YHTEINEN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
16.1.2006
- –José Ignacio Salafranca Sánchez-Neyra PPE-DE-ryhmän puolesta
- –Pasqualina Napoletano ja Emilio Menéndez del Valle PSE-ryhmän puolesta
- –Emma Bonino ALDE-ryhmän puolesta
- –Cristiana Muscardini, Roberta Angelilli, Inese Vaidere ja Konrad Szymański UEN-ryhmän puolesta
- –PSE (B6‑0026/2006)
- –ALDE (B6‑0030/2006)
- –PPE-DE (B6‑0042/2006)
- –UEN (B6‑0048/2006)
Euroopan parlamentin päätöslauselma Afganistanista
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon aikaisemmat päätöslauselmansa Afganistanista,
– ottaa huomioon, että 18. syyskuuta pidetyissä parlamenttivaaleissa Afganistaniin valittu uusi parlamentti aloitti toimintansa 19. joulukuuta 2005,
– ottaa huomioon, että kansalliskokouksen valitseminen saattoi käytännössä päätökseen prosessin, joka käynnistettiin Bonnin sopimuksilla joulukuussa 2001,
– ottaa huomioon maakuntavaltuustojen valitsemisen jokaisessa maan 34 maakunnassa,
– ottaa huomioon EU:n ja Afganistanin kumppanuussopimuksen, joka allekirjoitettiin Strasbourgissa 16. marraskuuta 2005,
– ottaa huomioon, että Lontoossa 31. tammikuuta avataan kansainvälinen konferenssi, jonka tarkoituksena on saada aikaan Bonnin sopimuksen seurantasopimus, ja jossa käsitellään tapoja, joilla kansainvälinen yhteisö voi tukea turvallisuutta, hallintomenettelyä ja kehittämishaasteita Afganistanissa,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 103 artiklan 4 kohdan,
A. ottaa huomioon, että uuden perustuslain hyväksyminen tammikuussa 2004, presidentinvaalien järjestäminen lokakuussa 2004 sekä parlamenttivaalien ja maakuntavaalien järjestäminen syyskuussa 2005 – joista kummassakin tapauksessa miljoonat rekisteröidyt äänestäjät käyttivät äänioikeuttaan – olivat kaikki merkittäviä askelia siirtymävaiheen prosessissa, jonka tarkoituksena on edustavampien ja demokraattisempien instituutioiden luominen, mikä edistää Afganistanin rauhanomaisen ja kestävän tulevaisuuden turvaamista neljännesvuosisadan jatkuneiden konfliktien ja sorron jälkeen,
B. ottaa huomioon, että riittävän turvallisuustason varmistaminen on edelleen ensisijainen tavoite Afganistanissa, pääasiassa eteläisissä ja kaakkoisissa maakunnissa, joissa edelleen tarvitaan kansainvälistä läsnäoloa terrorismin torjumiseksi ja rauhanomaisten olojen palauttamiseksi koko maahan,
C. ottaa huomioon, että sukupuoleen perustuva syrjintä, joka saavutti huippunsa Talebanin hallinnon aikana ja josta ovat esimerkkeinä kotiarestin ja pakkoavioliittojen kaltaiset perinteet, kaipaa edelleen kiireellistä ratkaisua,
D. ottaa huomioon, että kaikkialle ulottuva oopiumin ja heroiinin tuotanto uhkaa vaikuttaa pysyvästi Afganistanin politiikkaan, rampauttaa sen yhteiskunnan ja vääristää hauraan talouden samalla kun sen vakiinnuttaa korruptoituneen huume-eliitin aseman,
1. ilmaisee myötätuntonsa Afganistanin kansalle, joka on osoittanut koko Bonnin prosessin ja erityisesti kumpienkin mainittujen vaalien aikana erityistä tahtoa selviytyä konfliktin jälkitilanteen ongelmista sekä sitoutumista rauhaan ja demokratian rakentamiseen;
2. pitää äskettäisten vaalien onnistumista erinomaisena saavutuksena, kun otetaan huomioon vaalien monimutkaisuus ja niiden toimittamiseen liittyneet haasteet, joista myös Euroopan unionin vaalitarkkailuvaltuuskunta on raportoinut; pahoittelee kuitenkin, että vaalien aikana tapettiin kahdeksan ehdokasta sekä joukko vaalivirkailijoita, hengellisiä johtajia ja muita henkilöitä ja että EU:n vaalitarkkailuvaltuuskunta raportoi useissa maakunnissa väärinkäytöksistä ja petoksista;
