Maitokiintiöjärjestelmän soveltaminen Italiassa
4.6.2003
KIRJALLINEN KYSYMYS E-1989/03
esittäjä(t): Maurizio Turco (NI) ja Monica Frassoni (Verts/ALE)
komissiolle
Maitokiintiöjärjestelmän soveltaminen Italiassa on aiheuttanut yli miljoonan euron lisäkustannukset ajanjaksolla 1995–2001.
Italian hallitus on esittänyt asiasta vastaaville parlamentin valiokunnille uudistusehdotuksen, johon sisältyy niiden sakkojen poisto, joita on kertynyt tuottajille edellä mainittuna ajanjaksona, ja joka koskee myös uutta maksujärjestelmää.
Perusteltujen arvioiden mukaan ns. harmaan maidon osuus kokonaistuotannosta on 20 prosenttia ja rekisteröimättömän maidon tuontiin sekä eläinrehuksi tarkoitetun kuivamaidon jälleenkäyttöön näyttää edelleen liittyvän vilpillistä toimintaa.
Maidon ostajien 2001–2002 AGEA:lle jättämistä L1-lomakkeista, jotka on allekirjoittanut noin 60 000 tuottajaa, käy ilmi, että
a) 5 953 yritystä on ilmoittanut tuottaneensa maitoa samalla kun ne ilmoittavat, ettei niillä ole maatiloilla nautaeläimiä tai eivät ilmoita nautojen lukumäärää. Näiden "tuottajien" kokonaistuotanto on yli 1 600 000 tonnia,
b) 2 527 yritystä ilmoittaa tuotannon määräksi yli 12 000 kg/vuosi, joka ylittää selvästi nautojen tuotantokapasiteetin. Vuotuiseksi tuotantomääräksi on myös ilmoitettu 284 744 kg nautaa kohti,
c) 157 yritystä ilmoittaa, että toimitetun maidon rasvapitoisuus on alle 2,80 prosenttia; tämä on raja, jonka alittuessa toimitettua maitoa ei voida katso "maidoksi",
d) varsin monet maidon ostajat näyttävät ostaneen maitoa useilta eri tuottajilta, jonka rasvapitoisuus on sama tai sellaisen määrän maitoa, joka vastaa täysin käsitellyn maidon määrää; tästä syystä voidaan olettaa, että todellisuudessa ei ole tehty maidon kemiallisia ja mikrobiologisia analyysejä, joista säädetään voimassa olevassa lainsäädännössä (tai, että maito ei tule ilmoitetuilta tiloilta), ja tästä on mahdollisesti hygieniaan ja terveyteen liittyviä seurauksia.
Näiden vakavien "poikkeavuuksien" kaikenlainen valvonta on vaikeutunut ja viivästynyt, joka johtuu kansallisen nautaeläinrekisterin kaoottisesta tilasta; tämä rekisteri on kuitenkin tehokkain keino valvoa yritysten toimintaa ja nautaeläinten siirtoja.
Voiko komissio ilmoittaa edellä mainitun perusteella, onko se tietoinen näistä vakavista puutteista ja mihin toimenpiteisiin se aikoo ryhtyä yhteisön talousarvion ja kuluttajien terveyden suojelemiseksi?
EYVL C 58 E, 06/03/2004