Puheenvuorot

Keskiviikko 6. huhtikuuta 2011 - Strasbourg

17. Norsunluurannikon tilanne

  Puhemies. – (EN) Esityslistalla on seuraavana komission varapuheenjohtajan ja unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan julkilausuma Norsunluurannikon tilanteesta.

  Zsolt Németh, komission varapuheenjohtajan ja unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, viime maanantaina Yhdistyneiden Kansakuntien Norsunluurannikon operaatio ja Ranskan Licorne-joukot ryhtyivät tekemään vaarattomiksi raskaita aseita, jotka olivat keskittyneet entisen presidentin Laurent Gbagbon käsiin. Näitä aseita oli viime viikkojen aikana usein käytetty Abidjanin siviiliväestön terrorisoimiseen, ja lukuisia ihmisiä oli kuollut ja haavoittunut. Näiden aseiden tekeminen vaarattomiksi oli siten välttämätöntä siviilien suojelemiseksi, ja se tehtiin YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmassa 1975 annetun mandaatin mukaisesti.

Hieman myöhemmin demokraattisesti valitulle presidentille Alassane Ouattaralle uskolliset tasavaltalaiset joukot käynnistivät maahyökkäyksen Laurent Gbagbon viimeiseen tukikohtaan Abidjanissa pakottaakseen hänet luopumaan vallasta. Näiden käynnissä olevien operaatioiden ansiosta toivomme, että koko Norsunluurannikko on nyt saatettu laillisen johtonsa hallintaan. Voin vain pahoitella sitä, että tämä vallansiirto saatiin aikaan vain maksamalla hinta, joka merkitsi ihmishenkien menetystä ja kärsimyksiä, ja että vaaliuurnien mielipide ei riittänyt. Tämä on kuitenkin voitto demokratialle Afrikassa ja tärkeä viesti monille mantereen maille, joissa on meneillään poliittiset vaalit.

Hävittyään presidentinvaalit 28. marraskuuta 2010 Laurent Gbagbo on kieltäytynyt luopumasta vallasta siitä huolimatta, että kansainväliset tarkkailijat kuvailivat vaaleja vapaiksi ja oikeudenmukaisiksi ja koko kansainvälinen yhteisö tunnusti YK:n hyväksynnän kautta hänen vastustajansa Alassane Ouattaran laillisesti valituksi presidentiksi.

Kuluneiden neljän kuukauden aikana ECOWAS, Afrikan unioni ja YK ovat tehneet useita aloitteita rauhanomaisesta vallansiirrosta neuvottelemiseksi. Haluan kiittää näitä organisaatioita niiden ponnisteluista rauhan ja demokratian nimissä. Valitettavasti Laurent Gbagbo torjui kaikki ehdotukset rauhanomaisesta vallansiirrosta ja halusi ehdottomasti pitää laittomasti kiinni vallasta. Näin ollen EU katsoo hänen olevan henkilökohtaisesti vastuussa kärsimyksistä ja verenvuodatuksesta, joita norsunluurannikkolaiset ovat joutuneet sietämään näiden neljän kuukauden aikana, joita on leimannut vaalien jälkeinen kriisi. Laurent Gbagbo on siis tuotava oikeuden eteen vastaamaan teoistaan.

EU on korkean edustajan Ashtonin ominaisuudessa onnitellut presidentti Ouattaraa hänen voitostaan, mutta olemme tietoisia hänen edessään olevista lukuisista haasteista. Hän on voittanut sodan, mutta nyt hänen on voitettava rauha. Yleinen järjestys on palautettava, jotta ne sadat tuhannet ihmiset, jotka ovat paenneet kodeistaan ja jopa lähteneet maasta, voivat nyt tuntea voivansa palata turvallisesti kotiin. Talous on käynnistettävä uudelleen viimeisten kymmenen vuoden laman päättämiseksi ja kasvun ja työpaikkojen luomiseksi. Hallinnon on taas alettava toimia, jotta julkisia palveluita voidaan tarjota.

EU on seisonut Norsunluurannikon rinnalla pitkien kriisivuosien aikana. EU:n kanssa tehty yhteistyö on tarjonnut humanitaarista apua mutta myös konfliktin jälkeistä apua uudelleenrakentamisessa ja sovinnonteossa. Vuodesta 2003 lähtien maalle on annettu noin 500 miljoonaa euroa. Viimeisten dramaattisten kuukausien aikana EU on ryhtynyt joihinkin rajoittaviin toimenpiteisiin Laurent Gbagboa tukevia henkilöitä ja yhteisöjä kohtaan, ja afrikkalaiset kumppanimme ovat todenneet tämän auttaneen huomattavasti kriisin aikana. EU:n on jatkettava Norsunluurannikon tukemista tällä ratkaisevalla hetkellä. Apupakettia valmistellaan, ja se on tarkoitus ottaa käyttöön ensimmäisen tilaisuuden tullessa. Nyt on aika aloittaa työ rauhan toimeenpanemiseksi Norsunluurannikolla.

