Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Menettely : 2011/2563(RSP)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjojen elinkaaret :

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

O-000111/2011 (B7-0317/2011)

Keskustelut :

PV 08/06/2011 - 12
CRE 08/06/2011 - 12

Äänestykset :

Hyväksytyt tekstit :


Puheenvuorot
Keskiviikko 8. kesäkuuta 2011 - Strasbourg EUVL-painos

12. Eurooppalainen pidätysmääräys (keskustelu)
Puheenvuorot videotiedostoina
PV
MPphoto
 

  Puhemies. (IT) Esityslistalla ovat seuraavana suulliset kysymykset neuvostolle ja komissiolle eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä.

 
  
MPphoto
 

  Jan Philipp Albrecht , laatija.(DE) Arvoisa puhemies, keskustelemme tänään eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä. Meidän on korkea aika käydä tätä keskustelua. Olemme esittäneet ryhmien kautta kysymyksen, jossa esitetään keskustelua eurooppalaisen pidätysmääräyksen uudistamisesta ja sen soveltamisesta, ja pyydämme komissiota ja neuvostoa vastaamaan ja esittämään ehdotuksia.

Eurooppalaisen pidätysmääräyksen kehuskeltiin olevan täydellinen esimerkki vastavuoroisesta tunnustamisesta oikeuden ja lainvalvonnan alalla. Kun eurooppalainen pidätysmääräys hyväksyttiin puitepäätöksen muodossa, Euroopan parlamentti vaati täysin selvästi, että eurooppalaisen pidätysmääräyksen soveltamisehtojen on oltava suhteellisen tiukat, niin että sitä voidaan soveltaa vain todella vakaviin rikoksiin, ja että sen soveltamisen pitäisi olla suhteellista ja että menettelyä koskevat vaatimukset pitäisi samalla yhdenmukaistaa Euroopan unionissa. Yhtäkään näistä vaatimuksista ei ole täytetty kunnolla. Monissa tapauksissa pidätysmääräystä ei sovelleta suhteellisella tavalla, kuten nyt saatavillamme olevista raporteista ilmenee. Siksi meidän on muutettava menettelyjä sekä käytännössä että lainsäädännössä. Varapuheenjohtaja Redingin tekemän työn ansiosta etenemme viimein kymmenen vuoden jälkeen menettelyä koskevien vaatimusten yhtenäistämisessä. Meidän on kuitenkin otettava vielä monia edistysaskeleita, myös vankien vangitsemisedellytysten ja yksilöllisiä oikeussuojavaatimuksia koskevan kysymyksen suhteen.

Meidän ei pitäisi keskittyä tulevaisuudessa vain poliisin ja oikeusviranomaisten väliseen yhteistyöhön vastavuoroisen tunnustamisen osalta, vaan meidän pitäisi tarkastella myös menettelyä koskevien vaatimusten asettamista. Eurooppalaista pidätysmääräystä on kuitenkin tarkistettava nyt, sillä sen soveltaminen on selvästi ristiriidassa esittämiemme vaatimusten kanssa, erityisesti niiden, jotka koskevat suhteellisuuden tarkistamista yksittäistapauksissa.

 
  
MPphoto
 

  Simon Busuttil, laatija. (MT) Arvoisa puhemies, eurooppalainen pidätysmääräys on osoittautunut varsin hyödylliseksi välineeksi haettaessa oikeutta kansallisten rajojen ulkopuolelta. Se on auttanut meitä avaamaan kansallisia rajoja antamalla rikollisille selvän viestin siitä, etteivät he voi enää vältellä syytteitä pakenemalla toiseen maahan. Siksi on tärkeää, että eurooppalaista pidätysmääräystä pidetään hyödyllisenä välineenä, jolla on saatu aikaan hyviä tuloksia.

Sillä on kuitenkin myös haittapuolensa. Se saatetaan esimerkiksi antaa rikoksista, joita pidetään liian vähäisinä, jotta se olisi perusteltu. Mielestäni eurooppalaista pidätysmääräystä ei tarvitse antaa siksi, että joku on jäänyt kiinni kahden autonrenkaan varastamisesta toisessa maassa, kuten aiemmin on tapahtunut. Rangaistus ei vastaa rikosta ja heikentää luottamusta tähän tärkeään ja hyödylliseen välineeseen.

Siksi meidän on käsiteltävä järjestelmän ja sen soveltamisen puutteita heikentämättä tämän määräyksen hyödyllisyyttä.

Esitämme siksi parlamentin jäseninä komissiolle tämän kysymyksen, jotta ymmärtäisimme, miten määräystä on käytetty näinä kuluneina vuosina. Tällaiset tiedot auttavat meitä päättämään, onko meidän päivitettävä sitä turvataksemme sen asianmukaisen soveltamisen.

 
  
MPphoto
 

  Sarah Ludford, laatija.(EN) Euroopan parlamentin liberaalidemokraattien ryhmä on kannattanut aina eurooppalaista pidätysmääräystä, koska se on tärkeässä asemassa rajat ylittävän vakavan rikollisuuden torjunnassa. Samalla ryhmäni on kuitenkin jatkuvasti huomauttanut, että eurooppalainen pidätysmääräysjärjestelmä on epätäydellinen, ellei EU:ssa viedä samalla eteenpäin prosessuaalisia puolustusoikeuksia. Olemme arvostelleet neuvostoa jatkuvasti siitä, ettei se ole vienyt asiaa eteenpäin komission kattavan ehdotuksen pohjalta.

Olemme nyt viimein muuttamassa tilannetta puolustusoikeuksien osalta, ja kiitän varapuheenjohtaja Redingia siitä, että hän on sitoutunut tähän ohjelmaan etenemissuunnitelman pohjalta. Kysymys kuuluukin, riittääkö tämä tasapainottamaan eurooppalaisen pidätysmääräyksen puutteet? Mielestäni ei. Meidän on myös tehtävä jotakin eurooppalaisen pidätysmääräysjärjestelmän toimintatavalle.

Haluan kuitenkin panna merkille myös onnistumiset: vuosina 2005–2009 pidätysmääräyksen ansiosta luovutettiin lähes 12 000 huumeiden salakuljettajaa, lasten hyväksikäyttäjää, raiskaajaa ja muuta rikollista. Yksi heistä oli Hussain Osman, yksi Lontoossa vuonna 2005 tehdyn pommi-iskun tekijöistä. Tämän valossa kukaan lontoolainen ei voi olla kiittämätön eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä. Hänet palautettiin kuudessa viikossa Italiasta.

Silti ainakin Yhdistyneessä kuningaskunnassa – ja kuulemme tästä myöhemmin – eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä on tullut suosikkimaila, jolla euroskeptikot moukaroivat EU:n mainetta. Heidän asiaansa ovat edistäneet useat kuuluisat tapaukset, joissa ihmisoikeuksia on loukattu. Itse asiassa Yhdistynyt kuningaskunta saa Saksan jälkeen toiseksi eniten luovutuspyyntöjä.

Sekä komissio että puolustusoikeusjärjestöt, kuten Trials International – jonka suhteen minulla on intressejä, sillä olen sen suojelija – ja Justice, jonka hallituksessa istun, ovat todenneet pidätysmääräyksessä olevan puutteita. Ne ovat maininneet hyvästä syystä ongelmien liittyvän pidätysmääräyksen käyttöön vähäisten rikosten yhteydessä, oikeudellisen edustuksen puuttumiseen määräyksen antaneessa jäsenvaltiossa, oikeudenkäyntiä edeltäviin pitkiin vankeusjaksoihin, siihen, ettei henkilöille, jotka eivät ole määräyksen antaneen maan kansalaisia, myönnetä vapautusta takuita vastaan, sekä huonoihin vankeusoloihin. Komissio ei pidä eurooppalaisen pidätysmääräyksen uudelleen laatimista tarpeellisena. Mielestäni meidän on harkittava asiaa uudelleen.

Ensinnäkin tarvitsemme suhteellisuustarkistusta koskevalle vaatimukselle paljon vakaamman pohjan, jottei pidätysmääräystä käytetä vähäisten rikosten tapauksessa. Toiseksi täytäntöönpanovaiheeseen tarvitaan nimenomainen ihmisoikeustarkistus. Sen on oltava selvä ja peittelemätön, ei implisiittinen. Kolmanneksi on tunnustettava, milloin eurooppalaista pidätysmääräystä ei ole järkevää panna täytäntöön, jottei jotakuta seurata Schengenin tietojärjestelmässä hälytyksillä ympäri Eurooppaa, vaikka hänen luovutuksensa on evätty kerran pätevin perustein.

Meidän on myös tehtävä jotakin takuita vastaan vapauttamista koskevalle tilanteelle, varsinkin panemalla täytäntöön valvontamääräyksiä koskeva puitepäätös.

Eurooppalaista pidätysmääräystä on muutettava, mutta pohjimmiltaan se on onnistunut. Niiden, jotka kyseenalaistavat tämän, on pohdittava, olisivatko he tyytyväisiä siihen, että rikolliset olisivat vuosikausia tuomioistuinten ja oikeuden ulottumattomissa, koska perinteinen luovutus kestää liian kauan ja siihen liittyy liikaa byrokratiaa.

 
  
MPphoto
 

  Birgit Sippel , laatija.(DE) Arvoisa puhemies, Unkarin perustuslaista käydyssä keskustelussa arvosteltiin useammin kuin kerran keskustelun poliittisuutta. Olen tästä täysin tyrmistynyt, sillä Euroopan parlamentin yhtenä tehtävänä on nimenomaan käydä poliittista keskustelua, ja haluan siksi aloittaa myös tämän asian käsittelyn poliittisesta kehyksestä.

Rajat ja rajavalvonta eivät ole koskaan pidätelleet rikollisuutta eivätkä varsinkaan järjestäytynyttä rikollisuutta. Siksi ei ole mitään järkeä rakentaa Eurooppaan uudelleen rajoja ja rajoittaa kansojemme kasvamista yhteen. Päinvastoin meidän on kehitettävä jatkuvasti edelleen jäsenvaltioidemme välistä yhteistyötä sekä poliisin ja oikeusviranomaisten rajat ylittävää yhteistyötä.

Eurooppalainen pidätysmääräys on osoittautunut toistuvasti tällä alalla tärkeäksi ja onnistuneeksi välineeksi. Se saa kuitenkin huonon maineen, jos eurooppalaisia pidätysmääräyksiä käytetään esimerkiksi polkupyörävarkauksien tapauksessa tai vain kuulustelujen suorittamiseksi. Ikäväkseni totean, että olemme myös havainneet, että eurooppalaista pidätysmääräystä käytetään tilanteissa, joissa on saatettu päättää, ettei pidätysmääräystä panna täytäntöön, koska on näyttöä siitä, että se annettiin perusteettomasti, eikä sitten määräyksen antanut jäsenvaltio noudatakaan tätä. Tämä johtaa siihen valitettavaan tilanteeseen, että kyseiset kansalaiset pidätetään toistuvasti heidän ylittäessään rajan. Tämä ei auta millään tavalla rakentamaan luottamusta EU:n oikeudellisia järjestelmiä kohtaan.

Miksi näin sitten käy? Annetaanko direktiivitekstissä liikaa liikkumavaraa? Onko kyse siitä, ettei direktiiviä ole pantu jäsenvaltiossa asianmukaisesti täytäntöön vai että tiedotus on riittämätöntä? Meidän on selvennettävä näitä asioita, sillä jäsenvaltioiden on tehtävä tarvittaessa parannuksia ja komission on ryhdyttävä toimiin tällaisten väärinkäytösten ehkäisemiseksi. Vain tällä tavoin voidaan estää se, että onnistunutta välinettä vahingoitetaan pysyvästi ja luottamus näitä toimenpiteitä kohtaan menetetään.

Lisäksi kaikki nämä kokemukset osoittavat, miten tärkeää meidän on edetä prosessuaalisia oikeuksia koskevan etenemissuunnitelman alalla. Kaikkien asianosaisten oikeusturvan nimissä meidän on annettava rikoksista syytetyille samat oikeudet koko Euroopassa ja näistä oikeuksista on tiedotettava.

Kehotan komissiota torjumaan näihin seikkoihin liittyvää vastustusta käyttämällä painostusta. Olen varma, että se voi luottaa asiassa parlamentin tukeen.

(Puhuja hyväksyi sinisen kortin kysymyksen työjärjestyksen 149 artiklan 8 kohdan mukaisesti.)

 
  
MPphoto
 

  William (The Earl of) Dartmouth (EFD).(EN) Arvoisa puhemies, jäsen Sippel vertasi eurooppalaista pidätysmääräystä lapseen. Eikö se ole itse asiassa pikemminkin kuin Frankensteinin hirviö?

