Menettely : 2008/2633(RSP)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : RC-B6-0523/2008

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

RC-B6-0523/2008

Keskustelut :

PV 08/10/2008 - 25
CRE 08/10/2008 - 25

Äänestykset :

PV 09/10/2008 - 7.12
CRE 09/10/2008 - 7.12
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P6_TA(2008)0474

YHTEINEN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS
PDF 105kWORD 63k
6.10.2008
PE413.312
PE413.316
PE413.319
 
B6‑0523/2008}
B6‑0526/2008}
B6‑0528/2008} RC1
työjärjestyksen 108 artiklan 5 kohdan mukaisesti
   Laima Liucija Andrikienė, Tunne Kelam, Eija-Riitta Korhola, John Bowis PPE-DE-ryhmän puolesta
   Michel Rocard, Véronique De Keyser, Maria Badia i Cutchet, Libor Rouček PSE-ryhmän puolesta
   Diana Wallis, Johannes Lebech, Kyösti Virrankoski, Bilyana Ilieva Raeva, Olle Schmidt, Danutė Budreikaitė ALDE-ryhmän puolesta
   Satu Hassi Verts/ALE-ryhmän puolesta
   Adam Bielan, Ryszard Czarnecki UEN-ryhmän puolesta
joka korvaa seuraavat poliittisten ryhmien jättämät päätöslauselmaesitykset:
   ALDE (B6‑0523/2008)
   PSE (B6‑0526/2008)
   PPE-DE (B6‑0528/2008)
arktisten alueiden hallinnasta

Euroopan parlamentin päätöslauselma arktisten alueiden hallinnasta 

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon kansainvälisen polaarivuoden (joka jatkuu maaliskuusta 2007 maaliskuuhun 2009),

–  ottaa huomioon arktisen alueen parlamenttiedustajien kahdeksannen konferenssin, joka pidettiin Fairbanksissa Alaskassa (12.–14. elokuuta),

–  ottaa huomioon komissiolta tänä syksynä odotettavan tiedonannon arktisen alueen politiikasta,

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa pohjoisesta ulottuvuudesta (vuosilta 2003, 2005 ja 2006),

–  ottaa huomioon arktiseen ilmastoon kohdistuvista vaikutuksista laaditun arviointiraportin johtopäätökset,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 108 artiklan 5 kohdan,

A.  ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan unionin yhdennetystä meripolitiikasta (niin sanotun sinisen kirjan), joka julkaistiin 10. lokakuuta 2007,

B.  ottaa huomioon ilmastonmuutosta ja kansainvälistä turvallisuutta käsitelleen toimintapoliittisen asiakirjan, jonka korkea edustaja ja Euroopan komissio julkaisivat ja antoivat Eurooppa-neuvostolle 14. maaliskuuta 2008,

C.  toteaa, että arktisen alueen geopoliittinen ja strateginen merkitys kasvavat, mistä on symbolisena osoituksena se, että Venäjä kiinnitti lippunsa pohjoisnavan alle merenpohjaan elokuussa 2007,

D.  ottaa huomioon YK:n merioikeusyleissopimuksen (UNCLOS), jota Yhdysvaltain senaatti ei ole vielä ratifioinut,

E.  ottaa huomioon, että äskettäinen arktisen alueen parlamenttiedustajien konferenssi kokosi yhteen Euroopan parlamentin, Kanadan, Tanskan, Grönlannin, Islannin, Suomen, Norjan, Ruotsin, Venäjän ja USA:n vaaleilla valitut edustajat, jotka keskustelivat meriturvallisuutta, terveydenhoitoa, ympäristönsuojelua ja kestävää kehitystä koskevista aiheista,

F.  ottaa huomioon, että arktisen alueen hallinnasta ei nykyään ole annettu mitään monenvälisiä normeja tai säädöksiä, sillä alueesta ei koskaan odotettu tulevan liikennöintikelpoista vesitietä tai aluetta, jota voitaisiin hyödyntää kaupallisesti,

G.  ottaa huomioon, että meriliikenne arktisilla vesillä on lisääntynyt räjähdysmäisesti viime vuosina, mikä johtuu kiinnostuksen lisääntymisestä rannikon ulkopuolella tapahtuvaa öljyn- ja kaasunporausta kohtaan ja yhä taajempaan kulkevista risteilyaluksista sekä Luoteisväylän tarjoamista tulevaisuudennäkymistä,

H.  ottaa huomioon, että noin 22 prosenttia maailman vielä löytymättömistä öljy- ja kaasuvaroista saattaa sijaita arktisella alueella,

