Debašu stenogramma

Trešdiena, 2013. gada 17. aprīlis - Strasbūra

18. ES stratēģija Arktikas reģionam (debates)

  Presidente. − L'ordine del giorno reca la discussione sulla dichiarazione del Vicepresidente della Commissione e Alto rappresentante dell'Unione per gli affari esteri e la politica di sicurezza sulla strategia dell'Unione europea per la regione artica (2013/2595(RSP)).

  Štefan Füle, Member of the Commission. − (on behalf of Catherine Ashton (Vice-President of the Commission/High Representative of the Union for Foreign Affairs and Security Policy)) Madam President, the European Union is stepping up its contribution to Arctic cooperation. I am therefore pleased to speak to Parliament today on behalf of Vice-President/High Representative Ashton about the European Union’s Arctic policy following the adoption of the Joint Communication of the Commission and the Vice-President/High Representative last June. Progress has been substantial.

Over the last decade, we have become the largest sponsor of Arctic research, with contributions of EUR 20 million per year. Additionally, as part of its regional and cross-border funding, the European Union has put over EUR 1 billion into economic development from Greenland to Russia. Add Member States’ bilateral contributions to that and the figure rises to almost EUR 2 billion.

The next steps we plan will make the European Union’s contribution to Arctic cooperation even more meaningful. Our policy focuses on three key components: knowledge, responsibility and engagement.

Starting with knowledge: the European Union’s new Horizon 2020 programme will establish closer links with researchers from third countries. We are also exploring the feasibility of creating a European Arctic Information Centre.

Turning to responsibility: we want to work with our Arctic partners and with the private sector to develop environmentally-friendly, low-risk technologies that could be used by the extractive industries and the shipping industry.

And finally, on engagement: we are stepping up our dialogue with all Arctic states and stakeholders.

The Commission will continue to engage with Arctic indigenous groups to find ways to work together in a number of practical areas. We will organise an Arctic indigenous dialogue meeting in the coming months.

An important decision on the European Union’s application for observer status is to be made next month by the eight Arctic states that form the Arctic Council – in our view, the key international forum on Arctic questions. We trust that the Arctic Council members will come to a fair decision, recognising in particular the significant contribution the European Union can bring to the work of the Council. I am therefore thankful for this Parliament’s cross-party support for the application.

Let me conclude by saying that whatever we do, there is one thing we must do for the Arctic, and that is work with our international partners to address climate change and to limit global temperature increases to less than 2°C. I look forward now to hearing your views.

  Michael Gahler, im Namen der PPE-Fraktion. – Frau Präsidentin! Herr Kommissar, als Berichterstatter des Berichts zur Arktis danke ich Ihnen für Ihre Ausführungen, und insbesondere auch für die Arbeit der Kommission und des EAD in Form der Mitteilung vom Sommer 2012, die einen guten Überblick gibt über bisheriges EU-Engagement und Schwerpunkte europäischen Interesses. Ich begrüße, dass Sie in dieser Mitteilung den ganzheitlichen und realpolitischen Ansatz meines Berichts aufnehmen und an einigen Stellen der Mitteilung konkreter benennen, wie die EU bereits in der Arktis engagiert ist.

Wir haben diese Debatte nicht zufällig heute, sondern im Kontext des Ministertreffens des Arktischen Rates am 15. Mai, auf dem unter anderem der Antrag der EU wie auch anderer Akteure auf Aufnahme als permanente Beobachter verhandelt wird. Für diesen Wunsch möchte ich die Unterstützung, ich glaube, des gesamten Hauses, aber auch meiner Fraktion, der EVP, zum Ausdruck bringen.

Vor dem Hintergrund des in den letzten zwei Jahren dramatisch gewachsenen politischen wie wirtschaftlichen Interesses an der Arktis möchte ich aber auch darauf hinweisen, dass es nicht genügt, bisheriges Engagement zu erhalten, wir müssen dieses weiterentwickeln. Insbesondere in für Europa wichtigen Bereichen müssen wir auch zu konkreten Schritten kommen, wie beim sicheren und nachhaltigen Zugang zu natürlichen Ressourcen und bei der Entwicklung der Schifffahrtswege.

