YHTEINEN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS maahanmuuttajien tilanteesta Libyassa
21.11.2012 - (2012/2680(RSP))
joka korvaa seuraavat poliittisten ryhmien jättämät päätöslauselmaesitykset:
S&D (B7‑0504/2012)
ECR (B7‑0507/2012)
PPE (B7‑0516/2012)
Verts/ALE (B7‑0518/2012)
ALDE (B7‑0519/2012)
Bernd Posselt, Elmar Brok, Cristian Dan Preda, Filip Kaczmarek, Roberta Angelilli, Mario Mauro, Tunne Kelam, Eija-Riitta Korhola, Sergio Paolo Francesco Silvestris, Zuzana Roithová, Monica Luisa Macovei, Sari Essayah, Giovanni La Via, Laima Liucija Andrikienė, Elena Băsescu, Philippe Boulland, Eduard Kukan, Jean Roatta PPE-ryhmän puolesta
Ana Gomes, Véronique De Keyser, Pier Antonio Panzeri, Pino Arlacchi, Joanna Senyszyn, Liisa Jaakonsaari S&D-ryhmän puolesta
Marietje Schaake, Louis Michel, Edward McMillan-Scott, Sarah Ludford, Anneli Jäätteenmäki, Jelko Kacin, Johannes Cornelis van Baalen, Ivo Vajgl, Marielle de Sarnez, Kristiina Ojuland, Robert Rochefort, Hannu Takkula, Ramon Tremosa i Balcells, Izaskun Bilbao Barandica, Sonia Alfano, Annemie Neyts-Uyttebroeck ALDE-ryhmän puolesta
Hélène Flautre, Franziska Katharina Brantner, Isabelle Durant, Barbara Lochbihler, Judith Sargentini, Malika Benarab-Attou, Rui Tavares, Nicole Kiil-Nielsen, Raül Romeva i Rueda Verts/ALE-ryhmän puolesta
Charles Tannock, Geoffrey Van Orden ECR-ryhmän puolesta
Euroopan parlamentin päätöslauselma maahanmuuttajien tilanteesta Libyassa
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon YK:n yleissopimuksen pakolaisten asemasta vuodelta 1951 ja siihen liitetyn pöytäkirjan vuodelta 1967,
– ottaa huomioon, että Libya on 25. huhtikuuta 1981 ratifioinut Afrikan unionin yleissopimuksen Afrikan pakolaisongelmiin liittyvistä erityisistä näkökohdista,
– ottaa huomioon Afrikan ihmisoikeuksien ja kansojen oikeuksien peruskirjan sekä siihen liitetyn Afrikan ihmisoikeuksien ja kansojen oikeuksien tuomioistuimen perustamista koskevan pöytäkirjan, joista ensiksi mainitun Libya ratifioi 26. maaliskuuta 1987 ja toiseksi mainitun 19. marraskuuta 2003,
– ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Libyasta ja erityisesti 15. syyskuuta 2011 antamansa päätöslauselman[1],
– ottaa huomioon Euroopan naapuruuspolitiikan Libyaa käsittelevän paketin, joka julkaistiin 15. toukokuuta 2012,
– ottaa huomioon 14. kesäkuuta 2012 antamansa päätöslauselman Sahelin alueen ihmisoikeus- ja turvallisuustilanteesta[2],
– ottaa huomioon 23. heinäkuuta 2012 annetut ulkoasioiden neuvoston päätelmät,
– ottaa huomioon 12. syyskuuta 2012 antamansa päätöslauselman neuvoston vuosikertomuksesta Euroopan parlamentille yhteisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta[3],
– ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan 13. heinäkuuta 2012 ja 3. marraskuuta 2012 antamat julkilausumat Libyasta,
– ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerin Yhdistyneiden kansakuntien Libyan-tukioperaatiosta 30. elokuuta 2012 antaman raportin,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 122 artiklan 5 kohdan ja 110 artiklan 4 kohdan,
A. ottaa huomioon, että Libyassa pidettiin heinäkuussa 2012 maan ensimmäiset demokraattiset ja vapaat vaalit huomattavan rauhanomaisesti ja järjestyksen vallitessa; ottaa huomioon, että Libyassa tapahtui 9. elokuuta 2012 ensimmäistä kertaa sen historiassa rauhanomainen vallansiirto kansalliselta siirtymävaiheen neuvostolta Libyan kansalliskokoukselle, jonka tehtävänä on hyväksyä maalle perustuslaki ja toteuttaa muita keskeisiä lainsäädäntöuudistuksia;
B. ottaa huomioon, että Libyan ensimmäinen demokraattisten vaalien johdosta muodostettu hallitus yli 50 vuoteen vannoi virkavalan 14. marraskuuta 2012;
C. ottaa huomioon, että Libyassa eletään vallankumouksen jälkeistä vaihetta, joka on täynnä haasteita turvallisuuskysymyksistä (vallankumousjoukkojen riisuminen aseista, kotiuttaminen ja sopeuttaminen siviilielämään sekä maan armeijan, poliisivoimien, rajavalvontalaitoksen ja valtion muiden turvallisuusvoimien uudistaminen) kansalliseen sovintoon, siirtymäajan oikeudenkäyttöön, oikeusvaltioperiaatteen juurruttamiseen ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen varmistamiseen sekä monien muiden elintärkeiden uudistusten aloittamiseen demokraattisten instituutioiden ja demokraattisen valtion rakentamiseksi;
D. ottaa huomioon, että Libyassa on perinteisesti työskennellyt paljon siirtotyöläisiä esimerkiksi terveydenhuollossa, opetuksessa, maataloudessa sekä majoitus- ja siivouspalvelujen alalla; ottaa huomioon, että Libya on edelleen Afrikan, Aasian ja Lähi-idän konflikteja pakenevien turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten merkittävä kiintopiste;
E. ottaa huomioon, että viranomaisten valmiudet valvoa ihmisten saapumista Libyan 4 378 kilometrin pituisten maarajojen yli ovat äärimmäisen rajalliset;
F. ottaa huomioon, että 1,5 – 2,5 miljoonaa ulkomaalaista työskenteli Libyassa eversti Muammar Gaddafin hallinnon aikana; ottaa huomioon, että 17. helmikuuta 2001 alkaneen vapautuksen alusta lähtien monia maahanmuuttajia pakotettiin liittymään Gaddafin hallinnon alaisiin palkkasoturien ryhmiin ja että suuri osa heistä on nyt vankeudessa ilman oikeudenkäyntiä tai paennut maasta; ottaa huomioon, että Kansainvälisen siirtolaisuusjärjestön (IOM) mukaan marraskuun 2011 lopussa noin 800 000 maahanmuuttajaa oli jo paennut Libyasta sen naapurimaihin, mutta sen jälkeen monet heistä ovat palanneet ja myös uusia on saapunut;
G. ottaa huomioon, että Libyassa maahanmuuttajien, turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten ihmisoikeuksia loukataan säännöllisesti ja heihin kohdistuu väkivaltaa ja että on yhä vaara, että paperittomia ulkomaalaisia, myös pidätettyinä olevia, käytetään hyväksi, heihin kohdistuu rasismia, heitä pidätetään mielivaltaisesti, pahoinpidellään ja kidutetaan;
H. ottaa huomioon, että Libyassa ulkomaalaiset ovat yhä erityisen alttiita hyväksikäytölle, mikä johtuu turvallisuustyhjiöstä, aseiden leviämisestä, kansallisen turvapaikkalainsäädännön ja siirtotyöläisiä koskevan lainsäädännön puuttumisesta, riittämättömästä oikeuslaitoksesta ja heikosta hallinnosta; ottaa huomioon, että muiden maiden kansalaisia, myös raskaana olevia naisia, naisia, joilla on lapsia, ja yksin matkustavia lapsia aikuisten seassa pidetään lukemattomissa vankiloissa, jotka on tarkoitettu erityisesti laittomille maahanmuuttajille, tai aseelliset ryhmät pitävät heitä vankeina;
I. ottaa huomioon, että Kansainvälisen ihmisoikeusliiton, Migreuropin, Amnesty Internationalin ja Justice Without Borders for Migrants -järjestön (JWBM) äskettäin julkaisemissa raporteissa, jotka perustuvat useisiin Libyassa kesäkuussa 2012 tehtyihin selvityksiin, todetaan, että kahdeksassa pidätyskeskuksessa Kufrassa, Tripolissa, Benghazissa ja Nafusan vuoristoalueella maahanmuuttajia kohdellaan toistuvasti huonosti;
J. ottaa huomioon, että Libya ei ole vielä ratifioinut pakolaisten asemaa koskevaa YK:n yleissopimusta vuodelta 1951,
K. ottaa huomioon, että UNHCR:llä, vaikka se on nyt läsnä, ei ole vielä laillista asemaa Libyassa;
L. ottaa huomioon, että eräät jäsenvaltiot ovat käynnistäneet maahanmuuton valvontaa koskevat keskustelut Libyan kanssa;
M. ottaa huomioon, että täysin toimiva ja demokraattinen hallitus Libyassa on edellytyksenä sille, että EU, YK ja muut kansainväliset kumppanit neuvottelevat minkäänlaisista yhteistyösopimuksista Libyan kanssa;
1. ottaa huomioon, että Libyassa on astunut virkaan ensimmäinen hallitus, joka on saanut oikeutuksensa demokraattisilla vaaleilla, ja kehottaa sen jäseniä toimimaan päättäväisesti, jotta voidaan rakentaa perusta demokraattiselle, vastuulliselle ja toimivalle valtiorakenteelle Libyassa; kehottaa kaikkia kansainvälisiä toimijoita ja erityisesti EU:ta olemaan valmiina auttamaan Libyan hallitusta ja kansalliskokousta tässä valtavassa tehtävässä;
2. kehottaa Libyaa säätämään ja panemaan täytäntöön lakeja, jotka ovat sen kansainvälisten velvoitteiden, erityisesti yleismaailmallisten ihmisoikeuksien varmistamista koskevien velvoitteiden mukaisia; toteaa kuitenkin, että nämä toimet vaativat aikaa, sillä äskettäin valittu hallitus on juuri astunut virkaansa; toteaa, että Gaddafin sortohallinnon katastrofaalinen perintö edellyttää, että toteutetaan päättäväisiä toimia ja annetaan asianmukaista koulutusta kunnes täysin vastuullinen ja oikeuksiin perustuva oikeus-, tuomioistuin- ja turvallisuusjärjestelmä ovat valmiina;
3. on huolissaan Libyassa parhaillaan olevien ulkomaalaisten erityisen heikosta turvallisuus- ja ihmisoikeustilanteesta, varsinkin niiden, jotka tulevat Saharan eteläpuolelta ja Itä-Afrikasta etsimään työtä tai poliittista turvapaikkaa, ja niiden, jotka ovat yhä vankilassa; on huolissaan erityisesti Kufrassa, Tripolissa, Benghazissa ja Nafusan vuoristoalueella sijaitsevissa vankiloissa olevien maahanmuuttajien elinoloista ja kohtelusta;
4. on syvästi huolissaan äärimmäisen vaikeista vankilaoloista, joissa ulkomaalaiset, mukaan luettuina naiset ja lapset, joutuvat elämään, monet heistä seksuaalisen väkivallan ja sukupuoleen perustuvan väkivallan uhreina, ja siitä, että heillä ei ole riittävää oikeussuojaa tai muuta suojaa, mikä aiheuttaa sen, että vankeusaikojen enimmäispituutta ei ole asetettu eikä karkotuksesta voi valittaa;
5. kehottaa Libyan viranomaisia suojelemaan kaikkia ulkomaalaisia väkivallalta, riistolta, uhkauksilta, pelottelulta ja hyväksikäytöltä huolimatta heidän maahanmuuttaja-asemastaan;
6. kehottaa Libyan hallitusta ja kansalliskokousta antamaan säädöksiä ja välittämään ohjeita kaikille kansallisille ja paikallisille elimille, jotta voidaan turvata kaikkien pakolaisten, turvapaikanhakijoiden ja maahanmuuttajien oikeudenmukainen kohtelu, syrjimättömyys ja tarvittava suojelu, ja kiinnittämään tässä erityistä huomiota naisten ja lasten turvallisuuteen ja oikeuksiin;
7. odottaa, että Libyan viranomaiset ratifioivat viipymättä YK:n yleissopimuksen pakolaisten asemasta vuodelta 1951 ja siihen liitetyn pöytäkirjan vuodelta 1967 ja hyväksyvät kansainvälisen oikeuden ja kansainvälisten normien mukaisia turvapaikkasäädöksiä;
8. kehottaa Libyan viranomaisia välittömästi myöntämään UNHCR:lle laillisen aseman ja helpottamaan sen työtä; kehottaa EU:ta, UNHCR:ää ja muita konfliktin jälkeiseen tilanteeseen osallistuvia YK:n virastoja toimimaan tiiviimmässä yhteistyössä;
9. kehottaa Libyan viranomaisia helpottamaan kaikkien sellaisten järjestöjen työtä, jotka voivat auttaa suojelemaan ja tukemaan turvapaikanhakijoita, pakolaisia ja maahanmuuttajia;
10. kehottaa Libyaa hyväksymään lainsäädäntöä, jonka avulla voidaan säännellä muiden maiden kansalaisten maahanpääsyä ja oleskelua maassa, ja luomaan toimivan turvapaikkajärjestelmän; kehottaa EU:ta tarjoamaan naapurilleen Libyalle teknistä ja poliittista tukea tämän tehtävän hoitamisessa, mukaan luettuina toimenpiteet nykyisten vankiloiden parantamiseksi;
11. kehottaa Libyaa säätämään siirtotyöläisten oikeudellisesta asemasta maassa ja suojelemaan tehokkaasti heidän ihmisoikeuksiaan, mukaan luettuina työhön liittyvät oikeudet, Kansainvälisen työjärjestön asiaankuuluvien normien mukaisesti;
12. kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita toimimaan harkiten, kun ne neuvottelevat tulevista yhteistyösopimuksista ja maahanmuuton hallintaa koskevista sopimuksista Libyan viranomaisten kanssa, ja varmistamaan, että tällaisiin sopimuksiin sisältyy tehokkaita seurantamekanismeja maahanmuuttajien, pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden ihmisoikeuksien suojelemiseksi;
13. kehottaa Libyassa toimivia ulkomaisia yrityksiä ja varsinkin eurooppalaisia yrityksiä huolehtimaan täysimääräisesti niille kuuluvasta sosiaalisesta vastuusta, jonka on oltava periaatteena niiden kaikessa toiminnassa, ja varmistamaan, että yritysten sosiaalinen vastuu toteutuu erityisesti siirtotyöläisten osalta;
14. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, Libyan hallitukselle ja kansalliskokoukselle, YK:n pääsihteerille, Arabiliitolle ja Afrikan unionille;
- [1] Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2011)0386.
- [2] Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2012)0263.
- [3] Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2012)0334.