YHTEINEN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS Tansaniasta ja erityisesti maananastusta koskevasta ongelmasta
11.3.2015 - (2015/2604(RSP))
joka korvaa seuraavat poliittisten ryhmien jättämät päätöslauselmaesitykset:
Verts/ALE (B8‑0242/2015)
ALDE (B8‑0261/2015)
ECR (B8‑0265/2015)
EFDD (B8‑0267/2015)
PPE (B8‑0268/2015)
S&D (B8‑0270/2015)
Cristian Dan Preda, Maurice Ponga, Elmar Brok, Andrey Kovatchev, György Hölvényi, Ramona Nicole Mănescu, Jiří Pospíšil, Giovanni La Via, Bogdan Brunon Wenta, Stanislav Polčák, Csaba Sógor, Tomáš Zdechovský, Lara Comi, Jaromír Štětina, Pavel Svoboda, József Nagy, Tunne Kelam, Lars Adaktusson, Joachim Zeller, Andrej Plenković, David McAllister, Ivana Maletić, Therese Comodini Cachia, Francesc Gambús, Pascal Arimont, Claude Rolin, Davor Ivo Stier, Monica Macovei, Marijana Petir PPE-ryhmän puolesta
Josef Weidenholzer, Nikos Androulakis, Norbert Neuser, Miroslav Poche, Liisa Jaakonsaari, Nicola Caputo, Enrico Gasbarra, Kashetu Kyenge, Krystyna Łybacka, Alessia Maria Mosca, Tonino Picula, Neena Gill, David Martin, Arne Lietz, Marc Tarabella, Elena Valenciano, Carlos Zorrinho, István Ujhelyi, Michela Giuffrida, Viorica Dăncilă, Victor Negrescu, Sorin Moisă, Andi Cristea, Marlene Mizzi, Vilija Blinkevičiūtė, Lidia Joanna Geringer de Oedenberg, Zigmantas Balčytis, Maria Arena, Hugues Bayet, Eric Andrieu, Eider Gardiazabal Rubial, Ana Gomes, Demetris Papadakis, Afzal Khan, Jude Kirton-Darling, Luigi Morgano, Soraya Post, Pier Antonio Panzeri, Brando Benifei, Juan Fernando López Aguilar, Javi López, Momchil Nekov, José Blanco López, Laurenţiu Rebega S&D-ryhmän puolesta
Charles Tannock ECR-ryhmän puolesta
Catherine Bearder, Ramon Tremosa i Balcells, Hilde Vautmans, Maite Pagazaurtundúa Ruiz, Ivo Vajgl, Martina Dlabajová, Beatriz Becerra Basterrechea, Urmas Paet, Marietje Schaake, Dita Charanzová, Javier Nart, Petras Auštrevičius, Gérard Deprez, Marielle de Sarnez, Ivan Jakovčić, Louis Michel, Jozo Radoš, Robert Rochefort, Pavel Telička, Antanas Guoga, Fredrick Federley, José Inácio Faria, Johannes Cornelis van Baalen ALDE-ryhmän puolesta
Maria Heubuch, Heidi Hautala, Judith Sargentini, Jordi Sebastià, Michèle Rivasi, Bodil Ceballos, Barbara Lochbihler, Ernest Urtasun, Davor Škrlec, Igor Šoltes Verts/ALE-ryhmän puolesta
Ignazio Corrao, Fabio Massimo Castaldo, Piernicola Pedicini, Marco Valli, Eleonora Evi, Rolandas Paksas, Valentinas Mazuronis EFDD-ryhmän puolesta
Euroopan parlamentin päätöslauselma Tansaniasta ja erityisesti maananastusta koskevasta ongelmasta
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon G8-maiden vuonna 2013 käynnistämän maankäytön läpinäkyvyyttä koskevan aloitteen,
– ottaa huomioon Afrikan unionin vahvistamat Afrikan maapolitiikan puitteet ja suuntaviivat (ALPFG), Afrikan unionin laiduntamista Afrikassa koskevan toimintapoliittisen kehyksen, jossa käsitellään paimentolaisyhteisöjen elämän, elinkeinojen ja oikeuksien turvaamista, suojelua ja parantamista ja joka annettiin Afrikan maatalousministerien konferenssissa lokakuussa 2010 ja hyväksyttiin toimeenpanoneuvoston 18. sääntömääräisessä istunnossa Addis Abebassa tammikuussa 2011 (asiakirja EX.CL/631 XVIII), sekä Afrikan unionin vuonna 2009 antaman maanomistuskysymyksiä ja haasteita Afrikassa koskevan julkilausuman,
– ottaa huomioon maailman elintarvikehuippukokouksen julistuksen, joka hyväksyttiin Roomassa vuonna 2010, maatalouteen kohdistuvia vastuullisia investointeja koskevat periaatteet, joissa kunnioitetaan ihmisoikeuksia, elinkeinoja ja luonnonvaroja, ja maanomistuksen, kalastuksen ja metsien vastuullista hallintaa koskevat YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO) vapaaehtoiset suuntaviivat,
– ottaa huomioon Afrikan unionin, Afrikan kehityspankin ja Afrikan talouskomission laajamittaisia maa-alueinvestointeja Afrikassa koskevat perusperiaatteet,
– ottaa huomioon oikeutta ruokaan käsittelevän YK:n erityisraportoijan Olivier De Schutterin 11. kesäkuuta 2009 antaman raportin ”Large-scale land acquisitions and leases: a set of core principles and measures to address the human rights challenge”,
– ottaa huomioon 8. syyskuuta 2000 annetun vuosituhatjulistuksen, jossa esitetään vuosituhannen kehitystavoitteet, ja erityisesti tavoitteet 1, 3 ja 7,
– ottaa huomioon YK:n vuosituhannen kehitystavoitteita koskevan raportin vuodelta 2014,
– ottaa huomioon Rio de Janeirossa (Brasiliassa) 20.–22. kesäkuuta 2012 pidetyn YK:n kestävän kehityksen kokouksen raportin,
– ottaa huomioon vuonna 2008 laaditun YK:n asuinyhdyskuntaohjelman (YK-Habitat) tutkimuksen ”Secure Land Rights for All” ja Habitat-ohjelman oppaan ”How to Develop a Pro-Poor Land Policy: Process, Guide and Lessons”,
– ottaa huomioon YK:n julistuksen alkuperäiskansojen oikeuksista ja Kansainvälisen työjärjestön (ILO) itsenäisten maiden alkuperäis- ja heimokansoja koskevan yleissopimuksen (nro 169) vuodelta 1989,
– ottaa huomioon Tansanian yhdistyneen tasavallan kylien maa-alueiden omistuksesta vuonna 1999 antaman lain n:o 5 ja sen vuonna 1982 antaman paikallishallintolain,
– ottaa huomioon vuonna 2004 kehitysmaissa tapahtuvaa maapolitiikan laatimista ja suunnittelua koskevan ohjauksen tarjoamiseksi annetut EU:n maapolitiikkasuuntaviivat,
– ottaa huomioon komission 9. huhtikuuta 2014 antaman ilmoituksen sellaisen uuden 33 miljoonan euron ohjelman perustamisesta, jonka tavoitteena on parantaa maanhallintaa ja elintarvike- ja ravitsemusturvaa Saharan eteläpuolisen Afrikan perheviljelijöiden ja haavoittuvassa asemassa olevien yhteisöjen kohdalla,
– ottaa huomioon vuonna 2011 annetut yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevat YK:n suuntaviivat,
– ottaa huomioon AKT:n ja EU:n yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen laiduntamisen sosiaalisista ja ympäristöön kohdistuvista vaikutuksista AKT-maissa marraskuussa 2013 antaman päätöslauselman (ACP-EU/101.526/13/fin),
– ottaa huomioon ihmisoikeuksien alivaliokunnan tilaaman, vuonna 2015 julkaistun tutkimuksen ”'Addressing the Human Rights Impact of Land Grabbing”,
– ottaa huomioon tarkistetun Cotonoun sopimuksen,
– ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,
– ottaa huomioon Afrikan ihmisoikeuksien ja kansojen oikeuksien peruskirjan,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 135 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 4 kohdan,
A. toteaa, että 2000-luvun keskeiset haasteet – elintarviketurva, energian niukkuus, pula vedestä, kaupunkien ja väestön kasvu, ympäristön tilan heikkeneminen, ilmastonmuutos, luonnonkatastrofit ja valtioiden hauraus – liittyvät kaikki maanhallintakysymyksiin, mikä korostaa tarvetta asettaa kattava maareformi etusijalle ja turvata maaoikeudet;
B. ottaa huomioon, että Tansanian viranomaiset ovat ilmoittaneet suunnitelmasta myydä 1 500 neliökilometriä Serengetin länsiosassa olevaa maasai-heimon maata yksityiselle metsästys- ja safaritoimintaa harjoittavalle Yhdistyneisiin arabiemiirikuntiin sijoittautuneelle yhtiölle; ottaa huomioon, että tähän suunnitelmaan sisältyy 40 000 maasai-paimentolaisen häätö;
C. toteaa, että kansainvälisen painostuksen vuoksi Tansanian presidentti Jakaya Kikwete väitti marraskuussa 2014 luopuneensa tästä suunnitelmasta ja lupasi, ettei hän koskaan pakottaisi maasai-kansaa lähtemään sen esi-isien mailta; toteaa, että annetusta lupauksesta huolimatta tuhansia maasaita häädettiin laittomasti mailtaan; toteaa, että Tansanian viranomaiset ovat tuhonneet viimeaikaisten tietojen mukaan yli 200 taloa ja takavarikoineet karjaa, minkä seurauksena yli 3 000 ihmistä on jäänyt kodittomiksi ja ilman suojaa;
D. toteaa, että Tansanian maasai-heimolla on pitkä historia taisteluja, joiden syynä ovat jatkuvasti laajenevat maanomistuskiistat Tansanian viranomaisten kanssa; toteaa, että kiistoja on ollut vuodesta 1992 lähtien, jolloin ulkomaisessa omistuksessa olleelle Ortella Business Corporation ‑yritykselle (OBC) myönnettiin metsästysoikeudet Loliondon riistanvalvonta-alueella, joka on maasai-paimentolaisten asuttamaa ja heidän laillisesti omistamaansa aluetta;
E. ottaa huomioon, että yli kaksi miljoonaa ihmistä kaikkialta maailmasta on allekirjoittanut AVAAZ-järjestön verkkosivustolla olevan Ngorongoron alueen maasai-yhteisön vetoomuksen;
F. ottaa huomioon, että yksityiset investoijat ja hallitukset osoittavat kasvavaa kiinnostusta laajamittaisiin maahankintoihin tai pitkäaikaisiin vuokrasopimuksiin elintarvike- tai energiatuotannon tai mineraalien louhinnan tarkoituksessa etupäässä Afrikan kehitysmaissa ja erityisesti Tansaniassa;
G. ottaa huomioon, että ulkomainen ja kotimainen kiinnostus laajamittaisten biopolttoaineviljelmien perustamiseen kasvoi Tansaniassa merkittävästi vuosina 2005–2008, jolloin investoijille myönnettiin noin 640 000 hehtaaria maata ja siten maanviljelijöiltä ja maaseudun kotitalouksilta vietiin niiden maat ja elinkeinot ja niiden puutteellista elintarviketurvaa heikennettiin entisestään;
H. ottaa huomioon, että maailman maa-alueista arviolta 1,4:ää miljardia hehtaaria hallinnoidaan tapaoikeudellisten säännösten perusteella; toteaa, että alkuperäisväestön mahdollisuudet saada maata on suojeltu erityisellä tavalla vuonna ILO:n yleissopimuksessa nro 169 ja YK:n alkuperäiskansojen oikeuksien julistuksessa ja jälkimmäisen asiakirjan 10 artiklassa taataan, että alkuperäiskansoja ei saa siirtää pakolla mailtaan tai alueiltaan ja että alkuperäiskansoja ei saa asuttaa uudelleen ilman niiden vapaata ja tietoon perustuvaa ennakkosuostumusta eikä ennen kuin on sovittu asianmukaisesta ja oikeudenmukaisesta korvauksesta ja mahdollisuuksien mukaan paluumahdollisuudesta;
I. toteaa, että laajamittaisia maahankintoja voidaan pitää vuonna 2011 annetun Tiranan julistuksen mukaisena ”maananastuksena”, kun yksi tai useampi seuraavista ehdoista täyttyy: ihmisoikeuksia on selkeästi loukattu, asianomaiset paikallisyhteisöt ovat joutuneet siirtymään asuinseudultaan ilman että ne ovat antaneet tähän vapaan ja tietoon perustuvan ennakkosuostumuksen, maahankinnat eivät perustu avoimiin sopimuksiin, ja niistä aiheutuu arvioituja kielteisiä sosiaalisia, taloudellisia ja ympäristöön kohdistuvia vaikutuksia;
J. ottaa huomioon, että Afrikan kehityspankin mukaan 75 prosenttia Tansanian väestöstä on pienviljelijöitä; ottaa huomioon, että paimentolaisyhteisöt elävät hyvin ja sopusoinnussa suojeltujen luonnonvaraisten kasvi- ja eläinlajien kanssa ja että heitä on 10 prosenttia Tansanian väestöstä, maasait mukaan lukien, mutta he menettävät jatkuvasti valtavia osia maa-alueistaan, koska maata myydään ilman riittävää tietoa myynnin oikeudellisista ja käytännön seurauksista, sitä luovutetaan ulkomaalaisille korruption takia ja laittomasti ja viranomaiset luokittelevat maata huolto-omaisuudeksi, suojelualueiksi tai kansallispuistoiksi;
K. ottaa huomioon, että ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 17 artiklassa tunnustetaan, että jokaisella on oikeus omistaa omaisuutta yksin tai yhdessä toisten kanssa ja että keltään ei saa riistää mielivaltaisesti hänen omaisuuttaan;
L. toteaa, että kansainväliset yritykset, muun muassa eurooppalaiset, ovat esittäneet merkittävää osaa laajamittaisissa maahankinnoissa Tansaniassa ja että kansainväliset rahoituslaitokset ovat osallistuneet laajamittaisten maakauppojen rahoitukseen maassa;
M. ottaa huomioon, että Afrikan maapolitiikan puitteissa ja suuntaviivoissa kehotetaan kunnioittamaan yhteisöjen ihmisoikeuksia, myös tapaoikeudellisia maaoikeuksia ja maahan liittyviä resursseja;
N. ottaa huomioon, että toukokuussa 2014 EU käynnisti uuden ohjelman vahvistaakseen maanhallintaa ja edistääkseen perheviljelijöiden ja haavoittuvassa asemassa olevien yhteisöjen elintarvike- ja ravitsemusturvan parantamista Afrikan maissa;
1. tuomitsee jyrkästi paikallisten maaseutuyhteisöjen laittoman siirtämisen asuinseuduiltaan, niiden kylien ja perinteisen elämäntavan tuhoamisen sekä ihmisen perusoikeuksien loukkaamisen, mukaan lukien oikeus riittävään ravintoon, oikeus veteen ja oikeus asianmukaiseen asuntoon;
2. tuomitsee erityisesti toimet, joissa ei tunnusteta sellaisia tapaoikeudellisia maanhallintajärjestelyjä, jotka tarjoavat yksilöille ja yhteisöille sääntömääräisiä oikeuksia ja ehkäisevät hallintaoikeuden menettämistä ja maaoikeuksien väärinkäyttöä, jotka ovat erityisen yleisiä afrikkalaisten yhteisöjen keskuudessa;
3. kehottaa Tansanian hallitusta panemaan maanomistuksen, kalastuksen ja metsien vastuullista hallintaa koskevat vapaaehtoiset suuntaviivat välittömästi täytäntöön, noudattamaan laajamittaisia maa-alueinvestointeja Afrikassa koskevien perusperiaatteiden ensimmäistä periaatetta, joka käsittää yhteisöjen ihmisoikeuksien ja tapaoikeudellisten maaoikeuksien kunnioittamisen sekä edistää maan ja maaperusteisten resurssien vastuullista hallintaa oikeusvaltioperiaatteen mukaisesti, ja parantamaan naisten maaoikeuksia, sillä ainakin puolet maatalouden ja kaupan työvoimasta on naisia, mutta heidän mahdollisuutensa saada käyttää omistusoikeuksia ja tällaisiin oikeuksiin liittyviä palveluita (esimerkiksi pankkipalveluiden käyttö ja yhdistysten toimintaan osallistuminen) on edelleen rajoitettua, sekä haavoittuvassa asemassa olevien yhteisöjen ja sosiaaliryhmien kuten paimentolaisyhteisöjen maaoikeuksia;
4. vaatii käynnistämään Loliondon maakiistoja koskevan riippumattoman tutkinnan;
5. kehottaa Tansanian hallitusta edistämään maataloutta koskevaa investointipolitiikkaa, joka hyödyttää asianomaisten alueiden paikallista väestöä, noudattamaan sosiaalisten ja ympäristövaikutusten arviointeja, paikalliseen elintarviketuotantoon kohdistuvien vaikutusten arvioinnit mukaan luettuina, koskevia toimintaperiaatteitaan ja valvomaan niiden täytäntöönpanoa ennen investointihankkeiden käynnistämistä sekä kunnioittamaan asiaankuuluvasti kuulemista ja korvauksia koskevia sääntöjä pakkolunastustapauksissa;
6. palauttaa erityisesti mieliin, että alkuperäisväestöille on myönnetty kansainvälisessä oikeudessa erityisiä, maaoikeuksia koskevia suojelun muotoja; korostaa, että YK:n alkuperäiskansojen oikeuksien julistuksen mukaisesti maankäytön muutoksia ei saisi tehdä ilman asianomaisten paikallisyhteisöjen vapaata ja tietoon perustuvaa ennakkosuostumusta; vaatii valtioita kehittämään tehokkaita mekanismeja estääkseen ja hyvittääkseen kaikenlaiset toimet, joiden tavoitteena tai seurauksena on, että alkuperäiskansoilta riistetään niiden maat, alueet tai luonnonvarat;
7. on huolestunut siitä, että useista Tansaniaan tehdyistä investoinneista ei ole saatavilla tarkkoja tietoja ja niitä ympäröi salamyhkäisyys; pyytää komissiota rohkaisemaan viranomaisia, jotta nämä varmistaisivat, että maakaupat tehdään julkisesti ja avoimesti ja ne mukautetaan vaeltavien karjankasvattajien ja paimentolaisten tarpeisiin;
8. pyytää erityisesti komissiota olemaan aktiivisesti yhteydessä Tansanian viranomaisiin, jotta niitä kannustettaisiin voimakkaasti tunnustamaan maasaiden oikeudet oikeudellisesti sitovalla ja kodifioidulla tavalla siten, että säädöksessä viitataan erityisesti heidän esi-isiensä maihin ja siten varmistetaan tarvittava oikeudellinen suoja tulevien kiistojen estämiseksi;
9. painottaa, että maaseutuyhteisöjen maanhallinnan varmistaminen on välttämätöntä vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiseksi; kehottaa EU:ta vahvistamaan kehitysmaiden tuomioistuinten valmiuksia panna omistusoikeutta koskeva lainsäädäntö täytäntöön tehokkaasti ja ratkaista maakiistoja osana kokonaisvaltaista lähestymistapaa, jonka tarkoituksena on vahvistaa oikeuslaitosta ja oikeusvaltioperiaatetta;
10. muistuttaa, että laajamittaiset hankkeet aiheuttavat usein vakavaa vahinkoa luonnonympäristölle, sillä niiden yhteydessä raivataan metsiä, luonnon monimuotoisuutta katoaa ja vesistöjä saastuu;
11. pyytää komissiota varmistamaan, että sen maapolitiikkasuuntaviivat mukautetaan maanomistuksen, kalastuksen ja metsien vastuullista hallintaa koskeviin vapaaehtoisiin suuntaviivoihin, ja korostamaan entisestään niiden merkitystä sen kehitysyhteistyöohjelmissa, kauppa- ja investointipolitiikassa sekä osallistumisessa monenvälisiin rahoituslaitoksiin;
12. toteaa jälleen, että EU:n kauppa- ja investointisopimuksiin olisi sisällytettävä ihmisoikeudet ja maananastuksen kieltävät säännöt ja että tämä pätee myös yleiseen tullietuusjärjestelmään (GSP);
13. korostaa, että EU:n yritysten ja rahoituslaitosten Tansaniassa toteuttamassa, laajamittaisiin maatalouden liiketoimintainvestointeihin ja maahankintoihin liittyvässä toiminnassa tarvitaan täyttä avoimuutta ja vastuuvelvollisuutta, ja vaatii kehittämään vahvan ja tehokkaan EU:n mekanismin tällaisen toiminnan valvomiseksi;
14. pyytää komissiota antamaan parlamentille kertomuksen maanhallintaan liittyvistä kehitysohjelmien ja EU:n talousarvion menoista, jotta voidaan varmistaa, että näissä ohjelmissa edistetään ihmisoikeuksia ja puututaan maananastukseen liittyviin haasteisiin;
15. korostaa, että maapolitiikkaa koskevissa prosesseissa on käytännössä tunnustettava paikallisten ja yhteisöpohjaisten maanhallintainstituutioiden ja ‑rakenteiden rooli valtion vastaavien instituutioiden ja rakenteiden rinnalla;
16. kannustaa Euroopan yksityistä sektoria tarkistamaan maananastuskäytäntöihin liittyviä nykyisiä vapaaehtoisia ja pakollisia käytännesääntöjä ja varmistamaan, että eurooppalaiset yritykset soveltavat tässä samoja laatuvaatimuksia unionin sisällä ja EU:n ulkopuolelle tekemissään investoinneissa;
17. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Afrikan unionille sekä Tansanian hallitukselle ja parlamentille.