Takaisin Europarl-portaaliin

Choisissez la langue de votre document :

  • bg - български
  • es - español
  • cs - čeština
  • da - dansk
  • de - Deutsch
  • et - eesti keel
  • el - ελληνικά
  • en - English
  • fr - français
  • ga - Gaeilge
  • hr - hrvatski
  • it - italiano
  • lv - latviešu valoda
  • lt - lietuvių kalba
  • hu - magyar
  • mt - Malti
  • nl - Nederlands
  • pl - polski
  • pt - português
  • ro - română
  • sk - slovenčina
  • sl - slovenščina
  • fi - suomi (valittuna)
  • sv - svenska
Parlamentin jäsenten esittämät kysymykset
PDF 45kWORD 24k
21. tammikuuta 2013
E-000550-13
Kirjallisesti vastattava kysymys E-000550-13
komissiolle
työjärjestyksen 117 artikla
Riikka Manner (ALDE)

 Aihe:  Luontodirektiivin tulkinta susien osalta
 Kirjallinen vastaus 

Suden (Canis lupus) kaatomahdollisuuksia säädellään EU:n laajuisella luontodirektiivillä. Susi katsotaan direktiivin liitteessä tiukkaa suojelua edellyttäväksi lajiksi. Poikkeukseksi Suomessa katsotaan poronhoitoalue, jolla susi on lähtökohtaisesti mutta samalla vain luvanvaraisesti metsästettävissä. Poikkeusluvilla susia voidaan kaataa myös muualla Suomessa erityisen merkittävien vahinkojen estämiseksi.

Suomen susikannat katsotaan pieniksi, ja suojelutoimenpiteet tietyssä laajuudessa voidaan katsoa perustelluiksi. Suomessa on kuitenkin jatkuvasti tilanteita, joissa sudet uhkaavat esimerkiksi lasten koulumatkojen turvallisuutta. Turvallisuuden takaamiseksi sekä lasten vanhemmille että asuinkunnille aiheutuu ylimääräisiä kustannuksia. Inhimillistä huolta ei liene mahdollista edes mitata ja kuvailla. Lisäksi sudet aiheuttavat ajoittain korvaamatonta vahinkoa tuotanto‐ ja harraste-eläimille myös poronhoitoalueen ulkopuolella. Suurpetohavaintojen määrä kokonaisuudessaan on Suomessa kasvanut, mikä on herättänyt epäilyksen siitä, että suurpedot ovat luontaisesti siirtyneet elämään entistä lähemmäksi ihmisiä ja että esimerkiksi suden pelko ihmistä kohtaan on vähentynyt. Suurpetojen aiheuttamia vahinkoja on viime vuosina ollut selvästi aiempaa enemmän. Pelkästään Pohjois-Savon maakunnassa, joka ei Suomessa ole suden keskeisimpiä pesintäalueita, kirjattiin 22 344 suden aiheuttamaa vahinkoa vuosina 2008–2011. Vahingoista merkittävä osa on koira‐ tai muita kotieläinvahinkoja. Susi on suurpedoista ainoa, joka herättää pelkoa myös metsissä liikkuvissa metsäalan ammattilaisissa. Kaatolupien määrää toivotaan kasvatettavan ja harkintavaltaa siirrettävän nykyistä paikallisemmaksi. Tällä hetkellä suojelussa ja luvissa koetaan korostuvan sellaisten kansalaisten tahto, jotka eivät itse elä suurpetokeskittymissä. Metsäasiantuntijoiden suorittama häiriöyksilöiden poisto myös ylläpitäisi petojen luontaista pelkoa ihmistä kohtaan.

Kysynkin, onko komissiossa arvioitu mahdollisuutta, että koko Suomi voitaisiin tulkita suden kaatomahdollisuuksien osalta samoin kuin poronhoitoalue (siirto luontodirektiivin liitteestä IV liitteeseen V). Toisekseen kysyn, onko komissiossa arvioitu luontodirektiivistä ihmisille koituvia negatiivisia vaikutuksia, jollaisia sillä väistämättä susiesimerkin kuvaamissa tilanteissa on.

 EYVL C 347 E, 28/11/2013
Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö