Yhteinen päätöslauselmaesitys - RC-B8-0300/2017Yhteinen päätöslauselmaesitys
RC-B8-0300/2017

YHTEINEN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS Dadaabin pakolaisleiristä

16.5.2017 - (2017/2687(RSP))

työjärjestyksen 123 artiklan 2 ja 4 kohdan mukaisesti
joka korvaa seuraavat poliittisten ryhmien jättämät päätöslauselmaesitykset:
S&D (B8‑0300/2017)
ECR (B8‑0332/2017)
PPE (B8‑0334/2017)
ALDE (B8‑0339/2017)

Mariya Gabriel, Frank Engel, Bogdan Brunon Wenta, Cristian Dan Preda, Michael Gahler, Pavel Svoboda, Krzysztof Hetman, Adam Szejnfeld, Agustín Díaz de Mera García Consuegra, György Hölvényi, Maurice Ponga, Željana Zovko, Anna Záborská, Andrey Kovatchev, Joachim Zeller PPE-ryhmän puolesta
Maria Arena, Elena Valenciano S&D-ryhmän puolesta
Charles Tannock ECR-ryhmän puolesta
Louis Michel, Nedzhmi Ali, Petras Auštrevičius, Beatriz Becerra Basterrechea, Izaskun Bilbao Barandica, Marielle de Sarnez, Martina Dlabajová, María Teresa Giménez Barbat, Nathalie Griesbeck, Marian Harkin, Ivan Jakovčić, Javier Nart, Urmas Paet, Maite Pagazaurtundúa Ruiz, Jozo Radoš, Frédérique Ries, Marietje Schaake, Jasenko Selimovic, Hannu Takkula, Pavel Telička, Ivo Vajgl, Hilde Vautmans, Cecilia Wikström ALDE-ryhmän puolesta
Heidi Hautala, Maria Heubuch, Bart Staes, Bodil Valero, Florent Marcellesi, Jordi Solé Verts/ALE-ryhmän puolesta
Fabio Massimo Castaldo, Ignazio Corrao, Isabella Adinolfi EFDD-ryhmän puolesta

Menettely : 2017/2687(RSP)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari :  
RC-B8-0300/2017
Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :
RC-B8-0300/2017
Keskustelut :
Hyväksytyt tekstit :

Euroopan parlamentin päätöslauselma Dadaabin pakolaisleiristä

(2017/2687(RSP))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 25. maaliskuuta 2017 annetun Afrikan sarven alueen maiden yhteistyöjärjestön (IGAD) Nairobin julistuksen kestävistä ratkaisuista somalialaisille pakolaisille ja Somaliaan palaavien uudelleenkotouttamisesta,

–  ottaa huomioon 19. syyskuuta 2016 pakolaisista ja muuttajista annetun Yhdistyneiden kansakuntien New Yorkin julkilausuman,

–  ottaa huomioon 25. kesäkuuta 2016 annetun Keniassa asuvien somalipakolaisten vapaaehtoista paluuta käsittelevän kolmikantaisen ministerikomitean yhteisen julkilausuman,

–  ottaa huomioon Vallettassa 11.–12. marraskuuta 2015 pidetyn muuttoliikettä käsitelleen EU:n huippukokouksen tulokset,

–  ottaa huomioon Roomassa 28. marraskuuta 2014 annetun Khartumin prosessin (EU:n ja Afrikan sarven muuttoreittejä koskevan aloitteen) ministerikokouksen julkilausuman,

–  ottaa huomioon 10. marraskuuta 2013 allekirjoitetun Somalian ja Kenian hallitusten ja UNHCR:n välisen kolmikantasopimuksen vapaaehtoisesta paluusta,

–  ottaa huomioon Kenian korkeimman oikeuden 9. helmikuuta 2017 tekemän päätöksen, jossa kumotaan Dadaabin pakolaisleirin sulkeminen,

–  ottaa huomioon Kenian hallituksen päätöksen hakea muutosta korkeimman oikeuden 9. helmikuuta 2017 tekemään päätökseen,