  Cristian Dan Preda, PPE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, kuluneiden 24 tunnin tapahtumat Norsunluurannikolla ovat olleet hämmentäviä. Kuulimme, että Laurent Gbagbo aikoi antautua, mutta väite kumottiin myöhemmin. Nyt, väsyneinä odottamaan loputtomien neuvottelujen tulosta, presidentti Ouattaran tasavaltalaiset joukot ovat käynnistäneet hyökkäyksen Abidjaniin.

Älkäämme tämän sekasorron keskellä unohtako, mikä meidät toi nykyiseen tilanteeseen. Muistutan teitä siitä, että kuluneiden neljän kuukauden aikana useita satoja ihmisiä on kuollut ja miljoona pakolaista on joutunut lähtemään kotoaan. Emme saa kadottaa näkyvistä kokonaiskuvaa. Syy siihen, että olemme tässä tilanteessa, on se, että Laurent Gbagbo on itsepäisesti kieltäytynyt kuuntelemasta vaaliuurnien mielipidettä ja hyväksymästä tappiota. Mielestäni Laurent Gbagbon on tullut aika, samalla kun hänen hallintonsa luhistuu hänen kannattajiensa loikkausten seurauksena, luovuttaa valta lailliselle presidentille, Alassane Ouattaralle.

Lisäksi emme saa unohtaa maassa tehtyjä ihmisoikeusrikkomuksia ja humanitaarisen oikeuden rikkomuksia, jotka saattavat olla rikoksia hmisyyttä vastaan. Meidän on tehtävä kaikkemme saadaksemme näihin rikkomuksiin syyllistyneet oikeuden eteen – myös kansainvälisen oikeuden.

Lopuksi haluan kiittää toimia, joihin Yhdistyneiden Kansakuntien Norsunluurannikon operaatio (UNOCI) Ranskan joukkojen tuella ryhtyi pannakseen toimeen YK:n turvallisuusneuvoston mandaatin, jonka tarkoitus oli lopettaa raskaiden aseiden käyttö ja suojella siviilejä.

  Thijs Berman, S&D-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, valtataistelun loppu Norsunluurannikolla on näkyvissä. Yli 1 500 ihmistä on kuollut, lähes miljoona ihmistä alueella on joutunut pakolaisiksi, kokonaisten kadullisten verran taloja on ryöstetty ja talous on joutunut lamaannustilaan. Maa on katastrofitilanteessa, ja se on hinta, joka Laurent Gbagbon on täytynyt maksaa siitä, että kieltäytyy myöntämästä tappiota. Hänen itsepäinen kieltäytymisensä kunnioittamasta äänestäjien toiveita on tuomittava voimakkaasti.

Monet muutkin asiat on tuomittava: kaikki viime kuukausien väkivalta, monet ihmisoikeusloukkaukset, uhkaukset, väkivalta Yhdistyneiden Kansakuntien työntekijöitä kohtaan, vihaa lietsovat puheet ja sieppaukset. Joitakin tulitaisteluita käydään edelleen, mutta Gbagbon lähdöstä neuvotellaan, ja se on hyvä uutinen. Norsunluurannikolla on kuitenkin hätätila. Monilta norsunluurannikkolaisilta on loppumassa ruoka ja vesi, koska he eivät ole uskaltaneet lähteä kotoaan.

On oleellista, että presidentti Alassane Ouattara saa kaiken tuen sen prosessin aikana, jossa palataan oikeusvaltioon, jossa ihmiset voivat elää rauhassa ja ilman pelkoa ja johon palautetaan lehdistönvapaus. Palaaminen oikeusvaltion periaatteen noudattamiseen on nyt ensimmäinen asia, joka on toteutettava. Tässä mielessä presidentti on velvollinen estämään joukkojaan käyttämästä voimaa väestöä vastaan, ja on hyvä, että Ouattara on määrännyt tutkimuksesta Duékouén järkyttävän verilöylyn selvittämiseksi. Valitsivatpa norsunluurannikkolaiset sitten minkä tahansa keinon oikeusvaltion palauttamiseksi, tuomioistuinten tai totuus- ja sovintokomitean avulla, yksi asia on selvä: vanhentuminen ei koske sotarikoksia. Kansainvälisen rikostuomioistuimen on saatava tehdä työnsä.

Pakotteilla on ollut vaikutusta: Gbagbon varat ovat kuluneet loppuun. Meidän on nyt kuitenkin varmistettava, että alamme purkaa pakotteita nopeasti heti, kun Ouattara astuu virkaan, koska kaikki on lamaannustilassa. Jopa ohjelmat, joissa toimitetaan lääkkeitä Norsunluurannikolla HIV:stä/aidsista kärsiville ihmisille, ovat nyt vaarassa. Arvoisa puhemies, Norsunluurannikolle apua antavien ei pidä nyt jättää maata pulaan.