I.  ottaa huomioon Ilulissatin julistuksen, jonka niin kutsutut A5-maat (Tanska, Kanada, Norja, Venäjä ja USA) hyväksyivät toukokuussa 2008,

J.  ottaa huomioon Pohjoismaiden ministerineuvoston Ilulissatissa (Grönlannissa) 9.–10. syyskuuta järjestämän konferenssin "The Arctic: Our Common Concern", johon komissio osallistui täysimääräisesti, sekä sen puheenjohtajan päätelmät,

K.  ottaa huomioon, että konferenssissa paneuduttiin myös alueen ilmastonmuutokseen, sen vaikutukseen alkuperäisväestöön sekä mahdolliseen ilmastonmuutokseen sopeutumiseen,

L.  ottaa huomioon, että ilmaston lämpeneminen on arktisella alueella paljon nopeampaa kuin muualla maailmassa ja lämpötilat ovat nousseet 2 astetta sadan viime vuoden aikana, kun taas muualla maailmassa nousu on ollut keskimäärin 0,6 astetta,

M.  ottaa huomioon, että arktisen alueen ilmasto-olot ovat jo muuttuneet niin, että esimerkiksi inuitit eivät enää voi käyttää perinteisiä metsästystapoja, sillä jää on liian ohut kelkoille, kun taas villieläinkannat, esimerkiksi jääkarhut, mursut ja ketut, ovat vaarassa menettää suuren osan elinympäristöstään,

N.  ottaa huomioon, että EU:n jäsenvaltioihin kuuluu kolme arktisen alueen maata ja sillä on lisäksi kaksi arktiseen alueeseen kuuluvaa naapurimaata, joilla on kiinteä yhteys sisämarkkinoihin ETA-sopimuksen kautta, mikä merkitsee sitä, että EU ja siihen assosioituneet valtiot muodostavat määrällisesti yli puolet Arktisen neuvoston jäsenistä,

1.  on syvästi huolissaan siitä, miten ilmastonmuutos vaikuttaa alueen alkuperäisväestön elämään pidemmän päälle, kun otetaan huomioon sekä ympäristö yleensä (jääpeitteen ja ikuisen jään sulaminen, merenpinnan kohoaminen, tulvat) että luonnollinen elinympäristö (jääpeitteen vetäytyminen aiheuttaa ongelmia jääkarhujen ruokailutottumuksille), ja korostaa, että kaikki arktisen alueen kansat ja kansakunnat on sisällytettävä täysimääräisesti kansainvälisellä tasolla mahdollisesti tehtäviin asiaa koskeviin päätöksiin ja otettava niissä huomioon;

2.  huomauttaa, että ilman lämpötila nousi arktisilla alueilla 1900-luvulla noin 5 celsiusastetta ja että tämä lämpötilan nousu on kymmenen kertaa nopeampaa kuin maapallon pinnan keskimääräisen pintalämpötilan kokonaisnousu; korostaa, että arktisen alueen ennustetaan lämpenevän vielä noin 4–7 celsiusastetta seuraavien sadan vuoden aikana; katsookin, että diagnoosien aika on ohi ja nyt on aika toimia;

3.  korostaa, että arktiset lajit ja yhteisöt ovat kehittäneet hyvin erikoistuneita sopeutumiskeinoja napa-alueiden ankariin oloihin, minkä vuoksi ne ovat erittäin haavoittuvia näiden olojen jyrkille muutoksille; on hyvin huolissaan mursuista, jääkarhuista, hylkeistä ja muista merinisäkkäistä, jotka tarvitsevat merijäätä lepoon, ruokailuun, metsästykseen ja lisääntymiseen ja joille ilmastonmuutos on erityinen uhka;

4.  panee tyytyväisenä merkille Fairbanksissa 14. elokuuta 2008 järjestetyn arktisen alueen parlamenttiedustajien konferenssin päätelmät;

5.  panee tyytyväisenä merkille, että kaikkein pohjoisimmat alueet ovat osa EU:n "pohjoisen ulottuvuuden" politiikkaa, mutta on vakuuttunut, että tietoisuutta arktisen alueen merkityksestä globaalissa yhteydessä on parannettava edelleen siten, että luodaan oma erillinen EU:n arktinen politiikka;

6.  korostaa arktisen alueen merkitystä maapallon ilmastolle tässä yhteydessä ja toivoo, että nykyistä tukea alueella tehtävälle tutkimustoiminnalle jatketaan myös kansainvälisen polaarivuoden jälkeen;

7.  odottaa erittäin kiinnostuneena tulevaa komission tiedonantoa arktisen alueen politiikasta ja toivoo, että siinä vahvistetaan perusta todelliselle EU:n arktisen alueen politiikalle; pyytää komissiota käsittelemään tiedonannossaan ainakin seuraavia aiheita:

   (a)alueen ilmastonmuutostilanne ja ilmastonmuutokseen sopeutuminen;
   (b)alkuperäisväestöjä ja näiden toimeentuloa kunnioittavat toimintavaihtoehdot;
   (c)tarve tehdä yhteistyötä EU:n arktisen alueen naapurivaltioiden kanssa rajat ylittävien kysymysten, erityisesti meriturvallisuuden yhteydessä;
   (d)vaihtoehdot sellaisen rajat ylittävän poliittisen tai oikeudellisen rakenteen luomiseksi, jonka avulla voitaisiin varmistaa alueen ympäristönsuojelu ja kestävä asianmukainen kehitys tai sovitella kaikkein pohjoisimpien alueiden luonnonvaroja ja liikennöintikelpoisia vesiteitä koskevia poliittisia kiistoja;

8.  vetoaa komissioon, jotta se ottaa arktisten alueiden energia- ja turvallisuuspolitiikan esityslistalleen ja ehdottaa erityisesti arktisia alueita koskevassa tulevassa aluetta koskevassa tiedonannossaan sopivia aiheita ja yhteisiä työmenetelmiä EU:lle ja arktisten alueiden maille erityisesti ilmastonmuutoksen, kestävän kehityksen, energiahuollon turvallisuuden ja meriturvallisuuden alalla;

9.  kiinnittää huomiota siihen, että arktinen alue vaikuttaa maapallon ilmastoon ja sen luonnonympäristö on ainutlaatuinen, minkä vuoksi siihen olisi kiinnitettävä erityistä huomiota, kun EU muokkaa kantaansa ilmastonmuutosta koskevaan puiteyleissopimukseen, josta sovitaan vuonna 2009 Kööpenhaminassa pidettävässä ilmastokokouksessa;

10.  katsoo, että alueen meriliikenteeseen (sekä matkailuliikenne että rannikon ulkopuolella tapahtuvaan öljyn- ja kaasunporaukseen liittyvä liikenne) ei sovelleta läheskään samoja turvallisuutta koskevia kansainvälisiä vähimmäisvaatimuksia kuin muilla kansainvälisillä vesillä sen enempää ihmisten hengen kuin ympäristön suojelun yhteydessä, ja kehottaa komissiota varmistamaan mahdollisimman pian, että Kansainvälisen merenkulkujärjestön IMO:n määräyksiä tarkistetaan asianmukaisesti;

11.  korostaa energiapolitiikan ulkoisia näkökohtia sekä arktisen alueen merkitystä Euroopan energiapolitiikan laatimisen yhteydessä, kuten maaliskuussa 2007 kokoontunut Eurooppa-neuvosto ehdotti;

12.  tukee Arktista neuvostoa siinä, että arktisella alueella olisi vältettävä jännitteitä ja se olisi säilytettävä avoimena kansainväliselle tutkimusyhteistyölle, jotta alueen mahdollisuuksia tulevana energiantoimitusalueena voidaan kehittää täyteen mittaansa ympäristön kestävän kehityksen sallimissa rajoissa;

13.  kehottaa komissiota omaksumaan ennakoivan roolin arktisella alueella ja ottamaan ensi alkuun ainakin tarkkailijan aseman Arktisessa neuvostossa ja katsoo, että komission olisi perustettava arktisen alueen asioita varten tarkoitettu oma yksikkönsä;

14.  ehdottaa, että komissio valmistautuu jatkamaan kansainvälisiä neuvotteluita, joiden tarkoituksena on johtaa arktisten alueiden suojelua koskevan kansainvälisen sopimuksen tekemiseen Etelämannerta koskevan vuoden 1993 Madridin sopimuksen innoittamana, mutta siten, että kunnioitetaan sitä perustavaa laatua olevaa eroa, joka johtuu arktisten alueiden asutusta luonteesta ja siitä johtuvista arktisen väestön ja arktisten alueiden tarpeista; katsoo kuitenkin, että tällainen sopimus voisi aluksi kattaa vähintään Pohjoisen jäämeren keskialueen, jossa ei ole asutusta ja jota mikään valtio ei ole vaatinut omakseen;

15.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden, Norjan, Islannin, Venäjän, Kanadan ja Yhdysvaltojen hallituksille sekä alueellisille yhteistyötoimijoille.

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö