Sanatarkat istuntoselostukset

Keskiviikko 6. huhtikuuta 2011 - Strasbourg

14. Yhdistyneiden kansakuntien neljäs vähiten kehittyneitä maita käsittelevä konferenssi

  Puhemies. – (ES) Esityslistalla on seuraavana keskustelu neuvoston ja komission julkilausumista, jotka koskevat Yhdistyneiden Kansakuntien neljättä vähiten kehittyneitä maita käsittelevää konferenssia.

  Zsolt Németh, neuvoston puheenjohtaja. – (EN) Arvoisa puhemies, Euroopan unioni on täysin sitoutunut Istanbulissa 9.–13. toukokuuta 2011 järjestettävän Yhdistyneiden Kansakuntien neljännen vähiten kehittyneinä maita käsittelevän konferenssin onnistumiseen. Konferenssi tarjoaa mielestämme merkittävän mahdollisuuden vahvistaa vähiten kehittyneiden maiden tukemista.

Neuvosto antoi aivan hiljattain päätelmät, joita EU:n neuvottelijat käyttävät suuntaviivoina konferenssiin liittyvän valmisteluprosessin ja konferenssin aikana. On välttämätöntä asettaa vähiten kehittyneet maat etusijalle, kun pyrimme yhdessä saavuttamaan vuosituhannen kehitystavoitteet. Sen vuoksi sitoudumme edelleen vakaasti kaikkien näiden maiden osallistavan ja kestävän kehityksen edistämiseen. Ne ovat kansainvälisen yhteisön köyhimpiä ja heikoimpia jäseniä. Ne ovat myös erittäin herkkiä ulkopuolisille taloudellisille häiriöille, luonnonkatastrofeille ja ihmisen aiheuttamille katastrofeille sekä tartuntataudeille.

Tuemme voimakkaasti lopputulosta, jossa keskitytään aloihin ja toimiin, jotka tuovat näiden maiden erityistarpeita vastaavaa lisäarvoa ja joissa otetaan huomioon vuonna 2001 hyväksytystä Brysselin toimintaohjelmasta saadut kokemukset pyrkimällä johdonmukaisuuteen vuosituhannen kehitystavoitteiden kanssa ja asettamalla vähiten kehittyneille maille erityistavoitteita. Pitkän aikavälin sitoutuminen sopivia toimia käsittävän uudenlaisen kumppanuuden avulla on erittäin tärkeää nopeasti muuttuvassa maailmassa.

Euroopan unioni katsoo erityisesti, että Istanbulin konferenssin tuloksissa olisi käsiteltävä kolmea päätavoitetta. Ensinnäkin vähiten kehittyneiden maiden herkkyyttä ja arkuutta häiriöille on torjuttava ja niiden kykyä palautua häiriöistä on parannettava, toiseksi on luotava näiden maiden kestävän kehityksen kannalta suotuisa ympäristö ja kolmanneksi on edistettävä näiden maiden osallistavaa ja kestävää talouskasvua. Nämä tavoitteet ohjaavat edelleen Euroopan unionin keskusteluja vähiten kehittyneiden maiden kanssa koko valmisteluprosessin ja konferenssin ajan.

Euroopan unioni on aina johtanut kansainvälisen yhteisön toimia vähiten kehittyneiden maiden tukemiseksi ja on näiden maiden suurin avunantaja. EU on ollut menestyksekkäin kehitysyhteistyökumppani markkinoillepääsyä, alkuperäsääntöjä ja velkahelpotusta koskevien sitoumusten osalta. EU on edennyt merkittävästi virallisen kehitysavun antamisessa ja kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuudessa.

Joissakin vähiten kehittyneissä maissa talous on kasvanut hyvin ja kehitys on edennyt viime vuosikymmenen aikana, mutta kaiken kaikkiaan on tunnustettava, että edistys on ollut epätasaista. Tehtävää on vielä huomattavasti etenkin Saharan etelänpuolisessa Afrikassa ja maissa, joissa vallitsee sekä konflikti että herkkä tilanne. Tämän vuoksi EU toisti äskettäin virallisen kehitysavun määrää koskevan sitoumuksensa yhteydessä, että yhteisenä tavoitteena on antaa vähiten kehittyneille maille tukea 0,15–0,20 prosenttia bruttokansantuotteesta.

Vähiten kehittyneillä mailla on päävastuu omasta kehityksestään, joten avunantajamaan tuen olisi perustuttava vastaanottajamaan aloitteeseen ja täyteen omistajuuteen. Lisäksi Euroopan unioni korostaa vähiten kehittyneiden maiden kokonaiskehityksen sekä hyvän hallintotavan, demokratian, ihmisoikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon välistä keskinäistä riippuvuutta.

Lopuksi toteaisin, että olemme myös vakaasti sitä mieltä, että on kaikkien maiden velvollisuus auttaa kehitysmaita köyhyyden poistamisessa ja vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamisessa. Vähiten kehittyneissä maissa saavutettu edistys on yhteydessä kehitysyhteistyökumppanien politiikkojen laatuun ja johdonmukaisuuteen. Tukivälineiden ja nykyisten sitoumusten täyttämisen tehokkuutta ja vaikuttavuutta olisi sen vuoksi parannettava ponnekkain toimin. EU on useasti kehottanut muita avunantajia täyttämään sitoumukset. Nousevan talouden maiden olisi myös tuettava vähiten kehittyneitä maita kohtuullisella osuudella.