  Marielle De Sarnez, ALDE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, voimme toivoa, että keskustelumme aikana Norsunluurannikon kriisin loppu häämöttää. Haluaisimme kaikki kuulla tulevien tuntien aikana Laurent Gbagbon antautuneen.

Kansainvälinen yhteisö on ollut erittäin kärsivällinen, Afrikan unioni on useaan kertaan toiminut välittäjänä, ja Yhdistyneet Kansakunnat päätti olla puuttumatta osapuolten kiistaan useiden kuukausien ajan. Yhdistyneiden Kansakuntien Norsunluurannikon operaatio (ONUCI) on nyt ryhtynyt toimiin, Ranskan Licorne-joukkojen tuella ja turvallisuusneuvoston päätöslauselman mukaisesti, mutta se on tehnyt niin suojellakseen siviilejä vallassa olevan hallinnon käyttämiltä raskailta aseilta.

Norsunluurannikon kriisin pitäisi nyt toimia esimerkkinä kaikille niille, jotka kieltäytyvät luopumasta vallasta vaalitappiosta huolimatta. Näiden ihmisten on ymmärrettävä, että tästä lähtien kansainvälinen yhteisö on päättänyt valvoa lainsäädännön noudattamista. Selkkauksien repimissä maissa, joissa valtion konsepti on vielä kehittymässä, emme kuitenkaan voi tyytyä voittajan julistamiseen. Meidän on pyrittävä kansalliseen sovinnontekoon. Tämä on viesti, joka meidän nyt on lähetettävä presidentti Ouattaralle, joka on vastuussa kansallisen yhtenäisyyden hallituksen muodostamisesta.

Koska molemmat leirit ovat syyttäneet toisiaan verilöylyistä ja rikoksista ihmisyyttä vastaan, on käynnistettävä tutkimukset syyllisten löytämiseksi ja oikeuden jakamiseksi. Oikeus voi sisältää kostoa, mutta se voi myös tuoda rauhaa. Haluaisin vedota viimeksi mainitun vaihtoehdon puolesta, jos se saa Norsunluurannikon löytämään uudelleen rauhan ja vakauden ja kokemaan taas kasvua ja kehitystä.

  Judith Sargentini, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, nyt olen hämmentynyt. Kuulin puheenjohtajavaltio Unkarin edustajan sanovan: Presidentti Ouattara on voittanut sodan; nyt hänen on voitettava rauha. Olen kuitenkin katsonut televisiota koko päivän, pysytellen ajan tasalla kaikissa tapahtumissa, ja minun mielestäni Ouattara on edelleen voittamassa sotaa. Näyttää siltä, että niin tapahtuu, mutta siihen on vielä matkaa.

Kun hän vihdoin onnistuu astumaan virkaansa maan presidenttinä, hän jättää jälkeensä neljä kuukautta kärsimystä, joiden seurauksena maa on luhistumisen tilassa, talous täysin sekaisin, ihmisiä kuollut ja kansanryhmät yllytetty toisiaan vastaan. Mikä alku uudelle hallintokaudelle! Jos käytämme sellaisia ilmauksia kuin "voitto demokratialle Afrikassa" kuvaillaksemme vaaleja, jotka ovat päätyneet sotiin, niin minusta tuntuu, että meillä menevät sanat sekaisin. Paljon vakavampaa on kuitenkin se, että maa on vastannut vaaleihin tällä tavalla.

Mitä meidän Euroopassa pitäisi tehdä nyt, jos presidentti Ouattara saa mahdollisuuden astua virkaansa? Mielestäni olemme osoittaneet kaakaoboikotilla, että pystymme nopeaan toimintaan ja että pystymme käyttämään kauppaa demokratian edistämiseksi. Norsunluurannikko on yksi AKT-maista; sellaisena se saa meiltä kehitysapua, ja siten poliittisen vuoropuhelun on kuuluttava asiaan. Meidän on aloitettava tämä poliittinen vuoropuhelu sellaisen miehen kanssa, joka pystyy osoittamaan, että hän pystyy saamaan maan kaikki osat takaisin yhteen. Hänen on osoitettava meille ja muulle maailmalle, mutta ennen kaikkea omalle kansalleen, että hän pystyy siirtymään tämän väkivallan yläpuolelle ja että hän on halukas hyvityksiin.

  Marie-Christine Vergiat, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, on vaikeaa kommentoida Norsunluurannikon tilannetta, kun se muuttuu kaiken aikaa ja on uskomattoman epävarma.

Aloitan kiittämällä varjoesittelijöitä, jotka käyttivät aamun huomenna esiteltävän päätöslauselmaesityksen työstämiseen. Olemme kaikki työskennelleet yhdessä varmistaaksemme, että esitys on tasapainoinen ja tulevaisuuteen suuntautunut. Tiedämme nyt, että molemmat osapuolet ovat todennäköisesti syyllistyneet julmuuksiin ja että tekijät on saatava oikeuden eteen, olivat he sitten keitä tahansa.

Norsunluurannikon väestö on ollut maan tilanteen pääuhri. Paikan päällä läsnä oleva Yhdistyneiden Kansakuntien Norsunluurannikon operaatio (UNOCI) ei ole pystynyt suojelemaan siviilejä. Mikä pahempaa, se on ryhtynyt toimiin, Ranskan asevoimien tuella, yhtä osapuolta vastaan. Tämä tapahtui kyllä YK:n päätöslauselman nojalla, mutta päätöslauselma on vuodelta 1975 eli 36 vuotta vanha. Afrikan unionin puheenjohtaja, Obiang Nguema, tuomitsi sen selvästi eilen. Onneksi UNOCI ei näytä olevan mukana lopullisessa hyökkäyksessä, jota Ouattaran joukot ilmeisesti käynnistävät tällä hetkellä.

Tämän kaiken huomioon ottaen me emme halunneet liittyä päätöslauselmaan, emmekä äänestä sen puolesta. Olemme kaikki tietoisia Ranskan roolista Afrikassa. Françafrique on aiheuttanut paljon harmia ja aiheuttaa sitä edelleen. Lisäksi Ranskan viranomaiset eivät yritäkään salailla politiikkaansa, väittäen haluavansa suojella ja ylläpitää Ranskan etua.

  Bruno Gollnisch (NI). – (FR) Arvoisa puhemies, nykyaikaisissa yhteiskunnissamme, ja erityisesti eurooppalaisessa yhteiskunnassa ja vielä tarkemmin sanottuna parlamentissamme, on kauheaa yleinen laumamentaliteetti, taipumuksemme käyttäytyä kuin lampaat.

Kahta viimeistä puhujaa lukuun ottamatta kaikki ovat yksinkertaisesti toistaneet sitä, minkä ovat lukeneet lehdestä, kuulleet radiosta tai nähneet televisiosta. Kaikki kertovat meille, että Alassane Ouattara voitti vaalit, mikä on täysin mahdollista, mutta se ei todellakaan ollut selvää.

Kaikki kertovat meille, että eilinen raju sotilasoperaatio oli keino tehdä vaarattomiksi raskaita aseita. Nämä asiat esitellään ruusuisin ilmauksin. Raskaiden aseiden tekeminen vaarattomiksi on toinen ilmaus pommitukselle. Olen itse nähnyt pommitusten vaikutukset; olen reservinupseeri, ja voin kertoa teille, että pommituksessa tapetaan ihmisiä, poltetaan ihmisiä, räjäytetään ihmisiä ilmaan. Toisin sanoen se on sotilaallista toimintaa yhden osapuolen eduksi ja toista vastaan. Se saattaa olla perusteltavissa, mutta täällä, parlamentaarikkojen kesken, meidän pitäisi olla riittävän rohkeita totuuden lausumiseksi.

Meille kerrotaan myös, että näitä aseita oli tarkoitus käyttää siviiliväestön terrorisoimiseksi. Kuitenkin loppujen lopuksi sisällissodassa jotkut siviilit ovat aseistettuja, etenkin kun yhdellä osapuolella on Kalashnikov-kiväärejä ja tukenaan puolet valtion armeijasta. Minusta meidän on siis tehtävä loppu tästä tekopyhyydestä. Ryhdyimme rajuihin toimiin yhden osapuolen puolesta ja toista vastaan. Oliko toiminta perusteltua? Kenties.

Haluan lopuksi sanoa, etten ymmärrä, miten presidentti Ouattara voi olla syytön joukkojensa tekemiin julmuuksiin, kun taas Laurent Gbagboa syytetään aina hänen joukkojensa tekemistä julmuuksista.

(Puhuja vastaa sinistä korttia koskevaan kysymykseen työjärjestyksen 149 artiklan 8 kohdan mukaisesti)

  Cristian Dan Preda (PPE). – (FR) Arvoisa puhemies, haluaisin vain kysyä Bruno Gollnischilta, mitä hän katsoo vaalien tuloksen merkitsevän ja merkitseekö se, että Alassane Ouattaran voiton on johdettava lopulta hänen valtaannousuunsa. Kyse on yksinkertaisesti demokraattisesta legitiimiydestä.

Olin Norsunluurannikolla vaalitarkkailulautakunnan puheenjohtajana, ja voin vakuuttaa teille, että vaalit olivat asianmukaiset ja että voittaja oli selvä ja yksiselitteinen.

  Bruno Gollnisch (NI). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa kollega Preda, sanoin, että Alessane Ouattara saattoi hyvinkin voittaa vaalit, mutta en usko, että tulos oli niin selvä kuin väitätte. Joka tapauksessa Norsunluurannikon perustuslakituomioistuin ei ollut tätä mieltä, vaikkakin tuomioistuin on koottu poliittisin perustein, aivan kuten Ranskan perustuslakituomioistuin. Omalta osaltani olisin iloinen, jos keskittyisimme Ranskan vaaleihin. Edustan ryhmää, jolla on miljoonia äänestäjiä ja johtaja, joka pääsi presidentinvaalien loppukierrokselle, mutta jolla ei ole yhtään parlamentin jäsentä eikä yhtään senaattoria kansallisessa parlamentissamme. Tämä on skandaali, johon suhtaudutte täysin välinpitämättömästi.

(Istuntosalista huutoja "asiaankuulumatonta")

  Filip Kaczmarek (PPE). – (PL) Arvoisa puhemies, Norsunluurannikon entisen presidentin Laurent Gbagbon sanotaan eilen ilmoittaneen olevansa valmis antautumaan ja pyytäneen YK:lta suojelua. Neuvottelut Gbagbon antautumisesta ovat käynnissä. Niitä käydään sen jälkeen, kun demokraattisesti valitulle presidentille Oauttaralle uskolliset joukot ottivat haltuunsa presidentin residenssin Abidjanissa. Pääministeri Soron mielestä Gbagbon hallinnon loppu on vain tuntien päässä. En ole varma tästä, mutta toivon, että näin asiat kehittyvät. Tiedämme kuitenkin varmasti, että siviilejä, myös naisia ja lapsia, tapetaan myös aseellisessa konfliktissa. Näiden kahden poliitikon kannattajien välisissä yhteenotoissa noin 1 500 ihmistä on kuollut ja miljoonan on täytynyt jättää kotinsa. Muutama päivä sitten yksi Gbagbon neuvonantajista sanoi, että edes mahdollinen verilöyly Abidjanissa ei vakuuta entistä presidenttiä myöntämään tappiota presidentinvaaleissa ja luopumaan vallasta. Siksi on helppoa ennakoida, mitä Norsunluurannikolla pitäisi tapahtua: pikainen loppu taisteluille, entisen presidentin poistuminen maasta, mikä vakauttaa tilannetta huomattavasti, oikeuden jakaminen kaikille niille, jotka ovat syyllistyneet sotarikoksiin tai murhiin, ja maan vakauttaminen. Euroopan unionin pitäisi tukea kaikkia näitä toimenpiteitä.

  Mitro Repo (S&D). – (FI) Arvoisa puhemies, kiirehdimme kyllä auttamaan Libyaa, mutta Norsunluurannikon kohdalla olemme seisoneet toimettomina viime marraskuusta lähtien. Neuvoston asettamat pakotteet ovat oikeansuuntainen toimi, mutta milloin pakotteet poistetaan? Miksi Abidjanin satamaviranomaisten kaakaopapujen vientitoiminta on pakottein estetty ja öljynjalostamo suljettu? Auttamisen sijaan emme saisi aiheuttaa lisää harmia. Sijaiskärsijöinä ovat Norsunluurannikon talous ja pitkällä tähtäimellä myös eurooppalaiset kuluttajat.

Laurent Gbagbon on väistyttävä ja pakolaisten pikaista paluuta koteihinsa tulee tukea. Ympäröivät maat eivät kestä nykyisiä pakolaismassoja. EU:n tulee auttaa vaalien järjestämisessä ja demokraattisten instituutioiden rakentamisessa. Tavanomaista liiketoimintaa ei kuitenkaan saisi estää. Norsunluurannikko on Länsi-Afrikan kukoistavin talousalue. Talouden elpyminen ja vientituotteiden pääsy EU-markkinoille on todellinen avain maan uudelleenvakauttamiseksi. Odotan vastausta komissiolta.

  Charles Goerens (ALDE). – (FR) Arvoisa puhemies, toisin kuin kollega Gollnisch, olen sitä mieltä, ettemme voi sallia siviilien kuolevan yleisen välinpitämättömyyden takia, kun he ovat alttiina laittoman valtionpäämiehen käyttämille voimalle ja väkivallalle.

Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöslauselma 1975 antaa kansainväliselle yhteisölle oikeuden estää vallanpitäjiä käyttämästä aseita omaa kansaansa vastaan. Tässä tapauksessa kyse on edistyksestä siinä mielessä, ettei meidän enää tarvitse seurata avuttomina sivusta, kuinka siviiliväestö joutuu johtajiensa julmuuksien kohteeksi.

