Euroopan parlamentti, joka

-  ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 2 artiklan, 3 artiklan 2 kohdan, 13 artiklan, 137 artiklan 1 kohdan viidennen luetelmakohdan ja 141 artiklan,

-  ottaa huomioon 8. maaliskuuta 2000 vietettävän kansainvälisen naisten päivän,

-  palauttaa mieleen, että vuosittain 8. maaliskuuta vietettävä kansainvälinen naisten päivä sai alkunsa Kööpenhaminassa vuonna 1910,

-  ottaa huomioon naisten oikeuksien valiokunnan ja naisten oikeuksien ja tasa-arvoasioiden valiokunnan vuodesta 1984 lähtien laatimiin mietintöihin perustuvat päätöslauselmansa ja erityisesti 11. helmikuuta 1994 antamansa päätöslauselman naisten asemasta päätöksenteossa(1) ja päätöslauselmaan sisältyvät ehdotukset toimintaohjelmaksi,

-  ottaa huomioon Wienissä 1993 pidetyn ihmisoikeuskonferenssin ja Beijingissä 15. syyskuuta 1995 pidetyn neljännen naisten maailmankonferenssin tuloksena syntyneen toimintaohjelman,

-  ottaa huomioon kyseisen konferenssin seitsemännen osa-alueen, jolla hallitukset lupasivat varmistaa naisille yhtäläiset mahdollisuudet osallistua valtarakenteisiin ja päätöksentekoon,

-  ottaa huomioon neuvoston 27. maaliskuuta 1995 antaman päätöslauselman ja neuvoston 2. joulukuuta 1996 antaman suosituksen 96/694 naisten ja miesten tasapuolisesta edustuksesta päätöksenteossa,

-  ottaa huomioon Pariisissa 17. huhtikuuta 1999 annetun ministeritason julkilausuman naisten ja miesten osallistumisesta vallankäyttöön,

A.  ottaa huomioon, että komission on määrä toimittaa kertomus naisten ja miesten tasapuolisesta osallistumisesta päätöksentekoon neuvoston antamassa edellä mainitussa suosituksessa esitetyn pyynnön mukaisesti,

B.  katsoo, että kun pyritään parantamaan sukupuolten välistä tasapainoa julkisissa ja yksityisissä päätöksentekoelimissä koko Euroopan unionissa, on voitettava esteet, jotka aiheutuvat äänioikeuden myöhäisestä myöntämisestä naisille sekä yhteiskuntaan laajalti juurtuneista asenteista ja käyttäytymisestä, mikä vaatii tiedostamisen lisäämistä, koulutuksen tarjoamista naisille, jotka pyrkivät pääsemään vastuullisiin asemiin, ja tällaisiin asemiin pääsemisen helpottamista heidän kohdallaan,

C.  katsoo, että julkisten ja yksityisten laitosten olisi asetettava tavoitteita sukupuolten välisen epätasapainon korjaamiseksi ja että kohtuulliseksi tavoitteeksi olisi asetettava 40 prosentin osallistumisosuus, johon saavutuksia voidaan verrata vuosittain, kuten nykyisin tehdään työllisyyttä koskevien suuntaviivojen kohdalla,

D.  pahoittelee syvästi, että eriarvoisuutta ja sukupuoleen perustuvaa syrjintää sekä naisten aliedustusta esiintyy edelleen niin politiikassa kuin julkisissa ja yksityisissä laitoksissa Euroopassa ja kaikkialla maailmassa, vaikka asiasta on laadittu lukuisia poliittisia julkilausumia ja suosituksia sekä ohjelmia, hankkeita ja yhteisön ja kansallisia erityissäädöksiä,

E.  toteaa, että naisten laajempaa osallistumista poliittiseen elämään selitetään usein kyseisissä maissa sovellettavilla suhteellisen edustuksen järjestelmillä,

F.  katsoo, että Amsterdamin sopimuksessa saavutettiin merkittävää edistymistä positiivisten toimien tunnustamisessa lailliseksi keinoksi poistaa naisten ja miesten välinen epätasa-arvo työpaikalla,

G.  toteaa, että naisille maksetaan edelleen vähemmän palkkaa kuin miehille samanarvoisesta työstä, vaikka samapalkkaisuuden periaatetta koskeva direktiivi hyväksyttiin yli 25 vuotta sitten, naiset tekevät miehiä useammin sellaista työtä, jolle ovat tyypillisiä epävakaus ja heikompi turvallisuus, ja kantavat kokonaisvastuun perheeseen liittyvistä velvollisuuksista, samalla kun työelämässä tehtävät päätökset ovat suurimmaksi osaksi miesten käsissä,

H.  pitää myönteisenä, että Euroopan parlamentissa on yhä enemmän naispuolisia jäseniä: heinäkuun 1999 vaalien jälkeen naisten osuus on noin 30 %, kun se vuoden 1994 vaalien jälkeen oli 27 %; panee tyytyväisenä merkille, että toista kertaa sitten vuoden 1979 ensimmäisten suorien vaalien Euroopan parlamentti on valinnut puhemiehekseen naisen,

I.  toteaa, että naiset ovat yhä aliedustettuina kaikissa päätöksentekoelimissä ja kaikissa EU:n toimielimissä; esimerkiksi Euroopan parlamentissa vain 20 prosenttia kaikista hallintovirkamiehistä, 22 prosenttia johtajista ja 15 prosenttia jaostopäälliköistä on naisia, eikä yhtään naista ole pääjohtajana,

J.  toteaa, että vaikka on tehty runsaasti tilastoja, jäljellä on yhä suuria aukkoja erityisesti, mitä tulee naisten rooliin taloudellisessa päätöksenteossa,

K.  katsoo, että naisten, jotka edustavat yli puolta väestöstä, jatkuva aliedustus politiikassa, talouselämässä ja yhteiskunnallisessa elämässä ei ole hyväksyttävä asia demokratiassa,

L.  pahoittelee syvästi, että naiset, jotka ovat ihmisoikeusloukkauksien, esimerkiksi raiskauksien, seksuaalisen hyväksikäytön, perheväkivallan ja ihmiskaupan, pääasiallisia uhreja, ovat aliedustettuina niissä oikeudellisissa ja lainsäädännöllisissä elimissä, jotka käsittelevät edellä mainittuja rikoksia ja päättävät oikeussäännöistä, mistä seuraa, että näitä rikoksia pidetään vähäisinä tai mitättöminä, ja usein niistä jätetään syyttämättä, vaikka syyllinen olisikin tiedossa,

M.  pahoittelee syvästi, että naiset, jotka kuuluvat aseellisten selkkausten pääasiallisiin uhreihin, eivät saa ääntään kuuluviin rauhanturvatoimia koskevissa avainpäätöksissä ja konfliktien jälkeen toteutettavien jälleenrakennusohjelmien suunnittelussa,

N.  on vakuuttunut siitä, että naisten on päästävä miesten kanssa tasa-arvoiseen asemaan päätöksenteossa, jos halutaan tehdä loppu naisiin kohdistuvasta eriarvoisuudesta, sukupuoleen perustuvasta syrjinnästä ja väkivallasta, ja lisäksi asia koituu koko yhteiskunnan toimivuuden hyväksi,

1.  toistaa edellä mainitun 11. helmikuuta 1994 antamansa päätöslauselman;

2.  ottaa huomioon, että edellä mainitun päätöslauselman antamisesta on kulunut kuusi vuotta ja pyytää komissiota esittämään vielä tämän vuoden aikana kertomuksen toteutetuista toimista ja asiaa koskevat tilastot;

3.  toteaa, että kiintiöiden käyttö väliaikaisena toimenpiteenä tasapainottaa miesten ja naisten osallistumista poliittiseen toimintaan; kehottaa puolueita antamaan naisehdokkaille poliittista koulutusta ja tietoa, jotta he voivat tulla luottavaisina mukaan poliittiseen elämään;

4.  kehottaa jäsenvaltioita aktiivisesti pyrkimään naisten ja miesten tasapuolisemman osallistumisen saavuttamiseen kaikissa EU:n toimielimissä;

5.  pitää myönteisenä komission aikomusta esittää ehdotus yhtäläisiä mahdollisuuksia koskevaksi viidenneksi toimintaohjelmaksi;

6.  palauttaa mieleen, että valtavirtaistaminen on pitkän aikavälin muutosstrategia, johon sisältyy laajamittaista uudelleenkoulutusta toimintalinjojen suunnittelusta ja esitystavasta, ja että sitä tulee käyttää täydentämään tasa-arvon edistämistoimia;

7.  panee merkille komission aikomuksen edistää naisten osallistumista sen komiteoiden ja työryhmien työskentelyyn ja komission sitoumuksen lisätä päätöksentekoon osallistuvien naisten lukumäärää hallinnossaan;

8.  kehottaa komissiota asettamaan etusijalle tilastotietokantojen parantamisen, jotta voidaan laatia ja pitää yllä täydellisiä ja säännöllisesti ajantasaistettuja tilastoja naisten asemasta päätöksenteossa koko EU:n alueella;

9.  katsoo, että päätöksenteossa tarvitaan sekä miehiä että naisia, koska kummankin sukupuolen erityisominaisuudet ovat toisiaan täydentäviä, mikä varmasti parantaa asioiden hoitoa;

10.  kehottaa jäsenvaltioita edistämään sellaisen koulutuksen antamista sekä mies- että naispuolisille johtohenkilöille, jolla edistetään syrjimättömiä työelämän suhteita;

11.  kehottaa jäsenvaltioita ryhtymään voimavarojen kehittämiseen valtion virastojen kanssa tarkoituksena naisten urakehityksen edistäminen;

12.  kehottaa työmarkkinaosapuolia edistämään naisten ja miesten tasapuolista edustusta vastuullisissa asemissa ja päätöksenteossa ja ryhtymään tämän saavuttamiseksi tarvittaviin toimenpiteisiin sosiaaliseen vuoropuheluun osallistuvissa elimissä olevien edustajiensa rekrytoinnissa ja koulutuksessa;

13.  kehottaa komissiota käyttämään hyväksi nykyisiä perussopimusten määräyksiä ja kannustamaan hallituksia kehittämään ja toteuttamaan toimintalinjoja ja ohjelmia sukupuolten välisen tasapainon aikaansaamiseksi päätöksentekoelimissä ja laajentumisprosessiin osallistuvissa elimissä ja valtuuskunnissa;

14.  kehottaa jäsenvaltioita lisäämään naisten määrää kaikissa niissä rauhanturva-, sovittelu-, rauhanrakentamis- ja konfliktienehkäisytoimissa, joihin jäsenvaltiot osallistuvat; pyytää asiasta vastaavaa valiokuntaansa kiinnittämään erityistä huomiota naisten rooliin näissä asioissa ja esittämään suosituksia sukupuolinäkökohtien sisällyttämiseksi konfliktienratkaisun kaikkiin osa-alueisiin;

15.  odottaa, että Euroopan unionin ja kansalaisjärjestöjen määrittämä kanta saa keskeisen aseman New Yorkissa ensi kesäkuussa pidettävässä YK:n konferenssissa, joka käsittelee toimintaohjelman Beijing+5 seurantaa, ja että hallitukset panevat ohjelman päättäväisesti täytäntöön ja täyttävät näin sitoumuksensa konkreettisilla toimilla;

16.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, EU:n muille toimielimille ja elimille sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EYVL C 61, 28.2.1994, s. 248.