  Štefan Füle, komission jäsen. – (EN) Arvoisa puhemies, komissio on sitoutunut Istanbulissa järjestettävän Yhdistyneiden Kansakuntien neljännen vähiten kehittyneitä maita käsittelevän konferenssin onnistumiseen. Tavoitteena on elvyttää poliittista tahtoa, jotta voidaan edistää vähiten kehittyneiden maiden osallistavaa kasvua, kestävää kehitystä ja köyhyyden poistamista. Vakaa sitoutumisemme ilmaistaan viime viikolla 31. maaliskuuta annetuissa neuvoston päätelmissä, jotka sisältävät suuntaviivat EU:n osallistumiselle vähiten kehittyneitä maita käsittelevään tulevaan konferenssiin. Olen oikein iloinen siitä, että parlamentti on vahvasti edustettuna konferenssiin osallistuvassa valtuuskunnassa.

Monien vähiten kehittyneiden maiden kehityksessä on tapahtunut edistystä, mutta edistys on ollut epätasaista ja tehtävää on vielä huomattavasti. Ryhmästä ovat päässeet pois liian harvat maat, ja useimmat maat ovat jääneet jälkeen vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamisessa. Meidän, sekä avunantajien että vähiten kehittyneiden maiden, on hyödynnettävä joidenkin vähiten kehittyneiden maiden menestyksestä ja Brysselin toimintaohjelman täytäntöönpanosta saatuja tärkeitä kokemuksia.

Yleinen kumppanuus ja keskinäinen vastuu ovat elintärkeitä konferenssin onnistumisen kannalta. Kehitys on yhteinen haaste. Kehitysmailla on päävastuu omasta kehityksestään. Ne suunnittelevat ja toteuttavat asianmukaisia toimia ja huolehtivat hyvän hallintotavan saavuttamisesta.

EU on ollut vähiten kehittyneiden maiden menestyksekkäin kehitysyhteistyökumppani markkinoillepääsyä, alkuperäsääntöjä ja velkahelpotuksia koskevien sitoumusten osalta. Euroopan unioni on näiden maiden suurin avunantaja ja edennyt merkittävästi virallisen kehitysavun antamisessa, sillä EU on kolminkertaistanut apunsa näille maille viime vuosikymmenen aikana.

Istanbulissa Euroopan unioni kehottaa muita avunantajia ja kehitysyhteistyökumppaneita yhtä suuriin sitoumuksiin ja kunnianhimoisiin tavoitteisiin. Kehittyneiden maiden velvollisuus on auttaa kehitysmaita köyhyyden poistamisessa. Yleisen kumppanuuden toteuttamiseksi myös nousevan talouden maiden olisi tehtävä osuutensa.

Kestävä kehitys sekä pitkäaikainen oikeudenmukainen ja osallistava kasvu ovat välttämättömiä kaikille näille maille. Yksityinen sektori on tässä suhteessa keskeisessä asemassa ja voi vaikuttaa valtavasti ihmisten elämään luomalla hyvinvointia ja työpaikkoja.

Kauppa tarjoaa huomattavat mahdollisuudet kasvun ja työllisyyden edistämiseen. Tästä huolimatta Euroopan unioni haluaa korostaa vähiten kehittyneiden maiden kehityksen sekä ihmisoikeuksien, sukupuolten tasa-arvon, demokratian, hyvän hallintotavan, rauhan ja turvallisuuden välistä keskinäistä riippuvuutta.

Vähiten kehittyneissä maissa saavutettu edistys on yhteydessä kehitysyhteistyökumppanien politiikkojen laatuun ja johdonmukaisuuteen. Tämän vuoksi tukivälineiden tehokkuutta ja vaikuttavuutta sekä kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuutta olisi parannettava voimakkain toimin.

Puheenjohtajavaltio esitti jo kolme ensisijaista tavoitetta, joten haluan vain lisätä, että myös vähiten kehittyneiden maiden pääsemistä pois tästä ryhmästä olisi edistettävä johdonmukaisesti. Euroopan unioni aikoo vaatia järjestelmällisempiä mekanismeja, joiden avulla voidaan myöntää väliaikaisia myönnytyksiä ja tukea ryhmästä pois pääseville maille. Komissio on vakuuttunut siitä, että antamalla toimille uutta vauhtia voidaan lisätä merkittävästi vähiten kehittyneiden maiden ryhmästä ensi vuosikymmenellä pois pääsevien maiden määrää.

