Parlamentin kysymys - E-3631/2010Parlamentin kysymys
E-3631/2010

Kulkukoirien lopettamista koskeva lakiesitys

KIRJALLINEN KYSYMYS E-3631/10
esittäjä(t): Daciana Octavia Sârbu (S&D)
komissiolle

Viime viikolla Bukarestin kaupungin prefekti antoi Romanian parlamentille kulkukoirien lopettamista koskevan lakiesityksen. Kulkukoirien lopettamisen kustannukset olisivat n. 100 000 euroa, ja lakiesityksen perustelujen mukaan kulkukoirien lopettaminen on halvempaa kuin niiden sterilointi tai sulkeminen koiratarhoihin.

Lakiesitys rajoittaisi myös luovuttamista yksityishenkilöiden haltuun, koska periaatteessa kulkukoirat lopetettaisiin säännönmukaisesti viikon kuluessa.

Bukarestin vakava kulkukoiraongelma on päästetty hallinnasta sen vuoksi, että viranomaiset eivät ole riittävän nopeasti panneet täytäntöön kulkukoirien sterilointiohjelmaa, minkä vuoksi kulkukoirat uhkaavat kansalaisten terveyttä ja turvallisuutta.

Ehdotettu ratkaisu Bukarestin kulkukoiraongelmaan on kuitenkin aiheuttanut suuren vastalauseaallon sekä Romaniassa että eräissä muissa EU:n jäsenvaltioissa.

1. Mihin toimiin komissio on ryhtynyt muiden kuin tuotantoeläinten hyvinvointia koskevien hyvien käytänteiden vaihtamisen edistämiseksi?

2. Aikooko komissio luoda muiden kuin tuotantoeläinten hyvinvointia koskevan lainsäädännön yhdenmukaistetun eurooppalaisen kehyksen?

3. Ovatko Bukarestin kulkukoirien lopettamista koskevan lakiesityksen määräykset komission mielestä sopusoinnussa Lissabonin sopimuksen 13 artiklan kanssa, jossa todetaan, että ”unionin jäsenvaltiot ottavat eläinten, jotka ovat tuntevia olentoja, hyvinvoinnin vaatimukset täysimääräisesti huomioon kunnioittaen samalla erityisesti uskonnollisiin rituaaleihin, kulttuuriperinteeseen ja alueelliseen perintöön liittyviä jäsenvaltioiden lakeja ja hallinnollisia määräyksiä sekä tapoja”?

4. Mikä on komission näkemyksen mukaan tehokkain tapa puuttua kulkukoirien ongelmaan pitkän aikavälin ratkaisulla siten, että toisaalta ihmisten terveys ja turvallisuus ja toisaalta eläinten oikeudet otetaan huomioon sekä EU:n oikeuden hengen että jäsenvaltioiden vakiintuneiden käytäntöjen ja kokemusten mukaisesti?

EYVL C 170 E, 10/06/2011