Sanatarkat istuntoselostukset

Tiistai 5. huhtikuuta 2011 - Strasbourg

13. Kyselytunti (kysymykset komissiolle)

  Puhemies. − (EN) Esityslistalla on seuraavana kyselytunti (B7-0210/2011).

Käsittelemme komissiolle osoitettuja kysymyksiä.

Georgios Papastamkosin laatima kysymys numero 11 (H-000152/11)

Aihe: Humanitaarisen avun toimittaminen Pohjois-Afrikan valtioille

Pohjois-Afrikan maiden (Egypti, Tunisia, Libya) viimeaikaiset tapahtumat ovat pahentaneet entisestään lukuisten väestöryhmien poikkeuksellisen vaikeita elinolosuhteita.

Taloudellisen ahdingon seurauksena on havaittavissa merkittäviä pakolaisvirtoja, jotka suuntautuvat EU:n Välimeren alueen jäsenvaltioihin. Onko komissio toteuttanut taloudellista, lääkinnällistä ja humanitaarista apua koskevia toimenpiteitä Pohjois-Afrikan kriisin puhkeamisen jälkeen, ja mitä tällaisia toimenpiteitä?

Millä tavoin se huolehtii EU:n Välimeren alueen jäsenvaltioista, jotka vastaanottavat pakolaisia Pohjois-Afrikasta?

Mitä ongelmia parhaillaan toimeenpantavat sotilaalliset operaatiot aiheuttavat humanitaarisen avun toimittamiselle?

  Kristalina Georgieva, komission jäsen. − (EN) Arvoisa puhemies, komissio teki 25. helmikuuta 2011 kolmen miljoonan euron hätäapupäätöksen humanitaarisesta avustusoperaatiosta Libyan kriisin yhteydessä. Varat otettiin käyttöön välittömästi, ja itse asiassa ne olivat ensimmäisiä avustuksia, joita kyseiselle valtiolle annettiin. Alkuperäistä määrää korotettiin 3. maaliskuuta 30 miljoonaan euroon, koska humanitaariset tarpeet lisääntyivät nopeasti. Pelastuspalveluja koskevan budjettikohdan nojalla on myönnetty lisäksi kuusi miljoonaa euroa, joilla yhteisrahoitetaan jäsenvaltioiden antamaa tavara-apua.

EU:n humanitaarista apua tarjotaan kumppaniemme välityksellä. Rahoitus saadaan ECHOlta, tai apua tarjotaan jäsenvaltioiden antamana tavara-apuna. Sitä myönnetään ja koordinoidaan EU:n pelastuspalvelumekanismilla. Sillä katetaan avun antaminen niille ihmisille, jotka pakenevat Libyasta Tunisian, Egyptin ja Algerian rajoilla, tuki kolmansien maiden kansalaisten palauttamiselle alkuperämaihinsa, avun ja humanitaarisen suojelun tarjoaminen pakolaisaseman saaneille ihmisille, jotka eivät voi palata kotimaihinsa – heillä ei ole valtiota, johon mennä – ja Libyasta pakeneville libyalaisille, hätävarantojen rahoittaminen ja kerääminen etukäteen hätäavun antamiseksi Libyassa sekä lääkintätavaroiden, hätäkirurgian ja elintarvikeavun rahoittaminen Libyassa silloin, jos ja kun tietyille alueille päästään. Kaikille alueille ei tällä hetkellä päästä. Voimme tällä hetkellä toimia idässä, mutta emme lännessä, koska alue on Gaddafin hallinnassa.

Komissio ja unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja antoivat 8. maaliskuuta 2011 yhteisen tiedonannon demokratiaan ja yhteiseen vaurauteen tähtäävästä kumppanuudesta eteläisen Välimeren maiden kanssa. Siinä esitetään EU:lle strategia eteläisissä naapurivaltioissa tapahtuvien valtavien muutosten tukemiseksi. Komissio on myös ottanut käyttöön välineitä, joilla Italiaa ja muita jäsenvaltiota voidaan tarvittaessa auttaa, jos Pohjois-Afrikasta saapuu valtavia siirtolaisvirtoja. Tämä toimintatapa koostuu operationaalisista toimenpiteistä ja rahoitustuesta. Frontexin yhteinen operaatio – Hermes 2011 – käynnistettiin 20. helmikuuta. Sen resursseja ja asiantuntijoita saatiin useista jäsenvaltioista. Seuraamme kehitystä tarkasti ja valmistaudumme erilaisiin kehityskulkuihin. Frontexin operaatioita voidaan tarvittaessa vahvistaa, jotta niillä voidaan vastata mahdollisiin uusiin virtoihin. Komissio on valmis myöntämään täydentävää rahoitustukea yhteensä 25 miljoonaa euroa ulkorajarahaston ja Euroopan pakolaisrahaston kaltaisista rahastoista. Useat jäsenvaltiot ovat valmiita antamaan käyttöön erittäin tarpeellisia erityisasiantuntijoita ja teknisiä resursseja.

Nykytilanteeseen verrattuna käynnissä olevat sotilasoperaatiot eivät ole vaikuttaneet humanitaarisen avun tarjoamisen tasoon, koska Gaddafille uskolliset joukot rajoittivat avun tarjoamista jo kriisin alussa. Tripolin viranomaisten ja Yhdistyneiden Kansakuntien humanitaarisen avun koordinointitoimiston UNOCHA:n välisissä neuvotteluissa ei ole vielä saatu aikaan sopimusta humanitaaristen avustustyöntekijöiden pääsystä läntiseen Libyaan.

  Georgios Papanikolaou (PPE). - (EL) Arvoisa puhemies, kiitän komission jäsentä hänen yksityiskohtaisesta vastauksestaan. Mielestäni on erityisen tärkeää, että Euroopan unioni on maailmanlaajuisesti edelläkävijänä humanitaarisen avun antamisessa – että se näyttää maailmalle humanitaarisen puolensa.

Kysymyksenä tietenkin on – ja on ollut jo pitkään – saavuttaako humanitaarinen apu todelliset vastaanottajat. Avoimuus on tässä yhteydessä erittäin tärkeässä asemassa. Arvoisa komission jäsen, panen merkille, että Pohjois-Euroopan valtiot eivät halua ylittää sopimusten puitteita ja avata EU:n markkinoita, avata omia rajojaan kyseisistä Pohjois-Afrikan valtioista Euroopan unioniin tuotaville maataloustuotteille. Etelä-Euroopan valtiotkaan eivät voi sitä tehdä, koska juuri siellä on kilpailua. Siellä joudutaan jälleen maksumiehiksi. Etelään kohdistuu maahanmuutosta aiheutuvaa painetta. Emme voi luoda siellä uutta ongelmaa maataloudesta.

  Kristalina Georgieva, komission jäsen. − (EN) Ensinnäkin, kun kyseessä on humanitaarisen avun tehokkuus alusta, kriisin käynnistymisestä alkaen, dramaattisin tähänastinen humanitaarinen vaikutus voidaan jakaa kolmeen osaan. Ensimmäisenä on siirtotyöläisten virta Tunisiaan, Egyptiin, Algeriaan ja Nigeriaan – sen osalta komissio ja jäsenvaltiot ovat toimineet erittäin tehokkaasti. Olemme ottaneet käyttöön jäsenvaltioiden resursseja sekä ilmassa että merellä, jotta voimme kuljettaa ihmisiä kotiin. Olemme myös antaneet humanitaarista tukea kansainväliselle siirtolaisuusjärjestölle ja YK:n pakolaisjärjestölle, jotta ne voivat auttaa sitä valtavaa ihmismäärää – 420 000:ta ihmistä – joka pakenee Libyasta.

Libyan itäosassa, jonne olemme päässeet, olemme myös tarjonneet tukea lääkintähoidolle sekä elintarvikkeiden keräämiselle. Elintarvikekriisiä ei ole vielä syntynyt, mutta kyseessä on valtio, jossa 90 prosenttia elintarvikkeista tuodaan maahan, joten meidän on oltava valmiina. Autamme myös Saharan eteläpuolisten valtioiden kansalaisia, etenkin tšadilaisia, jotka ovat erittäin vaikeassa asemassa, koska heidän turvallisuutensa on vaarassa, koska he ovat palkkamurhaajien, taistelijoiden, tähtäimessä. Useat heistä eivät tietenkään ole tässä tilanteessa. Painopistealana on myös ollut auttaa heitä pääsemään turvaan, etenkin Egyptiin.

Tiedämme myös, että Gaddafin hallitsemilla alueilla on humanitaarisia tarpeita, mutta pääsyämme alueille on rajoitettu. Olemme varanneet yhdeksän miljoonaa euroa siihen, että olosuhteet sallivat avun antamisen. Itse asiassa kehotimme Maailman elintarvikeohjelmaa ja muita humanitaarisia järjestöjä olemaan valmiina antamaan apua.

Kysymyksenne toisen osan – markkinoille pääsyn – osalta totean, että asia on suunnittelemani eteläisen Välimeren maita koskevan aloitteen keskiössä. Tarkoituksena on varmistaa, että voimme tarjota kyseisissä valtioissa paremman tulevaisuuden varmistamalla mahdollisuuden työpaikkoihin ja vaurauteen. Tässä yhteydessä korostamme voimakkaasti kauppaa, EU:n kanssa käytävää kauppaa, mutta myös Välimeren maiden välistä kauppaa.

  Zigmantas Balčytis (S&D). - (LT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, Pohjois-Afrikassa kehittynyt tilanne on todella pakottanut Euroopan unionin vastaamaan suuriin haasteisiin. Komission jäsentä siteerattiin Financial Times -sanomalehdessä, jonka mukaan hän on todennut, että Euroopan unioni on onnistunut evakuoimaan kansalaisensa Libyasta. Valtioon ei tässä yhteydessä kuitenkaan jäänyt yhtään terveydenhuollon asiantuntijaa, koska useimmat heistä olivat kotoisin Bulgariasta. Kuten totesitte, Euroopan unioni tarjoaa erilaista humanitaarista apua. Olemme kuitenkin kohdanneet uuden hätätilanteen, koska olemme jättäneet valtion ilman tarvittavaa lääkinnällistä apua. Miten aiotte puuttua tähän asiaan?

  Kristalina Georgieva, komission jäsen. − (EN) Haluan aluksi todeta, että EU:n kansalaisten evakuointi on onnistunut erittäin hyvin. Onnistuimme koordinoimaan toimia jäsenvaltioidemme välillä ja perustimme valvonta- ja tiedotuskeskuksen, jossa koordinointia voitiin toteuttaa. Tämän ansiosta saimme tuotua suuren osan kansalaisistamme pois Libyasta mahdollisimman nopeasti ja turvallisesti. Kun tämä massiivinen evakuointi saatiin päätökseen, jäljellä oli vain noin 200 henkilöä, jotka toivoivat evakuointia. Juuri nyt – tämän keskustelun aikana – osa heistä on evakuoitu turvallisesti venäläisellä lentokoneella.

Lääkintäpalveluja koskevan kysymyksen osalta totean, että kun evakuoimme EU:n kansalaisia, tilanteella oli odottamattomia seurauksia, koska jotkut näistä EU:n kansalaisista olivat tarjonneet lääkintäpalveluja Libyan terveydenhuoltojärjestelmässä. Useita sairaanhoitajia evakuoitiin, mutta lääkäreitä ei evakuoitu yhtä paljon. Teemme nyt kaiken mahdollisen antaaksemme sairaanhoitoon erikoistuville humanitaarisille järjestöille mahdollisuuden tarjota tällaisia palveluja libyalaisille ja Libyassa oleskeleville kolmansien maiden kansalaisille.

Emme jälleen kerran voi korostaa tarpeeksi sitä, että on ratkaisevan tärkeää, että Gaddafi antaa humanitaarisille järjestöille luvan toimia Libyan länsiosissa. Valitettavasti näin ei ole vielä tapahtunut. Olemme lähettäneet oman asiantuntijaryhmämme valtion itäosiin. Ryhmä on palannut arviointimatkalta ja raportoinut, että vaikka yhä useammat haavoittuneet tarvitsevat sairaanhoitoa, kansainvälisen yhteisön toimittamia lääkintätarvikkeita ja tukea – myös työntekijöitä – on varsin riittävästi Libyan itäosissa. Näin ei kuitenkaan ole Misratan kaltaisissa kaupungeissa ja muilla Gaddafin hallinnassa olevilla alueilla. Kuten varmasti tiedätte, yritämme nyt lähettää meriteitse lääkintälaivoja, jotta sairaanhoitoa voidaan tarjota yleisemmin.

  Puhemies. − (EN) Zigmantas Balcytisin laatima kysymys numero 12 (H-000136/11)

Aihe: Terveyspalvelutarjonnan erot jäsenvaltioissa

EU:n alueiden ja jäsenvaltioiden välillä on vielä nykyäänkin huomattavia eroja terveyspalvelutarjonnassa, ja potilaat ovat epätasa-arvoisessa asemassa, kun on kyse laadukkaista palveluista ja lääkkeiden korvaamisesta monimutkaisten sairauksien, kuten Alzheimerin taudin, tapauksessa.

Aikooko komissio toteuttaa toimenpiteitä edellä mainitussa asiassa? Jos komissio aikoo toteuttaa toimenpiteitä edellä mainitussa asiassa, niin millaisin toimenpitein se aikoo kannustaa sellaisten yhdennettyjen kansallisten tai alueellisten strategioiden laatimista, joilla pyrittäisiin vähentämään epätasa-arvoisuutta terveyspalvelujen saannissa ja varmistamaan, että potilaat saavat EU:ssa laadukkaita terveyspalveluja?

  Maria Damanaki, komission jäsen. − (EN) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, perustamissopimuksen mukaan jäsenvaltiot ovat vastuussa näiden asioiden tarkastelusta. Euroopan unioni toteuttaa toimia jäsenvaltioiden toimenpiteiden tukemiseksi, koordinoimiseksi tai täydentämiseksi sekä ihmisten terveyden suojelemiseksi ja parantamiseksi. Näin ollen komissio katsoo, että kaikille EU:n eri alueilla eläville kansalaisille on taattava laadukkaiden hoitopalvelujen yleinen saatavuus.

Tämän takia komissio on käynnistänyt useita asiaa koskevia aloitteita, ja olenkin tyytyväinen saadessani vastata arvoisan parlamentin jäsenen kysymykseen. Vuonna 2009 komissio laati tiedonannon "Solidaarinen terveydenhuolto: terveyserojen vähentäminen EU:ssa". Kyseisessä tiedonannossa korostetaan tarvetta terveyserojen vähentämiseen.

Viime joulukuussa komission yksiköt käynnistivät terveysohjelman puitteissa 14 jäsenvaltion kanssa myös yhteisen toimintaohjelman terveyserojen vähentämiseksi. Laadukkaan hoidon yleinen saatavuus on painopistealana myös terveyttä ja pitkäaikaishoitoa koskevassa avoimessa koordinointimenetelmässä. Tässä yhteydessä jäsenvaltiot ovat sitoutuneet erityisiin tavoitteisiin, jotka koskevat terveydenhuoltojärjestelmiä, terveydenhuollon saatavuutta, terveydenhuollon laatua ja terveydenhuoltopolitiikan kestävyyttä. Potilaiden oikeuksia rajat ylittävässä terveydenhuollossa koskevan direktiivin säännösten lisäksi potilailla on EU:ssa mahdollisuus saada tietoa ulkomailla tarjottavasta hoidosta, ja he voivat hakea mahdollisia korvauksia kustannuksista.

Terveydenhuollon ala on yksi nykyisen koheesiopolitiikan rahoituskohteista. Tässä yhteydessä rahoitetuilla toimenpiteillä, kuten sairaaloiden infrastruktuurin nykyaikaistamisella, lääkintälaitteiden hankkimisella tai lääkintähenkilökunnan kouluttamisella, voidaan parantaa terveydenhuollon saatavuutta kansalaisille, etenkin köyhimmillä alueilla.

  Zigmantas Balčytis (S&D). - (LT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, suuret kiitokset erittäin kattavasta vastauksestanne. Jos kuitenkin keskustelemme vaikeista sairauksista kärsivistä ihmisistä, vaalipiirini asukkaat ottavat usein esille erään tietyn kysymyksen. Tärkeimpänä asiana on tietenkin hoitaminen, mutta usein hoitoa antavat potilaiden perheet. Hoitajat eivät voi enää osallistua täysimääräisesti työmarkkinoille, ja heidän tilanteensa on erittäin epävakaa. Eikö teidän mielestänne olisi oikein, että terveydenhuoltopalvelujen yhdenmukaistamisen lisäksi myös tätä asiaa säänneltäisiin, jotta myös hoitajille tarjottaisiin sosiaalista suojelua?

  Nikolaos Chountis (GUE/NGL). – (EL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, kun otetaan huomioon, että potilaiden oikeuksista rajat ylittävässä terveydenhuollossa annettu direktiivi, johon viittasitte, ei ole vielä tullut voimaan, haluaisin kysyä teiltä seuraavaa: jos potilaat käyttävät toisen jäsenvaltion terveyspalveluja, onko heillä jo nyt oikeus saada korvauksia omista vakuutusrahastoistaan? Haluan vain muistuttaa parlamentille, että Euroopan unionin tuomioistuin on jo tehnyt tästä myönteisen päätöksen.

  Silvia-Adriana Ţicău (S&D). – (RO) Arvoisa puhemies, haluaisin esittää seuraavan kysymyksen: kun kansallisten terveyspalvelujen osalta otetaan huomioon, että useissa jäsenvaltioissa on valitettavasti vähennetty terveydenhuollon määrärahoja talous- ja rahoituskriisin takia, mitä toimenpiteitä komissio aikoo toteuttaa, jotta jäsenvaltioiden ei tarvitse vähentää terveydenhuollon määrärahoja? Jokainen potilas, joka ei saa hoitoa ajoissa, aiheuttaa ylimääräisiä kustannuksia terveyspalveluille.

  Maria Damanaki, komission jäsen. − (EN) Yleisesti voin todeta, että meidän on puututtava kaikkiin näihin ongelmiin, mutta pidettävä kuitenkin mielessä, että kyseessä on jäsenvaltioiden toimivaltaan kuuluva asia. Meidän on siis kunnioitettava tätä periaatetta.

Ymmärrän huomautuksenne siitä, että eroja esiintyy edelleen, mutta komissio tekee kuitenkin kaikkensa auttaakseen jäsenvaltioita yhdenmukaistamaan tilanteensa. Painopistealanamme on helpottaa jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä erojen vähentämisessä. Voimme myös pyrkiä tähän tavoitteeseen osana komission käynnistämää yritysten sosiaalista vastuuta koskevaa menettelyä lääkkeiden alalla.

Nikolaos Chountisin esittämän kysymyksen osalta voin todeta, että kun direktiivi tulee voimaan, luomme selvät oikeudelliset puitteet oikeuksille saada korvausta rajat ylittävästä terveydenhuollosta. Tämän jälkeen ehdotamme, että EU:n tuomioistuimen päätösten erilaisesta täytäntöönpanosta aiheutuvia eroja vähennetään. Näin kansalaiset tietävät, missä tapauksessa ja millä perusteella he saavat tai eivät saa korvauksia ulkomailla saadusta hoidosta. Sitä ennen emme valitettavasti voi tehdä muuta kuin odottaa.

  Puhemies. − (EN) Marian Harkinin laatima kysymys numero 13 (H-000110/11)

Aihe: Kehitystä vauhdittava teknologia

Kun otetaan huomioon, että Euroopalla on yhä vaikeuksia jalostaa tutkimus- ja kehittämistoimintaansa kaupallisiksi tuotteiksi, voiko komissio kertoa pääpiirteittäin mikä on Euroopan tilanne keskeisten kehitystä vauhdittavien teknologioiden lujittamisessa?

  Antonio Tajani , komission varapuheenjohtaja. − (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, kehitystä vauhdittavan teknologian osalta totean, että komissio antoi 30. syyskuuta 2009 tiedonannon, jossa määritettiin yhteinen strategia tällä alalla. Kyseisessä tiedonannossa korostimme, että tiettyyn keskeiseen kehitystä vauhdittavaan teknologiaan liittyvistä erinomaisista tutkimus- ja kehittämisvalmiuksista huolimatta emme ole onnistuneet asianmukaisesti muuntamaan tuloksia valmistettaviksi tuotteiksi ja palveluiksi.

Tämän takia katson, että meidän on määritettävä strategia, jolla pyritään edistämään EU:n taloudelle keskeisen kehitystä vauhdittavan teknologian kehittämistä. Tätä toimintatapaa on ehdotettu myös komission aloitteissa, etenkin teollisuuspolitiikkaa, innovaatiounionia ja Euroopan digitaalistrategiaa koskevissa aloitteissa.

Tiedonannon antamisen jälkeen komissio perusti viime vuoden heinäkuussa keskeistä kehitystä vauhdittavaa teknologiaa tarkastelevan korkean tason asiantuntijaryhmän. Toiminnan käynnistämisestä vastasivat kolme komission jäsentä: digitaalisista sisällöistä ja palveluista vastaava komission varapuheenjohtaja Nelly Kroes, tutkimuksesta, innovoinnista ja tieteestä vastaava komission jäsen Máire Geoghegan-Quinn sekä itse allekirjoittanut, teollisuudesta ja yritystoiminnasta vastaava komission jäsen. Ryhmälle annettiin yksi vuosi aikaa laatia suosituksia hyväksyttävistä poliittisista toimenpiteistä, joilla voitaisiin edistää keskeisen kehitystä vauhdittavan teknologian teollista käyttöönottoa EU:ssa.

Ryhmä koostui 27:stä jäsenvaltioiden virkamiesten, tutkimusyhteisön, kehitystä vauhdittavan teknologian EU:n teollisuudenalan, Euroopan investointipankin ja pienten ja keskisuurten yritysten järjestöjen edustajasta.

Tämän vuoden helmikuussa ryhmä esitteli Euroopan komissiolle työn puolivälissä laaditun valmisteluasiakirjan, jossa kuvataan suurimpia haasteita keskeisen kehitystä vauhdittavan teknologian kaupallistamisessa EU:ssa. Ensimmäinen sisäinen valmisteluasiakirja on saatavilla yritystoimintaa koskevalla pääosaston internetsivustolla. Asiantuntijaryhmän lopullinen kertomus esitellään komissiolle tämän vuoden heinäkuussa. Kertomus on merkittävä panos komission työhön, jolla pyritään luomaan yhtenäiset strategiset puitteet tutkimusta ja kehittämistä tukeville aloitteille.

Keskeinen kehitystä vauhdittava teknologia on ratkaisevan tärkeässä asemassa talouksissamme, koska kyseessä on aito väline, jolla voidaan edistää tulevien tuotteiden ja palvelujen kehittämistä ja joka näin ollen muodostaa perustan teolliselle toiminnallemme – sille, mitä voisimme kutsua kolmanneksi teolliseksi vallankumoukseksi.

Ne, jotka osaavat hyödyntää tällaista teknologiaa EU:ssa, voivat myös parantaa teollisuudenalojemme kilpailukykyä ja olla edelläkävijöitä siirryttäessä tietoon perustuvaan vähähiiliseen talouteen, jossa luonnonvaroja käytetään tehokkaasti. Jos keskeistä kehitystä vauhdittavaa teknologiaa ei hyödynnetä, EU menettää johtoasemansa aloilla, joilla olemme vahvoja, ja innovaatiovalmiutensa sellaisten sovellusten osalta, jotka ovat strategisesti tärkeitä unionimme kannalta tarkasteltuna.

Tämä teknologia myös tarjoaa valtavat markkinamahdollisuudet kasvun osalta. Haluan mainita eräitä kuvaavia lukuja: Arvioidemme mukaan niiden määrä maailmanlaajuisilla markkinoilla on 950–1 100 miljardia euroa vuodessa, ja odotettu vuotuinen kasvuaste on 5–46 prosenttia. Näin ollen kehittyvä teknologia on poikkeuksellinen mahdollisuus, johon kaikki teollistuneet taloudet perustavat kilpailukykynsä, ja se on myös korvaamaton väline tulevassa kasvussa.

Tämän tilaisuuden ohittaminen olisi virhe, ja komissio aikookin tehdä oman osansa. Tarvitsemme Euroopan parlamentin tukea, etenkin Lissabonin sopimuksen ja Euroopan parlamentille annetun uuden toimivallan jälkeen. Uskon – ja sanon tämän entisenä Euroopan parlamentin jäsenenä – että Euroopan parlamentin ja komission välisen yhteistyön avulla voimme saavuttaa hyviä tuloksia myös tällä alalla, mikä on ratkaisevan tärkeää EU:n talouden kasvun ja kilpailukyvyn kannalta tarkasteltuna.

  Marian Harkin (ALDE). - (EN) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, kiitos vastauksestanne ja todellakin onnittelut komissiolle työstä sen varmistamiseksi, että EU on edelleen edelläkävijänä siinä, mitä kutsutte kolmanneksi teolliseksi vallankumoukseksi.

Korkean tason ryhmä käsitteli useita kysymyksiä, mutta yhtenä niistä oli niin sanottu kuolemanlaakso, toisin sanoen kuilu, joka erottaa luovan ajatuksen markkinoilta. Ryhmä huomautti, että EU menettää usein ensimmäisen toimijan etunsa.

Ryhmä korosti myös useita esteitä, joita asiassa esiintyy, esimerkiksi teollis- ja tekijänoikeuksia koskevan eurooppalaisen patentin puutetta ja tarvetta vähentää voimassa olevan sääntelykehyksen hajanaisuutta. Luulenpa siis, että kysymyksenä on se, mitä mahdollisia toimia komissio on toteuttanut näihin asioihin puuttumiseksi.

  Antonio Tajani , komission varapuheenjohtaja. − (IT) Kiitän Marian Harkinia siitä, että hän korostaa komission työtä ja että hän myös kehottaa täytäntöönpanijaa sitoutumaan asiaan voimakkaammin. Odotamme tällä hetkellä asiantuntijaryhmän poliittisia suosituksia, ennen kuin määritämme komission lopullisen strategian.

Työn puolessa välissä laaditussa valmisteluasiakirjassa asiantuntijaryhmä ehdotti kolmen pilarin järjestelmää tämän innovointikuilun ylittämiseksi. Kukin kolmesta pilarista edustaa ehtoa, joka on täytettävä, jotta keskeistä kehitystä vauhdittavaa teknologiaa voidaan ottaa käyttöön Euroopan unionissa.

Ensimmäinen pilari koskee teknologista tutkimusta. EU:n on kehitettävä kilpailukykyisempää teknologiaa patentoitujen prototyyppien vaiheeseen asti. Tämä tavoite edellyttää, että unionin tutkimusohjelmissa keskitytään paremmin teknologiseen tutkimukseen.

Toinen pilari koskee tuotteiden demonstrointia. Meidän on onnistuttava muuntamaan teknologinen menestys kilpailukykyisiksi tuotteiksi. Tämä tavoite edellyttää unionin tutkimusohjelmien tasapainottamista uudelleen niin, että niillä edistetään demonstrointihankkeita.

Kolmantena pilarina on teollisuuden kilpailukyky maailmanlaajuisella tasolla. Nykyiset tuotantovalmiudet on säilytettävä EU:ssa tai on luotava uusia valmiuksia, jotta innovatiiviset tuotteemme voivat kilpailla maailmanlaajuisilla markkinoilla hintansa ja kokonsa puolesta. Tämän takia meidän on parannettava sijoittajiin sovellettavien ehtojen puitteita, jotta sijoittajia kannustetaan sijoittamaan Euroopan unioniin. Meidän on siis houkuteltava sijoituksia, mutta samalla parannettava kaikkia EU:n ohjelmia, joilla tätä erittäin tärkeää alaa voidaan tukea. Meidän on myös kurottava umpeen tutkimuksen ja sovellusten välinen kuilu, joka on tyypillinen useilla tuotannon aloilla Euroopan unionissa.