Puhetta johti
varapuhemies Stavros LAMBRINIDIS

  Eleni Theocharous, PPE-ryhmän puolesta. – (EL) Arvoisa puhemies, arvoisa ministeri, arvoisa komission jäsen, arvoisa neuvoston puheenjohtaja Németh, totesitte aivan oikein, että neuvoston päätelmiä on Euroopan unionin tekemien sitoumusten yhteydessä täydennettävä tehokkailla toimilla, jotta voidaan edistää koko asiaa. Euroopan parlamentin edustuksella on tietysti Istanbulissa järjestettävässä vähiten kehittyneitä maita käsittelevässä YK:n konferenssissa tukenaan hyvä päätöslauselma, jossa ilmaistaan parlamentin kanta mielestäni tyydyttävästi. Edustuksen asemaan liittyy kuitenkin ongelma, koska parlamentin edustajat eivät voi tarkkailijoina puuttua suoraan asioiden käsittelyyn. Mielestäni olisi tärkeää, että komissio ja sen puheenjohtaja Barroso toimisivat muuttaakseen tämän tilanteen. Euroopan unionissa ei voida saavuttaa kasvua ja turvallisuutta eikä hallita maahanmuuttovirtoja, jos noin miljardi ihmistä elää kurjuudessa ja köyhyydessä.

Näyttää siltä, että vähiten kehittyneiden maiden kehitystä edistäviä toimia on tarkistettava, koska köyhyyskierteen katkaisemiseen käytettävät mekanismit vaikuttavat tehottomilta. Tosin huonosta menestyksestä voidaan syyttää myös vähiten kehittyneitä maita.

Haluan huomauttaa, että ulkopuoliset käyttävät hyväksi kehitysmaiden rikkauksia ja että demokratiavaje, korruptio ja epävarmuus ovat näissä maissa hallitsevia piirteitä. Tämä johtaa koulutuksen, terveydenhuollon, liikenteen, viestinnän, alkutuotannon, maatalouden, pankkialan ja julkishallinnon perusinfrastruktuurien puutteeseen. Mielestäni Istanbulissa voitaisiin hyväksyä mekanismeja, joilla parannetaan köyhyyttä koskevaa lähestymistapaa.

  Thijs Berman, S&D-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, seitsemän prosentin talouskasvu, huomattava kasvu perusasteen koulutukseen osallistuvien lasten määrässä, suurempi määrä maita, joissa kansalaiset vaativat demokratiaa – Afrikan vähiten kehittyneissä maissa on tapahtunut paljon edistystä viimeksi kuluneiden kymmenen vuoden aikana. Näissä maissa on tehty työtä paremman hallintotavan luomiseksi ja otettu käyttöön niiden omia taloudellisia resursseja. Rikkaat maat ovat auttaneet etenkin velkahelpotuksen avulla ja varmistamalla rokotteiden saatavuuden. Päämäärää ei ole kuitenkaan vielä saavutettu, koska köyhimpien maiden nopea talouskasvu ei ole kulkenut käsi kädessä köyhyyden suhteellisen vähenemisen kanssa.

Köyhimpien maiden luettelo on pysynyt vuosikymmenien ajan käytännöllisesti katsoen muuttumattomana. Alle yhdellä Yhdysvaltain dollarilla päivässä elävien ihmisten määrä on pienentynyt, mutta alle kahdella dollarilla päivässä elävien määrä pysyy ennallaan. Rikkaat maat ovat pitäneet korruptoineet hallinnot vallassa pikemminkin kuin pohtineet vaurauden oikeudenmukaista jakoa. Sen vuoksi on järjetöntä ja kyynistä todeta, ettei kehitystyö toimi. Emme ole antaneet sille riittävästi mahdollisuuksia.

Istanbulissa järjestettävässä YK:n konferenssissa on tehtävä tämän perusteella tiettyjä päätelmiä. On kiinnitettävä paljon enemmän huomiota vaurauden tasapuoliseen jakautumiseen köyhimmissä maissa. Näin saavutetaan vakaus ja hyvinvoinnin oikeudenmukainen jakautuminen. Jännitteet poistuvat ja saadaan rauha. Sosiaalinen oikeudenmukaisuus edistää taloudellista kehitystä paljon enemmän kuin pienen joukon johtamissa diktatuureissa vallitseva eriarvoisuus. Demokratiat saavuttavat hyvinvoinnin oikeudenmukaisen jakautumisen paljon nopeammin kuin diktatuurit. Hyvä hallintotapa edistää vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamista.

Lisäksi on tehtävä enemmän kansanterveyden edistämiseksi. Köyhässä maassa elävälle perheelle sairastuminen merkitsee taloudellista katastrofia. Sairastuminen on ylellisyyttä, johon kellään ei ole varaa. Tämän vuoksi on edistettävä terveydenhuollon rahoittamista sairausvakuutuksen avulla, jotta käytettävissä on paitsi rokotteita myös hyviä sairaaloita ja terveysasemia.

  Charles Goerens, ALDE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, maailman bruttokansantuote kasvoi 19 000 miljardia Yhdysvaltain dollaria vuosina 1980–2011. Tämän kasvun ansiosta meillä pitäisi olla riittävästi varoja äärimmäisen köyhyyden poistamiseen. Tämä laskelmista.

Köyhimpien osan parantaminen ei ole yhtä suoraviivaista. Politiikassa on tehtävä selkeitä valintoja. Ensinnäkin kehitysyhteistyöohjelmissa on keskityttävä köyhimpiin maihin.

