Sanatarkat istuntoselostukset

Keskiviikko 8. kesäkuuta 2011 - Strasbourg

1. Istunnon avaaminen

Puhetta johti
puhemies Jerzy BUZEK

(Istunto avattiin klo 9.05.)

2. Täytäntöönpanotoimenpiteet (työjärjestyksen 88 artikla): ks. pöytäkirja

3. Uusi monivuotinen rahoituskehys kilpailukykyistä, kestävää ja osallistavaa Euroopan unionia varten (keskustelu)

  Puhemies. – (PL) Esityslistalla on ensimmäisenä Salvador Garriga Polledon kestävän Euroopan unionin poliittisia haasteita ja rahoitusta vuoden 2013 jälkeen käsittelevän erityisvaliokunnan puolesta laatima mietintö sijoittamisesta tulevaisuuteen: uusi monivuotinen rahoituskehys kilpailukykyistä, kestävää ja osallistavaa Euroopan unionia varten [2010/2211(INI)] (A7-0193/2011).

  Salvador Garriga Polledo, esittelijä. – (ES) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen Lewandowski, hyvät kollegat, meillä 23 vuoden kokemus rahoituskehyksestä, neljä eri kautta ovat auttaneet EU:n menoja ja tuloja kehittymään asianmukaisella tavalla. Rahoituskehyksen olemassaolo on mahdollistanut unionin ohjelmien toteuttamisen. Tämän vuoksi tämä keskustelu ja sen jälkeen toimitettava äänestys ovat niin tärkeitä unionin taloudelle. Ensimmäistä kertaa parlamentti tekee poliittisen aloitteen unionin talousarvion osalta. Komission ja neuvoston on reagoitava tähän ehdotukseen ja esitettävä omat vaihtoehtonsa.

Parlamentti on laatinut ehdotuksen, jota luonnehtivat konsensus ja yhteistyö. Se on vienyt yhden vuoden työaikaa, siihen on tehty 1 100 tarkistusta ja 120 maksusitoumusta, ja tähän on osallistunut 11 parlamentin valiokuntaa ja 10 kansallista parlamenttia. Haluan kiittää kaikkia virkamiehiä ja avustajia, jotka ovat kuluneen vuoden aikana tehneet työtä, jotta tämä mietintö olisi mahdollinen.

Toimielinten väliseen yhteistyöhön on osallistunut komission jäsenten kollegio, jota johti José Manuel Durão Barroso, ja erityistä tukea on tarjonnut rahoituksen suunnittelusta ja talousarviosta vastaava komission jäsen Janusz Lewandowski. Toivomme, että heidän 29. kesäkuuta esittämänsä ehdotus tulee olemaan mietinnössämme esitettyjen suositusten mukainen.

Me emme enää voi saada aikaan enemmän Eurooppaa pienemmällä talousarviolla. Me haluamme päästä eroon siitä huonosta tavasta, että tehdään juhlallisia poliittisia sitoumuksia, joita ei ole mahdollista rahoittaa. Saimme tästä riittävästi kokemusta Lissabonin strategian kanssa, emmekä halua Eurooppa 2020 -strategian olevan jälleen uusi epäonnistuminen, joka ainoastaan lisää tyytymättömyyttä ja euroskeptisyyttä. Tämän vuoksi teemme Eurooppa 2020 -strategiasta tulevan rahoituskehyksen selkärangan.

Uskomme vankasti EU:n menojen tehokkuuteen. Yksi EU:n talousarviossa hallinnoitu euro on tehokkaampi kuin 27 yksittäisessä kansallisessa talousarviossa käytetty euro. Olemme todistaneet lisäarvoa koskevan ajatuksen ja uskomme, että sitä voidaan soveltaa käytännössä kaikkiin EU:n ohjelmiin. Pyydämme Euroopan komissiota tekemään tästä totta.

Eurooppalaista politiikkaa ei voida tehdä tarjoamatta riittävää rahoitusta maatalouspolitiikalle ja koheesiopolitiikalle. Tämän vuoksi pyydämme neuvostoa säilyttämään näiden kahden politiikan menotason myös vuoden 2013 jälkeen. Tutkimus, kehittäminen, innovointi, investoinnit energiatehokkuuteen, uusiutuva energia, Euroopan laajuiset yhteydet ja energiaverkkojen yhteenliitännät, ilmastonmuutos ja koulutus ovat vain joitakin painopistealoja, jotka EU:n talousarvion on katettava.

EU:n talousarvion leikkaaminen ei ole uskottava vaihtoehto meille, jotka uskomme kilpailukykyiseen Eurooppaan. Katsomme, että tarvitaan vähintään viiden prosentin korotus kokonaismenoissa nykyiseen rahoituskehykseen nähden. Lisäys on vähimmäisvaatimus niin merkittävien perinteisten politiikanalojen kuin uusien painopistealojemme tarpeiden täyttämiseksi. Tämä viiden prosentin lisäys on poliittisen realismin opettelua, ja sen on oltava perusta tuleville toimielinten välisille neuvotteluille yhdessä tässä mietinnössä esitetyn uusia omia varoja koskevan järkevän ehdotuksen kanssa, josta on sovittu parlamentin ryhmien kesken.

Tämä kriisin ja pelastussuunnitelmien aika voi olla pahin mahdollinen aika aloittaa rahoituskehystä koskevia neuvotteluja, mutta kaikkien meidän, jotka uskomme siihen, että EU:n talousarvio on väline, jolla kaikki 27 jäsenvaltiota muutetaan aidoksi unioniksi, on vastattava haasteeseen, ja meidän on tähdättävä kunnianhimoisiin toimiin siihen vastaamiseksi.

Mietinnön hyvät ja huonot näkökohdat paljastuvat tämänpäiväisessä keskustelussa, jossa sitä tullaan kehumaan ja kritisoimaan. Tiedän, että on mahdotonta saada parlamentin yksimielinen tuki näin arkaluontoisessa asiassa, mutta kiitän poliittisia ryhmiä niiden auliudesta etsiä konsensusta ja taidoista, joita ne ovat osoittaneet tämän ajanjakson aikana. Niiden ansiosta lopullinen mietintö on äärettömän paljon parempi, kuin mitä olisin saanut aikaan ilman niiden tukea.

  Joseph Daul, PPE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, euronkriisi ja valtionvelkakriisi edellyttävät ratkaisuja Euroopan tasolla, eivät kansallisella tasolla. Tätä viestiä Euroopan komission puolesta puhuva puheenjohtaja Barroso on jo kuukausien ajan lähettänyt jäsenvaltioille.

Eurooppalainen ratkaisu kuitenkin edellyttää eurooppalaista rahoitusta. Ryhmäni pyrkii mukauttamaan tätä rahoitusta Euroopan uusiin realiteetteihin, niin tavoitteiden kuin toimintapuitteiden osalta. Kysyn neuvostolta seuraavaa: onko 2020-luvun Eurooppa sama kuin 1960-luvun Eurooppa? Voidaanko verrata jäsenvaltioiden julkisen talouden tilaa, kasvunäkymiämme ja Euroopan asemaa maailmassa? En usko. On selvää, ettei nykypäivän Eurooppaa enää voi mitenkään verrata perustaja-isien Eurooppaan. Se on muuttunut, ja olisi vastuutonta olla ottamatta huomioon näitä muutoksia tavassa, jolla Eurooppaa rahoitetaan, toisin sanoen tavassa, jolla Eurooppaa suunnitellaan.

(Puhuja keskeytti puheensa toivoen voivansa jatkaa myöhemmin.)

  Martin Schulz , S&D-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, haluan kiittää esittelijä Garrigaa sekä kestävän Euroopan unionin poliittisia haasteita ja rahoitusta vuoden 2013 jälkeen käsittelevän erityisvaliokunnan jäseniä, sillä minusta he ovat tehneet erinomaista työtä. Olen harvoin nähnyt näin tasapainoista ja järkevää mietintöä, kuin poliittisia haasteita käsittelevä valiokunta nyt on esittänyt.

Mitä tulee kysymykseen tulevasta rahoituskehyksestä ja sen organisaatiosta, on ilmeistä, minkälaisen Euroopan me haluamme. Tarvitsemme tuleville vuosille talousarvion, joka kuvastaa EU:n, myös hallitusten ja valtioiden päämiesten, kunnianhimoisia tavoitteita ja täyttää samalla myös kansalaisten odotukset. Se mikä voi vaikuttaa viattomalta keskustelulta desimaaliluvuista, voi itse asiassa sanella Euroopan unionin suunnan seuraaviksi kymmeneksi vuodeksi.

Saamme jatkuvasti ehdotuksia siitä, mitä Euroopan unionin on tehtävä, mitä sen on saavutettava ja mihin tehtäviin sen on valmistauduttava. Samalla toteamme myös, että tämän edellyttämiä varoja ei ole saatavilla. Jos kuitenkin siirrämme lisää vastuuta EU:lle ja odotamme sen rahoittavan kunnianhimoisia hankkeita samalla kun leikkaamme rahoitusta, syyllistymme solidaarisuuden vastaiseen toimintaan Euroopan unionissa, sillä rohkaisemme sisäisiin jakoihin taisteltaessa rahoituksesta esimerkiksi koheesiopolitiikassa. Tällaista solidaarisuuteen kohdistuvaa hyökkäystä, joka on jo havaittavissa vaarallisessa muodossa joissakin Euroopan unionin jäsenvaltioissa, ei pidä sallia EU:n jäsenvaltioiden välillä.

Meillä on David Cameronin suunnittelema Eurooppa tai Alankomaiden hallituksen – tai ainakin hallitusta Alankomaiden edustajainhuoneessa tukevan puolueen – suunnittelema yhä suurempien leikkausten Eurooppa, Eurooppa, jossa peräännytään yhä selvemmin yhdentymiskehityksestä, ja uusnationalistinen Eurooppa. Jotkut ihmiset kannattavat tällaista Eurooppaa. Voidaan kuitenkin myös todeta, että Eurooppa, 2000-luvun maanosa, on vastauksemme taloudellisiin, ympäristöä koskeviin, rahoitusta ja maahanmuuttoa koskeviin poliittisiin haasteisiin globalisoituneessa maailmassa. Meillä on kaksi vaihtoehtoa: voimme jakautua vaalipiireihimme, joiden koko vaihtelee Saksan 82 miljoonaisesta väestöstä Maltan 360 000 hengen väestöön. Jos tarkoitus on, että kukin huolehtii itsestään, ei Euroopalla enää ole merkitystä. Loppujen lopuksi edes kotimaani kaltainen valtio, jonka väestö on 82 miljoonaa, ei selviä kansainvälisestä kilpailusta pitkällä ajanjaksolla. Me tarvitsemme yhteisön 500 miljoonan kansalaisen ja 27 valtion voimaa. Tämä tekee meistä voimakkaita.

Juuri tätä ilmaistaan seuraavien seitsemän vuoden rahoituskehyksen talousarviolla vuoteen 2020. Tämä on hyvä suunnitelmaluonnos. Olisin hyvin iloinen, jos puheenjohtajavaltio Puolan sen julkaisemasta luonnoksesta ilmi tuleva henki muovaisi Eurooppaa tulevina vuosina ehdotetulla yhteistyöhengellä. Neuvostossa edustettuina olevat valtiot neuvottelevat Euroopan rahoituksen ja talouden tulevaisuudesta tasavertaisina kansalaisten Euroopan parlamentissa toimivien edustajien kanssa. Ei voida sanoa "haluamme Välimeren alueelle Marshall-suunnitelman, jolla tuetaan demokratioiden kehittymistä Pohjois-Afrikassa", jos samalla vaaditaan EU:n talousarvion leikkaamista. Ei voida vaatia, että EU:n talousarvioon osoitetaan 0,8 prosenttia BKT:sta, ja sitten pyytää korvauksia, kun maanviljelijät kärsivät EHEC-kriisistä, kuten Alankomaiden hallitus teki. Tietenkin me haluamme auttaa maanviljelijöitä. Meidän on autettava maanviljelijöitä. Tietenkin me haluamme auttaa Pohjois-Afrikkaa. Meidän on autettava Pohjois-Afrikkaa. Sitten tarvitsemme kuitenkin myös hyvän, tasapainoisen, järkevästi kehitetyn ja pitkän ajanjakson talousarvion, kuten mietinnössä esitetään.

(Puhuja suostui vastaamaan sinisen kortin kysymyksen työjärjestyksen 149 artiklan 8 kohdan mukaisesti)

  Lucas Hartong (NI). – (NL) Arvoisa puhemies, koska arvostettu kollegani esitti hyvin kielteisiä näkemyksiään Alankomaiden hallituksen kannasta, haluan kysyä häneltä, tunnustaako hän enää lainkaan EU:n jäsenvaltioiden hallitusten demokraattista oikeutta esittää mielipiteitä kansalaistensa puolesta.

  Martin Schulz (S&D). – (DE) Hyvä jäsen Hartong, tietenkin minä tunnustan tämän oikeuden. Toivon vain, että tekin tunnustaisitte, ettei Alankomaiden hallituksen kantaa voida esittää ylhäältä alaspäin, vaan siitä on keskusteltava monikansallisessa demokratiassa.

Kunnioitan täysin pääministeri Ruttea, joka kannattaa 2,7 prosentin korotusta EU:n talousarvioon. Panin tämän merkille ja olen tyytyväinen siihen, että kuuntelitte tarkkaavaisesti, sillä tässä parlamentissa keskustellaan avoimesti kaikkien hallitusten kannoista. Tämän osalta en ymmärtänyt kysymyksenne tarkoitusta, mutta ymmärtääkseni voin päätellä siitä, että tekin kannatatte demokratiaa. Oletan, että tämä edustaa eräänlaista edistymistä.

  Guy Verhofstadt , ALDE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, minulla on tässä kirje Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen edustajalta. Se koskee SURE-valiokunnan mietintöä. Kirjeessä todetaan, että Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus on pettynyt SURE-valiokunnan mietintöön. Hyvät kollegat, minusta tämä merkitsee sitä, että meillä on nyt tarkasteltavanamme erinomainen SURE-valiokunnan mietintö.

Minun on todettava teille, että niiden muutaman sanan lisäksi, joissa todetaan Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen olevan pettynyt mietintöön, kirje on muilta osin todellista provokaatiota: se on Eurooppaan ja Euroopan unioniin kohdistuvaa provokaatiota, sillä merkittävin asia, jota siinä korostetaan, on ettei monivuotisen rahoituskehyksen korottaminen ole mahdollista, että meidän on pysyttävä vanhassa monivuotisessa rahoituskehyksessä, samoissa luvuissa, samoissa tuloissa ja luonnollisesti samoissa korjauksissa, varmasti Yhdistyneen kuningaskunnan hyväksi tehtävässä korjauksessa. Meidän ei pidä muuttaa yhtään mitään.

Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus on kuitenkin hallitus, joka tahtoo tehdä päätöksiä, joka haluaa uudistaa sekä Yhdistynyttä kuningaskuntaa että Euroopan unionia. En siis ymmärrä, miksi meidän pitäisi pysyä vanhassa monivuotisessa rahoituskehyksessä ja pelkästään jatkaa aiempaa politiikkaa. Minusta aika on nyt kypsä sille, että kansalaisille kerrotaan, että Euroopan unionin eri jäsenvaltioiden julkisen talouden vakauttaminen ei onnistu leikkaamalla siten, että leikataan EU:n yhden prosentin [EU:n BKT:sta] talousarviota. Tämä yksi prosentti on vain neljäskymmenesosa Euroopan unionin kokonaismenoista.

Säästöjä voi toteuttaa muilla tavoin. Toinen ehdotus, jonka voimme esittää Yhdistyneen kuningaskunnan hallitukselle, on se, että jos se haluaa toteuttaa säästöjä Yhdistyneen kuningaskunnan julkisella sektorilla, se onnistuu kasvattamalla Euroopan unionin asemaa.

Esitän kolme esimerkkiä. Käsittelen ensiksi ulkopolitiikkaa. Yhdysvalloilla on 28 000 diplomaattia. Euroopassa diplomaatteja on 93 000. Euroopassa on neljä kertaa enemmän diplomaatteja, koska emme tee yhteistyötä yhteisen ulkopolitiikan alalla. Siitä voidaan säästää. Jos Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus investoisi entistä enemmän Euroopan unioniin, se voisi säästää ulkopolitiikassa, William Haguen ministeriössä. Toinen esimerkki on rahapolitiikka. Euroopan unionin rahapolitiikasta vastaa noin 44 000 henkilöä. Yhdysvalloissa Federal Reserve Boardissa työskentelee 18 000 henkilöä. Siis kolme kertaa vähemmän virkamiehiä.

Jos Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus haluaa toteuttaa säästöjä, se voi liittyä euroon, antaa Euroopan unionille enemmän toimivaltaa ja vastuuta sekä säästää kaikista niistä henkilöistä, jotka työskentelevät rahapolitiikan parissa Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Jos se haluaa toteuttaa säästöjä Yhdistyneessä kuningaskunnassa, se voi tehdä sen tutkimusalalla yksinkertaisesti ottamalla välittömästi käyttöön eurooppapatentin. Se toisi valtavia säästöjä tutkimusmäärärahoihin. Näin meidän olisi vastattava Yhdistyneen kuningaskunnan hallitukselle.

(Suosionosoituksia)

  Joseph Daul, PPE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, ryhmäni toivoo eurooppalaista rahoitusta, joka kuvastaa Euroopan todellisuutta, suuntauksia ja tavoitteita. Vastaavatko jäsenvaltioiden julkisen talouden tila, kasvunäkymämme ja Euroopan asema maailmassa yhteisön perustaja-isien näkemystä? Eivät todellakaan. Ne ovat kehittyneet ja muuttuneet.

Olisi vastuutonta, jos emme onnistuisi mukauttamaan sitä, kuinka unionia rahoitetaan, näiden muutosten huomioimiseksi. Monivuotinen rahoituskehys on hyvin poliittinen asia, josta erityinen valiokunta on keskustellut yli vuoden ajan budjettivaliokunnan kanssa. Haluan onnitella valiokuntaa sen tekemästä työstä. Toivon, että valiokunnassa löytynyt eurooppalainen henki muovaa kehyksen täytäntöönpanoa ja vie Eurooppaa eteenpäin kansalaisten eduksi.

Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ryhmä kehottaa kaikkia jäsenvaltioita osallistumaan täysimääräisesti tähän keskusteluun. Kun sanon täysimääräisesti, tarkoitan, ettei pelkästään ilmoiteta, että viime kädessä pyritään jäädyttämään yhteisön menot vuoteen 2020 asti, tai hylätä suoralta kädeltä yhteisön omien varojen käsitettä. Haluamme omat varat vähentääksemme kansallisiin talousarvioihin kohdistuvia paineita. Tämän vuoksi ehdotamme omien varojen käsitettä valtioiden ja hallitusten päämiehille: helpottaaksemme tiukoilla olevia kansallisia talousarvioita.

Haluan muistuttaa, että yhteisön talousarvio on aina ollut tasapainoinen, toisin kuin kansalliset talousarviot, joista suurin osa on vakavasti alijäämäisiä. Haluan myös muistuttaa, että yli 90 prosenttia yhteisön talousarviosta käytetään hankkeisiin, joista jäsenvaltiot hyötyvät. Lopuksi haluan muistuttaa jäsenvaltioille, että kaikki käyttämättä jääneet rahat palautetaan niille vuoden lopussa. Silti meitä syytetään huonosta hallinnoinnista. Minusta meidän on lisättävä viestintäponnisteluitamme. Lakatkaamme siis kohtelemasta yhteisön talousarviota kansallisten talouksien rasitteena.

Olkaamme rehellisiä: yksi yhteisön tasolla käytetty euro tuottaa paljon enemmän kuin kansallisten hallitusten käyttämä euro. Kansallisten menojen eurosta menee välittömästi 20–30 senttiä valtion velan korkojen maksuun. Eurooppalaisille on kerrottava totuus.

Totuus on, että ilman yhteisön rahoitusta koulutukselle ja elinikäiselle oppimiselle aivovuoto Kiinaan ja Yhdysvaltoihin kasvaisi valtavasti. Totuus on, että ilman yhteisön rahoitusta tutkimukselle ja innovoinnille jäsenvaltiomme olisivat globaalisti vähemmän kilpailukykyisiä, kun taas kasvu ja työllisyys puolestaan riutuisivat. Totuus on, että ilman yhteisön koheesiorahoitusta kuilu rikkaiden ja köyhien alueiden välillä kasvaisi. Totuus on, että ilman yhteisön rahoitusta elintarviketurvallisuuspolitiikassa, energiapolitiikassa ja ilmastonmuutospolitiikassa olisi mahdotonta saavuttaa odotuksiamme ja tavoitteitamme. Hyvät kollegat, totuus on, että ilman yhteisön rahoitusta ulko- ja turvallisuuspolitiikalle Euroopan unionilla olisi sen keskeisen aseman maailmannäyttämöllä sijaan paikka laitamilla.

Raha ei tietenkään ole ainoa merkittävä seikka: se, miten Euroopan unioni päättää investoida ja panna täytäntöön poliittisia painopistealoja vuoteen 2020 ja sen jälkeen, määrittää yhteisön valmiudet vaikuttaa maailmassa. Euroopan parlamentti – ja kerrankin jo puheenvuoron käyttäneet ryhmät ovat olleet kanssani samaa mieltä – kehottaa tämän vuoksi neuvostoa harkitsemaan tarkkaan kantansa rahoituskehykseen.

Jos neuvosto on sitoutunut vakavissaan kasvun ja työllisyyden elpymiseen, sen on käytettävä yhteisön talousarviota ja yhteisön omia varoja merkittävinä vipuvoimina. Jos neuvosto parlamentin ja komission tavoin todella haluaa antaa Euroopalle aidon mahdollisuuden globalisaation yhteydessä, sen on ymmärrettävä, että varojen viisas käyttö on paljon hyödyllisempää kuin menojen rajoittaminen ja että yhteisten hankkeiden yhteinen rahoittaminen on paljon järkevämpi lähestymistapa kuin varojen kapea jakaminen lyhytaikaisten hankkeiden kesken.

Hyvät kollegat, PPE-ryhmä vetoaa tänä aamuna kunnianhimoisen Eurooppa-näkemyksen puolesta. Kansalaiset jakavat kunnianhimomme ja toiveemme. Nuorten ilmaistessa ahdistustaan Ateenan ja Madridin kaduilla, 500 miljoonan eurooppalaisen pohtiessa tulevaisuuttaan on aika esittää oikeat kysymykset ja keksiä vastaukset ajankohtaisiin asioihin.

  Richard Ashworth, ECR-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, haluan käyttää tämän tilaisuuden puhuakseni Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen puolesta ja vastata jäsen Verhofstadtille, joka, kuten aina, näkee asian väärin.

Jos hän olisi lukenut mietinnön, hän olisi havainnut Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen sanoneen, että tämä on Euroopan kriisiaikaa. Hän olisi havainnut, että taloutemme taantuvat, työpaikkoja menetetään ja teollisuus kamppailee kilpaillessaan nopeasti muuttuvassa maailmassa. Eurooppa kuitenkin tarvitsee merkityksellisen talousarvion, joka tuo lisäarvoa ja jossa sitoudutaan ihmisiin, mutta jäsen Verhofstadt kollegoineen tarjoaa samaa vanhaa.

He sanovat: "Jos suuntaa ei muuteta, päädytte siihen pisteeseen, johon alussa suuntasitte". Talousarvion suuntaa on muutettava. Me ja Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus olemme samaa mieltä siitä, että menoja on lisättävä lisäarvoa tuovilla aloilla. Olemme samaa mieltä: investointeja tutkimukseen ja kehittämiseen, Euroopan laajuisiin liikenne-, energia- ja televiestintäverkkoihin on lisättävä. Olemme samaa mieltä: koulutus, pienyritykset ja yhtenäismarkkinoiden rohkaiseminen ovat viisaita ja järkeviä investointikohteita, ja investointeja on rohkaista. Näin luodaan uusia työpaikkoja ja kasvua. Emme kuitenkaan katso, että parlamentti voisi tämän perustella vaatia suurempaa talousarviota.

Minun on sanottava seuraavaa jäsen Verhofstadtille. Kaikkialla Euroopassa hallitukset säätävät säästöbudjetteja, ja tämän parlamentin olisi hyvin epäviisasta olla ottamatta huomioon tätä viestiä, olla piittaamatta viiden hallituksen päämiehen kirjeestä, koska se, mitä nämä viisi hallituksen päämiestä sanovat, on että vastaus ei ole enemmän Eurooppaa, vaan viisaampaa Eurooppaa.

Tarvitsemme täsmällisemmän talousarvion. Kestävän Euroopan unionin poliittisia haasteita ja rahoitusta vuoden 2013 jälkeen käsittelevässä erityisvaliokunnassa keskusteltiin aivan perustellusti painopistealoista, mutta emme tehneet asialle mitään. Ei ollut näyttöä halukkuudesta tehdä tiukkoja valintoja, sellaisia valintoja, joita hallitukset kaikkialla Euroopassa nyt tekevät.

Hyväksymme siis sen, että uusien painopistealojen menoja on lisättävä, mutta katsomme myös, että olisi ollut aika tarkastella uudelleen vanhoja painopistealoja, joten tässäkin menetettiin mahdollisuus yhteisön talousarvion osalta.

(Puhuja suostui vastaamaan sinisen kortin kysymykseen työjärjestyksen 149 artiklan 8 kohdan mukaisesti.)

  Andrew Duff (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluan kysyä kollegaltani, eikö hän katso, että joidenkin keskeisten menoerien siirtäminen kansallisista talousarvioista yhteisön talousarvioon saa aikaan kustannustehokkuutta ja mittakaavaetua ja säästä näin valtioiden omia varoja. Tämä on keskeinen viesti parlamentin lähestymistavassa rahoituskehyksen uudistukseen. Se on loogista ja edellyttää Lontoosta loogista ja järkevää vastausta.

  Richard Ashworth (ECR). – (EN) Arvoisa puhemies, ymmärrän, mihin jäsen Duff pyrkii, mutta jälleen kerran teoria on oikea, mutta käytäntö ei.

Näyttäkää minulle näyttöä siitä, että tuen siirtäminen lisää menojen tehokkuutta Euroopan unionin tasolla. Esittäkää minulle näyttöä tapauksesta, jossa tämä olisi pikemminkin säästänyt kansalaisten rahoja kuin tullut vieläkin kalliimmaksi.

Totean uudelleen, että tämä talousarvio on näyttö siitä, että jäsen Duff ja hänen kollegansa haluavat lisää Eurooppaa, eivät järkevämpää Eurooppaa. Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus pyytää parempia menoja, ei enempää menoja.

  Bas Eickhout, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, on aina mielenkiintoista havaita, että heti kun alamme puhua tulevaisuuteen suuntaavasta talousarviosta, halutaan tietää ainoastaan "kuinka paljon tarkalleen". Tässä keskustelussa olisi itse asiassa tarkasteltava kolmea seikkaa, kolmea ensisijaista tavoitetta, jotka ovat meille Vihreät / Euroopan vapaa allianssi -ryhmässä ratkaisevia.

Ensinnäkin tarvitaan näkemys Euroopasta ja meidän on päätettävä, mitä lisäarvoa yhteisön talousarvio tuo tähän näkemykseen Euroopasta? Toiseksi, aivan, jäsen Ashworth, talousarviota on uudistettava ja viherrettävä, sen on oltava tulevaisuuteen suuntaava talousarvio. Tulevaisuuteen suuntaava talousarvio merkitsee kuitenkin myös muutoksia painopistealoissa ja vielä enemmän yhteisön rahaa. Kolmas ensisijainen tavoite koskee EU:n omia varoja. Järjestelmästä on tehtävä oikeudenmukaisempi ja avoimempi, sitten voimme puhua omista varoista.

Käyn läpi nämä kolme ensisijaista tavoitetta aloittaen lisäarvosta. Tässäkin keskustelun sävy on ollut sellainen, että Brysseliin menevä raha ikään kuin katoaisi mustaan aukkoon. Mitä roskaa, aivan täyttä roskaa! Jos tarkastellaan sitä, mitä voidaan tehdä yhteisön tasolla, on useita syitä rahan käyttämiselle yhteisön tasolla ja erityisesti sille, ettei sitä käytetä kansallisella tasolla. Otetaan esimerkiksi diplomaattipalvelut, lähetystömme ulkomailla. Haluammeko, että niitä on 27 kaikissa Afrikan valtioissa, vai haluammeko vain yhden EU:n lähetystön? Viimeksi mainittu merkitsee sitä, että enemmän rahaa on maksettava EU:lle tätä EU:n lähetystöä varten, mutta se merkitsee myös, että 27 kertaa vähemmän rahaa kuluu 27 jäsenvaltiossa. Tämä on rahan tehokasta käyttöä.

Tarkastellaanpa myös infrastruktuuria. Jos me yksittäisissä valtioissa rakennamme infrastruktuuria, kuinka varmistamme, että se toimii myös yli rajojen, energiainfrastruktuurin alalla? Tässäkin tarvitaan yhteisön rahoja. Tai sitten innovointi ja tutkimus. Sen varmistaminen, että niitä vahvistetaan yhdessä, jotta saadaan mittakaavaetua. Se on järkevää investointia. Tämä on näkemys Euroopan lisäarvosta, ja tämän vuoksi tarvitsemme EU:n talousarviota.

Toiseksi talousarvion on oltava tulevaisuuteen suuntautuva. Nykyinen talousarvio laaditaan liiaksi tavalliseen tapaan. Meillä on Eurooppa 2020-strategian älykästä ja kestävää taloutta koskevat tavoitteet. Meidän on siis investoitava siihen. EU:n haasteena on selviytyä niukkuudesta, niukoista luonnonvaroista mutta myös niukasta työvoimasta. EU:n on investoitava tähän, jotta selviydymme siitä. Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastoa on uudistettava ja viherrettävä, jotta maataloudesta voi tulla esimerkki luonnonvarojen asianmukaisesta ja tehokkaasta käytöstä. Myös rakennerahastojen on vastattava uusiin haasteisiin, kuten energiaan. On varmistettava, että rakennerahastot osaltaan edistävät vuodeksi 2020 asettamiamme tavoitteita. Tästä innovaatiosta meidän pitäisi puhua.

Mitä ovat uudet haasteet? Kestävä energia – tämä merkitsee infrastruktuuria, ja me tarvitsemme siihen rahaa. Ulkopolitiikka – arabimaiden kevät, mikä on ollut EU:n vastaus? Tähänkin tarvitaan EU:n rahoja. Köyhyyden vähentäminen EU:ssa ja sen ulkopuolella, ilmastonmuutos, innovointi, kaikki hyviä syitä sille, että toimimme EU:n tasolla.

Kolmas ensisijainen tavoite koskee EU:n omia varoja. Nykyinen järjestelmä on vararikossa. Yhdistyneen kuningaskunnan hyväksi tehtävä korjaus, jota myös Alankomaat ja Tanska haluavat, tämä on vararikossa oleva järjestelmä. Siitä on tehtävä oikeudenmukaisempi, avoimempi, tai on turvattava EU:n omat varat. Tarkastellaanpa transaktioveroa. Se on oikeudenmukainen järjestelmä, jossa rahat menevät EU:lle, ja voimme saavuttaa omat tavoitteemme. Tämä on älykästä politiikkaa. Asioiden on muututtava, mutta niiden on muututtava EU:n tasolla, eikö niin?

Lopuksi haluan esittää seuraavan kysymyksen niille jäsenvaltioille, jotka sanovat, että EU:lle on maksettava yhä vähemmän rahaa, mutta jotka samaan aikaan esittävät EU:lle kaikenlaisia uusia painopistealoja. Jos haluatte EU:lle vähemmän rahaa, mihin painopistealoihin EU:n olisi paneuduttava? Sillä jos haluatte, että EU saa vähemmän rahaa, on tehtävä myös valintoja. Tähän mennessä olemme kuulleet aina vain uusista painopistealoista vähemmällä rahalla. Se ei vain yksinkertaisesti onnistu. Tätä kysymystä Yhdistyneen kuningaskunnan ja Alankomaiden hallitusten olisi pohdittava.

  Lothar Bisky, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvä esittelijä Garriga Polledo, ymmärtänette, että vasemmistolla on erityisen suuret odotukset EU:n sosiaalisten suuntausten osalta, joten se on hieman pettynyt siihen, että mietinnössänne ei katsota sosiaalisia näkökohtia merkittävämmiksi tulevina vuosina.

Olen varma, että eurooppalaisen hyvinvointivaltiomallin ja eurooppalaisen solidaarisuusperiaatteen säilyttäminen ja kehittäminen tulee olemaan valtavan tärkeää kriisiaikoina ja taloudellisten leikkausten yhteydessä. Nämä ovat molemmat merkittäviä eurooppalaisen kulttuurin saavutuksia, ja katson, että niistä luopuminen voisi merkitä Euroopan sosiaalisen yhdentymisprosessin loppua.

Olette tietenkin luetellut monia merkittäviä haasteita, joista jotkut jopa ohittavat Eurooppa 2020 -strategian. En kuitenkaan usko, että ehdotettu pyrkimys viiden prosentin korotukseen riittää näihin haasteisiin vastaamiseen. Parlamenttina meidän on ilmaistava selvästi, että aiomme tukea erityisesti sosiaalista Eurooppaa. Muut tekijät, kuten Euroopan maaseudun kehittäminen, FRONTEX ja ITER voivat joutua vielä odottamaan vähän aikaa. Minusta on väärin kehottaa neuvostoa asettamaan negatiivisia tavoitteita, toisin sanoen leikkauksia.

Samalla meidän on hyväksyttävä se, että tämä mietintö tulee käynnistämään vakavan parlamentaarisen keskustelun omia varoja koskevan järjestelmän uudistuksesta. Erityisesti transaktioveron käyttöönotto on asia, joka meidän on lopultakin ratkaistava. Ei ole kyse pelkästään hyödyllisestä rahoitusvälineestä, vaan se tarjoaa myös enemmän avoimuutta tapaan, jolla EU:ta rahoitetaan.

Tähän liittyy luonnollisesti merkittävä osa rahoitusmarkkinasääntelyä. Katson myös, että meidän on luovuttava Yhdistyneen kuningaskunnan hyväksi tehtävästä korjauksesta ja varmistettava, että käyttämättä jääneet EU:n varat palautetaan EU:n talousarvioon.

  Marta Andreasen, EFD-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, parlamenttia tullaan jälleen syyttämään siitä, ettei sillä ole tuntumaa realiteetteihin, jos se äänestää talousarvion lisäyksestä ajanjaksolle 2014–2020. Syyksi korotukselle esitetään Eurooppa 2020 -strategian rahoitus, sen, jonka sanottiin auttavan meidät kriisistä.

Muistellaanpa mitä tapahtui Lissabonin strategialle, se oli valtava epäonnistuminen. Veronmaksajien rahaa hukattiin, eikä meidän pidä toistaa tätä virhettä. Euroopan tilintarkastustuomioistuin on raportoinut eri politiikanaloihin vaikuttavien sääntöjenvastaisuuksien merkittävistä prosentuaalisista osuuksista, vuodesta toiseen noin 2,8 prosenttia, ja me syydämme edelleen varoja näille alueille. Hankkeiden kustannukset ovat kasvaneet kolminkertaisiksi alkuperäisiin arvioihin nähden, ja toiset kärsivät viivästyksistä, jolloin parempi teknologia syrjäyttää ne. Tästä on esimerkkinä Galileo, jonka määrärahat ovat nousseet 7,7 miljardista eurosta jo 22,6 miljardiin euroon.

Yli 30 prosenttia talousarviosta investoidaan edelleen yhteiseen maatalouspolitiikkaan, joka kuitenkin koskettaa vain 4,7 prosenttia Euroopan työvoimasta. Yhteinen kalastuspolitiikka – jonka komission jäsen Damanaki on tuominnut epäonnistuneeksi – edellyttää, että veronmaksajat lähettävät Brysseliin vuosittain miljardi euroa. Euroopan ulkosuhdehallinto maksaa vielä 500 miljoonaa euroa vuodessa, eikä se ole vielä osoittanut merkitystään.

Kaikkien näiden esimerkkien olisi todellakin puhuttava talousarvion leikkaamisen, ei sen kasvattamisen puolesta. Haluan ajatella Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen esittävän kantansa, sanovan, että nyt riittää, ja vaativan vähennystä. Sen koalitiota edustavat parlamentin jäsenet täällä vaikuttavat kuitenkin kannattavan jäädyttämistä. Yhdistyneen kuningaskunnan veronmaksajat eivät tule kiittämään heitä.

  Lucas Hartong (NI). – (NL) Arvoisa puhemies, ensimmäisen maailmansodan aattona Yhdistyneen kuningaskunnan ministeri Sir Edward Grey, sanoi: "Valot tulevat sammumaan kaikkialla Euroopassa. Emme tule näkemään niiden syttymistä enää meidän elinaikanamme". Meillä on nyt tarkasteltavana Polledon mietintö Euroopan parlamentin poliittisista painopisteistä vuoden 2013 jälkeen. Tämä koskee sekä lainsäädäntöä että talousarviota. Tämä on siis EU:n näkemys Euroopan kansalaisten tulevaisuudesta.

Mikä kauhea älyn, kulttuurin ja politiikan köyhyys mietinnön onkaan vallannut! Tämä on Euroopan poliittisen eliitin kauhea pyrkimys diktatuuriin. Parlamentti väittää, että EU tuo kansainvälisellä tasolla enemmän lisäarvoa kuin yksittäiset jäsenvaltiot yhteensä. Tämän vuoksi vaaditte vähintään viiden prosentin lisäystä EU:n talousarvioon. Naurettavaa! Millaista kansallisen itsemääräämisoikeuden kieltämistä ja millaista kansalaisten ja jäsenvaltioiden hallitusten halveksuntaa!

Haluan tehdä tämän selväksi: oikealla tavalla ajatteleva Alankomaiden kaltainen jäsenvaltio ei koskaan voi hyväksyä tätä mietintöä. Euroopan parlamentin tuoreen ja vapautta rakastavan näkemyksen omaavien jäsenten on heitettävä mietintö roskiin. Miksikö? Koska muuten valot sammuvat Euroopasta ja me teemme lapsillemme tietä synkkään tulevaisuuteen. Ryhmäni haluaa, että valot palavat edelleen Euroopassa, ja tämän vuoksi äänestämme koko sydämestämme mietintöä vastaan.

  Puhemies. – (EN) Hyvät kollegat, kuten havaitsette, käymme perustavaa laatua olevaa keskustelua Euroopan unionin tulevaisuudesta, ja odotamme vielä komission kantaa.

On nostettu sininen kortti. Hyvä jäsen Hartong, vastaatteko siihen?

  Gerben-Jan Gerbrandy (ALDE). – (NL) Arvoisa puhemies, haluan esittää kollega Hartongille seuraavan kysymyksen. Tällä hetkellä useita EU:n jäsenvaltioita kuuluu jäseninä G8-ryhmään, maailman kahdeksan suurimman talouden järjestöön. Seuraavien 10–15 vuoden kuluttua siellä ei ole enää edustettuna yhtään Euroopan valtiota. Kuinka siis voitte väittää, että yksittäisillä Euroopan valtioilla olisi edelleen merkittävä asema maailmannäyttämöllä? Ettekö katso, että ainoa tapa, jolla Eurooppa voi todella säilyttää asemansa siellä, on toimia yhdessä?

  Lucas Hartong (NI). – (NL) Arvoisa puhemies, kiitän kollegaa kysymyksestä. Euroopan unioni on niin loistava ja voimakas jäsenvaltioidensa ansiosta, joten yhteistyöllä, tiiviillä yhteyksillä jäsenvaltiot voivat puhua voimakkaalla äänellä globaalilla poliittisella näyttämöllä. Näin tulee olemaan jatkossakin. Nimenomaan sen takia, että kansalliset hallitukset tekevät yhdessä hyvää työtä, niiden äänistä muodostuu loistava kuoro.

  Janusz Lewandowski, komission jäsen. – (EN) Arvoisa puhemies, toivotan komission puolesta SURE-valiokunnan mietinnön tervetulleeksi. Tämä on todellinen panos seuraavan rahoituskehyksen valmisteluihin, mutta se on myös aidosti eurooppalainen. Se on aidosti eurooppalainen näkemys Eurooppa-hankkeen tulevaisuudesta. Tätä tarvitaan kipeästi juuri nyt, kun kohtaamme lukuisia yhteisiä haasteita, jotka edellyttävät yhteisiä vastauksia aikakaudella, jolle jäsen Schulz antoi nimen ‘Entsolidarisierung’ (solidaarisuuden purkamisen henki).

Kommenttini eivät koske pelkästään mietintöä itseään, vaan myös SURE-valiokunnan menettelyjä – joihin osallistuin, joten tiedän mistä puhun – Jutta Haugin taitavaa tapaa johtaa sitä sekä Salvador Garriga Polledon tehtävää. Syntyi laaja yksimielisyys ja enemmistön kanta äänestyksessä, jotka todennäköisesti ja toivottavasti vahvistetaan tänään täysistunnossa. Kyllä, me jaamme mietinnössä esitetyn näkemyksen. Kyllä, mekin olemme sitä mieltä, että EU:n talousarviossa ei ole kyse kansallisten talousarvioiden tuplaamisesta, vaan yhteisten tavoitteiden saavuttamisesta siellä, minne kansallisvaltioiden valmiudet eivät ulotu ja missä yhteisön varoilla voidaan saada aikaan mittakaavaetua ja luoda synergiaa.

Lyhyesti sanottuna EU:n talousarviota on käytettävä siihen, missä sillä on merkitystä, koska se on luonteeltaan investointimainen eikä se ole alijäämäinen. Jaamme myös näkemyksen niin kutsutuista perinteisistä politiikanaloista – nimittäin yhteisestä maatalouspolitiikasta ja koheesiopolitiikasta. Perinteinen ei merkitse vanhentunutta, on kyse mekanismista, jolla Eurooppa 2020 -strategian tavoitteet saavutetaan. Asianmukaisesti talousarviossa esitettyinä ne voivat tehdä tilaa paljon paremmalle ja näkyvämmälle rahoitukselle nyt alirahoitetuilla aloilla – toisin sanoen innovoinnissa, maahanmuuttovirtojen hallinnassa, Välimeren alueella nyt niin näkyvillä Euroopan unionin ulkoisilla vastuualoilla, energiatehokkuudessa ja ennen kaikkea siinä, kuinka Eurooppa yhdistetään energiajärjestelmien Euroopan laajuisten verkkojen ja rajayhdysjohtojen kautta.

EU:n talousarvioon on omaksuttava uusia toimintoja, kuten työkalupakki jäsenvaltioiden julkisen talouden kurinpitoon, mutta sitä ei voida syyttää julkisen talouden huonosta hoidosta kansallisella tasolla. Sen olisi nyt toimittava vakuutena maksutasejärjestelylle, mutta tulevaisuudessa sitä on myös käytettävä enemmän innovatiivisiin rahoitusvälineisiin, jotka toimivat vipuvoimana kansallisille talousarvioille.

Mietinnössä pyydetään rahoituspuolen uudistusta, ja meidän on määrä vastata esittämällä uusia varoja. Kuten jäsen Daul aivan oikein sanoi, näin helpotetaan valtiovarainministerien elämää – osoittamalla uusia omia varoja talousarviolle ja vähentämällä suoria maksuosuuksia. Tämän vuoksi kesäkuun lopussa esitettävä paketti koskee lukuja, monivuotista puiteasetusta, uutta ehdotusta toimielinten väliseksi sopimukseksi, mutta myös omia varoja. Erityiset alakohtaiset ehdotukset esitetään myöhemmin, syyskuun ja vuoden lopun välisenä aikana.

Lopuksi haluan vielä toistaa käsitykseni siitä, että SURE-valiokunnan mietintö on hieno panos keskusteluun Euroopan unionin tulevaisuudesta sekä voimakas ja tärkeä viitekehys komissiolle. Komission ja parlamentin välinen yhteistyö on olennaista, ei ainoastaan siksi, että ehdotuksen laatiminen käynnistyisi hyvin, vaan myös siksi, että nykyisessä ilmapiirissä erittäin vaikeat neuvottelut voidaan saattaa onnelliseen päätökseen.

  Puhemies. – (EN) Paljon kiitoksia, arvoisa komission jäsen. Tämä oli hyvin merkittävä keskustelu komission ja parlamentin välillä. Kaksi toimielintä haluaa tukea toinen toistaan, jotta saadaan aikaan yhtenevä lähestymistapa monivuotiseen rahoituskehykseen. Me näemme Euroopan komission hankkeen tämän kuun lopussa, kun se esitellään myös parlamentissa.

(Vastauksena istuntosalista kuuluneeseen ääneen:)

Valitan, mutta emme esitä sinisen kortin kysymyksiä vieraillemme, niitä esitetään vain Euroopan parlamentin jäsenille.

  Thijs Berman, kehitysyhteistyövaliokunnan lausunnon valmistelija. – (NL) Arvoisa puhemies, kehitysyhteistyövaliokunnalle tämä ei ole pelkästään selkeä mietintö, vaan myös hyvin tärkeä sellainen, koska siinä todetaan, että Euroopan unionin on kannettava vastuunsa köyhimmistä valtioista seuraavan seitsemän vuoden ajan ja että se osoittaa tähän määrärahoja talousarviossa. Siinä todetaan, että jäsenvaltioiden on kunnioitettava omia sitoumuksiaan. Jäsenvaltioilla on kuitenkin pitkä matka siihen, että ne osoittaisivat 0,7 prosenttia bruttokansantuotteestaan (BKT) kehitysyhteistyöhön. Jos Euroopan unionissa tehdään yhteistyötä kehitysyhteistyössä, saadaan aikaan säästöjä, poistetaan päällekkäisyyttä ja varmistetaan entistä parempi ja tehokkaampi varojen käyttö.

Mietinnössä todetaan, että ilmastonmuutoksen torjuntatoimia ei voida rahoittaa kehitysyhteistyön määrärahoista. Siinä vaaditaan voimakkaampaa painotusta ihmisoikeuksien, demokratian ja oikeusvaltion vahvistamiseen. Siinä vaaditaan uusia rahoitusmenetelmiä pelkkien tukien lisäksi, esimerkiksi lainojen ja tukien yhdistelmää. Siinä korostetaan, että humanitaarisilla toimilla on edelleen oltava oma riippumaton rahoitusvälineensä, sillä hätäavun on oltava puolueetonta ja riippumatonta Euroopan ulkosuhdehallinnon poliittisista valinnoista. Näin todetessaan Euroopan unioni on edelleen kehitysmaiden kaikkein merkittävin kumppani maailmassa, ja tämä on tärkeää.

  Gerben-Jan Gerbrandy, ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan lausunnon valmistelija. – (NL) Arvoisa puhemies, ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunta ilmaisee myös tyytyväisyytensä mietintöön siinä muodossa, jossa se on meille esitetty. Siinä otetaan huomioon raaka-aineiden niukkuus, luonnon monimuotoisuuteen kohdistuva uhka, siirtyminen kestävään energiaan ja erityisesti – ja pidän tätä keskeisenä – taloutemme kestävyyden merkitys.

On kuitenkin yksi mutta: elämme aikoja, joina jäsenvaltiot kääntävät jokaisen euron kolmasti ympäri ennen sen käyttämistä. Silti teemme jotain todella outoa. Käytämme miljardeja tukiin, myös ympäristölle haitallisiin tukiin, jolloin meidän on taas käytettävä yhä enemmän miljardeja asioiden korjaamiseksi. Olen tämän vuoksi esittänyt ryhmäni puolesta tarkistuksen, jonka ympäristövaliokunta hyväksyi. Se koskee niistä tuista, joilla on haitallinen vaikutus ympäristöön, luopumista vuoteen 2020 mennessä. Erityisesti näinä niukkuuden aikoina meillä ei ole varaa tällaisiin tukiin.

  Constanze Angela Krehl, aluekehitysvaliokunnan lausunnon valmistelija. – (DE) Arvoisa puhemies, koheesiopolitiikan määrärahat ovat yksi suurin yksittäinen menoerä Euroopan unionin talousarviossa. Meidän on kehitettävä uutta politiikkaa, joka mukautetaan uusiin haasteisiin. Haluamme investointeja nykyaikaiseen infrastruktuuriin, tutkimukseen, innovointiin ja uuden teknologian kehittämiseen. Haluamme kestävää, yhdennettyä kaupunkikehitystä ja hyvin koulutettua työvoimaa.

Alueet tarvitsevat erityistukea, joka auttaa niitä tulemaan kilpailukykyisiksi ja kehittymään taloudellisesti. Samalla on kuitenkin myös todettava, että koheesiopolitiikan on oltava kaikkien alueiden ulottuvilla, niin itäeurooppalaisissa jäsenvaltioissa kuin Saksan kaltaisissa vahvoissa kansantalouksissa. Itä-Saksa tarvitsee tukea. Myös jotkut läntisen Saksan alueet tarvitsevat kuitenkin myös tukea, kuten myös eräät alueet Yhdistyneessä kuningaskunnassa.

Tämä edellyttää talousarviota, joka ei saa olla nykyistä pienempi ja jota ei voida jakaa eri sektoreihin. Meidän on tehtävä kaikkemme tehokkuuden ja avoimuuden parantamiseksi, ja tämä on yhdistettävä tarpeettomasta byrokratiasta luopumiseen. Koheesio liittyy solidaarisuuteen. Koheesio on kuitenkin myös taloudelliselta kannalta järkevää ja tarpeellista.

Koheesion puuttuminen on huono juttu, myös voimakkaissa kansallisissa talouksissa. Tämän vuoksi meidän on tarjottava koheesiopolitiikalle asianmukaista rahoitustukea. Kiitän esittelijää aluekehitysvaliokunnan lausunnon sisällyttämisestä mietintöön ja pyydän tukea tarkistukselle, joka koskee jälleen väliluokkien parannusta.

Pääsimme aluekehitysvaliokunnassa kompromissiin, ja suositan, että parlamentti sisällyttää asiantuntijapoliitikkojen löytämän kompromissin Garrigan mietintöön. Pyydän laajaa kannatusta.

  Giovanni La Via, maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan lausunnon valmistelija. – (IT) Arvoisa puhemies, haluan aluksi onnitella esittelijä Garriga Polledo, myös maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan (AGRI) enemmistön puolesta, hänen viime kuukausina tekemänsä erinomaisen työn johdosta.

Tulevia rahoitusnäkymiä koskeva keskustelu oli hyvin kiivas, ja jäsen Garriga Polledon laatima mietintö tarjoaa vaikuttavan yhteenvedon eri kansallisten valtuuskuntien ja eri poliittisten ryhmien kannoista.

Maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan lausunnon valmistelijana ilmaisen täyden tukeni päätökselle vähintäänkin jättää maatalousmäärärahat entiselleen ja – monien AGRI-valiokunnan kollegoideni tavoin – vastustan jyrkästi Euroopan liberaalidemokraattien ryhmän (ALDE) esittämää tarkistusta, jolla hyväksyttäisiin mahdolliset tulevat leikkaukset maatalousmäärärahoista muiden toimintojen rahoittamiseksi.

Katson olevani pakotettu muistuttamaan kollegoja siitä, että yhteistä maatalouspolitiikkaa vaalitaan perussopimuksissa ja se on yksi Euroopan unionin harvoista reaalipolitiikoista. Sillä voi olla merkittävä asema strategisella alalla, joka tuottaa julkishyödykkeitä ja aitoa eurooppalaista lisäarvoa.

  Cătălin Sorin Ivan, kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan lausunnon valmistelija. – (RO) Arvoisa puhemies, aina kun puhumme Euroopan unionin talousarviosta ja unionin varoista, erityisesti tulevasta monivuotisesta rahoituskehyksestä, puhumme automaattisesti eurooppalaisesta lisäarvosta. En usko, että Euroopan unionin talousarviossa on alaa tai segmenttiä, jolla eurooppalainen lisäarvo olisi isompi niin vähäisin rahoin. Sen varmistamiseksi, että kaikki, mitä täällä parlamentissa pohdimme, ja kaikki eurooppalaiset hankkeet koskevat Euroopan väestöä ja jokaista Euroopan kansalaista, ja että kaikilla hankkeilla on tulevaisuus, nykynuorten on kuitenkin uskottava Euroopan unionin hankkeeseen, heidän on koettava itsensä yhä enemmän eurooppalaisiksi, ja meidän on lisättävä merkittävästi investointejamme kulttuuriin, koulutukseen ja nuorisohankkeisiin ja -ohjelmiin.

Tämän vuoksi totean, että jotta Euroopan unionilla olisi tulevaisuus, tarvitaan lisää rahaa koulutukseen, kulttuuriin ja nuorille. Puhumattakaan urheilusta, joka on yksi Eurooppa 2020 -strategian painopistealoista.

  Eva-Britt Svensson, naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnon valmistelija. – (SV) Arvoisa puhemies naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnon valmistelijana haluan korostaa, että tehtäessä ratkaisevia päätöksiä talouden, rahoituksen ja raha-asioiden osalta kaikissa talousarvioon ja mahdollisuuksiimme koskevissa päätöksissä naisten vaikutusvalta on tällä hetkellä hyvin vähäinen. Tulevaisuuden nykyaikaisen talousarvion laatimiseksi naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunta on korostanut joitakin merkittäviä seikkoja talousarviota koskevassa tulevassa työskentelyssä.

On hyödynnettävä naisten taitoja ja kokemuksia. Korostamme tarvetta integroida tasa-arvo – että tasa-arvo otetaan huomioon talousarviossa. Kuulen kollegoideni puhuvan tulevasta talousarviosta, lisätyistä resursseista ja niin edelleen. Ei ole kyse pelkästään resurssien lisäämisestä vaan myös poliittisesta rohkeudesta painottaa uudelleen näkökohtia talousarviossa sekä hyödyntää naisten taitoja. Jos teemme näin, meidän ei aina tarvitse vaatia yhä enemmän talousarviovaroja, vaan voimme hyödyntää talousarviota tulevaisuuden nykyaikaisen politiikan laatimiseen.

  Reimer Böge, PPE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, tämä mietintö on parlamentin asianmukainen ja järkevä tarjous komissiolle ja neuvostolle Euroopan unionin talousarviopohjan lisäkehittämiseksi vaikeina aikoina.

Kiitän esittelijä Garriga Polledoa ja valiokunnan puheenjohtaja Haugia heidän tekemästään työstä. Olette molemmat tehneet erinomaista työtä. Kaikista eri ryhmien välisistä poliittisista erimielisyyksistä huolimatta työtämme on leimannut voimakas pyrkimys löytää yhteisiä eurooppalaisia ratkaisuja. Muutkin toimielimet voisivat osoittaa hieman enemmän tätä henkeä. Me haluamme aidot omat varat, kuten perussopimuksessa kuvataan.

Muista tuloista riippumatta talousarvio on rahoitettava yksinomaan omista varoista. Olemme tätä vaatiessamme siis uskollisia perussopimukselle. Sitä paitsi meidän olisi lopetettava kaikki nämä poikkeukselliset kohdennetut korjaukset. Keskustelua olisi käytävä yhdessä kansallisten parlamenttien kollegojemme kanssa ilman ennakkoluuloja ja vähemmän suu vaahdossa, kuin joissakin suurissa kaupungeissa ja kommenteissa on tapana.

Samalla haluamme tietää, että talousarvion yhtenäisyys suojataan ja että budjettipolitiikkaa ei viedä pois EU:n talousarviosta. Kun puhumme menoista, meidän on muistettava Lissabonin sopimuksesta seuraavat velvoitteet. Meidän on tarjottava riittävä rahoitus Eurooppa 2020 -strategialle, johon olemme kaikki sitoutuneet. Kasvu on taloudellisen ja sosiaalisen toiminnan perusta.

Meidän on keskusteltava eurooppalaisesta lisäarvosta ja tarvittavista synergioista kansallisten talousarvioiden ja EU:n talousarvion välillä yksityiskohtaisemmin kuin ennen, koska riippumatta EU:n talousarviossa mahdollisesti aikaansaaduista säästöistä, suuresta osasta tarvittavia lisäresursseja voidaan keskustella aidossa keskustelussa, joka koskee synergiaa ja mahdollisia säästöjä EU:n talousarvion ja kansallisten talousarvioiden välillä. Meidän on kerrottava neuvostolle selkeästi, että jos se kieltäytyy lähtemästä meidän tänään viitoittamallemme tielle, sen on kerrottava, mitkä poliittiset painopistealat on pyyhittävä pois ja jätettävä ilman rahoitusta. Tätä vaaditaan, jos aiomme olla rehellisiä kansalaisille. Toivon komission vastaavan lainsäädäntöehdotuksissaan myönteisesti näihin parlamentin ehdotuksiin, ja odotan seuraavien puheenjohtajavaltioiden löytävän keinon kommunikoida avoimesti parlamentin kanssa, jotta voimme saattaa päätökseen puoltavan lausunnon menettelyt asianmukaisessa aikataulussa.

(Puhuja suostui vastaamaan sinisen kortin kysymykseen työjärjestyksen 149 artiklan 8 kohdan mukaisesti.)

  Derk Jan Eppink (ECR). – (EN) Arvoisa puhemies, minun tietääkseni jäsen Böge on Saksan CDU:n jäsen. Haluaisin tietää, kuvaako hänen EU:n omia varoja koskeva vetoomuksensa hänen henkilökohtaista kantaansa vai hänen saksalaisen puoleensa kantaa.

  Reimer Böge (PPE). – (DE) Arvoisa puhemies, vastaan mielelläni kysymykseen. En ole pelkästään kristillisdemokraattisen unionin jäsen, vaan olen myös toiminut sen varapuheenjohtajana Schleswig-Holsteinissa13 vuoden ajan. Euroopan parlamentin CDU/CSU:ta edustavat jäsenet esittivät kantansa ennen kuin valiokunta ilmaisi näkemyksensä. Euroopan parlamentin CDU/CSU:ta edustavien jäsenten omista varoista hyväksymä lausunto, joka tietyssä määrin on ristiriidassa puolueen kansallisen kannan kanssa, vastaa täysin poliittisia muutoksia käsittelevän valiokunnan päätelmiä. Tämä on minunkin kantani, myös CDU:ta edustavana poliitikkona Saksassa.

  Göran Färm, S&D-ryhmän puolesta. – (SV) Arvoisa puhemies, EU kohtaa tällä hetkellä suurimmat haasteensa hyvin pitkään aikaan. Meidän on pyrittävä lopettamaan talouskriisi ja samaan aikaan välttämään uusia kriisejä. Meidän on selviydyttävä yhä laajenevassa globalisaatiossa ja kilpailussa. Tarvitaan esimerkiksi laajoja rajat ylittäviä investointeja tutkimukseen. Meidän on ryhdyttävä toimiin ympäristön ja ilmaston asettamissa haasteissa ja kestävässä energiantarjonnassa.

Meidän on käännettävä Euroopassa vallalla oleva tuhoisa suuntaus kohti pysyvästi korkeaa työttömyysastetta ja sosiaalista syrjäytymistä ja itse asiassa pyrittävä auttamaan myös siinä, kuinka kriisi vaikuttaa eteläisiin naapureihimme. Valitettavasti tilanteessa, jossa eniten tarvitaan solidaarisuutta ja hyvin toimivaa eurooppalaista yhteistyötä, myös eurooppalaiseen ideaan kohdistuvat uhat lisääntyvät. Juuri nyt ne kohdistuvat muun muassa EU:n talousarvioon..

Kestävän Euroopan unionin poliittisia haasteita ja rahoitusta vuoden 2013 jälkeen käsittelevässä erityisvaliokunnassa ymmärrämme, että aikana jona monet jäsenvaltiot leikkaavat talousarvioitaan voi vaikuttaa oudolta, että vaadimme lisää rahaa EU:n talousarvioon vuoden 2013 jälkeen. Samalla olisi kuitenkin täysin järjetöntä sivuuttaa nämä haasteet, antaa periksi euroskeptisyydelle ja ja luopua niistä kunnianhimoisista poliittisista tavoitteista, joita jäsenvaltiot ovat meille antaneet esimerkiksi Lissabonin sopimuksessa. Meidän on myös muistettava, että suuret leikkaukset eivät hyödytä kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevia jäsenvaltioita, kuten Kreikkaa, Irlantia ja Portugalia, vaan pikemminkin vähentävät EU:n kykyä tukea niitä.

Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus puhuu ainoastaan nettomaksajien puolesta, ei kenenkään muun. Tämän vuoksi pyrimme poliittisia haasteita käsittelevän valiokunnan mietinnössä löytämään järkevän tasapainon pidättyvyyden, tarvittavan kunnianhimon sekä maatalouspolitiikan kaltaisten politiikanalojen tulevaisuuteen suuntaavan uudistuksen kesken. Päädyimme ehdotukseen viiden prosentin lisäyksestä määrärahoissa seuraavalle ajanjaksolle vuoteen 2013 nähden.

Haluan esittää vilpittömät kiitokseni jäsen Garriga Polledolle, joka onnistui varmistamaan laajan enemmistön tuen mietinnölleen. Asian ydin on, että ylimääräiset viisi prosenttia on nimenomaan investoitava tulevaisuuteen suuntaaville keskeisille aloille, erityisesti tutkimukseen, kasvuun ja työllisyyteen. On selvää, että näillä aloilla tarvitaan toimia ja että ilman varoja emme kykene vastaamaan haasteisiin. Tämä edellyttää kuitenkin myös, että kykenemme muuttamaan näkemystämme EU:n talousarviosta.

On muistettava, että EU:n talousarvio on edelleen vähäisempi suhteessa jäsenvaltioiden talouksiin kuin mitä se oli esimerkiksi Ruotsin liittyessä EU:hun 1990-luvulla, huolimatta laajentumisesta 15 jäsenvaltiosta jo 27 jäsenvaltioon. EU:n talousarvion kasvu on myös ollut merkittävästi hitaampaa kuin jäsenvaltioiden kansallisten talousarvioiden kasvu, esimerkiksi Yhdistyneen kuningaskunnan talousarvion, josta Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus ei myöskään puhu. Itse olen aivan vakuuttunut siitä, että säästötoimenpiteet eivät ole ainoa tie ulos kriisistä. Meidän on löydettävä tiemme takaisin kasvuun ja työpaikkoihin löytämällä varoja investointeihin, ja siihen tarvitsemme näitä yhteisiä toimia.

  Carl Haglund, ALDE-ryhmän puolesta. – (SV) Arvoisa puhemies, esitän vilpittömät kiitokseni esittelijälle, joka on tehnyt erinomaista työtä kerätessään yhteen parlamentin näkemykset. Olen varma, että olemme kaikki yhtä mieltä kohtaamistamme haasteista. Kysymys on yksinkertaisesti siitä, kuinka saamme rahat riittämään, eikä nyt puhuta pelkästään EU:n varoista, vaan myös jäsenvaltioiden varoista, ja se on tasapainottamista.

Päätimme valiokunnassa suosittaa tulevan talousarvion korottamista viidellä prosentilla. Viisi prosenttia kuulostaa paljolta, varsinkin jos menemme kotimaidemme pääkaupunkeihin sanomaan, että tarvitsemme viisi prosenttia lisää. Toisaalta viisi prosenttia on hyvin vähän, kun tarkastelemme EU:n kohtaamia haasteita ja kun tiedämme aivan liian hyvin, että EU:lle on itse asiassa annettu useita uusia tehtäviä, joista sen olisi todella huolehdittava, eikä tämä onnistu ilman varoja.

Jotta olisimme kuitenkin samalla uskottavia pyytäessämme lisää rahaa, meillä on oltava rohkeutta tarkastella nykyisiä rakenteita ja nykyisiä kustannuksia. Uskottavuutemme lisääntyy merkittävästi, jos onnistumme näyttämään, että kykenemme myös kohdentamaan uudelleen, priorisoimaan uudelleen ja säästämään rahaa ennen kuin pyydämme sitä lisää. Puhun nyt perusteettomista eduista maatalouspolitiikassa sekä siitä, että korruption vastainen politiikkamme on suurelta osin ollut tuloksettomampaa kuin aina väitämme, ja siitä, että tietyssä määrin EU:n hallinto on suuri ja kömpelö – tästä on esimerkkinä juuri se, että olemme täällä Strasbourgissa. Tällaisia asioita ryhmämme halusi esittää esimerkkeinä, joista voitaisiin keskustella, sillä tästä saamme uskottavuutta, kun myöhemmin pyydämme lisää rahaa.

Emme kuitenkaan aina onnistuneet tässä mietinnössä, mikä myös selittää sen, että jotkut kollegat huomenna äänestävät tätä mietintöä vastaan tai tyhjää, vaikka ryhmämme suuri enemmistö kannattaakin mietintöä. Monet ovat loppujen lopuksi pettyneitä siihen, että emme kykene keskustelemaan myös nykyisten varojen uudesta jakamisesta.

Toinen asia, jota meidän on ehdottomasti tarkasteltava, on se, kuinka EU:n talousarvio on määrä rahoittaa, ja tästä ryhmämme on esittänyt selkeän kantansa. Haluamme, että käydään vakavaa keskustelua siitä, mitä kutsutaan omiksi varoiksi, ja tämä on tärkeää myös siksi, että saamme poistettua epäterveet osatekijät nykyisestä rahoitusrakenteesta: yhä uudet korjaukset, epäselvät ja läpinäkymättömät järjestelyt ja vastaavat. Meno ei voi jatkua näin tulevaisuudessa, ja toivon, että voimme tämän osalta käynnistää rakentavan vuoropuhelun tulevaisuudesta neuvoston kanssa. Tämä on aivan ratkaiseva asia, jos EU:n talousarviolle toivotaan myönteistä tulevaisuutta.

  Konrad Szymański, ECR-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, Euroopan konservatiivien ja reformistien ryhmän puolalaiset edustajat äänestävät monivuotista rahoituskehystä koskevan mietinnön puolesta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, ettemmekö olisi havainneet asiakirjan heikkoja kohtia. On silkkaa ajan tuhlausta tarkastella ehdotuksia omista varoista tai eurooppalaisista veroista. Eurooppalaiset maksavat jo nyt liikaa veroja.

Meidän on korostettava entistä enemmän EU:n menojen seurantaa sekä nykyisen politiikan kriittistä arviointia alalla. Selkänsä kääntäminen hukkaan heitetyille rahoille ei ratkaise ongelmaa, ja se on myös epäreilua Euroopan veronmaksajia kohtaan. Eurooppa 2020 -strategian ylivalta voi tarkoittaa sitä, että EU:n politiikanaloja uudistetaan paljon tärkeämpien velvoitteiden kustannuksella – perussopimuksessa vaalittujen velvoitteiden, jotka koskevat taloudellisen koheesion edistämistä jäsenvaltioiden välillä.

Ei kuitenkaan pidä unohtaa eurooppalaiseen koheesiopolitiikkaan liittyvää eurooppalaista lisäarvoa. Sen vaikutukset ovat selvemmin nähtävissä Puolassa kuin missään muualla. Emme ole ainoita, jotka hyötyvät vauhdittuneesta kasvusta, kiitos koheesiopolitiikan. Keski-Euroopan vauhdittunut kasvu edistää osaltaan merkittävästi myös kasvua kaikkialla Euroopassa ja parantaa investointiedellytyksiä, mistä seuraa voittoa niin Varsovassa ja Prahassa kuin Amsterdamissa, Lontoossa ja Berliinissä.

  Helga Trüpel, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, aloitan jäsen Ashworthin toteamuksesta, jossa verrattiin järkevää EU:n talousarviota suurempaan EU:n talousarvioon. Minusta tämä ei ole todellinen vaihtoehto. Meidän on toki pyrittävä järkevään budjettipolitiikkaan määrittämällä hyvin tarkkaan, mistä rahaa voidaan säästää, missä hallinnointia voidaan parantaa ja missä hallinto on erityisen rajoittavaa.

Tämän erityisvaliokunnan tehtävänä oli kuitenkin selvittää, kuinka paljon rahaa tarvitaan kohtaamistamme uusista poliittisista haasteista selviämiseen asianmukaisesti. Tarvitaan siis avoimuutta uudistuksille ja poliittista rohkeutta. Meidän on organisoitava toimintamme siten, että voimme vastata vuoteen 2020 mennessä kohtaamiimme suuriin haasteisiin. Hyvä jäsen Ashworth, en usko, että tähän päästään teidän näkemyksellänne. Kannatan pikemminkin jäsen Bögeä, jonka uskon olevan oikeassa ja perussopimukselle uskollinen todetessaan, että meillä on oltava rohkeutta palata järjestelmään, joka koskee aidosti omia varojamme.

Tämä tekee Euroopan unionista vahvemman ja rahoitusjärjestelmästämme avoimemman. Tämä tekee kansalaisille selväksi sen, mistä rahan on määrä tulla. Vihreät / Euroopan vapaa allianssi -ryhmän näkökulmasta haluan lisätä, että ajattelemme transaktioveroa lähinnä siksi, että sillä säänneltäisiin varainsiirtoja ja annettaisiin mahdollisuus järkevämpään politiikkaan. Tämä on siis yksi sellainen tapa edetä, joka ei kurista jäsenvaltioita, vaan pikemminkin avaa meille kaikille uusia mahdollisuuksia. Tämän vuoksi uskon jäsen Verhofstadtin olevan oikeassa sanoessaan, että meidän on tietenkin oltava valmiita Euroopan ulkosuhdehallinnon perustamisen kaltaisiin yhteisiin aloitteisiin, samalla kun toteutamme säästöjä kansallisella tasolla. Emme luonnollisestikaan voi vain poistaa yhtä osatekijää ja ottaa toista sijaan. Eurooppalainen vastuu merkitsee tinkimistä kansallisista menoista, jotta varat voidaan kohdentaa EU:n tasolla. Miksikö? Koska yhdessä olemme vahvempia ja koska voimme saada aikaan eurooppalaista lisäarvoa, joka on hyväksi kansalaisille, erityisesti tutkimuspolitiikan ja koulutuspolitiikan aloilla. Meitä odottavista tehtävistä suurimpia ovat ekologinen rakennemuutos ja älykkäiden energiaverkkojen perustaminen. Tarvitsemme rahaa tähän ja maaseudun laajakaistaverkkoihin. Nämä ovat tulevaisuuden tehtäviä, ja ne edellyttävät älykkäämpää ja suurempaa talousarviota.

(Puhuja suostui vastaamaan sinisen kortin kysymykseen työjärjestyksen 149 artiklan 8 kohdan mukaisesti.)

  Peter van Dalen (ECR). – (NL) Arvoisa puhemies, jäsen Trüpel kuulostaa jälleen kerran samalta. "Tarvitsemme lisää Eurooppaa, lisää Eurooppaa on meille hyväksi ja lisää Eurooppaa merkitsee lisää rahaa." Me tiedämme jo, minkälaisella prosentuaalisella osuudella hän ja jäsen Verhofstadt toivoisivat monivuotisen rahoituskehyksen kasvavan. Onkin kurjaa, kun kansalaiset ovat täysin eri mieltä. Luottamus Eurooppaan vähenee. Kansalaiset näkevät parlamentin rahaa hotkivana koneena, joka vaatii yhä lisää ja lisää rahaa. Eikä teidän olisi aika miettiä uudelleen uskontunnustustanne ja vaihtaa vaihteeksi sävelmää, vaikka jäsen Ashworthin kannan mukaisesti?

  Helga Trüpel (Verts/ALE). – (DE) Hyvä jäsen Dalen, minusta teette vakavan poliittisen virheen. Jos me Euroopassa alistumme kuvioon, jossa seuraamme kansallisia poliittisia etuja, on vaarana, että tuhoamme 50 vuoden työn Eurooppa-hankkeen hyväksi.

Se mitä me täällä teemme, ei ole rahan tuhlausta. Meidän on ryhdyttävä määrätietoisiin toimiin korruptiota ja rahoitusskandaaleja vastaan sellaisten ilmetessä. Olemme tietenkin teidän puolellanne tässä asiassa. Eurooppalaisen lisäarvon tuottamisen osalta, jota on tapahtunut monilla aloilla, meidän on kuitenkin tehtävä tässä yhteistyötä, koska yksin toimiessaan kansallisvaltiot ovat kansainvälisen kilpailun edessä heikompia. Hyviä tuloksia ei saada aikaan, kun 27 kansallisvaltiota toimii itsenäisesti. Niitä saadaan keskittämällä voimat. Tämän perustaja-isät tunnustivat toisen maailmansodan jälkeen. Meidän olisi tehtävä työtä tämän kehittämiseksi, ei tuhoamiseksi.

  Miguel Portas, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (PT) Arvoisa puhemies, olen kuunnellut tätä keskustelua, ja oma puheenvuoroni kulkee vastavirtaan. Ensimmäinen kysymykseni kuuluu: voidaanko yhteisvaluutta säilyttää ilman vahvaa EU:n talousarviota? Vastaus on mielestäni ei, ei voida. Valtiovelkakriisi todistaa juuri tämän. Se todistaa, että jos meillä olisi vahva talousarvio, keinotteluhyökkäyksiä Kreikan tai Portugalin valtionvelkaa vastaan ei olisi voinut olla. Juuri tähän meidän on vastattava, ja minusta jäsen Garrigan mietinnössä ei onnistuta vastaamaan tähän ongelmaan. Mietinnöstä puuttuu kunnianhimoa.

Marginaalisen viiden prosentin mahdollinen korotus EU:n talousarvioon vaikuttaa suurelta vain Englannin kuningattaren mielestä. Tosiasiassa todellinen ongelma on se, ettei ole mahdollista asettaa kasvua ja uusia työpaikkoja koskevia painopistealoja tosiasiassa jäädytetyllä EU:n talousarviolla. Ei ole mahdollista vastata perussopimuksista seuraavista uusista velvoitteista tosiasiassa jäädytetyllä talousarviolla. Ei ole mahdollista ajatella, että koheesiopolitiikka onnistuu, sillä se ei onnistu, kun Eurooppa taantuu kohti sisäistä sosiaalista erilaisuutta.

Viimeinen huomautukseni on, että me äänestämme transaktioveron puolesta, mutta uskomme sen toteutuvan vasta kun Euroopalla on rohkeutta panna se täytäntöön muista riippumatta.

  Niki Tzavela, EFD-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, täällä on puhuttu paljon, ja haluan tuoda tähän tapaamiseen erilaisen sävelen.

Osallistuin vuosia sitten illalliselle Yhdysvaltojen presidentti Gerald Fordin kanssa, ja hän kuvaili minulle, kuinka G7-ryhmä sai alkunsa. Hän sanoi halunneensa tavata Callaghan – muistaakseni – Yhdistyneen kuningaskunnan pääministerin, keskustellakseen joistakin asioista, ja Callaghan kysyi, eikö sitä voinut yhdistää hauskaan golf-peliin? Sitten Ford oli todennut, että Kanadan pääministeri Trudeau oli hyvä pelaaja, että hänetkin voitaisiin kutsua, ja sitten Trudeau – kutsusta kiittäessään – sanoi, että hänellä oli jotain asiaa ranskalaisille, joten eikä kutsuttaisi myös Ranskan pääministeri. Kun he sitten kaikki keskustelivat tästä puhelimessa, he totesivat, että saksalaisista tulisi todella epäluuloisia, joten heidätkin on kutsuttava tapaamiseen. Kun saksalaiset hyväksyivät kutsun, he totesivat, että Italia toimi niinä kuutena kuukautena Euroopan unionin puheenjohtajana, joten italialaisetkin oli kutsuttava.

Ford sanoi minulle: tiedätkös Niki, tämä oli ensimmäinen kerta kun ymmärsin, kuinka hajanainen, jakautunut ja epätasapainoinen teidän unioninne on. Jonain päivänä teillä pitäisi olla EU:n talousarvio, joka olisi riittävän vahva kilpailuun globaalissa maailmassa, jossa toiset ovat tosi kovia pelaajia. Olkaa varovaisia.

Arvoisa puhemies, Euroopan parlamentin jäsenenä olen hyvin tyytyväinen, että elän juuri tätä hetkeä.

  Angelika Werthmann (NI). – (DE) Arvoisa puhemies, budjettivaliokunta on tehnyt tiiviisti työtä seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen parissa jo jonkin aikaa, ja kollegani mietintö on merkittävä panos tähän työhön.

Euroopan kansalaisilla ei koskaan aikaisemmin ole ollut niin suuria odotuksia EU:n osalta, samalla kun he kritisoivat sitä rankasti.

Kolme seikkaa vaikuttaa minusta merkittäviltä: ensinnäkin ja ennen kaikkea yhteys Euroopan kansalaisiin. On aivan ymmärrettävää, että kansalaiset menettävät henkilökohtaiset tavoitteensa rakenteellisen kriisin vaikutuksissa ja globalisaation alati kasvavissa vaatimuksissa, jotka luonnollisesti ajavat heidät kyseenalaistamaan koko Eurooppa-hankkeen. Tämä on asia, jota on tarkasteltava huolellisesti seuraavaa monivuotista rahoituskehystä laadittaessa, jotta varmistetaan, että Eurooppa ymmärretään paremmin, hyväksytään, että se toimii, ja että sitä tuetaan

Toiseksi: kansalaisten ja jäsenvaltioiden poliittisen tason hyväksyntä on sitäkin suurempi, jos EU:n talousarviolla saadaan aikaan kouriintuntuvia lisäetuja Euroopalle. Tämän vuoksi se katsotaan arvokkaaksi Euroopan yhtenäisyydelle.

Kolmanneksi: olemme myös tyytyväisiä siihen, että Eurooppa 2020 -strategian on määrä olla viitekehyksenä tulevalle monivuotiselle rahoituskehykselle, ja myös aikataulua on tarkasteltava.

  Jan Olbrycht (PPE). - (PL) Arvoisa puhemies, kuka tahansa asiasta tietämätön voisi päätellä, että Euroopan parlamentti toimii vastuuttomasti ehdottaessaan lisäystä talousarvioon. Haluan sanoa mahdollisimman selvästi, että kestävän Euroopan unionin poliittisia haasteita ja rahoitusta vuoden 2013 jälkeen käsittelevä erityisvaliokunta on ennen kaikkea ollut hyvin asiallinen ja ammattimainen ja hyvin realistinen. Se on pääasiassa keskustellut siitä, kuinka paljon poliittiset päätökset tulevat maksamaan. Meidän on muistettava, että jäsenvaltiot, myös kirjeitä julkaisseet, ovat hyväksyneet Eurooppa 2020 -strategian tavoitteet. Valiokuntamme on pyrkinyt antamaan jotain osviittaa siitä, mitä yhteiset poliittiset päätökset tulevat maksamaan. Suhtaudumme poliittisiin päätöksiin hyvin vakavasti. Jos jäsenvaltiot päättävät toteuttaa tiettyjä toimenpiteitä, ja me, kansalaisten edustajat, olemme samaa mieltä, meillä on oltava riittävät varat. Tämän osalta mietintö, josta nyt äänestetään, on hyvin harkittu ja perusteltu kompromissi. Se on realistinen mietintö, ja mikä tärkeintä, se on mietintö, joka tarjoaa oikein hyvän perustan keskustelun aloittamiselle. Minusta voimme täällä tänään sanoa, että Euroopan parlamentti on valmis aloittamaan neuvottelut.

Euroopan parlamentin puolalaisena jäsenenä haluan myös ilmaista vankan käsitykseni, että Eurooppa-neuvoston puheenjohtajavaltiona Puola tulee käynnistämään vakavia ja äärimmäisen realistisia keskusteluja. Koska Puola ja Puolan hallitus ovat eurooppamielisiä, uskon, että keskustelusta, joka varmasti tulee olemaan vaikea, tulee tulevien toimenpiteiden kannalta myös oikein hyödyllinen. Tärkeintä on, että neuvottelut on aloitettu, ja parlamentti on tähän valmis.

  Jutta Haug (S&D). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, Euroopan parlamentti asetti vuosi sitten täysistunnossa erityisvaliokunnan valmistelemaan Euroopan parlamentin kannan seuraavasta rahoituskehyksestä. Nyt, täsmälleen yhdentoista kuukauden jälkeen, poliittisia haasteita käsittelevä valiokunta esittää työnsä tulokset. Tehtävä vaati kurinalaisuutta ja keskittymistä, ja se onnistui vai omaksumalla avoin, solidaarinen ja keskinäiseen luottamukseen perustuva lähestymistapa. Tästä haluan esittää vilpittömät kiitokseni luovaan prosessiin osallistuneille jäsenille.

Tuottamamme mietintö, joka laadittiin jäsen Garriga Polledon johdolla, on aidosti hyvä tulos. Se on jotain, josta voimme olla ylpeitä. Kuten hyvin tiedämme, hyvät tulokset edellyttävät kovaa työtä tekevien jäsenten lisäksi kuitenkin myös erinomaista henkilöstöä. Meillä oli todellakin tällainen, ei pelkästään henkilökohtaisista avustajistamme ja ryhmämme henkilöstöstä, vaan myös ennen kaikkea erinomaisesta sihteeristöstä. Tämä Monika Strasserin johtama supertiimi oli sekä pätevä ja ammattitaitoinen että tavanomaista kiinnostuneempi työstään. Se oli kärsivällinen, luova, äärimmäisen hyvin organisoitu ja samalla spontaani ja joustava. Mikä parasta, se oli aina hyväntuulinen ja avoin. Ryhmän jäsenet selvästi nauttivat kovasta työstä. Kiitän koko sydämestäni tätä yhdeksänhenkistä tiimiä. Suuret kiitokseni.

(Suosionosoituksia)

Jäsen Garriga Polledo ja minä halusimme alusta alkaen laatia mietinnön, jota kolme neljäsosaa parlamentista voisi tukea. Itse asiassa valiokunnassa saimme yli neljän viidesosan enemmistön. Olimme tästä hyvin iloisia. Pyyntömme seitsemän vuoden rahoituskehyksestä, jonka rakenne kuvastaa Eurooppa 2020 -strategian tavoitteita ja joka samalla kunnioittaa kaikkia Euroopan unionin politiikanaloja välttäen EU:n talousarvion kasvattamista epärealistiselle tasolle, on nähtävä kohtuullisena. Se on realistinen ja toteuttamiskelpoinen.

Mietintöömme sisältyy 174 kohtaa, joissa kaikissa halutaan enemmän Eurooppaa. Me todella tarvitsemme enemmän Eurooppaa. Olkaa hyvät ja lukekaa mietintö. Se tarjoaa parhaan mahdollisen perustan, jolla vakuuttaa kansalaiset paikallisessa keskustelussa, ja jonka pohjalta voidaan aloittaa vakavat neuvottelut neuvoston kanssa, joka valitettavasti loistaa tänään poissaolollaan. Kiitos erinomaisesta työstä.

  Anne E. Jensen (ALDE). – (DA) Arvoisa puhemies, minäkin katson, että tämä on hyvin tasapainoinen mietintö, jossa esitetään budjettivaliokunnalle selkeä mutta hyvin joustava tehtävä, joka on neuvotella sopimus neuvoston kanssa. Haluan myös toistaa Jutta Haugin kehotuksen lukea se – ja toivon myös niiden hallitusten ja valtioiden päämiesten ja valtiovarainministerien, jotka nopeasti esittivät kielteisen kantansa tuloksesta, lukevan sen.

Prosessi on ollut viisas ja järkevä, kuten jo todettiin, ja haluan kiittää jäsen Garriga Polledoa ja jäsen Haugia erinomaisesta työstä. Haluan kiittää myös komissiota sen hyvin aktiivisesta roolista. Saimme todella käytyä tässä työssä läpi kaikki EU:n talousarvion osat ja kaikki erilaiset politiikanalat, joiden toivoisimme näkyvän talousarviossa. Tämä on siis vankka saavutus. Onko tulos riittävän kunnianhimoinen? Minusta on. Vahvistamme Eurooppa 2020 -strategiaa, jonka on määrä varustaa EU vastaamaan Kiinan ja muiden nopeasti kasvavien talouksien kilpailuhaasteeseen ja auttaa siirtymään laajemmin uusiutuvaan energiaan.

Olisin toivonut voimakkaampia sanamuotoja yhteisen maatalouspolitiikan osalta, ja olisin myös halunnut meidän tutkivan mahdollisuutta säästöihin rakennerahastoissa. Loppujen lopuksi kyse on rahasta, jonka jäsenvaltiot saavat takaisin ja jonka ne todella haluavat. Tämän vuoksi katson, että mahdollisuus tähän viiden prosentin lisäykseen on tarpeen, jotta uusilla politiikanaloilla on mahdollisuus ja jotta voidaan vastata uusiin vaatimuksiin sekä investoida liikenteeseen, energiaan ja tutkimukseen – aloihin, joihin EU:n on tulevaisuudessa investoitava.

Meillä on ote EU:n talousarviosta. Mietinnössä, josta nyt keskustelemme ja jonka tänään hyväksymme, on kyse EU:n talousarvion enimmäismäärästä. Emme nyt puhu tietyistä maksettavista varoista, vaan pikemminkin enimmäismäärästä, ja tämän enimmäismäärän puitteissa on oltava tilaa vastata uusiin haasteisiin. Emme tiedä, mitä tulee tapahtumaan vuoteen 2020 mennessä, joten kannatan mietintöä.

  Hynek Fajmon (ECR). – (CS) Arvoisa puhemies, olemme viime kuukausina valmistelleet kovasti monivuotista rahoituskehystä vuosiksi 2014–2020. Toimimme tässä aivan kuin koiranpentu ja kissanpentu kuuluisan tšekkiläisen kirjailijan Karel Čapekin sadussa. Ne päättävät tehdä kakun, ja jotta siitä tulisi oikein maukas, ne kaatavat kulhoon kaikkea, mistä pitävät. Tuloksena on kakku, josta ne saavat vatsansa kipeiksi. Pelkään, että talousarviokehyksellemme käy samoin. Mekin heitämme kulhoon paljon aineksia, hyvältä kuulostavia sitoumuksia ja suosituksia, mutta emme ole varmoja siitä, sopivatko ne yhteen.

Olemme hyvin tietoisia siitä, kuinka huonosti Lissabonin strategian kanssa kävi. Nyt meillä on Eurooppa 2020 -strategia, ja me pyrimme laatimaan sille talousarviokehyksen. Ongelmia on sekä mietinnössä asetetuissa tavoitteissa että siinä suositelluissa välineissä. Minusta ilmastonmuutoksen torjunta on kauhein asetetuista tavoitteista, ja välineiden osalta näen suurena ongelmana niin kutsutut omat varat sekä obligaatioiden liikkeellelaskun. Todellisuudessa omat varat merkitsevät uutta eurooppalaista veroa, mitä en halua. Euro-obligaatiot ovat keino, jolla EU velkaantuu jäsenvaltioiden mukana, mitä en halua. Näistä syistä en voi tukea mietintöä.

(Istunto keskeytettiin.)

4. Tervetulotoivotukset

  Puhemies. – (EN) Olen juuri saanut tiedon, että Yhdistyneiden kansakuntien apulaispääsihteeri Muhammad Shaaban on saapunut viralliselle lehterille. Toivotan Yhdistyneiden kansakuntien edustajan tervetulleeksi.

5. Uusi monivuotinen rahoituskehys kilpailukykyistä, kestävää ja osallistavaa Euroopan unionia varten (jatkoa keskustelulle)

  Puhemies. – (EN) Jatkamme nyt keskustelua uutta monivuotista rahoituskehystä kilpailukykyistä, kestävää ja osallistavaa Euroopan unionia varten koskevasta Salvador Garriga Polledon mietinnöstä.

  François Alfonsi (Verts/ALE). – (FR) Arvoisa puhemies, kiitän jäsen Garriga Polledoa ja onnittelen häntä hänen työstään, joka on kunnianhimoinen ja tulevaisuuteen suuntaava yhteenveto.

Mietinnössä todellakin vaaditaan enemmän varoja, jotta unioni voi paremmin panna täytäntöön Lissabonin strategiassa asetetut tavoitteensa. Siinä tuodaan voimakkaasti esiin ajatus omista varoista, ja näin ollen todellakin siitä, onko toimielimellämme vapaus perustavaa laatua olevassa poliittisessa toiminnassaan, talousarviosta äänestämisessä. Siinä ehdotetaan yhteisten politiikanalojen jatkamista ja laajentamista, erityisesti koheesiopolitiikan, joka on aiemmin edistänyt osaltaan merkittävästi sitä, että Euroopan unionista on tullut yhteistyön ja ihmisten keskinäisen ymmärryksen malli, joka saattaa olla sellainen vastaisuudessakin.

Jos Euroopan parlamenttia kuullaan, tulevan monivuotisen rahoituskehyksen myötä koheesiopolitiikka voi edetä uudelle tasolle alueiden väliryhmän perustamisen ansiosta. Ehdotamme siis rahastolle uutta pakettia, jolla vahvistetaan kaikkien Euroopan alueiden yhtäläisiä mahdollisuuksia riippumatta niiden taloudellisesta menneisyydestä, riippumatta niiden puutteista verrattuna kehittyneempiin alueisiin ja riippumatta siitä, kuinka haavoittuvia ne saattavat olla tällä hetkellä kokemallemme talouskriisille tai tulevaisuudessa mahdollisesti kohtaamallemme kriisille.

Euroopan unionin eri alueiden välinen koheesio on keskeinen strateginen tavoite, josta koko Euroopan tulevaisuus on riippuvainen. Esitetyt ehdotukset ovat askel oikeaan suuntaan, ja jos ne toteutetaan, niillä luodaan vankka perusta tulevaisuutta silmällä pitäen.

Arvoisa puhemies, äänestäminen jäsen Garrigan mietinnöstä on yksinkertainen valinta: on valittava eteenpäin menevä Eurooppa, äänestettävä niiden ihmisten myötä, jotka sivuuttaen poliittiset kytköksensä uskovat Euroopan tulevaisuuteen.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL). – (PT) Arvoisa puhemies, euroalueen vakavan talouskriisin aikana, joka on tulosta uusliberalistisesta politiikasta, solidaarisuuden sekä taloudellisen ja sosiaalisen koheesion puutteesta, ei ole hyväksyttävää olla ajamatta muutosta Euroopan unionin politiikkaan ja sen rahoitukseen.

Keskellä taloudellista ja sosiaalista kriisiä yksi merkittävimmistä kohtaamistamme haasteista on löytää uusi monivuotinen rahoituskehys, jossa unionin taloudellisen ja sosiaalisen koheesion määrärahoja lisätään merkittävästi, vaikka pakollisia kansallisia maksuosuuksia vähennetään enintään kymmenen prosenttia nyt tarkasteltavana olevasta ehdotuksesta, erityisesti suurimmissa taloudellisissa vaikeuksissa olevissa valtioissa. Rahoituskehyksessä on sitouduttava investointeihin, julkisiin palveluihin, tuotannon tukemiseen, työpaikkojen luomiseen ja työntekijöiden oikeuksien suojeluun sekä köyhyyden, sosiaalisen eriarvoisuuden ja kaikenlaisen syrjinnän, erityisesti sukupuoleen perustuvan poistamiseen. On myös edistettävä rauhaa, yhteistyötä ja kehitysapua sekä leikattava merkittävästi sotilasmenoja sekä merentakaisiin edustustoihin liittyviä menoja.

Kaikista näistä syistä katsomme tämän mietinnön pitkälti riittämättömäksi siihen, mitä Euroopan ja sen kansalaisten parempi ja oikeudenmukaisempi tulevaisuus edellyttää.

Puhetta johti
varapuhemies Miguel Angel MARTÍNEZ MARTÍNEZ

  Puhemies. – (ES) Hyvät parlamentin jäsenet, ryhtyessäni johtamaan puhetta tässä istunnossa kaikki ymmärtänevät, että haluan ilmaista suuren suruni ja tyrmistykseni kuultuani Jorge Semprúnin kuolemasta, joka tapahtui muutama tunti sitten, 87 vuoden iässä.

Jorge Semprúnia kunnioitetaan hänen selvittyään Buchenwaldin tuhoisasta keskitysleiristä, hänen taisteltuaan natsijoukkoja vastaan Ranskassa ja Francon diktatuuria vastaan kotimaassani Espanjassa.

Kunnioitamme häntä myös merkittävänä ja poliittisesti sitoutuneena kirjailijana, joka teki kanssamme yhteistyötä eurooppalaisessa kirjallisuuspalkinto-ohjelmassa, sekä vakuuttavan eurooppalaismielisenä poliitikkona.

Suren hänen kuolemaansa niin kollegana kuin ystävänä ja pyydän parlamentin puhemies Buzekia lähettämään hänen perheelleen ja Espanjan hallitukselle viestin, jossa välitetään vilpitön osanottomme ja tukemme, jonka kaikki täällä varmasti jakavat.

(Suosionosoituksia)

  Lorenzo Fontana (EFD) . – (IT) Arvoisa puhemies, olemme poliittisena ryhmänä asettaneet periaatteeksemme estää alusta alkaen kaikki kuluttajanoikeuksien heikentämiset Euroopan unionissa. Juuri tämän vuoksi valiokunnalla, jonka olemme tämän vuoden aikana onnistuneet asettamaan, on perustavaa laatua oleva asema.

Meillä ei ole ennalta määrättyjä ajatuksia talousarvion lisäämistä vastaan, vaikka katsommekin, että on tutkittava sitä, mistä säästöjä voidaan tehdä. On selvää, että EU:n talousarviota on leikattava, koska unionin varoja ei aina käytetä asianmukaisesti. Ehkäpä nimenomaan sen vuoksi, kuinka näitä varoja on käytetty, monet Euroopan kansalaiset eivät enää ole vakuuttuneita Euroopan unionin tarpeellisuudesta.

Mainitsen esimerkin, haluaisimme huomiota kiinnitettävän laajentumispolitiikkaan ohjattuihin eri varoihin – emme toisinaan tiedä, mihin ne päätyvät. Mitä on sanottavissa integraatioon käytetyistä valtavista määristä, joilla on saatu aikaan niin vähän? On myös joitakin hyveellisiä alueita, joiden saatavilla nämä varat eivät ole, vaan ne myönnetään toisille alueille, jotka joko eivät pysty niitä käyttämään tai käyttävät niitä heikosti tai ei täysin laillisiin tarkoituksiin.

Pyydämme huomion keskittämistä koko tähän asiaan sekä toimien toteuttamista, jotta Eurooppa saisi takaisin uskottavuutensa, myös kurinalaisin toimenpitein.

  Frank Vanhecke (NI). – (NL) Arvoisa puhemies, minun on luonnollisesti tartuttava pariin olennaiseen huomautukseen.

Ensinnäkin sen suuresta massasta huolimatta en löydä mietinnöstä ainuttakaan vakavaa pyrkimystä esittää ehdotuksia rakenteellisista säästöistä, esimerkiksi minusta täysin turhien toimielinten, kuten talous- ja sosiaalikomitean, alueiden komitean ja unionin moninaisten virastojen lakkauttamisesta. Siinä ei myöskään mitenkään yritetä esittää kysymystä siitä, olisiko Euroopan unionin viisaampaa keskittyä muutamiin tarkkaan määritettyihin keskeisiin tehtäviin. Päinvastoin.

Toiseksi minua puistattavat toistuvat ehdotukset, että EU määräisi omia verojaan tai että se laskisi liikkeeseen euro-obligaatioita, jotka jonkun on ennemmin tai myöhemmin maksettava takaisin. Mietinnössä esitetty väite, että tällaiset toimenpiteet eivät lisäisi kansalaisten kokonaisverotaakkaa, on tietenkin valetta, pahimmanlaatuinen petos. Sitä paitsi tämä vaarantaisi viimeisenkin häivän valvonnasta, jota jäsenvaltiot harjoittavat unionin toimielinten kulutusripuliin.

Tässä perussyyt sille, etten mitenkään voi kannattaa tätä mietintöä.

  Marian-Jean Marinescu (PPE). – (RO) Arvoisa puhemies, EU tällä hetkellä kohtaamat haasteet edellyttävät tiukkaa ja kestävää EU:n tason vastausta. Vastaus näihin haasteisiin on Eurooppa 2020 -strategia, väline, joka on luotu tuomaan Eurooppaan elpyminen ja voimaa. Tänään esitetyssä mietinnössä Eurooppa 2020 -strategia asetetaan seuraavan laadittavan monivuotisen rahoituskehyksen keskiöön, yhdessä toimivallan uuden jakautumisen luoman tilanteen ja Lissabonin sopimuksessa säädetyn politiikan kanssa.

Aikana, jona monet jäsenvaltiot kohtaavat vaikeita taloudellisia mukautuksia, EU:n talousarvion, josta 95 prosenttia käytetään investointeihin, on tarjottava merkittävää eurooppalaista lisäarvoa. Mietinnössä kehotetaan jatkamaan kahta hyvin merkittävää Euroopan unionin politiikanalaa – yhteistä maatalouspolitiikkaa ja koheesiopolitiikkaa – vähintäänkin nykyisellä tasolla. Varojen jakautumisen näillä politiikanaloilla on perustuttava uusiin kriteereihin, joilla varmistetaan varojen asianmukainen käyttö maksimaalisen tehon aikaansaamiseksi sekä lähentymis- ja koheesiokriteerin noudattaminen.

On vahvistettava liikenne- ja energiapolitiikkaa. Varojen osoittamisella tutkimukseen ja kehittämiseen niin Euroopan kuin kansallisella tasolla on varmistettava kaikkien EU:n politiikanalojen edistyminen. Seitsemän vuoden ajanjakso, ehdotettu uusi rakenne ja suurempi joustavuus tuovat lisävarmuutta täytäntöönpanoon ja muuttuviin painospisteisiin mukautumiseen. Vakauden vuoksi EU:n talousarvion tulojärjestelmä on pohdittava uudelleen, jotta nykyiset kansalliset maksuosuudet voidaan korvata EU:n varoilla.

Eurooppa-neuvosto hyväksyi hiljattain kunnianhimoiset tavoitteet EU:n kehityksen osalta. Saman neuvoston on hyväksyttävä, että tässä mietinnössä ehdotettu viiden prosentin talousarviolisäys on vähimmäisedellytys näiden tavoitteiden saavuttamiselle. Tuleva monivuotinen rahoituskehys on pantava täytäntöön sellaisella taloushallintojärjestelmällä, jolla varmistetaan EU:n politiikan täytäntöönpanon edellyttävä taloudellinen vakaus. Haluan onnitella esittelijä Salvador Garrigaa.

  Eider Gardiazábal Rubial (S&D). – (ES) Arvoisa puhemies, haluan puheenvuoroni aluksi kiittää esittelijää ja kaikkia kestävän Euroopan unionin poliittisia haasteita ja rahoitusta vuoden 2013 jälkeen käsittelevän valiokunnan (SURE-valiokunta) jäseniä näiden tekemästä työstä. Ennen kaikkea minun on kiitettävä heitä siitä määrätietoisuudesta, jolla he ovat kuluneen vuoden aikana saaneet aikaan parlamentin enemmistön hyväksynnän ja tuen mietinnölle, joka tänään esitellään. Mietintö on etenemissuunnitelma, jota Euroopan unionin on noudatettava, jos haluamme saavuttaa itse asettamamme poliittiset, taloudelliset ja sosiaaliset tavoitteet ja jos haluamme myös vastata tulevina vuosina kohtaamiimme haasteisiin. Meidän on noudatettava tätä käsikirjoitusta selviytyäksemme kriisistä ja varmistaaksemme, että kasvumme on älykästä, kestävää ja yhdennettyä, kuten Eurooppa 2020 -strategiassa esitetään.

Jos tunnustamme, että Euroopan unionin arvo on paljon enemmän kuin sen 27 jäsenvaltion summa, jos kannatamme korkealaatuista ja vastuullista maataloutta, jos haluamme saavuttaa vuosituhannen kehitystavoitteet, jos haluamme auttaa naapureitamme Välimerellä niiden siirtymisessä demokratiaan, jos haluamme edelleen investoida tutkimukseen ja innovointiin, jos haluamme jatkaa ilmastonmuutoksen torjuntaa ja investointeja koulutukseen ja Erasmus-apurahoihin, jos edelleen uskomme koheesiopolitiikkaan kestävän kehityksen ja valtioiden välisen solidaarisuuden välineenä ja jos edelleen kannatamme esimerkiksi Euroopan laajuisia energia- ja liikenneverkkoja – lyhyesti sanottuna, jos edelleen haluamme lisää Eurooppaa – meidän on vaadittava Euroopan unionille isompaa talousarviota.

Tämän vuoksi varoitamme mietinnössä, että ilman riittäviä varoja emme voi saavuttaa itse asettamiamme tavoitteita. Tiedämme, että jotkut neuvoston jäsenet eivät hyväksy talousarvion kasvattamista – se on käynyt selväksi. He eivät kannattaneet sitä myöskään talouden nousukauden aikana. Nyt he väittävät, että se johtuu kriisistä, mutta he halusivat leikkauksia jo neuvoteltaessa nykyisestä rahoituskehyksestä. Tämän vuoksi pyydämme neuvostoa, jos se ei suostu tähän talousarviolisäykseen, kertomaan mitkä ovat ne tavoitteet, joita se ei halua saavutettavan.

Mietinnössä emme pelkästään esitä politiikkaa, jota haluamme noudatettavan. Osoitamme myös, miten ne on rahoitettava, ja käynnistämme keskustelun omista varoista. Keskustelussa, jolla pyritään päättämään virheellinen keskustelu nettomaksajista, pyritään rahoitukseen ilman luovutuksia, ilman poikkeuksia, oikeudenmukaiseen rahoitukseen. Olemme esittäneet erilaisia vaihtoehtoja tämän toteuttamiseksi, mutta minä kannatan erityisesti yhtä niistä, ja komission jäsen Lewandowski tietää oikein hyvin, mikä se on. Se on transaktiovero, tai kuten se monissa valtioissa tunnetaan, Robin Hood -vero. Veron ansiosta saisimme kerättyä 200–300 miljardia euroa. Verolla rangaistaan keinottelijoita ja sillä pakotetaan kaikki ne, jotka ovat tehneet voittoa pelaamalla meidän rahoillamme, maksamaan takaisin. On kyse verosta, jolla lisättäisiin avoimuutta ja vähennettäisiin rahoituskeinottelua, ja ennen kaikkea verosta, jolla ei olisi vaikutusta kansalaisiin, koska sillä velvoitettaisiin kriisistä välittömästi vastuussa olevat maksamaan ylilyönneistään.

Me todella pyydämme teiltä vain yhtä asiaa: että tähtäisitte korkeammalle. Me pyydämme teitä tähtäämään korkeammalle sen varmistamiseksi, että Eurooppa-hanke pysyy raiteillaan eikä jumitu, koska se maksaisi meille tulevaisuutemme.

  Alexander Alvaro (ALDE). – (DE) Arvoisa puhemies, synnyin vuonna 1975 Euroopan unionissa, ja se on muovannut poliittista elämääni siitä lähtien. Tämän vuoksi minusta on hyvin tuskallista jarrutella tässä asiassa.

Kun puhutaan korotuksista, keskustelun on johdettava varojen asianmukaisen käytön tarkasteluun. Vaikka mietinnössä kunnianhimoisesti pyritään saamaan parlamentin mahdollisimman suuren enemmistön tuki, minusta siitä puuttuu nykymuodossaan kunnianhimoa tavoitteiden osalta.

Maatalousmäärärahoihin ja rakennerahastoihin ei ole määrä puuttua. Kuitenkin halutaan lisää rahaa tutkimukseen ja kehittämiseen. Ainoa vastaus, joka parlamentille mietinnössä juolahtaa mieleen, on lisää rahaa, vaikka selvää tietoa ei ole siitä, mistä rahan on määrä tulla. Puhutaan unionin "omista varoista", mutta tarkkaa määritelmää siitä, mitä nämä varat varsinaisesti ovat, ei ole.

Jos ihmiset vakavissaan haluavat rakenneuudistusta, he olisivat voineet tarttua esimerkiksi David Cameronin ehdotukseen mennä sanomaan neuvostolle: rahoitus on jäädytettävä, mutta vaadimme, että käyttämättä jääneet varat on silti voitava siirtää seuraavalle varainhoitovuodelle, jotta voimme edelleen käyttää niitä elinkelpoisiin hankkeisiin ja säästää rahaa.

EU:n tulevaa elinkelpoisuutta ei pidä mitata desimaaliluvuin. Tämän osalta olen enemmän kuin hieman pettynyt mietintöön.

  Derk Jan Eppink (ECR). – (EN) Arvoisa puhemies, jäsen Daul tuli tänne tänä aamuna juosten puhumaan täysistunnossa EU:n suuremman talousarvion tarpeesta, mutta hän juoksi niin kovaa, että hengästyi ja joutui lopettamaan puhumisen. Tämä kuvaa hyvin keskustelua monivuotisesta talousarviosta.

EU:n talousarvion määräksi on vahvistettu yksi prosenttia EU:n BKT:sta. Komissio ja parlamentti sanovat, ettei se riitä, että haluamme lisää rahaa. Kuitenkaan EU ei kykene käyttämään saatavilla olevaa rahaa, alueellisen koheesion rahastoissa on miljardeja euroja käyttämättä. Osa rahoista on palautettava jäsenvaltioille. Miksi siis tarvitsette lisää rahaa, jos ette osaa käyttää rahaa, joka teillä jo on?

Mutta meillähän on täällä parlamentissa muutamakin "Pavlov", jäsen Schulz, jäsen Daul, jäsen Verhofstadt, jotka kaikki ovat nyt poissa – he juoksivat pois sen sijaan, että keskustelisivat täällä siitä, että keskityttäisiin talousarvion laatuun sen koon sijaan, esimerkiksi rajaamalla alueelliset ja koheesiota koskevat rahastot vain köyhimpiin jäsenvaltioihin, säästettäisiin niistä 30 prosenttia ja investoitaisiin innovointiin ja tulevaisuuteen suuntaaviin ohjelmiin. Olen kuitenkin varma, että EU:n Pavlovit ryntäävät vielä uudelleen EU:n neuvoston tiiliseinää pain myöhemmin tänä vuonna.

  Isabelle Durant (Verts/ALE). – (FR) Arvoisa puhemies, kuten on jo todettu, on selvää, että kansalliset talousarviot ovat vaikeuksissa erilaisista syistä, jotka muistuttavat toisiaan tai poikkeavat toisistaan, mutta joita kriisi on joka tapauksessa pahentanut. Talousarviotilannetta on tarkasteltava jokaisessa jäsenvaltiossa, riippumatta niiden hallituksen enemmistöstä.

Meillä on kaksi vaihtoehtoa. Yksi on, että kaikki toimivat itsekseen, yrittävät sovittaa yhteen menot ja tulot, kuulemamme mukaan joissakin tapauksissa palvomalla säästötoimia sellaisenaan tavoitteena, tekemällä rajuja leikkauksia julkisista menoista ja sosiaalieduista, mikä pahentaa entisestään kansalaisten tilannetta.

Vetoan toisen vaihtoehdon puolesta, sen että keskistetään talousarviopyrkimykset, tehdään totta talousarvioon liittyvästä solidaarisuudesta, turvaudutaan omia varoja koskevaan korttiin varsinkin transaktioveron osalta. Tähän pyritään talousarvio täydentävyydellä, jonka haluamme saada aikaan tässä neuvottelukuntaa muistuttavassa konferenssissa, ehdotuksessa, jonka esitimme neuvostolle sovittelumenettelyssä ja jonka toistamme tässä mietinnössä.

Meidän on tehtävä yhteistyötä – Euroopan unionin, kansallisten parlamenttien ja hallitusten – jotta löydämme keinot menojen ja talousarviota koskevien lähestymistapojen yhdistämiseksi. Emme voi sekä säilyttää kakkua että syödä sitä: emme voi sekä tehdä leikkauksia että samalla investoida infrastruktuuriin. Ei ole mahdollista panostaa vähemmän mutta saada aikaan enemmän. Minusta tämä neuvottelukunnan kaltainen vuoropuhelumalli hallitusten, Euroopan unionin, kansallisten parlamenttien ja Euroopan parlamentin kesken on oikea tapa rakentaa uutta luottamusta Eurooppaan, nyt ja pitkällä ajanjaksolla.

  Cornelis de Jong (GUE/NGL). – (NL) Arvoisa puhemies, tämä on todella huono mietintö, joka olisi viskattava suoraan roskiin. Juuri nyt, kun ihmiset kaikkialla kokevat uskomattoman tuskallisia säästötoimia, on aivan mieletöntä. että me Euroopan unionissa ehdotamme, että käytettäisiin enemmän rahaa. Käyttäydymme tällä tavalla, vaikka asiat voisivat olla niin toisin: ei enää rahan tuhlaamista, ei pyöräteiden ja lettubaarien rahoittamista Alankomaiden kaltaisessa valtiossa. Meidän olisi keskitettävä rakennerahastot koskemaan köyhimpiä valtioita ja vain yleiseurooppalaista merkitystä omaavia innovatiivisia hankkeita muissa jäsenvaltioissa.

Mietinnön mukaan kaiken olisi säilyttävä ennallaan: Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastolle vaaditaan lisää rahaa, rakennerahastojen uudistamista ei ehdoteta, missään ei näy konkreettisia ehdotuksia tehokkuuden lisäämiseksi. Parlamentti saisi hävetä, ja erityisesti saisivat hävetä Euroopan liberaalidemokraattien ryhmä ja Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ryhmä. On merkillepantavaa, että vaikka Rutten hallitus Alankomaissa jättää sairaat ja vammaiset ulos palelemaan, samalla ryhmällä on täällä parlamentissa kiihkeä himo lisärahoitukseen. Kotona vaaditaan säästötoimia, Brysselissä tuhlataan. Tämä on törkeää!

  Claudio Morganti (EFD). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, haluan tuoda esiin useita näkökohtia tästä merkittävästä mietinnöstä, ja aloitan Euroopan unionin tulojärjestelmästä.

Tähän mennessä on tullut selväksi, että nykyiseen mekanismiin liittyy liikaa ristiriitoja, joista tunnetuin on Yhdistyneen kuningaskunnan hyväksi tehtävä korjaus. Sittemmin korjauksia ja korvauksia on tullut enemmänkin, ja tämä on tehnyt EU:n tulomekanismista täysin epäoikeudenmukaisen ja kaikkea muuta kuin avoimen.

Tässä vaiheessa olisi parempi siirtyä kohti suorien tulojen järjestelmää, joka perustuisi yksinomaan jäsenvaltioiden bruttokansantuotteeseen, tai yhteistä ja yhdenmukaista tulomuotoa kohti, jollainen olisi esimerkiksi transaktiovero. Euroopan kansalaiset eivät tietenkään enää saa kärsiä lisätaakasta, eikä EU voi korvata jäsenvaltioiden veropolitiikkaa, sillä niiden on oltava itsenäisiä ja täysin suvereeneja tällä alalla.

Mietinnössä asetetaan ensisijaisia tavoitteita, joista osa on merkittäviä ja osa vähemmän merkittäviä, mutta ne kaikki ovat joka tapauksessa hyvin kalliita. Voimme kerätä varoja käyttämällä obligaatioiden ja euro-obligaatioiden kaltaisia välineitä, joita on kuitenkin hallinnoitava hyvin kurinalaisesti, jotta vältetään riski lisävelan luomisesta, joka olisi vaarallista.

Euroopan parlamentin jäseninä me voimme osaltamme edistää välittömästi unionin taloutta. Meidän on vihdoinkin valittava yksi paikka parlamentin työskentelyä varten, koska sillä saataisiin aikaan kymmenien miljoonien eurojen vuotuiset säästöt. Tämä ei ole kiihotusta, vaan yksinkertaisesti…

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Diane Dodds (NI). – (EN) Arvoisa puhemies, jäsen Verhofstadtin Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen pilkkaaminen hänen jakaessaan kanssamme ajatuksensa siitä, miksi Yhdistyneen kuningaskunnan olisi annettava EU:lle enemmän rahaa ja valtaa, todisti jälleen, kuinka valitettavan ylenkatsoen eräät parlamentin jäsenet suhtautuvat Yhdistyneeseen kuningaskuntaan, sen kansalliseen hallitukseen ja sen kansalaisiin. Jäsen Verhofstadt ei maininnut, että Yhdistynyt kuningaskunta voi tehdä muita säästöjä. Yritykset voisivat säästää EU:n säännösten noudattamiseen kuluvat 30 miljoonaa puntaa ottamalla valvontavallan pois unionilta. Yhdistyneen kuningaskunnan kalastajista olisi upeaa saada itselleen 3,3 miljardia puntaa: sen saaliin arvo, joka menetetään EU:n salliessa muiden kalastaa heidän aluevesillään.

Arvoisa komission jäsen, totesitte, että unionin talousarvio ei ole toisinto kansallisista talousarvioista. Sitä ei kuitenkaan voida erottaa kansalaisten todellisuudesta. Tällä hetkellä Yhdistyneen kuningaskunnan maksuosuus on 6,4 miljardia puntaa, ja korjauksen poistuessa se nousisi yli 10 miljardiin puntaan. Se kyetään maksamaan vain korottamalla veroja, leikkaamalla palveluja, koulujen…

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Othmar Karas (PPE). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, meidän on kysyttävä itseltämme viisi kysymystä.

Ensimmäinen kuuluu: minkälainen talousarvio tarvitaan vuoden 2020 kasvu- ja työllisyysstrategialle?

Toiseksi: minkälaista talousarviota valuutta-unioni edellyttää?

Kolmanneksi: mitä säästömahdollisuuksia meillä on?

Neljänneksi: minkälaista talousarviota Euroopan yhdysvallat edellyttää?

Viidenneksi: mikä on Eurooppa 2020 -strategian tehtävä? Haluammeko mitään tehtävää?

Me suhtaudumme Euroopan parlamentissa vastuuseemme vakavasti. Me toimimme selkeällä puheella. Meillä on Itävallassa sanonta: bändi ei soita ilman maksua. Haluamme saavuttaa tavoitteemme, täyttää sitoumuksemme, ottaa vastaan haasteet ja pitää lupauksemme. Enemmän toimintoja, parempi kilpailukyky, enemmän kestävää kasvua, enemmän työpaikkoja, enemmän tutkimusta ja laajempaa yhdentymistä ei ole mahdollista saada vähemmällä rahalla, ilman talouden tarkistamista, ilman nykyisen varojen jakautumisen arviointia eikä ilman omia varoja.

Enemmän Eurooppaa luo myös jäsenvaltioissa säästömahdollisuuksia. Enemmän Eurooppaa luo lisää tehokkuutta ja on vastauksemme globalisaatioon, tulevaisuuteen ja valtionvelkaan.

Mitä me haluamme? Emme halua jäädyttää talousarviota. Se, joka haluaa jäädyttää talousarvion, vahingoittaa Eurooppaa ja heikentää kykyämme täyttää velvollisuutemme kansalaisia kohtaan. Haluamme pikemminkin ottaa käyttöön transaktiomaksun omana varana, hyväksyä haasteet ja noudattaa perussopimusta kuin työntää päämme pensaaseen. Tämä on strategiamme. Pannaan todellakin pallo pyörimään ja äänestetään mietinnön puolesta.

  Ivailo Kalfin (S&D). – (BG) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, perusaiheena Salvador Garrigan mietinnössä ei ole rahoitus vaan politiikka. Kiitän häntä ja Jutta Haugia sekä kollegoja valiokunnassa siitä, että he ymmärsivät tämän koko vuoden kestäneessä työssään. Rahoitusvarat ovat ainoastaan keino saavuttaa tavoitteet. Politiikka on se tärkeä asia, jota on korostettava keskusteltaessa seuraavasta rahoituskehyksestä.

Me kaikki tiedämme, että kaikissa Euroopan unionin jäsenvaltioissa leikataan talousarvioita. Tämä jatkuu myös tulevina vuosina. Leikkaukset ovat osa pyrkimyksiä selviytyä kriisistä. Meidän ei kuitenkaan pidä unohtaa, että kriisistä poistumiseen liittyy myös eurooppalaisia näkökohtia: talouden kehitystä koskeva suunnitelma, rahoitusmarkkinasäännökset kriisin toistumisen ehkäisemiseksi, Euroopan unionin taloushallintoa koskevat toimenpiteet, joista parhaillaan keskustellaan, EU:n toimenpiteet, jotka vain tehostavat kansallisia toimenpiteitä. Tämän vuoksi kansalliset toimenpiteet kriisiin ja sen seurauksiin puuttumiseksi eivät saa olla ristiriidassa unionin toimenpiteiden kanssa.

Osallistuminen Euroopan unioniin tuo lisäarvoa. Lisäarvo ja solidaarisuus eivät ole tyhjiä lauseita. Ei ole sama asia selittää alankomaalaisille veronmaksajille, että heidän maksuosuuttaan Euroopan unionille lisätään, kuin selittää bulgarialaisille tai puolalaisille maanviljelijöille, että he tulevat saamaan kolme kertaa pienempää tukea ja että heidän on kilpailtava samoilla markkinoilla. Ei ole helppoa esittää syytöksiä kreikkalaisia veronmaksajia vastaan, koska he elävät nyt äärimmäisen kovia aikoja, koska eurooppalainen rahoitusjärjestelmä sai vain muutama vuosi sitten valtavia määriä rahaa Kreikasta.

Solidaarisuuteen liittyy erityisiä näkökohtia. Nämä näkökohdat liittyvät myös Euroopan unionin tuleville vuosille asettamiin ensisijaisiin tavoitteisiin. Tieteen, energian, liikenteen, taloushallinnon tai digitaaliteknologian aloilla ei saada aikaan läpimurtoja ilman että niitä tuetaan yhteisellä eurooppalaisella politiikalla.

Meidän on todellakin pohdittava myös sitä, kuinka unionin nykyistä talousarviota on muutettava. Siihen sisältyy varantoja, ja niitä on vaadittava. Esitän kuitenkin yhden esimerkin. Varantoja ei voida asettaa esimerkiksi kaikkien energiatehokkuuteen, liikenteeseen jne. liittyvien politiikanalojen tai tavoitteiden saataville, jotka sisällytetään koheesiopolitiikkaan. Varojen leikkaaminen nykyisistä ohjelmista ei korvaa uusien lisävarojen tarvetta, jos haluamme asettaa Euroopan unionille uusia tavoitteita, jos haluamme Euroopan yhdentymisestä koituvan todellista lisäarvoa, myös veronmaksajille, jotka oikeutetusti seuraavat jokaista unionin talousarviosta osoitettua penniä.

Tämän vuoksi meidän on myös tarkasteltava unionin talousarviota osana järjestelmää: niin taloushallinnon kuin yhtenäisvaluutan hallinnoinnin kannalta. Nyt kyseenalaistettu viiden prosentin vähimmäislisäys ei riitä kaikkien näiden asioiden ratkaisemiseen. Tämän vuoksi meidän on myös esitettävä eurooppalaisia hankeobligaatioita, euro-obligaatioita ja muita rahoituskeinoja koskevia kysymyksiä.

  Marit Paulsen (ALDE). – (SV) Arvoisa puhemies, minun on sanottava, että kaikkina parlamentissa viettäminäni vuosina kestävän Euroopan unionin poliittisia haasteita ja rahoitusta vuoden 2013 jälkeen käsittelevän erityisvaliokunnan työ on miellyttävintä ja visionäärisintä, lyhyesti sanottuna nautittavaa - totisesti oikein hyvää työtä. Siihen sisältyy kaikki Euroopan tulevaisuuden kannalta tarpeellinen ja myönteinen.

Olen kuitenkin henkilökohtaisesti hyvin huolissani siitä, mitä me emme tehneet, nimittäin asettaneet ensisijaisia tavoitteita. Olemme ottaneet mukaan kaikki uudet haasteet, mutta olemme myös säilyttäneet kaikki vanhat. Ei ole kenties mahdollista vastata molempiin. Meidän olisi pitänyt asettaa ensisijaisia tavoitteita. Meidän olisi pitänyt asettaa paljon tiukemmin ensisijaisia tavoitteita, mutta kaikkein huolestuttavinta tässä on se, että olemme jättäneet ensisijaisten tavoitteiden asettamisen neuvostolle. Hyvät kollegat, se ei tiedä hyvää tulevaisuudelle.

  Martin Callanan (ECR). – (EN) Arvoisa puhemies, kansalaiset, kovaa työtä tekevät veronmaksajat kaikkialla Euroopassa, he jotka varsinaisesti ansaitsevat ne rahat, joita niin monet täällä ovat halukkaita kuluttamaan, haluavat Euroopan tekevän vähemmän ja tekevän sen paremmin. He haluavat tiukat unionin talousarvion, jossa otetaan huomioon se, että halusimmepa tai ei, elämme säästötoimien aikaa. He haluavat unionin keskittyvän niihin rajatun määrän aloihin, joilla lisäarvo on todella mahdollista Euroopan tasolla, ja jättävän muun toiminnan jäsenvaltioille. Valitettavasti mietinnössä ei ehdoteta mitään tällaista.

Tehdään tämä selväksi: viiden prosentin lisäysehdotus on täysin tuomittava, ja ajatus niin kutsutuista omista varoista on yhtä lailla tuomittava – on kyse vain suuremman vallan nappaamisesta EU:lle. Talousarviota on nykyaikaistettava, varat on osoitettava uudelleen ohjelmiin, joista todella seuraa etuja tulevaisuudessa, eikä pidä peitellä aiempia epäonnistumisia. Euron pelastuspakettien rahoitus on jätettävä niille valtioille, jotka ylipäänsä halusivat liittyä euroalueeseen. Meitä, jotka varoitimme sen olevan virhe, ei pidä pakottaa osallistumaan siihen.

Valiokunnalla oli mahdollisuus noudattaa useita rakentavia ja tulevaisuudessakin käyttökelpoisia ehdotuksia, mutta se hylkäsi ne. Se ei tehnyt mitään näistä asioista, ja parlamentin on hylättävä mietintö.

  László Surján (PPE). – (HU) Arvoisa puhemies, mietintö, joka meillä nyt on edessämme, on kenties tämän vaalikauden merkittävin. Euroopan parlamentti on ensimmäinen toimielin, joka luonnosteli seuraavia seitsemää vuotta koskevat ajatuksensa puuttumatta komission oikeuteen esittää ehdotuksia. Tämä on kuitenkin ainoa mahdollisuus välttää hyväksymisoikeuttamme koskeva skandaali, joka velvoittaisi meidät hylkäämään neuvoston ehdotuksen. Nyt kaikki kumppanimme tietävät, mitä Euroopan parlamentti haluaa, ja muut voivat sisällyttää tämän omiin ajatuksiinsa niin pitkälti kuin se on mahdollista.

Suosittelen rakkaille kollegoilleni kahta asiakirjaa, jotka kannattaisi lukea ennen kuin ajattelette ankaraa kritiikkiä: Lissabonin sopimusta ja itse mietintöä. Omien varojen kannattaminen ei ole enempää eikä vähempää kuin se, mitä Lissabonin sopimuksessa määrätään. Minusta viesti, jonka mukaan unionin talousarvio kaipaa vähäistä lisäystä, on hyvin tärkeä. Vähäistä siksi, että inflaatio vaikuttaa tähän viiteen prosenttiin, joten kyse ei ole epätavallisesta lisäyksestä. Kyse ei ole maatalous- tai koheesiomenojen kasvattamisesta, vaan siitä, ettei niitä voida vähentää.

Kroatialaista ja unkarilaista alkuperää ollut 1600-luvulla elänyt kirjailija Miklós Zrínyi sanoi – tuolloisten turkkilaisten yhteydessä – "Älkää satuttako unkarilaisia!" Lainaan häntä ja sanon: älkää satuttako maatalouspolitiikkaa, älkää satuttako koheesiopolitiikkaa, sillä ne jotka satuttavat näitä politiikanaloja eivät satuta vain unkarilaisia tai slovakialaisia, vaan kaikkia eurooppalaisten kansallisvaltioiden kansalaisia. Mitä vähemmän poliitikolla on kannatusta, sitä enemmän hän vetoaa kansalaisiin. Katson, että me, jotka nautimme suuremman poliittisen vallan tuesta, edustamme myös kansalaisten etuja, ja tämän vuoksi me sanomme: älkää satuttako maatalous- ja koheesiopolitiikkaa!

  Derek Vaughan (S&D). – (EN) Arvoisa puhemies, kiitän esittelijää ja valiokunnan puheenjohtajaa heidän mietinnön parissa tekemästään työstä. Tämänpäiväinen keskustelu mietinnöstä paljastaa, että neuvostossa tullaan taistelemaan monista asioista, kuten yleisestä lisäyksestä, Yhdistyneen kuningaskunnan hyväksi tehtävästä korjauksesta ja omista varoista. Tasapuolisuuden vuoksi minun on sanottava, että lukuun ottamatta Yhdistyneen kuningaskunnan hyväksi tehtävää korjausta, jossa Yhdistynyttä kuningaskuntaa edustavat jäsenet jäävät vähemmistöön, parlamentti on todella pyrkinyt kompromisseihin.

Tällaisissa pitkissä, monimutkaisissa ja tärkeissä mietinnöissä kompromissit ovat lähes välttämättömiä, mutta olen tyytyväinen joihinkin kompromisseihin. Olen tyytyväinen uuden rahoituskehyksen kestoa ja rakennetta koskevaan kompromissiin. Olen tyytyväinen myös koheesiopolitiikkaa koskevaan kompromissiin. Katson, että koheesiopolitiikka on hyvin tärkeää, jos aiomme saada aikaan kasvua ja uusia työpaikkoja EU:ssa vuoden 2013 jälkeen. Tämän vuoksi koheesiopolitiikkaan tarvitaan vähintään saman tason rahoitusta kuin nyt, ellei enemmänkin tulevaisuudessa.

Seuraavan rahoituskehyksen on koskettava työpaikkoja ja kasvua, jos sen halutaan olevan merkityksellinen kansalaisille. Voimakkaan koheesiopolitiikan lisäksi tarvitsemme siis myös politiikkaa, jolla rahoitetaan tutkimusta ja kehittämistä yliopistoissamme ja pk-yrityksissä. Kahdeksas puiteohjelma tarvitsee siis asianmukaisen rahoituksen tulevaisuudessa. Meidän on myös investoitava Euroopan unionin infrastruktuuriin – liikenteeseen, energiaan ja laajakaistan parantamiseen monilla maaseutualueilla – eikä pidä unohtaa maaseutualueita itseään.

Kaikkien näiden työpaikkoja ja kasvua koskevien politiikanalojen toteuttamiseksi tarvitsemme toteutusmekanismeja. Me tarvitsemme myös kumppaneita.

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Riikka Manner (ALDE). – (FI) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, ensinnäkin haluan onnitella mietinnön laatijaa erinomaisesta mietinnöstä ja työstä tässä SURE-valiokunnassa. Tulevien rahoituskehysten yksi tärkeimmistä tavoitteista on luoda välineitä EU 2020 -strategian ruohonjuuritasolle viemiseksi. Tässä mietinnössä on ymmärretty, että ilman vahvaa ja budjetiltaan vahvaa koheesio- ja maatalouspolitiikkaa tämä tavoite ei tule onnistumaan. Koheesiopolitiikka esimerkiksi on se ainoa konkreettinen väline, jolla me voimme kehittää innovaatioita, luoda työpaikkoja ja kasvua. Me tarvitsemme uudistuksia, mutta me voimme tehdä niitä myös näiden politiikan sektoreiden sisällä.

Näin ollen vetoankin Teihin, arvoisa komission jäsen, että parlamentin kannan mukaisesti tulevalla rahoituskaudella niin alue- kuin maatalouspolitiikka säilyttävät olemassa olevan budjettinsa tason. Sen lisäksi olen iloinen, että mietinnössä huomioidaan myös erityisolosuhteista kärsivät alueet, kuten pohjoiset harvaan asutut alueet. Ne tarvitsevat myös tulevalla rahoituskaudella oman lisäbudjettinsa.

  Peter van Dalen (ECR). – (NL) Arvoisa puhemies, Euroopan avainsana on luottamus. Unionin toimielinten yleensä ja erityisesti Euroopan parlamentin on palautettava kansalaisten luottamus. Kuinka se on mahdollista?

Ensinnäkään ei enemmällä Euroopalla tai enemmällä rahalla Euroopalle, vaan paremmalla Euroopalla, jolla on lisäarvoa, eikä Euroopan pidä puuttua urheilun tai matkailun kaltaisiin asioihin, joissa jäsenvaltiot pärjäävät erinomaisesti omillaan.

Toiseksi koheesiorahasto on omistettava Euroopan oikeasti köyhille alueille. Edelleen puolet menee Saksan ja Ranskan kaltaisille rikkaille valtioille. Tätä ei voi hyväksyä. Jos korjaamme tämän, voimme hillitä rahan tarpeetonta tuhlailua ja silti saada nettotuottoa.

Kolmanneksi, on investoitava tulevaisuudessakin käyttökelpoiseen maatalouteen ja teollisuuteen. Polledon mietintö on epäonnistunut. Kaikki ja vähän enemmänkin on viskattu samaan pataan hautumaan ja kansalaisten odotetaan nielevän koko mönjän. Hyvää ruokahalua, mutta varokaa tukehtumista.

  José Manuel Fernandes (PPE). – (PT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, onnittelen esittelijää hänen tekemästään erinomaisesta työstä, joka on johtanut mietintöön, jolla tarjotaan hyvä alku monivuotisen rahoituskehyksen rakentamiselle ja esitetään haaste komissiolle ja neuvostolle.

Mietintö on sekä kunnianhimoinen että realistinen. Toivon kaikkien toimielinten kykenevän vetämään rahoitus-, talous- ja sosiaalikriisistä oikeat johtopäätökset, joiden mukaan on irrottava sen otteesta. Minulle yksi päätelmä on selvä: vain solidaarisuutta osoittava yhdentynyt Eurooppa, jonka taloushallintoa lähennetään, voi vastata riittävän menestyksekkäästi kohtaamiimme poliittisiin haasteisiin.

Me tarvitsemme enemmän ja parempaa Eurooppaa. Meidän on katsottava ensisijaiseksi yhteisömenettely hallitusten välisen menettelyn sijaan. Meidän on korotettava talousarviota.

Eurooppa 2020 -strategia on hyväksytty, sen painopistealat ovat selkeät ja tavoitteet mitattavissa. Se toimii oppaana seuraavaan monivuotiseen rahoituskehykseen. Strategia on kuitenkin menestyksekäs vain, jos talousarvio vastaa sen toimintoja, sen tavoitteita. Monivuotisessa rahoituskehyksessä on sellaisenaan tarjottava rahoitustuki Eurooppa 2020 -strategian kunnianhimoisille tavoitteille ja sitoumuksille. Koheesiopolitiikka on myös seurausta solidaarisuusperiaatteesta. On tärkeää, että koheesio on taloudellista, sosiaalista ja alueellista ja että se nostaa köyhempiä alueita.

Katsonkin olennaisen tärkeäksi, että koheesiopolitiikan rahoitus pysyy vähintäänkin samalla tasolla, kuten yhteisen maatalouspolitiikankin (YMP) rahoitus. On myös tärkeää edetä kohti monivuotista rahoituskehystä, jossa yli 80 prosenttia ei tule kansallisista talousarvioista.

  Kinga Göncz (S&D). – (HU) Arvoisa puhemies, kriisi pakottaa meidät tarkastelemaan niin kansallisia talousarvioita kuin Euroopan unionin talousarviota tehokkuuden kannalta ja huolehtimaan siitä, että ne ovat tavoitteidemme mukaisia. On myös tarkasteltava, mitä lisäarvoa, eurooppalaista lisäarvoa on mahdollista saada aikaan. Haluan puhua alasta, jota ei tänään ole vielä mainittu, nimittäin yhteistyöstä oikeus- ja sisäasioissa, joka Lissabonin sopimuksella nostettiin jäsenvaltioiden tasolta EU:n toimivaltaan. Halumme saada aikaan merkittäviä parannuksia tällä alalla on kuvastuttava seuraavaan talousarviokauteen.

Meidän on todellakin huolehdittava varoista Tukholman ohjelmaan, joka on jokseenkin kunnianhimoinen ohjelma. Euroopassa tarvitaan hyvin koulutettuja maahanmuuttajia, jotka tulevat Eurooppaan sääntöjen mukaisesti, joten tarvitaan myös yhteistä maahanmuuttopolitiikkaa ja riittävät varat. Pohjois-Afrikan tapahtumat ovat jälleen kerran kiinnittäneet huomiota Euroopan yhteisen maahanmuuttopolitiikan merkitykseen ja osoittaneet, että tarvitaan varoja tukemaan integraatiota ja eurooppalaista solidaarisuutta.

Muutamat viime kuukaudet ovat myös osoittaneet, että myös yhteiset arvomme, syrjimättömyys ja ihmisoikeudet tarvitsevat suojelua ja resursseja, että meidän on yksinkertaistettava resurssien käyttöä poikkeuksellisten tilanteiden hallintaa varten ja että tarvitsemme omia varoja luodaksemme tulevalla kaudella entistä paremman, vahvemman ja kattavamman Euroopan.

  James Elles (ECR). – (EN) Arvoisa puhemies, onnittelen esittelijää kaikesta tämän tekemästä työstä. Se on valtava, kun ajatellaan saavutuksia pyrkimyksessä saada aikaan konsensus. Kolmea alaa on tarkistettava, ja vetoan niiden puolesta.

Ensinnäkin pidemmällä ajanjaksolla tarvitsemme viisivuotisen rahoituskehyksen. Jos on niin, että Eurooppa 2020 -strategia edellyttää seitsenvuotista ulottuvuutta, on asetettava ehdoton edellytys, että seuraavasta tulee viisivuotinen ajanjakso.

Toiseksi työtä ei ole tehty riittävästi sen eteen, kuinka saamme menoille tarkastuslausuman. Enemmän rahaa unionin tasolle vaativilla olisi enemmän näyttöä, jos tietäisimme aivan tarkkaan sen, mihin rahat todellisuudessa menevät.

Viimeisenä mutta ei vähäisimpänä, vastauksena jäsen Verhofstadtille, ei ole viisasta valita tuoda esiin yksittäistä jäsenvaltiota, kun talousarvion nettomaksajina on useita jäsenvaltioita. Kehotan voimakkaasti, että rajaisimme jäsenvaltioiden nettomaksuosuuden prosentuaaliseen osuuteen BKT:sta, koska tulevaisuuden kannalta on epärealistista ajatella, että on mahdollista saada jäsenvaltioiden hyväksyntä, kun niiden nettomaksuosuudet kaksinkertaistuvat merkittävien säästöjen aikana.

  Markus Pieper (PPE). – (DE) Arvoisa puhemies, viiden prosentin talousarviolisäystä selitetään ulkosuhdehallinnon, rajavalvonnan ja terrorismin torjunnan menoilla, kehitysavun, tutkimustuen ja ylikansallisten infrastruktuurien tuen lisääntymisellä. Yleisesti ottaen parlamentin pyyntö on täysin perusteltu. Garriga Polledon mietinnön myötä parlamentti kuitenkin myös päästä tilaisuuden käsistään. Saisimme enemmän uskottavuutta, jos voisimme osoittaa, missä unioni voi olla tehokkaampi ja missä voidaan säästää rahaa.

Tähän kuuluu varmasti suuri määrä virastoja, jotka itsenäisinä tulevat hyvin kalliiksi, sekä maatalous, jonka osalta tietyt jäsenvaltiot eivät vieläkään ole onnistuneet ottamaan käyttöön markkinoille sopivampaa kiinteää tuotantotukijärjestelmää. Tulevan rakennepolitiikan esittelijänä totean myös, että tämän olisi katettava myös unionin koheesiopolitiikka. Monet alueet ovat onneksi onnistuneet ylittämään 75 prosentin enimmäisrahoituksen kynnyksen. Jos köyhyys kuitenkin on vähentynyt Euroopan eri alueilla, myös eurooppalaisen solidaarisuuden on kevennyttävä. Säästetyt rahat voitaisiin investoida paremmin eurooppalaiseen lisäarvoon, esimerkiksi yhdistämällä älykkäästi rakennerahastot ja raja-alueiden rajat ylittävät verkostot. Aluekehitysvaliokunta tarkastelee tätä parhaillaan, kuten myös Garriga Polledon mietinnössä esitettyä väliryhmän perustamista koskevaa ehdotusta niitä alueita varten, joiden BKT on 75–90 prosenttia EU:n BKT:sta. Jäsen Krehl näki kenties unta, jos uskoi meidän jo sopineen kompromissista aluekehitysvaliokunnassa.

En usko, että kestävän Euroopan unionin poliittisia haasteita ja rahoitusta vuoden 2013 jälkeen käsittelevä väliaikainen erityisvaliokunta on oikea taho esittämään suosituksia tällaisesta väliryhmästä. Teemme asioista itsellemme liian helppoja, jos yksinkertaisesti määritämme myös vauraampien alueiden tarvitsevan erityistukea. Minun nähdäkseni tämä on kehotus tuhlata rahaa. Olemme luopumassa nykyisestä tuen asteittaisesta käytöstäpoisto- ja käyttöönottojärjestelmästä, mutta emme enää tarjoa mitään kannustimia. Takaamme pysyvän tuen kaikille alueille aina keskimääräiseen taloudelliseen voimaan asti. Euroopan aluepolitiikassa ei voi jatkua tällainen järjestelmä. Meidän onkin poistettava mietinnöstä 73 kohta. Muutoin mietintö on hyväksyttävä.

(Puhuja suostui vastaamaan sinisen kortin kysymykseen työjärjestyksen 149 artiklan 8 kohdan mukaisesti.)

  Elisabeth Schroedter (Verts/ALE). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvä jäsen Pieper, olen yllättynyt, kun kuulen teidän sanovan, että jäsen Krehlin on täytynyt nähdä unta. Kun aluekehitysvaliokunnassa äänestettiin, suuri enemmistö äänesti välitavoitteen puolesta. Uskon, että saamme täälläkin enemmistön tuen, sillä enemmistö tukee alueiden välistä solidaarisuutta. Tämän vuoksi tarvitsemme välitavoitteen. Haluaisin tietää, miksi viittaatte enemmistöön uneksimisena.

  Puhemies. – (ES) Hyvä jäsen Pieper, voitteko selittää, miksi se on uneksimista?

  Markus Pieper (PPE). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvä jäsen Schroedter, tämä on teidän näkemyksenne asiasta. Meillä on aluekehitysvaliokunnassa erilainen ehdotus kuin se, joka sisältyy Garriga Polledon mietintöön. Tämä on ensimmäinen asia.

Toinen asia on, että poliittisissa ryhmissä vastustetaan edelleen merkittävästi väliryhmää. Olette tästä tietoinen. Tämän vuoksi pidän kysymystänne yllättävänä. Minusta te uneksitte väittäessänne yksinkertaisesti meidän päätyneen kompromisseihin ja niiden olevan yksiselitteisiä. Joka tapauksessa on aluekehitysvaliokunnan tehtävä valmistella asiaa täysistuntokeskustelua varten. Olen hyvin yllättynyt optimistisesta näkemyksestänne, että työmme olisi loppuunsaatettu.

  Estelle Grelier (S&D). – (FR) Arvoisa puhemies, keskustelu Euroopan unionin rahoituskehyksestä herättää kysymyksen Eurooppa-hankkeesta, sen ulottuvuudesta ja sen tavoitteista.

Mietintö on kiitettävä, koska sillä pyritään mobilisoimaan unionin talousarviovarat Eurooppa 2020 -strategian noudattamiseen. Tämän vuoksi se on useimpien jäsenvaltioiden kapean näkemyksen vastainen.

Siinä missä jäsenvaltiot tarkastelevat unionia rahoitusosuutensa kautta, jota ne haluavat pienennettävän, sekä taloudellisen tuoton kannalta, jonka ne haluavat kasvavan, mietinnössä ajetaan voimakkaita ja yhdennettyjä yhteisöpolitiikkoja, olipa kyse vanhoista politiikanaloista tai Lissabonin sopimuksen myötä syntyneestä uudesta toimivallasta.

Tämän parlamentin valiokunta-aloitteisen mietinnön olisikin muodostettava perusta tuleville keskusteluille, vaikka siinä mielestäni hairahdutaankin yksimielisyyden ja varovaisuuden puolelle. On totta, että viiden prosentin lisäys unionin talousarviossa olisi parempi kuin jäsenvaltioiden talousarviosuunnitelmat vuodelle 2012. Ongelman ydin – ja todennäköisesti kompastuskivi – on kuitenkin sopiminen luvusta, joka käy yksiin mietinnössä kuvattujen politiikanalojen kanssa.

Me olemme tietoisia säästötoimien varjopuolista: kuinka ne vaikuttavat työllisyyteen ja ovat ajaneet paljon kansalaisia epätoivoon. Vastuullamme on rahoittaa suhdanteita tasaavaa politiikkaa, eikä vähiten vahvaa koheesiopolitiikkaa, hyvä jäsen Pieper, jolla edistetään julkisia investointeja ja työllisyyttä kaikilla Euroopan alueilla. Haluan korostaa, että väliryhmän perustaminen on tärkeää sen varmistamiseksi, että rakennerahastovarojen myöntäminen vastaa asianmukaisesti alueiden taloudellista ja sosiaalista todellisuutta.

Lopuksi haluan todeta, että meidän on verotettava rahoituskeinottelua, mikä lisäisi kansalaisten kannatusta hyvin rahoitetulle unionille.

  Gunnar Hökmark (PPE). – (EN) Arvoisa puhemies, aluksi haluan kiittää esittelijää siitä, että hän toi esiin kohtaamiemme haasteiden määrän. Olen myös tyytyväinen mietinnön hyvin selkeään viestiin, jossa vaaditaan merkittävää korotusta tutkimukseen ja tieteisiin, koska sen on oltava yksi ensisijaisista tavoitteistamme.

Haluan todeta – ja esitän sanani komissiolle – että politiikassa ja johtamisessa on kyse ensisijaisista tavoitteista. Ilman ensisijaisia tavoitteita ei ole johtamista. On aina olemassa muita tärkeämpiä tehtäviä ja haasteita. Tämä koskee niin Euroopan unionin kuin jäsenvaltioiden talousarvioita. Meidän on edelleen lisättävä tutkimuksen ja tieteen rahoitusta, mutta meidän on myös lisättävä tutkimuksen ja tieteen osuutta alueellisesta rahoituksesta. Meidän on otettava huomioon maatalousmarkkinoiden kehitys ja vähennettävä menoja sinne.

Meidän on kuitenkin myös muistettava, että ensisijaisia tavoitteita on asetettava kaikilla tasoilla, niin unionin tasolla kuin jäsenvaltioissa. Minun on sanottava, etten pidä EU:n tai Brysselin parjaamisesta, mutta en pidä myöskään jäsenvaltioiden parjaamisesta, koska sillä väheksytään jäsenvaltioiden menojen merkitystä: terveydenhoito-, sosiaaliturva-, eläke- ja koulutusmenojen merkitystä. Kyse ei ole EU:n ja jäsenvaltioiden välisestä ristiriidasta. Kyse on johtajuutta ja ensisijaisia tavoitteita koskevasta jatkuvasta taistelusta. Jos emme uskalla asettaa näitä ensisijaisia tavoitteita, emme osoita johtotaitoa.

Minun on sanottava, että jos emme ymmärrä jäsenvaltioiden tämänhetkistä rankkaa tilannetta, emme ymmärrä kansalaisten todellisuutta. Meidän on asetettava ensisijaiset tavoitteet, emmekä voi ratkaista ongelmia vain korottamalla talousarvioita. Pyydän siis komissiota osoittamaan johtotaitoa, olemaan rohkea ja muistamaan, että tutkimus ja tieteet, infrastruktuuri…

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Andrea Cozzolino (S&D). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, meidän on määrä äänestää hyvin merkittävästä strategisesta asiakirjasta, joka tarjoaa vankan viitekehyksen rahoituskehykselle vuoden 2013 jälkeen. Aluksi vaaditaan tavoitteiden ja välineiden välistä johdonmukaisuutta, myös johdonmukaisuutta yhteisön toimielinten – Lissabonin sopimuksesta ja taantumasta johtuvien – uusien tehtävien ja niiden varojen välillä, jotka yhdessä päätämme investoida.

Johdonmukaisuuteen sisältyy myös kansalaisten, EU:n politiikan edunsaajien sekä Euroopan väestöryhmien ja teollisuuden vaatiman innovoinnin vakava tarkastelu. Toimimme samoin koheesion osalta, joka on keskeinen asia päätettäessä, mitä haluamme Euroopan unionin olevan tulevina vuosina. Kokemus on osoittanut, että koheesio on nyt Eurooppa-hankkeen merkittävä yhdysside ja kaikille merkittävä voimavara turvaamiseen, suojeluun ja uudistamiseen.

Tämän osalta pyrkimys ottaa käyttöön alueiden väliryhmä on erityisen merkittävä, ennen kaikkea koska monissa tapauksissa kokemamme vuosien taantuma on voimistanut sisäistä jakautumista, mikä lisää entisestään tehokkaan ja riittävän tuen merkitystä Euroopan vähemmän kehittyneillä alueilla. On vähennettävä tuhlaamista ja keskityttävä tiukasti kehittämispolitiikkaan.

Katson kuitenkin, että meidän on vastattava väliryhmien ja suojalausekkeen haasteeseen, jotta voimme käynnistää Euroopan koheesiopolitiikan uuden vaiheen ja toteuttaa koheesiopolitiikassa sitä tasapainoista ja kestävää kehitystä, jonka haluamme varmistaa Euroopassa tulevina vuosina.

  Frank Engel (PPE). – (FR) Arvoisa puhemies, Euroopan unionin 500 miljoonaa kansalaista muodostavat kahdeksan prosenttia maailman väestöstä.

Vuoteen 2050 mennessä luku on viidestä kuuteen prosenttia. Vuonna 2100, osuutemme on kolme prosenttia maailman väestöstä. Tämä valtava määrä eurooppalaisia ylläpitää edelleen pääasiassa kansallisten talousarvioiden turvin 2 000 lähetystöä, 27 armeijaa, 50 rauhanturvajoukkoja ja niin edelleen. Uskoakseni Kiinassa on tällä hetkellä ylimääräisiä varaministereitä ottamaan vastaan kaikki mahtavat eurooppalaiset ministerit, joita saapuu Beijingiin palvelusten ja kahdenvälisten sopimusten toivossa. Tämä kaikki alkaa vaikuttaa naurettavalta maailmalla.

Kahdeksan prosentin maailman väestöstä jakaminen 30 suvereenin budjettipolitiikan kesken on hulluutta. Pääasiassa suvereniteetti on edelleen ehdotonta. Unioni hallinnoi kahta ja puolta prosenttia eli neljäskymmenesosaa kokonaismenoista Euroopassa. Jäsenvaltioiden maksuosuus on yksi neljäskymmenesosa niiden kansallisista menoista. Tämäkin on ilmeisesti liikaa.

Siirrytäänpä suoraan omiin varoihin. Ei ongelmaa. Lopetetaan nalkuttaminen kahden ja puolen prosentin julkisista menoista, joilla meidän odotetaan säilyttävän koko Eurooppa 2020 -strategian täytäntöönpanon edellyttämän koneiston ja täyttävän kaikki meille Lissabonin sopimuksella osoitetut vastuutehtävät. Me emme suunnitelleet strategiaa ja toimivaltuuksia: sen tekivät jäsenvaltiot. Näiden tosiseikkojen valossa jäsen Garriga Polledon mietintö on vaatimaton. Kuitenkin on niitä, jotka haluavat vielä tiukempia rajoituksia ja katsovat mietinnön kunnianhimoiseksi. Tämän vuoksi parlamentin on hyväksyttävä mietintö.

  Frédéric Daerden (S&D). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen. hyvät kollegat, tämä mietintö on tärkeä Eurooppa-hankkeen tulevaisuudelle, johon on sisällyttävä solidaarisuutta ja kunnianhimoisia tavoitteita erityisesti niiden talousarviokriisien osalta, joiden kanssa jäsenvaltiot parhaillaan kamppailevat.

Neuvostossa valtioiden ja hallitusten päämiesten ääriliberalistinen enemmistö haluaa jatkaa talousarvioiden rajuja leikkauksia ja on halukas uhraamaan investoinnit keskeisiin tulevaisuuteen suuntaaviin politiikanaloihin, kuten unionin talousarviosta rahoitettuihin politiikanaloihin. Talousarvion jäädyttäminen heikentää kasvua, sanovatpa muut mitä tahansa. Tässä konsensusmietinnössä suositellaan vähintään viiden prosentin lisäystä, ja se on minimi, jos aiomme vastata haasteisiin ja pysyä yhdessä.

Eurooppalaiseen solidaarisuuteen sisältyy tarve rahoittaa Eurooppa 2020 -strategiaa, eikä vähiten sen sosiaalisia tavoitteita, kuten köyhyyden torjumista. Mietintö sai minut myös vakuuttuneeksi siitä, että eurooppalaista solidaarisuutta on vahvistettava perustamalla alueiden väliryhmä, jotta varmistetaan se, että koheesiopolitiikka kattaa oikeudenmukaisesti koko Euroopan.

Lopuksi toinen esimerkki on Euroopan globalisaatiorahasto, josta tarjotaan todellista solidaarisuutta eurooppalaisille työntekijöille. Mietinnössä tunnustetaan tämän rahaston merkittävä tehtävä. Lisäys monivuotiseen rahoituskehykseen on tarpeen. Sitä ei pidä nähdä taakkana jäsenvaltioille, koska unionin talousarviolla saadaan aikaan lisäarvoa, ja siihen tulee tulevaisuudessa sisältymään transaktiomaksu.

  Marietta Giannakou (PPE). – (EL) Arvoisa puhemies, Lissabonin sopimuksella luotiin uusia toimivalta-aloja ja vahvistettiin unionin politiikkaa, ja tämä näkyy uudessa monivuotisessa rahoituskehyksessä ajanjaksolle 2013–2020. Onnittelen esittelijä Garrigaa tämän yhdennetystä mietinnöstä, jossa esitetään ensisijaiset poliittiset tavoitteet erilaiselle Euroopalle kuin nyt tuntemamme.

Kun otetaan huomioon unionin ja sen kansalaisten kohtaamat sisäiset haasteet ja muistetaan sen vahvistunut kansainvälinen luonne, ymmärrämme, että unionin politiikan päätavoitteen on oltava nykyisten sosiaalisten, taloudellisten ja alueellisten eroavuuksien vähentäminen. Suunniteltu ja menestyksekäs koheesiopolitiikka on itsessään eurooppalainen lisäarvo ja osoittautuu varmasti hyödylliseksi kaikille unionin jäsenvaltioille.

Uusi ohjelma ja uusi seitsenvuotinen kehys perustuvat Eurooppa 2020 -strategian toimiin, ja ne on suunniteltu auttamaan Eurooppaa selviytymään kriisistä edistämällä älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua. Poliittisilla painopistealoilla ja tavoitteilla pyritään edistämään työllisyyttä, vahvistamaan innovointia, tutkimusta ja kasvua, puuttumaan ilmastonmuutokseen, parantamaan koulutustasoa, saamaan aikaan yhteiskunnallista integraatiota ja torjumaan köyhyyttä. Tämän lisäksi on vielä maahanmuuttopolitiikka ja resurssien turvaaminen syrjäisillä alueilla ja raja-alueilla.

Unionin talousarvio on tärkein mekanismi solidaarisuuden aktivoimiseksi jäsenvaltioiden välillä ja vahva uudistusväline, jolla voidaan mobilisoida lisää yksityisiä ja julkisia varoja sellaisten investointien tukemiseen, jotka toimivat katalysaattorina unionin menojen eksponentiaaliselle vaikutukselle. Unionin talousarviota on lisättävä ja sen on perustuttava todellisiin omiin varoihin, jos haluamme vahvan Euroopan sen kansalaisia varten ja muuta maailmaa vasten. Unionin talousarvio on globaalin ja yhdennetyn kehityksen väline aikana, jona jäsenvaltiot eivät yksi voi…

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Sophie Auconie (PPE). – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, usein sanotaan, että rahasta muodostuu sotatarvikerahaa. Meidän on muistettava, että raha muodostaa myös Euroopan unionin kaltaisen rauhanhankkeen selkärangan. Jos unioni todella aikoo panna täytäntöön perussopimuksissa vaalittua politiikkaa, myös Lissabonin sopimuksen uusia politiikanaloja, se tarvitsee taloudelliset varat toteuttaakseen tavoitteensa.

Kannatankin siis omien varojen käyttöönottoa ja transaktioveroa. Tarvittavan lisäyksen unionin talousarviossa on kuljettava käsi kädessä menojen optimoinnista seuraavien merkittävien säästöjen kanssa. Meidän olisi esimerkiksi luotava todellinen yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka, joka antaisi Euroopalle lisää vaikutusvaltaa maailmannäyttämöllä, mutta myös, jotta julkiset varat käytettäisiin parhaalla mahdollisella tavalla.

Jäsen Garriga Polledon mietintö on ratkaiseva, lähes täydellinen uudelleenlaadintaehdotus: siinä suositellaan hyvin vahvaa poliittista ja taloudellista kehystä Euroopan unionille. Lisäksi unionin kahdelle keskeiselle politiikanalalle annetaan niiden oikeutettu asema. Elintarviketurvan ja omavaraisuuden kannalta ratkaisevan yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) osalta mietinnössä puolletaan YMP:n määrärahojen uudistusta. Koheesiopolitiikan osalta, rahoitusvälineen, jolla luodaan alueellista solidaarisuutta ja rohkaistaan alueellista talouskehitystä, mietinnössä ehdotetaan sen tavoitteiden tukemista luomalla alueille väliryhmä, jotta saman kehitystason alueet voivat hyötyä…

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Danuta Maria Hübner (PPE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluan sanoa muutaman sanan tarpeesta edetä kohti omien varojen uudistusta. Uskon, että BKT-perustaisten tulojen määräävä asema tekee EU:n talousarviota koskevista päätöksistä liian politisoituneita ja vähemmän tehokkuuteen tähtääviä. Se helpottaa vaatimuksia jäädyttää EU:n menot tai vähentää niitä. Tämä johtaa vuoden 2011 talousarvioneuvotteluissa ilmaistuun logiikkaan, jonka mukaan meidän on leikattava myös EU:n talousarviota, jos kansallisia talousarvioita leikataan kriisin vuoksi.

Ei ole kuitenkaan lainkaan itsestään selvää, että voisimme odottaa vallankumousta EU:n valmiuksissa rahoittaa kasvua ja rakennemuutosta, jos uudet omat varat vähentäisivät riippuvuutta BKT:sta. Vaarana on aina, että sama koalitio, joka hyväksyy budjettipäätökset neuvostossa, voi hyväksyä saman päätöksen Euroopan parlamentissa.

Jos välitämme Euroopasta, meidän on lakattava vastaamasta valtiovarainministerien odotuksiin ja keskityttävä kansalaisten odotuksiin. Brysselin neuvotteluista kotimaahan palaavan kansallisen poliitikon menestyksen ei pidä perustua viestiin, että hallitus tulee maksamaan entistä vähemmän EU:n talousarvioon, vaan esimerkiksi viestiin, että EU auttaa pieniä yrityksiä innovatiivisten hankkeiden rahoituksessa.

On selvää, että tavan, jolla EU:n kustannukset rahoitetaan, on oltava täysin avoin. Tämä olisi kenties helpompaa toteuttaa yhdellä verolla, mutta on myös mahdollista rakentaa tulot useista veroista, jotka täyttävät avoimuuden, tasapuolisuuden, näkyvyyden, tehokkuuden ja riittävän yhdenmukaisuuden kriteerit.

  Maria Da Graça Carvalho (PPE). – (PT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, onnittelen aluksi esittelijää erinomaisesta työstä. Olen tyytyväinen siihen, että mietinnössä esitetyt ensisijaiset tavoitteet ovat Eurooppa 2020 -strategian mukaisia ja niissä asetetaan kasvu keskeiseen asemaan unionin politiikassa. Me tarvitsemme enemmän ja parempaa Eurooppaa.

Tämän vuoksi meidän on edistettävä aloja, jotka vaikuttavat osaltaan eniten kilpailukykyyn, kuten tutkimusta, innovointia ja energiaa. Tämän vuoksi tieteen ja innovoinnin rahoitusta on lisättävä merkittävästi, jotta voidaan edistää tieteellistä huippuosaamista kaikkialla Euroopassa. On myös tärkeää vahvistaa eurooppalaista tieteen rahoitusjärjestelmää, jotta voidaan toteuttaa tavoite kolmen prosentin BKT:n investoinneista.

Uudella talousarviolla on myös edistettävä yhä suurempaa energiatehokkuutta ja tuettava tulevaisuuden infrastruktuurien rakentamista, erityisesti energiainfrastruktuurin, jotta luodaan eurooppalaisen teollisuuden kilpailukyvylle tarvittavat edellytykset. On parannettava teollisuuden ja erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten (pk-yritykset) asemaa, jotta vahvistetaan Euroopan johtoasemaa globalisoituneessa maailmassa.

  Barbara Matera (PPE). – (IT) Arvoisa puhemies, haluan onnitella esittelijä Garriga Polledoa tämän koko vuoden ajan tekemästä erinomaisesta työstä, joka on saanut laajan poliittisen tuen. Olen tyytyväinen viestiin, joka mietinnöllä on onnistettu lähettämään: ratkaisu kriisiin on unionin aseman vahvistaminen globaalina toimijana.

Tuleva rahoituskehys peilaa Eurooppa 2020 -strategiassa asetettuja tavoitteita ja perustuu vankasti Lissabonin sopimukseen. Tarvitaan kuitenkin sopivaa rahoitusta, jotta unionin ensisijaiset tavoitteet olisivat uskottavia. Energia- ja liikenneinfrastruktuurin kehittämisessä, investoinneissa tutkimukseen ja kehittämiseen, oppimiseen ja nuorisopolitiikkaan on löydettävä unionin tulevissa talousarviossa uutta pontta, ja samalla koheesiopolitiikan ja maatalouspolitiikan peruspilareihin on edelleen osoitettava nykyisen tasoista rahoitusta.

EU ja sen suuret hankkeet eivät sovi yhteen kansallisen tason talousarviorajoitusten kanssa, mikä tarkoittaa sitä, että yksityisen sektorin entistä laajempi osallistuminen hankeobligaatioiden tai julkisen ja yksityisen tahon kumppanuuksien kautta on keskeisessä asemassa kilpailukyvyn ja kasvun lisäämisessä.

Muiden Italiaa edustavien jäsenten kanssa olen huolissani ehdotuksesta lisätä aluepolitiikkaan niin kutsutut väliryhmät, sillä vaarana on, että tästä on haittaa unionin heikoimmille alueille. Lopuksi vahvistan, että unionin rahoittaminen kokonaisuudessaan omiin varoihin perustuvasta järjestelmästä on ainoa tapa varmistaa Euroopan unionin tulevaisuus ja kehitys.

  Ingeborg Gräßle (PPE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, henkilöstösääntöjen uudistus on määrä esittää yhdessä monivuotista rahoituskehystä koskevan paketin kanssa. Kysymystä siitä, kuinka EU:ta itse asiassa hallinnoidaan, tarkastellaan hyvin ytimekkäästi Garriga Polledon mietinnön 125 ja 126 kohdissa. Arvoisa komission jäsen, kehotan teitä olemaan kunnianhimoinen esitellessänne henkilöstösääntöjä. Loppujen lopuksi kysymys siitä, mitä me teemme, josta on keskusteltu täällä yksityiskohtaisesti, on vähintään yhtä tärkeä kuin kysymys siitä, kuinka sen teemme.

On kyse siitä, mikä on Euroopan komission asema tulevaisuudessa pantaessa täytäntöön kaikki tänään esitetyt Eurooppa 2020 -ohjelman kohdat. Toivoisin komission ottavan itselleen vahvemman aseman sen sijaan, että delegoisi kaikki tehtävät muille. Tämän vuoksi henkilöstösääntöjen uudistuksen yhteydessä on tärkeää, että luodaan virkoja näitä uusia tehtäviä varten, jotta komissio itse voi osallistua. Meillä on valtava määrä vapaapäiviä. Komission virkamiehillä on jopa 13 viikkoa palkallista lomaa. Arvoisa komission jäsen, ehdotan, että otatte joitakin vapaapäiviä ja osoitatte ne talousarvion täytäntöönpanoon, jotta voimme todella saavuttaa haluamamme poliittiset tavoitteet. Toivoisin myös, että saisimme EU:n hallintoa koskevan Eurooppa 2020 -strategian. Tämä edellyttäisi toimia sekä teiltä että koko kollegiolta ja komission puheenjohtajalta.

  Sidonia Elżbieta Jędrzejewska (PPE). – (PL) Arvoisa puhemies, haluan onnitella esittelijä Garriga Polledoa näin erinomaisen monivuotista rahoituskehystä koskevan mietinnön laatimisesta. Mietintö sai kestävän Euroopan unionin poliittisia haasteita ja rahoitusta vuoden 2013 jälkeen käsittelevässä erityisvaliokunnassa hyvin voimakasta tukea. Toivon mietinnön toimivan keskeisenä perustana Euroopan unionin uudesta monivuotisesta talousarviosta käytäville neuvotteluille, jotka käynnistyvät pian.

Olen hyvin tyytyväinen siihen, että Euroopan parlamentin jäsenet ovat päättäneet tukea esittämääni tarkistusta nuorisopolitiikan vahvistamisesta. Aikana, jona eurooppalaiset nuoret ovat yksiä talouskriisin pääuhreja, meidän on tuettava kaikkia aloitteita, joilla pyritään parantamaan nuorten tilannetta, ja erityisesti niitä, joilla pyritään parantamaan pääsyä koulutukseen ja nuorten ammatillista tilannetta. Sellaisia ohjelmia, kuten "Nuoret liikkeellä" ja "Elinikäinen oppiminen", joissa kustannukset edunsaajaa kohden ovat hyvin vähäisiä ja jotka ovat hyvin tehokkaita, on tämän vuoksi jatkettava erillisenä osatekijänä tulevissa monivuotisissa rahoituskehyksissä, ja ohjelmat ansaitsevat myös merkittävästi enemmän rahoitusta.

Samalla haluan kehua ehdotusta säilyttää koheesiopolitiikan korkeatasoinen rahoitus. Koheesiopolitiikalla on keskeinen asema Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamisessa ja lisäksi sen pääasiallinen tehtävä on vahvistaa Euroopan yhdentymistä ja solidaarisuutta vähentämällä sosiaalisia, taloudellisia ja alueellisia eroavuuksia, joita valitettavasti on edelleen Euroopan unionin sisällä.

  Rareş-Lucian Niculescu (PPE). – (RO) Arvoisa puhemies, esittelijä aloitti puheenvuoronsa hyvin merkittävällä lauseella. Hän sanoi, että meidän on yhdistettävä Euroopan unionin perinteiset politiikanalat uusiin ensisijaisiin tavoitteisiimme. Kumpikaan näistä ei toimi ilman toista. Tässä yhteydessä olen tyytyväinen mietinnössä esitettyyn näkemykseen yhteisestä maatalouspolitiikasta.

Saanen palauttaa mieliin joitakin merkittäviä ajatuksia, joista tärkein on YMP:n määrärahojen tason säilyttäminen tulevalla rahoitusohjelmakaudella. Euroopan maatalouden perinteinen asema sekä uudet kunnianhimoiset tavoitteemme oikeuttavat täysin määrärahojen tason säilyttämisen.

Toiseksi tarve säilyttää kahteen pilariin perustuva YMP, jossa osana toista pilaria on maaseutualueiden tukeminen, liittyy läheisesti Eurooppa 2020 -strategian tavoitteisiin.

Viimeinen seikka on tarve uudistaa yhteistä maatalouspolitiikkaa tulevaisuudessa pyrkien käyttämään määrärahat entistä tehokkaammin. Uudistus perustuu maksumäärärahojen oikeudenmukaiseen jakautumiseen yhtenä mahdollisena vaihtoehtona.

  Zigmantas Balčytis (S&D). – (LT) Arvoisa puhemies, aluksi haluan kiittää kaikkia esittelijöitä heidän tekemästään valtavasta työstä. Meillä on nyt selkeä parlamentin kanta siitä, mitä me ja kansalaiset odotamme tulevalta rahoitusohjelmakaudelta. Me kaikki ymmärrämme, että meidän on tehtävä perustavaa laatua olevia muutoksia nykyisen politiikan suuntauksessa, ja tämä näkyy selvästi Eurooppa 2020 -strategiassa. Meidän on kehitettävä turvalliset yhtenäiset Euroopan energiamarkkinat, varmistettava, että koko Eurooppa yhdistyy liikenneverkoin, ja poistettava Euroopan unionin eri alueiden välillä edelleen olevia eroavuuksia. Meidän on tarkistettava perusteellisesti yhteistä maatalouspolitiikkaa, jonka on taattava oikeudenmukainen ja yhtenäinen suorien tukien järjestelmä, sekä monia muita merkittäviä aloja, joita ilman emme kykene luomaan kilpailukykyistä ja vahvaa Eurooppaa. Tämä tietenkin edellyttää suuria investointeja, erityisesti tutkimukseen. Tämän vuoksi on tarkasteltava uusia rahoitusvälineitä, kuten transaktioveron käyttöönottoa jne. Katson, että…

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Jan Mulder (ALDE). – (NL) Arvoisa puhemies, yksi tässä keskustelussa esiin noussut keskeinen asia on "Mitä tarkkaan ottaen on eurooppalainen lisäarvo?" Toivon, että komissio esittäessään kuun lopussa ehdotuksiaan antaa selkeän selityksen sille, miksi tietyillä budjettikohdilla on selkeää lisäarvoa. Minusta vaikutta siltä, että nimenomaan tämä meidän on saatava tietää, koska sitten voimme perustella sen, minkä puolesta äänestämme.

Toiseksi keskustelu omista varoista tulee myös vaikuttamaan voimakkaasti keskusteluun. Yksi asia, joka on myrkyttänyt keskustelua, on Yhdistyneen kuningaskunnan hyväksi tehtävästä korjauksesta vuonna 1984 tehty päätös. Kuinka tämä on voinut jatkua näin kauan? Minusta joko Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksella ei pidä olla oikeutta mihinkään korjaukseen tai sitten muita valtioita, jotka ovat samanlaisessa tilanteessa kuin Yhdistynyt kuningaskunta vuonna 1984, on kohdeltava samoin. Toivon, että komission ehdotuksissa todella edetään tähän suuntaan.

  Raul Romeva i Rueda (Verts/ALE). – (ES) Arvoisa puhemies, tämä pakkomielle keskittyä ainoastaan tehtävien leikkausten määrään eikä siihen, kuinka ja mistä leikataan ja vielä vähemmän siihen, kuinka lisätä tuloja, aiheuttaa jo nyt huolta.

Ensinnäkin enemmän Eurooppaa merkitsee parempaa Eurooppaa siinä määrin kuin se merkitsee vähemmän taloudellista valtaa jäsenvaltioille.

Toiseksi meidän on tietenkin tarkasteltava myös kuluja. Meidän on kuitenkin oltava huolellisia siinä, mitä tarkastelemme: yksi ehdotus koskee sotilasmenojen vähentämistä ja toinen Euroopan parlamentin täysistuntojen järjestämistä vain yhdessä paikassa. Katsomme, että nämä ovat tärkeimmät ehdotukset.

Kolmanneksi minua huolestutti eniten nähdä komission jäsen Lewandowskin hymyilevän uskoakseni huolestuttavalla tavalla, kun mainittiin transaktiovero.

Se huolestutti minua, ja haluan kysyä häneltä, kuinka voi olla niin pahasta, niin vahingollista, pyytää keinottelulla rikastuneita maksamaan kriisistä sen sijaan että sitä pyydetään niiltä, joita siitä voidaan vähiten syyttää, eikä tehdä niin kuin teitte eilen, vaaditte Espanjaa vähentämään sosiaalimenoja vähentämällä menoja…

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Alfreds Rubiks (GUE/NGL). – (LV) Arvoisa puhemies, haluan muistuttaa kollegoja yhdestä asiasta – Hyväksyessämme talousarviota meidän on muistettava, että Euroopassa asuvien joukossa kasvaa epäilys sitä kohtaan, mitä me täällä teemme. Tämän osalta minusta vaikuttaa sitä, että talousarviota ei ole koordinoitu riittävästi Eurooppa 2020 -ohjelmaan sisältyvien kunnianhimoisten tavoitteiden kanssa. Minulla on myös kysymys: arvoisa komission jäsen, lupasitte latvialaisille maanviljelijöille, että suoria maksuja tasapainotetaan tässä talousarviossa. Jos se kuitenkin hyväksytään nykyisellään, teidän on vaikea pitää lupauksenne. Haluan kaiken, mistä keskustelemme vastaavan myös äänestäjiemme etuja.

  Andrew Henry William Brons (NI). – (EN) Arvoisa puhemies, luulin, ettei EU:sta enää voi tulla kamalampi, ja sitten luin tämän mietinnön. Se alkaa tukemalla vankasti itsepetosta: "Eurooppalaiset edellyttävät EU:lta entistä enemmän". Yhä suurempi määrä Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisia vaatii siitä poistumista. Kenties tätä tarkoitetaankin. Mietinnössä hylätään kokonaan ajatus talousarvion jäädyttämisestä vuoden 2013 jälkeen ja jopa väitetään, että viiden prosentin lisäyskin edistäisi osaltaan vain rajallisesti EU:n tavoitteita. No, meidän on iloittava pienistä asioista.

Keskelle 166 kohtaa on piilotettu vaatimus poistaa olemassa olevat hyvitykset. On kyse välineestä, jonka mukaan Yhdistynyt kuningaskunta vain tuomittavan nettomaksuosuuden järkyttävän nettomaksuosuuden sijaan. Sen vaatiminen, että Yhdistyneen kuningaskunnan olisi maksettava kovalla työllä ansaitsemansa rahat, on jo riittävän paha asia, mutta169 kohdassa ehdotetaan, että EU:lla olisi oltava valta kantaa omia verojaan ilman meidän suostumustamme ja ilman valvontaamme. Tätä ei yksinkertaisesti voi hyväksyä.

  Czesław Adam Siekierski (PPE). – (PL) Arvoisa puhemies, olemme saaneet aikaan merkittävän yksimielisyyden. Esitetty mietintö on välttämätöntä jatkoa aiemmalle, ja siinä esitetään myös odotetut muutokset. Vakaus on EU:n politiikanaloille ominainen piirre, ja tämän vuoksi ehdotetaan koheesiopolitiikan ja yhteisen maatalouspolitiikan nykyisten määrärahojen säilyttämistä.

Toimintaedellytysten tasapuolistaminen kehittämisen osalta edistää osaltaan merkittävästi yhteismarkkinoiden vahvistumista, joka tuo myönteisiä tuloksia kaikille EU:n jäsenvaltioille. Yhteisestä maatalouspolitiikasta on hyötyä jokaiselle EU:n kuluttajalle. On syytä pitää mielessä, että maanviljelijöiden tulot ovat hyvin pieniä huolimatta tuesta, jota he saavat EU:n talousarviosta. Maatalouden ympäristön, ilmaston, eläinten hyvinvoinnin ja WTO:n epärealististen neuvottelujen osalta kohtaamat uudet tehtävät merkitsevät maanviljelijöille lisäkustannuksia. Kuka maksaa? Odottamiimme muutoksiin sisältyy entistä suurempi rahoitus kestävälle ja älykkäälle kehittämiselle sekä innovoinnin, tieteellisen tutkimuksen ja koulutuksen korostaminen.

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Georgios Stavrakakis (S&D). – (EL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, parlamentti lähettää tänään niin Euroopan komissiolle kuin Euroopan unionin pääministereille selkeän viestin talousarviosta vuoteen 2020, jonka on vastattava tavoitteita ja kansalaisten odotuksia.

Koheesiopolitiikan osalta viesti on selkeä. Kannatamme koheesiopolitiikkaa, jolle osoitetaan riittävä rahoitus, jotta sillä voidaan merkittävästi edistää kehitystä, uusia työpaikkoja ja innovointia. Kannatamme itsenäistä koheesiopolitiikkaa. Kannatamme koordinointia kaikilla poliittisen päätöksenteon tasoilla strategisesta suunnittelusta aina täytäntöönpanoon. Kannatamme väliryhmän luomista alueiden tukemiseksi. Kannatamme erityistoimenpiteitä Euroopan saarien ja vuoristoalueiden hyväksi.

Mietinnössä myös selvästi vastustetaan kahta asiaa. Vastustamme politiikan jakamista erillisiin sektoreihin ja lopuksi sanktioiden määräämistä vakaus- ja kasvusopimuksen yhteydessä.

  Puhemies. – (ES) Tähän päättyy "catch the eye" -menettely. Pyydän anteeksi niiltä 11 tai 12 jäseneltä, jotka olivat puhujaluettelossa, mutta eivät päässeet puhumaan. Meillä ei nyt selvästikään ole aikaa heidän puheenvuoroilleen.

  Janusz Lewandowski, komission jäsen. – (EN) Arvoisa puhemies, olen jo käyttänyt puheaikana, joten esitän vain kaksi lyhyttä huomautusta.

Ensinnäkin tässä kansainvälisessä säästötoimien yhteydessä unionin talousarviota, joka ei ole alijäämäinen, ei voida syyttää kansallisten talouksien huonosta hallinnosta. Se voi kuitenkin auttaa luomaan työpaikkoja kasvua, koska siinä on kyse investoinneista. Tässä se poikkeaa kansallisista talousarvioista, joissa on kyse pääasiassa sosiaalisista siirroista.

Toiseksi, mitä tulee lupauksiin Euroopan maanviljelijöille, realistista on asteittainen lähentyminen. Kiinteä järjestelmä ei ole tällä hetkellä mahdollinen, ja uskon tämän jatkuvan tulevina vuosina.

Lopuksi odotan komission puolesta tulevan äänestyksen heijastavan parlamentin laajaa yksimielisyyttä, mikä tekee Euroopan parlamentista voimakkaan ja vaikutusvaltaisen.

  Puhemies. – (ES) Päätämme keskustelun esittelijä Garriga Polledon puheenvuoroon. Onnittelen häntä koko sydämestäni hänen erinomaisesta työstään asian parissa.

  Salvador Garriga Polledo, esittelijä. – (ES) Arvoisa puhemies, kiitän aluksi kansallisia valtuuskuntia, jotka ymmärtääkseni kestivät paineet jäsenvaltioissa ja äänestävät mietinnön puolesta.

Minusta tämä keskustelu ei koske talousarvion kokoa vaan pikemminkin yhteisömenettelyn paremmuutta, ja minusta ne, jotka ovat tässä keskustelussa pyrkineet pienentämään unionin talousarviota, ovat tehneet virheen. He haluavat uusia ensisijaisia tavoitteita ja talousarvion vähentämistä. Minun on sanottava, että valitsemalla tämän tien he päätyvät pienempään talousarvioon ja harvempiin ensisijaisiin tavoitteisiin.

En todellakaan voi ymmärtää sitä, kuinka he voivat istua täällä istuntosalissa ja puolustaa hallitusten välistä lähestymistapaa. Jätetään se neuvostolle, meidän on puolustettava Euroopan unionia politiikanaloineen, ensisijaisine tavoitteineen, vastuualoineen ja riittävine talousarvioineen.

Me emme halua lisätä viidellä prosentilla Euroopan julkisia menoja, me pyrimme sen sijaan lieventämään kansallisten talousarvioiden taakkaa ja kokoamaan tiettyjä ylikansallisia investointeja EU:n talousarvioon, jossa ne voidaan käyttää tehokkaammin. Tämä on se eurooppalainen lisäarvo, jonka kaikki ryhmät täällä parlamentissa hyväksyivät poliittisia haasteita käsittelevässä SURE-valiokunnassa tänä vuonna.

Minusta tämä on todellakin kauaskantoinen ehdotus. Se on kunnianhimoinen ehdotus ja edellyttää tärkeiden päätösten tekemistä jäsenvaltioissa, ja meidän onkin pyydettävä niitä vastaamaan siihen liittyvään haasteeseen.

Haluan kiittää ehdotusten ja keskustelun rakentavuudesta, minusta keskustelu oli riittävän eloisa, ja siinä tulivat täysin esiin niiden näkemysten moninaisuus, jotka yhdistävät Euroopan parlamenttia. Minusta olemme keskustelun jälkeen joka tapauksessa rikkaampia tässä parlamentissa, ja poliittinen profiilimme on parantunut paljon.

  Puhemies. – (ES) Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan tänään klo 12.00.

(Istunto keskeytettiin hetkeksi.)

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 149 artikla)

  Elena Băsescu (PPE), kirjallinen. – (RO) Jäsenvaltioiden on ollut meneillään olevan kriisin ja julkisten menojen voimakkaan vähentämisen vuoksi yhä vaikeampi havaita talouskasvua. Korostan, että EU:n on vastattava väestörakenteeseen liittyvään haasteeseen. Koska työvoiman osuus vähenee ja eläkeläisten kasvaa, sosiaaliturvajärjestelmiin kohdistuu painetta.

Kannatan ajatusta, että kaikella EU:n tarjoamalla rahoituksella pitäisi kokonaisuutena parantaa Euroopan ympäristön yleistä tilaa. Tämän vuoksi EU:n varojen käytön myönteisiä ja kielteisiä vaikutuksia ilmastoon ja ympäristöön olisi analysoitava kaikilla tasoilla. EU:n tason investoinneilla voidaan saada aikaan huomattavasti suurempia säästöjä kansallisella tasolla, erityisesti aloilla, joilla EU kiistatta tarjoaa enemmän lisäarvoa kuin kansalliset talousarviot.

  Zuzana Brzobohatá (S&D), kirjallinen. – (CS) Jatkuva keskustelu tulevasta ohjelmakaudesta osoittaa meille, että tällä kertaa on keskityttävä laaja-alaisempaan lähestymistapaan tämän EU:n politiikanalojen ensisijaisen taloudellisen välineen osalta. Globaali rahoituskriisi sekä Kiinan ja Intian kaltaisten taloustiikerien voimakas globaali kilpailupaine osoittavat meille, että monivuotinen rahoituskehys on laadittava siten, että se vastaa Eurooppa 2020 -strategian päätavoitteita. Esittelijän ajatus sulauttaa kaikki Eurooppa 2020 -strategiaan liittyvät politiikanalat yhteen monivuotisen rahoituskehyksen alaan vaikuttaa hyvin rohkealta. Esittelijä on aivan oikeassa ehdottaessaan yksittäisten alojen laillisesti sitovaa rajojen tarkistusta ohjelmakauden puolessa välissä. Kiinnostava on myös ajatus monivuotisen rahoituskehyksen ajoituksen yhdenmukaistamisesta EU:n elinten poliittisten syklien kestoon, mikä lisäisi demokraattista valvontaa ja vastuuvelvollisuutta. Esittelijän ajatus, jonka mukaan meidän on tarkasteltava EU:n tulojen uudistusta, on epäilemättä periaatteessa asianmukainen. On myös täysin asianmukaista siirtyä asteittain EU:n omien varojen järjestelmään, jolla korvattaisiin jäsenvaltioiden maksuosuuksia koskeva nykyinen järjestelmä, sillä tämä ajaa vertailemaan EU:n ja jäsenvaltioiden tasapainoa, mistä kansalaiset tekevät vääriä johtopäätöksiä EU-jäsenyyden merkityksestä. Kun otetaan huomioon talouksien ja politiikanalojen keskinäinen riippuvuus, kyseessä on täysin väärä päätelmä.

  Alain Cadec (PPE), kirjallinen. – (FR) Jäsen Garriga Polledon mietinnössä pyritään määrittämään Euroopan parlamentin ensisijaiset poliittiset tavoitteet vuoden 2013 jälkeistä monivuotista rahoituskehystä varten niin lainsäädännön kuin talousarvion osalta. Huomioni kiinnittyi erityisesti kahteen tekijään: ensinnäkin, että kasvua ja työllisyyttä edistävä koheesio on ensisijainen poliittinen tavoite. Kannatan täysin väliryhmän luomista alueiden tukemiseksi. Se koskisi kaikkia alueita, joiden asukasta kohti laskettu BKT on 75–90 prosenttia EU:n BKT:sta. Tällä luotaisiin parempi tasapaino alueiden välille. Ehdotuksella toteutetaan käytännössä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 174 artiklassa esitetty alueellisen koheesion periaate. Rahoituskehyksen osalta kannatan transaktioveroa, jotta voidaan rakentaa Euroopan unionin omia varoja.

  Proinsias De Rossa (S&D), kirjallinen. – (EN) Haluan kiinnittää huomiota mietinnössä esitettyyn ehdotukseen transaktioverosta. Transaktioverolla ratkaistaisiin kaksi ongelmaa yhdellä kertaa – kuinka rahoittaa alati kasvavat vaatimukset EU:n uusista politiikanaloista ja kuinka saada rahoitusala osallistumaan sen talouskriisin ratkaisemiseen, jonka syntymiseen se on vaikuttanut. Verotulojen ansiosta voitaisiin keventää EU:n jäsenvaltioiden nykyisiä maksuosuuksia EU:n talousarviosta. Samalla ne mahdollistaisivat Euroopan talouden tulevaisuuden turvaavan politiikan sujuvan kehittämisen. Meillä olisi resursseja investoida tutkimukseen ja kehittämiseen, ilmastonmuutoksen torjuntaan sekä solidaarisuuden rakentamiseen EU:n alueiden välille. Euroopan olisi näytettävä maailmalle esimerkkiä kantamalla transaktioveroa rajojensa sisällä ja kampanjoimalla sen käyttöönoton puolesta kaikkialla maailmassa. Kehotan Euroopan komissiota toimimaan nopeasti tämän mietinnön pohjalta ja täyttämään tämän demokraattisesta valitun parlamentin vaatimukset asianmukaisten toimenpiteiden esittämisestä.

  João Ferreira (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Tarkastellaanpa nykyistä monivuotista rahoituskehystä. EU:n laajentuminen 12 uuteen valtioon, joiden kehitystaso on yleisesti matalampi kuin 15 vanhan jäsenvaltion, on tuonut mukanaan kiistattomia haasteita ja vaatimuksia taloudellisen ja sosiaalisen koheesion periaatteen toteuttamisen osalta. Olemme kuitenkin saaneet havaita rakennerahastoja leikatun 0,42 prosentista 0,37 prosenttiin EU:n BKT:sta. Toisin sanoen niitä on leikattu merkittävästi aikana, jona niitä eniten tarvitaan. Tulokset ovat selvästi havaittavissa: luvatun lähentymisen sijaan eroavuudet ovat näkyviä, ja taloudellisen ja sosiaalisen kriisin vaikutukset sekä yhtenäismarkkinoiden kaltaisten välineiden toiminta ja kehitys ovat pahentaneet niitä toisten hyödyksi ja selvästi toisten vahingoksi. Tämä monivuotinen rahoituskehys on nyt vertailukohtana keskustelussa vuosien 2013–2020 rahoituskehyksestä, ja sitä ehdotetaan pääasiassa säilytettäväksi. Viiden prosentin lisäys ei kasvata EU:n talousarviota merkittävästi yli prosenttia unionin BKT:sta. Tämä uhkaa jälleen kerran vaarantaa vaalitun koheesioperiaatteen. Tätä pahentaa entisestään se, että saatavilla olevia varoja nyt kanavoidaan muihin tarkoituksiin, jotka kuitenkin sisältyvät perussopimuksiin: muun muassa militarismiin ja sekaantumiseen merentakaisten alueiden asioihin – tämä tekee periaatteesta luonteeltaan entistäkin toisarvoisemman.

  Lidia Joanna Geringer de Oedenberg (S&D) , kirjallinen. – (PL) Vaikka talouskriisin aikana oli perusteet EU:n menojen jäädyttämiselle, emme voi köyttää samoja argumentteja kuin kaksi vuotta sitten, kun tarkastelemme nyt monivuotista rahoituskehystä. Meidän on pikemminkin kysyttävä itseltämme mitkä ovat EU:n toimintaa seuraavien seitsemän vuoden ajanjaksolla ohjaavat periaatteet: halutaanko EU:n perustuvan solidaarisuuteen, täyttävän velvoitteensa ja saavan aikaan innovatiivisen talouden ja yhteisen ulkopolitiikan Lissabonin sopimuksen mukaisesti? Vai halutaanko sellainen EU, joka suostui sisällyttämään perussopimukseen kunnianhimoisia tavoitteita, joiden kaikki kuitenkin tietävät olleen teeskentelyä? Kannatan voimakkaasti ensin mainittua ja kannatan esittelijän mielipidettä tarpeesta lisätä tulevassa monivuotisessa rahoituskehyksessä rahoitusta viisi prosenttia vuoden 2013 tasoon nähden. Muutos veisi meitä lähemmäs perussopimuksessa vaalittujen kunnianhimoisten tavoitteiden saavuttamista, ja viiden prosentin lisäys olisi tosiasiassa hyvin pieni lisäys, koska inflaatio on tällä hetkellä 3,2 prosenttia. Lisäksi tästä EU:n talousarvion merkityksettömän pienestä lisäyksestä olisi etua köyhille alueille, jotka saavat eniten EU:n tukea kehityseroista selviytymiseen. Toivon seuraavan puheenjohtajavaltion, joka on Puola, asettavan ensisijaiseksi tavoitteeksi Saksan, Ranskan ja Yhdistyneen kuningaskunnan kaltaisten niin kutsuttujen nettomaksajien kannan sovittamisen yhteen parlamentin kannan kanssa, sellaisena kuin se esitetään jäsen Garriga Polledon kunnianhimoisessa mietinnössä.

  Jiří Havel (S&D), kirjallinen. – (CS) Euroopan parlamentin jäsenillä oli aiemmin vain vähän vaikutusvaltaa keskustelussa unionin monivuotisesta rahoituskehyksestä. Lissabonin sopimuksella aikaansaatua perustavaa laatua olevaa muutosta sovelletaan nimenomaan tähän talousarvion pitkän ajanjakson suunnitteluun, joka neuvoston on laadittava Euroopan parlamentin hyväksynnän jälkeen. Tämän vuoksi perustettiin kestävän Euroopan unionin poliittisia haasteita ja rahoitusta vuoden 2013 jälkeen käsittelevä erityisvaliokunta (SURE-valiokunta), joka määrittää mietinnössään Euroopan parlamentin ensisijaiset poliittiset tavoitteet ennen vuoden 2013 jälkeistä seuraavaa monivuotista rahoituskehystä koskevien keskustelujen käynnistymistä. Salvador Garriga Polledon mietinnöstä käy selväksi, että EU:n politiikanaloille on varmistettava riittävä rahoitus, jos unionissa edelleen halutaan keskittyä Eurooppa 2020 -strategian kunnianhimoisten tavoitteiden saavuttamiseen. Ilman riittäviä uusia varoja vuoden 2013 jälkeen unioni ei kykene saavuttamaan sen paremmin nykyisiä ensisijaisia poliittisia tavoitteita kuin täyttämään Eurooppa 2020 -strategian uusia tehtäviä ja tavoitteita. Koska EU:n perinteiset omat varat ovat riittämättömiä, SURE-valiokunnassa käynnistettiin asiantuntijoiden keskustelu EU:n talousarvion uusista omista varoista. Meillä on seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä loistava mahdollisuus osoittaa Euroopan kansalaisille, että unioni kykenee ajattelemaan ja toimimaan heidän pitkän ajanjakson etujensa mukaan ja saamaan aikaan tehokkaita tuloksia turvatessaan sisäisen koheesion ja vankan kasvun. Olenkin täysin samaa mieltä esittelijän ensisijaisesta lausunnosta, jonka mukaan yhteiselle maatalouspolitiikalle ja koheesiopolitiikalle seuraavalla kaudella osoitetut määrärahat eivät saa olla pienempiä kuin nykyisessä kehyksessä.

  Edit Herczog (S&D), kirjallinen. – (HU) Ehdotusluonnoksessa, jota kahdeksan valiokuntaa tuki, aloitetaan haasteista, joihin uuden monivuotisen rahoituskehyksen on voitava vastata. Tämänhetkinen kriisi on Euroopalle viimeinen varoitus, että sen on reagoitava muuttuvaan maailmanjärjestykseen. Kuten kaikki muutokset, uusikin maailmanjärjestys synnyttää voittajia ja häviäjiä. Eurooppa ei ole häviäjien joukossa. Jean Monnet varoitti aikanaan: "Eurooppaa ei ole koskaan ollut olemassa. Eurooppa on todellakin luotava." Euroopan yhdentymisen perustaja-isä ei pitänyt tehtävää yksittäisenä toimena vaan jatkuvana työnä. Meidänkin on arvioitava odotettuja edellytyksiä ja erityisolosuhteita ja määritettävä, mitä meidän on tehtävä varmistaaksemme, että Eurooppa on olemassa eikä ajaudu häviäjien joukkoon. Komissio esitti viime vuonna Eurooppa 2020 -strategian, jolla pyritään toipumaan kriisistä ja valmistamaan Euroopan taloutta seuraavalle vuosikymmenelle. Kolme keskeistä alaa, jotka edistävät talouskasvua ovat seuraavat: osaaminen, innovointi, koulutus tai "älykäs kasvu", jossa keskeiseen asemaan asetetaan digitaalinen yhteiskunta, kestävä kehitys, joka edistää energian entistä tehokkaampaa käyttöä ja vahvistaa kilpailukykyä, sekä osallistava kasvu, joka lisää osallistumista työmarkkinoille. Euroopan unionin uusi monivuotinen rahoituskehys on vahvistettava yhteisön tasolla, ja kansallisia kehittämisohjelmia on mukautettava toisiinsa siten, että tuloksena on Eurooppa 2020 -strategian optimaalinen täytäntöönpano tarvittavan synergian avulla.

  Anneli Jäätteenmäki (ALDE), kirjallinen. – (FI) Arvoisa puhemies, taloudellisesti vaikeina aikoina kansalaiset odottavat EU:lta konkreettisia tuloksia enemmän kuin koskaan. Tarvitaan parempaa ja yksinkertaisempaa lainsäädäntöä, joka palvelee eurooppalaisten etuja. Liikaa sääntelyä on karsittava. Eurooppalaista lainsäädäntöä ei ole syytä valmistella ellei sille ole konkreettista tarvetta. EU:n tulevan budjetin on vastattava paremmin kansalaisten arkipäivän ongelmiin. Budjetin on tuettava kasvua ja uusia työpaikkoja. Mutta ennen kaikkea sen on luotava eurooppalaista lisäarvoa.

Arvoisa puhemies, komission on määrä julkaista tämän kuun lopussa ehdotuksensa EU:n budjetista vuoden 2014 jälkeen. Talouskriisin myötä EU-jäsenmaat ovat joutuneet tekemään vaikeita päätöksiä omiin budjetteihinsa. Kriisiaikoina myöskään EU:n budjettia ei tule kasvattaa. Päinvastoin, sitä pitää leikata.

Toivon, että monista EU-budjettiin liittyvistä älyttömyyksistä päästäisiin lopultakin eroon. Europarlamentin kuukausittainen rekkaralli Brysselin ja Strasbourgin välillä maksaa eurooppalaisille veronmaksajille vuosittain reilut 200 miljoonaa euroa. Tälle rahalle on parempaa käyttöä. Britannian, Ruotsin, Itävallan, Hollannin ja Saksan saamat erilaiset maksualennukset EU:n budjetista pitää poistaa kokonaan. Yksistään Britannialle palautetaan tänä vuonna maksuja noin kolmen miljardin arvosta vuonna 1984 neuvotellun maksualennuksen perusteella.

EU:n ja sen budjetin on aika uudistua. Eurooppalaisten veronmaksajien rahat on käytettävä paremmin ja tuotava todellista eurooppalaista lisäarvoa jäsenvaltioille. Hallinnon, byrokratian ja tarpeettoman EU-lainsäädännön lisääminen eivät sitä ole.

  Filip Kaczmarek (PPE), kirjallinen. – (PL) Uusi monivuotinen rahoituskehys on äärimmäisen tärkeä, koska Euroopan unionin tulevaisuus on siitä pitkälti riippuvainen. Keskustelu rahoituskehyksestä ei ole helppo, koska monissa jäsenvaltiossa tuntuvat talouskriisin vaikutukset. Niiden haluttomuus kasvattaa EU:n talousarviota on aivan ymmärrettävää. Rahoitusalan skeptikoiden olisi kuitenkin oltava tietoisia yhteismarkkinoista yksittäisten jäsenvaltioiden talouksille koituvista hyödyistä. Euroopan yhdentymisellä on myönteinen ja kannustava vaikutus talouteen. Lisäksi Euroopan parlamentti haluaa uuden rahoituskehyksen muodostuvan siten, että sillä lisätään kilpailukykyä ja edistetään sosiaalista yhdentymistä. EU:n talousarviosta rahoitetaan toimenpiteitä, jotka ovat aivan elintärkeitä kaikkien jäsenvaltioiden kansalaisille. Tämä ei ole abstrakti asia. Koheesiopolitiikalla ja yhteisellä maatalouspolitiikalla on vaikutusta miljoonien kansalaisten jokapäiväiseen elämään. Ei ole epäilystäkään siitä, että mikään muu elin ei voisi toteuttaa joitakin EU:n tehtäviä. Sosiaalisen, taloudellisen ja infrastruktuureja koskevan koheesion tason kohottaminen tai yhtäläisten mahdollisuuksien varmistaminen maatalousalalla ovat tavoitteita, jotka ansaitsevat tukemme. Niihin kannattaa käyttää unionin varoja. Euroopan unioni ei voi toteuttaa yhä enemmän toimenpiteitä yhä useammassa jäsenvaltiossa entistä pienemmällä talousarviolla. Se ei ole mahdollista, joten tarvitsemme suuremman ja kunnianhimoisen talousarvion.

  Jarosław Kalinowski (PPE), kirjallinen. – (PL) Kuten esittelijä kirjoittaa, Euroopan unionin tuki on olennaista, jos jäsenvaltioiden on määrä kyetä vastaamaan tuleviin haasteisiin. Eurooppa 2020 -strategiassa osoitetaan asianmukaiset alat, joille avun olisi kohdennuttava, esittämällä ensisijaisia tavoitteita ja näkemys vahvasta, vakaasta ja nykyaikaisesta Euroopasta, Euroopasta, joka on ottanut opikseen aiemmista taloudellisista ongelmistaan, ja Euroopasta, joka takaa kansalaisille työpaikat, energiavarmuuden ja terveellisen ruuan. Talousarviosuunnitelmissa on otettava huomioon kestävän kehityksen tärkeimmät tavoitteet, ja samalla niiden on oltava joustavia ja keskityttävä konkreettisiin toimenpiteisiin. Tarvinneeko mainita, että rahat on käytettävä avoimesti ja hyvään tarkoitukseen. Kansalaisten hyväksyntä ja ymmärrys ovat nykyisin olennainen osa EU:n politiikkaa ja muodostavat perustan EU:n toiminnalle.

  Tunne Kelam (PPE), kirjallinen. – (EN) Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamisesta tarvitaan eurooppalaista lähestymistapaa. Samalla on ymmärrettävä, ettei enempää Eurooppaa voi saada vähemmällä rahalla. Varojen jäädyttäminen jäsenvaltioiden toimesta ei ole kestävä vaihtoehto. Kun jäsenvaltiot ovat hyväksyneet koko Eurooppaa koskevat pitkän ajanjakson strategiset ja poliittiset tavoitteet, ei ole mahdollista kieltää niiden rahoitusta. Tämä vain vaarantaa EU:n uskottavuuden miljoonien kansalaisten silmissä. Käytännössä tarvitaan ohjelmien paljon parempaa koordinointia, on keskityttävä niiden täydentävyyteen. Uusien ensisijaisten tavoitteiden – T&K:n, innovoinnin sekä energia- ja liikenneverkkojen – rahoitus on epärealistista, jos säilytetään nykyinen määrärahojen taso. EU:n todellinen sisäinen haaste on saada vanhat 15 jäsenvaltiota ja nuoremmat 12 jäsenvaltiota kohtaamaan toisensa seuraavan rahoituskehyksen päätteeksi. Vanhojen ohjelmien jatkamista ja uusien ohjelmien suunnittelua on harkittava hyvin tarkkaan. Sitoutumisella EU:n tasa-arvoa ja solidaarisuutta koskeviin periaatteisiin olisi poistettava erilaiset säännöt ja ennakkoluulot päätöksenteossa. EU voi menestyä, kun kaikkia sen jäsenvaltioita kohdellaan samoilla säännöillä. Aidossa rahoituskehyksessä on nähtävä vielä pidemmälle kuin seitsemän vuoden päähän. Kannatan kuitenkin joustavia mekanismeja tarvittaviin mukautuksiin.

  Lena Kolarska-Bobińska (PPE), kirjallinen. – (PL) Euroopan unionin köyhimmät alueet kehittyvät tällä hetkellä nopeasti, ja yksi syy tähän on unionin rahoitus. Vaikka monia teitä on rakennettu tai korjattu ja internetyhteyksiä asennettu, vielä on paljon tarpeita täytettävänä, sillä näiden alueiden ja eniten kehittyneiden alueiden välillä on hyvin laaja kuilu. Liittyessämme Euroopan unioniin pelättiin, että Puola ja muut uudet jäsenvaltiot eivät hyödyntäisi asianmukaisesti jäsenyyden niille tarjoamia mahdollisuuksia ja että unionin varat käytettäisiin harkitsemattomasti. Pelättiin myös korruptiota, sillä tilaisuus – tai suuri määrä rahaa – tekee varkaan. Analyysit ovat sittemmin osoittaneet, että rahat on köytetty Puolassa viisaasti, eikä tähän ole liittynyt epärehellisiä käytäntöjä. Tämän vuoksi emme saa pyrkiessämme kuromaan umpeen kuilua ja samalla saavuttamaan EU:n tulevia tavoitteita vähentää sen paremmin EU:n talousarviomäärärahoja kuin koheesiopolitiikan täytäntöönpanoon osoitettuja varoja. Vaikka Euroopan parlamentti äänestäisi unionin talousarvion lisäyksen puolesta, kuten toivon tapahtuvan, nyt on tärkeää vakuuttaa yksittäiset jäsenvaltiot siitä, että parlamentin poliittista kantaa kannattaa tukea.

  Jan Kozłowski (PPE), kirjallinen. – (PL) Onnittelen vilpittömästi jäsen Garriga Polledoa kattavan mietinnön laatimisesta ja kiitän vaikuttavasta hänen työmäärästään kompromissitarkistusten laatimisessa. Olen esittelijän kanssa samaa mieltä siitä, että koheesiopolitiikalle, joka on osoittanut tehokkuutensa, on annettava uudessa monivuotisessa rahoituskehyksessä sen merkitystä vastaava asema. Meidän on kuitenkin pyrittävä parempaan yksittäisten rahastojen koordinointiin ja entistä yksinkertaisempiin menettelyihin. Rahastojen seuranta- ja hallintojärjestelmien muutosten, joilla pyritään tehostamaan niiden tukea, on perustuttava niiden nykyisen toiminnan perusteelliseen analyysiin. Kannatan myös näkemystä, jonka mukaan käyttämättä jääneiden varojen on jäätävä talousarvioon koheesioon korvamerkittyinä eikä niitä pidä palauttaa jäsenvaltioille. Uskon myös, että on analysoitava perusteellisesti mahdolliset seuraukset Euroopan kehitysrahaston sisällyttämisestä EU:n talousarvioon, erityisesti EU:n kolmansia maita koskevien velvoitteiden osalta.

  Vladimír Maňka (S&D), kirjallinen. – (SK) Eurooppa on keskellä kriisiä. Saamatta jääneet verotulot itsehallintoalueilla ylittävät 20 prosenttia talousarviosta verrattuna kriisiä edeltäneeseen aikaan, mikä on kestämätöntä. Kuntien tulot ovat laskeneet samalla tavalla. Ne eivät voi rahoittaa ydintehtäviään, ne irtisanovat työntekijöitä ja velkaantuvat.

Tällaisessa tilanteessa ei pidä yllättyä, jos ne eivät ymmärrä, miksi Euroopan parlamentti vaatii lisää varoja.

Jos valtiot koordinoisivat politiikkaansa ja ensisijaisten alojen rahoitusta, ne saisivat aikaan parempia tuloksia ja säästäisivät saman määrän varoja, kuin millä me haluamme kasvattaa EU:n yhteistä talousarviota. Ei siis ole olemassa parempaa vaihtoehtoa kuin tämä, josta tänään keskustelemme.

Meidän on keskusteltava siitä enemmän, eikä pelkästään Euroopan parlamentissa, vaan erityisesti neuvoston ministerien kanssa, kansallisten parlamenttien jäsenten kanssa sekä alueiden kanssa, jotta ne ymmärtävät, että yhteisellä ratkaisulla saadaan aikaan parhaat tulokset kansalaisille ja jopa säästöjä kansallisiin talousarvioihin.

  Andreas Mölzer (NI), kirjallinen. – (DE) Euron pelastuspaketin täydellisen epäonnistumisen jälkeen nettomaksajat ovat tilanteessa, jossa ne eivät pelkästään rahoita EU:n talousarviota valtavan uudelleenjakojärjestelmän kautta vaan itse asiassa maksavat kaksi tai kolme kertaa enemmän. Tulevina vuosina todellista kovaa rahaa kaadetaan näihin pelastusmekanismeihin takuiden sijaan. Nettomaksajien on rahoitettava tämä, toisin sanoen Saksan, Ranskan, Italian, Alankomaiden ja Itävallan kovaa työtä tekevien kansalaisten, kansallisista talousarvioistaan. Näissä valtioissa on jo koettu ensimmäiset tuskalliset leikkaukset. Taloudellisesti voimakkaissa EU:n jäsenvaltioissa kansalaiset ovat vihaisia – vähintään yhtä vihaisia kuin mielenosoittajat Ateenassa – koska heidän on tiukennettava vyötään PIIG-maiden vuoksi. Talousarviolisäysten vaatiminen tässä vaikeassa tilanteessa on mieletöntä ja järkyttävää. Emme tarvitse turvonnutta EU:n talousarviota, joka on kenties kymmenen kertaa tarvittavaa suurempi. Emme tarvitse EU:n veronmaksajien rahoittamaa talousarviota, joka ei käsitä säästöjen tarvetta. Emme tarvitse turvonnutta Brysselin byrokratiaa, joka ryöstää nettomaksajat puille paljaille. Sen sijaan meidän on johdonmukaisesti tartuttava jokaiseen säästömahdollisuuteen. Maataloustuet, talousarvion suurin ja kiistanalaisin osuus, on kansallistettava uudelleen. Tämä poistaisi paineen EU:n talousarviosta, ja jäsenvaltiot voisivat paremmin vastata maatalousalansa erityisluonteeseen. Jos veroina maksetut valtavat määrät rahaa ajautuisivat suurten maanomistajien, maataloustuotantolaitosten, monarkkien ja golfkerhojen sijaan pienille ja keskisuurille tiloille, olisi kenties mahdollista pysäyttää maatalouden alasajo.

  Marie-Thérèse Sanchez-Schmid (PPE), kirjallinen. – (FR) Jäsen Garriga Polledon mietinnön hyväksyminen on merkittävä askel parlamentille: se on selkeä, pragmaattinen ja realistinen julkilausuma Euroopan parlamentin kunnianhimoista talousarviota koskevista tavoitteista vuoden 2013 jälkeen. Tarkastelen ensin koheesiopolitiikkaa, joka on aluekehityksen kannalta keskeistä. Katson, että meidän on säilytettävä ennallaan koheesiopolitiikan määrärahat ja luotava tasapuolinen tukimalli kaikille väliryhmän alueille, jotta EU:n tulevat investoinnit alueisiin ovat avoimia ja oikeudenmukaisia. Viiden prosentin talousarviolisäys on kohtuullinen. Kyse ei ole eurooppalaisesta tuhlauksesta, kuten euroskeptikot väittävät, vaan pikemminkin sen rohkea myöntäminen, että jos meillä ei ole keinoja rakentaa Eurooppaa yhdessä, meistä tulee eristäytyneitä ja voimattomia. Jotta voisimme rahoittaa Lissabonin sopimuksen mukaiseen EU:n uuteen toimivaltaan liittyvät toimet, kannatan siis sitä, että tarkastellaan omia varoja koskevaa kysymystä ja yhteisöjen uusia tulomuotoja, jotta voidaan keventää kansallisten talousarvioiden paineita ja päästä "oikeudenmukaisen tuoton" käsitteestä, joka on taloudellisesti epätarkka ja poliittisesti epäviisas.

  Theodor Dumitru Stolojan (PPE), kirjallinen. – (RO) Euroopan parlamentti esittää ensimmäistä kertaa Euroopan komissiolle ja neuvostolle näkemyksensä Euroopan unionin ensisijaisista tavoitteista vuosina 2014–2020. Nyt on Euroopan komission vuoro ottaa lainsäädäntöehdotuksessaan huomioon Euroopan parlamentin kanta. Haluan erityisesti korostaa, että kilpailukykyisen maatalousalan sekä taloudellisen ja sosiaalisen koheesion kehittäminen on säilytettävä ensisijaisena tavoitteena tulevalla kaudella. Euroopan parlamentin jäsenet ovat myös kiinnittäneet asianmukaista huomiota EU:n tutkimuspyrkimyksiin. Koko Euroopan parlamentin näkemys perustuu vankasti Eurooppa 2020 -strategiaan.

  Csaba Sándor Tabajdi (S&D), kirjallinen. – (HU) Määritettäessä seuraavan talousarvion kehystä ensimmäinen esitettävä kysymys on, haluammeko enemmän vai vähemmän Eurooppaa. Minusta parlamentti on jo ottanut kantaa tähän kysymykseen. Olemme jo todenneet, että tarvitaan enemmän Eurooppaa, hyväksymällä Eurooppa 2020 -strategian kunnianhimoiset tavoitteet. Nyt meidän on kovalla äänellä todettava, että nämä tavoitteet voidaan saavuttaa vain, jos niihin osoitetaan riittävät varat. Aikana, jona monet jäsenvaltiot kärsivät "Välimeren ongelmasta", jossa valtio tarvitsee finanssipoliittisia elvytystoimia kasvun stimuloimiseksi, mutta niitä ei voida toteuttaa, koska loputtomat säästötoimet ovat välttämättömiä valtion velkaantumisen vuoksi, emme voi tehdä EU:n talousarvioon vähennyksiä tai säilyttää sitä ennallaan, koska se on pääasiassa suunnattu kehitykseen. Me emme voi, koska silloin veisimme kehityksessä jälkeen jääneiltä alueilta niiden ainoan mahdollisuuden saada taloutensa kasvun tielle.

  Rafał Trzaskowski (PPE), kirjallinen. – (PL) Mietinnössä ehdotettu alueiden väliryhmän perustaminen merkitsee sitä, että köyhempien jäsenvaltioiden suhteelliseen rikkaat alueet saavat edelleen tukea ja voivat asteittain valmistautua aikaan, jolloin ne menettävät kokonaan tämän lisärahoituksen. Tällaisen alueiden ryhmän perustamismahdollisuus on kieltämättä hyvin tervetullut koheesiopolitiikan edunsaajille, joiden on laadittava pitkän ajanjakson suunnitelmia. Se, että parlamentti tänään hyväksyisi ehdotuksen, olisi voimakas viesti keskustelussa koheesiopolitiikan tulevasta muodosta.

  Zbigniew Ziobro (ECR), kirjallinen. – (PL) Jäsen Galliga Polledon mietinnössä kiinnitetään paljon huomiota Eurooppa 2020 -ohjelmaan. Katson, että merkittävien rahamäärien korvamerkitseminen ohjelman tavoitteita varten voi johtaa rahoituksen heikentymiseen Euroopan koheesion ja kehityksen kannalta tärkeissä ohjelmissa, kuten koheesiorahastossa. Tulokset osoittavat, että rahasto on ollut tähän mennessä tehokkain väline Euroopan unionista tehdyssä sopimuksessa ja Lissabonin sopimuksessa asetettujen tavoitteiden täyttämisessä. Sen rahoitusta on siis tärkeää lisätä. Talouskriisi on vaikuttanut vakavalla tavalla moniin Euroopan valtioihin, ja niille koheesiorahasto on nyt käyttövoima, jonka avulla on mahdollista torjua ennakoivasti työttömyyttä ja mobilisoida alueet. Toisaalta EU:n on tärkeää tarjota rahoitustukea energiahankkeisiin ja innovointiin. Nämä kaksi investointialaa ovat avain Euroopan unionin nopeaan kasvuun. Tällä hetkellä kaksi kolmannesta energiavaroista tuodaan EU:n ulkopuolisista maista, pääasiassa Venäjältä. Tästä seuraa merkittävä pääomavirtaus rajojemme ulkopuolelle, joten meidän on korvamerkittävä lisää varoja infrastruktuuri-investointeihin, joilla monipuolistetaan toimituksia ja lasketaan näin hintoja, kuten Nabucco-putkihankkeessa, joka on monipuolistamisen kannalta merkittävin hanke. Mietinnössä ei myöskään esitetä selkeitä suuntaviivoja liuskekaasun etsinnälle lähitulevaisuudessa. EU:ssa ei pidä unohtaa sitä, että nyt tehdyt viisaat investoinnit energialähteisiin merkitsevät pääomasäästöjä tulevaisuudessa.

Puhetta johti
varapuhemies Edward McMILLAN-SCOTT

  Paul Rübig (PPE). – (DE) Arvoisa puhemies, haluaisin vain sanoa, että pöydälläni numero 759 oleva mikrofoni ei toimi. Pyysin jo eilen, että se korjattaisiin. Pyydän siis teknikon palveluja. Kiitos.

  Puhemies. – (EN) Hyvät kollegat, kuten tiedätte, äänestykset ja äänestysselitykset keskeytettiin eilen paloharjoituksen vuoksi, joten ne sisällytetään tänään äänestyksiin. Ne on sovitettu mukaan järjestyksessä, jonka näette äänestysluettelostanne.

6. Äänestykset

  Puhemies. – (EN) Esityslistalla on seuraavana äänestykset.

(Äänestysten tulokset ja niiden kulkua koskevat yksityiskohdat: ks. pöytäkirja)

6.1. Schengenin säännöstön määräysten soveltaminen Bulgariassa ja Romaniassa (A7-0185/2011 - Carlos Coelho) (äänestys)

6.2. Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen 66. istunto (A7-0189/2011 - Alexander Graf Lambsdorff) (äänestys)

6.3. EU:n seitsemäs tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja demonstroinnin puiteohjelma (A7-0160/2011 - Jean-Pierre Audy) (äänestys)

6.4. EU:n ja Kanadan kauppasuhteet (B7-0344/2011) (äänestys)

– Ennen tarkistuksesta 9 toimitettua äänestystä:

  Peter Šťastný (PPE). – (EN) Arvoisa puhemies, tarkistuksessa 9 puhutaan unionin merentakaisia maita ja alueita koskevien toimintalinjojen suojelemisesta ja mainitaan erityisesti Saint Pierre ja Miquelon. Minun suullisen tarkistukseni ja ryhmäni tavoitteena on puhua oikeudenmukaisesti ja tasapuolisesti kaikkien merentakaisten alueiden ja maiden puolesta eikä erityisesti Saint Pierre ja Miquelonista. Näin ollen se kuuluu nyt seuraavasti:

"kehottaa komissiota unionin toimintalinjojen johdonmukaisuuden nimissä ja erityisesti merentakaisia maita ja alueita ajatellen huolehtimaan, että niiden etuja niiden strategisten tuotteiden osalta suojellaan EU:n ja Kanadan tulevassa sopimuksessa".

(Suullinen tarkistus hyväksyttiin.)

6.5. Luottoluokituslaitokset (A7-0081/2011 - Wolf Klinz) (äänestys)

6.6. Sosiaalipolitiikan ulkoinen ulottuvuus, työnormien ja sosiaalisten sääntöjen edistäminen ja eurooppalaisten yritysten yhteiskunnallinen vastuu (A7-0172/2011 - Richard Falbr) (äänestys)

6.7. Ammatillista koulusta koskeva eurooppalainen yhteistyö Eurooppa 2020 -strategian tueksi (A7-0082/2011 - Nadja Hirsch) (äänestys)

– Ennen tarkistuksesta 87 toimitettua äänestystä:

  Emilie Turunen (Verts/ALE). – (EN) Arvoisa puhemies, tämä on tosiaan hyvin yksinkertainen tarkistus, jolla sana "yhdenmukaistamista" korvataan sanalla "yhteistyötä", koska se on sopivampi ja tarkempi ilmaus puhuttaessa ammatillisesta koulutuksesta.

(Puhemies pyysi puhujaa lukemaan tarkistuksen koko tekstin.)

Näin ollen se kuuluu nyt seuraavasti: "katsoo, että olisi korostettava parempaa yhteistyötä jäsenvaltioiden eri koulutusjärjestelmien välillä, jotta erot saataisiin tasoitettua ja todistusten ja tutkintojen vastavuoroinen tunnustaminen varmistettua jäsenvaltioissa siten, että voitaisiin edistää rajat ylittävää yhteistyötä ja liikkuvuutta".

(Suullinen tarkistus hyväksyttiin.)

6.8. Kehitysyhteistyön rahoitusväline (A7-0187/2011 - Gay Mitchell) (äänestys)

6.9. Riippumattoman vaikutustenarvioinnin takaaminen (A7-0159/2011 - Angelika Niebler) (äänestys)

6.10. Toimintavaihtoehdot etenemiseksi kohti kuluttajia ja yrityksiä hyödyttävää eurooppalaista sopimusoikeutta (A7-0164/2011 - Diana Wallis) (äänestys)

6.11. BKT ja muut indikaattorit - Edistyksen mittaaminen muuttuvassa maailmassa (A7-0175/2011 - Anna Rosbach) (äänestys)

6.12. Eurooppalaiset satelliittinavigointiohjelmat (A7-0165/2011 - Vladimír Remek) (äänestys)

6.13. Uusi monivuotinen rahoituskehys kilpailukykyistä, kestävää ja osallistavaa Euroopan unionia varten (A7-0193/2011 - Salvador Garriga Polledo) (äänestys)

(Äänestys on päättynyt)

7. Äänestysselitykset

Suulliset äänestysselitykset

Suositus toiseen käsittelyyn: Saïd El Khadraoui (A7-0171/2011)

  Guido Milana (S&D). – (IT) Arvoisa puhemies, olen kaiken kaikkiaan tyytyväinen siihen, että kollega El Khadraouin mietintö hyväksyttiin.

Mielestäni tämä on suuri askel kohti kuluttajien ja ympäristön suojelua myös suhteessa yksittäisten, toisinaan viivästyksistä valittavien jäsenvaltioiden kantoihin. Periaatteessa Euroopan unioni osoittaa mielestäni tämän toimenpiteen hyväksymällä edenneensä pidemmälle kuin useat jäsenvaltiot, joiden on selvästi korjattava tilanne pikaisesti.

Tulen maasta, jonka hallitus on osoittanut kiinnostuksensa tätä direktiiviä kohtaan varsin myöhään. Siksi toivon, että parlamentin päätös on suotuisa ja toimii kimmokkeena niin, että asenteet ja mielenkiinto tätä asiaa kohtaan paranevat huomattavasti jo lähitulevaisuudessa.

  Cristiana Muscardini (PPE). – (IT) Arvoisa puhemies, "saastuttaja maksaa" -periaate on epäilemättä keskeinen, kun ratkaistaan ympäristöongelmia, joita Euroopan unionin teollinen kehitys on pahentanut. Aina ei kuitenkaan ole oikein hyökätä yhtä yksittäistä ryhmää vastaan. Meidän on myös puolustettava periaatetta, jonka mukaan ei voi olla niin, että maksajia ovat vain maanteiden tavaraliikenteenharjoittajat, vaan maksajia on oltava myös niiden tahojen unionissa, jotka eivät riittävän aktiivisesti tue vaihtoehtoista liikennejärjestelmää.

Euroopan unionilla on yhä liian vähän ohjelmia, joilla muutettaisiin liikennealaa ekologisemmilla, ympäristöön vain vähän vaikuttavilla ratkaisuilla. Lisäksi tarvittaisiin lisää resursseja alan tehokkuuden lisäämiseen ja ympäristönsuojelun tason parantamiseen. Siksi meidän on jälleen kerran pidettävä mielessä, että liikennemääriä ei voida pienentää vaan päinvastoin: matkoja ja kuljetuksia on lisättävä. Siksi maanteiden tavaraliikenteenharjoittajat eivät voi olla ainoita muiden aiheuttamien ympäristöongelmien maksajia.

  Ville Itälä (PPE). – (FI) Arvoisa puhemies, täytyy onnitella esittelijää ja liikennevaliokuntaa ja tietysti koko parlamenttia erittäin hyvästä lainsäädännöstä. Tämä oli kompromissien tulos, jota mielellään tuki. Näen äärimmäisen tärkeäksi, että raskas liikenne on mukana silloin kun puhutaan ilmastonmuutoksesta ja kestävästä kehityksestä. Näin voimme osoittaa kansalaisille, että olemme todella huolissamme siitä, miten raskaan liikenteen päästöt erityisesti ruuhka-aikana, ruuhkateillä aiheuttavat ongelmia.

Yksi asia, jonka tässä hyväksyin kompromissin vuoksi, oli se, että nämä rahat, jotka tässä veloitetaan raskaalta liikenteeltä, voivat mennä raideliikenteelle tai laivaliikenteelle. Se voi jossain tapauksissa olla mahdollista, mutta toivon, että kun näitä päätöksiä toteutetaan kansallisesti, otetaan kuitenkin huomioon, että raskas liikenne on se, joka nämä kustannukset maksaa. Nämä varat voitaisiin käyttää teiden parantamiseen, kunnostamiseen ja rakentamiseen ja näin se tulisi myös raskaan liikenteen hyödyksi.

  Pat the Cope Gallagher (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, verojen ja maksujen kantaminen raskailta tavaraliikenteen ajoneuvoilta on Irlannin kannalta varsin vakava asia. Maamme sijaitsee Euroopan reunalla, ja sillä on Euroopan mantereeseen kaksi meriyhteyttä, joita kaikki nämä ylimääräiset tienkäytöstä ja pilaantumisesta perittävät maksut koskevat. Irlannin vientiyritysten liiton mukaan ne nostaisivat Irlannista lähtevien kuljetusten kustannuksia 150 euroa matkaa kohti eli 300 euroa edestakaista matkaa kohti, koska kuljetusyhtiöt ovat hyvin riippuvaisia tämäntyyppisistä kuljetuksista ja viennistä. Tämä varmistaa sen, että kilpailukykymme heikkenee.

Mielestäni komission ja neuvoston täytyy paneutua tähän asiaan ja ottaa huomioon syrjäiset alueet. Tämä ei ole merkittävä asia Euroopan mantereella sijaitseville jäsenvaltioille mutta todella merkittävä asia Irlannille ja muille syrjäisille maille.

  Janusz Władysław Zemke (S&D). – (PL) Arvoisa puhemies, haluan tehdä täysin selväksi, että parlamentin tänään hyväksymät suositukset eivät ole Puolan olosuhteissa aivan mutkattomia. Näiden suositusten seurauksena kuljetuskustannukset lisääntyvät ja kuljetusyhtiöt, joilla on vanhempia ajoneuvoja, ovat selvästi muita vaikeammassa asemassa. On kuitenkin syytä olla tyytyväinen siihen, että kestävään liikenteeseen investoimiseen on saatavilla lisärahoitusta, ja varsinkin siihen, että on mahdollista rakentaa suurten nopeuksien rautatieyhteyksiä ja vesiliikenneyhteyksiä. Olen kuitenkin samaa mieltä kuin edelliset puhujat siitä, että näissä suosituksissa on sekä kielteisiä että myönteisiä näkökohtia. Ne aiheuttavat myös paljon ongelmia erittäin monille kuljetusyhtiöille minun maassani.

  Peter Jahr (PPE). – (DE) Arvoisa puhemies, haluan esittää kaksi huomautusta niin sanotusta eurovinjetistä. Ensinnäkin olisin toivonut selvää osoitusta siitä, että sillä kerätyt varat todella käytetään teiden rakentamiseen.

Toiseksi oletan, että jäsenvaltiot kunnioittavat säännöstä, jonka mukaan maat voivat jättää infrastruktuurimaksuja koskevan direktiivin ulkopuolelle pienet hyötyajoneuvot, jotka painavat 3,5–12 tonnia. Monet keskisuuret yritykset nimittäin käyttävät ajoneuvoja, joiden paino on 3,5–12 tonnia. Useimmat näistä yrityksistä eivät selviä suuremmista kustannuksista. Nämä yritykset ovat usein maaseudun mahdollisia työnantajia ja yrittäjiä.

  Jim Higgins (PPE). – (EN) Arvoisa puhemies, eurovinjettiehdotuksen tarkoitus on hyvä. Siinä on useita kiitettäviä näkökohtia. Ajoneuvojen hiilipäästöjen vähentäminen on erittäin suositeltavaa, raskaiden tavaraliikenteen ajoneuvojen ruuhkien vähentäminen on erittäin suositeltavaa ja se, että 15 prosenttia tiemaksuista käytetään infrastruktuuriin, on erittäin suositeltavaa.

Olisin halunnut tukea tätä nimenomaista toimenpidettä, mutta minun oli äänestettävä sitä vastaan, koska Irlannin talous on erittäin riippuvainen viennistä, kuten kollegani Pat the Cope Gallagher jo totesi. Jos eurovinjettitoimenpiteitä sovellettaisiin meidän maassamme, niiden seuraukset olisivat tuhoisia. Kaikilla irlantilaisille kuljetusyhtiöille asetetuilla lisämaksuilla olisi erittäin kielteinen vaikutus vientiimme. Uskon, että minua tukevat espanjalaisten ja portugalilaisten lisäksi myös italialaiset. Me olemme reunavaltioita. Olemme täysin riippuvaisia kansainvälisistä markkinoistamme. Dieselin kallis hinta on ajanut kuljetusyhtiöt ahtaalle. Valitettavasti minun täytyi äänestää tätä toimenpidettä vastaan.

  Mario Pirillo (S&D). – (IT) Arvoisa puhemies, tämänpäiväinen äänestys on tärkeä askel "saastuttaja maksaa" -periaatteen edistämisessä myös maantiekuljetusalalla, joka tuottaa huomattavasti ilma- ja melusaasteita. Teollisuusjärjestöjen arvostelusta huolimatta neuvoston kanta on mielestäni paras juuri nyt saavutettavissa oleva kompromissi, vaikka toivonkin, että sitä voidaan tulevaisuudessa parantaa.

Äänestin suosituksen puolesta. Haluan kuitenkin korostaa, että on löydettävä parempia keinoja käyttää näitä tuloja ja tehtävä jäsenvaltioille pakolliseksi näiden varojen investoiminen Euroopan laajuisen liikenneverkon ja infrastruktuurin parantamiseen saasteiden vähentämiseksi. Vain tällä tavalla pystymme tulevaisuudessa sanomaan, että tämänpäiväisellä päätöksellä on ollut myönteisiä tuloksia.

Mietintö: Jo Leinen (A7-0330/2011)

  Antonello Antinoro (PPE). – (IT) Arvoisa puhemies, Amsterdamin sopimuksen ansiosta ympäristöpolitiikka ja kestävän kehityksen politiikka ovat saaneet suuremman merkityksen ja huomio on keskittynyt talous- ja ympäristöpolitiikan yhdistämiseen sekä ympäristönäkökohtien sisällyttämiseen muihin politiikanaloihin.

Keskeisiä aloja ovat ilmastonmuutos, kestävä liikenne, luonto ja sen monimuotoisuus, terveys ja ympäristö, luonnonvarojen käyttö ja jätehuolto sekä kestävän kehityksen kansainvälinen ulottuvuus. Neuvosto kehotti päätelmissään kesäkuussa 2006 unionia ja sen jäsenvaltioita laajentamaan kansantalouden tilinpitoa niin, että siinä otetaan huomioon kestävän kehityksen perusnäkökohdat. Siksi kansantalouden tilinpitoon on sisällytettävä yhdistetty taloutta ja ympäristöä koskeva tilinpito, jossa on täysin yhdenmukaiset tiedot.

Äänestin tämän asetusehdotuksen puolesta, koska sillä luodaan uusia käyttötarkoituksia kansantalouden tilinpidon tiedoille, ympäristötilastoille ja muiden alojen tilastoille.

  Horst Schnellhardt (PPE). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kuulijat, äänestin Leinen mietinnön puolesta, koska olen vakuuttunut siitä, että kun eri maat tallentavat nämä tiedot, saamme paljon enemmän tietoa näiden maiden tilanteesta. Päätin kuitenkin puhua uudelleen, koska useissa puheenvuoroissa on sanottu, että meidän pitäisi käsitellä vain näitä tilejä ja jättää BKT kokonaan huomiotta.

Haluaisin varoittaa teitä siitä. Se on erittäin vaarallinen kehityssuunta. Bruttokansantuote on talouden kehityksen ja vaurauden mittari. Jos halutaan lopettaa sen mittaaminen tai jos mittauksissa halutaan käyttää vain sosiaalisia ja ympäristöä koskevia kriteerejä, päädytään katastrofiin. Siksi kaikella tällä voidaan vain täydentää BKT-lukuja. BKT:n täytyy olla analyysien keskiössä, kuten Rosbachin mietinnössä sovittiin. Mielestäni sitä pitäisi soveltaa myös tässä. Tätä haluaisin vielä kerran korostaa.

Mietintö: Carlos Coelho (A7-0185/2011)

  Jens Rohde (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, voisitteko kertoa, mikä on tämänhetkinen aiheemme? En kuullut sitä.

(Puhemies: "Coelho")

Säännöstö Romaniassa/Bulgariassa? Kiitos.

– (DA) Arvoisa puhemies, äänestimme tänään parlamentin päätöksestä, jossa tunnustetaan, että Romania ja Bulgaria voidaan hyväksyä mukaan Schengen-yhteistyöhön, ja hyväksyimme päätöksen. En epäile yhtään, että ne ovat puhtaasti teknisestä näkökulmasta valmiita ja että hyväksynnän eteen on tehty valtavasti töitä. Mielestäni meillä on kuitenkin useita syitä suhtautua vakavasti Euroopan unionin kansalaisten huoleen siitä, että korruptio ja rajat ylittävä rikollisuus lisääntyisivät monissa jäsenvaltioissa. Siksi meidän olisi pitänyt hyödyntää tämä tilaisuus ja lujittaa poliisiyhteistyötämme ja korruption torjuntaamme, ennen kuin ryhdymme laajentamaan Schengen-aluetta. Tarkoituksena ei ole suunnata kritiikkiä näitä kahta maata kohtaan vaan hyödyntää tilaisuus ennen Schengenin laajentamista ja vaatia antamaan joitakin olennaisia vastauksia huolestuneille kansalaisille, jotka näkevät rikollisuuden kasvavan Euroopassa.

  Clemente Mastella (PPE). – (IT) Arvoisa puhemies, Romania ja Bulgaria hyväksyivät Schengenin säännöstön liittyessään Euroopan unioniin vuonna 2007, mutta silti kumpikin maa tekee yhä rajatarkastuksia säännöstön sisältämien toimenpiteiden osittaisen soveltamisen seurauksena. Asiantuntijaryhmiemme huolelliset arvioinnit ja vierailut ovat osoittaneet, että vaikka nämä kaksi maata ovat osoittaneet olevansa erittäin sitoutuneita ja edistyneet selvästi säännöstön täytäntöönpanossa, joitakin puutteita on kuitenkin yhä havaittavissa laitteistossa, rajatarkastusten suorittamisessa ja koulutuksessa.

Olemme yhä valmiita antamaan tukemme maiden liittymiselle sopimukseen kaikilta osin, vaikka mielestämme on oleellista, että kyseiset kaksi maata ilmoittavat meille kuuden kuukauden kuluessa kirjallisesti toteuttaneensa lisätoimenpiteitä näiden puutteiden korjaamiseksi. Emme kuitenkaan voi jättää huomiotta tai käsittelemättä sitä, että Bulgarian, Turkin ja Kreikan alue on laittoman maahanmuuton suhteen yksi unionin rajapolitiikan kannalta herkimmistä alueista.

  Dimitar Stoyanov (NI). – (BG) Arvoisa puhemies, tämän Carlos Coelhon erittäin hyvin laatiman mietinnön tärkein osa on sen lopussa. Siinä todetaan hyvin selvästi, että Lähi-idästä ja Pohjois-Afrikasta lähtöisin oleva ja Turkin kautta tuleva muuttoaalto saattaa peittää Euroopan alleen.

Vielä neljännesvuosisata sitten Eurooppaa suojeltiin tällaisilta muuttoaalloilta kahdesta syystä: rautaesiripun ja Pohjois-Afrikan totalitaaristen hallintojärjestelmien vuoksi. Kumpikin totalitaarinen järjestelmä piti kansalaisiaan alistettuina, ja oli todennäköisempää, että ne eivät sallineet heidän lähtevän maasta, kuin päinvastoin, mutta näitä esteitä ei enää ole.

Siksi äänestin mietinnön puolesta. Olen tyytyväinen siihen, että Carlos Coelho mainitsee Turkista Bulgariaan ja Kreikkaan kohdistuvan muuttopaineen merkityksen. Haluan kuitenkin sanoa, että ei riitä, että nämä lausunnot jäävät vain sanoiksi paperille. Tarvitaan resursseja ja ohjelmia, joilla unionia suojellaan tältä muuttoaallolta.

  Hannu Takkula (ALDE). – (FI) Arvoisa puhemies, on tietenkin erittäin tärkeää, että Euroopan unionin alueella samat periaatteet voivat toteutua kaikille unionin jäsenvaltioille. Tässä suhteessa Schengen-sopimus on yksi askel eteenpäin tällaiseen tiiviimpään yhteistyöhön, vapaampaan liikkuvuuteen, mutta on tietysti muistettava, että vapaassa liikkuvuudessa pitää olla myös tietty vastuullisuus mukana. Nyt täytyy toivoa, että kun Romania ja Bulgaria tulevat mukaan Schengen-alueeseen, että ongelmiin, joita niiden rajoilla on esiintynyt todellakin puututaan ja sinne ohjataan riittävästi resursseja, jotta voidaan huolehtia siitä, että tällainen laiton siirtolaisuus ja muu voidaan estää.

Lähtökohtaisesti tilanne on tietenkin se, että Euroopan unionissa ei voi olla kahden kerroksen väkeä, vaan samojen sääntöjen pitää koskea kaikkia. Tätä kautta meidän pitää huolehtia myös, että näissä maissa noudatetaan samoja muodollisuuksia kuin muualla. Resursseja tarvitaan, koska tiedämme ongelmat ja uhkat, joita siellä esiintyy.

  Roger Helmer (ECR). – (EN) Arvoisa puhemies, kuten te hyvin tiedätte, me brittiläiset konservatiivit äänestämme yleensä tyhjää euroon ja Schengeniin liittyvissä kysymyksissä, koska olemme kummankin ulkopuolella eivätkä niihin liittyvät asiat siksi oletettavasti kuulu meille. Tässä tapauksessa asia kuitenkin mielestäni kuuluu meille, koska me tiedämme, että Bulgarialla ja Romanialla on vakavia ongelmia rikollisuuden ja korruption suhteen, enkä usko, että niiden rajatarkastukset ovat yhtä hyviä kuin muissa Schengen-maissa.

Siksi ne muodostuvat reitiksi ja kanavaksi Euroopan unioniin tuleville laittomille maahanmuuttajille, jotka voisivat Schengen-alueella tulla vapaasti Calais'hin, ja lisäisivät siten varmasti laitonta maahanmuuttoa Yhdistyneeseen kuningaskuntaan. Siksi äänestin mietintöä vastaan.

Mietintö: Jean-Pierre Audy (A7-0160/2011)

  Francesco De Angelis (S&D). – (IT) Arvoisa puhemies, mietintö seitsemännen tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja demonstroinnin puiteohjelman väliarvioinnista on erityisen tärkeä.

Sille, että äänestin mietinnön puolesta, on neljä syytä, joita pidän äärimmäisen tärkeinä: 1) menettelyjen yksinkertaistaminen ja sujuvoittaminen rahoituksen saannin helpottamiseksi, 2) kasvun ja työllisyyden kannalta ratkaisevan tärkeiden pienten ja keskisuurten yritysten osallistuminen, 3) markkinoiden haasteisiin vastaamaan kykenevän kilpailukykyisen teollisuuden innovaatiot ja 4) riskirahoitusväline, joka on tähän asti tuottanut erittäin hyviä tuloksia.

Lopuksi haluan korostaa sitä, että tiedon, opetuksen ja tutkimuksen kolmiota – jonka varassa koheesiopolitiikan tulevaisuus on – voidaan vahvistaa Euroopan unionissa vain sitoutumalla vakaasti tutkimukseen.

  Jens Rohde (ALDE). – (DA) Arvoisa puhemies, parlamentissa vallitsee laaja yksimielisyys tarpeesta uudistaa tutkimusohjelmaamme. Haluan kuitenkin ilmaista pahoitteluni siitä, että komissio on väliarvioinnissaan niin epämääräinen ja kunnianhimoton. Arvio voitaisiin tosiasiassa tehdä paljon paremmin, ja paljon enemmän voitaisiin tehdä heti. Komissio voisi lyhentää hakemusten määräaikoja, turvata demonstraatiolaitosten varojen saannin ja käyttää kansainvälisiä tilinpäätösstandardeja omien keksimisen sijaan. Kaikki tämä lisää turhaa byrokratiaa, joka säikyttää teollisuuden pois. Se estää Euroopan unionia etenemästä ajatusten tasolta laskutuksen tasolle. Siksi tulevaisuudessa on vähennettävä ohjelmien kaoottisuutta ja byrokratiaa ja keskityttävä suurimpiin haasteisiin: ilmastonmuutokseen, energiaan ja elintarvikkeisiin – lyhyesti sanottuna tutkimuksen avulla on luotava työpaikkoja. Parlamentti on osoittanut tänään, että sillä on tahtoa tehdä niin. Nyt on komission vuoro näyttää tietä.

  Mario Pirillo (S&D). – (IT) Arvoisa puhemies, tutkimus ja innovaatiot ovat Euroopan unionin kehityksen ja kilpailukyvyn suhteen keskeisessä asemassa ja Eurooppa 2020 -strategiassa asetettujen tavoitteiden saavuttamisen kannalta ratkaisevia. Seitsemäs puiteohjelma on Euroopan tärkein tutkimuksen rahoitusväline, minkä tänään hyväksytty mietintö osoittaa. Pienten ja keskisuurten yritysten (pk-yritysten) liiallinen byrokratia aiheuttaa kuitenkin vielä paljon ongelmia.

Parlamentti pyysi 11. marraskuuta 2010 antamassaan päätöslauselmassa komissiota sisällyttämään seitsemännen puiteohjelman hallintaan toimenpiteitä menettelyjen, hallinnoinnin ja rahoituksen yksinkertaistamiseksi, mutta näitä toimenpiteitä ei ole vielä toteutettu. Kehotan komissiota tunnustamaan parlamentin huomiot ja etsimään ratkaisuja, joilla helpotetaan pk-yritysten osallistumista seitsemänteen ja kahdeksanteen tutkimusohjelmaan.

  Ville Itälä (PPE). – (FI) Arvoisa puhemies, äänestin mielelläni myös tämän mietinnön puolesta ja kiitän kollega Audya, joka on tässä tehnyt hyvän työn. Kaksi asiaa: rahoitus on äärimmäisen tärkeä, siinä voisi olla vähän enemmän kunnianhimoa, kun täällä todetaan, että tämä taso on uskottava ja tarpeellinen. Meidänhän on lisättävä rahoitusta, jotta saamme aikaiseksi välttämätöntä kasvua Euroopassa.

Itse kuuntelin jokin aika sitten kotimaista tutkimusryhmää, joka sai rahoitusta tämän ohjelman kautta. He tekevät solututkimusta, jossa on aika lähellä läpimurto, jotta he voivat kehittää jopa syöpälääkkeitä. Heillä ei ollut kuitenkaan tietoa, jatkuuko rahoitus. He ovat aika tyhjän päällä. Mielestäni tätä rahoitusta osalta pitää jatkaa ja sen pitää olla riittävää.

Toinen asia, josta tulee selkeästi palautetta on, että iso osa työajasta menee byrokratiaan. Sitä on saatava vähennettyä, jotta asiat tulevat oikeaan tärkeysjärjestykseen.

  Radvilė Morkūnaitė-Mikulėnienė (PPE). – (LT) Arvoisa puhemies, olen iloinen siitä, että keskustelemme tänään seitsemännestä puiteohjelmasta. Monet asiakirjassa mainitut asiat, varsinkin nuoria tutkijoita ja teollisuuden aktiivisempaa osallistumista puiteohjelman hankkeisiin koskevat, ovat aivan totta. Asiakirjassa ilmaistaan huoli melko vähäisestä osallistumisesta tietyissä jäsenvaltioissa. Haluaisin kiinnittää huomion siihen tosiasiaan, että siihen on objektiivisia syitä. Tällä hetkellä voimassa olevat rahoitusjärjestelmät suosivat tietyllä tavalla Euroopan unionin vanhoja jäsenvaltioita. Se näkyy myös luvuissa. Uudesta jäsenvaltiosta hankkeeseen osallistuvan saama rahoitus on puolet siitä, mitä vanhasta jäsenvaltiosta osallistuva saa. Tämä tilanne on synnyttämässä yhteisöön juopaa, ja uudet jäsenvaltiot jätetään ulkopuolelle, mikä on mielestäni todella väärin. Siksi on mielestäni välttämätöntä tarkistaa rahoitusjärjestelmät ja pyrkiä varmistamaan kahdeksannen tutkimuksen puiteohjelman aikana, että eroja tai syrjintää ei ole, jotta voimme onnistuneesti vastata Eurooppa 2020 -strategiassa mainittuihin haasteisiin.

  Alajos Mészáros (PPE). – (HU) Arvoisa puhemies, nykyinen seitsemäs puiteohjelma varmistaa sen, että Euroopan unioni voi kohottaa tutkimuspolitiikkansa asianmukaiselle tasolle. Kun sen loppusumma on yli 54 miljardia euroa kaudella 2007–2013, sitä voidaan pitää yhtenä maailman tärkeimmistä tutkimusta tukevista ohjelmista. Meidän on tehtävä todellisiin tietoihin perustuva väliarviointi, jotta voimme varmistaa, että seitsemäs puiteohjelma täyttää edelleen unionin vaatimukset. Mielestäni yksinkertaistamisprosessi on tärkein väliarvioinnissa korostettava asia. Kokemus osoittaa myös, että hallinnollisten menettelyjen monimutkaisuus ja vaikeus on yksi tutkijoiden suurimmista ongelmista. Toinen tärkeä asia on pk-yritysten ohjelmaan osallistumisen helpottaminen. Valitettavasti tarvitaan tässä mielessä vielä lisätoimia, vaikka yhteistyö onkin ohjelmissa jonkin verran parantunut. Olimme hyvin tyytyväisiä riskinjakorahoitusvälineen käyttöönottoon. Sen käyttöä pitäisi jatkaa ja tehostaa seitsemännen puiteohjelman loppuun asti ja tulevien ohjelmien aikana. Näistä syistä äänestin tämän mietinnön puolesta.

  Jacek Olgierd Kurski (ECR). – (PL) Arvoisa puhemies, äänestin kollega Audyn mietintöä vastaan. En voi antaa hyväksyntääni asiakirjalle, jolla jäädytetään INDECT-hanke. Olen eri mieltä lausunnosta, jonka mukaan tunnetussa Krakovassa AGH:n tieteellis-teknisessä yliopistossa toteutettava hanke olisi perusoikeuskirjan vastainen. Sen tutkimuksen tavoitteena on loppujen lopuksi saavuttaa päätöslauselmissa asetetut tavoitteet, jotka koskevat pedofilian torjuntaa, aseiden myyntiä Internetin kautta sekä huume- ja ihmiskaupan torjuntaa. Näitä aiheita olemme käsitelleet useita kertoja tässä täysistunnossa. Tämä hanke on innovatiivinen ja siinä tehdään erinomaista työtä EU:n jäsenvaltioiden turvajärjestelmien aukkojen täyttämiseksi erityisesti Internetissä. Se vaikuttaa ihmisiin, jotka rikkovat lakia, ja juuri heitä sen tavoitteet pelottavat eniten. Lisäksi hanke muodostaa hyvän perustan rakennettaessa integroitua tietoturvaverkostoa, joka takaa puolustautumisen verkkohyökkäyksiä vastaan. Venäjä, Yhdysvallat ja Kiina ovat luoneet vastaavia ratkaisua, ja me olemme useita vuosia odottaneet niitä innokkaasti EU:n tasolla. Siksi en ymmärrä, miksi koko hankkeen rahoitus on jäädytetty, varsinkin kun tämä on ainoa hanke, joka Audyn mietinnössä yksilöidään tällä tavalla.

  Anna Záborská (PPE). – (SK) Arvoisa puhemies, äänestin tämän mietinnön puolesta, mutta olen yhä huolissani kantasolututkimuksen julkisesta rahoituksesta. Euroopan unionin tuomioistuimen julkisasiamiehen mukaan kantasolujen katsotaan olevan ihmisalkioita ja siksi olentoja, joista elämä alkaa. Koska nämä solut ovat ihmiselämän ensimmäinen vaihe, ne on määriteltävä oikeudellisesti alkioiksi, joiden patentoiminen on estettävä. Tämän lausunnon perusteella Euroopan komission on heti otettava huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen päätökset ja päätelmät ja mukautettava tieteen ja tutkimuksen rahoituspolitiikkansa niihin.

Päätöslauselmaesitys (B7-0344/2011)

  Jens Rohde (ALDE). – (DA) Arvoisa puhemies, äänestimme tänään viimeisestä useiden vapaakauppasopimustekstien joukkoon kuuluvasta tekstistä. Onneksi parlamentti on kokonaisuudessaan yhä vapaakaupan puolella, mikä koskee myös sopimusta Kanadan kanssa. Alakohtaisten analyysien tarve tulee kuitenkin toistuvasti esiin. EU:n ja Kanadan välisen sopimuksen vaikutusten arviointi osoittaa, että siitä on selvästi hyötyä kummallekin osapuolelle. Alakohtaisilla analyyseillä yksinkertaisesti etsitään syytä sanoa ei, koska totuus on, että aina on sekä voittajia että häviäjiä. Meidän vastuullamme on tehdä se, mikä on enemmistön kannalta parasta. Vapaakauppa on kuluttajille parasta, koska sen ansiosta heillä on enemmän valinnanvapautta ja hinnat ovat alhaisempia. Se on yrityksille parasta, koska se laajentaa niiden markkinoita ja luo kasvua ja työpaikkoja. Vapaakauppa tarkoittaa kansainvälistä työnjakoa, mikä takaa sen, että me kaikki teemme sitä, missä olemme parhaita, ja myös muut saavat tehdä sitä, missä ovat parhaita.

  Peter Jahr (PPE). – (DE) Arvoisa puhemies, olen tietysti tyytyväinen kaikkiin kahden maan tai yrityksen välisiin kauppasopimuksiin, koska jos niitä hallitaan oikein, maailmankauppa voi auttaa nostamaan elintasoa ja lisäämään edistystä.

Toisaalta minua huolestuttaa aina se, että menetämme kokonaiskuvan kahdenvälisten sopimusten suuren määrän vuoksi ja päädymme sopimusten tilkkutäkkiin, ja sen vuoksi on vaikea päästä aidosti sopimukseen WTO:n puitteissa.

Minulle kahdenväliset sopimukset ovat aina toiseksi paras vaihtoehto. Paras vaihtoehto olisi todella jatkaa kauppaa koskevia keskusteluja WTO:n neuvottelujen yhteydessä ja tehdä sopimuksia, joita maailmankauppa odottaa ja maailmantalous kipeästi tarvitsee.

Mietintö: Wolf Klinz (A7-0081/2011)

  Claudio Morganti (EFD). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kuulijat, on kiistaton tosiasia, että luottoluokituslaitoksille on nyt kertynyt valtavasti hallitsematonta valtaa. Niiden alkuperäisenä tehtävänä oli antaa arvokkaita tietoja sijoittajille, mutta ajan mittaan ne ovat muuttuneet kansainvälisten rahoitusmarkkinoiden ylimmiksi välittäjiksi, joita ei valvota.

Mielestäni ei voida hyväksyä sitä, että yrityksiä ja jopa jäsenvaltioita arvioivat kolme suurta yhdysvaltalaista yritystä, joiden luottoluokitukset eivät ole aina olleet oikeita vaan ovat jopa joskus johtaneet hämmästyttäviin virheisiin, kuten Lehman Brothersin tapauksessa.

Siksi valvonnan lisääminen on tervetullutta ja toivon, että uusi unionin viranomainen pystyy toimimaan optimaalisella kapasiteetilla ja että sillä on todelliset valtuudet puuttua asioihin ja tarvittaessa langettaa myös seuraamuksia. Mielestäni on myös hyvä ajatus toteuttaa kansalaisten yksityisoikeudellisen vastuun periaatetta selvissä laiminlyöntitilanteissa. Alalla tarvitaan enemmän kilpailua, ja meidän on hajotettava tämä historiallinen oligopolia ja yritettävä saada aikaan uusia, riippumattomia ja mahdollisesti eurooppalaisia organisaatioita, jotka olisivat siten asianmukaisesti tietoisia maanosamme taloudellisesta tilanteesta ja todellisuudesta, joka poikkeaa täysin Yhdysvaltojen ajattelutavasta.

Kaikista näistä syistä äänestin tämän mietinnön puolesta.

Mietintö: Angelika Niebler (A7-0159/2011)

  Radvilė Morkūnaitė-Mikulėnienė (PPE). – (LT) Arvoisa puhemies, olen ilahtunut tänään hyväksytystä asiakirjasta, joka takaa riippumattomat vaikutustenarvioinnit. Vaikutustenarvioinnit ovat lainsäädäntöprosessin perusta. Mielestäni vaikutustenarviointien todellisen riippumattomuuden on oltava yleinen periaate, jota sovelletaan kaikentyyppisiin vaikutustenarvionteihin, erityisesti ympäristövaikutusten arviointeihin. Tämän periaatteen noudattamisen takaamisen pitäisi myös sisältyä ympäristövaikutusten arviointia koskevaan direktiiviin, jota todennäköisesti tarkistetaan lähitulevaisuudessa. Olen tyytyväinen siihen, että ympäristövaliokunnan ehdotukset, joihin esitin tarkistuksia, koskevat ympäristövaikutusten arviointia, mikä on todella ratkaisevan tärkeää. Euroopan komission täytyy myös osallistua aktiivisemmin Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden etujen puolustamiseen tapauksissa, joissa kolmansien maiden hankkeet saattavat vaikuttaa Euroopan unioniin tai sen yhteen tai useampaan jäsenvaltioon. Mielestäni tämä asiakirja on askel kohtiin meidän kaikkien turvallisuuden varmistamista.

Mietintö: Richard Falbr (A7-0172/2011)

  Jens Rohde (ALDE). – (DA) Arvoisa puhemies, puhuisin hyvin mielelläni tästä aiheesta, koska mielestäni on melko järjetöntä, että me laadimme täällä määräyksiä CSR:stä. On aivan hyvä, että me kaikki voimme olettavasti hyväksyä sen, että teemme vapaakauppasopimuksia ja solmimme kumppanuussuhteita vain ihmisoikeuksia kunnioittavien maiden kanssa. Se sisältyy itse asiassa jo Lissabonin sopimukseen. Jotkut poliitikot tuntuvat kuitenkin unohtaneen, mitä lyhenne CSR tarkoittaa. Se on lyhenne englannin kielen sanoista "Corporate Social Responsability", mikä tarkoittaa yritysten yhteiskuntavastuuta. Näin ollen siinä on kyse siitä, mitä yritykset tekevät omalla vastuullaan lainsäädännön noudattamisen lisäksi. Sitä käytetään liiketoiminnassa kilpailutekijänä, jolla lisätään yritysten omaa halua jatkaa liiketoimintansa tämän näkökohdan parantamista. Jos me viemme niiltä tämän mahdollisuuden ja muutamme sen poliittiseksi lainsäädännöksi, hävitämme kokonaan tämän kilpailutekijän ja se on – jos saan sanoa – pelkkää poliittista typeryyttä.

  Clemente Mastella (PPE). – (IT) Arvoisa puhemies, sosiaalipolitiikan ulkoinen ulottuvuus sisältää kaikki Euroopan unionin toimet ja aloitteet, joilla edistetään työnormeja ja sosiaalisia sääntöjä muissa kuin jäsenvaltioissa. Vaikka sekä Lissabonin sopimus että Eurooppa 2020 -strategia vaikuttivat ennennäkemättömän paljon sosiaalipolitiikkaan, kilpailukykyä ja taloudellisia tekijöitä koskevat kysymykset ovat edelleen sosiaalisiin kysymyksiin nähden etusijalla.

On kuitenkin entistä selvempää, että meidän ei pidä enää keskittyä tiukasti markkinoihin vaan osoitettava sen sijaan kokonaisvaltaisempaa kiinnostusta ihmisiä kohtaan, mikä tarkoittaa, että on suojeltava heitä, työntekijöiden oikeuksia ja oikeutta työhön. Euroopan unionin täytyy asettaa pitkän aikavälin tavoitteekseen sen, että se pystyy takamaan, että miehillä ja naisilla on mahdollisuus arvokkaaseen ja tuottavaan työhön vapauden, tasa-arvon, turvallisuuden ja ihmisarvon mukaisissa olosuhteissa. Siksi parlamentin sekä kansainvälisten ja eurooppalaisten ammattiliittojen on tulevaisuudessa tehtävä yhteistyötä ja lisättävä myönteiset ja kiireelliset suositukset tänään äänestyksen kohteena olleeseen aloitteeseen.

  Mitro Repo (S&D). – (FI) Arvoisa puhemies, kannatin mietintöä, koska eurooppalaisilla yrityksillä on erityisen suuri painoarvo kansainvälisessä kaupassa. Meidän on toimittava aina myös kolmansissa maissa eurooppalaisten arvojen ja kansainvälisten sosiaalisten ja työnormien mukaisesti.

Yritysten yhteiskuntavastuu on käyttökelpoinen vapaaehtoisena mallina ainoastaan silloin, mikäli kuluttajille tarjotaan luotettavaa ja oikeaa tietoa yritysten toiminnasta, tuotteiden alkuperästä sekä olosuhteista, joissa tavarat tuotetaan ja myydään. Sertifikaatit, merkit ja standardit ovat tärkeitä kuluttajille, ja imago ja maine ovat suoraan yhteydessä yrityksen menestymiseen. Sosiaalisen median aikakaudella kuluttajilta on vaikea pimittää tietoa yrityksen toimintatavoista ulkomailla.

Vastuullinen yrittäjyys on aina kilpailukyvyn ja menestyvän yritystoiminnan selkäranka. Euroopan unionin tuleekin aina olla edelläkävijä sosiaalisten sääntöjen edistämisessä. Mielestäni yritysten sosiaalinen vastuu tulisi sisällyttää kaikkeen EU-politiikkaan ja kauppasopimuksiin.

  Anna Záborská (PPE). – (SK) Arvoisa puhemies, saattaa olla mielenkiintoinen yritys tukea ja edistää yhteiskuntavastuuta ulkosuhteissa. Minua huolestuttaa se, että toimintamme ei ulotu niin pitkälle kuin voisi. Yhteiskuntavastuun on kohdistuttava köyhimpiin, yhteiskunnan laidalla eläviin, kouluttamattomiin ja manipuloinnille eniten alttiina oleviin. Lyhyesti sanottuna sen on kohdistuttava niihin, jotka ovat kauimpana työmarkkinoista.

Ranskalainen yhdessä oppimista ja työskentelyä koskeva ohjelma, jonka ovat käynnistäneet ATD Quart Monde -järjestö ja Ranskan valtio, on hieno esimerkki siitä, miten vakaa yritys varjelee aitoa yhteiskuntavastuuta heikoimmassa asemassa olevien työntekijöiden kanssa solmitussa kumppanuussuhteessa. Tällä tavalla unioni voi todella tuoda politiikkaan lisäarvoa.

Mietintö: Gay Mitchell (A7-0187/2011)

  Clemente Mastella (PPE). – (IT) Arvoisa puhemies, vuosi 2011 tarjoaa strategisen tilaisuuden tehdä johtopäätöksiä niiden neljän vuoden aikana saaduista kokemuksista, joiden ajan kehitysyhteistyön rahoitusvälineen perustamisesta annettu asetus on ollut voimassa. Sen voimaantulosta lähtien suurimpana ongelmana näyttäisi olevan vaikeus ymmärtää tai hyväksyä kehitysyhteistyön todellista asemaa Euroopan unionin ulkoisissa toimissa.

Siksi on tehtävä selväksi, että kehitysyhteistyö on humanitäärisen avun rinnalla yksi ulkopoliittisten toimien osa-alue, jota ei ole tarkoitettu EU:n etujen ajamiseen vaan tämän planeetan syrjäytyneimpien ja heikoimmassa asemassa olevien ihmisten etujen puolustamiseen.

Tämänpäiväisellä äänestyksellä me haluamme korostaa, että tarvitaan erillinen kehitysyhteistyön väline, joka on tarkoitettu erityisesti ja yksinomaan kehitysmaille ja jonka avulla toteutetaan Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 208 artiklassa määrättyjä tavoitteita. Arvoisa puhemies, lopuksi me pyydämme erityisesti, että yleisiin tavoitteisiin, ensisijaisiin aihealueisiin, tulosodotuksiin sekä tuen jakamiseen liittyvät päätökset, jotka täyttävät Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 209 artiklan mukaiset vaatimukset, tehdään säädösvallan siirtoa koskevan menettelyn mukaisesti.

Mietintö: Diana Wallis (A7-0164/2011)

  Adam Bielan (ECR). – (PL) Arvoisa puhemies, siitä huolimatta, että Euroopan parlamentti on toistuvasti tunnustanut sisämarkkinoiden mahdollisesti mukanaan tuomat hyödyt sopimusoikeuden puitteita parannettaessa, uuden, valinnaista välinettä käyttävän sopimusoikeusjärjestelmän käyttöönotossa on ollut suuria ongelmia sekä sisällön että menettelyn suhteen. Esitetyt ehdotukset kuvaavat ennen kaikkea komission kantaa, jota julkisessa keskustelussa ei pääsääntöisesti tueta. Me emme tiedä yksittäisten jäsenvaltioiden emmekä kuluttajien tai yritysten edustajien kantoja. Joidenkin tuomioistuinten päätösten perustana käytettyjen ehdotettujen asiakirjojen epäselvyys voi johtaa erilaisiin oikeudellisiin tulkintoihin.

Lopuksi valinnaisen välineen käyttöönotolla olisi huomattava taloudellinen vaikutus yrittäjille ja kuluttajille. Tarvittava koulutus, mallisopimusten muuttaminen ja mahdolliset oikeusmenettelyt saattaisivat aiheuttaa huomattavia kustannuksia. Mielestäni ei ole järkevää aiheuttaa yrityksille lisää taloudellisia rasitteita taloudellisesti vaikeana aikana. Edellisen perusteella äänestin tämän mietinnön hylkäämisen puolesta.

Mietintö: Nadja Hirsch (A7-0082/2011)

  Clemente Mastella (PPE). – (IT) Arvoisa puhemies, menestyksekäs työelämä nykyisessä globaalistuneessa taloudessa edellyttää mahdollisuuksia ja kykyä oppia ja työskennellä kansainvälisessä ympäristössä. Mitä tulee ammatilliseen koulutukseen, Euroopan unionin älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua koskevan strategian pääelementit on toteutettava käytännössä Euroopan unionin tasolla ja jäsenvaltioissa. Ennakkoarviot antavat aihetta olettaa, että ammattitaiton kysynnän kasvu jatkuu. Teollinen ja teknologinen muutos lisää korkean ja keskitason ammattitaidon omaavan työvoiman tarvetta, joskin tämä tapahtuu vähäisen koulutustason omaavien kustannuksella.

Siksi etenkin nuorten suhteen on toimittava nopeasti: nuorisotyöttömyyden jatkuva kasvu on yksi Euroopan suurimmista haasteista. Mielestämme näiden tavoitteiden saavuttaminen edellyttää, että ammatillisen koulutuksen ja jatko- ja täydennyskoulutuksen poliittista ja yhteistä priorisointia jatketaan. Sen toteuttaminen edellyttää kaikkien asianomaisten toimijoiden, EU:n toimielinten ja jäsenvaltioiden sekä paikallisten ja alueellisten toimijoiden osallistumista ja myötävaikutusta.

  Paul Murphy (GUE/NGL). – (EN) Arvoisa puhemies, äänestin Nadja Hirschin mietintöä vastaan, koska siinä koulutusta ei pohjimmiltaan pidetä keinona, jolla ihmiset voivat lisätä osaamistaan ja taitojaan, vaan yksinomaan suuryritysten voittojen lisäämisen välineenä.

Torjun tällaisen lähestymistavan täysin. Mietinnössä väitetään, että EU 2020 -tavoitteiden saavuttaminen on keino turvata työllistyminen ja parempi elintaso. Se ei yksinkertaisesti ole totta. EU 2020 -strategia ei luo työpaikkoja eikä paranna elintasoa. Siinä tarjotaan lisää uusliberaalista politiikkaa ja heikennetään palkka- ja elintasoa.

Tässä mietinnössä vaaditaan häpeällisesti sitä, että työnantajat saisivat päättää oppisopimuksen, jos oppisopimusoppilas osoittautuu epäsopivaksi työhönsä. Tämä on varma tie törkeään hyväksikäyttöön. Torjun vaatimuksen siitä, että yksityiset korkeamman asteen oppilaitokset otettaisiin aiempaa enemmän mukaan ammattitaitojen lisäämiseen, ja vaadin sen sijaan, että tarjotaan mielekkäitä koulutusmahdollisuuksia suurilla julkisilla investoinneilla.

  Mitro Repo (S&D). – (FI) Arvoisa puhemies, minä kannatin mietintöä, koska nuorisotyöttömyys on koko Eurooppaa koetteleva haaste, joka vavisuttaa koko yhteiskuntaa. Se on taustalla myös eteläisen Välimeren maiden levottomuuksissa. Pohjoismaisissa hyvinvointiyhteiskunnissa nuorisotyöttömyys näkyy muun muassa syrjäytymisenä ja nuorten lisääntyneenä päihteiden käyttönä.

Nuoruuteen kuuluu liikkuvuus ja työpaikkojen vaihtuvuus. Nuorisotyöttömyys on vakavaa, kun nuori ei vähäisen koulutuksensa tai puutteellisen työkokemuksensa vuoksi pääse lainkaan työelämän alkuun. Täysin vailla koulutusta ja työkokemusta oleva nuori ei ole myöskään vahvoilla työpaikoista kilpailtaessa. Siksi meidän on keskityttävä tarmokkaasti laaja-alaisen ja laadukkaan koulutuksen tarjoamiseen myös sukupuolinäkökulmat huomioiden, jotta nuorisotyöttömyyden perussyistä päästäisiin eroon. Meidän tulee muistaa myös jatkokoulutus, koska juuri sillä edistetään elinikäistä oppimista ja varaudutaan työmarkkinoiden muutoksiin.

  Silvia Costa (S&D). – (IT) Arvoisa puhemies, on hyvin tärkeää, että parlamentti lähettää tällä päätöslauselmalla sekä jäsenvaltioille että nuoremmille sukupolville vahvan viestin, jossa vaaditaan sitoutumaan enemmän yleissivistävään koulutukseen, ammatilliseen koulutukseen ja korkea-asteen koulutukseen liittyvään eurooppalaiseen yhteistyöhön Eurooppa 2020 -strategian vahvistamiseksi. Me tiedämme, että nuorisotyöttömyydellä on vakavia jälkivaikutuksia köyhyydelle ja sosiaaliselle syrjäytymiselle samoin kuin pitkittyneestä epävarmuuden aikakaudesta, jossa 40 prosenttia Euroopan unionin nuorista elää.

Koulutuspolitiikan yhdistelmälle ja nuorille ja naisille täyspäiväisiä työpaikkoja tarjoavien yritysten uudelle kannustinpohjaiselle hyvinvointijärjestelmälle pitäisi antaa vahva tuki. On oleellista varmistaa, että opitut taidot ovat kestävän ja älykkään kasvun uusien tavoitteiden saavuttamiseen tarvittavan osaamisen – samoin kuin kansalaisuuden – mukaisia. Keskeisiä ovat myös siirtymistä koulutuksesta työelämään sekä ammattipätevyyden, ammattinimikkeiden ja opintosuoritusten tunnustamista koskevat politiikat.

Niiden jäsenvaltiot, jotka vähentävät koulutuksen ja tutkimuksen rahoitusta kriisin aikana, kuten minun maani tekee, on ymmärrettävä, että se on vahingollista nuorille ja Euroopan tulevaisuudelle.

  Siiri Oviir (ALDE). – (ET) Arvoisa puhemies, osallistuin mietinnön laatimiseen työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnassa, ja on aivan totta, että Euroopan unionin työttömyysluvut ovat suuria, mutta nuorisotyöttömyysluvut ovat keskimäärin kaksi kertaa niin suuria. Joissakin jäsenvaltioissa luku on vieläkin suurempi, kuten minun kotimaassani, missä se on kolminkertainen. Tuen mietinnön aloitteita käytännön toimina, joilla tämä tilanne käännetään paremmaksi. Meistä ei ole järkevää kouluttaa paljon ihmisiä, jotka ovat saaneet korkea-asteen koulutuksen mutta eivät sitten pysty hyödyntämään sitä työmarkkinoilla. Meidän on keskityttävä enemmän ammatillisen koulutukseen ja uudelleenkoulutukseen.

Neuvoston koulutukseen liittyviä toimia, jotka koskevat määrärahojen leikkauksia, ei voi kuitenkaan mitenkään hyväksyä. Neuvoston toimet eivät myöskään ole jo hyväksytyn Eurooppa 2020 -strategian mukaisia. Se ei ole ryhtymässä sanoista tekoihin. Äänestin mietinnön hyväksymisen puolesta. Kiitos.

  Seán Kelly (PPE). – (GA) Arvoisa puhemies, minä äänestin myös mietinnön puolesta erityisesti siksi, että arvioiden mukaan korkea-asteen koulutuksen saaneille on nykyhetken ja vuoden 2020 välillä tarjolla 15 miljoonaa työpaikkaa. Samanaikaisesti arvioiden mukaan kouluttamattomille ja hyvin vähän koulutusta saaneille on tarjolla 12 miljoonaa työpaikkaa vähemmän. Siksi asialle on tehtävä jotain, ja tarvitaan selvästi paljon yleissivistävää ja ammatillista koulutusta. Kaksikymmentä prosenttia nuorista ympäri Euroopan on työttömänä, ja siksi on tärkeää, että he jatkavat opiskelua, kunnes heilläkin on sopiva ammattipätevyys, ja että oppilaitokset ja yritykset tekevät yhteistyötä niin, että koulutus on tarkoituksenmukaista. Lisäksi on tärkeää, että pätevyyttä arvioidaan riippumattomasti. Jos kaikki tämä toteutetaan, tämä ongelma voidaan ratkaista tulevaisuudessa.

Mietintö: Salvador Garriga Polledo (A7-0193/2011)

  Francesco De Angelis (S&D). – (IT) Arvoisa puhemies, Garriga Polledon mietintö on hyvin tärkeä, koska sen ansiosta voimme luoda uuden rahoituskehyksen kilpailukykyistä, kestävää ja osallistavaa Euroopan unionia varten.

Tarvitsemme talousarvion, joka on suunniteltu vastaamaan nykypäivän haasteisiin ja voi tarjota vahvaa tukea ja innovatiivisen vastauksen nykyisiin tarpeisiin. Sen tärkeimpänä painopisteenä on oltava pienten ja keskisuurten yritysten tutkimus ja innovaatiot kasvun ja työllisyyden piristämiseksi ja toissijaisena tavoitteena yhteisen maatalouspolitiikan uudistaminen maatalouden kilpailukyvyn edistämiseksi ja tukemiseksi Euroopan unionissa.

Erityistä huomiota on kuitenkin kiinnitettävä koheesiopolitiikan tulevaisuuteen. Pidän sitä erittäin tärkeänä välineenä, joka tarjoaa taloudellista tukea talouskasvua ja ennen kaikkea uusia työpaikkoja luoviin investointeihin. Tähän liittyen haluaisin tarkastella uudelleen aihetta, joka on mielestäni erityisen tärkeä: uuden väliluokan luomista. Tätä uutta luokkaa ei mielestäni tietenkään voida luoda ohjaamalla siihen varoja aiemmista luokista, jotka ovat keskeisiä tasapainoisen, yhtenäisen ja kestävän kasvun luomisessa yhteisöissämme.

  Ville Itälä (PPE). – (FI) Arvoisa puhemies, hyväksyttiin äärimmäisen tärkeä mietintö, josta haluan ottaa esille vain muutaman yksityiskohdan. Ensimmäinen oli ALDEn tarkistus 18, jossa todettiin, että yleisen maatalouspolitiikan osalta voidaan toteuttaa jonkin verran täsmällisiä leikkauksia sen mukaan millaisia nykyiset uudistukset ovat. Eli tässä näkyy selkeästi ALDEn näkemys maatalouspolitiikkaan, vaikka sanat on kauniisti aseteltu. Tässä selvästi lähdetään siitä, että maatalouspolitiikka on se, josta leikataan, jos leikkaamaan joudutaan.

Arvoisa puhemies, toinen tärkeä kohta, jossa äänestin eri tavalla ryhmäni kanssa, oli tarkistus 37 d, jossa alun perin todetaan, että Euroopan parlamentin täysistuntojen järjestäminen yhdessä paikassa toisi huomattavia säästöjä. Tästä on turha kinata, se tuo säästöjä. Se ei auta, vaikka me kuinka äänestämme, me tiedämme, että tämä tuottaa säästöjä. Toivoisin, että täällä jo vihdoin ymmärretään, että kansalaiset ovat todella väsyneitä siihen, että heihin kohdistuu säästöjä, mutta meihin ei kohdistu säästöjä. Tätä ei pysty kansalaisille selittämään ja tämä ei äänestyksellä parane. Tämä tuottaa selviä säästöjä ja meidän on tehtävä ne säästöt.

  Salvatore Caronna (S&D). – (IT) Arvoisa puhemies, äänestin kollega Garriga Polledon unionin tulevia rahoituskehyksiä koskevan mietinnön puolesta, koska yhtenä niin sanotun eurooppalaisen hengen suurimmista kriisinhetkistä olen vakuuttunut siitä, että meille on elintärkeää vaatia ja säilyttää uskomme siihen, että unionilla täytyy olla luotettavia välineitä aloittaen riittävästä rahoituksesta.

Vaatimus viiden prosentin lisäyksestä seuraavassa talousarviossa on siten oikeutettu ja tarpeellinen. Tämä lisäys ei ehkä riitä mutta on oleellinen, jotta voimme tarjota vastauksia edessämme oleviin suuriin kysymyksiin: näitä varoja tarvitaan todellisten ongelmien ratkaisemiseen, kuten alueiden välisen koheesion lisäämiseen, tutkimuksen ja innovaatioiden valmiuksien lisäämiseen sekä kasvun ja työpaikkojen luomiseen tarvittavien valmiuksien lisäämiseen. Ilman riittäviä voimavaroja mitään näistä ongelmista ei voida ratkaista asianmukaisesti alkaen väliluokan käyttöönotosta koheesiopolitiikassa, mikä on järkevää vain, jos se ei aiheuta muille jo olemassa oleville luokille.

Siksi äänestin mietinnön puolesta ja toivon, että komissio ja neuvosto noudattavat sen suosituksia.

  Adam Bielan (ECR). – (PL) Arvoisa puhemies, talouskriisi, väestörakenneongelmat ja työttömyyden lisääntyminen vaikuttavat huomattavasti jäsenvaltioiden talousarviorajoituksiin. Se, että Euroopan unionin talousarviossa tarjottaisiin mahdollisuus pitkän aikavälin suunnitteluun, olisi siksi väline, joka edistäisi yksittäisten maiden talouksien kasvua. Eurooppa 2020 -strategia, joka edistää työllisyyttä ja sosiaalista yhdentymistä, on mielestäni ratkaiseva tekijä autettaessa maita toipumaan kriisistä. Tässä yhteydessä olisi erityisen tärkeää, että se kattaisi myös pienet ja keskisuuret yritykset. Siksi hyväksyn ehdotuksen, jolla varmistetaan tuen lisääminen kaikille näitä yrityksiä tukeville ohjelmille ja välineille, myös kilpailukykyyn, innovaatioihin ja rakennerahastojen käyttöön liittyville ohjelmille.

Kilpailukyvyn säilyttäminen, talouskasvun lisääminen ja työttömyyden torjuminen ovat EU:n suurimpia haasteita. Siksi haluan korostaa, että kasvua on pikaisesti tuettava investoimalla tietoon perustuviin talouden aloihin. Koulutuksen, tieteellisen tutkimuksen ja työllisyyden välisen yhteyden vahvistaminen edistää yhdentymistä, liikkuvuutta ja erikoistumista.

  Sergio Paolo Francesco Silvestris (PPE). – (IT) Arvoisa puhemies, haluan ilmaista tyytyväisyyteni ja esittää perusteluni äänestämiselle kollega Garriga Polledon mietinnön puolesta. Siinä onnistutaan asettamaan vakavasti otettavia ja tehokkaita tavoitteita, jotka auttavat vahvistamaan koheesiopolitiikkaa.

Minulla on yksi epäilys, jonka olemme ilmaisseet äänestämällä sen tarkistuksen puolesta, jolla poistetaan tekstistä kohta, joka koskee koheesiopolitiikan väliluokan luomista niissä osissa Euroopan unionia, joissa bruttokansantuote (BKT) laskee 75–90 prosenttiin EU:n BKT:stä. Tämä todella huolestuttaa meitä, ei niinkään siksi, että koheesiopolitiikkaa pitäisi mielestämme kohdistaa laajemmalle, vaan siksi, että ilman lisävoimavaroja tämä laajentaminen saattaa riistää ja vähentää varoja alueilta, joihin viitataan tavoitteessa 1 – niin sanotussa lähentymistavoitteessa – joka vaatii yhtä paljon huomiota ja tukea Euroopan unionilta. Yhteenvetona olen tyytyväinen mietintöön ja sen edestä tehtyyn työhön, mutta olen hieman huolestunut siitä, miten paljon huomiota olemme kiinnittäneet politiikkaan, joka olisi voinut vahvistaa niin sanotun "facing out" -ilmiön, johon olemme tottuneet.

  Miroslav Mikolášik (PPE). – (SK) Arvoisa puhemies, uudessa monivuotisessa rahoituskehyksessä on esitettävä selvä näkemys unionin ja sen kansalaisten tulevaisuudesta. Edessämme olevien taloudellisten ja sosiaalisten haasteiden täytyy näkyä vaikuttavien puheiden lisäksi myös ennen kaikkea käytännössä talousarvion luvuissa.

Riippumatta siitä, tarkastellaanko EU:n ja sen alueiden nykyisiä ongelmia ja tavoitteita alueellisesta tai maailmanlaajuisesta näkökulmasta, kiireellisiä aiheita ovat yhä energiapula, talouskasvun hidastuminen ja työttömyys. Siksi meidän täytyy yhä pitää EU:n energiainfrastruktuurin kehitystä ja innovointia ensisijaisina alueina, jotka tarvitsevat huomattavasti enemmän rahoitusta. Mielestäni paluu hiilen polttamiseen ei ympäristön tämänhetkisessä tilanteessa ole tulevaisuuden ratkaisu tai ratkaisu täysimittaisen Euroopan laajuisen liikenneverkon luomiseen. Nämä kaksi aluetta ovat keskeinen edellytys EU:n kilpailukyvyn kehittämiselle kokonaisuudessaan ja sisämarkkinoiden toiminnalle, ja sellaisena ne ansaitsevat erityistä huomiota talousarviota laadittaessa.

  Seán Kelly (PPE). – (EN) Arvoisa puhemies, ensiksikin olen tyytyväinen siihen, että mietinnössä sitoudutaan edes säilyttämään YMP ja koheesiopolitiikan rahoitus nykytasolla seuraavassa kehyksessä. Ryhmässämme väiteltiin paljon väliluokasta ja päätettiin sallia jäsenille vapaa äänestäminen. Se ei vaikuta kollegoihini Irlannissa tai meihin itseemme lainkaan, sillä vaikka me olemme IMF:ssä – ja olemme maana vararikossa – ylitämme kuitenkin EU:n keskiarvon BKT:ssä. Siksi väliluokan mahdollinen lisääminen ei vaikuta meihin mitenkään.

Mielestämme koheesiopolitiikan jatkamista on kuitenkin arvioitava perusteellisesti, koska yhä useampien alueiden ylittäessä 75 prosentin kynnyksen politiikka on muuttumassa joko tarpeettomaksi tai sitä on uudistettava, ja niin odotamme tapahtuvan.

Kirjalliset äänestysselitykset

Mietintö: Carlos Coelho (A7-0185/2011)

  Alexander Alvaro (ALDE), kirjallinen. – (DE) Saksan vapaan demokraattipuolueen FDP:n valtuuskunta Euroopan parlamentissa uskoo, että Romanian ja Bulgarian ottaminen mukaan Schengen-alueeseen lisää vapaata liikkumista EU:n sisällä entisestään. Kun nämä jäsenvaltiot ovat nyt saaneet myönteiset arviointitulokset Schengen-tarkastuksen kaikilla alueilla, niiden mukaan ottamiselle ei pitäisi olla enää mitään estettä. On selvää, että rajojen turvaaminen teknisesti ei tee niistä automaattisesti turvallisia niin kauan, kun oikeus- ja poliisijärjestelmässä esiintyvän korruption torjumisessa on ongelmia.

Tämä haaste koskee kuitenkin myös jo Schengen-alueeseen kuuluvia jäsenvaltioita. Sen vuoksi Saksan vapaan demokraattipuolueen valtuuskunta katsoo, että Schengenin mekanismia arvioitaessa on kiinnitettävä enemmän huomiota vaatimuksiin esimerkiksi korruption torjumisesta, ja kaikista väärinkäytöksistä on rangaistava asianmukaisesti.

  Luís Paulo Alves (S&D), kirjallinen. – (PT) Äänestin tämän mietinnön puolesta, koska kummassakin maassa tehtyjen Schengenin säännöstön vaatimusten täyttämistä koskevien arviointien tulokset ovat myönteisiä. Romania ja Bulgaria ovat nyt valmiita avaamaan rajansa, vaikka Bulgarian ja Kreikan välinen raja onkin hyvin herkkä alue, ja siksi Bulgarian on toteutettava lisätoimenpiteitä ja Bulgariaan, Kreikkaan ja Turkkiin on sovellettava yhteistä kolmenkeskistä lähestymistapaa.

  Laima Liucija Andrikienė (PPE), kirjallinen. – (LT) Äänestin tämän Schengenin säännöstön määräysten soveltamista Bulgariassa ja Romaniassa koskevan tärkeän päätöslauselman puolesta. Olen samaa mieltä esittelijän kannasta, jonka mukaan osa asioista on edelleen kesken ja edellyttää säännöllistä raportointia ja jatkotoimia myöhemmin, mutta ne eivät kuitenkaan ole este näiden jäsenvaltioiden täydelle Schengen-jäsenyydelle. Bulgarian ja Romanian ottaminen mukaan Schengen-alueeseen on hyvin tärkeää näille maille ja niiden talouskasvulle ja investointien kehitykselle sekä koko Euroopan unionille ja jäsenvaltioiden välisen loukkaamattomuuden ja solidaarisuuden lisäämiselle.

  Sophie Auconie (PPE), kirjallinen. – (FR) Äänestin Romanian ja Bulgarian Schengen-alueeseen liittymistä koskevan mietinnön puolesta. Tämä on toinen kerta, kun Bulgarian ja Romanian Schengenin määräyksiä koskevaa soveltamista on tutkittu. Ensimmäinen arviointi tehtiin vuonna 2010. Meidän on muistettava, että Romania ja Bulgaria hyväksyivät Schengenin säännöstön (tietosuojaa, Schengenin tietojärjestelmää, ilma-, maa- ja merirajoja, poliisiyhteistyötä ja viisumeja koskevan) liittyessään Euroopan unioniin vuonna 2007. Nyt kaikkien jäsenvaltioiden on kuitenkin hyväksyttävä niiden tosiasiallinen mukaantulo alueelle, jolla ei ole sisärajoja. Euroopan parlamenttia on puolestaan kuultu asiassa.

  Zigmantas Balčytis (S&D), kirjallinen. – (LT) Schengenin yhteistyö käynnistyi 14. kesäkuuta 1985 Schengenin sopimuksella, joka antoi mahdollisuuden järjestelmällisen rajavalvonnan poistamiseen allekirjoittajavaltioiden sisärajoilla ja sellaisen yhteisen alueen luomiseen, jossa henkilöt voivat liikkua vapaasti, sekä yhteisen ulkorajan luomiseen. Tällä hetkellä vapaa liikkuvuus on taattu meriulkorajoilla 42 673 kilometrin matkalla ja maarajoilla 7 721 kilometrin matkalla, ja 25 maata ja 400 miljoonaa kansalaista ovat sen piirissä. Bulgaria, Romania ja Kypros soveltavat Schengenin säännöstöä tällä hetkellä vain osittain, ja näiden kolmen valtion rajoilla tehdään sen vuoksi edelleen tarkastuksia. Romania ja Bulgaria hyväksyivät Schengenin säännöstön liittyessään Euroopan unioniin vuonna 2007. Ottaen huomioon arviointien tulokset ja asiantuntijaryhmien suorittamien tarpeellisten uudelleenkäyntien tulokset Euroopan parlamentti ja neuvosto ovat todenneet, että vaikka osa asioista on edelleen kesken ja edellyttää säännöllistä raportointia ja jatkotoimia myöhemmin, ne eivät ole este näiden jäsenvaltioiden täydelle Schengen-jäsenyydelle. Tuen ehdotusta siitä, että Bulgaria ja Romania ilmoittaisivat Euroopan parlamentille ja neuvostolle kirjallisesti kuuden kuukauden kuluessa arviointikertomuksissa esitettyjen ja myöhemmissä kertomuksissa mainittujen suositusten mukaisista tarvittavista lisätoimenpiteistä, joita ne aikovat toteuttaa.

  Regina Bastos (PPE), kirjallinen. – (PT) Sen jälkeen kun Schengenin sopimus tehtiin vuonna 1985, sen viisi perustajavaltiota on laajentunut 25 valtioksi, joista 22 on Euroopan unionin jäsenvaltioita. Schengen mahdollisti allekirjoittajavaltioiden välisten sisäisten rajatarkastusten poistamisen ja yhden ulkorajan luomisen, jolla tehdään rajatarkastuksia Schengen-alueelle saavuttaessa. Bulgaria ja Romania hyväksyivät Schengenin säännöstön liittyessään Euroopan unioniin vuonna 2007.

Arviointien ja tarkastuskäyntien tulosten perusteella esittelijämme Coelho on tehnyt sen johtopäätöksen, että kaikki vaaditut edellytykset Schengenin säännöstön kaikkien osien soveltamiseksi ovat täyttyneet: erityisesti tarkastuksia ilma-, maa- ja merirajoilla, poliisiyhteistyötä, viisumeja, yhteyttä Schengenin tietojärjestelmään ja tietosuojaa koskevat. Näistä maista pitäisi tulla Schengen-alueen täysjäseniä. Se on näille maille tärkeä edistysaskel ja vahvistaa Euroopan unionin kansalaisuutta. Siksi äänestän tämän mietinnön puolesta ja haluan onnitella sen esittelijää.

  Izaskun Bilbao Barandica (ALDE), kirjallinen. – (ES) Äänestin tämän aloitteen puolesta, koska Romania ja Bulgaria hyväksyivät Schengenin säännöstön liittyessään EU:hun vuonna 2007. Asiaankuuluvien asiantuntija-arviointien perusteella ja huolimatta siitä, että joitakin ongelmia on vielä ratkaistavana, kumpikin maa on osoittanut olevansa valmis panemaan täytäntöön Schengenin sopimuksen määräykset ja voi siksi liittyä siihen kokonaan.

  Slavi Binev (NI), kirjallinen. – (BG) Tämä on hyvin tärkeä mietintö, joka ei koske vain omaa maatani Bulgariaa vaan myös Euroopan unionia kokonaisuudessaan. Olen varma siitä, että ponnistelumme palkitaan hyvin pian. Rajamme ovat olleet jo jonkin aikaa valmiina puolustamaan Euroopan rajoja. Päätöstä, jota on niin kovasti odotettu, ei kuitenkaan ole vieläkään tehty. Mielestäni syy siihen on täysin poliittinen. Mietinnössä viitataan myös meidän ja Turkin välisellä rajalla tehtyihin tarkastuksiin, jotka täyttävät Schengenin vaatimukset ja todistavat valmiutemme. Toivon todella, että tästä mietinnöstä äänestetään Eurooppa-neuvoston seuraavassa istunnossa, sillä mitä nopeammin asiassa edetään, sitä enemmän saavutetaan – poliittisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti.

  Mara Bizzotto (EFD), kirjallinen. – (IT) Äänestin Schengenin toimenpiteiden täysimääräistä soveltamista Romaniassa ja Bulgariassa vastaan. Siitä huolimatta, että näiden kahden jäsenvaltion edistystä turvallisuuden suhteen arvioidaan mietinnössä yleisesti myönteisesti, siinä myönnetään, että kummassakin valtiossa havaittiin useita teknisiä ja hallinnollisia puutteita laitoksissa, joiden tehtävänä on varmistaa rajaturvallisuus, ja erityisesti laitoksissa, joiden tehtävänä on meri- ja maarajojen tarkastukset ja valvonta. Toiseksi mietinnössä tunnustetaan, että jos nämä kaksi maata sisällytettäisiin Schengen-alueeseen, niiden maantieteellinen sijainti Turkin rajan vieressä loisi kaksi uutta reittiä laittomille maahanmuuttajille, jotka nyt menevät Balkanin niemimaan tällä hetkellä ainoaan Schengen-valtioon Kreikkaan.

Siksi Romanian ja Bulgarian pääsy mukaan suurentaisi EU:n kaakkoista Akilleen kantapäätä huomattavasti ja kolminkertaistaisi siihen nykyisin kohdistuvan paineen. Siksi päätöslauselmaluonnos on täysin vastakkainen kansalaisten suojeluntarpeen kanssa – jota Lega Nord on aina pitänyt ohjelmansa ytimenä – enkä voi tukea sitä.

  Sebastian Valentin Bodu (PPE), kirjallinen. – (RO) Päätös Romanian ja Bulgarian hyväksymisestä Schengen-alueeseen on nyt puhtaasti poliittinen. Mietintö, jossa tuetaan Romanian sisällyttämistä tähän alueeseen ja jonka Euroopan parlamentti hyväksyi, vain vahvistaa sen, että unionin asiantuntijoiden lausunnot ovat oikeita – Romania on tehnyt hyvää työtä, tehnyt rajansa turvallisiksi ja täyttänyt kaikki vaaditut ehdot. Brysselin parlamentin lausunto on neuvoa-antava, ja päätös on nyt, samoin kuin aiemmin, neuvoston poliitikkojen käsissä. Kaksoisstandardien soveltaminen ja pakollisista perusteista puhuminen, joita kutsutaan "vain teknisiksi" sen jälkeen, kun ne on täytetty, eivät ole lainkaan tunnusomaisia sille demokraattiselle, oikeudenmukaiselle unionille, jonka me tunnemme. Siksi voin vain toivoa, että jäsenvaltioiden poliitikot eivät jälleen ohita asiantuntijoiden ja EU:n lainsäätäjien lausuntoja. Piiloutuminen sanojen taakse ratkaisematta asiaa suoraan ei voi enää olla vaihtoehtona, kun hyväksyminen Schengen-alueeseen ei ole koskaan ollut poliittinen ongelma vaan tekninen. Riippumattomien asiantuntijoiden ja parlamentin, joka äänesti ylivoimaisella enemmistöllä Romanian Schengeniin mukaan ottamisen puolesta, arviointien pitäisi olla ratkaiseva tekijä Eurooppa-neuvostossa ja siksi menettelyä pitäisi jatkaa.

  Philippe Boulland (PPE), kirjallinen. – (FR) Schengen-alue ja erityisesti vapaa liikkuvuus ovat yhteisön säännöstön osia, jolla on kansalaisillemme todella merkitystä. Puheenjohtaja Barroso muistutti meille, että "Vapaa liikkuvuus on siten Euroopalle sama asia kuin mitä perusta on rakennukselle". Vapaa liikkuvuus on yksi unionin suurimmista saavutuksista. Olen ilahtunut siitä, että parlamentti on hyväksynyt Bulgarian ja Romanian liittymisen Schengen-alueeseen. Rajaturvallisuuden parantamiseksi on tehty valtavasti töitä: niiden neljännen sukupolven tarkastusjärjestelmät ovat huomattavasti vaikuttavampia kuin meidän toisen sukupolven mallimme. Työntekijöiden vapaalle liikkuvuudelle on kuitenkin vielä esteitä: Ensinnäkin sille on oikeudellisia ja hallinnollisia esteitä, jotka vaikuttavat kaikkiin kansalaisten elämän osa-alueisiin. Toiseksi sille on sosiaalista polkumyyntiä koskevia esteitä: vaikka Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 45 artiklassa turvataan yhdenvertainen kohtelu, vetoomusvaliokunnan työ osoittaa, että todellisuus on aivan toinen. Kolmas este on se, että sosiaaliturva vaihtelee eri maissa eikä siksi edistä liikkuvuutta. Siksi ehdottaisin perussosiaaliturvan vähimmäistasoa unionissa. Vaikka sosiaaliturva kuuluukin jäsenvaltioiden toimivaltaan, yhdenmukaisuuden puute vahingoittaa selvästi sisämarkkinoita.

  John Bufton (EFD), kirjallinen. – (EN) Äänestin sitä vastaan, että Schengenin säännöstöä laajennettaisiin koskemaan myös Bulgariaa ja Romaniaa, yksinkertaisesti siksi, että mielestäni ei ole tehty valmisteluja sen varmistamiseksi, että ne liittyvät passittomaan alueeseen turvallisesti ja tehokkaasti. Korruptio ja järjestäytynyt rikollisuus rehottavat edelleen näissä maissa, jotka ovat myös portteja laittomalle maahanmuutolle. Seksikauppa, lapsiprostituutio, lapsikauppa ja rikollisjoukot kukoistaisivat mahdollisesti kaikki avoimissa rajaolosuhteissa, eikä näitä rikoksia ole näissä jäsenvaltioissa pyritty torjumaan riittävästi.

  Alain Cadec (PPE), kirjallinen. – (FR) Äänestin kollega Coelhon Schengenin säännöstön määräysten täysimääräistä soveltamista Bulgariassa ja Romaniassa koskevan mietinnön puolesta. Meidän on syytä onnitella näitä kahta jäsenvaltiota niiden tekemästä työstä. Kumpikin valtio on täyttänyt Schengenin säännöstön täysimääräisen soveltamisen vaatimukset. Silti mietinnössä korostetaan, että alueeseen kuuluu yksi unionin laittoman maahanmuuton suhteen haavoittuvimmista ulkorajoista. Bulgarian on toteutettava siirtymäkauden toimenpiteitä liittyessään Schengeniin. Kummankin valtion on tehtävä kaikilta osin yhteistyötä, jotta jäsenvaltioiden keskinäisestä luottamuksesta riippuvainen järjestelmä ei vaarantuisi. Tuen esittelijän kantaa.

  Maria da Graça Carvalho (PPE), kirjallinen. – (PT) Koska Bulgaria ja Romania täyttävät Schengen-alueeseen liittymiselle asetetut vaatimukset, suhtaudun myönteisesti alueen laajentamiseen sisältämään myös ne. Mielestäni nämä lisätoimenpiteet ja ratkaisut mainittujen puutteiden korjaamiseksi ovat kuitenkin tärkeitä varsinkin ottaen huomioon Bulgariassa havaitun laittoman maahanmuuton ilmiön, joka johtuu sen syrjäisestä maantieteellisestä sijainnista. Ihmisen, tavaroiden, palvelujen ja työvoiman vapaan liikkuvuuden asianmukainen toiminta riippuu ulkorajoja koskevan politiikan johdonmukaisuudesta, koska se on ainoa keino säilyttää yhteiskuntarauha ja taloudellinen vakaus Euroopan unionissa.

  Françoise Castex (S&D), kirjallinen. – (FR) Äänestin tämän mietinnön puolesta. Jotkin jäsenvaltiot Ranska, Saksa ja Alankomaat mukaan lukien haluavat muuttaa pelin sääntöjä. Ei ole kuitenkaan järkevää asettaa uusia vaatimuksia, kuten korruption ja rikollisuuden torjuntaa koskevan politiikan arviointi. Nämä asiat ovat epäilemättä tärkeitä, mutta ehdotuksen peruste on puhtaasti poliittinen. Uusien vaatimusten asettaminen loisi jäsenvaltioiden kaksitasoisen järjestelmän.

  Nessa Childers (S&D), kirjallinen. – (EN) Äänestin tämän mietinnön puolesta siksi, että tällaiset toimet ovat tärkeitä solidaarisuuden vahvistamiseksi Euroopan unionissa aikana, jolloin se on kovalla koetuksella.

  Jurgen Creutzmann (ALDE), kirjallinen. – (DE) Saksan vapaan demokraattipuolueen FDP:n valtuuskunta Euroopan parlamentissa uskoo, että Romanian ja Bulgarian ottaminen mukaan Schengen-alueeseen lisää vapaata liikkumista EU:n sisällä entisestään. Kun nämä jäsenvaltiot ovat nyt saaneet myönteiset arviointitulokset Schengen-tarkastuksen kaikilla alueilla, niiden mukaan ottamiselle ei pitäisi olla enää mitään estettä. On selvää, että rajojen turvaaminen teknisesti ei tee niistä automaattisesti läpäisemättömiä niin kauan, kun oikeus- ja poliisijärjestelmässä esiintyvän korruption torjumisessa on ongelmia.

Tämä haaste koskee kuitenkin myös jo Schengen-alueeseen kuuluvia jäsenvaltioita. Sen vuoksi Saksan vapaan demokraattipuolueen valtuuskunta katsoo, että Schengenin mekanismia arvioitaessa on kiinnitettävä enemmän huomiota vaatimuksiin esimerkiksi korruption torjumisesta, ja kaikista väärinkäytöksistä on rangaistava asianmukaisesti.

  George Sabin Cutaş (S&D), kirjallinen. – (RO) Euroopan parlamentin tämänpäiväisessä äänestyksessä on korostettu sitä, että Romania on valmis soveltamaan Schengenin säännöstöä. Esittelijä Coelhon mukaan Romanian viranomaiset ovat korjanneet kaikki aiemmin havaitut puutteet. Romania pystyy tarjoamaan asianmukaisen suojelun niin ilma-, meri- kuin maarajoillakin. Siksi on mielestäni valitettavaa, että valmiuttamme soveltaa säännöstä epäillään edelleen ja jotkin jäsenvaltiot suojelevat edelleen niin sanottua "kansallista turvallisuuttaan" asettamalla perusteettomia esteitä jäsenvaltion tielle, joka on ansainnut oikeutensa tulla kohdelluksi oikeudenmukaisesti ja syrjimättömästi. Euroopan parlamentti on puhunut tänään yhdellä äänellä oikeudenmukaisuudesta. Miten pitkään neuvosto aikoo nyt vielä jättää kantamme huomiotta?

  Rachida Dati (PPE), kirjallinen. – (FR) Arvioinnit ja asiantuntijaryhmien lisävierailut ovat osoittaneet, että Bulgaria ja Romania ovat valmiita osallistumaan täysimääräisesti Schengen-alueeseen. Siksi äänestin kollegani Coelhon mietinnön puolesta.

  Diogo Feio (PPE), kirjallinen. – (PT) Esittelijä on seurannut tätä asiaa parlamentin useiden istuntojen ajan, ja hänen mielestään Bulgarian ja Romanian liittymiselle Schengen-alueeseen ei ole estettä, vaikka jäljellä onkin ratkaisemattomia kysymyksiä, jotka vaativat säännöllistä seurantaa. Koska hänellä on tästä asiasta kokemusta, voin mielestäni turvallisesti hyväksyä hänen arviointinsa ja vaatimuksensa ulkorajojen turvallisuudesta. Päätös avata rajat näille jäsenvaltioille edistää vapaata liikkumista ja käytännöllisemmällä tasolla mahdollistaa sen, että bulgarialaiset ja romanialaiset tuntevat olevansa mukana unionissa, jonka täysivaltaisia jäseniä he ovat.

Toivon, että hetken symboliikka muuttuu myös kaupan suuremmaksi joustavuudeksi maiden välillä sekä maahanmuutto- ja turvallisuuskysymysten yhtenäiseksi käsittelyksi. Esittelijä aivan oikein varoittaa Bulgarian, Turkin ja Kreikan alueen herkkyydestä laittoman maahanmuuton kannalta. Olen hänen kanssaan samaa mieltä, kun hän korostaa, että Bulgarian on toteutettava eräitä lisätoimenpiteitä, mukaan lukien erityissuunnitelma, joka sisältää Schengen-alueeseen liittymisen yhteydessä toteutettavia toimenpiteitä ja lähestymistavan, jolla torjutaan Kreikkaan, Turkkiin ja Bulgariaan kohdistuvan maahanmuuttopaineen mahdollista voimakasta lisääntymistä.

  José Manuel Fernandes (PPE), kirjallinen. – (PT) Tämä kollegamme Coelhon laatima mietintö koskee ehdotusta neuvoston päätökseksi Schengenin säännöstön määräysten täysimääräisestä soveltamisesta Bulgarian tasavallassa ja Romaniassa. Schengenin sopimus tehtiin 14. kesäkuuta 1985. Sopimuksella poistettiin tarkastukset allekirjoittamamaiden sisärajoilta ja luotiin yhteinen alue, mikä mahdollisti ihmisten ja tavaroiden vapaan liikkuvuuden koko Euroopan unionissa. Ottaen huomioon sen, että Romania ja Bulgaria hyväksyivät Schengenin säännöstön vuonna 2007, että asiakirjat osoittavat sekä Bulgarian että Romanian olevan teknisesti valmiita EU:hun liittymiseen, että kaikki liittymistä koskevat ehdot täyttyivät maaliskuussa 2011 ja että viivästyminen olemassa olevien ongelmien minimointiin tarkoitetun uuden Schengenin arviointijärjestelmän hyväksymisessä – pelkään epävarmuuden lisääntyvän – ei voi estää näitä maita liittymästä EU:hun, äänestän sen puolesta. Lopuksi haluaisin onnitella esittelijää erinomaisesta työstä, jonka hän on tehnyt mietinnön laatimiseksi huolimatta esteistä, joita neuvosto on asettanut tiettyjen tämän saavuttamisen kannalta ratkaisevien asiakirjojen saannille.

  João Ferreira (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Sen vahvistaminen, että uudet jäsenvaltiot täyttävät Schengenin säännöstön täysimääräiseen soveltamiseen tarvittavat ehdot, on edellytys sille, että hyväksytään neuvoston päätös rajatarkastusten poistamisesta sisärajoilla sen jälkeen, kun se on kuullut Euroopan parlamenttia.

Tässä tapauksessa mietinnössä tarkastellaan kaikkia rajatarkastusten poistamisen ehtoja, jotka Bulgarian ja Romanian on pitänyt täyttää. Kaikkien Schengeniin jo kuuluvien maiden hallitusten on tehtävä päätös näiden EU:hun vuonna 2007 liittyneiden maiden sisällyttämisestä Schengen-alueeseen yksimielisesti neuvostossa. Mietinnössä mainitaan lisätoimenpiteiden tarve Bulgarian, Kreikan ja Turkin rajalla, joka on yksi laittoman maahanmuuton kannalta herkimmistä alueista. Arviointikomitea pyysi myös Bulgariaa hyväksymään lisätoimenpiteitä Turkista lähtöisin olevien maahanmuuttovirtojen pelossa.

Tämä koko painostustilanne näissä maissa sekä tämän painostuksen tavoitteet ovat syy siihen, että äänestimme tyhjää. Uskomme myös, että kantaamme määrittävät uusiin maihin laajentumisesta ja niiden liittymisestä EU:hun koskevat asiat ovat yhtä perusteltuja ajatellen Schengenin määräysten täysimääräistä soveltamista näissä tai muissa maissa.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Esittelijä katsoo, että kaikki ehdot Bulgarian ja Romanian rajatarkastusten poistamiselle ovat täyttyneet, mutta haluaa, että Euroopan parlamentille ilmoitetaan suoritettavista lisätoimenpiteistä Bulgarian, Kreikan ja Turkin rajalla, joka on maahanmuuton kannalta yksi Euroopan ulkorajojen kaikkein herkimmistä alueista.

Sen vahvistaminen, että uudet jäsenvaltiot täyttävät Schengenin säännöstön täysimääräiseen soveltamiseen tarvittavat ehdot on edellytys sille, että hyväksytään neuvoston päätös rajatarkastusten poistamisesta näiden maiden sisärajoilla sen jälkeen, kun se on kuullut Euroopan parlamenttia.

Arviointikomitea pyysi kuitenkin Bulgariaa hyväksymään lisätoimenpiteitä, joihin kuuluu erityissuunnitelma, johon sisältyy Schengen-alueeseen liittymisen yhteydessä toteutettavia toimenpiteitä, pääasiassa Turkista tulevien maahanmuuttovirtojen pelossa.

Kaikkien Schengeniin jo kuuluvien maiden hallitusten on tehtävä päätös näiden EU:hun vuonna 2007 liittyneen kahden maan sisällyttämisestä Schengen-alueeseen yksimielisesti neuvostossa. Aiheesta on tarkoitus keskustella oikeus- ja sisäasioiden neuvostossa 9.–10. kesäkuuta.

Ottaen huomioon kantamme näiden maiden liittymiseen olemme säilyttäneet kantamme äänestämisestä tyhjää, mitä vahvistaa painostus, jota näitä maita kohtaan yhä harjoitetaan.

  Monika Flašíková Beňová (S&D), kirjallinen. – (SK) Romania ja Bulgaria hyväksyivät Schengenin säännöstön liittyessään Euroopan unioniin vuonna 2007.

Neuvoston perusehtona tarkastusten poistamiselle näiden jäsenvaltioiden sisärajoilta on vahvistaa arviointimenettelyjen puitteissa, ovatko uudet jäsenvaltiot täyttäneet Schengenin säännöstön täysimääräisen soveltamisen tarvittavat vaatimukset: tietosuojaa, Schengenin tietojärjestelmää, ilmarajoja, maarajoja, merirajoja, poliisiyhteistyötä ja viisumeja koskevat. Jotta Euroopan parlamentti voi selvästi arvioida kaikkia tarvittavia tekijöitä, joita tarvitaan kannan muodostamiseen siitä, ovatko nämä kaksi maata valmiita liittymään Schengen-alueeseen, on ratkaisevaa, että sillä on käytettävissä kaikki asiantuntijoiden arviointikertomukset näiden kahden maan valmistelujen edistymisestä. Mielestäni Romania ja Bulgaria ovat nyt osoittaneet olevansa riittävän valmiita soveltamaan kaikkia Schengenin säännöstön määräyksiä tyydyttävällä tavalla. Samanaikaisesti ei kuitenkaan pidä aliarvioida tilannetta, ja meidän pitää nyt miettiä, miten säilyttää tilanne hallinnassa sen jälkeen, kun nämä maat ovat liittyneet täysimääräisesti Schengeniin.

  Bruno Gollnisch (NI), kirjallinen. – (FR) Minulla ei ole mitään bulgarialaisia ja romanialaisia ystäviämme ja naapureitamme vastaan. Minulla on kuitenkin jotakin valitettavaa Schengenin määräyksistä. Tämä tyrmistyttävä sopimus tehtiin salakavalasti ja ratifioitiin eräänä 1980-luvun elokuuna. Se on aiheuttanut vain ja ainoastaan ongelmia. Sisärajojen poistaminen ei takaa liikkuvuuden vapautta kaikille Euroopan unionin kansalaisille vaan luo pikemminkin epävarmuutta ja tuottaa EU:ssa hallitsemattomia väestö- ja muuttosuuntauksia sekä alkuperä- että kohdemaissa. Se tarjoaa myös hienoja mahdollisuuksia laittomille maahanmuuttajille, jotka tietävät, että sillä ei ole mitään merkitystä, mitä kautta he tulevat unioniin, vaan he voivat asettua mihin tahansa haluavat: tämä koettelee erityisesti Ranskaa. Rooman ja Lampedusan ongelmat, jotka tässä parlamentissa on usein mainittu, vain kuvaavat ongelmaa. En halua Schengenin koskevan omaa maatani enkä toivo sitä muillekaan. Jäsenvaltioiden pitäisi säilyttää rajat täysin hallinnassaan ja tehdä mahdollisuuksien mukaan yhteistyötä "ulkorajojen" vahvistamiseksi.

  Nathalie Griesbeck (ALDE), kirjallinen. – (FR) Tuen täysin tämän Bulgarian ja Romanian liittymistä Schengen-alueeseen koskevan mietinnön hyväksymistä. Kumpikin valtio on tehnyt paljon töitä vahvistaakseen rajatarkastuksia ja onnistunut siinä, minkä vahvistavat arviointien ja neuvoston Schengen-arviointityöryhmän järjestämien asiantuntijavierailujen myönteiset tulokset. Kumpikin maa on täyttänyt kaikki Euroopan unionin asettamat tekniset vaatimukset. Siksi tuen täysin niiden täysimääräistä osallistumista Schengen-alueeseen. Jäsenvaltiot eivät voi lisätä uusia ehtoja (kuten korruption ja rikollisuuden torjumista koskevan politiikan arviointi) tai muuttaa sääntöjä puoliajalla. Tällä viikolla on Schengenin sopimuksen 26. vuosipäivä. Se on yksi EU:n suurimmista saavutuksista, jota on puolustettava samoin kuin vapaata liikkuvuutta, joka on yksi Euroopan unionin kansalaisten perusoikeuksista.

  Sylvie Guillaume (S&D), kirjallinen. – (FR) Kannatan Romanian ja Bulgarian liittymistä Schengen-alueeseen. Kummankin maan Schengenin säännöstön noudattamista on arvioitu yksityiskohtaisesti ja puolueettomasti. Kumpikin maa on täyttänyt kaikki vaatimukset. Siksi ei ole järkevää asettaa uusia ehtoja, kuten korruption ja rikollisuuden torjuntaa koskevan politiikan arviointi. Nämä asiat ovat epäilemättä tärkeitä, mutta ehdotuksen peruste on puhtaasti poliittinen. Uusien vaatimusten asettaminen loisi jäsenvaltioiden kaksitasoisen järjestelmän. Visiota kahden nopeuden Euroopan unionista, jossa vanhoilla ja uusilla jäsenvaltioilla on eri säännöt, ei yksinkertaisesti voida hyväksyä.

  Nadja Hirsch (ALDE), kirjallinen. – (DE) Saksan vapaan demokraattipuolueen FDP:n valtuuskunta Euroopan parlamentissa uskoo, että Romanian ja Bulgarian ottaminen mukaan Schengen-alueeseen lisää vapaata liikkumista EU:n sisällä entisestään. Kun nämä jäsenvaltiot ovat nyt saaneet myönteiset arviointitulokset Schengen-tarkastuksen kaikilla alueilla, niiden mukaan ottamiselle ei pitäisi olla enää mitään estettä. On selvää, että rajojen turvaaminen teknisesti ei tee niistä automaattisesti läpäisemättömiä niin kauan, kun oikeus- ja poliisijärjestelmässä esiintyvän korruption torjumisessa on ongelmia.

Tämä haaste koskee kuitenkin myös jo Schengen-alueeseen kuuluvia jäsenvaltioita. Sen vuoksi Saksan vapaan demokraattipuolueen valtuuskunta katsoo, että Schengenin mekanismia arvioitaessa on kiinnitettävä enemmän huomiota vaatimuksiin esimerkiksi korruption torjumisesta, ja kaikista väärinkäytöksistä on rangaistava asianmukaisesti.

  Juozas Imbrasas (EFD), kirjallinen. – (LT) Romania ja Bulgaria hyväksyivät Schengenin säännöstön liittyessään Euroopan unioniin vuonna 2007. Liittymisasiakirjan mukaan neuvoston on tarkistettava arviointimenettelyjen avulla, että vaaditut edellytykset Schengenin säännöstön kaikkien osien (tietosuoja, Schengenin tietojärjestelmä, ilmarajat, maarajat, merirajat, poliisiyhteistyö ja viisumit) soveltamiseksi ovat täyttyneet uusissa jäsenvaltioissa, ennen kuin neuvosto voi päättää tarkastusten poistamisesta näiden jäsenvaltioiden sisärajoilta. En kannattanut tätä asiakirjaa, koska ottaen huomioon arviointien ja asiantuntijaryhmiemme suorittamien tarpeellisten uudelleenkäyntien tulokset asiasta vastaava valiokunta on tehnyt sen johtopäätöksen, että osa asioista on edelleen kesken ja edellyttää säännöllistä raportointia ja jatkotoimia myöhemmin. Olisi otettava huomioon, että Bulgarian, Turkin ja Kreikan alue on laittoman maahanmuuton kannalta yksi Euroopan ulkorajojen kaikkein herkimmistä alueista. Siksi on ratkaisevaa, että Bulgaria toteuttaa eräitä lisätoimenpiteitä eli laatii erityissuunnitelman, joka sisältää Schengen-alueeseen liittymisen yhteydessä toteutettavia toimenpiteitä ja yhteisen lähestymistavan (Kreikan, Turkin ja Bulgarian välisen), jotta voidaan vastata maahanmuuttopaineen mahdolliseen voimakkaaseen lisääntymiseen. Mielestäni kyseisiä jäsenvaltioita on pyydettävä ilmoittamaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle kirjallisesti tämän päätöksen voimaantuloa seuraavien kuuden kuukauden kuluessa näiden lisätoimenpiteiden täytäntöönpanosta ja puutteista.

  Giovanni La Via (PPE), kirjallinen. – (IT) Äänestin kollega Coelhon Schengenin säännöstön määräysten täysimääräistä soveltamista Bulgariassa ja Romaniassa koskevan mietinnön puolesta. Bulgaria ja Romania tosiaankin hyväksyivät Schengenin säännöstön liittyessään Euroopan unioniin vuonna 2007. Liittymisasiakirjan 4 artiklan 2 kohdan mukaisesti neuvoston on tarkistettava arviointimenettelyjen avulla, että vaaditut edellytykset Schengenin säännöstön kaikkien osien soveltamiseksi ovat täyttyneet uusissa jäsenvaltioissa, ennen kuin neuvosto voi päättää tarkastusten poistamisesta näiden jäsenvaltioiden sisärajoilta. Suoritetut arvioinnit osoittavat, että Romania ja Bulgaria ovat nyt osoittaneet olevansa riittävän valmiita soveltamaan kaikkia Schengenin säännöstön määräyksiä tyydyttävällä tavalla. Siksi tuen esittelijän pyyntöä. Emme saa kuitenkaan unohtaa, että kyseinen alue on laittoman maahanmuuton kannalta yksi Euroopan ulkorajojen kaikkein herkimmistä alueista. Se tarkoittaa, että on hyväksyttävä lisätoimenpiteitä, koska, kuten tiedämme, valvonnan poistaminen sisärajoilta edellyttää, että jäsenvaltioilla on erittäin suuri luottamus tehokkaan valvonnan olemassaoloon ulkorajoilla, sillä Schengen-alueen turvallisuus riippuu perusteellisuudesta ja tehokkuudesta, jolla kukin jäsenvaltio huolehtii valvonnasta omilla ulkorajoillaan.

  Elżbieta Katarzyna Łukacijewska (PPE), kirjallinen. – (PL) Euroopan parlamentissa äänestettiin tänään Coelhon mietinnöstä, joka koskee Schengenin säännöstön määräysten soveltamista Bulgariassa ja Romaniassa. On syytä huomata, että näiden maiden Schengen-alueeseen liittymistä varten tekemien valmistelujen päättyminen osuu samaan aikaan kuin EU:n maahanmuuttopolitiikasta käytävä keskustelu ja joidenkin Schengen-alueen maiden sen laajentumissuunnitelmia kohtaan osoittaman vastustuksen kasvaminen. On syytä korostaa sitä, että Romania ja Bulgaria ovat täyttäneet lähes kaikki niille asetetut vaatimukset, jotka koskevat erityisesti maa-, ilma- ja merirajatarkastuksia, viisumien myöntämistä, poliisiyhteistyötä ja tietosuojaa. Meidän ei myöskään pidä unohtaa sitä, että ne ovat EU:n rajavaltioita, jotka taistelevat laittomien maahanmuuttajien tulvan aiheuttaman ongelman kanssa. Sofia ja Bukarest hakevat yhdessä jäsenyyttä, ja kummankin maan valmistelujen nykytilanne on saanut korkeat arvosanat, joten äänestin mietinnön puolesta.

  Monica Luisa Macovei (PPE), kirjallinen. – (RO) Äänestin luonnollisesti Romanian ja Bulgarian Schengen-alueeseen liittymisen puolesta. Kaikkien romanialaisten ja Euroopan unionin kansalaisten tapaan haluan maani oikeusjärjestelmän uudistamisen jatkuvan, korruption ja petosten vähenevän, tuomioistuinten tekevän oikeudenmukaisia päätöksiä ja syyllisten saavan ankaran rangaistuksen. Liityimme Euroopan unioniin, koska halusimme hyväksyä sen sisäiset säännöt. Mielestäni on normaalia, että me noudatamme niitä ja pidämme lupaukset, jotka annoimme unioniin liittymisen yhteydessä. Kiitän unionia ja jäsenvaltioita, jotka auttavat meitä tekemään oikeusjärjestelmäämme pysyviä uudistuksia ja toteuttamaan korruption vastaisia toimenpiteitä, koska sitä haluavat myös Romanian kansalaiset.

  David Martin (S&D), kirjallinen. – (EN) Äänestin tämän mietinnön puolesta asiantuntijaraporttien perusteella, koska niiden mukaan Romania ja Bulgaria ovat todistaneet olevansa riittävän valmiita soveltamaan kaikkia Schengenin säännöstön määräyksiä tyydyttävällä tavalla.

  Kyriakos Mavronikolas (S&D), kirjallinen. – (EL) Arviointikertomusten ja asiantuntijoiden seurantaryhmien raporttien mukaan Bulgaria ja Romania täyttävät vaatimukset, jotka on asetettu täydelliselle yhdentymiselle Schengen-alueeseen. Euroopan parlamentille pitäisi kuitenkin ilmoittaa lisätoimenpiteistä, joihin ryhdytään Bulgarian, Turkin ja Kreikan välisellä alueella maahanmuuttovirtojen mahdollisen lisääntymisen hallitsemiseksi.

  Jean-Luc Mélenchon (GUE/NGL), kirjallinen. – (FR) Bulgaria ja Romania ovat tehneet kaikki Euroopan linnakkeen vaatimat työt, jotta niiden kansalaiset saisivat liikkua vapaasti Schengen-alueella. Tässä mietinnössä vaaditan vielä enemmän. Siinä vaaditaan yhteistä lähestymistapaa Kreikan kanssa arabimaista lähtöisin olevan maahanmuuton torjumiseksi. Tätä vaatimusta on mahdoton hyväksyä. Äänestän tyhjää, koska en halua äänestää vapaata liikkuvuutta vastaan unionissa.

  Nuno Melo (PPE), kirjallinen. – (PT) Bulgaria ja Romania ovat olleet Schengenin säännöstön kaikkien osien asianmukaista soveltamista koskevan arvioinnin kohteena: tarkastukset ilma-, maa- ja merirajoilla, poliisiyhteistyö, viisumit, yhteys Schengenin tietojärjestelmään ja tietosuoja on arvioitu. Tämä on edellytyksenä sille, että EU:n ministerineuvosto päättää poistaa tarkastukset näiden jäsenvaltioiden sisärajoilta kuultuaan ensin Euroopan parlamenttia. Arviointien ja asiantuntijoiden seurantakäyntien myönteisten tulosten perusteella voidaan todeta, että osa asioista on edelleen kesken ja edellyttää säännöllistä raportointia ja jatkotoimia myöhemmin, mutta ne eivät ole este Bulgarian ja Romanian täydelle Schengen-jäsenyydelle. Emme voi kuitenkaan laiminlyödä Bulgarian, Turkin ja Kreikan aluetta, joka on maahanmuuton kannalta yksi EU:n ulkorajojen kaikkein herkimmistä alueista. Jo toteutettuja toimenpiteitä on vahvistettava ja on oltava valmiina torjumaan mahdollinen lisääntyvä maahanmuuttopaine. Bulgarian pitäisi hyväksyä lisätoimenpiteitä, mukaan lukien erityissuunnitelman, joka sisältää Schengenin alueeseen liittymisen yhteydessä toteutettavia toimenpiteitä.

  Louis Michel (ALDE), kirjallinen. – (FR) Oikeus vapaaseen liikkumiseen on yksi unionin kansalaisten tärkeimmistä ja näkyvimmistä perusoikeuksista. Schengen-alueella on nyt mahdollista liikkua vapaasti ilman rajatarkastuksia. Muutos on suuri verrattuna aikaan, jolloin ympäri Eurooppaa oli raja-asemia, joilla tehtiin aina tarkastus – välillä hyvinkin tarkka – puhumattakaan Itä-Euroopan kansalaisten mahdollisuudesta ylittää rautaesirippu henkeään vaarantamatta!

Tällä hetkellä samalla alueella on 25 yhteistyötä tekevää valtiota. Romanian ja Bulgarian liittyvät tähän piiriin pian – niin ainakin toivon. Nämä kaksi maata hyväksyivät Schengenin säännöstön liittyessään Euroopan unioniin vuonna 2007. Ottaen huomioon arviointien tulokset ja asiantuntijaryhmien vierailut kannatan täysin näiden kahden jäsenvaltion liittymistä Schengen-alueeseen, vaikka tiettyjä ongelmia on vielä ratkaistava ja seurattava. Mielestäni olisi kuitenkin valitettavaa, jos niille asetettaisiin uusia ehtoja, joista ei ollut tietoa pyynnön esittämisen ja arvioinnin aikana.

  Alexander Mirsky (S&D), kirjallinen. – (EN) Vaikuttaa siltä, että Romania ja Bulgaria ovat osoittaneet olevansa riittävässä laajuudessa valmiita toteuttamaan Schengenin säännöstön. Carlos Coelhon laatimassa Schengen-alueen laajentamista koskevassa mietinnössä on useita ratkaisemattomia kysymyksiä. Arviointikertomusten oletusten ja useiden arviointikäyntien tulosten perusteella tulin siihen tulokseen, että tiettyjä alueita on seurattava jatkuvasti. Mietintö, jota ei ole vielä hyväksytty, on Bulgarian ulkorajalle tehdyn uuden arviointikäynnin tulos. Siksi on selvää, että Bulgarian, Romanian ja Kreikan kolmio on laittoman maahanmuuton kannalta herkin alue, ja siksi Bulgarian on toteutettava lisätoimenpiteitä maahanmuuttopaineen vastustamiseksi. Mielestäni mietintö pitäisi hyväksyä. Äänestin sen puolesta.

  Rareş-Lucian Niculescu (PPE), kirjallinen. – (RO) Äänestin Coelhon laatiman Schengenin säännöstön soveltamista Romaniassa ja Bulgariassa koskevan mietinnön puolesta, ja olen tyytyväinen realistiseen asenteeseen ja vilpittömyyteen, jota tämän mietinnön puolesta äänestäneet kollegani osoittivat.

Romania ja Bulgaria ovat täyttäneet Schengen-alueeseen liittymisen tekniset vaatimukset, ja sen on oltava ainoa huomioon otettava tekijä tätä päätöstä tehtäessä. Romania ja Bulgaria ovat osoittaneet kykynsä hyväksyä tarvittavaa kansallista lainsäädäntöä ja tehdä rajoistaan turvalliset. Lisäksi on edetty suurin harppauksin korruption torjunnassa, joka on usein yhdistetty virheellisesti ja liioitellusti Schengen-alueeseen liittymiseen.

  Wojciech Michał Olejniczak (S&D), kirjallinen. – (PL) Euroopan parlamentti hyväksyi tänään päätöslauselman Schengenin säännöstön kaikkien määräysten soveltamisesta Bulgariassa ja Romaniassa. Nämä Euroopan unioniin vuonna 2007 liittyneet maat hyväksyivät vain osa Schengen-aluetta koskevista määräyksistä ja ovat soveltaneet niitä sen jälkeen vain osittain. Lopputulos on se, että rajatarkastuksia tehdään yhä näiden maiden rajoilla.

Näiden maiden liittyessä Euroopan unioniin ne eivät olleet valmiita hyväksymään koko Schengen-pakettia, ja siksi niiden on täytynyt uudistaa ja laajentaa rajatarkastuspolitiikkaansa. Lisäksi Bulgarian, Turkin ja Kreikan välinen raja-alue, joka on laittoman maahanmuuton kannalta yksi EU:n herkimmistä ulkorajoista, muodostaa hyvin merkittävän ongelman. Liityttyään EU:hun Bulgaria ja Romania ovat toteuttaneet useita toimenpiteitä, joiden tavoitteena on ollut valmistautua asianmukaisesti ja suojella rajoja. Koko tänä aikana Schengenin arviointityöryhmä on tehnyt järjestelmällisiä tarkastuksia, jotka ovat osoittaneet, että kumpikin maa on riittävän hyvin valmistautunut soveltamaan Schengenin säännöstön määräyksiä tyydyttävällä tavalla.

  Rolandas Paksas (EFD), kirjallinen. – (LT) Tarkastusten poistaminen sisärajoilta on erityisen tärkeää koko Euroopan unionille ja jokaiselle yksittäiselle jäsenvaltiolle. Jotta Schengen-alue voisi toimia tehokkaasti ja asetetut tavoitteet saavutettaisiin, on varmistettava, että rajatarkastusten poistamisella ei ole kielteisiä seurauksia varsinkin laittoman maahanmuuton kannalta. Jokaisen Schengen-alueeseen liittymistä tavoittelevan maan on poikkeuksetta täytettävä kaikki Schengenin säännöstön tietosuojaa, Schengenin tietojärjestelmää, ilma-, maa- ja merirajoja, poliisiyhteistyötä ja viisumeita koskevat ehdot. On myös hyvin tärkeää varmistaa, että jokainen jäsenvaltio valvoo ulkorajoja tiukasti ja tehokkaasti. Uskon, että Romania ja Bulgaria voivat pian olla todellisia jäseniä ja pystyvät soveltamaan kaikkia Schengenin säännöstön määräyksiä. Tällä hetkellä pitäisi kiinnittää erityistä huomiota Bulgariaan, koska tämä maa sijaitsee Turkin ja Kreikan tavoin EU:n ulkorajalla. Se on unionin herkin ja haurain paikka. Kun Bulgariasta ja Romaniasta tulee Schengen-alueen täysjäseniä, on siksi ratkaisevaa, että ne ovat riittävän hyvin valmistautuneita hallitsemaan kasvavia maahanmuuttovirtoja, toteuttamaan toimenpiteitä laittoman maahanmuuton torjumiseksi asianmukaisesti ja tehokkaasti ja takamaan hyvin toimivat ulkorajojen valvontamekanismit.

  Justas Vincas Paleckis (S&D), kirjallinen. – (LT) Äänestin Romanian ja Bulgarian Schengen-alueeseen liittymisen puolesta. Asiasta vastaava EU:n valiokunta huolellisten selvitysten jälkeen tunnustanut, että nämä kaksi maata täyttävät Schengen-alueen jäsenyyden kaikki vaatimukset: ne tarjoavat riittävät takeet kansallisten rajojen suojelusta maalla, merellä ja ilmassa, hallitsevat tiedonvaihtoon käytettävän Schengenin tietojärjestelmän ja varmistavat luotettavasti tietoturvan. Ryhmäni katsoo, että uusien vaatimusten esittäminen jäsenyydelle tässä vaiheessa on väärin, koska se tarkoittaisi, että näihin maihin sovellettaisiin kaksoisstandardeja. Romanian ja Bulgarian ongelmat – järjestäytynyt rikollisuus ja korruptio – ovat epäilemättä vakavia syytöksiä, joita kohdistetaan näiden maiden hallituksiin, joiden pitäisi torjua näitä ilmiöitä tehokkaammin. Mielestäni Schengenin porttien sulkemisella Romanialta ja Bulgarialta ei kuitenkaan pitäisi rangaista rehellisiä kansalaisia, jotka kärsisivät eniten, jos menettäisivät mahdollisuuden matkustaa vapaasti kaikkialla Euroopassa.

  Alfredo Pallone (PPE), kirjallinen. – (IT) Ajatellen Euroopan unionin kansalaisten vapaata liikkuvuutta unionissa mielestäni Bulgarian ja Romanian liittyminen Schengenin säännöstöön on loistava edistysaskel ja äänestin siksi asiaankuuluvien määräysten täytäntöönpanon puolesta. Olen myös sitä mieltä, että vaikka kumpikin maa on tehnyt paljon työtä kansalaistensa vapaan liikkuvuuden puolesta Euroopassa, niiden pitäisi joka tapauksessa jatkaa valvontansa ja sääntöjensä lähentämistä Euroopan unionin standardeihin ottaen huomioon itäisen Euroopan Balkanin-rajojen arkaluonteisuuden.

  Georgios Papanikolaou (PPE), kirjallinen. – (EL) Äänestin tänään Schengenin säännöstön määräysten täysimääräisestä soveltamisesta Bulgarian tasavallassa ja Romaniassa laaditun Euroopan parlamentin mietinnön puolesta. Tämä on tasapuolinen lähestymistapa, koska mietinnössä tunnustetaan, että nämä kaksi maata ovat edistyneet Schengen-alueeseen liittymiselle asetettujen vaatimusten täyttämisessä (tarkastukset maa-, meri- ja ilmarajoilla, viisumi, poliisiyhteistyö, valmius liittyä Schengenin tietojärjestelmään ja sen käyttö sekä tietosuoja), mutta vaaditaan myös antamaan säännöllisiä raportteja tiettyjen keskeneräisten asioiden edistymisestä. Näin ollen parlamentti on näyttänyt vihreää valoa näiden kahden maan liittymiselle Schengen-alueeseen ja yhtäläisten oikeuksien myöntämiselle niiden kansalaisille, jotka eivät ole aiemmin voineet nauttia oikeudesta liikkua vapaasti. Me uskomme, että Euroopan parlamentin viesti toimii ohjenuorana ja neuvostossa päästään yksimielisyyteen niin, että voidaan tehdä lopullinen päätös.

  Maria do Céu Patrão Neves (PPE), kirjallinen. – (PT) Haluan onnitella kollegaani Coelhoa hänen erinomaisesta työstään mietinnön laatimisessa ehdotuksesta neuvoston päätökseksi Schengenin säännöstön määräysten täysimääräisestä soveltamisesta Bulgarian tasavallassa ja Romaniassa. Romania ja Bulgaria hyväksyivät Schengenin säännöstön liittyessään Euroopan unioniin vuonna 2007. Mietinnön mukaan kyseisen säännöstön soveltamista koskevien ehtojen – tietosuojaa, Schengenin tietojärjestelmää (SIS), ilmarajoja, maarajoja, merirajoja, poliisiyhteistyötä ja viisumeja koskevien – täyttymistä arvioidaan paikan päällä ja myös edistyminen näiden jäsenvaltioiden sisärajoilla tehtävien tarkastusten poistamiseen tähtäävien toimenpiteiden toteutumisessa vahvistettiin paikan päällä. Prosessia seuranneiden esittelijän ja varjoesittelijöiden mukaan kesken olevat asiat, joista odotetaan jatkossa säännöllistä raportointia ja seurantaa, eivät muodosta estettä näiden kahden jäsenvaltion täysimääräiselle liittymiselle Schengen-alueeseen. Näistä syistä tuen päätöstä avata rajat näille jäsenvaltioille. Äänestän mietinnön puolesta ja toivotan Bulgarian ja Romanian tervetulleiksi Schengen-alueelle.

  Vincent Peillon (S&D), kirjallinen. – (FR) Äänestin Carlos Coelhon mietinnön puolesta, jossa ehdotetaan Bulgarian ja Romanian liittymistä "Schengen-alueeseen". Tämä on yksi Euroopan unionin yhdentymisprosessin suurimmista saavutuksista. Uuden valtion liittymiselle alueeseen on ehtona Schengenin sopimuksen ehtojen tiukka noudattaminen. Bulgarian ja Romanian tapauksessa Euroopan parlamentin kansalaisvapauksien valiokunta – samoin kuin Euroopan komissio – on todennut arvioinnin jälkeen, että nämä kaksi valtiota täyttävät kaikki asetetut ehdot. Siksi ei ole enää mitään syytä, miksi ne eivät voisi liittyä tähän vapaan liikkuvuuden alueeseen. En voi hyväksyä sitä, että tietyt valtiot vastustavat sitä edelleen väärillä verukkeilla sisäisen poliittisen laskelmoinnin vuoksi. Yhteisön säännöstöä ei pidä nähdä à la carte -järjestelmänä, jossa jäsenvaltiot voivat hyväksyä tai lykätä säännöksiä olosuhteiden mukaan. Siksi kehotan vakavasti neuvostoa tunnustamaan Bulgarian ja Romanian tekemät parannukset ja hyväksymään ne Schengen-alueeseen.

  Rovana Plumb (S&D), kirjallinen. – (RO) Ottaen huomioon arviointien tulokset ja asiantuntijaryhmien suorittamien tarpeellisten uudelleenkäyntien tulokset on selvää, että Romania kykenee nyt täysin panemaan täytäntöön Schengenin säännöstön. Kaikki huomionarvoiset ja tarkistamista edellyttävät asiat on korjattu (riskinarvioinnin parantaminen, rakennusten turvallisuuspiirteiden kohentaminen, viisumianomusten jättämistä ja käsittelyä koskevien menettelyjen parantaminen, jne.) ja joiltakin osin tätä voidaan pitää parhaana käytäntönä.

Arviointiraporttien mukaan Romania on osoittanut omaavansa riittävät valmiudet soveltaa sekä Schengenin säännöstön muita kuin SIS:ään liittyviä määräyksiä että sen SIS:ään liittyviä määräyksiä tyydyttävällä tavalla. Ennakkoedellytykset on täytetty niin, että neuvosto voi tehdä vuoden 2005 liittymisasiakirjan 4 artiklan 5 kohdassa tarkoitetun päätöksen, joka antaa mahdollisuuden sisärajatarkastusten poistamiseen ilma-, maa- ja merirajoilla. Se tarkoittaa, valvonnan poistaminen sisärajoilta edellyttää, että jäsenvaltioilla on erittäin suuri luottamus tehokkaan valvonnan olemassaoloon ulkorajoilla, sillä Schengenin alueen turvallisuus riippuu perusteellisuudesta ja tehokkuudesta, jolla kukin jäsenvaltio huolehtii valvonnasta omilla ulkorajoillaan.

  Miguel Portas (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Äänestin tämän mietinnön puolesta, koska Schengenin säännöstön määräysten täysimääräinen soveltaminen Bulgariassa ja Romaniassa tarkoittaa todella myös näiden maiden rajatarkastusten poistamista. Aikana, jolloin jotkin hallitukset kehtaavat ehdottaa tarkastusten palauttamista sisärajoille, on vieläkin tärkeämpää osoittaa tukemme sille, että yhtä Euroopan unionin parhaista saavutuksista laajennetaan. Määräysten täysimääräisessä soveltamisessa näissä jäsenvaltioissa on myös kyse yhdenvertaisuudesta ja syrjimättömyydestä Euroopan unionissa, koska näiden kahden maan sulkeminen ulkopuolelle olisi erittäin kielteinen viesti niiden kansalaisille, jotka ovat hyvin innokkaita liittymään vapaan liikkuvuuden alueeseen. Näistä syistä on tärkeää antaa tälle vaiheelle laaja tuki.

  Fiorello Provera (EFD), kirjallinen. – (IT) Balkanin alue on laittoman maahanmuuton kannalta yksi EU:n ulkorajojen herkimmistä alueista. Tällä ilmiö on suuri merkitys ja vaikutuksia monien kansalaistemme päivittäiseen, koska se lisää heidän turvattomuudentunnettaan. Ennen kuin voidaan ajatella Bulgarian ja Romanian mahdollista liittymistä Schengen-alueeseen, on laadittavat erityiset ja tarkat suunnitelmat, joissa otetaan huomioon myös maahanmuuttopaineet. Lisäksi tarkastusten parantaminen ulkorajoilla on yhdistettävä paikallisviranomaisten korruption torjuntaan. Äänestin tätä toimenpidettä vastaan edellä mainituista syistä ja siksi, että haluan kansalaisiamme suojeltavan laittomalta maahanmuutolta.

  Paulo Rangel (PPE), kirjallinen. – (PT) Schengenin säännöstöön liittymiseen kuuluu tarve noudattaa eri arviointimenettelyjä: ehdokasmaiden on täytettävä joukko ehtoja, jotta ne voidaan ottaa mukaan vapaan liikkuvuuden alueeseen, joka kattaa tällä hetkellä 25 maata ja 400 miljoonaa eurooppalaista. Tässä mietinnössä arvioidaan Bulgarian ja Romanian tilannetta ja painotetaan toisaalta sitä, että Bulgaria noudattaa parhaita käytäntöjä monissa toimissaan, ja toisaalta sitä, että Romania on ryhtynyt toimiin havaittujen puutteiden korjaamiseksi. Lopuksi haluan korostaa, että useita kysymyksiä on vielä ratkaistava, mutta näiden kahden jäsenvaltion toiminta on kaiken kaikkiaan myönteistä.

  Britta Reimers (ALDE), kirjallinen. – (DE) Saksan vapaan demokraattipuolueen FDP:n valtuuskunta Euroopan parlamentissa uskoo, että Romanian ja Bulgarian ottaminen mukaan Schengen-alueeseen lisää vapaata liikkumista EU:n sisällä entisestään. Kun nämä jäsenvaltiot ovat nyt saaneet myönteiset arviointitulokset Schengen-tarkastuksen kaikilla alueilla, niiden mukaan ottamiselle ei pitäisi olla enää mitään estettä. On selvää, että rajojen turvaaminen teknisesti ei tee niistä automaattisesti läpäisemättömiä niin kauan, kun oikeus- ja poliisijärjestelmässä esiintyvän korruption torjumisessa on ongelmia.

Tämä haaste koskee kuitenkin myös jo Schengen-alueeseen kuuluvia jäsenvaltioita. Sen vuoksi Saksan vapaan demokraattipuolueen valtuuskunta katsoo, että Schengenin mekanismia arvioitaessa on kiinnitettävä enemmän huomiota vaatimuksiin esimerkiksi korruption torjumisesta, ja kaikista väärinkäytöksistä on rangaistava asianmukaisesti.

  Raül Romeva i Rueda (Verts/ALE), kirjallinen. – (EN) Tuemme Bulgarian ja Romanian liittymistä, jos kaikki sen edellytykset täyttyvät (ja näin on asiantuntijoiden mukaan).

  Licia Ronzulli (PPE), kirjallinen. – (IT) Romanian ja Bulgarian Schengenin säännöstöön liittymistä koskevan asiakirjan 4 artiklan 2 kohdan mukaan näiden maiden sisärajoilla tehtävien tarkastusten poistamisen ehtona on sen varmistaminen, että Schengenin vaatimukset täyttyvät. Koska Romania ja Bulgaria ovat osoittaneet, että niillä on riittävät valmiudet soveltaa kaikkia Schengenin säännöstön määräyksiä tyydyttävällä tavalla, kummankin jäsenvaltion pitäisi päästä alueen täysimääräisiksi jäseniksi. Korostaisin kuitenkin, että sisäisen turvallisuuden vuoksi tiukat valvontatoimet ulkorajoilla ovat tärkeitä. Koska Bulgaria sijaitsee laittoman maahanmuuton kannalta herkällä alueella, sen on toteutettava lisätoimenpiteitä vastatakseen muuttopaineen mahdolliseen kasvuun rajoillaan.

  Oreste Rossi (EFD), kirjallinen. – (IT) Bulgarian, Turkin ja Kreikan käsittävä alue on laittoman maahanmuuton kannalta yksi Euroopan unionin ulkorajojen herkimmistä osista. Olen esittelijä Coelhon kanssa eri mieltä sikäli, ettei Bulgarian ja Romanian tasavallan pääsyä Schengen-alueeseen voida toteuttaa lähiaikoina, koska laitteistossa, rajatarkastusten suorittamisessa, henkilöstön kouluttamisessa ja tietojenvaihtoa koskevan velvollisuuden täyttymisessä on puutteita.

  Nikolaos Salavrakos (EFD), kirjallinen. – (EL) Romania ja Bulgaria hyväksyivät Schengenin säännöstön liittyessään Euroopan unioniin vuonna 2007. Romanian ja Bulgarian liittyminen Schengen-alueeseen voidaan hyväksyä, mikäli ne täyttävät tietyt asiaa koskevassa menettelyssä esitetyt tekniset vaatimukset. Kuten esittelijä aivan oikein korostaa, Bulgarian liittymiseen Schengenin sopimukseen pitäisi liittää erityissuunnitelma laittoman maahanmuuton torjumiseksi. Yhteistyötä tarvitaan maarajojen hallinnassa. Vuonna 2010 pidätettiin 47 000 maahanmuuttajaa, jotka ylittivät Kreikan ja Turkin välisen rajan siirtymällä maiden rajana olevan Evros-joen Kreikan puoleiselle rannalle. Tämä luku on 90 prosenttia Euroopan kokonaismäärästä kyseisenä vuonna. Tästä näkökulmasta pidän myönteisenä esittelijän ehdotusta siitä, että Bulgarian tulee Schengenin alueeseen liittymisensä yhteydessä laatia erityissuunnitelma, joka käsittää tähän liittyvät toimenpiteet ja Kreikan, Turkin ja Bulgarian välisen yhteisen lähestymistavan, niin että maa kykenee selviytymään muuttovirtojen mahdollisesta voimakkaastakin lisääntymisestä.

  Søren Bo Søndergaard (GUE/NGL), kirjallinen. – (DA) Äänestin sitä vastaan, että Bulgariasta ja Romaniasta tulisi Schengen-yhteistyössä täysipainoisesti mukana olevia jäseniä tässä vaiheessa. Bulgariaan liittyvä asia eli se, että se sallii sotilaspoliisilleen pääsyn Schengen-järjestelmän tietoihin, on osoitus ongelmista Schengenin niiden osien kanssa, joissa nämä maat ovat jo mukana. Lisäksi näillä mailla on korruptioon ja järjestäytyneeseen rikollisuuteen liittyviä ongelmia. Europol korostaa, että Bulgarian ja Romanian hyväksyminen Schengen-yhteistyössä täysipainoisesti mukana oleviksi jäseniksi helpottaisi Balkanin ja entisen Neuvostoliiton rikollisryhmien pääsyä EU:hun. Niin kauan kuin nämä ongelmat ovat ratkaisematta, Bulgarian ja Romanian pääsy Schengen-alueen täysjäseneksi vahvistaa kansainvälistä korruptiota ja rikollisuutta ja antaa samalla tietyille voimille niiden odottaman tilaisuuden vaatia valvonnan lisäämistä ja oikeusvaltion horjuttamista.

  Bogusław Sonik (PPE), kirjallinen. – (PL) Aikana, jolloin yhä useammat puhuvat luottamuskriisistä Euroopan unionissa, parlamentin jäsenten suuren enemmistön tukea kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan lausunnolle olisi pidettävä vahvistuksena sille, että Euroopan yhdentymisen ajatus on edelleen merkityksellinen. Sitä, että Bulgarialla ja Romanialla on EU:n ulkorajoja, ei saisi pitää esteenä niiden Schengenin alueeseen liittymiselle. Alueeseen liittymisen ehtojen asettamisen tavoitteena varmistaa mahdollisimman korkea turvallisuustaso. Asiantuntijat ovat vahvistaneet, että asianmukaiset tekniset standardit on otettu käyttöön. Maat ovat täyttäneet niille asetetut vaatimukset siinä määrin, että rajatarkastukset niiden ja muiden EU:n jäsenvaltioiden väliltä voidaan poistaa. On syytä korostaa, että vastaavasti kuin oman maani tapauksessa Schengenin alueeseen liittyminen ei merkitse, etteikö Romanialla ja Bulgarialla olisi enää työtä jäljellä yhteistyövälineen täytäntöönpanossa. Kummallakin maalla on vielä paljon tekemistä hyvien toimintakäytäntöjen luomisessa.

Puolan esimerkki osoittaa selvästi, että uudet jäsenvaltiot pystyvät täyttämään Schengenin vaatimukset tehokkaasti. Kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mielestä meillä on mahdollisuus toteuttaa vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueena tunnetun poliittisen hankkeen seuraava vaihe, mikä kuitenkin edellyttää Euroopan unionin toimielinten toteuttamaa asianmukaista valvontaa. Euroopan parlamentilla pitäisi olla keskeinen asema tässä prosessissa, ja se on pidettävä ajan tasalla Bulgarian ja Romanian tilanteesta.

  Catherine Stihler (S&D), kirjallinen. – (EN) Olen tyytyväinen tähän mietintöön, jossa ehdotetaan Schengenin säännöstöön liittyvää Schengenin tietojärjestelmää koskevien määräysten soveltamista Bulgariaan ja Romaniaan. Olen tyytyväinen myös siihen, että mietintö sisältää tietosuojaa koskevia takuita.

  Michèle Striffler (PPE), kirjallinen. – (FR) Parlamentti on tänään hyväksynyt Carlos Coelhon Schengenin säännöstön määräysten täysimääräistä soveltamista Bulgariassa ja Romaniassa koskevan mietinnön. Tämä mietintö perustuu neuvoston Schengen-arviointityöryhmän valvonnassa suoritettuihin arviointeihin.

Näissä arvioinneissa ei ole löydetty esteitä Romanian ja Bulgarian liittymiselle Schengen-alueeseen. Rajojen avaaminen on ollut yksi Euroopan unionin suurimmista saavutuksista. Siksi olen iloinen siitä, että parlamentti on äänestänyt näiden kahden uuden valtion Schengeniin liittymisen puolesta. Neuvoston on nyt oltava realistinen ja osoitettava solidaarisuutta antamalla yksimielinen hyväksyntänsä.

  Nuno Teixeira (PPE), kirjallinen. – (PT) Schengenin alue perustettiin vuonna 1985, ja nykyään se käsittää alueen, jolla on meriulkorajoja 42 673 kilometriä ja maarajoja 7 721 kilometriä, ja sen piirissä on 400 miljoonaa kansalaista. Schengenin sopimus kattaa nykyisin 25 jäsenvaltiota, joiden muodostamalla yhteisellä alueella henkilöt voivat liikkua vapaasti. Alueelta on poistettu järjestelmälliset rajatarkastukset, ja sille on luotu yksi yhteinen ulkoraja. Sopimuksen täysimääräistä toteuttamista varten on luotu yhteiset säännöt – jotka koskevat muun muassa ulkorajatarkastuksia, yhteistä viisumipolitiikkaa, poliisiyhteistyötä ja oikeudellista yhteistyötä – ja luotu Schengenin tietojärjestelmä (SIS). Tämä mietintö koskee Bulgarian ja Romanian liittymistä Schengenin sopimukseen, ja siinä päätellään arviointikäyntien ja loppuraportin perusteella, että kumpikin maa on valmis täysimääräiseen liittymiseen. Joitakin kysymyksiä on kuitenkin vielä jäljellä, ja erityisesti on luotava suunnitelma mahdollisen laittoman maahanmuuton paineen torjumiseksi. Siksi olen esittelijän kanssa samaa mieltä siitä, että kyseisten jäsenvaltioiden on ilmoitettava Euroopan parlamentille ja neuvostolle tämän päätöksen voimaantuloa seuraavien kuuden kuukauden kuluessa näiden lisätoimenpiteiden täytäntöönpanosta sekä havaittujen puutteiden korjaamisesta.

  Alexandra Thein (ALDE), kirjallinen. – (DE) Saksan vapaan demokraattipuolueen FDP:n valtuuskunta Euroopan parlamentissa uskoo, että Romanian ja Bulgarian ottaminen mukaan Schengen-alueeseen lisää vapaata liikkumista EU:n sisällä entisestään. Kun nämä jäsenvaltiot ovat nyt saaneet myönteiset arviointitulokset Schengen-tarkastuksen kaikilla alueilla, niiden mukaan ottamiselle ei pitäisi olla enää mitään estettä. On selvää, että rajojen turvaaminen teknisesti ei tee niistä automaattisesti turvallisia niin kauan, kun oikeus- ja poliisijärjestelmässä esiintyvän korruption torjumisessa on ongelmia. Tämä haaste koskee kuitenkin myös jo Schengen-alueeseen kuuluvia jäsenvaltioita. Sen vuoksi Saksan vapaan demokraattipuolueen valtuuskunta katsoo, että Schengenin mekanismia arvioitaessa on kiinnitettävä enemmän huomiota vaatimuksiin esimerkiksi korruption torjumisesta, ja kaikista väärinkäytöksistä on rangaistava asianmukaisesti.

  Silvia-Adriana Ţicău (S&D), kirjallinen. – (RO) Romania ja Bulgaria hyväksyivät Schengenin säännöstön liittyessään Euroopan unioniin vuonna 2007. Liittymisasiakirjan 4 artiklan 2 kohdan mukaan neuvoston on tarkistettava arviointimenettelyjen avulla, että vaaditut edellytykset Schengenin säännöstön kaikkien osien (tietosuoja, Schengenin tietojärjestelmä, ilmarajat, maarajat, merirajat, poliisiyhteistyö ja viisumit) soveltamiseksi ovat täyttyneet uusissa jäsenvaltioissa, ennen kuin neuvosto voi päättää tarkastusten poistamisesta näiden jäsenvaltioiden sisärajoilta. Asiantuntijoiden laatimien arviointiraporttien mukaan sekä Romania että Bulgaria on osoittanut olevansa valmis soveltamaan Schengenin säännöstön määräyksiä tyydyttävällä tavalla. Siksi kehotamme neuvostoa hyväksymään Romanian ja Bulgarian liittymisen Schengen-alueeseen. Unionin on sovellettava samoja perusteita kaikkiin jäsenvaltioihin, ja se pätee myös Schengenin alueeseen liittymiseen. Oikeuslaitosta varten perustettu yhteistyö- ja seurantamekanismi ei sisälly Schengen-alueeseen liittymisen kriteereihin, eikä siihen voida viitata Romanian ja Bulgarian alueeseen liittymisen yhteydessä. Koska Romania ja Bulgaria täyttävät Schengen-alueeseen liittymisen tekniset vaatimukset, kehotamme neuvostoa hyväksymään Romanian, Bulgarian ja Euroopan kansalaisten puolesta Romanian ja Bulgarian liittymisen alueeseen.

  Rafał Trzaskowski (PPE), kirjallinen. – (PL) Bulgarian ja Romanian pitäisi liittyä Schengen-alueeseen, koska kumpikin maa on valmis siihen eivätkä tiettyjen jäsenvaltioiden esittämät vastalauseet ole perusteltuja.

  Niki Tzavela (EFD), kirjallinen. – (EL) Äänestin Romanian ja Bulgarian Schengenin alueeseen liittymistä koskevan mietinnön puolesta, koska kumpikin maa on täyttänyt sitä koskevat tekniset vaatimukset. Bulgarian on kuitenkin toteutettava yhteistyössä Kreikan ja Turkin kanssa lisätoimenpiteitä laittoman maahanmuuton ongelman ratkaisemiseksi.

  Geoffrey Van Orden (ECR), kirjallinen. – (EN) Bulgarian ystävänä, joskin kriittisenä ystävänä, toivon voivani tehdä kaiken voitavani edistääkseni maan menestystä, mutta en oman maani hyvinvoinnin kustannuksella. Tästä syystä äänestin tyhjää. Bulgarian liittyessä EU:hun 1. tammikuuta 2007 puutteita oli edelleen oikeuslaitoksen uudistamisessa sekä korruption ja järjestäytyneen rikollisuuden torjunnassa. Bulgarian viranomaiset sitoutuivat tekemään olennaisia parannuksia. EU perusti yhteistyö- ja seurantamekanismin auttaakseen Bulgariaa ja varmistaakseen sen edistymisen, mikä tapahtuu vertaamalla sitä kuuteen kriteeriin. Kehitys on ollut valitettavan hidasta. Aivan tuoreimmassa näitä asioita koskevassa kertomuksessaan (helmikuu 2011) komissio totesi, että Bulgarian on edelleen parannettava sitä, miten oikeuslaitos, poliisi ja muut tutkintaelimet on organisoitu, miten niitä hallinnoidaan ja miten ne tekevät yhteistyötä. Silti neuvoston 27 maata päättivät – ehkä yllättäen – että Bulgaria täyttää Schengenin ehdot, vaikka koko järjestelmä on tällä hetkellä kyseenalainen. Yhdistynyt kuningaskunta luonnollisesti pysyy edelleen Schengen-alueen ulkopuolella.

  Iuliu Winkler (PPE), kirjallinen. – (RO) Olen tyytyväinen, että Euroopan parlamentti hyväksyi äänestyksessä yli 80 prosentin enemmistöllä mietinnön siitä, miten Romania ja Bulgaria ovat täyttäneet Schengenin säännöstön määräykset. Tämä äänestys antaa vahvan poliittisen viestin. Euroopan parlamentin näkemyksen mukaan Romania ja Bulgaria ovat valmiita liittymään Schengenin alueeseen.

Romanian unkarilaisten demokraattisen liiton (UDMR) kannan mukaan Romanian ja Bulgarian on saatava vuonna 2011 selvät näkymät liittymisestä tähän vapaan liikkuvuuden alueeseen. Mielestäni sääntöjä ei pidä muuttaa kesken pelin, ja Schengen-alueeseen liittymistä koskevassa päätöksessä on otettava huomioon se, mitä Schengenin sopimuksen puitteissa on saavutettu, eikä se saa perustua poliittisiin arviointeihin. Romanian ja Bulgarian liittymisen yhteydessä syntynyt tilanne tuo esiin selvästi, miten vähäistä solidaarisuus on EU:ssa on.

Kuulostaa hälyttävältä, että jotkin jäsenvaltiot ovat valmiita luopumaan yhdestä Euroopan yhdentymisen perusvapauksista eli vapaasta liikkuvuudesta. Se on myös väärä vastaus talouskriisin aiheuttamiin jännitteisiin ja sen sosiaalisiin seurauksiin. UDMR katsoo, että tarvitsemme vahvaa Eurooppaa, ja siihen voidaan päästä lisäämällä solidaarisuutta ja torjumalla päättäväisesti sisäinen protektionismi ja populismi.

  Iva Zanicchi (PPE), kirjallinen. – (IT) Vaikka minulla on joitain epäilyksiä tämän tekstin – joka kuuluu Eurooppa 2020 -strategian alaan – liiallisen vaikutusalan suhteen, pidän päätöslauselman tavoitteita erittäin onnistuneina. Siksi kannatin äänestyksessä Carlos Coelhon mietintöä, jonka aiheena on Schengenin sopimuksen soveltamisen kannalta välttämättömien edellytysten varmistaminen, mikä on Bulgarian ja Romanian sisärajoilla tehtävien tarkastusten poistamisen ennakkoehto.

Mietintö: Alexander Graf Lambsdorff (A7-0189/2011)

  Luís Paulo Alves (S&D), kirjallinen. – (PT) Tämä mietintö hyväksytään huolimatta ydinvoimakysymystä koskevan tarkistuksen suhteen Euroopan parlamentin sosialistien ja demokraattien ryhmän työryhmässä syntyneestä erimielisyydestä sekä Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ryhmän tarkistuksesta, jolla poistettiin kysymys Yhdistyneiden kansakuntien (YK) turvallisuusneuvoston uusista pysyvistä jäsenistä. Kansainväliseen järjestykseen tarvitaan huomattava muutos, jotta EU voi selviytyä paremmin haasteistaan yhteisten maailmanlaajuisten toimien avulla. Kiinnitän huomiota myös siihen, että perussopimuksen 21 artiklan mukaan EU on virallisesti sitoutunut tehokkaaseen monenvälisyyteen ja etenkin YK:n rooliin.

