YHTEINEN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS Intiasta: Mohammad Afzal Gurun teloitus ja sen seuraukset
22.5.2013 - (2013/2640(RSP))
joka korvaa seuraavat poliittisten ryhmien jättämät päätöslauselmaesitykset:
Verts/ALE (B7‑0237/2013)
PPE (B7‑0238/2013)
S&D (B7‑0241/2013)
ALDE (B7‑0242/2013)
GUE/NGL (B7‑0245/2013)
José Ignacio Salafranca Sánchez-Neyra, Eija-Riitta Korhola, Elmar Brok, Cristian Dan Preda, Filip Kaczmarek, Bernd Posselt, Philippe Boulland, Jarosław Leszek Wałęsa, Bogusław Sonik, Tunne Kelam, Roberta Angelilli, Elena Băsescu, Anne Delvaux, Anna Záborská, Sergio Paolo Francesco Silvestris, Giovanni La Via, Eduard Kukan, Sari Essayah, Jean Roatta, Petri Sarvamaa, Monica Luisa Macovei, Mairead McGuinness, Krzysztof Lisek PPE-ryhmän puolesta
Véronique De Keyser, Ana Gomes, Liisa Jaakonsaari, Mitro Repo, Joanna Senyszyn, Lidia Joanna Geringer de Oedenberg, Pino Arlacchi, María Muñiz De Urquiza, Antigoni Papadopoulou S&D-ryhmän puolesta
Graham Watson, Phil Bennion, Annemie Neyts-Uyttebroeck, Louis Michel, Marietje Schaake, Alexander Graf Lambsdorff, Leonidas Donskis, Marielle de Sarnez, Ramon Tremosa i Balcells, Sonia Alfano, Izaskun Bilbao Barandica, Sarah Ludford, Kristiina Ojuland, Robert Rochefort, Hannu Takkula ALDE-ryhmän puolesta
Karima Delli, Barbara Lochbihler, Jean Lambert Verts/ALE-ryhmän puolesta
Marie-Christine Vergiat GUE/NGL-ryhmän puolesta
Euroopan parlamentin päätöslauselma Intiasta: Mohammad Afzal Gurun teloitus ja sen seuraukset
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen 18. joulukuuta 2007 antaman päätöslauselman 62/149, jossa kehotetaan keskeyttämään kuolemanrangaistuksen käyttäminen, sekä YK:n yleiskokouksen 18. joulukuuta 2008 antaman päätöslauselman 63/168, jossa kehotetaan panemaan täytäntöön yleiskokouksen päätöslauselma 62/149,
– ottaa huomioon Genevessä 24.–26. helmikuuta 2010 pidetyn kuolemanrangaistuksen vastaisen neljännen maailmankonferenssin loppujulkilausuman, jossa kehotetaan lakkauttamaan kuolemanrangaistus koko maailmassa,
– ottaa huomioon YK:n pääsihteerin 11. elokuuta 2010 antaman raportin kuolemanrangaistusten täytäntöönpanon keskeyttämisestä,
– ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa kuolemanrangaistuksen poistamisesta ja erityisesti 26. huhtikuuta 2007 antamansa päätöslauselman aloitteesta kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanon keskeyttämiseksi yleismaailmallisesti[1],
– ottaa huomioon Intian korkeimman oikeuden ja ylioikeuden 14:n eläkkeellä olevan tuomarin Intian presidentille esittämän ehdotuksen, jossa pyydettiin tätä muuntamaan 13 vangin kuolemanrangaistus vankeusrangaistukseksi, koska korkein oikeus oli tuominnut heidät rangaistuksiin virheellisesti edeltävien yhdeksän vuoden aikana,
– ottaa huomioon kansainvälisen kuolemanrangaistuksen vastaisen päivän sekä eurooppalaisen kuolemanrangaistuksen vastaisen päivän viettämisen vuosittain 10. lokakuuta,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 122 artiklan 5 kohdan ja 110 artiklan 4 kohdan,
A. ottaa huomioon, että Mohammad Afzal Guru tuomittiin kuolemaan vuonna 2002 osallisuudestaan Intian parlamenttiin joulukuussa 2001 tehtyyn hyökkäykseen ja että Intian viranomaiset teloittivat hänet 9. helmikuuta 2013;
B. katsoo, että kuolemanrangaistus on äärimmäisen julma, epäinhimillinen ja ihmisarvoa halventava rangaistus, joka loukkaa ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa vahvistettua oikeutta elämään;
C. ottaa huomioon, että 154 maailman maata on lakkauttanut kuolemanrangaistuksen muodollisesti tai tosiasiallisesti; ottaa huomioon, että esittäessään jäsenehdokkuutensa ihmisoikeusneuvostolle 20. toukokuuta 2011 pidettyjen vaalien edellä Intia sitoutui noudattamaan kaikkein tiukimpia ihmisoikeuksien edistämistä ja suojelua koskevia normeja,
D. ottaa huomioon, että Intia lopetti kahdeksan vuotta kestäneen epävirallisen kuolemanrangaistusten täytäntöönpanon keskeyttämisen marraskuussa 2012, kun se teloitti Ajmal Kasabin, joka oli tuomittu osallistumisesta Mumbain mellakoihin vuonna 2008;
E. toteaa, että kansalliset ja kansainväliset ihmisoikeusjärjestöt ovat esittäneet vakavia epäilyjä siitä, että Afzal Gurun oikeudenkäynti ei ollut puolueeton;
F. ottaa huomioon, että Intiassa on 1 455 vankia, jotka odottavat kuolemantuomion täytäntöönpanoa;
G. ottaa huomioon, että Afzal Gurun kuoleman jälkeen järjestettiin mielenosoituksia, vaikka suuriin osiin Intian hallinnoimaa Kashmiria oli julistettu ulkonaliikkumiskielto;
1. muistuttaa vastustaneensa pitkään kuolemanrangaistuksen käyttöä kaikissa olosuhteissa ja kehottaa jälleen kerran keskeyttämään välittömästi teloitukset niissä maissa, joissa kuolemanrangaistusta vielä käytetään;
2. tuomitsee sen, että Intian hallitus teloitti Afzal Gurun salaisesti New Delhin Tihar-vankilassa 9. helmikuuta 2013, vaikka maailmanlaajuisesti vaaditaan kuolemanrangaistuksen lakkauttamista, ja pitää valitettavana, että Afzal Gurun vaimolle ja muille perheenjäsenille ei ilmoitettu hänen lähestyvästä teloituksestaan ja hautajaisista;
3. pyytää Intian hallitusta palauttamaan Afzal Gurun ruumiin tämän perheelle;
4. kehottaa Intian viranomaisia noudattamaan tiukimpia kansallisia ja kansainvälisiä oikeusnormeja kaikissa oikeudenkäynneissä ja kaikissa oikeudellisissa menettelyissä ja antamaan tarvittavaa oikeusapua kaikille vangeille ja oikeuden eteen joutuville henkilöille;
5. pitää valitettavana, että kolme nuorta kashmirilaista kuoli Afzal Gurun teloituksen johdosta järjestettyjen mielenosoitusten seurauksena; kehottaa turvallisuusjoukkoja pidättäytymään voiman käytöstä rauhanomaisia mielenosoittajia vastaan;
6. kehottaa Intian hallitusta olemaan vastedes hyväksymättä yhtään teloitusmääräystä;
7. kehottaa Intian hallitusta ja parlamenttia hyväksymään lakeja, joilla teloitusten täytäntöönpano keskeytetään pysyvästi kuolemanrangaistuksen lakkauttamiseksi kokonaan lähitulevaisuudessa;
8. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komission varapuheenjohtajalle / korkealle edustajalle, neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Kansainyhteisön pääsihteerille, YK:n pääsihteerille, YK:n yleiskokouksen puheenjohtajalle, YK:n ihmisoikeusvaltuutetulle sekä Intian presidentille, hallitukselle ja parlamentille.
- [1] EUVL C 74 E, 20.3.2008, s. 775.