Toiseksi ensimmäisestä kohdasta johtuen on asteittain vetäydyttävä nousevan talouden maista. Kiinalla, Yhdysvaltojen päälainanantajalla, on käytössään riittävästi varoja rajojensa sisäpuolella vallitsevan köyhyyden poistamiseen.

Kolmanneksi tarvitsemme lujaa kumppanuutta vähiten kehittyneiden maiden kanssa. Niiden on tehtävä suurin osa työstä. Me voimme vain auttaa niitä osaamisemme, asiantuntemuksemme ja poliittisen tahtomme avulla. Emme voi tehdä sen enempää tai vähempää.

Lopuksi huomauttaisin vielä, että koska olemme suurin avunantaja, meidän eli Euroopan unionin on otettava konferenssissa johtava rooli.

  Nirj Deva, ECR-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, haluan kiittää jäsen Theocharousia siitä, että hän otti esiin Euroopan parlamentin asemaa kansainvälisissä konferensseissa koskevan kysymyksen. Olemme yksi EU:n kolmesta päätoimielimestä, joten asiaa on tarkasteltava hyvin pian tai syntyy ongelmia. EU on kehitysmaiden suurin avunantaja maailmassa. Olemme kolminkertaistaneet avun viime vuosina, mutta köyhyys on lisääntynyt eikä vähentynyt.

Noin kymmenen vuotta sitten Pascal Lamy ja kehitysyhteistyövaliokunta käynnistivät "Everything but Arms" -aloitteen. Tämä parlamentti muutti sen vähitellen "Anything but Farms" -aloitteeksi. Maailman vähiten kehittyneillä mailla ei ole teollisuustuotannon kapasiteettia, vaan niillä on maataloustuotannon kapasiteettia. Jos todella halutaan poistaa köyhyys ja auttaa näitä ihmisiä, on lisättävä näiden maiden kaupankäyntikapasiteettia. Köyhyyttä ei vähennetä kehitysavulla vaan kaupankäynnillä. Köyhyyden vähentämiseksi ja kaupankäynnin lisäämiseksi on parannettava maiden kykyä viedä niitä tuotteita, joita ne voivat viedä, eli maa- ja kalatalouden tuotteita ja niin edelleen. Emme kuitenkaan tee niin.

Olemme asettaneet tiukkoja vaatimuksia, jotka ovat hyvin tärkeitä EU:n kuluttajien terveyden kannalta, mutta emme auta vähiten kehittyneiden maiden valmiuksien parantamisessa. Näin ollen 51 maasta vain kolme on päässyt pois vähiten kehittyneiden maiden ryhmästä. Meidän on tehostettava toimiamme. Muutoin vain huiputamme itseämme ja vähiten kehittyneitä maita.

  Gabriele Zimmer, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, haluan kysyä neuvoston ja komission edustajilta, miksi heidän mielestään tätä asiaa on käsiteltävä puhekuplin. Mielestäni emme auta ketään jättämällä toteamatta selvästi, että Istanbulin konferenssin valmisteluvaiheessa jäsenvaltioiden ja Euroopan unionin on lopultakin täytettävä kaikki velvollisuutensa ja ettemme voi hyväksyä sitä, että jäsenvaltiot pakoilevat yhä enemmän vastuutaan.

Ei ole hyväksyttävää, että miljardi ihmistä elää vielä nälässä, suurin osa heistä vähiten kehittyneissä maissa eli maailman köyhimmissä maissa. Ei voida myöskään hyväksyä sitä, ettei suurin osa kehitysavustamme kohdistu maatalouden tukemiseen ja kehittämiseen. Tähän tarkoitukseen käytetyn avun osuus on pienentynyt viime vuosina nopeasti, vaikka miljardi ihmistä kärsii nälkää. Minusta alkaa pikkuhiljaa tuntua siltä, että on kyynistä todeta, että toivomme vähiten kehittyneiden maiden kyvyn kestää häiriöitä paranevan.

Kehotan teitä ryhtymään erityisiin toimiin ongelmien käsittelemiseksi ja tekemään konkreettisia sitoumuksia, joilla vähiten kehittyneitä maita voidaan todella auttaa.

  Philip Claeys (NI). – (NL) Arvoisa puhemies, tuleva vähiten kehittyneitä maita käsittelevä YK:n huippukokous tarjoaa hyvän mahdollisuuden keskustella siitä, onko kehitysapu järkevää vai itse asiassa järjetöntä. Määrää koskeva perustelu, jonka mukaan taloudellista kehitystä tapahtuu sitä enemmän, mitä enemmän apua annetaan, on täysin menettänyt uskottavuutensa.

Haluan käyttää puheenvuoroni esittäen lainauksen kenialaisen taloustieteilijän James Shikwatin Der Spiegel online -lehdelle 7. huhtikuuta 2005 esittämästä toteamuksesta. Lainaus kuuluu seuraavasti: "Kehitysavulla pidetään yllä laajaa byrokratiaa, edistetään korruptiota ja välinpitämättömyyttä ja opetetaan afrikkalaisia kerjäämään eikä olemaan muista riippumattomia."