  Laima Liucija Andrikienė (PPE), kirjallinen. – (EN) Äänestin päätöslauselman puolesta paitsi YK:n yleiskokouksen tulevan 66. istunnon merkityksen vuoksi myös siksi, että EU:n on ehdottoman tärkeää vihdoin tehostaa yhteistyötä ja koordinointia tässä ja kaikissa muissa YK:n elimissä. Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 34 artiklassa määrätään selvästi, että jäsenvaltiot sovittavat yhteen toimintansa kansainvälisissä järjestöissä, ja että jäsenvaltiot, jotka ovat myös YK:n turvallisuusneuvoston jäseniä, neuvottelevat keskenään ja puolustavat toiminnassaan unionin kantoja ja etuja. Tähän asti yhteistyö YK:n yleiskokouksessa ei ole ollut esimerkillistä. Se ei ole ollut sitä YK:n turvallisuusneuvostossakaan. Me kaikki tiedämme hyvin, että YK:n turvallisuusneuvostoon kuuluvat jäsenvaltiot (Ranska, Yhdistynyt kuningaskunta ja Saksa) eivät sovittaneet yhteen toimintaansa ja esittäneet yhtenäistä kantaa Libyan sotilasoperaatiosta, erityisesti YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmasta 1973 äänestettäessä. Näin ollen kehotan EU:n jäsenvaltioita pyrkimään yhteiseen kantaan kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden kannalta keskeisistä kysymyksistä erityisesti sellaisilla aloilla, joilla jo vallitsee laaja kansainvälinen konsensus.

  Elena Oana Antonescu (PPE), kirjallinen. – (RO) Nopeasti muuttuvassa maailmassa EU kohtaa useita haasteita, jotka edellyttävät yhteisiä kansainvälisiä vastauksia. Kaikki nämä suuret muutokset saavat EU:n toimimaan aktiivisesti muiden kumppanien kanssa ja edistämään tehokkaita ratkaisuja EU:n kansalaisia ja koko ihmiskuntaa vaivaaviin yhteisiin ongelmiin. Euroopan unioni on maailman merkittävin kehitysavun antaja ja YK:lle keskeinen sen toimintaa tukeva kumppani. EU:n on oltava ennakoivasti mukana rakentamassa YK:n organisaatiota, joka voi antaa tehokkaan panoksen maailmanlaajuisiin ratkaisuihin, rauhaan ja turvallisuuteen, demokratiaan sekä oikeusvaltioperiaatteeseen perustuvaan kansainväliseen järjestykseen. Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 21 artiklan mukaisesti EU on sitoutunut virallisesti tehokkaaseen monenväliseen järjestelmään, jonka keskipisteessä on vahva YK, joka on keskeisessä asemassa vastattaessa maailmanlaajuisiin haasteisiin.

  Alfredo Antoniozzi (PPE), kirjallinen. – (IT) Todistamme parhaillaan kansainvälisessä järjestyksessä tapahtuvia suuria muutoksia, joiden suhteen Euroopan unioni ei enää voi pysyä vain sivustakatsojana. Mielestäni Euroopan unionin olisi nähtävä tämä lähtöpisteenä ja otettava todella aktiivinen rooli toimittaessa nykyisten ja nousevien maailmanvaltojen kanssa ja ravistettava lopullisesti yltään maineensa kansainvälisen politiikan poliittisena kääpiönä. Olen myös samaa mieltä jäsen Lambsdorffin ehdotuksen kanssa siitä, että jäsenvaltioiden olisi harjoitettava painostusta keskusteluissa Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston uudistamisesta, jotta Euroopan unioni saisi siinä pysyvän paikan. Vahvistamalla Euroopan unionin roolia Yhdistyneissä kansakunnissa varmistamme, että EU ottaa johtavan aseman alueellisissa ja maailmanlaajuisissa asioissa. Muutoin törmäämme aina uudelleen jäsenvaltioiden intressien koordinoinnin puutteeseen kansainvälisellä näyttämöllä.

  Pino Arlacchi (S&D), kirjallinen. – (EN) Kannatin vilpittömästi mietinnön pääsisältöä. Siinä vaaditaan EU:lle suurempaa roolia YK:n järjestelmässä ottaen huomioon Lissabonin sopimuksesta aiheutuvat toimielimiä koskevat muutokset. Tämänpäiväistä äänestystä edeltää EU:n merkittävä menestys YK:ssa: sellaisten menettelyjen hyväksyminen, joiden mukaisesti EU:n valtuuskunnalla YK:n yleiskokouksessa on oikeus käyttää puheenvuoroja sekä oikeus vastineeseen ja mahdollisuus esittää suullisia ehdotuksia ja tarkistuksia.

Nämä parannukset heijastavat selvää todellisuutta: EU ja sen jäsenvaltiot ovat YK:n järjestelmän suurimmat rahoittajat, sillä EU:n varat muodostavat 38 prosenttia YK:n varsinaisesta talousarviosta, ja yli kaksi viidesosaa YK:n rauhanturvaoperaatioiden ja lähes puolet YK:n rahastojen ja ohjelmien rahoituksesta on peräisin EU:lta. Lisäksi EU on kaikista rajoituksistaan huolimatta tärkeä globaali toimija, jonka painoarvo on tunnustettava asianmukaisesti kaikilla tasoilla.

  Sophie Auconie (PPE), kirjallinen. – (FR) Kannatin Alexander Graf Lambsdorffin mietintöä, koska katson, että meidän on parannettava jäsenvaltioiden kantojen yhtenäisyyttä ja kohennettava kykyämme neuvotella muiden alueellisten ryhmittymien kanssa. Näin ollen kyse on YK:n tehokkuuden ja avoimuuden parantamisesta sekä sen taloudellisten resurssien hallinnon vahvistamisesta. Olen varma, että Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston toimintatapojen ja kokoonpanon uudistaminen on tarpeen keskipitkällä aikavälillä.

  Zigmantas Balčytis (S&D), kirjallinen. – (LT) Kansainvälinen järjestys on oleellisesti muuttumassa, mikä haastaa EU:n toimimaan aktiivisemmin nykyisten ja nousevien maailmanvaltojen sekä myös kahdenvälisten ja monenvälisten kumppanien kanssa, jotta voidaan edistää tehokkaita ratkaisuja EU:n kansalaisia ja koko maailmaa vaivaaviin yhteisiin ongelmiin. Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 21 artiklan mukaisesti EU on sitoutunut virallisesti tehokkaaseen monenväliseen järjestelmään, jonka ytimessä on YK, joka on keskeisessä asemassa kun vastataan maailmanlaajuisiin haasteisiin, kuten ilmastonmuutokseen ja ympäristön tilan heikkenemiseen, ihmisoikeuksien yleismaailmallisuuteen ja jakamattomuuteen, köyhyyden vähentämiseen ja kaikille tarkoitettuun kehitykseen, väestörakenteen muutosten ja muuttoliikkeiden seurauksiin sekä kansainväliseen järjestäytyneeseen rikollisuuteen. Olen samaa mieltä siitä, että EU:n olisi oltava ennakoivasti mukana rakentamassa YK:ta, joka voisi tehokkaasti myötävaikuttaa maailmanlaajuisiin ratkaisuihin, rauhaan ja turvallisuuteen, demokratiaan sekä oikeusvaltioperiaatteeseen perustuvaan kansainväliseen järjestykseen.

  Elena Băsescu (PPE), kirjallinen. – (RO) Äänestin jäsen Lambsdorffin laatiman mietinnön puolesta, koska katson, että EU luo itselleen tällä hetkellä uutta identiteettiä globaalilla näyttämöllä. Muistutan teitä näiden kahden kansainvälisen organisaation välisestä pitkästä yhteistyöstä sekä EU:n osallistumisesta moniin YK:n käynnistämiin hankkeisiin. Tässä kohtaa minun on mainittava Euroopan johtajien antama sitoumus saavuttaa vuosituhannen kehitystavoitteet. Köyhyyden poistaminen koko maailmasta on nyt unionin ensisijaisten ulkopoliittisten tavoitteiden joukossa. Suhtaudun myönteisesti aloitteeseen vahvistaa yhteistyötä vakauden lisäämiseksi kriisialueilla ja uusien turvallisuusstandardien laatimiseksi ydinvoimaloita varten. Japanin tapahtumat korostavat tämän kumppanuuden tarvetta. Välimeren alueen yhteiskunnallista kuohuntaa silmälläpitäen katson, että EU:n ja YK:n koordinoiduilla toimilla varmistettaisiin rauhanomainen siirtyminen demokratiaan. Tässä mielessä kannatan suhteiden parantamista alueellisiin järjestöihin.

  Mara Bizzotto (EFD), kirjallinen. – (IT) Kannatan tätä ehdotusta Euroopan parlamentin suositukseksi neuvostolle Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen seuraavasta istunnosta. Ehdotuksessa korostetaan, että Euroopan unioni ja Yhdistyneet kansakunnat ovat yhdessä sitoutuneet edistämään demokratiaa, ihmisoikeuksien kunnioittamista ja rauhaa kansainvälisessä yhteisössä. Siinä todetaan, että YK:n turvallisuusneuvoston laajentaminen edelleen käsittämään EU:n on tärkeä edellytys, jotta voidaan pyrkiä tehokkaasti edellä mainittuihin tavoitteisiin. Ehdotuksessa hylätään Saksan pyyntö miehittää pysyvästi mahdollinen EU:n uusi paikka YK:ssa, ja sen sijaan siihen on sisällytetty Italian ehdotus, jonka mukaan jäsenvaltiot pitävät paikkaa kiertävästi, jotta noudatetaan kaikkien jäsenvaltioiden yhtäläisen arvon periaatetta.

Saksan pyyntöä oli pidetty yrityksenä vahvistaa Saksan ja englantilais-ranskalais-saksalaisen blokin poliittista valtaa EU:ssa ja sen ulkopuolella. Tässä ehdotuksessa hyväksytty Italian kanta vahvistaa kuitenkin sen, että turvallisuusneuvoston mahdollinen laajentaminen antaisi myös Italialle mahdollisuuden saada äänensä kuuluville tärkeistä kansainvälisistä kysymyksistä EU:n ulkopuolella. Sen vuoksi äänestin mietinnön puolesta.

  Nessa Childers (S&D), kirjallinen. – (EN) On tärkeää, että Euroopan unioni vahvistaa nyt olevansa sitoutunut YK:n kaltaisiin kansainvälisiin liikkeisiin sekä tekevänsä yhteistyötä niiden kanssa. Euroopan parlamentin YK:hon kiinnittämä huomio on erittäin tärkeää.

  Diogo Feio (PPE), kirjallinen. – (PT) Ajat, joita parhaillaan elämme, ovat tehneet selväksi, että jäsenvaltiot ja Euroopan unioni on tarpeen yhdistää hyvin erilaisissa tilanteissa ja tapauksissa. Tällainen koordinointi on hyvin tärkeää myös Yhdistyneissä kansakunnissa (YK). Sanoisin jopa, että on erittäin tärkeää varmistaa Euroopan etujen ja arvojen puolustaminen ja turvaaminen tässä kattavimmassa ja vaikutusvaltaisimmassa kansainvälisessä järjestössä.

Siitä riippumatta, miten unionin edustusta YK:ssa ja etenkin turvallisuusneuvostossa tulevaisuudessa muutetaan – tämä keskustelu on yhä käynnissä – on yhä enemmän tarpeen yhdistää Euroopan valtioiden toimet, jotta unionin ulkomailla olevien edustajien lisäksi parannetaan yhteistä toiminta- ja vaikutuskykyä. Säännölliset keskustelut jäsenvaltioiden suurlähettiläiden ja EU:n lähettiläiden välillä ovat merkittävä askel tällä tiellä. Samalla unionin olisi edistettävä YK:n tehokkuuden ja avoimuuden parantamista sekä vahvistettava sen taloudellisten resurssien hallintoa. YK:n parlamentaarisen yleiskokouksen perustaminen YK:n järjestelmän puitteissa on tutkimisen ja keskustelun arvoinen mielenkiintoinen ehdotus.

  José Manuel Fernandes (PPE), kirjallinen. – (PT) Jäsen Lambsdorffin mietintö koskee ehdotusta Euroopan parlamentin suositukseksi neuvostolle Yhdistyneiden kansakuntien (YK) yleiskokouksen 66. istunnosta. Eri puolilla maailmaa käytävien konfliktien aiheuttama nykyisen kansainvälisen järjestyksen muuttuminen maailmanlaajuisella tasolla sekä monien kansojen vuosikymmeniä tai jopa vuosisatoja poljettu itsemääräämisoikeus tekevät YK:n yleiskokouksen tulevasta istunnosta poikkeuksellisen merkittävän. Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 21 ja 41 artiklan nojalla Euroopan parlamentti ei voi olla hyödyntämättä tätä istuntoa ajaakseen eteenpäin kantojaan useista aiheista, kuten erityisesti EU:n roolista YK:n järjestelmässä, EU:sta ja globaalista hallinnosta, rauhasta, turvallisuudesta ja oikeudesta, ihmisoikeuksista ja ilmastonmuutoksesta. Näin ollen olen samaa mieltä edellä mainituista esittelijän ehdotuksista sekä tarpeesta virittää keskustelua parlamenttien ja kansanedustuslaitosten roolista YK:n järjestelmässä ja YK:n parlamentaarisen yleiskokouksen perustamisesta.

  João Ferreira (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Mietinnössä kannatetaan sitä, että Euroopan unionille annetaan paikka Yhdistyneiden kansakuntien (YK) yleiskokouksessa ja pysyvä paikka turvallisuusneuvostossa. Viime aikoina on kuultu monia tätä kannattavia ääniä, ja niitä tukevat Lissabonin sopimuksella tehdyt muutokset, varsinkin EU:lle annettu "oikeushenkilöys". Me olemme aina kiistäneet näiden muutosten legitiimiyden. Tämän vaatimuksen – joka on vastoin YK:n henkeä, sillä se on valtioiden eikä ylikansallisten organisaatioiden järjestö – tarkoituksena ei ole tehdä YK:n toiminnasta demokraattisempaa tai luoda oikeudenmukaisempi ja rauhanomaisempi uusi maailmanjärjestys.

EU:n liittoutuminen Pohjois-Atlantin puolustusliiton (NATO) ja Yhdysvaltojen kanssa sotien käymiseksi ja vihamielisten toimien suorittamiseksi Libyan kaltaisissa valtioissa on todiste tästä. EU vaarantaa YK:n peruskirjan perusperiaatteet, kuten puuttumattomuuden valtioiden sisäisiin asioihin, niiden suvereniteetin kunnioittamisen ja niiden oikeuden kehittymiseen. Suvereniteetti tulee kansalta, ja Euroopan kansat eivät ole antaneet sitä EU:lle, joka on aina vain yhteiskuntavastaisempi ja epädemokraattisempi.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Tässä mietinnössä esitetään jälleen täysin hyväksymätön vaatimus siitä, että Euroopan unionin olisi saatava paikka Yhdistyneiden kansakuntien (YK) yleiskokouksessa sekä pysyvä paikka turvallisuusneuvostossa epädemokraattisen Lissabonin sopimuksen ja sillä myönnetyn "oikeushenkilöyden" tuloksena. Euroopan parlamentin enemmistön tarkoituksena ei ole tehdä tällä tavoin YK:n toiminnasta demokraattisempaa tai luoda oikeudenmukaisempi ja rauhanomaisempi uusi maailmanjärjestys.

Miten EU, joka Pohjois-Atlantin puolustusliiton (NATO) ja Yhdysvaltojen liittolaisena edistää sotaa ja rikkoo kansainvälistä oikeutta ja YK:n peruskirjaa Libyassa, voi auttaa tekemään YK:sta demokraattisemman tai edistää ihmiskunnan rauhaa ja edistystä? Miten EU voi edistää puuttumattomuutta valtioiden sisäisiin asioihin, niiden suvereniteetin ja itsenäisyyden kunnioittamista ja niiden oikeutta kehittymiseen – oikeuksia, jotka on kirjattu YK:n peruskirjaan ja kansainväliseen oikeuteen – kun se yhdessä Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) kanssa käynnistää väkisin Portugalin työläisiä ja kansalaisia vastaan ennennäkemättömän vihamielisen ohjelman, jolla riistetään heidän resurssinsa? Se on mahdotonta.

Suvereniteetti tulee kansalta, ja Euroopan kansat eivät ole antaneet sitä EU:lle, joka on yhä yhteiskuntavastaisempi ja epädemokraattisempi.

  Monika Flašíková Beňová (S&D), kirjallinen. – (SK) Euroopan unionin olisi oltava aktiivisesti mukana kehittämässä YK:ta, jotta se voi tehokkaasti myötävaikuttaa maailmanlaajuisiin ratkaisuihin, rauhaan ja turvallisuuteen, demokratiaan sekä oikeusvaltioperiaatteeseen perustuvaan kansainväliseen järjestykseen. On tarpeen tukea monenvälisyyttä EU:n ensisijaisena strategisena intressinä sekä vahvistaa EU:n johdonmukaisuutta ja näkyvyyttä globaalina toimijana YK:ssa. Kansainvälinen järjestyksen meneillään oleva muutos haastaa EU:n keskittymään aktiivisemmin nykyisiin ja nouseviin maailmanvaltoihin sekä muihin kahdenvälisiin ja monenvälisiin kumppanuuksiin, jotta voidaan edistää tehokkaita ratkaisuja EU:n kansalaisia ja koko maailmaa vaivaaviin ongelmiin.

  Lorenzo Fontana (EFD), kirjallinen. – (IT) Käsiteltävänä olevassa asiakirjassa hahmotellaan Euroopan unionin ensisijaiset tavoitteet Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokousta varten. Keskeinen seikka, jota on käsitelty jo jonkin aikaa, on keskustelu turvallisuusneuvoston uudistamisesta. Ehdotus jäsenvaltioiden välillä kiertävästä Euroopan unionin paikasta vaikuttaa erinomaiselta ajatukselta. Siitä syystä kannatan mietintöä.

  Juozas Imbrasas (EFD), kirjallinen. – (LT) Kannatin tätä asiakirjaa, koska siinä kannatetaan toimivan monenkeskisyyden edistämistä unionin keskeisenä kysymyksenä ja EU:n johdonmukaisuuden ja näkyvyyden vahvistamista globaalina toimijana YK:ssa muun muassa koordinoimalla paremmin EU:n sisäisiä neuvotteluita YK-asioissa ja edistämällä laajemmin monia kysymyksiä. Sillä edistetään myös yhteistoimintaa EU:n strategisten kumppanien kanssa YK:n järjestelmässä ja monenkeskisen ulottuvuuden tarjoamista strategisille kumppaneille sisällyttämällä maailmanlaajuiset asiat EU:n kahdenvälisten ja monenvälisten huippukokousten esityslistoille samoin kuin YK:n tehokkuuden ja avoimuuden parantamista sekä YK:n taloudellisten resurssien hallinnon vahvistamista.

Lisäksi siinä käsitellään tärkeitä kysymyksiä, kuten kansainvälisen rikostuomioistuimen ja kansainvälisen rikosoikeusjärjestelmän aseman vahvistamista, rankaisemattomuuden lopettamista sekä kriisien ehkäisyn rakenteiden ja niiden tehokkuuden vahvistamista YK:n kehitysohjelmassa tavoitteena tehdä tästä järjestöstä globaali johtaja kriisien ehkäisyssä ja niistä toipumisessa. Siinä korostetaan myös EU:n ja YK:n tiiviin yhteistyön tarvetta siviili- ja sotilasalan kriisinhallinnassa ja erityisesti humanitaarisissa hätäaputoimissa ja tarvetta uudistaa perusteellisesti Kansainvälinen atomienergiajärjestö (IAEA) lakkauttamalla sen kaksisuuntainen toiminta, kun se sekä valvoo että edistää ydinenergian käyttöä, ja rajata IAEA:n vastuuala ydinenergiateollisuuden valvontaan sekä ydinsulkusopimuksen noudattamisen valvontaan, sekä muita tärkeitä seikkoja, joista olen samaa mieltä ja joita kannatan.

  Agnès Le Brun (PPE), kirjallinen. – (FR) YK:n yleiskokouksen 66. istunnon edellä Euroopan parlamentti osoitti tavanomaiseen tapaan suosituksensa neuvostolle, joka edustaa jäsenvaltioita, jotka ovat järjestön ainoat täysivaltaiset jäsenet. Tänä vuonna unioni pystyy kuitenkin hyödyntämään uutta "supertarkkailijan" asemaansa, joka antaa sille erityisiä oikeuksia käyttää puheenvuoroja istunnoissa. Äänestin päätöslauselman puolesta, koska se on oikeassa suhteessa unionin uusiin tavoitteisiin kansainvälisellä tasolla. Lissabonin sopimuksella annetaan EU:lle uusia valtaoikeuksia, vahvistetaan sen kansainvälisen toimintakyvyn kehittäminen ja perustetaan uusia välineitä. Tämän asiakirjan mukaan unionin on käytettävä näitä uusia tavoitteita tehokkaan monenvälisyyden hyväksi, jonka ytimessä sen arvot vaikuttavat täydellä tehollaan. Siinä kehotetaan myös tehostamaan globaalia hallintoa aikana, jona globaalit haasteet edellyttävät globaaleja ratkaisuja. Lisäksi siinä keskitytään keskeisiin aiheisiin, joiden edistämiseen unionin on tapansa mukaan osallistuttava: kehitykseen, ihmisoikeuksiin ja ilmastonmuutokseen.

  Clemente Mastella (PPE), kirjallinen. – (IT) Kansainvälisen järjestyksen nykyinen muutos pakottaa EU:n toimimaan aktiivisemmin nykyisten ja nousevien maailmanvaltojen sekä myös kahdenvälisten ja monenvälisten kumppanien kanssa, jotta se voi olla ennakoivasti mukana rakentamassa YK:ta, joka voi tehokkaasti myötävaikuttaa maailmanlaajuisiin ratkaisuihin, rauhaan ja turvallisuuteen, demokratiaan sekä oikeusvaltioperiaatteeseen perustuvaan kansainväliseen järjestykseen. Tämä muodostaa oleellisen lähtökohdan, josta käsitellä ilmastonmuutosta ja ympäristön tilan heikkenemistä, ihmisoikeuksien yleismaailmallisuutta ja jakamattomuutta, köyhyyden vähentämistä ja kaikille tarkoitettua kehitystä, väestörakenteen muutosten ja muuttoliikkeiden seurauksia sekä kansainvälistä järjestäytynyttä rikollisuutta.

Lissabonin sopimuksen ansiosta meillä on nyt pysyvät rakenteet ulkoista edustusta varten. Tämän ansiosta voimme ottaa merkittävää taloudellista asemaamme vastaavan kansainvälisen roolin ja toimia globaalina toimijana, joka kykenee jakamaan vastuun turvallisuudesta kaikkialla maailmassa. On meidän tehtävämme määritellä selvästi intressimme ja strategiset tavoitteemme, jotta pystymme toimimaan tehokkaasti. Euroopan unioni on maailman suurin kehitysavun antaja ja YK:n tärkeä kumppani kriiseissä ja kriisien jälkeisissä tilanteissa. Siksi meillä on velvollisuus edistää toimivaa monenkeskisyyttä unionin keskeisenä kysymyksenä ja vahvistaa EU:n johdonmukaisuutta ja näkyvyyttä globaalina toimijana.

  Nuno Melo (PPE), kirjallinen. – (PT) EU ei voi unohtaa sitä, että se on kaikin tavoin johtava toimija maailmannäyttämöllä. Siksi sen on vahvistettava asemaansa kaikissa monenvälisissä järjestöissä, erityisesti Yhdistyneissä kansakunnissa (YK), jossa sen on toimittava entistä aktiivisemmin nyt, kun Euroopan ulkosuhdehallinto (EUH) on aloittanut toimintansa. Koska kumppanuudet edistävät yhteisesti määriteltyjen maailmanlaajuisten tavoitteiden saavuttamista, koska Euroopan unioni on maailman merkittävin kehitysavun antaja ja YK:lle keskeinen kumppani kaikilla kolmella YK:n toiminnan osa-alueella, myös kriiseissä ja kriisin jälkeisissä tilanteissa, ja koska jäsenvaltioiden maksuosuudet ovat noin 38 prosenttia YK:n sääntömääräisestä talousarviosta, katsomme, että luja ja vakaa EU:n ja YK:n kumppanuus on olennaista YK:n toiminnan kannalta ja ratkaisevan tärkeää EU:n asemalle maailmanlaajuisena toimijana.

  Alexander Mirsky (S&D), kirjallinen. – (EN) Aiemman käytännön mukaisesti ulkoasiainvaliokunta laatii parlamentin suositukset neuvostolle Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokousta varten. Ymmärtääkseni Euroopan parlamentin tärkeimmät tavoitteet ovat seuraavat: EU:n roolin vahvistaminen YK:n järjestelmässä ottaen huomioon Lissabonin sopimuksen aiheuttamat toimielimiä koskevat muutokset; käytännesäännöt, joilla varmistetaan asianmukaiset neuvottelut jäsenvaltioiden suurlähettiläiden välillä ja vältetään EU:n kantojen epäyhtenäisyys, jota Libyan tapauksessa esiintyi; riittävä rahoitus UN Women -yksikölle; kansainvälisen rikostuomioistuimen roolin vahvistaminen edelleen; YK:n välitystoiminnan tukiyksikön tukeminen ja Euroopan ulkosuhdehallinnon keskeinen rooli tässä yhteydessä; YK:n rauhanrakentamiskomission ja EU:n rauhanrakentamiskumppanuuden välisen suhteen parantaminen; sekä EU:n vahvempi johtajuus maailmanlaajuisessa ilmastopolitiikassa. Kaikki edellä mainitut kysymykset ovat ajankohtaisia, ja äänestin mietinnön puolesta.

  Justas Vincas Paleckis (S&D), kirjallinen. – (EN) Äänestin tämän ehdotuksen puolesta, koska siinä esitetään laaja katsaus tämänhetkisistä globaaleista kysymyksistä EU:ssa ja YK:ssa sekä tuodaan esiin EU:n haasteet ja mahdollisuudet. Siinä tehdään myös vankkoja ja kauaskantoisia ehdotuksia EU:lle, kuten toimiminen yhdessä EU:n strategisten kumppanien kanssa YK:n järjestelmässä, EUH:n merkittävän aseman varmistaminen, rauhan, turvallisuuden ja oikeuden edistäminen sekä ilmastonmuutoksen torjunta. Katson, että nämä ovat kriittisiä kysymyksiä globaalilla näyttämöllä juuri nyt, ja EU:n on osallistuttava aktiivisesti ja otettava keskeinen rooli kaikissa näissä asioissa. Tästä syystä kannatan ehdotusta ja suosittelen neuvostolle, että se ottaa tämän mietinnön tarkasti huomioon.

  Maria do Céu Patrão Neves (PPE), kirjallinen. – (PT) Äänestin mietinnön puolesta, koska kannatan suosituksia neuvostolle Yhdistyneiden kansakuntien (YK) yleiskokouksen 66. istunnosta. Olen samaa mieltä siitä, että YK:n asemaa olisi vahvistettava. Kuten esittelijä mainitsee, Euroopan unionilla ei itse asiassa ole riittävästi painoarvoa Yhdistyneiden kansakuntien elimissä, kun otetaan huomioon EU:n ja sen jäsenvaltioiden huomattavat maksuosuudet. Neuvoston on tuotava kantansa ponnekkaammin kuuluviin YK:ssa ja varmistettava, että unionin tavoitteiden saavuttamista YK:ssa koordinoidaan paremmin, sekä edistettävä jäsenvaltioiden kantojen johdonmukaistamista. Olen samaa mieltä esittelijän kanssa, joka kehottaa komission varapuheenjohtajaa / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa sekä Eurooppa-neuvoston puheenjohtajaa ottamaan EU:n tarkkailijaoikeuksien lisäämisen strategiseksi painopisteeksi ja toimimaan näkyvämmin YK:ssa tehostamalla neuvotteluja YK:hon kuuluvien kolmansien maiden hallitusten kanssa.

  Raül Romeva i Rueda (Verts/ALE), kirjallinen. – (EN) Äänestin mietinnön puolesta. Suosittelemme, että neuvosto edistää toimivaa monenkeskisyyttä unionin keskeisenä kysymyksenä ja vahvistaa EU:n johdonmukaisuutta ja näkyvyyttä globaalina toimijana YK:ssa muun muassa koordinoimalla paremmin EU:n sisäisiä neuvotteluita YK-asioissa ja edistämällä laajemmin useita asioita. Komission varapuheenjohtaja / korkean edustaja olisi valtuutettava laatimaan erityisesti monenkeskisellä tasolla esimerkiksi Genevessä ja New Yorkissa työskentelevien jäsenvaltioiden suurlähettiläiden ja EU:n lähettiläiden välisiä säännöllisiä neuvotteluita koskevat käytännesäännöt, jotta EU voi edistää menestyksekkäästi YK-tavoitteitaan ja täyttää YK:n jäsenten sen toimintakyvylle asettamat odotukset. Olisi parannettava johdonmukaisuutta sekä YK:n järjestelmän sisällä että EU:n jäsenvaltioiden ja ehdokasvaltioiden ja mahdollisten ehdokasvaltioiden kantojen välillä, jotta voidaan maksimoida Lissabonin sopimuksen tarjoamat mahdollisuudet EU:n vaikutusvallan vahvistamiseksi käyttämällä koordinoidulla ja strategisella tavalla erilaisia (EU:n ja jäsenvaltioiden) toimintaväyliä. EU:n valmiuksia neuvotella oikea-aikaisesti muiden alueellisten ryhmittymien kanssa olisi parannettava, ja EU:n edustajille olisi annettava todelliset valtuudet neuvotella tehokkaasti jäsenvaltioiden puolesta.

  Licia Ronzulli (PPE), kirjallinen. – (IT) Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen 66. istuntoa silmälläpitäen kannatan sitä, että parlamentti kehottaa neuvostoa ottamaan johtavan aseman edistettäessä vuosituhannen kehitystavoitteita. Meidän on aloitettava keskustelu siitä, miten pidetään yllä kansainvälisen yhteisön sitoutumista kestävään kehitykseen ja köyhyyden poistamiseen – joiden on jatkuttava myös vuoden 2015 jälkeen. Edistyminen valtiorakenteiden kehittämisessä, hyvässä demokraattisessa hallintotavassa ja konfliktien ennaltaehkäisyssä sekä tarvittaviin toimenpiteisiin ryhtyminen korruption, veronkierron ja pääomapaon torjumiseksi ovat ehdottomasti ensisijaisia tavoitteita.

  Nikolaos Salavrakos (EFD), kirjallinen. – (EL) Äänestin jäsen Lambsdorffin mietinnön puolesta, koska katson, että EU:n nopeasti muuttuvassa maailmassa kohtaamat haasteet edellyttävät koordinoituja toimia globaalilla tasolla. Lissabonin sopimus antaa EU:lle lisää ja parempia ulkoisen edustuksen mahdollisuuksia, ja yhteistyö YK:n ja muiden kansainvälisten järjestöjen kanssa on sekä toivottavaa että välttämätöntä kriisinhallintaa ajatellen sekä rauhan ylläpitämiseksi ja rakentamiseksi ja Japanin viimeaikaisten tapahtumien kaltaisiin kansainvälisiin haasteisiin vastaamiseksi.

  Michèle Striffler (PPE), kirjallinen. – (FR) Kehitysyhteistyövaliokunnan mietintöä koskevan lausunnon laatijana olen iloinen siitä, että mietintö hyväksyttiin tänään Euroopan parlamentin täysistunnossa. On hyvin tärkeää korostaa tarvetta yhdenmukaistaa YK:n eri elinten pyrkimyksiä, jotta voidaan paremmin edistää kehitysaputoimien tehokkuutta ja vaikuttavuutta. Yhdistyneiden kansakuntien antamassa kehitysavussa on keskityttävä erityisesti vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiseen ja kiinnitettävä erityistä huomiota vähiten kehittyneisiin maihin.

Mietintö: Jean-Pierre Audy (A7-0160/2011)

  Luís Paulo Alves (S&D), kirjallinen. – (PT) Äänestän tämän mietinnön puolesta ensinnäkin siksi, että siinä arvostellaan komissiota tiedonannon julkaisun viivyttämisestä helmikuun 9. päivään 2011, vaikka sillä oli velvollisuus julkaista se vuonna 2010, ja siksi, että esittelijän tavoin pidän valitettavana komission tiedonannon heikkoutta nykyisten kehityskulkujen osalta. Pahoittelen myös hyvien tulosten puutetta pienten ja keskisuurten yritysten osalta. Tunnustan kuitenkin, että yhteiset teknologia-aloitteet auttavat parantamaan eurooppalaisen teollisuuden kilpailukykyä, joskin jo olemassa oleviin oikeudellisiin ja hallinnollisiin esteisiin on puututtava nopeasti.

  Laima Liucija Andrikienė (PPE), kirjallinen. – (LT) Kannatin äänestyksessä tätä merkittävää päätöslauselmaa Euroopan unionin seitsemännen tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja demonstroinnin puiteohjelman väliarvioinnista. Hyväksymällä päätöslauselman Euroopan parlamentti lähettää Euroopan komissiolle selvän viestin tutkimuksen puiteohjelman tulevasta täytäntöönpanosta. Yksi tärkeimmistä ehdotuksista, jota myös kannatan, koskee ohjelman mukaan toteutettujen hankkeiden hallintovaatimusten yksinkertaistamista. Yksi havaituista ongelmista on todellakin hallinnollisten menettelyjen monimutkaisuus ja raskaus, joiden takia tutkijat luopuvat EU:n rahoituksesta kansallisten rahoituksen hyväksi ja jotka vähentävät sen suosiota tutkimuksen alalla. On myös hyvin tärkeää, että tutkimus- ja kehityspolitiikka alueellistetaan, jotta tutkimusta voidaan jakaa tasaisesti kaikkiin korkeakouluihin. Yhteys kaupunkialueilla usein olevaan erityisosaamiseen voitaisiin varmistaa tehostamalla aineettomia suhteita, esimerkiksi järjestämällä pysyviä videoneuvotteluja ja luomalla älykäs yhteys alueellistettujen tutkimuskeskusten ja osaamiskeskusten välille.

  Elena Oana Antonescu (PPE), kirjallinen. – (RO) Euroopan unionin seitsemäs tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja demonstroinnin puiteohjelma on laajin tutkimuksen tukiväline koko maailmassa ja Euroopan unionin tutkimuspolitiikan ensisijainen väline. Tutkimus on prosessi, jossa taloudellinen voima muunnetaan tiedoksi, kun taas innovointi on päinvastainen prosessi, jossa tieto muunnetaan taloudelliseksi voimaksi. Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden on luotava itselleen keinot, jotta voidaan antaa yhteinen vastaus Euroopan kansojen kohtaamiin suuriin yhteiskunnallisiin, taloudellisiin, ekologisiin, demografisiin ja eettisiin haasteisiin, joita ovat muun muassa väestön ikääntyminen, terveys, elintarvikkeiden saatavuus, kestävä kehitys sekä suuret ympäristöhaasteet.

Tieteen, tutkimuksen ja teollisuuden paremmat suhteet ovat välttämättömiä, jotta tutkimustulokset voidaan muuttaa paremmin tuotteiksi ja palveluiksi, jotka saavat aikaan talouskasvua ja tuovat etuja koko yhteiskunnalle. Jäsenvaltioiden olisi myös tehostettava uuden teknologian, kuten älykkäiden tutkimustietopalveluiden, käyttöä koskevia tiedotustoimiaan ilmoittamalla tulevista tutkimushaasteista ja levittämällä tutkimustuloksia. Tästä syystä äänestin tämän mietinnön puolesta.

  Alfredo Antoniozzi (PPE), kirjallinen. – (IT) Huolimatta useista esteistä – kuten talouskriisi, jatkuva kyvyttömyys kuroa umpeen eroa Yhdysvaltoihin sekä nousevien talouksien kilpailun lisääntyminen – seitsemäs tutkimuksen puiteohjelma on osoittanut voivansa tarjota lisäarvoa eurooppalaiselle tutkimukselle ja kehittämiselle. Seitsemäs tutkimuksen puiteohjelma tarjoaa Euroopan unionille mahdollisuuden sovittaa tutkimuspolitiikkansa EU:n taloudellisiin ja sosiaalisiin tavoitteisiin erityisesti lujittamalla eurooppalaista tutkimusaluetta. Tarkasteltaessa jäsen Audyn mietintöä olen samaa mieltä väliarvioinnissa korostetuista tavoitteista, etenkin hallintomenettelyjen yksinkertaistamisesta, pienten ja keskisuurten yritysten osallistumisesta yhteistyötä koskevan ohjelman avulla sekä riskinjakorahoitusvälineen uudistamisesta ja tehostamisesta. Vuoden 2014 jälkeisiä rahoitusnäkymiä koskevia neuvotteluja ajatellen näillä toimenpiteillä tasoitetaan tietä tutkimuksen eurooppalaistamiselle.

  Sophie Auconie (PPE), kirjallinen. – (FR) Kollegani Jean-Pierre Audyn mietintö Euroopan unionin seitsemännen tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja demonstroinnin puiteohjelmasta paljastaa pk-yritysten ja yleensä teollisuuden alhaisen osallistumistason, naispuolisten tutkijoiden vähäisyyden ja tiettyjen jäsenvaltioiden aliedustuksen. Mielestäni on tarpeen kehittää tehokasta tutkimuksen koordinointia EU:n sekä kansallisten ja alueellisten viranomaisten välillä. Sen vuoksi äänestin tämän erinomaisen mietinnön puolesta.

  Liam Aylward (ALDE), kirjallinen. – (GA) Seitsemäs tutkimuksen puiteohjelma, jonka kokonaisbudjetti on 54,6 miljardia euroa, on maailman laajin tutkimuksen tukiväline, ja se on ehdottomasti keskeisellä sijalla Euroopan unionin tutkimuspolitiikassa. Sitä on kuitenkin tarkistettava ja mukautettava muuttuvaan maailmaan etenkin finanssikriisin ja erilaisten verotuksellisten olosuhteiden valossa. Irlantilaiset elimet saavat tällä hetkellä noin miljoona euroa viikossa EU:n tutkimusvaroista, ja Irlannin pienillä ja keskisuurilla yrityksillä (pk-yritykset) on muita mahdollisuuksia. Pk-yritykset luovat 70 prosenttia euroalueen työpaikoista, ja pk-sektori on Euroopan talouden ydin.

Näin ollen avoimuutta on lisättävä ja hallintotaakkaa vähennettävä, jotta useammat pk-yritykset kiinnostuisivat ohjelmiin osallistumisesta tulevaisuudessa. Näin taataan unionin tehokkuus tutkimuksen, kehittämisen ja innovoinnin suhteen. Avustuksen maksamiseen kuluvaa aikaa on lyhennettävä ja eurooppalaista yhteistyötä ja koordinointia parannettava, jotta voidaan puuttua ohjelmaa nykyisin haittaavaan hajanaisuuteen.

  Zigmantas Balčytis (S&D), kirjallinen. – (LT) Lissabonissa 23. ja 24. maaliskuuta 2000 kokoontunut Eurooppa neuvosto vahvisti Euroopan unionille kunnianhimoisen strategisen tavoitteen: kehittyä vuoteen 2010 mennessä maailman kilpailukykyisimmäksi ja dynaamisimmaksi tietoon perustuvaksi taloudeksi. Strategiassa on tunnustettu tutkimuksen keskeinen asema. Seitsemännen tutkimuksen puiteohjelman talousarvio kaudeksi 2007–2013 on noin 54 miljardia euroa, ja siitä on tullut yksi merkittävimmistä tutkimuksen tukiohjelmista maailmassa ja se on EU:n tutkimuspolitiikan ensisijainen väline. Sen tavoitteena on, että EU voi antaa vastauksia suuriin yhteiskunnallisiin haasteisiin, jotka koskevat kaikkia jäsenvaltioita ja joihin ne eivät pysty vastaamaan yksin (väestön ikääntyminen ja terveys, energia-, vesi- ja elintarvikehuolto, kestävä kehitys, ilmastonmuutoksen torjuminen ja niin edelleen), sekä kehittää asiantuntemusta, jonka avulla EU:n yritykset voivat innovoida aiempaa enemmän ja vahvistaa kilpailukykyään. Tässä mietinnössä Euroopan parlamentti suorittaa väliarvioinnin varmistaakseen, että seitsemännellä tutkimuksen puiteohjelmalla vastataan unionin poliittisiin tarpeisiin. Olen samaa mieltä siitä, että jotta ohjelmasta saadaan mahdollisimman tehokas, on tarpeen yksinkertaistaa mutkikkaita ja raskaita hallintomenettelyjä eurooppalaisen tutkimusalueen luomiseksi.

  Jean-Luc Bennahmias (ALDE), kirjallinen. – (FR) Seitsemäs tutkimuksen puiteohjelma on keskeinen ohjelma, jolla parannetaan EU:n lisäarvoa tutkimuksessa, kehityksessä ja innovoinnissa nyt, kun Eurooppa on näillä aloilla Yhdysvaltoja jäljessä ja menettämässä etumatkaansa nouseviin talouksiin nähden. Näin ollen tällä mietinnöllä korostetaan tuntemattoman ohjelman merkitystä ja vaaditaan samalla muutoksia: muutoksia liian raskaisiin hallinto- ja rahoitussääntöihin sekä alhaiseen onnistumisasteen, jotka tekevät ohjelmasta yhä liian lannistavan pienille ja keskisuurille yrityksille (pk-yritykset), vaikka niillä on tärkeä rooli tutkimustulosten muuttamisessa tuotteiksi ja palveluiksi, sekä parempaa yhteistyötä eri sidosryhmien välillä, kun tutkimuksen rahoitus edelleen jakautuu kansallisten ja yhteisön lähteiden välille. Nämä ovat muutamia aloitteita, joiden avulla saatamme viimein pystyä saavuttamaan tavoitteen, jonka mukaan BKT:stä osoitetaan vuoteen 2020 mennessä kolme prosenttia tutkimukseen ja teknologian kehitykseen, mistä ollaan vielä kaukana, varsinkin Ranskassa, joka yhä osoittaa vain 2 prosenttia BKT:stään T&K-toimintaan.

  Sergio Berlato (PPE), kirjallinen. – (IT) Maaliskuussa 2000 neuvosto asetti Euroopan unionille kunnianhimoisen tavoitteen kehittyä "maailman kilpailukykyisimmäksi ja dynaamisimmaksi tietoon perustuvaksi taloudeksi" vuoteen 2010 mennessä. Strategiassa on tunnustettu tutkimuksen keskeinen asema. Mielestäni tutkimuksen ja teknologian kehittämisen seitsemännen puiteohjelman väliarvioinnin tarkastelu tarjoaa mahdollisuuden lujittaa tiedon, opetuksen ja tutkimuksen välistä arvokasta yhteyttä. Seitsemännestä tutkimuksen puiteohjelmasta on vuosien mittaan tullut yksi laajimmista tutkimuksen tukiohjelmista maailmassa, ja se on EU:n tutkimuspolitiikan ensisijainen väline. Se myös tarjoaa EU:lle tilaisuuden sovittaa tutkimuspolitiikkansa sen taloudellisten ja yhteiskunnallisten tavoitteiden mukaiseksi vahvistamalla eurooppalaista tutkimusaluetta.

Mielestäni väliarvioinnissa olisi keskityttävä erityisesti kahteen pääseikkaan: ensinnäkin hallinnollisten menettelyjen monimutkaisuuteen ja raskauteen, joiden takia tutkijat luopuvat EU:n rahoituksesta kansallisten rahoituksen hyväksi. Tämän lisäksi pienten ja keskisuurten yritysten osallistumista puiteohjelmaan olisi tehostettava – vaikka asiassa on viime vuosina edistytty – jotta kehitetään taitoja, joiden avulla ne voivat kohentaa kilpailukykyään.

  Izaskun Bilbao Barandica (ALDE), kirjallinen. – (ES) Äänestin päätöslauselman puolesta, koska Eurooppa 2020 -strategiassa pidetään tutkimusta ja innovointia keskeisinä seikkoina, jotta kriisistä selvitään älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun avulla. Jotta tähän päästään, seitsemännen tutkimuksen puiteohjelman on lisättävä rahoitustaan vuodesta 2013 lähtien. Jäsenvaltioiden on sitouduttava jatkamaan ohjelmia, sillä teknologiayhteisöjen, korkeakoulujen ja teollisuuden välistä yhteistyötä on lisättävä ja menettelyjä on yksinkertaistettava edelleen, jotta poistetaan pienten ja keskisuurten yritysten vaikeudet päästä mukaan tutkimus- ja kehittämisohjelmiin.

  Mara Bizzotto (EFD), kirjallinen. – (IT) Jäsen Audyn mietintö Euroopan unionin seitsemännen tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja demonstroinnin puiteohjelman väliarvioinnista sisältää ehdottomasti useita ilahduttavia seikkoja. Siinä tarkastellaan esimerkiksi sitä, että ohjelman onnistumisaste pienten ja keskisuurten yritysten keskuudessa on ollut alhainen, ja pohditaan myös pyyntöä lyhentää avustusten maksamiseen kuluvaa aikaa. Äänestin kuitenkin tyhjää, koska tämä valiokunta-aloitteinen mietintö sisälsi erään erityisen heikkona pitämäni kohdan, jonka vuoksi minun oli mahdotonta äänestää sen puolesta. Vastustan erityisesti esittelijä Audyn pyyntöä siitä, että Euroopan tutkimusneuvoston rahoitusta lisätään ja siitä tehdään riippumaton oikeudellinen yksikkö, jolla on päätösvalta ja joka on suoraan vastuussa tieteellisestä strategiastaan ja hallinnostaan.

  Vilija Blinkevičiūtė (S&D), kirjallinen. – (LT) Äänestin mietinnön puolesta, koska katson, että asianmukainen väliarviointi Euroopan unionin seitsemännen tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja demonstroinnin puiteohjelmasta on erityisen tärkeä, jotta voidaan selvittää, vastaako ohjelman täytäntöönpano asetettuja tavoitteita. Ohjelma on yksi merkittävimmistä tutkimuksen tukiohjelmista maailmassa, ja se on EU:n tutkimuspolitiikan ensisijainen väline. Lisäksi Euroopan unioni painottaa monissa viime aikoina hyväksymissään asiakirjoissa, joissa hahmotellaan sen seuraavan vuosikymmenen kehitystavoitteita ja suuntaviivoja, kuinka tärkeitä tutkimus ja innovointi ovat, jotta EU voi vahvistaa talouttaan ja pysyä yhtenä maailman kilpailukykyisimmistä alueista. Yleisesti myönteisen arvioinnin lisäksi mietinnössä kiinnitetään komission huomiota moniin ohjelman täytäntöönpanoon liittyviin näkökohtiin ja tehdään konkreettisia ehdotuksia siitä, miten niitä voitaisiin parantaa. Mietinnössä ehdotetaan esimerkiksi ohjelman rahoituksen lisäämistä, mutta samalla siinä ehdotetaan yhteisten tutkimusalojen määrittelyä sellaisten alojen joukosta, jotka tarjoavat lupaavimmat mahdollisuudet eettisesti mahdollisimman laajalti jaettaviin konkreettisiin sovelluksiin, jotta ohjelman täytäntöönpanosta saadaan kouriintuntuvia tuloksia.

  Jan Březina (PPE), kirjallinen. – (CS) Huolimatta siitä, että Eurooppa on yhä Yhdysvaltoja jäljessä ja menettää etumatkaansa kehittyviin talouksiin nähden, seitsemännen tutkimuksen puiteohjelman tulokset osoittavat, että tämä eurooppalaista tutkimusta ja kehittämistä edistävä yhteisön ohjelma tuottaa lisäarvoa. Valitettavasti vieläkään ei ole olemassa menetelmää, jolla voitaisiin arvioida, missä määrin seitsemännestä tutkimuksen puiteohjelmasta rahoitetut hankkeet ovat edistäneet tieteellistä tietämystä. On myös välttämätöntä korostaa huomattavaa epätasapainoa vanhojen ja uusien jäsenvaltioiden toimijoiden osallistumisessa. Myös etenkin pienten ja keskisuurten yritysten osallistumisaste on edelleen suhteellisen alhainen. Tilannetta voitaisiin korjata yksinkertaistamalla hallinto- ja rahoitussääntöjä.

On välttämätöntä painottaa yhteisten teknologia-aloitteiden merkitystä eurooppalaisen teollisuuden kilpailukyvyn kannalta. Samoin on korostettava oikeudellisia ja hallinnollisia esteitä (oikeushenkilöys, rahoitussäännöt ja joissakin tapauksissa teollis- ja tekijänoikeudet), jotka saattavat saada monet keskeiset tutkimuksen alan toimijat ja pk-yritykset luopumaan osallistumisesta. Meidän on saatava muutos tilanteeseen, jossa eurooppalainen tutkimusrahoitus on liian hajanaista ja rahoitusta saadaan monista lähteistä jäsenvaltioilta ja unionilta, joilla on omat painopisteensä, arviointiperusteensa, määritelmänsä ja menettelynsä, mikä johtaa väistämättä päällekkäisyyksiin, sekaannuksiin ja virheisiin.

  Maria da Graça Carvalho (PPE), kirjallinen. – (PT) Ottaen huomioon Eurooppaa järkyttäneen finanssikriisin aiheuttaman yhä herkän taloustilanteen esittelijä mainitsee väliarvioinnissaan tärkeitä seikkoja, joita olisi parannettava, jotta käytettävissä olevaa julkista rahoitusta voidaan käyttää mahdollisimman tehokkaasti. Olen samaa mieltä esittelijän kanssa, joka painottaa kahta eurooppalaisen tutkimuksen tulevaisuuden kannalta hyvin tärkeää seikkaa: Euroopan komission ja muiden toimijoiden välisten maksujen yksinkertaistamista sekä pienten ja keskisuurten yritysten ja yleensä teollisuuden osallistumisen lisäämistä vastattaessa suuriin yhteiskunnallisiin haasteisiin.

  Lara Comi (PPE), kirjallinen. – (IT) Valiokunnan yksimielinen äänestys tästä tärkeästä mietinnöstä sekä tämänpäiväinen äänestys osoittavat taas kerran, että parlamentti osaa ottaa selvästi ja päättäväisesti kantaa kansalaisten ja yritysten kannalta tärkeisiin kysymyksiin. Mielestäni mietinnössä todella korostetaan seitsemännen tutkimuksen puiteohjelman ratkaisevia näkökohtia. Siinä esitetään myös päteviä ehdotuksia sen varmistamiseksi, että vielä jaettavilla varoilla voidaan todella auttaa parantamaan kilpailukykyä ja laatua Euroopan markkinoilla. Katson, että hallintomenettelyjen yksinkertaistaminen ja byrokratian vähentäminen ovat yhä tärkein haaste, jos todella haluamme antaa yrityksille – ja etenkin pienille ja keskisuurille yrityksille – mahdollisuuden saada varoja. Meidän on käytettävä näitä varoja niin, että parannamme kykyämme toimia yhtenäisesti kehittämällä julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia, luomalla kannusteita alueiden välisille klustereille ja varmistamalla hyvän koordinoinnin koheesiovarojen ja tutkimus- ja innovointivarojen välillä.

  Rachida Dati (PPE), kirjallinen. – (FR) Tällä mietinnöllä kiinnitetään huomiota tekijöihin, jotka ovat ratkaisevan tärkeitä eurooppalaisen tutkimuksen tulevaisuuden asettamien vaatimusten täyttämiseksi etenkin Eurooppa 2020 -strategiassa asetettujen tavoitteiden yhteydessä. Nyt on erittäin tärkeää keventää liiallista hallinnollista rasitusta varsinkin pk-yritysten kannustamiseksi osallistumaan enemmän seitsemänteen tutkimuksen puiteohjelmaan. Lisäksi on välttämätöntä, että EU:n ohjelmilla vakiinnutetaan aina tutkimuksen ja innovoinnin etuja koulutuksen ja työpaikkojen luomisen hyväksi.

  Marielle De Sarnez (ALDE), kirjallinen. – (FR) Euroopan parlamentti on tehnyt väliarvioinnin seitsemännestä tutkimuksen ja kehittämisen puiteohjelmasta kaudeksi 2007–2013. Tämä tarjoaa tilaisuuden muistuttaa Euroopan komissiota siitä, kuinka tärkeää on tehdä oikeita valintoja investoitaessa tutkimukseen ja innovointiin Euroopan tulevaisuuden hyväksi. Jäljellä on 28,5 miljardia euroa, jotka ohjelmoidaan vuosiksi 2011, 2012 ja 2013. Tämä summa on jaettava ensisijaisesti pk-yritysten ja yleensä teollisuuden ehdottamiin hankkeisiin erityisesti energiahuollon, kestävän kehityksen ja ilmastonmuutoksen torjunnan aloilla. Meidän on varmistettava tutkimusinfrastruktuurin parempi jakautuminen kaikkialle Euroopan unioniin noudattaen samalla huippuosaamisen periaatetta, jonka avulla Eurooppa voi houkutella maailman parhaita tutkijoita.

  Christine De Veyrac (PPE), kirjallinen. – (FR) EU ei ollut vuonna 2010 saavuttanut Lissabonin strategian tavoitetta, jonka mukaan sen olisi käytettävä 3 prosenttia BKT:stään tutkimukseen ja kehittämiseen. Tämä tavoite herätettiin henkiin Eurooppa 2020 -strategiassa, mutta nyt EU:n on löydettävä keinot saavuttaa se pysyäkseen kansainvälisesti kilpailukykyisenä taloutena.

Olen tyytyväinen siihen, että jäsen Audyn mietintö seitsemännen tutkimuksen puiteohjelman väliarvioinnista hyväksyttiin, kun otetaan huomioon viimeaikainen talouskriisi, jonka vaikutukset ovat haitanneet erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten kykyä investoida tutkimukseen ja kehittämiseen. Yksinkertaisemmat ja avoimemmat menettelyt ovat ehdottoman välttämättömiä, jotta voidaan vähentää byrokratiaa ja helpottaa yritysten mahdollisuuksia saada yhteisön rahoitusta.

  Diogo Feio (PPE), kirjallinen. – (PT) Kun Eurooppa 2020 -strategia julkaistiin, kävi selväksi, että sitoutuminen tutkimukseen ja kehittämiseen on erittäin tärkeää, jotta Eurooppa voi palauttaa talouskasvun ja voittaa kilpailukykypelin. Tästä syystä Euroopan unionin seitsemännen tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja demonstroinnin puiteohjelman kaikenlainen arviointi olisi kytkettävä Eurooppa 2020 -strategian tavoitteisiin ja sen täytäntöönpanoon. Olen vakuuttunut siitä, että tutkimuksen ja kehittämisen avulla Eurooppa onnistuu löytämään tehokkaita vastauksia energiaongelmaan, ilmastonmuutoksen haasteisiin sekä Euroopan kilpailukyvyn ja tuottavuuden parantamiseen ja johtamaan meidät uuteen kasvusykliin, joka on tällä kertaa kestävämpi.

  José Manuel Fernandes (PPE), kirjallinen. – (PT) Tämä jäsen Audyn laatima mietintö koskee Euroopan unionin seitsemännen tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja demonstroinnin puiteohjelman väliarviointia. Lissabonissa 23. ja 24. maaliskuuta 2000 kokoontunut Eurooppa neuvosto asetti Euroopan unionille tavoitteen: kehittyä vuoteen 2010 mennessä maailman kilpailukykyisimmäksi ja dynaamisimmaksi tietoon perustuvaksi taloudeksi. Tätä kunnianhimoista tavoitetta ei ole voitu saavuttaa. Toivon, että Eurooppa 2020 -strategian tavoitteet saavutetaan, varsinkin EU:n sitoumus investoida vuoteen 2020 mennessä 3 prosenttia bruttokansantuotteesta (BKT) tutkimukseen ja kehittämiseen. Eurooppa 2020 -strategia ei voi odottaa seuraavaa monivuotista rahoituskehitystä: sen on alettava nyt. Näin ollen tämä väliarviointi on erittäin tärkeä, sillä 50 prosenttia seitsemännen tutkimuksen puiteohjelman rahoituksesta on yhä käyttämättä. Sen vuoksi olen samaa mieltä esittelijän kanssa etenkin suosituksista, jotka koskevat varojen hakumekanismien yksinkertaistamista, menettelyjen muuttamista yksinkertaisemmiksi ja avoimemmiksi sekä pienten ja keskisuurten yritysten toimien helpottamista. Ohjelmassa olisi myös investoitava terveyden, energian ja ydinturvallisuuden kaltaisiin lippulaiva-aloihin, joilla vastataan innovoinnin ja tutkimuksen uusiin haasteisiin.

  João Ferreira (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Mietinnössä esitellään useita Euroopan unionin seitsemännen tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja demonstroinnin puiteohjelman väliarviointiin liittyviä merkittäviä näkökohtia. Siinä myös esitetään paikkansapitäviä huomioita, kuten että suurimman osan EU:ssa tehtävästä tieteellisestä työstä tekevät epävarmoissa työsuhteissa olevat tutkijat ja teknikot – jotka ovat suurimmaksi osaksi nuoria; Portugalin tapaus on hyvin tyypillinen. Me katsomme, että julkista tutkimusta on tuettava ja sen tulokset on asetettava saataville yksinkertaisesti ja ilman byrokratiaa edistämällä seuraavia seikkoja: tuotanto- ja liiketoimintaa sekä erityisesti pieniä ja keskisuuria yrityksiä; sellaisten ammattitaitoa edellyttävien työpaikkojen luomista, joihin liittyy oikeuksia; yhteiskunnallista edistystä ja kestävää kehitystä. Tarvitaan sitoutumista hyvin erilaisiin aloihin, kuten muun muassa energiatehokkuuteen, uusiin energialähteisiin, tehokkaaseen resurssien käyttöön, kierrätykseen ja uusiin tuotantoprosesseihin.

Emme voi olla ilmaisematta huoltamme eräistä eurooppalaista tutkimusaluetta ohjaavista periaatteista. Meidän mielestämme sen olisi perustuttava yhteistyöhön ja keskinäiseen hyötyyn ja sillä olisi lievennettävä nykyistä kansallisten tutkimusjärjestelmien eriarvoisuutta sekä käännettävä mahdolliset suuntaukset keskittää tieteelliset ja henkilöresurssit kehittyneempiin maihin, mikä tarkoittaa niin kutsuttuja "osaamiskeskuksia".

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Mietinnössä esitellään useita Euroopan unionin seitsemännen tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja demonstroinnin puiteohjelman väliarviointiin liittyviä tärkeitä näkökohtia. Erityisen tärkeä on sen pyrkimys varmistaa, että tutkimukseen osallistuvista tutkijoista 40 prosenttia on naisia, sillä tällä hetkellä tämä osuus on vain 25,5 prosenttia, sekä sen tunnustaminen, että "Eurooppa on yhä Yhdysvaltoja jäljessä ja on menettämässä etumatkaansa nouseviin talouksiin nähden". Mietinnössä myös pahoitellaan sitä, että "EU:ssa suurin osa tieteellisestä työstä tehdään yhä epävarmoissa työsuhteissa".

Olemme kuitenkin huolissamme eräistä seikoista, varsinkin eurooppalaista tutkimusaluetta ohjaavista periaatteista, sillä siinä olisi keskityttävä aitojen tutkimus- ja yhteistyöverkostojen väliseen yhteistyöhön, käännettävä mahdolliset suuntaukset keskittää tieteelliset ja henkilöresurssit kehittyneempiin maihin ja lievitettävä kansallisten tutkimusjärjestelmien nykyistä eriarvoisuutta.

Mikroyrityksissä sekä pienissä ja keskisuurissa yrityksissä tapahtuva innovointi edellyttää julkisen tutkimuksen tukemista, ja sen tulokset on asetettava saataville yksinkertaisesti ja ilman byrokratiaa, koskivat ne sitten energiatehokkuutta, uusien energialähteiden ja uusien tuotantoprosessien käyttöä, kierrätystä ja resurssien parempaa käyttöä tai sellaisten työpaikkojen luomista, joihin liittyy oikeuksia, tai yhteiskunnalliseen edistykseen liittyviä inhimillisiä ja sosiaalisia seikkoja.

  Monika Flašíková Beňová (S&D), kirjallinen. – (SK) Mietinnössä arvioidaan, tarjoaako EU:n seitsemäs tutkimuksen ja teknologian kehittämisen puiteohjelma mahdollisuuden vahvistaa tiedon, opetuksen ja tutkimuksen kultaista kolmiota, joka on Euroopan kannalta ratkaisevan tärkeä. Parlamentti suhtautuu myönteisesti muun muassa osallistumisen tasoon ja erinomaisiin tuloksiin ohjelman hankkeiden valinnassa, mutta on sääli, että ohjelman onnistumisaste on yleisesti edelleen melko alhainen. Julkisten varojen moitteeton hoito ohjelman puitteissa on erittäin tärkeää, ja uskon vakaasti, että kaikki muutokset tai uudelleensuuntaamiset on tehtävä vakautta, yleistä johdonmukaisuutta ja oikeusvarmuutta noudattaen, koska ne ovat osapuolten keskinäisen luottamuksen perusta.

  Pat the Cope Gallagher (ALDE), kirjallinen. – (GA) Tämän mietinnön tärkein viesti on se, että Euroopan unionin on tehtävä kaikkensa pysyäkseen tutkimus-, innovaatio- ja tiedealojen huipulla. Jos meillä ei nyt ole tutkimusperustaa, emme saavuta huipputasoa innovoinnissa tulevaisuudessa. Hyviä tutkimusresursseja tarvitaan työllisyyden luomiseksi ja lisäämiseksi EU:ssa sekä EU:n kilpailukyvyn parantamiseksi etenkin teollisesti kehittyvien maiden vahvistuessa. Yksityisen ja julkisen sektorin välistä yhteistyötä on kehitettävä ja pk-yrityksiä on kannustettava osallistumaan ohjelmaan täysipainoisemmin. Tämän kannustuksen on tultava korkean tason viranomaisilta. Helmikuun 4. päivänä pidetyssä kokouksessa EU:n ja jäsenvaltioiden johtajat totesivat olevansa sitoutuneita innovaatiounionin lippulaiva-aloitteeseen. Nyt on kuitenkin ryhdyttävä heidän sanojensa mukaisiin toimiin. Tutkimus ja innovointi auttavat meitä pääsemään siitä taloudellisesta umpikujasta, jossa nyt olemme.

  Brice Hortefeux (PPE), kirjallinen. – (FR) Tutkimuksella ja kehittämisellä on tärkeä osa talouksiemme nykyaikaistamisessa ja kilpailukykymme vahvistamisessa. Seitsemännen tutkimuksen puiteohjelman talousarvio kaudeksi 2007–2013 on 54 miljardia euroa, ja se on maailman suurin tutkimuksen tukiohjelma.

Tämän mietinnön hyväksyminen suurella enemmistöllä on osoitus siitä, että parlamentti pitää tämän ja sitä seuraavien ohjelmien onnistumista hyvin tärkeänä asiana. Lisäponnistuksia tarvitaan yhä, jotta varmistetaan julkisten varojen moitteeton hoito ja estetään varojen jakaminen liian moniin hankkeisiin, jotka eivät ole kovin tehokkaita tai eivät täytä tarpeitamme.

Eurooppalaisen tutkimuksen tulevaisuuteen sisältyy ohjelmien täytäntöönpanon yksinkertaistamista, rahoituksen saatavuuden helpottamista, pienten ja keskisuurten yritysten (pk-yritysten) osallistumista ja ennen muuta ensisijaisten tavoitteidemme mukauttamista suuriin yhteiskunnallisiin haasteisiin (väestön ikääntyminen, ilmastonmuutos ja niin edelleen).

Olen varma, että Euroopan unionilla on merkittävä osa suurten tutkimusohjelmien kehittämisessä ja että se tuottaa todellista lisäarvoa vahvistamalla eurooppalaista tutkimusaluetta. Tästä syystä päätin antaa täyden tukeni tälle mietinnölle.

  Juozas Imbrasas (EFD), kirjallinen. – (LT) Äänestin tämän päätöslauselman puolesta, koska siinä vaaditaan, että seitsemännen tutkimuksen puiteohjelman käytössä otetaan huomioon talouskriisin erilaiset seuraukset kussakin jäsenvaltiossa ohjelman loppuvuosina (2011–2013), kun käsitellään ohjelmassa jäljellä olevia huomattavia määriä (28,8 miljardia euroa kolmelle vuodelle), Eurooppa 2020 -strategiassa saavutettavia tavoitteita ja eurooppalaisen tutkimusalueen ja innovaatiounionin luomista. Siinä vaaditaan erityisesti seitsemännen tutkimuksen puiteohjelman tavoitteiden lähentämistä EU:n resurssi-, raaka-aine- ja digitaalistrategioiden kanssa Jäljelle jääviä varoja ei pidä ohjata tutkimuksesta muuhun käyttöön ja käyttää kattamaan muita ohjelmia tai välineitä, jotka eivät sisälly tutkimus- ja innovaatioalaan eivätkä seitsemännen puiteohjelman tavoitteiden ja päämäärien soveltamisalaan. On tehostettava ja edistettävä tutkimuksen ja kehityksen rahoitusta EU:ssa ja varmistettava rahoitus lisäämällä huomattavasti asiaankuuluvia menoja vuodesta 2013 alkaen, koska rahoituksen lisäämisen – mieluiten kaksinkertaistamalla määrärahat – on edistettävä kestävää kasvua ja kilpailua osaamisen avulla. Varojen lisäämisen yhteydessä on otettava käyttöön tuloslähtöisempi ja enemmän suorituskykyyn perustuva lähestymistapa ja yksinkertaistettava perinpohjaisesti rahoitusmenettelyjä. Katson, että meidän on tuettava yhteistyön lisäämistä EU:n eri tutkimus-, teknologian kehittämis- ja innovaatio-ohjelmien välillä ja että kun tuleva ohjelma on perustettu, sen jatkuvuus on tärkeää kaikille osallistuville toimijoille.

  Jarosław Kalinowski (PPE), kirjallinen. – (PL) Euroopan nopeasti ikääntyvä yhteiskunta edellyttää eri aloilla innovatiivisia ratkaisuja, joiden avulla se voi toimia tehokkaasti työvoiman vähenemisestä huolimatta. Vastaavia haasteita aiheuttavat myös ilmastonmuutos, odottamattomat raaka-ainepulat ja biologiset uhat, kuten äskettäiset E. coli -bakteerin esiintymät vihanneksissa. Investoiminen tieteeseen ja teknologian kehittämiseen on keino löytää ratkaisuja tällaisiin poikkeuksellisiin tilanteisiin. Vaikka olemme käyneet monia keskusteluja tästä aiheesta, Euroopassa toteutetut toimenpiteet ovat valitettavasti olleet tehottomia huolimatta maanosaamme ja talouteemme kohdistuvasta uhasta. Taloutemme ei ole omavarainen, ja lisäksi sen on selviydyttävä Kiinan, Intian ja Brasilian erittäin nopeasti kehittyvien talouksien hallitsevasta asemasta. EU:n prioriteettina olisi oltava tieteellisen kehityksen taloudellinen tukeminen ja lainsäädäntömenettelyjen yksinkertaistaminen. Paikallaan pysyminen merkitsee taantumista.

  Krišjānis Kariņš (PPE), kirjallinen. – (LV) Kannatan mietintöä Euroopan unionin seitsemännen tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja demonstroinnin puiteohjelman väliarvioinnista, koska katson, että siinä kuvataan paikkansapitävästi saavutuksia sekä nykyisiä ongelmia. Euroopan unionilla on mahdollisuudet ottaa johtoasema maailmassa innovaatioiden ja keksintöjen alalla. Se antaisi uutta pontta talouskasvullemme ja parantaisi kansalaistemme elintasoa. Me pystymme saavuttamaan tämän tavoitteen suorittamalla joukon sisäpoliittisia tehtäviä, joista tärkein on byrokraattisten esteiden vähentäminen. Jotta Euroopasta tulisi innovaatioiden linnake, meidän on uhrattava byrokratia, joka estää varojen virtaamisen tutkijoille ja yrittäjille. Niin kauan kun Euroopan unioni raahaa mukanaan vanhaa ja jäykkää byrokratiajärjestelmää, joka haittaa uusien ja dynaamisten yritysten kehittymistä, se ei saavuta tavoitettaan osoittaa vuoteen 2020 mennessä 3 prosenttia BKT:stä tutkimukseen ja kehittämiseen. Euroopan unionin on seurattava aikaansa ja ravistettava yltään byrokratian kahleet. Tätä lähestymistapaa on alettava soveltaa tutkimusohjelmasta, joka on uusien keksintöjen, uusien ideoiden toteuttamisen ja uusien työpaikkojen rahoituslähde.

  Paweł Robert Kowal (ECR), kirjallinen. – (PL) Mietinnön 27 kohta sisältää totuudenvastaista tietoa. Väite siitä, että INDECT-järjestelmä valvoo jatkuvasti verkkosivustoja ja yksittäisiä tietokonejärjestelmiä, ei pidä paikkaansa. Tämä vahvistettiin Brysselissä 15. maaliskuuta 2011 suoritetussa INDECT-hankkeen eettisessä arvioinnissa, johon osallistui asiantuntijoista Itävallasta, Ranskasta, Alankomaista, Saksasta ja Yhdistyneestä kuningaskunnasta. INDECT-hankkeen eettisen arvioinnin tulokset olivat myönteiset, eikä siinä havaittu mitään hankkeen eettisiin näkökohtiin liittyviä rikkomuksia. Euroopan komissio on valvonut INDECT-hanketta jatkuvasti alusta lähtien. Komissio ei ole tähän mennessä havainnut mitään rikkomuksia. Lisäksi tämä kysymys istuu huonosti mietintöön kokonaisuudessaan, ja siinä viitataan nimenomaisesti INDECT-hankkeeseen mainitsematta muita vastaavia hankkeita, jotka saavat Euroopan unionin rahoitusta.

INDECT-hankkeen (Intelligent information system supporting observation, searching and detection for security of citizens in urban environment) toteuttaa Krakovassa sijaitseva AGH University of Science and Technology, ja sen päätavoitteena on kehittää kansalaisten turvallisuutta kaupunkialueilla lisäävän tietotekniikan tutkimusta. INDECT-järjestelmän tarkoituksena on tunnistaa uhkia valvomalla muun muassa pornografiaa ja ase-, huume- ja ihmiselinkauppaa, ja sillä on myös tarkoitus parantaa tietosuojaa ja yksityisyyden suojaa.

  Giovanni La Via (PPE), kirjallinen. – (IT) Euroopan unionin seitsemäs tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja demonstroinnin puiteohjelma on laajin tutkimuksen tukiväline koko maailmassa ja Euroopan unionin tutkimuspolitiikan ensisijainen väline. Tähänastiset toimet osaamisen kehittämiseksi mitä erilaisimmilla aloilla osoittavat, että tarve levittää innovaatioita ja ottaa niitä käyttöön arkielämässä on yhä suurempi. Tämän välineen suora vaikutus jokapäiväiseen elämään oli juuri se tekijä, jonka vuoksi äänestin jäsen Audyn mietinnön puolesta siinä toivossa, että tulevissa innovaatiotoimissa hyödynnetään mahdollisimman hyvin koko tutkimuksen ja kehittämisen arvoketjun yhteisvaikutusta. Seitsemäs puiteohjelma – joka suuntautuu lähinnä tutkimukseen ja teknologian kehittämiseen – on tällä hetkellä ainoa väline, jonka avulla voidaan saavuttaa innovaatiounionialoitteessa asetetut tavoitteet ja nopeuttaa Euroopan muutosta tietoon perustuvaksi yhteiskunnaksi. Innovoinnin tulevaisuutta koskeva pohdinta koskee työpaikkojen luomista, tutkimuspääoman houkuttelemista ja sen muuttamista arkielämään sovellettaviksi käytännöiksi sekä henkilöresurssien potentiaalin kehittämistä – jotka kaikki ovat seikkoja, jotka olisi sisällytettävä seuraavaan puiteohjelmaan.

  Agnès Le Brun (PPE), kirjallinen. – (FR) Vuodesta 2007 EU on vuosittain käyttänyt yli 6 miljardia euroa tutkimuksen ja kehittämisen rahoittamiseen tässä maanosassa. Tämä muodostaa EU:lle suuren haasteen tulevina vuosikymmeninä. Eurooppa on Yhdysvaltoja jäljessä ja menettämässä nopeasti etumatkaansa nouseviin talouksiin nähden; sen vuoksi sen on ripeästi palautettava innovointi sosiaalisen mallinsa eturintamaan. Jäsen Audyn mietinnössä otetaan opiksi tutkimuksen puiteohjelman ensimmäisestä osasta. Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamiseksi siinä ehdotetaan, että ohjelman loppuosassa keskityttäisiin EU:n tärkeimpiin haasteisiin seitsemännen tutkimuksen puiteohjelman erityisohjelmassa "Yhteistyö" määritellyillä aloilla: terveys, elintarvikkeet ja bioteknologia, tieto- ja viestintätekniikka, nanotiede ja nanoteknologia, energia, SET-suunnitelma ja biokaasun käyttö, ympäristö, kestävä liikenne, sosiaalitaloustieteet ja humanistiset tieteet, avaruus ja turvallisuus. Äänestin mietinnön puolesta, koska siinä paitsi arvioidaan tilannetta myös asetetaan unionille kunnianhimoisia tavoitteita, jotka vastaavat Euroopan kansalaisten odotuksia.

  David Martin (S&D), kirjallinen. – (EN) Seitsemäs tutkimuksen puiteohjelma tarjoaa Euroopan unionille mahdollisuuden sovittaa tutkimuspolitiikkansa EU:n taloudellisiin ja sosiaalisiin tavoitteisiin erityisesti lujittamalla eurooppalaista tutkimusaluetta. Seitsemännen tutkimuksen puiteohjelman talousarvio kaudeksi 2007–2013 on noin 54 miljardia euroa, ja siitä on tullut vuosien mittaan yksi merkittävimmistä tutkimuksen tukiohjelmista maailmassa ja se on EU:n tutkimuspolitiikan ensisijainen väline. Eurooppalaisten tutkimusponnistusten jäsentämiseksi on määritetty neljä ensisijaista tavoitetta, jotka vastaavat neljää konkreettista ohjelmaa: ne ovat yhteistyötä koskeva ohjelma, ideoita koskeva ohjelma, ihmisiä koskeva ohjelma ja valmiuksia koskeva ohjelma. Tavoitteena on, että EU voi antaa vastauksia suuriin yhteiskunnallisiin haasteisiin, jotka koskevat kaikkia jäsenvaltioita ja joihin ne eivät pysty vastaamaan yksin (väestön ikääntyminen ja terveys, energia-, vesi- ja elintarvikehuolto, kestävä kehitys, ilmastonmuutoksen torjuminen ja niin edelleen), sekä kehittää asiantuntemusta, jonka avulla EU:n yritykset voivat innovoida aiempaa enemmän ja vahvistaa kilpailukykyään.

  Clemente Mastella (PPE), kirjallinen. – (IT) Euroopan unionin seitsemännestä tutkimuksen ja teknologian kehittämisen puiteohjelmasta on vuosien mittaan tullut yksi merkittävimmistä tutkimuksen tukiohjelmista maailmassa, ja se on EU:n tutkimuspolitiikan ensisijainen väline. Niin kutsutun "Lissabonin strategian", jolla oli tarkoitus tehdä EU:sta kilpailukykyisin ja dynaamisin tietoon perustuva talous vuoteen 2010 mennessä, epäonnistuttua päätimme harkita, voisiko seitsemännen tutkimuksen puiteohjelman tarkistus tarjota tilaisuuden vahvistaa tiedon, opetuksen ja tutkimuksen kultaista kolmiota. Me katsomme, että seitsemäs tutkimuksen puiteohjelma tarjoaa EU:lle mahdollisuuden sovittaa tutkimuspolitiikkansa sen taloudellisiin ja sosiaalisiin tavoitteisiin erityisesti lujittamalla eurooppalaista tutkimusaluetta. Lisäksi tutkimus- ja kehityspolitiikka on alueellistettava ja unionin on hyväksyttävä kunnianhimoinen EU:n tutkimussuunnitelma puolustusteknologian alalla vahvistaakseen puolustusalan teknologia- ja teollisuusperustaa ja parantaakseen sotilasalan julkisten menojen tehokkuutta. Olemme myös budjettivaliokunnan kanssa samaa mieltä siitä, että kaikkien puiteohjelmien suunnittelun ja toteutuksen on perustuttava yksinkertaisuuden, vakauden, oikeusvarmuuden, johdonmukaisuuden, osaamisen ja luottamuksen periaatteisiin ja niillä on vahvistettava eurooppalaisten tutkimuslaitosten ja teollisuuden välisiä yhteyksiä.

  Nuno Melo (PPE), kirjallinen. – (PT) Seitsemäs tutkimuksen ja teknologian kehittämisen puiteohjelma on Euroopan komission merkittävin rahoitusväline tutkimustoiminnan tukemiseksi ja edistämiseksi. Sen talousarvio kaudeksi 2007–2013 on 50 miljardia euroa. Tässä mietinnössä viitoitetaan tietä, jota tutkimuksen ja teknologian kehittämisen puiteohjelmassa olisi seurattava: se olisi kytkettävä Eurooppa 2020 -strategiaan ja myös innovaatiounionialoitteeseen, ja sen päätavoitteina olisi oltava ilmastonmuutoksen, energiapolitiikan, kilpailukyvyn ja väestön ikääntymisen alat. Jos saavutamme tässä asetetut tavoitteet, olen varma, että pääsemme uuteen talouden kasvusykliin.

  Alexander Mirsky (S&D), kirjallinen. – (EN) EU:n seitsemännellä tutkimuksen puiteohjelmalla pyritään rakentamaan yhtenäinen eurooppalainen osaamisalue, joka perustuu aiempien ohjelmien saavutuksiin, ja lisäämään tutkimusta sosiaali-taloudellisten tekijöiden vahvistamiseksi Euroopan kehityksessä. Tieteellinen tutkimus on yksi eurooppalaisen talouskehitysstrategian perustoista, ja sillä varmistetaan pätevyys, sosiaalialan kehitys ja ympäristönsuojelu. Siksi äänestin mietinnön puolesta.

  Andreas Mölzer (NI), kirjallinen. – (DE) Seitsemännessä tutkimuksen puiteohjelmassa ei ole kysymys vain tutkimuksesta yleensä; siinä on myös kyse yhdestä tietystä tutkimusalasta, jonka pitäisi olla meille kaikille hyvin tärkeä Fukushiman katastrofin jälkeen. Kyse on Euratom-ohjelmasta myönnettävästä rahoituksesta. Mitä hyötyä on suorituskykyisemmistä reaktoreista, jos ne sortuvat vesimassojen alla ja maanjäristysten sattuessa? Mitä hyötyä on tuottavimmastakaan ydinvoimalasta, jos pieni vika riittää tekemään välittömän ympäristön lisäksi myös suurista maa-alueista asumiskelvottomia vuosikymmeniksi? On tärkeää, että keskitymme enemmän ydinturvallisuuteen ja ajamme eteenpäin vaihtoehtojen kehittämistä. Nyt, kun Euratomin tutkimusohjelmaa kohta jatketaan kaudeksi 2012–2013, Fukushimaa pitäisi käyttää mahdollisuutena uudelleenpohdintaan. Meidän on kiinnitettävä enemmän huomiota säteilysuojeluun ja loppusijoitukseen. On elintärkeää, että emme pidä kiinni samoista prioriteeteista, eli ydinvoiman laajentamisesta, vaan keskitymme turvallisuusnäkökohtiin. Tämä ei luonnollisesti vaikuta nykyiseen tutkimusohjelmaan. Otin sen huomioon äänestäessäni.

  Franz Obermayr (NI), kirjallinen. – (DE) Toimiessani parlamentissa olen useaan otteeseen kampanjoinut EU:n ydinturvallisuuden puolesta. Näin riskialtista energiantuotantoteknologiaa vaarallisine sivutuotteineen ja sekä ihmisen että luonnon kannalta kohtalokkaine seurauksineen reaktorisydämen sulaessa ei saa kaunistella ilmastonsuojelun verukkeella. Valitettavasti seitsemänteen tutkimuksen puiteohjelmaan sisältyy myös rahoitusta ydinvoima-alan tutkimukselle. Mietinnössä vaaditaan kuitenkin myös tiukempia sääntöjä EU:n INDECT-ohjelmalle. Siinä todetaan, että EU:n komission on välittömästi julkistettava kaikki hankkeeseen liittyvät asiakirjat ja määriteltävä selkeä ja täsmällinen toimenkuva INDECT-hankkeen tutkimustavoitteen, soveltamisen ja loppukäyttäjien osalta. Tämä on alustava menestys, jossa EU:n kansalaisten oikeuksiin suhtaudutaan vakavasti ainakin perustavalla tasolla. Punnittuani eri seikkoja äänestin tyhjää.

  Alfredo Pallone (PPE), kirjallinen. – (IT) Äänestin jäsen Audyn mietinnön puolesta, koska seitsemäs tutkimuksen puiteohjelma on tarkistettava perusteellisesti, jotta sillä voidaan saavuttaa Eurooppa 2020 -strategian tavoitteet ja se voidaan saattaa niiden mukaiseksi. Väliarvioinnin kielteiset tulokset merkitsevät sitä, että meidän on muutettava ohjelman prioriteetteja. Kannatan siitä syystä päätavoitteiden uudelleenmuotoilua ja korostan, että tarvitaan tehokkaampaa tutkimuspolitiikkaa, jolla poistetaan byrokratiaa ja mahdollistetaan pienten ja keskisuurten yritysten laajempi osallistuminen sekä innovoinnin ja rahoituksen yhdentäminen. Toivomme, että näiden muutosten avulla seitsemännen tutkimuksen puiteohjelman toisen vaiheen hankkeet onnistuvat.

  Maria do Céu Patrão Neves (PPE), kirjallinen. – (PT) Tämä mietintö Euroopan unionin seitsemännen tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja demonstroinnin puiteohjelman väliarvioinnista perustuu lähtöoletukseen kansalaisten ja tieteen yhteensovittamisesta. Lissabonin strategialla Euroopan unionille asetettiin kunnianhimoinen tavoite: tulla vuoteen 2010 mennessä maailman kilpailukykyisimmäksi ja dynaamisimmaksi tietoon perustuvaksi taloudeksi. Strategiassa tunnustettiin tutkimuksen keskeinen asema. Tämä toive ei toteutunut useista syistä. Vuosikymmentä 2000–2010, joka päättyi äärimmäisen vakavaan talouskriisiin, arvioidaan tulevaisuudessa. Nyt on tärkeää – ja yhdyn esittelijän tavoitteeseen tässä suhteessa – analysoida tehtyä työtä ja organisoida tulevaisuudessa tehtävä työ uudelleen. Seitsemäs tutkimuksen puiteohjelma tarjoaa EU:lle taas yhden mahdollisuuden sovittaa tutkimuspolitiikkansa sen taloudellisiin ja yhteiskunnallisiin tavoitteisiin varsinkin vahvistamalla eurooppalaista tutkimusaluetta. Seitsemäs tutkimuksen puiteohjelma on yksi merkittävimmistä tutkimuksen tukiohjelmista maailmassa ja EU:n tutkimuspolitiikan ensisijainen väline. Nykyiset erityiset ohjelmat, kuten yhteistyötä koskeva ohjelma, ideoita koskeva ohjelma, ihmisiä koskeva ohjelma ja valmiuksia koskeva ohjelma, voivat ja niiden tulee kehittää asiantuntemusta, jonka avulla EU:n yritykset voivat innovoida aiempaa enemmän ja vahvistaa kilpailukykyään.

  Aldo Patriciello (PPE), kirjallinen. – (IT) Seitsemättä tutkimuksen puiteohjelmaa on tarkistettava, jotta se mukautetaan paremmin Eurooppa 2020 -strategian tavoitteisiin. Jotta eurooppalainen tutkimuspolitiikka olisi kilpailukykyisempää ja vastaisi paremmin EU:n taloudellisia ja sosiaalisia tavoitteita, seitsemäs puiteohjelma olisi räätälöitävä seuraavien neljän tavoitteen mukaiseksi: tutkimuksen puiteohjelmien yksinkertaistaminen ja hallinnollisten menettelyjen keventäminen; pienten ja keskisuurten yritysten (pk-yritykset) osallistumisen lisääminen; innovaation ulottuvuuden vahvistaminen ja riskinjakorahoitusvälineen tehostaminen.

Lisäksi meidän on keskityttävä tiedeyhteisön, julkisten tutkimuslaitosten ja teollisuuden väliseen yhteistyöhön. Meidän on painotettava nykyistä enemmän julkissektorin ja teollisuuden yhteistyöhön perustuvaa tutkimusta ja helpotettava pk-yritysten, korkeakoulujen ja julkisten tutkimuslaitosten verkostojen yhteistyötä, ja seitsemännen puiteohjelman hankkeiden tärkeimpiin valintakriteereihin on nyt sisällytettävä arviointi niiden mahdollisista vaikutuksista markkinoihin, teknologian siirtoon ja tutkimustulosten kaupalliseen käyttöön. Äänestin seitsemännen tutkimuksen puiteohjelman väliarvioinnin puolesta juuri näistä syistä ja myös siksi, että EU:sta voisi tulla kilpailukykyisempi tutkimuksen alalla tarvitsematta odottaa kahdeksatta puiteohjelmaa.

  Vincent Peillon (S&D), kirjallinen. – (FR) Kannatin äänestyksessä jäsen Audyn mietintöä seitsemännen tutkimuksen ja kehittämisen puiteohjelman väliarvioinnista. Tällä tekstillä Euroopan parlamentti vahvistaa tukensa puiteohjelmalle, joka on erittäin tärkeä eurooppalaisen tutkimuksen kehittämisen ja yritystemme kilpailukyvyn parantamisen kannalta. Siinä puolustetaan pysyvän talousarvion perustamista, mikä on oleellista, jotta ohjelma voisi saavuttaa tavoitteensa. Mietinnössä esitetään myös konkreettisia ehdotuksia ohjelman heikkouksien ratkaisemiseksi. Siinä korostetaan perustellusti tarvetta yksinkertaistaa rahoitusmenettelyjä ja parantaa nykyisiä välineitä, jotta helpotetaan pienten ja keskisuurten yritysten pääsyä ohjelman piiriin. Lisäksi mietinnössä muistutetaan meitä siitä, että Euroopan komission on varmistettava, että innovoinnin edistämisellä ei vaaranneta perustutkimuksessa saavutettua edistystä.

  Rovana Plumb (S&D), kirjallinen. – (EN) Mietinnössä pohditaan, tarjoaako seitsemäs tutkimuksen ja teknologian kehittämisen puiteohjelma tilaisuuden vahvistaa tiedon, opetuksen ja tutkimuksen kultaista kolmiota, joka on avain eurooppalaisten kohtaloon. Olen tyytyväinen osallistumisen ja asiantuntemuksen tasoon hankkeiden valinnassa, mutta pahoittelen sitä, että tämän ohjelman onnistumisaste on yleisesti edelleen melko alhainen ja lannistava etenkin pk-yrityksille. Tuen erityisohjelmassa "Ihmiset" Marie Curie -toimia, jotka ovat arvokkaita tutkijoiden urakehitykselle, ja myönnän, että "yhteiset teknologia-aloitteet" ovat hyödyllisiä eurooppalaisen teollisuuden kilpailukyvylle.

  Phil Prendergast (S&D), kirjallinen. – (EN) Ottaen huomioon EU:ta koettelevat talouskriisit on erittäin tärkeää, että määrittelemme ne toimintamme alat, jotka ovat omiaan auttamaan meitä selviytymään vaikeuksistamme. Tutkimus ja innovointi ovat älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun keskeisiä tekijöitä, ja näin ollen investoiminen T&K-toimintaan on paras mahdollinen vastatoimi. Kun otetaan huomioon seitsemännen puiteohjelman hyväksymisen jälkeen tapahtuneet lukuisat poliittiset ja taloudelliset muutokset, puiteohjelmaa on tarpeen muuttaa nykyistä tilannetta vastaavaksi. Koska tietoon perustuvat teollisuudenalat ovat tärkeitä Euroopalle ja kukoistavalle T&K-sektorille, meillä ei ole varaa odottaa kahdeksatta tutkimuksen puiteohjelmaa, ennen kuin ryhdymme toimiin. "Lissabonin strategia", jonka tavoitteena oli, että EU kehittyy maailman kilpailukykyisimmäksi tietoon perustuvaksi taloudeksi vuoteen 2010 mennessä, saattoi epäonnistua, mutta se ei merkitse sitä, että meidän pitäisi hylätä se täysin. Meidän on pyrittävä edelleen tähän tavoitteeseen muuttamalla seitsemättä puiteohjelmaa. Tässä yhteydessä meidän olisi puututtava siihen seitsemännen puiteohjelman vakavaan puutteeseen, että sillä ei rahoiteta äitien ja lasten terveyttä koskevaa tutkimusta. Lähes 400 000 lasta syntyy vuosittain ennenaikaisesti, mutta silti tämän alan tutkimukseen ei ole rahoitusta. Ennenaikainen syntymä on merkittävin vastasyntyneiden kuolleisuuden syy, ja keskoset sairastuvat muita todennäköisemmin elinikäisiin kroonisiin sairauksiin.

  Paulo Rangel (PPE), kirjallinen. – (PT) Euroopan unionin seitsemännen tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja demonstroinnin puiteohjelmaa olisi arvioitava suhteessa Euroopan unionin nykytilanteeseen mutta myös tulevaisuutta silmälläpitäen. Esittelijä viittaa perustellusti siihen, että Eurooppa-neuvoston vuonna 2000 asettamaa tavoitetta kehittyä vuoteen 2010 mennessä maailman merkittävimmäksi tietoon perustuvaksi taloudeksi ei ole saavutettu. Vaikka tätä tavoitetta ei saavutettu määräaikaan mennessä, se on kuitenkin edelleen yhteisen toiminnan todellinen tarkoitus. Sen vuoksi puiteohjelman arvioinnilla voi olla tärkeä merkitys tässä mielessä, eli pyrkimällä vähentämään Euroopan talouden orastavan kasvun esteitä varsinkin vähentämällä tutkimuksen tukiohjelmien hakumenettelyjen byrokratiaa.

  Raül Romeva i Rueda (Verts/ALE), kirjallinen. – (EN) Äänestin mietinnön puolesta. Mietintö hyväksyttiin jo yksimielisesti ITRE-valiokunnassa, ja siinä otetaan huomioon asiantuntijaryhmän suositukset ja yksilöidään seikkoja, joilla EU:n eri tutkimusvälineitä voidaan parantaa. Niitä ovat esimerkiksi tutkimustulosten avoimempi saatavuus ja levittäminen, sosiaalitaloustieteen alan ehdotuspyyntöjen laajentaminen, yhteistyöhön perustuvan tutkimuksen lisääminen, tutkijoiden liikkuvuuden parantaminen, innovatiivisten pk-yritysten hyväksi toteutettavien toimien lisääminen ja jäsenvaltioiden välisen koordinoinnin parantaminen. Mietinnössä ei käsitellä ITER-hanketta tai Galileo-investointeja. Kielteistä on se, että tekstissä painotetaan paikoin liiaksi tutkimuksen ja innovoinnin taloudellista roolia ja kilpailukykyä sen sijaan, mitä ne voivat tuottaa koko yhteiskunnalle.

  Licia Ronzulli (PPE), kirjallinen. – (IT) Tutkimus on tietoon perustuvan maailman oleellinen osa, ja globaalissa taloudessa se varmasti lisää Euroopan unionin kasvua ja työllisyyttä. Seitsemäs tutkimuksen puiteohjelma tarjoaa Euroopan unionille hyvän tilaisuuden kehittää tutkimuspolitiikkaansa sekä samalla vahvista eurooppalaista tutkimusaluetta. Tällä ohjelmalla Euroopan unioni pyrkii tyydyttämään teollisuuden – ja yleisemmin unionin politiikan – tutkimusta ja osaamista koskevat tarpeet.

Hyväksymällä tämänpäiväisen mietinnön parlamentti valaisee tutkimusohjelmalla näiden neljän ensimmäisen vuoden aikana saavutettuja tuloksia. Suurempien ja parempien tulosten saavuttamiseksi tulevaisuudessa meidän on kuitenkin yksinkertaistettava hallinnollisia menettelyjä, lisättävä pienten ja keskisuurten yritysten osallistumista, tuettava innovointia ja otettava käyttöön riskinjakorahoitusvälineitä. Mietinnössä myös kehotetaan EU:ta ja jäsenvaltioita hyväksymään kunnianhimoinen tutkimusohjelma eurooppalaisen puolustusteollisuuden vahvistamiseksi.

  Nikolaos Salavrakos (EFD), kirjallinen. – (EL) Äänestin jäsen Audyn mietinnön puolesta, koska katson, että investoinnit tutkimus- ja innovaatiosektoriin ovat ehdottoman tärkeitä EU:n kilpailukyvylle, kasvulle ja työpaikkojen luomiselle. Seitsemännen tutkimuksen ja kehittämisen puiteohjelman (2007–2013) väliarviointi on mielestäni erityisen hyödyllinen, jotta voidaan tehdä nykytilanteen arviointiin perustuvia hyödyllisiä päätelmiä. Suhtaudun myönteisesti esittelijän ehdotukseen yksinkertaistaa rahoitusmenettelyjä ja ottaa käyttöön suorituskykyyn perustuva lähestymistapa sekä "huippuosaamisen" ja "EU:n lisäarvon" kriteerit EU:n varoja jaettaessa. Tutkimus on ala, joka voi tuottaa mahdollisimman suuren lisäarvon unionille. Julkisia talousarvioita on supistettu, ja siksi olisi saatava yksityistä rahoitusta tulevan kahdeksannen tutkimuksen puiteohjelman rahoittamiseksi. Sen vuoksi kannatan esittelijän ehdotusta lisätä teollisuusryhmittymien sekä pienten ja keskisuurten yritysten osallistumista.

  Czesław Adam Siekierski (PPE), kirjallinen. – (PL) Seitsemännen tutkimuksen ja teknologian kehittämisen puiteohjelman käynnistämisestä on kulunut neljä vuotta. Muuttuvassa globaalissa taloustilanteessa ja Euroopan yrittäessä hitaasti päästä ulos talouskriisistä on käymässä selväksi, että ohjelma perustettiin oikeutettujen ja merkittävien ongelmien ratkaisemiseksi. Kiinan, Intian ja Brasilian kaltaisten suurten talousmahtien globaali kilpailu pakottaa meidät toteuttamaan erityistoimia, joilla pyritään saavuttamaan teknologinen etu, jonka avulla voimme toteuttaa tehokkaasti Euroopan unionin kaavaillun strategian. Oikeat investoinnit tutkimukseen ja tieteelliseen kehittämiseen johtavat pitkällä aikavälillä tietoon perustuvan yhteiskunnan rakentamiseen, joka on yksi taloudellisen voiman tärkeimmistä osatekijöistä. Mietinnössä mainitaan tärkeä aihe, riittämätön yhteistyö ja tietojenvaihto jäsenvaltioiden välillä, joka aiheuttaa yksittäisten hankkeiden päällekkäisyyttä. Toinen hälyttävä seikka on jäsenvaltioiden epätasainen osallistuminen, joka lisää epätasapainoa tutkimuksen ja teknologian kehittämisen tärkeällä alalla. Tämä on täysin vastoin seitsemännen puiteohjelman tavoitteita.

Talouskriisin seurauksena joillakin jäsenvaltioilla ei enää ole yhtä paljon mahdollisuuksia antaa tukea ohjelmalle, ja tämä muodostaa EU:lle haasteen yksilöidä tarkasti tukea tarvitsevat ja myöntää tukea niille. Ohjelman täytäntöönpano kestää vielä kaksi vuotta, ja sen talousarviosta (54 miljardia euroa vuosiksi 2007–2013) on sidottu alle 50 prosenttia, mikä helpottanee toimivaltaisten elimien mukaan saamista ja mahdollistanee käytettävissä olevien varojen mahdollisimman asianmukaisen käytön.

  Catherine Stihler (S&D), kirjallinen. – (EN) Kannatan esittelijän tässä mietinnössä tekemää työtä. Yhdyn hänen huoleensa siitä, että komission tiedonanto julkaistiin niin paljon luvattua myöhemmin. Seitsemäs tutkimuksen puiteohjelma on tuottanut joitain erinomaisia tuloksia, ja pidän esittelijän tekemää työtä kultaisen kolmion yhdistämiseksi kannustavana.

  Nuno Teixeira (PPE), kirjallinen. – (PT) Seitsemäs tutkimuksen ja teknologian kehittämisen puiteohjelma on Euroopan komission merkittävin rahoitusväline tutkimustoiminnan tukemiseksi ja edistämiseksi, ja sen talousarvio kaudeksi 2007–2013 on 50 miljardia euroa. Mietinnössä korostetaan, että seitsemäs tutkimuksen ja teknologian kehittämisen puiteohjelma olisi kytkettävä Eurooppa 2020 -strategiaan ja innovaatiounionin lippulaiva-aloitteeseen ja että siinä olisi keskityttävä sen voimassaolokauden päättymiseen asti ilmastonmuutokseen, energiapolitiikkaan, kilpailukykyyn ja väestön ikääntymiseen.

Äänestän mietinnön puolesta, koska ymmärrän, että vain vahvistamalla eurooppalaista tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiopolitiikkaa EU voi lisätä kilpailukykyään ja ottaa maailmanlaajuisesti yhä johtavamman aseman. Mielestäni on myös tärkeää, että seitsemännellä puiteohjelmalla edistetään eurooppalaisen tutkimusalueen perustamista Euroopan unionista tehdyn sopimuksen XIX osaston 179 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

  Viktor Uspaskich (ALDE), kirjallinen. – (LT) Tutkimus ja innovaatiot ovat tärkeitä kestävän ja osallistavan kasvun takaamiseksi Liettuassa. Maailmanpankin tietojen mukaan Liettualla on hyvät mahdollisuudet kehittyä dynaamiseksi tietoon perustuvaksi taloudeksi. Tutkimuksessa todetaan kuitenkin myös, että tutkimus- ja kehityssektorilla (T&K) kotimaallani on johtamiseen, rakenteisiin ja sääntelyyn liittyviä ongelmia. Meidän on voitettava nämä esteet, jos haluamme saavuttaa todellista edistystä. Tämä aiheuttaa ongelmia myös Euroopalle. Euroopassa T&K-menot ovat muihin maailman suurvaltoihin verrattuna alhaiset yksityisten investointien ja innovaatioita suosivien edellytysten puutteen vuoksi. Olen esittelijän kanssa samaa mieltä siitä, että meidän on todella parannettava tutkimushankkeiden koordinointia ja yhteisrahoitusta unionissa. Lisäksi Keski- ja Itä-Euroopan tutkimuslaitoksia ja -infrastruktuuria on uudenaikaistettava ja laajennettava.

Näin parannetaan Euroopan kilpailukykyä ja autetaan kuromaan umpeen vanhojen ja uusien jäsenvaltioiden väliset infrastruktuurierot. Katson myös, että tutkimuksesta ja teknologian kehittämisestä on tehtävä helpommin lähestyttävää tavallisille eurooppalaisille. Euroopan komission kyselytutkimuksen mukaan vain 10 prosenttia eurooppalaisista katsoo, että he saavat hyvin tietoa tieteestä, kun taas 65 prosentin mielestä hallitusten olisi ponnisteltava enemmän, jotta nuoret saataisiin kiinnostumaan tieteellisistä kysymyksistä. Myös meidän olisi tehtävä niin.

Päätöslauselmaesitys (B7-0344/2011)

  Luís Paulo Alves (S&D), kirjallinen. – (PT) Äänestän päätöslauselman puolesta, sillä katson, että tarvitaan kattavaa taloudellista sopimusta, joka pystyy vahvistamaan jo olemassa olevia vahvoja kahdenvälisiä kauppa- ja investointisuhteita. Mielestäni sopimuksen olisi kuitenkin oltava tasapainoinen ja kannustettava oikeudenmukaista kauppaa. Kunnianhimoista sopimusta koskevasta vahvasta yksimielisyydestä huolimatta olen sitä mieltä, että se ei saisi vaikuttaa julkisiin palveluihin tai EU:n polttoaineiden laatudirektiiviin liittyvään lainsäädäntöoikeuteen. Sopimuksella olisi myös oltava kunnianhimoisia kestävää kehitystä koskevia tavoitteita, joihin liittyy oikeudellisesti sitovia sosiaalisia ja ympäristömuuttujia.

  Laima Liucija Andrikienė (PPE), kirjallinen. – (LT) Äänestin tämän EU:n ja Kanadan kauppasuhteita koskevan päätöslauselman puolesta. Kanada on yksi EU:n vanhimmista ja läheisimmistä kumppaneista sekä ensimmäinen teollisuusvaltio, jonka kanssa EU allekirjoitti – vuonna 1976 – kaupallista ja taloudellista yhteistyötä koskevan puitesopimuksen. EU:n ja Kanadan väliset taloudelliset suhteet eivät kuitenkaan ole vielä saavuttaneet täyttä potentiaaliaan, ja katson, että EU:n ja Kanadan välinen vapaakauppasopimus voi vaikuttaa merkittävästi tämän mahdollisuuden kehittämiseen ja toteuttamiseen parantamalla kaupan ja investointien virtoja ja poistamalla enimmäistulleja sekä perusteettomia muita kuin tulliin liittyviä kaupan esteitä ja tukemalla tiiviimpää yhteistyötä etenkin sääntelyä koskevan yhteistyön, työvoiman liikkuvuuden ja tutkintojen tunnustamisen osalta. Pidän myönteisenä Kanadan kanssa tehtyä sopimusta, jolla ylitetään WTO:n mukaiset sitoumukset ja joka täydentää monenvälisiä sääntöjä, edellyttäen, että neuvottelut johtavat tasapainoiseen, kunnianhimoiseen ja laadukkaaseen sopimukseen, jossa on kyse paljosta muustakin kuin tullimaksujen vähennyksistä, ja että myös muita välineitä aletaan soveltaa. Esimerkiksi vastavuoroisuuden periaatetta olisi noudatettava kauppakiistojen ratkaisemiseksi käytettävissä olevien muutoksenhakukeinojen yhteydessä, ja on tarpeen parantaa teollis- ja tekijänoikeuksien suojelua, mukaan lukien tavaramerkit, patentit ja maantieteelliset merkinnät.

  Sophie Auconie (PPE), kirjallinen. – (FR) Äänestämällä tämän EU:n ja Kanadan välillä parhaillaan käytäviä kauppaneuvotteluja koskevan päätöslauselman puolesta haluan toistaa, kuinka tärkeää kansainvälinen kauppa (myös Kanadan kanssa) on talouksiemme kehittämiseksi. Päätöslauselmassa todetaan, että vaikka Euroopan on edelleen asetettava kansainvälinen kauppajärjestelmä eli Dohan kehityskierroksen neuvottelut, Kanadan kanssa parhaillaan käytävät neuvottelut voivat täydentää hyödyllisesti tätä kansainvälistä lähestymistapaa yhtä tarpeellisella kahdenvälisellä lähestymistavalla. Keskustelemalla ja neuvottelemalla onnistumme löytämään ratkaisuja kauppaan liittyviin kysymyksiin ja luomaan kunnioitusta tiettyjä, esimerkiksi ympäristöä koskevia periaatteita kohtaan. Julkisia palveluja käsittelevän työryhmän varapuheenjohtajana olen kuitenkin huolissani tätä alaa varten valitusta lähestymistavasta. Omaksumalla "negatiivisen luettelon lähestymistavan" (luettelo, jolla tietyt julkiset palvelut suljetaan vapauttamisprosessin ulkopuolelle) "positiivisen luettelon lähestymistavan" sijasta (jolla muut kuin luettelossa mainitut julkiset palvelut suljetaan vapauttamisen ulkopuolelle) saatamme hyvinkin viime kädessä heikentää julkisia palveluja. Tästä syystä päätöslauselmassa kehotetaan Euroopan komissiota luopumaan tästä lähestymistavasta.

  Zigmantas Balčytis (S&D), kirjallinen. – (LT) Äänestin tämän päätöslauselman puolesta. Kanada on yksi EU:n vanhimmista ja läheisimmistä kumppaneista sekä ensimmäinen teollisuusvaltio, jonka kanssa EU allekirjoitti – vuonna 1976 – kaupallista ja taloudellista yhteistyötä koskevan puitesopimuksen. EU on allekirjoittanut Kanadan kanssa useita kahdenvälisiä sopimuksia, joilla pyritään helpottamaan kauppasuhteiden vahvistamista, ja nykyisin EU on Kanadan toiseksi tärkein kauppakumppani ja toiseksi tärkein suora ulkomainen investoija Kanadaan. Olen samaa mieltä siitä, että EU:n ja Kanadan väliset taloudelliset suhteet eivät ole vielä saavuttaneet täyttä potentiaaliaan. Suunniteltu vapaakauppasopimus voisi edistää merkittävästi EU:n ja Kanadan välistä taloudellista kumppanuutta ja antaisi investoijille ja yrityksille voimakkaan signaalin kasvun puolesta EU:ssa ja Kanadassa.

  Jean-Luc Bennahmias (ALDE), kirjallinen. – (FR) Koska Euroopan unionin ja Kanadan välillä neuvotellaan parhaillaan kauppasopimuksesta, Euroopan parlamentti ilmaisee juuri hyväksymällään päätöslauselma huolensa Euroopan komission lähestymistavasta julkisiin palveluihin. Euroopan komissio, joka vastaa sopimusneuvotteluista, näyttää haluavan, että sopimukseen sisällytetään periaatteessa kaikki palvelut. Neuvottelemalla "negatiivisesta luettelosta" palveluista, joita ei sisällytettäisi vapaakauppasopimukseen, komissio – mikäli tämä hyväksytään – kääntäisi ympäri tähän asti vallinneen ajattelutavan. Julkiset palvelut eivät kuitenkaan ole samanlaisia kuin muut palvelut: koska nämä palvelut luovat sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta ja antavat tärkeää tukea haavoittuvassa asemassa oleville kansalaisille, niillä on niiden avulla tavoiteltavaan yleiseen etuun liittyviä ominaispiirteitä. Näin ollen on erittäin tärkeää soveltaa jatkossakin lähestymistapaa, jolla suojellaan näitä palveluja erityisesti kansainväliseltä kilpailulta.

  Mara Bizzotto (EFD), kirjallinen. – (IT) EU:n ja Kanadan suhteet ovat jo kauan olleet hyödylliset molemmille osapuolille, ja kaupallisesti katsoen ne ovat molempien etujen mukaiset ja niihin sisältyy hyvää yhteistyötä. Vaikka Kanada on kehittynyt maa, jonka sosiaalisten oikeuksien ja tiukkojen ympäristönormien noudattamista ei juuri voida kyseenalaistaa, komissio on – jopa ennen parlamenttia – hahmotellut Kanadan vastaavien viranomaisten kanssa käytäville neuvotteluille perustan, jossa käsitellään yksityiskohtaisesti monia kysymyksiä, joita on muutettava, jotta olisimme tyytyväisiä.

Kannatan äänestyksessä tätä päätöslauselmaa, joka koskee yhtä Euroopan unionin kauppapolitiikan kappaletta, jota olisi pidettävä mallina neuvotteluille muiden maiden – muun muassa Intian, Kiinan ja Pakistanin – kanssa, jotka eivät todellakaan takaa oikeudenmukaista kilpailua saati noudata sosiaalisia oikeuksia ja ympäristönormeja, kuten Kanada tekee. Aloittaessamme neuvottelut näiden maiden kanssa meidän olisi muistettava, kuinka tiukkoja ja vaativia olemme olleet Kanadan kaltaisten erittäin valistuneiden valtioiden suhteen, ja sovellettava samaa suoraa ja avointa asennetta etujemme puolustamiseksi.

  John Bufton (EFD), kirjallinen. – (EN) Äänestin EU:n ja Kanadan kauppasuhteita vastaan, koska katson, että kahdenvälinen investointisopimus, oli se millainen tahansa, voisi haitata Yhdistyneen kuningaskunnan ja Kanadan välisiä brittiläisen kansanyhteisön neuvotteluja. Vaikka en näe mitään syytä, miksi EU ja Kanada eivät voisi käydä vapaasti kauppaa, aiempi lainsäädäntö on osoittanut, että EU:n tavoitteilla on taipumus kaapata Yhdistyneen kuningaskunnan ja kolmansien maiden olemassa olevat kauppasuhteet sen sijaan, että ne täydentäisivät niitä.

  Alain Cadec (PPE), kirjallinen. – (FR) Kannatin äänestyksessä päätöslauselmaa EU:n ja Kanadan kauppasuhteista, jolla on tarkoitus saada aikaan kattava talous- ja kauppasopimus. Kanada on Euroopan unionille läheinen kauppakumppani: kymmenen vuoden kuluessa Kanadan investoinnit Eurooppaan ovat lähes kaksinkertaistuneet, ja niiden määrä oli 119,5 miljoonaa euroa vuonna 2009. Tästä syystä on tarpeen luoda pitkälle menevä oikeuskehys, jotta varmistetaan myönteiset vaikutukset kasvuun. Korostan kysymystä maataloustuotteiden markkinoillepääsystä. Kanadan ja EU:n alkuperäsäännöt ovat erilaiset, ja komission on varmistettava, että Euroopan maatalouden edut ja prioriteetit otetaan asianmukaisesti huomioon. Erityisesti olisi pyrittävä löytämään tyydyttävä ratkaisu alkuperäsääntöjen ongelmaan, niin että muista Pohjois-Amerikan vapaakauppasopimuksen jäsenvaltioista tulevat tuotteet eivät pääse unioniin kanadalaisten tuotteiden vanavedessä.

  Maria Da Graça Carvalho (PPE), kirjallinen. – (PT) Monenvälinen kauppajärjestelmä, joka perustuu Maailman kauppajärjestössä (WTO) laadittuihin sääntöihin, on edelleen sopivin keino säännellä ja edistää avointa ja oikeudenmukaista kauppaa. Kun otetaan huomioon EU:n ja Kanadan väliset historialliset ja hyvin menestyksekkäät taloussuhteet, kannatan kuitenkin sopimusta, joka menee WTO:n puitteissa tehtyjä sitoumuksia pidemmälle ja täydentää monenvälisiä sääntöjä, jotta näiden kahden suurvallan välisen yhteistyön täysi potentiaali saadaan hyödynnettyä.

  George Sabin Cutaş (S&D), kirjallinen. – (RO) Äänestin EU:n ja Kanadan kauppasuhteita koskevan päätöslauselman puolesta, koska siinä korostetaan tarvetta sisällyttää sosiaaliset ja ympäristökysymykset tulevaan Euroopan unionin ja Kanadan väliseen talous- ja kauppasopimukseen. Mitä ympäristönsuojeluun tulee, on mielestäni tärkeää, että Euroopan unioni kieltää öljyhiekasta tuotetun öljyn tuonnin.

  Marielle De Sarnez (ALDE), kirjallinen. – (FR) Osana EU:n ja Kanadan välisestä kauppasopimuksesta parhaillaan käytäviä neuvotteluja komission on sitouduttava noudattamaan Euroopan parlamentin vaatimuksia. Vapaakauppasopimusta tehtäessä kaksi seikkaa on erittäin tärkeitä: ensinnäkin vastavuoroisuuden varmistaminen sosiaali- ja ympäristölainsäädännön suhteen; toiseksi johdonmukaisen ja suojelevan lähestymistavan soveltaminen yleishyödyllisiin palveluihin. Eurooppalaisia ympäristö- ja terveysnormeja ei saisi lieventää vain kumppanimme tyydyttämiseksi. Euroopan komission on harkittava seurauksia, joita sen päätöksellä sisällyttää sopimukseen automaattisesti ja lähtökohtaisesti kaikki palvelut voi olla. Vaikka tässä menetelmässä on mahdollista sulkea sopimuksen ulkopuolelle tiettyjä julkisia palveluja tapauskohtaisesti ja kunkin jäsenvaltion pyynnöstä laatimalla "negatiivinen" luettelo, siinä on kuitenkin mahdollisten puutteiden riski. Parlamentti ei halua, että tämä uusi neuvottelumalli muodostaa oikeudellisen ennakkotapauksen. Tähän asti komissio on vapaakauppasopimuksia neuvotellessaan laatinut "positiivisen" luettelon, jossa luetellaan sopimuksen kattamat palvelut yksitellen. Tämä menettely, jota käytetään yleisesti kansainvälisessä kaupassa, antaa paremman suojan tietyille EU:n kannalta aroille aloille, ja siksi sen olisi oltava ainoa komission käyttämä menettely.

  Diogo Feio (PPE), kirjallinen. – (PT) Kanadalla ja EU:lla on yhteiset arvot, mikä tekee meistä paitsi kauppakumppaneja myös luonnollisia liittolaisia maailmanlaajuisessa geostrategisessa tilanteessa. Tosiasia on, että Atlantin molemmin puolin on sama kulttuuri, joka hyötyisi suuresti siitä, että sen kansojen välisiä siteitä vahvistettaisiin entisestään. Ei olisi tuottavaa käsitellä tässä pitkään Kanadan ja Euroopan välisiä historiallisia siteitä ja Kanadan kansalaisten panosta Euroopan vapauttamiseen sen tuhonneen toisen maailmansodan aikana.

Huolimatta kaupan vapauttamisen tiellä yhä olevista esteistä ja unionin varauksista Kanadan nykyisten käytäntöjen suhteen, toivon että tarvittava perusta molempia hyödyttävälle kauppakumppanuudelle voidaan luoda varsin pian. Kanadan ja Euroopan unionin välinen kattava talous- ja kauppasopimus voisi olla tähän mennessä tekemistämme sopimuksista kunnianhimoisin ja laaja-alaisin. Toivon, että siitä tulee sellainen.

  José Manuel Fernandes (PPE), kirjallinen. – (PT) Tämä päätöslauselmaesitys käsittelee EU:n ja Kanadan kauppasuhteita, joita koskevat neuvottelut odotetaan saatavan päätökseen vuoden 2011 loppuun mennessä. EU:n kauppa- ja investointipolitiikan tavoitteena on kestävä ja vaurautta ja työpaikkoja luova talouskasvu. Meidän on syytä muistaa, että solmimalla kauppasuhteet strategisiin kumppaneihimme EU voi tuottaa vuoteen 2020 mennessä lisäarvoa yhden prosentin verran bruttokansantuotteesta (BKT), joka oli 120 miljardia euroa vuonna 2010, ja tämä hyödyttää sekä kuluttajia että yrityksiä. Tätä varten on tärkeää – Maailman kauppajärjestön (WTO) roolia kyseenalaistamatta – vapauttaa kauppaa saattamalla päätökseen kaikki meneillään olevat neuvottelut Dohan kehitysohjelman puitteissa, jonka osa EU:n ja Kanadan kauppasuhteet ovat. Vaikka eräät kysymykset, kuten tervahiekan louhinnan ja eräiden hylkeistä saatavien tuotteiden kielteiset vaikutukset biologiseen monimuotoisuuteen, ovat edelleen ratkaisematta, äänestin päätöslauselman puolesta paitsi siksi, että julkisia hankintoja koskeva ongelma on käytännössä ratkaistu, myös sopimuksen jäsenvaltioille tuottamien hyötyjen vuoksi ja estääkseni neuvottelujen viivästymisen.

  João Ferreira (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Johdanto-osan ensimmäinen kohta kuvaa tätä mietintöä ohjaavaa näkemystä: sen mukaan Maailman kauppajärjestön (WTO) kehittämä sääntöihin perustuva monenvälinen kauppajärjestelmä antaa edelleen sopivimmat puitteet avoimen ja oikeudenmukaisen kaupan sääntelemiseen ja edistämiseen. Lisäksi siinä kannatetaan Dohan kierroksen saattamista menestyksellisesti päätökseen.

Tätä näkemystä, jota luonnollisesti vastustamme, kehitellään edelleen päätöslauselman myöhemmissä kohdissa. Vastustamme sitä aivan kuten miljoonat työläiset, maanviljelijät, pienten ja keskisuurten yritysten omistajat ja monet muut, jotka kaikkialla maailmassa ovat jo vuosia osoittaneet syyttävällä sormella WTO:ta, sen tavoitteita purkaa kaupan sääntelyä ja sen palvelemia etuja: ylikansallisten yhtiöiden, suuryritysten ja rahoituslaitosten etuja, kun ne kahmivat miljoonia euroja uhraamalla miljoonia työpaikkoja sekä sosiaalisia ja työntekijöiden oikeuksia, tuhoamalla pieniä ja keskisuuria tuottajia ja pilaamalla ympäristöä.

EU:n ja Kanadan vapaakauppasopimus kattaa muiden vapaakauppasopimusten tavoin myös palvelut, ja perusteltuja mutta epäjohdonmukaisia vastalauseita esitetään "negatiivisista luetteloista" ja muista seikoista, jotka eivät poista julkisia palveluja uhkaavia muita vaaroja. Syitä äänestää vastaan on enemmän kuin tarpeeksi.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Euroopan unioni jatkaa kauppapolitiikkansa rakentamista seurauksin, joilla on eri jäsenvaltioihin syviä mutta vaihtelevia vaikutuksia.

Sopimukset, joissa tämä politiikka konkreettisesti ilmenee, perustuvat pääosin vapaakauppaan, jonka tavoitteet ja vaikutukset ovat selvästi nähtävissä niihin liittyvässä retoriikassa: siinä puhutaan niin kutsutuista "offensiivisista eduista", ikään kuin kyse olisi sodasta.

Sopimuksilta puuttuu yleensä demokraattinen legitiimiys, koska niistä lähes aina neuvotellaan hyvin salassa, kansalaisten selän takana, millä pyritään peittelemään niiden taloudelliset, sosiaaliset ja ympäristölliset vaikutukset ja välttämään tietoon perustuva keskustelu ja selitykset.

Vaikka neuvotteluissa kerrotaan päästyn varsin pitkälle ja ne on tarkoitus saattaa päätökseen vuonna 2011, täysimittainen keskustelu sopimuksen vaikutuksista eri aloihin ja maihin on vielä käymättä.

Tämä sopimus ei kuitenkaan sisällä mitään uutta: sen sisältönä on markkinoiden avaaminen ja palvelujen vapauttaminen, mihin sisältyy ylikansallisten yritysten etujen armoilla olevien ja kansalaisille ongelmia aiheuttavien julkisten palvelujen lisääntyvä kaupallistaminen.

Seuraukset ovat yleisesti tiedossa: muutamien toimijoiden määräävä markkina-asema, heikompien tuotantojärjestelmien tuhoutuminen ja yhä useampia tekosyitä heikentää oikeuksia sekä elin- ja työolosuhteita.

  Monika Flašíková Beňová (S&D), kirjallinen. – (SK) EU käynnisti neuvottelut kattavasta talous- ja kauppasopimuksesta Kanadan kanssa vuonna 2009. Mahdollinen sopimus kattaa hyvin monia aiheita: tavaroiden ja palvelujen kaupan, teollis- ja tekijänoikeudet, julkiset hankinnat, sääntelyä koskevan yhteistyön, investoinnit, väliaikaisen maahanmuuton, kilpailupolitiikan sekä työ- ja ympäristönormit. Mielestäni on oikein, että molemmat osapuolet pyrkivät ensisijaisesti pääsemään sopimukseen useista keskeisistä seikoista, kuten julkisia hankintoja, investointeja ja julkisia palveluja koskevista kysymyksistä.

  Juozas Imbrasas (EFD), kirjallinen. – (LT) Suhtauduin asiakirjaan myönteisesti, koska EU:n ja Kanadan suhteet ovat kaupan ja suorien ulkomaisten investointien osalta läheiset. Kattavasta talous- ja kauppasopimuksesta parhaillaan käytävillä neuvotteluilla pyritään saamaan aikaan hyvin pitkälle menevä sopimus, joka on kunnianhimoisempi kuin mikään EU:n tai Kanadan aiemmin neuvottelema talous- ja kauppasopimus ja joka voi entisestään vahvistaa jo nykyäänkin lujia kahdenvälisiä kauppa- ja investointisuhteita. Pidän myönteisenä Kanadan kanssa tehtävää sopimusta, jolla ylitetään WTO:n mukaiset sitoumukset ja joka täydentää monenvälisiä sääntöjä, edellyttäen, että neuvottelut johtavat tasapainoiseen, kunnianhimoiseen ja laadukkaaseen sopimukseen. Katson, että maatalouteen liittyvät luvut ovat merkittävä asia neuvottelujen molempien osapuolten kannalta. Olen huolissani mahdollisista merkittävistä myönnytyksistä, jotka koskevat muuntogeenisiä organismeja, maitoa ja alkuperämerkintöjä. Maatalouteen liittyvät edut ja painopisteet olisi siksi otettava huomioon kaikilta osin ja sopimuksen olisi hyödytettävä EU:n ja Kanadan kuluttajia ja kummankin osapuolen maatalousaloja ja varmistettava yleisesti tasapainoisen tuloksen avulla EU:n ja Kanadan välinen laajempi mutta oikeudenmukainen kilpailu maataloustuotteista. Suhtaudun myönteisesti molempien osapuolten alustavaan sitoumukseen olla säilyttämättä, ottamatta käyttöön tai ottamatta uudelleen käyttöön vaihdettavien maataloustuotteiden maatalouden vientitukia, mikä on myönteinen askel kohti kunnianhimoisia ja oikeudenmukaisia neuvotteluja ja sopimusta toimia yhteistyössä WTO:n maatalousneuvotteluissa.

  Elisabeth Köstinger (PPE), kirjallinen. – (DE) Euroopan unionilla ja Kanadalla on ollut jo monia vuosia hyvät ja vakaat kauppasuhteet. Taloudellisen yhteistyön mahdollisuuksia ei kuitenkaan ole hyödynnetty läheskään tyhjentävästi, ja olen tyytyväinen kattavasta talous- ja kauppasopimuksesta käytäviin neuvotteluihin. Edistyminen WTO-neuvotteluissa on kuitenkin asetettava kahdenvälisten sopimusten edelle. Päätöslauselmassa käsitellään monia tärkeitä aiheita. Tuen erityisesti Euroopan parlamentin ilmaisemia varauksia Euroopan maatalouteen mahdollisesti kohdistuvien kielteisten vaikutusten suhteen. Vastavuoroisuuden periaate on säilytettävä, jotta varmistetaan molempien osapuolten kannalta vakaa ja kestävä sopimus. Tässä yhteydessä viittaan etenkin teuraskarjan alkuperämerkintöjä koskevaan keskusteluun, johon on saatava ratkaisu, sekä tulleihin liittyviin ja teknisiin esteisiin, kuten EU:n tuotteiden pitkällisiin hyväksymismenettelyihin. On selvää, että kattavan talous- ja kauppasopimuksen tavoitteena on oltava oikeudenmukainen kilpailu.

  Elżbieta Katarzyna Łukacijewska (PPE), kirjallinen. – (PL) Koska Euroopan unioni on Kanadan toiseksi tärkein kauppakumppani ja Kanada on EU:n merkittävä kumppani suorien ulkomaisten investointien alalla, kannatin äänestyksessä päätöslauselmaesitystä EU:n ja Kanadan kauppasuhteista. Samalla painotan, että Puola on Keski- ja Itä-Euroopan maiden joukossa Kanadan merkittävin kauppakumppani ja sillä on yli kymmenen vuoden ajan ollut kahdenvälisen kaupan ylijäämä, joka on kasvanut vuosi vuodelta. Tämänpäiväinen äänestys on tärkeä edistysaskel, joka lupaa hyvää tulevaisuudelle.

  David Martin (S&D), kirjallinen. – (EN) Olen tyytyväinen, että tarkistukseni, joka kuuluu "panee merkille viimeaikaisen oikeudellisen kehityksen EU:n hyljetuotekieltoa koskevassa asiassa ja etenkin Kanadan WTO:lle esittämän pyynnön kutsua kokoon virallinen riitojenratkaisulautakunta; ja toivoo vahvasti, että Kanada peruu WTO-riitautuksen, joka vaikuttaa kauppasuhteisiin kielteisesti, ennen kuin kattava talous- ja kauppasopimus on ratifioitava Euroopan parlamentissa", hyväksyttiin.

  Clemente Mastella (PPE), kirjallinen. – (IT) Euroopan unionin ja Kanadan kauppasuhteet voivat ylittää selvästi Maailman kauppajärjestössä tehdyt sitoumukset, kunhan ne perustuvat tasapainoiseen sopimukseen, takuuseen asianmukaisesta vastavuoroisesta pääsystä molempien osapuolten markkinoille ja tavaramerkkien, patenttien ja maantieteellisten merkintöjen suojelun parantamiseen. Mielestämme tarvitaan uusia investointeja, jotta voidaan varmistaa ympäristön ja hyvien työolojen kunnioittaminen. Koska maatalousala on erittäin tärkeä, kehotamme komissiota neuvottelemaan sopimuksen, joka hyödyttää sekä tuottajia että kuluttajia ja jolla varmistetaan oikeudenmukainen kilpailu Euroopan unionin ja Kanadan maataloustuottajien välillä. Katsomme myös, että neuvoston olisi saatava parlamentin hyväksyntä, ennen kuin se allekirjoittaa mitään uusia kansainvälisiä kauppasopimuksia, ja että parlamentin olisi saatava tietoa menettelyn kaikissa vaiheissa, jotta varmistetaan parempi demokraattinen valvonta. Tämä on ainoa tapa, jolla voimme lisätä kauppaa ja investointeja Euroopan unionin ja Kanadan välillä.

  Véronique Mathieu (PPE), kirjallinen. – (FR) Äänestin päätöslauselman puolesta, mutta vastustin tarkistusta 10, jossa tuetaan EU:n asettamaa hyljetuotteiden tuontikieltoa. Kielto ei ole tieteellisesti eikä oikeudellisesti perusteltu. Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen (EFSA) vuoden 2007 lopussa antaman tieteellisen lausunnon päätelmät perustuvat tietoihin eläinten teurastamisesta teurastamoissa eivätkä siten ole luotettavia hylkeiden metsästyksen suhteen. Myös oikeusperusta on kyseenalainen, kuten Euroopan parlamentin 1. huhtikuuta 2009 päivätty oikeudellinen lausunto osoittaa: sen mukaan näyttäisi lähes mahdottomalta perustella kieltoa pelkästään eläinten hyvinvoinnilla, koska perussopimus ei sisällä mitään eläinten hyvinvointia koskevaa oikeusperustaa. Lajin suojelu puolestaan ei ole uhattuna, koska sen kanta Grönlannissa on jopa kolminkertaistunut 25 vuodessa. Kauppasaarto, joka ei komission vakuutusten mukaan haittaa inuiittien perinteistä metsästystä, on epärealistinen. Tässä yhteydessä Kanadan Maailman kauppajärjestölle (WTO) esittämä pyyntö perustaa erityinen Euroopan saartoa käsittelevä riidanratkaisuelin on perusteltu.

  Arlene McCarthy (S&D), kirjallinen. – (EN) Parlamentti on lähettänyt EU:n ja Kanadan kauppaneuvotteluja koskevalla päätöslauselmallaan vahvan viestin siitä, että se puolustaa tiukasti lainsäädäntöä, jolla kielletään hyljetuotteet EU:n markkinoilla. EU:n kansalaiset vaativat, että toimimme pitääksemme julman kaupallisen metsästyksen tuotteet EU:n ulkopuolella. Kanadalla ei ole oikeutta yrittää vesittää Euroopan unionin kansalaisten demokraattista tahtoa saattamalla meidän selvästi syrjimättömän hyljekieltolakimme Maailman kauppajärjestön käsiteltäväksi. Läheisemmät kauppasiteet EU:n ja Kanadan välille voidaan rakentaa vain Euroopan kansalaisten toivomusten ja Euroopan unionin lainsäädännön kunnioittamisen pohjalle.

  Jean-Luc Mélenchon (GUE/NGL), kirjallinen. – (FR) Euroopan komissio on päättämäisillään neuvottelut Kanadan kanssa ennennäkemättömän laajasta vapaakauppasopimuksesta. Se on käynyt neuvotteluja vuodesta 2004. Euroopan unionin kansalaisten mielipidettä ei ole koskaan kysytty, eikä heille ole edes tiedotettu asiasta. Mietinnössä suhtaudutaan myönteisesti tähän vahingolliseen sopimukseen, jonka sisältö on paljastunut vain vuotojen avulla. Tätä on mahdoton hyväksyä. Äänestän mietintöä vastaan ja tuomitsen sopimuksen, jolla Euroopan kansalaisille annetaan alisteinen rooli Pohjois-Amerikan vapaakauppasopimuksen esimerkin mukaisesti.

  Nuno Melo (PPE), kirjallinen. – (PT) Euroopan ja Kanadan historialliset suhteet ovat pitkät ja ulottuvat jopa EU:n syntyä kauemmas. Lisäksi meillä on yhteiset arvot ja periaatteet, mikä tekee meistä ensisijaisia liittolaisia maailmanlaajuisessa geostrategisessa tilanteessa. Kauppasuhteissa on tapahtunut merkittävää edistystä, vaikka kattavaa sopimusta ei vielä ole saatu aikaan. Katson, että meidän olisi edelleen pyrittävä kaikin voimin saamaan aikaan sopimus, joka sopii kaikille, sillä siitä tulee hyvin tärkeä molempien osapuolten talouskehitykselle.

  Alexander Mirsky (S&D), kirjallinen. – (EN) Mahdollinen sopimus kattaa hyvin monia aiheita: tavaroiden ja palvelujen kaupan, teollis- ja tekijänoikeudet, julkiset hankinnat, sääntelyä koskevan yhteistyön, investoinnit, väliaikaisen maahanmuuton (neljäs toimitusmuoto), kilpailupolitiikan sekä työ- ja ympäristönormit. Molempien osapuolten on yhä päästävä sopimukseen useista tärkeistä neuvotteluluvuista, muun muassa pääsystä julkisten hankintojen markkinoille, investoinneista ja julkisista palveluista. Neuvotteluissa tuli esiin kaksi muuta Euroopan parlamentin tärkeänä pitämää kysymystä. Ensimmäinen koskee Kanadan öljyhiekkaa ja EU:n polttoainedirektiiviä. Polttoainedirektiivistä on keskusteltu vilkkaasti ympäristövaliokunnassa. Toistaiseksi Kanadan hallitus katsoo, että direktiivi syrjii Kanadasta tuotavaa öljyä suhteessa muista maista tuotavaan öljyyn. Mielestäni sopimuksen tekeminen on liian aikaista. Toinen kysymys koskee EU:n hyljetuotekieltoa, ja se on erittäin tärkeä. Sopimus voisi vahvistaa EU:n ja Kanadan jo nykyäänkin lujia kauppa- ja investointisuhteita; sen olisi kuitenkin oltava molemmille hyödyllinen, ja siitä syystä äänestin toistaiseksi tyhjää.

  Rolandas Paksas (EFD), kirjallinen. – (LT) Edistyksellisellä sopimuksella rohkaistaan ja vauhditetaan aktiivisia kauppa- ja investointisuhteita EU:n ja Kanadan välillä. Kauppasuhteiden vapauttaminen tuottaa molemminpuolisia etuja liike-elämän toimijoille ja luo suotuisammat edellytykset investoinneille. WTO:n sitoumukset ylittävän kattavan ja laadukkaan sopimuksen aikaansaamiseksi kumpikaan osapuoli ei saisi esittää vaatimuksia, jotka ovat ristiriidassa niiden sisäpolitiikan tai toimielinjärjestelmien kanssa. Lisäksi mahdollisten kauppakiistojen ratkaisemiseksi olisi käytettävä vastavuoroisuuden periaatetta, teollis- ja tekijänoikeuksien suojelua olisi parannettava, ja palveluiden ja julkisten hankintojen markkinoille pääsyn olisi oltava vastavuoroista. Erityistä huomiota olisi kiinnitettävä maatalousalaan ja kuluttajiin. Meidän on säilytettävä tiukka asenne muuntogeenisiin organismeihin (GMO), maitoon ja alkuperämerkintöihin. Meidän on varmistettava maataloustuottajien laajempi mutta oikeudenmukainen kilpailu. Katson, että komission olisi aloitettava Kanadan kanssa neuvottelut investoinneista, kun parlamentti on ottanut kantaa EU:n tulevaan investointipolitiikkaan. Meidän on suojeltava osapuolten herkimpiä aloja ja jätettävä ne investointisopimusten soveltamisalan ulkopuolelle. Komission on otettava tiukka asenne hyljetuotteiden kieltoon, ja tässä suhteessa Kanadan olisi vedettävä takaisin WTO:lle esittämänsä vaatimus muodollisen riidanratkaisupaneelin asettamisesta. Tällainen vaatimus ei ole myönteisten kauppasuhteiden periaatteiden mukainen.

  Maria do Céu Patrão Neves (PPE), kirjallinen. – (PT) Olen tyytyväinen Euroopan parlamentin päätöslauselmaan EU:n ja Kanadan kauppasuhteista. EU:n ja Kanadan välillä on luonnollinen kumppanuus, joka perustuu kulttuuriseen samankaltaisuuteen ja pitkään yhteiseen historiaan. Siksi on vain luonnollista, että sekä EU:n että Kanadan yksityissektorit ovat tukeneet vahvasti kunnianhimoista ja kattavaa taloussopimusta ja katsovat, että EU:n ja Kanadan välisen tiiviimmän taloudellisen kumppanuuden edistäminen antaisi investoijille ja yrityksille voimakkaan signaalin kasvun puolesta EU:ssa ja Kanadassa sekä kansainvälisesti. Tästä syystä suhtaudun myönteisesti Kanadan kanssa tehtävään sopimukseen, joka ylittää Maailman kauppajärjestön (WTO) sitoumukset ja täydentää monenvälisiä sääntöjä, edellyttäen, että neuvottelut johtavat kunnianhimoiseen ja laadukkaaseen sopimukseen, joka perustuu vastavuoroisuuteen ja jossa on kyse paljosta muustakin kuin tullimaksujen vähennyksistä. Varoitan kuitenkin, että on otettava huomioon tämän avaamisen taloudelliset vaikutukset, etenkin niissä jäsenvaltioissa, joiden taloudet ovat muita haavoittuvampia.

  Paulo Rangel (PPE), kirjallinen. – (PT) Tällä hetkellä Maailman kauppajärjestön (WTO) kauppajärjestelmä vaikuttaa olevan paras tapa tarjota viitekehys valtioiden välisille taloussuhteille. Se ei kuitenkaan estä valtioita tai ylikansallisia järjestöjä lisäämästä taloussuhteitaan näitä yhteisiä sääntöjä pidemmälle. Sen vuoksi EU:n ja Kanadan väliset erityisen tiiviit taloudelliset suhteet vaikuttavat perustelluilta. Kuten mietinnössä korostetaan, EU on Kanadan toiseksi tärkein kauppakumppani. Kanadasta puolestaan tuli vuonna 1976 ensimmäinen teollisuusmaa, jonka kanssa EU allekirjoitti kaupallista ja taloudellista yhteistyötä koskevan puitesopimuksen, ja se on EU:n neljänneksi merkittävin suorien ulkomaisten investointien lähde. Sopimus saattaa johtaa siihen, että näiden kahden alueen suhteissa voidaan lisätä taloudellista yhteistyötä entisestään, mikä lujittaa edelleen näiden yhteisen kulttuuritaustan jo nykyisellään vahvasti yhdistämien alueiden välisiä siteitä.

  Raül Romeva i Rueda (Verts/ALE), kirjallinen. – (EN) Äänestin päätöslauselman puolesta. Kanadan kanssa käytävät neuvottelut laajakantoisesta kattavasta talous- ja kauppasopimuksesta ovat pitkällä, ja ne voidaan saada päätökseen tänä syksynä. Kattava talous- ja kauppasopimus on kunnianhimoisin vapaakauppasopimus, jonka EU on neuvotellut vuoden 2006 Globaali Eurooppa -kauppastrategian puitteissa. Se sisältää pitkälle meneviä lukuja palveluista, julkisista hankinnoista, investointien suojelusta, teollis- ja tekijänoikeuksista sekä sääntelyä koskevasta yhteistyöstä.

  Czesław Adam Siekierski (PPE), kirjallinen. – (PL) EU:n ja Kanadan väliset taloussuhteet ovat erittäin merkittäviä osapuolten välisen vuoropuhelun kehitykselle. EU on Yhdysvaltojen jälkeen Kanadan suurin kauppakumppani, ja Kanada on EU:n yhdenneksitoista merkittävin kauppakumppani. Kattavasta talous- ja kauppasopimuksesta parhaillaan käytävien neuvottelujen päämääränä on tehdä hyvin laaja-alainen sopimus, jonka tavoitteet ovat kunnianhimoisemmat kuin missään EU:n tai Kanadan tähän asti neuvottelemassa talous- ja kauppasopimuksessa. Kahdenväliset kauppa- ja investointiyhteydet ovat jo vahvat, ja tämä saattaa vahvistaa niitä entisestään. EU:n ja Kanadan asiantuntijoiden yhteisen raportin mukaan kattavan talous- ja kauppasopimuksen tekemisellä pyritään saamaan aikaan kaupan vapauttamisesta ja tulliesteiden poistamisesta syntyviä konkreettisia taloudellisia hyötyjä. Sopimukseen liittyy kuitenkin edelleen tiettyjä ongelmia, jotka saattavat haitata EU:n maatalousalaa.

Mielestäni on tehtävä lisää työtä EU:ssa ja Kanadassa voimassa olevien terveys- ja kasvinsuojelunormien erojen suhteen. Samoin on tehtävä lisää työtä sen varmistamiseksi, että Kanadan ympäristönormit vastaavat EU:ssa voimassa olevia normeja. Katson, että tässä yhteydessä on tarpeen analysoida tarkoin mainitut normit ja arvioida niitä.

  Derek Vaughan (S&D), kirjallinen. – (EN) Suhtaudun myönteisesti tämän päivän päätöslauselmaan, jossa korostetaan EU:n ja Kanadan kauppasopimuksesta käytävissä neuvotteluissa saavutettua edistystä. Kanada on merkittävä potentiaalinen EU:n kauppakumppani, ja molemmat osapuolet hyötyvät tällaisesta sopimuksesta. Komission on kuitenkin otettava huomioon eräitä huolenaiheita: öljyntuotanto tervahiekasta sekä asbestia louhivien työntekijöiden terveys ovat vain kaksi kysymystä, joita on tarkasteltava huolellisesti. Kannatan Kanadalle esitettyjä kehotuksia vetää takaisin sen WTO:lle jättämä EU:n hyljetuotteiden kieltoa koskeva haaste ja olen tyytyväinen siihen, että parlamentti hyväksyi tämän kannan hahmottelevat tarkistukset. Myös komission on otettava vahva kanta kiellon suojelemiseksi. Lisäksi tavaramerkkien ja patenttien käytössä on noudatettava teollis- ja tekijänoikeuksia. Luotan siihen, että komissio käsittelee näitä ongelmia ja ottaa ne huomioon ja että tehokas kauppasopimus saadaan aikaan.

Mietintö: Wolf Klinz (A7-0081/2011)

  Luís Paulo Alves (S&D), kirjallinen. – (PT) Äänestän tämän valiokunta-aloitteisen mietinnön puolesta, koska siinä käsitellään luottoluokitusalaa koskevan loppumattoman keskustelun ajankohtaisia aiheita, erityisesti kilpailun puutetta, harvojen toimijoiden hallinnassa olevia rakenteita sekä seurattavuuden ja avoimuuden puutetta varsinkin valtioiden velkaluokituksissa.

  Laima Liucija Andrikienė (PPE), kirjallinen. (LT) Äänestin luottoluokituslaitosten tulevaisuudennäkymistä laaditun päätöslauselman puolesta. Luottoluokituslaitosten luokituksilla on useita hyödyllisiä tarkoituksia: ne levittävät tietoa liikkeeseenlaskijoiden luottokelpoisuudesta globaalissa ympäristössä. Luokitusten avulla liikkeeseenlaskijat voivat arvioida globaaleita markkinoita ja kotimaanmarkkinoita, informaatiokustannukset vähenevät ja mahdollisten sijoittajien määrä suurenee, mikä tuo markkinoille likviditeettiä ja auttaa löytämään oikeat hinnat. Äskettäinen finanssikriisi paljasti, että alalla on kolme keskeistä ongelmaa: kilpailun puute, sääntelykehyksen liiallinen riippuvuus ulkoisista luokituksista ja se, että luottoluokituslaitokset eivät ole vastuussa luokituksista. Yhdyn esittelijän kantaan, jonka mukaan luottoluokitukset eivät ole pelkkiä lausuntoja vaan luottoluokituslaitosten pitäisi olla vastuussa luokituksistaan. Sen vuoksi niiden yksityisoikeudellista vastuuta olisi laajennettava uskottavan uhan luomiseksi.

  Sophie Auconie (PPE), kirjallinen. – (FR) Kannatin äänestyksessä jäsen Klinzin mietintöä luottoluokituslaitoksista. Luottoluokituslaitokset ovat hyödyllisiä: ne antavat tietoa luottotuotteiden laadusta, minkä ansiosta liikkeeseenlaskijat ja investoijat pääsevät globaaleille markkinoille ja kotimaanmarkkinoille, ja niiden avulla löydetään oikeat hinnat. Kriisi on kuitenkin osoittanut nykyisen järjestelmän synnyttämät vaarat: niitä ovat etenkin kilpailun puute ja luokituslaitosten seurattavuuden ja avoimuuden puute. Tässä valiokunta-aloitteisessa mietinnössä kehotetaan Euroopan komissiota yksilöimään selvästi nykyisen kehyksen puutteet ja tekemään vaikutustenarvioinnin kaikista järjestelmän parantamiseksi saatavilla olevista vaihtoehdoista ja tarvittaessa myös uusista säädösehdotuksista. Kehotan komissiota vastaamaan pyyntöömme mahdollisimman pian.

  Zigmantas Balčytis (S&D), kirjallinen. – (LT) Äänestin tämän tärkeän asiakirjan puolesta. Luottoluokituslaitokset eivät arvioi vain yksityisiä pääomasijoitusyhtiöitä ja niiden tuotteita, vaan myös valtioita. Ehdot, joilla valtiot voivat odottaa saavansa lainaa kansainvälisiltä markkinoilta, riippuvat niiden saamista luokituksista. Taloudellisten vaikeuksien vuoksi annettava huono luokitus sysää valtion eräänlaiseen velkakierteeseen, koska luokituksen alentaminen lisää lainojen kustannuksia entisestään ja pahentaa edelleen valtion finanssitilannetta. Kaikkien markkinatoimijoiden ja niiden valvojien on tunnettava luokitusten asettamisessa käytettävät perusteet ja voitava tarkistaa ne itse. Komissiota ja G20-maita kehotetaan kehittämään uusi arviointeja koskeva globaali toimintamalli, joka vähentäisi virheiden todennäköisyyttä, sääntelisi luottoluokituksiin osallistuvien yritysten toimintaa ja pienentäisi taloudellisiin arviointeihin liittyvää riskiä. Olen tyytyväinen useaan otteeseen toistamaani ehdotukseen, jonka mukaan Euroopan unionin on pikaisesti perustettava oma luottoluokituslaitoksensa, joka tuottaisi objektiivisia ja riippumattomia arviointeja. Suhtaudun myönteisesti mietinnön kehotukseen perustaa EU:n oma riippumaton luottoluokituslaitos, jota ehdotusten mukaan kutsuttaisiin alkuvaiheessa Euroopan luottoluokitussäätiöksi.

Kaikkien EU:n jäsenvaltioiden mahdollisuudet ottaa lainaa kansainvälisiltä markkinoilta oikein ehdoin sekä koko maailmanlaajuisen rahoitusjärjestelmän vakaus ja kriisien ennaltaehkäisyn tehokkuus riippuvat siitä, kuinka hyvin onnistumme uudistamaan taloudellista arviointia.

  Regina Bastos (PPE), kirjallinen. – (PT) Luottoluokituslaitokset arvioivat valtioita, instituutioita ja yrityksiä ja antavat niille luottoluokituksia sen mukaan, kuinka hyvin ne pystyvät maksamaan velkansa sovitussa ajassa. Luottoluokituslaitoksia koskeva asetus (EY) N:o 1060/2009 annettiin ensimmäisenä reaktiona finanssikriisiin. Siinä käsiteltiin kiireellisimpiä kysymyksiä ja asetettiin luottoluokituslaitokset valvonnan ja sääntelyn alaisiksi. Sillä ei kuitenkaan ratkaistu kaikkia ongelmia.

Finanssikriisi paljasti, että luottoluokituslaitosten toiminnassa on kolme keskeistä ongelmaa: kilpailun puute, liiallinen riippuvuus ulkoisista luokituksista ja se, että luottoluokituslaitokset eivät ole vastuussa luokituksista. Tässä mietinnössä, jonka puolesta äänestin, kehotetaan Euroopan komissiota selvittämään puutteet ja tekemään vaikutustenarviointi mahdollisista vaihtoehdoista ja myös uusista säädösehdotuksista. Siinä myös kehotetaan Euroopan komissiota arvioimaan täysin riippumattoman Euroopan luottoluokitussäätiön perustamisen kustannukset ja hyödyt.

  Slavi Binev (NI), kirjallinen. – (BG) Kannatin ehdotettua mietintöä, koska katson että luottoluokituslaitosten perustaminen tehostaa kilpailua tällä alalla, ja tämä on laadun parantamisen, informaatiokustannusten vähentämisen ja varsinkin luokituslaitosten vastuun lisäämisen ennakkoedellytys. Tämä auttaa myös vähentämään sääntelyn riippuvuutta.

  Mara Bizzotto (EFD), kirjallinen. – (IT) Kannatin äänestyksessä jäsen Klinzin mietintöluonnosta luottoluokituslaitoksista, koska muutettu teksti sisältää mielestäni monia myönteisiä seikkoja ja hyviä ideoita. Kannatan erityisesti pyrkimystä parantaa näiden laitosten avoimuutta, luotettavuutta, vastuullisuutta ja riippumattomuutta. Lisäksi kannatan jäsen Klinzin ajatusta perustaa Euroopan luottoluokitussäätiö, joka olisi riippumaton valtioista ja toimielimistä, ja yhdyn hänen näkemykseensä siitä, että alan nykyinen keskittyminen harvojen toimijoiden käsiin on sille ongelma.

  Jan Březina (PPE), kirjallinen. – (CS) Äskettäinen finanssikriisi on kiinnittänyt huomiota luottoluokitusalan kolmeen keskeiseen ongelmaan, jotka ovat taloudellisen kilpailun puute, sääntelykehyksen liiallinen riippuvuus ulkoisista luokituksista ja se, että luottoluokituslaitokset eivät anna luokituksistaan takuita. En ole varma, onko esittelijän ehdotus perustaa eurooppalainen luottoluokituslaitos järkevä ratkaisu. Ei ole takeita siitä, että eurooppalainen luottoluokituslaitos saisi hyvän maineen ja että siitä tulisi todellinen uusi toimija luottoluokituslaitosten joukossa, että se olisi uskottava tai että se pystyisi vakuuttamaan markkinat siitä, että se on täysin riippumaton kaikista julkisista elimistä, niin jäsenvaltioista, Euroopan komissiosta kuin mistä tahansa viranomaisesta.

Esittelijän ehdotus Euroopan luottoluokituslaitosten verkoston perustamisesta vaikuttaa minusta järkevämmältä, koska kansallisella tasolla toimivien luokituslaitosten yhteistyö käytettävissä olevien henkilö- ja rahoitusresurssien käytössä rohkaisisi kilpailua tällä alalla kattamalla monia erilaisia toimintoja ja eri markkinoita ja mahdollistaisi siten globaalilla tasolla toimivien suurten luokituslaitosten tason saavuttamisen.

  John Bufton (EFD), kirjallinen. – (EN) Vastustin äänestyksessä luottoluokituslaitoksen EU:n laajuisen yhdenmukaistamisen mahdollista hyväksymistä, koska standardit saattavat – aivan tarpeellisesti – vaihdella jäsenvaltiosta toiseen. Ilman yhteistä valuuttaa ja varsinkin heikkojen euroalueen talouksien markkinoiden epävakauden vuoksi Yhdistynyt kuningaskunta saattaa sotkeutua yhdenmukaistettujen luottoluokitusten suohon, joiden olisi katettava kaikki taloudelliset tilanteet koko unionissa ja jotka voisivat saattaa Yhdistyneen kuningaskunnan yritykset ja teollisuuden alttiiksi EU:n laajuisten luottoluokitusten tukemille vaarallisille hankkeille. On itsenäisten jäsenvaltioiden riippumattomien talouksien asia päättää niiden luottoluokituksia koskevista ehdoista ja rajoituksista.

  Maria Da Graça Carvalho (PPE), kirjallinen. – (PT) Kun otetaan huomioon seuraukset, joita valtioiden velkaluokituksilla voi olla markkinoille, budjettiasemille ja kansalaisten yleiselle hyvinvoinnille, niiden on ehdottomasti perustuttava luotettaviin tosiasioihin ja lukuihin. Tällaisten luokitusten totuudellisuuden ja oikeudenmukaisuuden säilyttämiseksi on tarpeen parantaa näiden päätösten taustalla olevaa avoimuutta sekä luokituslaitosten vastuullisuutta. Sen vuoksi kannatan luottoluokituslaitosten sääntelylle tänään ehdotettuja prioriteetteja, koska pidän niitä oleellisina, jotta tämän alan ongelmat voidaan voittaa.

  Nessa Childers (S&D), kirjallinen. – (EN) Luottoluokituslaitosten tilanteeseen Euroopassa on puututtava. Näillä yksityisillä voittoa tavoittelevilla organisaatioilla on aivan liian paljon valtaa itsenäisiin hallituksiin, ja kannatan täysin suunnitelmia puuttua tähän epäkohtaan EU:n tasolla.

  Nikolaos Chountis (GUE/NGL), kirjallinen. – (EL) Äänestin luottoluokituslaitoksia koskevaa mietintöä vastaan. On poliittisesti kestämätöntä ja taloudellisesti vaarallista, että näillä laitoksilla, joilla on ollut hyvin kielteinen rooli nykyisessä kriisissä, olisi edelleen EU:n itsensä myöntämä oikeus antaa luottoluokituksia paitsi yrityksille myös jäsenvaltioiden talouksille. Euroopan parlamentin olisi oltava päättäväisempi ja jyrkempi päätöksissään luottoluokituslaitosten toiminnasta varsinkin niiden Euroopan talouksille ja kansalaisille aiheuttamien vahinkojen jälkeen. Mietintö on kuitenkin selkärangaton. Siinä ehdotetut asetukset ovat pelkurimaisia, ja luottoluokituslaitoksia ympäröivä avoimuuden puute säilyy pääosin ennallaan. Parhaalla tahdollakaan ei voida katsoa, että omaa etua tavoittelevien ja keinottelumafiaa edistävien yksityisten yritysten antamien luottoluokitusten ongelma on ratkaistu, olivat yritykset sitten nykyisin yhdysvaltalaisia tai tulevaisuudessa eurooppalaisia. Mietinnöllä olisi edistettävä julkisen ja demokraattisesti valvotun laitoksen perustamista, jolla ei ole mitään yhteyttä yksityisiin intresseihin ja jolla voi olla erityinen rooli valtioiden ja niiden kansalaisten välisessä solidaarisuudessa.

  Lara Comi (PPE), kirjallinen. – (IT) Äänestin mietinnön puolesta, koska siinä esitetään luottoluokituslaitosten tilanne selvästi ja objektiivisesti. Minäkin katson, että luottoluokituslaitoksilla on tarpeellinen ja erittäin hyödyllinen tehtävä suodattaa ja yksinkertaistaa rahoitusmarkkinoita koskevan tiedon virtaa sekä liikkeeseenlaskijoiden maksukyvyn ja luotettavuuden että yksittäisten rahoitusvälineiden osalta. Kuten esittelijä Klinz aivan oikein huomauttaa, tämä liiketoimintamalli uhkaa kuitenkin kääntää huomion sijoittajien suojelusta liikkeeseenlaskijoiden suojeluun, ellei sopivia korjaavia toimenpiteitä toteuteta. Mielestäni kilpailua ei voida lisätä, sillä luokituslaitosten määrän kasvu voisi heikentää luottoluokitusten uskottavuutta. Katson kuitenkin, että suurempi vastuullisuus voisi johtaa parempaan objektiivisuuteen ja huolellisempaan työhön, mikä ei suojelisi vain joidenkin harvojen liiketoimia vaan myös vähentäisi informaatioeroja ja turvaisi näin markkinoiden toiminnan ja myös yleisen edun.

  George Sabin Cutaş (S&D), kirjallinen. – (RO) Äänestin luottoluokituslaitoksia koskevan päätöslauselman puolesta, koska katson, että tarvitaan uusi eurooppalainen luottoluokituslaitos, joka tuo alalle vaihtoehtoisen toimintamenetelmän ja lisää kilpailua. Finanssikriisi on osoittanut, että emme voi enää hyväksyä nykyisten luottoluokituslaitosten oligopolistista rakennetta emmekä niiden avoimuuden ja vastuullisuuden puutetta.

  Rachida Dati (PPE), kirjallinen. – (FR) Äänestin jäsen Klinzin mietinnön puolesta. Se sisältää eräitä mielenkiintoisia ehdotuksia tarvittavan kehyksen luomiseksi luottoluokituslaitoksille. Euroalueen nykyinen tilanne muistuttaa meitä lähes päivittäin näiden laitosten tekemien päätösten vaikutuksesta ja rahoitusalan globaalin sääntelyjärjestelmän riippuvuudesta näistä laitoksista. Olen erityisen tyytyväinen Euroopan komissiolle esitettyyn pyyntöön tutkia riippumattoman Euroopan luottoluokitussäätiön perustamisen toteutettavuutta. Se on konkreettinen ehdotus, jonka avulla voisimme puuttua rahoitusalan globaalin sääntelyjärjestelmän liialliseen riippuvuuteen muutamista yksityisistä luottoluokituksista.

  Proinsias De Rossa (S&D), kirjallinen. – (EN) Kannatan mietintöä luottoluokituslaitosten tulevaisuudesta. Äskettäinen finanssikriisi on osoittanut, että tähän alaan liittyy suuria ongelmia, kuten sääntelykehyksen liiallinen riippuvuus ulkoisista luokituksista ja se, että luottoluokituslaitokset eivät ole vastuussa luokituksista. Luottoluokituslaitokset vaikuttivat merkittävästi finanssikriisin puhkeamiseen, kun ne myönsivät strukturoiduille rahoitusvälineille virheellisiä luokituksia. Tässä komission syksyksi valmistelemaa lainsäädäntöehdotusta edeltävässä mietinnössä käsitellään näitä kysymyksiä ja ehdotetaan seuraavaa: tehdään tutkimus siitä, käyttävätkö jäsenvaltiot luokituksia sääntelytarkoituksiin ja miten ne niitä käyttävät, jotta voidaan vähentää rahoitusalan sääntelyjärjestelmän yleistä liiallista riippuvuutta niistä; suoritetaan yksityiskohtainen vaikutustenarviointi ja toteutettavuustutkimus täysin riippumattoman Euroopan luottoluokitussäätiön kustannuksista, hyödyistä ja mahdollisesta hallintorakenteesta; otetaan käyttöön Euroopan luottoluokitusindeksi, joka sisältää kaikki markkinoilla saatavilla olevat rekisteröityjen luottoluokituslaitosten laatimat luokitukset.

  Marielle De Sarnez (ALDE), kirjallinen. – (FR) Yksi toisensa jälkeen luottoluokituslaitokset alentavat kriisistä pahiten kärsineiden Euroopan valtioiden luottoluokituksia tai varoittavat niiden alentamisesta. Tarkoitan Portugalia, Irlantia, Kreikkaa ja Espanjaa. Vaikka luottoluokituslaitokset eivät ehkä käynnistäneet maailmanlaajuista finanssikriisiä, niiden tällaiset toimet ovat kuitenkin pahentaneet sitä. Ne kannustavat keinotteluun ja vaarantavat kansalaisten kestettäväksi sälytettyjen jo nykyisellään ankarien elvytyssuunnitelmien onnistumismahdollisuudet. Tästä syystä on pikaisesti luotava eurooppalainen luottoluokituslaitos, jolla on riippumattoman säätiön oikeudellinen asema. On myös tehtävä loppu eturistiriidoista, jotka liittyvät erottamattomasti luottoluokituslaitoksiin, jotka nykyisin voivat myöntää luottoluokituksia samalla, kun ne toimivat konsultteina. Tähän muutokseen olisi liityttävä komission arviointi tarpeesta antaa enemmän tietoja kaikista rahoitusvälineiden alan tuotteista.

  Anne Delvaux (PPE), kirjallinen. – (FR) Talous- ja finanssikriisin puhkeamisesta lähtien on puhuttu vain luottoluokituslaitoksista. Mutta mitä me ajattelemme niiden nykyisin keskeisestä roolista? Euroopan parlamentti on käsitellyt tätä kysymystä. Vaikka luottoluokituslaitosten luokituksilla on useita hyödyllisiä tarkoituksia (ne esimerkiksi levittävät tietoa liikkeeseenlaskijoiden luottokelpoisuudesta, mikä on erittäin hyödyllistä globaalissa ympäristössä), sääntelykehyksen muutokset ovat kuitenkin tehneet näistä "tiedonvälittäjistä" käytännössä "lakisääteisiä lisenssinantajia", ja tämä virhe meidän on vältettävä!

Finanssikriisi paljasti, että alalla on kolme keskeistä ongelmaa: kilpailun puute, sääntelykehyksen liiallinen riippuvuus ulkoisista luokituksista ja se, että luottoluokituslaitokset eivät ole vastuussa luokituksista.

  Diogo Feio (PPE), kirjallinen. – (PT) Luottoluokituslaitosten rooli on epäilemättä tärkeä nykyiselle markkinataloudelle. Luokituslaitokset aloittivat tietojen välittäjinä, jotka helpottivat liikkeeseenlaskijoiden ja sijoittajien pääsyä markkinoille, vähensivät informaation kustannuksia ja lisäsivät siten likviditeettiä ja avoimuutta. Kuten monilla muillakin tämän sektorin aloilla, kriisi on tuonut esiin kolme keskeistä ongelmaa: kilpailun puutteen, sääntelykehyksen liiallisen riippuvuuden ulkoisista luokituksista ja sen, että luottoluokituslaitokset eivät ole vastuussa luokituksista. On pikaisesti tarkistettava luokituslaitosten roolia globaalien rahoitusmarkkinoiden sääntelyssä ja löydettävä tehokkaita ratkaisuja niiden puutteelliseen kilpailuun. Lisäksi on erittäin tärkeää arvioida tämän liiketoimintamallin eturistiriitoja.

  José Manuel Fernandes (PPE), kirjallinen. – (PT) Luottoluokituslaitokset antavat luokituksia kolmelle eri sektorille, julkiselle sektorille, yrityksille ja strukturoiduille rahoitusvälineille, ja ne vaikuttivat merkittävästi finanssikriisin puhkeamiseen, kun ne myönsivät strukturoiduille rahoitusvälineille virheellisiä luokituksia, joita piti laskea keskimäärin kolmesta neljään pykälää kriisin aikana. Asetus (EY) N:o 1060/2009 oli ensimmäinen reaktio finanssikriisiin, ja siinä käsitellään jo kiireellisimpiä kysymyksiä ja asetetaan luottoluokituslaitokset valvonnan ja sääntelyn alaisiksi. Toivon kuitenkin, että avoimuuden lisäämisestä luottoluokituslaitosten toiminnassa tehdään pakollista. Sääntelyvarmuuden puuttuminen tällä alalla vaarantaa EU:n finanssimarkkinoiden moitteettoman toiminnan, ja parlamentti edellyttää sen vuoksi, että komissio selvittää asianmukaisesti uuden kehyksen puutteet, ennen kuin se ehdottaa uusia muutoksia asetukseen (EY) N:o 1060/2009, ja että se tekee vaikutustenarvioinnin kaikista näiden puutteiden korjaamiseksi saatavilla olevista vaihtoehdoista ja myös mahdollisista uusista säädösehdotuksista. Luottoluokitusalalla on useita ongelmia, joista merkittävimpiä ovat kilpailun puute, harvojen toimijoiden hallinnassa olevat rakenteet sekä seurattavuuden ja avoimuuden puute.

  João Ferreira (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Viime vuosien tilanne on osoittanut hyvin selvästi, kuinka vähän uskottavuutta luottoluokituslaitoksilla on. Silti niitä ei edelleenkään ole suitsittu, ja niiden toimet ovat äärimmäisen vahingollisia varsinkin sellaisille valtioille, joiden taloudet ovat heikkoja. Koska luokituslaitokset ovat riippuvaisia rahoitusjärjestelmästä ja niiden myöntämät luokitukset vaikuttavat hyvin suuresti niiden omiin intresseihin, ne tekevät voittonsa ennen muuta edistämällä suhteettomasti luottokeinottelua ja kapitalistista rahoituskeinottelua. Luottoluokituslaitokset ovat selvä osoitus talouden keskittymisestä rahoitustoimintaan – joka ei johda tuotantotoiminnan todelliseen kasvuun eikä vastaa sitä – ja ne muodostavat keskeisen osan uusliberalistisessa kehitysstrategiassa, jossa aina pyritään sellaisiin voittotasoihin, joita reaalituotannolla ei voida saavuttaa, koska yleisesti tunnettu suuntaus kulkee kohti pienempiä voittoja.

Vaikka mietinnössä arvostellaan jonkin verran luokituslaitosten toimintatapaa, totuus on, että siinä ei selvitetä asiaa perinpohjaisesti eikä ehdoteta rahoitusalan julkista valvontaa, jotta ei uhattaisi suuryritysten ja rahoituslaitosten etuja. Tämä on ratkaiseva kysymys. Sen vuoksi me vaadimme rahoitusalan tehokasta sääntelyä ja pääoman liikkeiden vapauttamisen, veroparatiisien, johdannaisten sekä luottoluokituslaitosten ja niiden toiminnan lopettamista.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Me tiedämme – ja tämä on viime vuosina käynyt hyvin selväksi – että luottoluokituslaitokset eivät ole uskottavia, mutta niiden toimet ovat äärimmäisen vahingollisia varsinkin sellaisille valtioille, joiden taloudet ovat heikkoja, ja ne tekevät voittonsa ennen muuta edistämällä suhteettomasti luottokeinottelua ja kapitalistista rahoituskeinottelua.

Ne ovat ennen kaikkea tulosta talouden keskittymisestä rahoitustoimintaan – joka ei johda tuotantotoiminnan todelliseen kasvuun eikä vastaa sitä – ja muodostavat keskeisen osan uusliberalistisessa kehitysstrategiassa, jossa aina pyritään sellaisiin voittotasoihin, joita reaalituotannolla ei voida saavuttaa.

Vaikka mietinnössä arvostellaan jonkin verran luokituslaitosten toimintatapaa, totuus on, että siinä ei selvitetä asiaa perinpohjaisesti eikä ehdoteta rahoitusalan julkista valvontaa, jotta ei uhattaisi suuryritysten ja rahoituslaitosten etuja.

Sen vuoksi me vaadimme rahoitusalan tehokasta sääntelyä ja pääoman liikkeiden vapauttamisen, veroparatiisien, johdannaisten sekä luottoluokituslaitosten ja niiden toiminnan lopettamista. Tarvitsemme toisenlaista finanssipolitiikkaa, joka edistää talouskasvua, yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta ja tasapainoista julkistaloutta, jotta se voi edistää veroparatiiseissa tarjolla olevien veroetuuksien poistamista, osakepörsseissä saatujen voittojen verottamista ja suuryritysten ja rahoituslaitosten voitoista kannettavan lisäveron käyttöönottoa.

  Monika Flašíková Beňová (S&D), kirjallinen. – (SK) Tämä mietintö koskee luottoluokitusalaan liittyviä erittäin tärkeitä kysymyksiä, kuten kilpailun puutetta, harvojen toimijoiden hallinnassa olevia rakenteita sekä seurattavuuden ja avoimuuden puutetta varsinkin valtioiden velkaluokituksissa. Tästä syystä on mielestäni oleellista ryhtyä toimiin sellaisen eurooppalaisen luottoluokituslaitoksen perustamiseksi, joka voisi työskennellä uuden luottoluokitusmallin aikaansaamiseksi ja luoda edellytykset aidon kilpailukyvyn kehittämiselle.

  Pat the Cope Gallagher (ALDE), kirjallinen. – (GA) Olisi hyvä, jos luottoluokituslaitosten vastuuvelvollisuutta tulevaisuudessa lisättäisiin. Totuus on, että luokituslaitokset antoivat korkeimman mahdollisen luokituksen monille monimutkaisille rahoitusvälineille, jotka olivat myrkyllisiä rahoitusvälineitä, kuten myöhemmin saimme tietää. Mietinnössä suositellaan, että markkinatoimijoiden olisi tehtävä enemmän ja parempia riskianalyyseja, jotta ne eivät olisi liian riippuvaisia luottoluokituslaitoksista.

  Bruno Gollnisch (NI), kirjallinen. – (FR) Kolme suurta yhdysvaltalaista luottoluokituslaitosta hallitsee lähes täysin luottoluokitusten – joista joskus on tehty sääntelytarkoituksissa pakollisia – markkinoita. Tämän alan avaaminen kilpailulle tai eurooppalaisen julkisen luokituslaitoksen perustaminen eivät muuta järjestelmän kieroutuneisuutta.

Se on nyt järjettömämpi kuin koskaan. Kukaan ei tiedä, mitkä markkinat tai mikä luokituslaitos ohjaa muiden reaktioita; käynnistääkö yhden valtion heikko luokitus paniikin valtionvelasta vai johtaako kyyninen keinottelu heikkoon luokitukseen; vaikuttaako hyvä luokitus siihen, että tietyistä omaisuuseristä pidetään kiinni, vai onko niin, että koska ne ovat hyviä ja niistä halutaan pitää kiinni, ne saavat myönteisen luokituksen. Luokituslaitosten toiminnan tiiviimpi valvonta auttaa vain vähän eikä selvästikään riitä. Huolimatta luottoluokituslaitosten Euroopassa ja Yhdysvalloissa saamasta toistuvasta arvostelusta niiden maine ei ole todella kärsinyt. On täysin selvää, että niiden asettaminen oikeudelliseen ja jopa taloudelliseen vastuuseen niiden virheiden ja vastuuttomien arviointien seurauksista olisi tehokasta. Mitään ei kuitenkaan ratkaista muuttamatta perinpohjaisesti järjestelmää sen sijaan, että sitä yritetään harsia kokoon sen selviytymisen takaamiseksi.

  Roberto Gualtieri (S&D), kirjallinen. – (IT) Hyväksymällä jäsen Klinzin mietinnön, jossa ehdotetaan luottoluokituslaitosten tehokasta sääntelyä, parlamentti ottaa taas yhden askeleen kohti rahoitusmarkkinoiden suurempaa avoimuutta. On tärkeää ratkaista alalle tunnusomaiset nykyiset ongelmat: kilpailun puute, sääntelyn liiallinen riippuvuus luokituksista ja luokitusten heikko luotettavuus.

Tässä mielessä parlamentin komissiolle esittämä kehotus harkita riippumattoman eurooppalaisen luokituslaitoksen perustamista, joka voisi vastata myös valtioiden velkaluokituksista, on merkittävä. Koska luottoluokituslaitosten vastuuton toiminta on usein ollut lähinnä eurooppalaisia veronmaksajia vahingoittavan keinottelun alkusyynä, on äärimmäisen tärkeää tarkistaa niiden roolia valtioiden velkaluokituksissa osana meneillään olevaa uudistusprosessia, joka saatetaan päätökseen syksyllä.

  Juozas Imbrasas (EFD), kirjallinen. – (LT) Olen tyytyväinen tähän asiakirjaan, koska luottoluokitusalalla on monia ongelmia, joista vakavimpia ovat harvojen toimijoiden hallinnassa olevat rakenteet sekä kilpailun, seurattavuuden ja avoimuuden puute. Hallitsevien luottoluokituslaitosten ongelmana on erityisesti maksumalli, ja sääntelyjärjestelmän keskeinen ongelma on liiallinen luottaminen ulkoisiin luottoluokituksiin. Kuten tiedätte, luottoluokituslaitokset antavat luokituksia kolmelle eri sektorille – julkiselle sektorille, yrityksille ja strukturoiduille rahoitusvälineille. Siihen, että markkinatoimijat laativat sisäisiä luottoriskiarvioita omia lakisääteisiä pääomavaatimuksiaan varten, liittyy eturistiriita. Pidän tarpeellisena lisätä sisäisten mallien asianmukaisuuden seurantaan, arviointiin ja valvontaan sekä toiminnan vakauden valvontaa koskevien toimien toteuttamiseen liittyviä valvontaviranomaisten vastuuta, valmiuksia, toimivaltaa ja resursseja. Katson, että luottoluokitusten tarkoituksena on oltava lisätä markkinoille annettavia tietoja siten, että sijoittajat saavat johdonmukaisen arvion luottoriskeistä eri aloilla ja eri maissa, ja pidän tärkeänä huolehtia siitä, että käyttäjät voivat valvoa luottoluokituslaitoksia paremmin. Tässä suhteessa on syytä tähdentää niiden toiminnan avoimuuden lisäämisen keskeistä merkitystä. Olen vakuuttunut siitä, että meidän on tuettava uusien luottoluokituslaitosten perustamista niin, että samalla vältetään kilpailun vääristyminen.

  Giovanni La Via (PPE), kirjallinen. – (IT) Päätöslauselmassa, josta tänään äänestettiin, hahmotellaan useita toimenpiteitä, joilla vähennetään nykyistä riippuvuutta hyvin harvoista luottoluokitusten lähteistä. Kilpailun lisäämisen lisäksi näihin toimenpiteisiin kuuluu sisäisten luottoluokitusten laajempi ja harkittu käyttö etenkin suurissa rahoituslaitoksissa, jotka pystyvät tekemään omat riskinarviointinsa. Olimme alkuvaiheessa hieman eri mieltä tästä aiheesta, mutta lopullisissa kannoissamme pääsimme pääosin yksimielisyyteen. Myös avoimuuden kysymyksestä päästiin yksimielisyyteen, sillä kannatan ajatusta velvoittaa kaikki rekisteröidyt luottoluokituslaitokset tarkastelemaan vuosittain aiempaa luottoluokitustoimintaansa ja kokoamaan arviointitiedot vastuuraporttiin valvontaviranomaista varten.

  Olle Ludvigsson (S&D), kirjallinen. – (SV) Me ruotsalaiset sosiaalidemokraatit kannatimme tänään komissiolle esitettyä kehotusta tutkia tarkemmin Euroopan luottoluokitussäätiön tai julkisen Euroopan luottoluokituslaitoksen perustamisen edellytyksiä. Me ymmärrämme, että poliittisin perustein luotu luottoluokituselin voisi olla keino painostaa suuria yksityisiä luokituslaitoksia. Samalla näemme tähän liittyvät mahdolliset ongelmat. Tästä syystä olisi hyödyllistä saada parempi kuva tällaisen elimen eduista ja haitoista tarkan tutkimuksen avulla. Tätä aihetta koskevat jatkokeskustelut edellyttävät parempaa tietopohjaa.

  David Martin (S&D), kirjallinen. – (EN) Äänestin tämän mietinnön puolesta. Äskettäinen finanssikriisi paljasti, että alalla on kolme keskeistä ongelmaa: kilpailun puute, sääntelykehyksen liiallinen riippuvuus ulkoisista luokituksista ja se, että luottoluokituslaitokset eivät ole vastuussa luokituksista. Mietinnössä ehdotetaan keinoja näiden ongelmien ratkaisemiseksi.

  Clemente Mastella (PPE), kirjallinen. – (IT) Äskettäinen finanssikriisi korosti kolmea keskeistä luottoluokituslaitoksiin liittyvää ongelmaa: kilpailun puutetta, joka johtuu luottoluokituslaitosten vähäisestä merkityksestä globaaleilla pääomamarkkinoilla sekä niiden kilpailukyvyttömyydestä etenkin lakisääteisten vaatimusten ollessa kyseessä; sääntelykehyksen liiallista riippuvuutta ulkoisista luokituksista standardien, lakien ja asetusten muotoilussa (esimerkiksi niiden lisääntyvä käyttö pääomavaatimusten määrittelyssä) ja keskuspankkien riippuvuutta ulkoisista luottoluokituksista; sekä sitä, että luottoluokituslaitokset eivät ole vastuussa myöntämistään luokituksista, ja tässä suhteessa mietinnössä ehdotetaan eurooppalaisten luottoluokituslaitosten verkoston perustamista. Olemme samaa mieltä sijoittajille annettavien laajempien tietojen merkityksestä sekä siitä, että markkinatoimijoiden pitäisi saada sijoittaa johdannaissopimuksiin vain, jos ne voivat itse arvioida niihin sisältyvän luottoriskin. Lisäksi kannatamme ajatusta perustaa täysin riippumaton, ei-julkinen Euroopan luottoluokitussäätiö.

  Jean-Luc Mélenchon (GUE/NGL), kirjallinen. – (FR) Tässä tekopyhässä tekstissä väitetään, että luottoluokituslaitosten suurin ongelma on se, että ne estävät kilpailua. Sen ratkaisu pankkien "liialliseen riippuvuuteen" luokituslaitoksista on, että pankit arvioivat riskit itse. Pankit vastaisivat niukkuuden mittaamisesta! Jos ne eivät pysty siihen, niitä pyydetään soveltamaan vähiten suotuisaa luokitusta suojellakseen itseään mahdollisimman hyvin. Ongelmana ei ole pankkien etujen suojeleminen vaan yleisen edun suojeleminen. Taas kerran kansalaiset ovat viimeisenä EU:n prioriteettilistalla.

  Nuno Melo (PPE), kirjallinen. – (PT) Luottoluokituslaitoksilla on useita hyödyllisiä tarkoituksia: ne levittävät tietoa liikkeeseenlaskijoiden luottokelpoisuudesta, jolloin liikkeeseenlaskijat pääsevät globaaleille markkinoille ja kotimaanmarkkinoille, informaatiokustannukset vähenevät ja mahdollisten sijoittajien määrä suurenee, mikä tuo markkinoille likviditeettiä. Äskettäinen finanssikriisi paljasti kuitenkin, että alalla on kolme keskeistä ongelmaa: kilpailun puute, sääntelykehyksen liiallinen riippuvuus ulkoisista luokituksista ja se, että luottoluokituslaitokset eivät ole vastuussa luokituksista. Meidän on kiinnitettävä huomiota mahdollisesti toteutettaviin toimenpiteisiin. Niistä olisi tehtävä tarvittavat vaikutustenarvioinnit ja tarkastukset eikä niitä saisi vain heittää lonkalta, koska sillä voisi olla täysin kielteinen vaikutus lisäämällä markkinoille pääsyn esteitä ja reaalitalouteen ja luotonantoon vaikuttavien konservatiivisempien luokitusten riskiä. Meidän on tarkasteltava tätä alaa globaalista näkökulmasta, koska se on todella maailmanlaajuinen ala, joka perustuu globaaleihin pääomamarkkinoihin. Sen vuoksi meidän on pysyttävä Yhdysvalloissa tapahtuvan kehityksen tasalla.

  Alexander Mirsky (S&D), kirjallinen. – (EN) Tässä valiokunta-aloitteisessa mietinnössä tuodaan esiin tärkeimmät luottoluokitusalaan liittyvät tämänhetkiset kysymykset, joista merkittävimpiä ovat kilpailun puute, harvojen toimijoiden hallinnassa olevat rakenteet sekä seurattavuuden ja avoimuuden puute varsinkin valtioiden velkaluokituksissa. Se on mielestäni hyvin ajankohtainen. Meidän on tehtävä parhaamme, jotta Kreikan tilanne ei toistu. Äänestin mietinnön puolesta.

  Andreas Mölzer (NI), kirjallinen. – (DE) Luottoluokituslaitosten odotetaan antavan tietoa luottokelpoisuudesta. Tähän asti luokituslaitokset ovat kuitenkin antaneet itsestään epärehellisen kuvan. Esimerkiksi niiden myöhäistä reagointia 1930-luvun finanssikriisiin arvosteltiin laajasti. Luottoluokituslaitosten asiantuntijat eivät myöskään pitäneet Yhdysvaltojen kiinteistömarkkinoiden mätiä rahoitusrakenteita riskinä. Samoin kun valtioiden velka alkoi kasvaa, ne reagoivat vasta, kun sijoittajat alkoivat huolestua, mutta sen vastapainoksi niin rajusti, että yksittäisten valtioiden rahoitusongelmat pahenivat. Koko järjestelmässä on jotain pahasti vialla, jos Kreikan sääntöjenvastaisuudet ja Goldman-Sachsin velkojensa peittämiseksi tekemä swap-sopimus olivat markkinoiden tiedossa jo vuosia, jos Ateena vain muutti budjettitietojaan aina uuden hallituksen tullessa valtaan ja valtiolle silti myönnettiin hyvä luottoluokitus ja jos vasta finanssi- ja talouskriisin puhkeaminen aiheutti nopean ja terävän reaktion, joka aiheutti konkursseja ja rankaisi valtioita, joiden pankit takasivat epävarmoja lainoja, samalla kun valtioiden konkursseilla spekuloiden pelattiin suuria rahasummia. Tämä ehdotus on vasta ensimmäinen askel oikeaan suuntaan, ja siksi äänestin sen puolesta.

  Franz Obermayr (NI), kirjallinen. – (DE) Luottoluokituslaitosten toiminta on mielestäni erittäin epäilyttävää. Se ei johdu vain siitä, että ne eivät tunnista riskejä ajoissa, kuten Yhdysvaltojen kiinteistömarkkinoiden tapauksessa, vaan myös siitä, että ne pahentavat jo valmiiksi huonoa tilannetta kriisin puhjettua. Emme voi sallia yksityisten yhdysvaltalaisten luokituslaitosten päättää mielivaltaisesti Euroopan valtioiden luottokelpoisuudesta. Tämä mietintö on askel kohti luottoluokituslaitosten tiukempaa valvontaa, ja sen vuoksi äänestin sen puolesta.

  Rolandas Paksas (EFD), kirjallinen. – (LT) Olen tyytyväinen tähän päätöslauselmaan luottoluokituslaitosten tulevaisuudennäkymistä. Luottoluokitusalalla on usein ongelmia, jotka liittyvät harvojen toimijoiden hallinnassa oleviin rakenteisiin sekä kilpailun, seurattavuuden ja avoimuuden puutteeseen. Näin ollen komission olisi harkittava mahdollisuutta perustaa täysin uusi riippumaton Euroopan luottoluokitussäätiö, jolla olisi oikeus osallistua valtioiden velkaluokituksia ja luottoluokituslaitoksia koskevien päätösten tekoon. Uuden Euroopan luottoluokitussäätiön johto, henkilöstö ja hallintorakenteet olisivat täysin riippumattomia ja itsenäisiä. Kannatan ehdotusta, jonka mukaan luottoluokituslaitosten yksityisoikeudellinen vastuu vakavista laiminlyönneistä ja virheellisestä toiminnasta määritetään yhdenmukaisella tavalla koko EU:ssa. On myös tarpeen lisätä sisäisten mallien asianmukaisuuden seurantaan, arviointiin ja valvontaan sekä toiminnan vakauden valvontaa koskevien toimien toteuttamiseen liittyviä valvontaviranomaisten vastuuta, valmiuksia, toimivaltaa ja resursseja. On hyvin tärkeää luoda luottoluokituslaitoksille tasapuoliset toimintaedellytykset lisäämällä kilpailua, avoimuutta, markkinoiden avaamista ja vakautta.

  Alfredo Pallone (PPE), kirjallinen. – (IT) Luottoluokituslaitosten tekemä työ on tärkeää, koska se takaa luotettavuuden ja vakauden. Näin ollen meidän on määritettävä sääntöjä ja standardeja, jolla säännellään niiden luokituksia ja puolueettomuutta. Äänestin jäsen Klinzin mietinnön puolesta, koska mielestäni on erittäin tärkeää, että Euroopan unionilla on asianmukaiset säännöt, joiden avulla hallitaan luokitusten vaikutusta yleiseen rahoitus- ja talousjärjestelmään. Huolimatta tämän alan oikeudellisesta tyhjiöstä ja luokituslaitosten mahdollisuudesta vaikuttaa jäsenvaltioiden talouksiin – jopa syöstä ne kriisiin – mietintö vaikuttaa olevan ensimmäinen askel kohti luokituslaitosten uusia sääntöjä, sillä komissio on äskettäin hyväksynyt uuden luottoluokituslaitoksia koskevan asetuksen.

  Maria do Céu Patrão Neves (PPE), kirjallinen. – (PT) Äänestin luottoluokituslaitoksia koskevan parlamentin päätöslauselman puolesta, koska olen samaa mieltä siitä, että on tärkeää vähentää epäoikeudenmukaista kilpailua, joka johtuu luottoluokituslaitosten yleisestä käytännöstä arvioida markkinatoimijoita samalla kun ne saavat toimeksiantoja niiltä. Katson, että komission olisi huolellisesti arvioitava vaihtoehtoisten välineiden mahdollista käyttöä luottoriskin mittaamiseen. On tärkeää, että Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen (ESMA) käyttää tehokkaasti valtuuksiaan ja että sillä on oikeus suorittaa ennalta ilmoittamattomia tutkimuksia ja paikalla tehtäviä tarkastuksia. On myös tärkeää, että valvontavaltuuksiaan käyttäessään ESMA varaa henkilöille, joita menettely koskee, tilaisuuden esittää huomautuksensa, jotta kunnioitettaisiin kyseisten henkilöiden puolustautumisoikeuksia. Kannatan myös komissiolle esitettyä kehotusta toteuttaa yksityiskohtainen vaikutustenarviointi sellaisen täysin riippumattoman Euroopan luottoluokitussäätiön kustannuksista, hyödyistä ja mahdollisesta hallintorakenteesta, jonka toimivalta kattaisi kaikki kolme luokitusalaa.

  Miguel Portas (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Vaikka tämä mietintö sisältää eräitä myönteisiä seikkoja, siinä ei pystytty ehdottamaan julkisen ja riippumattoman Euroopan luottoluokitussäätiön perustamista. Päinvastoin, sen epämääräinen muotoilu mahdollistaa uuden yksityisen laitoksen julkisen rahoituksen. Mietinnössä ei myöskään mainita valtionvelan poistamista luokituslaitosten luokituksista, joka on tärkein toimenpide, joka tällä alalla voitaisiin toteuttaa euron vastaisen keinottelun torjumiseksi. Mietinnössä olisi lisäksi pitänyt ehdottaa, että komissio harkitsisi mahdollisuutta tehdä Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen (ESMA) hyväksynnästä pakollinen kaikille "strukturoiduille rahoitustuotteille". Näistä syistä äänestän mietintöä vastaan.

  Fiorello Provera (EFD), kirjallinen. – (IT) Tämän toimenpiteen avulla pystymme vihdoin ilmaisemaan halumme parantaa luottoluokituslaitosten toimintaa lisäämällä niiden avoimuutta, luotettavuutta, vastuullisuutta ja riippumattomuutta. Vaikka tunnustan luokituslaitosten tehtävän tietojen toimittajana ja markkinoiden likviditeetin lisääjänä, nyt on täysin selvää, että rahoitusalan toimijat ovat luottaneet liikaa niiden arvioihin ja että niiden toimet ovat osaltaan aiheuttaneet finanssikriisin. Riippuvuus ulkoisista luottoluokituslaitoksista on liian suuri, ja alalla vallitsee oligopoli. Sen vuoksi kannatan sellaisen riippumattoman Euroopan luottoluokitussäätiön perustamista, joka vastaa julkissektorin, yritysten ja strukturoitujen rahoitusvälineiden luokituksista.

  Paulo Rangel (PPE), kirjallinen. – (PT) Äskettäinen finanssikriisi on osoittanut, että luottoluokituslaitoksia on tarpeen säännellä. Viime aikojen tapahtumat ovat mahdollistaneet niiden toimissa tehtyjen virheiden havaitsemisen ja niiden aseman uudelleentarkastelun analyysiensa kohteiden – julkissektorin, yritysten ja strukturoitujen rahoitusvälineiden – sertifioijana. Näin ollen on käynyt selväksi, että niillä on tärkeä tehtävä vähentää sijoittajien välillä havaittavissa ollutta informaation epäsymmetrisyyttä. Toisaalta on kuitenkin huomautettu, että luottoluokituslaitosten myöntämiin luokituksiin luotetaan liikaa, mikä varmasti osaltaan pahensi merkittävästi finanssikriisiä. Siitä syystä tarvitaan pikaisesti uusi sääntelymalli, joka vähentää riippuvuutta luottoluokituslaitosten luokituksista. Ratkaisu edellyttää muun muassa, että rajoitetaan Euroopan keskuspankin (EKP) riippuvuutta ulkopuolisista luokituslaitoksista, vahvistetaan sääntely- ja valvontaviranomaisten valtuuksia, käynnistetään keskustelu Euroopan luottoluokitussäätiön perustamisesta, lisätään sijoittajien saatavilla olevaa tietoa – ja vähennetään näin luottoluokituslaitosten valtaa – sekä esimerkiksi tehostetaan kansalaisvastuun mekanismeja.

  Crescenzio Rivellini (PPE), kirjallinen. – (IT) Onnittelen jäsen Klinziä hänen erinomaisesta työstään. Kehotan luottoluokituslaitoksia antamaan enemmän tietoja siitä, miten ne päättävät valtioiden velkaluokituksista, ja pyydän myös alaa selittämään menetelmiään ja miksi sen luokitukset poikkeavat tärkeimpien kansainvälisten rahoituslaitosten ennusteista. Eräs toinen kiistanalainen kysymys koskee unionin tason rakennetta, jota ehdotetaan kolmen suurimman luokituslaitoksen vastapainoksi, koska niillä katsotaan olevan suhteettoman suuri vaikutus markkinoihimme. Kehotan komissiota arvioimaan huolellisesti mahdollisuutta perustaa täysin riippumaton luottoluokitussäätiö, jolle olisi myönnettävä käynnistysvaiheen varat enintään viideksi vuodeksi.

Lisäksi on tärkeää etsiä keinoja saattaa luokituslaitokset siviilioikeudelliseen vastuuseen luokituksistaan. Sen vuoksi pyydän komissiota yksilöimään keinot, joilla luottoluokituslaitokset voidaan asettaa vastuuseen jäsenvaltioiden siviilioikeuden nojalla.

  Raül Romeva i Rueda (Verts/ALE), kirjallinen. – (EN) Äänestin päätöslauselman puolesta. Luottoluokituslaitosten luokituksilla on useita hyödyllisiä tarkoituksia. Ne levittävät tietoa liikkeeseenlaskijoiden luottokelpoisuudesta globaalissa ympäristössä, jossa velan liikkeeseenlaskijoiden ja sijoittajien välinen tiedonvaihto on epäsymmetristä, jolloin liikkeeseenlaskijat pääsevät globaaleille markkinoille ja kotimaanmarkkinoille, informaatiokustannukset vähenevät ja mahdollisten sijoittajien määrä suurenee, mikä tuo markkinoille likviditeettiä ja auttaa löytämään oikeat hinnat. Sääntelykehyksen muutokset ovat kuitenkin tehneet näistä "tiedonvälittäjistä" käytännössä "lakisääteisiä lisenssinantajia". Äskettäinen finanssikriisi paljasti, että alalla on kolme keskeistä ongelmaa: kilpailun puute, sääntelykehyksen liiallinen riippuvuus ulkoisista luokituksista ja se, että luottoluokituslaitokset eivät ole vastuussa luokituksista.

  Licia Ronzulli (PPE), kirjallinen. – (IT) Tänään hyväksytyn päätöslauselman päätavoitteena on poistaa koko järjestelmästä riippuvuus ulkoisista luottoluokituksista niin kattavasti ja niin pian kuin mahdollista. Ulkoisten luokitusten kovan laukaisijan rooli korostuu erityisesti laskettaessa luokitusta investointiluokasta alhaisempaan luokitukseen. Kilpailluilla ja toimivilla markkinoilla luokituslaitoksen maine riittää varmistamaan sen luottoluokitusten laadun. Koska luottoluokituslaitoksilla kuitenkin on nykyisin oligopoli, ne nauttivat lähtökohtaisesti "varmoista markkinoista".

  Nikolaos Salavrakos (EFD), kirjallinen. – (EL) Äänestin jäsen Klinzin mietinnön puolesta, koska katson, että siinä ehdotetut toimenpiteet luottoluokitusalalla vallitsevien ongelmien ratkaisemiseksi ovat oikeansuuntaisia. Näillä palveluilla on valtava vaikutus, ja niiden toiminnan tulokset voivat olla katastrofaalisia niiden arvioimille valtiolle ja organisaatioille, kuten hyvin selvästi näimme äskettäisessä finanssikriisissä. Näille palveluille on asetettava selvät toimintasäännöt, niiden käyttämät luokitusmenettelyt on ilmoitettava ja niiden on oltava vastuullisia. Valtioita ja erilaisia palveluja ja organisaatioita, joille ne myöntävät luokituksia, ei voida jättää niiden päätösten armoille. Kolme suurinta luokituslaitosta myöntää luokitukset 95 prosentille taloudellisesta toiminnasta; puhumme siis monopolista sen kaikkine mahdollisine haittavaikutuksineen. Me vaadimme avoimuutta, laittoman toiminnan rajoituksia, vastuunottoa sekä riippumattomien elinten suorittamia luokituslaitosten arviointeja, joilla taataan niiden puolueettomuus ja sääntöjen tinkimätön noudattaminen.

  Antolín Sánchez Presedo (S&D), kirjallinen. – (ES) Kannatan jäsen Klinzin mietintöä, koska haluan edistää luottoluokituslaitosten uudistusprosessia. Kun ensimmäisellä lainsäädäntöaloitteella asetettiin luottoluokituslaitokset valvonnan ja sääntelyn alaisiksi ja toisella selvennettiin Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen (ESMA) valvontavaltuuksia, tällä päätöslauselmalla pyritään vähentämään sääntelyn riippuvuutta ulkoisista luottoluokituksista, jäsentämään ala kilpailuun perustuviin puitteisiin ja parantamaan sen liiketoimintamalleja vakausfoorumin kriteerien mukaisesti.

Tarkistukseni sisältyvät lopulliseen tekstiin. Näillä tarkistuksilla pyrin vahvistamaan valvontaviranomaisten valmiuksia, edistämään tasapuolisia toimintaedellytyksiä koko maailmassa, lisäämään kilpailua välttämällä parhaan luokituksen etsintää ja asettamaan tiedotuksessa käytettäviä vakiomenettelyjä. Valtionvelan suhteen kannatin sitä, että luokituslaitosten olisi vältettävä työssään myötäsyklisyyttä ja otettava huomioon merkittävien kansainvälisten rahoituslaitosten ennusteet. Pyysin myös komissiota tekemään ehdotuksia maksumallien uudistamiseksi ja luokituslaitosten saattamiseksi vastuuseen virheellisestä toiminnasta.

Olen hyvin tyytyväinen siihen, että mietinnössä harkitaan riippumattoman eurooppalaisen luottoluokituslaitoksen perustamista ja eurooppalaisen säätiön mahdollisuutta.

  Catherine Stihler (S&D), kirjallinen. – (EN) Kannatan tätä mietintöä, jossa myönnetään, että luottoluokituslaitokset kärsivät seurattavuuden, kilpailun ja avoimuuden puutteesta etenkin valtionvelan osalta. EU:n tasolla ja maailmanlaajuisesti on tehtävä enemmän sen varmistamiseksi, että vastuuttomat käytännöt eivät vaaranna EU:n rahoitusalan varmuutta.

  Nuno Teixeira (PPE), kirjallinen. – (PT) Luottoluokituslaitokset ovat tiedonvälittäjiä, jotka lisäävät markkinoiden likviditeettiä ja avoimuutta vähentämällä informaation epäsymmetrisyyttä pääomamarkkinoilla ja helpottamalla pääsyä maailmanlaajuisille markkinoille sekä vähentämällä informaatiokustannuksia ja hyödyntämällä lainanantajien ja sijoittajien potentiaalia.

Luottoluokituslaitoksiin liittyy kuitenkin tiettyjä ongelmia, joita ovat erityisesti niiden kilpailun puute, harvojen toimijoiden hallinnassa olevat rakenteet, liiallinen luottamus niihin sekä niiden seurattavuuden ja avoimuuden puute. Tällaisista kysymyksistä on tulossa tällä hetkellä yhä tärkeämpiä etenkin jäsenvaltioiden kannalta, jotka talous- ja finanssiongelmiensa vuoksi huomaavat erilaisten kansallisten instituutioiden luottoluokitusten vaihtelevan epäjohdonmukaisesti ja syklisesti.

Vaikka luottoluokituslaitosten merkitystä ei voida kiistää, olisi viisasta rajoittaa niiden roolia tulevaisuudessa. Tästä syystä kannatin äänestyksessä parlamentin ehdotusta, jossa kehotetaan komissiota toteuttamaan vaikutustenarvioinnin ja analyysin sellaisen täysin riippumattoman Euroopan luottoluokitussäätiön kustannuksista, hyödyistä ja hallintorakenteesta, jonka asiantuntemus kattaa eri luokitusalat: julkissektorin, yritykset ja rahoitusvälineet.

  Derek Vaughan (S&D), kirjallinen. – (EN) Tällä mietinnöllä otetaan käyttöön tänä kesänä Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen (ESMA) harjoittama luottoluokituslaitosten tiukempi valvonta, ja se muodostaa tärkeän välineen sen varmistamiseksi, että aikaisempi välinpitämätön asenne luotonantoon ei voi jatkua finanssikriisin jälkeen. Luottoluokituslaitokset saivat maksuja rahoituslaitoksilta siitä, että ne myönsivät luokituksia niiden tuotteille, sekä näiden tuotteiden myynnistä syntyneestä liiketoiminnasta. Tämä ristiriita merkitsi sitä, että luokituslaitokset antoivat innokkaasti hyviä luokituksia monimutkaisille rahoitusvälineille, mikä tuuditti sijoittajat väärään turvallisuuden tunteeseen heidän ostaessaan näitä tuotteita. Luokituslaitokset myös neuvoivat yrityksiä siitä, miten ne voivat esitellä riskialttiin tuotteensa vähäriskisinä, ja tämän harhaanjohtavan käytännön ansiosta nämä tuotteet osoittautuivat myrkyllisemmiksi kuin niiden luottoluokitus antoi olettaa ja aiheuttivat valtavia tappioita sijoittajille, myös walesilaisille eläkeläisille.

  Angelika Werthmann (NI), kirjallinen. – (DE) Finanssi- ja talouskriisi on asettanut luottoluokituslaitokset ja etenkin niiden aktiivisen roolin edelleen jatkuvassa kriisissä kriittiseen valoon, ja merkittävimmät havaitut ongelmat ovat kilpailun puute, liiallinen riippuvuus ulkoisista luottoluokituksista sekä alalla vallitseva vastuuvelvollisuuden puute. Tästä syystä esittelijä suosittelee, että tutkitaan ajatusta perustaa aidosti riippumaton eurooppalainen luottoluokituslaitos, ja toteaa, että uuden Euroopan luottoluokitussäätiön on oltava täysin omavarainen. Luottoluokitusten kauaskantoisten seurausten vuoksi intensiivinen vuorovaikutus tämän alan kanssa on väistämätöntä. Tästä syystä äänestin mietinnön puolesta.

  Iva Zanicchi (PPE), kirjallinen. – (IT) Viime vuosien finanssikriisi korosti alan kolmea keskeistä ongelmaa: kilpailun puutetta, sääntelykehyksen liiallista riippuvuutta ulkoisista luokituksista ja sitä, että luottoluokituslaitokset eivät ole vastuussa myöntämistään luokituksista. Äänestin jäsen Klinzin mietinnön puolesta, koska täysin riippumattoman ei-julkisen Euroopan luottoluokitussäätiön perustaminen on mielestäni järkevä ja houkutteleva ajatus.

Mietintö: Richard Falbr (A7-0172/2011)

  Luís Paulo Alves (S&D), kirjallinen. – (PT) Äänestän mietinnön puolesta, koska mielestäni on tärkeätä, että puutumme kansainvälisen sosiaalilainsäädännön rikkomisiin sekä Euroopassa että sen ulkopuolella; ne ovat eräänlaista sosiaalista ja ympäristöperusteista polkumyyntiä, joka on haitaksi eurooppalaisille yrityksille ja työntekijöille. Toivottavasti tämä mietintö voi vahvistaa Kansainvälisen työjärjestön (ILO) lainsäädäntöön sisältyvien työnormien kovaa ydintä.

  Laima Liucija Andrikienė (PPE), kirjallinen. – (LT) Kannatin äänestyksessä päätöslauselmaa sosiaalipolitiikan ulkoisesta ulottuvuudesta, työnormien ja sosiaalisten sääntöjen edistämisestä ja eurooppalaisten yritysten yhteiskunnallisesta vastuusta. On syytä korostaa, että sosiaalipolitiikan ulkoinen ulottuvuus sisältää EU:n toimia ja aloitteita, jotka on tarkoitettu edistämään työnormeja ja sosiaalisia sääntöjä muissa kuin jäsenvaltioissa. Tähän kuuluvat miesten ja naisten mahdollisuudet saada ihmisarvoista ja tuottavaa työtä vapauden, tasa-arvon, turvallisuuden ja ihmisarvon ilmapiirissä. Kansainvälisten työnormien pitäisi ensi kädessä varmistaa ihmisten kehittyminen ihmisinä. He eivät ole kauppatavaroita. Osana jokapäiväistä elämäämme työ on keskeisen tärkeä ihmisarvon, hyvinvoinnin ja inhimillisen kehityksen kannalta. EU:lla on hyvä maine sosiaalikysymyksiä koskevassa kansainvälisessä vuoropuhelussa. Tässä suhteessa sitä pidetään sensitiivisenä ja luottamusta herättävänä kumppanina. Tätä on käytettävä EU:n asettamien kunnianhimoisempien päämäärien saavuttamiseen. Yksi niistä on rakentaa EU:lle johdonmukainen, yhdistynyt ja ammattitaitoinen toimintamalli sosiaalipolitiikan ulkoista ulottuvuutta varten. Tärkeässä roolissa tässä suhteessa on koordinointi Euroopan parlamentin sisällä ja myös komission ja vasta perustetun ulkosuhdehallinnon kanssa.

  Elena Oana Antonescu (PPE), kirjallinen. – (RO) Sosiaalipolitiikan ulkoinen ulottuvuus sisältää EU:n toimia ja aloitteita, jotka on tarkoitettu edistämään työnormeja ja sosiaalisia sääntöjä kolmansissa maissa. Taloudellisten ja sosiaalisten oikeuksien suojelu on kaikkia jäsenvaltioita koskeva velvoite, joka perustuu YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmalliseen julistukseen.

Tästä syystä kaikkien Euroopan unionin jäsenvaltioiden on selvästi noudatettava eurooppalaisen sosiaalisen mallin periaatteita, kun kyse on sosiaalisista kysymyksistä ja jäsenvaltioiden välisestä yhteistyöstä. Korostan, että eurooppalainen sosiaalinen malli tarjoaa yhtäläiset mahdollisuudet koulutuksessa ja työmarkkinoilla sekä yhtäläiset mahdollisuudet käyttää sosiaalipalveluja taloudellisen menestyksen osatekijöinä.

Tästä syystä kehotan jäsenvaltioita tukemaan yhdistymisvapautta ja kollektiivista neuvotteluoikeutta, pakkotyön poistamista, työmarkkinoilla ja ammatin harjoittamisen yhteydessä tapahtuvan syrjinnän poistamista ja lapsityön kieltämistä.

Kannatin äänestyksessä tätä päätöslauselmaesitystä, jossa tuetaan kaikkien ihmisten ihmisarvoa, hyvinvointia ja inhimillistä kehitystä arvoina, joiden pitäisi olla taloudellisen kehityksen päätavoitteita.

  Pino Arlacchi (S&D), kirjallinen. – (EN) Mietintö sosiaalipolitiikan ulkoisesta ulottuvuudesta koskee erästä EU:n sosiaalipoliittisista prioriteeteista. Siinä kehotetaan vahvistamaan ILOn yleissopimuksiin sisällytettyjä tärkeimpiä työnormeja, jotka koskevat muun muassa yhdistymisvapautta ja kollektiivista neuvotteluoikeutta, pakkotyön poistamista, työmarkkinoilla ja ammatin harjoittamisen yhteydessä tapahtuvan syrjinnän poistamista ja lapsityön kieltämistä. Äänestin mietinnön puolesta, koska siinä vaaditaan myös hallintotavan muutosta sekä globaalisti että EU:ssa, jotta työntekijöiden oikeudet ja työolot voidaan panna paremmin täytäntöön.

  Sophie Auconie (PPE), kirjallinen. – (FR) Kannatin jäsen Falbrin mietintöä, koska katson, että unionin olisi edistettävä tiukimpia mahdollisia työnormeja ja sosiaalisia sääntöjä kolmansissa maissa säilyttääkseen uskottavuutensa kansainvälisessä kaupassa ja solmiakseen vahvat siteet tärkeimpiin kauppakumppaneihin. Esittelijä suosittelee tasapainoisia suhteita kansalaisjärjestöihin ja kansainvälisiin organisaatioihin yleissopimusten ratifioinnin edistämiseksi. Voidakseen neuvotella unionin kanssa kolmansien maiden on noudatettava kansainvälisesti asetettuja työnormeja.

  Liam Aylward (ALDE), kirjallinen. – (GA) Kansainvälisen työjärjestön viimeisimpien tietojen mukaan 115 miljoonaa lasta tekee heidän henkensä ja terveytensä vaarantavaa vaarallista työtä, joka on lapsityön pahin muoto. Kesäkuun 12. päivänä vietettävän kansainvälisen lapsityön vastaisen päivän lähestyessä äänestin tämän tärkeän ja ajankohtaisen mietinnön puolesta, koska siinä kehotetaan vapaakauppasopimusten osapuolia sitoutumaan työelämän perusperiaatteista ja -oikeuksista annetun ILOn julistuksen mukaisesti kaikenlaisen pakkotyön poistamiseen ja lapsityön lopettamiseen.

Lapsityötä ja ihmisoikeuksien järjestelmällistä rikkomista ei saa jättää huomiotta keskusteltaessa kauppasopimuksista, ja EU:n on otettava vahva kanta edistääkseen sosiaalipolitiikkaa sekä työnormeja ja sosiaalisia sääntöjä kauppaneuvotteluissa.

  Zigmantas Balčytis (S&D), kirjallinen. – (LT) Sosiaalipolitiikan ulkoinen ulottuvuus sisältää EU:n toimia ja aloitteita, jotka on tarkoitettu edistämään työnormeja ja sosiaalisia sääntöjä muissa kuin jäsenvaltioissa. EU pyrkii sekä esikuvaksi yritysten yhteiskuntavastuun alalla että edistämään yritysten yhteiskuntavastuuta omissa ulkoisissa toimissaan. Kansainvälisten sosiaalisten perusnormien rikkominen on eräänlaista sosiaalista ja ympäristöperusteista polkumyyntiä, joka on haitaksi eurooppalaisille yrityksille ja työntekijöille. Olen samaa mieltä siitä, että on vahvistettava toimivaltaisten kansainvälisten järjestöjen, kuten Kansainvälisen työjärjestön (ILO), maailman kauppajärjestön (WTO), Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) ja Yhdistyneiden kansakuntien, asemaa sekä niiden harjoittamaa yhteistyötä kansainvälisten sosiaalisten perusnormien ja niihin liittyvien seuraamusten määrittelemiseksi, täytäntöönpanemiseksi ja edistämiseksi.

  Regina Bastos (PPE), kirjallinen. – (PT) Globalisoitunut maailma, jossa valtiot ovat kytköksissä toisiinsa taloudellisin, sosiaalisin, kulttuurisin ja poliittisin suhtein, on kiistämätön tosiasia. Euroopan unionin ja kolmansien maiden kauppasuhteissa on kuitenkin edelleen syviä sosiaaliturvajärjestelmiä ja työoloja koskevia eroja. Euroopan unionin olisi kauppakumppanina ja merkittävänä globaalin tason neuvottelukumppanina autettava parantamaan työnormeja ja sosiaalisia sääntöjä kolmansissa maissa. Sen vuoksi kannatin äänestyksessä tätä mietintöä, koska siinä korostetaan tehtävää, jonka EU:lla voi ihmisoikeuksien alalla ottaa erityisesti ihmisarvoista työtä koskevan oikeuden avulla.

  Jean-Luc Bennahmias (ALDE), kirjallinen. – (FR) Juuri hyväksymässämme mietinnössä sosiaalipolitiikan ulkoisesta ulottuvuudesta ja sosiaalisääntöjen edistämisestä ehdotetaan yhtenäistä sosiaalilausekkeen mallia, joka voitaisiin sisällyttää kaikkiin kahdenvälisiin kauppasopimuksiin. Tämä aloite on askel oikeaan suuntaan. Mietinnössä todetaan, että vapaakauppasopimuksissa yhä viitataan yleensä vain harvoin sosiaalisiin sääntöihin, ja mainitaan joukko toimintavaihtoehtoja, kuten sosiaalilauseke ja Kansainvälisen työjärjestön (ILO) yleissopimusten noudattaminen – riippumatta siitä, ovatko kaikki jäsenvaltiot jo ratifioineet ne vai eivät – sekä kolmansien maiden ja jäsenvaltioiden välisen yhteistyön lisääminen. Yritysten yhteiskunnallisen vastuun käsitteen kehittäminen on eräs toinen mietintöön sisältyvä mielenkiintoinen seikka, sillä vaikka se on nykyisin hyödyllinen käsite, se perustuu yhä vapaaehtoiseen osallistumiseen eikä sitä näin ollen voida kehittää. Sen lisäksi, että käsite laajennetaan kattamaan useita aloja ja yritysten yhteiskunnallisen vastuun ulottuvuus sisällytetään kauppapolitiikkaamme, miksi ei tehtäisi siitä jonain päivänä sitovaa? Poliittisen viestin lisäksi tämä olisi todellinen askel kohti sosiaalipoliittisten tavoitteidemme saavuttamista.

  Sergio Berlato (PPE), kirjallinen. – (IT) Sosiaalipolitiikan ulkoinen ulottuvuus sisältää kaikki Euroopan unionin toimet ja aloitteet, joilla edistetään työnormeja ja sosiaalisia sääntöjä muissa kuin jäsenvaltioissa. Työelämän normien asettamisella Euroopan unioni tukee kansalaisten mahdollisuuksia saada työtä vapauden, tasa-arvon, turvallisuuden ja ihmisarvon ilmapiirissä. Kun otetaan huomioon maailmantalouden nykyinen globalisoituminen, kansainväliset työnormit ovat perusta, jonka varaan valtioiden sosiaalinen ja taloudellinen kehitys olisi rakennettava. Kiinasta, Intiasta ja muista nousevista talouksista on tulossa yhä tärkeämpiä toimijoita ulkomaisissa investoinneissa. Tähän ilmiöön liittyy kuitenkin riski siitä, että nämä maat – ja varsinkin niiden yritykset – tuovat mukanaan Euroopan unionissa sovellettavia normeja alhaisempia työnormeja. Tästä syystä katson, että Euroopan unionin olisi seurattava valppaasti valtioita, jotka haluavat tehdä kauppasopimuksia sen kanssa.

Euroopan pienet ja keskisuuret yritykset toimivat tiennäyttäjinä sosiaalisten sääntöjen muuttamisessa todellisuudeksi. Mielestäni on erittäin tärkeää saada aikaan selvä ja yksiselitteinen yritysten yhteiskunnallisen vastuun määritelmä, jolla tehdään loppu nykyisestä tulkintojen kirjavuudesta, sekä luoda myös keinoja tarkastaa, että velvollisuudet täytetään.

  Mara Bizzotto (EFD), kirjallinen. – (IT) Päätin äänestää jäsen Falbrin mietinnön puolesta, koska siinä yhtäältä tiivistetään yritysten yhteiskunnallisen vastuun strateginen merkitys yritysten kasvua edistävänä motivointivälineenä ja toisaalta korostetaan, että tähän kysymykseen voidaan puuttua vain vapaaehtoisuuden pohjalta. Olin myös täysin samaa mieltä esittelijä Falbrin kriittisestä lähestymistavasta, jossa hän tuomitsee Euroopan unionin tekopyhän toiminnan, kun se edistää sosiaalisia oikeuksia parantavaa sosiaalista mallia samalla, kun se tekee kauppasopimuksia sellaisten maiden kanssa, jotka eivät kunnioita eivätkä tarjoa työntekijöiden suojelua.

  Vilija Blinkevičiūtė (S&D), kirjallinen. – (LT) Äänestin mietinnön puolesta, koska edelleen on tapauksia, joissa Kansainvälisen työjärjestön yleissopimuksia ja muita sopimuksia pannaan vain osittain tai ei lainkaan täytäntöön ja yritysten yhteiskunnallisen vastuun periaatteita rikotaan. Kansainvälisillä työnormeilla olisi ennen kaikkea taattava työntekijöiden oikeudet, sillä osana jokapäiväistä elämäämme työ on keskeisen tärkeä ihmisarvon, hyvinvoinnin ja inhimillisen kehityksen kannalta. Sosiaalisten sääntöjen tavoin yritysten yhteiskunnallisen vastuun olisi edistettävä kestävää kasvua, mutta yritykset eivät saisi vältellä vuoropuhelua työntekijöiden kanssa ja niiden on noudatettava ja edistettävä asiallisia työmarkkinasuhteita, kannustettava työntekijöiden osallistumista kuulemisten ja tiedottamisen sekä kollektiivisen neuvotteluoikeuden kautta, kehitettävä työntekijöiden ammattitaitoa ja elinikäistä oppimista, noudatettava työturvallisuusnormeja, edistettävä miesten ja naisten välistä tasa-arvoa, luotava työmarkkinaosapuolille uudelleenjärjestelyjen kaltaisten työmarkkinoiden muutosten havaitsemista ja hallintaa koskevan asianmukainen ympäristö, parannettava työn laatua sekä integroitava ja suojeltava nuorten, vanhusten, vammaisten henkilöiden ja maahanmuuttajien kaltaisia heikoimmassa asemassa olevia työntekijäryhmiä. Näin ollen Euroopan unionin olisi jatkossakin käytettävä seuraamuksia ja kannustimia kahdenvälisissä ja alueellisissa sopimuksissa taatakseen EU:n sopimuksiin sisältyvien sosiaalisten säännösten täytäntöönpanon. Lisäksi on hyvin tärkeää, että itse hallitukset eivät peräänny vastuustaan ylläpitää Euroopan sosiaalista mallia, koska silloin uhkana olisi työlainsäädännön sekä sosiaaliturvajärjestelmien ja -palvelujen yksityistäminen.

  Sebastian Valentin Bodu (PPE), kirjallinen. – (RO) Sosiaalipolitiikan ulkoinen ulottuvuus sisältää EU:n toimia ja aloitteita, jotka on tarkoitettu edistämään työnormeja ja sosiaalisia sääntöjä kolmansissa maissa. Vaikka sekä Lissabonin sopimuksessa että Eurooppa 2020 -strategiassa painotetaan sosiaalipolitiikkaa enemmän kuin koskaan ennen, kilpailukykyä ja taloudellisia tekijöitä koskevat kysymykset ovat edelleen sosiaalisiin kysymyksiin nähden etusijalla. Tärkeimmät työnormit on sisällytetty ILOn yleissopimuksiin yhdistymisvapaudesta ja kollektiivisesta neuvotteluoikeudesta, pakkotyön poistamisesta, työmarkkinoilla ja ammatin harjoittamisen yhteydessä tapahtuvan syrjinnän poistamisesta ja lapsityön kieltämisestä.

Jotta EU voisi neuvotella kolmansien maiden kanssa, niiden pitää noudattaa kaikkia edellä mainittuja vaatimuksia. Tämä on ehdoton edellytys kolmansien maiden kanssa käytäville neuvotteluille. Kauppapolitiikassa ei voida jättää huomiotta, että työntekijöiden oikeuksia ei noudateta, ja siksi yhteiskunnan kehitys voi jatkua vasta näiden puutteiden poistamisen jälkeen.

EU:lla on hyvä maine sosiaalikysymyksiä koskevassa kansainvälisessä vuoropuhelussa. Tässä suhteessa sitä pidetään sensitiivisenä ja luottamusta herättävänä kumppanina. Tätä on käytettävä EU:n asettamien kunnianhimoisempien päämäärien saavuttamiseen.

  Zuzana Brzobohatá (S&D), kirjallinen. – (CS) Mietinnössä keskitytään aiheeseen, joka on tämän päivän maailmassa suunnattoman tärkeä. Se on kysymys työntekijöiden oikeuksista. Niin kutsuttu sosiaalinen polkumyynti muodostaa suuren uhan työntekijöille, koska se heikentää heidän oikeuksiaan ratkaisevalla tavalla. Kansainväliset yritykset ovat tärkeimpiä toimijoita sosiaalisten sääntöjen soveltamisessa. Siksi on ehdottoman tärkeää määritellä yritysten yhteiskunnallinen vastuu selvästi ja yksiselitteisesti, jotta voimme vähentää erilaisia tulkintoja ja asettaa tälle alalle vähimmäisvelvoitteet sekä menetelmän valvoa niiden täyttämistä. Monet yritykset siirtävät toimintansa alueille vain lyhytaikaisen taloudellisen edun, yleensä halvan työvoiman, vuoksi. Yleensä yritykset kieltäytyvät luomasta pitkäkestoisia siteitä alueisiin ja siten osallistumasta niiden yhteiseen yhteiskunnalliseen vastuuseen. Mietinnössä kehotetaan vahvistamaan ILOn yleissopimuksiin sisällytettyjä tärkeimpiä työnormeja, jotka koskevat muun muassa yhdistymisvapautta ja kollektiivista neuvotteluoikeutta, pakkotyön poistamista, työpaikalla tapahtuvan syrjinnän poistamista ja lapsityön kieltämistä. Siinä vaaditaan muutoksia maailmanlaajuiseen ja EU:n hallintojärjestelmään, jotta työntekijöiden oikeuksia ja työoloja voidaan suojella paremmin. Esittelijä ja lausuntojen laatijat ovat laatimassaan mietinnössä onnistuneet puolustamaan selvää sosiaalista ulottuvuutta, ja siksi äänestin sen puolesta.

  John Bufton (EFD), kirjallinen. – (EN) Vastustin äänestyksessä sosiaalipolitiikan ulkoisen ulottuvuuden soveltamista, työnormien ja sosiaalisten sääntöjen edistämistä ja eurooppalaisten yritysten yhteiskunnallista vastuuta. Tämä johtuu siitä, että mielestäni EU:n ei pitäisi määrätä sosiaalisia etuoikeuksia kolmansille maille, pitivät nämä niitä kuinka oikeina ja hyödyllisinä hyvänsä. Vaikka olen samaa mieltä siitä, että on tärkeää edistää humaaneja menetelmiä työvoiman kohtelussa, EU:n sosiaalipolitiikka on jo aiheuttanut sekasortoa monissa Yhdistyneen kuningaskunnan instituutioissa, eikä sitä pidä laajentaa. Sosiaalipolitiikkaa käsiteltäessä tarvitaan tiettyä joustavuutta ja vapautta, sillä "yhden koon" politiikka voi kääntyä itseään vastaan, kun sitä sovelletaan kansallisella tasolla. Tästä syystä EU:n ei pitäisi havitella lainkaan toimivaltaa sosiaalipolitiikan alalla.

  Maria Da Graça Carvalho (PPE), kirjallinen. – (PT) Suhtaudun myönteisesti EU:n toimiin ja aloitteisiin, jotka on tarkoitettu edistämään työnormeja ja sosiaalisia sääntöjä kolmansissa maissa, sillä ne muodostavat takuun siitä, että maailmantalouden kasvu hyödyttää kaikkia nykyisessä globaalisessa toimintaympäristössä. Sen vuoksi kannatan sitä, että kolmansille maille asetetaan sosiaalisiin arvoihin ja ihmisarvoon perustuvia ehtoja, jotta ne voivat neuvotella EU:n kanssa. Tämäntyyppisen unionin avulla voimme käyttää menestyksellisesti ulkopolitiikkaa maailman tilanteen parantamiseksi.

  Mário David (PPE), kirjallinen. – (PT) Kansainvälisellä työjärjestöllä (ILO) on kansainvälisessä järjestelmässä keskeinen rooli, koska se edistää yksimielisyyden saavuttamista työnormeista. Kaikki EU:n jäsenvaltiot tunnustavat merkittävän osan tästä tärkeästä säännöstöstä. Kehittyneiden valtioiden ja kehitysmaiden työlainsäädännön välillä on kuitenkin edelleen eroja. Mielestäni on EU:n kannalta välttämätöntä, että nämä normit sovitetaan yhteen kolmansien maiden ja etenkin tärkeimpien kauppakumppanien normien kanssa, jotta säilytetään edes perustava tasavertaisuus kansainvälisessä kaupassa. Tässä mietinnössä yhdytään tähän näkemykseen ja hahmotellaan eräitä strategioita, joilla nämä maat saataisiin noudattamaan työnormien osalta samoja periaatteita kuin EU. Työoloja koskevien oikeudenmukaisten normien asettaminen on kestävän kehityksen oleellinen edellytys ja edistää myös vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamista. Katson tästä syystä, että tämä mietintö on varsin pätevä panos, jolla kehitetään kansainvälistä kauppajärjestelmää, joka perustuu eri valtioiden ja kaupparyhmien välillä varsin suuresti vaihteleviin työelämän suhteisiin. Katson, että tämän vastuuta työoloista korostavan politiikan edistäminen on osoitus Euroopan unionista, joka on valpas ja perusteellinen ja joka puolustaa yleismaailmallisia arvoja, joihin se uskoo.

  Luigi Ciriaco De Mita (PPE), kirjallinen. – (IT) Yksi Euroopan unionin perustavoitteista on yhdistää inhimillinen ja yhteiskunnallinen kehitys taloudelliseen kehitykseen. Jos nämä kaksi tekijää ovat tasapainossa, se merkitsee yhtäältä sitä, että kansalaiset saavat työstään riittävän korvauksen, joka on ihmisarvon ja ammatillisen laadun mukainen, ja toisaalta sitä, että yritysten omistajat voivat kehittää yrityksiään noudattamalla markkinoiden periaatteita, tosin ottaen huomioon inhimillisen ympäristön, jossa tämä tapahtuu. Tämä näkökulma – jota jotkut kutsuvat myös sosiaaliseksi markkinataloudeksi – on itse asiassa uusi ajattelutapa, joka menee hyvinvointitaloutta pidemmälle ja jossa palataan sen sijaan ihmisen keskeiseen asemaan. Tällaiseen ajattelutavan muutokseen liittyy välttämättä johdonmukainen sosiaalipolitiikan tukeminen, asianmukaisten normien ja niihin liittyvän yritysten vastuun edistäminen mukaan lukien. Tämä lähestymistapa ja visio eivät voi eivätkä saa vaikuttaa vain EU:hun, vaan niitä on sovellettava mahdollisuuksien mukaan myös ulkoiseen toimintaan etenkin sopimusneuvotteluissa. Kansainvälisen työjärjestön normien ja Euroopan sosiaalisessa peruskirjassa määritettyjen periaatteiden noudattaminen sekä työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu ovat vain eräitä aloja, joista tässä yhteydessä voidaan keskustella. Katson, että hyväksytyllä mietinnöllä tuetaan vahvasti näitä tavoitteita.

  Proinsias De Rossa (S&D), kirjallinen. – (EN) Sosiaalipolitiikan ulkoinen ulottuvuus sisältää EU:n toimia ja aloitteita, jotka on tarkoitettu edistämään työnormeja ja sosiaalisia sääntöjä muissa kuin jäsenvaltioissa. EU:ssa ja sen ulkopuolella nykyisin tapahtuva kansainvälisten sosiaalisten perusnormien rikkominen on eräänlaista sosiaalista ja ympäristöperusteista polkumyyntiä, joka on haitaksi eurooppalaisille yrityksille ja työntekijöille. Teollisuuden ja palveluiden globalisaation vuoksi kansainväliset työnormit ovat perustana sille, että maailmantalouden kasvu voi hyödyttää kaikkia. Mietinnössä vaaditaan hallintotavan muutosta sekä globaalisti että EU:ssa, jotta työntekijöiden oikeudet ja työolot voidaan panna paremmin täytäntöön, ja kehotetaan vahvistamaan tärkeimpiä työnormeja, jotka on sisällytetty ILOn kahdeksaan yleissopimukseen yhdistymisvapaudesta ja kollektiivisesta neuvotteluoikeudesta, pakkotyön poistamisesta, työmarkkinoilla ja ammatin harjoittamisen yhteydessä tapahtuvan syrjinnän poistamisesta ja lapsityön kieltämisestä.

  Marielle De Sarnez (ALDE), kirjallinen. – (FR) Sosiaalipolitiikan ulkoisella ulottuvuudella pyritään edistämään työnormeja ja sosiaalisia sääntöjä kolmansissa maissa ja torjumaan sosiaalista polkumyyntiä, joka usein johtuu kansainvälisen kaupan globalisaatiosta. Unioni ei voi enää sallia sosiaali-, terveys- ja ympäristöalan polkumyyntiä reagoimatta siihen, koska se on syypää aivan liian moniin tuotannonsiirtoihin Euroopan ulkopuolelle. Komissio ei voi myöskään enää pitää naurettavan alhaisia työvoimakustannuksia ja surkeita työoloja "luonnollisina kilpailuetuina". Tältä osin vaadin, että komissio muuttaa doktriiniaan.

  Christine De Veyrac (PPE), kirjallinen. – (FR) Äänestin jäsen Falbrin mietinnön puolesta, sillä kun Kansainvälisen työjärjestön (ILO) roolia on äskettäin heikennetty, meidän on mielestäni muistettava, kuinka tärkeää on noudattaa maailman työntekijöiden sosiaalisia oikeuksia. Euroopan unionin olisi otettava maailmannäyttämöllä johtava rooli ja pakotettava muut maat noudattamaan työlainsäädännön kansainvälisiä normeja ja siten rajoittamaan kiihkeää pyrkimistä sosiaaliseen polkumyyntiin. On tärkeää, että kaikki eurooppalaiset toimijat osallistuvat tämän politiikan toimeenpanoon, olivat ne sitten kansainvälisiä sopimuksia tekeviä hallituksia tai liiketoimintaansa kolmansiin maihin laajentavia eurooppalaisia yrityksiä.

  Anne Delvaux (PPE), kirjallinen. – (FR) Sosiaalipolitiikan ulkoisella ulottuvuudella pyritään edistämään keskeisiä sosiaalisia sääntöjä kolmansissa maissa, jotta voidaan saavuttaa Yhdistyneiden kansakuntien asettamat kehityksen vuosituhattavoitteet ja varmistaa, että työntekijöitä suojellaan noudattamalla kansainvälisiä työnormeja. EU:ta ei ole läheskään päihitetty, ja siten sen olisi voitava hyödyntää uskottavuuttaan ja "hyvää mainettaan" tässä suhteessa luodakseen sosiaalisia liittoumia tärkeimpien kauppakumppaniensa kanssa ja edistääkseen niitä Maailman kauppajärjestössä (WTO) ja Kansainvälisessä työjärjestössä (ILO). Ennen kuin päästämme nämä kolmannet maat samaan neuvottelupöytään EU:n kanssa, meidän on vaadittava, että ne allekirjoittavat samat kansainväliset perustyönormit.

  Diogo Feio (PPE), kirjallinen. – (PT) Eurooppalaisen politiikan ulkoinen ulottuvuus ei rajoitu sopimusten tekemiseen tai ulkoiseen apuun. Se on enemmän kuin vain tätä. Siihen kuuluu etenkin eurooppalaisten arvojen vieminen kolmansiin maihin edistämällä demokratian ja perusoikeuksien noudattamista, aktiivisia toimia ympäristön sekä naisten ja lasten oikeuksien suojelemiseksi sekä työnormeja, jotka kunnioittavat ihmisarvoa ja mahdollistavat inhimillisen kehityksen. Sama voidaan sanoa yritysten yhteiskunnallista vastuuta koskevien normien edistämisestä kolmansissa maissa.

  José Manuel Fernandes (PPE), kirjallinen. – (PT) Tässä jäsen Falbrin laatimassa lausunnossa käsitellään sosiaalipolitiikan ulkoista ulottuvuutta, työnormien ja sosiaalisten sääntöjen edistämistä ja eurooppalaisten yritysten yhteiskunnallista vastuuta. Euroopan unioni on ollut työntekijöiden sosiaalisia oikeuksia puolustava linnoitus, ja niiden noudattaminen on kolmansien maiden kanssa käytävien neuvottelujen ehdoton edellytys. Kansainvälisen työjärjestön (ILO) kahdeksasta yleissopimuksesta huolimatta yli 50 prosentilla työntekijöistä, etenkin maahanmuuttajilla, naisilla ja lapsilla, ei ILOn itsensä mukaan ole sosiaalisia oikeuksia. On EU:n etujen mukaista edistää ihmisarvoa ja sosiaalisten oikeuksien noudattamista kaikissa jäsenvaltioissa ja perustaa tätä tarkoitusta varten järjestelmä, jolla saadaan selville, ketkä eivät tarjoa työntekijöilleen näitä oikeuksia, ja rangaistaan heitä. Olen tyytyväinen tähän mietintöön ja äänestän sen puolesta. Samalla kun siinä korostetaan arvojen merkitystä talouden yhä enemmän hallitsemassa globaalistuvassa maailmassa, siinä puolustetaan ihmisarvoa, vastustetaan ihmisten hyväksikäyttöä, edistetään hyvinvointia ja integroitua inhimillistä kehitystä sekä kehotetaan EU:ta noudattamaan ILOn normeja.

  João Ferreira (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Tämä on taas yksi oikeutettujen huolenaiheiden ja kritiikin julkituonti, jossa valitettavasti ei selvitetä asioita perinpohjaisesti ja joka juuri tästä syystä jää pääosin merkityksettömäksi.

Maailman sosiaaliturvaa koskevassa kansainvälisen työjärjestön (ILO) raportissa vuodelta 2010 mainitaan, että yli 50 prosentilla työntekijöistä ei ole sosiaaliturvaa. Tämä on se toimintaympäristö, jossa Euroopan unioni harjoittaa vapaakaupan kiihkeään puolustamiseen perustuvaa kauppapolitiikkaa, jota toteutetaan neuvottelemalla ja tekemällä lukemattomia kahdenvälisiä ja alueellisia sopimuksia. Näillä sopimuksilla ei suinkaan kannusteta "yritysten yhteiskunnallista vastuuta", joka on käytännössä olematon, vaan suojellaan vain suuryritysten ja rahoituslaitosten voittoja, eikä niissä kiinnitetä asianmukaista huomiota työntekijöiden oikeuksiin, kollektiivisen neuvotteluoikeuden ja työntekijöiden järjestäytymisvapauden merkitykseen, työmarkkinoilla tapahtuvan syrjinnän tehokkaaseen poistamiseen, pakkotyön poistamiseen, epävarmaan ja huonosti palkattuun työhön eikä lapsityöhön.

Tämä on vain yksi esimerkki näkökohdista, joita mietinnössä olisi voitu ja pitänyt viedä paljon pidemmälle. Oli tärkeää asettaa Euroopan komissio vastuuseen ja vaatia siltä johdonmukaisuutta politiikassa ja toimissa sekä tehokkaita toimenpiteitä sosiaalisten sääntöjen ja työnormien edistämiseksi.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Tässä mietinnössä on joitakin myönteisiä seikkoja: siinä tuomitaan monikansallisten yhtiöiden jatkuva työntekijöiden oikeuksien ja ihmisarvoisen työn polkeminen ja korostetaan tarvetta sisällyttää sosiaalipolitiikka, niin kutsuttu yritysten yhteiskunnallinen vastuu mukaan lukien, kaikkeen Euroopan unionin ulkopolitiikkaan.

Myönteisiä seikkoja kuitenkin laimentaa se, että mietinnössä ei vaadita vaihtoehtoisia toimia, joilla yritykset tehokkaasti velvoitetaan kantamaan yhteiskunnallisen vastuunsa.

Tästä syystä pahoittelemme sitä, että kehotus 31 kohdan – "korostaa, että Euroopan unionin tasolla ei pitäisi antaa direktiiviä yritysten yhteiskuntavastuun sääntelemisestä eikä sen noudattamisen täytäntöönpanon valvonnasta" – poistamisesta hylättiin.

Parlamentin pitäisi mennä pidemmälle kuin vain "pyytää" tai "kannustaa" komissiota ottamaan kantaa ja vaatia yritysten yhteiskunnallista vastuuta koskevaa lainsäädäntökehystä, jonka vähimmäisvaatimukset edistävät Kansainvälisen työjärjestön (ILO) perustyönormien noudattamista monikansallisissa yrityksissä ja itse Euroopan unionissa, sekä ihmisarvoisen työn ja sosiaalilausekkeiden käyttöön ottamista kaikissa Euroopan unionin neuvottelemissa kahdenvälisissä kauppasopimuksissa ja itse Maailman kauppajärjestössä (WTO). Kaikista näistä syistä äänestimme mietintöä vastaan.

  Monika Flašíková Beňová (S&D), kirjallinen. – (SK) Sosiaalipolitiikan ulkoinen ulottuvuus on yksi Euroopan parlamentin sosialistien ja demokraattien ryhmän ensisijaisista tavoitteista. On erittäin tärkeää vahvistaa työnormeja, kuten yhdistymisvapautta ja kollektiivista neuvotteluoikeutta, pakkotyön poistamista, työmarkkinoilla ja ammatin harjoittamisen yhteydessä tapahtuvan syrjinnän poistamista ja lapsityön kieltämistä. Kansainvälisten työnormien tavoitteena ja päämääränä olisi näin ollen oltava talouskasvun suuntaaminen erityisesti parantamaan ihmisten elämää ja ihmisarvoa eikä vain työolojen ja työntekijöiden oikeuksien määrittäminen.

  Bruno Gollnisch (NI), kirjallinen. – (FR) Globalisaatio itse asiassa vain asettaa kaikkien maiden työntekijät toisiaan vastaan epäoikeudenmukaisessa kilpailussa joko toiminnan siirroilla, työnhakijoiden maahanmuutolla tai pahamaineisella palvelukaupan yleissopimuksen neljännellä toimitusmuodolla. Ongelmana on, että Euroopan unioni tuottaa paljon hienoja puheita tästä aiheesta, mutta ei koskaan siirry sanoista tekoihin. Olemmeko koskaan ryhtyneet konkreettisiin käytännön toimiin havaittuamme sietämättömiä hyväksikäyttötilanteita? Ovatko sellaiset tilanteet koskaan estäneet kauppasopimuksen allekirjoittamista jonkin valtion kanssa? Eivät koskaan. Sillä samalla kun teeskentelette olevanne huolissanne ulkomaalaisista työntekijöistä, eurooppalaiset työntekijät unohdetaan. Kuten esittelijä – joka kannattaa tätä – huomauttaa, kansainvälisten elinten mukaan "työnormeja ei pitäisi käyttää kaupassa protektionistisiin tarkoituksiin"! Mitkä periaatteet, mitkä arvot, mitkä näkökohdat voisivat siis koskaan haastaa markkinoiden ehdottoman vallan? Puhutte paljon yritysten yhteiskunnallisesta vastuusta, vaikka ne noudattavat viime kädessä vain teidän asettamianne sääntöjä. Koska täällä vihdoin käsitellään EU:n poliittisten päättäjien hyvin raskasta yhteiskunnallista vastuuta?

  Catherine Grèze (Verts/ALE), kirjallinen. – (FR) Olen iloinen, että kehitysyhteistyövaliokunnan lausunto, jonka laatijana toimin, on sisällytetty tähän mietintöön. Kansainvälisen työkonferenssin 100. kokous on parhaillaan käynnissä, ja kuten me kaikki tiedämme, nykyiset säännöt ovat tehottomat.

Globaalin kriisin yhteydessä on erittäin tärkeää, että EU lähettää voimakkaan viestin ja vaatii uutta yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden aikakautta. Jäsen Falbrin mietinnön sisältämien ehdotusten avulla voisimme ottaa todellisia askelia siihen suuntaan. Voimme vain pahoitella tätä kaksinaismoralistista politiikkaa, kun kyse on sosiaalisten oikeuksien soveltamisesta. Meidän on saatava täytäntöönpanomekanismeja (joissa on kannustimia ja rangaistuksia), jotta sosiaalisia sääntöjä todella sovelletaan. Kaikkiin EU:n kauppasopimuksiin olisi lisättävä sosiaalilauseke, ja sen olisi oltava oikeudellisesti sitova. Vastustan myös sitä, että mietinnön 31 kohdassa korostetaan, että Euroopan unionin tasolla ei pitäisi antaa direktiiviä yritysten yhteiskuntavastuun noudattamisen valvonnasta. Korostan tarvetta edetä kohti suurempaa yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta ja varmistaa etenkin suhteissamme kehitysmaihin, että työntekijöiden oikeuksia noudatetaan kaikkialla maailmassa.

  Nathalie Griesbeck (ALDE), kirjallinen. – (FR) Euroopassa ja myös muualla maailmassa tällä hetkellä raivoava talous- ja finanssikriisi yhdistyy vakavaan sosiaaliseen kriisiin. Tässä vaikeassa toimintaympäristössä Euroopan unionilla ja sen yrityksillä on huomattava yhteiskunnallinen vastuu niiden kolmansien maiden kanssa ylläpitämissä suhteissa. Tästä syystä halusin antamallani äänellä korostaa, että Euroopan unionin on varmistettava sosiaalisten sääntöjen ja työntekijöiden oikeuksien noudattaminen, kun se allekirjoittaa sopimuksia näiden maiden kanssa. Arvojensa avulla Euroopan unionin on edistettävä ja levitettävä sen työlainsäädäntöä ohjaavia normeja kaikkialla maailmassa. Euroopalla on velvollisuus näyttää esimerkkiä. Sen vuoksi äänestin myös yritysten yhteiskunnallista vastuuta painottavien kohtien puolesta.

  Juozas Imbrasas (EFD), kirjallinen. – (LT) Suhtauduin myönteisesti tähän asiakirjaan, koska vuosisadan vaihteessa EU muutti strategiaansa sosiaalipolitiikan ulkoisen ulottuvuuden suhteen pehmentämällä linjaansa esimerkiksi siirtymällä sosiaalialan normien ja kauppaneuvottelujen välisestä kytköksestä kansainvälisen yhteistyön ja vuoropuhelun suuntaan. EU käyttää erityyppisiä välineitä sosiaalipolitiikan täytäntöönpanoon kolmansissa maissa. Välineet ovat kovia tai pehmeitä tai rahoitusvälineitä. Näiden välineiden käyttäminen on osoitus siitä, että EU odottaa tiettyä käytöstä kauppakumppaneiltaan. Kompastuskivenä on kuitenkin näiden välineiden täytäntöönpano ja sen valvonta kumppanuusmaissa. Siksi on tärkeää, että EU keskittyy paremmin erityisesti Kansainvälisen työjärjestön (ILO) yleissopimusten ja yritysten sosiaalisen vastuun periaatteiden täytäntöönpanoon ja sen valvontaan. Usein kyseisen maan oikeusjärjestys estää tämän, vaikka myös poliittisen tahdon puute ja sisäiset taloudelliset paineet ovat mukana vaikuttamassa asiaan. Työntekijöiden tietämättömyys oikeuksistaan on myös tärkeä tekijä.

  Cătălin Sorin Ivan (S&D), kirjallinen. – (EN) Mietinnön mukaan EU:ssa taloudellinen dynaamisuus yhdistyy sosiaaliseen malliin ainutlaatuisella tavalla. Se tarjoaa yhtäläiset mahdollisuudet koulutuksessa ja työmarkkinoilla sekä yhtäläiset mahdollisuudet käyttää sosiaalipalveluja. Mietinnössä korostetaan sitä tosiasiaa, että on tarpeen panna täytäntöön sellaisia ihmisarvoista työtä koskevia ohjelmia, jotka vastaavat kansallisia työllisyys- ja sosiaalipoliittisia tarpeita ja painopisteitä ja perustuvat työnantajajärjestöjen, työntekijäjärjestöjen ja valtiovallan väliseen sopimukseen. Tämä on hyvin tärkeä seikka nykyisessä toimintaympäristössä. Nämä ovat muutamia niistä syistä, joiden vuoksi kannatin tätä mietintöä.

  Jarosław Kalinowski (PPE), kirjallinen. – (PL) Ihmiset tulevat aina ensin, ja siksi on niin tärkeää edistää työllisyyttä ja sosiaalisia sääntöjä. Maaseutualueilla asuvat ihmiset ja varsinkin naiset ja nuoret ovat hyvä esimerkki. Ylivoimaisesti suurin osa tiloista on miesten omistamia. Katson, että naisia olisi tuettava tämän epätasapainon korjaamiseksi. Mielestäni on myös tärkeää tukea nuoria viljelijöitä, jotka jatkavat tilanpitoa vanhempiensa jälkeen. Nuorten osalta koulutuksen laatua maaseutualueilla olisi parannettava, ja nuorille olisi taattava mahdollisuus käyttää muita kuin maaseudulla tarjolla olevia mahdollisuuksia oppimiseen ja henkilökohtaiseen kehittymiseen. Seuraava keskeinen kysymys on yritysten yhteiskunnallinen vastuu.

Se merkitsee sitä, että yritykset toimivat päivittäin yhteiskunnan ja ympäristön suojelemiseksi omasta aloitteestaan ja lakisääteisistä säännöistä riippumatta. Yritysten ainoana tavoitteena ei enää ole vain voiton tekeminen. Niille alkaa olla tunnusomaista yhä suurempi tietoisuus sosiaalisista ja ympäristönsuojelua koskevista kysymyksistä.

  Martin Kastler (PPE), kirjallinen. – (DE) Äänestin mietinnön puolesta, koska yrityksillä on mielestäni yhteiskunnallinen vastuu – työntekijöitään ja asiakkaitaan, ympäristöä ja yleensä yhteiskuntaa kohtaan. Saksan kieleen on tullut uusi termi: Corporate Social Responsibility (CSR), joka tarkoittaa yritysten yhteiskunnallista vastuuta. Se on vapaaehtoista, ja sellaisena sen olisi myös pysyttävä. Globalisoituneilla markkinoillamme yritysten yhteiskunnallinen vastuu sisältää paljon enemmän kuin lahjoituksen antamisen paikalliselle jalkapalloseuralle. Globaalisti vastuullisella tavalla toimivat yritykset auttavat muotoilemaan ulkopolitiikkaa ja kehitysyhteistyöpolitiikkaa.

Ne ovat Euroopan suurlähettiläitä maailmalla ja tekevät Euroopan sosiaalisia sääntöjä tunnetuiksi koko maailmassa. Meidän olisi tuettava yritysten yhteiskunnallista vastuuta eikä säänneltävä sitä. Tässä tapauksessa Euroopan unionin olisi toimittava sovittelijana, ei sääntelijänä. Tätä periaatetta on sovellettava, jos Euroopan komissio aikoo tosissaan käsitellä taas kerran yritysten yhteiskunnallisen vastuun aihetta: emme tarvitse liiallista sääntelyä. Olemme tällä mietinnöllä korostaneet tätä kantaa.

  Jan Kozłowski (PPE), kirjallinen. – (PL) Jäsen Falbr on laatinut mielestäni hyvän mietinnön, joten selitän, miksi päätin äänestää sen hyväksymisen puolesta. Korkeatasoisten työnormien, sosiaalisten sääntöjen ja yritysten yhteiskunnallisen vastuun edistäminen muodostaa erittäin suuren haasteen sosiaalipolitiikan ulkoiselle ulottuvuudelle. Yksi esittelijän korostamista ongelmista on työllisyyspolitiikasta vastaavien hallintoelinten tehottomuus. Sekä koko Euroopan unionin että yksittäisten jäsenvaltioiden jatkuva ja rakentava yhteistyö kolmansien maiden kanssa voi toimia asianmukaisten hallintovalmiuksien luomista koskevien hyvien käytäntöjen lähteenä. Uskon, että yhteistyö alue- ja paikallistason sekä yritysten kanssa tuottaa myös hyviä tuloksia. Puolan alueiden ja itäisen kumppanuuden valtioiden yhteistyö viime vuosina on erinomainen esimerkki myönteisiä tuloksia tuottaneesta kumppanuudesta, tuesta ja kokemustenvaihdosta.

  Agnès Le Brun (PPE), kirjallinen. – (FR) Äänestin Euroopan unionin sosiaalipolitiikan ulkoista ulottuvuutta koskevan päätöslauselman puolesta. Euroopan unioni nähdään koko maailmassa houkuttelevana ja tavoiteltuna kumppanina, ja tämä johtuu paljolti siitä ainutlaatuisesta tavasta, jolla sen taloudellinen dynaamisuus yhdistyy sosiaaliseen malliin. EU:n olisi edistettävä sosiaalista malliaan muiden maiden kanssa ylläpitämissään suhteissa, ja tähän olisi sisällyttävä molempien ulottuvuuksien, sisäisen ja ulkoisen ulottuvuuden, välillä johdonmukaisia toimia. Käsillä olevassa tekstissä korostetaan etenkin tarvetta edistää yritysten yhteiskunnallista vastuuta. Se edellyttää, että kauppaa käyvät yritykset ottavat sosiaalisen ja ympäristöulottuvuuden huomioon. Päätöslauselmassa painotetaan, että tällaisen edistämisen ei pitäisi olla sitovaa, vaan sen tulisi syntyä vapaaehtoisesti sidosryhmien välisen vuorovaikutuksen tuloksena. Sen tarkoituksena on myös sisällyttää kansainvälisiin neuvotteluihin työntekijöiden oikeudet, joiden puolustaminen on Kansainvälisen työjärjestön tehtävä, sekä edistää sellaista globaalin talouden hallintaa, jossa nämä muuttujat otetaan huomioon.

  David Martin (S&D), kirjallinen. – (EN) Suhtaudun myönteisesti tähän mietintöön. Tärkeimmät työnormit on sisällytetty ILOn kahdeksaan yleissopimukseen yhdistymisvapaudesta ja kollektiivisesta neuvotteluoikeudesta, pakkotyön poistamisesta, työmarkkinoilla ja ammatin harjoittamisen yhteydessä tapahtuvan syrjinnän poistamisesta ja lapsityön kieltämisestä. Näiden yleissopimusten lisäksi myös globalisaation sosiaalista ulottuvuutta käsittelevän maailmankomission raportista käy ilmi, että on tarpeen muuttaa kapeaa markkinakeskeistä ajattelua laajempaan ihmisläheiseen suuntaan eli asettaa painopisteeksi työntekijöiden oikeudet ja työmarkkinalainsäädännön noudattaminen. Jotta EU voisi neuvotella kolmansien maiden kanssa, niiden pitää noudattaa kaikkia edellä mainittuja vaatimuksia. Tämä on ehdoton edellytys sille, että neuvottelut kolmansien maiden kanssa voidaan käynnistää. Kauppapolitiikassa ei voida jättää huomiotta, että työntekijöiden oikeuksia ei noudateta, ja siksi yhteiskunnan kehitys voi jatkua vasta näiden puutteiden poistamisen jälkeen. Asettamalla työelämän normeja EU tukee miesten ja naisten mahdollisuuksia saada ihmisarvoista ja tuottavaa työtä vapauden, tasa-arvon, turvallisuuden ja ihmisarvon ilmapiirissä. Nykyisen globalisaation vuoksi kansainväliset työnormit ovat perusta, joka takaa, että maailmantalouden kasvu hyödyttää kaikkia.

  Jiří Maštálka (GUE/NGL), kirjallinen. – (CS) Jäsen Falbrin mietinnön tarkoitus ja suuri osa sen sisällöstä ovat mielestäni hyvin myönteisiä. Katson myös, että keskittyminen työllisyyteen ja ihmisarvoisiin työoloihin on keskeinen osa kestävää kehitystä myös muualla kuin EU:n jäsenvaltioissa. Esittelijän tavoin pahoittelen sitä, että ei ole yhtenäistä "sosiaalilausekkeen" määritelmää, jota olisi käyttökelpoinen ei kahdenvälisissä kauppasopimuksissa vaan ihmisarvoisten työolojen luomisessa työntekijöille. Eräiden Euroopan maiden sosiaaliset mallit voisivat myös toimia hyvänä esimerkkinä kehitysmaille. Yhdyn myös kantaan yhteisestä taistelusta lapsityön poistamiseksi.

Edellä esitetystä huolimatta äänestin tyhjää, koska on mahdotonta esittää sosiaalisia vaatimuksia kahdenvälisissä kauppasopimuksissa, kun ei ole selvää määritelmää ihmisoikeuksien noudattamisesta. Tätä kriteeriä ei saa käyttää perusteena sopimusten allekirjoittamista vastaan.

  Barbara Matera (PPE), kirjallinen. – (IT) Se, että maailman kansakuntia kauan häirinneen vallankumouksellisen muutoksen henki on siirtynyt politiikan piiristä vaikuttamaan siihen liittyvään käytännön talouteen, ei ole yllättävää. Näin totesi rakastettu paavi Johannes Paavali II kiertokirjeessään Centesimus Annus, jossa hän otti uudelleen esiin edeltäjänsä Leo XIII:n kiertokirjeessä Rerum Novarum käsittelemiä seikkoja. Hänen tarkoituksenaan oli analysoida ja edistää sosiaalista "kysymystä", joka – niin tänään kuin vuonna 1991 – voidaan ratkaista vain kristilliseen oppiin tukeutuen ja näin ollen tunnustamalla aivan kaikkien ihmisten ja työntekijöiden ihmisarvo.

Äänestin jäsen Falbrin mietinnön puolesta, koska siinä keskitytään nimenomaan ihmisoikeuksien turvaamiseen ja siihen, että Euroopan sosiaalinen malli on tärkeä lähtökohta myös unionin ulkosuhteissa. Yhteiskunnallisen vastuun on edistettävä tätä, ja Euroopan unionin – parlamentin välityksellä – on uusittava ja vahvistettava näitä periaatteita kaikissa toimissaan, varsinkin suhteissaan kolmansiin maihin, joiden kansalaisilla ei ole perusoikeuksia. Naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan varapuheenjohtajana minun on korostettava, kuinka tärkeää on, että me kaikki, myös EU:n ulkopuolella, teemme yhteistyötä sukupuoleen perustuvan syrjinnän ja väkivallan poistamiseksi palauttaaksemme naisten sosiaalisen omanarvontunnon ja elvyttääksemme heidän antamansa aktiivisen panoksen niin paikalliseen kuin kansainväliseen talouteen.

  Nuno Melo (PPE), kirjallinen. – (PT) Talouden globalisoituminen ja eurooppalaisten yritysten toiminnan siirrot ovat herättäneet huolta sosiaalipolitiikan ulkoisesta ulottuvuudesta. Se sisältää EU:n toimia ja aloitteita, jotka on tarkoitettu edistämään työnormeja ja sosiaalisia sääntöjä kolmansissa maissa. Tärkeimmät työnormit on sisällytetty ILOn kahdeksaan yleissopimukseen yhdistymisvapaudesta ja kollektiivisesta neuvotteluoikeudesta, pakkotyön poistamisesta, työmarkkinoilla ja ammatin harjoittamisen yhteydessä tapahtuvan syrjinnän poistamisesta ja lapsityön kieltämisestä. Jotta EU voisi neuvotella kolmansien maiden kanssa, niiden pitää noudattaa kaikkia edellä mainittuja seikkoja. Tämä on ehdoton edellytys sille, että neuvottelut kolmansien maiden kanssa voidaan käynnistää. Kauppapolitiikassa ei voida jättää huomiotta, että työntekijöiden oikeuksia ei noudateta, ja yhteiskunnan kehitys voi jatkua vasta näiden esteiden poistamisen jälkeen. On tärkeää, että kansainvälisiä työnormeja käytetään varmistamaan, että talouskehitys keskittyy ihmisten elämän ja ihmisarvon parantamiseen eikä työntekijöiden olosuhteiden ja oikeuksien määrittelemiseen.

  Alexander Mirsky (S&D), kirjallinen. – (EN) Sosiaalipolitiikan ulkoinen ulottuvuus on ryhmälleni ja minulle keskeinen painopisteala. Hyväksyimme äskettäin päätöslauselman kesäkuussa 2011 hyväksyttävästä kotityöntekijöitä koskevasta yleissopimuksesta. Tässä mietinnössä kehotetaan yleisemmin vahvistamaan ILOn yleissopimuksiin sisällytettyjä tärkeimpiä työnormeja, muun muassa yhdistymisvapautta ja kollektiivista neuvotteluoikeutta, pakkotyön poistamista, työmarkkinoilla ja ammatin harjoittamisen yhteydessä tapahtuvan syrjinnän poistamista ja lapsityön kieltämistä. S&D-ryhmä vaatii hallintotavan muutosta sekä globaalisti että EU:ssa, jotta työntekijöiden oikeudet ja työolot voidaan panna paremmin täytäntöön. Kansainvälisten sosiaalisten perusnormien nykyisin EU:ssa ja sen ulkopuolella tapahtuva rikkominen on eräänlaista sosiaalista ja ympäristöperusteista polkumyyntiä, joka on haitaksi eurooppalaisille yrityksille ja työntekijöille. Äänestin mietinnön puolesta.

  Andreas Mölzer (NI), kirjallinen. – (DE) Kannatan mietinnössä esitettyjä periaatteita. Huomautan kuitenkin, että näitä yleviä tavoitteita on vaikeaa ellei mahdotonta saavuttaa käytännössä. Meillä on jo lukemattomia kauppasopimuksia, joissa ei vaadita mitenkään sosiaalisten sääntöjen noudattamista. Niin kauan kuin tämä ilmeinen ristiriita vallitsee, tämän mietinnön tehokkuus ja mielekkyys ovat väistämättä rajalliset. Mietinnössä kehotetaan jäsenvaltioita panemaan täytäntöön työlainsäädännön perusnormit alueellaan toimivien yritysten osalta. Eikö tätä olisi laajennettava koskemaan myös yrityksiä Euroopan ulkopuolella? Minusta näyttää myös siltä, että mietintö väittää torjuvansa globalisaation haittavaikutuksia, vaikka loppujen lopuksi sitä ei voida tehdä tässä käsitellyillä toimilla. Sen takia äänestin tyhjää.

  Franz Obermayr (NI), kirjallinen. – (DE) Tällä mietinnöllä Euroopan unioni on asettanut itselleen perusteellisesti harkittuihin periaatteisiin perustuvia hyvin kunnianhimoisia tavoitteita. Jäsenvaltioita kehotetaan panemaan täytäntöön työlainsäädännön perusnormeja alueellaan toimivien yritysten osalta. Valitettavasti tämä kehotus ei näytä nykyisellään koskevan yrityksiä Euroopan ulkopuolella. Vaikka kannatan mietinnön taustalla olevia periaatteita, en pidä sen päätelmiä täysin oikeina, ja tästä syystä äänestin tyhjää.

  Wojciech Michał Olejniczak (S&D), kirjallinen. – (PL) Euroopan unionin ulkoisen sosiaalipolitiikan, joka on kohdennettu maihin, jotka eivät halua liittyä EU:n jäseniksi, olisi oltava ennen kaikkea johdonmukaista, käytännöllistä ja yhtenäistä. Sekä sisäisen että ulkoisen sosiaalipolitiikan olisi edistettävä työnormeja ja myös sosiaalisia sääntöjä, jotka kuuluvat EU:n tärkeimpiin tavoitteisiin.

Edellä mainittuun liittyen kaikkien kolmansien maiden kanssa sopimuksia tekevien jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että niiden kanta on Euroopan sosiaalisen mallin mukainen. Meidän olisi vaadittava, että maat, jotka eivät halua EU:n jäseniksi, kunnioittavat järjestäytymisoikeutta ja toteuttavat toimia sukupuolen tai iän perusteella tapahtuvan syrjinnän estämiseksi. Lapsityövoiman poistaminen ja kansalaisten oikeus parantaa ammattipätevyyttään ovat hyvin tärkeitä asioita. Kehitysyhteistyön osalta Euroopan unionilla on tarpeeksi varoja luoda riittävät rakenteet ammattikoulutuksen alalla. On äärimmäisen tärkeää, että Euroopan komissio tekee kulloisenkin valtion nykyistä tilannetta ja todellisuutta vastaavia mukautuksia neuvotellessaan kumppanuussopimuksista. Euroopan parlamentti on saanut uusia toimivaltuuksia Lissabonin sopimuksen tultua voimaan, ja sen olisi tehtävä aktiivista yhteistyötä eurooppalaisten ja kansainvälisten ammattiyhdistysten kanssa sosiaalisen tilanteen parantamiseksi.

  Georgios Papanikolaou (PPE), kirjallinen. – (EL) Kannatin äänestyksessä päätöslauselmaa sosiaalipolitiikan ulkoisesta ulottuvuudesta, työnormien ja sosiaalisten sääntöjen edistämisestä ja eurooppalaisten yritysten yhteiskunnallisesta vastuusta. Tavoitteenamme on edistää työnormeja ja sosiaalisia sääntöjä sekä eurooppalaisten yritysten yhteiskunnallista vastuuta EU:n ulkopuolella. Tämä on oikeutettu tavoite; suhtaudun kuitenkin tietyllä varauksella siihen, pystymmekö saavuttamaan sen. Mainitsemamme yhteiset sosiaaliset säännöt ovat vaarassa, ja nyt on käymässä selväksi, että aikomuksena on edistää erilaisia sosiaali- ja työnormeja itse EU:ssa. Kotimaassani Kreikassa, jossa alle 25-vuotiaiden työttömyysaste on 36,1 prosenttia, ja Espanjassa, jossa vastaava aste on 43 prosenttia, sovellettavat normit ovat hyvin erilaiset kuin ne, joita sovelletaan vahvoissa eurooppalaisissa talouksissa. Mietinnössä muistutetaan meitä siitä, että jos EU haluaa ottaa maailmanlaajuisen johtoaseman sosiaalipolitiikassa, sen on turvattava sen jäsenvaltioissa sovellettavan sosiaalipolitiikan yhtenäisyys.

  Maria do Céu Patrão Neves (PPE), kirjallinen. – (PT) Kannatin äänestyksessä tätä mietintöä, jossa käsitellään sosiaalipolitiikan ulkoista ulottuvuutta, työnormien ja sosiaalisten sääntöjen edistämistä ja eurooppalaisten yritysten yhteiskunnallista vastuuta. Vaikka Lissabonin strategiassa ja Eurooppa 2020 -strategiassa painotetaan ennennäkemättömällä tavalla sosiaalipolitiikkaa, kilpailukykyseikat ja taloudelliset tekijät menevät edelleen sosiaalisten kysymysten edelle. On tärkeää puolustaa työnormejamme, jotka on sisällytetty ILOn kahdeksaan yleissopimukseen yhdistymisvapaudesta ja kollektiivisesta neuvotteluoikeudesta, pakkotyön poistamisesta, työmarkkinoilla ja ammatin harjoittamisen yhteydessä tapahtuvan syrjinnän poistamisesta ja lapsityön kieltämisestä. On keskityttävä työntekijöiden oikeuksien suojelemiseen ja työmarkkinalainsäädännön noudattamiseen. Jotta EU voisi neuvotella kolmansien maiden kanssa, niiden pitää noudattaa kaikkia edellä mainittuja seikkoja. Tämän olisi oltava edellytys kolmansien maiden kanssa käytäville neuvotteluille. Kauppapolitiikassa ei voida jättää huomiotta, että työntekijöiden oikeuksia ei noudateta, ja yhteiskunnan kehitys voi jatkua vasta näiden esteiden poistamisen jälkeen.

  Aldo Patriciello (PPE), kirjallinen. – (IT) Euroopan unionin sosiaalipolitiikan ulkoisella ulottuvuudella pyritään edistämään sosiaalisia sääntöjä muissa kuin jäsenvaltioissa, mutta kilpailukyky ja taloudelliset tekijät ovat yhä sosiaali- ja työkysymysten edellä. Tällä hetkellä on olemassa kahdeksan Kansainvälisen työjärjestön (ILO) yleissopimusta, jotka kaikki EU:n jäsenvaltiot ovat ratifioineet. Niiden avulla olisi muodostettava kansainvälisten sääntöjen perusta, jonka kaikki jäsenvaltiot jakavat.

Yleisesti ottaen meidän on yhä keskityttävä ihmisiin ihmisinä, mihin ei päästä suojelemalla työntekijöiden oikeuksia ja oikeutta työhön. ILOlla on kansainvälisellä näyttämöllä keskeinen tehtävä, kun se laatii ja edistää näitä normeja ja panee ne täytäntöön käytännössä. Myös yritysten on annettava panoksensa kestävään kehitykseen luodakseen työntekijöille hyvät työolot, mutta kehittyneiden maiden ja kehitysmaiden ero piilee yhä niiden sosiaaliturvajärjestelmissä. Äänestän käsiteltävänä olevan ehdotuksen puolesta edellä esitetyn vuoksi ja myös, jotta työ- ja sosiaalinormeja edistettäisiin ja kansainvälisiä perustyönormeja noudatettaisiin paremmin niin EU:n jäsenvaltioissa kuin kolmansissa maissa.

  Rovana Plumb (S&D), kirjallinen. – (RO) ILOn kahdeksaan yleissopimukseen sisällytetyt tärkeimmät työnormit koskevat yhdistymisvapautta ja kollektiivista neuvotteluoikeutta, pakkotyön poistamista, työmarkkinoilla ja ammatin harjoittamisen yhteydessä tapahtuvan syrjinnän poistamista ja lapsityön kieltämistä.

Näin ollen työntekijöiden oikeuksien suojeluun ja työlainsäädäntöön on kiinnitettävä enemmän huomiota. Naisten oikeudellista ja sosiaalista asemaa on parannettava huomattavasti, jotta estetään syrjintää ja hyödynnetään naisten potentiaalinen panos taloudelliseen ja sosiaaliseen kehitykseen. Kehotan komissiota ja jäsenvaltioita valvomaan, että oikeutta olla joutumatta syrjityksi kunnioitetaan, ja tämä merkitsee oikeutta työhön ja tasavertaiseen kohteluun sukupuoleen, etniseen alkuperään, ikään tai vammaisuuteen katsomatta, sillä se on keskeinen periaate köyhyyden torjunnassa.

Kehotan komissiota ja jäsenvaltioita tekemään yhteistyötä kumppanimaiden kanssa, jotta lapsityön torjumista painotetaan nykyistä enemmän ja jotta sen sijaan luodaan kunnollisia työpaikkoja aikuisille ja annetaan lapsille mahdollisuus saada asianmukainen koulutus. Ammattijärjestöjen yhdistymisvapaus ja kollektiivinen neuvotteluoikeus on pantava täytäntöön poikkeuksetta, jotta parannetaan ja suojellaan ihmisarvoisia työoloja.

  Phil Prendergast (S&D), kirjallinen. – (EN) Työnormien edistäminen EU:n neuvotteluilla kolmansien maiden kanssa hyödyttää sekä jäsenvaltioita että kolmansia maita. Edistämällä tiukempia turvallisuusnormeja ja parempaa palkkaa EU auttaa parantamaan työntekijöiden elämää. Vaatimalla parempaa palkkaa EU varmistaa myös, että kolmansissa maissa on markkinat EU:n viennille. Jos sallimme tuonnin Eurooppaan maista, joissa ei taata oikeudenmukaisia palkkoja, hinnoittelemme käytännössä eurooppalaiset yritykset ulos markkinoilta. EU:n yritysten on vaikeampi kilpailla sellaisten kolmansien maiden kanssa, jotka eivät noudata samoja turvallisuusnormeja ja maksavat työntekijöille paljon pienempiä palkkoja. On kuitenkin tärkeää huomata vaarat, joita työnormeja koskevaan niin sanottuun "pehmeän lainsäädännön" lähestymistapaan liittyy. Sen lisäksi, että tällaiset säännöt eivät ole sitovia eikä niiden rikkomisesta seuraa rangaistuksia, ne uhkaavat heikentää perinteisiä valvontajärjestelmiä epävirallisten seurantamenettelyjen hyväksi. Tästä syystä EU:n on oltava valppaana ja varmistettava, että normeja noudatetaan, ja jos näin ei tehdä, on ryhdyttävä toimiin.

  Paulo Rangel (PPE), kirjallinen. – (PT) Yhä globalisoituneemmassa maailmassa on tärkeää, että EU käyttää kansainvälistä vaikutusvaltaansa varmistaakseen työntekijöiden oikeuksien suojelun ihmisoikeuksia kunnioittavassa mallissa. Tässä yhteydessä herää useita kysymyksiä, kuten sellaisen asianmukaisen välineen valinta, jolla EU tätä vaikutusvaltaansa käyttää. Lisäksi ei saa unohtaa, kuinka vahva EU voi olla, kun kyse on suhteista maahan, joka joko haluaa liittyä Euroopan unioniin tai on sen tukiohjelmien edunsaaja. Lopuksi, toimintaympäristössä, jossa merkittävä osa taloudesta on riippuvainen monikansallisista yhtiöistä, organisaatioiden on oltava myös yhteiskunnallisesti vastuullisia.

  Raül Romeva i Rueda (Verts/ALE), kirjallinen. – (EN) Äänestin mietinnön puolesta. Sosiaalipolitiikan ulkoinen ulottuvuus sisältää EU:n toimia ja aloitteita, jotka on tarkoitettu edistämään työnormeja ja sosiaalisia sääntöjä muissa kuin jäsenvaltioissa. Vaikka sekä Lissabonin sopimuksessa että Eurooppa 2020 -strategiassa painotetaan sosiaalipolitiikkaa enemmän kuin koskaan ennen, kilpailukykyä ja taloudellisia tekijöitä koskevat kysymykset ovat edelleen sosiaalisiin kysymyksiin nähden etusijalla. Tärkeimmät työnormit on sisällytetty ILOn kahdeksaan yleissopimukseen yhdistymisvapaudesta ja kollektiivisesta neuvotteluoikeudesta, pakkotyön poistamisesta, työmarkkinoilla ja ammatin harjoittamisen yhteydessä tapahtuvan syrjinnän poistamisesta ja lapsityön kieltämisestä. Näiden yleissopimusten lisäksi myös globalisaation sosiaalista ulottuvuutta käsittelevän maailmankomission raportista käy ilmi, että on tarpeen muuttaa kapeaa markkinakeskeistä ajattelua laajempaan ihmisläheiseen suuntaan eli asettaa painopisteeksi työntekijöiden oikeudet ja työmarkkinalainsäädännön noudattaminen. Jotta EU voisi neuvotella kolmansien maiden kanssa, niiden pitää noudattaa kaikkia edellä mainittuja vaatimuksia. Tämä on ehdoton edellytys sille, että neuvottelut kolmansien maiden kanssa voidaan käynnistää. Kauppapolitiikassa ei voida jättää huomiotta, että työntekijöiden oikeuksia ei noudateta, ja siksi yhteiskunnan kehitys voi jatkua vasta näiden puutteiden poistamisen jälkeen.

  Licia Ronzulli (PPE), kirjallinen. – (IT) Yritys voi sanoa olevansa yhteiskunnallisesti vastuullinen, kun se sitoutuu vankkaan rakenteeseen, jolla voidaan ottaa huomioon paitsi taloudelliset tulokset myös sen toiminnan sosiaaliset ja ympäristölliset tulokset. Nykyisin emme kysy vain, miten yritykset saavuttavat taloudelliset tuloksensa, vaan myös keitä ne palkkaavat ja miten henkilöstöä kohdellaan. Vastuullinen yritys on aktiivinen ja tietoinen osallistuja siinä yhteiskunnallisessa todellisuudessa, jossa se toimii, ja tekee suhteistaan kaikkiin sen toimintaan osallistuviin sidosryhmiin menestyksensä tärkeimmän lähteen. Tänään hyväksytyllä mietinnöllä Euroopan unioni on sitoutunut ottamaan maailmanlaajuisesti johtavan roolin sosiaalipolitiikassa edistämällä tavoitteitaan globaalilla tasolla, ja näin se korostaa Lissabonin sopimuksella parlamentille annettua roolia.

  Oreste Rossi (EFD), kirjallinen. – (IT) Kannatan tätä valiokunta-aloitteista mietintöä, sillä siinä käsitellään yritysten yhteiskunnallisen vastuun edistämistä vapaaehtoisuuteen perustuvana yritysten kasvua edistävänä motivointivälineenä. Eurooppalaiset yritykset ovat Euroopan unionin talouden moottori, ja siitä syystä unionin on sitouduttava lujemmin suojelemaan EU:n yrityksiä, joiden on usein kilpailtava häikäilemättömien kumppanien kanssa. Kannatan myös sitä, että luodaan yhteiskunnallisesti vastuullisia yrityksiä, joiden ydinperiaatteina ovat työntekijöiden sosiaalinen suojelu, kuluttajansuoja ja avoimuutta koskevan lainsäädännön noudattaminen.

  Tokia Saïfi (PPE), kirjallinen. – (FR) Äänestin tämän päätöslauselman puolesta, koska siinä painotetaan sitä keskeistä asemaa, jonka Euroopan unioni haluaa ja joka sen pitäisi ottaa kolmansien maiden, etenkin EU:n kauppakumppanien, suhteen. Kansainvälisten sosiaalisten perusnormien rikkominen on eräänlaista sosiaalista ja ympäristöperusteista polkumyyntiä, joka on haitaksi eurooppalaisille yrityksille ja työntekijöille. Tämä oli yksi niistä seikoista, joita halusin korostaa kansainvälisen kaupan valiokunnan tätä koskevassa lausunnossa, jonka laatijana toimin.

EU ei pysty kuitenkaan tekemään kaikkea yksin: sen on tehtävä enemmän yhteistyötä asianomaisten kansainvälisten organisaatioiden (ILO, WTO, OECD) kanssa etenkin torjuakseen vapaa-alueiden ilmiötä, sillä ne ovat kaiken sosiaalisen lainsäädännön vastaisia.

Vaikka yritysten yhteiskunnallinen vastuu on tätä nykyä Euroopassa hyvin vakiintunut, eurooppalaiset yritykset sekä niiden tytäryhtiöt ja alihankkijat ovat merkittävässä asemassa, kun pyritään edistämään ja levittämään sosiaalisia ja työnormeja kansainvälisesti, koska niillä on suuri painoarvo kansainvälisessä kaupassa. Komission on kannustettava niitä tässä suhteessa etenkin etsimällä ja edistämällä parhaita käytäntöjä.

  Nikolaos Salavrakos (EFD), kirjallinen. – (EL) Äänestin jäsen Falbrin mietinnön puolesta, koska katson, että eurooppalaisten yritysten yhteiskunnallisen vastuun edistämistä on tehostettava suorana vastauksena tarpeeseen puolustaa yhteisiä arvoja ja lisätä eurooppalaisten välistä solidaarisuutta ja yhteenkuuluvuutta. Yritysten yhteiskunnallisen vastuun on oltava Euroopan sosiaalisen mallin tärkein seikka, jotta lisätään innovaatioita ja kilpailukykyä sekä edistetään työllistettävyyttä ja työpaikkojen luomista aikana, jolloin työttömyys lisääntyy jyrkästi ja nuoret eurooppalaiset, jotka ovat meidän kestävä voimamme, etsivät vaihtoehtoja Euroopan rajojen ulkopuolelta.

  Søren Bo Søndergaard (GUE/NGL), kirjallinen. – (DA) Kannatin äänestyksessä jäsen Falbrin mietintöä, jolla pyritään edistämään työnormeja ja sosiaalisia sääntöjä EU:n neuvotellessa kolmansien maiden kanssa. Mietintö käyttää perustanaan useita ILOn yleissopimuksia, ja niiden pohjalta siinä ehdotetaan, että EU:n olisi suojeltava työntekijöiden oikeuksia ja työmarkkinalainsäädännön noudattamista esimerkiksi tehdessään kauppasopimuksia kolmansien maiden kanssa. Mietinnössä ehdotetaan muun muassa, että yritysten yhteiskunnalliselle vastuulle asetetaan lainsäädäntökehyksen avulla vähimmäisvaatimukset, että termi määritellään paremmin ja että vaatimusten noudattamista valvotaan paremmin. Samalla mietinnössä hylätään neljättä toimitusmuotoa koskevan prosessin (MODE4) käyttäminen kauppasopimuksissa, koska se antaa kansainvälisille yhtiöille mahdollisuuden tuoda maahan omaa työvoimaansa ja siten kiertää vastaanottavan maan sosiaali- ja työnormeja. Sen lisäksi, että tämä asettaa maahantuodun työvoiman vastaanottajavaltion työvoimaa huonompaan asemaan, se edistää myös sosiaalista polkumyyntiä. EU:lla on nykyisin valtuudet tehdä kauppasopimuksia kolmansien maiden kanssa kaikkien EU:n jäsenvaltioiden puolesta. Vastustan tätä. Niin kauan kuin asia kuitenkin on näin, on myös tarpeen asettaa vaatimuksia siitä, mitä näiden kauppasopimusten pitää sisältää.

  Catherine Stihler (S&D), kirjallinen. – (EN) Kannatin tätä mietintöä, joka edeltää komission tiedonantoa yritysten yhteiskunnallisesta vastuusta. Olen myös tyytyväinen kollegani Richard Howittin valiokuntavaiheessa tekemään työhön sellaisen mietinnön aikaansaamiseksi, jolla edistetään sitä myönteistä panosta, jonka yritysten yhteiskunnallinen vastuu voi Euroopan tasolla antaa.

  Niki Tzavela (EFD), kirjallinen. – (EL) Eurooppa on tärkeä toimija globaaleissa menettelyissä, ja sillä on huomattava vastuu tuottaa tuloksia, jotka edistävät toteuttamiskelpoisia kehityksen muotoja. Euroopan unioni on edelläkävijä edistettäessä sosiaalipolitiikkaa koko maailman tasolla, ja se kehottaa kehitysmaita noudattamaan WTO:n sopimuksia. Jäsen Falbrin mietinnössä mainitaan myös, kuinka tärkeää on, että EU:n yritykset noudattavat yritysten yhteiskunnallista vastuuta, koska niiden pyrkimys yritysten yhteiskunnalliseen vastuuseen edistää ratkaisevasti sosiaalista hyvinvointia ja ympäristönsuojelua sekä köyhyyden torjuntaa niissä maissa, joissa ne toimivat. Tästä syystä äänestin mietinnön puolesta.

  Derek Vaughan (S&D), kirjallinen. – (EN) Eurooppa 2020 -strategia osoittaa, että sosiaalipolitiikka on Euroopan kannalta keskeinen prioriteetti. On kuitenkin tehtävä enemmän parannusten aikaansaamiseksi tällä alalla, ja sen vuoksi kannatin tätä mietintöä. Mietinnössä vaaditaan pakkotyön lopettamista sekä lapsityön kieltämistä, ja siinä myös korostetaan tarvetta keskittyä enemmän työntekijöiden oikeuksien suojelemiseen. Muiden kuin jäsenvaltioiden on noudatettava näiden kaltaisia perusperiaatteita, jotta EU voi tehdä yhteistyötä ja käydä kauppaa niiden kanssa. Jäsenvaltioiden on myös tehtävä yhteistyötä kumppanimaiden kanssa suojellakseen heikommassa asemassa olevia ryhmiä ja torjuakseen sekä sukupuoleen perustuvaa syrjintää että etniseen alkuperään, uskontoon, ikään ja vammaisuuteen perustuvaa syrjintää. Toivon, että komissio esittää konkreettisia ehdotuksia, joilla saadaan aikaan paremmat työnormit ja sosiaaliset säännöt, samoin kuin ehdotuksia yritysten yhteiskunnallisen vastuun edistämisestä sen ulkopolitiikassa.

  Angelika Werthmann (NI), kirjallinen. – (DE) Esittelijä valittaa, että ihmiset eivät edelleenkään ole sosiaalipolitiikan keskipisteessä ja että kilpailukyky menee yhä heidän edelleen. Kuten mietinnössä selitetään, EU:lla on koko maailmassa hyvä maine talouden dynamiikan ja sosiaalisen mallin yhdistämisen vuoksi, mistä seuraa myös tietty vastuu. EU:n ei saisi enää antaa toimia kaksinaismoralistisesti, ja tästä syystä olen täysin samaa mieltä esittelijän kanssa.

Mietintö: Nadja Hirsch (A7-0082/2011)

  Luís Paulo Alves (S&D), kirjallinen. – (PT) Äänestän tämän mietinnön puolesta, koska ammatillisen koulutuksen ja jatko- ja täydennyskoulutuksen pitäisi olla kaikkien ulottuvilla, saatavilla ja mahdollista kaikissa elämänvaiheessa riippumatta kansalaisten asemasta työmarkkinoilla tai heidän tuloistaan.

  Laima Liucija Andrikienė (PPE), kirjallinen. – (LT) Äänestin tämän ammatillista koulutusta koskevasta eurooppalaisesta yhteistyöstä annetun päätöslauselman puolesta tukeakseni Eurooppa 2020 -strategiaa. Menestyksekäs työelämä globaalistuneessa taloudessa edellyttää mahdollisuuksia ja kykyä oppia ja työskennellä kansainvälisessä ympäristössä. Tarvitaan yhä enemmän työntekijöitä, jotka ovat liikkuvaisia ja joustavia ja joilla on kansainvälistä kokemusta. Etenkin nuorten suhteen on toimittava välittömästi: nuorisotyöttömyys on yksi Euroopan kiireellisimmistä haasteista. Jäsenvaltioiden on toteutettava kohdennettua poliittista strategiaa torjuakseen köyhyyttä ja otettava tällöin huomioon erityiset kansalliset erityispiirteet ja tarpeet. Olen samaa mieltä päätöslauselmaan sisältyvästä kohdasta, että Eurooppa 2020 -strategiassa asetetut tavoitteet koulupudokkaiden osuuden vähentämisestä alle 10 prosenttiin kustakin vuosikerrasta ja korkeakoulututkinnon suorittamisen mahdollistamisesta 40 prosentille nuorista on saavutettava konkreettisin, luovin ja tehokkain toimin. Koska demografinen muutos lisää jatko- ja täydennyskoulutuksen tarvetta ja elinikäisen oppimisen tarvetta, työntekijöille on luotava väline, jonka avulla he voivat itse todeta jatko- ja täydennyskoulutustarpeensa ja suunnitella tällaista koulutusta. Lisäksi on luotava eri elämänvaiheissa oleville ihmisille ja erityisille henkilöryhmille paremmat ammatillisen koulutuksen ja jatko- ja täydennyskoulutuksen mahdollisuudet laajentamalla, yksinkertaistamalla ja helpottamalla nuorten yrittäjien rahoitusmahdollisuuksia elinikäistä oppimista koskevasta ohjelmasta ja Erasmus nuorille yrittäjille -ohjelmaa toteuttamalla. Meidän on varmistettava, että eurooppalainen työvoima kykenee sopeutumaan talouden vaatimuksiin.

  Charalampos Angourakis (GUE/NGL), kirjallinen. – (EL) Tässä halveksittavassa mietinnössä esitetään EU:n strategiset tavoitteet voittaa monopolien kilpailu muiden imperialististen keskusten kanssa edistämällä koulutuksen sisällyttämistä taantumuksellisen Eurooppa 2020 -strategian määrällisiin tavoitteisiin, joista on tehtävä kansallisia tavoitteita. Tässä kokonaisvaltaisessa suunnitelmassa kiinnitetään erityistä huomiota ammatilliseen koulutukseen ja jatko- ja täydennyskoulutukseen. Niiden tavoite on olla mahdollisimman halvan ja ilman oikeuksia olevan työvoiman, joka on "työmarkkinoiden" ja "kilpailukyvyn" arvoinen, tarpeiden mukainen. Sen vuoksi ammatillisen koulutuksen ja jatko- ja täydennyskoulutuksen kurssien on oltava nykyisten ja tulevien markkinatarpeiden mukaisia. Alistumista kapitalistisen yrityksen valinnoille ja suunnitelmille vahvistetaan. "Työllistettävyyttä" sekä pääsyä työmarkkinoille oppisopimusjärjestelyiden, talouden alojen liikkuvuuden sekä opetuksen ja koulutuksen tasojen välistä niin sanottua saavutettavuutta helpotetaan. Julkilausumilla "yhtäläisistä mahdollisuuksista" ja "vapaasta valinnasta" sekä nuorten tarpeiden tyydyttämisestä salataan kapitalistisen talouden tarpeisiin mukautuminen. Tämä tarkoittaa luokkaesteitä koskevaa politiikkaa opetuksen alalla. Sitä mukautetaan Eurooppa 2020 -strategian ja "muistion" keskiaikaisiin koulutuskäytäntöihin.

  Elena Oana Antonescu (PPE), kirjallinen. – (RO) Talouskriisi on kääntänyt Euroopan unionin työmarkkinat täysin päälaelleen. Ei ole mitään suurta liiketoiminta-aluetta, johon tämän kriisin vahingolliset vaikutukset eivät ole kohdistuneet. Sen vaikutukset tuntuvat kansalaisten tasolla työn epävarmuudessa, työttömyydessä ja heikoissa edellytyksissä tai mahdollisuuksissa löytää uusi työpaikka. Ammatillinen koulutus ja jatko- ja täydennyskoulutus ovat tässä yhteydessä uusi mahdollisuus, uusi keino, jonka perusteella Euroopan kansalaisten elämä voi palata normaaliksi. Olen huolissani nuorten korkeasta työttömyysasteesta. Uskon, että oikeanlaisen opetuksen ja jatkuvan koulutuksen ansiosta monet eurooppalaiset nuoret voivat löytää hyvin palkatun työn, joka vastaa heidän ammatti- tai jatkokoulutustaan. Kiitän esittelijää tästä asiakirjasta. Totean lopuksi Nadja Hirschin tavoin, että jos haluamme toteuttaa nämä toiveet, ammatillisen koulutuksen ja jatko- ja täydennyskoulutuksen on oltava tulossuuntautunutta. Vuodelle 2020 on oltava yksi tavoite: jokaisella nuorella on oltava työpaikka.

  Alfredo Antoniozzi (PPE), kirjallinen. – (IT) Nadja Hirschin mietintöön sisältyvät tiedot ovat huolestuttavia: nuorten työttömyysaste on nyt 21 prosenttia, kaksi kertaa enemmän kuin keskimääräinen työttömyysaste EU:ssa. Tähän esitykseen sisältyy hyödyllisiä ajatuksia ja ne pitäisi varmastikin nähdä myönteisessä valossa. Olen kuitenkin vakuuttunut, että meidän on tarjottava riittävät taloudelliset resurssit, jotta Kööpenhaminan prosessin ja Eurooppa 2020 -strategian haasteisiin vastataan kunnolla esimerkiksi rakennerahastojen ja erityisesti Euroopan sosiaalirahaston välityksellä. Minun on ikäväkseni sanottava, että kaikkien jäsenvaltioiden jakamaa kattavaa lähestymistapaa ei ole olemassa. En näe, miten voidaan varmistaa, että saavutamme Eurooppa 2020 -strategian "uuden osaamisen ja työllisyyden ohjelman" ilman koordinoitua aloitetta, johon sisältyvät kaikki ammatillisen koulutuksen, ammatillisen pätevyyden, elinikäisen oppimisen ja oppisopimuskoulutuksen alat.

  Sophie Auconie (PPE), kirjallinen. – (FR) Äänestin Nadja Hirschin mietinnön, jonka tarkoituksena on tehdä koulutusjärjestelmien välisiä ja sisäisiä vertailuja, puolesta. Olen vakuuttunut, että koulutusta olisi suunniteltava työmarkkinoiden tarpeiden mukaisesti ja sen pitäisi kannustaa luovuutta, innovointia ja yrittäjyyttä. Tässä mietinnössä pyritään sen vuoksi helpottamaan opettajien ja oppilaiden liikkuvuutta ja yksinkertaistamaan ulkomaisten ammattipätevyyksien tunnustamista koskevia menettelyitä, mikä on välttämätöntä.

  Zigmantas Balčytis (S&D), kirjallinen. – (LT) Menestyksekäs työelämä globaalistuneessa taloudessa edellyttää mahdollisuuksia ja kykyä oppia ja työskennellä kansainvälisessä ympäristössä. Tarvitaan yhä enemmän työntekijöitä, jotka ovat liikkuvaisia ja joustavia ja joilla on kansainvälistä kokemusta. Eurooppa 2020 -strategiassa mainitaan älykkään kasvun pääelementit (tietämyksen, innovoinnin ja koulutuksen sekä digitaalisen yhteiskunnan edistäminen), kestävän kasvun pääelementit (resurssitehokkaampi tuotanto samalla kun kilpailukykyämme kohennetaan) ja osallistavan kasvun pääelementit (työllisyyden ja pätevyyden lisääminen ja köyhyyden torjunta). Ammatillisessa koulutuksessa ja jatko- ja täydennyskoulutuksessa olisi tarpeen toteuttaa unionin ja jäsenvaltioiden tasolla käytännön toimia. Etenkin nuorten työllisyysasteen suhteen on toimittava välittömästi. Nuoret työntekijät ovat aikuistyöntekijöitä useammin työttöminä: he työskentelevät myös useammin epävarmoissa työsuhteissa, saavat vähemmän palkkaa ja heidän sosiaaliturvansa on huonompi. Olen samaa mieltä siitä, että Eurooppa 2020 -strategian "uuden osaamisen ja työllisyyden ohjelmaa" koskevan lippulaivahankkeen toteuttamiseksi kokonaisuudessaan EU:n toimielinten on käynnistettävä kaikkien jäsenvaltioiden tukema käytännönläheinen, kattava ja monialainen aloite, jossa keskitytään yhdistämään ammatillinen koulutus, ammattipätevyys, elinikäinen oppiminen, oppisopimuskoulutus ja työmarkkinat.

  Regina Bastos (PPE), kirjallinen. – (PT) EU on vaikeassa talous-, rahoitus- ja sosiaalikriisissä. Tämän kriisin vaikutukset ovat tuntuneet etupäässä työllisyyden alalla. Euroopan unionissa on tällä hetkellä 22,82 miljoonaa työtöntä. Alle 25-vuotiaita on edelleen eniten, ja tämän ikäryhmän työttömyysaste on 21,3 prosenttia. Toisaalta on arvioitu, että vuoteen 2020 mennessä korkeasti koulutetuille luodaan lähes 15,6 miljoonaa uutta työpaikkaa, mutta toisaalta niiden henkilöiden, joilla on vain vähän tai ei ollenkaan ammattipätevyyttä, työpaikkoja menetetään 12 miljoonaa. Eurooppa 2020 -strategiassa pyritään vastaamaan näihin uusiin työelämän mahdollisuuksiin.

Mietinnössä korostetaan tarvetta kehittää Euroopan laajuista yhteistyötä ammatillisen koulutuksen ja jatko- ja täydennyskoulutuksen alalla avoimuuden lisäämiseksi ja helpottaa vertaamista eri koulutusjärjestelmien välillä. Mietinnössä korostetaan myös tarvetta edistää EU:n lainsäädännön saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä ja sen täytäntöönpanoa, jotta opetushenkilöstön ja opiskelijoiden liikkuvuutta helpotetaan ja jotta yksinkertaistetaan menettelyjä ulkomaisten ammatillisten tutkintojen tunnustamiseksi. Äänestin sen vuoksi tämän mietinnön puolesta.

  Jean-Luc Bennahmias (ALDE), kirjallinen. – (FR) Nuorisotyöttömyys on Euroopan unionissa tällä hetkellä 21 prosenttia ja lähes 25 prosenttia kotimaassani, joten tästä on tullut suuri haaste EU:lle ajankohdalla, jolloin nuoria työttömiä eurooppalaisia uhkaa sosiaalinen syrjäytyminen ja köyhyys. EU:lla on vain marginaalinen vastuu näistä asioista. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että se voi ratkaisujen sijaan ainakin tarjota ajattelemisen aihetta: minusta on selvää, että koulutuksen ja opetuksen pitäisi olla tämän päivän ja huomisen poliittisten painopisteiden keskiössä. Tässä mietinnössä kehotetaan jäsenvaltioita vaihtamaan hyviä käytäntöjä ammatillisen koulutuksen järjestelmästään sekä työkokemukseen yhdistetystä koulutuksesta, jota olisi lisättävä monissa jäsenvaltioissa ja erityisesti Ranskassa. Nämä suositukset ovat oikeansuuntaisia, kun opetusta ja koulutusta parannetaan työmarkkinoiden yhteydessä ja kun työttömyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä torjutaan. Ne eivät ole kuitenkaan riittäviä, jos jäsenvaltiot ja komissio eivät toimi tarpeeksi ponnekkaasti ajankohdalla, jolloin nuorisotyöttömyydestä on tulossa merkittävä poliittinen haaste monessa jäsenvaltiossa ja erityisesti kotimaassani Ranskassa.

  Sergio Berlato (PPE), kirjallinen. – (IT) Mahdollisuus ja kyky oppia ja työskennellä kansainvälisessä ympäristössä on tämän päivän globaalistuneessa taloudessa edellytys Euroopan kansalaisten menestyksekkäälle työelämälle. Vaikka talouskriisi vaikuttaa tuntuvasti Euroopan työmarkkinoihin, teollinen ja teknologinen muutos lisää korkean ja keskitason ammattitaidon saaneen työvoiman tarvetta. Ammatillisessa koulutuksessa ja jatko- ja täydennyskoulutuksessa on toteutettava Eurooppa 2020 -strategiassa mainitut keskeiset näkökohdat älykkäälle, kestävälle ja osallistavalle kasvulle käytännön toimina Euroopan unionin tasolla. Näiden tavoitteiden saavuttaminen edellyttää, että ammatillista koulutusta ja jatko- ja täydennyskoulutusta pidetään pitkän aikavälin yhteisenä poliittisena painopisteenä, jonka toteuttaminen on mahdollista ainoastaan kaikkien asianomaisten toimijoiden, EU:n toimielinten sekä paikallisten ja alueellisten toimijoiden osallistumisen ja myötävaikutuksen ansiosta.

Tässä vaiheessa haluaisin korostaa, että etenkin nuorten suhteen on toimittava välittömästi: nuorisotyöttömyyden kasvu on yksi Euroopan kiireellisimmistä haasteista. Eurooppa 2020 -strategiassa asetetut tavoitteet koulupudokkaiden osuuden vähentämisestä alle 10 prosenttiin kustakin vuosikerrasta ja korkeakoulututkinnon suorittamisen mahdollistamisesta 40 prosentille nuorista on saavutettava konkreettisin ja tehokkain toimin.

  Adam Bielan (ECR), kirjallinen. – (PL) Koulutus on ilman rajoja olevan Euroopan aikakaudella tärkeä askel suunniteltaessa kansalaisten ammatillista elämää erityisesti kansainvälisellä tasolla. Nuorten olisi voitava hyödyntää tietämyksen ja kokemuksen saamiseksi mahdollisuuksia, joita heidän kotimaansa jäsenyys EU:ssa tarjoaa. Yhä suurempi laaja-alaisen koulutuksen saaneiden liikkuvien työntekijöiden tarve on toinen näkökohta tällaisen elämäntavan puolesta. Näiden näkökohtien perusteella nuorisotyöttömyys on edelleen huolestuttava ongelma. Tämän vaarallisen ilmiön torjuntaa koskevien hankkeiden toteutus on kiireellinen asia. Kaikilla koulutukseen tehdyillä sijoituksilla autetaan varmistamaan parempi tulevaisuus nuorille. Yhteisön varojen käyttö konkreettisten ohjelmien aloittamiseksi ammatillisen koulutuksen ja kehityksen alalla on sen vuoksi erityisen tärkeää. Olen siitä syystä samaa mieltä tarpeesta kehittää välineitä, joilla tuetaan elinikäistä oppimista tai toisin sanoen pätevyyden säännöllistä parantamista. Luovien ja tehokkaiden koulutusohjelmien ansiosta pitäisi olla mahdollista saavuttaa yksi Eurooppa 2020 -strategian ensisijaisista tavoitteista, eli sen varmistaminen, että ainakin 40 prosenttia kansalaisista saa korkeakouluopintonsa loppuun.

  Mara Bizzotto (EFD), kirjallinen. – (IT) En aio tukea Nadia Hirschin valiokunta-aloitteista mietintöä. Syynä eivät ole niinkään sen periaatteelliset kannanotot, koska ne ovat kiitettäviä sen vuoksi, että niissä korostetaan työmarkkinoiden ja virallisen koulutuksen lähentämisen merkitystä. Syynä on se, että jälleen kerran meiltä puuttuu käytännönläheinen, ennakoiva lähestymistapa asiaan, joka nousisi hyödyttömien näkökohtien yläpuolelle ja tarjoaisi konkreettisia ratkaisuja sosiaaliseen hätätilaan, jota ei voida ratkaista pelkällä retoriikalla.

  Vilija Blinkevičiūtė (S&D), kirjallinen. – (LT) Äänestin tämän mietinnön puolesta, koska olen samaa mieltä siitä, että väestörakenteen muutokset ja eliniän pidentyminen merkitsevät sitä, että työura on monipuolisempi ja uudelleenkouluttautumisesta sekä elinikäiseen oppimiseen osallistumisesta on jo tullut välttämättömyys. Sen vuoksi mietinnössä kiinnitetään huomio tarpeeseen uudenaikaistaa valmentavaa ja jatkuvaa ammatillista koulutusta ja siinä ehdotetaan peruskoulutuksen päättämistä ammattipätevyyttä koskevalla arviolla sekä korostetaan opettajien valmentavan koulutuksen merkitystä. Siinä korostetaan myös, että koulujen, ammatillisten koulutuslaitosten, tutkimuskeskusten ja yritysten välisiä yhteistyömuotoja on edistettävä paikallisella ja alueellisella tasolla, jotta koulutuslaitosten sisäänpäin kääntyneisyydestä ja tietämyksen ja taitojen sekä toisaalta työmarkkinoiden tarpeiden välisestä epätasapainosta päästään eroon. Olen samaa mieltä siitä, että koulutuksen ja opetuksen uudenaikaistamiseksi on vahvistettava mahdollisten työnantajien ja koulujen välistä yhdyssidettä ja sen vuoksi työmarkkinaosapuolten ottaminen mukaan opetussuunnitelman kehittämiseen olisi jälleen edistysaskel paremmalle työllisyydelle Euroopassa.

  Sebastian Valentin Bodu (PPE), kirjallinen. – (RO) Eurooppa 2020 -strategiassa todetaan, että älykkään kasvun pääelementtejä ovat tietämyksen, innovoinnin ja koulutuksen sekä digitaalisen yhteiskunnan edistämisen lisäksi myös kestävä ja osallistava kasvu. Nämä saadaan aikaan tässä tapauksessa ammatillisen koulutuksen ja jatko- ja täydennyskoulutuksen avulla, ja jäsenvaltioiden on sovellettava niihin samoja vaatimuksia. Vaikka talouskriisi vaikuttaa tuntuvasti Euroopan työmarkkinoihin, on syytä olettaa, että työllisyyden kasvu jatkuu Euroopassa ainakin vaiheittain seuraavan kymmenen vuoden aikana. Ennakkoarviot antavat aihetta olettaa, että pätevyyttä koskevan kysynnän kasvu jatkuu. Teollinen ja teknologinen muutos lisää korkean ja keskitason ammattitaidon hankkineen työvoiman tarvetta, joskin tämä tapahtuu vähemmän koulutettujen kustannuksella.

Yhä enemmän korostetaan selkeää ja tulospainotteista opiskelua koskevaa lähestymistapaa. Joissain jäsenvaltioissa on jo toteutettu uudistuksia ammatillisen koulutuksen järjestelmissä. Kun kyseessä on jäsenvaltioiden ammatillisen koulutuksen ja jatko- ja täydennyskoulutuksen vertailtavuus, painopisteenä pitää olla esteiden murtaminen, avoimuuden lisääminen ja vertailujen helpottaminen eri järjestelmien sisällä ja niiden välillä.

  Vito Bonsignore (PPE), kirjallinen. – (IT) Äänestin tämän mietinnön puolesta, koska siinä esitetään selkeästi, että nuoret ovat todellinen tulevaisuuden voimavara. Meidän on siten varmistettava, että he kaikki voivat osallistua ammatilliseen koulutukseen ja jatko- ja täydennyskoulutukseen. Eurooppaan ja muualle viime vuosina iskenyt talouskriisi on vaikuttanut eniten nuoriin. Tämän ikäryhmän työttömyys on kasvanut jyrkästi, ja niiden, jotka eivät löydä työtä, on tyydyttävä määräaikaisiin työsuhteisiin ja liian alhaiseen palkkaan.

Meidän on työskenneltävä tehokkaasti ja nopeasti, jotta tarjoamme ihmisarvoisemman perustan näille nuorille, jotka haluavat tehdä työtä ja osallistua maailmaan, missä heitä ei todennäköisesti hyväksytä avosylin. Nämä tavoitteet voidaan nähdä myös Eurooppa 2020 -strategiassa, jossa vahvistetaan velvollisuus keskittyä älykkääseen, kestävään ja osallistavaan kasvuun. Esittelijä Hirschin mietintö on yleisesti ottaen hyvä lähtökohta politiikalle, josta on tultava parlamentin ja koko Euroopan unionin tärkeimpiä painopisteitä.

  John Bufton (EFD) , kirjallinen. – (EN) Äänestin vastaan Eurooppa 2020 -strategiaa tukevaa ammatillista koulutusta ja jatko- ja täydennyskoulutusta koskevaa toimea vastaan, koska minua hirvittävät kaikki organisaatiot, jotka jakavat mielipiteitä ja jotka voivat vaikuttaa asenteisiin. Niin suuri osuus EU:n väestöstä suhtautuu skeptisesti unioniin, että ei ole sopivaa, että Brysselin hallinto on opetuksen ja koulutuksen ruorissa. Tällaista toimintaa voidaan pitää propagandana.

  Cristian Silviu Buşoi (ALDE), kirjallinen. – (RO) Ammatillinen koulutus ja jatko- ja täydennyskoulutus ovat ehdottoman tärkeitä, jotta Euroopan taloudesta tehdään tietoon perustuva talous Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden mukaisesti. Sen vuoksi tuen täysin tässä mietinnössä tehtyjä suosituksia, joissa korostetaan, että Euroopan tulevan kilpailukyvyn kannalta on tärkeää sijoittaa ammatilliseen koulutukseen ja jatko- ja täydennyskoulutukseen. Tarvitsemme tehokkaita toimenpiteitä, jotka täydentävät toisiaan kansallisella ja unionin tasolla, ja saavutamme näin tavoitteemme. Nuorten työttömyysaste on kasvanut huolestuttavasti EU:ssa. Mietinnössä lähetetään voimakas viesti: ammatillinen koulutus ja jatko- ja täydennyskoulutus ovat keskeisiä tekijöitä nuorisotyöttömyyden torjunnassa. Tarvitaan selkeitä strategioita, joilla heidät integroidaan työmarkkinoille. Niillä kannustetaan opetusohjelmien ja työmarkkinoiden tarpeiden välistä yhteyttä, jotta ne voivat ottaa vastaan vastavalmistuneita.

Lähestymistapana on oltava erityistaitojen painottaminen, jotta helpotetaan integroitumista työmarkkinoille. Lisäksi jatkuvien teknisten muutosten vuoksi työnantajilla on yhä suurempia työntekijöiden pätevyyttä koskevia odotuksia. Sen vuoksi jatkuvalla koulutuksella on keskeinen merkitys ammatillisen pätevyyden muokkaamisessa talouden vaatimusten perusteella. Tällä voidaan auttaa ihmisiä siinä, että heitä ei poisteta työmarkkinoilta joskus uransa aikana.

  Nikolaos Chountis (GUE/NGL), kirjallinen. – (EL) Mietinnön taustalla on ajattelutapa, joka yhdistää ammatillisen koulutuksen ja jatko- ja täydennyskoulutuksen markkinoiden ja yritysten tarpeisiin Eurooppa 2020 -strategian puitteissa. Tämä strategia heikentää entisestään yhteiskunnallista rakennetta ja työntekijöiden oikeuksia. Vaikka mainitaan joitain myönteisiä viitteitä "inhimillistä työtä" koskevista yleisistä periaatteista ja luovuuden edistämisestä sekä mahdollisuudesta siirtyä epävirallisesta oppimisesta viralliseen, ne ovat pelkkä kuollut kirjain, jolla pelkästään kaunistellaan mietintöä, jonka lopullisessa arviossa edistetään uusliberalismia kaikissa menettelyissä ja opetuksen ja koulutuksen jokaisessa vaiheessa, jopa korkeimmalla tasolla.

Siinä esimerkiksi kehotetaan jäsenvaltioita tukemaan tohtorintutkintoon tähtääviä ja sen jälkeisiä ohjelmia, joilla vahvistetaan kilpailukykyä, sekä helpottamaan työvoiman liikkuvuutta, eli epävarmoja työpaikkoja. Lopuksi yksi tärkeimmistä haitoista mietinnössä on se, että siinä kehotetaan jäsenvaltioita tunnustamaan vastavuoroisesti jäsenvaltioiden todistukset ja tutkinnot, jolloin niitä painostetaan tunnustamaan eri kreikkalaisten tai ulkomaisten korkeakoulujen todistukset vastaaviksi valtionyliopiston tutkintojen kanssa. Sen vuoksi äänestin tätä mietintöä vastaan.

  Carlos Coelho (PPE), kirjallinen. – (PT) Monissa jäsenvaltioissa on järkyttävä työttömyystilanne ja erityisesti nuorten tämänhetkinen työttömyysaste on kaksinkertainen EU:n yleiseen työttömyysasteeseen verrattuna. Se on siten yksi Euroopan kiireellisimmistä ongelmista. On tärkeää, että jäsenvaltiot hyväksyvät poliittisia strategioita, joilla pyritään torjumaan tätä ongelmaa. Niiden on perustuttava Eurooppa 2020 -strategiassa asetettuihin tavoitteisiin, että koulunsa keskeyttäneiden taso vähennetään alle 10 prosenttiin vuodessa ja että vähintään 40 prosenttia nuorista suorittaa korkea-asteen koulutuksen. Näihin on puututtava konkreettisilla, luovilla ja tehokkailla toimilla.

Valitettavasti sanoisin, että Eurooppa 2020 -strategian tavoitteet eivät ole nähtävästi sopusoinnussa talousarvion rajoituksien kanssa, ja EU:n koulutuksen alan pääasiallisten ohjelmien rahoitusta on leikattu huomattavasti. Pidämme myönteisinä komission hyväksymiä toimenpiteitä, joilla pyritään helpottamaan hyväksymismenettelyn saatavuutta, avoimuutta ja vertailtavuutta koulutusjärjestelmiemme sisällä ja niiden välillä. On myös tärkeää, että jäsenvaltiot alkavat uudistaa järjestelmiään ja mukauttavat ammatillista koulutusta ja jatko- ja täydentävää koulutusta työmarkkinoiden todellisten tarpeiden mukaan.

  Lara Comi (PPE), kirjallinen. – (IT) Haluaisin kannustaa eurooppalaista yhteistyötä Eurooppa 2020 -strategian tukemiseksi, joten tuen täysin tässä mietinnössä korostettua kolmea näkökohtaa. Ensinnäkin kannatan voimakkaasti tarvetta parantaa työmarkkinoiden ja koulutusjärjestelmän välistä vuoropuhelua lisäämällä harjoittelupaikkojen määrää yrityksissä. Siten opiskelijat voivat osallistua aktiivisesti liike-elämään ja yritysten ja opetuslaitosten välisiä yhteyksiä voidaan vahvistaa ammatillisen koulutuksen osalta. Mielestäni on hyvä ajatus integroida koulutusjärjestelmiä kansainvälisemmällä tasolla ensinnäkin varmistamalla, että tutkinnot tunnustetaan täysin ja toiseksi edistämällä rajatylittäviä liikkuvuutta koskevia hankkeita. Lopuksi olen samaa mieltä parlamentin ehdotuksesta komissiolle, jotta mukautetaan Euroopan sosiaalirahastoa, elinikäistä oppimista koskevaa ohjelmaa ja Erasmus-ohjelmaa siten, että voidaan kohdentaa varoja koulutusta ja jatko- ja täydennyskoulutusta koskeviin hankkeisiin sekä nuorisotyöttömyyden ja sukupuoleen perustuvan syrjinnän torjuntaa koskeviin hankkeisiin, ja naisia olisi rohkaistava osallistumaan niihin.

  Mário David (PPE), kirjallinen. – (PT) Tässä mietinnössä pyritään vahvistamaan jäsenvaltioiden välisiä yhteistyötoimia kannustamalla ammattikoulutusta ja jatko- ja täydennyskoulutusta, joka tunnustetaan vastavuoroisesti, joka on parempilaatuista, suunnattu enemmän työmarkkinoiden tarpeisiin ja paremmin kaikkien saatavilla. Mietinnössä muistutetaan myös opetuksen tulevaisuutta koskevan strategian tarpeesta sekä erityisesti Euroopan lähitulevaisuudessa tarvitsemia ammatillisia tarpeita koskevasta opastuksesta. Mietinnössä varoitetaan erityisesti, että Euroopan opetus- ja koulutusjärjestelmässä tarvitaan vahvempia yhteyksiä; tarvitaan järjestelmää, missä avoimuus ja ammattitaidon ja pätevyyden vastavuoroinen tunnustaminen ovat todellisuutta. Minusta on selvää, että yhä yhdentyneemmässä Euroopassa, jossa liikkuvuus on yhä enemmän todellisuutta, tutkintojen vastavuoroinen tunnustaminen on ehdottoman välttämätöntä. Tämä edellyttää kuitenkin, että unionin tämän alan lainsäädäntö saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä, kuten mietinnössä todetaan. Tämän Euroopassa vallitsevan uuden tilanteen vuoksi opetuksesta ja koulutuksesta on tulossa menestyksekkään tulevaisuuden perusta ja väline. Liikkuvuuden, yrittäjyyden, luovuuden ja innovoinnin edistäminen on todellinen välttämättömyys, ja EU:n olisi kannustettava sitä, kuten mietinnössä todetaan. Olen samaa mieltä mietinnön kanssa, ja äänestin sen puolesta.

  Proinsias De Rossa (S&D), kirjallinen. – (EN) Tuen tätä mietintöä, jossa jäsenvaltioita kehotetaan varmistamaan, että eri elämänvaiheissa olevilla ihmisillä on mahdollisuus saada yksilöllistä ammattikoulutusta ja jatko- ja täydennyskoulutusta, mikä helpottaa ja parantaa heidän osallistumistaan työmarkkinoille ja yleisesti yhteiskuntaan. Ammatillisen koulutuksen ja jatko- ja täydennyskoulutuksen pitäisi olla kaikkien ulottuvilla, saatavilla ja mahdollista kaikissa elämänvaiheessa riippumatta kansalaisten asemasta työmarkkinoilla tai heidän tuloistaan. Tässä mietinnössä kehotetaan yhteiskunnallisen integraation ja koheesion aikaansaamiseksi jäsenvaltioita luomaan koulutusmahdollisuuksia erityisryhmille, kuten työttömille nuorille, etnisille vähemmistöille, heikossa asemassa oleville naisille ja vammaisille. Mietinnössä huomautetaan myös, että rahoitusmahdollisuuksia olisi lisättävä, yksinkertaistettava ja helpottava, ja olisi käytettävä Euroopan sosiaalirahaston, koko elinikäistä oppimista koskevan ohjelman ja Erasmus nuorille yrittäjille -ohjelman tämänhetkisiä määrärahoja.

  Marielle De Sarnez (ALDE), kirjallinen. – (FR) Nuorisotyöttömyyden torjuminen on yksi EU:n kiireellisimmistä haasteista. Jäsenvaltioiden on otettava kiireellisesti käyttöön kohdennettuja strategioita, joissa otetaan huomioon kansalliset erityispiirteet ja tarpeet. Opetusmenetelmien pitäisi olla joustavampia ja saatavilla koko elämän ajan. Meidän on laajennettava kaikkien mahdollisuuksia hankkia kokemusta ulkomailla. Oppisopimuskoulutus olisi myös tunnustettava paremmin. Koulutusta ja ammatillista koulutusta olisi pidettävä pitkän aikavälin yhteisenä poliittisen prioriteettina, jonka perusteella EU:n työntekijät sopeutuvat muuttuvan talouden vaatimuksiin.

  Christine De Veyrac (PPE), kirjallinen. – (FR) Ajankohdalla, jolloin nuorisotyöttömyys on kaksinkertainen koko työväestöön verrattuna, Hirschin mietinnön ehdotukset ovat hyödyllisiä 27 jäsenvaltion hallituksien työttömyyden torjuntaa koskeville toimintalinjoille.

Ikääntyvän väestön ja taloutemme globalisaation vuoksi meidän on edistettävä elinikäisen oppimisen ohjelmia erityisesti vaihtamalla hyviä käytäntöjä jäsenvaltioiden kesken ja parannettava nuorten eurooppalaisten varhaiskoulutusta kannustamalla yliopistojen, tutkimuskeskusten ja yritysten välisiä kumppanuuksia.

  Anne Delvaux (PPE), kirjallinen. – (FR) Työllistettävyyttä ja vaadittuja tutkintoja koskevien tulevaisuudenarvioiden mukaan EU:ssa pitäisi olla 15,6 miljoonaa uutta työpaikkaa valmistuneille ja 3,7 miljoonaa niille, joilla on toisen asteen tutkinto (lähde: Cedefop). Toisaalta 12 miljoonaa alemman pätevyystason työpaikkaa aiotaan leikata.

Tämän väistämättömän katastrofin vuoksi Eurooppa 2020 -strategialla olisi pyrittävä lisäämään ammatillisen koulutuksen ja jatko- ja täydennyskoulutuksen houkuttelevuutta. Mietinnössä kehotetaan soveltamaan lähestymistapaa, jossa keskitytään tuloksien aikaansaamiseen oppisopimuskoulutuksessa, parantamaan virallisen ja epävirallisen oppisopimuskoulutuksen tunnustamista ja perustamaan tukikeskuksia ja -järjestelmiä eniten avun tarpeessa oleville harjoittelijoille.

  Diogo Feio (PPE), kirjallinen. – (PT) Kriisin jälkeisessä Euroopassa, joka on elpymässä ja kasvamassa, ammatillinen ja jatko- ja täydennyskoulutus on erittäin tärkeää. On välttämätöntä antaa nuorille eurooppalaisille tarvitsemansa välineet, jotta he voivat kilpailla globalisoituneessa maailmassa ja jotta he pääsevät työmarkkinoille käyttämällä tietojaan ja taitojaan. Emme saa unohtaa, että nuorten työttömyysluvut ovat merkittävät kaikkialla Euroopassa. Meidän pitäisi kuitenkin olla tietoisia, että enemmän koulutusta ei merkitse, että työmarkkinoilla on enemmän mahdollisuuksia. EU:ssa esiintyy yhä enemmän sellaisia tapauksia, että on vastavalmistuneita, joita varten on lisäkoulutusta ja jatkokoulutusta, mutta työtä ja mahdollisuuksia löytää työtä ei ole. Koulutus on suunnattava markkinoiden tarpeisiin ja sillä on valmennettava nuoria työntekijöitä. Minun mielestäni tällainen muutos on tärkeää, jotta nuorisotyöttömyyden kasvu pysäytetään ja jotta heille taataan enemmän mahdollisuuksia tulevaisuudessa.

  José Manuel Fernandes (PPE), kirjallinen. – (PT) Tässä Hirschin mietinnössä käsitellään ongelmaa ammatillista koulutusta koskevasta eurooppalaisesta yhteistyöstä Eurooppa 2020 -strategian tueksi. Eurooppa 2020 -strategian tavoitteita − älykäs, kestävä ja osallistava kasvu − on tarkasteltava välittömästi. Vaikka tämänhetkinen taloudellinen tilanne ei näytä suotuisalle, meidän on voitava muuttaa epäedullisemmat tilanteet mahdollisuuksiksi. Emme voi yhä globaalistuvassa maailmassa pysyä vain tietyllä alueella vaan meidän on edistettävä liikkuvuutta, joustavuutta ja kansainvälistä kokemusta. On tärkeää, että varhaiskoulutus on korkealaatuista ja että nuoret voivat valita työnteon toisessa valtiossa. Äänestin tämän mietinnön puolesta, koska olen samaa mieltä sen ehdotuksista. Haluaisin korostaa niiden osalta tarvetta uudenlaiselle ja monipuoliselle elinikäiselle oppimiselle, mikä on tärkeää parempilaatuiselle työlle erityisesti työpaikkojen yhteydessä, sekä tarvetta kiinnittää erityistä huomiota nuoriin, naisiin ja vammaisiin, kuten Eurooppa 2020 -strategiassa vahvistettiin.

  João Ferreira (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Tässä esityksessä toistetaan jälleen kerran komission tavanomaista retoriikkaa elinikäisestä oppimisesta ja liikkuvuuden edistämisestä EU:n tasolla. Niitä pidetään parhaana takeena työntekijöiden työllistettävyydelle ja sopeutumiskyvylle. Ammatillinen koulutus nähdään keinona edistää yrittäjyyttä. Sillä vastataan tarpeeseen luoda sellainen ympäristö, jossa yritykset voivat menestyä, kehittyä ja kasvaa. Sen jälkeen lisätään, että kasvuun edellytetään verorasituksen keventämistä ja ennakoitavuutta suunnittelua ja investointien tekemistä varten. Siinä katsotaan myös, että ammatillisessa koulutuksessa sekä elinikäisessä oppimisessa painotetaan enemmän työmarkkinoiden tarpeita ja mahdollistetaan pääsy näille markkinoille ja liikkuvuus niillä.

Mietinnön ideologiset puitteet tulevat yhtäkkiä selviksi: työttömyysongelma on yksilön eikä yhteiskunnan ongelma, joten yksilön − eikä yhteiskunnan − on ratkaistava se lisäämällä työllistettävyyttään tai ryhtymällä yrittäjäksi; voitoille edullinen verojärjestelmä, joka kohdistuu siten pääasiassa työntekijöihin ja kuluttajiin; ja opetus ja koulutus on täysin pääoman komenneltavana. Muulta osin siinä ei tarkastella syitä perusteellisesti tai etsitä ratkaisuja.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Tässä esityksessä toistetaan jälleen kerran komission tavanomaista retoriikkaa elinikäisestä oppimisesta ja liikkuvuuden edistämisestä EU:n tasolla. Niitä pidetään parhaana takeena työttömyyden torjunnalle, työntekijöiden työllistettävyydelle ja sopeutumiskyvylle, jotta voidaan järjestää koulutuksen ja ammattikoulutuksen tarjonta.

Mietinnössä korostetaan pohjimmiltaan ammatillisen koulutuksen tehtävää yrittäjyyden edistämisessä ja tarvetta luoda sellainen ympäristö, jossa yritykset voivat menestyä, kehittyä ja kasvaa. Sen jälkeen lisätään, että kasvuun edellytetään verorasituksen keventämistä ja ennakoitavuutta suunnittelua ja investointien tekemistä varten. Siinä katsotaan myös, että ammatillisessa koulutuksessa sekä elinikäisessä oppimisessa painotetaan enemmän työmarkkinoiden tarpeita ja mahdollistetaan pääsy näille markkinoille ja liikkuvuus niillä. Toisin sanoen tässä mietinnössä alistetaan koulutus ja ammattikoulutus Euroopan kapitalismin komenneltavaksi.

Siinä ei myöskään mainita yhteiskunnallisia syitä, jotka johtavat koulunkäynnin keskeyttämiseen, korkeakoulumahdollisuuksien saatavuuden puutteeseen ja nuorisotyöttömyyteen. Siinä siis peitellään suuryritysten ja rahoituslaitosten uusliberalistisen politiikan vastuuta.

Emme voi sen vuoksi hyväksyä tätä mietintöä. Siinä ei tarkastella syitä perusteellisesti tai etsitä ratkaisuja.

  Monika Flašíková Beňová (S&D), kirjallinen. – (SK) Uskon vakaasti, että ammatillista koulutusta pitäisi tarjota koko eliniän ajan ja sen pitäisi olla kohtuuhintaista ihmisten asemasta työmarkkinoilla tai heidän tuloistaan riippumatta. Ammatilliseen koulutukseen pääsyn olisi vastattava henkilöiden erityistarpeita ja helpotettava siten heidän työnsaantiaan. On tärkeää luoda mahdollisuuksia erityisryhmille, kuten työttömille nuorille, etnisille vähemmistöille, heikossa asemassa oleville naisille ja vammaisille ja muille, jotta myötävaikutetaan sosiaaliseen integraatioon ja sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen. Lopuksi laajennetuilla, yksinkertaistetuilla ja helpommin saatavilla olevilla rahoitusmuodoilla epäilemättä edistettäisiin edellä mainittujen tavoitteiden onnistunutta toteuttamista.

  Elisabetta Gardini (PPE), kirjallinen. – (IT) Lisäämme tämän mietinnön ansiosta toisen näkökohdan Euroopan nuorisopolitiikan strategiaan. On oikein tukea opintojen kansainvälistymistä ja nuorten työntekijöiden työn joustavuutta yhä kilpailukykyisemmillä markkinoilla. Euroopan nuorille on annettava mahdollisuus kilpailla aikalaistensa kanssa kaikkialla maailmassa. Emme voi pysyä välinpitämättöminä nuorten työttömyyslukujen vuoksi. Meidän olisi pidettävä myönteisenä tätä mietintöä, missä korostetaan Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden merkitystä: nuorisotyöttömyyden torjuminen tehokkailla toimenpiteillä, kuten esimerkiksi vähentämällä koulunkäynnin keskeyttäneiden määrä alle kymmeneen prosenttiin ja varmistamalla, että vähintään 40 prosenttia nuorista koulutetaan yliopistotasolle saakka. Tämän ei pitäisi kuitenkaan olla tavoite vaan lähtökohta: tulevissa painopisteissä olisi luotava yhteyksiä yliopistojen ja yritysten välillä ja otettava uudestaan käyttöön julkisten tai yksityisten elinten rahoittamat pakolliset harjoittelu- tai oppisopimuskoulutuspaikat. Meillä ei ole paljon aikaa hukattavana, ja meidän on toimittava nyt. Muussa tapauksessa tuleville sukupolville jättämämme perintö on erittäin raskas.

  Brice Hortefeux (PPE), kirjallinen. – (FR) Olen tyytyväinen tämän mietinnön hyväksymiseen. Sen perusteella ammatillisen koulutuksen haasteet asetetaan Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden asialistan ytimeen. Talousarviokurin ajankohdalla, joka on suoraa seurausta Euroopan työmarkkinoille iskeneestä kriisistä, meidän on harkittava erityisesti nuorten kasvu- ja työllisyysstrategioita unohtamatta kansallisia eroja ja tarpeita.

Nuoret ovat työttömyyden ensimmäiset uhrit, ja he ovat taipuvaisia keskeyttämään koulunkäynnin. Sen vuoksi on välttämätöntä uudenaikaistaa opetussuunnitelmia ja koulutusta, jotta niitä mukautetaan tiiviimmin yritystemme tarpeisiin. Kaikkia näitä tavoitteita olisi sovellettava elinikäistä oppimista ja liikkuvuuden edistämistä koskevaan tavoitteeseen. Näiden tavoitteiden saavuttaminen on mahdollista ainoastaan, jos kaikki sidosryhmät (EU:n toimielimet, jäsenvaltiot, paikalliset ja alueelliset toimijat) yhdistävät voimansa.

  Juozas Imbrasas (EFD), kirjallinen. – (LT) Pidän myönteisenä tätä asiakirjaa, koska EU:n on ryhdyttävä välittömästi toimiin etenkin nuorten suhteen: kasvava nuorisotyöttömyys on yksi Euroopan kiireellisimmistä haasteista. Nuoret työntekijät ovat aikuistyöntekijöitä useammin työttöminä: he työskentelevät myös useammin epävarmoissa työsuhteissa, saavat vähemmän palkkaa ja heidän sosiaaliturvansa on huonompi. Jäsenvaltioiden on toteutettava kohdennettua poliittista strategiaa torjuakseen köyhyyttä ja otettava tällöin huomioon erityiset kansalliset erityispiirteet ja tarpeet. Eurooppa 2020 -strategiassa asetetut tavoitteet koulupudokkaiden osuuden vähentämisestä alle 10 prosenttiin kustakin vuosikerrasta ja korkeakoulututkinnon suorittamisen mahdollistamisesta 40 prosentille nuorista on saavutettava erityisin, konkreettisin ja tehokkain toimin. Ammatillista koulutusta ja jatko- ja täydennyskoulutusta on pidettävä pitkän aikavälin yhteisenä poliittisena painopisteenä, joka saadaan toteutettua ainoastaan kaikkien sidosryhmien osallistumisen ja sitoumuksen ansiosta: EU:n toimielinten ja jäsenvaltioiden lisäksi paikallisten ja alueellisten toimijoiden on käytettävä vaikutusvaltaansa tämän aikaansaamiseksi. Meidän on varmistettava, että eurooppalainen työvoima kykenee sopeutumaan talouden vaatimuksiin. Poliittisten päätöksentekijöiden on mahdollistettava, että ihmiset voivat parantaa ja laajentaa tietojaan. Jatko- ja täydennyskoulutuksen tarkoitusta ei pidä rajata pelkästään siihen, että ihmiset saavat paremman työpaikan; heille on myös annettava jatko- ja täydennyskoulutuksella mahdollisuus tulevaisuuden työpaikkojen muokkaamiseen ja siten osallistumaan aktiivisesti innovatiivisen talouden toimintaan.

  Lívia Járóka (PPE), kirjallinen. – (EN) Pidän myönteisenä tätä mietintöä, jossa kiinnitetään huomio tarpeeseen laajentaa ammatillisen koulutuksen järjestelmää EU:ssa, koska laadukkaan elinikäisen oppimisen yhtäläinen saatavuus merkitsee parempia mahdollisuuksia työmarkkinoilla ja osaltaan täyttää Eurooppa 2020 -strategian tavoitteet. On kiinnitettävä erityistä huomiota nuorisotyöttömyyden ehkäisemiseen. Sen vuoksi koulutuksen tarjontaa on yhdenmukaistettava työmarkkinoiden tarpeisiin, tarjottava keskipitkän aikavälin kansallisia ja alueellisia ennusteita oletetusta työvoimatarpeesta ja annettava kansallisille koulutusjärjestelmille mahdollisuus toimia tehokkaammin sen varmistamisessa, että työmarkkinoilla tarvittaviin taitoihin voidaan vastata. Voimme Cedefopin mukaan olettaa, että vähän koulutettujen tai ammattitaidottomien työntekijöiden työpaikkojen määrä vähentyy 12 miljoonalla. Tämä merkitsee, että heikoimmassa asemassa olevat ovat yhä suuremmassa köyhyysriskissä. Monissa tapauksissa jopa koulunsa lopettaneet eivät pääse työmarkkinoille, joten he voivat ryhtyä tekemään tilapäistyötä tai työskentelemään harmaan talouden puolella. Näin ollen he eivät voi aloittaa itsenäisesti elämäänsä ja heistä tulee usein sietämätön taakka kotitalouksille. Tämä luo epätyydyttävän koulutuksen ja työttömyyden noidankehän.

  Jarosław Kalinowski (PPE), kirjallinen. – (PL) Päätöslauselmaesityksessä kiinnitetään erityistä huomiota nuorten koulutukseen ja siinä korostetaan käytännön harjoittelun tarvetta. Sopivan koulutuksen ja asianmukaisten kurssien saatavuus on välttämätöntä sen varmistamiseksi, että koulun, yliopiston tai ammatillisen koulutuksen loppuun käyneillä henkilöillä ei ole mitään vaikeuksia löytää työtä valitsemallaan alalla. Meidän olisi korostettava, että olojen pitäisi olla hyvät ja palkan kohtuullinen näissä työpaikoissa.

Ennusteiden mukaan taloudelliset ongelmat eivät muuta sitä tosiseikkaa, että työttömyys lisääntyy EU:ssa. Niiden ei pitäisi johtaa EU:n ammatillisen koulutuksen ja jatko- ja täydennyskoulutuksen keskeisten ohjelmien, kuten esimerkiksi elinikäisen oppimisen ohjelman, määrärahojen vähentämiseen. Näitä varoja olisi itse asiassa lisättävä, jotta jokaisella voi olla iästään, sukupuolestaan tai maantieteellisestä sijainnistaan huolimatta mahdollisuus saada ammatillista koulutusta ja toimia työtehtävässä.

  Jan Kozłowski (PPE), kirjallinen. – (PL) Tämän ammatillisesta koulutuksesta koskevasta eurooppalaisesta yhteistyöstä annetun Hirschin mietinnön varjoesittelijänä haluaisin selvittää, miksi äänestin sen hyväksyminen puolesta. Tällä hetkellä yhteiskunta ikääntyy ja nuorten työttömyysaste on hälyttävän korkealla, ja EU:lla on edessään erittäin suuria haasteita, joten ammatillisella koulutuksella ja jatko- ja täydennyskoulutuksella on keskeinen tehtävä. Kun pyritään turvaamaan tuleva tuki ammatilliselle koulutukselle ja jatko- ja täydennyskoulutukselle, meidän olisi samalla tarkasteltava tiiviisti koulutuksen tehokkuutta ja lähestymistapaa, jossa keskitytään nostamaan työllisyystasoa ja saamaan aikaan sosiaalista integraatiota.

Katson, että ammatillisen koulutuksen ja jatko- ja täydennyskoulutuksen on oltava tiiviisti sidoksissa työmarkkinoihin. Sen luonteenomainen piirre on mukauttaminen taloudellisiin, demografisiin ja yhteiskunnallisiin muutoksiin. Minun mielestäni sen varmistaminen, että Euroopan sosiaalirahastoa hallinnoidaan joustavammin ja että tällä rahastolla täydennetään muita EU:n työllisyysalan välineitä ja kansallisia toimia, on erittäin tärkeä seikka. Haluaisin lopuksi onnitella esittelijää menestyksekkäästä ja kattavasta mietinnöstä ja kiittää häntä erinomaisesta yhteistyöstä.

  Agnès Le Brun (PPE), kirjallinen. – (FR) Eurooppa 2020 -strategian tavoitteisiin kuuluu etenkin sen varmistaminen, että koulunkäynnin keskeyttäneiden määrä jää alle kymmeneen prosenttiin ja että vähintään 40 prosenttia nuorista saavat tutkinnon. Näillä tavoitteilla edistetään ensimmäisen kerran Lissabonin strategiassa esitettyjä EU:n päämääriä siitä, että unionista tehdään maailman kilpailukykyisin tietoon perustuva talous. Sen vuoksi Kööpenhaminan prosessi on erittäin tärkeä. Siinä on luotu perusta jäsenvaltioiden ammattikoulutusta ja jatko- ja täydennyskoulutusta koskeviin toimintalinjoihin liittyvälle yhteistyölle. Äänestin tämän päätöslauselman puolesta, koska siihen sisältyy kunnianhimoisia tavoitteita EU:n koulutusta ja ammattikoulutusta koskevien ohjelmien parantamiseksi.

  Constance Le Grip (PPE) , kirjallinen. – (FR) Äänestin Hirschin mietinnön puolesta. Jotta vastaamme 2000 -luvun haasteisiin ja erityisesti kauppakumppaniemme kasvavaan kilpailuun, EU:n ammattikoulusta ja jatko- ja täydennyskoulutusta koskevien järjestelmien on oltava tehokkaampia, houkuttelevampia ja reaktiivisempia, jotta voimme antaa kansalaisillemme paremmat valmiudet toimia työssä.

Meidän on sen vuoksi mukautettava näitä järjestelmiä työmaailman tarpeisiin. Mielestäni on myös helpotettava korkealaatuisen työkokemuksen saatavuutta Euroopassa. Sen vuoksi on säilytettävä ja vahvistettava nykyisiä ohjelmia, joilla pyritään lisäämään oppisopimuskoulutuksessa olevien liikkuvuutta.

Tein vuoden 2009 Euroopan parlamentin vaalikampanjassa sitoumuksen todellisen oppisopimusoppilaiden Erasmus-ohjelman perustamisesta: kyseessä ovat nuoret ja vanhemmat. He saavat jalansijaa työelämässä ja työkokemusta, heillä on mahdollisuus matkustaa Euroopassa ja olla suorassa yhteydessä sisämarkkinoidemme taloudellisten realiteettien kanssa.

Lopuksi meidän olisi yksinkertaistettava ja parannettava ammattitutkintojen tunnustamista koskevaa järjestelmää Euroopassa, jotta sisämarkkinoita elvytetään ja kansalaisillemme annetaan mahdollisuus parempaan ammatilliseen liikkuvuuteen.

  David Martin (S&D), kirjallinen. – (EN) Äänestin tämän mietinnön puolesta. Eurooppa 2020 -strategiassa mainitaan älykkään kasvun pääelementit (tietämyksen, innovoinnin ja koulutuksen sekä digitaalisen yhteiskunnan edistäminen), kestävän kasvun pääelementit (resurssitehokkaampi tuotanto samalla kun kilpailukykyämme kohennetaan) ja osallistavan kasvun pääelementit (työllisyyden ja pätevyyden lisääminen ja köyhyyden torjunta). Ammatillisessa koulutuksessa ja jatko- ja täydennyskoulutuksessa olisi toteutettava unionin ja jäsenvaltioiden tasolla käytännön toimia, jotta strategiaan saadaan eloa.

  Jiří Maštálka (GUE/NGL), kirjallinen. – (CS) Koulutus on epäilemättä monimutkainen ja pitkäaikainen prosessi ja sen laatu ja erityisesti sen tulokset vaikuttavat nuorten tulevaan uraan. Tätä ei saisi unohtaa. Haluaisin tässä yhteydessä todeta, että ammattitaidon vaatimukset lisääntyvät monilla aloilla ja monissa toiminnoissa, kun kehitetään nykyaikaista uudenlaista tekniikkaa ja otetaan käyttöön tiukemmat laatu- ja turvallisuusvaatimukset. Näin luodaan siten edellytys nuorten tulospainotteisemmasta koulutuksesta. Tarkoitan korkealaatuista koulutusta, joka rakentuu nykyaikaisen opetuksen näkökohdille, joka on erityisellä tavalla houkuttelevaa ja joka osoittaa tietyn koulutusalan tarpeen, jotta on muita vaihtoehtoja parantaa pätevyyttä. Oppimisprosessin tuloksena olisi oltava koulutettuja nuoria, joilla on selkeä käsitys kasvunäkymistä ja jotka ennen kaikkia hyödyntävät saamiaan tietoja, asiantuntemusta ja kykyä toiminnassa, jota varten heidät on koulutettu ja heillä on tutkinto. He ovat hankkineet tällä alalla pätevyyden ja osoittaneet olevansa kiinnostuneita siitä.

  Mario Mauro (PPE), kirjallinen. – (IT) Ammatillista koulutusta koskevasta eurooppalaisesta yhteistyöstä Eurooppa 2020 -strategian tueksi annetussa mietinnössä määritellään tyydyttävästi tavoitteet, jotka asetimme itsellemme jonkin aikaa sitten juuri tässä strategiassa. Jatkuva vuoropuhelu ammatillisen koulutuksen ja työmarkkinoiden välillä on nyt entistä tärkeämpää. Suurin haaste on varmistaa, että työmarkkinat ovat yhä säännöllisemmin uusien työntekijöiden tarpeiden mukaisia.

  Nuno Melo (PPE), kirjallinen. – (PT) Eurooppa 2020 -strategian kunnollinen täytäntöönpano on tärkeää, jotta EU palaa pitkäaikaiseen ja kestävään kasvuun. Nuorilla on tärkeä osa Eurooppa 2020 -strategian menestymisessä. Kuten hyvin tiedetään, he kärsivät tällä hetkellä eniten kriisistä etenkin, koska työttömyysaste on erittäin korkealla: nuorten työttömien työttömyysaste on kaksi kertaa suurempi kuin kaikilla muilla työttömillä. Jotta asiassa päästään eteenpäin, ammatilliseen koulutukseen ja jatko- ja täydennyskoulutukseen on sijoitettava huomattavasti.

  Louis Michel (ALDE), kirjallinen. – (FR) Globaalistuvassa maailmassa laadukas koulutus ja ammattikoulutus ovat tärkeitä, ja kaikkien nuorten olisi voitava hyötyä niistä päästessään työmarkkinoille. Maailmantalous edellyttää taitoja, joustavuutta, saatavuutta ja kielitaitoa. Näiden vaatimusten vuoksi meidän poliitikkojen on otettava käyttöön strategioita, joilla varmistetaan seuraava: • Tietynlaiseen tulokseen keskittyvä opetus; • Yrittäjyyden opettaminen; • Siltojen rakentaminen yksilöllisellä tavalla ammattitaidottomille henkilöille, jotka haluavat löytää työpaikan; • Ulkomaisten tutkintojen tunnustamista koskevien menettelyiden yksinkertaistaminen, jotta työntekijöitä kannustetaan liikkuvuuteen; • Sellaisen eurooppalaisen kehyksen perustaminen, jolla tarjotaan laadukasta työhönsijoittumista kaikkialla EU:ssa; • Elinikäinen oppiminen, jotta työntekijät voivat mukautua markkinoiden vaatimuksiin ja yritysten tarpeisiin. • Luovuuden ja tieto- ja viestintätekniikan edistäminen. • Naisten työllisyyden tukeminen auttamalla työ- ja perhe-elämän yhteensovittamisessa.

  Alexander Mirsky (S&D), kirjallinen. – (EN) Koulutuksen ja jatko- ja täydennyskoulutuksen pitäisi olla kaikkien ulottuvilla, saatavilla ja mahdollista kaikissa elämänvaiheessa riippumatta kansalaisten asemasta työmarkkinoilla tai heidän tuloistaan. On tärkeää luoda mahdollisuuksia erityisryhmille, kuten työttömille nuorille, etnisille vähemmistöille, heikossa asemassa oleville naisille ja vammaisille ja muille, jotta myötävaikutetaan sosiaaliseen integraatioon ja sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen. Rahoitusmahdollisuuksia olisi lisättävä, yksinkertaistettava ja helpottava Euroopan sosiaalirahaston ja elinikäistä oppimista koskevan ohjelman tarjoaman rahoituksen avulla. Tämä aloite on mielestäni erittäin tärkeä ja ajankohtainen. Äänestin puolesta.

  Andreas Mölzer (NI), kirjallinen. – (DE) Työelämässä on tapahtunut suuria muutoksia. Vaikka hyvä koulutus oli aiemmin tae hyvästä työpaikasta, tällä hetkellä korkeakoulututkinto ei suojele nuoria työttömyydeltä. On yhä vaikeampaa päästä uran alkuun. Toisaalta yritykset valittavat jatkuvasti asiantuntijahenkilöstön puutetta ja käyttävät tätä oletettua puutetta tekosyynä halvan työvoiman käytölle. Edellytetty täydellinen joustavuus ja liikkuvuus sekä työmarkkinoiden polkuhinnat uusissa työmuodoissa, kuten "Mc-työpaikoissa" aiheuttavat sen, että monet henkilöt eivät voi perustaa perhettä ja saada aikaan kohtuullista työ- ja yksityiselämän tasapainoa. Eurooppa 2020 -strategian puitteissa voi olla järkevää tukea ammatillisen koulutuksen vastavuoroista tunnustamista. Strategian onnistuminen on kuitenkin riippuvainen toimista, joilla vastataan tällaiseen ongelmalliseen kehitykseen. Tältä osin mietinnössä esitetty kehotus nuorisotyöttömyyttä koskevasta nopeasta toiminnasta on myönteistä, vaikka siihen ei sisälly konkreettisia yksityiskohtia. Siksi äänestin tyhjää.

  Franz Obermayr (NI), kirjallinen. – (DE) Euroopan työmarkkinoilla on edessä suuria haasteita. Nuoremman sukupolven ongelmana on, että hyvä koulutus ei ole yksinään tae hyvän työpaikan löytämisestä. Mikä pahinta, sillä ei enää tarjota edes suojaa työttömyydeltä. Toisaalta suuret yritykset valittavat jatkuvasti asiantuntijahenkilöstön puutetta ja käyttävät tätä oletettua puutetta tekosyynä halvalle työvoimalle. Tämän vuoksi on mahdotonta perustaa perhettä tai löytää kohtuullinen työ- ja perhe-elämän tasapaino. Ammattikoulutuksen vastavuoroinen tunnustaminen on ensimmäinen askel oikeaan suuntaan. Mietinnössä vaaditut toimet nuorisotyöttömyyden alalla ovat myös asianmukaisia. Kuitenkin pelkkä kehotus toimia on liian epämääräistä. Näistä syistä äänestin tyhjää.

  Rolandas Paksas (EFD), kirjallinen. – (LT) Äänestin tämän päätöslauselman puolesta, koska ammatillisen koulutuksen alan yhteistyö unionin tasolla on tärkeää Eurooppa 2020 -tavoitteiden saavuttamiselle ja nuorisotyöttömyyden vähentämiselle. Olen samaa mieltä ehdotuksesta, että jokaisen jäsenvaltion olisi kiinnitettävä ammatillisen koulutuksen ja jatko- ja täydennyskoulutuksen järjestelmän luomisessa erityistä huomiota vähän koulutettuihin työntekijöihin, maahanmuuttajiin, vammaisiin ja muihin sosiaalisesti heikossa asemassa oleviin ryhmiin. Koulutusohjelmia olisi mukautettava heidän tarpeidensa ja taitojensa mukaisesti. Meidän on lisäksi edistettävä jäsenvaltioiden eri koulutusjärjestelmien tiiviimpää yhteistyötä, jotta varmistetaan nuorten integrointi ja kannustetaan elinikäistä oppimista ja virallista/epävirallista koulutusta. Jotta ammatillinen koulutus vastaa työmarkkinoiden tarpeita, minusta olisi viisasta sisällyttää työmarkkinoiden muutoksia koskevat tiedot kansallisiin koulutusstrategioihin ja ohjelmiin.

Komissiolla pitäisi olla tässä asiassa tärkeä tehtävä. Sen olisi tarjottava tietoa eri alueiden ammattitaidosta ja tarpeista sekä EU:n työmarkkinoiden muutoksesta. Lisäksi olisi tärkeää luoda myönteinen liiketoimintaympäristö yrityksille, jotka tekevät yhteistyötä ammattikoulutusohjelmien kehittämisessä ja toteuttamisessa.

  Alfredo Pallone (PPE), kirjallinen. – (IT) Äänestin tämän ammatillista koulutusta koskevasta eurooppalaisesta yhteistyöstä annetun päätöslauselman puolesta, koska tämä kysymys on merkittävässä asemassa Eurooppa 2020 -strategiassa ja sillä pyritään varmistamaan taloudellinen kehitys. Ammatillisen koulutuksen ja jatko- ja täydennyskoulutuksen parantamista koskeva yhteistyö merkitsee sitä, että nuorisotyöttömyys vähenee, työntekijöillä on käytössään kognitiivisia välineitä ja tarjotaan merkittävämpiä ja yksinkertaistettuja rahoitusmahdollisuuksia. Tämänhetkinen sosioekonominen tilanne edellyttää kykyä toimia kansainvälisissä yrityksissä; meidän on sen vuoksi lisättävä koulutusmahdollisuuksia. Myös yritykset tarvitsevat yhä enemmän ammattitaitoista henkilöstöä, joilla on käytännön harjoittelukokemusta ja jotka voidaan laittaa työhön välittömästi ja tehokkaasti.

  Georgios Papanikolaou (PPE), kirjallinen. – (EL) Tällä valiokunta-aloitteisella mietinnöllä, johon toimivaltainen valiokunta sisällytti lukuisia kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan ehdotuksia, pyritään edistämään sitä, että EU ja jäsenvaltiot saavuttavat Eurooppa 2020 -strategian tavoitteet erityisesti työllisyys- ja koulutusalalla. Huomioon otetaan erityisiä haasteita, kuten: työmarkkinoiden edellyttämät yhä uudet pätevyydet, minkä vuoksi matalan taitotason työpaikat ovat vaarassa; nuorisotyöttömyyden jatkuva kasvu, joka on 30 prosenttia tietyissä EU:n jäsenvaltioissa, kuten Kreikassa; jäsenvaltioiden riittämättömät toimet Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamiseksi (esimerkiksi koulunsa keskeyttäneiden määrän vähentäminen kymmeneen prosenttiin ja yliopistokoulutuksen saaneiden nuorten määrän lisääminen 40 prosenttiin). Niiden kansalaisten, joiden pätevyystaso on heikko tai koulutustaso alhainen, sosiaalisen suojelun ohella meidän on kiireellisesti sijoitettava uusiin taitoihin, erityisesti kasvun kannalta strategisilla aloilla tarvittaviin työpaikkoihin. Tämä on keskeinen asia Kreikalle.

  Maria do Céu Patrão Neves (PPE), kirjallinen. – (PT) Ammatillista koulutusta koskeva eurooppalainen yhteistyö Eurooppa 2020 -strategian tueksi on välttämätöntä. Menestyksekäs työelämä globaalistuneessa taloudessa edellyttää mahdollisuuksia oppia ja työskennellä kansainvälisessä ympäristössä. Tarvitaan yhä enemmän työntekijöitä, jotka ovat liikkuvaisia ja joustavia ja joilla on kansainvälistä kokemusta. Olen samaa mieltä esittelijän kanssa, kun hän toteaa, että Eurooppa 2020 -strategiaan on puhallettava uutta henkeä. Tämän prosessin pitäisi alkaa välittömästi käytännön toimilla, jotka otetaan käyttöön unionin tasolla ja jäsenvaltioissa ammattikoulutuksen ja jatko- ja täydennyskoulutuksen alalla. Äänestän näiden syiden vuoksi tämän mietinnön puolesta. Meidän on varmistettava, että eurooppalainen työvoima kykenee sopeutumaan talouden vaatimuksiin. Poliittisten päätöksentekijöiden on mahdollistettava ihmisille kattavamman jatkopätevyyden hankkiminen. Henkilökohtaisten taitojen kehittäminen ja ihmisten auttaminen parempien työpaikkojen löytämisessä antaa heille mahdollisuuden muokata tulevaisuuden työpaikkoja ja siten edistää aktiivisesti innovatiivista taloutta.

  Aldo Patriciello (PPE), kirjallinen. – (IT) Yhä globaalistuvassa maailmassa on tärkeää, että nuoret voivat laajentaa ammattikoulutustaan liikkuvuuden avulla. Työmarkkinat tarvitsevat yhä enemmän liikkuvaisia ja joustavia henkilöitä, joilla on kansainvälistä kokemusta. Talouskriisistä huolimatta arvioidaan, että Euroopan työmarkkinat kasvavat tasaisesti seuraavan kymmenen vuoden aikana. Sen vuoksi EU on toteuttanut Eurooppa 2020 -strategiaa, jolla pyritään kiinnittämään enemmän huomiota ammatilliseen koulutukseen.

On pyrittävä yhä enemmän poistamaan esteet, lisäämään avoimuutta ja helpottamaan vertailtavuutta koulutusjärjestelmien sisällä ja niiden välillä. Koulutuksen alalla olisi kiinnitettävä enemmän huomiota työmarkkinoiden tarpeisiin, pyydettävä menettelyä oppimistulosten arvioimiseksi ja parannettava omien vaatimusten laatua, jotta toimittaisiin ammattimaisemmin. Lopuksi olisi kannustettava luovuutta, innovointia ja yrittäjyyttä, jotta Euroopan nuoret ja työntekijät voivat laajentaa osaamistaan ja siten mukautua talouden tarpeisiin. Jotta nämä tavoitteet saavutetaan ja jotta varmistetaan, että ammatillinen koulutus ja jatko- ja täydennyskoulutus on kaikkien poliittinen painopiste pitkällä aikavälillä, äänestin tätä koskevan ehdotuksen puolesta.

  Rovana Plumb (S&D), kirjallinen. – (RO) Eurooppa 2020 -strategiassa esitetään älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun avaintekijät (työllisyysasteen nostaminen, koulutus ja köyhyyden poistaminen). Ammatillisessa koulutuksessa ja jatko- ja täydennyskoulutuksessa olisi tarpeen toteuttaa unionin ja jäsenvaltioiden tasolla käytännön toimia, jotta strategia toteutetaan käytännössä. Eurooppalaisen työvoiman on voitava sopeutua talouden vaatimuksiin. Poliittisten päätöksentekijöiden on mahdollistettava ihmisille kattavamman jatkopätevyyden hankkiminen.

Kehotan jäsenvaltioita seuraamaan toimia, joilla helpotetaan siirtymistä koulumaailmasta työelämään kehittämällä integroitua uraopastusta ja neuvontaohjelmia, luomaan paremmat mahdollisuudet kouluttajan pätevyyden hankkimiseen ja luomaan perustan tätä tukevalle opetuskumppanuudelle erityisesti alue- ja paikallistasolla.

Jäsenvaltioiden on otettava ammatillisessa koulutuksessa ja jatko- ja täydennyskoulutuksessa huomioon heikosti koulutettujen, maahanmuuttajien, etniseen vähemmistöön kuuluvien, naisten, työttömien ja vammaisten erityistarpeet. Kehotan jäsenvaltioita tukemaan innovoivaa toimintaa sekä tohtorintutkintoon tähtääviä että sen jälkeisiä ohjelmia, joilla vahvistetaan kilpailukykyä ja kestävää talouskasvua.

  Phil Prendergast (S&D), kirjallinen. – (EN) Yksi kiireellisimmistä haasteista nykyisessä taloustilanteessa on nuorten työttömyys. Nuorten työttömyysaste on korkeampi kuin muun väestön ja he työskentelevät useammin epävarmoissa työsuhteissa, saavat vähemmän palkkaa ja heidän sosiaaliturvansa on huonompi. On erittäin tärkeää, että puutumme tähän. Euroopan ammatillisen koulutuksen kehittämiskeskuksen (Cedefopin) ennuste 80 miljoonasta uudesta työpaikasta vuoteen 2020 mennessä on myönteinen. On syytä huomata, että siirrytään teolliseen ja teknologisen kehityksen suuntaan ja vastaavasti pois matalan osaamistason työstä. Työntekijöillä on näissä uusissa työpaikoissa oltava korkean ja keskitason taidot. On varmistettava nopeasti, että näihin työpaikkoihin on riittävän ammattitaitoisia työntekijöitä. Meidän on siten varmistettava, että koulutusta koskevassa lähestymistavassamme keskitytään tuloksiin. Meidän on tarjottava nuorille mahdollisuus elinikäiseen oppimiseen ja kursseihin, joihin sisältyy käytännön koulutusta, jotta he voivat ottaa vastaan nämä työpaikat ja kasvaa ja edistyä urallaan. Uskon, että nämä ammattikoulutuksen muutokset hyödyttävät kaikkien jäsenvaltioiden talouksia.

  Paulo Rangel (PPE), kirjallinen. – (PT) Euroopan nuorten keskuudessa on yhä enemmän työttömyyttä ja nuorilla tavanomaisesti olevat työpaikat ovat epävarmoja ja tilapäisiä. On kuitenkin selvää, että yrityksillä ei ole päteviä ammattilaisia, joiden koulutusta on suunnattu niitä tehtäviä varten, joita heidän olisi suoritettava. Sen vuoksi on tärkeää pyrkiä saattamaan työpaikkojen tarjonta vastaamaan työpaikkojen kysyntää. Siinä voidaan käyttää riippumatonta neuvontaa ammatillisesta koulutuksesta, osoittaa varoja ammatillisen koulutuksen tukemiseksi ja järjestää kilpailua tällaista koulutusta tarjoavien oppilaitosten välillä. Viime kädessä tavoitteena on, että ihmiset voivat löytää paremman työpaikan, mutta kuten perusteluissa sanotaan, että heillä on mahdollisuus muokata tulevaisuuden työpaikkoja.

  Crescenzio Rivellini (PPE), kirjallinen. – (IT) Äänestimme tänään Euroopan parlamentin täysistunnossa Strasbourgissa ammatillista koulutusta koskevasta eurooppalaisesta yhteistyöstä Eurooppa 2020 -strategian tueksi laaditusta mietinnöstä. Vaikka talouskriisi vaikuttaa tuntuvasti Euroopan työmarkkinoihin, on syytä olettaa, että työllisyyden kasvu jatkuu Euroopassa ainakin vaiheittain seuraavan kymmenen vuoden aikana. Ammatillisen koulutuksen ja jatko- ja täydennyskoulutuksen osalta Eurooppa 2020 -strategiassa mainitut keskeiset näkökohdat älykkäälle, kestävälle ja osallistavalle kasvulle on toteutettava käytännön toimina Euroopan unionin ja jäsenvaltioiden tasolla. Jos Eurooppa 2020 -strategiassa esitetyt tavoitteet halutaan saavuttaa, ammatillista koulutusta ja täydennys- ja jatkokoulutusta on pidettävä Euroopan unionin toimielinten ja paikallisen ja alueellisen tason toimijoiden ensisijaisena painopisteenä. Hirschin mietintöön sisältyvät komission toimet, joilla pyritään poistamaan esteet, lisätään avoimuutta ja helpotetaan vertailua tunnustamista varten koulutusjärjestelmien sisällä ja niiden välillä, ja siinä korostetaan, että on tärkeää varmistaa, että koulutusta painotetaan enemmän työmarkkinoiden tarpeiden perusteella, millä edistetään luovuutta ja innovointia.

  Robert Rochefort (ALDE), kirjallinen. – (FR) EU:n ja jäsenvaltioiden olisi lisättävä pyrkimyksiään edistää nuorten työllisyyttä ja vähentää heidän työttömyysastettaan erityisesti parantamalla koulutusjärjestelmien ja työmarkkinoiden tarpeiden välistä yhteyttä. Euroopassa menetetään vuoteen 2020 mennessä 12 miljoonaa matalan osaamistaidon työpaikkaa. Pidempi työelämä on tarpeen, jotta voimme säilyttää yhteiskuntamallimme väestörakenteen muutoksen vuoksi. On myös tärkeää, että samalla tehostetaan toimia työntekijöiden elinikäisen oppimisen parantamiseksi heidän uransa aikana. Tältä osin ajatus ottaa käyttöön työntekijöille tarkoitettu kannustinjärjestelmä, jotta he kannustavat työntekijöitään osallistumaan koulutusohjelmiin, mitä esittelijä Hirsch esitti tässä mietinnössä, kuulostaa mielenkiintoiselta. Lisäksi heikosti koulutettujen työttömyyden torjumiseksi ja iäkkäämpien kansalaisten työllisyyden edistämiseksi on tärkeää edistää kansallisten tutkintojen tunnustamista jäsenvaltioiden välillä sekä kannustaa epävirallisessa oppisopimuskoulutuksessa hankittujen tietojen sertifiointia.

  Raül Romeva i Rueda (Verts/ALE), kirjallinen. – (EN) Äänestin mietinnön puolesta. Menestyksekäs työelämä globaalistuneessa taloudessa edellyttää mahdollisuuksia ja kykyä oppia ja työskennellä kansainvälisessä ympäristössä. Tarvitaan yhä enemmän työntekijöitä, jotka ovat liikkuvaisia ja joustavia ja joilla on kansainvälistä kokemusta. Eurooppa 2020 -strategiassa mainitaan älykkään kasvun pääelementit (tietämyksen, innovoinnin ja koulutuksen sekä digitaalisen yhteiskunnan edistäminen), kestävän kasvun pääelementit (resurssitehokkaampi tuotanto samalla kun kilpailukykyämme kohennetaan) ja osallistavan kasvun pääelementit (työllisyyden ja pätevyyden lisääminen ja köyhyyden torjunta). Ammatillisen koulutuksessa ja jatko- ja täydennyskoulutuksessa olisi toteutettava unionin ja jäsenvaltioiden tasolla käytännön toimia, jotta strategiaan saadaan eloa. Vaikka talouskriisi vaikuttaa tuntuvasti Euroopan työmarkkinoihin, on syytä olettaa, että työllisyyden kasvu jatkuu Euroopassa ainakin vaiheittain seuraavan kymmenen vuoden aikana. Cedefopin tämänhetkisen ammattitaidon tarjontaa ja kysyntää koskevan Euroopan laajuisen ennusteen mukaan uusien työpaikkojen määrä vuoteen 2020 mennessä on 80 miljoonaa.

  Licia Ronzulli (PPE), kirjallinen. – (IT) Menestyksekäs työelämä yhä globaalistuneemmassa taloudessa edellyttää mahdollisuuksia ja kykyä oppia ja työskennellä kansainvälisessä ympäristössä. Yritykset edellyttävät yhä painokkaammin, että ammatillisen koulutuksen ja jatko- ja täydennyskoulutuksen tarjonnassa keskitytään vahvasti käytäntöön ja ratkaisujen löytämiseen. On tärkeää, että ammatillisen koulutuksen ja jatko- ja täydennyskoulutuksen päättäneet osallistujat tuovat lisätaitoja ja -pätevyyksiä työympäristöönsä.

Tänään hyväksytty päätöslauselma on ensimmäinen askel, kun varmistetaan, että eurooppalainen työvoima kykenee sopeutumaan talouden vaatimuksiin. Kansalaisilla on oltava keinot hankkia kattavampi jatkopätevyys. Jatko- ja täydennyskoulutuksen tarkoitusta ei pidä rajata pelkästään siihen, että ihmiset saavat paremman työpaikan; heille on myös annettava jatko- ja täydennyskoulutuksella mahdollisuus tulevaisuuden työpaikkojen muokkaamiseen ja siten osallistumaan aktiivisesti innovatiivisen talouden toimintaan.

  Czesław Adam Siekierski (PPE), kirjallinen. – (PL) Koulutus, ammattikoulutus ja yleinen ajatus elinikäisestä oppimisesta ovat Euroopan yhdentymisen tulevaisuuden perustana. Siihen kohdistuu yhä uusia haasteita Eurooppa 2020 -strategian tukemisen suhteen. Meidän on hyväksyttävä se, että nuorten työttömyys lisääntyy yhä huolestuttavammalla vauhdilla. Ammatilliseen koulutukseen ja jatko- ja täydennyskoulutukseen liittyvistä ongelmista on tulossa meille ensisijaisia. Uransa alussa olevat voivat huomata, että työttömyydellä on kielteinen vaikutus heidän toimintaansa työmarkkinoilla. Ammatillisen koulutuksen ja jatko- ja täydennyskoulutuksen avulla on mahdollista liikkua vapaasti työmarkkinoilla talouden muuttuvan tilanteen ja tietyn taloudenalan vaatimuksien mukaisesti. On korostettava olemassa olevien rajatylittävien koulutusohjelmien, kuten Leondardo Da Vinci -ohjelman, hyödyllisyyttä ja etuja. Ne ansaitsevat tukemme. Niiden avulla ihmiset voivat hankkia pätevyyttä, joka on ominaista liikkuvalla työvoimalle.

Liikkuvuus poistaa vaikeudet, jotka syntyvät eri työmarkkinoiden luonnollisen monimuotoisuuden tuloksena. Sen perusteella nuoret työntekijät voivat osallistua valtaville Euroopan työmarkkinoille, joilla on paljon uusia haasteita ja mahdollisuuksia hyödyntää saatua kokemusta. Jäsenvaltioiden tehtävä on helpottaa yhteistyöhön liittyvää valvontaa ja tukea sekä tietojen vaihtoa koulujen, oppilaitosten, tutkimuslaitosten ja yritysten välillä. Nuoret työntekijät tuovat uudenlaista tietoa, ammattitaitoa ja kokemusta EU:n työmarkkinoille.

  Catherine Stihler (S&D), kirjallinen. – (EN) Tuen tätä mietintöä. Katson kuitenkin, että elinikäisen oppimisen ohjelman ja Ihmiset-ohjelman määrärahoja leikataan aivan liikaa.

  Michèle Striffler (PPE), kirjallinen. – (FR) Nuorisotyöttömyyden torjumisen on oltava kaikkien eurooppalaisten hallitusten painopiste. Meidän on annettava Euroopan nuorille täysimääräinen, houkutteleva ja kilpailukykyinen tarjous koulutuksen osalta, jolloin he voivat löytää työpaikan helpommin. Katson, että ammatillisen koulutuksen ja elinikäisen oppimisen olisi oltava enemmän sopusoinnussa työmarkkinoiden tarpeen kanssa. Lisäksi korkea-asteen koulutukseen olisi yhdistettävä ammattikoulutusta asettamalla painopiste esimerkiksi koulutuksen ja työnteon yhdistelmään. Äänestin tämän vuoksi Hirschin mietinnön puolesta.

  Nuno Teixeira (PPE), kirjallinen. – (PT) Nuorista on työttömänä Euroopassa 21 prosenttia ja työttömyys vaikuttaa tällä hetkellä 5,5 miljoonaan eurooppalaiseen nuoreen, jotka ovat sosiaalisen syrjäytymisen vaarassa työmahdollisuuksien puutteen vuoksi. He joutuvat hyväksymään epävarmoja työpaikkoja. Koulutus ja opetus ovat Euroopan unionin tämänhetkiset pääasialliset haasteet, ja tämä vahvistetaan Eurooppa 2020 -strategiassa. Tavoitteeksi on asetettu se, että koulunsa keskeyttäneiden taso vähennetään alle 10 prosenttiin vuodessa ja että vähintään 40 prosenttia nuorista suorittaa korkea-asteen koulutuksen vuoteen 2020 mennessä. Nämä ovat melko kunnianhimoisia tavoitteita, mutta ne ovat välttämättömiä talouskasvulle ja jäsenvaltioiden kilpailukyvyn lisäämiselle, millä luodaan työpaikkoja.

Äänestin tämän mietinnön puolesta, koska sellainen pitkän aikavälin EU:n tason strategia on välttämätön, jonka avulla voidaan torjua rakenteellista työttömyyttä ja nuorisotyöttömyyttä. Tämän vuoksi minusta on tärkeää jatkaa pienten ja keskisuurten yritysten tukemista, koska ne luovat 50 prosenttia työpaikoista, ja jatkuvaan elinikäiseen oppimiseen sijoittamista. Haluaisin lopulta mainita tarpeen tunnustaa ammatillinen pätevyys, millä edistetään ammattilaisten ja opiskelijoiden liikkuvuuden lisäämistä.

  Niki Tzavela (EFD), kirjallinen. – (EL) Nuorisotyöttömyyden torjuminen on yksi EU:n merkittävimmistä haasteista. Meidän on tähän ongelmaan vastaamiseksi sijoitettava enemmän nuorten koulutukseen ja ammattikoulutukseen, jotta heille annetaan mahdollisuudet vastata yhä vaativampien työmarkkinoiden tuleviin haasteisiin. Mietinnössä todetaan oikeutetusti, että Euroopan sosiaalirahasto voisi edistää enemmän taloudellisesti heikossa asemassa olevien koulutusta. Erityisen tärkeää on, kuten olen henkilökohtaisesti todennut monta kertaa, että ehdotuksella helpotetaan työvoiman liikkuvuutta sisämarkkinoilla. Tällä alalla tarvitaan eurooppalaista yhteistyötä, jotta laaditaan yksi politiikka. Näiden kaikkien syiden vuoksi tuin tätä mietintöä.

  Viktor Uspaskich (ALDE), kirjallinen. – (LT) Nuorten tutkintojen ja työmarkkinoiden tarpeiden epäsuhtaisuus on yksi syy siihen, miksi Liettuan nuorten työttömyysaste on huomattavan korkea (34 prosenttia). Vuonna 2010 52 prosentilla kaikista työttömänä olleista nuorista (50 000 henkeä), jotka rekisteröityivät Liettuan työnvälitystilastoon, ei ollut minkäänlaista ammatillista koulutusta. Se, että kotimaani nuoret eivät löydä sopivaa työtä, on aiheuttanut valtavan nuorten maastamuuton. Viime vuosina 50 prosenttia liettualaisista maahanmuuttajista oli 20−34-vuotiaita. Liikkuvan ja joustavan työvoiman tarve kasvaa ja sen vuoksi meidän on autettava Euroopan työvoimaa sopeutumaan talouden tarpeisiin sekä annettava työntekijöille mahdollisuus parantaa taitojaan ja tietojaan. On tärkeää, että ammattikoulutukseen voivat osallistua kaikki. Olen tyytyväinen, että esittelijä ymmärtää tämän. ESR:n rahoitus voi olla arvokasta, ja sillä autetaan tarjoamaan koulutusta Liettuan yhteiskunnan laiminlyödyille kansanryhmille. On tullut aika, että EU käyttää tehokkaita ja luovia toimia toteuttaakseen Eurooppa 2020 -strategian tavoitteet, kuten esimerkiksi vähentämällä koulunkäynnin keskeyttäneiden määrän alle kymmeneen prosenttiin ja varmistamalla, että vähintään 40 prosenttia nuorista koulutetaan yliopistotasolle saakka.

  Derek Vaughan (S&D), kirjallinen. – (EN) Sekä nuorten että vanhojen pitäisi saada ammatillista koulutusta ja jatko- ja täydennyskoulutusta. Esimerkiksi elinikäisen oppimisen ohjelmassa ja Ihmiset-ohjelmassa tarjotaan arvokkaita mahdollisuuksia niille, jotka haluavat oppia uusia taitoja ja löytää uusia työpaikkoja. Tämänhetkinen työttömyys erityisesti nuorten keskuudessa on huolestuttavaa. On tehtävä enemmän sen varmistamiseksi, että nuoret voivat saada tärkeitä taitoja ja pätevyyttä. Uskon vahvasti, että ESR:llä on arvokas tehtävä ihmisten kouluttamisessa. On tärkeää, että vähempituloiset saavat taloudellista tukea, jotta heitä autetaan käymään ammatillisen koulutuksen kursseilla, mikä puolestaan antaa heille enemmän mahdollisuuksia integroitua täysin työmarkkinoille.

  Angelika Werthmann (NI), kirjallinen. – (DE) Eurooppa 2020 -strategialla olisi tarjottava älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua. Tuloksiin perustuva lähestymistapa on myös tärkeää oppimisen yhteydessä. Elinikäinen oppiminen on ehdoton painopiste kansalaisillemme, minkä vuoksi ammatillisen koulutuksen ja jatko- ja täydennyskoulutuksen saatavuuden olisi oltava meille ensisijaista.

Mietintö: Gay Mitchell (A7-0187/2011)

  Luís Paulo Alves (S&D), kirjallinen. – (PT) Äänestän tämän mietinnön puolesta. Siinä arvioidaan kehitysyhteistyön rahoitusvälinettä (DCI), mutta panen merkille sen tänä vuonna korvaavan mekanismin merkityksen. Olen samaa mieltä esittelijän esittämästä arvostelusta, että parlamentin tekemä valvontatyö ei saanut vastakaikua DCI-komiteassa olevilta jäsenvaltioiden edustajilta.

  Laima Liucija Andrikienė (PPE), kirjallinen. – (LT) Kannatin äänestyksessä kehitysyhteistyön rahoitusvälineen perustamisesta annettua asetusta (EY) N:o 1905/2006: saadut kokemukset ja tulevaisuuden näkymät. Vuonna 2011 on strategisesti tärkeää tehdä päätelmät niiden neljän vuoden aikana saaduista kokemuksista, joiden ajan kehitysyhteistyön rahoitusvälineen (DCI) perustamisesta annettu asetus (EY) N:o 1905/2006 on ollut voimassa. Rakenteen yksinkertaistaminen ja mukauttaminen uusiin haasteisiin, kuten ilmastonmuutokseen, sekä ulkoisen ulottuvuuden määritteleminen EU:n sisäisessä politiikassa ovat tärkeitä seikkoja, jotka on otettava huomioon. Olen samaa mieltä päätöslauselmaan sisältyvästä ehdosta, että EU:n tulevaan kehitysapuvälineeseen on ohjattava riittävästi määrärahoja. EU:n on sitoutunut yhteiseen tavoitteeseen, jonka mukaan viralliseen kehitysapuun suunnattu rahoitus saavuttaa 0,7 prosenttia BKTL:stä vuoteen 2015 mennessä. Jotta tavoite on mahdollista saavuttaa, EU:n on lisättävä huomattavasti kehitysapuaan nykyisestä tasosta. Koordinointi ja työnjako on ehdottomasti otettava ohjelmoinnin pääperiaatteiksi uudessa kehitysyhteistyövälineessä. Unionin strategia-asiakirjojen ideaa pitäisi toteuttaa ensisijaisena tavoitteena ja Euroopan parlamentin on osallistuttava aktiivisesti tähän menettelyyn. Parlamentilla on oltava mahdollisuus puolustaa vuoden 2013 jälkeisessä kehitysyhteistyövälineessä EU:n kehitysyhteistyöpolitiikan erityistä luonnetta valvomalla strategisia suunnittelupäätöksiä tasa-arvoisesti neuvoston kanssa.

  Elena Oana Antonescu (PPE), kirjallinen. – (RO) Kehitysyhteistyön rahoitusväline on yksi Euroopan unionin epäitsekkäimmistä hankkeista. Sen tarkoitus on tarjota tukea kehitysmaille ilman mitään ehtoja tai muita intressejä. Sen, että EU:n osallistumiseen ei liity minkäänlaista hyötynäkökohtaa, on johdettava siihen, että sen toimielimet kohdentavat nämä varat paremmin ja keskittyvät köyhyyden poistamiseen sekä vuosituhannen kehitystavoitteiden noudattamiseen.

Haluaisin korostaa, että laajempaa avoimuutta tarvitaan kaikkien tätä tarkoitusta varattujen määrärajojen suhteen. On myös tärkeää tehdä lisää arviointeja niistä vaikutuksista, joita kehitysyhteistyön rahoitusvälineellä on näiden valtioiden väestön keskuudessa. Näiden varojen tueksi tarvitaan tehokkaan sosiaalipolitiikan toteuttamista kehitysmaissa. Varojen on oltava keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä "vapa" jota nämä kansat voivat käyttää "kalastuksen" oppimiseen ja omavaraisuuteen pyrkimiseen.

Emme saa unohtaa, että vuosi 2010 oli köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan Euroopan teemavuosi. Juuri sen vuoksi kehitysyhteistyön rahoitusvälineen on jatkettava näitä ponnisteluja myös kehitysmaissa. Sillä on tarjottava merkittävää tukea, jotta mahdollisimman monen kansalaisen kohtuullinen toimeentulo taataan.

  Pino Arlacchi (S&D), kirjallinen. – (EN) Tämän kehitysyhteistyön rahoitusvälineen perustamista koskevan mietinnön tarkoitus on esittää varhaisessa vaiheessa parlamentin kanta tästä asiasta. Tämän kannan olisi perustuttava kokemuksiin, joita on saatu kehitysyhteistyön toteuttamisen valvonnasta.

Arvostan esittelijän menetelmää arvioida EU:n kehitysyhteistyön tuloksia ja yksityiskohtia. Esittelijä toteaa selkeästi, että huolimatta komission kanssa käydyn vuoropuhelun rakentavuudesta, komissio ei muuttanut kehitysasioiden alan toimintaansa parlamentin suosittelemalla tavalla. Parlamentin kanta heijastui vain harvoin täytäntöönpanotoimia koskevissa ehdotuksissa, joita komissio antoi kehitysyhteistyön rahoitusvälineen komitealle (DCI-komitea).

Tämä on osittain ymmärrettävää. Pääasiallinen kumppanimme komissiossa oli ulkosuhteiden pääosasto, jonka päätehtävänä on EU:n etujen ajaminen muualla maailmassa. Kehitysyhteistyö on (humanitaarisen avun rinnalla) yksi ulkopoliittisten toimien osa-alue, jota ei ole suunniteltu ajamaan EU:n etuja vaan puolustamaan syrjäytyneimpien ja heikoimmassa asemassa olevien ihmisten etuja tällä planeetalla. Koska tässä mietinnössä esitetty kanta heijastaa täysin tätä yleistä näkemystä, olin iloinen voidessani äänestää sen puolesta.

  Sophie Auconie (PPE), kirjallinen. – (FR) Tuin Mitchellin mietintöä, koska katson, että meidän olisi lisättävä kehitysmaiden parlamenttien osallistumista, kun luomme strategia-asiakirjoja näitä valtioita varten esimerkiksi köyhyyden poistamista koskevan strategian yhteydessä. Lisäksi EU:n kehitysapuun on saatava riittävästi rahoitusta. Euroopan unioni on sitoutunut tavoitteeseen, jonka mukaan viralliseen kehitysapuun suunnattu rahoitus saavuttaa 0,7 prosenttia BKTL:stä vuoteen 2015 mennessä. Tämä merkitsee, että EU:n tämänhetkistä tukea lisätään.

  Liam Aylward (ALDE), kirjallinen. – (GA) Vuosituhannen kehitystavoitteiden määräaika kuluu umpeen kehitysavun ensimmäisen rahoitusvälineen soveltamisaikana. Sen vuoksi paikallisten viranomaisten kanssa käytävää jatkuvaa yhteistyötä on laajennettava. Niiden tehtävää köyhyyden ja nälän torjumisessa, vedenhuollon ja terveyspalvelujen parantamisessa ja paikallisen taloudellisen kehityksen kohentamisessa on kehitettävä. Elintarvikkeiden saannin varmuuteen, maatalousalan ja rehutuotannon haasteisiin ja elinkustannuskriisiin on vastattava, kun rahoitusvälineitä ja laajaa yhteistyöpolitiikkaa luodaan. Kannatan sitä, mitä tästä aiheesta todettiin mietinnössä. Olen samaa mieltä siitä, että komission olisi tehtävä yleisestä budjettituesta kattavaa rahoitusselvitys, jossa esitetään tietoja tuesta aloittain, hankekohtaisesti tai paikallishallinnon perusteella. Nämä tiedot olisivat hyödyllisiä tulevaisuudessa, kun rahoitusta ja resursseja pyritään kohdentamaan tehokkaammin, ja siten mahdolliset ongelmat jakelujärjestelmässä voitaisiin tunnistaa. Tämän perusteella politiikka olisi johdonmukaisempaa.

  Zigmantas Balčytis (S&D), kirjallinen. – (LT) Kehitysyhteistyön yleisenä tavoitteena on poistaa köyhyys kumppanimaista ja muun muassa pyrkiä toteuttamaan vuosituhannen kehitystavoitteet. Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi EU tarvitsee erillistä kehitysyhteistyön välinettä, joka on tarkoitettu yksinomaan kehitysmaille. Komissio on sitoutunut antamaan säädösehdotuksensa ulkoista toimintaa koskevista rahoitusvälineistä myöhemmin tänä vuonna ja pohtimaan ulkoisten toimien rahoitusvälineiden yleistä rakennetta seuraavaa monivuotista rahoituskehystä koskevan keskustelun yhteydessä. Äänestin tämän asiakirjan puolesta. Siinä esitetään parlamentin kanta EU:n kehitysyhteistyön uudesta rahoitusvälineestä. Olen samaa mieltä siitä, että EU:n tulevaan kehitysapuvälineeseen on ohjattava riittävästi määrärahoja, koska EU:n on sitoutunut tavoitteeseen, jonka mukaan viralliseen kehitysapuun suunnattu rahoitus saavuttaa 0,7 prosenttia BKTL:stä vuoteen 2015 mennessä.

  Mara Bizzotto (EFD), kirjallinen. – (IT) Äänestin vastaan Euroopan parlamentin päätöslauselman ehdotusta ottaa käyttöön rahoitusväline kehitysmaiden ja alueiden kanssa tehtävään kehitysyhteistyöhön, koska siihen sisältyi toive, joka liittyi laittoman maahanmuuton hallintaan. Siinä todetaan erityisesti, että maahanmuuttoon liittyviä kehitysapuvaroja ei pidä käyttää rajavalvonnan tehostamiseen ja laittoman maahanmuuton torjumiseen. Tällainen kanta on ristiriidassa poliittiseen lähestymistapaamme kanssa. Sen ensisijaisina tavoitteina on rajojen vahvistaminen ja laittoman maahanmuuton torjuminen. Sen vuoksi katsomme, että tähän olisi käytettävä lisää määrärahoja. Äänestin sen vuoksi tätä esitystä vastaan.

  Vito Bonsignore (PPE), kirjallinen. – (IT) Kehitysyhteistyö on yksi työni taustalla olevista perusperiaatteista. Katson, että Mitchellin erinomaisessa mietinnössä korostetaan onnistuneesti aloja, joilla EU voi toimia ja sen pitäisi toimia paremmin. Kehitysyhteistyön rahoitusvälineestä saatu kokemus on ollut keskeistä sen seikan ymmärtämiseksi, miten Euroopan unionin olisi edettävä seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen yhteydessä. Jos haluamme tehdä rahoitusvälineistä tehokkaita, meidän on otettava käyttöön rahoitusta, joka ei riipu muista toimenpiteistä, määritellä uudelleen kiintiöt ja tarkastella, miten välineitä pannaan täytäntöön. Tämän tarkastelun on perustuttava naapuruuspolitiikkaan, jossa kiinnitetään huomiota köyhempien valtioiden moniin tarpeisiin eikä enää pelkästään EU:n etuihin. Uskon vakaasti, että EU:n kehitysyhteistyöpolitiikan on oltava sekä parlamentin että neuvoston työn tulos ja että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklaa olisi myös sovellettava tähän asiaan. Nämä periaatteet on esitetty selkeästi tässä mietinnössä, ja sen vuoksi äänestin sen puolesta.

  Philippe Boulland (PPE), kirjallinen. – (FR) Pidän myönteisenä Mitchellin mietinnön hyväksymistä. Sen tarkoituksena on esittää parlamentin kanta uudesta rahoitusvälineestä, jolla pyritään sääntelemään Euroopan unionin kehitysyhteistyötä. Se perustuu kehitysyhteistyön rahoitusvälineen toteutuksesta saatuihin kokemuksiin.

Haluaisin tältä osin huomauttaa, että köyhyyttä esiintyy edelleen paljon kehitysmaissa ja niiden alueella ja että meidän on lisättävä varoja, jotka kohdistetaan köyhyyden syihin, erityisesti aliravitsemukseen, terveysongelmiin, koulutukseen, juomaveden saantiin, sen sijaan, että siirrytään maahanmuuton sääntelyä koskeviin järjestelmiin, jotka kuuluvat muiden rahoitusjärjestelmien piiriin.

Näiden väestöjen on voitava pysyä omalla maantieteellisellä alueellaan kehitysavun ansiosta.

Maahanmuuton sääntelyyn on käytettävä toista rahoitusvälinettä, ja Frontexin resursseja on siten lisättävä.

Tämä oli syy, miksi äänestin tämän mietinnön puolesta.

  Maria da Graça Carvalho (PPE), kirjallinen. – (PT) Haluaisin aluksi kiittää Euroopan unionin ponnisteluja kehitysmaiden köyhyyden poistamiseksi. Kansainvälinen yhteistyö, jolla pyritään edistämään näiden valtioiden omavaraisuutta ja riippumattomuutta, on oikea keino saada aikaan yhteiskunnallinen ja poliittinen rauha kansainvälisellä tasolla. Sillä vaikutetaan huomattavasti tuensaajiin ja sillä ratkaistaan myös Euroopan maahanmuutto-ongelmat. Sen vuoksi kannatin esitystä lisätä EU:n rahoitusta tähän asiaan sekä luoda rahoitusväline, jossa keskitytään yksinomaan siihen.

  Carlos Coelho (PPE), kirjallinen. – (PT) Seuraavaa, vuoden 2013 jälkeistä monivuotista rahoituskehystä koskevan keskustelun yhteydessä on erityisen tärkeää määritellä uudelleen ja vahvistaa parlamentin hyväksymät kannat uudesta EU:n kehitysyhteistyön rahoitusvälineestä, kun otetaan huomioon tämän välineen toteutuksesta saadut kokemukset kaudella 2007−2013. Aluksi mielestäni on tärkeää, että tässä uudessa välineessä pidetään ensisijaisena vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamista. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi ja erityisesti köyhyyden poistamiseksi on tärkeää, että kaikille tuleville välineille annetaan realistista ja riittävää rahoitusta. Komission olisi varmistettava, että EU:n tuki on johdonmukainen kehitystavoitteiden ja kansainvälisellä tasolla asetettujen tavoitteiden kanssa. Haluaisin toistaa, että on tärkeää, miten tämän tulevan rahoitusvälineen edunsaajamaiden kelpoisuusperusteita sovelletaan. Haluaisin korostaa, että uudella kehitysyhteistyön rahoitusvälineellä olisi tarjottava perusta kohdennetulle ja joustavammalle tuelle epävakaissa tilanteissa. Katson, että sillä olisi pyrittävä varmistamaan avustus-, kunnostus- ja kehitystoiminnan asianmukainen sidonnaisuus. Lopuksi haluaisin onnitella jäsen Mitchelliä esittämästään mietinnöstä, ja tuen siihen sisältyviä ehdotuksia.

  Lara Comi (PPE), kirjallinen. – (IT) Monet julkiset ja yksityiset järjestöt ovat toteuttaneet viime vuosikymmeninä lukuisia tukiohjelmia kehitysmaissa. Kuten mietinnössä todetaan, tähän mennessä aikaansaatu vähäinen edistys, yhteisiin tavoitteisiin (Maailman terveysjärjestö) liittyvän koordinoinnin puute ja selkeiden ohjeiden puuttuminen siitä, miten nämä tavoitteet olisi saavutettava, ovat mielestäni syy sille, miksi on välttämätöntä ottaa käyttöön uusi kehitysyhteistyön rahoitusväline. Tämä väline on kuitenkin suunniteltava älykkäästi, ja sillä on voitava parantaa nykyistä tilannetta ilman, että resursseja tuhlataan edelleen. Jotta tämä hanke olisi todella tehokas, on ryhdyttävä toimenpiteisiin kahdella osa-alueella. Ensinnäkin, koska ensisijainen tavoite on köyhyyden poistaminen, tähän asiaan on myönnettävä todella uutta rahoitusta: varoja ei saa viedä jo käynnissä olevista hankkeista. Toiseksi katson, että Euroopan unionin on sitouduttava varauksettomasti tähän hankkeeseen. Koordinointi ja työnjako on ehdottomasti otettava ohjelmoinnin pääperiaatteiksi uudessa kehitysyhteistyövälineessä.

  Mário David (PPE), kirjallinen. – (PT) Tämän mietinnön tarkoitus on esittää parlamentin alustava kanta EU:n kehitysyhteistyön uudesta rahoitusvälineestä, joka perustuu aikaisempaan asetukseen. Katson, että parlamentin osallistuminen tämän välineen kehittämisen alkuvaiheeseen antaa sille suurta arvoa, joten tuen tätä aloitetta. Katson, että Euroopan parlamentin toimintaa kuvaavat arvot, kuten erityisesti demokratian edistäminen ja ihmisoikeuksien puolustaminen, voivat vaikuttaa myönteisesti tiiviimmän, tehokkaamman ja kattavamman välineen luomiseen. Tapa, jolla mietinnössä arvioidaan tätä kysymystä, on mielestäni mielenkiintoinen: siinä ehdotetaan uudenlaisia lähestymistapoja, joista on keskusteltava seuraavien kuukausien aikana. Niihin kuuluu erityisesti tarve auttaa kehitysmaita eriytetyllä tavalla ja jakaa ne ryhmiin. Siinä osoitetaan myös, että tällä alalla tarvitaan luotettavaa ja johdonmukaista retrospektiivistä tarkastelua. Siinä ehdotetaan suurempaan eriyttämiseen, kansalaisyhteiskunnan osallistumiseen ja tiukkoihin kelpoisuusvaatimuksiin perustuvaa uutta kehitysavun lähestymistapaa.

  Diogo Feio (PPE), kirjallinen. – (PT) Nyt kun kehitysyhteistyön rahoitusväline on ollut käytössä neljä vuotta, on aika arvioida, miten se on toiminut, jotta tämän alan tulevia rahoitusvälineitä parannetaan.

Nyt on selvää, että parlamentin on säilytettävä tämän ja tulevan rahoitusvälineen demokraattinen valvonta; on yhä selvempää, että kehitysmaiden kansallisten parlamenttien osallistuminen unionilta saatuun tukeen liittyvien kansallisten strategiaraporttien laatimiseen on tärkeää.

Toivon, että tukitaso ei laske vaan kasvaa mahdollisuuksien mukaan ja että tarkastellaan keinoja, miten tämä voi toimia tehokkaasti köyhimpien väestönosien hyödyksi. Ei voida kylliksi korostaa koko tämän prosessin aikana, että kehitysmaiden kansalaisyhteiskunnalle olisi annettava keskeinen tehtävä. Kehitysmaiden tilanteita ei voida lähestyä samalla tavalla vaan eriytetymmin. On otettava huomioon, että perinteinen rahoitustuki voi olla vähemmän merkittävässä asemassa esimerkiksi, kun on kyse niin sanotuista nousevan talouden maista.

  José Manuel Fernandes (PPE), kirjallinen. – (LT) Tämä Mitchellin laatima mietintö koskee kehitysyhteistyön rahoitusvälineen perustamisesta annettua asetusta (EY) N:o 1905/2006: saadut kokemukset ja tulevaisuuden näkymät. Asetus (EY) N:o 1905/2006 on ollut voimassa neljä vuotta ja nyt on aika tarkastella sitä ja panna merkille kaikki olemassa olevat mahdolliset virheet ja/tai puutteet, koska komissio aikoo esittää ennen kesää ehdotuksia, jotka liittyvät vuoden 2013 jälkeisen kauden monivuotiseen rahoituskehykseen. Kannatan esittelijän ehdotuksia, kuten vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamista, köyhyyden poistamista, terveyteen ja perusasteen koulutukseen kohdennettavaa 20 prosentin osuutta, ilmastoasioiden huomioon ottamista, kehitysmaille tarjottavaa tukea koskevaa uutta lähestymistapaa, jossa otetaan huomioon ihmisoikeuksien kunnioittaminen, ja niukkojen luonnonvarojen tehokkaampaa ja toimivampaa käyttöä, joten äänestin esityksen puolesta.

  João Ferreira (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Mietinnössä arvioidaan kehitysyhteistyön rahoitusvälinettä neljä vuotta sen jälkeen, kun sen täytäntöönpanoasetus tuli voimaan. Suoritettu arvio on asianmukainen monesta näkökulmasta. Kehitysyhteistyön rahoitusvälineestä ja EU:n kehitysyhteistyöstä on esitetty sopivanlaisia ja kriittisiä arvosteluja, joita pidämme oikeudenmukaisina ja tarpeellisina.

Mietinnössä todetaan, että kehitysyhteistyötä ei ole suunniteltu ajamaan EU:n etuja vaan puolustamaan syrjäytyneimpien ja heikoimmassa asemassa olevien ihmisten etuja tällä planeetalla; siinä kiinnitetään huomiota siihen, että yksityisen sektorin investointeihin keskitytään liikaa samoin kuin julkisiin sektoriin kohdistuviin rajoituksiin; siinä varoitetaan, että varoja ei saa ottaa rahoitukseltaan jo nyt riittämättömiltä aloilta ja annetaan esimerkiksi paikallisviranomaiset; siinä arvostellaan kaikkia pyrkimyksiä leikata kehitysyhteistyön ja Euroopan kehitysrahaston varoja; ja siinä korostetaan jälleen, että vuosituhannen kehitystavoitteiden suhteen ei ole edistytty riittävästi ja että virallista kehitysapua on lisättävä.

Me katsomme kuitenkin, että mietinnössä olisi voitu ja olisi pitänyt edetä pidemmälle. Siinä olisi erityisesti pitänyt puolustaa kehitysyhteistyöpolitiikassa ja EU:n eri alojen toimintalinjoissa mainittujen tavoitteiden välistä johdonmukaisuutta.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Mietinnössä arvioidaan kehitysyhteistyön rahoitusvälinettä neljä vuotta sen jälkeen, kun sen täytäntöönpanoasetus tuli voimaan.

Suoritettu arvio on asianmukainen monesta näkökulmasta. Kehitysyhteistyön rahoitusvälineestä ja EU:n kehitysyhteistyöstä on esitetty sopivanlaisia ja kriittisiä arvosteluja, joita pidämme oikeudenmukaisina ja tarpeellisina.

Mietinnössä todetaan, että kehitysyhteistyötä ei ole suunniteltu ajamaan EU:n etuja vaan puolustamaan syrjäytyneimpien ja heikoimmassa asemassa olevien ihmisten etuja tällä planeetalla. Siinä kiinnitetään huomiota siihen, että yksityisen sektorin investointeihin keskitytään liikaa samoin kuin julkisiin sektoriin kohdistuviin rajoituksiin ja siinä varoitetaan, että varoja ei saa ottaa rahoitukseltaan jo nyt riittämättömiltä aloilta ja annetaan esimerkiksi paikallisviranomaiset. Siinä arvostellaan kaikkia pyrkimyksiä leikata kehitysyhteistyön ja Euroopan kehitysrahaston varoja ja siinä korostetaan edelleen, että vuosituhannen kehitystavoitteiden suhteen ei ole edistytty riittävästi ja että virallista kehitysapua on lisättävä.

Me katsomme kuitenkin, että mietinnössä olisi voitu ja olisi pitänyt edetä pidemmälle. Siinä olisi erityisesti pitänyt puolustaa kehitysyhteistyöpolitiikassa ja EU:n eri alojen politiikassa mainittujen tavoitteiden välistä johdonmukaisuutta.

  Monika Flašíková Beňová (S&D), kirjallinen. – (SK) Mietinnössä tarkastellaan kehitysyhteistyön rahoitusvälineen tehokkuutta vuoden 2013 jälkeistä monivuotista rahoituskehystä koskevan keskustelun yhteydessä. Vaikuttaa asianmukaiselta, että tehdään uudelleenarviointi ulkoisten rahoitusvälineiden yleisestä rakenteesta. Tärkeisiin näkökohtiin, joita olisi tarkasteltava, sisältyvät mahdolliset täydentävät yksinkertaistamistoimet, mukauttaminen uusiin haasteisiin, kuten ilmastonmuutokseen, sekä ulkoisen ulottuvuuden oikea asema EU:n sisäisessä politiikassa. Minun mielestäni on yhtä tärkeää vahvistaa sellaiset menettelyt ja rakenteet, jotka suojaavat kehitysyhteistyötä itsenäisenä politiikanalana, jolla on omat erityistavoitteensa.

  Pat the Cope Gallagher (ALDE), kirjallinen. – (GA) Pidän Mitchellin mietintöä myönteisenä. Tämän mietinnön tarkoituksena on esittää Euroopan parlamentin kanta kehitysyhteistyön tulevasta rahoittamisesta ennen kuin vuoden 2013 jälkeinen monivuotinen rahoituskehys julkaistaan. Tulevaisuudessa EU:n kehitysyhteistyöhön on oltava aina riittävästi varoja käytössä.

  Bruno Gollnisch (NI), kirjallinen. – (FR) Kehitysapupolitiikkaa ei ole epäitsekäs velvollisuus eikä keino, jolla entiset siirtomaavallat huojentavat omaatuntoaan, jos ne ovat olleet siirtomaavaltoja. Se on yksi ulkopolitiikan osa-alue. Sen olisi kuitenkin oltava tärkeä osa strategiaa, jolla käännetään muuttovirrat. Näin väestö voi pysyä tai palata kotimaahansa ja elää siellä ihmisarvoisissa ja yhä vauraammissa oloissa. Koska nämä kaksi alaa ovat jäsenvaltioiden itsemääräämisoikeuden piirissä, suurin osa Mitchellin mietinnön institutionaalisista ja rahoituksellisista vaatimuksista eivät ole hyväksyttäviä.

  Juozas Imbrasas (EFD), kirjallinen. – (LT) Pidin myönteisenä tätä mietintöä, koska vuonna 2011 on strategisesti tärkeää tehdä päätelmät niiden neljän vuoden aikana saaduista kokemuksista, joiden ajan kehitysyhteistyön rahoitusvälineen (DCI) perustamisesta annettu asetus (EY) N:o 1905/2006 on ollut voimassa. Tämän mietinnön tavoitteena on esittää jo varhaisessa vaiheessa Euroopan parlamentin kanta uuteen rahoitusvälineeseen, jonka avulla hallitaan EU:n kehitysyhteistyötä. Parlamentin kanta perustuu kehitysyhteistyön rahoitusvälineen toteuttamisen valvonnasta saatuihin kokemuksiin. Olen samaa mieltä siitä, että eri kehitysmaaryhmiä on tarkasteltava eriytetyllä tavalla ja että perinteinen rahoitustuki voi menettää merkitystään nousevan talouden maissa. Katson, että nousevan talouden maille annettavassa avussa olisi kestävän talouskasvun tukemisen ohella yhä keskityttävä vahvistamaan kumppanimaan veropolitiikkaa ja edistämään omien tulojen käyttöönottoa, jonka pitäisi johtaa köyhyyden ja kehitysapuriippuvuuden vähentymiseen. Emme saa käyttää talousarviotukea maissa, joissa julkisten menojen avoimuus ei ole taattu. Talousarviotukeen on aina liitettävä toimia, joilla kehitetään kumppanimaiden parlamentaarista valvontaa ja tilintarkastusvalmiuksia sekä lisätään avoimuutta ja yleisön tiedonsaantimahdollisuuksia, ja kansalaisyhteiskunta pitäisi ottaa mukaan talousarviotuen valvontaan.

  Jan Kozłowski (PPE), kirjallinen. – (PL) Katson, että Mitchellin erinomainen mietintö koskee monia keskeisiä kysymyksiä, ja sen vuoksi päätin äänestää sen puolesta. Katson, että kun kehitysyhteistyön rahoitusvälineiden tulevaa muotoa tarkastellaan, on muistettava, että kehitysyhteistyöpolitiikan ensisijainen tavoite on vähentää tukiriippuvuutta vähitellen, jotta kyseinen valtio toimii lopulta täysin itsenäisesti. Rahoitusvälineet olisi siten suunniteltava niin, että kehitysmaiden pitkän aikavälin talouskasvu varmistetaan.

Tämän tavoitteen saavuttaminen liittyy läheisesti siihen, miten ennustettavissa kehitysapu on, koska kumppanuusmaat voivat laatia ainoastaan tällaisen avun − kotimaisen rahoituksen käyttöönoton ohella − perusteella riittävän ja tehokkaan kehittämisstrategian. Mielestäni toinen tärkeä asia on lisätä Euroopan parlamentin valvontaa ja vaikutusvaltaa Euroopan kehitysrahaston suhteen. Katson, että tämän rahaston demokraattisen valvonnan puute vahingoittaa kehitysyhteistyöpolitiikan avoimuutta.

  Krzysztof Lisek (PPE), kirjallinen. – (PL) Äänestin tämän mietinnön hyväksymisen puolesta. Kehitysyhteistyön rahoittaminen edellyttää hyvin harkittuja asetuksia, ja tässä mietinnössä annetaan yhteenveto siitä, mitkä painopisteemme olisi oltava, kun ne hyväksytään. Euroopan unionin tavoitteena tämän välineen laadinnassa on EU:n erityistuen varmistaminen kehitysmaille. Kun otetaan huomioon tämänhetkiset rahoituskriisistä selviytymistä koskevat ponnistelumme, köyhempien valtioiden ongelmat voidaan panna yhä paremmin merkille. Kehitysyhteistyön rahoitusvälineellä on tarkoitus auttaa köyhempiä kumppanuusvaltioita aloilla, joihin kuuluvat kauppa ja alueellinen yhdentyminen, luonnonympäristö ja luonnonvarojen hallinta, infrastruktuuri, vesi- ja energiahuolto, maaseudun kehittäminen, maatalous ja elintarviketurvallisuus, inhimillinen kehitys ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus. Lisäksi haluamme tukea hallinnon järjestelmien kehittämistä, demokratiaa, ihmisoikeuksia ja myös taloudellisia ja institutionaalisia uudistuksia ja estää konflikteja ja valtion aseman heikentymistä.

Edellä mainitut tavoitteet ovat erityisen tärkeitä köyhimpien alueiden turvallisuuden vahvistamisessa. Kiitettävä suunnitelma on se, että muita valtioita autetaan luomaan vakaa demokraattinen yhteiskunta, jossa sovelletaan oikeusvaltioperiaatetta, jossa noudatetaan ihmisoikeuksia ja jossa taataan sanavapaus, jossa on vankka oikeusjärjestelmä, alueellinen puolustus ja asevoimat. Toivon, että saamme toteutettua tämän laajemmin tehokkaammalla varojenkäytöllä.

  David Martin (S&D), kirjallinen. – (EN) EU:n tulevaan kehitysapuvälineeseen on ohjattava riittävästi määrärahoja. EU:n on sitoutunut yhteiseen tavoitteeseen, jonka mukaan viralliseen kehitysapuun suunnattu rahoitus saavuttaa 0,7 prosenttia BKTL:stä vuoteen 2015 mennessä. Jotta tavoite on mahdollista saavuttaa, EU:n on lisättävä huomattavasti kehitysapuaan nykyisestä tasosta. Komission antaman avun tuoman lisäarvon ja komission tärkeän uuden roolin unionin ja jäsenvaltioiden kehitysyhteistyöpolitiikan koordinoinnissa (SEUT-sopimuksen 210 artikla) huomioon ottaen EU:n talousarviosta rahoitetun virallisen kehitysavun osuuden on pysyttävä ainakin entisellään. Uuden kehitysyhteistyön välineen vuotuisia määrärahoja pitäisi lisätä tuntuvasti seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä.

  Nuno Melo (PPE), kirjallinen. – (PT) On aika arvioida, miten kehitysyhteistyön rahoitusvälinettä on käytetty, nyt kun se on ollut käytössä neljä vuotta. Tämä on aina tapa, jolla voimme parantaa sitä, jotta se on tehokkaampi tulevaisuudessa. On tärkeää, että parlamentti puuttuu tämän ja tulevien rahoitusvälineiden valvontaan. Kokemastamme talouskriisistä huolimatta on tärkeää ylläpitää näitä kehitysmaiden tukivälineitä, jotta niillä voidaan lähitulevaisuudessa lisätä näiden maiden vaurautta ja parantaa siten väestön elinoloja niin sanotuissa nousevan talouden maissa.

  Louis Michel (ALDE), kirjallinen. – (FR) Tulevaan kehitysyhteistyön välineeseen on sisällyttävä riittävästi varoja vuosituhannen kehitystavoitteiden päätösajankohdalla. Avunantajavaltioiden olisi noudatettava sitoumustaan, jonka mukaan viralliseen kehitysapuun suunnattu rahoitus saavuttaa 0,7 prosenttia BKTL:stä vuoteen 2015 mennessä. Kuten jo totesin, mikään ei oikeuta leikkaamaan tukea. Virallisen kehitysavun osuus on tällä hetkellä yli 120 miljardia Yhdysvaltojen dollaria. Voimme tehdä enemmän ja voimme tehdä tämän paremmin. Tämä ei kuitenkaan merkitse varojen lisäämistä. Euroopan kehitysrahaston sisällyttäminen talousarvioon olisi merkittävä edistysaskel, jos se ei johda kokonaisrahoituksen vähentämiseen EU:n tasolla. Kannatan myös yleisen tai alakohtaisen talousarviotuen lisäämistä ja hankkeiden karsimista silloin, kun se on makrotalouden kriteerien ja ohjausperusteiden mukaan mahdollista. Ensinnäkin tämän perusteella voitaisiin ottaa nopeasti käyttöön taloudellisia resursseja valtion uudelleenrakentamiseksi tai vakaannuttamiseksi. Toiseksi tämä on ainoa tukimuoto, josta voimme olla varmoja, että se käytetään optimaalisesti. Lopuksi on varmistettava, että tämä tuki on tehokkaampaa.

  Alexander Mirsky (S&D), kirjallinen. – (EN) EU:n periaatteet tuen tarjoamisesta kehitysmaille, jotka eivät kuulu Cotonoun sopimuksen tai eurooppalaisen naapuruuden ja kumppanuuden välineen piiriin, ovat erittäin tärkeät. Rahoitusvälineen osalta tukea voida tarjota AKT-valtioille (Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioille) sokerintuotannon uudelleenjärjestämiseksi. On suunnitteilla viisi ohjelmaa: elintarviketurvallisuus; ympäristön ja luonnonvarojen kestävä kehitys mukaan lukien energia; maahanmuutto ja turvapaikan myöntäminen; inhimillisiin voimavaroihin sijoittaminen; paikallisviranomaisten ja kansalaisjärjestöjen tehtävä kehitysprosesseissa. Äänestin puolesta.

  Andreas Mölzer (NI), kirjallinen. – (DE) Vaurauden edistäminen niin sanotuissa nousevan talouden maissa on tarpeellinen toimi erityisesti sen vuoksi, että estetään Eurooppaan suuntautuva maahanmuuttajatulva. Tällä hetkellä tätä hallinnoidaan erilaisista ohjelmista. Tämän mietinnön tavoite on kuitenkin lisätä rahoitustukea. En voi tukea tätä. Kun otetaan huomioon EU:n tämänhetkiset taloudelliset vaikeudet, emme voi tarjota tällä hetkellä tukea. EU:n sijasta jäsenvaltioiden olisi määriteltävä, miten kehitysapu käytetään.

  Franz Obermayr (NI), kirjallinen. – (DE) Ajatus avun tarjoamisesta kehitysmaille ja taloudellisen tuen antamisesta on erittäin myönteinen. Humanitaariset periaatteet ja maailmanlaajuista tasapainoa koskevat pyrkimykset ovat tämän vakuuttava perusta. Euroopan unioni tarjoaa jo tukea useiden ohjelmien välityksellä. Tässä mietinnössä kuitenkin suunnitellaan uusien välineiden luomista, joten kehitysapua laajennetaan. Kuitenkin toissijaisuusperiaatteen mukaisesti kehitysavun maksujen olisi oltava jäsenvaltioiden toimivallassa.

  Rolandas Paksas (EFD), kirjallinen. – (LT) Kehitysyhteistyö on ainoa ulkoisen toiminnan politiikka, jolla puolustetaan yhteiskunnan syrjäytyneimpiä ja haavoittuvimpia ryhmiä. Komission olisi varmistettava kaikin tavoin, että asianmukaista ja riittävää tukea tarvitaan kehittämään kotimaista yksityistä sektoria ja pieniä ja keskisuuria yrityksiä alhaisen tulotason maissa. Maahanmuuttoon on kiinnitettävä erityistä huomiota. On tärkeää varmistaa, että laittomaan maahanmuuttoon varatut määrät olisi käytettävä nimenomaisen tarkoituksen mukaisesti. Olisi kiinnitettävä huomiota myös siihen, että pelkästään kehitysmaita koskevan uuden rahoitusvälineen kehittämisessä on arvioitava perusteellisesti yleisiä tavoitteita, painopistealoja ja odotettuja tuloksia samoin kuin varojen jakamista.

  Maria do Céu Patrão Neves (PPE), kirjallinen. – (PT) Vuonna 2011 on strategisesti tärkeää tehdä päätelmät niiden neljän vuoden aikana saaduista kokemuksista, joiden ajan kehitysyhteistyön rahoitusvälineen (DCI) perustamisesta annettu asetus (EY) N:o 1905/2006 on ollut voimassa. Komissio on ilmoittanut, että se antaa ehdotuksensa vuoden 2013 jälkeisestä monivuotisesta rahoituskehyksestä ennen kesätaukoa ja säädösehdotuksensa ulkoista toimintaa koskevista rahoitusvälineistä myöhemmin tänä vuonna. Tämän mietinnön − jonka puolesta äänestän − tavoitteena on esittää jo varhaisessa vaiheessa Euroopan parlamentin kanta uuteen rahoitusvälineeseen, jonka avulla hallitaan EU:n kehitysyhteistyötä. Parlamentin kanta perustuu kehitysyhteistyön rahoitusvälineen toteuttamisesta edellisen neljän vuoden aikana saatuihin kokemuksiin. Korostan, että on tarpeellista edistää seuraavia aloja: riittävä rahoitus käytössä olevien varojen puitteissa; köyhyyden poistamisen vaikutus ja virallisen kehitysavun perusteet; maantieteelliset ja aihekohtaiset ohjelmat; EU:n tuen ohjelmointia koskevat menettelyt, johon liittyy parempi koordinointi ja työnjako; ja demokratiakuilun kurominen siten, että parlamentti kutsutaan osallistumaan päätöksentekoprosessiin.

  Aldo Patriciello (PPE), kirjallinen. – (IT) Kehitysyhteistyön rahoitusvälineen perustamisesta annettu asetus (EY) N:o 1905/2006 on ollut voimassa jo neljän vuoden ajan. Komissio antaa pian ehdotuksensa vuoden 2013 jälkeisestä monivuotisesta rahoituskehyksestä ja säädösehdotuksensa ulkoista toimintaa koskevista rahoitusvälineistä myöhemmin tänä vuonna. Tämän mietinnön tarkoituksena on esittää varhaisessa vaiheessa parlamentin kanta uusiin rahoitusvälineisiin.

Mietinnössä esitetään saatuja kokemuksia ja keskitytään erityisesti niihin kokemuksin, jotka Euroopan parlamentti sai kehitysyhteistyön rahoitusvälineen täytäntöönpanon demokraattisesta valvonnasta. Osa mietinnöstä on omistettu tulevaisuuden näkymille ja lopuksi mietinnössä tarkastellaan maantieteellisiä ja aihekohtaisia ohjelmia, vaaditaan talousarviotuelle tiukkoja kelpoisuuskriteerejä, ja korostetaan, että kansalaisyhteiskunnalla on tärkeä tehtävä kehittää ja soveltaa säädösvallan siirtoa koskevaa menettelyä SEUT-sopimuksen 290 artiklan kriteerit täyttäviin päätöksiin. Äänestin tämän esityksen puolesta, jotta Euroopan parlamentilla on mahdollisuus valvoa strategisia suunnittelupäätöksiä tasa-arvoisesti neuvoston kanssa.

  Paulo Rangel (PPE), kirjallinen. – (PT) Koska on kulunut neljä vuotta siitä, kun asetus (EY) N:o 1905/2006 tuli voimaan, ja koska komissio on jo ilmoittanut tekevänsä vuoden 2013 jälkeiseen monivuotiseen rahoituskehykseen liittyviä ehdotuksia, on luotava silmäys aikaansaatuihin tuloksiin ja tuleviin kehitystapoihin.

Tärkein korostettava asia on se, että tämä on sellainen "yksi ulkopoliittisten toimien osa-alue, jota ei ole suunniteltu ajamaan EU:n etuja vaan puolustamaan syrjäytyneimpien ja heikoimmassa asemassa olevien ihmisten etuja tällä planeetalla". Sen vuoksi parlamentilla pitäisi olla merkittävämpi tehtävä eikä ainoastaan siksi, että tällä tarjotaan eri tavoin demokraattista oikeutusta, vaan myös siksi, että sillä voidaan tarjota materiaalista ja menettelyllistä tukea. Olisi korostettava, että tavoitteena pitäisi olla köyhyyden poistaminen. Tässä viitataan sosiaalisiin peruspalveluihin, joilla pyritään vähentämään köyhimpien väestönosien tilanteen heikkoutta.

  Raül Romeva i Rueda (Verts/ALE), kirjallinen. – (EN) Äänestin mietinnön puolesta. Vuonna 2011 on strategisesti tärkeää tehdä päätelmät niiden neljän vuoden aikana saaduista kokemuksista, joiden ajan kehitysyhteistyön rahoitusvälineen (DCI) perustamisesta annettu asetus (EY) N:o 1905/2006 on ollut voimassa. Komissio on ilmoittanut, että se antaa ehdotuksensa vuoden 2013 jälkeisestä monivuotisesta rahoituskehyksestä ennen kesätaukoa ja säädösehdotuksensa ulkoista toimintaa koskevista rahoitusvälineistä myöhemmin tänä vuonna. Tämän mietinnön tavoitteena on esittää jo varhaisessa vaiheessa Euroopan parlamentin kanta uuteen rahoitusvälineeseen, jonka avulla hallitaan EU:n kehitysyhteistyötä. Parlamentin kanta perustuu kehitysyhteistyön rahoitusvälineen toteuttamisen valvonnasta saatuihin kokemuksiin.

  Licia Ronzulli (PPE), kirjallinen. – (IT) Tämän mietinnön tavoitteena on esittää Euroopan parlamentin kanta uuteen rahoitusvälineeseen, jonka avulla hallitaan EU:n kehitysyhteistyötä. Parlamentin kanta perustuu kehitysyhteistyön rahoitusvälineen toteuttamisen valvonnasta saatuihin kokemuksiin. Päinvastoin kuin parlamentti, jäsenvaltiot eivät näyttäneet keskittyvän tarkastamaan, noudatetaanko komission ehdotuksissa DCI-asetuksen oikeudellisia säännöksiä.

Sen lisäksi olisi selvennettävä, että kehitysyhteistyö on ainoa ulkopoliittisten toimien osa-alue, jota ei ole suunniteltu ajamaan EU:n etuja vaan puolustamaan syrjäytyneimpien ja heikoimmassa asemassa olevien ihmisten etuja tällä planeetalla. Niitä ovat köyhyyden lieventäminen sekä kestävä inhimillinen, sosiaalinen ja taloudellinen kehitys: lyhyesti sanottuna kaikkien ihmisten oikeus ihmisarvoiseen elämään.

Näin ollen parlamentti tunnustaa selkeästi näiden toimien merkityksen ja kehottaa luomaan välineen, jonka avulla EU voisi rahoittaa edellä mainittuja toimia muista lähteistä kuin kehitysyhteistyön rahoitusvälineestä.

  Nikolaos Salavrakos (EFD), kirjallinen. – (EL) Äänestin Mitchellin mietinnön puolesta, koska siinä määritellään olennainen ja oikea suunta kehitysyhteistyön rahoitusvälineen tulevasta hyväksymisestä ja toiminnasta. Siinä hyödynnetään tällä hetkellä toteutettavasta kehitysyhteistyön välineestä saatua kokemusta. EU:n kehitysyhteistyön rahoitus on todellinen mekanismi köyhyyden torjumiseksi ja kehitysmaiden demokratian ja kehityksen edistämiseksi. EU on Lissabonin sopimuksen mukaisesti tehostanut kansainvälisen edustuksen valtuuksia ja sitä kehotetaan vastaamaan haasteisiin, joita ovat esimerkiksi ilmastonmuutos, köyhyyden torjuminen sekä oikeusvaltioperiaatteen ja demokraattisten arvojen välittäminen kehitysmaihin. Olen samaa mieltä esittelijän kanssa siitä, että EU:n kehitysyhteistyöpolitiikkaa koskevaa demokraattista selontekovelvollisuutta ja parlamentin aktiivista asemaa kehitysapuvarojen hyväksymisessä Lissabonin sopimuksen 290 artiklan mukaisesti, olisi vahvistettava.

  Catherine Stihler (S&D), kirjallinen. – (EN) Kannatan tätä mietintöä, joka perustuu välineen tehokkuuteen, valvontaan ja varojen paremman käytön edistämiseen tulevaisuudessa.

  Michèle Striffler (PPE), kirjallinen. – (FR) Äänestin Mitchellin mietinnön puolesta, koska meidän on tehtävä päätelmät niiden neljän vuoden aikana saaduista kokemuksista, joiden ajan kehitysyhteistyön rahoitusvälineen (DCI) perustamisesta annettua asetusta (EY) N:o 1905/2006 on sovellettu. Tässä yhteydessä kehitysavun tavoitteet ja soveltamisala on määriteltävä hyvin selkeästi.

Maahanmuutto on ala, jolla meidän on asetettava etusijalle kehitystä edistävien toimintalinjojen johdonmukaisuus. Kehitysavulla pitäisi rahoittaa hankkeita, joilla pyritään torjumaan maahanmuuton perimmäiset syyt, mutta sitä ei pitäisi käyttää rajavalvonnan parantamiseen tai laittoman maahanmuuton torjumiseen.

  Iva Zanicchi (PPE), kirjallinen. – (IT) Äänestin Mitchellin esittelemän asiakirjan puolesta. Kun otetaan huomioon kokemus, joka on saatu kehitysyhteistyön välineen soveltamisesta ennen kuin otetaan käyttöön vuoden 2013 jälkeinen uusi väline, katson, että parlamentilla on oltava mahdollisuus puolustaa EU:n kehitysyhteistyöpolitiikan erityistä luonnetta valvomalla strategisia suunnittelupäätöksiä tasa-arvoisesti neuvoston kanssa. Lisäksi yleisiin tavoitteisiin, ensisijaisiin aihealueisiin, sekä tuen jakamiseen liittyvät päätökset, on tehtävä säädösvallan siirtoa koskevan menettelyn perusteella SEUT-sopimuksen 290 artiklan mukaisesti.

Mietintö: Angelika Niebler (A7-0159/2011)

  Luís Paulo Alves (S&D), kirjallinen. – (PT) Arvoisa puhemies, äänestän tämän mietinnön puolesta, koska Euroopan parlamentin sosialistien ja demokraattien ryhmän tarkistukset sisällytettiin kompromissitekstiin. Niihin sisältyvät keskeiset asiat, kuten yleiset suuntaviivat, mahdollisuudet parannuksiin komission ja parlamentin tasolla.

  Laima Liucija Andrikienė (PPE), kirjallinen. – (LT) Äänestin tämän vaikutustenarviointien riippumattomuuden varmistamista koskevan päätöslauselmaesityksen puolesta. Olen samaa mieltä esittelijän kanssa siitä, että vaikutustenarvioinnit ovat keskeinen lainsäädäntötyön väline, jota eurooppalaisten lainsäädäntövallan käyttäjien olisi hyödynnettävä jatkossa enenevässä määrin. Vaikutustenarvioinnit osoittavat lainsäädäntövallan käyttäjille näiden toimintavaihtoehtojen mahdolliset seuraukset ja auttavat heitä päätöksenteossa. Siten ne saattavat edistää merkittävästi lainsäädäntötyön parantamista. Vaikutustenarvioinnit eivät kuitenkaan millään tapaa voi korvata poliittista keskustelua ja lainsäädäntövallan käyttäjien demokraattista ja legitiimiä päätöksentekoprosessia. Olisi huomautettava, että vaikutustenarvioinneilla pelkästään edistetään poliittisen päätöksen erityissisällön valmistelua. On tärkeää, että vaikutustenarviointi tehdään ennen kaikkea täysin riippumattomasti ja avoimesti, ja lisäksi on otettava huomioon pk-yrityksiin kohdistuvat vaikutukset. Euroopan parlamentti voi jo nyt tehdä oman vaikutustenarviointinsa ja tarkastella perusteellisesti komission vaikutustenarviointia Tähän mennessä tätä menettelyä on kuitenkin sovellettu harvoin. Olen samaa mieltä tässä päätöslauselmassa esitetystä kannasta, että Euroopan parlamentin olisi hyödynnettävä tehokkaammin tämän alan valtuuksiaan.

  Sophie Auconie (PPE), kirjallinen. – (FR) Olen vakuuttunut, että vaikutustenarvioinneilla autetaan niitä, jotka valmistelevat poliittisia päätöksiä. Sen vuoksi kannatin Nieblerin mietintöä vaikutustenarvioihin tehtävistä välttämättömistä muutoksista erityisesti riippumattoman mekanismin käyttöönoton osalta. Euroopan parlamentti ja neuvosto valvoisivat vaikutustenarviointilautakunnan jäseniä. Tämän seurauksena he eivät toimisi enää komission puheenjohtajan ohjeiden perusteella.

  Zigmantas Balčytis (S&D), kirjallinen. – (LT) Äänestin tämän mietinnön puolesta. Vaikutustenarvioinnit ovat keskeinen lainsäädäntötyön väline. Ne osoittavat lainsäädäntövallan käyttäjille näiden toimintavaihtoehtojen mahdolliset seuraukset ja auttavat heitä päätöksenteossa. Eurooppalaisten lainsäädäntövallan käyttäjien olisi hyödynnettävä niitä jatkossa enenevässä määrin. Ne saattavat edistää merkittävästi lainsäädäntötyön parantamista. Olen samaa mieltä siitä, että kaikkia politiikan aloja edustavien ulkoisten asiantuntijoiden sekä kaikkien sidosryhmien mukaan ottaminen vaikutustenarviointiin on tarpeellista riippumattomuuden ja objektiivisuuden varmistamiseksi.

  Regina Bastos (PPE), kirjallinen. – (PT) Vaikutustenarvioinnit ovat keskeinen lainsäädäntötyön väline. Kurinalaisuus vaatii, että poliittisesta päätöksenteosta kootaan konkreettisia tosiasioita ja varmistetaan, että kaikki asianmukaiset strategiset vaihtoehdot tutkitaan, kun tiettyä ongelmaa ratkaistaan. Vaikutustenarviointeja olisi sovellettava kaikkiin lainsäädäntöehdotuksiin, niillä pitäisi olla selkeät menettelyt ja ne olisi toteutettava täysin riippumattomasti ja avoimesti. Niissä olisi myös arvioitava mahdollisuutta olla soveltamatta toimia sekä pienille ja keskisuurille yrityksille aiheutuvia erityisvaikutuksia.

Tämän alan parannuksista huolimatta komission ja parlamentin vaikutustenarviointeja voitaisiin edelleen parantaa. Kannatin tätä mietintöä, missä peräänkuulutetaan Euroopan parlamentin valiokuntien tiiviimpää osallistumista sekä yksityiskohtaisten perustelujen ilmoittamista sille, miksi komissio ei tee tiettyä vaikutustenarviointia. Lopuksi siinä haastetaan parlamentin valiokunnat lisäämään vaikutustenarviointien käyttöä, jotta sen lainsäädäntömenettelyn laatua voidaan parantaa.

  Mara Bizzotto (EFD), kirjallinen. – (IT) Äänestin tämän vaikutustenarviointien riippumattomuuden varmistamista koskevan päätöslauselmaesityksen puolesta. Ensiksi esityksessä korostetaan, että vaikutustenarviointien toteuttamisessa olisi otettava huomioon uuden lainsäädännön vaikutus pieniin ja keskisuuriin yrityksiin ja että niihin kohdistuvaa sääntelytaakkaa olisi vähennettävä. Pk-yritysten tarpeiden painottaminen oli keskeinen syy, miksi päätin äänestää puolesta. Toiseksi esityksessä korostetaan toista erittäin tärkeää asiaa, eli kansantalouksien erityisluonnetta. Komission olisi niiden etujen turvaamiseksi kuultava eri jäsenvaltioita ja eri kansallisten arviointilaitosten viranomaisia ja edustajia, jotta varmistetaan, että yksilölliset tarpeet eivät ole toissijaisia yhteisön etuihin nähden. Lisäksi esityksessä pyydetään Euroopan unionin hallintomenettelyn laajempaa avoimuutta ja parempaa tehokkuutta ja tähdennetään, että komissio on vastuussa parlamentille toiminnastaan. Näiden syiden vuoksi äänestin puolesta.

  Vilija Blinkevičiūtė (S&D), kirjallinen. – (LT) Äänestin tämän mietinnön puolesta, koska olen samaa mieltä siitä, että on erittäin tärkeää parantaa jatkuvasti EU:n lainsäädäntöä. Tässä mietinnössä tehdään konkreettisia ehdotuksia lainsäädäntöprosessin parantamisesta Euroopan parlamentissa ja komissiossa. Komissio on jo jonkin aikaa tehnyt vaikutustenarviointeja lainsäädännöstä ennen kuin se on tehnyt lainsäädäntöehdotuksia Euroopan parlamentille ja neuvostolle, mutta mietinnössä katsotaan, että näitä vaikutustenarviointimenettelyitä on vielä huomattavasti parannettava. Meidän pitäisi esimerkiksi vahvistaa vaikutustenarviointilautakunnan riippumattomuus. Se kuuluu tällä hetkellä komission puheenjohtajan alaisuuteen. Tässä mietinnössä kehotetaan myös Euroopan parlamenttia ja sen valiokuntia toteuttamaan useammin vaikutustenarviointeja lainsäädäntöehdotuksista ja tutkimaan tarkemmin komission tekemiä vaikutustenarviointeja. Niillä usein perusteellaan lainsäädäntöehdotusta sen sijaan, että niillä voidaan tarkastella objektiivisesti tosiseikkoja. Tällaisia EU:n lainsäädäntöehdotuksia koskevia alustavia vaikutustenarviointeja tehostettiin Lissabonin sopimuksen myötä. Sillä otettiin käyttöön säännökset ehdotetun lainsäädännön sosiaalisten ja ympäristövaikutusten pakollisesta arvioinnista.

  Maria da Graça Carvalho (PPE), kirjallinen. – (PT) Vakuuttava ja menestyksekäs lainsäädäntö edellyttää hyvän poliittisen keskustelun sekä yhteistyöhön ja yhteisymmärrykseen johtavien yhteisten ponnistusten lisäksi luotettavaa lainsäädännöllisen alan toimijoita ohjaavaa teknistää perustaa, jolla arvioidaan tällaisten toimintalinjojen taustaa ja seurauksia. Tästä syystä olen tyytyväinen EU:n toimielinten aloitteisiin, joilla varmistetaan vaikutustenarviointien laatu ja luotettavuus ja joilla taataan niiden riippumattomuus ja avoimuus.

  Nessa Childers (S&D), kirjallinen. – (EN) Koska olen toiminut tällä alalla valiokunnassa aikaisemmin, korostan sitä näkökohtaa, että vaikutustenarviointeihin ei saa kohdistua ulkopuolisia häiriöitä ja että tätä riippumattomuutta on suojeltava kaikilla tasoilla.

  Derek Roland Clark (EFD), kirjallinen. − (EN) Äänestin Nieblerin vaikutustenarviointeja koskevaa mietintöä vastaan. UKIP tukee ajatusta vaikutustenarvioinneista, mutta ainoastaan silloin, kun ne ovat täysin riippumattomia, kun niillä on todellista vaikutusta (eli komission on otettava ne huomioon) ja kun ne tehdään kansallisella tasolla, jotta vältetään mitäänsanomattomat "yksi koko sopii kaikille" -toimet, joiden vuoksi kansalliset hallitukset eivät voi arvioida tarpeeksi tarkasti, mikä niiden vaikutus on kotimaahan. Nieblerin mietintö ei ole valitettavasti tällaisten perusteiden mukainen.

  Carlos Coelho (PPE), kirjallinen. – (PT) Avoimen, selkeän, tehokkaan ja laadukkaan sääntely-ympäristön luomisen olisi oltava Euroopan unionin politiikan ensisijainen tavoite, Olemme arvostelleet voimassa olevan EU:n lainsäädännön täytäntöönpanon ja soveltamisen puutteita monesti. Ne johtuvat suurelta osin siitä, että säädöksiä ei ole laadittu oikein. Sen vuoksi EU:n lainsäädäntöelimien on vastattava tähän ongelmaan. Vaikutustenarvioinneissa on kyse systemaattisesta arviosta, eli siitä, mitkä ovat todennäköiset vaikutukset esimerkiksi terveyden, perusoikeuksien, sosiaaliselta, taloudelliselta ja ympäristön kannalta. Siten niillä edistetään hallinnollisen taakan vähentämistä ja varmistetaan EU:n politiikan johdonmukaisuus. Äänestän tämän aloitteen puolesta. Siinä tunnustetaan, että vaikutustenarvioinnit ovat avainasemassa päätöksentekoprosessin tukemiseksi. Niiden on oltava täysin riippumattomia ja avoimia, niissä on noudatettava selkeää menettelyä ja niiden perusteella on tehtävä perusteltu ja objektiivinen arvio mahdollisista vaikutuksista. Tähän liittyy aina kustannus-hyötyanalyysi. Niillä autetaan osaltaan saamaan aikaan harkittuja ja täysin tietoisia päätöksiä, minkä pitäisi johtaa lainsäädännön laadun paranemiseen, moitteettomampaan saattamiseen osaksi kansallista lainsäädäntöä, täytäntöönpanoon ja valvontaan sekä nopeampaan lainsäädäntöprosessiin.

  Anne Delvaux (PPE), kirjallinen. – (FR) Vaikutustenarvioinnit ovat välineitä, jotka ovat erityisen hyödyllisiä lainsäädäntötoimien (kuten poliittisten ehdotusten) laadun parantamiseksi. Näitä vaikutustenarviointeja on kuitenkin mukautettava: uudet mukautukset ovat tarpeellisia. On erityisesti luotava riippumaton mekanismi, koska komission ehdottamat vaikutustenarvioinnit ovat usein laadun kannalta epäjohdonmukaisia ja niillä yleensä pelkästään perustellaan lainsäädäntöehdotusta sen sijaan, että niillä tarkasteltaisiin objektiivisesti tosiseikkoja.

Olen iloinen, että tänään äänestetyssä mietinnössä vahvistetaan, että vaikutustenarvioinnit olisi suoritettava täysin riippumattomasti, että niissä otetaan huomioon suurempi määrä perusteita (muun muassa sosioekonomiset ja ympäristöä koskevat perusteet) ja että myös mahdollisimman laaja avoimuus taataan erityisesti, kun on kyse asiantuntijoista. Tämä on asia, joka tulee esiin täällä ajoittain, mutta se on kuitenkin erittäin tärkeä.

  Diogo Feio (PPE), kirjallinen. – (PT) Vaikutustenarvioinnit ovat keskeinen lainsäädäntötyön väline, koska niissä otetaan huomioon tietyn lainsäädännön soveltamisen mahdolliset seuraukset, jotta juuri tästä syystä voitaisiin tehdä päätös asiasta. Riippumattomuus ja avoimuus ovat arvoja, jotka olisi säilytettävä ja joita olisi kannustettava kaikissa demokratioissa, jotta niillä taataan julkiset puolueettomat arvioinnit, oikeasuhtaiset päätökset ja oikeudellinen menettely. Olen sen vuoksi yleisesti samaa mieltä parlamentin ehdotuksista tässä mietinnössä.

  José Manuel Fernandes (PPE), kirjallinen. – (PT) Tämä Nieblerin laatima mietintö koskee riippumattomien vaikutustenarviointien varmistamista koskevaa ongelmaa. Vaikutustenarvioinnit ovat välttämättömiä, jotta teemme oikeanlaisia päätöksiä. Niillä ei korvata lainsäätäjän demokraattista päätöksentekoprosessia, mutta ne ovat kuitenkin tämän prosessin selkäranka.

Äänestän tämän mietinnön puolesta, koska olen samaa mieltä esittelijän kannasta, että vaikutustenarvioinnit ovat välttämättömiä, jotta voimme suorittaa lainsäätäjän tehtävämme. Mitä enemmän tiedämme tietystä alasta, sitä parempia päätöksiä teemme asiasta. Lisäksi ja komission perustamasta vaikutustenarviointilautakunnasta ja saavutetuista myönteisistä tuloksista huolimatta pidän tärkeänä, että Euroopan parlamenttia varten luodaan riippumaton vaikutustenarviointirakenne.

  João Ferreira (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Vaikutustenarvioinnit voivat tarjota tärkeää tukea lainsäädäntöprosessille. Niiden on näin ollen tarkasteltava suunniteltujen poliittisten valintojen taloudellisia, sosiaalisia, ympäristöllisiä ja kansanterveydellisiä seurauksia samoin kuin vaikutusta kansalaisten perusoikeuksiin koko poliittisen menettelyn aikana. Ennakkoarvioinnin lisäksi olisi tehtävä jälkiarviointi.

Kuten mietinnössä todetaan, tämänhetkisessä vaikutustenarviointimenettelyssä on kuitenkin monia puutteita. Niiden ainoa tarkoitus on usein todeta oletettu tekninen legitiimiys ja perustella toimia, jotka aiheutuvat sopivasti piilossa pidetyistä poliittisista päätöksistä ja arvioinneista. Jäljellä on useita kysymyksiä siitä, mitä menettelyä on kussakin tapauksessa käytettävä. Mistä asiasta vaikutus mitataan ja kuka sen suorittaa? Mikä on arvioinnin laajuus? Mitä vaihtoehtoja arvioidaan?

Myös nämä päätökset ovat normaalisti riippuvaisia poliittisista valinnoista ja arvioista. Sen vuoksi on tärkeää varmistaa, että vaikutuksenarvioinnit ovat riippumattomia. Tämä on käytännössä hankalaa, kun otetaan huomioon monet muuttuvat tekijät ja etunäkökohdat. Avoimuus, kuuleminen, kansalaisten osallistuminen ja arviointeihin ja niiden tuloksiin liittyvä valvonta ovat ratkaisevan tärkeitä, kun riippumattomuus ja arvioinnin laatu varmistetaan.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Vaikutustenarvioinnit voivat tarjota auttaa parantamaan huomattavasti lainsäädäntötyötä, jos tarkastellaan suunniteltujen poliittisten valintojen taloudellisia, sosiaalisia, ympäristöllisiä ja kansanterveydellisiä seurauksia samoin kuin vaikutusta kansalaisten perusoikeuksiin koko poliittisen menettelyn aikana.

Kuitenkin joissain vaikutustenarvioista välittyvissä kysymyksissä meidän on tarkasteltava niissä käytettyjä kriteerejä. Tiedämme, että perusteita on monenlaisia eikä ainoastaan kustannus-hyötysuhde. Meidän on tiedettävä, kenen on suoritettava kustannukset ja kuka nauttii eduista.

Sen vuoksi on erittäin tärkeää varmistaa, että vaikutustenarvioinnit ovat riippumattomia, mutta tämä on käytännössä erittäin hankala asia monien muuttujien ja etunäkökohtien vuoksi.

Joidenkin arvioiden ja asiantuntijoiden menetelmät ovat riippumattomampia kuin toisten. Todellisuudessa vaikutustenarvioinneilla usein pelkästään perustellaan päätöksiä, joita halutaan tehdä sen sijaan, että niillä todella puututaan hyväksyttävän lainsäädännön aiheuttamiin vaikutuksiin.

  Monika Flašíková Beňová (S&D), kirjallinen. – (SK) Vaikutustenarvioinnit ovat keskeinen väline lainsäädäntömenettelylle, jota EU:n lainsäätäjien on käytettävä tulevaisuudessa täysimääräisesti. Vaikka niillä ei millään tavoin korvata poliittista keskustelua tai lainsäätäjien noudattamaa demokraattista ja lainmukaista päätöksentekomenettelyä ja vaikka niillä pelkästään pohjustetaan poliittisia päätöksiä, niillä kiinnitetään lainsäätäjien huomio toimintalinjojen mahdollisiin vaikutuksiin erityisen sisällön näkökulmasta ja autetaan heitä tekemään päätöksiä. Tällä tavalla niillä voidaan edistää merkittävästi lainsäädäntötyön parantamista.

  Lidia Joanna Geringer de Oedenberg (S&D), kirjallinen. – (PL) Nieblerin mietintö on merkittävä panos keskusteluun EU:n lainsäädäntömenettelyn parantamisesta. Tarkoitus on varmistaa, että uusi lainsäädäntö on kansalaisten kannalta hyödyllinen ja todella tarpeellinen. Valitettavasti on esitetty syytöksiä, että säännöksiä luodaan pelkästään siksi, että EU:n toimielimistä halutaan tehdä tunnetumpia tai että ne johtuvat eturyhmien toimista. Tämä merkitsee, että meidän on parannettava jatkuvasti menettelyjä, jotka liittyvät tietyn säädöksen vaikutusten arviointiin. Toimin edellisinä vuosina esittelijänä paremmasta lainsäädännöstä, ja haluaisin korostaa tämän ongelman useita näkökohtia. Ensinnäkin meidän olisi pantava merkille perustamissopimukseen kirjattu toimielinten välinen tasapaino. Komissio ehdottaa sen osalta lainsäädäntöä ja parlamentti ja neuvosto hyväksyvät sen.

Vaikutustenarvioiden riippumattomuus on erittäin tärkeää, mutta tätä ei saa siirtää pois parlamentin demokraattisesta valvonnasta. Mielestäni ehdotus muuttaa vaikutusarviointeja Euroopan parlamentin tarkistusten pohjalta on erittäin tärkeä, ja olen samaa mieltä niiden kanssa, jotka katsovat, että meidän on sovellettava vaikutustenarvioinneissa yhdenmukaisia perusteita kaikissa toimielimissä. Haluaisin samalla kiinnittää huomion siihen, että kaikkein tärkein näkökohta lainsäädäntötyössä on ratkaista tietty ongelma, ja tietyn hankkeen ohessa tehty vaikutustenarviointi voi tarjota ainoastaan objektiivista tietoa.

  Bruno Gollnisch (NI), kirjallinen. – (FR) Minulla on ollut jo tilaisuus todeta parlamentissa, että on korkea aika tehdä vaikutustenarviointeja järjestelmällisesti ja niiden on ennen kaikkea oltava luotettavia. Meidän pitäisi objektiivisesti arvioida säädöksen vaikutuksia ennen kuin pyritään pidemmälle sen sijaan, että yritetään kaikin keinoin perustella sitä. Ei ole komission yksiköiden, tuomareiden, eri osapuolten ja kiduttajien tehtävä johtaa tällaisen arvion tekemistä. En tiedä, ovatko esittelijän esittämät ratkaisut oikeita En tiedä, olenko samaa mieltä hänen arviostaan ja ovatko eräät hänen havainnoistaan erityisen tärkeitä. Jäsenvaltioiden on siten osallistuttava tiiviisti näihin arviointeihin, koska ne voivat paremmin arvioida Brysselistä peräisin olevien aloitteiden kansallisia vaikutuksia. Näiden arviointien on ohjattava kansallisten parlamenttien valintoja ja harkintaa. Ne ovat toissijaisuusperiaatteen kunnioittamisen vartijoita. Komission ei pitäisi toteuttaa näitä arviointeja, jos se on hyödytöntä, tarpeetonta tai kallista. Meidän pitäisi pystyä tekemään nopeasti päätelmät lainsäädännöstä, jonka toteuttaminen luo enemmän ongelmia kuin sillä ratkaistaan. Kaikkien näiden syiden vuoksi, vaikka minulla ei ole mitään harhakuvia tämän aikaansaamisesta, äänestin Nieblerin mietinnön puolesta.

  Juozas Imbrasas (EFD), kirjallinen. – (LT) Olen tyytyväinen tähän mietintöön, koska vaikutustenarvioinnit ovat keskeinen lainsäädäntötyön väline, jota eurooppalaisten lainsäädäntövallan käyttäjien olisi hyödynnettävä jatkossa enenevässä määrin. Vaikutustenarvioinnin edut ovat ilmiselviä Vaikutustenarvioinnit osoittavat lainsäädäntövallan käyttäjille näiden toimintavaihtoehtojen mahdolliset seuraukset ja auttavat heitä päätöksenteossa. Siten ne saattavat edistää merkittävästi lainsäädäntötyön parantamista. Vaikutustenarvioinnit eivät kuitenkaan millään tapaa voi korvata poliittista keskustelua ja lainsäädäntövallan käyttäjien demokraattista ja legitiimiä päätöksentekoprosessia. Vaikutustenarvioinneilla pelkästään edistetään poliittisen päätöksen erityissisällön valmistelua. Mietintöluonnoksessa on neljä osiota. Aluksi mietinnössä esitetään yleisiä vaatimuksia eurooppalaisen tason vaikutustenarvioinnista. Mietinnön toisessa osiossa käsitellään komission tekemää vaikutustenarviointia ja esitellään parannusmahdollisuuksia. Kolmannessa osiossa käsitellään Euroopan parlamentin tekemää vaikutustenarviointia. Neljännessä ja viimeisessä osiossa käsitellään Euroopan parlamentin vaikutustenarviointia koskevaa riippumatonta mekanismia, jota kaikkien valiokuntien olisi sovellettava lainsäädäntötyön parantamiseksi ja synergian luomiseksi.

  Cătălin Sorin Ivan (S&D), kirjallinen. – (EN) Kannatan tätä päätöslauselmaa monesta syystä. Ensinnäkin siinä korostetaan, että vaikutustenarviointi ei voi missään tapauksessa korvata poliittista keskustelua ja lainsäädäntövallan käyttäjien demokraattista päätöksentekoprosessia, vaan sen pitäisi ainoastaan auttaa poliittisen päätöksen asiapitoista valmistelua. Tämä varmasti parantaisi päätöksentekoprosessia. Toiseksi vaikutustenarvioinnissa on otettava huomioon monia kriteerejä, jotta lainsäätäjä saa kattavan kuvan. Vain tällä tavoin lainsäätäjä voi tehdä työnsä tehokkaasti.

  Edvard Kožušník (ECR), kirjallinen. – (CS) Säännöksien vaikutusten arviointia koskeva menettely vähentää osaltaan huomattavasti lainsäätämiseen liittyvää hallinnollista taakkaa. Komissio perusti jonkin aika sitten erityisen vaikutustenarviointilautakunnan. Se tekee ennakko- ja jälkiarvioita. Komissio toteuttaa myös julkisia kuulemisia lainsäädäntösuunnitelmistaan. Euroopan parlamentilla ei ole tähän mennessä ollut vaikutustenarviointia tekevää elintä. Pidän sen vuoksi myönteisenä mietinnön kehotusta luoda infrastruktuuri, jonka perusteella on mahdollista arvioida parlamentissa laadittujen ehdotusten ja suunnitelmien vaikutuksia.

Haluaisin kehottaa komissiota keskittymään enemmän vaikutustenarviointien suorittamisessa koko arviointimenettelyn avoimuuteen, pyrkimään lujemmin sen riippumattomuuteen ja siihen, että se ei tähtää ainoastaan yhdenlaiseen ratkaisuun ehdotuksissaan vaan arvioi monenlaisia ratkaisuja erityiseen tilanteeseen. Haluaisin sen vuoksi kehottaa yksinkertaistamaan julkisia kuulemisia koskevaa menettelyä ja pidentämään määräaikaa esittää konkreettisia ehdotuksia, ja ne olisi voitava tehdä unionin kaikilla virallisilla kielillä.

  Giovanni La Via (PPE), kirjallinen. – (LT) Kannatin Nieblerin mietintöä vaikutustenarviointien riippumattomuuden varmistamisesta. Vaikutustenarvioinnit ovat keskeinen lainsäädäntötyön väline, ja niillä pyritään parantamaan ja yksinkertaistamaan uutta ja voimassa olevaa lainsäädäntöä. Vaikutustenarvioinnit ovat itse asiassa sopiva väline arvioida uuden lainsäädännön hyväksymisen sekä voimassa olevan lainsäädännön yksinkertaistamisen ja uudelleenlaadinnan aiheuttamaa vaikutusta. Katson kuitenkin, että niiden hyödyllisyyden tunnistamisen olisi aina oltava riippuvainen tietyistä perusperiaatteista, kuten avoimuudesta ja riippumattomuudesta. Sen vuoksi olen samaa mieltä esittelijän kanssa, kun hän korostaa, että komissio on viime aikoina parantanut vaikutustenarviointiensa laatua, mutta että parannuksia tarvitaan edelleen. Lopuksi kannatan päätöstä luoda riippumaton vaikutusten arviointien rakenne Euroopan parlamentille, jotta Euroopan unionin lainsäädäntötyön laatua tehostetaan entisestään.

  David Martin (S&D), kirjallinen. – (EN) Äänestin tämän mietinnön puolesta. Vaikutustenarvioinnit ovat keskeinen lainsäädäntötyön väline, jonka pitäisi hyödyttää eurooppalaisia lainsäädäntövallan käyttäjiä jatkossa enenevässä määrin. Vaikutustenarvioinnin edut ovat ilmiselviä. Vaikutustenarvioinnit osoittavat lainsäädäntövallan käyttäjille näiden toimintavaihtoehtojen mahdolliset seuraukset ja auttavat heitä päätöksenteossa. Siten ne saattavat edistää merkittävästi lainsäädäntötyön parantamista. Vaikutustenarvioinnit eivät kuitenkaan millään tapaa voi korvata poliittista keskustelua ja lainsäädäntövallan käyttäjien demokraattisesti legitiimiä päätöksentekoprosessia. Niillä on ainoastaan tarkoitus valmistella poliittista päätöksentekoa tosiasioiden perusteella

  Jiří Maštálka (GUE/NGL), kirjallinen. – (CS) Esittelijän esittelemä vaikutustenarviointia koskeva väline on hyvä tapa parantaa lainsäädännön laatua unionin tasolla. Keskinäisessä arvioinnissa olisi kuitenkin keskityttävä taloudellisen vaikutuksen lisäksi muihin, kuten taloudellisiin, ympäristöllisiin ja sosiaalisiin näkökohtiin. Haluaisin lääkärinä korostaa erityisesti ihmisen terveydelle aiheutuvaa vaikutusta. Emme saa myöskään unohtaa jäsenvaltioiden hyvin tärkeää tehtävää vaikutustenarvioinnissa, koska niiden on saatettava ehdotettu lainsäädäntö osaksi oikeusjärjestelmäänsä.

  Clemente Mastella (PPE), kirjallinen. – (IT) Vaikutustenarvioinnit ovat keskeinen lainsäädäntötyön väline, jonka pitäisi hyödyttää eurooppalaisia lainsäädäntövallan käyttäjiä jatkossa enenevässä määrin, koska ne osoittavat niille toimintavaihtoehtojen mahdolliset seuraukset. Emme saa unohtaa, että niillä on ainoastaan tarkoitus valmistella poliittista päätöksenteon teknistä ja asiapitoista valmistelua. Me katsomme, että toimielinten soveltamassa vaikutustenarvioinnissa on otettava huomioon tietyt periaatteet. Vaikutustenarviointi on ennen kaikkea tehtävä täysin riippumattomasti ja avoimesti. Vaikutustenarvioinnin olisi katettava kaikki lainsäädäntöehdotusten luokat ja siinä olisi noudatettava selkeää metodiikkaa, ja sitä olisi aina mukautettava kulloisenkin lainsäädäntöprosessin kehittymisen mukaisesti. Katsomme, että komission olisi annettava parlamentille yksityiskohtainen selvitys, jos se pitää tarpeettomana arvioida päätöksien vaikutusta. Lopuksi pidämme tärkeänä, että Euroopan parlamentissa luodaan riippumaton vaikutustenarviointimekanismi, jotta sen lainsäädäntötyön laatua voidaan parantaa edelleen ja luoda uusia synergiaetuja.

  Jean-Luc Mélenchon (GUE/NGL), kirjallinen. – (FR) Pidän myönteisenä tätä asiakirjaa, jossa tuomitaan komission puolueellisuus. On sääli, että siinä ei tuomita sitä seikkaa, että ainoastaan komissio voi tehdä lainsäädäntöaloitteita.

  Nuno Melo (PPE), kirjallinen. – (PT) Vaikutustenarvioinnit ovat keskeinen lainsäädäntötyön väline ja niitä olisi edistettävä tulevaisuudessa. Vaikutustenarvioinneilla on merkittäviä hyötyjä: niillä osoitetaan lainsäädäntövallan käyttäjille näiden toimintavaihtoehtojen seuraukset ja myötävaikutetaan parempaan ja tietoisempaan päätöksentekoon. Ne edistävät siten merkittävästi lainsäädäntötyön hyvää laatua.

  Alexander Mirsky (S&D), kirjallinen. – (EN) Arvioin mietintöä erittäin tarkasti ja tiivistin sen keskeiset kohdat: 1) valvonnan soveltamisala (kustannus-hyötyanalyysin lisäksi yhtenäinen lähestymistapa; 2) sidosryhmien mukaan ottaminen kaikilta politiikan aloilta, ja menetelmät ja lopullinen laadunvalvonta pysyy EU:n toimielinten toimivallassa, ja kuulemisajankohtaa pidennetään kahdeksasta kahteentoista viikkoon; 3) toimielinten välisen vaikutustenarviointeja koskevan yhteisen lähestymistavan tarkistaminen, jotta kaikki toimielimet toteuttavat vaikutustenarvioinneissa yhteisiä menetelmiä. Potentiaalinen parantaminen komission tasolla: 1) Vaikutustenarviointilautakuntaan kohdistuvan Euroopan parlamentin ja neuvoston valvonnan lisääminen; 2) järjestelmälliset jälkiarvioinnit voimassa olevasta lainsäädännöstä ja unionin tuomioistuimen asianmukaisen oikeuskäytännön arvioiminen. Potentiaalinen parantaminen Euroopan parlamentin tasolla: pääasiallinen painopiste on luoda itsenäinen rakenne Euroopan parlamentissa, jota johtaa Euroopan parlamentin jäsenistä koostuva valvontalautakunta. Se nimitetään mahdollisesti jokaisen parlamenttikauden alussa hyödyntämällä olemassa olevia voimavaroja mutta myös kansallisia asiantuntijoita. Äänestin tyhjää, koska en ymmärrä, minkä perusteiden mukaan lautakunnan asiantuntijat nimitetään ja millainen valta heillä on. En voi tukea mietintöä.

  Maria do Céu Patrão Neves (PPE), kirjallinen. – (LT) Olen tyytyväinen tähän mietintöön, koska vaikutustenarvioinnit ovat mielestäni keskeinen lainsäädäntötyön väline, jota eurooppalaisten lainsäädäntövallan käyttäjien olisi hyödynnettävä jatkossa enenevässä määrin.

Vaikutustenarvioinnin edut ovat ilmiselviä. Vaikutustenarvioinnit osoittavat lainsäädäntövallan käyttäjille näiden vaihtoehtojen mahdolliset seuraukset ja auttavat heitä päätöksenteossa. Siten ne saattavat edistää merkittävästi lainsäädäntötyön parantamista. Vaikutustenarvioinnit eivät kuitenkaan millään tapaa voi korvata poliittista keskustelua ja lainsäädäntövallan käyttäjien demokraattisesti legitiimiä päätöksentekoprosessia. Niillä on ainoastaan tarkoitus valmistella poliittista päätöksenteon teknistä valmistelua.

Komissio on parantanut vaikutustenarviointinsa laatua etenkin perustamalla asiaan paneutuvan lautakunnan. Jos kuitenkin otetaan huomioon Euroopan tilintarkastustuomioistuimen raportti, mielestäni komission vaikutustenarviointeja voitaisiin parantaa. Olen samaa mieltä siitä, että Euroopan parlamentin valiokuntien osallistuminen tähän työhön voisi olla hyödyllistä vaikutustenarvioiden laadun parantamiseksi.

  Aldo Patriciello (PPE), kirjallinen. – (IT) Vaikutustenarvioinnit tarjoavat merkittävän teknisen panoksen parempaan lainsäädäntötyöhön, koska ne osoittavat lainsäädäntövallan käyttäjille näiden toimintavaihtoehtojen mahdolliset seuraukset. Vaikutustenarvioinnit ovat keskeinen EU:n lainsäädäntötyön väline.

Mietintöluonnoksessa nämä arvioinnit jaetaan neljään osioon. Ensimmäisessä katsotaan, että EU:n toimielinten käyttämissä vaikutustenarvioinneissa on otettava huomioon tietyt periaatteet ja niiden olisi oltava täysin riippumattomia ja avoimia. Toisessa osiossa käsitellään komission tekemää vaikutustenarviointia ja esitellään parannusmahdollisuuksia. Kolmannessa käsitellään Euroopan parlamentin suorittamia vaikutustenarvioita, joita sen valiokuntia kehotetaan käyttämään enemmän, jotta lainsäädäntötyötä parannetaan. Neljännessä ja viimeisessä osiossa käsitellään Euroopan parlamentin vaikutustenarviointia koskevaa riippumatonta mekanismia, jota kaikkien valiokuntien olisi sovellettava synergiaetujen luomiseksi. Edellä esitetyn ja sen seikan perusteella, että vaikutustenarviointi ei voi missään tapauksessa korvata poliittista keskustelua ja lainsäädäntövallan käyttäjien demokraattisesti oikeutettua päätöksentekoprosessia, vaan sillä on ainoastaan tarkoitus valmistella poliittista päätöksenteon teknistä ja asiapitoista valmistelua, äänestin esityksen puolesta.

  Rovana Plumb (S&D), kirjallinen. – (EN) Vaikutustenarvioinnit ovat keskeinen lainsäädäntötyön väline, jonka pitäisi hyödyttää eurooppalaisia lainsäädäntövallan käyttäjiä jatkossa enenevässä määrin. Vaikutustenarvioinnin edut ovat ilmiselviä. Vaikutustenarvioinnit osoittavat lainsäädäntövallan käyttäjille näiden toimintavaihtoehtojen mahdolliset seuraukset ja auttavat heitä päätöksenteossa. Siten ne saattavat edistää merkittävästi lainsäädäntötyön parantamista. Vaikutustenarvioinnit eivät kuitenkaan millään tapaa voi korvata poliittista keskustelua ja lainsäädäntövallan käyttäjien demokraattisesti legitiimiä päätöksentekoprosessia. Niillä on ainoastaan tarkoitus valmistella poliittista päätöksentekoa tosiasioiden perusteella. Toimielinten soveltamassa vaikutustenarvioinnissa on otettava huomioon tietyt periaatteet. Sen olisi ensiksi oltava täysin riippumatonta ja avointa. Sen olisi katettava kaikki lainsäädäntöehdotusten luokat ja siinä olisi noudatettava selkeää metodiikkaa. Esitellyissä vaihtoehdoissa olisi punnittava myös toimien toteuttamatta jättämisen vaihtoehtoa. Lisäksi on otettava tarpeen vaatiessa huomioon pk-yrityksiin kohdistuvat erityisvaikutukset, ja niitä on aina mukautettava kulloisenkin lainsäädäntöprosessin kehittymisen mukaisesti. Parlamentin keskeisenä vaatimuksena on, että Euroopan parlamentissa luodaan yhtenäinen vaikutustenarviointimekanismi, jotta sen lainsäädäntötyön laatua voidaan parantaa edelleen ja hyödyntää synergiaa. On tarkasteltava mahdollisuutta kaikkien EU:n toimielinten yhteisestä mekanismista.

  Phil Prendergast (S&D), kirjallinen. – (EN) Pidän tätä mietintöä myönteisenä, koska katson, että vaikutustenarvioinnit ovat keskeinen lainsäädäntötyön väline. Eurooppalaisten lainsäädäntövallan käyttäjien olisi hyödynnettävä niitä jatkossa, koska niillä voidaan parantaa lainsäädäntömenettelyä osoittamalla toimintavaihtoehtojen mahdolliset seuraukset. Lainsäädäntövallan käyttäjien ei pidä pelätä ankaraa todellisuutta, kun ne tarkastelevat mahdollisia vaikutuksia. Vaikutustenarvioinneissa olisi esitettävä mahdollisuuksia ja annettava suosituksia lainsäätäjille, ja niillä olisi myös voitava suositella olemaan ryhtymättä toimiin, jos sitä pidetään asianmukaisena. EU:sta lähtöisin olevalla lainsäädännöllä on valtava vaikutus sen rajojen sisällä asuvien elämään, ja meidän on kaikin tavoin varmistettava, että tämä lainsäädäntö on mahdollisimman oikeudenmukainen ja tasapainoinen.

  Fiorello Provera (EFD), kirjallinen. – (IT) EU:n lainsäädäntö on usein liian monimutkaista, vaikeaselkoista ja vaikeasti sovellettavaa. Sen vuoksi vaikutustenarvioinneilla voidaan myötävaikuttaa merkittävästi EU:n lainsäädännön laadun parantamiseen erityisesti aikataulun ja lainsäädäntöprosessin kustannusten suhteen. Tuen tätä toimenpidettä, koska kun jäsenvaltioiden vaatimukset otetaan paremmin huomioon, voidaan arvioida säädöksen mahdollisia sosiaalisia, ympäristöllisiä, finanssipoliittisia ja taloudellisia vaikutuksia. Vaikutustenarvioiden olisi oltava täysin riippumattomia ja avoimia ja ne olisi toteutettava lainsäädäntöprosessin alkuvaiheessa.

  Paulo Rangel (PPE), kirjallinen. – (PT) Vaikutustenarviointien riippumattomuus on varmistettava, koska ne ovat tärkeitä päätöksentekoprosessille. Ne eivät korvaa päätöstä siitä, hyväksytäänkö tietty ratkaisu, mutta ne voivat olla ratkaisevia, kun tehdään valinta tietystä poliittisesta ratkaisusta.

Sen vuoksi on tärkeää hyväksyä kaikenlaisia toimia, joilla vahvistetaan takeita siitä, että vaikutustenarvioinnit ovat avoimia ja riippumattomia. Tällä autetaan maksimoimaan tämän välineen tehtävää päätöksentekoprosessin tukijana ja varmistamaan EU:n toimielinten toiminnan laatu ja soveltuvuus.

  Raül Romeva i Rueda (Verts/ALE), kirjallinen. – (EN) Äänestimme tyhjää. Esitimme lisäksi vaihtoehtoisen päätöslauselman, jossa halusimme selkeyttää vaikutustenarvioinnin tehtävää kuten myös ulkoisten asiantuntijoiden asemaa vaikutusten arvioinnissa. Vaikutuksenarviot voivat olla vain poliittisen päätöksenteon tukena ja niillä ei pitäisi koskaan korvata poliittisia päätöksiä demokraattisessa päätöksentekoprosessissa.

  Licia Ronzulli (PPE), kirjallinen. – (IT) Vaikutustenarvioinnit ovat keskeinen lainsäädäntötyön väline. Hyödyt ovat selvät: ne edistävät merkittävästi lainsäädäntötyön parantamista. Vaikutustenarvioinneilla ei kuitenkaan voida millään tapaa korvata lainsäädäntövallan käyttäjien demokraattisesti legitiimiä päätöksentekoprosessia. Tänään hyväksytyssä mietinnössä korostetaan parlamentin näkemystä siitä, että EU:n toimielinten käyttämien vaikutustenarvioiden pitäisi olla täysin riippumattomia ja avoimia. Niillä olisi katettava kaikki lainsäädäntöehdotusten luokat ja niissä olisi noudatettava selkeää metodiikkaa. Parlamentti pyytää myös, että Euroopan parlamentissa luodaan yhtenäinen vaikutustenarviointimekanismi, jotta sen lainsäädäntötyön laatua voidaan parantaa edelleen ja hyödyntää synergiaa.

  Catherine Stihler (S&D), kirjallinen. – (EN) Pidän myönteisenä S&D-ryhmän tarkistuksia tähän mietintöön valiokuntavaiheessa. Ne ovat osoitus lainsäädäntömenettelyn laajemmasta avoimuudesta ja niillä edistetään sitä, että pk-yritykset ja kansalaisjärjestöt voivat osallistua paremmin etenemissuunnitelmien julkaisemiseen ja pidennettyyn kuulemisajankohtaan. Vaikutustenarvioinnit ovat tärkeitä työllemme parlamentissa ja niillä olisi oltava tärkeämpi tehtävä, minkä vuoksi tuin tätä mietintöä.

  Nuno Teixeira (PPE), kirjallinen. – (PT) Euroopan unionissa tehdyt vaikutustenarvioinnit ovat hyödyllisiä kaikille eurooppalaisille, koska niillä edistetään parempaa lainsäädäntöä mahdollisten EU:n tason toimien riippumattoman arvioinnin ansiosta. Esittelijä osoittaa tarpeen arvioida paremmin ja tehokkaammin unionin poliittisten valintojen taloudellisia, sosiaalisia, ympäristöllisiä ja kansanterveydellisiä vaikutuksia. Vaikutustenarvioinneilla on keskeinen tehtävä koko kehitysajankohtana ja ne ovat tarpeellisia myös laadukkaan lainsäädännön ja sen moitteettoman täytäntöönpanon ja soveltamisen kannalta.

Tuen sen vuoksi parlamentin ehdottamia vaikutustenarvioiden toteuttamisen harkintaperusteita. Haluaisin tämän osalta korostaa, että vaikutustenarvioinnit on suoritettava mahdollisimman varhain, jotta mahdolliset kielteiset vaikutukset vähimmäistetään ja jotta otetaan huomioon mahdollisimman monet institutionaaliset, talouden alan ja kansalaisyhteiskunnan sidosryhmät.

Niitä ei pitäisi käyttää ainoastaan säädöksen laadintaa ennen vaan myös niiden hyväksymisen jälkeen. Vaikutustenarviointien on oltava riippumattomia ja ne on suoritettava avoimesti ja objektiivisesti. Niiden olisi liityttävä lainsäädäntöehdotuksiin ja niissä olisi noudatettava Euroopan parlamentissa yhteistä järjestelmää ja yhteisiä menetelmiä.

  Angelika Werthmann (NI), kirjallinen. – (DE) Vaikutustenarvioinnit ovat arvokas lainsäädäntöväline, joka toimii poliittisten päätösten tietoon perustuvana valmistelutoimena ja joka edistää parempaa lainsäädäntöä. Avoimuus, yhtenäinen laatutaso ja poliittisten vaihtoehtojen riittävän määrän etujen ja haittojen esitteleminen ovat avain luotettaviin vaikutustenarvioihin. Tästä syystä äänestin Vihreiden / Euroopan vapaan allianssin vaihtoehtoisen esityksen puolesta.

Mietintö: Diana Wallis (A7-0164/2011)

  Luís Paulo Alves (S&D), kirjallinen. – (PT) Äänestän tämän mietinnön puolesta. Katson kuitenkin, että mahdollinen vapaaehtoinen järjestelmä hyödyttäisi kuluttajia ja pieniä ja keskisuuria yrityksiä siinä tapauksessa, että komissio esittää konkreettisia tietoja, joista käy ilmi, että komission suorittaman kuulemisen avoimuuden varmistamisessa on edistyttävä.

  Laima Liucija Andrikienė (PPE), kirjallinen. − (EN) Äänestin tämän komission vihreää kirjaa "Toimintavaihtoehdot etenemiseksi kohti kuluttajia ja yrityksiä hyödyttävää eurooppalaista sopimusoikeutta" koskevan päätöslauselman puolesta. Sopimusoikeudella määritellään ja organisoidaan liiketoimintaa sisämarkkinoilla, minkä vuoksi sen mahdollisuudet estää ja helpottaa tätä liiketoimintaa ovat ilmeiset. Oikean tien löytäminen sopimusoikeuden alalla voi myötävaikuttaa merkittävästi sisämarkkinoiden toimintaan ja niiden täyden potentiaalin avaamiseen erityisesti pk-yrityksille ja kuluttajille. Eurooppalaisen sopimusoikeuden sisämarkkinoille tarjoamista mahdollisista eduista on keskusteltu monien vuosien ajan. Euroopan parlamentti antoi aiheesta kantansa ensimmäisen kerran vuonna 1989, ja Euroopan parlamentin tänään hyväksymän päätöslauselman tarkoituksena on vastata komission vihreään kirjaan eurooppalaisesta sopimusoikeudesta ja esittää parlamentin painopisteet tällä alalla. Tuen esittelijän kantaa, että vaihtoehtoa, jolla luotaisiin valinnainen eurooppalaisen sopimusoikeuden väline, olisi kannatettava. Sitä olisi täydennettävä komission ja lainsäätäjän virallisella välineistöllä, joka olisi pantava täytäntöön toimielinten välisellä sopimuksella.

  Elena Oana Antonescu (PPE), kirjallinen. – (RO) Kaikkein selkeimmät kuluttajien ja pienten ja keskisuurten yritysten esteet sisämarkkinoilla ovat sopimussuhteiden monimutkaisuus, sopimusten epäoikeudenmukaiset ehdot ja vaatimukset, puutteelliset ja riittämättömät tiedot, aikaa vievät menettelyt, kielimuuri, erilaiset verotusjärjestelmät, verkkokauppiaiden luotettavuus, eri jäsenvaltioiden väestön rakenne sekä luottamuksellisuutta, valitusten käsittelyä ja immateriaalioikeutta koskevat huolenaiheet. Eurooppalaisella sopimusoikeudella määrätään ja säädellään sisämarkkinoiden liiketoimia ja pyritään selvittämään sisämarkkinoihin liittyviä ongelmia, jotka ovat syntyneet erilaisista syistä mukaan lukien sopimusoikeutta koskevan lainsäädännön erot.

Tämän vuoksi on tärkeää säätää johdonmukaisesta eurooppalaisesta sopimusoikeusjärjestelmästä, jotta voidaan auttaa saavuttamaan Eurooppa 2020 -strategian tavoitteet. Oikean tien löytäminen sopimusoikeuden alalla voi myötävaikuttaa merkittävästi sisämarkkinoiden toimintaan ja niiden täyden potentiaalin avaamiseen erityisesti pienille ja keskikokoisille yrityksille ja kuluttajille. Tästä syystä äänestin mietinnön puolesta.

  Sophie Auconie (PPE), kirjallinen. – (FR) Eurooppalaisen sopimusoikeuden mahdollisista eduista yhtenäismarkkinoille on keskusteltu paljon viime vuosina. Tältä osin katson, että meidän on tuettava valinnaisen välineen käyttöä, jotta tämä rinnakkainen järjestelmä ei toimi kansallisia järjestelmiä vastaan. Tämä on Wallisin mietinnön lähestymistapa ja sen vuoksi tuin sitä.

  Zigmantas Balčytis (S&D), kirjallinen. – (LT) Äänestin tämän mietinnön puolesta. Maailmanlaajuisen rahoituskriisin vuoksi on tärkeää hyödyntää täysimittaisesti sisämarkkinoita ja auttaa siten saavuttamaan Eurooppa 2020 -strategian strategiset tavoitteet. Sisämarkkinat ovat edelleen pirstoutuneet, mikä johtuu monista tekijöistä, myös siitä, että nykyistä sisämarkkinalainsäädäntöä ei ole onnistuttu panemaan täytäntöön. Kuluttajat eivät luota rajatylittävään kauppaan ja yrityksillä on huomattavia hallinnollisia ja oikeudellisia ongelmia, jos ne haluavat laajentaa toimintaansa EU:n muihin jäsenvaltioihin. Sopimusoikeuden erot kansallisella tasolla johtavat ylimääräisiin kaupankäyntikuluihin, oikeudelliseen epävarmuuteen ja siihen, että kuluttajat eivät luota sisämarkkinoihin. Osittain näistä syistä kuluttajat ja yritykset, erityisesti pienet ja keskisuuret yritykset, joilla on rajallinen varallisuus, välttävät rajatylittäviä liiketoimia. Tämä estää kilpailukykyisten sisämarkkinoiden luomisen. Yhdyn mietinnön kehotukseen ryhtyä toimiin ja ehdottaa menetelmiä sopimusoikeuden yhdenmukaistamiseksi EU:n tasolla, millä varmistetaan tasa-arvoiset ja oikeudenmukaiset edellytykset markkinaosapuolille.

  Regina Bastos (PPE), kirjallinen. – (PT) Sopimukset ovat keskeisiä yhdistäviä tekijöitä yritysten ja kuluttajien välillä. Euroopan unionin sisämarkkinat on perustettu erilaisten sopimusten varaan ja niitä säännellään erilaisilla kansallisen tason säännöillä. Nämä sopimusoikeuteen liittyvät erot rajoittavat yhtiöitä ja pieniä ja keskisuuria yrityksiä keskittymästä rajatylittävään kauppaan, joten ne estävät niitä hyödyntämästä sisämarkkinoiden tarjoamia uusia mahdollisuuksia ja tuloja. Lisäksi kuluttajat ovat epäedullisessa asemassa heikosta rajatylittävästä kilpailusta aiheutuvan rajallisen valinnanvapauden, korkeiden hintojen ja alhaisemman laadun vuoksi. Olisi pantava merkille, että ainoastaan kahdeksan prosenttia kuluttajista tekee verkko-ostoksia toisesta jäsenvaltiosta. Kannatin tätä mietintöä, jossa puolletaan asetukseen perustuvan EU:n tason sopimusoikeuden valinnaisen välineen tarvetta.

Tämän perusteella kuluttajat voivat nauttia paremmasta suojasta Euroopan sopimusoikeuden perusteella ja paremmasta turvallisuudesta, kun he tekevät rajatylittäviä tilisiirtoja. Yritykset ja erityisesti pk-yritykset puolestaan pitävät helpompana ja halvempana, että sopimukset tehdään yhteisen EU:n sopimusoikeuden mukaisesti.

  Slavi Binev (NI), kirjallinen. – (BG) Äänestin Wallisin mietintöä vastaan, koska sääntelyyn perustuva valinnainen väline merkitsee ensimmäistä askelta jäsenvaltioiden sopimusoikeuden yhdenmukaistamiseksi. Katson, että jopa vähäinenkin yhdenmukaistaminen ei ole mahdollista tällä hetkellä, kun otetaan huomioon, miten eri tavalla sopimussuhteita säännellään jäsenvaltioissa. Esimerkiksi on otettava huomioon esineoikeuden vaikutus, jota ei mainita Saksan lainsäädännössä. Tämän lisäksi sopimusoikeuden yhdenmukaistaminen ei estäisi eroja muilla alueilla, jotka vaikuttaisivat EU:n sisäiseen valtioiden väliseen kauppaan. Ei ole mitään ehdotonta todistetta, joka osoittaa, että nämä oikeudelliset erot estävät liiketoiminnan suorittamista ulkomaisten yritysten ja kuluttajien kanssa. Sopimukset, joihin liittyy kansainvälinen ulottuvuus, laaditaan kansainvälisen yksityisoikeuden perusteella ja EU:ssa asetuksen (EY) N:o 593/2008 perusteella. Täydentävä väline aiheuttaisi tarpeetonta sekaannusta. Kun otetaan huomioon sopimussuhteet ilman kansainvälistä ulottuvuutta, mielestäni jokaisen jäsenvaltion olisi jatkossakin sovellettava kansallista lainsäädäntöä oikeudellisen perinteensä ja vakiintuneiden käytäntöjensä mukaisesti.

  Mara Bizzotto (EFD), kirjallinen. – (IT) Äänestin vastaan mietintöä, jossa ehdotetaan vapaaehtoista sopimusoikeutta koskevaa oikeudellista välinettä. Näin luodaan perusta tulevalle eurooppalaiselle siviilioikeuden säännöstölle, joka olisi etusijainen kansalliseen yksityisoikeuteen nähden. Tämä merkitsisi kansallisten oikeudellisten perinteiden ja jokaisen jäsenvaltion yksityis- ja sopimusoikeuden kaltaisista herkistä kysymyksistä säätämän lainsäädännön loppua. Joka tapauksessa, vaikka valinnaisen välineen käyttöönoton tavoite on helpottaa rajatylittävää kauppaa ja ottaa asianmukaisesti huomioon kuluttajien ja yritysten tarpeet, on muistettava, että EU:n voimassa oleva lainsäädäntö täyttää jo eri toimijoiden tarpeet. Mietinnön todellinen tavoite vaikuttaa siten kunnianhimoisemmalta kuin Euroopan yksityisoikeuden käyttöönotto, mitä en voi hyväksyä.

  Vito Bonsignore (PPE), kirjallinen. – (IT) Kiitän esittelijän työtä, jota kannatin äänestyksessä. Tässä mietinnössä vastataan kuluttajien ja pienten ja keskisuurten yritysten tarpeisiin, koska niillä on toisin kuin suuremmilla taloudellisilla toimijoilla selvästi vaikeampaa päästä sisämarkkinoille niille aiheutuvien valtavien kustannusten vuoksi. Tästä seuraa suoraan, että pk-yritykset ja kuluttajat suorittavat liiketoimintaa kotimaan markkinoilla, jotka eivät ole yhtä kilpailukykyiset, ja sen vuoksi ne eivät käytä rajatylittäviä markkinoita, joiden tuotteet ovat usein ainakin kymmenen prosenttia halvemmat kuin kotimaassa. Sopimusoikeuden erot on korjattava. Valinnaisen eurooppalaisen sopimusoikeuden välineen luominen asetuksella, joka toimisi jäsenvaltioiden kansallisen sopimusoikeutta koskevan järjestelmän rinnalla sen sijaan, että se korvaisi sen, on optimaalinen ratkaisu, joka antaisi osapuolille vapauden valita niiden tarpeisiin soveltuvin oikeudellinen väline.

  John Bufton (EFD) , kirjallinen. – (EN) Äänestin EU:n sopimusoikeuden käyttöönottoa vastaan, koska en katso, että Brysselin hallinnon pitäisi laatia lainsäädäntöä, jos kansallinen lainsäädäntö on jo olemassa. EU:n sopimusoikeuden käyttöönotto ja se, että yrityksillä on vapaus valita kansallinen tai EU:n lainsäädäntö, sekoittaa järjestelmän ja aiheuttaa lainsäädännön päällekkäisyyttä, joka voi johtaa kallisiin tuomioistuinkäsittelyihin. On myös todennäköistä, että EU:n sopimusoikeudella suositaan EU:n sosiaali- ja työllisyyspolitiikkaa, kuten työaikadirektiiviä, joka on osoittautunut erityisen epäsuosituksi ja aiheuttanut häiriöitä Yhdistyneessä kuningaskunnassa monille tärkeille teollisuudenaloille ja palveluille. On myös erittäin todennäköistä, että EU tekee myöhemmin pakolliseksi lainsäädännön, jota voidaan toistaiseksi olla soveltamatta.

  Alain Cadec (PPE), kirjallinen. – (FR) Wallisin mietinnössä asetetaan kunnianhimoisia tavoitteita ajateltavissa olevista toimista. Tarkoitus on ottaa käyttöön kuluttajia ja yrityksiä hyödyttävä eurooppalainen sopimusoikeus. Nämä kysymykset ovat tärkeitä, koska kyseessä on sisämarkkinoiden toiminnan parantaminen siten, että yritykset ja kuluttajat otetaan enemmän huomioon. Toisaalta meidän on päästävä eroon sopimusoikeuden eroista, jotta yrityksiin vaikuttavat erot poistetaan. Meidän on myös varmistettava, että Euroopan kuluttajilla on korkeatasoinen suoja.

  Maria da Graça Carvalho (PPE), kirjallinen. – (PT) Kun otetaan huomioon sopimusoikeuden huomattava merkitys liiketoimille ja sen vuoksi sisämarkkinoille, pidän myönteisenä komission ja Euroopan parlamentin kaikkia ponnisteluja kriteeriensä yhdenmukaistamiseksi EU:ssa ja niiden mukauttamisessa yhtenäismarkkinoihin. Äänestän tätä aihetta koskevan mietinnön puolesta.

  Nessa Childers (S&D), kirjallinen. – (EN) Monet viimeaikaiset tapahtumat ovat osoittaneet meille kuluttajien luottamuksen merkityksen. Tämä varmistetaan asianmukaisella lainsäädännöllä, jolla kuluttajia suojellaan markkinoilla. Siten on välttämätöntä, että tähän ongelmaan puututaan EU:n tasolla.

  Christine De Veyrac (PPE), kirjallinen. – (FR) Wallisin mietintö on tärkeä askel yhtenäismarkkinoiden toteuttamisessa, ja olen iloinen sen hyväksymisestä. Ajankohdalla, jolloin kansallisen lainsäädännön erot rajoittavat erityisesti pk-yritysten rajat ylittävää kauppaa merkittävästi, eurooppalaista sopimusoikeutta koskevan kehyksen käyttöönotto on todellinen edistysaskel, jota meidän olisi tuettava. Kun säännellään yritysten välisiä sekä yritysten ja kuluttajien välisiä kaupallisia suhteita, valinnaisen välineen ja "välineistön" käyttöönotolla voidaan varmistaa parempi kuluttajansuojelu Euroopassa.

  Diogo Feio (PPE), kirjallinen. – (PT) EU:n tason sopimusoikeus, josta on keskusteltu pitkään toimielimissä, voi tarjota useita etuja yrityksille ja kuluttajille sekä varmistaa sisämarkkinoiden sujuvan toiminnan. Emme suhtaudu sen vuoksi välinpitämättömästi mahdollisuuksiin, jotka liittyvät sopimusoikeuteen sovellettavien yhteisten yleisten standardien ja periaatteiden olemassaoloon, kun kyseessä on rajatylittävän liiketoiminnan lisääntyminen, sähköisen kaupankäynnin sääntely ja se, että kuluttajilla on mahdollisuus saada paremmin tuotteita. Kuitenkin, ja kuten esittelijä katsoi, pidän sopivana valintana eurooppalaisen sopimusoikeuden valinnaista välinettä, joka toimii jäsenvaltioiden lainsäädännön rinnalla, mutta ei korvaa sitä.

  José Manuel Fernandes (PPE), kirjallinen. – (PT) Tässä Wallisin mietinnössä käsitellään toimintavaihtoehtoja etenemiseksi kohti kuluttajia ja yrityksiä hyödyttävää eurooppalaista sopimusoikeutta. Eurooppalaista sopimusoikeutta koskeva oikea vaihtoehto voisi hyödyttää sisämarkkinoita, pieniä ja keskisuuria yrityksiä ja kuluttajia. Tämä aihe on ollut ajankohtainen Euroopan parlamentissa vuodesta 1989 lähtien. Komissio laati sen vuoksi toimintasuunnitelman vuonna 2003. Komissio teki kuluttajien oikeuksia koskevan direktiiviehdotuksen vuonna 2008, se laati kaksi seurantaraporttia ja nyt se on esittänyt useita toimenpiteitä vihreässä kirjassa, johon tällä mietinnöllä pyritään vastaamaan.

Koska ehdotukset − kymmenen vuoden tutkimusten jälkeen − auttavat ratkaisemaan havaittuja puutteita, jotka liittyvät pääasiassa sopimuksiin ja koska sisämarkkinoita on edistettävä poistamalla esteet, äänestän tämän mietinnön puolesta. Siinä otetaan käyttöön valinnainen väline, jota voidaan täydentää "välineistöllä", jonka tarkoituksena on ratkaista sopimuksia koskeva ongelma.

  João Ferreira (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Mietinnössä piiloudutaan kuluttajien sekä pienten ja keskisuurten yritysten puolustamista koskevan retoriikan taakse. Siihen kuitenkin sisältyy vaaroja molemmille: kuluttajille ja pk-yrityksille. Esittelijän näkemys on selvästi uusliberalistinen, koska painotetaan toimia, joilla pyritään "poistamaan esteitä niiltä, jotka haluavat käydä rajatylittävää kauppaa sisämarkkinoilla, ja katsotaan, että eurooppalaista sopimusoikeutta koskevaa hanketta voitaisiin käyttää muiden toimien ohella ottamaan kaikki irti sisämarkkinoiden potentiaalista". Sisämarkkinoiden vapauttaminen ja syventäminen, jota EU on harjoittanut, osoittaa, että eduista nauttivat erityisesti suuryritykset. Tämänhetkiset toimet viittaavat siihen, että ehdotuksia sopimusten − jotka ovat vielä tässä vaiheessa valinnaisia − yhdenmukaistamisesta toteutettaisiin samanlaisten etunäkökohtien perusteella.

Tällaisia varauksia tukevat mietinnössä esitetyt näkemykset, kuten se, että valinnaisen välineen "on tarjottava erittäin korkea kuluttajansuojan taso, jotta kuluttajille voidaan korvata suoja, josta he normaalisti nauttisivat kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti". Siinä korostetaan myös, että EU:n tasolla ehdotettu väline, jota sovelletaan samalla tavalla Euroopan unionin kaikkiin sopimuksiin nähden, esitetään hyvin yleisesti.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Tämä on selvästi uusliberalistinen mietintö, joka koskee yritysten − erityisesti suurten yritysten − etua, koska täysin vapautetuilla sisämarkkinoilla eniten hyötyä saavat ne, joilla on valtaa, vaikka mietinnössä esitetään propagandaa pienistä ja keskisuurista yrityksistä ja kuluttajista. Tämä on kuitenkin yritys kaunistella asiaa, jotta sen todelliset vaarat kätketään äänestäjiltä. Sen vuoksi emme aio äänestää mietinnön puolesta.

Siinä puolletaan myös EU:n tason välinettä − joka on valinnainen − kaikille sopimuksille Euroopan unionissa, ja tämä esitetään hyvin yleisesti.

Tässä on muutamia mietinnössä käytettyjä ilmaisuja:

- "tukee toimia, joilla pyritään poistamaan esteitä niiltä, jotka haluavat käydä rajatylittävää kauppaa sisämarkkinoilla, ja katsoo, että eurooppalaista sopimusoikeutta koskevaa hanketta voitaisiin käyttää muiden toimien ohella ottamaan kaikki irti sisämarkkinoiden potentiaalista";

- "katsoo, että välinettä olisi sovellettava sekä yritysten väliseen että yritysten ja kuluttajien välisiin liiketoimiin; korostaa, että (valinnaisen välineen) on tarjottava erittäin korkea kuluttajansuojan taso, jotta kuluttajille voidaan korvata suoja, josta he normaalisti nauttisivat kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti; toivoo lisäselvityksiä siitä, miten tämä voitaisiin saavuttaa;".

  Monika Flašíková Beňová (S&D), kirjallinen. – (SK) Sopimusoikeudella määritellään ja järjestetään liiketoimintaa sisämarkkinoilla. Oikean tien löytäminen sopimusoikeuden alalla voi myötävaikuttaa merkittävästi sisämarkkinoiden parempaan toimintaan ja avata sen täyden potentiaalin yrityksille (erityisesti pienille ja keskisuurille yrityksille) ja kuluttajille. Koska kaikkien sopimusoikeuden alan aloitteiden on vastattava selvästi nykytarpeisiin ja yritysten ja kuluttajien huolenaiheisiin, katson, että kaikkien tämän alan toimien perusteena on oltava käytännön todisteet, jotka liittyvät sopimusoikeuden nykytilanteeseen ja mahdollisiin vaikeuksiin, joita yrityksillä ja kuluttajilla on etenkin rajatylittävässä kaupassa. Toimijoiden laaja tasapuolinen osallistuminen on olennaisen tärkeää. Se on erityisen ratkaisevaa lainsäädäntöprosessin aikana, ja syrjimättömyyden ja avoimuuden varmistamiseksi tarvitaan kaikkia käytettävissä olevia voimavaroja. Tarvitsemme monipuolista vaikutusten arviointia, jossa tutkitaan monia toimintavaihtoehtoja ja keskitytään valinnaisen välineen toiminnan kannalta tärkeisiin kysymyksiin.

  Bruno Gollnisch (NI), kirjallinen. – (FR) Wallisin ehdotus merkitsee 28. oikeusjärjestelmän luomista kansallisten lainsäädäntöjen lisäksi. Sen tarkoitus on korvata ne käytännössä; sanoja lainsäädännön "yhdenmukaistaminen" ja "standardointi" on nyt pelättävä eurooppalaisen politiikan yhteydessä. Tällä uudella eurooppalaisella lailla on tarkoitus poistaa rajatylittävän kaupan esteitä, jotka johtuvat kansallisten oikeusjärjestelmien eroista. Ongelma on se, että Wallisin mietinnössä mikään ei osoita, että tällaiset esteet ovat objektiivisesti olemassa ja että sen vuoksi esiintyy ongelma, joka on ratkaistava. Näin ollen mikään ei oikeuta tällaista kantaa, paitsi tahto avata uudenlainen menetelmä ylikansallisen lainsäädännön käyttöönotosta. Lisäksi se voisi aiheuttaa todellisen vaaran, että sitä käytetään suojaavien kansallisten säännösten kiertämiseksi erityisesti kuluttajien oikeuksien suhteen. Sen vuoksi äänestin tätä mietintöä vastaan.

  Juozas Imbrasas (EFD), kirjallinen. – (LT) Äänestin tyhjää tästä mietinnöstä, koska esittelijän mukaan sopimussuhteiden monimutkaisuus on yksi selvimmistä kuluttajien ja pienten ja keskisuurten yritysten (pk-yritysten) kohtaamista esteistä sisämarkkinoilla. Sen vuoksi ehdotus ottaa käyttöön yhteinen eurooppalainen sopimusoikeus voisi hyödyttää kuluttajia ja erityisesti auttaa lisäämään rajatylittävää kauppaa sisämarkkinoilla. Esittelijän mukaan yritysten välisessä tai yritysten ja kuluttajien välisessä kaupankäynnissä kaikkien osapuolten pitäisi voida vapaasti valita tai jättää valitsematta valinnainen väline vaihtoehtona kansalliselle tai kansainväliselle oikeudelle (opt-in). Tarvitaan lisätoimia varmistamaan, että valinnainen väline tarjoaa suojaa kuluttajille ja pienille yrityksille, koska ne ovat kaupankäynnin osapuolina heikommassa asemassa, ja että lainvalinnan yhteydessä vältytään kaikilta sekaannuksilta. Äänestin tyhjää, koska EU hyväksyi äskettäin Rooma I -asetuksen, jolla säännellään tätä alaa ja puolustetaan kuluttajien oikeuksia hyvin. Tämä ehdotus perustuu pelkästään tilanteeseen Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja aiheuttaisi ainoastaan levottomuutta ja lisäisi byrokratiaa.

  Edvard Kožušník (ECR), kirjallinen. – (CS) En kannata ehdotusta, että luodaan aivan uusi oikeudellinen väline, eurooppalainen sopimusoikeus. Tämän välineen luominen on ensimmäinen askel sellaisen yleiseurooppalaisen yksityisoikeuden käyttöönottamiseksi, jolla vähitellen korvataan kunkin jäsenvaltion sopimusoikeus. Ehdotuksessa voidaan puhua tämän välineen valinnaisesta käytöstä, mutta monet seikat osoittavat selkeästi, että valinnaisuus on ainoastaan eräänlainen ensimmäinen vaihe siinä, että rajatylittävät sopimussuhteet pannaan pakollisesti täytäntöön. Jos tämä väline luodaan, otamme käyttöön täysin uudenlaisen ylikansallisen lainsäädännön, joka on EU:n lainsäädännön ja kansainvälisen yksityisoikeuden ja kauppaoikeuden rajalla puhumattakaan siitä, että toimeksiannolla luoda eurooppalainen sopimusoikeus kuluttajia ja yrityksiä varten ei ole riittävää tukea EU:n primaarilainsäädännössä. Meidän olisi tästä syystä sovellettava vakiomuotoista välinettä. Sitä tuetaan oikeudelliselta kannalta riittävästi primaarilainsäädännössä, koska kyseessä on yhdenmukaistaminen.

  Agnès Le Brun (PPE), kirjallinen. – (FR) Kun kyseessä on yhtenäismarkkinoiden toteuttaminen, meidän ei pitäisi poistaa unionin jäsenvaltioiden välisiä myönteisiä rajoja. Jotta voidaan nauttia tehokkaasti yhtenäismarkkinoiden hedelmistä, on myös puututtava epäsuoriin syihin, jotka tukahduttavat kansalaistemme rajatylittäviä pyrkimyksiä. Monien hallinnollisten ongelmien kärjessä on se, että eurooppalaiset yrittäjät kohtaavat usein hyvin erilaisia sopimussuhteita koskevia säännöksiä, jotka ovat voimassa jäsenvaltioissa. Erityisesti pk-yritysten on vaikea voittaa nämä esteet. Ne ovat kuitenkin tehokkain keino elvyttää kasvua. Tästä syystä komissio on julkaissut vihreän kirjan aiheesta ja aloittanut laajan julkisen kuulemisen. Äänestin parlamentin päätöslauselman puolesta sen järkevän lähestymistavan vuoksi. Siinä ehdotetaan kansallisen lainsäädännön rinnalla olevaa välinettä, joka helpottaisi rajat ylittävää kauppaa. Tämä eurooppalainen sopimus olisi valinnainen, siihen liittyisi "välineistö", jolla selvennetään sen käyttöä ja sillä kannustettaisiin kuluttajansuojan tehostamista.

  David Martin (S&D), kirjallinen. − (EN) Äänestin tätä mietintöä vastaan.

  Clemente Mastella (PPE), kirjallinen. – (IT) Sopimusoikeuden erot eivät kannusta yrityksiä, etenkään pk-yrityksiä, rajatylittävään kauppaan ja estävät niitä hyötymästä mahdollisuuksista ja ansioista, joita sisämarkkinat tarjoavat Lisäksi kuluttajat ovat epäedullisessa asemassa heikosta rajatylittävästä kilpailusta aiheutuvan tuotteiden rajallisen valinnanvapauden, korkeiden hintojen ja alhaisemman laadun vuoksi. Haluamme tältä osin ottaa käyttöön uudistuksia mukaan lukien yritysten välisiä sekä yritysten ja kuluttajien välisiä suhteita, joita säännellään valinnaisella välineellä, jolla lisätään osapuolten valinnanvapautta. Lisäksi otetaan käyttöön seuranta- ja valvontamekanismi, jolla varmistetaan, että valinnainen väline on markkinoiden tarpeiden sekä oikeudellisen ja taloudellisen kehityksen mukainen. Yksinkertaisuuden ja käyttövalmiuden olisi oltava päätavoitteena. Myyntiä koskevat säännökset ovat etusijalla, kuten palvelusopimuksetkin. Lopuksi luottamusmerkintäjärjestelmän käyttöönotto varmistaisi täydentävän kuluttajansuojan. Oikean tien löytäminen sopimusoikeuden alalla voi myötävaikuttaa merkittävästi sisämarkkinoiden toimintaan ja niiden täyden potentiaalin avaamiseen erityisesti pienille ja keskikokoisille yrityksille ja kuluttajille.

  Miguel Portas (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Vaikka katson, että pienten ja keskisuurten yritysten (pk-yritysten) ja kuluttajien oikeuksien alalla on vielä paljon tehtävää, tämä mietintö on ensimmäinen askel pk-yritysten rajatylittävän kaupan helpottamisessa.

  Arlene McCarthy (S&D), kirjallinen. – (EN) Työväenpuolueen Euroopan parlamentin jäsenet haluavat nähdä, että yhtenäismarkkinoilla saadaan aikaan parannuksia ja että kuluttajien ja pienten yritysten rajatylittävää liiketoimintaa helpotetaan. Kuluttaja- ja yritysryhmät ovat kuitenkin yhdistäneet voimansa tässä asiassa hylätäkseen Wallisin ehdotuksen sopimusoikeuden valinnaisesta välineestä. He katsovat, että kansallisen sopimusoikeuden säännöt eivät ole tekijä, jolla vaikutetaan kuluttajien asenteisiin ostaa tuotteita toisesta jäsenvaltiosta; rajatylittävällä kaupalla on itse asiassa muita todellisia esteitä, kuten hallinnollisia ja kulttuurisia eroja ja kuluttajien tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin liittyviä puutteita. Diana Wallis ei ole esittänyt vakuuttavaa näyttöä valinnaisen välineen tarpeesta. Tällainen ehdotus voisi jopa heikentää olemassa olevia kuluttajien oikeuksia.

Tarvitsemme aikaa arvioidaksemme vihreän kirjan seitsemää vaihtoehtoa ja tehdäksemme näyttöön perustuvan päätöksen selkeiden vaikutustenarvioiden avulla. Emme voi hyväksyä myöskään ECR:n välineistöön perustuvaa lähestymistapaa ilman riittävää näyttöä ja vaikutustenarvioita, joilla osoitetaan, että tämä on paras keino suojella kuluttajia ja auttaa yrityksiä. Olemme kuluttajille ja yrityksille velkaa sen, että teemme heidän puolestaan oikean päätöksen ja varmistamme, että heidän oikeuksiinsa vaikuttavia kaikkia muutoksia tarkastellaan kunnollisesti.

  Nuno Melo (PPE), kirjallinen. – (PT) Sopimusoikeudella määritellään ja organisoidaan liiketoimintaa sisämarkkinoilla, minkä vuoksi sen mahdollisuudet estää ja helpottaa tätä liiketoimintaa ovat ilmeiset. Oikean tien löytäminen sopimusoikeuden alalla voi myötävaikuttaa merkittävästi sisämarkkinoiden toimintaan ja niiden täyden potentiaalin avaamiseen erityisesti pienille ja keskikokoisille yrityksille ja kuluttajille.

On huomionarvoista, että parlamentti on monissa aihetta koskevissa päätöslauselmissaan toistuvasti myöntänyt edut, joita paremmalla sopimusoikeuskehyksellä on sisämarkkinoilla. Se on pitänyt myönteisenä yhteistä viitekehystä ja vaatinut omaa ja asianomaisten sidosryhmien tiivistä osallistumista.

  Alexander Mirsky (S&D), kirjallinen. – (EN) Komissio esitti 1. heinäkuuta 2010 vihreän kirjan "Toimintavaihtoehdot etenemiseksi kohti kuluttajia ja yrityksiä hyödyttävää eurooppalaista sopimusoikeutta". Toimintavaihtoehtoihin kuuluu ei-sitovia vaihtoehtoja ja valinnanvapauteen perustuva järjestelmä nimeltään 28. järjestelmä, oleellisen kansallisen lainsäädännön epätodennäköinen lähentäminen (koska neuvosto vastustaa sitä ja on mahdotonta yhdentää yhdessä hetkessä kansallisia oikeudellisia perinteitä) samoin kuin vaihtoehto luoda täysin eurooppalainen yksityisoikeus. Kannatan täysin mietintöä erityisesti, kun otetaan huomioon ihmisoikeusloukkaukset Latvian tasavallassa. Äänestin puolesta.

  Andreas Mölzer (NI), kirjallinen. – (DE) Eurooppalaisella sopimusoikeudella olisi varmistettava tehokkaammin toimivat sisämarkkinat, ja tässä mietinnössä kiinnitetään erityistä huomiota pk-yrityksille ja kuluttajille aiheutuviin mahdollisiin hyötyihin. Asiaan liittyvät pyrkimykset oikeuspuitteiden löytämisestä ovat jatkuneet vuodesta 1989. Komissio välitti vuonna 2008 kuluttajien oikeuksia koskevan direktiiviehdotuksen. Kuluttajien kannalta on paljon tärkeämpää, että kuluttajien oikeuksia parannetaan EU:n tasolla. Nämä eivät saa olla rajoittavia toimia, joita sovelletaan esimerkiksi pankkitilin ylittyessä, vaan niillä pitäisi sen sijaan torjua hämäräperäisiä liiketoimia, petoksia jne.

On avoin kysymys, parannetaanko eurooppalaisella sopimusoikeudella pienten yritysten markkinoillepääsyä, koska tutkimusten mukaan rajatylittävään kauppaan osallistuvat pääasiassa keskisuuret ja suuret vähittäiskaupan yritykset. Tämä johtuu hallinnollisesta taakasta samoin kuin kustannuksista. Rajatylittävän verkkokaupan nykyiset ongelmat jatkuvat vielä jonkin aikaa. Lisäksi ei ole osoitettu kiistatta, että standardointi on todella tarpeen. Kun esiintyy epäilyksiä, olen toissijaisuusperiaatteen kannalla, minkä vuoksi äänestän Wallisin mietintöä vastaan.

  Franz Obermayr (NI), kirjallinen. – (DE) Eurooppa, joka kuuluu kansalaisilleen, voi toimia vain kotivaltioiden, toissijaisuusperiaatteen ja kansallisen suvereniteetin Eurooppana. Tähän saakka on vaikuttanut siltä, että eurooppalainen sopimusoikeus on tarpeetonta. Yleinen periaate on, että jos säännös ei ole tarpeellinen, sitä ei olisi sovellettava. Uskon myös, että tämä mietintö on harhauttava taktinen toimi, jolla pyritään kiinnittämään huomio toisaalle eräästä paljon tärkeämmästä seikasta, eli siitä, että EU:n laajuista kuluttajansuojaa on edelleen parannettava. Äänestän tästä syystä mietintöä vastaan.

  Rolandas Paksas (EFD), kirjallinen. – (LT) Euroopan unionissa on sovellettava yhtenäistä sopimusoikeuden järjestelmää. Tällä on ennen kaikkea poistettava kuluttajien ja pienten ja keskisuurten yritysten (pk-yritysten) usein kohtaamat esteet sisämarkkinoilla. Ne liittyvät sopimussuhteiden monimutkaisuuteen. Lisäksi yhteisellä eurooppalaisella sopimusoikeudella varmistetaan sisämarkkinoiden rajatylittävän kaupan lisääntyminen. Voimassa oleva Rooma I -asetus on riittävä sääntelyväline, jolla taataan heikommassa asemassa olevan sopimuspuolen korkeatasoinen suojelu. Tämän asetuksen säännöksillä suojataan kuluttajia, jotka hakevat hyvityksiä toisissa jäsenvaltioissa olevilta yrityksiltä, joiden kanssa ne ovat tehneet sopimuksen. Koska Euroopan unionissa on tällä alalla jo hyvin toimiva oikeudellinen sääntelymekanismi, en kannata tätä päätöslauselmaa toimintavaihtoehdoista etenemiseksi kohti kuluttajia ja yrityksiä hyödyttävää eurooppalaista sopimusoikeutta. Siinä ehdotetaan sellaisen uuden asetuksen hyväksymistä, jota sovellettaisiin yritysten välisiin ja yritysten ja kuluttajien välisiin liiketoimiin. Olisi kiinnitettävä huomiota siihen seikkaan, että uusi asetus aiheuttaisi paljon sekaannusta ja epäselvyyttä tällä alalla. Lisäksi sen toteuttaminen edellyttäisi lisärahoitusta ja hallinnollisen taakan lisäämistä.

  Alfredo Pallone (PPE), kirjallinen. – (IT) Sopimusoikeutta koskevat erot jäsenvaltioissa aiheuttavat rakenteellisia ongelmia, jotka ovat epäedullisia yrityksille ja kuluttajille. Wallisin päätöslauselmassa kannatetaan eurooppalaisen sopimusoikeuden valinnaisen välineen luomista kuluttajille ja yrityksille yleisellä asetuksella, ja sen vuoksi äänestin asiakirjan puolesta. Lisäksi tällä välineellä ei korvattaisi jäsenvaltioiden sopimusoikeus vaan sillä pelkästään autettaisiin varmistamaan osapuolten välinen parempi sopimusmalli kaupallisiin ja kuluttajasopimuksiin sovellettavista yleisistä periaatteista, määritelmistä ja säännöksistä ilman, että toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatetta loukataan.

  Georgios Papanikolaou (PPE), kirjallinen. – (EL) Kannatin äänestyksessä mietintöä kuluttajia ja yrityksiä hyödyttävästä eurooppalaisesta sopimusoikeudesta. Sillä helpotetaan rajatylittävää liiketoimintaa ja vahvistetaan sisämarkkinoita erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten (pk-yritysten) ja kuluttajien kannalta. Sopimusoikeutta koskevat erot jäsenvaltioiden välillä hidastavat pk-yrityksiä, jotka haluavat harjoittaa rajatylittävää liiketoimintaa. Meidän on otettava käyttöön joustava menettely, jolla tarjotaan turvaa pienille ja keskisuurille yrityksille ja kuluttajille sekä autetaan turvaamaan osapuolten oikeudet. Sen vuoksi sellaisen valinnaisen välineen luominen, joka toimii normina pk-yrityksille kansallisten sääntöjen ohella ja laajentaa osapuolten vaihtoehtoja, on oikea strategia.

  Maria do Céu Patrão Neves (PPE), kirjallinen. – (PT) Kannatin äänestyksessä mietintöä toimintavaihtoehdoista etenemiseksi kohti kuluttajia ja yrityksiä hyödyttävää eurooppalaista sopimusoikeutta. Sopimusoikeudella määritellään ja organisoidaan liiketoimintaa sisämarkkinoilla, minkä vuoksi sen mahdollisuudet estää ja helpottaa tätä liiketoimintaa ovat ilmeiset.

Oikean tien löytäminen sopimusoikeuden alalla voi myötävaikuttaa merkittävästi sisämarkkinoiden toimintaan ja niiden täyden potentiaalin avaamiseen erityisesti pienille ja keskikokoisille yrityksille ja kuluttajille. Korostan, että sidosryhmien laaja ja tasapainoinen osallistuminen on tarpeellista. Komission nykyinen työtapa, jossa mukana on asiantuntija- ja sidosryhmä, varmistaa jo sidosryhmien osallistumisen. Koska prosessi on yhä kuulemisvaiheessa, on erittäin tärkeää varmistaa, että lainsäädäntöprosessia ei vielä aloiteta. Sidosryhmien osallistuminen on erityisen tärkeää lainsäädäntöprosessin aikana, ja prosessin syrjimättömyys ja avoimuus on taattava kaikin keinoin.

  Phil Prendergast (S&D), kirjallinen. – (EN) EU ei voi väittää olevansa yhtenäismarkkinat, jos kaupan esteitä on edelleen olemassa. Rajatylittävän kaupan valtavat kustannukset muodostavat vakavan esteen. Asianajajapalkkioiden, käännöspalkkioiden ja täytäntöönpanokustannusten vuoksi yritykset joutuvat maksamaan jopa 15 000 euroa päästäkseen pelkästään yhden jäsenvaltion verkkokauppamarkkinoille. Vuonna 2008 tehdyn eurobarometri-tutkimuksen mukaan 60 prosenttia kauppiaista pitää tätä estettä suurena huolenaiheena. Jos kuluttajille suunnattuja liiketoimia koskevat lait yhdenmukaistetaan koko EU:ssa, pienet ja keskisuuret yritykset (pk-yritykset) ja kuluttajat hyötyisivät kaikissa jäsenvaltioissa. Esteiden poistaminen rohkaisisi lisää pk-yrityksiä hyödyntämään sähköistä kaupankäyntiä. Katson, että pk-yritykset ovat ratkaisevan tärkeitä talouden elpymiselle monessa jäsenvaltiossa. Irlannin elpymistä vauhdittaa vienti, joten EU:n markkinoille pääsyä koskevien esteiden poistaminen on tärkeää. Tämän mietinnön havainnot ja suositukset osoittavat myös kuluttajia hyödyttävät merkittävät mahdollisuudet. Jos rajatylittävä kauppa lisääntyy, kuluttajille tarjotaan laajempi valikoima tuotteita ja kilpailukykyisemmät hinnat.

  Paulo Rangel (PPE), kirjallinen. – (PT) Yksi EU:n lainsäädännön päivänpolttavimmista kysymyksistä koskee sopimusoikeuden yhdenmukaistamista. Voidaan havaita tarve lisätä sisäistä johdonmukaisuutta, jotta yritykset voivat hyötyä yhtenäismarkkinoiden mahdollisuuksista pelkäämättä, että ulkomaiseen oikeusjärjestelmään sisältyy seikkoja, joita ne eivät odottaneet ja joihin ne eivät olleet valmistautuneet. Tämä on ollut todellinen ongelma. Toisaalta kuitenkin jäsenvaltioissa voidaan panna merkille tietynlainen vastustus. Ne eivät halua uhrata oikeudellisia ratkaisujaan. Tämä ei ole yllättävää, koska ne ovat kehittyneet vuosisatojen ajan ja niiden väestö on niistä hyvin tietoinen.

Komissio esitti 1. heinäkuuta 2010 antamassaan vihreässä kirjassa useita ratkaisuja sääntelymalleiksi, joihin sisältyvät ei-sitovat oikeudelliset vaihtoehdot aina eurooppalaiseen yksityisoikeuteen asti. Euroopan parlamentti kannattaa monesta erilaisesta vaihtoehdosta sellaisen asetukseen perustuvan valinnaisen välineen luomista, joilla katetaan rajat ylittävä kauppa ja jota voidaan mahdollisesti soveltaa myös sisäisiin sopimuksiin, vaikkakin valinnaisesti. Tämä tuntuu minusta järkevälle ratkaisulle, joten äänestin puolesta.

  Raül Romeva i Rueda (Verts/ALE), kirjallinen. – (EN) Äänestin mietinnön puolesta. Tämän mietinnön tarkoituksena on vastata komission vihreään kirjaan eurooppalaisesta sopimusoikeudesta ja esittää parlamentin painopisteet tällä alalla. Eurooppalaisen sopimusoikeuden mahdollisista eduista sisämarkkinoille on keskusteltu toimielinten kesken ja suuren yleisön kanssa monia vuosia. Parlamentti antoi aiheesta kantansa ensimmäisen kerran 1989. Komissio on laajentanut keskustelua antamalla vuonna 2001 tiedonantonsa, jossa keskitytään mahdollisiin sopimusoikeuden ongelmiin, joita sen erot saattavat aiheuttaa sisämarkkinoilla, ja mahdollisiin toimintaratkaisuihin. Tähän kuulemiseen saatujen vastausten valossa komissio esitti vuonna 2003 toimintasuunnitelman, jossa se ehdottaa muun muassa sellaisen yhteisen viitekehyksen laatimista, johon sisältyvät määritelmät, yhteiset periaatteet ja mallisäännöt ja jonka tarkoituksena on parantaa eurooppalaisen sopimusoikeuden laatua ja johdonmukaisuutta. Vuonna 2004 antamassaan tiedonannossa komissio loi seurantajärjestelmän toimintasuunnitelmalle ja ehdotti myös alaa koskevan unionin säännöstön tarkistamista. Vuonna 2008 se esitti direktiiviehdotuksen kuluttajanoikeuksista.

  Nikolaos Salavrakos (EFD), kirjallinen. – (EL) Meidän on mielestäni parannettava sisämarkkinoiden toimintaa ja tutkittava kaikkia mahdollisuuksia, jotka hyödyttävät yrityksiä, erityisesti pk-yrityksiä, ja kuluttajia. Wallisin mietintö on tässä yhteydessä askel oikeaan suuntaan: siinä käsitellään kielteisiä vaikutuksia, joita sisämarkkinoiden sopimusoikeuden eroilla on kuluttajiin ja yrityksiin sekä etuihin, mitä sisämarkkinoilla olisi, jos sopimusoikeuden puitteita parannetaan. Katson myös, että meidän on tämän aikaansaamiseksi luotava käyttäjäystävällinen, joustava ja selkeä säädös, joka sitoo tarvittaessa jäsenvaltioita ja joka helpottaa ja tarjoaa lainsäädännön nojalla turvaa sopimuspuolille. Se ei häiritse kansallista lainsäädäntöä eikä vaikuta taloudellisesti heikommassa asemassa oleviin.

  Catherine Stihler (S&D), kirjallinen. – (EN) Olen pettynyt, että tämä mietintö on parlamentin käsiteltävänä. En voinut tukea sitä, koska vastauksessa komission vihreään kirjaan suljettiin pois liian monta vaihtoehtoa EU:n sopimusoikeuden tulevaisuudesta ja laiminlyötiin velvollisuutta pyytää vaikutustenarviointia kokonaiskustannuksista ja komission kunkin vaihtoehdon vaikutuksista.

  Marc Tarabella (S&D), kirjallinen. – (FR) Tällä hetkellä ei ole olemassa eurooppalaista sopimusoikeutta, vaikka tällaista lainsäädäntöä koskevasta vaihtoehdosta on keskusteltu Euroopan toimielimissä yli 20 vuoden ajan. Komissio aikoo ehdottaa asetusta, jonka perusteella otetaan käyttöön valinnainen väline, johon viitataan yleisesti nimityksellä 28. oikeudellinen järjestelmä. Sillä voitaisiin hallita rajat ylittäviä sopimuksia.

Vaikka tarkoitus yksinkertaistaa sopimusoikeutta ja laajentaa rajatylittävää kauppaa on kiitettävä, minulla on kuitenkin epäilyksiä tästä lähestymistavasta: on suuri vaara, että kansalliset säännöt, joilla tarjotaan kuluttajille mahdollisimman laaja turva, kierretään. Tästä syystä päätin äänestää tyhjää tästä valiokunta-aloitteisesta mietinnöstä, kunnes komissio tekee tätä asiaa koskevan asetusehdotuksen.

  Nuno Teixeira (PPE), kirjallinen. – (PT) Yksi yhtenäismarkkinoiden toteuttamisen seurauksista on mahdollisten kuluttajien määrän kasvaminen. Tähän mennessä EU:n tasolla ei ole kuitenkaan yhdenmukaistettu kuluttajia ja yrityksiä koskevia sopimussääntöjä. Tämä johtaa jatkuviin esteisiin sisämarkkinoiden täysimääräiselle toteuttamiselle kansallisen tason lainsäädännön erojen ja kuluttajansuojalainsäädännön pirstoutumisen vuoksi.

Mietinnössä ehdotetaan tämän alan valinnaisen välineen kannattavuuden tarkastelua. Väline virallistettaisiin sääntelytoimilla ja sitä täydentäisi välineistö, jolla varmistetaan oikeusvarmuus ja turvallisuus. Tällainen väline edistäisi sisämarkkinoiden sujuvuutta, hyödyttäisi yrityksiä ja kuluttajia ja olisi myös edullinen jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmille.

Äänestin edellä mainituista syistä tämän mietinnön puolesta, ja tuen komission tätä asiaa koskevaa ehdotusta, johon Euroopan parlamentti sekä talouden alan ja kansalaisyhteiskunnan toimijat osallistuvat tulevaisuudessa.

  Rafał Trzaskowski (PPE), kirjallinen. – (PL) Se seikka, että meillä on 27 oikeudellista järjestelmää, muodostaa yhden suurimmista esteistä EU:n yrittäjille ja kuluttajille, jotka haluavat hyötyä sisämarkkinoiden eduista. Suhtaudun optimistisesti käynnissä olevaan työhön vaihtoehtoisesta EU:n sopimusoikeudesta erityisesti EU:n digitaalistrategian ja sähköisen kaupankäynnin yhtenäismarkkinoille tarjoamien mahdollisuuksien yhteydessä.

  Angelika Werthmann (NI), kirjallinen. – (DE) Esittelijä kannattaa valinnaista välinettä. Kuluttajansuojajärjestöt suhtautuvat jo epäillen EU:n tätä asiaa koskevaan lähestymistapaan. Ne asettavat kyseenalaiseksi tulevan sopimusoikeuden perustaa koskevan syy-yhteyden ja pelkäävät oikeudellisen tilanteen monimutkaistumista. Tällä hetkellä "välineistö" on paras vaihtoehto, koska tällä vastattaisiin nykyisiin tarpeisiin ja yleisimpiin sopimuksiin liittyviin erityisiin määräyksiin, mikä olisi todellinen apu kuluttajille. Kaikki vaihtoehdot olisi kuitenkin pidettävä avoimina ja niitä olisi nyt tarkasteltava.

  Iva Zanicchi (PPE), kirjallinen. – (IT) Äänestin Wallisin esittelemän asiakirjan puolesta. Jäsenvaltioiden sopimusoikeuden eroihin liittyvät ongelmat eivät kannusta yrityksiä, etenkään pieniä ja keskisuuria yrityksiä, rajatylittävään kauppaan ja estävät niitä hyötymästä mahdollisuuksista ja ansioista, joita sisämarkkinat tarjoavat. Tänään äänestettävällä asiakirjalla pyritään luomaan asetukseen perustuva valinnainen väline eurooppalaiselle sopimusoikeudelle. Tämä valinnainen väline olisi jäsenvaltioiden sopimuslainsäädännön rinnalla vaihtoehto, jonka sopimuspuolet voisivat valita vapaasti.

  Tadeusz Zwiefka (PPE), kirjallinen. – (PL) Kuusikymmentä prosenttia verkossa tapahtuvasta liiketoimista Euroopan unionissa ei onnistu pääasiassa sen vuoksi, että tällaiseen liiketoimintaan osallistuvat osapuolet eivät tunne muiden jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmiä. Tällaisessa tilanteessa monet EU:n kansalaiset menettävät mahdollisuuden hyötyä verkkokauppamarkkinoista. Tässä tilanteessa oikeudellisten järjestelmien välillä olevat erot muodostavat esteen EU:n markkinoiden asianmukaiselle toiminnalle. Katson sen vuoksi, että valinnaisella välineellä, tai 28. oikeudellisella järjestelmällä, voi olla hyvä mahdollisuus auttaa vapauttamaan Euroopan verkkokauppamarkkinoiden mahdollisuuksia ja auttaa yrittäjien markkinoiden laajentamista sekä taata kuluttajille yhtäläisen tuotteiden ja palveluiden saannin.

Mietintö: Anna Rosbach (A7-0175/2011)

  Luís Paulo Alves (S&D), kirjallinen. – (PT) Äänestän tämän mietinnön puolesta, koska siihen sisältyy Euroopan parlamentin sosialistien ja demokraattien korostamia useita huolenaiheita, koska siinä tunnustetaan bruttokansantuotteen (BKT) rajallisuus ja tarve sisällyttää täydentäviä indikaattoreita, joilla mitataan taloudellista ja sosiaalista kehitystä keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä. Haluaisin myös kiinnittää huomion siihen, että olisi otettava käyttöön selkeitä ja mitattavissa olevia indikaattoreita, joissa otetaan huomioon ilmastonmuutos, luonnon monimuotoisuus, luonnonvarojen tehokas käyttö ja sosiaalinen osallisuus. Ne voisivat edistää osallistavampaa yhteiskuntaa, joka perustuu tietoon ja vähempiin hiilidioksidipäästöihin.

  Laima Liucija Andrikienė (PPE), kirjallinen. – (LT) Kannatin äänestyksessä tätä päätöslauselmaa "BKT:stä ja muista indikaattoreista – Edistyksen mittaaminen muuttuvassa maailmassa". BKT on talousmarkkinoiden toiminnan mittari, josta on kehittynyt poliittisten päätöksentekijöiden koko maailmassa käyttämä perusindikaattori. On korostettava, että BKT on tuotannon mittari eikä sillä mitata ympäristön kehityksen kestävyyttä, resurssien tehokasta käyttöä, sosiaalista osallisuutta eikä yhteiskunnallista edistystä yleisesti. Lisäksi se voi olla harhaanjohtava, koska tiettyjä onnettomuuksien ja luonnonkatastrofien kaltaisia tapahtumia seuraavia korjaustoimenpiteitä käsitellään hyötynä eikä kustannuksena. Olen sen vuoksi tyytyväinen päätöslauselman vaatimukseen, että meidän on kehitettävä lisäindikaattoreita keskipitkän ja pitkän aikavälin taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen mittaamiseksi ja otettava käyttöön selkeitä ja mitattavissa olevia indikaattoreita, joilla tarjotaan tietoa ilmastonmuutoksesta, luonnon monimuotoisuudesta, resurssitehokkuudesta ja sosiaalisesta osallisuudesta. Meidän on myös kehitettävä indikaattoreita, joissa keskitytään enemmän kotitalousnäkökulmaan: tuloihin, kulutukseen ja omaisuuteen. Sen vuoksi on tärkeää kehittää väline täydentämään BKT:tä. Sitä olisi kehitettävä niin, että sitä voidaan soveltaa käytännöllisellä tavalla käyttämällä selkeästi määriteltyjä indikaattoreita ja korkealaatuista tietoa.

  Roberta Angelilli (PPE), kirjallinen. – (IT) BKT on tunnetuin makrotaloudellisen toiminnan mittari. Se kehitettiin 1930-luvulla, ja sitä käyttävät poliittiset päätöksentekijät indikaattorina kotimaisesta kasvusta. Kun otetaan huomioon talouden, yhteiskunnan ja ympäristön entistä suurempi riippuvuus toisistaan, BKT:ssa on tällä hetkellä monia heikkouksia, koska siinä ei oteta huomioon tärkeitä sosiaalisia näkökohtia, kuten hyvinvointia, sosiaalista osallisuutta, ilmastonmuutosta tai resurssitehokkuutta. Sen vuoksi tilanteessa, jossa monenlaisen ei-kaupallisen toiminnan ja BKT:n välinen korrelaatio ei ole enää automaattista, on kehitettävä selkeitä ja mitattavissa olevia keskipitkän ja pitkän aikavälin lisäindikaattoreita, joilla varmistetaan valtioiden ja alueiden välinen vertailukelpoisuus ja joita voidaan käyttää ennakoitaessa tulevaisuuden suuntauksia ja suunniteltaessa toimintatapoja.

  Elena Oana Antonescu (PPE), kirjallinen. – (RO) Haluaisin tukea sellaisen selkeästi määritellyn mittausjärjestelmän käyttöönottoa, jolla täydennetään BKT:tä päätöksenteossa ja arvioinnissa. BKT on talousmarkkinoiden toiminnan mittari, josta on kehittynyt poliittisten päätöksentekijöiden koko maailmassa käyttämä perusindikaattori. Kaikki kansainväliset instituutiot tunnustavat yhä laajemmin, että tietoja ja indikaattoreita on kohennettava täydentämään BKT:tä yhteiskunnan yleisen kehittyneisyyden tärkeimpänä indikaattorina. Mietinnössä korostetaan tarvetta arvioida elämänlaatua yhteiskunnissa. Elämänlaadun saavuttamiseen ja ylläpitämiseen liittyy merkittäviä ja kaikille yhteisiä tekijöitä, joita ovat esimerkiksi terveys, koulutus, kulttuuri, työllisyys, asuminen, ja ympäristöolot. Tuen vakaan lainsäädäntökehyksen luomista Euroopan ympäristötilinpidolle ja painotan tarvetta kehittää luotettavia, yhdenmukaisia ja ajankohtaisia tilastoja.

  Pino Arlacchi (S&D), kirjallinen. – (EN) Äänestin tämän mietinnön puolesta, koska siinä korostetaan, että poliittisten analyysien kohentamiseen tähtäävää "BKT ja muut indikaattorit" -järjestelmää luotaessa on sovittava järjestelmäperusteisesta linjauksesta. BKT on taloudellisen toiminnan mittari, josta on kehittynyt poliittisten päätöksentekijöiden koko maailmassa käyttämä perusindikaattori. BKT on kuitenkin vain tuotannon mittari. Sillä ei mitata ympäristön kehityksen kestävyyttä, resurssien tehokasta käyttöä, sosiaalista osallisuutta eikä yhteiskunnallista edistystä yleisesti. Sen vuoksi se voi olla harhaanjohtava.

Meidän on arvioitava yhteiskuntien elämänlaatua; meidän on tarkasteltava sitä, että elämänlaadun saavuttamiseen ja ylläpitämiseen liittyy merkittäviä ja kaikille yhteisiä tekijöitä, joita ovat esimerkiksi terveys, koulutus, kulttuuri, työllisyys, asuminen, ja ympäristöolot. Näistä syystä tätä mietintöä on pidettävä erityisesti arvossa. Siinä katsotaan, että näitä tekijöitä mittaaville indikaattoreille olisi annettava merkittävämpi asema.

  Sophie Auconie (PPE), kirjallinen. – (FR) Kuten Stiglizin komitea esitti Ranskassa vuosina 2008−2009, meidän on ajateltava uusien kehityksen indikaattoreiden lisäämistä BKT:hen. Tähän mennessä se on ollut keskeinen indikaattori, vaikka se johtaa mahdollisiin tulkintavirheisiin (esimerkiksi luonnonkatastrofin jälkeinen jälleenrakentaminen kirjataan taloudellisena kehityksenä), BKT ei enää riitä yksinään. Äänestin Rosbachin mietinnön puolesta, koska siinä kehotetaan komissiota jatkamaan tutkimustaan tällä alalla haastamalla konservatiivien haluttomuuden − he uskovat, että ainoastaan BKT on luotettava indikaattori − ja joidenkin vasemmistolaisten illuusion siitä, että meidän pitäisi mitata… onnellisuutta! Komission työtä on seurattava tarkasti, koska se voi johtaa merkittävään kehitykseen: uuteen ja asianmukaisempaan tapaan laskea, miten EU:n rahoitusta myönnetään alueille (aluepolitiikkaan). Tähän mennessä rahoitusta on myönnetty kyseisten alueiden henkeä kohti lasketun BKT:n perusteella.

  Zigmantas Balčytis (S&D), kirjallinen. – (LT) Bruttokansantuote (BKT) on talousmarkkinoiden toiminnan mittari, josta on kehittynyt poliittisten päätöksentekijöiden koko maailmassa käyttämä perusindikaattori, ja se on tunnetuin makrotaloudellisen toiminnan mittari. Sillä ei mitata ympäristön kehityksen kestävyyttä, resurssien tehokasta käyttöä, sosiaalista osallisuutta eikä yhteiskunnallista edistystä yleisesti. Olen sen vuoksi samaa mieltä komission ehdotuksesta kehittää lisäindikaattoreita keskipitkän ja pitkän aikavälin taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen mittaamiseksi ja ottaa käyttöön selkeitä ja mitattavissa olevia indikaattoreita, joilla tarjotaan tietoa ilmastonmuutoksesta, luonnon monimuotoisuudesta, resurssitehokkuudesta ja sosiaalisesta osallisuudesta.

  Jean-Luc Bennahmias (ALDE), kirjallinen. – (FR) BKT on ollut monien vuosien ajan pääasiallinen taloudellisen arvioinnin indikaattori, mutta sen puutteet ovat yhä ilmeisemmät, kun on kyse sosiaalisen tai ympäristöllisen edistyksen arvioinnista. Tämä päätöslauselma on siten merkittävä ja siinä korostetaan, että Euroopan unionin on otettava käyttöön BKT:n lisäksi muita indikaattoreita, jotta otetaan paremmin huomioon muun muassa ilmastonmuutos, luonnon monimuotoisuus tai jopa sosiaalinen integraatio. Nämä ovat sydäntäni lähellä olevia merkittäviä poliittisia haasteita. Äänestin mietinnön puolesta, koska uudenlaisten indikaattoreiden määritteleminen ja toteuttaminen on tärkeä haaste Euroopan kansalaisten elämänlaadun tarkemmaksi mittaamiseksi ja sellaisten poliittisten vastausten parantamiseksi, joita ei voi tehdä pelkästään BKT:n perusteella. Katson, että tämä aloite on ensimmäinen rohkaiseva askel siinä, että sosiaaliset ja ympäristökysymykset otetaan paremmin huomioon Euroopan julkisessa politiikassa. Jotta tämä on täysin tehokas ja johdonmukainen, sen lisäksi on otettava käyttöön uudenlaisia indikaattoreita, ja niitä on käytettävä tehokkaasti ja johdonmukaisesti. Niitä ei saa muuttaa minkäänlaiseksi taikatempuksi vaan niiden on oltava todellisia välineitä, joilla autetaan päätöksentekoa.

  Sergio Berlato (PPE), kirjallinen. – (IT) Bruttokansantuote on tunnetuin makrotaloudellisen toiminnan mittari. Se kehitettiin 1930-luvulla ja sitä on alettu pitää myös yhteiskunnan yleisen kehittyneisyyden ja edistyksen kattavana indikaattorina. Poliitikot, talous- ja ympäristöasiantuntijat sekä kansalaisyhteiskunnan edustajat ilmoittivat monissa kansainvälisissä aloitteissa kannattavansa BKT:tä täydentävien ja kattavampaa tietoa päätöksenteon tueksi tarjoavien indikaattorien kehittelyä. BKT ei kuitenkaan sovellu luotettavaksi perustaksi poliittisille keskusteluille. Se ei mittaa eräitä ratkaisevan tärkeitä osa-alueita, kuten ympäristön kehityksen kestävyyttä tai sosiaalista osallisuutta. Jo vuosia jatkuneissa poliittisissa ja tieteellisissä keskusteluissa on minun mielestäni katsottu, että ongelmana on pikemminkin, kuinka tämä lähestymistapa voidaan toteuttaa käyttämällä selkeästi määritettyjä ja mitattavissa olevia indikaattoreita. Näiden puutteiden korjaamiseksi on tehty lukuisia EU:n ja jäsenvaltioiden tason aloitteita. Valitettavasti niissä on nähtävissä vain osittaista johdonmukaisuutta. Sen vuoksi, vaikka pidän tärkeänä kehittää selkeästi määritetty järjestelmä BKT:n mittaamiseksi, kehotan komissiota laatimaan porrastetun strategian, jossa tehtäisiin selväksi, millä tavoin uutta BKT ja muut indikaattorit -mallia voitaisiin soveltaa päivittäisessä poliittisessa toiminnassa.

  Slavi Binev (NI), kirjallinen. – (BG) Pidän myönteisenä Rosbachin mietintöä, koska BKT määritellään siinä selkeästi markkinoiden taloudellisen toiminnan ja tuotannon indikaattoriksi asianmukaisessa valtiossa. Sillä ei kuitenkaan mitata ympäristön kehityksen kestävyyttä, resurssien tehokasta käyttöä, sosiaalista osallisuutta eikä yhteiskunnallista edistystä. Korkea BKT, vaikka se lasketaan asukasta kohden, voi olla harhaanjohtava, koska BKT:ta ei jaeta tasan väestön kesken, minkä vuoksi se ei ole hyvä indikaattori elämänlaadusta yhteiskunnassa. Jotta voimme selviytyä tämänhetkisistä ja tulevista ongelmista, on laadittava uudenlaisia indikaattoreita, joilla täydennetään ja edelleen tarkennetaan BKT:tä. Voimme tämän ansiosta määritellä elämänlaadun tarkemmin, ja nämä indikaattorit tarjoavat myös luotettavampaa tietoa, jolla voidaan analysoida paremmin toimintalinjoja eri aloilla.

  Mara Bizzotto (EFD), kirjallinen. – (LT) Rosbachin mietintö on kriittinen arvio komission tiedonannosta "BKT:stä ja muista indikaattoreista – Edistyksen mittaaminen muuttuvassa maailmassa". Komission tavoite − kehittää BKT:tä kattavampi mittausjärjestelmä, jolla tarjotaan kattavampi kuva valtion edistymisestä ja kehittymisestä mukaan lukien esimerkiksi ympäristön kestävyys ja sosiaalinen osallisuus − on varmasti tärkeä ja siihen ei sisälly ristiriitoja, mutta esittelijä asettaa kyseenalaiseksi komission ehdottaman strategian tämän aikaansaamiseksi. Ehdotetut aloitteet eivät ole itse asiassa osa porrastettua strategiaa, jossa tehtäisiin selväksi, millä tavoin uutta BKT ja muut indikaattorit -mallia voitaisiin soveltaa. Olen samaa mieltä ja äänestin tästä syystä Rosbachin mietinnön puolesta.

  Vito Bonsignore (PPE), kirjallinen. – (IT) Äänestin tämän mietinnön puolesta, koska katson, että meillä voi olla realistinen kuva todellisuudesta ainoastaan käyttämällä asianmukaisia välineitä, ja sen vuoksi teemme parhaamme sen muuttamiseksi tarvittaessa. Bruttokansantuote (BKT) on väline, jonka tarkoituksena on osoittaa kaiken rahassa mitattavan taloudellisen toiminnan lisäarvojen summa. On helppo nähdä, miten vaurautta mittaava indikaattori, joka perustuu vanhentuneisiin kriteereihin, on nyt vuonna 2011 vanhentunut.

Katson, että meidän olisi otettava käyttöön BKT:n mittaamiseksi uusia indikaattoreita, kuten ympäristön kestävyys ja sosiaalinen osallisuus, jotta kaikilla BKT:n muodostamilla tiedoilla tarjotaan todenmukaisempi kuva maasta tai alueesta, johon sillä viitataan. Sopeutuminen nykyiseen tilanteeseen merkitsee, että huomioon otetaan kaikki tärkeät muuttujat ilman että langetaan liian keinotekoisen järjestelmän ansaan. Sellaista olisi hankala soveltaa. Uskon, että työ voidaan toteuttaa parhaalla mahdollisella tavalla selkeästi määriteltyjen indikaattorien avulla.

  Maria da Graça Carvalho (PPE), kirjallinen. – (PT) Vaikka bruttokansantuote on hyödyllinen talousmarkkinoiden toiminnan mittari, siinä ei oteta huomioon osoitetun kehityksen kestävyyttä tai esimerkiksi ympäristöllisiä ja sosiaalisia näkökohtia. Sen vuoksi pidän myönteisenä "BKT:stä ja muista indikaattoreista – Edistyksen mittaaminen muuttuvassa maailmassa" annettua aloitetta, jolla pyritään kannustamaan muiden täydentävien BKT:ta koskevien indikaattorien käyttöä ja lisäämään tietoisuutta niiden käytöstä, arvioinnissa ja poliittisessa keskustelussa. Mielestäni tämä mittausjärjestelmä, joka perustuu erilaisiin vahvistettuihin tutkimuskriteereihin johtaa poliittisiin päätöksiin, jotka ovat asianmukaisempia yhteiskunnan tarpeiden ja yleisesti talouden kannalta.

  Nessa Childers (S&D), kirjallinen. – (EN) Vaikka tutkijat riitelevät parhaasta mahdollisesta tavasta mitata edistymistä, meidän eurooppalaisten lainsäätäjien on luotettava valitsemaamme menetelmään ja varmistettava, että se on perusteltavissa nyt ja tulevaisuudessa.

  Lara Comi (PPE), kirjallinen. – (IT) Talousalan teoksissa on kysytty vuosien ajan, onko tarpeen jatkaa BKT:n kasvuvauhdin käyttöä indikaattorina tietyn maantieteellisen alueen edistymisestä tietyllä aikavälillä. Katson, että tällä hetkellä ei ole muuta yhtä täsmällistä tai täydellistä indikaattoria. Me emme voi esittää arkipäivän ongelmien kanssa kamppaileville kansalaisillemme pelkkää kliinistä tiedostoa, jossa kuvataan talouden tilaa. Emme voi samaan aikaan pitäytyä täysin talouden alan indikaattoreissa, joissa ei aina pystytä tuomaan esille yhteiskunnallisia ilmiöitä.

Olen sen vuoksi samaa mieltä mietinnön yleisestä tavoitteesta. Meidän olisi yhdistettävä voimamme kansainvälisen tiedeyhteisön kanssa ja siirryttävä BKT:tä täydentävien tietojen käyttöön. Kaikkialla maailmassa on paljon esimerkkejä, YK:n inhimillisen kehityksen indeksistä aina Bhutanin "bruttokansanonnellisuutta" mittaavaan indeksiin. On tarpeen määritellä ensisijaiset tavoitteet ja mitata niiden saavutukset tiukasti, tarkasti ja tavalla, jota ei voida pilata oman edun tavoittelulla. Meidän on muistettava, että ei ole väliä, kuinka monta kelloa meillä on, vaan miten käytämme aikamme.

  George Sabin Cutaş (S&D), kirjallinen. – (RO) Äänestin tämän mietinnön puolesta, koska katson, että on löydettävä BKT:tä täydentäviä indikaattoreita, joilla meitä autetaan mittaamaan ilmastonmuutoksen, luonnon monimuotoisuuden tai resurssitehokkuuden kaltaisia tekijöitä.

Kuten Joseph Stiglitz totesi hyvin, BKT ei ole ainoastaan väline, joka ei riitä osoittamaan kansalaisten hyvinvointia, vaan se sen lisäksi rajoittuu mittaamaan talousmarkkinoiden toimintaa. Toivon, että unionin toimeenpaneva elin tekee joitain erityisiä ehdotuksia täydentävistä, laajemmista ja kestävistä indikaattoreista, jotta nykyisiä puutteita korjataan.

  Luigi Ciriaco De Mita (PPE), kirjallinen. – (IT) Indikaattorit ovat ytimekäs tapa tulkita tiettyä ilmiötä. Yksinkertaiset ilmiöt voidaan tulkita yksinkertaisia indikaattoreita käyttäen, ja monimutkaisiin ilmiöihin tarvitaan monimutkaisia indikaattoreita. Bruttokansantuote on yksinkertainen indikaattori, mutta kehitys on monimutkainen ilmiö. Alueen taloudellisella kehityksellä on monia ulottuvuuksia, jotka eivät sisälly BKT:hen, joka on tilannekuva tietystä hetkestä. Muita tulkintaa koskevia yksityiskohtia laiminlyödään täysin, kuten sijoituksia aineettomaan infrastruktuuriin, mukaan lukien tiedot ja taidot (ihmiset, menettelyt ja tuotteet ja niin edelleen) ja sijoituksia konkreettiseen infrastruktuuriin, mukaan lukien viestintä- ja liikenneverkot (kuten tietoliikenneverkot ja tie- ja rautatieverkot). Lisäksi BKT:tä ei voi edes käyttää tunnistamaan EU:n alueellisella koheesiopolitiikalla tuettuja alueita. Näistä syistä komission pyrkimykset täydentää BKT:tä ja luoda erilaisia tietoja ja indikaattoreita, joilla parannetaan sen kykyä tulkita ilmiöitä ja auttaa määrittelemään paremmin toimintalinjoja ja määrärahoja, olisi pidettävä kiitettävinä. Hyväksymämme mietintö on minusta tämänsuuntainen.

  Proinsias De Rossa (S&D), kirjallinen. – (EN) Bruttokansantuote (BKT) on kaiken rahassa mitattavan taloudellisen toiminnan lisäarvojen summa. Se on tunnetuin ja käytetyin makrotaloudellisen toiminnan mittari. BKT:tä on alettu pitää myös yhteiskunnan yleisen kehittyneisyyden ja edistyksen kattavana indikaattorina. Kansainvälisesti tunnustetaan, että BKT ei ole riittävä sosiaalisen kehityksen, sosiaalisen osallisuuden, ympäristön kestävyyden ja resurssitehokkuuden indikaattori. Tuen tätä mietintöä, jossa kehotetaan kehittämään selkeät ja mitattavissa olevat indikaattorit, joissa otetaan huomioon ilmastonmuutos, luonnon monimuotoisuus, resurssien tehokas käyttö ja sosiaalinen osallisuus. Siinä korostetaan myös tarvetta arvioida yhteiskuntien elämänlaatua, koska elämänlaadun saavuttamiseen ja ylläpitämiseen liittyy merkittäviä ja kaikille yhteisiä tekijöitä, joita ovat esimerkiksi terveys, koulutus, kulttuuri, työllisyys, asuminen, ja ympäristöolot. Sillä tuetaan myös täysin vakaan lainsäädäntökehyksen luomista Euroopan ympäristötilinpidolle myönteisenä kehitysaskeleena "BKT ja muut indikaattorit" -prosessissa ja suhtaudutaan myönteisesti komission aloitteeseen esittää ympäristöpainetta kuvaavaa indeksiä, jota käsitellään BKT:n ohella.

  Diogo Feio (PPE), kirjallinen. – (PT) Huolimatta kaikista enemmän tai vähemmän tunteellisista rakenteista, joita luomme, totuus on se, että bruttokansantuotetta (BKT) arvioimalla voimme saada luotettavan kuvan yhteiskuntien kehitystilanteesta ja edistymisestä. Sen vuoksi BKT on − ja sen pitäisi olla edelleenkin − tärkein huomioon otettava indikaattori. Sitä olisi kuitenkin täydennettävä tarpeen mukaan muilla indikaattoreilla, joita olisi tutkittava ja jotka olisi otettava käyttöön vähitellen.

  José Manuel Fernandes (PPE), kirjallinen. – (PT) Euroopan parlamentti järjesti marraskuussa 2007 yhdessä komission, Rooman klubin, WWF:n ja OECD:n kanssa "Beyond GDP" -konferenssin (BKT ja muut indikaattorit), jonka osallistujat kannattivat tarvetta kehittää bruttokansantuotetta (BKT) täydentäviä indikaattoreita. Rosbachin mietintö perustuu komission 28. syyskuuta 2009 esittämään tiedonantoon "BKT:stä ja muista indikaattoreista – Edistyksen mittaaminen muuttuvassa maailmassa" ja siitä käy ilmi tarve tarjota poliitikoille ja tutkijoille kattavampaa tietoa.

Bruttokansantuote (BKT) on ollut viime vuosikymmeninä käytetyin makrotaloudellinen mittari, ja sitä on alettu käyttää hiljattain sosiaalisen kehityksen indikaattorina. Monet sosiologit ovat kiistelleet hiljattain, että tämä ei ole paras indikaattori, koska siinä ei oteta huomioon kestävyyden tai sosiaalisen integraation kaltaisia näkökohtia. Koska olen samaa mieltä esittelijän kannasta, äänestin hänen mietintönsä puolesta, mutta katson, että ehdotusta voidaan ja sitä pitäisi parantaa laatimalla kattavampi ja vähitellen toteutettava strategia.

  João Ferreira (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) EU:n toteuttamat uusliberalistiset suuntaviivat ja toimintalinjat ovat vaarantaneet yhteiskunnallisen edistyksen ja aiheuttaneet vakavia iskuja Euroopan kansalaisiin. Yhteiskunnallisen eriarvoisuuden huonontuminen EU:n jäsenvaltioissa tämänhetkiselle huolestuttavalle tasolle on kuvaava esimerkki tästä. Meidän olisi pidettävä tämä mielessä, kun arvioimme kehitystä ja edistymistä koskevia indikaattoreita, kuten tässä mietinnössä.

Bruttokansantuotetta käytetään usein perustana arvioitaessa kahta tekijää, kehitystä ja edistystä, ja kyseessä on tilastollinen indikaattori, jossa on luonnollisia puutteita. Huomioon otetaan ainoastaan taloudellinen toiminta, vaurauden luominen, mikä on hyödyllistä talouskasvun määrittelyssä, mutta tähän ei sisälly tärkeitä kriteerejä, kuten vaurauden jakaantuminen, yhteiskunnallinen eriarvoisuus, tavaroiden ja palvelujen laatu, muut kuin kaupalliset liiketoimet tai jopa markkinoilla kirjaamattomat tulokset, mitkä ovat välttämättömiä kehityksen ja edistymisen arvioimiseksi. Monissa tilanteissa BKT voi nousta, mutta maan kansalaisten valtaosa köyhtyy, koska BKT:ssa ei oteta huomioon yhteiskunnan eriarvoisuuden tasoa.

Kaikkien näiden syiden vuoksi on otettava huomioon kaikki muut indikaattorit, joilla voidaan korjata nämä puutteet, jotta sosiaalisen edistyksen toimenpiteistä saadaan täydellisiä, uskottavia ja mahdollisimman paljon todellisuuden mukaisia.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) EU:n uusliberalistiset suuntaviivat ja toimintalinjat aiheuttavat yhä suurempia taloudellisia eroja ja sosiaalista eriarvoisuutta. Ne johtavat siihen, että kansantulo jakautuu ja jaetaan EU:n tasolla ja kansallisella tasolla yhä epäoikeudenmukaisemmin.

Sen jälkeen on entistäkin kiistanalaisempaa käyttää bruttokansantuotetta perustana sosiaalisen kehityksen ja edistyksen käsittelemiseksi ja tilastollisena indikaattorina niiden mittaamiseksi. Kyseessä on tilastollinen indikaattori, johon liittyy monia puutteita, koska siinä otetaan huomioon ainoastaan taloudellinen toiminta eikä muita tärkeitä tekijöitä, kuten varallisuuden jakautuminen, sosiaalinen eriarvoisuus, tavaroiden ja palveluiden laatu, muut kuin kaupalliset liiketoimet tai jopa tulokset, jotka eivät näy markkinoilla. Tämä merkitsee, että monissa tilanteissa BKT voi nousta, mutta maan kansalaisten valtaosa köyhtyy, koska BKT:ssa ei oteta huomioon yhteiskunnan eriarvoisuuden tasoa.

Näiden syiden vuoksi pidämme hyväksyttävänä, että huomioon otetaan muut indikaattorit, joilla voidaan korjata nämä puutteet, jotta sosiaalisen edistyksen toimenpiteistä saadaan täydellisiä, uskottavia ja mahdollisimman paljon todellisuuden mukaisia.

  Monika Flašíková Beňová (S&D), kirjallinen. – (SK) BKT:tä on alettu pitää yleisen kehittyneisyyden ja edistyksen indikaattorina. Kyseessä ei ole kuitenkaan ympäristön kestävyyttä tai sosiaalista osallisuutta koskeva toimi. Koska näitä tietoja ja indikaattoreita on parannettava, komissio on esittänyt tiedonannon "BKT:stä ja muista indikaattoreista – Edistyksen mittaaminen muuttuvassa maailmassa". Se ehdottaa tässä tiedonannossa esimerkiksi kokonaisvaltaisempia indikaattoreita, joiden on määrä antaa luotettavampaa tietoa. Mielestäni on tärkeää luoda BKT:tä täydentävä väline, ja on otettava huomioon, että siitä on oltava käytännön hyötyä ja että siinä käytetään selkeästi määritettyjä indikaattoreita ja luotetaan korkealaatuiseen tietoon.

  Lorenzo Fontana (EFD), kirjallinen. – (IT) Komission tavoitetta kehittää bruttokansantuotetta kattavampi mittausjärjestelmä (johon BKT silti sisältyisi) arvostellaan oikeutetusti parlamentin mietinnössä. Siinä korostetaan, että jos komissio ei ole vielä selkeästi määritellyt toiseen järjestelmään siirtymistä tai tarkkoja indikaattoreita, käsittelyä on lykättävä. Äänestin sen vuoksi tämän esityksen puolesta.

  Elisabetta Gardini (PPE), kirjallinen. – (IT) Bruttokansantuote on tunnetuin makrotaloudellisen toiminnan mittari ja sitä käytetään myös maailmanlaajuisessa poliittisessa analyysissä ja keskusteluissa sosiaalisen kehityksen osoittamiseksi. Vaikka sitä käytetään yleisesti, olemme yhä enemmän tietoisia, että Euroopan taloudellinen ja sosiaalinen rakenne on muuttunut huomattavasti. Tällä hetkellä tuloja ja varallisuutta koskevien tietojen lisäksi ympäristöä koskevat muunlaiset indikaattorit vaikuttavat elämänlaatuun, ja niitä ei voida enää sivuuttaa. Sen vuoksi tuen Rosbachin mietintöä, jossa laaditaan uusia indikaattoreita, joissa otetaan huomioon ympäristöpolitiikan keskeiset alat, kuten energiankäyttö, luonnon monimuotoisuus, vedenkulutus ja jätteiden synty. Haaste on integroida olemassa olevia indikaattoreita muihin näkökohtiin, jotka ovat poliittisesti tarkoituksenmukaisia ja empiirisesti mitattavissa ja jotka tarjoavat luotettavia tilastotietoja maiden tulevasta kehityksestä. Tämän vuoksi katson, että subjektiivisten tekijöiden, kuten henkilökohtaisen onnellisuuden, jota ei voida pitää indikaattorina, poistamisen vuoksi tässä asiakirjassa on päästy hyvään kompromissiin. Lopuksi toivon, että Eurostatilla ja eurobarometreillä on merkittävä tehtävä tässä innovatiivisessa prosessissa. Kiitos tarkkaavaisuudestanne.

  Juozas Imbrasas (EFD), kirjallinen. – (LT) Olin tyytyväinen tähän mietintöön, koska BKT on talousmarkkinoiden toiminnan mittari, josta on kehittynyt poliittisten päätöksentekijöiden koko maailmassa käyttämä perusindikaattori. BKT on kuitenkin tuotannon mittari eikä sillä mitata ympäristön kehityksen kestävyyttä, resurssien tehokasta käyttöä, sosiaalista osallisuutta eikä yhteiskunnallista edistystä yleisesti. Lisäksi se voi olla harhaanjohtava, koska tiettyjä onnettomuuksien ja luonnonkatastrofien kaltaisia tapahtumia seuraavia korjaustoimenpiteitä käsitellään hyötynä eikä kustannuksena. Meidän on kehitettävä lisäindikaattoreita keskipitkän ja pitkän aikavälin taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen mittaamiseksi. Meidän on otettava käyttöön selkeitä ja mitattavissa olevia indikaattoreita, joilla tarjotaan tietoa ilmastonmuutoksesta, luonnon monimuotoisuudesta, resurssitehokkuudesta ja sosiaalisesta osallisuudesta sekä indikaattoreita, joissa keskitytään enemmän kotitalousnäkökulmaan: tuloihin, kulutukseen ja omaisuuteen. Meidän on arvioitava yhteiskuntien elämänlaatua koska elämänlaadun saavuttamiseen ja ylläpitämiseen liittyy merkittäviä ja kaikille yhteisiä tekijöitä, joita ovat esimerkiksi terveys, koulutus, kulttuuri, työllisyys, asuminen, ja ympäristöolot. Näitä tekijöitä mittaaville indikaattoreille olisi annettava merkittävämpi asema. Laadullisen ja määrällisen indikaattoritiedon kehittämisen olisi perustuttava elämänlaadun tärkeimmät osa-alueet kattaviin eurooppalaisen elämänlaatututkimuksen (EQLS) indikaattoreihin.

  Giovanni La Via (PPE), kirjallinen. – (IT) Olen samaa mieltä esittelijän arviosta tänään hyväksytyssä mietinnössä. Bruttokansantuote ei näytä enää riittävän lisääntyviin taloudellisiin ja poliittisiin vaatimuksiin vastaamiseksi. Mielestäni on välttämätöntä löytää vaihtoehtoinen järjestelmä, jolla voitaisiin edistää parempaa poliittista analyysia ja keskustelua käyttämällä lisäindikaattoreita keskipitkän ja pitkän aikavälin taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen mittaamiseksi. Tämä ei ole varmasti helppo tehtävä, kun otetaan huomioon asian herkkä luonne ja tässä yhteydessä tehtyjen päätösten mahdolliset vaikutukset. Haaste, johon valmistaudumme vastaamaan, on sellaisten luotettavien indikaattoreiden löytäminen, jotka ovat teoreettisesti johdonmukaisia, poliittisesti relevantteja ja empiirisesti mitattavissa.

  Petru Constantin Luhan (PPE), kirjallinen. – (RO) BKT on tehokkain väline makrotaloudellisen toiminnan mittaamiseksi, ja se toimii myös yleisen kehittyneisyyden ja edistyksen epäsuorana indikaattorina. Sillä ei voida kuitenkaan antaa tietoja kaikilta poliittisen keskustelun kohteena olevilta aloilta, joihin kuuluvat esimerkiksi ympäristö ja sosiaalinen osallisuus.

Tämä indikaattori tukee monia Euroopan unionin poliittisia päätöksiä ja välineitä. Mielestäni meidän on vauhditettava toimiamme sellaisten indikaattoreiden tarjoamiseksi, joilla täytetään kaikkien kansalaisten tarpeet. Niillä on erityisesti mitattava kestävällä tavalla edistystä taloudellisten, sosiaalisten ja ympäristötavoitteiden saavuttamisessa. Lopuksi EU:n tulevien toimintalinjojen on perustuttava täydellisiin ajan tasalla oleviin tietoihin, jotka kattavat kaikki olennaiset näkökohdat.

  David Martin (S&D), kirjallinen. – (EN) Pidän myönteisenä tätä mietintöä. Siinä korostetaan, että BKT on talousmarkkinoiden toiminnan mittari, josta on kehittynyt poliittisten päätöksentekijöiden koko maailmassa käyttämä perusindikaattori; siinä korostetaan, että BKT on tuotannon mittari eikä sillä mitata ympäristön kehityksen kestävyyttä, resurssien tehokasta käyttöä, sosiaalista osallisuutta eikä yhteiskunnallista edistystä yleisesti; se korostaa lisäksi, että se voi olla harhaanjohtava, koska tiettyjä onnettomuuksien ja luonnonkatastrofien kaltaisia tapahtumia seuraavia korjaustoimenpiteitä käsitellään hyötynä eikä kustannuksena.

  Clemente Mastella (PPE), kirjallinen. – (IT) Bruttokansantuote ei ole tällä hetkellä enää riittävä ja sopiva kehityksen mittaamisen indikaattori. Sen vuoksi on kehitettävä kokonaisvaltaisempia indikaattoreita, joiden on määrä antaa luotettavampaa tietoa alati muuttuvassa maailmassa. Selkeästi määriteltyjä tietoja, tilastoja ja indikaattoreita ei usein ole saatavilla Näiden puutteiden korjaamiseksi on tehty lukuisia EU:n ja jäsenvaltioiden tason aloitteita. Vaikka on vaikeaa kehittää menetelmä, joka on samaan aikaan yhtenäinen, me katsomme, että tarvitaan kattavaa näkemystä, jossa otetaan huomioon nykyiset toimenpiteet ja joka voidaan panna käytännössä täytäntöön. On tärkeää kehittää uusi väline, jolla voidaan täydentää BKT:tä, jolla on käytännön hyötyä ja joka perustuu selkeästi määriteltyihin indikaattoreihin ja jossa luotetaan korkealaatuiseen tietoon. Olemme samaa mieltä esittelijän kanssa siitä, että on laadittava porrastettu strategia, jossa olisi esitettävä, kuinka tätä uutta mallia voidaan soveltaa käytännössä päivittäisessä poliittisessa toiminnassa.

  Barbara Matera (PPE), kirjallinen. – (IT) Kannatin äänestyksessä tätä päätöslauselmaa "BKT:stä ja muista indikaattoreista – Edistyksen mittaaminen muuttuvassa maailmassa", koska katson, että bruttokansantuote ei ole tällä hetkellä enää riittävä ja sopiva kehityksen mittaamisen indikaattori. Sen vuoksi on kehitettävä kokonaisvaltaisempia indikaattoreita, jotka tarjoavat luotettavampaa tietoa. Olisi muistettava, että BKT on tuotannon mittari eikä sillä mitata esimerkiksi ympäristön kehityksen kestävyyttä. On luotava muita indikaattoreita, jotka auttavat saamaan selvää, mitkä tekijät vaikuttavat maan elintasoon.

Kannatan sen vuoksi, että luodaan lisäindikaattoreita keskipitkän ja pitkän aikavälin taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen mittaamiseksi. esimerkiksi indikaattoreita, joissa otetaan huomioon ilmastonmuutos, luonnon monimuotoisuus, resurssitehokkuus ja sosiaalinen osallisuus. Näiden uusien indikaattoreiden kehittäminen auttaa ymmärtämään ja mittaamaan elämänlaatua yhteiskunnissa. Sen vuoksi jäsenvaltion tai alueen kehitystä ei voida arvioida pelkästään BKT:n kaltaisella indikaattorilla: elämänlaatu, jonka määrittelevät esimerkiksi terveyden, koulutuksen, kulttuurin, työllisyyden, asumisen, ja ympäristöolojen kaltaiset tekijät, on myös otettava huomioon.

  Marisa Matias (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan lausunnon valmistelijana katson, että elämänlaadun saavuttamiseen ja ylläpitämiseen liittyy merkittäviä ja toisiinsa liittyviä tekijöitä, joita ovat esimerkiksi terveys, koulutus, kulttuuri, työllisyys, asuminen, ja ympäristöolot. Katson sen vuoksi, että näitä näkökohtia mittaavat indikaattorit ovat myös tärkeitä ja että niihin olisi kiinnitettävä enemmän huomiota. Äänestin mietinnön puolesta. Se on askel, vaikkakin epäröivä, sen puolesta, että bruttokansantuotetta (BKT) parannetaan ja täydennetään välineenä, jolla mitataan ja arvioidaan sosiaalista ja taloudellista suorituskykyä sekä yhteiskuntien edistymistä.

  Nuno Melo (PPE), kirjallinen. – (PT) Olemme kaikki samaa mieltä siitä, että bruttokansantuotteen (BKT) täydentämiseksi on parannettava tietoja ja indikaattoreita yhteiskunnan yleisestä kehityksestä. Aloite "BKT:stä ja muista indikaattoreista – Edistyksen mittaaminen muuttuvassa maailmassa" on täydentävä väline, jolla voidaan edistää arviointia ja poliittista keskustelua.

BKT on talousmarkkinoiden toiminnan mittari, josta on kehittynyt poliittisten päätöksentekijöiden koko maailmassa käyttämä perusindikaattori. BKT on tuotannon mittari eikä sillä mitata ympäristön kehityksen kestävyyttä, resurssien tehokasta käyttöä, sosiaalista osallisuutta eikä yhteiskunnallista edistystä yleisesti. Olen sen vuoksi samaa mieltä siitä, että tulevaisuudessa olisi tarkasteltava muunlaisia välineitä, joiden perusteella voidaan käyttää lukuisampia luotettavia tietoja muuttuvan maailman arvioimiseen.

  Alexander Mirsky (S&D), kirjallinen. – (EN) Tiedetään, että bruttokansantuote (BKT) on kaiken rahassa mitattavan taloudellisen toiminnan lisäarvojen summa. BKT on tuotantoon ja kulutukseen perustuvan yhteiskunnan ilmaisu ja siinä ei oteta huomioon muutoksia ja etuja tärkeillä aloilla. Kun otetaan huomioon BKT:tä täydentävien parempien tietojen ja indikaattoreiden tarve, ehdotetaan monia toimenpiteitä, joilla tarjotaan luotettavampi tietopohja. On kehitettävä kiireellisesti lisäindikaattoreita keskipitkän ja pitkän aikavälin taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen mittaamiseksi. Äänestin puolesta.

  Wojciech Michał Olejniczak (S&D), kirjallinen. – (PL) Euroopan parlamentti hyväksyi tänään päätöslauselman "BKT:stä ja muista indikaattoreista – Edistyksen mittaaminen muuttuvassa maailmassa".

Bruttokansantuote on laajasti käytetty indikaattori sosiaalisen kehityksen ja taloudellisen edistyksen mittaamiseksi. Kuitenkin sen yleismaailmallisuuden vuoksi herää epäilyjä, otetaanko siinä huomioon erilaisia indikaattoreita, jotka ovat välttämättömiä elämänlaadulle tietyssä maassa. On myös jotain merkittäviä kriteerejä, joita tulkitaan väärin. Komissio on ehdottanut, että on tärkeää kehittää indikaattori, jolla kuvataan selkeästi tilannetta kyseisessä maassa ja jolla otetaan myös huomioon perheiden ja yksilöiden tilanne, maan luonnonvarojen tehokas käyttö ja ympäristön tila. Komissio odottaa, että jäsenvaltiot osallistuvat enemmän tutkimuksen kehittämiseen julkisen elämän laadusta, jonka perusteella olisi mahdollista tehdä selkeitä vertailuja maiden välillä. Johdonmukaisen politiikan ansiosta olisi helpompaa analysoida tutkimusta ja olisi myös mahdollista ennustaa maiden pitkän aikavälin kehitystä.

  Rolandas Paksas (EFD), kirjallinen. – (LT) Kannatin äänestyksessä tätä päätöslauselmaa BKT:stä ja muista indikaattoreista, joilla mitataan yhteiskunnan edistymistä ja yleistä kehitystä. BKT on talousmarkkinoiden toiminnan mittari, josta on kehittynyt poliittisten päätöksentekijöiden koko maailmassa käyttämä perusindikaattori. Tämä indikaattori ei ole kuitenkaan täydellinen. Sillä ei mitata ympäristön kehityksen kestävyyttä, resurssien tehokasta käyttöä, sosiaalista osallisuutta eikä yhteiskunnallista edistystä. Lisäksi joissain tapauksissa BKT voi tarjota virheellisiä ja harhaanjohtavia tietoja. Siten meidän on pyrittävä kaikin keinoin kehittämään täydentäviä keskipitkän ja pitkän aikavälin indikaattoreita, joilla mitataan mainittuja tekijöitä ja kotitalouksien tietoja.

Pidän myönteisenä ehdotusta siitä, että yhteiskunnan elämänlaadun mittaamisessa olisi kiinnitettävä paljon huomiota terveyteen, koulutukseen, kulttuuriin, työllisyyteen, asumiseen ja muihin vastaaviin tekijöihin, jotka liittyvät elämänlaadun ydinaloihin. Näin ollen meidän olisi löydettävä keinot kehittää BKT:tä täydentävä asianmukainen ja tehokas väline, jota voitaisiin soveltaa käytännöllisellä tavalla käyttämällä selkeästi määriteltyjä indikaattoreita ja korkealaatuista tietoa.

  Alfredo Pallone (PPE), kirjallinen. – (IT) Mietinnöllä "BKT:stä ja muista indikaattoreista – Edistyksen mittaaminen muuttuvassa maailmassa" pyritään arvioimaan Euroopan unionin edistymistä bruttokansantuotteen avulla. Sitä on alettu pitää yhteiskunnan kehittyneisyyden ja taloudellisen kehityksen kattavana indikaattorina. Se ei kuitenkaan enää tarjoa luotettavaa perustaa poliittiselle keskustelulle, koska sillä ei mitata ympäristön kestävyyttä tai sosiaalista integraatiota. Yhä laajemmin tunnustetaan, että edistymistä mittaavien arviointiperusteiden lisäksi tarvitaan täydentäviä tietoja ja indikaattoreita. Tästä syystä kannatin äänestyksessä sanamuotoa, jolla Euroopan unionin kehitys yhdistetään uusiin yhteiskunnallisiin indikaattoreihin ja jolla pyritään selkeästi määriteltyyn mittausjärjestelmään, joka ulottuu BKT:tä pidemmälle ja täydentää sitä päätöksenteon yhteydessä.

  Maria do Céu Patrão Neves (PPE), kirjallinen. – (PT) Kannatin äänestyksessä tätä mietintöä "BKT:stä ja muista indikaattoreista – Edistyksen mittaaminen muuttuvassa maailmassa". Kuten mietinnössä aivan oikein todetaan, poliittiset päätöksentekijät käyttävät bruttokansantuotetta (BKT) kaikkialla maailmassa ja siihen viitataan julkisissa keskusteluissa. Sitä on alettu pitää myös yhteiskunnan yleisen kehittyneisyyden ja edistyksen kattavana indikaattorina. Se ei kuitenkaan sovellu kaikissa kysymyksissä luotettavaksi perustaksi poliittisille keskusteluille. BKT ei mittaa esimerkiksi eräitä ratkaisevan tärkeitä osa-alueita, kuten ympäristön kehityksen kestävyyttä tai sosiaalista osallisuutta.

Komission tiedonannossa "BKT ja muut indikaattorit – Edistyksen mittaaminen muuttuvassa maailmassa" ehdotetaan erilaisia toimia BKT:n täydentämiseksi soveltuvalla tavalla. Tarkoituksena on erityisesti kehitellä kokonaisvaltaisempia indikaattoreita, joiden on määrä antaa luotettavampaa tietoa. Haluaisin ilmaista tukeni komission pyrkimykselle kehittää BKT:tä kattavampi selkeästi määritetty mittari, jolla täydennetään BKT:tä päätöksenteossa ja arvioinnissa käyttämällä selkeästi määritettyjä ja mitattavissa olevia indikaattoreita.

  Aldo Patriciello (PPE), kirjallinen. – (IT) Bruttokansantuote on tunnetuin mittari kaikkialla maailmassa. BKT:tä on alettu pitää myös yhteiskunnan yleisen kehittyneisyyden ja edistyksen kattavana indikaattorina, mutta sillä ei mitata ympäristön kestävyyttä tai sosiaalista integraatiota. Tarvitaan BKT:tä täydentäviä parempia tietoja ja indikaattoreita tai muuten se ei sovellu luotettavaksi perustaksi poliittisille keskusteluille.

Asiasta on jo keskusteltu aiemmin ja erityisesti vuonna 2007, jolloin Euroopan parlamentti ja komissio pitivät yhdessä eri elinten ja yhdistysten kanssa "Beyond GDP" -konferenssin. Komissio katsoi tässä konferenssissa, että BKT ei enää sovellu pitkän aikavälin mittausjärjestelmäksi, koska taloudellinen ja sosiaalinen edistyminen eivät riitä ilmastonmuutoksen, luonnonvarojen tehokkaan käytön tai henkilökohtaisen hyvinvoinnin arviointiin. Sittemmin ehdotettiin uusia indikaattoreita sosiaalisten, taloudellisten ja ympäristöä koskevien tavoitteiden edistymisen mittaamiseksi. Näistä syistä ja jotta voidaan kehittää selkeät ja kattavat indikaattorit, jotka ovat samalla johdonmukaiset, asianmukaiset ja objektiivisesti mitattavissa, äänestin käsiteltävän esityksen puolesta.

  Rovana Plumb (S&D), kirjallinen. – (RO) Komission tiedonannossa "BKT:stä ja muista indikaattoreista – Edistyksen mittaaminen muuttuvassa maailmassa" keskitytään kehittämään kattavampia indikaattoreita BKT:n täydentämiseksi. Niillä tarjotaan luotettavampi tietopohja. BKT:tä on alettu pitää myös yhteiskunnan yleisen kehittyneisyyden ja edistyksen kattavana indikaattorina, mutta se ei sovellu kaikissa kysymyksissä luotettavaksi perustaksi poliittisille keskusteluille. BKT ei mittaa eräitä ratkaisevan tärkeitä osa-alueita, kuten ympäristön kehityksen kestävyyttä tai sosiaalista osallisuutta.

Äänestin tämän mietinnön puolesta, koska on tärkeää kehittää väline, jolla voidaan täydentää BKT:tä, ja on otettava huomioon, että se on tehtävä niin, että siitä on käytännön hyötyä ja että siinä käytetään selkeästi määritettyjä indikaattoreita ja luotetaan korkealaatuiseen tietoon. Komissiota kehotetaan laatimaan BKT ja muut indikaattorit -mallia varten porrastettu strategia, jossa olisi esitettävä, kuinka tätä uutta mallia voidaan soveltaa käytännössä päivittäisessä poliittisessa toiminnassa.

  Miguel Portas (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Katson, että elämänlaadun saavuttamiseen ja ylläpitämiseen liittyy merkittäviä ja toisiinsa liittyviä tekijöitä, joita ovat esimerkiksi terveys, koulutus, kulttuuri, työllisyys, asuminen, ja ympäristöolot. Katson sen vuoksi, että näitä näkökohtia mittaavat indikaattorit ovat myös tärkeitä ja että niihin olisi kiinnitettävä enemmän huomiota. Äänestin mietinnön puolesta. Se on askel, vaikkakin epäröivä, sen puolesta, että bruttokansantuotetta (BKT) parannetaan ja täydennetään välineenä, jolla mitataan ja arvioidaan sosiaalista ja taloudellista suorituskykyä sekä yhteiskuntien edistymistä.

  Paulo Rangel (PPE), kirjallinen. – (PT) Bruttokansantuote (BKT) on makrotaloudellinen perusindikaattori, jota käytetään pääsääntöisesti talouden mittaamiseen eri valtioissa. Se on kuitenkin ainoastaan vaurautta mittaava indikaattori, ja sillä ei voida verrata niin hyvin sosiaalista kehitystä. BKT:n menestyminen johtuu suurelta osin sen yksinkertaisuudesta kuluihin verrattuna, eli sillä saavutettujen tuloksien täydellisyydestä. Sen vuoksi olisi hyödyllistä kehittää uusia indikaattoreita, joiden perusteella olisi mahdollista tarkastella todellista tilannetta koskevia muita näkökohtia, jotta saadaan parempi yleiskuva valtioiden kehityksestä. Tämä on monimutkainen prosessi, ja siihen olisi osallistuttava ammattilaisia eri alueilta, jotta saadaan aikaan laajempi ja kattavampi indikaattori.

  Raül Romeva i Rueda (Verts/ALE), kirjallinen. – (FR) Tuen tätä esitystä. Kuten kollegani Bélier totesi, vaikka tämän mietinnön tavoitteet ja suuntaviivat olisivat voineet mennä pidemmälle, kyseessä on ensimmäinen askel. Sillä annetaan vahva viesti neuvostolle ja komissiolle, että EU:n on pyrittävä parantamaan vaurautta ja kehitystä koskevia indikaattoreita, jotta niistä välittyvät ympäristön ja sosiaaliset realiteetit ja kohtaamamme rajoitukset.

Tämän päätöksen perusteella Euroopan parlamentin jäsenet tunnustavat tarpeen edetä pidemmälle ja luopua vanhentuneesta mallista, joka luo yhteiskunnallista eriarvoisuutta ja tuhoaa luonnonperintöä. Näin voidaan aloittaa uusi unionin tason taloudellinen malli. Sen perusteella voidaan tunnistaa uusia indikaattoreita, jotka ovat oikeudenmukaisempia ja joiden ansiosta voimme ottaa yhteiskunnan ekologisen ja sosiaalisen siirtymän tehtäväksemme.

  Licia Ronzulli (PPE), kirjallinen. – (IT) Tässä mietinnössä ehdotetaan sellaisen selkeästi määritellyn mittausjärjestelmän hyväksymistä, jolla täydennetään bruttokansantuotetta yleisen sosiaalisen kehityksen indikaattorina. Täydentävällä välineellä pitäisi olla käytännön hyötyä ja sen olisi perustuttava selkeästi määriteltyihin indikaattoreihin ja luotettavaan tietoon. Vain tällä tavalla BKT:llä voidaan edistää riittävästi poliittista keskustelua ja päätöksentekoa. Komissiota kehotetaan sen vuoksi laatimaan porrastettu strategia, jossa olisi esitettävä, kuinka tätä uutta mallia voidaan soveltaa käytännössä päivittäisessä poliittisessa toiminnassa.

  Oreste Rossi (EFD), kirjallinen. – (IT) Tässä komission tiedonantoa "BKT ja muut indikaattorit. Edistyksen mittaaminen muuttuvassa maailmassa" koskevassa mietinnössä korostetaan bruttokansantuotteen merkitystä sosiaalisen kehityksen ja talouskasvun kattavana indikaattorina. Tavoite on ottaa käyttöön uusi selkeästi määritelty mittausjärjestelmä, joka perustuu luotettaviin ja täsmällisiin tietoihin, mutta komission tiedonannossa ei mainita porrastettua strategiaa sen aikaansaamiseksi. Äänestin tämän mietinnön puolesta, koska katson, että on tärkeää toteuttaa sosioekonomisia tutkimuksia hyödyntäen asianmukaisia välineitä, joilla täydennetään BKT:tä.

  Catherine Stihler (S&D), kirjallinen. – (EN) Kannatan tätä mietintöä, jossa suositellaan useita konkreettisia toimia, kuten ympäristöpainetta koskevaa indeksiä, sosiaalisten ja ympäristötietojen nopeampaa julkaisemista, tarkempaa raportointia sosiaalisista eroista ja kansantalouden tilinpidon laajentamista ympäristöä koskeviin ja sosiaalisiin seikkoihin.

  Nuno Teixeira (PPE), kirjallinen. – (PT) Komission tiedonannossa Euroopan parlamentille ja neuvostolle "BKT ja muut indikaattorit. Edistyksen mittaaminen muuttuvassa maailmassa" (KOM(2009)0433 lopullinen), todetaan, että "BKT:tä on alettu pitää myös yhteiskunnan yleisen kehittyneisyyden ja edistyksen kattavana indikaattorina, mutta sillä ei mitata ympäristön kestävyyttä tai sosiaalista integraatiota". Maailmassa, jossa ihmisten elämänlaatua mitataan yhä useammin käyttäen muita kuin taloudellisia näkökohtia, useat kansainväliset järjestöt, kuten Yhdistyneet kansakunnat (YK), Maailmanpankki ja Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö (OECD) tutkivat parhaillaan uusien indikaattoreiden määrittelemistä taloudellisen ja sosiaalisen edistyksen mittaamiseksi.

Äänestin sen vuoksi mietinnön puolesta, koska mielestäni on tärkeää, että Euroopan unioni voi soveltaa järjestelmällistä lähestymistapaa sosiaalisen hyvinvoinnin mittaamiseksi kaikilta osiltaan painottaen erityisesti taloudellisia ja ympäristötekijöitä ja parantamalla elämänlaatua keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä. Uskon, että edellä mainituista indikaattoreista tulee strategisesti merkittäviä tulevan koheesiopolitiikan määrittelyssä. Niillä edistetään siten osaltaan älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua Eurooppa 2020 -strategiassa vahvistettujen periaatteiden mukaisesti.

  Niki Tzavela (EFD), kirjallinen. – (EL) Kannatin äänestyksessä mietintöä "BKT:stä ja muista indikaattoreista – Edistyksen mittaaminen muuttuvassa maailmassa" seuraavista syistä. Kaikki tietävät, että BKT on makrotaloudellista toimintaa mittaava indikaattori ja sitä ei voida käyttää mittaamaan muita asioita. Sen vuoksi on kehitettävä uusia indikaattoreita, mitä Rosbachin mietinnössä tehdään. BKT on mielestäni rajallinen indikaattori ja olisi kehitettävä muita indikaattoreita sen täydentämiseksi. Mietinnössä käsitellään näitä kysymyksiä. Ne ovat minusta erittäin tärkeitä ja ne on ratkaistava välittömästi, minkä vuoksi äänestin tämän mietinnön puolesta.

  Giommaria Uggias (ALDE), kirjallinen. – (IT) Äänestin maan edistymistä, eikä sen kulutusta, paremmin kuvaavien uusien kriteerien tunnistamisen puolesta, vaikka luulen, että asiassa olisi tehtävä enemmän. Käsiteltävänä olevan mietinnön matka oli pitkä ja vaikea. Se on nyt täysistuntovaiheessa ja paljon sen sisällöstä on menetetty matkan varrella. Parlamentin olisi pitänyt tehdä ehdotus, jossa otetaan huomioon opetuksen, terveyden ja henkilökohtaisen toiminnan kaltaisia tekijöitä, mutta se tyytyi korostamaan tarvetta ottaa käyttöön uusia kriteerejä ja siirtää niiden määrittely komissiolle.

Bruttokansantuote on vanhentunut indikaattori. Se perustuu taloudellisiin periaatteisiin, joiden mukaan laatu pelkistetään määräksi, jolloin unohdetaan asioiden merkitys, yksilöllinen ja kollektiivinen hyvinvointi, aliarvioidaan työtä tuotannon päämääriin verrattuna ja harkitaan ainoastaan uusien päämäärien esittämistä eikä niiden ylläpitoa.

  Viktor Uspaskich (ALDE), kirjallinen. – (LT) Jos tarkastelemme Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) BKT-asteikkoa (EU on ensimmäisellä ja Liettua 82. sijalla), voimme nähdä, että BKT ei kerro koko totuutta. BKT ei riitä mittaamaan kansallisten ja alueellisten haasteiden monimutkaista sosiotaloudellista todellisuutta. Vaikka BKT on vahva makrotaloudellinen indikaattori, siitä eivät välity Liettuan suurimmat sosiaaliset ongelmat, kuten työttömyys, koulutuksen ja terveydenhuollon järjestelmien laatu ja erot tulonjaossa. Liettuassa ja unionin tasolla ei ole usein selvää tietoa ja indikaattoreita, ja sen vuoksi tuin esittelijän ehdotusta paremmista sosiaalisista indikaattoreista. Toivon, että tällä annetaan kattavampaa tietoja toimintalinjojen kehittämistä varten.

Tällä hetkellä poliitikoilla ei ole valitettavasti useinkaan tällaisia tietoja. EU:n toimintalinjojen kehittämisen ei pitäisi perustua pelkästään abstrakteihin tilastoihin. EU:n toimintalinjoja olisi mitattava eurooppalaisten hyvinvoinnin parantamista koskevan kehityksen perusteella. Mietinnössä mainittu BKT:tä täydentävä menettely voi osoittautua erittäin hyödylliseksi. Kuitenkin ennen sen toimeenpanoa meidän pitäisi tietää enemmän mahdollisuuksista mukauttaa uutta menettelyä päivittäistä elämää koskevien näkökohtien perusteella.

Mietintö: Vladimír Remek (A7-0165/2011)

  Luís Paulo Alves (S&D), kirjallinen. – (PT) Äänestän mietinnön puolesta, koska siinä on kyse prosessin ja tähänastisen täytäntöönpanon perusteellisesta arvioinnista ja koska sillä käynnistetään keskustelu ohjelmien tulevasta hallinnoinnista, hyödyntämisestä ja rahoituksesta, päätöksestä luoda maailmanlaajuisia satelliittinavigointijärjestelmiä ja muita itsenäisiä eurooppalaisia järjestelmiä. Siihen kuuluvat hyödyntämisen kaikki kaupalliset näkökohdat sekä eri hyödyntämismallien lainsäädäntö-, sopimus- ja rahoitusrakenteet, joilla taataan hallinnointimallin toteuttaminen.

  Sophie Auconie (PPE), kirjallinen. – (FR) Galileo-ohjelma (satelliittinavigointi) on erittäin tärkeä, koska se antaa Euroopan unionille mahdollisuuden olla kilpailukykyinen uusimman teknologian alalla. Valitettavasti Galileoon liittyy uusia viivästyksiä ja kustannuksia. Tässä tilanteessa on tärkeää, että harkitsemme uusia ratkaisuja. Sen takia kannatin Vladimír Remekin mietintöä, jossa pyritään etsimään kaikkia mahdollisia rahoituslähteitä EU:n talousarvion määrärahojen lisäksi.

  Zigmantas Balčytis (S&D), kirjallinen. – (LT) Galileo on yhdessä EGNOS-järjestelmän (Euroopan geostationaarinen navigointilisäjärjestelmä, jolla parannetaan Yhdysvaltojen maailmanlaajuisen paikannusjärjestelmän (GPS) tietojen tarkkuutta ja luotettavuutta) kanssa EU:n kehittämä maailmanlaajuinen satelliittinavigointijärjestelmä (GNSS). Valmistuttuaan sen odotetaan muodostuvan 27 satelliitista ja sopivasta määrästä varasatelliitteja noin 23 000 kilometriä maan pinnan yläpuolella olevalla kiertoradalla sekä maailmanlaajuisesta noin 40 maa-aseman verkosta. EU on päättänyt perustaa oman maailmanlaajuisen satelliittinavigointijärjestelmänsä kahdesta keskeisestä syystä: ensimmäinen on EU:n riippumattomuus muista maailmanlaajuisista navigointijärjestelmistä ja itsenäisyys ja toinen on oman osuuden saaminen nopeasti kasvavista maailmanlaajuisista huipputekniikan markkinoista, joita Yhdysvallat tällä hetkellä pitkälti hallitsee. Minäkin katson, että pitäisi käydä laaja ja perusteellinen poliittinen keskustelu tavoitteiden toivotusta tasosta (tarjottavien palvelujen tasosta) ja käytettävissä olevista taloudellisista resursseista (pitäisi tehdä poliittinen ratkaisu täysin EU:n rahoittaman ohjelman sekä osittain jäsenvaltioiden tai yksityisten rahoittaman ohjelman välillä). Keskustelun tulos vaikuttaa GNSS-järjestelmien tulevaa hallinnointia koskeviin toimintatapoihin.

  Mara Bizzotto (EFD), kirjallinen. – (IT) Hanke eurooppalaisen satelliittinavigointijärjestelmän täytäntöön panemiseksi on suuri haaste ja epäilemättä hyödyllinen teknologian tulevaisuudelle Euroopassa, mutta EU:n toimielinten tekemät ennusteet hankkeen menoista ja investoinneista eivät ole vieläkään selviä tai avoimia. Lisää menoja on odotettavissa muutaman vuoden kuluessa niiden lisäksi, joita ohjelmaan alun perin suunniteltiin, ja uskon, että todennäköisesti tarvitaan vielä lisää rahaa hankkeen loppuun viemiseksi. Sen vuoksi äänestin tyhjää valiokunta-aloitteisesta mietinnöstä lopullisessa äänestyksessä.

  Rachida Dati (PPE), kirjallinen. – (FR) Tuin äänestyksessä tyytyväisenä mietintöä, johon kulminoituu kauaskantoinen poliittinen päätös erityisesti Galileon täytäntöönpanon osalta. On ehdottoman tärkeää, että itsenäinen eurooppalainen satelliittinavigointijärjestelmä toteutetaan mahdollisimman pian ja, kuten mietinnössä korostetaan, siten että pitkän aikavälin rahoitus taataan. Yhdysvaltojen taholta tuleva kilpailu (GPS) edellyttää, että otamme Galileon käyttöön nopeasti muistaen sen mitä taloudellisesti, teknisesti, poliittisesti ja strategisesti on pelissä.

  Christine De Veyrac (PPE), kirjallinen. – (FR) Euroopan unioni on asettanut itselleen tavoitteen tulla maailman johtajaksi maailmanlaajuisten satelliittinavigointijärjestelmien (GNSS) alalla Euroopan geostationaarisella navigointilisäjärjestelmällä (EGNOS) ja Galileo-ohjelmalla, millä se varmistaa teknisen riippumattomuuden yhdysvaltalaisesta GPS-järjestelmästä. Ottaen huomioon tällaisista ohjelmista saatavat merkittävät taloudelliset tuotot äänestin Vladimír Remekin mietinnön puolesta. Siinä komissiota ja jäsenvaltioita vaaditaan varmistamaan riittävä rahoitus sen varmistamiseksi, että kyseiset hankkeet valmistuvat vuoteen 2018 mennessä ja vakiinnuttavat paikkansa yhdysvaltalaisten järjestelmien uskottavina haastajina.

  Diane Dodds (NI), kirjallinen. – (EN) Aikana, jolloin komission ja itse asiassa tämän parlamentin pitäisi etsiä ja esittää ehdotuksia siitä miten säästää rahaa, meille tarjotaan tätä mietintöä, jossa ehdotetaan Galileo-satelliittinavigointijärjestelmän toteuttamista 1,9 miljardin euron lisäkustannuksin seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä. Muistetaan, että tämä tapahtuu sitä taustaa vasten, että Galileo-satelliittiohjelma käynnistyi 7,7 miljardin euron talousarviolla ja nyt sen arvioidaan maksavan 22,6 miljardia euroa. Tällaiselle ehdotukselle sanon suoraan ei. Hankkeen nykyiset budjettikohdat riittävät varsin hyvin sen toteuttamiseen, mutta – kuten saattoi odottaa – ehdotuksen mukaan rahaa tarvitaan vielä lisää. Tiedän, että jos puhun äänestäjilleni, heiltä tuskin heruu tukea Galileon nykyisille menoille saati sitten menojen lisäykselle. Kehotan jälleen kerran Euroopan parlamentin jäseniä ja komissiota olemaan realistisia ja toimimaan varovaisesti niiden rahojen kanssa, joita meillä on ja joilla pitäisi tuottaa mahdollisimman paljon hyötyä äänestäjillemme.

  Diogo Feio (PPE), kirjallinen. – (PT) Eurooppalaiset satelliittinavigointijärjestelmät ovat aiheuttaneet viivytyksiä ja lisäkustannuksia, joiden pitäisi saada vastuuhenkilöt pohtimaan malleja, joita nyt noudatetaan niiden toteuttamiseksi. Aikana, jolloin Portugalin kaltaiset valtiot turvautuvat muiden jäsenvaltioiden apuun ja jolloin EU itse on vakavassa talous- ja rahoituskriisissä, joka uhkaa sen vakautta, pitäisi toimia entistäkin ponnekkaammin määrärahojen ylitysten ja liiallisten menojen välttämiseksi.

En kyseenalaista kyseisten hankkeiden strategista merkitystä mutten voi olla korostamatta sitä, että niillä ei ole saavutettu odotuksia. Yhdyn näkemykseen että, koska Galileo ja Euroopan geostationaarinen navigointilisäjärjestelmä (EGNOS) ovat EU:n ohjelmia ja unionin yleisen edun mukaisia, ne pitäisi rahoittaa pääosin EU:n talousarviosta, mutta katson, että muitakin mahdollisia rahoituslähteitä pitäisi pohtia, mukaan luettuna innovatiiviset rahoituslähteet.

  José Manuel Fernandes (PPE), kirjallinen. – (PT) Vladimír Remekin laatimassa mietinnössä käsitellään eurooppalaisia satelliittinavigointiohjelmia. Mietinnön tarkoituksena on kyseisten ohjelmien väliarviointi, mukaan luettuna niiden täytäntöönpanon, tulevien haasteiden ja rahoitusnäkymien arviointi.

Vuodesta 2000 lähtien, jolloin GPS-järjestelmä otettiin käyttöön, ala on kasvanut eksponentiaalisesti (124 miljardia euroa vuonna 2008) ja kotimarkkinoiden ennustetaan olevan kaiken kaikkiaan 230 miljardia euroa vuonna 2025. Vuonna 2008 EU päätti luoda oman satelliittinavigointijärjestelmänsä (asetus (EY) N:o 683/2008) Galileon ja Euroopan geostationaarisen navigointilisäjärjestelmän (EGNOS), joiden tavoitteena on varmistaa EU:n riippumattomuus ja itsenäisyys, nostaa sen markkinaosuutta ja tehdä alasta kilpailukykyinen strategisilla ja nopeasti kasvavilla markkinoilla.

Äänestin esittelijän mietinnön puolesta huolimatta määrärahojen ylityksistä, joita hankkeen täytäntöönpanossa on tapahtunut, koska ymmärrän sen, että EU:n pitää olla uusinta teknologiaa koskevan tutkimuksen ja kehityksen eturintamassa erityisesti, kun kyseinen teknologia on EU:lle tieteellinen ja taloudellinen valtti.

  João Ferreira (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Kuten olemme todenneet Euroopan maailmanlaajuisen satelliittinavigointijärjestelmän soveltamisesta liikenteessä, kyseisen tekniikan käyttö voisi antaa tärkeän panoksen julkisten palvelujen kehittämiseen, uudenaikaistamiseen ja monipuolistamiseen yhteistyömahdollisuuksien luomisessa sekä tieteen ja sen soveltamisen edistämisessä sekä tiedon vaihdossa ja saannissa siten, että kansalaisten oikeuksia, vapauksia ja takuita kunnioitetaan varmasti. Nyt ei kuitenkaan ole kyse Euroopan maailmanlaajuisesta satelliittinavigointijärjestelmästä, joka perustuu muuhun kuin sotilaskäyttöön ja jota ei ole integroitu EU:n turvallisuusjärjestelyihin.

Ongelmana on sen mahdollinen käyttö sotilaallisiin ja aggressiivisiin tarkoituksiin. Erityisen huolestuttavaa on se, että kyseinen satelliittinavigointijärjestelmä kilpailee Yhdysvaltain GPS-järjestelmän kanssa, josta EU on riippuvainen ja joka on tunnetusti sotilaallisessa valvonnassa ja saa rahoitusta Yhdysvaltain liittovaltion sotilaallisista ohjelmista. Toistamme siksi jälleen epäilyksemme rajoituksista, jotka koskevat ohjelmien mahdollista käyttöä EU:n ja Yhdysvaltojen oletetussa kilpailussa järjestelmien toiminnallisuuden ja tehokkuuden alalla.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Nyt ei ole kyse Euroopan maailmanlaajuisesta satelliittinavigointijärjestelmästä, joka perustuu muuhun kuin sotilaskäyttöön ja jota ei ole integroitu EU:n turvallisuusjärjestelyihin. Ongelmana on sen mahdollinen käyttö sotilaallisiin ja aggressiivisiin tarkoituksiin.

Sen käyttäminen muihin kuin sotilaallisiin tarkoituksiin voisi antaa tärkeän panoksen julkisten palvelujen tarjoamiseen, luoda yhteistyömahdollisuuksia, edistää tiedettä ja sen soveltamista sekä tiedon vaihtoa ja saantia siten, että kansalaisten oikeuksia, vapauksia ja takuita kunnioitetaan varmasti

Huolestuttavaa on kuitenkin se, että kyseinen satelliittinavigointijärjestelmä kilpailee Yhdysvaltain GPS-järjestelmän kanssa, josta EU on riippuvainen ja joka on tunnetusti sotilaallisessa valvonnassa ja saa rahoitusta Yhdysvaltain liittovaltion sotilaallisista ohjelmista.

Meillä on kuitenkin vakavia epäilyjä rajoituksista, jotka koskevat kyseisten ohjelmien mahdollista käyttöä kilpailussa kyseisten järjestelmien toiminnallisuuden ja tehokkuuden välillä sekä EU:n ja Yhdysvaltojen välillä.

  Monika Flašíková Beňová (S&D), kirjallinen. – (SK) Euroopan unioni on ottanut merkittävän askeleen ottaa käyttöön poliittisella päätöksellä, joka perustuu asetukseen (EY) N:o 683/2008, itsenäinen Euroopan maailmanlaajuinen satelliittinavigointijärjestelmä (GNSS), jonka unioni omistaa ja jota se käyttää. Komission pitäisi tehdä perusteellinen analyysi, jossa pyritään määrittelemään entistä tarkemmin toiminnan ja käytön mahdolliset tulevaisuudennäkymät ja resurssit vuoden 2013 jälkeen. Se sisältäisi kaupallisen käytön kaikki näkökohdat kuten eri käyttömallien lainsäädäntö-, sopimus- ja rahoitusrakenteen, millä varmistetaan vakaan hallintomallin perustaminen.

  Jacqueline Foster (ECR), kirjallinen. – (EN) Galileo, Euroopan oma maailmanlaajuinen satelliittinavigointijärjestelmä on EU:lle ja erityisesti Yhdistyneelle kuningaskunnalle erittäin tärkeä. Hanke, jota tuen täysin, on saanut merkittävää julkista rahoitusta, mutta myös yksityinen teollisuus kaikkialla EU:ssa on investoinut järjestelmän kehittämiseen rahaa, aikaa ja asiantuntemusta.

Kuitenkin huolimatta siitä, että tunnustan tarpeen edistää hanketta, katsoin että minun on äänestettävä tyhjää lopullisessa äänestyksessä. Vladimír Remekin mietinnössä todetaan, että Galileo-järjestelmän loppuun saattaminen vaatisi jopa 1,9 miljardia euroa lisää seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä. Nykyisessä vaikeassa taloudellisessa tilanteessa minun on vastustettava menojen lisäystä, erityisesti kun otetaan huomioon, että ohjelma on jo ylittänyt talousarvion 60 prosentilla. Katson, että Galileon on pysyttävä nykyisen talousarvionsa puitteissa.

Tarkastellaan sitä miten voimme kehittää nykyistä järjestelmää niillä keinoilla mitä meillä on. Kehotan painokkaasti komissiota ryhtymään ponteviin toimiin ohjelman hallinnon kehittämiseksi ja säästöjen aikaansaamiseksi. Sitä tarkoitusta varten komission on tehtävä perusteellinen ja kattava vaikutustenarviointi, niin että voimme tehdä tietoon perustuvan päätöksen ohjelman tulevasta rahoituksesta.

  Juozas Imbrasas (EFD), kirjallinen. – (LT) Olen tyytyväinen tähän asiakirjaan, koska mietintö on vastaus komission tiedonantoon itsenäisen eurooppalaisen satelliittinavigointijärjestelmän (GNSS) (Galileo ja EGNOS) väliarvioinnista, jossa arvioidaan tähänastista prosessia ja täytäntöönpanoa ja käynnistetään keskustelu tulevasta hallinnoinnista, hyödyntämisestä ja rahoituksesta. EU on päättänyt perustaa oman maailmanlaajuisen satelliittinavigointijärjestelmän kahdesta keskeisestä syystä: ensimmäinen on EU:n riippumattomuus muista maailmanlaajuisista navigointijärjestelmistä ja itsenäisyys ja toinen on oman osuuden saaminen nopeasti kasvavista maailmanlaajuisista huipputekniikan markkinoista, joita Yhdysvallat tällä hetkellä pitkälti hallitsee. Ohjelman epäsuorien etujen arvioidaan olevan noin 60 miljardia euroa vuodessa (mukaan luettuna tuotantoketjun loppupään ja alkupään markkinat ja julkiset edut). GNSS:ää pidetään läpilyöntitekniikkana, johon liittyy paljon mahdollisuuksia luoda innovaatioita, kehittää huipputekniikan tietopohja ja lisätä tuottavuutta monella alalla. GNSS-tuotteiden ja -palvelujen markkinoiden arvioidaan kasvavan vuosittain yli 10 prosenttia. Komission pitäisi tehdä perusteellinen analyysi, jossa arvioidaan tarkasti mahdollisia tulevaisuudennäkymiä sekä toiminta- ja hyödyntämiskeinoja vuoden 2013 jälkeen. Se käsittää hyödyntämisen kaikki kaupalliset näkökohdat sekä eri hyödyntämismallien lainsäädäntö-, sopimus- ja rahoitusrakenteet, joilla varmistetaan vakaan hallinnointimallin toteuttaminen.

  Ville Itälä (PPE), kirjallinen. – (FI) EGNOS ja Galileo järjestelmät lisäävät valmistuttuaan turvallisuutta liikenteessä erinäisten sovellusten kautta. Nämä sovellukset myös edustavat kasvavia globaaleja markkinoita, mistä EU hyötyy taloudellisesti. Järjestelmien kehittäminen on olennainen osa Eurooppalaisen ilmailuliikenteen kehittymiselle samoin kuin tie- ja rataliikenteen taloudellisemmalle ja tehokkaammalle toteuttamiselle. Ongelmana sovellusten kehittämiselle ja järjestelmien valmistumiselle ajoissa voi olla investointien puute. Olisi tärkeää nähdä sijoittamisen ja järjestelmien aikataulunmukaisen kehittämisen hyöty jäsenvaltioille.

  Giovanni La Via (PPE), kirjallinen. – (IT) Äänestin Silvia-Adriana Ţicăun mietinnön puolesta, koska käsiteltävänä oleva hanke täyttää niiden henkilöiden monet odotukset, jotka suhtautuvat myönteisesti tutkimuksen ja teknologian kehitykseen. EGNOS ja Galileo ovat hankkeita, jotka tuottavat välillisesti noin 60 miljardia euroa Euroopan unionin taloudelle ja yhteiskunnalle, koska ne parantavat liikenneturvallisuutta ja lentoliikenteen turvallisuutta, vähentävät ilmansaasteita ja hyönteismyrkkyjen käyttöä, luovat uusia työpaikkoja ja parantavat yleistä turvallisuutta tuottaen todella paljon vastinetta rahalle. Sen takia, ennen kuin tehdään päätös uudesta taloudellisesta sitoumuksesta EU:n talousarviosta seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä, komission on esitettävä selvä arvio kaikista mahdollisista teknisistä vaihtoehdoista ja niiden kustannuksista ja hyödyistä.

  Agnès Le Brun (PPE), kirjallinen. – (FR) Kymmenen vuotta sitten Euroopan unioni käynnisti kaksi satelliittinavigointiohjelmaa: Galileo ja EGNOS (Euroopan geostationaarinen navigointilisäjärjestelmä). Ensin mainittu alkaa toimia vuonna 2014 alle metrin tarkkuudella, kun taas GPS-järjestelmän tarkkuus on useita metrejä. Tämä tekninen edistysaskel antaa eurooppalaisille yrityksille mahdollisuuden innovoida ja asettua maailmanlaajuisen paikantamisen mahdollistamien palvelujen kärkeen. Galileolla on kuitenkin myös strateginen ulottuvuus. Tällä hetkellä Eurooppa on riippuvainen GPS-järjestelmästä, joka on yhdysvaltalainen. Kun Galileo on valmis, unioni on täysin itsenäinen ja ylivoimainen tällä alalla, ja on helppo nähdä sovellusten merkitys. Sen seurauksena jäsenvaltioiden siviili- ja sotilasresurssit ovat paljon entistä tehokkaampia. Tuin äänestyksessä päätöslauselmaa, jossa, samalla kun siinä kehutaan teknistä menestystä, muistutetaan Euroopan komissiota kohdista, joissa ohjelmaa voidaan parantaa: rahoituksesta, tiedotuksesta ja kansainvälisten kumppanien mukaan ottamisesta.

  David Martin (S&D), kirjallinen. – (EN) Suurimpana haasteena GNSS-ohjelmien kansainvälisissä toimissa on varmistaa yhteensopivuus ja -toimivuus Galileon kanssa, käyttää maailmanlaajuisia GNSS-resursseja ja asettaa maailmanlaajuiset normit, varmistaa avaruusalan ja maa-asemien verkon turvallisuus, samalla kun varmistetaan EU:n rahoituksella kehitetyn herkän GNSS-tekniikan tiukka valvonta, ja osallistua kansainväliseen hankkeeseen kehittää alueiden välisten etujen mukaisia innovatiivisia sovelluksia ja erikoissovelluksia. Yksi tärkeä tavoite on luoda markkinamahdollisuuksia eurooppalaiselle GNSS-tekniikalle ja sovellusteollisuudelle.

  Clemente Mastella (PPE), kirjallinen. – (IT) Me uskomme, että EU:n maailmanlaajuinen satelliittinavigointijärjestelmä (GNSS), joka muodostuu Galileo- ja EGNOS-ohjelmasta, on tärkeä askel EU:lle. Ensinnäkin sillä varmistetaan itsenäisyys muista maailmanlaajuisista navigointijärjestelmistä, ja toiseksi sen avulla voidaan hankkia osuus nopeasti kasvavista maailmanlaajuisista huipputekniikan markkinoista. On kuitenkin erittäin tärkeää taata palvelun jatkuvuus, koska GPS-signaalien (väliaikaisella) rajoittumisella tai heikentymisellä on valtavia vaikutuksia talouteemme ja yhteiskuntaamme, jos muita itsenäisiä GNSS-järjestelmiä ei ole käytettävissä. Jotta Galileon edut voidaan täysin hyödyntää, se on saatava täysin toimintakykyiseksi, mikä edellyttää uusia investointeja. Tällä hetkellä taloudelliset näkymät ovat erittäin synkät. Tässä vaiheessa pitäisi meidän mielestämme käydä laaja ja perusteellinen poliittinen keskustelu toivottujen tavoitteiden tasosta ja käytettävissä olevista taloudellisista resursseista. Lopuksi me toteamme, että on tärkeää tehdä perusteellinen analyysi, jotta saadaan tarkka kuva mahdollisista tulevaisuudennäkymistä sekä toiminta- ja hyödyntämiskeinoista vuoden 2013 jälkeen. Se käsittää hyödyntämisen kaikki kaupalliset näkökohdat sekä eri hyödyntämismallien lainsäädäntö-, sopimus- ja rahoitusrakenteet, joilla varmistetaan vakaan hallinnointimallin toteuttaminen.

  Nuno Melo (PPE), kirjallinen. – (PT) Eurooppalaiset satelliittinavigointiohjelmat Galileo ja Euroopan geostationaarinen navigointilisäjärjestelmä (EGNOS) tekevät EU:sta itsenäisen ja strategisesti riippumattoman muista talousblokeista, mikä on erittäin tärkeää ja edistää unionin kansalaisten elämää sekä tuottaa suoraa ja välillistä hyötyä Euroopan taloudelle. Kyseisten ohjelmien rahoitusongelmat voivat kuitenkin aiheuttaa merkittäviä viivästyksiä niiden täytäntöönpanossa muun haitan ohella.

Meidän on pantava täytäntöön keskipitkän ja pitkän aikavälin rahoitusstrategia, jotta voidaan luoda riittävästi luottamusta markkinoilla ja siten edistää investointeja sekä sovellusten ja palvelujen hankintaa. Vain täysin toimiva Galileo- ja EGNOS-järjestelmä tukee EU:ta kaikessa tämän politiikassa sekä erityisesti liikenteessä, maataloudessa, ilmastonmuutoksen torjunnassa, luonnonkatastrofien ja ihmisen aiheuttamien katastrofien ehkäisyssä sekä tieteen, tekniikan ja innovoinnin alalla.

  Louis Michel (ALDE), kirjallinen. – (FR) Euroopan parlamentti on aina tukenut Euroopan unionin maailmanlaajuista satelliittinavigointijärjestelmää (GNSS), joka on pantu täytäntöön Galileo- ja EGNOS-ohjelmalla (Euroopan geostationaarinen navigointilisäjärjestelmä). Valitettavasti Euroopan unioni on tällä hetkellä riippuvainen Yhdysvaltain GPS-järjestelmästä.

Galileolla on kuitenkin selviä etuja GPS-järjestelmään verrattuna. Lisäksi 80 000 eurooppalaista maanviljelijää käyttää päivittäin EGNOS-järjestelmää, ja se on äskettäin sertifioitu siviili-ilmailua varten ja se sertifioidaan pian meriliikennettä varten. Avaruuspolitiikka ja GNSS-ohjelma ovat strategisesti tärkeitä ja niiden pitäisi tarjota tuntuvia etuja kansalaisille ja yrityksille.

Tästä näkökulmasta tarkasteltuna komission pitää varmistaa, että Galileo on yhteensopiva ja -toimiva muiden satelliittinavigointijärjestelmien kanssa. On myös tärkeää, että nämä EU:n ohjelmat saavat toteutumiseen tarvittavan rahoituksen.

  Alexander Mirsky (S&D), kirjallinen. – (EN) EU otti tärkeän askelen poliittisella päätöksellään. Mietintö on väliarviointi tästä lippulaivahankkeesta, siinä arvioidaan tähänastista etenemistä ja täytäntöönpanoa ja sillä käynnistetään keskustelu hankkeen tulevasta hallinnoinnista, hyödyntämisestä ja rahoituksesta EU:n järjestelmässä. Mielestäni on syytä ryhtyä tekemään perusteellista analyysiä, jotta saadaan tarkka kuva mahdollisista tulevaisuudennäkymistä sekä toiminta- ja hyödyntämiskeinoista vuoden 2013 jälkeen. Tuen täysin Vladimír Remekin mietintöä ja äänestin sen puolesta.

  Andreas Mölzer (NI), kirjallinen. – (DE) GNSS-satelliittinavigointijärjestelmää (Galileo ja EGNOS) koskeva hanke on toisen sukupolven Schengenin tietojärjestelmän tavoin muuttunut pohjattomaksi rahareiäksi. Tulevia kustannuksia tuntuu olevan mahdotonta arvioida konkreettisesti; selvää on vain se, että säästöjä tarvitaan, jos haluamme estää hankkeen jo nyt nopeasti kasvavien kustannusten lopullisen räjähdyksen. Siihen liittyy kuitenkin ongelmia, kun palveluita koskevat leikkaukset vaikuttavat EU:n kansalaisiin vain veronmaksajina, ja vain sotilaalliset palvelut jäävät koskemattomiksi. Tässä yhteydessä vaaditaan lisää keskusteluja aikaisemmasta menettelystä ja täytäntöönpanosta sekä tulevasta hallinnosta, käytöstä ja rahoituksesta.

Vaikuttaa todella epätodennäköiseltä, että yksityisten yritysten käytön lisääminen tällä alalla tuo mitään taloudellista helpotusta. Komission arviota odotetaan todella innokkaasti. Ajatus Galileosta on periaatteessa hyvä; kustannukset on kuitenkin saatava kuriin. Otin sen huomioon äänestäessäni.

  Franz Obermayr (NI), kirjallinen. – (DE) Jälleen kerran (kuten ITER-hankkeen tapauksessa) EU on onnistunut viivyttämään hanketta niin kauan, että kustannuksia on mahdoton arvioida. Sama pätee GNSS-hankkeen (Galileo ja EGNOS -satelliittinavigointijärjestelmä) ja toisen sukupolven Schengenin tietojärjestelmän jatkokustannuksiin. Jatkokustannusten lisäksi hankkeen "normaalit" kustannukset ovat myös nousseet valtaviin mittoihin. Vahinkoja yritetään nyt korjata säästöillä. Ne ovat tarpeellisia toimia. Valitettavasti vaikuttaa siltä, että kyseiset leikkaukset vaikuttavat eurooppalaisiin veronmaksajiin vain siten että palveluja vähennetään. Vaikka GNSS-järjestelmää sovelletaan vain sotilaallisesti, veronmaksajat maksavat laskun – nyt kahteen kertaan jatkokustannusten takia. Tilanne heittää varjon GNSS-hankkeen ylle, joka on muutoin myönteinen hanke. Sen takia äänestin tyhjää.

  Georgios Papanikolaou (PPE), kirjallinen. – (EL) Kannatin äänestyksessä mietintöä Galileo-ohjelman väliarvioinnista. Kunnianhimoinen eurooppalainen hanke kehittää eurooppalainen satelliittinavigointijärjestelmä, joka perustuu 30 satelliittiin ja tarjoaa laadukkaita maailmanlaajuisia paikannuspalveluja, takaa EU:n itsenäisyyden ja riippumattomuuden muista maailmanlaajuisista navigointijärjestelmistä ja osuuden tärkeistä maailmanlaajuisista huipputekniikan markkinoista, joita Yhdysvallat ja Japani tällä hetkellä hallitsevat. Galileolla voidaan myös edistää aikaisempien liikenteenhallintajärjestelmien täytäntöönpanoa kaikissa liikennemuodoissa (maantiet, ilma, vesi ja niin edelleen), mikä parantaa tehokkuutta ja vähentää ympäristövaikutuksia. Maataloudessa Galileolla voidaan tukea maataloustuotannon kehittämistä takaamalla maan ja veden tehokas käyttö, mikä vähentää lannoitteiden ja torjunta-aineiden tarvetta. Esiin nousseisiin kysymyksiin ja komissiolle esittämääni kysymykseen (E-0339/10), joka koski nimenomaan hankkeen erittäin suuria kustannuksia, ei ole kuitenkaan saatu vastausta. Tarkalleen ottaen ohjelman täytäntöönpanon kustannukset arvioitiin aluksi 3 330 miljoonaksi euroksi (joista 1 800 miljoonnaa piti tulla julkiselta sektorilta). Se nostettiin 5 580 miljoonaan euroon, joka kaikki tulee julkisen sektorin maksettavaksi taloudellisesti erittäin vaikeana aikana.

  Maria do Céu Patrão Neves (PPE), kirjallinen. – (PT) Äänestin tämän mietinnön puolesta. EU on ottanut tärkeän askelen hyväksymällä poliittisen päätöksen, joka on kirjattu asetukseen (EY) N:o 683/2008 eurooppalaisten satelliittinavigointiohjelmien (EGNOS ja Galileo) toteuttamisesta EU:n omistuksessa ja hallinnassa. Tässä mietinnössä käsitelty tiedonanto on väliarviointi symbolisesta aloitteesta ja se sisältää arvioinnin prosessista ja sen täytäntöönpanosta tähän mennessä, ja sillä käynnistetään keskustelu tulevasta hallinnoinnista, käytöstä ja rahoituksesta.

Nykyisessä taloudellisessa tilanteessa tarvitaan nopeasti laajaa poliittista keskustelua tavoitteiden toivotusta tasosta, joka määrittää tarjottavien palvelujen tason, sekä käytettävissä olevista resursseista, ja sen aikana on tehtävä poliittinen päätös malleista, joista toinen on täysin EU:n rahoittama ja toisessa sallitaan kansalliset tai yksityiset rahoitusosuudet. Keskustelun tulos näkyy poliittisissa valinnoissa, jotka koskevat GNSS-järjestelmien tulevia hallinnointijärjestelmiä.

  Fiorello Provera (EFD), kirjallinen. – (IT) Galileo-järjestelmä parantaa Yhdysvaltojen GPS-järjestelmän tietojen tarkkuutta ja luotettavuutta. Uusi järjestelmä on tärkeä, kun halutaan varmistaa Euroopan itsenäisyys ja riippumattomuus muista maailmanlaajuisista navigointijärjestelmistä ja antaa sille mahdollisuus saada markkinaosuus nopeasti kasvavista maailmanlaajuisista huipputekniikan markkinoista. Kuten tiedämme, ohjelma rahoitetaan täysin unionin talousarviosta 3,4 miljardin euron talousarviolla vuoteen 2014 saakka. Tiedämme, että ohjelman välillisten etujen arvioidaan olevan noin 60 miljardia euroa vuodessa, mutta komissio on myöntänyt, että tarvitaan lisäinvestointeja, jotta järjestelmä saadaan täysin toimintakykyiseksi. Koska vielä ei ole selvää miten paljon Galileo-järjestelmä maksaa veronmaksajille, äänestin tyhjää tästä toimenpiteestä, erityisesti toistaakseni pyynnön komissiolle selvittää hankkeen tulevat kustannukset.

  Paulo Rangel (PPE), kirjallinen. – (PT) Galileo-ohjelma, jolla pyritään yhdessä Euroopan geostationaarisen navigointilisäjärjestelmän (EGNOS) kanssa luomaan maailmanlaajuinen satelliittinavigointijärjestelmä (GNSS), noudattaa unionin strategista valintaa: sillä vahvistetaan pääsy maailmanlaajuisille markkinoille, joilla unioni pitää toimillaan puolensa, kyseisiä markkinoita hallitsee tällä hetkellä Yhdysvallat, ja hanke on tärkeä myös Euroopan talouden elvyttämisen kannalta. Muistetaan, että kuten mietinnössä todetaan, 7 prosenttia EU:n bruttokansantuotteesta riippuu maailmanlaajuisen paikannusjärjestelmän (GPS) käytöstä, minkä takia itsenäinen satelliittinavigointijärjestelmä on tarpeellinen.

Tällä hetkellä tarkoituksena on tehdä perusteellinen analyysi hankkeesta. Siitä tehtävissä päätelmissä pitäisi korostaa, että kyseisten ohjelmien käyttökustannukset arvioidaan 800 miljoonaksi euroksi vuodessa ja tulot ovat vain 80 miljoonaa euroa vuodessa vuonna 2030. Toisaalta kuitenkin arvioidaan, että välilliset edut voisivat olla niinkin paljon kuin 60 miljardia euroa vuodessa. Tässä yhteydessä on mielestäni tärkeää, kuten esittelijä ehdottaa, käynnistää keskustelu kyseisen ohjelman rakenteesta ja siitä miten sillä tienataan rahaa tulevaisuudessa, jotta voidaan tehdä vahvoja ja turvallisia ratkaisuja EU:n tulevaisuuden kannalta.

  Zuzana Roithová (PPE) , kirjallinen. – (CS) Tuen täysin itsenäistä Euroopan maailmanlaajuista satelliittinavigointijärjestelmää, ja hyväksyn kaikki toimet, joita tarvitaan sen täyden toimintakyvyn takaamiseksi. Tämä näkemys vallitsee kaikissa Euroopan parlamentin ryhmissä, mikä näkyy siinä, ettei mietinnöstä ole jätetty yhtään tarkistusta. Vaadimme Vladimír Remekin mietinnössä Euroopan komissiota etenemään kohti ongelmien ratkaisua ja varmistamaan ohjelman rahoitusmenettelyn niin, että siitä tulee täysin toimintakykyinen vuonna 2018. EU:n kilpailuedun säilyttämiseksi käynnistystä ei saa lykätä, muuten sellaiset valtiot kuin Kiina, Intia ja Japani menevät ohitsemme.

  Raül Romeva i Rueda (Verts/ALE), kirjallinen. – (EN) Tämä on ollut katastrofaalinen äänestys vihreille. Äänestimme kahta erillistä ehdotusta vastaan (19 ja 20 kohta), ja kumpikin hyväksyttiin; äänestimme mietintöä vastaan lopullisessa äänestyksessä, mutta teksti hyväksyttiin. Olemme huolissamme lähinnä vauhdista, jolla jotkut haluavat viedä asiaa eteenpäin huolimatta lukuisista kysymyksistä, joita meillä vielä on.

  Licia Ronzulli (PPE), kirjallinen. – (IT) Äänestin mietinnön puolesta, koska pidän Galileo-hanketta tärkeänä osana Euroopan maailmanlaajuista satelliittinavigointijärjestelmää. Sillä varmistetaan Euroopan unionin itsenäisyys ja riippumattomuus muista maailmanlaajuisista navigointijärjestelmistä ja annetaan unionille mahdollisuus saada markkinaosuus nopeasti kasvavista maailmanlaajuisista huipputekniikan markkinoista. Ottaen huomioon, että kilpailijamme vahvistuvat ja etenevät dynaamiseksi ja että Galileon kaikkien etujen hyödyntämiseksi järjestelmän on saavutettava täysi toimintakyky, hanke vaatisi lisää investointeja, kuten esittelijä toteaa.

  Catherine Stihler (S&D), kirjallinen. – (EN) Suhtaudun myönteisesti mietintöön, jossa komissiota pyydetään tekemään perusteellinen analyysi, jossa arvioidaan tarkasti mahdollisia tulevaisuudennäkymiä sekä toiminta- ja hyödyntämiskeinoja vuoden 2013 jälkeen. Se käsittää hyödyntämisen kaikki kaupalliset näkökohdat sekä eri hyödyntämismallien lainsäädäntö-, sopimus- ja rahoitusrakenteet, joilla varmistetaan vakaan hallinnointimallin toteuttaminen. Mietintö hyväksyttiin valiokunnassa selvällä enemmistöllä (44–4).

  Nuno Teixeira (PPE), kirjallinen. – (PT) Eurooppalainen aloite luoda Galileo- ja EGNOS-ohjelma (Euroopan geostationaarinen navigointilisäjärjestelmä) antaa EU:lle mahdollisuuden tulla itsenäiseksi ja riippumattomaksi muista talousblokeista, mutta ennen kaikkea se parantaa eurooppalaisten jokapäiväistä elämää ja tuottaa suoria ja välillisiä etuja Euroopan taloudelle.

Jotta ohjelman todelliset edut saavutetaan, on kuitenkin luotava rahoitusta ja hallinnointia koskeva keskipitkän ja pitkän aikavälin strategia, joka käsittää tärkeimmät toimet. Se on ainoa tapa, jolla voidaan luoda tarpeeksi luottamusta markkinoilla ja siten varmistaa investoinnit sekä sovellusten ja palvelujen hankinta.

Vain täysin toimiva Galileo- ja EGNOS-järjestelmä tuottaa konkreettista hyötyä EU:lle kaikessa tämän politiikassa sekä erityisesti liikenteessä, maataloudessa, ilmastonmuutoksen torjunnassa, luonnonkatastrofien ja ihmisen aiheuttamien katastrofien ehkäisyssä sekä tieteen, tekniikan ja innovoinnin alalla. Kyseisten hankkeiden tuen lisäämiseksi on tärkeää lisätä viestintää niistä vastuussa olevien henkilöiden ja kansalaisten välillä, jotta voidaan luoda välitön suhde kyseisten aloitteiden ja unionin kansalaisten välille. Lisäksi on mielestäni tarpeen luoda asianmukainen rahoitusrakenne, niin että hankkeet voidaan toteuttaa ja että niitä voidaan sitten soveltaa.

  Derek Vaughan (S&D), kirjallinen. – (EN) Mietinnössä tarkastellaan edistystä, jota on saavutettu Euroopan maailmanlaajuisen satelliittinavigointijärjestelmän tai Galileon alalla, sekä kysymyksiä, jotka koskevat aloitteen tulevaa hallinnointia. Täysin toimintakykyisenä Galileo kilpailee yhdysvaltalaisen GPS-järjestelmän kanssa ja hyödyntää tätä laajempaa ja tarkempaa satelliittien ja maa-asemien järjestelmää koko maailmassa. Vaikka teknisesti on edistytty paljon, mietinnössä suhtaudutaan kriittisesti hankkeen rahoitustilanteeseen. Siinä nostetaan esiin kysymyksiä, joita on käsiteltävä, ja suositellaan toimia, joilla voidaan varmistaa, että satelliittijärjestelmä saavuttaa täyden toimintakyvyn mahdollisimman pian, mikä merkitsee nopeampia tuottoja investoinneille, ja mietintö toimii pohjana keskustelulle siitä miten komissio voi päästä siihen.

Mietintö: Salvador Garriga Polledo (A7-0193/2011)

  Luís Paulo Alves (S&D), kirjallinen. – (PT) Äänestän mietinnön puolesta sen takia, että siinä esitellään sopivia poliittisia painopisteitä parlamentille monivuotista rahoituskehystä varten lainsäädäntöä ja talousarviota ajatellen. Euroopan parlamentin sosialistien ja demokraattien lisäämiä painopisteitä, joita korostaisin, ovat esimerkiksi: 1) investoinnit työpaikkoja ja kasvua varten, 2) sosiaaliset näkökohdat sekä työntekijöiden oikeudet ja olot, 3) kestävä kehitys, 4) eurooppalainen lisäarvo ja 5) ehdotettu rakenne ja kesto.

Mielestäni on kiinnitettävä erityistä huomiota syrjäisimpiin alueisiin, joilla on vakavia ja pysyviä luonnollisia ja demografisia rajoituksia, kuten pohjoisimmat alueet, joissa on hyvin alhainen asukastiheys, sekä saaret, ja rajat ylittäviin alueisiin ja vuoristoalueisiin; se johtuu siitä, että kyseisten alueiden resurssit ja voimavarat voivat olla merkittäviä Euroopan unionin tulevan kilpailukyvyn kannalta.

  Marta Andreasen (EFD), kirjallinen. – (EN) Äänestin poliittisia haasteita käsittelevästä valiokunnasta tulevaa Garriga Polledon mietintöä vastaan, koska siinä halutaan kasvattaa EU:n talousarviota kaudella 2014–2020 viidellä prosentilla. En voinut tukea äänestyksessä konservatiivisen puolueen tarkistusta, joka koskee talousarvion jäädyttämistä vuoden 2013 tasalle, koska uskon vakaasti siihen, että talousarviota on nyt supistettava, ja konservatiivien kanta on huono lähtökohta neuvotteluille.

Jätin tarkistuksen, joka koskee talousarvion supistamista 2,8 prosentilla. Se on keskimääräinen säännönvastaisuuksien taso, joka EU:n talousarviossa on Euroopan tilintarkastustuomioistuimen mukaan. Vastustamieni tarkistusten ja innovaatioiden joukossa oli tarkistus, joka koski epävirallisen ja voimattoman valvontaryhmän perustamista Euroopan parlamenttiin ohjelmien valvontaa varten.

  Laima Liucija Andrikienė (PPE), kirjallinen. – (EN) Tuin äänestyksessä tärkeää päätöslauselmaa tulevaisuuteen sijoittamisesta: uusi monivuotinen rahoituskehys kilpailukykyistä, kestävää ja osallistavaa Euroopan unionia varten. Tuen esittelijää siinä, että hylkäämällä määrärahojen jäädyttämistä koskevan vaihtoehdon, jota viisi hallituksen päämiestä ehdotti joulukuussa 2010 (Ranska, Yhdistynyt kuningaskunta, Alankomaat, Saksa ja Suomi), Euroopan parlamentti lähettää vahvan poliittisen viestin 27 jäsenvaltion välisiin neuvotteluihin, joiden on määrä alkaa 29. kesäkuuta odotetun Euroopan komission ehdotuksen virallisen esittelyn jälkeen. On tärkeää muistaa, että lopulliseen päätökseen tarvitaan jäsenvaltioiden yksimielisyyttä ja Euroopan parlamentin hyväksyntää, eikä sitä odoteta ennen kuin vasta kesäkuussa 2012. Me, Euroopan parlamentin jäsenet, vaadimme määrärahojen kasvattamista vähintään viidellä prosentilla vuoden 2013 talousarvioon verrattuna. On tärkeää muista sekin, että Euroopan parlamentti ehdottaa uutta rakennetta rahoituskehykseen yhden "Eurooppa 2020" -otsakkeen alle ja pyytää viiden tai 5+5 vuoden kehystä vuodesta 2021 alkaen.

  Roberta Angelilli (PPE), kirjallinen. – (IT) Noin vuoden työn jälkeen poliittisia haasteita ja rahoitusta käsittelevä erityisvaliokunta on lopultakin esitellyt tulevat päätökset, joilla määritellään menojen painopisteet Euroopan unionin määrärahojen tehokasta käyttöä varten, mikä johtaa tuloshakuiseen politiikkaan. Kun muistetaan, että Euroopan unionin talousarvio on ensisijaisesti investointibudjetti, jolla voidaan luoda lisää investointeja julkisista ja yksityisistä lähteistä, sitä täytyy voida mukauttaa riittävästi muuttuneisiin tarpeisiin ja olosuhteisiin.

Päätös kasvattaa uuden monivuotisen rahoituskehyksen määrärahoja viidellä prosentilla takaa nykyisten ohjelmasyklien vakauden ja uudet investoinnit aloille kuten eurooppalaiset energia- ja liikenneverkot, minkä ansiosta EU voi puolustaa kilpailukykyään ja luoda pohjaa pitkän aikavälin talouskasvulle. Kyseiset alat ovat mukana myös Eurooppa 2020 -strategiassa, jolla pyritään luomaan älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua tiedon, innovoinnin sekä sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden avulla

  Pino Arlacchi (S&D), kirjallinen. – (EN) Mietintö uudesta monivuotisesta rahoituskehyksestä kilpailukykyistä, kestävää ja osallistavaa Euroopan unionia varten on arvokas osa yhteistä analyysiä EU:n talousarvion tulevasta koostumuksesta. Siinä arvioidaan määrärahoja, joita unioni tarvitsee saavuttaakseen tavoitteensa ja toteuttaakseen politiikkansa kaudella, joka alkaa 1. tammikuuta 2014. Sen keskeinen kohta on pyyntö kasvattaa EU:n kokonaistalousarviota vähintään viidellä prosentilla vuodesta 2013 sekä pyyntö ottaa käyttöön itsenäinen rahoituslähde.

Mietinnössä korostetaan selvästi sitä, että ilman riittäviä lisäresursseja vuoden 2013 jälkeisessä monivuotisessa rahoituskehyksessä unioni ei pysty toteuttamaan nykyisiä poliittisia painopisteitään, jotka liittyvät erityisesti Eurooppa 2020 -strategiaan, tai uusia tehtäviä, joista määrätään Lissabonin sopimuksessa, saati sitten vastaamaan ennakoimattomiin tapahtumiin. Äänestin mietinnön puolesta myös siksi, että siinä Euroopan unionille vaaditaan entistä avoimempaa, yksinkertaisempaa ja oikeudenmukaisempaa rahoitusjärjestelmää.

  Sophie Auconie (PPE), kirjallinen. – (FR) Äänestin kollegani Garriga Polledon erinomaisen mietinnön puolesta, koska siinä esitellään todella hyvin talousarvio, jota Euroopan unioni tarvitsee vuoden 2013 jälkeen vastatakseen poliittisiin haasteisiin, joita se kohtaa. Jos EU aikoo todella panna täytäntöön politiikkaa, joka määritellään EU:n perussopimuksissa, myös kaikkein uusinta politiikkaa, sillä on oltava taloudelliset resurssit, joita se tarvitsee kyseisten tavoitteiden täyttämiseen. Siksi äänestin "omien varojen" keräämisen sekä "transaktiomaksun" luomisen puolesta Euroopan unionin talousarvion rahoittamiseksi. Kyseiseen tarpeelliseen EU:n talousarvion kasvuun on yhdistettävä huomattavia säästöjä optimoimalla (yhteisiä) menoja. Lisäksi yhteinen maatalouspolitiikka, joka on elintärkeää elintarviketurvan ja maanosamme riippumattomuuden kannalta, ja EU:n aluepolitiikka, jota vahvistetaan luomalla alueiden väliryhmä lisätuen ohjaamiseksi alueille, joissa BKT asukasta kohden on 75–90 prosenttia EU:n keskiarvosta, kuten Auvergne ja Limousin, saavat siinä kaiken tarvitsemansa tilan. Mietintö on siten korvaamattoman arvokas tuki kansalaisille!

  Liam Aylward (ALDE), kirjallinen. – (GA) Euroopan maatalousala on merkittävä yhteiskunnallis-taloudellisesti, erityisesti koska sillä varmistetaan elintarvikehuolto ja tuetaan maaseutuyhteisöjä ja ympäristöä. Sen takia yhteisellä maatalouspolitiikalla on oltava vahva talousarvio ja riittävät resurssit, jotta kyseiset tavoitteet saavutetaan. Tuen täysin sitä mitä mietinnössä sanotaan yhteisen maatalouspolitiikan laajoista tavoitteista ja tehtävistä ja siitä, ettei yhteisen maatalouspolitiikan rahoitukseen tehdä leikkauksia vuonna 2013, jotta sillä voidaan täyttää asianmukaisesti kyseiset laajat tavoitteet.

Seuraavalta monivuotiselta rahoituskehykseltä odotetaan paljon, muun muassa että sillä saavutetaan Eurooppa 2020 -strategian tavoitteet, kannustetaan tutkimusta ja innovointia, torjutaan ympäristöhaasteet, saavutetaan Euroopan sosiaali-, koheesio- ja aluerahaston tavoitteet ja edistetään koulutusta, liikkuvuutta ja elinikäistä oppimista. EU:lla on oltava riittävät resurssit ja vahva monivuotinen rahoituskehys, jos se haluaa saavuttaa kyseiset tavoitteet ja täyttää unionin kansalaisten tarpeet.

  Zigmantas Balčytis (S&D), kirjallinen. – (LT) Äänestin tämän mietinnön puolesta. Euroopan unionilla on valtavia haasteita, ja se tarvitsee merkittäviä taloudellisia resursseja niihin vastaamiseksi. On selvää, että EU:n talousarvion nykyinen resurssijärjestelmä ei riitä varmistamaan kaikkien tehtyjen sitoumusten täytäntöönpanoa. Yhdyn näkemykseen, jonka mukaan on tarkistettava perusteellisesti budjetoinnin periaatteet, niin että tulevaisuudessa varat EU:n talousarvioon kootaan omista varoista. Meidän on myös nopeasti pohdittava innovatiivisia rahoitusmekanismeja, kuten transaktiomaksua, joka olisi merkittävä lisä EU:n talousarvion rahoitukseen.

  Bastiaan Belder (EFD), kirjallinen. – (NL) En voi tukea Garriga Polledon mietintöä. Syy siihen on se, että vastustan periaatteessa sitä, että jäsenvaltioiden maksuosuudet korvataan suoralla EU:n rahoituksella, millä tarkoitan EU:n veroa. Loppujen lopuksi unionin pitäisi palvella jäsenvaltioita, ja sen täytyy näkyä rahoitusjärjestelyissä. Sisällön osalta minulla on ongelmia Eurooppa 2020 -strategian kanssa, jota käytetään suuntaviivana monivuotiselle rahoituskehykselle. Strategian tavoitteet koskevat sosiaali- ja työllisyyspolitiikkaa, jotka kuuluvat yksittäisten jäsenvaltioiden toimivaltaan. Epäonnistunut Lissabonin strategia osoittaa sen, mihin me päädymme, jos perustamme strategiamme asioihin, joissa EU:lla ei ole valtaa. Mietinnössä pyritään myös vähentämään maksamattomien velkojen määrää lisäämällä maksuja. Jos hankkeita ei panna täytäntöön sujuvasti, niin olisi järkevää sitoutua entistä harvempiin uusiin sopimusvelvoitteisiin.

Lyhyesti sanottuna mietinnössä ei ole jälkeäkään julkisen talouden järkevästä hoidosta ottaen huomioon valtavat taloudelliset ongelmat, joissa Euroopan taloudet ovat. "Laadi tavoitteesi olosuhteiden mukaan" on parempi ehdotus kuin tämä epämieluinen vaatimus uusista lisäresursseista. Tällä tavalla me toistamme EU:ssa virheet, joita useat valtiot ovat tehneet viime vuosina.

  Slavi Binev (NI), kirjallinen. – (BG) Garriga Polledon mietinnössä keskitytään Euroopan unionin moniin haasteisiin mutta pääasiassa tarpeeseen, että tavalliset kansalaiset ovat vakuuttuneita siitä, että EU:n toimielimet ja Euroopan unioni ajavat heidän arvojaan ja etujaan. Sen takia tuen tulevaa monivuotista rahoituskehystä, jolla unionin kansalaiset saadaan vakuuttuneiksi siitä, että unioni pystyy ajattelemaan ja toimimaan heidän pitkän aikavälin etujensa suojelemiseksi ja varmistamaan tehokkaasti vakaan kasvun ja sisäisen koheesion. Vaikka mietinnössä onkin muutama päätös, joista en ole täysin samaa mieltä, se on kaiken kaikkiaan hyödyllinen Bulgarian etujen kannalta, ja äänestin sen hyväksymisen puolesta.

  Mara Bizzotto (EFD), kirjallinen. – (IT) Äänestin Garriga Polledon mietintöä vastaan, koska siinä on joitakin kohtia, jotka ovat mielestäni kriittisiä äänestyksen kohteena olevassa esityksessä. Vaikka tuenkin joitakin kohtia, kuten sitä joka koskee Euroopan parlamentin supistamista yhteen paikkaan, mietinnössä toivotaan, että otetaan käyttöön varsinainen EU:n vero unionin toimien rahoittamiseksi. Siinä käsitellään romaniyhteisöjen rahoittamista, aihetta, jota poliittinen puolueeni on aina vastustanut, ja suurien rahamäärien sijoittamista Euroopan unionin uuteen laajentumiskierrokseen Länsi-Balkanin suuntaan, mikä on toinen asia, josta olen eri mieltä. EU:n rahoitusta on luvattu auttamaan kehitysmaita torjumaan ilmastonmuutosta. Asia ei ympäristöpropagandaa lukuun ottamatta todellakaan muuta ekosysteemin tulevaisuutta.

  Vilija Blinkevičiūtė (S&D), kirjallinen. – (LT) Äänestin päätöslauselman puolesta, koska katson, että Euroopan parlamentin osuus on erityisen tärkeä keskustelussa siitä, miten paljon rahaa EU:n talousarviosta pitäisi jakaa tulevaisuudessa (2014–2020) ja mitä aloja pitäisi rahoittaa, jotta EU elpyy maailmanlaajuisesta kriisistä. Keskustelun jälkeen hyväksytyssä päätöslauselmassa arvostellaan joidenkin jäsenvaltioiden ajatusta jäädyttää EU:n talousarvio vuoden 2013 tasolle ottaen huomioon taloudelliset vaikeudet, joita monet EU:n jäsenvaltiot ovat kohdanneet viime aikoina. Sen sijaan määriteltäessä EU:n rahoitusnäkymiä vuosiksi 2014–2020 meitä kehotettiin takaamaan edelleen riittävä rahoitus aloille, jotka edistävät talouskasvua ja menestyksekästä kehitystä. Kyseisiä aloja ovat tutkimus ja innovoinnin edistäminen, työttömyyden, köyhyyden ja syrjäytymisen torjuminen, riittävä valmius demografisiin muutoksiin, luonnonvarojen vastuullinen käyttö, sisäinen ja ulkoinen turvallisuus, alue- ja maatalouspolitiikka sekä energia- ja liikenneinfrastruktuurin kehittäminen.

  Vito Bonsignore (PPE), kirjallinen. – (IT) Onnittelen esittelijää hänen työstään, jota tuen. EU:n on seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä annettava varmoja vastauksia kansalaisille, jotka ovat kärsineet talouskriisistä liian kauan, ja varmistettava voimakas pitkän aikavälin kasvu. Tähän saakka Euroopan unioni ei ole pystynyt täyttämään odotuksia ja tavoitteita, joita sillä pitäisi olla. Meidän on vastattava erittäin monimutkaisiin haasteisiin sekä talouskriisiin, väestön vähenemiseen ja energiapulaan. Vastauksia kyseisiin haasteisiin on haettava Eurooppa 2020 -strategiasta, jonka pitäisi olla poliittinen viitekehys seuraavalle monivuotiselle rahoituskehykselle. Meidän on löydettävä seuraavaa monivuotista rahoituskehystä varten monia painopisteitä, kuten kasvu ja työllisyys, kestävä kehitys, kasvua ja työllisyyttä edistävä koheesio, kansalaisuus ja maailmanlaajuinen Eurooppa.

Seuraava monivuotinen rahoituskehys on siten suunniteltava niin, että sillä varmistetaan joustavuus, jotta vältetään nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen puutteet. Itse asiassa olisi hyvä ajatus suunnitella väliarviointi, jonka avulla voidaan tarkistaa ylärajoja. On myös erittäin tärkeää edistää nykyistä talousarvion ulkopuolisten välineiden järjestelmää joustavuuden takia ja yksinkertaistaa niiden käyttöä sekä tarjota niitä riittävissä puitteissa. Seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä pitäisi löytää oikea tasapaino vakauden, keskipitkän aikavälin ennustettavuuden ja joustavuuden välillä. Se on periaate, jonka pitäisi säilyä keskeisellä sijalla.

  Philippe Boulland (PPE), kirjallinen. – (FR) Äänestin keskiviikkona 8. kesäkuuta vuosien 2014–2020 talousarvion kasvattamisen puolesta. Kuten tiedämme, talousarvio on poliittisen toimen alku. Ilman talousarviota ei ole hanketta. EU:n talousarvion on siten heijastettava EU:n kasvustrategiaa ja sen kansalaisia koskevia tavoitteita. Jäsenvaltiot ovat ehdottaneet EU:n talousarvion jäädyttämistä kahdesta syystä. Toisaalta rahat tulevat valtioiden maksuista ja toisaalta vakaa talousarvio vuosiksi 2014–2020 merkitsee sitä, että kaikki EU:n tärkeimmät hankkeet, jotka koskevat kasvun palauttamista ja tulevaisuuteen sijoittamista, ovat uhattuna. Jäsenvaltiot haluaisivat nähdä EU:n ratkaisevassa roolissa riskinottamisessa, mutta ne arvostelevat sitä kun se tekee niin. Siksi minä useimpien kollegoideni tavoin – euroskeptikkoja lukuun ottamatta – äänestin talousarvion viiden prosentin lisäyksen puolesta tulevaisuuden suurten hankkeiden rahoittamiseksi. Tiedämme nyt varsin hyvin, etteivät valtiot pysty itse ratkaisemaan globalisaation aiheuttamia ongelmia. Seuraava askel on tehdä EU:lle talousarvio, joka perustuu "omiin varoihin", jotta emme ole enää riippuvaisia valtioiden "pahasta" tahdosta.

  Cristian Silviu Buşoi (ALDE), kirjallinen. – (RO) EU:n valta on lisääntynyt viime vuosina, erityisesti Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen. Talousarvio on kuitenkin kasvanut erittäin hitaasti. Tavoitteenamme on kilpailukykyinen, kestävä ja osallistava Euroopan unioni. Jos haluamme saavuttaa tämän kunnianhimoisen tavoitteen, niin mielestäni EU:n taloudellisten resurssien pitäisi olla aivan yhtä kunnianhimoisia.

Siksi katson, että seuraavaan monivuotiseen rahoituskehykseen suunniteltuun talousarvioon tarvitaan vähintään viiden prosentin lisäys. EU:n täytyy myös käydä perusteellinen keskustelu omista varoista niin, että siihen osallistuvat EU:n toimielinten ja kansallisten parlamenttien edustajat, jotta päästään sopimukseen omien varojen järjestelmästä, jolla varmistetaan EU:n politiikan tehokas täytäntöönpano. Kannatan mietinnössä esitettyä ajatusta tarpeesta ohjata resursseja niihin toimiin, joilla pyritään saavuttamaan Eurooppa 2020 -strategian tavoitteet.

Yhdyn myös näkemykseen, jonka mukaan on varmistettava johdonmukaisuus ja täydentävyys niiden välineiden välillä, joita tällä hetkellä käytetään tutkimuksen, kehityksen ja innovoinnin tukemiseksi. Lopuksi totean, että uskottavan talousarvion on oltava johdonmukainen ja sillä on taattava tehokas menojen käyttö välttämällä päällekkäisyyksiä varojen käytössä.

  Françoise Castex (S&D), kirjallinen. – (FR) Äänestin tämän mietinnön puolesta. Mietinnön suuri ansio on pyrkimys käyttää kaikki EU:n budjettimäärärahat johdonmukaisesti ja keinona toteuttaa Eurooppa 2020 -strategia sekä kanta, joka on täysin päinvastainen kuin useimpien jäsenvaltioiden kapea katsantokanta. Samalla kun kyseiset jäsenvaltiot supistavat EU:n maksuosuuksiensa, joita ne haluaisivat pienentää, ja taloudellisten tulojen, joita ne haluaisivat kasvattaa, yhteiseen nimittäjään, mietinnössä puolustetaan vahvaa, yhdennettyä yhteisön politiikkaa, joka koskee pitkän aikavälin politiikkaa ja uutta toimivaltaa jonka Lissabonin sopimus on tuonut.

  Nessa Childers (S&D), kirjallinen. – (EN) Meidän on tuotava EU:n talousarvio 2000-luvulle. Talousarvion on vastattava tavoitteitamme. Tarvitaan yleiseurooppalaisia investointeja eurooppalaisen lisäarvon edistämiseksi, mikä houkuttelee uusia yksityisiä investointeja ja tuo mittakaavaetuja. Suuria vihreitä investointeja tarvitaan aloilla kuten uusiutuvien energialähteiden infrastruktuuri, mikä merkitsee uusia tuulipuistoja pohjoisessa ja aurinkoenergiaa etelässä. Esimerkiksi Irlannin investoinnit tuulienergiaan kannattavat vain, jos on olemassa infrastruktuuri kyseisen energian viemiseksi Yhdistyneen kuningaskunnan ja Ranskan kautta. Kun öljyn hinta nousee ja ympäristövahingot lisääntyvät, tiedämme, että EU:n on nyt siirryttävä entistä kestävämpään yhteiskuntaan lisäämällä energiatehokkuutta, käyttämällä entistä enemmän uusiutuvaa energiaa, investoimalla julkiseen liikenteeseen ja varmistamalla, että lapsemme elävät puhtaassa ja terveellisessä ympäristössä. Pitkän aikavälin EU:n talousarvion pitäisi myös noudattaa niin kutsutun Eurooppa 2020 -strategian tavoitteita, erityisesti kansainvälisesti sitovien ilmastotavoitteiden osalta. Yhteistä maatalouspolitiikkaa pitäisi uudistaa siten, että maanviljelijöille maksetaan siitä että he tuottavat julkisia hyödykkeitä, kuten viihtyisä maaseutu, jossa biologinen monimuotoisuus on runsasta. Meidän on säilytettävä yhteisen maatalouspolitiikan talousarvio, jotta varmistetaan se, että kyseisiä elintärkeitä ympäristöpalveluja tuotetaan Irlannissa ja muualla Euroopan unionissa.

  Philip Claeys (NI) , kirjallinen. – (NL) Mietinnössä EU:n monivuotisesta rahoituskehyksestä ei oteta millään tavoin huomioon jäsenvaltioiden ja äänestäjien ja veronmaksajien turhautumista kaikkialla unionissa. Kuulemme vaatimuksia entistä suuremmista tuloista Euroopan unionille samaan aikaan, kun kaikkien muiden hallintotasojen on tehtävä leikkauksia. Se, ettemme ota sitä huomioon, kertoo siitä, että olemme todella ylimielisiä ja vieraantuneita ympäröivästä maailmasta. EU:n on asetettava tavoitteensa olosuhteiden mukaan, keskityttävä olennaisiin tehtäviinsä ja tehtävä itsekin paljon säästöjä. Vain siten me voimme saada takaisin äänestäjien luottamuksen.

  George Sabin Cutaş (S&D), kirjallinen. – (RO) Äänestin uutta monivuotista rahoituskehystä koskevan mietinnön puolesta, koska siinä esitellään vaihtoehto soveltaa EU:ssa transaktiomaksua. Siinä perittäisiin maksu spekulatiivisista rahoitustapahtumista tällaisen toiminnan hillitsemiseksi ja autettaisiin luomaan uusia tuloja Euroopan unionin jäsenvaltioille.

  Christine De Veyrac (PPE), kirjallinen. – (FR) Euroopan unioni edistää erittäin konkreettisesti Euroopan talouksia rahoittamalla tutkimusta ja innovointia ja tukemalla maataloutta ja myös aluekehitystä. Sen takia kannatan täysin tänään parlamentissa hyväksyttyjä ehdotuksia, jotka koskevat Euroopan unionin talousarviota seuraavaksi seitsemäksi vuodeksi. Kansalaisten tarpeiden täyttämiseksi parlamentti on ehdottanut, että rakennerahastojen yhteyteen perustetaan uusi alueryhmä, jossa BKT kansalaista kohden on 75–90 prosenttia unionin BKT:stä. Kyseiset alueet saavat siten rahoitustukea niiden tilanteeseen sopivin perustein. Tuen täysin tätä ehdotusta, joka hyödyttää suoraan esimerkiksi ihmisiä, jotka asuvat vaalipiirissäni Languedoc-Roussillonissa.

  Philippe de Villiers (EFD), kirjallinen. – (FR) Euroopan parlamentti on esittänyt jälleen kantansa EU:n talousarvioon monivuotisella rahoituskehyksellä, joka on eräänlainen EU:n viisivuotissuunnitelma.

Nyt EU, joka vaatii jäsenvaltioilta erittäin kovia uhrauksia, ei sovella tätä hyvää neuvoa millään tavoin itseensä. Tekstin sisältämät ehdotukset ovat epärealistisia ja pikemminkin turruttavia mantroja; tuhlauksella ja byrokratialla on edelleen loistava tulevaisuus edessään.

Mikä vielä pahempaa, välttääkseen "kiristyksen" jäsenvaltioiden taholta, jotka ovat luonnollisesti vastahakoisia lisäämään jo ennestään erittäin korkeita maksujaan, parlamentti nostaa vielä kerran esiin EU:n omat varat tai lyhyesti sanottuna EU:n veron. "Tehkää niin kuin sanon älkääkä niin kuin teen" voisi olla EU:n uusi tunnuslause.

  Karima Delli (Verts/ALE), kirjallinen. – (FR) Hyväksymällä tämän mietinnön ilmaisen tyytyväisyyteni siihen, että tarkistus 74 säilytettiin, koska siinä puolustetaan alueiden "väliryhmän" perustamista koheesiopolitiikan seuraavalle ohjelmakaudelle 2007–2013 ja se noudattaa siten ajatusta rakenne- ja koheesiorahastojen oikeudenmukaisesta jaosta alueiden kesken.

  Lena Ek (ALDE), kirjallinen. – (SV) Suhtaudun myönteisesti siihen, että mietinnössä keskitytään EU:n yhteisiin haasteisiin. Siinä käsitellään ilmasto- ja ympäristökysymyksiä, jotka ovat osa kaikkia politiikanaloja, demokratian, rauhan ja vapauden puolustamista koko maailmassa sekä kiireellistä tarvetta kehittää tutkimusta, innovointia ja infrastruktuuria. Eurooppa 2020 -strategia ja investoiminen aloitteisiin, jotka tuottavat eurooppalaista lisäarvoa, olivat esillä keskusteluissa mietinnön valmistelun aikana. Olen kuitenkin erittäin huolestunut siitä, että olemme luovuttaneet painopisteiden asettamisen neuvostolle. Euroopan parlamentilla pitäisi olla riittävästi rohkeutta asettaa painopisteet. Vaikka kaikki vaatimukset osallistavasta, kestävästä ja kilpailukykyisestä Euroopasta on otettu mukaan, emme voi mitenkään rahoittaa kaikkea kerralla EU:n talousarviosta. Haluan realistisen ja täytäntöönpanokelpoisen neuvottelustrategian, eikä sitä ole saavutettu, koska tässä mietinnössä ei ole annettu selviä painopisteitä. Sen takia äänestin tyhjää lopullisessa äänestyksessä.

  Diogo Feio (PPE), kirjallinen. – (PT) Aikana, jolloin EU on jo ymmärtänyt sen, että talouspolitiikkaa on koordinoitava entistä enemmän ja budjettipolitiikkaa on valvottava entistä paremmin, ajatus siitä, että monivuotisella rahoituskehyksellä pitäisi tukea talouden ohjausta ja hallintaa, vaikuttaa minusta erittäin olennaiselta.

Kyseisen ajatuksen lisäksi löydän mietinnöstä lukuisia aiheita, joita on käsiteltävä ja tutkittava. Pidän myönteisenä sitä, että monivuotista rahoituskehystä käytetään Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamiseen ja että yhteisen maatalouspolitiikan talousarvio pidetään vähintään ennallaan ja kahden pilarin järjestelmä säilytetään. Toteaisin kuitenkin jälleen kerran, että vaatimus transaktiomaksusta on jälleen kerran mainittu mietinnössä, joka ei liity suoraan rahoituspolitiikkaan, enkä pidä sitä avoimena käytäntönä.

  José Manuel Fernandes (PPE), kirjallinen. – (PT) Onnittelen esittelijää erinomaisesta työstä, joka on johtanut mietintöön, jonka avulla voimme alkaa laatia seuraavaa monivuotista rahoituskehystä vuoden 2013 jälkeiselle kaudelle, mikä on haaste komissiolle ja neuvostolle.

Eurooppa 2020 -strategia perustuu yhteisymmärrykseen, sen painopisteet ovat selvät ja sen tavoitteet ovat mitattavissa. Se on opas tuleviin rahoitusnäkymiin. Strategia kuitenkin toimii vain, jos sillä on talousarvio, joka vastaa sen toimia ja tavoitteita. Siinä mielessä monivuotisen rahoituskehyksen arvojen on vastattava Eurooppa 2020 -strategian kunnianhimoa ja sitoumusta. Koheesiopolitiikka on tulosta solidaarisuusperiaatteesta. On tärkeää, että koheesio on taloudellista, sosiaalista ja alueellista, ja että sillä tuetaan kaikkein köyhimpiä alueita. Pidän olennaisena sitä, että koheesiopolitiikan rahoitus säilytetään ainakin samalla tasolla.

Yhteinen maatalouspolitiikka on ollut menestys. Sen takia myös maatalouteen ohjatut rahamäärät olisi säilytettävä ennallaan ja ne pitäisi jakaa entistä tasapuolisemmin. On tärkeää, että siirrymme kohti monivuotista rahoituskehystä, jonka tulot eivät ole yli 80 prosenttisesti riippuvaisia kansallisista talousarvioista. Sen takia on ehdottomasti jatkettava keskustelua uusista omista varoista.

  João Ferreira (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Esittelijä on todennut, että on tullut aika lopettaa kuuluvasti esitetyt julkilausumat, joita ei tueta riittävillä määrärahoilla, joilla ilmoitetut tavoitteet voidaan itse asiassa saavuttaa. Mietintö on siitä loistava esimerkki. Periaatteessa siinä ehdotetaan, että EU:n talousarvio jäädytetään vuoden 2020 tarkistukseen saakka, niin että siinä on viiden prosentin lisäys, minkä takia monet tavoitteet, jotka esitetään sen 40 sivulla, ovat uhattuna, erityisesti sosiaalinen ja taloudellinen koheesio.

Vakavassa talous- ja sosiaalikriisissä, jota EU:n politiikalla pahennetaan, rahoitusnäkymien mahdollistamilla talousarvioilla ei siten pystytä varmistamaan uudelleenjakoa, joka on olennaista koheesioperiaatteen tehokkaan toteutuksen kannalta. Olemme tehneet lukuisia ehdotuksia tarpeesta kasvattaa EU:n talousarviota taloudellisen ja sosiaalisen koheesion tukemiseksi ja kansallisten maksuosuuksien pakollisuuden lieventämiseksi niin, että niiden osuus on korkeintaan 10 prosenttia esitetyn hankkeen kokonaiskustannuksista erityisesti valtioissa, jotka ovat suurimmissa taloudellisissa vaikeuksissa. Lisäksi olemme korostaneet kuinka tärkeää on edistää investointeja julkisiin palveluihin, tukea tuotantoa, luoda oikeuksia tarjoavia työpaikkoja, poistaa köyhyys ja torjua sosiaalista epätasa-arvoa.

Mietinnössä ehdotettu tie on jotain muuta; jotain aivan muuta. Siksi äänestimme mietintöä vastaan.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Satunnaisia myönteisiä kohtia lukuun ottamatta mietinnössä ei suositella irrottautumista Euroopan unionin rahoituspolitiikasta ja muutosta siihen. Äänestimme siksi mietintöä vastaan.

On erityisen vakavaa, ettei siinä käsitellä ehdottomana painopisteenä vastausta talous- ja sosiaalikriisin aiheuttamiin vakaviin sosiaalisiin ongelmiin, niin että EU:n talousarviota kasvatetaan huomattavasti taloudellisen ja sosiaalisen koheesion tukemiseksi ja siihen liitetään pakollisten kansallisten maksujen leikkaus, jolla ne supistetaan korkeintaan 10 prosenttiin esitetystä hankkeesta. Ennen kaikkea valtioissa, joilla on eniten taloudellisia vaikeuksia, sen pitäisi sitoutua investoimaan julkisiin palveluihin, tukemaan tuotantoa, luomaan oikeuksia tarjoavia työpaikkoja, poistamaan köyhyys ja torjumaan sosiaalista epätasa-arvoa ja kaikenlaista syrjintää sekä erityisesti sukupuoleen perustuvaa syrjintää.

On myös tarpeen edistää rauhaa, kehitysyhteistyötä ja -apua ja leikata huomattavasti sotilasmenoja ja ulkomaanedustusta.

Valitettavasti mietintö rajoittuu ehdotukseen korottaa EU:n talousarvion nykyisiä arvoja viidellä prosentilla huolimatta siitä, että siinä vastustetaan vuoden 2013 jälkeisen EU:n talousarvion jäädyttämistä, jota jotkut jäsenvaltiot ovat ehdottaneet. Ehdotettu korotus kuitenkin merkitsee sitä, että seuraava monivuotinen rahoituskehys (rahoitusnäkymät) 2014–2020 edustaa vain 1,11 prosenttia EU:n bruttokansantulosta verrattuna 1,06 prosenttiin, jota suunniteltiin vuodelle 2013.

  Monika Flašíková Beňová (S&D), kirjallinen. – (SK) Tilanteessa, jossa monet jäsenvaltiot panevat täytäntöön kovia verotuksellisia toimia, EU:n talousarvio on perusteltava paremmin kuin koskaan aikaisemmin. Sillä on varmistettava mahdollisimman suuri eurooppalainen lisäarvo, sitä on hallittava järkevästi ja sillä on tuettava julkisia ja yksityisiä resursseja niin paljon kuin mahdollista. Tulevan monivuotisen rahoituskehyksen rakenteen pitäisi olla realistinen, ja sen avulla pitäisi voida jatkaa suunnittelua ja välttää nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen puutteet, erityisesti joustavuuden puute alueiden sisällä. Kun ajatellaan menetelmää kehittää EU:lle omien varojen järjestelmä, jota korvataan asteittain jäsenvaltioiden maksuilla ja jota pidetään siten ylimääräisenä taakkana jäsenvaltioiden julkiselle taloudelle, järjestelmän uudistaminen on tarpeellisempaa kuin koskaan aikaisemmin.

Minun mielestäni parempi järjestelmä, jolla varmistetaan oikeudenmukaisuus, avoimuus ja riittävät budjettitulot, mahdollistaisi sen, että talousarviota koskevassa päätöksentekoprosessissa keskitytään enemmän unionin keskeisiin painopistealoihin. Erityisesti nykyiset poikkeukset ja korjausmekanismit pitäisi poistaa asteittain, mikä olisi keskeinen askel tiellä kohti oikeudenmukaisuutta ja avoimuutta EU:n talousarviossa.

  Pat the Cope Gallagher (ALDE), kirjallinen. – (EN) Vuoden 2013 jälkeisen EU:n talousarvion on sovelluttava kilpailukyvyn ylläpitämiseen, talouskasvun lisäämiseen ja korkean työttömyyden torjumiseen EU:ssa. Mielestäni maatalous ja vahva, hyvin resurssein varustettu yhteinen maatalouspolitiikka ovat keskeisiä kyseisen tavoitteen kannalta. Tuen täysin mietinnössä esitettyä vetoomusta, että maatalous sidotaan Eurooppa 2020 -strategiaan, koska uskon vakaasti, että maatalous- ja elintarvikeala voivat antaa arvokkaan panoksen Irlannin ja muun Euroopan tulevaan talouskasvuun Sen takia on tärkeää, että suojelemme ja säilytämme ne noin 1,7 miljardia, jotka Irlanti saa vuosittain yhteisen maatalouspolitiikan puitteissa. Tukevasti rahoitettu yhteinen maatalouspolitiikka suojelee EU:n elintarviketurvaa, tukee ilmastonmuutosta koskevia tavoitteitamme ja ylläpitää työllisyyttä maatalousyhteisöissämme. Olen tyytyväinen siihen, että mietinnössä tunnustetaan kalastus- ja vesiviljelyalan rooli työllisyyden ylläpitämisessä rannikko- ja saaristoalueilla sekä syrjäisillä alueilla. Katson, että meidän pitää ohjata lisää rahoitusta kyseisille yhteisöille Euroopan kalatalousrahastosta vuoden 2013 jälkeen. Irlannin rauhanprosessi on hyötynyt valtavasti EU:n talousarviosta. Kehotan kaikkia jäseniä tukemaan näiden tärkeiden ohjelmien säilyttämistä.

  Bruno Gollnisch (NI), kirjallinen. – (FR) Puhuakseni lyhyesti tekstin poikkeuksellisesta pituudesta huolimatta Euroopan parlamentti vaatii, että EU:n talousarvio mukautetaan koko rahamäärän ja jaon osalta vuoden 2013 jälkeen Euroopan unionin toimivaltaan ja lukuisiin painopisteisiin, siten kuin parlamentti ne määrittelee.

Siksi parlamentti vaatii kasvattamaan talousarviota – aluksi ainakin viidellä prosentilla. Miten se rahoitetaan? Uudella EU:n verolla tietysti! Ketä he oikein yrittävät huijata? EU maksaa jo nyt paljon. Mikä on ollut tulos? Voimattomuus kriiseissä, euron, kauppasopimusten ja Schengenin sopimuksen aiheuttamat vaikeudet, hyödytön teeskentely, asioihin puuttuminen ja esteet muilla aloilla.

Nyt kun jäsenvaltioita pyydetään leikkaamaan rajusti omia talousarvioitaan, kun ihmisiä kehotetaan kiristämään vyötä ja kun työttömyys ja maahanmuutto heikentävät sosiaaliturvajärjestelmiä, samalla kun kriisistä vastuussa olevat henkilöt täyttävät edelleen taskujaan ja markkinat jatkavat keinottelua, tältä parlamentilta on hävytöntä vaatia yhdessä Brysselin kanssa senttiäkään lisää kyseisen politiikan jatkamiseen ja pahentamiseen.

  Estelle Grelier (S&D), kirjallinen. – (FR) Hyväksymällä Garriga Polledon mietinnön Euroopan unionin poliittisista ja talousarviota koskevista haasteista vuoden 2013 jälkeen Euroopan parlamentti odottaa mielestäni aivan liian varovaisesti keskustelua unionin tulevista rahoitusnäkymistä. Mietinnössä vastustetaan toistuvasti EU:n toimivaltaan kuuluvien eri politiikanalojen vastakkainasettelua ja vaaditaan antamaan riittävästi rahoitusta Eurooppa 2020 -strategian mukaisesti. Se lähettää selvän viestin jäsenvaltioille: aiomme tukea vahvaa yhdennettyä politiikkaa ja tehdä sen korottamalla talousarviota ainakin viidellä prosentilla. Lisäksi nyt kun kansalaisiin sovelletaan tiukkoja säästötoimia, meidän on ylläpidettävä vahvaa koheesiopolitiikkaa. Sitä me ehdotamme tässä mietinnössä, ja sitä tuetaan suunnitelmalla luoda alueiden väliryhmä, jonka avulla rakennerahastoja voidaan jakaa niin, että se vastaa paremmin alueidemme todellista taloudellista ja sosiaalista tilannetta. Lopuksi totean, että unionin on myönnettävä itselleen määrärahat, jotka vastaavat sen tavoitteita. Siksi olemme toistaneet halumme ottaa käyttöön transaktiomaksu. Kansalaiset tukevat hanketta laajasti, ja se lisää heidän tukeaan Eurooppa-hankkeelle.

  Roberto Gualtieri (S&D), kirjallinen. – (IT) Äänestämällä Garriga Polledon mietinnön puolesta Euroopan parlamentti on ilmaissut kantansa EU:n talousarvion tulevaisuudesta ja antanut kunnianhimoisia ehdotuksia seuraavaa monivuotista rahoituskehystä varten. Pyyntö kasvattaa vuoden 2013 jälkeistä EU:n talousarviota viidellä prosentilla, ja siten nostaa osuus Euroopan unionin bruttokansantulosta 1,06 prosentista 1,11 prosenttiin, vastaa halua kunnioittaa sitoumuksia, joilla tuetaan kasvua ja kehitystä sekä ennen kaikkea Eurooppa 2020 -strategiaa, johon tarvitaan riittävästi resursseja. On todella tärkeää muistaa EU:n talousarvion lisäarvo. Sillä voidaan edistää talouskasvua, tutkimusta ja kehitystä sekä työllisyyttä, erityisesti nuorten työllisyyttä, kansallisten talousarvioiden ohella.

Mietinnössä vahvistetaan myös parlamentin kanta tukea uusia rahoitusvälineitä kuten transaktiomaksua ja eurobondeja, jotka ovat mahdollisuus Euroopan taloudelle. Nyt komission on jatkettava työtä parlamentin tavoitteiden parissa ja esiteltävä ehdotuksensa seuraavaksi EU:n rahoituskehykseksi, eikä se saa jäädä jäsenvaltioiden rajoittavan budjettipolitiikan uhriksi.

  Sylvie Guillaume (S&D), kirjallinen. – (FR) Äänestin mietinnön puolesta sikäli, että siinä vaaditaan luomaan vahva, yhdennetty EU:n politiikka. Kaksi muuta tärkeää kohtaa saavat tukeni. Ensimmäinen on "alueiden väliryhmän" perustaminen koheesiopolitiikan puitteissa sen varmistamiseksi, että rakennerahastot jaetaan entistä paremmin alueiden todellisen taloudellisen ja sosiaalisen tilanteen perusteella, ja toinen on toistettu vetoomus luoda transaktiomaksu uudeksi resurssiksi, jolla turvataan EU:n talouspolitiikka. Aikana, jolloin noudatetaan tiukkaa talouspolitiikkaa ja jolloin esiintyy hillitöntä taloudellista keinottelua, on oikeudenmukaista vaatia rahoitusalaa tekemään osansa elvyttääkseen taloutta, joka on kärsinyt sen vastuuttomasta käyttäytymisestä.

  Małgorzata Handzlik (PPE), kirjallinen. – (PL) Euroopan parlamentin hyväksymä päätöslauselma on ensimmäinen panoksemme keskusteluun tulevista rahoitusnäkymistä. Tuen täysin ehdotusta lisätä Euroopan unionin talousarviota tulevissa rahoitusnäkymissä. Katson, että Euroopan unioni tarvitsee kunnianhimoisen talousarvion, jolla vastataan edessämme oleviin haasteisiin. EU:n talousarvion supistaminen tai jäädyttäminen, mitä jotkut jäsenvaltiot ovat ehdottaneet, ei ole hyvä ratkaisu Euroopan taloudelle. EU:n talousarvion on oltava talousarvio, jolla tuetaan jäsenvaltioita kun nämä elpyvät kriisistä ja jolla voidaan vastata myös odottamattomiin tapahtumiin entistä joustavammin. Suhtaudun myönteisesti myös parlamentin tukeen ajatukselle luokitella jotkut alueet välialueiksi, jotta voidaan varmistaa, että niiden tulevaa kehitystä tuetaan huolimatta siitä, että ne ylittävät tällä hetkellä sitovan kriteerin 75 prosenttia Euroopan unionin BKT:stä. Kyseisen ryhmän käyttöönotto auttaa alueita, jotka kamppailevat edelleen monien kehityshaasteiden kanssa, vaikka ne ovatkin ylittäneet EU:n keskiarvon, ja lähitulevaisuudessa Puolan alueet kuuluvat tähän ryhmään.

  Anna Hedh (S&D), kirjallinen. – (SV) Minun mielestäni EU:n talousarviossa on annettava riittävästi resursseja päätettyjen sitoumusten rahoittamiseen. Samalla korostan sitä, että EU:lla pitäisi olla pidättyväinen asenne ja sen pitäisi tarjota kyseiset resurssit jakamalla uudelleen määrärahoja olemassa olevasta EU:n talousarviosta. En katso, että koko talousarviota pitäisi kasvattaa. Haluaisin, että maatalousbudjettia supistetaan tutkimuksen ja kehityksen painopisteiden ja vihreään energiaan siirtymisen hyväksi ja niin edelleen, mitä suunnitellaan Eurooppa 2020 -strategiassa. Siten en katso myöskään, että vuoden 2013 maatalouden talousarvion taso pitäisi säilyttää, vaan toivoisin, että maataloustuki jaettaisiin tasaisesti jäsenvaltioiden välillä.

Katson myös, että on erittäin tärkeää tehostaa EU:n hallintomenoja ja yksi tapa tehdä niin on lisätä menojen jakoa ja käyttöä koskevan prosessin avoimuutta.

En usko, että omien varojen ylärajaa pitäisi tarkistaa, koska pitäisi olla mahdollista rahoittaa EU:n politiikka nykyisen tulojen ylärajan puitteissa. Mielestäni myös EU:n omien varojen järjestelmä pitäisi tarkistaa. Nykyinen järjestelmä on erittäin monimutkainen, eikä se ole avoin. Korjaukset eivät ole tehneet järjestelmästä yhtään oikeudenmukaisempaa, vaan sen sijaan ne ovat tuottaneet useita uusia poikkeuksia ja korjauksia. Järjestelmän muutos ei kuitenkaan anna EU:lle suoraa verotusoikeutta, sillä perussopimuksessa ei anneta unionille sellaista toimivaltaa. Kaikki muutokset omien varojen järjestelmään edellyttävät myös kaikkien jäsenvaltioiden hyväksyntää voidakseen tulla voimaan.

  Gunnar Hökmark (PPE), kirjallinen. – (SV) Äänestyksessä mietinnöstä EU:n pitkän aikavälin talousarviosta Strasbourgissa 8. kesäkuuta 2011 me Euroopan parlamentin ruotsalaiset konservatiivit päätimme äänestää ehdotusta vastaan. Se johtuu siitä, ettei ehdotuksessa aseteta painopisteitä tärkeille ja vähemmän tärkeille menoille, mitä me pidämme välttämättömänä. Sen sijaan, että ehdotuksessa osoitettaisiin johtajuutta ja keskityttäisiin siihen mikä edistää kasvua ja kilpailukykyä Euroopassa, siinä vaaditaan kasvattamaan talousarviota viidellä prosentilla jotta vältytään painopisteiden asettamiselta. Aikana, jolloin EU:n jäsenvaltiot kamppailevat valtavien budjettivajeiden ja kasvavan valtionvelan kanssa, Euroopan parlamentti on päättänyt vaatia lisää rahaa EU:lle. Tällaista linjaa me emme voi hyväksyä. Sen sijaan meidän pitäisi asteittain lopettaa yhteisen maatalouspolitiikan tuet ja rakennerahastot, mutta valitettavasti ehdotus, joka hyväksyttiin, menee päinvastaiseen suuntaan. Vaikka me äänestimmekin koko mietintöä vastaan, olemme tyytyväisiä ehdotuksen sanamuotoon, joka koskee "merkittävää lisäystä" tieteen ja tutkimuksen määrärahoihin. Sen eteen olemme tehneet kovasti töitä, ja sen sisällyttäminen ehdotukseen on askel oikeaan suuntaan.

  Juozas Imbrasas (EFD), kirjallinen. – (LT) Kun määritellään EU:n rahoitusnäkymiä vuosiksi 2014–2020, on tarpeen varmistaa riittävä rahoitus aloille, jotka edistävät talouskasvua ja menestyksekästä kehitystä. Toisin sanoen on keskityttävä tutkimukseen ja innovaatioiden edistämiseen, työttömyyden, köyhyyden ja syrjäytimisen torjuntaan, väestörakenteen muutokseen, luonnonvarojen vastuulliseen käyttöön, sisäiseen ja ulkoiseen turvallisuuteen, alue- ja maatalouspolitiikkaan sekä energia- ja liikenneinfrastruktuurin kehittämiseen. Äänestin mietinnöstä tyhjää, koska meidän on tarkistettava perusteellisesti yhteistä maatalouspolitiikkaa, jolla on taattava oikeudenmukainen ja yhdenmukainen suorien maksujen järjestelmä, ja monia muita tärkeitä aloja, joita ilman emme voi luoda kilpailukykyistä ja vahvaa Eurooppaa.

  Cătălin Sorin Ivan (S&D), kirjallinen. – (RO) Tämä mietintö on ehkä yksi tärkeimmistä tällä vaalikaudella. Sain tilaisuuden toimia kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan valmistelijana ja katson, että saavutettu sopimus, vaikka onkin kaukana täydellisestä, on todennäköisesti paras, jonka voimme saavuttaa nykyisessä taloudellisessa tilanteessa. Äänestin luottavaisena sen puolesta ja toivon, että se lähettää selvän viestin neuvostoon, joka ottaa Euroopan parlamentin kannan huomioon.

  Sandra Kalniete (PPE), kirjallinen. – (LV) Äänestin tämän päätöslauselman puolesta, koska lausunnossa nimetään EU:n suurimmat ongelmat ja painopisteet seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä. Korostaisin erityisesti päätöslauselmassa komissiolle esitettyä pyyntöä antaa ehdotuksia, jotka koskevat tehokasta EU:n yhteistä maatalouspolitiikkaa, jossa suorat tuet jaettaisiin entistä oikeudenmukaisemmin jäsenvaltioiden ja maanviljelijöiden kesken ja jossa vahvistettaisiin yhteys yhteiskunnan julkishyödykkeiden tuottamisen ja maanviljelijöiden tukien välillä. Tuen täysin vaatimusta, että yhteiselle maatalouspolitiikalle osoitettu rahoitus varainhoitovuonna 2013 säilytetään samalla tasolla myös seuraavalla rahoitusohjelmakaudella, niin että yhteisellä maatalouspolitiikalla voidaan toteuttaa laajennetut tavoitteet ja tehtävät. EU:n uuden rahoitusjärjestelmän on oltava entistä avoimempi, yksinkertaisempi ja oikeudenmukaisempi. Siksi kannatan ehdotuksia, joiden mukaan kansallisten maksujen järjestelmä, jossa korostetaan kohtuuttomasti jäsenvaltioiden nettotasetta eurooppalaisen solidaarisuuden periaatteen ja yhteisen eurooppalaisen edun sijasta, korvataan vähitellen unionin omilla varoilla, jotka unioni kerää suoraan ja riippumattomasti kansallisista talousarvioista.

  Krišjānis Kariņš (PPE), kirjallinen. – (LV) Vaikka Euroopan parlamentin mietintö "Sijoittaminen tulevaisuuteen: uusi monivuotinen rahoituskehys kilpailukykyistä, kestävää ja osallistavaa Euroopan unionia varten" sisältää monia ajatuksia, joita pitäisi tukea, en kannattanut sitä, koska katson, että se vahingoittaa Euroopan unionin imagoa kansalaisten silmissä. Mietinnössä ehdotetaan unionin kansalaisten verotaakan kasvattamista, enkä voi hyväksyä sitä. Voin yhtyä siihen, että EU:lla on oltava oma rahoituksensa ja että se voidaan toteuttaa keräämällä veroja. Se kuitenkin edellyttäisi Euroopan liittovaltion perustamista, ja se pitäisi tehdä avoimilla keskusteluilla eikä takaoven kautta käyttämällä veropolitiikkaa. Jos me haluamme jatkaa tähän suuntaan, meidän on ensin varmistettava, että jäsenvaltiot suostuvat luovuttamaan verotulonsa Euroopan unionin hyväksi, ja vasta sitten olisi mahdollista luoda itse rahoitettu yhteinen talousarvio. Tällaisiin päätöksiin eurooppalaisten poliitikkojen on otettava mukaan yhteiskunta, mitä ei ole tapahtunut tässä tapauksessa.

  Giovanni La Via (PPE), kirjallinen. – (IT) Onnittelen Garriga Polledoa erinomaisesta työstä, jota hän on tehnyt tulevia rahoitusnäkymiä koskevassa tärkeässä asiassa. Garriga Polledo on esitellyt parlamentille tehokkaan tiivistelmän, joka sisältää eri kansallisten valtuuskuntien ja poliittisten ryhmien kannat. Kannatan voimakkaasti päätöstä vaatia seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen määrärahoihin vähintään viiden prosentin korotusta. Lisäksi korostaisin maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan valmistelijana sitä mietinnön osaa, joka koskee yhteistä maatalouspolitiikkaa. Siksi tuen täysin päätöstä säilyttää nykyinen maatalousbudjetti ainakin ennallaan, samalla kun muistetaan, että yhteinen maatalouspolitiikka on ainoa todellinen eurooppalainen politiikka, joka voi toimia tärkeässä roolissa strategisella alalla, joka tuottaa hyödykkeitä yleiseen käyttöön ja todellista eurooppalaista lisäarvoa. Lopuksi korostaisin koheesiopolitiikkaa koskevaa äänestystä, jossa onnistuttiin lisäämään turvalauseke sitä tapausta varten, että otetaan käyttöön väliryhmiä sen välttämiseksi että resursseja otetaan pois alueilta, jotka ovat oikeutettuja rahoitukseen lähentymis-, kilpailukyky- ja yhteistyötavoitteen nojalla. Se merkitsee sitä, että tarvitaan lisäresursseja uuden tavoitteen rahoittamiseen.

  Olle Ludvigsson, Marita Ulvskog ja Åsa Westlund (S&D), kirjallinen. – (SV) Meidän mielestämme EU:n talousarviossa on annettava riittävästi resursseja päätettyjen sitoumusten rahoittamiseen. Samalla korostaisimme sitä, että EU:lla pitäisi olla niin pitkälti kuin mahdollista pidättyväinen asenne ja sen pitäisi tarjota kyseiset resurssit jakamalla uudelleen määrärahoja olemassa olevasta EU:n talousarviosta. Haluaisimme, että maatalousbudjettia supistetaan tutkimuksen ja kehityksen painopisteiden ja vihreään energiaan siirtymisen hyväksi ja niin edelleen, mitä suunnitellaan Eurooppa 2020 -strategiassa. Siten emme katso myöskään, että vuoden 2013 maatalouden talousarvion taso pitäisi säilyttää, vaan toivoisimme, että maataloustuki jaettaisiin tasaisesti jäsenvaltioiden välillä.

Katsomme myös, että on erittäin tärkeää tehostaa EU:n hallintomenoja ja yksi tapa tehdä niin on lisätä menojen jakoa ja käyttöä koskevan prosessin avoimuutta.

Emme usko, että omien varojen ylärajaa pitäisi tarkistaa, koska pitäisi olla mahdollista rahoittaa EU:n politiikka nykyisen tulojen ylärajan puitteissa. Mielestämme myös EU:n omien varojen järjestelmä pitäisi tarkistaa. Nykyinen järjestelmä on erittäin monimutkainen, eikä se ole avoin. Korjaukset eivät ole tehneet järjestelmästä yhtään oikeudenmukaisempaa, vaan sen sijaan ne ovat tuottaneet useita uusia poikkeuksia ja korjauksia. Järjestelmän muutos ei kuitenkaan anna EU:lle suoraa verotusoikeutta, sillä perussopimuksessa ei anneta unionille sellaista toimivaltaa. Kaikki muutokset omien varojen järjestelmään edellyttävät myös kaikkien jäsenvaltioiden hyväksyntää voidakseen tulla voimaan.

  Petru Constantin Luhan (PPE), kirjallinen. – (RO) Euroopan parlamentin päätöslauselmaesitys tulevaisuuteen sijoittamisesta: uusi monivuotinen rahoituskehys kilpailukykyistä, kestävää ja osallistavaa Euroopan unionia varten on tärkeä Eurooppa 2020 -tavoitteiden saavuttamisen (talouskasvun tason suojelun ylläpitäminen ja tarjoaminen pitkällä aikavälillä) ja nykyisen talouskriisin uusiutumisen ehkäisemisen kannalta.

Mietinnössä todetaan, että Eurooppa 2020 -strategian pitäisi määritellä uuden monivuotisen rahoituskehyksen politiikanalat, koska (Eurooppa 2020 -strategian) tavoitteet voidaan saavuttaa vain käyttämällä mahdollisimman tehokkaasti olemassa olevia resursseja (jotka on vahvistettu kussakin politiikassa).

Siten prosessi, jossa asetetaan keskeiset painopisteet tulevalle monivuotiselle rahoituskehykselle, kuten talouskasvua edistävä tieto, kasvua ja työllisyyttä edistävä koheesio, luonnonvarojen hallinta ja kestävä kehitys, kansalaisuus ja maailmanlaajuinen Eurooppa, auttaa varmistamaan olemassa olevien varojen asianmukaisen jaottelun ja optimaalisen käytön. Sellaisen monivuotisen rahoituskehyksen laatiminen kuin tässä mietinnössä esitetään auttaa tekemään pitkän aikavälin toimintasuunnitelman, jolla tuotetaan konkreettisia tuloksia ja tarjotaan mahdollisuus varmistaa EU:n talouskasvu.

  Astrid Lulling (PPE), kirjallinen. – (FR) Kannatin Garriga Polledon mietintöä, koska pidän sen yleisiä linjoja perusteltuina niiden haasteiden valossa, joita Euroopan unionilla on tulevina vuosina. Ei ole realistista siirtää uutta vastuuta EU:lle lisäämättä sen käytettävissä olevia varoja.

Haluaisin kuitenkin, että Euroopan parlamentti menee perusteltuja vaatimuksia pidemmälle ja asettaa tiettyjä painopisteitä. Monien kollegojeni "aina vain lisää" -hokema on liian lipevä vastaus. Meidän olisi esitettävä vakuuttavasti EU:n menojen tehokkuus verrattuna jäsenvaltioiden menoihin. Lisäksi menojen laadullinen ulottuvuus on vähintään yhtä tärkeää kuin määrällinen ulottuvuus. EU:ssa käyttämättä jääneiden varojen siirtäminen unionin talousarvioon sen sijaan, että ne palautetaan jäsenvaltioille, on huomattava "säästöjen" lähde.

Omien varojen järjestelmän käyttöönoton tapauksessa suhtaudun edelleen erittäin epäilevästi transaktiomaksun yksipuoliseen käyttöönottoon ilman perusteellista vaikutustenarviointia. Tuki tällaiselle toimenpiteelle tuntematta sen vaikutuksia, osoittaa Euroopan parlamentin enemmistön olevan väärillä jäljillä.

  David Martin (S&D), kirjallinen. – (EN) Äänestin raskain mielin päätöslauselmaa vastaan. Vaikka uskonkin että 27 jäsenvaltion resurssit yhdistämällä voidaan saada aikaan paljon arvoa, en voi kannattaa viiden prosentin korotusta EU:n talousarvioon vuoden 2013 jälkeen, kun emme ole tutkineet perusteellisesti nykyisiä menoja tuhlauksen ja päällekkäisyyksien poistamiseksi. Vuoden 2013 jälkeisessä EU:n talousarviossa on asetettava etusijalle kasvu ja työpaikkojen luominen.

  Clemente Mastella (PPE), kirjallinen. – (IT) Euroopan unionin talousarviolla pitäisi tarjota mahdollisimman paljon eurooppalaista lisäarvoa, sitä pitäisi hallita tehokkaasti ja sen avulla pitäisi koota mahdollisimman paljon yksityisiä ja julkisia resursseja. Jotta tuleviin haasteisiin voidaan vastata, tuemme Eurooppa 2020 -strategian tavoitteita. Kyseisen strategian pitäisi auttaa EU:ta elpymään nykyisestä kriisistä ja vahvistumaan, kun sillä luodaan työpaikkoja sekä älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua. Seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen poliittisen viitekehyksen pitäisi olla niin kunnianhimoinen kuin mahdollista. Tätä taustaa vasten me katsomme, että seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen keskeiset painopisteet pitäisi koota seuraavien aiheiden ympärille: kasvua ja työllisyyttä edistävä tieto, kestävä kehitys, kasvua ja työllisyyttä edistävä koheesio, kansalaisuus ja maailmanlaajuinen Eurooppa. Seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen rakenteen pitäisi olla realistinen, sen pitäisi helpottaa suunnittelun jatkuvuutta ja sillä pitäisi välttää nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen puutteet. Sillä pitäisi löytää oikea tasapaino vakauden, keskipitkän aikavälin ennustettavuuden ja joustavuuden välillä. Lopuksi me katsomme, että jotta EU:n talousarviosta tulee entistä tasa-arvoisempi ja avoimempi, nykyiset poikkeus- ja korjausmekanismit pitäisi poistaa asteittain.

  Iosif Matula (PPE), kirjallinen. – (RO) Garriga Polledon mietintö on koe, jolla nähdään miten tehokkaasti EU:n politiikka toimii tulevalla ohjelmakaudella. Esittelijä esittelee meille huomattavan haasteen. Se käsittää erilaisten kansallisten etujen tyydyttämisen samalla kun parannetaan eurooppalaista lisäarvoa, mikä näkyy monivuotisessa rahoituskehyksessä.

Mielestäni EU:n kansalaisten pitää ymmärtää paremmin koheesiopolitiikan tavoitteet. Vahva EU, joka selviytyy maailmanlaajuisessa kilpailuympäristössä, saavutetaan säilyttämällä koheesiopolitiikka keskeisenä osana EU:n politiikkaa, jolla pyritään saavuttamaan tasapainoinen kehitys kaikilla alueilla. Korostan sitä, että koheesiopolitiikalle jätetään merkittävä osa tulevissa budjettinäkymissä. EU:n taloudellisten ja sosiaalisten erojen kaventamisen on edelleen oltava sen tärkein tehtävä.

Jotta ehdotetut tulokset saavutetaan, meidän on pidettävä määrärahojen jakamisen tärkeimpänä perusteena EU:n alueiden kehitystasoa ja lähentymistä. Kannatan mietintöä koska katson, että vuoden 2013 jälkeisen monivuotisen rahoituskehyksen täydentäminen on toimiva ratkaisu, joka käsittää muutosten tekemisen nykyiseen rakenteeseen. Sen lisäksi että tutkimukselle ja kehitykselle sekä energialle ja liikenteelle annetaan rahoitusta, meidän on myös harkittava investoimista koheesion ja maatalouden alalle.

  Mario Mauro (PPE), kirjallinen. – (IT) Garriga Polledon mietintö "Sijoittaminen tulevaisuuteen: uusi monivuotinen rahoituskehys kilpailukykyistä, kestävää ja osallistavaa Euroopan unionia varten" on erittäin tärkeä askel Euroopan unionin institutionaalisessa ja taloudellisessa uudelleenorganisoinnissa Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen. Me kaikki tiedämme, että uudessa perussopimuksessa vaaditaan uuden toimivallan näkyvän seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä. Se auttaa meitä varmasti kohtaamaan uudet maailmanlaajuiset haasteet. Äänestin mietinnön puolesta.

  Arlene McCarthy (S&D), kirjallinen. – (EN) Työväenpuoluetta edustavat Euroopan parlamentin jäsenet katsovat, että EU:n menojen pääkohteena ja painopisteenä täytyy olla taloudelliset investoinnit ja tutkimus, jotka vahvistavat taloutta ja luovat työpaikkoja. Kohdennettu EU:n määrärahojen käyttö on yksi keino, jolla voimme vahvistaa paikallistalouksia ja tuoda työpaikkoja yhteisöihimme. Valtion leikatessa menoja EU tarjoaa elintärkeää rahoitusta Yhdistyneen kuningaskunnan alueille. Veronmaksajat haluavat kuitenkin saada rahoilleen parempaa vastinetta. Sen takia työväenpuoluetta edustavat Euroopan parlamentin jäsenet äänestivät viiden prosentin budjettikorotusta vastaan. Säästöjä voidaan ja niitä täytyy tehdä muilla aloilla, erityisesti yhteisessä maatalouspolitiikassa, mukaan luettuna haitalliset maatalouden vientituet ja tupakkatuet, jotta EU:n taloudellisia painopisteitä voidaan rahoittaa.

Keskustelu seuraavasta monivuotisesta rahoituskehyksestä on tilaisuus perusteelliseen uudistukseen ja siihen on tartuttava. Politiikka, jossa jatketaan entiseen malliin, ei ole vaihtoehto EU:lle, joka tarvitsee rahoitusta työpaikkoja ja kasvua varten. Työväenpuoluetta edustavat Euroopan parlamentin jäsenet eivät katso, että perheiden pitäisi edelleen maksaa kaikki Yhdistyneen kuningaskunnan maksuosuuden kustannukset. Sen takia me tuemme keskustelua vaihtoehtoisista tavoista rahoittaa EU:ta, niin että arvonlisäverosta ja kansallisista talousarvioista tulevaa rahamäärää supistetaan sellaisilla vaihtoehdoilla kuin aliverotettua rahoitusalaa koskevat koordinoidut toimet.

  Jean-Luc Mélenchon (GUE/NGL), kirjallinen. – (FR) Mietinnössä Eurooppa 2020 -strategiasta tehdään tulevan EU:n talousarvion kehys. Siinä vahvistetaan EU-ohjausjakso, Euroopan vakausmekanismi ja Euro Plus -sopimus. Ydinvoimasta ei mainita sanaakaan. Pitäisikö sitä varten olla talousarvio? En usko.

  Nuno Melo (PPE), kirjallinen. – (PT) Tällä hetkellä monet jäsenvaltiot tekevät vaikeita talousarvion mukautuksia, joten EU:n talousarvion puolustamisen pitäisi olla hyvin perusteltua. EU:n talousarviolla pitäisi tarjota mahdollisimman paljon eurooppalaista lisäarvoa, osoittaa vankkaa hallintoa ja elvyttää mahdollisimman paljon julkisia ja yksityisiä resursseja.

Eurooppa 2020 -strategia on EU:n vastaus tällaisiin haasteisiin. Se on strategia, jonka pitäisi auttaa Eurooppaa toipumaan ja elpymään kriisistä, kun sillä luodaan työpaikkoja sekä älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua. Yhdyn esittelijän näkemykseen, kun hän sanoo, että "Eurooppa 2020 -strategia olisi asetettava seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen pääasialliseksi poliittiseksi viitekehykseksi ja että seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä on otettava huomioon Eurooppa 2020 -strategian tavoitteet". Seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen painopisteet olisi ryhmitettävä seuraavien asioiden ympärille: kasvua ja työllisyyttä edistävä tieto, luonnonvarojen hallinta ja kestävä kehitys, kasvua ja työllisyyttä edistävä koheesio, kansalaisuus ja maailmanlaajuinen Eurooppa.

  Alexander Mirsky (S&D), kirjallinen. – (EN) Poliittisia haasteita ja rahoitusta käsittelevän erityisvaliokunnan mietinnössä määritellään Euroopan parlamentin poliittiset painopisteet vuoden 2013 jälkeistä monivuotista rahoituskehystä varten. Tärkeä kohta mietinnössä on pyyntö ottaa käyttöön yksi tai useita aitoja omia varoja korvaamaan nykyinen bruttokansantuloon perustuva järjestelmä ja luoda itsenäisempi, oikeudenmukaisempi, avoimempi, yksinkertaisempi ja tasa-arvoisempi rahoitusjärjestelmä. Jotta vältetään kirjanpidon lukujen väärinkäyttö, tämä mietintö on hyväksyttävä. Äänestin sen puolesta.

  Andreas Mölzer (NI), kirjallinen. – (DE) Euron pelastuspakettia koskevan fiaskon alusta alkaen nettomaksajia on pyydetty avaamaan lompakkonsa kaksi ja kolmekin kertaa. Tulevina vuosina kyseisiin pelastusmekanismeihin syydetään kovaa käteistä takuiden sijasta. Sen rahoittavat nettomaksajat toisin sanoen Saksan, Ranskan, Italian, Alankomaiden ja Itävallan ahkerat kansalaiset kansallisista talousarvioistaan; ensimmäiset kipeät leikkaukset tuntuvat jo kyseisissä maissa. Pyyntö talousarvion kasvattamisesta näissä vaikeissa olosuhteissa on skandaali. Emme tarvitse paisunutta EU:n talousarviota, joka on ehkä kymmenen kertaa tarvittavaa suurempi. Emme tarvitse talousarviota, jonka rahoittavat EU:n veronmaksajat, jotka ovat kadottaneet säästöhalunsa. Emme tarvitse lisää Brysselin byrokratiaa, joka vie paidankin nettomaksajien päältä. Sen sijaan meidän on jatkuvasti käytettävä kaikki tilaisuudet säästää.

Maataloustuet, talousarvion suurin ja kiistanalaisin osa, pitäisi kansallistaa uudelleen. Se veisi paineet EU:n talousarviolta, ja jäsenvaltiot voisivat vastata paremmin maatalousalansa erityispiirteisiin. Tämän takia äänestän epäröimättä Garriga Polledon mietintöä vastaan.

  Rareş-Lucian Niculescu (PPE), kirjallinen. – (RO) Äänestin mietinnön tarkistusta 39 vastaan ja siten myös tarkistusta 62 vastaan. Katson, että alueiden väliryhmä on tarpeellinen seuraavalla ohjelmakaudella, sillä varauksella, että kyseisille alueille osoitetut määrärahat eivät vaikuta määrärahoihin, jotka on tarkoitettu lähentymistä ja kilpailukykyä koskeviin tavoitteisiin.

  Sławomir Witold Nitras (PPE), kirjallinen. – (PL) Tänään äänestyksessä Garriga Polledon mietinnöstä tulevaisuuteen sijoittamisesta: uusi monivuotinen rahoituskehys kilpailukykyistä, kestävää ja osallistavaa Euroopan unionia varten äänestin tyhjää Euroopan parlamentin sosialistien ja demokraattien ryhmän, Vihreät / Euroopan vapaa allianssi -ryhmän ja Euroopan yhtyneen vasemmiston konfederaatioryhmän / Pohjoismaiden vihreän vasemmiston jättämistä tarkistuksista, jotka koskevat transaktiomaksun käyttöönottoa koskevien ehdotusten toimittamista eteenpäin Euroopan komissiolle. En voinut tukea tällaista toimintatapaa, vaikka kannatankin innokkaasti maksua, joka toisi EU:lle omia tuloja. EU:n vero takaisi sen, että EU:n tavoitteet voidaan saavuttaa ilman jäsenvaltioiden kantojen aiheuttamia rajoituksia. Nämä uhraavat usein EU:n edut lyhyen aikavälin tavoitteiden hyväksi. En pidä kuitenkaan viisaana sitä, että ehdotetaan transaktiomaksun käyttöönottoa vain EU:ssa. Haasteenamme on tehdä Euroopan taloudesta maailman kilpailukykyisin, enkä voi hyväksyä sitä että luodaan taakka, joka aiheuttaa pääoman virtaamisen pois Euroopasta. Samoin katson, että pyrkimykset ottaa käyttöön hiilivero vaihtoehtona transaktiomaksulle, ovat erityisen haitallisia.

  Franz Obermayr (NI), kirjallinen. – (DE) Euroopan ahkeria kansalaisia vaaditaan maksamaan enemmän ja enemmän. Katastrofaalisessa euron pelastuspaketissa nettomaksajia yksinkertaisesti vaadittiin kantamaan vastuu muutaman etelän jäsenvaltion huonosta hallinnosta ja korruptiosta, ja nyt suunnitelmana on pyytää nettomaksajavaltioiden liikarasittuneita kansalaisia avaamaan lompakkonsa vielä kerran. Sen sijaan että käytettäisiin hyväksi kaikki tilaisuudet säästää rahaa, menoja lisätään entisestään. Meidän pitäisi pyrkiä vähentämään taakkaa eikä lisäämään sitä. Sen vuoksi äänestin esitystä vastaan.

  Rolandas Paksas (EFD), kirjallinen. – (LT) Meidän on luotava monivuotinen rahoituskehys, jolla varmistetaan EU:n politiikan avoin ja tehokas rahoitus ja ehkäistään kriisin toistuminen. Eurooppa 2020 -strategian pitäisi olla monivuotisen rahoituskehyksen täytäntöönpanon viitekehys. Mikään uusi talousarvion rahoitusjärjestelmä ei saa missään nimessä lisätä kansallisten valtiovarainministeriöiden taakkaa tai kansalaisten verotaakkaa. EU:n kansalaisten nykyisiin menoihin kohdistuvan tyytymättömyyden lievittämiseksi on parannettava menojen täytäntöönpanon ja soveltamisen laatua. Meidän on lisättävä varojen kohdentamisen ja käytön avoimuutta ja vähennettävä hallintomenoja ja byrokratiaa. Paljon huomiota olisi kiinnitettävä köyhyyden ja työttömyyden vähentämiseen, teollisuuteen ja energiaan sekä tietoon perustuvan yhteiskunnan luomiseen. Meidän on tarjottava riittävää rahoitusta laajamittaisille tutkimus- ja kehityshankkeille. Ottaen huomioon pk-yritysten merkitys niiden toimintaedellytysten parantamiseen on kohdennettava riittävästi rahoitusta. En tue ehdotusta vähentää yhteisen maatalouspolitiikan rahoitusta tulevaisuudessa, koska maatalous on erityisen herkkä ala. Rahoituksen vähentämisellä on erityisen kielteinen vaikutus maanviljelijöihin kaikissa EU:n jäsenvaltioissa. Euroopan sosiaalirahastosta pitäisi tulla poliittinen painopiste, jotta sosiaaliset tavoitteet ja työttömyyttä koskevat tavoitteet saavutetaan. Meidän on parannettava järjestelmiä, joilla valvotaan ja arvioidaan koheesiopolitiikan täytäntöönpanoa. Kun lähestymme uutta EU:n laajentumista, monivuotisessa rahoituskehyksessä on oltava asianmukaisesti tasapainotettuja menoja.

  Alfredo Pallone (PPE), kirjallinen. – (IT) Äänestin Garriga Polledon mietinnön puolesta, koska mielestäni tulevaisuudessa rahoitusvälineiden pitäisi olla tehokkaita, niillä pitäisi vahvistaa koheesiota ja valmistaa Euroopan unioni maailmanlaajuisten markkinoiden haasteisiin. Tuen tekstin sisältöä, vaikka siinä on kaksi kohtaa, joista olen eri mieltä ja joita vastustan: transaktiomaksu ja tarkistukset ottaa käyttöön "väliryhmä". Mielestäni viittausta transaktiomaksuun ei pitäisi sisällyttää tähän mietintöön. Keskustelu maksusta on tärkeää, mutta se edellyttää perusteellista analyysiä. Väliryhmän lisääminen taas vaarantaisi tavoite 2 -alueiden monialaisen lähestymistavan, joka on osoittautunut tehokkaaksi viime vuosina, vaiheittaista lopettamista koskevan järjestelmän ja tavoite 1 -alueille osoitetut varat. Se vahingoittaisi Italian alueita uusien jäsenvaltioiden alueiden hyväksi. Nämä ovat äskettäinen laajentuminen huomioon otettuna saaneet jo valtavasti rahoitusta.

  Maria do Céu Patrão Neves (PPE), kirjallinen. – (PT) Uusi monivuotinen rahoituskehys on ratkaisevan tärkeä, jotta Eurooppa 2020 -strategia voidaan toteuttaa asianmukaisesti ja yleisesti jotta voidaan tarjota olosuhteet ripeälle kehitykselle, jolla voidaan vastata EU:n eri kansojen kokemiin ongelmiin ja odotuksiin, jotka koskeva elinolojen parantumista. Tässä yhteydessä onnittelen mietinnön laatijaa ehdotuksesta, joka koskee seitsemän vuoden monivuotista rahoituskehystä Eurooppa 2020 -strategian mukaisesti väliarvioineen ja jossa esitetään vähimmäisvaatimuksena EU:n talousarvion säilyttämistä niin, että erityistä huomiota kiinnitetään yhteiseen maatalouspolitiikkaan ja koheesiopolitiikkaan, joustavuuden lisäämistä, koska sitä tarvitaan kun taloudelliset rajoitukset muuttuvat konkreettisiksi, ja myös demokraattista vastuuta, niin että EU:n varoilla voidaan edistää aidosti kestäviä kehityshankkeita.

Tässä yhteydessä on tärkeää, että alueet, jotka ovat jo nousseet tavoite 1 -alueelta, voivat siirtyä välivaiheeseen, mikä vahvistaa kehitystä, johon ne ovat jo osoittaneet pystyvänsä, sen sijaan että ne yhtäkkiä hylättäisiin, mikä vaarantaisi tähän mennessä saavutetun edistyksen.

  Marit Paulsen, Olle Schmidt ja Cecilia Wikström (ALDE), kirjallinen. – (SV) Suhtaudumme myönteisesti siihen, että mietinnössä keskitytään yhteisiin haasteisiimme: ilmasto- ja ympäristökysymyksiin, demokratian puolustamiseen, rauhaan ja vapauteen maailmanlaajuisella tasolla ja tutkimusta, innovointia ja infrastruktuuria koskevaan kiireelliseen tarpeeseen. Eurooppa 2020 -strategia ja investoiminen aloitteisiin, jotka tuottavat eurooppalaista lisäarvoa, olivat esillä keskusteluissa mietinnön valmistelun aikana.

Olemme kuitenkin erittäin huolestuneita siitä, että olemme luovuttaneet painopisteiden asettamisen neuvostolle. Se on erittäin valitettavaa Euroopan parlamentin kannalta. Vaikka kaikki vaatimukset osallistavasta, kestävästä ja kilpailukykyisestä EU:sta on otettu mukaan, on mahdotonta rahoittaa kaikkea kerralla EU:n talousarviosta. Haluamme realistisen ja käytännöllisen neuvottelustrategian, mutta koska tässä mietinnössä ei ole annettu selviä painopisteitä, katsomme että tavoitetta ei ole saavutettu. Ehdotuksiamme, jotka koskevat maatalouden talousarvion nykyaikaistamista, ei sisällytetty lopulliseen asiakirjaan. Muun muassa näistä syistä äänestimme tyhjää lopullisessa äänestyksessä.

  Vincent Peillon (S&D), kirjallinen. – (FR) Äänestin Garriga Polledon mietinnön puolesta. Hän on laatinut sen kestävän Euroopan unionin poliittisia haasteita ja rahoitusta vuoden 2013 jälkeen käsittelevän erityisvaliokunnan puolesta. Tilanteessa, jossa populismi on kasvussa, EU:n politiikan tehokkuus ja jopa merkitys asetetaan säännöllisesti kyseenalaiseksi. Nykyisessä kriisissä, rahoitus-, talous-, sosiaali- ja ilmastokriisissä emme tarvitse vähemmän vaan lisää Eurooppaa. Mietinnössä ehdotetaan siksi, että EU:lle annetaan lopultakin resurssit, jotka vastaavat sen tavoitteita, esittämällä vähintään viiden prosentin huomattavaa korotusta EU:n talousarvioon ja määrärahojen käyttämistä Eurooppa 2020 -strategian hyväksi. Euroopan parlamentin sosialistien ja demokraattien toiminnan ansiosta parlamentti esittää mietinnössä kahta voimakasta toimenpidettä: tulojen osalta perusteellista omien varojen järjestelmän uudistusta erityisesti luomalla transaktiomaksu (Tobinin vero) ja menojen osalta alueiden väliryhmän luomista solidaarisuuden lisäämiseksi EU:n alueiden välillä ja aluepolitiikan rakennerahastojen oikeudenmukaisen jaon varmistamiseksi.

  Rovana Plumb (S&D), kirjallinen. – (RO) Työväestön väheneminen ja eläkeläisten määrän kasvaminen rasittaa entisestään sosiaaliturvajärjestelmiä ja talouden kilpailukykyä, mikä lisää merkittäviä ongelmia sukupuoleen liittyvän köyhyyden alalla ottaen huomioon vanhojen naisten suuri määrä ja nykyiset erot sosiaaliturvassa.

On korostettava sitä, että tasa-arvonäkökohdat otetaan huomioon budjetoinnissa hyvänä hallintovälineenä tehokkuuden ja oikeudenmukaisuuden parantamiseksi, että valvotaan asianmukaisesti sitä miten määrärahat vaikuttavat miesten ja naisten taloudellisiin ja sosiaalisiin mahdollisuuksiin ja että organisoidaan joustavasti uudelleen määrärahat, jotka vaikuttavat kielteisesti sukupuolten tasa-arvoon.

Työllisyyttä, ympäristönsuojelua ja innovointia koskevaan eurooppalaiseen investointisuunnitelmaan on sisällytettävä erityistoimia nuorten naisten teknisten ja tieteellisten taitojen kehittämiseksi heidän pätevyytensä ja työllistyvyytensä parantamiseksi erityisesti strategisilla kasvualoilla, joilla he ovat aliedustettuna.

Euroopan sosiaalirahaston pitäisi tarjota riittävästi resursseja toimille, joilla pyritään parantamaan työmarkkinoille pääsyä ja työttömyyden torjuntaa ja sosiaalista syrjäytymistä. Samalla kehotan Euroopan komissiota ehdottamaan maaseuturahaston kautta aktiivisia toimia naisten työllisyyden parantamiseksi maaseudulla.

  Phil Prendergast (S&D), kirjallinen. – (EN) EU:n talousarvion uudelleenneuvottelu vaikuttaa siihen, miten unioni toimii tulevina vuosina, ja ohjelmiin, joihin sillä on varaa. Unionin sovittujen painopisteiden pitäisi näkyä talousarviossa, joka on tietty prosenttiosuus EU:n bruttokansantulosta. Myös jäsenvaltioiden tarpeiden on näyttävä neuvotteluissa nyt, kun vakauttaminen on käynnissä monissa valtioissa, myös Irlannissa. Tavoitetta, joka koskee työllisyyden, tuottavuuden ja sosiaalisen koheesion edistämistä Eurooppa 2020 -kasvustrategiassa, ei voida hylätä nykyisten rahoitusongelmien takia. Tuottavuutta lisäävä politiikka, erityisesti vihreän energian sekä tutkimuksen ja kehityksen alalla, on tunnustettava EU:n taloudellisen tulevaisuuden liikkeelle panevaksi voimaksi. Toinen tärkeä asia Irlannin lisäksi koko EU:lle on yhteinen maatalouspolitiikka. On tunnustettu, että vuoden 2013 jälkeen on tulossa merkittävä muutos, mutta muutoksia yhteisen maatalouspolitiikan maksuihin pitäisi kehittää vaiheittain, jotta maanviljelijät pystyvät sopeutumaan uusiin järjestelyihin. Samaan aikaan yhteisen maatalouspolitiikan talousarviolla on autettava eurooppalaisia maanviljelijöitä sopeutumaan uusiin haasteisiin ja mahdollisuuksiin.

  Paulo Rangel (PPE), kirjallinen. – (PT) EU:n monivuotinen rahoituskehys on mahdollisuus tehdä tulevaisuutta koskevia strategisia valintoja. Itse asiassa aikana, jolloin valtion toimintaan liittyy syvällistä katumusta, EU:n talousarvion kasvattaminen osoittaa luottamusta yhteiselle hankkeelle ja vahvistaa ylikansallisella tasolla toteutettua toimintaa. Itse asiassa jäsenvaltioilla on monia haasteita, joihin riittävä vastaus löytyy vain EU:sta.

  Frédérique Ries (ALDE), kirjallinen. – (FR) Tehdä enemmän vähemmällä rahalla, kuten jotkut jäsenvaltiot suosittelevat, on mahdoton tehtävä! Sen takia tänään iltapäivällä hyväksytty mietintö uudesta vuoden 2013 jälkeisestä rahoituskehyksestä on tärkeä. Siinä annetaan suuntaviivat, joiden avulla Euroopan unioni pääsee toden teolla siirtymään kilpailukyvyn, solidaarisuuden ja hyvän hallintotavan aikakauteen. Siinä huomautetaan, että koska talousarviossa tai lisämäärärahoissa ei ole merkittäviä uudelleenkohdentamisia, EU ei koskaan saa toteutettua uusia tehtäviä, jotka sille on osoitettu Lissabonin sopimuksessa, eikä se pääse kestävän kasvun tielle.

On kuitenkin monia aloja, joilla voidaan tukea synergiaa tai mittakaavaetuja: Euroopan ulkosuhdehallinto, humanitaarinen apu ja pelastuspalvelu, puolustusresurssien yhdistäminen, tutkimus ja innovointi, suuret infrastruktuurihankkeet (erityisesti energian ja liikenteen alalla).

Toinen edistämisen arvoinen ajatus on se, että luovutaan vähitellen tuista, jotka ovat ympäristön kannalta vahingollisia, sen mukaisesti mitä on komissio on tehnyt tupakalle. Olen tyytyväinen siihen, että Euroopan parlamentti on vahvistanut tukensa omille varoille, koska on oikein, että unioni hallitsee omaa talousarviotaan.

  Crescenzio Rivellini (PPE), kirjallinen. – (IT) Äänestin Garriga Polledon mietintöön jätettyjä tarkistuksia vastaan, joissa vaaditaan muodostamaan seuraavalla ohjelmakaudella alueiden väliryhmiä alueista, joiden henkeä kohden laskettu bruttokansantuote on 75–90 prosenttia Euroopan unionin bruttokansantuotteesta. Tämä innovaatio koskee ilmeisesti avoimuutta ja rahoituksen joustavuutta, mutta säästöjen ja talousarviota koskevien rajoitusten kaudella, kuten nyt, se johtaa väistämättä rahoituksen leikkauksiin muilla alueilla sekä erityisesti tavoite 1 -alueilla (lähentyminen), joihin kuuluvat juuri Etelä-Italian alueet. Olen pahoillani havaitessani, että kollegani eivät huomanneet tätä näkökohtaa ja ovat päätyneet hyväksymään ajattelun, joka on eurooppalaisen solidaarisuuden vastainen. Onneksi tarkistuksessa 64, joka hyväksyttiin, korostetaan, että näitä väliaikaisia toimia ei saa missään tapauksessa toteuttaa nykyisten lähentymis-, kilpailukyky- ja yhteistyöalueiden (tavoite 1, 2 ja 3) kustannuksella.

  Robert Rochefort (ALDE), kirjallinen. – (FR) Vastaukset, joita meidän pitäisi löytää haasteisiimme – talouskriisi, nousevan talouden maiden nopea nousu, ilmastonmuutos, voimakas demografinen muutos ja niin edelleen – voivat olla tehokkaita vain, jos luomme ne yhdessä EU:n tasolla. Olen täysin vakuuttunut siitä, että meidän pitäisi siirtyä siihen suuntaan, että Euroopan unioni osallistuu asioihin entistä enemmän. Vaikka EU:n talousarvio on tärkeä poliittinen vipu, EU:n omien varojen yläraja on säilynyt muuttumattomana vuodesta 1993 lähtien. Tässä päätöslauselmassa kehotetaan antamaan EU:n talousarviolle määrärahoja EU:n tavoitteiden mukaisesti. Kannatan täysin sitä ajatusta ja annan sille tukeni. Henkilökohtaisesti suosin transaktiomaksun täytäntöönpanoa mahdollisimman pian, jos emme pääse sopimukseen koko maailman tasolla. Vaikka en kannatakaan täysin tällä tavalla vapautettujen varojen osoittamista unionin talousarvioon, koska katson että vuosituhannen kehitystavoitteiden pitäisi hyötyä niistä ainakin osittain, halusin äänestää 171 kohdan puolesta lähettääkseni myönteisen viestin komissiolle ja neuvostolle maksun täytäntöönpanosta.

  Raül Romeva i Rueda (Verts/ALE), kirjallinen. – (EN) Äänestin mietinnön puolesta. Kuten kollegani Bas Eickhout sanoi aikaisemmin, vuoden 2013 jälkeisen EU:n talousarvion jäädyttäminen tai vähentäminen ei ole uskottava lähestymistapa, jos EU ja sen jäsenvaltiot aikovat vakavissaan saavuttaa tärkeimmät itselleen asettamat poliittiset tavoitteet erityisesti Eurooppa 2020 -strategian alalla. EU:n rahoituksen ja toimien koordinointi on meille selvästi parempi tapa saavuttaa yhteiset tavoitteemme kuin yksittäiset toimet. Olemme tyytyväisiä siihen, että Euroopan parlamentin jäsenet ovat selvästi osoittaneet päättäväisyytensä tässä asiassa ennen tulevaa keskustelua EU:n rahoituksesta. EU tarvitsee asianmukaisen ja ennustettavan järjestelmän oman talousarvionsa rahoittamiseksi lopettaakseen iänikuisen, haitallisen kinastelun EU:n talousarvion kansallisista maksuosuuksista. Todellisten ja merkityksellisten "omien varojen" järjestelmän käyttöönotto EU:n talousarvion rahoittamiseksi on ainoa keino saavuttaa se, ja olemme tyytyväisiä siihen, että Euroopan parlamentti tukee koko painoarvollaan tätä vihreillä kauan ollutta ensisijaista tavoitetta.

  Licia Ronzulli (PPE), kirjallinen. – (IT) Katson, että Euroopan parlamentti on lähettänyt tämän päivän äänestyksellä jäsenvaltioille vahvan ja selvän viestin, jossa pyydetään jäädyttämään Euroopan unionin talousarvio vuosiksi 2014–2020. Resurssien merkittävä vähennys ei ole itse asiassa oikea valinta niille, jotka uskovat todella kilpailukykyiseen EU:hun, ja valtioiden, jotka tavoittelevat sitä, pitäisi määritellä selvästi mistä ensisijaisista hankkeista on luovuttava leikkausten mahdollistamiseksi.

On luovuttava huonosta tavasta tehdä poliittisia sitoumuksia ilman tarvittavaa rahoitusta, koska sillä heikennetään koko eurooppalaisen järjestelmän suunnittelua ja uskottavuutta. Pitkäaikaisten talousarvioiden supistaminen voisi vaarantaa tutkimus- ja innovointimenojen sekä infrastruktuuriin, ulkopolitiikkaan ja laajentumiseen suunnattujen investointien kasvun. Niiden vähentämisellä nyt olisi vakavia vaikutuksia kaikkien jäsenvaltioiden tulevaisuuteen.

  Tokia Saïfi (PPE), kirjallinen. – (FR) Äänestyksessä mietinnöstä "Sijoittaminen tulevaisuuteen: uusi monivuotinen rahoituskehys kilpailukykyistä, kestävää ja osallistavaa Euroopan unionia varten" äänestin sen puolesta, että luodaan väliryhmä alueille, joiden BKT asukasta kohden on 75–90 prosenttia unionin BKT:stä. Kymmenen Ranskan alueen pitäisi hyötyä uuden ryhmän luomisesta, mukaan luettuna Nord-Pas-de-Calais ja Picardie.

Alueiden kolmannen ryhmän luominen antaisi niille mahdollisuuden hyötyä työllisyyttä, kestävää kehitystä ja kilpailukykyä koskevasta rahoituksesta. Toinen tärkeä kohta mietinnössä on se, että siinä kannatetaan sellaisen rahoitusjärjestelmän luomista EU:lle, joka on avoin, yksinkertainen ja tasa-arvoinen. Komission esittämien toimien joukossa on transaktiomaksun luominen. Euroopan parlamentti on säännöllisesti puhunut sen puolesta, ja kannatan voimakkaasti kyseistä toimenpidettä, jolla parannetaan markkinoiden toimintaa vähentämällä keinottelua, tukemalla julkisten hyödykkeiden rahoitusta ja supistamalla budjettialijäämiä.

  Antolín Sánchez Presedo (S&D), kirjallinen. – (ES) Vaikka olisinkin halunnut kunnianhimoisemman lopputuloksen, Garriga Polledon mietintö vuoden 2014 jälkeisistä rahoitusnäkymistä on askel eteenpäin, ensimmäistä kertaa parlamentissa luodun erityisvaliokunnan laajan kompromissin tulos, ennen kuin komissio esittää ehdotuksensa.

Mietinnössä tunnustetaan, että tarvitaan lisää resursseja Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamiseksi, EU:n politiikan kehittämiseksi ja laajentumisesta ja Lissabonin sopimuksesta johtuvien sitoumusten täyttämiseksi. Siinä puolustetaan uusia omia varoja ja avataan ovi veroliitolle ja transaktiomaksulle, joka pitäisi ulottaa koko maailmaan. Siinä ehdotetaan vuodesta 2020 eteenpäin viiden vuoden jaksoja (tai 5+5 vuoden jaksoja), jotka sopivat paremmin yhteen toimielinten mandaatin kanssa.

Galician kannalta pidän erittäin myönteisenä tukea mereen liittyville toimille ja uuden ryhmän luomista alueille, joilla on 75–90 prosenttia EU:n henkeä kohden lasketusta tulosta. Se on tarpeellista, jotta voidaan välttää EU:n varojen virran katkeaminen ja parantaa kilpailukykyä ja edistää lähentymistä kestävän kehityksen tiellä.

  Alf Svensson (PPE), kirjallinen. – (SV) Kun Euroopan parlamentti äänesti keskiviikkona 8. kesäkuuta mietinnöstä "Sijoittaminen tulevaisuuteen: uusi monivuotinen rahoituskehys kilpailukykyistä, kestävää ja osallistavaa Euroopan unionia varten", päätin äänestää sitä vastaan. Aikana, jolloin EU:n jäsenvaltiot ovat vakavan budjettipaineen alla, olen pettynyt nähdessäni, että painopisteiden asettamisen sijasta Euroopan parlamentti on päättänyt kasvattaa talousarviota vähintään viidellä prosentilla. Euroopan parlamentti äänesti sen puolesta, että maksut jatkuvat aloilla, jotka pitävät Euroopan talouden vanhoilla urilla, muun muassa varaamalla yhteistä maatalouspolitiikkaa varten määrärahoja, jotka ovat vähintään yhtä suuria kuin varainhoitovuonna 2013. Vastustan myös Euroopan parlamentin ehdotusta uudistaa EU:n rahoitus ottamalla käyttöön omien varojen järjestelmä. Osan määrärahoista on tarkoitettu tulevan transaktiomaksusta.

  Keith Taylor (Verts/ALE), kirjallinen. – (EN) Kannatan monivuotista rahoituskehystä koskevan mietinnön tarkistusta, jossa jäsenvaltioiden EU-maksut rajoitetaan inflaatioasteeseen (tällä hetkellä 3,2 prosenttia) tai sen alle, kuten Yhdistyneen kuningaskunnan, Ranskan, Saksan, Alankomaiden ja Suomen valtionpäämiehet ovat ehdottaneet. Monivuotista rahoituskehystä koskevalla Garriga Polledon mietinnöllä pyritään lisäämään jäsenvaltioilta tulevaa rahoitusta kaudella 2014–2020 viidellä prosentilla, enkä kannata sitä aikana, jolloin Yhdistyneessä kuningaskunnassa ollaan syvissä vaikeuksissa hallituksen vaarallisten ja sosiaalista erimielisyyttä aiheuttavien säästötoimien takia. Kannatan monia toimia, joita mietinnössä ja vihreiden tarkistuksissa tuetaan, erityisesti Green New Deal -ohjelman puitteissa, kansallisten korjausten ja EU:n omien varojen lopettamista, ja olen tietoinen siitä, että osaa edellä mainitusta inflaation ylittävästä korotuksesta tarvitaan Lissabonin sopimuksen velvollisuuksien täyttämiseen. Monivuotisessa rahoituskehyksessä on kuitenkin edelleen monia kalliita budjettikohtia, joita ei pitäisi tukea, ja ajattelen nyt esimerkiksi 6,6 miljardia euroa, jotka käytetään ydinfuusioon. Perusteeni on se, että jos vain inflaation suuruisten jäsenvaltioiden maksujen korotusten jälkeen ei ole riittävästi rahoitusta, niin pitäisi löytää keinoja kohdentaa budjettikohtia uudelleen puutteiden korjaamiseksi.

  Nuno Teixeira (PPE), kirjallinen. – (PT) Eurooppa 2020 on eurooppalainen strategia, jolla pyritään vastaamaan EU:n ja eri jäsenvaltioiden uusiin globaaleihin haasteisiin, niin että on tärkeää luoda taloutta ja rahoitusta varten olosuhteet, jotka ohjaavat sen soveltamista vuosina 2014–2021. Tällä mietinnöllä pyritään edistämään vuoden 2013 jälkeistä monivuotista rahoituskehystä, hyväksymään viiden prosentin korotus nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen määrärahoihin, ylläpitämään koheesion ja maatalouden rahoitusta sekä vahvistamaan taloudellisesti tutkimusta, kehitystä ja innovointia sekä energiaa ja liikennettä.

Äänestin mietinnön puolesta, koska pidän strategista sisältöä myönteisenä ja kaiken kaikkiaan koska talousarviossa noudatetaan Eurooppa 2020 -strategian tavoitteita.

Talouden ohjauksen ja hallinnan vahvistaminen ja koheesiopolitiikan merkitys ovat aloja, joita korostaisin älykkään, kestävän ja osallistavan Euroopan tavoittelussa. Pidän tärkeänä sitä, että luodaan väliryhmä alueille, joiden asukasta kohden laskettu bruttokansantuote (BKT) on 75–90 prosenttia EU:n BKT:stä, mikä lisää alueiden välistä tasa-arvoa. Korostaisin kuitenkin sitä, että uusi ryhmä ei saa haitata heikommassa asemassa olevia alueita EU:n määrärahojen jaossa.

  Georgios Toussas (GUE/NGL), kirjallinen. – (EL) Kreikan kommunistista puoluetta edustavat Euroopan parlamentin jäsenet äänestivät mietintöä vastaan, koska siinä ilmaistaan yksiselitteisesti strateginen politiikka ja taloudelliset painopisteet, jotka kuuluvat monopolipääomalle, jota EU:ta vaaditaan palvelemaan ja panemaan täytäntöön tulevina vuosina kapitalismin kriisin jälkeen. Nykyistä rahoituskehystä koskevat tiedot osoittavat, että sen sijaan että varoja käytettäisiin ruohonjuuritason tarpeiden tyydyttämiseen, Eurooppaa yhdentävän talousarvion puitteissa käytettävissä olevia varoja käytetään sitä vastaan, jotta voidaan tukea monopoliryhmien kannattavuutta. On törkeä vale, että mietinnön peruspiirre on väitetty Euroopan parlamentin vaatimus korottaa EU:n talousarvion menoja viidellä prosentilla vuoden 2013 jälkeen. Sen hallitseva piirre on se, että siinä vaaditaan kyseisen korotuksen lisäksi, että koko EU:n talousarvio suunnataan pääoman, EU:n ja porvarihallitusten vaatimien barbaarimaisten toimien edistämiseen kaikkien jäsenvaltioiden työväenluokkaa ja ruohonjuuritason luokkia vastaan. Siinä vaaditaan, että EU:n talousarvion rahoittavien jäsenvaltioiden työntekijöiden rahat käytetään kapitalistisen uudelleenjärjestelyn edistämiseen, työntekijöiden oikeuksien poistamiseen, Eurooppaa yhdentävien monopolien kannattavuuden tukemiseen, "muistioiden" mekanismien ja turvallisten lainanantajien vakauttamiseen velallisissa jäsenvaltioissa sekä sortomekanismien ja EU:n imperialistisen asioihin puuttumisen tukemiseen.

  Rafał Trzaskowski (PPE), kirjallinen. – (PL) Tänään äänestin sen puolesta, että luodaan "alueiden väliryhmä", ja olen tyytyväinen siihen, että koko parlamentti hyväksyi kyseisen kannan. Päätös merkitsee sitä, että köyhien jäsenvaltioiden suhteellisen rikkaat alueet (kuten Masovia ja Varsova) saavat edelleen tukea.

