Italialaisten koirien salakuljetus
8.11.2011
Kirjallisesti vastattava kysymys E-010483/2011
komissiolle
työjärjestyksen 117 artikla
Cristiana Muscardini (PPE)
Likimääräisten arvioiden mukaan koirien salakuljetuksessa on kysymys 200 miljoonan euron suuruisesta liiketoiminnasta, mutta ”Zoomafien” viimeisimmän raportin mukaan summa on vähintään 500 miljoonaa euroa. Kulkukoirien tai italialaisista koiratarhoista peräisin olevien koirien kaupan ympärillä pyörii valtava liikevaihto. Toimintaa peitetään laatimalla lukuisia tekaistuja asiakirjoja löytökoirien hoitoon luovuttamisesta kunnanjohtajien, poliisin ja paikallisten terveysviranomaisten hiljaisen hyväksynnän ansiosta. Italiasta ja etenkin Etelä-Italiasta, jossa koirakauppa on rikollisten hallitsema, sekä Espanjasta, Kreikasta ja Turkista lähtee Pohjois-Eurooppaan tuhansia koiria ja kissoja. Kaikkein suosituin kohde on Saksa, jonne saapuu vuodessa arviolta 250 000–400 000 koiraa, jotka lajitellaan 32 keruupisteen kautta muualle Eurooppaan. Eläinten siirtäminen kunnan löytöeläintarhaan on näin ollen eläimille vain lähtöpaikka, josta niitä voidaan ohjata koelaboratorioihin tai nahkatehtaisiin, joissa niiltä otetaan turkki pois, tai pahimmassa tapauksessa ne viedään teurastamoihin, joissa niistä tehdään ravintoa omille lajitovereilleen. Eläinsuojelijat ja vapaaehtoiset, jotka ovat kuvanneet salaa löytöeläintarhojen kauheuksia ja levittäneet kuvamateriaalia YouTuben ja Facebookin kautta, ovat jo vuosia kertoneet eläinten huonoista elinoloista, mutta niiden olot ovat vielä huonommat kuljetusten aikana, kun eläimet sullotaan laatikoihin, ne ovat aliravittuja ja usein ne myös huumataan, jolloin varmasti liian muodolliset tarkastukset on mahdollista läpäistä kaikessa rauhassa.
Voisiko komissio näin ollen vastata seuraaviin kysymyksiin:
- 1.Onko komissio tietoinen tästä tilanteesta, ja onko se tietoinen raporteista, joita eläinjärjestöt ovat laatineet muissa unionin jäsenvaltioissa?
- 2.Mikäli vastaus on myönteinen, pystyykö se selittämään, miksi tullitarkastukset ovat usein liian muodollisia, vaikka tapauksista on tehty ilmoituksia ja ilmiantoja? Eikö se herätä epäluuloa, että kunnallisille löytöeläintarhoille tehdään useita hakemuksia eläimen hoitoon ottamisesta, kun sitten hakemuksissa esiintyvät nimet ovat tekaistuja?
- 3.Miten komissio selittää sen takeista huolimatta kulkueläimistä annettua lakia ei noudateta, eikä eläimiä steriloida, ja löytöeläintarhojen eläimistä on laadittu vain hyvin harvoja rekistereitä?
- 4.Yhdessä vuonna 2008 annetun Italian talousalan lain artiklassa säädetään, että sopimuksia voidaan tehdä ainoastaan sellaisten koiratarhojen kanssa, jotka sallivat kansalaisten ja vapaaehtoisten vierailun niissä; miten komissio sen sijaan selittää ne sopimukset, joita kunnat tekevät sellaisten yksityisyritysten kanssa, jotka maksavat eläimistä hyvin alhaisia hintoja (jopa vain 50 senttiä päivässä koiraa kohti) ja jotka saavat toimia täysin vapaasti ilman häiriöitä?
- 5.Voiko komissio selittää, miksi unionin yksittäisissä jäsenvaltioissa tarkastuksista vastaavat elimet eivät kykene tai eivät halua tunnistaa koirien ja kissojen lihan käyttöä, kun se jauhetaan luvattomasti ja päätyy eläinten ruokatölkkeihin?
EYVL C 168 E, 14/06/2012