Puhemies. – (EN) Jatkamme nyt keskustelua uutta monivuotista rahoituskehystä kilpailukykyistä, kestävää ja osallistavaa Euroopan unionia varten koskevasta Salvador Garriga Polledon mietinnöstä.
François Alfonsi (Verts/ALE). – (FR) Arvoisa puhemies, kiitän jäsen Garriga Polledoa ja onnittelen häntä hänen työstään, joka on kunnianhimoinen ja tulevaisuuteen suuntaava yhteenveto.
Mietinnössä todellakin vaaditaan enemmän varoja, jotta unioni voi paremmin panna täytäntöön Lissabonin strategiassa asetetut tavoitteensa. Siinä tuodaan voimakkaasti esiin ajatus omista varoista, ja näin ollen todellakin siitä, onko toimielimellämme vapaus perustavaa laatua olevassa poliittisessa toiminnassaan, talousarviosta äänestämisessä. Siinä ehdotetaan yhteisten politiikanalojen jatkamista ja laajentamista, erityisesti koheesiopolitiikan, joka on aiemmin edistänyt osaltaan merkittävästi sitä, että Euroopan unionista on tullut yhteistyön ja ihmisten keskinäisen ymmärryksen malli, joka saattaa olla sellainen vastaisuudessakin.
Jos Euroopan parlamenttia kuullaan, tulevan monivuotisen rahoituskehyksen myötä koheesiopolitiikka voi edetä uudelle tasolle alueiden väliryhmän perustamisen ansiosta. Ehdotamme siis rahastolle uutta pakettia, jolla vahvistetaan kaikkien Euroopan alueiden yhtäläisiä mahdollisuuksia riippumatta niiden taloudellisesta menneisyydestä, riippumatta niiden puutteista verrattuna kehittyneempiin alueisiin ja riippumatta siitä, kuinka haavoittuvia ne saattavat olla tällä hetkellä kokemallemme talouskriisille tai tulevaisuudessa mahdollisesti kohtaamallemme kriisille.
Euroopan unionin eri alueiden välinen koheesio on keskeinen strateginen tavoite, josta koko Euroopan tulevaisuus on riippuvainen. Esitetyt ehdotukset ovat askel oikeaan suuntaan, ja jos ne toteutetaan, niillä luodaan vankka perusta tulevaisuutta silmällä pitäen.
Arvoisa puhemies, äänestäminen jäsen Garrigan mietinnöstä on yksinkertainen valinta: on valittava eteenpäin menevä Eurooppa, äänestettävä niiden ihmisten myötä, jotka sivuuttaen poliittiset kytköksensä uskovat Euroopan tulevaisuuteen.
Ilda Figueiredo (GUE/NGL). – (PT) Arvoisa puhemies, euroalueen vakavan talouskriisin aikana, joka on tulosta uusliberalistisesta politiikasta, solidaarisuuden sekä taloudellisen ja sosiaalisen koheesion puutteesta, ei ole hyväksyttävää olla ajamatta muutosta Euroopan unionin politiikkaan ja sen rahoitukseen.
Keskellä taloudellista ja sosiaalista kriisiä yksi merkittävimmistä kohtaamistamme haasteista on löytää uusi monivuotinen rahoituskehys, jossa unionin taloudellisen ja sosiaalisen koheesion määrärahoja lisätään merkittävästi, vaikka pakollisia kansallisia maksuosuuksia vähennetään enintään kymmenen prosenttia nyt tarkasteltavana olevasta ehdotuksesta, erityisesti suurimmissa taloudellisissa vaikeuksissa olevissa valtioissa. Rahoituskehyksessä on sitouduttava investointeihin, julkisiin palveluihin, tuotannon tukemiseen, työpaikkojen luomiseen ja työntekijöiden oikeuksien suojeluun sekä köyhyyden, sosiaalisen eriarvoisuuden ja kaikenlaisen syrjinnän, erityisesti sukupuoleen perustuvan poistamiseen. On myös edistettävä rauhaa, yhteistyötä ja kehitysapua sekä leikattava merkittävästi sotilasmenoja sekä merentakaisiin edustustoihin liittyviä menoja.
Kaikista näistä syistä katsomme tämän mietinnön pitkälti riittämättömäksi siihen, mitä Euroopan ja sen kansalaisten parempi ja oikeudenmukaisempi tulevaisuus edellyttää.
Puhetta johti varapuhemies Miguel Angel MARTÍNEZ MARTÍNEZ
Puhemies. – (ES) Hyvät parlamentin jäsenet, ryhtyessäni johtamaan puhetta tässä istunnossa kaikki ymmärtänevät, että haluan ilmaista suuren suruni ja tyrmistykseni kuultuani Jorge Semprúnin kuolemasta, joka tapahtui muutama tunti sitten, 87 vuoden iässä.
Jorge Semprúnia kunnioitetaan hänen selvittyään Buchenwaldin tuhoisasta keskitysleiristä, hänen taisteltuaan natsijoukkoja vastaan Ranskassa ja Francon diktatuuria vastaan kotimaassani Espanjassa.
Kunnioitamme häntä myös merkittävänä ja poliittisesti sitoutuneena kirjailijana, joka teki kanssamme yhteistyötä eurooppalaisessa kirjallisuuspalkinto-ohjelmassa, sekä vakuuttavan eurooppalaismielisenä poliitikkona.
Suren hänen kuolemaansa niin kollegana kuin ystävänä ja pyydän parlamentin puhemies Buzekia lähettämään hänen perheelleen ja Espanjan hallitukselle viestin, jossa välitetään vilpitön osanottomme ja tukemme, jonka kaikki täällä varmasti jakavat.
(Suosionosoituksia)
Lorenzo Fontana (EFD). – (IT) Arvoisa puhemies, olemme poliittisena ryhmänä asettaneet periaatteeksemme estää alusta alkaen kaikki kuluttajanoikeuksien heikentämiset Euroopan unionissa. Juuri tämän vuoksi valiokunnalla, jonka olemme tämän vuoden aikana onnistuneet asettamaan, on perustavaa laatua oleva asema.
Meillä ei ole ennalta määrättyjä ajatuksia talousarvion lisäämistä vastaan, vaikka katsommekin, että on tutkittava sitä, mistä säästöjä voidaan tehdä. On selvää, että EU:n talousarviota on leikattava, koska unionin varoja ei aina käytetä asianmukaisesti. Ehkäpä nimenomaan sen vuoksi, kuinka näitä varoja on käytetty, monet Euroopan kansalaiset eivät enää ole vakuuttuneita Euroopan unionin tarpeellisuudesta.
Mainitsen esimerkin, haluaisimme huomiota kiinnitettävän laajentumispolitiikkaan ohjattuihin eri varoihin – emme toisinaan tiedä, mihin ne päätyvät. Mitä on sanottavissa integraatioon käytetyistä valtavista määristä, joilla on saatu aikaan niin vähän? On myös joitakin hyveellisiä alueita, joiden saatavilla nämä varat eivät ole, vaan ne myönnetään toisille alueille, jotka joko eivät pysty niitä käyttämään tai käyttävät niitä heikosti tai ei täysin laillisiin tarkoituksiin.
Pyydämme huomion keskittämistä koko tähän asiaan sekä toimien toteuttamista, jotta Eurooppa saisi takaisin uskottavuutensa, myös kurinalaisin toimenpitein.
Frank Vanhecke (NI). – (NL) Arvoisa puhemies, minun on luonnollisesti tartuttava pariin olennaiseen huomautukseen.
Ensinnäkin sen suuresta massasta huolimatta en löydä mietinnöstä ainuttakaan vakavaa pyrkimystä esittää ehdotuksia rakenteellisista säästöistä, esimerkiksi minusta täysin turhien toimielinten, kuten talous- ja sosiaalikomitean, alueiden komitean ja unionin moninaisten virastojen lakkauttamisesta. Siinä ei myöskään mitenkään yritetä esittää kysymystä siitä, olisiko Euroopan unionin viisaampaa keskittyä muutamiin tarkkaan määritettyihin keskeisiin tehtäviin. Päinvastoin.
Toiseksi minua puistattavat toistuvat ehdotukset, että EU määräisi omia verojaan tai että se laskisi liikkeeseen euro-obligaatioita, jotka jonkun on ennemmin tai myöhemmin maksettava takaisin. Mietinnössä esitetty väite, että tällaiset toimenpiteet eivät lisäisi kansalaisten kokonaisverotaakkaa, on tietenkin valetta, pahimmanlaatuinen petos. Sitä paitsi tämä vaarantaisi viimeisenkin häivän valvonnasta, jota jäsenvaltiot harjoittavat unionin toimielinten kulutusripuliin.
Tässä perussyyt sille, etten mitenkään voi kannattaa tätä mietintöä.
Marian-Jean Marinescu (PPE). – (RO) Arvoisa puhemies, EU tällä hetkellä kohtaamat haasteet edellyttävät tiukkaa ja kestävää EU:n tason vastausta. Vastaus näihin haasteisiin on Eurooppa 2020 -strategia, väline, joka on luotu tuomaan Eurooppaan elpyminen ja voimaa. Tänään esitetyssä mietinnössä Eurooppa 2020 -strategia asetetaan seuraavan laadittavan monivuotisen rahoituskehyksen keskiöön, yhdessä toimivallan uuden jakautumisen luoman tilanteen ja Lissabonin sopimuksessa säädetyn politiikan kanssa.
Aikana, jona monet jäsenvaltiot kohtaavat vaikeita taloudellisia mukautuksia, EU:n talousarvion, josta 95 prosenttia käytetään investointeihin, on tarjottava merkittävää eurooppalaista lisäarvoa. Mietinnössä kehotetaan jatkamaan kahta hyvin merkittävää Euroopan unionin politiikanalaa – yhteistä maatalouspolitiikkaa ja koheesiopolitiikkaa – vähintäänkin nykyisellä tasolla. Varojen jakautumisen näillä politiikanaloilla on perustuttava uusiin kriteereihin, joilla varmistetaan varojen asianmukainen käyttö maksimaalisen tehon aikaansaamiseksi sekä lähentymis- ja koheesiokriteerin noudattaminen.
On vahvistettava liikenne- ja energiapolitiikkaa. Varojen osoittamisella tutkimukseen ja kehittämiseen niin Euroopan kuin kansallisella tasolla on varmistettava kaikkien EU:n politiikanalojen edistyminen. Seitsemän vuoden ajanjakso, ehdotettu uusi rakenne ja suurempi joustavuus tuovat lisävarmuutta täytäntöönpanoon ja muuttuviin painospisteisiin mukautumiseen. Vakauden vuoksi EU:n talousarvion tulojärjestelmä on pohdittava uudelleen, jotta nykyiset kansalliset maksuosuudet voidaan korvata EU:n varoilla.
Eurooppa-neuvosto hyväksyi hiljattain kunnianhimoiset tavoitteet EU:n kehityksen osalta. Saman neuvoston on hyväksyttävä, että tässä mietinnössä ehdotettu viiden prosentin talousarviolisäys on vähimmäisedellytys näiden tavoitteiden saavuttamiselle. Tuleva monivuotinen rahoituskehys on pantava täytäntöön sellaisella taloushallintojärjestelmällä, jolla varmistetaan EU:n politiikan täytäntöönpanon edellyttävä taloudellinen vakaus. Haluan onnitella esittelijä Salvador Garrigaa.
Eider Gardiazábal Rubial (S&D). – (ES) Arvoisa puhemies, haluan puheenvuoroni aluksi kiittää esittelijää ja kaikkia kestävän Euroopan unionin poliittisia haasteita ja rahoitusta vuoden 2013 jälkeen käsittelevän valiokunnan (SURE-valiokunta) jäseniä näiden tekemästä työstä. Ennen kaikkea minun on kiitettävä heitä siitä määrätietoisuudesta, jolla he ovat kuluneen vuoden aikana saaneet aikaan parlamentin enemmistön hyväksynnän ja tuen mietinnölle, joka tänään esitellään. Mietintö on etenemissuunnitelma, jota Euroopan unionin on noudatettava, jos haluamme saavuttaa itse asettamamme poliittiset, taloudelliset ja sosiaaliset tavoitteet ja jos haluamme myös vastata tulevina vuosina kohtaamiimme haasteisiin. Meidän on noudatettava tätä käsikirjoitusta selviytyäksemme kriisistä ja varmistaaksemme, että kasvumme on älykästä, kestävää ja yhdennettyä, kuten Eurooppa 2020 -strategiassa esitetään.
Jos tunnustamme, että Euroopan unionin arvo on paljon enemmän kuin sen 27 jäsenvaltion summa, jos kannatamme korkealaatuista ja vastuullista maataloutta, jos haluamme saavuttaa vuosituhannen kehitystavoitteet, jos haluamme auttaa naapureitamme Välimerellä niiden siirtymisessä demokratiaan, jos haluamme edelleen investoida tutkimukseen ja innovointiin, jos haluamme jatkaa ilmastonmuutoksen torjuntaa ja investointeja koulutukseen ja Erasmus-apurahoihin, jos edelleen uskomme koheesiopolitiikkaan kestävän kehityksen ja valtioiden välisen solidaarisuuden välineenä ja jos edelleen kannatamme esimerkiksi Euroopan laajuisia energia- ja liikenneverkkoja – lyhyesti sanottuna, jos edelleen haluamme lisää Eurooppaa – meidän on vaadittava Euroopan unionille isompaa talousarviota.
Tämän vuoksi varoitamme mietinnössä, että ilman riittäviä varoja emme voi saavuttaa itse asettamiamme tavoitteita. Tiedämme, että jotkut neuvoston jäsenet eivät hyväksy talousarvion kasvattamista – se on käynyt selväksi. He eivät kannattaneet sitä myöskään talouden nousukauden aikana. Nyt he väittävät, että se johtuu kriisistä, mutta he halusivat leikkauksia jo neuvoteltaessa nykyisestä rahoituskehyksestä. Tämän vuoksi pyydämme neuvostoa, jos se ei suostu tähän talousarviolisäykseen, kertomaan mitkä ovat ne tavoitteet, joita se ei halua saavutettavan.
Mietinnössä emme pelkästään esitä politiikkaa, jota haluamme noudatettavan. Osoitamme myös, miten ne on rahoitettava, ja käynnistämme keskustelun omista varoista. Keskustelussa, jolla pyritään päättämään virheellinen keskustelu nettomaksajista, pyritään rahoitukseen ilman luovutuksia, ilman poikkeuksia, oikeudenmukaiseen rahoitukseen. Olemme esittäneet erilaisia vaihtoehtoja tämän toteuttamiseksi, mutta minä kannatan erityisesti yhtä niistä, ja komission jäsen Lewandowski tietää oikein hyvin, mikä se on. Se on transaktiovero, tai kuten se monissa valtioissa tunnetaan, Robin Hood -vero. Veron ansiosta saisimme kerättyä 200–300 miljardia euroa. Verolla rangaistaan keinottelijoita ja sillä pakotetaan kaikki ne, jotka ovat tehneet voittoa pelaamalla meidän rahoillamme, maksamaan takaisin. On kyse verosta, jolla lisättäisiin avoimuutta ja vähennettäisiin rahoituskeinottelua, ja ennen kaikkea verosta, jolla ei olisi vaikutusta kansalaisiin, koska sillä velvoitettaisiin kriisistä välittömästi vastuussa olevat maksamaan ylilyönneistään.
Me todella pyydämme teiltä vain yhtä asiaa: että tähtäisitte korkeammalle. Me pyydämme teitä tähtäämään korkeammalle sen varmistamiseksi, että Eurooppa-hanke pysyy raiteillaan eikä jumitu, koska se maksaisi meille tulevaisuutemme.
