YHTEINEN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS vapaata liikkuvuutta koskevan perusoikeuden kunnioittamisesta EU:ssa
14.1.2014 - (2013/2960(RSP))
joka korvaa seuraavat poliittisten ryhmien jättämät päätöslauselmaesitykset:
Verts/ALE (B7‑0016/2014)
GUE/NGL (B7‑0023/2014)
ALDE (B7‑0024/2014)
PPE (B7‑0025/2014)
S&D (B7‑0027/2014)
Manfred Weber, Marian-Jean Marinescu, Véronique Mathieu Houillon, Jacek Protasiewicz, Wim van de Camp, Arkadiusz Tomasz Bratkowski, Danuta Jazłowiecka, Ivo Belet, Edit Bauer, Andrey Kovatchev, Elena Băsescu, Marco Scurria, Salvatore Iacolino, Elmar Brok, Joanna Katarzyna Skrzydlewska PPE-ryhmän puolesta
Sylvie Guillaume, Juan Fernando López Aguilar S&D-ryhmän puolesta
Renate Weber, Nadja Hirsch, Metin Kazak, Philippe De Backer, Phil Bennion, Filiz Hakaeva Hyusmenova, Antonyia Parvanova ALDE-ryhmän puolesta
Rebecca Harms, Daniel Cohn-Bendit, Jean Lambert, Elisabeth Schroedter, Judith Sargentini, Franziska Keller, Marije Cornelissen, Hélène Flautre Verts/ALE-ryhmän puolesta
Cornelia Ernst GUE/NGL-ryhmän puolesta
Euroopan parlamentin päätöslauselma vapaata liikkuvuutta koskevan perusoikeuden kunnioittamisesta EU:ssa
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 21, 45, 47 ja 151 artiklan ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 15, 21, 29, 34 ja 45 artiklan,
– ottaa huomioon Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella 29. huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/38/EY[1], ja erityisesti sen 7 artiklan,
– ottaa huomioon työntekijöiden vapaasta liikkuvuudesta unionin alueella 5. huhtikuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 492/2011[2],
– ottaa huomioon sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta 29. huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 883/2004[3] sekä sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 883/2004 täytäntöönpanomenettelystä 16. syyskuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 987/2009[4],
– ottaa huomioon komission 13. heinäkuuta 2010 antaman tiedonannon ”Työntekijöiden vapaan liikkuvuuden vahvistaminen: oikeudet ja tärkeimmät kehitysaskeleet” (COM(2010)0373),
– ottaa huomioon 14. lokakuuta 2013 julkaistun tutkimuksen EU:n alueella maasta toiseen muuttaneiden epäaktiivisten siirtolaisten vaikutuksesta jäsenvaltioiden sosiaaliturvajärjestelmiin vastikkeettomien käteisetuuksien sekä asuinpaikan perusteella suodun terveydenhuollon seurauksena,
– ottaa huomioon komission 25. marraskuuta 2013 antaman tiedonannon ”EU:n kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä vapaa liikkuvuus: viisi merkityksellistä toimenpidettä” (COM(2013)0837),
– ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan Viviane Redingin oikeus- ja sisäasioiden neuvostolle 5. joulukuuta 2013 antaman lausunnon vapaasta liikkuvuudesta,
– ottaa huomioon komission jäsenen László Andorin 1. tammikuuta 2014 antaman lausunnon rajoitusten poistamisesta Bulgariasta ja Romaniasta tulevien työntekijöiden vapaalta liikkuvuudelta,
– ottaa huomioon 2. huhtikuuta 2009 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella annetun direktiivin 2004/38/EY soveltamisesta[5],
– ottaa huomioon 29. maaliskuuta 2012 antamansa päätöslauselman katsauksesta Euroopan unionin kansalaisuuteen vuonna 2010 – Unionin kansalaisoikeuksien esteiden poistaminen[6],
– ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 2 ja 4 kohdan,
A. ottaa huomioon, että oikeus liikkua vapaasti on yksi Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksessa vahvistetuista EU:n neljästä perusvapaudesta ja Euroopan yhdentymisen kulmakivi, jolla on suora yhteys EU:n kansalaisuuteen;
B. ottaa huomioon, että vapaa liikkuvuus on EU:n arvojen ytimessä, antaa kansalaisille mahdollisuuden valita asuin- ja työpaikkansa sekä edistää liikkuvuutta ja kehitystä muun muassa työmarkkinoilla ja koulutusjärjestelmässä;
C. ottaa huomioon, että vapaa liikkuvuus on jokaisen EU:n kansalaisen perusoikeus riippumatta siitä, että jotkin jäsenvaltiot valvovat rajojaan ja EU:n kansalaisten saapumista omalle alueelleen; ottaa huomioon, että se tosiasia, että kaikki jäsenvaltiot eivät kuulu Schengenin alueeseen, ei rajoita EU:n kansalaisten oikeutta vapaaseen liikkuvuuteen unionin alueella;
D. ottaa huomioon, että EU:n kansalaiset liittävät vapaan liikkuvuuden läheisimmin EU:n kansalaisuuteen, pitävät sitä EU:n kaikkein myönteisimpänä saavutuksena ja katsovat, että se hyödyttää heidän omien maidensa taloutta;
E. ottaa huomioon, että EU:n työntekijöiden panos isäntämaan sosiaaliturvajärjestelmään vastaa kansallisten työtekijöiden panosta;
F. ottaa huomioon, että EU:n liikkuvien työntekijöiden vapaan liikkuvuuden tuoma hyöty isäntämaan kehitykselle on näkyvissä kaikkialla Euroopassa, erityisesti terveydenhuollon, maatalouden ja rakennustoiminnan aloilla;
G. ottaa huomioon, että EU:n kansalaisten oikeus asua missä tahansa unionin alueella koskee rajoituksetta kaikkia EU:n kansalaisia, mutta on direktiivin 2004/38/EY perusteella ehdollinen, koska kolmen kuukauden kuluessa EU:n kansalaisen on täytettävä oikeudelliset edellytykset, jotta eivät rasittaisi isäntämaan taloutta; katsoo, että työntekijöiden vapaa liikkuvuus on eräs EU:n sisämarkkinoiden menestyksen tukipylväistä; ottaa huomioon, että vaikka vain 2,8 prosenttia EU:n kansalaisista asuu muussa kuin omassa jäsenvaltiossaan, he kuitenkin vaikuttavat keskeisellä tavalla sisämarkkinoiden menestymiseen ja kasvattavat unionin taloutta;
H. ottaa huomioon, että syrjintäkiellon ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen mukaisesti kaikilla EU:n kansalaisilla on samat oikeudet ja velvoitteet kuin isäntävaltion kansalaisilla (asetukset 883/2004 ja 987/2009 perustuvat mainittuun periaatteeseen); ottaa huomioon, että kaikki jäsenvaltiot voivat vapaasti päättää näiden periaatteiden osalta, mitä sosiaalietuuksia myöntävät ja millä ehdoilla; ottaa huomioon, että sosiaaliturvajärjestelmien koordinointia koskevat EU:n säännöt eivät salli syrjintää sosiaalietuuksissa kun on kyse EU:n kansalaisista, jotka ovat työntekijöitä tai heidän suoria perheenjäseniään tai joiden vakituinen asuinpaikka on kyseisessä jäsenvaltiossa;
I. katsoo, että nykyaikainen eurooppalainen yhteiskunta edellyttää työntekijöiden liikkuvuuden lisääntymistä, kun otetaan huomioon elinkeinoelämän muutokset, globalisaatio, uudet työnteon mallit, väestörakenteen muuttuminen ja liikennemuotojen kehittyminen;
J. ottaa huomioon, että työntekijöiden vapaa liikkuvuus on sekä EU:n että jäsenvaltioiden kannalta myönteinen sosiaalis-taloudellinen esimerkki, sillä se tukee EU:n yhdentymistä, taloudellista kehitystä, sosiaalista yhteenkuuluvuutta, henkilöiden etenemistä ammatissa, ehkäisee talouskriisin kielteisiä vaikutuksia ja tekee EU:sta vahvemman taloudellisen voimatekijän, minkä myötä se on valmis globaalin muutoksen haasteisiin;
K. ottaa huomioon, että 1. tammikuuta 2014 lakkautettiin siirtymäjärjestelyt, jotka ovat rajoittaneet bulgarialaisten ja romanialaisten työntekijöiden oikeutta vapaaseen liikkuvuuteen;
L. ottaa huomioon, että neuvosto on toistanut tukevansa vapaata liikkuvuutta ja tunnustanut sen molemminpuoliset hyötyvaikutukset esimerkiksi viime aikoina oikeus- ja sisäasiain neuvoston kokouksissa (8. lokakuuta 2013, 5.–6. joulukuuta 2013) käydyissä keskusteluissa;
M. ottaa huomioon että Euroopan parlamentin vaalien lähestyessä jotkut puolueet ovat ottaneet vaaliteemakseen EU:n kansalaisten vapaan liikkuvuuden; katsoo, että jos mainittua keskustelua ei käydä järkevästi, se voi johtaa joidenkin EU:n jäsenvaltioiden kansalaisten ja vapaata liikkuvuutta hyödyntävien EU:n kansalaisten leimaamiseen syntipukeiksi, mikä saattaa lisätä rasismia ja muukalaisviha; ottaa huomioon, että korkeat eurooppalaiset poliitikot ovat esittäneet äskettäin useita lausumia, jotka heikentävät oikeutta vapaaseen liikkuvuuteen;
N. ottaa huomioon, että äskettäiset komission selvitykset ovat osoittaneet, että liikkuvat työntekijät tuovat nettotuloja isäntämaiden talouksiin ja talousarvioihin; ottaa huomioon, että liikkuvat työntekijät ryhmänä maksavat veroina ja sosiaaliturvamaksuina enemmän isäntämaiden talousarvioihin kuin mitä he saavat etuuksina ja että epäaktiivisten unionin liikkuvien kansalaisten terveydenhuoltoon käytettyjen varojen osuus terveydenhuollon kokonaisvarainkäytöstä (0,2 prosenttia) tai isäntämaiden talouksista (0,01 prosenttia BKT:stä) on hyvin vähäinen ja että EU:n kansalaisten osuus maksuihin perustumattomista erityisetuuksista on erittäin pieni;
1. kehottaa jäsenvaltioita noudattamaan vapaata liikkuvuutta koskevia EU:n perussopimusmääräyksiä ja varmistamaan, että kaikki jäsenvaltiot kunnioittavat tasa-arvon periaatetta ja vapaan liikkuvuuden perusoikeutta;
2. vastustaa jyrkästi eräiden EU:n päämiesten kantaa, jonka mukaan kansalaisten vapaata liikkuvuutta on muutettava ja rajoitettava; kehottaa jäsenvaltioita pidättymään kaikista toimista, jotka saattavat heikentää oikeutta vapaaseen liikkuvuuteen, joka perustuu unionin keskeiseen lainsäädäntöön;
3. torjuu yksiselitteisesti kaikki ehdotukset, jotka koskevat EU:n sisäisten maahanmuuttajien lukumäärän rajoittamista, koska se olisi ristiriidassa EU:n perussopimukseen sisältyvän henkilöiden vapaan liikkuvuuden periaatteen kanssa; korostaa, että työntekijöiden liikkuvuus edistää EU:n taloudellista kilpailukykyä;
4. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan EU:n oikeuden täytäntöönpanon tiukan valvonnan, jotta voidaan varmistaa, että kaikkia EU:n työntekijöitä kohdellaan yhtäläisesti ja että heihin ei kohdisteta palvelukseen ottamiseen, työehtoihin ja työoloihin, palkkaukseen, irtisanomiseen sekä sosiaali- ja veroetuihin liittyvää syrjintää, mikä varmistaa yritysten välisen tasapuolisen kilpailun; kehottaa jäsenvaltioiden viranomaisia torjumaan kaikkia työntekijöiden vapaan liikkuvuuden perusteettomia esteitä ja rajoituksia sekä työntekijöiden hyväksikäyttöä;
5. muistuttaa, että työntekijöiden vapaa liikkuvuus antaa jokaiselle EU:n kansalaiselle asuinpaikasta riippumattoman oikeuden liikkua vapaasti toiseen jäsenvaltioon työskentelyn ja/tai siihen liittyvän asumisen tarkoituksissa;
6. pitää myönteisenä komission tiedonantoa COM(2013)0837, jossa vahvistetaan viisi toimenpidettä, joiden tarkoituksena on auttaa jäsenvaltioita ja niiden paikallisviranomaisia soveltamaan EU:n lainsäädäntöä ja välineitä täysimääräisesti, ja antaa tässä yhteydessä täyden tukensa seuraaville toimille, joita toteutetaan yhdessä jäsenvaltioiden kanssa: autetaan jäsenvaltioita torjumaan lumeavioliittoja (ohjekirja); autetaan viranomaisia soveltamaan sosiaaliturvan yhteensovittamista koskevia EU:n sääntöjä (käytännön opas); autetaan viranomaisia ratkaisemaan sosiaaliseen osallisuuteen liittyvät haasteet (rahoitus); vaihdetaan parhaita toimintatapoja paikallisviranomaisten välillä; koulutetaan ja tuetaan paikallisviranomaisia vapaata liikkuvuutta koskevien EU:n sääntöjen soveltamiseksi käytännössä;
7. kehottaa jäsenvaltioita olemaan syrjimättä unionin liikkuvia työntekijöitä ja väärin perustein liittämättä oikeutta vapaaseen liikkuvuuteen työntekoa varten väitettyihin sosiaaliturvajärjestelmien väärinkäytöksiin; korostaa, että yksikään kyseisestä rasituksesta ilmoittanut jäsenvaltio ei ole esittänyt komissiolle pyydettyjä todisteita kyseisestä ilmiöstä;
8. kehottaa komissiota järjestelmällisesti ja perusteellisesti seuraamaan, miten EU:n työntekijöiden perusoikeutta vapaaseen liikkuvuuteen kunnioitetaan; kannustaa komissiota jatkamaan toimiaan, joilla pyritään varmistamaan, että jäsenvaltiot saattavat osaksi kansallista lainsäädäntöä ja panevat asianmukaisesti ja moitteettomasti täytäntöön direktiivin 2004/38/EY käyttämällä täysimääräisesti hyödyksi sen mahdollisuuksia rikkomusmenettelyjen käynnistämiseen;
9. kehottaa jäsenvaltioita käyttämään täysimääräisesti ja avoimesti unionin rahastoista, kuten Euroopan sosiaalirahastosta ja Euroopan aluekehitysrahastosta, saatavana olevia varoja integraation, sosiaalisen osallisuuden ja köyhyyden torjunnan edistämiseen ja tukemaan paikallisyhteisöjen toimia, joilla torjutaan syrjäytyneiden kansalaisten lukumäärän mahdollista kasvua;
10. muistuttaa jäsenvaltioita niiden sosiaalisesta vastuusta sosiaaliturvajärjestelmiensä väärinkäytön estämiseksi riippumatta siitä, syyllistyvätkö siihen jäsenvaltioiden omat kansalaiset vai muiden jäsenvaltioiden kansalaiset; kehottaa jäsenvaltioita noudattamaan direktiivin 2004/38/EY säännöksiä ja puuttumaan mahdollisiin väärinkäytöksiin;
11. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.