Lisäksi kehitysapu heikentää paikallisia markkinoita ja hävittää kaiken aloitteellisuuden, jota nimenomaan kaivattaisiin kipeästi. Kuulostaapa kuinka järjettömältä tahansa, mutta kehitysapu on yksi syy Afrikan ongelmiin. Jos länsimaat lopettaisivat kehitysavun maksamisen, tavalliset afrikkalaiset eivät edes huomaisi sitä. Se olisi kova isku vain valtion virkamiehille. Sen sijaan, että jaamme lisää rahaa, tarvitaan siis vähemmän korruptiota sekä enemmän aloitteellisuutta ja itsenäisyyttä.

(Puhuja suostui vastaamaan sinisen kortin kysymykseen työjärjestyksen 149 artiklan 8 kohdan mukaisesti.)

  Thijs Berman (S&D). – (NL) Hyvä jäsen Claeys, oletteko kanssani samaa mieltä siitä, että Länsi-Euroopan rikkaiden maiden ja Yhdysvaltojen intressit ovat johtaneet siihen, että diktaattorit ovat pysyneet vallassa, minkä vuoksi kehitysapu on usein epäonnistunut, koska apu on päätynyt vääriin taskuihin, emmekä ole koskaan tehneet mitään sen estämiseksi, koska olemme halunneet säilyttää "vakauden", jota ei itse asiassa ole voinut vakaudeksi kutsua, kuten Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän tapahtumat ovat osoittaneet? Demokratian puolustaminen merkitsee demokraattien puolustamista kehitysmaissa ja sitä, että annetaan diktaattorien kaatua samalla kun jatketaan kehitysavun antamista.

  Philip Claeys (NI). – (NL) Hyvä jäsen Berman, olen osittain samaa mieltä kanssanne. On todellakin meidän syytämme, että jotkut diktaattorit ovat voineet pysyä vallassa. Tarkoitan esimerkiksi Kuubaa koskevaa EU:n politiikkaa. Fidel Castroa on pidetty kumppanina, jonka kanssa voimme käydä kauppaa. Tällaisesta olisi luovuttava. Meidän olisi neuvoteltava vain sellaisten henkilöiden kanssa, jotka on valittu demokraattisesti ja joilla on myös valta toteuttaa demokratia omassa maassaan.

  Filip Kaczmarek (PPE). – (PL) Arvoisa puhemies, termi "vähiten kehittyneet maat" syntyi 40 vuotta sitten. Tavoitteena oli auttaa kehittyneitä maita ja muita avunantajia tunnistamaan ne maailman yhteisöt, jotka tarvitsivat apua kipeimmin. Yhdistyneiden Kansakuntien käyttämä "vähiten kehittyneen maan" määritelmä ei perustu pelkästään henkeä kohti laskettuihin tulotasoihin, vaan siinä otetaan huomioon myös inhimillinen pääoma ja taloudellisen kehityksen ongelmat. Maantieteellisesti nämä maat jakautuvat hyvin selvästi, sillä valtaosa niistä sijaitsee Afrikassa. On sen vuoksi oikein, että Euroopan unioni kiinnittää erityistä huomiota tähän mantereeseen.

Perusongelmana on, että vähiten kehittyneiksi maiksi luokiteltavien maiden määrä kasvaa. Vain kolme maata on kehittynyt niin paljon, että ne ovat päässeet pois tästä ryhmästä. Tämän vuoksi YK:n konferenssissa olisi tarkasteltava vakavasti, miten voidaan ottaa käyttöön tehokas, mitattava ja helposti seurattava strategia, jonka avulla maat voisivat päästä pois vähiten kehittyneiden maiden ryhmästä. Olen tyytyväinen, että Euroopan komissiolla ja neuvostolla on ehdotuksia, jotka voivat olla avuksi tässä prosessissa. Näistä yksi on osallistavan kasvun edistäminen. Tiedän, että tämä termi huolestuttaa joitakin parlamentin jäseniä, koska he eivät usko, että kasvu olisi todella osallistavaa. Toisaalta ilman kasvua emme voi kehittää kehitysmaiden taloudellisia mahdollisuuksia.

  Kriton Arsenis (S&D). – (EL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, tarvitaan konkreettinen tavoite, joka voidaan hyväksyä Istanbulin konferenssissa. Tavoitteen olisi oltava vähiten kehittyneiden maiden määrän puolittaminen nykyisestä määrästä. Tämä kuulostaa itsestään selvältä, mutta viimeksi kuluneiden 30 vuoden aikana vain kolme maata on päässyt pois vähiten kehittyneiden maiden ryhmästä.