3. pitää myönteisenä sitä, että naispuolisia ehdokkaita oli noin 10 prosenttia kaikista ehdokkaista ja että naisten varapaikkajärjestelmän ansiosta naiset saivat 27,3 prosenttia Wolesi Jirgan (alahuoneen) paikoista ja lähes 30 prosenttia maakuntaneuvoston paikoista; katsoo, että vaalilakia on tulevaisuudessa selvennettävä, jotta varatut paikat olisivat naisten saatavissa olevien paikkojen vähimmäismäärä enimmäismäärän asemesta;
4. katsoo, että mainittujen vaalien seurauksena Afganistanin viranomaiset kokonaisuudessaan – ja erityisesti presidentti, hallitus, parlamentti ja maakuntavaltuustot – ovat saavuttaneet täydellisen demokraattisen legitimiteetin ja että Afganistanin kansan odotukset on nyt täytettävä hyvällä ja vastuullisella hallinnolla, mikä alkaa sellaisten kestävien uudistusten täytäntöönpanolla, jotka parantavat ihmisten elämänlaatua, sekä sukupuolten ja etnisten ryhmien tasa-arvoa suosivilla uskottavilla toimilla;
5. katsoo, että tämän prosessin läpikäynyt Afganistan on demokratisoinnin kannalta tärkeä valtio koko alueella, ja kehottaa kansainvälistä avustusyhteisöä ja erityisesti Lontoon konferenssin osanottajia ottamaan tämän tekijän asianmukaisesti huomioon;
6. korostaa Afganistanin väestön kiireellisen avuntarpeen vuoksi, että avunantajien on virtaviivaistettava toimiensa koordinointia ja muun muassa lyhennettävä aikaa vieviä menettelyjä; kehottaakin Yhdistyneitä Kansakuntia johtamaan koordinointia sekä neuvostoa ja komissiota varmistamaan, että EU:n jäsenvaltiot toimivat yhteistyössä ja yhdensuuntaisesti, jotta apu voidaan paremmin kohdistaa Afganistanin kansan etujen mukaisesti;
7. katsoo, että tulevassa kumppanuudessa Afganistanin kanssa on painotettava enemmän toiminnan omaksi kokemisen tärkeyttä afgaanien keskuudessa ja suuremman vastuun antamista Afganistanin viranomaisille ja kansalaisyhteiskunnalle maansa kehittämiseen liittyvistä strategisista valinnoista, kun taas EU:n on kytkettävä antamansa tuki selvemmin aikaansaannoksiin, erityisesti hyvään hallintotapaan, ihmisoikeuksien kunnioittamiseen ja hankkeiden moitteettomaan varainhoitoon;
8. korostaa, että EU-rahoituksen näkyvyyttä on lisättävä, koska unioni on Afganistanin toiseksi merkittävin taloudellinen tukija, ja vaatii unionin yhteisrahoittamia hankkeita hallinnoivia kansainvälisiä järjestöjä kertomaan avoimemmin varojensa alkuperän; yhtyy näkemykseen, että Euroopan parlamentin olisi osallistuttava kehitystyöhön suoralla ja konkreettisella tavalla tarjoamalla Afganistanin parlamentin virkamiehille ja jäsenille koulutusta;
9. yhtyy näkemykseen, että on määriteltävä Bonnin-prosessin jälkeinen toimintasuunnitelma, ja kannattaa YK:n isännöimän avunantajakonferenssin järjestämistä Lontoossa tammikuussa 2006, jotta voidaan arvioida, millaista poliittista ja taloudellista tukea on annettava Afganistanin kansalliselle kehitysstrategialle, jonka Afganistanin hallitus esittää; katsoo, että strategiassa olisi painotettava kestävää kehitystä ja erityistavoitteita, joita ovat
- –ihmisoikeuksien, erityisesti naisten oikeuksien ja oikeusvaltion periaatteen kunnioittaminen,
- –hallintotapa ja instituutioiden kehittäminen; erityisesti on saatava aikaan toimiva hallinto, riippumaton oikeuslaitos, joka kykenee torjumaan laajalle levinnyttä korruptiota, ja hyvin koulutetut poliisivoimat, koska Afganistanin vakautta uhkaavat nykyään enemmän sisäiset kuin ulkoiset tekijät,
- –vallan kolmijako kunkin instituution roolin ja toimivallan määrittämiseksi sekä poliittisen moniarvoisuuden edistäminen;
10. vahvistaa, että Afganistania pitää kohdella osana laajempaa aluetta; kehottaa sen vuoksi neuvostoa ja komissiota kehittämään koko aluetta koskevan vakaus- ja demokratiapolitiikan;
11. pitää tässä suhteessa myönteisenä Afganistanin äskettäistä liittymistä Etelä-Aasian alueellisen yhteistyön järjestöön (SAARC) ja kehottaa kaikkia naapurivaltioita olemaan puuttumatta näissä alueellisissa puitteissa millään tavalla Afganistanin suvereenisuuteen;
12. pitää suhteista Afganistanin parlamenttiin vastaavan Euroopan parlamentin valtuuskunnan perustamista aiheellisena, jotta Afganistan demokratisointiprosessiin voidaan vaikuttaa myönteisesti;
13. kehottaa komissiota tutkimaan EU:n ja Afganistanin assosiointisopimuksen soveltuvuutta Afganistanin kanssa harjoitettavan yhteistyön tukemiseen ja vahvistamiseen;
14. tuomitsee kaikki terroriteot, jotka kohdistuvat siviiliväestöön, poliisivoimiin, kotimaisiin avustustyöntekijöihin ja kansainvälisiin joukkoihin, sekä onnittelee Afganistanin väestöä ja erityisesti afganistanilaisia naisia, jotka ovat uhmanneet pelottelua ja uhkauksia ja osallistuneet vaaliprosessiin ehdokkaina, vaalivirkailijoina, paikallisina tarkkailijoina tai äänestäjinä;
15. vahvistaa, että Afganistanin viranomaisten on yhteistyössä maassa toimivien kansainvälisten joukkojen kanssa jatkettava terrorismin torjuntaa ja lopetettava ryhmäkuntaisuus;
16. pitää ISAF-joukkojen (International Security Assistance Force) mahdollista laajentamista Afganistanissa muun muassa eteläisiin maakuntiin myönteisenä ja kannattaa yhden tai ainakin yhtenäisemmän komentorakenteen luomista Afganistanissa toimivien kansainvälisten joukkojen kaikkia operaatioita varten;
17. katsoo, että terrorismin torjunnan onnistuminen edellyttää kansalta saatavaa tukea; kehottaa sen vuoksi Natoa ja liittoutuman joukkoja tarkistamaan kaikkia voimankäyttövaltuuksia ja kaikkia toimia, jotka saattavat parantaa sekä turvallisuustilannetta että siviiliväestön suojelun tasoa sotilaallisten toimien kohteena olevilla operaatioalueilla, sekä noudattamaan Geneven yleissopimuksen kaikkia määräyksiä; kehottaa Yhdysvaltoja sulkemaan kaikki maassa olevat salaiset vankilat;
18. on erittäin huolissaan laittomasta huumetuotannosta, jota kuvataan YK:n huume- ja rikostoimiston äskettäin julkaisemassa Afganistanin oopiumintuotantoa vuonna 2005 koskevassa tutkimuksessa, ja erityisesti kotimaisesta heroiininkulutuksesta saaduista uusimmista tilastotiedoista, ja huomauttaa, että seurauksena saattaa olla HIV/Aids-katastrofi alueella;
19. kiinnittää huomiota hävittämiseen ja vaihtoehtoiseen toimeentuloon perustuvan huumausaineiden vastaisen strategian erittäin suuriin kustannuksiin ja huonoon tehoon ja kehottaa Lontoon konferenssiin osallistuvia harkitsemaan ehdotusta oopiumin luvanvaraisesta tuotannosta lääkinnällisiin tarkoituksiin, mikä jo sallitaan monessa maassa;
20. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komissiolle, neuvostolle, Lontoon konferenssin puheenjohtajalle, Afganistanin hallitukselle ja parlamentille, Yhdistyneiden Kansakuntien ja SAARC:n pääsihteerille sekä Yhdysvaltojen, Pakistanin, Intian, Venäjän, Iranin, Uzbekistanin, Turkmenistanin, Tadžikistanin ja Kiinan hallituksille.