Alexander Alvaro (ALDE). – (DE) Arvoisa puhemies, synnyin vuonna 1975 Euroopan unionissa, ja se on muovannut poliittista elämääni siitä lähtien. Tämän vuoksi minusta on hyvin tuskallista jarrutella tässä asiassa.
Kun puhutaan korotuksista, keskustelun on johdettava varojen asianmukaisen käytön tarkasteluun. Vaikka mietinnössä kunnianhimoisesti pyritään saamaan parlamentin mahdollisimman suuren enemmistön tuki, minusta siitä puuttuu nykymuodossaan kunnianhimoa tavoitteiden osalta.
Maatalousmäärärahoihin ja rakennerahastoihin ei ole määrä puuttua. Kuitenkin halutaan lisää rahaa tutkimukseen ja kehittämiseen. Ainoa vastaus, joka parlamentille mietinnössä juolahtaa mieleen, on lisää rahaa, vaikka selvää tietoa ei ole siitä, mistä rahan on määrä tulla. Puhutaan unionin "omista varoista", mutta tarkkaa määritelmää siitä, mitä nämä varat varsinaisesti ovat, ei ole.
Jos ihmiset vakavissaan haluavat rakenneuudistusta, he olisivat voineet tarttua esimerkiksi David Cameronin ehdotukseen mennä sanomaan neuvostolle: rahoitus on jäädytettävä, mutta vaadimme, että käyttämättä jääneet varat on silti voitava siirtää seuraavalle varainhoitovuodelle, jotta voimme edelleen käyttää niitä elinkelpoisiin hankkeisiin ja säästää rahaa.
EU:n tulevaa elinkelpoisuutta ei pidä mitata desimaaliluvuin. Tämän osalta olen enemmän kuin hieman pettynyt mietintöön.
Derk Jan Eppink (ECR). – (EN) Arvoisa puhemies, jäsen Daul tuli tänne tänä aamuna juosten puhumaan täysistunnossa EU:n suuremman talousarvion tarpeesta, mutta hän juoksi niin kovaa, että hengästyi ja joutui lopettamaan puhumisen. Tämä kuvaa hyvin keskustelua monivuotisesta talousarviosta.
EU:n talousarvion määräksi on vahvistettu yksi prosenttia EU:n BKT:sta. Komissio ja parlamentti sanovat, ettei se riitä, että haluamme lisää rahaa. Kuitenkaan EU ei kykene käyttämään saatavilla olevaa rahaa, alueellisen koheesion rahastoissa on miljardeja euroja käyttämättä. Osa rahoista on palautettava jäsenvaltioille. Miksi siis tarvitsette lisää rahaa, jos ette osaa käyttää rahaa, joka teillä jo on?
Mutta meillähän on täällä parlamentissa muutamakin "Pavlov", jäsen Schulz, jäsen Daul, jäsen Verhofstadt, jotka kaikki ovat nyt poissa – he juoksivat pois sen sijaan, että keskustelisivat täällä siitä, että keskityttäisiin talousarvion laatuun sen koon sijaan, esimerkiksi rajaamalla alueelliset ja koheesiota koskevat rahastot vain köyhimpiin jäsenvaltioihin, säästettäisiin niistä 30 prosenttia ja investoitaisiin innovointiin ja tulevaisuuteen suuntaaviin ohjelmiin. Olen kuitenkin varma, että EU:n Pavlovit ryntäävät vielä uudelleen EU:n neuvoston tiiliseinää pain myöhemmin tänä vuonna.
Isabelle Durant (Verts/ALE). – (FR) Arvoisa puhemies, kuten on jo todettu, on selvää, että kansalliset talousarviot ovat vaikeuksissa erilaisista syistä, jotka muistuttavat toisiaan tai poikkeavat toisistaan, mutta joita kriisi on joka tapauksessa pahentanut. Talousarviotilannetta on tarkasteltava jokaisessa jäsenvaltiossa, riippumatta niiden hallituksen enemmistöstä.
Meillä on kaksi vaihtoehtoa. Yksi on, että kaikki toimivat itsekseen, yrittävät sovittaa yhteen menot ja tulot, kuulemamme mukaan joissakin tapauksissa palvomalla säästötoimia sellaisenaan tavoitteena, tekemällä rajuja leikkauksia julkisista menoista ja sosiaalieduista, mikä pahentaa entisestään kansalaisten tilannetta.
Vetoan toisen vaihtoehdon puolesta, sen että keskistetään talousarviopyrkimykset, tehdään totta talousarvioon liittyvästä solidaarisuudesta, turvaudutaan omia varoja koskevaan korttiin varsinkin transaktioveron osalta. Tähän pyritään talousarvio täydentävyydellä, jonka haluamme saada aikaan tässä neuvottelukuntaa muistuttavassa konferenssissa, ehdotuksessa, jonka esitimme neuvostolle sovittelumenettelyssä ja jonka toistamme tässä mietinnössä.
Meidän on tehtävä yhteistyötä – Euroopan unionin, kansallisten parlamenttien ja hallitusten – jotta löydämme keinot menojen ja talousarviota koskevien lähestymistapojen yhdistämiseksi. Emme voi sekä säilyttää kakkua että syödä sitä: emme voi sekä tehdä leikkauksia että samalla investoida infrastruktuuriin. Ei ole mahdollista panostaa vähemmän mutta saada aikaan enemmän. Minusta tämä neuvottelukunnan kaltainen vuoropuhelumalli hallitusten, Euroopan unionin, kansallisten parlamenttien ja Euroopan parlamentin kesken on oikea tapa rakentaa uutta luottamusta Eurooppaan, nyt ja pitkällä ajanjaksolla.
Cornelis de Jong (GUE/NGL). – (NL) Arvoisa puhemies, tämä on todella huono mietintö, joka olisi viskattava suoraan roskiin. Juuri nyt, kun ihmiset kaikkialla kokevat uskomattoman tuskallisia säästötoimia, on aivan mieletöntä. että me Euroopan unionissa ehdotamme, että käytettäisiin enemmän rahaa. Käyttäydymme tällä tavalla, vaikka asiat voisivat olla niin toisin: ei enää rahan tuhlaamista, ei pyöräteiden ja lettubaarien rahoittamista Alankomaiden kaltaisessa valtiossa. Meidän olisi keskitettävä rakennerahastot koskemaan köyhimpiä valtioita ja vain yleiseurooppalaista merkitystä omaavia innovatiivisia hankkeita muissa jäsenvaltioissa.
Mietinnön mukaan kaiken olisi säilyttävä ennallaan: Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastolle vaaditaan lisää rahaa, rakennerahastojen uudistamista ei ehdoteta, missään ei näy konkreettisia ehdotuksia tehokkuuden lisäämiseksi. Parlamentti saisi hävetä, ja erityisesti saisivat hävetä Euroopan liberaalidemokraattien ryhmä ja Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ryhmä. On merkillepantavaa, että vaikka Rutten hallitus Alankomaissa jättää sairaat ja vammaiset ulos palelemaan, samalla ryhmällä on täällä parlamentissa kiihkeä himo lisärahoitukseen. Kotona vaaditaan säästötoimia, Brysselissä tuhlataan. Tämä on törkeää!
Claudio Morganti (EFD). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, haluan tuoda esiin useita näkökohtia tästä merkittävästä mietinnöstä, ja aloitan Euroopan unionin tulojärjestelmästä.
Tähän mennessä on tullut selväksi, että nykyiseen mekanismiin liittyy liikaa ristiriitoja, joista tunnetuin on Yhdistyneen kuningaskunnan hyväksi tehtävä korjaus. Sittemmin korjauksia ja korvauksia on tullut enemmänkin, ja tämä on tehnyt EU:n tulomekanismista täysin epäoikeudenmukaisen ja kaikkea muuta kuin avoimen.
Tässä vaiheessa olisi parempi siirtyä kohti suorien tulojen järjestelmää, joka perustuisi yksinomaan jäsenvaltioiden bruttokansantuotteeseen, tai yhteistä ja yhdenmukaista tulomuotoa kohti, jollainen olisi esimerkiksi transaktiovero. Euroopan kansalaiset eivät tietenkään enää saa kärsiä lisätaakasta, eikä EU voi korvata jäsenvaltioiden veropolitiikkaa, sillä niiden on oltava itsenäisiä ja täysin suvereeneja tällä alalla.
Mietinnössä asetetaan ensisijaisia tavoitteita, joista osa on merkittäviä ja osa vähemmän merkittäviä, mutta ne kaikki ovat joka tapauksessa hyvin kalliita. Voimme kerätä varoja käyttämällä obligaatioiden ja euro-obligaatioiden kaltaisia välineitä, joita on kuitenkin hallinnoitava hyvin kurinalaisesti, jotta vältetään riski lisävelan luomisesta, joka olisi vaarallista.
Euroopan parlamentin jäseninä me voimme osaltamme edistää välittömästi unionin taloutta. Meidän on vihdoinkin valittava yksi paikka parlamentin työskentelyä varten, koska sillä saataisiin aikaan kymmenien miljoonien eurojen vuotuiset säästöt. Tämä ei ole kiihotusta, vaan yksinkertaisesti…
(Puhemies keskeytti puhujan.)
Diane Dodds (NI). – (EN) Arvoisa puhemies, jäsen Verhofstadtin Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen pilkkaaminen hänen jakaessaan kanssamme ajatuksensa siitä, miksi Yhdistyneen kuningaskunnan olisi annettava EU:lle enemmän rahaa ja valtaa, todisti jälleen, kuinka valitettavan ylenkatsoen eräät parlamentin jäsenet suhtautuvat Yhdistyneeseen kuningaskuntaan, sen kansalliseen hallitukseen ja sen kansalaisiin. Jäsen Verhofstadt ei maininnut, että Yhdistynyt kuningaskunta voi tehdä muita säästöjä. Yritykset voisivat säästää EU:n säännösten noudattamiseen kuluvat 30 miljoonaa puntaa ottamalla valvontavallan pois unionilta. Yhdistyneen kuningaskunnan kalastajista olisi upeaa saada itselleen 3,3 miljardia puntaa: sen saaliin arvo, joka menetetään EU:n salliessa muiden kalastaa heidän aluevesillään.
Arvoisa komission jäsen, totesitte, että unionin talousarvio ei ole toisinto kansallisista talousarvioista. Sitä ei kuitenkaan voida erottaa kansalaisten todellisuudesta. Tällä hetkellä Yhdistyneen kuningaskunnan maksuosuus on 6,4 miljardia puntaa, ja korjauksen poistuessa se nousisi yli 10 miljardiin puntaan. Se kyetään maksamaan vain korottamalla veroja, leikkaamalla palveluja, koulujen…
(Puhemies keskeytti puhujan.)
Othmar Karas (PPE). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, meidän on kysyttävä itseltämme viisi kysymystä.
Ensimmäinen kuuluu: minkälainen talousarvio tarvitaan vuoden 2020 kasvu- ja työllisyysstrategialle?
Kolmanneksi: mitä säästömahdollisuuksia meillä on?
Neljänneksi: minkälaista talousarviota Euroopan yhdysvallat edellyttää?
Viidenneksi: mikä on Eurooppa 2020 -strategian tehtävä? Haluammeko mitään tehtävää?
Me suhtaudumme Euroopan parlamentissa vastuuseemme vakavasti. Me toimimme selkeällä puheella. Meillä on Itävallassa sanonta: bändi ei soita ilman maksua. Haluamme saavuttaa tavoitteemme, täyttää sitoumuksemme, ottaa vastaan haasteet ja pitää lupauksemme. Enemmän toimintoja, parempi kilpailukyky, enemmän kestävää kasvua, enemmän työpaikkoja, enemmän tutkimusta ja laajempaa yhdentymistä ei ole mahdollista saada vähemmällä rahalla, ilman talouden tarkistamista, ilman nykyisen varojen jakautumisen arviointia eikä ilman omia varoja.
Enemmän Eurooppaa luo myös jäsenvaltioissa säästömahdollisuuksia. Enemmän Eurooppaa luo lisää tehokkuutta ja on vastauksemme globalisaatioon, tulevaisuuteen ja valtionvelkaan.
Mitä me haluamme? Emme halua jäädyttää talousarviota. Se, joka haluaa jäädyttää talousarvion, vahingoittaa Eurooppaa ja heikentää kykyämme täyttää velvollisuutemme kansalaisia kohtaan. Haluamme pikemminkin ottaa käyttöön transaktiomaksun omana varana, hyväksyä haasteet ja noudattaa perussopimusta kuin työntää päämme pensaaseen. Tämä on strategiamme. Pannaan todellakin pallo pyörimään ja äänestetään mietinnön puolesta.
Ivailo Kalfin (S&D). – (BG) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, perusaiheena Salvador Garrigan mietinnössä ei ole rahoitus vaan politiikka. Kiitän häntä ja Jutta Haugia sekä kollegoja valiokunnassa siitä, että he ymmärsivät tämän koko vuoden kestäneessä työssään. Rahoitusvarat ovat ainoastaan keino saavuttaa tavoitteet. Politiikka on se tärkeä asia, jota on korostettava keskusteltaessa seuraavasta rahoituskehyksestä.
Me kaikki tiedämme, että kaikissa Euroopan unionin jäsenvaltioissa leikataan talousarvioita. Tämä jatkuu myös tulevina vuosina. Leikkaukset ovat osa pyrkimyksiä selviytyä kriisistä. Meidän ei kuitenkaan pidä unohtaa, että kriisistä poistumiseen liittyy myös eurooppalaisia näkökohtia: talouden kehitystä koskeva suunnitelma, rahoitusmarkkinasäännökset kriisin toistumisen ehkäisemiseksi, Euroopan unionin taloushallintoa koskevat toimenpiteet, joista parhaillaan keskustellaan, EU:n toimenpiteet, jotka vain tehostavat kansallisia toimenpiteitä. Tämän vuoksi kansalliset toimenpiteet kriisiin ja sen seurauksiin puuttumiseksi eivät saa olla ristiriidassa unionin toimenpiteiden kanssa.
Osallistuminen Euroopan unioniin tuo lisäarvoa. Lisäarvo ja solidaarisuus eivät ole tyhjiä lauseita. Ei ole sama asia selittää alankomaalaisille veronmaksajille, että heidän maksuosuuttaan Euroopan unionille lisätään, kuin selittää bulgarialaisille tai puolalaisille maanviljelijöille, että he tulevat saamaan kolme kertaa pienempää tukea ja että heidän on kilpailtava samoilla markkinoilla. Ei ole helppoa esittää syytöksiä kreikkalaisia veronmaksajia vastaan, koska he elävät nyt äärimmäisen kovia aikoja, koska eurooppalainen rahoitusjärjestelmä sai vain muutama vuosi sitten valtavia määriä rahaa Kreikasta.
Solidaarisuuteen liittyy erityisiä näkökohtia. Nämä näkökohdat liittyvät myös Euroopan unionin tuleville vuosille asettamiin ensisijaisiin tavoitteisiin. Tieteen, energian, liikenteen, taloushallinnon tai digitaaliteknologian aloilla ei saada aikaan läpimurtoja ilman että niitä tuetaan yhteisellä eurooppalaisella politiikalla.
