Günter Verheugenin komission puolesta antama vastaus
Kirjalliset kysymykset : E-0774/04 , E-0777/04 , E-0778/04 , E-0779/04

30.4.2004

Komissio pitää huomattavan tärkeinä arvoisan parlamentin jäsenen esille ottamia seikkoja, jotka liittyvät neljään kysymykseen uskonnonvapauden loukkaamisesta uusissa jäsenvaltioissa.

Uskonnonvapaus sisältyy Euroopan unionin jäsenyyden poliittisiin kriteereihin, jotka Kööpenhaminassa kokoontunut Eurooppa-neuvosto vahvisti vuonna 1993. Vuonna 1997 annettujen jäsenyyshakemuksia koskevien lausuntojen jälkeen komissio on seurannut ja arvioinut vuosittain määräaikaiskertomuksissaan unioniin liittyvien valtioiden edistymistä Kööpenhaminan kriteereiden täyttämisessä, uskonnonvapaus mukaan luettuna. Näissä kertomuksissa vahvistettiin, että maat täyttivät edelleen Kööpenhaminan poliittiset kriteerit, joskin tietyillä osa-alueilla tarvittiin vielä lisätoimenpiteitä.

Tätä taustaa vasten saatettiin päätökseen jäsenyysneuvottelut 10 unioniin liittyvän valtion kanssa joulukuussa 2002. Liittymissopimus allekirjoitettiin huhtikuussa 2003 parlamentin hyväksyttyä sen, minkä jälkeen kaikki maat ratifioivat sopimuksen.

Erityisesti on syytä todeta, että liittymissopimuksen mukaisesti kaikkien unioniin liittyvien valtioiden on pantava 1. toukokuuta 2004 mennessä täytäntöön yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista 27. marraskuuta 2000 annettu direktiivi 2000/78/EY[1], jossa kielletään muun muassa uskontoon tai vakaumukseen perustuva syrjintä työssä ja koulutuksessa.

Komissio haluaa muistuttaa arvoisaa parlamentin jäsentä siitä, että yhteisöllä ei ole toimivaltuuksia eikä yhteisön oikeudessa säädetä erityisistä vaatimuksista, jotka koskisivat uskonnollisten yhteisön kohtelua. Tämä vastaa Amsterdamin sopimuksen julistusta N:o 11. Näin ollen EU:n jäsenvaltioiden hallituksilla on harkintavalta uskonnollisten yhteisöjen tunnustamisen, rekisteröintivaatimusten tai julkisen rahoituksen kaltaisissa kysymyksissä edellyttäen, että ne noudattavat yhteisön oikeuden yleisinä periaatteina pidettyjä perusoikeuksia (Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 artiklan 2 kohta), joita sovelletaan kaikkiin jäsenvaltioiden toteuttamiin, yhteisön oikeuden soveltamisalaan kuuluviin toimenpiteisiin. Komissio valvoo näiden periaatteiden noudattamista ja mikäli se epäilee periaatteita rikotun, se käyttää kaikki käytettävissään olevat keinot rikkomisen lopettamiseksi.

Komissio toteaa arvoisan parlamentin jäsenen esille ottamista, tiettyjä uusia jäsenvaltiota koskevista seikoista seuraavaa:

Puolan osalta komissio ottaa huomioon Puolan ortodoksisen kirkon kohtelua koskevat huomautukset. Tiedot yksittäisistä tai kollektiivista syrjintätapauksista voidaan toimittaa komissiolle Puolan liityttyä unioniin ja ne tutkitaan edellä mainittujen oikeudellisten sääntöjen ja periaatteiden perusteella.

Komissio on tietoinen Liettuan ja Pyhän istuimen (Vatikaanin) välisestä yhteistyösopimuksesta koulutuksen ja kulttuurin alalla. Tämä 5. toukokuuta 2000 allekirjoitettu sopimus on oikeudellisesti sitova kansainvälinen sopimus.

