YHTEINEN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
12.1.2005
- –Nirj Deva, John Bowis, Michael Gahler, Jas Gawronski, Mario Mantovani, Maria Martens, Manolis Mavrommatis, Gay Mitchell, Hartmut Nassauer, Geoffrey Van Orden, José Ignacio Salafranca Sánchez-Neyra, Antonio Tajani ja Anders Wijkman PPE-DE-ryhmän puolesta
- –Martin Schulz, Jan Marinus Wiersma, Miguel Angel Martínez Martínez, Margrietus van den Berg, Neena Gill, Glenys Kinnock ja María Elena Valenciano Martínez-Orozco PSE-ryhmän puolesta
- –Emma Bonino ALDE-ryhmän puolesta
- –Daniel Marc Cohn-Bendit ja Monica Frassoni Verts/ALE-ryhmän puolesta
- –Luisa Morgantini GUE/NGL-ryhmän puolesta
- –Brian Crowley, Cristiana Muscardini, Sebastiano (Nello) Musumeci, Eoin Ryan, Roberta Angelilli, Ģirts Valdis Kristovskis, Adriana Poli Bortone, Michał Tomasz Kamiński, Rolandas Pavilionis ja Umberto Pirilli UEN-ryhmän puolesta
- –PSE (B6‑0034/2005)
- –UEN (B6‑0059/2005)
- –Verts/ALE (B6‑0060/2005)
- –PPE-DE (B6‑0062/2005)
- –ALDE (B6‑0063/2005)
- –GUE/NGL (B6‑0064/2005)
Euroopan parlamentin päätöslauselma Aasian äskettäisestä hyökyaaltokatastrofista
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon Jakartassa 6. tammikuuta 2005 pidetyn avustuskokouksen sekä Genevessä 11. tammikuuta 2005 pidetyn avunantajien konferenssin,
– ottaa huomioon yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvoston ylimääräisessä kokouksessa 7. tammikuuta 2005 hyväksytyt päätelmät,
– ottaa huomioon komission tiedonannon "Eurooppa ja Aasia: strateginen toimintakehys kumppanuuksien edistämistä varten" (KOM(2001)0469) sekä sen, että komissio panee johdonmukaisesti painoa Euroopan unionin suhteille Aasiaan, joka edustaa yli puolta maailman väestöstä,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 103 artiklan 4 kohdan,
A. ottaa huomioon, että 26. joulukuuta 2004 Kaakkois-Aasiaan iski maanjäristys, jonka voimakkuus oli 9 Richterin asteikolla ja joka aiheutti massiivisia hyökyaaltoja Indonesiassa, Sri Lankassa, Etelä-Intiassa, Thaimaassa, Malesiassa, Malediiveilla, Bangladeshissa, Burmassa/Myanmarissa, Mauritiuksella, Somaliassa, Keniassa, Seychelleillä, Réunionissa ja Tansaniassa,
B. ottaa huomioon, että niissä 12 maassa, joihin hyökyaallot iskivät, tämä suuronnettomuus on tappanut yli 160 000 ihmistä, joiden joukossa on myös Euroopan unionin kansalaisia, siinä on loukkaantunut vielä useampia ja yli viisi miljoonaa ihmistä on jäänyt kodittomaksi sekä vaille olennaisen tärkeitä palveluja, kuten ruokaa, puhdasta vettä ja lääkkeitä,
C. ottaa huomioon, että katastrofista kärsivät eniten kaikkein köyhimmät yhteisöt, esimerkiksi kalastajayhteisöt, ja sen seurauksena tuhannet lapset menettivät molemmat vanhempansa,
D. ottaa huomioon, että suuri osa mainittujen rannikkoalueiden viestintä-, energiahuolto- ja koulutusinfrastruktuurista on tuhoutunut,
E. ottaa huomioon, että pilaantuneet pohjavedet ja tsunamin jälkeiset sateet ovat lisänneet koleran, malarian ja lavantaudin kaltaisten tautien riskiä,
F. ottaa huomioon asiantuntijoiden varoitukset, että meriympäristölle, kuten mangrovelehdoille ja koralliriutoille, aiheutuneet vahingot voivat olla laajoja ja pitkäaikaisia, jolloin seuraukset voivat olla vakavia paikallisyhteisöille, jotka saavat elintarvikkeensa ja elinkeinonsa kalastuksesta,
G. ottaa huomioon, että katastrofin maailmalla aikaansaama vastakaiku on ollut valtava: Euroopan unioni ja sen jäsenvaltiot ovat tähän mennessä myöntäneet avustuksina lähes 1,5 miljardia euroa ja summa nousee edelleen; ottaa huomioon, että komissio on jo myöntänyt 23 miljoonaa euroa, ja se on luvannut 350 miljoonaa euroa lisää; 150 miljoonaa euroa tästä ei ole uutta rahaa vaan on määrä ottaa nykyisistä pitkän aikavälin kehityshankkeista,
H. ottaa huomioon, että aikaisempien katastrofien yhteydessä todellinen toimitettu apu ei ole vastannut myönnetyn avun määrää,
I. ottaa huomioon, että Yhdistyneet Kansakunnat arvioi avuntarvetta kaikilla katastrofialueilla, mutta monille hyökyaaltotuhoista kärsineille alueille etenkin Sumatran saarella on edelleen vaikea päästä,
J. ottaa huomioon, että suurin osa hyökyaallon koettelemista valtioista oli jo valmiiksi erittäin velkaantuneita, ja katsoo, että avustusten teho jää mitättömäksi, jos lahjoittajavaltiot perivät edelleen korkoa näistä veloista,
Välitön toiminta
1. ilmaisee osanottonsa hyökyaalloista kärsineille kansoille ja hallituksille, sekä Kaakkois-Aasiassa, Itä-Afrikassa, Euroopassa ja muualla asuville uhrien omaisille;
2. kiittää hyökyaalloista kärsineiden valtioiden väestöä heidän tavastaan vastata inhimilliseen katastrofiin auttamalla Euroopan kansalaisia huolimatta heidän omista henkilökohtaisista kärsimyksistään ja menetyksistään;
3. pitää kaikkien avunantajien, niin julkisten kuin yksityistenkin lahjoittajien, avokätisyyttä myönteisenä ja katsoo, että kriisin aikaansaama vastakaiku kertoo etenkin yleisön osoittamasta solidaarisuuden maailmanlaajuistumisesta;
4. on huolestunut Burmassa/Myanmarissa surmansa saaneiden määrästä, jota ei tunneta; arvostelee Burman/Myanmarin sotilashallitusta maan merirajojen osittaisesta sulkemisesta ja sen yleisestä kieltäytymistä tehdä yhteistyötä kansainvälisen yhteisön kanssa, sillä tämä koituu sen omien hyökyaaltouhrien vahingoksi;
5. kehottaa jäseniään lahjoittamaan vapaaehtoisesti yhden tai useamman päivän palkkansa Intian valtameren katastrofin uhrien auttamiseen;
Hätäaputoimet
6. korostaa, että avustustoimistojen olisi asetettava etusijalle katastrofissa molemmat vanhempansa menettäneet lapset, sillä he ovat koko ajan kasvavassa vaarassa joutua ryöstöjen sekä fyysisen ja seksuaalisen hyväksikäytön uhreiksi;
7. uskoo vakaasti, että hyökyaallon vuoksi orvoiksi joutuneiden lasten tehokas suojeleminen edellyttää suojaa kaikenlaiselta hyväksikäytöltä ja laittomilta kansainvälisiltä adoptioilta sekä sitä, että lapsille annetaan tulevaisuudennäkymät tarjoamalla turvallinen ja terveellinen sosiaalinen ympäristö; kehottaa antamaan traumaperäisen stressin välttämiseksi psykososiaalista tukea, jossa keskitytään erityisesti lasten auttamiseen;
8. kehottaa kansainvälistä yhteisöä kiinnittämään erityistä huomiota niiden 1,5 miljoonan lapsen tilanteeseen, jotka Unicefin arvioiden mukaan ovat katastrofin vuoksi heikommassa asemassa; vaatii, että apua suunnattaisiin perheensä menettäneiden lasten etsimiseen, henkilöllisyyden varmistamiseen ja jälleenyhdistämiseen varmistaen, että lapset palaavat kouluun mahdollisimman pian ja että apua suunnataan lasten suojelemiseen hyväksikäytöltä, ottaen huomioon raportit, joiden mukaan lapsikauppiaat olisivat alkaneet käyttää hyväkseen katastrofia myymällä nuoria pakkotyöhön tai seksiorjiksi;
9. kehottaa EU:n jäsenvaltioita helpottamaan niiden lasten pääsyä EU:hun, jotka jäivät orvoiksi hyökyaaltojen tuhoamilla alueilla ja joiden sukulaisia asuu jäsenvaltioissa;
10. kehottaa katastrofista kärsineiden valtioiden hallituksia helpottamaan humanitaaristen avustusjärjestöjen työtä niiden jakaessa apua ja pyrkimään kaikin keinoin varmistamaan, että avun tarpeessa olevat saavat apua poliittisesta kannasta, etnisestä taustasta tai uskonnosta riippumatta, ja asettamaan avustustoimistoille mahdollisimman vähän byrokraattisia vaatimuksia;
11. vaatii, että YK:n humanitaarisen avun koordinointitoimiston OCHA:n olisi johdettava kaikkialta maailmasta tulevien avustustoimien koordinointia ECHOn täydellä tuella ja osallistumisella ja kaikkien avunantajien olisi tuettava sitä, ja pitää myönteisenä, että EU tukee täysin Yhdistyneitä Kansakuntia ja sen sitoutumista rahoittamaan OCHA:n toimintaa alueella;
12. kehottaa Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeriä nimittämään kaikkiin hyökyaaltokatastrofista kärsineisiin valtioihin YK:n humanitaarisen avun koordinaattorin ja määrittämään näille selkeät valtuudet johtaa kaikkia muita kriisiapua tarjoavia YK:n toimistoja;
13. kehottaa jäsenvaltioita ja Euroopan komissiota varmistamaan YK:n päätöslauselman 3519 ja itse 30. marraskuuta 2000 antamansa päätöslauselman mukaisesti, että naiset otetaan rajoituksitta mukaan maailmanlaajuisten avustustoimien koordinointiin sekä hyökyaallon kohteeksi joutuneilla alueilla että kansainvälisesti;
14. korostaa, että Yhdistyneiden Kansakuntien on välttämättä annettava hoitaa keskeisen tehtävänsä kansainvälisen avun paikallisena koordinoijana, ja painottaa, että alun hätäapuvaiheen ja sitä seuraavan kunnostamis- ja jälleenrakennusvaiheen välille ei saa jäädä taukoa; kehottaa Euroopan unionin jäsenvaltioita varmistamaan yhdessä paikallishallintojen ja muiden toimijoiden kanssa EU:n toimien sisäisen koordinoinnin paitsi hätäavun myös katastrofialueiden jälleenrakentamiseksi tarvittavien keskipitkän tai pitkän aikavälin toimien kohdalla;
Rahoitustoimet
15. pitää myönteisenä, että Euroopan unioni myönsi pikaisesti 23 miljoonaa euroa hätäapua ja Euroopan yhteisön humanitaarisen avun toimiston ECHOn asiantuntijat osallistuivat avustustoimintaan; pitää niin ikään myönteisenä, että Euroopan yhteisön pelastuspalvelumekanismi käynnistettiin heti hyökyaaltokatastrofin tapahduttua ja seuranta- ja tiedotuskeskus (MIC) tuki sen toimintaa avustustoimintaa koordinoimalla;
16. tukee täysin Euroopan komission ilmoitusta laatia ehdotus 100 miljoonan euron lisäavun myöntämiseksi hätäapuvarauksista; panee lisäksi merkille komissio aikeen myöntää jopa 350 miljoonaa euroa lisärahoitusta jälleenrakennus- ja kunnostusapua varten Aasian hyökyaaltokatastrofia seuranneiden avustustoimien tukemiseksi; pyytää komissiota kuitenkin tutkimaan kaikki mahdollisuudet vuoden 2005 talousarviossa ja tekemään tarpeelliset ehdotukset arviointien jälkeen; panee tyytyväisenä merkille neuvoston 7. tammikuuta antamat päätelmät, joiden mukaan on tärkeää varmistaa, että äskettäisten tapahtumien johdosta vapautetut varat lisätään kehitysavun alalla jo tehtyihin sitoumuksiin; vaatii, että jälleenrakennusprosessi on avoin kaikilta osin ja erityisesti poliittisesti, taloudellisesti ja rahoituksellisesti;
17. kehottaa Euroopan unionia, sen jäsenvaltioita ja kansainvälistä yhteisöä lunastamaan avustuslupauksensa pikaisesti ja sovitun ajan kuluessa, sillä aiempien katastrofien kohdalla on havaittu, että varhain annetut anteliaat lupaukset ovat toteutusvaiheessa pudonneet murto-osaan luvatuista määristä;
18. pitää myönteisenä ehdotusta miljardin euron suuruisesta "Intian valtameren hyökyaallon lainajärjestelystä", jota hallinnoisi Euroopan investointipankki, mutta vaatii, että kaikessa rahoituksessa olisi noudatettava yhteiskunnan ja ympäristön kannalta kestäviä normeja;
19. tukee vaatimuksia velkojen jäädyttämisestä, anteeksiantamisesta, helpottamisesta ja vaihtamisesta hyäkyaalloista kärsineiden valtioiden osalta siten, että vaikutukset rajoitettaisiin tiukasti köyhyyden vähentämiseen ja hyökyaalloista kärsineiden yhteisöjen jälleenrakentamiseen; kehottaa, että neuvosto antaisi tukensa työryhmälle, johon kuuluisivat Maailmanpankki, IMF; Aasian kehityspankki ja Pariisin klubi, jotta laaditaan velkojen helpottamissuunnitelma helmikuuhun mennessä;
20. pitää myönteisenä neuvoston ja parlamentin hyväksymää komission 9. heinäkuuta 2003 antamaa tiedonantoa (KOM(2003)0399) uudesta kumppanuudesta Kaakkois-Aasian kanssa; kehottaa komissiota antamaan ehdotuksen tiedonannon pohjalta ja ottamaan huomioon hyökyaaltokatastrofin seuraukset;
Keskipitkän aikavälin toimet
21. kehottaa kehittämään viipymättä teknologian kattavaa ja tehokasta ennakkovaroitusjärjestelmää varten ja asettamaan sen Intian valtameren maiden sekä hyökyaaltojen ja muiden luonnonkatastrofien uhkaamien muiden alueiden käyttöön;
22. kehottaa tässä yhteydessä komissiota ensinnäkin edistämään kyseisen järjestelmän perustamista hyökyaalloista kärsineisiin Kaakkois-Aasian ja Itä-Afrikan maihin Intian valtameren rannikolla, mutta toiseksi kehottaa edistämään asianomaisen järjestelmän perustamista AKT-maihin ja Välimerelle sekä EU:n rannikoille;
23. on tietoinen siitä, että meriympäristön ja luonnonvarojen tuhoutumisen pitkän aikavälin seurauksilla on vakavat seuraukset paikallisille kalastusyhteisöille; kehottaa neuvostoa ja komissiota tutkimaan, millä tavoin konkreettinen apu alusten, välineiden, teknisen asiantuntemuksen ja raaka-aineiden muodossa voidaan kohdistaa hyökyaalloista kärsineille yhteisöille;
24. korostaa, että katastrofista kärsineiden maiden hallitusten pyyntö avustusten – ja etenkin Euroopan unionin avustusten – hakua koskevan menettelyn yksinkertaistamiseksi on tärkeä, jotta avustus voisi mennä suoraan hädänalaiselle paikallisväestölle; kehottaa komissiota antamaan parlamentille kertomuksen tämän pyynnön täyttämisestä;
Pitkän aikavälin tarpeet
25. korostaa, että katastrofialueiden jälleenrakentamisen päätavoitteeksi olisi asetettava eloonjääneiden asukkaiden tilanteen parantaminen siten, että pyritään vähentämään köyhyyttä ja parantamaan alueiden puolustuskykyä mahdollisen uuden hyökyaallon varalta; korostaa, että jälleenrakennukseen myönnettyjä varoja on käsiteltävä täysin avoimesti ja vastuullisesti ennen niiden maksamista; kehottaa asianomaisia hallituksia kehittämään kansalliset jälleenrakennussuunnitelmat, joihin sisältyvissä mekanismeissa kansalaisyhteiskunta voi laaja-alaisesti osallistua suunnitelmien laatimiseen ja toteuttamiseen;
26. kehottaa kansainvälistä yhteisöä Yhdistyneiden Kansakuntien johdolla laatimaan tehokkaan ja koordinoidun toimintasuunnitelman mahdollisten tulevien katastrofien varalle, jotta niihin ei jouduttaisi vastaamaan väliaikaiselta pohjalta, vaan paremmin koordinoidulla toiminnalla;
27. panee tyytyväisenä merkille joidenkin jäsenvaltioiden nopean reagoinnin katastrofiin, mutta pitää valitettavana, ettei unionilla ole yhteistä sotilaallista nopean toiminnan järjestelmää ilmakuljetuksia ja infrastruktuurien korjaamista varten; kehottaakin neuvostoa kehittämään raskaisiin ilmakuljetuksiin liittyviä unionin voimavaroja, jotta humanitaarisiin katastrofeihin ja luonnonkatastrofeihin voidaan reagoida asianmukaisesti ja tehokkaasti;
28. edellyttää, että neuvosto tukee siviiliasiantuntijoista koostuvien, asianmukaisella laitteistolla varustettujen yhdistettyjen pelastuspalveluyksikköjen perustamista, ja katsoo, että yksikköjen olisi järjestettävä yhteistä koulutusta ja olla käytettävissä unionissa tai muualla maailmassa luonnon- tai ympäristökatastrofien, humanitaaristen katastrofien tai teollisuusriskejä aiheuttavien katastrofien sattuessa;
29. korostaa, että 1,2 miljardia ihmistä elää köyhyydessä eri puolilla maailmaa ja lähes miljardi ihmistä, joista 150 miljoonaa on alle viisivuotiaita lapsia, kärsii aliravitsemuksesta; korostaa tämän vuoksi, että Euroopan unionin jäsenvaltioiden ja kansainvälisen yhteisön kaikkien avunantajavaltioiden olisi täytettävä Monterreyssa sovittu tavoite ja annettava 0,7 prosenttia bruttokansantuotteestaan julkiseen kehitysapuun;
Sri Lanka ja Indonesia
30. kehottaa Euroopan unionia ja kansainvälistä yhteisöä edistämään Indonesian ja Sri Lankan rauhanprosesseja näille maille myönnetyn pitkäaikaisen jälleenrakennus- ja kunnostusavun ohella;
31. kehottaa Sri Lankan konfliktin osapuolia käynnistämään rauhanprosessin uudelleen mahdollisimman pian, ja kehottaa niitä ottamaan huomioon Sri Lankan kaikkien yhteisöjen toisilleen osoittaman ilmeisen hyvän tahdon ja tuen ja kansainvälisen yhteisön tuen Sri Lankan jälleenrakennusta ja kunnostusta varten hyökyaaltokatastrofin jälkeen, joka vaikutti maan kaikkiin kansalaisiin; kehottaa molempia osapuolia harkitsemaan yhteisen työryhmän perustamista maalle myönnetyn avun oikeudenmukaisen jakamisen takaamiseksi;
32. vaatii, että EU:n on Norjan tuella hyödynnettävä osoitettua hyvää tahtoa ja edistettävä rauhanprosessia Oslossa joulukuussa 2002 pidettyjen neuvottelujen mukaisesti oikeasuhtaisen kehitys- ja kunnostustuen avulla;
33. pitää myönteisenä, että ensimmäistä kertaa 18 kuukauteen Indonesian hallitus avasi Acehin maakunnan kansainvälisille avustusjärjestöille ja toimittajille ja että kapinalliset ovat julistaneet yksipuolisen tulitauon; on kuitenkin erittäin huolestunut tiedoista, joiden mukaan Acehin maakunnassa on tehty uusia sotilaallisia iskuja kapinallisia vastaan;
Lopuksi
34. kehottaa neuvostoa antamaan parlamentille kuuden kuukauden kuluttua selvityksen unionin avustustoimien onnistumisesta alueella;
35. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komissiolle, neuvostolle, Euroopan unionin jäsenvaltioiden hallituksille sekä Indonesian, Sri Lankan, Thaimaan, Intian, Malediivien, Malesian, Bangladeshin, Tansanian, Burman/Myanmarin, Kenian, Somalian ja Seychellien valtionpäämiehille ja parlamenteille sekä Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille ja YK:n humanitaarisen avun koordinointitoimiston OCHA:n päällikölle.