Sanatarkat istuntoselostukset

Maanantai 6. kesäkuuta 2011 - Strasbourg

17. IMF:n uuden pääjohtajan valintamenettely ja euroalueen ulkoinen edustus (keskustelu)

  Puhemies. – (EL) Esityslistalla on seuraavana komission julkilausuma IMF:n uuden pääjohtajan valintamenettelystä ja euroalueen ulkoisesta edustuksesta.

  Olli Rehn, komission jäsen. – (EN) Arvoisa puhemies, arvoisat parlamentin jäsenet, paljon kiitoksia erittäin olennaisista kysymyksistänne. Komissio suhtautuu myönteisesti IMF:n johtokunnan tämän vuoden toukokuun 20. päivä tekemään päätökseen, jossa selvennetään IMF:n seuraavan pääjohtajan valintamenettelyä.

Komissio on samaa mieltä siitä, että valintamenettelyn on oltava avoin ja ansioihin perustuva. Silloin ehdokkaat kaikista IMF:n jäsenvaltioista voivat kilpailla ansioidensa perusteella ja kaikki asiaankuuluvat näkökohdat voidaan ottaa huomioon.

EU:n jäsenvaltiot ovat sopineet, että ne tukevat pätevintä ehdokasta, joka pystyy vastaamaan korkeisiin vaatimuksiin, joita tähän erittäin tärkeään tehtävään liittyvien velvollisuuksien hoitaminen edellyttää. Sellaisen ehdokkaan on erityisesti pitänyt osoittaa vahvoja valmiuksia, sitoutumista monenväliseen koordinaatioon ja laajaa tietoa kansainvälisistä talous-, rahoitus- ja raha-asioista. Komissio tukee tätä sopimusta.

Komissio tukee täysimääräisesti ministeri Christine Lagarden ehdokkuutta. Hän on pätevä ja kokenut ehdokas, joka on saanut kansainvälisen yhteisön kumppaniemme kunnioituksen. Hän tuntee erittäin hyvin EU:n talouden ja EU:n päätöksenteon, mikä on näinä aikoina ansio, ja sen lisäksi hänellä on erittäin vahva kokemus maailmanlaajuisesta talouden ohjausjärjestelmästä – esimerkiksi G20-puheenjohtajakauden onnistuneen hoitamisen ansiosta.

Haluaisin myös lisätä, että viime vuonna G20-huippukokouksessa Soulissa Etelä-Koreassa saatiin aikaan sopimus Euroopan edustuksen suhteellisesta vähentämisestä IMF:n johtokunnassa kahdella paikalla nousevien markkinatalouksien maiden vaikutusvallan ja edustuksen lisäämiseksi.

Vaikka euroalueen ulkoista edustusta koskeva kysymys liittyykin Kansainvälisen valuuttarahaston yleiseen uudistukseen, se ei liity suoraan IMF:n pääjohtajan valintaan. Komissio katsoo, että Euroopan, unionin ja sen jäsenvaltioiden yhteisen edun mukaista on siirtyä asteittain kohti Euroopan unionin tai ainakin euroalueen yhtä paikkaa IMF:ssä. Asteittain ja vaiheittain.

Arvoisa puhemies, arvoisat parlamentin jäsenet, kuten tiedätte, olen täysin sitoutunut EU:n talouden ohjausjärjestelmän uudistamiseen ja vahvistamiseen, sekä sisäisesti että ulkoisesti. Siihen pyrittäessä sovellan mielelläni Jean Monnet'n koeteltua menetelmää: Eurooppaa rakennetaan etenemällä konkreettisesti todellisessa elämässä, yksi askel kerrallaan, pienemmillä ja suuremmilla askelilla.

Saatetaan siis ensin päätökseen sisäisen ohjausjärjestelmämme uudistus, jota tarvitaan kiireellisesti ja joka on toteutuessaan valtava edistysaskel. Puututaan sitten ulkoisen edustuksen haasteeseen, joka on toinen valtava edistysaskel, kun siitä on sovittu ja kun se on toteutettu. Yksi suuri askel kerrallaan.

  Corien Wortmann-Kool, PPE-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, kun Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) entinen pääjohtaja astui virkaan, IMF:n merkityksestä ja tehokkuudesta esitettiin valtavasti kysymyksiä. Nyt tiedämme paremmin, huomattuamme kriisin aikana kovimman kautta, miten yhteenliittyneitä olemme kansainvälisesti. Juuri tällaisina kriisiaikoina myös opimme paremmin tutkimaan toinen toisiamme, ja koimme juuri nyt, miten olennaisia IMF:n asema ja asiantuntemus ovat, jopa meille täällä Euroopassa. Siksi on myös tärkeää, että tulevina vuosina IMF:llä olisi keskeinen asema maailmanlaajuisessa hallinnossa ja aiempaa paremmassa maailman rahoitus- ja rahavakaudessa.

Surullista kyllä, tässä euron kriisissä olemme oppineet kokemuksesta hyvin tuskallisella tavalla. Voidaan nähdä, mihin olen menossa. Tänään keskustelemme uudesta ehdokkaasta IMF:n pääjohtajan tulevaan virkaan. Sanotaan aivan oikein, että sen on oltava avoin menettely, mutta meidän ei tarvitse piilotella sitä tosiasiaa, että meillä on Euroopassa erinomainen ehdokas. Olen iloinen, että me parlamentissa voimme myös tämän keskustelun avulla antaa selkeän tukemme kyseiselle ehdokkaalle.

