komission varapuheenjohtaja / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja - Lapsiavioliittojen lopettaminen

31.8.2017

Suullisesti vastattava kysymys O-000064/2017
komissiolle
työjärjestyksen 128 artikla
Vilija Blinkevičiūtė, Naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan puolesta

Kehitysmaissa joka kolmas tyttö on naimisissa ennen 18. syntymäpäiväänsä, ja joka yhdeksäs alle viisitoistavuotiaana. Lapsiavioliitot koskevat sekä tyttöjä että poikia, mutta suurimmassa vaarassa ovat tytöt, joiden osuus naimisissa olevista lapsista on 82 prosenttia. Ongelma koskee kolmansien maiden lisäksi myös Eurooppaa.

Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 3 artiklan mukaan EU edistää lapsen oikeuksia, mutta lapsiavioliitot, nuorena solmitut avioliitot ja pakkoavioliitot rikkovat näitä oikeuksia. Yksi YK:n kestävän kehityksen tavoitteista on lopettaa kaikki haitalliset käytännöt, kuten lapsiavioliitot, nuorena solmitut avioliitot ja pakkoavioliitot. Samaan aikaan lapsiavioliittojen, nuorena solmittujen avioliittojen ja pakkoavioliittojen poistaminen mainitaan yhdeksi EU:n toiminnan painopisteistä valmisteluasiakirjassa ”Sukupuolten tasa-arvo ja naisten vaikutusvallan lisääminen: Tyttöjen ja naisten elämän muuttaminen EU:n ulkosuhteiden avulla (2016–2020)”, ihmisoikeuksia koskevassa EU:n toimintasuunnitelmassa 2015-2019 ja sukupuolten tasa-arvoa edistävässä toimintasuunnitelmassa 2016–2020, joissa korostetaan, että naisten ja tyttöjen on voitava hyötyä täysimääräisesti kaikista ihmisoikeuksista ja perusvapauksista. EU päätti äskettäin liittyä Istanbulin yleissopimukseen, jossa katsotaan, että pakkoavioliitto on eräs naisiin kohdistuvan väkivallan muoto, ja jossa kannustetaan soveltamisalan ulottamista myös poikiin ja miehiin, jotka myös voivat joutua pakkoavioliiton uhreiksi. Yleissopimuksessa vaaditaan, että lapsen pakottaminen avioliittoon ja houkutteleminen toiseen maahan pakkoavioliittoa varten kriminalisoitaisiin.

Lisäksi usein käy niin, että lapsimorsiamet tulevat raskaaksi liian varhain ja toistuvasti, jolloin komplikaatiot johtavat usein kuolemaan.

1. Millaisia vaikutuksia komission arvion mukaan on ollut niillä hankkeilla tai kampanjoilla, joilla on torjuttu lapsiavioliittoja? Miten komissio arvioi tämän tavoitteen rahoitusta kaikessa EU:n ulkoisessa toiminnassa? Ottaako komissio yhteistyösopimuksissaan huomioon lapsiavioliittoja koskevat indikaattorit ja antaako se erityisiä vertailuarvoja tämän ilmiön lopettamiseksi?

2. Millä toimilla varmistetaan kaikkien EU:n jäsenvaltioiden lasten oikeudet ja terveys (mukaan luettuna seksuaali- ja lisääntymisterveys ja niitä koskevat oikeudet) lapsiavioliittokysymyksissä ja yhdenmukaisten oikeudellisten normien soveltaminen esimerkiksi Istanbulin yleissopimuksen ratifioinnin suhteen?

3. Miten komissio ja jäsenvaltiot käsittelevät lapsiavioliittokysymystä etenkin niiden lasten osalta, jotka ovat pakolaisia tai turvapaikanhakijoita?