Der Status als permanenter Beobachter im Arktischen Rat wäre ein richtiger Schritt. Wichtiger aber noch ist unser andauerndes und konkretes Engagement, sei es in den Arbeitsgruppen des Arktischen Rates, der IMO oder anderen internationalen Gremien. Ich erwarte von der Kommission die proaktive Entwicklung und Koordination einer Arktispolitik, insbesondere in den Bereichen, in denen Europa mit seinen Programmen, seiner Forschung, seinen Investitionen und seinem Markt als Partner einen positiven Beitrag zu einer nachhaltigen Entwicklung der Arktis liefern kann.

Beispiele wie in Norwegen zeigen, dass eine Balance zwischen verschiedenen Interessen, zwischen nachhaltiger Entwicklung und Schutz der Natur möglich ist. Wir brauchen aber eine breitere Kommunikation dessen, was wir als EU anzubieten haben. Das sagen uns auch wohlmeinende Partner im Norden. Es ist ja schön, und ich beglückwünsche Sie, Herr Kommissar, dass wir vor kurzem einen Arktischen Dialog zu Energiefragen mit Island eröffnet haben. Aber gestern hat der isländische Präsident Grímsson bei der Bekanntgabe der Etablierung des Arctic Circle als offenes Zelt, in dem jeder willkommen ist, ausdrücklich auf asiatische Nationen wie China, Indien und Singapur Bezug genommen. Die EU allerdings hat er nicht erwähnt. Ich weiß, dieser Präsident ist kein Fan des EU-Beitritts, aber wenn Leute wie er oder Russen oder Kanadier oder andere professionell kommuniziert bekommen, wie die ganze attraktive Toolbox des arktischen EU-Kooperationspotenzials aussieht, dann sind wir auch eine attraktive Braut, die gerne zur permanenten Beobachtung und zum aktiven Miteinander eingeladen wird. Also das sollte uns Anlass sein, mit all unseren Möglichkeiten – nicht nur offiziellen, diplomatischen Kanälen, sondern auch mit den Möglichkeiten von Thinktanks, Netzwerken und Verbänden – deutlicher und fokussierter uns als Europäer einzubringen. Da sind Kommission und EAD gefordert. Wir als Parlament unterstützen das.

  Liisa Jaakonsaari, S&D-ryhmän puolesta. – Arvoisa puhemies, hyvä komission jäsen Füle, kiitoksia mielenkiintoisesta avauksesta ja siitä optimismista, joka liittyy sekä arktiseen politiikkaan että myös Euroopan unionin Arktisen neuvoston mahdolliseen pysyvän tarkkailijan asemaan.

On oikeastaan hieno asia, että arktisesta alueesta ei ole tullut sellaista Eldoradoa kuin vielä pari vuotta sitten ajateltiin, että eri maat ryntäävät mineraalien, kaasun ja öljyn perään. Arktisen alueen luonnonvarojen hyödyntäminen on osoittautunut huomattavasti vaikeammaksi kuin aluksi kuviteltiin, esim. Shell on jo luopunut poraamisesta juuri sen takia, että olosuhteet ovat niin kovat. Tämä on itse asiassa hyvä asia, koska nyt on enemmän aikaa kuin kuviteltiin alueen kestävään ja rauhalliseen hyödyntämiseen sekä siellä olevien ihmisten oikeuksien kunnioittamiseen.

On tehtävä ero antarktisen ja arktisen alueen välillä. Arktinen alue ei todellakaan ole pelkkää vettä, se on itsenäisten valtioiden aluetta, ja se on aluetta, jossa on paikallisia ihmisiä ja erityisesti alkuperäiskansoja. Voi hyvin ajatella, että tämä sukupolvi voisi olla se ensimmäinen, joka oikeasti ottaa alkuperäiskansojen intressit ja oikeudet huomioon. Vastikään minua haastatteli saamelaisten television edustaja – saamelaisethan ovat yksi pohjoinen alkuperäiskansa – ja he kysyivät, että mitä se Euroopan unioni tarkoittaa meille? Tiedättekö te Euroopan unionissa, että saamelaiset ovat olemassa ja miten Euroopan unionia ja Brysseliä voitaisiin tuoda lähemmäksi meitä? Minusta nämä ovat erittäin relevantteja kysymyksiä, ja yksi vastaus tähän on se, että aivan kuten komission jäsen sanoi, on voimakas tahto siihen, että Rovaniemelle perustetaan Arktisen informaation keskus, ja juuri tämä saattaisi olla se, joka keräisi tietoja ja yhdistäisi arktiseen politiikkaan myös alkuperäiskansat.