Sopimuksessa määrätään, että opiskelijoita, jotka ovat valinneet katolista uskontoa käsittelevän kurssin, opettavat katolisen uskonnon opettajat. Katolisen uskonnon opettajan pätevyys myönnetään noudattaen Liettuan tasavallan säädöksissä vahvistettua menettelyä ottaen asianmukaisella tavalla huomioon Liettuan piispainkokouksen antamat ohjeet. Katolisen uskonnon opettajilla on oltava paikallisen piispan antama todistus (missio canonica), joka antaa pätevyyden katolisen uskonnon opettamiseen. Tämä vaatimus koskee vain katolisen uskonnon opettajia eikä sillä näin ollen ole merkitystä muihin uskontokuntiin kuuluville opiskelijoille annettavan uskonnonopetuksen kannalta.

Näiden seikkojen perusteella komissio katsoo, että uskonnonvapautta kunnioitetaan Liettuassa kaikilta osin, eikä se aio toteuttaa toimenpiteitä tällä alalla.

Unkarin perustuslain mukaan Unkarin valtio on uskonnon suhteen neutraali; kirkko ja valtio on erotettu toisistaan. Unkarin kansalaisilla on oikeus harjoittaa uskontoaan vapaasti. Mikä tahansa uskontokunta voidaan rekisteröidä virallisesti edellyttäen, että se kerää allekirjoitukset vähintään 100 kannattajaltaan. Uskonnonharjoittamisen sisältöön ei kohdistu vaatimuksia eikä rekisteriä pitävän tuomioistuimen tarvitse valvoa sitä lukuun ottamatta uskontokunnalta edellytettyä vakuutusta, jonka mukaan sen tavoitteet eivät ole ristiriidassa Unkarin perustuslain kanssa.

Unkarin valtio myöntää uskontokunnille taloudellisia etuuksia niiden koon ja julkisten palvelujen tarjoamisen perusteella. Vuonna 2001 neljä suurinta uskontokuntaa olivat katolinen, luterilainen ja kalvinistinen kirkko sekä juutalainen yhteisö. Nämä neljä uskontokuntaa mainitaan ”historiallisina uskontokuntina” vuonna 1994 annetussa valtioneuvoston asetuksessa sotilaspappien tehtävistä (61/1994). Asetuksessa varmistetaan kaikkien sotilaiden oikeus saada haluamiaan uskonnollisia palveluja miltä tahansa rekisteröidyltä uskontokunnalta. Perustuslakituomioistuin päätti, että tämä asetus ei loukkaa uskonnonvapautta (päätös 970/B/1994).

Julkista koulutusta koskevan lain (79/1993) mukaan kaikilla rekisteröidyillä Unkarin uskontokunnilla on oikeus perustaa omia kouluja. Unkarin viranomaisilla ei ole oikeutta kieltää keneltäkään pääsyä kouluun edellyttäen, että se täyttää kaikki lainsäädännössä määritellyt yleiset kriteerit (koulutus, terveys, turvallisuus jne.).

Kyproksen osalta komissiolla ei ole tietoa siitä, että Jehovan todistajilla olisi vaikeuksia tulla hyväksytyksi aseistakieltäytyjinä. Tältä osin komission tietoon ei ole tuotu yhtään kantelua.

On syytä todeta, että Kyproksen tasavallan hallitus ei harjoita tosiasiallista valvontaa saaren pohjoisosassa ja rajanylityspaikoilla. Vuonna 2003 laaditun liittymisasiakirjan pöytäkirjan N:o 10 1 artiklan 1 kohdan mukaan yhteisön säännöstön täytäntöönpanoa näillä alueille lykätään ratkaisun syntymiseen saakka. Komissio ei pysty vahvistamaan, että vuoden 1960 perustuslaissa viitattaisiin Evkafia koskeviin erityismääräyksiin. Rajavyöhykkeen tarkastuspisteiden käsittelyn hitaudesta on todettava, että rajanylityspaikkoja on ainoastaan neljä. Tämän vuoksi rajanylitykseen liittyvät odotusajat pitenivät jonkin verran, kun rajan yli haluavia ilmaantui runsaasti sen jälkeen kun demarkaatiolinjan ylittäminen sallittiin yksityishenkilöille erityisesti yleisinä vapaapäivinä ja viikonloppuisin. Komissio ei näe asiassa mitään yhteyttä uskonnonvapauteen tai viranomaisten pahansuopuuteen. Sittemmin rajanylityksessä ei ole juurikaan ollut mainittavia viivästyksiä.

• [1]  EYVL L 103, 2.12.2000.