä merkille Turkin jatkuvan sitoumuksen neuvotteluprosessiin ja sen poliittisen uudistusohjelman. Turkin vuonna 2010 hyväksymä perustuslain uudistuspaketti on toinen tärkeä askel oikeaan suuntaan, sillä kattaa useita liittymiskumppanuuden ensisijaisia tavoitteita oikeuden, perusoikeuksien ja julkishallinnon alalla. Tämän hetken tärkein tehtävä on varmistaa, että uudistukset pannaan täytäntöön Euroopan unionin normien mukaisesti sitten, kun on kuultu mahdollisimman laajaa osallistujajoukkoa, joka koostuu kaikista poliittisista puolueista ja kansalaisyhteiskunnan järjestöistä.

On selvää, että on erittäin tärkeää jatkaa poliittisten arviointiperusteiden täyttämiseksi tehtävää työtä. Merkittäviä toimia tarvitaan useilla aloilla, kuten korostettiin neuvoston 14. joulukuuta 2010 antamissa päätelmissä, Euroopan parlamentin päätöslauselmaesityksessä ja komission vuoden 2010 edistymiskertomuksessa.

Haluan tuoda esiin muutamia näistä aloista. Turkin on kunnioitettava paremmin perusoikeuksia ja -vapauksia, erityisesti ilmaisunvapautta ja uskonnonvapautta, sekä lainsäädännön muodossa että käytännössä. Lisätoimia on toteutettava myös Kööpenhaminan kriteerien täysimittaisen täyttämisen takaamiseksi muun muassa omistusoikeuksien, ammattiyhdistysten oikeuksien, vähemmistöryhmien oikeuksien, naisten ja lasten oikeuksien, syrjinnän torjunnan, sukupuolten tasa-arvon sekä kidutuksen ja epäinhimillisen kohtelun torjumisen alalla.

Ilmaisunvapauden alalla huolta herättäviä näkökohtia ovat muun muassa lehdistönvapauden rajoittaminen, toimittajien oikeuksien riittämätön suojelu sekä verkkosivujen yleinen ja laajamittainen estäminen, joka tuodaan esiin myös parlamentin päätöslauselmaesityksessä. Haluaisin tässä yhteydessä viitata viime päivien tapahtumiin. Turkin poliisi pidätti 3. maaliskuuta useita toimittajia. Meidän on seurattava tapausta tarkkaan ja muistutettava Turkin viranomaisia jatkuvasti siitä, miten tärkeää vapauksien jatkuva vahvistaminen on.

Mitä tulee uskonnonvapauteen, Turkin on tarjottava sekä lainsäädännölliset että käytännön olosuhteet sen noudattamiselle. EU:n normien mukaisen uskonnollisen moniarvoisuuden takaamiseksi tarvitaan kattava oikeudellinen ratkaisu. Puheenjohtajavaltio on huolissaan myös lukuisista uutisraporteista, joissa kerrotaan kidutuksesta ja epäinhimillisestä kohtelusta sekä erityisesti virallisten vankiloiden ulkopuolella tapahtuvasta pahoinpitelystä. Poliisin tehtäviä ja laillista toimivaltaa koskevaa lakia, jota muutettiin vuonna 2007, on seurattava tarkasti, jotta voidaan estää ihmisoikeusrikkomukset. Kuten Euroopan parlamentin päätöslauselmaesityksessä painotetaan, YK:n kidutuksen vastaisen yleissopimuksen valinnaisen pöytäkirjan vahvistaminen ja rankaisemattomuuden torjunta ovat tärkeitä askeleita tähän suuntaan.

Mitä tulee Turkin suhteisiin kurdeihin ja maan kaakkoisosan tilanteeseen, toivomme, että demokraattisen avautumisprosessin täytäntöönpano ja jatkaminen tuo pian odotettuja tuloksia ja johtaa lopulta alueen taloudelliseen, sosiaaliseen ja kulttuurilliseen kehitykseen. Haluan myös muistuttaa, että neuvosto tuomitsee tiukasti Turkin alueella tehnyt terroriteot. On muistettava myös, että Kurdistanin työväenpuolue on yhä EU:n terroristiryhmien listalla.

Kun siirrytään EU:n ja Turkin suhteisiin, pidän erittäin valitettavana, ettei Turkki ole toistuvista kehotuksista huolimatta edelleenkään suostunut täyttämään velvollisuuttaan panna assosiaatiosopimuksen lisäpöytäkirja täytäntöön täysimääräisesti ja syrjimättömästi. Tämä on keskeinen asia, ja siksi neuvosto jatkaa vuoden 2006 toimia, jotka, kuten kaikki tiedämme, vaikuttavat toisaalta selvästi liittymisneuvottelujen tahtiin.

Neuvosto seuraa jatkossakin kaikkia saavutuksia. tarkasti ja arvioi niitä. Edistystä ei ole tapahtunut myöskään Kyproksen ja Turkin suhteen palauttamisessa normaaliksi. Neuvosto odottaa Turkin tukevan aktiivisesti YK:n johdolla parhaillaan käytäviä neuvotteluja oikeudenmukaisen, kokonaisvaltaisen ja toteuttamiskelpoisen ratkaisun saavuttamiseksi Kyproksen kysymyksessä YK:n turvallisuusneuvoston asiaa koskevien päätöslauselmien mukaisesti ja EU:n perustana olevia perusperiaatteita kunnioittaen. Turkin sitoumus ja panos ovat todella välttämättömiä tällaisen kattavan ratkaisun saavuttamiseksi.

Lisäksi haluan korostaa, että Turkin on sitouduttava selvästi pitämään yllä hyviä naapuruussuhteita ja ratkaisemaan kiistat rauhanomaisesti. Turkki on EU:hun kohdistuvan laittoman maahanmuuton huomattava alkuperämaa ja kauttakulkumaa, ja olemme siksi tyytyväisiä siihen, että neuvottelut EU:n ja Turkin välisestä takaisinottosopimuksesta on saatu päätökseen. Neuvosto toivoo, että sopimus allekirjoitetaan mahdollisimman pian ja pannaan sitten onnistuneesti täytäntöön. Tiedämme hyvin, että tämä tapahtui viimeisimmässä oikeus- ja sisäasioiden neuvoston kokouksessa, ja odotamme nyt, että Turkki allekirjoittaa sopimuksen. Tätä odotellessa neuvosto painottaa taas kerran velvollisuutta panna olemassa olevat kahdenväliset takaisinottosopimukset täytäntöön täysimääräisesti ja asianmukaisesti.

EU:n ja Turkin välisen tulliliiton osalta haluan todeta, että Turkin on aika vihdoinkin täyttää lukuisat sitoumukset, joihin se ei ole vielä keskittynyt. Nämä koskevat muun muassa kaupan teknisiä ja hallinnollisia esteitä, rekisteröintivaatimuksia, tuontilupia, valtiontukia, teollis- ja tekijänoikeuksien vahvistamista sekä muita syrjiviä käytäntöjä ja säännöksiä. Nämä kaikki kysymykset on ratkaistava kiireesti. Lisäksi Turkin on poistettava kaikki rajoitukset, jotka vaikuttavat EU:n jäsenvaltioiden ja Turkin väliseen kauppaan ja liikenteeseen. Kiitän teitä kärsivällisyydestänne ja vastaan mielelläni kysymyksiin.

  Štefan Füle, komission jäsen. – (EN) Arvoisa puhemies, haluan kiittää parlamenttia ja erityisesti Ria Oomen-Ruijtenia Turkkia koskevasta mietinnöstä. Tämä keskustelu ja päätöslauselmanne tulevat tärkeään aikaan EU:n ja Turkin suhteiden kannalta, ja päätöslauselmaesityksessä nostetaan esiin useita kysymyksiä, jotka ovat komissiolle hyvin tärkeitä.

Komissio on yhä sitoutunut Turkin liittymisprosessiin. Laajentumisprosessi kannustaa maata toteuttamaan poliittisia ja taloudellisia uudistuksia. EU:lla ja Turkilla on vahva suhde. Turkki tarvitsee Euroopan unionia ja Euroopan unioni tarvitsee Turkkia – tämä tasapaino ei ole muuttunut. Euroopan unioni on keskeinen toimija Turkin kannalta ja pysyy sellaisena.

Suhde perustuu tiiviiseen taloudelliseen integraatioon: 40 prosenttia Turkin ulkomaankaupasta menee EU:hun ja 80 prosenttia Turkin suorista ulkomaisista investoinneista tulee EU:sta. Euroopan unioni osallistuu tehokkaasti Turkin nykyaikaistamiseen teknologiansiirtojen kautta sekä ottamalla Turkin mukaan EU:n koulutus- ja tutkimusohjelmiin ja antamalla liittymistä valmistelevaa taloudellista tukea.

Samaan aikaan liittymisneuvottelut ovat hidastuneet. Lisäksi ne neuvotteluluvut, jotka Turkki voi pyrkiä nykyolosuhteissa avaamaan, edellyttävät huomattavia uudistuksia ja muutoksia. Tämän vuoksi olen entistäkin tyytyväisempi viimeaikoina saavutettuun edistykseen erityisesti kilpailua koskevan luvun osalta. Luotan siihen, että voimme pian avata tämän luvun, edellyttäen, että Turkki täyttää viimeiset jäljellä olevat ehdot.

Kyproksen kysymyksellä on luonnollisesti suurta painoarvoa neuvotteluissa. Edistysaskeleet Ankaran sopimuksen lisäpöytäkirjan täytäntöönpanossa tai sopimusneuvotteluissa vaikuttaisivat myönteisesti liittymisneuvotteluihin.

Käsittelen seuraavaksi Turkin uudistuksia. Pidän myönteisenä viimevuotista perustuslain uudistusta ja sen jälkeisiä lainsäädäntömuutoksia, sillä ne ovat askel oikeaan suuntaan. Lakien muuttaminen oikeanlaisiksi on tärkeää. Vain uusien lakien puolueeton ja tasapuolinen täytäntöönpano takaa perustuslain uudistusten onnistumisen. Turkin tulee jatkaa perustuslain uudistamista. Prosessin on oltava mahdollisimman kattava ja avoin, ja eri poliittisten puolueiden, kansalaisyhteiskunnan, kansalaisjärjestöjen ja koko väestön on osallistuttava siihen aktiivisesti.

Komissio on seurannut huolestuneena toimittajiin viime aikoina kohdistuneita toimia. Lehdistön riippumattomuus ja vapaus on ehdottoman tärkeää demokratian kannalta. Komissio nosti jo vuoden 2010 edistymiskertomuksessaan esiin toimittajia vastaan nostettujen kanteiden korkean määrän ja tiedotusvälineisiin kohdistuvan kohtuuttoman paineen, joka heikentää käytännössä tätä perusoikeutta. Lehdistönvapaus tarkoittaa, että mielipide-erot ja vastustavat näkökannat on kuultava ja – mikä tärkeintä – suvaittava. Lehdistönvapaus tarkoittaa julkisen tilan takaamista vapaalle keskustelulle, myös internetissä. Nämä asiat nostetaan oikeutetusti esiin Euroopan parlamentin päätöslauselmaesityksessä.

Uskonnonvapauden suhteen pidämme myönteisinä aloitteita, joilla tuetaan Turkin muita uskonnollisia yhteisöjä kuin muslimiyhteisöjä. Aleviittien ja muiden kuin islaminuskoisten ongelmien käsittelemiseen tarvitaan kuitenkin systemaattisia lisätoimia.

Seuraavaksi siirryn maahanmuuttokysymykseen. Kaksi viikkoa sitten neuvosto tuki EU:n ja Turkin välistä takaisinottosopimusta. Sopimuksesta on etua EU:n jäsenvaltioille, sillä Turkki on EU:hun saapuvien maahanmuuttovirtojen tärkeä kauttakulkumaa. Takaisinottosopimuksen kehittäminen avaa myös ensimmäistä kertaa uusia ja konkreettisia näkökulmia Turkin kanssa tehtävän yhteistyön lisäämiseen viisumi- ja maahanmuuttopolitiikan alalla, mikä auttaisi parantamaan liikkuvuutta sekä kansalaisten ja yritysten välisiä yhteyksiä.

Turkki ja Euroopan unioni hyötyvät kumpikin tiiviistä yhteistyöstä alalla. On monta hyvää syytä parantaa Turkin kansalaisten, yritysmaailman edustajien and opiskelijoiden mahdollisuuksia matkustaa Eurooppaan: se auttaa tutustumaan paremmin EU:n standardeihin, edistää EU:n ja Turkin välistä kaupankäyntiä niin Euroopan unionin kuin Turkinkin yritysten eduksi ja antaa paljon kaivattua lisäpotkua yhteistyöllemme Turkin kanssa. Arvoisa puhemies, vakuutan, että Euroopan parlamentti otetaan asianmukaisesti mukaan niin takaisinottosopimuksen käsittelyyn kuin viisumikeskusteluunkin perustamissopimuksen vaatimusten mukaisesti.

Suhteita Turkkiin on tarkasteltu myös laajemmassa yhteydessä. Turkin aktiivinen ulkopolitiikka on mahdollinen vahva voimavara Euroopan unionille, edellyttäen, että sitä kehitetään Turkin EU:hun liittymistä koskevan prosessin puitteissa. Euroopan unioni on valmis kiihdyttämään Turkin kanssa käytävää vuoropuhelua yhteistä etua koskevista ulkopoliittisista aiheista.

Kun puhumme Turkista tällä hetkellä, emme voi olla huomioimatta sen ympäröivien alueiden merkittäviä tapahtumia. Tunisian ja Egyptin tapahtumat ovat korostaneet Turkin vakautta, vaurautta ja demokratiaa. Näiden maiden kansalaiset näkevät Turkin samoin kuin Euroopan unioninkin: seurattavana esimerkkinä. Ne näkevät Turkin tukevan standardeja ja arvoja, joiden puolesta ne itse nyt taistelevat ja jotka yhdistetään eurooppalaisuuteen.

Haluan sanoa tämän selvästi: vaikka Turkki on esimerkkinä muille, sillä on silti paljon tehtävää. Monet edessä olevista haasteista on mainittu mietinnössänne. Turkilla on nyt mahdollisuus ottaa askel entistä lähemmäs kohti Euroopan unionin poliittisten arviointiperusteiden täysimittaista täytäntöönpanoa. Hallituksella on hyvin tärkeä velvollisuus ylläpitää näin etuoikeutettua asemaa ja näyttää esimerkkiä omien kansalaistensa ja samalla myös koko alueen hyväksi.

  Ria Oomen-Ruijten, PPE-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, arvoisa puheenjohtaja Győri, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, tämä keskustelu ja Turkkia koskeva mietintö ajoittuvat hetkeen, josta on kolme kuukautta Turkin parlamenttivaaleihin. Siksi olen nyt viime vuosiakin paremmin pyrkinyt varmistamaan, että mietinnön sävy on hyvin puolueeton ja rakentava. Tästä ovat todisteena 22 kompromissitarkistusta, joista äänestettiin ulkoasiainvaliokunnassa. Me, Euroopan parlamentti, haluamme asettaa viime vuoden tapahtumien pohjalta omat ensisijaiset tavoitteemme, tavoitteet Turkin uudelle parlamentille ja seuraavalle hallitukselle. Ensisijaisia tavoitteita on mielestäni kuusi.

Ensinnäkin hallituksella ja oppositiolla on raskas vastuu löytää kompromissi ja yhteisymmärrys seuraavista uudistuksista. Oppositio ja hallituskin ovat kertoneet haluavansa uudistaa perustuslain täysin, ja odotan näin myös tapahtuvan.

Toiseksi jokainen demokraattinen järjestelmä perustuu keskinäiseen valvontaan. Riippumattoman ja puolueettoman oikeuslaitoksen, parlamentin valvovan roolin ja erityisesti lehdistönvapauden ja ilmaisunvapauden vahvistamiseksi on vielä tehtävä töitä. Olen erityisen huolestunut lehdistönvapauden tilasta, mutta palaan siihen myöhemmin.

Kolmantena asiana vähemmistöjen oikeudet. Onnittelen Turkkia symbolisista askeleista, joita se on ottanut, ja vuoropuhelusta, johon hallitus on selvästi pyrkinyt. Vuoropuhelu ei kuitenkaan riitä. Maan kaakkoisosassa asuvat kristilliset vähemmistöt, aleviitit, odottavat konkreettisia toimia. Mor Gabrielista annettu lausunto erityisesti todistaa, että tehtävää on vielä paljon, ja uskon, että Turkin hallitukselle olisi vahingollista, jos tuomioistuin joutuisi uudelleen ratkaisemaan asian. Siksi jotain on tehtävä demokraattisen avauksen tekemiseksi.

Neljäntenä nostan esiin naisten oikeudet. Viime vuoden aikana on tehty paljon, mutta lait eivät pelkästään riitä. Olen käynyt naisten suojassa. Olen puhunut turkkilaisille naisjärjestöille. On selvää, että sekä Turkin hallitus että parlamentti ovat toteuttaneet toimia kansallisella ja paikallisella tasolla, mutta asiat tuntuvat jumittuvan, kun ne saavuttavat poliisin ja tuomioistuimen. Siihen on tultava muutos. Lait ovat erittäin hyviä, mutta täytäntöönpano on myös tärkeää. Tänään, kansainvälisen naistenpäivän sadantena vuosipäivänä, haluaisin taas kerran puolustaa naisten edustuksen lisäämistä Turkin parlamentissa. Asian on muututtava tähän suuntaan tulevissa vaaleissa.

Viidenneksi, Ankaran pöytäkirja on mielestäni erittäin tärkeä. Tässä asiassa vastuu on Turkilla. Tämä erityisesti on syynä neuvottelulukujen umpikujaan ajautumiselle. Haluan toistaa sen.

Kuudentena ulkopolitiikka. Me eurooppalaiset kannatamme Turkin aktiivista roolia alueella. Haluan kuitenkin korostaa, että Turkki voi toimia sillanrakentaja tässä suhteessa vain, jos sillan pilari on tiukasti kiinni myös Bosporinsalmen Euroopan puolella. Korkean edustajan Ashtonin on tässäkin asiassa pyrittävä hyvin aktiiviseen yhteistyöhön Turkin kanssa, aktiivisempaan kuin tähän mennessä. Nämä eivät muuten ole vain omia ensisijaisia tavoitteitani. Kaikista mainitsemistani asioista on keskusteltu myös turkkilaisessa yhteiskunnassa. Poliitikkojen tehtävänä on nyt muuntaa tämä keskustelu yhteisymmärrykseksi ja kompromissiksi.

Mainitsen vielä lyhyesti kaksi muuta huolenaihetta. Olemme huolestuneita PKK:n ilmoituksesta, että se haluaa päättää tulitauon. Komission jäsen puhui tästä. Lehdistönvapaus: sain viime perjantaina avoimen kirjeen. Haluan todeta taas kerran, että se, joka rajoittaa ilmaisunvapautta jossain maassa, hyökkää maan kulttuuria vastaan. Vapaa ja suvaitsevainen keskustelu on ratkaisevan tärkeää kaikissa maissa.

  Richard Howitt, S&D-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, Turkin demokratian ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen jatkuva vahvistaminen, jonka on tarkoitus johtaa Euroopan unionin täysjäsenyyteen, on entistäkin tärkeämpää, kun aivan EU:n rajan takana olevat arabivaltiot ja Lähi-idän valtiot ovat kriisissä. Meidän tulee olla iloisia siitä, että Turkin uudistusprosessi on saanut lisää vauhtia, ja viime syyskuun kansanäänestyksen kiistojen valossa vaatia, että siitä tulee perustuslain perusteellisen muutoksen ohjelma, joka saa vastaisuudessa kaikkien puolueiden tuen.

Tuen lämpimästi komission jäsen Fülen työtä tällä alalla ja hänen tänä iltapäivänä ilmaisunvapaudesta esittämiään tinkimättömiä sanoja erityisesti, koska minua ja muita Euroopan unionin edustajia estettiin toimimasta oikeudellisina tarkkailijoina Diyarbakirin tuomioistuimessa viime kuussa käsitellyissä KCK-tapauksissa. Pyydän kuitenkin komission jäsentä myös edistämään viisumiasiaa, erityisesti yritysmaailman edustajien osalta, ja Turkin lupausten täyttämistä ammattiliittoja koskevan säädösluonnoksen osalta.

Sosialistien ja demokraattien ryhmämme katsoo, että liittymisneuvotteluja uhkaa niin junaturma kuin kuristumiskuolemakin. Yhtään uutta lukua ei ole avattu kahdeksaan kuukauteen, mikä on pisin aika sitten neuvottelujen aloittamisen. Äänestämme huomenna perusoikeuksia ja oikeuslaitosta sekä yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa koskevien lukujen avaamisen puolesta – emme siksi, että haluaisimme olla pehmeitä asiassa, vaan koska haluamme olla tiukkoja. Emme tee niin siksi, että haluamme muuttaa kaikkien puolten painetta sovun saavuttamiseksi Kyproksen saarella.

Samalla tavoin kuin vauhtia tarvitaan Turkin uudistusprosessiin, vauhtia tarvitaan myös sen Euroopan unionin kanssa käymiin jäsenyyskeskusteluihin.

  Alexander Graf Lambsdorff, ALDE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, komission jäsen Füle on juuri tehnyt täysin selväksi, että Turkki ja Euroopan unioni tarvitsevat toisiaan. Olemme tärkeitä naapuruksia, olemme liittolaisia Natossa ja Euroopan unionin jäsenvaltioissa asuu paljon turkkilaista alkuperää olevia ihmisiä. Meidän on kunnioitettava toinen toisiamme. Tuen vakaasti yritysmaailman edustajien ja opiskelijoiden viisumin saannin helpottamista, mistä puhuitte. Kannatan myös Turkin paljon entistä tiiviimpää integroimista yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan rakenteisiin. Haluaisin nähdä Kyproksen lopettavan tämän estämisen. Kun katsomme Pohjois-Afrikkaa, on selvää, että Turkki on roolimalli monille alueen maille. Tämä on oikein hyvä asia.

Kun siirrymme liittymisprosessiin, huomaamme, että monet luvut ovat jumissa. Uusien lukujen avaaminen on erittäin vaikeaa. Jäljellä on enää kolme lukua, ja kilpailua koskeva luku on lähes avaamisvaiheessa. Mitä tapahtuu, kun viimeiset luvut avataan? Eikö Turkilla ja Euroopan unionilla ole enää mitään sanottavaa toisilleen? Näin ei varmastikaan voi olla! Meidän on siksi harkittava hyvin tarkkaan, miten liittymisprosessissa edetään ja voimmeko säilyttää nykyisen menettelyn, jossa parlamentti kommentoi komission edistymiskertomusta päätöslauselman muodossa.

Vuoden 2010 mietintömme on erittäin kriittinen mutta myös rakentava. Siinä käsitellään erityisesti liberaaleille itsestään selviä perusoikeuksia: lehdistönvapautta, sanan- ja ilmaisunvapautta, kokoontumisvapautta, opiskelijoiden mielenosoituksia, ammattiliittojen oikeuksia ja uskonnonvapautta. Olemme jo vuosien ajan vaatineet parannuksia uskonnonvapauteen, mutta edistystä on tapahtunut liian vähän. Ahmet Şıkin ja Nedim Şenerin pidättäminen ja poliittisten puolueiden työhön puuttuminen Turkissa aiheuttavat meille suurta huolenaihetta. Tämä kuuluu ensimmäiseen Kööpenhaminan kriteeriin. Se on keskeinen asia, koska kyseessä on poliittinen arviointiperuste. Jos Turkki ei voi viedä sisäistä demokraattista perustuslakiaan eteenpäin, meillä on uskoakseni joillakin aloilla vielä vakavia ongelmia myös neuvoston umpikujan lisäksi.

Diplomaattiselta kannalta me tarvitsemme Turkkia ja Turkki tarvitsee meitä. Demokraattiselta kannalta Turkilla on vielä paljon tehtävää.

  Hélène Flautre, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, haluaisin tässä yhteydessä kiittää Ria Oomen-Ruijtenia perusteellisen yksityiskohtaisesta dokumentoinnista ja mietinnön laatimisesta erittäin vilpittömässä mielessä selvien poliittisten viestien lähettämiseksi, erityisesti ennen Turkin parlamenttivaaleja. Tuen tätä työtä.

Tämä mietintö – toisin kuin te, arvoisa ministeri, mikä on ymmärrettävää – painottaa ilmaisunvapautta ja tiedotusvälineiden vapautta. Tämä on valitettavasti selvästi hyvin tarpeellista, ja äskettäiset tapahtumat, toimittajien Nedim Şenerin ja Ahmet Şikin pidättäminen Ergenekon- ja Sledgehammer-tapausten tutkinnan yhteydessä, muistuttavat meitä tästä. Jätin käsiteltäväksi tähän liittyvän tarkistuksen ja toivon teidän tukevan pyrkimystä asettaa parlamenttimme asemaan, jossa se voi seurata mahdollisimman tarkasti tätä tärkeää lehdistönvapausasiaa, joka vaikuttaa myös oikeuslaitoksen riippumattomuuteen ja uuden perustuslain laatimiseen.

Haluan kuitenkin kysyä teiltä seuraavan poliittisen kysymyksen: kun katsomme liittymisprosessiin kohdistuvaa kuristusotetta ja niiden lukujen jumiutumista, jotka ovat merkittävän tärkeitä, jos haluamme edistyä perusvapauksien, oikeuslaitoksen riippumattomuuden ja uuden perustuslain alalla, eikö pidäkin paikkansa, että meidän päätöksemme ja neuvoston päätös rangaista sulkemalla lukuja sekä lukujen avaamisen ja sulkemisen mahdottomuus ovat nyt täysin haitallisia tekijöitä?

Euroopan unionin ei ole mitään järkeä luopua yhdestä Turkin toiminnan kannustimesta eli neuvotteluista – tarkemmin sanoen luvuista 22, 23 ja 24. Haluaisin pyytää neuvostoa tutkimaan tilannetta taas kerran, koska nyt vaikuttaa selvästi siltä kuin liittymisprosessia pidettäisiin panttivankina näillä rangaistuksilla, joilla voi loppujen lopuksi olla vaikutusta vain, jos liittymisprosessi pysyy voimissaan. Nyt kaikki näkevät, ettei näin ole. Siksi löydämme itsemme erittäin huolestuttavasta poliittisesta tilanteesta aikana, jolloin kaikki Välimeren eteläpuoliset maat pitävät Turkkia inspiraation lähteenä omalle siirtymiselleen kohti demokratiaa.

En pyydä päätöstä Turkin liittymisestä. Pyydän, että kaikilla tasoilla tekemämme päätökset ovat täysin johdonmukaisia neuvotteluprosessimme luotettavuuden, uskottavuuden, vakavuuden ja uskollisuuden kanssa. Tänään on selvästi kysymys juuri tästä.

  Geoffrey Van Orden, ECR-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, tiedän, että Turkin liittymisestä on eriäviä mielipiteitä sekä parlamentin eri poliittisten ryhmien välillä että niiden sisällä, oma ryhmäni mukaan luettuna. Henkilökohtaisesti olen aina tukenut vakaasti Turkin pyrkimyksiä siirtyä kohti Euroopan unionia. Huolenaiheita on tietenkin olemassa, mutta sanoisin, että Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän tämänhetkisen myllerryksen valossa ja islamiterrorismin jatkuvan uhan huomioon ottaen nyt on entistä tärkeämpää lähettää Turkille positiivinen viesti siitä, että maa on tervetullut Euroopan demokratioiden kerhoon.

Pyytäisin erityisesti kyproksenkreikkalaisia ja kreikkalaisia ystäviämme luopumaan yksipuolisesta lähestymistavastaan Kyproksen ongelmaan, olemaan puolueettomampia ja saavuttamaan kokonaisvaltaisen sovun turkkilaisten kanssa ennen kuin on liian myöhäistä. Moitimme Turkkia lisäpöytäkirjan vuoksi – kuulimme saman taas tänään puheenjohtajavaltiolta. Silti kukaan ei ole maininnut sitä, ettei EU:n neuvoston 26. huhtikuuta 2004 antamaa päätöstä ole pantu täytäntöön.

Turkki on Atlantin liiton keskeinen jäsen, demokratia, jolla on merkittävä rooli lännen ja idän liittymäkohdassa, ja nopeasti muuttuva maa, jonka kasvuaste tuo sen pian maailmanlaajuisessa johtoasemassa olevien joukkoon. Pannaan asiat etenemään! Emme saa menettää Turkkia tässä vaiheessa!

  Takis Hadjigeorgiou, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (EL) Arvoisa puhemies, jätän jäsen Van Ordenin kommentit huomioimatta ensisijaisesti siksi, etten halua käyttää aikaani siihen, ja toiseksi siitä syystä, että hän sekoitti Kyproksen asiassa pahantekijän uhriin – eikä ensimmäistä kertaa. Me kannatamme Turkin liittymistä, jos maan kansalaiset sitä haluavat ja jos maa täyttää kaikki liittymisperusteet.

Jotta tämä olisi mahdollista, Turkin on löydettävä todellinen poliittinen ratkaisu kurdikysymykseen ja vapautettava sadat kurdipormestarit ja -kaupunginvaltuutetut, joita se pitää vankiloissaan. Lisäksi Turkin on tehtävä työtä oikeusvaltion periaatteen eteen, tunnustettava Armenian kansanmurha ja ratkaistava ongelmat Kreikan kanssa, erityisesti Egeanmerellä.

Kyproksen asiassa sen on lakattava piileskelemästä vuoden 2004 tapahtumien takana. Nyt on jo vuosi 2011. Turkin on välittömästi luovutettava Famagustan kaupunki sen asukkaille – kyseessä on eurooppalainen kaupunki, jolla on tuhansien vuosien pituinen eurooppalainen historia, kaupunki, joka on jätetty heitteille lähes neljän vuosikymmenen ajaksi – ja ryhdyttävä heti vetämään miehitysjoukkojaan pois Kyprokselta.

Lopuksi haluan muistuttaa teitä jäsen Van Orden kyproksenturkkilaisten protesteista, joilla he vaativat Turkkia antamaan heille sananvaltaa omissa asioissaan. Sen sijaan Eroglu vaati protestoijat tuotaviksi oikeuden eteen. Turkin on kunnioitettava kyproksenturkkilaisten toiveita sallimalla väestönlaskenta miehitetyllä alueella, lopettamalla asuttamisen ja sallimalla kaupunkien ja kylien nimien näyttämisen kartalla sellaisina kuin ne olivat tuhansien vuosien ajan.

  Nikolaos Salavrakos, EFD-ryhmän puolesta. – (EL) Arvoisa puhemies, haluan onnitella jäsen Oomen-Ruijtenia hänen esittelemästään tekstistä, joka antaa tasapainoisen ja tarkan kuvan Turkin tilanteesta. Arvostan erityisesti komission jäsen Fülen näkökantaa. Jäsen Oomenin mietinnöstä esiin nouseva viesti on, että Turkin on täytettävä täysimääräisesti velvollisuutensa Euroopan unionia kohtaan, jos se haluaa liittyä unioniin. Jos Turkki ei halua liittyä Euroopan unioniin, sen tulisi sanoa niin, koska kun on kyse Turkin kaltaisesta suuresta maasta, vastustan asian pallottelua edestakaisin ja puhumista vain diplomaattisin termein. Vaikka Euroopan unioni on antanut Turkille selvän viestin, maa toimii kuitenkin ristiriitaisella tavalla. Vaikuttaa siltä kuin poliittisen johdon ja sotilashallinnon välillä olisi ongelma. Turkki osoittaa yhdellä hetkellä hyviä aikomuksia naapureitaan kohtaan mutta tekee seuraavaksi Egeanmerelle seulan, kun turkkilaiset lentokoneet ja laivat ylittävät Kreikan rajat merellä ja ilmassa ja loukkaavat ilmatilaa päivittäin.

Me kunnioitamme Turkkia ja turkkilaisia, mutta mielestämme Turkin on korkea aika alkaa osoittaa kunnioitusta naapureitaan ja Rooman sopimuksessa määritettyä Euroopan unionin perusajatusta kohtaan.

  Barry Madlener (NI). – (NL) Arvoisa puhemies, puhumme nyt Turkista, mutta pääministeri Erdoğan haluaisi mieluummin Turkin ja arabimaiden välisen unionin. Turkki on läheinen ystävä diktaattori Ahmadinejadin kanssa. Se ei halua enää olla maallistunut maa. Turkki jatkaa Pohjois-Kyproksen miehitystä, eikä maa ole enää Israelin ystävä. Sen sijaan se on valinnut muslimiveljeskunta Hamasin. Turkki keskittyy entistä tiiviimmin islamilaiseen maailmaan.

Hyvät kuulijat, milloin lopetamme tämän teeskentelyn? Eurooppa ei halua Turkkia eikä Eurooppa halua islamia. Presidentti Sarkozy on jo sanonut niin. Liittokansleri Merkel on jo sanonut niin, eikä enemmistö Euroopan kansalaisistakaan halua Turkkia Euroopan unionin jäseneksi. Turkki on nöyryyttänyt itseään jo vuosien ajan Euroopan unionin maksamaa rahaa ja EU:n jäsenyyslupausta vastaan. Taantumuksellisella islamilaisella kulttuurilla ei kuitenkaan ole sijaa Euroopassa. Pääministeri Erdoğan, oletteko tosimies vai alistuva pelkuri? Kuinka kauan jatkatte Turkin kansalaisten nöyryyttämistä? Valitkaa kunniallinen poistumistie ja lopettakaa se.

  Ioannis Kasoulides (PPE). – (EN) Arvoisa puhemies, ne, jotka kannattavat Turkin liittymistä Euroopan unioniin, tai osa heistä tässä parlamentissa kokevat velvollisuudekseen tukea tarkistuksia Kyprosta vastaan. Turkilta loppuvat luvut kesken, ja liittymisprosessi on vaarassa pysähtyä. 14 lukua on jäissä, koska Turkki kieltäytyy itsepäisesti toteuttamasta Ankaran pöytäkirjaa.

Kyproksen miehitystä koskevien tämänhetkisten neuvottelujen onnistunut lopputulos toisi automaattisesti saataville 14 lukua. Ban Ki-moon kehotti kaikkia kansainvälisiä toimijoita keskittymään tällaisen tuloksen aikaansaamiseen. Äänestäminen sellaisten tarkistusten puolesta, kuten 26. huhtikuuta esitetty suoraa kauppaa jakautuneella Kyproksella koskeva tarkistus, joka tosin yhdistyneellä olisi turha, kannustaa myöntymättömyyteen ja ratkaisutoimien toteuttamatta jättämiseen sekä jatkaa lukujen jäissä olemista loputtomiin. Kyproksen kiusaaminen ei vie Turkkia eteenpäin.

  Raimon Obiols (S&D). – (ES) Arvoisa puhemies, huomenna käy varmasti selväksi, että Euroopan parlamentin sosialistien ja demokraattien ryhmä on pyrkinyt laajimpaan mahdolliseen yksimielisyyteen parlamentissa, koska haluamme, että kaikilla unionin toimielimillä on ensisijassa yhtenäinen näkökanta.

Tästä neuvotteluprosessista on jo vuosien ajan ollut hyötyä poliittisten ja taloudellisten uudistusten toteuttamiseksi Turkissa. Sillä on ollut ristiriitansa, takaiskunsa ja edistysaskeleensa, mutta yleisesti ottaen se ollut hyödyksi. Nyt voi olla käsillä totuuden hetki, ja meitä muistuttavat siitä Välimeren alueella parhaillaan tapahtuvat muutokset.

Komission jäsen Füle puhui äskettäin ulkoasiainvaliokunnassa ja vaati uutta realismia, jossa vältetään täysin lyhytnäköiset visiot. Turkin kanssa käytävässä neuvotteluprosessissa tarvitsemme juuri tätä uutta realismia: äärimmäistä varovaisuutta mutta samalla suurinta sitoumusta ja vakavuutta, joiden avulla voidaan ylläpitää tahtia ja uskottavuutta ja välttää liialliset vihjailut sekä sanoa selvästi, että sopimuksia ja sitoumuksia on noudatettava. Tämä vaatii vakaata lähestymistapaa kaikilta osallistujilta.

Toivottavasti seuraavassa mietinnössä huomaamme, että neuvotteluprosessissa on otettu askel eteenpäin.

  Graham Watson (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, islamilaisten maiden kansalaiset toteuttavat nyt samantapaisia toimia kuin Turkin kansalaiset 1950-luvulla poistaessaan yksipuolueisen diktatuurin. Kuten Egypti tulee ehkä Turkin tavoin huomaamaan, valtion kukistaminen on paljon vaikeampaa, ja siksi Ergenekon-tapauksen tutkinta ja muut vastaavanlaiset tutkinnat ovat niin tärkeitä.

Parlamentin liberaalit toivottavat pääministeri Erdoğanille ja hänen hallitukselleen menestystä todellisen demokratian luomisessa ja sen liittämisessä Euroopan demokraattisten valtioiden ryhmään. Tulliliitto on ollut suuri menestys, ja Turkin Euroopan unionin jäsenyys voi olla yhtä menestyksekäs.

Pahoittelemme liittymisprosessin pysähtymistä, ja vaikka osa syystä kuuluukin Turkille, tiettyjen jäsenvaltioiden vilpillisyys – jonka WikiLeaks paljasti – on häpeäksi koko Euroopan unionille. Presidentti Sarkozy ei edusta Euroopan unionia sen enempää Turkista kuin Välimeren unionistaankaan puhuessaan. Hänen vierailunsa Ankaraan oli provosoiva, ja on sääli, etteivät Saksan kristillisdemokraatit noudata Max Fischerin neuvoa ja katso peiliin, sillä nykypäivän AKP on peilikuva 1950-luvun Saksan CDU:sta – ei kristillisdemokraattinen vaan islamilaisdemokraattinen – eikä ole epäilystä siitä, miksi komission jäsen sanoo ymmärtävänsä ja jakavansa Turkin turhautumisen.

Mietintö on rehellinen – joillekin liian rehellinen. Turkilla on paljon tehtävää, mutta meillä on paljon menetettävää, jos emme toivota tervetulleiksi islamilaisia demokratioita, kuten Turkkia ja Indonesiaa, ja tee yhteistyötä niiden kanssa.

  Paweł Robert Kowal (ECR). – (PL) Arvoisa puhemies, haluaisin onnitella esittelijää mielenkiintoisesta ja tasapainoisesta mietinnöstä, vaikka minulla onkin epäilykseni tietyistä asioista. Olen epäileväinen muun muassa sen suhteen, pitäisikö Turkin osallistumisen lisäämistä Etelä-Kaukasian alueeseen painottaa.

Kyseinen alue tarvitsee erityisen hienovaraisia ja tasapainoisia toimia. On kuitenkin sanottava, että tärkeintä on Turkin pyrkimyksiin kohdistuvien asenteiden muuttaminen. Kaikkeen mikä seuraa assosiaatiosopimuksen täytäntöönpanosta, joka on hyvä merkki Turkin ja Euroopan unionin välisen yhteistyön laajenemisesta, tulee suhtautua toiveikkaana siitä, että se avaa mahdollisuuden tulevaisuutta varten ja että Euroopan unionin ovet ovat avoinna, myös Turkille.

Tämä tulee ilmaista tänään parlamentissa hyvin selvästi erityisesti siksi, että uskomme Pohjois-Afrikan tapahtumia koskevien kuulemisten ja neuvottelujen osoittautuvan keskeiseksi näkökohdaksi Turkin kanssa tehtävässä hyvässä yhteistyössä. Siksi tärkein tavoite, joka meidän on tänään saavutettava, on Turkin arvon osoittaminen EU:n kumppanina energia-asioissa sekä tulevaisuudessa EU:n poliittisena kumppanina.

  Charalampos Angourakis (GUE/NGL). – (EL) Arvoisa puhemies, lama on pahentunut, ja se on kiihdyttänyt imperialististen keskusten taistelua markkinoiden ja energiavarojen hallinnasta sekä niiden kuljettamiseen käytettävistä kanavista.

Libyan tapahtumat ja öljyn äskettäinen löytyminen Välimeren alueelta ja sen jo aiheuttamat hankaukset todistavat tämän. Samaan aikaan Nato ja Euroopan unioni lisäävät väliintuloaan alueella. Turkki taas pyrkii parantamaan strategista asemaansa alueella, jossa konflikti on valloillaan ja vastarinta laajenee. Tätä tarkoitusta palveli äskettäinen perustuslain uudistus, johon Euroopan unioni ja Yhdysvallat suhtautuivat innokkaasti. Samalla Turkki kuitenkin jatkaa Pohjois-Kyproksen miehitystä, rikkomuksiaan Egenmerellä sekä perusihmisoikeuksien ja demokraattisten vapauksien julkeaa halveksumista. Turkkilaiset työntekijät tietävät, ettei Euroopan unioni tarjoa mitään hyvää, sillä Euroopan unioni vie pois työntekijöiden ja kansalaisten oikeudet ja jatkaa samoin kuin ennenkin taantumuksellisten hallitusten tukemista alueella.

  Lorenzo Fontana (EFD). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kuulijat, jos Turkin kysymys olisi puhtaasti taloudellinen, voisin ymmärtää, ettei siihen varmaankaan liity ongelmaa. Asiassa on kuitenkin vakavia ongelmia, koska Turkin kysymys ei ole pelkästään taloudellinen.

Haluaisin nostaa esiin erityisesti uskonnollisen suvaitsevaisuuden, jota Turkissa ei valitettavasti ole – ei ainoastaan siksi, että pystymme mainitsemaan muutamien pappien, muun muassa italialaisten Monsignor Luigi Padovesen ja Don Andrea Santoron, murhan, mutta myös siksi, että äskettäiseen Euroopan neuvoston kokoukseen osallistuneet turkkilaiset delegaatit vastustivat valitettavasti äänestyksessä esitystä, jossa tuomitaan kristittyihin ympäri maailmaa kohdistuvat hyökkäykset.

Pidämme tätä järkyttävänä ja ihmettelemme, miten voisimme hyväksyä maan, joka ei pidä uskonnonvapautta perusarvona. Ihmettelemme myös, miten pääministeri Erdoğanin varapääministeri Babacan on voinut kutsua Euroopan unionia "kristittyjen kerhoksi". Mitä hän oikein odotti? Eikö hän huomaa, ettei ongelmana ehkä ole "eurooppalainen kristittyjen kerho" vaan uskonnollisten oikeuksien puute Turkissa?

  Andreas Mölzer (NI). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen Füle, turkkilainen sananlasku sanoo: "Teot kuvaavat ihmistä. Sanoilla ei ole paljonkaan merkitystä." Turkin kannattajat ovat kuitenkin antaneet myönteisiltä kuulostavien tyhjien sanojen huijata itseään. Vuoden 2010 edistymiskertomus on todellisuudessa virheellinen kertomus. Se osoittaa Turkin olevan monia asioita, mutta Turkki ei ole missään tapauksessa valmis liittymään Euroopan unioniin. Perusoikeudet ovat usein olemassa vain paperilla, ja sananvapautta on rajoitettu merkittävästi. Tästä on todisteena kahden toimittajan äskettäinen pidättäminen. Etnisten ja uskonnollisten vähemmistöjen, kuten kurdien ja kristittyjen, syrjinnän suhteen ei ole tapahtunut mitään muutosta. Pääministeri Erdoğan syyttää tekopyhänä Euroopan maita islaminpelosta, vaikka muslimit saavat Euroopassa vapaasti harjoittaa uskontoaan, toisin kuin kristityt Turkissa. Mor Gabrielin luostarin maakiista on taas yksi osoitus tästä. Pääministeri Erdoğanin hallitus ajaa islamilaistumisprosessia, vaikka väittää muuta. Me tiedämme, että näin on.

Äskettäin tehty tutkimus osoittaa, miten turkkilaiset todella suhtautuvat EU:hun. He kannattavat EU:hun liittymistä, mutta suhtautuvat samalla eurooppalaisiin hyvin epäileväisesti. Meidän on lopetettava liittymisneuvottelut mahdollisimman pian.

  Elmar Brok (PPE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa puheenjohtaja Győri, arvoisa komission jäsen Füle, historialliset vertauksenne eivät voisi olla enempää väärin, jäsen Watson. Oikeus- ja kehityspuoluetta (AKP) ei pidä verrata puolueeseen, joka palautti Saksaan demokraattisen hallituksen ja oikeusvaltion periaatteen natsien aikakauden jälkeen. Tämä on erittäin huolestuttavaa, erityisesti koska kyseinen saksalainen puolue toimi yhteistyössä ja liittoutuneena liberaalien kanssa 1950-luvulla.

Kannatan vahvaa liitosta Turkin ja Euroopan unionin välille. Turkki on meille strategisesti tärkeä, mutta ei mihin tahansa hintaan. Ensinnäkin, emme voi luopua liittymisehdoista, kuten sananvapaudesta, riippumattomasta oikeuslaitoksesta, vähemmistöjen oikeuksista ja uskonnonvapaudesta. Tämä on tehty selväksi komission kertomuksissa ja Ria Oomen-Ruijtenin mietinnössä. Toiseksi, emme voi vaarantaa Euroopan unionin integraatiokykyä. Meidän on löydettävä muita keinoja. Kolmanneksi, on Turkin omalla vastuulla varmistaa, ettei prosessi keskeydy, ja lopulta pitää lupaukset, joita se on tehnyt muun muassa Ankaran pöytäkirjan yhteydessä.

Turkin tehtävänä on tehdä selväksi, että integroituminen Euroopan unioniin on mahdollista. Kun pääministeri Erdoğan sanoo Saksassa pitämässään puheessa, että turkkilaisten, joilla on Saksan kansalaisuus, on oltava ensi sijassa lojaaleja Turkille, meillä on vakava ongelma integraation suhteen. Tämä ilmaisee tietynlaista ajattelutapaa ja on myös tapa toteuttaa sitä.

Siksi olen sitä mieltä, ettei Turkki ole vielä valmis. Olemme kuitenkin pyytäneet Turkkia työskentelemään kanssamme rakentavasti Berliini plus -sopimuksen puitteissa ja muilla aloilla tiiviimpien yhteyksien luomiseksi. Mor Gabrielin tapaus on osa tätä kysymystä.

(Puhuja suostui vastaamaan sinisen kortin kysymykseen työjärjestyksen 149 artiklan 8 kohdan mukaisesti.)

  Graham Watson (ALDE). – (DE) Arvoisa puhemies, noin kahdesta kolmeen miljoonaa saksalaista ja brittiläistä asuu Etelä-Espanjassa, jäsen Brok. Mitä he sanoisivat, jos Espanjan hallitus määräisi heidän lapsensa opettelemaan espanjaa ennen saksaa tai englantia? He tietysti vastustaisivat sitä. Saksassa ei voida vain sanoa, että ihmisten täytyy ensin opetella saksaa. Heidän tulee tietysti opetella molemmat kielet, mutta Saksalla on vielä paljon työtä tehtävänä todellisen kotouttamispolitiikan saralla.

  Elmar Brok (PPE). – (DE) Arvoisa puhemies, jäsen Watson, Saksassa asuvilla ihmisillä, jotka aikovat palata kotimaahansa, on tietysti äidinkielensä ensimmäisenä kielenään. Niiden, jotka haluavat saada Saksan kansalaisuuden ja jäädä maahan pysyvästi, on kuitenkin ensin opeteltava saksan kieli, jotta he voivat pärjätä koulussa, hankkia koulutuksen, luoda niiden pohjalta menestyksekkään uran ja kotoutua yhteiskuntaan. Tässä tapauksessa kielikysymys on etusijalla. Meidän on erotettava toisistaan ne, jotka menevät ulkomaille lomailemaan talveksi, ja ne, jotka haluavat jäädä pysyvästi toiseen maahan. Erossa on kysymys kotoutumisesta. Emme voi verrata toisiinsa niitä, jotka matkustavat Mallorcalle lomalle, ja niitä, jotka haluavat saada maan kansalaisuuden ja asua siellä pysyvästi.

  Maria Eleni Koppa (S&D). – (EL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, Turkin liittyminen Euroopan unioniin on jatkossakin strategisesti tärkeä prosessi sekä Euroopan unionin että Turkin itsensä kannalta. Prosessissa on kysymys Euroopan unionin uskottavuudesta ja Turkin pyrkimyksistä toteuttaa tarvittavat demokraattiset uudistukset. Hallituksen ilmaisema aikomus tehdä demokraattisia muutoksia on kuitenkin ristiriidassa tosiasioiden kanssa. Olemme seuranneet huolestuneina viime päivinä tapahtuneita toimittajien pidätyksiä. Helmikuun 20. päivänä toimittaja Nedim Şener, joka on tunnetusti kritisoinut poliisin suhtautumista armenialaisen toimittajan Hrant Dinkin murhaan, pidätettiin yhdessä kuuden kollegansa kanssa. Heidät vangittiin, koska heitä syytettiin kuulumisesta terroristijärjestöön, ja näin vankilassa istuvien toimittajien määrä nousi reippaasti yli sataan. Näissä tapauksissa todellinen rikkomus vaikuttaa kuitenkin olevan Erdoğanin hallituksen kritisointi eikä niinkään rikollinen toiminta.

Euroopan unioni tuki hallituksen toimia rinnakkaisvaltion lakkauttamiseksi. Tätä ei kuitenkaan voida käyttää tekosyynä henkilökohtaisten vapauksien, erityisesti mielipiteen vapauden, rajoittamiselle. Pyydän komission jäsen Füleä kertomaan, miten komissio aikoo reagoida näihin tapahtumiin.

  Andrew Duff (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, olen hyvin pahoillani siitä, että Turkin liittymisprosessi on pysähdyksissä. Turkki ei ole saavuttanut haluamaamme edistystä, Kyproksen ongelmaa ei ole saatu ratkaistua, Ranska ja Saksa vastustavat vakaasti Turkin jäsenyyttä ja parlamentissakin on selvästi suurta ennakkoluuloisuutta Turkkia kohtaan.

Meillä on valtava strateginen kriisi. Eurooppa menettää Turkin ja Turkki menettää Euroopan. Meidän on omistettava vuosi 2011 aidolle uudelle kumppanuudelle, jossa arvioidaan uudelleen perustavanlaatuisella tavalla, mitä kumpikin osapuoli haluaa.

  Evžen Tošenovský (ECR). – (CS) Arvoisa puhemies, Turkin edistymistä vuonna 2010 koskeva mietintö on varmasti yksi monimutkaisimmista, joita olemme täällä koskaan käsitelleet. Monimutkaisuudesta huolimatta emme saa kuitenkaan antaa historiaan perustuvien ennakkoluulojen vaikuttaa meihin. Turkin viimeaikaiset tapahtumat ovat kiistatta sellaisia, joita ei Euroopan demokraattisten periaatteiden näkökulmasta voida hyväksyä. Turkin kanssa käytäviä neuvotteluja on kuitenkin tehostettava. Turkki on geopoliittisesti erittäin tärkeä Euroopan unionille Lähi-idän monimutkaisen alueen suhteen. Asemaa ei saa kuitenkaan käyttää väärin. Avoimen ja periaatteellisen vuoropuhelun käyminen Turkin kanssa voi kuitenkin auttaa lisäämään demokraattisten sääntöjen ymmärtämystä. Turkin taloudellinen kehitys on viime vuosina ollut todella huomattavaa, ja sen teollisuudesta on tulossa merkittävä kumppani eurooppalaisille yrityksille monilla eri aloilla. Siksi on tärkeää, että näiden taloudellisten suhteiden rinnalla on vastaavat poliittiset suhteet Euroopan unioniin ja selvä tulevaisuudennäkymä. Jos Turkki on aidosti halukas liittymään Euroopan unioniin, se ei voi toteuttaa äskettäisen kaltaisia toimia. Kannatan monista syistä vahvasti, että Turkin lainsäädännön lähentämistä EU:n kanssa jatketaan.

  Philip Claeys (NI). – (NL) Arvoisa puhemies, meidän on lakattava puhumasta "edistymiskertomuksesta", kun puhumme Turkin kanssa käytävistä neuvotteluista. Se on harhaanjohtava nimitys, koska Turkki ei ole edistynyt merkittävästi EU:hun liittymisen ehtojen täyttämisessä.

Olemme täysin jumissa Kyproksen asian kanssa, koska turkkilaiset kieltäytyvät jatkuvasti täyttämästä velvollisuuksiaan ja koska he jatkavat laitonta sotilasmiehitystä saaren pohjoisosassa. Edistystä ei ole tapahtunut myöskään demokraattisten oikeuksien saralla. Ihmisiä vainotaan mielipiteiden ilmaisemisen vuoksi, verkkosivujen käyttöä estetään ja kristittyjä ja muita muihin uskontokuntiin kuin muslimeihin kuuluvia horjutetaan kaikin mahdollisin tavoin. Kun parlamentin jäsenet esittävät aiheesta kysymyksiä yhä uudelleen ja uudelleen, komissio vastaa seuraavansa Turkin tilannetta tiiviisti ja tarkkaavaisesti. Komissio ei ole kuitenkaan toteuttanut selviä toimia, ja neuvottelut matelevat eteenpäin loputtomasti.

On julkinen salaisuus, että monet komissiossa, omissa jäsenvaltioissaan ja parlamentissa Turkin liittymisen puolesta puhuvat myöntävät yksityisissä keskusteluissa, että koko ajatus on katastrofi. Lakatkaamme siis pettämästä itseämme, lakatkaamme pettämästä Euroopan ja Turkin kansalaisia ja tehkäämme viimein loppu Turkin neuvotteluista.

  Elisabeth Jeggle (PPE). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kuulijat, tuen Turkin uudessa edistymiskertomuksessa esitettyä rehellistä ja siksi kriittistä arviota liittymisneuvotteluista. Neuvottelun aloittamisen jälkeen on tehty monia lupauksia, mutta konkreettista edistystä on saavutettu vain hyvin vähän. Ottaen huomioon maan korostuneen islamilaisen luonteen kaikilla kristityillä ja muilla muihin kuin islamilaiseen uskontokuntaan kuuluvilla yhteisöillä on oltava yhtäläiset oikeudet, mikä tarkoittaa vapautta harjoittaa uskontoa ilman syrjintää. Tämä on mielestäni ratkaisevan tärkeää. Turkin on sitouduttava erottamaan valtio ja uskonto täysin toisistaan ja hyväksymään muut uskonnot kuin islaminusko. Mor Gabrielin luostarin tapaus on yksi esimerkki ongelmasta.

Haluaisin muistuttaa Euroopan unionin jäsenvaltioita niiden velvollisuudesta vaatia voimakkaasti kaikissa Turkin kanssa käytävissä neuvotteluissa maata noudattamaan yleismaailmallisia ihmisoikeuksia ja erityisesti uskonnonvapautta.

  Wolfgang Kreissl-Dörfler (S&D). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kuulijat, on totta, että neuvottelemme Turkin kanssa sen liittymisestä EU:hun, emme mistään muusta aiheesta, ja olen itse Turkin liittymisen kannalla. Pidän myönteisinä uudistuksia, joita Turkin hallitus on käynnistänyt viime vuoden aikana. Turkin on kuitenkin myös lopultakin täytettävä velvollisuutensa ja pantava Ankaran pöytäkirja täytäntöön, jotta neuvotteluissa voidaan päästä eteenpäin. Se ei saa loputtomasti pitää EU:ta tai Kyprosta syypäänä pattitilanteeseen, kuten te, pääministeri Erdoğan, mielellänne teette.

Turkin on vihdoinkin lakattava pidättämästä toimittajia, jotka kritisoivat hallintoa. Ahmet Şık, Nedim Şener ja muut tarvitsevat suojelua mielivaltaiselta oikeusjärjestelmältä. Nämä ovat vain osa luvun 23 avaamisen vaatimuksista. Pääministeri Erdoğan, teidän on ilmaistava tämä selvästi eikä teidän tule puhua maanmiestenne kotoutumista vastaan eikä levittää yleisturkkilaista maailmannäkemystä, kuten teitte Düsseldorfissa. Tätä me odotamme teiltä. EU:n on tietysti myös osaltaan edistettävä neuvottelujen onnistumista ja osoitettava, että se on valmis hyväksymään uusia jäseniä. Kummallakin osapuolella on kotiläksyjä tehtävänä. Yksi asia on kuitenkin selvä. Pallo on nyt teillä ja on teidän vuoronne ryhtyä toimiin.

  Metin Kazak (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, tiedän, että mietintö on hyvin kiistanalainen ja että kompromissin löytäminen parlamentissa voi joskus olla erittäin vaikeaa. Meidän tulisi silti pyrkiä pitämään keskustelumme tasapainoisina ja todenperäisinä.

Pidetään ensinnäkin mielessä, että Ankaran sopimuksessa määrätään neljästä vapaasta liikkuvuudesta sekä tulliliitosta Turkin ja EU:n välillä. Useat unionin tuomioistuimen päätökset ja muiden ehdokasvaltioiden olemassa olevat viisumijärjestelyt ovat osoittaneet, että Turkin kansalaisten, erityisesti yritysmaailman edustajien ja opiskelijoiden, viisumivapautta tulisi tukea mietinnössä selvästi.

Toiseksi meidän tulisi vaatia uutta vauhtia paikalleen jähmettyneeseen Kyproksen tilanteeseen. Neuvoston 26. huhtikuuta 2004 antaman päätöksen täytäntöönpano kannustaisi Turkkia panemaan täytäntöön EY–Turkki-assosiaatiosopimuksen. Tämä toisi taloudellista ja poliittista etua kummallekin osapuolelle ja antaisi samalla saaren kaikille asukkaille mahdollisuuden vapaaseen kaupankäyntiin ja poistaisi EU:sta tämänhetkisen kaksinaismoraalin. On aika näyttää, että Euroopan parlamentti voi vaikuttaa.

  Peter van Dalen (ECR). – (NL) Arvoisa puhemies, Turkin liittyminen Euroopan unioniin olisi yksi historian suurimmista virheistä. Unioniin liittyisi 80 miljoonan asukkaan maa, joka esittäisi vaatimuksia EU:n talousarvion, EU:n päätöksenteon ja ulkopolitiikan suhteen. Se, mihin tämä johtaisi, näkyy Turkin suhteista Hamasiin, Hezbollahiin ja Iraniin.

Turkin liittyminen vaikuttaisi haitallisesti myös kotoutumiseen. Tämä on jo nyt nähtävissä. Pääministeri Erdoğan on äskettäin vaatinut Saksassa asuvia turkkilaisia maahanmuuttajia opettelemaan ensin ja ensisijaisesti turkkia. Mielestäni on kuitenkin järkevää, että Saksassa asuvien tulisi ensisijassa opetella saksan kieli.

Pääministeri Erdoğanilla on islamilaisen puolueen asialista, ja tasapaino siirtyisi myös sen osalta, jos Turkki liittyisi EU:hun. Mukana olisi miljoonia ihmisiä, jotka eivät valitettavasti tunne Euroopan juutalais-kristillistä perustaa ja haluaisivat muuttaa sitä. Meidän on siksi varmistuttava siitä, vuoden 2010 edistymiskertomus on viimeinen. Lopettakaamme nämä järjettömät neuvottelut. Etuoikeutettu kumppanuus yhdistäisi kummankin osapuolen parhaat puolet.

  Emine Bozkurt (S&D). – (NL) Arvoisa puhemies, edistys ja molemminpuolinen luottamus voidaan saavuttaa vasta, kun sekä Turkki että Euroopan unioni on täyttänyt omat sitoumuksensa. Uusien neuvottelulukujen avaaminen tuo ihmisoikeuksien ja oikeudenmukaisuuden edistämiseen juuri sitä uutta dynaamisuutta, jota haluamme nähdä.

Lehdistönvapaus on suuri huolenaihe. Tämän vaikeita aikoja nähneen vapauden suojaaminen on arvokas voimavara. Lehdistöllä on demokratiassa tärkeä rooli valta-asemassa olevien valvojana. Turkilla itsellään on luonnollisesti velvollisuus panna EU:n lainsäädäntö täytäntöön, mutta myös Euroopan unionilla on velvollisuuksia, kuten velvollisuus täyttää assosiaatiosopimuksen henkilöiden vapaata liikkuvuutta koskevat sitoumukset ja neuvoston huhtikuussa 2004 Kyproksesta antamat päätelmät.

Lopuksi nyt kansainvälisen naistenpäivän satavuotisjuhlavuonna haluaisin nostaa esiin naisten oikeudet Turkissa. Lainsäädännön saralla on tehty useita parannuksia, mutta kehotan Turkin viranomaisia tekemään kaikkensa varmistaakseen lakien asianmukaisen täytäntöönpanon ja – tulevia vaaleja silmällä pitäen – vastatakseen parlamentin vaatimuksiin kiintiöistä naisten määrän lisäämiseksi edustuslaitoksessa.

  Konrad Szymański (ECR). – (PL) Arvoisa puhemies, mielestäni on selvää, että Turkki voi tarjota valtavia etuja aluetta koskevan oman politiikkamme suhteen niin Kaukasuksen kuin Lähi-idänkin osalta. Turkin uusi ja epätavallisen aktiivinen politiikka alueella nostaa tietysti esiin kysymyksen, onko kyseessä EU:n lipun alla toteutettava turkkilainen politiikka vai sittenkin Turkin avustuksella toteuttava EU:n politiikka. Tämä on joka tapauksessa arvokas näkökulma.

Olen sitä mieltä, että yhteistyö pitäisi mahdollisimman pian perustaa paljon käytännöllisemmälle pohjalle ja että paljon pitkittyneet jäsenyyskeskustelut ovat – täysin turhaan – turhauttavia kummallekin osapuolelle. Niiden venymiseen on useita syitä, ja mahdollisuudet niiden päätökseen saattamiseen eivät ole nyt erityisen hyvät. Tänään haluan esittää kiitokseni Ria Oomen-Ruijtenin laatimasta mietinnöstä, joka on tavalliseen tapaan hyvin tasapainoinen asiakirja. Olen kiitollinen erityisesti siitä, että Turkissa asuvien kristittyjen uskonnonvapausasiaa on käsitelty hyvin. Asiaan liittyy ongelma, joka koskee kristityn yhteisön oikeushenkilöllisyyttä, omaisuuden palauttamista ja papiston kouluttamista. Meidän tulee pitää tämä mielessä.

  Jarosław Leszek Wałęsa (PPE). – (PL) Arvoisa puhemies, aloitan kiittämällä Ria Oomen-Ruijtenia, joka on taas kerran laatinut hyvin kattavan mietinnön Turkin edistymisestä. Euroopan komissio hyväksyy joka vuosi "laajentumispaketin", ja me laadimme paketin pohjalta mietinnön, jossa arvioidaan kunkin ehdokasmaan edistymistä kohti Euroopan unionin jäsenyyttä viimeisen vuoden aikana. Komission arvion mukaan Turkki täyttää poliittiset arviointiperusteet riittävällä tavalla. Viimeaikaiset perustuslain muutokset ovat tarjonneet parannusmahdollisuuksia monilla aloilla, kuten oikeuslaitoksen ja perusoikeuksien alalla. Viime vuoden kansanäänestyksessä hyväksytty perustuslain tarkistuspaketti on askel oikeaan suuntaa, mutta poliittisia puolueita ja kansalaisyhteiskuntaa ei kuultu ennen uudistusten laatimista ja hyväksymistä. On erittäin toivottavaa, että uudistus luo perustan oikeusasiamiehen nimittämiselle ja kansallisen ihmisoikeuselimen perustamiselle.

Nyt on ratkaisevan tärkeää varmistaa, että nämä uudet ehdotukset pannaan täytäntöön avoimesti ja demokraattisten menettelyjen pohjalta Euroopan unionin standardien mukaisesti. Valitettavasti Turkin suhteet naapureihinsa varjostavat jatkuvasti neuvotteluprosessia. Uskon, että jos Turkki osoittaa hyvää tahtoa, luo suotuisan ilmapiirin meneillään oleville Kyproksen neuvotteluille ja tukee neuvotteluja ja jos maa edistää selvästi kokonaisvaltaisen ratkaisun löytämistä ongelmaan, se otetaan paremmin vastaan eurooppalaisella ja kansainvälisellä näyttämöllä. Kiitos.

  Kyriakos Mavronikolas (S&D). – (EL) Arvoisa puhemies, haluan puhua erityisesti Kyproksen kysymyksestä, jota käsiteltiin jäsen Oomen-Ruijtenin päätöslauselmassa. Nyt yhden vuoden jälkeen asuttaminen jatkuu, miehitysjoukot ovat yhä Kyproksella eikä siinä vielä kaikki: nyt noin kuukauden ajan kyproksenturkkilaiset ovat protestoineet turkkilaisten joukkojen saarella oloa vastaan ja miehitetyn alueen taloudellista tilannetta vastaan, jonka Turkin miehitysjoukkojen läsnäolo on aiheuttanut.

Miten Turkin pääministeri reagoi asiaan? Sanomalla, etteivät joukot ole Kyproksella kyproksenturkkilaisia varten vaan Turkin strategisten etujen vuoksi.

Euroopan unionin moraaliset arvot ja periaatteet eivät salli Kyproksen uhraamista Turkin liittymistä koskevan edistyksen vuoksi, ja minun on sanottava jotain, mitä eräs sosialistikollega totesi parlamentissa – ja mikä saa niskakarvani nousemaan pystyyn: Kypros ei valloittanut Turkkia vaan Turkki valloitti Kyproksen. Sitä ei pidä unohtaa.

(Suosionosoituksia)

  James Elles (ECR). – (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin yhtyä niihin, jotka ovat onnitelleet kertomuksen laatijaa erittäin kattavasta ja tasapainoisesta kertomuksesta, mutta yhdyn niihin, jotka ovat jo sanoneet, että se tuo tuskin mitään uutta, vaan on paremminkin tilanneselvitys.

Se, että kyseessä on luettelo, jossa on hyvin vähän uutta tärkeimmistä keskustelunaiheista, korostuu hänen luetellessaan hyvin tarkasti asioita: 40 kohdassa hän sanoo, että turkkilaiset sotilasjoukot olisi vedettävä Kyproksesta, 47 kohdassa hän pitää valitettavana, kuten monet puhujat ovat tehneet, ettei Turkki ole pannut lisäpöytäkirjaa täytäntöön, ja sitten – tätä toiset eivät ole maininneet – hän viittaa vastustukseen, jonka vuoksi Naton ja EU:n strategista yhteistyötä ei ole voitu vieläkään ulottaa "Berliini plus" -järjestelyjä pidemmälle.

Mielestäni on hyvin tärkeää, ettei unioni anna periksi missään asiassa eikä avaa enää yhtään neuvottelulukua, ennen kuin voimme nähdä, että Turkki todella haluaa olla kumppanina tässä keskustelussa. Kun koko prosessia tarkastelee, voi ehkä pohtia, onko osapuolilla loppujen lopuksi johtajuutta viedä tämä päätökseen, vai oliko kyseessä vain 20. vuosisadan idea, jossa ei ole mitään järkeä 21. vuosisadalla.

  Georgios Koumoutsakos (PPE). – (EL) Arvoisa puhemies, arvoisa ministeri, arvoisa komission jäsen, Turkki on suuri ja strategisesti tärkeä maa, mutta onko se valmis Eurooppaan? Ei, ei vielä. Onko Eurooppa valmis ottamaan Turkin vastaan? Ei, ei vielä. Onko Turkki luopunut liittymistoiveistaan? Ei, ei vielä. Kolme kysymystä ja kolme vastausta, hyvä komission jäsen, jotka osoittavat realistisesti Turkin saavuttaman kriittisen käännekohdan tiellä, joka johtaa liittymiseen. Ne sisältävät myös yhteenvedon Turkin ja Euroopan monimutkaisesta suhteesta. Tämä suhde on historiallisten, poliittisten ja kulttuuriin liittyvien syiden vuoksi aina häilynyt luottamuksen ja epäilyn, kiinnostuksen ja inhon välillä. Tämän tosiasian poliittinen ilmentymä on Turkin pitkä ja tuskainen tie kohti liittymistä.

Huolimatta merkittävästä edistymisestään Turkki herättää huolestumista ihmisoikeuskysymysten vuoksi. Se tinkii yhä jokaisesta pienestäkin sitoumuksesta, joita Euroopan unioniin liittyminen edellyttää. Se kieltäytyy normalisoimasta suhteitaan yhteen jäsenvaltioista, Kyproksen tasavaltaan, se pitää yllä sodan uhkaa toista jäsenvaltiota, Kreikkaa, vastaan ja kieltäytyy tunnustamasta ja noudattamasta merioikeusyleissopimusta.

Jokin aika sitten jopa kyproksenturkkilaisetkin suuttuivat Turkin johtajien ylimielisyyden vuoksi. Eurooppa puolestaan lähettelee yhä epäselviä viestejä liittymisestä, jotka eivät auta asiaa. Me tarvitsemme selvemmän kannan. Turkin liittyminen on mahdollista vain, jos se noudattaa kaikkia tekemiään sitoumuksia – ja oikeudenmukaista on, että liittyminen on silloin mahdollista. Ollessamme oikeudenmukaisia meidän on kuitenkin oltava myös tiukkoja Turkin suhteen.

Päätän puheenvuoroni onnittelemalla jäsen Oomen-Ruijtenia hänen laatimastaan kertomuksesta, jonka puolesta aion äänestää. Kehotan kollegoitani tekemään samoin.

  Michael Cashman (S&D). – (EN) Arvoisa puhemies, olen ylpeä voidessani ilmaista tyytyväisyyteni edistyksestä, jota Turkki on saavuttanut pyrkiessään EU:n jäseneksi. Olen jo kauan kannattanut Turkin jäsenyyttä. Se on EU:n ja myös Turkin etujen mukaista. Voimme joko omaksua kapean, populistisen näkökulman tai osoittaa johtajuutta ja laajaa näkemystä. Johtajuutta ja laajaa näkemystä osoittaa se, että Turkki otetaan jäseneksi EU:hun, johon se kuuluu.

Myönteistä kehitystä on tapahtunut, mutta enemmän on kuitenkin vielä tehtävä. Teen muutaman rakentavan ehdotuksen. Enemmän on tehtävä sukupuoleen, rotuun, etniseen alkuperään, uskontoon tai vakaumukseen, ikään ja sukupuoliseen suuntautumiseen liittyvän syrjinnän torjumiseksi ja tasa-arvon edistämiseksi. Tämä olisi taattava lainsäädännöllä. Pyydänkin Turkin viranomaisia lisäämään syrjinnän ja epätasa-arvon torjuntaa koskevaan lakiesitykseen viittauksen sukupuoliseen suuntautumiseen.

Aika rientää. Voisin puhua tästä aiheesta pitkään. Kannattaa muistaa, että Turkki on uudenaikainen, maallistunut valtio ja että naiset saivat Turkissa äänioikeuden paljon ennen kuin joissakin EU:n osissa. Meidän pitäisi muistaa tämä tarkastellessamme satavuotisen feminismin historiaa taaksepäin.

  Miroslav Mikolášik (PPE). – (SK) Arvoisa puhemies, Turkin muuttaminen aidoksi moniarvoiseksi demokratiaksi, joka perustuu ihmisoikeuksien ja perusoikeuksien suojeluun, näyttää olevan pitkäaikainen haaste.

Turkki ei ole viime vuodesta edistynyt merkittävästi, jos otetaan huomioon uudistusten täytäntöönpano ja Kööpenhaminan kriteerien täyttäminen. Ehdoton edellytys EU:n jäsenyydelle on täydellinen kriteerien mukaisuus. Puutteita on yhä ennen kaikkea oikeuslaitoksessa, koska vieläkään ei voida taata oikeutta oikeudenmukaiseen ja nopeaan oikeudenkäyntiin, sekä vähemmistöjen ja naisten oikeuksien alalla ja myös sellaisissa kysymyksissä kuin uskonnon- ja ilmaisunvapaus, lehdistön vapaus ja korruption torjunta. Uskonnonvapauden puuttuminen on erityisen ilmeinen seikka.

Turkin on koordinoitava ulkopolitiikkansa paremmin EU:n ulkopolitiikan kanssa ja osoitettava näin, että sillä on samat arvot ja intressit kuin EU:lla. Erityisen hyvä tilaisuus voisi olla esimerkiksi tuen antaminen EU:lle sen pyrkiessä estämään Irania hankkimasta ydinaseita sekä kansainvälisen rikostuomioistuimen perussäännön allekirjoittaminen, jota Turkki selvästi siirtää aina avain tuonnemmaksi. Odotan myös, että Turkki pyrkii aktiivisemmin ratkaisemaan Kyproksen kysymyksen – kuten me Slovakiassa sanomme – ja vetää joukkonsa pois miehitetyltä alueelta.

  Franz Obermayr (NI). – (DE) Arvoisa puhemies, paljon kiitoksia, että annoitte minulle tilaisuuden esittää kysymyksen. Valitettavasti se on nyt hieman liian myöhäistä. Kuten olette huomannut, jäsen Cashman on jo poistunut salista. Olisin halunnut esittää Cashmanille muutaman tärkeän kysymyksen. Haluaisin Teidän pitävän huolta, että kun jäsen tekee sinisen kortin menettelyn mukaisen kysymyksen, hänelle annetaan heti puheenvuoro. Muutoin jäsen, jolle kysymys on osoitettu, voi poistua salista, kuten juuri tapahtui. Ehkä kuitenkin saan catch-the-eye -menettelyn mukaisen puheenvuoron. Kiitän siitä etukäteen.

  Eleni Theocharous (PPE). – (EL) Arvoisa puhemies, arvoisa ministeri, arvoisa komission jäsen, kuten jäsen Oomen-Ruijten aivan oikein kertomuksessaan sanoo, Turkki ei voi liittyä Euroopan unioniin ennen kuin Kyproksen kysymys on ratkaistu, miehitys on päättynyt ja armeija lähtee Kyproksesta. Itse asiassa siis Turkki itse estää liittymisprosessin etenemisen. Arvoisa komission jäsen, tämän vuoksi jokaisen, joka haluaa auttaa Turkkia, pitäisi vihdoin kuunnella, mitä kyproksenturkkilaiset sanovat. He eivät protestoi nyt suoran kaupan tai sen muuttamisen puolesta – saimme kuulla tänään 26. huhtikuuta tehdystä päätöksestä – vaan sen puolesta, että Kypros vapautettaisiin miehityksestä ja että heidät henkilökohtaisesti vapautettaisiin ja pelastettaisiin. Arvoisa komission jäsen, en usko, että Turkki voi liittyä EU:hun sellaisen prosessin kautta, joka tuhoaa Kyproksen, ja jos joku haluaa auttaa Turkkia, hänen olisi siis lakattava purkamasta mieltään Kyprokseen. Tätä perusasiaa meidän kaikkien on kunnioitettava, koska ellei Kyproksen kysymystä ratkaista oikeudenmukaisesti, Euroopan unioni itse kärsii katastrofin.

  Mario Mauro (PPE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, minun on myönnettävä, että vaikka jäsen Oomen-Ruijten on tehnyt erinomaista työtä, siinä näkyy kuitenkin, että keskusteluumme sisältyy aimo annos tekopyhyyttä, kun aiheena on Turkki.

Emme ole onnistuneet pääsemään tästä tekopyhyydestä, mutta ehkä pärjäämme sen kanssa paremmin, jos otamme huomioon muutaman taustatekijän. Ensinnäkin meidän on tunnustettava se tosiasia, että emme ole onnistuneet luomaan Välimeren etelärannikon valtioihin liittyvää todellista strategiaa – tai ehkä emme ole edes koskaan sellaista yrittäneetkään. Turkin kysymys liittyy tähän läheisesti.

Kun kävimme joitakin päiviä sitten valtuuskuntamatkalla Tunisiassa, ainoan islamilaisen puolueen, al-Nahdan, edustajat kertoivat meille aivan vilpittömästi saaneensa innoitusta Recep Tayyip Erdoğanin AKP:stä. Ihmiset odottavat jollain tavalla, että Turkki voisi olla heidän julkisivunaan Eurooppaan, mutta he eivät tiedä, haluaako vastapuoli, Eurooppa, ottaa sen huomioon.

Meidän on mietittävä, mitä Turkin suhteen kannattaa tehdä: kannattaako meidän olla todella vilpittömiä ja edetä nopeasti erilaisiin etuoikeutettuihin kumppanuuksiin, joissa koko Välimeren alue on mukana, vai kannattaako pelata aikaa ja siirtää päätöksentekoa epämääräiseen tulevaisuuteen, jolloin turkkilaiset, jotka ovat hyvin ylpeitä, itse lopulta sanovat meille kerta kaikkiaan "ei", mikä mutkistaisi Välimeren tilannetta entisestään?

Mielestäni meidän tehtävämme on päättää eikä odottaa, että muut tekevät päätöksen. Meillä on erityisiä velvollisuuksia, jotka meidän on hoidettava täydellisesti. Meidän on uskallettava sanoa kyllä tai ei. Sen jälkeen saamme nähdä, että tämä tilanne päättyy hyvin.

  Andrey Kovatchev (PPE). – (BG) Arvoisa puhemies, onnittelen jäsen Oomen-Ruijtenia hienosta työstä. Me näemme Turkin tärkeänä euroatlanttisena kumppanina. Siksi olen varma, että me kaikki vastakkaisista mielipiteistämme huolimatta haluamme Turkista uudistuneen, demokraattisen, maallistuneen ja eurooppalaisen valtion.

Minua henkilökohtaisesti ahdistaa syvästi se mahdollisuus, että Turkin sisä- ja ulkopolitiikassa omaksuttaisiin islamilainen näkökulma. Voimme nähdä, että osa Turkin vallanpitäjistä ei selvästikään halua noudattaa Atatürkin jälkeensä jättämää periaatetta, jonka mukaan uskonto ja politiikka on pidettävä jyrkästi erillään.

Euroopan on autettava Turkkia voittamaan Turkin yhteiskunnan sisäinen jakautuminen sekä parantamaan vähemmistöjen asemaa ja naapurisuhteita. Emme tietenkään voi osoittaa syyttävällä sormella vain Turkkia. Myös sen naapurien on tehtävä samansuuntaisia toimia.

Odotan kumppanuustyöskentelyä kaikenlaisten yhteisten etujen mukaisten yleisten kysymysten parissa, erityisesti Nato- ja energiainfrastruktuuriyhteistyötä. Lisäksi toivon ja odotan Turkin allekirjoittavan ennakoidun takaisinottosopimuksen Euroopan unionin kanssa mahdollisimman nopeasti, ilman viivyttelyä ja vaatimatta lisäehtojen asettamista.

  Monika Flašíková Beňová (S&D). – (SK) Arvoisa puhemies, Turkin mahdollinen liittyminen EU:hun toisi mukanaan laajakantoisia taloudellisia, poliittisia ja kulttuurillisia seurauksia, jollaisia EU ei ole ennen kokenut minkään laajentumisprosessin yhteydessä. Turkin kulttuuri, traditiot ja arvot ovat erilaisia kuin Euroopan, mutta siitä huolimatta Turkki ei ole fundamentalistinen maa ja kukin yksilö voi vapaasti harjoittaa uskontoa.

Turkkia ei voida kieltää yrittämästä täyttää kriteerit, jotka vaaditaan EU:hun liittymiseen, vaikka olisi tietenkin toivottavaa, että Kyproksen turkkilaisten ja kreikkalaisten välisiä kiistoja pyrittäisiin ratkaisemaan tehokkaammin. Kyproksen kysymyksen ratkaiseminen saattaisi myös tuoda itäisen Välimeren alueelle lisää vakautta, vaurautta ja turvallisuutta ja nopeuttaa jonkin verran Turkin liittymistä EU:hun.

Haluaisin kuitenkin lopuksi sanoa yhden asian. Hyvät kollegat, aivan kuten kollegoidemme komissiossa ja neuvostossakin meidän on oltava rehellisiä, ja jos vakuutamme, että Turkki täyttää vähitellen kriteerit, emme saa etukäteen puhua etuoikeutetusta kumppanuudesta. Olisi parempi sanoa Turkille suoraan, ettei se kriteerien täyttämisestä huolimatta saa EU.n täyttä jäsenyyttä. Mielestäni se olisi rehellistä meidän puoleltamme.

Puhetta johti
varapuhemies Roberta ANGELILLI

  Jelko Kacin (ALDE). – (SL) Arvoisa puhemies, arvoisa puheenjohtaja Győri, arvoisa komission jäsen, näkemämme dramaattiset ja syvälliset poliittiset muutokset ovat muistutus siitä, että arabimaailman demokratisoitumisprosessin edetessä olemme yhä tietoisempia energiansaannin haavoittuvuudesta ja energiariippuvuudestamme.

Turkki on meille mitä arvokkain, ilmeisin ja vakuuttavin esimerkki toimivasta demokratiasta arabimaailmassa ja tietenkin myös esimerkki kukoistavasta taloudesta. Kyproksen ratkaisematon kysymys pitää kuitenkin Euroopan unionia ja Turkkia yhä panttivankeinaan. Jotkin tärkeä luvut pysyvät Turkilta suljettuina. Meidän on nyt korostettava, että energiaa koskeva luku on avattava neuvotteluille mahdollisimman pian, ja annettava kyproslaisille ystävillemme Nikosiaan selkeä viesti, jonka mukaan kyseisen luvun avaaminen hyödyttäisi sekä meitä että Kyprosta ja Turkkia. Jos luvun avaaminen neuvotteluille estyy, siitä on haittaa Kyprokselle, Turkille ja koko Euroopan unionille, alueen vakaudelle ja maailmanmarkkinoiden vakaudelle.

Avaamalla tämän luvun tänä vuonna osoittaisimme myös, että Euroopan unioni täyttää tehtävänsä ja pystyy tehokkaasti tunnistamaan menneitä ja tulevia haasteita ja sudenkuoppia. Ellemme pysty avaamaan tätä lukua, olemme jatkossakin vain avuttomia ja tehottomia sivustakatsojia.

  Charles Tannock (ECR). – (EN) Arvoisa puhemies, Turkin vauhti kohti EU:n jäsenyyttä alkaa hiipua. Yhtenä syynä on tietenkin Ankaran lisäpöytäkirjan noudattamatta jättäminen sekä se, ettei Kyprosta tunnusteta ja että sitä miehitetään edelleen.

Se, että Turkin hallitus kieltäytyy avaamasta Turkin satamia ja lentokenttiä Kyproksen tasavallan kaupalle, ei ole hyväksyttävää, mutta lisäksi haluaisin todeta, että Turkki voisi omaksua rakentavamman lähestymistavan myös naapuriaan Armeniaa kohtaan. Se voisi avata uudestaan Armenian vastaisen rajan ja tunnustaa armenialaisten harkitun joukkomurhan vuonna 1915. Lisäksi Turkin huonosti peitelty poliittinen tuki Iranille hankaloittaa EU:n pyrkimyksiä estää Teheranin islamistista teokratiaa rakentamasta ydinpommia, ja se on todella valitettavaa.

Olen huolestunut myös vihamielisyyden lisääntymisestä liittolaistamme Israelia kohtaan, mistä todisteena oli Gazan laivueeseen liittyvä episodi ja Turkin virallisesti julkistamat selvitykset. Turkki pitää kreikkalaisortodoksista luostaria Halkissa edelleen kiinni ilman näkyvää syytä ja kieltää vanhoilta syyrialaisilta kristityiltään täydet yhdyskuntaoikeudet. Mielestäni ei voi olla epäilystäkään siitä, että Turkin on nyt lisättävä ponnistelujaan, jos se haluaa edetä kohti EU:ta ja sen arvoja.

  Kyriacos Triantaphyllides (GUE/NGL). – (EL) Arvoisa puhemies, kiitän jäsen Oomen-Ruijtenia, joka toteaa Turkin liittymisen tiellä olevan monia ongelmia, kuten kurdiongelma, Armenian ongelma, lehdistön vapaus ja naisen oikeuksien kunnioittamisen tarve. Kaikista näistä ongelmista kouraantuntuvin on kuitenkin Kyproksen ongelma.

Ehdokasvaltio ei voi miehittää Euroopan unionin aluetta. Jos se haluaa jatkaa jäseneksi pyrkimistä, sen on vedettävä joukkonsa pois Kyproksesta ja lopetettava Kyproksen turkkilaisten ja kreikkalaisten miehitys.

  Jaroslav Paška (EFD). – (SK) Arvoisa puhemies, haluan aluksi kiittää Turkin hallintoa siitä, että se pyrkii pienentämään omien poliittisten rakenteittensa ja eurooppalaisen arvojärjestelmän välistä kuilua. Toisaalta on mahdotonta olla näkemättä itsepintaisia ongelmia, jotka liittyvät ihmisoikeuksien, erityisesti vähemmistöjen ja naisten oikeuksien, kunnioittamiseen ja uskonnonvapauden tukahduttamiseen.

Vakavin ongelma tuntuu kuitenkin olevan se, että lähes 50 prosenttia yhden jäsenvaltiomme, Kyproksen, maaperästä on yhä Turkin miehittämänä. EU on siis epäsuorasti osallisena sotilaallisessa konfliktissa Turkin kanssa. Moni kyproslainen on menettänyt kotinsa tämän konfliktin vuoksi, eikä toiveita tämän laittoman tilanteen ratkaisemiseksi ole tähän mennessä ollut näkyvissä.

Olenkin sitä mieltä, että Brysselin ja Istanbulin väliseen vuoropuheluun on saatava lisää avoimuutta, jotta turkkilaiset ystävämme ymmärtävät, että EU:hun voi päästä vain täyttämällä kriteerit, joita ei voi kiertää. Jos turkkilaisista ystävistämme tuntuu, että he eivät ole valmiita täyttämään EU:n vaativia kriteerejä, olisi asianmukaista myöntää se rehellisesti ja esittää järkevä vaihtoehto yhteiselle rinnakkaiselolle.

  Andrew Henry William Brons (NI). – (EN) Arvoisa puhemies, kertomuksen sävy on melko varovainen. Siinä sanotaan, että perusoikeuksien suhteen vaaditaan merkittäviä ponnisteluja. Kirjailija Orhan Pamuk vältti syytteen Turkin historian harhaoppisesta käsittelystä vain siksi, että hän oli kansainvälisesti kuuluisa. Laki on yhä voimassa. Voisiko EU todellakin sallia toisinajattelijan akateemisen mielipiteen tukahduttamisen jossakin jäsenvaltiossaan?

Myöhemmin kertomuksessa todetaan, että suhteiden normalisointi Kyproksen kanssa ei ole edistynyt. Selväkielellä tämä tarkoittaa, että Turkki miehittää yhä asevoimin maan pohjoisosaa, pakkolunastaa kyproksenkreikkalaisten omaisuutta ja häpäisee heidän uskonnonharjoittamis- ja hautapaikkojaan. Suhteita Turkkiin saati Turkin EU-jäsenyyttä ei voi ajatella ennen kuin Turkki vetää joukkonsa ilman ehtoja, palauttaa omaisuuden ja korjaa vahingot.

  Štefan Füle, komission jäsen. – (EN) Arvoisa puhemies, tämä on ollut todellakin hyvä ja hyödyllinen keskustelu, jossa on tullut esiin paljon mielipiteitä ja näkemyksiä.

Kuten monet teistä ovat korostaneet, jos Turkki täyttää kaikki olennaiset liittymisvelvoitteet ja jos olemme sitoutuneita ja vakavissamme, pystymme välttämään suurelta osin turhautumisen, johon monet ovat viitanneet, ja jatkamaan eteenpäin.

Olen myös samaa mieltä niiden kanssa, jotka ovat melko selvästi sanoneet, että eteneminen lisäpöytäkirjan, Ankaran sopimuksen, allekirjoittamisessa ja edistyminen Kyproksen kysymyksen kokonaisvaltaisessa ratkaisussa antaisi pontta liittymisneuvotteluille.

Olen samaa mieltä myös niiden kanssa, jotka antoivat ymmärtää, ettei pelin sääntöjä saisi muuttaa kesken pelin. Haluaisin kuitenkin tehdä asian täysin selväksi. Minulle tämä ei ole mitään peliä. Minulle tämä on vakava prosessi. Olen vahvasti sitä mieltä, että tämän prosessin päättyessä useimmat Euroopan unionin ja Turkin kansalaiset huomaavat selvästi, mitä hyötyä on siitä, että uusi ja moderni Turkki on Euroopan unionin jäsen.

Toinen huomioni on, että tämän vuoden kertomus on todellakin hyvin tasapainoinen. Arvostan hyvin paljon erästä seikkaa, minkä kertomuksen laatijakin on onnistunut ottamaan suurelta osin huomioon ja mikä on tullut tänään keskustelussakin ilmi: asiaa on tarkasteltava laajemmassa yhteydessä sen sijaan, että parlamentille esitellään pelkkä luettelo tapahtumista ja ongelmista.

Kolmanneksi olen samaa mieltä myös niiden kanssa, jotka ovat tehneet täysin selväksi, että monen luvun osalta ratkaisun avaimet ovat turkkilaisilla kumppaneillamme.

Kuulun niihin, jotka ovat sitä mieltä, että esimerkiksi energiaa koskeva neuvotteluluku 15 ja erityisesti oikeuslaitosta ja perusoikeuksia koskeva luku 23 olisi avattava. Tärkeää tämä olisi erityisesti luvun 23 osalta. Mielestäni olisi sekä Turkin että Euroopan unionin etujen mukaista pyrkiä laatimaan arvio näistä tärkeistä asioista.

On sanottu, että 14 lukua on jäädytetty Ankaran pöytäkirjan vuoksi. Saanen tehdä henkilökohtaisen huomion. Mielestäni on erotettava toisistaan luvut, jotka on jäädytetty yksipuolisesti, ja luvut, jotka on jäädytetty komission suosituksen perusteella, koska Turkki ei ole sitoutunut pyrkimään tulliliittoon, ja joista jäsenvaltiot ovat sopineet yhteisymmärryksessä. Luvut 23 ja 15 kuuluvat niihin, jotka on jäädytetty yksipuolisesti.

Lopuksi käsittelen ongelmaa, jota olemme viime päivinä pohtineet hyvin paljon, nimittäin tiedotusvälineiden vapautta Turkissa. Annoin viime torstaina selkeän lausunnon, jonka tarkoitus oli viestittää turkkilaisille kollegoillemme, että Turkin lainsäädäntö ei takaa riittävän hyvin Euroopan ihmisoikeussopimuksen ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen mukaista ilmaisun vapautta, ja tehdä täysin selväksi, että Turkin on kiireellisesti muutettava oikeudellista kehystään todella paljon lehdistön vapauden parantamiseksi käytännössä.

Otin tämän ongelman esiin lähes samoin sanoin Turkin ulkoministerin Davutoğlun kanssa viime perjantaina käydyissä keskusteluissa. Haluan kuitenkin myös todeta seuraavaa. Mielestäni on tärkeää, ettemme kaihda kriittisiä kommentteja, jos ongelmia ilmenee. Tärkeää on kuitenkin myös auttaa Turkkia saamaan lainsäädäntönsä sellaiseen muotoon ja järjestykseen, joka vastaa edellä mainittua sopimusta.

Ajattelen lähinnä sitä, miten Euroopan neuvosto ja OECD saataisiin mukaan tähän prosessiin. Ilmoitan parlamentille näiden neuvottelujen tuloksista ja tavasta, jolla meidän olisi mielestäni edettävä.

  Enikő Győri, neuvoston puheenjohtaja. – (HU) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, kiitän teitä erinomaisesta keskustelusta. Turkin valmiudesta ja koko liittymisprosessista on esitetty paljon mielipiteitä sekä puolesta että vastaan. Tämäkin kertoo tilanteen monimutkaisuudesta ja siitä, kuinka vaikea tehtävä jäsen Oomen-Ruijtenilla oli. Mielestäni hän teki loistavaa työtä laatiessaan kertomuksen, josta käy ilmi, miten vaikeaa on arvioida tilannetta ja Turkin valmiutta.

Joistakin kohdista olemme kuitenkin samaa mieltä, ja mielestäni sekin kävi kertomuksesta ilmi. Olen sitä mieltä, että yhteisymmärrystä ei ole vain puolueiden kesken vaan se koskee myös sekä komissiota että neuvostoa. Ensimmäinen kohdista, joista olemme samaa mieltä, on se, että tarvitaan eurooppalainen Turkki ja että tässä prosessissa avustaminen on omien etujemme mukaista. Kyse on strategisesta kumppanista. En voi kylliksi painottaa, miten tärkeää on, että ystävänämme on maa, josta pieni osa on Euroopan puolella. Siitäkään ei ole epäilystä, että kyseessä on ehtoihin perustuva prosessi ja että Turkin on noudatettava kaikkia velvoitteita, jotka se on luvannut täyttää. Jotta voimme edistyä neuvotteluissa, Turkin on täytettävä edellytykset ja odotukset, joita olemme asettaneet. Siitäkään ei ole epäilystä, että Turkin on kaikin voimin pyrittävä hyviin naapurisuhteisiin. Tämä on asia, jota ei voida asettaa kyseenalaiseksi missään liittymisneuvotteluissa.

Olemme nähneet, että keskustelua käydään siitä, kuinka paljon edistystä on tapahtunut ja kuinka monta tehtävää Turkki on suorittanut. Olen sitä mieltä, ettemme voi kyseenalaistaa perustuslakiuudistuksen saavutuksia ja että myös esimerkiksi vähemmistöä koskevissa asioissa on saavutettu edistystä, vaikkakin osittaista. Kukaan ei kyseenalaistanut sitä tosiasiaa, että tehtävää on vielä paljon. Riittää, että mainitaan jälleen lehdistön vapautta koskeva ongelma, naisten asema tai oikeusjärjestelmän toiminta. Jos pyrimme saamaan liittymisneuvotteluihin uutta pontta, meidän on tarkasteltava toimivaltaamme. Kuten komission jäsen Füle mainitsi, 13 lukua on yhä avoinna, ja onnistuimme saamaan päätökseen vain yhden. Jäädytettynä on 16 lukua, ja niiden suhteen emme pääse nyt lainkaan eteenpäin. Tosiasiassa lukuja, joita voimme käsitellä, on kolme, nimittäin kilpailua, julkisia hankintoja ja työllisyyttä koskevat luvut. Kilpailua koskeva luku on näistä parhaiten valmisteltu, ja myös Belgian puheenjohtajuuskaudella tehtiin paljon, jotta luku voitaisiin avata. Komissio työskentelee ankarasti ja me tuemme sitä mahdollisimman paljon, jotta tämä luku voitaisiin avata viimeistään Unkarin puheenjohtajuuskaudella. Toistan, että Turkin on täytettävä hyvin monta ehtoa tämän saavuttamiseksi. Luotan siihen, että tässä saavutetaan edistystä, enkä todellakaan toivo, että kuukaudet kuluvat ilman, ettemme pysty avaamaan enempää lukuja.

Monet ovat antaneet ymmärtää, että edistys viisumiasiassa olisi tervetullutta. Haluan nyt puhua suoraan. Puheenjohtajavaltio Unkari kannustaisi komissiota aloittamaan vuoropuhelun, mutta me kaikki tiedämme, että tilanne ei neuvoston kokouksessa ollut täysin selvä tässä suhteessa, vaan useat jäsenvaltiot ovat ilmaisseet epäilyksensä. Uskon, kuten puheenjohtajavaltio Unkari, että etujemme mukaista olisi aloittaa vuoropuhelu. Uskonnonvapauteen ja kristittyjen vainoamiseen on viitattu useassa puheenvuorossa. Neuvosto on saanut oman osansa kritiikistä, kun se ei ole puuttunut asiaan. Tämä kuuluu ulkoasioiden neuvoston puheenjohtajan Lady Ashtonin toimivaltaan, mutta voin sanoa, että asia lisättiin ulkoasioiden neuvoston esityslistalle tammikuussa. Tällöin asiasta ei päästy yksimielisyyteen, mutta helmikuussa kokoontuneessa ulkoasioiden neuvoston kokouksessa hyväksyttiin päätöslauselma, jossa tuomitaan kaikkien uskonnollisten vähemmistöjen ja erityisesti kristittyjen vainoaminen, joten neuvosto todellakin puuttui asiaan.

Olemme keskustelleet siitä, mitä Turkki on tehnyt, ja siksi haluaisin vielä, että pohtisimme yhdessä, onko Turkki tehnyt tarpeeksi ja työskenteleekö se asianmukaisesti liittymisen puolesta. Pohtikaamme kuitenkin myös kaikkea sitä, mikä on meistä riippuvaista. Jos olemme rehellisiä, huomaamme, että Euroopassa ei ole nyt otollinen aika osallisuudelle. Seuraamme, mitä Pohjois-Afrikassa tapahtuu, mutta jos katsoo, mitä tapahtuu Euroopan unionissa tai vielä lähempänä naapurimaissa, huomaa, että Turkki on vain yksi viidestä ehdokasvaltiosta, sen lisäksi on neljä muuta ehdokasta. Miten pitkälle voimme tukea näitä prosesseja? Miten valmiita olemme saattamaan Kroatian kanssa käytävät liittymisneuvottelut päätökseen? Miten valmiita olemme hyväksymään Romanian ja Bulgarian Schengen-alueen jäseniksi? Miten valmiita olemme auttamaan Euroopan kovaonnista yhteisöä, romaaneja? Osallisuus on asialistalla hyvin monenlaisissa yhteyksissä.

Eurooppa on nyt kääntynyt hieman sisäänpäin. Haluan sanoa tämän hyvin avoimesti. Euroopassa on laajentumisväsymystä. Meidän on tarkasteltava omia julkisia kannanottojamme, sitä, kuinka avoimia olemme näissä asioissa. Ehkä meidän olisi ajateltava hieman pitemmällä tähtäimellä. Jos otamme huomioon Euroopan unionin pitkän tähtäimen edut eli sen, että se pysyy houkuttelevana sekä EU:n kansalaisille että lähinaapureillemme, oli kyseessä sitten Turkki tai kaikki Pohjois-Afrikan valtiot, meidän olisi mielestäni palautettava Eurooppa sellaiseksi, että se edistäisi enemmän osallisuutta omien keskuudessa. Ehtoja on tietenkin asetettava ja vaadittava sama työ, jota odotetaan kaikilta ehdokasvaltioilta. Euroopalle olisi mielestäni vakava paikka, jos Turkki menettäisi kiinnostuksensa sitä kohtaan.

  Ria Oomen-Ruijten (PPE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluan vielä kerran sanoa, että laadin – laadimme – kertomuksen hyvin huolellisesti. Haluaisin tehdä seuraavan työjärjestystä koskevan huomautuksen: Pyytäisin, että kollegat eivät tekisi uusia tarkistuksia, koska jos haluamme käydä tästä keskustelua ilman kahta erillistä leiriä, jos haluamme koko salin voimakkaan sitoutumisen ...

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Puhemies. – (IT) Olen vastaanottanut yhden työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan mukaisesti käsiteltäväksi jätetyn päätöslauselmaesityksen⁽¹⁾.

Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan keskiviikkona 9. maaliskuuta 2011.

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 149 artikla)

  Cristian Silviu Buşoi (ALDE), kirjallinen. – (RO) Suhtaudun myönteisesti Turkin tähänastisiin edistysaskeliin, mutta haluan korostaa, että edistystä on vielä tapahduttava huomattavasti. Erityisiä toimia vaativat vielä lehdistön vapaus, naisten asema turkkilaisessa yhteiskunnassa, poliittisten puolueiden välinen vuoropuhelu ja erityisesti EU:n jäsenvaltion, Kyproksen, tunnustaminen. Tämä konflikti varjostaa pahasti Turkin jäsenyysneuvotteluja. Turkin olisikin osoitettava todellista päättäväisyyttä kiistan ratkaisemisessa.

Olen kuitenkin sitä mieltä, että Turkin liittymisneuvotteluissa on edistyttävä, jotta uudistukset maassa menisivät eteenpäin. On muistettava, että Turkki on mallina arabimaille. Turkki voisi auttaa luomaan vakautta itä- ja eteläpuolellaan sijaitseville epävakaille alueille.

Kannattaa myös mainita, kuinka tärkeä Turkki on Euroopan unionille siksi, että se on keskeinen toimija energia-alalla. Turkin liittyminen EU:hun voi hyödyttää molempia osapuolia lyhyellä ja keskipitkällä sekä etenkin pitkällä aikavälillä.

  Ioan Enciu (S&D), kirjallinen. – (RO) Olen tyytyväinen Turkin merkittävään edistymiseen sen pyrkiessä Euroopan unionin jäseneksi. Mielestäni kyseinen maa on osoittanut pyrkivänsä määrätietoisesti täyttämään kaikki kriteerit päästäkseen EU:n täysjäseneksi, ja meidän tehtävämme on tukea sitä. Monet kollegani ovat ottaneet tänään esille perusoikeuksia koskevan ongelman. Haluaisin kuitenkin kysyä, miksi kertomuksessa ei kehoteta neuvostoa aloittamaan neuvotteluja oikeuteen ja perusoikeuksiin liittyvästä luvusta. Neuvosto on estänyt tämän luvun käsittelyn, vaikka kyseessä on tärkein luku, jos ajatellaan, miten Turkki täyttää EU:n demokratianormit. Hyvät kollegat, meidän on huomenna hyväksyttävä äänestyksessä tarkistus, jossa vaaditaan tämän luvun avaamista. Muutoin Euroopan parlamentti lähettää Turkille kielteisiä signaaleja, jotka vahingoittavat uskottavuuttamme.

  Jaromír Kohlíček (GUE/NGL), kirjallinen. – (CS) Kahden vuoden päästä on eräs tärkeä merkkivuosi. Tänä vuonna on kulunut 48 vuotta siitä, kun Turkista tuli EU:n ehdokasvaltio. Sen jälkeen on kiistatta tapahtunut paljon. Maassa tapahtunut taloudellinen kehitys ja EU:n markkinoiden avautuminen ovat tietenkin vaikuttaneet omalla tavallaan. Maalla on kuitenkin vielä ongelmia, jotka periytyvät modernin turkkilaisen valtion perustamisajoilta. Vuoden 1924 sopimuksessa julistetaan selvästi, että kansalaiset, jotka harjoittavat islaminuskoa, ovat turkkilaisia, kun taas kansalaiset, jotka harjoittavat jotakin muuta uskontoa, katsotaan kreikkalaiskatolisiksi. Sopimuksessa ei tunnusteta muita etnisiä ryhmiä. Se, mikä oli edistysmielistä vuonna 1924, nimittäin sen tosiasian tunnustaminen, että joku voi tunnustaa jotakin muuta uskontoa kuin islaminuskoa, on nyt merkitykseltään aivan eri asia. Turkissa ei ole lainkaan yksinkertaista ilmoittaa kuuluvansa muuhun etniseen ryhmään kuin turkkilaisiin, oli sitten kurdi, tšerkessi tai mitä tahansa muuta kansallisuutta, joita Turkissa on ollut hyvin monia vuosia, mutta joiden tunnustaminen todellisessa elämässä ja joiden etnisten oikeuksien edistäminen vie vielä kauan aikaa. Neuvotteluissa ongelmia aiheuttavista tekijöistä tärkeimpiä ovat tätä nykyä epäonnistuminen Kyproksen miehityksen ratkaisussa, aktiivisuuden puute Famagustaa koskevan YK:n päätöslauselman suhteen ja epäonnistuminen aiemmissa kertomuksissa annettujen "tehtävien" suorittamisessa. Armeijan roolin heikentyminen on myönteistä, mutta ainoastaan silloin, jos maalliset voimat pysyvät vallassa. Ellei näin käy, tilanne voi uhata koko alueen vakautta.

  Cristian Dan Preda (PPE), kirjallinen. – (RO) Suhtaudun myönteisesti kollegani Ria Oomen-Ruijtenin tekemään työhön hänen laatiessaan kertomuksen, mutta varaan itselleni oikeuden olla hyväksymättä sen koko sisältöä. Ensiksikin olisi mielestäni saatava käyntiin liittymisneuvottelut niiden lukujen osalta, joita koskevat tekniset valmistelut on jo saatu päätökseen. Tähän on yksinkertainen syy. Se voisi helpottaa vuoropuhelua, joka pakottaa Turkin hyväksymään yhteisön säännöstön. Samalla kun annamme tunnustusta siitä, että Turkki on edistynyt pyrkimyksissään täyttää tekniset kriteerit, joita vaaditaan kilpailua koskevien neuvottelujen aloittamiseen, meidän on myös kerrottava Turkin viranomaisille, että tällä alalla tarvitaan lisää ponnisteluja. Olen myös sitä mieltä, että oikeutta ja perusoikeuksia koskevan luvun avaaminen voi tarjota ihanteellisen tilaisuuden kannustaa Turkkia eteenpäin tämän alan uudistuksissa, mikä on minun mielestäni meidän yhteinen päämäärämme. Mielestäni meidän olisi myös pyydettävä neuvostoa kiirehtimään Turkin kanssa käytävää vuoropuhelua ulkopolitiikasta, sillä maa voi varsinkin Pohjois-Afrikan viimeaikaiset tapahtumat huomioon ottaen toimia liittolaisena, joka edistää alueen demokratisoitumista ja kehittymistä.

  Czesław Adam Siekierski (PPE), kirjallinen. – (PL) Käymme joka vuosi keskustelun Turkin EU-jäsenyydestä. Esille tulevat ongelmat ovat yleisesti ottaen samat – Turkki onnistuu jossakin määrin muuttumaan EU:n vaatimusten mukaiseen suuntaan, mutta edistys ei ole riittävää, jotta voitaisiin ilmoittaa selvästi arvioitu liittymispäivä tai se, pääseekö maa itse asiassa koskaan EU:n jäseneksi. Muutokset, jotka jo on tehty, ovat hyödyllisiä, mutta se, että EU ei ole pystynyt omaksumaan selvää kantaa Turkin liittymiseen, aiheuttaa turhautumista Turkin viranomaisille ja kansalaisille. Emme tietenkään voi vaatia, että jäsenvaltiot ovat asiasta täysin samaa mieltä, mutta päättämättömyytemme saa EU:n näyttämään epäuskottavalta. Turkin kansalaisten tuki EU-jäsenyydelle on vähenemässä. Maa voi alkaa etsiä uusia liittolaisia ja kääntää selkänsä lännelle, mikä olisi haitallista Euroopalle. Turkki on strateginen kumppanimme taloudellisissa, alueellisissa ja energiaa koskevissa asioissa, ja se on myös merkittävä sotilaallinen voima ja keskeinen toimija Lähi-idässä. Ongelma-alueet ovat aina samat – ihmisoikeudet ja kansalaisvapaudet, naisten ja kansallisten vähemmistöjen oikeudet, oikeusvaltio, oikeuslaitoksen uudistaminen, korruptio, lehdistön vapaus ja sananvapaus – eivätkä ne ponnisteluista huolimatta vastaa vielä läheskään eurooppalaisia normeja. Neuvotteluprosessia nopeuttaminen riippuu siitä, miten nopeasti ja tehokkaasti Turkki pystyy täyttämään annetut ehdot, ja EU:n Turkille ehdottamasta jäsenyyden muodosta.

  Joanna Katarzyna Skrzydlewska (PPE), kirjallinen. – (PL) Ei ole epäilystäkään, että Turkin jäsenyys Euroopan unionissa on kiistanalainen aihe. Moni vastustaa ja moni kannattaa liittymistä. Siitäkään ei ole epäilystä, että osana Turkin eurooppalaistamisprosessia on tehty useita demokraattisia uudistuksia, joiden tuloksena Turkin neuvottelupuitteista päästiin sopimukseen 3. lokakuuta 2005. Neuvottelujen aloittamista voidaan pitää onnistumisena Turkille, mutta myös Euroopalle, koska tärkein syy Turkille tehdä uudistuksia oli pyrkiminen EU:hun. Vaikka tunnustamme Turkin tähän mennessä saavuttaman edistyksen, olisi kuitenkin muistettava, että on monia ongelmia, jotka estävät Turkin integroitumisen EU:hun. Ongelmia tuottavat ennen kaikkea perustuslakiuudistus, lehdistön vapaus, naisten oikeudet ja kansallisten vähemmistöjen suojeleminen. Modernin, demokraattisen valtion on perustuttava vallanjaon periaatteeseen ja toimeenpano-, lainsäädäntö- ja tuomiovallan viranomaisten väliseen tasapainoon sekä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamiseen, erityisesti ilmaisunvapauteen ja naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon takaavaan lainsäädäntöön. Olen tyytyväinen, että Turkin hallitus ja oppositio ilmoittivat, että ne ovat halukkaita tekemään uudistuksia ja muuttamaan Turkin todelliseksi moniarvoiseksi demokratiaksi, ja toivon, että kaikki poliittiset puolueet ja yhteiskunta osallistuvat perustuslakiprosessiin.

  Zbigniew Ziobro (ECR), kirjallinen. – (PL) Turkilla on strateginen rooli vakauttavana voimana Kaukasuksen ja Lähi-idän alueella. Se on myös tärkeä tekijä suunnitelmassa, jolla Euroopan polttoaineiden tarjontaa aiotaan monipuolistaa. Turkin politiikka voi toimia mallina alueen arabivaltioille. Euroopan unionin olisi siis jatkossakin suhtauduttava myönteisesti hyvien suhteiden rakentamiseen Turkin kanssa muun muassa antamalla lisää rahoitusta yhteisiin strategisiin energiainvestointeihin, esimerkiksi Nabucco-kaasuputkeen, ja tukemalla enemmän kauppasuhteiden kehittämistä. Brysselin on osoitettava, että se tunnustaa Turkin viime vuosina saavuttaman edistymisen sen pyrkiessä integroitumaan Euroopan unioniin. On kuitenkin monia ongelmia, joiden takia EU:n on painostettava Turkkia. Neuvottelujen jatkaminen ei tule kysymykseen ennen kuin ongelmat on ratkaistu. Riittää, kun mainitsen Kyproksen sovinnonteon ja yhdistämisen, Turkin vastuunoton Armenian kansanmurhasta ja demokraattisen järjestelmän edelleen kehittämisen.

(1) ks. pöytäkirja.

15. Montenegron yhdentyminen Euroopan unioniin (keskustelu)

  Puhemies. – (IT) Esityslistalla on seuraavana neuvoston ja komission julkilausumat Montenegron yhdentymisestä Euroopan unioniin.

  Enikő Győri, neuvoston puheenjohtaja. – (HU) Arvoisa puhemies, hyvä komission jäsen, arvoisat kollegat, äänestätte huomenna Montenegron yhdentymisestä Euroopan unioniin annetusta päätöslauselmasta. Mielestäni on erittäin kiitettävää, että Euroopan parlamentti on sitoutunut varjelemaan Euroopan unionin avoimuutta. Teillä on samanaikaisesti tärkeä tehtävä jäsenvaltioiden kansalaisten saamiseksi puolellenne kannattamaan ehtoihin perustuvaa laajentumista. Huomenna teidän hyväksyttävänä olevassa päätöslauselmassa vahvistetaan myös, että olette ymmärtäneet tämän vastuun.

Haluan todeta, että myös neuvosto on äärimmäisen sitoutunut tähän asiaan. Neuvosto vahvisti 14. joulukuuta 2010 antamissaan päätelmissä Eurooppa-neuvoston hyväksymän laajentumisesta saavutetun uuden yhteisymmärryksen mukaisesti, että EU tukee hyväksyttyjen periaatteiden ja päätelmien pohjalta päättäväisesti laajentumisprosessin jatkamista Länsi-Balkanin maissa.

Myös neuvoston puheenjohtajavaltio Unkari on erittäin sitoutunut tähän tavoitteeseen. Kiitän teitä tekemästänne erinomaisesta työstä ja siitä, että olette edesauttaneet tällä päätöslauselmalla Montenegron saavutusten lujittamista, joka on erittäin tarpeellista koko liittymisprosessin aikana.

Olemme vahvistaneet useaan otteeseen, että Montenegrolla on mahdollisuus liittyä EU:n jäseneksi. Maan vakaus ja kaikkien poliittisten puolueiden sekä suurimman osan kansalaisista tukema suuntautuminen kohti EU:ta ja eri etnisten ryhmien välillä vallitseva suuri yksimielisyys ovat kaikki ominaisuuksia, joiden ansiosta Montenegro on vakautta edistävä maa Länsi-Balkanin alueella.

Emme saa unohtaa, että Montenegro on pannut täytäntöön viisumivapauden, allekirjoittanut vakautus- ja assosiaatiosopimuksen ja saavuttanut ehdokasmaan aseman 12 kuukaudessa. Nämä on ovat merkittäviä tuloksia, ja ne osoittavat, että jäsenyysmahdollisuus toimii maan valmistelujen liikkeellepanevana voimana. EU:n on tämän vuoksi tunnustettava unioniin pyrkivien maiden sitoutuminen ja saavutukset. Saavutetun edistyksen ansiosta maa voi ryhtyä uusiin toimenpiteisiin Eurooppa-myönteisessä ohjelmassaan; uusia sitoumuksia on mahdollista tehdä, ja uusia vaatimuksia voidaan laatia. EU:n toimielinten ja jäsenvaltioiden eritasoiset ja eri aloja edustavat valtuuskunnat järjestävät nykyisin päivittäin kokouksia tämän tavoitteen toteuttamiseksi.

Olemme tämän vuoksi tyytyväisiä Montenegron nykyisiin toimenpiteisiin ja erityisesti maan hallituksen juuri hyväksymään toimintasuunnitelmaan, joka laadittiin vastineena komission kannassa muotoiltuihin suosituksiin. Olemme myös tyytyväisiä maan menettelytapoihin, sillä hallitus kuuli laajasti kansalaisyhteiskuntaa ennen toimintasuunnitelman laatimista.

Haluaisin esitellä nopeasti niin sanotut ensisijaiset tavoitteet, joiden osalta on vielä edistyttävä. Ne on mainittu myös komission marraskuussa 2010 vahvistamassa kannassa. Niihin kuuluvat oikeusvaltion vahvistaminen ja julkishallinnon uudistuksen jatkaminen sekä julkishallinnon valmiuksien vahvistaminen, vaalilain saattaminen yhdenmukaiseksi perustuslain kanssa ja tiedotusvälineiden vapauden lisääminen. Tämä ei ole tärkeää ainoastaan lainsäädännölliseltä kannalta, vaan se on myös viranomaisten poliittisen kypsyyden koetinkivi. Lisäksi on äärimmäisen tärkeää taata niiden henkilöiden oikeudellinen asema, jotka joutuivat lähtemään kodeistaan, ja kunnioittaa heidän oikeuksiaan sekä pyrkiä torjumaan järjestäytynyttä rikollisuutta ja lahjontaa. Odotamme Montenegrolta merkittäviä edistysaskeleita myös näiden asioiden osalta.

Jotta Montenegro voi ryhtyä seuraaviin vakautus- ja assosiaatioprosessiin ja erityisesti liittymisneuvotteluiden aloittamiseen liittyviin toimenpiteisiin, on erittäin tärkeää, että maa saavuttaa edistystä näillä aloilla ja ryhtyy myös muihin uusiin ponnisteluihin. Montenegron on myös onnistuttava toimissaan ja kyettävä esittämään konkreettisia tuloksia.

Hyvät parlamentin jäsenet, Montenegrolla on tärkeä tehtävä alueellisessa yhteistyössä. Se toimii tiiviissä yhteistyössä naapurimaiden kanssa, ja olemme todella tyytyväisiä maan rakentavaan rooliin alueen vakauden kehittämisessä ja hyvien naapuruussuhteiden edistämisessä erityisesti siksi, että Montenegro toimii tällä hetkellä Kaakkois-Euroopan yhteistyöprosessin puheenjohtajavaltiona.

Lisäksi Montenegrossa toimii alueellisen yhteistyöneuvoston uusi kulttuurista ja yhteiskunnasta vastaava työryhmä, Cetinjen parlamentaarinen foorumi. Yhdentyminen edellyttää alueellista yhteistyötä, ja Montenegro on toiminut tässä asiassa esimerkillisellä tavalla.

Parlamentin hyväksyttävänä olevassa päätöslauselmassa arvioidaan nykyiset saavutukset. Se on tarkka kuvaus nykytilanteesta ja hyödyllinen suuntaviiva ehdokasmaan tehtäviin. Kiitän esittelijää ja kaikkia tämän asiakirjan laatimiseen aktiivisesti osallistuneita henkilöitä.

Lopuksi haluan rohkaista Montenegroa ja sen viranomaisia jatkamaan uudistuksiaan ja pyrkimyksiään maan kansalaisten toiveiden täyttämiseksi.

  Štefan Füle, komission jäsen. – (EN) Arvoisa puhemies, minulle on kunnia saada puhua Euroopan parlamentille Montenegron yhdentymisestä Euroopan unioniin. Haluan aloittaa onnittelemalla puheenjohtajavaltion tavoin Montenegrosta vastaavaa esittelijää Charles Tannockia hänen mietinnöstään ja ilmaisemalla kiitollisuuteni kaikille kunnianarvoisille parlamentin jäsenille, jotka osallistuivat asiakirjan laatimiseen. Parlamentilla on avainasema laajentumispolitiikassa. Uskon, että voimme saavuttaa enemmän, jos kaikki EU:n toimielimet toimivat yhdessä.

Montenegro on edistynyt huomattavasti Euroopan unionin jäsenyysehtojen täyttämisessä. Maassa vallitsee kasvava poliittinen yksimielisyys. Montenegro on edistynyt merkittävästi lainsäädännöllisen ja institutionaalisen kehyksen täytäntöönpanossa. Maa on myös sitoutunut vahvasti alueelliseen yhteistyöhön. Se on toteuttanut vankan joukon rakenteellisia taloudellisia uudistuksia ja saavuttanut edistystä suurimmalla osalla yhteisön säännöstöön liittyvistä aloista.

Eurooppa-neuvoston päätös myöntää Montenegrolle ehdokasmaan asema on tunnustus näistä saavutuksista ja voimakas signaali, joka vahvistaa Euroopan unionin laajentumispolitiikan uskottavuutta. Montenegro on edennyt ratkaisevaan vaiheeseen. Ehdokasmaan asema edellyttää Montenegrolta suurta vastuuta. Tarvitaan konkreettisia tuloksia, jotta Montenegro voi siirtyä seuraavaan vaiheeseen Euroopan unioniin yhdentymisen tiellä. Luotan, että Euroopan parlamentin päätöslauselmasta välittyy Montenegrolle oikea viesti maan saavutusten tunnustamisesta ja myös vahvoista odotuksista, että uudistusprosessia jatketaan päättäväisesti ja että kaikki tärkeimmät Montenegron Euroopan unioniin yhdentymiseen liittyvät haasteet ratkaistaan perusteellisesti.

Tapasin viime viikolla Montenegron uuden pääministerin, tohtori Igor Lukšićin. Hänen sitoutumisensa uudistusprosessin jatkamiseksi ja hänen luja päättäväisyytensä komission kannassa määriteltyjen ensisijaisten tavoitteiden saavuttamiseksi ovat rohkaisevia. Hallitus hyväksyi toimintasuunnitelman ensisijaisten tavoitteiden saavuttamiseksi 17. helmikuuta kuultuaan kansalaisyhteiskuntaa ja keskusteltuaan komission yksiköiden kanssa. Nyt on erittäin tärkeää keskittyä täytäntöönpanoon ja saavuttaa vankka joukko hyviä tuloksia.

Kannassa määritellyt ensisijaiset tavoitteet ovat huomattava mutta saavutettavissa oleva haaste, joka edellyttää kaikkien Montenegron toimijoiden osallistumista ja sitoutumista. Aikaisemmat laajentumiset ovat osoittaneet, että poliittisiin kriteereihin ja neuvottelulukuun 23 liittyvät tärkeät kysymykset on ratkaistava liittymisprosessin varhaisessa vaiheessa. Montenegron varhaiset ja vankat saavutukset tällä alalla ja erityisesti julkishallinnon politisoinnissa, oikeuslaitoksen riippumattomuuden vahvistamisessa ja lahjonnan ja järjestäytyneen rikollisuuden tehokkaassa torjunnassa varmistavat myöhemmin sujuvat neuvottelut ja yhdentymisen Euroopan unioniin.

Montenegron on kehitettävä vaalijärjestelyitään Etyjin ja ODIHR:n sekä Venetsian komission suositusten mukaisesti. Parlamenttia on vahvistettava. Tämä on tärkeä tavoite sekä komissiolle että Euroopan parlamentille. Yhteisön normien noudattaminen ihmisoikeuksien alalla ja erityisesti ilmaisunvapauden ja kansalaisyhteiskuntasuhteiden osalta on välttämätöntä. Montenegron on ryhdyttävä lisäponnisteluihin syrjinnän vastaisen politiikan ja erityisesti sukupuolten välisen tasa-arvon ja haavoittuvaisten ryhmien suojelun vahvistamiseksi. Siirtymään joutuneiden henkilöiden osalta tarvitaan kestäviä ratkaisuja.

Muut kannassa ja päätöslauselmaluonnoksessa määritellyt puutteet on myös ratkaistava. Montenegron on vahvistettava hallintokapasiteettiaan ja parannettava valmistelujaan useilla yhteisön säännöstön aloilla. Montenegron tulevaisuus on kiistatta Euroopan unionissa, ja meidän on toimittava vastuullisesti. Laajentumispolitiikkamme uskottavuus perustuu siihen, että laajentumismaat noudattavat Euroopan unionin asettamia ehtoja ja että Euroopan unioni kunnioittaa laajentumismaille antamiaan lupauksia.

On meidän kaikkien etu, että Montenegron eteneminen kohti Euroopan unionia perustuu vankkoihin saavutuksiin ja konkreettisiin tuloksiin. Montenegron toimintaa tänä vuonna arvioidaan lokakuussa 2011 valmistuvassa laajentumispaketissa. Komissio voi suositella neuvottelujen aloittamista vasta sitten, kun komissio on todennut Montenegron täyttävän riittävissä määrin liittymisperusteet ja erityisesti kannassa määritellyt seitsemän ensisijaista tavoitetta.

  Charles Tannock, ECR-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, olen vieraillut Montenegrossa kahdesti viimeisten 18 kuukauden aikana yhdessä PPE-ryhmään kuuluvan varjoesittelijä Anna Ibrisagicin kanssa, jotta olen voinut muodostaa oman arvioni maan edistymisestä ensin kohti ehdokasmaan asemaa ja nyt mahdolliseksi EU:n jäseneksi.

Olen erittäin vaikuttunut koko Montenegron hallituksen uutteruudesta ja sitoutumisesta. Hallitus voi olla pieni, mutta se työskentelee todellakin erittäin paljon. Haluan osoittaa aivan erityisen kunnianosoituksen edelliselle pääministerille Milo Ðjukanovićille ja hänen äskettäiselle seuraajalleen Igor Lukšićille. He molemmat ovat olleet pragmaattisia ja samalla määrätietoisia toiminnassaan ja pyrkimyksessään johtaa heidän maansa kohti EU:n ja Naton jäsenyyttä.

Nyt on Montenegron vastuulla täyttää EU:n odotukset. Montenegron hallituksen on saavutettava erityisesti komission jäsen Fülen komission kannassa määrittelemät seitsemän ensisijaista tavoitetta. Nostan erityisesti esille lahjontaa ja järjestäytynyttä rikollisuutta koskevan kysymyksen, jonka osalta on olemassa selvät ja hyvin määritellyt mittarit edistymisen mittaamiseksi.

Olen tyytyväinen siihen, että Montenegron hallitus hyväksyi viime kuussa erittäin hyvin laaditun toimintasuunnitelman, jonka avulla on tarkoitus saavuttaa nämä tavoitteet ja pyynnöt. Mielestäni Montenegro on nyt valmis aloittamaan neuvottelut EU:n jäsenyydestä virallisena ehdokkaana, ja on kummallista, että komissio pitää kiinni siitä, että virallisen ehdokasmaan aseman myöntämisen ja neuvotteluiden aloittamisen välillä on kuluttava huomattavasti aikaa. Tälle viiveelle ei ole katsoakseni oikeita perusteita tai selvää pohjaa perussopimuksissa. Mikä vielä tärkeämpää, se on tuskin kaikista myönteisin signaali Podgoricalle tai muille esimerkiksi Makedonian kaltaisille alueen maille, jotka työskentelevät ahkerasti ehdokasmaan aseman saavuttamiseksi.

Ainoa toiveeni on, että tämä vaadittu odotus, joka on nyt pakollinen ja Montenegron kannalta turhauttava, ei heikennä maan sitoumusta yhdentyä Euroopan unioniin.

Montenegroa olisi arvioitava ainoastaan ansioiden, tosiasioiden ja saavutusten perusteella. Montenegron tapausta ei pidä sitoa edistykseen muissa Länsi-Balkanin naapurimaissa. Montenegro on pieni mutta kaunis maa, joka on nauttinut huomattavasta vakaudesta ja talouskasvusta sen jälkeen, kun se irtaantui rauhanomaisesti Serbiasta. Toisin kuin sen suuremmissa naapurimaissa, Montenegrossa on vain harvoja, jos lainkaan, sisäisiä etnisiä tai uskonnollisia ongelmia. Sillä on Kroatian kanssa pieni rajakiista, jonka se ratkaisee rauhanomaisesti Kansainvälisessä tuomioistuimessa. Se on neuvotellut ja ratifioinut äskettäin luovutussopimukset sekä Serbian että Kroatian kanssa järjestäytyneen rikollisuuden torjumiseksi.

Montenegron talous perustuu euroon: uskokaa tai älkää, maan valuuttana on euro, vaikka maa ei kuulu euroalueeseen. Surullista kyllä, Montenegron talous on yhä yksipuolinen ja perustuu pääasiassa matkailuun ja yhteen aluminiisulattamoon. Maan on luotava lisää vesivoima-alan työpaikkoja vientiä varten. Myös rahoituspalvelut voisivat hyvin olla toinen ratkaisu.

Olen henkilökohtaisesti optimistinen tästä asiasta, joka on pohjimmiltaan erittäin hyvä uutinen Länsi-Balkanilta.

  Anna Ibrisagic, PPE-ryhmän puolesta. – (SV) Arvoisa puhemies, Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraattien) Montenegrosta vastaavana varjoesittelijänä haluan ensiksi kiittää Charles Tannockia erinomaisesta yhteistyöstä ja hyvin perusteellisesta ja tasapainoisesta mietinnöstä. Haluan myös kehottaa kollegoitani äänestämään huomenna käsiteltävänä olevan mietinnön puolesta.

Haluan erityisesti korostaa, että olen erittäin kiitollinen Eurooppa-neuvoston joulukuussa 2010 tekemästä päätöksestä, jolla Montenegrolle myönnettiin ehdokasmaan asema ja mahdollisuus liittyä EU:n jäseneksi. On kuitenkin tärkeää, että emme pysähdy tähän, vaan jatkamme nopeasti kohti tavoitetta, joka on Montenegron liittyminen EU:n jäseneksi. Montenegro on osoittanut jatkuvasti heti itsenäistymisensä jälkeen olevansa poliittisesti ja taloudellisesti erittäin vakaa maa. Maata kuvaillaan usein menestystarinana, ja tänään olemme kuulleet sen myös neuvostolta.

Pidän Charles Tannockin tavoin valitettavana, että ehdokasmaan asema on erotettu oikeudesta aloittaa neuvottelut. Katson tämän vuoksi, että komission olisi aloitettava jäsenyysneuvottelut niin pian kuin mahdollista ja asetettava päivämäärä näiden neuvotteluiden aloittamiseksi Montenegron kanssa. On selvää, että uudistusten on jatkuttava esimerkiksi oikeuslaitoksessa ja julkishallintoon liittyvien eturistiriitojen torjumiseksi ja että komission suosittelemat ensisijaiset tavoitteet on saavutettava. Haluan kuitenkin esittää kiitokseni Montenegron hallitukselle myönteisistä uudistuksista, jotka se on onnistunut panemaan täytäntöön tähän mennessä.

Montenegron suurlähettiläs on tänään kanssamme täällä istuntosalissa, ja odotan innolla päivää, jolloin voimme toivottaa suurlähettilään lisäksi koko Montenegron tervetulleeksi EU:hun ja Montenegron edustajat mukaan Euroopan parlamenttiin.

  Göran Färm, S&D-ryhmän puolesta. – (SV) Arvoisa puhemies, haluan myös kiittää Euroopan parlamentin sosialistien ja demokraattien ryhmän puolesta Charles Tannockia hänen rakentavasta yhteistyöstään. Olen tyytyväinen, että Montenegro voi nyt tavoitella EU:n jäsenyyttä. Olen yhtä mieltä siitä, että komission olisi aloitettava neuvottelut niin pian kuin mahdollista, tietysti sillä edellytyksellä, että Montenegro jatkaa edistymistä kohti EU:n asettamia tavoitteita.

Ehdokasmaan aseman myöntäminen Montenegrolle on vahva signaali EU:n sitoutumisesta siihen, että koko entisen Jugoslavian alueen tulevaisuus on EU:ssa. Montenegro voi näyttää Kroatian tavoin tietä muille maille kohti EU:n jäsenyyttä. Lähestyminen EU:n kanssa on avainasemassa alueen kukoistuksen ja vakauden kannalta. Tämä on täysin selvää.

Montenegro on pieni, uusi ja rauhanomainen maa, joka on sitoutunut vahvasti alueelliseen yhteistyöhön. Sillä on hyvät suhteet naapurimaihin ja näin ollen hyvät edellytykset onnistua tulevissa jäsenyysneuvotteluissa. On kuitenkin olemassa aloja, joilla on tehtävä pontevia uudistuksia. Oikeusvaltioperiaatteeseen perustuvan toimivan yhteiskunnan edellyttämää oikeudellista ja hallinnollista kapasiteettia on vahvistettu, mutta sitä on vielä kehitettävä lisää. Lahjonta ja järjestäytynyt rikollisuus rehottavat, ja oikeusjärjestelmää on tehostettava huomattavasti, jotta EU:n vaatimukset voidaan täyttää.

Olen esittänyt joukon tarkistuksia, joiden tarkoituksena on osoittaa, että Montenegrossa on myös vahvistettava naisten asemaa, turvattava lehdistönvapaus, suojeltava työntekijöiden ja vähemmistöjen perusoikeuksia ja erityisesti kehitettävä kansalaisyhteiskuntaa. Emme saa unohtaa, että myös nämä ovat erittäin tärkeitä kysymyksiä tulevissa EU:n jäsenyysneuvotteluissa. Toivotan Montenegron tervetulleeksi Euroopan unionin jäseneksi niin pian kuin mahdollista.

  Ivo Vajgl, ALDE-ryhmän puolesta. – (SL) Arvoisa puhemies, haluan onnitella Charles Tannockia hänen mietinnöstään ja yhteistyöstä, jota hän on tehnyt mietintöä laadittaessa. Jos haluamme Montenegroa koskevan päätöslauselman hyväksymisen myötä periaatteessa uusia sitoumuksemme Euroopan unionin laajentumisprosessin jatkamiseksi ja mahdollisuuden tarjoamiseksi kaikille mantereemme valtioille kehittyä unionin jäsenyyden suojissa, meidän on ensin varmistettava seuraavien vaiheiden suorittaminen aivan ensiksi Montenegron osalta ja myöhemmin myös Serbian, Makedonian, Bosnian ja Hertsegovinan ja Albanian osalta, tietysti Turkkia unohtamatta.

Montenegron osalta tämä tarkoittaa, että ehdokasmaan aseman myöntämisen ja periaatteessa neuvotteluiden aloittamista koskevan päätöksen tekemisen jälkeen on oikeasti aloitettava neuvottelut. Montenegron hallituksella on tällä välin paljon työtä tehtävänä oikeusjärjestelmien yhdenmukaistamisen ja hallintokapasiteetin vahvistamisen osalta. Lahjonnan torjunnan on jatkuttava kaikissa muodoissaan, ja sen tuloksena on oltava lahjontaan syyllistyneiden henkilöiden tuomitseminen.

Tasa-arvon ja naisten kunnioittamisen varmistaminen on tehtävä, jonka on oltava esillä myös jatkossa. Ilmaisunvapaus, tiedotusvälineiden riippumattomuus ja vähemmistöjen suojelu ovat kaikki arvoja, joita kaikkien Euroopan unionin ehdokasmaiden on varauksetta kunnioitettava.

Montenegron nuoren demokratian on tarjottava kansalaisjärjestöille asianmukainen ja merkittävä asema yhteiskunnassaan. Arvoisa komission jäsen, haluan kertoa teille erityisestä toiveesta, jonka kuulin vieraillessani Montenegrossa ja keskustellessani paikallisten politiikkojen kanssa. On tärkeää, että Montenegron ja Serbian väliset suhteet kehittyvät ilman, että Serbia pyrkii puuttumaan naapurimaansa kehitykseen etnisten serbipuolueiden avulla. Tämä ajattelutapa on jo aiheuttanut suurta vahinkoa Kaakkois-Euroopan historiassa.

  Ulrike Lunacek, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, hyvä komission jäsen, haluan myös kiittää kollegaamme Charles Tannockia erittäin hyvästä ja tasapainoisesta mietinnöstä, ja olen iloinen, että olemme yksimielisesti pahoillamme siitä, että ehdokasmaan aseman myöntäminen Montenegrolle on erotettu neuvotteluiden aloittamisesta. Toivon edellisten puhujien tavoin, että Montenegro etenee neuvotteluissa ja että viive ei ole liian pitkä. Olen myös iloinen saatuani kuulla puheenjohtajavaltio Unkarilta, että se kannattaa vahvasti laajentumisprosessia. Toivon, että asiassa edetään vielä tänä vuonna viimeistään edistymiskertomuksen julkaisemisen jälkeen. Montenegro on saavuttanut paljon menneisyydessä ja viime vuosina, mutta on yhä olemassa muutamia huolta herättäviä asioita. Haluan mainita seuraavat kolme: lahjonnan torjunta, syrjintä ja ympäristökysymykset.

Lahjonnan ja järjestäytyneen rikollisuuden torjunnan osalta olen iloinen, että vaadimme tässä mietinnössä myös, että valtion viranomaisten on oltava painostamatta kansalaisjärjestöjä ja kansalaisyhteiskunnan järjestöjä, jotka tutkivat lahjontaa ja järjestäytynyttä rikollisuutta. Niiden on oltava vapaita tekemään työtään ja tukemaan valtiota lahjonnan ja järjestäytyneen rikollisuuden poistamisessa.

Toinen kysymys on syrjinnän torjunta. Maassa on yhä monia ryhmiä, joiden osalta syrjinnän torjunnassa ei ole onnistuttu hyvästä lainsäädännöstä huolimatta. Niitä ovat romani-, ashkali- ja egyptiläisyhteisöt ja homot, lesbot, biseksuaalit ja transseksuaalit. Kansainvälisenä naistenpäivänä meidän on myös mainittava sukupuolten välinen tasa-arvo.

Lopuksi ympäristökysymysten osalta Montenegro määrittelee itsensä perustuslaissaan ekologiseksi valtioksi, mikä on hienoa. Ongelmana on, että kaunis maaseutu on vaarassa tuhoutua kauniista rannikosta ja vuoristosta huolimatta, jos hyvää ja avointa kehitystä ei tapahdu ympäristöarvioiden suorittamisen avulla. Toivon, että tämä maa siirtyy eteenpäin, ottaa kansalaisyhteiskunnan mukaan päätöksentekoon ja siirtyy avoimeen ympäristökysymysten käsittelyyn erityisesti vesivoimalaitosten osalta.

  György Schöpflin (PPE). – (EN) Arvoisa puhemies, olen yhtä mieltä suurimman osan puhujista kanssa siitä, että Montenegro on edistynyt tähän mennessä huonoista alkulähtökohdista huolimatta huomattavasti yhdentymisessään Euroopan unioniin. Sen on täytynyt selviytyä muiden entisen Jugoslavian tasavaltojen tavoin kommunismin ja valtion romahtamisesta ja sitä seuranneesta sodasta, minkä jälkeen sen on täytynyt rakentaa uusi järjestelmä vanhan järjestelmän raunioille.

Tämä ei ole helppo tehtävä, ja osa entisen järjestelmän huonoista piirteistä on jatkanut eloaan uuden ulkomuodon turvin. Tärkeää on kuitenkin se, että maassa on noussut esiin nuori eliitti, joka on sitoutunut tulevaisuuteen osana Euroopan unionia. Tätä auttoi varmasti osaltaan epäonnistunut liitto Serbian kanssa. Ongelmia on tietenkin yhä jäljellä. Olemme kuulleet joistakin näistä ongelmista, jotka ovat olleet yleisiä entisissä kommunistisissa valtioissa: lahjonta, rikollisuus, oikeusjärjestelmän väärinkäyttö, tehoton julkinen sektori ja niin edelleen.

Näiden ongelmien ja muiden vastaavien puutteiden korjaaminen poliittisessa, taloudellisessa, oikeudellisessa ja hallinnollisessa järjestelmässä edellyttää maan johtajilta suuria ponnisteluja, ja heidän on oltava valmiita nykyisestä järjestelmästä hyötyvien henkilöiden aktiiviseen ja passiiviseen vastarintaan. Jokainen entinen kommunistinen maa on joutunut kärsimään samanlaisista vaikeuksista. Sekä eliitin että suuren yleisön päättäväisyys liittyä tulevaisuudessa EU:n jäseneksi on todennäköisesti tärkein yksittäinen tekijä Montenegron mahdollisen EU:hun liittymisen varmistamisessa.

  Monika Flašíková Beňová (S&D). – (SK) Arvoisa puhemies, edistyminen yhdentymisessä Euroopan unioniin on yksi tärkeimmistä Montenegron edelleen kehittymistä ruokkivista tekijöistä. Maa on saavuttanut taloudelliselta kannalta tietyn makrotaloudellisen vakauden tason, ja se on myös edistynyt menestyksekkäästi Kööpenhaminan huippukokouksessa tai Eurooppa-neuvoston Kööpenhaminan kokouksessa asetettujen poliittisten kriteerien täyttämisessä.

Meidän on kuitenkin painostettava lisää Montenegroa erityisesti oikeusvaltion vahvistamisen – oikeusjärjestelmän uudistukset mukaan luettuina – osalta. Myös nykyisten lahjonnan ja järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaan liittyvien pyrkimysten jatkaminen on välttämätöntä. Olisi myös toivottavaa nähdä edistystä julkishallinnon uudistamisessa ja vaaliuudistuksessa sekä parlamentin aseman vahvistamisessa.

Painopisteen on oltava ilmaisunvapauden ja tiedotusvälineiden vapauden täytäntöönpanossa. Olisi myös asianmukaista tehdä yhteistyötä kansalaisyhteiskunnan kanssa ja pyrkiä puuttumaan syrjintään ja maan väestöön kuuluvien vähemmistöryhmien, mukaan lukien romanit, sosiaaliseen ja taloudelliseen integroimiseen. Alueellinen yhteistyö ja hyvät suhteet naapurimaihin ovat epäilemättä yksi muista edellytyksistä, jotta yhdentyminen Euroopan unioniin voi onnistua.

Arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, Montenegro on tehnyt huomattavia ponnisteluja pyrkimyksessään täyttää Euroopan unioniin yhdentymistä varten asetetut kriteerit, ja meidän on tämän vuoksi harkittava ehdokasmaan aseman myöntämistä tälle maalle. Uskon sen onnistuvan.

  Eduard Kukan (PPE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluan ensiksi kiittää ja onnitella esittelijä Tannockia erinomaisesta mietinnöstä ja erittäin hyvästä mietintöön liittyvän päätöslauselman valmistelutyöstä.

Montenegro on edistynyt hyvin yhdentymisprosessissa. Maalla on myös rakentava rooli alueellisen tasapainon säilyttämisessä. Komissio ja neuvosto vahvistivat viime vuonna Montenegron olevan oikealla tiellä, kun ne myönsivät sille ehdokasmaan aseman. Toivon, että Montenegro varmistaa, että loput kriteerit liittymisneuvotteluiden aloittamiseksi täytetään pian, jotta neuvottelut voidaan aloittaa.

Ennen sitä Montenegron hallituksen on keskityttävä edistymiseen tärkeimmissä kysymyksissä, jotka on selvästi määritelty. Ne ovat tiivistetysti seuraavat: oikeusvaltio, lahjonnan ja järjestäytyneen rikollisuuden torjunta, vaalilaki, parlamentin valvonta-aseman vahvistaminen hallitukseen nähden ja kansalaisyhteiskunnan ja hallituksen välisen vuorovaikutuksen lisääminen, oikeusjärjestelmän uudistaminen ja oikeus- ja syyttäjälaitoksen riippumattomuuden vahvistaminen sekä valtion toimielimiä heikentävän lahjonnan torjunta, taloudellinen ja sosiaalinen kehitys ja toimiva julkishallinto.

Olen myös iloinen siitä, että Montenegro etenee jatkuvasti pidemmälle yhdentymisprosessissa. Toivon tämän vuoksi, että neuvosto päättää aloittaa neuvottelut Montenegron kanssa todella pian.

  Zoran Thaler (S&D). – (SL) Arvoisa puhemies, jäsen Győri, komission jäsen Füle, haluan onnitella esittelijä Charles Tannockia hänen saavutuksistaan huomenna äänestämämme Montenegroa koskevan päätöslauselman laatimisessa. Montenegro on suuri toive Euroopan unionin laajentumiselle Länsi-Balkanille. Montenegro on valtio ja yhteiskunta, jolla ei ole mitään varsinaisia ongelmia, jotka voisivat estää sitä suoriutumasta Euroopan unionin jäseneksi liittymistä varten edellytettävistä toimista. Sen naapurimaat Bosnia ja Hertsegovina ja Makedonia eivät kuitenkaan ole olleet yhtä onnekkaita.

Euroopan komission seitsemän ensisijaista tavoitetta ovat selviä, ja haluan ehdottaa, että pääministeri Igor Lukšićin hallitus toimisi niiden osalta päättäväisesti ja tällä tavoin avaisi neuvottelut Montenegron täydestä jäsenyydestä. Näin toimiessaan hallituksen olisi luotettava Montenegron kansalaisyhteiskuntaan, vapaasti ajattelevaan älymystöön ja kansalaisjärjestöihin. Kriitikot tai riippumattomat tiedotusvälineet eivät ole Montenegron vihollisia vaan sen arvokasta pääomaa. Lahjonnan ja järjestäytyneen rikollisuuden torjunta on aivan selvästi avainkysymys. Montenegrolaisen kansanlaulun sanoin totean, että "Montenegro voi olla pieni, mutta se on kunniakas ja oikeudenmukainen".

  Elena Băsescu (PPE). – (RO) Arvoisa puhemies, Euroopan komission suositus ehdokasmaan aseman myöntämisestä Montenegrolle vahvistaa entisestään Länsi-Balkanin alueen vakautta. Haluan samalla mainita, että EU:hun yhdentymisen kannalta avainasemassa olevien Kööpenhaminan kriteerien täyttäminen kokonaan on erittäin tärkeää. Huomattavasta edistymisestä huolimatta Montenegron viranomaisten on yhä pantava täytäntöön uudistuksia tärkeimmillä aloilla. Minun on esimerkiksi mainittava komission kertomus lahjonnan ja laittomien veronsiirtojen leviämisestä. Tätä ajatellen tärkein toimenpide on luoda erityinen rakenne näiden ongelmien torjumiseksi.

Toisaalta vähemistöjen oikeuksilla, ja tarkoitan tässä yhteydessä erityisesti romanivähemmistöä, ei ole vielä riittävää lainsäädännöllistä pohjaa. Vähemmistöjen aseman ja niiden oikeuksien maininta perustuslaissa olisi myönteinen signaali yhdentymiselle Euroopan unioniin. Olen tyytyväinen Montenegron mainostamiseen vihreää liikettä puolustavana valtiona. Ympäristönsuojelu on yksi EU:n tärkeimmistä tavoitteista. Tässä kohtaa haluan kiinnittää huomiota huonosti hallinnoidun ja määriltään kohtuuttoman matkailun haitallisiin vaikutuksiin. Yhtenä sen seurauksista voi olla tulevien liittymisneuvotteluiden pidentyminen.

Lopuksi haluan todeta, että Montenegron mahdollinen yhdentyminen Euroopan unioniin auttaa EU:ta hyväksymään menneen toimintansa koko Balkanin alueen osalta.

  Csaba Sándor Tabajdi (S&D). – (HU) Arvoisa puhemies, hyvä edustaja Győri, arvoisa komission jäsen, olen tyytyväinen, että puheenjohtajavaltio Unkari pitää laajentumista Länsi-Balkanille yhtenä sen ensisijaisista tehtävistä, ja luotan siihen, että tämä auttaa huomattavasti Montenegroa edistymään ehdokasmaan asemasta kohti lopulta aloitettavia liittymisneuvotteluita. Kollegani ovat jo todenneet, kuinka tärkeää lahjonnan torjunta on tämän Länsi-Balkanin maan liittymisen kannalta, mutta sen lisäksi on olemassa kaksi muuta tärkeää kysymystä. Ensimmäinen niistä koskee naapuruussuhteiden tilaa. Montenegro on onnistunut tältä osin hyvin, sillä se on allekirjoittanut sopimukset Kroatian ja Serbian kanssa.

Toinen kysymys koskee vähemmistöjä. Montenegrossa on säädetty esimerkillinen vähemmistölaki, joka perustuu monilta osin kotimaani Unkarin paikallisten vähemmistöhallitusten mallista saatuihin kokemuksiin. Pahoittelen kuitenkin, että vaalilaki epäonnistui juuri siksi, että vähemmistön edustusta ei ole saatu ratkaistua. Toivon, että montenegrolaiset ystävämme ratkaisevat myös tämän ongelman.

  Jan Kozłowski (PPE). – (PL) Arvoisa puhemies, haluan aloittaa onnittelemalla Montenegroa siitä, että se saavutti joulukuussa 2010 ehdokasmaan aseman Euroopan unioniin yhdentämistä varten. Montenegron ja EU:n toimielinten poliittinen vuoropuhelu on hyvin pitkälle edenneessä vaiheessa huolimatta siitä, että vuoropuhelua ei ole käyty kauan. Osoitus Montenegron korkean tason sitoutumisesta ja vahvasta poliittisesta tahdosta tehdä muutoksia on mahdollista nähdä maan tavassa panna täytäntöön esimerkiksi Bolognan prosessiin liittyviä uudistuksia ja maan suorittamista työmarkkinoiden toiminnan parannuksista.

Kuten komission Montenegron jäsenhakemusta koskevasta tiedonannosta on kuitenkin mahdollista nähdä, jatkuvasti korkealla oleva työttömyyden taso osoittaa, että käytettävissä olevan ja tarvittavan osaamisen välillä vallitsee eroja, jotka paljastavat koulutusjärjestelmän heikot kohdat. Montenegron olisi tämän vuoksi ryhdyttävä kaikkiin mahdollisiin ponnisteluihin sen varmistamiseksi, että kaikilla sosiaalisilla ryhmillä sosiaalisen syrjäytymisen vaarassa olevat ryhmät mukaan luettuina olisi mahdollisuus saada laadukasta peruskoulutusta, jotta maa voisi tarjota kansalaisilleen taitoja, jotka edistävät heidän työllistymismahdollisuuksiaan.

  Janusz Władysław Zemke (S&D). – (PL) Arvoisa puhemies, tämä keskustelu on osoittanut, että Montenegro on yhä enenevissä määrin paremmin valmistautunut liittymään osaksi Euroopan unionin rakenteita. On sanomattakin selvää, että tämä on tärkeää Montenegrolle, mutta haluan kiinnittää huomionne siihen, että prosessiin liittyy myös kaksi muuta ulottuvuutta. Ensimmäinen niistä on eurooppalainen ulottuvuus, joka osoittaa, että muu Eurooppa on yhä kiinnostunut Euroopan unionin toiminnan perustana olevista periaatteista ja arvoista. Toinen ulottuvuus liittyy Balkanin alueeseen, sillä tämä prosessi osoittaa muille Balkanin maille, mitä tietä ne voivat seurata ja mitä niiden todellakin olisi seurattava. Tie on vaikea, mutta ei mahdoton.

Esitän hyvin yhden hyvin nopean kysymyksen: voisiko komission jäsen Füle kertoa meille, millä aikataululla Montenegro voi liittyä tulevaisuudessa Euroopan unionin jäseneksi? Paljon kiitoksia.

  László Tőkés (PPE). – (EN) Arvoisa puhemies, olen kansojen rauhanomaiseen yhdessäeloon ja sovintoon perustuvan kukoistavan monikansallisen yhteiskunnan tarjoaminen hyötyjen vahvana kannattajana ja Romanian kansalaisena kiitollinen siitä, että Montenegro on ponnistellut täyttääkseen Kööpenhaminan kriteerit demokratian takaavien instituutioiden vakauden osalta ja noudattaakseen eurooppalaisia ja kansainvälisiä standardeja.

Montenegro on parlamentaarinen demokratia, joka perustuu perustuslakiin ja lainsäädännölliseen kehykseen, joka takaa oikeusvaltioperiaatteen ja ihmisoikeuksien toteutumisen ja vähemmistöjen suojelun.

Lainsäädännön täytäntöönpanoon liittyy kuitenkin vakavia puutteita. Lahjonta rehottaa, järjestäytynyt rikollisuus on yhä vakava ongelma, ja oikeuslaitoksen tehokkuus herättää huolta.

Kannustan Montenegroa jatkamaan sen rakentavaa osallistumista alueelliseen yhteistyöhön ja kahdenvälisten suhteiden vahvistamiseen naapurimaiden kanssa.

  Katarína Neveďalová (S&D). – (SK) Arvoisa puhemies, komission jäsen Fülen viimeviikkoinen vierailu osoittaa, että Montenegron hallitus on aidosti sitoutunut yhdentymiseen Euroopan unioniin ja että se on paras tie maalle, joka on etenemässä kohti Euroopan unionia.

Montenegrossa viime vuosien aikana tapahtuneet sosiaaliset ja poliittiset muutokset ovat myönteinen signaali EU:n lisäksi myös Montenegron naapurimaille. Montenegro on saanut myös kehuja YK:lta monista ongelmista, jotka sen on onnistunut ratkaista. Yhdistyneiden Kansakuntien kehitysohjelman raportin mukaan Montenegro kykenee saavuttamaan vuoteen 2015 mennessä vuosituhannen kehitystavoitteet, mukaan lukien köyhyyden poistaminen, kaikille tarjottava perusasteen koulutus ja lapsikuolleisuuden vähentäminen.

Montenegron pääministeri Igor Lukšič totesi vieraillessaan äskettäin Brysselissä, että Montenegron ensisijaisena tavoitteena on EU:n ja Naton jäsenyys. Pidän tämän vuoksi Montenegron ponnisteluita äärimmäisen merkittävinä ja kannatan täysin EU:n Montenegrolle tarjoamaa tukea ja apua, ja uskon, että maa liittyy EU:hun lähitulevaisuudessa.

  Raffaele Baldassarre (PPE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvä komission jäsen, arvoisat kollegat, joistakin loistavista tähän mennessä saavutetuista Euroopan unioniin yhdentymiseen liittyvistä tuloksista huolimatta on olemassa joitakin puutteita demokraattisen järjestelmän kehittämisen ja oikeusvaltion täydellisen toteutumisen kannalta erittäin tärkeillä aloilla.

Rikosoikeudenkäyntejä koskevaan lainsäädäntöön ja muuhun primaarilainsäädäntöön tehtyihin tarkistuksiin liittyvistä edistysaskeleista huolimatta Montenegro on yhä merkittävästi aikataulustaan jäljessä joidenkin kysymysten käsittelyn osalta. Tarkoitan tällä erityisesti sitä, että oikeuslaitoksen vastuullisuus ja tehokkuus sekä avoimuus, syyttäjänviraston avoimuutta unohtamatta, on varmistettava kiireellisesti. Lisäksi on varmistettava, että nämä laitokset ovat poliittisesti riippumattomia.

Tämä edellyttää huomattavien muutosten tekemistä tuomareiden ja julkisten syyttäjien nimittämisjärjestelmään sellaisen käytännön lopettamiseksi, jossa nimittämiset suoritetaan ainoastaan parlamentissa ja hallituksessa.

Lopuksi [...] oikeussuojan ja ilmaisen oikeusavun parantamiseksi.

  Corina Creţu (S&D). – (RO) Arvoisa puhemies, ehdokasmaan aseman myöntäminen Montenegrolle on seurausta Euroopan unionin edistämästä avointen ovien politiikasta, joka on hyödyttänyt Itä-Euroopan lisäksi myös Länsi-Balkanin aluetta, kuten tästä tapauksesta käy ilmi. Montenegrolla on edessään tie, joka ei ole helppo eikä yksinkertainen, mutta sille on tarjottu mahdollisuus liittyä EU:n jäseneksi ja tiekartta, ja maa voi hyötyä sellaisten alueen muiden maiden kokemuksista, jotka ovat käyneet äskettäin läpi liittymisprosessin. On tärkeää, että seuraava edistymiskertomus on myönteinen ja että siinä sallitaan liittymisneuvotteluiden aloittaminen.

Mielestäni Euroopan unioni on osallistunut menestyksekkäästi ja tärkeällä tavalla sovinnon edistämiseen entisen Jugoslavian alueella. Kun kaikki Jugoslavian liittovaltion hajoamisen jälkeen muodostetut valtiot on hyväksytty Euroopan unionin jäseniksi, väkivaltaisen menneisyyden loputkin haavat voivat umpeutua, mikä on yhä tärkeä asia koko eurooppalaiselle yhteisölle. Toivotan Montenegron kansalle menestystä sen pyrkimyksissä uudistaa maataan liittymisehtojen täyttämiseksi.

  Andreas Mölzer (NI). – (DE) Arvoisa puhemies, oletuksena oli, että Serbiaa, Montenegroa ja Makedoniaa koskeva viisumivapaus kannustaisi matkailijoita ja yrittäjiä hyödyntämään paremmin tätä mahdollisuutta. Sen sijaan olemme saaneet huomata, että taloudellisten siirtolaisten määrä on kasvanut. Tämän vuoksi on epäilemättä tärkeää järjestää näissä maissa tiedotuskampanjoita, jotta voimme tehdä selväksi, että vierailijaviisumi ei tarkoita turvapaikkaa tai työpaikkaa EU:ssa. Osoituksena tämän ongelman tiedostamatta jättämisestä on se, että EU:n oli painostettava Euroopan unioniin kohdistuvaan maahanmuuttoon erikoistuneita matkatoimistoja lopettamaan toimintansa. Meidän on odotettava ja katsottava, kuinka tehokas suunniteltu massaliikehdinnän varhaisvaroitusjärjestelmä on romaniongelman osalta.

Monet ihmiset vaikuttavat uskovan, että heidän tulevaisuutensa ei ole Balkanilla sijaitsevissa kotimaissaan, kuten esimerkiksi Montenegrossa. Sen sijaan he haluavat hyödyntää heille vasta myönnetyn matkustusvapauden, jotta he voivat saapua EU:hun laittomasti. Heillä ei ole kuitenkaan oikeutta hyötyä EU:n sosiaaliturvajärjestelmistä.

On tärkeää, että Montenegro ryhtyy suurempiin ponnisteluihin EU:n normien käyttöönottamiseksi oikeuslaitoksessa, lahjonnan torjunnassa ja vähemmistöjen suojelussa, jotta maalle voidaan tarjota mahdollisuus liittyä EU:n jäseneksi.

  Štefan Füle, komission jäsen. – (EN) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, keskustelumme on osoittautunut hedelmälliseksi, sillä olemme vahvistaneet seuraavat askeleet, jotka Montenegron on otettava, jotta se voi edetä pidemmälle tiellään kohti Euroopan unionia. Kuten tänään keskustelemassamme mietintöluonnoksessa ja komission viime marraskuussa hyväksymässä kannassa on tunnustettu, Montenegro on saavuttanut paljon, mutta sen on edistyttävä vielä huomattavasti.

Montenegro on nyt edennyt ratkaisevaan vaiheeseen. Tarvitaan konkreettisia tuloksia, jotta Montenegro voi siirtyä seuraavaan vaiheeseen Euroopan unioniin yhdentymisen tiellä. Ehdokasmaan aseman myöntämisen luomaa vauhtia olisi pidettävä yllä, ja uudistuksiin olisi ryhdyttävä päättäväisesti. Tavoitteet ovat hyvin tiedossamme: Montenegron tehtävänä on saavuttaa vaaditut tavoitteet ja osallistua niiden tavoittamisen jälkeen neuvotteluprosessiin. Montenegron eteneminen kohti Euroopan unionin jäsenyyttä riippuu sen omista saavutuksista. Tämän asian olisi selitettävä haluttomuuteni määritellä ennalta laajentumisen aikataulua, kuten monet teistä ovat minulta pyytäneet. Luotan kuitenkin siihen, että meidän tukemme ja ennen kaikkea Montenegron kansan päättäväisyyden avulla Montenegro voi edetä todella kohti Euroopan unionia.

  Enikő Győri, neuvoston puheenjohtaja. – (HU) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, haluan ensin kiittää teitä tästä erittäin hedelmällisestä keskustelusta. On kannustavaa nähdä, että Euroopan parlamentti tukee koko sydämestään Montenegron pyrkimystä yhdentyä Euroopan unioniin. Haluan vakuuttaa teille, että kaikki tässä keskustelussa mainitut huolenaiheet ja tehtävät ovat EU:n toimielinten Montenegron EU:n jäsenyysmahdollisuudesta käymän vuoropuhelun asialistalla ja että teemme kaikkemme, jotta voimme ratkaista ne asiaankuuluvalla tavalla.

Keskustelussa on mainittu ja kysytty useampaan kertaan, mitä tapahtuu ehdokasmaan aseman myöntämisen ja liittymisneuvotteluiden aloittamisen välisenä aikana, eli miksi emme aloita neuvotteluita välittömästi ja viipymättä. Kuten jo mahdollisesti tiedätte ja kuten sekä komission jäsen että minä olemme maininneet, komissio on asettanut ehdot, jotka Montenegron on täytettävä nyt, kun se on saavuttanut ehdokasmaan aseman. Näitä ehtoja on seitsemän, ja niihin kuuluvat muun muassa oikeusvaltioperiaate ja lahjonnan ja järjestäytyneen rikollisuuden torjunta. Komissio arvioi näissä asioissa saavutetun edistyksen, joka esitellään neuvostolle syksyllä. Tämän jälkeen voimme päättää, olemmeko päässeet vaiheeseen, jossa neuvottelut voidaan aloittaa.

Kiitän teitä jälleen tästä keskustelusta ja uskon, että myös tämä osoittaa, että Euroopan parlamentti on valmis lähettämään myönteisen signaalin Länsi-Balkanin alueelle. Signaali osoittaa, että laajentumisprosessi on käynnissä ja yhä olemassa ja että sen on oltava uskottava. Tämä tarkoittaa, että alueen kunkin maan edistyminen perustuu maakohtaiseen lähestymistapaan ja suoriutumiseen. Montenegron tapauksessa tämä tarkoittaa tässä keskustelussa mainittuja asioita, Serbian osalta tämä tarkoittaa, että komissio arvioi nyt kyselyyn annetut vastaukset, ja Kroatian osalta tämä tarkoittaa, että maan on tehtävä kotiläksynsä ja valmistauduttava kaikin mahdollisin tavoin, jotta se voi varmistaa, että neuvottelut voidaan saada päätökseen Unkarin puheenjohtajuuskauden aikana. Tällä tavoin prosessi säilyy uskottavana, ja voimme varmistaa, että läheisimmät naapurimme, jotka ovat todellisia eurooppalaisia maita, pysyvät oikealla polulla, ja että ne voivat lopulta liittyä EU:hun, kun ne ovat saavuttaneet riittävän valmistaumisen tason.

  Puhemies. – (IT) Olen vastaanottanut yhden työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan mukaisesti käsiteltäväksi jätetyn päätöslauselmaesityksen⁽¹⁾.

Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan keskiviikkona 9. maaliskuuta 2011.

(1) ks. pöytäkirja.

16. Romaniväestön osallistamista koskeva EU:n strategia (keskustelu)

  Puhemies. – (IT) Esityslistalla on seuraavana Lívia Járókan kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan puolesta laatima mietintö romaniväestön osallistamista koskevasta EU:n strategiasta (2010/2276(INI)) (A7-0043/2011).

  Lívia Járóka , esittelijä. – (EN) Arvoisa puhemies, haluan kiittää kaikkia kollegoitani Euroopan parlamentissa ja myös kaikkia kansalaisjärjestöjä tuesta ja arvokkaista kommenteista tämän pitkän mietinnön laatimisessa.

Jos sallitte minun esittää henkilökohtaisen huomion, tämä on oikea paikka ja aika kiittää kaikkia kollegoitani, LIBE-valiokunnan poliittista neuvonantajaani, joka on vastannut tästä strategiasta vuosien ajan, ja kabinettipäällikköäni, joka on taistellut rinnallani viime vuosina.

Olen myös kiitollinen perheelleni, joka on suonut minulle mahdollisuuden olla tämän taistelun eturintamassa – taistelun, joka on lopulta tuottanut tulosta. Olemme saavuttaneet sovun, joka kattaa kuusi poliittista ryhmää, 27 jäsenvaltiota ja viisi erittäin merkittävää parlamentin valiokuntaa. Uskon, että voimme lähettää tällä tavoin komissiolle, neuvostolle ja jäsenvaltioille viestin, joka niiden on otettava huomioon, ja että olemme näin ollen ottaneet suuren askeleen kohti EU:n tason pyrkimystä lievittää yhden mantereemme suurimman etnisen vähemmistön kärsimää köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä.

Huomattava osa Euroopan romaneista elää tällaisissa epäinhimillisissä oloissa – lähes täysin irrallaan taloudesta, minkä seurauksena he ovat jääneet perusihmisoikeuksien ulkopuolelle –, minkä vuoksi sosiaalista osallistamista ei voida tarkastella yleisen politiikan ratifioinnin puitteissa, vaan siihen on suhtauduttava yhden kaikista valtavimman kuilun umpeen kuromisena, jonka avulla voidaan toteuttaa perus- ja ihmisoikeudet Euroopassa.

EU:n tason pyrkimyksessä lievittää Euroopan romanien köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä on tämän vuoksi painotettava ensisijaisesti työpaikkaa, asuntoa, terveydenhoitoa ja koulutusta koskevien perusoikeuksien toteuttamista ja edistämistä.

Haluan lyhyesti kertoa mietintöni tärkeimmät periaatteet ja suositukset. Strategian on oltava ennen kaikkea EU:n sisäinen strategia, minkä vuoksi yhteisön rakenteiden on vastattava painopistealueiden ja tavoitteiden yleisestä valvonnasta. Strategia ei saa aiheuttaa millään tavalla eripuraisuutta EU:ssa tai luoda eroja jäsenvaltioiden välille. Uuden elimen perustaminen strategian koordinointia ja valvontaa varten on päinvastoin tarpeetonta ja aiheuttaisi turhia yleisrasitteita.

Tämän vuoksi komission on vastattava strategian valvonnasta, koordinoinnista ja tarkkailusta, ja tämän vuoksi on syytä harkita romanityöryhmän säilyttämistä pysyvänä elimenä.

Komission on raportoitava vuosittain strategian edistymisestä, arvioitava tulokset ja toimitettava parannusehdotuksensa neuvostolle. Tätä varten voitaisiin luoda yhtenäismarkkinoiden tulostaulumekanismia vastaava EU:n romanistrategian tulostaulu.

Huomattavia käytännön etuja voisi olla myös hallintoelimen tai hallintovirkamiehen nimittämisellä kansalliseksi yhteyspisteeksi strategian tavoitteiden täytäntöönpanoa ja lisäksi komission valvontastrategian neuvonantajana toimimista varten.

Strategiassa on myös otettava huomioon syrjäytymisen alueellisuus, koska sosiaalinen vähäosaisuus ei ole jakautunut maantieteellisesti yhdenmukaisesti kaikissa jäsenvaltioissa, vaan köyhyys ja sosiaalinen syrjäytyminen keskittyvät alikehittyneille mikroalueille, joista monet sijaitsevat uusissa jäsenvaltioissa ja joilla asuu pääasiassa romaniväestöä.

Yhteiset, vertailukelpoiset ja luotettavat indikaattorit ovat välttämättömiä, jotta edistyksestä voidaan suorittaa realistinen analyysi ja jotta tehokkaan valvonnan vaatimukset voidaan täyttää. Suosittelen hyväksymään Laekenin indikaattorit ja niitä täydentävät osatekijät sosiaalisen ja alueellisen syrjäytymisen mittaamiseksi ja edistyksen arvioimiseksi.

Koko Euroopan kattavaa kriisikarttaa tarvitaan mikroalueiden mittaamiseksi ja tunnistamiseksi niiden erityisominaisuuksien perusteella.

Osa koheesiobudjetista on varattava strategian suoritusvarausta varten seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä. Tällä tavoin voitaisiin tarjota elintärkeitä resursseja ja kannustimia täytäntöönpanoa varten osoittamalla varoja kilpailun perusteella sellaisten kriteereiden mukaisesti, joilla arvioidaan, kuinka ehdotettu hanke tai toimi tukee ja panee täytäntöön strategian tavoitteita.

Tällä tavalla voisimme toisaalta poiketa yleisestä käytännöstä, jossa suuri osa suurista rahoitusosuuksista palautuu käyttämättä jääneistä varoista, ja toisaalta luoda suoran yhteyden varojen osoittamisen ja tulosten lisääntymisen välille.

Nämä ovat periaatteita ja painopistealueita, joihin EU:n romanistrategian on mielestäni perustuttava, ja toivon teidän esittävän mietintöäni koskevia kommentteja.

(Suosionosoituksia)

  Zoltán Balog, neuvoston puheenjohtaja. – (HU) Arvoisa puhemies, hyvät komission jäsenet, arvoisat kollegani, puheenjohtajavaltio Unkari pitää romaniväestön integraatiota erittäin tärkeänä asiana ja on kiitollinen Euroopan parlamentin tässä asiassa osoittamasta aktiivisesta tuesta.

Meidän ei pidä unohtaa, mistä tässä asiassa on kyse. Puhumme elämänmuutoksista, jotka koskevat miljoonia EU:n kansalaisia, joilla on samanlainen oikeus yhtäläisiin mahdollisuuksiin kuin kaikilla muillakin, eivätkä yhteiskuntamme voi jättää huomiotta heidän tarjoamia mahdollisuuksiaan. Haluan tämän vuoksi onnitella teitä erinomaisesta päätöslauselmaluonnoksesta, jonka pian hyväksytte ja jonka takana seison itse vahvasti. Jaamme tavoitteenne varmistaa, että lupauksia seuraavat myös teot.

Kansainvälistä romanipäivää vietetään maailmanlaajuisesti 8. huhtikuuta. Puheenjohtajavaltio Unkari järjestää samana päivänä Budapestissä viidennen romaniväestön osallistamista käsittelevän EU:n yhtenäisen foorumin, johon moni teistä varmasti osallistuu. Komissio esittelee tämän tapahtuman keskeisenä osana asiaa käsittelevän komission strategisen tiedonannon, ja pyydämme Lívia Járókaa esittelemään tapahtumassa tämän päätöslauselman tärkeimmät kohdat.

Puheenjohtajavaltio Unkari laatii tämän jälkeen luonnoksen neuvoston päätelmistä, jotka työllisyys-, sosiaalipolitiikka-, terveys- ja kuluttaja-asioiden neuvosto toivoaksemme hyväksyy kokouksessaan 19. toukokuuta. Näissä päätelmissä käsitellään ainoastaan romaniväestön integraatiota, ja pyrimme vahvistamaan EU:n ja sen jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä romaniväestön taloudellisen ja sosiaalisen integraation osalta.

Lisäksi suunnittelemme järjestävämme keskusteluja komission ajatuksista myös muissa neuvostoissa, ja yleisten asioiden neuvosto järjestää toukokuun lopussa periaatekeskustelun valmistellakseen kesäkuussa järjestettävää Eurooppa-neuvoston kokousta.

Jotta voimme päästä eteenpäin, meidän unohdettava kaikki stereotypiat, yleistykset ja ennakkoluulot. Meidän on tiedostettava, että romaniväestön elinolosuhteet eivät ole lainkaan yhdenmukaisia kaikkialla. Lisäksi meidän on pidettävä mielessämme romaniväestön sosiaalisen syrjäytymisen historialliset syyt. Keski- ja Itä-Euroopassa tapahtuneen poliittisen muutoksen ja markkinatalouteen siirtymisen edut eivät ole yhtäläisesti kaikkien kansalaisten ulottuvilla. Suuri osa romaniväestöstä on ajautunut yhteiskunnan rajamaille viimeisten 20 vuoden aikana.

Nyt on erityisen tärkeää, että tuomitsemme päättäväisesti rasistisista syistä tehdyt vihamieliset teot niiden tekijästä riippumatta. Vaikeassa taloustilanteessa haavoittuvaisten asema heikkenee entisestään, ja he etsivät usein syitä epätoivoiseen tilanteeseensa toisistaan. Meillä on kuitenkin yhteisesti jaetut arvot ja välineet heidän puolustamiseksi, kuten on ollut jo yli kymmenen vuoden ajan sen jälkeen, kun neuvosto hyväksyi rotuun perustuvan syrjinnän kieltävät direktiivit.

Olen erityisen kiitollinen siitä, että erottelun poistamiseen on kiinnitetty erityistä huomiota. Erottelu aiheuttaa noidankehän ja luo yhteiskuntien sisälle virheellisiä rajoja. Olen myös hyvin kiitollinen siitä, että päätöslauselmassa on käsitelty myös sukupuolten välistä tasa-arvoa. Haluan muistuttaa teitä parlamentin aiemmin vuonna 2006 hyväksymästä päätöslauselmasta, jossa käsitellään romaninaisten tilannetta. Kaikkien naisten on voitava hyödyntää hyvin osaamistaan. Tarvitsemme lisää romaninaisia myös päätöksentekoon. Hyvät kollegat, mietinnön esittelijä Lívia Járóka voi innoittaa tässä asiassa meitä kaikkia – erityisesti naisia, mutta myös miehiä.

Haluan jälleen kerran kiittää Lívia Járókaa ja kaikkia teitä tähän keskeiseen prosessiin osallistumisesta ja muistuttaa vielä kerran, että puheenjohtajavaltio Unkarin tavoitteena on saavuttaa merkittäviä tuloksia tässä asiassa. Pyydän teidän kaikkien tukea tässä pyrkimyksessä.

  Viviane Reding, komission varapuheenjohtaja. – (EN) Arvoisa puhemies, kuten tiedätte, Euroopan unioni rakentuu oikeuksien ja arvojen pohjalle, ja niihin kuuluvat vähemmistöjen suojelu, vapaan liikkuvuuden periaate ja syrjintäkielto. Nämä kaikki koskevat kokonaisuudessaan myös romaniväestöä.

Romaniväestön sosiaalinen ja taloudellinen integraatio on paitsi moraalinen velvollisuus myös taloudellisesti hyödyllistä eurooppalaisille yhteiskunnillemme, kuten parlamentin mietinnössä oikein todetaan. Tämä on EU:n kannalta ensisijaisen tärkeää, ja se edellyttää kansallisten ja paikallisten viranomaisten, kansalaisyhteiskunnan ja EU:n toimielinten sitoutumista ja yhteisiä ponnisteluita.

Haluan onnitella Lívia Járókaa hänen tekemästään loistavasta työstä. Hän on pyrkinyt yhdistämään koko Euroopan parlamentin ja saamaan paperille ehdotuksen, johon parlamentin jäsenet kaikista eri poliittisista puolueista ovat saaneet osallistua mielekkäällä tavalla, ja tämä on mielestäni todellinen saavutus. Se auttaa meitä, arvoisa Lívia Járóka, säilyttämään romaniväestön osallistamisen korkealla poliittisella asialistalla. Tämä auttaa meitä ryhtymään tarpeellisiin toimiin romaniväestön tilanteen parantamiseksi ja heidän integroimiseksi sosiaalisesti ja taloudellisesti osaksi yhteiskuntaa.

Minä kerron, mikä tilanne on nyt. Kuten ehkä muistatte, komissio hyväksyi 7. huhtikuuta 2010 tiedonannon romaniväestön sosiaalisesta ja taloudellisesta integraatiosta Euroopassa. Se oli ensimmäinen pelkästään romaniväestöä koskenut poliittinen asiakirja.

Tiedonantoon sisältyi konkreettinen luettelo toimista, joiden avulla jäsenvaltioita voidaan auttaa tehostamaan romaniväestön integroimista koskevia politiikkojaan ja määrittelemään edessä olevat tärkeimmät haasteet, joita ovat syrjintä, köyhyys, huono koulumenestys, työmarkkinoiden esteet, asuminen, erottelu ja niin edelleen. Tätä seurasi komission sisäisen romanityöryhmän arvio, joka suoritettiin 7. syyskuuta 2010 ja jossa osoitettiin hyvin selvästi, että ei ole olemassa todisteita siitä, että jäsenvaltioissa olisi käytössä vahvoja ja oikeasuhtaisia toimenpiteitä, joiden avulla olisi mahdollista ratkaista suurta osaa EU:n romaniväestöstä koskevat sosiaaliset ja taloudelliset ongelmat.

Tämä tilanne ei ole hyväksyttävä eikä myöskään kestävä, ja tämän vuoksi komissio työstää parhaillaan kansallisia romaniväestön integroimisstrategioita koskevaa EU:n kehystä, jonka se esittelee huhtikuun alussa. Euroopan parlamentti on vaatinut EU:n strategiaa, ja komissio on vastaamassa tähän pyyntöön. Olemme käsittääkseni kaikki yhtä mieltä siitä, että tarvitsemme tehokasta politiikkojen suunnittelua ja täytäntöönpanoa ja strategisen lähestymistavan. Olemme myös ymmärtääkseni yhtä mieltä siitä, että romaniväestöstä ovat pääasiassa vastuussa jäsenvaltiot, joissa romaniväestöä liikkuu, ja juuri tästä syystä komissio on laatimassa EU:n kehystä, johon on yhdistetty kansalliset romaniväestön integroimisstrategiat, koska tarvitsemme molempia: meidän on tiedettävä, mihin suuntaan me kaikki olemme yhdessä menossa, ja meidän on myös tiedettävä, mihin suuntaan kukin jäsenvaltio on menossa, jotta voimme mukauttaa erityiset politiikat kunkin jäsenvaltion romaniväestöä koskeviin ongelmiin.

Huhtikuussa esiteltävä EU:n kehys perustuu laatimaanne päätöslauselmaan, arvoisa parlamentin jäsen Járóka, komission romanityöryhmän työhön ja tietysti jäsenvaltioilta ja kansalaisyhteiskunnalta saatuihin useisiin kommentteihin. Tarvitsemme konkreettisia toimia, selviä sitoumuksia ja käytettävissä olevien oikeudellisten ja rahoituksellisten välineiden parempaa käyttöä, jotta voimme saavuttaa läpimurron. En puhu tästä kauan, koska kollegani, komission jäsen Andor on vastuussa tästä asiasta, mutta Eurooppa 2020 -strategia johtaa uudelle polulle, jolla tarjotaan jatkuvia taloudellisia ja sosiaalisia toimia syrjäytyneille ihmisille, ja me tiedämme, että köyhyys on erittäin suuri ongelma tälle EU:n suurimmalle vähemmistölle. Tämä edellyttää päättäväisiä toimia sekä jäsenvaltioilta että EU:lta.

Komissio katsoo myös, että on erittäin tärkeää oppia menneisyydessä saaduista opetuksista ja varmistaa kaikkien ja kaikilla tasolla EU:sta paikalliseen tasoon toimivien asianosaisten ponnisteluiden hyvä koordinointi. Meillä on tätä koordinointityötä varten romaniväestön osallistamista käsittelevä EU:n foorumi, joka on ainutlaatuinen ja kaikki asianosaiset yhdistävä mekanismi. Mielestäni tämän foorumin roolin vahvistaminen tulevaisuudessa on tärkeää.

Panin myös erittäin kiinnostuneena merkille parlamentin ehdotuksen kansallisesta yhteyspisteestä. Otamme tämän huomioon, kun valmistelemme EU:n kehystä. Haluan myös vakuuttaa teille, että komissio kiinnittää tätä kehystä laatiessaan erityistä huomiota tarpeeseen valvoa saavutettua kehitystä ja seurata prosessia ja edistymistä kentällä, ja vetoankin tässä yhteydessä parlamenttiin. Tämä ei saa jäädä ainoastaan erittäin onnistuneeksi parlamentin mietinnöksi ja sitä seuraavaksi Euroopan unionin kiinnostavaksi kehykseksi. Tämän on oltava jatkuvaa työtä ja mitattua ja valvottua jatkuvaa työtä, jotta voimme nähdä, mihin olemme tulevaisuudessa menossa, ja tältä osin jatkamme tiivistä yhteistyötä jäsenvaltioiden ja Euroopan parlamentin sekä kaikkien asianosaisten kanssa.

(Suosionosoituksia)

  László Andor, komission jäsen. – (EN) Arvoisa puhemies, haluan myös kiittää kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokuntaa sen erinomaisesta työstä romaniväestön osallistamista koskevan EU:n strategian laadinnassa sekä onnitella esittelijä Lívia Járókaa vaikuttavasta tuesta, jota tämä mietintö on saanut Euroopan parlamentilta.

Mietintö on sekä hyödyllinen että kannustava. Mietintö on hyödyllinen, koska sen avulla edesautetaan meneillään olevaa keskustelua siitä, kuinka romaniväestön integroimisessa osaksi taloutta ja yhteiskuntaa on edettävä. Mietintö on kannustava, koska se osoittaa, että komissio ja parlamentti ovat edenneet samaan suuntaan ja että näkemyksemme tavasta edetä vastaavat suurelta osin toisiaan.

Komissio on ensinnäkin yhtä mieltä siitä, että romanikysymys on yksi EU:n tärkeimmistä strategisista haasteista ja että se tarjoaa samalla mantereelle yhden lupaavimmista mahdollisuuksista. Puhuessamme mahdollisuuksista tarkoitamme myös taloudellisia mahdollisuuksia. Tässä kysymyksessä sosiaalinen ja taloudellinen välttämättömyys todellakin kytkeytyy yhteen moraalisen velvollisuuden kanssa.

Toiseksi parlamentin mietinnössä puolletaan vakuuttavasti tarvetta kokonaisvaltaisen lähestymistavan hyväksymiseksi, jotta romaniväestön sosioekonominen tilanne voidaan ratkaista. Siinä ehdotetaan keskittymistä tiettyihin ensisijaisiin aloihin, joita ovat esimerkiksi koulutus, työllisyys, asuminen ja terveydenhoito. Nämä ovat todellakin erittäin tärkeitä aloja romaniväestön integraation onnistumisen kannalta.

Kolmanneksi olen kiitollinen siitä, että mietinnössä keskitytään siihen, että EU:n varoja on tärkeää käyttää mahdollisimman asianmukaisella tavalla. On välttämätöntä, että politiikkoja tuetaan myöntämällä niille riittävästi rahoitusta. Olemme edistyneet tässä asiassa, mutta meidän on kuitenkin tehtävä enemmän.

Neljänneksi olen yhtä mieltä parlamentin kanssa siitä, että meidän luotava vahva mekanismi, jolla valvotaan kansallisia romaniväestön integroimisstrategioita.

Lopuksi olen pannut tarkasti merkille, että mietinnössä kehotetaan keskittymään köyhyyden alueelliseen ulottuvuuteen ja erityisesti köyhyyteen alikehittyneillä mikroalueilla. Komissio perehtyy huolellisesti tähän mielenkiintoiseen ehdotukseen.

On selvää, että monet jäsenvaltiot eivät kykene edistymään riittävästi Eurooppa 2020 -tavoitteiden saavuttamisessa, elleivät ne ryhdy konkreettisiin toimiin romaniväestön integraation edistämiseksi. Näin ollen nyt on korkea aika ryhtyä päättäväisiin toimiin sekä jäsenvaltioissa että EU:n tasolla. Jäsenvaltiot ovat pääasiassa vastuussa romaniväestön integroimisstrategioiden suunnittelusta ja täytäntöönpanosta, mutta EU voi todellakin tukea jäsenvaltioita tässä asiassa. Meidän on varmistettava, että kaikentasoiset ratkaisut muodostavat osan johdonmukaisesta ja yhtäpitävästä politiikan kehyksestä.

Luotan siihen, että kansallisia romaniväestön integroimisstrategioita koskeva EU:n kehys – jonka komissio esittelee varapuheenjohtajan mainitseman mukaisesti huhtikuussa – tarjoaa EU:n toimielimille ja kaikille asianosaisille mahdollisuuden yhdistää voimansa ja parantaa merkittävällä tavalla romaniväestön elämänlaatua EU:ssa.

  Kinga Göncz, työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan lausunnon valmisteljia. – (HU) Arvoisa puhemies, haluaisin aloittaa puheenvuoroni kertomalla tarinan. Unkarilainen tuomioistuin tuomitsi vuonna 2009 József B:n ja hänen vaimonsa 10 vuodeksi vankeuteen alaikäisten vaarantamisesta. Heidän rikoksensa oli, että heidän kaksi lastaan eivät käyneet koulua. Kun lapset olivat kuitenkin menneet kouluun, heidät oli lähetetty säännöllisesti takaisin kotiin, koska he olivat ilmaantuneet paikalle mutaisissa kengissä ja yltäpäältä liassa. Mustalaisten siirtokunnassa, jossa he asuvat, ei ole päällystettyjä teitä, joten lasten on ylitettävä päivittäin niitty, ja kouluun päästessään heidän jalkansa ovat mudan peitossa. He kestivät torumisesta ja kotiin lähettämisestä aiheutunutta häpeää niin kauan kuin jaksoivat, mutta he alkoivat lopulta vältellä koulua yhä enemmän ja enemmän, minkä vuoksi heidän vanhempansa tuomittiin vankilaan.

József B:n ja hänen vaimonsa lapset eivät jättäneet menemättä kouluun, koska he eivät halunneet oppia. Kyseessä olivat pikemminkin olosuhteet, jotka eivät antaneet heille mahdollisuutta oppia. Ilman asianmukaisia vaatteita ja kenkiä, kotoa puuttuvaa vettä ja sähköä sekä ilman koulutarvikkeita heillä ei ollut mahdollisuutta käydä loppuun edes peruskoulua. Monista vaikeuksista kärsivien yhteisöjen auttaminen erojen kiinni kuromiseksi on monimutkainen prosessi, joka voidaan saavuttaa ainoastaan pitkäjänteisesti vaihe kerrallaan ja paikalliset tarpeet huomioiden.

EU voi auttaa tässä asiassa asettamalla todellisiin tietoihin perustuvia tavoitteita, tarjoamalla tarvittavat työkalut, kehottamalla jäsenvaltioita vastaamaan asetettujen tavoitteiden saavuttamisesta ja valvomalla romaniväestön tilanteeseen liittyviä muutoksia. EU suunnittelee myös aiempaa epäbyrokraattisempia, nopeampia ja avoimempia menetelmiä ja tukee tällä tavoin yksittäisiä yhteisöjä pitkällä aikavälillä, kunnes ne kykenevät oikeasti vastaamaan omista tarpeistaan.

Koulun rakentaminen József B:n lapsille ei riitä. Heidän on myös tehtävä työtä elääkseen, ja heidän vanhempiensa on kyettävä ruokkimaan ja vaatetuttamaan lapsensa ja lähetettävä heidät kouluun. Tarvitaan kunnollisia asuinolosuhteita, joissa lapset voivat valmistautua oppitunneille ja joissa on valaistus ja lämmitys. Tarvitaan kulkukelpoisia teitä, jotka tarjoavat yhteyden kouluun ja työpaikalle. Lisäksi tarvitaan myös ymmärtäväisiä sanoja, joka voivat pyyhkiä pois häpeän.

EU:n romanistrategia ei tuo välittömiä muutoksia, mutta se tarjoaa mahdollisuuden muutoksille. Todellinen kysymys on, voimmeko luoda sellaiset säännöt ja olosuhteet, jotka auttavat heitä, jotka eivät kykene kilpailemaan resursseista ja jotka kykenevät hädin tuskin huolehtimaan omista tarpeistaan. Syrjimättömyys on taattava työmarkkinoiden lisäksi myös kaikilla muilla sosiaalisen elämän alueilla. Erottelu kaupungeissa ja kouluissa on purettava, todellisia mahdollisuuksia on luotava ja romaniyhteisöjä on osallistettava EU:n ja jäsenvaltioiden tasolla sekä paikallisesti. Ennen kaikkea tarvitaan kaikkien sellaisten ihmisten poliittista sitoutumista, jotka voivat osallistua nykytilanteen parantamiseen myös EU:n tasolla.

Pelkän kehyksen tarjoaminen jäsenvaltioiden romanistrategioille ei riitä, vaan tarvitsemme kunnollista EU:n romanistrategiaa ja EU:n tason vastuunkantoa, kyseenalaistamatta tietenkään jäsenvaltioiden vastuuta. Pyydän komissiota ja neuvostoa sisällyttämään Euroopan parlamentin päätöslauselman sisällön kokonaisuudessaan osaksi asiakirjojaan ja raportoimaan parlamentille säännöllisesti kaikista edistysaskeleista.

  Andrey Kovatchev, aluekehitysvaliokunnan lausunnon valmistelija. – (BG) Arvoisa puhemies, onnittelen Lívia  Járókaa hänen erinomaisesta yhteistyöstään. EU:n noin 12 miljoonan romanin integraatiota ei voida saavuttaa ilman sekä romaniväestön että kunkin jäsenvaltion enemmistön tahtoa.

Vastuu romaniväestön integraatiosta on sekä jäsenvaltioilla että Euroopan unionilla. EU:n varoja on käytettävä rakennusinfrastruktuurin parantamiseksi, uusien kotien rakentamiseksi tai nykyisten korjaamiseksi, paremman koulutuksen tarjoamiseksi ja työmarkkinoille osallistumisen helpottamiseksi.

Ei ole olemassa yhtä yleistä ratkaisua, jota voitaisiin soveltaa samalla tavoin kaikkialla. Eri lähestymistapoja voidaan tarvita myös yhden jäsenvaltion sisällä sen eri alueilla. Mielestäni EU:n varojen saajien on osallistuttava oman kotinsa tai ympäristönsä rakentamiseen, jotta he voivat sitoutua heille osoitettuun solidaarisuuteen ja tulla tietysti tällä tavoin hyviksi talonomistajiksi.

Poliittisten johtajien ja liike-elämän on löydettävä uudelleen romaniväestö ja taattava heille parempi pääsy työmarkkinoille, jotta he voivat osaltaan edistää Euroopan unionin talouskasvua ja vaurautta. Toivon todella, että tämä mietintö pannaan täytäntöön asianmukaisella tavalla ja että se auttaa parantamaan romaniväestön sosiaalista ja taloudellista integraatiota mantereellamme.

  Hannu Takkula, kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan lausunnon valmistelija. – (FI) Arvoisa puhemies, yhdessä minuutissa asioiden kuntoon laittaminen on melko vaikeaa, mutta muutama ajatus kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan näkökulmasta tähän romanikysymykseen, missä edustaja Járóka on tehnyt erittäin hyvää työtä. Kun osaltani sain olla esittelijänä nimenomaan kulttuuri- ja koulutusvaliokunnassa, niin totesimme siellä hyvin voimakkaasti yhteen ääneen, että kysymyksessä on ihmisoikeuskysymys.

Meillä on 10–12 miljoonaa romania. He ovat Euroopan unionin täysivaltaisia jäseniä. Heillä myös pitää olla täysivaltaiset oikeudet, ihmisoikeudet sanan varsinaisessa merkityksessä. Se tarkoittaa myös sitä, että he voivat osallistua yhteiskuntien päätöksentekoon, eurooppalaiseen päätöksentekoon.

Kun katsomme tulevaisuuteen niin tiedämme, että koulutus on avainkysymys. Koulutuksen kautta voidaan oikealla tavalla integroida myös romanivähemmistö yhteiskuntiin ja toimintaan. Olosuhteet kaipaavat pikaista korjausta, esimerkiksi asuminen ja infrastruktuuri. Ja ennen muuta on tärkeintä painottaa asennemuutosta meillä muilla eurooppalaisilla. Erottelu ja syrjintä, siitä pitää päästä irti. Pitää luoda todellakin täysivaltaiset mahdollisuudet ja ymmärtää se, että jokainen lapsi ja nuori romani on ainutkertainen yksilö, ainutkertainen Euroopan unionin kansalainen niin kuin me kaikki muutkin.

Puhetta johti
varapuhemies Diana WALLIS

  Marian-Jean Marinescu, PPE-ryhmän puolesta. – (RO) Arvoisa puhemies, keskustelemme tänään romanivähemmistöä koskevasta Euroopan unionin strategiasta, joka on merkittävä askel kohti tämän Euroopan unionin suurimman vähemmistöryhmän integroitumista. Euroopan unioni ei saa ummistaa silmiään romaniongelman todelliselta luonteelta, jolle ovat ominaisia romanien yleisen taloudellisen tilanteen lisäksi erityisesti heidän omaan perinteeseensä liittyvät seikat: kiertolaiselämän viettäminen sekä heikko koulutustaso ja siitä johtuva ammattitaidon puute. Koulutus merkitsee mahdollisuuksia pätevyyden, ammatin ja työpaikan saamiseen ja on siten välttämätön askel kohti romanien integroitumista yhteiskuntaan.

Viranomaiset eivät ole yksin vastuussa integroitumisesta. Romaniyhteisön on ymmärrettävä, että myös sen omaa panosta tarvitaan ja että sen on omasta halustaan pyrittävä integroitumaan yhteiskuntaan lähtömaasta tai asuinmaasta riippumatta. Strategian painopistealueisiin on kuuluttava kansalaiskasvatuksen tason parantaminen, romaniväestön kulttuurin ja perinteiden mukauttaminen nyky-yhteiskuntaan sekä ammattikoulutuksen ja uudelleenkoulutuksen edistäminen. Katson, että koulutuksen ohella on keskityttävä juuri näihin aloihin.

Vaikka suurin vastuu romanien integroinnista kuuluu lähtöjäsenvaltioille, myös EU:n lähestymistavalla on erittäin tärkeä merkitys. Komission tulevassa strategiassa esitettävät puiteohjelmat on mukautettava joidenkin romaniyhteisöjen viettämään kiertolaiselämään. Niitä on kehitettävä ja toteutettava yhtenäisesti kaikisssa jäsenvaltioissa.

  Hannes Swoboda, S&D-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, ryhmäni on käynyt useiden Euroopan romaniyhteisöjen luona ja nähnyt niiden hirveät olosuhteet. On vaikea kuvitella, millä tavalla nämä ihmiset asuvat joissakin Euroopan pääkaupungeissa. Kyseessä on noidankehä, josta on erittäin vaikea irtautua.

Haluan kiittää molempia komission jäseniä köyhyysongelman mainitsemisesta. Uskon, että romanien auttamiseksi ovat pyrittävä ennen kaikkea torjumaan köyhyyttä, myös romaniyhteisöjen ulkopuolella.Meidän on varmistettava, ettei synny uutta kahtiajakoa ja ettei niillä köyhillä ihmisillä, jotka eivät kuulu romaniyhteisöihin, ole aihetta purnata äkillisestä suurten rahasummien ohjaamisesta romaneille tai mittavan huomion kohdistamisesta heihin. Meidän on varmistettava, että pyrkimykset ovat tasapuolisia ja että niiden tavoitteena on tietysti myös kaikenlaisen syrjinnän torjunta.

Tärkeitä ovat myös paikalliset toimet. Kunnissa tai alueilla toteutetaan varsin usein toimia, joille ei valitettavasti kuitenkaan aina saada valtion tukea. On kehitettävä keinoja EU:n rahoituksen käyttöön ottamiseksi paikallisella tasolla. Sen vuoksi olemme laatineet vaihtoehtoisen päätöslauselmaesityksen, josta aion kertoa lyhyesti. Se perustuu pääasiassa Ioan Enciun ehdotukseen. Hän selittää itse omaa kantaansa tähän aiheeseen ja kertoo tästä ongelmasta.

