Sanatarkat istuntoselostukset

Keskiviikko 6. huhtikuuta 2011 - Strasbourg

20. Euroopan unionin naapuruuspolitiikan uudelleentarkastelu – itäinen ulottuvuus – Euroopan unionin naapuruuspolitiikan uudelleentarkastelu – eteläinen ulottuvuus

  Puhemies. – (EN) Esityslistalla on seuraavana yhteiskeskustelu komission julkilausumista

– Eurooppalaisen naapuruuspolitiikan itäisen ulottuvuuden uudelleentarkastelusta (2010/2958(RSP)) ja

– Eurooppalaisen naapuruuspolitiikan eteläisen ulottuvuuden uudelleentarkastelusta (2011/2642(RSP)).

  Štefan Füle, komission jäsen. – (EN) Arvoisa puhemies, olen erittäin iloinen tästä tilaisuudesta vaihtaa parlamentin kanssa mielipiteitä eurooppalaisesta naapuruuspolitiikasta.

Eteläisen Välimeren alueen ajankohtaisten tapahtumien valossa tämän politiikan kehittäminen ei voisi olla tärkeämpää. Itse asiassa komissio on kuluneiden yhdeksän kuukauden aikana tarkastellut politiikkaa uudelleen. Haluan tässä yhteydessä kiittää parlamentin jäseniä heidän osallistumisestaan kuulemiseen, jossa saatiin lausuntoja kumppanimailta, EU:n jäsenvaltioilta, akateemikoilta ja kansalaisyhteiskunnan ryhmiltä.

Olen lukenut sekä Mário Davidin mietinnön etelästä että Marek Siwiecin mietinnön idästä, ja pidän molempia merkittävinä ja hyödyllisinä. Olen iloinen siitä, että ajattelemme samansuuntaisesti.

Olette varmasti huomanneet, että naapuruuspolitiikasta viimeksi käymiemme keskustelujen tulokset näkyvät jo 8. maaliskuuta annetussa tiedonannossa demokratiaan ja yhteiseen vaurauteen tähtäävästä kumppanuudesta. Nyt valmistelemme laajempaa tiedonantoa uudelleentarkastelun tuloksista, ja se on tarkoitus julkistaa toukokuussa. Uudelleentarkastelun keskeinen tulos on uusi painopiste naapuruuspolitiikan eriyttämisessä kunkin kumppanimaan tarpeiden ja toiveiden mukaan. Vaikka politiikan mukaisesti edelleen tarjotaan yhteistyötä kaikille kumppaneille, kaikki naapurit ovat erilaisia ja niillä on erilaiset pyrkimykset. Jotkut kumppanimaat haluavat edetä niin pitkälle kuin voivat kohti Euroopan unionia – jopa liittymiseen asti – mutta toiset käyttävät mieluummin parhaalla mahdollisella tavalla hyödykseen naapuruuspolitiikan muita etuja. Politiikka siis tarjoaa "sitä enemmän mitä enemmän", erityisellä ja eriytetyllä tavalla, samalla kun suhdettamme kumppaneihimme ohjataan voimakkaammin poliittisesti.

Siitä huolimatta, kuten sekä Mário David että Marek Siwiec suosittelevat mietinnöissään, yhteiset arvomme demokratia, oikeusvaltioperiaate ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen ovat tarkistetun naapuruuspolitiikan keskeinen tekijä kaikkien kumppanimaiden osalta. Niiden pitäisi näkyä vahvemmassa yhteisessä sitoutumisessa demokratisoitumiselle välttämättömiin tekijöihin. Ajattelen erityisesti vapaita ja oikeudenmukaisia vaaleja, ilmaisunvapautta ja yhdistymisvapautta, oikeudellista riippumattomuutta, korruption torjumista ja turvallisuusalan uudistamista.

Kuten molemmissa mietinnöissä korostetaan, tarkistetussa naapuruuspolitiikassa myös tunnustetaan kansalaisyhteiskunnan merkitys ja reagoidaan siihen. Kansalaisjärjestöillä on asiantuntemus ja kokemus saada aikaan demokraattisia ja markkinalähtöisiä uudistuksia alhaalta käsin, yhteisten arvojen pohjalta. Kukoistava kansalaisyhteiskunta saa kansalaiset osallistumaan ja auttaa pitämään hallitukset tilivelvollisina, joten Euroopan unioni täydentää suhteitaan hallituksiin huomattavasti tiiviimmällä yhteistyöllä kansalaisyhteiskunnan kanssa. Tämä on tärkeää myös alue- ja osa-aluetasolla, missä esimerkiksi itäisen kumppanuuden kansalaisyhteiskuntafoorumi on edistynyt hyvin.

Tulevassa tiedonannossa tarjotaan enemmän yksityiskohtia naapurustomme kahta osa-aluetta koskevasta lähestymistavasta. Siinä esitetään, miten näemme itäisen kumppanuuden kehittyvän edelleen Puolan puheenjohtajakauden huippukokouksen jälkeen. Etelässä Välimeren unionilla on valmiudet todella merkittävään toimintaan, mutta suoraan sanottuna se ei vielä ole ryhtynyt siihen ja sitä on elvytettävä. Sen toivo on konkreettisten taloudellisten hankkeiden kehittämisessä, joiden painopiste on työllisyydessä, innovaatioissa ja kasvussa. Välimeren unionin sihteeristö on parhaassa asemassa toimiakseen käynnistäjänä ja tuodakseen yhteen valtioita, kansainvälisiä instituutioita ja rahoituslaitoksia sekä yksityisyrityksiä tällaisten taloudellisten hankkeiden kehittämiseksi.

Haluan mainita lyhyesti kolme muuta uudelleentarkastelun yhteydessä esiin tullutta tekijää, joilla on ratkaiseva merkitys tarkistetun naapuruuspolitiikan kannalta: Ensimmäinen on kaupan ja taloudellisen yhdentymisen rooli vakauden ja vaurauden edistämisessä kumppanimaissa. Merkittävin keino tähän pyrittäessä on pitkälle menevä ja laaja-alainen vapaakauppa-alue. Tällainen vapaakauppa-alue on muuntava voima. Kumppanimaan toteuttamia sääntelyuudistuksia edistetään kaupan avulla.

Toinen seikka on kumppanimaiden ja Euroopan unionin välisen liikkuvuuden parantamisen tarve, sillä paras tapa edistää eurooppalaisia arvoja on jakaa kokemuksia henkilökohtaisesti. Naapuruuspolitiikassa etsitään parannuksia liikkuvuuteen unohtamatta turvallisuutta.

Kolmas seikka on monien kumppanimaiden kuulemisen aikaan ilmaisema halu tiivistää poliittista yhteistyötä Euroopan unionin kanssa. Tiiviimpi ja konkreettisempi poliittinen vuoropuhelu kaikilla suhteidemme aloilla auttaa meitä ratkaisemaan vaikeita kysymyksiä vastavuoroisen luottamuksen hengessä.

Paljon kiitoksia mielenkiinnostanne. Iloitsen etukäteen tulevasta keskustelusta ja panen mielipiteenne merkille.

  Mário David, PPE-ryhmän puolesta. – (PT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, historialliset ajat, joita elämme, vaativat vakaata ja päättäväistä toimintaa. Kuten monet teistä, olemme seuranneet Välimeren alueella kehittyviä tapahtumia yhtä aikaa toiveikkaina, huolestuneina ja odottavaisina. Olen kuitenkin tyytyväinen aktiiviseen lähestymistapaan, jonka parlamentti aikoo omaksua eurooppalaisen naapuruuspolitiikan (ENP) eteläisen ulottuvuuden osalta. Toivon sen johtavan EU:n merkittävämpään läsnäoloon tällä alueella, ei ainoastaan asiakkaana vaan myös sitoutuneena kumppanina. Perusarvojemme puolustamisen ehdotonta välttämättömyyttä suhteissamme naapurimaihimme on painotettava alusta alkaen. Emme enää voi alistua puolustaessamme demokratiaa, ihmisoikeuksia ja erityisesti yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta. Emme enää voi keskittyä lyhyen aikavälin vakauteen, jos sen hintana on kansalaistemme etu, sen jatkuva puolustaminen sekä heidän yksilöllinen ja yhteinen vapautensa, etenkin naisten oikeudet.

Tulevaisuudessa unionin on suosittava alhaalta ylöspäin suuntautuvaa lähestymistapaa naapuruuspolitiikassaan. Tämä on ratkaisevan tärkeää. Vain paikallisyhteisöjen ja kansalaisyhteiskunnan merkittävämpi osallistuminen takaa politiikan mahdollisimman tehokkaan toimeenpanon. En kuitenkaan voi olla ilmaisematta turhautumistani: pahoittelen sitä, etteivät parlamentti ja komissio ole olleet halukkaita hyödyntämään parhaalla mahdollisella tavalla tätä tilaisuutta erottaa lopullisesti toisistaan ENP:n itäinen ulottuvuus – maat, jotka voivat tulevaisuudessa mahdollisesti olla kumppaneitamme unionissa – ja ENP:n eteläinen ulottuvuus.

Haastan komission lisäksi osoittamaan uudelleentarkasteluprosessissaan 20. huhtikuuta nykyisen tilanteen vaatimaa kunnianhimoa räätälöidyllä naapuruuspolitiikalla, joka on mukautettu kuhunkin valtioon, jossa käytetään selkeitä viitearvoja ja jota arvioidaan huolellisesti. Tällainen politiikka voisi johtaa tulevaisuudessa Välimeren talousalueeseen, johon kuuluisivat etelän uudet demokratiat.

Lopuksi, arvoisa komission jäsen, luotamme siihen, että hyvä ilmapiiri ja yhteistyö, jotka ovat luonnehtineet tähän aiheeseen liittyvää työtä, johtavat siihen, että parlamentti osallistuu pysyvästi tämän politiikan suunnitteluun ja arviointiin.

  Marek Siwiec, S&D-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, olemme päässeet tänään Euroopan unionin itäpolitiikan uudelleentarkasteluun liittyvän työn finaaliin, tai ennemminkin semifinaaliin. Voisi sanoa, että naapuruuspolitiikka laadittiin aikoinaan jonkinlaiseksi lohdutuspalkinnoksi maille, jotka eivät voineet liittyä Euroopan unioniin. Millainen tilanne on tänään? Millaisia ovat maat, joita politiikka koskee?

Voidaan sanoa, että politiikka on lista menestystarinoita – erilaisia menestystarinoita – sillä ei ole mahdollista sanoa yhdellä sanalla, mitä Moldova on saavuttanut näinä vuosina verrattuna Ukrainaan tai esimerkiksi Valko-Venäjän traagiseen tilanteeseen. Voidaan kuitenkin sanoa, että näissä maissa on tullut esiin enemmän eurooppalaisia arvoja, niissä on säädetty enemmän ja parempia lakeja, ihmisistä näytetään huolehdittavan enemmän ja taloudet toimivat paljon tehokkaammin – ja meillä on ollut osamme tässä. Tämä on itäpolitiikan, jota nykyään kutsutaan itäiseksi kumppanuudeksi, vaikutus.

Jos puhumme tänä päivänä siitä, että haluamme tarkastella tätä politiikkaa uudelleen, on tärkeää sanoa, että haluamme nähdä näiden maiden, monin eri tavoin ja eri tahdissa, siirtyvän kohti meidän arvojamme – kohti sitä, mitä Euroopan unioni niille tarjoaa. Jos kyse on à la carte -politiikasta, antakaamme näiden maiden osoittaa aloitekykyä ja reagoikaamme hyvin näihin aloitteisiin. Me haluamme entistä enemmän – ja tämä on kirjattu mietintöön – tehdä naapuruuspolitiikasta kansalaisten, eliitin, toimittajien ja nuorten asian. Haluamme heidän näkevän, millaista elämämme on, ja että kannattaa järjestää elämä meidän tavallamme. Haluamme pitkällä aikavälillä tehdä Euroopan unioniin matkustamisesta helpompaa – haluamme viisumijärjestelmästä helpomman.

Sanokaamme myös, kuten mietinnössä sanomme suoraan: kyllä, tämä politiikka tarvitsee rahaa. Euroopan unionin tähän politiikkaan osoittamat rahat pitäisi kuitenkin käyttää paremmin, niiden pitäisi tavoittaa ne, joille ne on tarkoitettu, ja niiden pitäisi joskus ohittaa valtiot ja kaikki valtion hallinnon tahot, jotka pystyvät tuhlaamaan rahat. Sanokaamme lopuksi jotain konfliktista. Sillä tässä salissa on konflikti siitä, ettemme pysty sanomaan tai emme halua sanoa selvästi, mikä sanamuoto on…

(Puhemies keskeytti puheenvuoron)

  Ivo Vajgl, ALDE-ryhmän puolesta. – (SL) Arvoisa puhemies, aina hymyssä suin, arvoisa komission jäsen, tämän EP:n istuntokauden alusta alkaen, jos ei jo sitä ennen, olemme käyneet intensiivistä ja eloisaa keskustelua siitä, miten kiireellistä on uudistaa eurooppalaisen naapuruuspolitiikan itäistä ja eteläistä ulottuvuutta. Tällaisen uudistuksen, jonka pitäisi johtaa siihen, että intressit näillä alueilla integroidaan tehokkaammin, tarve on tosiaan tullut ajankohtaiseksi ja kriittiseksi. Siitä on tullut välttämätöntä alueella tapahtuneiden dramaattisten muutosten ja prosessien jälkeen.

Päätöslauselma, jonka valmisteli kollegani Mário David, joka on erinomainen esittelijä, ja jota täydensivät useat varjoesittelijät ja parlamentin jäsenet tapahtumien edetessä, on nyt valmis asiakirja. Siinä painotetaan velvollisuuttamme kehittää suhteitamme alueen maihin nykyaikaisten arvojen, demokraattisten vapauksien ja ihmisoikeuksien pohjalta.

Tässä mielessä ei ole sattumaa, että erityisesti me, Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmä, olemme enemmän kuin koskaan painottaneet naisten tasavertaista kohtelua, moninaisuuden tunnustamista ja kaikkien vähemmistöjen suojelua. Kaikesta tästä pitäisi tulla olennainen osa politiikkaa, jota Euroopan unioni edistää naapurustossaan tulevaisuudessa, myös ulkosuhdehallintonsa kautta. Meidän on oltava tehokkaampia tukiessamme niitä, jotka taistelevat samojen asioiden puolesta eri maissa: vapauden, oikeuden osallistua päätöksentekoon ja luonnonvarojen oikeudenmukaisen hyödyntämisen puolesta.

Päätöslauselmassa kiinnitetään huomiota siihen, että tarvitaan kiireesti lisää toiminnallisia rahoitusvälineitä, joiden avulla voimme tukea taloudellista kehitystä, infrastruktuurin nykyaikaistamista ja investointeja alueilla, joilla ne ovat tehokkaita… joilla vaikutukset saattavat olla hieman vähemmän näkyviä mutta tuntuvat pitkällä aikavälillä, esimerkiksi koulutuksessa, tutkimuksen ja akateemisten laitosten integroimisessa ja uusien tekniikoiden käyttöönotossa.

Ei ole sattumaa, että päätöslauselmassa kiinnitetään huomiota siihen, että Välimeren unioni on kiireesti elvytettävä alueen kehittämiseksi, vuoropuhelun aikaansaamiseksi ja alueen ongelmien ratkaisemiseksi. Hyvät kollegat, meidän on aika avata ratkaisemattomien kysymysten ja pitkittyneiden konfliktien laatikko, jotta demokratisoitumisen aalto voi poistaa jäljellä olevat poliittiset esteet tiellä rauhaan, sovinnontekoon ja uusiin kehityspuitteisiin alueella.

(Puhuja vastaa sinistä korttia koskevaan kysymykseen työjärjestyksen 149 artiklan 8 kohdan mukaisesti)

  William (The Earl of) Dartmouth (EFD). – (EN) Arvoisa puhemies, onkohan kollega Vajgl harkinnut näiden EU:n ulkopuolisia alueita koskevien aloitteiden, joita mietinnössä ehdotetaan ja joita hän myös tukee, kustannuksia EU:n veronmaksajille?

  Ivo Vajgl (ALDE). – (SL) Hyvä kollega Dartmouth, jos tarkoitatte aloitetta kokonaisuutena, kuten sitä mietinnössä käsitellään, katson investointiemme olevan joka tapauksessa varmasti erittäin hyödyllisiä, jos niitä verrataan vahinkoihin, joita saattaa syntyä, jos emme tee enempää yhteistyötä tällä alueella. Tämä pätee erityisesti Välimeren unioniin, jonka osalta on selvää, että tarvitsemme pidemmälle kehitettyjä välineitä kehittääksemme jonkinlaisen tehokkaan politiikan Euroopan unionille.

  Werner Schulz, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, itäinen kumppanuus on edelleen erittäin uusi ohjelma. Näin ollen meidän on tärkeää arvioida, kuten teemme tässä mietinnössä, ovatko itäeurooppalaiset naapurimme päässeet yhtään lähemmäs demokraattisen uudistuksen tavoitteita. On selvää, että alueella on tapahtunut edistystä, mutta olemme nähneet myös takaiskuja. Valko-Venäjälle ja myös Ukrainalle Venäjän itsevaltainen järjestelmä, jota luonnehtii ulkopoliittinen joustavuus ja sisäpoliittinen ankaruus, sorto ja tukahduttaminen, on selvästikin houkuttelevampi ja tarjoaa enemmän tukea kuin se, mitä EU:lla on tarjota. Välimeren unionista, jonka tarkoitus oli saada aikaan turvallisuutta tukemalla itsevaltiaita, saadut kokemukset ja siellä tehdyt virheet osoittavat, että meidän on tukeuduttava muihin voimiin kuin korruptoituneisiin hallituksiin.

Tavoitteemme aktiivisesta kansalaisyhteiskunnasta, joka perustuu vapauteen ja EU:n perusarvoihin, voidaan saavuttaa vain alhaalta ylöspäin edistämällä ja tukemalla kansalaisyhteiskunnan itsenäistä järjestäytymistä. Kansalaisyhteiskunnan foorumi, joka perustettiin osana itäistä kumppanuutta, on hyvä alku. Se on tällä hetkellä myös ainoa elin, johon Valko-Venäjän oppositio osallistuu. Valitettavasti Euronestin paikat pysyvät tyhjinä, koska maassa ei ole vapaasti ja asianmukaisesti valittua parlamenttia.

Kansalaisyhteiskunnan foorumi tarvitsee tukeamme, kuten kerroimme mietinnön kohdassa 20. Se jää kuitenkin pelkäksi aiejulistukseksi, jos emme tue sitä tehokkailla toimenpiteillä. Siksi vetoan teihin, jotta kannattaisitte huomenna tarkistusta 5, joka koskee jatkuvaa taloudellista tukea foorumille ja järjestelyistä vastaavaa sihteeristöä. Kannattakaa huomenna tarkistusta 5, jotta voimme edistyä kansalaisyhteiskunnan kehittämisessä. Tämä on todella erinomainen lähestymistapa. Olen itse kokenut Berliinissä, miten ihmiset voivat saavuttaa tämänkaltaisia tavoitteita ruohonjuuritasolta käsin toimien.

  Charles Tannock, ECR-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, eteläiseen naapurialueeseen kuuluvat Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan maat tarvitsevat selkeästi EU:n pitkäaikaista poliittista ja – siellä missä se on asianmukaista – taloudellista tukea. Egyptin, Tunisian ja Libyan kaltaisissa maissa meidän pitäisi keskittää ponnistelumme orastavan demokraattisen heräämisen lujittamiseen vakaan, sekulaarisen ja valistuneen hallinnon kestäväksi perinnöksi.

Syyriassa meidän pitäisi tukea enemmän presidentti al-Assadin vastustajia, sillä hän ei selvästikään ole lännen ystävä, mikä on näkynyt hänen ponnisteluissaan kehittää ydinasetta Pohjois-Korean kanssa ja hänen poliittisessa tuessaan Iranille ja terrorismille.

Tämänhetkinen sekasorto edellyttää väistämättä ENP:n ensisijaisten tavoitteiden keskittämistä uudelleen etelään. Tämän ei kuitenkaan pidä tapahtua itäisen ulottuvuuden kumppaneidemme kustannuksella. Jotkin näistä maista ovat myös käynnistäneet demokraattisen siirtymän, avoimuuden ja uudistusten pitkän aikavälin prosessin. Olisi järjetöntä palkita ne tästä edistyksestä kieltämällä niiltä resurssit ja tuki länsimielisen kehityskaarensa ylläpitämiseksi pelkästään sillä perusteella, että eteläinen ulottuvuus tarvitsee nyt kriittisemmin EU:n huomiota.

Libyan osalta kannatan ehdottomasti lentokieltoaluetta ja ehdotonta tarvetta vaihtaa hallintojärjestelmää. Kannatan kansallisen siirtymävaiheen neuvoston tunnustamista ja EU:n jäädyttämien Gaddafin varojen vapauttamista ja rahojen osoittamista Bengasin demokratiaa kannattaville joukoille tarvikkeiden ostoa ja, kyllä, jopa aseiden ostoa varten. Mielestäni YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmassa 1970 kielletään ainoastaan nimenomaan aseiden myynti jamahiriyalle eikä siten Bengasin kapinallisille, vaikka valitettavasti päätöslauselma näytetään siirretyn virheellisesti osaksi EU:n lainsäädäntöä, soveltaen kattavaa aseidenvientikieltoa.

(Puhemies keskeytti puheenvuoron)

  Helmut Scholz, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen Füle, arvoisa kollega Siwiec, kiitos tälle aiheelle omistautumisesta. Parlamentin lähes yksimielinen kanta on, ettei naapuruuspolitiikka ole tuottanut odotettuja tuloksia. Olen samaa mieltä. En kuitenkaan ole samaa mieltä syiden analyysista. Tulokset eivät vastaa odotuksiamme, koska emme ole keskittyneet niihin intresseihin, jotka ovat yhteisiä meille ja naapureillemme. Sen sijaan olemme keskittyneet omiin intresseihimme ja omiin ajatuksiimme siitä, miten naapurimaiden pitäisi kehittyä.

Tarvitsemme ilmiselvästi erilaista lähestymistapaa. Tarvitsemme politiikkaa, joka tekee molempien osapuolten välisestä yhteistyöstä keskeisen periaatteen ja kunnioittaa kumppanimaiden kansalaisten täysivaltaista oikeutta muotoilla tulevaisuuttaan ulkopuolisten sekaantumatta asiaan. Politiikan sisällön on keskityttävä yhteisiin eurooppalaisiin haasteisiimme, ja politiikan on muutettava kumppanuuspolitiikka aidon, kumppanuuteen perustuvan keskustelun ja yhteisten ongelmien ratkaisujen etsimisen pysyväksi työkaluksi.

Me emme edisty naapuruuspolitiikassamme, jos emme muuta näkemyksiämme ja kehitä uusia poliittisia lähestymistapoja.

  Bastiaan Belder, EFD-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, valmistautuessani tähän keskusteluun luin uudelleen avoimen kirjeen, jonka Svetlana Aleksejevits, varmasti Valko-Venäjän merkittävin intellektuelli, osoitti presidentti Aleksander Lukashenkolle. Hän kirjoitti: "Myös kansamme pelkää vallankumousta. Kukaan ei kuitenkaan halua enää jatkaa tällaista elämää. Ennen vaaleja poliittinen vuoropuhelu yhteiskunnassamme oli vasta alkanut, mutta te tukahdutitte sen heti alkuunsa. Maamme on jälleen pelon lamaannuttama." Päätän lainauksen tähän.

Aleksejevits kehotti Lukashenkoa käynnistämään uudelleen vuoropuhelun kansan kanssa. Oliko se ehkä naiivi idea? Loppujen lopuksi kirjailija sanoi Neue Zürcher Zeitung -lehdelle 31. tammikuuta 2011 antamassaan haastattelussa Lukashenkosta, että tämä pitää koko Valko-Venäjän kansaa panttivankina ja on pienen miehen syndroomasta kärsivä diktaattori, johon ainoastaan Kreml pystyy todella vaikuttamaan.