Arktinen alue on jopa erinomainen esimerkki siitä, että kansainvälisillä sopimuksilla on pystytty todellakin alueen rauhaa ja kestävää kehitystä jo nyt hillitsemään. Todella hyvä esimerkki yhteistyövoimasta on Norjan ja Venäjän vuonna 2010 tekemä sopimus, jolla ratkaistiin pitkään kestäneet riidat Barentsin alueella. Tämä on myös esimerkki Arktisen neuvoston merkityksestä, että se on pystynyt edesauttamaan tällaisia sopimuksia.

Infrastruktuurirakentaminen alueelle ja erityisesti kuljetusyhteyksien rakentaminen arktiselle alueelle, sitä täytyy todellakin vahvistaa, ja kuten parlamentin mietinnössä todetaan, niin se on hyvä tehdä yhdessä ja Pohjoisen ulottuvuuden ikään kuin sateenvarjon alle. Tässä Euroopan parlamentin mietinnössä, jonka esittelijä on kollega Gahler, nimenomaan korostimme voimakkaasti Pohjoisen ulottuvuuden ja sen strategisen politiikan yhdistämistä, erityisesti kuljetuksen ja logistiikan alueella.

Olisi vielä tärkeää saada tietää, miten komissio todella aikoo yhdistää Pohjoisen ulottuvuuden tähän arktiseen politiikkaan, ja vielä enemmän aikataulua siitä, milloin Euroopan unionin arktinen strategia tehdään. Se on ollut pitkän aikaa jo rakenteilla, ja nyt on aika todellakin jo saada konkreettisia tuloksia. Kiitoksia komission jäsenelle näistä tutkimusnäkökulmista ja siitä kuinka paljon Euroopan unioni panostaa, ja juuri tällä panostuksella on mahdollista sitten perustella vielä enemmän Euroopan unionin Arktisen neuvoston pysyvää tarkkailijajäsenyyttä.

  Anneli Jäätteenmäki, ALDE-ryhmän puolesta. – Arvoisa puhemies, arktisella alueella on vettä, jäätä ja luontoa, mutta sen lisäksi siellä asuu neljä miljoonaa ihmistä, jotka haluavat kehittää itseään ja alueensa elinkeinoja.

Alueelle pitääkin saada kasvua ja investointeja, mutta kestävän kehityksen periaatteita noudattaen ja luonnon monimuotoisuutta kunnioittaen. EU:n arktiselta politiikalta puuttuu strategia, ja ryhmäni esittää ja kannattaa, että EU:n arktinen strategia laaditaan mahdollisimman nopeasti – ja täydellinen sellainen, jossa otetaan elinkeinot, ympäristö ja tietysti ihmiset huomioon.

Kiitän komission jäsentä Füleä siitä, että hän nosti esille tämän arktisen informaatiokeskuksen tarpeellisuuden. Parlamentin liberaaliryhmä on johdollani alusta alkaen antanut tälle hankkeelle täyden tuen, ja Lapin yliopiston yhteistyöverkostohan laatii asiasta parhaillaan vaikutustenarviointia, ja toivon, että tämä keskus sitten pysyvänä perustetaan.

Haluan myös ilmaista ryhmäni tuen EU:n pyrkimykselle päästä Arktisen neuvoston pysyväksi tarkkailijajäseneksi; mukava kuulla, että komission jäsen näki tässä hyvät mahdollisuudet. Tämä on EU:n etu, se on Arktisen neuvoston etu, ja se on tämän alueen ihmisten etu. Pohjoisten alueiden asioiden pitää olla korkealla Euroopan unionin poliittisella agendalla, ja toivon, että kun me seuraavan kerran tästä asiasta keskustelemme, niin tämä keskustelu tapahtuisi vähän varhaisempaan aikaan, koska tämä keskustelun sijoittaminenkin jotakin osoittaa.

Sitten lopuksi haluaisin todeta, että Euroopan unionin parlamentilla ei ole olemassa arktisten asioiden valtuuskuntaa. Tällainen pitäisi varmaankin perustaa, ehkä seuraava parlamentti, ellei tässä ehdi, se nostaisi arktisen politiikan painoarvoa myös täällä parlamentissa, ja toivon, että me yhdessä ryhdymme tätä asiaa nyt sitten viemään eteenpäin ja tätä kautta tuomaan asia entistä tärkeämmälle askelmalle täällä parlamentissa ja koko komissiossa tietysti ja EU:ssa.

  Indrek Tarand, on behalf of the Verts/ALE Group. – Madam President, I will speak in Estonian in order to show some solidarity with the many Finno-Ugric and Arctic peoples.

kuud tagasi, 2010. aasta märtsis rääkisin ma siinsamas plenaaristungil selsamal teemal. Kutsusin Euroopa Komisjoni, keda esindas kõrge esindaja Catherine Ashton, üles ilmutama rohket idealismi ning esinema rahvusvahelise kogukonna ees ettepanekuga, mille sihiks maavarade kaevandamise moratoorium Arktikas. Eeskujuks tõin Antarktika lepingud. Loomulikult soovitasid nii kõrge esindaja kui ka paljud kolleegid siin parlamendis mulle rohkemat realismi. Ausalt öeldes, ega ma ei arvanudki, et komisjonis leiduks idealismi, oli lihtsalt minu kohus seda nõuda. Täna pean ma kurvastusega nentima, et komisjon pole üles näidanud ka oma paljukiidetud realismi ja pragmatismi. Kuidas muidu oleksime olukorras, kus komisjon ise ei taha midagi kuulda oma 2008. aastal väljapakutud 48 tegevuspunktist?

Ei pea olema Ühendkuningriigi või mõne teise riigi euroskeptik, et teada, et iga kord, kui on probleem, leiutab komisjon institutsiooni, olgu see siis pangandusjärelevalve asutus või Euroopa narkoseire agentuur. Aga kas meil on õnnestunud luua midagi Arktika jaoks? On meil selleks olemas konkreetne eelarverida? Ei ole. Komisjon on isegi tegelikult vähendanud eelarveraha järgmises finantsperspektiivis nende numbrite osas, millest volinik Füle rääkis, tervelt 12%. Kuu aja pärast soovime saada Arktika Nõukogu alaliseks vaatlejaks, kuid kas Euroopa välisteenistuses on palgatud selle poliitika jaoks spetsialiste? Ei ole.

Sellega tahan ma öelda, et me pole ise valmis võimaluseks hakata tööle Arktika Nõukogus, aga peaksime olema, sest on üha selgem, et näiteks kliimamuutuse takistamiseks või realistlikumalt kliimamuutusega toimetulemiseks vajab maailm rahvusvahelist Arktika valitsemist. On tarvis globaalset kokkulepet selle kohta, millistel tingimustel ja milliseid keskkonnastandardeid järgides oleks ülepea võimalik maavarade geoloogiline uurimine. Kas üldse ja kui, siis millistel tingimustel maavarasid kaevandada? Missugune saab olema relvajõudude paigutus ja kasutus Arktikas, sest laevaliikluse arenedes tuleb neid kasutada niikuinii. Teistel kellelgi ei ole sealses piirkonnas vastavat päästevõimsust.

Ma tean, et enamus siin saalis ei toeta Arktika unikaalseks looduskaitsealaks kuulutamist, aga ma siiski teen sellise ettepaneku, tuues näite Eesti Arktika ajaloost. Võrumaal üles kasvanud Ferdinand von Wrangell on andnud nime ühele saarele Põhja-Jäämeres, kuigi ta ise kunagi sellele saarele ei jõudnud. Tema pühendumust Arktika uurimisel hinnati nii kõrgelt, et 45 aastat hiljem saarele purjetanud USA kapten tegi ettepaneku selle saare tema nimega nimetada. Tänapäeval on saarel looduskaitseala, kus on keelatud igasugune majandustegevus, välja arvatud põlisrahvaste oma, ja selle kehtestas Nõukogude Liit 1976. aastal ja kinnitas peaminister Medvedev eelmise aasta detsembris. Kui nemad mõistavad nende sammude vajadust, mis siis segab meid – ainult vähene idealism ja puuduv pragmatism komisjonis.

  Paul Murphy, on behalf of the GUE/NGL Group. – Madam President, I think there is no greater but more disgusting illustration of the madness of the capitalist system we live under than the reaction of the establishments around the world to the melting of the Arctic ice. It could be ice-free in summer within thirty to forty years. The implications in terms of a rise in sea levels, but also the dramatic feedback effects in terms of the increase in the speed of global warming, should be truly shocking.