–  ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Federica Mogherinin, kansainvälisestä yhteistyöstä ja kehitysasioista vastaavan komissaarin Neven Mimican sekä humanitaarisesta avusta ja kriisinhallinnasta vastaavan komissaarin Christos Stylianidesin tiedottajien 20. toukokuuta 2016 antaman lausunnon Kenian hallituksen päätöksestä sulkea Dadaabin pakolaisleirit,

–  ottaa huomioon EU:n Afrikka-hätärahaston,

–  ottaa huomioon pakolaisia koskevaan vastuunjakoon liittyvän YK:n Global Compact -aloitteen,

–  ottaa huomioon 11. Euroopan kehitysrahaston (EKR) Somalian ja Itä-Afrikan maaohjelman,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 ja 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että Afrikan sarven alueella, jonka asukasluku on liki 250 miljoonaa ja jonka väestö kasvaa nopeasti, oleskelee Afrikan ja maailman suurin maan sisäisesti siirtymään joutuneiden ja pakolaisten joukko; toteaa, että alue joutuu kohtaamaan laittoman muuttoliikkeen, pakkosiirtojen, ihmiskaupan, ihmissalakuljetuksen, terrorismin ja väkivaltaisten konfliktien muodostamia haasteita;

B.  toteaa, että haasteiden takana on lukuisia syitä, jotka vaihtelevat paikallisten olosuhteiden mukaan mutta jotka kaikki juontavat juurensa hyvän hallinnon puuttumiseen, sosioekonomisten mahdollisuuksien vähyyteen, äärimmäiseen köyhyyteen, epävakauteen ja ilmastonmuutokseen;

C.  ottaa huomioon, että Dadaabin pakolaisleiri perustettiin vuonna 1991 väliaikaiseksi ratkaisuksi tilanteeseen, jossa ihmiset hakivat turvaa ja pakenivat vainoa, väkivaltaa ja epävakautta Itä-Afrikan alueella ja pakenivat erityisesti Somalian sisällissotaa; ottaa huomioon, että 50 neliökilometrin laajuisessa leirissä on nykyään viisi eri leiriä eri väestöjä varten ja että Hagaderan, Dagahaleyn ja Ifon leirialueet ovat vanhimmat ja asukasluvultaan suurimmat;

D.  ottaa huomioon, että alun perin noin 90 000 henkilölle tarkoitetussa Dadaabin leirissä asuu YK:n arvion mukaan nykyään noin 260 000 henkilöä, joista 95 prosenttia on lähtöisin Somaliasta ja 60 prosenttia on alle 18-vuotiaita; ottaa huomioon, että Kenia lakkautti toukokuussa 2016 pakolaisasioita käsittelevän ministeriönsä, joka oli vastuussa rekisteröinneistä, mikä tarkoittaa, että kymmeniä tuhansia henkilöitä ei ole rekisteröity ja että edellä mainitut määrät voivat itse asiassa olla vieläkin suuremmat;

E.  toteaa, että leirin pakolaiset ja etenkin naiset ja lapset ovat vaarassa joutua väkivallan uhreiksi;

F.  toteaa, että Somalia on yli kahden vuosikymmenen ajan kärsinyt suuresta epävakaudesta sekä valtiollisten instituutioiden puutteesta ja että toistuvat ilmastonmuutokseen liittyvät luonnonkatastrofit ovat pahentaneet näiden vaikutuksia; ottaa huomioon, että nämä ongelmat ovat koetelleet Somalian kaikkein heikommassa asemassa olevien yhteisöjen sieto- ja sopeutumiskykyä ja että niistä on tullut merkittäviä Somalian sisällä siirtymään joutumiseen ja naapurimaihin pakenemiseen vaikuttavia tekijöitä;

G.  toteaa, että kolme vuosikymmentä jatkunut Somalian pakolaistilanne on yksi maailman sitkeimmistä, sillä maanpaossa on syntynyt jo pakolaisten kolmas sukupolvi; ottaa huomioon, että alueella on liki miljoona maan sisällä siirtymään joutunutta somalia ja että lisäksi maan sisäisesti siirtymään joutuneita on 1,1 miljoonaa;

H.  ottaa huomioon, että Somalia on ollut viimeksi kuluneiden 15 vuoden ajan yksi maailman viidestä suurimmasta pakolaisten alkuperämaista ja että somalialaisia rekisteröityjä pakolaisia on tällä hetkellä 1,1 miljoonaa, joista 80 prosenttia Afrikan sarven alueella ja Jemenissä; toteaa, että Somalian hallinto on toistuvasti ilmaissut halukkuutensa vastaanottaa kansalaisiaan; ottaa huomioon, että Keniassa on parhaillaan noin 500 000 pakolaista ja että pakolaisten määrä kasvaa jatkuvasti alueen ja erityisesti Etelä-Sudanin lisääntyvän turvattomuuden myötä;

I.  toteaa, että Somalian turvallisuustilanne on edelleen vaarallinen ja arvaamaton ja että al-Shabaabin ja muiden aseistettujen ryhmien ja terroristiryhmien hyökkäykset jatkuvat; toteaa, että 6. huhtikuuta 2017 presidentti Mohamed Abdullahi ”Farmajo” Mohamed julisti Somalian sotatila-alueeksi ja tarjosi kaikille islamistiryhmä al-Shabaabin jäsenille armahdusta, koulutusta ja työllistymistä, jos he laskisivat aseensa 60 päivän kuluessa;

J.  ottaa huomioon, että koko Itä-Afrikan alue kärsii suuresta kuivuudesta ja että Etelä-Sudanissa julistettu nälänhätä uhkaa jopa miljoonaa henkeä; ottaa huomioon, että Somaliaa uhkaavasta nälänhädästä on annettu varoitus, ja toteaa, että se olisi maan kolmas nälänhätä viimeksi kuluneiden 25 vuoden aikana ja että hallituksen raporttien mukaan 6,2 miljoonaa ihmistä tarvitsee elintarvikehätäapua; ottaa huomioon, että Kenian presidentti Uhuru Kenyatta on julistanut maan kuivuuden kansalliseksi katastrofiksi, sillä 2,7:ää miljoonaa henkeä uhkaa vakava nälänhätä; ottaa huomioon, että tilanteen odotetaan heikkenevän Etiopiassa, Keniassa, Somaliassa ja Jemenissä, mikä voi johtaa laajalle levinneeseen nälänhätään;

K.  toteaa, että Yhdistyneiden kansakuntien mukaan kuivuus on lisännyt maan sisäisesti siirtymään joutuneiden määrää Somaliassa, sillä marraskuun 2016 jälkeen yli 683 000 henkilöä on joutunut jättämään kotinsa; toteaa, että edellisen nälänhädän aikana vuonna 2011 kuoli noin 250 000 henkilöä;

L.  ottaa huomioon, että Kenian hallitus ilmoitti 6. toukokuuta 2016 päätöksestään sulkea Dadaabin leiri mahdollisimman pikaisesti ja perusteli päätöstä turvallisuusuhkilla ja tarpeella ratkaista alueen pitkittynyt pakolaistilanne; ottaa huomioon, että Kenian hallitus ilmoitti kuitenkin 30. marraskuuta 2016, että leiri suljetaan toukokuuhun 2017 mennessä; toteaa, että 25. maaliskuuta 2017 pidetyn IGADin huippukokouksen jälkeen kaikissa ponnisteluissa on keskitytty alueellisen ja kestävän ratkaisun etsimiseen somalipakolaisille;

M.  toteaa, että kansainvälinen yhteisö, myös EU, on todennut ymmärtävänsä Kenian hallituksen huolenaiheita ja sen esittämiä syitä leirin sulkemiselle, mutta on samanaikaisesti korostanut, että palautukset Somaliaan on toteutettava kansainvälisten normien mukaisesti siten, että palaaminen on vapaaehtoista ja tietoon perustuvaa, että paluumuuttajat saavat objektiivista, puolueetonta ja merkityksellistä tietoa, että palautukset toteutetaan turvallisesti ja ihmisarvoa kunnioittaen ja kestävällä tavalla ja että paluumuuttajat ovat tietoisia siitä, mitä heille tapahtuu, jos he päättävät olla palaamatta vapaaehtoisesti;

N.  ottaa huomioon, että Kenian korkein oikeus antoi 9. helmikuuta 2017 ratkaisun asiassa, joka koski kahden kenialaisen ihmisoikeusjärjestön (Kenian kansallinen ihmisoikeuskomissio ja Kituo Cha Sheria -järjestö) vetoomusta ja jossa se totesi, että Kenian hallituksen määräykset Dadaabin pakolaisleirin sulkemiseksi olivat syrjiviä, liiallisia, keinotekoisia ja kohtuuttomia ja merkitsivät kollektiivista rangaistusta;

O.  ottaa huomioon, että Dadaabin sulkemiseen liittyvissä keskusteluissa on kiinnitetty huomiota vuonna 2013 allekirjoitetun Kenian ja Somalian hallitusten ja UNHCR:n välisen kolmikantasopimuksen hitaaseen täytäntöönpanoon ja siihen, että sopimuksen tavoitteena oli toteuttaa somalien vapaaehtoinen paluu Somalian vakaille alueille, mitä Kenian hallitus ja muut sidosryhmät ovat arvostelleet avoimesti;

P.  ottaa huomioon, että UNHCR aloitti vuonna 2014 somalipakolaisten vapaaehtoisen paluun tukemisen ja että siitä lähtien noin 65 000 pakolaista on palannut; toteaa, että kestävän paluumuuton lisäämistä koskevan tavoitteen toteutuminen riippuu Somalian tilanteesta;

Q.  ottaa huomioon, että elokuun 2016 lopulla Somalian viranomaiset Jubalandissa keskeyttivät paluumuuton alueen pääkaupunkiin Kismaayoon pakolaistulvan seurauksena; ottaa huomioon, että YK:n pakolaisjärjestön mukaan lähes 70 prosenttia paluumuuttajista on lapsia;

R.  ottaa huomioon, että Dadaabin sulkemisella on seurauksia naapurimaissa kuten Etiopiassa, jossa on parhaillaan noin 245 000 somalipakolaista ja johon saattaa kohdistua uusi pakolaistulva; ottaa huomioon, että tämä tilanne on osoitus siitä, että pakolaisiin, rajaturvallisuuteen ja vakauteen liittyvät kysymykset ovat kytköksissä toisiinsa, ja että se korostaa tarvetta tehostaa alueellista yhteistyötä ongelmien ratkaisemiseksi, etenkin kun otetaan huomioon päätös sulkea Dadaabin leiri;

S.  ottaa huomioon, että monien pakolaisten ja etenkin maaseudulta lähtöisin olevien pakolaisten kohdalla päätös palata riippuu heidän mahdollisuuksistaan saada uudelleen haltuunsa maansa ottaen huomioon, että Somaliassa maanhallintajärjestelmä on heikko ja pakkosiirrot ovat yleisiä;

T.  ottaa huomioon, että laajemman Dadaabin alueen vastaanottava paikallinen yhteisö on osoittanut suurta humaaniutta, anteliaisuutta ja suvaitsevaisuutta leiriä kohtaan siitä huolimatta, että sen on itse vastattava valtaviin talouteen, kehitykseen ja ympäristöön liittyviin haasteisiin;

U.  ottaa huomioon, että Dadaabin tilanteen pitkittyminen on johtanut siihen, että avunantajien on pitänyt siirtää huomionsa muihin konflikteihin ja vähentää myöntämäänsä tukea, minkä johdosta leirissä olevilla pakolaisilla on ongelmia;

V.  ottaa huomioon, että etenkin ilmastonmuutoksella on tuhoisa vaikutus laiduntalouteen ja paimentolaisuuteen perustuvaan elämäntapaan, joka tarjoaa alueella elinkeinon suurelle joukolle ihmisiä, joille kuivuus, taudit, sota, karjan väheneminen ja muut ongelmat ovat myös jatkuvasti kasvava uhka;

W.  ottaa huomioon, että EU on osoittanut Euroopan kehitysrahaston kautta 286 miljoonaa euroa kaudelle 2014–2020 keskittyen Compact-aloitteen täytäntöönpanoon ja erityisesti valtion ja rauhan rakentamiseen, ruokaturvaan, kestävyyteen ja koulutukseen; ottaa huomioon, että EU:n Afrikka-hätärahasto perustettiin Vallettan huippukokouksessa 12. marraskuuta 2015 ja että sen tarkoituksena on puuttua epävakauden, pakkomuuton ja laittoman muuttoliikkeen perimmäisiin syihin edistämällä selviytymiskykyä, taloudellisia mahdollisuuksia, yhtäläisiä mahdollisuuksia, turvallisuutta ja kehitystä; ottaa huomioon, että EU reagoi Kenian pakolaisleireissä asuvien pakolaisten elintärkeisiin perustarpeisiin;

X.  ottaa huomioon, että EU on sitoutunut Somaliassa toteutettavan Afrikan unionin operaation (AMISOM) tukemiseen antamalla rahoitusta turvallisuuden takaamiseksi sekä al-Shabaabin ja muiden aseistettujen oppositioryhmien uhan vähentämiseksi; toteaa, että 23. maaliskuuta 2017 Afrikan unionin komissio järjesti EU:n ja YK:n läsnä ollessa korkean tason kokouksen AMISOM-operaation tulevaisuudesta ja Somalian turvallisuusalan instituutioiden ja uudistusten tukemisesta; ottaa huomioon, että 11. toukokuuta 2017 EU julkisti Lontoon Somalia-kokouksessa uuden 200 miljoonan euron tukipaketin;

Y.  ottaa huomioon, että Yhdysvaltain presidentin Trumpin 27. tammikuuta 2017 antaman presidentin asetuksen seurauksena noin 3 000 pakolaisella, jotka oli tarkoitus uudelleensijoittaa Yhdysvaltoihin Keniasta vuonna 2017, on epävarma tulevaisuus; ottaa huomioon, että suurin osa näistä pakolaisista on Dadaabin leirillä ja ollut jo Yhdysvaltain ja YK:n virkamiesten tiukoissa seulonnoissa ja että he ovat odottaneet uudelleensijoittamisensa hyväksymistä jopa kymmenen vuoden ajan;

Z.  katsoo, että EU:n olisi nostettava uudelleensijoittamistoimensa samalle tasolle kuin EU:n ulkopuolisten maiden, kuten Australia ja Kanada, toimet, jotta päästään tilanteeseen, mitä UNHCR pitää välttämättömänä, jotta voidaan varmistaa pakolaisten oikeudenmukainen jako eri puolille maailmaa;

AA.  ottaa huomioon, että 25. maaliskuuta 2017 pidetyssä IGADin huippukokouksessa hyväksytyssä Nairobin maailmanlaajuisessa toimintasuunnitelmassa korostettiin, että erityisesti kuivuus ja aseelliset konfliktit olivat syitä sille, että alueen ihmiset siirtyvät pois asuinsijoiltaan;

BB.  toteaa, että EU lähetti valtuuskunnan Keniaan arvioimaan vaaleja ja että tämän jälkeen esitettiin suositus, jonka mukaan olisi tarkoituksenmukaista ja tuloksekasta lähettää EU:n valtuuskunta tarkkailemaan elokuussa 2017 pidettäviä Kenian parlamenttivaaleja;

1.  kiittää Keniaa ja Dadaabin aluetta niiden panoksesta pakolaisten ennennäkemättömän suuren määrän vastaanottamisessa näin pitkän ajan; korostaa kuitenkin, että alueen tilanteesta on tullut kestämätön ja että se edellyttää tehokasta ja koordinoitua vastausta alueen maiden hallituksilta ja koko kansainväliseltä yhteisöltä, EU mukaan lukien, kestävän ratkaisun aikaansaamiseksi somalipakolaisten kysymykseen samalla kun toimitaan turvallisuuden ja alueen pitkän aikavälin sosioekonomisen kehityksen lisäämiseksi;

2.  panee merkille IGADin Nairobin julistuksen kestävistä ratkaisuista somalipakolaisten auttamiseksi ja Somaliaan palaavien uudelleenkotouttamiseksi; pitää myönteisenä sitoumusta kehittää kattava alueellinen lähestymistapa siten, että jatketaan suojelua ja edistetään omaehtoista selviytymistä turvapaikan tarjoavissa maissa, mihin pyritään kansainvälisen yhteisön tuen avulla ja New Yorkin julistuksessa määritetyn pakolaisten tilanteeseen reagoimista koskevan kokonaisvaltaisen kehyksen mukaisesti;

3.  pitää valitettavana EU:n jäsenvaltioiden hyvin vaatimatonta osuutta ponnisteluissa uudelleensijoittaa Dadaabin pakolaisia ja kehottaa EU:ta huolehtimaan vastuustaan oikeudenmukaisen taakanjaon varmistamisessa;

4.  toteaa, että pakolaiset eivät voi palata koteihinsa niin kauan kun alue on laajalti epävakaa ja uusi nälänhätä uhkaa; kehottaa näin ollen EU:ta pitämään pitkän aikavälin kehitystä edelleen ensisijaisena tavoitteenaan ja pyrkimään entistäkin voimakkaammin puuttumaan tilanteeseen ja ottamaan sovittelijan roolin alueella, jotta onnistuttaisiin ratkaisemaan taustalla olevat talouteen, politiikkaan, ympäristöön ja turvallisuuteen liittyvät ongelmat, jotka ovat äärimmäisen köyhyyden, rikollisen toiminnan, radikalisoitumisen ja terrorismin perimmäisiä syitä ja viime kädessä pakolaistilanteen aiheuttajia;

5.  painottaa, että viime kädessä tarvitaan alueellisia toimia jatkuvan suojan tarjoamiseksi 260 000 somalipakolaiselle; palauttaa mieliin, että paluumuuttajien kestävä uudelleenkotoutuminen edellyttää kokonaisvaltaista yhteisölähtöistä lähestymistapaa, jolla parannetaan vastaanottokykyä ja palvelujen saatavuutta paluumuuttajille, maan sisäisesti siirtymään joutuneille ja paikallisille yhteisöille Somaliassa;

6.  panee tyytyväisenä merkille Nairobin maailmanlaajuisen ja alueellisen toimintasuunnitelman, jossa hahmotellaan leirien asteittaista sulkemista ja pakolaisten työhön pääsyn, palvelujen saannin ja vapaan liikkumisen sallimista vastaanottavassa maassa; pitää kuitenkin valitettavana, että Dadaabin osalta ei kaavailla konkreettisia toimia; tukee alueellisen rahaston perustamista avunantajia varten;

7.  katsoo, että kun otetaan huomioon jatkuvien turvallisuusongelmien leimaama nykytilanne Somaliassa sekä suuri nälänhätäriski, olisi paluun oltava joka tilanteessa vapaaehtoista; kehottaa parantamaan vastuunjakoa, kun on kyse pakolaisten vastaanottamisesta ja uusien keinojen käyttöönottamisesta pakolaisten auttamiseksi pääsemään kolmansiin maihin, myös EU:hun;

8.  korostaa jälleen kerran tukevansa EU:n Afrikka-hätärahaston tavoitteita, joihin kuuluu laittoman muuttoliikkeen ja pakkomuuton perimmäisten syiden ehkäiseminen Itä-Afrikan alueella; vaatii jäsenvaltioita kunnioittamaan rahastolle antamiaan sitoumuksia; kehottaa komissiota kuitenkin tehostamaan alueen toimijoiden, kuten paikallisväestön, alueellisten viranomaisten ja kansalaisjärjestöjen, kuulemista, jotta voidaan keskittyä paikallisesti tunnistettuihin ongelmiin ja tarpeisiin ja edistää pakolaisten paluuta kotimaihinsa tukevaa ilmapiiriä sekä lisätä heidän valmiuksiaan siihen; korostaa, että Dadaabin leirin myötä on syntynyt noin 10 000 työpaikkaa, joista suurin osa liittyy humanitaariseen toimintaan;

