YHTEINEN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
27.9.2006
- –Martine Roure PSE-ryhmän puolesta
- –Jeanine Hennis-Plasschaert ALDE-ryhmän puolesta
- –Jean Lambert, Raül Romeva i Rueda ja Sepp Kusstatscher Verts/ALE-ryhmän puolesta
- –Giusto Catania, Willy Meyer Pleite ja Marco Rizzo GUE/NGL-ryhmän puolesta
- –GUE/NGL (B6‑0508/2006)
- –PSE (B6‑0510/2006)
- –Verts/ALE (B6‑0518/2006)
- –ALDE (B6‑0520/2006)
Euroopan parlamentin päätöslauselma EU:n yhteisestä maahanmuuttopolitiikasta
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 artiklan ja EY:n perustamissopimuksen 63 artiklan,
– ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 42 artiklan,
– ottaa huomioon Tampereen (1999) ja Haagin (2004) ohjelmat vapauteen, oikeuteen ja turvallisuuteen perustuvasta alueesta,
– ottaa huomioon Tampereella 20.–22. syyskuuta 2006 pidetyn oikeus- ja sisäasioiden neuvoston kokouksen,
– ottaa huomioon meneillään olevat neuvottelut rahoituskehyksestä, Euroopan pakolaisrahasto ja Euroopan palauttamisrahasto mukaan luettuina,
– ottaa huomioon 6. huhtikuuta 2006 antamansa päätöslauselman Maltan pakolaisleirien tilanteesta[1],
– ottaa huomioon Lampedusasta 14. huhtikuuta 2005 antamansa päätöslauselman[2],
– ottaa huomioon työjärjestyksen 103 artiklan 4 kohdan,
A. ottaa huomioon, että seitsemän vuotta Tampereen ohjelman hyväksymisen jälkeen Euroopan unionilla ei ole yhtenäistä maahanmuuttopolitiikkaa, ja siltä puuttuu erityisesti laillista maahanmuuttoa ja palauttamista koskeva politiikka,
B. ottaa huomioon, että yhteinen eurooppalainen turvapaikkajärjestelmä perustuu sääntöihin, joista yhdenkään siihen osallistuvan jäsenvaltion ei pitäisi poiketa,
C. ottaa huomioon humanitaarisen hätätilanteen, joka vallitsee useissa Euroopan unionin eteläisillä ulkorajoilla sijaitsevissa jäsenvaltioissa, joissa tuhansia maahanmuuttajia on kuollut Välimerellä, sekä maahanmuuttajien valtavan tulvan erityisesti kesällä 2006,
D. ottaa huomioon maahanmuuttoa ja kehitystä käsitelleen, Rabatissa 10. ja 11. heinäkuuta 2006 pidetyn Euro–Afrikka-ministerikokouksen, jonka päätteeksi hyväksyttiin julistus ja toimintasuunnitelma,
E. ottaa huomioon, että Haagin ohjelman väliarviointi saadaan valmiiksi tämän vuoden loppuun mennessä,
F. ottaa huomioon, että laiton maahanmuutto voi johtaa ihmisten hyväksikäyttöön ja pakkotyövoiman käyttöön,
G. panee merkille taloudellisen maahanmuuton hallinnoinnista annetun komission vihreän kirjan toteamuksen, jonka mukaan "maahanmuuttovirtojen säilyessä ennallaan Euroopan unionin 25 jäsenvaltion työikäinen väestö supistuu ja palkkatyössä olevien henkilöiden lukumäärä vähenee noin 20 miljoonalla vuosina 2010–2030" ja "tarvitaan kestävällä pohjalla olevia maahanmuuttovirtoja, jotta voidaan täyttää EU:n työmarkkinoiden tarpeet ja varmistaa kilpailukyvyn säilyminen",
1. korostaa, että lisääntynyt maahanmuutto on maailmanlaajuinen ilmiö, jolla on lukuisia syitä ja vaikutuksia ja joka tarvitsee tasapainoisen, maailmanlaajuisen ja yhtenäisen lähestymistavan;
2. on tietoinen siitä, että laillista maahanmuuttoa koskevien kanavien puuttuessa turvapaikkajärjestelmät ovat joutuneet kasvavan paineen alaisiksi, koska ne ovat laillinen tapa jäädä maahan;
3. ottaa huomioon joidenkin EU:n jäsenvaltioiden viime vuosina kohtaamat vaikeudet ja inhimilliset kärsimykset erittäin suurten muuttovirtojen hallinnassa; panee erityisesti merkille viimeaikaisten saapujien joukossa olleiden alaikäisten huolestuttavan suuresta lukumäärästä aiheutuneet ongelmat;
4. pahoittelee hyvin huomattavia humanitaarisia uhrauksia, menehtyneet maahanmuuttajat mukaan luettuina;
5. uskoo lujasti, että EU:n jäsenvaltioiden on noudatettava EU:n ja kansainvälisen lainsäädännön mukaisia velvoitteita turvapaikanhakijoita ja laittomia maahanmuuttajia kohtaan;
6. katsoo, että Euroopan unionissa ei ole sijaa ihmisten käytölle pakkotyövoimana ja että näin ollen jäsenvaltioiden on varmistettava, ettei tällaisia käytäntöjä noudateta;
7. vaatii, että jäsenvaltiot takaavat turvapaikkamenettelyn piiriin pääsemisen sekä vastaanottodirektiivin säännösten soveltamisen johdonmukaisella ja yhtenäisellä tavalla ja että turvapaikkahakemukset käsitellään nopeasti ja tehokkaasti;
8. korostaa, että kaikkien maahanmuuttoa koskevien kattavien lähestymistapojen olisi puututtava ratkaiseviin tekijöihin, jotka saavat ihmiset lähtemään kotimaistaan, mikä edellyttää selkeitä kehitysyhteistyö- ja investointisuunnitelmia alkuperä- ja kauttakulkumaita varten sekä todellisia mahdollisuuksia Euroopan unioniin suuntautuvaan lailliseen maahanmuuttoon;
9. muistuttaa, että johdonmukaisen eurooppalaisen maahanmuuttopolitiikan rinnalle tarvitaan kotouttamispolitiikka, jolla mahdollistetaan muun muassa siirtyminen työelämään, oikeus koulutukseen, pääsy sosiaali- ja terveyspalvelujen piiriin sekä maahanmuuttajien osallistuminen yhteiskunta-, kulttuuri- ja poliittiseen elämään;
10. kehottaa noudattamaan kumppanuuteen perustuvaa lähestymistapaa alkuperä- ja kauttakulkumaiden kanssa, jotta varmistetaan, että ne toimivat aktiivisesti muuttovirtojen hallinnan helpottamiseksi, estävät laitonta maahanmuuttoa ja toteuttavat tehokkaita tiedotuskampanjoita EU:n vastaanottajamaiden olosuhteista, mukaan lukien turvapaikan saantia koskevat perusteet;
11. uskoo, että vastuun ja taloudellisen taakan jakamisen jäsenvaltioiden kesken on oltava keskeinen osa EU:n maahanmuuttopolitiikkaa sekä yhteistä eurooppalaista turvapaikkajärjestelmää;
12. kehottaa Euroopan unionia omaksumaan suuremman roolin muutto- ja turvapaikanhakijavirtoja synnyttävien humanitaaristen hätätilanteiden hallinnassa;
13. uskoo siksi, että maiden olisi voitava käyttää ARGO-ohjelmassa, Euroopan pakolaisrahastossa, Euroopan ulkorajarahastossa, Euroopan integraatiorahastossa ja Euroopan palautusrahastossa vuosille 2007–2013 varattua teknistä apua ja rahoitusta;
14. kehottaa osoittamaan lisää varoja kentällä työskenteleville kansalaisjärjestöille, jotka tarjoavat apua hätätilanteissa;
15. kehottaa komissiota ehdottamaan mahdollisimman pian hätärahaston perustamista, jotta voidaan rahoittaa "asiantuntijatukiryhmiä", jotka tarjoavat käytännön tukea rajoilla tapahtuvalle vastaanotolle sekä huolehtivat jäsenvaltioissa ilmenevistä humanitaarisista kriiseistä, sekä sisällyttämään vuosia 2007–2013 varten varattuihin varoihin hätämekanismin, joka mahdollistaa taloudellisen tuen antamisen hätätapauksissa;
16. vaatii, että jäsenvaltiot soveltavat turvapaikkamenettelyn piiriin pääsemistä ja että pakolaisaseman myöntämistä tai peruuttamista koskevista menettelyistä annetun direktiivin säännöksiä sovelletaan johdonmukaisella ja yhtenäisellä tavalla ja että turvapaikkahakemukset käsitellään nopeasti ja tehokkaasti;
17. myöntää, että on välttämätöntä hyväksyä tasapuolinen EU:n palauttamisdirektiivi, ja kehottaa neuvostoa lisäämään ponnisteluitaan sen hyväksymisen varmistamiseksi; toteaa samalla, että neuvosto ei seitsemän vuoden kuluttua Tampereen Eurooppa-neuvoston kokouksesta ja huolimatta parlamentin lukuisista pyynnöistä ole pystynyt määrittelemään yhteistä maahanmuuttopolitiikkaa eikä säilyttämään yksimielisyyttä eikä noudattamaan kuulemismenettelyä kaikissa lailliseen maahanmuuttoon liittyvissä asioissa;
18. kehottaa neuvostoa kiireellisesti ottamaan käyttöön nykyisissä perussopimuksissa olevat määräykset, nimittäin Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 42 artiklan ja EY:n perustamissopimuksen 67 artiklan 2 kohdan siirtymälausekkeen, jotta yhteispäätösmenettelyn ja määräenemmistöäänestysten käytöllä mahdollistetaan pääsy nykyisestä lainsäädännöllisestä umpikujasta;
19. kehottaa jäsenvaltioita tiivistämään yhteistyötään Frontexin puitteissa ja määrittelemään sen tehtävät tarkemmin;
20. uskoo, että rajatarkastukset ja toiminta laittoman maahanmuuton torjumiseksi voivat olla vain yksi osa EU:n politiikkaa kolmansia maita kohtaan ja että näihin alkuperä- ja kauttakulkumaihin on sovellettava aktiivista kehitysyhteistyöpolitiikkaa, jotta vältetään maastamuuton vahingolliset vaikutukset;
21. ottaa huomioon, että EY:n yhteisen maahanmuuttopolitiikan puuttuessa jäsenvaltioilla on erilaisia lähestymistapoja ongelmaan, joka syntyy siitä, että sadattuhannet laittomat maahanmuuttajat työskentelevät laittomasti ja vailla minkäänlaista sosiaalista suojelua; katsoo kuitenkin, että laillisen aseman myöntäminen massoittain laittomille maahanmuuttajille ei ole pitkän aikavälin ratkaisu, koska toimenpiteillä ei ratkaista todellisia perusongelmia;
22. korostaa, että kaikkien toimenpiteiden, jotka toteutetaan laittoman maahanmuuton torjumiseksi ja ulkorajojen valvonnan tiukentamiseksi (myös silloin, kun ne toteutetaan yhteistyössä kolmansien maiden kanssa), on oltava yhteensopivia Euroopan unionin perusoikeuskirjassa ja eurooppalaisessa yleissopimuksessa ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi (ECHR) määriteltyjen yksilön perusoikeuksien kanssa, ottaen erityisesti huomioon oikeuden turvapaikkaan ja palauttamattomuuteen;
23. varoittaa niistä vaaroista, jotka liittyvät EU:n ulkorajojen valvonnan ulkoistamiseen, ja toivoo alkuperä- ja kauttakulkumaiden kanssa tehtävää parempaa yhteistyötä, joka perustuu ennen kaikkea perusoikeuksien ja erityisesti turvapaikkaoikeuden ja palauttamiskiellon kunnioittamiseen sekä EU:n ja näiden maiden jakamiin intresseihin;
24. katsoo, että Euroopan unionilla on oltava monialainen lähestymistapa; katsoo, että Euroopan unionin maahanmuuttopolitiikkaan ei pidä kuulua ainoastaan kumppanuus kolmansien maiden kanssa, ulkorajojen turvaaminen ihmiskaupan torjumiseksi sekä tehokas palauttamispolitiikka, vaan että sen on samalla avattava kanavia lailliselle maahanmuutolle, edistettävä maahanmuuttajien sopeuttamista vastaanottavaan yhteiskuntaan ja mahdollistettava kehitysyhteistyö alkuperämaiden kanssa, jotta voidaan puuttua maastamuuton taustalla oleviin syihin;
25. vaatii komissiota esittämään mahdollisimman pian aloitteen asetuksen (EY) N:o 343/2003 (nk. Dublin II ‑asetus) tarkistamiseksi tavalla, jolla kyseenalaistetaan sen pääperiaate eli se, että turvapaikkahakemuksen käsittelystä vastaa saapumisvaltio, mikä kohdistaa EU:n etelä- ja itäosissa sijaitseviin valtioihin kestämättömän taakan, ja jolla luodaan tasapuolinen mekanismi vastuun jakamiseksi jäsenvaltioiden kesken;
26. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.