Parlamentin kysymys - O-000153/2015Parlamentin kysymys
O-000153/2015

    YK:n yleissopimus sijoittajan ja valtion välisen sopimuspohjaisen sovittelun avoimuudesta

    Suullisesti vastattava kysymys O-000153/2015
    neuvostolle
    työjärjestyksen 128 artikla
    Bernd Lange, Salvatore Cicu, Kansainvälisen kaupan valiokunnan puolesta

    Menettely : 2015/2930(RSP)
    Elinkaari istunnossa
    Asiakirjan elinkaari :  
    O-000153/2015
    Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :
    O-000153/2015 (B8-0104/2016)
    Äänestykset :
    Hyväksytyt tekstit :

    Sijoittajan ja valtion välisessä riitojenratkaisussa on perinteisesti käytetty kaupallisia sovittelusääntöjä, mikä voi herättää yhteiskuntapoliittisia kysymyksiä tai millä voi olla vaikutuksia julkiseen talouteen. Suurempi avoimuus sovittelun aikana on siksi olennaisen tärkeää. Unioni on puhunut sellaisen monenkeskeisen yleissopimuksen puolesta, joka mahdollistaisi YK:n kansainvälistä kauppaoikeutta käsittelevän toimikunnan avoimuussääntöjen soveltamisen sijoittajan ja valtion välisiin riitoihin, joita syntyy ennen 1. huhtikuuta 2014 tehtyjen sopimusten johdosta. YK:n yleiskokous hyväksyi yleissopimuksen sijoittajan ja valtion välisen sopimuspohjaisen sovittelun avoimuudesta (Mauritiuksen yleissopimus) 10. joulukuuta 2014. Allekirjoittamalla kyseisen yleissopimuksen EU voisi olla yleissopimuksen osapuoli energiaperuskirjaa koskevan sopimuksen osalta ja se voisi antaa jäsenvaltioille valtuudet allekirjoittaa yleissopimus itsenäisesti omien kahdenvälisten investointisopimuksiensa mukaisesti. Komission ja jäsenvaltioiden välinen kiista sisällöstä ja päätöksentekomenettelyyn liittyvistä asioista on kuitenkin estänyt unionia allekirjoittamasta yleissopimusta. (Sen sijaan kahdeksan jäsenvaltiota on tähän mennessä allekirjoittanut sen omasta puolestaan; valtuudet ovat kuitenkin tarpeen, jotta jäsenvaltiot voisivat soveltaa YK:n kansainvälistä kauppaoikeutta käsittelevän toimikunnan avoimuussääntöjä olemassa oleviin kahdenvälisiin investointisopimuksiin.) Energiaperuskirjaa koskeva sopimus ei kuulu sääntöjen soveltamisalaan, mikä tarkoittaa sitä, että sellaisissa sijoittajan ja valtion välisissä riitojenratkaisutapauksissa, joissa unioni on vastaajana ja kantaja tulee EU:n ulkopuolisesta valtiosta, avoimuussääntöjä ei voida soveltaa. Tapauksissa, joissa jäsenvaltiot ovat vastaajina, sääntöjä sovelletaan vain niihin, jotka ovat allekirjoittaneet yleissopimuksen. Tämä on erittäin huolestuttava tilanne, koska energiaperuskirjaa koskevasta sopimuksesta on viime vuosina tullut se sopimus, jonka mukaan useimmat sijoittajan ja valtion väliset riitojenratkaisutapaukset maailmassa on käsitelty. Voiko puheenjohtajavaltio vastata seuraaviin kysymyksiin ottaen huomioon nykyisen pattitilanteen?

    1. Aikooko puheenjohtajavaltio painostaa sopimusta vastustavia jäsenvaltioita, jotta EU voisi allekirjoittaa sen?

    2. Onko puheenjohtajavaltio sitä mieltä, että tämä yhdenmukaisuuden puute vaikuttaa kielteisesti unionista sen ulkopuolella vallitsevaan kuvaan toimijana, koska se ei pysty panemaan täytäntöön monenkeskistä ratkaisua, jolla puututtaisiin tiettyihin käytännön ongelmiin nykyisessä riitojenratkaisujärjestelmässä, jonka puolesta unioni itse on puhunut?

    3. Rajoittamatta tulevia parannuksia kansainvälisessä investointisuojajärjestelmässä, sitoutuuko puheenjohtajavaltio toimimaan sen hyväksi, että kaikki jäsenvaltiot hyväksyvät avoimuussääntöjen soveltamisen kaikkiin jo voimassa oleviin kahdenvälisiin investointisopimuksiin?