Toivon, että komissio voi esittää hyvän romanistrategian. Kuten molemmat komission jäsenet aivan oikein totesivat, tarkoituksena on seurata tilanneta ja antaa tukea. He puhuivat kehitettävästä työstä. Meidän on otettava selville, mitä rahoitukselle todella tapahtuu. Olemme jo liian kauan tyytyneet riittämättömien pyrkimysten sivusta seuraamiseen. En halua sanoa, ettei mitään ole saatu aikaan, mutta tulokset ovat varmasti olleet täysin riittämättömiä eikä rahoitusta ole käytetty parhaalla mahdollisella tavalla.

Toivotamme puheenjohtajavaltio Unkarille onnea ja menestystä. Annamme teille tässä asiassa täyden tukemme uuden strategian luomiseksi ja jotta teillä olisi aihetta pitää strategiaa yhtenä puheenjohtakautenne parhaista saavutuksista. Lupaamme olla tukenanne.

Lopuksi haluaisin kiittää esittelijä Járókaa erinomaisesta mietinnöstä. Aiomme peruuttaa vaihtoehtoisen mietintömme, koska haluamme tukea hänen mietintöään. Halusimme vain tuoda esille paikallisviranomaisiiin ja -yhteisöihin liittyvät ongelmat. Haluamme kuitenkin myös tukea esittelijä Járókan mietintöä, joka on Euroopan parlamentin selkeä kannanotto.

(Suosionosoituksia)

  Renate Weber, ALDE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, on lopultakin aika äänestää tästä mietinnöstä. Katson, ettei tällä hetkellä kuitenkaan välttämättä ole aihetta juhlia, koska meidän on nyt otettava järki käteen, tarkasteltava tähänastisia saavutuksia ja pohdittava, mitä haluamme vielä saavuttaa. Koska kuitenkin tiedän, että tämän mietinnön hyväksi on tehty valtavasti työtä, haluaisin onnitella ja kiittää niin esittelijää ja muita työhön osallistuneita jäseniä kuin myös kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan henkilöstöä ja poliittisia neuvonantajiamme.

Kun alun perin käynnistimme keskustelun tästä kysymyksestä, jokainen meistä toivoi, että unionissa todella alettaisiin soveltaa romaniväestön osallistamista koskevaa EU:n strategiaa. Sen sijaan tulokseksi saadaankin vain puitteet, minkä jälkeen jäsenvaltiot päättävät, laativatko ne omat strategiansa. Aiempien kokemusten perusteella pelkään – ja saanen olla tältä osin pessimistinen – että tätä prosessia ohjaavat pääasiassa raha ja rahoituksen saanti. Se, että kehittyneiden maiden ihmiset ovat "havahtuneet huomaamaan" romanit, ei mielestäni välttämättä johdu niiden kehnojen olojen tiedostamisesta, joissa romanit ovat asuneet lähtömaissaan, vaan kyllästymisestä romanien oleskeluun kaduilla ja kaupunkien laitamilla.

Tässä ei ole kyse pelkästään rahoituksesta. Kyse on erityisesti tämän väestöryhmän perusihmisoikeuksista. Komission jäsen puhui kehitettävästä työstä. Toivon, että tulemme näkemään työn lisäksi myös todellista kehitystä.

  Hélène Flautre, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, lehdissä kerrotaan päivittäin romaneihin kohdistuvasta syrjinnästä ja rasistisista teoista. Tätä viestiä komissiolta ovatkin odottaneet innokkaasti tietysti romanit itse ja lisäksi kaikki heidän tukijansa sekä kaikki muut, jotka pitävät tärkeinä Euroopan unionin perusarvoja.

Komission on siksi luotava puitteet, EU:n strategia kansallisille toimintasuunnitelmille. Komission vastuu ulottuu kansallisia toimintasuunnitelmia koskevien EU:n puitteiden luomista paljon laajemmalle, koska jäsenvaltioiden edistyminen tässä asiassa edellyttää, että komissio tarjoaa vahvoja kannustimia tukemaan niiden sitoutumista. Tähän tarvitaan, kuten mietinnössä tuodaan selvästi esille, saatujen tulosten erittäin huolellista arviointia käyttämällä vertailuarvoja ja indikaattoreita. Tarvitaan myös kaikkien asianomaisten osapuolten ja ennen kaikkea romaniyhteisöjen osallistumista. Mielestäni on hyvin tärkeää luoda yhteys romanisovittelijoiden kouluttamista koskevaan Euroopan neuvoston ohjelmaan. Tämä on välttämätön edellytys osallistamishankkeiden menestymiselle alueellisella tasolla.

Seuraavaksi Euroopan komission on panostettava myös itse toteuttamiinsa hankkeisiin, koehankkeisiin, kuten mietinnössä ehdotetaan. Hankkeita voitaisiin toteuttaa esimerkiksi aiemmin mainituilla mikroalueilla. Esimerkilliset ja merkittävät hankkeet voivat tällä tavoin saada kaikki asianomaiset osapuolet vakuuttumaan osallistamisprosessiin mukaantulosta.

Uskon, että Euroopan komisssiolla olisi sen jälkeen myös oikeus puuttua asiaan silloin, kun arvot, EU:n lainsäädäntö ja kansalliset toimintasuunnitelmat eivät ole sellaisia kuin niiden pitäisi olla, jotta yhdenvertaiset mahdollisuudet nauttia kaikista oikeuksista, syrjimättömyys ja vapaa liikkuvuus voisivat toteutua.

  Cornelia Ernst, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (DEL) Arvoisa puhemies, hyvät kuulijat, lyhyesti sanottuna kyseessä on yhden yhtenäisen, pakollisen EU:n strategian käyttöönotto jäsenvaltioiden 27:n yksittäisen, keskenään erilaisen strategiaan sijaan. EU:ssa asuvia romaneita voidaan kohdella tasavertaisina EU:n kansalaisina vain, jos panemme täytäntöön tällaisen yhtenäisen strategian.

Mistä tässä oikein on kyse? Kyse on vapaan liikkuvuuden takaamisesta kaikille. Kyse on romanien erityiskoulujen lakkauttamisesta välittömästi ja rohkenen jopa sanoa, romaneihin kohdistuvan rotuerottelun lopettamisesta Euroopassa. Kyse on tasa-arvoisesta oikeudesta koulutukseen, terveydenhoitoon ja sosiaalipalveluihin. Ei ole kyse armopaloista vaan laillisista oikeuksista.

Me Euroopan yhtyneen vasemmiston konfederaatioryhmässä / Pohjoismaiden vihreässä vasemmistossa vastustamme jyrkästi ajatusta romaneja koskevasta erityispolitiikasta. Tarvitsemme politiikkaa, jossa sovelletaan heti alusta alkaen yhtenäistä lähestymistapaa ja korvataan haitat, joita romaneille on aiheutunut esimerkiksi työnsaannin, sijoittautumisoikeuden tai EU:n rahoituksen käytön yhteydessä. Lisäksi haluaisin kuitenkin mainita vielä yhden asian. Edellä mainitut pyrkimykset ovat täysin turhia, jollemme saa kuriin kaikkialla Euroopassa vallitsevaa rasismia ja romanien leimaamista. Meidän onkin pidettävä tätä yhtenä Euroopan keskeisistä tehtävistä ja ryhdyttävä torjumaan rasismia suorasukaisin toimin. Emme saa suvaita kaksinaamaisuutta jäsenvaltioissa ja koko EU:ssa. Meidän on puhuttava yhdellä äänellä.

  Mario Borghezio, EFD-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kuulijat, en hyväksy mietinnön sitä osaa, jonka mukaan komission olisi saneltava jäsenvaltioissa toteutettava romanipolitiikka. Tässä lähestymistavassa ei noudateta toissijaisuusperiaatetta, jos ja kun lähtökohdaksi otetaan todellinen tilanne, jossa nämä toimenpiteet on suunniteltava ja toteutettava paikallisella, alueellisella ja kansallisella tasolla, koska niiden vaikutus kohdistuu alueisiin ja alueiden alkuperäisväestöön.

Olen täysin samaa mieltä osallistamisesta ja syrjimättömyydestä mutta odotan edelleen kuulevani komission jäsen Redingiltä romanileirien sallimisesta lopultakin myös hänen kotimaassaan Luxemburgin suurherttuakunnassa. Ellen erehdy, leirit eivät ole siellä sallittuja. Tämä mietintö ei vaikuta täysin tasapuoliselta, koska sen monessa kohdassa vaaditaan tukea romaneille, niin miehille, naisille ja lapsille kuin myös vanhuksille (...). Missään kohdassa ei kuitenkaan vaadita toimenpiteitä, joilla tosissaan rangaistaisiin esimerkiksi yhteiskunnan periaatteiden vastaisesti toimivia romaneja. Kuka estää romanilasten koulunkäynnin elleivät heidän vanhempansa?

Medän on mielestäni uskallettava tuoda nämä asiat esille selkeästi ja poliittisesta korrektiudesta piittaamatta. Hymistelyn sijaan tarvitaan tositoimia, kirurgin veistä, jolla puhkaistaan laittoman toiminnan mätäpaiseet, kuten lasten hyväksikäyttö ja elinten laiton kauppa.

  Andrew Henry William Brons (NI). – (EN) Arvoisa puhemies, keskustelun varsinaisesta aiheesta riippumatta kaikki puhuvat aina romaneista. Syypää tähän on mielestäni presidentti Sarkozy joka on karkottavinaan romanit.

Pidin itsestään selvänä, että romanit mainittaisiin myös transaktioverosta käydyssä keskustelussa. Aina kun romaniväestöön kuuluva hevoskauppias yrittäisi veloittaa pari ylimääräistä euroa hevosen yhtä jalkaa kohti, esiin putkahtaisi knallipäinen pahantekijä, veronkerääjä, joka vaatisi yhtä eläinparan raajoista puheenjohtaja Barroson osuudeksi.

Kun käytiin keskustelua EU:n strategiasta Atlantin aluetta varten, olin aivan varma, että joku ehdottaisi valtameren yhden pätkän varaamista tähän jaloon heimoon kuuluville merenkulkijoille. He voisivat myydä ongenkoukkuja ohikulkeville aluksille ja tarjota mereen purkamaansa öljysoraa alusten runkojen suojaukseen.

Meidän pitäisikin löytää joku tietty romaniväestöön kuuluva henkiö, mieluiten vammainen ja seksuaaliselta suuntauneisuudeltaan poikkeava. Voisimme tehdä hänestä komission puheenjohtajan. Alkajaisiksi hän panisi tämän putiikin myyntiin, eikä kukaan uskaltaisi valittaa.

  Edit Bauer (PPE). – (HU) Arvoisa puhemies, heti aluksi haluan kiittää esittelijä Járókaa. Hän on tänään saavuttanut merkittävän virstanpylvään monen vuoden työn jälkeen. Pitkän kädenväännön jälkeen on nyt tullut selväksi, että romanikysymys on koko Eurooppaa koskeva kysymys. Tämä pätee, vaikka – kuten kollegani Borghezio korosti – ratkaisuja onkin etsittävä jäsenvaltioissa. Yhteinen eurooppalainen alue edellyttää kuitenkin ehdottomasti myös yhteistä strategiaa. Emme voi ottaa romanistrategian lähtökohdaksi puhtaasti kulttuurista näkökulmaa. Tämä ei ole vain vähemmistökysymys. Siksi sitä ei voida ratkaista yksinomaan sosiaalipoliittisin keinoin. On siis tärkeää sisällyttää strategiaan kokonaisvaltaisia ja kohdennettuja toimia ja täsmällisiä tavoitteita, Strategian keskeisistä aloista on korostettava koulutusta ja mahdollisuuksia koulutukseen, koska koulutus on työnsaannin kannalta ratkaiseva tekijä. Useissa jäsenvaltioissa on suuri määrä köyhyysloukkuun jääneitä romaniryhmiä. Näille romaneille ei koskaan voida tarjota riittävästi työpaikkoja, koska ammattitaidottomia romaneja on käytännössä mahdoton työllistää. Romanityttöjen kouluttamiseen on kiinnitettävä erityistä huomiota, koska he näyttävät keskeyttävän koulunkäynnin poikia useammin ja heidän joutumisensa kotitöihin on paljon yleisempää kuin poikien.

  Monika Flašíková Beňová (S&D). – (SK) Arvoisa puhemies, käsittelemme nyt toista hyvin arkaluonteista aihetta, ja olen sitä mieltä, että ratkaisun löytäminen on Euroopan parlamentin, komission ja neuvoston käsissä, koska romanien osallistaminen ei enää ole mahdollista yksinomaan EU:n jäsenvaltioiden tasolla.

Euroopan parlamentin sosialistien ja demokraattien ryhmä on jo hyvin pitkän ajan osallistunut tämän kysymyksen ratkaisemiseen. Työryhmämme on yksistään kahdeksan viime kuukauden aikana vieraillut lähes kaikissa jäsenvaltioissa, joissa romanien tilanne on usein todella monimutkainen. Kävimme asuinalueilla, joilla romanit elävät äärimmäisen kehnoissa oloissa, mutta näimme myös hyviä esimerkkejä. Jälkimmäisiin kuuluivat tapaukset, joissa yhteistyö paikallisviranomaisten ja kyseisillä asuinalueilla elävien romanien kanssa oli sujunut erittäin hyvin. Näimme myös hyviä esimerkkejä, joissa paikalliset poliitikot olivat tosissaan pyrkineet ratkaisemaan tilanteen romanien hyväksi.

Ongelmana ovat yhteiskunnissamme vallitsevat mittavat ennakkoluuulot. Tarkoitan nyt niitä jäsenvaltioita, joissa romaneihin liittyvät ongelmat ovat ehkä pahempia kuin muissa jäsenvaltioissa. Tässä on kyse valtaväestön ennakkoluuloista. Niinpä toimintasuunnitelmaan, jonka saamme teiltä, arvoisa komission jäsen, on mielestäni sisällytettävä keinot valtaväestön suurten ennakkoluulojen torjumiseen. Lisäksi siinä on oltava keinoja selittää valtaväestölle, että romaneille annettavasta avusta ja romanien osallistamisesta yhteiskuntaan hyötyy romanien ohella koko muu yhteiskunta ja siten myös valtaväestö.

  Raül Romeva i Rueda (Verts/ALE). – (EN) Arvoisa puhemies, suhtaudun hyvin myönteisesti Lívia Járókan mietintöön, koska se antaa meille mahdollisuuden mainita eräitä erityisiä näkökohtia.

Romaniväestön osallistamista koskevan strategian ohjenuorana pitäisi käyttää romanien romaneille suunnitelemaa lähestymistapaa, jonka perusteella romanien vaikutusvaltaa lisätään, heidät otetaan mukaan päätöksentekoprosessiin, ja romanihenkilöstöä ja -sovittelijoita palkataan keskeisiin paikallisiin, kansallisiin ja EU:n virkoihin. Lisäksi on lopetettava laittomat menettelyt, jotka jäävät edelleen rankaisematta EU:n jäsenvaltioissa: romaneihin kohdistuva väkivalta, romanien oikeutta vapaaseen liikkuvuuteen koskevat loukkaukset, poliittisia äärisuuntauksia edustavien puolueiden ja poliitikkojen yleistyvä toiminta, romanilasten järjestelmällinen erottelu koulutusjärjestelmässä, romanien yleinen erottelu omille asuinalueilleen, ihmiskauppa, terveydenhuollon ja sosiaalipalvelujen saannin epääminen sekä romaninaisten pakkosterilisaatiot.

Mietinnölle on siis paljon ja strategialle vielä enemmän perusteluja, joten suhtaudun mietintöön ja strategiaan hyvin myönteisesti. Jatkakaamme siis työtä, kuten tekin, arvoisa komission jäsen, sanoitte.

  Franz Obermayr (NI). – (DE) Arvoisa puhemies, samalla kun valtaväestö ikääntyyy hyvää vauhtia EU:ssa, romaniväestön määrä kasvaa nopeasti. Unkarissa, jossa romanien osuus koko väestöstä on nykyään noin 6–8 prosenttia, heidän osuutensa työikäisestä väestöstä on yli 50 prosenttia vuoteen 2050 mennessä. Tilannetta tietysti vain pahentavat entisestään ne piirteet, jotka ovat nyt ja ovat aina ennenkin olleet tunnusomaisia romanien elämälle EU:ssa: työttömyys, keskimääräistä huomattavasti heikompi koulutustaso, järjestäytynyt rikollisuus ja prostituutio sekä vetäytyminen rinnakkaisyhteiskuntaan.

Mietinnössä käsitellään osaa näistä ongelmista, vaikkakin yksipuolisesti. Osallistaminen ei ole yksisuuntaista. Romanien on hoidettava oma osuutensa tästä kaikesta. Heidän on lähetettävä lapsensa kouluun ja integroiduttava työmarkkinoille. Rakenteeltaan vanhanaikaisten romaniyhteisöjen naiset ovat usein erityisen heikossa asemassa.

Naisten tilanne – kouluttamattomuus ja työmarkkinoilta syrjäytyminen – pahenee, jollemme puutu siihen nyt, ja johtaa väestörakenteen muutosten aiheuttamien integraatio-ongelmien kärjistymiseen.

  Marco Scurria (PPE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kuulijat, olemme iloisia ja ylpeitä keskustellessamme tästä strategiasta tänä iltana täällä parlamentissa: iloisia siksi, että esittelijä Járóka on tehnyt erinomaista työtä, josta kiitän häntä, ja ylpeitä siksi, että me Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ryhmässä olemme kovasti toivoneet juuri tätä aloitetta.

Mietintö on erinomainen, koska siinä tuomitaan tietysti kaikenlainen romaneihin kohdistuva syrjintä ja rasismi. Se on mielestämme hyvä, koska sillä edistetään todellista integroitumista soveltamalla ihanteellista kulttuurista lähestymistapaa. Pidämme siitä, koska siinä ei ainoastaan pyritä oikeuksien ajamiseen vaan tuodaan myös esille tiettyjä tarpeita.

Olemme käsitelleet tätä asiaa myös lausunnossa, jonka annoimme kulttuuri- ja koulutusvaliokuntana. Haluan erityisesti tuoda esille romanilasten koulutusta koskevan osan, jossa korostamme, että koulutus on paitsi oikeus, myös velvollisuus, josta lasten perheidenkin on omalta osaltaan vastattava.

Haluaisin myös korostaa, että romanivähemmistöä koskevassa tulevassa strategiassa olisi keskityttävä koulutukseen, koska se on keskeinen keino edistää sosiaalista osallistamista. Romanikulttuurin edistämisen ohella on tärkeää ymmärtää myös se, että romanien olisi opeteltava tuntemaan tavat ja kulttuuri, joita noudatetaan niiden kansojen keskuudessa, joiden kanssa ne elävät. Näin helpotetaan romanien todellista integroitumista.

Viittaus EU:n kansalaisten vapaata liikkuvuutta koskevaan direktiiviin 2004/38/EY lienee ainoa tästä mietinnöstä puuttuva seikka. Olemme jo kauan odottaneet, että komisio antaisi meille tulkinnan direktiivin soveltamisesta käytäntöön. Meidän on nyt saatava tietää, millaisia toimia on oikein ja kohtuullista odottaa jäsenvaltioilta. Muilta osin kiitän toistamiseen esittelijää hänen onnistuneesta työstään.

  Ioan Enciu (S&D). – (RO) Arvoisa puhemies, arvostan esittelijä Járókan erityisen hienoa työtä, jota hän on tehnyt tämän mietinnön parissa, ja onnittelen häntä vilpittömästi. Haluan kuitenkin korostaa, että syynä romanien integrointipolitiikan tähänastiseen epäonnistumiseen ei ole ollut strategioiden, julkaistujen suunnitelmien eikä edes varojen puute.

Asianmukainen integraatio voidaan saavuttaa vain ottamalla mukaan romaniyhteisö, romanit itse eli ihmiset, joilla on paikallisviranomaisten ohella kyly ja erityisesti halu panna ohjelmat täytäntöön. Kukapa voisi olla paremmin perillä tämän yhteisön syvälle juurtuneista ongelmista kuin yhteisö itse. Kokonaan oma lukunsa on paikallishallinto, joka käsittelee ongelmia päivittäin. Tulevan strategian täytäntöönpanon on perustuttava romaniyhteisöjen, paikallisviranomaisten ja kansalaisjärjestöjen väliseen jäsenneltyyn vuoropuheluun ja yhteistyöhön. Romanien on vaihdettava sivustakatsojan rooli aktiivisen toimijan rooliin ja osallistuttava heihin kohdistettavien toimien käytännön toteuttamiseen. Meidän on aika siirtyä sanoista tekoihin.

  Lambert van Nistelrooij (PPE). – (NL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen esittelijä Járóka, arvostan mietintöänne suuresti. Olette tehnyt paljon työtä sen hyväksi ja veitte meidät myös vierailuille omalle kotiseudullenne Unkariin. Sen jälkeen aluekehitysvaliokunta kävi Romaniassa ja näki sikäläisen tilanteen. Näin on pystytty selvittämään asioiden todellinen tila. Vieraat toivotetaan paikan päällä sydämellisesti tervetulleiksi, myös musiikkesityksin. Mitalin toinen puoli on kuitenkin takapajuisuus ja integroitumisen puute. Käsittelin sen vuoksi esittelijänä viime vuoden alussa muutosta aluekehitysrahastossa.

Nykyään 4 prosenttia aluerahastojen määrärahoista voidaan osoittaa haavoittuvassa asemassa oleville ryhmille, tässä tapauksessa romaneille. Meidän on myönnettävä, että rahoitus ei riitä kattamaan tarpeita ja että ohjelmista saatava hyöty ei ensisijaisesti kohdistu romanien asumiseen liittyviin tarpeisiin. Tilanne on täysin järjetön. EU tarjoaa mahdollisuuksia, joita kukaan ei kuitenkaan hyödynnä. Tämä koskee myös sosiaalirahastoa. Meidän olisi ehdottomasti keskusteltava tästä.

Romanialainen ministeri Elena Udrea osallistuu tulevassa aluekehitysvaliokunnan kokouksessa käytävään keskusteluun. Valiokunnan puitteet tarjoavat mahdollisuuden parempaan hallintoon, kun valtiot eivät tue alueita ja paikallisviranomaisia. Minulla on itse asiassa suuret odotukset tältä osin. Joskus on turvauduttava jopa pakottamiseen, jos tavanomaiset keinot eivät riitä. Esittämänne koehankkeet vaikuttavat varsin hyvältä ratkaisulta.

  Corina Creţu (S&D). – (RO) Arvoisa puhemies, minäkin haluan antaa tunnustusta tänään käsittelemämme mietinnön laatijoiden ponnistelulle ja työlle. Meidän on kuitenkin oltava myös realistisia ja otettava huomioon, että romanien tilanteesta on jo laadittu paljon asiakirjoja, jotka eivät aina ole johtaneet konkreettisiin ja paikan päällä näkyviin tuloksiin.

Yhdelläkään jäsenvaltiolla ei virallisesti ole lainsäädännöllisiä esteitä tai syrjiviä politiikkoja, joilla olisi epäsuoria tai nimenomaisia vaikutuksia romaneihin. Syrjinnän muotoja on kuitenkin todellisuudessa olemassa, mikä on annettu ymmärtää täällä parlamentissa, kun olemme viitanneet Euroopan unionin julistamiin ja hyväksymiin arvoihin. Meidän on myös myönnettävä, että on olemassa kulttuurisia eroja, joiden yhteensovittaminen vaikuttaa joskus mahdottomalta. Katson, että tämän yhteisön tilanteen parantamiseksi koulutus on tehokkaampi kuin mikään muu yhteiskuntaan integroitumiseen tähtäävistä politiikoista.

Samalla meidän on kuitenkin pidettävä mielessä tämän etnisen ryhmän erityispiirteet, jotka ovat varsin monissa tapauksissa syynä sen jäsenten ongelmiin. Esimerkiksi Romania on pannut täytäntöön positiivisen syrjinnän mekanismeja, joihin kuuluu opiskelupaikkojen varaaminen toisen asteen koulutuksesta ja yliopistoista. Monia näistä julkisin varoin rahoitetuista opiskelupaikoista ei valitettavasti kuitenkaan ole otettu vastaan.

Mietinnössä ehdotetaan tärkeitä ja tarpeellisia toimenpiteitä. Toivon, että kaikki jäsenvaltiot panevat ne täytäntöön. Yhteistyöhalukkuutta vaaditaan myös romaniyhteisöltä, jonka on kannettava vastuunsa ja muutettava tilannettaan parempaan suuntaan.

  Sari Essayah (PPE). – (FI) Arvoisa puhemies, hyvät komissaarit, haluan aluksi kiittää erityisesti esittelijä Járókaa ja varjoesittelijöitä hyvästä mietinnöstä, joka antaa parlamentin vahvan ohjauksen EU:n yhteisen romanistrategian rakentamiseksi. Komission on valmisteltava tältä pohjalta strategia, joka täydentää ja tukee jäsenvaltioiden omia toimia, sillä jäsenvaltioilla on ja tulee myös jatkossa olla päävastuu omista kansalaisistaan.

Tulevan strategian tulee rakentua kokonaisvaltaiselle ja konkreettiselle lähestymistavalle sekä komission jäsenvaltioiden ja erityisesti romanijärjestöjen väliselle yhteistyölle. Oma kotimaani Suomi on ollut valmis tarjoamaan oman kansallisen romanistrategiansa yhteiseen käyttöön. On myös ensiarvoisen tärkeää, että romanien tulee voida osallistua ja tosiasiallisesti vaikuttaa heidän asemansa parantamiseen tähtäävien toimenpiteiden suunnitteluun. Heistä ei saa tulla ylhäältä johdetun politiikan kohteita.

Lyhytjänteinen, projektiluonteinen romanien sosio-ekonomisen aseman parantaminen ei sekään tuota rakenteellisia yhteiskunnallisia muutoksia, minkä vuoksi romanipolitiikan toimeenpano on kytkettävä vahvasti eri elämänaloilla tehtävään kansalliseen kehittämiseen. Samoin erilaiset EU:n rahoitusjärjestelmät tulee sitoa vahvasti vertaisarviointimenettelyihin. Komissiolle haluan vielä jättää sen idean, että romanipolitiikan seuranta, siihenkin olisi saatava pysyvä seurantajärjestelmä. Meidän tulisi kehittää romaniasioiden toimenpanoon jäsenvaltioiden seurantajärjestelmä, joka olisi pysyvä rakenteeltaan.

  Kinga Gál (PPE). – (HU) Arvoisa puhemies, arvoisa ministeri, arvoisa komission jäsen Reding, arvoisa komission jäsen Andor, haluaisin aluksi kiittää esittelijä Járókaa hänen erinomaisesta mietinnöstään ja kaikesta työstä, jota hän on tehnyt johdonmukaisesti Euroopan romaniyhteisöjen suojelun puolesta täällä parlamentissa vuodesta 2004 lähtien.

Haluaisin ottaa tämänpäiväisen keskustelun lähtökohdaksi lasten näkökulman, koska nykyään kaikille Euroopan lapsille olisi taattava yhtäläiset mahdollisuudet, myös käytännössä, ja sosiaalisen nousun mahdollisuudet riippumatta siitä, kuuluvatko he valtaväestöön vai vähemmistöön. Tämä tarkoittaa, että kaikille lapsille olisi annettava fyysisen ja henkisen kehittymisen mahdollisuudet, millä puolestaan tarkoitetaan paitsi oikeutta opetukseen, myös päivittäisiä lämpimiä aterioita.

Kaiken tämän, minkä pitäisi tietysti kuulua lasten, myös romanilasten, oikeuksiin, pitäisi toisaalta muodostaa myös velvoitteita ja vastuita valtiolle ja ennen kaikkea vanhemmille. Monista haitoista kärsivien äärimmäisessä köyhyydessä elävien lasten osuus on EU:ssa nykyään 19 prosenttia, ja huomattava osa heistä on romaneja. Lívia Járókan mietintöön perustuvassa EU:n romanistrategiassa on sen vuoksi lujitettava jäsenvaltioiden ja yhteiskunnallista yhteisvastuuta esimerkiksi kriisikarttojen avulla sekä kannustettava paikallisia aloitteita. Loppujen lopuksi on meille kaikille eduksi, jos pystymme muuttamaan asennoitumistamme ympärillämme oleviin asioihin. Olen tyytyväinen siihen, että puheenjohtajavaltio Unkari pitää tämän romanistrategian laatimista yhtenä tärkeimmistä tavoitteistaan ja tekee tässä asiassa tiivistä yhteistyötä esittelijä Járókan kanssa.

  Csaba Sógor (PPE). – (HU) Arvoisa puhemies, romanien sosiaalisesta syrjäytymisestä sekä taloudelliseen ja yhteiskunnalliseen tilanteeseen liittyvistä ongelmista on keskustelu siitä lähtien, kun Keski- ja Itä-Euroopan maaat liittyivät EU:hun. Tämä ilmiö oli kuitenkin laajalti tunnettu jo ennen niiden liittymistä. Asun itse yhdessä EU:n jäsenvaltiossa, Romaniassa, jossa monimuotoinen romaniyhteisö on vuosikymmeniä asunut rinnakkain romanialaisten ja unkarilaisten kanssa. Keskinäisissä suhteissa on aina ollut jonkin verran kitkaa, mutta jännitteet ovat entisestään kasvaneet kahden viime vuosikymmenen aikana kommunismin romahdettua. Entisissä kommunistimaissa juuri romanit ovat itse asiassa olleet suurimmat häviäjät markkintalouteen siirryttäessä, koska näille yhteisölle perinteisesti elannon tarjonneet toiminnot ovat kadonneet kokonaan tai hiipuvat vähitellen. Kannamme vastuun yhdessä. Meillä kaikilla on vastuu, mutta myös romaniyhteisöillä on vastuu omasta kohtalostaan. Myös Euroopan on kannettava vastuu siitä, ettei se ole tähän mennessä myöntänyt ongelmaa. Esittelijä Járókan mietinnön keskeinen viesti on, että syrjinnän kieltäminen ja kokonaan poistaminen ei vielä ollenkaan riitä tämän – toistan vielä – koko Eurooppaa koskevan ongelman ratkaisemiseen.

  Csaba Sándor Tabajdi (S&D). – (FR) Arvoisa puhemies, haluan kiittää puheenjohtajavalto Unkaria sekä komission jäseniä Andoria ja Redingiä hyvin vilpittömästä sitoutumisesta. Arvoisa komission jäsen Reding, meidän on kuitenkin selvitettävä perusperiaatteet, jotka koskevat Euroopan kansallisten vähemmistöjen oikeuksien suojelua.

Kansallisen vähemmistön asema ei ensinnäkään ole pelkästään kansallinen kysymys, vaan koko Eurooppaa koskeva ksysymys. Toiseksi, kansalliset vähemmistöt voitaisiin integroida tehokkaaasti jakamalla vastuu epäsymmetrisesti enemmistön ja vähemmistön kesken Enemmistö kantaa suuremman vastuun, mutta myös vähemmistö huolehtii omastaan. Kansalliset vähemmistöt olisi integroitava ilman pakkosulauttamista. Syrjinnän kieltäminen ei yksinään riitä. Vain erityiskohtelu ja positiiviset toimet voivat edistää kansallisten vähemmistöjen todellista integroitumista.

  Iosif Matula (PPE). – (RO) Arvoisa puhemies, romaniväestön yhteiskunnallis-taloudellinen integrointi on haasteena valtaosassa EU:n jäsenvaltioita. Kyseessä on monimuotoinen ja runsaslukuinen väestö, jota on kuitenkin kohdeltava kokonaisuutena. Tämän yhteisön kohtalo on varsin monissa tapauksissa otettu vaalikampanjoiden aiheeksi.

Jotta voitaisiin asianmukaisesti edistää romanikansalaisten hyvinvointia, painopisteenä on rakennerahastojen määrärahojen asianmukainen käyttö ja hyödyntäminen. Uusien talojen rakentaminen ja olemassa olevien kunnostaminen sekä julkisten palvelujen ja koulutuksen, terveydenhoidon ja työpaikkojen saantimahdollisuuksien parantaminen ovat toteuttamiskelpoisia ratkaisuja tavoitteisiin pääsemiseksi. Samalla meidän on käytettävä hyödyksi romaniväestön erityispiirteitä, heidän tapojaan, kulttuuriaan ja perinteisen käsityöläisyyden taitoja.

Romanien integroinnin eurooppalaisen teemavuoden avulla voisimme auttaa lisäämään tietoisuutta tämän yhteisön ongelmista. Ruohonjuuritaso ja suorituskeskeiset urheilulajit ovat myös konkreettisia tapoja romaniväestön integrointiin.

  Rovana Plumb (S&D). – (EN) Arvoisa puhemies, Romaniassa on noin 1,5 miljoonaa romanivähemmistön edustajaa, ja Romania onkin Euroopan suurimman romaniyhteisön kotimaa. Romanien integroimisessa yhteiskuntaan ollaan jälkijunassa, ja monet romaniyhteisön ja hallinnon edustajat pitävät sitä haihatteluna. Romanian hallitus pyrkii todella kaikin keinoin tämän vähemmistön integrointiin. Tarvitsemme sen vuoksi EU:n strategian puitteiksi kansallisille toimille, joiden tavoitteena on romanien yhteiskunnallis-taloudellinen osallistaminen, koulutus, ammattikoulutusmahdollisuudet ja työtuki erityisesti naisille.

On ratkaisevan tärkeää tukea toimia, joilla romaneja autetaan pysymään työelämässä ja torjutaan sosiaalista syrjäytymistä ja köyhyyttä. Tuen vahvasti ehdotusta, jonka mukaan komission pitäisi esitellä vuosittain romanien osallistamista koskevan EU:n strategian seuranta. Haluan kiittää esittelijä Járókaa ja myös Kinga Göncziä ja olen tyytyväinen neuvoston ja komission sitoumukseen.

  Elena Băsescu (PPE). – (RO) Arvoisa puhemies, se, että keskustelemme täällä tänään romanikansalaisia koskevan EU:n strategian laatimisesta, tarkoittaa, että tämän ongelman myönnetään lopultakin kuuluvan myös EU:n eikä yksinomaan kansalliseen toimivaltaan. Kannatan tämän strategian paremman täytäntöönpanon varmistamiseksi ajatusta Euroopan romaniviraston perustamisesta. Sen avulla voisimme lopettaa etniseen alkuperään perustuvan syrjinnän kaikkine seurauksineen.

Jos strategian täytäntöönpanon seuraamiseen on tarkoitus käyttää jotain järjestelmää, sitä on sovelletava kaikkin jäsenvaltioihin eikä vain niihin, joissa tämä väestö on runsaslukuinen. Vaarana on, ettei kansalaisjärjestöjen hallinnoimalla EU:n rahoituksella saada aikaan konkreettisia tuloksia. Viranomaisten olisi toimittava hankkeiden edunsaajajärjestöinä. Kannatan myös tässä mietinnössä esitettyä ajatusta eurooppalaisen kriisikartan luomisesta. Siinä esitettäisiin mikroalueet, jotka kärsivät köyhyydestä, sosiaalisesta syrjäytymisestä ja syrjinnästä eniten koko Euroopassa.

  László Andor, komission jäsen. – (EN) Arvoisa puhemies, olen kiitollinen tästä parlamentissa käytävästä keskustelusta. Uskon, että komissio hyötyy suuresti sen antamasta nosteesta EU:n puitekehyksen laatimiselle, ja se merkitsee paljon minulle henkilökohtaisesti, kun me kehitämme tulevaa koheesiopolitiikkaa ja erityisesti Euroopan sosiaalirahaston tulevaisuutta.

Tämän keskustelun perusteella olen ymmärtänyt, että meidän on jatkettava yksinkertaistamistyötä. Meidän on edelleen tehtävä ESR:ssä enemmän tilaa sosiaaliselle osallisuudelle. Meidän on kehitettävä alueellinen lähestymistapa, joka soveltuu niiden alueiden erityisiin sosiaalisiin oloihin, joilla suurin osa romaneista asuu, ja meidän on lisättävä toimiamme ammattitaidottomien tai vähäisen ammattitaidon omaavien ihmisten työllistämiseksi.

Haluan kuitenkin selkeyttää lyhyesti kahta seikkaa. Köyhyys on ensinnäkin merkittävä tekijä, mutta emme saa ajatella, että romanit ovat ihmisryhmänä samassa tilanteessa kuin köyhät yleensäkin, koska köyhyys ja työttömyys ovat paljon yleisempiä romanien kuin valtaväestön keskuudessa. Eurooppa 2020 tarjoaakin mielestäni hyvän puitekehyksen ja auttaa kehittämään tarkoituksenmukaisia strategioita, politiikkoja ja taloudellisia tukitoimia.

Meidän on lopuksi mietittävä myös kysymystä siitä, miksi komissiossa laaditaan EU:n puitekehystä varsinaisen EU:n strategian sijasta. Minulla ei ole aikaa käsitellä tätä yksityiskohtaisemmin, mutta syynä on yksinkertaisesti kentän todellisen tilanteen moninaisuus. EU:lla on yhteinen ongelma, mutta se ilmenee eri tavoin eri jäsenvaltioissa, ja sen ratkaisukeinot kansallisissa strategioissa ovat vaihtelevat Romaniasta Ranskaan ja Slovakiasta Portugaliin, ja tämä meidän on ymmärrettävä.

  Viviane Reding, komission varapuheenjohtaja. – (EN) Arvoisa puhemies, lisäisin kollegani puheenvuoroon, että tämänpäiväinen keskustelu oli mielestäni hyvin arvokas, ja samoin oli suurin osa kirjallisesta esityksestänne. Se otetaan huomioon komission työn valmisteluissa.

EU:n puitekehys romaneja koskeville kansallisille strategioille esitellään ensin romanien osallistamista käsittelevälle eurooppalaiselle foorumille, koska meidän on – kuten monet parlamentin jäsenet totesivatkin – otettava romaniväestö mukaan työhömme, jotta he kantaisivat siitä oman vastuunsa. On myös hyvin tärkeää – ja tältä osin katson puheenjohtajavaltion suuntaan – että tulevien kuukausien työmme johtaa jatkotoimiin, jotta näemme, miten kaikki hankkeet toteutetaan käytännössä. Yhdyn niihin parlamentin jäseniin, joiden mielestä alueellisia varoja ei valitettavasti käytetä niin kuin niitä voitaisiin, ja yhdyn myös niihin, joiden mielestä paikallisviranomaisilla on toisinaan parhaat edellytykset ratkaisun löytämiseen. Meidän on autettava heitä etenemään asiassa.

Eräät parlamentin jäsenet ovat kyseenalaistaneet vapaan liikkuvuuden direktiivin. Arvio direktiivin saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä on saatu valmiiksi kaikkien jäsenvaltioiden osalta. Kävimme 21 jäsenvaltiossa vuonna 2010, ja kuusi vierailua on suunnitteilla. Merkittävä osa jäsenvaltioista on muuttanut säännöksiään tai on parhaillaan muuttamassa niitä, joten vapaan liikkuvuuden direktiiviä sovelletaan tulevaisuudessa paljon paremmin kuin aiemmin.

  Zoltán Balog, neuvoston puheenjohtaja. – (HU) Arvoisa puhemies, arvoisat komission jäsenet, tämänpäiväinen keskustelu ei todellakaan olisi voinut sattua parempaan aikaan. Tämä on paras mahdollinen ajankohta, koska komissio julkistaa huhtikuussa tiedonantonsa, ja haluamme tuolloin sisällyttää kyseisen tiedonannon neuvoston työhön. Toimivaltaisissa neuvoston kokoonpanoissa käytyjen neuvottelun jälkeen pyydämme siis myös Eurooppa-neuvoston tukea sen hyväksyessä päätelmänsä. Romanikysymykseen on toisin sanoen sitouduttava Euroopan unionin taholta korkeimmalla tasolla – valtion tai hallitusten päämiesten tasolla.

Haluan lisätä muutaman ajatuksen keskusteluun siitä, onko käsiteltävänämme etninen kysymys vai eräänlainen sosiaalinen tai taloudellinen haaste. Minä en halua enkä voi ratkaista tätä keskustelua. Mielestäni kyse on molemmista, ja molemmat lähestymistavat on säilytettävä. Komission jäsen Andor on jo todennutkin, että se, että äärimmäinen köyhyys on yhä yleinen ongelma monin paikoin EU:n jäsenvaltioissa, on sosiaalinen ja taloudellinen kysymys. Äärimmäisen köyhyyden sisällä esiintyy kuitenkin myös eräänlaista etnistä syrjintää, ja sen vuoksi meidän onkin mahdollisuuksia tarjotessamme kiinnitettävä erityistä huomiota romaneihin. Jos kuitenkaan emme tarjoa mitään, meidän ei ole mitään järkeä vaatia vähäisten tai olemattomien mahdollisuuksien tarjoamista ihmisoikeuksien perusteella, koska mitään ei ole tarjolla. Jos kuitenkin tarjoamme mahdollisuuksia, niitä luotaessa on kiinnitettävä huomiota siihen, että ne ovat myös romanien saatavilla ja että heitä ei sysätä syrjään.

Meidän on mielestäni kaikkien omaksuttava uusi lähestymistapa. Olisi hyvä, jos voisimme määrittää tässä ongelmassa piilevät mahdollisuudet; jos voisimme siirtyä romanikysymyksessä tarkastelemaan ongelman sijaan mahdollisuuksia. Kuvitelkaa, miten suunnattoman työvoimaperustan, minkä työvoimaedun ja potentiaalin tämä ihmisryhmä, tämä joukko tarjoaa sisäiselle työvoiman tarjonnalle.

Kuten useissa yhteyksissä on todettukin, koulutukseen tehdyt parannukset ovat parhaimpia investointeja. Koulutus on nimittäin investointi tulevaisuuteen, ja tämä on ensiarvoisen tärkeää puhuessamme ihmisistä, jotka eivät ole työelämän ulkopuolella ainoastaan siksi, että heillä ei ole työpaikkoja tai opiskelumahdollisuuksia, vaan jotka ovat ulkopuolisia laajemmassa merkityksessä, koska he ovat luopuneet toivosta. He uskovat, että heillä ei kuitenkaan olisi mitään mahdollisuuksia, ja siksi he eivät enää odota mitään elämältä. He ovat ehkä tulleet siihen pisteeseen, jossa he odottavat valtiolta ainoastaan tukea. On hyvin tärkeää, että näitä ihmisiä autetaan ottamaan enemmän vastuuta tukitoimenpiteistä niin, että he eivät ole pelkästään niiden kohteita vaan osallistuvat niihin myös itse yhteistyökumppaneina.

Tänään ei ole juurikaan puhuttu hyvistä käytännöistä. Mielestäni on tärkeää, että pidämme kirjaa hyvistä käytännöistä, ja aivan yhtä tärkeää on pitää kirjaa huonoista käytännöistä, koska voimme usein oppia enemmän huonojen käytäntöjen virheistä kuin hyvistä käytännöistä. Uskon myös, että rahoituksen tutkiminen, varojen käytön tutkiminen – ja tarkoitan tällä Euroopan unionin varoja – osoittaa, että on olemassa sekä hyviä että huonoja käytäntöjä.

Ja lopuksi ehkä tärkeimpänä tehtävänämme on saada enemmistö vakuuttuneeksi, vakuuttaa Euroopan valtaväestö siitä, että yhteiskuntaan integroituminen ei ole yksinomaan jonkinlainen humanitaarinen ohje vaan siitä on perustavanlaatuista hyötyä romaneille itselleen. Eurooppahan kuuluu loppujen lopuksi meille kaikille, ja enemmistö voi hyvin ainoastaan, jos myös vähemmistö voi hyvin. Kiitän suuresti tästä keskustelusta ja luotan siihen, että voimme jatkossakin luottaa tukeenne.

  Lívia Járóka, esittelijä. – (EN) Arvoisa puhemies, esitän asiani hyvin lyhyesti. Haluan kiittää teitä suuresti kaikista arvokkaista kommenteistanne. Ne vahvistavat omaa ja erinomaisten varjoesittelijöideni näkemystä siitä, että poliittiset iskulauseet eivät koskaan toteudu ilman kunnollista oikeusperustaa, rahoitustukea ja kannustimia sekä EU:n mekanismia, joilla sidosryhmien toimia koordinoidaan paikallishallinnosta neuvoston tasolle ja joilla monitasoisen hallinnon tarjoamat edut saadaan käyttöön. Tämä asettaa koko tilanteen uuteen valoon. Olen vakaasti sitä mieltä, että kaikissa perussopimuksissa ja perusoikeuskirjassa määriteltyjen tehtävien, tavoitteiden, periaatteiden ja välineiden perusteella ja myös yhteisten toimivaltuuksien sekä unionin tuki-, koordinointi- ja liitännäistoimien perusteella voidaan saada aikaan hyvin vankka romanien osallistamista käsittelevä strategia.

Lopuksi halua tuoda julki kuuden viime vuoden aikana muotoutuneen toiveeni siitä, että näitä näkökohtia voidaan tukea tulevassa komission tiedonannossa ja että siitä tulee hyvä perusta, jonka varaan puheenjohtajavaltio Unkari voi perustaa sitoumuksensa tämän eurooppalaisen romanistrategian käynnistämisestä. Olen siitä hyvin kiitollinen. Tiedän kyllä, että tämä Euroopan strategia ei ratkaise ongelmaa; tiedän, että asia on paljolti riippuvainen meistä romaneista. Sanat ja lupaukset eivät tarkoita mitään ilman Brysselin ulkopuolella, romanien asuinalueilla toteuttavia toimia.

Hallitusten ja romanien on toimittava sitoumustensa mukaisesti: ryhdyttävä määrätietoisiin toimiin konkreettisten tulosten aikaansaamiseksi. Tiedämme vastuumme tässä asiassa ja puollamme täysin yhteistä kumppanuuttamme. Tässä prosessissa on meille romaneille, ja uskoakseni koko Euroopan unionille, kyse paljon enemmästä kuin keskinäisestä luottamuksesta. Se tarkoittaa myös, että rakennamme meille kaikille yhteisen ja kaikille hyvää tuottavan arvoyhteisön, jotta voisimme todellakin tarttua niihin ongelmiin, joista olemme keskustelleet täällä kuuden viime vuoden aikana. Suuret kiitokset kaikesta tuestanne. Haluan yhtyä Renate Weberiin ja muihin varjoesittelijöihin kiittääkseni kansalaisvapauksien valiokunnan sihteeristöä ja kaikkia neuvonantajia, jotka ovat yhdessä kanssamme nähneet paljon vaivaa tämän eteen.

  Puhemies. – (EN) Keskustelu on päättynyt.

Olen pahoillani, että olen joutunut olemaan niin säälimätön puheajan suhteen, mutta, kuten huomaatte, olemme tavattoman paljon myöhässä siirtyessämme esityslistan seuraavaan kohtaan, kyselytuntiin.

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 149 artikla)

  Vilija Blinkevičiūtė (S&D), kirjallinen. – (LT) Viime vuoden tapahtumat, joiden yhteydessä romaneja karkotettiin yhdestä maasta toiseen, ja tähän etniseen ryhmään kohdistui syrjintää ja se eristettiin yhteiskunnasta, ovat saaneet Euroopan unionin ryhtymään konkreettisiin toimiin. Niihin kuuluu romanien osallistamista koskeva Euroopan unionin strategia, josta aloite tehtiin Euroopan parlamentissa. Tämän etnisen ryhmän osallistaminen ei ole pelkästään ihmisoikeudellinen velvoite vaan myös taloudellinen välttämättömyys, eikä se ole ainoastaan moraalinen vaatimus vaan myös kaikkien jäsenvaltioiden tiukan taloudellisen edun mukaista. Koska romanien syrjäytyminen on hyvin yleistä, heidän osallistamisessaan on ennen kaikkea kyse ihmisoikeuksista. Haluan korostaa, että hyväksyessämme romanien osallistamista koskevan yhteisen strategian koko Euroopalle, me Euroopan parlamenteissa osoitamme, että Euroopan unioni ei jätä romanien integroimiseen liittyviä ongelmia yksinomaan jäsenvaltioiden itsensä ratkaistavaksi. Viimeaikaiset tapahtumat ovat osoittaneet, että näitä ongelmia on mahdoton ratkaista yksinomaan kansallisella tasolla, joten Euroopan unionin ja jäsenvaltioiden välillä on tehtävä tiivistä yhteistyötä. On myös hyvin tärkeää, että Euroopan komissio ja jäsenvaltiot käyttävät nykyisiä EU:n strategioita ja toimenpiteitä koordinoidakseen toimia ja löytääkseen niille yhteistä maaperää romanien sosiaalisen ja taloudellisen osallistamisen varmistamiseksi. Strategia voidaan toteuttaa tehokkaasti vasta, kun on löytynyt yhteinen eurooppalainen tapa käsitellä Euroopan romanien osallistamiseen liittyviä kysymyksiä. Meidän on lisäksi otettava romaniyhteisön edustajat mahdollisimman paljon mukaan romanikysymyksiä koskevan EU:n politiikan laadintaprosessiin.

  Robert Dušek (S&D), kirjallinen. – (CS) Romanien osallistamista koskevasta EU:n strategiasta laaditussa mietinnössä luetellaan ne ongelmat ja vaikeudet, joita romaniyhteisöt kohtaavat EU:ssa. Köyhyyden luonne on kahden viime vuosikymmenen aikana muuttunut suuresti Keski- ja Kaakkois-Euroopassa. Poliittiset ja taloudelliset muutokset ovat johtaneet perinteisten yhteisöjen hajoamiseen, ja romanit ovat sen vuoksi menettäneet liikkumismahdollisuutensa, ja heistä on tullut yhteiskunnan syrjäytynein ja vähiten koulutettu ryhmä. Romaniväestö on lisäksi noudattanut väestökasvun tyypillistä suuntaa. Valtaväestö on ikääntymässä, mutta romanien osuus yhteiskunnassa kasvaa voimakkaan väestönkasvun ansiosta. Kaikki tämä osoittaa selvästi, että ellei romanien työllisyysastetta kyetä kohottamaan ja elleivät he integroidu paremmin valtaväestöön, tilanteen säilyttäminen siedettävällä tasolla maksaa yhä enemmän. Siitä aiheutuu kustannuksia muun muassa sosiaaliavun ja -etuuksien muodossa sekä huomattavia koulutuskustannuksia, turvallisuuden varmistamisesta aiheutuvia lisäkustannuksia, sosiaalimenojen valvonnasta aiheutuvia hallinnollisia kustannuksia ja myös korkeampia terveydenhoitokustannuksia. Romanien integroiminen ei siis ole pelkästään moraalinen velvollisuus ja ihmisoikeuksien suojeluun liittyvä velvollisuus vaan ennen kaikkea myös taloudellinen välttämättömyys. Valtaosa tähän mennessä toteutetuista toimenpiteistä on määräyksiä, joita ei voida panna oikeudellisesti täytäntöön. Jos tässä asiassa kuitenkin aiotaan edetä, romanien osallistamista koskevassa EU:n strategiassa on mentävä niin sanottuja ei-sitovia säädöksiä pidemmälle, ja se on sisällytettävä primaarilainsäädännössä vahvistettuihin säädöksiin.

  Katarína Neveďalová (S&D), kirjallinen. – (SK) Kaikki tietänemme, että romanikysymys ei ole vain joidenkin jäsenvaltioiden tai potentiaalisten ehdokasmaiden ongelma. Se on yleiseurooppalainen ongelma, joka on ratkaistava viipymättä.

Suurin este romanien integroimiselle valtaväestöön on köyhyys ja alhainen koulutustaso. Koulutus on avain elintason parantamiseen ja jatkuvasti tavoiteltuun kansalaisyhteiskunnan luomiseen. Uusien työpaikkojen luominen on äärimmäisen vaikeaa, ja useiden nuorisojärjestöjen jäsenenä tiedän, mikä on nuorten tilanne työmarkkinoilla. Tilanne on monin verroin pahempi romaniväestön keskuudessa ja johtaa romanien marginalisoitumiseen ja rikollisuuden kasvuun, mikä vain pahentaa tilannetta entisestään.

Aivan hiljattain Ranska karkotti bulgarialaisia ja romanialaisia romaneja. Nämä toimet otettiin suurennuslasin alle, koska Ranskan epäiltiin rikkovan perusihmisoikeuksia ja lisäksi EU:n asetuksia. Yhdynkin täysin komission julkilausumaan, jossa todetaan, että asianomaisten osapuolten välistä yhteistyötä on edistettävä kansallisella, kansainvälisellä ja erityisesti EU:n tasolla.

  Algirdas Saudargas (PPE), kirjallinen. – (LT) Vaikka romaniyhteisö muodostaa suurimman etnisen vähemmistön, se kärsii Euroopan unionin jäsenvaltioissa yhä syrjinnästä ja eristämisestä. Olen samaa mieltä useiden kollegoideni kanssa siitä, että EU:n tasolle on erittäin tärkeää luoda romanien osallistamista koskeva strategia. Meillä on jokaisessa jäsenvaltiossa erinomaisia esimerkkejä siitä, miten romanien syrjäytymistä olisi vähennettävä monilla eri osa-alueilla: koulutuksessa, kulttuurissa, työllisyydessä, terveydenhuollossa ja jopa heidän osallistumisessaan poliittiseen ja yhteiskunnalliseen elämään. Tällaiset aloitteet eivät kuitenkaan ole riittävän näkyviä. Euroopan unioni olisikin mielestäni oikea paikka parantaa jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä, koota ja välittää tietoa hyvistä käytännöistä ja kokemuksista tai tarjota rahoitusta. Vaikka toiminta EU:n tasolla onkin hyvin tärkeää, tehokkaimmat tulokset saadaan mielestäni aikaan paikallisen tai alueellisen tason toimilla. Ainoastaan tietyiltä paikkakunnilta tai tietyistä kaupungeista saamme kyseisten osa-alueiden ongelmista, tarpeista ja yhteiskunnallisesta toimintaympäristöstä parempaa tietoa, jonka avulla toteutettavina olevat hankkeet tavoittavat ne, joille ne on tarkoitettu.

  Monika Smolková (S&D), kirjallinen. – (SK) Seuraan romanikysymystä hyvin tarkkaan, koska elän Itä-Slovakiassa, jossa romanit ovat enemmistönä. Annan tukeni romanien osallistamisstrategiaa koskevalle päätöslauselmaluonnokselle.

Tänään, 8. maaliskuuta juhlimme naisten oikeuksien puolustamisen satavuotispäivää. Keskustelemme tänään myös naisiin kohdistuvasta syrjinnästä, ja tämän strategian osalta käytävän keskustelun yhteydessä on näin ollen myös tärkeää puhua etenkin vähemmistöryhmiin kuuluvien naisten syrjinnästä. Romanit kuuluvat kaikkein heikoimmassa asemassa oleviin väestöryhmiin kaikkialla Euroopassa. Olen toki lukenut kollegani Járókan lausunnon, jonka mukaan uuden sukupolven uhkana on köyhyys – joka ei johdu heidän romanialkuperästään vaan heidän vanhempiensa työttömyydestä. Lisäisin tähän vielä, että se johtuu myös sosiaalisesta syrjäytymisestä. Varsinkin romaniväestö kärsii jatkossakin työttömyydestä, mutta me tiedämme, miten romanit voidaan saada välittömästi mukaan kulttuuri- ja kansalaistoimintaan.

Sukupuolten tasa-arvoon liittyvästä ongelmasta kärsitään pahemmin vähemmistöryhmissä. Emme siis saa romanien osallistamisen yhteydessä unohtaa vuoropuhelua romaninaisten kanssa, jotka vaikuttavat tunnetasolla enemmän lapsiinsa ja tulevaan sukupolveen.

  László Tőkés (PPE), kirjallinen. – (HU) Haluan aluksi kertoa arvostavani vilpittömästi sitä, että EU:n puheenjohtajavaltio Unkari on ottanut romanien osallistamisen yhdeksi keskeisistä tavoitteistaan. Vaikuttava todistus Unkarin hallituksen sitoutumisesta tähän asiaan on se, että mietinnön esittelijä Lívia Járóka, joka on ainoa romanijäsen Euroopan parlamentissa, on myös yksi Euroopan kansanpuolueen unkarilaisista valtuutetuista ja että asian esittelijä, Zoltán Balog, joka on hiljattain perustetun osallistamista koskevan valtionkanslian päällikkö, on sitoutunut parantamaan moninaisista epäkohdista kärsivien romanien asemaa. Näiden seikkojen perusteella voimme aivan perustellusti todeta, että EU:n puheenjohtajavaltio Unkari asettaa Euroopalle hyvän esimerkin romaneihin liittyvien kysymysten ratkaisemisesta. Romanistrategian osalta on mielestäni tärkeää painottaa, että EU:ssa asuvan 12 miljoonan romanin integroiminen yhteiskuntaan on koko Euroopan yhteinen asia, jonka ratkaiseminen vaatii sekä yksittäisten jäsenvaltioiden että EU:n toimielinten panosta. Unkarin pääministeri Viktor Orbán totesikin osuvasti, että jos emme halua "viedä" äärimmäisen köyhien ja sosiaalisesti ja etnisesti syrjäytyneiden romanien ongelmia EU.n teollisuusmaihin "kiertolaisuuden" välityksellä, meidän on löydettävä ratkaisu heidän nykyiseen kestämättömään tilanteeseensa yhteisin toimin ja voimin. Toivon, että Euroopan parlamentti, Euroopan komissio, Eurooppa-neuvosto ja etenkin EU:n puheenjohtajavaltio Unkari onnistuvat löytämään kesäkuuhun mennessä lopullisen ratkaisun tähän tärkeään strategiaan, joka koskee romanien integroimista yhteiskuntaan.

17. EN17 - Kyselytunti (kysymykset komissiolle)

  Puhemies. – (EN) Esityslistalla on seuraavana kyselytunti (B7-0019/2011).

Olemme kovin myöhässä, joten ennen kuin aloitamme kyselytunnin, haluan sanoa muutamia asioita tavasta, jolla aion tätä kyselytuntia johtaa. Olisin kiitollinen, jos kaikki voisivat kuunnella: jos saan kohteliaasti pyytää, myös ne komission jäsenet, jotka aikovat vastata. Hyväksyn lisäkysymyksiä ainoastaan kysymyksen esittäjältä, koska meillä ei ole riittävästi aikaa enempään, jos haluamme käydä läpi riittävän määrän kysymyksiä. Pyytäisin, että komission jäsenet, jotka vastaavat tai esittävät ensimmäisen vastauksensa, eivät lukisi pitkiä esseitä. Toivomme kysymyksiin mukavia ja informatiivisia vastauksia, jolloin vastaaja voi myös käydä vähän vuoropuhelua kysymyksen esittäjän kanssa.

Komissiolle esitetään seuraavat kysymykset.

  Jörg Leichtfried (S&D). – (DE) Arvoisa puhemies, minun on myönnettävä, että kannatan käytettävissä olevaa aikaa koskevia näkemyksiänne. Pyydän teitä kuitenkin ottamaan huomioon erään asian. Jäsenet, jotka haluavat esittää kysymyksiä, eivät ole syypäitä siihen, että olemme jäljessä aikataulustamme. Ongelmani on, että esitin neuvostolle kysymyksen asiasta, jota käsitellään nyt kysymyksenä numero 2. Kysymykseni neuvostolle oli sen kanssa identtinen, mutta neuvoston kyselytunti on nyt peruttu eikä sitä korvata. Tämä on tietysti varsin harmillista, ja pyydänkin teitä harkitsemaan muuten aivan loogista ja ymmärrettävää kantaanne tämän yhden kysymyksen osalta.

  Puhemies. – (EN) Tämäniltaisissa olosuhteissa minulla ei ole vaihtoehtoa. Olen hyvin pahoillani kaikkien kysymysten esittäjien puolesta, mutta en voi tehdä muuta kuin yrittää käydä läpi mahdollisimman monta kysymystä ja antaa kysymysten esittäjille heidän hetkensä. Se ei ole minulle mieluisa tilanne, ja uskon, että teitä ilahduttaa kuulla, että olemme ryhtyneet toimiin siirtyäksemme uuteen, toimivampaan kyselytunnin muotoon, joka vastaa paremmin uutta, Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeistä tilannetta. Mitä pikemmin se toteutuu, sen parempi; mutta siirrytään nyt eteenpäin.

Ensimmäinen osa

Vilija Blinkevičiūtėn laatima kysymys numero 15 (H-000075/11)

Aihe: Vähimmäistuloja koskeva puitedirektiivi Euroopan unionissa

Viime vuonna Euroopan parlamentti hyväksyi mietinnön vähimmäistulon asemasta köyhyyden torjunnassa ja osallistavan yhteiskunnan edistämisessä Euroopassa. Mietinnössä todetaan, että laadittava puitedirektiivi vähimmäistulon takaamiseksi Euroopan unionissa.

Ottaen huomioon, että nykyisin jo yli 85 miljoonaa eurooppalaista elää köyhyydessä, eikö komissio katso, että pitäisi ottaa käyttöön puitedirektiivi järjestelmästä, jolla turvataan vähimmäistulo kaikkialla Euroopassa?

  László Andor, komission jäsen. – (EN) Usein on sanottu, että yhteiskuntia tulee arvostella sen mukaan, miten ne kohtelevat heikoimpia jäseniään. On selvää, että jos emme tarjoa apua tarvitseville riittävää tukea, suljemme heidät todennäköisesti entistä tiiviimmin ulkopuolelle ja teemme yhteiskuntaan integroitumisen ja työmarkkinoille pääsemisen heille entistä vaikeammaksi.

Komissio uskoo, että vähimmäistulojärjestelmät voivat paitsi olla automaattisia vakauttajia myös tärkeällä tavalla suojata heikoimmassa asemassa olevia kriisin pahimmilta vaikutuksilta tarjoamalla turvaverkkoja.

Sekä työmarkkinoilta syrjäytyneiden aktiivisen osallisuuden edistämisestä annetussa komission suosituksessa että 17. joulukuuta 2008 annetuissa työllisyyttä, sosiaalipolitiikkaa, terveyttä ja kuluttaja-asioita käsittelevän neuvoston (EPSCO) päätelmissä aktiivista osallisuutta koskevista yhteisistä periaatteista köyhyyden torjumiseksi tehokkaammin korostetaan riittävien resurssien saatavuuden tärkeyttä laadukkaiden palveluiden ja osallisuutta edistävien työmarkkinoiden rinnalla.

Suosituksessa jäsenvaltioita kehotetaan erityisesti tunnustamaan "– osana kattavaa, johdonmukaista pyrkimystä torjua sosiaalista syrjäytymistä – ihmisten perusoikeuden ihmisarvoisen elämän mahdollistaviin resursseihin ja sosiaaliseen avustukseen".

Suosituksessa esitelty lähestymistapa on osoittautunut askeleeksi oikeaan suuntaan erityisesti talouskriisin aikana. Vielä enemmän on kuitenkin tehtävä, jotta aktiiviset osallisuutta edistävät uudistukset voidaan tehokkaasti toteuttaa.

Kuten komissio köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan eurooppalaista foorumia koskevassa tiedonannossaan totesi, se esittää vuonna 2012 tiedonannon aktiivista osallisuutta edistävien yhteisten periaatteiden täytäntöönpanosta ja keskittyy siinä muun muassa vähimmäistulojärjestelmien tehokkuuteen.

Tämän arvioinnin perusteella se esittää toimia, muun muassa tapoja, joilla EU:n rahoitusvälineillä voidaan tukea aktiivista osallisuutta.

  Vilija Blinkevičiūtė (S&D). – (LT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, kiitän teitä vastauksestanne, mutta ette vastannut kysymykseeni. Kysymykseni oli muotoiltu seuraavasti: Aikooko Euroopan komissio laatia puitedirektiivin, jolla varmistetaan riittävä vähimmäistulo? Muuten nimittäin emme varmasti pääse eroon köyhyydestä. Jopa viime vuonna, joka oli Euroopan köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan teemavuosi, köyhyys yksittäisissä jäsenvaltioissa lisääntyi. Arvoisa komission jäsen, vielä eräs asia: koska todella suuri joukko vanhuksia ajautuu köyhyyteen, mitä ajattelisitte siitä, että komissio panisi alulle yhtenäiset Euroopan unionin laajuiset vähimmäiseläkeperusteet?

  László Andor, komission jäsen. – (EN) Komissio on puhunut vähimmäistulon ja myös vähimmäispalkkojen puolesta, mutta asia kuuluu jäsenvaltioiden toimivallan ja jäsenvaltioiden vastuun alaan niin, että toissijaisuusperiaate vaikuttaa tähän keskusteluun erittäin vahvasti.

Olen samaa mieltä siitä, että kriisiaikana meidän on kiinnitettävä erityistä huomiota heikoimmassa asemassa oleviin ryhmiin yhteiskunnassa, etenkin niihin, jotka ovat jääneet ilman tuloja työttömyyden vuoksi, mutta meidän on kannustettava jäsenvaltioita käyttämään köyhyyden ehkäisemiseksi erilaisia keinoja, ja tämä on vaihtoehdoista vain yksi.

Tilaa lainsäädäntöaloitteille on tässä asiassa erittäin vähän, vaikka tiettyinä aikoina niitä koskeva poliittinen kysyntä on huomattavaa.

Mitä vanhusten köyhyyteen tulee, kyse on erittäin monimutkaisesta aiheesta, jossa työtä on tehtävä työllisyyden, sosiaalipalveluiden ja sosiaaliturvan aloilla. Tästä päästäänkin ensi vuoden aktiivisen ikääntymisen kampanjaan, jota tullaan tukemaan terveydenhuollon ja -hoidon alojen toimilla sekä elinikäisellä oppimisella, koska uskomme, että suurinta edistystä vanhusten elinolosuhteisiin ja yhteiskunnalliseen osallistumiseen saadaan aikaan kannustamalla heitä osallistumaan työmarkkinoihin. Silloin voimme kehittää tätä varten uusia politiikkoja.

  Puhemies. – (EN) Silvana Koch-Mehrinin laatima kysymys numero 16 (H-000084/11)

Aihe: Energiansäästölamput

Onko komissio tietoinen Saksan liittotasavallan ympäristöviraston tutkimuksesta, jonka mukaan energiansäästölamput saattavat kotitalouskäytössä rikkoutuessaan aiheuttaa myrkytyksen sisältämänsä elohopean vuoksi? Mitä päätelmiä komissio tekee tästä tutkimuksesta?

Onko komissio valmis harkitsemaan uudelleen päätöstään vetää perinteiset hehkulamput pois markkinoilta?

Onko komissio valmis lykkäämään perinteisten hehkulamppujen kieltämistä ja sallimaan sen ainakin kotitalouksille?

  Günther Öttinger, komission jäsen. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa parlamentin jäsen Koch-Mehrin, hyvät kuulijat. Komissio on tietoinen Saksan liittotasavallan ympäristöviraston raportista ja on tietenkin jälleen huolellisesti selvittänyt tosiseikat. Tilanteen taustat ovat seuraavat. Komissio teki ehdotuksensa ekologista suunnittelua koskevasta asetuksesta vuonna 2009 Euroopan neuvoston vuonna 2007 tekemän päätöksen ja sitä seuranneiden Euroopan parlamentin ja energianeuvoston päätöslauselmien perusteella, toisin sanoen kuultuaan laajasti parlamenttia ja jäsenvaltioita. Tähän liittyi myös asteittainen siirtyminen perinteisistä hehkulampuista sähköä tehokkaammin käyttäviin energiansäästölamppuihin. Uskomme, että Euroopan valaistus- ja hehkulamppumarkkinoilla voidaan päästä yhteensä 40 miljardin kilowattitunnin säästöihin: rahallisesti tämä vastaa 5–10 miljardin euron sähkökustannuksia. Direktiiviin sisältyy lukuisia turvatoimia, jotka koskevat erityisesti elohopean enimmäisraja-arvoja. Näitä alennettiin jälleen huomattavasti viime vuoden syyskuussa mahdollisten kuluttajiin kohdistuvien riskien vähentämiseksi entisestään.

Saksan liittotasavallan ympäristöviraston tilaaman tutkimuksen tulosten perusteella pyysimme terveys- ja ympäristöriskejä käsittelevää tiedekomiteaa antamaan asiasta uuden lausunnon. Käytyään läpi kaiken tieteellisen kirjallisuuden aiheesta komitea tuli siihen johtopäätökseen, että on erittäin epätodennäköistä, että rikkoontuneet pienloistelamput aiheuttaisivat mitään riskejä ihmisten terveydelle.

Asiassa on kuitenkin eräs ongelma. Tutkimukset perustuvat aikuisilla tehtyihin kokeisiin. On tietenkin selvää, että lapsia on tarkasteltava erikseen, ja sen vuoksi teemmekin yhteistyötä Saksan liittotasavallan ympäristöviraston kanssa tuottaaksemme lapsia koskevat tulokset mahdollisimman pian. Tarkkailemme tilannetta erittäin tarkasti. Olen yhteydessä edellä mainittuun virastoon niin, että voimme tehdä nopeasti yhteisen arvion mahdollisista lisätesteistä, joita se järjestää.

Kaiken kaikkiaan päätelmämme on, että koska kaikkien mukanaolijoiden kesken tarvitaan luottamusta, jatkamme asetuksen asteittaista täytäntöönpanoa. Raportoimme kuitenkin ilomielin parlamentille taas, jos esiin tulee tietoa, joka saattaa antaa aihetta erilaiseen arvioon. Tällä hetkellä tilanne on tällainen.

  Silvana Koch-Mehrin (ALDE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen Öttinger, on hyvä, että olette antaneet terveys- ja ympäristöriskejä käsittelevälle tiedekomitealle tehtäväksi tarkastella näitä kysymyksiä uudelleen. Olen tästä iloinen. Kysymys on kuitenkin edelleen ratkaisematta: Miten voimme selittää Euroopan kansalaisille, että heidän on EU-asetusten nojalla otettava koteihinsa jotain sellaista, mikä voi aiheuttaa terveydellistä vaaraa heidän lapsilleen? Teillä on lapsia, tiedätte millaista se on. Tavarat menevät usein rikki. Itävallan Jörg Leichtfried ja minä olemme erittäin huolissamme tästä. Miten voimme tehdä selväksi, että kyse on jostakin vaarallisesta? Emme näytä osaavan ottaa opiksemme vanhoista virheistämme. Te ette kuitenkaan ollut vastuussa alkuperäisestä päätöksestä, joten voitte osoittaa halua oppia menettämättä kasvojanne. Olisitte voinut sanoa, että poistamme tämän kiellon ainakin yksityisten kotitalouksien osalta. Olisitteko valmis harkitsemaan päätöstänne uudelleen?

  Günther Öttinger, komission jäsen. – (DE) Arvoisa puhemies, vastauksena kysymykseen haluaisin todeta, että välittömästi siirtymävaiheen jälkeen markkinoilla tulee olemaan lamppuja, joihin ei liity mitään potentiaalista riskiä. Kysymys koskee pienloistelamppuja (CFL-lamppuja). Tästä syystä meidän on harkittava ekologista suunnittelua koskevaan direktiiviin liittyvän PR-toimintamme lisäämistä niin, että voimme tiedottaa kansalaisille LED-lampuista ja uuden sukupolven halogeenilampuista. Näillä voidaan saavuttaa molemmat asiat: yhtäältä asetuksen mukaiset ympäristö- ja energiansäästötavoitteemme ja toisaalta mahdollisten riskien ehkäisemisen. Tarkastelen asiaa mielelläni tarkemmin uudelleen.

  Puhemies. – (EN) Claude Moraes'n laatima kysymys numero 17 (H-000079/11)

Aihe: Rikosten uhrien oikeuksia koskevat toimenpiteet

Rikosten uhrien tukitoimenpiteiden parantaminen on tärkeä osa Tukholman ohjelmaa. Varsinkin rajat ylittävän rikollisuuden uhrien auttamiseen Euroopassa liittyvät kysymykset ovat tärkeitä unionin kansalaisille. Tällä hetkellä on käytössä vähän sellaisia käytännön menettelyjä, joiden avulla ulkomailla rikoksen seurauksena vakavasti loukkaantuneille henkilöille ja heidän perheilleen tarjotaan tukea tai neuvoja. Kysymyksen esittäjä auttaa parhaillaan erästä kansalaista, jonka poika joutui väkivaltarikoksen kohteeksi viettäessään lomaa Kreetalla. Tällä alalla tarvitaan kipeästi EU:n toimia, jotta lupaus kansalaisten Euroopasta voidaan täyttää.

Komission jäsen Reding on ilmoittanut, että tekeillä on rikosten uhrien suojelua koskeva toimenpidekokonaisuus. Milloin komissio aikoo esittää kyseisen toimenpidekokonaisuuden? Voiko komissio antaa lisätietoja siitä, mitä kyseiseen lainsäädäntöehdotukseen sisältyy? Voiko komissio kertoa, mitä muita kuin lainsäädäntötoimenpiteitä toimenpidekokonaisuuteen on tarkoitus sisällyttää?

  Viviane Reding, komission varapuheenjohtaja. – (EN) Arvoisa puhemies, joka vuosi yli 30 miljoonan ihmisen Euroopassa ilmoitetaan joutuneen rikoksen uhriksi. On tärkeää, että varmistamme uhrien oikeudet sekä sen, että he saavat tarvitsemansa tuen ja suojan. Tämä on komissiolle strateginen painopistealue.

Haluaisin käyttää tämän tilaisuuden nostaakseni esiin rohkeuden, jolla Maggie Hughes on kampanjoinut uhrien oikeuksien parantamiseksi koko Euroopassa. Mielestäni hänen määrätietoisuutensa tulisi innoittaa meitä kaikkia uhrien oikeuksien lujittamisessa ja kansalaisten oikeusjärjestelmiä kohtaan tunteman luottamuksen vahvistamisessa. Tarvitsemme tätä vahvempaa keskinäistä luottamusta varmistaaksemme, että uhrien tarpeet tunnustetaan ja niitä suojellaan paitsi kotimaassa myös sen rajojen ulkopuolella. Meidän on myös huolehdittava siitä, ettei uhreja unohdeta oikeus- ja lainsäädäntöjärjestelmissämme.

Tämän vuoksi komissio tulee ehdottamaan kattavaa toimenpidepakettia uhrien suojeluun toukokuussa. Siinä käsitellään sen kohtelun laatua, jota uhrit saavat rikosta selvitettäessä ja rikosoikeudenkäynnin aikana. Sillä taataan, että uhrit saavat saman vähimmäiskohtelun kaikissa EU:n jäsenvaltioissa kotimaastaan tai kansalaisuudestaan riippumatta. Ehdotustemme tavoitteena on edistää muutosta asenteissa uhreja kohtaan, tehdä enemmän heidän toipumisensa varmistamiseksi ja minimoida riski, että heille aiheutuu lisää vahinkoa siitä, että he joutuvat oikeudenkäynnissä uudelleen uhreiksi.

Mistä paketti sitten ihan konkreettisesti koostuu? Ensinnäkin laaja-alainen direktiivi uhrien asemasta rikosoikeudenkäynneissä, jossa esimerkiksi selkeästi määritellään seuraavat täytäntöönpanokelpoiset oikeudet: helposti saatavat uhrien tukipalvelut kaikissa jäsenvaltioissa; oikeus tulkkaukseen kuulusteluissa; syytetyn ja uhrin välisten yhteyksien minimointi oikeudenkäynnin aikana siten, että kaikkiin uusiin oikeustaloihin suunnitellaan molemmille erilliset odotustilat; sekä kaikissa jäsenvaltioissa voimassa oleva oikeus vaatia syytteeseenpanon tutkimista.

Toiseksi aion myös ehdottaa asetusta sellaisten siviilioikeudellisten suojelutoimenpiteiden vastavuoroisesta tunnustamisesta, joilla varmistetaan, että jokainen uhri, joka on vaarassa ja joka voi hyötyä jossakin jäsenvaltiossa käyttöön otetusta suojelutoimenpiteestä syytettyä vastaan, saa samaa suojaa muuttaessaan tai matkustaessaan toiseen jäsenvaltioon. Tätä välinettä täydennetään toisella rikosoikeudellisten suojelutoimenpiteiden vastavuoroista tunnustamista koskevalla välineellä.

Aiomme myös ottaa käyttöön laajan valikoiman muita kuin lainsäädännöllisiä keinoja, joilla varmistetaan uuden lainsäädännön tehokas toiminta, sekä ehdottaa toimintasuunnitelmaa uhrien oikeuksien vahvistamiseksi niin, että varmistetaan, että nämä oikeudet pysyvät poliittisella asialistalla korkealla sijalla tulevina vuosina.

  Claude Moraes (S&D). – (EN) Kuten tiedätte, kävimme viime viikolla kabinetissanne Maggie Hughesin kanssa, joka on yksi tuhansista urheista rikosten uhreista.

Minun on sanottava, että puhuttuamme työntekijöidenne kanssa olemme hyvin innostuneita siitä, että tästä voisi mahdollisesti tulla toimenpidepaketti, joka palauttaa luottamuksen ja tarjoaa lisäarvoa kansalaisille, jotka tarvitsevat apua jouduttuaan rikoksen uhriksi.

Maggie Hughes ja monet muut rikosten uhrit ovat sanoneet, että he pitävät ehdottamistanne toimenpiteistä, mutta haluavat nähdä keskitettyä apua. Jos esimerkiksi on olemassa tukitoimisto uhreille, sen tulisi olla helposti saavutettavissa; samoin pitäisi olla ihmisiä, jotka auttavat sairaalassa, poliisilaitoksella ja oikeuslaitoksessa.

Tätä kansalaisemme pyytävät, mutta eivät toistaiseksi ole saaneet. Vetoamme siis teihin, että teette tämän mahdollisesti merkittävän ehdotuksen, jollainen siitä voi tulla.

  Viviane Reding, komission varapuheenjohtaja. – (EN) Olen ehdottomasti samaa mieltä. Minäkin olen kokenut, että uhrit on jossain määrin jätetty huomiotta.

Oikeudenkäyntiin liittyvien oikeuksien osalta olemme keskittyneet voimakkaasti ihmisiin, jotka joutuvat hankaluuksiin, koska ovat saattaneet tehdä rikoksen: meille on ollut tärkeää nähdä, että heidän oikeuksistaan huolehditaan, niin kuin oikeuksiin perustuvassa yhteiskunnassa pitäisi ollakin. Usein kuitenkin uhreista tehdään uudelleen uhreja, kun he tulevat oikeudenkäyntiin, eikä kukaan välitä. Se on hyvin epäreilu tilanne, joka merkitsee heidän oikeuksiensa kieltämistä. Sen vuoksi toivon, ettei tämä uhrien oikeuksia koskeva toimenpidepaketti muuta pelkkiä lakeja vaan myös ajattelutapaa, ja että kaikkialla oikeustaloissamme, poliisilaitoksillamme ja sairaaloissamme – kuten arvoisa parlamentin jäsen aivan oikein korosti – uhreista huolehditaan erityisesti ja tiedostetaan, ettei heitä pidä kohdella kuin ketä tahansa muuta. On äärimmäisen tärkeää, että tämä toteutuu myös yli rajojen, kun ihmiset ovat muissa jäsenvaltioissa kuin siinä maassa, josta ovat kotoisin.

Luotan siis parlamenttiin, että se auttaa komissiota tuottamaan parasta mahdollista lainsäädäntöä, ja lisäksi – paketin yhteispäätösaspektit huomioon ottaen – olemaan ripeä niin, että ehdotus voidaan siirtää edelleen neuvoston käsiteltäväksi.

Toinen osa

  Puhemies. – (EN) Marian Harkinin laatima kysymys numero 18 (H-000063/11)

Aihe: Yhteistä yhtenäistettyä yhtiöveropohjaa koskevat komission ehdotukset

Voiko komissio antaa tietoja yhteistä yhtenäistettyä yhtiöveropohjaa koskevien komission ehdotusten käsittelyn nykytilanteesta?

  Algirdas Šemeta, komission jäsen. – (EN) Yhteinen yhtenäistetty yhtiöveropohja on tärkeä aloite sisämarkkinoiden esteiden poistamisessa. Vuotuisessa kasvuselvityksessä se katsottiin kasvua kiihdyttäväksi aloitteeksi, joka on toteutettava etupainotteisesti. Se tulee poistamaan eräitä yritysten kilpailukyvyn keskeisiä verotuksellisia esteitä.

Tällä hetkellä yhteisten yhtiöverosääntöjen puute ja kansallisten verotusjärjestelmien eroavaisuudet johtavat usein liikaverotukseen ja kaksinkertaiseen verotukseen. Lisäksi yrityksille aiheutuu raskaita hallinnollisia rasitteita ja korkeita verosääntöjen noudattamisesta aiheutuvia kustannuksia. Tilanne ei kannusta tekemään investointeja EU:ssa eikä vastaa Eurooppa 2020 -strategiassa vahvistettuja prioriteetteja.

Yhteistä yhtenäistettyä yhtiöveropohjaa koskevan ehdotuksen teknisessä valmistelussa on tapahtunut huomattavaa edistystä. On aika tarjota yrityksille yksi verosääntökokonaisuus, jotta liiketoiminnan harjoittaminen sisämarkkinoilla tulee helpommaksi ja edullisemmaksi.

Yhteinen yhtenäistetty yhtiöveropohja on suunniteltu hyväksyttäväksi komission jäsenten kollegiossa 16. maaliskuuta 2011. Olen vakuuttunut, että lopullinen ehdotus edistää osaltaan suuresti parempaa yritystoiminnan, kasvun ja työllisyyden ympäristöä EU:ssa.

  Marian Harkin (ALDE). – (EN) Kiitän teitä, komission jäsen, vastauksestanne. Vain kolme lyhyttä kysymystä: toivon, että voitte vastata niihin.

Onko yhteisen yhtenäistetyn yhtiöveropohjan tarkoitus olla vapaaehtoinen?

Toiseksi, voitteko kuvitella tilanteita, joissa kansalliset tuomioistuimet voisivat menettää toimivaltansa veroasioissa, jos niiden tekemät päätökset vaikuttavat tuottoihin toisessa jäsenvaltiossa?

Ja lopuksi, otaksun, että tässä vaiheessa on päädytty johonkin kaavaan, jolla eri jäsenvaltioissa maksettava vero kohdennetaan. Onko komissio tehnyt mitään vaikutusanalyysia siitä, ketkä voittavat ja ketkä häviävät, tarkoitan taloudellisesti, sillä kaavalla, johon olette jo päätyneet?

  Algirdas Šemeta, komission jäsen. – (EN) Vastaan hyvin lyhyesti kysymykseen, tuleeko yhteinen yhtenäistetty yhtiöveropohja olemaan vapaaehtoinen vai pakollinen. Vastaus on, että se tulee olemaan vapaaehtoinen: ehdotuksen mukaan yritykset voivat vapaaehtoisesti päättää soveltaa kyseisiä sääntöjä.

Mitä kansallisten tuomioistuinten rooliin tulee, yhteistä yhtenäistettyä yhtiöveropohjaa koskevassa ehdotuksessa säädetään säännöistä kiistojen ratkaisemiseksi, eikä kansallisten tuomioistuinten asemaa ehdotuksen tuloksena heikennetä.

Ehdotuksessa säädetään kohdentamiskaavasta, jossa myynti, työvoima ja varallisuus jakautuvat tasapuolisesti; työvoimatekijä jaetaan kahteen osatekijään: palkkoihin ja työntekijöiden määrään.

Teimme myös vaikutusarvioinnin, joka julkaistaan yhdessä ehdotuksen kanssa. Olen täysin vakuuttunut, että ehdotus on eurooppalaisten yritysten edun mukainen: uskon, että tämä koskee myös irlantilaisia yrityksiä.

  Puhemies. – (EN) Arvoisat kollegat, huomaan, että joitakin jäseniä on tullut paikalle kyselytunnin alettua eivätkä he ole tietoisia ankarasta aikarajoituksesta, joka meillä on ollut käytössä voidaksemme yrittää mennä eteenpäin. Pyrimme vastaamaan mahdollisimman moneen kysymykseen. Siksi sanoin alussa, etten ota lisäkysymyksiä paitsi niiltä jäseniltä, jotka kysymyksen esittivät.

Antakaa minun tässä vaiheessa sanoa, että tavoitteenani on – mutta tämä riippuu jossakin määrin komission vastausten pituudesta – ottaa seuraavat kysymykset kello 20.45 mennessä: Anne Jensen, Georgios Papanikolaou, Bernd Posselt ja Silvia-Adriana Ţicău. Se on suunnitelmani.

Anne E. Jensenin laatima kysymys numero 19 (H-000086/11)

Aihe: Maataloustuotteiden arvonlisäverottomuus Romaniassa

Tanskalaisille yrityksille, jotka ovat investoineet maatalouteen Romaniassa, on ilmoitettu, että niiden ei pidä vastedes periä arvonlisäveroa välittäjille myydyistä tuotteista. Loppukäyttäjille (leipureille, toisille maanviljelijöille jne.) myydyistä tuotteista maanviljelijöiden olisi kuitenkin edelleen perittävä arvonlisäveroa. Ehdotuksen arvonlisäveron perimättä jättämisestä välittäjille myydyistä tuotteista lähetti ilmeisesti Romanian hallitus verotuksen ja tulliliiton pääosastolle.

Onko komissio hyväksynyt sen, että välittäjille myytävistä maataloustuotteista ei peritä arvonlisäveroa? Jos on, miksi? Uskooko komissio, että tällainen järjestely johtaa toisenlaisiin kaupankäyntimalleihin maataloustuotteiden myynnissä Romaniassa? Katsooko komissio, että kilpailu sisämarkkinoilla vääristyy, jos maanviljelijöille annetaan taloudellisia kannusteita tuotteiden myymiseksi tietyille ostajille? Aikooko komissio varmistaa, että samoja arvonlisäverosääntöjä sovelletaan kaikkiin maanviljelijöihin Romaniassa?

  Algirdas Šemeta, komission jäsen. – (EN) Tiettyihin maataloustuotteisiin liittyvien arvonlisäverotuspetosten vuoksi komissio on yhteydessä Romaniaan selvittääkseen sopivimman tavan puuttua tähän ongelmaan.

Yksi mahdollinen tapa puuttua alan niin sanottuihin karusellipetoksiin olisi käänteisen verovelvollisuuden käyttöönotto. Kyseessä ei ole verovapautusjärjestelmä, vaan tavaran luovutus on edelleen veronalaista. Tässä järjestelmässä tavaran luovuttajan sijaan tavaraluovutuksen vastaanottaja on velvollinen maksamaan arvonlisäveron verohallinnolle.

Se, että tavaran vastaanottaja maksaa veron tavaran luovuttajan sijaan, on ainoa muunnelma normaalimenettelystä, jossa toiselle arvonlisäverovelvolliselle tavaraa toimittava arvonlisäverovelvollinen perii arvonlisäveron ja maksaa sen valtiolle. Tavaran vastaanottava arvonlisäverovelvollinen puolestaan voi vähentää tämän summan veroilmoituksessaan.

Jos tavaran vastaanottajana on loppukuluttaja, tämä ei voi vähentää arvonlisäveroa, vaan se jää kokonaan hänen maksettavakseen, oli kyseessä normaalin menettelyn mukainen tai käännetty verovelvollisuus.

Arvonlisävero säilyy siis neutraalina verovelvollisille, eikä kilpailu vääristy. Koska vastaanottaja voi maksaa ja vähentää saman summan arvonlisäveroilmoituksessaan, muunnelman hyötynä on, ettei arvonlisäveroa tosiasiallisesti tarvitse maksaa verohallinnolle. Näin ollen kyseinen menettely ehkäisee petosjärjestelyjä, jotka perustuvat siihen, että tavaran luovuttaja jättää arvonlisäveron maksamatta, jonka jälkeen asiakas vähentää arvonlisäveron virheellisen laskun perusteella.

Järjestelmän heikkoutena on, että se voi luoda uusia otollisia tilanteita petokselle, koska arvonlisävero kannettaisiin vain toimitusketjun viimeisessä vaiheessa.

Siksi komissio katsoo, että kyseinen järjestelmä tulisi mieluiten rajata koskemaan maataloustuotteita, jotka normaalisti myydään verovelvollisille välittäjille eivätkä ole suunnattu loppukuluttajille.

Koska menettely poikkeaisi normaaleista arvonlisäverotussäännöistä, jotka on määritelty arvonlisäverodirektiivissä, neuvoston olisi myönnettävä Romanialle poikkeuslupa direktiivin perusteella. Komissio tutkii asiaa.

  Anne E. Jensen (ALDE). – (DA) Kiitos, arvoisa komission jäsen. En ole varma, ymmärsinkö kaikkia yksityiskohtia mutta voin toki tarkastella niitä lähemmin myöhempänä ajankohtana. Ymmärtääkseni uusi petostentorjuntaa varten perustettu järjestelmä voi kuitenkin aiheuttaa ongelmatilanteen toisesta maasta kotoisin oleville tuottajille, jotka ovat investoineet Romaniaan ja joilla siten on sellaista arvonlisäveromenoa toisessa maassa, joita ei voida kuitata arvonlisäverotulolla Romaniassa, koska arvonlisäverotuloa Romaniassa ei ole. Onko komissio miettinyt ratkaisua ongelmaan, joka liittyy toisesta EU:n jäsenvaltiosta kotoisin oleviin tuottajiin, joilla on toimintoja sekä Romaniassa että muissa EU:n jäsenvaltioissa? Tällöin heitä ei estetä kuittaamasta arvonlisämenoa arvonlisäverotulolla. Kiitos.

  Algirdas Šemeta, komission jäsen. – (EN) Haluaisin vain sanoa, että käänteinen verovelvollisuus ei ole uusi järjestelmä ja että se on käytössä useissa jäsenvaltioissa. Sitä sovelletaan muun muassa päästökauppajärjestelmään joissakin jäsenvaltioissa. Onko totta, että käänteinen verovelvollisuus itse asiassa tarkoittaa, että arvonlisäveron kantaminen siirtyy tuotantoketjun loppupäähän sen sijaan, että veroa kannettaisiin ketjun jokaisessa vaiheessa?

Kun tarkastelemme jäsenvaltioiden esittämiä pyyntöjä käänteisen arvonlisäverovelvollisuuden soveltamisesta, tarkastelemme toki yksityiskohtia ja sisämarkkinoiden vääristymiseen liittyvät näkökohdat otetaan myös huomioon. Siksi komission ehdotukset eivät synny automaattisesti vaan perustuvat tutkimustyöhön. Tämän perusteella esitämme ehdotukset neuvostolle.

Olemme käsitelleet Romanian tapausta jo ainakin yli puolen vuoden ajan löytääksemme ratkaisun, jolla voitaisiin puuttua arvonlisäveropetoksiin kyseisessä maassa.

  Gay Mitchell (PPE). – (EN) Olen ollut paikalla kyselytunnin alusta lähtien, jonka oli tarkoitus alkaa klo 19.30. Kotimaassani nimitetään huomenna uusi hallitus, ja monet ovat kiinnostuneita tästä kysymyksestä, jonka olen esittänyt komission jäsenelle Rehnille. Pyydän, että kysymykseni käsitellään ja että komission jäsenen annetaan vastata siihen, vaikka joutuisimmekin jatkamaan istuntoa muutaman minuutin pidempään.

  Puhemies. – (EN) Parlamentin jäseniä on jo poistunut istuntosalista, koska olen ilmoittanut, etten voi ottaa heidän kysymystään käsittelyyn tai etten voi ottaa lisäkysymyksiä käsittelyyn. Iltapäivä on ollut hankala, ja ilta jatkuu hankalana. Olen merkinnyt kysymykset, jotka haluan käsitellä klo 20.45 mennessä. Jää nähtäväksi, kuinka se onnistuu. Yritän kuitenkin parhaani, jotta kohtelisin kaikkia reilusti, myös komission jäseniä, jotka odottavat pääsevänsä osallistumaan keskusteluun.

Georgios Papanikolaoun laatima kysymys numero 22 (H-000061/11)

Aihe: OECD:n pääsihteerin lausuma euroalueen jäsenvaltioiden mahdollisista velkajärjestelyistä ja komission kanta

OECD:n pääsihteeri Angel Gurría totesi Davosissa järjestetyssä Maailman talousfoorumissa 28.1.2011, että yhdessä maassa on todennäköisesti tehtävä velkajärjestelyjä ja että se maa on Kreikka. On huomattava, että kyseessä on ensimmäinen kerta, kun EU:n kanssa eri talous- ja sosiaalipoliittisissa kysymyksissä tiiviissä yhteistyössä toimivan vaikutusvaltaisen kansainvälisen järjestön johtaja ottaa julkisesti kantaa euroalueeseen kuuluvan jäsenvaltion velkojen uudelleenjärjestelyyn.

Mikä on komission kanta tähän kysymykseen ja OECD:n pääsihteerin lausumaan?

  Olli Rehn, komission jäsen. – (EN) Arvoisa puhemies, komissio sai äskettäin yhdessä EKP:n ja IMF:n kanssa päätökseen Kreikan sopeutusohjelman kolmannen tarkistuksen. Meidän yhteinen kokonaisarviomme on kaksitahoinen, ja esittelen sen lyhyesti.

Ensinnäkin ohjelmassa on edistytty edelleen asetettujen tavoitteiden saavuttamisessa, ja toiseksi merkittäviä haasteita on vielä ratkaistava talouden kestävyyden turvaamiseksi, kilpailukyvyn palauttamiseksi ja kestävän pankkialan varmistamiseksi.

Vaikka joillakin aloilla on ollut viivästyksiä, julkisen talouden uudistukset ja muut uudistukset, jotka ovat välttämättömiä ohjelman keskipitkän aikavälin tavoitteiden saavuttamiseksi, on nyt toteutettu. Merkittäviä uudistuksia on yhä suunniteltava ja toteutettava, jotta saadaan aikaan kriittinen massa, jota tarvitaan julkisen talouden kestävyyden ja talouden toipumisen varmistamiseksi.

Haastavia vakauttamistoimia tuetaan rohkealla yksityistämisohjelmalla, kuten pääministeri Papandreou totesi. Hallitus on ilmaissut olevansa sitoutunut nopeuttamaan merkittävästi yksityistämisohjelmaansa saadakseen yksityistämisestä 50 miljardin euron myyntitulot vuoteen 2015 mennessä. Tämän avulla olisi mahdollista alentaa velka-astetta yli 20 prosenttiyksikköä suhteessa bruttokansantuotteeseen viiden seuraavan vuoden aikana. Lisäksi yksityistämisen toteuttamisessa päättäväisyydellä lisätään talouden tehokkuutta sekä tuetaan suurempia investointeja ja vientiä.

Näistä syistä hallituksen täydellinen sitoutuminen yksityistämisprosessiin eikä vähinten sen päättäväisyys ratkaista erioikeuksia ja omia etuja koskevia kysymyksiä on todellakin ratkaisevaa kunnianhimoisten tavoitteiden saavuttamisessa ja siten markkinoilla vallitsevien Kreikkaan liittyvien asenteiden parantamismahdollisuuksien hyödyntämisessä. Komissio kannustaa näin ollen Kreikkaa osoittamaan määrätietoisuutta yksityistämisohjelmassaan.

Tämä liittyy OECD:n pääsihteerin esittämään huomautukseen, jonka mukaan vuosi 2011 on ratkaiseva vuosi Kreikalle sen talouspolitiikan uskottavuuden palauttamisessa, ja tämä on välttämätön edellytys, jos se haluaa päästä uudelleen markkinoille seuraavan vuoden aikana.

Tätä varten viranomaisten pitäisi saavuttaa tai jopa ylittää tämän vuoden julkisen talouden tavoitteet ja laatia vankka keskipitkän aikavälin talousarviostrategia.

Lisäksi Kreikan olisi edistyttävä ratkaisevasti rakenneuudistuksissa tulevina viikkoina ja kuukausina. Ohjelman määrätietoinen toteuttaminen vahvistaisi uskottavuutta sekä kansalaisten ja sijoittajien luottamusta.

Lopuksi haluan sanoa, että näiden poliittisten toimien – eli julkisen talouden tavoitteiden saavuttamisen ja yksityistämisohjelman toteuttamisen – sekä velanhoitokyvyn säilyttämiseen tähtäävien lainojen erääntymisaikojen pidentämistä ja hinnoittelupolitiikan tarkistamista koskevien EU:n toimenpiteiden avulla velkojen uudelleenjärjestelyä koskevat huolenaiheet voidaan ratkaista ja tullaan ratkaisemaan.

  Georgios Papanikolaou (PPE). – (EL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, viime vuonna allekirjoitimme yhdessä Kreikan kanssa pöytäkirjan, jossa sovittiin myönnetyn lainan kolmen ja puolen vuoden takaisinmaksuajasta. Tänään te henkilökohtaisesti ehdotitte lausunnossanne, että sitä pidennettäisiin seitsemään vuoteen, mikä ilmeisesti tarkoittaa, että tehtiin laskennallinen virhe. Samanaikaisesti Moody's on alentanut Kreikan luottoluokitusta samalle tasolle kuin Angolan. Tämä päätös oli perusteeton eikä sitä voida hyväksyä.

Loppujen lopuksi, arvoisa komission jäsen, me kaikki ihmettelemme, mikä lopulta riittää, jotta Kreikka pääsisi taas jaloilleen: yksinkertainen maksuaikojen pidentäminen? Korkojen laskeminen, jonka myös mainitsitte? Pöytäkirjan ehtojen uudelleenneuvottelu? Euro-obligaatiot? Eurooppalainen kasvuobligaatio? Kaikki edellä mainitut? Vai kenties jokin muu? Ehkä enemmän säästötoimia Kreikassa? Mikä riittää, arvoisa komission jäsen?

  Olli Rehn, komission jäsen. – (EN) Arvoisa puhemies, olennainen tekijä ja välttämätön edellytys on noudattaa julkisen talouden vakauttamisen tavoitteita ja toteuttaa rakenneuudistuksia määrätietoisesti pöytäkirjan mukaisesti.

Lisäksi, kuten sanoin edellisessä vastauksessani, Kreikalle on tärkeää ryhtyä toteuttamaan erittäin kunnianhimoista yksityistämisohjelmaa, jonka avulla vähennetään velkataakkaa. On myös erittäin tärkeää, että jäsenvaltiot tarkastelevat velanhoitokykyä koskevaa kysymystä Euroopan unionissa maaliskuussa päätettävän kattavan strategian yhteydessä. Voin vain rohkaista jäsenvaltioita päättämään Kreikalle myönnettyjen lainojen erääntymisaikojen pidentämisestä sekä tarkistamaan näiden lainojen hinnoittelupolitiikkaa.

  Jim Higgins (PPE). – (EN) Tämä on täyttä farssia, ja tämä on työjärjestyspuheenvuoro. Meille kerrottiin, että kyselytunti pidettäisiin klo 19.30–20.30. Te päätitte, tai joku muu päätti, että edellistä keskustelua voitaisiin jatkaa kyselytunnilla. Kyselytunti on yksi niistä harvoista mahdollisuuksista esittää kysymyksiä komission jäsenelle. Meillä on kriisi Irlannissa; kollegani Gay Mitchell, Pat the Cope Gallagher ja minä olemme olemme laatineet kysymyksiä. Kuka tästä päätti? Haluan tietää – ja tämä on oikeutettu kysymys – kuka päätti siitä, että 20 minuutin jakso, josta nyt on kulunut kahdeksan minuuttia, pitäisi lyhentää kahdeksan tai yhdeksän minuutin mittaiseksi. Kuka tästä päätti, arvoisa puhemies?

  Puhemies. – (EN) Jäsen Higgins, ennen kuin annoin puheenvuoron komission jäsenelle aioin todellakin ilmoittaa, että seuraavaksi siirrytään viimeiseen kysymykseen ja, uskokaa minua, olen yhtä vihainen kuin te. En halua olla täällä näissä olosuhteissa, koska joudun tuottamaan pettymyksen monelle jäsenelle ja joudun odotuttamaan lukuisia komission jäseniä. Haluan, että annatte palautetta ryhmienne puheenjohtajille, ja sanon tämän vielä uudestaan kuuluvasti ja selkeästi: ryhmän johtajat laativat esityslistan ja saattavat meidät tilanteeseen – melkein jokaisen täysistuntoviikon aikana – jossa meillä ei ole tarpeeksi aikaa käsitellä asianmukaisesti kyselytunnilla komissiolle tai toisinaan neuvostolle esitettyjä kysymyksiä. Tämä on turhauttavaa, olen ilmaissut näkemykseni aikaisemminkin. Haluan pyytää jokaista jäsentä, jota asia huolestuttaa, ottamaan yhteyttä ryhmänsä johtajaan ja kertomaan hänelle oman näkemyksensä, koska minun täytyy noudattaa esityslistaa sellaisena kuin se on, kun ryhdyn johtamaan puhetta, enkä pidä siitä.

  Gay Mitchell (PPE). – (EN) Mutta kuka päätti, että komission jäsen Šemeta saisi kolme kysymystä ja komission jäsen Rehn vain yhden? Jäsen Higginsin kysymys oli toinen kysymys komission jäsen Rehnille, ja minun oli kolmas. Miksi yhdelle komission jäsenelle esitettiin monta kysymystä ja toiselle vain yksi? En ymmärrä sitä.

  Puhemies. – (EN) Olemme käsitelleet kaksi kysymystä, ja nyt esitän jäsen Šemetalle kysymyksen, joka on itse asiassa osoitettu komission jäsen De Guchtille. Se johtuu tästä. Minun on seurattava tiettyä järjestystä, ja olen pahoillani tästä. Olen pahoillani teidän kolmen puolesta, mutta ehdotan teille, sillä tiedän, että komission jäsen Rehn on erittäin ymmärtäväinen komission jäsen, ja olen varma, että kun hän poistuu istuntosalista, hän on valmis puhumaan teidän kolmen kanssa. Tämä on ainut ratkaisu, jota voin tarjota, ja tiedän, ettei se ole tyydyttävä.

  Pat the Cope Gallagher (ALDE). – (EN) Luettuani kolme kysymystä, jäsen Higginsin kysymyksen numero 23, jäsen Mitchellin kysymyksen numero 24 ja jäsen Gallagherin kysymyksen numero 25, voin vain olettaa, että komissio jäsen on yhdistänyt nämä kolme kysymystä, ja siksi, emmekö voi tai onko teillä oikeus jatkaa kyselytuntia seuraavalle keskustelulle varatulla ajalla? Koska kaikissa tapauksissa kyselytunti kärsii. Joten, jos voimme jatkaa kyselytuntia keskustelulle varatulla ajalla, ehkäpä komission jäsenet voivat ystävällisesti antaa meille enemmän aikaansa kello yhdeksän jälkeen.

  Puhemies. – (EN) Jäsen Gallagher, en voi jatkaa kyselytuntia seuraavan istunnon alusta. Olen jo todennut jäsen Posseltille, että esitän hänen kysymyksensä, ja jäsen Ţicăulle, että esitän hänen kysymyksensä, ja teidän kolmen kysymykset olisivat todellakin olleet viimeiset, jos olisimme edenneet nopeammin, mutta emme ole. Minun on nyt vaikea esittää jopa jäsen Posseltin kysymystä. Asia on todella näin. Olen todella pahoillani ja, kuten sanoin, olen vihainen, mutta tilanne on tämä. Olette nähneet, miten esityslistan kanssa on käynyt pitkin päivää, eikä tilanne ole tyydyttävä. Joten haluaisin siirtyä, kuten sanoin, komission jäsen De Guchtille osoitettuun kysymykseen, johon vastaa komission jäsen Šemeta, ja minun on valitettavasti todettava, että tämä on viimeinen kysymys tänä iltana.

Bernd Posseltin laatima kysymys numero 31 (H-000068/11)

Aihe: Ulkomaankauppa ja itäinen kumppanuus

Miten komissio arvioi EU:n ja itäisten kumppanuusvaltioiden välisen kaupan kehittymistä, ja millainen asema Mustanmeren-strategialla ja Etelä-Kaukasuksen mailla on siinä?

  Algirdas Šemeta, komission jäsen. – (EN) Maailmanlaajuinen rahoitus- ja talouskriisi on vaikuttanut kielteisesti EU:n ja itäisten kumppanuusvaltioiden väliseen kahdenväliseen kauppaan. Kaiken kaikkiaan EU:n ja kuuden itäisen kumppanuusvaltion välinen kauppa laski 20 prosenttia vuosina 2008–2010.

On pidettävä mielessä, että itäistä kumppanuutta alettiin toteuttaa, kun rahoituskriisi oli täydessä vauhdissa. Kumppanuus käynnistettiin 7. toukokuuta 2009 pidetyssä huippukokouksessa. Tässä varhaisessa vaiheessa luotiin työskentelyn rakenteet ja pidettiin monenvälisten foorumien ensimmäiset kokoukset. Itäinen kumppanuus oli yksinkertaisesti liian nuori, jotta se olisi voinut pehmentää rahoitus- ja talouskriisin kielteisiä vaikutuksia.

Mustanmeren synergian osalta voidaan todeta, että sen rooli EU:n kanssa käytävässä kaupassa on ollut mitätön, sillä Mustanmeren synergia-aloite on alueellinen yhteistyöverkosto eikä kauppajärjestely.

Etelä-Kaukasian mailla yksittäin tai ryhmänä ei ole ollut erityistä roolia EU:n ja itäisen kumppanuuden maiden välisen kaupan kehittymisessä.

Kahdenvälistä kattavaa vapaakauppa-aluetta koskevien tulevien neuvottelujen valmistelut ovat käynnissä Georgian ja Armenian kanssa, kun taas Azerbaidžanin kanssa tehdyn kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen kauppaa koskevia määräyksiä päivitetään parhaillaan.

  Bernd Posselt (PPE). – (PL) Arvoisa komission jäsen Šemeta, kiitos erittäin täsmällisestä vastauksestanne. Puhun hyvin lyhyesti. Onko mielestänne mahdollista lisätä Etelä-Kaukasuksen maiden kanssa käytävää kauppaa muun muassa vähentämällä niiden välistä jännitystä ja erityisesti ulkoisen energiapolitiikan osalta?

  Algirdas Šemeta, komission jäsen. – (EN) Arvoisa puhemies, kuten totesin vastauksessani, teemme työtä kattavaa vapaakauppa-aluetta koskevan kysymyksen parissa ja esittelimme näille maille keskeiset suositukset siitä, mitä niiden on tehtävä tällaisia sopimuksia koskevien neuvottelujen käynnistämiseksi.

Tällaiset sopimukset olisivat tietenkin merkittävä edistysaskel, ja jos nämä maat tekevät kotiläksynsä – ja ainakin jotkin maat yrittävät sitä tosissaan – mahdollisuudet vahvistaa kaupankäyntiä ovat paljon paremmat.

  Brian Crowley (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, odotin, kunnes olitte lopettanut kysymysten esittämisen ennen kuin pyysin puheenvuoroa, koska tiesin, että teillä oli vaikeuksia ajan kanssa, mutta haluaisin, kuten muutkin kollegani, että pöytäkirjaan merkitään, että tämä merkitsee jäsenten – erityisesti parlamentin rivijäsenten – keskeisen resurssin heikentämistä edelleen. Mielestäni on väärin, että jouduitte tilanteeseen, jossa teidät pakotettiin rajoittamaan oikeuksiamme, mutta en myöskään usko, että tämä on pelkästään ryhmän johtajien vika, koska päivän aikataulussa pysyminen on sen tehtävä, joka kulloinkin toimii puhemiehenä. Mitä ilmeisimmin henkilöllä, joka johti puhetta ennen teitä, aikataulu meni hieman sekaisin, mikä puolestaan asetti teidät kiusalliseen asemaan.

Ehkä voimme päästä yhteisymmärrykseen, ja te yhdessä puhemiehistön ja varapuhemiesten kanssa voitte päästä yksimielisyyteen siitä, että tämä osa-alue, kyselytunti, on pyhä asia ja ettei sitä saa muuttaa. Jos keskustelu on lopetettava ja sitä on jatkettava kyselytunnin jälkeen, niin olkoon niin. Esitän tätä ryhmäni johtajalle ja toivon, että toiset tekevät samoin, ja pyydän teitä ottamaan asian esille puhemiehistön kanssa.

  Puhemies. – (EN) Tuon asian esille ryhmän johtajien kanssa koska, valitettavasti minun on sanottava tämä, ongelman syy on siellä: puheenjohtajakokouksessa, jossa esityslista laaditaan. Kyse on siitä, että esityslistalle tuodaan liian paljon asioita ennen kyselytuntia. Olette oikeassa. On vedettävä jonkinlainen raja sen varmistamiseksi, että tätä ajanjaksoa, jona jäsenet voivat vaatia komissiota tai neuvosto tilille, kunnioitetaan. Olen samaa mieltä kansanne ja vakuutan teille, että heti huomenaamulla naputtelen tietokonettani.

  Silvia-Adriana Ţicău (S&D). – (RO) Sanoitte aiemmin, että käsittelisimme kysymystä, jonka esitin komission jäsen De Guchtille. Valitettavasti olen ymmärtänyt, että komission jäsen on lähtenyt, ja olen jäänyt tänne istuntosaliin odottamaan vastausta. Mielestäni mitään menettelyä ei ole edes noudatettu, enkä ymmärrä, mitä on tapahtunut.

  Puhemies. – (EN) Jäsen Ţicău, halusin esitellä kysymyksenne, mutta sanoin myös, että aikarajoituksen takia meidän täytyy lopettaa varttia vaille tasatuntia, ja pääsimme kyseiseen ajankohtaan ennen kuin pääsimme kysymykseenne. Vastaus on yksinkertaisesti tämä. Olen pahoillani.

Kuten sanoin, en ole iloinen tästä tilanteesta, johon olemme joutuneet, mutta en olisi voinut tehdä mitään muuta tänään, jotta olisimme voineet käydä läpi enemmän kysymyksiä. En hyväksynyt lisäkysymyksiä, sillä yritin parantaa mahdollisuuksianne, mutta olen pahoillani, etten ehtinyt käsitellä kysymystänne.

Kysymyksiin, joihin ei ajanpuutteen vuoksi voitu vastata, vastataan kirjallisesti (katso liite).

Kyselytunti on päättynyt.

(Istunto keskeytettiin klo 20.50 ja sitä jatkettiin klo 21.05.)

Puhetta johti
varapuhemies Isabelle DURANT

18. Globalisaation aikakauden teollisuuspolitiikka (keskustelu)

  Puhemies. – (ES) Esityslistalla on seuraavana Bernd Langen laatima mietintö globalisaation aikakauden teollisuuspolitiikasta (2010/2095(INI)) (A7-0022/2011).

  Bernd Lange, esittelijä. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa varapuheenjohtaja Tajani, hyvät parlamentin jäsenet, tässä mietinnössä esitetään Euroopan parlamentin kanta hyvin selvästi. Haluaisin kiittää varjoesittelijöitä, jotka ovat osallistuneet mietinnön valmisteluun, ja asiasta vastaavien valiokuntien lausuntojen valmistelijoita.

Arvoisa varapuheenjohtaja Tajani, yhdessä olemme onnistuneet välittämään selkeän viestin, jonka mukaan haluamme siirtää teollisuuspolitiikkaa lähemmäksi politiikan keskiötä hyvistä syistä. Teollisuuspolitiikka auttaa meitä ensinnäkin luomaan korkealaatuisia tulevaisuudessa kestäviä työpaikkoja Eurooppaan ja toiseksi turvaamaan investoinnit Eurooppaan. Kilpailijamme kaikkialla maailmassa, kuten Yhdysvallat, Brasilia ja Intia, hyödyntävät teollisuuspolitiikkaa. Kolmanneksi kohtaamme haasteita, jotka liittyvät ilmaston ja yhteiskuntamme taloudellisen ja sosiaalisen perustan kestävyyteen. Tätä taustaa vasten on tärkeää, että asetamme teollisuuspolitiikan politiikan keskiöön.

Toisaalta tämä tarkoittaa, arvoisa varapuheenjohtaja Tajani, että odotamme, että teollisuuspolitiikka integroidaan siten, että siitä tulee lainsäädäntöaloitteiden keskipiste Euroopan unionissa. Emme halua, että ympäristö-, kauppa- ja kilpailupolitiikka laaditaan ensin ja vasta myöhemmin sovitetaan yhteen Euroopan teollisuuden etujen kanssa. Päinvastoin, meidän on määriteltävä politiikan muut alat kestävän teollisuuspolitiikan strategisten etujen perusteella.

Toiseksi, varapuheenjohtaja Tajani, meidän on parannettava eri jäsenvaltioiden teollisuuspolitiikkojen välistä koordinaatiota. Siksi haluamme pyytää teitä, ja olemme sisällyttäneet tämän mietintöön, hyödyntämään Lissabonin sopimuksen 173 artiklan 2 kohtaa eri jäsenvaltioiden teollisuuspolitiikkojen yhteensovittamisen tehostamiseksi, jotta todellakin kulkisimme kaikki samaan suuntaan.

Meidän on tietenkin keskityttävä lukuisiin erityisaloihin. Horisontaalisella tasolla meidän on tarkasteltava erityisesti innovaatiopolitiikkaa koko arvonmuodostusketjussa. Meidän on pystyttävä tukemaan koko talousketjua perustutkimuksesta aina tuotteiden markkinoille saattamiseen ja tuomaan yhteiskunnalle parhaat ratkaisut markkinoille.

Meidän on myös kiinnitettävä enemmän huomiota resursseihin. Ei riitä, että toteamme tämän olevan tärkeää. Meidän on otettava käyttöön käytännön lainsäädäntöä, jolla lisätään merkittävästi resurssien tuottavuutta. Teollisuudessa työvoiman osuus kustannuksista on 20 prosenttia ja resurssien 40 prosenttia. Tämän on raaka-aineita koskevan toiminnan lähtökohta. Matkapuhelimet, joita me kaikki käytämme, sisältävät harvinaisia maametalleja ja metalleja, joita kierrätetään harvoin. Matkapuhelinten kierrätysaste on vain 1,5 prosenttia. Tämä on työpaikkojen luomisen ja Euroopan teollisuuden kilpailukyvyn parantamisen lähtökohta.

Haluan lopuksi mainita vielä yhden seikan tässä yhteydessä. Innovaatio ja resurssien tuottavuus eivät tapahdu itsestään. Ne riippuvat kyseessä olevista työntekijöistä. Tästä syystä järkevässä teollisuuspolitiikassa on myös otettava huomioon työntekijöiden taidot ja osallistuminen. Jos teemme näin, olen vakuuttunut siitä, että meillä on tulevaisuudessa kestäviä työpaikkoja Euroopan teollisuudessa.

  Antonio Tajani, komission varapuheenjohtaja. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, haluaisin ensinnäkin kiittää esittelijä Langea hänen tekemästään työstä. Tiedän, ettei tällä tavalla järjestetyssä istuntosalissa, jossa on paljon parlamenttiryhmiä, ole helppoa saada aikaan synteesiä, jossa teollisuuspolitiikkaa koskeva keskustelu voidaan lopettaa myönteisessä hengessä. Siksi haluan kiittää teitä tekemästänne työstä, sillä jos todella haluamme asettaa reaalitaloutta edistävät toimet poliittisen toimintamme ytimeen sosiaali- ja markkinatalouden hyväksi, meidän – komission, parlamentin ja neuvoston – on tehtävä yhdessä työtä.

Olen samaa mieltä kanssanne jäsenvaltioiden yhteenkuuluvuuden lisäämisestä, ja neuvosto on antanut rohkaisevan merkin, sillä se on itse asiassa tukenut komission kantaa. Lisäksi maissa, joissa on ollut mahdollista laatia teollisuuspolitiikkaa koskeva asiakirja, on esiintynyt jonkin verran halukkuutta – vaikka vaihtelevasti eri valtioissa – osallistua teollisuuspolitiikkaa koskevaan yhteiseen toimintaan. Koska unioni ei halua tyrkyttää ratkaisuja yksittäisille jäsenvaltiolle, tällä pyritään yhteensovittamaan niiden politiikkoja.

Minusta tämä merkitsee siirtymistä pyytämäänne suuntaan, mutta sillä vahvistetaan myös, että Eurooppa tarvitsee omaa teollisuutta kriisin ratkaisemiseen liittyvien välittömien haasteiden käsittelemiseksi. Emme voi ajatella, että voitamme nykyiset vaikeudet – tilanne, jota pahentaa Välimeren alueella käynnissä oleva kriisi – ilman teollisuus- ja yrityspolitiikan edistämiseen tähtääviä vankkoja toimia, sillä ainoastaan niiden avulla voimme kehittää ja luoda uusia työpaikkoja.

Laatimassanne mietinnössä, jäsen Lange, korostetaan aivan oikein kohtaamiamme taloudellisia, ympäristöllisiä ja sosiaalisia haasteita: lyhyesti sanottuna teollisuuspolitiikkamme kestävyyttä. Siinä kestävyys asetetaan samalle tasolle kuin kilpailukyky, koska nämä kaksi ulottuvuutta liittyvät läheisesti toisiinsa. Olen todellakin vakuuttunut siitä, että nykyisessä maailmassa toista ei voi olla ilman toista.

Tämän saavuttamiseksi meillä on oltava nykyaikainen ja kilpailukykyinen teollisuus, joka eroaa selvästi vanhasta teollisuuspolitiikasta. Mitä nykyaikainen teollisuus tarkoittaa? Se tarkoittaa teollisuutta, joka on tehokas resurssien käytössä, energian kulutuksessa ja kasvihuonekaasuissa, mikä merkitsee taloutta, jonka tavoitteena on muuttua vihreäksi taloudeksi vihreämmän talouden avulla. Tämän teollisuusalan on myös oltava vastuullinen ja ratkaistava ongelmat työmarkkinaosapuolten kanssa käytävän jatkuvan ja hedelmällisen vuoropuhelun avulla.

Mielestäni meidän on lähetettävä vahva viesti siitä, että vuoden 2010 teollisuusmalli ei voi perustua valtionapuun ja että kilpailukykynsä varmistamiseksi maailmanlaajuisten haasteiden aikakautena Euroopan teollisuudella ei ole varaa olla keskittymättä innovaatioon ja tutkimukseen. Tämän takia ennen teollisuuspolitiikka koskevan asiakirjan julkaisemista komissio esitteli innovaatiopolitiikkaa koskevan asiakirjansa, joka on mielestäni ratkaisevan tärkeä aidon teollisuuspolitiikan kehittämisen kannalta ja auttaa myös tunnistamaan etenemisreitit raaka-aineiden tutkimuksen ja innovaation alalla.

Ei ole sattumaa, että yksi komission mainitsemista innovaatiokumppanuuksista koskee juuri raaka-aineita, raaka-aineiden kierrätys- ja korvaamistapojen tutkimista. Siksi on selvää – eikä vähiten siksi, että keskustelemme myöhemmin seuraavassa keskustelussa harvoista maametalleista – että innovaatio, raaka-aineet ja teollisuuspolitiikka ovat kaikki osa yhtenäistä strategiaa, ja mielestäni pk-yrityksiä tukeva aloite on myös osa samaa strategiaa. Toteuttamalla käytännössä poliittisia ja lainsäädännöllisiä toimia komissio osoittaa, että sillä on halua toteuttaa poliittisia toimia teollisuuden ja yritysten hyväksi.

Hallinnon ja teollisuuspolitiikan osalta prosessi on mielestäni jo hyvin käynnissä sekä komissiossa että jäsenvaltioissa, kuten totesin jo aiemmin. Komissiossa, kuten tiedätte, puheenjohtaja Barroso pyysi toimikauden alussa, että toimisin teollisuuspolitiikkaa käsittelevien komission jäsenten ryhmän puheenjohtajana.

Olen tähän mennessä kutsunut koolle kaksi ryhmäkokousta. Ensimmäinen kokous pidettiin ennen tiedonannon hyväksymistä, ja kokouksessa keskusteltiin poliittisista painopisteistä. Toisessa kokouksessa keskusteltiin tiedonannon käytännön toteutuksesta ja erityisesti käsiteltiin kilpailukykytestiä ja standardointistrategiaa. Mielestäni komission jäsenten ryhmä on erityinen väline, jonka tarkoitus on antaa poliittisia neuvoja ja varmistaa, että aloitteet ovat teollisuuspolitiikan mukaisia.

Jäsenvaltioiden reaktio on mielestäni ollut myönteinen. Kuten totesin, käynnistimme 10. joulukuuta 2010 puheenjohtajavaltio Unkarin kanssa ja läheisessä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa ensimmäisen pienten ja keskisuurten yritysten luotonsaantia koskevan yhteistyömenettelyn, jota seuraa muita vastaavia menettelyjä. Annamme teille edelleen tiedot, joita tarvitaan parlamentin ja komission välistä yhteistyötä varten.

Ennen kuin lopetan puheenvuoroni, arvoisa puhemies, haluisin mainita muutaman sanan siitä, miten tärkeää on tukea naisten yrittäjyyttä. Ei ole sattumaa, että tänään on 8. maaliskuuta, ja olen aina sanonut, että tarvitsemme enemmän naisyrittäjiä, mutta sen jälkeen, kun he ovat päättäneet sitoutua yrittäjyyteen, meidän on ainakin voitava antaa heille hyviä neuvoja.

Sen me olemme päättäneet tehdä hyväksymällä tilapäistoimia pk-yrityksiä tukevan aloitteen tarkistuksen aikana. Naispuolisten yrittäjälähettiläiden verkosto, jonka olemme jo käynnistäneet, jatkaa toimintaansa, mutta haluamme saada aikaan muutakin kuin tietoisuuden lisäämistä. Haluamme, että naisyrittäjät voivat saada hyviä neuvoja asiantuntijoilta, ja tätä varten käynnistämme lyhyellä aikavälillä kuulemismenettelyn, jolla tuetaan tiettyjä aloitteita, joiden tavoitteena on tarjota mentoreita uusille naisyrittäjille, jotka sellaisen haluavat.

Mentorit voivat antaa heille konkreettisia neuvoja yrityksen käynnistämisestä ja pitämisestä. Tarkoituksena on käynnistää tämä aloite vähintään kymmenessä jäsenvaltiossa, ja sen jälkeen laajentaa sitä jäljellä olevaan 17 jäsenvaltioon.

  Puhemies. – (EN) Arvoisa komission jäsen, kiitän teitä tästä lyhyestä naisyrittäjiä koskevasta katsauksesta. Tämä ei varmaan ole täysin sattumaa, kun otetaan huomioon, että tänään 8. maaliskuuta on kansainvälinen naisten päivä, mutta joka tapauksessa, olemme tyytyväisiä aloitteisiinne tältä osin.

  Francesco De Angelis, teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan lausunnon esittelijä. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, teollisuuspolitiikka on kasvun ja työllisyyden keskeinen tekijä meidän alueillamme ja maissamme. Vaikean taloudellisen kriisin aikana suhtaudumme näin ollen myönteisesti komission aloitteeseen tarjota Euroopalle keskipitkän tai pitkän aikavälin yhteistä lähestymistapaa, ja tuemme täysin jäsen Langen erinomaista mietintöä vähintään kolmesta eri syystä.

Ensimmäinen syy on se, että mietinnössä käsitellään teollisuuden kehitystä siten, ettei teollisuuden ja yritysten etuja jaotella markkinasektoreihin, vaan ne kootaan yhteen yhteisten tavoitteiden mukaisesti. Toinen syy on se, että siinä korostetaan alueellisten rakenteiden merkitystä lisäämällä tukea klustereille, innovaatioverkostoille, osaamisen välittämiselle, tutkimukselle sekä taitojen parantamiselle ja perusrakenteiden kehittämiselle.

Kolmas syy – ja lopetan tähän – on se, että siinä korostetaan pienten ja keskisuurten yritysten roolia ja tehtävää. Nämä yritykset kääntyvät Euroopan unionin puoleen selviytyäkseen tästä kriisistä, joka voi vaarantaa vakavasti niiden tulevaisuuden.

  Gianluca Susta, kansainvälisen kaupan valiokunnan lausunnon valmistelija. – (IT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, talous- ja rahoituskriisi on saanut monet henkilöt ymmärtämään teollisuuden keskeisen merkityksen. Pyrkimyksistänne huolimatta, arvoisa varapuheenjohtaja, komissio ei vieläkään ole aina ymmärtänyt tätä.

Monessa asiakirjassa – joista Eurooppa 2020 -strategiaa koskevat asiakirjat tai äskettäin hyväksytyt tai parhaillaan neuvoteltavat tietyt vapaakauppasopimukset eivät ole viimeiset – suositaan yhä palvelutaloutta ja palvelujen vahvistamista ja kehittämistä, erityisesti rahoitus-, pankki- ja vakuutusalalla. Sitä vastoin reaalitalous antaa meille päinvastaisia merkkejä, kuten olette todennut. Tuotanto ja vienti kasvavat, ja nyt on nähtävissä tuotannon siirtoa koskeva suunnanvaihdos.

Meidän on edistettävä näitä merkkejä, sillä yksikään suuri talous maailmassa ei voi olla huomioimatta teollisuuden keskeistä merkitystä. Näin ollen meidän on toteutettava sisämarkkinat ja nopeutettava sellaisten vahvojen aloitteiden täytäntöönpanoa, joilla tuetaan innovaatiota ja tutkimusta, teknologian siirtoa, tuotteiden jäljitettävyyttä, teollis- ja tekijänoikeuksien suojelua ja Euroopan tuotannon edistämistä, puhumattakaan polkumyynnin torjuntaa koskevista tehokkaista säännöistä ja todellisesta vastavuoroisuudesta kahdenvälisissä neuvotteluissa. Tämä mietintö on askel tähän suuntaan, ja olen erittäin kiitollinen jäsen Langelle ja kaikille niille, jotka ovat tehneet työtä sen parissa.

  Françoise Grossetête, PPE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, onko yhä olemassa aitoa kunnianhimoa, kun Euroopan unionin teollisuustuotantoa ollaan vähentämässä? Tiedämme, että taloudet eivät voi menestyä ilman raskasta teollisuutta ja että teollisuutta ei ole ilman tehtaita.

Olemme kaikki kokoontuneet tänne parlamentin istuntosaliin puolustamaan Euroopan teollisuuden työpaikkoja. Teollisuudella ei ole tulevaisuutta ilman luottamusta tieteelliseen ja tekniseen kehitykseen. Näin ollen aikana, jona Euroopan pitäisi aloittaa kattava työ vuoden 2050 Ariane-rakettien ja Airbus-lentokoneiden yksilöimiseksi, komission olisi ymmärrettävä, että kriisin myötä annetut säännöt eivät enää sovellu tämän päivän talouteen.

Vapaakauppaa ja vääristymätöntä kilpailua koskevista kysymyksistä on tullut dogmeja. Emme voi olla maailman ainut talousalue, jossa sovelletaan yksipuolisesti vapaakauppaa koskevia periaatteita, ilman että meillä on mitään käsitystä siitä, mitä tärkeimmät kilpailijamme tekevät.

Siksi olen pahoillani siitä, arvoisa komission jäsen, että aiheet, jotka koskevat Euroopan unionin polkumyynnin vastaisten toimien vahvistamista ja vastavuoroisuutta koskevan periaatteen soveltamista kolmansien maiden kanssa käytävässä kaupassa, herättävät jonkin verran levottomuutta. Tilanne on pahin silloin, kun Euroopan markkinat ovat liian avoimet verrattuna kilpaileviin markkinoihin, jotka puolestaan ovat liian suljetut.

Lisäksi ilmastonmuutoksen torjunnan yhteydessä olisin iloinen, arvoisa komission jäsen, jos voisimme toteuttaa rajoillamme hiilen sisällyttämismekanismin kaltaisia toimia kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan ohella. Tällä tavoin voisimme saavuttaa uudelleen tasapainon ja tehdä tuotannon siirroista kolmansiin maihin vähemmän houkuttelevia yrityksillemme.