Tämä siirtyminen tutkimuksesta sovelluksiin on ongelma, josta koko teollisuuden ala kärsii. Tämän takia kannatan ja olemme kannattaneet klustereita koskevaa politiikkaa – meillä on noin 2 000 klusteria – jolla mahdollistetaan yhteydet tutkimuksen ja teollisuuden, yliopistojen sekä tutkimuksen, teollisuuden ja innovoinnin välillä, jotta teollisesta järjestelmästämme saataisiin kilpailukykyisempi.

Tämä on nykytilanne, hyvä Marian Harkin. Jatkamme töitämme, ja tutkin huolellisesti kaikki Euroopan parlamentin esittämät ehdotukset ja otan huomioon kaikki ohjeet, joita parlamentti minulle lähettää.

(EN) Chris Daviesin laatima kysymys numero 14 (H-000112/11)

Aihe: EU:n kalatalousalan tulevaisuus

Komission mukaan suurinta osaa EU:n kalavesistä hyödynnetään kestämättömällä tavalla. Aikooko komissio ilmoittaa näkemyksensä siitä, millainen on kalatalousalan ja sen työpaikkojen tulevaisuus, jos nykyistä politiikkaa ja käytäntöjä jatketaan ilman uudistuksia liikakalastuksen vähentämiseksi, kalojen poisheittämisen rajoittamiseksi ja kestävien käytäntöjen edistämiseksi?

  Maria Damanaki, komission jäsen. − (EN) Kun yksikköni alkoivat laatia yhteisen kalastuspolitiikan uudistuspakettia, ne suorittivat perusteellisen vaikutustenarvioinnin useista mahdollisista uudistusvaihtoehdoista. Yhtenä vaihtoehtona oli jatkaa nykyistä politiikkaa myös vuoden 2013 jälkeen. Tätä nykytilannetta on käytetty lähtökohtana muiden mahdollisten vaihtoehtojen vaikutuksen vertailussa. Nykytilannetta koskevassa ennusteessa otetaan huomioon uudet pitkän aikavälin hallintasuunnitelmat, valvonta-asetus ja asetus laittomasta ja ilmoittamattomasta kalastuksesta.

Nykytilannetta koskevan ennusteen tulokset ovat selviä: jos emme muuta toimintatapaamme, vuoteen 2020 mennessä kantojen yleisestä kestävyydestä ei ole enää tietoakaan.

Ympäristöä koskevan kestävyyden osalta vain kuusi prosenttia analysoiduista kannoista saavuttaisi suurimman kestävän enimmäistuoton vuoteen 2020 mennessä. Tätä on verrattava velvollisuuteemme saavuttaa suurimmat kestävät enimmäistuotot vuoteen 2015 mennessä. Jos siis jatkamme nykytilanteen mukaisesti, emme voi täyttää velvollisuuttamme suurimpien kestävien enimmäistuottojen saavuttamisesta vuoteen 2015 mennessä.

Kalastuslaivastojen taloudellisen suorituskyvyn osalta vain muutamat laivastot olisivat nykytilannetta koskevassa ennusteessa taloudellisesti kannattavia. Pyyntialan tulos olisi yleisesti lähes nollatasolla tai alhaisemmalla tasolla..

Sosiaalista kestävyyttä koskeva ennuste on samankaltainen. Työllisyys pyyntialalla jatkaisi vähentymistään samaan tahtiin kuin nykyisin. Myös palkat pysyisivät alhaisina, minkä takia kalastajan ammatin vetovoima nuorison keskuudessa vähenisi entisestään.

Nykytilanne ei komission mielestä ole oikea vaihtoehto. Tarvitsemme uudistusta, ja sitä juuri työstämme.

  Chris Davies (ALDE). - (EN) Arvoisa puhemies, komission jäsen on maalannut eteemme erittäin masentavan kuvan todeten, että jos jatkamme samalla radalla, näkymät ovat heikkoja, sillä kalastuslaivastot eivät useissa tapauksissa ole taloudellisesti kannattavia ja kalastajien työmahdollisuudet vähenevät.

Eikö kuitenkin ole niin, että väheneminen voi olla parempi kehityskulku kuin sen vaihtoehto? Totuus on, että me emme tiedä. Meillä ei ole tieteellistä tietämystä 50 prosentista kalatalouttamme. Tiedämme, että kannat ovat monissa tapauksissa vähäiset vuosikymmenten liikakalastuksen takia. Todellisuudessa tilanne on erittäin herkkä. Olemme erittäin haavoittuvaisia. Arvoisa komission jäsen, ette voi jättää harkitsematta sitä, että jos jatkamme entisellään, monet näistä kalastusmuodoista katoavat kokonaan.

  Barbara Matera (PPE). – (IT) Arvoisa puhemies, olen kollegoideni tavoin huolestunut Välimeren kalastusalasta ja olen myös huolissani merien ekosysteemien suojelemisesta. Kun kuitenkin otetaan huomioon kalatalousalaan vaikuttavat yhteiskunnallistaloudelliset vaikeudet ja etenkin ne merialueiden yhteisöt, jotka ovat jääneet EU:n säännösten loukkuun, kysyn, aikooko komissio löytää tasapainoisia ja välittömiä ratkaisuja sekä ekosysteemien että niiden useiden EU:n kansalaisten suojelemiseksi, jotka työskentelevät kyseisellä alalla.

  Seán Kelly (PPE). - (EN) Arvoisa puhemies, komission jäsen maalaa eteemme melko lannistavan kuvan. Yhtenä Chris Daviesin kysymyksessään korostamista ongelmista on se, mitä tässä asiassa jätetään huomiotta. Tapasin äskettäin kalastajan, joka kertoi, että hän oli löytänyt tai keksinyt verkon, jolla voitaisiin estää kalojen poisheittäminen tonnikalan kalastuksessa. Voisiko komission jäsen harkita tämän asian tarkastelemista? Katsooko hän, että on mahdollista ottaa käyttöön teknologiaa, jolla kalojen poisheittäminen voidaan estää tai sitä voidaan ainakin rajoittaa?

  Maria Damanaki, komission jäsen. − (EN) Jos jatkamme nykytilanteen mukaisesti, kyllä, meidän on varauduttava siihen, että monet kalakannat romahtavat. Sitä emme voi sallia.

Olen täysin samaa mieltä siitä, että tilanne on erittäin herkkä. Jos joudumme äärimmäiseen tilanteeseen, seuraukset ovat kammottavat. Tämän takia tarvitsemme uudistusta ja tämän takia aiomme tarkastella parasta etenemistapaa, jolla voimme löytää tasapainon kantojen kestävyyden ja uudistuksen yhteiskunnallistaloudellisen vaikutuksen välillä.

On kuitenkin syytä tehdä selväksi, että tarkoituksenamme ei ole asettaa ympäristönsuojelua kalastajiemme suojelun edelle. Me pidämme huolta kalastajistamme ja tulevista sukupolvista. Siksi tarvitsemme uudistusta. Jos totta puhutaan, jos meillä ei ole kalakantoja, Välimeren alueen ja muiden EU:n vesialueiden kalastajilla ei ole tulevaisuutta. Jotta kalatalousalallamme todella on tulevaisuus, tarvitsemme uudistusta. Aiomme esittää joitakin konkreettisia ehdotuksia ja varmistaa kalastajiemme elinkeinon. Tämä on tavoitteenamme.

Toinen jäsen viittasi kalastusvälineiden valikoivuuteen. Yksikkömme tutkivat mielellään kaikkia uusia välineitä ja innovaatioita valikoivuuden osalta. Haluan myös todeta, että aiomme uuden rahoitusjärjestelmämme puitteissa osoittaa varoja runsaasti – kriisistä huolimatta – jotta voimme varmistaa, että valikoivuutta todella kehitetään. Olen erittäin tyytyväinen kaikkiin alan – kalastajiemme – aloitteisiin, joilla kalastusvälineiden valikoivuutta voidaan parantaa.

Haluan yleisesti toistaa, että nykytilanne ei ole vaihtoehtona. Se ei ole vaihtoehtona, kun huomioon otetaan kalakantojen kestävyys, kalastajiemme elinkeino tai rannikkoyhteisöjemme tulevaisuus. Tämän takia tarvitsemme uudistusta.

  Puhemies. − (EN) Jim Higginsin laatima kysymys numero 15 (H-000127/11)

Aihe: Hain eväpyynnin kieltämisehdotus

Ottaen huomioon, että Euroopan parlamentin jäsenet ovat äskettäin asettuneet kannattamaan hain eväpyynnin kieltämistä, ottaen huomioon, että Yhdysvaltojen kongressi on säätänyt hain eväpyynnin kieltämistä koskevan lain ja ottaen huomioon, että myös muissa valtioissa harkitaan vakavasti hain eväpyynnin kieltämistä, mihin toimiin komissio aikoo ryhtyä antaakseen hain eväpyynnin kieltämistä koskevan lainsäädäntöehdotuksen Euroopan parlamentin jäsenten kannan mukaisesti?

  Maria Damanaki, komission jäsen. − (EN) Haluan kiittää arvoisaa parlamentin jäsentä hänen kysymyksestään, koska saan sen myötä mahdollisuuden kertoa parlamentille hain eväpyynnistä.

Eväpyynti kiellettiin vuonna 2003 neuvoston asetuksella kaikissa EU:n aluksissa, jotka pyytävät kalaa missä tahansa maailmassa, ja kaikissa aluksissa, jotka pyytävät kalaa EU:n vesillä. Hain eväpyynti on yleisesti kielletty. Nykyisen säädöksen nojalla – ja tämä on yksi kohtaamistamme ongelmista – kuitenkin tietyissä olosuhteissa sallitaan aluksissa tapahtuva käsittely, jossa evät poistetaan aluksissa. Myös haiden kaikkien raatojen säilyttäminen aluksilla on pakollista. Tämän takia ongelmaksi on viime vuosina muodostunut hain eväpyynti.

Esittelimme helmikuussa 2009 toimintaohjelman ja olemme sen jälkeen toteuttaneet useita toimenpiteitä. Teemme myös aktiivisesti yhteistyötä alueellisten järjestöjen kanssa, jotta voimme toteuttaa tehokkaita hallintajärjestelmiä useimpien heikossa asemassa olevien hailajien osalta ja varmistaa niiden kestävän kalastuksen. Toisin sanoen asian käsittely edellyttää julkista kuulemista. Olemmekin jo toteuttaneet julkista kuulemista muutaman kuukauden ajan. Esitetyssä kuulemisasiakirjassa esitellään kolme tärkeintä vaihtoehtoa, joista asiantuntijat ympäri maailmaa nyt keskustelevat valvonnan parantamiseksi ja täysimääräisen noudattamisen varmistamiseksi. Useat sidosryhmät, kuten kalastusala, tiedemiehet, johtajat ja kansalaisjärjestöt sekä suuri yleisö, ovat lähettäneet meille huomautuksiaan.

Haluan vakuuttaa teille, että otan tämän haiden suojelua koskevan kysymyksen erittäin vakavasti. Siksi olen pyytänyt yksiköitäni tutkimaan perusteellisesti kaikkia vastaanotettuja huomautuksia. Laadimme tämän jälkeen vaikutustenarvioinnin, joka – kuten tiedätte – on tarpeen asetuksen muuttamiseksi. Toivon, että lainsäädäntöehdotus hyväksytään niin pian kuin se on käytännössä mahdollista. Haluan ilmoittaa teille, että olen tehnyt tästä asiasta painopistealan, jotta emme hukkaa enää yhtään aikaa.

Haluan myös todeta, että komissio on toteuttanut useita toimenpiteitä haiden kestävän hallinnan ja suojelun yleiseksi varmistamiseksi, ei vain eväpyynnin osalta. Esittelimme toimintaohjelman ja olemme sen jälkeen toteuttaneet useita toimenpiteitä. Olemme kieltäneet sillihain, jättiläishain ja valkohain kalastuksen EU:n vesillä. Olemme kieltäneet verkkojen käytön alle 200 metrissä syvänmeren haiden suojelemiseksi. Viime vuonna – ja haluan korostaa tätä – ehdotimme kestävää ja tieteellisiin näkökohtiin perustuvaa kiintiötä erilaisille hailajeille. Neuvottelut neuvoston kanssa olivat erittäin vaikeat. Kyseessä ei ollut helppo tehtävä, mutta loppujen lopuksi onnistuimme ja laadimme kestävän ehdotuksen tälle vuodelle ja – toivottavasti – ensi vuodelle.

  Jim Higgins (PPE). - (EN) Arvoisa puhemies, evien leikkaaminen hailta on raakalaismaista. Se on epäinhimillistä, ja se on raakalaismaista. Kun hait heitetään takaisin mereen, ne kuolevat. Kyseessä on käytäntö, joka on kiellettävä. Vaikka komissio viittaa vuonna 2003 annettuun asetukseen, se ei kerta kaikkiaan toimi.

Ymmärrän kyllä, että asia on erittäin vaikea. Miten valvotte käytäntöä? Tarvitsemme asetuksen, jolla tämä käytäntö kielletään täysin. Puhumme nyt tietyn lajin tuhoamisesta – täydellisestä sukupuutosta. Luvut puhuvat puolestaan. Nykyisin esimerkiksi arvioidaan, että vuonna 2009 maailmanlaajuisille markkinoille tuotiin 26–73 miljoonan hain eviä. Kyseessä on siis erittäin kannattava liiketoiminta. Meidän on kiellettävä se kokonaan. Käytäntö on raakalaismainen, sitä ei saa hyväksyä, ja meidän on kiellettävä se pysyvästi. Meidän on toimittava esimerkkinä tässä asiassa.