9.  korostaa ihmis- ja yhteisölähtöisen lähestymistavan tärkeyttä käytettäessä EU:n Afrikka-hätärahaston resursseja Dadaabin leiriltä lähtevien paluun tukemiseen ja laadittaessa kehitystä ja selviytymiskykyä parantavia toimenpiteitä alueella; uskoo vakaasti, että hätärahaston ei pitäisi keskittyä ainoastaan taloudelliseen kehitykseen vaan yhtä lailla alueella toteutettaviin ruohonjuuritason hankkeisiin, jotka on suunnattu erityisesti peruspalvelujen laadun, oikeudenmukaisuuden ja saatavuuden parantamiseen, koulutukseen paikallisten valmiuksien kehittämiseksi sekä heikossa asemassa olevien yhteisöjen, myös vähemmistöjen, tarpeisiin vastaamiseen;

10.  katsoo, että Afrikka-hätärahaston olisi keskityttävä enemmän alueen kestävän kehityksen tukemiseen lujittamalla taloudellisia ja työllistymismahdollisuuksia ja parantamalla selviytymiskykyä; kehottaa hyödyntämään näitä varoja kestävän kehityksen vaalimiseen ja sähköntuotantoon valjastetun aurinkovoiman käytön laajentamiseen entisestään esimerkiksi makean veden pumppaamiseksi, mikä on osoittautunut menestyksekkääksi hankkeeksi Dadaabin leirin eräissä osissa;

11.  toteaa, että pakolaisleirin asukkaista yli 60 prosenttia on naisia ja lapsia, joita pidetään leirin heikoimmassa asemassa olevina ja marginalisoituneimpina ryhminä; kehottaa Kenian hallitusta, alueellisia elimiä, kansainvälisiä avustusjärjestöjä ja kansainvälistä yhteisöä, EU mukaan lukien, omaksumaan avustustoimenpiteissä erityisen lähestymistavan, jolla käsitellään leirillä olevien naisten ja lasten haavoittuvuuteen vaikuttavia tekijöitä, kuten sukupuoleen perustuvaa vainoa, naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, seksuaalista hyväksikäyttöä ja riistoa, äärimmäistä köyhyyttä ja syrjäytymistä;

12.  kiittää Somalian viranomaisia viime kuukausina saavutetusta edistyksestä esimerkiksi vaalien järjestämisen suhteen; korostaa kuitenkin, että Somalian monien osien turvallisuutta koskevat ja sosioekonomiset olosuhteet asettavat valtavia haasteita laajamittaiselle paluumuutolle; kehottaakin EU:ta ja sen jäsenvaltioita työskentelemään Somalian viranomaisten rinnalla maan vakauttamiseksi ennen suurimittaista paluumuuttoa;

13.  kehottaa EU:ta ja kansainvälisiä kumppaneita täyttämään sitoumuksensa Somalian suhteen ja ryhtymään toimiin ruokaturvan aikaansaamiseksi, jotta tuleva nälänhätä vältetään, turvallisuutta lisätään, yhteisöjen välisistä kiistoista sovitaan, julkista varainhoitoa parannetaan ja perustuslain uudelleentarkastelu saatetaan päätökseen pitkän aikavälin vakauden saavuttamiseksi;

14.  kehottaa EU:ta varmistamaan, että alueen sisäisiä siirtoja koskevissa ohjelmissa kiinnitetään erityistä huomiota siihen, että haavoittuvassa asemassa olevat ihmisryhmät siirretään vastuullisella tavalla turvallisille alueille ja että pakolaisten oikeuksista pidetään kiinni; kehottaa EU:ta ja kansainvälisiä kumppaneita auttamaan infrastruktuurin rakentamisessa eri puolilla maata, jotta kotiin palaavat pakolaiset voidaan uudelleenkotouttaa turvallisesti ja pysyvästi somalialaiseen yhteiskuntaan ilman al-Shabaabin kaltaisten terroristijärjestöjen aiheuttamaa uhkaa;

15.  korostaa, että Somalian ja sen naapurien välisten rajojen valvontaa on parannettava, sillä niitä pidetään ihmisillä, aseilla, huumeilla ja muilla laittomilla tavaroilla käytävän kaupan ja nii salakuljetuksen temmellyskenttänä tarjoten rahoitusta rikoksille ja terrorismille; odottaa läheistä yhteistyötä Somalian turvallisuusjoukkojen kouluttamiseen osallistumista koskevan Euroopan unionin sotilasoperaation ja AMISOMin ja Somalian viranomaisten kanssa, jotta rajavalvonnan parhaita käytäntöjä jaettaisiin ihmiskauppiaiden ja salakuljettajien kiinni saamiseksi;

16.  toteaa, että kehitys ei ole mahdollista, jollei alueen turvallisuus parane; painottaa voimakkaasti, että EKR:n ja julkisen kehitysavun varat on kohdennettava alueen taloudelliseen, inhimilliseen ja sosiaaliseen kehitykseen siten, että painopiste asetetaan erityisrahaston perustamispäätöksessä määriteltyihin kehityksen haasteisiin; palauttaa mieliin, että EKR:n ja julkisen kehitysavun varoja olisi käytettävä ainoastaan muuttoliikkeen perimmäisiin syihin puuttuviin kehitystavoitteisiin;

17.  toteaa, että Kenian Dadaabin alueen vastaanottavien yhteisöjen selviytymiskykyä ja kehitystä on parannettava siten, ettei Dadaabin leirin ja kaupungin julkisten palvelujen vähittäinen pieneneminen ja väestölle mahdollisesti aiheutuva talouden heilahtelu vaikuta kielteisesti ihmisten elinkeinoihin; tähdentää, että Dadaabissa oleskeleva väestö on kuormittanut alueen ympäristöä merkittävästi, mikä vaikuttaa paikallisväestön mahdollisuuteen käyttää luonnonvaroja; tähdentää, että Kenian hallituksen ja EU:n Kenian maaohjelman olisi yhdessä käsiteltävä tätä tilannetta; odottaa Kenian hallituksen ja EU:n tunnustavan tämän hauraan alueen erityistarpeet;

18.  pitää valitettavana Yhdysvaltojen hallinnon päätöstä leikata YK:n järjestöille myöntämäänsä rahoitusosuutta 640 miljoonalla dollarilla; esittää huolensa tämän päätöksen välittömistä vaikutuksista alueelle; painottaa, että EU:n vapaaehtoiset maksuosuudet YK:n rahastoille ja järjestöille muodostavat puolet niiden kokonaistalousarviosta ja ovat näin ollen ratkaisevan tärkeitä maailmanlaajuisen rauhan ja turvallisuuden ylläpitämiseksi;

19.  korostaa, että YK:n järjestöjen, kuten turvaa, suojaa ja humanitaarista apua vaikeissa ja monimutkaisissa olosuhteissa tarjoavan UNHCR:n, talousarvion leikkaaminen lisää entisestään alueen turvallisuushaasteita;

20.  panee huolestuneena merkille alueeseen kohdistuneet ilmastonmuutoksen vakavat vaikutukset, jotka muistuttavat EU:ta, jäsenvaltioita ja kansainvälistä yhteisöä kokonaisuudessaan siitä, että Pariisin sopimuksen ehdot on pantava täytäntöön samalla, kun otetaan huomioon kyseisten toimien suorat vaikutukset alueen sotiin ja nälänhätään;

21.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Kenian hallitukselle, Garissan alueen maaherralle, Kenian parlamentin puhemiehelle, Somalian hallitukselle, Somalian parlamentin puhemiehelle, Afrikan sarven alueen maiden yhteistyöjärjestölle (IGAD), IGADin jäsenvaltioiden hallituksille, YK:n pääsihteerille sekä YK:n pakolaisvaltuutetulle.