Tänään parlamentin hyväksymä kanta on ensimmäinen voitto taistelussa uusien rahoitusnäkymien muodosta kaudelle 2014–2020. Puolalle ja myös Varsovalle keskeinen tekijä tulee olemaan koheesiorahaston rahoituksen taso ja painopisteet.

  Thomas Ulmer (PPE), kirjallinen. – (DE) Garriga Polledon mietinnössä omaksutaan 75–90 prosentin luku aluetuen väliryhmää varten. En voi hyväksyä kyseistä tasoa, koska minusta se tarjoaa vähän tuensaantimahdollisuuksia alueille, jotka vaativat tukea, mukaan luettuna EU:n länsiosassa. Se on vastoin aluetuen varsinaista tavoitetta eli heikoimpien alueiden vahvistamista.

  Viktor Uspaskich (ALDE), kirjallinen. – (LT) Seuraava monivuotinen rahoituskehys on täydellinen mahdollisuus osoittaa EU:n asukkaille, että unioni voi saavuttaa pitkän aikavälin tavoitteet kuten vahvan kasvun edistäminen ja sisäinen koheesio. Me emme saa hukata tällaista mahdollisuutta. Olen tyytyväinen siihen, että esittelijä korostaa kasvua ja työllisyyttä tukevan koheesiopolitiikan merkitystä. Liettualaisille on ratkaisevan tärkeää, että koheesiopolitiikalle osoitetut määrärahat seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä eivät ole sen pienempiä kuin tällä rahoituskaudella. Euroopan koheesiopolitiikka on edelleen merkittävässä osassa, kun vähennetään merkittäviä sosiaalisia ja taloudellisia eroja jäsenvaltioiden välillä. Esimerkiksi Liettuan asukasta kohden laskettu BKT on edelleen alhainen (kun liityimme EU:hun, se oli 48 prosenttia unionin keskiarvosta). Uskotaan kuitenkin, että vuoteen 2020 mennessä Liettuan BKT on ainakin 50 prosenttia suurempi kuin se olisi ilman koheesiopolitiikan apua.

Liettuan tavoite, joka koskee liikenneinfrastruktuurin ja saavutettavuuden kehittämistä (23 prosenttia kaikista rakennerahaston rahoista), tutkimus- ja kehitysvalmiuksien parantamista (22 prosenttia) ja yritysten perustamisen tukemista, riippuu koheesiopolitiikasta. Koheesiopolitiikan kutistuvat varat murentavat tulevaisuudessakin talouttamme. Emme saa antaa sen tapahtua. Luottamus EU:hun palautuu vasta kun kansalaisemme ovat vakuuttuneita siitä, että unioni ajaa heidän arvojaan ja etujaan.

  Geoffrey Van Orden (ECR), kirjallinen. – (EN) Hyväksymällä tämän mietinnön uudesta monivuotisesta rahoituskehyksestä 468 äänellä 134 vastaan (54 tyhjää) Euroopan parlamentti vahvistaa, että se elää eri maailmassa kuin aikamme raju taloudellinen todellisuus. Kun kotona tehdään näin kovia taloudellisia päätöksiä, (...) ei voida hyväksyä sitä, ettei EU tee mitään kustannusten leikkaamiseksi ja tuhlauksen lopettamiseksi. (...) Euroopan parlamentti päätti jättää huomiotta Yhdistyneen kuningaskunnan pääministerin (…) ja Ranskan, Saksan, Alankomaiden ja Suomen hallitusten päämiesten kirjeen, jossa todetaan, että EU:n talousarviota ei saa korottaa (…). Todellakin monet meistä haluavat talousarvion leikkauksia ja Yhdistyneen kuningaskunnan liian suuren maksuosuuden vähentämistä. (...). Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaiset (...) eivät hyväksy veroja, joita EU heille määrää, eivätkä niitä hyväksyisi muiden (…) valtioidenkaan kansalaiset, jos he vain tajuaisivat mitä on kyse (…). Perusteltu taloudellinen näkemys kertoo teille, että alhaisemmat verot ovat paras kannustin talouskasvulle ja työpaikkojen luomiselle. Mietinnön on tarkoitus antaa taloudellinen perusta EU:n supervaltiolle, jonka minä ja äänestäjäni (…) torjumme. Äänestin mietintöä vastaan yhdessä konservatiivikollegoideni kanssa.

(Työjärjestyksen 149 artiklan mukaisesti lyhennetty kirjallinen lausuma)

8. Äänestymiskäyttäytymistä ja äänestysaikeita koskevat ilmoitukset: ks. pöytäkirja

(Istunto keskeytettiin klo 13.45 ja sitä jatkettiin klo 15.00.)

Puhetta johti
varapuhemies Roberta ANGELILLI

9. Parlamentin kokoonpano: ks. pöytäkirja

10. Edellisen istunnon pöytäkirjan hyväksyminen: ks. pöytäkirja

11. Unkarin tarkistettu perustuslaki (keskustelu)

  Puhemies. – (IT) Esityslistalla ovat seuraavana neuvoston ja komission julkilausumat Unkarin tarkistetusta perustuslaista.

  Enikő Győri, neuvoston puheenjohtaja – (EN) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, sopimuksessa Euroopan unionista (SEU) ei ole myönnetty neuvostolle valtaa puuttua jäsenvaltioiden kansallisiin perustuslakeihin. SEU 4 artiklan 1 ja 2 kohdan nojalla perustuslain hyväksyminen kuuluu edelleen kyseisen jäsenvaltion yksinomaiseen toimivaltaan. Siksi neuvosto ei ole siinä asemassa, että se olisi voinut keskustella vasta hyväksytystä Unkarin perustuslaista.

  Viviane Reding, komission varapuheenjohtaja. – (EN) Arvoisa puhemies, puhun täällä tänään Euroopan parlamentille puheenjohtaja Barroson pyynnöstä Unkarin perustuslaista.

Puheenjohtaja Barroso korosti aivan aluksi useaan otteeseen, ettei komissio tee poliittisia arvioita jäsenvaltioiden perustuslakiin ja toimielimiin liittyvistä perustavanlaatuisista päätöksistä. Uuden perustuslain hyväksyminen on asia, joka kuuluu kyseisen jäsenvaltion kansalle ja toimielimille sovellettavan kansallisen lainsäädännön sekä tarvittaessa unionin ja kansainvälisen lainsäädännön mukaisesti.

Komissio voi kuitenkin arvioida perustuslakia samoin kuin jäsenvaltion muita säädöksiä siitä näkökulmasta, vastaako se unionin lainsäädäntöä. On sanomattakin selvää, että jokaisen jäsenvaltion perustuslain pitäisi vastata eurooppalaisia arvoja, joita ovat vapaus, demokratia, tasa-arvo, oikeusvaltio ja ihmisoikeuksien, myös vähemmistöjen oikeuksien, kunnioittaminen ilman syrjintää, kuten SEU 2 artiklassa määrätään.

Unkarin uusi perustuslaki tulee voimaan 1. tammikuuta 2012 ja edellyttää täytäntöönpanotoimenpiteiden hyväksymistä. Siksi komissio voi tehdä tässä vaiheessa vain alustavan analyysin, sillä perustuslain yhteensopivuutta unionin lainsäädännön kanssa ja sen oikeusvaikutuksia voidaan arvioida tarkkaan ja kunnolla vasta, kun siihen perustuva, täytäntöönpanoon liittyvä lainsäädäntö-, hallinto- ja oikeuskäytäntö otetaan huomioon.

Komissio seuraa myös työtä, jota Euroopan neuvoston Venetsian komitea tekee asian parissa, ja odotamme sen antavan raporttinsa 17.–18. kesäkuuta. Tiedän myös, että Venetsian komitean sihteeri Thomas Markert kävi 25. toukokuuta kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnassa, ja luin suurella mielenkiinnolla hänen esittämänsä huomiot.

Kuten olen jo selittänyt, kaikki tuolloin käsitellyt asiat liittyvät kansalliseen toimivaltaan. Meillä on toimivaltaa vasta, kun nämä asiat siirretään osaksi lainsäädäntöä.

Haluan nyt kuulla, mitä sanottavaa teillä Euroopan parlamentin jäsenillä on asiasta, ymmärtääkseni Euroopan parlamentin kannan tähän asiaan.

  József Szájer, PPE-ryhmän puolesta. – (HU) Arvoisa puhemies, pyydän, ettette pidä epäkohteliaana sitä, että osoitan nyt sanani parlamentin vasemmistolle: vihreiden, kommunistien, sosialistien ja liberaalien muodostamalle enemmistölle, joka halusi välttämättä lisätä tämän asian tämän päivän esityslistalle PPE-ryhmän ja konservatiiviryhmän vastustuksesta huolimatta. Esitän nyt näille jäsenille kysymyksiä.

Onko teidän mielestänne syntyperään perustuvaa syrjintää koskevan kiellon mukaista, että Euroopan unionissa on jäsenvaltioita, kuten Espanja, Belgia ja Ruotsi, joissa kansalaiset ovat oikeutettuja korkeaan valtiolliseen asemaan, kuten monarkin asemaan, syntyperänsä perusteella? Maani uusi perustuslaki ei salli tällaista syrjintää. Onko teistä hyväksyttävää, että unionissa on jäsenvaltioita, kuten Yhdistynyt kuningaskunta, joilla ei ole yhtenäistä kirjallista perustuslakia? Maani uusi perustuslaki on demokraattinen, kirjallinen perustuslaki.

Onko teistä hyväksyttävää, että unionissa on jäsenvaltioita, kuten Ranska, joiden perustuslaissa ei säädetä perusoikeuksista? Maani uudessa perustuslaissa säädetään perusoikeuksista, ja lisäksi se on Euroopan unionissa ensimmäinen perustuslaki, jossa EU:n perusoikeuskirja hyväksytään perusnormiksi. Onko mielestänne hyväksyttävää, että unionissa on jäsenvaltioita, joilla ei ole perustuslakituomioistuinta tai, jos niillä on sellainen, sillä on vähän valtaa? Olen ylpeä siitä, että maani uusi perustuslaki takaa vahvan perustuslaillisen suojan.

Väitätte toimivanne yhteisen Euroopan hengessä tuodessanne Unkarin uuden perustuslain tänne ruodittavaksi. Rikotte kuitenkin yhtä Lissabonin sopimuksen tärkeimmistä periaatteista, nimittäin 4 artiklan 2 kohtaa, jossa määrätään seuraavaa: "Unioni kunnioittaa jäsenvaltioiden tasa-arvoa perussopimuksia sovellettaessa sekä niiden kansallista identiteettiä, joka on olennainen osa niiden poliittisia ja valtiosäännön rakenteita". Hyvät parlamentin jäsenet, ellette ole järjestäneet tai ellette aio järjestää keskusteluja mainitsemistani valtioista tai jos unohditte täällä Euroopan parlamentissa, että Unkarin sosialistihallitus sivuutti häpeämättömästi kokoontumisvapauden vuonna 2006, olette kaksinaismoralistisia. Näette rikan veljenne silmässä muttette huomaa malkaa omassanne. Ette ymmärrä, ettette tue tällä asenteella eurooppalaista yhteistyötä vaan lietsotte Euroopan kansojen välisiä konflikteja. Tämä paljastaa todella puolueellisen suhtautumistapanne.

Kehotan teitä seuraamaan Unkarin uuden perustuslain näyttämää esimerkkiä omissa maissanne. Pysäyttäkää velkaantuminen perustuslaillisin menetelmin estääksenne Kreikan, Irlannin tai Portugalin kriisien uusiutuminen. Kehotan teitä suojelemaan tulevien sukupolvien oikeuksia perustuslaillisin menetelmin, niin kuin Unkarin uudessa perustuslaissa tehdään, ottaen ympäristön, julkisen talouden ja väestörakenteen kestävyyden perustuslain periaatteiksi.

Suojelkaa kansalaisianne ja vähemmistöjänne, kuten romaneja, vahvoin kollektiivisin oikeuksin, niin kuin Unkarin perustuslaissa tehdään Euroopan mittapuulla ainutlaatuisella tavalla. Toistatte toistamistanne perusteettomia syytöksiä, vaikka olemme osoittaneet ne vääriksi ja tuoneet esiin kantamme kerta toisensa jälkeen. Siitä huolimatta sanon teille vielä kerran, että Unkarin uudessa perustuslaissa ei kielletä aborttia. Unkarin uudessa perustuslaissa ei rajoiteta uskonnonvapautta eikä omantunnonvapautta. Unkarin uudessa perustuslaissa ei rajoiteta samaa sukupuolta edustavien pariskuntien oikeuksia. Unkarin uutta perustuslakia ei sovelleta Unkarin maantieteellisen alueen ulkopuolella, ja se tarjoaa maan kansalaisille maan alueella verrattoman vahvan oikeusturvan. Unkarin uusi perustuslaki ei heikennä vaan vahvistaa vallanjaon periaatteita ja keskinäistä valvontajärjestelmää. Unkarin uusi perustuslaki on hengeltään eurooppalainen perustuslaki. Se on syntynyt halusta taata maan kansalaisille kaikki perustavanlaatuiset ihmisoikeudet sekä kansojen yhteistyön ja yhtenäisyyden hengestä. Perustuslaissamme on 18 viittausta Eurooppaan, ja olemme sisällyttäneet siihen myös Euroopan unionin moton "moninaisuudessaan yhtenäinen".

Hyvät parlamentin jäsenet, me unkarilaiset olemme vapaudesta ja demokratiasta pitävä kansakunta. Me emme halua kuulla saarnoja demokratiasta niiltä, joilla riittää paljon korjattavaa omassa lähiympäristössään.

  Juan Fernando López Aguilar, S&D-ryhmän puolesta. – (ES) Arvoisa puhemies, Euroopan unioni on arvounioni ja lainsäädäntöunioni. Sen määritellään olevan jäsenvaltioiden ylikansallisen yhdentymisen tulos, ja kukin sen jäsenvaltio on hyvämaineinen oikeusvaltio. Myös Euroopan unionilla itsellään on perustuslaillinen ulottuvuus, sillä sen toimielinrakenne perustuu lakiin, minkä lisäksi lainsäädännössä annetaan takeet yksilöiden asemasta suhteessa viranomaisiin Euroopan unionissa ja vahvistetaan perusperiaate, demokratian periaate, joka korostaa moniarvoisuutta.

Tämä on varmasti syy siihen, että Euroopan parlamentti keskustelee tästä Unkarin perustuslain muutoksesta ja että tämän parlamentin kaksi valiokuntaa – perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunta (AFCO) sekä kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunta (LIBE) – ovat tarkastelleet sitä.

Katson, että ensisijainen huolenaihe perustuu lyhyesti sanottuna käsitykseen siitä, että Unkarin parlamentin hyvin suuri poliittinen enemmistö, kahden kolmasosan enemmistö, sai läpi perustuslain uudistuksen, joka rajoittaa poliittisen moniarvoisuuden toteutumista ja siten eri poliittisten hankkeiden vuorottelun mahdollisuutta samojen pelisääntöjen mukaisesti. Katson sen aiheuttaneen tästä syystä huolta, joka liittyy sen yhteensopivuuteen SEU 2 ja 3 artiklan periaatteiden kanssa sekä EU:n perusoikeuskirjassa vahvistettujen oikeuksien poliittisen ulottuvuuden kanssa.

Kukaan ei ole yrittänyt arvioida ennalta, millainen Unkarin perustuslaista tulee tai miten sitä sovelletaan käytännössä, ja siihen vaikuttavat tietysti perustuslakijärjestelmän mukainen keskinäinen valvontajärjestelmä, Unkarin perustuslain perustuslaillinen tasapaino sekä se, että Unkari kuuluu monikansallisiin järjestöihin, kuten Euroopan neuvostoon ja Euroopan unioniin, joilla on tietoa perusoikeuksista.

Minun on kuitenkin vastattava siihen, mitä jäsen Szájer sanoi juuri vähemmistöjen suojelusta Espanjan perustuslaissa, jonka hän mainitsi esimerkkinä muutamista muista perustuslaeista. En voi katsoa tätä läpi sormien. Minun on kaikella kunnioituksella kerrottava jäsen Szájerille, ettei Espanjan perustuslaissa ole häivähdystäkään alkuperään tai syntyperään perustuvasta syrjinnästä. Kukaan ei pyri arvioimaan ennalta Unkarin perustuslain täytäntöönpanon lopputulosta, mutta katson Euroopan parlamentin olevan huolissaan siitä, että Unkarin perustuslain täytyy kunnioittaa poliittisen moniarvoisuuden turvaamisen sääntöä ja eri poliittisten hankkeiden vuorottelua samojen pelisääntöjen mukaisesti. Tämä keskustelu ja sitä edeltäneet keskustelut ovat osoitus tästä huolesta.

  Renate Weber, ALDE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, Unkarin uusi perustuslaki – jota saatetaan pitää aivan liian ristiriitaisena tekstinä perustuslaiksi – on ajettu Unkarin parlamentissa kiireesti läpi vain kuukauden kestäneen julkisen kuulemisen jälkeen. Unkarin kansalaisyhteiskunta ja Venetsian komitea ovat ilmaisseet syvän huolensa prosessin kestosta ja avoimuudesta.

Niitä, jotka kyseenalaistavat tämän tekstin, syytetään toisinaan siitä, että he toimivat vain poliittisista syistä. Unkarin uuden perustuslain odotettiin vastaavan täysin EU:n tärkeimpiä arvoja, koska kommunistihallinnon kukistumisesta on kulunut 20 vuotta ja Unkari toimii Euroopan unionin puheenjohtajavaltiona. Ovatko nämä vain poliittisia arvoja? Myönnän olevani liberaalina huolestunut siitä, että hallitus heikentää kansalaisvapauksia ja demokraattista valvontaa. Olen huolestunut moninaisuuden sivuuttamisesta lainsäädännössä ja olen vakuuttunut siitä, etteivät kaikki Unkarin kansalaiset tunnista itseään perustuslain välittämästä konservatiivisesta kuvasta.

Miten voisin suhtautua välinpitämättömästi tekstiin moniarvoisuudesta ja vallan keskittämisestä sääntelyviranomaisille, kuten hiljattain hyväksytyssä Unkarin medialaissa vahvistetuille viranomaisille? Meidän kaikkien pitäisi kantaa huolta demokratiasta, kun valtapuolue hyväksyy lakeja, jotka vahvistavat sen vallan jatkumisen toimikauden jälkeenkin ja heikentävät tulevien vaalien merkitystä, sekä poliittisista johtajista, jotka menevät niin pitkälle, että he laativat tai muuttavat perustuslakeja, jotka sopivat yhteen vain heidän poliittisten näkemystensä tai talouspolitiikkansa kanssa. Olen myös huolissani Unkarin toimintatapojen heijastusvaikutuksista.

Kotimaani johtajat ovat innostuneet näistä toimista, ja muutamat Romanian perustuslakiin hiljattain esitetyt tarkistukset vaikuttavatkin leikatuilta ja liimatuilta. Niitä ei hyväksytä, mutta niitä on silti yritetty esittää. Tällaisina aikoina EU:n toimielinten on oltava rohkeita. Meidän on pyrittävä siihen, ettei EU:n kansalaisten tarvitse kantaa huolta vaan he voivat olla vakuuttuneita siitä, että arvomme ovat lainsäädäntömme pysyvä ydin.

  Timothy Kirkhope, ECR-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, tämä keskustelu on tilannearvio Unkarin uudesta perustuslaista, ei Yhdistyneen kuningaskunnan tapaoikeudesta, joka on suojannut kansalaisiamme jo lähes 900 vuoden ajan. On komission tehtävä arvioida tällaisia asioita ja toimia niiden pohjalta sen mukaan, mitä perussopimuksissa määrätään ja mitä Euroopan parlamentti pyysi vain muutama kuukausi sitten.

Euroopan parlamentti halusi kysyä komissiolta, mitkä sen johtopäätökset ovat ja miten se aikoo edetä. Odotamme edelleen neuvojanne, mutta näyttää siltä, että joudumme odottamaan niitä hieman kauemmin. Tämä on erilaisten kulttuurien ja erilaisten prioriteettien unioni. Meillä kaikilla on kuitenkin yhteiset arvot, jotka koskevat vapautta, oikeudenmukaisuutta ja kaikkien ihmisten ja jäsenvaltioiden tasa-arvoa. Emme saa suvaita suvaitsemattomuutta.

Arvoisa komission jäsen, pyydämme nyt teitä antamaan Euroopan parlamentille mahdollisimman pian lopullisen vastauksen siihen kysymykseen, vastaako Unkarin perustuslaki EU:n lainsäädäntöä ja EU:n perusoikeuksia, ja jos vastaus on kieltävä, miten sitten edetään. Arvoisa komission jäsen, jos vastaus on myöntävä, haluamme kuulla senkin mahdollisimman pian.

  Judith Sargentini, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, kiitän Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraattien) ryhmään kuuluvaa kollegaani, joka haluaa käynnistää täällä kanssamme keskustelun Unkarin perustuslaista. Tämä on hienoa, sillä kuultuani Eurooppa-neuvoston edustajan sanovan, ettei asiasta ole keskusteltu neuvostossa, ja komission jäsen Redingin sanovan, että kunkin jäsenvaltion perustuslaki on sen oma asia eikä Euroopan unionin pidä sekaantua siihen, olen iloinen, että me käymme Euroopan parlamentissa tätä keskustelua keskenämme.

Eikö meidän todellakaan pidä sekaantua asiaan? Onko kyseessä yksinomaan Unkarin oma asia? En sanoisi niin. EU:n jäsenvaltion demokratiatilanne koskee muitakin jäsenvaltioita. Jos jokin maa päättää järjestää oikeudenmukaiset vaalit ja kaksi kolmasosaa muodostaa autokratian, me muut saamme olla asiasta järkyttyneitä ja vastustaa sitä. Lainaan György Konrádia, joka on sanonut näin: "Unkarissa niin sanottu enemmistö osaa luoda autokraattisen järjestelmän demokraattisella tavalla." Tämä pitää paikkansa. Jos ajatte Unkarin parlamentissa läpi lain ja määräätte, että vastedes sitä voidaan tarkistaa vain kahden kolmasosan enemmistöllä, tiedätte, ettei sitä ole helppoa tarkistaa uudelleen seuraavien vaalien jälkeen. Tällainen heikentää vaalien asemaa demokratian välineenä. Kansalla on oikeus ilmaista neljän vuoden välein, mistä se piti ja mistä ei, ja saada näin aikaan muutoksia. Se, että demokraattisesti valittu hallitus järjestää asiat niin, ettei tarkistuksia voida tehdä moneen vuoteen, on kuitenkin pahasta ja väärin. Jos me Euroopan unionissa käännämme katseemme pois ja toteamme, että kyseessä on Unkarin oma asia, jos 26 muuta jäsenvaltiota eivät ole valmiita toteamaan ystävilleen, etteivät ne halua ihmisiä kohdeltavan tällä tavalla yhteiskunnassamme, ja jos Euroopan komissio sanoo samaa, mitä meidän pitäisi sanoa sitten yhdessä niille maille, joissa tilanne on vieläkin pahempi? Mitä meidän pitäisi sanoa niille unkarilaisille, jotka eivät edusta kahden kolmasosan enemmistöä? "Olemme valtavan pahoillamme, muttette voi kumota näitä lakeja myöskään seuraavien kaksien vaalien jälkeen." Mielestäni on kauhistuttavaa, että me kaikki EU:ssa käännämme katseemme pois emmekä ryhdy toimiin.

  Rui Tavares, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (PT) Arvoisa puhemies, tässä keskustelussa Unkarin perustuslaista olemme itse asiassa käyneet kahta keskustelua. Toinen niistä koskee perustuslain sisältöä, ja toinen on puolestaan keskustelu keskustelusta eli siitä, onko Euroopan parlamentin tai minkä tahansa muun Unkarin ulkopuolella toimivan toimielimen oikeutettua ottaa kantaa Unkarin perustuslain sisältöön.

Sisällöstä käytävästä keskustelusta totean, että tiedämme perustuslaissa olevan monia osia, jotka huolestuttavat esimerkiksi Euroopan parlamenttia, tästä asiakirjasta keskustelleita valiokuntia ja Venetsian komiteaa. Syrjintäkieltoasiasta totean, että jäsen Szájer sanoi meille, että perustuslaissa kyllä kielletään sukupuoleen perustuva tai sukupuolivähemmistöihin kohdistuva syrjintä, koska siinä viitataan kaikenlaiseen syrjintään. Mielestäni tämä viittaus on liian epämääräinen ja jättää tuomioistuimille liikaa liikkumavaraa kiistää se myöhemmissä tuomioissaan. Asiasta pitäisi säätää perustuslaissa, niin kuin Euroopan maissa on käytäntönä ja niin kuin useimmissa kehittyneissä ja edistysmielisissä demokratioissa on käytäntönä.

Sama koskee sikiötä ja sen suojelua tai esimerkiksi Unkarin tasavallan keskinäistä valvontajärjestelmää. Lisäksi keskustelemme myös keskustelusta, ja meidän onkin keskusteltava parlamentin oikeudesta ottaa kantaa tähän asiaan hyvin selvästi. Tämä johtuu ensinnäkin siitä, että perustuslait eivät ole aukottomia. On todettava, että aina, kun perusoikeuksia rikotaan, 500 miljoonaa kansalaista odottaa EU:n toimielinten ottavan asiaan kantaa. On merkityksetöntä, johtuuko loukkaus laista, perustuslaista vai asetuksesta: perusoikeuksien loukkaaminen on aina perussopimusten nojalla kiellettyä.

Toiseksi selitys, jonka mukaan perustuslakia ei voida arvostella kulttuurierojen vuoksi, on puhdasta konstitutionalistista relativismia. Näin ei voi olla. Jos perustuslaki rikkoo perussopimusten henkeä ja kirjainta, se rikkoo myös 26 muun jäsenvaltion suvereniteettia, sillä ne ovat päättäneet liittyä Euroopan unioniin yhdessä perussopimuksia rikkovan maan kanssa. Siksi kyseessä on kaikkien suvereniteettia koskeva asia.

Haluan käyttää tämän tilaisuuden sanoakseni yhden asian. Kahden kolmasosan enemmistö – johon täällä varsin usein vedotaan ja joka itse asiassa perustuu enemminkin 50 prosenttiin kuin kahteen kolmasosaan unkarilaisten antamista äänistä, sillä enemmistön muodostavat kaksi kolmasosaa Unkarin parlamentin jäsenistä mutta se sai vain 50 prosenttia äänistä – palvelee kaikkialla yhtä asiaa: se antaa perustuslain tueksi laajan sosiaalisen konsensuksen. Unkarin vallanpitäjät ovat juuri käyttäneet kahden kolmasosan enemmistöä aivan päinvastaiseen tarkoitukseen: tehdäkseen tyhjäksi vastustuksen. Näin he takaavat, että perustuslaki on heidän yhteiskunnassaan äärimmäisen kiistanalainen aihe. Se saattaa noudattaa kahdesta kolmasosasta annetun säännön kirjainta, mutta se rikkoo sen henkeä.

(Puhuja hyväksyi sinisen kortin kysymyksen työjärjestyksen 149 artiklan 8 kohdan mukaisesti.)

  Dimitar Stoyanov (NI). – (BG) Hyvä jäsen Tavares, minulla on teille aivan lyhyt kysymys. Millä valtuuksilla puhutte kaikkien 500 miljoonan EU:n kansalaisen puolesta? Kysyn tätä siksi, että puhutte varsin rohkeasti heidän nimissään. Uskon kuitenkin, että jos EU:n kansalaisilta kysyttäisiin heidän mielipidettään asiasta, heidän vastauksensa eivät vastaisi täysin sitä, mitä te olette sanonut. Meillä kaikilla täällä parlamentissa on erilaisia näkemyksiä, ja me kaikki edustamme EU:n kansalaisten eri ryhmiä. Kenen luvalla siis puhutte heidän kaikkien puolesta?

  Rui Tavares, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (PT) Arvoisa puhemies, hyvä jäsen Stoyanov, kehotan teitä lukemaan unionin perussopimukset ja Euroopan parlamentin työjärjestyksen, joissa todetaan, että koska EU:n kansalaiset ovat valinneet meidät vaaleilla tehtäväämme, meidän pitäisi edustaa omia jäsenvaltioitamme ja niiden kansalaisia sekä koko Euroopan unionin 500:aa miljoonaa kansalaista. Nämä kansalaiset ovat antaneet meille valtuudet kunnioittaa ja saada muut kunnioittamaan EU:n perussopimuksia, jotka suojaavat EU:n kansalaisten oikeuksia. Asia on hyvin yksinkertainen: niin kauan kuin jäsen Stoyanovilla ja minulla on nämä valtuudet, meillä on yhtäläiset oikeudet puhua 500 miljoonan EU:n kansalaisen puolesta täällä parlamentissa, joka kuuluu kansalaisille.

  Jaroslav Paška, EFD-ryhmän puolesta. – (SK) Arvoisa puhemies, tämän vuoden huhtikuussa muutettu Unkarin perustuslaki on joutunut koko Euroopan demokraattisen yhteiskunnan aiheellisen arvostelun kohteeksi. Se on tuonut Unkarin oikeusjärjestelmään säännöksiä, joissa sivuutetaan kansainvälinen oikeus ja jotka ovat suoraan ristiriidassa Unkarin tasavallan hyväksymien kansainvälisten velvoitteiden kanssa.

Vallassa oleva Fidesz-puolue on tehnyt perustuslakiin lisäyksiä, joiden avulla Unkari kaappaa oikeuden päättää kaikkien unkarinkielisten kansalaisten asemasta, oikeuksista ja poliittisesta järjestäytymisestä ympäröivissä maissa. Se on myös pidättänyt oikeuden tarjota kaikille näille ympäröivien maiden kansalaisille, joilla ei ole minkäänlaisia yhteyksiä Unkariin, Unkarin kansalaisuuden, oikeuden äänestää Unkarissa, oikeuden sosiaaliturvaan tai koulutukseen Unkarin säännösten mukaisesti ja yleisen unkarilaisen diplomaattisuojan.

Kansainvälisen oikeuden mukaan poliittisen järjestelmän organisointi on itsenäisten valtioiden itsemääräämisoikeuden piiriin kuuluva asia, ja siksi voimme vain pitää Unkarin perustuslain säännöksiä, joissa Unkari pidättää oikeuden päättää muiden maiden kansalaisten elämän järjestämisestä, Euroopan rauhallisen ja rauhanomaisen rinnakkaiselon alkukantaisena ja karkeana loukkauksena.

Ajatus yhdestä kansasta, yhdestä valtakunnasta ja niin edelleen ei ole uusi. Säällinen, sivistynyt ja demokraattinen maailma tuomitsi kauan sitten tämän tummanpuhuvan pikku Hitlerin, joka käytti ajatusta viimeksi väärin halutessaan valtaa ja kunniaa Euroopassa.

Haluan siksi uskoa, että Unkarin parlamentin demokraattiset poliitikot oikaisevat kaikki virheet uudessa lainsäädäntöprosessissa ja muuttavat perustuslakia niin, että se vastaa kansainvälistä oikeutta ja Unkarin kansainvälisiä velvoitteita.

  Dimitar Stoyanov (NI). – (BG) Arvoisa puhemies, mielestäni parlamentin pitäisi pyytää komission jäseneltä anteeksi sitä, että hänet on vedetty mukaan tähän keskusteluun, sillä siitä, mitä hän sanoi, tuli kaikille täällä istuntosalissa oleville täysin selväksi – tai ainakin minulle, mutten tiedä, tuliko kaikille muille täysin selväksi – että Unkarin on ensin hyväksyttävä uusi lainsäädäntö, jolla perustuslaki pannaan täytäntöön, ja vasta sitten selviää, loukataanko jonkun oikeuksia.

Olemme jälleen kerran siinä tilanteessa, että parlamentti käy keskustelua tuomitakseen jäsenvaltion jostakin, mitä se ei ole vielä tehnyt. Hyvät parlamentin jäsenet, missä jäsenvaltiossa käydään oikeutta tai annetaan tuomioita asioista, joita ei ole vielä tehty? Ei missään. Se rikkoisi demokraattisia arvoja.

Tämän keskustelun aloittaneiden henkilöiden on pyydettävä anteeksi paitsi komission jäseneltä myös kaikilta EU:n kansalaisilta, sillä juuri tällainen käytös johtaa siihen, etteivät EU:n kansalaiset ole kiinnostuneita Euroopan parlamentin toiminnasta, sekä pettymykseen ja alhaiseen äänestysprosenttiin Euroopan parlamentin vaaleissa.

  Simon Busuttil (PPE). – (EN) Arvoisa puhemies, tämänpäiväisessä keskustelussa Unkarin perustuslaista on kahdenlaista vikaa: Siinä otetaan yksi jäsenvaltio 27:stä silmätikuksi, ja se koskee kansallista asiaa, joka kuuluu jäsenvaltion itsemääräämisoikeuden piiriin. Jos haluamme ensinnäkin keskustella perustuslain sisällöstä, emme saa ottaa silmätikuksi yhden jäsenvaltion yhtä perustuslakia. Meidän pitäisi, jos jotakin, keskustella itse kunkin jäsenvaltion perustuslaeista. Osa vastustuksen kohteista on itse asiassa löydettävissä monien muiden jäsenvaltioiden perustuslaeista, ja silti keskustelemme vain yhden jäsenvaltion yhdestä perustuslaista. Se on väärin.

Toiseksi on kysyttävä, millä valtuuksilla ja millä toimivallalla Euroopan parlamentti ylipäänsä ottaa kansallisen perustuslain käsiteltäväkseen. Jäsenvaltioilla on yksinomainen toimivalta säätää omat kansalliset perustuslakinsa, ja meidän pitäisi kunnioittaa tässä tapauksessa Unkarin kansan oikeutta päättää omasta perustuslaistaan, jonka sen demokraattisesti valitsema kansallinen parlamentti on hyväksynyt.

Tämänpäiväistä keskustelua tämän perustuslain sisällöstä pitäisi käydä jos jossakin niin Unkarin kansan keskuudessa eikä Euroopan parlamentissa. Riippumatta siitä, pidämmekö tästä kansallisesta perustuslaista ja hyväksymmekö sen, meidän on kunnioitettava itsemääräämisoikeutta ja säädöshierarkiaa. Muutoin luomme vaarallisen ennakkotapauksen.

Kun siis otamme yhden jäsenvaltion silmätikuksemme ja kun yritämme ylittää toimivaltuutemme, annamme vääränlaisen viestin. Meitä syytettäisiin poliittisesta vehkeilystä, ja horjuttaisimme kansalaisten luottamusta omaa toimielintämme kohtaan. Se on vaarallinen tie, jolle meidän ei pidä lähteä.

  Monika Flašíková Beňová (S&D). – (SK) Arvoisa puhemies, haluan todeta Euroopan parlamentin sosialistien ja demokraattien ryhmän puolesta yksiselitteisesti, että tunnustamme EU:n kaikkien jäsenvaltioiden oikeuden säätää omat lakinsa emmekä halua siksi arvostella sen enempää Unkaria kuin Unkarin kansaakaan. Huomiomme ja huolemme ei liity Unkarin ja unkarilaisten arvostelemiseen, vaan katsomme vakaasti, että perusoikeuksien, kansalaisvapauksien, yhteisten eurooppalaisten arvojemme sekä rauhan, turvallisuuden ja säällisen rinnakkaiselon puolustaminen on meille riittävä syy käydä tätä keskustelua tänään.

Toivomme myös, että keskustelun, kysymystemme esittämisen ja huolenaiheidemme esiin tuomisen seurauksena aiemmin mainittu täytäntöönpanolainsäädäntö paranee ja se valmistellaan paremmin. Arvoisa komission jäsen, haluamme, aivan kuten tekin, noudattaa menettelyä, jolla varmistetaan, että tämä koko prosessi hoidetaan oikein, ja odotamme Venetsian komitean lopullista lausuntoa, vaikka päätelmistä, jotka Venetsian komitean sihteeri Thomas Markert esitteli kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnalle, kävikin selvästi ilmi, että Unkarin nykyinen perustuslaki on monilta osiltaan vähintäänkin kiistanalainen. Kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan lisäksi myös perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunta on löytänyt Unkarin perustuslaista puutteita.

Jos sivuutamme perustuslain perusteluja leimaavat romanttiset, lähes monarkistiset ajatukset, haluan mainita muutamia alueita, joita pidämme hyvin arkaluonteisina, toisin kuin Euroopan parlamentin jäseninä toimivat Fidesz-puolueeseen kuuluvat kollegamme. Yhtenä esimerkkinä on jo aiemmin mainittu perustuslain hyväksymistä koskeva periaate. Ei ole kovinkaan tavanomaista, että kuulemisprosessi kestää demokraattisessa maassa vain viisi viikkoa. On epätavanomaista, ettei oppositio osallistu siihen, ja vaikka Fidesz-puolueella onkin tarvittava enemmistö, on sanottava, että voittajien velvollisuutena on osoittaa nöyryyttä.

Perustuslakituomioistuimen valtuuksien rajoittaminen on jo mainittu, ja ryhmäni puolesta haluan myös mainita, että perustuslaki syrjii seksuaalivähemmistöjä, sillä siinä ei kielletä seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvaa syrjintää.

Ulkomailla elävien unkarilaisvähemmistöjen suojelu, jota D artikla koskee suoraan, käsittää myös naapurimaissa asuvat, unkarilaista alkuperää olevat ihmiset.

Hyvät parlamentin jäsenet, Euroopan unionin tavoitteena on tietysti se, että me voimme elää yhdessä kansakuntina ja EU:n jäsenvaltioina kaikessa rauhassa tehden yhteistyötä keskinäisen kunnioituksen ilmapiirissä. Miten meidän pitäisi suhtautua tähän perustuslakiin, kun se vaikuttaa suoraan kotimaihimme? Miten voitte odottaa meidän hyväksyvän sen?

Me olemme aina – toisin kuin te – ojentaneet teille ystävän käden ja halunneet aina mukavaa rinnakkaiseloa. Siksi haluamme, että perustuslakinne täytäntöönpanosäädökset kunnioittavat alueella sijaitsevien naapurimaiden itsemääräämisoikeutta.

  Sarah Ludford (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, on kestämätöntä sanoa, että jäsenvaltion perustuslaki olisi vain sille itselleen kuuluva asia. SEU 6 ja 7 artiklassa tehdään täysin selväksi, että unionilla ja jäsenvaltioilla on tietyt yhteiset arvot ja että komissiolla on velvollisuus valvoa näiden arvojen kunnioittamista.

Allekirjoitan kaiken sen, mitä kollegani jäsen Weber niin hienosti sanoi. Mielestäni on jokseenkin naurettavaa, että ne, jotka jakavat Unkarissa valtaa pitävän Fidesz-puolueen poliittisen vakaumuksen, syyttävät perustuslain arvostelijoita poliittisista tarkoitusperistä. Monet tämän perustuslain säännöksistä ovat hyvin puolueellisia: perustuslaissa ei esimerkiksi suojella homoseksuaaleja syrjinnältä ja siinä annetaan ylimääräisiä ääniä äideille.

Haluan lisäksi antaa hyvän esimerkin yhdestä perustuslain puutteesta, joka rikkoo SEU:n vaatimusta oikeusvaltioperiaatteen kunnioittamisesta: perustuslaissa todetaan, että vuoden 1949 perustuslaki on mitätön. Sitä ei tyydytä kumoamaan, vaan se mitätöidään. Tämä aiheuttaa suurta oikeudellista epävarmuutta, sillä se jättää epävarmuustilaan ja ilmeisesti mitätöi kyseisen perustuslain nojalla hyväksytyt lait – myös lait, jotka koskevat Unkarin liittymistä EU:hun ja sen jäsenyyttä EU:ssa.

Tämä on yksi syy, jonka vuoksi komission pitäisi tutkia perustuslain yhteensopivuutta EU:n lainsäädännön kanssa ja jonka vuoksi perustuslailla voisi olla voimakas vaikutus muihin jäsenvaltioihin.

  Lajos Bokros (ECR). – (EN) Arvoisa puhemies, Unkarin uusi perustuslaki romuttaa oikeusvaltioperiaatteeseen perustuvat demokratian pilarit ja avaa oven autokratialle. Tämä on suuri takaisku muutoksen tiellä. Uuden perustuslain valmistelu- ja hyväksyntäprosessi oli tuskin laillinen. Perustelut ovat syrjivät ja heijastavat vääristynyttä historian tulkintatapaa. Varsinainen teksti loukkaa yksityiselämää, ihmisten ja kansalaisten perusoikeudet määritellään kapea-alaisesti ja sosiaaliset oikeudet korvataan valtion tavoitteilla. Keskinäistä valvontajärjestelmää heikennetään ja erityisesti oikeuslaitoksen riippumattomuutta vähennetään.

Eurooppa-neuvosto, parlamentti ja komissio eivät voi sivuuttaa näitä eurooppalaisten arvojen loukkauksia, sillä se voisi luoda haitallisen ennakkotapauksen, jota muut ahdasmieliset hallitukset voisivat seurata. Unkarin demokraatit eivät kuitenkaan odota muutoksen tulevan ulkopuolelta. Jos niin kävisi, se vain tukisi Unkarin pääministerin näkemystä – hänhän vertasi EU:ta Neuvostoliittoon. Ratkaisu voi tulla vain Unkarin kansalaisilta, jotka hylkäävät tämän perustuslain tajutessaan, ettei autokraattinen hallitus voi tarjota korkeaa elintasoa ja lisää vapautta. Kaksikymmentäyksi vuotta sitten meidän ei tarvinnut taistella vapauden puolesta. Nyt meidän täytyy. Sillä välin EU:n pitäisi pitää Unkaria silmällä ja kannustaa Unkarin demokraatteja aloitteellisuuteen.

  Ulrike Lunacek (Verts/ALE). – (EN) Arvoisa puhemies, olen vahvasti eri mieltä kaikkien niiden kanssa, joiden mukaan emme kunnioita jäsenvaltion itsemääräämisoikeutta, jos keskustelemme sen perustuslaista ja arvostelemme sitä täällä, tai se luo – niin kuin joku sanoi – vaarallisen ennakkotapauksen ja EU ylittäisi näin toimivaltansa.

Jäsenvaltioiden perustuslakien on oltava eurooppalaisten arvojen ja määrittelemämme arvoyhteisön mukaisia. Sen kanssa ristiriidassa on ainakin kaksi asiaa, jotka haluan mainita. Muut ovat tuoneet esiin muita asioita.

Ensimmäinen on se, ettei perustuslaissa kielletä seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvaa syrjintää. Tämä kielto on sisällytettävä perustuslakiin tulevaisuudessa. Myöskään perustuslaissa määritetyt avioliitto- ja perhearvot eivät vastaa monen Euroopassa ja Unkarissa asuvan todellisuutta, eikä niissä toteudu moniarvoisuuden periaate.

Toinen asia koskee niin sanottua vihreää oikeusasiamiestä, joka käsittelee tulevien sukupolvien oikeuksia ympäristöön ja kestävyyteen. Tämä virkamies toimii nyt yleisen oikeusasiamiehen alaisuudessa, kuten muutkin oikeusasiamiehet ovat toimineet, joten hänen asemaansa on heikennetty. Tällä alalla valtuuksia on myös siirretty pois niiden säädösten soveltamisalasta, joiden piiriin ne ovat aiemmin kuuluneet, minkä vuoksi on selvää, että kestävyyttä, ympäristösuojelua ja tulevien sukupolvien oikeuksia koskeva kysymys, joka on myös osa eurooppalaisia arvoja ja jonka pitäisi olla tärkeä, ei ole enää yhtä tärkeä kuin ennen.

Vielä yksi asia: aiemmassa perustuslaissa säädettiin tietosuojavaltuutetusta. Tämä virka on lakkautettu kokonaan, joten valtiota koskevat tiedot, kuten tiedot julkisista hankinnoista, eivät ole enää avoimia. Ryhmäni ja minä pidämme tätä erittäin kielteisenä asiana.

(Puhuja hyväksyi sinisen kortin kysymyksen työjärjestyksen 149 artiklan 8 kohdan mukaisesti.)

  Kinga Gál (PPE). – (HU) Hyvä jäsen Lunacek, voitteko luetella ne Euroopan unionin jäsenvaltiot, joiden perustuslaissa säädetään tulevien sukupolvien oikeuksia käsittelevästä oikeusasiamiehestä tai valtuutetusta? Kuinka monessa jäsenvaltiossa on samanlainen toimielin kuin Unkarissa – toimielin, joka todella toimii ja joka mainitaan Unkarin perustuslaissa? Koska oletan myös, että olette lukenut Unkarin nykyisen perustuslain, huhtikuussa hyväksytyn Unkarin uuden perustuslain, voitteko nimetä perustuslait, joissa on enemmän artikloja ja pidemmälle meneviä artikloja ympäristönsuojelusta ja tulevista sukupolvista kuin Unkarin uudessa perustuslaissa? Haastan teidät nimeämään ne.

  Ulrike Lunacek (Verts/ALE). – (EN) Arvoisa puhemies, vastaan jäsen Gálille, ettei kyse ollut perustuslain vertaamisesta muiden jäsenvaltioiden perustuslakeihin, vaan siitä, mitä ovat eurooppalaiset arvot, mitkä asiat kuuluvat perusoikeuksiimme ja mitä suojellaan yhteisillä arvoilla, jotka toivon myös teidän jakavan.

Tulevien sukupolvien oikeuksista totean, että ekologinen kestävyys on asia, jota suojellaan yhteisen unionimme oikeuksilla. Joissakin jäsenvaltioissa on tällainen symbolinen oikeusasiamies ja joissakin ehkä ei – tosiasia on kuitenkin se, että Unkarin hallitus on poistanut sen uudesta perustuslaista. Oikeusasiamiehiä on nyt vain yksi, eikä kirjallisesti ilmaistua symbolista arvoa enää ole. Tiedätte, miten tärkeitä symbolit ovat myös politiikassa. Tämä tarkoittaa sitä, ettette halua tätä symboliikkaa sen enempää poliittisella kuin oikeusasiamiehenkään tasolla.

(Puhuja hyväksyi sinisen kortin kysymyksen työjärjestyksen 149 artiklan 8 kohdan mukaisesti.)

  József Szájer (PPE). – (EN) Arvoisa puhemies, kysymys oli ehkä vaikeasti ymmärrettävissä, mutta esitän sen yksinkertaisemmin. Hyvä jäsen Lunacek, onko teidän kotimaassanne – tiedän, että tulette Itävallasta – vihreä oikeusasiamies? Unkariin perustettiin vihreä oikeusasiamies monta vuotta sitten, ja maahan tulee uuden perustuslain mukaan uusi. Onko teidän maassanne vihreää oikeusasiamiestä? Kyllä vai ei?

  Ulrike Lunacek (Verts/ALE). – (EN) Hyvä puhemies, minun on sanottava jäsen Szájerille, ettei ongelma ole ikävä kyllä siinä. Unkarilla oli vihreä...

(Naurua)

Selvä, naurakaa, jos haluatte. En välitä siitä, pidän huumorista, mutta asia koskee sitä, että Unkarin uudessa perustuslaissa tämä vihreä oikeusasiamies on lakkautettu ja hänen asemaansa on laskettu. Kaikki neljä entistä oikeusasiamiestä tai -naista on siirretty yleisen oikeusasiamiehen toimiston alaisuuteen. Kysymys tulevien sukupolvien kestävyydestä ei ole yhtä ilmeinen kuin se oli ennen, ja arvosteluni kohdistuu juuri tähän seikkaan.

Maassani ei ole tällaista virkaa. Vihreänä kannattaisin sitä tietysti, mutta te olette laatineet uuden perustuslain, josta on poistettu tämä symbolinen ja poliittinen arvo, jonka arvaan olleen teille tärkeä, kuten sanotte nyt. Miksi sitten poistitte sen? Miksette säilyttäneet sitä, niin että kaikki olisivat nähneet vihreän oikeusasiamiehen, joka suojelee tulevien sukupolvien oikeuksia, ympäristöä ja kestävyyttä. Hyvät kollegat, ette ole antaneet tähän selitystä.

  Mario Mauro (PPE). – (IT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, olen todella järkyttynyt tämän keskustelun tarkoitushakuisesta sävystä.

Kun mietin myös esimerkiksi jäsen Lunacekin äskeisiä lausuntoja, kieltäydyn keskustelemasta esimerkiksi seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvasta syrjinnästä. Maani perustuslaissa ei mainita tätä asiaa, joten koska Euroopan parlamentti keskustelee Italian perustuslaista? Lisäksi on jokseenkin omituista, että maassani ainoa puolue, joka haluaa muuttaa perustuslakia, on Silvio Berlusconin keskusta-oikeistopuolue. Vasemmisto on vastannut 15 vuoden ajan, ettemme saa muuttaa perustuslakia, sillä se johtaisi demokratian päättymiseen.

Olkaa siis varovaisia, sillä kun ryhdymme keskustelemaan siitä, mitä perustuslakitekstissä on tai ei ole, meidän pitäisi kenties oikaista aivan aluksi väärinkäsitys. Katsommeko todella, että se, että tässä perustuslaissa mainitaan syntymättömän lapsen oikeudet, uhkaa nykyaikaa? Katsommeko todella, että se, että tässä perustuslaissa mainitaan maan kristilliset juuret, uhkaa identiteettiä?

Mielestäni meidän kaikkien pitäisi tutustua hieman tarkemmin EU:n perustuslakitekstiin, josta ei tullut lakia mutta jonka mottona oli "moninaisuudessaan yhtenäinen", ja yrittää suhtautua hieman suvaitsevaisemmin siihen, että kaikki ovat erilaisia. Toisin sanoen meidän on ymmärrettävä, että Unkarissa laaja konsensus on nyt nostanut esiin kansan tarpeet, ja jotta ne eivät muuttuisi nationalismiksi, maa tarvitsee tukea vahvalta EU:lta, joka tunnustaa kaikkien oikeudet ja velvollisuudet.

  Kinga Göncz (S&D). – (HU) Arvoisa puhemies, sopimuksessa Euroopan unionista todetaan, että Euroopan unioni perustuu vapauden, demokratian, oikeusvaltioperiaatteen ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen. Jäsenvaltiot jakavat nämä arvot. Kööpenhaminan kriteerit perustuvat näihin arvoihin, ja ne ovat myös osa liittymisehtoja.

EU:n toimielinten tehtävänä on myös varmistaa, että jäsenvaltiot noudattavat näitä periaatteita myös liittymisensä jälkeen. Haluan muistuttaa tästä vastuusta teille kaikille ja erityisesti komission puheenjohtajalle ja komission jäsenelle, jotka ovat asiasta päävastuussa. Unkarin uuden perustuslain sisältö sen enempää kuin sen laatimisolosuhteetkaan eivät täytä näitä perusperiaatteita. Siksi tähän asiaan liittyviä kysymyksiä voidaan pitää eurooppalaisina, ei kansallisina asioina.

Tämän perustuslain hyväksyi yksi ainut puolue ilman julkista tai ammattilaisten kuulemista, ja sen laatijoiden demokraattinen legitimiteetti on kyseenalainen. Demokraattiset oppositiopuolueet pyysivät oikeudellisia takeita siitä, että tämä uusi perustuslaki perustuisi laajaan yleiseen yhteisymmärrykseen, ja koska niitä ei saatu, ne vetäytyivät perustuslakiprosessista. Perustuslain kahtena päätehtävänä on turvata ihmisoikeudet ja valtion moitteeton toiminta. Valtion moitteettoman toiminnan puitteet ovat kuitenkin ongelmalliset. Uuden perustuslain mukaan verojärjestelmään, eläkejärjestelmään ja perheiden tukijärjestelmään tehtävät tarkistukset on hyväksyttävä kahden kolmasosan enemmistöllä. Tämä estää myöhempien vaalien ehdokkaita lupaamasta näihin asioihin liittyviä muutoksia ja haittaa äänestäjien toimintaa vapaissa vaaleissa.

Lisäksi perustuslaissa säädetään budjettineuvostosta, joka ei ole suorilla vaaleilla valittava elin ja jolla on veto-oikeus parlamentin budjettipäätösten suhteen. Tämä voi puolestaan johtaa parlamentin hajottamiseen ja uusien vaalien järjestämiseen sekä uhata näin hallinnon vakautta. Ihmisoikeuksien suojelu heikkenee. Ihmisoikeuksien toteutumista ei valvota enää yhtä tehokkaasti, kun perustuslakituomioistuimen toimivaltaa rajoitetaan.

EU:n säännöstössä tärkeintä on se, että arvojensa avulla EU on voinut ohjata konflikteja, joita ei olisi voitu aiemmin ratkaista ilman huomattavaa inhimillistä kärsimystä, oikeusvaltioperiaatteeseen perustuvaan demokraattiseen kehykseen. EU tarjoaa jäsenvaltioilleen ja vaatii niiltä selvät puitteet oikeusvaltioperiaatteelle, perustuslaillisille takeille, toimielinten keskinäiselle valvontajärjestelmälle ja neuvotteluratkaisuille. Näitä arvoja pitäisi suojella.

  Sophia in 't Veld (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, olemme keskustelleet täällä parlamentissa tiedotusvälineiden vapauden rajoittamisesta Italiassa, Slovakiassa ja Unkarissa. Olemme keskustelleet seksuaalivähemmistöjen oikeuksien loukkaamisesta Liettuassa, Unkarissa ja Puolassa. Olemme keskustelleet romanien karkottamisesta ja syrjinnästä Ranskassa ja Italiassa ja käyneet monia muita keskusteluja perusoikeuksien rajoittamisesta eri jäsenvaltioissa.

Joka ikinen kerta olen kuullut PPE-ryhmän sanovan, ettei tämän pitäisi olla puoluepolitiikkaa emmekä saa ottaa jäsenvaltioita silmätikuksi. Tässä ei ole kyse jäsenvaltioista vaan perusoikeuksista. Perusoikeudet eivät kuulu toissijaisuusperiaatteen soveltamisalaan. Perusoikeuksissa on kyse Euroopan unionin perustasta. Osoitukseksi tästä muistutan teille, että pyydämme ehdokasmaita muuttamaan paitsi lakejaan myös perustuslakejaan, jotta ne voitaisiin hyväksyä Euroopan unionin jäseniksi.

Hyvät parlamentin jäsenet, poliittiset puolueet ja myös Venetsian komitea ovat tuoneet esiin objektiivisia huolenaiheitaan, ja ainakin asiaan liittyy epäselvyyksiä. Meidän ei pitäisi käydä tätä hyvin kärkevää keskustelua vaan yrittää selvittää asioita.

Esitän vielä yhden käytännönläheisen ehdotuksen Unkarin hallitukselle. Jos haluatte osoittaa sitoutuneenne vahvasti sukupuolivähemmistöjen oikeuksien suojeluun ja edistämiseen, kehotan teitä osallistumaan Budapestin Gay Pride -marssiin 18. kesäkuuta.

  Manfred Weber (PPE). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, perustavanlaatuisten ihmisoikeuksien yleismaailmallisuus tarkoittaa sitä, että niitä on sovellettava joka tilanteessa. Olen kuunnellut keskustelua. Ketkään puhujista, arvostelijat mukaan luettuina, eivät ole toistaiseksi lainannut suoraan perustuslakia osoittaakseen tarkkaan, mistä he eivät pidä. Jäsen López Aguilar sanoi saaneensa sen vaikutelman, että jokin on vialla, ja muut ovat esittäneet vihjauksia kaikenlaisista asioista, jotka voisivat mennä tämän perustuslain myötä pieleen. Kukaan ei ole kuitenkaan lainannut perustuslakia suoraan. Juuri tässä on tämän keskustelun ongelma: missä ovat todelliset syytökset? Kun mietin, miten unkarilaiset reagoivat tähän keskusteluun ja syytöksiin, joita jotkin kollegani suoltavat tukeutumatta suoriin lainauksiin, voin hyvin kuvitella, että jotkut pitävät tapaa, jolla unkarilaisista ja Unkarin tapahtumista keskustellaan täällä, äärimmäisen ylimielisenä. Eurooppalaisina meidän pitäisi olla varovaisia, jottemme altista itseämme tällaisille syytöksille.

Haluan todeta, että monet niistä, jotka toimivat nykyisin Unkarissa vastuullisissa asemissa, ovat ihmisiä, jotka valtasivat kadut vastustaakseen kommunismia ja vaatiakseen vapautta. Emme voi yksinkertaisesti hyväksyä sitä, että täällä esitetään jatkuvasti näihin ihmisiin kohdistuvia syytöksiä ja luodaan sellaista mielikuvaa, että heillä olisi vapauteen liittyviä ongelmia. Tosiasia on yksinkertaisesti se, ettei tällä ole mitään tekemistä puoluepolitiikan kanssa.

Koska valitin siitä, ettei tässä keskustelussa ole esitetty suoria lainauksia, haluan nyt lainata Unkarin uutta perustuslakia: "Olemme ylpeitä siitä, että maamme on ollut osa kristillistä Eurooppaa tuhannen vuoden ajan, ja olemme tietoisia kristinuskon roolista kansakunnallemme voimaa antavana tekijänä." Ilahduin löytäessäni perustuslaista tällaisen asenteen. Tämä ei välttämättä miellytä kaikkia Euroopan parlamentin jäseniä. Olen iloinen siitä, että perustuslakiin on lisätty tämä viittaus kristinuskoon, ja olisin halunnut, että se olisi lisätty myös Lissabonin sopimukseen ja EU:n perustuslakiin. Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraattien) ryhmän edustajana katson tämän olevan hyvä asia.

  Zita Gurmai (S&D). – (EN) Arvoisa puhemies, emme keskustele Euroopan parlamentissa vain jäsenvaltion sisäisistä ongelmista: Unkarin uusi perustuslaki kyseenalaistaa myös eurooppalaiset arvot, ja siksi meidän on keskusteltava siitä juuri nyt. Yleisten lakien hyväksymiseen on vielä aikaa. Toivon, että kaikki ovat samaa mieltä siitä, että perustuslain on oltava tasapainoinen ja kansalaisia lähellä, että sen on perustuttava yleisesti hyväksyttyihin arvoihin ja periaatteisiin ja että sen on oltava puoluepoliittisesti puolueeton. Ikävä kyllä Unkarin perustuslaki ei täytä näitä kriteerejä.

Jopa asiakirjan hyväksyminen tapahtui kyseenalaisella tavalla. Yhteiskuntaa ei kuultu lainkaan tai sitä kuultiin hyvin vähän. Tekstiä kannattaa vain yksi poliittinen puolue, ja merkittävät perustuslain asiantuntijat vastustavat sitä. Uusi perustuslaki herättää kysymyksiä kansainvälisesti. Sen loppusäännöksissä ei esimerkiksi viitata EU:n lainsäädäntöön. Havaitsemme selviä eroja, ja kun vertaamme tekstiä perusoikeuskirjaan, löydämme sen arvoista ja periaatteista epäjohdonmukaisuuksia ja eroja. Myöskään hyvän hallinnon periaate ei vallitse asiakirjassa. Perustuslaki ei tarjoa EU:n lainsäädännön mukaista nykyaikaista hallintorakennetta.

Jo mainitut yleiset lait ovat hyvin vaarallisia. Niiden myötä tulevan hallituksen on lähes mahdotonta hallita maata. Meillä on se käsitys – kuten yksi kollegoistamme asian esitti – että hallitus on kuin jalkapallojoukkue, joka yrittää muuttaa sääntöjä ja vaihtaa tuomaria kesken pelin. Poliittisia vastustajia ei pidä kohdella näin, eikä demokratia todellakaan toimi tällä tavalla 2000-luvun Euroopassa.

  Alexander Alvaro (ALDE). – (DE) Arvoisa puhemies, tunnen paljon sympatiaa Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraattien) ryhmän kantoja kohtaan muilla aloilla. Olemme tehneet tiiviisti yhteistyötä taloudellisten asioiden parissa. Tässä nimenomaisessa asiassa meidän on kuitenkin tehtävä selväksi, ettei meidän pidä harjoittaa puoluepolitiikkaa. Haluamme ennen kaikkea korostaa, että on pöyristyttävää arvostella jäsenvaltion perustuslakia tällä foorumilla riippumatta siitä, mistä jäsenvaltiosta on kyse.

Osa jäsenvaltioista – ja osoitan sanani nyt muun muassa jäsen Busuttilille, joka otti asian niin voimakkaasti esiin – pyytää Euroopan unionilta apua kohdatessaan ongelmia. Se, että meidän pitäisi auttaa niitä – esimerkiksi Maltaa, kun sillä on ongelmia pakolaisten kanssa – ilmentää eurooppalaista yhteisvastuuta. Yhteisvastuun täytyy kuitenkin perustua yhteisiin arvoihin, ja Euroopan parlamentin kaikkien ryhmien vastuulla on säilyttää tällaiset arvot.

Vaikka perusoikeuskirja sitookin vain EU:n lainsäädäntöä ja sen täytäntöönpanoa, SEU 2, 6 ja 7 artikla sitovat kaikkia jäsenvaltioita. Unkarin perustuslaissa vahvistettiin kahden kolmasosan enemmistö, minkä seurauksena millään Unkarin hallituksella ei ole tulevaisuudessa realistisia mahdollisuuksia muuttaa maan lakeja. Tämä rikkoo parlamentaarisen demokratian periaatetta. Perustuslakituomioistuimen valtuuksien rajoittaminen on erikoista ja uhkaa vallanjaon periaatetta. Emme voi sulkea pois sitä mahdollisuutta, että rikosoikeudenkäynneissä rikotaan kansainvälistä oikeutta.

Minulla olisi paljon sanottavaa, mutta haluan ehdottomasti todeta yhden asian: EU:lla ja Euroopan komissiolla on paitsi oikeus myös velvollisuus ottaa kantaa tähän asiaan. Aiemmin – jo kauan ennen kuin Euroopan unioni perustettiin – Euroopan maat pidättäytyivät liian usein arvostelemasta muissa maissa tapahtuneita väärinkäytöksiä. Muun muassa omalla kotimaallani on tästä kokemusta. Kun poliitikot vaikenevat, kansa saa enemmin tai myöhemmin äänensä kuuluviin, ja silloin joudumme miettimään, onko liian myöhäistä ja olemmeko epäonnistuneet.

(Puhuja hyväksyi sinisen kortin kysymyksen työjärjestyksen 149 artiklan 8 kohdan mukaisesti.)

  Ildikó Gáll-Pelcz (PPE). – (HU) Hyvä jäsen Alvaro, se, mitä sanoitte, pitää paikkansa. Vastaan yhdellä lauseella: olemme samaa mieltä. Tämä arvostelu on häpeällistä. Esitän teille kysymyksen. Mihin perustuu näkemyksenne siitä, ettei kahden kolmasosan enemmistöllä hyväksyttyä perustuslakia voida muuttaa demokraattisessa maassa? Sitä on voitu muuttaa tähän mennessä. Sitä voidaan muuttaa myös muissa maissa. Olkaa hyvä ja ilmaiskaa itseänne täsmällisesti. Mitä tarkalleen ovat yhteiset arvot, yhteiset eurooppalaiset arvot, jotka hylätään Unkarin perustuslaissa tai joiden kanssa se on ristiriidassa? Ilmaisunne oli liian yleisluonteinen.

  Alexander Alvaro (ALDE). – (DE) Arvoisa puhemies, kiitän kysymyksestä. Hyväksyn kritiikin siitä, että käsittelin asiaa yleisluonteisesti. Tämä johtui siitä, että minulle annettiin minuutti puheaikaa. Voin kuitenkin antaa konkreettisempia esimerkkejä. Eurooppalaiset arvot ovat niistä yksi. Eurooppalaiset arvot tarkoittavat kuitenkin esimerkiksi myös sitä, että jäsenvaltion toiminnan pitäisi perustua oikeusvaltioperiaatteeseen, mikä tuo mukanaan vallanjaon ja demokratian periaatteen kaltaisia kysymyksiä. Se, ettei esimerkiksi perustuslakituomioistuimella ole tuomiovaltaa budjetti- ja veroasioissa, rajoittaa vallanjakoa ja synnyttää kiistatta kyseenalaisen tilanteen. Katson siis, että voimme keskustella näistä asioista.

Minun on myös kysyttävä, miten muut asiat, kuten kahden kolmasosan enemmistö, sopivat yhteen parlamentaarisen demokratian kanssa, ellei tulevilla hallituksilla ole enää liikkumavaraa. On todella kyseenalaista, miten elinkautinen ilman valitusoikeutta tai korkeimman oikeuden tuomioistuinvalvontaa sopii yhteen Euroopan unionin demokratia- ja oikeusvaltioperiaatteiden kanssa. Nämä ovat kysymyksiä, joihin on saatava vastaus ja joita komission täytyy mielestäni tutkia.

(Puhuja hyväksyi sinisen kortin kysymyksen työjärjestyksen 149 artiklan 8 kohdan mukaisesti.)

  József Szájer (PPE). – (HU) Hyvä jäsen Alvaro, halua kysyä teiltä, oletteko tietoinen siitä, että aiemmin voimassa olleessa Unkarin perustuslaissa yksilöitiin 27 lakia, joita voitiin muuttaa vain kahden kolmasosan enemmistöllä, kun taas uudessa perustuslaissa niitä on vain 26. Mikä tässä on ongelma? Tähän lukuun päädyttiin tuoreessa tieteellisessä analyysissa, joten kyse ei ole omasta laskelmastani.

  Alexander Alvaro (ALDE). – (DE) Arvoisa puhemies, minulle annettaneen anteeksi, jos vastaan kysymykseen, joka perustuu subjektiiviseen mielipiteeseen, omalla subjektiivisella mielipiteelläni. Ei, en usko sen olevan nykyaikaisin.

(Puhuja hyväksyi sinisen kortin kysymyksen työjärjestyksen 149 artiklan 8 kohdan mukaisesti.)

  Manfred Weber (PPE). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvä jäsen Alvaro, olette juuri näyttänyt, miten puheaikaa voidaan pidentää hyväksymällä useita kysymyksiä. En ole varma, oletteko lukenut Unkarin perustuslain kokonaan, mutta haluan kuitenkin kysyä teiltä, oletteko tietoinen siitä, että Unkarin perustuslakituomioistuinta koskevat säännökset ovat lähes samanlaiset kuin ne, joita sovelletaan Saksan perustuslakituomioistuimeen. Haluan siksi kysyä teiltä, onko Saksan perustuslakituomioistuin yhtä epädemokraattinen kuin Unkarin perustuslakituomioistuin ja pitäisikö sen saada osakseen samanlaista arvostelua? Pyydän tietä vastaamaan tähän kysymykseen.

  Alexander Alvaro (ALDE). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvä jäsen Weber, kuten juuri totesitte, se on samanlainen vain joiltakin osin. On jokseenkin selvää, että perustuslain joidenkin osien vuoksi on kyseenalaista, onko se, että Unkarin perustuslaki rajoittaa perustuslain tuomiovaltaa budjetti- ja veroasioissa, sopusoinnussa vallanjaon periaatteen kanssa.

Jos sanoisitte nyt minulle, ettei Saksan perustuslakituomioistuin voi tehdä päätöksiä veroasioista esimerkiksi Saksan liittotuomioistuimen annettua tuomionsa tai ettei Saksan perustuslakituomioistuin voi tutkia budjettilainsäädäntöä esimerkiksi valtion toimielinten, kuten Saksan liittopäivien puolueen, perustuslaillisen kiistan yhteydessä, olisin kanssanne samaa mieltä. Saksan perustuslaki sallii kuitenkin tämän ja sallii samalla tällaisten asioiden viemisen Saksan perustuslakituomioistuimeen.

(Puhuja hyväksyi sinisen kortin kysymyksen työjärjestyksen 149 artiklan 8 kohdan mukaisesti.)

  Vytautas Landsbergis (PPE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluan puhua tulevien sukupolvien oikeuksista, jotka mainittiin täällä aiemmin. Asia näyttää varsin erikoiselta Unkarin perustuslaissa, sitä suojellaan Unkarin perustuslaissa ja se tunnustetaan nähtävästi myös täällä.

Tämä herättää kysymyksen, jonka haluaisin esittää tulevien sukupolvien jäsenten mahdollisesta perusoikeudesta – oikeudesta syntyä. Onko tulevista ihmisistä huolehtiminen eurooppalainen arvo vai ei? Ehkei se ole eurooppalainen vaan ainoastaan unkarilainen? Silloin EU:n pitäisi kiittää Unkaria siitä, että se muistuttaa sitä perusasioista.

  Alexander Alvaro (ALDE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvostan jäsen Landsbergistä kovasti. En kuitenkaan kuullut hänen puheenvuorossaan kysymystä. Ellei se ollut kysymys, käytän ajan lausunnon antamiseen.

Tietääkseni missään perustuslaissa ei määritetä tuleviin sukupolviin sovellettavaa oikeutta. Kyse ei ole siitä. Käsittelemme ihmisarvoa, joka on Saksan perustuslaissa samoin kuin muissa perustuslaeissa vahvistettu periaate, eikä Unkarin perustuslaki poikkea niistä tältä osin. En näe tässä ristiriitaa. Kysymys on siitä, halutaanko tätä rajoittaa vai määrittää tulevaisuudessa.

Kuten kuitenkin jo sanoin, en ymmärtänyt kysymystänne täysin. Kestävyys, tulevien sukupolvien suojelu, terveellisen ympäristön säilyttäminen ja elämänlaadun suojeleminen ovat kaikki periaatteita jotka – ellen erehdy – vahvistetaan kaikkien jäsenvaltioiden perustuslaeissa ja joita on suojeltu monissa korkeimman oikeuden tuomioissa. Uskon, ettette kyseenalaistanut koskaan tätä periaatetta – myöskään toimiessanne puhemiehenä.

  Kinga Gál (PPE). – (HU) Arvoisa puhemies, haluan vakuuttaa kollegoilleni ja jäsen Alvarolle, että Unkari on edelleen oikeusvaltio. Haluan vakuuttaa jäsen in 't Veldille, jäsen Gönczille ja jäsen Benovalle, että Unkari kunnioittaa edelleen perusoikeuksia, ihmisoikeuksia ja unionin arvoja.

Unkarin lait ja huhtikuussa hyväksytty perustuslaki ovat edelleen sopusoinnussa Euroopan unionin lakien ja perusarvojen kanssa. Unkari täyttää kaikki kansainväliset oikeudelliset velvoitteensa ja lupauksensa, ja tämä itse asiassa todetaan selvästi perustuslakitekstissä. Ellei se tekisi niin, komissio haastaisi unionin tuomioistuimeen Luxemburgissa muodollista menettelyä noudattaen. Tiedämme kuitenkin kaikki täällä parlamentissa, ettei tähän ole tarvetta. Hyvät parlamentin jäsenet, kysymys siitä, mitä tietyn jäsenvaltion perustuslaki sisältää ja mitä kyseisessä maassa käsitellään toisella lainsäädäntätasolla, on selvästikin kansallisen itsemääräämisoikeuden piiriin kuuluva asia.

Kansanedustukseen perustuvassa demokratiassa on vapailla vaaleilla vaaleissa valittujen parlamentin jäsenten tehtävä päättää, mitä asioita käsitellään perustuslaissa ja mitä puolestaan yleisessä lainsäädännössä.

En ymmärrä tässä keskustelussa sitä, että tähän asti meille on opetettu, että vaatimuksella, joka koskee lain muuttamista kahden kolmasosan enemmistöllä, pyritään tarjoamaan takeet siitä, ettei lakeja voida käyttää väärin. Perustuslain muuttamiseksi tarvitaan kahden kolmasosan enemmistö, sillä tämä on takeita tuova sääntö. Nyt monet vastustavat juuri tätä kahden kolmasosan enemmistöä, jota he ovat aikaisemmin pitäneet takeena. Katson itse, että teillä on vaikeuksia hyväksyä demokratian pelisääntöjä. Lisäksi, kuten kollegani ovat jo huomauttaneet, Unkarin uudessa perustuslaissa viitataan perusoikeuskirjaan, joka on uusi osa perustuslakia, ja otetaan Unkarin vähemmistöt keskeiseksi osaksi Unkarin poliittista yhteisöä. Tulevien sukupolvien oikeuksia käsittelevä Unkarin parlamentin valtuutettu sanoi perustuslain vievän ympäristönsuojelun ja vastuun tulevista sukupolvista poikkeukselliselle tasolle. Voisimme puhua minkä tahansa muun Euroopan maan perustuslaista samalla tavalla kuin puhumme tästä perustuslaista. Puhutte aina erilaisuudesta ja korostatte, etteivät erilaiset arvot merkitse paremmuutta tai huonommuutta, vaan ainoastaan erilaisuutta. Olisin unkarilaisena kiitollinen, jos voisitte kunnioittaa tätä moninaisuuden ja yhtenäisyyden hengessä.

(Puhuja hyväksyi sinisen kortin kysymyksen työjärjestyksen 149 artiklan 8 kohdan mukaisesti.)

  Vladimír Maňka (S&D). – (SK) Arvoisa puhemies, sain tänään kutsun kolleganne järjestämään "Kansojen välisiä siltoja" -nimiseen näyttelyyn. Tässä kutsussa hän käytti EU:n perustajan Jean Monnet'n mottoa. Monnet sanoi unionin olevan kansojen rakentama. Hyvä jäsen Gál, kansojen on rakennettava myös perustuslakeja ja siltoja. Kysyn teiltä, miksi Unkarin koalitio ei halua opposition osallistuvan perustuslain laadintaprosessiin.

  Kinga Gál (PPE). – (HU) Arvoisa puhemies, oppositio sai tilaisuuden osallistua parlamentin työhön. Se päätti olla osallistumatta työskentelyyn, ja kunnioitamme sen päätöstä. Sen sijaan, kuten näemme, oppositio halusi käydä keskustelua täällä, mitä Unkarin kansa ei varsinaisesti ymmärrä.

(Puhuja hyväksyi sinisen kortin kysymyksen työjärjestyksen 149 artiklan 8 kohdan mukaisesti.)

  Alexander Alvaro (ALDE). – (DE) Arvoisa puhemies, ei, itse asiassa tämä on pohjimmiltaan varsin yksinkertaista. Koska kuulin muiden sanovan, että muiden jäsenvaltioiden pitäisi panna omat asiansa kuntoon ja tutkia perustuslakejaan, ehkäpä jäsen Gál voisi lainata jonkin sellaisen jäsenvaltion perustuslain artiklaa, jonka hän luokittelisi esimerkiksi alasta, jolla jonkin valtion on pantava omat asiansa kuntoon. Loppujen lopuksihan juuri jäsen Gál sanoi nimenomaisesti, että niin muiden jäsenvaltioiden pitäisi tehdä. Missä on siis täsmällinen kritiikki toisen jäsenvaltion perustuslaista, johon on puututtava? Saatuamme nämä tiedot voimme tietysti ryhtyä keskustelemaan niistä.

  Kinga Gál (PPE). – (HU) Arvoisa puhemies, täällä ei sanottu, että jokaisen maan pitäisi panna oma perustuslakinsa kuntoon. Hyvä jäsen Alvaro, sanoin myös teille liberaalina Euroopan parlamentin jäsenenä, että niiden, jotka kunnioittavat ja korostavat oikeutta olla erilainen kaikilla aloilla, pitäisi olla valmiita hyväksymään, että erilaisuus voi ilmetä hengessä, arvovalinnoissa ja perustuslakien rakenteissa. Juuri tätä tarkoitin. Tämä ei tarkoita sitä, ettemme kunnioita EU:n perusarvoja tai noudata täysin EU:n lainsäädännön tai kansainvälisen lainsäädännön vaatimuksia.

(Puhuja hyväksyi sinisen kortin kysymyksen työjärjestyksen 149 artiklan 8 kohdan mukaisesti.)

  Csaba Sándor Tabajdi (S&D). – (HU) Hyvä jäsen Gál, haluan vastata siihen, miksi aiempaa sääntöä, jonka mukaan perustuslakiin esitetyt tarkistukset voitiin hyväksyä vain parlamentin jäsenten neljän viidesosan enemmistöllä, oli muutettava. Parlamentin enemmistö, joka sai 72 prosenttia äänistä vuosina 1994–1998, hyväksyi tämän säännön poliittisten vähemmistöjen ja opposition suojelemiseksi, ja Fidesz-puolue lakkautti sen. Miksi se teki niin? Oppositio ei osallistunut työskentelyyn tämän takeen puuttumisen vuoksi; kyse ei siis ollut tämän oikeuden riistämisestä, koska tätä sääntöä oli muutettu. Arvoisa komission jäsen Reding, pyydän teitä kiinnittämään huomiota tähän asiaan.

  Kinga Gál (PPE). – (HU) Hyvä jäsen Tabajdi, en ole ollut Unkarin parlamentin jäsen vuodesta 1990, mutta kollegani, jotka olivat tuolloin parlamentin jäseniä tai jopa puolueiden ryhmänjohtajia ja parlamentin puhemiehiä, sanovat, ettei sellaista sääntöä ollut voimassa. Tämä ei pidä paikkaansa. Mielestäni teidän pitäisi käydä tätä keskustelua Unkarin parlamentissa, sillä tämä ei kuulu millään tavalla Euroopan parlamentissa käytävien keskustelujen alaan.

  Boris Zala (S&D). – (SK) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, Unkarin uusi perustuslaki on kenties Euroopan taantumuksellisin perustuslaki.

Tämä on asian toinen puoli – toinen puoli on se, että se on myös kansainvälisesti vaarallinen. Jotkut Euroopan parlamentin jäsenet ovat sanoneet täällä tämän olevan Unkarin sisäinen asia. Se pitää paikkansa, mutta tämä perustuslaki rikkoo muiden valtioiden suvereniteettia. Arvoisa komission jäsen, tämä asia on äärimmäisen tärkeä. Perustuslaki heikentää Euroopan rauhansopimusta. Se heikentää valtioiden välisiä rajoja. Siinä hyödynnetään avoimesti naapurimaissa asuvia vähemmistöjä äärimmäisen nationalistisiin tarkoituksiin. Sitä leimaa Suur-Unkarin henki. Kansalaisuuden myöntäminen yksinomaan etnisin perustein asuinpaikasta, työpaikasta tai perhesuhteista riippumatta avaa sellaisen äärinationalismin Pandoran lippaan, jollaista emme ole nähneet toisen maailmansodan jälkeen. Eikä siinä ole vielä kaikki: perustuslaki mahdollistaa myös äänioikeuden myöntämisen unkarilaisille, jotka elävät pysyvästi naapurimaissa. Voitteko kuvitella Unkarin poliittisten puolueiden järjestävän vaalikampanjoita muissa maissa? Lyhyesti sanottuna Unkarin uusi perustuslaki horjuttaa täysin Keski-Euroopan vakautta. Se tuo Keski-Eurooppaan Balkanin sotien hengen. Unkarin parlamentin puhemies László Kövér sanoi hiljattain Gabčíkovo-Nagymarosin padosta puhuttaessa, että asia vaati Unkarin puolelta sotilastoimia ja etteivät Pariisin rauhansopimukset koske Slovakiaa. Hän myös kyseenalaisti Slovakian rajat tämän perustuslain hengessä.

Mielestäni sekä Euroopan unionin että Euroopan parlamentin on aika vastustaa päättäväisesti tätä vaarallista nationalistista politiikkaa, kun aikaa vielä on.

  Nathalie Griesbeck (ALDE). – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, tämä keskustelu on kiehtova, mutta haluan silti sanoa jokseenkin suoraan, ettemme saa siirtää huomiota pois itse asiasta. Tänä iltapäivänä saamani käsitys on se, ettemme syyllisty poliittiseen tekopyhyyteen, koska kyse ei ole siitä, että kritisoisimme Unkarin kaltaisen EU:n jäsenvaltion perustuslakia – Unkarihan tietysti käyttää yksin kansansa kanssa itsemääräämisoikeuttaan. Euroopan parlamentille kyse on asiasta – ja minulle huolenaiheesta – joka koskee unionin oikeusjärjestelmää, ja siten asiasta, joka liittyy yhteisiin arvoihimme ja EU:n rakenteeseen, joka muodostuu valtioista, jäsenvaltioiden perustavanlaatuisista teksteistä ja muista kansallisista perusteksteistä.

Asiaan liittyy kuitenkin ristiriitoja, jotka koskevat syrjintäkieltoa, vähemmistöjen kunnioittamista, moniarvoisuutta ja oppositiota, joita ilmeisesti vastustetaan. Hyvät parlamentin jäsenet, jos kaikki on suoraviivaista, kuten osa puhujista on sanonut täällä tänään, annetaan toimeenpanovaltaa käyttävän kollegion varmistaa, sopiiko Unkarin perustuslaki yhteen EU:n perustekstien kanssa, niin asiat selvenevät. EU:n oikeusjärjestelmän ja siten koko unionin uskottavuus riippuu siitä.

  Seán Kelly (PPE). – (EN) Arvoisa puhemies, tämä on kiihkeä, innostava mutta myös kiistaa herättävä keskustelu. Nautin silti tästä demokratian ilmenemistavasta. On sanottava, että meillä on oikeus keskustella asiasta, sillä Unkari kuuluu Euroopan unioniin.

Unkarilla on kuitenkin myös oikeus perustuslakiin, ja tämä on tietysti paljon parempi kuin kommunistien vanha perustuslaki vuodelta 1949. Siinä pyritään aidosti tuomaan nykyaikaiset arvot esiin eurooppalaista taustaa vasten. Vaikka jotkut vastustavatkin sen joitakin osia, on todettava, että perustuslakia voidaan aina muuttaa kansanäänestyksellä, ja niin voidaan tehdä, jos me havaitsemme Euroopan unionissa, että sen jotkin osat ovat ristiriidassa EU:n lakien ja arvojen kanssa.

On myös sanottava, että tämä perustuslaki hyväksyttiin 18. huhtikuuta äänin 262 puolesta ja 44 vastaan ja että tämä on demokratian ilmentymä. Sen joitakin osia on vastustettu, esimerkiksi uusia viittauksia kristinuskoon ja Jumalaan, mutta tässä ei ole mitään uutta. Vastaavia viittauksia tehdään Saksan, Puolan ja Irlannin perustuslaeissa. Kristillisdemokraattina olen hyvin iloinen siitä, että perustuslaissa viitataan Jumalaan ja kristinuskoon, koska tämä on perustavanlaatuinen osa kulttuuriamme ja historiaamme, ja mielestäni on paljon parempi lisätä ne perustuslakiin kuin jättää ne pois siitä ja luoda jumalaton yhteiskunta.

Myös kansalaisuuden myöntämistä Unkarin ulkopuolella asuville henkilöille on vastustettu. Silti meillä Irlannissa on tarjottu passipalvelua ihmisille, jotka elävät virallisesti Yhdistyneeseen kuningaskuntaan kuuluvassa Pohjois-Irlannissa. Tästä on ollut enemmän hyötyä kuin haittaa, ja meillä on nyt Yhdistyneeseen kuningaskuntaan paremmat suhteet kuin koskaan aiemmin, mistä osoituksena on kuningatar Elizabethin kahden viikon takainen vierailu.

Myös avioliiton ja elämän määritelmää ja muuta sellaista on vastustettu, mutta kuten sanoin, mahdollisiin vikoihin voidaan puuttua kansanäänestyksessä. Lisäksi unkarilaisia on kiitettävä siitä, että he ovat sisällyttäneet perustuslakiin valtionvelan rajan, mikä on hyvin tärkeä asia. Jos Irlannin perustuslaissa olisi säädetty samasta asiasta, emme olisi kenties ajautuneet nykyisiin talousvaikeuksiin. Perustuslaissa on siis valtavasti hyvää, ja katson, että jos aiomme uudistaa perustuslakejamme, voimme ottaa paljon opiksemme siitä, mitä Unkarissa on tehty.

  Glenis Willmott (S&D). – (EN) Arvoisa puhemies, tähän perustuslakiin liittyy lukuisia ongelmia, mutta haluan keskittyä yhteen keskeiseen asiaan eli siihen, ettei esitetty perustuslaki tarjoa suojaa seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvalta syrjinnältä. Siinä tunnustetaan vain miehen ja naisen välinen avioliitto. Olemme taistelleet Euroopassa pitkään seksuaalivähemmistöjen oikeuksien puolesta emmekä voi antaa Unkarin taantua asiassa.

EU:n perusoikeuskirja turvaa homoseksuaalien oikeudet. Lisäksi homo- ja lesboavioparien pitäisi voida liikkua vapaasti EU:ssa ja saada suhteelleen lainvoimainen tunnustus riippumatta siitä, missä he ovat. Unkari saa toki päättää omasta perustuslaistaan, mutta kunkin jäsenvaltion on kunnioitettava Euroopan unionia, johon ne kuuluvat. Seksuaalivähemmistöjen suojelu on Euroopan unionissa hyvin tärkeää, eikä Unkari voi sivuuttaa sitä.

  Eduard Kukan (PPE). – (SK) Arvoisa puhemies, nyky-Eurooppa perustuu meitä yhdistäviin arvoihin, joiden ansiosta voimme tehdä yhteistyötä ja kunnioittaa toinen toisiamme. Haluan myös korostaa, että jokaisella valtiolla on oikeus siihen, että demokraattisilla vaaleilla valitut edustajat hyväksyvät maalle perustuslain. Unkarin uusi perustuslaki synnyttää kuitenkin ongelmia, jotka vaikuttavat sen naapureihin ja ovat niiden kannalta arkaluonteisia. Puhun esimerkiksi perustuslain 23 artiklasta. Siinä säädetään naapurimaissa asuvien unkarilaisvähemmistöjen jäsenten mahdollisuudesta saada äänioikeus sillä edellytyksellä, että he hankkivat Unkarin kansalaisuuden. Ongelma on juuri tässä. Se, että Unkarin kansalaisuuden hankkimiselle on asetettu epätavanomainen ehto, eli luonnollisen yhteyden puuttuminen Unkariin mahdollistaa poliittisten yhteyksien syntymisen valtion ja sellaisten kansalaisten välille, joilla ei ole todellista yhteyttä kyseiseen valtioon.

Myös D osan muotoilu on mielestäni ongelmallinen. Siinä puhutaan yhdestä unkarilaisesta kansakunnasta, kollektiivisista oikeuksista, unkarilaisten itsemääräämisoikeuden tukemisesta muissa maissa etnisyyden periaatteen pohjalta sekä Unkarin vastuusta kaikkia unkarilaisia kohtaan. Siispä 4 kohta mahdollistaa sen, että perustuslailla on Unkarin alueen ulkopuolisia vaikutuksia.

Slovakian hallitus haluaa käydä näistä asioista rauhanomaista ja asiallista kahdenvälistä keskustelua. Unkari kuitenkin vastustaa tätä. Katson siksi, että koska perustuslaki ei ole tullut vielä voimaan, nyt on oikea aika keskustella siitä ja tuoda esiin, millaisia kielteisiä vaikutuksia sillä voisi olla.

Haluan sanoa vielä yhden asian. EU:n nykyisessä laajentumispolitiikassa yritetään painottaa sitä, että tulevien valtioiden välisten naapuruussuhteiden on perustuttava eurooppalaisiin arvoihin. Hyvät parlamentin jäsenet, kuvitelkaa, miten EU reagoisi, jos esimerkiksi Serbia päättäisi nyt myöntää joukoittain kansalaisuuden Bosnia ja Hertsegovinan kansalaisille tai jos Albania myöntäisi kansalaisuuden Makedonian kansalaisille. Haluan sanoa vielä kerran, että voimme puhua Euroopan unionin yhteisen kehittämisen jatkamisesta tulevaisuudessa vain, jos kunnioitamme vastavuoroisesti arvoja ja yhteistyötä.

  Kinga Göncz (S&D). – (HU) Arvoisa puhemies, olen pyytänyt puheenvuoroa jo kolmesti ja olen iloinen siitä, että pystyitte antamaan minulle puheenvuoron kolmannellakin kerralla. Haluan ensimmäiseksi oikaista yhden asian. Täällä puhuttiin siitä, säädettiinkö perustuslaissa erityisestä neljän viidesosan enemmistöstä vai ei. Se sisältyi parlamentin työjärjestykseen, mutta se lakkautettiin Fidesz-puolueen ehdotuksesta. Haluan esittää jäsen Kukanille kysymyksen. Kun Venetsian komitean sihteeri Thomas Markert kävi täällä ja mainitsi kahden kolmasosan enemmistön – joka mainitaan myös täällä toistuvasti – hän vahvisti, että kahden kolmasosan enemmistö on todella olemassa. Tällöin perusodotuksena olisi pidättyväisyys, mutta hän ei nähnyt siitä merkkiäkään. Kysyn siksi jäsen Kukanilta, onko hän jo keskustellut Euroopan parlamentin jäseninä toimivien Fidesz-puolueen jäsenten kanssa esiin tuomistaan asioista. Näkeekö hän merkkejä halukkuudesta muuttaa perustuslain näitä kohtia?

  Eduard Kukan (PPE). – (EN) Arvoisa puhemies, osoitettiinko tämä kysymys minulle? Vilpitön vastaukseni on, etten voi vastata kysymykseenne.

  Sylvie Guillaume (S&D). – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, Orbánin hallituksen laatimassa Unkarin uudessa perustuslaissa on useita hätkähdyttäviä artikloja, kuten kollegani ovat todenneet.

Yksityiselämää koskeva luku näyttää olevan perustuslain huipentuma, joka perustuu, kuten olemme todenneet, yksinomaan kristinuskoa ja perinteisiä perhearvoja koskeviin viittauksiin. Perustuslaki ilmeisesti sallii myös aborttioikeuden rajoittamisen Unkarissa, koska siinä todetaan – ja lainaan nyt tekstiä suoraan – että "sikiön elämää suojellaan hedelmöittymisestä alkaen". Tällä alalla Unkarin hallitus ryhtynyt sanoista tekoihin käynnistämällä abortin vastaisen tiedotuskampanjan, jota ilmeisesti rahoitetaan EU:n Progress-ohjelman (työllisyyttä ja sosiaalista yhteisvastuuta koskevan yhteisön ohjelman) varoin.

Koska edistys ja sukupuolten tasa-arvo ovat Euroopan unionin yhteisiä perusarvoja, on melko yllättävää, että EU:n varoja käytetään tällaiseen kampanjaan. Haluan siksi käyttää tämän keskustelun tarjoaman tilaisuuden esittääkseni komissiolle kysymyksen siitä, käytetäänkö Progress-ohjelman varoja todella tähän kampanjaan.

(Puhuja hyväksyi sinisen kortin kysymyksen työjärjestyksen 149 artiklan 8 kohdan mukaisesti.)

  Ildikó Gáll-Pelcz (PPE). – (HU) Hyvä jäsen Guillaume, haluan esittää teille kysymyksen. Miten uuden perustuslain aborttikäsitystä koskevat säännökset ja aborttisäännöt ovat mielestänne muuttuneet edelliseen perustuslakiin verrattuna?

  Sylvie Guillaume (S&D). – (FR) Arvoisa puhemies, pyydän komissiota vastaamaan kysymykseni kyseisestä ohjelmasta. Olen jo esittänyt kysymyksen komissiolle ja odotan vastausta saadakseni tietää, onko varmistettu, onko näitä varoja todella käytetty tähän kampanjaan.

  Victor Boştinaru (S&D). – (RO) Arvoisa puhemies, haluan kiinnittää huomionne erityisesti tarkistetun perustuslain säännöksiin, jotka koskevat muissa maissa asuvan etnisen unkarilaisvähemmistön kollektiivisia oikeuksia, ja siihen, että perustuslaissa vahvistetaan selvästi ekstraterritoriaalisuuden periaate. Nämä molemmat seikat rikkovat räikeästi Etyjin sääntöjä. Haluan kiinnittää huomionne myös arvioihin, joita Venetsian komitea on tehnyt vastaavissa tapauksissa. Jäsen Weberille ilmoitan viittaavani nyt d artiklaan.

Tällaista ei voida hyväksyä, ja haluan muistuttaa teille, että asialla on jo vaikutuksia. Euroopan parlamentin varapuhemies Tőkés isännöi viime viikolla Unkarin alueiden talossa Romaniaan kuulumatonta Székelyn aluetta edustavan toimiston virallisia avajaisia.

Arvoisa komission jäsen, uskon vakaasti, että Venetsian komitean raportissa vahvistetaan nämä rikkomukset. Kysyn siksi teiltä, mitä Euroopan komissio haluaa ja voi tehdä asialle. Lopuksi haluan esittää seuraavan kysymyksen erityisesti Euroopan parlamentin saksalais- ja ranskalaisjäsenille täällä Strasbourgissa, joka symboloi Euroopan unionin perustana olevaa Saksan ja Ranskan historiallista sovintoa. Voidaanko nationalismin demonit päästää mielestänne vapaaksi Euroopassa tuhoamatta eurooppalaista hanketta?

(Puhuja hyväksyi sinisen kortin kysymyksen työjärjestyksen 149 artiklan 8 kohdan mukaisesti.)

  József Szájer (PPE). – (HU) Arvoisa puhemies, hyvä jäsen Boştinaru, haluan esittää teille kaksi kysymystä. Sallivatko Romanian lait kansalaisuuden myöntämisen romanialaisille, vaikka he eivät asuisikaan Romanian alueella? Tämä oli ensimmäinen kysymykseni. Toinen kysymykseni on tämä: onko Romaniassa lakia, jossa säädetään, että Romanian alueen ulkopuolella asuvat Romanian kansalaiset voivat osallistua kansalliskokouksen ja senaatin vaaleihin?

  Victor Boştinaru (S&D). – (RO) Arvoisa puhemies, hyvä kollega, haluan muistuttaa, että viittasin ainoastaan yleisesti tunnustettuihin eurooppalaisiin vaatimuksiin ja periaatteisiin enkä Romanian lainsäädännön tai perustuslain säännöksiin. Haluan kuitenkin myös vastata teille sanomalla, ettei Romaniassa ole lakia, jossa säädettäisiin ekstraterritoriaalisuuden periaatteesta ja kollektiivisista oikeuksista. Viittasin tähän mainitessani ristiriidan Euroopan komission arvioiden kanssa. Kun näitä arvoja rikotaan jossakin EU:n jäsenvaltiossa, EU:n tehtävänä on reagoida voimakkaasti riippumatta siitä, mikä maa on kyseessä. Tämä on vastaukseni.

  Debora Serracchiani (S&D). – (IT) Arvoisa puhemies, Unkarin uusi perustuslaki rajoittaa valvontaelinten, kuten perustuslakituomioistuimen, mahdollisuutta puuttua asioihin ja kasvattaa toimeenpanoelinten valtaa kyseenalaistaen siten normaalin keskinäisen valvontajärjestelmän.

Sosiaaliset oikeudet on romutettu, ja valtio tukee puutteenalaisia vain, jos he suostuvat yhdyskuntapalveluun. Lisäksi oikeus itsepuolustukseen on hyväksytty virallisesti ja aseita saa säilyttää kotona jopa ilman aseenkantolupaa. Aborttioikeus on evätty ja käyttöön on otettu homoseksuaaleja voimakkaasti syrjiviä lakeja.

Kaikki tämä rikkoo direktiiviä 2000/78/EY, jossa vahvistetaan yleiset puitteet kaikenlaista syrjintää vastaan. Kysyn siksi komission jäseneltä, mihin toimiin hän aikoo ryhtyä siksi, että Unkarin uuden perustuslain mukaiset perusoikeudet ovat ristiriidassa Euroopan unionin ja sen perusoikeuskirjan mukaisten perusoikeuksien kanssa.

  Emine Bozkurt (S&D). – (NL) Arvoisa puhemies, on ilo huomata, että komission jäsen Reding osallistuu tähän keskusteluun siitä, miten voimme puolustaa parhaiten eurooppalaisia demokratian arvoja. Huomasimme, ettei hän osallistunut aiempiin keskusteluihimme Unkarin medialainsäädännöstä, kun samat arvot olivat uhattuina. Perustuslaista totean, että jokaisella kansakunnalla on oikeus valita edustajat omaan hallitukseensa ja hallituksella on vastuu puolustaa kansalaisten, kaikkien kansalaisten, etuja.

Unkarissa enemmistöpuolue Fidesz tekee päätöksiä uuden perustuslain sisällöstä. Muutamalla perustuslakia tällä tavalla ottamatta muita puolueita tai kansalaisjärjestöjä kunnolla mukaan prosessiin se heikentää demokratiaa, tuhoaa dynamiikan ja uhkaa käyttää hyväkseen yhden puolueen yksinvaltaa. Se palvelee enemmistöä vähemmistön kustannuksella. Todellisesta demokratiasta kertoo se, miten maa kohtelee vähemmistöjään. Perustuslaki, jonka myötä 2000-luvulla palataan aataminaikaisiin elämäntapoihin, vaikuttaa erityisesti yhteen vähemmistöön, nimittäin seksuaalivähemmistöihin. Tämä on taantumista ajassa taaksepäin, ei liikkumista eteenpäin ajan mukana. Odotamme EU:n puheenjohtajavaltiolta enemmän.

(Puhuja hyväksyi sinisen kortin kysymyksen työjärjestyksen 149 artiklan 8 kohdan mukaisesti.)

  József Szájer (PPE). – (HU) Hyvät parlamentin jäsenet, pahoittelen, että käytän monta puheenvuoroa, mutta olin itse mukana laatimassa tätä perustuslakia ja mielestäni niin tahalliset kuin tahattomatkin väärinymmärrykset ovat hyvin ikäviä. Juuri siksi haluan esittää kysymyksen jäsen Bozkurtille, joka väitti, ettei asiasta järjestetty kuulemista. Tiesittekö, että 917 000 Unkarin kansalaista palautti 12 kysymystä käsittävän kyselylomakkeen, jolla Unkari ja maan hallitus kysyivät kansalaistensa mielipidettä perustuslaissa käsiteltävistä tärkeistä asioista? Kuulemiseen osallistui suoraan 10 prosenttia Unkarin kansalaisista, koko väestöstä. Onko tiedossanne mitään muuta eurooppalaista perustuslakia, jota ennen olisi järjestetty näin laaja kuuleminen?

  Emine Bozkurt (S&D). – (NL) Arvoisa puhemies, näitä asioita vähätellään jatkuvasti. Voitteko kuitenkin selittää, miksi perustuslakia on vastustettu täällä niin paljon ja miksi monien ryhmien jäsenten mielestä tämä on väärin? Miksi käymme tätä keskustelua?

En usko, että kävisimme tätä keskustelua, jos kaikki olisi mennyt hyvin. Voitteko kertoa, mitä puolueita nämä 17 000 lomaketta lähettäneet ihmiset kannattivat? Kenelle ne välitettiin? Pyydän teitä vastaamaan näihin kysymyksiin.

  Ildikó Gáll-Pelcz (PPE). – (HU) Arvoisa puhemies, hyvä jäsen Bozkurt, vastaan kysymykseenne, että kaikki saivat tämän kirjeen, jossa he saattoivat tuoda esiin mielipiteitään. Kiitän tästä mahdollisuudesta käydä keskustelua, koska tällä tavoin voin kertoa teille, miten paljon Unkarin perustuslain syntyminen on ilahduttanut minua. On piinallinen tosiseikka, että kommunismin kaatumisen jälkeen uuden perustuslain laatimiseen kului yli 20 vuotta. Olemme nyt päässeet tämän siirtymävaiheen loppuun ja luoneet uuden perustuslain, joka perustuu kansalliseen yhteisymmärrykseen. Uudessa perustuslaissamme kootaan yhteen yhteiset arvomme. Se alkaa mitä kauneimmalla kansallisella rukouksella, jossa myös korostetaan yhteisten eurooppalaisten arvojemme merkitystä, ja sen lopussa annetaan arvoa kristillisille juurillemme ja kristilliselle perheellemme – perusarvoillemme. On enemmän kuin rauhoittavaa, että uudessa perustuslaissa Unkarin valtio ottaa vastuuta kansalaisistaan maan rajojen sisäpuolella ja ulkopuolella, asettaa rajat valtion velkaantumiselle ja muun muassa vahvistaa vanhempien vastuun lapsistaan.

  Ádám Kósa (PPE). – (HU) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, käytän mielelläni keskustelun päätteeksi puheenvuoron, koska ikävä kyllä joudun sanomaan, etten kuullut loppujen lopuksi teiltä täsmällistä kritiikkiä. Toiseksi me Euroopan parlamentin jäsenet emme voi ottaa kantaa asiaan, joka kuuluu jäsenvaltion kansalliseen toimivaltaan. Koska minulle kuitenkin annettiin nyt puheenvuoro, arvostelun sijaan esitän suosituksen 80 miljoonan vammaisen puolesta. Unkarin perustuslaki on Euroopan ainoa perustuslaki, joka sisältää erityisiä säännöksiä vammaisista ja tarjoaa heille tukea. Kehotan siksi teitä lisäämään samanlaisia säännöksiä omien maidenne perustuslakeihin. Kiitos.

  Monika Smolková (S&D). – (SK) Arvoisa puhemies, Unkarin tasavallan toiseksi korkeimman edustajan, parlamentin puhemiehen Kövérin ennenkuulumaton lausunto, jossa hän kyseenalaisti Pariisiin sopimuksen ja rajat, vain vahvistaa, miten revisionistista Unkarin politiikka on.

On valitettavaa, että Slovakiassa Iveta Radičován hallitus salailee selkkauksien välttämisen varjolla omaa kyvyttömyyttään reagoida kaksoiskansalaisuuteen, Unkarin tasavallan perustuslakiin, naapurimaissa asuvien unkarilaisten äänioikeuteen ja Unkarin parlamentin puhemiehen lausuntoihin.

Olen huolestunut hallituksemme kyvyttömyydestä, mutta myös EU:n toimielinten hiljaisuus on hätkähdyttävää, sillä ne eivät halunneet katsoa EU:n puheenjohtajavaltion rikkoneen EU:n lainsäädäntöä.

Toivon, että EU:n toimielinten edustajat kuuntelevat tarkkaan ja pitävät Unkarin tilannetta silmällä ja antavat hyvin pian tinkimättömän lausunnon rajojen ja Pariisin rauhansopimuksen kyseenalaistamisesta sekä Unkarin perustuslaista, jossa säädetään unkarilaisvähemmistöjen kollektiivisten oikeuksien tukemisesta ja kollektiivisten itsehallintoalueiden luomisesta.

  Csaba Sándor Tabajdi (S&D). – (HU) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen Reding, osoitan puheenvuoroni teille. On selvää, ettei Unkarin perustuslaki olisi itsessään aiheuttanut Euroopassa näin laajaa keskustelua, mutta valitettavasti Unkari on päätynyt asialistalle uudelleen, sillä kuusi kuukauttahan sitten käsittelimme medialakia. Ongelmana ei itse asiassa ole itse perustuslaki vain Unkariin juurtuneet epädemokraattiset käytännöt. Tuomareilta, poliiseilta ja yksityisiin eläkerahastoihin säästäviltä henkilöiltä ovat viety heidän oikeutensa. Arvoisa komission jäsen, miksi perustuslakituomioistuimelta ja oikeusasiamiehiltä vietiin niiden oikeudet? Unkarissa uhataan tuomioistuinten riippumattomuutta ja on jo kavennettu tiedotusvälineiden vapautta. Nämä kaikki ovat hyvin merkittäviä ja äärimmäisen vaarallisia asioita. Arvoisa komission jäsen, haluan luovuttaa teille Venetsian komitean 30-sivuisen asiakirjan, jossa arvostellaan tilannetta. Tämä elin esitti äärimmäisen vakavaa kritiikkiä, ja toivon todella, että Euroopan komissio ja erityisesti te otatte viimein velvollisuutenne vakavasti, koska teidän pitäisi valvoa EU:n perussopimusten noudattamista. Olkaa hyvä ja tehkää työnne!

  Ivo Vajgl (ALDE). – (SL) Arvoisa puhemies, puheenjohtajavaltio Unkari yllätti meidät heti alkuun epätavallisella lahjalla, Suur-Unkarin kartalla, unelmien kartalla, josta voi ilmeisesti tulla totta yhdentyneessä, demokraattisessa Euroopassa ja jossa ei vedota menneisyyteen.

Tämänpäiväinen keskustelu osoittaa nationalismin ja lisäksi liiallisen nationalismin olevan yksi jaottelun syistä. Nationalismi on aiheuttanut kotiseudullani viime vuosikymmeninä lukuisia ongelmia.

Pyydän Euroopan parlamentin unkarilaisjäseniä ja Unkarin viranomaisten edustajia luopumaan nationalistisista metkuista ja leikittelystä rauhansopimuksilla, jotka eivät ole edelleenkään toteutuneet ja joita he pitävät epäoikeudenmukaisina. Muutoin Trianonin sopimus alkaa merkitä meille kaikille jotakin huonoa.

  Sophia in 't Veld (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluan pyytää parlamentin toista laitaa edustavilta kollegoiltani pientä selvennystä, sillä he ovat korostaneet keskustelussa voimakkaasti, että jokaisella jäsenvaltiolla on oltava oikeus hyväksyä sopiviksi katsomiaan lakeja, kunhan demokraattinen enemmistö tukee niitä, ja että muiden maiden on tunnustettava kyseiset lait. Voiko jäsen Szájer kenties vastata PPE-ryhmän puolesta, tarkoittaako tämä sitä, että vastedes Unkari ja muut edustettuina olevat maat tunnustavat myös Alankomaiden avioliittolain, joka sallii samaa sukupuolta olevien henkilöiden avioitumisen?

  Jacek Olgierd Kurski (ECR). - (PL) Arvoisa puhemies, tämä keskustelu tuo mieleeni toisen keskustelun, joka käytiin monta kuukautta sitten Unkarin medialainsäädännöstä. Silloinen keskustelu ja tämä keskustelu ovat vain tekosyitä hyökätä Unkaria vastaan. Euroopan unionin poliittinen korrektius ei kestä sitä tosiasiaa, että Euroopassa on maa, jossa konservatismi kukoistaa, jossa kansallisia etuja suojellaan tehokkaasti ja joka palaa todellisten arvojen pariin. Unkarin hallitusta vastaan hyökätään tällä tavoin siksi, että se on onnistunut pelastamaan maan puoli vuosisataa hallinneilta turmeltuneilta kommunistihallituksilta ja niiden poliittisilta seuraajilta. Nyt on perustuslain vuoro. Samalla, kun poliittisesti korrektit eurooppalaiset irrottautuvat määrätietoisesti kristillisistä juuristaan, unkarilaiset ovat uskaltaneet sisällyttää ne ylpeydellä perustuslakiinsa. Siinä, missä Bryssel edistää maailmankansalaisuutta, Budapest korostaa maan sankarillista menneisyyttä. Unkarilaiset keskittyvät kansalliseen identiteettiinsä, omaan valtioonsa ja maalaisjärkeen. Maailma on viimein takaisin raiteillaan. Kommunismin kuvataan olevan tyranniaa, ja avioliitto on viimein naisen ja miehen välinen asia. Toivon, että tulevat unkarilaissukupolvet ovat ylpeitä tästä hienosta perustuslaista.

  Csaba Sógor (PPE). – (HU) Arvoisa puhemies, tämänpäiväisen keskustelun perusteella vaikuttaa siltä, että Venetsian komiteasta on tullut jonkinlainen ylin tuomioistuin EU:ssa. Sama Venetsian komitea esitti vakavaa ja aiheellista kritiikkiä Slovakian kielilaista, joka on yhä voimassa, enkä ole kuullut slovakialaiskollegoideni koskaan viittaavan tähän kielilakiin. Kollegani jäsen Boştinaru ei ole enää täällä istuntosalissa, joten hän ei voi vastata, mutta minä haluaisin vastata jäsen Szájerille, että Romanian kansalaisena tiedän, että Romanian alueen ulkopuolella elävät Romanian kansalaiset saavat äänestää ja saavat passit. Lisäksi monissa eurooppalaisissa perustuslaeissa, samoin kuin Slovakian perustuslaissa, vahvistetaan maan rajojen ulkopuolella asuvien kansalaisten oikeudet. Mielestäni tässä ei ole mitään, mitä pitäisi vastustaa. Haluaisin sen sijaan käsitellä sitä, miksi Unkarista on tarpeellista sisällyttää tämä perustuslakiin. Johtuuko se siitä, että maan rajojen ulkopuolella eläviä unkarilaisia syrjitään yhä maissa, joissa Unkarin perustuslakia arvostellaan rajusti?

  Sophia in 't Veld (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, esitin mielestäni jäsen Szájerille hyvin konkreettisen ja selvän kysymyksen. Toivon hänen vastaavan siihen.

  Puhemies. – (IT) Käytämme "catch the eye" -menettelyä, joten sinistä korttia ei voi käyttää.

  Edit Bauer (PPE). – (HU) Arvoisa puhemies, haluan ilmaista Slovakian kansalaisena mielipiteeni siitä, mitä täällä tapahtuu tänään. Kuulun niihin, joille ei ole myönnetty joukoittain Unkarin kansalaisuutta, koska se myönnetään niille, jotka tekevät henkilökohtaisen hakemuksen. Pyysin puheenvuoroa siksi, että jotkut kollegani ovat puhuneet riidanhaluiseen sävyyn. Olen äärimäisen huolestunut siitä, että Unkarin perustuslakia arvioidaan ikään kuin se uhkaisi rauhanomaista rinnakkaiseloa Euroopassa. Minusta tuntuu, että tekstejä on tulkittu täysin väärin tai ne on käännetty huonosti – mainitsen esimerkkinä äänioikeuden, joka ei sisälly perustuslakiin – minkä vuoksi näitä puheenvuoroja pidetään äärimmäisen huonossa hengessä ja hyvin riidanhaluiseen sävyyn. Se ei ole Euroopan parlamentille sopivaa.

  János Áder (PPE). – (HU) Arvoisa puhemies, sosialistien aloitetta voidaan kuvailla seuraavilla kolmella tavalla: se rikkoo lakia, se on pelkurimainen ja siihen liittyy näytösoikeudenkäynnin piirteitä. Se rikkoo lakia siksi, että Euroopan parlamentilla ei ole minkäänlaista lupaa tai valtaa käsitellä Unkarin perustuslakia. Puheenjohtaja Barroson kirjeestä ja komission jäsen Redigin lausunnosta kävi selvästi ilmi, että asia kuuluu kansalliseen toimivaltaan. Se on pelkurimainen siksi, että jos sosialistit olisivat löytäneet mitään väärää, he olisivat kääntyneet Luxemburgissa toimivan EU:n tuomioistuimen puoleen eivätkä kävisi keskustelua täällä. He eivät ole tehneet niin, koska he tietävät tarkkaan, että he häviäisivät oikeusjutun. Lisäksi sekä menettelyyn että aloitteeseen liittyy näytösoikeudenkäynnin piirteitä, sillä niiden taustalla on vain yksi asia: se, että Fidesz-puolue voitti viime vuonna vaalit kahden kolmasosan enemmistöllä. Sosialistit – paitsi näköjään unkarilaiset myös eurooppalaiset sosialistit – eivät ole kyenneet nielemään Unkarin kansalaisten päätöstä, joten he tarttuvat jokaiseen tilaisuuteen hyökätä Unkarin hallitusta vastaan.

  Zbigniew Ziobro (ECR). - (PL) Arvoisa puhemies, on sanottava, että on hätkähdyttävää, miten tekopyhää ja kaksinaismoralistista tämä keskustelu ja Unkarin perustuslain arvostelu on. Perustuslakia on syytetty siitä, että siinä viitataan Jumalaan ja kristinuskoon ja ettei siinä suojella niin sanottuja homoseksuaalien avioliittoja. Tällaisia syytöksiä voitaisiin kuitenkin esittää helposti myös monista muista eurooppalaisista perustuslaeista, kuten Puolan perustuslaista, jossa myös viitataan Jumalaan ja kristinuskoon muttei suojella homoseksuaalien avioliittoja. Juuri näin asian pitäisikin olla, sillä kyseessä on Puolan oma, sisäinen asia, kuten sopimuksessa Euroopan unionista vahvistetaan. Meidän ei pidä rikkoa omaa sopimustamme Euroopan unionista.

Täällä on sanottu, että perustuslaki laadittiin epädemokraattisella tavalla, mutta samalla on sivuutettu se, että unkarilaisten suuri enemmistö kannatti perustuslakia. Tekopyhää on myös se, miten ne, jotka arvostelevat nyt äänekkäästi Unkaria ja sen pääministeri Orbánia, vaikenivat, kun Unkarin edellinen sosialistihallitus suisti maansa vararikon partaalle ja käytti voimakeinoja vaientaakseen opposition sen esittäessä vastalauseita demokraattisissa kokouksissa. Meidän ei pidä sekaantua tähän asiaan.

  Kinga Göncz (S&D). – (HU) Arvoisa puhemies, hyvä jäsen Áder, käytän vain kymmenen sekuntia oikaistakseni sen, mitä juuri sanoitte. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ei sijaitse Luxemburgissa. Se sijaitsee Strasbourgissa.

  Elmar Brok (PPE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa puheenjohtaja Győri, arvoisa komission jäsen Reding, tässä keskustelussa ei mielestäni ole järkeä. Olisin muotoillut muutaman kohdan Unkarin perustuslaissa toisin. Myös kotimaani Saksan perustuslaissa on muutamia kohtia, joita en täysin hyväksy, samoin Ranskan perustuslaissa. Sillä ei ole kuitenkaan mitään tekemistä Euroopan parlamentin kanssa, koska Euroopan parlamentti ei vastaa tällaisista asioista. Tämä on ratkaisevaa. Tilanne muuttuu vain, jos erityisesti vahvistetaan, että jokin säännös rikkoo EU:n lainsäädäntöä. Se, ettei joku pidä kansallisen perustuslain tietystä kohdasta, ei kuulu millään tavalla Euroopan parlamentille, koska asiassa on kyse kansallisesta identiteetistä ja toimivallasta.

Komissio pakotti Unkarin tekemään muutoksia medialakeihinsa siksi, ettei joitakin kohtia hyväksytty, ja samoin se tai unionin tuomioistuin ryhtyy toimiin, jos EU:n lainsäädännön vastaisen perustuslain täytäntöön panemiseksi hyväksytään lakeja. Asia on myös mahdollista viedä unionin tuomioistuimeen.

Tästä syystä katson, että se, mitä näemme täällä nyt, muistuttaa poliittista teatteria. Meillä ei ole oikeutta puuttua Unkarin perustuslakiin. Olisin kenties tehnyt itse tietyt asiat toisin, mutta Unkarilla on oikeus hoitaa asiat parhaaksi katsomallaan tavalla.

  András Gyürk (PPE). – (HU) Arvoisa puhemies, olemme todistaneet täällä Euroopan parlamentissa ennennäkemätöntä tapahtumaa. Osa Euroopan parlamentin jäsenistä on puuttunut täällä jäsenvaltion perustuslakiin, yhteen tärkeimmistä kansallisen itsemääräämisoikeuden osa-alueista. Teidän olisi parasta tiedostaa se, että ne, jotka ovat loukanneet julkeasti kansallista itsemääräämisoikeutta, vahingoittavat paitsi Unkaria myös koko Eurooppaa. Tämä on luonut ennakkotapauksen, joka heikentää EU:n saamaa aitoa tukea ja vahvistaa euroskeptikkoja. Tällainen käytös on vastuutonta. Samaan aikaan komission viesti on ollut rauhoittava. Komission näkemys vaikutti itsestään selvältä, mutta olen silti iloinen siitä, että se tuotiin esiin tässä täysistunnossa.

Euroopan komissiolla ei ole aikomusta eikä oikeutta puuttua jäsenvaltioiden perustuslaillisiin asioihin. Kaiken tämän jälkeen vasemmiston on korkea aika lopettaa provokatiivinen poliittinen kampanjansa, joka perustuu Unkarin hallituksen esittämiseen väärässä valossa. Unkarin uusi perustuslaki on tärkeä väline, jolla kahdeksanvuotisen turmeltuneen ja taitamattoman sosialistihallituksen jättämät rauniot korjataan pois. Fidesz sai valtuudet tähän työhön kahden kolmasosan enemmistöltä. Vasemmiston on yksinkertaisesti hyväksyttävä se, ettei tätä päätöstä voida muuttaa sen enempää Brysselissä kuin Strasbourgissakaan.

  Jan Philipp Albrecht (Verts/ALE). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvä jäsen Brok, huomautuksenne olivat mielestäni jokseenkin ärsyttäviä, minkä vuoksi pyysin puheenvuoroa.

Euroopan unionilla on luonnollisesti valta selvittää, onko kansallinen lainsäädäntö sopusoinnussa EU:n lainsäädännön kanssa. Kuten sanoitte itsekin, kaikki, mikä rikkoo EU:n perussopimuksia, voidaan selvittää tuomioistuimessa. Miksi Euroopan parlamenttia pitäisi sitten estää keskustelemasta tällaisesta tilanteesta? Eikö parlamentin itse asiassa ole täysin välttämätöntä keskustella tästä aiheesta?

Katson, että todistamme suuntausta, jonka seurauksena kansallisia perustuslakeja pidetään alueena, jolla ei ole sijaa eurooppalaisten demokratioiden väliselle poliittiselle vuoropuhelulle.

Jos me elämme eurooppalaisessa demokratiassa, perustuslakiemme pääkohtien täytyy tietysti olla vastavuoroisesti hyväksyttävissä ja yhteensopivia meidän kaikkien allekirjoittamien kansainvälisten sopimusten kanssa. Niitä ovat muun muassa ihmisoikeussopimus ja EU:n perussopimukset, ja katson, että meidän pitäisi voida keskustella tästä asiasta Euroopan parlamentissa.

  Viviane Reding, komission varapuheenjohtaja. – (EN) Arvoisa puhemies, pyysin Euroopan parlamentilta selvää linjausta, mutten saanut sellaista. Kuulin monenlaisia eriäviä mielipiteitä, mikä itsessään osoittaa, miten monitahoinen tämä asia on.

Haluan siksi korostaa vielä kerran, että komissio kunnioittaa Lissabonin sopimusta eikä puutu jäsenvaltioiden itsemääräämisoikeuteen. Haluan korostaa puheenjohtaja Barroson puolesta vielä kerran, ettei komissio tee poliittisia arvioita jäsenvaltion perustuslakiin ja toimielimiin liittyvistä perustavanlaatuisista päätöksistä. Uuden perustuslain hyväksyminen on asia, joka kuuluu kyseisen jäsenvaltion kansalle ja toimielimille.

Kuten olen jo korostanut, olemme toimivaltaisia vasta, kun perustuslaki muuttuu lainsäädäntö-, hallinto tai oikeuskäytännöksi. Voin vakuuttaa parlamentille, ettemme epäröi hetkeäkään puuttua asioihin siinä tapauksessa, että perussopimusta tai perusoikeuskirjaa loukataan tai unionin lainsäädäntöä rikotaan.

Vastaan sitten jäsen Guillaumen kysymykseen unionin oikeudesta: en ole koskaan kaihtanut ryhtymistä toimiin, kun unionin oikeus on ollut uhattuna. Jäsen Guillaumen esittämä kysymys koskee työ- ja yksityiselämän väliseen tasapainoon liittyvää tiedotuskampanjaa, joka sai tukea Progress-ohjelmasta. Osassa kampanjaa käytetään tiedotusmateriaalia, jossa on kuva sikiöstä, sanat "Anna minun elää" ja komission logo. Olen tehnyt asian varsin selväksi: tämä kampanja ei sovi Progress-ohjelmaan eikä vastaa hanke-ehdotusta, jonka Unkarin viranomaiset toimittivat komission yksiköille. Siksi komissio pyysi keskeyttämään tämän osan kampanjaa välittömästi ja poistamaan kaikki julisteet. Ellei niin tehdä, käynnistämme menettelyt sopimuksen irtisanomiseksi ja panemme täytäntöön tarvittavat seuraamukset, myös taloudelliset seuraamukset.

Näin reagoimme, kun EU:n oikeus on uhattuna. Perustuslait eivät kuulu toimivaltaamme.

  Enikő Győri, neuvoston puheenjohtaja – (EN) Arvoisa puhemies, haluan aivan aluksi kiittää Euroopan parlamenttia siitä, että se on kiinnittänyt viimeisten puolen vuoden aikana erityistä huomiota hallitukseni toimiin. Puheenjohtajavaltio Unkari on syvästi vakuuttunut siitä, että vasta hyväksytty – ei tarkistettu – Unkarin perustuslaki vastaa täysin unionin perustana olevia perusarvoja ja periaatteita.

Olemme puheenjohtajakautemme alusta käyttäneet kaiken tarmomme EU:n yhteisen toimintaohjelman edistämiseen ja toteuttaneet toimia väsymättä. Olen erityisen iloinen siitä, etteivät edes arvostelijat, jotka mainittiin tämänpäiväisessä keskustelussa, ole kyseenalaistaneet hallitukseni lujaa ja vilpitöntä sitoutumista.

  Judith Sargentini (Verts/ALE). – (EN) Arvoisa puhemies, käytän työjärjestyspuheenvuoron. Yritin esittää asiani keskustelun puolivälissä, mutta keskeytitte minut. Kehotan teitä tarkastelemaan tätä keskustelua jälkikäteen ja tutkimaan, miten hyväksymänne sinisen kortin kysymykset ja "catch the eye" -pyynnöt jakautuivat. Voin esittää asian tiivistetysti: sivuutitte kaksi minun esittämääni sinisen kortin kysymystä, mutta hyväksyitte jäsen Alvaron kysymykset kahdesti, jäsen Gönczin kysymykset kolmesti ja jäsen Tavaresin kerran. Ette onnistunut tasapainottamaan kunnolla tätä jakaumaa. Kehotankin teitä kiinnittämään tähän huomiota ensi kerralla tasapainon saavuttamiseksi.

  Puhemies. – (IT) Hyvä jäsen Sargentini, vakuutan teille, että olemme ylittäneet keskustelulle varatun 45 minuutin ajan. Kaikki jäsenet ovat saaneet mahdollisuuden käyttää puheenvuoron. Annoin heidän puhua vähintään 15 sekuntia ja joissakin tapauksissa jopa minuutin, ja poliittisten ryhmien välistä tasapainoa on noudatettu täysin. Teillä on kuitenkin oikeus tarkistaa asia ja tehdä tietenkin valitus.

Keskustelu on päättynyt.

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 149 artikla)

  Cătălin Sorin Ivan (S&D), kirjallinen. – (RO) Unkarin perustuslaki hyväksyttiin 18. huhtikuuta prosessissa, joka on koetellut demokratian rajoja. Se tulee voimaan ensi vuoden alussa. Vaikka meillä ei olekaan valtaa sanella jäsenvaltiolle, mitä sen perustuslain pitäisi sisältää, emme voi suhtautua tähän epädemokraattiseen väärinkäytökseen välinpitämättömästi. Tämän tapauksen pitää soittaa hälytyskelloja kaikille jäsenvaltioille ja hallituksille niiden poliittiseen vakaumukseen katsomatta.

Vielä vakavampaa on se, ettei Unkarin hallitus käytä EU:n puheenjohtajakautta edistääkseen yhtenäisen Euroopan rakentamista vaan elvyttääkseen nationalismia, jonka luulimme jo unohtuneen.

Romanian ja Slovakian kaltaisten maiden osalta perustuslain sisältö voi luoda etnisten unkarilaisten kollektiivisten oikeuksien ja ekstraterritorialisuuden periaatteen pohjalta vaarallisia tilanteita edistävät puitteet.

Lisäksi Unkarin hallitus on osoittanut tukevansa Székelyn alueen toimiston perustamista Brysseliin, mikä loukkaa suuresti romanialaisia ja Romanian alueellista koskemattomuutta.

  Sławomir Witold Nitras (PPE), kirjallinen. – (PL) Katson, että Euroopan parlamentilla on oikeus keskustella EU:n jäsenvaltioiden perustuslakien lainsäädäntöratkaisuista. Elämme yhtenäisessä Euroopassa, ja maidemme kansalaisilla on oikeus elää missä tahansa jäsenvaltiossa ilman rajoja. Meidän on kuitenkin muistettava, että eurooppalaisilla kansakunnilla on oikeus säätää itsenäisesti perustuslakeja. Erilaiset kokemukset ovat muovanneet eri maita ja kansoja. Unkarilaisilla on myös oikeus hyväksyä perustuslaki, jossa ei mainita oikeusasiamiestä tai tietosuojavaltuutettua. Kuullessani Euroopan parlamentin jäsenten puhuvan siitä, miten Unkarin parlamentti loukkaa EU:n perusperiaatteita, koen vain, etten jaa kanssanne näitä periaatteita, joihin viittaatte. Haluan ennen kaikkea onnitella Unkaria uudesta perustuslaista. Se, että unkarilaisten suuri enemmistö kannattaa uutta lainsäädäntöä, on erityisen vaikuttavaa ja osoittaa, että Unkarin kansakunta on irtautunut kokonaan kommunististen perustuslakien perinteestä, jonka hengessä edellinen perustuslaki laadittiin.

  József Szájer (PPE), kirjallinen. – (HU) Unkari on Euroopan unionin jäsenvaltio ja noudattaa kerhon sääntöjä asianmukaisesti. Jos jotkut ajattelevat toisin, kerholla on säännöt siitä, miten toimia. Jos nämä henkilöt sattuvat olemaan oikeassa, he voivat nostaa meitä vastaan kanteen velvoitteidemme rikkomisesta. Tätä menettelyä sovelletaan myös jokaisen muun maan kohdalla, emmekä me unkarilaiset pyydä vapautusta tästä menettelystä. Puolustamme näkökulmaamme tasapuolisessa, totuuteen perustuvassa keskustelussa, muttemme halua osallistua poliittiseen noitavainoon. Samalla, kun korjaamme pois unkarilaisten sosialistikollegoidemme jättämät rauniot, pyrimme valtavalla tarmolla ja Unkarin kansalaisilta vapaissa vaaleissa saamamme perustuslaillisen valtuutuksen pohjalta tekemään Unkarista demokraattisen, eurooppalaisen ja vapaan maan. Hyväksyimme siksi uuden perustuslain. Se korvaa lopulta vuoden 1949 kommunistisen perustuslain, joka herätti huonoja muistoja ja oli unkarilaisille hirmuvallan symboli. Kansakuntamme rakastaa vapautta ja demokratiaa. Perustuslakimme on suojellut oikeutta vastustaa hirmuvaltaa vuoden 1222 kuuluisan kultaisen bullan, Unkarin magna cartan, ajoista asti. Siinä on säädetty uskonnollisesta suvaitsevaisuudesta Tordan julistuksesta asti ensimmäisenä Euroopassa, ja vuonna 1848 siinä turvattiin ensimmäisenä tasa-arvo lain edessä. Sen parlamentaariset perinteet kuuluvat Euroopan vanhimpiin, ja se on tuhat vuotta vanha. Meidän ei tarvitse kuunnella saarnoja demokratiasta niiltä, joilla riittää paljon korjattavaa omissa maissaan.

  Marc Tarabella (S&D), kirjallinen. – (FR) Euroopan unioni perustuu naisten ja miesten tasa-arvon kaltaisiin perusperiaatteisiin. Hyväksymällä uuden perustuslain, jossa todetaan, että sikiötä on suojeltava hedelmöittymisestä lähtien, Unkari, EU:n jäsenvaltio, on kuitenkin polkenut näitä arvoja sallimalla jälleen aborttioikeuden kyseenalaistamisen.

Olen myös kuullut, että Unkarin hallitus on käynnistänyt aborttioikeuden vastaisen tiedotuskampanjan, jonka Euroopan unioni on rahoittanut ja siten myös ilmeisesti hyväksynyt. Haluan kiinnittää tältä osin huomionne siihen, että aborttioikeus on perusoikeus, jonka puolesta tuhannet naiset ovat taistelleet ja taistelevat jatkossakin Euroopassa, usein henkensä uhalla, että Euroopan parlamentti ja Unkarin kansalaiset kannattavat sitä ja että se tunnustetaan 23 jäsenvaltiossa 27:stä.

Euroopan komission on paitsi irtauduttava tällaisesta naisten perusoikeuksia rikkovasta politiikasta myös tehtävä kaikkensa varmistaakseen, että Unkarin hallitus lopettaa kaikki kampanjat, joilla pyritään kyseenalaistamaan aborttioikeus. Kyse on yhteisten arvojemme suojelemisesta.

12. Eurooppalainen pidätysmääräys (keskustelu)

  Puhemies. – (IT) Esityslistalla ovat seuraavana suulliset kysymykset neuvostolle ja komissiolle eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä.

  Jan Philipp Albrecht , laatija. – (DE) Arvoisa puhemies, keskustelemme tänään eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä. Meidän on korkea aika käydä tätä keskustelua. Olemme esittäneet ryhmien kautta kysymyksen, jossa esitetään keskustelua eurooppalaisen pidätysmääräyksen uudistamisesta ja sen soveltamisesta, ja pyydämme komissiota ja neuvostoa vastaamaan ja esittämään ehdotuksia.

Eurooppalaisen pidätysmääräyksen kehuskeltiin olevan täydellinen esimerkki vastavuoroisesta tunnustamisesta oikeuden ja lainvalvonnan alalla. Kun eurooppalainen pidätysmääräys hyväksyttiin puitepäätöksen muodossa, Euroopan parlamentti vaati täysin selvästi, että eurooppalaisen pidätysmääräyksen soveltamisehtojen on oltava suhteellisen tiukat, niin että sitä voidaan soveltaa vain todella vakaviin rikoksiin, ja että sen soveltamisen pitäisi olla suhteellista ja että menettelyä koskevat vaatimukset pitäisi samalla yhdenmukaistaa Euroopan unionissa. Yhtäkään näistä vaatimuksista ei ole täytetty kunnolla. Monissa tapauksissa pidätysmääräystä ei sovelleta suhteellisella tavalla, kuten nyt saatavillamme olevista raporteista ilmenee. Siksi meidän on muutettava menettelyjä sekä käytännössä että lainsäädännössä. Varapuheenjohtaja Redingin tekemän työn ansiosta etenemme viimein kymmenen vuoden jälkeen menettelyä koskevien vaatimusten yhtenäistämisessä. Meidän on kuitenkin otettava vielä monia edistysaskeleita, myös vankien vangitsemisedellytysten ja yksilöllisiä oikeussuojavaatimuksia koskevan kysymyksen suhteen.

Meidän ei pitäisi keskittyä tulevaisuudessa vain poliisin ja oikeusviranomaisten väliseen yhteistyöhön vastavuoroisen tunnustamisen osalta, vaan meidän pitäisi tarkastella myös menettelyä koskevien vaatimusten asettamista. Eurooppalaista pidätysmääräystä on kuitenkin tarkistettava nyt, sillä sen soveltaminen on selvästi ristiriidassa esittämiemme vaatimusten kanssa, erityisesti niiden, jotka koskevat suhteellisuuden tarkistamista yksittäistapauksissa.

  Simon Busuttil, laatija. – (MT) Arvoisa puhemies, eurooppalainen pidätysmääräys on osoittautunut varsin hyödylliseksi välineeksi haettaessa oikeutta kansallisten rajojen ulkopuolelta. Se on auttanut meitä avaamaan kansallisia rajoja antamalla rikollisille selvän viestin siitä, etteivät he voi enää vältellä syytteitä pakenemalla toiseen maahan. Siksi on tärkeää, että eurooppalaista pidätysmääräystä pidetään hyödyllisenä välineenä, jolla on saatu aikaan hyviä tuloksia.

Sillä on kuitenkin myös haittapuolensa. Se saatetaan esimerkiksi antaa rikoksista, joita pidetään liian vähäisinä, jotta se olisi perusteltu. Mielestäni eurooppalaista pidätysmääräystä ei tarvitse antaa siksi, että joku on jäänyt kiinni kahden autonrenkaan varastamisesta toisessa maassa, kuten aiemmin on tapahtunut. Rangaistus ei vastaa rikosta ja heikentää luottamusta tähän tärkeään ja hyödylliseen välineeseen.

Siksi meidän on käsiteltävä järjestelmän ja sen soveltamisen puutteita heikentämättä tämän määräyksen hyödyllisyyttä.

Esitämme siksi parlamentin jäseninä komissiolle tämän kysymyksen, jotta ymmärtäisimme, miten määräystä on käytetty näinä kuluneina vuosina. Tällaiset tiedot auttavat meitä päättämään, onko meidän päivitettävä sitä turvataksemme sen asianmukaisen soveltamisen.

  Sarah Ludford, laatija. – (EN) Euroopan parlamentin liberaalidemokraattien ryhmä on kannattanut aina eurooppalaista pidätysmääräystä, koska se on tärkeässä asemassa rajat ylittävän vakavan rikollisuuden torjunnassa. Samalla ryhmäni on kuitenkin jatkuvasti huomauttanut, että eurooppalainen pidätysmääräysjärjestelmä on epätäydellinen, ellei EU:ssa viedä samalla eteenpäin prosessuaalisia puolustusoikeuksia. Olemme arvostelleet neuvostoa jatkuvasti siitä, ettei se ole vienyt asiaa eteenpäin komission kattavan ehdotuksen pohjalta.

Olemme nyt viimein muuttamassa tilannetta puolustusoikeuksien osalta, ja kiitän varapuheenjohtaja Redingia siitä, että hän on sitoutunut tähän ohjelmaan etenemissuunnitelman pohjalta. Kysymys kuuluukin, riittääkö tämä tasapainottamaan eurooppalaisen pidätysmääräyksen puutteet? Mielestäni ei. Meidän on myös tehtävä jotakin eurooppalaisen pidätysmääräysjärjestelmän toimintatavalle.

Haluan kuitenkin panna merkille myös onnistumiset: vuosina 2005–2009 pidätysmääräyksen ansiosta luovutettiin lähes 12 000 huumeiden salakuljettajaa, lasten hyväksikäyttäjää, raiskaajaa ja muuta rikollista. Yksi heistä oli Hussain Osman, yksi Lontoossa vuonna 2005 tehdyn pommi-iskun tekijöistä. Tämän valossa kukaan lontoolainen ei voi olla kiittämätön eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä. Hänet palautettiin kuudessa viikossa Italiasta.

Silti ainakin Yhdistyneessä kuningaskunnassa – ja kuulemme tästä myöhemmin – eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä on tullut suosikkimaila, jolla euroskeptikot moukaroivat EU:n mainetta. Heidän asiaansa ovat edistäneet useat kuuluisat tapaukset, joissa ihmisoikeuksia on loukattu. Itse asiassa Yhdistynyt kuningaskunta saa Saksan jälkeen toiseksi eniten luovutuspyyntöjä.

Sekä komissio että puolustusoikeusjärjestöt, kuten Trials International – jonka suhteen minulla on intressejä, sillä olen sen suojelija – ja Justice, jonka hallituksessa istun, ovat todenneet pidätysmääräyksessä olevan puutteita. Ne ovat maininneet hyvästä syystä ongelmien liittyvän pidätysmääräyksen käyttöön vähäisten rikosten yhteydessä, oikeudellisen edustuksen puuttumiseen määräyksen antaneessa jäsenvaltiossa, oikeudenkäyntiä edeltäviin pitkiin vankeusjaksoihin, siihen, ettei henkilöille, jotka eivät ole määräyksen antaneen maan kansalaisia, myönnetä vapautusta takuita vastaan, sekä huonoihin vankeusoloihin. Komissio ei pidä eurooppalaisen pidätysmääräyksen uudelleen laatimista tarpeellisena. Mielestäni meidän on harkittava asiaa uudelleen.

Ensinnäkin tarvitsemme suhteellisuustarkistusta koskevalle vaatimukselle paljon vakaamman pohjan, jottei pidätysmääräystä käytetä vähäisten rikosten tapauksessa. Toiseksi täytäntöönpanovaiheeseen tarvitaan nimenomainen ihmisoikeustarkistus. Sen on oltava selvä ja peittelemätön, ei implisiittinen. Kolmanneksi on tunnustettava, milloin eurooppalaista pidätysmääräystä ei ole järkevää panna täytäntöön, jottei jotakuta seurata Schengenin tietojärjestelmässä hälytyksillä ympäri Eurooppaa, vaikka hänen luovutuksensa on evätty kerran pätevin perustein.

Meidän on myös tehtävä jotakin takuita vastaan vapauttamista koskevalle tilanteelle, varsinkin panemalla täytäntöön valvontamääräyksiä koskeva puitepäätös.

Eurooppalaista pidätysmääräystä on muutettava, mutta pohjimmiltaan se on onnistunut. Niiden, jotka kyseenalaistavat tämän, on pohdittava, olisivatko he tyytyväisiä siihen, että rikolliset olisivat vuosikausia tuomioistuinten ja oikeuden ulottumattomissa, koska perinteinen luovutus kestää liian kauan ja siihen liittyy liikaa byrokratiaa.

  Birgit Sippel , laatija. – (DE) Arvoisa puhemies, Unkarin perustuslaista käydyssä keskustelussa arvosteltiin useammin kuin kerran keskustelun poliittisuutta. Olen tästä täysin tyrmistynyt, sillä Euroopan parlamentin yhtenä tehtävänä on nimenomaan käydä poliittista keskustelua, ja haluan siksi aloittaa myös tämän asian käsittelyn poliittisesta kehyksestä.

Rajat ja rajavalvonta eivät ole koskaan pidätelleet rikollisuutta eivätkä varsinkaan järjestäytynyttä rikollisuutta. Siksi ei ole mitään järkeä rakentaa Eurooppaan uudelleen rajoja ja rajoittaa kansojemme kasvamista yhteen. Päinvastoin meidän on kehitettävä jatkuvasti edelleen jäsenvaltioidemme välistä yhteistyötä sekä poliisin ja oikeusviranomaisten rajat ylittävää yhteistyötä.

Eurooppalainen pidätysmääräys on osoittautunut toistuvasti tällä alalla tärkeäksi ja onnistuneeksi välineeksi. Se saa kuitenkin huonon maineen, jos eurooppalaisia pidätysmääräyksiä käytetään esimerkiksi polkupyörävarkauksien tapauksessa tai vain kuulustelujen suorittamiseksi. Ikäväkseni totean, että olemme myös havainneet, että eurooppalaista pidätysmääräystä käytetään tilanteissa, joissa on saatettu päättää, ettei pidätysmääräystä panna täytäntöön, koska on näyttöä siitä, että se annettiin perusteettomasti, eikä sitten määräyksen antanut jäsenvaltio noudatakaan tätä. Tämä johtaa siihen valitettavaan tilanteeseen, että kyseiset kansalaiset pidätetään toistuvasti heidän ylittäessään rajan. Tämä ei auta millään tavalla rakentamaan luottamusta EU:n oikeudellisia järjestelmiä kohtaan.

Miksi näin sitten käy? Annetaanko direktiivitekstissä liikaa liikkumavaraa? Onko kyse siitä, ettei direktiiviä ole pantu jäsenvaltiossa asianmukaisesti täytäntöön vai että tiedotus on riittämätöntä? Meidän on selvennettävä näitä asioita, sillä jäsenvaltioiden on tehtävä tarvittaessa parannuksia ja komission on ryhdyttävä toimiin tällaisten väärinkäytösten ehkäisemiseksi. Vain tällä tavoin voidaan estää se, että onnistunutta välinettä vahingoitetaan pysyvästi ja luottamus näitä toimenpiteitä kohtaan menetetään.

Lisäksi kaikki nämä kokemukset osoittavat, miten tärkeää meidän on edetä prosessuaalisia oikeuksia koskevan etenemissuunnitelman alalla. Kaikkien asianosaisten oikeusturvan nimissä meidän on annettava rikoksista syytetyille samat oikeudet koko Euroopassa ja näistä oikeuksista on tiedotettava.

Kehotan komissiota torjumaan näihin seikkoihin liittyvää vastustusta käyttämällä painostusta. Olen varma, että se voi luottaa asiassa parlamentin tukeen.

(Puhuja hyväksyi sinisen kortin kysymyksen työjärjestyksen 149 artiklan 8 kohdan mukaisesti.)

  William (The Earl of) Dartmouth (EFD). – (EN) Arvoisa puhemies, jäsen Sippel vertasi eurooppalaista pidätysmääräystä lapseen. Eikö se ole itse asiassa pikemminkin kuin Frankensteinin hirviö?

  Birgit Sippel , laatija. – (DE) Arvoisa puhemies, en ole varma, pitäisikö minun vastata tähän kysymykseen, sillä kyse on pikemminkin kiistanhaluisesta väitteestä. Luvut kuitenkin osoittavat, että eurooppalainen pidätysmääräys on tarkoituksenmukainen väline rikollisuuden torjumiseen yhdentyneessä Euroopassa. Rikollisuus ei ole luonteeltaan kansallista, vaan kansainvälistä ja rajat ylittävää. Siksi meidän on tehtävä rajat ylittävää yhteistyötä. Meidän on puututtava eurooppalaisen pidätysmääräyksen lastentauteihin ja lopetettava sen väärinkäyttö. Välineenä se on kuitenkin välttämätön.

  Gerard Batten, laatija. – (EN) Arvoisa puhemies, olen varoittanut vuodesta 2004 lähtien, että eurooppalaista pidätysmääräystä voidaan käyttää poliittisten toisinajattelijoiden sortamiseen. Juuri näin tapahtuu nyt Julian Assangen tapauksessa. Ruotsin hänestä antamaan pidätysmääräykseen liittyy monia sääntöjenvastaisuuksia. Assange ei ole vielä saanut täsmällistä syytettä mistään rikoksesta. Tukholmassa ylisyyttäjä keskeytti häneen kohdistuvan, rikosnimikettä "lievä raiskaus" koskevan tutkinnan noin neljä kuukautta ennen eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamista. Uudelleen aloitetussa tutkinnassa, joka johti eurooppalaiseen pidätysmääräykseen, syyttäjä ei kuullut todistajia, jotka olisivat voineet osoittaa Assangen syyttömyyden.

Englannissa annetun riippumattoman oikeudellisen lausunnon mukaan Assangeen kohdistuvia syytöksiä ei katsota Englannin lainsäädännön nojalla raiskaukseksi. Ruotsissa asianomistajan asianajaja on kuulemma sanonut, etteivät naiset osaa itse sanoa, olivatko kyseiset teot raiskauksia, koska he eivät ole lakimiehiä. Eurooppalaisessa pidätysmääräyksessä valintakohdassa "raiskaus" ei kuitenkaan määritellä tai selitetä sitä, mikä katsotaan rikokseksi.

Assange pysyi Ruotsissa viiden viikon ajan vastaamassa syytöksiin, mutta häntä ei kuulusteltu, koska tutkinta viivästyi aiheettomasti. Assange saapui Ruotsiin alle kuukausi sen jälkeen, kun WikiLeaks oli paljastanut Afganistanin sotaan liittyviä asiakirjoja ja ilmoittanut, että tulossa oli vielä monia muita paljastuksia. Yhdysvalloissa merkkihenkilöt ovat vaatineet Assangen murhaamista tai sieppaamista ja sitä, että Yhdysvaltojen hallituksen pitäisi toimia kuin se olisi sodassa WikiLeaksia vastaan, jota se kuvailee terroristijärjestöksi.

Kaikki tämä tapahtuu samaan aikaan kuin Assangesta annetaan sopivasti eurooppalainen pidätysmääräys. Ruotsilla on läheiset suhteet Yhdysvaltoihin tiedustelutietojen jakamisen ja tiedusteluyhteistyön alalla, mikä kyseenalaistaa sen, onko Ruotsi niin puolueeton kuin sen ajatellaan olevan. Miksi Yhdysvallat haluaisi, että Assange luovutetaan Ruotsiin? Amerikkalaiset kehittelevät edelleen oikeusjuttua häntä vastaan eivätkä tiedä, mistä he voisivat syyttää häntä tai voivatko he syyttää häntä lainkaan. Ilman syytteitä Yhdysvallat ei voi luovuttaa Assangea Yhdistyneestä kuningaskunnasta, mutta sen on saatava hänet jonnekin lukkojen taakse siksi aikaa, kun se työskentelee asian parissa, ja estettävä häntä palaamasta Australiaan.

Eurooppalainen pidätysmääräys on täydellinen apuväline. Kuten olen sanonut täällä parlamentissa monta kertaa, eurooppalaiseen pidätysmääräykseen perustuva luovutus – tai oikeaa termiä käyttääkseni ennemminkin oikeusviranomaisten välinen luovuttamisjärjestely – on nyt vain byrokraattinen muodollisuus. Todellisia suojatoimenpiteitä ei yksinkertaisesti ole. Tämän kaiken pohjalta en kysy neuvostolta ja komissiolta, käytetäänkö eurooppalaista pidätysmääräystä väärin poliittisiin tarkoituksiin, vaan voidaanko sitä käyttää väärin. Jos neuvosto ja komissio ovat rehellisiä, niiden on myönnettävä, että se on mahdollista. Voisivatko ne myöntää sen nyt? Mielestäni todisteet osoittavat, että näin tapahtuu aivan varmasti Julian Assangen tapauksessa.

  Cornelis de Jong, laatija. – (NL) Arvoisa puhemies, suulliset kysymykset voivat vaikuttaa abstrakteilta ja teoreettisilta, mutta eurooppalainen pidätysmääräys koskee kuitenkin ihmiskohtaloita, ihmisoikeuksia ja perusvapauksia.

Alankomaissa on kiinnitetty paljon huomiota Cor Disselkoenin kohtaloon. Vuonna 1997 tämä hollantilainen yrittäjä sai syytteen Puolan verosääntöjen rikkomisesta. Hän vietti tästä syystä kaksi kuukautta vankilassa hirvittävissä oloissa. Hänet vapautettiin hänen maksettuaan erittäin suuren takuusumman, eikä hän kuullut tästä asiasta enempää kahteentoista vuoteen. Viime vuonna Puola kuitenkin vaati äkillisesti tämän yrittäjän luovuttamista ja antoi tällöin eurooppalaisen pidätysmääräyksen. Kymmenen päivää sitten Disselkoen siirrettiin Puolaan. Hänen asianajajansa mukaan häntä pidettiin siellä vankilassa, joka oli aivan yhtä törkyinen ja täynnä kuin se, jossa häntä pidettiin vuonna 1997. Kaikkien sääntöjen vastaisesti Disselkoenin ja hänen asianajajansa välinen neuvottelu tallennettiin videolle. Lisäksi hän sai äkillisesti neljä uutta syytettä. Tuomari antoi jopa ymmärtää, että niiden pohjalta voitaisiin antaa uusi pidätysmääräys. Disselkoen on maksanut jälleen suuren takuusumman ja on palannut Alankomaihin, mutta hänen tapauksensa osoittaa, että eurooppalainen pidätysmääräys voi johtaa nöyryyttäviin tilanteisiin.

Kertomuksessaan komissio on osoittanut olevansa tietoinen ja huolestunut ongelmista. Siksi ryhmäni panee toivonsa komission jäseneen. Arvoisa komission jäsen, voitteko itse kertoa, miten suhteellisuusvaatimuksia pitäisi tulkita, ja järjestää asian neuvoston käsiteltäväksi? Voitteko varmistaa, että ihmiset saavat todella oikeuden riitauttaa pidätysmääräyksen sekä sen antaneessa jäsenvaltiossa että pidätyksen suorittavassa jäsenvaltiossa? Oletteko samaa mieltä siitä, että jäsenvaltioiden pitäisi voida kieltäytyä johdonmukaisesti pidätysmääräysten täytäntöönpanosta sellaisten maiden puolesta, joissa vankeusolosuhteet ovat edelleen epäinhimilliset, että eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä tehdään ihmisoikeusarviointi ja ettei Cor Disselkoenin tarvitse enää pelätä kurjuutta?

  Timothy Kirkhope, laatija. – (EN) Arvoisa puhemies, kukaan ei voi kiistää sitä, että eurooppalainen pidätysmääräys on vaikuttanut myönteisesti rajat ylittävään rikollisuuteen. Sen ansiosta on luovutettu toistaiseksi lähes 12 000 huumeiden salakuljettajaa, lasten hyväksikäyttäjää, raiskaajaa ja terroristia ja vältytty pitkiltä luovutusmenettelyiltä. Tämän välineen nopeudella on ollut korvaamaton merkitys, koska rajat voi ylittää vapaasti ja rajat ylittävä rikollisuus on lisääntynyt. Tätä välinettä ei kuitenkaan tarkoitettu vähäisten rikosten tutkintaan ja niitä koskevien rangaistusten langettamiseen. Esimerkkejä tällaisista rikoksista ovat sian varastaminen, suklaapatukan näpistäminen tai pankkitilin ylitys.

Se, mitä näette tänään, on täällä harvinaista. Lähes kaikki täällä olevat poliittiset ryhmät ja kaikki kansallisuudet ovat sitä mieltä, että eurooppalaista pidätysmääräystä on aika tarkastella, arvioida uudelleen ja tarvittaessa muuttaa. Tätä välinettä uudistettaessa avainsanoja ovat suhteellisuus, suojelu ja muutoksenhaku.

Työskentelemme nyt eurooppalaisen tutkintamääräyksen parissa. Se on eurooppalaisen pidätysmääräyksen pari. On hyvin tärkeää, ettemme tee samoja virheitä uudelleen. Meidän on laadittava tämä uusi säädös pitäen selvästi mielessämme eurooppalaisen pidätysmääräyksen viat ja puutteet.

Olemme saaneet yksinkertaisesti liikaa esimerkkejä ala-arvoisista vankeusoloista, väärin kohdennetuista määräyksistä ja siitä, ettei virheistä kärsineillä ole käytettävissään muutoksenhakukeinoja. Pelkään, että etenemme eurooppalaisen tutkintamääräyksen parissa samalla, kun sen lähtökohdat ja eurooppalainen pidätysmääräys, johon se perustuu, ovat hyvin huterat. Meidän on palautettava luottamus tähän välineeseen sekä sen arvo, käytettävä sitä vain vakavimpien rikosten tapauksessa sekä varmistettava ja huolehdittava, että sitä käytettäessä noudatetaan erittäin tiukkoja vaatimuksia.

(Puhuja hyväksyi sinisen kortin kysymyksen työjärjestyksen 149 artiklan 8 kohdan mukaisesti.)

  Gerard Batten (EFD). – (EN) Arvoisa puhemies, haluan esittää jäsen Kirkhopelle tämän kysymyksen, sillä hän on samaa mieltä siitä, että eurooppalaista pidätysmääräystä on tarkasteltava ja arvioitava uudelleen. Oma näkemykseni on vielä paljon voimakkaampi, mutten puhu siitä sen enempää. Jäsen Kirkhope mainitsi eurooppalaisen tutkintamääräyksen ja sanoi ymmärtääkseni sen voivan mennä liian pitkälle.

Onko hän kuitenkin tietoinen siitä, että hänen kotimaansa hallituksen sisäministeri Theresa May päätti virkaan astuessaan ensitöikseen osallistumisesta eurooppalaiseen tutkintamääräykseen, mikä tarkoittaa sitä, ettemme voi jättäytyä siitä pois ja ettemme pääse eroon siitä, mitä lakia säätävä makkarakone ikinä sylkeekään ulos, sillä asiaan sovelletaan määräenemmistöäänestystä emmekä voi ratkaista lopputulosta? Onko tässä kyse taas konservatiivien sanahelinästä – siitä, että he vastustavat EU:n toimia mutta kannattavat niitä kotona omassa parlamentissamme?

  Timothy Kirkhope (ECR). – (EN) Arvoisa puhemies, Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen kanta eurooppalaiseen pidätysmääräykseen ja eurooppalaiseen tutkintamääräykseen on se, että hallitus katsoo selvästi, että sillä on aiheellinen velvollisuus tehdä se, mikä on Yhdistyneen kuningaskunnan parhaaksi rajat ylittävän rikollisuuden torjunnan alalla. Kuten kollegani tietää, maassamme on tehty valtavasti rikoksia ja olemme joutuneet erityisesti terrorismin uhriksi. Olen varma, että me molemmat suhtaudumme määrätietoisesti siihen, että tämä rikollisuus on kitkettävä pois, ja rajat ylittävä yhteistyö on paras keino saavuttaa tämä tavoite.

Eurooppalainen tutkintamääräys on tietysti pantava huolellisesti täytäntöön. Hallituksen tekemä päätös osallistua siihen ja sen konseptiin ei tietenkään merkitse sitä, että asia olisi loppuun käsitelty. Meidän on käsiteltävä määräyksen yksityiskohtia, meidän on pantava se tehokkaasti täytäntöön ja saatava se toimimaan hyvin pidätysmääräyksen rinnalla. Päätöksemme osallistua siihen on kuitenkin hyvä merkki siitä, että olemme päättäneet määrätietoisesti torjua rajat ylittävää rikollisuutta. Uskon kollegani haluavan tältä osin samaa.

  Enikő Győri, neuvoston puheenjohtaja – (EN) Arvoisa puhemies, eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä on tullut yksi onnistuneimmista Euroopan unionissa hyväksytyistä vastavuoroisen tunnustamisen välineistä. Kiitän siksi teitä suuresti tämän keskustelun käynnistämisestä.

Neuvosto on kiinnittänyt tähän asiaan paljon huomiota ja käyttänyt siihen paljon energiaa, erityisesti vastavuoroisessa vertaisarvioinnissa, joka koski tämän välineen soveltamista käytännössä ja jota tehtiin kaikissa jäsenvaltioissa kolmen vuoden ajan. Eurooppalaisen pidätysmääräyksen hyvät puolet painavat vaakakupissa selvästi sen haittapuolia enemmän. Sen ansiosta unioni on onnistunut lyhentämään luovutusaikoja huomattavasti, monessa tapauksessa 1–2 vuodesta vain 1–2 kuukauteen. Aikaisempi luovutusjärjestelmä oli monimutkainen eikä enää vastannut tarkoitustaan nykyisessä avointen rajojen ja vakavan, järjestäytyneen ja rajat ylittävän rikollisuuden maailmassa.

Suhteellisuudesta totean, että vaikka muutamissa tapauksissa eurooppalainen pidätysmääräys onkin annettu vähemmän merkittävän rikoksen vuoksi, viime kädessä määräyksen antamisesta kussakin jäsenvaltiossa vastaava viranomainen päättää, mistä rikoksista se haluaa käynnistää menettelyt. Tämä johtuu siitä, että toisin kuin luovutus eurooppalainen pidätysmääräys on yksinomaan oikeusviranomaisten järjestelmä. Eurooppalainen pidätysmääräys perustuu aina määräyksen antavan jäsenvaltion oikeuden päätökseen, ja päätöksen eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamisesta tekee kansallinen oikeusviranomainen. Suhteellisuusongelmat eivät siis johdu välineestä tai eurooppalaista pidätysmääräystä koskevasta puitepäätöksestä, vaan yksittäisten jäsenvaltioiden rikosoikeudellisesta politiikasta. Neuvosto on tuonut jokseenkin selvästi esiin, ettei eurooppalaista pidätysmääräystä pidä käyttää tapauksissa, joissa turvasäilöön ottamista ei pidetä tarkoituksenmukaisena.

Neuvosto on myös kehottanut välineen käyttäjiä harkitsemaan eurooppalaiselle pidätysmääräykselle vaihtoehtoisten välineiden käyttöä ja pyytämään asiaa koskevia neuvoja. Rikosoikeudellisten menettelyjen yleisen tehokkuuden huomioon ottaen näitä vaihtoehtoja voisivat olla muun muassa vähemmän pakottavien vastavuoroisen oikeudellisen avun välineiden käyttö mahdollisuuksien mukaan, epäiltyjen kuuleminen videoneuvottelutekniikkaa käyttämällä, henkilöiden kutsuminen oikeuden eteen antamalla haaste, Schengenin tietojärjestelmän käyttäminen epäillyn asuinpaikan määrittämiseen tai sakkorangaistusten vastavuoroista tunnustamista koskevan puitepäätöksen käyttäminen.

Tällaisten arvioiden tekemisen pitäisi kuitenkin aina olla määräyksen antavan viranomaisen tehtävä. Eurooppalaisten pidätysmääräysten antaminen on yhteydessä määräyksen antavassa valtiossa nostettuihin syytteisiin tai annettuihin lopullisiin tuomioihin. Nämä oikeuden päätökset perustuvat aineistoon, joka tuomarilla tai syyttäjällä on käytettävissään määräyksen antavassa valtiossa.

Emme saa myöskään sivuuttaa uhreja. Rikoksen uhrit elävät useimmiten määräyksen antavassa valtiossa, eivät toimeenpanovaltiossa, joten oikeudenkäynnin ja tutkinnan viivästyminen horjuttaa myös uhrien oikeuksia. Oikeuden viivästyminen tarkoittaa oikeuden epäämistä paitsi epäillyiltä myös uhreilta. On myös uhrien etujen mukaista, että oikeudenkäynti on nopea, jotta heidän oikeuksiaan kunnioitetaan. Neuvosto aikoo hyväksyä puheenjohtajavaltio Unkarin ehdottaman etenemissuunnitelman näiden oikeuksien vahvistamiseksi. Siksi emme voi ratkaista suhteellisuusperiaatteeseen liittyvää ongelmaa muuttamalla aiempaa luovutusjärjestelmää mullistavasti parantaneen ja hyvin toimivan eurooppalaisen pidätysmääräysjärjestelmän perustaa.

Puolustuksen oikeuksista haluan ensimmäiseksi huomauttaa, että toisin kuin luovutus eurooppalainen pidätysmääräys on yksinomaan oikeusviranomaisten järjestelmä, mikä itsessään on jo merkittävä tae. Eurooppalainen pidätysmääräys perustuu aina määräyksen antavan jäsenvaltion oikeuden päätökseen, ja se voidaan panna täytäntöönpanovaltiossa täytäntöön vain oikeuden päätöksellä. Asianosainen voi aina käyttää täysin oikeuttaan puolustukseen määräyksen antavassa jäsenvaltiossa, jossa pääasia ratkaistaan oikeudenkäynnissä. Tämä vastaa täysin Strasbourgissa toimivan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntöä.

Tämä ei tarkoita sitä, että henkilö, josta eurooppalainen pidätysmääräys on annettu, ei voi tai saa käyttää oikeuksiaan täytäntöönpanovaltiossa. Lokakuun 20 päivänä 2010 annetussa direktiivissä 2010/64/EU säädetään oikeudesta tulkkaukseen ja käännöksiin rikosoikeudellisissa menettelyissä ja sitä sovelletaan myös eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanoon.

Lisäksi mielestämme on hyvä, että viimeaikaisessa komission ehdotuksessa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi tiedonsaantioikeudesta rikosoikeudellisissa menettelyissä säädetään oikeudesta kirjallisiin tietoihin eurooppalaista pidätysmääräystä koskevissa menettelyissä.

Täällä on kannettu huolta siitä, ettei kielteinen päätös eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä johda automaattisesti vastaavan hälytyksen poistamiseen Schengenin tietojärjestelmästä (SIS). SIS-hälytys on kuitenkin keino välittää eurooppalainen pidätysmääräys. Viime kädessä hälytyksen voi poistaa vain sen tehnyt määräyksen antava viranomainen.

Jos jäsenvaltio kieltäytyy rikosoikeudellisten menettelyjen jälkeen panemasta täytäntöön eurooppalaista pidätysmääräystä, kyseinen henkilö vapautetaan. Jos päätös kieltäytyä eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta on lopullinen, on selvää, ettei kyseistä henkilöä voida enää pidättää kyseisessä jäsenvaltiossa välineen perusteella. Eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta kieltäytyminen ei kuitenkaan mitätöi sitä. Se on edelleen voimassa oleva peruste pidättää kyseinen henkilö määräyksen antaneessa jäsenvaltiossa ja kaikissa muissa jäsenvaltioissa. Tällä ei ole mitään tekemistä eurooppalaisen pidätysmääräysjärjestelmän kanssa sinällään, ja tilanne on sama myös esimerkiksi luovuttamisjärjestelmän kohdalla.

Lopuksi totean, että vankilaoloja voidaan tietysti joissakin tapauksissa parantaa, mutta tämä asia ei ole eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanon kannalta keskeinen. Yksittäisten jäsenvaltioiden viranomaisten on varmistettava, että vankilaolot ovat kelvolliset, riippumatta siitä, onko henkilö luovutettu toisesta jäsenvaltiosta vai ei.

  Viviane Reding, komission varapuheenjohtaja. – (EN) Arvoisa puhemies, olette ehkä tietoisia siitä, että komissio antoi tämän vuoden huhtikuun 11. päivänä kertomuksen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta. Kertomuksessa keskitytään pidätysmääräyksen toiminnan perusnäkökohtiin ja korostetaan ensimmäistä kertaa sen tultua voimaan tammikuussa 2004 paitsi sen saavutuksia myös sen puutteita.

Saavutuksista on puhuttu jo paljon. Haluan vain korostaa, että vuosina 2005–2009 annettiin noin 55 000 eurooppalaista pidätysmääräystä, joista noin 12 000 pantiin täytäntöön, ja tuona aikana noin 60 prosenttia luovuttamispyynnön kohteena olevista henkilöistä hyväksyi luovutuksensa, joka tapahtui keskimäärin 14–17 päivässä. Kun henkilöt eivät hyväksyneet luovuttamistaan, luovuttamisaika oli keskimäärin 48 päivää. Tämä poikkeaa erittäin myönteisellä tavalla eurooppalaista pidätysmääräystä edeltäneestä ajasta, jolloin luovuttamispyynnön kohteena olleen henkilön luovuttamisaika oli keskimäärin vuosi, ja se on epäilemättä vahvistanut henkilöiden liikkumisvapautta.

Siksi pidätysmääräys on tärkeä keino ottaa kiinni rikollisia ja tehostaa rikosoikeudellisia järjestelmiämme, ja uskon jokaisen täällä parlamentissa olevan asiasta samaa mieltä. Siitä on ollut apua pedofiilirinkien nujertamisessa sekä murhaajien ja terroristien kiinni ottamisessa, ja juuri siihen se on tarkoitettu.

Pidätysmääräysten määrä on kuitenkin kasvanut voimakkaasti vuodesta 2007, ja tämä on uusi suuntaus. Joissakin tapauksissa sitä käytetään suhteellisuusvaatimuksen vastaisella tavalla vähäisestä rikoksesta, kuten polkupyörän tai porsaan varastamisesta epäiltyjen henkilöiden luovuttamiseen. Tämä on tarpeetonta ja voi vahingoittaa tämän tehokkaan, EU:n vastavuoroista tunnustamista helpottavan välineen legitiimiyttä. Siksi komissio pyytää toimenpiteitä.

Ensinnäkin komissio kehottaa EU:n jäsenvaltioita tekemään suhteellisuustarkistuksen, kun ne vaativat pidätysmääräystä, ja korjaamaan puutteet, joissa niiden lainsäädäntö ei vastaa täysin pidätysmääräyksestä tehtyä puitepäätöstä. Pyydämme myös jäsenvaltioita varmistamaan, että oikeusalan ammattilaiset, kuten syyttäjät, eivät anna pidätysmääräyksiä vähäisistä rikoksista.

Esitämme siksi pidätysmääräystä koskevassa käsikirjassa tällä tasolla tehtävät linjaukset. Annamme myös ennen vuoden 2011 loppua ehdotuksia lainvalvontaviranomaisille, oikeusviranomaisille ja oikeusalan ammattilaisille annettavan pidätysmääräystä koskevan koulutuksen tehostamisesta sen soveltamisen johdonmukaisuuden ja tehokkuuden varmistamiseksi ja tietoisuuden lisäämiseksi EU:n uusista prosessuaalisia oikeuksia koskevista takeista.

Prosessuaalisia oikeuksia koskevista takeista puheen olleen kertomuksessa näkyy myös perusoikeuksien ja jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmiin kohdistuvan vastavuoroisen luottamuksen yleinen merkitys. Siksi komissio on ryhtynyt määrittämään pidätettyjen henkilöiden prosessuaalisia oikeuksia.

Ensinnäkin vähimmäissäännöt oikeudesta tulkkaukseen ja käännöksiin hyväksyttiin jo vuonna 2010. Toisena tulee oikeus saada tietoa oikeuksista – oikeuksien kirjaimesta – ja asiasta päästään sopimukseen hyvin pian. Komissio hyväksyi juuri tänään kolmannen ehdotuksen prosessuaalisista oikeuksista. Ehdotuksella taataan oikeus asianajajaan ja henkilön oikeus siihen, että kun hän menettää vapautensa, asiasta ilmoitetaan kolmannelle henkilölle. Siihen sisällytetään säännös henkilön oikeudesta saada asianajaja sekä määräyksen antaneessa että sen täytäntöön panevassa jäsenvaltiossa eurooppalaista pidätysmääräystä koskevissa tapauksissa.

Kaikkia näitä prosessuaalisia oikeuksia sovelletaan pidätysmääräykseen. Näiden toimenpiteiden tarkoituksena on ehkäistä sitä, että todisteita hankitaan epäiltyjen perusoikeuksia loukkaavalla tavalla.

Haluan myös vastata laatijoiden esittämään erityiseen kysymykseen. Komissiolla ei ole tietoa näytöstä, joka osoittaisi, että Julian Assangen luovutuspyynnössä, jonka Ruotsi on esittänyt Yhdistyneelle kuningaskunnalle, jotta Assange saataisiin vastaamaan syytteisiin seksuaalirikoksista, olisi kyse siitä, että eurooppalaista pidätysmääräysjärjestelmää käytettäisiin vääriin tarkoituksiin.

Eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä tehdyn neuvoston puitepäätöksen mukainen luovutus on yksinomaan oikeusviranomaisten välinen menettely, johon hallitukset eivät voi millään tavalla puuttua. Parlamentin mainitsemassa erityistapauksessa Yhdistyneen kuningaskunnan ja Ruotsin oikeusviranomaiset ovat vastanneet menettelystä ilman, että hallitukset ovat puuttuneet asiaan.

Toiseen kysymykseen mahdollisesta luovutuksesta Yhdysvaltoihin vastaan haluavani korostaa, ettei tiedossamme ole toistaiseksi pyyntöä mahdollisesta luovutuksesta Yhdysvaltoihin. Jos tällainen pyyntö kuitenkin esitettäisiin, luovutus voisi tapahtua vain luovuttavan jäsenvaltion, tässä tapauksessa Yhdistyneen kuningaskunnan, suostumuksella. Tämä johtuu siitä, että neuvoston puitepäätöksen 28 artiklan mukaan eurooppalaisen pidätysmääräyksen nojalla luovutettua henkilöä ei saa luovuttaa kolmanteen valtioon ilman luovuttaneen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen suostumusta. Haluan korostaa tällä vain kysymyksen oikeusperustaa, mutta koko kysymys on tietenkin "mitä jos" -tyyppinen kysymys, koska mitään konkreettista ei ole pöydällä.

Puhetta johti
varapuhemies Libor ROUČEK

  Agustín Díaz de Mera García Consuegra, PPE-ryhmän puolesta. – (ES) Arvoisa puhemies, mielestäni pidätysmääräys on keskeinen väline järjestäytyneen rikollisuuden, terrorismin ja muiden rikollisuuden muotojen torjunnassa. Se on hyväksi todettu väline, ja päätöksen mukaan se on yhteistyön kulmakivi ja ensimmäinen konkreettinen esimerkki vastavuoroisen tunnustamisen periaatteesta rikoslain piirissä.

Se on tietenkin hyvin hyödyllinen väline, mutta meidän ei pidä jättää mainitsematta, että siihen liittyy myös heikkouksia. Heikkoudet on tunnistettu täydellisesti, kuten komission jäsen Reding on myös todennut komission huhtikuussa 2011 antamassa kertomuksessa, ja sama on todettu myös komission kertomuksissa vuosina 2005 ja 2006. Nämä heikkoudet, jotka juontavat juurensa pääosin kahdesta olennaisesta ja keskeisestä lähtökohdasta, voidaan korjata, ja niitä tietenkin on korjattava. Pidätysmääräys koostuu kahdesta osasta: pidätysmääräyksen antaminen ja siitä kieltäytyminen tai luovutus sen mukaan, mitä tarve vaatii. Luvut osoittavat, että se on hyvin hyödyllinen väline, koska pidätysmääräyksiä on annettu 54 000 ja 12 000 on pantu täytäntöön.

Palaan kysymykseen siitä, mitä korjauksia olisi tehtävä, ja totean, että tarvitsemme entistä vahvempia ja parempia prosessuaalisia takeita pidätysmääräyksen antamista, määräyksen täytäntöönpanosta kieltäytymistä ja luovuttamista varten. Kysymys suhteellisuudesta tai sen puutteesta pidätysmääräyksen käytön yhteydessä on ratkaiseva ja keskeinen asia. Tästä syystä olen iloinen kuullessani komission jäsen Redingin toteavan, että jäsenvaltioita vaaditaan tekemään suhteellisuustesti ja pitämään huoli siitä, että pidätysmääräyksiä ei anneta vähäisistä rikkomuksista.

Arvoisa puhemies, mainitsen ohimennen, että näiden kysymysten käsittelyn aikana on tullut esiin eräs erityinen asia eli se, että pidätysmääräys maksaa julkiselle taloudelle 25 000 euroa. Eräs irlantilainen tuomari kertoi tästä. Toteaisin kyseiselle tuomarille, että en usko väitettä ja että hänen pitäisi todistaa, mihin tällainen laskelma perustuu.

Näin ollen katson, että pidätysmääräyksen olisi pysyttävä voimassa uudistetussa muodossa, johon liittyy nykyistä paremmat prosessuaaliset takeet.

(Puhuja suostui vastaamaan sinisen kortin kysymykseen työjärjestyksen 149 artiklan 8 kohdan mukaisesti)

  William (The Earl of) Dartmouth (EFD). – (EN) Arvoisa puhemies, onko jäsen Díaz de Mera tietoinen siitä, että Yhdistyneen kuningaskunnan ja Espanjan välillä tehtiin nopeutettuja luovutuksia koskeva sopimus vuonna 2003 paljon ennen eurooppalaista pidätysmääräystä? Voisiko puhuja kenties ajatella, että tämä on parempi suunnitelma vakavien rikosten käsittelyssä kuin eurooppalainen pidätysmääräys, johon liittyy kaikenlaisia ongelmia, joista nyt kuulemme?

  Agustín Díaz de Mera García Consuegra (PPE). – (ES) Ei, hyvä jäsen Dartmouth. Pidän eurooppalaista pidätysmääräystä hyödyllisempänä ja monipuolisempana välineenä kaikkien sellaisten rikollisuuden muotojen torjunnassa, jotka olemme maininneet.

Komission jäsen Reding on jo kertonut teille tämän asian ja minä korostan samaa, että luovutusmääräyksen täytäntöönpano saattaa kestää vuoden, kun taas eurooppalainen pidätysmääräys on vahvistettava 40 päivän kuluessa.

Tämän takia pidän viimeksi mainittua paljon monipuolisempana ja paljon hyödyllisempänä menettelynä rikosten, rikkomusten ja terrorismin torjunnassa.

  Claude Moraes, S&D-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, ryhmämme pitää tilannetta hyvin selvänä. Olemme kuulleet neuvostolta, että mikäli eurooppalainen pidätysmääräys pannaan täytäntöön asianmukaisesti ja tehokkaasti, eikä sellaisissa monissa vähäisissä tapauksissa, joita olemme nähneet, sen edut ovat suuremmat kuin sen haitat.

Komission jäsen laati uskottavan ja vakavasti otettavan kertomuksen, jossa todetaan, että mikäli pystymme käsittelemään vähäisiä tapauksia ja suhteettomuutta sekä prosessuaalisia takeita, siinä tapauksessa eurooppalainen pidätysmääräys voi edelleen olla hyödyllinen keino saada kiinni todellisia järjestäytyneitä rikollisia. Meidän ei pitäisi unohtaa lukua 12 000. Pidän erittäin merkittävänä asiana sitä, että saimme kiinni pommi-iskua yrittäneet henkilöt vaalipiirissäni Lontoossa heinäkuussa 2005. Kun ymmärrämme näiden tapausten vakavat ja symboliset vaikutukset, eurooppalainen pidätysmääräys voi toimia ja sen olisi toimittava.

Ryhmämme tänään esittämä suullinen kysymys on hyvin yksinkertainen. Olemme nyt tilanteessa, jossa siirrymme pois mietinnöistä toimiin, ja tässä tilanteessa meillä on kaksi hankalaa tapausta. Yksi on suhteellisuuden puute. Tätä asiaa ei ratkaista yhdessä yössä. Suosittelen, että komission jäsen varmistaa (puhun nyt oikeusalan koulutuksesta), että selvitämme sellaisten vähäisten oikeustapauksien tilanteen, jotka ovat hallitsevia ja aiheuttavat eurooppalaiseen pidätysmääräykseen liittyvän uskottavuusongelman. Mutta tämä edellyttää myös sitä, että neuvosto (en viittaa pelkästään Unkariin, puhun jäsenvaltioista) auttaa meitä viemään eteenpäin prosessuaalisia takeita sekä ratkaisemaan kysymyksen tuomittavista tutkintavankeusjaksoista, jotka koskevat useita kansalaisia omassa kotimaassani.

Nämä ovat sellaisia tilanteita, jotka aiheuttavat ongelmia välineelle, joka voisi olla tehokas asianmukaisesti käytettynä. Mutta kaikkein vaikein tapaus on luoda yhtäläiset edellytykset prosessuaalisia puolustautumisoikeuksia varten. Tämän vuoksi ryhmäni, joka on vedonnut oikeuksia koskevaan ilmoitukseen, suhtautuu vakavasti sellaisen lainsäädännön laatuun ja nopeuteen, jota tarvitsemme varmistaaksemme, että eurooppalainen pidätysmääräys voi olla vakavasti otettava väline. Sen avulla pitäisi voida ottaa kiinni vakavasti otettavia, järjestäytyneitä rikollisia, eikä sen uskottavuutta pidä heikentää monilla vähäisillä oikeustapauksilla ja epätasa-arvoisilla toimintaedellytyksillä, joita nyt on nähtävissä.

Tämä on se kanta, jonka ryhmämme haluaa esittää, ja mielestämme sitoudumme tähän. Meidän on kuitenkin oltava tarkkoja ja kiinnitettävä huomiota erityisesti jäsenvaltioihin, kun ne vaativat, että eurooppalainen pidätysmääräys olisi tehokas, mutta toisaalta ne eivät toteuta toimia, joiden avulla voisimme lainsäädännöllä saada aikaan oikeudenmukaiset toimintaedellytykset.

(Puhuja suostui vastaamaan sinisen kortin kysymyksen työjärjestyksen 149 artiklan 8 kohdan mukaisesti)

  Gerard Batten, EFD-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, jäsen Moraes puhui esimerkiksi suhteellisuuden puutteesta. Olemme varmasti kaikki samaa mieltä tästä, mutta yksi asia, josta kukaan ei ole puhunut (salissa on virtahepo), on se, että tuomioistuin ei voi tarkastella prima facie -todistetta syytettyä henkilöä vastaan ja toimia harkitsevasti siinä, olisiko syytetty luovutettava vai ei. Useat kansalaiset ovat joutuneet tähän tilanteeseen.

