Yhteinen päätöslauselmaesitys - RC-B7-0088/2009Yhteinen päätöslauselmaesitys
RC-B7-0088/2009

YHTEINEN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS tiedonvälityksen vapaudesta Italiassa ja muissa EU:n jäsenvaltioissa

19.10.2009

työjärjestyksen 110 artiklan 4 kohdan mukaisesti
joka korvaa poliittisten ryhmien jättämät päätöslauselmaesitykset:
PPE (B7‑0088/2009)
ECR (B7‑0089/2009)
EFD (B7‑0091/2009)

Manfred Weber, Simon Busuttil, Mario Mauro, Salvatore Iacolino, Roberta Angelilli, Clemente Mastella, Elisabetta Gardini PPE-ryhmän puolesta
Timothy Kirkhope ECR-ryhmän puolesta
Fiorello Provera, Francesco Enrico Speroni EFD-ryhmän puolesta

Menettely : 2009/2688(RSP)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari :  
RC-B7-0088/2009
Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :
RC-B7-0088/2009
Keskustelut :
Hyväksytyt tekstit :

Euroopan parlamentin päätöslauselma tiedonvälityksen vapaudesta Italiassa ja muissa EU:n jäsenvaltioissa

Euroopan parlamentti, joka

–   ottaa huomioon kansainväliset ja eurooppalaiset ihmisoikeusvelvoitteet, kuten velvoitteet, jotka sisältyvät ihmisoikeuksia koskeviin YK:n yleissopimuksiin ja Euroopan neuvoston yleissopimukseen ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi,

–   ottaa huomioon Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklan sananvapaudesta, tiedonvälityksen vapaudesta sekä oikeudesta tiedotusvälineiden moniarvoisuuteen,

–   ottaa huomioon Italian tasavallan perustuslain 21 pykälän,

–   ottaa huomioon komission julkilausumat ja Euroopan parlamentissa 8. lokakuuta 2009 käydyn keskustelun,

–   ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 4 kohdan,

A. pitää epäasiallisina väitteitä, että Italiassa ei kunnioitettaisi tiedonvälityksen vapautta, koska Italian kansalaiset, myös toimittajat, historioitsijat, filosofit, tutkijat, kirjailijat ja opettajat, hyödyntävät sananvapautta jokapäiväisessä elämässään,

B.  katsoo, että tiedonvälityksen vapauden puuttuminen on ollut ja on edelleenkin tyypillistä diktatuureille ja totalitaarisille järjestelmille, joissa henkilöiltä riistetään heidän perusoikeutensa ja ‑vapautensa,

C. toteaa, että Italiassa lehdistönvapaus taataan perustuslaissa, jossa vahvistetaan oikeus tuoda täysin vapaasti julki mielipiteet,

D. toteaa, että Italiassa on runsaasti vapaita ja riippumattomia tiedotusvälineitä, muun muassa sanomalehtiä ja radio- ja televisiokanavia, jotka toimivat kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla ja jotka nauttivat täydestä tiedonvälityksen vapaudesta ja sananvapaudesta,

E.  ottaa huomioon, että Pavian riippumattoman seurantakeskuksen ilmoittamien, tiedotusvälineitä touko–kesäkuulta 2009 eli Euroopan parlamentin vaalien vaalikampanja-ajalta koskevien tietojen mukaan oppositiopuolueiden edustajille varattu ohjelma-aika oli 60 prosenttia RAI-televisioyhtiön uutisissa ja 49 prosenttia Mediaset-ryhmän televisiouutisissa,

F.  huomauttaa, että aivan viime päivinä Italian tasavallan presidentti Giorgio Napolitano totesi Italiasta valittujen Euroopan parlamentin jäsenten kanssa järjestetyssä tapaamisessa, että Euroopan parlamentti ei voi olla elin, johon vedotaan kansallisten parlamenttien tekemistä päätöksistä ja kansallisten hallitusten toimista ja että tällaisia kysymyksiä varten on olemassa siihen tarkoitettuja elimiä,

G. katsoo, että Euroopan parlamentin jäsenten ei pitäisi käyttää unionin toimielimiä sellaisten ongelmien ratkaisemiseksi, jotka olisi perussopimusten nojalla ratkaistava jäsenvaltiotasolla, kuten komissaari Reding esitti 8. lokakuuta 2009 käydyssä keskustelussa tiedonvälityksen vapaudesta Italiassa,

H. katsoo, että vetoaminen oikeusviranomaisiin on oikeus, joka kuuluu jokaiselle oletetun panettelun uhrille, sillä Italian lainsäädännössä tämän oikeuden vahvistetaan kuuluvan jokaiselle kansalaiselle, että tätä oikeutta ovat aiemmin käyttäneet myös eri poliittisia suuntauksia edustaneet poliittiset johtohahmot ja että oikeuden käyttämistä ei voida missään tapauksessa pitää uhkailuna,

1.  katsoo vakaasti, että lehdistönvapaus ja tiedonvälityksen vapaus ovat jokaisen Italian kansalaisen arkeen vakiintuneita periaatteita, jotka eivät ole millään tapaa uhattuina;

2.  korostaa Italian paikallisten ja alueellisten tiedotusvälineiden roolia tietolähteiden moniarvoisuuden edistämisessä sekä alueellisten kielten ja kulttuurien monimuotoisuuden suojelemisessa;

3.  korostaa lisäksi, että Italian tiedonvälityksen moniarvoisuus on viime kädessä taattu sitä kautta, että kansalaisilla on kattavat ja vapaat mahdollisuudet käyttää uudenaikaisimpia viestintävälineitä, kuten internet, digitaalinen televisio ja satelliitti- ja kaapelitelevisio;

4.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.