Sanatarkat istuntoselostukset

Torstai 7. huhtikuuta 2011 - Strasbourg

7. Äänestysselitykset

Suulliset äänestysselitykset

Mietintö: Janusz Wojciechowski (A7-0121/2011)

  Ville Itälä (PPE). – (FI) Arvoisa puhemies, näen erittäin tärkeänä, että äänestimme selkeällä enemmistöllä tämän mietinnön puolesta. Tämä on juuri sitä työtä, jota Euroopan parlamentin täytyy tehdä, jotta kansalaisten usko tähän järjestelmään säilyy.

Mutta miksi halusin ottaa nyt äänestyksen jälkeen vielä esille tämän? Korostan samaa kuin mietinnön esittelijä, että erityisesti instituutioiden välillä tämä on tärkeä asia ja nämä vastaavuustaulukot ovat tärkeä alku. Toivon, että tämä loppuun asti toimii niin, että instituutioiden välillä ei tule riitaa, vaan tämä pannaan toimeen mahdollisimman nopeasti.

  Giommaria Uggias (ALDE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, tämä on maaseudun ja maatalouden kannalta tärkeä säädös. Sen jatkotoimena neuvoston ja kansallisten hallitusten on kuitenkin välittömästi sitouduttava hyväksymään se nopeasti, ennen rokotuskauden päättymistä, jotta voidaan ratkaista tämä ongelma, joka ei haittaa vain Euroopan eteläosia vaan koko Eurooppaa, kuten tämänpäiväinen äänestys on osoittanut.

Bluetongue-tauti vaikuttaa lampaisiin ja nautaeläimiin maatiloillamme. Tästä syystä toimenpiteet sen täydelliseksi hävittämiseksi ovat terveyspoliittinen tavoite, jota kansalliset hallitukset voivat parhaiten edistää olemalla joustavia tämän säädöksen suhteen. Se on myös hyväksyttävä välittömästi saattamalla direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöä.

Päätöslauselmaesitys RC-B7-0236/2011 (Japanin ydinvoimalaonnettomuuden opetukset Euroopan ydinturvallisuuden kannalta)

  Ville Itälä (PPE). – (FI) Arvoisa puhemies, tämä oli äärimmäisen tärkeä keskustelunaihe, ja näen tärkeäksi, että parlamentilta olisi lähtenyt selkeä viesti, että me olemme todella huolissamme siitä, mitä tapahtui. Me haluamme osoittaa kansalaisille, että me teemme kaikkemme, jotta ydinvoimalat Euroopassa ja maailmalla ovat mahdollisimman turvallisia. Me haluamme myös kuitenkin osoittaa sen, että ydinvoiman kanssa voidaan jatkaa, kun varmuus tästä on olemassa. On sääli, että täällä kuitenkin enemmistö äänesti vastaan, ja tätä selkeätä viestiä ei näin ollen täältä tänään lähtenyt.

  Bernd Lange (S&D). – (DE) Arvoisa puhemies, olen jokseenkin pettynyt siihen, että parlamentti ei kyennyt tänään hyväksymään päätöslauselmaesitystä enemmistön äänin tehdäkseen järkeviä johtopäätöksiä Japanin ydinreaktorionnettomuudesta. Mielestäni se tarkoittaa täysin selvästi, että unionin tasolla on saatava aikaan selvä energiapoliittinen siirtymä pois ydinenergiasta – toisin sanoen ydinvoiman käytön lopettamisen aloittaminen. Toiseksi, on myös selvää, että jos teemme stressitestejä, kaikki ydinvoimalat, jotka eivät läpäise niitä, on poistettava verkosta.

Kumpikaan näistä ehdotuksista ei saanut puolelleen enemmistöä äänestyksessä. Siitä syystä en voinut kannattaa päätöslauselmaa. Toivon, että onnistumme pian saamaan aikaan yhtenäisen energiapolitiikan, joka tarjoaa meille turvallista ja järkevää energiaa tulevaisuudessa, ja se merkitsee siirtymistä kohti energiatehokkuutta ja uusiutuvia energiamuotoja.

  Sergej Kozlík (ALDE). – (SK) Arvoisa puhemies, kukaan ei varmasti kiistä Fukushiman onnettomuuden osoittaneen, että nykyisten ydinvoimaloiden toiminnan ja uusien voimaloiden rakentamisen arviointia on tiukennettava. On tarkasteltava uudelleen ja mukautettava lainsäädäntöä sekä eurooppalaisten ydinvoimaloiden stressitestien muuttujia, jotka perustuvat koko EU:ssa sovellettaviin yhteisiin kriteereihin. Koska tämä on globaali ongelma, joka ei noudata valtioiden rajoja, voitaisiin tehdä jopa maailmanlaajuisten viranomaisten kattama mannertenvälinen sopimus.

Emme kuitenkaan saa hätäillä tässä asiassa, sillä muutoin saatamme heittää lapsen pois pesuveden mukana. Kyse on pelkästään teknisten ongelmien ratkaisemisesta, ja niiden politisointi olisi vain haitaksi. Olemme kuulleet päivittäin tiedotusvälineissä ja myös täällä parlamentissa monia kiihkomielisiä väitteitä, joilla ei ole mitään teknistä perustaa.

Koska Euroopan parlamentin keskustelun päätelmät heijastavat täysin näitä näkemyseroja, äänestin lopullisessa äänestyksessä parlamentin kannasta tyhjää.

  Mitro Repo (S&D). – (FI) Arvoisa puhemies, minä en voinut myöskään äänestää tämän päätöslauselman puolesta siinä muodossa kuin se tuli äänestettäväksi.

Euroopassa kansalaiset pelkäävät syystä turvallisuutensa puolesta. Tämän tulisi olla meille nyt prioriteetti. Kansalaisten turvallisuudentunteen kohottamiseen tarvitaan konkreettisia toimia.

Tämä päätöslauselma jakoi mielipiteitä halki koko parlamentin. Ei tulisi olla kyse siitä, olemmeko ydinvoimaa vastaan vai sen puolesta, vaan me vaadimme turvallisuutta koskevia vähimmäisstandardeja koko Eurooppaan. Komission ehdottamat stressitestit eivät yksin riitä rauhoittamaan kansalaisia. Komission tulisikin tutkia vaihtoehtoisia tulevaisuuden energiaratkaisuja ottaen samalla huomioon EU:n jäsenvaltioiden erilaiset energiatarpeet. Mielestäni ydinvoimaan investoiminen ei saa vähentää uusiutuviin energialähteisiin suunnattavaa tutkimusta tai tuotekehitystä.

  Miroslav Mikolášik (PPE). – (SK) Arvoisa puhemies, Fukushiman onnettomuus on herättänyt oikeutettua pelkoa ydinvoiman käytöstä, ja siksi on tarpeen pohtia EU:n nykytilannetta ja ryhtyä päättäväisiin toimiin turvallisuuden parantamiseksi, mitä kannatan, sekä ydinvoimaloiden toiminnan avoimuuden ja ihmisten terveyden suojelun lisäämiseksi. Nykytilanteessa ei parhaalla tahdollakaan ole mahdollista kuvitella toimivia ja kilpailukykyisiä sähkömarkkinoita ilman ydinvoimaa osana tasapainoista energiayhdistelmää, pidimmepä siitä tai emme.

EU:n ja jäsenvaltioiden velvollisuutena on luoda energiapolitiikka, jolla taataan jokaisen valtion suvereenius, poliittinen riippumattomuus ja taloudellinen turva. Välineitä, joilla tämä tavoite saavutetaan, ovat muun muassa sopiva energiayhdistelmä, riittävä tuotantokapasiteetti, kysynnän ja tarjonnan tasapaino sekä talouden energiaintensiteetin vähentäminen.

En epäröi painottaa sitä, että ydinvoima on sähköntuotannon kannalta tärkeä resurssi, koska se lisää etenkin sellaisten valtioiden energiavarmuutta, joiden kiinteiden polttoaineiden varannot ovat rajalliset. Äänestin lopullisessa äänestyksessä tyhjää, koska tekstiin sisältyi ehdotus uusien reaktorien suunnittelun ja tilaamisen keskeyttämisestä. Olen ehdottomasti sitä vastaan.

  Paul Murphy (GUE/NGL). – (EN) Arvoisa puhemies, kannatin äänestyksessä tarkistusta, jossa vaaditaan Euroopalle ydinvoimasta vapaata tulevaisuutta. Fukushiman tragedia korostaa sitä valtavaa vaaraa, jonka ydinvoima muodostaa ihmiskunnalle ja ympäristölle. Valtavan katastrofin mahdollisuuden ja käytetyn ydinpolttoaineen turvallisen käsittelytavan puutteen vuoksi ydinvoima ei ole turvallinen keino kehittää energiantuotantoa.

Tragedia korostaa myös sitä tosiasiaa, että energiantuotannon ja -jakelun keskeistä tehtävää ei voida uskoa yksityisille voitontavoittelijoille. Viime kädessä tämän kriisin syynä on kapitalistinen voitontavoittelu, jossa ei piitata ihmishengistä, ihmisten turvallisuudesta eikä ympäristöstä.

Vaadin energia-alan kansallistamista ja sen asettamista työntekijöiden demokraattisen valvonnan ja johdon alaiseksi. Siltä pohjalta voisimme kehittää energian tuotantoa, jakelua ja käyttöä koskevan järkiperäisen ja kestävän suunnitelman, jonka avulla voitaisiin tarjota kaikille halpaa ja turvallista energiaa samalla ympäristöä suojellen. Suunnitelman ytimenä on oltava pitkäaikainen investointiohjelma uusiutuviin energialähteisiin, joka johtaa öljy-, kaasu-, hiili- ja ydinvoimaloiden asteittaiseen korvaamiseen.

  Francesco De Angelis (S&D). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, Fukushiman tragedian jälkeen meidän kaikkien on pysähdyttävä ajattelemaan. Ydinvoima on taas valokeilassa, ja katson, että meidän on pohdittava ennen muuta tulevaisuutta, lastemme tulevaisuutta. On totta, että tarvitsemme energiaa, mutta me tarvitsemme puhdasta ja turvallista energiaa. Turvallisuus on hyvä asia, mutta se ei riitä. Uusien ydinvoimaloiden kehittämisen keskeyttäminen ei riitä; meidän on mentävä tätä pidemmälle.

Fukushiman onnettomuus kertoo meille, että riskittömiä ydinvoimaloita ei ole. Ennen kaikkea se kertoo meille, että meidän on saatava aikaan nopea irtautuminen ydinvoimasta ja keskitettävä huomiomme uusiutuviin, vaihtoehtoisiin energialähteisiin. Euroopan unioni tarvitsee uuden energiapolitiikan pysäyttääkseen uusien ydinvoimaloiden rakentamisen, koska näillä voimaloilla voisi olla hirvittävät vaikutukset turvallisuuteen, ympäristöön, ilmastoon ja tuleviin sukupolviin. Tarvitaan jyrkkää näkökulman muutosta energian säästämiseen ja uusiutuvien energialähteiden käyttöön perustuvan turvallisen tulevaisuuden hyväksi.

  Filip Kaczmarek (PPE). – (PL) Arvoisa puhemies, äänestin päätöslauselman hyväksymisen puolesta. Päätöslauselmalla oli tarkoitus ilmaista solidaarisuutta luonnonkatastrofin ja sitä seuranneen ydinonnettomuuden uhreille sekä myös kiitollisuutta ja arvostusta kaikille niille, jotka panevat oman henkensä alttiiksi vielä suuremman katastrofin estämiseksi. Minäkin ihailen suuresti sitä solidaarisuutta, rohkeutta ja päättäväisyyttä, jolla Japanin kansa vastaa tähän katastrofiin.

Olen samaa mieltä päätelmästä, jonka mukaan Euroopan unionin on kattavasti tarkistettava lähestymistapaansa ydinturvallisuuteen, mutta emme voi pakottaa jäsenvaltioita luopumaan niiden oman energiavarmuuden takaamiseen tähtäävistä toimista, ja siksi olen tyytyväinen, että olemme hylänneet epärealistiset ja vaaralliset säännökset päätöslauselmastamme.

  Giommaria Uggias (ALDE). - (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, Italia dei Valori -puolueen italialainen valtuuskunta äänesti ydinvoimaa käsittelevän päätöslauselman tekstiä vastaan, koska siinä ei sanota riittävän selvästi "ei" ydinvoimalle.

Valitettavasti kaikki tarkistukset, joilla tekstiä olisi voitu parantaa ja valita ydinvoimasta vapaa Eurooppa, jonka nykyiset ydinvoimalat suljettaisiin välittömästi ja jossa ei tulevaisuudessa rakennettaisi uusia ydinvoimaloita, hylättiin. Ydinvoimasta vapaa Eurooppa on ainoa mahdollinen etenemisreitti, jos haluamme taata lapsillemme ja tuleville sukupolville tulevaisuuden, joka on suojattu Fukushiman ja Tšernobylin kaltaisten katastrofien toistumiselta.

Nämä opetukset osoittavat meille, että mitään teoreettista turvallisuutta ei ole olemassa. Tästä syystä meidän on sanottava ydinvoimavaihtoehdolle selvästi "ei" ja investoitava muiden, todella vihreiden, uusiutuvien ja puhtaiden energialähteiden tutkimukseen ja innovointiin.

  Peter Jahr (PPE). – (DE) Arvoisa puhemies, äänestin päätöslauselmaesityksen puolesta, ja pahoittelen syvästi, että parlamentti ei onnistunut tänään muodostamaan yhtenäistä kantaa. Osoitan nämä sanat erityisesti niille jäsenille, jotka vaativat enemmän. Mielestäni olisi ollut parempi äänestää kompromissin puolesta, sillä olen tietoinen siitä, että Euroopan unionissa on hyvin erilaisia näkemyksiä ydinvoimakysymyksestä.

Juuri siksi, että ympäristövaikutukset ja katastrofien vaikutukset eivät noudata kansallisia rajoja, minusta olisi tärkeää hyväksyä vähimmäisvaatimukset. Ensinnäkin me tarvitsemme yhtenäiset turvallisuusstandardit Euroopan unionissa. Toiseksi, meidän on varauduttava mahdollisiin tuleviin vaaratilanteisiin tai onnettomuuksiin; toisin sanoen me tarvitsemme eurooppalaisen katastrofisuunnitelman. Kolmanneksi, emme saisi jatkaa tutkimuksen laiminlyömistä uusiutuvien energiamuotojen alalla emmekä myöskään ydinfuusion sekä hiilipohjaisten polttoaineiden varastoinnin ja kierrätyksen alalla.

  Eija-Riitta Korhola (PPE). – (EN) Arvoisa puhemies, minäkin olen pettynyt siihen, että parlamentti ei pystynyt lähettämään tasapainoista ja maltillista viestiä. On selvää, että Fukushiman ydinvoimalan kärsimät vahingot ovat katastrofi, mutta kuolonuhrien lopullista määrää ei lasketa tuhansissa eikä sadoissa, ehkä ei edes kymmenissä.

Vakavimman alueella mitatun maanjäristyksen seurauksena tuhoutuneet tiet, sillat, rautatielinjat ja rakennukset vaativat arviolta 30 000–40 000 ihmishenkeä. Pitäisikö meidän kaiken varalta tuhota EU:ssa kaikki tällaiset rakenteet? Tämä on kysymykseni.

Vika Japanissa ei ole ydinteknologiassa, vaan sijainnissa. Euroopan paniikkireaktio ei tästä syystä ole vain naurettava, vaan se saattaisi myös vahingoittaa ympäristöä, sillä ydinvoiman tilalle ei ole uskottavaa vähähiilistä vaihtoehtoista energiatarjontaa, ja fossiiliset polttoaineet kukoistavat. Sitäkö me haluamme?

  Hannu Takkula (ALDE). – (FI) Arvoisa puhemies, varmasti kaikki Euroopassa ovat huolissaan turvallisuudesta, ja se on tärkeä asia. Meidän täytyy rakentaa järjestelmiä, jotka ovat turvallisia.

Mutta kyllä täytyy sanoa, että Fukushiman jälkeen on hiukan ylireagoitu. Se on toisaalta hyvin inhimillistä. Muistan sen ajan, kun Estonia-laiva upposi: jotkut olivat sitä mieltä, että kaikki laivat pitäisi kieltää, koska ne ovat vaarallisia. No, tällaisia yksittäisiä ajatuksia saattaa syntyä. Nytkin täytyy muistaa, että yksi 54 ydinvoimalasta ei läpäissyt tuota testiä, jonka tsunami ja maanjäristys aiheuttivat.

Mutta siitä huolimatta nyt täytyy rauhallisesti tarkastella asioita ja muistaa se, että yksittäisestä ei saa tehdä yleistä. Nimittäin 300 000 eurooppalaista kuolee joka vuosi fossiilisten polttoaineiden päästöjen vaikutuksesta ja siinä meillä olisi ensimmäinen tarkistuksen paikka. On erittäin tärkeää varmistaa, että ydintekniikka on turvallista, ja tiedän sen, että Euroopassa rakennetaan turvallisesti myös jatkossa ja siihen täytyy kiinnittää huomiota mutta tällaiseen vääränlaiseen hysteriaan ei ole millään muotoa syytä.

  Gay Mitchell (PPE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluan ilmoittaa, että äänestin tyhjää kaikissa tätä kysymystä koskevissa äänestyksissä. Se ei johtunut siitä, että en piittaisi tästä asiasta, sillä olen todella huolissani siitä, mutta ymmärrän, että asiaa on käsiteltävä monivivahteisemmin eikä helppoja vastauksia ole.

Asun Irlannissa ja edustan Dublinia, joka sijaitsee Irlannin itärannikolla. Yhdistyneen kuningaskunnan länsirannikolla on viisi toimivaa ydinvoimalaa; en vastusta niitä. Katson kuitenkin, että ydinturvallisuuden ja hyvien naapurisuhteiden vuoksi olisi hyvä ajatus tehdä jonkinlainen yhteinen brittiläinen ja irlantilainen – ja tarkoitan sekä Pohjois-Irlantia että Irlannin tasavaltaa – turvallisuuskatsaus näiden voimaloiden toiminnasta, jotta saisimme tietoa mahdollisista riskeistä. Lisäksi voisimme onnettomuuden sattuessa osallistua mahdollisesti tarvittavaan Walesin tai Englannin väestön evakuointiin ja toimia siten hyvänä naapurina.

Naapurijäsenvaltioissa, joissa on tällaisia laitoksia, tarvitaan hyvää naapuriyhteistyötä. Tästä syystä halusin antaa tämän äänestysselityksen.

Päätöslauselmaesitys RC-B7-0249/2011 (Syyrian, Bahrainin ja Jemenin tilanne)

  Mitro Repo (S&D). – (FI) Arvoisa puhemies, Syyriassa, Bahrainissa ja Jemenissä ihmiset ovat nousseet puolustamaan ihmisarvoa, avoimuutta, perusoikeuksia ja oikeutta demokratiaan.

Euroopan unioni on osoittanut tahtoa ja kykyä Libyan siviiliväestön suojelemisessa ja demokraattisen vallankumouksen tukemisessa. Meidän on vältettävä kaksinaismoraalia ja osoitettava, että toimimme arvojemme mukaisesti Euroopan unionin ulkopolitiikassa.

Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän tilanne on Euroopan uudelle ulkosuhdehallinnolle todellinen koetinkivi. Toimiva ja oikeudenmukainen yhteiskunta tarvitsee rehellistä vuoropuhelua ja vuorovaikutusta kansalaisyhteiskunnan ja poliittisten päättäjien välillä. Kansalaisia on kuunneltava – tästä me tahdomme Syyriaa, Bahrainia ja Jemeniä muistuttaa. Me emme ole lietsomassa vallankumousta.

Kansalaisten tyytyväisyys, turvallisuus ja hyvinvointi on oikeudenmukaisuutta kunnioittavan valtion prioriteetti. Tämän päätöslauselman myötä osoitamme, että Eurooppa seisoo ulkopolitiikassaan niiden arvojen varassa, joille se on myös rakennettu.

  Paul Murphy (GUE/NGL). – (EN) Arvoisa puhemies, äänestin tyhjää Syyrian, Bahrainin ja Jemenin tilannetta koskevassa äänestyksessä. Tunisiassa käynnistynyt vallankumouksellinen liikehdintä on inspiroinut ja rohkaissut miljoonia ihmisiä Pohjois-Afrikassa ja Lähi-idässä osallistumaan kansannousuihin kyseisiä valtioita vuosikymmeniä hallinneita julmia diktatuurihallintoja vastaan.

Nämä kansannousut ovat jälleen kerran osoittaneet työväenluokan ja köyhien potentiaalisen voiman nousta ja lyödä sortajansa. Tuomitsen EU:n ja muiden länsimaiden johtajien tekopyhyyden, kun he tänään tuomitsevat näiden diktaattorien harjoittaman raa'an sorron, vaikka he eilen tukivat näitä hallintoja ja pitivät niitä hengissä.

Nyt on tärkeää, että massat yhdistyvät yli etnisten ja uskonnollisten rajojen siivotakseen pois korruptoituneet eliitit ja rakentaakseen aidosti demokraattisia yhteiskuntia, jotka voivat tarjota ihmisarvoisia työpaikkoja ja kunnollista koulutusta sekä lopettaa köyhyyden. Tämän saavuttamiseksi työväenluokan ja köyhien on otettava talous ja alueella oleva varallisuus valvontaansa ja käytettävä sitä enemmistön hyväksi.

  Adam Bielan (ECR). – (PL) Arvoisa puhemies, olemme äskettäin todistaneet joukkomielenosoituksia esimerkiksi Syyriassa, Bahrainissa ja Jemenissä. Mielenosoittajat vaativat demokratiaa julkisessa elämässä, diktaattorien eroa sekä myös – varsinkin Syyriassa – poikkeustilan kumoamista. Näiden valtioiden viranomaiset käyttävät kuitenkin mielenosoittajia vastaan raakaa voimaa tappaen monia ihmisiä. Erityisen huolestuttavaa on, että koko alue on uhattuna. Voimankäyttö valtion omia kansalaisia vastaan on vastoin kaikkia lakeja. Kovien ammusten käyttämistä ei voida puolustella mitenkään, ja se on ehdottomasti tuomittava. Vetoan ihmisoikeuksien, myös rauhanomaisia mielenosoituksia koskevan oikeuden ja sananvapauden, nimessä näiden valtioiden hallituksiin, jotta ne lopettaisivat sortotoimet. Kehotan Euroopan unionin toimielimiä ja asianomaisia kansainvälisiä organisaatioita käynnistämään diplomaattiset toimet mielenosoittajien suojelemiseksi. Toivon, että hyväksymällä tämänpäiväisen päätöslauselman edistämme myös perusihmisoikeuksien suojelua näissä valtioissa.

  Hannu Takkula (ALDE). – (FI) Arvoisa puhemies, Euroopan unioni tietää tietenkin, että politiikassaan sen täytyy toteuttaa omia perusarvojaan. Ihmisoikeudet ovat yksi keskeinen asia; niitä meidän pitää viedä Lähi-itään. Me tarvitsemme sinne todellakin käsitystä ja ymmärrystä siitä, mitä ihmisoikeudet tarkoittavat. Se ei ole helppoa, koska Lähi-idän kulttuuri perustuu toisenlaisille arvoille. Mehän Euroopassa olemme kasvaneet juutalaiskristilliseen arvomaailmaan, ja heidän arvonsa nousevat taas islamilaisesta ajattelusta. Kummassakin ihmistä käsitellään eri tavalla ja ajatus ihmisestä on erilainen.

Joka tapauksessa Syyria on vuodesta 1963 toteuttanut poikkeuslakia, joka on mahdollistanut ihmisten teloittamisen ilman oikeudenkäyntiä. Nyt tämä kansannousu osoittaa meille sen, että Euroopassa täytyy todellakin avata silmät näkemään, että ainoa menestystarina Lähi-idässä on sen ainoa demokraattinen valtio – Israel, jossa on mielipiteen vapaus, ihmisoikeudet ja demokratia.

Meidän pitäisi saada nyt tällaista vaikutusta enemmänkin Syyriaan, Bahrainiin ja Jemeniin, niin että he hyväksyisivät ihmisoikeudet kaikille ja myös naisten ja lasten oikeudet, ja sitä kautta ehkä pääsisivät demokratian tielle. Mutta en ole naiivi, ja tiedän sen, että islamilaisessa maailmassa on vaikea viedä näitä arvoja eteenpäin, mutta eurooppalaisina meidän pitäisi yrittää viedä ja edistää näitä arvoja.

Päätöslauselmaesitys B7-0226/2011 (Islantia koskeva vuoden 2010 edistymiskertomus)

  Paul Murphy (GUE/NGL). – (EN) Arvoisa puhemies, äänestin tyhjää Islantia koskevasta vuoden 2010 edistymiskertomuksesta. Finanssi- ja talouskriisin seurauksena Islanti muuttui maailman viidenneksi rikkaimmasta valtiosta kriisin runtelemaksi maaksi, jonka pankkijärjestelmä on romahtanut ja jossa 40 prosenttia kotitalouksista ei pysty maksamaan laskujaan ja eläkeläiset ovat menettäneet elinikäiset säästönsä.

Viime vuonna 93 prosenttia Islannin kansalaisista hylkäsi kansanäänestyksessä ajatuksen maksaa yli 3,5 miljardia euroa Yhdistyneen kuningaskunnan ja Alankomaiden hallituksille. Eräistä muutoksista huolimatta heille tarjotaan suurin piirtein samanlaista sopimusta 9. huhtikuuta toimitettavassa äänestyksessä. Heitä ei saisi pelotella hyväksymään tämän sopimuksen; sopimus olisi hylättävä. Ei ole Islannin kansan tehtävä maksaa kriisin kustannuksia. Työntekijät, eläkeläiset ja köyhät eivät ole luoneet tätä kriisiä eikä heidän tarvitse sitä maksaa, ei Islannissa, Kreikassa, Portugalissa, Espanjassa, Irlannissa eikä missään muuallakaan. Kansainvälisten keinottelijoiden, jotka hyötyivät suunnattomasti rahoitusmarkkinoiden sääntelyn purkamisesta, on maksettava.

  Peter Jahr (PPE). – (DE) Arvoisa puhemies, olen aina iloinen, kun Euroopan unioniin liittyy uusia jäseniä, ja tästä syystä myös äänestin tämän päätöslauselmaesityksen puolesta. Haluaisin kuitenkin, että kaikki ongelmat pannaan avoimesti pöydälle liittymisneuvotteluissa ja että niistä keskustellaan ja ne ratkaistaan etukäteen. Ongelmat, jotka jätetään väärästä ystävällisyydestä käsittelemättä, eivät vain katoa. Usein on vaikeampaa ja hitaampaa ratkaista niitä jälkikäteen, ja tuloksena on molemminpuolinen pettymys. Toistan: olen aina mielissäni, kun EU:hun liittyy uusi jäsen, mutta jokaisella jäsenellä on paitsi oikeuksia myös velvollisuuksia.

Päätöslauselmaesitys B7-0225/2011 (entistä Jugoslavian tasavaltaa Makedoniaa koskeva vuoden 2010 edistymiskertomus)

  Mitro Repo (S&D). – (FI) Arvoisa puhemies, olen pahoillani ja valitan äänestyksen edellä tapahtunutta välikohtausta. Te toimitte aivan oikein.

Euroopan unioni on luvannut laajentumismahdollisuuden Balkanin maille. Pidän sitä ainoana rauhan takeena siellä, kuten Martti Ahtisaarikin on todennut ennen minua.

Komissio suosittelee jo toista vuotta peräkkäin jäsenyysneuvotteluiden aloittamista Makedonian kohdalla. Euroopan unioni ei saa paeta nimikiistan taakse Makedonian jäsenyysprosessissa. Muodolliset jäsenyysvaatimukset tulee tietenkin täyttää, ja uudistuksia on toteutettava.

Makedonian nimikiista ei olisi ensimmäinen kerta, kun uusi jäsenvaltio tuo mukanaan ratkaisemattomia ongelmia. Meidän kaikkien on syytä siis katsoa peiliin. Miksi meidän tulisi kohdella Makedoniaa eriarvoisesti? Makedonian edistyminen on ensisijaisesti kiinni Makedoniasta itsestään, mutta EU:n ei tule sulkea ovea sen edestä poliittisiin syihin kuten nimikiistaan vedoten.

  Martin Kastler (PPE). – (DE) Arvoisa puhemies, minäkin äänestin tämän edistymiskertomuksen ja tämän päätöslauselman puolesta – Makedonian puolesta. Jos olemme rehellisiä, on kuitenkin yksi pikkuasia, joka on mainittava. Emme voi määrätä muiden valtioiden kansoja ja etnisiä ryhmiä nimeämään kielensä uudelleen, koska muut valtiot eivät pidä nykyisestä nimityksestä. Näin säädetään kansainvälisessä oikeudessa, ja eurooppalaisina meidän on huolehdittava siitä, että pysymme rehellisinä tässä asiassa.

Olin näin ollen hyvin harmissani siitä, että eräs tarkistus, jota vastaan äänestin ja jonka mukaan makedonian kieltä ei saisi kutsua makedoniaksi, hyväksyttiin. Makedonialla on erinomaiset tulevaisuudennäkymät Euroopassa lähinnä siksi, että sillä on erinomaiset talousnäkymät Balkanin alueella, jolla on todellisia ongelmia, että se kukoistaa taloudellisesti ja että se käy neuvotteluja innokkaasti – mikä on hyvin myönteistä.

Tätä myönteistä asennetta silmälläpitäen kiitän kaikkia jäseniä, jotka äänestivät päätöslauselman puolesta, sekä kaikkia niitä, jotka työskentelivät Makedonian parlamentin kanssa osana Euroopan parlamentin valtuuskuntaa. Meidän olisi tehtävä nämä näkymät selviksi niille makedonialaisille, jotka haluavat kuulua Eurooppaan. Meidän pitäisi työskennellä yhdessä sen hyväksi.

Päätöslauselmaesitys RC-B7-0256/2011 (Norsunluurannikon tilanne)

  Adam Bielan (ECR). – (PL) Arvoisa puhemies, Norsunluurannikon edellisen presidentin ja vastavalitun presidentin välinen yli neljä kuukautta kestänyt raaka valtataistelu on vastoin kaikkia modernin maailman toimintaperiaatteita. Verisissä taisteluissa on kuollut useita satoja maan kansalaisia. Yli miljoona Norsunluurannikon asukasta on joutunut jättämään kotinsa, ja monet pakolaiset etsivät yhä suojaa naapurimaista. Olisi tehtävä kaikki mahdollinen rikoksiin syyllistyneiden toimittamiseksi oikeuden eteen. Ennen muuta olisi tutkittava, onko tapahtunut kansanmurha tai rikoksia ihmisyyttä vastaan. On myös käymässä yhä tärkeämmäksi varmistaa yleinen järjestys ja kansalaisten turvallisuus lopettamalla kaikenlainen väkivalta. Paikallisväestön ja ulkomaalaisten tarkkailijoiden pelottelua ei voida sallia. Demokraattisten vaalien tuloksia on noudatettava kaikilta osin. Näin ollen aiemman presidentin kansan tahdon vastaiset toimet olisi tuomittava. Vallan kaappaaminen, väkivallan lietsominen ja ihmisoikeuksien loukkaaminen edellyttävät asianomaisten kansainvälisten viranomaisten tuomiota.

Päätöslauselmaesitys B7-0198/2011 (Euroopan naapuruuspolitiikan uudelleentarkastelu – itäinen ulottuvuus)

  Ville Itälä (PPE). - (FI) Arvoisa puhemies, äänestin mielelläni tämän päätöslauselman puolesta. Erityisesti koen erittäin tärkeäksi, että otamme selkeän ja tiukan kannan Valko-Venäjään, joka on selvä häpeätahra Euroopan kartalla, ja meidän pitää toteuttaa toimenpiteitä, jotta Valko-Venäjä löytää demokratian tielle.

Mutta erityisesti haluan käydä äänestyksestä läpi sosialistiryhmän 10 kohtaan tekemää tarkistusta 1, jossa he totesivat, että EU:n kumppanimailla on pitkällä aikavälillä mahdollisuus liittyä EU:n jäseneksi. Äänestin sitä vastaan, koska mielestäni meidän ei pidä antaa mitään automaatiota eikä flirttailla sillä, että tänne voi tulla jäseneksi kuka tahansa, kunhan vain on kumppani. Me tiedämme, miten kansalaiset kokevat liian nopean laajentumisen, ja siksi tämänkaltaisia esityksiä ei pidä hyväksyä. Siksi tässä kohdassa itsekin äänestin vastaan.

  Adam Bielan (ECR). – (PL) Arvoisa puhemies, Euroopan naapuruuspolitiikan itäinen ulottuvuus on strateginen osa Euroopan unionin kansainvälisiä suhteita. Laajentuminen jatkuu tähän suuntaan. Tästä syystä on tärkeää lisätä menoja näiden valtioiden demokraattisten rakenteiden kehittämiseksi. Bielsatin kaltaisten aloitteiden tukemisella on merkittävä vaikutus Valko-Venäjän tiedotusvälineiden riippumattomuuteen, samalla kun evätään tuki valtion valvomille tiedotusvälineille. Kehotan antamaan aktiivista tukea näiden valtioiden demokraattisille paikallisviranomaisille kumppanuusohjelmien avulla. Assosiaatiosopimukset ovat edelleen tärkeä keino edistää uudistuksia, ja mitä enemmän rahoitusta ja teknistä tukea niillä voidaan antaa, sitä paremmat ovat tulokset. Myös koulutuspohjan laajentaminen apurahaohjelmien avulla edellyttää lisävaroja. Vetoan sen puolesta, että rahoitusta ihmisoikeuksien tukemiseksi ja kansalaisyhteiskuntien kehittämiseksi lisätään. Sosiaalisen integraation syventäminen auttaa vaikuttamaan yhteiskunnalliseen ja poliittiseen muutokseen, ja se on tärkeä investointi tulevaisuuteen. Tästä syystä kannatan päätöslauselmaa.

Päätöslauselmaesitys B7-0199/2011 (Euroopan unionin naapuruuspolitiikan uudelleentarkastelu – eteläinen ulottuvuus)

  Cristiana Muscardini (PPE). - (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, päätöslauselma sisältää 21 asiakirjaviitettä, 21 perustelevaa huomiota ja 63 kohtaa, joissa esitetään parlamentin vaatimukset, yhteensä siis 105 kohtaa. Se on aivan liian paljon ollakseen tehokasta. Itse asian suhteen ei kuitenkaan esitetä mitään ehdotusta siitä, miten kansainvälisen kaupan kehitys voisi auttaa luomaan vakautta ja sen myötä rauhaa eteläisen Välimeren alueelle.

Kansainvälisestä kaupasta on tullut yksi uuden ulkopolitiikan muoto, ja se saattaa auttaa parantamaan elinolosuhteita koko alueella. Euroopan unioni ei saa laiminlyödä mitään, millä voitaisiin edistää asianmukaisten kauppasuhteiden kehittämistä ja siten eri teollisuudenalojen tuotantoa. Kaikki edistys tällä alalla auttaa edistämään demokratiaa ja ihmisoikeuksia, takaamaan naisten ihmisarvon, lisäämään turvallisuutta, vakautta, hyvinvointia ja tulojen ja vaurauden oikeudenmukaista jakautumista sekä välttämään tragedian, jossa tuhannet ihmiset pakenevat nälkää ja muuttavat maasta ilman mitään todellista toivoa.

Kirjalliset äänestysselitykset

Mietintö: Janusz Wojciechowski (A7-0121/2011)

  Luís Paulo Alves (S&D), kirjallinen. – (PT) Kannatan tätä mietintöä, jolla muutetaan direktiiviä 2000/75/EY. Sekä neuvosto että parlamentti ovat samaa mieltä oikeusperustan muuttamisesta, koska komission ehdotus oli tehty ennen Lissabonin sopimuksen voimaantuloa. Minun mielestäni nämä tarkistukset ovat perusteltuja taudin levinneisyyden vuoksi ja koska nyt tieteellisesti kehitetty rokote ei muodosta samanlaista riskiä kuin aiempi rokote.

  Mara Bizzotto (EFD), kirjallinen. – (IT) Kannatin äänestyksessä jäsenen Wojciechowskin mietintöä, jolla pyritään komission tekstiin tehtävien mielenkiintoisten muutosten avulla ajantasaistamaan ja joustavoittamaan vanhentunutta säädöstä, joka ei enää vastaa satunnaisia tarpeita. Tämä auttaisi jäsenvaltioita hyödyntämään bluetongue-taudin vastaisia rokotuksia tehokkaammin ja siten vähentämään taudin esiintyvyyttä maatalousalalla.

  Maria Da Graça Carvalho (PPE), kirjallinen. – (PT) Olen tyytyväinen tässä direktiivissä hahmoteltuihin muutoksiin, joilla rokotusta koskevista säännöistä tehdään joustavampia. Uuden teknologian ansiosta bluetongue-tautia vastaan on saatavilla "inaktivoituja rokotteita", jotka eivät muodosta mitään riskiä rokottamattomille eläimille. Nyt vallitsee yksimielisyys siitä, että rokottaminen inaktivoiduilla rokotteilla on paras väline bluetongue-taudin torjumiseksi ja kliinisen taudin ehkäisemiseksi EU:ssa. Näiden rokotteiden laaja käyttö vuosien 2008 ja 2009 rokotuskampanjoissa johti terveystilanteen merkittävään paranemiseen. Kehotan muuttamaan direktiivissä 2000/75/EY esitettyjä nykyisiä rokotussääntöjä, jotta otetaan huomioon viimeaikainen tekninen edistys rokotteiden tuotannossa, varmistetaan bluetongue-viruksen leviämisen parempi torjunta ja vähennetään tämän taudin maatalousalalle aiheuttamaa taakkaa.

  Diane Dodds (NI), kirjallinen. – (EN) Äänestin tämän mietinnön puolesta. Vaikka uskon periaatteeseen, jonka mukaan toimivaltainen viranomainen, eli jäsenvaltio, valtuutetaan rokottamaan bluetongue-tautia vastaan, vastustan kuitenkin periaatetta, jonka mukaan lainsäädäntöön sisällytetään vaatimus toimittaa taulukoita direktiivin saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä.

  Diogo Feio (PPE), kirjallinen. – (PT) Aiemmin bluetongue-taudin vastaisissa rokotuksissa käytettiin eläviä heikennettyjä rokotteita, jotka edellyttivät monia rokotuksia koskevia rajoituksia, jotta virus ei olisi levinnyt rokottamattomiin eläimiin. Tieteellinen edistys on kuitenkin mahdollistanut uusien inaktivoitujen rokotteiden kehittämisen. Toisin kuin "eläviä heikennettyjä rokotteita", niitä voidaan käyttää turvallisesti ja ilman rajoituksia, sillä ne eivät aiheuta aktiivisen viruksen leviämisriskiä. Koska bluetongue-taudilla on vakavia seurauksia karjankasvatukselle, olisi toteutettava kaikki rokotuksia helpottavat ja tehostavat toimenpiteet, joilla suojellaan karjankasvattajia eläinten menettämiseltä ja varmistetaan viime kädessä elintarviketurvallisuus.

  José Manuel Fernandes (PPE), kirjallinen. – (PT) Bluetongue-tauti vaikuttaa lähinnä märehtijöihin, kuten nautaeläimiin, lampaisiin ja vuohiin, ja se saattaa muodostaa epidemian, jos ympäristö- ja ilmasto-olot ovat suotuisat, erityisesti loppukesällä ja alkusyksyllä. Vaikka tiedossa ei ole, että tämä tauti olisi tarttunut ihmiseen, on hyvin tärkeää ottaa se huomioon ja pyrkiä toteuttamaan toimia sen hävittämiseksi. EU:ssa tautia tavattiin ensin etelässä, ja sen jälkeen Euroopan keski- ja pohjoisosissa. EU:n yhteisrahoittamien toistuvien rokotuskampanjoiden ansiosta tiettyjen rokotteiden käytöllä ei ehkä hävitetä tautia, vaan mahdollistetaan sen leviäminen edelleen. Sen vuoksi kehitettiin rokotetyyppi, jolla taataan tämän taudin torjuminen ja hävittäminen EU:ssa, mutta jonka käyttöä rajoitetaan nykyisillä säännöillä. Tästä syystä nykyistä direktiiviä on muutettava. Koska tämä ehdotus parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/75/EY muuttamisesta on eläinten terveyttä koskevan strategian (2007–2013) mukainen ja viittaa joustavampaan lähestymistapaan rokotusjärjestelmässä, millä parannetaan tärkeimpien eläintautien torjuntaa, äänestän sen puolesta.

  João Ferreira (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Mietinnön tarkoituksena on ajantasaistaa direktiivi 2000/75/EY, jolla hyväksyttiin tiettyjä säännöksiä toimenpiteistä bluetongue-taudin torjumiseksi ja hävittämiseksi. Viime vuosina eläinten rokotusten alalla on edistytty. Niin kutsuttujen "elävien heikennettyjen rokotteiden" riskit eivät enää muodosta vaaraa, kun saatavilla on nyt uusia inaktivoituja rokotteita. Toisin kuin elävät heikennetyt rokotteet, inaktivoidut rokotteet eivät aiheuta rokoteviruksen epätoivotun leviämisen vaaraa ja niitä voitaisiin siksi käyttää turvallisesti alueilla, joille ei ole asetettu eläinten liikkumisrajoituksia. Tämä todetaan mietinnössä.

Katsomme, että kun otetaan huomioon rokotetuotannon tekninen kehitys, nykyistä suurempi joustavuus bluetongue-taudin vastaisissa rokotuksissa edistää taudin torjuntaa ja keventää taudin maatalousalalle aiheuttamaa taakkaa. Katsomme myös, että direktiiviin tehtävät muutokset olisi pantava täytäntöön mahdollisimman nopeasti, jotta maatalousala pääsee hyötymään niistä.

  Juozas Imbrasas (EFD), kirjallinen. – (LT) Äänestin mietinnön puolesta, koska bluetongue-tauti vaikuttaa märehtijöihin, kuten nautaeläimiin, lampaisiin ja vuohiin. Monissa jäsenvaltioissa, myös Keski- ja Pohjois-Euroopassa, on ollut 2000-luvun alun jälkeen useita taudin epidemia-aaltoja, joiden seurauksena sairastavuus, kuolleisuus ja elävien eläinten kaupan häiriöt ovat aiheuttaneet huomattavia menetyksiä. Tähän asti bluetongue-taudin torjuntaa ja hävittämistä koskevat säännökset ovat perustuneet elävien heikennettyjen rokotteiden käytöstä saatuihin kokemuksiin, sillä ne olivat aikaisemmin ainoat saatavilla olevat rokotteet. Nämä rokotteet saattavat aiheuttaa rokoteviruksen epätoivottua leviämistä rokottamattomiin eläimiin. Viimeisten parin vuoden aikana on kuitenkin tullut saataville uusia inaktivoituja rokotteita. Toisin kuin elävät heikennetyt rokotteet, inaktivoidut rokotteet eivät aiheuta rokoteviruksen epätoivotun leviämisen vaaraa, ja niitä voitaisiin siksi käyttää menestyksekkäästi alueilla, joille ei ole asetettu eläinten liikkumisrajoituksia. Tämä ehdotus lieventäisi joitakin rajoituksia, joista on tullut tarpeettomia rokotetuotannon viimeaikaisen kehityksen myötä. Uudet säännöt auttaisivat jäsenvaltioita hyödyntämään rokottamista tehokkaammin bluetongue-taudin hillitsemisessä ja keventäisivät taudin maatalouden alalle aiheuttamaa taakkaa.

  Jarosław Kalinowski (PPE), kirjallinen. – (PL) Teknisen innovoinnin tuloksena markkinoille on ilmestynyt bluetongue-tautia vastaan uusia rokotteita, joita ei ollut saatavilla, kun komissio laati direktiivinsä. Sen vuoksi kannatan esittelijän näkemystä, jonka mukaan rokotuksia koskevat säännöt olisi saatettava ajan tasalle, minkä myötä karjankasvattajien on helpompaa tuottaa terveitä eläimiä. Sääntöjen joustavoittaminen ja liberalisointi mahdollistaa tehokkaamman karjankasvatuksen ja, mikä tärkeintä, tehostaa eläinten suojelua epätoivottuja ja vaarallisia tauteja vastaan. Kannatan myös varauksetta tätä aloitetta sen luonteen vuoksi, sillä tehostaaksemme oikeusjärjestelmää meidän olisi yksinkertaistettava sitä mahdollisimman paljon ja tehtävä siitä joustavampi, ja mietintö täyttää tämän tavoitteen.