Vaikka meidän pitäisi olla iloisia siitä, että pystymme nyt murtamaan välinpitämättömyyden muurin kansainvälisen oikeuden avulla, meidän on kuitenkin myös varmistettava, että ryhdytään kaikkiin varotoimiin sen takaamiseksi, että sotilaallinen voimankäyttö on viimeinen vaihtoehto. Valitettavasti Norsunluurannikolla presidentti Gbagbo ei ole ryhtynyt mihinkään toimiin tämän lopputuloksen välttämiseksi.

Loppujen lopuksi uskallan toivoa, että Norsunluurannikosta annettu päätöslauselma 1975, yhdessä Libyasta annetun päätöslauselman 1973 kanssa, saa muut luopumaan valtion itsemääräämisoikeuden antamisesta tekosyyksi omien kansalaistensa tappamiselle. Kansainvälisen rikostuomioistuimen ja YK:n turvallisuusneuvoston hiljattain omaksuman lähestymistavan yhdistelmä merkitsee, että rankaisematta jäävät raakalaismaiset teot eivät pian enää ole tavanomaisia vaan että niistä toivottavasti tulee poikkeuksia.

  Sabine Lösing (GUE/NGL). – (DE) Arvoisa puhemies, voidaanko Norsunluurannikon kaltaiseen pahasti jakautuneeseen maahan tuoda pysyvä rauha väkivaltaisesti, ja voidaanko presidentinvaalien voittaja laillistaa? Tämä vaikuttaa erittäin epäilyttävältä, etenkin kun konfliktin todellisia syitä ei ole ratkaistu. Maa joutui epävakaaseen tilaan taloudellisten ongelmien takia, jotka johtuivat suurelta osin Maailmanpankin rakennesopeutusohjelmista. Pakotteet, joita asetettiin nopeasti Gbagbon hallinnon heikentämiseksi, ovat pahentaneet tilannetta ja osaltaan saaneet aikaan Norsunluurannikon humanitaarisen kriisin. Molempien presidenttiehdokkaiden legitiimiys on kiistanalainen. Molempien osapuolten armeijat ovat vastuussa siviiliväestöön kohdistetuista verilöylyistä.

Jälleen kerran länsi on asettunut yhdelle puolelle, ja nyt Yhdistyneet Kansakunnat (YK) käyvät sotaa Ranskan joukkojen rinnalla yrittäen varmistaa konfliktin yhden osapuolen voittoa. Päättävätkö eurooppalaiset voimat jälleen afrikkalaisten kansojen kohtalosta, kuten ennen vanhaan, mutta tällä kertaa YK:n tuella? Mitä on tapahtunut kansainvälisen oikeuden periaatteille? Onko tämä konsepti, johon YK perustuu? Sen sijaan, että pyrittäisiin rauhanomaisiin ratkaisuihin konflikteissa, edistetään sisällissotia tai puututaan niihin puolueellisesti. Kenen eduista tässä on kyse?

  Michèle Striffler (PPE). – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, haluan korostaa, että Norsunluurannikon poliittisen kriisin lisäksi edessämme on humanitaarinen kriisi, joka saattaa jatkua pitkäänkin.

Vaalien jälkeinen väkivalta on johtanut siihen, että yli miljoona ihmistä on joutunut maan sisäisiksi tai kansainvälisiksi pakolaisiksi. Lisäksi pakolaistulva saattaa sytyttää uudelleen alueella kytevät jännitteet. Hyvät kollegat, humanitaarista kriisiä ei ratkaista poliittisella sopimuksella, josta parhaillaan neuvotellaan. Meidän on pystyttävä reagoimaan nopeasti, jos haluamme välttää pahimman vaihtoehdon. Kaaos Abidjanissa kestää joka tapauksessa useita kuukausia.

Olen tyytyväinen komission päätökseen viisinkertaistaa humanitaarisen apunsa, minkä ansiosta unionin tuki on nyt yli 30 miljoonaa euroa. Euroopan unionin on otettava käyttöön kaikki tarvittavat keinot auttaakseen haavoittuvimpia väestönosia ja tarkkaillakseen heidän tarpeidensa muuttumista.

Meidän on myös varmistettava, ettei Libyan tilanteen tiedotusvälineissä saama suurempi huomio jätä varjoonsa Norsunluurannikon humanitaarisen kriisin vakavuutta. Lisäksi tämänhetkinen turvallisuustilanne estää humanitaarisen avun antajia toimimasta ja saavuttamasta ihmisiä, mikä on kauheaa.

Haluan lopuksi sanoa, että rankaisemattomuutta ei voida sallia ja että meidän on tehtävä kaikkemme, jotta oikeus tapahtuu.

  Bernd Posselt (PPE). – (DE) Arvoisa puhemies, ensin haluan ilmaista olevani yllättynyt siitä, ettei korkea edustaja Ashton taaskaan ole täällä. Olen kuitenkin iloinen siitä, että häntä edustaa ystäväni Zsolt Németh. Toivoisin, että hän, Štefan Füle tai joku muu henkilö koordinoisi pitkällä aikavälillä Euroopan unionin ulkopolitiikkaa eikä joku, joka ei juuri koskaan ole Euroopan parlamentissa.

Itse asiaan: Haluan tehdä aivan selväksi, että Norsunluurannikolla tietenkin on monia ongelmia, jotka on ratkaistava. Presidentti Ouattara oli kuitenkin selvästi vaalien voittaja, ja hän on henkilö, jolla on demokraattinen legitiimiys. Tämä on Afrikan unionin ja monien muiden elinten kanta. Siksi meidän olisi oltava kiitollisia siitä, että Yhdistyneet Kansakunnat (YK) ja ennen kaikkea YK:n pääsihteeri ja presidentti Sarkozy ovat estäneet sellaisen verilöylyn kuin muissa Afrikan valtioissa, kuten Ruandassa tai Kongossa. Tästä syystä asiasta ei pitäisi saivarrella.

Tämä ei tietenkään ratkaise ongelmia. Kun pääministeri Putin kuitenkin alkaa kritisoida YK:ta ja sanoo, että YK:n pääsihteeri on ylittänyt toimivaltuutensa, hän horjuttaa YK:ta aikana, jona sitä tarvitaan kipeästi. Myöskään Afrikan unionin ei pitäisi ilmaista mielipiteitään niin kovaan ääneen, sillä se on epäonnistunut tässä kriisissä täydellisesti. Afrikan unionin olisi pitänyt auttaa tuomaan demokratia Norsunluurannikolle. Me eurooppalaiset olemme tehneet monia virheitä menneisyydessä ja teemme niitä edelleen. Tässä tapauksessa virheet kuitenkin ovat jonkun muun vastuulla.

  Puhemies. – (EN) Olen saanut yksiköiltämme tiedon – ja mielestäni on tärkeää tietää tämä – että vuoden alussa varapuheenjohtajan ja korkean edustajan toimisto lähetti luettelon täysistunnoista, joihin hän pystyisi osallistumaan. Siitä saakka oli tiedossa, ettei hän voisi olla täällä tällä kertaa, joten kun meillä on keskustelu, joka sisältää tällaisia kysymyksiä, jonkun muun on edustettava häntä, ja sen pitäisi olla selvää.

Siirrymme nyt catch-the-eye-menettelyyn. Puhujia on kolme.

  Mariya Nedelcheva (PPE). – (FR) Arvoisa puhemies, väkivalta todella lisääntyy Norsunluurannikolla. Kahden henkilön välinen poliittinen konflikti on valitettavasti johtanut humanitaariseen kriisiin.

On selvää, että on taattava perustavanlaatuinen demokraattinen periaate, jonka mukaan vaalituloksia kunnioitetaan. Laurent Gbagbon lähtö on siten väistämätöntä. Kysymys kuuluu: Mitä seuraavaksi? Vaarana on, että kahden osapuolen väliset jännitteet lisääntyvät. Mitä aiomme tehdä, jos sisällissota puhkeaa? Meidän on pyrittävä kolmeen tavoitteeseen.

Ensisijainen tavoitteemme on rauhan ja vakauden ylläpitäminen, mitä tarvitaan, jotta norsunluurannikkolaiset voivat elää normaalia elämää: syödä, hoitaa itseään ja toisiaan, työskennellä ja käydä koulua. On perustettava riippumaton komissio tutkimaan konfliktin aikana tehtyjä väkivallantekoja.

Toiseksi YK:n Norsunluurannikon operaation ja Afrikan unionin on jatkettava toimintaansa. Meidän pitäisi kuitenkin myös harkita sellaisen vuoropuhelumekanismin luomista, joka kattaisi kaikki osapuolet, sekä maan sisällä että laajemmassa kansainvälisessä yhteisössä.

Lopuksi haluan muistuttaa, että Euroopan unioni lähetti vaalitarkkailuryhmän. Unionin on nyt vaadittava, että sen suositukset otetaan huomioon ja sisällytetään kriisin jälkeiseen prosessiin.

  Catherine Bearder (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, modernin teknologian avulla tarkkailen Norsunluurannikon tilanteen kehittymistä tässä istuessani. Näillä teknisillä välineillä on tehtävänsä Norsunluurannikolla, kuten niillä on ollut Pohjois-Afrikassa, kun ihmiset ovat kirjoittaneet pyytääkseen tukea ja lääkintäapua.