Tärkeintä on kuitenkin se, ettei ole mitään todisteita siitä, että Lukashenko tyytyisi panemaan kaiken Moskova-kortin varaan. Tämän huomioon ottaen unionin toimielimet voisivat tehdä strategisen avauksen, tämänhetkisestä vaikeasta tilanteesta huolimatta. Toivon komission jäsen Fülelle paljon viisautta, sinnikkyyttä ja, todellakin, parlamenttimme täyden tuen hänen luodessaan vastuullista yhteyttä Valko-Venäjään ja hyödyntäessään sitä parhaalla mahdollisella tavalla.

  Marietta Giannakou (PPE). – (EL) Arvoisa puhemies, kiitän komission jäsentä kommenteista. On totta, että eurooppalainen naapuruuspolitiikka ja itäinen ulottuvuus olivat ratkaisevia askelia pyrkimyksissä syventää suhteita itäisiin naapureihimme.

Siitä huolimatta nyt on todella tarpeellista antaa tälle pyrkimykselle uutta pontta. Pohjois-Afrikan maissa, jotka sisältyvät eurooppalaisen naapuruuspolitiikan eteläiseen ulottuvuuteen, puhjennut kriisi monopolisoi kansainvälistä mielenkiintoa, mutta itäinen ulottuvuus on joutunut kohtaamaan, ja kohtaa edelleen, vastaavanlaisia haasteita. Valko-Venäjän tapahtumat ovat erittäin selvästi viesti ja herätys Euroopan unionille niiden velvoitteiden kannalta, jotka sen on hoidettava tällaisissa tapauksissa. Tarvitsemme alueelle pitkän aikavälin strategisen kasvu- ja vakaussuunnitelman. Vastaavasti eurooppalaisen naapuruuspolitiikan – ja itäisen ulottuvuuden – uudelleentarkastelun yhteydessä kumppaneidemme on omaksuttava enemmän poliittisia velvoitteita.

On oltava alusta alkaen selvää, että demokraattisten menettelyjen, oikeusvaltion periaatteen, perusihmisoikeuksien ja vähemmistöjen suojelun edistäminen ja kunnioittaminen ovat tärkeitä seikkoja arvioitaessa kumppaneidemme saavuttamaa edistystä. Siksi tarvitsemme etukäteen selkeitä painopisteitä ja mitattavissa olevia tavoitteita. Tietenkään tällaisen arvioinnin ei pitäisi olla horisontaalista; meidän on eriytettävä suhteemme kumppaneihimme, sillä jokaista maata on arvosteltava erikseen sen aikaansaaman edistyksen mukaan, selkeästi määriteltyjen perusteiden pohjalta.

Demokratia ja ihmisoikeudet eivät salli monitulkintaisuutta; Euroopan unioni perustettiin näiden periaatteiden muodostamalle pohjalle, ja sillä on siten moraalinen velvollisuus ylläpitää niitä tulevaisuudessa. Näin ollen eurooppalaisen naapuruuspolitiikan uudelleentarkastelussa on annettava uutta pontta pyrkimyksille edistää konkreettista poliittista kehystä yhteistyölle itäisten kumppaneidemme kanssa.

  Hannes Swoboda (S&D). – (DE) Arvoisa puhemies, haluan vastata lyhyesti kollegani kustannuksia koskeneeseen huomautukseen siitä huolimatta, että hän on jo poistunut. Molemmat esittelijät, jotka laativat erittäin hyvät mietinnöt ja joita haluan kiittää, antavat suhteellisen selkeästi ymmärtää, millaiset kustannukset olisivat, jos meillä ei olisi naapuruuspolitiikkaa. Ne olisivat paljon suuremmat inhimillisten kustannusten osalta, jos ajattelemme pelkästään pakolaiskriisiä etelässä, mutta tietenkin myös taloudellisten ja yhteiskunnallisten kustannusten osalta, jos ajattelemme kaikkia naapurimaitamme etelässä ja idässä.

Haluan kommentoida hieman itäistä kumppanuutta. Muut parlamentin jäsenet puhuvat myöhemmin eteläisestä kumppanuudesta. On totta, että Valko-Venäjän tilanne on huono, mutta meidän on tehtävä kaikkemme saadaksemme yhteyden epävirallisiin elimiin, yksittäisiin kansalaisiin, nuoriin ja opiskelijoihin kannustaaksemme aidosti myönteiseen ja demokraattiseen kehitykseen sisältä päin.

Vastatakseni kollega Schulzille, joka aiemmin sanoi Valko-Venäjän ja Ukrainan olevan samassa tilanteessa, haluan kertoa, että niiden välillä on erittäin suuria eroja. Ukrainan kohdalla meidän pitäisi katsoa ongelmia, mutta myös sitä, mikä sujuu hyvin ja mikä muuttuu myönteisesti.

Lyhyt kommentti Etelä-Kaukasiasta, koska meidän on tärkeää keskittyä myös tähän alueeseen. Tapahtumat Azerbaidžanissa, missä bloginpitäjiä ja mielenosoittajia vangitaan, ovat hälyttäviä. Tällaiset teot ovat häpeällisiä Azerbaidžanin kaltaiselle maalle ja sen presidentille. Olemme huolissamme mahdollisesta uudesta konfliktista Azerbaidžanin ja Armenian välillä.

Pyydän komission jäsen Füleä pitämään tätä aluetta tarkasti silmällä ja auttamaan sitä pääsemään tästä sotkusta ja tästä konfliktitilanteesta.

  Kristiina Ojuland (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluan kiinnittää huomionne pitkittyneeseen konfliktiin Vuoristo-Karabahin alueella, joka on erottamaton osa Azerbaidžanin tasavaltaa. Aina keskusteltaessa naapuruuspolitiikoista tai muista Etelä-Kaukasian aluetta koskevista politiikoista on pidettävä mielessä Azerbaidžanin, ja myös Georgian, alueellinen koskemattomuus.

Parlamentin on kunnioitettava sitä tosiasiaa, että Vuoristo-Karabahin alue on kansainvälisesti tunnustettu osaksi Azerbaidžania, vaikka se on Armenian sotilasjoukkojen miehittämä ja, kuten tiedämme, Kremlin viranomaisten tukema. Tämän seikan tunnustamisen pitäisi aina näkyä asiakirjoissa ja lausunnoissa sekä parlamentissa, neuvostossa että komissiossa. Kaikki EU:n aloitteet tämän tosiasian peittämiseksi on estettävä, jotta voidaan edetä kohti rauhanomaista ja laillista ratkaisua Vuoristo-Karabahin ja koko alueen pitkittyneessä konfliktissa.

  Hélène Flautre (Verts/ALE). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, eteläisen Välimeren alueen populistiset liikkeet ovat selkeästi korostaneet heikkouksia eurooppalaisessa naapuruuspolitiikassamme.

Minä en usko ongelman olevan niinkään naapuruuspolitiikan tavoitteissa, jotka on vahvistettu Lissabonin sopimuksen ihmisoikeuksien ja demokratian edistämistä ja kunnioittamista – jotka ovat myös sosiaalisia tavoitteita – koskevissa 8 ja 21 artiklassa, vaan olemme ennemminkin epäonnistuneet näiden tavoitteiden täytäntöönpanossa. Näin ollen meidän on tehtävä johtopäätöksiä tulevaisuutta varten. Näin tehdään meneillään olevan, politiikan uudelleentarkasteluun liittyvän työn yhteydessä. Ensimmäinen seikka, jonka otti esiin kollega Schulz, on kykymme tarjota todellista ja tehokasta tukea kansalaisyhteiskunnalle kaikissa naapurimaissa, riippumatta siitä, mikä on niiden kaupallinen tai strateginen merkitys tai poliittinen tilanne.

Kun naapurimaat ovat muutoksen tilassa, tämä on äärimmäisen hyödyllistä ja tarpeellista. Se on myös kieltämättä helpompaa kuin silloin kun ne raatavat autoritaarisen hallinnon ikeen alla, kuten Syyriassa, mutta tämä on haaste, kysymys, jonka tehokas käsittely meidän on opittava. Mielestäni meidän on myös opittava keskustelemaan näistä asioista kumppaneidemme kanssa, ei ainoastaan ihmisoikeuksille omistetuilla foorumeilla, kuten alikomiteoissa, vaan myös korkeimmalla poliittisella tasolla. Samalla meidän on kuitenkin varmistettava, ettei alikomiteoiden toimintasuunnitelmia irroteta tilanteesta, kuten joskus on tapahtunut, eikä niissä toimita ilman yhteyksiä muihin elimiin, kuten oikeus- ja sisäasioiden neuvostoon.

Kannatan tiedonantoa demokratiaan ja yhteiseen vaurauteen tähtäävästä kumppanuudesta eteläisen Välimeren alueen kanssa, mitä pidän äärimmäisen tärkeänä. Mielestäni meidän pitäisi myös lisätä politiikkaan erillinen tavoite, joka koskee yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta ja eriarvoisuuden torjumista. Tietenkin meidän on myös tarkasteltava uudelleen käsitystämme liikkuvuudesta Välimeren alueella. Mielestäni liikkuvuuskumppanuus on myönteinen piirre, mutta meidän on myös opittava mainostamaan tämän liikkuvuuden etuja henkilöille, jotka matkustavat pohjoisen ja eteläisen Välimeren alueen välillä, ja sekä isäntä- että lähtömaille. Meidän on myös tehtävä tästä liikkuvuudesta perusoikeus niille, jotka ylittävät Välimeren ja asettuvat Eurooppaan.

  Paweł Robert Kowal (ECR). – (PL) Arvoisa puhemies, tätä keskustelua käydään ajankohtana, jona olemme omaksumassa uutta lähestymistapaa naapuruuspolitiikkaan. Haluamme lopullisesti päättää ajanjakson, jona vakauden konseptia käytettiin pelinappulana, jona vakauden konseptia käytettiin myönnytysten aikaansaamiseen ihmisoikeuksien ja demokratian periaatteiden aloilla. Siksi haluan käyttää tämän tilaisuuden kiinnittääkseni huomiota naapuruuspolitiikkaa koskevaan kokonaisvaltaiseen lähestymistapaan. Älkäämme katsoko vain muutamaa kuukautta taaksepäin; muistakaamme myös aiemmat tapahtumat esimerkiksi Valko-Venäjällä. Tällä hetkellä korostamme tarvetta ylläpitää herrasmiessopimusta, joka koskee naapuruuspolitiikan osana käytettävissä olevien varojen kolmasosan osoittamista itäiselle politiikalle. Emme ajattele vaurauden jakamista vaan turvallisuuden jakamista. Tässä on kyse perusturvallisuudesta ja EU:n jäsenvaltioiden sellaisten maiden kanssa tekemän yhteistyön tulevaisuudesta, jotka joskus ehkä ovat unionin jäsenvaltioita.

  Marie-Christine Vergiat (GUE/NGL). – (FR) Arvoisa puhemies, arabivallankumoukset ovat synnyttäneet paljon toivoa kyseisissä maissa ja niiden ulkopuolella. Ne ovat osoittaneet, että demokratia ja ihmisoikeudet voivat olla yleismaailmallisia arvoja.

Näiden maiden ihmiset ovat kuitenkin edelleen erittäin skeptisiä Euroopan unionin suhteen. Ymmärrän sen menneisyyden ja diktaattoreille annetun tuen valossa. Ymmärrän sen myös huomatessani, ettemme pysty keskustelemaan demokraattisesta avusta yhdistämättä sitä välittömästi taloudelliseen lähestymistapaan, jossa ei huomioida näiden maiden tekemiä valintoja – ja mikä vielä pahempaa, nähdessäni joidenkin hallitusten, myös oman kansallisen hallitukseni, vaativan edelleen, että unionin avun on oltava riippuvaista takaisinottosopimuksista. Tämä on omituinen käsitys liikkuvuudesta.

Arvoisa komission jäsen, mietin, emmekö voisi antaa selvää viestiä Tunisian osalta vaatien maalle velkamoratoriota siihen saakka, kunnes demokraattisesti valittu hallitus on muodostettu, minkä on tarkoitus tapahtua heinäkuussa. Ehdottaisin myös, että meidän pitäisi auttaa heitä tarkastamaan velkansa ja peruuttamaan laiton velka, joka hyödytti Ben Ali-Trabelsin perhettä Tunisian kansan kustannuksella. Haluaisin saada kysymykseeni yksityiskohtaisen vastauksen, arvoisa komission jäsen.

  Nikolaos Salavrakos (EFD). – (EL) Arvoisa puhemies, katson komission jäsen Fülen käsittelevän asianmukaisesti kysymystä eurooppalaisen naapuruuspolitiikan valvonnasta. Politiikka kattaa 16 valtiota, Afrikan laidoilta Venäjän laidoille saakka.

Eurooppalaista naapuruuspolitiikkaa ovat kuitenkin koetelleet arabimaiden viimeaikaiset tapahtumat, jotka ovat korostaneet kansojen tyytymättömyyttä itsevaltaisiin hallintojärjestelmiinsä ja samalla näiden unionin tukemien maiden taloudellisten ja yhteiskunnallisten uudistusten epäonnistumista. Libyan, Tunisian, Egyptin ja muiden maiden itsevaltaiset hallintojärjestelmät ovat olleet vallassa vuosia, ja me teemme yhteistyötä niiden kanssa. Nyt me yhtäkkiä alamme toimia niitä vastaan. Siksi meidän on tarkasteltava uudelleen eurooppalaista naapuruuspolitiikkaa edistämällä demokratiaa ja ihmisoikeuksia ja valvomalla suunniteltua rahoitusta. Tärkein tekijä, joka on arvioitava asianmukaisesti, on se, että näiden maiden nuoret ovat paremmin koulutettuja ja samalla työttömiä; valitettavasti 7 400 000 Euroopan kansalaista on aivan samassa tilanteessa.

  Kristian Vigenin (S&D). – (EN) Arvoisa puhemies, eteläisen naapurialueen tapahtumat ovat saaneet aikaan paljon kritiikkiä tähän saakka noudatettua EU:n naapuruuspolitiikkaa kohtaan. Meidän on tietenkin oltava kriittisiä, mutta meidän on oltava myös oikeudenmukaisia.

Naapuruuspolitiikka on edistänyt huomattavasti näiden maiden kanssa ylläpidettyjen suhteiden kehittymistä – eikä ainoastaan näiden maiden vaan myös niiden yhteiskuntien kanssa, ja tämä on yksi tärkeimmistä seikoista, joka nyt lisätään naapuruuspolitiikan uudelleentarkasteluun. Nämä tapahtumat ovat jossakin määrin seurausta Euroopan unionin näiden maiden kanssa tekemästä yhteistyöstä. Meidän on siis tässä mielessä tarkasteltava tätä politiikkaa uudelleen ja mukautettava sitä, mutta emme saa pelkästään kritisoida tähän saakka tehtyjä asioita. Parlamentin mietinnöt ovat tärkeä panos ENP:n uudelleentarkasteluun, ja toivon komission ottavan ne huomioon.

Haluan varoittaa yrityksistä asettaa itä ja etelä vastakkain, ei ainoastaan huomion uudelleensuuntaamisen vaan ehkä myös varojen ja resurssien uudelleenosoittamisen osalta. Meidän on oltava tässä asiassa erittäin varovaisia ja otettava huomioon se, että yhtäältä haaste on tietenkin avustaa demokraattisissa prosesseissa Egyptissä ja Tunisiassa ja tukea demokratisoitumista etelässä mutta siihen kuuluu myös esimerkiksi rauhan ylläpitäminen Etelä-Kaukasiassa sekä pitkittyneiden konfliktien rauhanomaisen ratkaisemisen edistäminen ja demokratioiden vahvistaminen.

  Riikka Manner (ALDE). – (FI) Arvoisa puhemies, on hyvin tärkeää, että eteläisen naapuruuspolitiikan lisäksi me puhumme myös itäisestä naapuruuspolitiikasta. Siellä on hyvin paljon sisäisiä hallinnointiongelmia ja ainakin Venäjä-ohjelmien hallinnointi tulisi siirtää aluepolitiikan pääosastolle, koska tällöin ohjelmia hallinnoivilla viranomaisilla olisi mahdollisuus muokata niitä enemmän alueellisia erityispiirteitä ja olosuhteita vastaaviksi. Näin myös niiden jatkuvuus voitaisiin turvata.

Täytyy muistaa, että tämä muutos ei sinällään edellyttäisi erityisiä muutoksia ohjelmien lainsäädännöllisessä perustassa tai EU:n budjetissa, vaan kyseessä olisi nimenomaan komission sisäinen päätös. Tällä hetkellä näiden ohjelmien sisällä on hyvin paljon ongelmia ja meidän pitäisi tehdä rakenteellisia muutoksia. Tämä olisi selkeä viesti, ja toivon, että komissio tekee tämän päätöksen eteen myös voitavansa.

  Jacek Olgierd Kurski (ECR). – (PL) Arvoisa puhemies, eurooppalainen naapuruuspolitiikka ja sen osana itäinen kumppanuus on keskeinen teema ja haaste Euroopan unionille. Se on tärkeä poliittinen kehys suhteiden vahvistamiselle kumppanimaihin – maihin, joiden kanssa meidän pitäisi siirtyä kohti taloudellista ja poliittista yhdentymistä. Ukrainan tapauksessa tämän prosessin pitäisi päättyä näkymiin Euroopan unionin täysjäsenyydestä, tietenkin Kööpenhaminassa vahvistettujen perusteiden täyttämisen jälkeen, ja tässä tarkoituksessa on olennaista, että Kiovan viranomaiset sitoutuvat asiaan enemmän poliittisesti.

Älkäämme unohtako eurooppalaisia Valko-Venäjällä, maassa, jonka kulttuuri on omamme kaltainen, mutta jota Lukashenkon hallinto pitää suljettuna. Tehkäämme kaikki voitavamme, jotta valkovenäläiset näkevät, että Eurooppa muistaa heidät ja tukee heidän pyrkimyksiään demokratian saavuttamiseksi. Voimme ilmaista ponnistelumme selkeästi leikkaamalla Schengen-viisumeiden saamiseen liittyviä kuluja, helpottamalla ihmisten välisiä yhteyksiä Valko-Venäjän ja muun Euroopan välillä ja tukemalla yhteisö- ja kansalaisaloitteita Valko-Venäjällä. Helpottamalla matkustusta ja yhteyksiä unionin ja Valko-Venäjän välillä voimme horjuttaa Lukashenkon hallintoa paljon tehokkaammin kuin kymmenillä lausunnoilla tai päätöslauselmilla. Lopuksi haluan huomauttaa, että monissa naapuruuspolitiikan kattamissa maissa on vielä vakavia ongelmia, jotka liittyvät ilmaisunvapauden – erityisesti tiedotusvälineissä – sekä yhdistymis- ja kokoontumisvapauden kunnioittamiseen. Parlamenttina vapaassa Euroopassa meidän on…

(Puhemies keskeytti puheenvuoron)

  Jiří Maštálka (GUE/NGL). – (CS) Arvoisa puhemies, toivottavasti täällä ei ole ketään itäisen kumppanuuden maista, sillä he saattaisivat ajatella lukumäärämme perusteella, ettemme ole kiinnostuneita itäisestä kumppanuudesta. Minäkin haluan painottaa keskustelun itäisestä kumppanuudesta merkitystä ja tarvetta.

Se on tärkeää, koska EU:n rajojen itäpuolinen alue tarjoaa liiketoimintamahdollisuuksia, jotka ovat korvaamattomia unionin tulevien vuosikymmenien kilpailukyvyn ylläpitämisen kannalta. Alue on myös kulttuurin valtava alkulähde, jolla on osansa eurooppalaisten perinteiden luomisessa ja jota ilman ei ole mahdollista ymmärtää eurooppalaista identiteettiä. Keskustelu itäisestä kumppanuudesta on myös tarpeen sen takia, ettei ole täysin selvää, että me kaikki annamme saman arvon tälle hankkeelle. Kaikki itäiseen kumppanuuteen liittyvät monenväliset aloitteet – demokratia, vakaus, taloudellinen yhdentyminen, energiavarmuus ja ihmisten väliset yhteydet – ovat epäilemättä hyödyllisiä, sekä EU:lle että kuudelle naapurivaltiolle. Sekaannusta ovat aiheuttaneet joidenkin poliitikkojen lausunnot, joissa on puhuttu Mustanmeren synergiasta tai demokraattisesta puskurivyöhykkeestä. Tässä vaiheessa itäinen kumppanuus ei enää ole väline…

(Puhemies keskeytti puheenvuoron)

  Jaroslav Paška (EFD). – (SK) Arvoisa puhemies, Euroopan unionin uskottavuus globaalina poliittisena toimijana riippuu myös sen kyvystä ja halukkuudesta edistää kehitystä ja uudistuksia naapurimaiden vakauttamiseksi. EU:n yhteistyö itäisen kumppanuuden maiden kanssa luo näille maille tilaisuuden saada aikaan poliittista edistystä kohti vapauden ja demokratian arvoja. Yksittäisten maiden erilaisen poliittisen kehityksen huomioon ottaen EU:n on kuitenkin sovellettava vaihtelevaa lähestymistapaa ja tarjottava enemmän apua ja EU:n resursseja niille itäisille kumppaneille, jotka ovat valmiita menemään pidemmälle ja toimimaan nopeammin täyttäessään velvoitteitaan.

Voisimme tehdä enemmän rohkaistaksemme erityisesti Ukrainaa ja Moldovaa edistymään neuvotteluissa ja pyrkiäksemme saamaan aikaan sopimuksen syvälle ulottuvasta ja laaja-alaisesta vapaakauppa-alueesta. Mielestäni meidän pitäisi myös jatkaa neuvotteluja Armenian, Azerbaidžanin ja Georgian kanssa. Valko-Venäjän on löydettävä poliittisessa tilanteessa asianmukainen viestinnän muoto. Maan asukkaista ei kuitenkaan saa tulla poliittisten edustajiensa panttivankeja; nämä ovat päättäneet toteuttaa oman versionsa demokratiasta.

  Lambert van Nistelrooij (PPE). – (NL) Arvoisa puhemies, laskemme tänään tärkeän perustan eurooppalaisen naapuruuden ja kumppanuuden välineen (ENPI) kehittämiselle. Haluan korostaa tässä vain yhtä seikkaa, erityistä seikkaa komission jäsenelle ulkorajoja koskevista ohjelmista, rajatylittävistä ohjelmista.

Meillä on 15 ohjelmaa, joiden budjetti on 1,1 miljardia euroa. Kuulemme kuitenkin jatkuvasti kaikilta tahoilta, etteivät ne toimi hyvin. Kehitys on ollut hidasta. Joustavuus on erittäin rajallista, ja olen ymmärtänyt tänään kuulemistani puheenvuoroista, että puheenjohtajavaltio Puola aikoo puuttua asiaan. Puolalaiset todella haluavat edistyä ja katsoa, tarvitseeko tehdä joitakin muutoksia näiden ohjelmien tuomiseksi takaisin yhteenkuuluvuuteen, tavoitteeseen 3, Interreg-lähestymistapaan, jonka olemme tunteneet jo vuosia.

Kysymykseni komission jäsenelle kuuluu: Miten aiotte puuttua asiaan? Itse asiassa teidän piti ENPI-asetuksen mukaan tehdä arviointi jo viime vuonna. En ole nähnyt asiaan liittyviä asiakirjoja. Miten aiotte sisällyttää tämän toukokuussa julkistettaviin asiakirjoihinne, ja oletteko mahdollisesti halukas järjestämään yhdessä parlamentin kanssa kuulemisen, johon voisimme kutsua ihmisiä, joita asia eniten koskee, ja kuulla heidän kokemuksiaan? Minulla on sellainen tunne, että joitakin asioita todella on muutettava.

  Pier Antonio Panzeri (S&D). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, tämän EU:n naapuruuspolitiikkojen uudelleentarkastelun myötä jatkamme matkaa, joka ei pääty lähiaikoina. Välimeren alueen tapahtumat kertovat syvän muutoksen prosessista, ja niillä on pysyviä vaikutuksia ei ainoastaan alueen maille vaan myös Euroopalle.

Meidän on oltava tietoisia siitä, että siirtyminen täysimääräiseen demokratiaan ei ole helppo ja että näihin siirtymiin liittyy monia riskejä ja epävarmuuksia. Tästä syystä meillä on lukuisia tehtäviä, ja niihin menee aikaa. Euroopan reaktion taustalla on oltava strategian, joka perustuu välittömiin ja pitkän aikavälin toimiin.

Meidän on helpotettava Euroopan markkinoille pääsyä ja sallittava suurempi liikkuvuus. Meidän pitäisi järjestää konferenssi tarkastellaksemme mahdollisuutta peruuttaa tai neuvotella uudelleen näiden demokratiaan johtavan tien valinneiden maiden velka. Meidän on vapautettava asianmukaiset taloudelliset resurssit ja tarjottava apua demokraattiselle prosessille vahvistamalla parlamentaarisia elimiä ja poliittisia puolueita, varmistaen kaikkien kansalaisten täysimääräisen osallistumisen. Tämän kaiken pitäisi tapahtua elvytetyn Euro-Välimeri-vuoropuhelun puitteissa.

Pelissä on Euroopan strateginen, poliittinen tulevaisuus. Mielestäni Euroopan on ymmärrettävä, että meidän on työskenneltävä itään ja etelään päin, mutta juuri nyt etelä on erityinen painopiste. Nämä politiikat kaipaavat perustavanlaatuista muutosta; meidän on vihdoinkin avattava uusi luku.

  Zbigniew Ziobro (ECR). – (PL) Arvoisa puhemies, itäinen ulottuvuus on yksi tärkeimmistä alueista, joilla Euroopan unioni voi kehittyä eurooppalaisen naapuruuspolitiikan puitteissa. Siihen kuuluu sellaisia maita kuin Ukraina, Valko-Venäjä, Moldova, Georgia, Azerbaidžan ja Armenia. Unionilla on erittäin tärkeitä taloudellisia ja rahoitukseen liittyviä intressejä näissä maissa, eikä niitä pidä unohtaa, mutta kaikkein suurin merkitys pitäisi antaa energiaan liittyville kysymyksille. Joidenkin näiden maiden läpi voidaan mahdollisesti rakentaa vaihtoehtoja venäläisille putkille, kuten Sarmatian ja Nabuccon kaasuputket. Mainitsemieni maiden ja Euroopan unionin välisen yhteistyön vahvistamiseksi EU:n kauppa-alue pitäisi vapauttaa, mikä antaisi mahdollisuuden liiketoiminnan lisäämiselle ja toisi nämä maat lähemmäs Euroopan unionia. Unionihan on kuitenkin jo nyt näiden maiden merkittävin taloudellinen kumppani. Loppujen lopuksi meidän pitäisi tietenkin harkita vapaakauppa-aluetta, joka luonnollisesti toisi meidät yhteen erityisellä tavalla. Emme myöskään saa unohtaa viisumivelvoitteiden helpottamista, ihmisten välisten ohjelmien lisäämistä ja taloudellisen tuen antamista itäisen kumppanuuden maiden nuorten ja EU:n nuorten välisille vaihdoille.

  Krzysztof Lisek (PPE). – (PL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, me kaikki haluaisimme Euroopan unionin politiikan olevan tehokasta, mutta jotta se voi olla tehokasta, sen on oltava täysin johdonmukaista sekä naapuruuspolitiikan itäisen ulottuvuuden että eteläisen ulottuvuuden kannalta. Itäisen ulottuvuuden osalta haluan kiinnittää erityistä huomiota pitkittyneiden konfliktien nimellä tunnettuihin kysymyksiin, tilanteeseen Moldovassa ja etenkin tilanteeseen Transnistriassa ja Vuoristo-Karabahissa. Haluan myös sanoa muutaman sanan – etenkin siksi, että olen Euroopan parlamentin Georgiaa koskevien asioiden pysyvä esittelijä – tilanteesta Abhasiassa ja Etelä-Ossetiassa.

Tarvitsemme tänä päivänä näitä kysymyksiä koskevaa johdonmukaista Euroopan unionin politiikkaa. Johdonmukaisen unionin politiikan on tarkoitettava yhteistä politiikkaa, politiikkaa, jota noudattavat identtisesti unionin toimielimet, erityisesti myös korkea edustaja, sekä Euroopan komission muut jäsenet ja jäsenvaltiot. Meidän on puhuttava nyt yhdellä äänellä Venäjän johtajille ja kerrottava heille, etteivät he noudata vuonna 2008 tekemiään sitoumuksia, ja että esimerkiksi Euroopan unionin tarkkailuvaltuuskunta olisi päästettävä Abhasiaan ja Etelä-Ossetiaan mahdollisimman pian.

  Ana Gomes (S&D). – (PT) Arvoisa puhemies, Pohjois-Afrikan kansannousut paljastavat virheitä eurooppalaisessa politiikassa ja diplomatiassa, joita on ohjannut oletettu reaalipolitiikka, joka on tukenut diktaattoreita ja aliarvioinut pyrkimyksiä vapauteen, oikeudenmukaisuuteen ja mahdollisuuksiin kaikille ihmisille.

EU on tästä syystä määritellyt uudelleen eurooppalaisen naapuruuspolitiikan (ENP) painopisteet etelässä. Olen samaa mieltä uusista painopisteistä: "money, market access and mobility" eli raha, markkinoille pääsy ja liikkuvuus. Olen kuitenkin samaa mieltä sen käsityksen perusteella, että naapureillemme tarjoamamme tuen on oltava riippuvaista siitä, että ne osoittavat poliittista tahtoa ja konkreettista edistystä demokratisoitumisprosessissa. Demokratiaa ei ole ilman poliittisia puolueita. Tuen antamisen demokraattisten poliittisten voimien kouluttamiseen rahoituksen ja organisaation muodossa pitäisi näin ollen olla yksi painopisteistä, koska tämä antaa mahdollisuuksia nuorille ja naisille, jotka rohkeasti käynnistivät Arabian kevään.

Yhteiskunnissa, joita edelleen hallitsevat valtion uskonnollinen asenne ja patriarkaalisten linjojen noudattaminen, kaiken todella demokraattisen muutoksen kulmakivi perustuu naisten osallisuuteen ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen. Tämän on oltava EU:n eteläisen Välimeren alueelle antaman poliittisen tuen perussuunta.

EU:n pitäisi myös edistää kaikkien esiin tulevien toimijoiden osallistumista poliittiseen vuoropuheluun, mukaan luettuna uskonnollista ohjelmaa noudattavien puolueiden, kuten muslimiveljeskuntaan liitettävien, joita ei pidä eristää vaan kutsua pelaamaan demokraattista peliä.

  Marek Henryk Migalski (ECR). – (PL) Arvoisa puhemies, jotta politiikalla, josta keskustelemme, olisi odotettu myönteinen tulos, siihen tarvitaan rahaa. Meidän olisi siksi pidettävä kiinni herrasmiessopimuksesta, jonka mukaan käytettävissä olevat rahat jaetaan yhteen kolmannekseen ja kahteen kolmannekseen. Tämä on välttämätöntä, jotta politiikkaa voidaan noudattaa tehokkaasti. Toiseksi tarvitsemme selkeän diagnoosin tilanteesta. Näin ollen ei pidä verrata Valko-Venäjää, jota hallitsee selkeä, avoin ja sanoisin jopa kliininen esimerkki hallinnosta, Ukrainaan, joka kamppailee demokratisoitumisen ongelmien kanssa. Kolmanneksi tällainen politiikka tarjoaa näkymät jäsenyydestä maille, jotka yrittävät saavuttaa sen. Selkeä näkökulma jäsenyyteen auttaa luomaan itseään toteuttavan ennustuksen, ja jos yhteiskunnilla ja niillä, jotka hallitsevat näitä maita on se käsitys, että EU:n täysjäsenyys on saavutettavissa oleva tavoite, sen saavuttaminen on varmasti todennäköisempää.

  Francisco José Millán Mon (PPE). – (ES) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, pahoittelen neuvoston poissaoloa tästä keskustelusta. Kommentoin kolmea eteläiseen naapurialueeseen liittyvää seikkaa. Ensinnäkin Euroopan unionin on tuettava ja helpotettava demokraattisen muutoksen prosesseja. Tähän mennessä naapurimaiden viranomaiset ovat käyttäneet vakauteen liittyviä huolenaiheitaan keinona perustella toimettomuuttaan.

Toiseksi toivon eteläisille naapureillemme taloudellista vaurautta; tämä edellyttää suurta määrää uudistuksia, investointeja ja rahoitukseen liittyvää ja taloudellista apua, samoin kuin kauppaa, ei ainoastaan pohjoisen kanssa vaan myös etelä-etelä-kauppaa, joka on tällä hetkellä olematonta.

Olen huolissani komission ja korkean edustajan Catherine Ashtonin omaksumasta linjasta; The New York Times -lehdessä 18. maaliskuuta 2011 julkaistussa artikkelissa hän näyttäisi neuvovan kyseisiä maita erikoistumaan maataloustuotteiden vientiin Euroopan markkinoille. Olen eri mieltä. Komission jäsen Füle on erittäin tietoinen tästä, vaikka hän näyttää pudistavan päätään. Nämä maat tarvitsevat monipuolista taloutta ja maataloutta. Toistan: monipuolista. Niiden on myös huolehdittava omasta ruoantarpeestaan eikä rajoituttava muutamiin vientituotteisiin, jotka lisäksi aiheuttavat huolta Euroopan maanviljelijöille. Tarvitsemme näin ollen maalaisjärkeä ja varovaisuutta tässä yhteydessä.

Kolmanneksi meidän on elvytettävä Välimeren unioni ja sen hankkeet, jotka voivat auttaa Välimeren maiden taloudellisessa nykyaikaistamisessa. Valitettavasti Välimeren unioni on edelleen umpikujassa, sillä ei ole pääsihteeristöä, eikä se enää voi olla lamaantuneena sen takia, ettei Israelin ja Palestiinan konfliktissa edetä.

Hyvät kollegat, meillä on edessämme suuri haaste.

  Evgeni Kirilov (S&D). – (EN) Arvoisa puhemies, EU:n itäinen naapurialue saattaa osoittautua parhaaksi mahdolliseksi testiksi EU:n ulkopolitiikalle. Unionin on noudatettava omaa lainsäädäntöään ja erityisesti EU:n turvallisuusstrategiaa, jossa korostetaan, että EU:lla on oltava rajoillaan runsaasti hyvin hallinnoituja maita. Sen pitäisi myös panna tämä täytäntöön omassa kokonaisvaltaisessa strategiassaan myönteisen muutoksen aikaansaamiseksi.

Vakavin este ENP:n virallistamiselle itään päin ovat edelleen Transnistrian ja Etelä-Kaukasian ratkaisemattomat konfliktit, jotka ovat alueen epävakauden sekä poliittisten ja taloudellisten ongelmien perimmäinen syy. On riittävää mainita tämänpäiväinen räjähdys Transnistriassa, joka vahingoitti pahasti kaasuputkea.

EU:n on kiireesti tuettava pyrkimyksiä konfliktin ratkaisemiseksi muun muassa toimimalla välittäjänä, rakentamalla luottamusta ja antamalla humanitaarista apua miljoonille kotiseudultaan lähtemään joutuneille ja pakolaisille. Tämän vuoksi EU:n pitäisi varmistaa, että sen huomattavaan taloudelliseen ja tekniseen tukeen alueelle liitetään poliittisen läsnäolon vahvistaminen ja hyvin määritelty ehdollisuus.

  Jacek Protasiewicz, (PPE). – (PL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, haluan aloittaa onnittelemalla molempien mietintöjen esittelijöitä ja erityisesti naapuruuspolitiikan itäistä ulottuvuutta koskevan mietinnön esittelijää, Marek Siwieciä. Nämä onnittelut eivät johdu pelkästä kohteliaisuudesta. Ne johtuvat vilpittömästä uskostani siihen, että meillä on vihdoinkin mietinnöt, jotka osoittavat, että eurooppalaisen naapuruuspolitiikan pitäisi paljon enemmän perustua arvoihin, jotka meistä ovat kaikkein tärkeimpiä: ihmisoikeuksien kunnioittaminen, tiedotusvälineiden vapaus ja demokraattiset hallitukset.

Toistan sen, mitä sanoin tässä salissa maanantaina: kokemus Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän tapahtumista osoittaa, että siellä asuvat ihmiset, etenkin nuoret, eivät ainoastaan vaadi lisää leipää; he vaativat myös lisää vapautta ja lisää kunnioitusta oikeuksilleen kansalaisina ja ihmisinä. Sama pätee naapureihimme idässä, ja erityisesti maahan, joka on Euroopan unionin välitön naapuri, Valko-Venäjä. Haluan kertoa teille pöyristyttävistä tapahtumista tänä iltapäivänä Grodnossa Valko-Venäjällä: toimittaja Andrzej Poczobut, jota syytetään presidentin solvaamisesta artikkeleissa, jotka hän on kirjoittanut kansainväliselle lehdistölle työssään toimittajana, on juuri pidätetty KGB:n toimesta, jottei hän voisi puhua meille, Euroopan parlamentin jäsenille, huomisessa Valko-Venäjän valtuuskunnan istunnossa. Nämä ovat pöyristyttäviä käytäntöjä. Eurooppalaisen naapuruuspolitiikan pitäisi auttaa meitä ehkäisemään tilanteita, joissa tapahtuu vastaavaa kuin tänä iltapäivänä Andrzej Poczobutin tapauksessa.

  Christofer Fjellner (PPE). – (SV) Arvoisa puhemies, olen kiitollinen siitä, että komissio on päättänyt esitellä tämän eurooppalaisen naapuruuspolitiikan eteläisen ulottuvuuden uudelleentarkastelun. Sitä tarvitaan. Meidän on tunnustettava, että Eurooppa on kohdellut diktatuureja suvaitsevaisesti sen sijaan, että olisi vaatinut lujasti demokratiaa. Sen takia luottamus Eurooppaan on vähentynyt. Siksi tarvitsemme uuden politiikan, politiikan, joka auttaa jälleenrakentamaan nämä maat vuosikymmenien huonon hallinnon jälkeen. Eurooppa voi tehdä paljon, ennen kaikkea alueen tärkeimpänä kauppakumppanina. Paras lähestymistapa olisi varmaankin investoida juuri tähän jälleenrakentamiseen ja kauppaan menettämämme luottamuksen saamiseksi takaisin. Olen siksi iloinen siitä, että komissio puhuu tässä tiedonannossa kaupallisesta ulottuvuudesta – siitä, että meidän pitäisi helpottaa pohjoisafrikkalaisten naapuriemme markkinoillepääsyä auttaaksemme niitä käyttämään kauppaa vaurauden tuojana.

Tällä hetkellä kuitenkin Euroopan tulliesteet etenkin maatalousalalla ovat merkittävä este kehitykselle. Otetaan esimerkiksi maataloustuotteiden vähimmäishinnat: mitä tehokkaammin hedelmiä ja vihanneksia tuotetaan, sitä suuremmat ovat niistä maksettavat tullit. Tämä on este kehitykselle ja vauraudelle. Haluaisin siksi ehdottaa, että ensimmäinen toimi, jonka komissio voisi toteuttaa, on antaa näille Pohjois-Afrikan maille, jotka ovat aloittaneet matkan kohti demokratiaa, vapaa pääsy Euroopan markkinoille. Niin teimme Länsi-Balkanin kohdalla Jugoslavian sodan jälkeen, ja miksemme ottaisi oppia siitä esimerkistä? Me rakennamme Euroopan vaurautta eurooppalaisen vapaakaupan varaan, joten miksemme auttaisi pohjoisafrikkalaisia naapureitamme rakentamaan omaa vaurauttaan kanssamme käytävän vapaakaupan varaan?

  Georgios Koumoutsakos (PPE). – (EL) Arvoisa puhemies, eurooppalainen naapuruuspolitiikka on epäilemättä menestyksekäs politiikka. Meidän on kuitenkin tehtävä siitä dynaamisempi ja tehokkaampi. Tämän hetken epäsuotuisaa taloudellista ilmapiiriä ei pitäisi käyttää alibina tai tekosyynä olla vahvistamatta sitä edelleen. Tämän pitäisi päteä lähinnä politiikan eteläiseen ulottuvuuteen.

Tätä tarvitaan nyt ehdottomasti viimeaikaisten dramaattisten tapahtumien, Pohjois-Afrikan viimeaikaisten dramaattisten välikohtausten jälkeen. Nämä yhteiskunnat tarvitsevat tukeamme; ne tarvitsevat olennaista mutta hienovaraista tukeamme, ja korostan sanaa "hienovarainen" ilmiselvistä historiallisista ja poliittisista syistä. Meidän on tuettava näiden maiden kansalaisyhteiskuntaa, sen demokraattista toimintaa ja sen vaatimuksia vapauden lisäämisestä.

Lisäksi emme saa unohtaa, että Välimerestä on tulossa maahanmuuton aikapommi; tämä on meille toinen syy tukea vakautta, demokratiaa ja kasvua näissä maissa naapuruuspolitiikan avulla.

  Jacek Saryusz-Wolski (PPE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluan onnitella komission jäsentä kumppanuuksia koskevasta tiedonannosta, jossa omaksuttiin nopea ja kaukokatseinen lähestymistapa.

Naapuruuspolitiikkaa suunnitellaan uudelleen, ja komissio on kokonaisvaltaisen lähestymistavan vartija. Mielestäni on kohtalokasta asettaa vastakkain eteläinen naapurialue ja itäinen naapurialue. Suunnittelemme politiikkaa uudelleen, ja vaikka saamme hyviä uutisia siitä, mitä etelässä tapahtuu, tämän uudelleensuunnittelun ja uudelleenarvioinnin merkitys kattaa enemmän kuin etelän. Siihen kuuluu myös itä. Meidän pitäisi siirtyä hallituslähtöisestä tai hallitukseen suuntautuvasta politiikasta yhteiskuntaan suuntautuneeseen politiikkaan ja lyhytnäköisestä taloudellisten intressien politiikasta ihmisoikeuksiin ja demokratiaan suuntautuvaan politiikkaan. Meidän olisi oltava politiikassamme avokätisiä yhteiskuntia kohtaan ja paljon vaativampia ja tiukempia hallituksia kohtaan. Emme myöskään saisi sekoittaa vallitsevaa tilaa vakauteen. Meidän pitäisi siirtyä jonkinlaiseen siirtymäkauden lähestymistapaan.

Tämän uuden paradigman luominen naapuruuspolitiikkaa varten tuo mukanaan tarpeen muuttaa itäistä politiikkaa samaan suuntaan. Meidän on kiinnitettävä yhtä paljon huomiota etelään ja itään. Rahoituksen pitäisi olla symmetristä, sillä molempien vastustaminen on keinotekoista ongelmanhakua, ja rahoituksen pitäisi olla järkevää. Politiikka on rakenteellisesti alirahoitettua. Joka vuosi me maksamme naapuruuspolitiikan kattamille maille 20 prosenttia siitä, mitä maksamme muulle maailmalle. Tiedän, miten vaikeaa tänä päivänä on puhua rahoituksesta. Tämä politiikka on kuitenkin suunniteltava uudelleen, ja se edellyttää myös lisärahoitusta.

  Radvilė Morkūnaitė-Mikulėnienė (PPE). – (EN) Arvoisa puhemies, tällä hetkellä on tärkeää harkita huolellisesti eurooppalaisen naapuruuspolitiikan molempia tekijöitä ja löytää oikea tasapaino niiden välillä. ENP:stä pitäisi tulla joustavampi, aktiivisempi ja optimoitu. Jos haluamme luoda vakauden, yhteisten arvojen ja edistyksen alueen Euroopan ympärille, emme ensinnäkään saa enää rajoittaa itseämme ennalta määrätyillä kiintiöillä. Taloudellinen tuki pitäisi tasapainottaa poliittisen yhteistyön mukaisesti ja sen mukaisesti, miten suuri on halu lähentyä EU:n arvoja, vapauksia ja normeja. Sen pitäisi olla tuloslähtöistä ja sidottua objektiivisiin ja selkeisiin demokratisoitumisen kriteereihin ja uudistuksissa saavutettuun edistykseen.

Toiseksi meidän pitäisi harkita nopean toiminnan työkalun luomista ENP:n puitteissa voidaksemme reagoida nopeasti ja joustavasti poliittisiin muutoksiin kumppanimaissa, kuten tapahtui hiljattain eteläisellä naapurialueella.

Kolmanneksi myös EU:n avun houkuttelevuus on tärkeää. EU:n varojen myöntämismenettelyjen yksinkertaistaminen ja jäsenvaltioiden asiantuntemuksen aktiivinen jakaminen ohjelmoinnin alkuvaiheissa olisi lisäkannustin.

  Silvia-Adriana Ţicău (S&D). – (RO) Arvoisa puhemies, olen kotoisin Galaţista, romanialaisesta kaupungista, joka sijaitsee Euroopan unionin Moldovan tasavallan ja Ukrainan vastaisella rajalla. Siksi aion mainita erityisesti eurooppalaisen naapuruuspolitiikan itäisen ulottuvuuden uudelleentarkastelun. Minun on painotettava sen merkitystä sekä Euroopan unionin Tonavan aluetta koskevan strategian täytäntöönpanolle että Euroopan unionin energiavarmuudelle.

Kehotan komissiota ja jäsenvaltioita käynnistämään kokonaisvaltaisen Euroopan unionin strategian Mustaamerta varten ja myöntämään riittävät taloudelliset ja henkilöstöresurssit sen tehokkaaseen täytäntöönpanoon. Olen iloinen Ukrainan ja Moldovan tasavallan liittymisestä energiayhteisösopimukseen, joka edistää merkittävästi unionin energiavarmuustavoitteiden saavuttamista sekä näiden maiden turvallisuutta.

Unionin ensisijaisista energiahankkeista haluan korostaa eteläisen kaasulinjan merkitystä. Mielestäni Nabuccon kaasuputki, yhdessä Trans-Adriatic-putken, yleiseurooppalaisen öljyputken, Turkki-Kreikka-Italia-yhdysputken tai…

(Puhemies keskeytti puheenvuoron)

  Tatjana Ždanoka (Verts/ALE). – (EN) Arvoisa puhemies, kannatan eurooppalaista naapuruuspolitiikkaa merkittävänä poliittisena kehyksenä demokratian vahvistamiselle sekä itäisessä että eteläisessä ulottuvuudessa, mutta pyysin puheenvuoroa esittääkseni seuraavan kysymyksen kaikille meille: Onko Euroopan unionin moraalinen oikeus osoittaa kolmansille maille tie kohti todellista demokratiaa hyvin perusteltu?

Molemmissa päätöslauselmaesityksissä muistutetaan sellaisista ENP:n arvoista kuin demokratia, oikeusvaltion periaate sekä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien – tiedotusvälineiden vapaus mukaan lukien – kunnioittaminen, oikeuslaitoksen riippumattomuus ja korruption torjuminen. Onko Euroopan unioni itse mestari kaikilla näillä aloilla, kun otetaan huomioon esimerkiksi tiedotusvälineiden tilanne Italiassa ja Unkarissa, valtiottomien massat Latviassa ja Virossa ja korruptioepäilykset parlamentissamme?

Toivon todella, että saamme pidettyä yllä…

(Puhemies keskeytti puheenvuoron)

  Seán Kelly (PPE). – (EN) Arvoisa puhemies, naapuruus on tässä keskeinen sana. Myös yksityiselämässä hyvät naapurit ovat suuri valtti kenelle tahansa. Hyvä naapuri on ystävällinen henkilö, joka ei asiattomasti puutu toisen asioihin mutta on halukas ojentamaan ystävän käden pulmatilanteessa.

Tätä Euroopan unionin pitäisi harjoittaa politiikkana. Se on helppoa, kun naapurimaat ovat yhtä ystävällisiä, vakaita ja demokraattisia. Jos ne eivät ole, ongelma on suurempi.

Ehdotus tehdä yhteistyötä kansalaisyhteiskunnan kanssa, erityisesti näissä maissa, on erittäin hyvä. Kollegani Lamber van Nistelrooij huomautti, että käytämme 1,1 miljardia euroa rajatoimintaan ja että tarvitsemme yhtenäisempää lähestymistapaa. Olen samaa mieltä.

Myös ehdotus säännöllisistä kuulemisista, erityisesti epädemokraattisten hallintojärjestelmien kansalaisyhteiskuntien kanssa, on hyvä, jotta ne voivat kuulla, mitä meillä on sanottavana, ja me voimme kuulla heitä suoraan.