  Brian Crowley (ALDE). - (EN) Arvoisa puhemies, haiden eväpyynti kiellettiin vuonna 2003. Nyt olemme Euroopan unionin makrillitilanteen osalta tilanteessa, jossa EU:n tasolla ja Euroopan talousalueen tasolla on sovittu makrillin kalastuksen vähentämisestä. Kuitenkin huomaamme, että Islannissa ja Färsaarilla on kussakin pyydetty 150 000 tonnia makrillia, mikä vaikuttaa välittömästi EU:n kalastuslaivastojen kestävyyteen. Mitä toimia voimme siis toteuttaa? Voidaanko kyseisille kahdelle alueelle antaa etenkin kaupparangaistuksia?

  Chris Davies (ALDE). - (EN) Arvoisa puhemies, nyt, kun leijonat ovat katoamassa Afrikasta ja hait ovat katoamassa meristämme, kiitän komission jäsentä siitä, mitä hän yrittää tehdä, mutta asiassa on kuitenkin edetty paljolti markkinoiden ehdoilla. Aasiassa oli suurta kysyntää haineville, ja niistä saatiin valtavia voittoja.

Ainoana tapana varmistaa, että voimme asianmukaisesti valvoa ja määrittää, mitä tällä alalla tapahtuu, on varmistaa, että evät toimitetaan maihin ilman, että niitä irrotetaan haista. Näin voimme valvoa tilannetta. Toivon, että komission jäsen muistaa tämän, kun hän laatii ehdotustaan.

  Maria Damanaki, komission jäsen. − (EN) Olen parlamentin jäsenten kanssa samaa mieltä siitä, että vaikka kielto on asetettu, emme voi tyytyä tähän tilanteeseen. Olen samaa mieltä kanssanne. Tiedämme todellisen tilanteen ja sen, miten asiat todellisuudessa toimivat. Tiedämme, että kaiken tämän keskustelun taustalla on erittäin tuottoisa ala. Meidän on kuitenkin toteutettava toimenpiteitä lainsäädäntökehyksemme mukaisesti. Haluankin selittää asiaa hieman.

Ongelma on syntynyt, koska evät ja hait voidaan tällä alalla tuoda maihin eri satamissa. Evät, jotka – luultavasti – ovat niiden kysynnän takia arvokkaampia, voidaan tuoda maihin etenkin Aasiassa, kun taas haiden raadot voidaan tuoda maihin jossain muualla. Tämän takia valvonta on erittäin vaikeaa. Siitä kaikki tämä johtuu. Pidämme sen mielessä. Sen takia käynnistimme kuulemismenettelyn, koska haluamme ratkaista tämän erittäin vaikean tilanteen.

Voin siis kertoa teille, että aiomme antaa erittäin kunnianhimoisen ehdotuksen, ja toivon, että vuoden loppuun mennessä käytössämme on uusi haineviä koskeva säädös, jolla saadaan aikaan konkreettisia tuloksia. Aiomme säännellä tilannetta lopullisesti.

Makrillitilanteeseen vertaamisen osalta voin vain todeta, että Euroopan unioni on tehnyt parhaansa. Haluan korostaa, että alueen läheisyydessä sijaitsevat jäsenvaltiot olivat erittäin yhteistyöhaluisia ja että kalastajamme ja teollisuutemme joutuivat tekemään useita uhrauksia kantojen kestävyyden varmistamiseksi.

Tämän takia olimme erittäin järkyttyneitä siitä, että Islanti ja Färsaaret toimivat yksipuolisesti ja korottivat itse omia kiintiöitään. Emme kerta kaikkiaan voi hyväksyä tällaista toimintaa. Tarkastelemmekin nyt asiaa – yksikköni tekevät yhteistyötä kaupasta vastaavan komission jäsenen Karel de Guchtin kabinetin ja yksikköjen kanssa – ja aiomme antaa lainsäädäntöehdotuksen oikeudellisesta välineestä, jota voitaisiin soveltaa tällaisissa tapauksissa. Meillä on joitakin välineitä jo nyt, mutta käytössämme olevat oikeudelliset välineet koskevat vain tuoretta kalaa, myös makrillia, ei makrillituotteita eikä etenkään kalaöljyä ja kalajauhoa, jotka ovat Islannin ja Färsaarten tärkeimpiä vientituotteita. Meidän on siis toimittava tuottoisasti. Komissio tekee parhaansa varmistaakseen, että seuraavalla kalastuskaudella kantojen kestävyyttä suojellaan.

  Puhemies. − (EN) Rodi Kratsa-Tsagaropouloun laatima kysymys numero 16 (H-000142/11)

Aihe: Välimeren uusi meristrategia

Välimerta koskevan meristrategian tarve kuuluu yhdennettyä toimintaa Välimerellä koskevaan 25 toimenpiteen ohjelmaan Välimeren arabimaiden tilanteen viimeaikaisen kehityksen jälkeisten uusien haasteiden puitteissa. Unioni on laatinut lainsäädäntöä ja strategian, joiden tavoitteena on edistää merten kestävää käyttöä, suojella merten ekosysteemejä ja keskeisiä resursseja, jotka tukevat mereen liittyviä sosiaalisia ja taloudellisia toimintoja.

Aikooko komissio asettaa meripolitiikalle uusia tavoitteita myös uuden Euro–Välimeri-politiikan puitteissa?

Miten unionin Välimerta koskevat merialan aloitteet, esimerkiksi Välimeren puhdistamista koskevat aloitteet, edistyvät?

Mitä välineitä on käytettävissä, joilla voidaan helpottaa Välimeren alueen sopeutumista ilmastonmuutokseen ja torjua tulviin, rannikon eroosioon ja maaperän rappeutumisen jatkumiseen liittyviä vakavia vaaroja?

Miten energiansiirtosuunnitelmat Välimerellä liitetään meristrategiaan?

Mitä toimia ja mitä yhteistyötä Välimeren kumppaneiden kanssa toteutetaan merenkulun turvaamiseksi ja meren kautta tapahtuvan laittoman maahanmuuton torjumiseksi?

  Maria Damanaki, komission jäsen. − (EN) Kiitän Rodi Kratsa-Tsagaropoulouta hänen kysymyksestään, koska voimme sen ansiosta tarkastella tätä erittäin vaikeaa tilannetta Välimerellä.

Haluan kertoa parlamentille, että komissio antoi äskettäin tiedonannon demokratiaan ja yhteiseen vaurauteen tähtäävästä kumppanuudesta eteläisen Välimeren maiden kanssa. Siinä esitetään joukko ehdotuksia äskettäisestä kehityksestä aiheutuvien alueen haasteiden ratkaisemiseksi. Kuten tiedätte, kyseessä on erittäin äärimmäinen, herkkä ja huolestuttava tilanne.

Komissio on erittäin tyytyväinen siihen, että aloite on hyväksytty yleisesti. Tiedonanto on otettu myönteisesti vastaan kaikissa jäsenvaltioissa ja – toivottavasti – myös parlamentissa.

Haluan kertoa tarkemmin muutamista toimista, joita olemme tähän mennessä toteuttaneet saavuttaaksemme tavoitteen Välimeren uuden meristrategian laatimisesta. Yhdennetyn meripolitiikan osalta olemme jo perustaneet kyseistä politiikkaa tarkastelevan työryhmän, johon kaikki Välimeren rannikkovaltiot ja alueelliset sopimusosapuolet osallistuvat. Aiomme kehittää työryhmää niin, että saamme yhteisen foorumin kaikkia mereen liittyviä toimia, yhteistyötä ja alueen rahoitusta varten. Osana aloitetta olemme myös käynnistäneet Euroopan naapuruuspolitiikan nojalla ensimmäisen teknisen tuen hankkeen, joka koskee Välimeren yhdennettyä meripolitiikkaa.

Haluan myös kertoa parlamentille eräästä toteuttamastani aloitteesta, sillä käynnistin äskettäin Välimerellä yhteisen yhteistyöhankkeen Kansainvälisen merenkulkujärjestön ja Euroopan investointipankin kanssa. Luotan tähän aloitteeseen ja toivon, että se kantaa hedelmää. Määritämme kohdennettuja toimia mereen liittyvien alojen kasvua, työpaikkoja ja koulutusta varten. Tämä on erittäin tärkeää Välimeren alueen kannalta tarkasteltuna. Sisällytämme toimiin myös toimenpiteitä merien yhdennettyä valvontaa varten ja pyydämme yksityistä sektoria osallistumaan toimenpiteisiin, koska tämä on mereen liittyvien asioiden yhteydessä mielestäni ehdottoman tärkeää.

Komissio aikoo myös tukea Välimeren alueen kaikkien rannikkovartiostojen foorumin järjestämistä. Lisäämme myös ponnistelujamme kalastuksen valvonnan alalla tarjoamalla koulutusta, järjestämällä työryhmiä ja toteuttamalla yhteistä valvontaa yhdessä Yhdistyneiden Kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestön eli FAO:n kanssa.

Ympäristön suojelun ja ilmastonmuutoksen osalta komissio tekee EU:n tasolla nyt yhteistyötä jäsenvaltioiden kanssa, jotta EU:n merialueiden ekologinen tila saadaan hyväksi vuoteen 2020 mennessä. Alueellisella tasolla EU ja jäsenvaltiot tekevät Barcelonan yleissopimuksen nojalla yhteistyötä Välimeren kumppanivaltioiden kanssa saastumisen estämiseksi ja saastumisen vastatoimien kehittämiseksi kaikilla unionia ympäröivillä aluevesillä.

Siirtolaisuuteen liittyvien ongelmien ja alueen tilanteen äskettäisen kehityksen osalta komissio on sitoutunut auttamaan ja tukemaan niitä EU:n jäsenvaltioita, joihin yllättäen kohdistuu painetta siirtolaisuuden takia, ja komissio on myös valmis myöntämään rahoitustukea. Olemme nyt määrittämässä hätämäärärahoja ulkorajarahastosta ja ehkäpä myös paluurahastosta ja Euroopan pakolaisrahastosta vuodeksi 2011 jo aiemmin osoitettujen määrärahojen lisäksi.

Ulkorajojen valvonnan osalta komissio pitää jatkuvasti yhteyttä Frontexiin, joka on käynnistänyt yhteisen Hermes 2011 -operaation EU:n ulkorajojen valvomiseksi kyseisellä alueella. Frontex on yhdessä Europolin kanssa myös alkanut laatia kohdennettuja riskinarviointeja sen varalta, että rikolliset ja terroristiryhmittymät käyttävät epävakaata poliittista tilannetta hyväkseen. Frontex on myös alkanut valvoa laittomien maahanmuuttajien virtoja.

  Rodi Kratsa-Tsagaropoulou (PPE). – (EL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, kiitos, että kerroitte Euroopan komission suunnitelmista ja uusista suuntaviivoista, ja kiitos henkilökohtaisesta panoksestanne Välimeren uuteen tilanteeseen valmistautumiseksi.

Haluaisin esittää erityiskysymyksen. Miten arvioisitte jo toteutusvaiheessa olevia suunnitelmia Välimeren pilaantumisen estämisestä ja energiansiirroista, miten ne vastaavat meripolitiikan tavoitteita ja mitä lisäarvoa mielestänne saadaan mainitsemillanne uusilla poliittisilla suunnitelmilla ja ohjelmilla?

  Giovanni La Via (PPE). – (IT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, ottaen huomioon Välimeren uuden kalastuspolitiikan ja äsken esittelemänne tilanteen Välimeren eteläisissä valtioissa, joissa käynnissä on äärimmäinen kriisi, katsotteko, että koheesiopolitiikan yhteydessä tehtävällä rajat ylittävällä yhteistyöllä voidaan todella yhdessä vaikuttaa asiaan ja että rajaylittävän politiikan ja kalastuspolitiikan avulla voidaan löytää hyväksyttäviä ratkaisuja, joiden avulla Välimeren kalakantoja voidaan säästää ja joilla edistetään tämän talouden alan elpymistä?

  Ivo Vajgl (ALDE). - (SL) Arvoisa puhemies, haluaisin esittää komission jäsenelle kysymyksen siitä, että useat EU:n valtiot yrittävät sysätä ongelmansa – kalastukseen liittyvät ongelmat – sellaisen valtion harteille, jota ei virallisesti ja oikeudellisesti ole olemassa. Tarkoitan Länsi-Saharaa.

Komissio on laajentanut tai ennemminkin antanut toimivaltuudet neuvotella kalastussopimuksesta Marokon kanssa. Voisitteko ystävällisesti kertoa, mitä takuita meillä on siitä, että sopimuksen nojalla saatavia resursseja käytetään Länsi-Saharan ihmisten hyväksi, eikä niillä vain vastata EU:n kalastajien tarpeisiin?

  Maria Damanaki, komission jäsen. − (EN) Olen Ingeborg Grässlen kanssa samaa mieltä siitä, että saastuminen on todella mahdollista Välimerellä tapahtuvien energiansiirtojen takia. Se on vaarallista, koska Välimeri on melko suljettu meri, eikä se kestä mahdollisen saastumisen aiheuttamaa taakkaa.

Nyt me aiommekin lisätä ja tehostaa yhteistyömme, komission yhteistyötä jäsenvaltioiden kanssa. Haluaisin kertoa Ingeborg Grässlelle, että vierailen komission jäsenen Janez Potočnikin kanssa ensi viikolla Kreikassa ja että aiomme puuttua myös Välimeren saastumiseen. Lisäksi haluan kertoa hänelle, että myös Välimeren valtiot voisivat estää ja havaita alusten aiheuttamaa saastumista paremmin, jos ne osallistuisivat EMSAn satelliittiseurantajärjestelmään, kuten Safe Sea Net- tai Clean Sea Net -järjestelmään. Tällaisia järjestelmiä on käytössämme, ja aiomme kannustaa Välimeren rannikkoalueiden jäsenvaltioita osallistumaan näihin järjestelmiin, jotta mahdollinen alusten aiheuttama pilaantuminen voidaan havaita.

Haluan todeta, että kannustamme tähän jäsenvaltioidemme lisäksi myös naapurivaltioitamme käymällä keskusteluja ja tekemällä yhteistyötä tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

Alueellisesta yhteistyöstä totean, että kyllä, me aiomme toteuttaa sen osalta joitakin aloitteita ja me aiomme toteuttaa useita aloitteita Välimeren yleisen kalastuskomission eli GFCM:n puitteissa. Me myös laadimme nyt uutta strategiaa, meristrategiaa, Adrianmeren ja Joonianmeren alueita varten.