Meidän on parannettava pk-yrityksille annettavaa tukea ja vähennettävä niiden kustannuksia, meidän on vahvistettava eurooppapatentteja ja väärennösten torjuntaa käyttämällä "made in" -alkuperämerkintää. Vastaavasti, jos Eurooppa ei saa käyttöönsä raaka-aineita, emme voi enää puhua innovatiivisesta teollisuuspolitiikasta.

Huolenaiheemme liittyvät koulutukseen ja tutkimukseen sekä innovaation ja tieteen kulttuuriin, joiden on jälleen kerran oltava kunniapaikalla Euroopan unionissa.

(Suosionosoituksia)

  Patrizia Toia, S&D-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, haluan puheenvuoron käyttäneiden kollegojeni tapaan ilmaista, että keskustelemme vihdoinkin jälleen yhteisestä teollisuuspolitiikasta, ja toivon, että piakkoin ryhdymme jälleen toimiin ja saamme aikaan erityisiä päätöksiä. Olen kiitollinen jäsen Langen mietinnöstä, kollegojeni erinomaisesti työstä ja varapuheenjohtaja Tajanin antamista tiedoista.

Tämä päätös merkitsee joitakin tärkeitä asioita. Ensinnäkin Euroopan talouden elpyminen ja työllisyystilanteen sietokyky, kuten on todettu, riippuvat osittain ja ehkä erityisesti koko teollisuusalan – sekä sen edistyneimpien että perinteisten osien – elpymisestä ja sille annettavasta tuesta. Tämä johtuu siitä, että on yhä mahdollista venyttää teollisuuden rajoja, mikä on käynyt ilmeiseksi vasta äskettäin.

Toiseksi Euroopan teollisuuden elpyminen tarkoittaa myös, että kyse ei ole pelkästään kilpailukyvystämme rahoitusalalla tai palvelualalla vaan myös tällä alalla, eikä ole liian myöhäistä ottaa haastetta vastaan ja tehdä Euroopan teollisuudesta kilpailukykyinen muuhun maailmaan nähden.

Kolmas seikka, kuten on todettu, on se, että uudessa teollisuuspolitiikassa keskitytään pikemminkin tekijöihin kuin aloihin; siinä keskitytään tekijöihin ja välineisiin, joilla voidaan aidosti edistää uusia yrityksiä sekä niiden kykyä joustaa ja nykyaikaistua.

Mielestäni on tärkeää korostaa jälleen näitä uusia tekijöitä, joiden osalta meidän on toimittava: luotto – vaadimme uusia aloitteita komission jäsenen jo mainitsemien luottoja koskevien aloitteiden lisäksi – raaka-aineet, energian hinta, innovaatio, tutkimus, tarve edistää tutkimus- ja innovaatiotulosten teknologista siirtokapasiteettia eurooppalaisten yritysten välillä, uusissa tuotteissa ja tuotannon uusissa järjestämistavoissa.

Meidän on hyödynnettävä Euroopan, erityisesti tiettyjen valtioiden, erittäin ainutlaatuista teollisuusrakennetta, toisin sanoen pienten ja keskisuurten yritysten rakennetta, yritysten ja niiden tuotteiden laatua sekä Euroopan teollisuuden ainutlaatuista luonnetta. Mielestäni monissa maissa on löydettävä uudestaan nämä teollisuuden perinteet ja juuret, jotta voimme uudistaa ja muuttaa niitä.

Lopuksi vielä sijaintipaikkaa koskeva kysymys, joka on erittäin tärkeä. Euroopan politiikat ovat onnistuneet, jos löydetään alue, jossa niitä pystytään toteuttamaan. Siksi kiitämme jäsen Langea ja odotamme innokkaasti erinomaista yhteistyötä komission kanssa, jotta saisimme pian aikaan konkreettisia tuloksia.

  Jorgo Chatzimarkakis, ALDE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen Tajani, kiitos erittäin paljon vahvasta sitoutumisestanne Euroopan teollisuuspolitiikkaan. Olen tarkastellut Bernd Langea ja ajatellut, että yhdestä oma-aloitteisesta mietinnöstä on syntynyt paljon hälinää. Yhteensä 500 tarkistusta ja 50 kompromissiehdotusta on esitetty tavoitteena palauttaa Euroopan teollisuus jälleen maailman johtajaksi. Me voimme saavuttaa tämän yhdennetyn ja kestävän politiikan avulla. Meidän on varmistettava, että tutkimus ja innovaatio ovat strategiamme ytimessä. Meidän on sen vuoksi otettava käyttöön sääntelypuitteet, joilla tuetaan innovaatiota ja kestävyyttä samanaikaisesti. Mietinnön suurimpana haasteena oli löytää oikeanlainen tasapaino ympäristötavoitteiden ja taloudellisen kilpailukyvyn välillä ja välttää samaan aikaan protektionismia. Katson Françoise Grossetêtea, sillä ranskalaiset haluavat aina lisätä aavistuksen protektionismia. Meidän on samaan aikaan tuettava pieniä ja keskisuuria yrityksiä, edistettävä eurooppapatenttia ja ehkäistävä tietovarkauksia etenkin Kiinan osalta. Haluamme myös, että säädöksiä asetetaan vähemmän Euroopan teollisuudelle paperisodan seurauksena. Tämä tarkoittaa, että on keskityttävä vähentämään byrokratian määrää. Arvoisa jäsen Lange, olette onnistuneet kattamaan tämän oikein hyvin mietinnössänne, joten haluaisin kiittää teitä kovasta työstä.

Tämä mietintö voi kuitenkin olla vasta ensimmäinen askel. Meidän on yhdistettävä teollisuuspolitiikan käsite, josta ihmisten monissa jäsenvaltioissa on vaikea puhua ja josta etenkin saksalaiset eivät ole koskaan halunneet puhua, ja kilpailukykysopimus, joka esitellään valtion ja hallitusten päämiehille seuraavien viikkojen aikana euroalueen suojaamiseksi. Jos näin ei tehdä, meillä on silloin ongelma edessämme. Meidän on sovitettava yhteen alueet kuten yhteenkuuluvuus, teollisuus, kauppa, tutkimus ja innovaatio mutta myös yhteiskunnalliset asiat, ilmasto ja ympäristö.

Ajankohtainen esimerkki E10-bensiinistä Saksassa osoittaa, että näin ei tapahdu. Kyse on pelkästään bioetanolin lisäämisestä bensiiniin. EU on ottanut käyttöön tärkeän strategian, asetti itselleen 20-20-20-tavoitteet, ja jäsenvaltioille on todettu, että niiden on toteutettava strategia. Jäsenvaltiot ja erityisesti Saksa olivat mukana päätöksentekoprosessissa ja tukivat kaikkia päätöksiä. Kun kuitenkin tuli aika toteuttaa tämä käytännössä kotimaassa, verokannustimia leikattiin yllättäen ja kuluttajat lopettivat tekemästä yhteistyötä.

Jos kuluttajia ei onnistuta vakuuttamaan, kuten kävi Saksassa E10-polttoaineen kanssa, emme pysty panemaan ilmastopolitiikkaa täytäntöön yhdessä teollisuuspolitiikan kanssa. Meidän on saatava kuluttajat puolellemme. Tämä on keskeisin viesti. Tästä syystä toivon teollisuuspolitiikan hankkeelle menestystä.

  Reinhard Bütikofer, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, Bernd Langen mietinnön merkitystä on korostettu jokseenkin liikaa monen keskusteluun osallistuneen jäsenen innostuksen vuoksi. Mietintö kattaa lähes kaiken, ja joissakin kohdissa siinä on ristiriitaista tietoa.

Uskon kuitenkin, että tämä mietintö on merkittävä edistysaskel. Ennen oli tavallista, että ainoastaan ranskalaiset ja vahvaa valtion hallintoa kannattaneet oikeiston edustajat puhuivat suoraan teollisuuspolitiikan puolesta. Kaikille muille se oli kielletty puheenaihe. Nyt olemme uudessa asemassa, jossa on päästy yksimielisyyteen siitä, että Euroopassa on oltava teollisuuspolitiikka ja että sen on oltava yhteinen politiikka Euroopan tasolla. Mielestäni tämä on merkittävä edistysaskel, ja olen kiitollinen komission jäsen Tajanille, että hän on korostanut tätä niin selvästi.

Emme voi jatkaa entiseen tapaan, ja jäsen Grossetête on siinä ehdottoman oikeassa. Emme voi käsitellä teollisuuspolitiikkaa sellaisena, joka syntyy lähes sattumalta vapaakauppapolitiikan lopussa. Meidän on käännettävä asiat takaisin oikeinpäin, mutta ei valtion valvonnan illuusioiden perusteella eikä ajatellen, että valtion on ryhdyttävä sääntelytehtävään ja puututtava suoraan liiketoimintaan. Valtion on luotava järkevät puitteet, joilla edistetään innovointia ja erityisesti ympäristöalan innovointia ja joiden avulla voidaan saavuttaa edistystä kyseisillä alueilla hyödyntämällä kilpailua. Emme kuitenkaan halua tiukkaa valtion valvontaa tai protektionismia.

Tulevaisuudessa voimme vain varmistaa, että Euroopan teollisuus on vahvassa asemassa, jos ympäristöalan innovoinnin tehtävä otetaan tosissaan keskustasolla. Tästä syystä haluan sanoa lopuksi, arvoisa komission jäsen Tajani, että olen erittäin kiitollinen teille siitä, että selititte, etteivät kestävyys ja kilpailukyky ole toistensa vastakohtia vaan ne on asetettava samaan asemaan ja sovitettava yhteen.

  Evžen Tošenovský, ECR-ryhmän puolesta. – (CS) Arvoisa puhemies, teollisuudesta käytävä keskustelu on tällä hetkellä erittäin tärkeä Euroopan kannalta. Eurooppalaisten yritysten kilpailukyky riippuu Euroopan jatkuvasta taloudellisesta vakaudesta. Me kaikki tunnemme varmasti nämä perustelut, mutta toisaalta yritämme koko ajan tehdä sitoumuksia, olivatpa ne sitten ympäristön suojelua koskevien ankarien vaatimusten tai taloudellisen vakauden varmistavien pakollisten verovelvollisuuksien muodossa. On varmasti tärkeää arvioida tiukasti teollisuuden tuotannon vaikutuksia ympäristöön, mutta teollisuutta ei saa rasittaa epäsuorasti säädöksillä, jotka ovat lähes liioiteltuja. Se voisi johtaa tilanteeseen, jossa poliittiset päätökset rasittavat globalisoituneessa maailmassa eurooppalaista teollisuustuotantoa enemmän kuin muualla.

Mielestäni mietinnön tärkein anti on se, että siinä korostetaan tieteen, tutkimuksen ja innovoinnin tukemisen merkitystä. Eurooppa ei ole enää pitkään aikaan ollut johtavassa asemassa innovaatioiden alalla. On ehdottoman tärkeää tukea innovatiivisia hankkeita. Olen täysin samaa mieltä siitä, että on tarpeen muokata taloudellisen tuen myöntämistä koskevia menettelyjä, jotka liittyvät innovatiivisiin hankkeisiin. Tavoitteenamme pitäisi olla hallinnon yksinkertaistaminen ja samaan aikaan myös yleisen lähestymistavan muuttaminen. Tutkimuksen kaupallistaminen ja EU:n rahastojen rahoittaminen on ehdottomasti otettava huomioon.

  Ilda Figueiredo, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (PT) Arvoisa puhemies, on aika puolustaa Euroopan unionin teollisuutta jokaisessa EU:n valtiossa. Se edellyttää muutosta tähän mennessä esitetyissä kannoissa, joissa Euroopan komissiolla ei ole ollut pienintäkään mielenkiintoa löytää tasapainoa menestyvän teollisuuden ja etenkin tuotantoteollisuuden puolustamisen tarpeen ja kansainvälisen kaupan välillä.

Teollisuustuotanto on oleellista kestävälle kasvulle ja työllisyydelle Euroopassa, mikä edellyttää vielä EU:n kauppa- ja ulkomaankauppapolitiikkaa, joilla suojellaan teollisuuttamme mukaan lukien sitä, jolla taataan työpaikkoja maissa ja alueilla, joissa työttömyys on jo erittäin suuri. Tätä tarkoitusta varten on välttämätöntä kiinnittää tarkasti huomiota pieniin ja keskisuuriin yrityksiin sekä tutkimukseen ja kehitykseen. On otettava myös huomioon alueellinen kehitys ja jokaisen valtion ja teollisuudenalan erityispiirteet ja parannettava työntekijöiden pätevyyttä ja koulutusta.

Keskustelun aiheena olevassa mietinnössä on kuitenkin monta vastakkaista kantaa. Samalla kun siinä kannatetaan teollisuuden ja pk-yritysten suojelemista, siinä toisaalta on ehdotuksia, joissa kehotetaan vapauttamaan kansainvälinen kauppa ja vaaditaan vapaata kilpailua, sisämarkkinoiden syventämistä sekä julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuutta. Kyseisillä ehdotuksilla ei kuitenkaan suojella teollisuuttamme niin kuin pitäisi, kuten Euroopan tilanne on jo osoittanut. Olemme sen vuoksi esittäneet ehdotuksia, joilla poistetaan nämä vahingollisimmat näkökohdat. Toivomme, että ne hyväksytään huomenna.

Kannatamme teollisuutta, jossa käytetään tehokkaasti varoja, joka on vähemmän riippuvainen hiilestä, jossa arvostetaan työpaikkoja, joissa työntekijöiden oikeudet on turvattu, ja jossa taataan naisille yhtäläiset oikeudet työpaikkojen saamiseen, uralla etenemiseen, palkkaukseen sekä johto- ja hallintoelimiin osallistumiseen nähden.

Tämän kaiken takaamiseksi on oltava EU:n puitteet, ja tässä mielessä Euroopan komissiolla on merkittävä asema, joka koskee pk-yrityksiä tukevaa teollisuuspolitiikkaa, ulkomaankauppaa, rahoituspolitiikkaa, tutkimusta, tiedettä ja innovaatioita ja myös sitoutumista työntekijöiden kouluttamiseen, ammattitaidon kohentamiseen ja arvokkuuden edistämiseen.

  Niki Tzavela, EFD-ryhmän puolesta. – (EL) Arvoisa puhemies, ensinnäkin haluaisin myös onnitella Bernd Langea hänen erittäin yksityiskohtaisesta teollisuuspolitiikkaa koskevasta mietinnöstään. Hyvä komission jäsen, talouskriisi on osoittanut, että valtioilla, joilla on teollinen perusta, eivät ainoastaan selviydy: ne myös menestyvät. Katsokaa Saksaa, Kiinaa ja Espanjaa. Espanja on kestänyt talouskriisissä, koska sillä on teollinen perusta.

Minun maassani Kreikassa oli teollinen perusta, arvoisa komission jäsen, mutta me olemme onnistuneet hävittämään sen täysin useiden syiden vuoksi. Haluaisin keskittyä erittäin ajankohtaiseen ongelmaan, jonka Kreikan teollisuus on kohdannut tällä viikolla. Jean-Claude Trichet antoi lausunnon, joka koski Euroopan keskuspankin peruskoron mahdollista nostamista seuraavan kuukauden aikana. Tämä aiheutti äkillisen nousun kolmen kuukauden pankkien välisessä Euribor-korossa, johon tuhannet yrityslainat on sidottu Kreikassa. Yhden päivän aikana Euriborissa kirjattiin suurin kasvu vuoden 2008 syyskuun jälkeen, mikä aiheutti valtavia ongelmia Kreikan yrityksille, jotka kärsivät jo laman vuoksi.

Samana päivänä Kansainvälisen valuuttarahaston Euroopan-johtaja totesi, että Euroopan unionin rahapolitiikka pysyy samana eikä sitä tarvitse kiristää. Emme tarkoita, että Trichet'n ei pitäisi nostaa korkoa. Muutos voisi kuitenkin olla tasainen, jotta vältettäisiin lainojen räjähdysmäinen kasvu, jollainen on nyt nähtävissä. Uskotteko voivanne puuttua asiaan, arvoisa komission jäsen?

  Béla Kovács (NI). – (HU) Arvoisa puhemies, olen tyytyväinen huomatessani, että teollisuuspolitiikkaa koskevassa mietinnössä mainitaan monesti, että pienillä ja keskisuurilla yrityksillä on olennainen merkitys Euroopan teollisuudelle, eurooppalaisille työntekijöille sekä meidän kaikkien nykyhetken ja tulevaisuuden kannalta. Tästä lähtien pk-yritysten toiminnan helpottaminen pitäisi olla etusijalla kaikissa asiakirjoissa ja kaikissa asioissa. Pienet yritykset luovat suurimman osan työpaikoista, ja niillä on suurimmat mahdollisuudet kehittyä ja ottaa suurin rooli innovoinnissa ja Euroopan talouden jälkeen jäämisen estämisessä. Lisäksi ne maksavat suurimman osan talousarvioihimme päätyvistä veroista, mikä tarkoittaa, että juuri ne ylläpitävät suurimmaksi osaksi byrokraattisia hallintoja. Sen vastineeksi byrokratia on luonut yhdessä pankkikratian kanssa oikeudellisen, institutionaalisen ja taloudellisen ympäristön, jolla pyritään tekemään pk-yritysten toiminnasta mahdotonta. Tämä lyhytnäköinen käytäntö, joka palvelee monikansallisten yhtiöiden voitontavoittelua, ei voi enää jatkua.

Mietinnössä todetaan oikein, että keinottelu rahoitusmarkkinoilla on estettävä, mutta tällä hetkellä on tehtävä vielä enemmän. Pikarangaistuksia olisi määrättävä pankeille, jotka eivät helpota varojen toimittamista pk-yrityksille niiden luotonantopolitiikan avulla. Mietinnössä mainitaan myös ohimennen, että uusissa jäsenvaltioissa teollisuus on menettämässä asemaansa ja että EU:n on löydettävä keinoja pysäyttää suurten yritysten harjoittamat epäreilut käytännöt. Meidän on todettava avoimesti, että viime vuosina vanhoissa jäsenvaltioissa toimivat monikansalliset yhtiöt ovat EU:n byrokratian avulla ostaneet ja tuhonneet suurimman osan uusien jäsenvaltioiden tehdasteollisuudesta ja sen jälkeen ne ovat ajaneet uusissa jäsenvaltioissa toimivat yritykset vararikkoon ja vallanneet niiden markkinat. Sen seurauksena miljoonia ihmisiä on työttömänä ja ilman tulevaisuudennäkymää, idässä on hankittu helposti voittoja ja lännessä melkoisia verotuloja. Lisäksi byrokratian avulla suuri osa Euroopassa kertynyttä tekniikkaa on valitettavasti siirretty Kiinaan.

  Pilar del Castillo Vera (PPE). – (ES) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, haluaisin myös aloittaa kiittämällä Berndt Langea hänen ponnistuksistaan saattaa yhteen niin monta eriävää kantaa ja näkemystä, mikä on melko yleinen tilanne parlamentissa. Haluaisin myös kiittää varjoesittelijöitä eri poliittisista ryhmistä.

Tässä mietinnössä yritetään itse asiassa vastata kysymykseen, joka on ollut jo kauan pohdittavana: onko Euroopan teollisuudella mitään tulevaisuutta kansainvälisessä maailmassa?

Mielestäni vastaus on kyllä. Kyllä, koska Euroopan unionin valtiot varmistavat, että on. Kyllä, koska tietyt Euroopan teollisuudenalat varmistavat, että on.

Kaikki tämä liittyy moneen näkökohtaan: jotkin niistä liittyvät työmarkkinoihin, koska tarvitsemme joustavat työmarkkinat, toiset koskevat tuottavuutta, rahoituspolitiikkaa ja verokannustimia. Haluan kuitenkin korostaa kolmea näkökohtaa, jotka liittyvät tällä hetkellä läheisesti itse Euroopan unioniin.

Ensin mainitsen innovaation ja yrittäjyyden kulttuurin. Nämä ovat kaksi keskeistä asiaa. Yrittäjyys ja innovaatio ovat merkittäviä tekijöitä jokaisen Euroopan teollisuudenalan tulevaisuudelle. Erityistä huomiota olisi kiinnitettävä nuoriin yrittäjiin.

Toiseksi sisämarkkinoita on vahvistettava ja varmistettava, että sisämarkkinat ovat kilpailukykyisiä ja perustuvat sisäisesti vapaaseen kilpailuun. Tämän vuoksi avustuksia, joita annetaan edelleen liikenteelle, energialle ja julkisessa omistuksessa oleville yrityksille, olisi vähennettävä, jotta voidaan varmistaa vapaa kilpailu Euroopan sisämarkkinoilla.

Kolmanneksi kilpailun edellytyksiä on noudatettava kansainvälisissä puitteissa: kun on kyse ympäristöpolitiikasta ja tuotteiden hankkimisesta, on erityisen tärkeää kilpailla tasapuolisin ehdoin.

Emme halua protektionismia Euroopan unionissa, emmekä halua protektionismia, kun teollisuutemme kilpailee kolmansien maiden tai alueiden kanssa.

  Marita Ulvskog (S&D). – (SV) Arvoisa puhemies, moni tähän keskusteluun osallistuneista on aloittanut sanomalla "vihdoinkin". Se kertoo luultavasti jotain teollisuuspolitiikan asemasta, joka sillä oli yhteiskunnallisessa keskustelussa ja politiikassa melko kauan. Nyt teollisuuspolitiikka on joka tapauksessa palannut, ja mielestäni se käy selväksi myös tästä mietinnöstä. Palveluala on edelleen tärkeä, mutta on käymässä selväksi, että sen kehittyminen on erittäin riippuvainen siitä, että on olemassa vahva teollisuustuotanto ja vahva teollisuus. Nämä kaksi kulkevat käsi kädessä.

Näin ollen teollisuuspolitiikalla on keskeinen merkitys yhdelle tärkeimmistä poliittisista kysymyksistä: työtä kaikille, täystyöllisyys. Jos nykyaikainen teollisuuspolitiikka kuitenkin pysähtyisi siihen, mitään ei olisi tapahtunut viimeisten 25 vuoden aikana. Nykyaikaiseen teollisuuspolitiikkaan kuuluu paljon enemmän. Nykyään siihen kuuluu myös oleminen mukana suuressa muutoksessa – rajussa siirtymisessä ympäristöön ja ilmaston kestävyyteen – eikä esteiden asettaminen muutokselle, vaan tosiasiassa se edistää siirtymää. Se on nykyään osa teollisuuden kilpailukykyä: tämä käy ilmi, kun tarkastellaan sijoituksia, joita tehdään lukuisissa EU:n kilpailijavaltioissa.

Raaka-aineiden saatavuus on osa tätä – teollisuutta koskeva vaatimus siis, mutta samaan aikaan myös osa siirtymää. Se koskee kaikkea aina energiatehokkuudesta resurssien hallintaan ja kierrätykseen asti esimerkiksi siinä muodossa, jota me kutsumme kaupunkialueiden kaivostoiminnaksi. Toinen keskeinen asia nykyaikaisessa ja kestävässä teollisuudessa on täydennyskoulutusohjelmat. Emme aio, emmekä saa perustaa kilpailuamme matalille palkoille ja huonoille työoloille, vaan kilpailumme on perustuttava päteviin ja ammattitaitoisiin ihmisiin, jotka työskentelevät ja jotka haluavat työskennellä teollisuudessa.

  Vladko Todorov Panayotov (ALDE). – (BG) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen Tajani, hyvät kollegat, Eurooppa voi ja sen täytyy omaksua tänään uusi suunta luomalla uusi yhdennetty teollisuuspolitiikka. Tässä asiassa kaikkien Euroopan unionissa teollisuuteen vaikuttavien tekijöiden yhdistäminen on merkittävässä asemassa. Mainitsen vain muutaman kyseisistä tekijöistä.

Ensinnäkin on varmistettava keskeisimpien raaka-aineiden kestävä ja pitkäaikainen toimittaminen Euroopan korkean teknologian aloille. Kehotan tässä yhteydessä lisäämään yhteistyötä kolmansien maiden kanssa, joilla on runsaasti raaka-aineita.

Toiseksi talouden on perustuttava innovointiin ja tiedon vapaaseen liikkuvuuteen. Kehotan vahvistamaan koulutuksen, ammatillisen koulutuksen ja työelämän välistä merkittävää yhteyttä. Euroopassa suoritetaan eniten tohtorin tutkintoja, mutta tutkintojen haltijoiden tietoja ja taitoja ei onnistuta muuttamaan erittäin käytännöllisiksi markkinaratkaisuiksi. On perustettava eurooppalaisia innovaatiokeskuksia, joissa edistetään jatkuvasti tiedon ja markkinoiden tarpeiden välistä yhteistyötä.

Kolmas tekijä, siirtyminen vähähiiliseen talouteen on olennainen askel. Korkean teknologian kärjessä olevan Euroopan ansiosta voidaan hyötyä täysin tulevaisuuden "vihreän" talouden tuomista mahdollisuuksista ja eduista. Kaikki nämä tekijät vaativat uudenlaista yhteistyötä jäsenvaltioiden ja EU:n toimielinten välillä.

  James Elles (ECR). – (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin onnitella Bernd Langea erinomaisesta mietinnöstä, ja oleellisesta sellaisesta, joka saa ajattelemaan teollisuuspolitiikan suuntauksia. Kun suurin taantuma 60 vuoteen on päättymässä, meidän on todellakin herättää teollisuutemme olemaan kilpailukykyinen maailmanlaajuisilla markkinoilla – tukea pieniä yrityksiä, edistää yrittäjyyttä ja tukea kaikkia, jotka haluavat luoda työpaikkoja. Yhteys innovaatiotaitojen ja kestävyyden välillä on siis ilmeinen. Varoja ei ole välttämättä käytettävä – tämä voidaan tehdä vahvistamalla sisämarkkinoita, edistämällä kauppaa ja tarjoamalla kannustavat puitteet innovaatiolle.

Lisäksi yksi puuttuva tekijä on mielestäni digitaalistrategia. Euroopassa jokaisella ja kaikilla yrityksillä pitäisi olla oikeus käyttää parasta tietotekniikkaa, laajakaistaa ja liikkuvaa laajakaistaa suurilla nopeuksilla. Tiesittekö, arvoisa komission jäsen, että Etelä-Korea löi viime viikolla lukkoon tavoitteen, jonka mukaan ensi vuoden loppuun mennessä jokainen asunto yhdistetään internetiin, joka on 200 kertaa nopeampi kuin keskimääräinen yhteys Yhdysvaltain kotitalouksissa? Kuten eräs tietotekniikka-alan toimitusjohtaja totesi, Euroopan kilpailukyvyn kannalta on ymmärrettävä, että sitä parannetaan paremmin sijoittamalla tietotekniikkaan kuin sijoittamalla konkreettiseen infrastruktuuriin.

  Miloslav Ransdorf (GUE/NGL). – (CS) Arvoisa puhemies, haluan esittää kolme huomiota. Ensimmäinen koskee sitä, että Euroopan on tavoiteltava pioneerihenkeä, jotta tekniikan painopistealueet olisivat etusijalla tietyillä aloilla, jotta saavutetaan paitsi kilpailuetuja myös kiistattomia etuja, sillä keskimääräisen laadun tuotteista saadaan keskivertohintoja. Toiseksi haluaisin sanoa, että on tärkeää pyrkiä vastavuoroiseen sovitteluun suurten ja pienten järjestelmien välillä, koska keskittymällä suuriin järjestelmiin ei saavuteta toivottuja tuloksia. General Motors on esimerkki epäonnistumisesta, joka maksoi Yhdysvaltain veronmaksajille 57,6 miljardia Yhdysvaltain dollaria. Kolmas huomio on se, että teollisuuspolitiikka ei saisi olla riippuvainen ainoastaan niin kutsutusta poliittisesta ja taloudellisesta eliitistä, vaan sen pitäisi perustua alhaalta tulevien pienten innovaatioiden suureen määrään. Toisin sanoen suuret tekniikan läpimurrot ovat riippuvaisia työyhteisöstä tulevien pienten innovaatioiden suuresta määrästä.

  Claudio Morganti (EFD). – (IT) Arvoisa puhemies, arvoisa vara-puheenjohtaja Tajani, hyvät kollegat, mietinnön otsikossa on jo avainsana, jolla viitataan teollisuuspolitiikkaan. Viime vuosien ellei jopa vuosikymmenien aikana Euroopassa on todistettu poliittisen kiinnostuksen vähenemistä kyseisestä alaa kohtaan, koska markkinoihin on suhtauduttu liioittelevan välinpitämättömällä asenteella siinä uskossa, että koko järjestelmä sääntelisi itseään ilman, että alaan puututtaisiin.

Poliittiset toimenpiteet tarkoittavat sääntöjen laatimista, jotta tuetaan yritysten läsnäoloa markkinoilla, ja olen tyytyväinen huomatessani, että mietinnössä viitataan erityisesti pieniin ja keskisuuriin yrityksiin sekä teollisuusvalmistukseen, joka on aiemmin jätetty huomiotta aivan liian usein.

Ehdotetut hallinnon yksinkertaistamista ja luotonsaannin helpottamista koskevat toimenpiteet ovat askel oikeaan suuntaan. Haluaisin myös korostaa tasapuolista kilpailua kolmansien maiden kanssa koskevaa puolta asiasta, sillä ennen olemme olleet liian suvaitsevaisia tässä asiassa ja kokonaisia perusaloja, kuten Toscanan tekstiiliala, – ja olen erittäin varma asiasta, koska olen kotoisin Pratosta – on joutunut vaikeuksiin epäoikeudenmukaisen kilpailun vuoksi, joka olisi pitänyt ehdottomasti pysäyttää ja estää heti alusta asti.

  Herbert Reul (PPE). – (DE) Arvoisa puhemies, haluan kiittää Bernd Langea ja varjoesittelijöitä kovasta työstä.

He ovat onnistuneet muuttamaan mietinnöksi havainnon, jonka me kaikki teimme kriisin aikana, eli että teollisuus on selvästikin oletettua merkittävämpi, ja varmistamaan, että teollisuuspolitiikka nostetaan lähemmäs Euroopan parlamentin asialistan kärkeä. Tämän keskustelun käyminen illalla voi olla huono asia. Aihe on niin merkittävä, että meidän on keskusteltava siitä myös muina aikoina.

Kuten jotkut jäsenet ovat jo todenneet, teollisuuspolitiikassa ei ole kyse valtioiden puuttumisesta asioihin vaan siitä, että valtiot laativat oikeat puitteet. Valtioiden ei tarvitse päättää teollisuuspolitiikan sisällöstä tai erottaa hyvää ja huonoa teollisuutta. Sen sijaan valtioiden on luotava teollisuudelle mahdollisuudet kehittyä puitteiden mukaisesti. On keskityttävä alueisiin, joissa voimme todella auttaa innovointia ja tutkimusta.

Mielestäni on erittäin hyödyllistä, että komission jäsen Tajani antoi tietoja, joista käy selvästi ilmi, että kilpailukykyä koskevat asiat ovat äärimmäisen tärkeitä monilla EU:n politiikan aloilla. Tulevaisuudessa on erittäin hyödyllistä käyttää sitä perusteena ja pohtia, autetaanko vai vahingoitetaanko poliittisilla päätöksillämme teollisuuden kehittymistä Euroopassa aina, usein tai vain tarpeeksi usein.

En halua, että meillä on vain mietintö ja aihe tulevaa keskustelua varten, vaan haluan myös, että toimintatapaamme muutetaan tämän jälkeen ja aihe otetaan vakavasti, koska teollisuus on tärkeä ala.

(Puhuja suostui vastaamaan sinisen kortin kysymykseen työjärjestyksen 149 artiklan 8 kohdan mukaisesti)

  Paul Rübig (PPE). – (DE) Arvoisa puhemies, minulla on kysymys jäsen Reulille. Juhlistimme tänä aamuna kansainvälisen naistenpäivän satavuotisjuhlaa. Tämän perusteella haluan kysyä teiltä, mitä mahdollisuuksia teidän mielestänne naisilla on tulevaisuuden teollisuuspolitiikassa. Mitä mahdollisuuksia naisilla on teollisuudessa, sillä mielestäni me tarvitsemme heidän panostaan kipeästi? Minkä taitojen ja pätevyyksien hankkimista olisi parasta suositella naisille, jotta nämä voisivat työskennellä teollisuudessa?

  Herbert Reul (PPE). – (DE) Arvoisa puhemies, mielestäni naisilla on erinomaiset mahdollisuudet, ja tarvittaessa käsittelen tätä asiaa itse.

  Teresa Riera Madurell (S&D). – (ES) Arvoisa puhemies, kriisi on todellakin korostanut teollisuuden merkitystä talouden kantavana voimana. Arvoisa komission jäsen, pidämme myönteisenä, että komissio on ymmärtänyt tämän ja palauttanut unionin teollisuuspolitiikan.

Esittelijämme, jota haluan onnitella erinomaisesta työstä, on jo kertonut, millaisena ymmärrämme siirtymisen teollisuuspolitiikkaan, joka on älykästä, resurssitehokasta ja kestävää ympäristön ja yhteiskunnan kannalta. Siitä mitä hän sanoi, haluaisin korostaa vain yhtä näkökulmaa, joka on mielestäni erityisen tärkeä: inhimillinen pääoma.

Jos kaikki työpaikat olisivat "vihreitä", on ehdottoman tärkeää, että eurooppalaisilla työntekijöillä olisi asianmukaiset taidot, ei vain teollisuutemme kilpailukyvyn parantamiseksi vaan myös siksi, ettei yksikään työntekijä jäisi matkan varrelle.

Meillä on vahva perusta: eurooppalaiset nuoret eivät ole ennen olleet näin hyvin valmistautuneita, mutta silti meillä ei ole tarpeeksi insinöörejä, ei ole tarpeeksi nuoria yrittäjiä eikä ole riittävästi innovointipolitiikkaa inhimillisen pääoman hallinnoimiseksi. Siksi olisi tuettava yhteisvaikutusta yliopistojen, joissa on vahva yrittäjäkulttuuri, ja yritysten, joita todella ohjataan tiedon perusteella, välillä.

Kun on kyse koulutuksesta, meidän on mukautettava työtaidot uuden talouden vaatimuksiin ja tehtävä se siten, että se on taloudellisesti työntekijöiden ja yritysten saatavilla.

Teollisuuden olisi myös korostettava enemmän organisatorista innovaatiota, joka nähdään joustavana ja dynaamisena riskien ja velvollisuuksien jakamisena yritysten sisällä. Ainoastaan silloin teollisuus pystyy yhdistämään ja työntekijöidensä lahjakkuuden ja osaamisen ja hyödyntämään niitä.

Lopuksi haluan sanoa muutaman sanan jäsenenä, jonka ryhmä on vastustanut eurooppapatenttia koskevan tiiviimmän yhteistyön käynnistämistä, koska mielestämme se vaikuttaa sisämarkkinoihin, alueelliseen yhteenkuuluvuuteen ja oikeusvarmuuteen. Euroopan unionin tuomioistuin on tukenut tätä kantaa sen 8. maaliskuuta 2011 julkaistussa lausunnossa 1/09, jossa todetaan, että sopimusluonnos eurooppapatentti- ja yhteisöpatenttituomioistuimen perustamisesta ei ole yhdenmukainen perussopimuksen määräysten kanssa.

  Riikka Manner (ALDE). – (FI) Arvoisa puhemies, hyvä komission jäsen, ensiksi haluan onnitella mietinnön laatijaa erinomaisesta ja hyvin tärkeästä mietinnöstä. Tässä pitkälti todellakin on kyse siitä, kuinka me pystymme luomaan kilpailukykyä eurooppalaiseen teollisuuspolitiikkaan ja toisaalta siitä, kuinka me pystymme vastamaan siihen rakennemuutokseen, jota perusteollisuuden työpaikkojen väheneminen tietyillä alueilla on luonut.

Uskon, että teollisuuspolitiikka on osa muutosta. Meidän pitää nähdä tämä muutos ja meidän on myös pystyttävä sopeutumaan siihen. Meidän on katsottava eteenpäin teollisuuspolitiikassa ja luotava kestävää teollisuuspolitiikkaa omiin eurooppalaisiin vahvuuksiimme ja alueellisiin resursseihimme perustuen. Tästä esimerkkinä esimerkiksi bioenergiaklusteri, jolla meillä on uskoakseni hyvin paljon Euroopassa mahdollisuuksia.

Alueellisten rakenteiden kautta voimme tukea kestävää teollisuuspolitiikkaa Euroopassa, ja tämän vuoksi on entistä enemmän painotettava innovatiivisia klustereita ja laaja-alaista eri toimijoiden, oppilaitosten ja yritysten välistä yhteistyötä.

Euroopan teollisuuspolitiikasta puhuttaessa on toki hyvin tärkeää myös huomioida pk-sektori, pk-yritykset. Pk-yritysten osalta meidän on kyettävä vähentämään byrokratiaa, niin kuin täällä moneen otteeseen on todettu, ja tuettava kaikin tavoin pk-yrittäjyyden mahdollisuuksia myös tulevaisuudessa.

  Jacky Hénin (GUE/NGL). – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, mietinnössä korostetaan lopultakin teollisuuden keskeistä asemaa unionin tulevaisuudessa ja vahvistetaan, että eurooppalaista teollisuuspolitiikkaa tarvitaan. Siinä myönnetään epäsuorasti Lissabonin strategian fiasko vaatimalla oikeutetusti, että kolme prosenttia EU:n bruttokansantuotteesta osoitetaan tutkimukselle ja kehitykselle, ja ehdottamalla ennen kaikkea, että yksityistä sektoria hyödynnetään erittäin paljon.

Valitettavasti mietinnössä esitetään edelleen näkemys kilpailukyvystä, joka keskittyy työvoimakustannusten kohtalokkaisiin leikkauksiin, kun meidän pitäisi todellisuudessa kehittää kilpailukykyä, joka perustuu koulutukseen, pääomasäästöihin, energiaan ja raaka-aineisiin. Mietinnössä myönnetään myös epäsuorasti, että rahoitusmarkkinat eivät onnistuneet kanavoimaan säästöjä sijoituksiin, jotka luovat vaurautta. Tämän ongelman ratkaisemiseksi vaaditaan luoton tai luotonhankinnan yhteiskunnallista valvontaa työllisyyden, tutkimuksen ja kehityksen sekä vaurauden luomisen eduksi. Eurooppalaisten ja kansallisten julkisten rahoituskeskusten on taattava teollisuuden rahoitus. Parlamentti ei yksinkertaisesti voi ryhtyä toimiin varmistaakseen, että suuret eurooppalaiset teollisuusryhmittymät pärjäävät paremmin. Tärkeimpänä tavoitteenamme on oltava useampien ja parempilaatuisten teollisuusalan työpaikkojen tarjoaminen unionissa.

  Amalia Sartori (PPE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, Euroopan ei ole aiemmin tarvinnut miettiä uudelleen sen teollisuuspolitiikkaa niin paljon kuin sen on nyt tehtävä, ja sen on myös harkittava uudelleen tiettyjä menneisyydessä tehtyjä päätöksiä.

Eurooppa 2020 -strategiaan liittyvä lippulaivahanke on siitä syystä ollut sekä hyödyllinen että oikea-aikainen, ja olen siitä kiitollinen komissiolle ja erityisesti komission jäsen Tajanille. Kiitän myös esittelijä Bernd Langea hänen tekemästään työstä ja kollegaani Grossetêtea, joka edisti Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraattien) puolesta huomattavasti komission jäsenen esittämien kantojen vahvistamista.

Itse päätin antaa oman panokseni tarkistuksilla, joissa kuvataan pienten ja keskisuurten yritysten asemaa. Kaikki pitävät pk-yrityksiä Euroopan perusteollisuuden ankkuriköytenä ja osapuolena, joka tietää parhaiten, miten kestetään kriisin aikana ja miten innovoidaan samalla, kun hinnat pidetään kilpailukykyisinä.

Mielestäni tuhansien eurooppalaisten pienten ja keskisuurten yritysten osaa on tuettava ratkaisuilla vaikeuksiin ja rajoituksiin, joista ne ovat huomauttaneet useaan otteeseen: tarkoitan helpompaa luoton saamista, mahdollisuutta osallistua avoimemmin ja edullisemmin julkisiin tarjouskilpailuihin ja ennen kaikkea hallinnon yksinkertaistamista kaikilla aloilla, mitä kaikki pitävät todellisena vallankumouksena, jota tämä manner tarvitsee tällä hetkellä.

Olen tyytyväinen, että komissio on korostanut raaka-aineiden tehokasta ja vastuullista käyttöä, ja mielestäni on myös tärkeää, että keskustelemme pian harvinaisista maametalleista. Henkisen omaisuuden suojeluun kiinnitetty huomio on merkittävää.

Lopultakin näen viitoitetun reitin, joka toivottavasti johdattaa meidät pian asettamaan vaatimuksia ja takeita, jotka pätevät koko Euroopan unionissa. Se tarkoittaa, että etenkin nuorille annetaan toivoa vastauksilla, joita eurooppalaiset itse usein antavat.

  Catherine Trautmann (S&D). – (FR) Arvoisa puhemies, haluan kiittää Bernd Langea erinomaisesta työstä. Huomenna hänen yhteistyöhön perustuva menettelynsä kruunataan menestyksellä. Lisäksi, arvoisa komission jäsen, tämä on mahdollisuus komissiolle, jonka toimittama tiedoksianto oli melkoinen pettymys.

Koska olen kotoisin suurelta alueelta, johon kriisi on iskenyt raskaasti teollisuuden rakenneuudistuksen seurausten jälkeen, olen kuunnellut viestiä liitoilta, jotka ovat kyseenalaistaneet meitä jatkuvasti. Tarvitsemme teollisuuspolitiikkaa, jonka kaikki osat pyrkivät samaan tavoitteeseen: laatimaan strategian, joka perustuu kestävään työllisyyskeskeiseen kasvuun, joka puolestaan rakennetaan taitojen optimoinnin ympärille, ja joka osoittaa, että yhteiskunnalliset ja teknologiset innovaatiot sopivat yhteen.

Se on avain Euroopan kilpailukykyyn eikä työvoiman käyttö joustavana muuttujana, kuten komissio ehdotti eurooppalaisessa ohjausjaksossa. Paras asia, jonka komissio voisi tehdä, olisi lisätä työntekijöiden lähettämistä koskevan direktiivin nopeasti työohjelmaan ja ryhtyä yhtenäistämään verotusta aloittamalla yritysverotuksesta.

Tämän politiikan pitäisi muotoutua kansallisen ja Euroopan tason lisäksi myös paikallisella tasolla tehokkaan koheesiopolitiikan yhteydessä. Meidän valintamme on säädellyt rahoitusmarkkinat, ja myös me haluamme lujittaa sisämarkkinoita, mutta emme sosiaalisen polkumyynnin kohteena olevien epäoikeudenmukaisten työmarkkinoiden kustannuksella.

Tänään, arvoisa puhemies, keskustelemme kunnianhimoisesta teollisuuspolitiikasta, ja tänä aamuna äänestimme pääomaliikkeiden verotuksesta ja euro-obligaatioista.

Hyvät parlamentin jäsenet, meidän on käytettävä näitä keinoja teollisuuspolitiikan rahoittamiseksi.

  Maria da Graça Carvalho (PPE). – (PT) Arvoisa puhemies, hyvä komission jäsen, haluan aloittaa kiittämällä esittelijä Bernd Langea ja varjoesittelijöitä heidän tekemästään työstä ja etenkin jäsen Grossetêtea. Eurooppa on tällä hetkellä huomaamassa, että sen kilpailukyky maailmanlaajuisilla markkinoilla on heikentynyt. Euroopan on siis löydettävä uusia tapoja vahvistaa teollista perustaansa voidakseen kohdata uusia haasteita. Tämän mietinnön todellinen tavoite onkin esittää ehdotuksia Euroopan teollisuuden käynnistämiseksi uudelleen. Yhdennetyn ja kestävän teollisuuspolitiikan on perustuttava tieteelliseen tutkimukseen, innovaatioon, parannettuun resurssitehokkuuteen, hyödykkeitä koskevaan strategiaan, pk-yritysten vahvistamiseen ja alueellisten verkostojen kehittämiseen. On erityisen olennaista, että energiatehokkuus sekä tieto- ja viestintätekniikan käyttöönotto ovat uuden teollisuusvallankumouksen perusta, jotta lisätään kilpailukykyä, talouskasvua ja työllisyyttä.

Olen erityisen tyytyväinen siihen, että mietinnössä korostetaan perinteistä eurooppalaista teollisuutta, joka on välttämätöntä taloudellemme. Toimenpiteet, joihin kuuluvat uusien tekniikoiden käyttöönotto ja tieteellisen tutkimuksen ja innovaation tukemisen lisääminen, ovat erittäin tärkeitä aloilla kuten tehdasteollisuus. Ainoastaan tällä tavalla voimme palauttaa Euroopan maailmanlaajuiseen johtoasemaan, mikä on todella tarpeellista Euroopan kilpailukyvylle ja talouskasvulle.

  Judith A. Merkies (S&D). – (NL) Arvoisa puhemies, haluan ensinnäkin onnitella kollegaani Bernd Langea erinomaisesta mietinnöstä ja hänen mahtavasta yhteistyöstä. Teollisuuspolitiikka on tulossa takaisin. Se ei ole kuitenkaan tekemässä paluuta soolona, sillä se ei ole yksin. Yhdessä kahden muun lippulaivan kanssa, kahden muun strategian kanssa, tämä strategia on Euroopan työpaikkoja ja terveellistä taloutta koskevan ohjelman ytimessä. Ennen kaikkea se on kuitenkin strategia paitsi nykyhetkeä myös tulevaisuutta, kannattavaa tulevaisuutta, varten.

Teollisuuspolitiikkaa pitäisi tarkastella yhdessä kaikkien muiden strategioiden kanssa innovaatiounionin, raaka-aineiden ja luonnonvarojen tehokkaan käytön osalta. Nämä kolme muodostavat ytimen. Sen on oltava kokonaisvaltainen lähestymistapa, jossa eri politiikan osa-alueet tekevät tiivistä yhteistyötä. Mutta ovatko ne todellisuudessa eri politiikan alueita, kun otetaan huomioon, että teollisuus – kuten te itse, arvoisa komission jäsen, olette sanonut – ei ole kestävyyden vihollinen vaan liittolainen?

Teollisuuspolitiikka ei voi toimia ilman yhtenäisiä markkinoita. Sisämarkkinat ovat edelleen liian hajanaiset ja vaativat täydentämistä. Siitä hyötyy koko ala, etenkin pienet innovatiiviset yritykset. Valmistajien annetaan kertoa mielipiteensä, mutta niiden täytyy myös hyväksyä vastuu, ja se tarkoittaa lopullista vastuuta tuotteesta. Tavoitteena on edistää puhdasta tuotantoa ja kestäviä tuotteita, koska mielestäni se on lopulta Euroopan tulevaisuus. Se auttaa luomaan kehdosta kehtoon -käsitteen mukaista teollisuutta ja kannustaa käyttämään älykkäästi raaka-aineita ja tervettä taloutta. Teollisuuspolitiikka on jätetty huomiotta ja jätetty markkinoiden käsiin jo liian kauan. Meidän on näytettävä jälleen esimerkkiä sekä muita että itseämme varten.

  Jean-Pierre Audy (PPE). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, haluan kiittää teollisuutta koskeviin asioihin kiinnitetystä huomiosta ja antaa tunnustusta kollegani Grossetêten tekemälle loistavalle työlle poliittisen ryhmämme puolesta.

Teollisuus tarjoaa 60 miljoonan työpaikan lisäksi kaksi paikkaa teollisuuteen liittyvillä aloilla jokaista teollisen alan työpaikkaa kohti, toisin sanoen yhteensä 180 miljoonaa työpaikkaa. Se vastaa viennistämme kolme neljännestä eli 5,5 miljoonaa yritystä. Mitä meidän on tehtävä? Meidän on toimittava ja suojeltava itseämme. Itsesuojelu ei ole protektionismia: sen vuoksi meillä on oltava teollisuuspolitiikka. Jotkut sanovat: maatalous Etelä-Amerikassa, teollisuus Kiinassa ja palvelut Euroopassa. Hyvät parlamentin jäsenet, ellemme valmista enemmän autoja, lentokoneita, laivoja, junia, satelliitteja, lääkkeitä ja ydinvoimaloita, me tuhoudumme! Meillä on palveluita, koska meillä on teollisuuspolitiikka.

Haluan esittää sen vuoksi kolme ehdotusta. Ensimmäinen koskee teollisuuden vaatimuksia. Aina kun asetamme teollisuutta koskevia vaatimuksia, meidän on laadittava vaikutustenarviointeja varmistaaksemme, että tuotteet valmistetaan kyseisten vaatimusten mukaisesti EU:n alueella.

Toinen ehdotus koskee koulutusta ja tutkimusta. Meillä on oltava maailman parhaat tuotantotalouden koulut, ja meidän on tuettava niitä. Meidän on sovitettava yhteen kansalaiset ja tiede. Tutkimuksen osalta me aiomme tarkistaa seitsemännen puiteohjelman. Meillä on käytettävänä 30 miljardia euroa vuosina 2011, 2012 ja 2013. Jakakaamme osa näistä määrärahoista ensisijaisesti teollisuudelle.

Kolmas on rahoitus. Voisimme perustaa Euroopan teollisen sijoitusrahaston. Minulla on ehdotus. Olemme velkaa 37 miljardia euroa EU:n henkilöstön eläkkeistä: laittakaamme nämä varat eläkerahastoon, joka voisi toimia pitkäaikaisena säästämisen välineenä. Olen samaa mieltä rahapolitiikasta. Olkaamme erittäin varovaisia kriisistä selviytymisen suhteen. Varmistakaamme, etteivät korot ole liian korkeita, mikä johtaisi vahvaan euroon ja jarruttaisi teollisuuden vientiä.

  Lambert van Nistelrooij (PPE). – (NL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, tehdasteollisuudella on yhä merkittävä asema jopa nykyajan ja tulevaisuuden tietopohjaisessa taloudessa. Arvokkaan tuotannon säilyttäminen Euroopassa on edelleen olennaista ja samalla se on monen maamme kansalaisten tietojen ja oppimisen sekä kilpailukykymme jatkuvan kehityksen kantava voima. Tässä mietinnössä teollisuus asetetaan Euroopan asialistan kärkeen, ja se on tärkeää sekä suurelle teollisuudelle että pienille ja keskisuurille yrityksille. Voimme ylpeillä Euroopassa erinomaisuudella monella alalla. Tarkoitan energia-alaa, avaruusmatkailua ja autoteollisuutta, jotka pärjäävät loistavasti tällä hetkellä. Tarkoitan myös autoteollisuuden toimitusketjua, joka on merkittävä Euroopan kannalta. Katsokaa vaikka kuinka nokkela ja siisti Eurooppa 2020 -strategia on!

Olen kuitenkin huolissani yhdestä asiasta, nimittäin globalisaatiosta. Olemme perustaneet oikeista syistä Euroopan globalisaatiorahaston, ja meillä on pian eurooppapatentti. Komission jäsen Tajani on kuitenkin laittanut asialistalle maailmanlaajuisten tasapuolisten toimintaedellytyksien tarpeellisuuden. On hienoa, että kiinalaiset yritykset sijoittavat Eurooppaan, mutta meillä pitäisi olla tasapuoliset toimintaedellytykset Kiinassa. Jos on tosiaankin niin, että tähän sijoitetaan paljon valtion varoja, silloin on jotakin pielessä. Protektionismiin palaaminen ei kuulu tavoitteisiimme – kuten jäsen Audy juuri totesi – vaan nyt on kyse tarvittavan avoimuuden varmistamisesta keskeisillä aloilla, kuten ICT-alalla ja muilla eurooppalaisilla aloilla. Tämä ei ole Euroopan veto-oikeuden käyttö. Emme sano, että "nämä ovat osakkeenomistajia, nuo ovat valvojia", mutta on kuitenkin erittäin tärkeää, että me Euroopan edustajat tarkastelemme tätä perusteellisesti. Ei olisi sopimatonta aloittaa keskustelu tästä asiasta vastauksena jäsen Langen erinomaiseen mietintöön. Keskustelu jatkuu. Arvoisa komission jäsen Tajani, haluan kutsua teidät liittymään tuohon keskusteluun.

  Kathleen Van Brempt (S&D). – (NL) Arvoisa puhemies, Langen mietinnön yhteydessä te, arvoisa komission jäsen, näette hyvin todennäköisesti parlamentin kannattavan varsin yhtenäisesti teollisuuspolitiikan merkitystä. Teille komission jäsenenä se on varmasti todellinen piristysruiske. Useiden ryhmien välillä vallitsee huomattava yhteisymmärrys siitä, että teollisuuspolitiikalla on tulevaisuutta Euroopassa ja että sitä olisi tuettava.

Siihen yhteisymmärryksemme kuitenkin jää, sillä mikäli yrittäisimme laatia tarkoittamamme teollisuuspolitiikan ja päättää, mitkä sen osa-alueista pitäisi säilyttää tulevaisuudessa, olisimme kaikki eri mieltä. Olette itse viitanneet siihen, että tarvitsemme teollisuutta, joka käyttää vähemmän energiaa ja raaka-aineita. Olen siitä kanssanne samaa mieltä lyhyen aikavälin tavoitteiden osalta. Pitkän aikavälin tavoitteiden osalta meidän on otettava paljon suurempi askel eteenpäin. Kuten tiedätte, arvoisa komission jäsen, hallinnointi tarkoittaa katsomista eteenpäin. Meillä on oltava rohkeutta sanoa, että vuoteen 2050 mennessä meillä on energian toimitusjärjestelmä, joka perustuu kokonaan uusiutuviin ja kestäviin energialähteisiin, ja meidän on aloitettava teollisuuden valmistaminen sitä varten nyt.

Toisena asiana on raaka-aineiden hallinta. Meidän on todellakin varmistettava, että nykyiset matkapuhelimet kierrätetään entistä tehokkaammin lähivuosina, mutta meidän on varmistettava tulevaisuudessa, että valmistamme matkapuhelimia, joihin on juurrutettu kehdosta kehtoon -käsite, jotta kaikki matkapuhelimen keskeiset osat kerätään talteen järjestelmällisesti ja käytetään uusien matkapuhelinten valmistuksessa. Tällainen kokonaisvaltainen politiikka olisi laadittava vuoteen 2050 mennessä, ja odotan komission tekevän nyt päätöksiä, joilla varmistetaan, että teollisuudella on selvät puitteet tulevalle toiminnalleen.

  Antonio Cancian (PPE). – (IT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, mielestäni Langen mietinnön teksti on tasapainoinen ja sen suurin ansio on siinä, että siinä keskitytään tarkastelemaan tiettyjä ratkaisevia tekijöitä, erityisesti Euroopan teollisuuspolitiikan elvyttämistä ja painopisteen siirtymistä rahoitustoiminnasta reaalitalouteen. Olisi kuitenkin pantava merkille, että yrityksiin suoraan tai epäsuorasti liittyvät palvelut ovat erottamaton osa yrityksiä.

Haluan esittää muutaman arvostelun aiheen ja joitakin ehdotuksia. Kun on kyse yhteistä eurooppapatenttia koskevaa tehostettua yhteistyömenettelyä käsittelevästä kappaleesta 89, mielestäni, hyvä komission jäsen Tajani, yhtenäinen eurooppapatentti on olennainen ja välttämätön etenkin meille italialaisille. Tehostetulla yhteistyöllä aiheutettu umpikuja voidaan mielestäni avata ainoastaan viemällä eurooppapatenttia eteenpäin englannin kielellä, koska kolmen kielen käyttäminen saisi aikaa ennen kuulumattoman ennakkotapauksen.

Toinen huomaamani seikka on innovatiivisten rahoitusehdotusten puuttuminen. Tekstissä mainitaan usein tarve siirtyä nopeasti rakentamaan Euroopan laajuisia infrastruktuureja, jotka ovat erityisen tärkeitä mantereen kehitykselle, mutta mietinnössä ei sanota juuri mitään siitä, miten kyseisiä verkostoja rahoitetaan.

Hyväksyimme aiemmin tänään oma-aloitteisen mietinnön, jossa analysoitiin perusteellisesti hankekohtaisten velkakirjojen järjestelmää julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuusjärjestelmässä. Velkakirjojen järjestelmä tarjoaisi siten takeet yritysten, joiden tehtävänä on rakentaa ja hoitaa infrastruktuureja, velkakirjoista. Jäsen Audy mainitsi juuri joitakin esimerkkejä.

Mietinnössä ei viitata lainkaan Euroopan unionin teollisuuspolitiikan yhteydestä unionin strategisiin politiikan osa-alueisiin kuten Galileoon, ITER-hankkeeseen tai muihin alueisiin. Tutkimuksen ja innovaation välillä pitää olla suurempi yhteys. Arvoisa komission jäsen Tajani, mielestäni meihin kohdistuva haaste on erittäin merkittävä yhteiskunnallisen kontekstin säilyttämisen kannalta. Itse asiassa hienoinen toipuminen, jonka olemme nähneet, ei pysty palauttamaan kaikkien edellisten kolmen vuoden aikana irtisanottujen työntekijöiden työpaikkoja. On valitettavasti tarpeellista toimia ajoissa ja nopeasti.

  Henri Weber (S&D). – (FR) Arvoisa puhemies, Bernd Langen erinomaisessa mietinnössä on kolme myönteistä piirrettä.

Ensinnäkin siinä ehdotetaan yhdennettyä teollisuusstrategiaa Euroopan unionille. Toisin sanoen strategia on yhtä aikaa koko manteretta koskeva ja yhteistyökykyinen, mikä eroaa joka suhteessa niukasti kansallisista ja yhteistyökyvyttömistä politiikoista, joita on harjoitettu Euroopassa viimeisten 15 vuoden ajan.

Toiseksi teollisuusstrategia on rahoitettu, mikä poikkeaa jyrkästi vuoden 2000 Lissabonin strategiasta. Jos sitä ei rahoitettaisi, se jäisi vain tyhjiksi sanoiksi. Suurin rahoituslähde on EU:n hankeobligaatiot, euro-obligaatiot ja eurohankkeet. Tämän aamun äänestyksessä me vastasimme tähän.

Kolmanneksi, strategiassa suojellaan teollisuuttamme. Tässä mietinnössä puolustetaan Euroopan avaamista: siinä vastustetaan Euroopan antamista pois. Siinä kannatetaan vastavuoroisuuteen ja tasapainoon perustuvia vaihtoja. Useissa artikloissa keskitytään näihin asioihin. Tämä on ehdottoman tärkeää, koska tällä alalla olemme naiiveja ja heikkoja.

  Alajos Mészáros (PPE). – (HU) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, kriisin aikana näimme itse, kuinka tärkeä asema teollisuudella on taloudessamme. Valitettavasti asianomaiset politiikat perustuvat yhä usein ajatukseen, jonka mukaan markkinat sääntelevät itseään. Näin ollen Eurooppa 2020 -strategia on uraauurtava aloite, ensimmäinen, jossa tunnustetaan tarve uudelle lähestymistavalle. Euroopan teollisuuden on säilytettävä sen johtoasema keskeisillä aloilla, eikä sen saa antaa jäädä jälkeen tapahtumista.

Meidän on käsiteltävä rahoitusalan uutta rakennetta ja julkisen makrotalouden koordinaatiota ensisijaisina asioina, koska ainoastaan niiden uudistamisen kautta voimme varmistaa teollisuuspolitiikkamme onnistumisen. Tarvitsemme uudet kattavat sääntelypuitteet, joilla voidaan ohjata rahoitusjärjestelmää takaisin kohti tuottavia sijoituksia. Maailmanlaajuisesti kilpailukykyisen teollisen perustan ja tuotantoon keskittyneen tietoperusteisen teollisuuden on oltava teollisuuspolitiikkamme ytimessä. Sitä varten tarvitsemme kuitenkin koko innovointiketjua. Tässä tapauksessa meidän ei pitäisi puhua ainoastaan teknologisesta innovoinnista vaan myös tuotesuunnittelua ja laatua koskevasta innovoinnista.

Meidän on kannustettava lisäksi alan sisäistä yhteisvaikutusta. Siihen kuuluu energiapolitiikan ja teollisuuspolitiikan välinen yhteys. Energian toimitus on olennainen tekijä, ja uudet kasvavat markkinat löytyvät uusiutuvista energialähteistä, jotka voivat siten johtaa uusien työpaikkojen luomiseen. Luotettava raaka-aineiden saanti on myös erityisen tärkeää ja asettaa meille alati vaikeamman haasteen. Jo olemassa olevien varojen turvaamisen lisäksi meidän on myös voitava toteuttaa kierrätystavoitteemme.

Meidän on tehtävä kaikki voitavamme vahvistaaksemme pk-yrityksiä, sillä ne ovat merkittävin tekijä Euroopan teollisuustuotannossa. Meidän on kannustettava niitä osallistumaan mahdollisimman paljon julkisiin kuulemisiin ja järjestää niille suotuisten pankkilainojen saanti.

  Ioan Enciu (S&D). - (EN) Arvoisa puhemies, ensinnäkin haluan kiittää Bernd Langea tärkeän mietinnön laatimisesta. Näinä taloudellisesti vaikeina aikoina on erittäin tärkeää, että EU:n toimielimet vaativat vahvaa ja yhtenäistä teollisuuspolitiikkaa, jotta työpaikat säilyvät Euroopassa ja kilpailukyvyn elpymistä edistetään. Varapuheenjohtaja Tajani on todennut, että teollisuus on Euroopan ytimessä ja välttämätön ratkaisujen löytämiseksi yhteiskuntamme nykyisiin ja tuleviin haasteisiin.

S&D-ryhmän kanta on, että teollisuudella on keskeinen asema työpaikkojen kannalta Euroopassa. Sen vuoksi meidän on parannettava pyrkimyksiä säilyttää vahva teollisuuden perusta Euroopassa. Olen erityisen huolissani tarvittavan infrastruktuurin rakentamisesta siellä, missä sitä ei ole olemassa.

Lopuksi totean, että olen iloinen siitä, että lopullisessa mietinnössä puolustetaan raaka-aineiden merkitystä tulevaisuuden teollisuudessa.

  Lara Comi (PPE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, onnittelen komission jäsen Tajania tehdystä työstä ja myös esittelijöitä. Kannatan tätä tärkeää mietintöä, joka edustaa parlamentin panosta Euroopan teollisuuspolitiikasta käytävään keskusteluun.

Mietinnössä on monia myönteisiä kohtia, joita tuen vahvasti. Ensinnäkin mielestäni on tehtävä kaikki mahdolliset toimenpiteet, jotta voidaan vahvistaa Euroopan teollisuuden keskeinen asema maailmassa ja tarjota erityistä tukea pienille ja keskisuurille yrityksille, jotka ovat sisämarkkinoiden keskeinen pilari.

Olen lisäksi täysin samaa mieltä siitä, mitä mietinnössä todetaan kiireellisestä tarpeesta ottaa käyttöön EU:n alkuperämerkintää koskevia säännöksiä, jotta yrityksistä voidaan tehdä kilpailukykyisempiä ja eurooppalaiset kuluttajat voivat vihdoinkin tehdä tietoon perustuvia päätöksiä tuotteista, jotka yleensä yhdistetään hyvään laatuun. On hyvin tiedossa, että jotkin valtiot ovat valitettavasti vastustaneet tätä seikkaa neuvostossa vuodesta 2005 lähtien. Meidän on kuitenkin yritettävä murtaa tämä umpikuja parlamentin moneen otteeseen hyväksymän erittäin myönteisen kannan perusteella, ja tämä on tärkeää useaa EU:n säädöstä koskevan lainsäädäntömenettelyn aikana. Euroopan kansalaisten ääntä ei voida jättää jälleen huomiotta etenkin, kun se perustuu niin vankkaan perustaan: kyse on toimintamme muuttamisesta demokraattisemmaksi.

Toinen tärkeä seikka on varmasti se, joka koskee nuoria yrittäjiä, – joihin te, arvoisa komission jäsen, viittasitte useasti kertomuksessanne – sillä mielestäni he ovat teollisuuspolitiikkamme todellinen tulevaisuus. Epäilen yhä tiettyjä kohtia, kuten suoria viittauksia uuteen resurssitehokkuutta koskevaan lainsäädäntöön, työryhmien perustamista kansallisella tasolla valvomaan rakennemuutostoimia ja erityisesti eurooppapatentteja koskevaan tiiviimpään yhteistyöhön.

  Ivari Padar (S&D). – (ET) Arvoisa puhemies, haluan ensimmäiseksi kiittää esittelijää. Eurooppa tarvitsee uuden lähestymistavan teollisuuspolitiikkaan ja siihen liittyvien ohjelmien rahoitusta. Euroopan unionin rahoitusnäkymien rakenneuudistusten lisäksi pitäisi korostaa innovatiivisia rahoitustoimenpiteitä. En tarkoita ainoastaan euro-obligaatioita tai hankekohtaisia obligaatioita, vaan täysin uusia lähestymistapoja teollisuuspolitiikkaan, tieteeseen ja innovoinnin rahoittamiseen. Meidän on tartuttava innovatiivisiin pieniin yrityksiin ja autettava niitä kasvamaan. Meidän on löydettävä uusia tapoja auttaa yrityksiä jakamaan riskejä ja yhdistämään eri välineitä myös koko Euroopan laajuisesti.

Virolla on kokemusta esimerkiksi uusiutuvista rahoitusvälineistä, joilla taataan riskejä sen sijaan, että jaettaisiin avustuksia ja suoraa tukea. Innovointisyklissä näillä välineillä on autettu lisäämään huomattavasti kyseistä rahoitusta yrityksille. Avustukset ovat tärkeitä, mutta vielä tärkeämpää perustutkimuksen vaiheessa on löytää uusia keinoja käyttää julkisia varoja entistä tehokkaammin.

  Silvia-Adriana Ţicău (S&D). – (RO) Arvoisa puhemies, EU:n teollisuuspolitiikan avulla on luotava riittävät puitteet teollisuusalan EU:n bruttokansantuotteeseen tuoman panoksen kasvattamiseksi. Sillä on myös parannettava Euroopan unionin kilpailukykyä ja luotava työpaikkoja koko unionin alueella. Teollisuusstrategiassa on tunnistettava strategiset alueet, joihin sijoitamme, ja myös tarvittavat raaka-aineiden lähteet. Kehotan komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että näitä painopistealueita tuetaan tulevassa rahoitusnäkymässä, vuotuisissa talousarvioissa ja EU:n alakohtaisissa politiikoissa.

Energian kulutus on teollisuustuotannon indikaattori. Tarvitsemme ympäristötehokkaan teollisuuspolitiikan, joka luo tuotantokapasiteettia koko Euroopassa kestävällä tavalla ja vähentää unionin energiariippuvuutta. Unionin kilpailukyky riippuu paljolti sen innovointikyvystä, tutkimuksesta ja kehityksestä sekä innovaation ja tuotantoprosessin välisestä yhteydestä. Julkista rahoitusta tutkimukselle ja kehitykselle on lisättävä yksityisten sijoitusten liikkeellepanemiseksi, kun taas menettelyjen yksinkertaistaminen ja byrokratian vähentäminen ovat edellytyksiä teollisuuden laajemmalle osallistumiselle.

  Edit Herczog (S&D). – (HU) Arvoisa puhemies, talouskriisi on osoittanut, että palvelualat ovat huomattavasti haavoittuvaisempia kuin teollisuuspolitiikka, ja Euroopan on sen vuoksi keskityttävä jälleen kerran jälkimmäiseen. Siksi olen erittäin tyytyväinen sekä komission jäsen Tajanin asenteeseen että kollegamme Bernd Langen mietintöön tästä aiheesta. On ollut ilo laatia tätä mietintöä. Jokainen siihen osallistunut halusi lisätä mietintöön jotakin. Emme kiistelleet siitä, mitkä vaikeudet olivat, vaan pikemminkin, miten voisimme kiihdyttää prosessia. Meidän on välttämättömästi ymmärrettävä, että Euroopan unionin on oltava pääosassa sen omien tavoitteiden asettamisessa ja myös jäsenvaltioiden vetämisessä mukaan tälle tielle.

Euroopan unionin on koordinoitava ja johdettava jäsenvaltioita sekä asetettava ne vastuuseen siitä, mitä ne ovat saavuttaneet tällä alalla. Teollisuuspolitiikka tarjoaa Euroopalle mahdollisuuden saada kilpailuetua tehdasteollisuudessa, biotekniikassa, nanoteknologiassa, kemianteollisuudessa tai jopa avaruusteollisuuteen liittyvillä aloilla. Meidän on ymmärrettävä, että tämän vuosituhannen teollisuuspolitiikassa tiedon intensiivisyys ja raaka-aineiden käytön tehokkuus ovat lisääntymässä. Meidän on samaan aikaan vahvistettava vertikaalisia suhteita, jotka ulottuvat koulutuksesta tutkimukseen ja siitä mahdollisuuksiin markkinoilla. On perustettava suhteita toimittajien välille mukaan lukien pienet ja keskisuuret yritykset ja myös horisontaalisia suhteita. Mielestämme yhteiskunnallista vuoropuhelua ei voi kiertää.

  Alejo Vidal-Quadras (PPE). – (ES) Arvoisa puhemies, tähän teollisuuspolitiikkaa koskevaan mietintöön, josta äänestämme huomenna, sisältyy kohta, jota espanjalaiset jäsenet eivät kannata, koska siinä pidetään myönteisenä tiiviimmän yhteistyön käyttöä asianmukaisena oikeudellisena välineenä yhtenäisen eurooppapatentin perustamisessa.

Eikä tämä koske vain espanjalaisia jäseniä vaan myös muita eri jäsenvaltioista tulevia jäseniä, jotka ensinnäkin kyseenalaistavat tiiviimmän yhteistyömenettelyn laillisuuden oikeudellisen välineen asemassa tässä yhteydessä ja toiseksi tuomitsevat sen, ettei siinä ole huomioitu yksimielisyyttä koskevaa sääntöä, jota pitäisi soveltaa kaikkiin asioihin, jotka liittyvät kieliä ohjaaviin sääntöihin.

Kuitenkin pyysin puheenvuoroa, arvoisa puhemies, koska halusin kiinnittää parlamentin huomion Euroopan unionin tuomioistuimen tänään julkaisemaan lausuntoon 1/09, jossa todetaan, että eurooppapatentti- ja yhteisöpatenttituomioistuin ei ole nykyisen ehdotuksen mukaisena yhdenmukainen perussopimusten kanssa.

Tuomioistuimen selvästi ilmaisema kanta on huomattava este kyseiselle tiiviimmälle yhteistyölle, ja toivon päätöksen rohkaisevan muita jäseniä yhtymään kantaamme, jotta voidaan puolustaa kaikkien jäsenvaltioiden tasa-arvoisuutta ja EU:n primaarilainsäädännön tiukkaa soveltamista.

  Giovanni Collino (PPE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, teollisuuspolitiikkaa koskeva mietintö on perusteellinen, siinä tutkitaan kaikki järjestelmän heikkoudet ja ohjataan meidät kohti sosiaalisen markkinatalouden periaatteiden noudattamista. Realistisesti katsottuna meidän on kuitenkin myönnettävä, ettei Euroopalla ole ollut tähän mennessä omaa teollisuuspolitiikkaa.

Itse asiassa tehdasteollisuuden tuottavuus Euroopassa elää vaikeita aikoja, kun taas nopeasti kehittyvät maat eivät ainoastaan kasva vaan ne sijoittavat runsaasti varoja tutkimukseen ja kehitykseen. Jotta teollisuus ja työllisyys saataisiin kasvamaan Euroopassa, meidän on käytettävä erityistoimenpiteitä nykyisten sääntöjen lisäksi jopa siinä määrin, että tarkistamme toimivallan jaon jäsenvaltioiden ja unionin välillä.

Uudelleenjakopolitiikkaa ja -järjestelmiä on myös tarkistettava noudattaen uutta kulttuurillista tapaa, jolla käsitellään teollisuuden suhteita, ja yritysten voitonjakomalli on oltava tarkastelumme keskipisteessä. Eurooppa 2020 -strategiassa asetetaan tavoitteemme, joita Euroopan unionilla ei ole varaa jättää saavuttamatta. Ja jos unioni aikoo saavuttaa kaikki asetetut tavoitteet, Euroopan on voitettava teollisen kasvun asettama haaste vahvistamalla koulutusta ja tutkimusta pienten ja keskisuurten yritysten hyväksi.

  Mairead McGuinness (PPE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluan kiittää esittelijää tästä erittäin tärkeästä mietinnöstä. On hyvä nähdä, että teollisuus on palannut Euroopan asialistalle.

Mielestäni tarvitsemme tasapainoista Euroopan taloutta. Puhun etupäässä maatalous- ja elintarvikepolitiikasta, mutta päätin osallistua keskusteluun, koska mielestäni teollisuudesta, maataloudesta ja palveluista puhuminen on todella tärkeää. Eurooppa tarvitsee kaikkien kolmen alan tasapainoa, ja sen myöntämättä jättäminen olisi hyvin typerää.

Haluan erityisesti kiinnittää huomiota kappaleeseen 112, jossa todetaan vapaakaupan olevan Euroopan talouskasvun kulmakivi, jossa käsitellään myös oikeudenmukaista maailmanlaajuista kilpailua ja jossa erityisesti kehotetaan, että laatiessamme monen- tai kahdenkeskisiä kauppasopimuksia, meidän olisi otettava niissä huomioon kestävän kehityksen periaatteet, sosiaaliset ja ympäristölliset näkökohdat ja asiaa koskevat normit. Maatalouden puolella olevat jäsenet toteaisivat täysin samoin. Mielestäni tämä on siis tärkeä mietintö kaikilla rintamilla.

  Adam Gierek (S&D). – (PL) Arvoisa puhemies, eräs ratkaisevista tekijöistä, jotka vaikuttavat teollisuuden kasvuun Euroopan unionissa, on suuntaus kohti "vihreää taloutta". Tämä on hyvä uutinen. Kuitenkin nykyisten EU:n asetusten toimintatapa on sokea ja mielivaltainen, mikä johtaa haitalliseen vaikutukseen tai toisin sanoen rajoittaa edistystämme kohti tätä tavoitetta. Euroopan kupariteollisuudesta on tullut esimerkki kyseisestä haitallisesta vaikutuksesta. Ei ole epäilystäkään siitä, että ilmasto- ja energiapaketti sekä vertailuarvoja koskeva direktiivi johtavat kuparintuotannon vähenemiseen, ja kuten tiedämme, kupari on erittäin kysytty metalli innovatiivisissa ja energiatehokkaissa tekniikoissa, etenkin sähkönsiirtoon ja lämmön siirtämiseen lämmönjohtimissa liittyvässä tekniikassa.

Haluan kysyä komission jäseneltä, eikö olisi aika – vielä kun meillä on aikaa – vähintäänkin tarkistaa tiettyjä näihin asetuksiin liittyviä näkökohtia ja lopettaa tuhoisat toimenpiteet.

  Mario Pirillo (S&D). – (IT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, syvä maailmanlaajuinen talouskriisi on iskenyt teollisuuteen erityisen kovaa. Ajatus siitä, että markkinoiden tulisi säädellä itseään, on osoitettu vääräksi. Euroopalta on puuttunut kyky vastata yhtenäisesti tai tehdä talousanalyysi. Siksi Euroopan on varustauduttava vakaalla, kilpailukykyisellä ja laaja-alaisella teollisella perustalla.

Euroopan uudessa teollisuuspolitiikassa on pystyttävä katsomaan tulevaisuuteen ottamalla maailmanlaajuinen lähestymistapa sen omiin politiikkoihin, joiden tavoitteena on vahvistaa teollisuuden, etenkin tehdasteollisuuden, keskeinen merkitys. Teollisuuden on oltava edelleen taloutemme moottori ja luotava uusia älykkäitä, kestäviä ja osallistavia kasvumuotoja.

Kannatan ja onnittelen Bernd Langea hänen mietinnöstään, jossa tarkastellaan kaikkia näitä tekijöitä ja tarjotaan mielenkiintoista ajattelemisen aihetta.

  Jaroslav Paška (EFD). – (SK) Arvoisa puhemies, maailmanlaajuinen talous on käynyt läpi suuria muutoksia nyt jo kauan. Perinteisten teollisuusalueiden lisäksi on syntymässä vahvoja uusia teollisuuskeskuksia. Vahva kilpailukykyinen ympäristö on kehittymässä, ja tuossa ympäristössä meidän on yritettävä yhä kovemmin säilyttää merkityksellistä työllisyyttä kansalaisillemme.

Kilpailussa muiden teollisuuden keskusten kanssa meitä haittaa kaksi vakavaa epäkohtaa. Ensimmäiseen epäkohtaan kuuluvat valtavat erot oikeudellisessa ympäristössä, jossa säännellään liiketoimintatapoja, kiistojen ratkaisua tai velvollisuuksien täytäntöönpanoa, ja nämä erot estävät avaamasta rajatylittävää liiketoimintaa enemmän jäsenvaltioiden toimivallan avulla. Se taas liittyy toiseen epäkohtaan – liialliseen byrokratiaan, joka paitsi kuluttaa teollisuuden luomia varoja tuottamatta mitään lisäarvoa myös ahdistelee niitä, joiden työstä se elää, kaikenlaisilla lausunnoilla, asetuksilla ja suuntaviivoilla.

Arvoisa komission jäsen, missään nopeasti kehittyvässä maassa ei ole samanlaista hallinnollista koneistoa, joka on Euroopassa.

  Antonio Tajani, komission varapuheenjohtaja. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, mielestäni se, että niin moni parlamentin jäsen on paikalla iltaistunnossa, osoittaa, kuinka suuri merkitys teollisuuspolitiikalla on meille kaikille, ja koska asiasta ollaan yksimielisesti samaa mieltä, kuinka sopivaa olisikaan asettaa teollisuus- ja yrityspolitiikka – periaatteessa reaalitalous, johon kuuluvat myös sisämarkkinat, innovointi, kilpailu ja sosiaalipolitiikka – poliittisen toimintamme ytimeen kriisin lopettamiseksi ja uuden kehityksen ja työpaikkojen luomiseksi. Sanon tämän, koska meidän ei pidä uskoa, – ja uskon ilmaisseeni selvästi tämän puheenvuorossani ja komissiolle esittelemässäni kertomuksessa teollisuuspolitiikasta – että yritykset ja teollisuus eivät ole pelkästään taloudellista pääomaa, sillä ne ovat myös inhimillistä pääomaa alueella, paikallisessa yhteisössä, jossa ne toimivat.

Kuten sanoin myös ennen nimittämistäni teollisuusasioista vastaavaksi komission jäseneksi parlamentissa pidetyssä kuulemisessa, tämä on minun näkemykseni – laaja näkemys –, joka juontaa juurensa käsitteestä, joka on osa Lissabonin sopimusta, eli sosiaalinen markkinatalous.

Kaiken toimintamme perimmäinen tavoite sekä talouspolitiikassa että reaalitaloudessa on sosiaalipolitiikka. Tavoitteenamme ei ole vaurastuttaa yrittäjiä tai sijoittajia, vaikka sijoittajien rikastuttaminen onkin yksi väline, jolla vastataan Euroopan unionin kansalaisille.

Meidän on nyt sovellettava ja puolustettava valintoja, joita olemme tehneet ja joita olemme tekemässä – jotka sisältyvät Eurooppa 2020 -asiakirjaan –, ponnistelemalla voimakkaasti pannaksemme täytäntöön tekemämme poliittiset valinnat. En salaa teiltä enkä itseltäni vaaroja, joita on edelleen olemassa. Keinottelijat ovat yhä aktiivisia, enkä sulje pois mahdollisuutta, että he voivat edelleen yrittää vaikuttaa peliin vielä viimeisen kerran.

On tehtävä erittäin selväksi, että olemme reaalitalouden kannalla. Keinottelu, joka vaurastuttaa ainoastaan liiketoiminnan harjoittajia, eroaa paljon vaurautta monille kansalaisille luovan liiketoiminnan tai teollisuuden toimista. Meidän on kuitenkin pysyttävä valppaana sekä muokattava ja pantava täytäntöön teollisuuspolitiikkaamme. Näin ollen komission teollisuuspolitiikkaa koskevassa asiakirjassa on useita kilpailukykytestejä, joita käytetään vakavasti otettavan politiikan täytäntöönpanon valvomiseksi, minkä avulla yritysjärjestelmämme voi tarttua globalisaation aikakauden haasteeseen.

En myöskään välttele jäsen van Nistelrooijin esittämää kysymystä: mielestäni peliä on pelattava aina tasavertaisin toimintaedellytyksin ja samojen sääntöjen mukaan. Arvoisa puhemies, kun Anderlecht pelaa Liègeä vastaan, sääntöjen on oltava samat, kun joukkue pelaa kotona tai vieraskentällä, ja samaa periaatetta on sovellettava myös teollisuusjärjestelmäämme. Kun teollisuutemme pelaa Euroopassa, sen on huomattava, että silloin sovelletaan samoja sääntöjä kuin Euroopan unionin ulkopuolellakin.

Mielestäni tämä on hyvä sääntö suojeltaessa paitsi markkinoita, kilpailua ja kasvua myös työntekijöiden oikeuksia Euroopan unionissa. Silti kun on kyse Euroopan teollisuusjärjestelmän suojelemisesta, uskon, että on oikein tukea periaatetta, joka sisältyy keskustelun kohteena olevaan asiakirjaan ja jossa kannatetaan alkuperämerkintöjä. Katson, että parlamentti on antamassa jälleen voimakkaan viestin yhdessä Euroopan komission kanssa.

On epäilemättä monia muita asioita, joita on tehtävä yritysten ja teollisuuden byrokraattisen taakan vähentämiseksi. Kuten tarkistetussa eurooppalaisia pk-yrityksiä tukevassa Small Business Act -aloitteessa todetaan, meidän on vähennettävä yritysten perustamiseen kuluvaa aikaa ja vähennettävä byrokratiaa, joka voi olla kohtuutonta ja joka musertaa halun yrittää. Meidän on autettava nuoria ryhtymään yrittäjiksi, ja meidän on tehtävä paljon työtä koulutuksen osalta. Sen vuoksi uskon klustereiden merkitykseen, sillä niissä koulut, yliopistot, pk-yritykset, suuret yhtiöt, tutkimus ja kehitys tekevät yhteistyötä parantaakseen yritysjärjestelmämme kilpailukykyä. Euroopassa on jo 2 000 klusteria, ja mielestäni tämä kokeilujärjestelmä on otettava käyttöön.

Luotonsaannin osalta on tehty paljon, mutta voimme tehdä vielä enemmän. Olen erittäin iloinen kuullessani, että Lontoon pörssin toimitusjohtaja – Yhdistynyt kuningaskunta kuuluu valtioihin, joissa on tehty paljon palvelujen, pankkien ja rahoituksen edistämiseksi – osallistuu Euroopan komission järjestämään luotonsaantia käsittelevään foorumiin osoittaakseen, että rahoitusmaailma, tai osa rahoitusmaailmaa, haluaa osallistua pk-yritysten ja teollisuusjärjestelmämme kasvuun ja kehittämiseen.

Tämä Lontoosta tulevan viestin vuoksi – eikä se ole ainoa Yhdistyneestä kuningaskunnasta tuleva viesti – olen toiveikas sen suhteen, että tämän kehityksen suuntaus voidaan kääntää. Näin on tapahduttava Euroopassa, jotta reaalitaloutta voidaan auttaa.

Kun on kyse raaka-aineista, – aihe, joka on tullut esiin monissa keskusteluissa – olen erittäin vakuuttunut, että meidän on jatkettava valitsemallamme tiellä. Euroopan komissio on julkaissut asiakirjan ja siitä järjestetään keskustelu, minkä seurauksena työstämme nyt raaka-aineita koskevaa osaa. Kuten sanoin ensimmäisessä puheenvuorossani, kannatan täysin raaka-aineiden kierrätystä koskevan tutkimuksen toteuttamista. Voimme myös parantaa harvinaisten maametallien korvikkeiden etsimistä.

Tämän vuoksi myös innovaatiopolitiikkaamme liittyvässä toiminnassa yksi Euroopan komission suunnittelema innovointikumppanuus koskee nimenomaan innovointia raaka-aineiden alalla. Toistan, että kierrätys ja korvaavat vaihtoehdot ovat alueita, joita meidän pitäisi mielestäni tutkia edelleen tarjotaksemme teollisuudellemme täsmällisiä vastauksia, mukaan lukien kansainvälisiä poliittisia aloitteita, kuten olen sanonut useaan otteeseen.

Sen jälkeen kun Afrikan unionin kanssa tehtiin sopimus ja Venäjän federaation kanssa aloitettiin keskustelu raaka-aineista, matkustan kesäkuun alussa Latinalaiseen Amerikkaan keskustellakseni raaka-aineista Brasilian, Argentiinan ja Chilen kanssa.

Euroopan on annettava teollisuudelle ja pk-yrityksille täsmällinen vastaus tässä asiassa. Siksi meidän on jatkettava Small Business Act -aloitteen täytäntöönpanoa. Tehtävää on paljon: olemme pyytäneet jäsenvaltioita nimittämään pk-yritysten suurlähettilään, kuten Euroopan komissio on tehnyt. Saadut viestit ovat olleet myönteisiä: jotkin valtiot ovat jo nimittäneet suurlähettilään tai ilmoittaneet aikovansa tehdä niin ja myös laajemmassa yhteydessä, koska meidän ei pidä erottaa laaja-alaista teollisuutta pk-yrityksistä. Reaalitalouden kasvu on yhteydessä sisämarkkinoihin, teollisuuspolitiikkaan ja pk-yrityksiä koskevaan politiikkaan.

Koska liittojen asema on mainittu monta kertaa, lopetan toteamalla, että ensimmäistä kertaa teollisuusasioista vastaava komission jäsen on tavannut teollisuuden, pk-yritysten ja liittojen edustajia keskustellakseen rakenneuudistuspolitiikasta. Uuden keskustelun aika on alkanut, ja siinä nähdään työntekijöiden ja työnantajien edustajat istumassa yhdessä pöydän ympärillä Euroopan komission järjestämissä kokouksissa edistääkseen talouskasvua ja kaikkien EU:n kansalaisten mahdollisimman suurta hyötyä.

  Puhemies. – (FR) Arvoisa komission jäsen, olen pannut tarkasti merkille viittauksenne Belgian jalkapallomestaruuteen, mutta toivon kuitenkin, ettei minun tarvitse ottaa sitä jonkinlaisena ennustuksena.

  Bernd Lange, esittelijä. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen Tajani, hyvät parlamentin jäsenet, kiitos monesta innoittavasta puheenvuorosta.

Hyvä komission jäsen Tajani, neljä keskeistä viestiä, jotka yhdistävät meidät, ovat selviä. Ensinnäkin haluamme varmistaa, että teollisuuspolitiikka on EU:n politiikan ytimessä. Toiseksi haluamme yhdistää kestävyyden ja kilpailukyvyn ja kehittää niitä edelleen. Kolmas viesti on se, ettei meidän pidä lähestyä asiaa ahdasmielisesti, koska markkinat tai valtiot eivät pysty sääntelemään tätä aluetta yksin. Tarvitsemme käytännöllisiä ja järkeviä toimenpiteitä. Neljänneksi toteamme, että tämä on vain teollisuuspolitiikan nykyaikaistamisesta Euroopan unionissa käytävän keskustelun alku eikä loppu.

Ojennamme kätemme teille, komission jäsen Tajani, mutta tiedämme myös, että meidän on otettava sananne todesta. Odotamme konkreettisia lainsäädäntöehdotuksia ja myös konkreettisia toimenpiteitä taloudellisen tuen antamiseksi etenkin tutkimusalalla.

Arvoisa komission jäsen Tajani, jos onnistumme ja jos teille ojentamamme käsi ja teidän antamanne lausunto sovitetaan yhteen, kenties päädymme samanlaiseen tilanteeseen kuin hienossa elokuvassa Casablanca, jossa Humphrey Bogart sanoo poliisipäällikölle: "Luulen, että tämä on kauniin ystävyyden alku!"

  Puhemies. – (FR) Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan keskiviikkona 9. maaliskuuta 2011 klo 11.30.

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 149 artikla)

  Adam Gierek (S&D), kirjallinen. – (PL) Kaupan kansainvälistyminen ja monikansalliset yhtiöt ovat eräitä globalisaatioon liittyvistä monista näkökulmista. Kun keskustelemme EU:n teollisuuspolitiikasta, meidän on vastattava seuraavaan kysymykseen: millaisen teollisuuden Eurooppa tarvitsee – yritys- ja alakeskeisen teollisuuden, jolle on tyypillistä laajamittainen massatuotanto, vai pienimuotoisen alueellisen teollisuuden tai kenties jopa kansallisen teollisuuden?

Suuret monikansalliset yhtiöt, jotka voivat joskus olla rikkaampia kuin jotkin valtiot, keräävät valtavia voittoja ja myös veroja, mukaan lukien arvonlisävero, yhdessä paikassa, useimmiten niiden alkuperäpaikassa. Työllisyyttä lukuun ottamatta valtioille, joissa tuotanto tapahtuu, jää ainoastaan kustannuksia. Fiat on esimerkiksi monikansallinen yhtiö, jonka saamat tulot vastaavat tilastollisesti neljää prosenttia Puolan bruttokansantuotteesta, mutta sen tuotot ja suurin osa sen verotuloista käytetään toisessa talousarviossa.

Tämän lisäksi yhtiö siirsi hiljattain sen Panda-autojen tuotannon Italiaan poliittisista ja kansallisista syistä, koska siirron takana ei todellakaan ole taloudelliset syyt. Tässä on selvä eturistiriita. Yhteiskunnallinen tilanne on heikentymässä Puolassa, mutta paranemassa Italiassa. Monikansalliset yhtiöt ovat jo aiheuttaneet suurta tuhoa Puolassa ostamalla teollisuusyrityksiä 10 prosentilla niiden arvosta Puolan kansantasavallan lopun jälkeen. Liberaalien dogmaatikkojen kuten Balcerowiczin tekemät virheet johtivat siihen, että Puolan rajat avattiin vauraista yhtiöistä käytävälle maailmanlaajuiselle kilpailulle. Tämä johti nopeasti teollisuutemme tuhoutumiseen, kilpailukykyisten tehtaiden sulkemiseen ja tieteellisen infrastruktuurin lopettamiseen – sekä valtavaan työttömyyteen. Tämä vaikuttaa nyt vanhoihin EU:n jäsenvaltioihin melkoisen viivästyksen jälkeen. Tarvitaan järkevä teollisuuspolitiikka, mutta ei taloudellista nationalismia.

19. Harvinaisten maametallien saannin turvaaminen Euroopassa (keskustelu)

  Puhemies. – (FR) Esityslistalla on seuraavana keskustelu

– Iaonnis A. Tsoukalaksen, Paul Rübigin, Daniel Casparyn ja Birgit Schnieber-Jastramin PPE-ryhmän puolesta komissiolle laatimasta suullisesta kysymyksestä harvinaisten maametallien saannin turvaamisesta Euroopassa (O-000036/2011 – B7-0017/2011),

– Lena Ekin, Vladko Todorov Panayotovin, Fiona Hallin, Marielle de Sarnezin, Niccolò Rinaldin, Marietje Schaaken ja Michael Theurerin ALDE-ryhmän puolesta komissiolle laatimasta suullisesta kysymyksestä harvinaisten maametallien saannin turvaamisesta Euroopassa (O-000043/2011 – B7-0020/2011) ja

– Konrad Szymańskin ECR-ryhmän puolesta komissiolle laatimasta suullisesta kysymyksestä eurooppalaisesta raaka-ainestrategiasta (O-000041/2011 – B7-0207/2011).

  Ioannis A. Tsoukalas, esittelijä. – (EL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat. Harvinaiset maametallit ovat välttämättömiä sadoissa huipputeknologian sovelluksissa ja keskeisessä asemassa vihreiden teknologioiden kehittämisessä. Euroopan unionin teollisuus on täysin riippuvainen Kiinasta tuotavista harvinaisista maametalleista, sillä Kiinalla on monopoli 97 prosentilla koko maailman tuotannosta ja 36 prosenttia maailman taloudellisesti hyödynnettävistä varastoista. Kiinassa on alan vahvaa tieteellistä tutkimusta, ja se on saavuttanut kouriintuntuvan kilpailuedun seosten ja lopputuotteiden tuottamisessa.

Euroopan unionin teollisuudelta puuttuu sitä vastoin sekä raaka-aineita että osaamista niiden käsittelemiseksi. Vaikkakaan harvinaiset maametallit eivät ole niin harvinaisia kuin niiden nimi antaa ymmärtää, asiantuntijoiden arvioiden mukaan vie noin 10–15 vuotta organisoida toimiva tuotantolinja. Euroopan unionissa on parhaillaan kehitteillä keskipitkän aikavälin raaka-ainestrategia. Harvinaisia maametalleja koskeva ongelma on kuitenkin paljon välittömämpi. Lisääntynyt tarve Kiinassa ja maan pyrkimykset rajoittaa ympäristövaikutuksia ovat jo johtaneet erittäin tiukkoihin vientirajoituksiin aikana, jolloin maailmanlaajuinen kysyntä on kasvussa. Kiina on asettanut vuoden 2011 ensimmäiselle puoliskolle vientirajoituksia, jotka vähentävät vientiä 35 prosenttia viime vuoteen verrattuna, ja vielä tiukempia rajoituksia on odotettavissa vuoden toiselle puoliskolle. Vajauksen odotetaan tuntuvan voimakkaimmin seuraavan puolen vuoden aikana harvinaisten maametallien hintojen nousuna ja tuotantohäiriöinä. Asiantuntijat arvioivat, että maailmassa on 40 000 tonnin harvinaisten maametallien vajaus vuonna 2014.

Komissiolle esitettävät kysymykset ovat suoria ja kiireellisiä:

– Mihin lyhyen aikavälin toimenpiteisiin komissio aikoo ryhtyä yhdessä kumppaniensa kanssa vaihtoehtoisten lähteiden löytämiseksi harvinaisille maametalleille?

– Mikä on tämän hetkinen tilanne Kiinan ja Euroopan unionin kumppaneiden kanssa käytävissä kansainvälisissä keskusteluissa tässä asiassa?

  Lena Ek, esittelijä. – (EN) Arvoisa puhemies, ihmettelen toisinaan, vastataanko Euroopasta jokaiseen haasteeseen jähmettymällä pelosta Kiinaa kohtaan ja vaatimalla kauppapakotteita ja valtion väliintuloa.

Euroopan unionin onnistuneen raaka-ainestrategian tavoitteena on oltava vapaakauppaan kannustaminen. Strategiaan on sisällytettävä kestävä ja resurssitehokas hallinta, innovaatio ja eurooppalaisten yritysten raaka-ainesaanti. Siihen ei pidä kuulua raaka-aineiden keräämistä varastoihin veronmaksajien rahoilla.

Eurooppa on yhä riippuvaisempi muutamasta keskeisestä luonnonvarasta, ja se on jäämässä jälkeen kilpailussa vaihtoehtoisten lähteiden löytämiseksi. Varastojen perustamisen tarpeellisuuden voivat määritellä kuitenkin vain yksityiset yritykset, eivät niinkään poliitikot. Jos varastojen perustaminen on luonnonvarojen käytön kannalta tehokasta, he perustavat niitä. Varastojen sijaan tarvitsemme kokonaisvaltaisen raaka-ainestrategian, joka koskee kaikkia harvinaisten maametallien saantiin liittyviä näkökohtia. Näitä ovat kauppa, tutkimus ja innovaatio, kierrätys sekä kuljetusten ja infrastruktuurin kehittäminen kotimaisten lähteiden kehittämisen mahdollistamiseksi. Tarvitsemme parempaa Euroopan sisäisen raaka-ainetuotannon hallintaa ja tehokkaita toimenpiteitä kierrätyksen ja jätteiden vähentämisen edistämiseksi.

Euroopassa on runsaat luonnonvarat, ja se sijaitsee strategisesti lähellä luonnonvaroiltaan rikasta Barentsinmeren aluetta. Pohjois-Euroopan mineraalien, metallien ja metsien avulla on mahdollista vastata Euroopan unionin raaka-ainetarpeisiin kestävällä tavalla.

On myös edistettävä vaihtoehtoisten ratkaisujen innovaatiota ja tutkimusta ja löydettävä korvaavia vaihtoehtoja niiden raaka-aineiden kohdalla, joita eurooppalaiset yritykset pitävät liian kalliina. Euroopan unionin strategian pitää perustua vapaakauppaan. Sen avulla on varmistettava, että sekä kehittyneet että kehitysmaat voivat hyötyä raaka-aineiden kestävästä saannista. Kauppaa tukevan kehitysyhteistyön mekanismit on myös otettava käyttöön.

Eurooppa tarvitsee toimia, joiden tavoitteena on innovaatio ja kolmansien maiden kaupan esteiden poistaminen, ei niinkään politiikkaa, jonka nojalla harvinaisia ja keskeisiä raaka-aineita kerätään varastoihin ja heikennetään demokratiaa muissa maissa. Tarvitsemme komissiolta raaka-aineita ja harvinaisia maametalleja koskevia ehdotuksia. Etsimme edelleen näitä ehdotuksia.

  Konrad Szymański, esittelijä. – (PL) Arvoisa puhemies, Euroopan teollisuuden asema ja kilpailukyky määräytyy harvinaisten maametallien saannin mukaan. Jos näiden raaka-aineiden saatavuutta ei varmisteta, talouselämämme teknologisesti kehittyneimmät alat tuhoutuvat. Politiikassamme ei saa näin ollen laiminlyödä mitään aluetta. Meidän on käytettävä taitavasti lähteitä, jotka meillä jo on ja jotka on hylätty tarpeettomasti. Kauppapolitiikan keinojen avulla on varmistettava, että vapaakauppaan kohdistuvia rikkomuksia ehkäistään tehokkaasti. Tästä syystä emme voi rajoittua kalliisiin ja vielä varsin rajallisiin mahdollisuuksiin raaka-aineiden ottamiseksi talteen käytetystä laiteromusta.

Euroopan komission pitäisi käsitellä vielä ainakin useampi kysymys raaka-aineita koskevan viestinnän yhteydessä. Onko komissio ensinnäkin arvioinut Kiinan harjoittamasta protektionistisesta raaka-ainepolitiikasta Euroopan teollisuudelle aiheutuvia vaikutuksia? Toiseksi, mikä rooli kierrätyksellä on kauppapolitiikan ja omien lähteiden tarjoamiin mahdollisuuksiin verrattuna? Mikä on näiden kolmen mahdollisuuden välinen suhde? Kolmanneksi, onko komissiolla käytössään kustannusarviota kierrätyksen osuuden lisäämisestä Euroopan raaka-ainepolitiikassa?

  Antonio Tajani, komission varapuheenjohtaja. – (IT) Arvoisa puhemies, arvoisat parlamentin jäsenet, kuten tiedätte, komissio hyväksyi helmikuun alussa Euroopan raaka-ainestrategian saattamisen ajan tasalle. Strategia perustuu kolmeen pilariin.

Ensimmäinen pilari koskee raaka-aineiden saantia Euroopan unionin ulkopuolelta Afrikan unionin kanssa solmittavilla sopimuksilla. Olemme lisänneet raaka-aineasian Venäjän federaation kanssa pidettävien kokousten esityslistalle. Kuten lisäksi sanoin edellisessä keskustelussa, matkustan kesäkuussa Brasiliaan, Argentiinaan ja Chileen käynnistääkseni diplomaattiset toimet myös näiden Latinalaisen Amerikan valtioiden kanssa. Sitten puhun Kiinan suhteista.

Toinen pilari koskee kestävämmän raaka-ainehuollon varmistamista Euroopan unionin sisällä. Tämän vuoksi olemme päivittäneet Natura 2000 -soveltamissääntöjä yksimielisesti komission jäsenen Potočnikin kanssa. Haluamme varmistaa, että ne tulkitaan siten, ettei kaivostoiminnalle koidu haittaa. Samalla haluamme olla varmoja siitä, että myös ympäristö huomioidaan edelleen.

Kolmas pilari koskee kierrätystä ja lähteiden tehokasta hyödyntämistä. Toistan sen, minkä sanoin edellisessä keskustelussa: osana innovaatiopolitiikkaa on parhaillaan suunnitteilla innovaatiokumppanuuksien sarja eri aloilla, joista yksi on raaka-aineala. Yhdessä innovaatiokumppanuudessa keskitytään erityisesti toimiin, joita voimme toteuttaa raaka-aineiden kierrätyksen ja korvaamisen alalla.

Uudessa tiedonannossa painotetaan etenkin harvinaisten maametallien ja muiden keskeisten raaka-aineiden saantia koskevaa tilannetta. Ei ole epäilystäkään siitä, että viennin vähentäminen Kiinan asettamilla harvinaisten maametallien vientikiintiöillä rajoittaa maailmanlaajuista tarjontaa. Arvioimme parhaillaan tilannetta löytääksemme sopivimmat monenväliset kanavat, mukaan lukien Maailman kauppajärjestön ja kahdenväliset suhteet Kiinaan.

Olemme käynnistäneet WTO:ssa riitojenratkaisumenettelyn Kiinaa vastaan yhdeksän keskeisen raaka-aineen saannin osalta vuonna 2009. Asian tutkimukset ovat edenneet pitkälle, ja päätelmät ovat tietenkin erittäin tärkeitä WTO-menettelyn käynnistämistä harvinaisten maametallien osalta koskeville keskusteluillemme.

Komissio on ottanut asian esille kahdenvälisissä keskusteluissa Kiinan hallituksen kanssa useaan otteeseen sekä poliittisesta että teknisestä näkökulmasta. Vuoden 2010 lopussa asetettiin Euroopan unionin ja Kiinan välinen työryhmä helpottamaan harvinaisista maametalleista ja muista raaka-aineista käytävää vuoropuhelua.

Euroopan unioni harjoittaa strategisten kumppanuuksien ja tulevaisuuden politiikan vuoropuhelujen soveltamisalalla aktiivista raaka-ainediplomatiaa tavoitteenaan taata raaka-aineiden, ja erityisesti keskeisten raaka-aineiden, saanti. Kuten sanoin, yhtenä esimerkkinä tästä on kahdenvälisen vuoropuhelun käynnistäminen vuosien 2011–2013 yhteisen Afrikka-EU-strategian yhteydessä, joka sisältää erityisesti raaka-aineita koskevan osan. Suhteistamme Venäjään ja Latinalaiseen Amerikkaan olen jo kertonut teille.

Euroopan unionin sisällä komissio tukee keskeisten raaka-aine-esiintymien tutkimusta. Tätä tavoitetta edistetään erityisesti ProMine 2009–2013 -hankkeella, joka kuuluu seitsemänteen puiteohjelmaan.

Mitä tulee kierrätykseen, se asettaa valtavia teknisiä haasteita erityisesti siksi, että monien tuotteiden sisältämä raaka-ainemäärä on äärettömän pieni. Strategiamme tarkoituksena on edistää kierrätystä Euroopan unionin jätehuoltoa koskevan lainsäädännön täytäntöönpanon ja soveltamisen parantamiseksi suunnatuilla toimenpiteillä.

Edistämme edelleen kierrätys- ja korvaavien raaka-aineiden alan tutkimusta ja innovaatiota, niin kuin seitsemännen puiteohjelman maametallien korvaamista koskevissa rahoitushankkeissa on jo tehtykin. Tässä yhteydessä komissio tutkii mahdollisuutta käynnistää innovaatiokumppanuus raaka-ainealalla ja toivoo, että asiasta esitetään ehdotus seuraavien kuukausien aikana. Olemme lisäksi aloittaneet innovaatioyhteistyön Yhdysvaltojen kanssa, ja tutkimme yhteistyömahdollisuuksia myös Japanin kanssa.

Seuraamme jatkossa luonnollisesti tarkkaan keskeisiä raaka-aineita koskevaa ongelmaa tarvittavien ensisijaisten toimenpiteiden määrittämiseksi, ja uskomme, että raaka-ainetoimitusten turvallisuus on ennen kaikkea yritysten vastuulla. Olemme kuitenkin valmiita keskustelemaan tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa raaka-aineiden varastointiohjelman kustannuksista, mahdollisista eduista ja lisäarvosta.

Tätä me siis teemme tällä hetkellä, mutta olen luonnollisesti aina valmis kuuntelemaan parlamentin ehdotuksia, jotta varmistamme, että komissio jatkaa aktiivista työtä asiassa, joka on elintärkeä eurooppalaisen yritysjärjestelmämme kilpailukyvylle.

  Paul Rübig, PPE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen Tajani, suuri kiitos aloitteestanne. Raaka-aineiden avulla varmistamme, että meillä on tulevaisuudessa terve teollisuussektori, ja siitä syystä meidän on tärkeää solmia kahdenvälisiä sopimuksia Kiinan ja monien muiden maiden kanssa, eikä ainoastaan kauppapolitiikassa. Tässä yhteydessä meidän pitäisi esimerkiksi keskittyä investointisuojasopimuksiin, sillä voimme allekirjoittaa näitä pitkän aikavälin sopimuksia kipeästi tarvitsemiimme uusiin kaivoksiin tekemiemme sijoitusten tuoton suojaamiseksi. Toisin sanoen pitkän aikavälin sopimukset suojaavat sijoituksiamme, jotta nykyisten kaivosten kanssa kilpailevat uudet kaivokset saavat tarvitsemaansa rahoitustukea.

Maailman kauppajärjestön WHO:n Doha-kierroksen seurantakokouksessa voimme tutkia myös Singaporen tilannetta. Olemme jo koonneet Singaporea koskevista toimenpiteistä hyvän paketin, jota meidän täytyy viedä eteenpäin, kenties jopa nykyisten Doha-neuvottelujen rinnalla.

Meidän on selvitettävä, onko polkumyynnin vastaisia määräyksiä rikottu niiden hintojen kohdalla, joita Kiinan teollisuus maksaa joissakin tapauksissa jalostusraaka-aineista, ja Euroopan teollisuudelle määrättyjen lisämaksujen kohdalla. Työ tämän selvittämiseksi on jo käynnissä. Tämä ei koske ainoastaan harvinaisia maametalleja, vaan myös esimerkiksi magnesiittiä, joka on tulenkestävien tuotteiden tärkein raaka-aine ja keskeinen teräksen, lasin, sementin ja muiden materiaalien tuotannossa. Meidän tulisi harkita mahdollisia korvaavia tuotteita, joita voidaan käyttää tulevaisuudessa, ja ehkä luoda oma tutkimusohjelma näitä tuotteita varten.

Olen tyytyväinen komission jäsenen Hedegaardin ehdotukseen hiilijalanjälkeä koskevasta verosta, jonka nojalla voitaisiin periä ylimääräinen arvonlisävero tuotteista, joiden valmistuksessa hiilidioksidipäästöt ovat olleet suuria ja kulkeutuneet kauas.

  Marita Ulvskog, S&D-ryhmän puolesta. – (SV) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, uskoakseni tämä keskustelu osoittaa, kuinka tärkeää raaka-ainestrategian kannalta on, että sillä on pitkän aikavälin ja laajoja vaikutuksia. Harvinaiset maametallit ovat tietenkin harvinaisia markkinoilla, mutta eivät maaperässä. Tähän on monia syitä. Niiden louhiminen kaikista paikoista, joissa tiedämme niitä olevan, ei ole ollut yksinkertaisesti riittävän kannattavaa. Lisäksi niiden kohdalla on ollut ympäristöä ja työolosuhteita koskevia kiistoja.

Euroopan unionin pitäisi sijoittaa suuria määriä tutkimukseen ja kehitykseen. Sen pitäisi sijoittaa resurssitehokkuuteen ja etenkin kierrätykseen, mitä täällä on tuotu esiin koko illan ajan. Tämä vaatii luonnollisesti kaikkea älykkäiden ja yksinkertaisten keräysstrategioiden sekä ekosuunnittelun väliltä, millä tehdään helpoksi kierrätettävien paristojen poistaminen laitteesta. Meidän on irtaannuttava myös omista siirtomaavaikuttimistamme, kun teemme yhteistyötä eri puolilla maailmaa olevien maiden kanssa. Tässä asiassa emme ole vielä onnistuneet erityisen hyvin.

  Niccolò Rinaldi, ALDE-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, olemme jo saaneet joitakin tietoja komission jäseneltä, mutta haluaisin saada vielä lisätietoja.

Ensinnäkin WTO. Mitä me tarkalleen ottaen teemme WTO:ssa vuonna 2009 tehdyn aloitteen suhteen, joka minun tietääkseni koski magnesiumia ja bauksiittia? Onko meillä harvinaisia maametalleja koskevaa menettelyä käynnissä WTO:ssa? Onko tällainen menettely mahdollinen, ja olemmeko ainoita aloitteentekijöitä, vai voimmeko tehdä aloitteen yhdessä Yhdysvaltojen ja Japanin kanssa, kuten mielestäni olisi toivottavaa?

Toiseksi, sanoitte, että meidän on lisättävä raaka-aineiden hankintaa muista esiintymistä, myös Euroopassa olevista. Onko Grönlannilla jokin rooli? Mitä tämän suhteen on tarkalleen ottaen ajateltu?

Kolmanneksi, harvinaisten maametallien talteenotto kierrätyksessä. Olemmeko matkalla kohti eurooppalaisia säädöksiä, jotka koskevat niin sanottuja urbaaneja kaivoksia? Annetaanko niitä koskeva direktiivi tai asetus? Mitä tämän suhteen on suunniteltu?

Neljänneksi, sisältyykö myös kahdeksanteen puiteohjelmaan tutkimusta ja tutkimusten kehitystä koskevia erityissäännöksiä? Lisäksi kysyisin varastointijärjestelmän osalta, laaditaanko yhteiset eurooppalaiset säännöt, jotka koskevat myös varastointia tässä tapauksessa?

Ja lopuksi, missä määrin tätä asiaa käsitellään kahdenvälisesti Kiinan kanssa osana korkean tason taloudellista ja kaupallista vuoropuhelua ja meneillään olevissa neuvotteluissa, jotka koskevat Kiinan kanssa solmittavaa uutta kumppanuutta ja yhteistyösopimusta?

  Reinhard Bütikofer, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, Euroopan unionin riippuvuus harvinaisten maametallien tuonnista Kiinasta on varmasti ongelma lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä. En pidä Eurooppaa strategisesti heikkona. Eurooppa ei saa jäädä riippuvaiseksi. Suoraan sanottuna, Kiina tekee meille jossain määrin palveluksen tekemällä täysin selväksi, että meidän on päästävä eroon nykyisestä riippuvaisesta asemastamme.

Tämän vuoksi me emme saa tehdä uutta virhettä synnyttämällä vihamielisyyttä Euroopan ja Kiinan välille. Myös tässä on yhteistyömahdollisuuksia. Kun ajattelemme Aasiaa, meidän pitäisi huomioida myös Japani. Viime vuoden aikana Japani on ollut hankalammassa asemassa harvinaisten maametallien saatavuuden kannalta kuin Eurooppa. Japani on myös reagoinut nopeammin ja tehokkaammin. Japanin hallitus on käyttänyt miljardi Yhdysvaltain dollaria harvinaisten maametallien korvaamista ja kierrätystä koskevaan tutkimukseen. Kuinka paljon me myönnämme varoja seitsemännen puiteohjelman yhteydessä?

On sanomattakin selvää, että tarvitsemme kauppapolitiikkaa. Meidän on myös kehitettävä omia varastojamme siellä, missä niitä on saatavilla. Mielestäni harvinaisia maametalleja koskevan politiikkamme strategisena painopisteenä on oltava innovaatio, raaka-ainetehokkuus ja teknologinen johtajuus. Tarvitsemme pakollisia tavoitteita raaka-ainetehokkuutta varten. Tarvitsemme myös erityisiä, konkreettisia suunnitelmia harvinaisten maametallien kierrättämiseksi. Komission tiedonannossa kierrätystä ei mainita suoraan. Se ei ole kuitenkaan enää mikään tulevaisuuden ratkaisu, vaan ratkaisu, jonka tarvitsemme juuri nyt. Monet yrityksistämme ovat siirtyneet kierrätykseen jo ajat sitten, kuten Rhodia, BASF, Osram ja monet muut.

Korvaaminen on toinen avaintekijä. Jopa Kiina sijoittaa harvinaisten maametallien korvaaviin aineisiin, koska on selvää, ettei se voi jatkaa näiden raaka-aineiden käyttöä nykyisellä tasolla edes omien tarpeidensa tyydyttämiseksi.

Pitäkäämme siis kiirettä ja tarttukaamme nykyisen tilanteen tarjoamiin mahdollisuuksiin, älkäämme valittako siitä, että meillä on nämä mahdollisuudet.

  Zbigniew Ziobro, ECR-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, harvinaisilla maametalleilla on ratkaiseva merkitys sadoille teknologisille ratkaisuille. Ne ovat siitä syystä oleellinen tekijä Euroopan unionin jatkuvassa teknologisessa kehityksessä ja lisääntyvässä innovaatiossa. Niiden laaja käyttö merkitsee kasvanutta kysyntää, samalla kun mahdollisuudet louhittavien määrien lisäämiseksi käyvät harvinaisemmiksi.

Tällä hetkellä harvinaisia maametalleja louhitaan maailmassa vuosittain 124 000 tonnia, ja niiden kysyntä kasvaa jopa 50 prosenttia vuoteen 2012 mennessä. Noin 97 prosenttia koko maailman tuotannosta louhitaan Kiinasta, mikä on ratkaisevan tärkeää, koska Kiina on rajoittanut louhintaa ja vientiä vuodesta 2006 lähtien. Elokuussa se ilmoitti rajoittavansa vientiä yli 50 prosenttia ja perustavansa strategisia varastoja. Lisäksi monet maametalleja muualla maailmassa louhivista yrityksistä ovat itse asiassa kiinalaisessa omistuksessa. Australiassa estettiin äskettäin kiinalaisen kaivosyhtiön yritys ostaa harvinaisia maametalleja louhiva kaivos. Tämä on näiden raaka-aineiden louhintaa koskevaan monopoliin liittyvä erittäin vakava ongelma. Meidän on tehtävä kaikki voitavamme estääksemme riskit, jotka liittyvät tähän tärkeään talouselämän alaan, jolla taataan Euroopan kasvu ja tulevaisuus.

  Helmut Scholz, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission varapuheenjohtaja Tajani, Euroopan parlamentti oli juuri viime syksynä erityisen tyytyväinen siihen, että Euroopan unionin valtion- ja hallitusten päämiehet olivat nimenomaan tunnustaneet Madridin huippukokouksen julkilausumassa valtioiden riippumattoman oikeuden hoitaa omia luonnonvarojaan ja valvoa niiden käyttöä. Julkilausuma sisälsi siis erityisen viittauksen kestävyyden kriteerin tärkeyteen. Huippukokoukseen osallistui Latinalaisen Amerikan valtioita, mutta samat lait koskevat myös Kiinaa ja muita maita.

Harvinaisten maametallien louhimisesta on ollut seurauksena vakavia ympäristövahinkoja Kiinassa, samoin kuin aikaisemmin Yhdysvalloissa ja muualla. Tämä ei saa jatkua. Tarvitsemme kansainvälisen sopimuksen. Kiina ja muut mahdolliset tuottajamaat tarvitsevat asiantuntemustamme ja teknologian siirtoa, jotta varmistetaan, että kaivostoiminta on ympäristöystävällistä ja että kaivostyöläiset voivat työskennellä paljon turvallisemmissa olosuhteissa.

Kiina on myös kiinnostunut sijoittamaan korkean teknologian tuotantolaitoksiin harvinaisten maametallien käsittelemiseksi, koska se ei halua olla pelkkä raaka-ainetoimittaja. Komission pitäisikin toimia välittäjänä tässä asiassa.

Nykyaikaiselle raaka-ainepolitiikalle on oltava tunnusomaista kumppanuus. Samalla on korostettava parempien kierrätys- ja korvausteknologioiden kehittämistä, koska tulevaisuudessa harvinaisista maametalleista löydetyt metallit tulevat vielä harvinaisemmiksi: yksinkertaisesti liian harvinaisiksi kerran käytettäviksi.

  Daniel Caspary (PPE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission varapuheenjohtaja Tajani, olette tänään antaneet uusia ilmoituksia siitä, varapuheenjohtaja Tajani, mitä komissio aikoo tehdä seuraavien kuukausien aikana raaka-aineiden toimitusta koskevassa asiassa. Vuonna 2007 komissio antoi myös ilmoituksen ja esitteli raaka-ainestrategian. Minulle tuottaa ongelmia se, että viime päivien aikana kuulemamme ilmoitukset ja viime viikkojen aikana kuulemamme ilmoitukset ovat hyvin samanlaisia kuin vuonna 2007 annetut ilmoitukset. Minusta vaikuttaa siltä, että niiden jälkeen on tapahtunut varsin vähän.

Ainakin siinä mielessä on tapahtunut vähän, kun on kyse omien etujemme puolustamisesta. Minusta näyttää siltä, että monet muut valtiot edistävät omia etujaan hyvinkin aggressiivisesti. Tämä tunnetaan "siirtomaareflleksinä". Olen havainnut tämän ilmiön myös, mutta en niinkään Euroopan unionin jäsenvaltioissa, vaan hyvin konkreettisesti Kiinassa, joka käyttää raaka-aineita ja erityisesti harvinaisia maametalleja monopolin säilyttämiseksi ja muiden maiden saattamiseksi heikompaan asemaan.

Kysyn entistä useammin itseltäni, kenen pitäisi ottaa vastuu siitä, että jotakin todella tapahtuu. Onko se Teidän pääosastonne? Oletteko se Te? Onko se kauppapolitiikan pääosasto? Onko se komission jäsen De Gucht? Ovatko muut komission jäsenet vastuussa? Kenellä todella on päävastuu? Mitä on konkreettisesti tehtävä? Kenen tekemisiä meidän pitäisi seurata ja milloin, jotta varmistetaan, että Euroopan unioni todella tekee jotakin asialle? Olisin hyvin kiitollinen, jos voisitte tutkia tätä asiaa, koska olemme kaikki tietoisia siitä, että kiinalaiset esittävät jatkossakin aktiivista roolia ja määräävät vientirajoituksia ja tulleja, joista aiheutuu eurooppalaisille yrityksille valtavia ongelmia.

Onko komissio laatinut vihdoinkin listan kaikista tuotteista, joissa kiinalaisilla on tällä hetkellä kilpailuetu vientirajoitusten ansiosta? Aikooko komissio ryhtyä tarvittaessa polkumyynnin vastaisiin toimenpiteisiin kilpailuhaittojen poistamiseksi eurooppalaisilta yrityksiltä? Olisin hyvin kiitollinen, jos voisitte kiinnittää huomiota näihin asioihin.

  Silvia-Adriana Ţicău (S&D). – (RO) Arvoisa puhemies, harvinaiset maametallit ovat elintärkeitä näyttöjen ja matkapuhelinten tuotannossa sekä tuuliturbiineissa ja sähköajoneuvoissa käytettävien korkean suorituskyvyn kestomagneettien, autojen katalysaattorien, piirilevyjen ja kuituoptiikan tuotteiden valmistuksessa. Ne ovat keskeisiä myös uuden puhtaan energian tuottamisessa. Vaikka näistä raaka-aineista käydään kauppaa ympäri maailmaa, tiettyjen raaka-aineiden ja harvinaisten maametallien markkinat eivät ole kovinkaan avoimia ja niiden kaupattavat määrät ovat pieniä.

Euroopan unioni on lähes täysin riippuvainen harvinaisten maametallien tuonnista, sillä 97 prosenttia niiden maailmantuotannosta keskittyy Kiinaan. Raaka-ainekysyntä lisääntyy kasvavien talouksien ja uusien teknologioiden nopean leviämisen myötä. Harvinaisten maametallien kaivostoiminnasta, jalostuksesta ja kierrätyksestä on vakavia seurauksia ympäristölle, jos näitä prosesseja ei hoideta kunnolla. Euroopan unionin olisi keskitettävä ponnistelujaan tehostaakseen harvinaisten maametallien käyttö- ja kierrätysprosesseja sekä tutkimusta, jonka tavoitteena on keskeisten raaka-aineiden korvaaminen muilla vähemmän tärkeillä raaka-aineilla.

Hyvä komission jäsen, vaadimme raaka-aineluettelon säännöllistä päivittämistä.

  Charles Goerens (ALDE). – (FR) Arvoisa puhemies, tämän keskustelun perustana olevat suulliset kysymykset ovat jälleen yksi osoitus siitä, että luonnonvaroja, ja erityisesti joitakin keskeisiä mineraaleja, on niukasti. Lisäksi niistä käy ilmi, kuinka haavoittuvia raaka-aineita tuovat maat ovat verrattuna maihin, joilla on hallussaan monopoli.

Euroopan unionin reaktion on oltava kaksitahoinen: toisaalta on varmistettava, että emme joudu pakkotilanteeseen puolustaessamme omaa tilannettamme kaikissa asianomaisissa foorumeissa (WTO, G20, YK), ja toisaalta on toimittava Lissabonin strategiakehyksen puitteissa, jotta voidaan vähentää riippuvuutta harvinaisista maametalleista. Avainsanoinamme täytyy olla käytettyjen raaka-aineiden tehokas kierrätys ja vaihtoehtoisten tuotteiden tutkimus- ja kehitysohjelmien edistäminen.

Euroopan unionin ja kehitysmaiden välisen kumppanuuden avulla on autettava ehkäisemään kullekin maalle kuuluvien harvinaisten maametallien ryöstäminen.

(Suosionosoituksia)

  Teresa Riera Madurell (S&D). – (ES) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, tilanne on selkeä: Euroopan unionin on turvattava harvinaisten maametallien saanti. Kilpailu markkinoilla on kuitenkin entistä kovempaa.

Kiina hallitsee todellakin 95 prosenttia maailmantuotannosta. Sen jatkuvat vientikiintiöiden leikkaukset ovat johtaneet siihen, että tämä asia on keskeinen G20-maiden toimintasuunnitelmassa.

Samasta syystä käymme parhaillaan tätä keskustelua tästä koko Euroopan taloudelle tärkeästä asiasta, johon on tietenkin puututtava niiden maiden kanssa tehtävällä yhteistyöllä, joilla on varastoja, mutta myös ennen kaikkea tutkimuksen, kehityksen ja innovaation keinoin.

Täällä on jo tuotu esille, että tutkimukseen ja kehitykseen sijoittaminen on elintärkeää, jos aiomme tarttua teknologisiin haasteisiin, jotka liittyvät tehokkaampien louhintatekniikoiden löytämiseen, vaihtoehtoisten raaka-aineiden etsimiseen riippuvuuden vähentämiseksi ja kierrätykseen, joka on kaikkein tärkeintä, koska niin sanotut "urbaanit kaivokset" voisivat olla raaka-aineiden tärkein lähde Euroopan unionissa.

Onnittelemme komission jäsentä omistautumisesta tälle asialle, ja seuraamme tarkkaan kaikkia komission toimia tässä asiassa.

  Seán Kelly (PPE). – (EN) Arvoisa puhemies, minun täytyy sanoa, että olen hyvin huolissani joistakin näkökohdista, joita olen kuunnellut täällä parlamentissa viime aikoina – tänään pula harvinaisista maametalleista; eilen 80 prosentin proteiinivaje; muutama viikko sitten sokerijuurikastehtaiden sulkeminen, ja nyt sokerista on pulaa. Mielestäni Euroopan unionin on aika asettaa itsensä ensimmäiseksi ja yrittää edistää erityisesti teollisuutta.

Olen harvinaisten maaelementtien kohdalla ilmeisen tyytyväinen komission jäsenen omistautumiseen innovaatioiden etsimiselle korvaavien vaihtoehtojen ja niin edelleen löytämiseksi (ja myös kierrättämiseksi), mutta ennen kaikkea uusien teknologioiden löytämiseksi. Osallistuin muutama viikko sitten Brysselissä pidettyyn seminaariin, jossa esiteltiin uutta tekniikkaa, joka oli kehitetty maametallien saamiseksi merenpohjasta.

Loppujen lopuksi meidän on pyrittävä olemaan omavaraisia. On hyvä, että komission jäsen matkustaa Brasiliaan ja keskustelee Kiinan kanssa, mutta jos diplomatia epäonnistuu ja nämä maat eivät anna meille sitä, mitä haluamme, minne me sitten menemme? Jos meillä ei ole vahvaa taloutta, olemme poliittisesti yhdentekeviä.

  Zigmantas Balčytis (S&D). – (LT) Arvoisa puhemies, raaka-aineita koskeva asia on erottamaton osa Euroopan unionin kasvu- ja talouskehitystä. Onnittelut ovatkin paikallaan komissiolle raaka-ainestrategian johdosta. Meidän ei kuitenkaan pitäisi keskittyä pelkästään ratkaisemaan raaka-aineiden saantia koskevaa asiaa tulevaisuudessa mahdollisesti ilmenevän raaka-ainepulan vuoksi. Olen samaa mieltä siitä, että tämä voi olla erittäin hyvä tilaisuus suunnata Euroopan unionin talous kohti mallia, joka perustuu lähteiden tehokkaampaan käyttöön. Raaka-aineiden käytön rajoittaminen ja paljon laajempi keskittyminen raaka-aineiden tehokkaaseen käsittelyyn ovat todennäköisesti nopein keino Euroopan unionin tuontitarpeen pienentämiseksi. Asianmukainen investointi uusiin käsittelytekniikoihin ja korvaavien raaka-aineiden löytäminen vähentäisivät riippuvuutta harvinaisten maametallien tuonnista merkittävästi. Näin Euroopalle voitaisiin varmistaa alan johtava asema ja edistettäisiin huomattavasti Eurooppa 2020 -strategialle asetettujen tavoitteiden toteutumista.

  João Ferreira (GUE/NGL). – (PT) Arvoisa puhemies, tämä keskustelu harvinaisten maametallien kaltaisten hyödykkeiden saannin vaikeudesta liittyy läheisesti maailmantalouden kehityksen tämänhetkiseen tilaan ja systeemiseen kriisiin, jonka keskellä olemme. Kriisi, jonka ilmoitettiin olevan taloudellinen, on todellisuudessa paljon laajempi, maailmanlaajuinen kriisi. Kriisin juuret ovat myös kapitalismin mukaisen talouskasvun ja anteliaan, mutta rajallisen planeetta maan vastakkainasettelussa. Myös itse järjestelmä, kapitalismi, jossa kaikki alistetaan dynaamiselle voitolle ja keskittämiselle, perustuu kyvyttömyyteen ymmärtää luontoa ja sen rajallisuutta. Luonnolla kuitenkin todella on rajansa.

Siirtyminen kohti maailmaa, joka on taloudellisilta ja poliittisilta näkökulmiltaan monikeskuksinen, avaa tien luonnonvarojen kasvavalle kilpailulle: se aiheuttaa ja ruokkii konflikteja. Todistamamme valuutta- ja kauppasodat ovat huolestuttavia, mutta eivät suinkaan irrallisia oireita. Uusia sotia on jonossa asti uhkana nykyisyydelle ja tulevaisuudelle, ja myös kaikista näistä asioista puhumme, kun käymme keskustelua meille tänään esitetyistä asioista.

  Edit Herczog (S&D). – (EN) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, kun isoäitini syntyi, hän oli yksi maailman kahdesta miljardista ihmisestä; kun minä synnyin, olin yksi maailman viidestä miljardista ihmisestä ja kun lapsenlapseni syntyy, hän on yksi maailman yhdeksästä miljardista ihmisestä. Laajamittainen teknologia on korvattava tehokkaalla teknologialla kaikkien luonnonvarojen osalta, mukaan lukien harvinaiset raaka-aineet. Tämän vuoksi haluaisin muistaa erästä, joka sai sata vuotta sitten Nobelin kemianpalkinnon radiumin ja poloniumin erottamisesta ja puhdistamisesta. Hän oli Maria Skłodowska, joka tunnetaan nimellä Marie Curie. Tarvitsemme uusia Marie Curien kaltaisia tiedeihmisiä, tarvitsemme läpimurtoteknologiaa. Haluan tästä syystä pyytää Teitä komission jäsen tekemään kaikkenne sen varmistamiseksi, että Euroopassa on tilaa kemian uusille kyvyille.

  Judith A. Merkies (S&D). – (NL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, voisimme kyllä tuoda raaka-aineita, mutta meidän pitäisi sen sijaan säästää niitä. Voisimme jopa alkaa tuottaa niitä itse. Suhtaudun myönteisesti uutta kumppanuutta koskevaan aloitteeseenne, joka sisältää raaka-aineiden korvaamisen toimivallan puitteissa, mutta luulen, että muut jäsenet ovat jo maininneet tämän ja he ovat oikeassa: meidän täytyy yrittää säästää raaka-aineita Euroopassa. Tämä on erittäin tärkeää. Meidän täytyy lisätä raaka-aineiden talteenottoa. Meidän on muutettava liiketoimintamallia, jotta harvinaisia maametalleja voidaan kierrättää aina kun se on mahdollista. Onnistumme tässä innovaation avulla, ja sitä varten tehokkuutta on lisättävä.

Minulla on kuitenkin yksi hyvin tärkeä huolenaihe: jos harvinaiset maametallit käyvät vielä harvinaisemmiksi, aiotaanko varmistaa, että niitä varataan kaikkein tärkeimpiä käyttötarkoituksia varten? Jos harvinaiset maametallit käyvät vielä harvinaisemmiksi, aiotaanko varmistaa, että niitä on edelleen saatavilla käyttötarkoituksiin, jotka ovat kaikkein tarpeellisimpia ja kiireellisimpiä? Aiotaanko esimerkiksi varmistaa, että harvinaisia maametalleja käytetään tuulimyllyihin sen sijaan, että ne päätyvät ties mihin tarkoitukseen? Käsittelettekö myös tätä asiaa? Tämä on minusta erittäin tärkeää.

  Adam Gierek (S&D). – (PL) Arvoisa puhemies, kilpailukyvystä johtuvista syistä markkinoiden osapuolet suuntaavat mielenkiintonsa mieluummin sijoituksiin, joista saa nopean tuoton, tai sijoittavat toisin sanoen yrityksiin, joiden tuotteet menevät suoraan kuluttajille. Sijoittaminen raaka-aineiden etsimiseen, ja erityisesti mineraaliesiintymiin, on pitkä ja kallis prosessi, jonka tuotto antaa odottaa itseään. Niinpä ainoastaan suurimmilla sijoittajilla on siihen varaa. Heillä on useimmiten monopoli, ja he voivat asettaa omia ehtojaan, kuten on tilanne harvinaisten maametallien kohdalla. Nyt on käynyt ilmi, että Euroopan kasvua rajoittaa pula lantanideista, erityisesti samariumista ja neodyymistä, joita tarvitaan korkeaenergisten kestomagneettien tuotannossa ja joita käytetään tuulivoiman tuottamisessa ja sähköajoneuvojen virransyötössä.

Euroopan unionissa on aika kiinnittää huomiota raaka-aineiden turvallisuuteen samalla tavalla kuin kiinnitetään huomiota energian turvallisuuteen. Tämä ei koske ainoastaan harvinaisia maametalleja vaan myös muita harvinaisia raaka-aineita ja aineita, joita käytetään katalyytteina, kuten esimerkiksi renium- ja platinametalleja, volframia, molybdeenia, litiumia, seleeniä ja niin edelleen. Kiitos.

  Antonio Tajani, komission varapuheenjohtaja. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, haluaisin kiittää parlamenttia, sillä tämä keskustelu tukee Euroopan komission – ja erityisesti Barroson toisen komission – toimia, joihin se on ryhtynyt harvinaisia raaka-aineita koskevan aran asian ratkaisemiseksi.

Kuten parlamentin jäsen Helmut Scholz painotti, Euroopan komissio on ryhtynyt päättäväisesti toimeen Madridin kokouksen jälkeen. Toisin sanoen, se ei ole ainoastaan ilmoittanut asiasta, vaan on ryhtynyt erityisiin toimenpiteisiin. Erityisillä toimenpiteillä tarkoitan luettelon laatimista 14 harvinaisesta raaka-aineesta, joiden kohdalla tarvitaan toimenpiteitä. Pelkään kuitenkin, että tätä luetteloa on valitettavasti jatkettava.

Ensimmäinen sopimus Afrikan unionin kanssa on vaatinut monen kuukauden työn, joka on huipentunut Afrikan unionin ja Euroopan unionin toimintasuunnitelman mukaiseen sopimukseen, jonka mukaan Afrikka osallistuu suoraan Euroopan unionin ja komission kanssa yhteisiin ponnistuksiin. Niihin kuuluu kaikki se, mitä me voimme tehdä Euroopan unionissa raaka-ainetarpeidemme analysoimiseksi sekä analyysi Afrikan todellisista louhintamahdollisuuksista, geologisen palvelun mahdollinen käyttöönotto ja suunnitelma koko Afrikan laajuisen infrastruktuuriverkoston luomiseksi tueksi kaivoksille, joista voidaan aloittaa kaivannaisteollisuuden laajentaminen.

Raaka-ainesopimusten lisäämistä toimintasuunnitelmaan koskeva sopimus Venäjän federaation kanssa on toinen valmis lopputulos – ei pelkkä ilmoitus – kahden kokouksen jälkeen.

Euroopan komission raaka-aineita koskeva asiakirja ei ole myöskään pelkkä ilmoitus, vaan komission hyväksymä teksti, jossa annetaan selkeää ja tarkkaa strategiaa koskevat suuntaviivat, kuten jo sanoin, ja joka perustuu kolmeen pilariin, joiden työstämistä aiomme jatkaa.

Päätös luoda innovaatiokumppanuus, joka liittyy pyrkimyksiin yksityisen sektorin – ja toivoakseni myös parlamentin ja muiden toimielinten – saamiseksi mukaan innovaatioon ja tutkimukseen, jossa tavoitteena on määrittää kestäviä kierrätys- ja korvaustoimenpiteitä todellisten tulosten saavuttamiseksi, ei ole myöskään pelkkä ilmoitus, vaan Euroopan komission erityinen toimenpide. Se on kollegion hyväksymä pyyntö ja osa komission innovaatiostrategiaa.

WTO:n osalta jatkamme työtä asian ratkaisemiseksi diplomatian keinoilla. Matka Latinalaiseen Amerikkaan on toinen erityinen toimenpide, ei pelkkä ilmoitus. Tämän kaltaisiin arkoihin asioihin liittyvät vierailut vaativat huolellista valmistautumista ja niiden on johdettava todellisiin tuloksiin. Tiedotan parlamentille luonnollisesti siitä, miten asiassa on edistytty.

Euroopan tietyillä alueilla, joissa on mahdollistaa tarkistaa, onko maaperässä raaka-aineita – tarkoitan lähinnä Grönlantia, Barentsinmerta ja muita Pohjois-Euroopan alueita – meidän on selvitettävä, onko louhinta mahdollista ja ovatko alueet taloudellisesti elinkelpoisia. Olemme kuitenkin tarvittaessa valmiita tukemaan kaikkia tutkimusten toteuttamista koskevia aloitteita.

Ensi viikolla pidetään Euroopan parlamentin rakennuksessa Brysselissä poliittinen keskustelu, jossa käsitellään myös teknisiä näkökohtia. Siinä keskitytään mahdollisuuksiin Barentsinmerellä. Olen siinä läsnä voidakseni keskustella ruotsalaisten ministerien ja asiantuntijoiden kanssa siitä, ovatko nämä mahdollisuudet taloudellisesti elinkelpoisia vai eivät, ja siitä, ovatko ne elinkelpoisia juuri ympäristönäkökulmasta. Tämä onkin toinen alue, jolla meidän on selvitettävä, onko tutkimusten tekeminen oikein ja sopivaa.

Mitä tulee WTO:hon, vastaan raaka-aineasiasta teollisuuden osalta. Komission jäsen Karel De Gucht vastaa kaupallisesta puolesta. Hän on jo tuonut esille hyvin selkeästi, että hän aikoo puolustaa Euroopan unionin etuja. Nimenomaan, ja sanon tämän myös niille, jotka ovat kiinnostuneita, myös komission jäsenelle Daniel Casparylle, joka uskoakseni esitti kysymyksen – jos hän haluaa, välitän sen hänelle huomenaamuun mennessä – raaka-aineita koskevan tiedonantoasiakirjan 5(2) kohdassa mainitaan mahdolliset polkumyynnin vastaiset toimenpiteet ja kaupalliset toimet.

Komission jäsenen Karel De Guchtin vastuualueeseen kuuluvien WTO:n toimien kohdalla – kuten olen sanonut puheeni aikana – on aloitettu yhteistyö Meksikon ja Yhdysvaltojen kanssa yhdeksän raaka-aineen osalta, joihin ei kuulu harvinaisia maametalleja. Tutkimustyö on jo edennyt pitkälle. Sen tulokset ovat oleellisia ja niistä selviää, mihin toimiin komission on ryhdyttävä harvinaisten maametallien osalta. Arvioimme tilanteen tarkkaan, jotta löydämme sopivimmat välineet tässä asiassa.

Harvinaisten maametallien kierrätystä koskevaan ja parlamentin jäsenen Niccolò Rinaldin esittämään kysymykseen voin vastata selittämällä, mihin kierrätystä koskeviin toimenpiteisiin komissio aikoo ryhtyä. Nykyinen lainsäädäntö kattaa 40 prosenttia Euroopan unionin tuottamasta romusta.

Komissio on ehdottanut komission jäsenen Potočnikin ehdotuksesta, joka ei ole minun ehdotukseni, harvinaisia maametalleja sisältävän sähkö- ja elektroniikkalaiteromun kierrätystavoitteiden merkittävää laajentamista. Myös muita toimenpiteitä on suunnitteilla näitä tuotteita koskevien toimenpiteiden parantamiseksi ja niiden kierrätyksen helpottamiseksi käytöstä poistamisen jälkeen. Lainsäädäntöluonnoksia on jo laadittu, ja komission jäsen Potočnik aikoo jatkaa työtään näiden linjojen mukaisesti.

Harvinaisia maametalleja ja raaka-aineita koskevan teollisuuspolitiikan osalta tarkoituksenani on jatkaa eteenpäin eikä tehdä lupauksia, koska tapanani ei ole niitä tehdä – olen tottunut kunnioittamaan sitoumuksiani, etenkin parlamentin edessä antamiani, samoin kuin olen tehnyt sen jälkeen, kun sain luottamuksen komiteoilta esitellessäni heille itseni. Aion jatkaa eteenpäin ja kunnioittaa kaikkia sitoumuksiani ilmoitusten antamisen sijaan yrittämällä kuitenkin löytää vastauksia eurooppalaisten yritysten ja kansalaisten tarpeisiin, myös tällä teollisuustoimituksia koskevalla aralla alalla.

  Puhemies – (FR) Keskustelu on päättynyt.

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 149 artikla)

  Elisabetta Gardini (PPE), kirjallinen. – (IT) Harvinaiset maametallit ovat avaintekijä Euroopan taloudessa. Euroopan komission raaka-aineita koskevaa aloitetta käsittelevän tiedonannon mukaisesti meidän on pyrittävä varmistamaan, että tällä alalla määritellään nopeasti kunnianhimoinen yhteinen strategia. Meidän on todellakin estettävä Eurooppaa joutumasta täysin riippuvaiseksi nykyisestä Kiinan monopoliasemasta. Kiina tuottaa tällä hetkellä 97 prosenttia korkean teknologian aloilla välttämättömistä harvinaisista maametalleista. Niinpä onkin tarpeen arvioida uudelleen Euroopan sisäisiä louhintamahdollisuuksia ja lisäksi ottaa talteen arvokkaat raaka-aineet käytetystä romusta tehokkaamman kierrätyksen avulla. Euroopan unionin on investoitava kiireellisesti lisää varoja teknologiseen tutkimukseen, jonka erityisenä tavoitteena on harvinaisten maametallien helpompi ja taloudellisempi talteenotto elektroniikkalaiteromusta. Ei tarvitse ajatella kuin sitä, että jopa 350 grammaa kultaa voitaisiin saada talteen esimerkiksi yhdestä tonnista matkapuhelimia, jos ne kierrätettäisiin oikein. Elektroniikkalaiteromusta talteen otettavien raaka-aineiden kestävän saannin varmistamiseen on vielä pitkä matka, eikä se voi kehittyä ilman luonnonvaroiltaan rikkaiden maiden välisiä laajempia yhteistyömuotoja, joita ovat strategiset kumppanuudet ja kestävät suhteet. Haluaisin, että Euroopan teollisuudelle strategisesti tärkeiden materiaalien hintojen nousua käsitellään asianmukaisilla toimenpiteillä.

  Jarosław Leszek Wałęsa (PPE), kirjallinen. – (PL) Olemme viime aikoina tulleet entistä tietoisemmiksi siitä, että harvinaiset maametallit ovat ratkaisevan tärkeitä teknisissä sovelluksissa ja olennaisia ympäristöystävällisten teknologioiden kehittämisessä kuten tuuliturbiineissa, hybridiajoneuvoissa ja niin edelleen. On kuitenkin huomattava, että harvinaisten maametallien talteenotto on äärimmäisen monimutkaista. Euroopan unionin teollisuus on täysin riippuvainen harvinaisten maametallien tuonnista Kiinasta, jolla on lähes monopoli alalla, koska se hallitsee 97 prosenttia maailmantuotannosta. Kiina omistaa 36 prosenttia harvinaisten maametallien koko maailman vahvistetuista varastoista ja 59 prosenttia arvioiduista kokonaisvarastoista. Samanaikaisesti se pyrkii solmimaan kahdenvälisiä sopimuksia osoitettujen varastojen turvaamiseksi koko maailmassa. Euroopan unionin teollisuudelta puuttuu harvinaisia maametalleja sekä raaka-aineina että tarvittava tieteellinen asiantuntemus ja teollisuusosaaminen niiden käsittelemiseksi. Harvinaisten maametallien maailmanlaajuisen kysynnän edelleen kasvaessa Kiina on ilmoittanut huomattavista vientirajoituksista, kuten japanilainen asiantuntijaryhmä elävästi kertoi erittäin mielenkiintoisessa esityksessään ryhmän vieraillessa Euroopan parlamentissa helmikuussa 2011. Ottaen huomioon Euroopan unionin jäsenvaltioiden teollisuuden kiistattoman tarpeen hyödyntää ja tutkia harvinaisia maametalleja, vuoropuhelu Kiinan kansantasavallan kanssa näiden raaka-aineiden viennin lisäämisestä ja ponnistuksemme keskittyä etsimään vaihtoehtoisia lähteitä harvinaisten maametallien talteen ottamiseksi ovat tarpeen.

20. Mahdollisuus käyttää vaihtoehtoisista lähteistä peräisin olevaa maakaasua Euroopassa (keskustelu)

  Puhemies. – (FR) Esityslistalla on seuraavana komission julkilausuma mahdollisuudesta käyttää vaihtoehtoisista lähteistä peräisin olevaa maakaasua Euroopassa (2010/2978(RSP)).

  Günther Öttinger, komission jäsen. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, tämä esityslistan kohta käsittelee aihetta, joka on varmasti tärkeä huolenaiheemme tulevina kuukausina: Miltä maakaasumarkkinat näyttävät seuraavien muutamien vuosikymmenten ajan? Kysymys on siitä, millaisessa roolissa maakaasu on lähitulevaisuuden lämmöntuotannossa, muuntamisessa sähköksi, teollisuudessa ja liikenteen polttoaineena sekä näin ollen energia-aikataulussamme vuoteen 2050 saakka, jossa se on erittäin tärkeä asia.

Meidän täytyy myös pohtia, miten kuljetusreittejä tulisi kehittää mukaan lukien kaasuputkistot, infrastruktuuri ja terminaalit. Muihin asioihin lukeutuvat investointikustannukset ja energiayhdistelmään kuuluvan maakaasun hintaa koskevat ennusteet. Euroopan maakaasumarkkinoiden volyymi on tällä hetkellä noin 520 miljardia kuutiometriä vuodessa. Osa siitä tulee omista esiintymistämme Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Alankomaissa, mutta yli 60 prosenttia maakaasuvarastoistamme tuodaan kolmansista maista ja tämä luku nousee pian yli 80 prosenttiin. Tämän vuoksi uudet esiintymät, kuten maakaasu kallioissa, ovat hyödyllinen lisä nykyisiin esiintymiin ja ne voivat näin ollen vähentää tuontiriippuvuuttamme.

Tällä hetkellä yhdysvaltalaisen tiheän kaasun ja kaasuliuskeen myynti kasvaa voimakkaasti. Kymmenen vuotta sitten kukaan ei olisi uskonut, kuinka nopeasti ja dramaattisesti kallioista tuotettu maakaasu, joka pumpataan ulos käyttämällä vedenpainetta ja kemiallisia aineita, muuttaisi markkinat. Viime vuosiin saakka Yhdysvallat oli maakaasun tuojamaa. Nyt se on viejämaa, vaikka otetaan huomioon sen oma kasvava tarve maakaasulle. Tämän vuoksi maakaasumarkkinat, jotka ovat aina olleet mannermarkkinat, ovat nyt ensimmäistä kertaa muuttumassa globaaleiksi markkinoiksi, joilla yhdysvaltalaista maakaasua toimitetaan nesteytetyn maakaasun (LNG) terminaaleihin Euroopassa.

Minä en tee mitään johtopäätöksiä tästä kehityksestä tällä hetkellä. Lisääntyvän riippuvuuden välttäminen, avoimet markkinat ja maailmankauppa puhuvat kaikki sen puolesta. Se on myös joidenkin jäsenvaltioiden edun mukaista. Toisaalta on kuitenkin tärkeää tehdä selväksi, että meillä on olemassa ympäristömääräykset, jotka ohjaavat juoksevan veden ja pohjaveden käyttöä sekä raaka-aineiden louhimista maasta. Meillä on myös hiilivetyvaroja koskeva lainsäädäntö, joka tähtää sallimaan syrjimättömän pääsyn luontoon ja myös suojelemaan sitä. Tämän lisäksi EU:n kansalaisille on olemassa terveys- ja turvallisuusmääräykset. Kaikki nämä kohdat tulee ottaa huomioon.

On olemassa potentiaalia tutkimukselle ja, kun se on tarkoituksenmukaista, pumppaamiselle ensin Puolassa ja sitten myös Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Saksassa. Saksassa on kuitenkin myös hyväksymiseen liittyvä kysymys. Tätä maakaasua ei ole mahdollista pumpata ilman alueiden ihmisten ja paikallisten asukkaiden hyväksyntää.

Komissio tarkkailee prosessia ja on myös valmis tuottamaan asiantuntijaselontekoja. Mielestäni meillä ei ole selvää näkemystä oman kalliosta tuotetun maakaasumme määrästä Euroopan markkinoilla kolmesta viiteen vuoteen. Meidän täytyy seurata tilanteen kehittymistä tuomitsematta sitä ennakkoon. On kuitenkin sanottava, että vaikka hyödyntäisimme näitä esiintymiä, ne ovat vain lisä olemassa oleviin maakaasulähteisiin. Tämä tarkoittaa sitä, että perinteisen maakaasun tuonti kolmansista maista, kuten Norjasta, Venäjältä ja Algeriasta, tai meriteitse Qatarista ja muista valtioista, on varmasti edelleen keskeisessä asemassa Euroopan maakaasumarkkinoiden tarpeiden täyttämisessä tulevina vuosikymmeninä. Infrastruktuuri, kuten uudet turvalliset kaasuputkistot ja LNG-lisäterminaalit ovat edelleen tärkeitä. Mielestäni meidän on mahdollista pumpata omaa maakaasuamme täydentääksemme tuontia, mutta se ei varmasti pysty korvaamaan tuontikaasua.

  Bogdan Kazimierz Marcinkiewicz, PPE-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, olen iloinen, että Euroopan parlamentti on onnistunut aloittamaan keskustelun mahdollisuudesta hyödyntää maakaasua epätavanomaisista energianlähteistä, kuten kaasuliuskeesta, tiheästä kaasusta ja kivihiilikerrostumasta saatavasta metaanikaasusta.

Energianeuvoston viimeisimpien energiaa koskevien päätelmien ja laajan julkisen keskustelun valossa uskon, että liuskekaasusta voi pitkällä aikavälillä tulla yksi tapa, jolla energianlähteitä voidaan monipuolistaa. Euroopan unionin ei tule saarnata käännynnäisille; sen sijaan sen tulisi tarkastella lähemmin esimerkiksi Yhdysvaltoja nähdäkseen kuinka liuskekaasun pumppaaminen on jo mullistanut energiamarkkinat siellä. Olettaen, että tällä on vielä suuremmat seuraukset globaaleille markkinoille tulevaisuudessa, liuskekaasun pumppaamisen pitäisi olla etusijalla myös Euroopassa, erityisesti sen vuoksi, että kaasuvarat ylittävät perinteiset maakaasuvarat Euroopan unionissa nelinkertaisesti toisen strategisen energiakatsauksen mukaan.

Arvoisa komission jäsen, Euroopan unionin tulisi suorittaa ensimmäiset analyysit liuskekaasun pumppaamisesta Euroopassa. Liuskekaasun mahdollisuudet on huomattu muiden muassa jo Saksassa, Ranskassa, Romaniassa, Bulgariassa, Alankomaissa, Ruotsissa, Puolassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Jos mahdollista, taloudellista tukea tulisi antaa tutkimusohjelmille, joiden avulla voitaisiin kehittää turvallisia ja taloudellisesti kannattavia teknologioita maakaasun pumppaamiseen epätavanomaisista energianlähteistä.

Sallin itselleni esittää kaksi kysymystä. Ensinnäkin, suorittaako komissio ensimmäisiä analyysejä mahdollisuudesta hyödyntää maakaasua vaihtoehtoisista lähteistä Euroopassa ja valmisteleeko se teknisiä ja taloudellisia soveltuvuustutkimuksia pumppaamisesta energiainfrastruktuurin prioriteetteihin liittyvän työn yhteydessä nykyhetken ja vuoden 2020 välisenä aikana? Seuraava kysymykseni: onko komissio tehnyt mitään järjestelyjä suunnitellussa vuosien 2014–2020 taloudellisessa perspektiivissä geologisen tutkimuksen tukemiseksi tarkoituksenaan arvioida olemassa olevien esiintymien potentiaalia ja mahdollisuutta pumpata liuskekaasua Euroopassa, mikä kiihdyttää alan teknologista kehitystä?

  Zigmantas Balčytis, S&D -ryhmän puolesta. – (LT) Arvoisa puhemies, kun jäsenvaltioiden taloudet ja teollisuus elpyvät, maakaasun kysyntä lisääntyy jatkuvasti. Samanaikaisesti omien maakaasuvarojemme nopea ehtyminen voi tehdä unionista vielä riippuvaisemman kolmansien maiden tuottajista ja heikentää oman teollisuutemme kilpailukykyä. Vaihtoehtoisista lähteistä peräisin oleva maakaasu voi olla tehokas tie ulos tilanteesta piirtäen Euroopan maakaasuvarantokartan täysin uudelleen ja jaotellen uudelleen talouden vipumekanismit. On kuitenkin tarpeen ryhtyä välittömästi toimiin ja me voisimme hyötyä muiden valtioiden jo keräämästä kokemuksesta. Viime aikoina on ollut paljon keskustelua liuskekaasun mahdollisuuksista ja tänään te, arvoisa komission jäsen, viittasitte siihen, että asia oli huomioitu Euroopan unionin neuvoston päätelmissä 4. helmikuuta. Mielestäni Euroopan unionin tulee todellakin laatia konkreettiset suunnitelmat kiireesti ja alkaa tutkia kyseisten maakaasujen mahdollisia esiintymiä ja niiden käyttöä. Tietenkin, kuten mainitsitte, liuskekaasu ei saa eikä voi olla ainoa tapa vähentää energiariippuvuutta. Mikäli Euroopan unionin geologien ennusteet kuitenkin vahvistetaan, maakaasuvarantoja voi löytyä Puolan ja Saksan lisäksi mahdollisesti myös muistakin maista. Tämä voisi tulevaisuudessa auttaa vähentämään kolmansien maiden vaikutusta Euroopan unionin talouteen ja kilpailukykyyn. Valitettavasti olemme kuitenkin jääneet tällä alueella ainakin vuosikymmenen jälkeen Yhdysvalloista, joissa aina vain lisääntyvät määrät pumpattua liuskekaasua ovat täysin muuttaneet maakaasumarkkinat. Mielestäni ponnisteluja tällä alueella tulee tehostaa ja konkreettisia toimenpiteitä tulee omaksua näiden varojen käyttämiseksi taloudessa.

  Corinne Lepage, ALDE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, ymmärrän täysin innon, joka juontuu liuskekaasusta Euroopan maaperässä ja halusta olla itsenäinen energian suhteen, mikä on erittäin suositeltavaa.

Mielestäni optimismia pitäisi kuitenkin hillitä huomattavasti, ensin Yhdysvalloissa, jossa liuskekaasua todellakin käytetään laajalti. Useat valtiot ovat siirtymässä kohti lykkäystä ja itsenäiselle asiantuntijapaneelille (IPE) on annettu tehtäväksi suorittaa yli kaksi vuotta kestävä vaikutusten arviointi pumppaamisen ympäristöseuraamusten analysoimiseksi.

Toiseksi, samaan aikaan, kun me yritämme olennaisesti vähentää kasvihuonekaasupäästöjämme, näyttäisi olevan täysin epäjohdonmukaista EU:n politiikan kanssa suorittaa täysin ilmastollinen kasvihuonekaasuja koskeva vaikutusten arviointi, eikä näiden esiintymien hyödyntämistä tulisi tapahtua, ennen kuin mitään perusteellista tutkimusta on tehty.

Kolmanneksi, arvoisa komission jäsen, sanoitte, että meidän tulee noudattaa ympäristöstandardeja. Huomioimme sen ja kannatamme sitä. Kuitenkin niissä maissa, joissa etsintälupia myönnetään – ja ajattelen nyt erityisesti omaa maatani – on selvää nykyään, että ympäristölait on täysin unohdettu; niitä ei noudateta ja me rikomme lakia. Århusin sopimusta ei noudateta, ihmisiä ei varoiteta, ei ole julkisia kuulemistilaisuuksia, ei ole vaikutusten arviointia ja käytettyjä vaarallisia kemikaaleja pidetään salassa.

On sen vuoksi täysin mahdotonta hyväksyä tällä tavoin jatkamista ja todellinen kysymys on se, hyvä komission jäsen, että onko liuskekaasun pumppaaminen Euroopan kaltaisessa tiheässä maastossa, joka on täysin erilainen kuin Amerikan maasto, täysin ristiriitaista ympäristöä suojelevien lakiemme ja ihmisten tietoon pääsyn kanssa.

Olen kiinnostunut kuulemaan vastauksenne.

  Michèle Rivasi, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, kannatan täysin sitä, mitä Corinne Lepage sanoi, ja haluaisin kysyä seuraavaa: onko kyseessä mahdollisuus vai ennustettavissa oleva ekologinen katastrofi?

Olemme joka tapauksessa pumppaamisessa kymmenen vuotta Yhdysvaltoja jäljessä. Mitä voimme nähdä? Voimme nähdä, että pohjavesi on saastunut kemikaaleista, jotka ovat läpäisseet tämän hydraulisen murtumisen. Voimme myös nähdä ilman saastumisen. Voimme nyt nähdä haihtuvien orgaanisten yhdisteiden (VOC) olemassa olon ja jopa otsonia on ilmestynyt johtuen kaikista ilmaan päästetyistä aineista. Voimme nähdä terveysvaikutukset, jotka eivät kosketa ainoastaan läheisyydessä asuvia ihmisiä, vaan myös karjaa ja tietenkin pohjavesipeitteiden käyttäjiä, koska ne eivät enää voi juoda vettä, jota ne sisältävät. Viime viikolla New York Times raportoi, että sen lisäksi, että pohjavesi saastuu hiilivedyistä ja torjunta-aineista, saastuttaminen erittää myös radioaktiivisia aineita.

Ranskassa, kuten Corinne Lepage korosti, kahdeksan lupaa myönnettiin ilman mitään keskustelua, konsultaatiota tai vaikutusten arviointia. Ja te puhutte sosiaalisesta hyväksyttävyydestä? On olemassa todellista kapinointia. Ardèchen departementissa osallistui viimeisimpiin mielenosoituksiin yli 20 000 ihmistä juuri sen vuoksi, että he välittävät maastaan. Ja te sanotte, että "se on taloudellinen mahdollisuus". Mutta ketä tämä maakaasu hyödyttää? Puhummeko cui bonosta? Onko kyseessä maakaasun valitseminen teollisuuden tarpeisiin pohjavesipeitteiden vesivarantojen kustannuksella? New Yorkin lykkäys on hyvä esimerkki ongelmasta.

Pyydämme tämän vuoksi yksinkertaisesti, että luvat perutaan. Etsinnän suorittaminen samaan aikaan, kun meillä ei ole varmuutta pohjavesipolitiikan puitedirektiivin, ilmanlaadun arviointia ja hallintaa koskevan puitedirektiivin tai Århusin sopimuksen noudattamisesta, ei tule kysymykseenkään. Odotamme sen vuoksi vastauksianne ja kieltäydymme Euroopassa, Ranskassa ja muissa asiaan liittyvissä maissa sallimasta epätavanomaisten maakaasumuotojen hyödyntämisen näiden takuiden puuttuessa.

  Konrad Szymański, ECR-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, epätavanomaisista lähteistä pumpatun maakaasun onnistunut kaupallistaminen on tehnyt Yhdysvalloista tämän polttoaineen viejämaan voimavaroilla, jotka ylittävät Venäjän varannot. Tilanne markkinoilla on myös muuttunut. Pitkäaikaiset, kiinteät sopimukset ja öljyn hintaan perustuvat hintamekanismit ovat korvautuneet paljon joustavammilla sopimuksilla, ja spot-markkinoilla alkaa olla yhä tärkeämpi rooli. Sekä yksityiskuluttajat että teollisuus hyötyvät tästä, sillä me kaikki maksamme pienempiä laskuja. Euroopalla ei ole varaa heittää hukkaan tätä mahdollisuutta ja tämänkaltaista tilaisuutta erityisesti nyt, kun EU:n painotus siirtyä pois hiilestä tarkoittaa sitä, että maakaasu lisää tärkeyttään Euroopan talouksissa. Mahdollisuus monipuolistaa maakaasulähteitä ja lisätä omien resurssien osuutta ja täten vähentää riippuvuuttamme tuonnista on nyt ilmaantunut maissa, joihin lukeutuvat Puola, Ranska ja Saksa. Työ maakaasun pumppaamiseksi epätavanomaisista esiintymistä on edistyneellä tasolla kaikissa näissä maissa. Muistakaamme, ettei tämä sektori odota meidän myöntävän sille rahaa tai erityisiä etuoikeutettuja toimintaolosuhteita. Se on sektori, joka investoi jo tuhansia miljoonia euroja Eurooppaan, ja se tarvitsee vain yhden asian: sen, ettei sen tielle aseteta esteitä ja että sitä kohdellaan tasavertaisesti. Euroopan konservatiivit ja reformistit tässä täysistuntosalissa odottavat tätä myös Euroopan unionin komissiolta. Toivokaamme, että me – Eurooppa – emme heitä hukkaan tätä tilaisuutta.

  Jaroslav Paška, EFD-ryhmän puolesta. – (SK) Arvoisa puhemies, verrattuna perinteisiin maakaasulähteisiin pumppaaminen epätavanomaisista lähteistä kattaa nykyisin vain noin 5 prosenttia maakaasun kokonaistuotannosta maailmanlaajuisesti.

Epätavanomaisissa lähteissä on matalampi raaka-ainekeskittymä kuin perinteisissä esiintymissä. Kivihiilikerrostumasta saatavan metaanikaasun tai vähemmän läpäiseviin kallioihin varastoituneen maakaasun tai kaasuhydraattien lisäksi lupaavin lähde näyttää olevan liuskekaasu. Paras kokemus tämän kaasun pumppaamisesta on Pohjois-Amerikassa, jossa pumppaaminen epätavanomaisista lähteistä kattoi 42 prosenttia kokonaistuotannosta vuonna 2007.

Kansainvälisen energiajärjestön arvion mukaan Euroopassa saattaa olla jopa 991 miljardia kuutiometriä epätavanomaisia maakaasuvarantoja. Ne sijaitsevat todennäköisesti enimmäkseen Puolassa, Saksassa, Unkarissa, Romaniassa, Ruotsissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Vuosina 2007–2010 Puola myönsi lähes 60 lupaa liuskekaasun etsintään ja pumppaamiseen. Näiden lupien haltijoihin lukeutuvat suurimmat globaalit energiakonsernit.

Edellä sanotusta on sen vuoksi selvää, että näistä uusista epätavanomaisista maakaasulähteistä on tulossa mielenkiintoinen vaihtoehto uusien horisontaalisten pumppaamisteknologioiden hyödyntämiseen.

  Paul Rübig (PPE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen Öttinger, kun katsomme hintojen heilahtelua energiamarkkinoilla viime viikkoina, voimme todeta, että monien maiden poliittiset riskit, rahoitusmarkkinat ja monet muut vaikuttavat tekijät tekevät mahdottomaksi kehittää varmaa strategiaa tulevaisuuteen. Meidän täytyy sen vuoksi leikata energiakakku niin moneen palaan kuin mahdollista ja on selvää, että maakaasulla on tässä suhteessa edelleen tärkeä rooli tulevaisuudessa. Meidän täytyy tietenkin keskittyä maakaasun tehokkaaseen käyttöön. Tarvitsemme enemmän tehokkuutta sekä tuotantoprosesseihimme että kulutukseemme. Meidän täytyy varmistaa, että hiilidioksidipäästöistä aiheutuvat maksut maksavat kuluttajat eivätkä tuottajat, sillä muutoin kansainvälinen kilpailu vääristyy. Meille ei pitäisi olla mitään merkitystä sillä käytetäänkö hiilidioksidipäästöjä tuottava maakaasu Euroopan sisällä vai ulkopuolella. Euroopalla on alueena suurin ostovoima. Jos me tuomme tuotteita, joissa on suhteellisesti paljon hiilidioksidia tai kuljetamme niitä Euroopassa, se ei saa vaikuttaa kilpailukykyymme.

Meidän täytyy myös pohtia kaasuputkistojen tärkeyttä tulevaisuudessa. Kaasuputkisto on kuin avioliitto. Molempien osapuolten tulee olla yhteen liittyneinä pitkään, jotta saavutettaisiin win-win-tilanne.

  Reinhard Bütikofer (Verts/ALE). – (DE) Arvoisa puhemies, olin iloinen kuullessani, että te, Günter Öttinger, ette lähteneet mukaan kasvavaan "liuskekaasueuforiaan", vaan neuvoitte sen sijaan lähestymään asiaa järkevämmin. Tämä alue on tietenkin tietyssä määrin lupaava, sillä se voisi johtaa maakaasun tuontiriippuvuutemme vähentymiseen. Me itse asiassa jo hyödymme tästä. Olette viitanneet siihen tosiasiaan, että hinnat putoavat johtuen Yhdysvalloista tulevista suurista epätavanomaisen maakaasun varannoista. Kuten olette sanoneet, meidän täytyy kuitenkin luoda luottamuksen ilmapiiri, jos haluamme, että tätä asiaa tutkitaan puolueettomasti.

Komissio ehdottaa tarkastavansa sääntelykehyksen. Olin yllättynyt kuullessani edustajanne sanovan hiljattain, että määräyksissä olisi varmasti porsaanreikiä. Päinvastoin kuin Yhdysvalloissa, komissio on kuitenkin jättänyt tekemättä useita asioita. Yhdysvaltain ympäristönsuojeluvirasto (EPA) suorittaa laajan tutkimuksen. Haluaisin tietää, miksi me emme suorita samanlaista tutkimusta tai vähintäänkin odota kyseisen tutkimuksen tuloksia, ennen kuin etenemme asiassa. Me tarvitsemme tällä hetkellä poliittisen lykkäyksen liuskekaasutoiminnoille siihen saakka, kunnes voimme vastata moniin kysymyksiin, joita kansalaiset tekevät, koska he ovat huomanneet, että Yhdysvalloissa on toimittu liian nopeasti. Siellä ilmaantuu ongelmia, jotka ovat paljon tärkeämpiä kuin mitä ihmiset alun perin halusivat uskoa ja Yhdysvallat on nyt sellaisissa ongelmissa, mitä me ehdottomasti haluamme välttää.

Vetoan sen vuoksi teihin komission tästä alueesta vastaavana jäsenenä, että ette jatka itsepintaisesti tekemällä sitä, mitä olette suunnitelleet, vaan suorittaisitte perusteellisempia tutkimuksia amerikkalaisten tavoin, jotta luotaisiin luottamuksen ilmapiiri.

  Zbigniew Ziobro (ECR). – (PL) Arvoisa puhemies, vaihtoehtoisista lähteistä peräisin olevat maakaasuesiintymät, erityisesti liuskekaasu, ovat auttaneet Yhdysvaltoja saavuttamaan täydellisen itsenäisyyden maakaasun suhteen viimeisten kymmenen vuoden aikana. Näiden esiintymien ansiosta Yhdysvallat on muuttunut kaasuntuojasta kaasunviejäksi, ja näiden esiintymien käyttö on tuonut mukanaan todellisia ympäristöetuja, esimerkiksi rajoittamalla hiilikaivosten käyttöä ja siitä aiheutuvia hiilivahinkoja.

Tiedemiehet ennustavat, että sama voisi tapahtua Euroopan unionissa. Epätavanomaisten maakaasuesiintymien hyödyntäminen Euroopassa on paras vaihtoehto ottaen huomioon parlamentin hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen ja sen myötä hiilikaivostoiminnan vähentämiseen liittyvät korkeat odotukset. Tämän lisäksi olemme hiljattain nähneet tavanomaisista lähteistä tuotetun maakaasun hinnannousun markkinoilla. Lähi-idän tilanteella on myös selvä vaikutus. Esiintymien mahdollinen hyödyntäminen voi sen vuoksi mahdollistaa todellisen energian tuottamiseen liittyvän kustannusten laskun, sillä se on vaihtoehto tuonnille, joka muuttuu yhä kalliimmaksi.

Epätavanomaisista lähteistä pumpattava maakaasu mahdollistaa myös työttömyyden vähentämisen, kuten on nähty Yhdysvalloissa, jossa kokemus on osoittanut, että kyseinen pumppaaminen on kannattavaa. Yksinomaan Yhdysvaltain osavaltiossa Pennsylvaniassa noin 200 000 ihmistä on työllistynyt epätavanomaisista lähteistä tuotetun maakaasun pumppaamiseen ja prosessointiin, ja paikallinen talous hyötyy vuosittain yli 8 miljardia dollaria veroista, pumppaavien yhtiöiden tekemistä tilauksista ja lupamaksuista. Älkäämme siis jääkö jälkeen ja ryhtykäämme konkreettisiin toimenpiteisiin hyötyäksemme tästä suunnattomasta mahdollisuudesta ja potentiaalista.

  Andrzej Grzyb (PPE). – (PL) Arvoisa puhemies, on tervetullutta, että olemme onnistuneet saamaan aikaan keskustelua aiheesta, jota on jossain määrin laiminlyöty Euroopan unionissa, nimittäin maakaasun hankkimisesta vaihtoehtoisista esiintymistä. Kuten komission jäsen jo sanoi, kyseisen maakaasun olemassa olon geologiset olosuhteet ovat mahdollisesti olemassa monessa maassa. Puolassa määrien arvioidaan olevan 1 000-3 000 miljardia kuutiometriä ja vuosittaisen hyödyntämismäärän noin 14 miljardia kuutiometriä. Euroopalla ei ole varaa laiminlyödä tätä aihetta etenkin siinä valossa, mitä Amerikan markkinoilla on tapahtunut. Maakaasu polttoaineena pysyy kuitenkin avainasemassa energiatuotannossa vielä pitkään, kuten esimerkiksi toisesta strategisesta energiakatsauksesta ilmenee. Samanaikaisesti kyseinen katsaus paljastaa, että Eurooppa on riippuvainen kolmansien maiden varannoista. Esimerkiksi Pohjois-Afrikan tämänhetkisten konfliktien valossa, jotka aiheuttavat ikäviä jälkiseurauksia polttoainemarkkinoille, meidän tulisikin kysyä, voisiko kyseisiä vaihtoehtoisia lähteitä löytyä Euroopasta itsestään.

On sanomattakin selvää, että esiin nousee kysymys siitä, millaisia ympäristöllisiä vaikutuksia kyseisillä hankkeilla on. Mielestäni meidän tulisi korvamerkitä suuri summa rahaa vaihtoehtoisista lähteistä, kuten liuskekerroksesta, pumpattavan maakaasun ympäristöystävällisten pumppausmenetelmien tutkimiseen. Näyttäisi siltä, että Eurooppa voisi olla edelläkävijä myös tällä alueella. Jos me haluamme saavuttaa ympäristötavoitteemme, meidän täytyy yhtäältä hankkia uusia maakaasulähteitä ja toisaalta täsmentää pumppausteknologia ja menetelmät niin, että estämme pitkälle ulottuvat ympäristövahingot. Paljon kiitoksia.

  Elena Băsescu (PPE). – (RO) Arvoisa puhemies, tiedämme jo varsin hyvin, että globaalit hiilivetyvarannot ovat lähes ehtyneet. Sen vaikutukset näkyvät kohonneissa pumppauskustannuksissa, mikä puolestaan tarkoittaa kohtuutonta hintaa.

Vaihtoehtoisista lähteistä tuotetulla maakaasulla olisi tärkeä rooli eurooppalaisilla energiamarkkinoilla. Eurooppa voisi käyttää sitä monipuolistamaan energialähteitään ja siten vähentämään riippuvuuttaan kolmansista maista. Yksi käytettävissä olevista mahdollisuuksista voisi olla Euroopan maakaasuvarantojen hyödyntäminen epätavanomaisella tavalla. Kolme öljy-yhtiötä on jo saanut luvan toimia näin Romaniassa. Kaasuhydraatteja, jotka tunnetaan myös "palavana jäänä", on runsaasti Mustallamerellä. Jos niitä hyödynnetään paikallisesti, ne vähentävät EU:n riippuvuutta Venäjän kaasuputkista.

Biokaasumarkkinat ovat myös yksi parhaiten kehittyneistä Euroopassa. Romanian kaltaisilla mailla on mahdollisuuksia tuottaa biokaasua, mutta tarvitaan edelleen investointeja teknologiaan sen hyödyntämiseksi.

  Arturs Krišjānis Kariņš (PPE). – (LV) Arvoisa puhemies, kuvitelkaa vain mikä määrä rahaa lähtee Euroopan unionista joka päivä maksuina tuodulle kaasulle. Jos voisimme nähdä sen, kuinka tämä raha kuljetettaisiin rekka-autoilla, Venäjän rajoilla ja kohti Pohjois-Afrikkaa ja Norjaa olisi jonoja. Maailmassa on tapahtunut hiljainen vallankumous, sekä myös äänekäs vallankumous, jonka näemme Pohjois-Afrikassa, ja yksi niistä koskee liuskekaasun pumppaamista. Kuten monet puhujat ovat jo todenneet, viimeisen kymmenen vuoden aikana Yhdysvallat on muuttunut kaasun nettotuojasta kaasunviejävaltioksi niiden teknologioiden seurauksena, jotka helpottavat pääsyä käsiksi liuskekaasuun.

Hyvät parlamentin jäsenet, jos meillä on Euroopassa mahdollisuus hyödyntää näitä uusia teknologioita ja käyttää Euroopasta löytynyttä maakaasua päästäksemme käsiksi liuskekaasuun, me voisimme parantaa yhteistä talouttamme vähentämällä riippuvuuttamme tuonnista.

Kiitos mielenkiinnostanne.

  Silvia-Adriana Ţicău (S&D). – (RO) Arvoisa puhemies, 4. helmikuuta Euroopan unionin neuvosto suositteli, että jäsenvaltiot tutkisivat liuskekaasu- ja öljyliuskekaasuvarantoja Euroopassa. Epätavanomaisten maakaasulähteiden hyödyntäminen aiheuttaa kuitenkin merkittäviä ympäristö- ja sosiaaliriskejä. Mitään liuskekaasun hyödyntämistä ei tule tehdä ilman vaikutustutkimusta, joka esittelee siihen liittyvät riskit ja toimenpiteet, jotka vaaditaan paikallisten asukkaiden ja omistajien suojelemiseksi ympäristöriskien seurauksena.

Arvoisa komission jäsen, Euroopan unionin energiaturvallisuuspolitiikka perustuu energiatoimituslähteiden ja -reittien monipuolisuuteen. Riippuvuuden vähentäminen Venäjän maakaasusta voidaan saavuttaa myös toimeenpanemalla hankkeita, kuten Euroopan unionille erityisen tärkeässä asemassa oleva Nabucco-kaasuputkisto, sekä muita pienempiä hankkeita, kuten Trans-Adriatic-putki, Turkki-Kreikka-Italia-yhdysputki tai Azerbaidžan-Georgia-Romania-yhdysputki, jotka korostavat Mustanmeren erityistä merkitystä unionin energiavarmuudelle.

  Bogusław Sonik (PPE). – (PL) Arvoisa puhemies, haluan kiittää komission jäsentä Öttingeriä hänen lausunnostaan Puolan lehdistölle, jossa hän totesi, että liuskekaasu on mahdollisuus Euroopan unionille, ja että, koska emme halua olla riippuvaisia tuonnista, liuskekaasun käyttö on Euroopan unionin etujen mukaista.

Kuunneltuani kuitenkin komission jäsentä tänään haluaisin rohkaista häntä osoittamaan enemmän intoa puhuessaan liuskekaasusta, joka voi osoittautua piilotetuksi aarteeksi. Ymmärrän hänen ympäristönsuojelua koskevat epäilynsä, jotka varmasti perustuvat aikaisempiin kokemuksiin. Kannustaisin kuitenkin komissiota olemaan aktiivisempi etsintöjen kannattamisessa ja käyttämään teidän mainitsemanne ajan – sanoitte, että ensimmäiset tulokset voivat olla käytettävissä viiden vuoden kuluessa – auttamalla kaikkia niitä, jotka etsivät liuskekaasua sen varmistamiseksi, etteivät käytetyt menetelmät ole vahingollisia luonnolliselle ympäristölle. Tämän tulisi olla ensisijaisesti komission tehtävä. Kannustan komission jäsentä yrittämään enemmän Euroopasta löydettävän liuskekaasun puolesta.

  João Ferreira (GUE/NGL). – (PT) Arvoisa puhemies, fossiiliset polttoaineet tyydyttävät tällä hetkellä suurimman osa maailman ensisijaisesta energiantarpeesta: kokonaisuudessaan yli 80 prosenttia, josta öljy kattaa 34 prosenttia, hiili 26 prosenttia ja maakaasu 21 prosenttia. Kuten tiedämme, näitä varantoja on hyödynnetty paljon nopeammin kuin niiden luonnollinen korvaavuusvauhti on, tarkoittaen sitä, että niiden vääjäämätön ehtyminen häämöttää horisontissa.

Maakaasun tilannetta voidaan verrata öljyyn lukuun ottamatta sitä, että sitä ei toimiteta niin laajalle alueelle ja sitä on vaikeampi kuljettaa ja varastoida. Meidän tulee sen vuoksi kiireesti monipuolistaa energialähteitämme. Ei ole olemassa ihmeratkaisuja ja on tarpeen hallinnoida vielä olemassa olevia fossiilisten polttoaineiden varantoja erittäin varovasti, viisaasti ja säästäväisesti. Kuitenkin on melkein täysin selvää, että mitä tahansa vaihtoehtoja energian hankkimiselle löydetäänkin, energian kokonaiskulutuksen täytyy laskea suhteessa nykytasoon, mikä ei välttämättä ole kovin paha asia. Meidän täytyy valmistaa itsemme juuri tätä tilannetta varten tästä hetkestä alkaen.

  Alejo Vidal-Quadras (PPE). – (EN) Arvoisa puhemies, energian alueella, jossa unioni on voimakkaasti tuonnista riippuvainen, on tehty paljon haavoittuvaisuuteemme liittyvien jatkuvien riskien vähentämiseksi, viimeisimpänä ja selkeimpänä esimerkkinä tästä oli maakaasuvarantojen varmuutta koskevien määräysten hyväksyminen.

Ei tule laiminlyödä yhtäkään vaihtoehtoa esityslistallamme vähentääksemme energian tuontiriippuvuuttamme. Tämän vuoksi esitin yhdessä muiden kollegoideni kanssa kirjallisen kannanoton nro 67 mahdollisuuksista hyödyntää vaihtoehtoisia maakaasulähteitä Euroopan unionissa. Haluan jakaa kolme tätä aihetta koskevaa asiaa kanssanne.

Ensiksi, uusiutuvat energianlähteet edustavat lisääntyvää osaa energiayhdistelmässämme, joka asemoi maakaasun suurimmaksi varapolttoaineeksi. Toiseksi, Yhdysvallat on todistanut teknologisen tietotaidon olemassa olon ja näiden epätavanomaisten lähteiden taloudellisen elinkelpoisuuden, ja kolmanneksi, unionilla on suurta potentiaalia epätavanomaisissa maakaasulähteissä. Energiariippuvuuden näkökulmasta me emme ole siinä asemassa, että voimme jättää väliin yhtäkään mahdollisuutta.

  Edit Herczog (S&D). – (EN) Arvoisa puhemies, oli hienoa nähdä komission jäsen Ljubljanassa Energiaregulaattoreiden yhteistyöviraston (ACER) avajaisissa. Mielestäni se on hyvä uutinen kollegoillemme.

Liuskekaasu on mahdollisuus, jonka tulee olla osa ratkaisua. Sen vuoksi, ennen kuin voimme hyödyntää sitä, meidän poliitikkojen tulee tehdä kaikki voitavamme, ettemme tuhoa yleisön hyväksyntää, vaan ennemminkin rakennamme sitä.

On varmasti olemassa yksi ero verrattuna Yhdysvaltoihin. Euroopan väestöntiheys on paljon suurempi kuin Yhdysvalloissa. Tämän vuoksi meidän tulee mielestäni pyytää komissiota tekemään vaikutusten arviointi. Suunnittelimme esittelevämme pilottihankkeen ja laittavamme sivuun hieman rahaa teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan puitteissa suorittaaksemme ja rahoittaaksemme vaikutusten arvioinnin EU:n varoista. Mielestäni, jos me haluamme rakentaa tämän teknologian varaan, joka voi olla osa ratkaisua, me tarvitsemme yleisön hyväksynnän.

  Seán Kelly (PPE). – (EN) Arvoisa puhemies, ensinnäkin minun on sanottava, että olen samaa mieltä komission jäsenen kanssa ja onnittelen häntä tasapainoisesta esityksestä. Energiatoimitusvarmuuden tulee edetessämme olla Euroopan energiapolitiikan sine qua non. Luonnollisesti, ihannetilanteessa me saavuttaisimme tämän uusiutuvien energialähteiden avulla ja meillä on olemassa politiikkamme tässä suhteessa, mutta muutoin meidän tulee etsiä sitä muista lähteistä. Me emme voi jatkaa riippuvuuttamme Venäjästä – näitte, mitä he tekivät Georgiassa muutama vuosi sitten – ja nykyisin Gaddafin tapaisista hallinnoista ottaen huomioon sen, millainen vaikutus sillä on hintoihin.

Me tarkastelemme itseämme ja jos meillä on vaihtoehtoja – mitä meillä on nyt liuskekaasun muodossa – meidän täytyy hyödyntää niitä täysin. On olemassa niitä, jotka ovat huolissaan ympäristöstä, mutta Euroopan unionin ansiot ympäristön suhteen ovat ensiluokkaiset. Kysykää keneltä tahansa maanviljelijältä Euroopassa ja he kertovat teille, kuinka huolissamme me olemme ympäristöstä, ja toimenpiteistä, joihin ryhdymme sitä suojellaksemme. Sama pätee tähän, mutta meidän täytyy tutkia kaikki mahdollisuudet saada maakaasua vaihtoehtoisilta toimittajilta ja – jos saan sanoa leikkimielisesti – meillä on upeaa maakaasua juuri siihen tarkoitukseen.

  Günther Öttinger, komission jäsen. – (DE) Arvoisa puhemies, yrittäkäämme ennustaa mihin kaasumarkkinat ovat menossa. Olemme tänään esitelleet selontekomme energiatehokkuussuunnitelmasta, joka keskittyy energian säästämiseen, energian käyttämiseen tehokkaammin eikä sen haaskaamiseen, sekä energian toimitusvarmuuteen.

Toiseksi, Euroopan unionissa on kasvava tarve energialle. Vain yksi esimerkki tästä on liikkuvuus. Saksassa on 520 dieselmoottorikäyttöistä kulkuneuvoa jokaista 1 000 ihmistä kohti. Uusissa jäsenvaltioissa lukema on alle 200. Nämä luvut lähentyvät toisiaan, mutta ne liikkuvat ennemminkin ylöspäin kuin alaspäin kohti Puolan tasoa.

Kolmanneksi, omat maakaasuesiintymämme kutistuvat. Määrät ovat laskeneet merkittävästi Yhdistyneessä kuningaskunnassa viimeisen vuosikymmenen ajan ja samoin käy myös Alankomaissa seuraavan vuosikymmenen aikana, mikä tarkoittaa lisääntyvää riippuvuutta. Tämän lisäksi monien toiveet ovat luonnollisesti kiinnittyneet maakaasuun. Mistä se johtuu? Vaikka se on fossiilinen polttoaine, se on huomattavasti ympäristöystävällisempi kuin hiili tai öljy hiilidioksidikaasupäästöjen näkökulmasta ja paljon joustavampi kuin ydinvoima ja hiili. Tästä syystä johtuen maakaasu on välttämätöntä sen varmistamiseksi, että sähköä voidaan tuottaa lisääntyvässä määrin uusiutuvista energianlähteistä. Jos me tarkastelemme peruskuormitusta, se on tällä hetkellä noin 8 000 tuntia vuodessa, samalla kun lukema tuulivoimalle on tilanteesta riippuen 2 000 ja 5 000 tunnin välillä ja aurinkovoimalle vain 600 ja 2 000 tunnin välillä. Tämän vuoksi on selvää, että tarvitsemme maakaasua. Jos haluamme uusiutuvaa energiaa, silloin maakaasu on sen looginen kumppani, kuinka tahansa vaikeaa se saattaakin olla monille ihmisille hyväksyä.

Työskentelekin tämän vuoksi Euroopan vuotuisen 600 miljardin kuutiometrin tarpeen perusteella 300 miljardin sijaan. Tästä aiheutuu 80 prosentin riippuvuustaso. Tästä syystä johtuen meidän täytyy monipuolistaa ja modernisoida kuljetusreittejämme, jotta ne vastaavat viimeisimpiä teknisiä vaatimuksia. Meidän täytyy myös eliminoida saarekkeet, kehittää varastointikapasiteettiämme ja monipuolistaa lähteitämme. Tämä tarkoittaa sitä, että Venäjän, Norjan, Algerian, Qatarin ja Libyan ohella meidän täytyisi hankkia kaasua myös Kaspianmeren alueelta. Tämän alueen kaasua voidaan tuoda Euroopan kaasumarkkinoille Turkki-Kreikka-Italia-yhdysputken, Trans-Adriatic-putken (TAP) ja Nabucco-kaasuputken kautta. Monipuolistamisen vuoksi en poissulje mahdollisuutta käyttää kallioista pumpattua maakaasua jäsenvaltioissa. Tämä prosessi on vasta alussa.

On kuitenkin olemassa kysymys siitä, tarvitsemmeko sääntelevää väliintuloa Euroopasta. Miksi toimittaisiin näin? Oletetaan, että Puola myöntäisi lupia sattumanvaraisesti ja se vaarantaa pohjaveden tai maaperän Puolassa. Tällä ei todennäköisesti olisi mitään suuria vaikutuksia Puolan rajojen ulkopuolella. Meidän on tarkasteltava seuraavaa kysymystä, mikäli emme tahdo ottaa itseämme liian vakavasti. Emmekö me luota siihen, että hallitus Varsovassa varmistaa, että puhdasta vettä ja maaperää riittää sen kansalaisten hyväksi ja omistajuusoikeuksien suojelemiseksi? Minä luotan Euroopassa jokaiseen demokraattisesti valittuun hallitukseen, joka on vastuussa parlamentille ja yleisölle näistä toimenpiteistä. Sen vuoksi, jos olemme tosissamme toissijaisuuden kanssa, meidän täytyy pohtia sitä, miten porausreikää Puolassa tulisi valvoa tai miten se tulisi sallia tai torjua Brysselin eikä Varsovan toimesta. Minulla on perustavaa laatua oleva luottamus kansallisiin hallituksiin. Minä en epäile niitä. Olen kuitenkin halukas keskustelemaan yhteisistä säännöistä.

Meidän täytyy tutkia, onko Euroopan sääntelykehys riittävän kattava ja taataanko kaikki ympäristölait, maaperän säilyttämislait, pohjavesimääräykset, alueella asuvien ihmisten ja alalla toimivien työntekijöiden terveys ja turvallisuus työpaikalla sekä omistajuusoikeudet. En tiedä mutta uskon, että edustajani puhui totta. Eurooppalaisissa määräyksissä on sijaa parannuksille. Se on totta kaikilla alueilla. Se pätee naiskiintiöihin ja se pätee myös tässä. Tästä syystä johtuen me tutkimme kaikki parannusmahdollisuudet. Me pyydämme myös jäsenvaltioita antamaan meille yhteisen, koordinoidun listan lupavaatimuksista. Kaikki tämä on tapahtunut ilman, että mitään varmoja johtopäätöksiä olisi vedetty. Yhdysvallat on samankaltainen Euroopan kanssa tietyillä, mutta ei kaikilla tavoin. Sillä on varsin erilainen väestöntiheys ja sen vuoksi aihepiirit, kuten paikalliset asukkaat, terveys ja turvallisuus sekä pohjavesi, ovat varsin erilaisessa asemassa kuin tiheästi asutetuilla alueilla Keski-Euroopassa, kuten Puolassa, Saksassa tai Ranskassa.

Me teetämme asiantuntijaselonteon, jossa tutkitaan, mitkä riskit liittyvät tyypillisiin testiporausreikähakemuksiin EU:ssa, ja ovatko Euroopan unionin lainsäädäntöpuitteet työn tasalla, ovatko lakiin perustuvat määräykset jäsenvaltioissa asianmukaiset ja pitääkö meidän esitellä parannuksia EU:n tasolla, ja jos, niin millä alueella. Kehotan kaikki olemaan suhtautumatta tähän asiaan tunteellisesti. Vastauksena tämän täysistunnon ranskalaiselle jäsenelle, joka sanoi, ettei heidän etujaan suojella, sanoisin, että Ranskaan liittyen korkeimmat mahdolliset turvallisuustasot ydinvoimalaitoksissa ovat minulle paljon tärkeämpiä kuin testiporausreiät liuskekaasulle, ainakin tällä hetkellä.

Haluaisin vielä tehdä yhden epävirallisen huomion. Olen erittäin kiitollinen, että tulitte tänne näin myöhään tänään ja että otitte osaa keskusteluun. Olen pahoillani siitä, että koko joukko jäseniä, ja itse olin tämän parlamentin jäsen pitkään, joten voin sanoa näin, ovat käyttäneet puheenvuoron ja sitten jättäneet täysistuntosalin. En usko, että missään muualla on mitään tärkeitä tapahtumia meneillään. Mielestäni ei ole reilua minulle tai teille käyttää puheenvuoro ja sitten lähteä. Tällainen käytös ei tee hyvää parlamentin maineelle.

  Puhemies. – (FR) Keskustelu on päättynyt.

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 149 artikla)

  András Gyürk (PPE), kirjallinen. – (HU) Maakaasu, jonka pumppaamiseen ei käytetä tavanomaisia teknologioita, voi olla erikoisroolissa EU:n energiamarkkinoilla tulevaisuudessa. Syynä tähän on se, että vaihtoehtoisten maakaasulähteiden hyödyntäminen EU:ssa voisi merkittävästi pienentää Euroopan lisääntyvää maakaasuntuontia ja altistumista maakaasutoimituksille Keski- ja Itä-Euroopan maissa. Lisäksi emme saa jättää pohtimatta sitä, että uusien maakaasulähteiden jakautuminen EU:ssa voisi edistää kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä kustannustehokkaasti. Yhdysvalloissa uusi teknologia on jo mullistanut maakaasumarkkinat muutaman viime vuoden aikana. Vaihtoehtoisten maakaasulähteiden käytön tuloksena, joka tällä hetkellä muodostaa yli puolet Yhdysvaltain tuotannosta, maakaasun hinnat ovat laskeneet huomattavasti ja maan ei enää tarvitse laskea tuontilähteiden varaan. Euroopassa, maailman laajimmilla maakaasumarkkinoilla, vaihtoehtoisten maakaasulähteiden hyödyntäminen on vielä lapsenkengissä. Huolimatta Yhdysvaltain menestyksestä Euroopassa tähän mennessä aloitettujen pilotti-investointien tulokset ovat toistaiseksi jääneet odotuksista. Erilaisten geologisten olosuhteiden lisäksi sijoittajat kohtaavat korkeampia sääntely- ja ympäristöriskejä Euroopassa. Siirtääksemme Amerikan menestyksen EU:hun olisi Euroopalle tärkeää saada asianmukainen strategia vaihtoehtoisille maakaasulähteille. Vaadittaisiin laajaa arviointia eurooppalaisella tasolla, jotta voitaisiin selvästi tunnistaa vaihtoehtoisissa maakaasulähteissä piilevät mahdollisuudet sekä siihen liittyvät riskit. Tämä sen vuoksi, ettei Euroopalla ole varaa kääntää selkäänsä vaihtoehtoisen maakaasutuotannon mahdollisuudelle, jota voitaisiin hyödyntää EU:ssa aikana, jolloin perinteiset Pohjanmeren maakaasulähteet on kulutettu loppuun.

  Marian-Jean Marinescu (PPE), kirjallinen. – (RO) Maakaasun toimitusvarmuus riippuu tulevaisuudessa sekä EU:n suhteista kolmansien maiden maakaasutuottajiin että maakaasutuotannon kehittymisestä EU:ssa. Investoinnit teknologiseen kehitykseen vaihtoehtoisista lähteistä pumpattavan maakaasun alueella voivat edistää ratkaisevasti tulevaisuudessa riippuvuuden vähentämistä maakaasun tuonnista.

Mielestäni liuskekaasun mahdollista olemassa oloa ja pumppaamista Euroopassa ei saa jättää huomioitta ja odotan komission valmistelevan teknisen ja taloudellisen pumppaamisen soveltuvuutta koskevan tutkimuksen. Euroopassa on saatavilla monia rahoituslähteitä, joista voidaan tukea jäsenvaltioita tarpeellisten investointien tekemisessä infrastruktuuriin, tuotantoon ja toimenpiteisiin, jotka tähtäävät energiatehokkuuden saavuttamiseen alueellisella ja paikallisella tasolla. Näihin lukeutuvat erityisesti Euroopan investointipankin lainat ja takuut tai alue-, rakenne- tai koheesiorahastoilta saatavilla olevat rahoitusmahdollisuudet. Perustuen näihin rahoitusinstrumentteihin ja vuosien 2014–2020 talousarvionäkymän puitteissa komission täytyy myös kehittää rahoitusratkaisu maakaasun pumppaamiseen vaihtoehtoisista lähteistä, jolla voi olla kauaskantoinen vaikutus Euroopan maakaasu- ja energiamarkkinoilla.

21. Seuraavan istunnon esityslista: ks. pöytäkirja

22. Istunnon päättäminen

(Istunto päättyi klo 00.15)