Meidän on todellakin pohdittava myös sitä, kuinka unionin nykyistä talousarviota on muutettava. Siihen sisältyy varantoja, ja niitä on vaadittava. Esitän kuitenkin yhden esimerkin. Varantoja ei voida asettaa esimerkiksi kaikkien energiatehokkuuteen, liikenteeseen jne. liittyvien politiikanalojen tai tavoitteiden saataville, jotka sisällytetään koheesiopolitiikkaan. Varojen leikkaaminen nykyisistä ohjelmista ei korvaa uusien lisävarojen tarvetta, jos haluamme asettaa Euroopan unionille uusia tavoitteita, jos haluamme Euroopan yhdentymisestä koituvan todellista lisäarvoa, myös veronmaksajille, jotka oikeutetusti seuraavat jokaista unionin talousarviosta osoitettua penniä.
Tämän vuoksi meidän on myös tarkasteltava unionin talousarviota osana järjestelmää: niin taloushallinnon kuin yhtenäisvaluutan hallinnoinnin kannalta. Nyt kyseenalaistettu viiden prosentin vähimmäislisäys ei riitä kaikkien näiden asioiden ratkaisemiseen. Tämän vuoksi meidän on myös esitettävä eurooppalaisia hankeobligaatioita, euro-obligaatioita ja muita rahoituskeinoja koskevia kysymyksiä.
Marit Paulsen (ALDE). – (SV) Arvoisa puhemies, minun on sanottava, että kaikkina parlamentissa viettäminäni vuosina kestävän Euroopan unionin poliittisia haasteita ja rahoitusta vuoden 2013 jälkeen käsittelevän erityisvaliokunnan työ on miellyttävintä ja visionäärisintä, lyhyesti sanottuna nautittavaa - totisesti oikein hyvää työtä. Siihen sisältyy kaikki Euroopan tulevaisuuden kannalta tarpeellinen ja myönteinen.
Olen kuitenkin henkilökohtaisesti hyvin huolissani siitä, mitä me emme tehneet, nimittäin asettaneet ensisijaisia tavoitteita. Olemme ottaneet mukaan kaikki uudet haasteet, mutta olemme myös säilyttäneet kaikki vanhat. Ei ole kenties mahdollista vastata molempiin. Meidän olisi pitänyt asettaa ensisijaisia tavoitteita. Meidän olisi pitänyt asettaa paljon tiukemmin ensisijaisia tavoitteita, mutta kaikkein huolestuttavinta tässä on se, että olemme jättäneet ensisijaisten tavoitteiden asettamisen neuvostolle. Hyvät kollegat, se ei tiedä hyvää tulevaisuudelle.
Martin Callanan (ECR). – (EN) Arvoisa puhemies, kansalaiset, kovaa työtä tekevät veronmaksajat kaikkialla Euroopassa, he jotka varsinaisesti ansaitsevat ne rahat, joita niin monet täällä ovat halukkaita kuluttamaan, haluavat Euroopan tekevän vähemmän ja tekevän sen paremmin. He haluavat tiukat unionin talousarvion, jossa otetaan huomioon se, että halusimmepa tai ei, elämme säästötoimien aikaa. He haluavat unionin keskittyvän niihin rajatun määrän aloihin, joilla lisäarvo on todella mahdollista Euroopan tasolla, ja jättävän muun toiminnan jäsenvaltioille. Valitettavasti mietinnössä ei ehdoteta mitään tällaista.
Tehdään tämä selväksi: viiden prosentin lisäysehdotus on täysin tuomittava, ja ajatus niin kutsutuista omista varoista on yhtä lailla tuomittava – on kyse vain suuremman vallan nappaamisesta EU:lle. Talousarviota on nykyaikaistettava, varat on osoitettava uudelleen ohjelmiin, joista todella seuraa etuja tulevaisuudessa, eikä pidä peitellä aiempia epäonnistumisia. Euron pelastuspakettien rahoitus on jätettävä niille valtioille, jotka ylipäänsä halusivat liittyä euroalueeseen. Meitä, jotka varoitimme sen olevan virhe, ei pidä pakottaa osallistumaan siihen.
Valiokunnalla oli mahdollisuus noudattaa useita rakentavia ja tulevaisuudessakin käyttökelpoisia ehdotuksia, mutta se hylkäsi ne. Se ei tehnyt mitään näistä asioista, ja parlamentin on hylättävä mietintö.
László Surján (PPE). – (HU) Arvoisa puhemies, mietintö, joka meillä nyt on edessämme, on kenties tämän vaalikauden merkittävin. Euroopan parlamentti on ensimmäinen toimielin, joka luonnosteli seuraavia seitsemää vuotta koskevat ajatuksensa puuttumatta komission oikeuteen esittää ehdotuksia. Tämä on kuitenkin ainoa mahdollisuus välttää hyväksymisoikeuttamme koskeva skandaali, joka velvoittaisi meidät hylkäämään neuvoston ehdotuksen. Nyt kaikki kumppanimme tietävät, mitä Euroopan parlamentti haluaa, ja muut voivat sisällyttää tämän omiin ajatuksiinsa niin pitkälti kuin se on mahdollista.
Suosittelen rakkaille kollegoilleni kahta asiakirjaa, jotka kannattaisi lukea ennen kuin ajattelette ankaraa kritiikkiä: Lissabonin sopimusta ja itse mietintöä. Omien varojen kannattaminen ei ole enempää eikä vähempää kuin se, mitä Lissabonin sopimuksessa määrätään. Minusta viesti, jonka mukaan unionin talousarvio kaipaa vähäistä lisäystä, on hyvin tärkeä. Vähäistä siksi, että inflaatio vaikuttaa tähän viiteen prosenttiin, joten kyse ei ole epätavallisesta lisäyksestä. Kyse ei ole maatalous- tai koheesiomenojen kasvattamisesta, vaan siitä, ettei niitä voida vähentää.
Kroatialaista ja unkarilaista alkuperää ollut 1600-luvulla elänyt kirjailija Miklós Zrínyi sanoi – tuolloisten turkkilaisten yhteydessä – "Älkää satuttako unkarilaisia!" Lainaan häntä ja sanon: älkää satuttako maatalouspolitiikkaa, älkää satuttako koheesiopolitiikkaa, sillä ne jotka satuttavat näitä politiikanaloja eivät satuta vain unkarilaisia tai slovakialaisia, vaan kaikkia eurooppalaisten kansallisvaltioiden kansalaisia. Mitä vähemmän poliitikolla on kannatusta, sitä enemmän hän vetoaa kansalaisiin. Katson, että me, jotka nautimme suuremman poliittisen vallan tuesta, edustamme myös kansalaisten etuja, ja tämän vuoksi me sanomme: älkää satuttako maatalous- ja koheesiopolitiikkaa!
Derek Vaughan (S&D). – (EN) Arvoisa puhemies, kiitän esittelijää ja valiokunnan puheenjohtajaa heidän mietinnön parissa tekemästään työstä. Tämänpäiväinen keskustelu mietinnöstä paljastaa, että neuvostossa tullaan taistelemaan monista asioista, kuten yleisestä lisäyksestä, Yhdistyneen kuningaskunnan hyväksi tehtävästä korjauksesta ja omista varoista. Tasapuolisuuden vuoksi minun on sanottava, että lukuun ottamatta Yhdistyneen kuningaskunnan hyväksi tehtävää korjausta, jossa Yhdistynyttä kuningaskuntaa edustavat jäsenet jäävät vähemmistöön, parlamentti on todella pyrkinyt kompromisseihin.
Tällaisissa pitkissä, monimutkaisissa ja tärkeissä mietinnöissä kompromissit ovat lähes välttämättömiä, mutta olen tyytyväinen joihinkin kompromisseihin. Olen tyytyväinen uuden rahoituskehyksen kestoa ja rakennetta koskevaan kompromissiin. Olen tyytyväinen myös koheesiopolitiikkaa koskevaan kompromissiin. Katson, että koheesiopolitiikka on hyvin tärkeää, jos aiomme saada aikaan kasvua ja uusia työpaikkoja EU:ssa vuoden 2013 jälkeen. Tämän vuoksi koheesiopolitiikkaan tarvitaan vähintään saman tason rahoitusta kuin nyt, ellei enemmänkin tulevaisuudessa.
Seuraavan rahoituskehyksen on koskettava työpaikkoja ja kasvua, jos sen halutaan olevan merkityksellinen kansalaisille. Voimakkaan koheesiopolitiikan lisäksi tarvitsemme siis myös politiikkaa, jolla rahoitetaan tutkimusta ja kehittämistä yliopistoissamme ja pk-yrityksissä. Kahdeksas puiteohjelma tarvitsee siis asianmukaisen rahoituksen tulevaisuudessa. Meidän on myös investoitava Euroopan unionin infrastruktuuriin – liikenteeseen, energiaan ja laajakaistan parantamiseen monilla maaseutualueilla – eikä pidä unohtaa maaseutualueita itseään.
Kaikkien näiden työpaikkoja ja kasvua koskevien politiikanalojen toteuttamiseksi tarvitsemme toteutusmekanismeja. Me tarvitsemme myös kumppaneita.
(Puhemies keskeytti puhujan.)
Riikka Manner (ALDE). – (FI) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, ensinnäkin haluan onnitella mietinnön laatijaa erinomaisesta mietinnöstä ja työstä tässä SURE-valiokunnassa. Tulevien rahoituskehysten yksi tärkeimmistä tavoitteista on luoda välineitä EU 2020 -strategian ruohonjuuritasolle viemiseksi. Tässä mietinnössä on ymmärretty, että ilman vahvaa ja budjetiltaan vahvaa koheesio- ja maatalouspolitiikkaa tämä tavoite ei tule onnistumaan. Koheesiopolitiikka esimerkiksi on se ainoa konkreettinen väline, jolla me voimme kehittää innovaatioita, luoda työpaikkoja ja kasvua. Me tarvitsemme uudistuksia, mutta me voimme tehdä niitä myös näiden politiikan sektoreiden sisällä.
Näin ollen vetoankin Teihin, arvoisa komission jäsen, että parlamentin kannan mukaisesti tulevalla rahoituskaudella niin alue- kuin maatalouspolitiikka säilyttävät olemassa olevan budjettinsa tason. Sen lisäksi olen iloinen, että mietinnössä huomioidaan myös erityisolosuhteista kärsivät alueet, kuten pohjoiset harvaan asutut alueet. Ne tarvitsevat myös tulevalla rahoituskaudella oman lisäbudjettinsa.
Peter van Dalen (ECR). – (NL) Arvoisa puhemies, Euroopan avainsana on luottamus. Unionin toimielinten yleensä ja erityisesti Euroopan parlamentin on palautettava kansalaisten luottamus. Kuinka se on mahdollista?
Ensinnäkään ei enemmällä Euroopalla tai enemmällä rahalla Euroopalle, vaan paremmalla Euroopalla, jolla on lisäarvoa, eikä Euroopan pidä puuttua urheilun tai matkailun kaltaisiin asioihin, joissa jäsenvaltiot pärjäävät erinomaisesti omillaan.
Toiseksi koheesiorahasto on omistettava Euroopan oikeasti köyhille alueille. Edelleen puolet menee Saksan ja Ranskan kaltaisille rikkaille valtioille. Tätä ei voi hyväksyä. Jos korjaamme tämän, voimme hillitä rahan tarpeetonta tuhlailua ja silti saada nettotuottoa.
Kolmanneksi, on investoitava tulevaisuudessakin käyttökelpoiseen maatalouteen ja teollisuuteen. Polledon mietintö on epäonnistunut. Kaikki ja vähän enemmänkin on viskattu samaan pataan hautumaan ja kansalaisten odotetaan nielevän koko mönjän. Hyvää ruokahalua, mutta varokaa tukehtumista.
José Manuel Fernandes (PPE). – (PT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, onnittelen esittelijää hänen tekemästään erinomaisesta työstä, joka on johtanut mietintöön, jolla tarjotaan hyvä alku monivuotisen rahoituskehyksen rakentamiselle ja esitetään haaste komissiolle ja neuvostolle.
Mietintö on sekä kunnianhimoinen että realistinen. Toivon kaikkien toimielinten kykenevän vetämään rahoitus-, talous- ja sosiaalikriisistä oikeat johtopäätökset, joiden mukaan on irrottava sen otteesta. Minulle yksi päätelmä on selvä: vain solidaarisuutta osoittava yhdentynyt Eurooppa, jonka taloushallintoa lähennetään, voi vastata riittävän menestyksekkäästi kohtaamiimme poliittisiin haasteisiin.
Me tarvitsemme enemmän ja parempaa Eurooppaa. Meidän on katsottava ensisijaiseksi yhteisömenettely hallitusten välisen menettelyn sijaan. Meidän on korotettava talousarviota.
Eurooppa 2020 -strategia on hyväksytty, sen painopistealat ovat selkeät ja tavoitteet mitattavissa. Se toimii oppaana seuraavaan monivuotiseen rahoituskehykseen. Strategia on kuitenkin menestyksekäs vain, jos talousarvio vastaa sen toimintoja, sen tavoitteita. Monivuotisessa rahoituskehyksessä on sellaisenaan tarjottava rahoitustuki Eurooppa 2020 -strategian kunnianhimoisille tavoitteille ja sitoumuksille. Koheesiopolitiikka on myös seurausta solidaarisuusperiaatteesta. On tärkeää, että koheesio on taloudellista, sosiaalista ja alueellista ja että se nostaa köyhempiä alueita.
Katsonkin olennaisen tärkeäksi, että koheesiopolitiikan rahoitus pysyy vähintäänkin samalla tasolla, kuten yhteisen maatalouspolitiikankin (YMP) rahoitus. On myös tärkeää edetä kohti monivuotista rahoituskehystä, jossa yli 80 prosenttia ei tule kansallisista talousarvioista.
Kinga Göncz (S&D). – (HU) Arvoisa puhemies, kriisi pakottaa meidät tarkastelemaan niin kansallisia talousarvioita kuin Euroopan unionin talousarviota tehokkuuden kannalta ja huolehtimaan siitä, että ne ovat tavoitteidemme mukaisia. On myös tarkasteltava, mitä lisäarvoa, eurooppalaista lisäarvoa on mahdollista saada aikaan. Haluan puhua alasta, jota ei tänään ole vielä mainittu, nimittäin yhteistyöstä oikeus- ja sisäasioissa, joka Lissabonin sopimuksella nostettiin jäsenvaltioiden tasolta EU:n toimivaltaan. Halumme saada aikaan merkittäviä parannuksia tällä alalla on kuvastuttava seuraavaan talousarviokauteen.
Meidän on todellakin huolehdittava varoista Tukholman ohjelmaan, joka on jokseenkin kunnianhimoinen ohjelma. Euroopassa tarvitaan hyvin koulutettuja maahanmuuttajia, jotka tulevat Eurooppaan sääntöjen mukaisesti, joten tarvitaan myös yhteistä maahanmuuttopolitiikkaa ja riittävät varat. Pohjois-Afrikan tapahtumat ovat jälleen kerran kiinnittäneet huomiota Euroopan yhteisen maahanmuuttopolitiikan merkitykseen ja osoittaneet, että tarvitaan varoja tukemaan integraatiota ja eurooppalaista solidaarisuutta.
Muutamat viime kuukaudet ovat myös osoittaneet, että myös yhteiset arvomme, syrjimättömyys ja ihmisoikeudet tarvitsevat suojelua ja resursseja, että meidän on yksinkertaistettava resurssien käyttöä poikkeuksellisten tilanteiden hallintaa varten ja että tarvitsemme omia varoja luodaksemme tulevalla kaudella entistä paremman, vahvemman ja kattavamman Euroopan.
James Elles (ECR). – (EN) Arvoisa puhemies, onnittelen esittelijää kaikesta tämän tekemästä työstä. Se on valtava, kun ajatellaan saavutuksia pyrkimyksessä saada aikaan konsensus. Kolmea alaa on tarkistettava, ja vetoan niiden puolesta.