  Elisabeth Köstinger (PPE), kirjallinen. – (DE) Bluetongue-tauti on hirvittävä märehtijöihin vaikuttava eläintauti, joka on aiheuttanut suurta vahinkoa koko karjankasvatusalalla. Kaupan pysähtymisestä aiheutuvat taloudelliset vahingot ja tappiot koettelevat pahoin maatalousalaa. Myös Itävallassa, jossa karjankasvatuksella on pitkät perinteet, monien kasvattajien toimeentulo on uhattuna. Nyt on tärkeää toteuttaa tukitoimenpiteitä ja tarkistaa vanhoja sääntöjä, ennen kuin seuraava epidemia puhkeaa. Nykyisin voimassa olevia rokotussääntöjä on mukautettava tekniikan kehitykseen, jotta bluetongue-tautia voidaan torjua tehokkaammin ja keventää karjankasvattajien taakkaa. Olen tyytyväinen EU:n tasolla toteutettuihin nopeisiin toimiin ja kannatan uuden direktiivin nopeaa täytäntöönpanoa. Maatalousalan edustajana tiedän, kuinka tärkeää on ottaa vuotuinen kierto huomioon. Jos päätös tehdään nopeasti, saamme käyttökelpoisen ja yhtenäisen säännön syksyyn mennessä, ja se on jäsenvaltioiden ja etenkin karjankasvattajien etujen mukaista.

  Giovanni La Via (PPE), kirjallinen. – (IT) Bluetongue-tauti on märehtijöihin vaikuttava sairaus. 2000-luvun alun jälkeen se on aiheuttanut merkittäviä tautiin sairastuneiden eläinten menetyksiä. Euroopan unioni puuttui ongelmaan neuvoston direktiivillä 2000/75/EY, jolla annettiin "heikennettyjen rokotteiden" käyttöä säänteleviä säännöksiä, torjuakseen tehokkaasti taudin seurauksia. Tähän asti käytetyt rokotteet, joita edellä mainittu direktiivi koski, aiheutti riskin viruksen leviämisestä rokottamattomiin eläimiin, ja tästä syystä rokotukset sallittiin vain tarkoin nimetyillä vyöhykkeillä. Toisin kuin neuvoston direktiivin 2000/75/EY antamisen aikaan markkinoilla olleet rokotteet, saatavilla olevat uudet rokotteet ovat "inaktivoituja rokotteita" eivätkä aiheuta tällaista riskiä. Äänestin mietinnön puolesta, koska uusien säännösten ansiosta jäsenvaltiot voivat torjua tautia ja pienentää siten sen moniin eurooppalaisiin karjankasvattajiin kohdistuvia haittavaikutuksia. Toivon, että tämän avulla kipeästi tarvittavat toimenpiteet voidaan hyväksyä mahdollisimman pian lähikuukausina.

  David Martin (S&D), kirjallinen. – (EN) Äänestin päätöslauselman puolesta. Kannatan komission ehdotuksen sisältöä. Se lieventäisi joitakin rajoituksia, joista on tullut tarpeettomia rokotetuotannon viimeaikaisen kehityksen myötä. Uudet säännöt auttaisivat jäsenvaltioita hyödyntämään rokottamista tehokkaammin bluetongue-taudin hillitsemisessä ja keventäisivät taudin maatalouden alalle aiheuttamaa taakkaa.

  Nuno Melo (PPE), kirjallinen. – (PT) Aiemmin bluetongue-taudin vastaisissa rokotuksissa käytettiin eläviä heikennettyjä rokotteita, jotka edellyttivät monia rokotuksia koskevia rajoituksia, jotta virus ei olisi levinnyt rokottamattomiin eläimiin. Viimeaikainen tekninen edistys on kuitenkin johtanut elävää virusta sisältämättömien uusien rokotteiden löytämiseen. Näitä uusia rokotteita voidaan käyttää turvallisemmin ja ilman rajoituksia, koska aktiivisen viruksen leviämisen riskiä ei enää ole. Kun otetaan huomioon bluetongue-taudin vakavat seuraukset karjatiloille, olisi toteutettava kaikki hyviä rokotuskäytäntöjä edistävät toimet, jotta karjankasvattajia suojellaan eläinten menetyksiltä, jotka voivat aiheuttaa usein kohtalokasta vahinkoa tällaisille tiloille.

  Andreas Mölzer (NI), kirjallinen. – (DE) Eläintautiepidemiat voivat yhä tuhota karjankasvattajien toimeentulon. Yksi tällaisista taudeista on bluetongue-tauti, jonka epidemioita on puhjennut toistuvasti Pohjois-Euroopassa 2000-luvun jälkeen ja joka voi aiheuttaa erityisen suurta vahinkoa. Tämä polttiaisten, joka on eräs hyttyslaji, levittämän viruksen aiheuttama tauti vaikuttaa erityisen pahoin nautaeläimiin ja lampaisiin. Myös vuohien on havaittu sairastuvan siihen, mutta taudinkulku on vuohissa paljon lievempi kuin muissa lajeissa. Rokotusmahdollisuus myönnettiin ensi kertaa vuonna 2000, mutta siihen liittyi tiukkoja sääntöjä, sillä myös rokottamattomat eläimet olisivat voineet saada virustartunnan rokotuksesta.

Nyt on kuitenkin olemassa uusi rokotusmenetelmä, joka ei aiheuta tätä riskiä ja mahdollistaa joustavammat rokotusmuodot. Äänestin mietinnön puolesta, koska mielestäni on oikein ja asianmukaista suojella karjaamme tautiepidemioilta. Mietinnössä vaaditun joustavuuden avulla karjankasvattajat voivat suojella eläimiään.

  Franz Obermayr (NI), kirjallinen. – (DE) Muutamien vuosien ajan erityisesti Pohjois-Euroopassa on toistuvasti tullut ilmi bluetongue-tautitapauksia. Se on eläintauti, joka vaikuttaa märehtijöihin, kuten nautaeläimiin, lampaisiin ja vuohiin. Seuraukset ovat olleet vakavia sekä karjan että karjankasvattajien kannalta. Äänestin mietinnön puolesta, koska siinä kehotetaan ottamaan käyttöön innovatiivinen rokote, joka – toisin kuin edeltäjänsä – ei aiheuta vaaraa siitä, että terveet eläimet saavat tartunnan rokotuksen seurauksena.

  Maria do Céu Patrão Neves (PPE), kirjallinen. – (PT) Bluetongue-tautia vastaan rokottamista koskevalla komission ehdotuksella, jota tällä mietinnöllä parannetaan, pyritään tekemään bluetongue-tautia vastaan rokottamista koskevista säännöistä joustavia etenkin sallimalla inaktivoitujen rokotteiden käyttö alueilla, joille ei ole asetettu eläinten liikkumisrajoituksia. Uudet säännöt auttavat jäsenvaltioita hyödyntämään rokottamista nykyistä tehokkaammin bluetongue-taudin hillitsemisessä ja keventävät taudin maatalouden alalle aiheuttamaa taakkaa. Vuoden 2004 jälkeen toimenpiteet liikkuvuuden ja markkinoitavuuden rajoittamiseksi ovat edellyttäneet asianomaisia tuotteita koskevia merkittäviä rajoituksia, ja tämä on haitannut normaaleja kauppakanavia alueella, jolle on asetettu rajoituksia, ja johtanut tuottajien kustannusten kohoamiseen. Tästä syystä äänestin bluetongue-taudin vastaisia rokotuksia käsittelevän mietinnön puolesta.

  Raül Romeva i Rueda (Verts/ALE), kirjallinen. – (EN) Äänestin mietinnön puolesta. Bluetongue-tauti on eläintauti, joka vaikuttaa märehtijöihin, kuten nautaeläimiin, lampaisiin ja vuohiin. Monissa jäsenvaltioissa, myös Keski- ja Pohjois-Euroopassa, on ollut 2000-luvun alun jälkeen useita taudin epidemia-aaltoja, joiden seurauksena sairastavuus, kuolleisuus ja elävien eläinten kaupan häiriöt ovat aiheuttaneet huomattavia menetyksiä. Neuvoston direktiivissä 2000/75/EY, annettu 20. päivänä marraskuuta 2000, vahvistetaan bluetongue-taudin torjunta- ja hävittämistoimenpiteitä koskevat erityissäännökset, mukaan lukien rokotusta koskevat säännöt. Säännöt on suunniteltu niin sanotuille eläville heikennetyille rokotteille, jotka olivat ainoat saatavilla olevat rokotteet kymmenen vuotta sitten, kun direktiivi annettiin. Nämä rokotteet saattavat aiheuttaa rokoteviruksen epätoivottua leviämistä rokottamattomiin eläimiin. Siksi direktiivissä 2000/75/EY sallitaan rokotukset ainoastaan tarkoin nimetyillä vyöhykkeillä, joilla tautia on tavattu ja joille on asetettu eläinten liikkumisrajoituksia. Viimeisten parin vuoden aikana on kuitenkin tullut saataville uusia inaktivoituja rokotteita. Toisin kuin elävät heikennetyt rokotteet, inaktivoidut rokotteet eivät aiheuta rokoteviruksen epätoivotun leviämisen vaaraa, ja niitä voitaisiin siksi käyttää menestyksekkäästi alueilla, joille ei ole asetettu eläinten liikkumisrajoituksia.

  Licia Ronzulli (PPE), kirjallinen. – (IT) Bluetongue-taudin tehokkaamman torjunnan varmistamiseksi ja sen maatalousalalle aiheuttaman taakan keventämiseksi nykyiset rokotussäännöt on ajantasaistettava. Mietinnöllä, josta tänään äänestettiin, pyritään tekemään nykyisistä säännöistä joustavampia, sillä nyt on tullut saataville inaktivoituja rokotteita. Niitä voidaan käyttää menestyksellisesti alueilla, joille ei ole asetettu eläinten liikkumisrajoituksia. Ehdotus on eläinten terveyttä koskevan strategian (2007–2013) "Mieluummin ennaltaehkäisy kuin hoito" mukainen, sillä se sisältää sekä joustavamman lähestymistavan rokottamiseen että parannuksia tärkeimpien eläintautien nykyisiin torjuntatoimiin.

  Brian Simpson (S&D), kirjallinen. – (EN) EPLP kannattaa vilpittömästi mietintöä, jolla on tarkoitus muuttaa direktiiviä 2000/75/EY niin, että inaktivoitujen rokotteiden käyttö bluetongue-tautia vastaan sallitaan alueilla, joille ei ole asetettu eläinten liikkumisrajoituksia. Uusi lainsäädäntö tuo ensi kertaa mukanaan uuden bluetongue-rokotteen käytön. Rokotteessa hyödynnetään aiempien sääntöjen voimaantulon jälkeen tapahtunutta tieteellistä kehitystä. Uusi rokote on "inaktivoitu" ja lievittää karjankasvattajien pelkoa perinteisiä "eläviä" rokotteita kohtaan. EPLP on tyytyväinen, että EU esittänyt tätä uutta lainsäädäntöä, joka tuottaa todellista hyötyä Yhdistyneen kuningaskunnan karjankasvattajille. Se rauhoittaa karjankasvattajia, jotka ovat huolissaan tästä tappavasta taudista ja nykyisestä rokotteesta bluetongue-kauden lähestyessä sään lämmetessä. Karjankasvattajien saatavilla on nyt uusi ja turvallisempi rokote, ja heille annetaan suuremmat valtuudet omien rokotusohjelmiensa suhteen. Tähän asti kasvattajat olisivat menettäneet oikeutensa rokottaa eläimiään, jos Yhdistynyt kuningaskunta olisi julistettu bluetongue-taudista täysin vapaaksi alueeksi. Uuden lainsäädännön nojalla kasvattajille annetaan kuitenkin valtuudet jatkaa rokottamista oman mielenrauhansa vuoksi, ja samalla he voivat hyötyä viennin helpottumisesta.

  Catherine Stihler (S&D), kirjallinen. – (EN) Kannatin tätä mietintöä, jolla edistetään bluetongue-taudin torjuntaa EU:ssa.

  Derek Vaughan (S&D), kirjallinen. – (EN) Kannatin äänestyksessä bluetongue-tautia vastaan rokottamista koskevien sääntöjen muuttamista, jotta sallitaan tehokkaampien rokotteiden käyttö ja vähennetään karjankasvattajien kohtaamaa byrokratiaa. Uusi lainsäädäntö tuottaa todellista hyötyä koko Euroopan ja etenkin Walesin karjankasvattajille. Yhdistyneelle kuningaskunnalle annetaan bluetongue-taudista vapaan alueen asema, mutta karjankasvattajat voivat yhä rokottaa eläimiään tätä tappavaa tautia vastaan. Karjankasvattajille annettavat suuremmat valtuudet tehdä omat päätöksensä rokotusten suhteen ovat tervetullut piristysruiske Walesin karjankasvatusalalle, ja näin taataan, että karjaa voidaan viedä ilman nykyisiä rajoituksia.

Päätöslauselmaesitys RC-B7-0236/2011 (Japanin ydinvoimalaonnettomuuden opetukset Euroopan ydinturvallisuuden kannalta)

  Luís Paulo Alves (S&D), kirjallinen. – (PT) Kannatan tätä päätöslauselmaa, koska sen päätavoitteena on varmistaa kansalaisille mahdollisimman korkea turvallisuuden taso Japanissa äskettäin tapahtuneen katastrofin kaltaisten onnettomuuksien jälkeen. Turvallisen energiantuotannon teknisiä näkökohtia olisi pohdittava hyvin huolellisesti, koska nykyisen kaltaisella tilanteella voi olla vielä vakavampia seurauksia sekä ihmisten terveydelle että ympäristölle aineellisten vaikutusten lisäksi.

  Laima Liucija Andrikienė (PPE), kirjallinen. – (LT) Vastustin äänestyksessä päätöslauselmaa Japanin ydinvoimalaonnettomuuden opetuksista Euroopan ydinturvallisuuden kannalta. Äänestin päätöslauselmaa vastaa, koska äänestyksessä 5 kohdasta Euroopan parlamentin enemmistö hyväksyi sen toisen osan, jossa kehotetaan keskeyttämään ydinvoiman kehittäminen ja uusien ydinvoimaloiden rakentaminen Euroopan unionissa.

Kyseinen säännös hyväksyttiin, vaikka ryhmäni – Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ryhmä – äänesti sitä vastaan. Hävittyämme äänestyksen tästä tärkeästä kysymyksestä en voinut äänestää päätöslauselman puolesta. Sen vuoksi äänestin sitä vastaan, sillä muutoin olisin äänestänyt kotimaani Liettiuan energiastrategiaa vastaan, jonka tärkeimpänä tavoitteena on energiaomavaraisuus. Liettua on jo joidenkin vuosien ajan valmistellut uuden ydinvoimalan rakentamista, ja valmisteluja on tehty useita vuosia.

  Roberta Angelilli (PPE), kirjallinen. – (IT) Fukushiman ydinonnettomuudella on ollut monia vaikutuksia Euroopan poliittiseen elämään. Ensimmäinen Japanin katastrofin opetus, josta EU on ottanut vaarin, on ollut se, että se on ryhtynyt ripeisiin toimiin tiukentaakseen turvallisuustarkastuksia ydinvoimaloissa stressitestien avulla. Jokainen ydinvoimala niin Euroopassa kuin sen ulkopuolella on mahdollinen joukkotuhoase. Uskon, että kukaan meistä ei halua kokea uudelleen 26. huhtikuuta 1986 tapahtunutta Tšernobylin katastrofia.

Toinen opetus on se, että tiede ja tekniikka saattavat edistyä suurin harppauksin kaikilla aloilla, mutta niissä on aina otettava huomioon eräs tärkeä rajoite, eli luonto ja sen arvaamattomuus. Juuri ihmisen hallitsemattomissa olevien tapahtumien vuoksi meidän olisi monipuolistettava energialähteitämme muun muassa hyödyntämällä käytettävissä olevia uusiutuvia energialähteitä.

Jos ydinvoima kuitenkin valitaan energialähteeksi, kansalaisille olisi ensin tiedotettava tällaisen valinnan kustannuksista, hyödyistä ja seurauksista. On tärkeää muistaa, että tällaiselle teknologiavalinnalle on saatava kansalaisten hyväksyntä ja että kansalaisten mielipidettä on kuultava ja kunnioitettava.

  Pino Arlacchi (S&D), kirjallinen. – (EN) Äänestin mietintöä vastaan, koska siinä on useita puutteita, alkaen sen lähestymistavasta ydinvoimakysymykseen. Japanin tragedian jälkeen ei enää ole mahdollista käsitellä ydinvoimakysymystä vain turvallisuuden kannalta. Mietinnön otsikko on "Japanin ydinvoimalaonnettomuuden opetuksista Euroopan ydinturvallisuuden kannalta", mutta siitä ei ole saatavissa mitään muuta erityistä opetusta kuin se, että suuren ydinonnettomuuden riskien ja seurausten hallinta on käytännössä mahdotonta. Tätä aihetta koskevassa päätöslauselmassa ei voida keskittyä kysymykseen ydinturvallisuudesta käsittelemättä tärkeintä ydinvoimaa koskevaa turvatekijää, joka on strategia itse ydinvoimasta luopumiseksi.

  Sophie Auconie (PPE), kirjallinen. – (FR) Meidän on reagoitava Japanin ydinonnettomuuteen. Se ei tarkoita, että meidän olisi tehtävä hätäiltyjä johtopäätöksiä. Meidän on käytävä rauhallisia ja objektiivisia keskusteluja ydinvoiman tilasta Euroopassa ja keinoista taata mahdollisimman korkea turvallisuustaso. Näin ollen kannatan yhteiseen päätöslauselmaan sisältyvää aikomusta velvoittaa eurooppalaiset ydinvoimalat suorittamaan kattavia stressitestejä. Mitä tulee laajempaan kysymykseen Euroopan energialähteistä, saanen muistuttaa teitä siitä, että meidän on pidettävä mielessä tavoite vähentää hiilidioksidipäästöjä 20 prosenttia vuoteen 2020 mennessä sekä EU:n energiaomavaraisuuden suojelu.

  Zigmantas Balčytis (S&D), kirjallinen. – (LT) Äänestin päätöslauselman puolesta, vaikka kaikkia Euroopan parlamentin sosialistien ja demokraattien ryhmän ehdottamia tarkistuksia ei äänestyksessä hyväksytty. Päätöslauselmateksti sisältää erityisen tärkeitä lausumia Kaliningradin alueelle ja Valko-Venäjälle suunnitelluista ydinvoimaloista. Päätöslauselmassa huomautetaan, että hankkeissa on merkittäviä ongelmia, jotka liittyvät ydinturvallisuusstandardeihin ja kansainvälisten yleissopimusten vastaavien velvoitteiden noudattamiseen. Nämä ongelmat eivät koske vain Liettuaa, jolla on yhteiset rajat Valko-Venäjän ja Kaliningradin alueen kanssa, vaan koko Eurooppaa. Asiakirja sisältää myös tärkeitä ehdotuksia mahdollisimman tiukkojen ydinturvallisuusvaatimusten noudattamisesta ja kattavien testien suorittamisesta EU:ssa jo toimivissa ydinvoimaloissa, jotta niiden todellinen turvallisuustilanne voidaan arvioida.

  Ivo Belet (PPE), kirjallinen. – (NL) EU:n vastaus Japanin katastrofiin on ollut oikea: olemme vastanneet nopeasti joutumatta paniikkiin. Olemme välittömästi avanneet tien Euroopan johdolla tehtävälle perusteelliselle tutkinnalle. On välttämätöntä, että 1. riippumattomat asiantuntijat tekevät stressitestit ja että 2. testien tuloksia noudatetaan tinkimättä. Tämä merkitsee sitä, että ydinvoimalat, jotka eivät ole vaatimusten mukaisia, jotka eivät edelleenkään läpäise testiä, olisi suljettava. On selvää, että muualla Euroopassa, EU:n ulkopuolella, sijaitsevissa voimaloissa olisi tehtävä samat riippumattomat testit Kansainvälisen atomienergiajärjestön johdolla. Valtiot, jotka kieltäytyvät osallistumasta tähän, tekevät itsestään kansainvälisiä hylkiöitä, myös kansainvälisen kaupan osalta. Ydinvoima on ollut ja on edelleen siirtymäkauden teknologia, johon meidän valitettavasti on vielä turvauduttava vielä vuosikymmeniä. Meidän on jopa tehtävä uusia investointeja täyttääksemme energiatarpeemme ja samalla lujitettava ilmastotavoitteitamme. Tällä välin meidän on tehtävä kaikkemme pienentääksemme onnettomuusriski lähes olemattomiin.

  Jean-Luc Bennahmias (ALDE), kirjallinen. – (FR) Ydinvoimalobbareilla on yhä edessään loistava tulevaisuus! Ei ole mielekästä käydä läpi tilannetta tässä päätöslauselmassa, sillä se on täysin selvä. Silti Euroopan parlamentilla ei ole kantaa ydinvoimaan. Se on todella sääli. Käsiteltävänä oli useita selvästi määriteltyjä kysymyksiä: uusien ydinvoimaloiden rakentamisen pysäyttäminen, riippumattomien stressitestien suorittaminen, uusiutuvien energiamuotojen kehittäminen ja toimenpiteet energiatehokkuuden keskeisellä alalla. Yhteisen päätöslauselman alkuperäiset hyvät aikeet murskattiin kuitenkin nopeasti: koska kukin parlamentin poliittinen ryhmä otti kannan joko puolesta tai vastaan, oli lopulta mahdotonta äänestää tämän luonnoksen puolesta, koska siinä ei ole poliittista viestiä. Totean selvästi, että odotin paljon enemmän Euroopan parlamentilta. On selvää, että ydinvoimalobbareilla on yhä edessään loistava tulevaisuus, ja että samalla monet parlamentin jäsenet eivät edelleenkään ymmärrä kansalaisten ajatuksia ja tunteita tästä kysymyksestä.

  Jan Březina (PPE), kirjallinen. – (CS) Minua huolestuttaa, että Euroopan parlamentti ei tänään onnistunut hyväksymään kompromissiversiota päätöslauselmasta Japanin ydinvoimalaonnettomuuden opetuksista Euroopan ydinturvallisuuden kannalta. Minusta on häpeällistä, että parlamentti ei kykene esittämään kansalaisille kantaansa ydinvoimasta. Tämä epäyhtenäisyys saattaa johtaa siihen, että Euroopan unionin toimielinten tulevissa keskusteluissa ydinvoimaloiden stressitestien muodosta Euroopan parlamentti sivuutetaan. Vihreät ja sosialistit eivät ilmeisesti pystyneet hyväksymään sitä tosiasiaa, että heidän ehdotuksensa ydinvoiman käytön lopettamisesta tai ennen vuotta 1980 rakennettujen ydinvoimaloiden sulkemisesta hylättiin.

  Françoise Castex (S&D), kirjallinen. – (FR) Äänestin päätöslauselmaehdotusta vastaan. Kompromissipäätöslauselma oli hyvä lähtökohta, ja kannatin tarkistuksia sellaisen huolellisesti suunnitellun ja valmistellun ydinvoimasta luopumisen puolesta, jossa otetaan huomioon ilmastonmuutoksen torjunta. Äänestin myös niiden tarkistusten puolesta, joissa kehotetaan investoimaan tutkimukseen ja innovointiin energian säästämisen edistämiseksi ja uusiutuvien energiamuotojen määrän lisäämiseksi tuntuvasti. Äänestyksen – epäjohdonmukaisen äänestyksen – tulos pakotti minut kuitenkin äänestämään muutettua päätöslauselmaa vastaan. Nyt on tärkeää käydä perusteellinen keskustelu kaikista näistä kysymyksistä ja suorittaa siirtyminen uusiin energiamuotoihin solidaarisuuden hengessä ottaen huomioon tilanne kaikissa jäsenvaltioissa.

  Nessa Childers (S&D), kirjallinen. – (EN) Olen pettynyt äänestykseen tästä päätöslauselmasta. Keskustelemme Japanin kriisin opetuksista Euroopan ydinturvallisuuden kannalta. Olen kuitenkin vakuuttunut siitä, että turvallista ydinvoimaa ei ole olemassa ja että tänä vuonna tehtävät stressitestit vievät huomion pois todellisesta kysymyksestä – siirtymisestä Eurooppaan, joka saa energiansa uusiutuvista lähteistä. Uusimpien tutkimusten perusteella on selvästi teknisesti mahdollista, että vuoteen 2050 mennessä 95 prosenttia energiatoimituksistamme voisi tulla uusiutuvista lähteistä, kuten tuuli-, vuorovesi-, aalto- ja aurinkovoimasta sekä biomassasta. Tätä tavoitetta silmälläpitäen ja koska nyt teemme kauaskantoisia energiavalintoja, meidän olisi lähivuosina asteittain lakkautettava ydinvoimalat koko Euroopassa.

  Carlos Coelho (PPE), kirjallinen. – (PT) Pahoittelen sitä, että parlamentti ei ole oppinut mitään Japanin tapahtumista. Ydinvoiman käyttöön liittyvien suurten riskien kiistäminen edelleen ei ole paras tapa palvella kansalaisia. Parlamentin täysistunto ei pystynyt hyväksymään päätöslauselmaa, vaan siitä tuli alentava esitys, jossa ryhmät pelasivat toisiaan ulos ja hylkäsivät toistensa ehdotuksia kykenemättä hyväksymään mitään yhteistä. Tällaisten onnettomuuksien riskien ja seurausten rajatylittävästä luonteesta ja kansalaisten turvallisuudesta olisi pitänyt saada enemmän irti. Ilmeisinä päätelminä olisi pitänyt olla ydinturvallisuuden tehostaminen, heikkouksien testaaminen, ydinvoiman laajennushankkeiden jäädyttäminen EU:ssa ja tehokkaampi investoiminen puhtaaseen energiaan ja energian säästämiseen. Silmien sulkeminen Japanin tapahtumilta ja teeskenteleminen, että mitään ei ole tapahtunut, on piittaamatonta ja vaarallista. Tšernobyl ja Fukushima ovat vain lisänneet tarvetta parantaa avoimuutta ja antaa lisää tietoa riskeistä ja onnettomuuksista.

  Brian Crowley (ALDE), kirjallinen. – (EN) Haluan pöytäkirjaan merkittävän, että en osallistunut äänestykseen yhteisen päätöslauselman yksittäisistä kohdista ja siihen esitetyistä tarkistuksista. Vaikka olen johdonmukaisesti vastustanut ydinvoimaa, katson, että ydinvoimakeskustelun molempien puolten ääripäät käyttivät hyväkseen keskustelua, ja tämän vuoksi parlamentissa ei voitu päästä yhteisymmärrykseen. Meidän on mielestäni varmistettava, että kaikki voimalat tarkistetaan, jotta taataan niiden paras mahdollinen suojelu sekä, mikä vielä tärkeämpää, niiden ympäristössä asuvan väestön turvallisuus. On selvää, että meidän on taattava kestävällä tavalla energiatoimitusten varmuus, ja meillä on mahdollisuus tarkastella vaihtoehtoisia energialähteitä, joita hyödyntämällä autamme samalla ympäristöä. Tämä ideologinen keskustelu ei saa kuitenkaan viedä huomiota välittömältä tavoitteelta, joka on auttaa Japanin kansaa kaikin tavoin elpymään tästä katastrofista. Tästä syystä äänestin tyhjää lopullisessa äänestyksessä.

  Christine De Veyrac (PPE), kirjallinen. – (FR) Olen syvästi pahoillani siitä, että Japania kohdannutta katastrofia käytetään hyväksi yksipuolisiin tarkoituksiin. Euroopan parlamentti on haaskannut mahdollisuuden lähettää jäsenvaltioille ja Euroopan komissiolle vahva viesti Euroopan unionin ja naapurivaltioiden ydinvoimaloiden turvallisuuden parantamisesta erityisesti stressitestien avulla. Juuri sen olisi oltava tämänpäiväisen keskustelun keskipisteenä, jotta voimme varmistaa kansalaisten puolesta, että energiamuoto, joka on yhä tärkein tekijä useimpien Euroopan maiden energiayhdistelmässä – ja pysyy sellaisena lähivuosien ajan, kunnes löytyy kestävä, uusiutuva ja hiilidioksidipäästöjä aiheuttamaton energialähde, joka voi korvata sen ja täyttää yhteiskuntamme sähköntarpeen – on mahdollisimman turvallinen.

  Diogo Feio (PPE), kirjallinen. – (PT) Maaliskuun 11. päivänä Japania koetteli voimakas maanjäristys, jota seurannut tsunami aiheutti maan historian pahimman ydinonnettomuuden, kun Fukushiman ydinvoimala kärsi vakavia rakenteellisia vahinkoja ja on siitä lähtien uhannut laukaista mittavan ydinkatastrofin. Nämä tapahtumat aiheuttivat Euroopassa reaktioiden aallon, kun komission jäsen Oettinger pyysi kutsumaan koolle Kansainvälisen atomienergiajärjestön ylimääräisen kokouksen, Saksan liittokansleri päätti lykätä päätöstä maansa ydinvoimaloiden käyttöiän jatkamisesta kolmella kuukaudella, ja Itävallan ympäristöministeri Belakivich vaati, että eurooppalaisissa ydinvoimaloissa suoritetaan testejä. On erittäin tärkeää, että Fukushiman onnettomuudesta otetaan opiksi kaikin mahdollisin tavoin, etenkin EU:n ydinvoimaloille asettavien turvamääräysten suhteen, jotta varmistetaan voimaloiden ja viime kädessä Euroopan kansalaisten turvallisuus. Tällä vaikealla hetkellä haluan taas käyttää tätä tilaisuutta hyväkseni ja ilmaista vilpittömät surunvalitteluni ja solidaarisuuteni kaikille Japanin katastrofista kärsineille.

  José Manuel Fernandes (PPE), kirjallinen. – (PT) Fukushiman ydinvoimalassa esiintyneet ongelmat ovat tuoneet keskustelun ydinfuusiolla tuotettavasta energiasta asialistalle, sillä 30 prosenttia EU:ssa kulutetusta energiasta tuotetaan tällä tavoin, ja EU:ssa on valtioita, kuten Ranska, joissa 80 prosenttia kotimaisesta energiantuotannosta perustuu ydinvoimaan, ja myös valtioita, joissa ei ole lainkaan ydinvoimaloita, kuten Portugali ja Itävalta. Tästä syystä on välttämätöntä, että EU edistää ohjelmaa, jossa tarkastetaan sen ydinvoimaloiden turvallisuus etenkin niin kutsuttujen "stressitestien" avulla. Näiden arviointien olisi perustuttava tiukan ja yhdenmukaistetun arvioinnin malliin, joka kattaa kaikentyyppiset mahdolliset riskit Euroopan tasoisessa realistisessa skenaariossa, ja ne olisi suoritettava tämän vuoden loppuun mennessä riippumattomasti ja koordinoidusti kattaen kaikki EU:n nykyiset ja suunnitellut ydinvoimalat. Tällä hetkellä ydinvoima on tärkeää vähän hiilidioksidipäästöjä synnyttävän energiahuollon varmistamiseksi Euroopassa. Meidän on kuitenkin edettävä kohti parempaa energiatehokkuutta ja uusiutuvien energiamuotojen lisäämistä. Komission ja jäsenvaltioiden olisi investoitava Euroopan energia-alan infrastruktuurin uudenaikaistamiseen ja laajentamiseen sekä verkkojen yhteenliitäntöihin luotettavan energiahuollon takaamiseksi.

  João Ferreira (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Ydinvoimaloiden turvallisuuden varmistaminen ja onnettomuusriskin ehkäiseminen kaikin mahdollisin tavoin ovat tärkeitä kysymyksiä, joita käsitellään tässä päätöslauselmassa, jossa parlamentti myös kehottaa jäsenvaltioita "keskeyttämään uusien ydinreaktorien suunnittelun ja tilaamisen ainakin siihen asti kunnes stressitestit on suoritettu ja arvioitu". Meidän on kuitenkin varmistettava, että Japanissa tapahtunut tragedia ei tarjoa lobbausryhmille tilaisuutta edetä eikä mahdollista tänään saavutettavan edistyksen peruuttamista tulevaisuudessa. Opetuksiin on suhtauduttava vakavasti, ja meidän on opittava tästä kokemuksesta, jotta voidaan diagnosoida suunnittelussa ja toiminnassa ilmeneviä laiminlyöntejä ja puutteita, jotka saattavat johtaa onnettomuuksiin muissa voimaloissa. Tämä kokemus on myös otettava huomioon osana tulevaa energia-alan kehitystä.

Jäsenvaltioiden asiantuntijaelinten sekä Kansainvälisen atomienergiajärjestön (IAEA) asiantuntijoiden on osallistuttava tähän arviointiin säilyttäen samalla oma roolinsa, valtansa, autonomiansa ja riippumattomuutensa. Koska IAEA on tekninen, autonominen ja riippumaton elin, sen olisi annettava tätä aihetta koskevat suositukset EU:n asianmukaisella tuella, eikä päinvastoin. On valitettavaa, että tätä päätöslauselmaa käytetään tekosyynä turvata niin kutsuttu yhteinen energiapolitiikka ja sen energia-alan vapauttamista koskevat tavoitteet.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Tämä päätöslauselmaesitys ei ollut paras mahdollinen. Sen vuoksi se hylättiin, vaikka siinä oli eräitä myönteisiä seikkoja, mistä syystä äänestimme tyhjää.

Ydinvoimaloiden turvallisuuden varmistaminen ja onnettomuusriskin ehkäiseminen kaikin mahdollisin tavoin ovat tärkeitä kysymyksiä, joita käsitellään tässä päätöslauselmassa, jossa parlamentti myös kehottaa jäsenvaltioita "keskeyttämään uusien ydinreaktorien suunnittelun ja tilaamisen ainakin siihen asti kunnes stressitestit on suoritettu ja arvioitu".

Meidän on kuitenkin varmistettava, että Japanissa tapahtunut tragedia ei toimi taloudellisten eturyhmien ponnahduslautana, jonka avulla ne avaavat uusia markkinaväyliä kansalaisten etujen ja turvallisuuden kustannuksella.

Sen sijaan on tärkeää diagnosoida suunnittelussa ja toiminnassa ilmeneviä laiminlyöntejä ja puutteita, jotka saattavat johtaa onnettomuuksiin muissa voimaloissa. Jäsenvaltioiden asiantuntijaelinten sekä Kansainvälisen atomienergiajärjestön (IAEA) asiantuntijoiden on osallistuttava tähän arviointiin säilyttäen samalla oma roolinsa, valtansa, autonomiansa ja riippumattomuutensa. Opetuksiin on suhtauduttava vakavasti, ja tämän kokemuksen analysoinnin tulokset on sisällytettävä energia-alan tulevaan kehitykseen. Me emme kannata sekaantumista jäsenvaltioiden tai kolmansien maiden energiapolitiikkaan: koska IAEA on tekninen, autonominen ja riippumaton elin, sen olisi annettava tätä aihetta koskevat suositukset EU:n asianmukaisella tuella.

  Monika Flašíková Beňová (S&D), kirjallinen. – (SK) Japania on kohdannut sen pahin sodanjälkeinen katastrofi. Maan johtajat ovat kuvailleet tuhoisaa maanjäristystä sekä jättiläismäisiä tsunamiaaltoja ja niiden aiheuttamaa ydinonnettomuuden uhkaa pahimmaksi kriisiksi sen jälkeen, kun Yhdysvaltojen asevoimat pudottivat atomipommit Hiroshimaan ja Nagasakiin. Luonto on aiheuttanut etenkin ihmishenkien ja omaisuuden valtavia ja korvaamattomia menetyksiä. Fukushiman ydinvoimalan tilanne on kuitenkin edelleen uhkaava. Pyrittäessä estämään vastaavia uhkia tulevaisuudessa olisi oikein harkita niin kutsuttujen ydinvoimaloiden stressitestien suorittamista EU:n jäsenvaltioissa. Niiden on määrä osoittaa, missä määrin ydinvoimalat kykenevät kestämään tällaisia katastrofeja. Japanin katastrofin kaltainen tilanne voisi syntyä missä tahansa Euroopassa. Siitä syystä on myös toivottavaa valvoa tiukemmin ydinvoimaloiden turvallisuusjärjestelmiä, vahvistaa niiden heikkoja kohtia ja korjata mahdolliset puutteet. On yksittäisten valtioiden etujen mukaista – ja niiden kyvyt myös riittävät siihen – etsiä ydinvoimakysymykseen ratkaisua, oli se sitten turvallisuusparannukset tai täydellinen käytöstä poistaminen. Euroopan tasolla tehtävä yhteistyö on kuitenkin oleellista. Vaikka Eurooppaa eivät uhkaa valtavat tsunamiaallot, 2000-luvulla uhkana ovat esimerkiksi terroristi-iskut, tietokonehakkerien hyökkäykset ydinvoimaloiden järjestelmiin ja niin edelleen. Turvallisuuden näkökulmasta se, missä määrin ydinvoimalat voivat vastata tällaisiin mahdollisiin uhkiin, on hyvin kyseenalaista.

  Adam Gierek (S&D), kirjallinen. – (PL) En kannattanut päätöslauselmaa ensinnäkin siitä syystä, että kieltojen, rajoitusten ja yleisen ydinteknologian vastaisuuden lisäksi sillä ei annettu mitään myönteistä panosta. Toiseksi, siinä ei esitetä energiapolitiikalle kokonaisuutena mitään ulospääsytietä täysin uudesta tilanteesta. Esimerkiksi 19, 20 ja 21 kohdassa olisi voitu esittää uusia ideoita ja suuntaviivoja energiatehokkuutta koskevasta yhdennetystä ajattelusta, erityisesti tehokkuudesta sellaisista primaarilähteistä tulevan energian suhteen, joiden varannot ovat suurimmat. Niitä ovat etenkin fossiiliset polttoaineet. Kolmanneksi sen sisältämät radikaalit ehdotukset edellyttävät kansanäänestystä, joka kotimaassani järjestetään vasemmistopuolueiden aloitteesta. Ehkä tällainen kansanäänestys pitäisi järjestää EU:n tasolla. Neljänneksi, kotimaani on EU:n tähänastisten virheellisten säännösten vuoksi joutunut pysäyttämään merkittäviä investointeja hiilivoimaloihin, ja nyt sama lobbausryhmä sanoo, että meidän on pysäytettävä investoinnit ydinteknologiaan. Mitä siis jää jäljelle? Päätöslauselmassa viitataan vain uusiutuvista lähteistä saatavaan energiaan. Kotimaassani näiden lähteiden kokonaiskapasiteetti kattaisi 13 prosenttia, tai enintään 20 prosenttia, välttämättömistä tarpeista. Ruotsissa tilanne on ehkä erilainen, koska sillä on suuria vesivoimavarantoja, mutta näin ei ole Puolassa. Fukushiman tapaus edellyttää koko Euroopan unionin nykyisen energiapolitiikan tarkistusta.

  Bruno Gollnisch (NI), kirjallinen. – (FR) Kiihko, joka valtasi tietyt poliittiset ryhmät Fukushiman ydinonnettomuuden jälkeen, kun ne toivoivat voivansa kerätä siitä poliittisia pisteitä, on sietämätöntä. En muista, että kommunistit olisivat olleet yhtä pahantahtoisia vuonna 1986 tapahtuneen Tšernobylin onnettomuuden jälkeen. On siis totta, että "nollariskiä" ei ole olemassa, kun kyse on ydinvoimasta. Nollariskiä ei ole koko elämässä – piste. Meidän on tehtävä kaikki voitavamme tämän riskin minimoimiseksi. Tällä hetkellä meillä ei kuitenkaan ole uskottavia vaihtoehtoja. Jäsenvaltioiden pakottaminen luopumaan kiireesti tästä energialähteestä, keskeyttämään uusien voimaloiden rakentaminen ja sulkemaan muut voimalat on täysin vastoin fossiilisen energian jyrkkää hylkäämistä sillä verukkeella, että sen käyttö lisää ilmastonmuutosta.

Ydinvoima tai fossiilinen energia: jompaakumpaa voidaan suosia, mutta molempia ei voida jättää pois. Vesivoima tai nykyiset vaihtoehtoiset energialähteet eivät kykene täyttämään energiatarpeitamme. Ne valtiot, jotka ovat lopettaneet ydinvoiman käytön – mutta eivät saarnaa siitä muille – ovat itse asiassa hyvin iloisia siitä, että niiden naapurit, joilta ne saavat energiatoimituksensa, eivät ole tehneet samaa valintaa kuin ne itse! Lopettakaa tekopyhyys.

  Estelle Grelier (S&D), kirjallinen. – (FR) Parlamentin päätöslauselma Japanin ydinonnettomuuden opetuksista sisälsi eräitä hyvin myönteisiä ydinvoimaloiden turvallisuuteen liittyviä seikkoja, ja siinä suositeltiin esimerkiksi "stressitestejä", jotka riippumattomat elimet suorittavat koordinoidusti EU:n tasolla tiukimpia standardeja ja täyttä avoimuutta noudattaen. Lisäksi kannatin koko sosialistiryhmän ranskalaisvaltuuskunnan tavoin tarkistuksia sellaisen huolellisesti suunnitellun ja valmistellun asteittaisen ydinvoimasta luopumisen puolesta, jossa otetaan huomioon ilmastonmuutoksen torjunta. Asteittaisen ydinvoimasta luopumisen on tapahduttava käsi kädessä tutkimus- ja innovaatioinvestointien lisäämisen kanssa, jotta vähennetään energiariippuvuuttamme ja lisätään uusiutuvien energiamuotojen määrää EU:n jäsenvaltioiden energiayhdistelmässä. Äänestin kuitenkin päätöslauselmaesitystä vastaan kokonaisuutena, koska kyseessä oli vain näkemysten vastakkainasettelu, joka muodosti epäjohdonmukaisen päätöslauselmaesityksen. Fukushiman kaltaisen tuhoisan onnettomuuden jälkeen kysymys ydinvoimasektorin kaltaisen herkän alan tulevaisuudesta vaatii enemmän kuin hätäisesti kokoon kyhättyä päätöslauselmaa. Meidän on nyt otettava riittävästi aikaa ja järjestettävä aidosti rakentava keskustelu, jossa käsitellään kaikkia asiaan liittyviä kysymyksiä ja annetaan kaikille mahdollisuus ilmaista mielipiteensä.

  Mathieu Grosch (PPE), kirjallinen. – (DE) Tässä päätöslauselmassa ei voida käsitellä yksityiskohtaisesti kaikkia ydinvoimakeskustelun näkökohtia.

Olen kuitenkin edelleen vakuuttunut siitä, että tavoitteenamme on oltava asteittainen luopuminen tästä energialähteestä ja uusiutuvan energian laajempi käyttö.

Tarkistuksessa 10 ehdotettiin myös, että raja-alueilla sijaitsevien ydinvoimaloiden kohdalla paikallis- ja alueviranomaiset on otettava mukaan päätöksentekoon rajan molemmin puolin.

Tarkistusta ei hyväksytty. Vaikka eräät päätöslauselman sisältämät seikat ovat kyllä myönteisiä, tarkistus 10 oli minun osaltani ratkaiseva. Sen vuoksi päätin, että en enää kannata päätöslauselmaa, ja äänestin tyhjää.

  Françoise Grossetête (PPE), kirjallinen. – (FR) Olen tyytyväinen, että Euroopan parlamentti hylkäsi tämän päätöslauselman.

Fukushiman meille antamiin opetuksiin sisältyvät stressitestien käyttöönoton suosittaminen, uusien yhteisten turvallisuusstandardien asettaminen EU:ssa sekä meidän itsemme suojeleminen kaikilta mahdollisilta skenaarioilta.

Uusien ydinvoimaloiden suunnittelun ja tilaamisen keskeyttämistä siihen asti, että stressitestit EU:ssa on suoritettu, on kuitenkin mahdotonta hyväksyä. Se estää paljon turvallisempien uuden sukupolven voimaloiden kehittämisen.

Tavoitteena ei ole selvittää, onko tämän energialähteen ansiot syytä kyseenalaistaa, eikä myöskään antautua sen kieltämistä haluavien idealistisille ja taantumuksellisille arvoille.

Luopumalla ydinvoimasta varmistetaan erittäin saastuttavien hiilivoimaloiden edistäminen; se merkitsisi palaamista öljy-yhtiöiden armoille, epävarmaa öljyn hintaa ja valtavaa talouden heikentymisen riskiä ja siten energiaomavaraisuutemme loppua.

