Euroopan parlamentti, joka

-  ottaa huomioon komission tiedonannon (KOM(1999) 218 - C5-0179/1999 ),

-  ottaa huomioon työjärjestyksen 47 artiklan 1 kohdan,

-  ottaa huomioon kehitysyhteistyövaliokunnan mietinnön (A5-0227/2000 ),

A.  ottaa huomioon 28. lokakuuta 1993 antamansa päätöslauselman jäsenvaltioiden ja yhteisön kehitysavun parannetusta koordinaatiosta(1) , 21. helmikuuta 1997 antamansa päätöslauselman yhteisön kehitysyhteistyöpolitiikan ja jäsenvaltioiden politiikkojen keskinäisestä täydentävyydestä(2) ja 17. helmikuuta 2000 antamansa päätöslauselman eri politiikkojen johdonmukaisuudesta kehitysyhteistyöpolitiikan kanssa(3) ,

B.  ottaa huomioon, että EY:n perustamissopimuksen 177 artiklan mukaan yhteisön kehitysyhteistyöpolitiikka täydentää jäsenvaltioiden harjoittamaa politiikkaa,

C.  ottaa huomioon neuvoston 21. toukokuuta 1999 antaman päätöslauselman täydentävyydestä,

D.  ottaa huomioon, että EY:n perustamissopimuksen 180 artiklan mukaan yhteisö ja jäsenvaltiot sovittavat yhteen kehitysyhteistyöpolitiikkansa sekä neuvottelevat keskenään avustusohjelmistaan, myös kansainvälisissä järjestöissä ja konferensseissa,

E.  ottaa huomioon, että Euroopan unioni on suurin julkisen kehitysavun antaja maailmassa,

F.  katsoo, että kehitysyhteistyöpolitiikan täydentävyyden olisi oltava osa yleistä strategiaa, joka sisältää myös tämän politiikan johdonmukaisuuden ja koordinaation,

G.  muistuttaa erityisesti, että parlamentti on useaan otteeseen korostanut koordinaation ja täydentävyyden aloilla saavutettavan edistyksen merkitystä, jotta voidaan paremmin panna täytäntöön eurooppalaisen kehitysyhteistyöpolitiikan tavoitteet, mutta pahoittelee, että tähän mennessä neuvosto ja jäsenvaltiot ovat osoittaneet vain vähän tämän suuntaista todellista poliittista tahtoa,

H.  katsoo, että näkökulmien erilaisuus kansallisissa politiikoissa ja yhteisön politiikassa on eräs syy koordinaation puutteeseen yhteisön ja jäsenvaltioiden kehitysyhteistyöpolitiikkojen välillä,

I.  on vakuuttunut, että Euroopan unioni on asianmukainen taso poliittisten esteiden poistamiseksi sekä jäsenvaltioiden ja yhteisön toimintaperiaatteiden toistensa täydentävyyttä koskevan tavoitteen saavuttamiseksi,

J.  katsoo, että silloin kun komissio ja jäsenvaltiot ovat toimineet koordinoidusti kansainvälisissä järjestöissä ja konferensseissa, kuten Pekingin konferenssissa ja Kairon konferenssissa, tulokset ovat olleet erittäin hyviä,

K.  ottaa huomioon Bretton Woods'n laitosten vuonna 1999 käyttöön ottamat uudet mekanismit, erityisesti CDF:n (Comprehensive Development Framework) ja PRSP:n (Poverty Reduction Strategy Paper),

L.  suhtautuu myönteisesti komission ehdotukseen ja toivoo, että se edistää täydentävyyden toteutumista,

M.  katsoo, että maailmanlaajuiset haasteet ja erityisesti eriarvoisuus ja kehityserot, jotka kasvavat globalisaation edetessä, vaativat Euroopan unionin kehitysyhteistyöpolitiikan vahvistamista, ja että edistys täydentävyyden toteutumisessa antaa mahdollisuuden tähän vahvistamiseen,

N.  ottaa huomioon, että komissio kaavailee kehitysyhteistyöpolitiikan hallinnointiuudistusta koskevassa tiedonannossaan komitologiamenettelyn yksinkertaistamista,

