Euroopan parlamentin 5. huhtikuuta 2001 hyväksymä "päätöslauselma naisiin ja erityisesti katolisiin nunniin kohdistuvasta seksuaalisesta väkivallasta" ja sen vaikutukset

25.8.2003

KIRJALLINEN KYSYMYS E-2627/03
esittäjä(t): Maurizio Turco (NI)
neuvostolle

Euroopan parlamentti hyväksyi 5. huhtikuuta 2001 "päätöslauselman naisiin ja erityisesti katolisiin nunniin kohdistuvasta seksuaalisesta väkivallasta" (B5-0261, 0272, 0280 ja 0298/2001)[1], jossa viitattiin muun muassa seuraaviin seikkoihin:

a) amerikkalaisessa "National Catholic Reporter" -aikakauslehdessä julkaistuun artikkeliin, jossa todettiin, että ainakin 23 maassa tapahtuu paljon katolisiin nunniin kohdistuvia, pappien tekemiä raiskauksia,

b) että Pyhä istuin vahvisti olevansa tietoinen siitä, että katoliset papit raiskaavat ja käyttävät seksuaalisesti hyväksi naisia, myös nunnia, ja että se kertoi tietävänsä asiasta nimenomaan sen vuoksi, että vuodesta 1994 asiasta on toimitettu Vatikaanille ainakin viisi raporttia, joiden mukaan useat raiskatut nunnat on pakotettu aborttiin tai jättämään asemansa ja joissakin tapauksissa he ovat saaneet HIV-tartunnan/aidsin.

Hyväksymässään päätöslauselmassa Euroopan parlamentti:

a) pyysi, että näihin rikoksiin syyllistyneet pidätetään ja heitä vastaan nostetaan syytteet;

b) pyysi raporteissa mainittujen 23 maan oikeusviranomaisia takaamaan, että nämä naisiin kohdistuneet väkivaltaisuudet selvitetään perinpohjaisesti oikeusistuimissa;

c) kehotti Pyhää istuinta ottamaan kaikki esitetyt väitteet sen eri elimissä tapahtuneesta seksuaalisesta hyväksikäytöstä vakavasti, toimimaan yhteistyössä oikeusviranomaisten kanssa ja erottamaan syylliset viroistaan;

d) kehotti Pyhää istuinta palauttamaan entisiin asemiinsa naiset, jotka pakotettiin eroamaan tehtävistään sen vuoksi, että he kiinnittivät viranomaisten huomion näihin hyväksikäyttötapauksiin, ja tarjoamaan uhreille tarvittavaa suojelua ja korvauksia syrjinnästä, jota tästä saattaa seurata;

e) pyysi, että National Catholic Reporterin mainitsemat viisi raporttia julkistetaan kokonaisuudessaan;

f) kehotti puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Pyhän istuimen viranomaisille, Euroopan neuvostolle, Yhdistyneiden Kansakuntien ihmisoikeustoimikunnalle sekä Botswanan, Burundin, Brasilian, Kolumbian, Ghanan, Intian, Irlannin, Italian, Kenian, Lesothon, Malawin, Nigerian, Papua-Uuden-Guinean, Filippiinien, Etelä-Afrikan, Sierra Leonen, Ugandan, Tansanian, Tongan, Amerikan Yhdysvaltojen, Sambian, Kongon demokraattisen tasavallan ja Zimbabwen hallituksille.

 

Voiko neuvosto toimittaa tietoja siitä,

– mihin toimenpiteisiin päätöslauselman johdosta on ryhdytty?

– onko Pyhään istuimeen ja Irlannin ja Italian hallituksiin otettu yhteyttä, ja millaisiin tuloksiin yhteydenotot ovat johtaneet?

– onko Euroopan parlamentin pyynnöt ja kehotukset ilmoitettu niille valtioille, joilla on mitään suhteita Euroopan unioniin, ja millaisia tuloksia tästä on ollut?

 

• [1]  EYVL C 21 E, 24.1.2002, s. 353.

EYVL C 783 E, 27/03/2004