  Roberto Gualtieri (S&D), kirjallinen. – (IT) Äänestin yhteistä päätöslauselmaa vastaan, koska parlamentti hylkäsi Euroopan parlamentin sosialistien ja demokraattien ryhmän kaksi keskeistä tarkistusta, jotka koskivat keskipitkän ja pitkän aikavälin strategioiden laatimista asteittaista ydinvoimasta luopumista varten sekä uusiutuvia energiamuotoja koskevien sitovien tavoitteiden määrittelyä.

Se, että parlamentti hylkäsi äänestyksessä koko päätöslauselman, korostaa sitä, että ydinvoimakysymyksessä ei enää ole kysymys vain turvallisuuden parantamisesta. Nyt on tärkeää, että alamme vakavasti pohtia energiakysymystä ja investoimista uusiutuviin energiamuotoihin. Japanin traaginen kokemus on osoittanut meille, kuinka tärkeää on keskustella perusteellisesti ydinvoimasta. Tässä mielessä Euroopan parlamentin äänestys on ensimmäinen askel kohti suunnanmuutosta energiapoliittisissa valinnoissa sekä Euroopan tasolla että kansainvälisesti.

  Carl Haglund, Marit Paulsen, Olle Schmidt ja Cecilia Wikström (ALDE), kirjallinen. – (SV) Japanin onnettomuus on herättänyt kansalaisten huolen ydinturvallisuudesta. Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmän päätöslauselmassa me korostimme, että haluamme tehdä ehdotetuista stressitesteistä pakollisia jäsenvaltioille ja antaa riippumattomien asiantuntijoiden hoitaa testien suorittamisen ja että testien on oltava avoimia.

Äänestimme tyhjää yhteisestä päätöslauselmasta, sillä se sisälsi myös ehdotuksen uusien ydinreaktorien kehittämisen keskeyttämisestä, kunnes stressitestit on suoritettu.

Mahdolliset ongelmat koskevat ensisijaisesti vanhaan teknologiaan perustuvia vanhoja reaktoreita, eivät uusia reaktoreita, joissa on käytetty uutta teknologiaa. Emme halua kieltää sellaisen uuden teknologian kehittämistä, joka auttaa saavuttamaan EU:n tavoitteen vähentää hiilidioksidipäästöjään.

Me vastustamme "ydinvoiman harkintakieltoa". Vuonna 1986 tapahtuneen Tšernobylin onnettomuuden jälkeen Ruotsi otti käyttöön sääntöjä, jotka tekivät ydinvoimaloiden rakentamisen valmistelusta laitonta.

Katsomme myös, että Suomen ja Ruotsin olisi investoitava ydinvoimatutkimukseen ja otettava johtava rooli seuraavan sukupolven ydinreaktorien kehittämisessä.

Se johtopäätös, joka Japanin onnettomuudesta voidaan tehdä, on se, että emme saisi käyttää ydinvoimaloita niin monia vuosia. Onnettomuutta voidaan pitää pikemminkin inspiraationa rakentaa uusia ydinreaktoreita.

  Sandra Kalniete (PPE), kirjallinen. – (LV) Äänestin päätöslauselman puolesta, ja pahoittelen, että parlamentti ei päässyt yksimielisyyteen yhdestä päätöslauselmaesityksestä tästä ajankohtaisesta aiheesta. Katson, että ydinvoiman on pysyttävä yhtenä tärkeänä ja turvallisena Euroopan energian lähteenä. Kannatan vaatimusta kattavista stressitesteistä, jotka on suoritettava sekä kaikissa nykyisissä että kaikissa suunnitelluissa ydinvoimaloissa ja joiden tyydyttävien tulosten on oltava voimaloiden toiminnassa pysymisen edellytyksenä. Yhdyn päätöslauselmaesityksessä ilmaistuun huoleen siitä, että uusien ydinvoimalahankkeiden kehittäminen Valko-Venäjällä ja Venäjällä (Kaliningradin alue) nostaa esiin merkittäviä kysymyksiä, jotka liittyvät ydinturvallisuusstandardeihin ja kansainvälisten yleissopimusten velvoitteiden noudattamiseen ja että eurooppalaisten, jäsenvaltioiden ja Euroopan komission on vastattava näihin kysymyksiin solidaarisuuden hengessä. Tästä syystä unionin on varmistettava, että stressitestejä ja määriteltäviä ydinturvallisuusstandardeja sovelletaan paitsi EU:ssa myös Euroopan naapurivaltioiden jo rakennetuissa tai vielä suunnitteluasteella olevissa ydinvoimaloissa.

  Juozas Imbrasas (EFD), kirjallinen. – (LT) Äänestin tämän päätöslauselman puolesta. Japanissa sattuneen ydinonnettomuuden seurauksena tuhannet ihmiset saivat surmansa ja katosivat jäljettömiin. Onnettomuus aiheutti myös huomattavaa aineellista vahinkoa, ja sen seurauksilla on pitkäaikaisia vaikutuksia ihmisten terveyteen. Me tunnemme vielä nytkin Tšernobylin seuraukset, ja sen vuoksi meidän on nyt arvioitava uudelleen lähestymistapaamme ydinturvallisuuteen EU:ssa ja muualla maailmassa. Valko-Venäjällä ja Kaliningradissa kehitettäviin ydinvoimalahankkeisiin liittyy valtavia ydinturvallisuusstandardeja ja kansainvälisten yleissopimusten vastaavien velvoitteiden noudattamista koskevia ongelmia, sillä nämä ongelmat eivät kosketa vain niitä jäsenvaltioita, joilla on yhteisiä rajoja näiden alueiden kanssa, vaan koko Eurooppaa, ja EU:n elinten ja Euroopan komission on toimittava yhdessä toissijaisuusperiaatetta kunnioittaen. Päätöslauselmassa Euroopan unionin Itämeri-strategiasta ja makroalueiden roolista tulevaisuuden koheesiopolitiikassa todetaan, että Itämeren alueella suunnitellun ydinenergian käytön laajentamisen takia EU:n jäsenvaltioiden on noudatettava mitä tiukimpia turvallisuus- ja ympäristönormeja ja komission on seurattava ja valvottava, noudattavatko naapurimaat EU:n ulkorajoilla samaa toimintamallia ja kansainvälisiä yleissopimuksia. EU:n ulkorajojen lähellä rakenteilla olevien ydinvoimaloiden on noudatettava kansainvälisiä ydinturvallisuus- ja ympäristönsuojelustandardeja. Tänä päivänä energiatehokkuudesta ja energian säästämisestä, uusiutuvasta ja kestävästä energiasta sekä Euroopan laajuisten sähköenergiaverkkojen käyttöönotosta on tullut erityisen tärkeitä asioita. Lisäksi on tärkeää saada älykäs sähköverkko, joka kykenee toimimaan hajautetuista energiantuotantolaitoksista saatavalla energialla.

  Giovanni La Via (PPE), kirjallinen. – (IT) Maanjäristyksen ja sitä seuranneen tsunamin Fukushima Daiichin ydinvoimalassa 11. maaliskuuta 2011 aiheuttama vakava onnettomuus aiheutti vahinkoja ja pitkäaikaisia terveysvaikutuksia saastuttamalla ympäristöä. Kansainvälisen atomienergiajärjestön vanhentuneista ydinvoimaloista antamien varoitusten perusteella näyttäisi olevan tarpeen määrittää toimenpiteitä, joilla voidaan arvioida voimaloiden turvallisuustasoa. Jäsenvaltioiden välinen yhteistyö ja koordinointi on erittäin tärkeää, sillä tämäntyyppisillä kriiseillä on vaikutuksia paitsi niihin valtioihin, joissa ne tapahtuvat, myös laajemmin. Nyt sattuneet tapahtumat osoittavat, että näin mittavien onnettomuuksien estämiseksi Euroopan unionin on toteutettava joukko hyvin tiukkoja toimenpiteitä nykyisten turvallisuustasojen arvioimiseksi. Uusien ydinvoimalahankkeiden kehittäminen Valko-Venäjällä ja Venäjällä edellyttää, että komissio ryhtyy toimiin käynnistämällä vuoropuhelun näiden valtioiden kanssa taatakseen turvallisuuden paitsi niiden naapurivaltioissa myös koko Euroopassa.

  Jörg Leichtfried (S&D), kirjallinen. – (DE) Kannatan periaatteessa tätä päätöslauselmaa, koska siinä vaaditaan ensimmäistä askelta kohti ydinvoimasta luopumista koko Euroopan unionissa. Päätöslauselman sisällöstä huomauttaisin kuitenkin, että – kuten usein tämäntyyppisissä päätöslauselmissa – siinä vaaditaan liian vähän ja liian hitaasti. Lopulta päädytään pienimmän yhteisen nimittäjän periaatteeseen, mikä ei ehdottomasti ole tyydyttävää pitkällä aikavälillä. Ainoa oikea ratkaisu olisi luopua ydinvoimasta täysin koko Euroopan unionissa mahdollisimman pian. Teen kaiken voitavani sen hyväksi.

  Bogusław Liberadzki (S&D), kirjallinen. – (PL) Äänestimme huhtikuussa yhteisestä päätöslauselmasta Japanin ydinvoimalaonnettomuuden opetuksista Euroopan ydinturvallisuuden kannalta. Äänestin päätöslauselmaa vastaan, koska kieltojen ja ydinvoimaloiden kehittämisen keskeyttämisen sekä asteittaista ydinvoimasta luopumista (mikä on epärealistista) koskevan ehdotuksen lisäksi sillä ei lisätä mitään myönteistä, eikä siinä myöskään tarjota mitään ratkaisuja energia-alan tulevaisuutta varten yleensä. Fukushiman tragedian jälkeinen tilanne on muuttanut täysin ajattelutapaa lähestymistavasta Euroopan ja Puolan energiantuotannon tulevaisuuteen. Kotimaassani energiateollisuus, josta 95 prosenttia perustuu hiileen, on jo kärsinyt ilmasto- ja energiapaketin hyväksymisen seurauksena. Investoinnit kahden ydinvoimalan rakentamiseksi on myös pysäytetty. Päätöslauselmassa korostetaan vain uusiutuvista lähteistä tuotettavan energian merkitystä, mutta Puolassa se kattaa vain 13 prosenttia ja enintään 20 prosenttia maan tarpeista. Lisäksi Puolassa on vielä toimitettava vasemmiston ehdottama kansanäänestys ydinvoimateollisuudesta, ja siksi tästä päätöslauselmasta tehtävät päätelmät ovat ennenaikaisia. Olen tyytyväinen siihen, että enemmistö äänesti päätöslauselmaa vastaan.

  Petru Constantin Luhan (PPE), kirjallinen. – (RO) Katson, että meidän ei pidä tehdä välittömiä, kauaskantoisia poliittisia päätöksiä ydinvoiman roolista energiayhdistelmässä keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä. On tärkeää, että saamme selvän kuvan, joka perustuu tarkkoihin tietoihin siitä, mitä Fukushiman ydinvoimalassa tapahtui. Emme saa unohtaa ydinvoiman etuja, sillä se tuottaa vähän hiilidioksidipäästöjä, sen kustannukset ovat suhteessa pienemmät ja se takaa energiaomavaraisuuden. Tähän asti ydinvoima on tilastollisesti ottaen ollut turvallisin energiamuoto, sillä se on aiheuttanut muihin energiamuotoihin (esimerkiksi kaasuun ja öljyyn) verrattuna vähiten onnettomuuksien uhreja. On myös erittäin tärkeää kunnioittaa jäsenvaltioiden päätöksiä, joilla ne määrittävät oman energiayhdistelmänsä koostumuksen. Ydinenergialla on tärkeä rooli pyrittäessä Eurooppa 2020 -strategiassa ja tämän vuosikymmenen energiastrategiassa asetettuihin Euroopan unionin tavoitteisiin.

  Marian-Jean Marinescu (PPE), kirjallinen. – (RO) Äänestin Japanin ydinvoimalaonnettomuuden opetuksista Euroopan ydinturvallisuuden kannalta laadittua päätöslauselmaa vastaan. Syy tähän on se, että päätöslauselmassa vaaditaan uusien ydinvoimalahankkeiden kehittämisen keskeyttämistä. Mielestäni ydinvoiman tuotanto turvallisissa oloissa on äärimmäisen tärkeää. Kannatan stressitestien suorittamista. Katson kuitenkin, että moratorion asettaminen määräämättömäksi ajaksi on epäasianmukaista. Tämä ajanjakso saattaa olla äärimmäisen tärkeä parhaillaan kehitteillä oleville voimaloille varsinkin rahoituksen kannalta. Energiayhdistelmän rakenne on jäsenvaltioiden vastuulla. Tästä syystä tällaista päätöstä ei mielestäni voida tehdä EU:n tasolla.

  David Martin (S&D), kirjallinen. – (EN) Äänestin tätä päätöslauselmaa vastaan, koska hyväksyttyjen tarkistusten jälkeen meillä on teksti, jossa kiinnitetään liian vähän huomiota ydinturvallisuuskysymyksiin.

  Marisa Matias (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Fukushiman onnettomuus muistutti koko planeettaa siitä, että ydinvoiman ollessa kyseessä nollariskiä ei ole olemassa. Ydinvoiman ihmiskunnalle aiheuttama vaara on täysin kestämätön, samoin kuin siitä syntyvien jätteiden muodostaman suuri riski. Tästä syystä meidän on mentävä pidemmälle turvallisuuden varmistamisessa ja turvallisuustestauksen parantamisessa. Nämä kaksi kriteeriä ovat sopimukseen pääsemisen vähimmäisedellytys.

Vielä ei ole varmistettu strategiaa ydinvoimasta luopumiseksi, kun otetaan huomioon todelliset muutokset Euroopan energiapolitiikkaan, jota on vietävä kohti vaihtoehtojen määrittämistä, ja asteittainen lakkauttaminen mahdollistaa asteittaisen ydinvoimateollisuudesta luopumisen Euroopan unionissa. Äänestin päätöslauselmaa vastaan, koska mielestäni mitään mainituista edellytyksistä ei ole taattu.

  Jean-Luc Mélenchon (GUE/NGL), kirjallinen. – (FR) Fukushiman onnettomuus muistuttaa maailmaa siitä, että nollariskiä ei ole olemassa, kun kyse on ydinvoimasta. Ydinvoima muodostaa ihmiskunnalle riskin, jota ei voida hyväksyä. Sen vuoksi meidän on mentävä turvallisuuden parantamista ja turvallisuustestejä pidemmälle. Meidän on välittömästi laadittava eurooppalainen suunnitelma ydinvoimasta luopumiseksi. Ydinvoimasta luopuminen vie aikaa. On rikos ihmiskuntaa vastaan olla aloittamatta sen valmistelemista nyt. En kannata tätä päätöslauselmaa, jos tarkistukset, joissa vaaditaan ydinvoimasta luopumista, hylätään.

  Andreas Mölzer (NI), kirjallinen. – (DE) Tämä päätöslauselmaesitys Euroopan ydinturvallisuudesta oli enemmän kuin tarpeen. Siinä käsitellään kaikkia ydinvoiman aiheuttamia vaaroja, ja toivon, että se antaa sysäyksen kattavalle uudelleenpohdinnalle ydinvoiman käytöstä Euroopassa. Vihreät/Euroopan vapaa allianssi -ryhmän esittämät lukuisat tarkistukset olivat välttämättömiä, jotta moninaisia vaaroja voitiin käsitellä suoraan ja vaatia nopeaa luopumista ydinvoiman käytöstä.

Koska olen varma siitä, että ihminen ei koskaan onnistu saamaan ydinvoimaloiden muodostamia riskejä täysin hallintaansa, puollan tätä nopeaa ydinvoimasta luopumista ja kannatin sitä koskevia tarkistuksia. Koska päätöslauselmaesitys on viime kädessä askel tähän suuntaan, äänestin sen puolesta.

  Vital Moreira (S&D), kirjallinen. – (PT) Äänestettäessä ydinturvallisuutta Fukushiman onnettomuuden jälkeen koskevasta päätöslauselmasta äänestin hiilidioksidipäästöjen vähentämistavoitteita koskevaa tarkistusluonnosta vastaan kolmesta syystä: a) asia ei liity ydinturvallisuuteen; b) asetetuissa tavoitteissa korostetaan suhteettomasti EU:n roolia hiilidioksidipäästöjen yksipuolisessa vähentämisessä; c) näin kunnianhimoinen – ja totta puhuen epärealistinen – hiilidioksidipäästöjen vähentäminen olisi hyväksyttävää vain, jos siihen liittyisi tuontitavaroista perittävä hiilidioksidivero, joka voisi haitata vakavasti Euroopan teollisuuden kilpailukykyä sekä saada eurooppalaiset yritykset siirtämään tuotantonsa maihin, joissa ei ole hiilidioksidirajoituksia, millä olisi vakavia vaikutuksia EU:n talouteen ja työllisyyteen.

  Rareş-Lucian Niculescu (PPE), kirjallinen. – (RO) Vastustin äänestyksessä päätöslauselmaa Japanin ydinvoimalaonnettomuuden opetuksista Euroopan ydinturvallisuuden kannalta seuraavista syistä: ainakin seitsemän esitetyistä tarkistuksista on tieteellisesti epärealistisia; monet tekstin osat ovat pelkkää sanahelinää ilman todellista sisältöä, ja ydinvoimaa vastustavat eivät myöskään esitä vaihtoehtoisia ratkaisuja sen käytölle. Viimeisenä mutta ei vähäisimpänä asiana minun on huomautettava pahoittelevani sitä, että Euroopan parlamentti ei ole hyväksynyt kantaa tähän kysymykseen. Hyväksyttävän kannan on kuitenkin oltava tasapainoinen ja pragmaattinen ja sen on perustuttava tieteellisesti dokumentoituihin tosiasioihin ja realistisiin ratkaisuihin.

  Franz Obermayr (NI), kirjallinen. – (DE) On korkea aika pohtia uudelleen ydinvoiman käyttöä Euroopassa. Meidän on nyt ryhdyttävä toimiin, suljettava vaaralliset reaktorit ja keskipitkällä aikavälillä löydettävä keino luopua ydinenergiasta täysin. Meidän on hylättävä lopullisesti kaikki väärät luulot siitä, että ydinvoiman aiheuttamat vaarat ovat ihmisen hallittavissa. Sen vuoksi äänestin päätöslauselmaesityksen puolesta.

  Alfredo Pallone (PPE), kirjallinen. – (IT) Äänestin ydinturvallisuutta käsittelevän päätöslauselman puolesta, koska Japanin äskettäisten tapahtumien jälkeen meillä ei ole varaa olla puuttumatta tähän kysymykseen vastuullisesti ja objektiivisia kriteerejä käyttäen. Katson, että Euroopan unionin on tärkeää tarkistaa ydinvoimaloiden turvallisuutta koskevia sääntöjään taatakseen ehdottoman turvallisuustason, joka voidaan määritellä stressitesteillä, jotka osoittavat ydinvoiman käytön mahdolliset riskit ja rajat. Itse päätöslauselman tavoitteena on osoittaa, että kaikesta huolimatta on mahdollista ottaa katastrofeista opiksi ja reagoida selkeästi ja tehokkaasti sen varmistamiseksi, että ne eivät toistu. Siinä myös korostetaan tarvetta pyrkiä vaihtoehtoisiin energialähteisiin, kuten uusiutuvaan energiaan, samalla kun ydinvoima säilyy vähähiilisen energian välttämättömänä lähteenä.

  Vincent Peillon (S&D), kirjallinen. – (FR) Vastustin äänestyksessä päätöslauselmaa Japanin ydinvoimalaonnettomuuden opetuksista Euroopan ydinturvallisuuden kannalta, koska en usko, että parlamentti voi ratkaista kysymystä ydinvoiman tulevaisuudesta – joka on erittäin tärkeä kansalaisten kannalta – muutamassa tunnissa ilman todellista keskustelua hyväksytyillä tarkistuksilla. Kaikki kysymykset on pantava pöydälle, eikä mitään vaihtoehtoja saa sulkea pois, ja juuri siksi me tarvitsemme aikaa. Panoksena on parlamentin uskottavuus ja kansalaisten hyvinvointi, ja he eivät – aivan perustellusti – ymmärtäisi, jos sitoisimme heidät pitkän aikavälin toimintalinjoihin, joista emme ole keskustelleet rauhallisesti ja tyhjentävästi etukäteen erilaiset kansalliset tilanteet ja yhteisen ilmastonmuutoksen torjuntamme rajoitukset huomioon ottaen. Lopuksi haluan todeta olevani hyvin pahoillani siitä, että kaikkien osapuolien ääriedustajien vuoksi parlamentti ei ole nyt kyennyt hyväksymään ydinvoimaloiden turvallisuuden välitöntä lisäämistä, vaikka me omassa ryhmässäni pääsimme yksimielisyyteen mahdollisimman tiukkojen, avoimien ja riippumattomien tarkastusten vaatimisesta.

  Frédérique Ries (ALDE), kirjallinen. – (FR) Olen vihainen siitä, että Euroopan parlamentti hylkäsi tänään päätöslauselman niin tärkeästä aiheesta kuin Fukushiman ydinonnettomuuden antamista opetuksista. Mitä Euroopan parlamenttiin tulee, ei siis ole aikaa ennen ja jälkeen 11. maaliskuuta 2011. Vahvat merkit olivat kuitenkin olemassa! Loppujen lopuksi ei ollut kovin vaikeaa sopia eräistä yksinkertaisista periaatteista:

– periaatteesta tukea komissiota, niin että se voi suorittaa nämä "stressitestit" jäsenvaltioiden kanssa Euroopan 143:ssa toiminnassa olevassa ydinreaktorissa;

– periaatteesta, jonka mukaan 15. huhtikuuta mennessä esitetään tarkka aikataulu hyväksytyistä kriteereistä; riippumattomat asiantuntijat, niiden ydinlaitosten etusijalle asettaminen, jotka ovat luonnostaan vaarallisempia, koska ne sijaitsevat maanjäristys- tai rannikkoalueilla, ja yleisölle annettavat turvallisuusraportit;

– periaatteesta, jonka mukaan voimalat, jotka eivät läpäise "stressitestejä", suljetaan välittömästi.

Euroopan kansalaiset edellyttävät parlamentin olevan vastuullinen ja järkevä etenkin atomienergian kaltaisessa kiistanalaisessa kysymyksessä. Ehkä ei loppujen lopuksi ole huono asia, jos energiamuodon valinta ja siten päätös siitä, luovutaanko ydinvoimasta vai ei, jää yksinomaan kansallisen toimivallan alaiseksi asiaksi.

  Raül Romeva i Rueda (Verts/ALE), kirjallinen. – (EN) Äänestin vastaan. Olen erittäin iloinen, että ydinvoiman puolesta lobbaavat lopulta epäonnistuivat. On täysin käsittämätöntä, että PPE-ryhmä ja muut vastustivat äänestyksessä päätöslauselmaa sanoen, että nollariskiä ei ole olemassa, vastustivat nyt aloitettavaa asteittaista ydinvoimasta luopumista, vastustivat pyrkimistä lähes sataprosenttiseen energiatehokkaaseen uusiutuvien energiamuotojen talouteen vuoteen 2050 mennessä, vastustivat Euroopan ydinvoimasta vapaata tulevaisuutta, ja niin edelleen. Lopullinen teksti oli täysin mahdoton hyväksyä, ja olen iloinen, että parlamentin enemmistö tuli vihreiden taakse ja hylkäsi yhteisen päätöslauselman.

  Licia Ronzulli (PPE), kirjallinen. – (IT) Fukushima Daiichin voimalassa 11. maaliskuuta tapahtunut vakava ydinonnettomuus aiheutti tuhansien ihmisten kuoleman sekä valtavaa aineellista vahinkoa koko Japanin taloudelle.

Tämä hävitys antaa kaikille maailman valtioille aiheen tarkastella uudelleen kantaansa ydinenergiateknologian käyttöön. Valitettavasti monissa tapauksissa näitä päätöksiä vauhditetaan äskettäisten traagisten tapahtumien johdosta, ja monet tahot vaativat ydinvoimaloiden täydellistä ja välitöntä purkamista.

EU on jo jonkin aikaa harkinnut uudelleen koko lähestymistapaansa ydinturvallisuuteen, mutta on tärkeää ottaa huomioon se tosiasia, että tämä teknologia pysyy osana useiden jäsenvaltioiden energiayhdistelmää vielä monia vuosia. Tulevaisuudessa voi olla mahdollista tyydyttää energiatarpeemme uusiutuvia energialähteitä käyttäen, mutta tämä ei ole vielä nyt mahdollista eikä se ole mahdollista vielä pitkään aikaan.

Kannatan ydinvoimaloiden tiukempia turvatoimia, jotka ovat yhdenmukaisia uusimman sukupolven voimaloissa sovellettavien turvatoimien kanssa. Katson kuitenkin, että ydinenergian tuotannon lopettaminen äkillisesti olisi lyhytnäköistä ja turhaa. Se perustuisi enemmän tunteeseen kuin todelliseen tarpeeseen ja voisi saattaa maailman johtavien teollisuusmaiden taloudet polvilleen.

  Oreste Rossi (EFD), kirjallinen. – (IT) Japania kohdanneen ydinonnettomuuden jälkeen meillä ei ole muuta mahdollisuutta kuin tarkistaa Euroopan energiasuunnitelmaa. Meidän on kiinnitettävä erityistä huomiota sekä jo toimiviin että vielä suunnitteilla oleviin ydinvoimaloihin. Euroopan unioni on jo säätänyt stressitesteistä, jotka suoritetaan kaikissa ydinvoimaloissa, myös sellaisissa naapurivaltioissa sijaitsevissa ydinvoimaloissa, joilla on olemassa olevat suhteet unionin kanssa.

Päätöslauselmassa esitetään myös uusien voimaloiden rakentamisen keskeyttämistä, jotta niihin liittyvät riskit voidaan arvioida asianmukaisesti. Meidän on muistettava, että tulevina vuosikymmeninä monet valtiot ovat yhä riippuvaisia ydinenergiasta, mutta samalla emme voi sallia Euroopassa olevan voimaloita, jotka muodostavat riskin väestölle. Ennen vuotta 1980 rakennetut voimalat on poistettava käytöstä.

Eräissä valtioissa, kuten Italiassa, tehdään arviointeja, jotta voidaan päättää, luovutaanko ydinenergiasta vai ei, ja on tärkeää panna täytäntöön yhteisiä päätöksiä myös unionin tasolla. On uskomatonta, että Euroopan parlamentti ei ole kyennyt ottamaan kantaa tänään käsiteltävän kaltaiseen kysymykseen, joka on tärkeä ja huolestuttaa kansalaisia syvästi. Itse asiassa kaikki päätöslauselmat on hylätty, myös yhteinen päätöslauselma, jonka me hyväksyimme.

  Marco Scurria (PPE), kirjallinen. – (IT) Puhuessaan muutama päivä sitten teollisuuden edustajien kokouksessa Italian valtiovarainministeri Tremonti käytti uutta ilmausta – hän puhui "ydinvelasta". Jäsenvaltiot, jotka ovat investoineet ydinvoimaan, ovat niitä, joilla on suurin julkinen velka. Kuinka paljon maksaa sulkea ensimmäisen tai toisen sukupolven voimaloita? Kuinka paljon stressitestit, joista me tänään niin pitkään keskustelemme, maksavat? Kun voimala on osoittautunut "stressaantuneeksi", kuinka paljon sen "stressin poistaminen" maksaa? Lisäksi, kuinka paljon radioaktiivisen jätteen käsittely maksaa? Sitä ei kukaan vielä ole meille kertonut.

Euroopan unioni voisi alkaa pohtia erilaisia jäsenvaltioille esitettäviä vaihtoehtoja. Lisäksi, koska komission on esitettävä meille etenemissuunnitelma, miksi ei alettaisi pohtia todellista investoimista neljännen sukupolven ydinvoimaan – puhtaaseen ydinvoimaan eli fuusioenergiaan – tai jopa harkita yleistä energiasuunnitelmaa? Odotamme, että komission tiedonannossa hahmotellaan tätä aihetta koskeva etenemissuunnitelma ja yritetään antaa Euroopan unionille vihdoin selvä suunta tällä alalla.

  Debora Serracchiani (S&D), kirjallinen. – (IT) Fukushiman voimalassa tapahtunut ydinonnettomuus on aiheuttanut valtavat katastrofin, ja radioaktiivinen saaste vaikutti myös moniin ihmisiin, jotka olivat voimalan läheisyydessä ja loukkaantuivat. Monet sairaalat kieltäytyvät ottamasta heitä hoidettavaksi saastumisriskin vuoksi.

Vaikka Japanin pääministeri on ilmoittanut, että Fukushiman voimala poistetaan käytöstä, tilannetta ei vieläkään ole ratkaistu: yhden reaktorin jäähdytysjärjestelmä on pois käytöstä, ja ympäristöön pääsee huomattava määrä radioaktiivisuutta. Tämän vuoksi on tärkeää varmistaa, että annetaan kaikki tarvittava humanitaarinen ja taloudellinen apu, ja laatia mahdollisimman luotettavia kansainvälisiä turvamääräyksiä, jotta ehkäistään Japanin katastrofin kaltaiset onnettomuudet tulevaisuudessa.

Tästä syystä äänestin päätöslauselmaa vastaan, koska siitä jätettiin pois tarkistukset, joissa kehotettiin jäsenvaltioita laatimaan mahdollisia strategioita ydinvoimasta luopumiseksi ja ilmoittamaan välittömästi kansallisista ohjelmistaan rajatylittäville alue- ja paikallisviranomaisille, mikäli ohjelmien täytäntöönpanolla on todennäköisiä rajatylittäviä vaikutuksia.

  Peter Skinner (S&D), kirjallinen. – (EN) Vaikka tämä on ydinvoiman kannalta vaikea aika juuri Japanissa ilmenneiden valtavien ydinturvallisuusongelmien jälkeen, se on edelleen merkittävä energiahuollon tekijä EU:ssa ja koko maailmassa. Niiden parlamentin jäsenten ilmaisemat näkemykset, jotka pyrkivät väkisin ydinvoimaloiden ennenaikaiseen sulkemiseen ja tässä asiassa harjoitetusta politiikasta luopumiseen, tekivät äänestämisen mietinnön sisältämistä seikoista hyvin vaikeaksi pikemmin pragmaattisista syistä kuin ydinvoiman kannattajien tai vastustajien linjaerimielisyyksien vuoksi. En voinut tukea "aggressiivisia" tarkistuksia, jotka olisivat voineet vahingoittaa "yhdistelmälähestymistavan" energiahuoltopolitiikkaa, joka johtaa hiilidioksidipäästöjen pienentämiseen ja lopulta uusiutuvien energiamuotojen kasvuun.

  Bart Staes (Verts/ALE), kirjallinen. – (NL) Emme ole tänään päässeet mihinkään sopimukseen tästä päätöslauselmasta, jolla oli tarkoitus ottaa opiksi Fukushiman ydinonnettomuudesta. Vihreät / Euroopan vapaa allianssi -ryhmä on jo vuosia ajanut ydinvoimasta luopumista, koska sen riskit ihmisille ja ympäristölle ovat kestämättömän suuret ja koska vaihtoehtoja on enemmän kuin tarpeeksi. Varsinkin Fukushima on osoittanut sen. On surullista, että Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ryhmä ja Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmä uskovat edelleen ydinvoimaunelmiinsa, vaikka ne lopulta päättyvät painajaisiin, kuten Japanin ja Tšernobylin onnettomuudet ovat nyt selvästi näyttäneet. Tästä huolimatta on yhä monia, jotka eivät halua herätä pahasta ydinvoimaunestaan.

Ainoa todella turvallinen ydinvoiman muoto on se, että ydinvoimaa ei ole. Tarkistus, jossa vaadittiin ydinvoimasta luopumista, hylättiin äänestyksessä. Parlamentin enemmistö ei näytä ymmärtävän, että on teknisesti ja taloudellisesti täysin mahdollista siirtyä neljänkymmenen vuoden kuluessa tuottamaan sähkömme täysin kestävästi energiatehokkuuden ja aurinko-, tuuli-, vesi- ja geotermisen energian sekä biomassan hyödyntämisen kaltaisten toimien avulla. Toistaiseksi ydinvoimalobby näyttää olevan voitolla. Siksi äänestin lopullisessa äänestyksessä vastaan.

  Catherine Stihler (S&D), kirjallinen. – (EN) Äänestin lopullisessa äänestyksessä päätöslauselmaa vastaan, sillä katson, että meidän on keskusteltava tästä kysymyksestä EU:n yleisen energiastrategian yhteydessä eikä Japanin ydinonnettomuuden yhteydessä.

  Michèle Striffler (PPE), kirjallinen. – (FR) Japanissa parhaillaan tapahtuvan ydinonnettomuuden jälkeen on käytävä perusteellinen keskustelu Ranskassa ja Euroopassa sijaitsevista voimaloista. Stressitestejä on suoritettava kaikissa toimivissa ydinvoimaloissa, varsinkin jos ne sijaitsevat maanjäristysalueilla. Ajattelen erityisesti Fessenheimin voimalaa Reinin yläjuoksulla. Lisäksi katson, että uusien ydinreaktorien kehittämisen ja tilaamisen keskeyttäminen määräämättömäksi ajaksi ei ole taloudellisesti järkevä ratkaisu, ja se saattaa uhata monia työpaikkoja ja samalla heikentää vaarallisesti energiantuotantoamme.

  Silvia-Adriana Ţicău (S&D), kirjallinen. – (RO) Kannatin äänestyksessä tätä Euroopan parlamentin päätöslauselmaa Japanin ydinvoimalaonnettomuuden opetuksista Euroopan ydinturvallisuuden kannalta, koska sen tavoitteena on parantaa EU:n ydinturvallisuutta eikä kieltää ydinenergian tuotantoa ja käyttöä. Siksi äänestin kaikkia tarkistuksia vastaan, joilla pyrittiin poistamaan ydinvoima Euroopan energiayhdistelmästä. Vaikka en äänestänyt uusien ydinreaktorien rakentamiselle määrättävän moratorion puolesta, katsoin, että jos sellainen asetetaan, se saisi kestää vain siihen asti, kunnes EU:n ydinreaktoreille tehtävät stressitestit on suoritettu. Näin uusien reaktorien rakentamisessa voitaisiin hyödyntää stressitestien päätelmiä, mikä lisäisi ydinturvallisuutta.

Tällä hetkellä ydinvoima muodostaa 30 prosenttia Euroopan energiayhdistelmästä. Euroopan unionin "20-20-20-tavoitteen" saavuttaminen on pitkälti riippuvaista jäsenvaltioiden energiayhdistelmästä. Emme voi päättää luopua ydinenergiasta selvittämättä, mitä sellaisia kestäviä energialähteitä on tarjolla, jotka voivat tyydyttää EU:n energiakysynnän tulevina vuosina hintaan, johon kansalaisilla on varaa. EU:n on investoitava varsinkin rakennusten ja liikenteen energiatehokkuustoimiin sekä uusiutuvien energialähteiden käyttöön.

  Traian Ungureanu (PPE), kirjallinen. – (EN) Japanin ydinvoimalakriisi sai liikkeelle joukon ajatuksia, jotka ovat kuin irrationaalinen tsunami. Nyt ydinvoimaa demonisoidaan, ja paine, joka vaatii täydellistä siirtymistä ydinvoimasta niin kutsuttuihin vaihtoehtoisiin energialähteisiin, kasvaa. Tämä ajatussuunta hipoo kuitenkin suoranaista taikauskoa. Fukushiman ydinreaktoriin kohdistui ennennäkemätön katastrofien yhdistelmä. Tämä todistaa, että luonto on arvaamaton eikä tsunameja voida kieltää, mutta se ei todista, että vika on ydinvoimassa. Ydinvoiman turvallisuustilastot ovat paljon paremmat kuin muiden energialähteiden. Kun öljy todistettavasti aiheuttaa riistoa, riippuvuutta, sotia ja diktatuureja, ydinvoima on historiallisesti katsoen paljon turvallisempaa. Tärkeimpänä ydinvoimaan liittyvänä tavoitteenamme olisikin oltava riskinarviointi ja Euroopan tason yhtenäiset turvamenettelyt. Jos nämä kriteerit täytetään ja niitä noudatetaan, ydinvoima voi tehdä lopun energiariippuvuuteen perustuvasta politiikasta tai rajoittaa sitä merkittävästi. Vaikka luonnonkatastrofeja ei voida estää, ydinvoima sinänsä ei ole vakava riski. Todellinen vaara eivät ole hyvin huolletut ydinreaktorit, vaan väärässä poliittisessa hallinnassa olevat ydinreaktorit. Katsokaa toisin sanoen Iraniin älkääkä Japaniin.

  Derek Vaughan (S&D), kirjallinen. – (EN) Katson, että tämä päätöslauselma oli selkäydinreaktio Japanin traagiseen tilanteeseen, eikä se antanut riittävästi aikaa keskustella EU:n ydinvoimaloiden turvallisuutta koskevista kysymyksistä. Ydinvoima on tärkeä energialähde kaikkialla Euroopassa, sillä eräät jäsenvaltiot saavat jopa 75 prosenttia sähköstään ydinvoimasta, ja etusijalle olisi asetettava ydinvoimaloiden turvallisuuden tarkistaminen, nykyisten voimaloiden stressitestit mukaan luettuna. Tämä ei kuitenkaan saisi johtaa nykyisten voimaloiden sulkemiseen, jos niissä ei ole turvallisuusongelmia, eikä estää uusien ydinvoimaloiden avaamista vanhentuneiden voimaloiden korvaamiseksi. Tarvitsemme aikuista keskustelua näistä kysymyksistä, jotta taataan tasapainoinen uusiutuvien ja muiden vähähiilisten energialähteiden yhdistelmä, jolla varmistetaan, että valot palavat edelleen kaikkialla Euroopassa.

Päätöslauselmaesitys B7-0237/2011 (Japanin ydinvoimalaonnettomuuden opetukset Euroopan ydinturvallisuuden kannalta)

  David Martin (S&D), kirjallinen. – (EN) Sen jälkeen, kun yhteinen päätöslauselmaesitys hylättiin, kannatin äänestyksessä tätä tekstiä, jossa, vaikka se ei ole täydellinen, löydettiin hyvä tasapaino ydinturvallisuuden ja pragmaattisen lähestymistavan välillä.

Päätöslauselmaesitys B7-0242/2011 (Japanin ydinvoimalaonnettomuuden opetukset Euroopan ydinturvallisuuden kannalta)

  David Martin (S&D), kirjallinen. – (EN) Äänestin tämän Verts/ALE-ryhmän päätöslauselman puolesta, koska kaikki muut aihetta koskevat päätöslauselmat oli hylätty. Kannatin sitä osoittaakseni tukeni turvallisuussuosituksille, mutta en pitänyt siinä esitetyistä jyrkemmistä ydinvoiman vastaisista näkemyksistä.

Päätöslauselmaesitys B7-0243/2011 (Japanin ydinvoimalaonnettomuuden opetukset Euroopan ydinturvallisuuden kannalta)

  David Martin (S&D), kirjallinen. – (EN) Äänestin tätä päätöslauselmaa vastaan, koska pidin sitä lähes naiivin ydinvoimamyönteisenä.

Päätöslauselmaesitys B7-0249/2011 (Syyrian, Bahrainin ja Jemenin tilanne)

  Zigmantas Balčytis (S&D), kirjallinen. – (LT) Äänestin tämän päätöslauselman puolesta. Mielenosoittajat Bahrainissa, Syyriassa ja Jemenissä ovat ilmaisseet oikeutetut demokraattiset pyrkimyksensä ja tuoneet näkyviin kansan voimakkaat vaatimukset, jotka koskevat poliittisia, taloudellisia ja sosiaalisia uudistuksia, joiden tavoitteena on saavuttaa todellinen demokratia, torjua korruptiota, varmistaa oikeusvaltion periaatteen, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittaminen, kaventaa sosiaalisia eroja sekä luoda paremmat taloudelliset ja sosiaaliset olot. Näiden maiden hallitukset ovat vastanneet kansan oikeutettuihin vaatimuksiin väkivaltaisilla sortotoimilla, mielivaltaisilla pidätyksillä ja kidutuksella, jotka ovat johtaneet ihmishenkien menetyksiin, vakaviin loukkaantumisiin ja vangitsemisiin. Näiden maiden hallitusten omia kansalaisiaan vastaan käyttämästä väkivallasta on koiduttava suoria seurauksia niiden kahdenvälisiin suhteisiin Euroopan unionin kanssa. EU voi ja sen täytyy käyttää monenlaisia keinoja tällaisten toimien lopettamiseksi, muun muassa omaisuuden jäädyttämistä ja matkustuskieltoja. EU:n on tarkistettava näiden maiden suhteen harjoittamaansa politiikkaa ja hyödynnettävä täysimääräisesti ja tehokkaasti nykyistä, eurooppalaisen naapuruuden ja kumppanuuden välineen, demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevan eurooppalaisen rahoitusvälineen ja vakautusvälineen kautta annettavaa tukea tukeakseen pikaisesti Lähi-idän ja Persianlahden alueen maita ja kansalaisyhteiskuntia niiden siirtymisessä kohti demokratiaa ja ihmisoikeuksia.

  Jean-Luc Bennahmias (ALDE), kirjallinen. – (FR) Tunisia, Egypti ja Libya olivat ykkösuutisia vuoden 2011 alussa. Nämä valtiot eivät kuitenkaan ole ainoita, joilla on demokraattisia pyrkimyksiä. Laajaa liikehdintää on syntynyt myös Bahrainissa, Jemenissä ja Syyriassa. Myös niissä valtaapitävät viranomaiset ovat valitettavasti vastanneet vaatimuksiin sortotoimilla ja väkivallalla. Sitä on mahdoton hyväksyä. Valtio ei voi käyttää väkivaltaa omia kansalaisiaan vastaan ilman, että Euroopan unioni rankaisee sitä kahdenvälisissä suhteissaan. Tällä päätöslauselmalla Euroopan unioni tukee Syyrian kansaa sen pyrkimyksissä todella lakkauttaa vuodesta 1963 voimassa ollut poikkeustila, ilmaisee solidaarisuutensa kaikkien näiden valtioiden kansoja kohtaan ja kehottaa Euroopan unionia määrittämään suhteensa näihin valtioihin uudelleen sen perusteella, miten ne edistyvät uudistuksissaan.

  Cristian Silviu Buşoi (ALDE), kirjallinen. – (RO) Katson, että Euroopan unionin on enemmän kuin koskaan edistettävä demokraattisia arvoja ja osoitettava solidaarisuutta eteläisen Välimeren maiden kansoille niiden pyrkimyksissä kohti demokraattista yhteiskuntaa.

Arabimaiden tilanne muistuttaa minua Keski- ja Itä-Euroopan kommunistihallintojen kaatumisesta. Mekin koimme samanlaisia tapahtumia ja voimme ymmärtää näiden kansojen vaatimuksia, ja siksi moraalisena velvollisuutenamme on osoittaa solidaarisuutta niitä kohtaan.

Näissä valtioissa viime viikkoina jatkuneet protestit ovat selvä todistus siitä, että niiden epädemokraattiset hallinnot eivät vastaa kansalaisten odotuksia eivätkä pysty tarjoamaan yhteiskunnilleen poliittista vakautta ja vaurautta.

Korkean edustajan ja komission olisi vastustettava jyrkästi väkivallan käyttöä mielenosoittajia vastaan ja painostettava Syyrian, Jemenin ja Bahrainin viranomaisia sitoutumaan rakentavaan poliittiseen vuoropuheluun tilanteen ratkaisemiseksi.

Katson myös, että EU:n ja Syyrian välisen assosiaatiosopimuksen tekemisen ehtona olisi oltava Syyrian viranomaisten valmius toteuttaa uudistuksia, joilla pyritään saamaan aikaan demokratia. Unionilla on käytettävissään tämä väline, ja katson, että sen olisi käytettävä sitä mahdollisimman paljon demokratian aikaansaamiseksi arabimaissa.

  Maria Da Graça Carvalho (PPE), kirjallinen. – (PT) Viimeaikaiset mielenosoitukset useissa arabimaissa osoittavat, että epädemokraattiset ja autoritaariset hallinnot eivät voi taata uskottavaa vakautta ja että demokraattisilla arvoilla on taloudellisissa ja poliittisissa kumppanuuksissa ratkaiseva osa. Kehotan Bahrainin, Syyrian ja Jemenin viranomaisia noudattamaan ihmisoikeuksia ja perusvapauksia koskevaa kansainvälistä oikeutta. On erittäin tärkeää, että ne käynnistävät mahdollisimman pian avoimen ja merkittävän poliittisen vuoropuheluprosessin, johon osallistuvat kaikki demokraattiset poliittiset voimat ja kansalaisyhteiskunnan edustajat ja jolla valmistellaan siirtymistä todelliseen demokratiaan, poikkeustilan kumoamista sekä todellisten, tavoitteellisten ja merkittävien poliittisten, taloudellisten ja yhteiskunnallisten uudistusten toteuttamista, sillä nämä uudistukset ovat pitkän aikavälin vakauden ja kehityksen olennainen edellytys.