Tavoitteen saavuttamiseksi meidän on noudatettava sitoumuksiamme ja annettava 0,15–0,20 prosenttia vuotuisesta bruttokansantuotteestamme näille maille kehitysapuna. Yhtä tärkeää on taata kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuus. Emme voi toisaalta antaa näille maille rahaa ja toisaalta periaatteessa varastaa niiltä niiden kanssa solmimiemme epäoikeudenmukaisten kauppasopimusten avulla. Meidän on maksettava rahallinen velkamme, mikä tarkoittaa myös investoimista näihin maihin, jotta ne voivat sopeutua ilmastonmuutokseen ja torjua sitä ja jotta voimme maksaa sen velkamme, joka on kertynyt epäoikeudenmukaisen yhteisen maatalouspolitiikkamme vuoksi. Tämän vuoksi meidän on edistettävä näiden maiden elintarvikeomavaraisuutta tukemalla niiden perinteistä maataloutta sekä paikallisia resursseja, viljelykasveja ja markkinoita ja estämällä keinotteluun liittyvät hyökkäykset, maatalousmaan valtaukset ja siemenmonopolit, jotka uhkaavat meitä kaikkia ja erityisesti näitä heikossa asemassa olevia maita.

(Puhuja suostui vastaamaan sinisen kortin kysymykseen työjärjestyksen 149 artiklan 8 kohdan mukaisesti.)

  Nirj Deva (ECR). – (EN) Arvoisa puhemies, onkohan arvoisa jäsen kanssani samaa mieltä siitä, että varastamme kehitysmailta. Hän nimittäin käytti hyvin voimakasta sanaa "varastaa". Annamme esimerkiksi kaksi miljoonaa euroa Atlantin rannikon edustalla sijaitsevan pienen saaren kalataloudelle 7 000 tonnista tonnikalaa ja myymme tonnikalan Euroopan kaduilla 235 miljoonalla eurolla. Muutamme siis kaksi miljoonaa euroa 235 miljoonaksi euroksi. Näin kalastuspolitiikkamme toimii.

  Kriton Arsenis (S&D). – (EL) Arvoisa puhemies, jäsen Deva on oikeassa. Euroopan unionin ja näiden maiden väliset kalastussopimukset ovat pitkälti asia, jota on tarkasteltava perusteellisesti uudelleen. Sopimukset ovat välttämättömiä, mutta Euroopan unionin on myös toimittava mahdollisimman toteuttamiskelpoisella tavalla tehdessään näiden maiden kanssa kalastussopimuksia. Meidän on kuitenkin myös tarkistettava, onko kalastuksesta korvaukseksi maksamamme rahamäärä riittävä ja käytetäänkö se kehitysapuna, jotta voidaan viime kädessä vahvistaa näitä maita niin, että ne pääsevät pois vähiten kehittyneiden maiden ryhmästä.

  Marek Henryk Migalski (ECR). – (PL) Arvoisa puhemies, neuvoston puheenjohtaja Németh ei ole oikeassa ollessaan optimistinen vähiten kehittyneiden maiden pääsyssä pois tästä ryhmästä, kun taas jäsenet Deva, Kaczmarek ja Arsenis ovat oikeassa todetessaan, että viimeksi kuluneiden kymmenen vuoden aikana vain kolme maata – Botswana, Kap Verde ja Malediivit – ovat päässeet pois tästä ryhmästä. Tämä tarkoittaa itse asiassa sitä, että köyhyyden tärkein syy on politiikka. On nimittäin varakkaita maita, joilla ei ole ollenkaan luonnonvaroja, kuten Sveitsi ja Japani, ja toisaalta maita, joilla on runsaasti luonnonvaroja, mutta jotka ovat silti köyhiä. Tämä osoittaa, että köyhyyden syy on politiikka eikä päinvastoin. Tämän vuoksi EU:n on paitsi annettava vähiten kehittyneille maille apua ja käytävä kauppaa niiden kanssa myös annettava niille poliittista tukea, joka johtaa näiden maiden vakautumiseen ja demokratisoitumiseen. Näin meidän on tehtävä.

  Elena Băsescu (PPE). – (RO) Arvoisa puhemies, Yhdistyneiden Kansakuntien neljäs vähiten kehittyneitä maita käsittelevä konferenssi tarjoaa hyvän tilaisuuden tarkastella kaupan kehittämiseksi annettavaa kansainvälistä apua. Tällä maaryhmällä on taloudellisia ongelmia rahoituskriisin jälkeisten maailmantalouden muutosten vuoksi. Peruselintarvikkeiden hintojen vakaa nousu on akuutti ongelma, jota ei voida jättää huomiotta.

Kaupan kehittämiseksi annettavan avun päätavoitteena on parantaa näiden 48 maan kansallista ja kansainvälistä kilpailukykyä. Tässä yhteydessä korostaisin, että vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamisen kannalta on tärkeää poistaa köyhyys ja käyttää myönnettävä taloudellinen apu tehokkaasti. Mielestäni kehitysmaat kannattaa ottaa mukaa tähän prosessiin, sillä niillä on kokemusta kaupankäynnin välineiden uudistamisesta.

  Mariya Nedelcheva (PPE). – (FR) Arvoisa puhemies, vähiten kehittyneissä maissa saavutettu edistys ilmentää meidän ja kansainvälisen yhteisön kehitysyhteistyöpolitiikan menestystä. Vähiten kehittyneiden maiden ryhmään luokiteltavien maiden määrän kasvu on selvä osoitus siitä, että meidän on aika tarkistaa politiikkaamme, välineitämme ja resurssejamme. Köyhimmät maat ovat hyvin herkkiä sodille, kriiseille ja köyhyydelle. Tämän vuoksi on hyvin tärkeää, että jatkamme työtä rauhan, vakauden, demokratian ja ihmisoikeuksien edistämiseksi.

Työssä on otettava huomioon myös kolme muuta tekijää. Ensinnäkin on tarkasteltava uudelleen sisäisiä tekijöitä, kuten korruptiota, demokratian turvallisuustakeiden puutetta ja omistusoikeuksien porsaanreikiä, joiden vuoksi nämä maat pysyvät kehitysmaina.

Toiseksi on kehitettävä taloutta koskevaa lähestymistapaa tukemalla entistä enemmän maanviljelijöitä ja pk-yrityksiä sekä valtion varojen hyvää käyttöä uusien välineiden luomiseksi.

Kolmanneksi tukivälineet on kohdistettava entistä paremmin ja on varmistettava, että ne ovat sopusoinnussa vuosituhannen kehitystavoitteiden kanssa. Jos yleistä kehitysyhteistyöpolitiikkaa sopeutetaan vastaamaan kunkin maan todellisia tarpeita sekä kannustamaan yksityisen sektorin ja kansalaisyhteiskunnan osallistumista, pystymme vastaamaan paremmin seuraavan vuosikymmenen haasteisiin.

  Ricardo Cortés Lastra (S&D). – (ES) Arvoisa puhemies, avunantajamaat hyväksyivät kymmenen vuotta sitten Brysselissä vähiten kehittyneitä maita koskevan toimintaohjelman. Silloin asetettiin näiden maiden äärimmäisen köyhyyden poistamista koskevia tavoitteita.

Me kaikki tiedämme, että vähiten kehittyneet maat kärsivät eniten maailmanlaajuisten kriisien vaikutuksista, olipa sitten kyse talous-, rahoitus- tai ympäristökriiseistä taikka elintarvikkeiden hinnannousun aiheuttamasta kriisistä.

Emme ole kuitenkaan saavuttaneet kymmenen vuotta sitten asettamia tavoitteitamme. Vain kaksi maata vähiten kehittyneiden maiden ryhmään kuuluvasta 48 maasta on päässyt pois tästä ryhmästä.

Tämä on ratkaiseva hetki. Istanbulissa järjestettävässä Yhdistyneiden Kansakuntien neljännessä konferenssissa tarkastellaan tähän mennessä tehtyä työtä ja laaditaan uusi toimintaohjelma.

Meidän on uudistettava sitoumuksemme vähiten kehittyneille maille ja osoitettava, että olemme oppineet edellisen kauden kokemuksista ja että pystymme antamaan tehokasta ja laadukasta tukea, jonka avulla voimme saavuttaa tavoitteemme, emme vuonna 2012, mutta vuonna 2015 saavuttamalla vuosituhannen kehitystavoitteet.

  Catherine Stihler (S&D). – (EN) Arvoisa puhemies, kolme keskeistä teemaa – vähiten kehittyneiden maiden haavoittuvuus, kestävä kehitys ja talouskasvun edistäminen – ovat kaikki hyviä. Haluan kuitenkin kysyä, keskustellaanko konferenssissa elintarviketurvasta.

Aiemmin mainittiin Saharan etelänpuolinen Afrikka, jossa 80 prosenttia maanviljelijöistä on naisia. Jos voimme auttaa kehittämällä entistä parempia maanviljelystekniikoita, investoimalla maailmassa kaikkein heikoimmassa asemassa oleviin ja auttamalla heitä hankkimaan itse ravintonsa, voimme edistää valtavasti maailman köyhimpien terveyttä ja hyvinvointia.

Toivotan parlamentista konferenssiin lähtevälle valtuuskunnalle menestystä. Odotan myös innolla kaikkien konferenssiin osallistuvien raporttia, jonka kuulemme heidän palattuaan.

  Norica Nicolai (ALDE). – (RO) Arvoisa puhemies, uskon vakaasti, että Euroopan parlamentti vastaa niistä tuloksista, jotka Euroopan unioni on saavuttanut köyhyyden torjunnassa maailmanlaajuista solidaarisuutta edistävän hankkeen yhteydessä. Olen myös täysin vakuuttunut siitä, että olemme parlamentti, joka huolehtii EU:n veronmaksajien varojen käyttöön liittyvästä vastuustaan. Mielestäni tämän konferenssin olisi tarjottava myös meille mahdollisuus arvioida edistämäämme solidaarisuusmallia. Jos nimittäin tarkastellaan vähiten kehittyneitä maita, havaitaan, että köyhimmät maat ovat edelleen köyhiä, kun taas rikkaissa maissa pystytään ylläpitämään tiettyä elintasoa.

Meidän on tarkasteltava uudelleen sitä mallia, jota käytämme apua myöntäessämme, ja antamaamme tukea, koska vaarana on, että tästä tuesta tulee vastaanottajamaille haitallista.