In a worst-case scenario with the melting of the Greenland ice sheet, sea levels could rise up to seven metres, which means not just Bangladesh, not just the Maldives, but London, Dublin and Los Angeles all being under water. Yet what is clearly a potential nightmare for hundreds of millions of people around the world and our planet makes oil and gas companies salivate at the prospect of getting access to yet more fossil fuels. Others, including Catherine Ashton, are welcoming the opening-up of the Northern Sea Route.

With the environment facing greater crisis, world leaders respond with a new, unseemly race for the Arctic. Environmental organisations are calling for a global day of action next Saturday to send a clear message: Hands off the Arctic. A sustainable solution means breaking with the logic of capitalist greed and promoting democratic planning towards the transition to a fossil-fuel-free economy.

(The speaker agreed to take a blue-card question under Rule 149(8))

  Michael Gahler (PPE), blue-card question. – First of all, would you accept that the population that lives there also has a right to development? Secondly, please note that it was not some ugly capitalist, but a communist Chinese icebreaker that was the first to break through the North Pole and open up this route. This shows that it is not about capitalism, but apparently about the Chinese communists who want to conquer this area in such a way.

  Paul Murphy (GUE/NGL), blue-card answer. – I of course agree that the rights of the people who live in the area are paramount, are to the fore. I do not think they are in favour of the destruction of the place in which they live. I think we disagree on how to define countries as capitalist or communist. Just because you have a dictatorship that calls itself a communist party does not make it a post-capitalist society. What we see is different groups of imperialists – Chinese, yes, Russian, yes, US, yes, Canadian, yes, and now the EU – trying to get in on the act, all engaged in this new race for the Arctic. The losers will be the people who live there, people around the world and our planet.

  Sari Essayah (PPE). - Arvoisa puhemies, hyvä komission jäsen, toukokuussa todellakin Arktinen neuvosto päättää EU:n hakemuksesta päästä neuvoston pysyväksi tarkkailijajäseneksi.

Parlamentin kysymyksessä hyvin aiheellisesti nostetaan esille huoli siitä, onko meillä tarjottavaa tähän yhteistyöhön, eli onko meillä selkeä ja päivitetty suunnitelma sekä kestävät tavoitteet arktisten alueiden EU-strategiaksi. Tiedonanto vuodelta 2012 antoi toki suuntaviivoja, ja erityisesti haluan nostaa esille tammikuussa 2011 parlamentin hyväksymän kollega Gahlerin erinomaisen ja monipuolisen mietinnön pohjoisimpien alueiden kestävästä EU-politiikasta. Siinä nostettiin esille tasapainoisesti arktisten alueiden mahdollisuudet, mittavat luonnonvarat, raaka-aine- ja energiavarat, uudet liikenneväylät ja matkailu, mutta myös samalla tuotiin esille herkän arktisen luonnon haavoittuvuus ja alkuperäiskansojen oikeudet. Myös tässä parlamentin kysymyksessä peräänkuulutetaan ympäristönsuojelua ja vastuullista alueen kehittämisen toimintasuunnitelmaa.

Komission jäsen Füle kertoi alustuksessaan, että komissiossa pohditaan, olisiko aihetta perustaa EU:n arktinen tiedotuskeskus. Tuskin yllättää, että suomalaiset tässä salissa ovat kilvan puoltaneet tätä. Lapin yliopisto Rovaniemellä menestyi alustavassa kilpailussa EU:n arktisen tiedotuskeskuksen perustamisesta ja on varmasti valmis palvelemaan tässä tehtävässä asiantuntemuksella EU:n vastuullisen arktisen politiikan hyväksi.

  Pat the Cope Gallagher (ALDE). - Mr President, the protection and preservation of the Arctic region, in harmony with its population, is absolutely vital. We must at all times recognise the need to protect the indigenous Arctic communities and to ensure that their concerns and their issues are clearly understood by the European Union.

I must say that, every time I visit the Arctic, I am constantly reminded that it was the European Parliament which opposed the sale of their sealskins, which used to make up a vital part of their income. The EU must promote sustainable use of resources in a way that does not compromise the Arctic environment and will benefit local communities.

In my capacity as the European Parliament’s representative on the standing committee of the parliamentarians of the Arctic region, I have been attending regular meetings with my colleagues from Canada, Denmark, Finland, Iceland, Norway, Russia, Sweden and the United States. The standing committee has been at the forefront of international discussions in this area.

The high-level cooperation will continue at our next meeting, which will take place in June in Svalbard in Norway. I have, on several occasions, raised the need for the EU to become a permanent observer of the Arctic Council, and I am very grateful to those members who are supportive of this. I welcome the recent application from the Commission, and I am hopeful that it will be positively received.

(The speaker agreed to take a blue-card question under Rule 149(8))

  Liisa Jaakonsaari (S&D), sinisen kortin kysymys. – Arvoisa kollega, Te sanoitte aivan oikein, että alkuperäiskansoja on ärsyttänyt Euroopan parlamentin muinainen päätös kieltää hylkeennahkojen myynti. Kysyn, että kerrotteko Te aina näille kysyjille, että juuri alkuperäiskansojen hylkeennahkojen myynnin suhteen on tehty poikkeus, eli niitä voi myydä? Koska tiedän, että tämä kysymys on todellakin esimerkiksi Kanadan lehdistössä ja muualla edelleen esillä. Oletteko korjannut tätä väärinkäsitystä?

  Pat the Cope Gallagher (ALDE), blue-card answer. – No, it is not really a misunderstanding. I am very well aware of the fact that there is an exemption. But in actual fact it is not my view, it is the view of those in the Arctic and particularly those in Greenland who have a stock of 380 000 sealskins at the moment that is ineffective. This is an opinion, but it is also a fact. If you speak the next time that these people are in Parliament, I will arrange for you to meet them and you may then realise that they have so much in stock. It is a very clear fact.

So we will have to await the outcome of the court case which is ongoing and we would expect that there would be a decision within a matter of months. So we will just have to wait and see.

  Bas Eickhout (Verts/ALE). - Wij bespreken hier de strategie van de Commissie met betrekking tot het Noordpoolgebied. Ik moet zeggen dat ik wel erg teleurgesteld ben als wij het hebben over kennis, verantwoordelijkheid, dialoog. Vooral bij verantwoordelijkheid wordt er gesproken over "boren met een laag risico" in het Noordpoolgebied. Wat bedoelt de Commissie daar nu precies mee?

Volgens mij mist zij totaal het debat dat er op dit moment in de Verenigde Staten gaande is en het feit dat bijvoorbeeld ConocoPhilips heeft besloten zijn boorplannen voor 2014 te schrappen. Dat er instituten zijn die zeggen: laten wij nu niet gaan boren in dat gebied, in een gebied dat twee keer zo hard geraakt wordt door klimaatverandering!

Waar is het idealisme? Waar is een keer de vooruitstrevendheid van de Commissie om te zeggen: wij willen geen boringen in het Noordpoolgebied, wij willen dat gebied beschermen en dat wordt nu eens een keer een belangrijke inzet van de EU in plaats van het vaag meepraten over boringen met een laag risico hetgeen holle frases zijn. Daar hebben wij niets aan.

  Cristian Dan Preda (PPE). - Ca raportor pentru Islanda al Parlamentului European, am un interes justificat pentru strategia Uniunii în regiunea arctică. Deşi un stat mic, Islanda joacă un rol important în această regiune – o dovedeşte şi faptul că primul director al nou-creatului Secretariat al Consiliului Arctic este un islandez, precum şi faptul că prima întrunire a Cercului Arctic va avea loc în octombrie, la Reykjavík.

Mă bucur să constat, pe de altă parte, că de la ultima discuţie din Parlament despre subiectul pe care îl abordăm azi, Comisia a conturat o politică pentru Arctica şi, pe de altă parte, Consiliul Arctic şi-a consolidat capacităţile politice şi administrative. Este, cred, momentul ca această instituţie să se deschidă către cei care sunt deja extrem de implicaţi în regiune. Uniunea Europeană este un contribuitor major la cercetarea în zona Arcticii, alocând în perioada 2007-2013 aproximativ 20 de milioane de euro pe an în acest scop. Este, deci, clar că, pentru noi, participarea ca observator permanent în Consiliul Arctic este, mai întâi de toate, o chestiune de parteneriat responsabil. Nu ştiu dacă putem afirma acelaşi lucru şi despre alţi candidaţi la acest statut. Am impresia că, în cazul Chinei, este vorba mai degrabă despre ambiţie.

Uniunea Europeană a dovedit că, atunci când este bazată pe reguli şi valori comune, cooperarea este cel mai de succes intrument de dezvoltare al unei regiuni. Statele din zona arctică sunt, bineînţeles, cele care au principalul cuvânt de spus în ce priveşte regiunea în care se află. Însă istoria recentă ne poate oferi lecţii utile.

  Ivo Belet (PPE). - Madam President, as rapporteur in the Committee on Industry, Research and Industry I would like to focus on the specific issue of the search for oil and gas in the Arctic region, which has already been mentioned here.

We have all followed the endeavours of Shell in Alaska that have clearly shown that operations in the Arctic are indeed extremely difficult and dangerous for mankind, and for nature of course. Many in this House have since called for a moratorium on oil drilling in the Arctic waters.

We all know, apart from the special case of Greenland of course, that the EU does not have any Arctic waters. However, Commissioner, in the new draft legislation on offshore oil and gas operations that is scheduled for approval here in this House next month, we have introduced a clear obligation for drilling companies to demonstrate that they can effectively respond to oil spills and that they also have to limit their operations when they cannot respond. That is a real legislative obligation that is future-proof and above all it applies a fortiori to potential off-shore drills in the Arctic.

We are counting on you, Commissioner, to support and wholeheartedly spread this legal instrument within the Arctic Council, hopefully as a soon-to-be permanent observing member, and especially in your international role as a Commissioner.

  Andrzej Grzyb (PPE). - Dziękuję Pani Przewodniczącej! Unia Europejska ma oczywiście ograniczony wpływ na to, co jest związane z Arktyką niezależnie od tego, czy państwa członkowskie UE są państwami arktycznymi. Sama Unia aplikuje również do Rady Arktycznej jako obserwator. Wydaje mi się, że w Unii Europejskiej są też i państwa, które mają status obserwatora, np. mój kraj Polska, co wynika z faktu wielkiego zaangażowania m.in. w badania naukowe związane ze stacjami polarnymi i z całym związanym z nimi programem, który był tworzony przez lata.

W 2011 r. przedmiotem naszej pracy było sprawozdanie związane z Daleką Północą. Wówczas składałem razem z kolegami cztery poprawki. Jestem bardzo zadowolony z faktu, że część postulatów, które zawarte były w tych poprawkach, znalazły się w obecnym komunikacie Komisji, w szczególności kwestia infrastruktury badawczej, mapowania dna morskiego dla celów wyznaczania tras morskich. Na badania w ostatnich dziesięciu latach z programów ramowych wyznaczono ponad 200 mln euro. Jest to oczywiście niewystarczające i chciałoby się więcej. Z drugiej strony, mamy przekonanie o szczególnej ważności biocenozy, jaką jest Arktyka. Ma ona szczególne znaczenie dla stabilizacji klimatycznej, jak również dla zasobów przyrodniczych oraz wszystkiego, co jest związane z życiem Innuitów – autochtonicznych mieszkańców tamtych terenów.

Wydaje mi się, że wszelkie decyzje związane ze zmianami, które ingerowałyby w to środowisko powinny być bardzo wyważone. Dlatego m.in. musimy tutaj, w Unii Europejskiej, w tym Parlamencie, rozmawiać o tym, aby nie było takich sytuacji, że oto ktoś rzuci na dno morskie Morza Arktycznego flagę i powie, że to jest jego terytorium i ma prawo do tego, aby robić tam, co mu się podoba. Jest to zbyt wielkie dziedzictwo dla Europy i świata.

Interventi su richiesta

  Elena Băsescu (PPE). - Arctica este o zonă de o importanță strategică tot mai mare. Pe fondul încălzirii globale și topirii calotei glaciare, au fost descoperite rezerve importante de hidrocarburi, care trezesc interesul mai multor state. Uniunea Europeană are un rol major de jucat în susținerea cooperării în zonă, dar și pentru abordarea provocărilor cu care se confruntă în prezent regiunea. Principalul obiectiv pentru o strategie coerentă ar trebui să fie promovarea utilizării raționale și sustenabile a resurselor din Arctica. Astfel, o atenție deosebită va trebui acordată protejării mediului înconjurător.

Resursele energetice descoperite în Oceanul Arctic trebuie exploatate într-un mod responsabil, care să nu afecteze ecosistemele din regiune. Mă preocupă în mod special faptul că în zonă ar putea începe o veritabilă competiție pentru resurse.