Kaikkien tunnetuin on Andrew Symeoun tapaus. Istuin muutoksenhakutuomioistuimen kuulemisissa alusta loppuun asti ja kuuntelin tuomareita. Heidän ilmeistään huomasi selvästi heidän ymmärtävän, että tätä poikaa vastaan ei ollut mitään kunnollista todistetta, ja todisteet olivat ristiriitaisia, lausunnot paljastuivat poliisin sepittämiksi. Häntä ei olisi missään nimessä pitänyt luovuttaa. Miten käsittelisitte ongelmaa ja sitä, että tuomioistuimet eivät voi ottaa huomioon prima facie -todistetta tai sen puutetta syytettyä henkilöä vastaan?

  Claude Moraes (S&D). – (EN) Arvoisa puhemies, pidätysmääräyksen kohdalla ei ole käytetty prima facie -todistetta. Ei ole mahdollista panna täytäntöön pidätysmääräystä ilman, että oikeuslaitos ymmärtää oikeustapaukseen liittyvät yksinkertaiset seikat.

Totean Gerard Battenille, että Andrew Symeoun tapauksessa taustalla olevat ongelmat olivat prosessuaalisia ongelmia. Vankeusjaksoja ja pidätyksen jälkeistä tuomioistuinjärjestelmää noudatettiin. Puhuitte Lissabonin valitusmenettelystä. Pidätysmääräyksen täytäntöönpanon jälkeinen aika on se ongelmallinen, ja pyrimme korjaamaan asian tämänpäiväisessä keskustelussa.

  Nathalie Griesbeck , ALDE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, edellinen keskustelu oli kiivas ja myös kiehtova, ja tämä sen sijaan perustuu enemmän yhteisymmärrykseen. Minusta vaikuttaa siltä, että kukaan ei kyseenalaista luovuttamisen, eurooppalaisen pidätysmääräyksen tehokkuutta, menettelyjen keston lyhentämistä ja näin ollen lyhyesti sanottuna rikollisuuden torjuntaa.

Kuten kaikki olemme todenneet, tapa, jolla mandaattia on käytetty, on kuitenkin johtanut väärinkäyttöihin ja vääriin menettelyihin. Väärinkäyttöä on käyttää sitä vähäiseen rikokseen (en tarkoita tällä lukuisia esimerkkejä farssimaisista polkupyörä- tai pikkuporsasvarkauksista ja vastaavista), ja paljon vakavampia väärinkäyttöjä tapahtuu, kun pidätykset ovat suhteettomia, syyttömiä ihmisiä pannaan vankilaan ja oikeutta tehdä valitus näistä päätöksistä käytetään väärin.

Joitakin vuosia sitten ryhmä, johon kuuluin, puolusti tarvetta ottaa käyttöön turvalausekkeet eurooppalaisen pidätysmääräyksen käyttöä varten, ja olen iloinen kuullessani teidän, arvoisa komission jäsen, mainitsevan tänä iltapäivänä menettelyyn tehtävistä parannuksista jäsenvaltioille tehtävien oppaiden ja vangituille tehtävien oppaiden muodossa. Suhtaudun tähän myönteisesti, koska katson, että kansalaiset ymmärtävät hyvin eurooppalaista pidätysmääräystä, ja se on ratkaiseva testi, jolla osoitetaan, mihin Eurooppa kykenee vahvistaakseen oikeutta Euroopassa.

  Zbigniew Ziobro, ECR-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, Euroopan unionin jäsenvaltiot tarvitsevat tehokkaita välineitä rikollisuuden torjuntaan, ja tämä koskee erityisesti järjestäytynyttä rikollisuutta, joka on kaikkein vakavin muoto. Tässä yhteydessä on todettava, että eurooppalainen pidätysmääräys vastaa tarpeeseen etenkin, kun rehelliset kansalaiset eivät ole ainoat, jotka hyötyvät eniten vapaudesta liikkua kaikkialla Euroopan unionissa, vaan siitä hyötyvät myös rikolliset. He eivät todellakaan käytä oikeuttaan matkustamiseen tai liiketoiminnan harjoittamiseen, vaan rikolliseen toimintaan tai välttääkseen joutumasta oikeuden eteen omassa kotimaassaan tai siinä maassa, jossa he ovat tehneet rikoksen.

Tämän välineen syntymistä ja käyttöä voidaan näin ollen pitää myönteisenä, mutta meidän olisi myös pidettävä hyödyllisenä sitä, että sitä seurataan. Uudella oikeudellisella instituutiolla on hyötyjen lisäksi tiettyjä haittoja, jotka kannattaa tunnistaa, ja lisäksi kannattaa pohtia, miten ne voitaisiin korjata. Mielestäni tässä yhteydessä kannattaa pohtia, olisiko otettava käyttöön eurooppalaisen pidätysmääräyksen käyttöä koskevia rajoituksia kaikkien vähäisimpiä rikoksia, esimerkiksi sellaisia rikoksia varten, joista voi antaa rangaistuksen, jonka enimmäisaika on kaksi vuotta vankeutta. Tätä asiaa olisi vakavasti ottaen pohdittava.

(Puhuja suostui vastaamaan sinisen kortin kysymyksen työjärjestyksen 149 artiklan 8 kohdan mukaisesti)

  Sarah Ludford (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, olen mielestäni oikeassa todetessani, että jäsen Ziobro on kotoisin Puolasta. Olin samaa mieltä hänen viimeisestä huomiostaan, kun kuulin sen käännettynä. Usein sanotaan, että Puola on esimerkki maasta, jossa ei ole minkäänlaisia testikynnyksiä pidätysmääräysten antamisessa, ja tämä koskee niin kotimaan määräyksiä kuin eurooppalaista pidätysmääräystä.

Onko rikosoikeusjärjestelmänne uudistusta pohdittu niin, että syyttäjillä olisi mahdollisuus käyttää jonkin verran omaa harkintaa pidätysmääräyksen antamisessa, jotta heidän ei tarvitsisi käsitellä jokaista kannetta? Tällä tavoin ne kuuluisat pienet rikokset, kuten varastetut pikkuporsaat, eivät olisi enää niin suuri ongelma.

Arvostamme kovasti kaikkia puolalaisia, jotka oleskelevat Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja etenkin Lontoossa ja joista suurin osa ei tietenkään ole rikollisia. Yhdistyneessä kuningaskunnassa on kuitenkin paljon puolalaisia, joista suurin osa on tervetulleita, joten saamme usein pidätysmääräyksiä Puolasta.

  Zbigniew Ziobro (ECR). – (PL) Arvoisa puhemies, haluan kiittää jäsen Ludfordia hänen esittämästään kysymyksestä. Olemme kyllä tietoisia ongelmasta, johon niin ystävällisesti kiinnititte huomioni. Puolalaiset tuomioistuimet noudattavat hyvin tiukasti näitä säännöksiä ja myös soveltavat niitä sellaisiin tapauksiin, jotka voivat usein vaikuttaa vähäpätöisiltä asioilta. Lontoossa asuu useita maanmiehiäni, joten pidätysmääräyksiä annetaan usein tämänkaltaisissa kyseenalaisissa tapauksissa. Sen vuoksi olisi mielestäni kohtuullista, että komissio harkitsisi sellaisten nykyistä yleisempien ratkaisujen käyttöönottoa, joita voitaisiin mahdollisesti soveltaa myös muihin maihin. Näin voidaan varmistaa, ettei määräystä voi antaa täysin vähäpätöisissä tapauksissa, esimerkiksi silloin, kun rangaistus on kaksi vuotta vankeutta, vaan ainoastaan sellaisissa vakavissa rangaistustapauksissa, jollaisia varten se laadittiin.

  Judith Sargentini, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, olen hyvin kiitollinen jäsen Ludfordille tuon kysymyksen esittämisestä, koska se oli itsellänikin mielessä. Viime viikolla seurasin Puolassa pidettyä oikeudenkäyntiä Cor Disselkoenia vastaan. Hänen nimensä mainittiin jo tänään. Hän on Alankomaiden kansalainen, joka luovutettiin Puolaan eurooppalaisen pidätysmääräyksen perusteella tapauksesta, joka sattui 1990-luvun puolivälissä. Niiden muutaman päivän aikana, kun hän oli telkien takana (Alankomaiden ja Puolan tuomarit pääsivät asiassa viimein sopimukseen), vartija varasti lääkkeet, joita hän käyttää sydänsairauteensa.

Ongelma ei ole ainoastaan se, miten eurooppalainen pidätysmääräys pannaan täytäntöön, vaan myös vankilaolot ovat useissa Euroopan maissa sellaiset, joihin ei todellakaan voi enää lähettää ihmisiä. Siinä maassa toimivan tuomarin, johon pyyntö lähetetään, olisi kyettävä myös ilmoittamaan, että hän ei luovuta ihmisiä maahan, jossa vankilaolot ovat epäinhimilliset ja että tuomarina hän noudattaa Euroopan ihmisoikeusyleissopimuksen 3 artiklaa. Yhdyn neuvoston näkemykseen siitä, että maiden olisi oltava hienovaraisia tapauksissa, joissa ne esittävät tällaisen pyynnön, mutta myös näillä mailla olisi oltava vapaus todeta, että jokin rikos on niin vähäinen, että sen tekijää ei sen vuoksi luovuteta. Siksi on hyvin tärkeää, että Puola muuttaa tapaansa jakaa oikeutta.

(Puhuja suostui vastaamaan sinisen kortin kysymyksen työjärjestyksen 149 artiklan 8 kohdan mukaisesti)

  Dimitar Stoyanov (NI). – (BG) Oletan, että puhutte samasta tapauksesta, joka mainittiin vähän aikaa sitten. Kollega puhui siitä, ja sen jälkeen halusin esittää hänelle kysymyksen, mutta minulle ei annettu puheenvuoroa. Kun puhutte tällaisista erityistapauksista, pyydän teitä mainitsemaan niiden ihmisten nimet, joiden oikeuksia on rikottu, jotta saamme kuulla ne. Sen vuoksi pyydän teitä antamaan sen henkilön nimen, josta puhutaan, koska meidän on nimettävä ne ihmiset, joiden oikeuksia on rikottu.

  Judith Sargentini (Verts/ALE). – (NL) Hyvä jäsen Stoyanov, en mitenkään salaile asiaa. Hänen nimensä mainittiin aikaisemminkin, vaikka on tietenkin mahdollista, että tulkkinne ei välittänyt nimeä eteenpäin. Hänen nimensä on Cor Disselkoen. Puhun myös toisen alankomaalaisen tapauksesta, hänen nimensä on Hörchner. Olen nyt maininnut Disselkoenin nimen, eikä hän ole lainkaan hämillään siitä, koska hän odottaa kovasti, että eurooppalaista pidätysmääräystä muutetaan ja puhuu siitä mielellään yleisön edessä.

  Kyriacos Triantaphyllides, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (EL) Arvoisa puhemies, eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja sen soveltamisesta jäsenvaltioissa voisi sanoa paljon, ja osa kollegoista onkin tästä puhunut.

Haluan keskittyä erityiseen ja tärkeään asiaan eli ihmisoikeuksien ja prosessuaalisten oikeuksien täysipainoiseen kunnioittamiseen. Epäilyillä ja vastaajilla on oikeudet sekä ihmisinä että oikeudenkäyntien asianosaisina. Nämä oikeudet kuitenkin usein sivuutetaan. Jäsen de Jongin mainitsema tutkintavankeus ja vankilaolot ovat tyypillisiä esimerkkejä. Tämä johtuu pääosin siitä, että pidetään itsestäänselvyytenä, että ihmisoikeuksia noudatetaan samalla tavalla koko Euroopassa. Asia ei tietenkään ole näin, koska tiettyjä oikeuksia tulkitaan eri tavoin eri jäsenvaltioiden kesken. Näistä esimerkkejä ovat vaikenemisoikeus tai yksinkertaisesti se, että tiettyjen menettelyjen, kuten tutkintavankeusajan, välillä on eroja.

Arvoisa komission jäsen, mitä aiotte tehdä asialle? Aiotteko esittää erityistoimia, kuten ihmisoikeuksia koskevan erityismääräyksen, jonka ansiosta tuomarit voivat tutkia oikeustapauksien sisältöä, kuten Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Irlannissa tehdään, vai tyytyvätkö he vain edelleen hyväksymään muissa jäsenvaltioissa annetut tuomiot? Aiotteko antaa määräyksen, jotta epäiltyä tai vastaajaa kuultaisiin niin, että tuomari voi päättää, pitääkö hänet lähettää takaisin vai ei siihen maahan, johon hän haluaa, väärinkäytösten, kuten poliittisista mielipiteistä toteutettavan luovuttamisen, estämiseksi? Aiotteko ehdottaa tällaisia muutoksia prosessuaalisia oikeuksia koskevan etenemissuunnitelman puitteissa tai muuttamalla eurooppalaista pidätysmääräystä koskevaa lainsäädäntöä?

  William (The Earl of) Dartmouth (EFD). – (EN) Arvoisa puhemies, angloamerikkalaisessa maailmassa lain ensisijainen tarkoitus on suojella ihmisiä umpimähkäisiltä pidätyksiltä ja mielivaltaiselta vangitsemiselta. Manner-Euroopassa ja erityisesti entisessä itäblokissa lailla ei yksinkertaisesti ole etusijaa, ja on naurettavaa väittää mitään muuta.

Eurooppalaisen pidätysmääräyksen nojalla Yhdistyneessä kuningaskunnassa rikoksentekijä voidaan luovuttaa esimerkiksi Bulgarian lain mukaan, eikä isobritannialainen tuomari voi tehdä asialle juuri mitään. Pahentaakseen tilannetta Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus on päättänyt liittyä eurooppalaiseen tutkintamääräykseen, joka on lisäisku Yhdistyneen kuningaskunnan vapaudelle. Liberaalidemokraatit, jotka sponsoroivat kaikkea tätä, kutsuvat itseään siviilivapauksien puolueeksi. Tämä on pötyä! Liberaalidemokraattien sitoutuminen siviilivapauksiin pysähtyy Calais'ssa.

(Puhuja suostui vastaamaan sinisen kortin kysymyksen työjärjestyksen 149 artiklan 8 kohdan mukaisesti)

  Sarah Ludford (ALDE). – (EN) (Mikrofoni on pois päältä miltei lauseen loppuun asti).. Liberaalidemokraatit. Onko jäsen Earl of Dartmouth tietoinen siitä, että juuri liberaalidemokraatit yhdessä Yhdistyneen kuningaskunnan ylähuoneen konservatiivien kanssa onnistuivat sisällyttämään vuonna 2003 annettuun luovutuslakiin, jolla eurooppalainen pidätysmääräys pantiin toimeen, tuomarille myönnettävän vallan olla hyväksymättä luovutusta eurooppalaisen pidätysmääräyksen nojalla, mikäli kyseisen henkilön oikeuksia rikotaan? Käännän katseeni jäsen Kirkhopen suuntaan, koska hänen puolueensa ja minun puolueeni tekivät tässä asiassa yhteistyötä.

UKIP vain huutaa voimattomana sivusta, kun taas me menemme eteenpäin ja varmistamme toimillamme, että perusoikeuksia suojellaan. Teidän olisi keskityttävä taivuttelemaan tuomioistuimet turvautumaan vuoden 2003 luovutuslain 21 artiklaan. Olin tuolloin parlamentin ylähuoneessa ja autoin kyseisen tarkistuksen tekemisessä.

  William (The Earl of) Dartmouth (EFD). – (EN) Mikään toteamistanne asioista ei ole mitätöinyt sitä harkittua arvostelua, jota me ja muut nyt esitämme. Olette myös mielestäni täysin väärässä, jos olette sitä mieltä, että paremmat käännösoikeudet ovat jonkinlainen ratkaisu tähän puutteelliseen lainsäädäntöön, joka tuhoaa koko ajan eri ihmisten elämää.

  Andrew Henry William Brons (NI). – (EN) Arvoisa puhemies, pidätysmääräystä koskevissa julkisissa käsittelyissä on kovin vähän yhteistä vuoden 2003 lakia edeltäneiden luovutusta koskeneiden käsittelyiden kanssa. Tuomioistuin ei ota huomioon todistusaineistoa edes pääkäsittelyssä, vaan ainoastaan 10 niin kutsuttua laillista pidäkettä luovutuspäätöstä tehdessään. Todisteiden puute ei ole mikään pidäke luovutukselle. Jopa tietynlaisesta käytöksestä, joka ei ole rikos, syytetyt ihmiset luovuttavassa maassa voidaan luovuttaa eurooppalaisen pidätysmääräyksen nojalla, jos rikos on sellainen, johon ei sovelleta kaksoisrangaistavuuden vaatimusta.

Useimmat näistä ovat vakavia väkivalta-, seksuaalirikoksia tai epärehellisyyteen liittyviä rikoksia, mutta luettelo sisältää myös epämääräiset ajatusrikokset, joista niin monissa maanosan maissa kovasti pidetään, jotta pidätetty henkilö voitaisiin lähettää oikeudenkäyntiin yhteen niistä viheliäistä paikoista tai voitaisiin pikemmin tuomita automaattisesti.

Sen, että tällaisia määräyksiä annetaan henkilön asettamiseksi syytteeseen hänen poliittisten mielipiteidensä vuoksi, olisi oltava oikeudellinen este luovutukselle. Epäilen kuitenkin että jotkin poliittiset mielipiteet eivät ole niin yhdenvertaisia kuin muut. Meille kaupattiin eurooppalainen pidätysmääräys ja samalla luvattiin, että sitä käytettäisiin terroristien lähettämiseksi oikeuteen, mutta vääriin tuomioihin Garry Mannin, Deborah Darkin, Edmond Arapin, Andrew Symeoun ja monen muun tapaukseen ei liittynyt minkäänlaisia terrorismitekijöitä.

Kaikkein pahimpia ovat olleet sellaisten henkilöiden tapaukset, jotka on luovutettu kuulusteluja varten ilman, että heitä vastaan on esitetty syytettä. Meidän on palautettava vaatimus siitä, että tuomioistuin luovuttaa henkilön ainoastaan silloin, kun on olemassa vakuuttavia todisteita vakavan rikoksen tekemisestä luovuttavan maan lakien nojalla.

  Elena Oana Antonescu (PPE). – (RO) Arvoisa puhemies, eurooppalainen pidätysmääräys on tehokas väline rajatylittävän rikollisuuden Euroopan laajuisessa torjunnassa ja seurannassa. Se on osoittautunut tehokkaaksi välineeksi sellaisten ihmisten siirtämisessä EU-maiden välillä, joiden epäillään syyllistyneen vakaviin rikoksiin, terrorismi ja järjestäytynyt rikollisuus mukaan luettuina. Aivan liian usein on sattunut kuitenkin tapauksia, joissa välinettä on käytetty vähäisten rikosten selvittämiseen. Tapauksissa, joissa ankaruuden taso oli äärimmäisen epäoikeudenmukainen, kohtelu oli samanlaista. Määräyksiä on annettu silloin, kun niiden käyttö oli sekä tarpeetonta että suhteetonta. Tämä on ajanut vastaajat epäoikeudenmukaisiin tilanteisiin, mutta lisäksi ne ovat aiheuttaneet aiheettomia rasitteita määräyksen täytäntöönpaneville valtion voimavaroille.

Tämän keskeisen välineen suhteeton käyttö rajatylittävän rikollisuuden torjunnassa heikentää sitä sen saamaa luottamusta. Tämän johdosta jotkut valtiot tekevät suhteellisuustarkistuksia omien sääntöjensä pohjalta päättäessään panna eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöön. Tämä johtaa sen epäjohdonmukaiseen ja epätasaiseen käyttöön ja näin ollen luottamuksen puutteeseen vastavuoroisen tunnustamisen yhteydessä.

Oikeus oikeusavun saantiin on turvattava sekä siinä valtiossa, joka antaa määräyksen, että siinä, joka luovuttaa henkilön, jotta oikeutta puolustukseen sovelletaan asianmukaisesti. Tästä syystä halusimme esittää nämä kysymykset komissiolle ja neuvostolle. Meidän on saatava varmuus siitä, että rikosoikeuden standardit ja vankilaolot eivät Euroopan unionissa johda luottamuksen puutteeseen oikeusjärjestelmien keskuudessa jäsenvaltioissa. Minäkin haluan päätteeksi kiittää komission jäsen Redingiä kaikista toimista, joihin hän on ryhtynyt vahvistaakseen prosessuaalisia oikeuksia rikosoikeudenkäynneissä.

  Carmen Romero López (S&D). – (ES) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen Reding, totuus on se, että perusoikeuksien väärinkäyttö on yksi merkittävimmistä heikkouksista, kuten olemme kaikki todenneet täällä tänä iltapäivänä.

Ei kuitenkaan ole edes mahdollista turvata näitä prosessuaalisia oikeuksia, joista olemme jo keskustelleet ja joista aiomme keskustella osana prosessuaalisten oikeuksien pakettia. On mahdotonta ratkaista tiettyjä ongelmia, jotka liittyvät esimerkiksi vankiloihin tai ehkäiseviin vangitsemisjaksoihin, koska prosessuaalisten oikeuksien paketti ei kata niitä. Ne kuuluvat selkeästi jäsenvaltioiden toimivaltaan.

Arvoisa komission jäsen Reding, suhteellisuuteen ja vähäisiin rikoksiin liittyvästä asiasta haluaisin kuitenkin todeta teille, että mitkään niistä rikoksista, jotka olen kuullut mainittavan tänään – solmio-, pikkuporsas- ja polkupyörävarkaudet – eivät kuulu pidätysmääräyksen piiriin. Siihen sisältyvät 32 rikosta liittyvät ainoastaan järjestäytyneeseen rikollisuuteen, ellei pikkuporsas- tai solmiovarkauksien takana ole sitten aseistautuneet ja järjestäytyneet rikollisliigat.

Voitte siis tehdä laskea leikkiä sellaisten esimerkkien kustannuksella, joista emme juuri nyt edes tiedä, koska ongelma on perimmiltään se, ettei meillä ole yhteistä tilastollista välinettä tämän ongelman selvittämiseen.

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Heidi Hautala (Verts/ALE). – (FI) Arvoisa puhemies, Unkarin edustaja sanoi täällä, että ongelma ei ole itse tämä väline eli eurooppalainen pidätysmääräys, vaan että ongelma on kunkin jäsenvaltion oikeuspolitiikassa. No nyt hän panee kuulokkeet korvilleen. Niin, siis mielestäni tämä on kyllä kaunopuheista valehtelua sen takia, että on nyt tunnustettava se, että eurooppalainen pidätysmääräys on alun perin ollut ongelma sen takia, että on ikään kuin toimittu kuin kaikissa jäsenvaltioissa toteutuisivat tietyt oikeusnormit ja rikosprosessien minimistandardit. Totuushan on se, että me vasta nyt pääsimme niitä luomaan, kun Lissabonin sopimus on astunut voimaan.

Haluaisinkin todeta, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on jo todennut, että turvapaikka-asioissa esimerkiksi Kreikkaan ei voida palauttaa sen takia, että vankilaolot ovat niin heikot. Koskahan tapahtuu se, että eurooppalaisen pidätysmääräyksen takia ei voidakaan luovuttaa, koska maassa, joka on pyytänyt luovutusta, on kurjat vankilaolot. Mielestäni komission täytyy varautua siihen.

  Rui Tavares (GUE/NGL). – (PT) Arvoisa puhemies, Euroopan unioni on kokeiluista koostuva kokeilu: euroalue, Euroopan parlamentti, jossa nyt olemme, Schengen-alue ja lukuisat muut hankkeet ovat kaikki kokeiluja. Ongelma on se, että poliitikot ovat hyvin usein vähemmän nöyriä kuin tiedemiehet. Tiedemiehet tunnustavat ensimmäisinä sen, että jokin kokeilu ei ole mennyt niin kuin he toivoivat.

Eurooppalaisen pidätysmääräyksen tapauksessa tiedämme nyt, että siihen liittyy ongelmia ja se on herättänyt epäilyjä. Komission jäsen Redingille olisi osoitettava kunniaa siitä, koska hän myönsi, että tähän määräykseen liittyy ongelmia ja että se aiheuttaa epäilyjä. Lisäksi hän totesi, että on olemassa suhteellisuustestejä, jotka on läpäistävä ennen kuin määräykset voidaan antaa ja joita ei pitäisi soveltaa automaattisesti ilman, että tuomari on tarkastellut niitä hitaasti ja harkitusti.

Ratkaisun ei pitäisi näin ollen olla eurooppalaisen pidätysmääräyksen poistaminen, koska se on selkeästi hyödyllinen. Haluamme, että raiskaaja tai murhaaja ei voi ylittää rajaa ja kulkea vapaalla jalalla. Eurooppalaista pidätysmääräystä olisi kuitenkin täydennettävä tehokkailla keinoilla vastaajien suojelemiseksi. Paikalla on oltava asianajaja, ja vastaajalla on oltava oikeus tulkkaukseen, mitä jäsen Ludford on jo käsitellyt mietinnössään, mutta lisäksi on hyvin tärkeää, että eurooppalaisten vankiloiden vankeusolot arvioidaan.

Meidän ei myöskään pidä huijata itseämme tai elää harhaluulossa. Se, että on vangittuna maan A tai B vankilassa, ei ole sama asia kuin olla vangittuna Euroopassa. On hyvin tärkeää, että näitä oloja arvioidaan ja että Euroopan komissio tekee hyvin päättäväistä työtä vankeusolojen arvioimiseksi. Tarkoituksena on siten yhtenäistää niitä ja varmistaa, että eurooppalaista pidätysmääräystä voidaan soveltaa nykyistä luottavaisemmin.

  Dimitar Stoyanov (NI). – (BG) Arvoisa puhemies, olen kuullut aikaisemmin eurooppalaista pidätysmääräystä vastustavien argumentteja myös nationalistisia liikkeitä edustavien kollegojeni lausumina. Meidän argumenttejamme esitettiin kuitenkin euroskeptisinä, aivan kuin olisimme jonkinlaisia edistyksen vihollisia. Tämän seurauksena määräys tuli voimaan.

Tänä iltana olen kuullut jäsen Győrin lausuvan myös jotakin muuta kamalaa. Todellisuudessa hän totesi, että pidätysmääräyksen tehokkuus on antanut aihetta oikeuksien rikkomistapauksille. Jäsen Győri, tunnen kyllä rikosoikeusperiaatteen, jossa todetaan, että parempi, että 10 syyllistä miestä pääsee vapaaksi kuin yksi ainoa syytön tuomitaan. Suhteettoman reagoinnin näkökulmasta on kuitenkin normaalia, että poliisi käyttää kaikkia sille annettavia keinoja ja hyödyntää kaikki sille tarjottavat mahdollisuudet.

On vain yksi vastaus vanhaan kysymykseen: kuka valvoo itse vartijoita. Laki valvoo vartijoita. Meidän lainsäätäjinä, komission aloitteentekijänä, parlamentin ja neuvoston toisina lainsäätäjinä on tehtävä kaikkemme varmistaaksemme, että laki todella valvoo vartijoita.

  Salvatore Iacolino (PPE). – (IT) Arvoisa puhemies, eurooppalainen pidätysmääräys on epäilemättä keskeinen väline terrorismin ja järjestäytyneen rikollisuuden torjunnassa. Mielestäni kaikki puheenvuoron pitäneet ymmärtävät tämän ja ovat siitä yhtä mieltä, myös puheenjohtajavaltio ja komissio.

Samaan aikaan se on vahvistus siitä, miten poliisin ja oikeudellisen yhteistyön avulla rajatylittävässä rikostentorjunnassa voidaan saavuttaa tärkeitä tavoitteita. Odotusaikaan liittyvä ongelma on ratkaistu, ja kustannukset on nyt tarkistettava. Tähän asiaan on paneuduttava syvemmin. Jäsenvaltioiden välinen luottamus on keskeistä tässä prosessissa, joka on eittämättä myönteinen. Samalla on kuitenkin tärkeää varmistaa, että välinettä sovelletaan yhdenmukaisesti kaikissa jäsenvaltioissa ja että tehdään todellinen ero vakavien rikosten, joita varten se on tarkoitettu ja vahvistettu, ja ei-vakavien rikosten välillä.

Osoitan sanani nyt komission jäsen Redingille ja totean, että saattaa olla hyödyllistä, että mukana olisi Euroopan syyttäjänvirasto, joka toimintansa käynnistettyään voisi tarkistaa ja arvioida jollakin tapaa näitä jäsenvaltioiden oikeusviranomaisten antamia päätöksiä, sillä ne tarvitsevat epäilemättä lisää koulutusta asiassa. On totta, että vankilaolot eivät ole samanlaiset kaikissa jäsenvaltioissa. Olemme kuitenkin luottavaisia siitä, että ensi viikolla komissio laatii tiedonannon ja vihreän kirjan perusvankilaoloista, ja niihin olisi lisättävä toteutettavat lisätoimet.

Näin ollen pidätysmääräyksen oikeanlaisen käytön, suhteellisuuden välineen tiukan soveltamisen, paremman tiedonvaihdon ja tuomareille suunnattavan Euroopan asioita koskevan koulutuksen ansiosta voimme olla varmoja siitä, että tämän tärkeän välineen yhtenäinen käyttö voidaan mahdollistaa täysipainoisesti.

  Françoise Castex (S&D). – (FR) Arvoisa puhemies, voimme huomata, että eurooppalainen pidätysmääräys nostaa esiin kysymyksen pidätyksestä, jota sovelletaan hyvin epätasaisesti eri jäsenvaltioiden välillä. Jotkut jäsenvaltiot osoittavat selvästi löysää asennetta perusoikeuksien kunnioittamisessa vankilaympäristössä.

Tämän lisäksi Euroopan unionissa olevan 600 000 vangin keskuudessa yhä useampi on vangittuna muussa jäsenvaltiossa kuin omassaan, mikä johtuu juuri eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä. Näin ollen he eivät nauti niistä perusoikeuksista, jotka heidän alkuperämaansa takaa. Tällaisissa oloissa ei ole mitään mieltä syytää solvauksia toisille. Sen sijaan on ryhdyttävä toimiin.

Tästä syystä viime tammikuussa kollegani, jäsen Lambrinidis ja minä annoimme kirjallisen lausunnon, jossa vaadittiin vankeusstandardien yhdenmukaistamista koko Euroopan unionin alueella sekä riippumattomien kansallisten valvontamekanismien käyttöönottoa.

Arvoisa komission jäsen, toivon, että esittämissänne vihreissä kirjoissa pidätte tämän asian mielessänne ja että pian luodaan vähimmäisoikeuksia koskeva yhteinen ympäristö, jota sovelletaan kaikkiin jäsenvaltioihin.

  Axel Voss (PPE). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvä jäsen Györi, arvoisa komission jäsen Reding, useat puhujat ovat tehneet jo varsin selväksi, että viime vuosina eurooppalainen pidätysmääräys on osoittautunut olevan hyödyllinen väline rikollisuuden torjunnassa. Euroopassa olevat rikolliset eivät voi enää vapaasti käyttää hyväkseen avonaisia rajojamme tavalla, jolla he olisivat muutoin voineet tehdä.

Lukuisista saavutetuista edistysaskeleista huolimatta viimeiset seitsemän vuotta ovat myös osoittaneet, että järjestelmä ei ole vielä täydellinen ja että sitä ei käytetä sillä tavalla, jolla sitä piti alun perin käyttää. Kiinnititte huomiota eräisiin näistä puutteista viimeisessä kertomuksessanne. Esimerkiksi oikeudelliseen edustukseen ei ole minkäänlaista oikeutta, vankilaolot ovat joissakin tapauksissa häpeälliset ja hyvin usein tutkinnat kestävät erittäin kauan. Keskeinen asia, joka on jo mainittu useaan kertaan, on se, että määräyksiä antavat valtiot eivät käytä johdonmukaista tai jopa minkäänlaista harkintavaltaa määrittäessään, onko toimi suhteellinen. Tämä asia on minulle erityisen tärkeä, koska eurooppalaisen pidätysmääräyksen todellista tarkoitusta usein heikennetään antamalla järjestelmällisesti pidätysmääräyksiä usein vähäisistä rikoksista. Kuten jo aikaisemmin mainittiin, esimerkiksi Puolassa, jossa annetaan suurin määrä pidätysmääräyksiä, oikeusviranomaisilla ei yksinkertaisesti ole valtaa pysäyttää kansallisia oikeusmenettelyjä, koska järjestelmästä on tullut automaattinen. En usko, että tämä oli tarkoitus. Ennen kuin eurooppalainen pidätysmääräys annetaan, on siis pohdittava, miten vakavasta rikoksesta on kysymys, mikä on odottavissa oleva rangaistus ja onko olemassa yksinkertaisempi tapa käsitellä asiaa. Lopuksi totean, että olisi myös toteutettava kustannus-/etuanalyysit, jotta vähäisistä rikoksista ei anneta tuomioita suurin kustannuksin.

Mielestäni johdonmukaisuus tarkoittaa myös nykyisten sääntöjen sovittamista todellisuuteen. Tässä yhteydessä olisi mielenkiintoista kuulla, mitä toimia suunnittelette toteuttavanne tällä alalla.

  Georgios Papanikolaou (PPE). – (EL) Arvoisa puhemies, olen kuunnellut hyvin tarkoin kollegoideni esittämiä kommentteja. Aloitan yhteisestä olettamuksestamme, että rikollisuuden torjunta ei ole pelkästään kansallinen asia, vaan se on myös Euroopan asia.

Eurooppalainen pidätysmääräys merkitsi suurta edistysaskelta rikollisuuden torjunnassa, koska se auttaa luomaan eurooppalaisen oikeuden alueen ja torjumaan rajatylittävää rikollisuutta ja terrorismia. Se myös vahvistaa ihmisten vapaata liikkuvuutta unionissa varmistamalla, että rajojen avaaminen ei osoittaudu olevan eduksi niille, jotka yrittävät paeta lakia. Keskustelimme tästä asiasta hiljattain hyvin pitkään Schengen-sopimuksen yhteydessä.

Tietenkin olemme kuulleet myös vastalauseen ääniä, ja minäkin tuen sitä, mitä jäsen Voss ja muut jäsenet totesivat: tätä välinettä sovelletaan usein epätyydyttävästi ja suhteettomasti. Keskustelimme myös kustannuksista ja suhteellisuudesta sekä kaikesta siitä, mitä on sovellettava, jotta pidätysmääräys voitaisiin lujittaa. Haluaisin kuitenkin muistuttaa parlamentin jäsenille – käsittelimme tätä asiaa hiljattain Kreikassa tärkeissä oikeustapauksissa –, että nytkin ihmisiä tuomitaan vakavista petos- ja korruptiorikoksista unionin jäsenvaltiossa, ja he katoavat tai onnistuvat välttämään pidätyksen, kun eri valtioiden laeissa sovelletaan erilaisia prosessuaalisia määräyksiä ja erilaisia säädöksiä. Olen näin ollen sitä mieltä, että eurooppalaisen pidätysmääräyksen arvosta ei voi olla minkäänlaisia epäilyjä.

Arvoisa puhemies, päätteeksi haluaisin korostaa, että olette oikeassa todetessanne, että meidän on käytettävä mahdollisimman paljon Interpolia ja Schengen-järjestelmästä saatavia tietoja hyväksemme. Meidän on pyrittävä mahdollisimman tiiviiseen yhtenäistämiseen jäsenvaltioiden välillä, jotta meillä on viime kädessä yhtenäinen, nykyaikainen politiikka, joka riippuu tehdystä työstä, kuten ajat vaativat.

  Joanna Katarzyna Skrzydlewska (PPE). - (PL) Arvoisa puhemies, eurooppalaisen pidätysmääräyksen tavoite on lainsäädännön täytäntöönpano ja Euroopan unionin kansalaisten turvallisuuden varmistaminen. Yksittäisten ihmisten vapaan liikkuvuuden ei pidä mahdollistaa sitä, että rikollisten on helpompi välttää joutumasta vastuuseen rikoksista, jotka on tehty toisen jäsenvaltion alueella. On kuitenkin saatu huolestuttavia raportteja pidätysmääräyksen käytöstä, kuten komission hiljattain antama kertomus ja komission jäsen Redingin lausunto, jossa hän totesi, että jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että määräystä käytetään oikein ja että sitä ei pitäisi antaa mekaanisesti tai automaattisesti suhteellisen vähäisistä rikoksista. Tämä lausunto on todiste siitä, että oikeuslaitos mahdollisesti käyttää pidätysmääräystä väärin. Vaikka kannatan täysin sitä, että pyritään takaamaan EU:n kansalaisten turvallisuuden korkein mahdollinen taso, pyytäisin komissiota seuraamaan määräyksen käyttöä ja ryhtymään toimiin, joilla pyritään ehkäisemään säännönvastaisuuksia sinä aikana, kun tuomioistuimet käyttävät tätä menettelyä.

  Graham Watson (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, minulla oli kunnia toimia parlamentin esittelijänä, kun eurooppalainen pidätysmääräys hyväksyttiin vuonna 2001 ja 2002. Kollegat, jotka olivat parlamentissa tuohon aikaan, muistavat varmasti, että kehotimme komissiota ja neuvostoa luomaan enemmän siviilivapaustakeita lainsäädäntöön, ja varmistimme komissiolta sitoumuksen laatia direktiivi vastaajan oikeuksista rikosoikeudellisissa käsittelyissä.

Kaikkia vaatimiamme takeita ei liitetty mukaan, ja direktiiviluonnos vastaajan oikeuksista lojui monta vuotta neuvoston käsiteltävänä. Näiden puutteiden seuraukset ovat tämänpäiväisen keskustelun ytimessä. Vuonna 2002 parlamentilla ei ollut minkäänlaista yhteispäätösvaltaa näissä asioissa. Olemme kuitenkin sitä mieltä, että kaiken kaikkiaan pidätysmääräys oli oikea askel. Kuten useat puhujat ovat todenneet tässä keskustelussa, pidätysmääräys on erittäin tärkeä väline rajatylittävän rikollisuuden torjunnassa. Se on tuonut oikeutta useille uhreille. Kun ongelmia on ilmaantunut, ne ovat liittyneet määräyksen huonoon täytäntöönpanoon kansallisessa laissa, määräyksen turhanpäiväiseen käyttöön vähäisissä rikoksissa sekä vankilaoloihin, jollaisia ei voi hyväksyä.

Kaikkia näitä asioita voidaan ja pitää käsitellä ja niitä käsitelläänkin. Osoitan ihailua suullisten kysymysten esittäjille tänään lukuun ottamatta niitä, jotka vastustavat kaikenlaista oikeudellista yhteistyötä, siitä, että he nopeuttavat sen parantamisprosessia.

  Charles Tannock (ECR). – (EN) Arvoisa puhemies, minäkin olen sitä mieltä, että tämä koko keskustelu kaipaa nyt tervettä järkeä.

Olen edelleen sitä mieltä, että jonkinlainen eurooppalainen pidätysmääräys on välttämätön väline rikollisuuden ja terrorismin torjunnassa koko unionin alueella, etenkin kun otetaan huomioon, että jäsenvaltioiden välillä liikkuu valtava määrä ihmisiä, joihin valitettavasti lukeutuu myös rikollisia. Katson myös, että virheiden tai väärien tuomioiden määrä on suhteellisen pieni. Mutta silti niitä on liian paljon. Meidän ei pidä heittää lasta pesuveden mukana, mitä jotkut parlamentin kollegoista haluaisivat.

Meidän on tosissaan arvioitava pidätysmääräystä niin, että se sisältää vain rajallisen luettelon vakavista rikoksista ja kaksoisrangaistavuuden ehto täytyy kuitenkin aina, ja että niiden on oltava ainoita, joita voidaan käsitellä eurooppalaisen pidätysmääräyksen nojalla. Meidän on myös kunnioitettava perusihmisoikeuksia ja sisällytettävä määräykseen habeas corpus -menettelyn kaltaiset takeet.

Valtaosa Yhdistyneelle kuningaskunnalle luovutetuista henkilöistä osoittautui itse asiassa olevan muista Euroopan unionin valtioista tulevia siirtolaisia, joita syytettiin vakavista rikoksista eikä vähäpätöisistä rikoksista. On ironista, että UKIP-puolue, joka alun perin vastusti oikeutta tulla Yhdistyneeseen kuningaskuntaan, yrittää nyt tehdä Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisille hyvin vaikeaksi ja kalliiksi lähettää heidät takaisin omiin maihinsa oikeuden eteen.

  Franz Obermayr (NI). – (DE) Arvoisa puhemies, viime vuosina eurooppalainen pidätysmääräys on annettu vähäisistä rikoksista, kuten kahden autonrenkaan varastamisesta tai pikkuporsaan varastamisesta. Sitä ei enää käytetä terrorismin ja vakavan rikollisuuden torjuntaan, kuten alun perin oli tarkoitus.

Omasta puolestani totean, että eurooppalainen pidätysmääräys on selkeästi ristiriidassa toissijaisuusperiaatteen kanssa. Se sivuuttaa kansalaisuuden kaikkein tärkeimmän tarkoituksen, joka on tämän kansalaisuuden tarjoama suojelu, ja jäsenvaltiot ovat velvollisia luovuttamaan omat kansalaisensa. Unionin jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmät poikkeavat toisistaan paljon, joten ne ovat velvollisia luovuttamaan ihmisiä, vaikka teko ei olisi rikos luovuttavassa maassa.

Itse katson, että eurooppalainen pidätysmääräys symboloi eurooppalaisen valtion ja Euroopan unionin kansalaisen käsitettä jäsenvaltioiden suvereeniuden kustannuksella sekä kansalaisten oikeuksien kustannuksella.

  Sonia Alfano (ALDE). – (IT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, eurooppalainen pidätysmääräys on ensimmäinen Euroopan unionissa täytäntöön pantava väline, jolla toteutetaan rikostuomioiden vastavuoroisen tunnustamisen periaate. Tämä väline on keskeisen tärkeä nyt, ja sellaisena sen pitäisi pysyä, etenkin mafiaryhmien ja järjestäytyneen rikollisuuden torjunnan vuoksi.

Järjestäytynyttä rikollisuutta käsittelevässä mietinnössä, jonka esittelijänä toimin kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan puolesta, esitämme muutamia huomioita ja pyyntöjä, jotka koskevat eurooppalaista pidätysmääräystä. Yksi tärkeimmistä pyynnöistä on se, että eurooppalaista pidätysmääräystä vahvistetaan ja pannaan nykyistä paremmin täytäntöön jäsenvaltioissa ja pidetään samalla mielessä järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaan liittyvät vaatimukset ja sen erityispiirteet.

Sen vuoksi kysyn komissiolta, miten se aikoo edetä ja aikooko se antaa ehdotuksen pakollisen soveltamatta jättämisen ja vapaaehtoisen soveltamatta jättämisen perusteita koskevan jäsenvaltioiden harkintavallan poistamisesta puitepäätöksen 2 ja 4 artiklan saattamisen yhteydessä osaksi lainsäädäntöä. Vapaehtoisen soveltamatta jättämisen perusteista haluan myös kysyä, eikö ole epäasianmukaista rajoittaa niitä sellaisiin rikostapauksiin, joiden katsotaan tyypillisesti liittyvän järjestäytyneeseen rikollisuuteen, esimerkkinä mafiaorganisaation kanssa yhdistymisen rikos, johon ei joka tapauksessa pitäisi soveltaa kaksoisrangaistavuutta.

  Viviane Reding, komission varapuheenjohtaja. – (EN) Arvoisa puhemies, parlamentissa vallitsee yleinen hyväksyntä siitä, että eurooppalainen pidätysmääräys on myönteinen väline ja se on palvellut Euroopan unionia hyvin ja tarjonnut turvaa.

Sen kielteiset seikat liittyvät täytäntöönpanoon. Nämä kielteiset seikat on poistettava. Ne ehdotukset, jotka komissio on jättänyt käsiteltäväksi tässä tarkoituksessa, koskevat suhteellisuustestiä, jossa meidän on tarkasteltava rikoksen vakavuutta, sen tuomion pituutta, jonka rikos aiheuttaisi, sekä pidätysmääräyksen toimeenpanon kustannusten ja hyötyjen suhdetta.

Jotta tästä suhteellisuustestistä voitaisiin tehdä helpompi, komissio aikoo esitellä tarkistetun käsikirjan, joka tarjoaa suuntaviivat suhteellisuustestin soveltamiselle. Koulutukseen panostetaan erittäin paljon tulevina viikkoina, kuukausina ja vuosina, ja se on hyvin tärkeä asia, koska meidän on koulutettava tuomareita, syyttäjiä ja asianajajia eurooppalaisten sääntöjen soveltamisessa. Epäiltyjä ja syytettyjä koskevat vähimmäisstandardit, joita ollaan parhaillaan panemassa täytäntöön, ovat hyvin tärkeitä, koska ne koskevat myös eurooppalaista pidätysmääräystä.

Olen yhtä mieltä kaikkien niiden parlamentin jäsenten kanssa, jotka korostivat vankilaoloihin liittyvää ongelmaa Euroopassa. Haluan kertoa heille, että ensi viikolla komissio hyväksyy vihreän kirjan pidättämisestä. Jäsenvaltioiden hallitukset ovat vastuussa pidätysasioista ja vankiloiden hoidosta, mutta komission tehtävä on varmistaa, että oikeudellinen yhteistyö toimii ja että kaikkien kansalaisten perusoikeuksia ylläpidetään. Tästä syystä vihreä kirja käynnistää julkisen kuulemisen, joka jatkuu aina 30. marraskuuta asti ja joka auttaa tutkimaan läheisemmin pidätysasioiden ja keskinäisen luottamuksen välisiä yhteyksiä Euroopan oikeuteen perustuvalla alueella.

Kaikki parlamentin jäsenet tietävät, että vankilaoloilla on suora vaikutus oikeudellisten päätösten keskinäisen tunnistamisen jouhevaan toimintaan ja että ne ovat EU:n tuomareiden välisen yhteistyön perusta. Järjestelmää kuitenkin hankaloittaa se, jos tuomarit kieltäytyvät luovuttamasta syytettyjä henkilöitä, koska pidätysmääräyksen esittävän maan vankeusolot ovat heikkotasoiset. Joskus tämä on toki aivan perusteltua. Tiedämme kaikki liian täysistä vankiloista ja vankien väitetyistä huonosta kohtelusta. Nämä tekijät heikentävät sitä luottamusta, jota tarvitaan oikeudellisessa yhteistyössä. Se aika, jonka ihminen on pidätettynä ennen tuomion saamista tuomioistuimessa ja oikeudenkäynneissä, vaihtelee paljon eri jäsenvaltioiden välillä.

Meillä on paljon työtä edessämme, ja tiedän, että voimme luottaa parlamenttiin. Toivon, että voimme luottaa myös jäsenvaltioihin.

  Enikő Győri, neuvoston puheenjohtaja. – (EN) Arvoisa puhemies, paljon kiitoksia tästä keskustelusta. On selvää, että ylivoimaisen enemmistön mielestä on hyvä, että meillä on oikeuslaitoksia koskeva yhteistyöjärjestelmä, eurooppalainen pidätysmääräys. Järjestelmä toimii. Se ei ole täydellinen. Sitä pitäisi parantaa entisestään. Olemme tietenkin avoimia sen tehokkaammalle käytölle ja paremmalle täytäntöönpanolle. Olen yhtä mieltä siitä, että erehdyksiä, viattomien ihmisten pidätyksiä ja vastaavia, on vältettävä. Parempi täytäntöönpano on mielestäni meidän kaikkien etu.

Haluaisin täsmentää kahta merkittävää asiaa, jotka on otettu esiin useaan kertaan keskustelun aikana.

Ensimmäinen asia on suhteellisuus. Selvennyksen vuoksi totean, että eurooppalainen pidätysmääräys voidaan antaa syytteen nostamiseen sellaisista rikoksista, joista voidaan antaa vähintään 12 kuukauden vankeusrangaistus, tai vähintään 4 kuukauden vankeusrangaistuksen täytäntöönpanoon. Tämä on ollut standardikäytäntö ainakin 50 vuoden ajan. Riittää, kun mainitsee vuonna 1957 allekirjoitetun rikoksen johdosta tapahtuvaa luovuttamista koskevan eurooppalaisen yleissopimuksen.

Kaikissa jäsenvaltioissa toteutettavien eurooppalaisen pidätysmääräyksen käytännön täytäntöönpanoa koskevien vastavuoroisten arvioiden neljännellä kierroksella kävi ilmi, että vain muutamassa maassa oli esimerkkejä eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamisesta suhteellisen pienistä rikoksista. Vaikuttaa siltä, että noissa muutamassa maassa käytäntönä oli antaa eurooppalainen pidätysmääräys joka kerta, kun kansallinen pidätysmääräys annettiin. Yleisesti ottaen olen sitä mieltä, että meidän olisi käytettävä kallista eurooppalaisen pidätysmääräyksen järjestelmää vakavammissa rikostapauksissa. Ne, jotka mainitsivat tämän asian, olivat mielestäni oikeassa.

Vankilaoloista totean, että jäsenvaltioilla on yleinen velvollisuus varmistaa, että vankilaolot noudattavat ihmisarvon perusperiaatteita, eivätkä riko epäinhimillisen ja nöyryyttävän kohtelun kieltoa, josta on määrätty Euroopan ihmisoikeusyleissopimuksen 3 artiklassa. Jos ihmisiä pidetään vangittuna perusihmisoikeuksien vastaisesti, he voivat nostaa kanteen maansa tuomioistuimissa ja myöhemmin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa On kyseenalaista, tarjoaako perustamissopimuksen 85 artikla sellaisenaan oikeusperustan EU:n laajuisiin lainsäädännöllisiin toimiin vankilaoloista. Odotamme kuitenkin ilman muuta hyvin kiinnostuneina vihreää kirjaa, jonka komission jäsen juuri mainitsi.

  Puhemies. – (EN) Keskustelu on päättynyt.

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 149 artikla)

  Roberta Angelilli (PPE), kirjallinen. – (IT) Siitä on kulunut seitsemän vuotta (1. tammikuuta 2004), kun EU hyväksyi 13. kesäkuuta 2002 tehdyn neuvoston puitepäätöksen eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja luovuttamismenettelyistä jäsenvaltioiden välillä, ja nyt komissio on julkaissut joitakin jäsenvaltioissa vuosina 2005–2009 koottuja tilastotietoja. Ennen pidätysmääräyksen käyttöönottoa etsintäkuulutetun henkilön luovuttamiseen kului keskimäärin oli yksi vuosi, kun taas niiden neljän vuoden aikana, joina eurooppalaista pidätysmääräystä on sovellettu, on osoitettu, että noin 50 prosenttia etsintäkuulutetuista henkilöistä suostui antautumaan luovutuspyynnön esittäjälle noin 15 päivän jälkeen.

On tärkeää tehdä tilannearvio eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta ja käytöstä nyt, kun on esitetty epäilyjä siitä, toimiiko Schengenin tietojärjestelmä ja olisiko se keskeytettävä. Meidän ei pitäisi unohtaa, että eurooppalaisen pidätysmääräyksen tehokkuus rajatylittävän rikollisuuden, järjestäytyneen rikollisuuden ja terrorismin torjunnassa riippuu jäsenvaltioiden välisen vastavuoroisen tunnustamisen periaatteesta, joka luo pohjan todelliselle Euroopan oikeusalueelle ja mahdollistaa myös Schengen-alueen asianmukaisen toiminnan.

Tämän tilanteen vaarantaminen olisi takaisku. Sen sijaan meidän olisi keskityttävä parantamaan puitepäätöksen siirtämistä osaksi lainsäädäntöä, etenkin perusoikeuksien suojelun saralla.

  Nuno Teixeira (PPE), kirjallinen. – (PT) Eurooppalaista pidätysmääräystä ehdotettiin vuoden 2002 päätöksellä, ja se on tähän mennessä osoittautunut olevan tehokas väline rajatylittävän rikollisuuden, järjestäytyneen rikollisuuden ja terrorismin torjunnassa, ja tätä korostettiinkin komission hiljattain antamassa kertomuksessa. Järjestelmän toimivuuteen liittyy kuitenkin puutteita. On mahdollista, että sen maine ja tehokkuus vaarantuvat, kun käy ilmi, että sitä on käytetty kuulusteluissa, eikä vähäisistä rikoksista esitetyissä syytteissä ja syytteeseenpanoissa. Näin ollen on olennaista ja tärkeää, että neuvosto ryhtyy toimiin varmistaakseen, että eurooppalaisen pidätysmääräyksen suhteetonta käyttöä rajoitetaan käytännössä. Lisäksi on järkevää varmistaa, että prosessuaalisia oikeuksia kunnioitetaan. Tämä tarkoittaa sitä, että eurooppalaisen pidätysmääräyksen nojalla etsintäkuulutetuilla on aidosti oikeus saada oikeusapua sekä pidätysmääräyksen antavassa jäsenvaltiossa että siinä jäsenvaltiossa, jossa se pannaan täytäntöön. Lisäksi on varmistettava, että rikosoikeudelliset standardit ja vankilaolot Euroopan unionissa eivät luo jäsenvaltioissa sellaisia oikeusjärjestelmiä, jotka ovat epäileviä toisiaan kohtaan. Tämä on ainoa tapa, jolla voimme keskustella tämän välineen aidosta tehokkuudesta ja todellisesta menestyksestä Euroopan laajuisesti.

13. EU:n ja Venäjän huippukokous (keskustelu)

  Puhemies. – (EN) Esityslistalla on seuraavana komission varapuheenjohtajan / ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan julkilausuma EU:n ja Venäjän huippukokouksesta.

  Štefan Füle, komission jäsen. – (EN) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, olen kiitollinen tästä tilaisuudesta keskustella kanssanne seuraavasta Euroopan unionin ja Venäjän huippukokouksesta, joka alkaa huomenna Nižnyj Novgorodissa. Euroopan unionia edustavat Euroopan unionin neuvoston ja komission puheenjohtajat. Korkea edustaja ja komission varapuheenjohtaja Ashton osallistuu huippukokoukseen, samoin kuin komission jäsen De Gucht.

Ulkosuhdehallinto on valmistellut huippukokousta huolellisesti läheisessä yhteistyössä komission ja kahden puheenjohtajan kanssa, ja valmistelut perustuvat Eurooppa-neuvostossa ja neuvostossa käytyihin keskusteluihin Venäjästä strategisena kumppanina loppuvuonna 2010 ja tammikuussa 2011, EU:n ja Venäjän välisen edellisen huippukokouksen tuloksista sekä Venäjän hallituksen vierailusta komissioon helmikuussa.

Yleisesti ottaen suhteemme ovat parantuneet kahden viime vuoden aikana. Olemme saaneet päätökseen kahdenväliset neuvottelut Venäjän liittymisestä Maailman kauppajärjestöön, olemme sopineet lähestymistavasta kohti mahdollista tulevaa viisumivapausjärjestelmää sekä sopineet nykyaikaistamista koskevasta kumppanuudesta, joka on nyt täytäntöönpanovaiheessa.

Parhaillaan tehdään työtä myös neljää yhteistä aluetta koskevasta säännöllisestä kehyksestä sekä kaikista sitä koskevista teknisistä keskusteluista. Meidän välinen vuorovaikutus on melko tiivistä. Haluan muistuttaa teille, että Venäjä on ainoa ulkopuolinen kumppani, jonka kanssa Euroopan unioni järjestää kaksi vuosittaista huippukokousta. Pääministeri Putinin ja Venäjän hallituksen ennennäkemättömän suuren valtuuskunnan vierailu komissioon 24. helmikuuta oli selvä merkki siitä, että Venäjä pyrkii luomaan tiiviimmät suhteet ja tekemään tiiviimpää yhteistyötä EU:n kanssa.

Tästä huolimatta useita tärkeitä kahdenvälisiä asioita on edelleen ratkaisematta. Yksi erityinen huolta aiheuttava tilanne liittyy Venäjän demokraattiseen kehitykseen ja ihmisoikeuksiin. Venäjän tulevien duuman vaalien ja presidentinvaalien yhteydessä vaaliprosessi saa osakseen erityistä huomiota.

Nyt haluaisin kääntää huomionne huippukokouksen päätavoitteisiin, jotka ovat seuraavat:

ensinnäkin Euroopan unioni pyrkii kannustamaan Venäjää ratkaisemaan viimeiset jäljellä olevat merkitykselliset monenväliset asiat edistääkseen pääsyään WTO:hon ennen vuoden 2011 loppua, rakentamaan EU:n ja Venäjän kahdenvälistä sopimusta, joka tehtiin vuonna 2004 ja viime joulukuussa. Venäjä voi edelleen saavuttaa WTO:n jäsenyyden ennen vuoden 2011 loppua, jos se kykenee tekemään tarvittavat päätökset ratkaistakseen muutamia tärkeitä kysymyksiä monenvälisissä yhteyksissä. Huippukokous ei voi korvata Geneven neuvotteluja, mutta se voi kehottaa Venäjää ryhtymään rakentaviin toimiin.

Toinen asia on seuraava: Euroopan unioni tähdentää Venäjälle, että sen on tehtävä enemmän, jotta uudessa EU:n ja Venäjän välisessä sopimuksessa saavutettaisiin yksimielisyys tärkeistä kauppa- ja investointimääräyksistä, jotka koskevat myös energiaa. Siten voimme luoda kestävän oikeusperustan yhä tiiviimmälle taloudelliselle yhteistyölle tulevina vuosina. Emme pidä mahdottomana ottaa huippukokouksessa esiin Venäjän Euroopan unionin asettamaa aiheetonta vihannesten tuontikieltoa, vaikka toivomme, että tieteellinen näyttö tarjoaa pian nopean ratkaisun, joka perustuu asiantuntemukseen.

Kolmanneksi pidämme edelleen nykyaikaistamista koskevaa kumppanuutta tärkeänä välineenä Venäjän sitoumuksessa toteuttaa uudistuksia.

Neljänneksi totean, että aiomme edistää ihmisoikeuksia ja oikeusvaltiota Venäjällä.

Viidentenä asiana aiomme kannustaa Venäjää syventämään yhteistyötä yhteisen naapuruutemme puitteissa ja jatkamaan keskustelua muista ajankohtaisista kansainvälisistä asioista, kuten esimerkiksi Lähi-idän tai Pohjois-Afrikan tilanteesta. Tosiasia on, että Moldovaa ja Transnistriaa koskeva edistys toimii tärkeänä testinä entistä tiiviimmästä ulkopoliittisesta yhteistyöstä.

Lopuksi totean, että meidän olisi hyödynnettävä huippukokousta myös vahvistaaksemme poliittisen sitoumuksemme edistää kriisinhallintaan liittyvää yhteistyötä, kunhan se ei vaikuta päätöksentekomme riippumattomuuteen.

Myös energia on merkittävässä osassa toimissamme Moskovan kanssa. Aiomme korostaa, että Venäjän sähkö- ja kaasualalla tarvitaan uusia uudistuksia, joiden tavoitteena on luoda tasavertaiset toimintaedellytykset. Korostamme myös tarvetta tehdä yhteistyötä ilmastonmuutoksen torjunnassa.

Voidaksemme saavuttaa tavoitteemme kaikkein tiukimmista vaatimuksista ydinturvallisuuden alalla, toimimme Venäjän kanssa sekä kahdenvälisissä yhteyksissä että monenvälisillä foorumeilla, kuten Kansainvälinen atomienergiajärjestö ja G8-maiden kokoukset.

Toistamme Venäjälle kehotuksen aloittaa neuvottelut kokonaisvaltaisesta Euratomin ja Venäjän välisestä sopimuksesta, jonka pitäisi edistää kaikkein tiukimpia ydinturvallisuutta koskevia vaatimuksia. Fukushiman onnettomuuden johdosta Euroopan unioni aikoo edistää yhdenvertaisia lähestymistapoja, jotka koskevat sekä nykyisten ja että suunnitteilla olevien ydinvoimaloiden stressitestejä.

Viimeinen muttei suinkaan vähäisin asia on se, että olemme käynnistäneet selkeän prosessin viisumivapaan matkustamisen edistämiseksi. Euroopan unioni on laatinut ja hyväksynyt esityksen erinäisistä yhteisistä toimista mahdollisen viisumivapaan järjestelmän perustamiseksi, ja olemme aloittaneet neuvottelut jo huhtikuussa. Sen jälkeen on pidetty oikeus- ja sisäasioiden pysyvä kumppanuusneuvoston kokous, ja selvää edistystä on saavutettu. Neuvotteluita yhteisistä asiantuntijatason toimistamme ei ole kuitenkaan saatu päätökseen. Meidän on tehtävä huippukokouksessa selväksi, että poliittisia oikoteitä ei ole olemassa.

Venäjän päätavoitteiden oletetaan huippukokouksessa keskittyvän viisumeihin, WTO:hon, energiaan ja ydinenergiaan sekä turvallisuusyhteistyöhön. Venäjä saattaa ottaa esiin ajatuksen uudesta poliittisesta ja turvallisuusasioiden komiteasta ministeritasolla. Mielestämme tarvittavat yhteistyörakenteet ovat olemassa, ja tarvitsemme nyt poliittista tahtoa saavuttaaksemme edistystä sisältökysymyksissä.

Kiitän huomiostanne, ja odotan kommenttejanne.

  Ria Oomen-Ruijten, PPE-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, kiitän teitä siitä yhteistyöstä, jota olette tehnyt tämän päätöslauselman laadinnassa. En sano yhtään enempää niistä asioista, jotka komission jäsen nosti esiin, koska niitä on käsitelty päätöslauselmassa. Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraattien) mielestä ensi viikolla pidettävän huippukokouksen lopullisen julkilausuman on sisällettävä muutakin vain muutama hieno sana. Venäjä on suuri naapurimme, ja Venäjä on tärkeä kumppani. Olemme toisistamme riippuvaisia, ja tämän riippuvuuden taso on korkea, joten nyt oletamme tekevämme todellisia sopimuksia, joilla saadaan aikaan tuloksia.

On kysyttävä, mitkä ovat painopisteemme. Aivan ensimmäiseksi kommentoin kumppanuussopimusta. Meidän on käynnistettävä neuvottelut. Toivon, että EU suostuttelee presidentti Medvedevin myöntämään neuvotteluryhmälleen täydet valtuudet tehdä erityisiä sitoumuksia. Meidän on korkea aika saada asioita jälleen eteenpäin kauppa- ja investointiohjelmassa. Energialukua koskevat neuvottelut ovat niin ikään jäljessä aikataulusta. Tarvitsemme vakaaseen ja avoimeen energiakumppanuuteen liittyviä sopimuksia, ja tämän kumppanuuden on perustuttava sääntöihin.

Haluaisin myös kuulla, missä vaiheessa olemme ihmisoikeuksia koskevassa kappaleessa. Parlamentti pitää tätä kumppanuuden keskeisenä osana. Pidän nykyaikaistamissopimusta täydentävänä aiheena samalla tavalla kuin yhteisiä aloja. Tämä on toissijainen aihe, mutta asiaa auttaisi, jos saisimme WTO:n säännöt läpi. Näin onnistuttaisiin luomaan tasavertaiset toimintaedellytykset, kun samalla parannetaan investointi-ilmapiiriä.

Presidentti Medvedev osallistuu henkilökohtaisesti oikeusvaltion edistämiseen, mutta se ei riitä, kuten juuri itsekin totesitte. Meidän on oltava varmoja siitä, että tulevissa vaaleissa Venäjä noudattaa niitä velvoitteita, joihin se on sitoutunut Euroopan neuvoston ja Etyjin yhteydessä. Vaalit ovat tulikoe. Tämä tarkoittaa myös sitä, että uusien osapuolten on voitava ilmoittautua ehdokkaaksi. Venäjän olisi pidettävä arvokkaana asiana sitä, että vaalitarkkailijat on kutsuttu paikalle hyvissä ajoin. Viimeinen asia on eurooppalaisia vihanneksia koskeva tärkeä kielto (...)

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Hannes Swoboda, S&D-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, Venäjä on epäilemättä hyvin tärkeä kumppani Euroopan unionille, mutta kuten komission jäsen jo totesi, se on hyvin vaikea kumppani. Toivon, että neuvottelut eivät kestä liian pitkään. Valitettavasti niitä ei vain saada päätökseen niin nopeasti kuin jäsen Oomen-Ruijten kuvittelee. Prosessin aikana keskustelua on käytävä sekä virallisesti valittujen edustajien että kansalaisyhteiskunnan edustajien kanssa, koska ne ovat usein lähempänä meitä demokratia- ja ihmisoikeusasioissa.

Ajatus Euroopan unionin ja Venäjän välisestä nykyaikaistamista koskevasta kumppanuudesta on hyvä. Venäjän on kuitenkin tehtävä oma osansa. Demokratiaa on lisättävä ja korruptiota vähennettävä. Useat sijoittajat valittavat edelleen oikeudellisesta epävarmuudesta etenkin veroasioissa. Kuten komission jäsen jo mainitsi, ennen kaikkea meidän on valmisteltava pikaisesti Venäjän liittymistä Maailmankauppajärjestöön ja WTO-jäsenyyttä. Energiapolitiikan alalla Venäjä on velvoitettava tunnustamaan avoimen ja rehellisen energiapolitiikan periaatteet. On paljon asioita, jotka Venäjä voi hoitaa itse, ja ne liittyvät erityisesti energiatehokkuuteen, jossa on edelleen useita puutteita.

Energia-alasta haluan nostaa esiin asian, joka koskee sen naapuria ja itse asiassa meidän yhteistä naapuriamme Ukrainaa. Juuri nyt Venäjä yrittää jälleen kerran käyttää energiakysymystä ja energiahintoja poliittisena aseena. Meidän on ehdottomasti torjuttava se. Olemme sitoutuneet siihen, että Ukrainalla on vapaus päättää, millä markkinoilla se haluaa olla läsnä ja missä se haluaa toimia. Loppujen lopuksi haluamme luoda kauppasuhteet ja kauppasopimuksen Ukrainan kanssa. Venäjän ei pitäisi painostaa Ukrainaa tällä alalla antamalla sille vaihtoehdon joko tulliliittoon liittymisestä Kazakstanin ja Valko-Venäjän kanssa tai maksaa korkeita energiahintoja. Tätä emme voi hyväksyä.

Totean naapureistamme vielä sen, että odotamme myös, että Venäjä liittyy näihin sopimuksiin, joilla kunnioitetaan Georgiaa, ja että se vetää joukkonsa takaisin niiltä alueilta, joilla ne olivat ennen konfliktia. Toivomme myös, että Venäjä edistää myönteisesti Vuoristo-Karabahin konfliktin ratkaisemisessa. Kummallakaan puolella ei ole kysymys aseiden hankkimisesta vaan pikemmin kahden osapuolen välisestä rauhanomaisesta sovittelusta.

Komission jäsen puhuikin jo viisumivapauden tärkeydestä. Yksittäisten tahojen välisten suhteiden kannalta on erityisen tärkeää, että ihmisillä on mahdollisimman suuri liikkumisen vapaus Venäjän ja Euroopan unionin välillä. Toivon, että saavutamme pian hieman edistystä tässä asiassa.

Yksi ratkaiseva asia on kuitenkin se, miten seuraavat vaalit järjestetään. Venäjän on tiedostettava, että maailma ja erityisesti Euroopan demokraattinen maailma seuraa tarkasti, miten nämä vaalit toteutetaan, ilmoittautuvatko osapuolet ehdolle oikein ja oikeudenmukaisesti, sekä jätetäänkö tietyt yksilöt tai tietyt puolueet vaalien ulkopuolelle jo alussa. Tämä olisi tehtävä selväksi Venäjälle huippukokouksessa. Haluamme nähdä Venäjällä myös kunnolliset ja oikeudenmukaiset vaalit.

Venäjällä on edelleen paljon tehtävää talouden kehittämisessä. Venäjä on kuitenkin valmis demokratiaan. Haluamme nähdä Venäjällä demokratiaa aivan kuten Venäjän kansalaiset itsekin sitä haluavat. Tämä on meidän toiveemme ja näkemyksemme. Venäjän on ymmärrettävä, että demokratia on hyvä asia myös Venäjälle.

  Kristiina Ojuland, ALDE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, toivomme, että Nižnyj Novgorodin huippukokouksessa onnistutaan edistymään myös uuden ja kokonaisvaltaisen kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen luomisessa.

Sekä EU:n että Venäjän on pidettävä mielessä, että todellinen kumppanuus edellyttää mutkatonta suhdetta. ALDE-ryhmän puolesta haluan kehottaa EU:n edustajia käsittelemään kaikkia niitä huolia, joita Euroopan parlamentti on käsitellyt venäläisten kollegoiden kanssa.

Euroopan unioni kohtaa suuria vaikeuksia suhteissaan Venäjän kanssa, jos nämä kaksi kumppania eivät noudata samoja arvoja ja periaatteita. Jos Kreml siirtyy vielä kauemmas demokratiasta ja oikeusvaltion periaatteesta, Venäjä menettää legitiimiytensä EU:n kumppanina.

Kreml on esimerkiksi estänyt useita poliittisia puolueita rekisteröitymästä duuman vaaleihin menettelyihin liittyvistä syistä, ja listaa todennäköisesti laajennetaan niin, että siihen sisältyy myös Mihail Kasjanovin, Vladimir Milovin, Boris Nemtsovin ja Vladimir Ržkovin johtama Kansan vapauspuolue. Opposition nopea tukahduttaminen on otettava esiin huippukokouksessa ja oppositiopuolueiden rekisteröityminen on sallittava.

Hyvät kuulijat, Venäjä ei ole Kiina. Venäjä on Euroopan neuvoston ja Etyjin jäsen, ja näin ollen sen on pidettävä kiinni kansainvälisistä sitoumuksistaan ja velvoitteistaan. Lisäksi Venäjän on kunnioitettava omaa perustuslakiaan.

Venäjän on kunnioitettava naapureidensa suvereeniutta ja alueellista koskemattomuutta. Vaadimme, että Venäjä lakkaa painostamasta Ukrainaa, kuten kollegani juuri totesi, koska esimerkiksi eilen pääministeri Putin tapasi Ukrainan pääministerin ja painosti maata liittymään tulliliittoon Venäjän, Valko-Venäjän ja Kazakstanin kanssa. Emme voi hyväksyä tätä. Odotamme Venäjän vetävän joukkonsa välittömästi pois Georgiasta konfliktia edeltäviin asemiin.

Lopuksi totean, että ALDE-ryhmä on hyvin pettynyt siihen, että huippukokouksen alla Venäjä on asettanut suhteettoman tuontikiellon EU:sta tuleville vihanneksille.

  Charles Tannock, ECR-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, Venäjä on tärkeä kumppani EU:lle monessa mielessä. YK:n turvallisuusneuvoston pysyvänä jäsenenä Venäjällä on potentiaalisesti ratkaiseva vaikutus kansainvälisiin asioihin, kuten suhteeseemme Pohjois-Korean kanssa ja sen mukanaoloon YK:n kvartetissa. Suhtaudun myönteisesti myös siihen, että presidentti Medvedev on hiljattain vaatinut Libyan tyrannia, Muammar Gaddafia, luopumaan vallasta. Toivon myös, että Kreml asettuu muun kansainvälisen yhteisön kannalle Iranin ydinaseiden leviämisen pysäyttämisestä.

Hyväksyn myös sen, että Venäjällä on taloudellisia etuja entisissä Neuvostoliiton tasavalloissa, joista jotkut kaikeksi onneksi suuntautuvat pois Moskovasta kohti EU:ta. EU:n olisi kuitenkin edelleen painotettava sitä, että se aikoo tukea näitä nyt itsenäisiä valtioita, kuten Ukrainaa, ja sitoutua toimiin niiden kanssa, ja varmistaa, että niille jätetään ovi avonaiseksi euroatlanttisia tavoitteita silmällä pitäen. Tältä osin toivon, että varapuheenjohtaja / korkea edustaja ottaa esiin kysymyksen Georgiasta, jonka alueista osa on edelleen venäläissotilaiden haltuun ottama ja laittomasti miehittämä. Toivon myös, että hän auttaa painostamaan Venäjää Transnistrian kysymyksen Moldovassa. Hyväksyn myös sen, että komissio ehdottaa nyt, että EU:n ja Venäjän huippukokous pidettäisiin kerran vuodessa eikä kerran puolessa vuodessa, mikä on hyvä ajatus ja askel eteenpäin.

Venäjä on kypsä liberaali demokratia. Se ei ole myöskään maa, jolla on riippumaton oikeuslaitos. Pidimmepä siitä tai emme, meidän on kuitenkin edelleen sitouduttava yhteistyöhön Venäjän kanssa.

  Werner Schulz, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen Füle, ensi silmäyksellä saattaa vaikuttaa ymmärrettävältä, että Venäjä suojelee itseään estääkseen EHEC-bakteerin (Enterohaemorrhagic Escherichia coli) leviämisen alueelleen, mutta eurooppalaisten vihannesten täydellinen tuontikielto ei ole sellainen asia, jonka odotamme Maailman kauppajärjestöön pyrkivän maan tekevän. Tästä asiasta meidän on myös keskusteltava Nižnyj Novgorodissa. Tärkeämpää ovat kuitenkin poliittiset taudinsiemenet tai alut, joita nyt esiintyy ja jotka ovat demokratian ja oikeusvaltion heikkoja ensimmäisiä merkkejä. Yksi näistä näkökohdista on sellainen, että meidän olisi tehtävä kaikkemme nykyaikaistamista koskevan kumppanuuden yhteydessä, jotta niiden juuret saataisiin leviämään koko Venäjän alueelle ja kehittymään.

Presidentti Medvedev on tunnustanut, että taloudellista ja teknistä nykyaikaistamista ei voi saada aikaan ilman yhteiskunnan perusteellista nykyaikaistamista. Tähän mennessä olemme kuitenkin nähneet vain vähän toimia näiden hienojen sanojen rinnalla. EU:n edustajien olisi näin ollen tehtävä presidentti Medvedeville erittäin selväksi, että duuman tulevat vaalit ovat testi sen uskottavuudesta politiikkansa uudistajana.

Rehelliset ja kunnolliset vaalit muodostavat demokratian perustan. Kaikkien, jotka haluavat pluralismia ja poliittista kilpailua, olisi varmistettava, että Euroopan neuvoston julistamia vaalinormeja noudatetaan, ja niiden olisi mahdollistettava Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön (Etyj) pitkäaikainen vaalitarkkailu mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.

Oikeudenmukaiset vaalit aloitetaan puolueiden rekisteröinnillä. Valitettavasti varhaiset merkit osoittavat, että Venäjän johto ei ole oppinut mitään Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätöksestä, ettei Republikaanisen puolueen lakkauttamiselle ollut minkäänlaisia perusteita, ja vaikuttaa siltä, että se ei halua mahdollistaa vasta perustetun Kansan vapauspuolueen rekisteröintiä.

Yhä useammat Kremlin tukemat puolueet ja pääministeri Putinin käynnistämä Yleisvenäläinen kansanrintama johtavat meidät vain poliittiseen umpikujaan. Tämä kilpailua muistuttava toiminta on johtanut maan poliittiseen apatiaan ja duuman aliarviointiin. Presidentti Medvedev voisi saada nyt aikaan läpimurron ja päättää presidenttikautensa ainakin yhteen selvään menestykseen.

Hororovksin ja Magnitskyn erityistapauksissa oikeudellisesta mielivaltaisuudesta pitäisi tehdä loppu sen sijaan, että odotetaan Strasbourgin päätöstä. Näiden tapausten Fedotovin komitean suorittamana tarkistus on hyvä ensiaskel. Sen tulokset ja päätelmät olisi julkaistava mahdollisimman pian.

Prahassa hiljattain perustetun kansalaisyhteiskunnan foorumin tuleva osallistuminen pitäisi olla tärkeä keskustelunaihe EU:n ja Venäjän välisten keskustelujen ja neuvottelujen aikana. Loppujen lopuksi Pohjois-Afrikan tapahtumat osoittavat, että tehokkaaseen uudistukseen tarvitaan aktiivista kansalaisyhteiskuntaa. Venäjän hallituksen olisi näin ollen edistettävä tätä asiaa omassa maassaan ja pyrittävä saavuttamaan nykyaikaistamisen kumppanuuden kansalaisyhteiskunnan kanssa.

  Vladimír Remek, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (CS) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, olen yrittänyt turhaan etsiä vastausta kysymykseen siitä, miksi keskustelemme Venäjän kanssa pidettävää huippukokousta koskevasta päätöslauselmasta juuri huippukokouksen alla ja äänestämme siitä päivänä, jolloin huippukokous pidetään Nižnyj Novgorodissa. Tämän lisäksi aihetta ei edes lisätty täysistunnon asialistalle viime viikon alussa. Tämä kaikki johtuu huonosta suunnittelusta, ja nyt tämä on omasta mielestäni muodollisuutta. Sen sijaan, että periaatteellisen prosessin kautta pyritään saamaan aikaan uusi sopimus suhteista Venäjän kanssa, jonka tunnustamme olevan tärkeä kumppani, toistamme tunnetusti julistuksia ja vaatimuksia, joilla ei selkeästi ole minkäänlaista toivoa menestymisestä.

Meidän olisi ennen kaikkea rakennettava toimemme aiheille, joilla on mahdollista saavuttaa edistystä. Yksi esimerkki on edistyminen sopimuksista, jotka koskevat suunniteltuja keskinäisten viisumijärjestelyjen helpottamista ja mahdollista poistamista Venäjän kanssa. Tämän sijaan arvostelemme Venäjän asemaa EU:sta tulevien vihannesten tuontitapauksessa. On kuitenkin pohdittava, miltä käytöksemme vaikuttaa unionin ulkopuolelta katsottuna. Kun etsitään kuolettavan bakteerin lähdettä ja kunnolliset todisteet puuttuvat, syytämme toisiamme, rajoitamme hyödykkeidemme tuontia ja vientiä ja vaadimme korvauksia. Voimme ilman muuta tehdä omat johtopäätökset siitä luottamuksen tasosta, jota herätämme, eikä tämä koske pelkästään Venäjää.

  Fiorello Provera, EFD-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, Euroopan unionin ja Venäjän välistä vuoropuhelua on laajennettava mahdollisimman paljon eri aloille, taloudesta aina ihmisoikeuksiin, koska keskustelulle ei ole olemassa vaihtoehtoja. Eurooppa ja Venäjä ovat nimittäin toisistaan riippuvaisia sekä taloudellisesti että poliittisesti.

Tarkoitan ratkaisemattomia kansainvälisiä kysymyksiä, kuten energiaturvallisuutta, Maghreb-maiden tilannetta, Iranin ydinvoiman tuotantoa, Kaukasiaa, Vuoristo-Karabahia, ilmastonmuutosta ja muita asioita. Venäjä on Euroopan strateginen kumppani, ja erityisesti tähän vaikuttavat ne yhteisvaikutukset, joita tulevaisuudessa voidaan rakentaa. Kuten jossakin määrin jo tapahtuu, Moskova voi toimittaa meille mineraali- ja energiavaroja sekä tehdä yhteistyötä sotilaallisen turvallisuuden sekä terrorismin ja järjestäytyneen rikollisuuden saralla. Eurooppa voi tarjota rahoitusta, tieteellisiä ja teknisiä mahdollisuuksia sekä pitkäaikaista kokemusta demokratian ja ihmisoikeuksien alalla.

Venäjän tulevaisuus on yhteydessä Eurooppaan, ja sitä on kehitettävä sinnikkyydellä, ilman omahyväisyyttä ja lukuisista nykyisistä vaikeuksista huolimatta. Tältä osin voidaan todeta, että Euroopan unionin ja Venäjän välisen strategisen kumppanuussopimuksen päätökseen saattaminen on hyvin tärkeä yhteisen tulevaisuutemme kannalta.

  Béla Kovács (NI) . – (HU) Arvoisa puhemies, tulevan huippukokouksen yhteydessä haluan kiinnittää neuvotteluvaltuuskunnan huomion kahteen asiaan. Ensinnäkin haluan kehottaa sitä pohtimaan uudelleen Venäjän energiatuonnin merkitystä ja toiseksi laajentamaan kumppanuussopimusta siten, että EU:n edustajat voisivat osallistua tarkkailijoina vaaleihin, jotka pidetään tämän vuoden joulukuussa, sekä maaliskuussa 2013 pidettäviin presidentinvaaleihin. Kuten voimme huomata, energiantuonti Venäjältä kasvaa todennäköisesti, ja meidän on pidettävä mielessä, että useat Euroopan ydinvoimaloista suljetaan stressitestien suorittamisen jälkeen.

Näin ollen alemme jälleen kerran olla huolestuneita siitä, että olemme tulevaisuudessa yhä riippuvaisempia Venäjästä. Haluan kuitenkin muistuttaa teille, että kolikolla on myös kääntöpuolensa. Venäjä on aivan yhtä riippuvainen Euroopan unionista, koska se myy suurimman osan tuotteistaan meille. Jos emme osta Venäjän energiatuotteita, silloin Venäjän talous kohtaa vakavia vakausongelmia tulevaisuudessa.

  Elmar Brok (PPE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kuulijat, Venäjä ja Euroopan unioni ovat kumppaneita yhteisten etujensa ja maantieteellisen sijaintinsa vuoksi. Tämä on asianlaita, pidimmepä siitä tai emme. Meidän on tehtävä tästä kumppanuudesta myönteinen ja rakentava. Tästä syystä meidän on saatava aikaan edistystä kumppanuussopimuksen ja viisumin myöntämisen helpottamisessa sekä vahvistettava nykyaikaistamista koskevan kumppanuuden pääsisältöä edetäksemme kohti tavoitteitamme.

Meidän on kuitenkin ymmärrettävä, että tämä synnyttää velvoitteita molemmin puolin, ja ne liittyvät myös Maailman kauppajärjestön jäsenyyden kunnioittamiseen, sillä siinä yhteydessä ei voi edelleen toimia, kuten haluaa. Sen sijaan nämä sovitut sopimuksiin liittyvät tai kansainväliset säännöt ovat sitovia kaikille, eikä keskinäisissä toimissa ole sijaa sattumanvaraisuudelle. Tämä estää energian käytön poliittisen aseena, esimerkin mainitakseni.

Näitä keskinäisiä etuja on käsiteltävä positiivisesti ja rakentavasti, ja kun on kysymys ulkopolitiikasta, tämä tarkoittaa luonnollisesti sitä, että Venäjän on kannettava hieman vastuuta myös. Nyt Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston käsittelyssä on Syyrian tapaus. Tällaisissa tapauksissa Venäjän on annettava rakentava panoksensa rauhanomaisen kansainvälisen yhteisön rakentamiselle. Tämä tarkoittaa kuitenkin myös sitä, että Venäjän on hyväksyttävä naapurivaltioiden suvereenit oikeudet ja niiden päätökset, jotka liittyvät liittymistä sellaisiin yhteistyömuotoihin, joihin ne haluavat osallistua. Lisäksi Venäjän on vaikutettava positiivisesti ratkaisemattomien konfliktien tapaukseen ja tehtävä loppu laittomista oloista Abhasiassa ja Etelä-Ossetiassa.

Meillä on jaettu vastuu globaalissa maailmassa. On selvää, että Venäjällä ja Euroopan unionilla on tärkeitä yhteisiä intressejä tässä maailmanjärjestyksessä, näiden etujen määrittelyssä meidän on varmistettava, että Venäjä tunnustaa sen, että demokratia ja oikeusvaltio ovat myös keskeisiä asioita sisäisessä kehityksessä. On sovellettava muutamia ehtoja, jotka eivät koske pelkästään suhteita EU:n kanssa. Maa, jossa ei noudateta oikeusvaltion periaatetta, ei ole hyvä investointikohde, koska siellä ei ole oikeudellista varmuutta. Maa, jossa ei vallitse demokratia ja oikeusvaltio, ei voi saavuttaa todellista edistymistä pitkällä aikavälillä omien kansalaistensa hyväksi. Toivokaamme, että nykyaikaistamista koskeva kumppanuus ja muut asiat auttavat meitä nyt löytämään yhteisen ja positiivisen tien eteenpäin.

  Knut Fleckenstein (S&D). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kuulijat, haluan ottaa esiin vain kaksi asiaa, koska jäsen Swoboda on jo puhunut useasta asiasta ryhmämme puolesta. Venäjä on todellakin tärkeässä tienhaarassa. Sen sisäiseen tilanteeseen vaikuttavat joulukuussa pidettävät duuman vaalit ja kysymys siitä, kuka jatkaa nykyaikaistamista uutena presidenttinä vuodesta 2012 lähtien.

Tästä voi esittää myös positiivisen näkökulman. Nyt on avautunut paras mahdollinen tilaisuus vahvistaa kansainvälistä luottamusta Venäjän kehitykseen. Tämä riippuu oikeudenmukaisten vaalien järjestämisestä, rekisteröintimahdollisuuksista sekä ehdokkaiden mahdollisuudesta käyttää helpommin tiedotusvälineitä, jotta voidaan varmistaa edes yksi yhdenvertaisten mahdollisuuksien elementti.

Toinen asiani koskee nykyaikaistamista koskevaa kumppanuutta EU:n ja Venäjän välillä. Tämä avaa uusia mahdollisuuksia tehokkaalle yhteistyölle. Sen vuoksi meidän ei pitäisi menettää tilaisuutta tukea Venäjää tarmokkaasti sen nykyaikaistamisessa, eikä tämä tarkoita pelkästään talouden vaan myös sen yhteiskunnan nykyaikaistamista. Hallitukset panevat paperille asioita, ja kuten hyvin tiedätte, te voitte kertoa, mistä paperilla olevista asioista pidätte. Kansalaiset tulevat kuitenkin hyvin levottomiksi, jos paperille kirjattuja asioita ei panna täytäntöön.

Kansalaisten osallistuminen sekä kansalaisyhteiskunnan, yrittäjien, tutkijoiden, nuorten ja taiteilijoiden osallistaminen on keskeistä yhteenkuuluvuuteen nojautuvalle itsemääräämisoikeutta käyttävälle yhteiskunnalle. Voimme vain menestyksekkäästi tukea tällaista nykyaikaistamista kuitenkin vain, mikäli ihmiset voivat lähestyä toisiaan helposti oppiakseen muilta ja vaihtaakseen kokemuksiaan. Näistä syistä EU:n ja Venäjän olisi vihdoin päästävä sopimukseen niistä yhteisistä toimista, joita tarvitaan viisumivapaan matkustuksen toteuttamiseen ja siihen, miten tämä voidaan toteuttaa, jotta saisimme tuloksia aikaan mahdollisimman pian.

Olemme puhuneet ihmisistä Kaliningradin alueella ja pohtineet viisuminsaannin helpottamista. Kuukausi sitten parlamentti päätti, että viisuminsaannin helpottaminen olisi mahdollistettava kulttuurisyistä. Olemme puhuneet siitä, olisiko tässä asiassa pohdittava erityisesti nuorten tilannetta. Nämä ovat kaikkia hyviä ehdotuksia, jotta pyörät saataisiin pyörimään, mutta ne eivät riitä korvaamaan kokonaisvaltaista ratkaisua. Sen vuoksi kehotan komissiota vauhdittamaan toimia. Voitte luottaa tukeemme joka tapauksessa, myös tiettyjen varauksellisempien jäsenvaltioiden kohdalla.

(Suosionosoituksia)

Puhetta johti
varapuhemies Diana WALLIS

  Alexander Graf Lambsdorff (ALDE). – (DE) Arvoisa puhemies, emme voi oikein ajatella, että suhteemme Venäjän kanssa perustuvat vuonna 1994 tehtyyn sopimukseen. Emme ole onnistuneet ratkaisemaan mitään sen jälkeen. Välillä teemme Venäjän kanssa yhteistyötä ja välillä selvitämme kiistoja. Naapuruudesta totean, että pidämme valitettavana sotaa Georgian kanssa, Ukrainaa kohtaan osoitettua painostusta, presidentti Lukashenkon tunnustamista Valko-Venäjällä sekä Moldovan tasavallan jakautumista Transnistrian konfliktin seurauksena. Samalla on todettava, että Venäjän kanssa YK:n turvallisuusneuvostossa tekemämme yhteistyö Libyan kysymyksestä tai Iranin ydinohjelmasta on ilahduttava asia.

Itse Venäjää koskeva uusi ajattelutapa on se, mikä tunnetaan nimellä nykyaikaistamista koskeva kumppanuus. On kuitenkin kysyttävä, mitä on nykyaikaisuus ilman demokratiaa. Arvoisa komission jäsen Füle, juuri esittämistänne painopisteistä ihmisoikeudet tulivat kurkkujen jälkeen ja oikeusvaltion periaate tomaattien jälkeen. Onko tämä paras tulos, jota voimme tällä alalla odottaa? Emmekö odota mitään muuta Venäjän demokratisoinnilta? Mielestäni meidän on parlamenttina tehtävä selväksi, että odotamme myös muuta, esimerkiksi oikeudenmukaisia vaaleja, joissa on saatava aikaan edistystä.

On kuitenkin yksi asia, jonka haluaisin sanoa varsin selvästi: tällainen edistyminen tapahtuu usein asiantuntijoiden avulla. Kaksi huippukokousta vuodessa on liikaa. Meidän olisi järjestettävä yksi huippukokous, kuten teemme Yhdysvaltojen kanssa. Vaihdamme Venäjän kanssa riittävästi ajatuksia erikoisaloilla. Muuten pidämme huippukokouksia ilman todellista sisältöä, eikä sekään olisi hyvä asia.

  Adam Bielan (ECR). - (PL) Arvoisa puhemies, mielestäni Venäjän suhteiden merkittävimmät asiat liittyvät energiapolitiikkaan ja ihmisoikeuksiin. Venäjä tavoittelee strategista pyrkimystä, jolla se haluaa saattaa yksittäiset valtiot valtansa alaiseksi käyttämällä hyväksi kaasukysymystä ulkopolitiikkansa harjoittamisessa. Juuri viime päivien aikana Venäjän viranomaiset ovat käyttäneet kiristystä painostaakseen Ukrainaa ja toimineet niin, että kaasun hintojen muutokset ovat riippuvaisia maasta, joka liittyy Venäjän tulliliittoon tai Gazpromin ja Naftogazin väliseen fuusioon. Edellä kuvatut toimet tekevät tietenkin lopun keskusteluista, jotka koskevat EU:n ja Ukrainan välisen vapaakauppa-alueen luomista. Pitkäaikaiset sopimukset kaasutoimituksista ovat myös keino vaikuttaa EU:n jäsenvaltioiden poliittisiin päätöksiin. Sen vuoksi meidän olisi kiiteltävä Euroopan komission kantaa, jolla se tunnusti, että Puolan hallituksen päätökseen saattama sopimus ei noudata EU:n lainsäädäntöä. Venäjän kaasun hinnat ovat Keski-Euroopassa jo miltei kaksi kertaa korkeammat kuin Länsi-Euroopan maiden tarjoamat hinnat. Venäjän tapa heikentää liuskekaasun uuttamishankkeita aiheuttaa lisähuolta.

Ihmisoikeusongelma on hyvin selvä Hodorovskin tapauksessa. Tätä asiaa ei voi mitenkään ottaa esiin huippukokouksessa, kun otamme huomioon Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen antaman päätöksen pidätyksen laittomuudesta ja venäläisen liikemiehen pidätyksestä.

  Heidi Hautala (Verts/ALE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluan muistuttaa komission jäsen Fülea hänen hyvin paljon arvostusta osakseen saaneesta tiedonannostaan Euroopan naapuruuspolitiikasta. Arvoisa komission jäsen, panen merkille, että periaatteessa myönnätte sen, että meidän olisi sovellettava samaa periaatetta myös Venäjään, vaikka Venäjä ei kuulukaan Itäisen naapuruuspolitiikan piiriin.

Meidän olisi kuitenkin vaadittava sitä, mitä olette kutsuneet syväksi demokratiaksi, ja meidän on todella tehtävä työtä tukeaksemme kansalaisyhteiskuntaa Venäjällä. Haluan korostaa eräitä kohtia yhteispäätöslauselmassa, jonka Euroopan parlamentti hyväksyy huomenna. Korostamme tarvetta jatkaa läheistä yhteydenpitoa ja tukea ohjelmia kansalaisyhteiskunnan kehittämiseksi Venäjällä. Arvoisa komission jäsen, haluan ilmoittaa teille, että olemme tänään saaneet hyvin huolestuttavia uutisia Nižnyj Novgorodista, jossa huippukokous pian alkaa.

Kansalaisjärjestöt ovat ilmoittaneet minulle, että lainvalvontaviranomaiset ovat aloittaneet ennalta ehkäiseviä toimia. On tehty yrityksiä kuulustella ihmisiä, jotka voisivat olla yhteydessä EU:n edustajien kanssa, ja tällainen on täysin tuomittavaa. Jopa lasten oikeuksien parissa tekeviä ihmisiä on varoitettu menemästä Nižnyj Novgorodiin. Kansalaisjärjestötapahtuman – joka on muuten ensimmäinen, joka on koskaan liittynyt EU:n ja Venäjän huippukokoukseen – paikallisen pääjärjestäjän luottokortit on jäädytetty (teknisistä syistä, tietenkin), ja hänen autonsa rekisterikilvet ovat hävinneet salamyhkäisesti.

Arvoisa komission jäsen, pyydän teitä varmistamaan, että EU:n edustajat Nižnyj Novgorodissa pidettävässä huippukokouksessa tunnustavat kansalaisjärjestöt ja tukevat niitä. Tätä varten olen yhdessä kollegani, EU:n ja Venäjän parlamentaarisen sekavaliokunnan varapuheenjohtaja Schulzin kanssa lähettänyt kirjeen komission puheenjohtaja Barrosolle, komission varapuheenjohtaja / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja Ashtonille ja puheenjohtaja Van Rompuylle.

  Nikolaos Salavrakos (EFD). – (EL) Arvoisa puhemies, haluan toivottaa teille menestystä huomiseen huippukokoukseen, jonka asialista sisältää globaaliin hallintaan liittyvät asiat, Venäjän liittymiseen WTO:hon ja kansainvälisiä asioita, kuten Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän tapahtumat.

Venäjä on EU:n kolmanneksi suurin kauppakumppani. EU:n vienti Venäjälle on yhteensä 65,6 miljardia euroa. Virallisten tilastojen mukaan Venäjän talous kasvaa 4 prosentin vauhtia taloudellisesta ilmapiiristä huolimatta, ja tämän ennustetaan jatkuvan pitkään. Sen liittyminen Maailman kauppajärjestöön luo lukuisia mahdollisuuksia Euroopan unionin ja Venäjän välisille suhteille. Samaan aikaan se tuo kuitenkin tullessaan muutoksia energia- ja ydinenergia-alaan sekä kansainväliseen turvallisuuteen.

  Andreas Mölzer (NI). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, tiedämme Venäjän olevan tärkeä EU:lle, eikä tämä koske pelkästään talousasioita vaan myös sen asemaa strategisena kumppanina. Moskovan määräämä EU:n vihannesten vientikielto on epäilemättä ongelmallinen kesken neuvottelujen, jotka koskevat Venäjän liittymistä Maailman kauppajärjestöön, ja meidän olisi varmistettava, että Venäjä ei toimi ristiriitaisesti WTO:n sääntöihin nähden tulevaisuudessa.

Ongelmia liittyy kuitenkin myös vuonna 2006 tehtyyn EU:n lentoyhtiöitä koskevaan sopimukseen, jota ei ole pantu täytäntöön. EU:n ja Venäjän välisiä suhteita kiristää entisestään Yhdysvaltojen tuleva ohjuspuolustusjärjestelmä Romaniassa. Jos EU haluaa vakavasti ottaen laatia strategiat parantaakseen suhteitaan Venäjän kanssa, siinä tapauksessa sen on ensin ratkaistava ongelmat ja toiseksi sen on otettava huomioon Venäjän erityispiirteet, jotka liittyvät historialliseen vaikutuspiiriin, joka on epäilemättä olemassa tai joka on olemassa Venäjän tapauksessa. Tämä on ainoa keino, jonka avulla voimme edistyä.

  Paweł Zalewski (PPE). - (PL) Arvoisa puhemies, Euroopan unionin ja Venäjän välinen kumppanuus tuo mukanaan vastuuta, myös kolmansia maita kohtaan. Haluan kiinnittää komission jäsenen huomion siihen päätöslauselman kappaleeseen, jossa Venäjää kehotetaan olemaan käyttämättä energiavarojen saatavuutta välineenä, jolla vaikutetaan naapureiden poliittisiin toimiin. Näin tapahtui Ukrainan tapauksessa, kun Venäjän pääministeri Putin totesi täysin avoimesti viime tapaamisessaan Ukrainan pääministeri Azarovin kanssa, että Venäjä tarjoaisi Ukrainalle alempia hintoja ja neuvottelisi uudelleen kaasusopimuksesta vain siinä tapauksessa, että Ukraina liittyy tulliliittoon Venäjän, Valko-Venäjän ja Kazakstanin kanssa. Tämä merkitsisi sen Eurooppaan tähtäävien suunnitelmien ja pyrkimysten hylkäämistä. Se on sanalla sanoen kiristystä. Jos sopimusta ei neuvotella uudelleen, kaasun hinnat Venäjän ja Ukrainan rajalla saattavat nousta 500 euroon 1 000 kuutiometriltä. Ukraina maksaa jo nyt Euroopan korkeimpia hintoja venäläisestä kaasusta, vaikka se on kaikkein lähimpänä näitä kaasunlähteitä.

Tilanne saattaa johtaa hyvin vakavaan taloudelliseen ja yhteiskunnalliseen kriisiin Ukrainassa. Haluaisin tehdä selväksi, että Euroopan unionilla on velvoitteita Ukrainaa kohtaan, kun otetaan huomioon, että neuvottelemme parhaillaan maan liittymisestä vapaakauppa-alueeseen tai sellaisen alueen luomisesta. Lisäksi se käynnistää lähitulevaisuudessa suhteet Euroopan unionin liittolaisena. Pyydän komissiota vaatimaan hyvin selvästi, että Venäjä keskeyttää kaikki tällaiset toimet ja lopettaa niiden käytön.

  Kristian Vigenin (S&D). – (EN) Arvoisa puhemies, tällä viikolla pidetään jälleen uusi EU:n ja Venäjän huippukokous. Maailmassa on tapahtunut suuria muutoksia viimeisen huippukokouksen jälkeen. Mainitsen niistä ensinnäkin Arabimaiden vallankumoukset, syvän muutoksen prosessin, joka vaikuttaa käytännöllisesti katsoen koko Arabimaailmaan. Fukushiman ydinvoimalaonnettomuus muutti ydinvoiman tulevaisuutta, etenkin turvallisuusasioissa. Ilmastonmuutos on aiheuttanut yhä vaarallisempia seurauksia. Osama bin Laden kuoli, mutta terrorismi elää, ja se on hyökännyt viattomia ihmisiä vastaan kaikkialla maailmassa.

Tapahtumien luettelo on pitkä, ja kaikki ne koskevat sekä EU:ta että Venäjää, kahden toistensa naapureina olevaa maailmanlaajuista toimintaa, joilla on pääosin samankaltaiset tai toisiaan täydentävät pitkän aikavälin intressit. Niiden suhteita voidaan kehittää entisestään vain, jos ne perustuvat keskinäiseen luottamukseen, avoimuuteen ja läpinäkyvyyteen. Kaikki salaiset suunnitelmat saattavat vääristää tai jopa tuhota nämä suhteet.

EU ja parlamentti ovat aina puhuneet selvästi Euroopan kansalaisten odotuksista. Tulevasta huippukokouksesta haluan korostaa neljää asiaa. Ensinnäkin huippukokouksessa olisi saatava aikaan ratkaisevaa edistymistä kaikissa jäljellä olevissa esteitä muodostavissa kysymyksissä, jotka liittyvät Venäjän liittymiseen Maailman kauppajärjestöön. Tämä tärkeä askel luo parempia mahdollisuuksia liikemaailmalle molemmin puolin ja vapauttaa entisestään kauppa- ja taloussuhteita kokonaisvaltaisesti. Tältä osin protektionistiset toimenpiteet ovat haitallisia, ja toivomme, että niitä ei piiloteta ylikorostettujen terveysuhkien taakse, kuten tapahtui viimeisessä tapauksessa, jossa vihannesten tuonti EU:n alueelle kiellettiin.

Toivomme, että julkistettu viisumivapaan matkustamisen toimintasuunnitelma helpottaa entisestään viisuminsaantia ja vie lähemmäs sitä ajankohtaa, jolloin EU:n ja Venäjän välinen viisumijärjestelmä vapautetaan kokonaan. Tästä syystä parlamentti olettaa, että Venäjän viranomaiset käsittelevät asiankuuluvasti eräitä poliittisesti arkaluonteisia kysymyksiä erityisesti lopettamalla venäläisten passien myöntämisen Etelä-Ossetian ja Abhasian asukkaille.

Toivoisin Venäjän sitoutuvan rakentavammin pyrkimyksiimme tukea demokratisointia, taloudellista ja sosiaalista kasvua ja vakautta kuudessa itäisen kumppanuuden valtiossa. Kuluneet kaksi vuotta ovat selvästi osoittaneet, että tämä EU:n aloite ei tähtää kilpailuun vaan pikemmin yhteistyöhön Venäjän kanssa, koska vakaa ja itsevarma yhteinen naapuruus on sekä EU:n että Venäjän etujen mukaista. Tässä yhteydessä kehotamme Venäjää lisäämään pyrkimyksiään saada aikaan rauhanomainen ratkaisu konflikteihin Transnistrian ja entistä huolestuttavammalla Vuoristo-Karabahin alueella.

Lopuksi todeta, että EU:n ja Venäjän olisi tehtävä täysipainoista yhteistyötä ydinvoiman turvallisuutta koskevien entistä tiukempien vaatimusten tarkistamisessa ja laadinnassa Japanin tapahtumien seurauksena. Oletamme, että tiukemmista vaatimuksista pidetään kiinni paitsi hiljattain rakennetuissa, myös jo toiminnassa olevissa ydinvoimaloissa. Toivon, että tämä asia voidaan esiin osana Nižnyj Novgorodissa käytäviä keskusteluja.

  Graham Watson (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, Kanadan pääministeri Pierre Trudeau vertasi rajan jakamista USA:n kanssa vuoteen jakamisen elefantin kanssa. Unionin on jaettava oma sänkynsä karhun kanssa.

Meidän on pyrittävä edelleen suhteiden kehittämistä neljän yhteisen tilan yhteydessä ja viime vuoden nykyaikaistamiseen perustuvan kumppanuuden pohjalta. Kuten komission jäsen totesi, kahden viime vuoden aikana on saatu aikaan edistystä. Sopimus kaasua koskevasta neuvoa-antavasta foorumista ja parannettu varhaisen varoituksen mekanismi ovat siitä esimerkkejä. Tässä kuussa aikaan saatu edistys Transnistrian konfliktin ratkaisemisessa oli toinen positiivinen edistysaskel.

Kuten korkea edustaja Ashton totesi viime kuussa Hodorovskin ja Lebedevin tapauksesta tehdyn päätöksen jälkeen ja kuten Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on todennut useissa yhteyksissä, todellinen edistys edellyttää kuitenkin demokratian ja ihmisoikeuksien kunnioittamista sekä vakaata ja oikeudenmukaista liiketoiminnalle suunnattua oikeudellista kehystä, jollainen puuttuu aivan liian usein Venäjällä. Jäsentynyt kansalaisyhteiskunnan keskustelu auttaisi asiaa, ja yhteiset toimet ilmastonmuutoksen torjumiseksi auttaisivat rakentamaan luottamusta. Venäjän karhu on kuitenkin vielä närkästyneellä päällä, ja neuvoisin komissiota viemään Nižnyj Novgorodiin mukanaan hunajan lisäksi myös suurikokoisen verkon.

  Edvard Kožušník (ECR). – (CS) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, kuten varmasti tiedätte, Venäjä on itsevarma valtio, ja venäläiset ovat itsevarma kansa. EU:n ja Venäjän väliseen suhteen on muotouduttava aidoksi kumppanuudeksi eikä pelkästään teeskennellyksi kumppanuudeksi. Meillä on erinomaiset suhteet itäisen kumppanuuden valtioiden kanssa, joten EU:n ja Venäjän välisten suhteiden on oltava vähintään samalla tasolla. Sen vuoksi olen iloinen siitä, että te ette puheessanne unohtanut mainita viisumivaatimuksen poistamisen merkitystä Venäjän kanssa, koska kumppanien väliset suhteet on rakennettava luottamukselle ja avoimuudelle. Meidän olisi ilmoitettava Venäjälle selvästi ja vakavasti, mikä on aikataulu viisumien poistamisessa ja mitä ehtoja sitä varten on täytettävä.

Arvoisa komission jäsen, haluan kiittää teitä siitä, että valmistellessanne yhteistä EU:n ja Venäjän huippukokousta, muistitte kaikki ne asiat, jotka ovat tärkeitä EU:n ja Venäjän välisessä kumppanuudessa.

  Bastiaan Belder (EFD). – (NL) Arvoisa puhemies, haluan ensimmäiseksi puhua eräästä hyvin tärkeästä asiasta. Luotan siihen, että tässä EU:n ja Venäjän välisessä huippukokouksessa käsitellään hyvin haitallista ja täysin suhteetonta eurooppalaisten vihannesten tuontikieltoa. Kauppapuutarha-ala odottaa, että tämä kielto kumotaan, ja se ansaitsee näin tapahtuvan. Arvoisa komission jäsen Füle, voitteko vahvistaa, että EU:n valtuuskunta sitoutuu täydellisesti tämän tilanteen ratkaisemiseen Nižnyj Novgorodissa? Asia on hyvin tärkeä, ja siitä kysytään minulta nyt paljon kotimaassani silloin, kun puhun EU:n ja Venäjän välisestä huippukokouksesta.

Halusin lausua muutaman sanan erityisesti Venäjän pulmallisesta liittymisestä Maailman kauppajärjestöön. Esitän vielä yhden lyhyen kysymyksen. Georgia on todellakin toiminut asiassa keskeisessä osassa. Georgialla on tosiasiassa veto-oikeus. Presidentti Saakašvili nostaa panoksia. Hän haluaa avoimia rajoja, hän haluaa perimmiltään Abhasian ja Etelä-Ossetian takaisin, ja hän on tietenkin ottanut georgialaisten viinien ja kivennäisvesien tuontikiellon asialistalle. Tämä ei kuitenkaan vaikuta liikauttavan Venäjää lainkaan. Lyhyesti sanottuna, eikö tässä ole nyt umpikujasta, johon olemme ajautuneet? Siltä todella näyttää. Sitä paitsi Venäjän talous, joka perustuu pääosin öljyyn ja kaasuun, ei oikeastaan tarvitse liittymistä Maailman kauppajärjestöön.

  Laima Liucija Andrikienė (PPE). – (LT) Arvoisa puhemies, kehotan EU:n toimielinten johtajia olemaan unohtamatta ihmisoikeuksia EU:n ja Venäjän huippukokouksessa, joka alkaa huomenna. On selvää, että ihmisoikeudet ovat arvokas perusta, jota ilman strateginen kumppanuus ja EU:n ja Venäjän suhteiden nykyaikaistaminen olisi mahdotonta.

Erityistapaus, josta meidän on keskusteltava, on Moskovan kaupungin tuomioistuimen oikeuden 24. toukokuuta tekemä päätös hylätä Mihail Hodorkovskin ja Platon Lebedevin valitus uudesta seitsemän vuoden tuomiosta. Silmiemme edessä tapahtuu 2000-luvulla häpeällinen oikeudenkäynti, eikä tuomioita kirjoiteta tuomioistuimessa. Tällaista tapahtuu maassa, jolla on yhteys Euroopan unioniin niin kutsutun strategisen kumppanuuden kautta. Moskovan tuomioistuimen päätös paljasti jälleen kerran vakavat epäkohdat Venäjän oikeusjärjestelmässä ja vahvisti näkemystä siitä, että se rankaisee niitä Venäjällä oleskelevia, joilla on poliittisia pyrkimyksiä mutta joiden mielipiteet eivät ole yhteneväiset Kremlin mielipiteiden kanssa.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen 31. toukokuuta antama päätös ja Venäjän tekemät Euroopan ihmisoikeusyleissopimuksen rikkomukset ovat asioita, joista on myös keskusteltava.

Euroopan parlamentin olisi sanottava selvästi, että jos Venäjän presidentti Dmitri Medvedev haluaa tulla Euroopan parlamenttiin, hänen olisi saavuttava paikalle yhdessä mielipidevanki Mihail Hodorovskin kanssa. Tämä olisi kaikkein tehokkain strategia ja taktiikka Venäjän nykyaikaistamiseksi. Presidentti Medvedev ja mielipidevanki Mihail Hodorovski yhdessä Euroopan parlamentin kanssa olisi näkemisen arvoinen näky, joka saisi osakseen maailman tiedotusvälineiden huomion lisäksi demokraattisen yhteiskunnan vilpittömän tuen.

  Justas Vincas Paleckis (S&D). – (LT) Arvoisa puhemies, tämä huippukokous on erityinen, koska sen taustalla ovat Venäjän tulevat vaalit. Odotamme Brysselin lähettävän vahvan signaalin Venäjälle vaaleista, jotka noudattavat demokratian vaatimuksia. Ne turvaisivat mielipide-erot duumassa. Ydinturvallisuuskysymys on erityisen tärkeä Fukushiman onnettomuuden jälkeen. Olen hyvilläni siitä, että komission jäsenen mukaan tämä aihe otetaan esiin huippukokouksessa ja että siellä vaaditaan tiukimpia kansainvälisiä turvallisuusstandardeja noudatettavan jo toiminnassa olevissa ja suunnitteilla olevissa ydinvoimaloissa sekä Venäjällä että tietenkin Euroopan unionissa.

Mielestäni olisi keskusteltava myös EU:n ja Venäjän suhteista Valko-Venäjän kanssa. Kantojen lähentyminen auttaisi avaamaan vankilanportteja niille, jotka hiljattain asettuivat ehdokkaaksi Valko-Venäjän vaaleissa ja halusivat tehdä lopun räikeistä ihmisoikeusrikkomuksista. Tuen hyvin vahvasti niitä kollegoja, jotka ovat todenneet, että meidän on muutettava sanat teoiksi viisuminsaannin helpottamispyrkimyksissä, eikä tämä koske vain Venäjää vaan kaikkia Euroopan unionin itäisiä naapureita.

Kun Puola aloittaa EU:n puheenjohtajakautensa, sille on jo avautunut tie hedelmällisemmälle keskustelulle Venäjän kanssa, joten voimme odottaa konkreettisia toimia EU:n ja Venäjän suhteissa tulevana puolivuotiskautena.

  Jacek Olgierd Kurski (ECR). - (PL) Kaikkein vakavimmat heikkoutemme EU:n ja Venäjän välisissä suhteissa ovat epäjohdonmukaisuus, heikkous ja tietoisuuden puute omasta voimastamme. Nord Stream -kaasuputkiasia on tyypillinen esimerkki. Ensin teemme energiasolidaarisuudesta yhden Euroopan tärkeimmistä periaatteista Lissabonin sopimuksessa, ja sitten EU sopii Nord Stream -hankkeesta, joka on haitallinen Puolalle ja muille uusille jäsenvaltioille geopoliittisesti. Meidän olisi sen vuoksi pidettävä pintamme, kun keskustelemme kustakin näistä asioista tulevan asialistan yhteydessä, kuten komission jäsen totesi.

Venäjän on noudatettava tiettyjä WTO:n sääntöjä. Venäjän olisi ensin sallittava georgialaisten viinien tulo markkinoilleen, ennen kuin se haaveilee WTO:n jäsenyydestä.

Viisumiasiasta Venäjälle on ilmoitettava, että viisumijärjestelmä vapautetaan niitä maita varten, jotka osallistuvat ensin itäiseen kumppanuuteen, ja sen jälkeen vasta Venäjälle. Kaliningradin alue voi olla poikkeus tästä säännöstä.

Kun otamme puheeksi energia-alan, Venäjälle on ilmoitettava, että vastustamme Ukrainan jatkuvaa kiristämistä ja että vastustamme Venäjän vaikutusvaltaa käyttävien edustajien toimia niiden pyrkiessä väheksymään liuskekaasun uuttamisen merkitystä Puolassa ja Euroopassa. Tämä on loistava tilaisuus saavuttaa riippumattomuutta Venäjästä.

  Tunne Kelam (PPE). – (EN) Arvoisa puhemies, Venäjä on julistanut nykyaikaistamisohjelman, ja jotkut tarkkailijat puhuvat uudesta "perestroikasta". Tähän mennessä todellista edistystä ei ole valitettavasti saatu aikaan. Analyytikot päättelevät, että Venäjän nykyisen eliitin painopiste on säilyttää nykyinen järjestelmä ja pyrkiä estämään ulkosuhteiden vaikutus kotimaan tilanteeseen.

Sen vuoksi EU:n on tehtävä yksi asia hyvin selväksi. Nykyaikaistamista koskevan kumppanuuden menestyminen riippuu Venäjän hallituksen halukkuudesta ja kyvystä rakentaa todella riippumaton oikeuslaitos ja panna täytäntöön oikeusvaltioon, avoimuuteen ja vastavuoroisuuteen liittyvät perusperiaatteet. Mikäli EU ei käsittele tätä tärkeää asiaa periaatteellisena kysymyksenä, minkäänlaista edistystä lienee turha odottaa.

Tämänpäiväisessä International Herald Tribunessa kirjoitettiin, että Venäjällä ei voi olla nykyaikaista talousjärjestelmää niin kauan kuin se ei noudata aitoa oikeusvaltion periaatetta. Huippukokouksen tapahtumapaikka on Nižnyj Novgorod, jota kutsuttiin Neuvostoliiton aikaan Gorkiksi. Sinne Neuvostoliiton omatunto, Andrei Saharov karkotettiin useiksi vuosiksi. Pyydän komissiota ja neuvottelijoitamme toimimaan Andrei Saharovin hengessä ja muistelemaan Saharovin palkinnon voittajaa, Sergei Kovalevia, joka vieraili parlamentissa kaksi vuotta sitten.

EU:n olisi myös kannustettava ja autettava Venäjää hyväksymään tämä totalitaarinen perintönsä. Jopa presidentti Medvedevin oli 20 vuoden jälkeen myönnettävä, että Venäjän vallan hirveää ja rikollista perinnettä ei voi sivuuttaa. Muistutan kollegamme, jäsen Swobodan sanoista, kun hän pyysi eilen Venäjän historian täydellistä selvittämistä, etenkin Stalinin aikakauden hirmuteoista. Voimme auttaa Venäjää hyväksymään menneisyytensä.

  Boris Zala (S&D). – (SK) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät jäsenet, Venäjä edellyttää edelleen kaksipuolista lähestymistapaa. Se tarvitsee tiukkoja vaatimuksia demokraattisten periaatteiden noudattamisesta, mutta toisaalta sen on tyrmättävä Bushin hyvin hioma Venäjän vastainen politiikka.

Venäjällä ei ole minkäänlaista oikeutta luoda vaikutuspiiriä. Kaikilla entisillä neuvostotasavaloilla on oikeus päättää vapaasti, mihin ne haluavat kuulua. Sillä on kuitenkin ilman muuta oikeus varmuuteen ja kansainväliseen turvallisuuteen. Turvallisuuden tunne vapauttaisi varmasti Venäjän sisäistä tilannetta.

Euroopan on tarpeen vetää Venäjä mukaan maailmanpolitiikkaan, jotta Venäjä voi tuntea, että se on hyväksytty kumppani kansainvälisen ja demokraattisen järjestyksen luomisessa. Nykyaikaistamista koskevassa kumppanuudessa ei pidä toteuttaa ainoastaan Venäjän hallituksen valtion monopolin kaltaisia ideoita, vaan sen avulla olisi luotava pidäkkeetön alue teolliselle ja tieteelliselle toiminnalle, kuten jäsen Fleckenstein totesi esittämässään arviossa.

Jos ottaisimme Venäjän kanssa tällaisen erilaisen lähestymistavan, voisimme kenties saada hieman toivoa siitä, että demokraattinen prosessi voitaisiin vapauttaa sovellettavaksi laajemmalti Venäjällä ja luoda varmuutta ja luottamusta siitä, että se otettaisiin huomioon Euroopan poliittisissa toimissa. Toivon hartaasti, että nämä asiat otetaan keskustelunaiheiksi tulevissa keskusteluissa.

  Mirosław Piotrowski (ECR). - (PL) Arvoisa puhemies, EU:n ja Venäjän huippukokouksen kynnyksellä ja uudesta kumppanuus- ja yhteistyösopimusta koskevien neuvottelujen yhteydessä on tärkeää, että EU puhuu yhdellä äänellä, mutta lisäksi sen on osoitettava Venäjälle yhtenäisyytensä ja yhteenkuuluvuutensa käytännössä. Energiasolidaarisuus on vahvistettu Lissabonin sopimuksessa, mutta Venäjä ei hyväksy tätä periaatetta, ja Nord Stream -kaasuputki on selvä esimerkki tästä asenteesta. Meidän ei pidä suostua yrityksiin eristää jotkin EU:n uusista jäsenvaltioista iskemällä energiasektoriin erottava kiila. Tätä olisi korostettava selvästi huippukokouksen aikana. Meidän olisi myös oletettava, että Venäjä tunnustaa Georgian, Moldovan ja Ukrainan Euroopan unioniin liittyvät tavoitteet ja että Venäjää kehotetaan lopettamaan näiden maiden poliittinen painostus. Lisäksi meidän olisi muistettava, että Venäjä on ainutlaatuinen demokratia, jolla on hyvin korkea korruptioaste.

  Inese Vaidere (PPE). – (LV) Arvoisa puhemies, Euroopan unionin ja Venäjän uuden kumppanuussopimuksen on oltava konkreettinen ja laillisesti sitova kaikilla yhteistyön aloilla. Tämä on oikeutettu vaatimus, koska emme voi sallia sitä, että sopimus on yleisluontoisten lauseiden kokoelma. Euroopan unioni ja Venäjä ovat toisistaan riippuvaisia. Euroopan markkinat eivät ole vähemmän tärkeät Venäjälle kuin Venäjän kaasu on tärkeä meille, ja Venäjän talouden nykyaikaistamissuunnitelmat riippuvat suoraan meidän teknologiastamme ja asiantuntemuksestamme. Tästä syystä yhteistyömme olisi oltava tiiviissä yhteydessä ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion aloilla aikaansaatuihin parannuksiin. Euroopan unioni on Venäjän suurin kauppakumppani ja tärkein investoija. Sen vuoksi uuden sopimuksen on sisällettävä investointia koskevia oikeudellisesti sitovia ehtoja. On tärkeää vaatia yksipuolisten ja kohtuuttomien kauppaesteiden poistamista. Tämä liittyy Venäjän, Kazakstanin ja Valko-Venäjän tulliliittoon sekä Euroopan unionin vihannesten nykyiseen tuontikieltoon. Emme voi sallia sitä, että Venäjä käyttää edelleen energiapolitiikkaansa geopoliittisten intressiensä toteuttamiseen syrjimällä tiettyjä jäsenvaltioita, esimerkiksi kaasun hintojen alalla.

Arvoisa komission jäsen, jatkaessamme työtä viisumivapaan alueen perustamiseksi Venäjän kanssa, meidän on myös tehtävä työtä viisumivapaan alueen perustamiseksi muidenkin itäiseen kumppanuuteen kuuluvien valtioiden kanssa. Huippukokouksessa meidän on toistettava, että kuuden kohdan sopimusta Georgiasta ei ole vielä pantu täytäntöön. On otettava huomioon tulevat parlamenttivaalit ja presidentinvaalit ja poistettava opposition jäsenille asetetut rajoitukset, jotka liittyvät vaaleihin rekisteröitymiseen ja esiintymiseen tiedotusvälineissä. Olemme jo vahvistaneet halukkuutemme olla läsnä vaaliprosessin kaikissa vaiheissa, mutta Venäjän on silti osoitettava halukkuutta hyväksyä pitkäaikaiset tarkkailijat sekä toteutettava todella oikeudenmukaiset vaalit. Päätteeksi haluan korostaa, että nämä kriittiset huomiot eivät ole millään tavoin suunnattu Venäjää tai sen kansaa vastaan, vaan päinvastoin. Ne on suunnattu nykyistä hallitusta vastaan, jotta Venäjän tilanne paranisi ja yhteistyömme olisi tuloksekkaampaa.

  George Sabin Cutaş (S&D). – (RO) Arvoisa puhemies, ilmaston lämpeneminen, huumekauppa, ydinaseiden leviämisen estäminen ja energiaturvallisuus ovat yhteisiä haasteita, jotka edellyttävät yleismaailmallisia ratkaisuja. Sen vuoksi meidän on rakennettava Venäjän kanssa kestävä kumppanuus, joka perustuu keskinäiseen luottamukseen.

Suhtaudun myönteisesti siihen, että aloitamme uudelleen neuvottelut uudesta kunnianhimoisesta kumppanuussopimuksesta, jolla pyritään poistamaan menneet jännitteet. Mielestäni Euroopan unionin olisi tuettava Venäjää sen pyrkimyksissä liittyä Maailman kauppajärjestöön, koska tämä vauhdittaa kahden kumppanin välisiä kauppa- ja taloussuhteita ja investointeja.

Lisäksi korkean edustajan on kannustettava huomisessa huippukokouksessa Venäjää ratifioimaan energiaperuskirja, koska Euroopan unionin ja Venäjän välillä ei voi olla kunnollista energiayhteistyötä, jos avoimuuden, vastavuoroisuuden, kilpailukyvyn ja syrjimättömyyden periaatteita ei noudateta.

  Paweł Robert Kowal (ECR). - (PL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, oletan, että nykyaikaistaminen otetaan yhdeksi keskustelunaiheeksi huippukokouksessa. Haluan vain muistuttaa teille, että Venäjän nykyaikaistaminen ei ole pelkästään talouteen tai energiaan liittyvä kysymys, vaan siinä on kysymys myös poliittisesta nykyaikaistamisesta ja viranomaisten ja yhteiskunnan välisistä suhteista. Pyydän teitä ottamaan tämän asian esiin. Tämä koskee myös Venäjän ja sen naapureiden välisiä suhteita sekä Venäjän "vaikutuspiiriä". Hoidatte suhteita Ukrainan kanssa niin menestyksekkäästi, joten kehottaisin teitä tekemään hyvin selväksi, että Euroopan unionin ja Ukrainan välinen assosiaatiosopimus olisi hyödyksi myös Venäjälle. Lisäksi ilmoitan, että olemme hyvin huolestuneita erittäin kovasta poliittisesta painostuksesta, jota Ukrainaa kohtaan osoitetaan neuvottelujen päätökseen saattamisen alla, kun neuvottelut on saatu lopulliseen vaiheeseensa. Pyydän teitä tekemään nämä asiat hyvin selväksi Venäjälle puolestamme. Nämä ovat hyvin tärkeitä asioita, jotka edistävät keskinäistä luottamusta Euroopan unionin toimielimiin ja jäsenvaltioihin ja toisaalta myös Venäjään.

  Bernd Posselt (PPE). – (DE) Arvoisa puhemies, haluan ensin sanoa, että olin ällistynyt kuullessani jäsen Mölzerin kaltaisen hyvin historiaan perehtyneen miehen toteavan, että Euroopassa on Venäjän vaikutuspiiriin kuuluvia historiallisia alueita ja että niihin lukeutuu osia Euroopan unionista, kuten Romania. Hitlerin ja Stalinin sopimuksen päivät ovat jo kaukana menneisyydessä, ja demokraattisessa maailmassa meidän olisi harjoitettava eräänlaista eurooppalaista Monroen oppia. Tämä ei merkitse sitä, että emme halua hyvää naapuruuspolitiikkaa ja keskustelua. Nižnyj Novgorodin, joka on kokouksemme tapahtumapaikka, olisi kuitenkin toimittava myös tarkoituksena, koska se muistuttaa meille kuuluisasta tarinasta, jossa Nižnyj Novgorodin kauppiaat kuvittelivat voivansa ostaa vapautensa ja turvallisuutensa, mutta heidät hirtettiin.

Meidän on ymmärrettävä, että emme voi ostaa turvallisuutta rahalla tai kiillottamalla todellisuutta. Se voidaan saavuttaa ainoastaan rehellisellä kumppanuudella. Tarvitsemme yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Tarvitsemme energiariippumattomuutta ja energiaturvallisuutta sekä vähemmän riippuvuutta Venäjän energiapolitiikasta, jota käytetään edelleen ulkopoliittisiin tarkoituksiin. Meidän on myös puhuttava selvästi ihmisoikeuksista. Meillä ei ole varaa tehdä kompromisseja tässä asiassa. Mihail Hodorovski ja Platon Lebedev olisi mielestäni vapautettava, muuten Venäjän presidentin valtiovierailu Euroopan parlamenttiin tapahtuu tummien pilvien varjostamana.

Haluamme Venäjän kanssa kumppanuuden, joka on demokratisointiprosessin keskellä, mutta sen toteuttamiseksi Venäjän on demokratisoiduttava todellisuudessa eikä pelkästään toiveajattelussa. Sen vuoksi jäsen Swoboda on mielestäni oikeassa. Tulevat vaalit ovat ratkaisevat. Sitten näemme, voidaanko Venäjän kansan, josta pidämme hyvin paljon, kanssa luomaamme kumppanuutta laajentaa aidoksi kumppanuudeksi Venäjän valtion kanssa.

  Mitro Repo (S&D). – (FI) Arvoisa puhemies, kuten herra Posseltkin totesi, Eurooppa tarvitsee Venäjää ja Venäjäkin tarvitsee Eurooppaa. EU:n ja Venäjän yhteistyö on tärkeää poliittisen, sosiaalisen ja taloudellisen vakauden edistämiseksi. Ei vain Euroopassa vaan maailmanlaajuisestikin.

On valitettavaa, että EU:n ja Venäjän kumppanuus- ja yhteistyösopimus ei vastaa nykypäivän yhteistyötarpeita. Strategista kumppanuutta onkin syytä tiivistää, syventää ja laajentaa. Kaikkien EU:n ja Venäjän suhteiden perustana tulee kuitenkin myös jatkossa olla rauhan ja turvallisuuden edistäminen sekä demokraattisten arvojen ja poliittisen ja taloudellisen vapauden tukeminen.

Nykyaikaistamista koskevaa kumppanuutta tulee syventää ja tarkentaa, mutta pelkkä poliittinen vuoropuhelu diplomaattien välillä ei yksinkertaisesti riitä. Meidän tuleekin helpottaa kaikin tavoin kansalaisten kohtaamista ja kasvattaa yhteistyötä tieteen, taiteen, kulttuurin, koulutuksen ja yritystoiminnan aloilla.

  Konrad Szymański (ECR). – (PL) Arvoisa puhemies, ei ole epäilystäkään siitä, että EU:n ja Venäjän huippukokouksessa on hyvin paljon käsiteltäviä aiheita, mutta yhtenä tärkeimmistä pidetään todennäköisesti energiaturvallisuutta. Useiden kuukausien ajan Venäjä on harjoittanut hyvin intensiivistä toimintaa, jolla se on pyrkinyt saamaan kaasuinfrastruktuurissaan erivapauksia kolmannessa energiapaketissa määrätyistä säännöistä, toisin sanoen monopolin vastaisen lakimme sisältämistä säännöistä. Siinä kielletään energiavarojen ja siirtoverkkojen samanaikainen ja rinnakkainen valvonta. Venäjän energiaministeri Shmatko, South Stream -hankkeen toimitusjohtaja Kramer sekä Gazpromin toimitusjohtaja Miller ovat tehneet Brysseliin vierailuja tämän asian tiimoilta. Tämä on tärkeä kampanja. Euroopan unionin kanta tästä asiasta on esitettävä Venäjälle hyvin selvästi, eli se, että emme aio myöntää alennettuja tariffeja Venäjälle. Sen sijaan meille on tärkeää, että Keski-Euroopan kaasumarkkinoista tulee nykyistä kilpailukykyisemmät ja vähemmän monopolisoidut. Arvoisa komission jäsen, pyytäisin teitä kertomaan yksinkertaisesti, onko Euroopan komissio valmis antamaan lausuntoja tästä asiasta huippukokouksen aikana.

  Tomasz Piotr Poręba (ECR). - (PL) Arvoisa puhemies, tulevan huippukokouksen edellä voimme todella todeta, että Euroopan unionilta puuttuu yksi johdonmukainen strategia Venäjän varalle ja että nykyinen politiikka, jossa käytännön yhteistyö perustuu pienten edistysaskeleiden strategiaan, saattaa hyvin helposti hajota minkä tahansa seuraavan kriisin aikana. Näin tapahtui esimerkiksi Georgian sodan aikana vuonna 2008 tai vuonna 2009, kun kaasuntoimitukset keskeytettiin.

Kun otamme huomioon viimeksi mainitun tapahtuman, on hyvin tärkeää korostaa sanan "monipuolistaminen" määritelmää. Se merkitsee Euroopassa usein sitä, että rakennetaan suuri määrä erilaisia kaasuputkia Venäjältä. Monipuolistamisen katsotaan tarkoittavan esimerkiksi South ja Nord Stream -kaasuputkien rakentamista. Sillä välin Euroopan unionin olisi keskityttävä takaamaan kaasutoimituksia muista kuin venäläistä lähteistä. Sen olisi tehtävä enemmän edistääkseen Azerbaidžanista tulevan Nabucco-kaasuputken toimintaa, ja sen olisi investoitava kaasun vastaanottoasemiin ja liuskekaasun tutkimukseen.

On myös hyvin tärkeää, että Venäjän viranomaisia kohtaan harjoitetaan painostusta eri yhteyksissä, jotta Venäjän ihmisoikeustilanne paranisi. EU:n ja Venäjän huippukokouksen kehyksestä käytävien keskustelujen ohella meidän olisi varmistettava, että kahdesti vuodessa pidettäviä kuulemisia Euroopan unionin edustajien ja Venäjän ulkoministeriön diplomaattien välillä ovat ratkaisevasti vauhditettu.

  Krzysztof Lisek (PPE). - (PL) Arvoisa puhemies, mielestäni Venäjän viranomaisille olisi ilmoitettava, että odotamme heidän käyttäytyvän vastuullisesti. Venäjä on potentiaalisesti hyvin tärkeä kumppani Euroopan unionille esimerkiksi silloin, kun pyritään löytämään ratkaisu eräisiin Euroopassa jatkuviin konflikteihin, jotka ovat edelleen ratkaisematta. Venäjän viranomaisille olisi mielestäni ilmoitettava, että vaikka vihannekset ja kaasu ovat tärkeitä, niiden on lopetettava Transnistrian separatistien tukeminen. Odotamme heidän myös tekevän lopun aseiden toimituksesta Azerbaidžanille ja Armenialle, koska se on suuri riski alueen tulevaisuudelle ja oletamme Venäjän noudattavan velvollisuuksiaan Georgiasta vuonna 2008 tehdyn sopimuksen nojalla. Toivomme, että Venäjän joukot vedetään pois Abhasiasta ja Etelä-Ossetiasta, ja odotamme Venäjän kunnioittavan Georgian oikeutta pohtia omaa tulevaisuuttaan ja päättävän siitä.

  Sławomir Witold Nitras (PPE). - (PL) Arvoisa puhemies, vaikka olemme samaa mieltä jäsen Lisekin Georgiaa koskevista lausunnoista, emmekä unohda sitä, mitä useat parlamentin jäsenet ovat todenneet Ukrainasta, minusta vaikuttaa siltä, että huomisessa huippukokouksessa meidän on lausuttava muutama tai oikeastaan monta sanaa myös Valko-Venäjän puolesta. Pyytäisin kaikkia muistamaan, että olemme käsitelleet nyt monen kuukauden ajan hyvin kauaskantoista poliittista kriisiä ja että ainakin muutaman kuukauden ajan olemme käsitelleet kauaskantoista talouskriisiä. Puhumme myös tilanteesta, jossa Venäjä painostaa Valko-Venäjää, ja todennäköisesti se tekee näin päättäväisemmin ja tehokkaammin kuin se toimii Ukrainan kohdalla. Venäjä pyrkii tehokkaasti valtaamaan koko talouden tai oikeastaan talouden strategiset alueet käyttämällä hyväksi dramaattista tilannetta, jossa Valko-Venäjän talous on nyt. Minulla on eräs pyyntö. Jos Venäjä päättää tarjota apua ja tiedämme, että se on päättänyt tarjota apua Valko-Venäjälle, Euroopan unionin olisi varmistettava, että Venäjä tarjoaa tämän avun ihmisoikeuksien noudattamisesta riippumatta. Nämä ovat yhteisiä arvoja, jotka nähtävästi jaamme Venäjän kanssa. Tätä asiaa venäläiset usein toistavat, joten heidän olisi autettava meitä edistämään näitä arvoja Valko-Venäjällä. Muussa tapauksessa Lukashenkon hallintoa rahoittamalla olemme lopulta vastuussa siitä.

  Jaroslav Paška (EFD). – (SK) Arvoisa puhemies, meillä on aina lukuisia ongelmallisia asioita ratkaistavana, kuten kansalaisoikeuksien standardit, järjetön vihannesten vientikielto EU:sta, EU:ssa sijaitseva ohjuskilpi tai Venäjän ongelmallinen puuttuminen useiden entisten neuvostotasavaltojen tilanteeseen.

En yritä ehdottaa, että meidän olisi vältettävä puhumasta näistä vaikeista asioista, mutta olen vahvasti sitä mieltä, että meidän ei pitäisi rajoittua niihin.

Meidän olisi myös esitettävä uusia ajatuksia molemmille hyödyllisestä yhteistyöstä. Eurooppalaiset tuottajat tarvitsevat uusia mahdollisuuksia myydä tuotteitaan. Venäjä on valtava kaupankäyntialue, jolla on entistä suurempi ostovoima. Siksi on tehtävä tiiviimmin työtä, jotta voidaan poistaa kauppayhteistyötä hillitsevät esteet sekä yhteisesti tukea hankkeita, kuten Tyyneltämereltä Euroopan unionin ytimeen kulkevan leveäraiteisen radan laajentaminen.

Tämänkaltaiset hankkeet voivat antaa uutta ponttaa yhteistyölle, jonka toteuttaminen tuo etuja Euroopan lisäksi myös Ukrainalle, Venäjälle ja useille muille Aasian maille.

  Lena Kolarska-Bobińska (PPE). - (PL) Arvoisa puhemies, Euroopan unionin ja Venäjän välillä käydään keskusteluja energia-alan tulevaisuudesta, mutta käsitykseni mukaan nyt ollaan perustamassa uutta ryhmää, joka keskustelee kolmannesta energiapaketista kaasuturvallisuuden yhteydessä. Haluan vedota komission jäsen Füleen ja komission jäsen Oettingeriin, jotta he antaisivat Euroopan parlamentille tietoa keskustelujen kehittymisestä ja kyseisen ryhmän käymien neuvottelujen tuloksista. Haluaisimme myös luettelon neuvotteluryhmän jäsenistä. Sain kuulla venäläiseltä energiakonsernin edustajalta, että yritys aikoo osallistua näihin neuvotteluihin. Haluaisin tietää, onko tämä totta ja osallistuvatko suurten yritysten edustajat neuvotteluihin Venäjän puolelta.

Kilpailulainsäädännön noudattaminen energia-alalla ilman erivapauksien myöntämistä on niin ikään hyvin tärkeä asia Euroopan parlamentille. Viimeaikaisten South Stream -hanketta koskevien investointisuunnitelmien esittelyn aikana Brysselissä kävi ilmi, että Venäjä ja Gazprom haluavat erioikeuksia ja erityisaseman. Emme voi suostua tällaiseen.

  Vytautas Landsbergis (PPE). – (EN) Arvoisa puhemies, pidän parlamentin päätöslauselmaa Euroopan kädenojennuksena nykyajan Venäjälle, joka tarvitsee kaikesta perusteettomasta ylpeydestään ja peritystä ylimielisyydestään huolimatta todella ystävällisen neuvon ja toimintasuunnitelman. Presidentti Medvedeviä neuvova ihmisoikeuksista vastaava kuulemisyksikkö on kehottanut toteuttamaan maan edustajanhuoneen välttämättömän ja perusteellisen uudistuksen, joten Euroopan parlamentti ei tarjoa sisällötöntä rauhoittelua vaan rakentavan yhteistyötarjouksen.

Kaikkein suurin mahdollisuus tarjoutuu, mikäli Venäjä on avoin ja pyrkii rakentamaan avoimen yhteiskunnan, eikä sellaista, joka on jäänyt takapajuisen stalinismin aikaan.

Valitettavasti Venäjän harjoittama painostus muita G8-maita kohtaan, jotta ne hyväksyisivät Georgian miehitetyt alueet WTO-järjestelmään Venäjän puolelta, ei ole osoitus sen todella hyvistä aikeista.

Jos pitää paikkansa, että länsi on myöntynyt tähän, se osoittaa valitettavasti heikkoutensa juuri ennen Nižnyj Novgorodin huippukokousta.

  Angelika Werthmann (NI). – (DE) Arvoisa puhemies, Venäjä on epäilemättä tärkeä kumppani Euroopan unionille, mutta se on myös hyvin vaikea. Liittyminen Maailman kauppajärjestöön on epäilemättä hyvin tärkeä asia Venäjälle. Haluaisin kuitenkin kehottaa selvästi saamaan aikaan demokraattisen prosessin sekä poliittisissa yhteyksissä että kansalaisyhteiskuntaa koskevissa yhteyksissä. On ehdottoman tärkeää, että ihmisoikeuksia kunnioitetaan ja noudatetaan.

  Elena Băsescu (PPE). – (RO) Arvoisa puhemies, EU:n ja Venäjän välisen huippukokouksen taustalla ovat alueelliset tapahtumat, jotka vaikuttavat tähän kumppanuuteen. Euroopan naapuruuspolitiikan uudistus saattaa auttaa ratkaisemaan Transnistrian konfliktin. Venäjä on todella osoittanut kiinnostusta yhteisen poliittisen komitean perustamiseen. Tämän elimen rakenteesta ja perustamisen määräajasta on kuitenkin vielä keskusteltava.

Eurooppaan vaikuttava elintarvikekriisi on pysäyttänyt kaupan Venäjän kanssa. Uudet neuvottelut nykyisistä terveyssäännöksistä saattaisivat parantaa tilannetta. Venäjän WTO-jäsenyydellä on pitkän aikavälin vaikutuksia taloussuhteisiin EU:n kanssa. Tästä syystä kaikkia olennaisen tärkeitä sopimuksia on tarkistettava.

Energia-asia on toinen kiinnostava aihe, kuten käy ilmi AGRI-hankkeen käynnistämisestä. Tämä tarjoaisi vaihtoehtoisen lähteen Nabucco-hankkeen kautta.

  Seán Kelly (PPE). – (EN) Arvoisa puhemies, on hyvä, että Euroopan unioni pyrkii luomaan mahdollisimman hyvät suhteet kaikkien naapureidensa kanssa ja todella kaikkien maiden kanssa ympäri maailmaa. Joskus tämä voi olla vaikeaa, ja olettaisin näin etenkin Venäjän tapauksessa, koska sillä on hyvin kirjava menneisyys. Aina siitä lähtien, kun rautaesirippu murtui yli 20 vuotta sitten, sen käytös eräitä maita, erityisesti Georgian kaltaisia naapurimaita, kohtaan ei ole ollut mitenkään ihailtavaa.

Kaikkia Venäjän kanssa käytäviä neuvotteluja on vahvistettava tunnustamalla tärkeät arvot, jotka ovat ihmisoikeuksien kunnioittaminen ja naapurien kunnioittaminen. Joka tapauksessa ne tarjoavat hienon tilaisuuden käsitellä maailmanlaajuisia kysymyksiä, kuten ilmastonmuutosta, ja tietenkin ne ovat hyvä tilaisuus kehittää molempien taloutta. Venäjä on kehittyvä valtio, ja samalla se on kehitysmaa hyvinvointia mitattaessa. Jos lähtökohdat ovat oikeat, sekä Euroopan unionille että Venäjälle tarjoutuu tietenkin pitkällä aikavälillä hienoja mahdollisuuksia.

  Štefan Füle, komission jäsen. – (EN) Arvoisa puhemies, tämänpäiväinen näkemysten vaihto on todella ollut varsin hyödyllistä, sillä se on antanut viime silauksen huippukokouksen valmisteluille. Voitte olla varma siitä, että välitän kaikkein tärkeimmät sanomat korkea edustaja ja varapuheenjohtaja Ashtonille, joka kuulee asiasta puheenjohtajia ja komission jäsen Karel De Guchtia.

Olen kuullut monien teistä vaativan sitoumusten jatkamista Venäjän kanssa ja sitä, että kehitetään suhdetta ja yhteistyötä Venäjän federaation kanssa. Kuulin kuitenkin myös vaatimuksia demokratian kehittämisestä ja korruption torjumisesta. Kuulin myös vaatimuksen Nižnyj Novgorodista raportoidun häirinnän lopettamisesta, vaikka kunnioitankin Venäjän federaation asemaa turvallisuuden varmistamisessa huippukokouksessa.

Olemme panneet merkille, että meillä on yhteneväisiä näkemyksiä useissa asioissa. Olemme yhtä mieltä siitä, että suhteemme Venäjän kanssa ovat keskeisen tärkeät sekä kahdenvälisissä että monenvälisissä yhteyksissä ja niin alueellisesti kuin maailmanlaajuisesti. Olemme yhtä mieltä siitä, että tämä on monitahoinen suhde, jossa taloudelliset ja sosiaaliset kysymykset ja ympäristökysymykset, ihmisoikeudet ja oikeusvaltion periaate, turvallisuustekijät ja poliittinen yhteistyö ovat kaikki äärimmäisen tärkeitä.

Meidän ei pitäisi odottaa tässä huippukokouksessa ratkaisua kaikkiin selvittämättömiin ongelmiin, ja aiomme kyllä ottaa esiin vihanneskysymyksen. Meidän olisi kuitenkin pyrittävä saamaan aikaan huomattavaa edistystä useilla aloilla.

Saanen kommentoida eräitä näitä aloja. Ensimmäiseksi puhun vaaleista. Venäjän viranomaiset ovat hyvin tietoisia siitä, että Euroopan unioni tarkkailee vuoden 2011 ja 2012 vaaliprosesseja hyvin tarkoin. Mikäli tulevissa vaaleissa ilmenee sääntöjenvastaisuuksia, näitä asioita on käsiteltävä. Juuri nyt vaadimme Venäjään noudattamaan niitä velvoitteita, joihin se on sitoutunut Euroopan neuvostossa, Yhdistyneissä kansakunnissa ja Etyjissä ja jotka koskevat vapaita ja oikeudenmukaisia vaaleja. Lisäksi vaadimme sitä tekemään hyvää yhteistyötä ODIHR:n kanssa asianmukaisen seurannan varmistamiseksi. Aiomme korostaa erityisesti uusien puolueiden rekisteröintiin liittyvää asiaa ja osallistumista vaaliprosessiin.

Toinen asia on se, että panin merkille parlamentin huolet Venäjän ihmisoikeustilanteesta. Olemme yhtä mieltä useimmista niistä, ja nämä asiat otetaan esiin Venäjän presidentin kanssa huippukokouksessa. Kaikkein tärkein foorumi ihmisoikeuksien ja oikeusvaltioasioiden käsittelyyn ovat Euroopan unionin ja Venäjän väliset ihmisoikeuksia koskevat kuulemiset. Tämä on erittäin tärkeä väline, ja sen sisältämiä mahdollisuuksia olisi käytettävä kokonaisuudessaan hyödyksi. Valitettavasti näin ei vielä ole, ja Euroopan unionin on sen vuoksi painotettava rehellisen ja hyödyllisen keskustelun tarvetta. Sitä varten kuulemismenettelyjen tarkistus on tarpeen.

Kolmas asia on nykyaikaistamista koskeva kumppanuus. Olen täysin samaa mieltä parlamentin jäsenten kanssa siitä, että nykyaikaistamista koskevan kumppanuuden on oltava laajapohjainen. Koordinaattorit esittelevät Nižnyj Novgorodissa toisen ohjelmaraportin kumppanuuden täytäntöönpanosta, ja kuten huomaatte, oikeusvaltio on aivan keskeisessä sijassa tässä aloitteessa, ja meillä on konkreettisia hankkeita tällä alalla.

Neljäs asia on se, että Venäjä on naapuriemme naapuri. Niinpä Nižnyj Novgorod olisi mielestäni loistava tilaisuus puhua hiljattain hyväksytystä Euroopan naapuruuspolitiikkojen tarkistusasiakirjasta voidaksemme varmistaa, että toimimme avoimesti sellaisten valtioiden kanssa, jotka ovat yhteisiä naapureitamme Venäjän kanssa. Tämä on siis avoimuuteen perustuva tilaisuus, jolla voimme tehdä selväksi, että välitämme niiden naapurien hyvinvoinnista, joiden kanssa meillä on käynnissä molempia hyödyttävä prosessi. Mielestäni meillä on nyt myös hyvä tilaisuus keskustella vahvistetusta yhteistyöstä paneutuaksemme naapurimaissamme pitkittyneisiin konflikteihin, ja tämä tilaisuus perustuu eräisiin Euroopan naapuruuspolitiikkojen tarkistusasiakirjan sisältämiin uusiin ideoihin.

Viidentenä on kysymys energiayhteistyöstä, josta keskustellaan huippukokouksessa. Tarvitsemme avoimia, oikeudenmukaisia ja kilpailukykyisiä energia-alan suhteita, ja otamme huolemme esiin Venäjän presidentin kanssa. Kuten totesin avauspuheenvuorossani, aiomme korostaa, että Venäjän sähkö- ja kaasualalla tarvitaan uusia uudistuksia, joiden tavoitteena on luoda tasavertaiset toimintaedellytykset.

Arvoisa puhemies, hyvät jäsenet, Euroopan unioni ja Venäjä ovat kumppaneita. Kumppanien olisi keskusteltava keskenään usein, ja niiden olisi pyrittävä saavuttamaan yksimielisyys aina, kun se on mahdollista. Niiden ei pitäisi kuitenkaan epäröidä käsitellä avoimesti muita ongelmallisia kysymyksiä. Olemme puhuneet tänään eräistä näistä ongelmallisista kysymyksistä. Niitä olisi käsiteltävä huippukokouksessa, ja aina, kun on mahdollista, meidän olisi etsittävä ratkaisuja tai ainakin pyrittävä parantamaan tilannetta.

Olen jo maininnut Euroopan naapuruuspolitiikkojen tarkistusasiakirjan. Olen vahvasti sitä mieltä, että yksi tarkistetun naapuruuspolitiikan lisäarvoista on se, että siinä käsiteltyjä yleisesti sovellettavia arvoja ja periaatteita voidaan soveltaa muuallekin kuin pieniin ja keskisuuriin naapurimaihin.

  Puhemies. – (EN) Olen vastaanottanut kuusi työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan mukaisesti käsiteltäväksi jätettyä päätöslauselmaesitystä.

Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna (9.6.2011).

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 149 artikla)

  Cristian Dan Preda (PPE), kirjallinen. – (RO) Olen iloinen siitä, että olen yksi tämän päätöslauselman allekirjoittaneista. Siinä vahvistetaan demokratian ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen merkitys Euroopan unionin ja Venäjän välisissä suhteissa. Kun aloitetaan Venäjän ja EU:n välisestä ihmisoikeuskeskustelusta ja jatketaan huippukokouksilla, mielestäni tarvitaan järjestelmällistä ja rehellistä lähestymistapaa niissä tapauksissa, joissa oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin normeja ei noudateta, tai ihmisoikeusaktivisteja tai toimittajia vainotaan ja heitä estetään tekemästä työtään.

Lisäksi on otettava käyttöön tietyt kriteerit sen arvioimiseksi, miten Venäjä noudattaa demokraattisia standardeja. Niiden avulla Venäjä voi syventää suhteitaan EU:n kanssa. Lopuksi totean, että meidän ei pidä myöskään unohtaa sitä tukea, jota on annettava kansalaisyhteiskunnan kehittämiselle, sillä demokratian takaajana se ei takerru pelkästään menettelyihin, vaan se on myös aidosti osallistava.

14. EU:n ja Mongolian suhteet (keskustelu)

  Puhemies. – (EN) Esityslistalla on seuraavana keskustelu Paolo Bartolozzin, Vito Bonsignoren, Mario Mauron, Gabriele Albertinin, Roberta Angelillin, Aldo Patriciellon, Lara Comin, Giovanni Collinon, Salvatore Iacolinon, Raffaele Baldassarren, Cristiana Muscardinin, Barbara Materan, Erminia Mazzonin, Sergio Paolo Frances Silvestrisin, Carlo Fidanzan, Iva Zanicchin, Alfredo Pallonen, Licia Ronzullin, Antonio Cancianin, Alfredo Antoniozzin, Giovanni La Vian, Marco Scurrian, Sergio Berlaton, Amalia Sartorin, Elisabetta Gardinin, Potito Salatton, Alfreds Rubiksin, Bart Staesin, Britta Thomsenin, Piotr Borysin, Joachim Zellerin, Niccolò Rinaldin, Bogdan Kazimierz Marcinkiewiczin, Jaromír Kohlíčekin, Hannes Swobodan, Vilja Savisaar-Toomastin, Herbert Dorfmannin, Jarosław Kalinowskin, Kyriacos Triantaphyllidesin, Béla Kovácsin, Inese Vaideren, Elisabeth Jegglen, Ivari Padarin, Vilija Blinkevičiūtėn, Rolandas Paksasin, Ivars Godmanis komissiolle esittämästä suullisesta kysymyksestä EU:n ja Mongolian suhteista (O-000091/2011 – B7-0410/2011).

  Paolo Bartolozzi, laatija. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kuulijat, Keski-Aasian ja Mongolian suhteista vastaava valtuuskunta, jonka puheenjohtajana minulla on kunnia toimia, matkusti Mongoliaan vain kolme viikkoa sitten Euroopan parlamentin ja Mongolian välisen kahdeksannen parlamenttien välisen tapaamisen yhteydessä. Se oli hyvin hyödyllinen ja mielenkiintoinen kokemus. Mongolia on maa, joka ansaitsee tulla paremmin tunnetuksi, eikä Euroopan parlamentissa ole kovin monia tilaisuuksia osoittaa sille sen ansaitsemaa huomiota.

Maan erityispiirre on parlamentaarinen monipuoluejärjestelmä, toimivallan jako, suhteellisen vapaa yleisen mielipiteen ilmaisun mahdollisuus sekä ihmisoikeuksien suojelun taso, joka erottuu verrattuna monen muun alueen maan tilanteeseen. Tällä maalla on myös kehitysongelmia, ja se kamppailee vaikean ympäristötilanteen ja jatkuvan aavikoitumisen keskellä. Sitä ovat myös hiljattain koetelleet äärimmäisen vaikeat sääolot. Samaan aikaan sillä on erittäin paljon luonnonvaroja, kuten kuparia, kultaa, uraania ja maametalleja, jotka voisivat houkutella huomattavia pääomavirtoja jopa lähitulevaisuudessa.

Kaikista näistä syistä mielestäni on tärkeää välittää Mongolialle kannustava viesti sen tärkeässä kehitysvaiheessa ja edistää demokratian ja oikeusvaltion sekä parlamentaarisen valvonnan lujittamista, jotta Mongolian saamia rahoitusvaroja voidaan käyttää tulevaisuudessa ihmisten hyväksi.

Meidän on rohkaistava Mongoliaa sen pyrkimyksissä kehittää nykyistä tiiviimpiä suhteita Euroopan unionin kanssa ja kehotettava sitä noudattamaan standardejamme ja teollisuutta koskevia sääntöjämme. Meidän olisi autettava sitä siirtymään eteenpäin kohti markkinataloutta ja kauppasuhteita, jotka oikeudellisen varmuuden sekä oikeusvaltion kehityksen ilmapiiri mahdollistavat. Kumppanuus- ja yhteistyösopimuksella, josta Euroopan unioni ja Mongolia parhaillaan sopivat, on ratkaiseva merkitys tässä yhteydessä.

Kaikista näistä syistä muut 45 jäsentä ja minä olemme jättäneet tämän suullisen kysymyksen käsiteltäväksi. Kysymyksessä pyydämme komissiota antamaan lisää yksityiskohtia sopimuksen pääseikoista sekä sen ratifioinnin ennustettavissa olevasta ajankohdasta. Haluaisin korostaa, että sopimus on jo parafoitu, mutta sen allekirjoittamisessa on nyt ajauduttu umpikujaan, koska ilmeisesti eräs jäsenvaltio on esittänyt epäilyjä siitä oikeusperustasta, jota on käytetty eräissä sopimuksen lausekkeissa.

Lisäksi kysymme komissiolta mahdollisuudesta perustaa Euroopan unionin valtuuskunta Ulaanbaatariin lähitulevaisuudessa. Tällainen aloite voisi merkittävästi edistää poliittisen ja taloudellisen yhteistyömme lisäämistä maan kanssa.

  Štefan Füle, komission jäsen. – (EN) Arvoisa puhemies, olen iloinen saadessani puhua parlamentille EU:n ja Mongolian suhteista.

Nyt on erittäin hyvä ajankohta keskustella Mongoliasta. Mongolia on 19. suurin maa maailmassa, ja se sijaitsee strategisessa tienhaarassa sekä Kiinan että Venäjän nopeasti kasvavien markkinoiden välissä. Se on nuorekas ja energinen maa, jolla on pitkät ja ylpeilemisen arvoiset perinteet ja historia. Mongolia edistyy hyvin valitsemallaan demokratian polulla. Haluan onnitella Mongoliaa sen rauhanomaisista vaaleista, sen elinvoimaisesta kansalaisyhteiskunnasta ja vapaasta tiedonvälityksestä. Nämä ovatkin merkkipaaluja Mongolian matkalla poliittista pluralismia.

Euroopan unioni suhtautuu erityisen myönteisesti Mongolian presidentin ilmoitukseen kuolemantuomioiden täytäntöönpanon keskeyttämisestä, mikä sai maassa osakseen vastustusta eräiltä tahoilta.

Mongolian esittämän pyynnön mukaisesti Euroopan unioni jakaa jo kokemuksiaan, erityisesti ottamalla vastaan ja viemällä eteenpäin eurooppalaisia periaatteita, normeja ja standardeja. Sen vuoksi olen iloinen voidessani vahvistaa Mongolian kokeilumaaksi, jolle Euroopan unionin antaa tukea demokratian kehittämiseen. Tämä merkitsee sitä, että tarjoamme sille enemmän taloudellista ja teknistä tukea.

Haluaisin myös käyttää tilaisuutta hyväkseni ja onnitella Mongoliaa, kun se juhlistaa tänä vuonna 100. vuosipäiväänsä demokraattisen liikkeen perustamisen kunniaksi, ja lisäksi haluan onnitella sitä sen demokratioiden yhteisön puheenjohtajuudesta.

Puhun nyt Mongolian talouden kehityksen näkymistä. Mongolia on taloudellisessa tienhaarassa, kun se vaihtaa suuntaa pitkälti maalais- ja paimentolaisyhteiskunnasta kohti mineraalien tuotantoon perustuvaa yhteiskuntaa. Valtavat mineraalivarat ovat Mongolialle kirjaimellisesti erinomainen tilaisuus luoda lisää vaurautta ja hyvinvointia kansalaisilleen. Toivomme, että nämä hyödyntämättömät mineraalivarat osoittautuvat siunaukseksi pikemmin kuin kiroukseksi, kuten eräissä maissa on tapahtunut.

Kansainvälisten suhteiden maailmassa arvostamme Mongolian joukkojen osallistumista Yhdistyneiden kansakuntien rauhanturvatehtäviin ympäri maailman. Mongolian joukot palvelevat Sierra Leonessa, Kongon demokraattisessa tasavallassa, Sudanissa, Länsi-Saharassa ja Tšadissa. Haluan korostaa, että Mongolian pyrkimyksiä auttaa Afganistanin vakauttamisessa pidetään kovasti arvossa.

Mongolian ja Euroopan unionin välisten suhteiden hallinnasta totean, että olen erityisen mielissäni siitä, että kumppanuus- ja yhteistyösopimus, joka korvaa vuonna 1993 tehdyn kauppa- ja yhteistyösopimuksen, neuvoteltiin vuodessa valmiiksi, ja se parafoitiin 20. joulukuuta 2010 Ulaanbaatarissa. Tämä sopimus avaa strategisen luvun suhteissamme.

Korkea edustaja ja varapuheenjohtaja Ashton suhtautui myönteisesti kumppanuus- ja yhteistyösopimukseen ja totesi sen olevan Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden uusi ponnahduslauta kohti entistä tiiviimpää poliittista ja taloudellista osallistumista Mongolian kehitykseen.

Kumppanuus- ja yhteistyösopimuksella teemme työtä tasavertaisina kumppaneina tehdäksemme yhteistyötä useilla eri aloilla, joita ovat poliittiset kysymykset, kuten terrorismin torjunta ja ihmisoikeuksien edistäminen, sekä kaupankäynti ja investointitoiminta raaka-aineiden kaltaisilla avainaloilla.

Sitten, kun jäsenvaltiot ovat hyväksyneet tekstin, toivomme, että voimme toivottaa tervetulleeksi Mongolian pääministerin Brysseliin allekirjoittamaan sopimuksen korkea edustaja Ashtonin kanssa.

Kun otamme huomioon tämän poliittisen ja taloudellisen yhteistyömme syvenemisen entisestään sekä Lissabonin sopimuksen voimaantulon, Euroopan unionin valtuuskunnan perustaminen Ulaanbaatariin on mahdollinen vaihtoehto. Ulkosuhdehallinto tarkastelee parhaillaan Euroopan unionin edustustoja ympäri maailman. Toivon olevan mahdollista selvitä taloudellisista ja henkilökohtaisista esteistä, jotta Ulaanbaatariin voitaisiin perustaa todella toimintakykyinen Euroopan unionin valtuuskunta.

Kiitos kovasti huomiostanne. Odotan mielipiteitänne ja kommenttejanne.

  Miroslav Mikolášik, PPE-ryhmän puolesta. – (SK) Arvoisa puhemies, EU:n ja Mongolian väliset suhteet ovat kehittyneet myönteiseen suuntaan kahden viime vuosikymmenen aikana, etenkin, kun otetaan huomioon Mongolian asteittainen demokratiakehitys ja nykyaikaistaminen.

Tiivis yhteistyö EU:n kanssa riippuu kuitenkin luottamuksen rakentamisesta Mongolian poliittisen järjestelmän pitkäaikaiseen vakauteen vahvistamalla takeita ihmisoikeuksista ja oikeusvaltion perusperiaatteita. Sen on tietenkin turvattava oikeusjärjestelmän asianmukainen toiminta ja korruption kitkeminen julkiselta sektorilta.

Siirtymisen kohti aitoa markkinataloutta on tapahduttava myös jatkuvan rakenneuudistamisen, kauppaoikeuden ja investointioikeuden uudistusten kautta sekä niin, että yksityinen sektori ottaa vastuulleen aikaisempaa suuremman osan taloudellisesta toiminnasta. Pidän myönteisenä kehitysaskeleena sitä, että maa on hyväksynyt lain kilpailun suojelemisesta tavoitteenaan ehkäistä yksityisten tai valtion omistamien yhtiöiden hallitsevan aseman väärinkäyttö tai kartellisopimusten tekeminen muiden yritysten ja kuluttajien kustannuksella. Olen vahvasti sitä mieltä, että uudistukset auttavat houkuttelemaan ulkomaisia sijoittajia ja näin ollen lisäämään vaurautta Mongolian asukkaille, jotka kärsivät edelleen köyhyydestä maaseutualueilla sen vuoksi, että he ovat riippuvaisia maataloudesta.

Hyvät kuulijat, päätteeksi haluaisin todeta, että tuen hyvin vahvasti – komission jäsen Füle on jo ilmaissut tämän mielestäni hyvin myönteisellä äänensävyllä – EU:n pysyvän valtuuskunnan perustamista Mongoliaan, koska uskon mahdollisuuksiin poliittisten ja kaupallisten suhteiden kehittämisessä. Samalla on pidettävä mielessä se tärkeä asia, että tässä strategisesti Kiinan ja Venäjän välissä sijaitsevassa maassa on laajat raaka-ainevarat. Näin ollen katson, että EU:n ja sen jäsenvaltioiden poliittisia ja kaupallisia suhteita Mongolian kanssa olisi edelleen kehitettävä.

  Kristiina Ojuland, ALDE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, Mongolialla on runsaasti mineraalivaroja, kuten kuparia, hiiltä, volframia, tinaa ja kultaa. Tämä tekee siitä hyvin houkuttelevan talouskumppanin.

Samalla, kun tavoittelemme taloudellisia etujamme, meidän olisi myös käytettävä tilaisuutta soveltaa ehtoja, joilla rohkaistaan Mongoliaa aloittamaan kipeästi kaivatut uudistukset. Mongoliassa on vakavia ongelmia, hillitöntä korruptiota, hyvän hallintotavan puutetta ja riittämätöntä kansainvälistä yhteistyötä.

Lisäksi on eräitä kiireellisiä asioita, jotka liittyvät maan luonnonvarojen hallintaan. Useat ulkomaiset yritykset käyttävät nyt perusteellisesti hyväksi Mongolian mineraalivaroja Mongolian hallituksen avulla. Tämä on johtanut sellaiseen tilanteeseen, jossa Mongolian kansalaiset eivät hyödy maan varoista. Heidän on esimerkiksi työskenneltävä hyvin kehnoissa oloissa, ja jotkut työntekijät joutuvat esimerkiksi uuttamaan kultaa elohopean avulla. Elohopeahöyryt aiheuttavat peruuttamatonta vahinkoa tällaisten työntekijöiden terveydelle. Mutta tässä ei ole vielä kaikki. Mongoliassa on syntynyt monia lapsia, joilla on epämuodostumia ja parantumattomia sairauksia työpaikan haitallisten olojen seurauksena.

Mongolian talous kohtaa myös haasteita sekä Venäjän ja Kiinan asettamien vientitullien että teknisten puutteiden vuoksi.

Karjankasvatus muodostaa noin 80 prosenttia Mongolian maataloustuotannosta, mutta lihaa ei voi viedä muihin maihin, koska laadunvalvontapuitteet ovat riittämättömät.

Jos sitoudumme saamaan aikaan kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen, siinä tapauksessa meidän olisi autettava Mongoliaa selviämään kohtaamistaan ongelmista, jotta voisimme kehittää sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävät suhteet.

  Béla Kovács (NI) . – (HU) Arvoisa puhemies, minäkin olin mukana Ulaanbaatariin kolme viikkoa sitten matkustaneessa valtuuskunnassa, joka piti siellä kahdeksannen kokouksensa. Minulla oli siellä tilaisuus nähdä itse, että Mongolian poliittisesta rakenteesta ja yhteiskunnasta on todella tulossa entistä demokraattisempia. Maa on saavuttanut merkittävää edistystä ihmisoikeusasioissa ja osallistuimme kokouksiin kansalaisjärjestöjen kanssa, jotka vahvistivat meille, että Mongolian hallitus on jo tunnustanut ne. Tiedonvälityksen vapaus on nyt hyväksytty, mitä voidaan pitää joka tapauksessa myönteisenä asiana. Kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen allekirjoittaminen on äärimmäisen tärkeä asia, koska se saattaa mahdollistaa eurooppalaisten standardien käyttöönoton Mongoliassa sen puitteiden mukaan. Tämän lisäksi nyt teknisenä toimistona toimivan EU:n edustuston kunnostaminen on ehdottoman tärkeä asia näiden kahden osapuolen välisten suhteiden parantamisen kannalta.

  Joachim Zeller (PPE). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kuulijat, olen hyvin kiitollinen jäsen Bartolozzille siitä, että hän otti Mongolian keskustelunaiheeksi Euroopan parlamentissa tekemällä aloitteen tämän kysymyksen esittämiseen. Parlamentissa on käsitelty entisten Keski-Aasian neuvostotasavaltojen eri piirteitä, mutta sen sijaan Mongolia ja sen tilanne ovat saaneet osakseen hyvin vähän huomiota.

Se on melko anteeksiantamatonta, koska entisen kommunistimaiden blokkiin kuuluvana valtiona Mongolia hyödynsi itsenäisyyttään hyvin varhaisessa vaiheessa ja aloitti tien kohti yhteiskuntansa demokratisointia. Mongolia laati demokraattisen perustuslain jo vuonna 1992, ja siitä lähtien maassa on pidetty useita vaaleja, jotka ovat tarkkailijoiden mukaan yleisesti sujuneet demokraattisesti ja korrektisti. Tätä ei voi mitenkään pitää itsestään selvänä asiana alueen valtioissa.

Joitakin vuosia Mongolian hallitus on pyrkinyt torjumaan korruptiota lain keinoin, ja vuonna 2010 se hyväksyi kuolemantuomioiden täytäntöönpanon lopettamisen. Siitä huolimatta kolme miljoonaa ihmistä, jotka elävät tässä laajassa maassa äärimmäisen vaikeissa ilmasto-oloissa, kärsivät edelleen käynnissä olevan muutosprosessin seurauksista. Maan väestö, jonka elämäntapa on tähän asti ollut ylivoimaisesti paimentolaiselämää, tungeksii niihin muutamiin maan kaupunkeihin, joilla ei ole tarvittavia infrastruktuureja, jotta ihmiset voisivat pärjätä niissä.

Maan mineraalivaroja ei hyödynnetä ympäristön kannalta kestävällä tavalla. Energiaongelmat tekevät siviili- ja talouselämästä entistäkin vaikeampaa. Mongolia on naapureidensa Venäjän ja Kiinan puristuksissa, ja uhkana on, että se on tulevaisuudessa vielä riippuvaisempi kyseisistä valtioista kuin aikaisemmin. Mongolian pyrkimykset ja edistysaskeleet (tässä asiassa lasi on mielestäni puoliksi täynnä eikä puoliksi tyhjä) yhteiskunnan demokratisoimisessa olisi tunnustettava, koska ne toimivat esimerkkinä muulle alueelle ja osoittavat, mitä voidaan saavuttaa vaikeasta menneisyydestä huolimatta.

Mongolian olisi saatava jatkossakin tukea meiltä, eikä pelkästään tukiohjelmien muodossa vaan siten, että Euroopan unionilla on suora läsnäolo Mongolian pääkaupungissa erillisen valtuuskunnan muodossa. Se olisi merkki siitä, että Eurooppa ei suhtaudu välinpitämättömästi Mongolian kohtaloon, eikä Euroopan etujen valvomisesta pitäisi enää vastata Pekingissä sijaitseva valtuuskunta. Pahoittelen kovasti sitä, että puheenjohtajakokous ei ollut valmistautunut korostamaan tätä enemmän hyväksymällä parlamentin päätöslauselman.

  Niccolò Rinaldi (ALDE). – (IT) Arvoisa puhemies, meidän olisi perustettava valtuuskunta Ulaanbaatariin, eikä sitä pitäisi enää pitkittää erityisesti siksi, että suhteiden ylläpitäminen Pekingistä käsin on hyvin huono asia symbolisista syistä. Tämän ja pitkään odotetun kumppanuussopimuksen lisäksi olemme kaikki tietoisia maan mineraalivaroista ja sen heikkouksista sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen liittyvissä asioissa, vaikka Mongolia on omalla tavallaan kehittänyt eräänlaisen demokraattisen yhteenkuuluvuuden muodon.

Haluan erityisesti kysyä komission jäseneltä, mihin Mongolia olisi sijoitettava geostrategisesta näkökulmasta. Maa ei kuulu Keski-Aasian strategian piiriin. Joitakin siihen strategiaan kuuluvista toimista voitaisiin kuitenkin mielestäni kenties laajentaa koskemaan Mongoliaa, kun otetaan huomioon sen kulttuurihistoria, joka on samankaltainen kuin näiden muiden maiden. Maalla on nyt myös tarkkailijan asema Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestössä, ja Euroopan unioni tutkii mahdollisuuksia, joilla se voisi auttaa sitä pääsemään täydeksi jäseneksi, kun otetaan huomioon Euroopan ja Mongolian väliset vanhat kulttuuriyhteydet.

  Elena Băsescu (PPE). – (RO) Arvoisa puhemies, ensinnäkin haluan onnitella kollegaani, jäsen Bartolozzia tästä aloitteesta. EU:n ja Mongolian välisiä suhteita olisi tarkistettava niin, että tavoitteena on kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen ratifiointi. Tämä asiakirja vahvistaa kummankin osapuolen välisiä suhteita ja kannustaa tekemään talousuudistuksia.

Mongolia tarjoaa huomattavia mahdollisuuksia energiavarojen ja kaupan muodossa. Tähän mennessä suhteet EU:n kanssa ovat pohjautuneet yksinomaan vuoden 1993 kauppasopimuksen ehtoihin. Sen vuoksi kaupan määrää koskevat luvut ovat olleet suhteellisen alhaiset. Kulttuurialalla on ilmennyt ongelmia opiskelijavaihtojen järjestämisessä. Erasmuksen kaltaisten ohjelmien laajentaminen tälle alueelle parantaisi tätä yhteistyön alaa. Olen sitä mieltä, että EU:n valtuuskunta on perustettava kaikkien näiden toimintojen koordinoimiseksi paremmin. Tämä mahdollistaa suoran yhteydenpidon viranomaisten kanssa niin, että kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen tehokas täytäntöönpano voidaan varmistaa.

  Andreas Mölzer (NI). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission puheenjohtaja, Sisä-Mongolia on tunnettu hiili- ja maakaasurikkauksistaan. Vaikka Kiinan laissa määrätään, että maankäyttöoikeudet kuuluvat alkuperäisille mongolialaisille, todellisuus paljastuu olevan hieman erilainen. On esitetty arvostelua siitä, että kiinalaisyritykset käyttävät valtavia määriä pohjavettä paljon vettä kuluttavalla hiilikaivosalalla. Tämä johtaa arojen aavikoitumiseen. Arvostelua on esitetty myös siitä, että laidunmaat kärsivät hiilen kuljetuksen seurauksena.

Mongolialaisten nykyiset protestit ovat leimahdus keskellä toista pitkää kytevää etnistä konfliktia Kiinassa Tiibetin vuonna 2008 ja islaminuskoisten uiguurien vuonna 2009 tekemän kansannousun seurauksena. Kiinan jatkuvan vedenpuutteen ja sen valtavan raaka-ainetarpeen vuoksi on odotettavissa, että Mongolian konflikti kiihtyy entisestään. Mongolian kanssa luotu kumppanuus, joka on ollut olemassa jo monia vuosia, merkitsee sitä, että nämä asiat vaikuttavat nyt myös Euroopan unioniin, ja sen on varmasti kaksinkertaistettava toimensa ihmisoikeuksien ja vähemmistöjen oikeuksien takaamiseksi.

  Štefan Füle, komission jäsen. – (EN) Arvoisa puhemies, haluan kiittää kunnianarvoisia parlamentin jäseniä tästä Mongoliaa koskevasta arvokkaasta keskustelusta. Tämä oli lyhyt mutta hyvin mielenkiintoinen keskustelu kahdenvälisistä suhteista Euroopan unionille tärkeän kumppanin kanssa.

Käsiteltyämme yhtä tai kahta tämän keskustelun aikana esiin tullutta kysymystä totean, että kumppanuus- ja yhteistyösopimus kattaa yhteistyön neljällä tärkeimmällä alalla. Ensinnäkin ovat tärkeimmät standardit ja normit, toiseksi kestävä kehitys, johon sisältyy ympäristön ja yhteiskunnan kehittäminen, kolmas asia on kauppa ja investoinnit, joissa on keskityttävä erityisesti raaka-aineisiin, ja viimeisenä alana oikeus ja vapaus sekä niihin liittyvä siirtolaisuuskysymys.

Ajoitusasiassa Euroopan unionin jäsenvaltioille on esitelty hyväksymämme asiakirja, jonka jäsenvaltioiden on hyväksyttävä, jotta se voidaan allekirjoittaa. Yhdistyneen kuningaskunnan alahuoneen European Scrutiny Committee (Euroopan sääntelyä käsittelevä komitea) tutkii parhaillaan Yhdistyneen kuningaskunnan suostumusta oikeus- ja sisäasioissa, joita on käsitelty useissa kumppanuus- ja yhteistyösopimuksissa.

En halua puhua Yhdistyneen kuningaskunnan alahuoneen puolesta, mutta menettelyn odotetaan kestävän kuudesta kahdeksaan viikkoon. Näin ollen se voi merkitä mahdollista allekirjoittamista syyskuussa EU:n ja Mongolian seuraavassa yhteisessä komiteassa.

Vaikka Euroopan unioni ja Mongolia ovat kaukana toisistaan, ja niillä on kokemusta erilaisista poliittisista järjestelmistä, kumpikin on noudattanut suvaitsevaisuuden, avoimuuden ja yhdenvertaisuuden perinteitä. Kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen voimaantulon myötä Euroopan unionista tulee Mongoliassa niin kutsuttu kolmas naapuri, eikä pelkästään puheissa vaan myös teoissa.

Ennen puheenvuoroni päättämistä haluan palata toiseen konkreettiseen kysymykseen, joka jäi minulta mainitsematta. Pahoittelen tätä tarkkaamattomuutta. Huomenna järjestetään erityiskokous Wienissä Etyjin pysyvän neuvoston puitteissa. Mongolian ulkoasiain- ja kauppaministeri puhuu jäsenvaltioille. Minulla on edessäni EU:n lausuntoluonnos. Voin vain todeta tänään, että suhtaudumme myönteisesti Mongolian aikeisiin vauhdittaa suhteita Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön kanssa. Päätämme huomenna, annammeko lisää yksityiskohtia asiasta.

Mongolialla on tekemiensä sitoumusten ansiosta (haluan korostaa tätä asiaa) vahvat mahdollisuudet toimia hyvänä esimerkkinä omalla alueellaan.

  Puhemies. – (EN) Keskustelu on päättynyt.

15. Sudan ja Etelä-Sudan (käsiteltäväksi jätetyt päätöslauselmat): ks. pöytäkirja

16. Seuraavan istunnon esityslista:

17. Valiokuntien kokoonpano: ks. pöytäkirja

18. Istunnon päättäminen

(Istunto päättyi klo 20.25.)