Kriisiaikana on tärkeää, että tällaisessa huippuvirassa on erinomaisen pätevä nainen, koska kriisissä naiselliset ominaisuudet voivat tuoda todellista lisäarvoa, jonka laatu viimeistelee. Christine Lagardella on myös kokemusta molemmilta puolilta Atlanttia ja monenvälisestä hallinnosta. Myös tästä näkökulmasta hän on erinomainen ehdokas. Toivon, että tällä tuella pystymme antamaan teille hieman ylimääräistä puhtia esittää Christine Lagarde IMF:n pääjohtajan viran seuraavana haltijana.

  Pervenche Berès, S&D-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, ihmettelen itse asiassa, miksi te halusitte antaa julkilausuman. Tehän päätitte puheenvuoronne sanomalla: "Kaikki aikamme menee nyt pääasiassa talouden ohjausjärjestelmämme uudistukseen; euroalueen ulkoista edustusta koskevasta kysymyksestä keskustellaan myöhemmin".

Sallinette, että olen eri mieltä lähestymistavastanne, koska yksi nykyisen Euroopan unionin keskeisistä ongelmista on euroalueen ulkoista edustusta koskeva kysymys. Nyt on selvää, miten valuuttasota voisi helposti tuhota kaikki ponnistukset, joita euroalueen kansalaisia pyydetään tekemään säästöjen ja valtion velkatilanteen parantamisen nimissä. Eurooppalaiset eivät siksi voi olla täysin vaativia sisäisesti ja samalla olla osoittamatta mitään mielenkiintoa siihen, mitä heidän valuutalleen, jota nyt heitellään kansainvälisillä markkinoilla, kuuluu ulkoisesti. Sisäistä suojaa ei ole ilman ulkoista suojaa.

Sallinette siis, jos olen eri mieltä tätä koskevasta lähestymistavastanne. Tiedän, että tehtävä on vaikea, mutta Euroopan parlamentti on nyt jo monien vuosien ajan tukenut ajatusta etenemisestä euroalueen ulkoiseen edustukseen, erityisesti Kansainvälisessä valuuttarahastossa.

Meidän on myönnettävä, että kun Dominique Strauss-Kahn nimitettiin IMF:n pääjohtajaksi, tilanne oli hyvin erilainen: puhuttiin, että sitä johdettaisiin vuorotellen. Dominique Strauss-Kahn sanoi itse, että hän saattaisi olla viimeinen eurooppalainen IMF:n johdossa. Sittemmin tilanne on kuitenkin muuttunut huomattavasti. Alue, jossa IMF:n toiminta on nykyään elintärkeää, on Eurooppa. Voidaan nähdä, että IMF:n toimien takana Yhdysvaltain suurten investointipankkien toimilla on merkittävä tehtävä. Voidaan myös nähdä, että ennemmin tai myöhemmin Yhdysvaltain taloustilanne voitaisiin ottaa esiin ja siitä voitaisiin oikeutetusti keskustella IMF:ssä.

Kaikki tämä saa aikaan paljon monimutkaisemman kuvan kuin pelkästään sen päättäminen, pitäisikö tämän vai tuon henkilön päättää IMF:n tulevaisuudesta. Tietysti eurooppalaisten pitäisi olla edustettuna – heillä pitäisi aivan oikein olla osansa yhdessä tärkeimmistä elimistä – mutta se, mitä itse asiassa teiltä haluan, on tämä: minkälaista politiikkaa me haluamme harjoittaa kansainvälisesti? Minkälaiset valtuudet Euroopalla pitäisi kansainvälisellä näyttämöllä olla, kun otetaan huomioon sisäisesti toteuttamamme ponnistelut, kun otetaan huomioon markkinoiden vaikutus Euroopan unionin ulkopuolella ja niiden vaikutus investointeihin, keinotteluun ja työllisyyteen Euroopassa?

Ajattelemme myös, että kuka tahansa IMF:ää tulevaisuudessa johtaa, hänellä on valtava tehtävä: hän ei saa tuhota Dominique Strauss-Kahnin aikaansaamaa edistystä, kun hän siirsi niin hienovaraisesti Washingtonin konsensuksen rajoja. Voimme nyt jo huomata järjestössä kovenevia asenteita, ja meidän mielestämme se on väärä lähestymistapa.

Lopuksi, on otettava esiin myös kysymys IMF:n asemasta Yhdistyneiden Kansakuntien järjestelmässä, ja jos eurooppalaiset todella esittävät ehdokasta, heidän on varmistettava, että valtuudet, jotka tälle henkilölle annetaan, jäsennellään siten, että hän voi edistää sellaisen maailmanlaajuisen hallinnon muotoa, jolla voidaan vastata kohtaamiimme kriisin jälkeisiin haasteisiin.

  Olle Schmidt, ALDE-ryhmän puolesta. – (SV) Arvoisa puhemies, kiitos vastauksestanne, arvoisa komission jäsen Rehn. Odotamme, että kesäkuun loppuun mennessä Kansainväliseen valuuttarahastoon (IMF) on nimitetty uusi pääjohtaja, seuraamaan Dominique Strauss-Kahnia, jota, kuten kaikki tiedämme, on syytetty erittäin vakavasta rikoksesta, joka on luultavasti myös valitettavasti vahingoittanut IMF:n mainetta. Nyt, näinä myrskyisinä aikoina, tällaiseen maailmanlaajuiseen elimeen on siksi nimitettävä uusi pätevä pääjohtaja, ja menettelyn on oltava avoin.

Kollegoideni tavoin suhtaudun myönteisesti Ranskan valtiovarainministerin, Christine Lagarden, ehdokkuuteen. Uskon, että olemme kaikki havainneet hänet erittäin päteväksi henkilöksi. Hänellä on myös useiden jäsenvaltioiden ja Euroopan komission tuki. Miksi emme kuitenkaan ole kyenneet sopimaan yhteisestä nimitysmenetelmästä? Se olisi lisännyt Euroopan vaikutusvaltaa. Sitä meiltä puuttuu. Jos meillä olisi ollut yhteinen menettely ja jos komissio olisi ottanut kokonaisvastuun, se olisi myös vahvistanut EU:n, euron ja Euroopan mainetta.

Lissabonin sopimuksen 138 artiklassa todetaan, että euron asema kansainvälisessä valuuttajärjestelmässä on varmistettava. Miksi tätä tilaisuutta ei ole siis käytetty? Komission jäsen puhui yhden askelen ottamisesta kerrallaan, mutta joskus meidän otettava pieni harppaus vahvistaaksemme omaa asemaamme, erityisesti myrskyisinä aikoina. Katson myös, että on tärkeää panna merkille, että IMF tarvitsee kattavaa uudistusta, ja sen Pervenche Berès myös tekee selväksi mietinnössään. Tätä uudistusta koskeva työ on alkanut. EU:n edustuksesta IMF:ssä on kuitenkin myös keskusteltava ja sitä on vahvistettava.

Tarvitsemme entistä vahvemman IMF:n, joka toimii maailmanlaajuisena lainanantajana. Tiivistettynä todettakoon, että tarvitsemme aiempaa vahvemman ja edustavamman IMF:n uudessa globaalissa maailmassamme ja tarvitsemme aiempaa vahvemman EU:n, jolla on selkeämpi ääni. Lopuksi, arvoisa komission jäsen Rehn, joskus meidän on otettava harppaus eteenpäin.

  Kay Swinburne, ECR-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, tämän päivän epävarmassa talousympäristössä on vielä tärkeämpää kuin muulloin, että rahoitus- ja talousvakauden varmistamaan perustettuja maailmanlaajuisia järjestöjä, joista monet maailman maat ovat riippuvaisia, ei käytetä symbolisten poliittisten lausuntojen antamiseen.

IMF ei ole symboli vaan työtä tekevät järjestö, jonka johtoon tarvitaan joku, joka ymmärtää perusteellisesti rahoitusmarkkinoita, joku, jolla on suuren talouden johtamisesta saadut tarvittavat taidot ja valmiudet viestiä ankarista päätöksistä suurelle yleisölle. Christine Lagarden ehdokkuuden vahvuus ei ole siinä, että hän eurooppalainen, vaan siinä, että hän on erittäin pätevä henkilö, joka on osoittanut huomattavia johtajan kykyjä koko rahoituskriisin ajan. Koska IMF:n ensisijainen tehtävä on laatia ehdollisia rakenneuudistuspaketteja tukemaan varojen jakamista jäsenille, kun ne ovat pahassa pulassa, katson, että Christine Lagarde on osoittanut, että hän pystyy mainiosti välittämään monimutkaisia sopimuksia kiistanalaisista kysymyksistä ja saamaan onnistuneesti erilaiset osapuolet löytämään edullisen ratkaisun.

Emme saa juuttua pelkästään nykyistä euroalueen kriisiä koskevaan näkökulmaan, vaan meidän on tarkasteltava, mitä ongelmia IMF voi kohdata tulevaisuudessa. Minun mielestäni Christine Lagardella on tarvittavat taidot ja kokemus IMF:n johtamiseen tänä taloudellisen myllerryksen aikana sekä uudistusten ajamiseen IMF:ssä, jotta se on edelleen merkityksellinen tuleville sukupolville.

Siirryn nyt euroalueen edustukseen kansainvälisissä elimissä. Koska rahoitusmarkkinat eivät noudata kansallisia rajoja, on erittäin tärkeää, että maailmanlaajuiset elimet työskentelevät tehokkaasti kansallisen politiikan yhteensovittamiseksi. Vaikka kannatan yhteensovittamisen, tehokkuuden ja toimien yhdistämisen lisäämistä sääntelyaukkojen välttämiseksi, katson, että EU ei saa menettää erilaisia ääniään kansainvälisissä elimissä. Kriisi on osoittanut valtavat erot EU:n talouksien välillä jopa euroalueen sisällä, puhumattakaan myös eroista euroalueeseen kuulumattomien maiden välillä. Nykyinen kriisi on vaikuttanut eri tavoin kaikkiin maihimme, ja meillä on erilaisia kokemuksia. Yksi ääni ei ole yhtä voimakas kuin monet kuorossa laulavat äänet.

  Philippe Lamberts, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, haluaisin esittää neljä huomautusta. Ensiksi haluaisin palata Olle Schmidtin puheenvuoroon käsitelläkseni jälleen menettelyä. Koska kyseessä on niin tärkeä asema kuin Kansainvälisen valuuttarahaston pääjohtaja, katson, että verrattuna energiaan, joka joskus käytetään kolmannen tason johtajien värväämiseen yrityksissä, tapa, jolla tätä menettelyä on hoidettu, osoittaa ammattimaisuuden puutetta.

Mitä meillä on suhteellisen avoimen ja kriteereihin perustuvan menettelyn sijaan? Monia kokouksia, joissa valtion tai hallitusten päämiehet kokoontuvat sanomaan toinen toisilleen, "minä esittäisin ehdottomasti sitä ja sitä henkilöä". Sillä ei edistetä mitenkään Euroopan unionin uskottavuutta. Totuus on, että Dominique Strauss-Kahnin tapauksen jälkeen EU:lla ei ole varaa oikoa päätettäessä, kuka sen ehdokas on.

Minun mielestäni tämä on hukattu tilaisuus. En pidä teitä vastuussa tästä – te ette jakele tässä määräyksiä – mutta hyötyisimme ehdottomasti tätä jäsennellymmän, yhtenäisemmän ja ammattimaisemman lähestymistavan omaksumisesta.

Toiseksi haluaisin vastata Kay Swinburnelle. On aika vastata suoraan sellaisille, jotka, kuten te, hyvä Kay Swinburne ja te, hyvä Nigel Farage, edelleen tyrkyttävät sitä virheellistä ajatusta, että me eurooppalaiset voimme edelleen vaikuttaa maailman asioihin – jotka vaikuttavat myös meihin – puhumalla monella äänellä.

Hyvä Kay Swinburne, on oikein hienoa ja hyvää puhua kuorossa laulavista äänistä, mutta tiedätte aivan hyvin, että se ei toimi sillä tavoin. Jos meillä jossakin vaiheessa on jotakin muuta kuin demokraattinen liitto, äänet eivät laula kuorossa, koska kaikki huolehtivat oman vaalipiirinsä eduista. Sillä tavalla se toimii.

Lisäksi, jos te ajattelette, hyvät Nigel Farage ja Kay Swinburne, että aiotte puolustaa Yhdistyneen kuningaskunnan niin sanottua itsemääräämisoikeutta – ja se koskee kaikkia jäsenvaltioita riippumatta siitä, ovatko ne pieniä, kuten minun, tai suuria, kuten Saksa, Ranska ja Yhdistynyt kuningaskunta – jos te ajattelette, että teillä yksin voi olla jotakin vaikutusvaltaa maailmassa, sitten te olette pahasti väärässä.

Kolmas huomautukseni koskee IMF:n asennetta kriisin aikana, verrattuna Euroopan unionin asenteeseen. Tästä asiasta, arvoisa komission jäsen, todella pidän teitä vastuullisena. Muistamme, että loppujen lopuksi kaikissa keskusteluissa, joita troikka kävi matkustaessaan eri jäsenvaltioihin, joita yritämme auttaa, lopuksi, juuri IMF – ja minulle on miltei tuskallista sanoa tämä kaiken sen jälkeen, mitä me vihreät sanoimme IMF:stä 1980- ja 1990-luvulla – on tällä hetkellä järkevin, kun taas komissio ja keskuspankki ovat niitä, jotka asettavat kovimmat ehdot.

Emme voi eurooppalaisina sallia tällaista asiaintilaa. En pysty ymmärtämään, miksi yritätte olla paavillisempi kuin paavi itse – en ole varma, voinko sanoa noin suomalaiselle, mutta no, sanoin sen silti!

  Jürgen Klute, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, tässä ei ole niinkään kyse yksittäisistä ihmisistä vaan ennen kaikkea valintamenettelystä. Yllättävää kyllä, kaikki, jotka etsivät Internetistä tietoa Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) pääjohtajan valintamenettelystä, löytävät pääasiassa ainoastaan sen tiedon, että Yhdysvalloilla ja Euroopalla on kaksi johtavaa virkaa. Se tarkoittaa, että taloudellisesti vahvimmat maat, vähemmistönä, jakavat maailmanlaajuisen talouden hallinnon niin sanotusti keskenään.

Se on feodalismia, eikä sillä ole mitään tekemistä demokratian kanssa, ja siksi emme voi hyväksyä tätä. Meidän mielestämme Dominique Strauss-Kahnin eroaminen on loistava tilaisuus tehdä perusteellisia muutoksia tässä vaiheessa nimitys- ja valintamenettelyä ja tehdä siitä avoin ja ennen kaikkea ansioihin ja pätevyyteen perustuva valintamenettely, kuten jotkin kansalaisjärjestöt ovat äskettäin vaatineet.

Sen pitäisi myös sisältää IMF:n jäsenten enemmistöäänten ja IMF:n äänestysosuuksien enemmistön yhdistelmä. Tähän mennessä vain IMF:n äänestysosuudet on otettu huomioon, mikä takaa rakenteellisen enemmistön taloudellisesti vahvoille kansoille. Tällainen valintamenettelyn uudistus ja muutos vastaisivat IMF:n uudistusta, joka vastaisi myös muutoksia maailmanlaajuisissa taloussuhteissa ja antaisi kehittyville maille mahdollisuuden tuoda kokemuksensa IMF:ään ja edistää IMF:n jatkuvaa kehittämistä.

Lopuksi haluan vain sanoa, että IMF:lle on asetettava velvollisuus työskennellä maailmanlaajuisen epätasa-arvon ja köyhyyden poistamiseksi.

  Nigel Farage , EFD-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin sanoa komission jäsenelle Rehnille, että minä olen tutkinut IMF:n peruskirjaa. Siinä ei ole mitään, mikä yllättäisi teitä; se on olemassa edistääkseen tasapainoa, kasvua, valuuttakurssien vakautta, vähentääkseen epätasa-arvoa ja auttaakseen vaikeuksissa olevia maita. Klassisina menetelminä käytetään rahoituksen tukemista ja kilpailukykyisen devalvoinnin järjestämistä.

Siinä ei missään sanota, että IMF on olemassa tukeakseen poliittisia kokeiluja ja juuri niin, monin tavoin, Dominique Strauss-Kahn teki. Hän käytti IMF:ää auttamaan tukemaan kaatuvaa eurohanketta, ja siksi hän oli erittäin huono valinta ehdokkaaksi. Nyt se halutaan hyvittää ehdottamalla Christine Lagardea – toista eurooppalaisen poliittisen eliitin jäsentä, toista eurofanaatikkoa, toista ihmistä, joka uskoo tämän eurohankkeen tukemiseen – ja minä katsoisin, että koska hänellä on asiassa omia etuja, hän on itse asiassa erittäin epäsopiva ehdokas.

Aivan kuin EU olisi siepannut IMF:n siten, että se on nyt osana euron tukimekanismia, jotta ei vain euroalueen veronmaksajien ja euroalueeseen kuulumattomien EU:n jäsenvaltioiden veronmaksajien vaan lisäksi koko maailman on nyt autettava tukemaan euroa, koska Kreikan ongelma kasvaa päivittäin.

No, oletan, että jollakin tavalla Christine Lagardea saatetaan tarvita, koska sen lisäksi, että Kreikka on romahtamassa ja me olemme suuntaamassa kohti neljättä tukipakettia, kuten olen varoittanut aiemmin tässä parlamentissa, itse Euroopan keskuspankin arvo kyseenalaistetaan erittäin pian. Olen varoittanut, ettette voi jatkaa omien luottotappioiden ostamista, vaan olemme saavuttaneet pisteen, jossa, viikkojen sisällä, saatamme hyvin nähdä, että EKP itse ei ole maksukykyinen, joten ehkäpä ystävänne Christine Lagarde voi auttaa ratkaisemaan myös sen.

Minun mielestäni se on erittäin huono valinta. Jossain vaiheessa kansainvälinen yhteisö kertoo teille, milloin pitää poistua – ehkä ei kuitenkaan aivan vielä.

  Jean-Paul Gauzès (PPE). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, käytän puheenvuoron myös Astrid Lullingin ja Werner Langenin puolesta; heillä oli oma puheaikansa, mutta vakuutan teille, etten käytä sitä kaikkea.

Haluan vain huomauttaa, kuten kaikki teistä ovat tehneet, että IMF:n uuden pääjohtajan valintamenettely on alkanut.

Euroopan unionin on tärkeää ilmaista yksimielinen ja vahva kanta, jonka välittää eri jäsenvaltioiden lisäksi myös komissio, ja te olette sitoutunut siihen, arvoisa komission jäsen.

Monet meistä tässä parlamentissa, Nigel Faragea lukuun ottamatta, ovat erittäin kiinnostuneita säilyttämään – tähän asti suositun – Yhdysvaltojen ja Euroopan välisen tasapainon IMF:n pääjohtajan ja Maailmanpankin johtajan nimittämismenettelyssä.

Ymmärrämme täysin, että nousevat taloudet – erityisesti suurimmat – haluaisivat enemmän vaikutusvaltaa IMF:n päätöksenteossa. Siksi on tärkeää jatkaa meneillään olevia uudistuksia, jotka koskevat tuon kansainvälisen elimen ja erityisesti muiden mainitsemienne, arvoisa komission jäsen, hallintoa. On kuitenkin ehdottomasti liian aikaista tehdä mitään jyrkkiä muutoksia tasapainoon, joka on saatu aikaan jäsenvaltioiden rahastolle maksamien osuuksien perusteella.

Vain yksi eurooppalainen ehdokas on käynnistänyt asianmukaisen kampanjan ottamalla yhteyttä eri jäsenvaltioihin. Tuolla ehdokkaalla – joka muuten on nainen – on vaadittavat ominaisuudet. Hänen taitonsa, poliittinen kokemuksensa, henkinen johtajuutensa ja loistava englannin kielen taitonsa yhdistettynä hänen kokemukseensa työskentelystä ympäri maailman tekevät hänestä ihanteellisen ehdokkaan IMF:n pääjohtajan virkaan.

Kuten on sanottu, pääjohtajan on oltava henkilö, joka pyrkii yksimielisyyteen ja joka on tehokas aikana, jolloin järjestöllä on olennainen tehtävä autettaessa korjaamaan talous- ja rahoitustasapainoa, ja joka ymmärtää tehtävän tarkoituksen. Unionimme on siksi tehtävä kaikki mahdollinen Christine Lagarden nimityksen varmistamiseksi.

  Pervenche Berès (S&D). – (FR) Arvoisa puhemies, minun mielestäni tässä keskustelussa on joka tapauksessa suuri ristiriita. Periaatteessa on olennaista, että Maailmanpankin ja IMF:n välillä ei muutu mikään. Juuri me eurooppalaiset hyödymme edelleen toimivasta monenvälisyydestä, mutta monenvälisyys ei toimi, jos nousevien talouksien maat osallistuvat vain rajallisesti, G20-ryhmässä tai muualla. Meidän on todella suhtauduttava tähän kysymykseen dynaamisesti ja suhteellisuudentajuisesti. Lisäksi minusta on sangen ristiriitaista, että nyt, kun olemme käynnistämässä kiireellistä kampanjaa saadaksemme eurooppalaisen nimitetyksi IMF:n johtoon, emme aseta eurooppalaisina esimerkkiä sanomalla, arvoisa komission jäsen, että tämä on askel euroalueen ulkoisen edustuksen suuntaan.

Mikä selittää suuren kärsimättömyytenne ja päättäväisyytenne saada eurooppalainen nimitetyksi, jos ei halunne ottaa tämä askel, josta sanotte meille, että se ei ole kiireellinen ja että se voi jäädä toiseen päivään? Jos haluamme edetä monenvälisyyteen, meidän itsemme on asetettava esimerkki, oltava johdonmukaisia ja osoitettava, miten hyvin se voi toimia tulevaisuudessa, koska IMF:llä on ehdottoman olennainen asema maailmanhallinnon alalla, asema, joka ulottuu Euroopan velkaa ja vaikeuksissa olevien Euroopan maiden valtionvelkatilannetta koskevaan kysymykseen. Tämä on olennainen tehtävä, mutta IMF:n osana, markkinoiden vakauttamisen lisäksi, on myös auttaa korjaamaan kriisin aiheuttanut maailmanlaajuinen epätasapaino.

Nyt on selvää, että te ette ota tätä ehdottoman olennaista hallintokysymystä huomioon tavassa, jolla edistätte, tai muuten, tiettyä ehdokasta. Tämä kuitenkin kiinnostaa meitä sosialisteja: nähdä IMF:n tekevän osansa maailmanhallinnossa tämän kriisin aiheuttaneen epätasapainon korjaamiseksi.

  Patrick Le Hyaric (GUE/NGL) . – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, kuten kaikki muutkin tässä salissa, en jätä huomioimatta menetelmää, jota käytetään Kansainvälisen valuuttarahaston tulevan johtajan valinnassa, mutta ihmisille on tärkeintä tietää, minkä uuden tehtävän tuo kansainvälinen järjestö aikoo toteuttaa auttaakseen lopettamaan nykyisen vakavan talous-, rahoitus-, talousarvio- ja rahakriisin.

Kansainvälisen valuuttarahaston on kehityttävä paljon aiempaa demokraattisemmaksi ja keskityttävä inhimilliseen kehitykseen, koulutukseen ja työllisyyteen. Yhdysvaltojen määrävähemmistö pitäisi minun mielestäni poistaa. Nousevien talouksien maiden äänestysoikeuksia pitäisi lisätä huomattavasti.

IMF:n pitäisi olla väline, jolla vastustetaan keinottelua, joka tukahduttaa tällä hetkellä kansoja, tehokas väline maatalous- ja hyödykemarkkinoiden vakauttamiseen, jotta voidaan torjua veroparatiiseja, joista ihmiset usein puhuvat. Valuuttasodan sijaan IMF:n pitäisi käynnistää suuri uusi hanke: hanke yhteisestä maailmanvaluutasta yhteistyön edistämiseksi sen sijaan että edistetään taloussotaa ja kilpailua.

Tästä meidän pitäisi keskustella ensisijaisena asiana, jotta ihmisten elämänlaatu paranisi ja jotta pankkiirit lakkaisivat rikastuttamasta itseään käyttämällä kansakuntia hyväksi.

  Róża Gräfin von Thun und Hohenstein (PPE). - (PL) Arvoisa puhemies, on valitettavaa, että IMF:stä on viime aikoina keskusteltu vain sen entistä johtajaa, Dominique Strauss-Kahnia, koskevan tapauksen puitteissa. Tämän merkittävän viran ja koko laitoksen arvovalta on kärsinyt, ja sen lisäksi on kärsinyt myös kyseistä merkittävää virkaa hallinneen eurooppalaisen poliitikon arvovalta. Katson, että jos voimme tämän tuloksena lopultakin lakata sietämästä käytöstä, jonka kaikki tiesivät ja joka hyväksyttiin aivan liian laajalti, se olisi yksi myönteinen asia, joka koko tästä hirvittävästä asiasta seuraisi. Nyt meidän on kuitenkin taisteltava palauttaaksemme tämän viran ja IMF:n instituution maine. Sitä varten meidän on ehdotettava tähän virkaan pätevää ihmistä, joka pystyy säilyttämään maltin markkinoilla, tiedotusvälineissä ja yleisessä julkisessa mielipiteessä tämän päivän erittäin vaikean tilanteen osalta. Ehdokkaan on tärkeää olla uskottava, ja Financial Times on nimennyt Christine Lagarden parhaaksi euroalueen valtiovarainministeriksi vuonna 2009. Komission jäsen on jo maininnut, miten hyvin hän johti G20-puheenjohtajakautta. Hän on henkilö, jonka uskottavuutta ei voida kyseenalaistaa. Emme voi aliarvioida IMF:n asemaa, etenkään nyt, kun moniin Euroopan maihin vaikuttaa rahoitus- ja talouskriisi. Eurooppalaisen ajattelun pitäisi siksi olla tässä instituutiossa läsnä. Tähän asemaan tarvitaan joku, joka ymmärtää nykyisen kriisin merkityksen. Tiedän, että Christine Lagarde ei unohda Euroopan etuja käsitellessään IMF:ssä maailmantaloutta ja käyttäessään Euroopan unionissa saamiaan taitoja ja kansainvälistä kokemusta. Hän sanoi itse, että jos hänet valittaisiin tehtävään, hän toisi rahastoon kaikki kokemuksensa asianajajana, toimitusjohtajana, ministerinä ja naisena. Kiinnitetään erityistä huomiota viimeiseen kohtaan, joka on erittäin tärkeä tässä tilanteessa.

