Sanatarkat istuntoselostukset

Keskiviikko 8. kesäkuuta 2011 - Strasbourg

3. Uusi monivuotinen rahoituskehys kilpailukykyistä, kestävää ja osallistavaa Euroopan unionia varten (keskustelu)

  Puhemies. – (PL) Esityslistalla on ensimmäisenä Salvador Garriga Polledon kestävän Euroopan unionin poliittisia haasteita ja rahoitusta vuoden 2013 jälkeen käsittelevän erityisvaliokunnan puolesta laatima mietintö sijoittamisesta tulevaisuuteen: uusi monivuotinen rahoituskehys kilpailukykyistä, kestävää ja osallistavaa Euroopan unionia varten [2010/2211(INI)] (A7-0193/2011).

  Salvador Garriga Polledo, esittelijä. – (ES) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen Lewandowski, hyvät kollegat, meillä 23 vuoden kokemus rahoituskehyksestä, neljä eri kautta ovat auttaneet EU:n menoja ja tuloja kehittymään asianmukaisella tavalla. Rahoituskehyksen olemassaolo on mahdollistanut unionin ohjelmien toteuttamisen. Tämän vuoksi tämä keskustelu ja sen jälkeen toimitettava äänestys ovat niin tärkeitä unionin taloudelle. Ensimmäistä kertaa parlamentti tekee poliittisen aloitteen unionin talousarvion osalta. Komission ja neuvoston on reagoitava tähän ehdotukseen ja esitettävä omat vaihtoehtonsa.

Parlamentti on laatinut ehdotuksen, jota luonnehtivat konsensus ja yhteistyö. Se on vienyt yhden vuoden työaikaa, siihen on tehty 1 100 tarkistusta ja 120 maksusitoumusta, ja tähän on osallistunut 11 parlamentin valiokuntaa ja 10 kansallista parlamenttia. Haluan kiittää kaikkia virkamiehiä ja avustajia, jotka ovat kuluneen vuoden aikana tehneet työtä, jotta tämä mietintö olisi mahdollinen.

Toimielinten väliseen yhteistyöhön on osallistunut komission jäsenten kollegio, jota johti José Manuel Durão Barroso, ja erityistä tukea on tarjonnut rahoituksen suunnittelusta ja talousarviosta vastaava komission jäsen Janusz Lewandowski. Toivomme, että heidän 29. kesäkuuta esittämänsä ehdotus tulee olemaan mietinnössämme esitettyjen suositusten mukainen.

Me emme enää voi saada aikaan enemmän Eurooppaa pienemmällä talousarviolla. Me haluamme päästä eroon siitä huonosta tavasta, että tehdään juhlallisia poliittisia sitoumuksia, joita ei ole mahdollista rahoittaa. Saimme tästä riittävästi kokemusta Lissabonin strategian kanssa, emmekä halua Eurooppa 2020 -strategian olevan jälleen uusi epäonnistuminen, joka ainoastaan lisää tyytymättömyyttä ja euroskeptisyyttä. Tämän vuoksi teemme Eurooppa 2020 -strategiasta tulevan rahoituskehyksen selkärangan.

Uskomme vankasti EU:n menojen tehokkuuteen. Yksi EU:n talousarviossa hallinnoitu euro on tehokkaampi kuin 27 yksittäisessä kansallisessa talousarviossa käytetty euro. Olemme todistaneet lisäarvoa koskevan ajatuksen ja uskomme, että sitä voidaan soveltaa käytännössä kaikkiin EU:n ohjelmiin. Pyydämme Euroopan komissiota tekemään tästä totta.

Eurooppalaista politiikkaa ei voida tehdä tarjoamatta riittävää rahoitusta maatalouspolitiikalle ja koheesiopolitiikalle. Tämän vuoksi pyydämme neuvostoa säilyttämään näiden kahden politiikan menotason myös vuoden 2013 jälkeen. Tutkimus, kehittäminen, innovointi, investoinnit energiatehokkuuteen, uusiutuva energia, Euroopan laajuiset yhteydet ja energiaverkkojen yhteenliitännät, ilmastonmuutos ja koulutus ovat vain joitakin painopistealoja, jotka EU:n talousarvion on katettava.

EU:n talousarvion leikkaaminen ei ole uskottava vaihtoehto meille, jotka uskomme kilpailukykyiseen Eurooppaan. Katsomme, että tarvitaan vähintään viiden prosentin korotus kokonaismenoissa nykyiseen rahoituskehykseen nähden. Lisäys on vähimmäisvaatimus niin merkittävien perinteisten politiikanalojen kuin uusien painopistealojemme tarpeiden täyttämiseksi. Tämä viiden prosentin lisäys on poliittisen realismin opettelua, ja sen on oltava perusta tuleville toimielinten välisille neuvotteluille yhdessä tässä mietinnössä esitetyn uusia omia varoja koskevan järkevän ehdotuksen kanssa, josta on sovittu parlamentin ryhmien kesken.

Tämä kriisin ja pelastussuunnitelmien aika voi olla pahin mahdollinen aika aloittaa rahoituskehystä koskevia neuvotteluja, mutta kaikkien meidän, jotka uskomme siihen, että EU:n talousarvio on väline, jolla kaikki 27 jäsenvaltiota muutetaan aidoksi unioniksi, on vastattava haasteeseen, ja meidän on tähdättävä kunnianhimoisiin toimiin siihen vastaamiseksi.

Mietinnön hyvät ja huonot näkökohdat paljastuvat tämänpäiväisessä keskustelussa, jossa sitä tullaan kehumaan ja kritisoimaan. Tiedän, että on mahdotonta saada parlamentin yksimielinen tuki näin arkaluontoisessa asiassa, mutta kiitän poliittisia ryhmiä niiden auliudesta etsiä konsensusta ja taidoista, joita ne ovat osoittaneet tämän ajanjakson aikana. Niiden ansiosta lopullinen mietintö on äärettömän paljon parempi, kuin mitä olisin saanut aikaan ilman niiden tukea.

  Joseph Daul, PPE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, euronkriisi ja valtionvelkakriisi edellyttävät ratkaisuja Euroopan tasolla, eivät kansallisella tasolla. Tätä viestiä Euroopan komission puolesta puhuva puheenjohtaja Barroso on jo kuukausien ajan lähettänyt jäsenvaltioille.

Eurooppalainen ratkaisu kuitenkin edellyttää eurooppalaista rahoitusta. Ryhmäni pyrkii mukauttamaan tätä rahoitusta Euroopan uusiin realiteetteihin, niin tavoitteiden kuin toimintapuitteiden osalta. Kysyn neuvostolta seuraavaa: onko 2020-luvun Eurooppa sama kuin 1960-luvun Eurooppa? Voidaanko verrata jäsenvaltioiden julkisen talouden tilaa, kasvunäkymiämme ja Euroopan asemaa maailmassa? En usko. On selvää, ettei nykypäivän Eurooppaa enää voi mitenkään verrata perustaja-isien Eurooppaan. Se on muuttunut, ja olisi vastuutonta olla ottamatta huomioon näitä muutoksia tavassa, jolla Eurooppaa rahoitetaan, toisin sanoen tavassa, jolla Eurooppaa suunnitellaan.

(Puhuja keskeytti puheensa toivoen voivansa jatkaa myöhemmin.)

  Martin Schulz , S&D-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, haluan kiittää esittelijä Garrigaa sekä kestävän Euroopan unionin poliittisia haasteita ja rahoitusta vuoden 2013 jälkeen käsittelevän erityisvaliokunnan jäseniä, sillä minusta he ovat tehneet erinomaista työtä. Olen harvoin nähnyt näin tasapainoista ja järkevää mietintöä, kuin poliittisia haasteita käsittelevä valiokunta nyt on esittänyt.

Mitä tulee kysymykseen tulevasta rahoituskehyksestä ja sen organisaatiosta, on ilmeistä, minkälaisen Euroopan me haluamme. Tarvitsemme tuleville vuosille talousarvion, joka kuvastaa EU:n, myös hallitusten ja valtioiden päämiesten, kunnianhimoisia tavoitteita ja täyttää samalla myös kansalaisten odotukset. Se mikä voi vaikuttaa viattomalta keskustelulta desimaaliluvuista, voi itse asiassa sanella Euroopan unionin suunnan seuraaviksi kymmeneksi vuodeksi.

Saamme jatkuvasti ehdotuksia siitä, mitä Euroopan unionin on tehtävä, mitä sen on saavutettava ja mihin tehtäviin sen on valmistauduttava. Samalla toteamme myös, että tämän edellyttämiä varoja ei ole saatavilla. Jos kuitenkin siirrämme lisää vastuuta EU:lle ja odotamme sen rahoittavan kunnianhimoisia hankkeita samalla kun leikkaamme rahoitusta, syyllistymme solidaarisuuden vastaiseen toimintaan Euroopan unionissa, sillä rohkaisemme sisäisiin jakoihin taisteltaessa rahoituksesta esimerkiksi koheesiopolitiikassa. Tällaista solidaarisuuteen kohdistuvaa hyökkäystä, joka on jo havaittavissa vaarallisessa muodossa joissakin Euroopan unionin jäsenvaltioissa, ei pidä sallia EU:n jäsenvaltioiden välillä.

Meillä on David Cameronin suunnittelema Eurooppa tai Alankomaiden hallituksen – tai ainakin hallitusta Alankomaiden edustajainhuoneessa tukevan puolueen – suunnittelema yhä suurempien leikkausten Eurooppa, Eurooppa, jossa peräännytään yhä selvemmin yhdentymiskehityksestä, ja uusnationalistinen Eurooppa. Jotkut ihmiset kannattavat tällaista Eurooppaa. Voidaan kuitenkin myös todeta, että Eurooppa, 2000-luvun maanosa, on vastauksemme taloudellisiin, ympäristöä koskeviin, rahoitusta ja maahanmuuttoa koskeviin poliittisiin haasteisiin globalisoituneessa maailmassa. Meillä on kaksi vaihtoehtoa: voimme jakautua vaalipiireihimme, joiden koko vaihtelee Saksan 82 miljoonaisesta väestöstä Maltan 360 000 hengen väestöön. Jos tarkoitus on, että kukin huolehtii itsestään, ei Euroopalla enää ole merkitystä. Loppujen lopuksi edes kotimaani kaltainen valtio, jonka väestö on 82 miljoonaa, ei selviä kansainvälisestä kilpailusta pitkällä ajanjaksolla. Me tarvitsemme yhteisön 500 miljoonan kansalaisen ja 27 valtion voimaa. Tämä tekee meistä voimakkaita.

Juuri tätä ilmaistaan seuraavien seitsemän vuoden rahoituskehyksen talousarviolla vuoteen 2020. Tämä on hyvä suunnitelmaluonnos. Olisin hyvin iloinen, jos puheenjohtajavaltio Puolan sen julkaisemasta luonnoksesta ilmi tuleva henki muovaisi Eurooppaa tulevina vuosina ehdotetulla yhteistyöhengellä. Neuvostossa edustettuina olevat valtiot neuvottelevat Euroopan rahoituksen ja talouden tulevaisuudesta tasavertaisina kansalaisten Euroopan parlamentissa toimivien edustajien kanssa. Ei voida sanoa "haluamme Välimeren alueelle Marshall-suunnitelman, jolla tuetaan demokratioiden kehittymistä Pohjois-Afrikassa", jos samalla vaaditaan EU:n talousarvion leikkaamista. Ei voida vaatia, että EU:n talousarvioon osoitetaan 0,8 prosenttia BKT:sta, ja sitten pyytää korvauksia, kun maanviljelijät kärsivät EHEC-kriisistä, kuten Alankomaiden hallitus teki. Tietenkin me haluamme auttaa maanviljelijöitä. Meidän on autettava maanviljelijöitä. Tietenkin me haluamme auttaa Pohjois-Afrikkaa. Meidän on autettava Pohjois-Afrikkaa. Sitten tarvitsemme kuitenkin myös hyvän, tasapainoisen, järkevästi kehitetyn ja pitkän ajanjakson talousarvion, kuten mietinnössä esitetään.

(Puhuja suostui vastaamaan sinisen kortin kysymyksen työjärjestyksen 149 artiklan 8 kohdan mukaisesti)

  Lucas Hartong (NI). – (NL) Arvoisa puhemies, koska arvostettu kollegani esitti hyvin kielteisiä näkemyksiään Alankomaiden hallituksen kannasta, haluan kysyä häneltä, tunnustaako hän enää lainkaan EU:n jäsenvaltioiden hallitusten demokraattista oikeutta esittää mielipiteitä kansalaistensa puolesta.

  Martin Schulz (S&D). – (DE) Hyvä jäsen Hartong, tietenkin minä tunnustan tämän oikeuden. Toivon vain, että tekin tunnustaisitte, ettei Alankomaiden hallituksen kantaa voida esittää ylhäältä alaspäin, vaan siitä on keskusteltava monikansallisessa demokratiassa.

Kunnioitan täysin pääministeri Ruttea, joka kannattaa 2,7 prosentin korotusta EU:n talousarvioon. Panin tämän merkille ja olen tyytyväinen siihen, että kuuntelitte tarkkaavaisesti, sillä tässä parlamentissa keskustellaan avoimesti kaikkien hallitusten kannoista. Tämän osalta en ymmärtänyt kysymyksenne tarkoitusta, mutta ymmärtääkseni voin päätellä siitä, että tekin kannatatte demokratiaa. Oletan, että tämä edustaa eräänlaista edistymistä.

  Guy Verhofstadt , ALDE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, minulla on tässä kirje Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen edustajalta. Se koskee SURE-valiokunnan mietintöä. Kirjeessä todetaan, että Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus on pettynyt SURE-valiokunnan mietintöön. Hyvät kollegat, minusta tämä merkitsee sitä, että meillä on nyt tarkasteltavanamme erinomainen SURE-valiokunnan mietintö.

Minun on todettava teille, että niiden muutaman sanan lisäksi, joissa todetaan Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen olevan pettynyt mietintöön, kirje on muilta osin todellista provokaatiota: se on Eurooppaan ja Euroopan unioniin kohdistuvaa provokaatiota, sillä merkittävin asia, jota siinä korostetaan, on ettei monivuotisen rahoituskehyksen korottaminen ole mahdollista, että meidän on pysyttävä vanhassa monivuotisessa rahoituskehyksessä, samoissa luvuissa, samoissa tuloissa ja luonnollisesti samoissa korjauksissa, varmasti Yhdistyneen kuningaskunnan hyväksi tehtävässä korjauksessa. Meidän ei pidä muuttaa yhtään mitään.

Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus on kuitenkin hallitus, joka tahtoo tehdä päätöksiä, joka haluaa uudistaa sekä Yhdistynyttä kuningaskuntaa että Euroopan unionia. En siis ymmärrä, miksi meidän pitäisi pysyä vanhassa monivuotisessa rahoituskehyksessä ja pelkästään jatkaa aiempaa politiikkaa. Minusta aika on nyt kypsä sille, että kansalaisille kerrotaan, että Euroopan unionin eri jäsenvaltioiden julkisen talouden vakauttaminen ei onnistu leikkaamalla siten, että leikataan EU:n yhden prosentin [EU:n BKT:sta] talousarviota. Tämä yksi prosentti on vain neljäskymmenesosa Euroopan unionin kokonaismenoista.

Säästöjä voi toteuttaa muilla tavoin. Toinen ehdotus, jonka voimme esittää Yhdistyneen kuningaskunnan hallitukselle, on se, että jos se haluaa toteuttaa säästöjä Yhdistyneen kuningaskunnan julkisella sektorilla, se onnistuu kasvattamalla Euroopan unionin asemaa.

Esitän kolme esimerkkiä. Käsittelen ensiksi ulkopolitiikkaa. Yhdysvalloilla on 28 000 diplomaattia. Euroopassa diplomaatteja on 93 000. Euroopassa on neljä kertaa enemmän diplomaatteja, koska emme tee yhteistyötä yhteisen ulkopolitiikan alalla. Siitä voidaan säästää. Jos Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus investoisi entistä enemmän Euroopan unioniin, se voisi säästää ulkopolitiikassa, William Haguen ministeriössä. Toinen esimerkki on rahapolitiikka. Euroopan unionin rahapolitiikasta vastaa noin 44 000 henkilöä. Yhdysvalloissa Federal Reserve Boardissa työskentelee 18 000 henkilöä. Siis kolme kertaa vähemmän virkamiehiä.

Jos Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus haluaa toteuttaa säästöjä, se voi liittyä euroon, antaa Euroopan unionille enemmän toimivaltaa ja vastuuta sekä säästää kaikista niistä henkilöistä, jotka työskentelevät rahapolitiikan parissa Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Jos se haluaa toteuttaa säästöjä Yhdistyneessä kuningaskunnassa, se voi tehdä sen tutkimusalalla yksinkertaisesti ottamalla välittömästi käyttöön eurooppapatentin. Se toisi valtavia säästöjä tutkimusmäärärahoihin. Näin meidän olisi vastattava Yhdistyneen kuningaskunnan hallitukselle.

(Suosionosoituksia)

  Joseph Daul, PPE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, ryhmäni toivoo eurooppalaista rahoitusta, joka kuvastaa Euroopan todellisuutta, suuntauksia ja tavoitteita. Vastaavatko jäsenvaltioiden julkisen talouden tila, kasvunäkymämme ja Euroopan asema maailmassa yhteisön perustaja-isien näkemystä? Eivät todellakaan. Ne ovat kehittyneet ja muuttuneet.

Olisi vastuutonta, jos emme onnistuisi mukauttamaan sitä, kuinka unionia rahoitetaan, näiden muutosten huomioimiseksi. Monivuotinen rahoituskehys on hyvin poliittinen asia, josta erityinen valiokunta on keskustellut yli vuoden ajan budjettivaliokunnan kanssa. Haluan onnitella valiokuntaa sen tekemästä työstä. Toivon, että valiokunnassa löytynyt eurooppalainen henki muovaa kehyksen täytäntöönpanoa ja vie Eurooppaa eteenpäin kansalaisten eduksi.

Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ryhmä kehottaa kaikkia jäsenvaltioita osallistumaan täysimääräisesti tähän keskusteluun. Kun sanon täysimääräisesti, tarkoitan, ettei pelkästään ilmoiteta, että viime kädessä pyritään jäädyttämään yhteisön menot vuoteen 2020 asti, tai hylätä suoralta kädeltä yhteisön omien varojen käsitettä. Haluamme omat varat vähentääksemme kansallisiin talousarvioihin kohdistuvia paineita. Tämän vuoksi ehdotamme omien varojen käsitettä valtioiden ja hallitusten päämiehille: helpottaaksemme tiukoilla olevia kansallisia talousarvioita.

Haluan muistuttaa, että yhteisön talousarvio on aina ollut tasapainoinen, toisin kuin kansalliset talousarviot, joista suurin osa on vakavasti alijäämäisiä. Haluan myös muistuttaa, että yli 90 prosenttia yhteisön talousarviosta käytetään hankkeisiin, joista jäsenvaltiot hyötyvät. Lopuksi haluan muistuttaa jäsenvaltioille, että kaikki käyttämättä jääneet rahat palautetaan niille vuoden lopussa. Silti meitä syytetään huonosta hallinnoinnista. Minusta meidän on lisättävä viestintäponnisteluitamme. Lakatkaamme siis kohtelemasta yhteisön talousarviota kansallisten talouksien rasitteena.

Olkaamme rehellisiä: yksi yhteisön tasolla käytetty euro tuottaa paljon enemmän kuin kansallisten hallitusten käyttämä euro. Kansallisten menojen eurosta menee välittömästi 20–30 senttiä valtion velan korkojen maksuun. Eurooppalaisille on kerrottava totuus.

Totuus on, että ilman yhteisön rahoitusta koulutukselle ja elinikäiselle oppimiselle aivovuoto Kiinaan ja Yhdysvaltoihin kasvaisi valtavasti. Totuus on, että ilman yhteisön rahoitusta tutkimukselle ja innovoinnille jäsenvaltiomme olisivat globaalisti vähemmän kilpailukykyisiä, kun taas kasvu ja työllisyys puolestaan riutuisivat. Totuus on, että ilman yhteisön koheesiorahoitusta kuilu rikkaiden ja köyhien alueiden välillä kasvaisi. Totuus on, että ilman yhteisön rahoitusta elintarviketurvallisuuspolitiikassa, energiapolitiikassa ja ilmastonmuutospolitiikassa olisi mahdotonta saavuttaa odotuksiamme ja tavoitteitamme. Hyvät kollegat, totuus on, että ilman yhteisön rahoitusta ulko- ja turvallisuuspolitiikalle Euroopan unionilla olisi sen keskeisen aseman maailmannäyttämöllä sijaan paikka laitamilla.

Raha ei tietenkään ole ainoa merkittävä seikka: se, miten Euroopan unioni päättää investoida ja panna täytäntöön poliittisia painopistealoja vuoteen 2020 ja sen jälkeen, määrittää yhteisön valmiudet vaikuttaa maailmassa. Euroopan parlamentti – ja kerrankin jo puheenvuoron käyttäneet ryhmät ovat olleet kanssani samaa mieltä – kehottaa tämän vuoksi neuvostoa harkitsemaan tarkkaan kantansa rahoituskehykseen.

Jos neuvosto on sitoutunut vakavissaan kasvun ja työllisyyden elpymiseen, sen on käytettävä yhteisön talousarviota ja yhteisön omia varoja merkittävinä vipuvoimina. Jos neuvosto parlamentin ja komission tavoin todella haluaa antaa Euroopalle aidon mahdollisuuden globalisaation yhteydessä, sen on ymmärrettävä, että varojen viisas käyttö on paljon hyödyllisempää kuin menojen rajoittaminen ja että yhteisten hankkeiden yhteinen rahoittaminen on paljon järkevämpi lähestymistapa kuin varojen kapea jakaminen lyhytaikaisten hankkeiden kesken.

Hyvät kollegat, PPE-ryhmä vetoaa tänä aamuna kunnianhimoisen Eurooppa-näkemyksen puolesta. Kansalaiset jakavat kunnianhimomme ja toiveemme. Nuorten ilmaistessa ahdistustaan Ateenan ja Madridin kaduilla, 500 miljoonan eurooppalaisen pohtiessa tulevaisuuttaan on aika esittää oikeat kysymykset ja keksiä vastaukset ajankohtaisiin asioihin.

  Richard Ashworth, ECR-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, haluan käyttää tämän tilaisuuden puhuakseni Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen puolesta ja vastata jäsen Verhofstadtille, joka, kuten aina, näkee asian väärin.

Jos hän olisi lukenut mietinnön, hän olisi havainnut Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen sanoneen, että tämä on Euroopan kriisiaikaa. Hän olisi havainnut, että taloutemme taantuvat, työpaikkoja menetetään ja teollisuus kamppailee kilpaillessaan nopeasti muuttuvassa maailmassa. Eurooppa kuitenkin tarvitsee merkityksellisen talousarvion, joka tuo lisäarvoa ja jossa sitoudutaan ihmisiin, mutta jäsen Verhofstadt kollegoineen tarjoaa samaa vanhaa.

He sanovat: "Jos suuntaa ei muuteta, päädytte siihen pisteeseen, johon alussa suuntasitte". Talousarvion suuntaa on muutettava. Me ja Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus olemme samaa mieltä siitä, että menoja on lisättävä lisäarvoa tuovilla aloilla. Olemme samaa mieltä: investointeja tutkimukseen ja kehittämiseen, Euroopan laajuisiin liikenne-, energia- ja televiestintäverkkoihin on lisättävä. Olemme samaa mieltä: koulutus, pienyritykset ja yhtenäismarkkinoiden rohkaiseminen ovat viisaita ja järkeviä investointikohteita, ja investointeja on rohkaista. Näin luodaan uusia työpaikkoja ja kasvua. Emme kuitenkaan katso, että parlamentti voisi tämän perustella vaatia suurempaa talousarviota.

Minun on sanottava seuraavaa jäsen Verhofstadtille. Kaikkialla Euroopassa hallitukset säätävät säästöbudjetteja, ja tämän parlamentin olisi hyvin epäviisasta olla ottamatta huomioon tätä viestiä, olla piittaamatta viiden hallituksen päämiehen kirjeestä, koska se, mitä nämä viisi hallituksen päämiestä sanovat, on että vastaus ei ole enemmän Eurooppaa, vaan viisaampaa Eurooppaa.

Tarvitsemme täsmällisemmän talousarvion. Kestävän Euroopan unionin poliittisia haasteita ja rahoitusta vuoden 2013 jälkeen käsittelevässä erityisvaliokunnassa keskusteltiin aivan perustellusti painopistealoista, mutta emme tehneet asialle mitään. Ei ollut näyttöä halukkuudesta tehdä tiukkoja valintoja, sellaisia valintoja, joita hallitukset kaikkialla Euroopassa nyt tekevät.

Hyväksymme siis sen, että uusien painopistealojen menoja on lisättävä, mutta katsomme myös, että olisi ollut aika tarkastella uudelleen vanhoja painopistealoja, joten tässäkin menetettiin mahdollisuus yhteisön talousarvion osalta.

(Puhuja suostui vastaamaan sinisen kortin kysymykseen työjärjestyksen 149 artiklan 8 kohdan mukaisesti.)

  Andrew Duff (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluan kysyä kollegaltani, eikö hän katso, että joidenkin keskeisten menoerien siirtäminen kansallisista talousarvioista yhteisön talousarvioon saa aikaan kustannustehokkuutta ja mittakaavaetua ja säästä näin valtioiden omia varoja. Tämä on keskeinen viesti parlamentin lähestymistavassa rahoituskehyksen uudistukseen. Se on loogista ja edellyttää Lontoosta loogista ja järkevää vastausta.

  Richard Ashworth (ECR). – (EN) Arvoisa puhemies, ymmärrän, mihin jäsen Duff pyrkii, mutta jälleen kerran teoria on oikea, mutta käytäntö ei.

Näyttäkää minulle näyttöä siitä, että tuen siirtäminen lisää menojen tehokkuutta Euroopan unionin tasolla. Esittäkää minulle näyttöä tapauksesta, jossa tämä olisi pikemminkin säästänyt kansalaisten rahoja kuin tullut vieläkin kalliimmaksi.

Totean uudelleen, että tämä talousarvio on näyttö siitä, että jäsen Duff ja hänen kollegansa haluavat lisää Eurooppaa, eivät järkevämpää Eurooppaa. Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus pyytää parempia menoja, ei enempää menoja.

  Bas Eickhout, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, on aina mielenkiintoista havaita, että heti kun alamme puhua tulevaisuuteen suuntaavasta talousarviosta, halutaan tietää ainoastaan "kuinka paljon tarkalleen". Tässä keskustelussa olisi itse asiassa tarkasteltava kolmea seikkaa, kolmea ensisijaista tavoitetta, jotka ovat meille Vihreät / Euroopan vapaa allianssi -ryhmässä ratkaisevia.

Ensinnäkin tarvitaan näkemys Euroopasta ja meidän on päätettävä, mitä lisäarvoa yhteisön talousarvio tuo tähän näkemykseen Euroopasta? Toiseksi, aivan, jäsen Ashworth, talousarviota on uudistettava ja viherrettävä, sen on oltava tulevaisuuteen suuntaava talousarvio. Tulevaisuuteen suuntaava talousarvio merkitsee kuitenkin myös muutoksia painopistealoissa ja vielä enemmän yhteisön rahaa. Kolmas ensisijainen tavoite koskee EU:n omia varoja. Järjestelmästä on tehtävä oikeudenmukaisempi ja avoimempi, sitten voimme puhua omista varoista.

Käyn läpi nämä kolme ensisijaista tavoitetta aloittaen lisäarvosta. Tässäkin keskustelun sävy on ollut sellainen, että Brysseliin menevä raha ikään kuin katoaisi mustaan aukkoon. Mitä roskaa, aivan täyttä roskaa! Jos tarkastellaan sitä, mitä voidaan tehdä yhteisön tasolla, on useita syitä rahan käyttämiselle yhteisön tasolla ja erityisesti sille, ettei sitä käytetä kansallisella tasolla. Otetaan esimerkiksi diplomaattipalvelut, lähetystömme ulkomailla. Haluammeko, että niitä on 27 kaikissa Afrikan valtioissa, vai haluammeko vain yhden EU:n lähetystön? Viimeksi mainittu merkitsee sitä, että enemmän rahaa on maksettava EU:lle tätä EU:n lähetystöä varten, mutta se merkitsee myös, että 27 kertaa vähemmän rahaa kuluu 27 jäsenvaltiossa. Tämä on rahan tehokasta käyttöä.

Tarkastellaanpa myös infrastruktuuria. Jos me yksittäisissä valtioissa rakennamme infrastruktuuria, kuinka varmistamme, että se toimii myös yli rajojen, energiainfrastruktuurin alalla? Tässäkin tarvitaan yhteisön rahoja. Tai sitten innovointi ja tutkimus. Sen varmistaminen, että niitä vahvistetaan yhdessä, jotta saadaan mittakaavaetua. Se on järkevää investointia. Tämä on näkemys Euroopan lisäarvosta, ja tämän vuoksi tarvitsemme EU:n talousarviota.

Toiseksi talousarvion on oltava tulevaisuuteen suuntautuva. Nykyinen talousarvio laaditaan liiaksi tavalliseen tapaan. Meillä on Eurooppa 2020-strategian älykästä ja kestävää taloutta koskevat tavoitteet. Meidän on siis investoitava siihen. EU:n haasteena on selviytyä niukkuudesta, niukoista luonnonvaroista mutta myös niukasta työvoimasta. EU:n on investoitava tähän, jotta selviydymme siitä. Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastoa on uudistettava ja viherrettävä, jotta maataloudesta voi tulla esimerkki luonnonvarojen asianmukaisesta ja tehokkaasta käytöstä. Myös rakennerahastojen on vastattava uusiin haasteisiin, kuten energiaan. On varmistettava, että rakennerahastot osaltaan edistävät vuodeksi 2020 asettamiamme tavoitteita. Tästä innovaatiosta meidän pitäisi puhua.

Mitä ovat uudet haasteet? Kestävä energia – tämä merkitsee infrastruktuuria, ja me tarvitsemme siihen rahaa. Ulkopolitiikka – arabimaiden kevät, mikä on ollut EU:n vastaus? Tähänkin tarvitaan EU:n rahoja. Köyhyyden vähentäminen EU:ssa ja sen ulkopuolella, ilmastonmuutos, innovointi, kaikki hyviä syitä sille, että toimimme EU:n tasolla.

Kolmas ensisijainen tavoite koskee EU:n omia varoja. Nykyinen järjestelmä on vararikossa. Yhdistyneen kuningaskunnan hyväksi tehtävä korjaus, jota myös Alankomaat ja Tanska haluavat, tämä on vararikossa oleva järjestelmä. Siitä on tehtävä oikeudenmukaisempi, avoimempi, tai on turvattava EU:n omat varat. Tarkastellaanpa transaktioveroa. Se on oikeudenmukainen järjestelmä, jossa rahat menevät EU:lle, ja voimme saavuttaa omat tavoitteemme. Tämä on älykästä politiikkaa. Asioiden on muututtava, mutta niiden on muututtava EU:n tasolla, eikö niin?

Lopuksi haluan esittää seuraavan kysymyksen niille jäsenvaltioille, jotka sanovat, että EU:lle on maksettava yhä vähemmän rahaa, mutta jotka samaan aikaan esittävät EU:lle kaikenlaisia uusia painopistealoja. Jos haluatte EU:lle vähemmän rahaa, mihin painopistealoihin EU:n olisi paneuduttava? Sillä jos haluatte, että EU saa vähemmän rahaa, on tehtävä myös valintoja. Tähän mennessä olemme kuulleet aina vain uusista painopistealoista vähemmällä rahalla. Se ei vain yksinkertaisesti onnistu. Tätä kysymystä Yhdistyneen kuningaskunnan ja Alankomaiden hallitusten olisi pohdittava.

  Lothar Bisky, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvä esittelijä Garriga Polledo, ymmärtänette, että vasemmistolla on erityisen suuret odotukset EU:n sosiaalisten suuntausten osalta, joten se on hieman pettynyt siihen, että mietinnössänne ei katsota sosiaalisia näkökohtia merkittävämmiksi tulevina vuosina.

Olen varma, että eurooppalaisen hyvinvointivaltiomallin ja eurooppalaisen solidaarisuusperiaatteen säilyttäminen ja kehittäminen tulee olemaan valtavan tärkeää kriisiaikoina ja taloudellisten leikkausten yhteydessä. Nämä ovat molemmat merkittäviä eurooppalaisen kulttuurin saavutuksia, ja katson, että niistä luopuminen voisi merkitä Euroopan sosiaalisen yhdentymisprosessin loppua.

Olette tietenkin luetellut monia merkittäviä haasteita, joista jotkut jopa ohittavat Eurooppa 2020 -strategian. En kuitenkaan usko, että ehdotettu pyrkimys viiden prosentin korotukseen riittää näihin haasteisiin vastaamiseen. Parlamenttina meidän on ilmaistava selvästi, että aiomme tukea erityisesti sosiaalista Eurooppaa. Muut tekijät, kuten Euroopan maaseudun kehittäminen, FRONTEX ja ITER voivat joutua vielä odottamaan vähän aikaa. Minusta on väärin kehottaa neuvostoa asettamaan negatiivisia tavoitteita, toisin sanoen leikkauksia.

Samalla meidän on hyväksyttävä se, että tämä mietintö tulee käynnistämään vakavan parlamentaarisen keskustelun omia varoja koskevan järjestelmän uudistuksesta. Erityisesti transaktioveron käyttöönotto on asia, joka meidän on lopultakin ratkaistava. Ei ole kyse pelkästään hyödyllisestä rahoitusvälineestä, vaan se tarjoaa myös enemmän avoimuutta tapaan, jolla EU:ta rahoitetaan.

Tähän liittyy luonnollisesti merkittävä osa rahoitusmarkkinasääntelyä. Katson myös, että meidän on luovuttava Yhdistyneen kuningaskunnan hyväksi tehtävästä korjauksesta ja varmistettava, että käyttämättä jääneet EU:n varat palautetaan EU:n talousarvioon.

  Marta Andreasen, EFD-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, parlamenttia tullaan jälleen syyttämään siitä, ettei sillä ole tuntumaa realiteetteihin, jos se äänestää talousarvion lisäyksestä ajanjaksolle 2014–2020. Syyksi korotukselle esitetään Eurooppa 2020 -strategian rahoitus, sen, jonka sanottiin auttavan meidät kriisistä.

Muistellaanpa mitä tapahtui Lissabonin strategialle, se oli valtava epäonnistuminen. Veronmaksajien rahaa hukattiin, eikä meidän pidä toistaa tätä virhettä. Euroopan tilintarkastustuomioistuin on raportoinut eri politiikanaloihin vaikuttavien sääntöjenvastaisuuksien merkittävistä prosentuaalisista osuuksista, vuodesta toiseen noin 2,8 prosenttia, ja me syydämme edelleen varoja näille alueille. Hankkeiden kustannukset ovat kasvaneet kolminkertaisiksi alkuperäisiin arvioihin nähden, ja toiset kärsivät viivästyksistä, jolloin parempi teknologia syrjäyttää ne. Tästä on esimerkkinä Galileo, jonka määrärahat ovat nousseet 7,7 miljardista eurosta jo 22,6 miljardiin euroon.

Yli 30 prosenttia talousarviosta investoidaan edelleen yhteiseen maatalouspolitiikkaan, joka kuitenkin koskettaa vain 4,7 prosenttia Euroopan työvoimasta. Yhteinen kalastuspolitiikka – jonka komission jäsen Damanaki on tuominnut epäonnistuneeksi – edellyttää, että veronmaksajat lähettävät Brysseliin vuosittain miljardi euroa. Euroopan ulkosuhdehallinto maksaa vielä 500 miljoonaa euroa vuodessa, eikä se ole vielä osoittanut merkitystään.

Kaikkien näiden esimerkkien olisi todellakin puhuttava talousarvion leikkaamisen, ei sen kasvattamisen puolesta. Haluan ajatella Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen esittävän kantansa, sanovan, että nyt riittää, ja vaativan vähennystä. Sen koalitiota edustavat parlamentin jäsenet täällä vaikuttavat kuitenkin kannattavan jäädyttämistä. Yhdistyneen kuningaskunnan veronmaksajat eivät tule kiittämään heitä.

  Lucas Hartong (NI). – (NL) Arvoisa puhemies, ensimmäisen maailmansodan aattona Yhdistyneen kuningaskunnan ministeri Sir Edward Grey, sanoi: "Valot tulevat sammumaan kaikkialla Euroopassa. Emme tule näkemään niiden syttymistä enää meidän elinaikanamme". Meillä on nyt tarkasteltavana Polledon mietintö Euroopan parlamentin poliittisista painopisteistä vuoden 2013 jälkeen. Tämä koskee sekä lainsäädäntöä että talousarviota. Tämä on siis EU:n näkemys Euroopan kansalaisten tulevaisuudesta.

Mikä kauhea älyn, kulttuurin ja politiikan köyhyys mietinnön onkaan vallannut! Tämä on Euroopan poliittisen eliitin kauhea pyrkimys diktatuuriin. Parlamentti väittää, että EU tuo kansainvälisellä tasolla enemmän lisäarvoa kuin yksittäiset jäsenvaltiot yhteensä. Tämän vuoksi vaaditte vähintään viiden prosentin lisäystä EU:n talousarvioon. Naurettavaa! Millaista kansallisen itsemääräämisoikeuden kieltämistä ja millaista kansalaisten ja jäsenvaltioiden hallitusten halveksuntaa!

Haluan tehdä tämän selväksi: oikealla tavalla ajatteleva Alankomaiden kaltainen jäsenvaltio ei koskaan voi hyväksyä tätä mietintöä. Euroopan parlamentin tuoreen ja vapautta rakastavan näkemyksen omaavien jäsenten on heitettävä mietintö roskiin. Miksikö? Koska muuten valot sammuvat Euroopasta ja me teemme lapsillemme tietä synkkään tulevaisuuteen. Ryhmäni haluaa, että valot palavat edelleen Euroopassa, ja tämän vuoksi äänestämme koko sydämestämme mietintöä vastaan.

  Puhemies. – (EN) Hyvät kollegat, kuten havaitsette, käymme perustavaa laatua olevaa keskustelua Euroopan unionin tulevaisuudesta, ja odotamme vielä komission kantaa.

On nostettu sininen kortti. Hyvä jäsen Hartong, vastaatteko siihen?

  Gerben-Jan Gerbrandy (ALDE). – (NL) Arvoisa puhemies, haluan esittää kollega Hartongille seuraavan kysymyksen. Tällä hetkellä useita EU:n jäsenvaltioita kuuluu jäseninä G8-ryhmään, maailman kahdeksan suurimman talouden järjestöön. Seuraavien 10–15 vuoden kuluttua siellä ei ole enää edustettuna yhtään Euroopan valtiota. Kuinka siis voitte väittää, että yksittäisillä Euroopan valtioilla olisi edelleen merkittävä asema maailmannäyttämöllä? Ettekö katso, että ainoa tapa, jolla Eurooppa voi todella säilyttää asemansa siellä, on toimia yhdessä?

  Lucas Hartong (NI). – (NL) Arvoisa puhemies, kiitän kollegaa kysymyksestä. Euroopan unioni on niin loistava ja voimakas jäsenvaltioidensa ansiosta, joten yhteistyöllä, tiiviillä yhteyksillä jäsenvaltiot voivat puhua voimakkaalla äänellä globaalilla poliittisella näyttämöllä. Näin tulee olemaan jatkossakin. Nimenomaan sen takia, että kansalliset hallitukset tekevät yhdessä hyvää työtä, niiden äänistä muodostuu loistava kuoro.

  Janusz Lewandowski, komission jäsen. – (EN) Arvoisa puhemies, toivotan komission puolesta SURE-valiokunnan mietinnön tervetulleeksi. Tämä on todellinen panos seuraavan rahoituskehyksen valmisteluihin, mutta se on myös aidosti eurooppalainen. Se on aidosti eurooppalainen näkemys Eurooppa-hankkeen tulevaisuudesta. Tätä tarvitaan kipeästi juuri nyt, kun kohtaamme lukuisia yhteisiä haasteita, jotka edellyttävät yhteisiä vastauksia aikakaudella, jolle jäsen Schulz antoi nimen ‘Entsolidarisierung’ (solidaarisuuden purkamisen henki).

Kommenttini eivät koske pelkästään mietintöä itseään, vaan myös SURE-valiokunnan menettelyjä – joihin osallistuin, joten tiedän mistä puhun – Jutta Haugin taitavaa tapaa johtaa sitä sekä Salvador Garriga Polledon tehtävää. Syntyi laaja yksimielisyys ja enemmistön kanta äänestyksessä, jotka todennäköisesti ja toivottavasti vahvistetaan tänään täysistunnossa. Kyllä, me jaamme mietinnössä esitetyn näkemyksen. Kyllä, mekin olemme sitä mieltä, että EU:n talousarviossa ei ole kyse kansallisten talousarvioiden tuplaamisesta, vaan yhteisten tavoitteiden saavuttamisesta siellä, minne kansallisvaltioiden valmiudet eivät ulotu ja missä yhteisön varoilla voidaan saada aikaan mittakaavaetua ja luoda synergiaa.

Lyhyesti sanottuna EU:n talousarviota on käytettävä siihen, missä sillä on merkitystä, koska se on luonteeltaan investointimainen eikä se ole alijäämäinen. Jaamme myös näkemyksen niin kutsutuista perinteisistä politiikanaloista – nimittäin yhteisestä maatalouspolitiikasta ja koheesiopolitiikasta. Perinteinen ei merkitse vanhentunutta, on kyse mekanismista, jolla Eurooppa 2020 -strategian tavoitteet saavutetaan. Asianmukaisesti talousarviossa esitettyinä ne voivat tehdä tilaa paljon paremmalle ja näkyvämmälle rahoitukselle nyt alirahoitetuilla aloilla – toisin sanoen innovoinnissa, maahanmuuttovirtojen hallinnassa, Välimeren alueella nyt niin näkyvillä Euroopan unionin ulkoisilla vastuualoilla, energiatehokkuudessa ja ennen kaikkea siinä, kuinka Eurooppa yhdistetään energiajärjestelmien Euroopan laajuisten verkkojen ja rajayhdysjohtojen kautta.

EU:n talousarvioon on omaksuttava uusia toimintoja, kuten työkalupakki jäsenvaltioiden julkisen talouden kurinpitoon, mutta sitä ei voida syyttää julkisen talouden huonosta hoidosta kansallisella tasolla. Sen olisi nyt toimittava vakuutena maksutasejärjestelylle, mutta tulevaisuudessa sitä on myös käytettävä enemmän innovatiivisiin rahoitusvälineisiin, jotka toimivat vipuvoimana kansallisille talousarvioille.

Mietinnössä pyydetään rahoituspuolen uudistusta, ja meidän on määrä vastata esittämällä uusia varoja. Kuten jäsen Daul aivan oikein sanoi, näin helpotetaan valtiovarainministerien elämää – osoittamalla uusia omia varoja talousarviolle ja vähentämällä suoria maksuosuuksia. Tämän vuoksi kesäkuun lopussa esitettävä paketti koskee lukuja, monivuotista puiteasetusta, uutta ehdotusta toimielinten väliseksi sopimukseksi, mutta myös omia varoja. Erityiset alakohtaiset ehdotukset esitetään myöhemmin, syyskuun ja vuoden lopun välisenä aikana.

Lopuksi haluan vielä toistaa käsitykseni siitä, että SURE-valiokunnan mietintö on hieno panos keskusteluun Euroopan unionin tulevaisuudesta sekä voimakas ja tärkeä viitekehys komissiolle. Komission ja parlamentin välinen yhteistyö on olennaista, ei ainoastaan siksi, että ehdotuksen laatiminen käynnistyisi hyvin, vaan myös siksi, että nykyisessä ilmapiirissä erittäin vaikeat neuvottelut voidaan saattaa onnelliseen päätökseen.

  Puhemies. – (EN) Paljon kiitoksia, arvoisa komission jäsen. Tämä oli hyvin merkittävä keskustelu komission ja parlamentin välillä. Kaksi toimielintä haluaa tukea toinen toistaan, jotta saadaan aikaan yhtenevä lähestymistapa monivuotiseen rahoituskehykseen. Me näemme Euroopan komission hankkeen tämän kuun lopussa, kun se esitellään myös parlamentissa.

(Vastauksena istuntosalista kuuluneeseen ääneen:)

Valitan, mutta emme esitä sinisen kortin kysymyksiä vieraillemme, niitä esitetään vain Euroopan parlamentin jäsenille.

  Thijs Berman, kehitysyhteistyövaliokunnan lausunnon valmistelija. – (NL) Arvoisa puhemies, kehitysyhteistyövaliokunnalle tämä ei ole pelkästään selkeä mietintö, vaan myös hyvin tärkeä sellainen, koska siinä todetaan, että Euroopan unionin on kannettava vastuunsa köyhimmistä valtioista seuraavan seitsemän vuoden ajan ja että se osoittaa tähän määrärahoja talousarviossa. Siinä todetaan, että jäsenvaltioiden on kunnioitettava omia sitoumuksiaan. Jäsenvaltioilla on kuitenkin pitkä matka siihen, että ne osoittaisivat 0,7 prosenttia bruttokansantuotteestaan (BKT) kehitysyhteistyöhön. Jos Euroopan unionissa tehdään yhteistyötä kehitysyhteistyössä, saadaan aikaan säästöjä, poistetaan päällekkäisyyttä ja varmistetaan entistä parempi ja tehokkaampi varojen käyttö.

Mietinnössä todetaan, että ilmastonmuutoksen torjuntatoimia ei voida rahoittaa kehitysyhteistyön määrärahoista. Siinä vaaditaan voimakkaampaa painotusta ihmisoikeuksien, demokratian ja oikeusvaltion vahvistamiseen. Siinä vaaditaan uusia rahoitusmenetelmiä pelkkien tukien lisäksi, esimerkiksi lainojen ja tukien yhdistelmää. Siinä korostetaan, että humanitaarisilla toimilla on edelleen oltava oma riippumaton rahoitusvälineensä, sillä hätäavun on oltava puolueetonta ja riippumatonta Euroopan ulkosuhdehallinnon poliittisista valinnoista. Näin todetessaan Euroopan unioni on edelleen kehitysmaiden kaikkein merkittävin kumppani maailmassa, ja tämä on tärkeää.

  Gerben-Jan Gerbrandy, ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan lausunnon valmistelija. – (NL) Arvoisa puhemies, ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunta ilmaisee myös tyytyväisyytensä mietintöön siinä muodossa, jossa se on meille esitetty. Siinä otetaan huomioon raaka-aineiden niukkuus, luonnon monimuotoisuuteen kohdistuva uhka, siirtyminen kestävään energiaan ja erityisesti – ja pidän tätä keskeisenä – taloutemme kestävyyden merkitys.

On kuitenkin yksi mutta: elämme aikoja, joina jäsenvaltiot kääntävät jokaisen euron kolmasti ympäri ennen sen käyttämistä. Silti teemme jotain todella outoa. Käytämme miljardeja tukiin, myös ympäristölle haitallisiin tukiin, jolloin meidän on taas käytettävä yhä enemmän miljardeja asioiden korjaamiseksi. Olen tämän vuoksi esittänyt ryhmäni puolesta tarkistuksen, jonka ympäristövaliokunta hyväksyi. Se koskee niistä tuista, joilla on haitallinen vaikutus ympäristöön, luopumista vuoteen 2020 mennessä. Erityisesti näinä niukkuuden aikoina meillä ei ole varaa tällaisiin tukiin.

  Constanze Angela Krehl, aluekehitysvaliokunnan lausunnon valmistelija. – (DE) Arvoisa puhemies, koheesiopolitiikan määrärahat ovat yksi suurin yksittäinen menoerä Euroopan unionin talousarviossa. Meidän on kehitettävä uutta politiikkaa, joka mukautetaan uusiin haasteisiin. Haluamme investointeja nykyaikaiseen infrastruktuuriin, tutkimukseen, innovointiin ja uuden teknologian kehittämiseen. Haluamme kestävää, yhdennettyä kaupunkikehitystä ja hyvin koulutettua työvoimaa.

Alueet tarvitsevat erityistukea, joka auttaa niitä tulemaan kilpailukykyisiksi ja kehittymään taloudellisesti. Samalla on kuitenkin myös todettava, että koheesiopolitiikan on oltava kaikkien alueiden ulottuvilla, niin itäeurooppalaisissa jäsenvaltioissa kuin Saksan kaltaisissa vahvoissa kansantalouksissa. Itä-Saksa tarvitsee tukea. Myös jotkut läntisen Saksan alueet tarvitsevat kuitenkin myös tukea, kuten myös eräät alueet Yhdistyneessä kuningaskunnassa.

Tämä edellyttää talousarviota, joka ei saa olla nykyistä pienempi ja jota ei voida jakaa eri sektoreihin. Meidän on tehtävä kaikkemme tehokkuuden ja avoimuuden parantamiseksi, ja tämä on yhdistettävä tarpeettomasta byrokratiasta luopumiseen. Koheesio liittyy solidaarisuuteen. Koheesio on kuitenkin myös taloudelliselta kannalta järkevää ja tarpeellista.

Koheesion puuttuminen on huono juttu, myös voimakkaissa kansallisissa talouksissa. Tämän vuoksi meidän on tarjottava koheesiopolitiikalle asianmukaista rahoitustukea. Kiitän esittelijää aluekehitysvaliokunnan lausunnon sisällyttämisestä mietintöön ja pyydän tukea tarkistukselle, joka koskee jälleen väliluokkien parannusta.

Pääsimme aluekehitysvaliokunnassa kompromissiin, ja suositan, että parlamentti sisällyttää asiantuntijapoliitikkojen löytämän kompromissin Garrigan mietintöön. Pyydän laajaa kannatusta.

  Giovanni La Via, maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan lausunnon valmistelija. – (IT) Arvoisa puhemies, haluan aluksi onnitella esittelijä Garriga Polledo, myös maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan (AGRI) enemmistön puolesta, hänen viime kuukausina tekemänsä erinomaisen työn johdosta.

Tulevia rahoitusnäkymiä koskeva keskustelu oli hyvin kiivas, ja jäsen Garriga Polledon laatima mietintö tarjoaa vaikuttavan yhteenvedon eri kansallisten valtuuskuntien ja eri poliittisten ryhmien kannoista.

Maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan lausunnon valmistelijana ilmaisen täyden tukeni päätökselle vähintäänkin jättää maatalousmäärärahat entiselleen ja – monien AGRI-valiokunnan kollegoideni tavoin – vastustan jyrkästi Euroopan liberaalidemokraattien ryhmän (ALDE) esittämää tarkistusta, jolla hyväksyttäisiin mahdolliset tulevat leikkaukset maatalousmäärärahoista muiden toimintojen rahoittamiseksi.

Katson olevani pakotettu muistuttamaan kollegoja siitä, että yhteistä maatalouspolitiikkaa vaalitaan perussopimuksissa ja se on yksi Euroopan unionin harvoista reaalipolitiikoista. Sillä voi olla merkittävä asema strategisella alalla, joka tuottaa julkishyödykkeitä ja aitoa eurooppalaista lisäarvoa.

  Cătălin Sorin Ivan, kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan lausunnon valmistelija. – (RO) Arvoisa puhemies, aina kun puhumme Euroopan unionin talousarviosta ja unionin varoista, erityisesti tulevasta monivuotisesta rahoituskehyksestä, puhumme automaattisesti eurooppalaisesta lisäarvosta. En usko, että Euroopan unionin talousarviossa on alaa tai segmenttiä, jolla eurooppalainen lisäarvo olisi isompi niin vähäisin rahoin. Sen varmistamiseksi, että kaikki, mitä täällä parlamentissa pohdimme, ja kaikki eurooppalaiset hankkeet koskevat Euroopan väestöä ja jokaista Euroopan kansalaista, ja että kaikilla hankkeilla on tulevaisuus, nykynuorten on kuitenkin uskottava Euroopan unionin hankkeeseen, heidän on koettava itsensä yhä enemmän eurooppalaisiksi, ja meidän on lisättävä merkittävästi investointejamme kulttuuriin, koulutukseen ja nuorisohankkeisiin ja -ohjelmiin.

Tämän vuoksi totean, että jotta Euroopan unionilla olisi tulevaisuus, tarvitaan lisää rahaa koulutukseen, kulttuuriin ja nuorille. Puhumattakaan urheilusta, joka on yksi Eurooppa 2020 -strategian painopistealoista.

  Eva-Britt Svensson, naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnon valmistelija. – (SV) Arvoisa puhemies naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnon valmistelijana haluan korostaa, että tehtäessä ratkaisevia päätöksiä talouden, rahoituksen ja raha-asioiden osalta kaikissa talousarvioon ja mahdollisuuksiimme koskevissa päätöksissä naisten vaikutusvalta on tällä hetkellä hyvin vähäinen. Tulevaisuuden nykyaikaisen talousarvion laatimiseksi naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunta on korostanut joitakin merkittäviä seikkoja talousarviota koskevassa tulevassa työskentelyssä.

On hyödynnettävä naisten taitoja ja kokemuksia. Korostamme tarvetta integroida tasa-arvo – että tasa-arvo otetaan huomioon talousarviossa. Kuulen kollegoideni puhuvan tulevasta talousarviosta, lisätyistä resursseista ja niin edelleen. Ei ole kyse pelkästään resurssien lisäämisestä vaan myös poliittisesta rohkeudesta painottaa uudelleen näkökohtia talousarviossa sekä hyödyntää naisten taitoja. Jos teemme näin, meidän ei aina tarvitse vaatia yhä enemmän talousarviovaroja, vaan voimme hyödyntää talousarviota tulevaisuuden nykyaikaisen politiikan laatimiseen.

  Reimer Böge, PPE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, tämä mietintö on parlamentin asianmukainen ja järkevä tarjous komissiolle ja neuvostolle Euroopan unionin talousarviopohjan lisäkehittämiseksi vaikeina aikoina.

Kiitän esittelijä Garriga Polledoa ja valiokunnan puheenjohtaja Haugia heidän tekemästään työstä. Olette molemmat tehneet erinomaista työtä. Kaikista eri ryhmien välisistä poliittisista erimielisyyksistä huolimatta työtämme on leimannut voimakas pyrkimys löytää yhteisiä eurooppalaisia ratkaisuja. Muutkin toimielimet voisivat osoittaa hieman enemmän tätä henkeä. Me haluamme aidot omat varat, kuten perussopimuksessa kuvataan.

Muista tuloista riippumatta talousarvio on rahoitettava yksinomaan omista varoista. Olemme tätä vaatiessamme siis uskollisia perussopimukselle. Sitä paitsi meidän olisi lopetettava kaikki nämä poikkeukselliset kohdennetut korjaukset. Keskustelua olisi käytävä yhdessä kansallisten parlamenttien kollegojemme kanssa ilman ennakkoluuloja ja vähemmän suu vaahdossa, kuin joissakin suurissa kaupungeissa ja kommenteissa on tapana.

Samalla haluamme tietää, että talousarvion yhtenäisyys suojataan ja että budjettipolitiikkaa ei viedä pois EU:n talousarviosta. Kun puhumme menoista, meidän on muistettava Lissabonin sopimuksesta seuraavat velvoitteet. Meidän on tarjottava riittävä rahoitus Eurooppa 2020 -strategialle, johon olemme kaikki sitoutuneet. Kasvu on taloudellisen ja sosiaalisen toiminnan perusta.

Meidän on keskusteltava eurooppalaisesta lisäarvosta ja tarvittavista synergioista kansallisten talousarvioiden ja EU:n talousarvion välillä yksityiskohtaisemmin kuin ennen, koska riippumatta EU:n talousarviossa mahdollisesti aikaansaaduista säästöistä, suuresta osasta tarvittavia lisäresursseja voidaan keskustella aidossa keskustelussa, joka koskee synergiaa ja mahdollisia säästöjä EU:n talousarvion ja kansallisten talousarvioiden välillä. Meidän on kerrottava neuvostolle selkeästi, että jos se kieltäytyy lähtemästä meidän tänään viitoittamallemme tielle, sen on kerrottava, mitkä poliittiset painopistealat on pyyhittävä pois ja jätettävä ilman rahoitusta. Tätä vaaditaan, jos aiomme olla rehellisiä kansalaisille. Toivon komission vastaavan lainsäädäntöehdotuksissaan myönteisesti näihin parlamentin ehdotuksiin, ja odotan seuraavien puheenjohtajavaltioiden löytävän keinon kommunikoida avoimesti parlamentin kanssa, jotta voimme saattaa päätökseen puoltavan lausunnon menettelyt asianmukaisessa aikataulussa.

(Puhuja suostui vastaamaan sinisen kortin kysymykseen työjärjestyksen 149 artiklan 8 kohdan mukaisesti.)

  Derk Jan Eppink (ECR). – (EN) Arvoisa puhemies, minun tietääkseni jäsen Böge on Saksan CDU:n jäsen. Haluaisin tietää, kuvaako hänen EU:n omia varoja koskeva vetoomuksensa hänen henkilökohtaista kantaansa vai hänen saksalaisen puoleensa kantaa.

  Reimer Böge (PPE). – (DE) Arvoisa puhemies, vastaan mielelläni kysymykseen. En ole pelkästään kristillisdemokraattisen unionin jäsen, vaan olen myös toiminut sen varapuheenjohtajana Schleswig-Holsteinissa13 vuoden ajan. Euroopan parlamentin CDU/CSU:ta edustavat jäsenet esittivät kantansa ennen kuin valiokunta ilmaisi näkemyksensä. Euroopan parlamentin CDU/CSU:ta edustavien jäsenten omista varoista hyväksymä lausunto, joka tietyssä määrin on ristiriidassa puolueen kansallisen kannan kanssa, vastaa täysin poliittisia muutoksia käsittelevän valiokunnan päätelmiä. Tämä on minunkin kantani, myös CDU:ta edustavana poliitikkona Saksassa.

  Göran Färm, S&D-ryhmän puolesta. – (SV) Arvoisa puhemies, EU kohtaa tällä hetkellä suurimmat haasteensa hyvin pitkään aikaan. Meidän on pyrittävä lopettamaan talouskriisi ja samaan aikaan välttämään uusia kriisejä. Meidän on selviydyttävä yhä laajenevassa globalisaatiossa ja kilpailussa. Tarvitaan esimerkiksi laajoja rajat ylittäviä investointeja tutkimukseen. Meidän on ryhdyttävä toimiin ympäristön ja ilmaston asettamissa haasteissa ja kestävässä energiantarjonnassa.

Meidän on käännettävä Euroopassa vallalla oleva tuhoisa suuntaus kohti pysyvästi korkeaa työttömyysastetta ja sosiaalista syrjäytymistä ja itse asiassa pyrittävä auttamaan myös siinä, kuinka kriisi vaikuttaa eteläisiin naapureihimme. Valitettavasti tilanteessa, jossa eniten tarvitaan solidaarisuutta ja hyvin toimivaa eurooppalaista yhteistyötä, myös eurooppalaiseen ideaan kohdistuvat uhat lisääntyvät. Juuri nyt ne kohdistuvat muun muassa EU:n talousarvioon..

Kestävän Euroopan unionin poliittisia haasteita ja rahoitusta vuoden 2013 jälkeen käsittelevässä erityisvaliokunnassa ymmärrämme, että aikana jona monet jäsenvaltiot leikkaavat talousarvioitaan voi vaikuttaa oudolta, että vaadimme lisää rahaa EU:n talousarvioon vuoden 2013 jälkeen. Samalla olisi kuitenkin täysin järjetöntä sivuuttaa nämä haasteet, antaa periksi euroskeptisyydelle ja ja luopua niistä kunnianhimoisista poliittisista tavoitteista, joita jäsenvaltiot ovat meille antaneet esimerkiksi Lissabonin sopimuksessa. Meidän on myös muistettava, että suuret leikkaukset eivät hyödytä kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevia jäsenvaltioita, kuten Kreikkaa, Irlantia ja Portugalia, vaan pikemminkin vähentävät EU:n kykyä tukea niitä.

Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus puhuu ainoastaan nettomaksajien puolesta, ei kenenkään muun. Tämän vuoksi pyrimme poliittisia haasteita käsittelevän valiokunnan mietinnössä löytämään järkevän tasapainon pidättyvyyden, tarvittavan kunnianhimon sekä maatalouspolitiikan kaltaisten politiikanalojen tulevaisuuteen suuntaavan uudistuksen kesken. Päädyimme ehdotukseen viiden prosentin lisäyksestä määrärahoissa seuraavalle ajanjaksolle vuoteen 2013 nähden.

Haluan esittää vilpittömät kiitokseni jäsen Garriga Polledolle, joka onnistui varmistamaan laajan enemmistön tuen mietinnölleen. Asian ydin on, että ylimääräiset viisi prosenttia on nimenomaan investoitava tulevaisuuteen suuntaaville keskeisille aloille, erityisesti tutkimukseen, kasvuun ja työllisyyteen. On selvää, että näillä aloilla tarvitaan toimia ja että ilman varoja emme kykene vastaamaan haasteisiin. Tämä edellyttää kuitenkin myös, että kykenemme muuttamaan näkemystämme EU:n talousarviosta.

On muistettava, että EU:n talousarvio on edelleen vähäisempi suhteessa jäsenvaltioiden talouksiin kuin mitä se oli esimerkiksi Ruotsin liittyessä EU:hun 1990-luvulla, huolimatta laajentumisesta 15 jäsenvaltiosta jo 27 jäsenvaltioon. EU:n talousarvion kasvu on myös ollut merkittävästi hitaampaa kuin jäsenvaltioiden kansallisten talousarvioiden kasvu, esimerkiksi Yhdistyneen kuningaskunnan talousarvion, josta Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus ei myöskään puhu. Itse olen aivan vakuuttunut siitä, että säästötoimenpiteet eivät ole ainoa tie ulos kriisistä. Meidän on löydettävä tiemme takaisin kasvuun ja työpaikkoihin löytämällä varoja investointeihin, ja siihen tarvitsemme näitä yhteisiä toimia.

  Carl Haglund, ALDE-ryhmän puolesta. – (SV) Arvoisa puhemies, esitän vilpittömät kiitokseni esittelijälle, joka on tehnyt erinomaista työtä kerätessään yhteen parlamentin näkemykset. Olen varma, että olemme kaikki yhtä mieltä kohtaamistamme haasteista. Kysymys on yksinkertaisesti siitä, kuinka saamme rahat riittämään, eikä nyt puhuta pelkästään EU:n varoista, vaan myös jäsenvaltioiden varoista, ja se on tasapainottamista.

Päätimme valiokunnassa suosittaa tulevan talousarvion korottamista viidellä prosentilla. Viisi prosenttia kuulostaa paljolta, varsinkin jos menemme kotimaidemme pääkaupunkeihin sanomaan, että tarvitsemme viisi prosenttia lisää. Toisaalta viisi prosenttia on hyvin vähän, kun tarkastelemme EU:n kohtaamia haasteita ja kun tiedämme aivan liian hyvin, että EU:lle on itse asiassa annettu useita uusia tehtäviä, joista sen olisi todella huolehdittava, eikä tämä onnistu ilman varoja.

Jotta olisimme kuitenkin samalla uskottavia pyytäessämme lisää rahaa, meillä on oltava rohkeutta tarkastella nykyisiä rakenteita ja nykyisiä kustannuksia. Uskottavuutemme lisääntyy merkittävästi, jos onnistumme näyttämään, että kykenemme myös kohdentamaan uudelleen, priorisoimaan uudelleen ja säästämään rahaa ennen kuin pyydämme sitä lisää. Puhun nyt perusteettomista eduista maatalouspolitiikassa sekä siitä, että korruption vastainen politiikkamme on suurelta osin ollut tuloksettomampaa kuin aina väitämme, ja siitä, että tietyssä määrin EU:n hallinto on suuri ja kömpelö – tästä on esimerkkinä juuri se, että olemme täällä Strasbourgissa. Tällaisia asioita ryhmämme halusi esittää esimerkkeinä, joista voitaisiin keskustella, sillä tästä saamme uskottavuutta, kun myöhemmin pyydämme lisää rahaa.

Emme kuitenkaan aina onnistuneet tässä mietinnössä, mikä myös selittää sen, että jotkut kollegat huomenna äänestävät tätä mietintöä vastaan tai tyhjää, vaikka ryhmämme suuri enemmistö kannattaakin mietintöä. Monet ovat loppujen lopuksi pettyneitä siihen, että emme kykene keskustelemaan myös nykyisten varojen uudesta jakamisesta.

Toinen asia, jota meidän on ehdottomasti tarkasteltava, on se, kuinka EU:n talousarvio on määrä rahoittaa, ja tästä ryhmämme on esittänyt selkeän kantansa. Haluamme, että käydään vakavaa keskustelua siitä, mitä kutsutaan omiksi varoiksi, ja tämä on tärkeää myös siksi, että saamme poistettua epäterveet osatekijät nykyisestä rahoitusrakenteesta: yhä uudet korjaukset, epäselvät ja läpinäkymättömät järjestelyt ja vastaavat. Meno ei voi jatkua näin tulevaisuudessa, ja toivon, että voimme tämän osalta käynnistää rakentavan vuoropuhelun tulevaisuudesta neuvoston kanssa. Tämä on aivan ratkaiseva asia, jos EU:n talousarviolle toivotaan myönteistä tulevaisuutta.

  Konrad Szymański, ECR-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, Euroopan konservatiivien ja reformistien ryhmän puolalaiset edustajat äänestävät monivuotista rahoituskehystä koskevan mietinnön puolesta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, ettemmekö olisi havainneet asiakirjan heikkoja kohtia. On silkkaa ajan tuhlausta tarkastella ehdotuksia omista varoista tai eurooppalaisista veroista. Eurooppalaiset maksavat jo nyt liikaa veroja.

Meidän on korostettava entistä enemmän EU:n menojen seurantaa sekä nykyisen politiikan kriittistä arviointia alalla. Selkänsä kääntäminen hukkaan heitetyille rahoille ei ratkaise ongelmaa, ja se on myös epäreilua Euroopan veronmaksajia kohtaan. Eurooppa 2020 -strategian ylivalta voi tarkoittaa sitä, että EU:n politiikanaloja uudistetaan paljon tärkeämpien velvoitteiden kustannuksella – perussopimuksessa vaalittujen velvoitteiden, jotka koskevat taloudellisen koheesion edistämistä jäsenvaltioiden välillä.

Ei kuitenkaan pidä unohtaa eurooppalaiseen koheesiopolitiikkaan liittyvää eurooppalaista lisäarvoa. Sen vaikutukset ovat selvemmin nähtävissä Puolassa kuin missään muualla. Emme ole ainoita, jotka hyötyvät vauhdittuneesta kasvusta, kiitos koheesiopolitiikan. Keski-Euroopan vauhdittunut kasvu edistää osaltaan merkittävästi myös kasvua kaikkialla Euroopassa ja parantaa investointiedellytyksiä, mistä seuraa voittoa niin Varsovassa ja Prahassa kuin Amsterdamissa, Lontoossa ja Berliinissä.

  Helga Trüpel, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, aloitan jäsen Ashworthin toteamuksesta, jossa verrattiin järkevää EU:n talousarviota suurempaan EU:n talousarvioon. Minusta tämä ei ole todellinen vaihtoehto. Meidän on toki pyrittävä järkevään budjettipolitiikkaan määrittämällä hyvin tarkkaan, mistä rahaa voidaan säästää, missä hallinnointia voidaan parantaa ja missä hallinto on erityisen rajoittavaa.

Tämän erityisvaliokunnan tehtävänä oli kuitenkin selvittää, kuinka paljon rahaa tarvitaan kohtaamistamme uusista poliittisista haasteista selviämiseen asianmukaisesti. Tarvitaan siis avoimuutta uudistuksille ja poliittista rohkeutta. Meidän on organisoitava toimintamme siten, että voimme vastata vuoteen 2020 mennessä kohtaamiimme suuriin haasteisiin. Hyvä jäsen Ashworth, en usko, että tähän päästään teidän näkemyksellänne. Kannatan pikemminkin jäsen Bögeä, jonka uskon olevan oikeassa ja perussopimukselle uskollinen todetessaan, että meillä on oltava rohkeutta palata järjestelmään, joka koskee aidosti omia varojamme.

Tämä tekee Euroopan unionista vahvemman ja rahoitusjärjestelmästämme avoimemman. Tämä tekee kansalaisille selväksi sen, mistä rahan on määrä tulla. Vihreät / Euroopan vapaa allianssi -ryhmän näkökulmasta haluan lisätä, että ajattelemme transaktioveroa lähinnä siksi, että sillä säänneltäisiin varainsiirtoja ja annettaisiin mahdollisuus järkevämpään politiikkaan. Tämä on siis yksi sellainen tapa edetä, joka ei kurista jäsenvaltioita, vaan pikemminkin avaa meille kaikille uusia mahdollisuuksia. Tämän vuoksi uskon jäsen Verhofstadtin olevan oikeassa sanoessaan, että meidän on tietenkin oltava valmiita Euroopan ulkosuhdehallinnon perustamisen kaltaisiin yhteisiin aloitteisiin, samalla kun toteutamme säästöjä kansallisella tasolla. Emme luonnollisestikaan voi vain poistaa yhtä osatekijää ja ottaa toista sijaan. Eurooppalainen vastuu merkitsee tinkimistä kansallisista menoista, jotta varat voidaan kohdentaa EU:n tasolla. Miksikö? Koska yhdessä olemme vahvempia ja koska voimme saada aikaan eurooppalaista lisäarvoa, joka on hyväksi kansalaisille, erityisesti tutkimuspolitiikan ja koulutuspolitiikan aloilla. Meitä odottavista tehtävistä suurimpia ovat ekologinen rakennemuutos ja älykkäiden energiaverkkojen perustaminen. Tarvitsemme rahaa tähän ja maaseudun laajakaistaverkkoihin. Nämä ovat tulevaisuuden tehtäviä, ja ne edellyttävät älykkäämpää ja suurempaa talousarviota.

(Puhuja suostui vastaamaan sinisen kortin kysymykseen työjärjestyksen 149 artiklan 8 kohdan mukaisesti.)

  Peter van Dalen (ECR). – (NL) Arvoisa puhemies, jäsen Trüpel kuulostaa jälleen kerran samalta. "Tarvitsemme lisää Eurooppaa, lisää Eurooppaa on meille hyväksi ja lisää Eurooppaa merkitsee lisää rahaa." Me tiedämme jo, minkälaisella prosentuaalisella osuudella hän ja jäsen Verhofstadt toivoisivat monivuotisen rahoituskehyksen kasvavan. Onkin kurjaa, kun kansalaiset ovat täysin eri mieltä. Luottamus Eurooppaan vähenee. Kansalaiset näkevät parlamentin rahaa hotkivana koneena, joka vaatii yhä lisää ja lisää rahaa. Eikä teidän olisi aika miettiä uudelleen uskontunnustustanne ja vaihtaa vaihteeksi sävelmää, vaikka jäsen Ashworthin kannan mukaisesti?

  Helga Trüpel (Verts/ALE). – (DE) Hyvä jäsen Dalen, minusta teette vakavan poliittisen virheen. Jos me Euroopassa alistumme kuvioon, jossa seuraamme kansallisia poliittisia etuja, on vaarana, että tuhoamme 50 vuoden työn Eurooppa-hankkeen hyväksi.

Se mitä me täällä teemme, ei ole rahan tuhlausta. Meidän on ryhdyttävä määrätietoisiin toimiin korruptiota ja rahoitusskandaaleja vastaan sellaisten ilmetessä. Olemme tietenkin teidän puolellanne tässä asiassa. Eurooppalaisen lisäarvon tuottamisen osalta, jota on tapahtunut monilla aloilla, meidän on kuitenkin tehtävä tässä yhteistyötä, koska yksin toimiessaan kansallisvaltiot ovat kansainvälisen kilpailun edessä heikompia. Hyviä tuloksia ei saada aikaan, kun 27 kansallisvaltiota toimii itsenäisesti. Niitä saadaan keskittämällä voimat. Tämän perustaja-isät tunnustivat toisen maailmansodan jälkeen. Meidän olisi tehtävä työtä tämän kehittämiseksi, ei tuhoamiseksi.

  Miguel Portas, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (PT) Arvoisa puhemies, olen kuunnellut tätä keskustelua, ja oma puheenvuoroni kulkee vastavirtaan. Ensimmäinen kysymykseni kuuluu: voidaanko yhteisvaluutta säilyttää ilman vahvaa EU:n talousarviota? Vastaus on mielestäni ei, ei voida. Valtiovelkakriisi todistaa juuri tämän. Se todistaa, että jos meillä olisi vahva talousarvio, keinotteluhyökkäyksiä Kreikan tai Portugalin valtionvelkaa vastaan ei olisi voinut olla. Juuri tähän meidän on vastattava, ja minusta jäsen Garrigan mietinnössä ei onnistuta vastaamaan tähän ongelmaan. Mietinnöstä puuttuu kunnianhimoa.

Marginaalisen viiden prosentin mahdollinen korotus EU:n talousarvioon vaikuttaa suurelta vain Englannin kuningattaren mielestä. Tosiasiassa todellinen ongelma on se, ettei ole mahdollista asettaa kasvua ja uusia työpaikkoja koskevia painopistealoja tosiasiassa jäädytetyllä EU:n talousarviolla. Ei ole mahdollista vastata perussopimuksista seuraavista uusista velvoitteista tosiasiassa jäädytetyllä talousarviolla. Ei ole mahdollista ajatella, että koheesiopolitiikka onnistuu, sillä se ei onnistu, kun Eurooppa taantuu kohti sisäistä sosiaalista erilaisuutta.

Viimeinen huomautukseni on, että me äänestämme transaktioveron puolesta, mutta uskomme sen toteutuvan vasta kun Euroopalla on rohkeutta panna se täytäntöön muista riippumatta.

  Niki Tzavela, EFD-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, täällä on puhuttu paljon, ja haluan tuoda tähän tapaamiseen erilaisen sävelen.

Osallistuin vuosia sitten illalliselle Yhdysvaltojen presidentti Gerald Fordin kanssa, ja hän kuvaili minulle, kuinka G7-ryhmä sai alkunsa. Hän sanoi halunneensa tavata Callaghan – muistaakseni – Yhdistyneen kuningaskunnan pääministerin, keskustellakseen joistakin asioista, ja Callaghan kysyi, eikö sitä voinut yhdistää hauskaan golf-peliin? Sitten Ford oli todennut, että Kanadan pääministeri Trudeau oli hyvä pelaaja, että hänetkin voitaisiin kutsua, ja sitten Trudeau – kutsusta kiittäessään – sanoi, että hänellä oli jotain asiaa ranskalaisille, joten eikä kutsuttaisi myös Ranskan pääministeri. Kun he sitten kaikki keskustelivat tästä puhelimessa, he totesivat, että saksalaisista tulisi todella epäluuloisia, joten heidätkin on kutsuttava tapaamiseen. Kun saksalaiset hyväksyivät kutsun, he totesivat, että Italia toimi niinä kuutena kuukautena Euroopan unionin puheenjohtajana, joten italialaisetkin oli kutsuttava.

Ford sanoi minulle: tiedätkös Niki, tämä oli ensimmäinen kerta kun ymmärsin, kuinka hajanainen, jakautunut ja epätasapainoinen teidän unioninne on. Jonain päivänä teillä pitäisi olla EU:n talousarvio, joka olisi riittävän vahva kilpailuun globaalissa maailmassa, jossa toiset ovat tosi kovia pelaajia. Olkaa varovaisia.

Arvoisa puhemies, Euroopan parlamentin jäsenenä olen hyvin tyytyväinen, että elän juuri tätä hetkeä.

  Angelika Werthmann (NI). – (DE) Arvoisa puhemies, budjettivaliokunta on tehnyt tiiviisti työtä seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen parissa jo jonkin aikaa, ja kollegani mietintö on merkittävä panos tähän työhön.

Euroopan kansalaisilla ei koskaan aikaisemmin ole ollut niin suuria odotuksia EU:n osalta, samalla kun he kritisoivat sitä rankasti.

Kolme seikkaa vaikuttaa minusta merkittäviltä: ensinnäkin ja ennen kaikkea yhteys Euroopan kansalaisiin. On aivan ymmärrettävää, että kansalaiset menettävät henkilökohtaiset tavoitteensa rakenteellisen kriisin vaikutuksissa ja globalisaation alati kasvavissa vaatimuksissa, jotka luonnollisesti ajavat heidät kyseenalaistamaan koko Eurooppa-hankkeen. Tämä on asia, jota on tarkasteltava huolellisesti seuraavaa monivuotista rahoituskehystä laadittaessa, jotta varmistetaan, että Eurooppa ymmärretään paremmin, hyväksytään, että se toimii, ja että sitä tuetaan

Toiseksi: kansalaisten ja jäsenvaltioiden poliittisen tason hyväksyntä on sitäkin suurempi, jos EU:n talousarviolla saadaan aikaan kouriintuntuvia lisäetuja Euroopalle. Tämän vuoksi se katsotaan arvokkaaksi Euroopan yhtenäisyydelle.

Kolmanneksi: olemme myös tyytyväisiä siihen, että Eurooppa 2020 -strategian on määrä olla viitekehyksenä tulevalle monivuotiselle rahoituskehykselle, ja myös aikataulua on tarkasteltava.

  Jan Olbrycht (PPE). - (PL) Arvoisa puhemies, kuka tahansa asiasta tietämätön voisi päätellä, että Euroopan parlamentti toimii vastuuttomasti ehdottaessaan lisäystä talousarvioon. Haluan sanoa mahdollisimman selvästi, että kestävän Euroopan unionin poliittisia haasteita ja rahoitusta vuoden 2013 jälkeen käsittelevä erityisvaliokunta on ennen kaikkea ollut hyvin asiallinen ja ammattimainen ja hyvin realistinen. Se on pääasiassa keskustellut siitä, kuinka paljon poliittiset päätökset tulevat maksamaan. Meidän on muistettava, että jäsenvaltiot, myös kirjeitä julkaisseet, ovat hyväksyneet Eurooppa 2020 -strategian tavoitteet. Valiokuntamme on pyrkinyt antamaan jotain osviittaa siitä, mitä yhteiset poliittiset päätökset tulevat maksamaan. Suhtaudumme poliittisiin päätöksiin hyvin vakavasti. Jos jäsenvaltiot päättävät toteuttaa tiettyjä toimenpiteitä, ja me, kansalaisten edustajat, olemme samaa mieltä, meillä on oltava riittävät varat. Tämän osalta mietintö, josta nyt äänestetään, on hyvin harkittu ja perusteltu kompromissi. Se on realistinen mietintö, ja mikä tärkeintä, se on mietintö, joka tarjoaa oikein hyvän perustan keskustelun aloittamiselle. Minusta voimme täällä tänään sanoa, että Euroopan parlamentti on valmis aloittamaan neuvottelut.

Euroopan parlamentin puolalaisena jäsenenä haluan myös ilmaista vankan käsitykseni, että Eurooppa-neuvoston puheenjohtajavaltiona Puola tulee käynnistämään vakavia ja äärimmäisen realistisia keskusteluja. Koska Puola ja Puolan hallitus ovat eurooppamielisiä, uskon, että keskustelusta, joka varmasti tulee olemaan vaikea, tulee tulevien toimenpiteiden kannalta myös oikein hyödyllinen. Tärkeintä on, että neuvottelut on aloitettu, ja parlamentti on tähän valmis.

  Jutta Haug (S&D). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, Euroopan parlamentti asetti vuosi sitten täysistunnossa erityisvaliokunnan valmistelemaan Euroopan parlamentin kannan seuraavasta rahoituskehyksestä. Nyt, täsmälleen yhdentoista kuukauden jälkeen, poliittisia haasteita käsittelevä valiokunta esittää työnsä tulokset. Tehtävä vaati kurinalaisuutta ja keskittymistä, ja se onnistui vai omaksumalla avoin, solidaarinen ja keskinäiseen luottamukseen perustuva lähestymistapa. Tästä haluan esittää vilpittömät kiitokseni luovaan prosessiin osallistuneille jäsenille.

Tuottamamme mietintö, joka laadittiin jäsen Garriga Polledon johdolla, on aidosti hyvä tulos. Se on jotain, josta voimme olla ylpeitä. Kuten hyvin tiedämme, hyvät tulokset edellyttävät kovaa työtä tekevien jäsenten lisäksi kuitenkin myös erinomaista henkilöstöä. Meillä oli todellakin tällainen, ei pelkästään henkilökohtaisista avustajistamme ja ryhmämme henkilöstöstä, vaan myös ennen kaikkea erinomaisesta sihteeristöstä. Tämä Monika Strasserin johtama supertiimi oli sekä pätevä ja ammattitaitoinen että tavanomaista kiinnostuneempi työstään. Se oli kärsivällinen, luova, äärimmäisen hyvin organisoitu ja samalla spontaani ja joustava. Mikä parasta, se oli aina hyväntuulinen ja avoin. Ryhmän jäsenet selvästi nauttivat kovasta työstä. Kiitän koko sydämestäni tätä yhdeksänhenkistä tiimiä. Suuret kiitokseni.

(Suosionosoituksia)

Jäsen Garriga Polledo ja minä halusimme alusta alkaen laatia mietinnön, jota kolme neljäsosaa parlamentista voisi tukea. Itse asiassa valiokunnassa saimme yli neljän viidesosan enemmistön. Olimme tästä hyvin iloisia. Pyyntömme seitsemän vuoden rahoituskehyksestä, jonka rakenne kuvastaa Eurooppa 2020 -strategian tavoitteita ja joka samalla kunnioittaa kaikkia Euroopan unionin politiikanaloja välttäen EU:n talousarvion kasvattamista epärealistiselle tasolle, on nähtävä kohtuullisena. Se on realistinen ja toteuttamiskelpoinen.

Mietintöömme sisältyy 174 kohtaa, joissa kaikissa halutaan enemmän Eurooppaa. Me todella tarvitsemme enemmän Eurooppaa. Olkaa hyvät ja lukekaa mietintö. Se tarjoaa parhaan mahdollisen perustan, jolla vakuuttaa kansalaiset paikallisessa keskustelussa, ja jonka pohjalta voidaan aloittaa vakavat neuvottelut neuvoston kanssa, joka valitettavasti loistaa tänään poissaolollaan. Kiitos erinomaisesta työstä.

  Anne E. Jensen (ALDE). – (DA) Arvoisa puhemies, minäkin katson, että tämä on hyvin tasapainoinen mietintö, jossa esitetään budjettivaliokunnalle selkeä mutta hyvin joustava tehtävä, joka on neuvotella sopimus neuvoston kanssa. Haluan myös toistaa Jutta Haugin kehotuksen lukea se – ja toivon myös niiden hallitusten ja valtioiden päämiesten ja valtiovarainministerien, jotka nopeasti esittivät kielteisen kantansa tuloksesta, lukevan sen.

Prosessi on ollut viisas ja järkevä, kuten jo todettiin, ja haluan kiittää jäsen Garriga Polledoa ja jäsen Haugia erinomaisesta työstä. Haluan kiittää myös komissiota sen hyvin aktiivisesta roolista. Saimme todella käytyä tässä työssä läpi kaikki EU:n talousarvion osat ja kaikki erilaiset politiikanalat, joiden toivoisimme näkyvän talousarviossa. Tämä on siis vankka saavutus. Onko tulos riittävän kunnianhimoinen? Minusta on. Vahvistamme Eurooppa 2020 -strategiaa, jonka on määrä varustaa EU vastaamaan Kiinan ja muiden nopeasti kasvavien talouksien kilpailuhaasteeseen ja auttaa siirtymään laajemmin uusiutuvaan energiaan.

Olisin toivonut voimakkaampia sanamuotoja yhteisen maatalouspolitiikan osalta, ja olisin myös halunnut meidän tutkivan mahdollisuutta säästöihin rakennerahastoissa. Loppujen lopuksi kyse on rahasta, jonka jäsenvaltiot saavat takaisin ja jonka ne todella haluavat. Tämän vuoksi katson, että mahdollisuus tähän viiden prosentin lisäykseen on tarpeen, jotta uusilla politiikanaloilla on mahdollisuus ja jotta voidaan vastata uusiin vaatimuksiin sekä investoida liikenteeseen, energiaan ja tutkimukseen – aloihin, joihin EU:n on tulevaisuudessa investoitava.

Meillä on ote EU:n talousarviosta. Mietinnössä, josta nyt keskustelemme ja jonka tänään hyväksymme, on kyse EU:n talousarvion enimmäismäärästä. Emme nyt puhu tietyistä maksettavista varoista, vaan pikemminkin enimmäismäärästä, ja tämän enimmäismäärän puitteissa on oltava tilaa vastata uusiin haasteisiin. Emme tiedä, mitä tulee tapahtumaan vuoteen 2020 mennessä, joten kannatan mietintöä.

  Hynek Fajmon (ECR). – (CS) Arvoisa puhemies, olemme viime kuukausina valmistelleet kovasti monivuotista rahoituskehystä vuosiksi 2014–2020. Toimimme tässä aivan kuin koiranpentu ja kissanpentu kuuluisan tšekkiläisen kirjailijan Karel Čapekin sadussa. Ne päättävät tehdä kakun, ja jotta siitä tulisi oikein maukas, ne kaatavat kulhoon kaikkea, mistä pitävät. Tuloksena on kakku, josta ne saavat vatsansa kipeiksi. Pelkään, että talousarviokehyksellemme käy samoin. Mekin heitämme kulhoon paljon aineksia, hyvältä kuulostavia sitoumuksia ja suosituksia, mutta emme ole varmoja siitä, sopivatko ne yhteen.

Olemme hyvin tietoisia siitä, kuinka huonosti Lissabonin strategian kanssa kävi. Nyt meillä on Eurooppa 2020 -strategia, ja me pyrimme laatimaan sille talousarviokehyksen. Ongelmia on sekä mietinnössä asetetuissa tavoitteissa että siinä suositelluissa välineissä. Minusta ilmastonmuutoksen torjunta on kauhein asetetuista tavoitteista, ja välineiden osalta näen suurena ongelmana niin kutsutut omat varat sekä obligaatioiden liikkeellelaskun. Todellisuudessa omat varat merkitsevät uutta eurooppalaista veroa, mitä en halua. Euro-obligaatiot ovat keino, jolla EU velkaantuu jäsenvaltioiden mukana, mitä en halua. Näistä syistä en voi tukea mietintöä.

(Istunto keskeytettiin.)