Kuluneiden kuuden kuukauden aikana Norsunluurannikon ystävien kärsivällisyyttä on koeteltu ankarasti; on kuin olisi seurannut autokolaria hidastettuna, kun olemme nähneet maan liukuvan tilanteeseen, jossa se nyt on – ja haavoittuvimmat kärsivät aina. Olemme puhuneet täällä tällä viikolla Pohjois-Afrikasta Eurooppaan tulevista pakolaisista, mutta olemme myös kuulleet raportteja lähes miljoonasta ihmisestä pakenemassa naapurimaihin, jotka ovat lähes yhtä köyhiä, tai jopa köyhempiä, kuin Norsunluurannikko. Tämän maan ystävien on oltava valmiustilassa auttaakseen, niin pian kuin voimme, saattamaan sen takaisin normaaliin ja terveeseen tilaan ja antamaan paikallisille ihmisille näkymät hyvästä tulevaisuudesta.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL). – (PT) Arvoisa puhemies, Norsunluurannikon sisällissotatilanne on edelleen huolestuttava; maa on taloudellisesti lamaantunut, ja siellä esiintyy paljon väkivaltaa, joka on vaikuttanut kansaan ja tehnyt tilanteesta humanitaarisen kriisin. On aika tehdä tästä loppu. Tiedämme, että Norsunluurannikon vakavaan tilanteeseen on pitkäaikaisia syitä, erityisesti entisen siirtomaavallan ja Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) vuosia tyrkyttämien rakennesopeutussuunnitelmien aikaansaama köyhyys ja sosiaalinen epätasa-arvo. Nämä vaalien jälkeen kuluneet neljä kurjaa kuukautta ovat kuitenkin osoittaneet, miten valitettavaa on, ettei kansainvälinen yhteisö, Euroopan unioni mukaan luettuna, ole hyödyntänyt riittävästi diplomaattisia kanavia löytääkseen kriisiin rauhanomaisen ja poliittisen ratkaisun.

Ranskan rooli asiassa on myös valitettava, koska se piti parempana sotilasoperaatiota kuin diplomaattista ratkaisua. Näin ollen me vaadimme sodan ja kaikkien osapuolten väkivallan lopettamista, ja kehotamme EU:ta toimimaan sen mukaisesti.

  Zsolt Németh, komission varapuheenjohtajan ja unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan puolesta. – (HU) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, siteeraan kuuluisan unkarilaisen runoilijan sanoja: Murhaajien joukossa se, joka vaikenee, on rikoskumppani. Kun näemme tuhansien kuolevan ja miljoonien ihmisten pakenevan, emme saa tyytyä fraaseihin, joissa muistutetaan rauhan kyyhkysestä, vaan meidän on toimittava. Ennen kuin kukaan vertaa toisiinsa toimintaa Libyassa ja Norsunluurannikolla ja toisaalta Irakissa, haluan muistuttaa kaikkia siitä, että tämänhetkinen toiminta ei muistuta Irakista eikä edes Afganistanista vaan Ruandasta ja Kosovosta. Ei myöskään ole sattumaa, että olemme puhuneet niin paljon viime viikkoina siitä, että meillä on, kuten muotoilimme asian, "oikeus ja velvollisuus suojella" siviilejä, kansalaisia.

Haluan siis toistaa, että pitää paikkansa, että Laurent Gbagbo on hävinnyt taistelunsa, on yksin bunkkerissaan ja odottaa kohtaloaan. Haluan myös korostaa, että tämän toiminnan oikeudelliset perusteet ovat kiistattomat nykyisessä tilanteessa. YK:n turvallisuusneuvosto hyväksyi päätöslauselman 1975, ja tämä päätöslauselma antaa täysin selvän mandaatin toiminnalle. Kolmanneksi haluan myös painottaa, että tehtyjen rikosten ei enää tarvitse jäädä hämärään ja tutkimatta. Olen erittäin tyytyväinen siihen, että laillisesti valittu presidentti Ouattara sekä pääministeri ovat suostuneet siihen, että YK tekee kansainvälisen tutkinnan tehdyistä verilöylyistä, ja antavat sille selkeän tukensa. Näiden verilöylyjen tutkinta on siten jo osa sovinnontekoa, ja erittäin selkeä edellytys sille.

Euroopan unionin tuen osalta ECHO on jo tässä vaiheessa valmistellut 30 miljoonan euron verran humanitaarista apua, ja kuten johdantopuheenvuorossanikin kerroin, Euroopan unioni valmistelee lähitulevaisuudessa paketin, joka sisältää Euroopan unionin tuen laillisesti valitun presidentin ja hallituksen taloudellisten ja yhteiskunnan rakenteiden kehittämiseen liittyvien tavoitteiden tukemiseksi.

  President. – (EN) Olen vastaanottanut seitsemän työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan mukaisesti käsiteltäväksi jätettyä päätöslauselmaesitystä.⁽¹⁾

Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna klo 12.

(Istunto keskeytettiin klo 20.35 ja sitä jatkettiin klo 21.00.)

Puhetta johti
varapuhemies Silvana KOCH-MEHRIN

(1) Ks. pöytäkirja.