 
  
MPphoto
 

  Birgit Sippel , laatija. (DE) Arvoisa puhemies, en ole varma, pitäisikö minun vastata tähän kysymykseen, sillä kyse on pikemminkin kiistanhaluisesta väitteestä. Luvut kuitenkin osoittavat, että eurooppalainen pidätysmääräys on tarkoituksenmukainen väline rikollisuuden torjumiseen yhdentyneessä Euroopassa. Rikollisuus ei ole luonteeltaan kansallista, vaan kansainvälistä ja rajat ylittävää. Siksi meidän on tehtävä rajat ylittävää yhteistyötä. Meidän on puututtava eurooppalaisen pidätysmääräyksen lastentauteihin ja lopetettava sen väärinkäyttö. Välineenä se on kuitenkin välttämätön.

 
  
MPphoto
 

  Gerard Batten, laatija.(EN) Arvoisa puhemies, olen varoittanut vuodesta 2004 lähtien, että eurooppalaista pidätysmääräystä voidaan käyttää poliittisten toisinajattelijoiden sortamiseen. Juuri näin tapahtuu nyt Julian Assangen tapauksessa. Ruotsin hänestä antamaan pidätysmääräykseen liittyy monia sääntöjenvastaisuuksia. Assange ei ole vielä saanut täsmällistä syytettä mistään rikoksesta. Tukholmassa ylisyyttäjä keskeytti häneen kohdistuvan, rikosnimikettä "lievä raiskaus" koskevan tutkinnan noin neljä kuukautta ennen eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamista. Uudelleen aloitetussa tutkinnassa, joka johti eurooppalaiseen pidätysmääräykseen, syyttäjä ei kuullut todistajia, jotka olisivat voineet osoittaa Assangen syyttömyyden.

Englannissa annetun riippumattoman oikeudellisen lausunnon mukaan Assangeen kohdistuvia syytöksiä ei katsota Englannin lainsäädännön nojalla raiskaukseksi. Ruotsissa asianomistajan asianajaja on kuulemma sanonut, etteivät naiset osaa itse sanoa, olivatko kyseiset teot raiskauksia, koska he eivät ole lakimiehiä. Eurooppalaisessa pidätysmääräyksessä valintakohdassa "raiskaus" ei kuitenkaan määritellä tai selitetä sitä, mikä katsotaan rikokseksi.

Assange pysyi Ruotsissa viiden viikon ajan vastaamassa syytöksiin, mutta häntä ei kuulusteltu, koska tutkinta viivästyi aiheettomasti. Assange saapui Ruotsiin alle kuukausi sen jälkeen, kun WikiLeaks oli paljastanut Afganistanin sotaan liittyviä asiakirjoja ja ilmoittanut, että tulossa oli vielä monia muita paljastuksia. Yhdysvalloissa merkkihenkilöt ovat vaatineet Assangen murhaamista tai sieppaamista ja sitä, että Yhdysvaltojen hallituksen pitäisi toimia kuin se olisi sodassa WikiLeaksia vastaan, jota se kuvailee terroristijärjestöksi.

Kaikki tämä tapahtuu samaan aikaan kuin Assangesta annetaan sopivasti eurooppalainen pidätysmääräys. Ruotsilla on läheiset suhteet Yhdysvaltoihin tiedustelutietojen jakamisen ja tiedusteluyhteistyön alalla, mikä kyseenalaistaa sen, onko Ruotsi niin puolueeton kuin sen ajatellaan olevan. Miksi Yhdysvallat haluaisi, että Assange luovutetaan Ruotsiin? Amerikkalaiset kehittelevät edelleen oikeusjuttua häntä vastaan eivätkä tiedä, mistä he voisivat syyttää häntä tai voivatko he syyttää häntä lainkaan. Ilman syytteitä Yhdysvallat ei voi luovuttaa Assangea Yhdistyneestä kuningaskunnasta, mutta sen on saatava hänet jonnekin lukkojen taakse siksi aikaa, kun se työskentelee asian parissa, ja estettävä häntä palaamasta Australiaan.

Eurooppalainen pidätysmääräys on täydellinen apuväline. Kuten olen sanonut täällä parlamentissa monta kertaa, eurooppalaiseen pidätysmääräykseen perustuva luovutus – tai oikeaa termiä käyttääkseni ennemminkin oikeusviranomaisten välinen luovuttamisjärjestely – on nyt vain byrokraattinen muodollisuus. Todellisia suojatoimenpiteitä ei yksinkertaisesti ole. Tämän kaiken pohjalta en kysy neuvostolta ja komissiolta, käytetäänkö eurooppalaista pidätysmääräystä väärin poliittisiin tarkoituksiin, vaan voidaanko sitä käyttää väärin. Jos neuvosto ja komissio ovat rehellisiä, niiden on myönnettävä, että se on mahdollista. Voisivatko ne myöntää sen nyt? Mielestäni todisteet osoittavat, että näin tapahtuu aivan varmasti Julian Assangen tapauksessa.

 
  
MPphoto
 

  Cornelis de Jong, laatija.(NL) Arvoisa puhemies, suulliset kysymykset voivat vaikuttaa abstrakteilta ja teoreettisilta, mutta eurooppalainen pidätysmääräys koskee kuitenkin ihmiskohtaloita, ihmisoikeuksia ja perusvapauksia.

Alankomaissa on kiinnitetty paljon huomiota Cor Disselkoenin kohtaloon. Vuonna 1997 tämä hollantilainen yrittäjä sai syytteen Puolan verosääntöjen rikkomisesta. Hän vietti tästä syystä kaksi kuukautta vankilassa hirvittävissä oloissa. Hänet vapautettiin hänen maksettuaan erittäin suuren takuusumman, eikä hän kuullut tästä asiasta enempää kahteentoista vuoteen. Viime vuonna Puola kuitenkin vaati äkillisesti tämän yrittäjän luovuttamista ja antoi tällöin eurooppalaisen pidätysmääräyksen. Kymmenen päivää sitten Disselkoen siirrettiin Puolaan. Hänen asianajajansa mukaan häntä pidettiin siellä vankilassa, joka oli aivan yhtä törkyinen ja täynnä kuin se, jossa häntä pidettiin vuonna 1997. Kaikkien sääntöjen vastaisesti Disselkoenin ja hänen asianajajansa välinen neuvottelu tallennettiin videolle. Lisäksi hän sai äkillisesti neljä uutta syytettä. Tuomari antoi jopa ymmärtää, että niiden pohjalta voitaisiin antaa uusi pidätysmääräys. Disselkoen on maksanut jälleen suuren takuusumman ja on palannut Alankomaihin, mutta hänen tapauksensa osoittaa, että eurooppalainen pidätysmääräys voi johtaa nöyryyttäviin tilanteisiin.

Kertomuksessaan komissio on osoittanut olevansa tietoinen ja huolestunut ongelmista. Siksi ryhmäni panee toivonsa komission jäseneen. Arvoisa komission jäsen, voitteko itse kertoa, miten suhteellisuusvaatimuksia pitäisi tulkita, ja järjestää asian neuvoston käsiteltäväksi? Voitteko varmistaa, että ihmiset saavat todella oikeuden riitauttaa pidätysmääräyksen sekä sen antaneessa jäsenvaltiossa että pidätyksen suorittavassa jäsenvaltiossa? Oletteko samaa mieltä siitä, että jäsenvaltioiden pitäisi voida kieltäytyä johdonmukaisesti pidätysmääräysten täytäntöönpanosta sellaisten maiden puolesta, joissa vankeusolosuhteet ovat edelleen epäinhimilliset, että eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä tehdään ihmisoikeusarviointi ja ettei Cor Disselkoenin tarvitse enää pelätä kurjuutta?

 
  
MPphoto
 

  Timothy Kirkhope, laatija.(EN) Arvoisa puhemies, kukaan ei voi kiistää sitä, että eurooppalainen pidätysmääräys on vaikuttanut myönteisesti rajat ylittävään rikollisuuteen. Sen ansiosta on luovutettu toistaiseksi lähes 12 000 huumeiden salakuljettajaa, lasten hyväksikäyttäjää, raiskaajaa ja terroristia ja vältytty pitkiltä luovutusmenettelyiltä. Tämän välineen nopeudella on ollut korvaamaton merkitys, koska rajat voi ylittää vapaasti ja rajat ylittävä rikollisuus on lisääntynyt. Tätä välinettä ei kuitenkaan tarkoitettu vähäisten rikosten tutkintaan ja niitä koskevien rangaistusten langettamiseen. Esimerkkejä tällaisista rikoksista ovat sian varastaminen, suklaapatukan näpistäminen tai pankkitilin ylitys.

Se, mitä näette tänään, on täällä harvinaista. Lähes kaikki täällä olevat poliittiset ryhmät ja kaikki kansallisuudet ovat sitä mieltä, että eurooppalaista pidätysmääräystä on aika tarkastella, arvioida uudelleen ja tarvittaessa muuttaa. Tätä välinettä uudistettaessa avainsanoja ovat suhteellisuus, suojelu ja muutoksenhaku.

Työskentelemme nyt eurooppalaisen tutkintamääräyksen parissa. Se on eurooppalaisen pidätysmääräyksen pari. On hyvin tärkeää, ettemme tee samoja virheitä uudelleen. Meidän on laadittava tämä uusi säädös pitäen selvästi mielessämme eurooppalaisen pidätysmääräyksen viat ja puutteet.

Olemme saaneet yksinkertaisesti liikaa esimerkkejä ala-arvoisista vankeusoloista, väärin kohdennetuista määräyksistä ja siitä, ettei virheistä kärsineillä ole käytettävissään muutoksenhakukeinoja. Pelkään, että etenemme eurooppalaisen tutkintamääräyksen parissa samalla, kun sen lähtökohdat ja eurooppalainen pidätysmääräys, johon se perustuu, ovat hyvin huterat. Meidän on palautettava luottamus tähän välineeseen sekä sen arvo, käytettävä sitä vain vakavimpien rikosten tapauksessa sekä varmistettava ja huolehdittava, että sitä käytettäessä noudatetaan erittäin tiukkoja vaatimuksia.

(Puhuja hyväksyi sinisen kortin kysymyksen työjärjestyksen 149 artiklan 8 kohdan mukaisesti.)

 
  
MPphoto
 

  Gerard Batten (EFD).(EN) Arvoisa puhemies, haluan esittää jäsen Kirkhopelle tämän kysymyksen, sillä hän on samaa mieltä siitä, että eurooppalaista pidätysmääräystä on tarkasteltava ja arvioitava uudelleen. Oma näkemykseni on vielä paljon voimakkaampi, mutten puhu siitä sen enempää. Jäsen Kirkhope mainitsi eurooppalaisen tutkintamääräyksen ja sanoi ymmärtääkseni sen voivan mennä liian pitkälle.

Onko hän kuitenkin tietoinen siitä, että hänen kotimaansa hallituksen sisäministeri Theresa May päätti virkaan astuessaan ensitöikseen osallistumisesta eurooppalaiseen tutkintamääräykseen, mikä tarkoittaa sitä, ettemme voi jättäytyä siitä pois ja ettemme pääse eroon siitä, mitä lakia säätävä makkarakone ikinä sylkeekään ulos, sillä asiaan sovelletaan määräenemmistöäänestystä emmekä voi ratkaista lopputulosta? Onko tässä kyse taas konservatiivien sanahelinästä – siitä, että he vastustavat EU:n toimia mutta kannattavat niitä kotona omassa parlamentissamme?

 
  
MPphoto
 

  Timothy Kirkhope (ECR).(EN) Arvoisa puhemies, Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen kanta eurooppalaiseen pidätysmääräykseen ja eurooppalaiseen tutkintamääräykseen on se, että hallitus katsoo selvästi, että sillä on aiheellinen velvollisuus tehdä se, mikä on Yhdistyneen kuningaskunnan parhaaksi rajat ylittävän rikollisuuden torjunnan alalla. Kuten kollegani tietää, maassamme on tehty valtavasti rikoksia ja olemme joutuneet erityisesti terrorismin uhriksi. Olen varma, että me molemmat suhtaudumme määrätietoisesti siihen, että tämä rikollisuus on kitkettävä pois, ja rajat ylittävä yhteistyö on paras keino saavuttaa tämä tavoite.

Eurooppalainen tutkintamääräys on tietysti pantava huolellisesti täytäntöön. Hallituksen tekemä päätös osallistua siihen ja sen konseptiin ei tietenkään merkitse sitä, että asia olisi loppuun käsitelty. Meidän on käsiteltävä määräyksen yksityiskohtia, meidän on pantava se tehokkaasti täytäntöön ja saatava se toimimaan hyvin pidätysmääräyksen rinnalla. Päätöksemme osallistua siihen on kuitenkin hyvä merkki siitä, että olemme päättäneet määrätietoisesti torjua rajat ylittävää rikollisuutta. Uskon kollegani haluavan tältä osin samaa.

 
  
MPphoto
 

  Enikő Győri, neuvoston puheenjohtaja(EN) Arvoisa puhemies, eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä on tullut yksi onnistuneimmista Euroopan unionissa hyväksytyistä vastavuoroisen tunnustamisen välineistä. Kiitän siksi teitä suuresti tämän keskustelun käynnistämisestä.

Neuvosto on kiinnittänyt tähän asiaan paljon huomiota ja käyttänyt siihen paljon energiaa, erityisesti vastavuoroisessa vertaisarvioinnissa, joka koski tämän välineen soveltamista käytännössä ja jota tehtiin kaikissa jäsenvaltioissa kolmen vuoden ajan. Eurooppalaisen pidätysmääräyksen hyvät puolet painavat vaakakupissa selvästi sen haittapuolia enemmän. Sen ansiosta unioni on onnistunut lyhentämään luovutusaikoja huomattavasti, monessa tapauksessa 1–2 vuodesta vain 1–2 kuukauteen. Aikaisempi luovutusjärjestelmä oli monimutkainen eikä enää vastannut tarkoitustaan nykyisessä avointen rajojen ja vakavan, järjestäytyneen ja rajat ylittävän rikollisuuden maailmassa.

Suhteellisuudesta totean, että vaikka muutamissa tapauksissa eurooppalainen pidätysmääräys onkin annettu vähemmän merkittävän rikoksen vuoksi, viime kädessä määräyksen antamisesta kussakin jäsenvaltiossa vastaava viranomainen päättää, mistä rikoksista se haluaa käynnistää menettelyt. Tämä johtuu siitä, että toisin kuin luovutus eurooppalainen pidätysmääräys on yksinomaan oikeusviranomaisten järjestelmä. Eurooppalainen pidätysmääräys perustuu aina määräyksen antavan jäsenvaltion oikeuden päätökseen, ja päätöksen eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamisesta tekee kansallinen oikeusviranomainen. Suhteellisuusongelmat eivät siis johdu välineestä tai eurooppalaista pidätysmääräystä koskevasta puitepäätöksestä, vaan yksittäisten jäsenvaltioiden rikosoikeudellisesta politiikasta. Neuvosto on tuonut jokseenkin selvästi esiin, ettei eurooppalaista pidätysmääräystä pidä käyttää tapauksissa, joissa turvasäilöön ottamista ei pidetä tarkoituksenmukaisena.

Neuvosto on myös kehottanut välineen käyttäjiä harkitsemaan eurooppalaiselle pidätysmääräykselle vaihtoehtoisten välineiden käyttöä ja pyytämään asiaa koskevia neuvoja. Rikosoikeudellisten menettelyjen yleisen tehokkuuden huomioon ottaen näitä vaihtoehtoja voisivat olla muun muassa vähemmän pakottavien vastavuoroisen oikeudellisen avun välineiden käyttö mahdollisuuksien mukaan, epäiltyjen kuuleminen videoneuvottelutekniikkaa käyttämällä, henkilöiden kutsuminen oikeuden eteen antamalla haaste, Schengenin tietojärjestelmän käyttäminen epäillyn asuinpaikan määrittämiseen tai sakkorangaistusten vastavuoroista tunnustamista koskevan puitepäätöksen käyttäminen.

Tällaisten arvioiden tekemisen pitäisi kuitenkin aina olla määräyksen antavan viranomaisen tehtävä. Eurooppalaisten pidätysmääräysten antaminen on yhteydessä määräyksen antavassa valtiossa nostettuihin syytteisiin tai annettuihin lopullisiin tuomioihin. Nämä oikeuden päätökset perustuvat aineistoon, joka tuomarilla tai syyttäjällä on käytettävissään määräyksen antavassa valtiossa.

Emme saa myöskään sivuuttaa uhreja. Rikoksen uhrit elävät useimmiten määräyksen antavassa valtiossa, eivät toimeenpanovaltiossa, joten oikeudenkäynnin ja tutkinnan viivästyminen horjuttaa myös uhrien oikeuksia. Oikeuden viivästyminen tarkoittaa oikeuden epäämistä paitsi epäillyiltä myös uhreilta. On myös uhrien etujen mukaista, että oikeudenkäynti on nopea, jotta heidän oikeuksiaan kunnioitetaan. Neuvosto aikoo hyväksyä puheenjohtajavaltio Unkarin ehdottaman etenemissuunnitelman näiden oikeuksien vahvistamiseksi. Siksi emme voi ratkaista suhteellisuusperiaatteeseen liittyvää ongelmaa muuttamalla aiempaa luovutusjärjestelmää mullistavasti parantaneen ja hyvin toimivan eurooppalaisen pidätysmääräysjärjestelmän perustaa.

Puolustuksen oikeuksista haluan ensimmäiseksi huomauttaa, että toisin kuin luovutus eurooppalainen pidätysmääräys on yksinomaan oikeusviranomaisten järjestelmä, mikä itsessään on jo merkittävä tae. Eurooppalainen pidätysmääräys perustuu aina määräyksen antavan jäsenvaltion oikeuden päätökseen, ja se voidaan panna täytäntöönpanovaltiossa täytäntöön vain oikeuden päätöksellä. Asianosainen voi aina käyttää täysin oikeuttaan puolustukseen määräyksen antavassa jäsenvaltiossa, jossa pääasia ratkaistaan oikeudenkäynnissä. Tämä vastaa täysin Strasbourgissa toimivan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntöä.

Tämä ei tarkoita sitä, että henkilö, josta eurooppalainen pidätysmääräys on annettu, ei voi tai saa käyttää oikeuksiaan täytäntöönpanovaltiossa. Lokakuun 20 päivänä 2010 annetussa direktiivissä 2010/64/EU säädetään oikeudesta tulkkaukseen ja käännöksiin rikosoikeudellisissa menettelyissä ja sitä sovelletaan myös eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanoon.

Lisäksi mielestämme on hyvä, että viimeaikaisessa komission ehdotuksessa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi tiedonsaantioikeudesta rikosoikeudellisissa menettelyissä säädetään oikeudesta kirjallisiin tietoihin eurooppalaista pidätysmääräystä koskevissa menettelyissä.

Täällä on kannettu huolta siitä, ettei kielteinen päätös eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä johda automaattisesti vastaavan hälytyksen poistamiseen Schengenin tietojärjestelmästä (SIS). SIS-hälytys on kuitenkin keino välittää eurooppalainen pidätysmääräys. Viime kädessä hälytyksen voi poistaa vain sen tehnyt määräyksen antava viranomainen.

Jos jäsenvaltio kieltäytyy rikosoikeudellisten menettelyjen jälkeen panemasta täytäntöön eurooppalaista pidätysmääräystä, kyseinen henkilö vapautetaan. Jos päätös kieltäytyä eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta on lopullinen, on selvää, ettei kyseistä henkilöä voida enää pidättää kyseisessä jäsenvaltiossa välineen perusteella. Eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta kieltäytyminen ei kuitenkaan mitätöi sitä. Se on edelleen voimassa oleva peruste pidättää kyseinen henkilö määräyksen antaneessa jäsenvaltiossa ja kaikissa muissa jäsenvaltioissa. Tällä ei ole mitään tekemistä eurooppalaisen pidätysmääräysjärjestelmän kanssa sinällään, ja tilanne on sama myös esimerkiksi luovuttamisjärjestelmän kohdalla.

Lopuksi totean, että vankilaoloja voidaan tietysti joissakin tapauksissa parantaa, mutta tämä asia ei ole eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanon kannalta keskeinen. Yksittäisten jäsenvaltioiden viranomaisten on varmistettava, että vankilaolot ovat kelvolliset, riippumatta siitä, onko henkilö luovutettu toisesta jäsenvaltiosta vai ei.

 
  
MPphoto
 

  Viviane Reding, komission varapuheenjohtaja. – (EN) Arvoisa puhemies, olette ehkä tietoisia siitä, että komissio antoi tämän vuoden huhtikuun 11. päivänä kertomuksen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta. Kertomuksessa keskitytään pidätysmääräyksen toiminnan perusnäkökohtiin ja korostetaan ensimmäistä kertaa sen tultua voimaan tammikuussa 2004 paitsi sen saavutuksia myös sen puutteita.

Saavutuksista on puhuttu jo paljon. Haluan vain korostaa, että vuosina 2005–2009 annettiin noin 55 000 eurooppalaista pidätysmääräystä, joista noin 12 000 pantiin täytäntöön, ja tuona aikana noin 60 prosenttia luovuttamispyynnön kohteena olevista henkilöistä hyväksyi luovutuksensa, joka tapahtui keskimäärin 14–17 päivässä. Kun henkilöt eivät hyväksyneet luovuttamistaan, luovuttamisaika oli keskimäärin 48 päivää. Tämä poikkeaa erittäin myönteisellä tavalla eurooppalaista pidätysmääräystä edeltäneestä ajasta, jolloin luovuttamispyynnön kohteena olleen henkilön luovuttamisaika oli keskimäärin vuosi, ja se on epäilemättä vahvistanut henkilöiden liikkumisvapautta.

Siksi pidätysmääräys on tärkeä keino ottaa kiinni rikollisia ja tehostaa rikosoikeudellisia järjestelmiämme, ja uskon jokaisen täällä parlamentissa olevan asiasta samaa mieltä. Siitä on ollut apua pedofiilirinkien nujertamisessa sekä murhaajien ja terroristien kiinni ottamisessa, ja juuri siihen se on tarkoitettu.

Pidätysmääräysten määrä on kuitenkin kasvanut voimakkaasti vuodesta 2007, ja tämä on uusi suuntaus. Joissakin tapauksissa sitä käytetään suhteellisuusvaatimuksen vastaisella tavalla vähäisestä rikoksesta, kuten polkupyörän tai porsaan varastamisesta epäiltyjen henkilöiden luovuttamiseen. Tämä on tarpeetonta ja voi vahingoittaa tämän tehokkaan, EU:n vastavuoroista tunnustamista helpottavan välineen legitiimiyttä. Siksi komissio pyytää toimenpiteitä.

Ensinnäkin komissio kehottaa EU:n jäsenvaltioita tekemään suhteellisuustarkistuksen, kun ne vaativat pidätysmääräystä, ja korjaamaan puutteet, joissa niiden lainsäädäntö ei vastaa täysin pidätysmääräyksestä tehtyä puitepäätöstä. Pyydämme myös jäsenvaltioita varmistamaan, että oikeusalan ammattilaiset, kuten syyttäjät, eivät anna pidätysmääräyksiä vähäisistä rikoksista.

Esitämme siksi pidätysmääräystä koskevassa käsikirjassa tällä tasolla tehtävät linjaukset. Annamme myös ennen vuoden 2011 loppua ehdotuksia lainvalvontaviranomaisille, oikeusviranomaisille ja oikeusalan ammattilaisille annettavan pidätysmääräystä koskevan koulutuksen tehostamisesta sen soveltamisen johdonmukaisuuden ja tehokkuuden varmistamiseksi ja tietoisuuden lisäämiseksi EU:n uusista prosessuaalisia oikeuksia koskevista takeista.

Prosessuaalisia oikeuksia koskevista takeista puheen olleen kertomuksessa näkyy myös perusoikeuksien ja jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmiin kohdistuvan vastavuoroisen luottamuksen yleinen merkitys. Siksi komissio on ryhtynyt määrittämään pidätettyjen henkilöiden prosessuaalisia oikeuksia.

Ensinnäkin vähimmäissäännöt oikeudesta tulkkaukseen ja käännöksiin hyväksyttiin jo vuonna 2010. Toisena tulee oikeus saada tietoa oikeuksista – oikeuksien kirjaimesta – ja asiasta päästään sopimukseen hyvin pian. Komissio hyväksyi juuri tänään kolmannen ehdotuksen prosessuaalisista oikeuksista. Ehdotuksella taataan oikeus asianajajaan ja henkilön oikeus siihen, että kun hän menettää vapautensa, asiasta ilmoitetaan kolmannelle henkilölle. Siihen sisällytetään säännös henkilön oikeudesta saada asianajaja sekä määräyksen antaneessa että sen täytäntöön panevassa jäsenvaltiossa eurooppalaista pidätysmääräystä koskevissa tapauksissa.

Kaikkia näitä prosessuaalisia oikeuksia sovelletaan pidätysmääräykseen. Näiden toimenpiteiden tarkoituksena on ehkäistä sitä, että todisteita hankitaan epäiltyjen perusoikeuksia loukkaavalla tavalla.

Haluan myös vastata laatijoiden esittämään erityiseen kysymykseen. Komissiolla ei ole tietoa näytöstä, joka osoittaisi, että Julian Assangen luovutuspyynnössä, jonka Ruotsi on esittänyt Yhdistyneelle kuningaskunnalle, jotta Assange saataisiin vastaamaan syytteisiin seksuaalirikoksista, olisi kyse siitä, että eurooppalaista pidätysmääräysjärjestelmää käytettäisiin vääriin tarkoituksiin.

Eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä tehdyn neuvoston puitepäätöksen mukainen luovutus on yksinomaan oikeusviranomaisten välinen menettely, johon hallitukset eivät voi millään tavalla puuttua. Parlamentin mainitsemassa erityistapauksessa Yhdistyneen kuningaskunnan ja Ruotsin oikeusviranomaiset ovat vastanneet menettelystä ilman, että hallitukset ovat puuttuneet asiaan.