  Corina Creţu (S&D), kirjallinen. – (RO) Bahrainista on vaarassa tulla Iranin ja Saudi-Arabian välisen konfliktin näyttämö. Tässä tilanteessa emme voi olla ottamatta huomioon uskonnollisia tekijöitä alueen tapahtumissa, kun Iran tukee šiialaisoppositiota ja alueen kuningaskunnat tukevat Bahrainin sunnidynastiaa. Lisäksi meidän olisi oltava varovaisia Iranin, Syyrian, Hamasin ja Hizbollahin välisten läheisten siteiden sekä Syyrian alaviittien ja sunnimuslimien välisten uskonnollisten jännitteiden vuoksi, sillä on suuri vaara, että väkivallan eskaloituminen sysää myös Syyrian kohti sisällissotaa, johon sekaannutaan ulkopuolelta. Vuonna 1982 tapahtunut Haman verilöyly, jonka uhrien joukossa oli 20 000 syyrialaista, samoin kuin epäonnistumiset Somaliassa, Afganistanissa ja Irakissa ovat tässä suhteessa traaginen varoitus tavasta, jolla länsimaiden on toimittava alueella, jonka erityispiirteitä ei voida jättää huomiotta. Katson, että tarvitsemme enemmän diplomatiaa ja vähemmän asevoimia, enemmän piittaamista ihmisoikeuksien puolustamisesta ja siviilien suojelusta ja vähemmän huolta ulkomaisen väliintulon vaalivaikutuksista sekä suurempaa huomiota näitä yhteiskuntia ja etenkin Jemeniä vaivaavaan köyhyyteen ja korruptioon.

  Edite Estrela (S&D), kirjallinen. – (PT) Äänestin päätöslauselman puolesta, sillä tuomitsen Bahrainin, Syyrian ja Jemenin turvallisuusjoukkojen väkivaltaiset sortotoimet rauhanomaisia mielenosoittajia kohtaan. Ilmaisen tukeni ja solidaarisuuteni näiden maiden kansalaisille, jotka oikeutettujen demokraattisten pyrkimysten innoittamina osoittavat suurta rohkeutta ja päättäväisyyttä.

  Diogo Feio (PPE), kirjallinen. – (PT) Julmasti tukahdutetut protestit ovat järkyttäneet Syyriaa, Bahrainia ja Jemeniä. Kehotan niiden hallituksia käynnistämään hedelmällisen vuoropuhelun mielenosoittajien kanssa. Näitä kansalaisia vastaan harjoitettu väkivalta ei loputtomiin estä heitä vaatimasta sitä, minkä he katsovat itselleen kuuluvan. Se vain viivyttää sitä, että he ottavat nämä oikeudet, jyrkentää kantoja entisestään ja kannustaa vielä vaativampiin reaktioihin tulevaisuudessa. Itse Machiavelli, joka pohti perusteellisesti sitä, onko parempi olla pelätty kuin rakastettu, varoitti maailman ruhtinaita, että on tarpeetonta ja vahingollista tehdä itsestään vihattu. Näiden valtioiden viranomaisten olisi parempi toteuttaa konkreettisia uudistuksia ja sallia kansalaistensa nauttia maailman huipputason veroisesta demokratiasta, vapaudesta ja oikeudesta.

  José Manuel Fernandes (PPE), kirjallinen. – (PT) Euroopan unionilla on sen koko olemassaolonsa ajan antaman esimerkin vuoksi historiallinen velvollisuus vastustaa kaikkia ihmisoikeusloukkauksia ja puolustaa kansojen itsemääräämisoikeutta sekä tuomitsemalla vääryydet että kehitysavun avulla. Bahrainin nykyinen tilanne – joka on Persianlahden tasapainon kannalta strategisesti tärkeä – on normaalilta vaikuttavan julkisivun alla hyvin jännittynyt, ja ihmisiä pidätetään jatkuvasti pelkkien sananvapauden rikkomista koskevien syytösten perusteella. Syyriassa protestit on useissa kaupungeissa tukahdutettu julmasti huolimatta EU:n vaatimuksista, joiden mukaan sananvapautta ja yhdistymisvapautta on kunnioitettava. Myös Jemenissä tilanne on hyvin huolestuttava, ja EU on jo tuominnut sen mielenosoittajiin kohdistuneiden sortotoimien vuoksi, joihin emme voi suhtautua välinpitämättömästi. Näin ollen kannatan päätöslauselmassa ehdotettuja toimenpiteitä, varsinkin näissä maissa tapahtuneista verilöylyistä vastuussa olevien tahojen tuomitsemista, ja toivon, että ne tehoavat mahdollisimman nopeasti, jotta näiden valtioiden kansalaisten nöyryyttäminen saadaan loppumaan. Olen myös tyytyväinen aloitteeseen kehottaa YK:n ihmisoikeustoimikuntaa tuomitsemaan nämä perusoikeuksien loukkaukset.

  João Ferreira (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Meillä on edessämme taas yksi esimerkki parlamentin enemmistön tekopyhyydestä. Näin on ensinnäkin siksi, että se niputtaa erilaisia tilanteita ja valtioita yhteen ja samaan päätöslauselmaan. Se tekee näin tietoisesti ja ehdottaa "siirtymävuoropuhelua" liittolaistensa (Bahrain ja Jemen) auttamiseksi, mutta painostaa niitä, jotka eivät puolusta sen etuja (Syyria). Tämä on täysin toista kuin Libyassa, jossa vuoropuhelu korvattiin sotatoimilla, mikä teki konfliktin rauhanomaisen ratkaisemisen täysin mahdottomaksi. Tavoitteet ovat selvät: peitellä Saudi-Arabian ja Arabiemiirikuntien joukkojen siirtämistä Bahrainiin auttamaan sen harvainvaltaista hallintoa Yhdysvaltain tuella – joka pitää suurinta osaa Persianlahden laivastostaan Bahrainissa – ja tukahduttaa Bahrainin kansan taistelu yhteiskunnallisen muutoksen ja demokratian puolesta. Samaa tapahtuu Jemenissä, jossa nämä tahot puolustavat kansaansa väkivaltaisesti sortavaa ja kansan demokraattisen muutoksen ja parempien elinolojen puolesta käymää taistelua tukahduttavaa hallintoa suojellakseen yhtä liittolaista niin sanotussa "terrorisminvastaisessa sodassa".

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Tämä päätöslauselma on taas yksi esimerkki parlamentin enemmistön tekopyhyydestä. Näin on ensinnäkin siksi, että se niputtaa erilaisia tilanteita ja valtioita yhteen ja samaan päätöslauselmaan. Se tekee näin tietoisesti ja ehdottaa "siirtymävuoropuhelua" liittolaistensa (Bahrain ja Jemen) auttamiseksi, mutta painostaa niitä, jotka eivät puolusta sen etuja (Syyria). Voidaan ehkä kysyä, miksi Libyan suhteen ei vaadittu "vuoropuhelua" pommitusten sijasta?

Tavoitteet ovat selvät: peitellä Saudi-Arabian ja Arabiemiirikuntien joukkojen siirtämistä Bahrainiin auttamaan sen harvainvaltaista hallintoa Yhdysvaltain tuella – joka pitää suurinta osaa Persianlahden laivastostaan Bahrainissa – ja tukahduttaa Bahrainin kansan taistelu yhteiskunnallisen muutoksen ja demokratian puolesta.

Sama pätee Jemeniin, jossa nämä tahot puolustavat kansaansa väkivaltaisesti sortavaa ja kansan demokraattisen muutoksen ja parempien elinolojen puolesta käymää taistelua tukahduttavaa hallintoa suojellakseen yhtä liittolaista niin sanotussa "terrorisminvastaisessa sodassa".

Nyt yritetään peitellä ulkopuolista väliintuloa Syyriassa, joka tapahtuu rahoittamalla ja aseistamalla "rauhanomaisiksi" kutsuttuja protesteja maassa, jonka asenne on ollut imperialismin vastainen ja joka on tuominnut Israelin ja Yhdysvaltojen politiikan alueella.

  Juozas Imbrasas (EFD), kirjallinen. – (LT) Äänestin tämän asiakirjan puolesta, sillä muiden arabimaiden vastaavien tapahtumien jälkeen mielenosoittajat Bahrainissa, Syyriassa ja Jemenissä ovat ilmaisseet oikeutetut demokraattiset pyrkimyksensä ja tuoneet näkyviin kansan voimakkaat vaatimukset, jotka koskevat poliittisia, taloudellisia ja sosiaalisia uudistuksia, joiden tavoitteena on saavuttaa todellinen demokratia, torjua korruptiota ja nepotismia, varmistaa oikeusvaltion periaatteen, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittaminen, kaventaa sosiaalisia eroja sekä luoda paremmat taloudelliset ja sosiaaliset olot. Tästä syystä Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden olisi tuettava Bahrainin, Syyrian ja Jemenin kansojen rauhanomaisia demokraattisia pyrkimyksiä, ja näiden maiden hallitukset eivät saa vastata lisäämällä väkivaltaisia sortotoimia. On mahdotonta oikeuttaa sellaisia vakavia rikoksia kuin ilman oikeudenkäyntiä suoritettuja teloituksia, sieppauksia ja katoamisia, mielivaltaisia pidätyksiä, kidutusta ja epäoikeudenmukaisia oikeudenkäyntejä.

  David Martin (S&D), kirjallinen. – (EN) Äänestin päätöslauselman puolesta. Katson, että EU:n on arvioitava uudelleen kahdenvälisiä suhteitaan Syyriaan, Bahrainiin ja Jemeniin niiden harjoittamien mielenosoittajiin kohdistuneiden väkivaltaisten sortotoimien valossa, ja neuvottelut tulevasta assosiaatiosopimuksesta Syyrian kanssa on keskeytettävä. Olen myös huolissani kansainvälisten joukkojen läsnäolosta Bahrainissa ja vaadin, että 54 mielenosoittajan kuolema Jemenissä tutkitaan.

  Jean-Luc Mélenchon (GUE/NGL), kirjallinen. – (FR) Kaksinaismoraali hallitsee edelleen EU:ta hallitsevan enemmistön ulkopolitiikkaa. Tämä päätöslauselma on siitä loistava esimerkki. Siinä arvostellaan aivan oikein Ali Abdullah Salehia ja Bashar al-Assadia, mutta ei Bahrainin kuningasta. Jemenin ja Syyrian hallitusten sortotoimien kuolonuhrit ja loukkaantuneet mainitaan, mutta ei Bahrainin väkivaltaisuuksien uhreja. Ei ole mitään perustetta osoittaa tällaista kunnioitusta. Kieltäydyn kannattamasta tätä tekopyhää tekstiä, jossa tuomitaan yhdet mutta vapautetaan toiset.

  Nuno Melo (PPE), kirjallinen. – (PT) Syyriassa, Bahrainissa ja Jemenissä on tapahtunut useita kansannousuja, jotka on tukahdutettu voimatoimin. Tämä ei mielestäni ole paras tapa ratkaista tilanne, sillä väkivalta synnyttää vain lisää väkivaltaa. Näiden valtioiden hallitusten on pyrittävä löytämään keinot käydä vuoropuhelua mielenosoitusten johtajien kanssa voidakseen saavuttaa sellainen yhteisymmärrys, jolla estetään kuolemat ja verilöylyt. Näiden valtioiden viranomaisten olisi pyrittävä toteuttamaan konkreettisia uudistuksia, joiden avulla niiden kansalaiset voivat nauttia samanlaisesta demokratiasta, vapaudesta ja oikeudesta kuin mikä useimmissa valtioissa vallitsee.

  Maria do Céu Patrão Neves (PPE), kirjallinen. – (PT) Äänestin päätöslauselman puolesta, sillä katson, että Euroopan unioni kykenee diplomatian avulla edistämään demokraattista ja rauhanomaista muutosprosessia Bahrainissa, Jemenissä ja Syyriassa. Olen näiden maiden kansalaisten puolella, jotka haluavat, kuten me kaikki, parantaa taloudellisia oloja, kaventaa sosiaalisia eroja, torjua korruptiota ja nepotismia, toteuttaa demokraattisia uudistuksia ja varmistaa perusihmisoikeuksien kunnioittamisen.

  Raül Romeva i Rueda (Verts/ALE), kirjallinen. – (EN) Äänestin mietinnön puolesta. Kannatan tätä Euroopan parlamentin vaatimusta, jossa se tuomitsee jyrkästi sen, että turvallisuusjoukot ovat tukahduttaneet väkivaltaisesti rauhanomaisia mielenosoituksia Bahrainissa, Syyriassa ja Jemenissä, ja ilmaisee osanottonsa uhrien omaisille ja solidaarisuutensa näiden maiden kansalaisia kohtaan, antaa tunnustusta heidän rohkeudelleen ja päättäväisyydelleen ja tukee voimakkaasti heidän oikeutettuja demokraattisia pyrkimyksiään. Se myös kehottaa Bahrainin, Syyrian ja Jemenin viranomaisia pidättäytymään väkivallasta mielenosoittajia kohtaan ja kunnioittamaan heidän oikeuttaan kokoontua ja ilmaista mielipiteensä; tuomitsee Bahrainin ja Jemenin viranomaisten puuttumisen lääkinnällisen hoidon antamiseen sekä hoitopaikkoihin pääsyn estämisen ja rajoittamisen; korostaa, että ihmishenkien menetyksistä ja loukkaantumisista vastuussa olevat tahot olisi saatava vastaamaan teoistaan oikeuden edessä; kehottaa viranomaisia vapauttamaan viipymättä kaikki poliittiset vangit, ihmisoikeuksien puolustajat ja toimittajat sekä kaikki rauhanomaisissa mielenosoituksissa pidätetyt.

  Licia Ronzulli (PPE), kirjallinen. – (IT) Nykyinen tilanne useissa Afrikan valtioissa ja myös Bahrainissa, Syyriassa ja Jemenissä on tulosta kansalaisten oikeutetusta pyrkimyksestä poliittisiin, taloudellisiin ja yhteiskunnallisiin muutoksiin, joilla pyritään saamaan aikaan aito demokratia. On yleisesti tunnettua, että näissä maissa on aina ollut voimassa sortavia lakeja, joilla rajoitetaan kansalaisten poliittisten ja kansalaisoikeuksien harjoittamista. Tämän seurauksena kansan keskuudessa halutaan kovasti poliittisia ja yhteiskunnallisia muutoksia.

Valitettavasti hallitukset ovat vastanneet näihin oikeutettuihin vaatimuksiin väkivaltaisilla sortotoimilla ja soveltamalla terrorismin torjuntaa koskevia lakeja, joilla on tarkoitus oikeuttaa ilman oikeudenkäyntiä suoritetut teloitukset, kidutus, sieppaukset ja monien mielenosoittajien katoamiset. Tällä hetkellä Syyriassa, Bahrainissa ja Jemenissä surmansa saaneiden, loukkaantuneiden ja pidätettyjen määrä on erittäin korkea. Hallitusten liiallinen voimankäyttö mielenosoittajia vastaan on ollut vastoin kaikkia kansalaisoikeuksista ja poliittisista oikeuksista tehtyjä kansainvälisiä yleissopimuksia.

Tuomitsen esittelijän kanssa sen, että näiden maiden turvallisuusjoukot ovat väkivaltaisesti tukahduttaneet rauhanomaiset mielenosoitukset ja murskanneet mielenosoittajien oikeutetut demokraattiset pyrkimykset. Meidän on ilmaistava vankkumaton solidaarisuutemme ja tukemme sille rohkeudelle ja päättäväisyydelle, jota nämä kansat osoittavat koko maailmalle.

  Traian Ungureanu (PPE), kirjallinen. – (EN) Tilanne Syyriassa, Bahrainissa ja Jemenissä on jatkuva prosessi, jonka tulosta ei voida ennustaa, eikä verinen mutta pysäyttämätön marssi kohti demokratiaa. Syyrian ja Jemenin poliittinen tausta on kauan ollut autoritaarinen ja suorastaan diktatuuriin perustuva. Tämä ei kuitenkaan tee oppositiosta täysin demokraattista vaihtoehtoa. Varsinkin Jemenissä, joka on hajanainen valtio, jossa lait eivät päde, opposition sateenvarjon alle kerääntyvät voimat suojelevat terroristeja tai radikaaleja demokratian vastaisia voimia tai saattavat valmistella niille tietä. Aikaisemmin "vakaus" Lähi-itää koskevassa ulkopolitiikassa merkitsi toimimattomuutta tai tilanteen pitämistä muuttumattomana. Se oli ehdottomasti yliarvostettu käsite. Nyt siitä saattaa tulla aliarvostettu. Järkiperäinen, tunteisiin perustumaton lähestymistapa palvelisi paremmin Euroopan etuja ja yleensä demokraattisia etuja. Demokratian tarve valtioissa, joissa poliittinen vaino on jatkunut pitkään, ei saisi koitua tulevan demokraattisen prosessin turmioksi. Tämä ei tarkoita sitä, että Assadin tai Salehin hallintoja pitäisi tukea, vaan että ratkaisuna olisi oltava neuvoteltu irtautumisstrategia pikemmin kuin väkivaltainen ja hallitsematon hallinnon vaihto. Varovaisuus ja kiihkoton politiikka ovat paljon paremmin paikallaan valtioissa ja alueilla, jotka saattavat siirtyä yhdestä sortojärjestelmästä toiseen.

  Marie-Christine Vergiat (GUE/NGL), kirjallinen. – (FR) Euroopan parlamentti hyväksyi tänään päätöslauselman, jossa kehotetaan arvioimaan uudelleen EU:n suhteita Syyriaan, Bahrainiin ja Jemeniin, jotta voidaan ottaa huomioon näissä maissa tapahtuneet kansannousut. Jos katsoisin, että tämä todella on Euroopan unionin toimielinten tarkoitus, kannattaisin sitä vilpittömästi. Tämän päätöslauselman keskeinen seikka on vetoomus sen puolesta, että "EU:n ja Syyrian välisiä assosiaatiosopimuksen allekirjoittamista koskevia, kesken olevia neuvotteluja ei toistaiseksi jatketa" ja se, että "kyseisen sopimuksen tekemisen ehtona olisi oltava se, että Syyrian viranomaiset pystyvät konkreettisesti toteuttamaan odotetut demokraattiset uudistukset". Asia tuli selväksi. Minun on kuitenkin huomautettava, ja itse päätöslauselmassakin myönnetään, että "sopimuksen allekirjoittamista on viivytetty Syyrian pyynnöstä lokakuusta 2009 lähtien". Voi siis vain ihmetellä, mitä todellista vaikusta tällä julistuksella on. Sen vuoksi äänestin tyhjää.

  Dominique Vlasto (PPE), kirjallinen. – (FR) Tämä parlamentin äänestys, joka on jatkoa useille Tunisian jasmiinivallankumouksen jälkeen annetuille päätöslauselmille, on todistus siitä, että arabimaailman tapahtumat ovat aalto, jonka kokoa ja kestoa kukaan ei voi ennustaa. Tilanne kussakin näistä valtioista on kyllä erilainen, mutta viime kädessä nämä kansanliikkeet ovat ilmaisu järkkymättömästä demokratian, vapauden ja oikeuden kaipuusta. Euroopan unioni ei saa sallia, että kansojen oikeutetut ja rauhanomaisesti esitetyt vaatimukset tukahdutetaan väkivalloin, mikä valitettavasti näyttää olevan nurkkaan ajettujen hallintojen ainoa vastaus. Euroopan unionin on ilmaistava päättäväisesti etenkin komission varapuheenjohtajan / korkean edustajan välityksellä tukensa julkisille mielenosoituksille, joissa vaaditaan unionin edistämien ja puolustamien perusarvojen kunnioittamista näissä valtioissa. Euroopan parlamentin, jota pidetään demokratian pyhäkkönä, on ilmaistava uudelleen solidaarisuutensa näitä kansoja kohtaan ja tuettava niitä niiden demokraattisessa siirtymäprosessissa. Sen vuoksi on hyvin tärkeää, että tarkastelemme uudelleen suhteitamme Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän valtioihin, jotta voimme yhdessä menestyksekkäästi rakentaa vakauden, rauhan ja hyvinvoinnin alueen.

Päätöslauselmaesitys RC-B7-0228/2011 (Yhdistyneiden Kansakuntien neljäs vähiten kehittyneitä maita käsittelevä konferenssi)

  Luís Paulo Alves (S&D), kirjallinen. (PT) Äänestän tämän päätöslauselmaesityksen puolesta. Katson, että kehitysapua on tärkeää tehostaa ja että esimerkiksi kaupan, kehitysyhteistyön, ilmastonmuutoksen ja maatalouden aloilla tarvitaan johdonmukaista tukipolitiikkaa. EU:n on omaksuttava yhteinen kanta vähiten kehittyneisiin maihin (LDC), eikä se saa antaa talous- ja rahoituskriisien vaarantaa kumppanuuksien kehittämistä niiden kanssa. Konferenssissa on tärkeää vahvistaa yleinen sitoutuminen vähiten kehittyneiden maiden erityistarpeisiin vastaamiseen, kun ajatellaan kehityksen kestävyyttä kaikkine taloudellisine, sosiaalisine ja ympäristöä koskevine näkökohtineen, sekä kyseisten maiden tukemiseen niiden toimissa köyhyyden poistamiseksi.

  Roberta Angelilli (PPE), kirjallinen. – (IT) Ennen toukokuussa järjestettävää Istanbulin konferenssia EU on vahvistanut tukevansa vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamista kehitysmaissa ja luvannut jälleen tarjota erityisiä tukiohjelmia. Joissakin valtioissa ja joillakin alueilla on tapahtunut huomattavaa kehitystä, mutta köyhyyden puolittamista maailmassa koskevasta tavoitteesta ollaan vielä kaukana. Hoidettavissa oleviin sairauksiin kuolee joka vuosi edelleen 11 miljoonaa lasta, joista valtaosa on alle viisivuotiaita. Joka neljännen saatavilla ei ole juomavettä, 114 miljoonalla lapsella ei ole pääsyä peruskoulutukseen, noin 600 miljoonaa naista on edelleen lukutaidottomia, ja yhtä monella ei ole mahdollisuutta kehittyä.

Epäonnistuminen vuonna 2001 vahvistettujen tavoitteiden saavuttamisessa ei lannista teollisuusvaltioita, vaan ne päinvastoin varmistavat edelleen, että apua tarvitsevat maat ovat kansainvälisen asialistan kärjessä, sekä edistävät uusien kohdennettujen rahoituslähteiden tarjoamista ja yhteistyöohjelmien laadintaa. Kyseisten valtioiden nostaminen jälleen jaloilleen ja tulevaisuuden tarjoaminen tuhansille ihmisille edellyttävät sitoutumista, suurta poliittista päättäväisyyttä ja rahoitusvarojen johdonmukaista käyttöä, ja EU täyttää kaikki nämä ehdot.

  Pino Arlacchi (S&D), kirjallinen. – (EN) Äänestin Yhdistyneiden Kansakuntien neljättä vähiten kehittyneitä maita käsittelevää konferenssia koskevaa yhteistä päätöslauselmaesitystä vastaan, koska siinä ei keskitytä tarpeeksi kansainvälisen avun tehottomuuteen liittyvään ongelmaan. Päätöslauselmaesityksessä ja komission parlamentin keskustelussa antamassa julkilausumassa ei kiinnitetä huomiota parhaillaan käytävään kriittiseen keskusteluun viimeisten 50 vuoden aikana eteläisille valtioille annetusta kansainvälisestä avusta eikä oteta opiksi aiemmista virheistä ja onnistumisista. Miksi Afrikalle annettavassa avussa on epäonnistuttu oleellisesti? Miksi Maailmanpankki on epäonnistunut pahasti kehitysapua ja köyhyyden vähentämistä koskevissa toimissaan? Miksi ulkomaanavun toimittaminen Afganistaniin on ollut viimeisten kymmenen vuoden aikana valtava skandaali? Miksi köyhyyden poistamista koskevat toimet ovat olleet valtavan menestyksekkäitä Kiinassa, Vietnamissa ja Brasiliassa? Ellemme pysty vastaamaan näihin vaikeisiin kysymyksiin, emme pysty koskaan käyttämään 60:tä miljardia euroa kehitysapuun vähiten kehittyneiden maiden hyväksi.

  Zigmantas Balčytis (S&D), kirjallinen. – (LT) Hyväksyin päätöslauselman. Yhdistyneiden Kansakuntien neljännessä vähiten kehittyneitä maita käsittelevässä konferenssissa olisi keskityttävä kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuuteen, koska se on tärkeä tekijä köyhyyden vähentämisessä. Nykyisten haasteiden lisäksi LDC-maiden tilannetta ovat vaikeuttaneet viimeaikaiset maailmanlaajuiset talous-, elintarvike-, ilmastonmuutos- ja energiakriisit. Tässä YK:n konferenssissa pitäisi näin ollen keskittyä tulosten saavuttamiseen, määritellä selkeät indikaattorit ja ottaa tavoitteeksi LDC-maiden määrän puolittaminen vuoteen 2020 mennessä. Toiminnan olisi lisäksi perustuttava tehokkaaseen ja avoimeen valvontaan ja seurantamekanismeihin.

  Maria da Graça Carvalho (PPE), kirjallinen. – (PT) On valitettavaa, että 48 maata luokitellaan tällä hetkellä vähiten kehittyneiksi maiksi ja että 75 prosenttia niiden yhteensä 800 miljoonasta asukkaasta elää alle kahdella dollarilla päivässä. Kehitysyhteistyössä on pitkällä aikavälillä pyrittävä luomaan edellytykset kestävälle talouskehitykselle ja siihen, että vauraus jakautuu oikeudenmukaisesti. Rauha ja turvallisuus ovat ratkaisevan tärkeitä kehitysyhteistyöpolitiikan tehokkuuden kannalta, ja EU:n olisi koordinoitava lähestymistapaansa paremmin, jotta se voi auttaa ratkaisemaan LDC-maiden vakausongelmat, sekä tuettava pyrkimyksiä rauhanomaisten, demokraattisten ja osallistavien valtioiden kehittämiseksi. Lisäksi on tärkeää asettaa etusijalle LDC-maiden elintarviketurva, maatalous, infrastruktuuri, valmiuksien kehittäminen ja erityisesti talouskasvu, mahdollisuudet käyttää teknologiaa sekä inhimillinen ja sosiaalinen kehitys.

  Corina Creţu (S&D), kirjallinen. – (RO) Koska aiemmissa konferensseissa on keskitytty periaatteisiin, toivon, että YK:n neljännessä konferenssissa keskitytään tuloksiin ja laaditaan selkeitä indikaattoreita, jotta vähiten kehittyneiden maiden määrä onnistutaan puolittamaan vuoteen 2020 mennessä. Ainoastaan kolme maata on päässyt viime vuosina pois 51 alikehittyneen maan luokasta, jossa 78 prosenttia asukkaista elää alle 1,25 dollarilla päivässä. Tilanne on huolestuttava, koska kyseiset valtiot ovat kaikkein heikoimmassa asemassa rahoitus- ja elintarvikekriisien sekä ilmastonmuutoksen kaltaisissa koettelemuksissa, ja ne kärsivät lisäksi äärimmäisestä köyhyydestä, infrastruktuurin puutteesta ja lisääntyvästä työttömyydestä.

Tämä todellisuus osoittaa, ettei kansainvälinen yhteisö ole valitettavasti täyttänyt Brysselin toimintaohjelmassa annettuja sitoumuksia. Toivon, että tässä konferenssissa, jossa edustan Euroopan parlamentin sosialistien ja demokraattien ryhmää, keskitytään kehitysyhteistyöpolitiikan ja innovoivien rahoitusjärjestelyjen täytäntöönpanomenetelmien johdonmukaisuuteen, jotta voimme auttaa tehokkaammin valtioita, joita on kannustettava toteuttamaan asianmukaisia toimia.

  Edite Estrela (S&D), kirjallinen. – (PT) Äänestin päätöslauselmaesityksen puolesta, koska Yhdistyneiden Kansakuntien neljännessä vähiten kehittyneitä maita käsittelevässä konferenssissa on mielestäni esitettävä toimia, joilla mahdollistetaan kyseisten maiden integroituminen maailmantalouteen ja parannetaan niiden pääsyä EU:n markkinoille. Euroopan komission olisi harkittava kyseisille maille annettavan avun lisäämistä, jotta voidaan minimoida niiden markkinoiden vapauttamisesta aiheutuvat kustannukset.

  Diogo Feio (PPE), kirjallinen. – (PT) Vaikka vähiten kehittyneille maille on tarjottu vuosien kuluessa teknistä ja taloudellista apua, on tärkeää tunnustaa, että ne eivät ole onnistuneet pääsemään pois tästä ryhmästä ja että niillä on edelleen pysyviä puutteita ja tarpeita. On oikeudenmukaista mainita Kap Verden poikkeuksellinen tilanne, kuten hyväksytyssä päätöslauselmassa tehdään, koska kyseinen valtio on onnistunut resurssien puutteesta huolimatta voittamaan joitakin kohtaamiaan vaikeuksia ja parantamaan väestönsä elinoloja. Onnittelen siksi Kap Verden väestöä, sen hallitusta ja puolueita, koska ne ovat onnistuneet toteuttamaan vastuullisia ja kunnioitettavia toimia, ja LDC-maiden on nykyään syytä seurata tämän portugalinkielisen maan esimerkkiä. Vaikka kaupankäynnissä on rajoituksia ja koulutuksessa, tietojen ja resurssien saannissa sekä tuotantoyksikköihin pääsyssä on ongelmia, ei voida korostaa tarpeeksi sitä, että LDC-maiden alikehittyneisyys johtuu pääasiassa niiden päätöksentekijöiden taidon puutteesta ja toimielinten tehottomuudesta, sillä niiden väestö on muuten kyvykästä.

  José Manuel Fernandes (PPE), kirjallinen. – (PT) Yhdistyneiden Kansakuntien neljäs vähiten kehittyneitä maita käsittelevä konferenssi (LDC-IV) pidetään 9.–13. toukokuuta 2011 Istanbulissa, Turkissa. EU, joka on aina näyttänyt tietä kehitysmaiden tukemisessa köyhyyden poistamista koskevien ohjelmien kautta – joihin osoitettavat määrärahat ovat kolminkertaistuneet viime vuosina – osallistuu tiiviisti tämän kokouksen järjestämiseen. Parlamenttiakin edustaa siellä valtuuskunta, joka esittää hyvin harkittuja ehdotuksia, vaikka parlamentilla ei tarkkailijan asemassa ole kovinkaan paljon näkyvyyttä. Toivon kuitenkin, että tämä antaa merkittävää lisäpotkua näiden maiden kestävästä kehityksestä ja oikeudenmukaisesta kasvusta käytävän taistelun voittamiseen. Koska kaikki valtiot ovat velvollisia tukemaan vähiten kehittyneitä maita, jotta saavutetaan vuosituhannen kehitystavoitteet, yhdyn yhteiseen päätöslauselmaesitykseen sisältyviin ehdotuksiin ja haluan, että LDC-maiden määrän puolittamista vuoteen 2020 mennessä koskeva tavoite saavutetaan. LDC-IV-konferenssissa on tuettava konkreettisia toimia, joiden avulla voidaan löytää ratkaisuja LDC-maiden kehitystarpeisiin, torjua köyhyyttä sekä taata kohtuulliset tulot ja toimeentulo.

  João Ferreira (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Yhdistyneiden Kansakuntien neljännessä vähiten kehittyneitä maita käsittelevässä konferenssissa on syytä tarkastella Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksen vuonna 2000 hyväksymiä vuosituhannen kehitystavoitteita ja arvioida niiden täytäntöönpanoa. Näitä tavoitteita ovat etenkin köyhyyden ja nälän poistaminen, miesten ja naisten tasa-arvon edistäminen, äitien/lasten terveydenhuollon lisääminen ja parantaminen, hivin/aidsin torjuminen, ympäristön kestävyyden kehittäminen sekä yleismaailmallisen peruskoulutuksen toteuttaminen. Kehitysyhteistyöpolitiikassa EU:n sanojen ja tekojen välillä on selvä ero. Meillä on resurssit köyhyyden poistamiseen. Tieteellisen ja teknologisen kehityksen tuomat hyödyt vielä lisäävät niitä. Köyhyys kuitenkin lisääntyy maailmassa. Tämä johtuu maailmaa hallitsevasta järjestelmästä, kapitalismista, joka on itsessään epäoikeudenmukainen ja epätasa-arvoinen. Korostamme Euroopan yhtyneen vasemmiston konfederaatioryhmän / Pohjoismaiden vihreän vasemmiston käsiteltäväksi jättämän vaihtoehtoisen päätöslauselman ja yhteiseen päätöslauselmaesitykseen ehdotettujen tarkistusten merkitystä, vaikka enemmistö valitettavasti hylkäsi ne. Nämä tarkistukset koskevat muun muassa elintarvikeomavaraisuutta, maatalouden kehittämistä ja sitä, että EU:n on lopetettava joidenkin kehitysmaiden kiristäminen niin kutsuttujen talouskumppanuussopimusten perusteella.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) On tärkeää tukea maailman köyhimpiä ja hauraimpia maita, joita on lähes 50 ja joiden väestö kärsii sen vaikutuksista, ettei Yhdistyneiden Kansakuntien konferenssien päätelmiä ole toistuvasti pantu täytäntöön.

Useimmissa tapauksissa tämä tilanne johtuu kolonialismista sekä valtion rikkauksien ja kansan ryöväämisestä. Näiden valtioiden köyhyys ei johdu vääjäämättömästä kohtalosta eikä väistämättömistä luonnollisista rajoituksista tai esteistä. Monilla niistä on päinvastoin hyvinkin runsaat luonnonvarat.

Muissa tapauksissa epätasa-arvoisuutta luovat ja ylläpitävät epäsymmetristen suhteiden tukema jatkuva kapitalistinen riisto sekä epäoikeudenmukainen ja epäinhimillinen järjestelmä, joka on maailmassa vallitseva talouden ja yhteiskunnan järjestämistapa.

Tämä johtuu vapaasta kaupasta, rahoitusalan sääntelyn purkamisesta, laittomasta, mutta kuitenkin sallitusta pääoman siirtämisestä veroparatiiseihin sekä luonnonvaroja koskevien kiistojen kärjistämistä sodista ja konflikteista.

Nämä ihmiset voisivat vapautua ja valtiot kehittyä, jos luovutaan kyseisestä järjestelmästä ja harjoitetaan aitoa, yhteisvastuuseen perustuvaa yhteistyö- ja kehitysapupolitiikkaa.

  Monika Flašíková Beňová (S&D), kirjallinen. – (SK) Yli 40 maailman valtiota kuuluu vähiten kehittyneiden maiden luokkaan. Olen tyytyväinen EU:n pyrkimyksiin osallistua aktiivisesti YK:n korkean tason konferenssiin ja odotan, että siellä tehdään konkreettisia sitoumuksia. Viimeisten kymmenen vuoden aikana köyhimmät maat ovat kehittyneet enemmän kuin edellisenä vuosikymmenenä. Näillä valtioilla on kuitenkin edelleen paljon ongelmia, kuten lisääntyvä riippuvuus tuontituotteista, köyhyys, inhimillisen pääoman puute sekä alttius ilmastomuutokselle ja luonnonkatastrofeille. Nämä ongelmat on ratkaistava kokonaan, mutta tähän liittyy kaksi erityisen tärkeää asiaa. Kyseisten valtioiden on ensinnäkin saatava investoinnit virtaamaan talouden tuotannonaloihin. Toiseksi on autettava rakentamaan demokraattisia rakenteita kyseisissä valtioissa, jotta ne voivat päättää itsenäisesti strategisista painopisteistä ilman muiden valtioiden puuttumista. Hyödykemarkkinoiden vaihtelut ja niiden seuraukset ovat konkreettinen asia, joka on ratkaistava. Pitkällä aikavälillä ratkaisu on talouden monipuolistaminen. Lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä on tärkeää torjua etenkin elintarvikkeiden rajuja hinnannousuja. EU:n kannasta totean, että sen on tärkeää keskittyä johdonmukaiseen ulkopolitiikkaan. Helmikuun 16. päivänä julkaistu komission asiakirja on kattava, mutta lähestymistavan on oltava kriittisempi. Meidän on myönnettävä, etteivät kaikki kaupan tai suorien ulkomaisten investointien aloilla toteutetut EU:n toimet ole sopusoinnussa kehitysyhteistyöpolitiikan kanssa. Niiden olisi mielestäni oltava osa kehitysyhteistyöpolitiikkaa.

  Juozas Imbrasas (EFD), kirjallinen. – (LT) Äänestin tämän asiakirjan puolesta, koska Yhdistyneiden Kansakuntien kolmannen vähiten kehittyneitä maita käsittelevän konferenssin (LDC-III) ja Brysselin toimintaohjelman käyttöönoton jälkeen on saavutettu jonkin verran edistystä, kuten Everything But Arms -aloite, parannukset julkisessa kehitysavussa, joka kaksinkertaistui vuosina 2000–2008, sekä suorat ulkomaiset investoinnit, jotka lisääntyivät 6:sta 33 miljardiin Yhdysvaltain dollariin ja joiden ansiosta 19 maassa saavutettiin 3 prosentin talouskasvu. LDC-IV-konferenssissa pitäisi keskittyä tulosten saavuttamiseen, ja siellä olisi määriteltävä selkeät indikaattorit ja otettava tavoitteeksi LDC-maiden määrän puolittaminen vuoteen 2020 mennessä. Toiminnan olisi lisäksi perustuttava tehokkaaseen ja avoimeen valvontaan ja seurantamekanismeihin. Korostan, että etusijalle on asetettava LDC-maiden elintarviketurva, maatalous, infrastruktuuri, valmiuksien kehittäminen, osallistava talouskasvu, mahdollisuudet käyttää teknologiaa sekä inhimillinen ja sosiaalinen kehitys.

  David Martin (S&D), kirjallinen. – (EN) Äänestin päätöslauselman puolesta. Katson, että LDC-IV-konferenssissa olisi keskityttävä kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuuteen, joka on merkittävä tekijä politiikan muutoksessa kansallisesti ja kansainvälisesti, ja kehotan tämän vuoksi kaikkia politiikan toiminta-aloja – kuten kauppa, kalastus, ympäristö, maatalous, ilmastonmuutos, energia, investoinnit ja rahoitus – tukemaan vähiten kehittyneiden maiden kehitystarpeita köyhyyden torjumiseksi sekä kohtuullisten tulojen ja toimeentulon takaamiseksi. Kehotan Euroopan unionia kunnioittamaan markkinoillepääsyä ja velkahelpotusta koskevia sitoumuksiaan sekä vahvistamaan, että on tärkeää saavuttaa virallisen kehitysavun tavoite, jolla LDC-maiden tukiosuutta lisätään 0,15 prosentista 0,20 prosenttiin bruttokansantuotteesta, ja että tätä tarkoitusta varten otetaan käyttöön kansallisia varoja ja täydentävänä toimenpiteenä innovoivia rahoitusjärjestelyjä.

  Nuno Melo (PPE), kirjallinen. – (PT) Yhdistyneiden Kansakuntien neljännessä vähiten kehittyneitä maita käsittelevässä konferenssissa on mielestäni esitettävä tarvittavat toimet, joilla mahdollistetaan kyseisten maiden integroituminen maailmantalouteen ja parannetaan niiden pääsyä EU:n markkinoille. Kaikkien ponnisteluista huolimatta tavoitteita ei ole kuitenkaan saavutettu. Kap Verde erottuu tosin edukseen, koska se on saavuttanut jonkin verran menestystä ja onnistunut kohottamaan kansalaistensa elämänlaadun korkeammalle tasolle kuin muut vähiten kehittyneet maat.

  Georgios Papanikolaou (PPE), kirjallinen. – (EL) Teollisuusmaiden talouskriisi on aiheuttanut kaupan rajoituksia, jotka ajavat vähiten kehittyneet maat taloudelliseen ahdinkoon. Absoluuttisen köyhyyden partaalla olevat perheet ovat kärsineet viimeisen puolen vuoden aikana siitä, että elintarvikkeiden hinnat ovat nousseet 15 prosenttia. Ne ovat Maailmanpankin tietojen mukaan nousseet 29 prosenttia vuoteen 2009 verrattuna. Köyhien maiden taannoista virallista pyyntöä vientirajoitusten poistamisesta ei näin ollen voida jättää huomiotta. Talouskriisi tietenkin vaikeuttaa neuvotteluja, mutta absoluuttisessa köyhyydessä elävien ihmisten selän takana käytävät tiukat neuvottelut ovat parhaassakin tapauksessa moraalisesti arveluttavia.

Tässä päätöslauselmaesityksessä, jota kannatin, korostetaan ja tuodaan esiin konkreettisia kansallisia ja kansainvälisiä toimia, joilla tämä tilanne voitaisiin korjata ja joita voitaisiin toteuttaa useilla aloilla, kuten kaupan, kalastuksen, ympäristön, maatalouden, ilmastonmuutoksen, energian, investointien ja rahoituksen aloilla.

  Maria do Céu Patrão Neves (PPE), kirjallinen. – (PT) Euroopan parlamentti pyrkii tämän päätöslauselman kautta antamaan panoksensa Yhdistyneiden Kansakuntien neljänteen vähiten kehittyneitä maita käsittelevään konferenssiin. Kannatan päätöslauselmaa, koska minunkin mielestäni kyseisessä konferenssissa olisi keskityttävä kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuuteen edistämällä toimia kaikilla toiminta-aloilla – kuten kauppa, kalastus, ympäristö, maatalous, ilmastonmuutos, energia, investoinnit ja rahoitus – jotta voidaan tukea voimakkaasti vähiten kehittyneiden maiden kehitystarpeita, torjua köyhyyttä sekä taata kohtuulliset tulot ja toimeentulo. Haluan kannattamani päätöslauselman tavoin korostaa, että vuonna 2007 Kap Verde oli yksi niistä kolmesta valtiosta, jotka pääsivät pois LDC-maiden ryhmästä. Kap Verdellä ei ole paljon resursseja, mutta se onnistui lisäämään kasvua ja torjumaan köyhyyttä. Haluan siksi onnitella kapverdeläisiä ja heidän hallitustaan.

  Raül Romeva i Rueda (Verts/ALE), kirjallinen. – (EN) Äänestin puolesta. Tässä päätöslauselmassa Euroopan parlamentti 1. katsoo, että LDC-IV-konferenssissa pitäisi keskittyä tulosten saavuttamiseen ja että siellä olisi määriteltävä selkeät indikaattorit ja otettava tavoitteeksi LDC-maiden määrän puolittaminen vuoteen 2020 mennessä ja että toiminnan olisi perustuttava tehokkaaseen ja avoimeen valvontaan ja seurantamekanismeihin, 2. katsoo, että LDC-IV-konferenssin olisi keskityttävä kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuuteen merkittävänä tekijänä politiikan muutoksessa kansallisesti ja kansainvälisesti; kehottaa tämän vuoksi kaikkia politiikan toiminta-aloja – kuten kauppa, kalastus, ympäristö, maatalous, ilmastonmuutos, energia, investoinnit ja rahoitus – tukemaan vähiten kehittyneiden maiden kehitystarpeita köyhyyden torjumiseksi ja kohtuullisten tulojen ja toimeentulon takaamiseksi, 3. kehottaa Euroopan unionia kunnioittamaan markkinoillepääsyä ja velkahelpotusta koskevia sitoumuksiaan; toistaa, että on tärkeää saavuttaa virallisen kehitysavun tavoite, jolla LDC-maiden tukiosuutta lisätään 0,15 prosentista 0,20 prosenttiin bruttokansantuotteesta, ja että tätä tarkoitusta varten otetaan käyttöön kansallisia varoja ja täydentävänä toimenpiteenä innovoivia rahoitusjärjestelyjä.

  Licia Ronzulli (PPE), kirjallinen. – (IT) Maailmassa on nyt 48 valtiota, jotka luokitellaan vähiten kehittyneiksi maiksi, ja niissä on noin 800 miljoonasta ihmistä, jotka elävät alle kahdella dollarilla päivässä. Vuosina 2000–2010 vähiten kehittyneiden maiden inhimillisen kehityksen indeksin keskiarvo nousi ainoastaan 0,04 prosenttiyksikköä. Tämä heikko kehitys etäännyttää ne vähitellen Yhdistyneiden Kansakuntien vuonna 2000 asettamista kahdeksasta vuosituhannen kehitystavoitteesta.

Yhdistyneiden Kansakuntien kolmannen konferenssin jälkeen julkisessa kehitysavussa on onneksi saavutettu jonkin verran edistystä, jonka ansiosta noin 19 maassa saavutettiin 3 prosentin talouskasvu. Korostan esittelijän tavoin Yhdistyneiden Kansakuntien neljännen konferenssin merkitystä. Ensisijaisissa tavoitteissa on keskityttävä kehitysyhteistyöpolitiikkaan, maatalouteen ja kalastukseen, ja niissä on pyrittävä konkreettisiin tuloksiin ja innovatiiviseen rahoitukseen. Toivon, että kestävän kehityksen edistämiseen kuuluu myös terveydenhuollon ja koulutuksen tukeminen sekä demokratian edistäminen ja että siinä kunnioitetaan ihmisoikeuksia ja perusvapauksia, jotka ovat olennainen osa Euroopan unionin kehitysyhteistyöpolitiikkaa.

  Joanna Senyszyn (S&D), kirjallinen. – (PL) Vähiten kehittyneitä maita (LDC) on nykyään 48, mikä tarkoittaa, että joka viides maailman valtio kuuluu tähän ryhmään. YK:n yleiskokous perusti LDC-maiden ryhmän 1970-luvun alussa eli yli 40 vuotta sitten. Sen jälkeen LDC-maiden määrä on kaksinkertaistunut, ja ainoastaan kolme maata (Botswana, Malediivit ja Kap Verde) on päässyt pois tästä ryhmästä. Tämä osoittaa, että köyhyys lisääntyy jatkuvasti ja että tähän mennessä toteutetut toimet eivät ole kovinkaan tehokkaita. Talouskriisi on vain pahentanut kriittistä tilannetta. Talouskriisillä on ollut laajoja vaikutuksia LDC-maissa, ja se on kärjistänyt niiden ongelmia. Ongelmat johtuvat etenkin velasta, elintarvikkeiden ja polttoaineen korkeista hinnoista sekä ilmastonmuutoksesta. Kannatin siksi päätöslauselmaa Yhdistyneiden Kansakuntien neljännestä LDC-maita käsittelevästä konferenssista, koska olen täysin vakuuttunut ja tietoinen sen tärkeydestä.

LDC-maiden tilannetta on analysoitava ja diagnosoitava syvällisesti ja kattavasti, ja on ehdotettava konkreettisesti ratkaisuja, joilla pyritään lyhyellä aikavälillä parantamaan kyseisten maiden kansalaisten elinoloja ja pitkällä aikavälillä siihen, että maat pääsevät pois tästä ryhmästä. AKT:n ja EU:n yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen jäsenenä haluan kiinnittää erityistä huomiota tehdyn työn valvontamenetelmien puutteeseen. Meillä on kyllä poliittista tahtoa ja halua auttaa, mutta emme valitettavasti seuraa toimiamme riittävästi, minkä vuoksi ne eivät ole kovinkaan tehokkaita.

  Michèle Striffler (PPE), kirjallinen. – (FR) Yhtenä Yhdistyneiden Kansakuntien neljättä vähiten kehittyneitä maita (LDC) käsittelevää konferenssia koskevan päätöslauselman laatijoista katson, että Euroopan parlamentin on ehdottoman tärkeää osoittaa vankkaa sitoumusta LDC-maiden kansalaisia kohtaan. Koska LDC-maiden ryhmään kuuluvien maiden määrä kasvaa (se on vuoden 1971 jälkeen lisääntynyt 25:stä 48:aan), kansainvälisen yhteisön on kaksinkertaistettava toimensa, jotta LDC-maiden määrä onnistutaan puolittamaan vuoteen 2020 mennessä. Tästä näkökulmasta on tärkeää varmistaa LDC-maihin suoraan vaikuttavien politiikan toiminta-alojen, kuten kehitysavun, kaupan, kalastuksen, ympäristön, maatalouden, ilmastonmuutoksen, energian, investointien ja rahoituksen alojen, tosiasiallinen johdonmukaisuus, jotta voidaan vähentää köyhyyttä sekä taata LDC-maiden asukkaille kohtuulliset tulot ja toimeentulo.

  Marie-Christine Vergiat (GUE/NGL), kirjallinen. – (FR) Äänestin Yhdistyneiden Kansakuntien neljättä vähiten kehittyneitä maita käsittelevää konferenssia koskevan Euroopan parlamentin päätöslauselman puolesta. Euroopan parlamentti pitää siinä kiinni kehitysapua ja -yhteistyötä koskevien EU:n eri politiikkojen johdonmukaisuutta koskevasta periaatteesta. Tämä tarkoittaa, että EU:n ja vähiten kehittyneiden maiden suhteissa politiikka on suunniteltava kaikilla toiminta-aloilla – kuten kaupan, kalastuksen, ympäristön, maatalouden, ilmastonmuutoksen, energian, investointien ja rahoituksen aloilla – siten, että se tukee vähiten kehittyneiden maiden kehitystarpeita. Lisäksi päätöslauselmassa muistutetaan, että on tärkeää saavuttaa virallisen kehitysavun tavoite, jolla LDC-maiden tukiosuutta lisätään 0,15 prosentista 0,20 prosenttiin bruttokansantuotteesta, ja varoitetaan maataloushankintojen haitallisista seurauksista, kuten pienviljelijöiden maiden pakkolunastuksista sekä maan ja veden kestämättömästä käytöstä. Johdonmukaisuusperiaatteella on tarkoitus estää pelkät hyvät aikeet, joita ei koskaan muuteta teoiksi, ja ristiriitaiset alakohtaiset toimet. Se on nyt vain pantava täytäntöön.

  Dominique Vlasto (PPE), kirjallinen. – (FR) Halusin äänestykselläni ilmaista jälleen vankan sitoutumiseni köyhyyden – sekä sen syiden että vaikutusten – torjuntaan. Vähiten kehittyneiden maiden ja maailmantalouden välille on muodostumassa armoton kuilu, joka luo noidankehän, jossa uhreina ovat maiden kansalaiset. Olemme kaikki syyllisiä vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamisessa tapahtuneisiin viivästyksiin, minkä vuoksi EU:n ja YK:n on toteutettava kiireesti koordinoituja toimia. Painopistealueet ovat hyvin tiedossa. Ne ovat elintarviketurva, veden ja terveydenhoidon saanti sekä lukutaito. Tiedämme hyvin myös ratkaisut, mutta minusta on valitettavaa, että hyvät aikeet toteutetaan harvoin. Nämä äärimmäisen haavoittuvat valtiot voivat kuitenkin päästä pois köyhyyden noidankehästä nimenomaan edistämällä vaurauden tasapuolisempaa jakautumista, tukemalla LDC-maita kasvuun ja demokratiaan johtavalla tiellä sekä torjumalla hillitöntä keinottelua hyödykkeiden hinnoilla. Tämä ei ole pelkästään velvollisuus vaan unionin turvallisuusvaatimus, koska köyhyys aiheuttaa valitettavasti usein epävakautta.

Päätöslauselmaesitys B7-0226/2011 (Islantia koskeva vuoden 2010 edistymiskertomus)

  Luís Paulo Alves (S&D), kirjallinen. – (PT) Äänestän päätöslauselman puolesta, koska kannatan Islannin liittymistä EU:hun, jos hallitus onnistuu varmistamaan sen, että kansalaiset tukevat tätä kansallista poliittista sitoumusta.

  Zigmantas Balčytis (S&D), kirjallinen. – (LT) Äänestin päätöslauselman puolesta. Kannatan Islannin liittymistä EU:hun, koska Islannilla on vahva demokraattinen tausta ja kansalaiskulttuuri, minkä vuoksi se voidaan ilman muuta hyväksyä EU:n jäsenvaltioksi. Katson, että Islannin EU-jäsenyys tehostaisi unionin mahdollisuuksia toimia aktiivisemmassa ja rakentavammassa roolissa Pohjois-Euroopassa ja arktisella alueella, koska näin myötävaikutettaisiin monenkeskiseen hallintoon ja kestäviin toimintaratkaisuihin alueella. Islanti osallistuu jo aktiivisesti Pohjoismaiden neuvostoon sekä EU:n pohjoiseen ulottuvuuteen, Barentsin euroarktiseen neuvostoon ja Arktiseen neuvostoon, joka on tärkein monenvälinen yhteistyöfoorumi arktisella alueella. Islannin liittyminen EU:hun vahvistaisi edelleen EU:n läsnäoloa Arktisessa neuvostossa. Islanti voi merkittävällä tavalla myötävaikuttaa ympäristöä ja energiaa koskeviin EU:n toimintalinjoihin, koska sillä on kokemusta uusiutuvista energialähteistä, erityisesti maalämmön käytöstä, sekä ympäristönsuojelusta ja ilmastonmuutoksen torjuntatoimista.

  Elena Băsescu (PPE), kirjallinen. – (RO) Kannatin kollegani Cristian Predan laatimaa päätöslauselmaa Islantia koskevasta vuoden 2010 edistymiskertomuksesta, koska nyt on mielestäni aika arvioida kyseisen valtion mahdollisuuksia liittyä EU:hun. Koko EU:n kanssa käytyjen neuvottelujen ajan Islannin viranomaiset ovat osoittaneet todellista sitoumusta tähän prosessiin ja vahvaa poliittista tahtoa täyttää kaikki liittymisperusteet hyvissä ajoin.

Islannilla on ensinnäkin pitkä demokraattinen tausta. Ihmisoikeuksien suojelu ja yhteistyö johtavien kansainvälisten järjestöjen kanssa ovat ensisijaisia asioita Islannin poliittisessa ohjelmassa. Talouden alalla viranomaiset ovat jo laatineet liittymistä edeltävän strategian sen varmistamiseksi, että Islannin liiketoiminnan alat monipuolistuvat ja pääsevät pois lamasta. Uskon, että Islanti pystyy täyttämään EU:n jäsenyysvelvoitteet. On syytä mainita, että tällä hetkellä edellytykset täyttyvät 10 neuvotteluluvun kohdalla. Kannatan tässä yhteydessä Euroopan komission ehdotusta siitä, että Islannin kanssa aloitetaan liittymisneuvottelut kesäkuussa.

  Dominique Baudis (PPE), kirjallinen. – (FR) Päätöslauselmassa esitetään hyvä yleiskatsaus Euroopan unionin ja Islannin tämänhetkisistä suhteista. Meillä on ollut jo Pariisin sopimuksesta lähtien ystävälliset, tiiviit ja yhteistyöhön perustuvat yhteydet kyseisen valtion kanssa. Islanti on kärsinyt kovasti talous-, rahoitus- ja pankkikriisistä. Uudistuksia on toteutettava, ja meidän on kannustettava islantilaisia.

Liittymisprosessin alusta lähtien olemme käyneet Islannin hallituksen kanssa avointa ja rakentavaa vuoropuhelua, ja hallitus on ilmaissut halun liittyä myös euroalueeseen. Islantiin laajentuminen mahdollistaa aiempaa johdonmukaisemman EU:n politiikan arktisella alueella erityisesti kalastuksen, meriliikenteen, tieteellisen tutkimuksen ja ympäristönsuojelun aloilla. EU ei ole kuitenkaan mikään pelastusrengas tai lääke talouskriisiin. Islannin on selvästikin sitouduttava todelliseen hankkeeseen, jossa se yhdentyy muuhun Eurooppaan.

  Maria da Graça Carvalho (PPE), kirjallinen. – (PT) Pidän myönteisenä sitä, että EU:n mahdollisella uudella jäsenvaltiolla on vahva demokraattinen tausta ja vankka kansalaiskulttuuri. Islanti on saavuttanut hyviä tuloksia ihmisoikeuksien turvaamisessa ja kattavan yhteistyön varmistamisessa ihmisoikeuksien suojelun alalla toimivien kansainvälisten mekanismien kanssa. Islannin liittyminen EU:hun vahvistaa näin ollen edelleen unionin roolia maailmanlaajuisena ihmisoikeuksien ja perusvapauksien edistäjänä ja puolustajana. Islanti voi kokemuksensa ansiosta myötävaikuttaa merkittävästi myös EU:n politiikkaan uusiutuvien energialähteiden, erityisesti maalämmön käytön, sekä ympäristönsuojelun ja ilmastonmuutoksen torjunnan aloilla. Islannin EU-jäsenyys parantaa EU:n mahdollisuuksia toimia aktiivisemmassa ja rakentavammassa roolissa Pohjois-Euroopassa ja arktisella alueella, koska näin myötävaikutetaan monenkeskiseen hallintoon ja kestäviin poliittisiin ratkaisuihin alueella.

  Diane Dodds (NI), kirjallinen. – (EN) Äänestin päätöslauselmaa vastaan. Pelkään, etteivät Euroopan parlamentti ja EU:n toimielimet kiinnitä laajentumiskiireessä huomiota jäsenvaltioille ratkaisevan tärkeisiin asioihin. On erittäin valitettavaa, että Islanti ja Färsaaret ovat vuonna 2011 jälleen paisuttaneet valtavasti niille ehdotettuja makrillisaaliita ja että ne vaarantavat siten kyseisen kalakannan ja pelagisen kalastuksemme elinkelpoisuuden. Tämä törkeä käyttäytyminen paljastaa sen valheen, että Islanti on kestävän kalastuksenhoidon eturintamassa. Kun Islanti ei joustanut kyseistä asiaa koskevassa kannassaan, komissio harkitsi kuulemma viime kesänä Islannin liittymisneuvottelujen keskeyttämistä, mutta tässä asiassa ei näytä tapahtuneen juuri mitään. Islannin liittymisessä "EU-kerhoon" ei voida eikä saa edetä, koska Islanti loukkaa räikeästi tämän kerhon sääntöjä. Kuten eräässä sanomalehtiotsikossa kysyttiin: aiommeko todella ottaa sen riskin, että Islanti alkaa pankkiensa kaatamisen sijaan tuhota kaikkein arvokkainta kalastustamme?

  Edite Estrela (S&D), kirjallinen. – (PT) Äänestin Islantia koskevan vuoden 2010 edistymiskertomuksen puolesta, koska meidän on mielestäni tuettava yhden Euroopan vanhimman demokratian liittymistä EU:hun, jos se täyttää vaadittavat edellytykset, joita ovat esimerkiksi valaanpyynnin ja valastuotteiden kaupan lopettaminen.

  Diogo Feio (PPE), kirjallinen. – (PT) Kaikista niistä valtioista, joiden liittymistä Euroopan unioniin ehdotetaan, Islannilla on parhaat valmiudet liittyä ja noudattaa unionin toimintaa ohjaavia arvoja ja periaatteita. Uskon, että unioni hyötyy Islannin osallistumisesta. Yleisesti ottaen Islannissa noudatetaan samoja normeja kuin Euroopan unionissa, joissain tapauksissa jopa tiukempia. Uskon, etteivät vielä tarvittavat mukautukset viivästytä liittymisprosessia oleellisesti.

  José Manuel Fernandes (PPE), kirjallinen. – (PT) Tämä päätöslauselmaesitys liittyy vuoden 2010 kertomukseen Islannin edistymisestä kohti Euroopan unionin jäsenyyttä. Islannin liittymistä koskevat neuvottelut aloitettiin heinäkuussa 2010. Mielestäni on luotava edellytykset Islannin liittymisprosessin saattamiseksi päätökseen ja sen onnistumisen varmistamiseksi: kyseisellä valtiolla on vahva demokraattinen tausta ja vankka kansalaiskulttuuri, ja sen liittyminen EU:hun vahvistaa unionin roolia maailmanlaajuisena ihmisoikeuksien ja perusvapauksien edistäjänä ja puolustajana. Islanti kuuluu Euroopan vapaakauppaliittoon, ja sen markkinatalous voisi tarjota tiettyjä etuja EU:lle etenkin uusiutuvien energialähteiden alalla. Islannin on kuitenkin osoitettava todellista kiinnostusta ja tehtävä yhteistyötä vielä keskeneräisten kalastuksen hoitoa koskevien asioiden ratkaisemisessa. Esitetyn kertomuksen mukaan edistystä on tapahtunut jonkin verran, mutta etenkin kalastusalalla on vielä paljon tehtävää. Toivon, että nämä keskeneräiset asiat saadaan pian ratkaistua, jotta Islannin liittymisprosessi onnistuu.

  João Ferreira (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) On hyvin tiedossa, miten periaatteessa suhtaudumme uusien valtioiden Euroopan unioniin liittymistä koskeviin prosesseihin: kun tämä päätös tehdään, sen on perustuttava kyseisen kansan tahtoon, jota on kunnioitettava. Odotamme siksi Islannin kansan mielipidettä liittymisestä, jotta voimme ottaa sen myöhemmin huomioon. Tämän periaatteen lisäksi äänestimme tyhjää EU:n laajentumisprosessien keskeisen perustan vuoksi, kun otetaan huomioon yhdentymisprosessin ja sen tavoitteiden kapitalistinen luonne. Heti kun aiemmista laajentumisista saadut syrjäiset alueet on ammennettu tyhjiin, on tarve mennä pitemmälle ja päästä uusille markkinoille.

Emme ole tyytyväisiä kaikkiin vaatimuksiin, joita Euroopan unioni asettaa Islannille, myös nyt esillä olevassa kertomuksessa. Tällaisia ovat esimerkiksi vaatimukset joidenkin alojen, etenkin rahoitusalan, vapauttamisesta. Tämä on sitäkin vakavampaa, koska rahoitusala oli nimenomaan yksi niistä aloista, jotka aiheuttivat Islannin kriisin, josta oli mahdollista päästä pois ainoastaan valtion selkeän väliintulon ansiosta.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Äänestimme tyhjää Euroopan unionin laajentumista koskevan kantamme vuoksi. Odotamme Islannin kansan mielipidettä liittymisestä, jotta voimme ottaa sen myöhemmin huomioon.

Emme kuitenkaan ole tyytyväisiä kaikkiin vaatimuksiin, joita Euroopan unioni asettaa Islannille, myös nyt esillä olevassa kertomuksessa, josta olemme täysin eri mieltä. Tällaisia ovat esimerkiksi vaatimukset joidenkin alojen, etenkin rahoitusalan, vapauttamisesta. Tämä on sitäkin vakavampaa, koska rahoitusala oli nimenomaan yksi niistä aloista, jotka aiheuttivat Islannin kriisin, josta oli mahdollista päästä pois ainoastaan valtion ja kansalaisten selkeän väliintulon ansiosta.

Odotamme tulevia tapahtumia, etenkin 9. huhtikuuta 2011 järjestettävää kansanäänestystä, jotta saamme selkeämmän kannan Islannin jäsenyydestä.

  Bruno Gollnisch (NI), kirjallinen. – (FR) Haluan selittää, miksi äänestän tyhjää tästä asiakirjasta. Teen niin aina, kun parlamentissa äänestetään eurooppalaisen valtion liittymisneuvotteluja koskevasta kertomuksesta. Syynä ei ole se, että kiistäisin Islannin oikeuden liittyä Euroopan unioniin, vaan se, ettei se ole mielestäni hyvä ajatus. Valtaosa islantilaisista näyttää sitä paitsi olevan samaa mieltä. Päätös jäsenyyden hakemisesta tehtiin paniikkitilanteessa Islannin pankkijärjestelmän romahdettua, jotta EU:lta saataisiin tukea.

Kaikki tietävät, että Islanti haluaa ottaa euron käyttöön, vaikka se ei ole Euroopan unionin jäsen, mikä on typerää, kun tiedämme tämän vaikutukset ja sen, että Islanti kuuluu Euroopan vapaakauppaliittoon ja Schengen-alueeseen. Lopullinen päätös kuuluu joka tapauksessa Islannin kansalle. Toivon, että sitä kuunnellaan, jos sen päätös on kielteinen.

  Juozas Imbrasas (EFD), kirjallinen. – (LT) Äänestin tämän asiakirjan puolesta, koska liittymisneuvottelut aloitettiin Islannin kanssa heinäkuussa 2010 ja koska on hyvin tärkeää luoda edellytykset Islannin liittymisprosessin saattamiseksi päätökseen ja sen onnistumisen varmistamiseksi. Islanti voi merkittävällä tavalla myötävaikuttaa EU:n toimintalinjoihin, koska sillä on kokemusta uusiutuvista energialähteistä, erityisesti maalämmön käytöstä, sekä ympäristönsuojelusta ja ilmastonmuutoksen torjuntatoimista. Islannin EU-jäsenyys tehostaisi unionin mahdollisuuksia toimia aktiivisemmassa ja rakentavammassa roolissa Pohjois-Euroopassa ja arktisella alueella, koska näin myötävaikutettaisiin monenkeskiseen hallintoon ja kestäviin toimintaratkaisuihin alueella. Lisäksi on tärkeää, että EU:n kansalaisille annetaan selkeää ja tosiasioihin perustuvaa tietoa Islannin EU-jäsenyyden vaikutuksista. Tätä tavoitetta on edistettävä, ja katson, että on yhtä tärkeää sekä kuunnella kansalaisia ja vastata heidän huolenaiheisiinsa ja kysymyksiinsä että ottaa heidän näkemyksensä ja etunsa huomioon.

  Giovanni La Via (PPE), kirjallinen. – (IT) En voinut muuta kuin antaa täyden tukeni parlamentin äänestettävänä olleelle päätöslauselmalle Islantia koskevasta vuoden 2010 edistymiskertomuksesta. Islanti osoitti viime vuonna halukkuutensa noudattaa monilla aloilla EU:n politiikkaa ja periaatteita. Koska Islannilla on vahva kansalaiskulttuuri ja demokraattinen tausta, koska se on edistynyt oikeuslaitoksen riippumattomuuden vahvistamisessa ja koska se on kiinnittänyt erityistä huomiota talouteen, joka täyttää yhä paremmin EU:n vahvistamat arviointiperusteet, Islanti on valtio, jonka liittymistä EU:hun voidaan pitää ainoastaan myönteisenä etenkin, kun se vahvistaisi unionin roolia Arktisessa neuvostossa. Ihmisoikeuksien turvaaminen, sananvapauteen ja tiedonsaantiin liittyvän sääntely-ympäristön vahvistaminen sekä koulutukseen, tutkimukseen ja kehitykseen tehdyt merkittävät investoinnit, joilla on tarkoitus torjua suurta nuorisotyöttömyyttä, ovat osoitus Islannin uutteruudesta ja vankasta halusta lähentyä EU:ta. Islannin kansalaiset saavat sanoa viimeisen sanan: heidän on äänestettävä kansanäänestyksessä, ja toivon, että he päättävät liittyä suureen eurooppalaiseen perheeseemme.

  David Martin (S&D), kirjallinen. – (EN) Kannatin tätä päätöslauselmaa, jossa parlamentti muun muassa "pitää ilahduttavana Islannin, Alankomaiden ja Yhdistyneen kuningaskunnan hallitusten edustajien välillä Icesave-tapauksessa aikaansaatua sopimusta etenkin siitä, että kustannukset, joita syntyi vähimmäistakuiden maksamisesta tallettajille Landsbanki Islands hf:n sivukonttoreissa Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Alankomaissa, hyvitetään takaisin; pitää ilahduttavana, että Islannin parlamentti hyväksyi sopimuksen kolmen neljäsosan enemmistöllä 17. helmikuuta 2011", sekä "panee merkille Islannin presidentin päätöksen järjestää lakiesityksestä kansanäänestys ja toivoo, että 26. toukokuuta 2010 aloitettu Eftan valvontaviranomaisen Islannin hallitusta vastaan nostama määräysten rikkomisesta johtuva menettely saataisiin päätökseen".

  Jean-Luc Mélenchon (GUE/NGL), kirjallinen. – (FR) Tässä asiakirjassa paheksutaan sitä, että islantilaiset kieltäytyvät maksamasta takaisin yksityisten pankkien velkoja, vaikka he äänestivät ylivoimaisella enemmistöllä takaisinmaksua vastaan. Heidät velvoitetaan asiakirjassa soveltamaan tiukasti Kööpenhaminan kriteerejä. Siinä kannatetaan Islantia koskevia IMF:n suunnitelmia. Asiakirjassa ehdotetaan, että Islannissa toteutetaan ennen EU-jäsenyydestä järjestettävää kansanäänestystä komission johtama kampanja Irlannin mallin mukaisesti. Vastustin näitä toistuvia Islannin kansan vastaisia voimanosoituksia ja asiakirjaan sisältyvää julmaa liberaalin normituksen logiikkaa.

  Nuno Melo (PPE), kirjallinen. – (PT) Islanti on ottanut konkreettisia askelia kohti tulevaa EU-jäsenyyttä, ja sillä on ehdokasmaista parhaat valmiudet täyttää liittymisedellytykset. Islannin liittymistä voi kuitenkin vaikeuttaa taannoin esiin tullut asia, joka liittyy vararikon tehneeseen islantilaiseen pankkiin talletuksia tehneiden Alankomaan ja Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisten menettämien varojen maksamiseen Alankomaille ja Yhdistyneelle kuningaskunnalle.

  Andreas Mölzer (NI), kirjallinen. – (DE) Islanti tekee jo läheistä yhteistyötä EU:n kanssa Euroopan talousalueen jäsenenä sekä Schengenin sopimusten ja Dublinin asetuksen osapuolena. Islanti saavuttaa erittäin hyviä tuloksia myös ihmisoikeuksien turvaamisessa. Esimerkiksi koulutukseen, tutkimukseen ja kehitykseen tehdään merkittäviä investointeja, minkä vuoksi Islanti on näillä aloilla kansainvälisesti hyvässä asemassa. Islannin kansan on kuitenkin annettava ensin suostumuksensa, ennen kuin voidaan puhua Islannin liittymisestä EU:hun.

EU:n pitäisi lopettaa propaganda, jonka tarkoituksena on saada islantilaiset vakuuttumaan liittymisen hyödyistä. Taloudelliselta kannalta tarkasteltuna toukokuussa 2010 laaditussa OECD:n raportissa todetaan, että Islanti on onnistunut taloutensa tervehdyttämisessä ja että rahoituskriisistä huolimatta sen asukasta kohden lasketut tulot ovat maailman huipputasoa. Tuen siksi tätä hanketta.

  Franz Obermayr (NI), kirjallinen. – (DE) Aivan aluksi haluan tehdä selväksi, että Islannin mahdollinen liittyminen unioniin edellyttää Islannin kansalaisten suostumusta. Tämä päätös on jätettävä kansalle, eikä EU saa enää vaikuttaa siihen. Edistymiskertomuksesta puheen ollen Islanti on lukuisilla aloilla hyvässä asemassa kansainvälisessä vertailussa ja joillakin aloilla jopa aivan kärjessä. Esimerkkeinä voidaan mainita tulot asukasta kohden, koulutus, tutkimus ja kehitys sekä ihmisoikeuksien turvaaminen. Äänestin siksi päätöslauselmaesityksen puolesta.

  Maria do Céu Patrão Neves (PPE), kirjallinen. – (PT) Islanti on Euroopan vanhimpia demokratioita. Euroopan unionin jäsenyyttä hakevista valtioista sillä on varmasti parhaat valmiudet eikä ainoastaan siksi, että sillä on samanlaiset demokraattiset periaatteet ja arvot kuin unionin jäsenvaltioilla, vaan myös siksi, että sillä on samat tai jopa tiukemmat kehitystä koskevat vaatimukset. Äänestin vuoden 2010 edistymiskertomuksen puolesta, koska uskon EU:n hyötyvän Islannin jäsenyydestä, kun se on täyttänyt vaadittavat liittymisperusteet, joista korostan valaanpyynnin ja valastuotteiden kaupan lopettamista.

Kyseisen valtion liittymistä on kuitenkin käsiteltävä asianmukaisesti unionin yhteisten politiikkojen, erityisesti yhteisen kalastuspolitiikan rajoissa. Koska kalastusalalla on varsin tärkeä merkitys Islannin taloudessa, alalle ominaisten toimien yhdenmukaistamisessa voi ilmetä vaikeuksia.

  Raül Romeva i Rueda (Verts/ALE), kirjallinen. – (EN) Äänestin puolesta. Tässä päätöslauselmassa Euroopan parlamentti muun muassa pitää myönteisenä sitä, että EU:n mahdollisella uudella jäsenvaltiolla on vahva demokraattinen tausta ja kansalaiskulttuuri, painottaa, että Islannin liittyminen EU:hun vahvistaa edelleen unionin roolia maailmanlaajuisena ihmisoikeuksien ja perusvapauksien edistäjänä ja suojelijana, arvostaa Islannin hyvää mainetta ihmisoikeuksien turvaamisen alalla ja sitä, että se on varmistanut kattavan yhteistyön ihmisoikeuksien suojaamisen alalla toimivien kansainvälisten mekanismien kanssa, tukee käynnissä olevaa työtä sananvapauteen ja tiedonsaantiin liittyvän sääntely-ympäristön vahvistamiseksi sekä pitää erityisen ilahduttavana Icelandic Modern Media -aloitetta, jonka avulla sekä Islanti että EU voivat painokkaasti määritellä asemansa sananvapauden ja tiedonvälityksen vapauden oikeudellisen suojan alalla.

  Licia Ronzulli (PPE), kirjallinen. – (IT) Islanti on ollut Euroopan unionin ehdokasmaa vuodesta 2010 lähtien. Äänestin päätöslauselmaesityksen puolesta, koska olen vakuuttunut siitä, että kyseisellä valtiolla on vahva demokraattinen tausta ja kansalaiskulttuuri ja että sen liittyminen vahvistaa edelleen EU:n roolia maailmanlaajuisena ihmisoikeuksien ja perusvapauksien edistäjänä ja puolustajana.

  Catherine Stihler (S&D), kirjallinen. – (EN) Äänestin päätöslauselman puolesta ja kannatan Islannin liittymistä EU:hun.

Päätöslauselmaesitys B7-0225/2011 (entistä Jugoslavian tasavaltaa Makedoniaa koskeva vuoden 2010 edistymiskertomus)

  Luís Paulo Alves (S&D), kirjallinen. – (PT) Kannatan tätä päätöslauselmaa, jossa suositetaan EU:n kanssa tehdyn vakautus- ja assosiaatiosopimuksen täytäntöönpanoa mutta pahoitellaan sitä, ettei neuvosto aio aloittaa neuvotteluja komission suosituksen mukaisesti. Haluan ilmaista huolestuneisuuteni myös lisääntyvistä etnisistä jännitteistä sekä poliittisen vuoropuhelun ja lehdistönvapauden puutteesta. Poliittisten puolueiden olisi lopetettava kansallisen parlamentin boikotointi ja käytävä vuoropuhelua instituutioiden kanssa. Valitettavaa on mielestäni myös se, että kiista Kreikan kanssa on edelleen esteenä maan EU-jäsenyydelle. Osapuolten on ratkaistava kahdenväliset ongelmat hyvässä naapuruushengessä ja EU:n edut huomioon ottaen.

  Pino Arlacchi (S&D), kirjallinen. – (EN) Kannatin neuvoston ja komission julkilausumien johdosta tehtyä päätöslauselmaesitystä entistä Jugoslavian tasavaltaa Makedoniaa (ETJM) koskevasta vuoden 2010 edistymiskertomuksesta. Päätöslauselmaesitys on mielestäni erittäin tasapainoinen. Siinä ollaan huolissaan ETJM:n nykyisestä poliittisesta tilanteesta, myös siitä, että oppositiopuolueet boikotoivat kansallista parlamenttia, sekä siitä, että tämä kehitys voi vaikuttaa epäsuotuisasti kyseisen maan EU:hun liittyviin tulevaisuudennäkymiin. Päätöslauselmaesityksessä myös onnitellaan kyseistä maata Ohridin puitesopimuksen vuosipäivän johdosta, sillä se on edelleen etnisten ryhmien välisten suhteiden perusta, ja kehotetaan hallitusta lujittamaan etnisten yhteisöjen välistä kattavaa vuoropuhelua. Arvostin myös sitä, että päätöslauselmaesityksessä arvioitiin myönteisesti ETJM:n jatkuvia toimia alueen vakauttamiseksi.

  Sophie Auconie (PPE), kirjallinen. – (FR) Entistä Jugoslavian tasavaltaa Makedoniaa käsittelevän Euroopan parlamentin valtuuskunnan jäsenenä seuraan tarkasti kyseisen valtion ja sen Euroopan unioniin liittymistä koskevan prosessin edistymistä. Vaikka entisellä Jugoslavian tasavallalla Makedonialla on vielä tehtävää politiikan, oikeuslaitoksen, julkishallinnon, korruption torjunnan ja sananvapauden aloilla, se on edistynyt huomattavasti esimerkiksi hajauttamisessa, koulutuksessa ja vankilajärjestelmän uudistamisessa. Kyseisen valtion ja Kreikan kahdenväliset ongelmat eivät saa estää liittymisneuvottelujen aloittamista. Äänestin neuvottelujen aloittamisen puolesta. Lisäksi huomautan, että entisessä Jugoslavian tasavallassa Makedoniassa järjestetään kesäkuussa ennenaikaiset vaalit. Kehotan siksi kaikkia poliittisia puolueita liittymään yhteen ja tekemään tiivistä yhteistyötä, jotta ne voivat varmistaa maansa liittymisen Euroopan unioniin.

  Zigmantas Balčytis (S&D), kirjallinen. – (LT) Hyväksyin päätöslauselman. Eurooppa-neuvosto myönsi entiselle Jugoslavian tasavallalle Makedonialle vuonna 2005 EU:n ehdokasvaltion aseman, mutta se ei ole sen jälkeen vahvistanut päivämäärää neuvottelujen käynnistämiselle, vaikka maa on saavuttanut huomattavaa edistystä matkalla EU:hun. Edistyksestä huolimatta Makedoniassa on edelleen poliittista epävakautta, joka voi vaikuttaa sen EU:hun yhdentymistä koskevaan prosessiin. Valtion hallituksen ja oppositiopuolueiden välisen vuoropuhelun puute estää rakenneuudistusten täytäntöönpanoa koskevan sopimuksen tekemisen. Oikeuslaitoksen uudistamista ei ole saatettu täysimääräisesti päätökseen, tiedotusvälineet ja julkishallinto ovat politisoituneet, ja ratkaisematta oleva etnisten ryhmien osallistamista koskeva asia estää Makedonian edistymisen sekä tarvittavien uudistusten toteutuksen oikeusvaltion periaatteiden ja demokratian varmistamiseksi. Makedonian hallituksen on mielestäni otettava oppositiopuolueet mukaan päätöksentekoon ja varmistettava, että kaikista valtion tämänhetkisistä ongelmista käydään avointa ja rakentavaa vuoropuhelua.

  Elena Băsescu (PPE), kirjallinen. – (RO) Äänestin entistä Jugoslavian tasavaltaa Makedoniaa koskevan vuoden 2010 edistymiskertomuksen puolesta, koska Balkanin maiden EU-näkymillä on ratkaiseva merkitys alueen vakauden varmistamisessa. Tässä yhteydessä on ensiarvoisen tärkeää tehdä yhteistyötä Kreikan kanssa.

Entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian nimeä koskevalla kiistalla on keskeinen asema liittymisneuvotteluista käytävissä keskusteluissa, koska se on yksi niistä seikoista, jotka estävät neuvottelujen aloittamisen. Hyvillä naapuruussuhteilla on oleellinen merkitys EU:n ehdokasvaltion aseman myöntämistä koskevassa prosessissa. Entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian ja Kreikan on siksi löydettävä ratkaisu valtion nimikiistaan. Kreikka on toistaiseksi osoittautunut luotettavaksi keskustelukumppaniksi muiden neuvottelulukujen kohdalla. Näiden valtioiden on vihdoin päästävä sopimukseen, jotta kaikki EU:n jäsenvaltiot tukevat tulevia liittymisneuvotteluja. Puolueettomien ulkoisten välittäjien kutsuminen voisi siksi olla hyödyllistä. Esimerkiksi YK:n pääsihteeri voisi osallistua kiistan ratkaisemiseen.

  Maria da Graça Carvalho (PPE), kirjallinen. – (PT) Parlamentin aiempien päätöslauselmien tapaan pidän valitettavana, että neuvosto ei ole tehnyt päätöstä liittymisneuvottelujen aloittamisesta huolimatta komission jo kahtena peräkkäisenä vuonna antamasta suosituksesta. EU:n laajentumisprosessi kannustaa aluetta tehokkaasti rauhaan, vakauteen ja sovinnontekoon. Olen huolissani erityisesti jatkuvasta hyvin suuresta työttömyydestä ja varsinkin nuorisotyöttömyydestä, joka on monien kyseisen alueen maiden yhteinen ongelma. Kehotan hallitusta toteuttamaan pikaisesti entistä tehokkaampia toimia, joilla parannetaan työllisyystoimiin kohdistuvia julkisia investointeja sekä työvoiman osoittamista laadukkaisiin, vakaisiin ja kunnollisiin työpaikkoihin. Pidän kuitenkin myönteisenä äskettäin hyväksyttyä energialakia, jonka tarkoituksena on vapauttaa maan energiamarkkinat ja joka on yhdenmukainen asiaa koskevien Euroopan unionin direktiivien kanssa. Mielestäni on myönteistä, että on hyväksytty kansallinen kestävän kehityksen strategia, mutta ympäristölainsäädännön täytäntöönpanoa on tehostettava ja tähän tarkoitukseen on varattava riittävä rahoitus. Kehotan tekemään EU:n normien pohjalta tiiviimpää yhteistyötä rajatylittävissä ympäristökysymyksissä, etenkin veden laatuun, vesihuoltoon ja luonnonsuojeluun liittyvissä asioissa.

  Nikolaos Chountis (GUE/NGL), kirjallinen. – (EL) Euroopan yhtyneen vasemmiston konfederaatioryhmä / Pohjoismaiden vihreä vasemmisto kannattaa periaatteessa laajentumista Länsi-Balkaniin, jos sen väestö haluaa sitä. Äänestin tyhjää tästä nimenomaisesta kertomuksesta, koska ongelmia on etenkin ehdotetuissa talousuudistuksissa ja nimikiistan käsittelytavassa. Laajentumisesta tähän mennessä saadun kokemuksen perusteella Länsi-Balkanin maiden kanssa tehtävän yhteistyön ja niiden yhdentymisprosessin pitäisi etenkin talouskriisin aikana edistää kestävää kehitystä sekä ehdokasvaltioiden ja unionin kansalaisten taloudellista ja sosiaalista hyvinvointia.

Kertomuksessa pidetään kuitenkin itsepintaisesti kiinni siitä, että tietyistä valinnoista, kuten joukkojen lähettämisestä Afganistaniin ja muualle, annetaan tunnustusta, tai että edistetään taloutta koskevia toimia, kuten yksityistämistoimia, jotka pahentavat taantumaa lisäämällä työttömyyttä ja sosiaalista epätasa-arvoa sekä supistamalla sosiaalisia oikeuksia. Yhdentymisprosessi olisi lisäksi toteutettava noudattamalla kansainvälistä oikeutta ja kansainvälisiä menettelyjä. Nimikysymyksestä totean, että tässä nimenomaisessa tapauksessa kertomuksessa olisi kannustettava noudattamaan ja tukemaan menettelyä, jossa pyritään YK:n alaisuudessa löytämään molempien osapuolten kannalta hyväksyttävä ratkaisu.

  Edite Estrela (S&D), kirjallinen. – (PT) Äänestin päätöslauselman puolesta, koska siinä jälleen kerran suositetaan, että neuvosto tekee päätöksen liittymisneuvottelujen aloittamisesta entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian kanssa. Neuvosto myönsi sille ehdokasvaltion aseman vuonna 2005 mutta ei ole sen jälkeen vahvistanut päivämäärää neuvottelujen aloittamiselle, vaikka kyseinen maa on saavuttanut huomattavaa edistystä matkalla EU:hun.

  Diogo Feio (PPE), kirjallinen. – (PT) Entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian yhdentymisprosessissa on ollut joitakin viivästyksiä. Makedonia on kuitenkin edistynyt unionin säännöstön käyttöönotossa sekä toimielinten luotettavien rakenteiden ja EU:n kannattamien hyvien käytäntöjen toteuttamisessa. Makedoniaa vaivannut poliittinen kriisi osoittaa selvästi, että tehtävää on vielä paljon ja että kuljettavana on pitkä tie, ennen kuin se täyttää objektiivisesti kaikki perusteet, jotka mahdollistavat tosiasiallisen liittymisen. Pyydän, että Kreikka ja entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia pyrkivät voittamaan erimielisyytensä ja osoittavat pitävänsä uskollisesti kiinni epäitsekkäästä eurooppalaisesta perushengestä, jota kaikki nykyään kovasti tarvitsemme.

  José Manuel Fernandes (PPE), kirjallinen. – (PT) Tässä päätöslauselmaesityksessä tarkastellaan, miten entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia on viime vuonna edennyt kohti EU:hun yhdentymistä. Neuvosto myönsi entiselle Jugoslavian tasavallalle Makedonialle EU:n ehdokasvaltion aseman 16. joulukuuta 2005. Vuonna 2008 määriteltiin liittymistä koskevat periaatteet, ensisijaiset tavoitteet ja ehdot, joita komissio seuraa. Myönteisestä arvioinnista huolimatta on tehostettava joitakin toimia, kuten Kreikan kanssa tämän uuden jäsenvaltion asemasta käytävää vuoropuhelua, julkishallinnon ja oikeudellisen järjestelmän uudistusta, järjestäytyneen rikollisuuden ja korruption torjuntaa, sananvapauden kunnioittamista sekä toimielinten välistä yhteistyötä. Nykyinen poliittinen tilanne, myös se, että oppositiopuolueet boikotoivat kansallista parlamenttia, voi vaikuttaa epäsuotuisasti maan EU:hun liittyviin tulevaisuudennäkymiin. Osapuolten on ratkaistava kahdenväliset ongelmat hyvässä naapuruushengessä. Kaikkien toimijoiden on tehostettava toimiaan sekä osoitettava vastuullisuutta ja päättäväisyyttä, jotta saadaan ratkaistua jäljellä olevat ongelmat, jotka haittaavat kyseisen ehdokasvaltion liittymisprosessia ja EU:n omia toimia alueella.

  Juozas Imbrasas (EFD), kirjallinen. – (LT) Äänestin tämän asiakirjan puolesta, koska Eurooppa-neuvosto myönsi entiselle Jugoslavian tasavallalle Makedonialle vuonna 2005 EU:n ehdokasvaltion aseman mutta ei ole sen jälkeen vahvistanut päivämäärää neuvottelujen käynnistämiselle, vaikka maa on saavuttanut huomattavaa edistystä matkalla EU:hun, koska kahdenväliset ongelmat eivät saisi muodostua esteeksi eikä niitä pitäisi käyttää sellaisena liittymisprosessissa, vaikka ne olisikin selvitettävä ennen jäsenyyttä, ja koska liittymisprosessin jatkuminen edistäisi entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian vakautta ja vahvistaisi entisestään etnisten ryhmien välistä vuoropuhelua. Osapuolten on ratkaistava kahdenväliset ongelmat hyvässä naapuruushengessä ja EU:n edut huomioon ottaen. Kaikkien keskeisten toimijoiden ja osapuolten olisi tehostettava toimiaan sekä osoitettava vastuullisuutta ja päättäväisyyttä, jotta saadaan ratkaistua jäljellä olevat ongelmat, jotka haittaavat ehdokasvaltion liittymisprosessia ja EU:n omia toimia alueella sekä voivat vaikuttaa etnisten ryhmien välisiin suhteisiin, alueen vakauteen ja talouden kehitykseen. Asiakirjassa kehotetaan asiasta vastaavia viranomaisia vahvistamaan tiedotusvälineiden riippumattomuutta ja vapautta kohtelemalla niitä kaikkia tasapuolisesti ja parantamalla niiden omistukseen liittyvää avoimuutta. Olen huolestunut siitä, että hallitus ja oppositiopuolueet eivät keskustele riittävästi keskenään ja että maassa vallitsee epäluottamuksen ja vastakkainasettelun yleinen ilmapiiri. On jatkettava oikeuslaitoksen uudistamista, jotta varmistetaan sen ammattimaisuus, tehokkuus ja riippumattomuus poliittisista paineista, laajennettava korruption torjuntaa sekä parannettava liiketoimintaympäristöä.

  Sandra Kalniete (PPE), kirjallinen. – (LV) EU:n laajentumisprosessi edistää tehokkaasti Balkanin rauhan-, vakautus- ja sovinnontekoprosessia. Makedonia on edistynyt huomattavasti valtion demokratisoinnissa, mikä johtuu suoraan poliittisesta tahdosta tulla eurooppalaisten kansojen perheen täysjäseneksi. Euroopan komissio on arvioinut tätä edistymistä ja kehottanut jo kahtena peräkkäisenä vuonna Eurooppa-neuvostoa käynnistämään liittymisneuvottelut Makedonian kanssa. Neuvosto ei ole myöskään tehnyt tätä päätöstä jo toisena peräkkäisenä vuonna. Tästä syystä syntyy sellainen vaikutelma, että kahdenväliset riidanaiheet, myös suhteet Kreikkaan, ovat yksi perusteettomista esteistä neuvottelujen aloittamiselle. Nämä kiistat eivät saa estää Makedonian liittymisprosessia etenkin, kun sen jatkaminen edistäisi vakautta ja lujittaisi Makedonian etnisten yhteisöjen välistä vuoropuhelua.

Makedonialla on tietenkin vielä paljon tehtävää, jotta se voi uudistaa valtiollisia ja oikeudellisia elimiä, torjua menestyksekkäästi järjestäytynyttä rikollisuutta ja korruptiota sekä kehittää demokraattista vuoropuhelua yhteiskunnassa. Uusi jäsenvaltio, myös Makedonia, hyväksytään EU:n jäseneksi tietenkin vain, jos kaikki edellytykset täyttyvät ja jos EU:n toimielimet ja jäsenvaltiot hyväksyvät jäsenyyden yksiselitteisesti. Nimenomaan tästä syystä on tärkeää aloittaa liittymisneuvotteluprosessi, joka aivan varmasti edistää myönteisiä muutoksia Makedoniassa ja koko alueella.

  Giovanni La Via (PPE), kirjallinen. – (IT) Parlamentin äänestettävänä ollut päätöslauselma entistä Jugoslavian tasavaltaa Makedoniaa koskevasta vuoden 2010 edistymiskertomuksesta hyväksyttiin suurella enemmistöllä ja useiden poliittisten ryhmien suostumuksella. Arvostan toimia, joita kyseinen valtio on toteuttanut päästäkseen lähemmäs EU:n normeja. Oikeuslaitoksen uudistus, korruption torjunta sekä julkishallinnon ja vankilajärjestelmän uudistaminen ovat esimerkkejä tärkeistä saavutuksista unionin säännöstön noudattamisessa. Yhtä paljon kehuja ansaitsevat paikallisen autonomian myöntäminen ja syrjinnän vastaisen lain hyväksyminen sekä sitoutuminen sukupuolten tasa-arvoon. Ongelmia aiheuttavat kuitenkin edelleen sananvapaus ja tiedotusvälineiden riippumattomuus. Huolta aiheuttavat lisäksi maan etnisten ryhmien välillä lisääntyvät jännitteet. Tästä syystä katson, että myönteisistä tuloksista huolimatta huomiota on kiinnitettävä edelleen erittäin arkaluonteiseen institutionaaliseen kysymykseen, joka pannaan nyt koetukselle. Lopuksi toivon, että EU:hun lähentymistä koskevaa prosessia tehostetaan toimilla, joiden tarkoituksena on poistaa vielä olemassa olevat erot.

  Monica Luisa Macovei (PPE), kirjallinen. – (EN) Kannatin äänestyksessä päätöslauselmaa, jossa tunnustetaan Makedonian edistyminen EU:hun yhdentymisen tiellä ja korostetaan jäljellä olevia tavoitteita, jotka on saavutettava sen kansalaisten eduksi. On tärkeää lähettää Makedonialle myönteinen viesti sen tulevaisuudesta Euroopan unionissa, jotta voidaan pitää yllä eurooppalaista vauhtia ja edistää jo aloitettua poliittista vuoropuhelua. Makedonian ja Kreikan välinen nimikiista on yksinomaan kahdenvälinen asia, joka ei saisi vaikeuttaa liittymisneuvottelujen aloittamista. Kreikan ja Makedonian välillä 13. syyskuuta 1995 tehdyssä väliaikaisessa sopimuksessa Kreikka sitä paitsi lupasi olla vastustamatta sitä, että Makedonia hakee kansainvälisten elinten jäsenyyttä. Tämä pätee myös EU:n ja Makedonian väliseen neuvotteluprosessiin. Esitin ulkoasiainvaliokunnassa tarkistuksia, jotka koskivat julkishallintoa, oikeusjärjestelmää ja korruption torjuntaa.

Julkishallinnon uudistamista koskevan kansallisen strategian hyväksyminen sekä vakautus- ja assosiaatiosopimuksen mukaisen alivaliokunnan perustaminen ovat myönteisiä toimia pyrittäessä varmistamaan julkishallinnon valmiudet ja ammattimaisuus. Korostan, että on äärimmäisen tärkeää yhtenäistää oikeuskäytäntöä ja julkaista kaikki tuomioistuinten päätökset, jotta oikeusjärjestelmä on ennakoitavissa ja kansalaiset luottavat siihen.

  David Martin (S&D), kirjallinen. – (EN) Äänestin Makedoniaa koskevan kertomuksen puolesta ja pidän myönteisinä jatkuvia pyrkimyksiä torjua korruptiota, mistä ovat osoituksena muun muassa Euroopan neuvoston lahjonnan vastaisen valtioiden ryhmän (GRECO) suositusten toisen kierroksen täytäntöönpano ja rikoslain muutosten voimaantulo. Kehotan viranomaisia jatkamaan korruption torjuntaa koskevan lainsäädännön täytäntöönpanoa sekä parantamaan oikeuslaitoksen riippumattomuutta, tehokkuutta ja resursseja. Korruptio on kuitenkin edelleen laajalle levinnyttä, ja kehotan tehostamaan toimia sen kitkemiseksi.

Korostan, että korruption torjuntaa koskeva lainsäädäntö, erityisesti puoluerahoitusta ja eturistiriitoja koskevat säännökset, on pantava täytäntöön tehokkaasti ja puolueettomasti. Muistutan, että tuomioistuinjärjestelmän on tärkeää toimia ilman poliittista puuttumista sen toimintaan, ja pidän myönteisinä pyrkimyksiä lisätä tuomioistuinjärjestelmän tehokkuutta ja avoimuutta. Mielestäni on tarpeen luoda syytteitä ja tuomioita koskeva täytäntöönpanon valvontakirjanpito, jonka avulla voidaan mitata edistymistä, ja vaadin yhtenäistämään oikeuskäytäntöä, jotta voidaan varmistaa ennakoitavissa oleva oikeusjärjestelmä ja julkinen luottamus siihen.

  Kyriakos Mavronikolas (S&D), kirjallinen. – (EL) Entisessä Jugoslavian tasavallassa Makedoniassa lehdistön ja oikeuslaitoksen riippumattomuuden loukkaaminen sekä Skopje 2014 -kaupunkisuunnitelman rikkominen ovat jokapäiväisiä asioita. Myös poliittinen vuoropuhelu on nyt loppunut. Jos ratkaisematta oleva nimikiista lisätään tähän valitettavaan sisäiseen ilmapiiriin, on selvää, että kyseisen valtion EU:hun liittymistä koskevat näkymät joutuvat kovalle koetukselle.

  Jean-Luc Mélenchon (GUE/NGL), kirjallinen. – (FR) Tässä päätöslauselmassa entistä Jugoslavian tasavaltaa Makedoniaa kehotetaan tekemään kaikkensa taloutensa ja sähkömarkkinoidensa vapauttamiseksi. Siinä opetetaan kyseiselle valtiolle demokratiaa ja jopa journalismia. Äänestin tätä surkeaa ja ylimielistä asiakirjaa vastaan.

  Nuno Melo (PPE), kirjallinen. – (PT) Entisellä Jugoslavian tasavallalla Makedonialla on ollut joitakin esteitä matkalla kohti EU:n jäsenyyttä. Matka on vielä pitkä, vaikka kyseinen valtio on edistynyt koko unionin säännöstön käyttöönotossa sekä toimielinten luotettavien rakenteiden ja parhaiden käytäntöjen toteuttamisessa. Tehtävää on vielä paljon, kuten kyseistä valtiota vaivannut poliittinen kriisi osoittaa.

  Andreas Mölzer (NI), kirjallinen. – (DE) Makedonia oli 9. huhtikuuta 2001 Länsi-Balkanin ensimmäinen valtio, joka allekirjoitti EU:n kanssa vakautus- ja assosiaatiosopimuksen. Vuodesta 2001 lähtien toteutettuja uudistuksia voidaan pitää myönteisinä monessakin mielessä. Oikeusalalla on otettu käyttöön säännöksiä, joilla taataan sekä riippumattomuus poliittisesta painostuksesta että tehokkuus. Lisäksi on myönteistä, että tuomioistuinjärjestelmän avoimuus on lisääntynyt etenkin useimpien tuomioistuinten rasitteena olevan asiaruuhkan purkamisessa. Kyseinen valtio näyttää myös edistyvän toimivaan markkinatalouteen siirtymisessä, mutta tehtävää on vielä paljon. Ainoastaan nimikiista Kreikan kanssa estää Makedonian liittymisen EU:hun, joten toivon, että se saadaan ratkaistua lähiaikoina. Äänestin kuitenkin tyhjää, koska jotkin kertomuksen kohdat ovat erittäin epätasapainoisia.

  Maria do Céu Patrão Neves (PPE), kirjallinen. – (PT) Äänestin entistä Jugoslavian tasavaltaa Makedoniaa koskevan vuoden 2010 edistymiskertomuksen puolesta. Entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian liittymisprosessissa on ollut huomattavia viivästyksiä maan poliittisesta ja sosioekonomisesta kehityksestä huolimatta. Toivon, että nykyiset erot ja alueelliset ongelmat saadaan poistettua Euroopan yhteisen edun vuoksi.

  Raül Romeva i Rueda (Verts/ALE), kirjallinen. – (EN) Äänestin puolesta. Päätöslauselmassa todetaan lähinnä, että Euroopan parlamentti yhtyy entistä Jugoslavian tasavaltaa Makedoniaa koskevaan vuoden 2010 edistymiskertomukseen sisältyvään komission arvioon ja pitää valitettavana, että neuvosto ei ole tehnyt päätöstä liittymisneuvottelujen käynnistämisestä huolimatta komission jo kahtena peräkkäisenä vuonna antamasta suosituksesta ja parlamentin aiemmista päätöslauselmista. Parlamentti on huolissaan nykyisestä poliittisesta tilanteesta, myös siitä, että oppositiopuolueet boikotoivat kansallista parlamenttia, sekä riskistä, että tämä kehitys voi vaikuttaa epäsuotuisasti maan EU:hun liittyviin tulevaisuudennäkymiin. Parlamentti toistaa neuvostolle aiemmin antamansa suosituksen liittymisneuvottelujen aloittamisesta välittömästi.

  Licia Ronzulli (PPE), kirjallinen. – (IT) Äänestin kertomuksen puolesta, koska nyt on nähdäkseni aika aloittaa todelliset ja asianmukaiset liittymisneuvottelut entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian kanssa. Sen jälkeen, kun Eurooppa-neuvosto myönsi sille 16. joulukuuta 2005 EU:n ehdokasvaltion aseman, asiassa ei ole oikeastaan tapahtunut merkittävää edistystä. Tämä johtuu ennen kaikkea entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian useista ongelmista, jotka liittyvät erityisesti siihen, että oppositiopuolueet boikotoivat kansallista parlamenttia. Tämä ja muut ongelmat, kuten vapaiden ja riippumattomien tiedotusvälineiden toteutuminen, jota pidetään vakaan demokratian kehittymisen edellytyksenä, on selvitettävä mahdollisimman nopeasti, jotta molemmat osapuolet voivat taas palata EU:n itälaajentumisen tielle.

  Nikolaos Salavrakos (EFD), kirjallinen. – (EL) Äänestin kertomusta vastaan, sillä kuten totesin aiemmin täysistunnossa, tätä päätöslauselmaesitystä ei voida mielestäni pitää uskottavana, koska Sunday Times -lehdessä esitettiin 20. maaliskuuta vakavia syytöksiä mahdollisesti syyttömyysolettamaa nauttivaa Zoran Thaleria vastaan, joka alun perin jätti käsiteltäväksi tämän asiakirjan, josta ulkoasiainvaliokunta äänesti 16. maaliskuuta ennen häntä vastaan esitettyjä paljastuksia, ja koska päätöslauselmalle on nimitetty uusi laatija. Parlamentin rehellisyyden ja uskottavuuden kannalta olisi mielestäni väärin äänestää tästä päätöslauselmaesityksestä, ennen kuin tutkintojen tulokset julkaistaan sovittelumenettelyn aloittamisen jälkeen.

Päätöslauselmaesitys B7-0256/2011 (Norsunluurannikon tilanne)

  Luís Paulo Alves (S&D), kirjallinen. – (PT) Kannatan tätä päätöslauselmaa, koska Norsunluurannikon kriisitilanne on saatava pikaisesti loppumaan, sillä sen vuoksi on jo menehtynyt paljon ihmisiä. Kansainvälinen yhteisö tunnustaa Alassane Ouattaran demokraattisen voiton, ja sen on nyt kaksinkertaistettava toimensa, jotta se voi auttaa häntä ottamaan vallan rauhanomaisesti. Koska tämä on vakava tilanne, joka paitsi vaarantaa kansan vaaleissa tekemät legitiimit valinnat myös vaikuttaa ihmisoikeuksien loukkaamiseen, EU:n on toimittava diplomaattisesti ja hyödynnettävä kaikkia käytössään olevia keinoja, jotta se voi auttaa palauttamaan tilanteen normaaliksi ja ennen kaikkea estämään uudet kuolemat.

  Zigmantas Balčytis (S&D), kirjallinen. – (LT) Äänestin päätöslauselman puolesta, koska viimeisten neljän kuukauden aikana Norsunluurannikko on syöksynyt vakavaan poliittiseen kriisiin, kun virassa ollut presidentti Laurent Gbagbo on kieltäytynyt luovuttamasta valtaa lailliselle presidentille Alassane Ouattaralle, vaikka tämä voitti marraskuussa 2010 pidetyt presidentinvaalit ja kansainvälinen yhteisö on tunnustanut hänet presidentiksi YK:n vahvistettua vaalituloksen. YK:n mukaan Norsunluurannikolla on joulukuun 2010 jälkeen saanut surmansa satoja ihmisiä, ja uhrien todellinen määrä on todennäköisesti paljon suurempi, koska maan sisäosien väkivallasta ei aina kerrota lehdissä. YK:n rauhanturvaajiin ja elimiin kohdistetaan tarkoituksella iskuja. Olen samaa mieltä siitä, että nyt tarvitaan pikaisia poliittisia toimia Norsunluurannikon humanitaarisen tilanteen käsittelemiseksi ja uuden muuttoliikekriisin välttämiseksi alueella. Komission ja jäsenvaltioiden on koordinoitava toimiaan muiden kansainvälisten avunantajien kanssa, jotta voidaan vastata Norsunluurannikon ja sen naapurimaiden väestön kiireellisiin tarpeisiin. Kannatan YK:n turvallisuusneuvoston, Afrikan unionin ja EU:n neuvoston hyväksymiä kohdennettuja lisäpakotteita, joita ovat esimerkiksi viisumikielto ja varojen jäädyttäminen ja joita sovelletaan kaikkiin henkilöihin ja elimiin, jotka vastustavat presidentin valtaa. Kannatan myös sitä, että näitä pakotteita on sovellettava siihen saakka, kunnes lailliset viranomaiset palaavat valtaan.

  Maria da Graça Carvalho (PPE), kirjallinen. – (PT) Tuomitsen jyrkästi entisen presidentin Gbagbon ja hänen tukijoidensa yritykset ohittaa Norsunluurannikon kansan tahto väkivalloin ja minäkin kehotan Laurent Gbagboa luopumaan vallasta välittömästi. On valitettavaa, että Norsunluurannikon kansa on joutunut maksamaan näin kovan hinnan sen varmistamisesta, että sen marraskuussa 2010 järjestetyissä presidentinvaaleissa ilmaisemaa demokraattista tahtoa kunnioitetaan. Tuen täysin presidentti Ouattaraa, hänen hallitustaan ja Norsunluurannikon kansaa sovinnonteossa, elpymisessä ja kestävässä kehityksessä. Vaadin aloittamaan neuvottelut, jotta järjestys, rauha, vakaus ja turvallisuus voidaan palauttaa tähän maahan, jolla on vaikea tehtävä kansallisen jälleenyhdistymisen edistämisessä.

  Edite Estrela (S&D), kirjallinen. – (PT) Äänestin Norsunluurannikon tilannetta koskevan päätöslauselman puolesta. Siinä tuomitaan entisen presidentin Gbagbon väkivaltaiset vallankaappausyritykset ja korostetaan, että hänen on luovutettava valta välittömästi demokraattisesti valitulle presidentille Ouattaralle, jotta maahan saadaan palautettua rauha ja demokratia.

  Diogo Feio (PPE), kirjallinen. – (PT) Félix Houphouët-Boignyn suuresta visiosta huolimatta Norsunluurannikko on nykyään Laurent Gbagbon ja Alassane Ouattaran välisen konfliktin runtelema valtio, ja tämä tilanne uhkaa jatkua loputtomiin. Norsunluurannikon kansalaiset ovat huolissaan ja kauhuissaan näiden eripuraisten joukkojen etenemisestä ja pelkäävät maan turvallisuuden ja vakauden järkkyvän entisestään. Norsunluurannikko on taas yksi esimerkki jatkuvien diktatuurien aiheuttamasta vaarasta. Ne jättävät jälkeensä institutionaalisen tyhjiön sekä demokraattisten käytäntöjen ja vapauksien puutteen.

  José Manuel Fernandes (PPE), kirjallinen. – (PT) Koko olemassaolonsa ajan näyttämänsä esimerkin mukaisesti Euroopan unionilla on historiallinen velvollisuus vastustaa kaikkia ihmisoikeusloukkauksia sekä edistää kansojen itsemääräämisoikeuden kunnioittamista julkisen tuomitsemisen ja kehittämisohjelmien avulla. Norsunluurannikolla on viime aikoina tapahtunut väkivaltaisuuksia ja verilöylyjä, sillä kaikki eivät hyväksy siellä demokratisoitumisprosessia. Parlamentti on antanut useita päätöslauselmia kyseisen valtion poliittisesta tilanteesta, erityisesti 16. joulukuuta 2010. Muut EU:n ja kansainväliset toimielimet, kuten YK:n turvallisuusneuvosto ja Länsi-Afrikan talousyhteisön (ECOWAS) valtioiden ja hallitusten päämiesten muodostama viranomainen, ovat tuominneet ihmisoikeusloukkaukset, joihin syrjäytetty presidentti Gbagbo on syyllistynyt Norsunluurannikolla sen jälkeen, kun YK:n vahvistamaa vaalitulosta ei hyväksytty. Tämä on synnyttänyt maassa väkivallan aallon, jossa satoja ihmisiä on menehtynyt ja noin miljoona on joutunut pakolaiseksi. Hyväksyn siksi päätöslauselmaesityksessä ehdotetut toimet ja äänestän sen puolesta, koska parlamentin on mielestäni kannatettava ulkopolitiikkaa, joka perustuu arvoihin eikä pelkästään taloudellisiin etuihin.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Emme äänestäneet päätöslauselman puolesta ja olemme edelleen huolissamme humanitaariseksi kriisiksi muuttuneesta Norsunluurannikon sotatilanteesta, talouden lamaantumisesta ja sen kansaan kohdistuvasta laajasta väkivallasta.

Tiedämme, että Norsunluurannikon vakava tilanne on seurausta pitkäaikaisista ongelmista, erityisesti köyhyydestä ja sosiaalisesta epätasa-arvosta, jotka johtuvat puolestaan aiemmasta kolonialismista tai IMF:n vuosien ajan määräämistä rakennesopeutusohjelmista.

Nämä vaalien jälkeiset neljä kurjaa kuukautta ovat osoittaneet, miten valitettavaa on, ettei kansainvälinen yhteisö, myöskään EU, ole hyödyntänyt tarpeeksi diplomaattisia kanavia, jotta tähän kriisiin löydettäisiin rauhanomainen poliittinen ratkaisu. Ranskan rooli on erityisen valitettava, koska se on kannattanut sotilaallista väliintuloa diplomaattisten kanavien käytön sijaan.

Vaadimme siksi, että sota ja kaikkien osapuolten harjoittama väkivalta lopetetaan, ja kehotamme EU:ta toimimaan tämän mukaisesti.

  Bruno Gollnisch (NI), kirjallinen. – (FR) Tämä päätöslauselma on varsinainen petkutuksen mestarinäyte. On hämmästyttävää, ettei siinä viitata missään vaiheessa kielteiseen sävyyn Alassane Ouattaran leiriin, jonka julmuuksia Yhdistyneet Kansakunnat on todistamassa tapahtumapaikalla. On kuitenkin totta, että Alassane Ouattara, Norsunluurannikon ulkopuolelta kotoisin oleva, kansainvälisessä valuuttarahastossa (IMF) Washingtonissa koulutettu muslimi, saa epäilemättä tukenne. Päätöslauselmassa ylistetään YK:n Norsunluurannikon operaation (ONUCI) toimintaa taivaisiin, vaikka YK joutui pyytämään Ranskalta apua operaationsa turvaamisessa ja erityisesti ulkomaalaisten suojelun varmistamisessa.

Mikä hieno osoitus tehokkuudesta ja hyödyllisyydestä! Kiinnitätte jatkuvasti huomiota siihen, että vaalitulosta varmasti noudatetaan, mutta teidän kannattaisi kiinnittää yhtä lailla huomiota siihen, että Euroopan valtiot torjuvat ehdottamanne perussopimukset. Tuette todellakin vain teille sopivia tuloksia. Tällaista lyhytnäköistä, mustavalkoista lähestymistapaa ei voida kannattaa, eikä myöskään päätöslauselmaa, jossa tiedetään vielä vähemmän kuin eurooppalaisissa sanomalehtiartikkeleissa, joihin se näyttää perustuvan.

  Juozas Imbrasas (EFD), kirjallinen. – (LT) Äänestin tämän asiakirjan puolesta, koska viimeisten neljän kuukauden aikana Norsunluurannikko on syöksynyt vakavaan poliittiseen kriisiin, kun virassa ollut presidentti Laurent Gbagbo on kieltäytynyt luovuttamasta valtaa lailliselle presidentille Alassane Ouattaralle, vaikka tämä voitti marraskuussa 2010 pidetyt presidentinvaalit ja kansainvälinen yhteisö on tunnustanut hänet presidentiksi YK:n vahvistettua vaalituloksen. Kaikki diplomaattiset ponnistelut rauhanomaisen ratkaisun löytämiseksi vaalien jälkeiseen poliittiseen umpikujaan ja myös Afrikan unionin, Länsi-Afrikan talousyhteisön (ECOWAS) ja Etelä-Afrikan presidentin ponnistelut ovat epäonnistuneet. Helmikuun puolivälin jälkeen taistelut ovat kiihtyneet sekä pääkaupungissa että maan länsiosissa, ja hälyttävien kertomusten mukaan siviiliväestöä vastaan on yhä useammin käytetty raskasta tykistöä. Norsunluurannikolla on esiintynyt julmuuksia, kuten seksuaalista väkivaltaa, tahdonvastaisia katoamisia ja laittomia teloituksia sekä kohtuutonta ja summittaista voimankäyttöä siviiliväestöä kohtaan, jotka ovat rikoksia ihmisyyttä vastaan. Parlamentti kehottaa siksi presidentti Ouattaraa edistämään rauhaa ja kansallista sovintoa.

  Giovanni La Via (PPE), kirjallinen. – (IT) Norsunluurannikkoa jo usean kuukauden ajan vavisuttanut vakava poliittinen ja institutionaalinen kriisi on synnyttänyt väkivallan aallon, jolle ei näy loppua. Tuomitsen voimakkaasti sen, että entinen presidentti Gbagbo pyrkii väkivaltaisesti kumoamaan legitiimin vaalituloksen, jonka perusteella hän hävisi Alassane Ouattaralle. Norsunluurannikko on muutaman kuukauden ajan ollut syrjäytyvän presidentin ja kansan välisen urbaanin sissisodan näyttämönä. Etenkin tällaisissa tilanteissa, joissa perusihmisoikeudet ja demokratian perimmäinen ajatus vaarantuvat vakavasti, Euroopan on mielestäni tuotava äänensä selkeästi kuuluviin tuomitsemalla tällaiset teot sekä osoittamalla voimakasta paheksuntaa ja närkästystä.

  David Martin (S&D), kirjallinen. – (EN) Kannatan päätöslauselmaa, jossa kaikkia Norsunluurannikon poliittisia voimia kehotetaan kunnioittamaan kansan tahtoa, jonka vapaan ilmentymän osoittavat 28. marraskuuta 2010 pidettyjen presidentinvaalien tulokset, jotka CEI on julkistanut ja YK:n pääsihteerin erityisedustaja vahvistanut ja joiden mukaisesti Allassane Dramane Outtara on tunnustettu Norsunluurannikon uudeksi presidentiksi. Päätöslauselmassa pyydetään kaikkia Norsunluurannikon puolueita erityisesti pidättäytymään kaikenlaisesta laittomasta pakottamisesta ja ihmisoikeuksien loukkauksista sekä ehkäisemään niiden tapahtumisen ja suojelemaan siviilejä niiltä.

Päätöslauselmassa myös tuomitaan painavin sanoin entisen presidentin Gbagbon ja hänen kannattajiensa pyrkimykset ohittaa väkivalloin Norsunluurannikon kansan tahto ja heikentää vaaliprosessin rehellisyyttä. Siinä korostetaan tässä yhteydessä, että kaikkien osapuolten, myös hävinneen ehdokkaan, on kunnioitettava tinkimättä demokraattisten vaalien tuloksia, ja painotetaan, että näiden tulosten mitätöiminen vaarantaisi sekä rauhaa että Norsunluurannikon vakautta entistä vakavammin.

  Nuno Melo (PPE), kirjallinen. – (PT) Demokratian kunnioittaminen on EU:n luovuttamaton periaate. Meidän on siksi tuomittava Norsunluurannikon tapahtumat voimakkaasti. Ei ole hyväksyttävää, että Laurent Gbagbo kohdistaa Norsunluurannikolla väkivaltaa siviileihin hävittyään vaalit. Hänen on erottava ja luovuttava vallasta välittömästi. Syylliset eivät saa jäädä ilman rangaistusta, ja meidän on tehtävä kaikkemme siviiliväestöön kohdistuneisiin rikoksiin syyllistyneiden selvittämiseksi ja syytteeseen asettamiseksi tarvittaessa myös kansainvälisellä tasolla, ja EU voi tässä yhteydessä antaa tarvittavaa tukea tutkinnoissa.

  Andreas Mölzer (NI), kirjallinen. – (DE) Norsunluurannikon vaalituloksen perusteella demokraattisesti virasta pois valittu presidentti Gbagbo ei ollut valmis hyväksymään syrjäytystään. Sekä neuvotteluyrityksissä että kansainvälisessä kritiikissä epäonnistuttiin, ja seurauksena oli kriisi, jossa tapahtuu väkivaltaisia yhteenottoja. On tärkeää jatkaa kansainvälistä painostusta esimerkiksi tuomitsemalla ihmisoikeuksien ja kansainvälisen humanitaarisen lainsäädännön loukkaukset mahdollisimman jyrkästi sekä määräämällä pakotteita.

Aivan yhtä tärkeitä ovat siepattuja siviilejä koskevat toimet. Heidän joukossaan on myös EU:n kansalaisia. Tässä päätöslauselmassa tarkastellaan kuitenkin ainoastaan syrjäytetyn presidentin Laurent Gbagbon joukkojen tekemiä julmuuksia, mutta ei vasta valitun presidentti Ouattaran joukkoja vastaan esitettyjä syytteitä. Väkivallantekojen yhteydessä ei saa tehdä eroa siinä, kuka niihin on syyllistynyt.

  Franz Obermayr (NI), kirjallinen. – (DE) EU:n on tuomittava mahdollisimman voimakkaasti vakavat ihmisoikeusloukkaukset ja väkivallanteot, joihin syrjäytetty presidentti Gbagbo on syyllistynyt. Jos kansainvälistä humanitaarista lainsäädäntöä rikotaan edelleen, on määrättävä konkreettisia pakotteita. On kuitenkin tärkeää myös määrätä rangaistus molempien osapuolten väkivaltarikoksista, siis myös niistä, joista uutta presidenttiä Ouattaraa syytetään. Väkivaltaisten hyökkäysten uhrien kannalta on nimittäin merkityksetöntä, mistä väkivalta on lähtöisin. Tästä syystä päätöslauselma on mielestäni liian yksipuolinen.

  Maria do Céu Patrão Neves (PPE), kirjallinen. – (PT) Kun otetaan huomioon poliittinen kriisi ja sen vakavat sosiaaliset vaikutukset, joista kyseinen valtio kärsii, minusta on ilahduttavaa, että EU ja komission jäsen Georgieva ovat sitoutuneet auttamaan tämän humanitaarisen kriisin ratkaisemisessa.

  Raül Romeva i Rueda (Verts/ALE), kirjallinen. – (EN) Äänestin puolesta. Yhdyn niihin, jotka 1. pitävät valitettavana sitä, että vaalien jälkeistä poliittista umpikujaa ei ole ratkaistu rauhanomaisesti, sekä sitä, että diplomaattiset ponnistelut ratkaisun löytämiseksi ovat epäonnistuneet, 2. tuomitsevat traagiset ihmishenkien menetykset ja omaisuuden tuhoamisen vaalien jälkeisen väkivallan aikana sekä kehottavat Gbagboa ja Ouattaraa varmistamaan ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion periaatteiden kunnioittamisen ja 3. kehottavat Ouattaraa ja Gbagboa kantamaan vastuunsa, jotta voidaan ehkäistä väkivaltaa maassa ja estää kostotoimet taistelujen jälkeen, sekä osoittamaan sitoutumisensa rauhanomaiseen ja demokraattiseen vallansiirtoon.

  Licia Ronzulli (PPE), kirjallinen. – (IT) Viimeisten neljän kuukauden aikana Norsunluurannikko on syöksynyt vakavaan poliittiseen kriisiin. Koska virassa ollut presidentti Laurent Gbagbo on kieltäytynyt luovuttamasta valtaa marraskuussa 2010 pidetyt presidentinvaalit voittaneelle Alassane Ouattaralle, koko maassa on puhjennut väkivallan kierre, joka ei näytä laantuvan. Helmikuun puolivälin jälkeen taistelut ovat kiihtyneet sekä pääkaupungissa että maan länsiosassa, ja kuulemme jatkuvasti hälyttäviä uutisia, joiden mukaan siviiliväestöä vastaan on yhä useammin käytetty raskasta tykistöä. Kansainvälisen yhteisön diplomaattiset ponnistelut ovat olleet toistaiseksi tuloksettomia, vaikka Yhdistyneet Kansakunnat on vahvistanut vaalituloksen. On aika tuomita entisen presidentin Gbagbon ja hänen tukijoidensa yritykset ohittaa Norsunluurannikon kansan tahto väkivalloin. Laurent Gbagbon on erottava välittömästi ja luovutettava valta laillisesti valitulle presidentille Alassane Ouattaralle.

  Michèle Striffler (PPE), kirjallinen. – (FR) Viimeisten neljän kuukauden aikana Norsunluurannikko on syöksynyt vakavaan poliittiseen kriisiin, kun entinen presidentti Laurent Gbagbo on kieltäytynyt luovuttamasta valtaa lailliselle presidentille Alassane Ouattaralle. Tällä tilanteella on erityisen tuhoisia humanitaarisia vaikutuksia. Vaalien jälkeisten väkivaltaisuuksien vuoksi yli miljoona ihmistä on joutunut siirtymään maan sisällä tai lähtemään pakolaiseksi. Lisäksi tämä valtava pakolaistulva voi laukaista uudelleen alueella selvästi kytevät jännitteet. Tämä kriisi saattaa siksi jatkua. Kannatan komission päätöstä viisinkertaistaa humanitaarinen apu, jolloin EU:n apu on 30 miljoonaa euroa, mutta Euroopan unionin on tärkeää pyrkiä kaikin keinoin auttamaan kaikkein heikoimmassa asemassa olevia väestöryhmiä ja seuraamaan niiden muuttuvia tarpeita.

  Dominique Vlasto (PPE), kirjallinen. – (FR) Kannatin innokkaasti tätä päätöslauselmaa, jossa tuomitaan selkeästi julmuudet, joita Norsunluurannikon entiselle presidentille Laurent Gbagbolle uskolliset aseistetut ryhmät ovat tehneet siviiliväestölle. Konflikti olisi ollut parasta lopettaa diplomaattisin keinoin, mutta Abidjaniin levinneet laajat väkivaltaisuudet ja syrjäytetyn presidentin tinkimätön, itsetuhoinen asenne edellyttivät YK:n väliintuloa, jotta voidaan suojella siviilejä ja auttaa laillista presidenttiä Alassane Ouattaraa ottamaan vallan. Päätöslauselmassa kannatetaan siksi Ranskan joukkojen osallistumista YK:n valvonnassa. Tämä edistää lainsäädännön täytäntöönpanoa ja vaalituloksen noudattamista sekä auttaa suojelemaan siviilien ja eurooppalaisten henkeä. Kun oikeusvaltion periaatteet on palautettu, Norsunluurannikon laillisten viranomaisten on kansainvälisen yhteisön tuella varmistettava, että Norsunluurannikon taannoiset presidentinvaalit hävinnyt ehdokas Laurent Gbagbo ja kaikki ihmisoikeusloukkauksista epäillyt virkamiehet joutuvat oikeuteen tekojensa vuoksi. Lopuksi totean, että EU:n on mielestäni edelleen pidettävä lupauksensa ja tarjottava Norsunluurannikolle tukea pitkällä aikavälillä, jotta se voi auttaa kyseistä valtiota kansallisessa sovinnonteossa, jälleenrakennuksessa ja maan vakauttamisessa.

Päätöslauselmaesitys B7-0198/2011 (Euroopan naapuruuspolitiikan uudelleentarkastelu – itäinen ulottuvuus)

  Luís Paulo Alves (S&D), kirjallinen. – (PT) Äänestän päätöslauselman puolesta, koska siihen sisältyy tärkeitä tavoitteita, kuten viisumipakon poistaminen, vapaakauppasopimukset, yhteydet kansalaisyhteiskuntaan ja voimankäytöstä pidättyminen EU:n osallistuessa konflikteihin sekä itsemääräämisoikeus ja alueellinen koskemattomuus.

  Zigmantas Balčytis (S&D), kirjallinen. – (LT) Siitä lähtien, kun Euroopan naapuruuspolitiikka aloitettiin vuonna 2004, se on edistänyt EU:n ja kumppanimaiden suhteiden lujittumista. Itäinen kumppanuus on mielekäs poliittinen kehys, jonka puitteissa voidaan syventää yhteiseen vastuuseen ja vastuunottoon perustuvia suhteita kumppanimaihin. Itäisen kumppanuuden painopisteitä ovat demokratian kehittäminen, hyvä hallinto ja vakaus, taloudellinen yhdentyminen ja lähentyminen EU:n politiikan kanssa etenkin ympäristön, ilmastonmuutoksen ja energiavarmuuden yhteydessä. Euroopan naapuruuspolitiikan toteuttamisessa on joitakin esteitä, minkä vuoksi sen uudelleentarkasteluun on sisällyttävä selvästi määriteltyjä ensisijaisia toimia sekä selkeitä vertailukriteerejä ja edistymiseen perustuvaa eriyttämistä. Euroopan naapuruuspolitiikan on vastedeskin perustuttava demokratian ja oikeusvaltion periaatteisiin sekä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamiseen, ja siinä on tuettava lähimpien kumppaniemme poliittisia, sosiaalisia ja taloudellisia uudistuksia.

  Elena Băsescu (PPE), kirjallinen. – (RO) Kannatin komission ja neuvoston aloitetta Euroopan naapuruuspolitiikan itäisen ulottuvuuden uudelleentarkastelusta. Tämä politiikka on tuottanut tuloksia joustavuutensa ansiosta, ja sitä on nyt mukautettava Euroopan uusiin realiteetteihin. Nimenomaan tästä syystä siinä on otettava aiempaa paremmin huomioon kunkin ohjelmaan sisältyvän valtion erityisolot.

Kaikkein tärkein näkökohta olisi mielestäni oltava kumppanivaltioiden sitoumus eikä maantieteellinen sijainti. Ihmiset ovat kuitenkin tärkeimmässä asemassa, kun valtiossa toteutetaan uudistuksia. Idässä ja etelässä sijaitsevilla valtioilla on oltava samat mahdollisuudet, minkä vuoksi naapuruuspolitiikkaa on tasapainotettava uudelleen. Myös entisten neuvostovaltioiden on tehtävä yhteistyötä EU:n kanssa, ja myös Joe Biden kannatti tätä näkemystä vieraillessaan taannoin Chişinăussa. Haluan huomauttaa, että Moldovan tasavalta on itäisen kumppanuuden johtava uudistusten toteuttaja.

  Vilija Blinkevičiūtė (S&D), kirjallinen. – (LT) Äänestin päätöslauselman puolesta, koska Euroopan naapuruuspolitiikan itäisen ulottuvuuden uudelleentarkasteluun sisältyviä keskeisiä tavoitteita ovat muun muassa demokraattiset prosessit, hyvä hallinto ja vakaus, taloudellinen yhdentyminen ja lähentyminen EU:n politiikan kanssa, ympäristö, ilmastonmuutos sekä energiavarmuus. Euroopan parlamentti katsoo, että EU:n olisi asetettava erityisesti oikeuslaitoksen ja poliisin korruption torjuminen keskeiseksi tavoitteeksi kehittäessään suhteitaan itäisiin kumppanimaihin. Lisäksi on tehostettava toimia, joilla torjutaan järjestäytyneen rikollisuuden kansainvälisiä verkostoja, sekä lisättävä poliisiyhteistyötä ja oikeudellista yhteistyötä EU:n toimivaltaisten virastojen kanssa. On erittäin tärkeää, että kansalaisjärjestöt jatkavat aktiivisesti työtään etenkin ihmisoikeuksien alalla ja että ne edistävät demokraattisia prosesseja ja varmistavat tiedotusvälineiden vapauden. Korostan, että ilmaisunvapaus sekä tiedotusvälineiden – myös internetin – vapaus ja riippumattomuus ovat tärkeitä demokratioiden kehityksen kannalta. Painotan myös ammattiliittojen ja sosiaalisen vuoropuhelun merkitystä osana itäisten kumppanien demokraattista kehitystä.

  Cristian Silviu Buşoi (ALDE), kirjallinen. – (RO) Euroopan naapuruuspolitiikkaa koskevissa komission kertomuksissa tarkastellaan paitsi hyvän naapuruuspolitiikan todellisia hyötyjä myös sen haasteita. Euroopan naapuruuspolitiikkaa on tarkasteltava uudelleen, ja on omaksuttava erilainen lähestymistapa siinä, miten Euroopan unionin reagoi naapurivaltioiden edistymiseen sosiaalis-taloudellisten uudistusten toteuttamisessa, antamalla niille taloudellista ja poliittista tukea sekä mukauttamalla tuki kunkin valtion erityistarpeisiin.

Itäinen kumppanuus tarjoaa poliittisen kehyksen, jonka puitteissa voidaan lujittaa EU:n ja sen itäisten kumppanien välisiä suhteita sekä jatkaa sosiaalis-taloudellisia uudistuksia kumppanivaltioissa.

Kunkin valtion edistymisen arvioinnissa on käytettävä vertailevaa analyysia, joka perustuu etukäteen määriteltyihin kriteereihin, mutta kunkin valtion erityispiirteet on otettava huomioon. "Mahdollisuus osallistua Euroopan yhdentymiskehitykseen muun muassa Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 49 artiklan nojalla" voisi olla näissä maissa toteutettavien uudistusten liikkeellepanevana voimana. Parlamentilla on oltava merkittävä asema sekä arviointiperusteiden laadinnassa että vapauden ja demokratian vahvistamisessa naapuruuspolitiikan kumppanimaissa.

  Mário David (PPE), kirjallinen. – (PT) Haluan aluksi kiittää kollegaani Siwieciä erinomaisesta työskentelystä ja yhteistyöstä tai pikemminkin ajatusten yhdistämisestä käsitellessämme Euroopan naapuruuspolitiikan uudelleentarkastelua koskevaa yleistä periaatetta. Sen lisäksi, mitä olen jo todennut laatimastani eteläistä ulottuvuutta koskevasta päätöslauselmasta, haluan korostaa, että Euroopan naapuruuspolitiikan molemmissa ulottuvuuksissa on suosittava tulevaisuudessa ruohonjuuritasolta lähtevää tarkastelutapaa, sekä painottaa, että paikallisyhteisöt ja kansalaisyhteiskunta on otettava mukaan aiempaa paremmin, jos halutaan varmistaa, että EU toteuttaa naapuruuspolitiikkaansa mahdollisimman tehokkaasti. Lisäksi toivon, ettei EU pyri lyhytaikaiseen vakauteen kansalaisten etujen kustannuksella ja tinkimällä kansalaisten sekä heidän yksilöllisen ja kollektiivisen vapautensa jatkuvasta puolustamisesta, jossa keskitytään erityisesti naisten oikeuksiin, kuten totesin puheessani. Olen valtavan tyytyväinen näissä kahdessa asiakirjassa saavutettuihin tuloksiin, mutta minusta on valitettavaa, etteivät parlamentti ja komissio ole hyödyntäneet tätä mahdollisuutta täysimääräisesti erottaakseen Euroopan naapuruuspolitiikan itäiset kumppanivaltiot kerrankin niistä valtioista, joista mahdollisesti tulee EU:n naapuruuspolitiikan eteläisiä kumppanivaltioita.

  Diogo Feio (PPE), kirjallinen. – (PT) Euroopan naapuruuspolitiikan itäistä ulottuvuutta koskevan päätöslauselman tavoitteena on suositella, että Euroopan naapuruuspolitiikan seuraavassa strategisessa uudelleentarkastelussa vahvistetaan valtioiden eriyttämistä sen perusteella, johtavatko niiden tavoitteet ja sitoumukset todelliseen edistymiseen ja konkreettisiin toimiin. Kunkin kumppanin erityispiirteet sekä niiden tavoitteet ja mahdollisuudet on otettava huomioon. Eurooppalaiset perusarvot, kuten demokratia, oikeusvaltion periaate, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittaminen, oikeuslaitoksen riippumattomuus sekä korruption torjuminen, ovat Euroopan naapuruuspolitiikan perustana, ja niiden olisi säilyttävä tärkeimpinä perusteina arvioitaessa itäisten kumppanien edistymistä. Lehdistönvapauden ja korruption torjunnan on oltava EU:n ensisijaisina tavoitteina sen rakentaessa suhteita kyseisten valtioiden kanssa, ja tämä on otettava huomioon toimielinten kehittämistä koskevissa yleisissä puitteissa.

  José Manuel Fernandes (PPE), kirjallinen. – (PT) EU:n tavoitteet ovat hyvin laajat, ja ne perustuvat unionin laajentumiseen naapurivaltioihin, jotta voidaan luoda laaja alue ihmisten ja tavaroiden vapaata liikkumista varten. Näissä oloissa EU:n naapuruuspolitiikalla on erittäin tärkeä rooli unionin kehitystä ja kasvua koskevassa strategiassa. Tässä tarkoituksessa on hyväksytty useita välineitä ja päätöslauselmia, joita ovat erityisesti eurooppalainen naapuruuden ja kumppanuuden väline (ENPI) sekä yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan liittyvät ratkaisevat valinnat. Olen siksi iloinen, että parlamentti hyväksyi tämän asiakirjan ja ehdotetut toimet, erityisesti rahoituksen vahvistamisen ja eri alojen yhteistyön sekä toisen itäisen kumppanuuden huippukokouksen järjestäminen vuoden 2011 toisella puoliskolla. Haluan huomauttaa, että EU:n on tehostettava vuoropuheluaan kyseisten valtioiden kansalaisjärjestöjen kanssa, edistettävä vapaata kauppaa ja vakautta, kannustettava jakamaan kokemuksia ja liikkumaan jäsenvaltioiden ja kyseisten valtioiden välillä sekä myötävaikutettava monenväliseen vuoropuheluun.

  Juozas Imbrasas (EFD), kirjallinen. – (LT) Äänestin päätöslauselman puolesta, koska Euroopan naapuruuspolitiikan itäisen ulottuvuuden uudelleentarkasteluun sisältyy perustavoitteita, joita ovat muun muassa demokratia, oikeusvaltion periaate, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittaminen, markkinatalous, kestävä kehitys ja hyvä hallintotapa. Siinä korostetaan, että Euroopan naapuruuspolitiikka tarjoaa edelleen tarkoituksenmukaisen viitekehyksen, jonka puitteissa voidaan syventää ja lujittaa suhteita lähimpiin kumppaneihin siten, että tuetaan näitä poliittisten, sosiaalisten ja taloudellisten uudistusten toteutuksessa, sekä painotetaan, että on tärkeää säilyttää yhteisen vastuunkannon periaate ohjelmien ja toimien suunnittelussa ja toteutuksessa. Itäinen kumppanuus on käynnistetty Euroopan naapuruuspolitiikan itäistä ulottuvuutta edistävänä poliittisena viitekehyksenä, jolla pyritään syventämään ja lujittamaan EU:n ja sen itäisten naapureiden suhteita siten, että edistetään poliittista assosiaatiota, taloudellista integraatiota ja lainsäädännöllistä lähentymistä ja samalla tuetaan kumppanivaltioiden poliittisia ja sosiaalis-taloudellisia uudistuksia. Korostan, että taloudellisia uudistuksia on tehtävä rinnan poliittisten uudistusten kanssa ja että hyvää hallintoa voidaan saada aikaan vain demokraattisiin instituutioihin perustuvan avoimen päätöksenteon avulla. On erityisen tärkeää edelleen edistää alueellista yhteistyötä Mustanmeren alueella sekä tehostaa EU:n Mustanmeren alueen toimia erityisesti käynnistämällä kattava Mustaamerta koskeva EU:n strategia ja varmistamalla sen tehokkaan täytäntöönpanon edellyttämät taloudelliset ja henkilövoimavarat.

  Cătălin Sorin Ivan (S&D), kirjallinen. – (EN) Olen aina edistänyt Euroopan unionin itäistä naapuruuspolitiikkaa, mikä näkyy aiemmissa toimissani. Kannatan Euroopan naapuruuspolitiikan uudelleentarkastelua lähinnä siksi, että se auttaa oleellisesti varmistamaan, että ihmisoikeudet ja poliittiset periaatteet sisällytetään selkeämmin kolmansien maiden poliittisen tilanteen analysointiin. Se korostaa ihmisoikeuksien ja demokratian myönteistä kehitystä joissakin kumppanivaltioissa ja kielteistä kehitystä joissakin toisissa valtioissa, etenkin Valko-Venäjällä. Tärkeää on mielestäni myös se, että naapuruuspolitiikassa kiinnitetään erityishuomiota opiskelijoiden, korkeakoulujen henkilöstön, tutkijoiden ja liikemiesten liikkuvuuteen siten, että varmistetaan riittävien resurssien saatavuus sekä lisätään nykyisiä apurahaohjelmia. Kaikkien edellä mainittujen seikkojen vuoksi kannatan Euroopan naapuruuspolitiikan uudelleentarkastelua.

  Petru Constantin Luhan (PPE), kirjallinen. – (RO) Naapuruuspolitiikan uudelleentarkastelussa on vastedeskin ratkaistava Euroopan unionin raja-alueiden erityisongelmat. Tällaisten monitahoisten ongelmien käsittely edellyttää nähdäkseni huomattavia hallinnollisia valmiuksia. Demokraattisten haasteiden, ilmastonmuutoksen, taloudellisen kilpailukyvyn ja elämänlaadun lisäksi EU:n ulkopuolisten valtioiden rajalla sijaitsevat alueet joutuvat käsittelemään useita sellaisten ongelmien seurauksia, joita ei ratkaista asianmukaisesti. Tämä pätee esimerkiksi luonnonkatastrofien hallintatapaan. Hätätilanteissa on äärimmäisen vaikea toimia, jos naapurivaltioilla ei ole toimintavalmiuksia, eikä mikään alue voi käsitellä koko tilannetta yksin. Olen siksi ehdottanut, että EU:n rajalla sijaitsevia alueita, joilla on yhteinen raja vähintään kahden EU:n ulkopuolisen valtion kanssa, olisi pidettävä "foorumialueina" ja tuettava sen mukaisesti. Naapuruuspolitiikassa on otettava huomioon ulkorajoilla sijaitsevien EU:n alueiden valmiudet torjua huomattavasti monitahoisempia ongelmia. Tähän tarkoitukseen on tarjottava oikeassa suhteessa olevaa rahoitustukea.

  David Martin (S&D), kirjallinen. – (EN) Äänestin päätöslauselman puolesta ja kannustan alueen maita lisäämään keskinäistä yhteistyötään ja sitoutumaan parempaan ja jatkuvaan vuoropuheluun kaikilla tasoilla esimerkiksi seuraavilla aloilla: vapaus, turvallisuus ja oikeus ja erityisesti rajaturvallisuus, maahanmuutto- ja turvapaikka-asiat, järjestäytyneen rikollisuuden, ihmiskaupan, laittoman maahanmuuton, terrorismin, rahanpesun ja huumekaupan torjunta sekä poliisiyhteistyö ja oikeudellinen yhteistyö. Päätöslauselmassa muistutetaan, että hyvät naapuruussuhteet ovat itäisen kumppanuuden maiden kannalta yksi tärkeimmistä edellytyksistä niiden edistymiselle kohti unionin jäsenyyttä.

  Jean-Luc Mélenchon (GUE/NGL), kirjallinen. – (FR) Meille luvatussa uudessa Euroopan naapuruuspolitiikassa ei ole mitään uutta. Siihen on vain lisätty muutama demokratian pilkahdus. Itäisessä ulottuvuudessa ovat mukana kaikki asiat: vapaakauppa-alueet, Nabucco- ja AGRI-hankkeille annettava tuki sekä "muuttovirtojen hallinnan" ulkoistaminen. Mikään ei ole muuttunut. Äänestin vastaan. EU ei ole valtio eikä demokratia, mutta se käyttäytyy jo imperialistisen supervallan tavoin.

  Andreas Mölzer (NI), kirjallinen. – (DE) Etelä-Kaukasian kolme valtiota eivät alun perin kuuluneet Euroopan naapuruuspolitiikan piiriin, vaan ne sisällytettiin siihen vasta myöhemmin. Kahdenvälisiä suhteita syventävät toimintasuunnitelmat ovat Euroopan naapuruuspolitiikassa tärkeitä välineitä, jotka neuvotellaan erikseen kutakin valtiota varten, koska jokainen valtiohan kulkee käytännössä omaa tietään. Etelä-Kaukasian alueella on nimenomaan useita konflikteja, joiden lopullinen ratkaiseminen on joissakin tapauksissa myös asiantuntijoiden arvion mukaan äärimmäisen vaikeaa.

Tässä yhteydessä on tärkeää yhä uudelleen korostaa, ettei EU:n naapuruuspolitiikka johda automaattisesti liittymiseen (kuten laajentumisprosessissa). Kyse on pikemminkin turvallisuuspoliittisista näkökohdista ja vakauden lisäämisestä. Päätöslauselmassa ei todeta tätä riittävän selkeästi, minkä vuoksi en äänestänyt sen puolesta.

  Franz Obermayr (NI), kirjallinen. – (DE) Euroopan naapuruuspolitiikka on väline, jolla varmistetaan vakaus, edistetään rauhanomaisia ja demokraattisia rakenteita sekä syvennetään kahdenvälisiä suhteita EU:n naapurivaltioiden kanssa. Etenkin Etelä-Kaukasian valtioissa on paljon tehtävää varsinkin, kun kyseisellä alueella on jatkuvasti konflikteja. Euroopan naapuruuspolitiikka ei kuitenkaan ole eikä saa olla laajentumispolitiikan esivaihe. Tätä ei mielestäni tehdä selväksi, minkä vuoksi en voi kannattaa päätöslauselmaesitystä.

  Maria do Céu Patrão Neves (PPE), kirjallinen. – (PT) Euroopan naapuruuspolitiikka on osoittautunut tehokkaaksi ulkopolitiikan välineeksi, joka edistää suhteiden vahvistamista kolmansien maiden kanssa ja tuo tiettyjä konkreettisia etuja. Tehokkaan naapuruuspolitiikan perimmäisenä tavoitteena on rauhan takaaminen. Itäinen kumppanuus on poliittinen kehys, jolla on tärkeä merkitys syvennettäessä yhteiseen vastuuseen ja vastuunottoon perustuvia suhteita kumppanimaihin ja kumppanimaiden välillä. Äänestin päätöslauselman puolesta, koska minunkin mielestäni siinä suositeltu kaikkien valtioiden välisten suhteiden lujittaminen edellyttää voimakkaampaa yhteistä sitoutumista hyvään hallintotapaan ja demokraattisiin normeihin sekä konkreettista edistystä näissä asioissa.

  Paulo Rangel (PPE), kirjallinen. – (PT) Äänestin päätöslauselman puolesta, sillä siinä vahvistetaan tarve tarkastella uudelleen Euroopan naapuruuspolitiikkaa, joka perustuu EU:n perusarvojen ja -periaatteiden säilyttämiseen sekä kansalaisyhteiskunnan ja paikallisyhteisöjen aktiivisempaan osallistumiseen. Päätöslauselmassa korostetaan myös Euroopan naapuruuspolitiikan itäisen ulottuvuuden merkitystä välineenä, jolla lujitetaan EU:n suhteita itäisiin naapurivaltioihin. Tarkoituksena on tukea kyseisten valtioiden poliittisia, sosiaalisia ja taloudellisia uudistuksia sekä vahvistaa Euroopan yhdentymisen yhteydessä niiden sitoutumista yhteisiin arvoihin ja periaatteisiin, kuten demokratiaan, oikeusvaltioon, ihmisoikeuksien kunnioittamiseen ja hyvään hallintoon.

  Raül Romeva i Rueda (Verts/ALE), kirjallinen. – (EN) Äänestin päätöslauselman puolesta. Yhdyn niihin, jotka pitävät myönteisenä EU:n ja sen naapurimaiden suhteiden kehittymistä naapuruuspolitiikan puitteissa sekä vahvistavat arvot, periaatteet ja sitoumukset, joiden varaan naapuruuspolitiikka rakentuu ja joita ovat muun muassa demokratia, oikeusvaltion periaate, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittaminen, markkinatalous, kestävä kehitys ja hyvä hallintotapa, katsovat, että Euroopan naapuruuspolitiikka tarjoaa edelleen tarkoituksenmukaisen viitekehyksen, jonka puitteissa voidaan syventää ja lujittaa suhteita lähimpiin kumppaneihin siten, että tuetaan näitä poliittisten, sosiaalisten ja taloudellisten uudistusten toteutuksessa, sekä korostavat, että on tärkeää säilyttää yhteisen vastuunkannon periaate ohjelmien ja toimien suunnittelussa ja toteutuksessa.

  Licia Ronzulli (PPE), kirjallinen. – (IT) Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 8 artiklan mukaan unioni luo naapurimaidensa kanssa erityissuhteet pyrkien saamaan aikaan unionin arvoihin perustuvan alueen, jolla vallitsee vauraus ja hyvä naapuruus. Kuten olemme nähneet, Euroopan naapuruuspolitiikka on todellakin lujittanut EU:n ja sen kumppanivaltioiden välisiä suhteita ja tuonut monia konkreettisia yhteisiä etuja. Haasteita on kuitenkin edelleen, ja huomio olisi nyt keskitettävä ensisijaisiin toimiin ja vertailukriteerien tehostamiseen etenkin itäisessä kumppanuudessa. Kumppanuus itäisten naapuriemme kanssa muodostaa erittäin tärkeän poliittisen kehyksen Euroopan hyvinvoinnille, ja tässä kumppanuudessa keskitytään neljään asiaan eli demokratiaan, hyvään hallintoon, taloudelliseen yhdentymiseen ja lähentymiseen EU:n politiikan kanssa. Näiden valtioiden konfliktit valitettavasti heikentävät oleellisesti niiden taloudellista, sosiaalista ja poliittista kehitystä ja ovat vakava este yhteistyölle ja alueelliselle turvallisuudelle, kuten Tunisian ja Egyptin viimeaikaiset kansannousut osoittavat. Kannatan Euroopan naapuruuspolitiikan strategista uudelleentarkastelua, joka perustuu unionin arvoihin, joissa vastustetaan sortohallintoa ja tuetaan itäisten kansojen oikeutettuja pyrkimyksiä demokratiaan.

  Czesław Adam Siekierski (PPE), kirjallinen. – (PL) Euroopan naapuruuspolitiikka on alusta lähtien tuonut todellisia etuja kaikille asianosaisille. Se tarjoaa puitteet yhteistyöhön, jolla on ratkaiseva merkitys tuettaessa lähimpien kumppaniemme poliittisia, sosiaalisia ja taloudellisia uudistuksia. Itäisessä kumppanuudessa keskitytään demokratian kehittämiseen, hyvään hallintoon ja vakauteen, taloudelliseen yhdentymiseen sekä lähentymiseen EU:n politiikan kanssa. Euroopan naapuruuspolitiikan aloittamisesta lähtien useiden kumppanivaltioiden ihmisoikeuksissa, julkisen elämän demokratisoitumisessa ja taloudellisissa uudistuksissa on tapahtunut huomattavaa edistystä. Ainoastaan Valko-Venäjä osallistuu vähäisessä määrin EU:n kanssa tehtävään yhteistyöhön, ja sen Euroopan naapuruuspolitiikkaan osallistumisen edellytykseksi olisi asetettava sen halukkuus noudattaa demokratian ja vapauden perusperiaatteita.

Huomiota on kiinnitettävä korruption torjuntaan, vaalilainsäädäntöön ja vaalien järjestämistapaan, jotta ne ovat kansainvälisen oikeuden mukaisia. On ilmaistava tuki parlamentaariselle edustajakokoukselle Euronestille korostamalla sen roolia demokratian lujittamisessa ja yhteistyön kehittämisessä itäisen kumppanuuden valtioiden kanssa.

  Bogusław Sonik (PPE), kirjallinen. – (PL) Euroopan naapuruuspolitiikan uudelleentarkastelua koskevan Euroopan parlamentin päätöslauselman tarkoituksena on vastata haasteisiin, joita sekä itäisissä että eteläisissä naapurivaltioissamme on viime kuukausina esiintynyt. Nämä tapahtumat ovat osoittaneet, ettei EU:lla ole riittävää roolia naapurivaltioissa. EU:n politiikassa on toteutettava Euroopan parlamentin ehdottama ajattelutavan muutos siten, että vakauden sijaan ensisijaisina tavoitteina ovat demokratisoituminen ja ihmisoikeudet. Enää ei saa teeskennellä, että vallitseva poliittinen tilanne eli autoritaaristen hallintojen säilyttäminen on parempi Euroopan ja sen turvallisuuden kannalta. Nyt on aika osoittaa solidaarisuutta naapureitamme kohtaan.

Eroista huolimatta useimpien naapurivaltioidemme yhteisiä piirteitä ovat rajoitettu vapaus tai vapauden puuttuminen kokonaan ja uudistusten epäonnistuminen. Näyttää olevan välttämätöntä osoittaa huomattavia lisävaroja EU:n naapurialueiden vakauttamiseen. Euroopan naapuruuspolitiikan on siksi perustuttava edelleen ehdollisuusperiaatteeseen sekä kahdenväliseen ja monenväliseen yhteistyöhön, ja sitä olisi laajennettava tavoitteilla, joita ovat institutionaalinen yhdentyminen, viisumijärjestelmän vapauttaminen, Euroopan markkinoiden avaaminen ja kansalaisyhteiskunnan tukeminen. On syytä palauttaa jälleen mieleen Puolan kanta. Se on kannattanut EU:n peräkkäisiä laajentumisia ja kehotti kaksi vuotta sitten yhdessä Ruotsin kanssa jäsenvaltioita vahvistamaan Euroopan naapuruuspolitiikan itäistä ulottuvuutta itäisen kumppanuuden aloitteen muodossa.

Nykyisissä tapahtumissa Puolan roolilla on symbolinen merkitys. Puola, jolla on historiallista kokemusta poliittis-taloudellisen järjestelmänsä muuttamisesta, voi tarjota nykyisessä politiikassa hyviä ohjeita ja näyttää esimerkkiä sekä EU:n itäisille että eteläisille naapureille.

  Nuno Teixeira (PPE), kirjallinen. – (PT) Euroopan naapuruuspolitiikka on osoittautunut keskeiseksi EU:n ulkopolitiikan välineeksi, joka auttaa tiivistämään suhteita kumppanivaltioiden kanssa ja tarjoaa etuja molemmille osapuolille. Lissabonin sopimuksen voimaantulosta johtuvilla muutoksilla on tarkoitus lisätä EU:n ulkoisen ulottuvuuden johdonmukaisuutta, tehokkuutta ja oikeutusta. On kuitenkin tärkeää tarkastella tehtyjä virheitä ja ottaa ne huomioon. Euroopan naapuruuspolitiikan ja itäisen kumppanuuden uudelleentarkasteluun olisi sisällytettävä kunkin kumppanin konkreettista toimintaa koskevia painopisteitä sekä edistymiseen ja saavutettuihin tuloksiin perustuvia arviointiperusteita ja eriyttämistä. Pitkän aikavälin kestävyys ja kasvu edellyttävät ruohonjuuritasolta lähtevää tarkastelutapaa sekä kansalaisyhteiskunnan ja demokratisoitumisprosessien tukemista.

Koulutukseen, sivistykseen, tutkimukseen ja liikkuvuuteen on kiinnitettävä paljon huomiota, jotta voidaan käsitellä alueen sosiaalis-taloudellisia ongelmia. Lopuksi haluan korostaa, että EU on tukenut Valko-Venäjän kansalaisyhteiskuntaa demokraattisten ja sosiaalisten uudistusten vahvistamisessa, jotta se voisi osallistua Euroopan naapuruuspolitiikkaan ja muihin alakohtaisiin politiikkoihin.

Päätöslauselmaesitys B7-0199/2011 (Euroopan unionin naapuruuspolitiikan uudelleentarkastelu – eteläinen ulottuvuus)

  Luís Paulo Alves (S&D), kirjallinen. – (PT) Kannatan julkilausumia, joissa sitoudutaan siihen, että on otettava huomioon viimeaikainen kehitys, aiemmat virheet ja demokratiakehityksen tukeminen samoin kuin alueen taloudelliset ja yhteiskunnalliset uudistukset, korruption torjunta sekä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien edistäminen. Tärkeintä on kehittää monenvälistä ulottuvuutta sekä tämän kumppanuuden kahdenvälisten ja monenvälisten ulottuvuuksien välillä syntyviä synergioita. Tämä tarkoittaa muun muassa Välimeren unionin elvyttämistä sekä ammattijärjestöjen roolin vahvistamista siviiliväestön keskuudessa. On myös tärkeää kiinnittää huomiota siihen, että tähän politiikkaan osoitettua rahoitusta on lisättävä ja sitä on myös hyödynnettävä paremmin.

  Dominique Baudis (PPE), kirjallinen. – (FR) Meidän on harkittava uudelleen eteläisen Välimeren maita koskevaa politiikkaamme. Euroopan naapuruuspolitiikan tarkoituksena oli edistää demokratian ja ihmisoikeuksien arvoja. Vuoden alun jälkeiset tapahtumat eteläisen Välimeren maissa osoittavat kuitenkin, että olemme epäonnistuneet tässä tavoitteessa. On myönnettävä, että koulutuksen ja talousuudistusten aloilla yhteistyö on kuitenkin tuottanut tulosta. Samaa ei voida sanoa hyvästä hallinnosta, oikeuslaitoksen uudistamisesta ja demokratiasta, jotka ovat kuitenkin Euroopan naapuruuspolitiikan päätavoitteita. Asiakirjan hyvänä puolena on se, että siinä ehdotetaan ratkaisuja politiikan radikaalia uudelleentarkastelua varten. Toivon, että se voisi olla innoituksen lähteenä Euroopan komissiolle ja neuvostolle.

  Mário David (PPE), kirjallinen. – (PT) Tänään Strasbourgin täysistunnossa käydyssä keskustelussa Euroopan naapuruuspolitiikkaan tehtiin tärkeitä strategisia tarkistuksia. Tämä on osoittanut, että Eurooppa voi halutessaan toimia ennakoivasti ja että se voi yhtenäisesti noudattaa ihannettaan. Todistimme tämän jälleen kerran tänään. Olen tyytyväinen, että voin nähdä tämän tapahtuvan sellaisen päätöslauselman kohdalla, jonka esittelijänä minulla oli kunnia olla. Olin todellakin tyytyväinen huomatessani, että komission jäsen Füle hyväksyi lähes kaikki ehdotuksemme, kuten koko parlamentti sai nähdä tätä äänestystä edeltäneessä keskustelussa. Haastan nyt komission osoittamaan tämän hetken edellyttämää kunnianhimoa uudelleentarkastelua koskevassa menettelyssään 10. toukokuuta ja luomaan naapuruuspolitiikan, joka on räätälöity tarkasti jokaista valtiota varten ja jossa on selkeät vertailuarvot ja jota on harkittu huolellisesti. Tämä mahdollistaa sellaisen uuden Välimeren talousalueen, johon kuuluu uusia eteläisiä demokratioita, ja toivon, että aiheen käsittelylle tunnusomainen hyvä ilmapiiri ja yhteistyöhenki johtavat siihen, että parlamentti osallistuu jatkossa pysyvästi tämän politiikan alan suunnitteluun ja arviointiin. Mielestäni on ehdottoman tärkeää, että tulevaisuudessa EU suosii naapuruuspolitiikassaan alhaalta ylöspäin suuntautuvaa lähestymistapaa niistä syistä, jotka esitetään päätöslauselmassa.

  Diane Dodds (NI), kirjallinen. – (EN) Äänestin päätöslauselmaesitystä vastaan. Vaikka onkin tärkeää, että yritämme edistää rauhaa ja demokratiaa Välimeren alueella, on täysin selvää, että tähän asti Euroopan naapuruuspolitiikan perustana oleva strategia on epäonnistunut. Tämä politiikka maksaa alueen veronmaksajille 1,5 miljardia euroa vuodessa, eikä se siitä huolimatta ole selvästikään tuottanut tulosta. Tällä hetkellä alueella on pakolaiskriisi, ja monet hallitukset hyökkäävät omia kansalaisiaan vastaan. Olen täysin varma, että pian meitä pyydetään hyväksymään lisärahoituksen myöntäminen. Ilman selkeitä tavoitteita ja työohjelmaa tämä sekava politiikka aiheuttaa jatkossakin pettymyksen kaikkein haavoittuvimmille tällä alueella. Myös se on selvää, että korkea edustaja on koordinoinut tehottomasti toimenpiteitä jatkuvan turvallisuus- ja humanitaarisen kriisin korjaamiseksi.

  Diogo Feio (PPE), kirjallinen. – (PT) Eteläisen Välimeren alueen viimeaikaiset tapahtumat, jotka alkoivat Tunisiassa joulukuussa 2010, ovat tehneet Euroopan naapuruuspolitiikan tarkistamisen entistäkin kiireellisemmäksi. Parlamentin olisi valvottava eteläisen Välimeren maiden demokratiaan siirtymistä ja tuettava tätä prosessia muiden EU:n toimielinten kanssa niin, että se tapahtuu mahdollisimman pikaisesti ja rauhanomaisesti, tarjoamalla merkittävää tukea käytettävissään olevien poliittisten, taloudellisten ja yhteiskunnallisten uudistusten edistämiseen tarkoitettujen välineiden avulla. Demokratian, oikeusvaltioperiaatteen, hyvän hallinnon, korruption torjunnan ja ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamisen vahvistaminen ovat EU:n ja sen eteläisten naapurimaiden kanssa käytävän poliittisen vuoropuhelun keskeisiä aiheita. Näiden tapahtumien vuoksi Välimeren unionia on syytä elvyttää ja sitä on vahvistettava Euroopan naapuruuspolitiikan eteläistä ulottuvuutta silmällä pitäen.

  José Manuel Fernandes (PPE), kirjallinen. – (PT) Olen tyytyväinen päätöslauselman laadukkuuteen ja siihen, että se hyväksyttiin, ja haluan onnitella kollegaani Davidia. EU:n tavoitteet ovat hyvin laajat, ja ne perustuvat unionin laajentumiseen naapurivaltioihin, jotta voidaan luoda laaja alue ihmisten ja tavaroiden vapaata liikkumista varten. Näissä oloissa Euroopan naapuruuspolitiikalla on erittäin tärkeä rooli EU:n kehitystä ja kasvua koskevassa strategiassa. Tässä tarkoituksessa on hyväksytty useita välineitä ja päätöslauselmia, joita ovat erityisesti eurooppalainen naapuruuden ja kumppanuuden väline (ENPI) sekä yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan liittyvät ratkaisevat valinnat. Euroopan naapuruuspolitiikan uudelleentarkastelu on nyt kuitenkin tärkeämpää eteläisen ja itäisen Välimeren alueen tapahtumien vuoksi. EU:n olisi otettava opikseen eteläisen alueen, etenkin Tunisian ja Egyptin, tapahtumista ja tarkistettava demokratian ja ihmisoikeuksien tukemista koskevia menettelytapojaan luodakseen kaikkiin kolmansien maiden kanssa tehtäviin sopimuksiin sisällytettävän ihmisoikeuslausekkeen täytäntöönpanomekanismin. Euroopan naapuruuspolitiikan tarkistamisessa on annettava etusija kriteereille, jotka koskevat oikeuslaitoksen riippumattomuutta, perusvapauksien, moniarvoisuuden ja lehdistön vapauden kunnioittamista ja korruption torjuntaa.

  Elisabetta Gardini (PPE), kirjallinen. – (IT) Kun otetaan huomioon Välimeren alueen viimeaikaiset tapahtumat ja niiden epäsuorat ja suorat vaikutukset Euroopan unionin maihin, meidän on toteutettava pikainen ja perusteellinen Euroopan naapuruuspolitiikan uudelleentarkastelu. Euroopan uuden strategian lähtökohtana on oltava Välimeren alueella käytettävissä olevien resurssien uudelleen määrittäminen, siinä on lisättävä rahoitussitoumuksia poliittisten, taloudellisten ja yhteiskunnallisten uudistusten helpottamiseksi alueen maissa sekä vaadittava maahanmuuttoon liittyviä voimavaroja. Eteläisissä naapurimaissamme tapahtuvien radikaalien muutosten osalta olen lisäksi sitä mieltä, että on tullut aika omaksua uusi eurooppalainen lähestymistapa, jonka tavoitteena ei ole vain puolustaa demokratiaa vaan myös toteuttaa konkreettisia toimia muuttoliikkeen aiheuttamien paineiden lievittämiseksi ja energian toimitusvarmuuden takaamiseksi. Tässä tilanteessa on tärkeää luoda mahdollisimman pian perusta uudelle ja vahvemmalle kumppanuudelle eteläisten naapurimaidemme kanssa: kumppanuudelle, jonka tavoitteena on edistää alueen vakautta, talouskehitystä ja demokratiaan siirtymistä. Tämän vuoksi Euroopan unionilla on mielestäni oltava alueella keskeinen geopoliittinen rooli.

  Juozas Imbrasas (EFD), kirjallinen. – (LT) Äänestin asiakirjan puolesta, koska siinä korostetaan, että on tärkeää perustaa työryhmä, johon parlamentti osallistuu, vastauksena demokraattisia muutoksia haluavien toimijoiden pyyntöihin valvoa demokratiaan siirtymistä erityisesti vapaiden ja demokraattisten vaalien ja toimielinten, mukaan lukien riippumattoman oikeuslaitoksen, luomisen osalta. Asiakirjassa myös kehotetaan EU:ta tukemaan voimakkaasti poliittisia ja taloudellisia uudistuksia alueella soveltamalla Euroopan naapuruuspolitiikan kaikkia olemassa olevia välineitä ja hyväksymään tarvittaessa uusia, jotta demokraattista siirtymäprosessia voidaan tukea mahdollisimman tehokkaasti keskittyen perusvapauksien kunnioittamiseen, hyvään hallintoon, oikeuslaitoksen riippumattomuuteen ja korruption torjuntaan ja vastaten näin eteläisten naapurimaidemme kansojen tarpeisiin ja odotuksiin. Meidän on varmistettava, että annamme tarkemmin kohdennettua apua, joka on suunnattu erityisesti kansalaisyhteiskunnalle ja paikallisyhteisöille alhaalta ylöspäin suuntautuvaa lähestymistapaa noudattaen. Myönnettävien varojen lisäämisen olisi kuitenkin perustuttava tarkkaan tarpeiden arviointiin ja vastattava toteutettavien ja kunkin edunsaajamaan tarpeiden mukaisesti räätälöityjen ja priorisoitujen ohjelmien tehokkuuden lisäämistä.

  David Martin (S&D), kirjallinen. – (EN) Äänestin tämä päätöslauselman puolesta, jossa muistutetaan, että eteläisen Välimeren alueen, erityisesti Tunisian ja Egyptin, viimeaikaisten tapahtumien perusteella Euroopan naapuruuspolitiikalla ei ole pystytty edistämään ja turvaamaan ihmisoikeuksia kolmansissa maissa. Siinä myös kehotetaan EU:ta ottamaan oppia näistä tapahtumista ja tarkistamaan demokratian ja ihmisoikeuksien tukemista koskevaa politiikkaansa kaikkiin kolmansien maiden kanssa tehtäviin sopimuksiin sisältyvän ihmisoikeuslausekkeen täytäntöönpanomekanismin luomiseksi. Päätöslauselmassa myös vaaditaan, että Euroopan naapuruuspolitiikan tarkistamisessa on annettava etusija kriteereille, jotka koskevat oikeuslaitoksen riippumattomuutta, perusvapauksien, moniarvoisuuden ja lehdistön vapauden kunnioittamista ja korruption torjuntaa, ja kehotetaan koordinoimaan paremmin unionin kyseisiä maita koskevia muita politiikkoja.

  Jean-Luc Mélenchon (GUE/NGL), kirjallinen. – (FR) Meille luvatussa uudessa Euroopan naapuruuspolitiikassa toistetaan vain samaa vanhaa asiaa, johon on lisätty muutama välttämätön demokraattinen näkökohta. Muilta osin diktatuurien kanssa neuvotellut sopimukset jatkavat olemassaoloaan: vapaakauppa-alueet, "muuttovirtojen hallinnan" ulkoistaminen, EU:n energian toimitusvarmuus – kaikki tämä on mukana. Orastavat demokratiat eivät voisi enää vähempää kiinnostaa EU:ta. Äänestin päätöslauselmaa vastaan.

  Andreas Mölzer (NI), kirjallinen. – (DE) Muutaman vuoden ajan EU on keskittynyt naapuruuspolitiikassaan talouden vapauttamiseen toivoen, että sillä olisi myönteisiä poliittisia oheisvaikutuksia. Autoritaariset hallinnot ovat jo kauan horjuttaneet talousuudistusten dynamiikkaa lisäämällä valtion sortotoimia. Kun otetaan huomioon Libyan tapahtumien leviäminen, on kyseenalaista, pystytäänkö Euroopan naapuruuspolitiikalla todella lisäämään vakautta.

Maghreb-maissa Barcelonan prosessiin liittyvät toiveet näyttävät osittain toteutuneen, joskin tämä on aiheuttanut sivuvaikutuksia, joita EU ei ollut osannut ennakoida ja joihin se ei ollut varautunut – vaikka ne liittyvätkin yleisesti muutosprosesseihin. Barcelonan prosessi sinänsä on hyvä asia, ja otin tämän myös huomioon äänestäessäni.

  Maria do Céu Patrão Neves (PPE), kirjallinen. – (PT) Euroopan naapuruuspolitiikka on osoittautunut tehokkaaksi ulkopoliittiseksi välineeksi. Parlamentin olisi parlamenttien välisistä suhteista vastaavien valtuuskuntien ja Euro–Välimeri-alueen parlamentaarisen edustajakokouksen avulla täytettävä velvollisuutensa edistää ajatusta, että Euroopan vakaus ja hyvinvointi liittyvät läheisesti eteläisten naapurimaiden demokraattiseen hallintoon sekä taloudelliseen ja yhteiskunnalliseen kehitykseen. Sen olisi myös edistettävä eteläisissä kumppanimaissamme poliittista keskustelua, todellista vapautta, demokratiauudistuksia ja oikeusvaltioperiaatetta. Näistä syistä, jotka esitetään päätöslauselmassa, äänestin asiakirjan puolesta.

  Paulo Rangel (PPE), kirjallinen. – (PT) Viimeaikaiset mielenosoitukset monissa EU:n eteläisissä naapurimaissa, etenkin Tunisiassa, Egyptissä ja Libyassa, ovat selvästi osoittaneet, että EU:n on muutettava naapuruuspolitiikkaansa lisäämällä siihen kunnianhimoisempia ja tehokkaampia välineitä, joiden avulla voidaan edistää ja tukea niitä poliittisia, taloudellisia ja yhteiskunnallisia uudistuksia, joita tällä hetkellä vaaditaan. Sen vuoksi on erittäin tärkeää, että nämä tapahtumat otetaan huomioon Euroopan naapuruuspolitiikan uudelleentarkastelussa ja mahdollistetaan asianmukainen vastaus niiden luomiin haasteisiin korostaen tinkimätöntä demokraattisten arvojen sekä perusoikeuksien ja -vapauksien puolustamista ja sitoutuen vahvemmin kansalaisyhteiskunnan ja paikallisyhteisöjen osallistamiseen. Esittelijä Mário David toteaa tämän todella hyvin mietinnössään, ja haluan kiittää häntä hänen erinomaisesta työstään.

  Raül Romeva i Rueda (Verts/ALE), kirjallinen. – (EN) Äänestin päätöslauselman puolesta. Euroopan parlamentti vahvistaa uudelleen ne arvot, periaatteet ja sitoumukset, joille Euroopan naapuruuspolitiikka rakentuu ja joihin kuuluvat demokratia, oikeusvaltioperiaate, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittaminen sekä naisten oikeuksien kunnioittaminen, hyvä hallinto, markkinatalous ja kestävä kehitys, sekä toistaa, että Euroopan naapuruuspolitiikasta on tultava tarkoituksenmukainen kehys suhteiden syventämiselle ja vahvistamiselle lähimpien kumppaneidemme kanssa niin että voimme tukea niiden poliittisia, sosiaalisia ja taloudellisia uudistuksia, joiden tavoitteena on luoda ja vakiinnuttaa demokratiaa, kehitystä sekä kaikkien yhteiskunnallisia ja taloudellisia mahdollisuuksia. Parlamentti korostaa, että on tärkeää säilyttää jaetun ja yhteisen vastuun periaatteet Euroopan naapuruuspolitiikan ohjelmien suunnittelussa ja toteutuksessa, ja katsoo, että käynnistysvuodestaan 2004 lähtien Euroopan naapuruuspolitiikka on tarjonnut yhtenäiset toimintapuitteet ja tuonut tulosten perusteella tapahtuvalla toiminnan eriyttämisellä ja tarpeisiin mukautetulla tuella tuntuvia etuja sekä Euroopan naapuruuspolitiikan kumppanimaille että EU:lle.

  Licia Ronzulli (PPE), kirjallinen. – (IT) Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 8 artiklan nojalla unioni luo naapurimaittensa kanssa erityissuhteet pyrkien saamaan aikaan unionin arvoihin perustuvan alueen, jolla vallitsee vauraus ja hyvä naapuruus. Demokratian ja ihmisoikeuksien, erityisesti naisten oikeuksien, kunnioittaminen ja edistäminen ovat Euroopan unionin perusperiaatteita, ja niiden on oltava yhteisiä arvoja meille ja Euroopan naapuruuspolitiikan kumppanimaille. Tämänhetkinen kansannousu Tunisiassa, Egyptissä ja Libyassa ovat seurausta kansalaisten yleisestä tyytymättömyydestä omaan totalitaariseen hallintoonsa, ja ilmiö leviää koko itäisellä alueella. Kun otetaan huomioon tämä muuttunut yhteiskunnallinen ja poliittinen tilanne, EU:n on tehtävä tuntuvia muutoksia naapuruuspolitiikkaansa voidakseen tukea tehokkaasti ihmisoikeuksiin ja demokratiaan liittyviä uudistusprosesseja. EU:n on määritettävä yksityiskohtaisesti ne strategiset ensisijaiset tavoitteet, joihin se pyrkii kumppanuudessaan itäisten ja eteläisten naapurimaidensa kanssa. Tahtoisin unionin ryhtyvän toimenpiteisiin, joiden motiivina on halu käynnistää demokratiakehitys erityisesti naisten julkiseen elämään osallistumisen lisäämiseksi ja sosioekonomisen kehityksen suunnittelun parantamiseksi.

  Tokia Saïfi (PPE), kirjallinen. – (FR) Äänestin mietinnön puolesta, koska tämänhetkisten tapahtumien pitäisi kannustaa meitä uudistamaan naapuruuspolitiikkamme eikä vain kohdentamaan sitä uudelleen. Niin taloudellisesta, kaupallisesta kuin poliittisestakin näkökulmasta oikeuksien ja vapauksien kunnioittamisen pitäisi olla yhteistyössämme sekä ehtoina että tavoitteina. EU:n tähän tarkoitukseen tarjoamaa taloudellista tukea olisi lisättävä merkittävästi, ja tuen olisi täytettävä nämä samat ehdot ja tavoitteet. Myös Välimeren unionin toiminta olisi käynnistettävä uudelleen pohtien sen tarpeita moraaliselta kannalta ja laatien käytännön toimenpiteitä sen tähänastisten saavutusten pohjalta. Yhteistyömme ei saisi rajoittua enää ainoastaan hallintoviranomaisten kanssa tapahtuvaan kanssakäymiseen, vaan Euroopan unionin olisi ensisijaisesti puhuttava kansalaisyhteiskunnan eri edustajien kanssa ja edistettävä poliittisen moniarvoisuuden syntymistä ja järjestäytymistä alueella. Kun rohkaisemme toteuttamaan vallanvaihdon legitiimisti ja järjestäytyneesti, emme joudu valitsemaan joko hallitusten ehdotonta tukemista vakauden säilyttämiseksi tai kaaosta. Lisäksi, kun yhteistyömme perustuu tällä kertaa arvoihin, saamme sille kansalaisten hyväksynnän ja jatkuvuutta, jotka ovat välttämättömiä voidaksemme vastata alueen historiallisiin haasteisiin.

  Vilja Savisaar-Toomast (ALDE), kirjallinen. – (ET) Kannatin tämänpäiväisessä äänestyksessä päätöslauselmaa Euroopan naapuruuspolitiikan uudelleentarkastelusta sekä itäisen että eteläisen ulottuvuuden osalta. Päätöslauselmat ovat erityisen tärkeitä, kun otetaan huomioon eteläisen alueen viimeaikaiset tapahtumat. Meidän on erityisesti otettava huomioon monen EU:n eteläisen naapurimaan kansalaisten diktatuurien kaatamista ja demokratiaan pyrkimistä koskevat voimakkaat vaatimukset. Euroopan naapuruuspolitiikan strategisessa uudelleentarkastelussa nämä tapahtumat on otettava täysimääräisesti huomioon ja niitä on tarkasteltava.

Sekä eteläistä että itäistä ulottuvuutta koskevat päätöslauselmat ovat tärkeitä EU:n ja sen monien naapurimaiden väliselle molempia osapuolia hyödyttävälle yhteistyölle, jolla voidaan varmistaa demokratiaan, ihmisoikeuksiin sekä talouteen ja turvallisuuteen liittyvä välttämätön kehitys. Euroopan vakaus ja hyvinvointi liittyvät läheisesti demokraattisen hallinnon onnistumiseen sekä taloudelliseen ja sosiaaliseen kehitykseen Euroopan naapuruuspolitiikan eteläisissä naapurivaltioissa. Tämän vuoksi on tärkeää tukea naapuruuspolitiikan eteläisissä kumppanimaissa poliittisen vuoropuhelun, täysimittaisten vapauksien, demokraattisten uudistusten ja oikeusvaltion periaatteita. Kiitos.

  Marie-Thérèse Sanchez-Schmid (PPE), kirjallinen. – (FR) Kansannousu Tunisiassa, Egyptissä ja Libyassa tuli Euroopan unionille sellaisena yllätyksenä, että kaikki ovat samaa mieltä siitä, että unionin on tarkasteltava uudelleen Välimeren maiden kanssa tekemäänsä yhteistyötä koskevia ehtoja. Meillä on jo useita vaihtoehtoja tukea eteläisiä naapurimaitamme pitkällä aikavälillä demokratiaan siirtymisessä, talouskehityksessä ja alueellisessa yhdentymisessä. EU:lla on käytettävissään seuraavat kaksi välinettä: Välimeren unioni sekä Euroopan naapuruuden ja kumppanuuden väline. Kumpikin on osoittanut heikkoutensa, mutta aidolla poliittisella sitoutumisella virheemme voitaisiin korjata. Sen vuoksi kannatan tätä päätöslauselmaa, jossa seuraavalle Euroopan naapuruuspolitiikalle annetaan selkeät puitteet ja täsmälliset tavoitteet. Haluan kuitenkin kiinnittää kollegojeni huomiota tämän politiikan rajatylittävään ulottuvuuteen. Sen osuus ENPIn kokonaisbudjetista on vain 5 prosenttia, keskushallinto ei huomioi sitä ja sen ohjelmasuunnittelu on viivästynyt hälyttävällä tavalla. Tämä ulottuvuus voi kuitenkin olla liikkeelle paneva voima monelle Välimerellä tehtävään yhteistyöhön liittyvälle rakenteelliselle aloitteelle. Aidon Euro–Välimeri-kumppanuuden luominen ei tarkoita ainoastaan sitä, että ihmisten toiveet otetaan paremmin huomioon, vaan myös sitä, että konkreettisiin hankkeisiin todella investoidaan.

  Joanna Senyszyn (S&D), kirjallinen. – (PL) Kannatin päätöslauselmaa Euroopan naapuruuspolitiikan uudelleentarkastelusta eteläisen ulottuvuuden osalta. Naisten oikeuksien valiokunnan jäsenenä haluan kiinnittää erityistä huomiota siihen, että tasa-arvopolitiikka on tärkeää pitää ihmisoikeuksiin erottamattomasti kuuluvana osana. Tämä on myös Euroopan unionin perusperiaate. Naisten oikeuksien on oltava ensisijaisena aiheena Euroopan naapuruuspolitiikan kumppanimaiden kanssa käytävissä keskusteluissa.

Päätöslauselman mukaan naisten oikeudet on sisällytettävä kodifioidun lainsäädännön (perustuslain, rikosoikeuden, perheoikeuden ja kaikkien siviilioikeuden säännöstöjen) uudelleentarkasteluun ja ne on otettava huomioon Euroopan naapuruuspolitiikan kumppanimaiden kanssa käytävässä ihmisoikeusvuoropuhelussa. Meidän on myös keskityttävä toimenpiteisiin, joilla syvennetään naisten integroitumista yhteiskuntaan. Tarvitsemme ohjelmia, joilla edistetään naisten koulutusta, ja meidän on tuettava heidän työllistymistään ja lisättävä heidän osallistumistaan julkiseen elämään. Sukupuolten tasa-arvoa parantavien toimenpiteiden vaikutuksia Euroopan naapuruuspolitiikan kumppanimaissa on jatkuvasti seurattava ja valvottava, ja tämän alan laiminlyönnit on jyrkästi tuomittava ja niistä on jopa rangaistava.

Mielestäni EU:n ei pidä vahvistaa suhteitaan niihin kolmansiin maihin, jotka eivät ota naisia riittävästi mukaan politiikkaan ja toimielimiensä toimintaan asioissa, jotka liittyvät kansalaisyhteiskunnan järjestäytymiseen (etenkin ihmisoikeusjärjestöihin ja naisjärjestöihin).

  Catherine Stihler (S&D), kirjallinen. – (EN) Äänestin tämän mietinnön puolesta, joka on erittäin tärkeä EU:n eteläisten naapurimaiden viimeaikaisten tapahtumien vuoksi. On erittäin tärkeää, että uudistettu politiikka tukee demokratiakehitystä ja aitoja uudistuksia kyseisissä maissa.

  Nuno Teixeira (PPE), kirjallinen. – (PT) Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän tapahtumat osoittavat Euroopan naapuruuspolitiikan olevan tehoton mutta myös sen, että alueellisena toimijana EU:lla on nyt uusia haasteita. EU:n arvoihin perustuvan vaurauden ja hyvän naapuruuden alueen luomisen olisi jatkossakin oltava perustana EU:n suhteille Euroopan naapuruuspolitiikan kumppanuusmaihin – tässä tapauksessa Välimeren maihin. Ensinnäkin pidän erittäin tärkeänä sitä, että vuosien 2011–2013 maaohjelmia tarkistetaan ottaen huomion kaikkein kiireellisimmät tarpeet ja lisäämällä samalla rahoitusvälineiden, etenkin Euroopan naapuruuden ja kumppanuuden välineen (ENPI) ja demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevan eurooppalaisen rahoitusvälineen joustavuutta, jotta kansalaisyhteiskunnan järjestöille voidaan antaa suoraa tukea.

Kehotan myös vahvistamaan Välimeren unionin rahoitusta ja jäsenvaltioiden sitoutumista siihen suosittuna foorumina parhaiden käytäntöjen vaihtamiselle ja foorumina, jossa on laadittava kumppanuuspolitiikkaan sekä vastuullisuuden ja ehdollisuuden periaatteisiin perustuva selkeä Välimerta koskeva politiikka. Lopuksi katson, että on kiireellisesti löydettävä keino lopettaa Libyan sota ja laadittava toimenpidepaketti maan jälleenrakentamiseksi konfliktin päätyttyä.

  Dominique Vlasto (PPE), kirjallinen. – (FR) Olen tyytyväinen siihen, että parlamentti hyväksyi päätöslauselman. Parlamentti arvioi Euro–Välimeri-kumppanuutta ja päättää sen suunnasta tulevaisuudessa. Sitoutumiseni Välimeren kahden rannikon poliittiseen lähentymiseen sai minut esittämään useita ehdotuksia, jotka kollegani ovat ilokseni hyväksyneet. Korostin erityisesti tarvetta tarkastella Euroopan naapuruuspolitiikkaa uudelleen arabimaailman tapahtumien valossa lisäämällä vuoropuhelua kansalaisyhteiskunnan kanssa, edistämällä hyvien käytäntöjen vaihtoa, takaamalla ihmisoikeuksien kunnioittamisen assosiaatiosopimuksissamme ja tukemalla maiden demokratiakehitystä. Euroopan naapuruuspolitiikka tarjoaa meille upean mahdollisuuden edistää arvojamme ja vahvistaa suhteitamme aivan Euroopan naapurissa oleviin maihin. Tästä syystä toivon, että kumppanuutemme eteläisen Välimeren naapurimaiden kanssa asetetaan ulkopolitiikassamme etusijalle. Aion olla valppaana ja varmistaa, että työllämme on samat lähtökohdat ja että saamme riittävästi rahoitusta saavuttaaksemme tavoitteemme, joka on rauhan, hyvinvoinnin ja yhteistyön alueen luominen Välimerelle.

Päätöslauselmaesitys RC-B7-0244/2011 (Seksuaalisen väkivallan käyttö Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän konflikteissa)

  Luís Paulo Alves (S&D), kirjallinen. – (PT) Kannatan tätä päätöslauselmaa, koska siinä puolustetaan tärkeimpiä perusoikeuksia, etenkin niitä, jotka liittyvät ilmaisunvapauteen. Tällaisella käyttäytymisellä on oltava seurauksia EU:n ja kaikkien niiden maiden välisiin suhteisiin, jotka syyllistyvät tällaisiin vapauteen kohdistuviin hyökkäyksiin. Ilman tällaisten maiden voimakasta poliittista painostamista rauhaa on vaikea saada aikaan. EU:n on taisteltava aina eturintamassa tällaisia hyökkäyksiä vastaan, ja sen täytyy seurata valppaasti tulevia tapahtumia kyseisellä alueella.

  Laima Liucija Andrikienė (PPE), kirjallinen. – (LT) Äänestin tämän seksuaalisen väkivallan käyttöä Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän konflikteissa käsittelevän päätöslauselman puolesta. Naiset, jotka ovat Pohjois-Afrikassa ja Lähi-idässä osallistuneet aktiivisesti kansannousuihin demokratian, oikeuksien ja vapauksien lisäämisen puolesta, ansaitsevat kunnioituksemme ja tukemme. Euroopan unioni ei voi pysyä vaiti, kun näitä urhoollisia demokratian ja vapauden puolustajia kohdellaan julmasti. Siksi kehotamme komissiota ja jäsenvaltioiden hallituksia vastustamaan jyrkästi naisiin kohdistuvien seksuaalisten hyökkäysten ja pelottelun käyttämistä ja väkivallan kohdistamista naisiin Libyassa ja Egyptissä, koska näiden maiden vallassa olevat hallinnot ovat käyttäneet naisiin kohdistuvaa seksuaalista väkivaltaa aseenaan vallankumousten aikana syntyneissä konflikteissa. Egyptin viranomaisten on ryhdyttävä kiireellisiin toimenpiteisiin lopettaakseen kidutuksen, tutkiakseen kaikki rauhanomaisiin mielenosoittajiin kohdistuneet väkivaltaisuudet ja lopettaakseen siviilien syytteeseen asettamisen sotilastuomioistuimissa. Olen vahvasti sitä mieltä, että Pohjois-Afrikassa ja Lähi-idässä tapahtuvien muutosten täytyy johtaa naisten syrjinnän lopettamiseen ja heidän täysimääräiseen osallistumiseensa yhteiskuntaan yhtäläisin oikeuksin miesten kanssa.

  Roberta Angelilli (PPE), kirjallinen. – (IT) Pohjois-Afrikassa puhjenneissa konflikteissa viime viikkoina naisiin ja lapsiin kohdistuneet väkivaltaisuudet eivät ole mitenkään yllättäviä, sillä valitettavasti aseellisiin konflikteihin joutuvat naiset joutuvat yhä useammin nöyryytyksen, kidutuksen, pidättämisen ja kontrollin kohteeksi. Tämän tarkoituksena on tuhota tietty ryhmäkokonaan tai osittain.

Tässä ei kuitenkaan ole kaikki. Kenelläkään ei ole oikeutta loukata naisten ihmisarvoa vain sen takia, että heillä on rohkeutta vaatia oikeutta ilmaista ajatuksiaan, osallistua aktiivisesti rauhanomaisen ja demokraattisen maailman rakentamiseen ja vaatia ennen kaikkea oikeutta sukupuolten tasa-arvoon. Epäinhimillinen ja halventava kohtelu, kuten sähköiskujen antaminen, "neitsyystestit", ruumiillinen ja henkinen väkivalta, raiskaukset ja orjuus ovat käytäntöjä, joita ei voida hyväksyä ja joille meidän on sanottava: "Riittää".

Pohjois-Afrikan maiden tapahtumien osalta on vain oikein, että näihin vakaviin rikkomuksiin syyllistyneitä rangaistaan kuten missä tahansa konfliktissa muualla maailmassa, sillä kysymys ei ole vain siviileistä, vaan myös sotilaista, mikä on vieläkin tuomittavampaa. Toivon vilpittömästi, että EU onnistuu painostamaan näitä maita niin, että ne ratifioivat pikaisesti useita kansainvälisiä oikeudellisia välineitä, kuten kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussäännön ja vuonna 1951 pakolaisten oikeusasemasta tehdyn yleissopimuksen.

  Vilija Blinkevičiūtė (S&D), kirjallinen. – (LT) Äänestin päätöslauselman puolesta, koska naisiin kohdistuvan väkivallan ja seksuaalisen väkivallan käyttö on kiireellisesti lopetettava. Euroopan komission ja jäsenvaltioiden olisi tuomittava jyrkästi naisiin kohdistuva seksuaalinen väkivalta, pelottelu, kidutus ja väkivallan käyttö Libyassa ja Egyptissä. Meidän on kehotettava Egyptin ylintä sotilasneuvostoa ryhtymään välittömästi toimiin näiden naisiin kohdistuvien väkivaltaisten rikosten lopettamiseksi. Meidän on varmistettava, että kaikille turvallisuusjoukoille ja armeijan joukoille ilmoitetaan selkeästi, että rikoksia ja kidutusta ei suvaita ja että kaikki tapaukset tutkitaan perinpohjaisesti ja tekoihin syyllistyneet asetetaan vastuuseen teoistaan. Lisäksi kaikkien on voitava ilmaista näkemyksensä maansa demokraattisesta tulevaisuudesta ilman että heidät pidätetään, että heitä kidutetaan tai kohdellaan halventavasti tai syrjivästi.

  Maria Da Graça Carvalho (PPE), kirjallinen. – (PT) Naiset ovat olleet ratkaisevassa asemassa Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän mellakoissa, joissa on vaadittu lisää demokratiaa, oikeuksia ja vapauksia. Valitettavasti Libyan ja Egyptin hallinnot käyttävät väkivaltaa pelotellakseen ja halventaakseen naisia ja tehdäkseen heistä näin haavoittuvampia. Tuomitsen jyrkästi Tahrir-aukiolla pidätettyihin naismielenosoittajiin kohdistuneet Egyptin armeijan toimet. On ryhdyttävä kiireellisesti välittömiin toimenpiteisiin ja lopetettava tämä halventava kohtelu sekä varmistettava, että kaikille armeijan joukoille ilmoitetaan selvästi, että kidutus ja kaikenlainen huono kohtelu tutkitaan perinpohjaisesti. Egyptin viranomaisten on ryhdyttävä kiireellisiin toimenpiteisiin tämän kidutuksen lopettamiseksi, rauhanomaisiin mielenosoittajiin kohdistuneiden kaikkien väkivaltaisuuksien tutkimiseksi ja siviilien oikeudenkäyntien lopettamiseksi sotilastuomioistuimissa. Kehotan komissiota ja jäsenvaltioiden hallituksia vastustamaan jyrkästi naisiin kohdistuvan seksuaalisen väkivallan, pelottelun ja häirinnän käyttöä Libyassa ja Egyptissä.

  Edite Estrela (S&D), kirjallinen. – (PT) Äänestin päätöslauselman puolesta, koska siinä tuomitaan jyrkästi Libyan ja Egyptin hallitusten turvautuminen seksuaaliseen väkivaltaan tämänhetkisiin vallankumouksiin liittyvässä konfliktissa. Naisilla on ollut näissä mellakoissa ratkaiseva rooli, ja he ovat taistelleet ja vaarantaneet henkensä demokratian, oikeuksien ja vapauksien lisäämisen puolesta. On erittäin tärkeää varmistaa, että Pohjois-Afrikassa ja Lähi-idässä tapahtuvat muutokset edistävät naisiin kohdistuvan syrjinnän lopettamista ja naisten osallistumista täysimääräisesti yhteiskuntaan yhtäläisin oikeuksin miesten kanssa.

  Diogo Feio (PPE), kirjallinen. – (PT) Valitettavasti me kaikki tiedämme, että yhteiskunnan kuohunta ja aseelliset konfliktit pahentavat naisiin ja lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa ja lisäävät seksuaalista väkivaltaa. Tällainen toiminta on ehdottomasti tuomittava, samoin kuin naisiin kohdistuvan kidutuksen, joukkoraiskauksen, "neitsyystestien", uhkailun sekä ruumiillisen tai henkisen väkivallan käyttö heidän pelottelemiseksi tai heidän poliittista osallistumista koskevien oikeuksiensa rajoittamiseksi, kuten tällä hetkellä tehdään Egyptissä ja Libyassa. EU:n ja varsinkin parlamentin pitäisi olla perusoikeuksia ja ihmisarvoa suojeleva linnake, ja sen olisi tuomittava selvästi ja yksiselitteisesti kaikki näiden arvojen loukkaukset. Tuomitsen jyrkästi naisiin ja myös lapsiin kohdistuvan väkivallan viimeaikaisissa Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan konflikteissa ja kehotan ryhtymään mahdollisimman tarkoituksenmukaisiin toimenpiteisiin heidän perusoikeuksiensa ja heidän ihmisarvonsa suojelemiseksi.

  José Manuel Fernandes (PPE), kirjallinen. – (PT) Ihmisoikeuksien loukkaamisen torjuminen on EU:n ja sen toimielinten tärkein päämäärä. Tämän perusteella nämä elimet ovat tuominneet mitä voimakkaimmin seksuaalisen väkivallan käytön kaikissa konflikteissa. Parlamentti on todellakin hyväksynyt monia päätöslauselmia, joissa naisiin kohdistuva väkivalta tuomitaan. Tässä yhteisessä päätöslauselmassa keskitytään tähän väkivaltaan, erityisesti Pohjois-Afrikassa ja Lähi-idässä naisiin kohdistuvaan seksuaaliseen väkivaltaan. Tiedot, joita olemme saaneet sotiin ja sortotoimiin liittyvistä väkivaltaisuuksista, ovat äärimmäisen kammottavia, ja ne ovat herättäneet vahvaa vastenmielisyyttä ja suuttumusta. Tällaisiin tekoihin syyllistyneitä on ehdottomasti rangaistava, vaikka diktaattorit suojelisivat heitä tai vaikka vedottaisiin heidän henkiseen jälkeenjääneisyyteensä. Tästä syystä äänestän tämän mietinnön puolesta, jossa tuomitaan kaikenlainen naisiin kohdistuva väkivalta missä tahansa, vaaditaan ankaria rangaistuksia rikollisille ja vahvistetaan, että EU:n ensisijaisena tavoitteena on tukea naisten mahdollisuuksien lisäämistä, etenkin niiden naisten, jotka ovat uskaltaneet osallistua niin sanottuun Arabian kevääseen, ja rohkaista heidän täysimääräistä osallistumistaan oman maansa yhteiskunnalliseen elämään.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Keskustelussa, jossa käsiteltiin seksuaalisen väkivallan käyttöä Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän konflikteissa, komissio lupasi puhua päättäväisesti sen puolesta, että seksuaalinen väkivalta ja orjuus, jotka tunnustetaan Geneven yleissopimuksessa rikoksiksi ihmiskuntaa vastaan ja sotarikoksiksi, lopetetaan.

Kuten laatimassamme päätöslauselmaesityksessä todetaan, on erittäin tärkeää vaatia tehokkaita diplomaattisia toimia, joilla vastustetaan voimakkaasti naisiin kohdistuvan seksuaalisen väkivallan, pelottelun ja häirinnän käyttöä Pohjois-Afrikassa, Lähi-idässä tai missä tahansa muualla.

Haluamme myös korostaa, miten tärkeää on tunnustaa naisten rooli vallankumouksissa, ja painottaa tarvetta taata naisten oikeudet, mukaan lukien heidän osallistumisensa näiden maiden uusiin demokraattisiin, oikeudellisiin, taloudellisiin ja poliittisiin rakenteisiin ja lopettaa näin heihin satojen vuosien ajan kohdistunut syrjintä.

  Juozas Imbrasas (EFD), kirjallinen. – (LT) Äänestin seksuaalisen väkivallan käyttöä Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän konflikteissa käsittelevän päätöslauselman puolesta. Siinä komissiota ja jäsenvaltioita kehotetaan vastustamaan jyrkästi naisiin kohdistuvan seksuaalisen väkivallan ja pelottelun käyttämistä ja väkivallan kohdistamista naisiin Libyassa ja Egyptissä. Mielestäni kaikkien on voitava ilmaista näkemyksensä maansa demokraattisesta tulevaisuudesta ilman että heidät pidätetään, että heitä kidutetaan tai kohdellaan halventavasti tai syrjivästi. On tunnustettava naisten rooli vallankumouksissa ja demokratiakehityksessä ja on korostettava heidän kohtaamiaan erityisiä haasteita ja tarvetta tukea ja puolustaa heidän oikeuksiaan.

  David Martin (S&D), kirjallinen. – (EN) Kannatin tätä päätöslauselmaa, jossa komissiota ja jäsenvaltioiden hallituksia kehotetaan vastustamaan jyrkästi naisiin kohdistuvien seksuaalisten hyökkäysten ja pelottelun käyttämistä ja väkivallan kohdistamista naisiin Libyassa ja Egyptissä sekä tuomitaan jyrkästi Egyptin armeijan Tahrir-aukiolla pidätetyille naismielenosoittajille suorittamat tahdonvastaiset "neitsyystestit" ja pidetään tätä käytäntöä tuomittavana, koska se on yksi kidutuksen muoto. Päätöslauselmassa Egyptin ylintä sotilasneuvostoa kehotetaan toteuttamaan viipymättä toimia tämän alentavan kohtelun lopettamiseksi ja varmistamaan, että kaikille turvallisuusjoukoille ja armeijan joukoille ilmoitetaan selkeästi, että kidutusta ja muuta huonoa kohtelua, kuten tahdonvastaisia "neitsyystestejä", ei suvaita ja että kaikki tapaukset tutkitaan perinpohjaisesti.

  Andreas Mölzer (NI), kirjallinen. – (DE) Sotaisissa konflikteissa todellisia uhreja ovat yleensä naiset ja lapset. On tiedetty jo pitkään, että raiskaus ja kiduttaminen on yleistä. Ulkomaisilta toimittajilta saatujen tietojen mukaan tilanne on sama myös Libyassa ja Egyptissä. Egyptissä naismielenosoittajia pidätettiin ja heille tehtiin neitsyystestejä, jotka myös dokumentoitiin. Libyassa sotilaat raiskasivat ja kiduttivat naisia. Raskauttavana tekijänä on se, että tarinansa kertoneet naiset joutuvat nyt odottamaan ankaria kostotoimia, kuten syytteitä kunnianloukkauksesta. Jälleen kerran ihmisoikeuksia loukataan vakavasti, ja myös länsimaiden olisi tehtävä asialle jotain.

Äänestin päätöslauselman puolesta, koska EU ei saa sulkea silmiään näiltäkään kauheuksilta, ja on vain oikein pyytää Egyptin ja Libyan hallituksia tutkimaan kaikkia näitä tapauksia ja saattamaan syylliset vastuuseen, jotta maat voivat jatkaa kulkuaan kohti demokratiaa ja vapautta.

  Franz Obermayr (NI), kirjallinen. – (DE) Egyptin ja Libyan levottomuuksien aikana kansainväliset tiedotusvälineet raportoivat traagisista ja toistuvasti naisiin kohdistuvista väkivaltaisuuksista. Kidutuksesta ja raiskauksesta ei useinkaan rangaista, koska viranomaiset vaivihkaa lopettavat asioiden käsittelyn tai sitten naiset itse saavat syytteen "kunnianloukkauksesta", mikä on vielä pahempaa. Uhrin ja rikoksentekijän roolit käännetään päälaelleen patriarkaalisen yhteiskunnan hyväksi. EU ei saa katsoa toimettomana sivusta, vaan sen on tehtävä enemmän suojellakseen naisia ja lapsia sekä taattava kaikille Egyptissä ja Libyassa, että oikeusvaltioperiaatetta kunnioitetaan. Äänestin siksi päätöslauselmaesityksen puolesta.

  Georgios Papanikolaou (PPE), kirjallinen. – (EL) Yhteisessä päätöslauselmaesityksessä seksuaalisen väkivallan käytöstä Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän konflikteissa tuomitaan jyrkästi rikokset, joita on tehty Egyptissä ja Libyassa. Naisiin kohdistuva väkivalta kummassakin maassa sekä sotilaiden Tahrir-aukiolla piirittämilleen naisille tekemät "neitsyystestit" ja tämän jälkeiset raiskaukset ja kidutus, jotta naisia voitaisiin syyttää sotilastuomioistuimessa "neitsyystestissä" epäonnistumisesta, ovat epäinhimillisiä ja rikollisia tekoja, jotka rikkovat täydellisesti rikoksista ihmiskuntaa vastaan ja sotarikoksista tehtyä Geneven yleissopimusta.

Sen lisäksi, että kannattamassani päätöslauselmassa nämä teot tuomitaan ankarasti, siinä myös kehotetaan komissiota vastustamaan jyrkästi naisiin kohdistuvien seksuaalisten hyökkäysten ja pelottelun käyttämistä ja väkivallan kohdistamista naisiin Libyassa ja Egyptissä sekä ryhtymään koordinoituihin erityistoimiin näiden toimien lopettamiseksi välittömästi.

  Maria do Céu Patrão Neves (PPE), kirjallinen. – (PT) Äänestin tämän päätöslauselman puolesta, koska siinä tuomitaan sukupuoleen perustuva väkivalta ja tietenkin seksuaalisen väkivallan käyttö konflikteissa. Olen samaa mieltä päätöslauselmassa ilmaistusta tarpeesta asettaa ihmisoikeudet etusijalle Euroopan naapuruuspolitiikkaan sisältyvissä toimenpiteissä demokratiakehityksen olennaisena osana sekä siitä, että EU:n on jaettava näiden maiden kanssa kokemuksiaan tasa-arvopolitiikasta ja sukupuoleen perustuvan väkivallan torjumisesta.

  Licia Ronzulli (PPE), kirjallinen. – (IT) Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän kansannousuissa naiset ovat ilmaisseet aktiivisesti demokratiaa ja perusoikeuksia koskevia yhteisiä toiveitaan. Valitettavasti Libyan ja Egyptin hallinnot ovat tapansa mukaan turvautuneet seksuaaliseen väkivaltaan aseena, jolla voi hyökätä naisia vastaan. Meidän on tuomittava seksuaalinen väkivalta naisten pelottelun ja nöyryyttämisen välineenä unohtamatta, että nyt avautunut valtatyhjiö voi johtaa heidän oikeuksiensa heikkenemiseen. Eräässä merkittävässä tapauksessa libyalainen nainen kertoi maaliskuussa tripolilaisessa hotellissa muutamalle toimittajalle joutuneensa sotilaiden joukkoraiskauksen uhriksi. Nyt samat miehet, jotka raiskasivat tämän nuoren naisen, ovat haastaneet hänet oikeuteen kunnianloukkauksesta. Meidän on ryhdyttävä toimiin ja tuomittava voimakkaasti aseellisten konfliktien suhteettomat vaikutukset naisiin sekä vahvistettava naisten roolia rauhanrakentajina. Luotan siihen, että EU tuomitsee mahdollisimman jyrkästi naisiin ja lapsiin kohdistuvan väkivallan erityisesti aseellisten konfliktien aikana sekä kaikenlaisen heihin kohdistuvan syrjinnän Geneven yleissopimuksen mukaisesti.

  Joanna Senyszyn (S&D), kirjallinen. – (PL) Kannatin vilpittömästi seksuaalisen väkivallan torjuntaa Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän konflikteissa käsittelevää päätöslauselmaa. Laaja naisiin kohdistuva seksuaalinen väkivalta on pysyvä osa Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän aseellisia konflikteja. Yhdistyneiden Kansakuntien lastenrahasto (UNICEF) mainitsee esimerkkinä Kenian, joka on suhteellisen vakaa maa mutta jossa vaaleja edeltäneissä mellakoissa seksuaalisen väkivallan uhrien määrä kaksinkertaistui muutamassa päivässä.

Seksuaalisesta väkivallasta on tulossa epidemia. Itse asiassa siitä on tulossa yksi sotataktiikoista. Euroopan unioni ei saa pysyä tässä asiassa puolueettomana. Sen vuoksi on erittäin tärkeää sisällyttää sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistaminen Euroopan naapuruuspolitiikan kaikkiin osa-alueisiin ja asettaa se etusijalle pyrkimyksissämme luoda tehokas ja järjestelmällinen lähestymistapa sukupuolten tasa-arvoon naapuruuspolitiikkamme piiriin kuuluvissa maissa. Ihmisoikeuksien, joihin sukupuolten tasa-arvo erottamattomasti kuuluu, on oltava keskeisessä asemassa kolmansien maiden demokratiakehityksessä. On järkyttävää, että vaikka seksuaalinen väkivalta on Afrikassa yleistä, hallitukset eivät pidä sen torjumista ensisijaisen tärkeänä, kuten esimerkiksi Etelä-Afrikan tapauksessa.

EU:n olisi keskitettävä toimensa erityisesti naisiin. Päätöslauselmaan sisältyvät ehdotukset naisten sosiaalisen osallistumisen parantamiseksi, heidän työllisyytensä lisäämiseksi, naisten lukutaidottomuuden ja perinteisten vahingollisten käytäntöjen torjumiseksi ovat erittäin tärkeitä. Naisille ja tytöille tarjottavaan koulutukseen on sisällyttävä heille kuuluvien oikeuksien tuntemus.

  Michèle Striffler (PPE), kirjallinen. – (FR) Pohjois-Afrikan viimeaikaisten tapahtumien aikana Libyan ja Egyptin vallassa olevat hallinnot käyttivät seksuaalista väkivaltaa kansannousuihin osallistuneiden naisten pelottelu- ja ahdisteluvälineenä. On erittäin tärkeää, että ensinnäkin näihin tekoihin syyllistyneet tuomitaan rikoksistaan ja että toiseksi näiden kauheuksien uhriksi joutuneita naisia suojellaan mahdollisilta kostotoimilta. Olen itse käynyt Kongon demokraattisen tasavallan itäisessä osassa sijaitsevalla Kivun alueella, jossa sotilaat ja aseellisten ryhmien jäsenet harjoittavat tätä vastenmielistä käytäntöä säännöllisesti. Voin todistaa raiskauksen uhriksi joutuneiden naisten äärimmäisestä kärsimyksestä ja siitä, ettei näihin kauheuksiin syyllistyneitä rangaista. Kansainvälisen yhteisön on tehtävä kaikkensa varmistaakseen, etteivät rikoksiin syyllistyneet jää ilman rangaistusta.

  Dominique Vlasto (PPE), kirjallinen. – (FR) Olen ollut tyrmistynyt ja järkyttynyt arabimaailman kansannousuissa naisiin kohdistuneita kunniarikoksia ja naisten nöyryyttämistä koskevista paljastuksista ja olen tyytyväinen siihen, että parlamenttimme on tuominnut nämä naisiin kohdistuneet julmuudet. Euroopan unioni ei voi sallia sitä, että ihmisoikeuksia ja unionin tärkeimpiä perusarvoja loukataan tällä tavalla ilman rangaistusta aivan sen naapurissa, kumppanimaissa, ja rauhanomaisten mielenosoitusten aikana. Siksi vaadin, että nämä julmat teot tutkitaan ja että niihin syyllistyneitä rangaistaan. Päätöslauselmassamme käsitellään seuraavaa vaatimusta, joka on erittäin tärkeä näiden maiden tulevaisuudelle: naisille on annettava keskeinen rooli arabiyhteiskuntien demokratiakehityksessä. Naisilla oli johtava, hiljainen, jopa aliarvioitu rooli vapautusliikkeissä, ja mielestäni oli tärkeää kunnioittaa tätä tässä asiakirjassa. Euroopan unioni on luvannut tukea Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän maita niiden demokratiakehityksessä. Nyt on meidän tehtävämme varmistaa, että liitämme tähän toimintatapaan takeet ihmisoikeuksien kunnioittamisesta ja sukupuolten tasa-arvosta.

Mietintö: George Sabin Cutaş (A7-0073/2011)

  Luís Paulo Alves (S&D), kirjallinen. – (PT) Kannatan tätä mietintöä, jossa käsitellään asianmukaisella tavalla muun muassa seuraavia aiheita: Lissabonin sopimuksen mukainen Euroopan investointipankin (EIP) uusi perussääntö, hankejoukkovelkakirjat, talouskriisin vaikutukset EIP:n suunniteltuun rahoitustoimintaan, sen rahoitustoiminta vuoden 2013 jälkeen sekä sen toiminta EU:n ulkopuolella, erityisesti kehitysyhteistyöhankkeet, talouden ympäristöystävällisyyden lisäämiseen liittyvät hankkeet sekä offshore-rahoituslaitoksia koskevien toimien vahvistaminen.

  Zigmantas Balčytis (S&D), kirjallinen. – (LT) Äänestin tämän mietinnön puolesta. Euroopan investointipankilla on ratkaiseva rooli pienten ja keskisuurten yritysten tukemisessa erityisesti tämän rahoituskriisin ja taloudellisen laskusuuntauksen aikana. Koska pienten ja keskisuurten yritysten merkitys Euroopan taloudelle on todella suuri, sovittiin, että vuosina 2008–2011 pienille ja keskisuurille yrityksille myönnetään lainoja yhteensä yli 30 miljardia euroa. Maaliskuussa 2010 perustettiin Progress-mikrorahoitusjärjestely, jota komissio ja EIP rahoittavat noin 200 miljoonalla eurolla. Pienillä ja keskisuurilla yrityksillä on kuitenkin edelleen hankaluuksia luoton saamisessa. Kuten kansalaisjärjestö Bankwatchin raportissa todetaan, etenkin Keski- ja Itä-Euroopan jäsenvaltioiden pienet ja keskisuuret yritykset eivät pysty hyödyntämään niille tarkoitettua tukea. EIP:n on laadittava lainoja myöntäville rahoitusvälittäjilleen selkeät rahoitusehdot ja tiukemmat lainanannon tehokkuutta koskevat ehdot. Kansallisille rahoitusvälittäjille annettiin kaksi vuotta aikaa myöntää lainoja, mutta kuten raportissa todetaan, jotkut rahoitusvälittäjät myönsivät vain pienen osan lainoista tai ei myöntänyt lainoja lainkaan, vaikka varat olivat heidän tileillään. Lisäksi EIP:n verkkosivustolla ei ole vieläkään yleisesti saatavana olevia tietoja myönnetyn rahoituksen käytöstä ja saajista. Mielestäni EIP:n on lisättävä rahoitusvälittäjien kautta myönnettyjä lainoja koskevaa avoimuutta ja raportoitava vuosittain pienille ja keskisuurille yrityksille myöntämistään lainoista sekä laadittava arviointi lainojen saatavuudesta ja tehokkuudesta sekä luettelo lainansaajista.

  Diogo Feio (PPE), kirjallinen. – (PT) Ensinnäkin haluan onnitella Euroopan investointipankkia (EIP) kaikesta sen tekemästä työstä ja etenkin siitä, että se on tukenut pieniä ja keskisuuria yrityksiä rahoituksella, jonka määrä on kasvanut tasaisesti vuodesta 2008 alkaen, sekä luomalla eurooppalaisen Progress-mikrorahoitusjärjestelyn maaliskuussa 2010. Suhtaudun myönteisesti myös siihen, että sitoudutaan ajatukseen hankejoukkovelkakirjoista, joilla on tarkoitus parantaa yritysten itsensä liikkeeseenlaskemien velkakirjojen luottoluokitusta ja joilla rahoitetaan Euroopan unionin liikennettä, energiaa ja tietotekniikkaa koskevia perusrakenteita. Tässä vaiheessa on toivottavaa, että sekä komissio että Euroopan keskuspankki esittävät hankejoukkovelkakirjoja koskevia konkreettisia ehdotuksia. On syytä korostaa sitä tärkeää työtä, jota EIP voi tehdä Eurooppa 2020 -strategian puitteissa, yksinkertaistamalla menettelyjä ja maksimoimalla kerrannaistekijöitä julkisen ja yksityisen sektorin investoijien houkuttamiseksi. EU:n ulkopuolisen EIP:n rahoitustoiminnan osalta on mielestäni toivottavaa, että EIP, EJKP ja komissio allekirjoittavat yhteisymmärryspöytäkirjan, jotta ne voivat vahvistaa yhteistyötään kaikissa yhteisissä toimintamaissa pyrkimällä kaksitahoiseen tavoitteeseen, joka on lainanantoon liittyvien menettelytapojen yhdenmukaistaminen sekä keskinäisesti että suhteessa EU:n poliittisiin tavoitteisiin.

  José Manuel Fernandes (PPE), kirjallinen. – (PT) Rooman sopimuksen nojalla vuonna 1958 perustettu Euroopan investointipankki on EU:n rahoitusalan toimija, jonka päätavoitteena on tukea EU:n tasapainoista kehitystä taloudellisen yhdentymisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden avulla. Olen tyytyväinen Lissabonin sopimuksen myötä tehtyihin muutoksiin, jotka lisäävät EIP:n rahoitustoiminnan joustavuutta. Muistutan Lissabonin sopimuksessa tehdyistä muutoksista, joilla selvennetään, mitä tavoitteita on EIP:n kolmansissa maissa tarjoamalla rahoituksella, jolla on tuettava EU:n kansainvälisen toiminnan yleisiä periaatteita, joista määrätään Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 artiklan 5 kohdassa, ja jolla on tuettava EU:n ulkoisen toiminnan tavoitteita. Tämä rahoituslaitos on velvollinen toimittamaan vuosittain parlamentille asiakirjan, jossa se selvittää toimintaansa. Tässä päätöslauselmaesityksessä keskitytään analysoimaan vuoden 2009 kertomusta. Asiakirjassa viitataan paitsi uuden perussäännön tuomiin parannuksiin myös EIP:n toimintaan.

  João Ferreira (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Ymmärrämme, miten suuri merkitys EIP:ltä saadulla lainalla voi olla kehitykselle ja yhteiskunnalliselle edistymiselle, koska näillä lainoilla on pienet korot ja pitkät maksuajat. EIP:n tarjoamat vaihtoehdot eivät kuitenkaan aina ole riittävän avoimia ja selkeitä. Lisäksi ne maat ja alueet, jotka tarvitsevat kipeimmin EIP:n lainaamaa rahoitusta, eivät kuitenkaan ole pankin lainansaajien kärkipäässä. Tämän vuoksi kannattamassamme mietinnössä on kritiikkiä, ehdotuksia ja esityksiä.

Emme kuitenkaan kannata sitä, että EIP:stä tehdään pelkkä väline, jonka avulla EU toteuttaa politiikkaansa, emmekä sitä, että EIP:n varoja käytetään sosiaaliseen ja taloudelliseen yhteenkuuluvuuteen sekä sosiaaliseen kehitykseen liittyvien ongelmien ratkomiseen, koska nämä osa-alueet täytyy sisällyttää EU:n talousarvioon sekä EU:n rakenne- ja koheesiorahastoihin. EIP voi tietenkin valvoa ja parantaa näitä toimenpiteitä, mutta se ei voi korvata EU:n budjettipolitiikkaa.

  Monika Flašíková Beňová (S&D), kirjallinen. – (SK) Tällä hetkellä Euroopan investointipankilla (EIP) on korvaamaton rooli rahoituksen tarjoajana EU:ssa ja sen ulkopuolella. Käsiteltäväksi annetussa mietinnössä suhtaudutaan myönteisesti siihen, että EIP on toiminut oikein tukiessaan EU:n pieniä ja keskisuuria yrityksiä kriisin aikana. On totta, että virallisesti pankki myönsi neljän vuoden aikana 30 miljardia euroa pienten ja keskisuurten yritysten tukemiseen. Ongelmana on kuitenkin se, että osa tästä rahoituksesta ei edes tavoittanut pieniä ja keskisuuria yrityksiä. Tarkemmin sanottuna vain noin puolet myönnetyistä varoista saavutti ensimmäisellä kaudella Visegrad-maiden pienet ja keskisuuret yritykset. EIP antoi pankeille käsittämättömän paljon eli kaksi vuotta aikaa varojen jakamiseen, eikä se myöskään määrännyt pankeille mitään seuraamuksia siltä varalta, ettei tätä määräaikaa noudateta. Keski-Euroopan pankit, joita kriisi oli koetellut ankarasti, pitivät todella mielellään kiinni näistä rahoista. Se, mitä aluksi mainostettiin pienille ja keskisuurille yrityksille annettavana tukena, muuttui todellisuudessa ulkomaisten pankkien keskieurooppalaisten haarakonttorien tueksi. On riittävästi syitä ajatella, ettei tämä tapahtunut sattumalta vaan suunnitellusti.

Lopuksi totean lyhyesti, että EIP:llä on ongelmia myös kehitysyhteistyön alalla. Se tarvitsee lisää työntekijöitä, jotka ovat kehitysyhteistyön asiantuntijoita. EIP:llä on tällä hetkellä liian vähän henkilökuntaa, vaikka se onkin vaikuttanut niin sanottuihin kehitysmaihin. Myös siitä olen samaa mieltä esittelijän kanssa, että EIP:n on muutettava selvästi rahoitusvälittäjien kautta toteuttamaansa rahoitustoimintaa, koska tämä saattaa johtaa veroparatiisien syntyyn.

  Ildikó Gáll-Pelcz (PPE), kirjallinen. – (HU) Olen tyytyväinen siihen, että parlamentti arvioi Euroopan investointipankin vuosikertomuksen, vaikkakin se tekee sen hyvin yleisellä tasolla. EIP:llä on ratkaiseva rooli kriisin torjumisessa. Avoimuuteen ja mitattaviin tuloksiin liittyvät kysymykset ovat kuitenkin mielestäni edelleen ongelmallisia. EIP keskittyy toiminnassaan kolmeen alueeseen, joita kriisi on koetellut ankarimmin: pieniin ja keskisuuriin yrityksiin, lähentymisalueisiin ja ilmastonmuutoksen torjuntaan. Pienillä ja keskisuurilla yrityksillä on keskeinen rooli Euroopan talouden elpymisessä ja työttömyyden torjunnassa, ja sen vuoksi on tarkoituksenmukaista, että niiden kehittämiseen tarkoitetun pääoman saatavuutta helpotetaan. Tässä mielessä olisi hyödyllistä arvioida kyseisten lainojen saatavuutta ja tehokkuutta joka vuosi, mikä takaisi lainojen lopullista käyttötarkoitusta koskevan avoimuuden ja parantaisi hallinnointimenettelyä. Myös tältä osin on mielestäni äärimmäisen tärkeää, että EIP päivittää ja tiukentaa offshore-rahoituskeskuksia koskevaa politiikkaansa.

EIP:llä on hyvin tärkeä rooli Euroopan unionin lähentymisen edistäjänä, ja sen tarjoaman teknisen tuen ja yhteisrahoituksen ansiosta lähentymisalueet voivat ottaa vastaan entistä suuremman osan niiden saatavana olevasta rahoituksesta. Tämän vuoksi EIP:n roolin vahvistaminen on mielestäni käytännöllistä ja kannatettavaa.

Lopuksi katson, että on syytä harkita ehdotusta, jonka mukaan olisi ryhdyttävä valvomaan EIP:n rahoitustilanteen vakautta, sen tulosten täsmällistä mittaamista sekä sitä, kuinka se noudattaa tehokkaita ja tuloksekkaita liiketoimintatapoja.

  Lorenzo Fontana (EFD), kirjallinen. – (IT) Hyväksyn sen tosiasian, että tämän talouskriisin aikana Euroopan investointipankin toiminta olisi keskitettävä pienten ja keskisuurten yritysten auttamiseen, sillä nämä muodostavat yhteiskuntamme tukirangan. Paikallisten rahoitusvälittäjien osallistaminen ja näiden kanssa käytävä vuoropuhelu ovat myönteisiä asioita. Mielestäni on erittäin tärkeää korostaa ehdokasvaltioiden osalta uusiutuvia energiamuotoja. Tästä syystä äänestän mietinnön puolesta.

  Juozas Imbrasas (EFD), kirjallinen. – (LT) Äänestin päätöslauselman puolesta, koska Euroopan parlamentti suhtautuu myönteisesti Lissabonin sopimuksen tuomiin muutoksiin, jotka lisäävät EIP:n rahoitustoiminnan joustavuutta ja sisältävät muun muassa seuraavaa: pääomaosuudet, jotka täydentävät pankin tavanomaisia toimia, mahdollisuus tytäryhtiöiden ja muiden yksiköiden perustamiseen niin sanottujen erityistoimien sääntelemiseksi ja laajempaa teknistä apua koskevien palvelujen tarjoamiseksi sekä tarkastuskomitean vahvistaminen. Päätöslauselmassa suositetaan harkitsemaan ehdotusta, jonka mukaan olisi ryhdyttävä valvomaan EIP:n vakavaraisuutta, sen tulosten täsmällistä mittaamista sekä sitä, kuinka se noudattaa hyviä liiketoimintatapoja. Siinä myös suhtaudutaan myönteisesti ajatukseen hankejoukkovelkakirjoista, joiden tarkoituksena on parantaa yritysten itsensä liikkeeseenlaskemien velkakirjojen luottoluokitusta Eurooppa 2020 -strategian puitteissa ja joilla rahoitetaan unionin liikennettä, energiaa ja tietotekniikkaa koskevia perusrakenteita ja talouden ympäristöystävällisyyden lisäämistä. Tällaisten hankejoukkovelkakirjojen liikkeeseenlaskeminen vaikuttaisi myönteisesti pääoman saatavuuteen kasvua ja työllisyyttä edistäville kestäville investoinneille, joilla täydennetään jäsenvaltioiden ja koheesiorahaston investointeja.

  David Martin (S&D), kirjallinen. – (EN) Äänestin tämän mietinnön puolesta, jossa suositetaan seuraavia toimenpiteitä EIP:n roolin vahvistamiseksi kehitysyhteistyössä: (a) kehitysyhteistyökysymyksiin ja kehitysmaihin erikoistuneen asiantuntevan henkilöstön lukumäärän lisääminen sekä henkilöstön paikallisen läsnäolon lisääminen kolmansissa maissa, (b) paikallisten toimijoiden osallistumisasteen lisääminen hankkeissa, (c) kohdennetun pääoman lisääminen kehitysyhteistyöhankkeisiin, (d) avustusten lisääminen, (e) sen selvittäminen, voidaanko EIP:n kolmansissa maissa toteutettavat toimet ryhmittää yhteen erilliseen yksikköön.

  Barbara Matera (PPE), kirjallinen. – (IT) Haluan todeta olevani tyytyväinen siihen, että Cutaşin mietintö Euroopan investointipankin vuosikertomuksesta 2009 on hyväksytty. Korostan EIP:n erinomaista työtä pienten ja keskisuurten yritysten tukemiseksi tänä taloudellisesti vaikeana aikana, kun lainoja on vaikea saada. Lisäksi kannatan sitä, että EIP on kehittänyt yhdessä Euroopan komission kanssa hankejoukkovelkakirjoja, joilla rahoitetaan laajoja liikennettä, energiaa ja tietoliikennettä koskevia infrastruktuurihankkeita, jotka ovat välttämättömiä unionin kasvua ja koheesiota koskevien tavoitteiden saavuttamiseksi.

  Maria do Céu Patrão Neves (PPE), kirjallinen. – (PT) Euroopan investointipankin vuosikertomuksessa 2009 korostetaan EIP:n keskeistä roolia pienten ja keskisuurten yritysten tukemisessa etenkin tänä rahoituskriisin ja taloudellisen laskusuuntauksen aikana. EIP on keskittynyt kolmeen alueeseen, joilla kriisi on koetellut Eurooppaa eniten, nimittäin pieniin ja keskisuuriin yrityksiin, lähentymisalueisiin ja ilmastonmuutoksen torjuntaan. Pienten ja keskisuurten yritysten merkitys Euroopan taloudelle on kiistaton, joten olen tyytyväinen siihen, että EIP:n pienille ja keskisuurille yrityksille myöntämä rahoitus kasvoi vuosina 2008–2010 yhteensä 30,8 miljardiin euroon ja että maaliskuussa 2010 perustettiin Progress-mikrorahoitusohjelma, jota Euroopan komissio ja EIP ovat rahoittaneet noin 200 miljoonalla eurolla.

  Raül Romeva i Rueda (Verts/ALE), kirjallinen. – (EN) Äänestin päätöslauselman puolesta. Vaikka me vihreiden edustajat emme itse olisikaan laatineet tällaista tekstiä, pidimme sitä kuitenkin siinä määrin hyväksyttävänä, että voimme äänestää sen puolesta.

  Licia Ronzulli (PPE), kirjallinen. – (IT) Tänään hyväksytyssä asiakirjassa korostetaan Euroopan investointipankin (EIP) lisätuen selkeää tarvetta seuraavilla Euroopan talouden elpymisen kannalta ratkaisevilla aloilla: pienet ja keskisuuret yritykset, markkina-arvoltaan keskisuuret yritykset, infrastruktuuri ja muut keskeiset kasvua ja työllisyyttä edistävät hankkeet, jotka ovat osa Eurooppa 2020 -strategiaa. Mietinnössä EIP:tä kehotetaan tekemään investointeja Euroopan rautateiden tavaraliikenteeseen sekä muihin Euroopan laajuisiin tavaraliikenneverkkoihin keskittyen Välimeren, Mustanmeren ja Itämeren satamiin, jotka liitettäisiin lopullisesti Euroopan markkinoihin. EIP:n olisi myös annettava enemmän tukea Euroopan laajuisen liikenneverkon rakentamiseen, jotta saadaan aikaan vipuvaikutus, jonka avulla lisätään investointeja sekä julkiselta että yksityiseltä sektorilta. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi hankejoukkovelkakirjoja voidaan käyttää täydentävänä investointivälineenä TEN-T-rahaston talousarvion rinnalla.