  Othmar Karas (PPE). – Frau Präsidentin, Herr Kommissar! Ich möchte das Europäische Parlament darüber informieren, dass nächste Woche von Montag bis Mittwoch die 6. Barents Parliamentary Conference in Harstad in Norwegen stattfinden wird. Ich nehme deshalb auch an der Debatte hier teil, weil ich das Haus dort vertreten kann. Ich werde die Änderungsanträge des Parlaments für die Abschlussresolution – die Themen, die hier heute angesprochen worden sind –, einbringen, insbesondere die Forderung, dass im Mai beim Arctic Council in Kiruna der Observer-Status für die Europäische Union beschlossen wird. Ich höre aber, dass wir mit einer Blockade von Kanada und Russland zu rechnen haben, und bitte alle Anwesenden, alle Kontakte und Möglichkeiten zu nutzen, um noch für eine positive Abstimmung im Mai zu sorgen.

Wir haben bereits drei Mitgliedstaaten als Vollmitglieder, Island als Anwärter und sechs Beobachter. Wir werden die parlamentarische Konferenz nächste Woche nutzen, um all diese Themen zu erörtern und unsere gemeinsame Strategie zu entwickeln. Ich bitte auch hier die Kommission um eine enge Kooperation und einen Gedankenaustausch!

(Fine degli interventi su richiesta)

  Štefan Füle, Member of the Commission. − Madam President, Honourable Members, I would like first of all to thank you for your valuable input tonight.

This Parliament has been an important driver behind the development of the European Union’s Arctic policy, and tonight we have underlined once more that the Arctic is a region which affects all of us here.

There have been a number of references to the indigenous peoples. Let me state very clearly that the European Union will look at appropriate ways of ensuring that the representatives of the Arctic indigenous peoples are informed and consulted on European policies that affect them, and are given appropriate platforms to present their particular concerns to European Union institutions and audiences. With this aim, the Commission and the External Action Service will step up their efforts to continue regular dialogue with the indigenous peoples.

You made clear that the Arctic itself will need support in facing the tremendous environmental and economic challenges that have relevance not only for today’s but also for future generations. Cooperation is key. We need to take responsibility and make a contribution, and in this context, I would like to elaborate a little bit on the issue of drilling in the Arctic.

The Arctic States and the European Union have a shared interest in ensuring that the Arctic’s natural resources, both on land, at sea and on or below the seabed, are utilised in a sustainable manner that does not compromise the Arctic environment, and benefits local communities.

The European Union has no direct coastline with the Arctic Ocean. A majority of today’s known resources are within the boundaries of the 200-mile zone and/or continental shelves of the Arctic coastal states.

The debate has also focused on cooperation with other countries. We are already intensifying the discussion with the United States and Canada on Arctic research cooperation. The European Union has established regular dialogue on Arctic issues with Norway and is also exchanging views with Iceland to find policy synergies. We also have a successful cooperation framework with Iceland, Russia and Norway through the northern dimension. A partnership between the European Union and Greenland will open up important new opportunities to assist.

The further development of our policy will also be affected by our observer-status application to the Arctic Council, but before I stress an important point to follow up the remark Mr Karas made a few moments ago, I have a few more comments to make.

The 2012 communication on EU Arctic policy is not a strategy – at least, not yet. This Arctic policy has been developing since 2008 and is still at the development stage.

Debates like the one we are having now actually help to further develop and refine our thinking, so that one day we can present a strategy document on the basis of close cooperation between the High Representative on one side and the Commission on the other, while using the High Representative’s double-hatted status to ensure the necessary coordination.

In the meantime, the 2012 communication, and in particular the staff working document on an inventory of activities in the framework of developing a European Union Arctic policy, addressed the majority of the European Parliament’s requests, in particular as regards the coherence of regional and research programming and enhancing contacts with the Arctic’s indigenous peoples.

The European Commission and its agencies have also participated actively in the Arctic Council working group. In this context, let me also briefly refer to the issue of financing. Funding opportunities in this area are being investigated at the moment in the light of the multiannual financial framework. The Horizon 2020 regional and cross-border programmes are likely to be key areas within the Arctic focus.

Now, coming back to our observer-status application, I am grateful for the words of Mr Karas. We trust that the Arctic Council members will come to a fair decision, recognising in particular the significant contribution the European Union can bring to this very important region.

  Presidente. − La discussione è chiusa.