Ensinnäkin pidemmällä ajanjaksolla tarvitsemme viisivuotisen rahoituskehyksen. Jos on niin, että Eurooppa 2020 -strategia edellyttää seitsenvuotista ulottuvuutta, on asetettava ehdoton edellytys, että seuraavasta tulee viisivuotinen ajanjakso.
Toiseksi työtä ei ole tehty riittävästi sen eteen, kuinka saamme menoille tarkastuslausuman. Enemmän rahaa unionin tasolle vaativilla olisi enemmän näyttöä, jos tietäisimme aivan tarkkaan sen, mihin rahat todellisuudessa menevät.
Viimeisenä mutta ei vähäisimpänä, vastauksena jäsen Verhofstadtille, ei ole viisasta valita tuoda esiin yksittäistä jäsenvaltiota, kun talousarvion nettomaksajina on useita jäsenvaltioita. Kehotan voimakkaasti, että rajaisimme jäsenvaltioiden nettomaksuosuuden prosentuaaliseen osuuteen BKT:sta, koska tulevaisuuden kannalta on epärealistista ajatella, että on mahdollista saada jäsenvaltioiden hyväksyntä, kun niiden nettomaksuosuudet kaksinkertaistuvat merkittävien säästöjen aikana.
Markus Pieper (PPE). – (DE) Arvoisa puhemies, viiden prosentin talousarviolisäystä selitetään ulkosuhdehallinnon, rajavalvonnan ja terrorismin torjunnan menoilla, kehitysavun, tutkimustuen ja ylikansallisten infrastruktuurien tuen lisääntymisellä. Yleisesti ottaen parlamentin pyyntö on täysin perusteltu. Garriga Polledon mietinnön myötä parlamentti kuitenkin myös päästä tilaisuuden käsistään. Saisimme enemmän uskottavuutta, jos voisimme osoittaa, missä unioni voi olla tehokkaampi ja missä voidaan säästää rahaa.
Tähän kuuluu varmasti suuri määrä virastoja, jotka itsenäisinä tulevat hyvin kalliiksi, sekä maatalous, jonka osalta tietyt jäsenvaltiot eivät vieläkään ole onnistuneet ottamaan käyttöön markkinoille sopivampaa kiinteää tuotantotukijärjestelmää. Tulevan rakennepolitiikan esittelijänä totean myös, että tämän olisi katettava myös unionin koheesiopolitiikka. Monet alueet ovat onneksi onnistuneet ylittämään 75 prosentin enimmäisrahoituksen kynnyksen. Jos köyhyys kuitenkin on vähentynyt Euroopan eri alueilla, myös eurooppalaisen solidaarisuuden on kevennyttävä. Säästetyt rahat voitaisiin investoida paremmin eurooppalaiseen lisäarvoon, esimerkiksi yhdistämällä älykkäästi rakennerahastot ja raja-alueiden rajat ylittävät verkostot. Aluekehitysvaliokunta tarkastelee tätä parhaillaan, kuten myös Garriga Polledon mietinnössä esitettyä väliryhmän perustamista koskevaa ehdotusta niitä alueita varten, joiden BKT on 75–90 prosenttia EU:n BKT:sta. Jäsen Krehl näki kenties unta, jos uskoi meidän jo sopineen kompromissista aluekehitysvaliokunnassa.
En usko, että kestävän Euroopan unionin poliittisia haasteita ja rahoitusta vuoden 2013 jälkeen käsittelevä väliaikainen erityisvaliokunta on oikea taho esittämään suosituksia tällaisesta väliryhmästä. Teemme asioista itsellemme liian helppoja, jos yksinkertaisesti määritämme myös vauraampien alueiden tarvitsevan erityistukea. Minun nähdäkseni tämä on kehotus tuhlata rahaa. Olemme luopumassa nykyisestä tuen asteittaisesta käytöstäpoisto- ja käyttöönottojärjestelmästä, mutta emme enää tarjoa mitään kannustimia. Takaamme pysyvän tuen kaikille alueille aina keskimääräiseen taloudelliseen voimaan asti. Euroopan aluepolitiikassa ei voi jatkua tällainen järjestelmä. Meidän onkin poistettava mietinnöstä 73 kohta. Muutoin mietintö on hyväksyttävä.
(Puhuja suostui vastaamaan sinisen kortin kysymykseen työjärjestyksen 149 artiklan 8 kohdan mukaisesti.)
Elisabeth Schroedter (Verts/ALE). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvä jäsen Pieper, olen yllättynyt, kun kuulen teidän sanovan, että jäsen Krehlin on täytynyt nähdä unta. Kun aluekehitysvaliokunnassa äänestettiin, suuri enemmistö äänesti välitavoitteen puolesta. Uskon, että saamme täälläkin enemmistön tuen, sillä enemmistö tukee alueiden välistä solidaarisuutta. Tämän vuoksi tarvitsemme välitavoitteen. Haluaisin tietää, miksi viittaatte enemmistöön uneksimisena.
Puhemies. – (ES) Hyvä jäsen Pieper, voitteko selittää, miksi se on uneksimista?
Markus Pieper (PPE). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvä jäsen Schroedter, tämä on teidän näkemyksenne asiasta. Meillä on aluekehitysvaliokunnassa erilainen ehdotus kuin se, joka sisältyy Garriga Polledon mietintöön. Tämä on ensimmäinen asia.
Toinen asia on, että poliittisissa ryhmissä vastustetaan edelleen merkittävästi väliryhmää. Olette tästä tietoinen. Tämän vuoksi pidän kysymystänne yllättävänä. Minusta te uneksitte väittäessänne yksinkertaisesti meidän päätyneen kompromisseihin ja niiden olevan yksiselitteisiä. Joka tapauksessa on aluekehitysvaliokunnan tehtävä valmistella asiaa täysistuntokeskustelua varten. Olen hyvin yllättynyt optimistisesta näkemyksestänne, että työmme olisi loppuunsaatettu.
Estelle Grelier (S&D). – (FR) Arvoisa puhemies, keskustelu Euroopan unionin rahoituskehyksestä herättää kysymyksen Eurooppa-hankkeesta, sen ulottuvuudesta ja sen tavoitteista.
Mietintö on kiitettävä, koska sillä pyritään mobilisoimaan unionin talousarviovarat Eurooppa 2020 -strategian noudattamiseen. Tämän vuoksi se on useimpien jäsenvaltioiden kapean näkemyksen vastainen.
Siinä missä jäsenvaltiot tarkastelevat unionia rahoitusosuutensa kautta, jota ne haluavat pienennettävän, sekä taloudellisen tuoton kannalta, jonka ne haluavat kasvavan, mietinnössä ajetaan voimakkaita ja yhdennettyjä yhteisöpolitiikkoja, olipa kyse vanhoista politiikanaloista tai Lissabonin sopimuksen myötä syntyneestä uudesta toimivallasta.
Tämän parlamentin valiokunta-aloitteisen mietinnön olisikin muodostettava perusta tuleville keskusteluille, vaikka siinä mielestäni hairahdutaankin yksimielisyyden ja varovaisuuden puolelle. On totta, että viiden prosentin lisäys unionin talousarviossa olisi parempi kuin jäsenvaltioiden talousarviosuunnitelmat vuodelle 2012. Ongelman ydin – ja todennäköisesti kompastuskivi – on kuitenkin sopiminen luvusta, joka käy yksiin mietinnössä kuvattujen politiikanalojen kanssa.
Me olemme tietoisia säästötoimien varjopuolista: kuinka ne vaikuttavat työllisyyteen ja ovat ajaneet paljon kansalaisia epätoivoon. Vastuullamme on rahoittaa suhdanteita tasaavaa politiikkaa, eikä vähiten vahvaa koheesiopolitiikkaa, hyvä jäsen Pieper, jolla edistetään julkisia investointeja ja työllisyyttä kaikilla Euroopan alueilla. Haluan korostaa, että väliryhmän perustaminen on tärkeää sen varmistamiseksi, että rakennerahastovarojen myöntäminen vastaa asianmukaisesti alueiden taloudellista ja sosiaalista todellisuutta.
Lopuksi haluan todeta, että meidän on verotettava rahoituskeinottelua, mikä lisäisi kansalaisten kannatusta hyvin rahoitetulle unionille.
Gunnar Hökmark (PPE). – (EN) Arvoisa puhemies, aluksi haluan kiittää esittelijää siitä, että hän toi esiin kohtaamiemme haasteiden määrän. Olen myös tyytyväinen mietinnön hyvin selkeään viestiin, jossa vaaditaan merkittävää korotusta tutkimukseen ja tieteisiin, koska sen on oltava yksi ensisijaisista tavoitteistamme.
Haluan todeta – ja esitän sanani komissiolle – että politiikassa ja johtamisessa on kyse ensisijaisista tavoitteista. Ilman ensisijaisia tavoitteita ei ole johtamista. On aina olemassa muita tärkeämpiä tehtäviä ja haasteita. Tämä koskee niin Euroopan unionin kuin jäsenvaltioiden talousarvioita. Meidän on edelleen lisättävä tutkimuksen ja tieteen rahoitusta, mutta meidän on myös lisättävä tutkimuksen ja tieteen osuutta alueellisesta rahoituksesta. Meidän on otettava huomioon maatalousmarkkinoiden kehitys ja vähennettävä menoja sinne.
Meidän on kuitenkin myös muistettava, että ensisijaisia tavoitteita on asetettava kaikilla tasoilla, niin unionin tasolla kuin jäsenvaltioissa. Minun on sanottava, etten pidä EU:n tai Brysselin parjaamisesta, mutta en pidä myöskään jäsenvaltioiden parjaamisesta, koska sillä väheksytään jäsenvaltioiden menojen merkitystä: terveydenhoito-, sosiaaliturva-, eläke- ja koulutusmenojen merkitystä. Kyse ei ole EU:n ja jäsenvaltioiden välisestä ristiriidasta. Kyse on johtajuutta ja ensisijaisia tavoitteita koskevasta jatkuvasta taistelusta. Jos emme uskalla asettaa näitä ensisijaisia tavoitteita, emme osoita johtotaitoa.
Minun on sanottava, että jos emme ymmärrä jäsenvaltioiden tämänhetkistä rankkaa tilannetta, emme ymmärrä kansalaisten todellisuutta. Meidän on asetettava ensisijaiset tavoitteet, emmekä voi ratkaista ongelmia vain korottamalla talousarvioita. Pyydän siis komissiota osoittamaan johtotaitoa, olemaan rohkea ja muistamaan, että tutkimus ja tieteet, infrastruktuuri…
(Puhemies keskeytti puhujan.)
Andrea Cozzolino (S&D). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, meidän on määrä äänestää hyvin merkittävästä strategisesta asiakirjasta, joka tarjoaa vankan viitekehyksen rahoituskehykselle vuoden 2013 jälkeen. Aluksi vaaditaan tavoitteiden ja välineiden välistä johdonmukaisuutta, myös johdonmukaisuutta yhteisön toimielinten – Lissabonin sopimuksesta ja taantumasta johtuvien – uusien tehtävien ja niiden varojen välillä, jotka yhdessä päätämme investoida.
Johdonmukaisuuteen sisältyy myös kansalaisten, EU:n politiikan edunsaajien sekä Euroopan väestöryhmien ja teollisuuden vaatiman innovoinnin vakava tarkastelu. Toimimme samoin koheesion osalta, joka on keskeinen asia päätettäessä, mitä haluamme Euroopan unionin olevan tulevina vuosina. Kokemus on osoittanut, että koheesio on nyt Eurooppa-hankkeen merkittävä yhdysside ja kaikille merkittävä voimavara turvaamiseen, suojeluun ja uudistamiseen.
Tämän osalta pyrkimys ottaa käyttöön alueiden väliryhmä on erityisen merkittävä, ennen kaikkea koska monissa tapauksissa kokemamme vuosien taantuma on voimistanut sisäistä jakautumista, mikä lisää entisestään tehokkaan ja riittävän tuen merkitystä Euroopan vähemmän kehittyneillä alueilla. On vähennettävä tuhlaamista ja keskityttävä tiukasti kehittämispolitiikkaan.
Katson kuitenkin, että meidän on vastattava väliryhmien ja suojalausekkeen haasteeseen, jotta voimme käynnistää Euroopan koheesiopolitiikan uuden vaiheen ja toteuttaa koheesiopolitiikassa sitä tasapainoista ja kestävää kehitystä, jonka haluamme varmistaa Euroopassa tulevina vuosina.
Frank Engel (PPE). – (FR) Arvoisa puhemies, Euroopan unionin 500 miljoonaa kansalaista muodostavat kahdeksan prosenttia maailman väestöstä.
Vuoteen 2050 mennessä luku on viidestä kuuteen prosenttia. Vuonna 2100, osuutemme on kolme prosenttia maailman väestöstä. Tämä valtava määrä eurooppalaisia ylläpitää edelleen pääasiassa kansallisten talousarvioiden turvin 2 000 lähetystöä, 27 armeijaa, 50 rauhanturvajoukkoja ja niin edelleen. Uskoakseni Kiinassa on tällä hetkellä ylimääräisiä varaministereitä ottamaan vastaan kaikki mahtavat eurooppalaiset ministerit, joita saapuu Beijingiin palvelusten ja kahdenvälisten sopimusten toivossa. Tämä kaikki alkaa vaikuttaa naurettavalta maailmalla.
Kahdeksan prosentin maailman väestöstä jakaminen 30 suvereenin budjettipolitiikan kesken on hulluutta. Pääasiassa suvereniteetti on edelleen ehdotonta. Unioni hallinnoi kahta ja puolta prosenttia eli neljäskymmenesosaa kokonaismenoista Euroopassa. Jäsenvaltioiden maksuosuus on yksi neljäskymmenesosa niiden kansallisista menoista. Tämäkin on ilmeisesti liikaa.
Siirrytäänpä suoraan omiin varoihin. Ei ongelmaa. Lopetetaan nalkuttaminen kahden ja puolen prosentin julkisista menoista, joilla meidän odotetaan säilyttävän koko Eurooppa 2020 -strategian täytäntöönpanon edellyttämän koneiston ja täyttävän kaikki meille Lissabonin sopimuksella osoitetut vastuutehtävät. Me emme suunnitelleet strategiaa ja toimivaltuuksia: sen tekivät jäsenvaltiot. Näiden tosiseikkojen valossa jäsen Garriga Polledon mietintö on vaatimaton. Kuitenkin on niitä, jotka haluavat vielä tiukempia rajoituksia ja katsovat mietinnön kunnianhimoiseksi. Tämän vuoksi parlamentin on hyväksyttävä mietintö.
Frédéric Daerden (S&D). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen. hyvät kollegat, tämä mietintö on tärkeä Eurooppa-hankkeen tulevaisuudelle, johon on sisällyttävä solidaarisuutta ja kunnianhimoisia tavoitteita erityisesti niiden talousarviokriisien osalta, joiden kanssa jäsenvaltiot parhaillaan kamppailevat.
Neuvostossa valtioiden ja hallitusten päämiesten ääriliberalistinen enemmistö haluaa jatkaa talousarvioiden rajuja leikkauksia ja on halukas uhraamaan investoinnit keskeisiin tulevaisuuteen suuntaaviin politiikanaloihin, kuten unionin talousarviosta rahoitettuihin politiikanaloihin. Talousarvion jäädyttäminen heikentää kasvua, sanovatpa muut mitä tahansa. Tässä konsensusmietinnössä suositellaan vähintään viiden prosentin lisäystä, ja se on minimi, jos aiomme vastata haasteisiin ja pysyä yhdessä.
Eurooppalaiseen solidaarisuuteen sisältyy tarve rahoittaa Eurooppa 2020 -strategiaa, eikä vähiten sen sosiaalisia tavoitteita, kuten köyhyyden torjumista. Mietintö sai minut myös vakuuttuneeksi siitä, että eurooppalaista solidaarisuutta on vahvistettava perustamalla alueiden väliryhmä, jotta varmistetaan se, että koheesiopolitiikka kattaa oikeudenmukaisesti koko Euroopan.
Lopuksi toinen esimerkki on Euroopan globalisaatiorahasto, josta tarjotaan todellista solidaarisuutta eurooppalaisille työntekijöille. Mietinnössä tunnustetaan tämän rahaston merkittävä tehtävä. Lisäys monivuotiseen rahoituskehykseen on tarpeen. Sitä ei pidä nähdä taakkana jäsenvaltioille, koska unionin talousarviolla saadaan aikaan lisäarvoa, ja siihen tulee tulevaisuudessa sisältymään transaktiomaksu.
Marietta Giannakou (PPE). – (EL) Arvoisa puhemies, Lissabonin sopimuksella luotiin uusia toimivalta-aloja ja vahvistettiin unionin politiikkaa, ja tämä näkyy uudessa monivuotisessa rahoituskehyksessä ajanjaksolle 2013–2020. Onnittelen esittelijä Garrigaa tämän yhdennetystä mietinnöstä, jossa esitetään ensisijaiset poliittiset tavoitteet erilaiselle Euroopalle kuin nyt tuntemamme.
Kun otetaan huomioon unionin ja sen kansalaisten kohtaamat sisäiset haasteet ja muistetaan sen vahvistunut kansainvälinen luonne, ymmärrämme, että unionin politiikan päätavoitteen on oltava nykyisten sosiaalisten, taloudellisten ja alueellisten eroavuuksien vähentäminen. Suunniteltu ja menestyksekäs koheesiopolitiikka on itsessään eurooppalainen lisäarvo ja osoittautuu varmasti hyödylliseksi kaikille unionin jäsenvaltioille.
Uusi ohjelma ja uusi seitsenvuotinen kehys perustuvat Eurooppa 2020 -strategian toimiin, ja ne on suunniteltu auttamaan Eurooppaa selviytymään kriisistä edistämällä älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua. Poliittisilla painopistealoilla ja tavoitteilla pyritään edistämään työllisyyttä, vahvistamaan innovointia, tutkimusta ja kasvua, puuttumaan ilmastonmuutokseen, parantamaan koulutustasoa, saamaan aikaan yhteiskunnallista integraatiota ja torjumaan köyhyyttä. Tämän lisäksi on vielä maahanmuuttopolitiikka ja resurssien turvaaminen syrjäisillä alueilla ja raja-alueilla.
Unionin talousarvio on tärkein mekanismi solidaarisuuden aktivoimiseksi jäsenvaltioiden välillä ja vahva uudistusväline, jolla voidaan mobilisoida lisää yksityisiä ja julkisia varoja sellaisten investointien tukemiseen, jotka toimivat katalysaattorina unionin menojen eksponentiaaliselle vaikutukselle. Unionin talousarviota on lisättävä ja sen on perustuttava todellisiin omiin varoihin, jos haluamme vahvan Euroopan sen kansalaisia varten ja muuta maailmaa vasten. Unionin talousarvio on globaalin ja yhdennetyn kehityksen väline aikana, jona jäsenvaltiot eivät yksi voi…
(Puhemies keskeytti puhujan.)
Sophie Auconie (PPE). – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, usein sanotaan, että rahasta muodostuu sotatarvikerahaa. Meidän on muistettava, että raha muodostaa myös Euroopan unionin kaltaisen rauhanhankkeen selkärangan. Jos unioni todella aikoo panna täytäntöön perussopimuksissa vaalittua politiikkaa, myös Lissabonin sopimuksen uusia politiikanaloja, se tarvitsee taloudelliset varat toteuttaakseen tavoitteensa.
Kannatankin siis omien varojen käyttöönottoa ja transaktioveroa. Tarvittavan lisäyksen unionin talousarviossa on kuljettava käsi kädessä menojen optimoinnista seuraavien merkittävien säästöjen kanssa. Meidän olisi esimerkiksi luotava todellinen yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka, joka antaisi Euroopalle lisää vaikutusvaltaa maailmannäyttämöllä, mutta myös, jotta julkiset varat käytettäisiin parhaalla mahdollisella tavalla.
Jäsen Garriga Polledon mietintö on ratkaiseva, lähes täydellinen uudelleenlaadintaehdotus: siinä suositellaan hyvin vahvaa poliittista ja taloudellista kehystä Euroopan unionille. Lisäksi unionin kahdelle keskeiselle politiikanalalle annetaan niiden oikeutettu asema. Elintarviketurvan ja omavaraisuuden kannalta ratkaisevan yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) osalta mietinnössä puolletaan YMP:n määrärahojen uudistusta. Koheesiopolitiikan osalta, rahoitusvälineen, jolla luodaan alueellista solidaarisuutta ja rohkaistaan alueellista talouskehitystä, mietinnössä ehdotetaan sen tavoitteiden tukemista luomalla alueille väliryhmä, jotta saman kehitystason alueet voivat hyötyä…
(Puhemies keskeytti puhujan.)
Danuta Maria Hübner (PPE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluan sanoa muutaman sanan tarpeesta edetä kohti omien varojen uudistusta. Uskon, että BKT-perustaisten tulojen määräävä asema tekee EU:n talousarviota koskevista päätöksistä liian politisoituneita ja vähemmän tehokkuuteen tähtääviä. Se helpottaa vaatimuksia jäädyttää EU:n menot tai vähentää niitä. Tämä johtaa vuoden 2011 talousarvioneuvotteluissa ilmaistuun logiikkaan, jonka mukaan meidän on leikattava myös EU:n talousarviota, jos kansallisia talousarvioita leikataan kriisin vuoksi.
Ei ole kuitenkaan lainkaan itsestään selvää, että voisimme odottaa vallankumousta EU:n valmiuksissa rahoittaa kasvua ja rakennemuutosta, jos uudet omat varat vähentäisivät riippuvuutta BKT:sta. Vaarana on aina, että sama koalitio, joka hyväksyy budjettipäätökset neuvostossa, voi hyväksyä saman päätöksen Euroopan parlamentissa.
Jos välitämme Euroopasta, meidän on lakattava vastaamasta valtiovarainministerien odotuksiin ja keskityttävä kansalaisten odotuksiin. Brysselin neuvotteluista kotimaahan palaavan kansallisen poliitikon menestyksen ei pidä perustua viestiin, että hallitus tulee maksamaan entistä vähemmän EU:n talousarvioon, vaan esimerkiksi viestiin, että EU auttaa pieniä yrityksiä innovatiivisten hankkeiden rahoituksessa.
On selvää, että tavan, jolla EU:n kustannukset rahoitetaan, on oltava täysin avoin. Tämä olisi kenties helpompaa toteuttaa yhdellä verolla, mutta on myös mahdollista rakentaa tulot useista veroista, jotka täyttävät avoimuuden, tasapuolisuuden, näkyvyyden, tehokkuuden ja riittävän yhdenmukaisuuden kriteerit.
Maria Da Graça Carvalho (PPE). – (PT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, onnittelen aluksi esittelijää erinomaisesta työstä. Olen tyytyväinen siihen, että mietinnössä esitetyt ensisijaiset tavoitteet ovat Eurooppa 2020 -strategian mukaisia ja niissä asetetaan kasvu keskeiseen asemaan unionin politiikassa. Me tarvitsemme enemmän ja parempaa Eurooppaa.
Tämän vuoksi meidän on edistettävä aloja, jotka vaikuttavat osaltaan eniten kilpailukykyyn, kuten tutkimusta, innovointia ja energiaa. Tämän vuoksi tieteen ja innovoinnin rahoitusta on lisättävä merkittävästi, jotta voidaan edistää tieteellistä huippuosaamista kaikkialla Euroopassa. On myös tärkeää vahvistaa eurooppalaista tieteen rahoitusjärjestelmää, jotta voidaan toteuttaa tavoite kolmen prosentin BKT:n investoinneista.
Uudella talousarviolla on myös edistettävä yhä suurempaa energiatehokkuutta ja tuettava tulevaisuuden infrastruktuurien rakentamista, erityisesti energiainfrastruktuurin, jotta luodaan eurooppalaisen teollisuuden kilpailukyvylle tarvittavat edellytykset. On parannettava teollisuuden ja erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten (pk-yritykset) asemaa, jotta vahvistetaan Euroopan johtoasemaa globalisoituneessa maailmassa.
Barbara Matera (PPE). – (IT) Arvoisa puhemies, haluan onnitella esittelijä Garriga Polledoa tämän koko vuoden ajan tekemästä erinomaisesta työstä, joka on saanut laajan poliittisen tuen. Olen tyytyväinen viestiin, joka mietinnöllä on onnistettu lähettämään: ratkaisu kriisiin on unionin aseman vahvistaminen globaalina toimijana.
Tuleva rahoituskehys peilaa Eurooppa 2020 -strategiassa asetettuja tavoitteita ja perustuu vankasti Lissabonin sopimukseen. Tarvitaan kuitenkin sopivaa rahoitusta, jotta unionin ensisijaiset tavoitteet olisivat uskottavia. Energia- ja liikenneinfrastruktuurin kehittämisessä, investoinneissa tutkimukseen ja kehittämiseen, oppimiseen ja nuorisopolitiikkaan on löydettävä unionin tulevissa talousarviossa uutta pontta, ja samalla koheesiopolitiikan ja maatalouspolitiikan peruspilareihin on edelleen osoitettava nykyisen tasoista rahoitusta.
EU ja sen suuret hankkeet eivät sovi yhteen kansallisen tason talousarviorajoitusten kanssa, mikä tarkoittaa sitä, että yksityisen sektorin entistä laajempi osallistuminen hankeobligaatioiden tai julkisen ja yksityisen tahon kumppanuuksien kautta on keskeisessä asemassa kilpailukyvyn ja kasvun lisäämisessä.
Muiden Italiaa edustavien jäsenten kanssa olen huolissani ehdotuksesta lisätä aluepolitiikkaan niin kutsutut väliryhmät, sillä vaarana on, että tästä on haittaa unionin heikoimmille alueille. Lopuksi vahvistan, että unionin rahoittaminen kokonaisuudessaan omiin varoihin perustuvasta järjestelmästä on ainoa tapa varmistaa Euroopan unionin tulevaisuus ja kehitys.
Ingeborg Gräßle (PPE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, henkilöstösääntöjen uudistus on määrä esittää yhdessä monivuotista rahoituskehystä koskevan paketin kanssa. Kysymystä siitä, kuinka EU:ta itse asiassa hallinnoidaan, tarkastellaan hyvin ytimekkäästi Garriga Polledon mietinnön 125 ja 126 kohdissa. Arvoisa komission jäsen, kehotan teitä olemaan kunnianhimoinen esitellessänne henkilöstösääntöjä. Loppujen lopuksi kysymys siitä, mitä me teemme, josta on keskusteltu täällä yksityiskohtaisesti, on vähintään yhtä tärkeä kuin kysymys siitä, kuinka sen teemme.
On kyse siitä, mikä on Euroopan komission asema tulevaisuudessa pantaessa täytäntöön kaikki tänään esitetyt Eurooppa 2020 -ohjelman kohdat. Toivoisin komission ottavan itselleen vahvemman aseman sen sijaan, että delegoisi kaikki tehtävät muille. Tämän vuoksi henkilöstösääntöjen uudistuksen yhteydessä on tärkeää, että luodaan virkoja näitä uusia tehtäviä varten, jotta komissio itse voi osallistua. Meillä on valtava määrä vapaapäiviä. Komission virkamiehillä on jopa 13 viikkoa palkallista lomaa. Arvoisa komission jäsen, ehdotan, että otatte joitakin vapaapäiviä ja osoitatte ne talousarvion täytäntöönpanoon, jotta voimme todella saavuttaa haluamamme poliittiset tavoitteet. Toivoisin myös, että saisimme EU:n hallintoa koskevan Eurooppa 2020 -strategian. Tämä edellyttäisi toimia sekä teiltä että koko kollegiolta ja komission puheenjohtajalta.
Sidonia Elżbieta Jędrzejewska (PPE). – (PL) Arvoisa puhemies, haluan onnitella esittelijä Garriga Polledoa näin erinomaisen monivuotista rahoituskehystä koskevan mietinnön laatimisesta. Mietintö sai kestävän Euroopan unionin poliittisia haasteita ja rahoitusta vuoden 2013 jälkeen käsittelevässä erityisvaliokunnassa hyvin voimakasta tukea. Toivon mietinnön toimivan keskeisenä perustana Euroopan unionin uudesta monivuotisesta talousarviosta käytäville neuvotteluille, jotka käynnistyvät pian.
Olen hyvin tyytyväinen siihen, että Euroopan parlamentin jäsenet ovat päättäneet tukea esittämääni tarkistusta nuorisopolitiikan vahvistamisesta. Aikana, jona eurooppalaiset nuoret ovat yksiä talouskriisin pääuhreja, meidän on tuettava kaikkia aloitteita, joilla pyritään parantamaan nuorten tilannetta, ja erityisesti niitä, joilla pyritään parantamaan pääsyä koulutukseen ja nuorten ammatillista tilannetta. Sellaisia ohjelmia, kuten "Nuoret liikkeellä" ja "Elinikäinen oppiminen", joissa kustannukset edunsaajaa kohden ovat hyvin vähäisiä ja jotka ovat hyvin tehokkaita, on tämän vuoksi jatkettava erillisenä osatekijänä tulevissa monivuotisissa rahoituskehyksissä, ja ohjelmat ansaitsevat myös merkittävästi enemmän rahoitusta.
Samalla haluan kehua ehdotusta säilyttää koheesiopolitiikan korkeatasoinen rahoitus. Koheesiopolitiikalla on keskeinen asema Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamisessa ja lisäksi sen pääasiallinen tehtävä on vahvistaa Euroopan yhdentymistä ja solidaarisuutta vähentämällä sosiaalisia, taloudellisia ja alueellisia eroavuuksia, joita valitettavasti on edelleen Euroopan unionin sisällä.
Rareş-Lucian Niculescu (PPE). – (RO) Arvoisa puhemies, esittelijä aloitti puheenvuoronsa hyvin merkittävällä lauseella. Hän sanoi, että meidän on yhdistettävä Euroopan unionin perinteiset politiikanalat uusiin ensisijaisiin tavoitteisiimme. Kumpikaan näistä ei toimi ilman toista. Tässä yhteydessä olen tyytyväinen mietinnössä esitettyyn näkemykseen yhteisestä maatalouspolitiikasta.
Saanen palauttaa mieliin joitakin merkittäviä ajatuksia, joista tärkein on YMP:n määrärahojen tason säilyttäminen tulevalla rahoitusohjelmakaudella. Euroopan maatalouden perinteinen asema sekä uudet kunnianhimoiset tavoitteemme oikeuttavat täysin määrärahojen tason säilyttämisen.
Toiseksi tarve säilyttää kahteen pilariin perustuva YMP, jossa osana toista pilaria on maaseutualueiden tukeminen, liittyy läheisesti Eurooppa 2020 -strategian tavoitteisiin.
Viimeinen seikka on tarve uudistaa yhteistä maatalouspolitiikkaa tulevaisuudessa pyrkien käyttämään määrärahat entistä tehokkaammin. Uudistus perustuu maksumäärärahojen oikeudenmukaiseen jakautumiseen yhtenä mahdollisena vaihtoehtona.
Zigmantas Balčytis (S&D). – (LT) Arvoisa puhemies, aluksi haluan kiittää kaikkia esittelijöitä heidän tekemästään valtavasta työstä. Meillä on nyt selkeä parlamentin kanta siitä, mitä me ja kansalaiset odotamme tulevalta rahoitusohjelmakaudelta. Me kaikki ymmärrämme, että meidän on tehtävä perustavaa laatua olevia muutoksia nykyisen politiikan suuntauksessa, ja tämä näkyy selvästi Eurooppa 2020 -strategiassa. Meidän on kehitettävä turvalliset yhtenäiset Euroopan energiamarkkinat, varmistettava, että koko Eurooppa yhdistyy liikenneverkoin, ja poistettava Euroopan unionin eri alueiden välillä edelleen olevia eroavuuksia. Meidän on tarkistettava perusteellisesti yhteistä maatalouspolitiikkaa, jonka on taattava oikeudenmukainen ja yhtenäinen suorien tukien järjestelmä, sekä monia muita merkittäviä aloja, joita ilman emme kykene luomaan kilpailukykyistä ja vahvaa Eurooppaa. Tämä tietenkin edellyttää suuria investointeja, erityisesti tutkimukseen. Tämän vuoksi on tarkasteltava uusia rahoitusvälineitä, kuten transaktioveron käyttöönottoa jne. Katson, että…
(Puhemies keskeytti puhujan.)
Jan Mulder (ALDE). – (NL) Arvoisa puhemies, yksi tässä keskustelussa esiin noussut keskeinen asia on "Mitä tarkkaan ottaen on eurooppalainen lisäarvo?" Toivon, että komissio esittäessään kuun lopussa ehdotuksiaan antaa selkeän selityksen sille, miksi tietyillä budjettikohdilla on selkeää lisäarvoa. Minusta vaikutta siltä, että nimenomaan tämä meidän on saatava tietää, koska sitten voimme perustella sen, minkä puolesta äänestämme.
Toiseksi keskustelu omista varoista tulee myös vaikuttamaan voimakkaasti keskusteluun. Yksi asia, joka on myrkyttänyt keskustelua, on Yhdistyneen kuningaskunnan hyväksi tehtävästä korjauksesta vuonna 1984 tehty päätös. Kuinka tämä on voinut jatkua näin kauan? Minusta joko Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksella ei pidä olla oikeutta mihinkään korjaukseen tai sitten muita valtioita, jotka ovat samanlaisessa tilanteessa kuin Yhdistynyt kuningaskunta vuonna 1984, on kohdeltava samoin. Toivon, että komission ehdotuksissa todella edetään tähän suuntaan.
Raul Romeva i Rueda (Verts/ALE). – (ES) Arvoisa puhemies, tämä pakkomielle keskittyä ainoastaan tehtävien leikkausten määrään eikä siihen, kuinka ja mistä leikataan ja vielä vähemmän siihen, kuinka lisätä tuloja, aiheuttaa jo nyt huolta.
Ensinnäkin enemmän Eurooppaa merkitsee parempaa Eurooppaa siinä määrin kuin se merkitsee vähemmän taloudellista valtaa jäsenvaltioille.
Toiseksi meidän on tietenkin tarkasteltava myös kuluja. Meidän on kuitenkin oltava huolellisia siinä, mitä tarkastelemme: yksi ehdotus koskee sotilasmenojen vähentämistä ja toinen Euroopan parlamentin täysistuntojen järjestämistä vain yhdessä paikassa. Katsomme, että nämä ovat tärkeimmät ehdotukset.
Kolmanneksi minua huolestutti eniten nähdä komission jäsen Lewandowskin hymyilevän uskoakseni huolestuttavalla tavalla, kun mainittiin transaktiovero.
Se huolestutti minua, ja haluan kysyä häneltä, kuinka voi olla niin pahasta, niin vahingollista, pyytää keinottelulla rikastuneita maksamaan kriisistä sen sijaan että sitä pyydetään niiltä, joita siitä voidaan vähiten syyttää, eikä tehdä niin kuin teitte eilen, vaaditte Espanjaa vähentämään sosiaalimenoja vähentämällä menoja…
(Puhemies keskeytti puhujan.)
Alfreds Rubiks (GUE/NGL). – (LV) Arvoisa puhemies, haluan muistuttaa kollegoja yhdestä asiasta – Hyväksyessämme talousarviota meidän on muistettava, että Euroopassa asuvien joukossa kasvaa epäilys sitä kohtaan, mitä me täällä teemme. Tämän osalta minusta vaikuttaa sitä, että talousarviota ei ole koordinoitu riittävästi Eurooppa 2020 -ohjelmaan sisältyvien kunnianhimoisten tavoitteiden kanssa. Minulla on myös kysymys: arvoisa komission jäsen, lupasitte latvialaisille maanviljelijöille, että suoria maksuja tasapainotetaan tässä talousarviossa. Jos se kuitenkin hyväksytään nykyisellään, teidän on vaikea pitää lupauksenne. Haluan kaiken, mistä keskustelemme vastaavan myös äänestäjiemme etuja.
Andrew Henry William Brons (NI). – (EN) Arvoisa puhemies, luulin, ettei EU:sta enää voi tulla kamalampi, ja sitten luin tämän mietinnön. Se alkaa tukemalla vankasti itsepetosta: "Eurooppalaiset edellyttävät EU:lta entistä enemmän". Yhä suurempi määrä Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisia vaatii siitä poistumista. Kenties tätä tarkoitetaankin. Mietinnössä hylätään kokonaan ajatus talousarvion jäädyttämisestä vuoden 2013 jälkeen ja jopa väitetään, että viiden prosentin lisäyskin edistäisi osaltaan vain rajallisesti EU:n tavoitteita. No, meidän on iloittava pienistä asioista.
Keskelle 166 kohtaa on piilotettu vaatimus poistaa olemassa olevat hyvitykset. On kyse välineestä, jonka mukaan Yhdistynyt kuningaskunta vain tuomittavan nettomaksuosuuden järkyttävän nettomaksuosuuden sijaan. Sen vaatiminen, että Yhdistyneen kuningaskunnan olisi maksettava kovalla työllä ansaitsemansa rahat, on jo riittävän paha asia, mutta169 kohdassa ehdotetaan, että EU:lla olisi oltava valta kantaa omia verojaan ilman meidän suostumustamme ja ilman valvontaamme. Tätä ei yksinkertaisesti voi hyväksyä.
Czesław Adam Siekierski (PPE). – (PL) Arvoisa puhemies, olemme saaneet aikaan merkittävän yksimielisyyden. Esitetty mietintö on välttämätöntä jatkoa aiemmalle, ja siinä esitetään myös odotetut muutokset. Vakaus on EU:n politiikanaloille ominainen piirre, ja tämän vuoksi ehdotetaan koheesiopolitiikan ja yhteisen maatalouspolitiikan nykyisten määrärahojen säilyttämistä.
Toimintaedellytysten tasapuolistaminen kehittämisen osalta edistää osaltaan merkittävästi yhteismarkkinoiden vahvistumista, joka tuo myönteisiä tuloksia kaikille EU:n jäsenvaltioille. Yhteisestä maatalouspolitiikasta on hyötyä jokaiselle EU:n kuluttajalle. On syytä pitää mielessä, että maanviljelijöiden tulot ovat hyvin pieniä huolimatta tuesta, jota he saavat EU:n talousarviosta. Maatalouden ympäristön, ilmaston, eläinten hyvinvoinnin ja WTO:n epärealististen neuvottelujen osalta kohtaamat uudet tehtävät merkitsevät maanviljelijöille lisäkustannuksia. Kuka maksaa? Odottamiimme muutoksiin sisältyy entistä suurempi rahoitus kestävälle ja älykkäälle kehittämiselle sekä innovoinnin, tieteellisen tutkimuksen ja koulutuksen korostaminen.
(Puhemies keskeytti puhujan.)
Georgios Stavrakakis (S&D). – (EL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, parlamentti lähettää tänään niin Euroopan komissiolle kuin Euroopan unionin pääministereille selkeän viestin talousarviosta vuoteen 2020, jonka on vastattava tavoitteita ja kansalaisten odotuksia.
Koheesiopolitiikan osalta viesti on selkeä. Kannatamme koheesiopolitiikkaa, jolle osoitetaan riittävä rahoitus, jotta sillä voidaan merkittävästi edistää kehitystä, uusia työpaikkoja ja innovointia. Kannatamme itsenäistä koheesiopolitiikkaa. Kannatamme koordinointia kaikilla poliittisen päätöksenteon tasoilla strategisesta suunnittelusta aina täytäntöönpanoon. Kannatamme väliryhmän luomista alueiden tukemiseksi. Kannatamme erityistoimenpiteitä Euroopan saarien ja vuoristoalueiden hyväksi.
Mietinnössä myös selvästi vastustetaan kahta asiaa. Vastustamme politiikan jakamista erillisiin sektoreihin ja lopuksi sanktioiden määräämistä vakaus- ja kasvusopimuksen yhteydessä.
Puhemies. – (ES) Tähän päättyy "catch the eye" -menettely. Pyydän anteeksi niiltä 11 tai 12 jäseneltä, jotka olivat puhujaluettelossa, mutta eivät päässeet puhumaan. Meillä ei nyt selvästikään ole aikaa heidän puheenvuoroilleen.
Janusz Lewandowski, komission jäsen. – (EN) Arvoisa puhemies, olen jo käyttänyt puheaikana, joten esitän vain kaksi lyhyttä huomautusta.
Ensinnäkin tässä kansainvälisessä säästötoimien yhteydessä unionin talousarviota, joka ei ole alijäämäinen, ei voida syyttää kansallisten talouksien huonosta hallinnosta. Se voi kuitenkin auttaa luomaan työpaikkoja kasvua, koska siinä on kyse investoinneista. Tässä se poikkeaa kansallisista talousarvioista, joissa on kyse pääasiassa sosiaalisista siirroista.
Toiseksi, mitä tulee lupauksiin Euroopan maanviljelijöille, realistista on asteittainen lähentyminen. Kiinteä järjestelmä ei ole tällä hetkellä mahdollinen, ja uskon tämän jatkuvan tulevina vuosina.
Lopuksi odotan komission puolesta tulevan äänestyksen heijastavan parlamentin laajaa yksimielisyyttä, mikä tekee Euroopan parlamentista voimakkaan ja vaikutusvaltaisen.
Puhemies. – (ES) Päätämme keskustelun esittelijä Garriga Polledon puheenvuoroon. Onnittelen häntä koko sydämestäni hänen erinomaisesta työstään asian parissa.
Salvador Garriga Polledo, esittelijä. – (ES) Arvoisa puhemies, kiitän aluksi kansallisia valtuuskuntia, jotka ymmärtääkseni kestivät paineet jäsenvaltioissa ja äänestävät mietinnön puolesta.
Minusta tämä keskustelu ei koske talousarvion kokoa vaan pikemminkin yhteisömenettelyn paremmuutta, ja minusta ne, jotka ovat tässä keskustelussa pyrkineet pienentämään unionin talousarviota, ovat tehneet virheen. He haluavat uusia ensisijaisia tavoitteita ja talousarvion vähentämistä. Minun on sanottava, että valitsemalla tämän tien he päätyvät pienempään talousarvioon ja harvempiin ensisijaisiin tavoitteisiin.
En todellakaan voi ymmärtää sitä, kuinka he voivat istua täällä istuntosalissa ja puolustaa hallitusten välistä lähestymistapaa. Jätetään se neuvostolle, meidän on puolustettava Euroopan unionia politiikanaloineen, ensisijaisine tavoitteineen, vastuualoineen ja riittävine talousarvioineen.
Me emme halua lisätä viidellä prosentilla Euroopan julkisia menoja, me pyrimme sen sijaan lieventämään kansallisten talousarvioiden taakkaa ja kokoamaan tiettyjä ylikansallisia investointeja EU:n talousarvioon, jossa ne voidaan käyttää tehokkaammin. Tämä on se eurooppalainen lisäarvo, jonka kaikki ryhmät täällä parlamentissa hyväksyivät poliittisia haasteita käsittelevässä SURE-valiokunnassa tänä vuonna.
Minusta tämä on todellakin kauaskantoinen ehdotus. Se on kunnianhimoinen ehdotus ja edellyttää tärkeiden päätösten tekemistä jäsenvaltioissa, ja meidän onkin pyydettävä niitä vastaamaan siihen liittyvään haasteeseen.
Haluan kiittää ehdotusten ja keskustelun rakentavuudesta, minusta keskustelu oli riittävän eloisa, ja siinä tulivat täysin esiin niiden näkemysten moninaisuus, jotka yhdistävät Euroopan parlamenttia. Minusta olemme keskustelun jälkeen joka tapauksessa rikkaampia tässä parlamentissa, ja poliittinen profiilimme on parantunut paljon.
Elena Băsescu (PPE), kirjallinen. – (RO) Jäsenvaltioiden on ollut meneillään olevan kriisin ja julkisten menojen voimakkaan vähentämisen vuoksi yhä vaikeampi havaita talouskasvua. Korostan, että EU:n on vastattava väestörakenteeseen liittyvään haasteeseen. Koska työvoiman osuus vähenee ja eläkeläisten kasvaa, sosiaaliturvajärjestelmiin kohdistuu painetta.
Kannatan ajatusta, että kaikella EU:n tarjoamalla rahoituksella pitäisi kokonaisuutena parantaa Euroopan ympäristön yleistä tilaa. Tämän vuoksi EU:n varojen käytön myönteisiä ja kielteisiä vaikutuksia ilmastoon ja ympäristöön olisi analysoitava kaikilla tasoilla. EU:n tason investoinneilla voidaan saada aikaan huomattavasti suurempia säästöjä kansallisella tasolla, erityisesti aloilla, joilla EU kiistatta tarjoaa enemmän lisäarvoa kuin kansalliset talousarviot.
Zuzana Brzobohatá (S&D), kirjallinen. – (CS) Jatkuva keskustelu tulevasta ohjelmakaudesta osoittaa meille, että tällä kertaa on keskityttävä laaja-alaisempaan lähestymistapaan tämän EU:n politiikanalojen ensisijaisen taloudellisen välineen osalta. Globaali rahoituskriisi sekä Kiinan ja Intian kaltaisten taloustiikerien voimakas globaali kilpailupaine osoittavat meille, että monivuotinen rahoituskehys on laadittava siten, että se vastaa Eurooppa 2020 -strategian päätavoitteita. Esittelijän ajatus sulauttaa kaikki Eurooppa 2020 -strategiaan liittyvät politiikanalat yhteen monivuotisen rahoituskehyksen alaan vaikuttaa hyvin rohkealta. Esittelijä on aivan oikeassa ehdottaessaan yksittäisten alojen laillisesti sitovaa rajojen tarkistusta ohjelmakauden puolessa välissä. Kiinnostava on myös ajatus monivuotisen rahoituskehyksen ajoituksen yhdenmukaistamisesta EU:n elinten poliittisten syklien kestoon, mikä lisäisi demokraattista valvontaa ja vastuuvelvollisuutta. Esittelijän ajatus, jonka mukaan meidän on tarkasteltava EU:n tulojen uudistusta, on epäilemättä periaatteessa asianmukainen. On myös täysin asianmukaista siirtyä asteittain EU:n omien varojen järjestelmään, jolla korvattaisiin jäsenvaltioiden maksuosuuksia koskeva nykyinen järjestelmä, sillä tämä ajaa vertailemaan EU:n ja jäsenvaltioiden tasapainoa, mistä kansalaiset tekevät vääriä johtopäätöksiä EU-jäsenyyden merkityksestä. Kun otetaan huomioon talouksien ja politiikanalojen keskinäinen riippuvuus, kyseessä on täysin väärä päätelmä.
Alain Cadec (PPE), kirjallinen. – (FR) Jäsen Garriga Polledon mietinnössä pyritään määrittämään Euroopan parlamentin ensisijaiset poliittiset tavoitteet vuoden 2013 jälkeistä monivuotista rahoituskehystä varten niin lainsäädännön kuin talousarvion osalta. Huomioni kiinnittyi erityisesti kahteen tekijään: ensinnäkin, että kasvua ja työllisyyttä edistävä koheesio on ensisijainen poliittinen tavoite. Kannatan täysin väliryhmän luomista alueiden tukemiseksi. Se koskisi kaikkia alueita, joiden asukasta kohti laskettu BKT on 75–90 prosenttia EU:n BKT:sta. Tällä luotaisiin parempi tasapaino alueiden välille. Ehdotuksella toteutetaan käytännössä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 174 artiklassa esitetty alueellisen koheesion periaate. Rahoituskehyksen osalta kannatan transaktioveroa, jotta voidaan rakentaa Euroopan unionin omia varoja.
Proinsias De Rossa (S&D), kirjallinen. – (EN) Haluan kiinnittää huomiota mietinnössä esitettyyn ehdotukseen transaktioverosta. Transaktioverolla ratkaistaisiin kaksi ongelmaa yhdellä kertaa – kuinka rahoittaa alati kasvavat vaatimukset EU:n uusista politiikanaloista ja kuinka saada rahoitusala osallistumaan sen talouskriisin ratkaisemiseen, jonka syntymiseen se on vaikuttanut. Verotulojen ansiosta voitaisiin keventää EU:n jäsenvaltioiden nykyisiä maksuosuuksia EU:n talousarviosta. Samalla ne mahdollistaisivat Euroopan talouden tulevaisuuden turvaavan politiikan sujuvan kehittämisen. Meillä olisi resursseja investoida tutkimukseen ja kehittämiseen, ilmastonmuutoksen torjuntaan sekä solidaarisuuden rakentamiseen EU:n alueiden välille. Euroopan olisi näytettävä maailmalle esimerkkiä kantamalla transaktioveroa rajojensa sisällä ja kampanjoimalla sen käyttöönoton puolesta kaikkialla maailmassa. Kehotan Euroopan komissiota toimimaan nopeasti tämän mietinnön pohjalta ja täyttämään tämän demokraattisesta valitun parlamentin vaatimukset asianmukaisten toimenpiteiden esittämisestä.
João Ferreira (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Tarkastellaanpa nykyistä monivuotista rahoituskehystä. EU:n laajentuminen 12 uuteen valtioon, joiden kehitystaso on yleisesti matalampi kuin 15 vanhan jäsenvaltion, on tuonut mukanaan kiistattomia haasteita ja vaatimuksia taloudellisen ja sosiaalisen koheesion periaatteen toteuttamisen osalta. Olemme kuitenkin saaneet havaita rakennerahastoja leikatun 0,42 prosentista 0,37 prosenttiin EU:n BKT:sta. Toisin sanoen niitä on leikattu merkittävästi aikana, jona niitä eniten tarvitaan. Tulokset ovat selvästi havaittavissa: luvatun lähentymisen sijaan eroavuudet ovat näkyviä, ja taloudellisen ja sosiaalisen kriisin vaikutukset sekä yhtenäismarkkinoiden kaltaisten välineiden toiminta ja kehitys ovat pahentaneet niitä toisten hyödyksi ja selvästi toisten vahingoksi. Tämä monivuotinen rahoituskehys on nyt vertailukohtana keskustelussa vuosien 2013–2020 rahoituskehyksestä, ja sitä ehdotetaan pääasiassa säilytettäväksi. Viiden prosentin lisäys ei kasvata EU:n talousarviota merkittävästi yli prosenttia unionin BKT:sta. Tämä uhkaa jälleen kerran vaarantaa vaalitun koheesioperiaatteen. Tätä pahentaa entisestään se, että saatavilla olevia varoja nyt kanavoidaan muihin tarkoituksiin, jotka kuitenkin sisältyvät perussopimuksiin: muun muassa militarismiin ja sekaantumiseen merentakaisten alueiden asioihin – tämä tekee periaatteesta luonteeltaan entistäkin toisarvoisemman.
Lidia Joanna Geringer de Oedenberg (S&D), kirjallinen. – (PL) Vaikka talouskriisin aikana oli perusteet EU:n menojen jäädyttämiselle, emme voi köyttää samoja argumentteja kuin kaksi vuotta sitten, kun tarkastelemme nyt monivuotista rahoituskehystä. Meidän on pikemminkin kysyttävä itseltämme mitkä ovat EU:n toimintaa seuraavien seitsemän vuoden ajanjaksolla ohjaavat periaatteet: halutaanko EU:n perustuvan solidaarisuuteen, täyttävän velvoitteensa ja saavan aikaan innovatiivisen talouden ja yhteisen ulkopolitiikan Lissabonin sopimuksen mukaisesti? Vai halutaanko sellainen EU, joka suostui sisällyttämään perussopimukseen kunnianhimoisia tavoitteita, joiden kaikki kuitenkin tietävät olleen teeskentelyä? Kannatan voimakkaasti ensin mainittua ja kannatan esittelijän mielipidettä tarpeesta lisätä tulevassa monivuotisessa rahoituskehyksessä rahoitusta viisi prosenttia vuoden 2013 tasoon nähden. Muutos veisi meitä lähemmäs perussopimuksessa vaalittujen kunnianhimoisten tavoitteiden saavuttamista, ja viiden prosentin lisäys olisi tosiasiassa hyvin pieni lisäys, koska inflaatio on tällä hetkellä 3,2 prosenttia. Lisäksi tästä EU:n talousarvion merkityksettömän pienestä lisäyksestä olisi etua köyhille alueille, jotka saavat eniten EU:n tukea kehityseroista selviytymiseen. Toivon seuraavan puheenjohtajavaltion, joka on Puola, asettavan ensisijaiseksi tavoitteeksi Saksan, Ranskan ja Yhdistyneen kuningaskunnan kaltaisten niin kutsuttujen nettomaksajien kannan sovittamisen yhteen parlamentin kannan kanssa, sellaisena kuin se esitetään jäsen Garriga Polledon kunnianhimoisessa mietinnössä.
Jiří Havel (S&D), kirjallinen. – (CS) Euroopan parlamentin jäsenillä oli aiemmin vain vähän vaikutusvaltaa keskustelussa unionin monivuotisesta rahoituskehyksestä. Lissabonin sopimuksella aikaansaatua perustavaa laatua olevaa muutosta sovelletaan nimenomaan tähän talousarvion pitkän ajanjakson suunnitteluun, joka neuvoston on laadittava Euroopan parlamentin hyväksynnän jälkeen. Tämän vuoksi perustettiin kestävän Euroopan unionin poliittisia haasteita ja rahoitusta vuoden 2013 jälkeen käsittelevä erityisvaliokunta (SURE-valiokunta), joka määrittää mietinnössään Euroopan parlamentin ensisijaiset poliittiset tavoitteet ennen vuoden 2013 jälkeistä seuraavaa monivuotista rahoituskehystä koskevien keskustelujen käynnistymistä. Salvador Garriga Polledon mietinnöstä käy selväksi, että EU:n politiikanaloille on varmistettava riittävä rahoitus, jos unionissa edelleen halutaan keskittyä Eurooppa 2020 -strategian kunnianhimoisten tavoitteiden saavuttamiseen. Ilman riittäviä uusia varoja vuoden 2013 jälkeen unioni ei kykene saavuttamaan sen paremmin nykyisiä ensisijaisia poliittisia tavoitteita kuin täyttämään Eurooppa 2020 -strategian uusia tehtäviä ja tavoitteita. Koska EU:n perinteiset omat varat ovat riittämättömiä, SURE-valiokunnassa käynnistettiin asiantuntijoiden keskustelu EU:n talousarvion uusista omista varoista. Meillä on seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä loistava mahdollisuus osoittaa Euroopan kansalaisille, että unioni kykenee ajattelemaan ja toimimaan heidän pitkän ajanjakson etujensa mukaan ja saamaan aikaan tehokkaita tuloksia turvatessaan sisäisen koheesion ja vankan kasvun. Olenkin täysin samaa mieltä esittelijän ensisijaisesta lausunnosta, jonka mukaan yhteiselle maatalouspolitiikalle ja koheesiopolitiikalle seuraavalla kaudella osoitetut määrärahat eivät saa olla pienempiä kuin nykyisessä kehyksessä.
Edit Herczog (S&D), kirjallinen. – (HU) Ehdotusluonnoksessa, jota kahdeksan valiokuntaa tuki, aloitetaan haasteista, joihin uuden monivuotisen rahoituskehyksen on voitava vastata. Tämänhetkinen kriisi on Euroopalle viimeinen varoitus, että sen on reagoitava muuttuvaan maailmanjärjestykseen. Kuten kaikki muutokset, uusikin maailmanjärjestys synnyttää voittajia ja häviäjiä. Eurooppa ei ole häviäjien joukossa. Jean Monnet varoitti aikanaan: "Eurooppaa ei ole koskaan ollut olemassa. Eurooppa on todellakin luotava." Euroopan yhdentymisen perustaja-isä ei pitänyt tehtävää yksittäisenä toimena vaan jatkuvana työnä. Meidänkin on arvioitava odotettuja edellytyksiä ja erityisolosuhteita ja määritettävä, mitä meidän on tehtävä varmistaaksemme, että Eurooppa on olemassa eikä ajaudu häviäjien joukkoon. Komissio esitti viime vuonna Eurooppa 2020 -strategian, jolla pyritään toipumaan kriisistä ja valmistamaan Euroopan taloutta seuraavalle vuosikymmenelle. Kolme keskeistä alaa, jotka edistävät talouskasvua ovat seuraavat: osaaminen, innovointi, koulutus tai "älykäs kasvu", jossa keskeiseen asemaan asetetaan digitaalinen yhteiskunta, kestävä kehitys, joka edistää energian entistä tehokkaampaa käyttöä ja vahvistaa kilpailukykyä, sekä osallistava kasvu, joka lisää osallistumista työmarkkinoille. Euroopan unionin uusi monivuotinen rahoituskehys on vahvistettava yhteisön tasolla, ja kansallisia kehittämisohjelmia on mukautettava toisiinsa siten, että tuloksena on Eurooppa 2020 -strategian optimaalinen täytäntöönpano tarvittavan synergian avulla.
Anneli Jäätteenmäki (ALDE), kirjallinen. – (FI) Arvoisa puhemies, taloudellisesti vaikeina aikoina kansalaiset odottavat EU:lta konkreettisia tuloksia enemmän kuin koskaan. Tarvitaan parempaa ja yksinkertaisempaa lainsäädäntöä, joka palvelee eurooppalaisten etuja. Liikaa sääntelyä on karsittava. Eurooppalaista lainsäädäntöä ei ole syytä valmistella ellei sille ole konkreettista tarvetta. EU:n tulevan budjetin on vastattava paremmin kansalaisten arkipäivän ongelmiin. Budjetin on tuettava kasvua ja uusia työpaikkoja. Mutta ennen kaikkea sen on luotava eurooppalaista lisäarvoa.
Arvoisa puhemies, komission on määrä julkaista tämän kuun lopussa ehdotuksensa EU:n budjetista vuoden 2014 jälkeen. Talouskriisin myötä EU-jäsenmaat ovat joutuneet tekemään vaikeita päätöksiä omiin budjetteihinsa. Kriisiaikoina myöskään EU:n budjettia ei tule kasvattaa. Päinvastoin, sitä pitää leikata.
Toivon, että monista EU-budjettiin liittyvistä älyttömyyksistä päästäisiin lopultakin eroon. Europarlamentin kuukausittainen rekkaralli Brysselin ja Strasbourgin välillä maksaa eurooppalaisille veronmaksajille vuosittain reilut 200 miljoonaa euroa. Tälle rahalle on parempaa käyttöä. Britannian, Ruotsin, Itävallan, Hollannin ja Saksan saamat erilaiset maksualennukset EU:n budjetista pitää poistaa kokonaan. Yksistään Britannialle palautetaan tänä vuonna maksuja noin kolmen miljardin arvosta vuonna 1984 neuvotellun maksualennuksen perusteella.
EU:n ja sen budjetin on aika uudistua. Eurooppalaisten veronmaksajien rahat on käytettävä paremmin ja tuotava todellista eurooppalaista lisäarvoa jäsenvaltioille. Hallinnon, byrokratian ja tarpeettoman EU-lainsäädännön lisääminen eivät sitä ole.
Filip Kaczmarek (PPE), kirjallinen. – (PL) Uusi monivuotinen rahoituskehys on äärimmäisen tärkeä, koska Euroopan unionin tulevaisuus on siitä pitkälti riippuvainen. Keskustelu rahoituskehyksestä ei ole helppo, koska monissa jäsenvaltiossa tuntuvat talouskriisin vaikutukset. Niiden haluttomuus kasvattaa EU:n talousarviota on aivan ymmärrettävää. Rahoitusalan skeptikoiden olisi kuitenkin oltava tietoisia yhteismarkkinoista yksittäisten jäsenvaltioiden talouksille koituvista hyödyistä. Euroopan yhdentymisellä on myönteinen ja kannustava vaikutus talouteen. Lisäksi Euroopan parlamentti haluaa uuden rahoituskehyksen muodostuvan siten, että sillä lisätään kilpailukykyä ja edistetään sosiaalista yhdentymistä. EU:n talousarviosta rahoitetaan toimenpiteitä, jotka ovat aivan elintärkeitä kaikkien jäsenvaltioiden kansalaisille. Tämä ei ole abstrakti asia. Koheesiopolitiikalla ja yhteisellä maatalouspolitiikalla on vaikutusta miljoonien kansalaisten jokapäiväiseen elämään. Ei ole epäilystäkään siitä, että mikään muu elin ei voisi toteuttaa joitakin EU:n tehtäviä. Sosiaalisen, taloudellisen ja infrastruktuureja koskevan koheesion tason kohottaminen tai yhtäläisten mahdollisuuksien varmistaminen maatalousalalla ovat tavoitteita, jotka ansaitsevat tukemme. Niihin kannattaa käyttää unionin varoja. Euroopan unioni ei voi toteuttaa yhä enemmän toimenpiteitä yhä useammassa jäsenvaltiossa entistä pienemmällä talousarviolla. Se ei ole mahdollista, joten tarvitsemme suuremman ja kunnianhimoisen talousarvion.
Jarosław Kalinowski (PPE), kirjallinen. – (PL) Kuten esittelijä kirjoittaa, Euroopan unionin tuki on olennaista, jos jäsenvaltioiden on määrä kyetä vastaamaan tuleviin haasteisiin. Eurooppa 2020 -strategiassa osoitetaan asianmukaiset alat, joille avun olisi kohdennuttava, esittämällä ensisijaisia tavoitteita ja näkemys vahvasta, vakaasta ja nykyaikaisesta Euroopasta, Euroopasta, joka on ottanut opikseen aiemmista taloudellisista ongelmistaan, ja Euroopasta, joka takaa kansalaisille työpaikat, energiavarmuuden ja terveellisen ruuan. Talousarviosuunnitelmissa on otettava huomioon kestävän kehityksen tärkeimmät tavoitteet, ja samalla niiden on oltava joustavia ja keskityttävä konkreettisiin toimenpiteisiin. Tarvinneeko mainita, että rahat on käytettävä avoimesti ja hyvään tarkoitukseen. Kansalaisten hyväksyntä ja ymmärrys ovat nykyisin olennainen osa EU:n politiikkaa ja muodostavat perustan EU:n toiminnalle.
Tunne Kelam (PPE), kirjallinen. – (EN) Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamisesta tarvitaan eurooppalaista lähestymistapaa. Samalla on ymmärrettävä, ettei enempää Eurooppaa voi saada vähemmällä rahalla. Varojen jäädyttäminen jäsenvaltioiden toimesta ei ole kestävä vaihtoehto. Kun jäsenvaltiot ovat hyväksyneet koko Eurooppaa koskevat pitkän ajanjakson strategiset ja poliittiset tavoitteet, ei ole mahdollista kieltää niiden rahoitusta. Tämä vain vaarantaa EU:n uskottavuuden miljoonien kansalaisten silmissä. Käytännössä tarvitaan ohjelmien paljon parempaa koordinointia, on keskityttävä niiden täydentävyyteen. Uusien ensisijaisten tavoitteiden – T&K:n, innovoinnin sekä energia- ja liikenneverkkojen – rahoitus on epärealistista, jos säilytetään nykyinen määrärahojen taso. EU:n todellinen sisäinen haaste on saada vanhat 15 jäsenvaltiota ja nuoremmat 12 jäsenvaltiota kohtaamaan toisensa seuraavan rahoituskehyksen päätteeksi. Vanhojen ohjelmien jatkamista ja uusien ohjelmien suunnittelua on harkittava hyvin tarkkaan. Sitoutumisella EU:n tasa-arvoa ja solidaarisuutta koskeviin periaatteisiin olisi poistettava erilaiset säännöt ja ennakkoluulot päätöksenteossa. EU voi menestyä, kun kaikkia sen jäsenvaltioita kohdellaan samoilla säännöillä. Aidossa rahoituskehyksessä on nähtävä vielä pidemmälle kuin seitsemän vuoden päähän. Kannatan kuitenkin joustavia mekanismeja tarvittaviin mukautuksiin.
Lena Kolarska-Bobińska (PPE), kirjallinen. – (PL) Euroopan unionin köyhimmät alueet kehittyvät tällä hetkellä nopeasti, ja yksi syy tähän on unionin rahoitus. Vaikka monia teitä on rakennettu tai korjattu ja internetyhteyksiä asennettu, vielä on paljon tarpeita täytettävänä, sillä näiden alueiden ja eniten kehittyneiden alueiden välillä on hyvin laaja kuilu. Liittyessämme Euroopan unioniin pelättiin, että Puola ja muut uudet jäsenvaltiot eivät hyödyntäisi asianmukaisesti jäsenyyden niille tarjoamia mahdollisuuksia ja että unionin varat käytettäisiin harkitsemattomasti. Pelättiin myös korruptiota, sillä tilaisuus – tai suuri määrä rahaa – tekee varkaan. Analyysit ovat sittemmin osoittaneet, että rahat on köytetty Puolassa viisaasti, eikä tähän ole liittynyt epärehellisiä käytäntöjä. Tämän vuoksi emme saa pyrkiessämme kuromaan umpeen kuilua ja samalla saavuttamaan EU:n tulevia tavoitteita vähentää sen paremmin EU:n talousarviomäärärahoja kuin koheesiopolitiikan täytäntöönpanoon osoitettuja varoja. Vaikka Euroopan parlamentti äänestäisi unionin talousarvion lisäyksen puolesta, kuten toivon tapahtuvan, nyt on tärkeää vakuuttaa yksittäiset jäsenvaltiot siitä, että parlamentin poliittista kantaa kannattaa tukea.
Jan Kozłowski (PPE), kirjallinen. – (PL) Onnittelen vilpittömästi jäsen Garriga Polledoa kattavan mietinnön laatimisesta ja kiitän vaikuttavasta hänen työmäärästään kompromissitarkistusten laatimisessa. Olen esittelijän kanssa samaa mieltä siitä, että koheesiopolitiikalle, joka on osoittanut tehokkuutensa, on annettava uudessa monivuotisessa rahoituskehyksessä sen merkitystä vastaava asema. Meidän on kuitenkin pyrittävä parempaan yksittäisten rahastojen koordinointiin ja entistä yksinkertaisempiin menettelyihin. Rahastojen seuranta- ja hallintojärjestelmien muutosten, joilla pyritään tehostamaan niiden tukea, on perustuttava niiden nykyisen toiminnan perusteelliseen analyysiin. Kannatan myös näkemystä, jonka mukaan käyttämättä jääneiden varojen on jäätävä talousarvioon koheesioon korvamerkittyinä eikä niitä pidä palauttaa jäsenvaltioille. Uskon myös, että on analysoitava perusteellisesti mahdolliset seuraukset Euroopan kehitysrahaston sisällyttämisestä EU:n talousarvioon, erityisesti EU:n kolmansia maita koskevien velvoitteiden osalta.
Vladimír Maňka (S&D), kirjallinen. – (SK) Eurooppa on keskellä kriisiä. Saamatta jääneet verotulot itsehallintoalueilla ylittävät 20 prosenttia talousarviosta verrattuna kriisiä edeltäneeseen aikaan, mikä on kestämätöntä. Kuntien tulot ovat laskeneet samalla tavalla. Ne eivät voi rahoittaa ydintehtäviään, ne irtisanovat työntekijöitä ja velkaantuvat.
Tällaisessa tilanteessa ei pidä yllättyä, jos ne eivät ymmärrä, miksi Euroopan parlamentti vaatii lisää varoja.
Jos valtiot koordinoisivat politiikkaansa ja ensisijaisten alojen rahoitusta, ne saisivat aikaan parempia tuloksia ja säästäisivät saman määrän varoja, kuin millä me haluamme kasvattaa EU:n yhteistä talousarviota. Ei siis ole olemassa parempaa vaihtoehtoa kuin tämä, josta tänään keskustelemme.
Meidän on keskusteltava siitä enemmän, eikä pelkästään Euroopan parlamentissa, vaan erityisesti neuvoston ministerien kanssa, kansallisten parlamenttien jäsenten kanssa sekä alueiden kanssa, jotta ne ymmärtävät, että yhteisellä ratkaisulla saadaan aikaan parhaat tulokset kansalaisille ja jopa säästöjä kansallisiin talousarvioihin.
Andreas Mölzer (NI), kirjallinen. – (DE) Euron pelastuspaketin täydellisen epäonnistumisen jälkeen nettomaksajat ovat tilanteessa, jossa ne eivät pelkästään rahoita EU:n talousarviota valtavan uudelleenjakojärjestelmän kautta vaan itse asiassa maksavat kaksi tai kolme kertaa enemmän. Tulevina vuosina todellista kovaa rahaa kaadetaan näihin pelastusmekanismeihin takuiden sijaan. Nettomaksajien on rahoitettava tämä, toisin sanoen Saksan, Ranskan, Italian, Alankomaiden ja Itävallan kovaa työtä tekevien kansalaisten, kansallisista talousarvioistaan. Näissä valtioissa on jo koettu ensimmäiset tuskalliset leikkaukset. Taloudellisesti voimakkaissa EU:n jäsenvaltioissa kansalaiset ovat vihaisia – vähintään yhtä vihaisia kuin mielenosoittajat Ateenassa – koska heidän on tiukennettava vyötään PIIG-maiden vuoksi. Talousarviolisäysten vaatiminen tässä vaikeassa tilanteessa on mieletöntä ja järkyttävää. Emme tarvitse turvonnutta EU:n talousarviota, joka on kenties kymmenen kertaa tarvittavaa suurempi. Emme tarvitse EU:n veronmaksajien rahoittamaa talousarviota, joka ei käsitä säästöjen tarvetta. Emme tarvitse turvonnutta Brysselin byrokratiaa, joka ryöstää nettomaksajat puille paljaille. Sen sijaan meidän on johdonmukaisesti tartuttava jokaiseen säästömahdollisuuteen. Maataloustuet, talousarvion suurin ja kiistanalaisin osuus, on kansallistettava uudelleen. Tämä poistaisi paineen EU:n talousarviosta, ja jäsenvaltiot voisivat paremmin vastata maatalousalansa erityisluonteeseen. Jos veroina maksetut valtavat määrät rahaa ajautuisivat suurten maanomistajien, maataloustuotantolaitosten, monarkkien ja golfkerhojen sijaan pienille ja keskisuurille tiloille, olisi kenties mahdollista pysäyttää maatalouden alasajo.
Marie-Thérèse Sanchez-Schmid (PPE), kirjallinen. – (FR) Jäsen Garriga Polledon mietinnön hyväksyminen on merkittävä askel parlamentille: se on selkeä, pragmaattinen ja realistinen julkilausuma Euroopan parlamentin kunnianhimoista talousarviota koskevista tavoitteista vuoden 2013 jälkeen. Tarkastelen ensin koheesiopolitiikkaa, joka on aluekehityksen kannalta keskeistä. Katson, että meidän on säilytettävä ennallaan koheesiopolitiikan määrärahat ja luotava tasapuolinen tukimalli kaikille väliryhmän alueille, jotta EU:n tulevat investoinnit alueisiin ovat avoimia ja oikeudenmukaisia. Viiden prosentin talousarviolisäys on kohtuullinen. Kyse ei ole eurooppalaisesta tuhlauksesta, kuten euroskeptikot väittävät, vaan pikemminkin sen rohkea myöntäminen, että jos meillä ei ole keinoja rakentaa Eurooppaa yhdessä, meistä tulee eristäytyneitä ja voimattomia. Jotta voisimme rahoittaa Lissabonin sopimuksen mukaiseen EU:n uuteen toimivaltaan liittyvät toimet, kannatan siis sitä, että tarkastellaan omia varoja koskevaa kysymystä ja yhteisöjen uusia tulomuotoja, jotta voidaan keventää kansallisten talousarvioiden paineita ja päästä "oikeudenmukaisen tuoton" käsitteestä, joka on taloudellisesti epätarkka ja poliittisesti epäviisas.
Theodor Dumitru Stolojan (PPE), kirjallinen. – (RO) Euroopan parlamentti esittää ensimmäistä kertaa Euroopan komissiolle ja neuvostolle näkemyksensä Euroopan unionin ensisijaisista tavoitteista vuosina 2014–2020. Nyt on Euroopan komission vuoro ottaa lainsäädäntöehdotuksessaan huomioon Euroopan parlamentin kanta. Haluan erityisesti korostaa, että kilpailukykyisen maatalousalan sekä taloudellisen ja sosiaalisen koheesion kehittäminen on säilytettävä ensisijaisena tavoitteena tulevalla kaudella. Euroopan parlamentin jäsenet ovat myös kiinnittäneet asianmukaista huomiota EU:n tutkimuspyrkimyksiin. Koko Euroopan parlamentin näkemys perustuu vankasti Eurooppa 2020 -strategiaan.
Csaba Sándor Tabajdi (S&D), kirjallinen. – (HU) Määritettäessä seuraavan talousarvion kehystä ensimmäinen esitettävä kysymys on, haluammeko enemmän vai vähemmän Eurooppaa. Minusta parlamentti on jo ottanut kantaa tähän kysymykseen. Olemme jo todenneet, että tarvitaan enemmän Eurooppaa, hyväksymällä Eurooppa 2020 -strategian kunnianhimoiset tavoitteet. Nyt meidän on kovalla äänellä todettava, että nämä tavoitteet voidaan saavuttaa vain, jos niihin osoitetaan riittävät varat. Aikana, jona monet jäsenvaltiot kärsivät "Välimeren ongelmasta", jossa valtio tarvitsee finanssipoliittisia elvytystoimia kasvun stimuloimiseksi, mutta niitä ei voida toteuttaa, koska loputtomat säästötoimet ovat välttämättömiä valtion velkaantumisen vuoksi, emme voi tehdä EU:n talousarvioon vähennyksiä tai säilyttää sitä ennallaan, koska se on pääasiassa suunnattu kehitykseen. Me emme voi, koska silloin veisimme kehityksessä jälkeen jääneiltä alueilta niiden ainoan mahdollisuuden saada taloutensa kasvun tielle.
Rafał Trzaskowski (PPE), kirjallinen. – (PL) Mietinnössä ehdotettu alueiden väliryhmän perustaminen merkitsee sitä, että köyhempien jäsenvaltioiden suhteelliseen rikkaat alueet saavat edelleen tukea ja voivat asteittain valmistautua aikaan, jolloin ne menettävät kokonaan tämän lisärahoituksen. Tällaisen alueiden ryhmän perustamismahdollisuus on kieltämättä hyvin tervetullut koheesiopolitiikan edunsaajille, joiden on laadittava pitkän ajanjakson suunnitelmia. Se, että parlamentti tänään hyväksyisi ehdotuksen, olisi voimakas viesti keskustelussa koheesiopolitiikan tulevasta muodosta.
Zbigniew Ziobro (ECR), kirjallinen. – (PL) Jäsen Galliga Polledon mietinnössä kiinnitetään paljon huomiota Eurooppa 2020 -ohjelmaan. Katson, että merkittävien rahamäärien korvamerkitseminen ohjelman tavoitteita varten voi johtaa rahoituksen heikentymiseen Euroopan koheesion ja kehityksen kannalta tärkeissä ohjelmissa, kuten koheesiorahastossa. Tulokset osoittavat, että rahasto on ollut tähän mennessä tehokkain väline Euroopan unionista tehdyssä sopimuksessa ja Lissabonin sopimuksessa asetettujen tavoitteiden täyttämisessä. Sen rahoitusta on siis tärkeää lisätä. Talouskriisi on vaikuttanut vakavalla tavalla moniin Euroopan valtioihin, ja niille koheesiorahasto on nyt käyttövoima, jonka avulla on mahdollista torjua ennakoivasti työttömyyttä ja mobilisoida alueet. Toisaalta EU:n on tärkeää tarjota rahoitustukea energiahankkeisiin ja innovointiin. Nämä kaksi investointialaa ovat avain Euroopan unionin nopeaan kasvuun. Tällä hetkellä kaksi kolmannesta energiavaroista tuodaan EU:n ulkopuolisista maista, pääasiassa Venäjältä. Tästä seuraa merkittävä pääomavirtaus rajojemme ulkopuolelle, joten meidän on korvamerkittävä lisää varoja infrastruktuuri-investointeihin, joilla monipuolistetaan toimituksia ja lasketaan näin hintoja, kuten Nabucco-putkihankkeessa, joka on monipuolistamisen kannalta merkittävin hanke. Mietinnössä ei myöskään esitetä selkeitä suuntaviivoja liuskekaasun etsinnälle lähitulevaisuudessa. EU:ssa ei pidä unohtaa sitä, että nyt tehdyt viisaat investoinnit energialähteisiin merkitsevät pääomasäästöjä tulevaisuudessa.
Puhetta johti varapuhemies Edward McMILLAN-SCOTT
Paul Rübig (PPE). – (DE) Arvoisa puhemies, haluaisin vain sanoa, että pöydälläni numero 759 oleva mikrofoni ei toimi. Pyysin jo eilen, että se korjattaisiin. Pyydän siis teknikon palveluja. Kiitos.
Puhemies. – (EN) Hyvät kollegat, kuten tiedätte, äänestykset ja äänestysselitykset keskeytettiin eilen paloharjoituksen vuoksi, joten ne sisällytetään tänään äänestyksiin. Ne on sovitettu mukaan järjestyksessä, jonka näette äänestysluettelostanne.