  Malika Benarab-Attou (Verts/ALE). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, kuvaillessanne eurooppalaisen naapuruuspolitiikan näkymiä eteläisen Välimeren alueella viittasitte mahdollisiin käynnistäjiin. Unohditte kuitenkin mainita yhden ryhmän, johon minä kuulun. Euroopassa minun kaltaiseni ihmiset – maahanmuuttajat ja maahanmuuttajien lapset – jotka tulevat ennen Euroopan vallassa olleelta alueelta, ovat edelleen leimattuja. Kuitenkin me olemme, ja meistä voisi tulla, inhimillisiä resursseja: vaikutusvaltaisia välittäjiä pohjoisen ja etelän välillä näinä historiallisina aikoina.

Arvoisa komission jäsen Füle, mitä ajattelette tästä vaihtoehdosta? Aiotteko harkita sitä?

  Laima Liucija Andrikienė (PPE). – (LT) Arvoisa puhemies, eurooppalaisen naapuruuspolitiikan uudelleentarkastelu on yksi tärkeimmistä tehtävistämme. Egyptin, Tunisian, Jemenin, Bahrainin ja muiden maiden tapahtumat rikkovat armottomasti monia mielissämme olevia stereotypioita: että useimmat ihmiset Lähi-idässä tai Pohjois-Afrikassa eivät välitä ihmisoikeuksista ja että he ovat tottuneet elämään diktatorisissa hallintojärjestelmissä. Arabimaiden vallankumous on osoittanut tämän olevan harhaluulo.

Muutama viikko sitten vierailin Egyptissä päivänä, jona maassa järjestettiin kansanäänestys perustuslain muuttamisesta. Kaikki, jotka tapasimme, puhuivat vapaudesta, oikeudenmukaisuudesta ja demokratiasta. Useimmat korostivat, että he tarvitsevat Euroopan unionilta erilaista tukea. Tukea tarvitaan kansalaisyhteiskunnan vahvistamiseen, poliittisten puolueiden perustamiseen ja ihmisoikeuksien puolustamiseen, jotta tulevat parlamentti- ja presidentinvaalit ovat demokraattiset, vapaat ja oikeudenmukaiset. Maassa meneillään olevat demokraattiset prosessit ovat erittäin hauraita ja haavoittuvaisia, ja meidän on autettava heitä ajoissa.

  Štefan Füle, komission jäsen. – (EN) Arvoisa puhemies, arvostan erästä erittäin tärkeää tekijää, nimittäin sitä, että me, komissio ja parlamentti, lähestymme naapuruuspolitiikkamme uudelleentarkastelua rinnakkain. Tämä tilanne ei päde moniin muihin politiikkoihin, joiden kohdalla tulemme tänne jo viimeistellyn tuotteen kanssa ja keskustelemme sitten. Käynnistimme prosessin jonkin aikaa sitten, ja vuorovaikutuksen avulla olemme jo voineet ottaa mukaan joukon parlamentin hyviä ideoita ja selittää joukkoa omia ideoitamme. Pitkä luettelo puhujista, jotka ovat tehneet joukon arvokkaita ehdotuksia ja esittäneet hyviä kysymyksiä, on osoitus siitä, että tämä lähestymistapa oli oikea.

Lissabonin sopimuksessa, joka myös hyväksyttiin ja josta äänestettiin täällä parlamentissa, asetimme korkeita tavoitteita. Sovimme siitä, että Euroopan unioni olisi maailmanlaajuinen toimija. Catherine Ashton, komission varapuheenjohtaja ja unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja, ja minä olemme molemmat sitä mieltä, että tuskin voimme täyttää näitä odotuksia, jos emme ensinnäkin omaksu todella rakentavaa roolia naapurialueillamme, ja että tuskin voimme omaksua tällaista roolia käsittelemättä naapurialueidemme haasteita, pitkittynyt konflikti mukaan lukien.

Tätä taustaa vasten käynnistimme yhdessä uudelleentarkasteluprosessin viime vuoden kesäkuussa. Tuolloin tavoitteemme oli ensinnäkin pohtia Lissabonin sopimuksen tuomia uusia välineitä. Ulkosuhdetoiminnassa tapahtui suuria muutoksia, kun kuuden kuukauden puheenjohtajakausi ja sen ensisijaiset tavoitteet ulkosuhteissa korvattiin johdonmukaisella ja yhtenäisellä politiikalla, jonka takaa henkilö, jolla on kaksoisrooli, jossa sovitetaan yhteen yhteisön väline YUTP, ja jolla ensimmäistä kertaa on myös toimivaltaa ulkosuhdehallinnossa. Lähetystöt on myös nostettu korkeammalle tasolle, jotta ne voivat edustaa pelkän komission sijasta myös Euroopan unionia. Nämä ovat valtavia asioita.

Tiedän, että siellä täällä on paljon haasteita, kysymyksiä ja jopa kritiikkiä, mutta luotan siihen, että nämä muutokset saavat aikaan yhtenäisemmän EU:n ulkosuhdepolitiikan. Halusimme tämän näkyvän naapuruuspolitiikassamme. Halusimme myös tehdä yhden tärkeän asian, jonka koimme puuttuvan. Tarkastellessamme naapurialueita meistä tuntui, etteivät nämä maat ottaneet vastuuta naapuruuspolitiikasta. Jotkut kumppaneistamme sanoivat, että naapuruuspolitiikka oli tyrkytetty niille ja ettei niitä itse asiassa koskaan kuultu. Näin ollen ne katsovat, ettei niiden näkemyksiä otettu huomioon ja että käytössä oli yksi kaava, jota sovellettiin kaikkiin ottamatta huomioon erityispiirteitä. Mutta sitten tuli arabivallankumous. Se on tarjonnut meille peilin – jota mielestäni todella tarvittiin – tärkeiden kysymysten esittämistä varten. Näitä ovat esimerkiksi seuraavat: miten valmiita olemme täydentämään nousevien demokratioiden pyrkimyksiä, miten pitkälle olemme valmiita menemään puuttuaksemme Libyan kaltaisiin tilanteisiin, ja miten pitkään meidän pitäisi tehdä kompromisseja siellä täällä ja liittää vakaus itsevaltiuteen, hyväksyen, etteivät arvomme aina ole olleet yhdenmukaisia intressiemme kanssa.

Tiedonantomme, jonka julkistimme 8. maaliskuuta, oli yritys vastata joihinkin näistä kysymyksistä – ollakseni aivan rehellinen, helppoihin kysymyksiin – koska vastasimme itse asiassa vain niihin, jotka liittyivät nouseviin demokratioihin. Jätimme vaikeammat kysymykset strategiseen ENP:n uudelleentarkasteluun. Moniin niistä tarvitaan vielä vastaus.

Kyseisessä 8. maaliskuuta julkistetussa tiedonannossa määrittelimme kolme peruspilaria, jotka näette otettavan huomioon myös strategisessa uudelleentarkastelussa. Ensimmäisessä tuetaan demokraattista muutosta ja yhteiskunnan rakenteiden kehittämistä naapurimaissamme. Toisen painopiste on suhteessa yhteiskuntiin ja kansalaisyhteiskunnille annettavassa tuessa. Kolmannessa tuetaan naapureidemme osallistavaa ja kestävää kasvua.

Monet maat etelässä muuttuvat, eikä tämä muutos rajoitu kyseisiin maihin vaan koko alueeseen. Ne muuttavat myös meitä ja tapaa, jolla reagoimme tilanteeseen – tapaa, jolla reagoimme aktiivisesti ja edistämme näitä uusia ilmiöitä naapurialueillamme. Muutoksella on heijastusvaikutuksia idässä, ja oppimisprosessi on käynnissä meidän ja itäisten kumppaneidemme välisessä ajattelussa. Tämä heijastuminen itään ei tapahdu etelän kustannuksella, eivätkä etelän tapahtumat ja tämänhetkinen kiinnostuksemme etelää kohtaan ja sinne asetettu painopisteemme ole pois itään kohdistuvalta kiinnostukseltamme. ENP:n uudelleentarkasteluprosessi vahvistaa tarvetta naapurialueitamme koskevalle tasapainoiselle lähestymistavalle, oli sitten kyse idästä tai etelästä.

Naapuruuspolitiikka on saanut uuden impulssin korvata, silloin tällöin, parhaana pidetty reaalipolitiikka naapurialueillamme kunnianhimoisella ja paljon aktiivisemmalla politiikalla, joka perustuu arvoihimme. Politiikassa on myös uusi impulssi tehdä selväksi, mitä haluamme saavuttaa naapuruuspolitiikan välineillä. Muutama vuosi sitten viittasimme rauhan, vakauden ja vaurauden vyöhykkeeseen. Se on tärkeä konsepti, joka on edelleen järkevä, mutta kumppanit haluavat enemmän. Idässä jotkut niistä ovat erittäin selvästi ilmaisseet pyrkimyksensä liittyä EU:hun. Kumppanit etelässä haluavat institutionaalisesti tarkemmin määritellyn kehyksen taloudelliselle yhdentymiselle. Pitäisikö meidän kaihtaa näitä kysymyksiä koskevien ajatustemme ilmaisemista? Mielestäni ei. Mielestäni meidän olisi tehtävä selväksi, ettei itäinen kumppanuus ole keino pitää EU:n jäsenyys itäisten naapurimaiden ulottumattomissa vaan niille keino luoda enemmän Euroopan unionia omiin maihinsa. Mielestäni meidän on tehtävä tarjous etelän edistyneimmille maille – tietynlainen kehys, jonka puitteissa ne voivat olla osa, ei päätöksentekoa, mutta päätösten muotoilua.

Älkää odottako kovin teknistä pakkopaitaa kahdenvälisille suhteille naapureihimme. Odottakaa hyvin harvoja mutta hyvin selkeitä ja hyvin tärkeitä viitearvoja. Odottakaa tämän ENP:n uudelleentarkastelun tuloksena joustavaa ja yksilöllisesti räätälöityä rakennetta ja vuorovaikutusta, joka toimii yhtäältä poliittisen ohjauksen ja toisaalta ohjelmiemme ja teknisen ja taloudellisen avun välillä.

Prosessista ei tule helppo. Muutos ei ole koskaan helppoa, mutta verrattuna edeltäjäänsä tästä tulee jatkuva prosessi, jossa uudelleentarkasteluvalmiudet, tai jos haluatte, palaute- ja kritiikkivalmiudet ovat tärkeä tähän ENP:n uudelleentarkasteluun sisällytetty ominaisuus.

Monet teistä puhuivat rahasta. Mitä korkeammat tavoitteemme ovat, sitä enemmän resursseja ne vaativat. Logiikka on erittäin selvä. Mutta onko kyse pelkästään rahasta? Ei missään tapauksessa. Kyse on myös luovuudestamme, johdonmukaisuudestamme, kumppaneidemme intressien ottamisesta vakavasti ja kunnianhimosta markkinoidemme avaamisen ja liikkuvuuskysymyksen ratkaisemisen osalta.

Jasmiinivallankumouksessa oli pitkälti kyse ihmisarvosta ja oikeudenmukaisuudesta. Tehkäämme näistä kahdesta seikasta – ihmisarvosta ja oikeudenmukaisuudesta – periaatteet, joihin politiikkamme perustuu. Parlamentilla on tässä mielessä erittäin tärkeä tehtävä.

  Puhemies. – (EN) Olen vastaanottanut kaksi työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan mukaisesti käsiteltäväksi jätettyä päätöslauselmaesitystä.⁽¹⁾

Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan torstaina, 7. huhtikuuta.

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 149 artikla)

  Tunne Kelam (PPE), kirjallinen. – (EN) Kaikilla Euroopan mailla, jotka täyttävät liittymisperusteet, pitäisi olla mahdollisuus liittyä EU:n jäseneksi. ENP:n itäisessä ulottuvuudessa pitäisi selkeästi pitää arvossa tätä taustalla olevaa periaatetta sinänsä ja varmistaa, että naapurimme Itä-Euroopassa voivat konkreettisesti nähdä luotettavan mahdollisuuden liittyä jäseniksi tulevaisuudessa.

Vahvin kannustin demokraattisille ja poliittisille uudistuksille ja kansalaisyhteiskunnan luomiselle on nyt ja tulevaisuudessa mahdollisuus liittyä EU:n jäseneksi. Samalla kun tulevien hakijoiden on hoidettava kotitehtävänsä täysimääräisesti, EU:n on osoitettava ehdottomasti, että sitoutumisemme laajentumiseen on edelleen voimassa ja uskottavaa. Tämän uskottavuuden vahvistamiseksi ja kaksinaismoraalia koskevien epäilysten hälventämiseksi EU:n on tehtävä täysin selväksi, että suhteidemme itäisiin naapureihimme on perustuttava ennen kaikkea demokraattisiin arvoihin, ihmisoikeuksien kunnioittamiseen ja oikeusvaltion periaatteeseen. Samalla kun kutakin maata on arvioitava sen omien ansioiden perusteella, perusarvoja on kunnioitettava tasaveroisesti joka maassa, huolimatta yksittäisten jäsenvaltioiden konkreettisista taloudellisista ja poliittisista intresseistä. Samoja periaatteita pitäisi soveltaa suhteisiin Venäjän kanssa; siellä oikeusvaltio- ja ihmisoikeustilanne on pahempi kuin useimmissa ENP-maissa.

  Jaromír Kohlíček (GUE/NGL), kirjallinen. – (CS) Minun on tunnustettava, että olin melkoisen hämmästynyt lukiessani ulkoasiainvaliokunnan esittämää päätöslauselmaa. Valko-Venäjän mielenosoitusten, joissa niin kutsutut protestoijat saavat paljon tukea ulkomailta, niputtaminen yhteen Egyptin ja Tunisian nousevan ruoan hinnan ja työttömyyden aiheuttaman kapinamyrskyn kanssa on minusta täysin käsittämätöntä. Mielestäni tämä mieletön johtopäätös on tyypillinen niin kutsuttujen poliitikkojen mielettömyydelle. Marek Siwiec selvästi ei huomannut mielenosoituksia, joissa kuoli kymmeniä ihmisiä, arabimaiden kuningaskunnissa, tai Libyan sotaa. Näin selvästi piti ollakin. Kohdassa 12 ei ole mainintaa Moldovan kielteisistä tapahtumista. Jotkut parlamentin jäsenet Euroopan kansanpuolueen ryhmästä ovat niin ihastuneita Julia Timoshenkoon, että Ukrainan hallitus ilman häntä vaikuttaa epädemokraattiselta, huolimatta siitä, että hallitus on onnistunut parantamaan maan taloudellista ja poliittista tilannetta huomattavasti kuluneen vuoden aikana. Mielestäni kohdan 13 kehotus tukea monenvälisesti demokraattisten puolueiden kehitystä Valko-Venäjällä on välitöntä puuttumista toisen valtion sisäisiin asioihin. On sääli, ettemme näe vastaavia ponnisteluja kehittää demokratiaa EU:n valtioissa, kuten esimerkiksi Unkarissa. Katson myös päätöslauselman kohdan 52 olevan törkeä ja asiaton, samalla tavoin kuin erilaisen kumouksellisen toiminnan, kuten Belsatin tai Radio Russian ja Valko-Venäjän eurooppalaisen radion, tukemisen. Se muistuttaa minua erittäin paljon kylmän sodan aikakaudesta, jonka tunnemme historiankirjoista.

  Elżbieta Katarzyna Łukacijewska (PPE), kirjallinen. – (PL) Tämänpäiväisessä keskustelussa Euroopan parlamentissa olemme jatkaneet keskustelua eurooppalaisen naapuruuspolitiikan itäisestä ulottuvuudesta. Emme saa unohtaa, että sen tavoitteena pitäisi olla suhteiden vahvistaminen unionin ja sen itäisten naapureiden, etenkin Ukrainan, välillä edistämällä kaikenlaisia kansalaisaloitteita, yhteiskunnallisia ja taloudellisia aloitteita. Ukrainan nuoret kansalaiset odottavat tukea unionin jäsenvaltioilta, ja ennen kaikkea he haluavat rajat avattavan, jotta he voivat liikkua vapaasti maiden välillä, opiskella ja kehittää intohimojaan ja mielenkiinnon kohteitaan. On erittäin tärkeää taata yksinkertaisempia viisumimenettelyjä ja EU:n ja Ukrainan välistä vapaakauppa-aluetta koskevien sopimusten parempi toimeenpano. Meidän pitäisi myös laajentaa eurooppalaisen naapuruuspolitiikan itäisistä maista kotoisin olevien opiskelijoiden stipendijärjestelmää ja rohkaista heitä osallistumaan enemmän yhteiskunnalliseen ja poliittiseen toimintaan.

  Cristian Dan Preda (PPE), kirjallinen. – (RO) Suhtaudun myönteisesti yhteiseen keskusteluun kahdesta eurooppalaista naapuruuspolitiikkaa koskevasta mietinnöstä, sikäli että meidän on omaksuttava naapureitamme sekä etelässä että idässä koskeva johdonmukainen lähestymistapa. Haluan ensin painottaa, että meidän on haitallista laittaa nämä maantieteelliset alueet kilpailemaan keskenään. Tässä ei ole kyse resursseista kilpailemisesta vaan resurssien kanavoimisesta tehokkaasti niille kumppaneille, jotka edistyvät naapuruuspolitiikkamme perustan muodostavien yhteisten perusteiden osalta. Tarkoitan erityisesti ihmisoikeuksien, demokratian ja oikeusvaltion periaatteen kunnioittamista. Tämän vuoksi katson, että meidän on oltava riittävän rohkeita tiedostamaan naapuruuspolitiikallamme saavutetut myönteiset tulokset, esimerkiksi Georgian ja Moldovan kohdalla, mutta myös haitalliset kehityskulut, joita on valitettavasti nähty Valko-Venäjällä ja Ukrainassa. Eriyttämisen on oltava peruskriteeri, mikä pätee myös eteläisiin naapurialueisiin. Toisaalta vaatimustemme siltä osin, että eurooppalaiset kumppanimme kunnioittavat unionin yhteisiä arvoja, on oltava johdonmukaisia ja erittäin suuria.

  Fiorello Provera (EFD), kirjallinen. – (IT) Kun tarkastelemme uudelleen eurooppalaista naapuruuspolitiikkaa, on tärkeää arvioida tämän politiikan vaikutusta siirtolaisuuteen. Mikään naapuruuspolitiikka ei voi olla täysin tehokas tällä alalla puuttumatta siirtolaisuutta aiheuttavan epävakauden syihin.

Tämä edellyttää alueellista yhteistyötä sekä alkuperämaiden että kauttakulkumaiden kanssa, mahdollisesti kahdenvälisten sopimusten avulla. Meidän on tehtävä yhteistyötä siirtolaisuuden kauttakulkumaiden ja alkuperämaiden kanssa siirtolaisaaltojen ehkäisemiseksi. Meidän on autettava siirtolaisten alkuperämaita demokratisoitumaan ja saamaan aikaan hyvä hallinto antamalla niille mahdollisuus hyödyntää arvojamme ja kokemustamme.

Eurooppalaisen naapuruuspolitiikan osana tarvitsemme taloudellisen toimintasuunnitelman, joka voi lisätä työllisyyttä, ja kauppasopimuksia, jotka voivat luoda todellista, markkinalähtöistä taloudellista kehitystä. Komission jäsen Füle ja korkea edustaja Ashton tukevat "mitä enemmän sitä enemmän" -kaavalla avun ehdollisuuden konseptia, jonka tarkoitus on palkita maita, jotka ovat aktiivisimpia demokraattisten uudistusten ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen aloilla. Tätä lähestymistapaa pitäisi edistää, sillä se on yhdenmukainen arvojemme kanssa ja tehokas kehityksen kannalta ja kohtelee oikeudenmukaisesti unionin veronmaksajia.

  Debora Serracchiani (S&D), kirjallinen. – (IT) Kaakkois-Euroopan viimeaikaisten tapahtumien jälkeen meidän on tarkistettava eurooppalaista naapuruuspolitiikkaa eteläisten kumppanimaiden osalta tarjoamalla keinot ja avun, joita tarvitaan aitoon demokraattiseen siirtymään ja perustan luomiseen syvälle ulottuville poliittisille, yhteiskunnallisille ja toimielimiin liittyville uudistuksille. Politiikan uudelleentarkastelussa on tärkeää asettaa etusijalle oikeuslaitoksen riippumattomuuteen, perusoikeuksien kunnioittamiseen – tiedotusvälineiden vapaus mukaan lukien – ja korruption torjumiseen liittyvät kriteerit, mutta on myös välttämätöntä harkita uudelleen ja tarkastella huolellisesti EU:n Välimeren alueen strategiaa poliittisen vuoropuhelun vahvistamiseksi ja kaikkien demokraattisten ja yhteiskunnallisten voimien tukemiseksi.

  Csaba Sándor Tabajdi (S&D), kirjallinen. – (HU) Arabimaiden kriisi on osoittanut, että naapuruuspolitiikassa tähän saakka noudatettu suunta on epäonnistunut. Rahoitusvälineistä on tehtävä avoimempia, ja avun maksamisen aikana on sovellettava tuloslähtöistä lähestymistapaa. Tämä pätee myös politiikan itäiseen ulottuvuuteen. Tulevaisuuden eurooppalaisen naapuruuspolitiikan on perustuttava ihmisten välisiin rajatylittäviin suhteisiin; tämä pätee erityisesti itäiseen ulottuvuuteen, sillä itäiseen kumppanuuteen osallistuvilla mailla on myös mahdollisuus saada asema jäsenvaltioehdokkaana. Kysymystä Ukrainan ja EU:n välisestä molemminpuolisesta viisumivapaudesta on käsiteltävä käytännöllisesti, eikä sitä saa käyttää poliittiseen painostukseen. Ukrainan hallituksella on paljon töitä ihmisoikeuksien ja demokratian vahvistamisen alalla. Meidän ei kuitenkaan missään tapauksessa pitäisi rangaista siitä Ukrainan kansalaisia. Jos Eurooppa-neuvosto tukee Valko-Venäjän kansalaisia samalla, kun se asettaa pakotteita Valko-Venäjälle, sen ei pitäisi soveltaa eri normeja Ukrainaan. Viisumivapauden myöntäminen mahdollisimman pian – toivottavasti vielä tänä vuonna – voisi luoda perustan taloudelliselle luottamukselle, jota vapaakauppa-alueen luominen edellyttää. Luotan siihen, että puheenjohtajavaltio Puola käsittelee tätä kysymystä ensisijaisena tavoitteena. On valitettavaa, ettei itäistä kumppanuutta käsittelevää huippukokousta voitu järjestää Unkarin puheenjohtajakauden aikana. Unkari olisi voinut kohdella EU:n kumppaneita itäisillä naapurialueilla huomattavasti objektiivisemmin kuin puolalaiset, jotka historiallisten kokemustensa takia ovat viime vuosina noudattaneet monelta osin puolueellista politiikkaa.

  Traian Ungureanu (PPE), kirjallinen. – (EN) Eurooppalaisen naapuruuspolitiikan pitäisi pysyä eurooppalaisena, ei ranskalaisena, romanialaisena tai puolalaisena. Eteläisten ja itäisten naapureiden erottaminen toisistaan, mitä seuraisi varojen siirtäminen idästä etelään, voisi hyödyttää jonkin sponsorivaltion toimintasuunnitelmaa mutta tekisi lopun eurooppalaisesta naapuruuspolitiikasta. Ranskan käyttämä painostus etelän rahoittamiseksi samalla kun itää koskevia ohjelmia näännytetään saattaa muodostaa valitettavan ennakkotapauksen. Euroopan pitäisi hoitaa naapurialueensa eikä etusijalle asetettuja naapureita. Varojen siirtäminen idästä etelään olisi itäisille kumppaneillemme kohtalokas viesti. Ei ole järkevää tukea demokratiaa etelässä heikentämällä sitä idässä. Itäisten kumppaneiden pyrkimykset liittyä unionin jäseniksi ja niiden demokraattiset arvot saattavat vahingoittua entisestään impulsiivisen viisumivapauspolitiikan takia. Tällä alalla ei ole tilaa "Venäjä ensin" -politiikalle. Venäjän kansalaisilla on oikues vapaaseen matkustamiseen, mutta ei ennen kumppaneitamme idässä. Viisumivapausjärjestelmän myöntäminen Venäjälle muuntaisi Venäjän passin Georgiassa, Moldovassa ja Ukrainassa halutuksi kultaiseksi asiakirjaksi. Se horjuttaisi näitä maita sisäisesti. Vaadin, että EU pohtii näitä ongelmia vakavasti.

(1) Ks. pöytäkirja.