  João Ferreira (GUE/NGL). – (PT) Arvoisa puhemies, Kansainvälisen valuuttarahaston pääjohtajan korvaamismenettelyä ei voida erottaa vaikeuksista ja ristiriidoista, joita kapitalistisella järjestelmällä on tällä hetkellä sen pahenevan kriisin takia. Meneillään oleva muutos yhdessä järjestelmän huipulla olevassa järjestössä liittyy erottamattomasti kiistoihin suuren pääoman eri osien välillä, kun kahden suuren mahdin välillä ilmenee ristiriitoja. Sitä ei voida myöskään erottaa rahajärjestelmän uudistamista koskevasta ratkaisemattomasta kysymyksestä, eikä myöskään valuuttasodasta, joka koskee dollarin maailmanlaajuista valta-asemaa. Tämä on sota, jonka seuraukset on sälytetty työläisten ja syrjäisten alueiden asukkaiden hartioille, kuten Euroopan unionissa voidaan nähdä.

Piilottamatta hetkeäkään valtavaa laajuutta, jolla keskustaoikeisto ja sen pitkäaikaiset yhteydet uusliberalismiin ovat vastuussa tästä menettelystä, sitä ei voida myöskään erottaa riidasta niiden välillä, jotka ovat hyväksyneet tarpeen järjestää uudelleen lainoja euroalueella, ja niiden välillä, jotka painostavat ryntäämään sokeasti eteenpäin kohti uusia keinoja tehdä vakiintunut ja avoimen kolonialistinen interventio.

Joka tapauksessa molemmat näyttävät olevan sitoutuneita työläisten ja kansojen riiston ja sorron viemiseen uusille tasoille.

  Niki Tzavela (EFD). – (EL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, näyttää siltä, että 2000-luku muistetaan poliittisen vallan ja rahoituslaitosten vallan välisestä taistelusta. Maapallolla on maita, joita sananmukaisesti hallitsevat nimettömät rahoituslaitokset, ja noiden maiden kansalaisia viedään sinne tänne ja heidän kohtalonsa määräytyy sen mukaan, mitä markkinat tekevät.

Uskon, että Christine Lagarde on Euroopan unionin ansiokas ja pystyvä edustaja, hän on erittäin pätevä työhön sen kokemuksensa ansiosta, jonka hän on hankkinut tämän talouskriisin myrskyisänä aikana, ja uskon, että hän on Euroopan talouden ansiokas edustaja maailmanlaajuisen taloushallinnon puitteissa.

  Paul Rübig (PPE). – (DE) Arvoisa puhemies, minun mielestäni on tärkeää, että Christine Lagarde nimitetään tähän johtoasemaan. Hän on Ranskassa osoittanut, että hän ymmärtää taloutta, että hän edistää erityisesti myös pieniä ja keskisuuria yrityksiä ja että hän huolehtii niistä, jotka todella tekevät työtä ja oman osansa. Varmasti myös Kansainvälisen valuuttarahaston periaatteena on tehdä työtä ihmisten elämänlaadun parantamiseksi. Uudelleenjako on mahdollista vain, jos tuotetaan jotakin jaettavaksi uudelleen.

Siksi Kansainvälisen valuuttarahaston ja Maailmanpankin uudistus on ehdottoman ensisijaista. Meidän on varmistettava, että rahoitusongelmissa olevat maat saavat tarvittavat ohjeet ja että välitetään asianmukaista tietoa tavasta, jolla yritämme ankarasti ratkaista nämä ongelmat Euroopan unionissa.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL). – (PT) Arvoisa puhemies, nyt käymässämme keskustelussa vältellään tärkeimpiä kysymyksiä. Siinä ei toisin sanoen puututa kansainvälisen kapitalismin aiheuttamaan vakavaan ongelmaan: talouksiamme hallitsevien rahoitusmarkkinoiden ongelmaan, sillä ne yrittävät pakottaa sääntönsä itse maille, ne pahentavat edelleen epätasa-arvoa, syrjintää ja hyökkäyksiä työläisten oikeuksia ja olennaisia julkisia palveluja vastaan ja ne edistävät köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen lisääntymistä, ei vain kansainvälisesti, vähemmän kehittyneissä maissa, vaan myös tällä Euroopan unionissa ja monissa jäsenvaltioissamme.

Komission olisi siksi pitänyt hyväksyä vahva kanta tilanteen muuttamiseksi, veroparatiisien lopettamiseksi, rahoitusmarkkinoiden valvomiseksi ja epätasa-arvon ja hyväksikäytön pahenemisen estämiseksi.

  Olli Rehn, komission jäsen. – (EN) Arvoisa puhemies, arvoisat parlamentin jäsenet, haluan ensiksi kiittää perusteellisesta keskustelusta. Uskon, että tässä parlamentissa on laaja yksimielisyys – ei täysi mutta laaja yksimielisyys – IMF:n seuraavan pääjohtajan valintamenettelystä. Sen on oltava avoin ja perustuttava ansioihin.

Tunnen myös, että parlamentissa on laaja tuki – ehkä ei täysi mutta laaja tuki – myös Christine Lagardelle, jonka EU:n jäsenvaltiot ja komissio ovat jo hyväksyneet ehdokkaakseen IMF:n pääjohtajaksi.

Haluan esittää kolme huomautusta vastauksena joihinkin keskustelun aikana esitettyihin näkemyksiin. Ensiksi, IMF:llä on ollut keskeinen asema yhteistyössä Euroopan unionin kanssa Euroopan valtionvelkakriisin voittamisessa, johon Dominique Strauss-Kahn antoi valtavan panoksen Kansainvälisen valuuttarahaston pääjohtajana.

Vaikka valtion joukkovelkakirjamarkkinoiden joillakin osilla on vielä huomattavaa myllerrystä, olemme pystyneet rajoittamaan valtionvelkakriisiä ja suojelemaan meneillään olevaa talouden elpymistä Euroopassa. Työn on tietysti jatkuttava, ja meillä on edelleen vaikeita päätöksiä edessämme, etenkin kesäkuun tulevina viikkoina. Muistetaan kuitenkin, että Euroopan maaperällä ei ole ollut Lehman Brothers -katastrofia, ja meidän on varmistettava, että sellaista ei tule. Se olisi tuhoisaa Euroopan talouden kasvulle ja parantuvalle työllisyydelle.

Toiseksi, komission, EKP:n ja IMF:n välinen yhteistyö on ollut erittäin hyvää, mikä ei ollut itsestään selvää, kun aloitimme noin puolitoista vuotta sitten rahoitusmyllerryksen torjunnan. Kaikilla näillä kolmella elimellä on omat sääntönsä, omat aatteensa ja oma riippumattomuutensa, eikä ollut itsestään selvää, että ne voisivat työskennellä yhdessä näiden haasteiden voittamiseksi. Uskallan kuitenkin sanoa, että kriisitietoinen järkevyys on vallinnut ja auttanut meitä tekemään yhteistyötä rajoittaaksemme valtionvelkakriisiä ja suojataksemme talouden elpymistä.

Kolmanneksi, olen todella samaa mieltä siitä, että ulkoista edustustamme on uudistettava. Kuten avauspuheenvuorossani sanoin, meillä on nyt valtava tehtävä, ensiksi on saatava loppuun sisäinen talouden ohjausjärjestelmän uudistus. Olemme juuri saamaisillamme sen tehdyksi, ja luotan teihin, että annatte meidän tehdä sen kesäkuun aikana, ennen kesälomaa. Tämä on erittäin tärkeää Euroopan unionin uskottavuudelle näinä kriisiaikoina. Joten tehkäämme kaikki parhaamme taataksemme, että saamme tämän EU:n talouden ohjausjärjestelmän välttämättömän uudistuksen loppuun.

Pitkällä aikavälillä päämäärämme on yksi paikka, ainakin euroalueelle. Lyhyellä aikavälillä tarvitsemme entistä parempaa käytännöllistä ja järkevää politiikan yhteensovittamista niiden EU:n jäsenvaltioiden välillä, jotka ovat jäseninä G20:ssä tai G7:ssä tai IMF:ssä. Minun on sanottava, että olen nähnyt sen osalta monia konkreettisia parannuksia, niin että G20:ssä tai IMF:ssä tai G7:ssä edustettuina olevat EU:n jäsenvaltiot jakavat useimmiten yhteiset tavoitteet ja tekevät useimmiten yhteistyötä orkesterin tavoin eikä riitasointuisesti.

Kyllä, meillä on paljon parantamisen varaa, ja meidän on keskusteltava tästä perusteellisesti. Kuten sanoin, saatetaan kuitenkin ensin loppuun sisäinen ohjausjärjestelmän uudistus, ja sitten voimme palata kysymykseen siitä, miten parannamme ulkoista edustustamme. Nousevien talouksien maiden oikeudet tarkoittavat, että Euroopan unionin, sen kansalaisten ja sen jäsenvaltioiden perustavanlaatuisten etujen mukaista on, että olemme entistä yhtenäisempiä ja siten entistä tehokkaampia ajaessamme omia asioitamme ja omia etujamme maailmannäyttämöllä.

  Puhemies. – (EL) Keskustelu on päättynyt.

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 149 artikla)

  Edward Scicluna (S&D), kirjallinen. – (EN) Kuka tahansa seuraava IMF:n pääjohtaja onkaan, hänellä on edessään valtava tehtävä. Tulevia vuosia hallitsevat todennäköisesti valtavat kansainvälisen rahoitus- ja taloushallinnon uudistukset. Loistavia ehdokkaita on monia, ja toivon, että valinta perustuu ansioihin, ei politiikkaan. Todellisuudessa EU:n painii maailman tasolla painoluokkaansa alempana, oli kyse sitten G20:stä, IMF:stä tai WTO:sta. Se ei puhu yhdellä yhtenäisellä äänellä vaan monella äänellä. Tämä on vakava puute, joka haittaa erityisesti pieniä jäsenvaltioita, joilla ei ole suurempien maiden diplomaattisia muskeleita. Edellyttäen, että poliittisista kannoista sovittaisiin avoimesti ja demokraattisesti, hyötyisimme siitä siten, että EU:lla olisi aiempaa aktiivisempi asema kansainvälisen raha- ja rahoitusjärjestelmän uudelleenmuokkaamisessa. Talous- ja raha-asioiden valiokunta on tällä hetkellä laatimassa mietintöä maailmanlaajuisesta talouden ohjausjärjestelmästä, joka toivoni mukaan johtaa komission ehdotuksiin parannuksista EU:n ulkoisen edustukseen tällä alalla. EU on yli 450:tä miljoonaa ihmistä edustava poliittinen yhteenliittymä, jonka valuutta on maailman toiseksi tärkein kansainvälinen varantovaluutta. Mutta jos me emme suhtaudu siihen vakavasti, ei siihen suhtaudu muu maailmakaan.