Punaliejukatastrofista saadut opetukset viisi vuotta Unkarin onnettomuuden jälkeen

9.9.2015

Suullisesti vastattava kysymys O-000096/2015
neuvostolle
työjärjestyksen 128 artikla
Giovanni La Via, György Hölvényi, Tibor Szanyi, Nikolay Barekov, Gerben-Jan Gerbrandy, Merja Kyllönen, Benedek Jávor, Piernicola Pedicini, Ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan puolesta

Unkarissa murtui 4. lokakuuta 2010 jäteallas, josta valui lähes miljoona kuutiometriä hyvin emäksistä punaliejua. Se tulvi moniin kyliin, tappoi kymmenen ihmistä, vahingoitti melkein 150:tä ja saastutti laajoja maa-alueita, mukaan lukien neljä Natura 2000 -aluetta. Onnettomuus korosti Euroopan unionin lainsäädännön huonoa täytäntöönpanoa ja puutteita tarkastuksissa ja asiaa koskevassa EU-lainsäädännössä.

Vastaavanlaisia alueita on monessa jäsenvaltiossa – sekä menneisyyden jättämänä taakkana että nykyisen toiminnan tuloksena. Punalieju on jätettä, joka syntyy alumiinin teollisessa tuotannossa, ja se on yksi kaivannaisteollisuuden suurimpia jäteongelmia.

Mitä Unkarin onnettomuudesta on opittu? Mitä neuvosto aikoo tehdä tällaisten onnettomuuksien ehkäisemiseksi ja kaivostoiminnasta syntyvän saasteen eliminoimiseksi tulevaisuudessa? Miten neuvosto aikoo helpottaa kaiken asiaa koskevan EU-lainsäädännön täyttä täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa? Tukeeko neuvosto riittävien rahoitusmekanismien hyväksyntää EU:n tasolla katastrofien jälkeisten vahinkojen rajoittamisen parantamiseksi?