Italian nahkateollisuus

17.3.2010

KIRJALLINEN KYSYMYS P-1907/10
esittäjä(t): Mario Mauro (PPE)
komissiolle

Euroopan nahkateollisuus, joka on strategisesti tärkeä useille kulutushyödykkeille, käsittää 2 000 yritystä, työllistää 42 000 henkilöä ja sen synnyttämä liikevaihto on 7 miljardia, josta kolmasosa on peräisin viennistä EU:n ulkopuolelle. Italia on alan johtava maa, sillä sen osuus tuotannosta on 65 prosenttia. Raaka-aineet eli raakanahka (nauta, lammas ja vuohi) ovat peräisin elintarviketuotannosta johtuvista teurastuksista. Italian nahkateollisuus, jota edustaa Italian teollisuuden keskusliitto (Unione Nazionale Industria Italiana), kerää ja jalostaa nämä raaka-aineet, jolloin vältetään jätteiden mätäneminen ja saadaan arvokasta materiaalia kenkä-, huonekalu-, nahkatuote-, vaatetus- ja autoteollisuutta varten. Nahkaan liittyvillä aloilla toimii yhteisössä kaikkiaan 40 000 yritystä, se työllistää 500 000 työntekijää ja sen liikevaihto yltää 50 miljardiin euroon.

Raakanahan saatavuuden kehitys yhteisössä on ollut huolestuttavaa viimeisten kymmenen vuoden ajan. Toisaalta teurastukset EU:ssa ovat vähentyneet (keskimäärin - 2 prosenttia vuodessa) ja toisaalta nahan vienti on lisääntynyt (+ 11 prosenttia). Ajanjaksolla 2008–2009 vastaavat luvut olivat - 8 prosenttia ja + 35 prosenttia. Sen sijaan EU:n pääasialliset kilpailijat (Intia, Brasilia, Kiina, Argentiina jne.) rajoittavat raakanahan tai osittain työstetyn nahan vientiään siten, että puolet kyseisistä nahoista jää vapaiden markkinoiden ulkopuolelle, mikä haittaa erityisesti raaka-ainepulasta kärsivää Italian nahkateollisuutta.

Vastavuoroisuuden puute ja teurastusten jatkuva väheneminen vähentävät saatavilla olevien nahkojen määrää, nostavat kansainvälisiä hintoja ja uhkaavat kasvua ja kestävyyttä koskevia tavoitteita. Jos sama kehitys jatkuu, Italian nahkateollisuutta uhkaa vakava ahdinko 8–9 vuoden sisällä. Jo nyt on vaikea nähdä, miten ala saataisiin elpymään, kun raakanahkaa ei ole riittävästi saatavilla ja raaka-aineiden hinnat ovat epäasianmukaisia.

Pitääkö komissio edelliset seikat huomioon ottaen tarpeellisena puuttua tähän ongelmaan ottamalla käyttöön tehokkaita toimia, kuten eurooppalaisen nahan suojelu tai vaihtoehtoisesti kansainvälisen kaupan täydellinen vapauttaminen kahdenvälisten sopimusten avulla?

EYVL C 138 E, 07/05/2011