Toiseen kysymykseen mahdollisesta luovutuksesta Yhdysvaltoihin vastaan haluavani korostaa, ettei tiedossamme ole toistaiseksi pyyntöä mahdollisesta luovutuksesta Yhdysvaltoihin. Jos tällainen pyyntö kuitenkin esitettäisiin, luovutus voisi tapahtua vain luovuttavan jäsenvaltion, tässä tapauksessa Yhdistyneen kuningaskunnan, suostumuksella. Tämä johtuu siitä, että neuvoston puitepäätöksen 28 artiklan mukaan eurooppalaisen pidätysmääräyksen nojalla luovutettua henkilöä ei saa luovuttaa kolmanteen valtioon ilman luovuttaneen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen suostumusta. Haluan korostaa tällä vain kysymyksen oikeusperustaa, mutta koko kysymys on tietenkin "mitä jos" -tyyppinen kysymys, koska mitään konkreettista ei ole pöydällä.

 
  
  

Puhetta johti
varapuhemies Libor ROUČEK

 
  
MPphoto
 

  Agustín Díaz de Mera García Consuegra, PPE-ryhmän puolesta.(ES) Arvoisa puhemies, mielestäni pidätysmääräys on keskeinen väline järjestäytyneen rikollisuuden, terrorismin ja muiden rikollisuuden muotojen torjunnassa. Se on hyväksi todettu väline, ja päätöksen mukaan se on yhteistyön kulmakivi ja ensimmäinen konkreettinen esimerkki vastavuoroisen tunnustamisen periaatteesta rikoslain piirissä.

Se on tietenkin hyvin hyödyllinen väline, mutta meidän ei pidä jättää mainitsematta, että siihen liittyy myös heikkouksia. Heikkoudet on tunnistettu täydellisesti, kuten komission jäsen Reding on myös todennut komission huhtikuussa 2011 antamassa kertomuksessa, ja sama on todettu myös komission kertomuksissa vuosina 2005 ja 2006. Nämä heikkoudet, jotka juontavat juurensa pääosin kahdesta olennaisesta ja keskeisestä lähtökohdasta, voidaan korjata, ja niitä tietenkin on korjattava. Pidätysmääräys koostuu kahdesta osasta: pidätysmääräyksen antaminen ja siitä kieltäytyminen tai luovutus sen mukaan, mitä tarve vaatii. Luvut osoittavat, että se on hyvin hyödyllinen väline, koska pidätysmääräyksiä on annettu 54 000 ja 12 000 on pantu täytäntöön.

Palaan kysymykseen siitä, mitä korjauksia olisi tehtävä, ja totean, että tarvitsemme entistä vahvempia ja parempia prosessuaalisia takeita pidätysmääräyksen antamista, määräyksen täytäntöönpanosta kieltäytymistä ja luovuttamista varten. Kysymys suhteellisuudesta tai sen puutteesta pidätysmääräyksen käytön yhteydessä on ratkaiseva ja keskeinen asia. Tästä syystä olen iloinen kuullessani komission jäsen Redingin toteavan, että jäsenvaltioita vaaditaan tekemään suhteellisuustesti ja pitämään huoli siitä, että pidätysmääräyksiä ei anneta vähäisistä rikkomuksista.

Arvoisa puhemies, mainitsen ohimennen, että näiden kysymysten käsittelyn aikana on tullut esiin eräs erityinen asia eli se, että pidätysmääräys maksaa julkiselle taloudelle 25 000 euroa. Eräs irlantilainen tuomari kertoi tästä. Toteaisin kyseiselle tuomarille, että en usko väitettä ja että hänen pitäisi todistaa, mihin tällainen laskelma perustuu.

Näin ollen katson, että pidätysmääräyksen olisi pysyttävä voimassa uudistetussa muodossa, johon liittyy nykyistä paremmat prosessuaaliset takeet.

(Puhuja suostui vastaamaan sinisen kortin kysymykseen työjärjestyksen 149 artiklan 8 kohdan mukaisesti)

 
  
MPphoto
 

  William (The Earl of) Dartmouth (EFD).(EN) Arvoisa puhemies, onko jäsen Díaz de Mera tietoinen siitä, että Yhdistyneen kuningaskunnan ja Espanjan välillä tehtiin nopeutettuja luovutuksia koskeva sopimus vuonna 2003 paljon ennen eurooppalaista pidätysmääräystä? Voisiko puhuja kenties ajatella, että tämä on parempi suunnitelma vakavien rikosten käsittelyssä kuin eurooppalainen pidätysmääräys, johon liittyy kaikenlaisia ongelmia, joista nyt kuulemme?

 
  
MPphoto
 

  Agustín Díaz de Mera García Consuegra (PPE).(ES) Ei, hyvä jäsen Dartmouth. Pidän eurooppalaista pidätysmääräystä hyödyllisempänä ja monipuolisempana välineenä kaikkien sellaisten rikollisuuden muotojen torjunnassa, jotka olemme maininneet.

Komission jäsen Reding on jo kertonut teille tämän asian ja minä korostan samaa, että luovutusmääräyksen täytäntöönpano saattaa kestää vuoden, kun taas eurooppalainen pidätysmääräys on vahvistettava 40 päivän kuluessa.

Tämän takia pidän viimeksi mainittua paljon monipuolisempana ja paljon hyödyllisempänä menettelynä rikosten, rikkomusten ja terrorismin torjunnassa.

 
  
MPphoto
 

  Claude Moraes, S&D-ryhmän puolesta.(EN) Arvoisa puhemies, ryhmämme pitää tilannetta hyvin selvänä. Olemme kuulleet neuvostolta, että mikäli eurooppalainen pidätysmääräys pannaan täytäntöön asianmukaisesti ja tehokkaasti, eikä sellaisissa monissa vähäisissä tapauksissa, joita olemme nähneet, sen edut ovat suuremmat kuin sen haitat.

Komission jäsen laati uskottavan ja vakavasti otettavan kertomuksen, jossa todetaan, että mikäli pystymme käsittelemään vähäisiä tapauksia ja suhteettomuutta sekä prosessuaalisia takeita, siinä tapauksessa eurooppalainen pidätysmääräys voi edelleen olla hyödyllinen keino saada kiinni todellisia järjestäytyneitä rikollisia. Meidän ei pitäisi unohtaa lukua 12 000. Pidän erittäin merkittävänä asiana sitä, että saimme kiinni pommi-iskua yrittäneet henkilöt vaalipiirissäni Lontoossa heinäkuussa 2005. Kun ymmärrämme näiden tapausten vakavat ja symboliset vaikutukset, eurooppalainen pidätysmääräys voi toimia ja sen olisi toimittava.

Ryhmämme tänään esittämä suullinen kysymys on hyvin yksinkertainen. Olemme nyt tilanteessa, jossa siirrymme pois mietinnöistä toimiin, ja tässä tilanteessa meillä on kaksi hankalaa tapausta. Yksi on suhteellisuuden puute. Tätä asiaa ei ratkaista yhdessä yössä. Suosittelen, että komission jäsen varmistaa (puhun nyt oikeusalan koulutuksesta), että selvitämme sellaisten vähäisten oikeustapauksien tilanteen, jotka ovat hallitsevia ja aiheuttavat eurooppalaiseen pidätysmääräykseen liittyvän uskottavuusongelman. Mutta tämä edellyttää myös sitä, että neuvosto (en viittaa pelkästään Unkariin, puhun jäsenvaltioista) auttaa meitä viemään eteenpäin prosessuaalisia takeita sekä ratkaisemaan kysymyksen tuomittavista tutkintavankeusjaksoista, jotka koskevat useita kansalaisia omassa kotimaassani.

Nämä ovat sellaisia tilanteita, jotka aiheuttavat ongelmia välineelle, joka voisi olla tehokas asianmukaisesti käytettynä. Mutta kaikkein vaikein tapaus on luoda yhtäläiset edellytykset prosessuaalisia puolustautumisoikeuksia varten. Tämän vuoksi ryhmäni, joka on vedonnut oikeuksia koskevaan ilmoitukseen, suhtautuu vakavasti sellaisen lainsäädännön laatuun ja nopeuteen, jota tarvitsemme varmistaaksemme, että eurooppalainen pidätysmääräys voi olla vakavasti otettava väline. Sen avulla pitäisi voida ottaa kiinni vakavasti otettavia, järjestäytyneitä rikollisia, eikä sen uskottavuutta pidä heikentää monilla vähäisillä oikeustapauksilla ja epätasa-arvoisilla toimintaedellytyksillä, joita nyt on nähtävissä.

Tämä on se kanta, jonka ryhmämme haluaa esittää, ja mielestämme sitoudumme tähän. Meidän on kuitenkin oltava tarkkoja ja kiinnitettävä huomiota erityisesti jäsenvaltioihin, kun ne vaativat, että eurooppalainen pidätysmääräys olisi tehokas, mutta toisaalta ne eivät toteuta toimia, joiden avulla voisimme lainsäädännöllä saada aikaan oikeudenmukaiset toimintaedellytykset.

(Puhuja suostui vastaamaan sinisen kortin kysymyksen työjärjestyksen 149 artiklan 8 kohdan mukaisesti)

 
  
MPphoto
 

  Gerard Batten, EFD-ryhmän puolesta.(EN) Arvoisa puhemies, jäsen Moraes puhui esimerkiksi suhteellisuuden puutteesta. Olemme varmasti kaikki samaa mieltä tästä, mutta yksi asia, josta kukaan ei ole puhunut (salissa on virtahepo), on se, että tuomioistuin ei voi tarkastella prima facie -todistetta syytettyä henkilöä vastaan ja toimia harkitsevasti siinä, olisiko syytetty luovutettava vai ei. Useat kansalaiset ovat joutuneet tähän tilanteeseen.

Kaikkien tunnetuin on Andrew Symeoun tapaus. Istuin muutoksenhakutuomioistuimen kuulemisissa alusta loppuun asti ja kuuntelin tuomareita. Heidän ilmeistään huomasi selvästi heidän ymmärtävän, että tätä poikaa vastaan ei ollut mitään kunnollista todistetta, ja todisteet olivat ristiriitaisia, lausunnot paljastuivat poliisin sepittämiksi. Häntä ei olisi missään nimessä pitänyt luovuttaa. Miten käsittelisitte ongelmaa ja sitä, että tuomioistuimet eivät voi ottaa huomioon prima facie -todistetta tai sen puutetta syytettyä henkilöä vastaan?

 
  
MPphoto
 

  Claude Moraes (S&D).(EN) Arvoisa puhemies, pidätysmääräyksen kohdalla ei ole käytetty prima facie -todistetta. Ei ole mahdollista panna täytäntöön pidätysmääräystä ilman, että oikeuslaitos ymmärtää oikeustapaukseen liittyvät yksinkertaiset seikat.

Totean Gerard Battenille, että Andrew Symeoun tapauksessa taustalla olevat ongelmat olivat prosessuaalisia ongelmia. Vankeusjaksoja ja pidätyksen jälkeistä tuomioistuinjärjestelmää noudatettiin. Puhuitte Lissabonin valitusmenettelystä. Pidätysmääräyksen täytäntöönpanon jälkeinen aika on se ongelmallinen, ja pyrimme korjaamaan asian tämänpäiväisessä keskustelussa.

 
  
MPphoto
 

  Nathalie Griesbeck , ALDE-ryhmän puolesta. (FR) Arvoisa puhemies, edellinen keskustelu oli kiivas ja myös kiehtova, ja tämä sen sijaan perustuu enemmän yhteisymmärrykseen. Minusta vaikuttaa siltä, että kukaan ei kyseenalaista luovuttamisen, eurooppalaisen pidätysmääräyksen tehokkuutta, menettelyjen keston lyhentämistä ja näin ollen lyhyesti sanottuna rikollisuuden torjuntaa.

Kuten kaikki olemme todenneet, tapa, jolla mandaattia on käytetty, on kuitenkin johtanut väärinkäyttöihin ja vääriin menettelyihin. Väärinkäyttöä on käyttää sitä vähäiseen rikokseen (en tarkoita tällä lukuisia esimerkkejä farssimaisista polkupyörä- tai pikkuporsasvarkauksista ja vastaavista), ja paljon vakavampia väärinkäyttöjä tapahtuu, kun pidätykset ovat suhteettomia, syyttömiä ihmisiä pannaan vankilaan ja oikeutta tehdä valitus näistä päätöksistä käytetään väärin.

Joitakin vuosia sitten ryhmä, johon kuuluin, puolusti tarvetta ottaa käyttöön turvalausekkeet eurooppalaisen pidätysmääräyksen käyttöä varten, ja olen iloinen kuullessani teidän, arvoisa komission jäsen, mainitsevan tänä iltapäivänä menettelyyn tehtävistä parannuksista jäsenvaltioille tehtävien oppaiden ja vangituille tehtävien oppaiden muodossa. Suhtaudun tähän myönteisesti, koska katson, että kansalaiset ymmärtävät hyvin eurooppalaista pidätysmääräystä, ja se on ratkaiseva testi, jolla osoitetaan, mihin Eurooppa kykenee vahvistaakseen oikeutta Euroopassa.

 
  
MPphoto
 

  Zbigniew Ziobro, ECR-ryhmän puolesta.(PL) Arvoisa puhemies, Euroopan unionin jäsenvaltiot tarvitsevat tehokkaita välineitä rikollisuuden torjuntaan, ja tämä koskee erityisesti järjestäytynyttä rikollisuutta, joka on kaikkein vakavin muoto. Tässä yhteydessä on todettava, että eurooppalainen pidätysmääräys vastaa tarpeeseen etenkin, kun rehelliset kansalaiset eivät ole ainoat, jotka hyötyvät eniten vapaudesta liikkua kaikkialla Euroopan unionissa, vaan siitä hyötyvät myös rikolliset. He eivät todellakaan käytä oikeuttaan matkustamiseen tai liiketoiminnan harjoittamiseen, vaan rikolliseen toimintaan tai välttääkseen joutumasta oikeuden eteen omassa kotimaassaan tai siinä maassa, jossa he ovat tehneet rikoksen.

Tämän välineen syntymistä ja käyttöä voidaan näin ollen pitää myönteisenä, mutta meidän olisi myös pidettävä hyödyllisenä sitä, että sitä seurataan. Uudella oikeudellisella instituutiolla on hyötyjen lisäksi tiettyjä haittoja, jotka kannattaa tunnistaa, ja lisäksi kannattaa pohtia, miten ne voitaisiin korjata. Mielestäni tässä yhteydessä kannattaa pohtia, olisiko otettava käyttöön eurooppalaisen pidätysmääräyksen käyttöä koskevia rajoituksia kaikkien vähäisimpiä rikoksia, esimerkiksi sellaisia rikoksia varten, joista voi antaa rangaistuksen, jonka enimmäisaika on kaksi vuotta vankeutta. Tätä asiaa olisi vakavasti ottaen pohdittava.

(Puhuja suostui vastaamaan sinisen kortin kysymyksen työjärjestyksen 149 artiklan 8 kohdan mukaisesti)

 
  
MPphoto
 

  Sarah Ludford (ALDE).(EN) Arvoisa puhemies, olen mielestäni oikeassa todetessani, että jäsen Ziobro on kotoisin Puolasta. Olin samaa mieltä hänen viimeisestä huomiostaan, kun kuulin sen käännettynä. Usein sanotaan, että Puola on esimerkki maasta, jossa ei ole minkäänlaisia testikynnyksiä pidätysmääräysten antamisessa, ja tämä koskee niin kotimaan määräyksiä kuin eurooppalaista pidätysmääräystä.

Onko rikosoikeusjärjestelmänne uudistusta pohdittu niin, että syyttäjillä olisi mahdollisuus käyttää jonkin verran omaa harkintaa pidätysmääräyksen antamisessa, jotta heidän ei tarvitsisi käsitellä jokaista kannetta? Tällä tavoin ne kuuluisat pienet rikokset, kuten varastetut pikkuporsaat, eivät olisi enää niin suuri ongelma.

Arvostamme kovasti kaikkia puolalaisia, jotka oleskelevat Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja etenkin Lontoossa ja joista suurin osa ei tietenkään ole rikollisia. Yhdistyneessä kuningaskunnassa on kuitenkin paljon puolalaisia, joista suurin osa on tervetulleita, joten saamme usein pidätysmääräyksiä Puolasta.

 
  
MPphoto
 

  Zbigniew Ziobro (ECR). (PL) Arvoisa puhemies, haluan kiittää jäsen Ludfordia hänen esittämästään kysymyksestä. Olemme kyllä tietoisia ongelmasta, johon niin ystävällisesti kiinnititte huomioni. Puolalaiset tuomioistuimet noudattavat hyvin tiukasti näitä säännöksiä ja myös soveltavat niitä sellaisiin tapauksiin, jotka voivat usein vaikuttaa vähäpätöisiltä asioilta. Lontoossa asuu useita maanmiehiäni, joten pidätysmääräyksiä annetaan usein tämänkaltaisissa kyseenalaisissa tapauksissa. Sen vuoksi olisi mielestäni kohtuullista, että komissio harkitsisi sellaisten nykyistä yleisempien ratkaisujen käyttöönottoa, joita voitaisiin mahdollisesti soveltaa myös muihin maihin. Näin voidaan varmistaa, ettei määräystä voi antaa täysin vähäpätöisissä tapauksissa, esimerkiksi silloin, kun rangaistus on kaksi vuotta vankeutta, vaan ainoastaan sellaisissa vakavissa rangaistustapauksissa, jollaisia varten se laadittiin.

 
  
MPphoto
 

  Judith Sargentini, Verts/ALE-ryhmän puolesta.(NL) Arvoisa puhemies, olen hyvin kiitollinen jäsen Ludfordille tuon kysymyksen esittämisestä, koska se oli itsellänikin mielessä. Viime viikolla seurasin Puolassa pidettyä oikeudenkäyntiä Cor Disselkoenia vastaan. Hänen nimensä mainittiin jo tänään. Hän on Alankomaiden kansalainen, joka luovutettiin Puolaan eurooppalaisen pidätysmääräyksen perusteella tapauksesta, joka sattui 1990-luvun puolivälissä. Niiden muutaman päivän aikana, kun hän oli telkien takana (Alankomaiden ja Puolan tuomarit pääsivät asiassa viimein sopimukseen), vartija varasti lääkkeet, joita hän käyttää sydänsairauteensa.

Ongelma ei ole ainoastaan se, miten eurooppalainen pidätysmääräys pannaan täytäntöön, vaan myös vankilaolot ovat useissa Euroopan maissa sellaiset, joihin ei todellakaan voi enää lähettää ihmisiä. Siinä maassa toimivan tuomarin, johon pyyntö lähetetään, olisi kyettävä myös ilmoittamaan, että hän ei luovuta ihmisiä maahan, jossa vankilaolot ovat epäinhimilliset ja että tuomarina hän noudattaa Euroopan ihmisoikeusyleissopimuksen 3 artiklaa. Yhdyn neuvoston näkemykseen siitä, että maiden olisi oltava hienovaraisia tapauksissa, joissa ne esittävät tällaisen pyynnön, mutta myös näillä mailla olisi oltava vapaus todeta, että jokin rikos on niin vähäinen, että sen tekijää ei sen vuoksi luovuteta. Siksi on hyvin tärkeää, että Puola muuttaa tapaansa jakaa oikeutta.

(Puhuja suostui vastaamaan sinisen kortin kysymyksen työjärjestyksen 149 artiklan 8 kohdan mukaisesti)

 
  
MPphoto
 

  Dimitar Stoyanov (NI).(BG) Oletan, että puhutte samasta tapauksesta, joka mainittiin vähän aikaa sitten. Kollega puhui siitä, ja sen jälkeen halusin esittää hänelle kysymyksen, mutta minulle ei annettu puheenvuoroa. Kun puhutte tällaisista erityistapauksista, pyydän teitä mainitsemaan niiden ihmisten nimet, joiden oikeuksia on rikottu, jotta saamme kuulla ne. Sen vuoksi pyydän teitä antamaan sen henkilön nimen, josta puhutaan, koska meidän on nimettävä ne ihmiset, joiden oikeuksia on rikottu.

 
  
MPphoto
 

  Judith Sargentini (Verts/ALE).(NL) Hyvä jäsen Stoyanov, en mitenkään salaile asiaa. Hänen nimensä mainittiin aikaisemminkin, vaikka on tietenkin mahdollista, että tulkkinne ei välittänyt nimeä eteenpäin. Hänen nimensä on Cor Disselkoen. Puhun myös toisen alankomaalaisen tapauksesta, hänen nimensä on Hörchner. Olen nyt maininnut Disselkoenin nimen, eikä hän ole lainkaan hämillään siitä, koska hän odottaa kovasti, että eurooppalaista pidätysmääräystä muutetaan ja puhuu siitä mielellään yleisön edessä.

 
  
MPphoto
 

  Kyriacos Triantaphyllides, GUE/NGL-ryhmän puolesta.(EL) Arvoisa puhemies, eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja sen soveltamisesta jäsenvaltioissa voisi sanoa paljon, ja osa kollegoista onkin tästä puhunut.

Haluan keskittyä erityiseen ja tärkeään asiaan eli ihmisoikeuksien ja prosessuaalisten oikeuksien täysipainoiseen kunnioittamiseen. Epäilyillä ja vastaajilla on oikeudet sekä ihmisinä että oikeudenkäyntien asianosaisina. Nämä oikeudet kuitenkin usein sivuutetaan. Jäsen de Jongin mainitsema tutkintavankeus ja vankilaolot ovat tyypillisiä esimerkkejä. Tämä johtuu pääosin siitä, että pidetään itsestäänselvyytenä, että ihmisoikeuksia noudatetaan samalla tavalla koko Euroopassa. Asia ei tietenkään ole näin, koska tiettyjä oikeuksia tulkitaan eri tavoin eri jäsenvaltioiden kesken. Näistä esimerkkejä ovat vaikenemisoikeus tai yksinkertaisesti se, että tiettyjen menettelyjen, kuten tutkintavankeusajan, välillä on eroja.

Arvoisa komission jäsen, mitä aiotte tehdä asialle? Aiotteko esittää erityistoimia, kuten ihmisoikeuksia koskevan erityismääräyksen, jonka ansiosta tuomarit voivat tutkia oikeustapauksien sisältöä, kuten Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Irlannissa tehdään, vai tyytyvätkö he vain edelleen hyväksymään muissa jäsenvaltioissa annetut tuomiot? Aiotteko antaa määräyksen, jotta epäiltyä tai vastaajaa kuultaisiin niin, että tuomari voi päättää, pitääkö hänet lähettää takaisin vai ei siihen maahan, johon hän haluaa, väärinkäytösten, kuten poliittisista mielipiteistä toteutettavan luovuttamisen, estämiseksi? Aiotteko ehdottaa tällaisia muutoksia prosessuaalisia oikeuksia koskevan etenemissuunnitelman puitteissa tai muuttamalla eurooppalaista pidätysmääräystä koskevaa lainsäädäntöä?

 
  
MPphoto
 

  William (The Earl of) Dartmouth (EFD).(EN) Arvoisa puhemies, angloamerikkalaisessa maailmassa lain ensisijainen tarkoitus on suojella ihmisiä umpimähkäisiltä pidätyksiltä ja mielivaltaiselta vangitsemiselta. Manner-Euroopassa ja erityisesti entisessä itäblokissa lailla ei yksinkertaisesti ole etusijaa, ja on naurettavaa väittää mitään muuta.

Eurooppalaisen pidätysmääräyksen nojalla Yhdistyneessä kuningaskunnassa rikoksentekijä voidaan luovuttaa esimerkiksi Bulgarian lain mukaan, eikä isobritannialainen tuomari voi tehdä asialle juuri mitään. Pahentaakseen tilannetta Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus on päättänyt liittyä eurooppalaiseen tutkintamääräykseen, joka on lisäisku Yhdistyneen kuningaskunnan vapaudelle. Liberaalidemokraatit, jotka sponsoroivat kaikkea tätä, kutsuvat itseään siviilivapauksien puolueeksi. Tämä on pötyä! Liberaalidemokraattien sitoutuminen siviilivapauksiin pysähtyy Calais'ssa.

(Puhuja suostui vastaamaan sinisen kortin kysymyksen työjärjestyksen 149 artiklan 8 kohdan mukaisesti)

 
  
MPphoto
 

  Sarah Ludford (ALDE).(EN) (Mikrofoni on pois päältä miltei lauseen loppuun asti).. Liberaalidemokraatit. Onko jäsen Earl of Dartmouth tietoinen siitä, että juuri liberaalidemokraatit yhdessä Yhdistyneen kuningaskunnan ylähuoneen konservatiivien kanssa onnistuivat sisällyttämään vuonna 2003 annettuun luovutuslakiin, jolla eurooppalainen pidätysmääräys pantiin toimeen, tuomarille myönnettävän vallan olla hyväksymättä luovutusta eurooppalaisen pidätysmääräyksen nojalla, mikäli kyseisen henkilön oikeuksia rikotaan? Käännän katseeni jäsen Kirkhopen suuntaan, koska hänen puolueensa ja minun puolueeni tekivät tässä asiassa yhteistyötä.

UKIP vain huutaa voimattomana sivusta, kun taas me menemme eteenpäin ja varmistamme toimillamme, että perusoikeuksia suojellaan. Teidän olisi keskityttävä taivuttelemaan tuomioistuimet turvautumaan vuoden 2003 luovutuslain 21 artiklaan. Olin tuolloin parlamentin ylähuoneessa ja autoin kyseisen tarkistuksen tekemisessä.

 
  
MPphoto
 

  William (The Earl of) Dartmouth (EFD).(EN) Mikään toteamistanne asioista ei ole mitätöinyt sitä harkittua arvostelua, jota me ja muut nyt esitämme. Olette myös mielestäni täysin väärässä, jos olette sitä mieltä, että paremmat käännösoikeudet ovat jonkinlainen ratkaisu tähän puutteelliseen lainsäädäntöön, joka tuhoaa koko ajan eri ihmisten elämää.

 
  
MPphoto
 

  Andrew Henry William Brons (NI).(EN) Arvoisa puhemies, pidätysmääräystä koskevissa julkisissa käsittelyissä on kovin vähän yhteistä vuoden 2003 lakia edeltäneiden luovutusta koskeneiden käsittelyiden kanssa. Tuomioistuin ei ota huomioon todistusaineistoa edes pääkäsittelyssä, vaan ainoastaan 10 niin kutsuttua laillista pidäkettä luovutuspäätöstä tehdessään. Todisteiden puute ei ole mikään pidäke luovutukselle. Jopa tietynlaisesta käytöksestä, joka ei ole rikos, syytetyt ihmiset luovuttavassa maassa voidaan luovuttaa eurooppalaisen pidätysmääräyksen nojalla, jos rikos on sellainen, johon ei sovelleta kaksoisrangaistavuuden vaatimusta.

Useimmat näistä ovat vakavia väkivalta-, seksuaalirikoksia tai epärehellisyyteen liittyviä rikoksia, mutta luettelo sisältää myös epämääräiset ajatusrikokset, joista niin monissa maanosan maissa kovasti pidetään, jotta pidätetty henkilö voitaisiin lähettää oikeudenkäyntiin yhteen niistä viheliäistä paikoista tai voitaisiin pikemmin tuomita automaattisesti.

Sen, että tällaisia määräyksiä annetaan henkilön asettamiseksi syytteeseen hänen poliittisten mielipiteidensä vuoksi, olisi oltava oikeudellinen este luovutukselle. Epäilen kuitenkin että jotkin poliittiset mielipiteet eivät ole niin yhdenvertaisia kuin muut. Meille kaupattiin eurooppalainen pidätysmääräys ja samalla luvattiin, että sitä käytettäisiin terroristien lähettämiseksi oikeuteen, mutta vääriin tuomioihin Garry Mannin, Deborah Darkin, Edmond Arapin, Andrew Symeoun ja monen muun tapaukseen ei liittynyt minkäänlaisia terrorismitekijöitä.

Kaikkein pahimpia ovat olleet sellaisten henkilöiden tapaukset, jotka on luovutettu kuulusteluja varten ilman, että heitä vastaan on esitetty syytettä. Meidän on palautettava vaatimus siitä, että tuomioistuin luovuttaa henkilön ainoastaan silloin, kun on olemassa vakuuttavia todisteita vakavan rikoksen tekemisestä luovuttavan maan lakien nojalla.

 
  
MPphoto
 

  Elena Oana Antonescu (PPE).(RO) Arvoisa puhemies, eurooppalainen pidätysmääräys on tehokas väline rajatylittävän rikollisuuden Euroopan laajuisessa torjunnassa ja seurannassa. Se on osoittautunut tehokkaaksi välineeksi sellaisten ihmisten siirtämisessä EU-maiden välillä, joiden epäillään syyllistyneen vakaviin rikoksiin, terrorismi ja järjestäytynyt rikollisuus mukaan luettuina. Aivan liian usein on sattunut kuitenkin tapauksia, joissa välinettä on käytetty vähäisten rikosten selvittämiseen. Tapauksissa, joissa ankaruuden taso oli äärimmäisen epäoikeudenmukainen, kohtelu oli samanlaista. Määräyksiä on annettu silloin, kun niiden käyttö oli sekä tarpeetonta että suhteetonta. Tämä on ajanut vastaajat epäoikeudenmukaisiin tilanteisiin, mutta lisäksi ne ovat aiheuttaneet aiheettomia rasitteita määräyksen täytäntöönpaneville valtion voimavaroille.

Tämän keskeisen välineen suhteeton käyttö rajatylittävän rikollisuuden torjunnassa heikentää sitä sen saamaa luottamusta. Tämän johdosta jotkut valtiot tekevät suhteellisuustarkistuksia omien sääntöjensä pohjalta päättäessään panna eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöön. Tämä johtaa sen epäjohdonmukaiseen ja epätasaiseen käyttöön ja näin ollen luottamuksen puutteeseen vastavuoroisen tunnustamisen yhteydessä.

Oikeus oikeusavun saantiin on turvattava sekä siinä valtiossa, joka antaa määräyksen, että siinä, joka luovuttaa henkilön, jotta oikeutta puolustukseen sovelletaan asianmukaisesti. Tästä syystä halusimme esittää nämä kysymykset komissiolle ja neuvostolle. Meidän on saatava varmuus siitä, että rikosoikeuden standardit ja vankilaolot eivät Euroopan unionissa johda luottamuksen puutteeseen oikeusjärjestelmien keskuudessa jäsenvaltioissa. Minäkin haluan päätteeksi kiittää komission jäsen Redingiä kaikista toimista, joihin hän on ryhtynyt vahvistaakseen prosessuaalisia oikeuksia rikosoikeudenkäynneissä.

 
  
MPphoto
 

  Carmen Romero López (S&D).(ES) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen Reding, totuus on se, että perusoikeuksien väärinkäyttö on yksi merkittävimmistä heikkouksista, kuten olemme kaikki todenneet täällä tänä iltapäivänä.

Ei kuitenkaan ole edes mahdollista turvata näitä prosessuaalisia oikeuksia, joista olemme jo keskustelleet ja joista aiomme keskustella osana prosessuaalisten oikeuksien pakettia. On mahdotonta ratkaista tiettyjä ongelmia, jotka liittyvät esimerkiksi vankiloihin tai ehkäiseviin vangitsemisjaksoihin, koska prosessuaalisten oikeuksien paketti ei kata niitä. Ne kuuluvat selkeästi jäsenvaltioiden toimivaltaan.

Arvoisa komission jäsen Reding, suhteellisuuteen ja vähäisiin rikoksiin liittyvästä asiasta haluaisin kuitenkin todeta teille, että mitkään niistä rikoksista, jotka olen kuullut mainittavan tänään – solmio-, pikkuporsas- ja polkupyörävarkaudet – eivät kuulu pidätysmääräyksen piiriin. Siihen sisältyvät 32 rikosta liittyvät ainoastaan järjestäytyneeseen rikollisuuteen, ellei pikkuporsas- tai solmiovarkauksien takana ole sitten aseistautuneet ja järjestäytyneet rikollisliigat.

Voitte siis tehdä laskea leikkiä sellaisten esimerkkien kustannuksella, joista emme juuri nyt edes tiedä, koska ongelma on perimmiltään se, ettei meillä ole yhteistä tilastollista välinettä tämän ongelman selvittämiseen.

(Puhemies keskeytti puhujan.)

 
  
MPphoto
 

  Heidi Hautala (Verts/ALE).(FI) Arvoisa puhemies, Unkarin edustaja sanoi täällä, että ongelma ei ole itse tämä väline eli eurooppalainen pidätysmääräys, vaan että ongelma on kunkin jäsenvaltion oikeuspolitiikassa. No nyt hän panee kuulokkeet korvilleen. Niin, siis mielestäni tämä on kyllä kaunopuheista valehtelua sen takia, että on nyt tunnustettava se, että eurooppalainen pidätysmääräys on alun perin ollut ongelma sen takia, että on ikään kuin toimittu kuin kaikissa jäsenvaltioissa toteutuisivat tietyt oikeusnormit ja rikosprosessien minimistandardit. Totuushan on se, että me vasta nyt pääsimme niitä luomaan, kun Lissabonin sopimus on astunut voimaan.

Haluaisinkin todeta, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on jo todennut, että turvapaikka-asioissa esimerkiksi Kreikkaan ei voida palauttaa sen takia, että vankilaolot ovat niin heikot. Koskahan tapahtuu se, että eurooppalaisen pidätysmääräyksen takia ei voidakaan luovuttaa, koska maassa, joka on pyytänyt luovutusta, on kurjat vankilaolot. Mielestäni komission täytyy varautua siihen.

 
  
MPphoto
 

  Rui Tavares (GUE/NGL).(PT) Arvoisa puhemies, Euroopan unioni on kokeiluista koostuva kokeilu: euroalue, Euroopan parlamentti, jossa nyt olemme, Schengen-alue ja lukuisat muut hankkeet ovat kaikki kokeiluja. Ongelma on se, että poliitikot ovat hyvin usein vähemmän nöyriä kuin tiedemiehet. Tiedemiehet tunnustavat ensimmäisinä sen, että jokin kokeilu ei ole mennyt niin kuin he toivoivat.

Eurooppalaisen pidätysmääräyksen tapauksessa tiedämme nyt, että siihen liittyy ongelmia ja se on herättänyt epäilyjä. Komission jäsen Redingille olisi osoitettava kunniaa siitä, koska hän myönsi, että tähän määräykseen liittyy ongelmia ja että se aiheuttaa epäilyjä. Lisäksi hän totesi, että on olemassa suhteellisuustestejä, jotka on läpäistävä ennen kuin määräykset voidaan antaa ja joita ei pitäisi soveltaa automaattisesti ilman, että tuomari on tarkastellut niitä hitaasti ja harkitusti.

Ratkaisun ei pitäisi näin ollen olla eurooppalaisen pidätysmääräyksen poistaminen, koska se on selkeästi hyödyllinen. Haluamme, että raiskaaja tai murhaaja ei voi ylittää rajaa ja kulkea vapaalla jalalla. Eurooppalaista pidätysmääräystä olisi kuitenkin täydennettävä tehokkailla keinoilla vastaajien suojelemiseksi. Paikalla on oltava asianajaja, ja vastaajalla on oltava oikeus tulkkaukseen, mitä jäsen Ludford on jo käsitellyt mietinnössään, mutta lisäksi on hyvin tärkeää, että eurooppalaisten vankiloiden vankeusolot arvioidaan.

Meidän ei myöskään pidä huijata itseämme tai elää harhaluulossa. Se, että on vangittuna maan A tai B vankilassa, ei ole sama asia kuin olla vangittuna Euroopassa. On hyvin tärkeää, että näitä oloja arvioidaan ja että Euroopan komissio tekee hyvin päättäväistä työtä vankeusolojen arvioimiseksi. Tarkoituksena on siten yhtenäistää niitä ja varmistaa, että eurooppalaista pidätysmääräystä voidaan soveltaa nykyistä luottavaisemmin.

 
  
MPphoto
 

  Dimitar Stoyanov (NI).(BG) Arvoisa puhemies, olen kuullut aikaisemmin eurooppalaista pidätysmääräystä vastustavien argumentteja myös nationalistisia liikkeitä edustavien kollegojeni lausumina. Meidän argumenttejamme esitettiin kuitenkin euroskeptisinä, aivan kuin olisimme jonkinlaisia edistyksen vihollisia. Tämän seurauksena määräys tuli voimaan.

Tänä iltana olen kuullut jäsen Győrin lausuvan myös jotakin muuta kamalaa. Todellisuudessa hän totesi, että pidätysmääräyksen tehokkuus on antanut aihetta oikeuksien rikkomistapauksille. Jäsen Győri, tunnen kyllä rikosoikeusperiaatteen, jossa todetaan, että parempi, että 10 syyllistä miestä pääsee vapaaksi kuin yksi ainoa syytön tuomitaan. Suhteettoman reagoinnin näkökulmasta on kuitenkin normaalia, että poliisi käyttää kaikkia sille annettavia keinoja ja hyödyntää kaikki sille tarjottavat mahdollisuudet.

On vain yksi vastaus vanhaan kysymykseen: kuka valvoo itse vartijoita. Laki valvoo vartijoita. Meidän lainsäätäjinä, komission aloitteentekijänä, parlamentin ja neuvoston toisina lainsäätäjinä on tehtävä kaikkemme varmistaaksemme, että laki todella valvoo vartijoita.

 
  
MPphoto
 

  Salvatore Iacolino (PPE).(IT) Arvoisa puhemies, eurooppalainen pidätysmääräys on epäilemättä keskeinen väline terrorismin ja järjestäytyneen rikollisuuden torjunnassa. Mielestäni kaikki puheenvuoron pitäneet ymmärtävät tämän ja ovat siitä yhtä mieltä, myös puheenjohtajavaltio ja komissio.

Samaan aikaan se on vahvistus siitä, miten poliisin ja oikeudellisen yhteistyön avulla rajatylittävässä rikostentorjunnassa voidaan saavuttaa tärkeitä tavoitteita. Odotusaikaan liittyvä ongelma on ratkaistu, ja kustannukset on nyt tarkistettava. Tähän asiaan on paneuduttava syvemmin. Jäsenvaltioiden välinen luottamus on keskeistä tässä prosessissa, joka on eittämättä myönteinen. Samalla on kuitenkin tärkeää varmistaa, että välinettä sovelletaan yhdenmukaisesti kaikissa jäsenvaltioissa ja että tehdään todellinen ero vakavien rikosten, joita varten se on tarkoitettu ja vahvistettu, ja ei-vakavien rikosten välillä.

Osoitan sanani nyt komission jäsen Redingille ja totean, että saattaa olla hyödyllistä, että mukana olisi Euroopan syyttäjänvirasto, joka toimintansa käynnistettyään voisi tarkistaa ja arvioida jollakin tapaa näitä jäsenvaltioiden oikeusviranomaisten antamia päätöksiä, sillä ne tarvitsevat epäilemättä lisää koulutusta asiassa. On totta, että vankilaolot eivät ole samanlaiset kaikissa jäsenvaltioissa. Olemme kuitenkin luottavaisia siitä, että ensi viikolla komissio laatii tiedonannon ja vihreän kirjan perusvankilaoloista, ja niihin olisi lisättävä toteutettavat lisätoimet.

Näin ollen pidätysmääräyksen oikeanlaisen käytön, suhteellisuuden välineen tiukan soveltamisen, paremman tiedonvaihdon ja tuomareille suunnattavan Euroopan asioita koskevan koulutuksen ansiosta voimme olla varmoja siitä, että tämän tärkeän välineen yhtenäinen käyttö voidaan mahdollistaa täysipainoisesti.

 
  
MPphoto
 

  Françoise Castex (S&D). (FR) Arvoisa puhemies, voimme huomata, että eurooppalainen pidätysmääräys nostaa esiin kysymyksen pidätyksestä, jota sovelletaan hyvin epätasaisesti eri jäsenvaltioiden välillä. Jotkut jäsenvaltiot osoittavat selvästi löysää asennetta perusoikeuksien kunnioittamisessa vankilaympäristössä.

Tämän lisäksi Euroopan unionissa olevan 600 000 vangin keskuudessa yhä useampi on vangittuna muussa jäsenvaltiossa kuin omassaan, mikä johtuu juuri eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä. Näin ollen he eivät nauti niistä perusoikeuksista, jotka heidän alkuperämaansa takaa. Tällaisissa oloissa ei ole mitään mieltä syytää solvauksia toisille. Sen sijaan on ryhdyttävä toimiin.

Tästä syystä viime tammikuussa kollegani, jäsen Lambrinidis ja minä annoimme kirjallisen lausunnon, jossa vaadittiin vankeusstandardien yhdenmukaistamista koko Euroopan unionin alueella sekä riippumattomien kansallisten valvontamekanismien käyttöönottoa.

Arvoisa komission jäsen, toivon, että esittämissänne vihreissä kirjoissa pidätte tämän asian mielessänne ja että pian luodaan vähimmäisoikeuksia koskeva yhteinen ympäristö, jota sovelletaan kaikkiin jäsenvaltioihin.

 
  
MPphoto
 

  Axel Voss (PPE).(DE) Arvoisa puhemies, hyvä jäsen Györi, arvoisa komission jäsen Reding, useat puhujat ovat tehneet jo varsin selväksi, että viime vuosina eurooppalainen pidätysmääräys on osoittautunut olevan hyödyllinen väline rikollisuuden torjunnassa. Euroopassa olevat rikolliset eivät voi enää vapaasti käyttää hyväkseen avonaisia rajojamme tavalla, jolla he olisivat muutoin voineet tehdä.

Lukuisista saavutetuista edistysaskeleista huolimatta viimeiset seitsemän vuotta ovat myös osoittaneet, että järjestelmä ei ole vielä täydellinen ja että sitä ei käytetä sillä tavalla, jolla sitä piti alun perin käyttää. Kiinnititte huomiota eräisiin näistä puutteista viimeisessä kertomuksessanne. Esimerkiksi oikeudelliseen edustukseen ei ole minkäänlaista oikeutta, vankilaolot ovat joissakin tapauksissa häpeälliset ja hyvin usein tutkinnat kestävät erittäin kauan. Keskeinen asia, joka on jo mainittu useaan kertaan, on se, että määräyksiä antavat valtiot eivät käytä johdonmukaista tai jopa minkäänlaista harkintavaltaa määrittäessään, onko toimi suhteellinen. Tämä asia on minulle erityisen tärkeä, koska eurooppalaisen pidätysmääräyksen todellista tarkoitusta usein heikennetään antamalla järjestelmällisesti pidätysmääräyksiä usein vähäisistä rikoksista. Kuten jo aikaisemmin mainittiin, esimerkiksi Puolassa, jossa annetaan suurin määrä pidätysmääräyksiä, oikeusviranomaisilla ei yksinkertaisesti ole valtaa pysäyttää kansallisia oikeusmenettelyjä, koska järjestelmästä on tullut automaattinen. En usko, että tämä oli tarkoitus. Ennen kuin eurooppalainen pidätysmääräys annetaan, on siis pohdittava, miten vakavasta rikoksesta on kysymys, mikä on odottavissa oleva rangaistus ja onko olemassa yksinkertaisempi tapa käsitellä asiaa. Lopuksi totean, että olisi myös toteutettava kustannus-/etuanalyysit, jotta vähäisistä rikoksista ei anneta tuomioita suurin kustannuksin.

Mielestäni johdonmukaisuus tarkoittaa myös nykyisten sääntöjen sovittamista todellisuuteen. Tässä yhteydessä olisi mielenkiintoista kuulla, mitä toimia suunnittelette toteuttavanne tällä alalla.

 
  
MPphoto
 

  Georgios Papanikolaou (PPE).(EL) Arvoisa puhemies, olen kuunnellut hyvin tarkoin kollegoideni esittämiä kommentteja. Aloitan yhteisestä olettamuksestamme, että rikollisuuden torjunta ei ole pelkästään kansallinen asia, vaan se on myös Euroopan asia.

Eurooppalainen pidätysmääräys merkitsi suurta edistysaskelta rikollisuuden torjunnassa, koska se auttaa luomaan eurooppalaisen oikeuden alueen ja torjumaan rajatylittävää rikollisuutta ja terrorismia. Se myös vahvistaa ihmisten vapaata liikkuvuutta unionissa varmistamalla, että rajojen avaaminen ei osoittaudu olevan eduksi niille, jotka yrittävät paeta lakia. Keskustelimme tästä asiasta hiljattain hyvin pitkään Schengen-sopimuksen yhteydessä.

Tietenkin olemme kuulleet myös vastalauseen ääniä, ja minäkin tuen sitä, mitä jäsen Voss ja muut jäsenet totesivat: tätä välinettä sovelletaan usein epätyydyttävästi ja suhteettomasti. Keskustelimme myös kustannuksista ja suhteellisuudesta sekä kaikesta siitä, mitä on sovellettava, jotta pidätysmääräys voitaisiin lujittaa. Haluaisin kuitenkin muistuttaa parlamentin jäsenille – käsittelimme tätä asiaa hiljattain Kreikassa tärkeissä oikeustapauksissa –, että nytkin ihmisiä tuomitaan vakavista petos- ja korruptiorikoksista unionin jäsenvaltiossa, ja he katoavat tai onnistuvat välttämään pidätyksen, kun eri valtioiden laeissa sovelletaan erilaisia prosessuaalisia määräyksiä ja erilaisia säädöksiä. Olen näin ollen sitä mieltä, että eurooppalaisen pidätysmääräyksen arvosta ei voi olla minkäänlaisia epäilyjä.

Arvoisa puhemies, päätteeksi haluaisin korostaa, että olette oikeassa todetessanne, että meidän on käytettävä mahdollisimman paljon Interpolia ja Schengen-järjestelmästä saatavia tietoja hyväksemme. Meidän on pyrittävä mahdollisimman tiiviiseen yhtenäistämiseen jäsenvaltioiden välillä, jotta meillä on viime kädessä yhtenäinen, nykyaikainen politiikka, joka riippuu tehdystä työstä, kuten ajat vaativat.

 
  
MPphoto
 

  Joanna Katarzyna Skrzydlewska (PPE). - (PL) Arvoisa puhemies, eurooppalaisen pidätysmääräyksen tavoite on lainsäädännön täytäntöönpano ja Euroopan unionin kansalaisten turvallisuuden varmistaminen. Yksittäisten ihmisten vapaan liikkuvuuden ei pidä mahdollistaa sitä, että rikollisten on helpompi välttää joutumasta vastuuseen rikoksista, jotka on tehty toisen jäsenvaltion alueella. On kuitenkin saatu huolestuttavia raportteja pidätysmääräyksen käytöstä, kuten komission hiljattain antama kertomus ja komission jäsen Redingin lausunto, jossa hän totesi, että jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että määräystä käytetään oikein ja että sitä ei pitäisi antaa mekaanisesti tai automaattisesti suhteellisen vähäisistä rikoksista. Tämä lausunto on todiste siitä, että oikeuslaitos mahdollisesti käyttää pidätysmääräystä väärin. Vaikka kannatan täysin sitä, että pyritään takaamaan EU:n kansalaisten turvallisuuden korkein mahdollinen taso, pyytäisin komissiota seuraamaan määräyksen käyttöä ja ryhtymään toimiin, joilla pyritään ehkäisemään säännönvastaisuuksia sinä aikana, kun tuomioistuimet käyttävät tätä menettelyä.

 
  
MPphoto
 

  Graham Watson (ALDE).(EN) Arvoisa puhemies, minulla oli kunnia toimia parlamentin esittelijänä, kun eurooppalainen pidätysmääräys hyväksyttiin vuonna 2001 ja 2002. Kollegat, jotka olivat parlamentissa tuohon aikaan, muistavat varmasti, että kehotimme komissiota ja neuvostoa luomaan enemmän siviilivapaustakeita lainsäädäntöön, ja varmistimme komissiolta sitoumuksen laatia direktiivi vastaajan oikeuksista rikosoikeudellisissa käsittelyissä.

Kaikkia vaatimiamme takeita ei liitetty mukaan, ja direktiiviluonnos vastaajan oikeuksista lojui monta vuotta neuvoston käsiteltävänä. Näiden puutteiden seuraukset ovat tämänpäiväisen keskustelun ytimessä. Vuonna 2002 parlamentilla ei ollut minkäänlaista yhteispäätösvaltaa näissä asioissa. Olemme kuitenkin sitä mieltä, että kaiken kaikkiaan pidätysmääräys oli oikea askel. Kuten useat puhujat ovat todenneet tässä keskustelussa, pidätysmääräys on erittäin tärkeä väline rajatylittävän rikollisuuden torjunnassa. Se on tuonut oikeutta useille uhreille. Kun ongelmia on ilmaantunut, ne ovat liittyneet määräyksen huonoon täytäntöönpanoon kansallisessa laissa, määräyksen turhanpäiväiseen käyttöön vähäisissä rikoksissa sekä vankilaoloihin, jollaisia ei voi hyväksyä.

Kaikkia näitä asioita voidaan ja pitää käsitellä ja niitä käsitelläänkin. Osoitan ihailua suullisten kysymysten esittäjille tänään lukuun ottamatta niitä, jotka vastustavat kaikenlaista oikeudellista yhteistyötä, siitä, että he nopeuttavat sen parantamisprosessia.

 
  
MPphoto
 

  Charles Tannock (ECR).(EN) Arvoisa puhemies, minäkin olen sitä mieltä, että tämä koko keskustelu kaipaa nyt tervettä järkeä.

Olen edelleen sitä mieltä, että jonkinlainen eurooppalainen pidätysmääräys on välttämätön väline rikollisuuden ja terrorismin torjunnassa koko unionin alueella, etenkin kun otetaan huomioon, että jäsenvaltioiden välillä liikkuu valtava määrä ihmisiä, joihin valitettavasti lukeutuu myös rikollisia. Katson myös, että virheiden tai väärien tuomioiden määrä on suhteellisen pieni. Mutta silti niitä on liian paljon. Meidän ei pidä heittää lasta pesuveden mukana, mitä jotkut parlamentin kollegoista haluaisivat.

Meidän on tosissaan arvioitava pidätysmääräystä niin, että se sisältää vain rajallisen luettelon vakavista rikoksista ja kaksoisrangaistavuuden ehto täytyy kuitenkin aina, ja että niiden on oltava ainoita, joita voidaan käsitellä eurooppalaisen pidätysmääräyksen nojalla. Meidän on myös kunnioitettava perusihmisoikeuksia ja sisällytettävä määräykseen habeas corpus -menettelyn kaltaiset takeet.

Valtaosa Yhdistyneelle kuningaskunnalle luovutetuista henkilöistä osoittautui itse asiassa olevan muista Euroopan unionin valtioista tulevia siirtolaisia, joita syytettiin vakavista rikoksista eikä vähäpätöisistä rikoksista. On ironista, että UKIP-puolue, joka alun perin vastusti oikeutta tulla Yhdistyneeseen kuningaskuntaan, yrittää nyt tehdä Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisille hyvin vaikeaksi ja kalliiksi lähettää heidät takaisin omiin maihinsa oikeuden eteen.

 
  
MPphoto
 

  Franz Obermayr (NI).(DE) Arvoisa puhemies, viime vuosina eurooppalainen pidätysmääräys on annettu vähäisistä rikoksista, kuten kahden autonrenkaan varastamisesta tai pikkuporsaan varastamisesta. Sitä ei enää käytetä terrorismin ja vakavan rikollisuuden torjuntaan, kuten alun perin oli tarkoitus.

Omasta puolestani totean, että eurooppalainen pidätysmääräys on selkeästi ristiriidassa toissijaisuusperiaatteen kanssa. Se sivuuttaa kansalaisuuden kaikkein tärkeimmän tarkoituksen, joka on tämän kansalaisuuden tarjoama suojelu, ja jäsenvaltiot ovat velvollisia luovuttamaan omat kansalaisensa. Unionin jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmät poikkeavat toisistaan paljon, joten ne ovat velvollisia luovuttamaan ihmisiä, vaikka teko ei olisi rikos luovuttavassa maassa.

Itse katson, että eurooppalainen pidätysmääräys symboloi eurooppalaisen valtion ja Euroopan unionin kansalaisen käsitettä jäsenvaltioiden suvereeniuden kustannuksella sekä kansalaisten oikeuksien kustannuksella.

 
  
MPphoto
 

  Sonia Alfano (ALDE).(IT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, eurooppalainen pidätysmääräys on ensimmäinen Euroopan unionissa täytäntöön pantava väline, jolla toteutetaan rikostuomioiden vastavuoroisen tunnustamisen periaate. Tämä väline on keskeisen tärkeä nyt, ja sellaisena sen pitäisi pysyä, etenkin mafiaryhmien ja järjestäytyneen rikollisuuden torjunnan vuoksi.

Järjestäytynyttä rikollisuutta käsittelevässä mietinnössä, jonka esittelijänä toimin kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan puolesta, esitämme muutamia huomioita ja pyyntöjä, jotka koskevat eurooppalaista pidätysmääräystä. Yksi tärkeimmistä pyynnöistä on se, että eurooppalaista pidätysmääräystä vahvistetaan ja pannaan nykyistä paremmin täytäntöön jäsenvaltioissa ja pidetään samalla mielessä järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaan liittyvät vaatimukset ja sen erityispiirteet.

Sen vuoksi kysyn komissiolta, miten se aikoo edetä ja aikooko se antaa ehdotuksen pakollisen soveltamatta jättämisen ja vapaaehtoisen soveltamatta jättämisen perusteita koskevan jäsenvaltioiden harkintavallan poistamisesta puitepäätöksen 2 ja 4 artiklan saattamisen yhteydessä osaksi lainsäädäntöä. Vapaehtoisen soveltamatta jättämisen perusteista haluan myös kysyä, eikö ole epäasianmukaista rajoittaa niitä sellaisiin rikostapauksiin, joiden katsotaan tyypillisesti liittyvän järjestäytyneeseen rikollisuuteen, esimerkkinä mafiaorganisaation kanssa yhdistymisen rikos, johon ei joka tapauksessa pitäisi soveltaa kaksoisrangaistavuutta.

 
  
MPphoto
 

  Viviane Reding, komission varapuheenjohtaja.(EN) Arvoisa puhemies, parlamentissa vallitsee yleinen hyväksyntä siitä, että eurooppalainen pidätysmääräys on myönteinen väline ja se on palvellut Euroopan unionia hyvin ja tarjonnut turvaa.

Sen kielteiset seikat liittyvät täytäntöönpanoon. Nämä kielteiset seikat on poistettava. Ne ehdotukset, jotka komissio on jättänyt käsiteltäväksi tässä tarkoituksessa, koskevat suhteellisuustestiä, jossa meidän on tarkasteltava rikoksen vakavuutta, sen tuomion pituutta, jonka rikos aiheuttaisi, sekä pidätysmääräyksen toimeenpanon kustannusten ja hyötyjen suhdetta.

Jotta tästä suhteellisuustestistä voitaisiin tehdä helpompi, komissio aikoo esitellä tarkistetun käsikirjan, joka tarjoaa suuntaviivat suhteellisuustestin soveltamiselle. Koulutukseen panostetaan erittäin paljon tulevina viikkoina, kuukausina ja vuosina, ja se on hyvin tärkeä asia, koska meidän on koulutettava tuomareita, syyttäjiä ja asianajajia eurooppalaisten sääntöjen soveltamisessa. Epäiltyjä ja syytettyjä koskevat vähimmäisstandardit, joita ollaan parhaillaan panemassa täytäntöön, ovat hyvin tärkeitä, koska ne koskevat myös eurooppalaista pidätysmääräystä.

Olen yhtä mieltä kaikkien niiden parlamentin jäsenten kanssa, jotka korostivat vankilaoloihin liittyvää ongelmaa Euroopassa. Haluan kertoa heille, että ensi viikolla komissio hyväksyy vihreän kirjan pidättämisestä. Jäsenvaltioiden hallitukset ovat vastuussa pidätysasioista ja vankiloiden hoidosta, mutta komission tehtävä on varmistaa, että oikeudellinen yhteistyö toimii ja että kaikkien kansalaisten perusoikeuksia ylläpidetään. Tästä syystä vihreä kirja käynnistää julkisen kuulemisen, joka jatkuu aina 30. marraskuuta asti ja joka auttaa tutkimaan läheisemmin pidätysasioiden ja keskinäisen luottamuksen välisiä yhteyksiä Euroopan oikeuteen perustuvalla alueella.

Kaikki parlamentin jäsenet tietävät, että vankilaoloilla on suora vaikutus oikeudellisten päätösten keskinäisen tunnistamisen jouhevaan toimintaan ja että ne ovat EU:n tuomareiden välisen yhteistyön perusta. Järjestelmää kuitenkin hankaloittaa se, jos tuomarit kieltäytyvät luovuttamasta syytettyjä henkilöitä, koska pidätysmääräyksen esittävän maan vankeusolot ovat heikkotasoiset. Joskus tämä on toki aivan perusteltua. Tiedämme kaikki liian täysistä vankiloista ja vankien väitetyistä huonosta kohtelusta. Nämä tekijät heikentävät sitä luottamusta, jota tarvitaan oikeudellisessa yhteistyössä. Se aika, jonka ihminen on pidätettynä ennen tuomion saamista tuomioistuimessa ja oikeudenkäynneissä, vaihtelee paljon eri jäsenvaltioiden välillä.

Meillä on paljon työtä edessämme, ja tiedän, että voimme luottaa parlamenttiin. Toivon, että voimme luottaa myös jäsenvaltioihin.

 
  
MPphoto
 

  Enikő Győri, neuvoston puheenjohtaja.(EN) Arvoisa puhemies, paljon kiitoksia tästä keskustelusta. On selvää, että ylivoimaisen enemmistön mielestä on hyvä, että meillä on oikeuslaitoksia koskeva yhteistyöjärjestelmä, eurooppalainen pidätysmääräys. Järjestelmä toimii. Se ei ole täydellinen. Sitä pitäisi parantaa entisestään. Olemme tietenkin avoimia sen tehokkaammalle käytölle ja paremmalle täytäntöönpanolle. Olen yhtä mieltä siitä, että erehdyksiä, viattomien ihmisten pidätyksiä ja vastaavia, on vältettävä. Parempi täytäntöönpano on mielestäni meidän kaikkien etu.

Haluaisin täsmentää kahta merkittävää asiaa, jotka on otettu esiin useaan kertaan keskustelun aikana.

Ensimmäinen asia on suhteellisuus. Selvennyksen vuoksi totean, että eurooppalainen pidätysmääräys voidaan antaa syytteen nostamiseen sellaisista rikoksista, joista voidaan antaa vähintään 12 kuukauden vankeusrangaistus, tai vähintään 4 kuukauden vankeusrangaistuksen täytäntöönpanoon. Tämä on ollut standardikäytäntö ainakin 50 vuoden ajan. Riittää, kun mainitsee vuonna 1957 allekirjoitetun rikoksen johdosta tapahtuvaa luovuttamista koskevan eurooppalaisen yleissopimuksen.

Kaikissa jäsenvaltioissa toteutettavien eurooppalaisen pidätysmääräyksen käytännön täytäntöönpanoa koskevien vastavuoroisten arvioiden neljännellä kierroksella kävi ilmi, että vain muutamassa maassa oli esimerkkejä eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamisesta suhteellisen pienistä rikoksista. Vaikuttaa siltä, että noissa muutamassa maassa käytäntönä oli antaa eurooppalainen pidätysmääräys joka kerta, kun kansallinen pidätysmääräys annettiin. Yleisesti ottaen olen sitä mieltä, että meidän olisi käytettävä kallista eurooppalaisen pidätysmääräyksen järjestelmää vakavammissa rikostapauksissa. Ne, jotka mainitsivat tämän asian, olivat mielestäni oikeassa.

Vankilaoloista totean, että jäsenvaltioilla on yleinen velvollisuus varmistaa, että vankilaolot noudattavat ihmisarvon perusperiaatteita, eivätkä riko epäinhimillisen ja nöyryyttävän kohtelun kieltoa, josta on määrätty Euroopan ihmisoikeusyleissopimuksen 3 artiklassa. Jos ihmisiä pidetään vangittuna perusihmisoikeuksien vastaisesti, he voivat nostaa kanteen maansa tuomioistuimissa ja myöhemmin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa On kyseenalaista, tarjoaako perustamissopimuksen 85 artikla sellaisenaan oikeusperustan EU:n laajuisiin lainsäädännöllisiin toimiin vankilaoloista. Odotamme kuitenkin ilman muuta hyvin kiinnostuneina vihreää kirjaa, jonka komission jäsen juuri mainitsi.

 
  
MPphoto
 

  Puhemies. (EN) Keskustelu on päättynyt.

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 149 artikla)

 
  
MPphoto
 
 

  Roberta Angelilli (PPE), kirjallinen.(IT) Siitä on kulunut seitsemän vuotta (1. tammikuuta 2004), kun EU hyväksyi 13. kesäkuuta 2002 tehdyn neuvoston puitepäätöksen eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja luovuttamismenettelyistä jäsenvaltioiden välillä, ja nyt komissio on julkaissut joitakin jäsenvaltioissa vuosina 2005–2009 koottuja tilastotietoja. Ennen pidätysmääräyksen käyttöönottoa etsintäkuulutetun henkilön luovuttamiseen kului keskimäärin oli yksi vuosi, kun taas niiden neljän vuoden aikana, joina eurooppalaista pidätysmääräystä on sovellettu, on osoitettu, että noin 50 prosenttia etsintäkuulutetuista henkilöistä suostui antautumaan luovutuspyynnön esittäjälle noin 15 päivän jälkeen.

On tärkeää tehdä tilannearvio eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta ja käytöstä nyt, kun on esitetty epäilyjä siitä, toimiiko Schengenin tietojärjestelmä ja olisiko se keskeytettävä. Meidän ei pitäisi unohtaa, että eurooppalaisen pidätysmääräyksen tehokkuus rajatylittävän rikollisuuden, järjestäytyneen rikollisuuden ja terrorismin torjunnassa riippuu jäsenvaltioiden välisen vastavuoroisen tunnustamisen periaatteesta, joka luo pohjan todelliselle Euroopan oikeusalueelle ja mahdollistaa myös Schengen-alueen asianmukaisen toiminnan.

Tämän tilanteen vaarantaminen olisi takaisku. Sen sijaan meidän olisi keskityttävä parantamaan puitepäätöksen siirtämistä osaksi lainsäädäntöä, etenkin perusoikeuksien suojelun saralla.

 
  
MPphoto
 
 

  Nuno Teixeira (PPE), kirjallinen. – (PT) Eurooppalaista pidätysmääräystä ehdotettiin vuoden 2002 päätöksellä, ja se on tähän mennessä osoittautunut olevan tehokas väline rajatylittävän rikollisuuden, järjestäytyneen rikollisuuden ja terrorismin torjunnassa, ja tätä korostettiinkin komission hiljattain antamassa kertomuksessa. Järjestelmän toimivuuteen liittyy kuitenkin puutteita. On mahdollista, että sen maine ja tehokkuus vaarantuvat, kun käy ilmi, että sitä on käytetty kuulusteluissa, eikä vähäisistä rikoksista esitetyissä syytteissä ja syytteeseenpanoissa. Näin ollen on olennaista ja tärkeää, että neuvosto ryhtyy toimiin varmistaakseen, että eurooppalaisen pidätysmääräyksen suhteetonta käyttöä rajoitetaan käytännössä. Lisäksi on järkevää varmistaa, että prosessuaalisia oikeuksia kunnioitetaan. Tämä tarkoittaa sitä, että eurooppalaisen pidätysmääräyksen nojalla etsintäkuulutetuilla on aidosti oikeus saada oikeusapua sekä pidätysmääräyksen antavassa jäsenvaltiossa että siinä jäsenvaltiossa, jossa se pannaan täytäntöön. Lisäksi on varmistettava, että rikosoikeudelliset standardit ja vankilaolot Euroopan unionissa eivät luo jäsenvaltioissa sellaisia oikeusjärjestelmiä, jotka ovat epäileviä toisiaan kohtaan. Tämä on ainoa tapa, jolla voimme keskustella tämän välineen aidosta tehokkuudesta ja todellisesta menestyksestä Euroopan laajuisesti.

 
Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö