Euroopan unionin yrityksistä 99 prosenttia on pk-yrityksiä. Ne tarjoavat yli 90 miljoonaa työpaikkaa ja tuottavat lisäarvoa 3,9 biljoonan euron verran.

Pk-yritykset kärsivät suhteettomasti hallinnollisista ja sääntelyyn liittyvistä taakoista, ja niiden on myös selvittävä haasteellisista olosuhteista, markkinoiden toimintapuutteet mukaan luettuina. Tämän vuoksi komissio esitti suosituksen 2003/361/EY, jossa vahvistetaan pk-yritysten määrittelyperusteet. Noin sadassa myöhemmässä EU:n säädöksessä viitataan tähän määritelmään, jossa vahvistetaan pk-yrityksille tarkoitettua erityistukea koskevat säännöt, kuten rahoitusmahdollisuudet, yksinkertaistetut menettelyt ja verovapautukset.

Voisiko komissio vastata seuraaviin kysymyksiin:

1. Unionin tuomioistuin antoi 15. syyskuuta 2016 tuomiot (T-675/13 ja T-587/14), joissa huomautettiin ongelmista, jotka liittyvät ”sidosyritysten” ja ”omistusyhteysyrityksen” määritelmiin. Miten komissio aikoo suhtautua näihin tuomioihin, kun otetaan huomioon pk-yrityksen määritelmän sisältävien säädösten huomattava määrä?

2. Aikooko komissio mukauttaa määritelmää vuoden 2003 jälkeen tapahtuneen inflaation ja tuottavuuden kasvun mukaan suhteellisuusperiaatetta noudattaen ja myös ottaen huomioon inhimillisten, taloudellisten ja teknisten resurssien saatavuuteen liittyvät mikroyritysten ja pk-yritysten erityispiirteet?

3. Termi ”markkina-arvoltaan keskisuuri yritys” esiintyy jo useissa EU:n säädöksissä. Aikooko komissio esittää uuden suosituksen markkina-arvoltaan keskisuurten yritysten erillisestä määritelmästä ottaen huomioon niiden erityispiirteet muunlaisin perustein kuin henkilöstömäärä ja liikevaihto tai taseen loppusumma, siten että se ei vaikuta kielteisesti pk-yritysten tukijärjestelmien nykyisiin tuensaajiin?