Euroopan parlamentin päätöslauselma komission tiedonannosta pimeästä työstä (KOM(1998) 219
- C4-0566/1998
- 1998/2082(COS)
)
Euroopan parlamentti, joka
- ottaa huomioon komission tiedonannon (KOM(1998) 219
- C4-0566/1998
),
- ottaa huomioon 16. joulukuuta 1996 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 96/71/EY palvelujen tarjoamisen yhteydessä tapahtuvasta työntekijöiden lähettämisestä työhön toiseen jäsenvaltioon(1)
,
- ottaa huomioon siivousalan eurooppalaisten työmarkkinaosapuolten, EFCI:n (European Federation of the Cleaning Industry) ja Euro-Fietin (International Federation of Employees and Technicians) lokakuussa 1998 eurooppalaisen sosiaalisen vuoropuhelun puitteissa antaman yhteisen julkilausuman pimeästä taloudesta,
- ottaa huomioon neuvoston 22. helmikuuta 1999 antaman päätöslauselman työllisyyden suuntaviivoista vuodeksi 1999(2)
,
- ottaa huomioon neuvoston 22. huhtikuuta 1999 antaman päätöslauselman menettelyohjeista jäsenvaltioiden viranomaisten välistä tehostettua yhteistyötä varten, joka koskee rajat ylittävien sosiaaliturvaetuuksien väärinkäytön ja sosiaaliturvamaksupetosten ja pimeän työn torjumista sekä rajat ylittävää työntekijöiden vuokraamista(3)
,
- ottaa huomioon neuvoston päätöksen 2000/185/EY luvan antamisesta jäsenvaltioille soveltaa alennettua arvonlisäverokantaa tiettyihin erityisen työvaltaisiin palveluihin direktiivin 77/388/ETY
28 artiklan 6 kohdassa säädetyn menettelyn mukaisesti(4)
,
- ottaa huomioon työjärjestyksen 47 artiklan 1 kohdan,
- ottaa huomioon työllisyys- ja sosiaalivaliokunnan mietinnön sekä naisten oikeuksien ja tasa-arvoasioiden valiokunnan lausunnon (A5-0220/2000
),
A. katsoo, että pimeää työtä aikaansaa eritoten köyhyys, mikä käy selvästi ilmi tilastoista, jotka osoittavat, että ongelma on pahempi köyhillä alueilla ja matalapalkka-aloilla,
B. katsoo, että muita syitä pimeän työn tekemiseen ovat esimerkiksi yksityishenkilöiden korkeat verot ja sosiaalimaksut sekä liiallinen hallinnollinen kuormitus sekä liialliset yleiset kustannukset yrityksissä,
C. katsoo, että pimeä työ näyttää lisääntyvän monissa jäsenvaltioissa jatkuvasti ja voimakkaammin kuin virallinen talous,
D. katsoo, että on erittäin vaikea määritellä pimeän työn laajuutta,
E. ottaa huomioon, että pimeällä työllä on merkittäviä seurauksia kansantaloudelle saamatta jäävien verojen ja sosiaaliturvamaksujen vuoksi ja että pimeällä työllä kierretään työterveys- ja työturvallisuusmääräyksiä sekä työajoista ja vähimmäispalkoista tehtyjä sopimuksia, ja että se vääristää työmarkkinaosapuolten välistä yhteistyötä eli kaiken kaikkiaan aiheuttaa valtavia kansantaloudellisia ja yhteiskuntapoliittisia vahinkoja Euroopan unionissa,
F. ottaa huomioon pimeän työn arvioidun osuuden BKT:stä ja BKT:n osoitettavissa olevan merkityksen arvioitaessa poliittisesti tärkeitä asioita, kuten budjettivaje ja valtion velka, alueellinen jälkeenjääneisyys, talouskasvu tai köyhyys,
G. katsoo, että pimeän työn vastaiset toimet vaikuttavat merkittävästi ja välittömästi työttömyyden torjuntaan ja ovat merkki päättäväisestä tahdosta ja pyrkimyksestä luoda pysyviä ja turvattuja työpaikkoja (laadukasta työllisyyttä),