Teemme nyt yhteistyötä Adrianmeren ja Joonianmeren rannikoilla sijaitsevien jäsenvaltioiden hallitusten kanssa. Näitä valtioita ovat Italia, Slovenia ja Kreikka. Teemme yhteistyötä myös muiden naapurivaltioiden eli Kroatian, Montenegron ja Albanian kanssa. Yritämme luoda merialan yhteistyöstrategian tätä aluetta varten. Haluan myös korostaa, että tämä on oiva mahdollisuus koheesiorahastoille, kuten arvoisa komission jäsen on jo todennut.

Lopuksi käsittelen lyhyesti Länsi-Saharaa. Kyllä, olimme erittäin huolissamme todellisten edunsaajien oikeudesta käyttää hyväkseen varoja, joita annamme Marokolle tämän kalastussopimuksen nojalla. Tämän takia olemme pyytäneet Marokon hallitusta antamaan meille tietoja paitsi sopimuksen yleisestä täytäntöönpanosta, myös sopimuksen alueellisesta toimintatavasta ja jakamisesta Marokon eri alueiden kesken. Aiomme uusia pöytäkirjan yhden vuoden siirtymäkaudeksi, jotta saamme selville, voimmeko toimia jatkossa ilman sitä. Näin me etenemme, erittäin varovasti, toivomaamme suuntaan.

  Puhemies. − (EN) Georgios Papanikolaoun laatima kysymys numero 17 (H-000108/11)

Aihe: Tutkijoiden koulutus ja yliopistojen arviointi innovointia koskevan lippulaiva-aloitteen puitteissa

Komission hiljattain julkaisemassa Eurooppa 2020 -strategian Innovaatiounioni -lippulaivahankkeessa (luku 2) mainitaan muun muassa jäsenvaltioiden velvollisuus esittää strategioita riittävän tutkijamäärän kouluttamiseksi, jotta ne voivat saavuttaa kansallisiin strategioihin sisältyvät tavoitteensa, ja komission aikomus, samana vuonna, tukea moniulotteisen kansainvälisen luokituksen laatimista yliopistojen suorituskyvyn vertailemiseksi.

Kysyn komissiolta seuraavaa: Millä tavalla se aikoo varmistaa, että tutkimusta koskeva kolmen prosentin tavoite saavutetaan kokonaisuudessaan vuoteen 2020 mennessä ja että investoinneissa ei havaita poikkeamia jäsenvaltioiden välillä? Arveleeko komissio, että euroalueen jäsenvaltioiden julkistalouden kriisi voi vaarantaa asetetut tavoitteet?

Millaisia arviointiperusteita Euroopan yliopistojen suorituskyvyn vertailemiseen aiotaan käyttää, jotta voidaan todentaa, mitkä niistä tuottavat parhaita tuloksia tutkimuksen alalla?

  Máire Geoghegan-Quinn, komission jäsen. − (EN) Tutkimuksen ja kehittämisen kolmen prosentin intensiteettitavoitteen takia innovoinnin ensisijaisuutta EU:ssa on tuettava edistämällä älykästä kasvua ja sitoutumista sosiaalisten haasteiden ratkaisemiseen. Innovaatiounionin tulostaulusta käy ilmi, että EU menettää jalansijaansa Yhdysvalloille ja Japanille ja että Brasilia ja Kiina kurovat umpeen eroaan EU:hun nähden. Tutkimuksen ja kehittämisen kolmen prosentin intensiteettitavoite on ratkaisevassa asemassa tähän haasteeseen vastaamisessa. Eurooppa-neuvosto kehotti jäsenvaltioita asettamaan kunnianhimoisia ja realistisia kansallisia tavoitteita niin, että huomioon otetaan tutkimukseen ja kehittämiseen osoitettujen sijoitusten alkuperäinen taso ja niiden talouksien keskeiset rakenteelliset ominaisuudet.

Viime vuonna jäsenvaltiot ja komissio käynnistivät kahdenvälisiä vuoropuheluita. Lähes kaikki jäsenvaltiot ovat nyt asettaneet kansallisia tutkimusta ja kehittämistä koskevia intensiteettitavoitteita, jotka vahvistetaan kansallisissa uudistusohjelmissa vuoden 2011 huhtikuun loppuun mennessä.

Tämän vuoden tammikuun 12 päivänä komissio antoi tiedonannon vuotuisesta kasvuselvityksestä. Siinä luetellaan kansalliset tutkimusta ja kehittämistä koskevat tavoitteet, jotka ovat kunnianhimoisia ja realistisia ja joilla käynnistetään uusi ohjausjakso tällä alalla. Kansallista tutkimus- ja kehittämispolitiikkaa ja saavutuksia arvioidaan, millä pyritään määrittämään suurimmat kasvua ja elpymistä hidastavat tekijät kriisin jälkeen, kun rahoitukselliset rajoitteet vaikuttavat edelleen tilanteeseen.

Erinomainen tutkimusperusta on ratkaisevan tärkeää, jos tutkimuksen ja kehittämisen kolmen prosentin intensiteettitavoite aiotaan saavuttaa ja jos EU:sta aiotaan saada innovatiivisempi. EU:ssa tarvitaan vähintään miljoona uutta tutkimustyöpaikkaa, jos tutkimuksen ja kehittämisen kolmen prosentin intensiteettitavoite aiotaan saavuttaa vuoteen 2020 mennessä. Uusien tutkijoiden tarvittava määrä on huomattavasti suurempi, koska useat tutkijat jäävät jakson aikana eläkkeelle. Yliopistojen ja tietenkin myös teollisuuden tutkimuksen alan osaaminen hyödyttää yhteiskuntaa yleisesti. Edistyminen edellyttää korkeakoulujen korkeaa laatua.

Innovaatiounionin tulostaulussa käytetään kansainvälisesti tunnustettuja indikaattoreita, joilla EU:n suoriutumista verrataan kilpailijoihimme. Kolmena indikaattorina ovat uusien tohtorintutkintojen määrä tuhatta 25–34-vuotiasta henkilöä kohti, määrälliset kansainväliset tieteelliset yhteisjulkaisut miljoonaa kansalaista kohti sekä tieteelliset julkaisut 10 prosentissa maailmanlaajuisesti eniten viitatuista julkaisuista prosenttiosuutena valtion kaikista tieteellisistä julkaisuista, myös laadullisesti.

Yhdysvallat on kasvattanut johtoasemaansa kansainvälisissä yhteisjulkaisuissa ja ylittää nyt EU:n tason 37 prosentilla. Komissio tukee riippumatonta moniulotteista kansainvälistä luokitusta korkeakoulujen suoriutumisen määrittämiseksi, kunhan se saa kesäkuussa toteutettavuustutkimuksen tulokset. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan suoriutumista paitsi tutkimuksen alalla, myös muilla tärkeillä aloilla, kuten innovoinnissa, koulutuksessa, alueellisessa osallistamisessa ja kansainvälistymisessä. Tämän aloitteen moniulotteisen luonteen ansiosta opiskelijat, poliittiset päättäjät ja itse yliopistot voivat valita haluamiaan ulottuvuuksia ja perustana olevia indikaattoreita ja määrittää oman luokituksensa, joka vastaa niiden tarpeita. Sidosryhmät osallistuvat aktiivisesti kaikkiin tämän toteutettavuushankkeen vaiheisiin.

  Georgios Papanikolaou (PPE). – (EL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, suuret kiitokset vastauksestanne. Haluaisin kuitenkin muistuttaa, että kun suunnittelimme Lissabonin strategiaa kahdeksan vuotta sitten, vuonna 2003, me totesimme pääosin vastaavaa eli että meidän on luotettava innovointiin ja tutkimukseen, jos haluamme saada aikaan kilpailukykyisemmän talouden.

Olette toimineet komission jäsenenä hieman yli vuoden, ja mielestäni olette saaneet riittävästi kokemusta vastataksenne meille seuraavaan kysymykseen: minkä perusteella katsotte, että me tällä kertaa, uudella 2020-strategialla, onnistumme ja että tulokset eivät vastaa niitä, joita saimme edellisestä strategiasta, joka pohjimmiltaan epäonnistui täysin?

  Seán Kelly (PPE). - (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin korkeakoulujen osalta kysyä komission jäseneltä, onko hän tyytyväinen siihen, että EU:n toimielimissä löytyy sekä tahtoa että valmiutta niiden toiminnan tehostamiseen, niiden luokituksen parantamiseen maailmanlaajuisella tasolla ja niiden keskinäisten yhteistyövalmiuksien kehittämiseen tutkimuksen päällekkäisyyden estämiseksi.

  Máire Geoghegan-Quinn, komission jäsen. − (EN) Mikä on muuttunut siihen verrattuna, mistä sovimme ja mihin sitouduimme Lissabonissa? Mielestäni ensinnäkin se, että innovointi ja tutkimus ovat nyt EU:n politiikan keskiössä. Komission, jäsenvaltioiden ja parlamentin lisäksi myös Eurooppa-neuvosto on sitoutunut asiaan. Toteutamme erittäin tiukkaa valvontaa, jota toteutetaan myös huolellisesti. Olemme tehneet 34 innovaatiounionia koskevaa sitoumusta – joista eri kollegani ovat vastuussa – joissa valvomme säännöllisesti, mitä parantumista on tapahtunut, mitä haasteita olemme kohdanneet, mitä kehitystä on tapahtunut ja mitä on saatu aikaan, tai jos mitään ei ole saatu aikaan, miksi näin on tapahtunut. Toivomme, että joka vuosi järjestetään niin sanottu innovointikokous, jossa sidosryhmät voivat kokoontua ja tarkastella edellisenä vuonna tapahtunutta edistymistä.

Toteutamme siis erittäin tiukkaa valvontaa, missä mielestäni todennäköisesti epäonnistuimme – tai minkä osalta emme saavuttaneet omia tavoitteitamme – Lissabonin sopimuksen yhteydessä. Käytössämme on myös vuotuinen kasvuselvitys ja nyt myös kansalliset uudistusohjelmat, joissa jäsenvaltiot määrittävät erittäin selvästi, mitä ne aikovat tehdä ja miten ne haluavat kyseiset tavoitteet saavuttaa. Mielestäni tämä on edistysaskel, joka on ollut tarpeen.

Yliopistojen nykyaikaistaminen on tärkeä kysymys, johon kaikkien EU:n jäsenvaltioiden on mielestäni vastattava. Ei riitä, että muutamissa jäsenvaltioissa on yksi tai kaksi ylipistoa, jotka yltävät parhaimmille sijoille. Meidän on nykyaikaistettava yliopistojärjestelmää kaikilla EU:n tasoilla ja meidän on vältettävä aiemmin mainittua päällekkäisyyttä, jonka takia jokaisessa yliopistossa on kenties tähän asti uskottu, että sen kaikilla tiedekunnilla on valmiudet toimia osaamiskeskuksena. Se ei ole mahdollista tai kustannustehokasta, ja se aiheuttaa suurta hajanaisuutta ja päällekkäisyyttä, mitä juuri yritämme välttää.

On kuitenkin muistettava, että komissiolla ei ole tällä alalla toimivaltaa. Voimmekin vain kertoa jäsenvaltioille, että emme voi jatkaa edellisen toimintatavan mukaisesti – juuri tätä komission jäsen Androulla Vassiliou tekee uutterasti. Meidän on muututtava. Meidän on päätettävä, millä aloilla luomme – tai tietty yliopisto luo – osaamiskeskuksen, ja meidän on toteutettava todellista yliopistojen nykyaikaistamista koskevaa ohjelmaa kaikkialla EU:n alueella.

  Puhemies. − (EN) Ioannis A. Tsoukalasin kysymys nro 18 (H-000111/11)

Aihe: Tutkimuksen seitsemännen puiteohjelman hankkeiden vähäinen valvonta ja korkea virheprosentti

Komission jäsenen vastaus kysymykseen E-8013/2010⁽¹⁾ herättää runsaasti kysymyksiä seitsemättä puiteohjelmaa koskevien tarkastusten tehokkuudesta. Toimivaltaiset yksiköt olivat 31. elokuuta 2010 mennessä tarkastaneet 193 osallistuvasta hankkeesta ainoastaan 118, mikä on 0,42 prosenttia seitsemänteen puiteohjelmaan osallistuvista hankkeista, kun taas kuudennen puiteohjelman osalta osuus oli 5,7 prosenttia. Tulokset ovat huolestuttavia, sillä niiden perusteella todettiin, että yli neljä prosenttia hankkeiden talousarviosta oli käytetty väärällä tavalla. Jos tämä suuntaus jatkuu, on mahdollista, että varainhoitoa koskevia oikaisuja vaaditaan yli kahden miljardin euron edestä koko seitsemännen puiteohjelman osalta.

Kysyn komissiolta seuraavaa: Millaisia ajantasaistettuja tietoja sillä on toteuttamiensa tarkastusten lukumäärästä ja tuloksista siltä osin kuin ne koskevat seitsemännen puiteohjelman hankkeita? Mistä virheiden korkea prosenttiosuus johtuu? Pitääkö se tyydyttävinä tuloksia ja riittävinä pyrkimyksiä, jotka koskevat seitsemännen puiteohjelman hallinnollisten määräysten yksinkertaistamista? Millaisiin välittömiin toimiin se aikoo ryhtyä ongelman ratkaisemiseksi?

  Máire Geoghegan-Quinn, komission jäsen. − (EN) Yritän ottaa tulkit huomioon.

Jälkikäteen suoritettavien tarkastustoimien toteuttamisen edellytyksenä on edunsaajien toimittamien kustannusraporttien riittävän suuri määrä. Tutkimuksen ja teknologian kehittämisen seitsemännessä puiteohjelmassa, joka tunnetaan myös seitsemäntenä puiteohjelmana vuosiksi 2007–2013, ensimmäinen raportointikausi käynnistyy 18 kuukauden kuluttua hankkeen käynnistämisestä.

Näin ollen tarkastusta varten saatavilla olevien seitsemännen puiteohjelman kustannusraporttien määrä saavutti kriittisen rajan vasta vuonna 2010. Tutkimusta koskevalla komission valvontastrategialla myös pyritään varmistamaan asianmukaisella tavalla tutkimuskustannusten monivuotinen laillisuus ja sääntöjenmukaisuus koko puiteohjelman kaudella. Viime vuoden joulukuun 31 päivänä komissio saattoi päätökseen 345 seitsemännen puiteohjelman nojalla tehtyä tarkastusta, ja tarkastukset koskivat seitsemännen puiteohjelman hankkeiden 432:ta osallistujaa. Samalla kaudella ehdotettiin varainhoitoa koskevia oikaisuja yhteensä 4 482 miljoonalla eurolla, kun seitsemännen puiteohjelman varoista tarkastettiin 88 633 047 miljoonaa euroa.

Tutkimuksen puiteohjelmia toteutetaan pääasiassa kustannusten jakamista koskevilla määrärahoilla, joilla maksajalle korvataan tukikelpoisia todellisia kustannuksia. Suurimpana vaarana on, että edunsaajat sisällyttävät kustannusilmoituksiinsa myös muita kuin tukikelpoisia kustannuksia. Vaaraa lisää tukikelpoisuuden perusteiden ja tiettyjen edunsaajien kustannusten tavallisten kirjanpitokäytäntöjen välinen ristiriita, etenkin vaatimus siitä, että edunsaajien on osoitettava hankkeisiin henkilökuntaa ja välillisiä kustannuksia, mutta vähennettävä erilaisia tekijöitä, joita ei katsota tukikelpoisiksi EU:n yhteisrahoituksessa.

Tämän perusteella komissio antoi huhtikuussa 2010 tiedonannon, jossa esitetään vaihtoehtoja tutkimusrahoituksen sääntöjen ja menettelyjen yksinkertaistamiseksi. Sääntöjen ja menettelyjen yksinkertaistaminen ja selventäminen voivat vähentää virheiden mahdollisuutta ja auttavat varmistamaan kustannusten sääntöjenmukaisuuden, mutta myös edistämään tutkijoiden osallistumista puiteohjelmiin ja EU:n tutkimuspolitiikan tavoitteiden saavuttamista.

Sen jälkeen, kun yleisesti oli määritetty useita toimia, joita voidaan vielä toteuttaa nykyisten yleisten oikeudellisten puitteiden nojalla, komissio toteutti tänä vuonna, 24. tammikuuta, lyhyen aikavälin yksinkertaistamistoimia eli konkreettisia toimenpiteitä, jotka vaikuttavat välittömästi ja takautuvasti seitsemännen puiteohjelman hankkeisiin.

  Ioannis A. Tsoukalas (PPE). – (EL) Arvoisa puhemies, haluan kiittää komission jäsentä hänen erittäin yksityiskohtaisesta vastauksestaan. Haluan kuitenkin todeta, että 0,4 prosentin otoksella virhetaso nousee neljään prosenttiin tai kahteen miljoonaan euroon 50 miljardista eurosta. Toivon, että malli ei ole lineaarinen ja että neljän prosentin tarkastusten tekemisen yhteydessä virhetaso ei ole 40 prosenttia. Ymmärrän myös, että on erittäin vaikeaa, että pyydämme komissiota yksinkertaistamaan seitsemännen puiteohjelman hallintomenettelyjä ja säätämään kahdeksannen puiteohjelman yksinkertaistamisesta, mutta kuitenkin vaadimme myös yksityiskohtaisempia tarkastuksia. Tämä vaikuttaa ristiriitaiselta, mutta mielestäni asia ei kuitenkaan ole niin. Kaikessa tässä on ainakin yksi hyvä puoli – olemme kaikki kiinnostuneita tutkimuksesta, ja tiedän, että se on EU:n ja jäsenvaltioiden ainoa toivo.

  Máire Geoghegan-Quinn, komission jäsen. − (EN) Arvoisa puhemies, mielestäni tavoitteenamme on oltava, että pyrimme pitämään asiat mahdollisimman yksinkertaisina sidosryhmiämme varten ja että varmistamme – mahdollisuuksien mukaisesti – että edunsaajat voivat suoraan soveltaa kustannusten tavanomaisia kirjanpitokäytäntöjä henkilöstökustannuksiin. Näin vältetään se, että niiden on toteutettava tavanomaisen kirjanpidon rinnalla uusi kirjanpitojärjestelmä, kuten tähän asti on vaadittu. Tämä tietenkin lisää monimutkaisuutta ja lisää virheiden vaaraa. Loppujen lopuksi me kuitenkin hyväksymme sen – ja mielestäni kaikkien on hyväksyttävä – että tutkijoita ei kiinnosta osallistua EU:n rahoituksen väärinkäyttöön. He ovat kiinnostuneita todellisesta ja aidosta perustutkimuksesta, jota he tekevät ja joka voi johtaa loistaviin innovaatioihin, joita voimme käyttää paitsi EU:n jäsenvaltioissa, myös ympäri maailmaa. Me siis teemme asioista mahdollisimman mutkattomia, mahdollisimman yksinkertaisia, sidosryhmiämme varten.

  Puhemies. − (EN) Silvia-Adriana Ticaun laatima kysymys numero 19 (H-000114/11)

Aihe: Pk-yritysten osallistuminen EU:n tutkimus- ja innovointitoimintaan

Komissio julkisti 9. helmikuuta 2011 vihreän kirjan "Haasteista mahdollisuuksiin: yhteinen strategiakehys EU:n tutkimus- ja innovointirahoitukselle". Julkisten kuulemisten jälkeen komissio aikoo laatia yhteisen strategisen kehyksen, jonka tavoitteena on suunnata tutkimus- ja innovointitoimintaa siten, että sillä voidaan vastata nyky-yhteiskunnan haasteisiin ja yksinkertaistaa tutkimukseen ja innovointiin suunnattujen EU:n varojen hyödyntämistä koskevia menettelyjä, lyhentää määräaikoja, jotka koskevat tutkimustulosten levittämistä markkinoille, ja osallistaa entistä tehokkaammin eurooppalaiset yritykset tutkimus- ja innovointitoimintaan. Euroopan unioni on asettanut Eurooppa 2020 -strategian yhteydessä tavoitteekseen kasvattaa tutkimus- ja kehitysmenoja kolmeen prosenttiin BKT:stä vuoteen 2020 mennessä. Kun otetaan huomioon, että yksityinen sektori voi suunnata ainoastaan rajallisen määrän varoja tutkimukseen ja innovointiin, millaisiin toimiin komissio aikoo ryhtyä edistääkseen kyseisen sektorin osallistumista EU:n tutkimus- ja innovointitoimintaan? Millaisiin toimiin se aikoo ryhtyä auttaakseen pk-yrityksiä selviytymään vaikeuksista, jotka koskevat niiden mahdollisuuksia päästä käsiksi tutkimukseen ja innovointiin suunnattuihin EU:n varoihin? Aikooko komissio perustaa EU:n varoja koskevia rahoituskiintiöitä, jotka on varattu pelkästään pk-yrityksille?

  Máire Geoghegan-Quinn, komission jäsen. − (EN) Komissio on sitoutunut edistämään rahoituksen myöntämistä pienille ja keskisuurille yrityksille EU:n tutkimus- ja innovointiohjelmista ja viime kädessä auttamaan niitä tuomaan innovointityönsä hedelmät markkinoille.

Tämä on komission painopisteala, kuten viimeksi 6. lokakuuta annetussa innovaatiounionia koskevassa tiedonannossa, kesäkuussa 2008 annetussa eurooppalaisia pk-yrityksiä tukevassa aloitteessa ja tänä vuonna 23. helmikuuta annetussa pk-yrityksiä tukevan aloitteen uudelleentarkastelussa on todettu.

Myös vihreässä kirjassa "Haasteista mahdollisuuksiin: yhteinen strategiakehys EU:n tutkimus- ja innovointirahoitukselle" on määritetty keskeisiä kysymyksiä EU:n tutkimus- ja innovointirahoituksesta, myös erityisiä kysymyksiä siitä, miten pk-yritysten tarpeisiin voitaisiin vastata paremmin.

Yhteisen strategiakehyksen yleisenä tavoitteena on tehdä osallistumisesta EU:n ohjelmiin yksinkertaisempaa ja houkuttelevampaa, etenkin pk-yrityksille. Tärkeinä näkökohtina, joita tässä yhteydessä on myöhemmin tarkasteltava, ovat keskitetty yhteyspiste, jonka tietotekniset alustat ovat yhteisiä, yhdenmukaistetut säännöt, valtavirtaistettu joukko rahoitusvälineitä, joilla katetaan koko innovaatioketju, sekä yksinkertaisemmat ja johdonmukaisemmat menettelyt rahoituksen saamiseksi.

Kun vihreästä kirjasta on järjestetty kuuleminen, komissio esittää tämän vuoden loppuun mennessä lainsäädäntöehdotuksia yhteisestä strategiakehyksestä. Olemme jo käynnistäneet viimeisimmässä seitsemännessä puiteohjelmassa työohjelmia – useita toimenpiteitä, jotka koskevat erityisesti pk-yrityksiä, myös talousarviosta osoitettavia määrärahoja. Pk-yrityksille osoitettujen määrärahojen ennustetaan kasvavan nykyisestä 14,3 prosentista yli 15 prosenttiin eli yli lainsäädännössä säädetyn tavoitteen. Tukea on tuotava pk-yritysten luo. Helpompi osallistuminen seitsemänteen puiteohjelmaan taataan Yritys-Eurooppa-verkostolla, komission ja lähes 600 liiketoimintajärjestön, kuten teollisuuden alan kauppakamarien, käsityöalojen kauppakamarien, innovointitoimistojen ja aluekehitysvirastojen, välisellä kumppanuudella. Tarkemmin sanottuna tämä verkosto auttaa hyväksyttyjen suuntaviivojen mukaisesti pk-yrityksiä yhdessä ja yhteistyössä seitsemännen puiteohjelman kansallisten yhteyspisteiden kanssa. Se tarjoaa tukea tiedotukseen, valmiuksien kehittämiseen puiteohjelmaan osallistumista varten, uusien pk-yritysten osallistumiseen ehdotuksiin, kumppanien etsimiseen, pk-yrityksille suunnattuihin yhteisiin toimiin ja kuulemisten järjestämiseen pk-yrityksiin liittyvien ehdotuspyyntöjen aiheiden sisällyttämiseksi työohjelmiin. Useat sadat pk-yritykset saivat mahdollisuuden lähettää seitsemättä puiteohjelmaa koskevia ehdotuksia verkoston tukemana.

  Zigmantas Balčytis (S&D). - (EN) Arvoisa puhemies, pk-yritykset kohtaavat useita vaikeuksia EU:n tutkimus- ja kehittämisrahoituksen saamisessa. Ne eivät saa lainaa yhteisrahoituksen takaamiseksi, tai byrokratia aiheuttaa niille liian suurta taakkaa. Aikooko komissio laatia yhteiset ja yksinkertaiset säännöt, jotta pk-yritysten osallistumista EU:n tutkimusohjelmiin voidaan lisätä? Aikooko komissio osoittaa yksinomaan pk-yrityksille esimerkiksi noin 30 prosenttia tutkimukseen osoitetuista EU:n määrärahoista?

  Máire Geoghegan-Quinn, komission jäsen. − (EN) Tänä vuonna, 24. tammikuuta, hyväksyttiin kolme välittömästi toteutettavaa konkreettista toimenpidettä, jotka koskevat EU:n tutkimusrahoituksen hallintaa seitsemännessä puiteohjelmassa. Kullakin näistä toimenpiteistä vastataan välittömästi huolenaiheisiin, joita seitsemännen puiteohjelman osallistujat – ja osallistumista toivovat – ovat toistuvasti esittäneet. Yhtenä on joustavuuden lisääminen siinä, miten henkilöstökustannuksia lasketaan. Toisena on se, että pk-yritysten osallistujat, joiden palkkoja ei virallisesti kirjata kirjanpitoon, voivat nyt saada korvauksia kiinteämääräisten maksujen mukaisesti. Uusi, vanhemmista virkamiehistä koostuva ohjausryhmä, jossa kaikki komission yksiköt ovat edustettuina, osallistuu sääntöjenvastaisuuksien poistamiseen. Tämä on erittäin tärkeää jo voimassa olevien sääntöjen soveltamisen osalta.

Suunnittelimme verkko-opiskelufoorumin, joka on kohdistettu etenkin pk-yrityksille. Sitä tarjotaan verkossa tästä vuodesta lähtien ja sillä pyritään edistämään pk-yritysten osallistumista tutkimus- ja kehittämishankkeisiin. Sen tulosten tutkimisen ansiosta voimme tarjota ilmaista verkkokoulutusta ja yksilöityjä tietoja ja – mikä tärkeintä – tarjota käyttöön viestintäfoorumin. Kaikki nämä toimenpiteet yhdessä parantavat merkittävästi pk-yritysten tilannetta. Olen myös täysin varma siitä, että saamme yhteisen strategiakehyksen nojalla erittäin hyviä ajatuksia siitä, mitä muuta voisimme tehdä niiden auttamiseksi.

  Puhemies. − (EN) Bernd Posseltin laatima kysymys numero 26 (H-000107/11)

Aihe: Ilmanlaadun hallinta Saksan suurkaupungeissa

Mitä mieltä komissio on ilmanlaadun hallinnan tilasta Saksan suurkaupungeissa, esimerkiksi Münchenissä, ja millaisia toimenpiteitä se ehdottaa?

  Janez Potočnik, komission jäsen. − (EN) Ilmanlaatua koskevassa direktiivissä asetetaan useita raja-arvoja useille eri saasteille niin, että niiden noudattamiselle asetetaan erilaisia määräaikoja. Komissio edistää hyviä käytäntöjä erilaisilla foorumeilla, kuten täytäntöönpanokomitean kokouksissa. Lisäksi komissio keskittyy tarkastamaan, että direktiivissä asetettuja raja-arvoja on todella noudatettu.

Direktiivillä on vuodesta 1996 lähtien vaadittu, että jäsenvaltioiden on kehitettävä ja toteutettava yleistä strategiaa, myös pitkän ja lyhyen aikavälin toimenpiteitä. Viimeksi mainitut toimenpiteet ovat erityisen tärkeitä puututtaessa tilanteisiin, joissa vaarana on esimerkiksi PM 10 -hiukkasten raja-arvojen ylittäminen. Suunnitelmia on laadittava heti, kun raja-arvot ja sallittu marginaali ylitetään. Suunnitelmalla osoitetaan, miten raja-arvojen noudattaminen varmistetaan määräaikaan mennessä.

Ilmanlaatua koskevista suunnitelmista on ilmoitettava komissiolle kahden vuoden kuluessa raja-arvon ylittämisen mittaamisesta. Jäsenvaltiot ovat kuitenkin itse täysimääräisessä vastuussa ilmanlaatua koskeviin suunnitelmiin sisällytettävistä toimenpiteistä, ja niillä on toimenpiteiden osalta täysi toimivalta. Tämä vastaa toissijaisuusperiaatetta. Tällä myös tunnustetaan, että kansalliset ja/tai paikalliset viranomaiset ovat parhaita tahoja määrittämään tehokkaimmat ja sopivimmat toimenpiteet, joilla korkeisiin pitoisuuksiin voidaan puuttua niiden ilmanlaatuvyöhykkeillä.

Noudattamista koskevissa komission tarkastuksissa keskitytään pääasiassa siihen, onko raja-arvoja noudatettu, ei siihen, miten raja-arvoja on noudatettu. Uusimmista Saksan toimittamista, vuotta 2009 koskevista tiedoista käy ilmi, että noin 80 ilmanlaatuvyöhykkeestä 70 vyöhykkeellä hiukkasten raja-arvot ylitetään edelleen. Useimpien vyöhykkeiden osalta noudattamisen määräaikaa jatkettiin tämän vuoden kesäkuun 11 päivään asti, koska niistä oli laadittu ilmalaatua koskevat suunnitelmat, joissa esitettiin selvät aikataulut ja toimenpiteet, joilla noudattaminen varmistetaan jatkettuun määräaikaan mennessä. München on yksi kyseisistä vyöhykkeistä. Määräaikaa jatkettiin sillä edellytyksellä, että toimivaltaiset viranomaiset mukauttavat ilmanlaatua koskevaa suunnitelmaa niin, että siinä käsitellään lyhyen aikavälin toimenpiteitä, joilla voidaan tehokkaasti valvoa ja tarvittaessa keskeyttää toimia, jotka saattavat vaikuttaa raja-arvojen ylittämiseen.

Typpidioksidin osalta komissio odottaa, että useat jäsenvaltiot kohtaavat vastaavanlaisia ongelmia kuin hiukkasten osalta. Raja-arvojen ylittämistä ennen vuotta 2010 ja mahdollisesti jatkettuna ennen vuoden 2014 loppua ei tällä hetkellä katsota EU:n lainsäädännön rikkomiseksi, mutta sen perusteella kuitenkin edellytetään ilmanlaatua koskevan suunnitelman laatimista. Jäsenvaltioilla on syyskuuhun 2011 asti aikaa toimittaa vuotta 2010 koskevat tiedot.

  Bernd Posselt (PPE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa Janez Potočnik, kiitos erittäin hyvästä ja täsmällisestä vastauksestanne. Minulla on kaksi lyhyttä lisäkysymystä. Ensinnäkin tarkastaako komissio, että kaikki yksittäiset jäsenvaltiot todella soveltavat samoja perusteita ja suorittavat mittauksia yhtä huolellisesti, vai esiintyykö näissä eroja? Entä onko teillä mitään erityisiä ehdotuksia ilmansaasteiden vähentämisestä – ainakin kaupungeissa?

  Janez Potočnik, komission jäsen. − (EN) Kaikkiin valtioihin sovelletaan samoja perusteita. On totta, että maantieteellisten olosuhteiden takia tietyissä, Italian Milanon kaltaisissa kaupungeissa kriteerien täyttäminen on muita kaupunkeja vaikeampaa. On kuitenkin äärimmäisen tärkeää, että kaikille Euroopan unionin kansalaisille taataan sama terveyden ja suojelun taso. Juuri siitä tässä kaikessa on kyse.

Jos ongelmat ovat paikallisia tai alueellisia, kiinnitämme asiaan tietenkin huomiota ja yritämme puuttua ongelmiin yhdessä viranomaisten kanssa, jotta voimme löytää niihin asianmukaiset ratkaisut. Tavoitteenamme on aina toimia kohdennetusti ja ratkaista ongelmat – olla tiukasti auttavaisia ja auttavaisesti tiukkoja, kuten asia voitaisiin ilmaista.

Toisen kysymyksen osalta totean, että emme yleensä anna erityisiä suosituksia kaupungeille tai alueille yksinkertaisesti siksi, että uskomme, että niiden viranomaiset tietävät asiasta meitä enemmän ja tuntevat asian meitä paremmin. Emme tarkasta, onko raja-arvoja noudatettu. Yleensä hyviin tuloksiin johtaa eräänlaisen yhdennetty toimintatapa, joka koostuu erilaisista toimenpiteistä, joista jotkut koskevat lyhyempää aikaväliä ja toiset rakenteellisia näkökohtia.

  Puhemies. − (EN) Seuraavan kysymyksen on esittänyt Karin Kadenbach, jonka sijaisena toimii tänä iltana Kriton Arsenis.

Karin Kadenbachin laatima kysymys numero 27 (H-000116/11)

Aihe: Biologista monimuotoisuutta koskeva EU:n strategia

Eurooppa-neuvosto hyväksyi luonnon monimuotoisuuden kansainvälisenä teemavuonna 2010 biologisen monimuotoisuuden suojelemista EU:ssa koskevan kunnianhimoisen vision vuodelle 2050 ja tavoitteen vuodelle 2020. Tämän jälkeen valtiot ympäri maailmaa hyväksyivät biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen puitteissa kunnianhimoisen maailmanlaajuisen vision ja tehtävän vuodelle 2020 sekä strategisen suunnitelman, joka sisältää 20 testitavoitetta.

Milloin komissio aikoo julkistaa biologista monimuotoisuutta koskevan EU:n strategian, jossa määritetään kunnianhimoiset toimet biologisen monimuotoisuuden suojelua koskevien tavoitteiden saavuttamiseksi EU:ssa ja koko maailmassa?

Voiko komissio vahvistaa, ettei uusi strategia heikennä EU:ssa suojeltujen, Natura 2000 -alueisiin kuuluvien ja niiden ulkopuolisten luontotyyppien ja lajien suojelun tasoa entisestään vuoteen 2020 verrattuna, jotta kaikkien luontotyyppien ja lajien suojelun taso voidaan palauttaa suotuisaksi vuoteen 2050 mennessä?

Mitä konkreettisia toimia komissio aikoo tuomareiden kouluttamisen ja aiemmin ilmoitetun ohjeistuksen antamisen lisäksi toteuttaa EU:n ympäristölainsäädännön täytäntöönpanon parantamiseksi? Aikooko komissio perustaa EU:n ympäristötarkastusviranomaisen ja hyväksyä ympäristötarkastuksiin liittyvää lainsäädäntöä parlamentin kehotuksen mukaisesti?

  Janez Potočnik, komission jäsen. − (EN) Komissio on viimeistelemässä biologista monimuotoisuutta koskevaa uutta EU:n strategiaa, jolla luodaan puitteet toimille biologisen monimuotoisuuden katoamisen torjumiseksi seuraavan vuosikymmenen aikana. Pyrimme antamaan strategian toukokuun alussa. Koska strategian luonnoksesta järjestetty sisäinen kuuleminen on vielä käynnissä komissiossa, en juuri voi antaa yksityiskohtaista tietoa sen sisällöstä. Voin kuitenkin vakuuttaa teille, että sillä vastataan neuvoston viime vuonna säätämään EU:n kunnianhimoiseen tehtävään sekä maailmanlaajuisiin sitoumuksiin, joita EU teki Nagoyassa viime vuoden lokakuussa järjestetyssä biologista monimuotoisuutta koskevan sopimuksen osapuolten kokouksessa.

Strategian perustana ovat noin kuusi alatavoitetta, joissa keskitytään ratkaisemaan ongelmia, jotka liittyvät biologista monimuotoisuutta koskevan lainsäädännön joihinkin tärkeimpiin edistäviin näkökohtiin ja biologiselle monimuotoisuudelle painetta aiheuttaviin tekijöihin eli luonnonsuojeluun, ennallistamiseen ja vihreään infrastruktuuriin, maatalouteen ja metsätalouteen, kalatalouteen, vieraslajeihin sekä maailmanlaajuista biologista monimuotoisuutta edistäviin Euroopan unionin toimiin.

Strategiassa hyödytään merkittävästi EU:n voimassa olevan lainsäädännön täytäntöönpanosta, myös Natura 2000 -verkoston tehokkaasta ja riittävästi rahoitetusta hallinnasta. On myös tärkeää tarkastella sitä, miten yhteisen maatalouspolitiikan ja yhteisen kalastuspolitiikan uudistuksilla ja tulevalla koheesiopolitiikalla voidaan antaa tarvittavaa tukea tälle strategialle. EU 2020 -strategian päätavoitteen mukaisesti biologista monimuotoisuutta koskevan lainsäädännön soveltaminen, ekosysteemien heikkeneminen ja niiden tarjoamat palvelut on keskeytettävä.

Tämän takia voin vakuuttaa, että strategiaan on sisällytetty toimenpiteitä, joilla tämä tavoite pyritään saavuttamaan. Tällaisia toimenpiteitä ovat esimerkiksi lintu- ja luontotyyppidirektiivien täytäntöönpanon tehostaminen ja sen varmistaminen, että merkittäviä edistysaskeleita otetaan EU:lle tärkeiden lajien ja luontotyyppien suotuisan suojeluaseman saavuttamiseksi. EU:n ympäristölainsäädännön yleisen täytäntöönpanon ja toimeenpanon osalta totean, että komissio aikoo laatia asiasta uuden tiedonannon myöhemmin tämän vuoden aikana. Tarkoituksena ei ole korvata aiemmin annettuja asiaa koskevia tiedonantoja, vaan ennemminkin kehittää niitä keskittymällä yleiseen rakenteeseen ja tietopohjaan, johon tämän ympäristöä koskevan säännöstön täytäntöönpano perustuu.

Tarkastelemme tämän aloitteen yhteydessä yksityiskohtaisesti kaikkia vaihtoehtoja EU:n tason seuranta- ja valvontavalmiuksien ja kansallisten tarkastusjärjestelmien vahvistamiseksi. On tunnustettava, että ympäristötarkastuksia koskevia EU:n oikeudellisia puitteita on jo kehitetty viime vuosien aikana, etenkin antamalla suositus jäsenvaltioissa toteutettavien ympäristötarkastusten vähimmäisvaatimuksista sekä sisällyttämällä useita säännöksiä alakohtaiseen ympäristölainsäädäntöön.

Tiedonantoa ollaan edelleen laatimassa, eikä tarkasta sisällöstä ole vielä sovittu. Järjestämme sidosryhmille ja asiasta vastaavien valiokuntien välityksellä myös parlamentille kuulemisia, jotta niiden jäsenillä on mahdollisuus esittää näkemyksensä ja antaa panoksensa.

  Kriton Arsenis (S&D). – (EN) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, kiitos yksityiskohtaisesta vastauksestanne. Odotamme kiinnostuneina EU:n uutta biologista monimuotoisuutta koskevaa strategiaa. Parlamentilla on tietenkin asiasta useita ajatuksia, ja aiommekin tarkastella asiaa.

Nagoyassa keskustelemamme kysymyksen ja strategian osalta haluaisin tarkemmin kysyä, voisitteko kommentoida sitä, miten olemme edistyneet Nagoyan päätösten ja etenkin ABS-pöytäkirjan täytäntöönpanossa. Mitä edistystä on tapahtunut? Minkälaiset määräajat tässä yhteydessä on asetettu? Olemmeko edistyneet merisuojelualueiden osalta? Tämä mainitaan Nagoyan tavoitteissa erikseen. Kuinka olemme edistyneet tämän asian osalta?

Mainitsitte myös, että biologista monimuotoisuutta pyritään edistämään myös YMP:ssä, joka on yksi välineistä, joilla voimme sitä suojella. Parlamentti on kuitenkin pyytänyt myös erämaiden ja tiettömien alueiden suojelua. Meidän on myös lisättävä tiedottamista Natura 2000 -alueista, etenkin maanviljelijöille. Mitä aiotte tehdä tämän asian osalta?

  Bernd Posselt (PPE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, haluaisin vain esittää teille yhden kysymyksen. Keskityttekö te vain luonnonsuojeluun ja villieläinten ja luonnonvaraisten kasvien suojeluun vai otatteko myös huomioon vanhat kotoperäiset lajit ja peltoviljelykasvit, joiden monimuotoisuus on vaakalaudalla?

  Gerben-Jan Gerbrandy (ALDE). - (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin lisätä vielä erään asian. Puhumme nyt biologisesta monimuotoisuudesta. Yhtenä kiireellisenä kysymyksenä on se, että tietyt jäsenvaltiot – myös oma kotimaani – yrittävät saada Euroopan unionia säätämään luontoa koskevassa lainsäädännössä alemmista tavoitteista. Haluaisinkin tietää, katsooko myös komission jäsen, että voisimme laskea tavoitteita, vai pitäisikö meidän pysytellä nykyisissä tavoitteissa.

  Janez Potočnik, komission jäsen. − (EN) Nagoyan ja edistymisemme osalta totean, että asiat kehittyvät melko hyvin ABS-pöytäkirjan osalta, joten huoleen ei ole syytä. Kääntämisessä on ilmennyt pieniä ongelmia, mutta olemme hyvällä mallilla sisällön suhteen. Olemmekin jo suunnittelemassa lainsäädännön laatimisen käynnistämistä, kun se on allekirjoitettu, joten voimme sen jälkeen edetä ratifiointimenettelyyn. Siihen kuluu hieman aikaa, mutta havaittavissa ei ole mitään suuria esteitä.

Merisuojelualueiden osalta olemme vielä jäljessä. Yritämme edistää asioita, ja koska teimme Nagoyassa sitoumuksia, meillä on EU:ssa entistä enemmän tehtävää – myös itse Natura 2000 -ohjelman takia ja tekemiemme sitoumusten takia.

YMP:n ja Natura 2000 -ohjelman rahoituksen osalta teen parhaani varmistaakseni, että tämä käy hyvin ilmi ensimmäisestä pilarista ja kolmannesta pilarista ja että biologiseen monimuotoisuuteen kiinnitetään asianmukaisesti huomiota tulevassa yhteisessä maatalouspolitiikassa. Laadimme komission jäsenten Dacian Cioloşin ja Connie Hedegaardin kanssa yhteisen kirjeen, jonka toimitimme ympäristöministerien neuvoston viimeisimpään kokoukseen. Esitimme kyseisessä kirjeessä kaikki näkökohdat ja suunnan, jonka haluamme niiden osalta ottaa.

Bernd Posseltin kysymyksen osalta totean, että kaikella sovitulla Natura 2000 -suojelulla suojellaan nykyisin noin 18:aa prosenttia EU:n maa-alueesta niin sanottujen Natura 2000 -alueiden avulla. Lisäksi sovellamme kahta direktiiviä. Toisena direktiivinä on lintudirektiivi ja toisena luontotyyppidirektiivi. Niissä määritetään erittäin selvästi, mitä suojellaan, miten, millä tasolla ja niin edelleen. Toisin sanoen kyseessä on laaja-alainen lainsäädäntö, eikä sitä sovelleta vain tiettyihin uhanalaisiin tai katoaviin lajeihin tai muihin vastaaviin. Haluamme toimia niin, että takaamme laajan suojelun, mutta itse asiassa EU:n alueilla on useita lajeja, jotka on luokiteltu uhanalaisiksi, mutta joiden tilanne on melko huono. Meidän on siis tehtävä enemmän.

Vastaus tavoitteita koskevaan kysymykseen on melko yksinkertainen. Tällä hetkellä emme saa keskittyä tavoitetasojen alentamista koskevaan kysymykseen, vaan ennemminkin vakavaan kysymykseen Natura 2000 -ohjelman täytäntöönpanosta, mikä tarkoittaa hallintasuunnitelmien laatimista ja riittävän rahoituksen varaamista. Tämä ei ole tässä tilanteessa helppoa, mutta ainakin sillä taataan jonkinlainen sijoittaminen tulevaisuuteen.

  Puhemies. − (EN) Nikolaos Chountisin laatima kysymys numero 28 (H-000122/11)

Aihe: Jätteiden käsittely Kreikassa

Vastauksessaan E-3732/2010⁽²⁾ komissio pitää kaatopaikkoja viimeisenä ja erittäin epätarkoituksenmukaisena ratkaisuna jätteiden käsittelyyn. Kreikassa edistetään 61 yhteisrahoitetun kaatopaikan rakentamista, mikä on herättänyt perusteltua vastustusta monien alueiden (Lefkimin, Grammatikon ja ennen kaikkea Keratean) asukkaiden keskuudessa, sillä näitä kehotetaan väkipakolla hyväksymään tämä ratkaisu, jota komissio luonnehtii viimeiseksi ja erittäin epätarkoituksenmukaiseksi. Hallituksen pakkomielle kyseiseen teknologiaan ja jätteiden keräämis- ja käsittelymenetelmiin, jotka se on valinnut, selittyy lehdistön mukaan kytköksillä ympäristöjärjestöihin, poliittisiin puolueisiin ja paikallishallinnon tahoihin, sillä niihin liittyy konkreettisia liiketaloudellisia etuja. Lehdistössä myös viitataan tässä yhteydessä uuteen talouspoliittiseen skandaaliin.

Kysyn komissiolta seuraavaa: Puuttumatta kunkin maan valintoihin, pitääkö se ympäristön ja sen suojelun kannalta suositeltavampana ympäristöjärjestöjen (muun muassa WWF:n, Greenpeacen ja Välimeri SOS -järjestön) ehdottamaa vaihtoehtoa, joka perustuu siihen, että jätteet lajitellaan niiden syntypaikalla kotitalouksissa sen sijaan, että ne kierrätettäisiin tehtaissa? Sitoutuuko se tutkimaan mahdollisimman pian näitä ehdotuksia lähettämällä valtuuskunnan, jonka tehtävänä on keskustella kaikkien asianosaisten tahojen kanssa?

  Janez Potočnik, komission jäsen. − (EN) Uudessa jätealan puitedirektiivissä jätehuollolle on luotu viisivaiheinen järjestelmä. Jätteiden synnyn estäminen katsotaan toivotuimmaksi vaihtoehdoksi. Sen jälkeen tulevat jätteiden valmistelu uudelleenkäyttöön, kierrättäminen ja muu talteenotto, myös energian talteenotto. Viimeisenä vaihtoehtona on hävittäminen kaatopaikoilla. Järjestelmästä voidaan poiketa tiettyjen erityisten jätevirtojen osalta.

Järjestelmästä poikkeavien jäsenvaltioiden on kuitenkin esitettävä sille vankat perustelut. Näin ollen jäsenvaltioiden on katsottava jätteiden hävittäminen kaatopaikoilla, joka on jätteitä koskevan järjestelmän alimmalla tasolla, vähiten suotuisaksi jätehuollon vaihtoehdoksi.

Paperin ja lasin kaltaisten jätemateriaalien puhtaus on edellytyksenä sille, että jätettä voidaan käyttää toissijaisena raaka-aineena tehdasteollisuudessa. Tämän takia kierrätettävien jätteiden erillinen kerääminen niiden syntypaikoilla on yleensä jätehuollon suotuisin menetelmä. Jätealan puitedirektiivin nojalla jäsenvaltioiden on ryhdyttävä vuoteen 2015 mennessä keräämään erikseen paperia, metallia, muovia ja lasia. Jäsenvaltioille on jälleen kerran annettu tiettyä liikkumavaraa niiden jätehuoltojärjestelmien mukauttamisessa erityisten kansallisten olosuhteiden mukaiseksi, etenkin siinä tapauksessa, että käytettävissä on erittäin tehokasta ja kehittynyttä lajitteluteknologiaa. Jos tällaista teknologiaa ei kuitenkaan ole käytettävissä, erillinen kerääminen syntypaikassa on edullisin ja helpoin vaihtoehto, jolla jätteistä voidaan saada laadukkaita toissijaisia raaka-aineita.

Kreikassa on vakavia ongelmia kaatopaikkojen laittoman käytön osalta. Kuten tiedätte, tuomioistuin antoi sille vuonna 2005 tuomion, koska sen alueella oli toiminut suuri määrä laittomia kaatopaikkoja. Ongelmaa ei ole vielä ratkaistu. Joulukuussa 2010 Kreikan viranomaiset kuitenkin antoivat toimintasuunnitelman, jonka mukaan kaikki laittomat kaatopaikat suljetaan tämän vuoden kesäkuun loppuun mennessä. Komissio on tyytyväinen tähän suunnitelmaan, myös uusien kaatopaikkojen rakentamiseen edellyttäen, että se on viimeisenä vaihtoehtona välttämätöntä pakollisia hygienianormeja vastaavan jätehuollon varmistamiseksi EU:n lainsäädännössä asetettujen vaatimusten mukaisesti.

EU:n kaatopaikkadirektiivissä säädettyjä normeja vastaavien kaatopaikkojen rakentaminen on jo edistysaskel verrattuna jätteiden laittomaan hävittämiseen. Komissio kehottaa Kreikan viranomaisia toteuttamaan suunnitelmansa ja rakentamaan kaatopaikkoja. Näihin ohjelmiin annetaan jo EU:n rahoitusta. Kreikan on kuitenkin tehtävä näitäkin toimenpiteitä enemmän ja siirryttävä pääasiallisina jätehuollon vaihtoehtoina toimivista kaatopaikoista nykyaikaiseen jätehuollon toimintatapaan, joka perustuu jätteiden talteenottoon ja kierrättämiseen.

Eurostatin uusimpien tilastotietojen mukaan noin 82 prosenttia yhdyskuntajätteestä viedään Kreikassa kaatopaikoille. Euroopan unionissa kyseinen keskiarvo on 38 prosenttia. Myös kierrätysalan suorituskyky on Kreikassa alhainen, ja vain 17 prosenttia yhdyskuntajätteestä kierrätetään.

Jätedirektiivin täytäntöönpano on komission ja henkilökohtaisesti itseni ensisijaisena tavoitteena. Valvomme kansallista jätepolitiikkaa arvioimalla jäsenvaltioiden jätehuoltosuunnitelmia. Odotamme Kreikalta ajan tasalle saatettua jätehuoltosuunnitelmaa. Valvomme myös tarkasti Kreikan toimintasuunnitelman täytäntöönpanoa ja kaikkien laittomien kaatopaikkojen sulkemista, myös EU:n rahoitusta saavia hankkeita koskevaa suunnitelmaa.

Valvomme myös EU:n rahoituksen käyttöä sen varmistamiseksi, että rahoitettavat hankkeet vastaavat jätelainsäädännössämme säädettyjä tavoitteita ja vaatimuksia. Kreikan tapauksessa on ratkaisevan tärkeää vähentää kaatopaikkoja ja lisätä kierrätysasteita keräämällä jätteitä erikseen ja hyödyntämällä kierrätettäviä materiaaleja.

Asianmukainen jätehuolto on katsottava mahdollisuudeksi, koska sillä voidaan lisätä liiketoimintaa ja luoda työpaikkoja kyseisessä valtiossa. Se on myös ratkaisevan tärkeä tekijä uusien resurssien riittävyyttä koskevien tavoitteiden saavuttamisessa parhaiden käytäntöjen soveltamisen avulla.

Lennän huomenna Kreikkaan, jossa vierailen kahden kokonaisen päivän ajan. Tietenkin keskustelemme siellä kaikista näistä asioista yksityiskohtaisesti.

  Nikolaos Chountis (GUE/NGL). – (EL) Arvoisa puhemies, komission jäsenen viimeinen huomautus herättää minussa toivoa. Arvoisa komission jäsen, kun te huomenna lähdette Kreikkaan, voisitteko vierailla Ateenan lähellä sijaitsevalla alueella, jolla paikalliset asukkaat ja poliisi ovat päivittäin ottaneet yhteen? Vammoilta ja muilta ongelmilta ei ole vältytty. Kyseiset asukkaat ovat jo neljän kuukauden ajan pitäneet leiriään kyseisellä alueella kaatopaikan takia. Pyydän tätä siksi, että – kuten kerroitte – meidän on suljettava kaatopaikkoja.

Kysymys kuuluu seuraavasti: jos tämä on vähiten toivottu vaihtoehto, miksi hyväksytte ympäristövaikutustenarviointeja, kun useissa laitoksissa – myös siinä, jossa luultavasti vierailette – jätettä loppujen lopuksi päätyy vesistöihin? Tämä on pöyristyttävää, ja ympäristövahingot – jos ette puutu asiaan, jos ette estä tätä taloudellista skandaalia, koska laitokset saavat yhteisrahoitusta Euroopan unionilta – ovat vääjäämättömiä.

Puuttukaa asiaa välittömästi, koska asiat eivät ole niin teoreettisia kuin kerroitte. Tästä huolimatta kiitän teitä.

  Janez Potočnik, komission jäsen. − (EN) Aion vierailla Ateenan lähellä sijaitsevissa paikoissa. Keskustelen ensimmäisenä päivänä kolmen Kreikan parlamentin valiokunnan kanssa, ja keskustelemme varmasti myös tästä asiasta. Tiedän tilanteen ja sen vakavuuden. Ehkäpä voisin kertoa teille, miksi me itse asiassa kannatamme ja jopa yhteisrahoitamme joitakin kaatopaikkoja, vaikka katsomme, että ne ovat jätejärjestelmässä suositeltujen vaihtoehtojen alhaisimmalla tasolla.

Ensimmäisenä ja ehdottomasti tärkeimpänä asiana, joka on huomioitava, on tietenkin ihmisten terveys, joten meidän on varmistettava, että sitä suojellaan kaikin mahdollisin keinoin. Mielestäni on tärkeää, että me todella yritämme löytää parhaita mahdollisia vaihtoehtoja, mutta joskus on vain edettävä pienin askelin.

Kaikkialta EU:n alueelta saamieni tietojen perusteella olen havainnut, että kun erilliset keräykset käynnistetään tosissaan tietyssä valtiossa, matka erittäin suureen kierrätysasteeseen ja yhdyskuntajätteiden erittäin vähäiseen hävittämiseen kaatopaikoilla on varsin lyhyt. Erillinen kerääminen onkin ratkaisevassa asemassa, ja kun se käynnistetään, asiat voivat edetä nopeasti. Valitettavasti kaatopaikat ovat joskus ainoa mahdollinen vaihtoehto, ja jos haluamme tässä yhteydessä huolehtia ihmisten terveydestä, meidän on sallittava ne.

  Puhemies. − (EN) Kysymyksiin, joihin ei ajanpuutteen vuoksi voitu vastata, vastataan kirjallisesti (ks. liite).

Kyselytunti on päättynyt.

(Istunto keskeytettiin klo 20.20 ja sitä jatkettiin klo 21.00.)

Puhetta johti
varapuhemies Rainer WIELAND

(1) Vastaus annettu 25.11.2010.

(2) Vastaus annettu 9.8.2010.