1.  pahoittelee, että EU:n tuen tärkeitä tavoitteita, kuten täydentävyyttä, koordinaatiota ja johdonmukaisuutta, käsitellään erikseen ja epäyhtenäisesti;

2.  kehottaa neuvostoa ja komissiota nopeuttamaan työskentelyään täydentävyyden toteutumiseksi ja erityisesti panemaan täytäntöön neuvoston ja Euroopan parlamentin asiaa koskevat eri päätöslauselmat;

3.  panee tyytyväisenä merkille, että joissakin maissa toteutettuihin pilottikokemuksiin perustuen on tiedonsiirrossa ja yhteistoiminnassa kentällä saavutettu viime aikoina edistystä;

4.  katsoo kuitenkin, että jäsenvaltioiden on tiivistettävä tiedonvaihtoa ja tiedottamista komission kanssa keskinäisen koordinaation parantamiseksi ja kehitysyhteistyöpolitiikkojen täydentävyyden mahdollistamiseksi;

5.  pahoittelee kuitenkin, ettei komissio ole laatinut kokonaiskatsausta, jonka avulla vaikeudet olisi voitu havaita ja jonka avulla olisi paremmin voitu tunnistaa keinot, jotka mahdollistaisivat nopeamman etenemisen;

6.  on samaa mieltä neuvoston ja komission kanssa siitä, että toiminnan koordinaatio, jos se toteutetaan johdonmukaisesti, on paras keino saavuttaa jäsenvaltioiden ja yhteisön toimintaperiaatteiden toistensa täydentävyyttä koskeva tavoite ja vaikuttaa merkittävällä tavalla kansainvälisiin koordinointimekanismeihin, joihin kaikki tuenantajat kuuluvat;

7.  pyytää neuvostoa ja komissiota muuttamaan komitologiajärjestelmää keskittämällä jäsenvaltioiden osallistuminen ohjelmointivaiheeseen siten, että ohjelmoinnissa taataan täydentävyys ja yksittäisten hankkeiden nopeampi toteutus;

8.  hyväksyy komission toiminnan koordinaatiota ja henkilöresurssien hallintoa unionin tasolla koskevat ehdotukset;

9.  korostaa, että ehdoton ennakkoedellytys suuremmalle täydentävyydelle on päätöksentekovaltuuksien hajauttaminen sekä EU:n että jäsenvaltioiden kehitysyhteistyöstä vastaavissa hallinnoissa, ja pyytää komissiota esittämään piakkoin suunnitelmansa siitä, kuinka se aikoo vahvistaa tätä hajauttamisprosessia;

10.  pitää tarpeellisena lisätä kehitysyhteistyömäärärahojen hallinnoinnista vastaavia yhteisön henkilöresursseja yhteisön tuen tehokkuuden parantamiseksi;

11.  panee tyytyväisenä merkille, että komissio on luetellut joitakin aloja, joilla sillä on parhaat toimintamahdollisuudet, mutta pahoittelee, ettei luettelo sisällä kehitysyhteistyöpolitiikan tarkistamista koskevia pohdintoja ja ehdotuksia kattavaa kokonaisvastuuta; katsoo, että tämä jäsenvaltioiden kanssa tiiviissä yhteistyössä suoritettava pohdinta on ehdoton edellytys täydentävyyden periaatteen saavuttamiseksi, ja että se mahdollistaa lisäksi eurooppalaisten näkemysten ja ideoiden tuomisen esille kansainvälisillä foorumeilla;

12.  pitää ensisijaisen tärkeänä Euroopan unionin kehitysyhteistyötoimien johdonmukaisuuden lujittamista laajassa mielessä, jotta voidaan parantaa Euroopan unionin toimintaperiaatteiden tehokkuutta ja uskottavuutta;

13.  kehottaa komissiota laatimaan mahdollisimman nopeasti toimintasuunnitelman täydentävyyden täytäntöönpanon nopeuttamisen mahdollistavien toiminta-alueiden ja tärkeimpien välineiden tunnistamista ja ehdottamista varten;