H. katsoo, että pimeän työn torjunta merkitsee sitä, että on selvästi rikottu lakia, ja että se on osoitus solidaarisuuden puutteesta sekä pimeää työtä teettäviltä että sitä etsiviltä ja siihen suostuvilta, vaikkakin vastuut ovat hyvin erilaisia, joten kyse on vakavasta asiasta,
I. katsoo, että tietoisuus pimeän työn aiheuttamien vahinkojen laajuudesta kehittyy hyvin hitaasti,
J. katsoo, että kaikkien poliittisten tahojen on osallistuttava pimeän työn torjumiseen riippumatta siitä, mikä on pimeän työn yleisyys tai painoarvo jäsenvaltion, alueen tai paikkakunnan taloudessa,
K. katsoo, että pimeä työ voidaan torjua tehokkaasti vain kaksitahoisella toiminnalla, eli ehkäisyn ja pelotteen avulla eli toisaalta parantamalla edellytyksiä ja toisaalta tehostamalla valvontamahdollisuuksia ja seuraamuksia,
L. ottaa huomioon pimeän työn nimellisen kasvun ja sen painopisteen mahdollisen siirtymisen unionin laajentumisen yhteydessä sekä ponnistelut, jotka ovat välttämättömiä pimeän työn luonteen ja laajuuden selvittämiseksi Keski- ja Itä-Euroopan maissa,
1. kehottaa kaikkia jäsenvaltioita kaikkein ensimmäiseksi laatimaan selvityksen niistä aloista ja ihmisryhmistä, joita asia eniten koskee, ja odottaa, että sen jälkeen valitaan näitä erillisiä tilanteita varten tehokkaimmat toimenpiteet, jotka kootaan toimintaohjelmaksi;
2. kehottaa perustamaan tämän toimintaohjelman täytäntöönpanoa varten (Ranskan mallin mukaisesti) eri toimialojen tai eri ministeriöiden välisen organisaatioyksikön kaikkien tämän ohjelman puitteissa toteutettavien toimien ja kaikkien sen toimijoiden yhteensovittamiseksi;
3. kysyy, ovatko jäsenvaltiot hyväksyneet yhteisesti tai muulla tavoin ay-järjestöjen kanssa aloitteita pimeän työn torjumiseksi, ja mikäli ovat, mitä välineitä on käytetty ja millaisia tuloksia saavutettu;
4. katsoo, että pimeän työn torjumisen on sen määrän ja voimakkaan lisääntymisen vuoksi oltava aktiivinen osa työllisyysstrategiaa ja sosiaaliseen koheesioon pyrkivää politiikka;
5. toteaa tässä yhteydessä, että on hyödyllistä ja tarpeellista tehdä aloitteita yhtenäisten normien luomiseksi palkallisille kotitöille, joiden suorittamisesta vastaavat pääosin naiset;
6. kehottaa siksi sisällyttämään toimintaohjelmat työllisyyspoliittisia suuntaviivoja koskeviin kansallisiin toimintasuunnitelmiin vastavuoroisen avoimuuden luomiseksi ja niiden tehokkuuden arvioinnin mahdollistamiseksi;
7. kehottaa komissiota kehittämään menetelmiä, joilla voidaan kuvata ja rekisteröidä pimeän työn muodot ja laajuus ja arvioida sen vaikutuksia talouselämään ja yhteiskunnalliseen solidaarisuuteen;
8. kehottaa komissiota lisäksi antamaan näin kerätyt tiedot kaikkien poliittisten päätöksentekijöiden saataville vuosittain julkaistavassa kertomuksessa sekä tehostamaan tätä prosessia vuosittaisella konferenssilla;
9. kehottaa jäsenvaltioita torjumaan pimeää työtä sekä ehkäisevin että korjaavin toimin, mikä tarkoittaa lainsäädännön yksinkertaistamista ja verotaakan mukauttamista, sekä lisäksi rankaisevin toimin, mikä tarkoittaa asianmukaista valvontaa ja riittäviä seuraamuksia, joilla on parhaassa tapauksessa ennaltaehkäisevä vaikutus; katsoo, että tämä vaatii työmarkkinoiden rajat ylittävä kehitys huomioon ottaen eurooppalaisella tasolla tiedon- ja henkilövaihtoa, tutkimuksista ja lainvalvonnasta vastaavien viranomaisten välistä yhteistyötä, tarkastusten (erityisesti raja-alueet) ja tuomioistuinten toiminnan (tuomioiden täytäntöönpano) yhteensovittamista sekä valvontaa ja seuraamuksia koskevien vähimmäisnormien harmonisointia;