  João Ferreira (GUE/NGL). – (PT) Arvoisa puhemies, olemme tässä keskustelussa keskustelleet maailman köyhimmistä ja heikoimmassa asemassa olevista maista. Kyse on lähes 50 maasta, joiden asukkaat kärsivät sen vuoksi, että Yhdistyneiden Kansakuntien peräkkäisten konferenssien suositusten täytäntöönpano on epäonnistunut. Nämä maat eivät ole köyhiä väistämättömän kohtalon tai luonnon asettamien rajoitteiden vuoksi. Päinvastoin maista useilla on erittäin runsaasti luonnonvaroja.

Pikemminkin syynä on sen järjestelmän epäoikeudenmukaisuus ja epäinhimillisyys, joka on maailman taloudellisen ja sosiaalisen järjestelmän vallitsevana muotona ja jota pidetään yllä epäsuhtaisilla suhteilla, jotka luovat ja lisäävät eriarvoisuutta. Kaikki on seurausta vapaasta kaupasta, rahoitusmarkkinoiden sääntelyn purkamisesta, pääomien laittomasta mutta sallitusta pakenemisesta veroparatiiseihin sekä luonnonvaroja koskevien kiistojen ruokkimista sodista ja konflikteista. Näiden kansojen vapautuminen ja kotimaiden kehitys on mahdollista vain murtamalla tämän järjestelmän perustus ja soveltamalla aitoa ja solidaarisuuteen perustuvaa yhteistyö- ja kehitysapupolitiikkaa.

  Štefan Füle, komission jäsen. – (EN) Arvoisa puhemies, tämä mielenkiintoinen keskustelu osoittaa mielestäni, että meillä kaikilla on samat tavoitteet. Tämä käy ilmi myös poliittisten ryhmien esittämästä yhteisestä päätöslauselmaesityksestä. Haluan erityisesti mainita seuraavat yhteiset päätavoitteet. Ensinnäkin konferenssin olisi oltava tuloshakuinen ja Euroopan unionin olisi täytettävä sitoumuksensa.

Tavoitteena on tukea maita, jotta ne pääsevät pois vähiten kehittyneiden maiden ryhmästä. Olemme antaneet markkinoillepääsyä ja velkahelpotusta koskevia sitoumuksia ja sitoutuneet käyttämään tietyn osuuden virallisesta kehitysavusta vähiten kehittyneiden maiden tukemiseen. Kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuudella on tietenkin edistettävä vähiten kehittyneiden maiden köyhyyden torjuntaa kaikilla aloilla. Kuten jäsen Stihler aivan oikein totesi, etusijalle on asetettava elintarviketurva, maatalous ja infrastruktuurit. Kauppa on todellakin hyvin keskeisessä asemassa, kuten jäsen Deva totesi.

Olemme kaikki tunnustaneet, että vähiten kehittyneet maat ovat vastuussa omasta kehityksestään, minkä vuoksi tarvitaan entistä tehokkaampi verotusjärjestelmä ja verotusasioissa on noudatettava hyvää hallintotapaa kansallisten varojen lisäämiseksi.

Toteaisin vielä, että vähiten kehittyneet maat kärsivät vastaisuudessa eniten ilmastonmuutoksesta. Ne eivät kuitenkaan ole käytännöllisesti katsoen ollenkaan vastuussa ilmastonmuutoksesta, joten meidän velvollisuutemme on auttaa niitä sopeutumaan siihen.

Lopuksi toteaisin, että Euroopan parlamentti on aina tukenut voimakkaasti vähiten kehittyneiden maiden asiaa. Uskon, että näin on vastaisuudessakin.

  Zsolt Németh, neuvoston puheenjohtaja. – (EN) Arvoisa puhemies, virallisen kehitysavun määrästä toteaisin, että sitten vuoden 2002, jolloin neuvosto antoi sitoumuksensa Montereyn konferenssissa, neuvosto on toistanut, että on tarpeen ottaa käyttöön kaikki muutkin kehitykseen käytettävissä olevat varat – ensisijaisesti kotimaiset varat, joita täydennetään toteutettavissa olevilla innovoivilla rahoitusjärjestelyillä – sekä kehittyneiden maiden, yksityisen sektorin ja nousevan talouden maiden antama tuki.

Huhtikuussa 2011 antamissaan uusimmissa päätelmissä neuvosto huomautti, että EU harkitsee vakavasti ehdotuksia innovatiivisiksi rahoitusjärjestelmiksi, joiden avulla voidaan saada huomattavat tulot. Tavoitteena on varmistaa ennakoitavissa oleva rahoitus kehitykseen erityisesti köyhimmille ja haavoittuvimmille maille. Olen komission jäsenen Fülen kanssa samaa mieltä siitä, että Euroopan unionin on täytettävä sitoumuksensa ja että on tärkeää parantaa vähiten kehittyneiden maiden ja Euroopan unionin välisen kaupankäynnin mahdollisuuksia.

  Puhemies. – (EN) Olen vastaanottanut kuusi työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan mukaisesti käsiteltäväksi jätettyä päätöslauselmaehdotusta⁽¹⁾.

Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan torstaina 7. huhtikuuta 2011 klo 12.00.

(1) Ks. pöytäkirja.