14.  katsoo, että tämän tiedonannon lisäksi komission olisi laadittava kattava asiakirja, joka kattaa täydentävyyden, johdonmukaisuuden ja koordinaation, jotta Euroopan unionissa voitaisiin vahvistaa yhteisön ja kahdenvälisen kehitysyhteistyön toimintaperiaatteiden yleistä johdonmukaisuutta ja täten lisätä kehitysyhteistyön näkyvyyttä;

15.  pahoittelee, että kansainvälisten elinten koordinaatioon liittyvää tärkeää kysymystä ei oteta riittävästi huomioon komission esittämissä huolenaiheissa ja ehdotuksissa;

16.  kehottaa neuvostoa ja komissiota täydentävyyden, johdonmukaisuuden ja toiminnan koordinoinnin puitteissa ottamaan huomioon hallituksista riippumattomat järjestöt ja erityisesti hallituksista riippumattomat kehitysyhteistyöjärjestöt ja tukemaan ja edistämään niiden osallistumista yhteisön ja jäsenvaltioiden koordinointitoimiin;

17.  korostaa, että ollakseen tehokasta paikan päällä tehtävä koordinointi on toteutettava kohdemaiden vastuulla ja niiden valitsemien strategioiden puitteissa;

18.  on samaa mieltä komission kanssa siitä, että täydentävyyden edistäminen edellyttää sekä riittävää poliittista tahtoa että toiminnallisia välineitä ja panee ilahtuneena merkille, että viime aikoina tällainen poliittinen tahto on yleisesti voimistunut unionin tasolla huolimatta joidenkin jäsenvaltioiden epäröinnistä, mutta vaatii, että tämän voimistuneen poliittisen tahdon pitäisi näkyä konkreettisina toimina;

19.  kehottaa neuvostoa ja komissiota tiedottamaan parlamentille todellisesta edistymisestä, jota on saatu aikaan täydentävyyden edistämiseksi suunnitelluilla ja parhaillaan toteutettavilla aloitteilla, erityisesti maakohtaisia strategia-asiakirjoja määriteltäessä;

20.  pahoittelee, ettei komissiolla ole käytössään riittäviä resursseja - kuten on laita myös muilla kehitysyhteistyöpolitiikan aloilla - tarvittavien tutkimusten ja analyysien toteuttamiseksi, minkä vuoksi sen on täytynyt tyytyä hyödyntämään muiden elinten, joilla ei ole samaa poliittista ja sosiaalista herkkyyttä kuin Euroopan unionilla, tuottamia tutkimuksia; pyytää siksi lisäämään riittävästi komission tämän alan resursseja;

21.  pahoittelee, ettei komissio ole arvioinut koordinaatiota kansainvälisissä elimissä, ja pyytää, että tehtäisiin tutkimus komission ja jäsenvaltioiden välisen koordinaation todellisista mahdollisuuksista kansainvälisissä järjestöissä ja konferensseissa pitäen tavoitteena niiden toiminnan parempaa täydentävyyttä ja tehokkuutta näillä foorumeilla; pyytää neuvoston pääsihteeriä ja YUTP:n korkeaa edustajaa laatimaan tutkimuksen, joka koskee jäsenvaltioiden eri kansainvälisillä foorumeilla esittämien kantojen koordinointimahdollisuuksia;

22.  vaatii, että komission esittämä yhteisön maakohtaisia strategia-asiakirjoja koskeva yhdenmukaistettu kehys pannaan täytäntöön mahdollisimman pian;

23.  pyytää komissiota ja jäsenvaltioita koordinoimaan ulkomailla sijaitsevia yksikköjään, jotta täydentävyys olisi tehokasta paikan päällä; pyytää komissiota tarkastelemaan täydentävyyden tavoitetta hajauttamissuunnitelmissa ja lähetystöjen uudistamisessa;

24.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden parlamenteille.

(1) EYVL C 315, 22.11.1993, s. 250. (2) EYVL C 85, 17.3.1997, s. 178. (3) Hyväksytyt tekstit, kohta 7.