10. kehottaa unionin laajentuminen huomioon ottaen sisällyttämään tällaiset vähimmäisnormit yhteisön säännöstöön (hallintolainsäädäntö) tai lakikokoelmaan (rikoslainsäädäntö);
11. kehottaa jäsenvaltioita ponnistelemaan edelleen verojen ja maksujen vähentämiseksi, koska verojen ja maksujen suuruudella ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden ja sosiaaliturvan tasolla on yhteys pimeään työhön, ja luomaan lisää työmarkkinajoustoja taaten samalla sosiaaliturvan;
12. on vakuuttunut siitä, että pimeän työn torjunnalle on eduksi, että työvoimavaltaisten palvelualojen arvonlisäverokantaa lasketaan, minkä jäsenvaltiot voivat tehdä neuvoston edellä mainitun päätöksen 2000/185/EY mukaisesti, ja kehottaa jäsenvaltioita, jotka eivät toistaiseksi ole hyödyntäneet tätä mahdollisuutta, harkitsemaan päätöstään uudelleen; kehottaa komissiota myös arvioimaan tämän neuvoston päätöksen vaikutuksia ja tarkastelemaan mahdollisuutta jatkaa sen voimassaoloa arvioinnin jälkeen;
13. pitää välttämättömänä, että pimeän työn muodostama ongelma otetaan paremmin huomioon yhteisön lainsäädäntötoimissa, kuten esimerkiksi pyrittäessä koordinoimaan verotusta ja sosiaaliturvaa sekä muissa hallintokuluja ja kustannuksia aiheuttavissa toimenpiteissä, jotka voivat lisätä pimeää työtä;
14. kehottaa komissiota arvioimaan erityisesti rajat ylittävän pimeän työn laajuutta ja alaikäisten työntekijöiden käyttämistä;
15. kehottaa sulkemaan "mustat lampaat” tarjouskilpailujen ja sopimusten täytäntöönpanon ulkopuolelle, kun kyseessä ovat jäsenvaltioiden ja EU:n toimielinten julkiset hankinnat sekä rakennerahastosta rahoitettavat julkiset hankkeet;
16. pyytää hallituksia varmistamaan sopimusten myöntämisen yhteydessä, että sopimuksia ei myönnetä yrityksille, joiden tarjoukset perustuvat selvästi ainakin osittain pimeään työhön;
17. pyytää komissiota tutkimaan pimeää työtä ilmoitetuissa yrityksissä, mikä tarkoittaa yrityksiä, joissa samat työntekijät työskentelevät osittain ilmoitetusti ja osittain ilmoittamattomasti (pimeästi) ja esittämään tarpeen mukaan ehdotuksia tällaisen toiminnan torjumiseksi;
18. vaatii eräänlaista yhteisvastuuta suurille sopimuspuolille, jotka epärealististen hintaodotusten takia pakottavat alihankkijansa ja tavarantoimittajansa työskentelemään niin, että ne eivät pysty kattamaan kustannuksiaan ja pitävät pimeää työtä vähäpätöisenä rikkeenä;
19. vaatii, että luodaan yhteisön lainsäädäntöön ja ns. Hollannin malliin perustuvia mahdollisuuksia jakaa pääasiallisten sopimuspuolten ja alihankkijoiden vastuuta tasapuolisemmin ja yhteisvastuullisemmin;
20. kehottaa neuvostoa kehittämään edellä mainitussa, 22. huhtikuuta 1999 annetussa päätöslauselmassa käsitellyistä menettelysäännöistä tehokkaan välineen;
21. kehottaa komissiota tarkistamaan tätä varten ja käytännössä havaittujen puutteiden vuoksi edellä mainittua Euroopan parlamentin ja neuvoston antamaa direktiiviä 96/71/EY ja erityisesti vahvistamaan direktiivin 4 artiklan mukaista jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä;
22. pyytää jäsenvaltioita tehostamaan näennäisen itsenäisen ammatinharjoittamisen torjuntaa, mutta kehittämään samalla itsenäiseen ammatinharjoittamiseen liittyviä suojelumääräyksiä talouden todellisten tarpeiden mukaisesti;
23. kehottaa työmarkkinaosapuolia torjumaan tehokkaammin pimeää työtä ja toivoo, että hyväksytään asianmukaisia määräyksiä kannustamaan virallisten sopimusten tekemistä, jotta säädellyissä työsuhteissa työskenteleville saadaan neuvotteluteitse ne vero- ja sosiaaliturvamaksuetuudet, jotka tarjotaan uusille työntekijöille kansallisen lainsäädännön mukaisesti;
24. kehottaa jäsenvaltioita lisäämään kansalaisten tietoisuutta tästä toistaiseksi niukasti tunnetusta ja vastaavasti vähän huomiota saaneesta ongelmasta ja vahvistamaan sosiaalista vuoropuhelua sekä organisoimaan asiaa koskevia tiedotuskampanjoita erityisesti yhdessä työmarkkinaosapuolten kanssa;
25. kehottaa jäsenvaltioita antamaan työmarkkinaosapuolille oikeuden nostaa joukkokanteen keinona pimeän työn estämiseksi;
26. katsoo, että sekä yksilön että toimivien työmarkkinoiden edun vuoksi ja sosiaaliturvajärjestelmien maksukykyisyyden varmistamiseksi olisi ryhdyttävä toimiin, jotka edistävät pimeän työn integrointia virallisiin työmarkkinoihin; tällaisia toimia olisivat esimerkiksi työoikeuden mukauttaminen, joustavat työajat, verotuksen keventäminen ja henkilökohtaisen, aviopuolison ammatillisesta toiminnasta riippumattoman sosiaaliturvan myöntäminen;
27. kehottaa pimeän työn hillitsemiseksi käynnistämään syvällisen keskustelun sosiaaliturvajärjestelmien tulevasta muodosta ja ottamaan keskustelussa huomioon viestintäteknologian kehityksen ja työmarkkinoiden joustavuuden aiheuttamat muutokset;
28. pyytää tutkimaan ja kehittämään keinoja ja menetelmiä pimeän työn estämiseksi uusissa työmuodoissa (internet, etätyö, osa-aikatyö, jne.);
29. painottaa, etteivät naiset kokonaisuutta ajatellen ole yliedustettuja, kun on kyse pimeästä työstä, mutta että heidän osuutensa sellaisilla työmarkkinoiden aloilla, joille on tunnusomaista vähäinen ammattitaito, heikompi työllisyysturva, pienempi palkka ja heikompi tai puuttuva sosiaaliturva, on kuitenkin huomattavasti suurempi kuin miesten;
30. toteaa, että syynä naisten heikompaan asemaan työmarkkinoilla ovat usein perheeseen liittyvät velvoitteet, jotka vaikeuttavat virallisille työmarkkinoille pääsyä ja suosivat alipalkattujen, pimeiden töiden vastaanottamista; viittaa myös tästä johtuviin vakaviin seurauksiin naisten ammatilliselle kehitykselle; kannattaa asianomaisille järjestettäviä valistuskampanjoita, joissa tiedotetaan pimeän työn harjoittamiseen liittyvistä riskeistä ja haitoista, sekä yritysten valvontaa;
31. kehottaa komissiota valvomaan tehokkaammin tasa-arvoperiaatteen noudattamista jäsenvaltioissa ja näin tehdessään hyödyntämään Amsterdamin sopimuksella luotuja oikeusperustoja täysimääräisesti; pyytää komissiota antamaan vuosittain kertomuksen saavutetuista edistysaskelista;
32. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille, työmarkkinaosapuolille ja Kansainväliselle työjärjestölle (ILO).